ISSN 1977-0812 |
||
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 218 |
|
![]() |
||
Suomenkielinen laitos |
Lainsäädäntö |
59. vuosikerta |
Sisältö |
|
II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset |
Sivu |
|
|
KANSAINVÄLISILLÄ SOPIMUKSILLA PERUSTETTUJEN ELINTEN ANTAMAT SÄÄDÖKSET |
|
|
* |
FI |
Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu. Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä. |
II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset
KANSAINVÄLISILLÄ SOPIMUKSILLA PERUSTETTUJEN ELINTEN ANTAMAT SÄÄDÖKSET
12.8.2016 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 218/1 |
Vain alkuperäiset UN/ECE:n tekstit ovat kansainvälisen julkisoikeuden mukaan sitovia. Tämän säännön asema ja voimaantulopäivä on hyvä tarkastaa UN/ECE:n asiakirjan TRANS/WP.29/343 viimeisimmästä versiosta. Asiakirja saatavana osoitteessa:
http://www.unece.org/trans/main/wp29/wp29wgs/wp29gen/wp29fdocstts.html
Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission (UN/ECE) sääntö nro 117 – Yhdenmukaiset vaatimukset, jotka koskevat renkaiden hyväksyntää vierintämelun ja/tai märkäpidon ja/tai vierintävastuksen osalta [2016/1350]
Sisältää kaiken voimassa olevan tekstin seuraaviin asti:
Täydennys 7 muutossarjaan 02 – voimaantulopäivä: 20. tammikuuta 2016
SISÄLTÖ
SÄÄNTÖ
1. |
Soveltamisala |
2. |
Määritelmät |
3. |
Hyväksynnän hakeminen |
4. |
Merkinnät |
5. |
Hyväksyntä |
6. |
Vaatimukset |
7. |
Ilmarengastyypin muutokset ja hyväksynnän laajentaminen |
8. |
Tuotannon vaatimustenmukaisuus |
9. |
Seuraamukset vaatimustenmukaisuudesta poikkeavasta tuotannosta |
10. |
Tuotannon lopettaminen |
11. |
Hyväksyntätesteistä vastaavien tutkimuslaitosten sekä tyyppihyväksyntäviranomaisten nimet ja osoitteet |
12. |
Siirtymäsäännökset |
Liitteet
1 |
Ilmoitus |
2 |
|
Lisäys 2: |
Säännön nro 117 mukainen hyväksyntä yhdessä säännön nro 30 tai 54 mukaisen hyväksynnän kanssa |
Lisäys 3: |
Laajennukset sääntöjen nro 117, 30 tai 54 mukaisesti myönnettyjen hyväksyntöjen yhdistämiseksi |
Lisäys 4: |
Laajennukset säännön nro 117 mukaisesti myönnettyjen hyväksyntöjen yhdistämiseksi |
3 |
Vaihde vapaalla -testausmenetelmä renkaiden vierintämelun mittaamiseksi |
Lisäys 1: |
Testausseloste |
4 |
Testauspaikkaa koskevat vaatimukset |
5 |
Märkäpidon testausmenetelmä |
Lisäys: |
Esimerkkejä märkäpitoindeksin testausselosteista |
6 |
Vierintävastuksen testausmenetelmä |
Lisäys 1: |
Testauslaitteiston toleranssit |
Lisäys 2: |
Mittavanteen leveys |
Lisäys 3: |
Testausseloste ja testitiedot (vierintävastus) |
Lisäys 4: |
Renkaiden standardointijärjestöt |
Lisäys 5. |
Hidastuvuusmenetelmä |
7 |
Talviominaisuuksien testausmenettelyt vaativiin talviolosuhteisiin tarkoitetuille talvirenkaille |
Lisäys 1: |
”Vuoristosymbolin” kuvion määrittely |
Lisäys 2: |
Testausselosteet ja testitiedot luokan C1 ja C2 renkaille |
Lisäys 3: |
Testausselosteet ja testitiedot luokan C3 renkaille |
1. SOVELTAMISALA
1.1 Tätä sääntöä sovelletaan luokan C1, C2 ja C3 uusiin ilmarenkaisiin melupäästöjen, vierintävastuksen ja märkäpidon osalta. Sääntöä ei kuitenkaan sovelleta
1.1.1 |
tilapäiskäyttöön tarkoitettuihin vararenkaisiin, joissa on merkintä ”Temporary use only” (vain tilapäiskäyttöön), |
1.1.2 |
renkaisiin, joiden vanteen nimellishalkaisijan koodi on ≤ 10 (tai ≤ 254 mm) tai ≥ 25 (tai ≥ 635 mm), |
1.1.3 |
kilpailukäyttöön tarkoitettuihin renkaisiin, |
1.1.4 |
renkaisiin, jotka on tarkoitettu asennettaviksi muihin kuin M-, N- ja O-luokan (1) maantieajoneuvoihin, |
1.1.5 |
renkaisiin, joissa on lisävarusteita pito-ominaisuuksien parantamiseksi (esim. nastarenkaat), |
1.1.6 |
renkaisiin, joiden nopeusluokka on alle 80 km/h (nopeusluokkatunnus F), |
1.1.7 |
renkaisiin, jotka on tarkoitettu yksinomaan ennen 1. lokakuuta 1990 ensirekisteröityihin ajoneuvoihin, |
1.1.8 |
ammattikäyttöön tarkoitettuihin maastorenkaisiin. |
1.2 Sopimuksen osapuolet voivat myöntää tai hyväksyä hyväksyntiä vierintämelun ja/tai märkäpidon ja/tai vierintävastuksen osalta.
2. MÄÄRITELMÄT
Säännöissä 30 ja 54 esitettyjen määritelmien lisäksi tässä säännössä sovelletaan seuraavia määritelmiä:
2.1 'Rengastyypillä' tarkoitetaan sellaisten renkaiden joukkoa, joiden kokomerkinnät, tuotemerkit ja kauppanimet eivät poikkea toisistaan seuraavien olennaisten ominaisuuksien osalta:
a) |
valmistajan nimi, |
b) |
rengasluokka (ks. 2.4 kohta), |
c) |
renkaan rakenne, |
d) |
käyttöluokka: tavallinen rengas, talvirengas, erikoisrengas, |
e) |
C1-luokan renkaiden osalta:
|
f) |
C2- ja C3-luokan renkaiden osalta seuraavat tiedot:
|
g) |
kulutuspinnan kuvio (ks. 3.2.1 kohta). |
2.2 ’Tuotemerkillä’ tai ’kauppanimellä’ tarkoitetaan valmistajan antamaa renkaan nimitystä. Tuotemerkki voi olla valmistajan nimi, ja kauppanimi voi vastata tavaramerkkiä.
2.3 ’Vierintämelulla’ tarkoitetaan liikkuvien renkaiden ja tien pinnan kosketuksesta aiheutuvaa melua.
2.4 ’Renkaan luokalla’ tarkoitetaan jotakin seuraavista ryhmistä:
2.4.1 C1-luokan renkaat: säännön nro 30 mukaiset renkaat;
2.4.2 C2-luokan renkaat: säännön nro 54 mukaiset renkaat, joiden kantavuusluku on yksittäisasennuksessa enintään 121 ja nopeusluokka vähintään N;
2.4.3 C3-luokan renkaat: säännön nro 54 mukaiset renkaat, joiden
a) |
kantavuusluku on yksittäisasennuksessa vähintään 122 tai |
b) |
kantavuusluku on yksittäisasennuksessa enintään 121 ja nopeusluokka enintään M. |
2.5 ’Edustavalla rengaskoolla’ tarkoitetaan rengaskokoa, jolla tehdään tämän säännön liitteessä 3 kuvailtu vierintämelun testi tai liitteessä 5 kuvailtu märkäpidon testi tai liitteessä 6 kuvailtu vierintävastuksen testi rengastyypin tyyppihyväksyntään tarvittavan vaatimustenmukaisuuden arvioimista varten, tai liitteessä 7 kuvailtu talviominaisuuksien testi.
2.6 ’Tilapäiskäyttöön tarkoitetulla vararenkaalla’ tarkoitetaan rengasta, joka poikkeaa tavanomaisia ajo-olosuhteita varten ajoneuvoon asennettavasta renkaasta, ja joka on tarkoitettu ainoastaan tilapäiseen käyttöön rajoitetuissa ajo-olosuhteissa
2.7 ’Kilpailukäyttöön tarkoitetulla renkaalla’ tarkoitetaan rengasta, joka on tarkoitettu asennettavaksi moottoriurheilukilpailuissa käytettäviin ajoneuvoihin ja jota ei ole tarkoitettu käytettäväksi tavanomaisessa tieliikenteessä.
2.8 ’Tavallisella renkaalla’ tarkoitetaan rengasta, joka on tarkoitettu tavanomaiseen maantiekäyttöön.
2.9 ’Vahvistetulla renkaalla’ (”reinforced” tai ”extra load”) tarkoitetaan luokan C1 ilmarengasta, joka on suunniteltu kantamaan suuremmalla rengaspaineella suuremman kuorman kuin vastaava tavallinen rengas kantaa tavanomaisella rengaspaineella (ISO 4000-1:2010). (2)
2.10 ’Vetorenkaalla’ tarkoitetaan luokan C2 tai C3 rengasta, jossa on merkintä TRACTION ja joka on tarkoitettu asennettavaksi ensisijassa ajoneuvon vetoakselille voiman siirtymisen tehostamiseksi erilaisissa olosuhteissa.
2.11 ’Talvirenkaalla’ tarkoitetaan rengasta, jonka kulutuspintakuvio, kulutuspinnan materiaali tai rakenne on suunniteltu ensisijassa niin, että sen ominaisuudet talviolosuhteissa ovat tavallista rengasta paremmat ajoneuvon liikkeellelähdön ja liikkeellä pysymisen kannalta.
2.11.1 ’Vaativiin talviolosuhteisiin tarkoitetulla talvirenkaalla’ tarkoitetaan talvirengasta, jonka kulutuspintakuvio, kulutuspinnan materiaali tai rakenne on suunniteltu erityisesti käyttöön vaativissa talviolosuhteissa ja joka täyttää tämän säännön kohdan 6.4 vaatimukset.
2.12 ’Erikoisrenkaalla’ tarkoitetaan rengasta, joka on tarkoitettu sekä maasto- että tiekäyttöön tai muuhun erikoiskäyttöön. Nämä renkaat on suunniteltu ensisijaisesti niin, että ajoneuvo lähtee liikkeelle ja pysyy liikkeessä maasto-olosuhteissa.
2.13 ’Ammattikäyttöön tarkoitetulla maastorenkaalla’ tarkoitetaan erikoisrengasta, jota käytetään pääasiassa vaativissa maasto-olosuhteissa.
2.14 ’Kulutuspinnan syvyydellä’ tarkoitetaan renkaan pääurien syvyyttä.
2.14.1 ’Pääuralla’ tarkoitetaan renkaan kulutuspinnan keskialueella sijaitsevia leveitä kehänsuuntaisia uria, joiden pohjalla henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen renkaissa on kulumisen osoitin.
2.15 ’Urasuhteella’ (void-to-fill ratio) tarkoitetaan viitepinnan urien (aukkojen) alan suhdetta viitepinnan kokonaisalaan mitattuna valospiirustuksesta.
2.16 ’Vakiomuotoisella vertailurenkaalla (SRTT)’ tarkoitetaan rengasta, joka on tuotettu, tarkastettu ja varastoitu American Society for Testing and Materials -yhdistyksen (ASTM) standardin
a) |
E1136-93 (2003) mukaisesti (koko P195/75R14) |
b) |
F2872 (2011) mukaisesti (koko 225/75 R 16 C) |
c) |
F2871 (2011) mukaisesti (koko 245/70R19.5) |
d) |
F2870 (2011) mukaisesti (koko 315/70R22.5). |
2.17 Märkäpidon tai lumipidon mittaukset – erityismääritelmät
2.17.1 ’Märkäpidolla’ tarkoitetaan ehdokasrenkaalla varustetun testiajoneuvon suhteellista jarrutustehoa märällä pinnalla verrattuna vakiomuotoisella vertailurenkaalla (SRTT) varustetun saman testiajoneuvon suhteelliseen jarrutustehoon.
2.17.2 ’Ehdokasrenkaalla’ tarkoitetaan sitä tyyppiä edustavaa rengasta, jolle haetaan tämän säännön mukaista hyväksyntää.
2.17.3 ’Tarkistusrenkaalla’ tarkoitetaan tavanomaista tuotantorengasta, jolla määritellään sellaisten rengaskokojen märkäpito- tai lumipito-ominaisuudet, joita ei voida asentaa samaan ajoneuvoon kuin vakiomuotoinen vertailurengas (ks. tämän säännön liitteessä 5 oleva 4.1.7 kohta ja liitteessä 7 oleva 3.4.3 kohta).
2.17.4 ’Märkäpitoindeksillä (G)’ tarkoitetaan ehdokasrenkaan ja vakiomuotoisen vertailurenkaan suorituskyvyn välistä suhdetta.
2.17.5 ’Lumipitoindeksillä (SG)’ tarkoitetaan ehdokasrenkaan ja vakiomuotoisen vertailurenkaan suorituskyvyn välistä suhdetta.
2.17.6 ’Kitkakertoimen huippuarvolla (PBFC)’ tarkoitetaan jarrutusvoiman ja renkaaseen ennen lukkiutumista kohdistuvan pystykuorman välisen suhteen enimmäisarvoa.
2.17.7 ’Keskimääräisellä täysin kehittyneellä hidastuvuudella (MFDD)’ tarkoitetaan keskimääräistä hidastuvuutta, joka lasketaan sen matkan perusteella, jonka ajoneuvo kulkee sen nopeuden hidastuessa määränopeudesta johonkin toiseen määränopeuteen.
2.17.8 ’Kytkentäkorkeudella’ tarkoitetaan pystysuoraa etäisyyttä perävaunun vetokoukun liitoskohdan keskipisteestä maanpintaan, kun vetävä ajoneuvo ja perävaunu on kytketty toisiinsa. Ajoneuvon ja perävaunun on oltava vaakasuoralla pinnalla testaustilassa kyseisessä testissä käytettävillä renkailla varustettuina.
2.18 Vierintävastuksen mittaukset – erityismääritelmät
2.18.1 Vierintävastus Fr
Energiahäviö (tai kulutettu energia) kuljetun matkan yksikköä kohti (3).
2.18.2 Vierintävastuskerroin Cr
Vierintävastuksen ja renkaan kuormituksen suhde (4).
2.18.3 Uusi testirengas
Rengas, jota ei ole aiemmin käytetty vierintätestissä, jossa renkaan lämpötila nousee vierintävastustestissä syntyvää lämpötilaa korkeammaksi, ja jota ei ole aikaisemmin altistettu yli 40 °C:n lämpötilalle. (5), (6)
2.18.4 Laboratorion tarkistusrengas
Yksittäisen laboratorion käyttämä rengas, jonka avulla kontrolloidaan kojeen käyttäytymistä ajan funktiona (7).
2.18.5 Rajoitettu täyttö
Renkaan täyttäminen rajoitetusti niin, että rengaspaine saavuttaa halutun arvon renkaan lämmetessä ajon aikana (capped inflation).
2.18.6 Loishäviö
Energiahäviö (tai energian kulutus) etäisyyden yksikköä kohti (pois luettuna sisäiset rengashäviöt), jotka johtuvat testauslaitteiston erilaisten pyörivien osien aerodynaamisesta häviöstä, laakerikitkasta ja muista systemaattisen häviön lähteistä, joita mittaukseen voi sisältyä.
2.18.7 Skim test -koe
Loishäviömittaus, jossa rengasta pyöritetään niin, että luistoa ei esiinny, ja samalla vähennetään renkaan kuormitusta tasolle, jolla energiahäviö itse renkaassa on käytännössä nolla.
2.18.8 Hitaus tai hitausmomentti
Pyörivään kappaleeseen kohdistuvan momentin suhde kappaleen rotaatiokiihtyvyyteen (8).
2.18.9 Mittausten uusittavuus σm
Kojeen kyky mitata vierintävastus (9).
3. HYVÄKSYNNÄN HAKEMINEN
3.1 Renkaan valmistaja tai tämän valtuutettu edustaja jättää hakemuksen rengastyypin hyväksymiseksi tämän säännön mukaisesti. Hakemuksessa on ilmoitettava seuraavat tiedot:
3.1.1 |
rengastyypin osalta arvioitavat ominaisuudet: ”vierintämelu” ja/tai ”märkäpito” ja/tai ”vierintävastus”; renkaan ”talviominaisuudet”, jos käyttöluokka on ”vaativiin talviolosuhteisiin tarkoitettu talvirengas”; |
3.1.2 |
valmistajan nimi; |
3.1.3 |
hakijan nimi ja osoite; |
3.1.4 |
tuotantolaitosten osoitteet; |
3.1.5 |
tuotemerkit, kauppanimet, tavaramerkit; |
3.1.6 |
rengasluokka (C1, C2 tai C3) (ks. tämän säännön 2.4 kohta); 3.1.6.1 C1-luokan renkaiden poikkileikkausleveys (ks. tämän säännön 6.1.1 kohta); Huomautus: Tämä tieto vaaditaan vain vierintämelua koskevan hyväksynnän yhteydessä. |
3.1.7 |
renkaan rakenne; |
3.1.8 |
C1-luokan renkaiden osalta tieto siitä,
C2- ja C3-luokan renkaiden osalta tieto siitä,
|
3.1.9 |
käyttöluokka (tavallinen, talvirengas, erikoisrengas); |
3.1.10 |
luettelo hakemuksen kohteena olevien renkaiden kokomerkinnöistä. |
3.2 Hyväksyntähakemukseen on liitettävä seuraavat asiakirjat (kolmena kappaleena):
3.2.1 |
Tiedot nimettyyn rengaskokojen sarjaan kuuluvien renkaiden suorituskykyyn (vierintämeluun, märkäpitoon, vierintävastukseen ja lumipitoon) vaikuttavista tärkeimmistä ominaisuuksista kulutuspintakuvio mukaan luettuna. Tiedot voidaan esittää kuvauksina, joita täydennetään teknisillä tiedoilla, piirroksilla, valokuvilla tai tietokonetomografiakuvina, siten, että tyyppihyväksyntäviranomainen tai tekninen tutkimuslaitos voi niiden perusteella määritellä, vaikuttavatko tärkeimpiin ominaisuuksiin myöhemmin tehtävät muutokset kielteisesti renkaan suorituskykyyn. Renkaan rakenteen vähäisten yksityiskohtien muutosten vaikutukset renkaan suoristuskykyyn määritetään tuotannon vaatimustenmukaisuuden toteamiseksi tehtävissä tarkastuksissa. |
3.2.2 |
Renkaan sivupinnan piirrokset tai valokuvat, joissa esitetään edellä kohdassa 3.1.8 tarkoitetut tiedot ja kohdassa 4 tarkoitettu hyväksyntämerkki, on toimitettava sen jälkeen, kun tuotanto on aloitettu, mutta viimeistään vuoden kuluessa tyyppihyväksynnän myöntämispäivämäärästä. |
3.2.3 |
Jos hakemus koskee erikoisrenkaita, on toimitettava kulutuspintakuvion valospiirustus, jotta voidaan määrittää renkaan urasuhde. |
3.3 Hakijan on tyyppihyväksyntäviranomaisen pyynnöstä toimitettava näytekappaleet renkaista tai jäljennökset tämän säännön kohdan 11 mukaisesti ilmoitettujen teknisten tutkimuslaitosten laatimista testausselosteista.
3.4 Testauksessa voidaan soveltaa huonoimman mahdollisen tapauksen periaatetta tyyppihyväksyntäviranomaisen tai tutkimuslaitoksen päätöksen mukaan.
3.5 Renkaan valmistajan laboratorio ja testaustila voidaan nimetä hyväksytyksi laboratorioksi, ja tyyppihyväksyntäviranomaisen edustajan on voitava osallistua kaikkiin testeihin.
4. MERKINNÄT
4.1 Kaikki rengastyyppiä edustavat renkaat on merkittävä säännön nro 30 tai 54 määräysten mukaisesti sen mukaan, kumpaa sääntöä sovelletaan.
4.2 Renkaissa on erityisesti ilmoitettava seuraavat tiedot: (10)
4.2.1 |
valmistajan nimi tai tavaramerkki; |
4.2.2 |
kauppanimi (ks. tämän säännön 2.2 kohta); kauppanimeä ei kuitenkaan vaadita, jos se on sama kuin tavaramerkki; |
4.2.3 |
renkaan kokomerkintä; |
4.2.4 |
merkintä ”REINFORCED” (tai vaihtoehtoisesti ”EXTRA LOAD”), jos rengas on vahvistettu rengas; |
4.2.5 |
merkintä ”TRACTION” (11), jos rengas on vetorengas; |
4.2.6 |
”vuoristosymboli” (3-huippuinen vuori ja lumihiutale – ks. liitteen 7 lisäys 1), jos talvirenkaan käyttöluokka on ”vaativiin talviolosuhteisiin tarkoitettu talvirengas”; |
4.2.7 |
merkintä ”MPT” (tai ”ML” tai ”ET”) ja/tai ”POR”, jos renkaan käyttöluokka on ’erikoisrengas’; ET = Extra Tread, ML = Mining and Logging, MPT = Multi-Purpose Truck ja POR = Professional Off-Road. |
4.3 Renkaissa on oltava riittävästi tilaa tämän säännön liitteessä 2 esitettyä hyväksyntämerkkiä varten.
4.4 Hyväksyntämerkki on valettava renkaan sivupintaan, sen on oltava selvästi luettavissa ja se on sijoitettava renkaan alemmalle alueelle vähintään toiselle sivupinnalle.
4.4.1 Renkaissa, jotka on merkitty renkaan ja vanteen asennuskokoonpanon osalta A-tunnuksella, merkintä voidaan kuitenkin sijoittaa mihin tahansa kohtaan renkaan ulkopinnalla.
5. HYVÄKSYNTÄ
5.1 Jos tämän säännön mukaisesti hyväksyntää varten toimitetun rengastyypin edustava rengaskoko täyttää jäljempänä kohdissa 6 ja 7 esitettävät vaatimukset, kyseiselle rengastyypille on myönnettävä hyväksyntä.
5.2 Hyväksytylle rengastyypille on annettava hyväksyntänumero. Sama sopimuspuoli ei saa antaa samaa numeroa toiselle rengastyypille.
5.3 Tämän säännön mukaisesta rengastyypin hyväksynnästä tai hyväksynnän laajentamisesta tai epäämisestä on ilmoitettava tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 1 olevan mallin mukaisella lomakkeella.
5.3.1 Renkaanvalmistajat voivat hakea tyyppihyväksynnän laajentamista muiden rengastyyppiin sovellettavien sääntöjen vaatimusten mukaisesti. Siinä tapauksessa hyväksynnän laajentamista koskevaan hakemukseen on liitettävä jäljennös asianomaisen tyyppihyväksyntäviranomaisen myöntämistä tyyppihyväksyntäilmoituksista. Hyväksynnän laajentamisen voi myöntää vain se tyyppihyväksyntäviranomainen, joka on alun perin hyväksynyt renkaan.
5.3.1.1 Kun hyväksynnälle on myönnetty laajennus ja ilmoituslomakkeeseen (ks. tämän säännön liite 1) lisätään osoitus muiden sääntöjen vaatimusten täyttymisestä, ilmoituslomakkeessa annettuun hyväksyntänumeroon on lisättävä loppuliitteet, joilla ilmoitetaan ne säännöt ja tekniset vaatimukset, jotka kuuluvat laajennetun hyväksynnän piiriin. Jokaisen loppuliitteen osalta ilmoituslomakkeen 9 kohtaan on lisättävä kyseiset tyyppihyväksyntänumerot ja säännön numero.
5.3.1.2 Etuliitteellä on ilmoitettava renkaan ominaisuuksia koskeviin vaatimuksiin liittyvä sovellettavan säännön muutossarja. Esimerkiksi etuliite 02S2 kertoo, että kyseessä on toinen muutossarja, joka koskee vierintämelua vaiheessa 2, ja etuliite 02S1WR1 ilmoittaa, että kyseessä on toinen muutossarja, joka koskee vierintämelua vaiheessa 1 ja märkäpitoa ja vierintävastusta vaiheessa 1 (vaiheet 1 ja 2 on määritelty kohdassa 6.1). Muutossarjaa ei tarvitse ilmoittaa, jos sääntö on alkuperäisessä muodossaan.
5.3.2 Seuraavat loppuliitteet on jo varattu tiettyjen renkaiden suorituskykyä koskevien sääntöjen tunnisteiksi:
S |
ilmaisee renkaiden vierintämelua koskevien vaatimusten täyttymistä, |
W |
ilmaisee renkaiden märkäpitoa koskevien vaatimusten täyttymistä, |
R |
ilmaisee renkaiden vierintävastusta koskevien vaatimusten täyttymistä. |
Koska vierintämelua ja vierintävastusta koskevien vaatimusten soveltamiselle on kohdissa 6.1 ja 6.3 määritelty kaksi vaihetta, tunnusten S ja R jälkeen merkitään joko 1 tai 2 sen mukaan, kumman vaiheen vaatimusten vastaavuutta tarkoitetaan.
5.4 Jokaiseen tämän säännön nojalla tyyppihyväksynnän saaneeseen rengaskokoon merkitään kohdassa 4.3 tarkoitettuun tilaan kohdan 4.4 vaatimusten mukaisesti kansainvälinen hyväksyntämerkki, joka koostuu seuraavista osista:
5.4.1 |
E-kirjain ja hyväksynnän myöntäneen maan tunnusnumero (12) ympyrän sisällä ja |
5.4.2 |
hyväksyntänumero, joka on sijoitettava kohdassa 5.4.1 tarkoitetun ympyrän lähelle ja joko E-kirjaimen ylä- tai alapuolelle taikka sen vasemmalle tai oikealle puolelle, |
5.4.3 |
loppuliite (loppuliitteet) ja mahdollisen sovellettavan muutossarjan tunniste sellaisena kuin se määritellään ilmoituslomakkeessa. Merkinnässä voidaan käyttää jotakin seuraavista loppuliitteistä tai mitä tahansa niiden yhdistelmää:
Loppuliitteet on sijoitettava hyväksyntänumeron oikealle puolelle tai sen alle, jos ne kuuluvat alkuperäiseen hyväksyntään. Jos hyväksyntää laajennetaan säännön nro 30 tai 54 mukaisesti myönnetyn hyväksynnän jälkeen, loppuliitteen tai loppuliitteiden yhdistelmän eteen on sijoitettava plusmerkki ”+” ja säännön nro 117 muutossarjaa osoittava merkintä sen merkiksi, että kyseessä on hyväksynnän laajennus. Jos laajennetaan säännön nro 117 mukaisesti myönnettyä alkuperäistä hyväksyntää, plusmerkki ”+” on sijoitettava alkuperäisen hyväksynnän loppuliitteen tai loppuliitteiden yhdistelmän ja laajennukseen kuuluvan loppuliitteen tai loppuliitteiden yhdistelmän väliin. |
5.4.4 |
Jos renkaan sivupinnoille merkitään hyväksyntänumeron loppuliitteet, renkaaseen ei tarvitse merkitä lisäksi niiden sääntöjen vaatimusten noudattamista ilmaisevaa tyyppihyväksyntänumeroa, joihin loppuliite viittaa kohdan 5.3.2 mukaisesti. |
5.5 Jos rengas täyttää tämän säännön mukaisen hyväksynnän myöntäneessä maassa sopimukseen liitetyn yhden tai usean muun säännön mukaiset tyyppihyväksyntävaatimukset, kohdassa 5.4.1 määriteltyä tunnusta ei tarvitse toistaa. Siinä tapauksessa kaikkien niiden sääntöjen numerot ja tunnukset, joiden nojalla on myönnetty hyväksyntä siinä maassa, joka on myöntänyt tämän säännön mukaisen hyväksynnän, on merkittävä kohdassa 5.4.1 määritellyn tunnuksen viereen.
5.6 Tämän säännön liitteessä 2 esitetään hyväksyntämerkkien malleja.
6. VAATIMUKSET
6.1 Tämän säännön liitteessä 3 kuvaillun menetelmän mukaisesti mitatut vierintämelun raja-arvot
6.1.1 C1-luokan renkaiden vierintämelu ei saa ylittää jäljempänä esitettyjä kutakin vaihetta koskevia arvoja. Arvot viittaavat säännön nro 30 kohdassa 2.17.1.1 tarkoitettuun poikkileikkauksen nimellisleveyteen:
Vaihe 1 |
|
Poikkileikkauksen nimellisleveys |
Raja-arvo dB(A) |
enintään 145 |
72 |
yli 145 ja enintään 165 |
73 |
yli 165 ja enintään 185 |
74 |
yli 185 ja enintään 215 |
75 |
yli 215 |
76 |
Edellä esitettyjä raja-arvoja on korotettava 1 dB(A):lla, kun kyseessä ovat vahvistetut renkaat, ja 2 dB(A):lla, kun kyseessä ovat erikoisrenkaat.
Vaihe 2 |
|
Poikkileikkauksen nimellisleveys |
Raja-arvo dB(A) |
enintään 185 |
70 |
yli 185 ja enintään 245 |
71 |
yli 245 ja enintään 275 |
72 |
yli 275 |
74 |
Edellä esitettyjä raja-arvoja on korotettava 1 dB(A):lla, kun kyseessä ovat vaativiin talviolosuhteisiin tarkoitetut talvirenkaat tai vahvistetut renkaat tai jokin näiden luokitusten yhdistelmä.
6.1.2 C2-luokan renkaiden vierintämelun arvo käyttöluokan (ks. kohta 2.1) mukaan ei saa olla suurempi kuin seuraavassa esitetty kutakin vaihetta koskeva arvo:
Vaihe 1 |
|
Käyttöluokka |
Raja-arvo dB(A) |
Tavallinen rengas |
75 |
Talvirengas |
77 |
Erikoisrengas |
78 |
Vaihe 2 |
|||
Käyttöluokka |
|
Raja-arvo dB(A) |
|
Muu |
Vetorenkaat |
||
Tavallinen rengas |
|
72 |
73 |
Talvirengas |
|
72 |
73 |
Vaativiin talviolosuhteisiin tarkoitettu talvirengas |
73 |
75 |
|
Erikoisrengas |
|
74 |
75 |
6.1.3 C3-luokan renkaiden vierintämelun arvo käyttöluokan (ks. kohta 2.1) mukaan ei saa olla suurempi kuin seuraavassa esitetty kutakin vaihetta koskeva arvo:
Vaihe 1 |
|
Käyttöluokka |
Raja-arvo dB(A) |
Tavallinen rengas |
76 |
Talvirengas |
78 |
Erikoisrengas |
79 |
Vaihe 2 |
|||
Käyttöluokka |
|
Raja-arvo dB(A) |
|
Muu |
Vetorenkaat |
||
Tavallinen rengas |
|
73 |
75 |
Talvirengas |
|
73 |
75 |
Vaativiin talviolosuhteisiin tarkoitettu talvirengas |
74 |
76 |
|
Erikoisrengas |
|
75 |
77 |
6.2 Märkäpito määritellään menettelyllä, jossa verrataan joko kitkakertoimen huippuarvoa (PBFC) tai keskimääräistä täysin kehittynyttä hidastuvuutta (MFDD) vakiomuotoisella vertailurenkaalla (SRTT) mitattuihin arvoihin. Suhteellinen suorituskyky esitetään märkäpitoindeksinä (G).
6.2.1 C1-luokan renkaiden on täytettävä seuraavat vaatimukset testattuna jommallakummalla tämän säännön liitteen 5 osassa A esitetyllä menetelmällä.
Käyttöluokka |
|
Märkäpitoindeksi (G) |
Tavallinen rengas |
|
≥ 1,1 |
Talvirengas |
|
≥ 1,1 |
Vaativiin talviolosuhteisiin tarkoitettu talvirengas, jonka nopeusmerkintä (R tai korkeampi, mukaan luettuna H) osoittaa, että suurin sallittu nopeus on suurempi kuin 160 km/h |
≥ 1,0 |
|
Vaativiin talviolosuhteisiin tarkoitettu talvirengas, jonka nopeusmerkintä (Q tai alempi, pois luettuna H) osoittaa, että suurin sallittu nopeus on enintään 160 km/h |
≥ 0,9 |
|
Erikoisrengas |
|
Ei määritelty |
6.2.2 C2-luokan renkaiden on täytettävä seuraavat vaatimukset testattuna jommallakummalla tämän säännön liitteen 5 osassa B esitetyllä menetelmällä.
Käyttöluokka |
|
Märkäpitoindeksi (G) |
|
Muu |
Vetorenkaat |
||
Tavallinen rengas |
|
≥ 0,95 |
≥ 0,85 |
Talvirengas |
|
≥ 0,95 |
≥ 0,85 |
Vaativiin talviolosuhteisiin tarkoitettu talvirengas |
≥ 0,85 |
≥ 0,85 |
|
Erikoisrengas |
|
≥ 0,85 |
≥ 0,85 |
6.2.3 C3-luokan renkaiden on täytettävä seuraavat vaatimukset testattuna jommallakummalla tämän säännön liitteen 5 osassa B esitetyllä menetelmällä.
Käyttöluokka |
|
Märkäpitoindeksi (G) |
|
Muu |
Vetorenkaat |
||
Tavallinen rengas |
|
≥ 0,80 |
≥ 0,65 |
Talvirengas |
|
≥ 0,65 |
≥ 0,65 |
Vaativiin talviolosuhteisiin tarkoitettu talvirengas |
≥ 0,65 |
≥ 0,65 |
|
Erikoisrengas |
|
≥ 0,65 |
≥ 0,65 |
6.3 Tämän säännön liitteessä 6 kuvaillun menetelmän mukaisesti mitatut vierintävastuskertoimen raja-arvot
6.3.1 Vierintävastuskertoimen enimmäisarvot vaiheessa 1 (yksikkö N/kN vastaa yksikköä kg/tonni):
Rengasluokka |
Enimmäisarvo (N/kN) |
C1 |
12,0 |
C2 |
10,5 |
C3 |
8,0 |
Vaativiin talviolosuhteisiin tarkoitettujen talvirenkaiden osalta raja-arvoja on korotettava 1 N/kN.
6.3.2 Vierintävastuskertoimen enimmäisarvot vaiheessa 2 (yksikkö N/kN vastaa yksikköä kg/tonni):
Rengasluokka |
Enimmäisarvo (N/kN) |
C1 |
10,5 |
C2 |
9,0 |
C3 |
6,5 |
Vaativiin talviolosuhteisiin tarkoitettujen talvirenkaiden osalta raja-arvoja on korotettava 1 N/kN.
6.4 Jotta rengas voidaan luokitella ”vaativiin talviolosuhteisiin tarkoitetuksi talvirenkaaksi”, sen on täytettävä kohdassa 6.4.1 esitetyt suorituskykyvaatimukset. Renkaan on täytettävä kyseiset suorituskykyvaatimukset, jotka perustuvat liitteessä 7 esitettyyn testimenetelmän, jossa tarkasteltavan ehdokasrenkaan
a) |
jarrutustestissä saatua keskimääräistä täysin kehittynyttä hidastuvuutta (MFDD) |
b) |
tai vaihtoehtoisesti vetotestissä saatua vetovoimaa |
c) |
tai vaihtoehtoisesti kiihdytystestissä saatua keskimääräistä kiihtyvyyttä |
verrataan vakiomuotoisen vertailurenkaan vastaavaan arvoon.
Suhteellinen suorituskyky esitetään talviominaisuusindeksinä.
6.4.1 Talviominaisuuksiin liittyvät suorituskykyvaatimukset
6.4.1.1 C1-, C2- ja C3-luokan renkaat
Talviominaisuusindeksin vähimmäisarvot laskettuna liitteessä 7 kuvaillulla menetelmällä ja verrattuna vakiomuotoiseen vertailurenkaaseen ovat seuraavat:
Rengasluokka |
Lumipitoindeksi (jarrutus lumella -menetelmä) (1) |
Lumipitoindeksi (luisto–vetomenetelmä) (2) |
Lumipitoindeksi (kiihdytysmenetelmä) (3) |
|
|
Vert. = C1 – SRTT 14 |
Vert. = C2 – SRTT 16C |
Vert. = C1 – SRTT 14 |
Vert. = C3N – SRTT 19.5 Vert. = C3W – SRTT 22.5 |
C1 |
1,07 |
Ei |
1,10 |
Ei |
C2 |
Ei |
1,02 |
1,10 |
Ei |
C3 |
Ei |
Ei |
Ei |
1,25 |
6.5 Jotta rengas voitaisiin luokitella vetorenkaaksi, sen on täytettävä ainakin yksi kohdan 6.5.1 vaatimuksista.
6.5.1 Renkaan kulutuspinnassa on oltava vähintään kaksi kehänsuuntaista ulkonemaa, jotka kukin koostuvat vähintään 30 palamaisesta osasta, joiden välissä on ura ja/tai rako, jonka syvyys on vähintään puolet kulutuspinnan syvyydestä. Fysikaaliselle testille vaihtoehtoisen menettelyn käyttö tulee mahdolliseksi myöhemmin, kun sääntöä muutetaan sisällyttämällä siihen viittaus asianmukaisiin testausmenetelmiin ja raja-arvoihin.
6.6 Jotta rengas voitaisiin luokitella erikoisrenkaaksi, siinä on oltava palakuvioinen kulutuspinta, jossa palat ovat suurempia ja niiden väliset urat leveämpiä kuin tavallisissa renkaissa ja kulutuspinnalla on oltava seuraavat ominaisuudet:
C1-luokan renkaat |
: |
kulutuspinnan urasyvyys ≥ 11 mm ja urasuhde ≥ 35 prosenttia |
C2-luokan renkaat |
: |
kulutuspinnan urasyvyys ≥ 11 mm ja urasuhde ≥ 35 prosenttia |
C3-luokan renkaat |
: |
kulutuspinnan urasyvyys ≥ 16 mm ja urasuhde ≥ 35 prosenttia |
6.7 Jotta rengas voitaisiin luokitella ammattikäyttöön tarkoitetuksi maastorenkaaksi, sillä on oltava seuraavat ominaisuudet:
a) |
C1- ja C2-luokan renkaat:
|
b) |
C3-luokan renkaat:
|
7. ILMARENGASTYYPIN MUUTOKSET JA HYVÄKSYNNÄN LAAJENTAMINEN
7.1 Kaikki rengastyypin muutokset, jotka saattavat vaikuttaa tämän säännön mukaisesti hyväksyttyihin ominaisuuksiin, on ilmoitettava rengastyypin hyväksyneelle tyyppihyväksyntäviranomaiselle. Viranomainen voi tämän jälkeen
7.1.1 |
joko katsoa, ettei muutoksilla todennäköisesti ole havaittavaa kielteistä vaikutusta hyväksyttyihin ominaisuuksiin ja että rengas täyttää edelleen tämän säännön vaatimukset, |
7.1.2 |
tai vaatia lisää näytekappaleita testattavaksi tai vaatia uusia testausselosteita nimetyltä tekniseltä tutkimuslaitokselta. |
7.1.3 |
Hyväksynnän vahvistamisesta tai epäämisestä sekä muutoksista on ilmoitettava tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille noudattaen kohdassa 5.3 tarkoitettua menettelyä. |
7.1.4 |
Hyväksynnän laajennuksen myöntävän tyyppihyväksyntäviranomaisen on annettava laajennukselle sarjanumero, joka on esitettävä ilmoituslomakkeessa. |
8. TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUS
Tuotannon vaatimustenmukaisuuden testausmenettelyjen on oltava sopimuksen lisäyksen 2 (E/ECE/324-E/ECE/TRANS/505/Rev.2) mukaisia ja täytettävä seuraavat vaatimukset:
8.1 |
Tämän säännön nojalla hyväksytyt renkaat on valmistettava siten, että ne vastaavat hyväksytyn rengastyypin ominaisuuksia ja täyttävät kohdassa 6 asetetut vaatimukset. |
8.2 |
Kohdassa 8.1 tarkoitetun vaatimustenmukaisuuden todentamiseksi otetaan sarjatuotannosta sattumanvaraisesti näyte renkaista, joissa on tässä säännössä vaadittu hyväksymismerkintä. Tuotannon vaatimustenmukaisuus tarkistetaan normaalisti vähintään kahden vuoden välein. 8.2.1 Tämän säännön kohdan 6.2 mukaisia hyväksyntöjä koskevat tarkastukset on tehtävä samalla menettelyllä (ks. säännön liite 5), jota on noudatettu alkuperäisessä hyväksynnässä, ja tyyppihyväksyntäviranomaisen on varmistuttava siitä, että kaikki hyväksytyn tyypin mukaiset renkaat täyttävät hyväksynnälle asetetut vaatimukset. Arvioinnin on perustuttava rengastyypin tuotantomäärään kussakin tuotantolaitoksessa, ja siinä on otettava huomioon valmistajan soveltamat laadunhallintajärjestelmät. Jos testausmenettelyssä testataan useita renkaita samanaikaisesti – esimerkiksi jos neljän renkaan sarjan märkäpito testataan tämän säännön liitteessä 5 esitetyn vakiomenettelyn mukaisesti – sarjaa on pidettävä yhtenä yksikkönä testattavien renkaiden määrän laskennassa. |
8.3 |
Tuotannon on katsottava olevan tämän säännön vaatimusten mukaista, jos mitatut melutasot ovat kohdassa 6.1 esitettyjen raja-arvojen mukaiset niin, että sarjatuotannossa esiintyvien vaihtelujen vuoksi sallitaan + 1 dB(A):n suuruinen poikkeama. |
8.4 |
Tuotannon on katsottava olevan tämän säännön vaatimusten mukaista, jos mitatut meluarvot ovat kohdassa 6.3 esitettyjen raja-arvojen mukaiset niin, että sarjatuotannossa esiintyvien vaihtelujen vuoksi sallitaan + 0,3 N/kN:n suuruinen poikkeama. |
9. SEURAAMUKSET VAATIMUSTENMUKAISUUDESTA POIKKEAVASTA TUOTANNOSTA
9.1 Rengastyypille tämän säännön mukaisesti myönnetty hyväksyntä voidaan peruuttaa, jos kohdan 8 vaatimukset eivät täyty tai jos jokin rengastyyppiä edustava rengas ylittää kohdassa 8.3 tai 8.4 määrätyt raja-arvot.
9.2 Jos tätä sääntöä soveltava sopimuspuoli peruuttaa aiemmin myöntämänsä hyväksynnän, sen on viipymättä ilmoitettava tästä muille tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella ilmoituslomakkeella.
10. TUOTANNON LOPETTAMINEN
Jos hyväksynnän haltija lopettaa kokonaan tämän säännön mukaisesti hyväksytyn ilmarenkaan valmistuksen, haltijan on ilmoitettava siitä hyväksynnän myöntäneelle viranomaiselle. Ilmoituksen saatuaan viranomaisen on ilmoitettava asiasta muille tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella lomakkeella.
11. HYVÄKSYNTÄTESTEISTÄ VASTAAVIEN TUTKIMUSLAITOSTEN SEKÄ TYYPPIHYVÄKSYNTÄVIRANOMAISTEN NIMET JA OSOITTEET
Tätä sääntöä soveltavien sopimuksen osapuolten on ilmoitettava Yhdistyneiden kansakuntien sihteeristölle hyväksyntätestien suorittamisesta vastaavien teknisten tutkimuslaitosten nimet ja osoitteet sekä sen tyyppihyväksyntäviranomaisen nimi ja osoite, joka myöntää hyväksynnät ja jolle toimitetaan lomakkeet todistukseksi muissa maissa myönnetystä hyväksynnästä tai hyväksynnän laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta.
12. SIIRTYMÄSÄÄNNÖKSET
12.1 Tämän säännön muutossarjan 02 voimaantulopäivästä alkaen tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet eivät saa evätä tähän sääntöön perustuvaa rengastyypin hyväksyntää, jos kyseinen rengas täyttää muutossarjan 02 vaatimukset, mukaan luettuina kohdissa 6.1.1–6.1.3 vahvistetut vierintämelua koskevat vaiheen 1 tai vaiheen 2 vaatimukset, kohdassa 6.2.1 vahvistetut märkäpitoa koskevat vaatimukset sekä kohdassa 6.3.1 tai 6.3.2 vahvistetut vierintävastusta koskevat vaiheen 1 tai vaiheen 2 vaatimukset.
12.2 Alkaen 1 päivästä marraskuuta 2012 tätä sääntöä soveltavien sopimuspuolten on evättävä hyväksyntä, jos rengastyyppi, jolle hyväksyntää haetaan, ei täytä tämän säännön vaatimuksia, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 02. Lisäksi sopimuspuolten on evättävä hyväksyntä, jos kohdissa 6.1.1–6.1.3 vahvistetut vierintämelua koskevat vaiheen 2 vaatimukset, kohdassa 6.2.1 vahvistetut märkäpitoa koskevat vaatimukset sekä kohdassa 6.3.1 vahvistetut vierintävastusta koskevat vaiheen 1 vaatimukset eivät täyty.
12.3 Alkaen 1 päivästä marraskuuta 2014 tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet voivat evätä sellaisen renkaan myynnin tai käyttöönoton, joka ei täytä tämän säännön vaatimuksia, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 02, ja joka ei täytä kohdassa 6.2.1 vahvistettuja märkäpitoa koskevia vaatimuksia.
12.4 Alkaen 1 päivästä marraskuuta 2016 tätä sääntöä soveltavien sopimuspuolten on evättävä sellaisen rengastyypin hyväksyntä, joka ei täytä tämän säännön vaatimuksia, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 02, ja joka ei täytä kohdassa 6.3.2 vahvistettuja vierintävastusta koskevia vaiheen 2 vaatimuksia eikä kohdissa 6.2.2 ja 6.2.3 vahvistettuja märkäpitoa koskevia vaatimuksia.
12.5 Alkaen 1 päivästä marraskuuta 2016 tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet voivat evätä sellaisen renkaan myynnin tai käyttöönoton, joka ei täytä tämän säännön vaatimuksia, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 02, ja joka ei täytä kohdissa 6.1.1–6.1.3 vahvistettuja vierintämelua koskevia vaiheen 2 vaatimuksia.
12.6 Seuraavassa annetuista päivämääristä alkaen tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet voivat evätä sellaisen renkaan myynnin tai käyttöönoton, joka ei täytä tämän säännön vaatimuksia, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 02, ja joka ei täytä kohdassa 6.3.1 vahvistettuja vierintävastusta koskevia vaiheen 1 vaatimuksia.
Rengasluokka |
Päivämäärä |
C1, C2 |
1. marraskuuta 2014 |
C3 |
1. marraskuuta 2016 |
12.7 Seuraavassa annetuista päivämääristä alkaen tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet voivat evätä sellaisen renkaan myynnin tai käyttöönoton, joka ei täytä tämän säännön vaatimuksia, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 02, ja joka ei täytä kohdassa 6.3.2 vahvistettuja vierintävastusta koskevia vaiheen 2 vaatimuksia eikä kohdissa 6.2.2 ja 6.2.3 vahvistettuja märkäpitoa koskevia vaatimuksia.
Rengasluokka |
Päivämäärä |
C1 ja C2 |
1. marraskuuta 2018 |
C3 |
1. marraskuuta 2020 |
12.8 Tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet voivat 13. helmikuuta 2019 (60 kuukautta tämän säännön muutossarjan 02 lisäyksen 4 voimaantulosta) saakka edelleen myöntää hyväksyntöjä tämän säännön muutossarjan 02 mukaisesti tämän säännön liitteen 4 säännösten perusteella.
(1) Sellaisina kuin ne määritellään ajoneuvojen rakennetta koskevassa konsolidoidussa päätöslauselmassa (R.E.3), asiakirja ECE/TRANS/WP.29/78/Rev.3. www.unece.org/trans/main/wp29/wp29wgs/wp29gen/wp29resolutions.html
(2) Luokan C1 renkaat vastaavat standardissa ISO 4000-1:2010 tarkoitettua henkilöauton rengasta (”passenger car tyre”).
(3) Kansainvälisen SI-mittayksikköjärjestelmän yksikkö, jota yleensä käytetään vierintävastuksen ilmaisemiseksi, on newtonmetriä metriä kohti, mikä vastaa vastusvoimaa newtoneina.
(4) Vierintävastus ilmoitetaan newtoneina ja kuormitus kilonewtoneina. Vierintävastuskerroin on dimensioton.
(5) Uuden renkaan määritelmää tarvitaan, jotta voidaan vähentää renkaan vanhenemisesta aiheutuvaa mahdollista tietojen hajontaa.
(6) Hyväksytty testausmenettely on sallittua toistaa.
(7) Yksi esimerkki laitteiston käyttäytymisestä on ryömintä.
(8) Pyörivä kappale voi olla esimerkiksi rengasasennelma tai rumpu.
(9) Mittauksen uusittavuus σm estimoidaan mittaamalla yhdellä renkaalla n kertaa (n ≥ 3) liitteessä 6 olevan 4 kohdan mukainen menettely kokonaisuudessaan seuraavasti:
jossa:
j |
= |
laskuri 1–n, joka osoittaa kunkin mittauksen toistojen määrän tietyn renkaan osalta |
n |
= |
rengasmittausten toistojen määrä (n ≥ 3). |
(10) Joitakin näistä vaatimuksista voidaan määritellä erikseen säännössä nro 30 tai 54.
(11) Merkinnän vähimmäiskorkeus: ks. mitta C säännön nro 54 liitteessä 3.
(12) Vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolten tunnusnumerot annetaan ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman (R.E.3) (asiakirja ECE/TRANS/WP.29/78/Rev.3) liitteessä 3. www.unece.org/trans/main/wp29/wp29wgs/wp29gen/wp29resolutions.html
(1) Ks. tämän säännön liitteessä 7 oleva 3 kohta.
(2) Ks. tämän säännön liitteessä 7 oleva 2 kohta.
(3) Ks. tämän säännön liitteessä 7 oleva 4 kohta.
LIITE 2
Lisäys 1
Esimerkkejä hyväksyntämerkeistä
Hyväksyntämerkkien sijoittelu
(ks. tämän säännön kohta 5.4)
Säännön nro 117 mukainen hyväksyntämerkki
Esimerkki 1
a ≥ 12 mm
Yllä olevasta ilmarenkaaseen kiinnitetystä hyväksyntämerkistä käy ilmi, että kyseinen rengas on hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 117 mukaisesti (vain merkintä S2 (vierintämelu vaiheessa 2)) hyväksyntänumerolla 0212345. Hyväksyntänumeron kaksi ensimmäistä merkkiä (02) osoittavat, että hyväksyntä on myönnetty tämän säännön muutossarjan 02 vaatimusten mukaisesti.
Esimerkki 2
a ≥ 12 mm
Yllä olevasta hyväksyntämerkistä käy ilmi, että kyseinen rengas on hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 117 mukaisesti (merkintä S1 (vierintämelu vaiheessa 1), W (märkäpito) ja R1 (vierintävastus vaiheessa 1)) hyväksyntänumerolla 0212345. Merkistä käy ilmi, että hyväksyntä koskee ominaisuuksia S1WR1. Hyväksyntänumeron kaksi ensimmäistä merkkiä (02) osoittavat, että hyväksyntä on myönnetty tämän säännön muutossarjan 02 vaatimusten mukaisesti.
Lisäys 2
Säännön nro 117 mukainen hyväksyntä yhdessä säännön nro 30 tai 54 (1) mukaisen hyväksynnän kanssa
Esimerkki 1
a ≥ 12 mm
tai
Yllä olevasta hyväksyntämerkistä käy ilmi, että kyseinen rengas on hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 117 mukaisesti (merkintä S2 (vierintämelu vaiheessa 2)) hyväksyntänumerolla 0212345 ja säännön nro 30 mukaisesti hyväksyntänumerolla 0236378. Hyväksyntänumeron kaksi ensimmäistä merkkiä (02) osoittavat, että hyväksyntä on myönnetty muutossarjan 02 mukaisesti, ja sääntöön nro 30 on sisältynyt muutossarja 02.
Esimerkki 2
a ≥ 12 mm
tai
Yllä olevasta hyväksyntämerkistä käy ilmi, että kyseinen rengas on hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 117 mukaisesti (merkintä S2WR2 (vierintämelu vaiheessa 2, märkäpito ja vierintävastus vaiheessa 2)) hyväksyntänumerolla 0212345 ja säännön nro 30 mukaisesti hyväksyntänumerolla 0236378. Hyväksyntänumeron kaksi ensimmäistä merkkiä (02) osoittavat, että hyväksyntä on myönnetty muutossarjan 02 mukaisesti, ja sääntöön nro 30 on sisältynyt muutossarja 02.
Esimerkki 3
a ≥ 12 mm
tai
Yllä olevasta hyväksyntämerkistä käy ilmi, että kyseinen rengas on hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 117 ja muutossarjan 02 mukaisesti hyväksyntänumerolla 0212345 (merkintä S2) ja säännön nro 54 mukaisesti. Tästä käy ilmi, että hyväksyntä koskee vierintämelua vaiheessa 2 (S2). Säännön nro 117 mukaisen hyväksyntänumeron kaksi ensimmäistä numeroa (02) yhdessä merkinnän S2 kanssa kertovat, että ensimmäinen hyväksyntä on myönnetty säännön nro 117 muutossarjan 02 mukaisesti. Säännön nro 54 osalta kaksi ensimmäistä merkkiä (00) kertovat, että sääntö oli alkuperäisessä muodossaan.
Esimerkki 4
a ≥ 12 mm
tai
Yllä olevasta hyväksyntämerkistä käy ilmi, että kyseinen rengas on hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 117 ja muutossarjan 02 mukaisesti hyväksyntänumerolla 0212345 (merkintä S2 R2) ja säännön nro 54 mukaisesti. Tästä käy ilmi, että hyväksyntä koskee vierintämelua vaiheessa 2 (S2) ja vierintävastusta vaiheessa 2 (R2). Säännön nro 117 mukaisen hyväksyntänumeron kaksi ensimmäistä numeroa (02) yhdessä merkinnän S2R2 kanssa kertovat, että ensimmäinen hyväksyntä on myönnetty säännön nro 117 muutossarjan 02 mukaisesti. Säännön nro 54 osalta kaksi ensimmäistä merkkiä (00) kertovat, että sääntö oli alkuperäisessä muodossaan.
(1) Säännön nro 117 soveltamisalaan kuuluvien renkaiden hyväksymiseen säännön nro 54 mukaisesti ei tällä hetkellä sisälly märkäpitoa koskevia vaatimuksia.
Lisäys 3
Laajennukset sääntöjen nro 117, 30 tai 54 mukaisesti myönnettyjen hyväksyntöjen yhdistämiseksi (1)
Esimerkki 1
a ≥ 12 mm
Yllä olevasta hyväksyntämerkistä käy ilmi, että kyseinen rengas on alun perin hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 30 ja muutossarjan 02 mukaisesti hyväksyntänumerolla 0236378. Merkintä + 02S1 (vierintämelu vaiheessa 1) kertoo, että hyväksyntää on laajennettu säännön nro 117 mukaisesti (muutossarja 02). Hyväksyntänumeron kaksi ensimmäistä merkkiä (02) osoittavat, että hyväksyntä on myönnetty säännön nro 30 mukaisesti (muutossarja 02). Plusmerkistä (+) ilmenee, että ensimmäinen hyväksyntä on myönnetty säännön nro 30 mukaisesti ja hyväksyntää on laajennettu kattamaan säännön nro 117 (muutossarja 02) mukaisesti myönnetyt hyväksynnät, jotka koskevat vierintämelua vaiheessa 1.
Esimerkki 2
a ≥ 12 mm
Yllä olevasta hyväksyntämerkistä käy ilmi, että kyseinen rengas on alun perin hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 30 ja muutossarjan 02 mukaisesti hyväksyntänumerolla 0236378. Tästä käy ilmi, että hyväksyntä koskee vierintämelua vaiheessa 1 (S1), märkäpitoa (W) ja vierintävastusta vaiheessa 2 (R2). Merkinnästä S1WR2 ja sitä edeltävästä tunnuksesta (02) ilmenee, että hyväksyntää on laajennettu kattamaan sääntö 117 ja sen muutossarja 02. Hyväksyntänumeron kaksi ensimmäistä merkkiä (02) osoittavat, että hyväksyntä on myönnetty säännön nro 30 mukaisesti (muutossarja 02). Plusmerkistä (+) ilmenee, että ensimmäinen hyväksyntä on myönnetty säännön nro 30 mukaisesti ja hyväksyntää on laajennettu kattamaan säännön nro 117 (muutossarja 02) mukaisesti myönnetyt hyväksynnät.
(1) Säännön nro 117 soveltamisalaan kuuluvien renkaiden hyväksymiseen säännön nro 54 mukaisesti ei tällä hetkellä sisälly märkäpitoa koskevia vaatimuksia.
Lisäys 4
Laajennukset säännön nro 117 mukaisesti myönnettyjen hyväksyntöjen yhdistämiseksi (1)
Esimerkki 1
a ≥ 12 mm
Yllä olevasta hyväksyntämerkistä käy ilmi, että kyseinen rengas on alun perin hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 117 ja muutossarjan 02 mukaisesti hyväksyntänumerolla 0212345. Merkistä käy ilmi, että hyväksyntä koskee märkäpitoa (W). Merkintä S2R2 ja +-merkki sen edessä osoittavat, että hyväksyntää on laajennettu säännön nro 117 mukaisesti koskemaan vierintämelua vaiheessa 2 ja vierintävastusta vaiheessa 2 erillisten todistusten perusteella.
Esimerkki 2
a ≥ 12 mm
Yllä olevasta hyväksyntämerkistä käy ilmi, että kyseinen rengas on alun perin hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 117 ja muutossarjan 02 mukaisesti hyväksyntänumerolla 0212345. Merkistä ilmenee, että hyväksyntä koskee vierintämelua vaiheessa 1 (S1) ja märkäpitoa (W). Merkintä R1 ja +-merkki sen edessä osoittavat, että hyväksyntää on laajennettu säännön nro 117 mukaisesti koskemaan vierintävastusta vaiheessa 1 erillisten todistusten perusteella.
Esimerkki 3
a ≥ 12 mm
Yllä olevasta hyväksyntämerkistä käy ilmi, että kyseinen rengas on alun perin hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 117 ja muutossarjan 01 mukaisesti hyväksyntänumerolla 0167890. Merkistä ilmenee, että hyväksyntä koskee vierintämelua vaiheessa 1 (S) ja märkäpitoa (W). Merkintä 02R1 ja + -merkki sen edessä osoittavat, että hyväksyntää on laajennettu säännön nro 117 muutossarjan 02 mukaisesti koskemaan vierintävastusta vaiheessa 1 erillisten todistusten perusteella.
(1) Säännön nro 117 soveltamisalaan kuuluvien renkaiden hyväksymiseen säännön nro 54 mukaisesti ei tällä hetkellä sisälly märkäpitoa koskevia vaatimuksia.
LIITE 3
VAIHDE VAPAALLA -TESTAUSMENETELMÄ RENKAIDEN VIERINTÄMELUN MITTAAMISEKSI
Johdanto
Tässä menettelyssä eritellään mittausvälineet, -olosuhteet ja -menetelmä testiajoneuvoon asennetun rengassarjan melutason mittaamiseksi ajoneuvon liikkuessa määrätyllä tien pinnalla. Suurin äänenpaineen taso mitataan etäällä sijaitsevilla (”remote-field”) mikrofoneilla ajoneuvon kulkiessa vaihde vapaalla. Vertailunopeuden lopputulos saadaan lineaarisella regressioanalyysillä. Kyseisiä testaustuloksia ei voi verrata vierintämeluun, joka on mitattu kiihdytyksen aikana tai jarruttamalla vauhtia hidastettaessa.
1. MITTAUSLAITTEET
1.1 Akustiset mittaukset
Melutason mittarin tai vastaavan mittauslaitteen, myös valmistajan suositteleman tuulensuojan, on oltava vähintään kansainvälisen sähkötekniikan toimikunnan (IEC) julkaisun 60651:1979/A1:1993 toisessa painoksessa esitettyä tyyppiä 1 edustavia laitteita koskevien vaatimusten mukainen.
Mittaukset on suoritettava käyttämällä taajuuspainotusta A ja aikapainotusta F.
Käytettäessä järjestelmää, jossa A-painotettua äänitasoa seurataan tietyin väliajoin, lukema on otettava enintään 30 ms:n väliajoin.
1.1.1 Kalibrointi
Kunkin mittaustilanteen alussa ja lopussa koko mittausjärjestelmä on tarkastettava äänen kalibrointilaitteella, joka on vähintään kansainvälisen sähkötekniikan toimikunnan julkaisussa 60942:1988 esitetyn luokan 1 vaatimusten mukainen. Kahden peräkkäisen tarkastuksen lukemien välinen erotus saa olla ilman lisäsäätöä korkeintaan 0,5 dB. Jos tämä arvo ylittyy, edellisen vaatimukset täyttävän tarkastuksen jälkeen saadut mittaustulokset on jätettävä huomiotta.
1.1.2 Vaatimustenmukaisuus
Kerran vuodessa on tarkistettava, että äänen kalibrointilaite täyttää kansainvälisen sähkötekniikan toimikunnan julkaisussa 60942:1988 asetetut vaatimukset. Vähintään kerran kahdessa vuodessa on tarkistettava, että instrumentointijärjestelmä on kansainvälisen sähkötekniikan toimikunnan julkaisun 60651:1979/A1:1993 toisessa painoksessa asetettujen vaatimusten mukainen. Tarkistukset on tehtävä laboratoriossa, joka on hyväksytty suorittamaan asiaa koskevien standardien mukaisia kalibrointeja.
1.1.3 Mikrofonin sijainti
Mikrofoni (tai mikrofonit) on sijoitettava 7,5 ± 0,05 metrin etäisyydelle testauspaikan viiteviivasta CC′ (kuva 1) 1,2 ± 0,02 metrin korkeudelle maanpinnasta. Sen enimmäisherkkyyden akselin on oltava vaakatasossa ja kohtisuoraan ajoneuvon kulkurataa vasten (linja CC′).
1.2 Nopeusmittaukset
Ajoneuvon nopeus mitataan välineillä, joiden tarkkuus on ± 1 km/h tai sitä parempi, kun ajoneuvon etureuna on saavuttanut linjan PP (kuva 1).
1.3 Lämpötilan mittaukset
Ilman sekä testauspinnan lämpötilan mittaukset ovat pakollisia.
Lämpötilan mittauslaitteiden tarkkuuden on oltava ± 1 °C.
1.3.1 Ilman lämpötila
Lämpötila-anturi on sijoitettava esteettömään paikkaan mikrofonin läheisyyteen siten, että se on alttiina ilmavirralle mutta suojattu suoralta auringonpaisteelta. Jälkimmäinen edellytys voidaan toteuttaa millä tahansa varjostavalla suojalla tai vastaavalla laitteella. Anturi on sijoitettava 1,2 ± 0,1 metrin korkeudelle testauspinnan tasosta, jotta voidaan minimoida testauspinnan lämpösäteilyn vaikutus, kun ilmavirrat ovat vähäisiä.
1.3.2 Testauspinnan lämpötila
Lämpötila-anturi on sijoitettava paikkaan, jossa lämpötila vastaa pyörien kulku-uralla vallitsevaa lämpötilaa, mutta se ei saa haitata äänen mittaamista.
Käytettäessä välinettä, jossa on kosketuslämpötila-anturi, pinnan ja anturin väliin on levitettävä lämpöä johtavaa massaa riittävän lämpökosketuksen varmistamiseksi.
Käytettäessä säteilylämpömittaria (pyrometria) korkeus on valittava siten, että mittauskohdan halkaisija on ≥ 0,1 metriä.
1.4 Tuulimittaus
Laitteella on voitava mitata tuulen nopeus tarkkuudella ± 1 m/s. Tuulen nopeus on mitattava mikrofonin korkeudelta. Tuulen suunta suhteessa ajosuuntaan on merkittävä muistiin.
2. MITTAUSOLOSUHTEET
2.1 Testauspaikka
Testauspaikassa on oltava keskiosa, jota ympäröi pääosin tasainen testialue. Mittausalueen on oltava tasainen, ja testauspinnan on oltava kuiva ja puhdas kaikkia mittauksia tehtäessä. Testauspintaa ei saa jäähdyttää keinotekoisesti ennen testausta tai sen aikana.
Testausradalla vapaan äänikentän vaihtelu äänilähteen ja mikrofonin välillä ei saa olla suurempi kuin 1 dB(A). Nämä edellytykset katsotaan täytetyiksi, jos alueella ei ole ääntä heijastavia suuria kohteita, kuten aitoja, kiviä, siltoja tai rakennuksia 50 metrin säteellä mittausalueen keskustasta. Testausradan pinnan ja testauspaikan mittojen on oltava ISO-standardin 10844:2014 mukaiset. Tämän säännön kohdassa 12.8 ilmoitetun ajanjakson loppuun saakka testauspaikkaan voidaan soveltaa tämän säännön liitteen 4 mukaisia vaatimuksia.
Keskiosassa ei saa vähintään 10 metrin säteellä olla vitilunta, pitkää ruohoa, irtomaata, tuhkaa tai muuta vastaavaa. Mikrofonin läheisyydessä ei saa olla äänikenttään vaikuttavia esteitä, eikä kukaan saa seistä mikrofonin ja äänilähteen välissä. Mittausten suorittajan ja mittaukseen osallistuvien tarkkailijoiden on asetuttava siten, että he eivät vaikuta mittauslaitteiden lukemiin.
2.2 Sääolosuhteet
Mittauksia ei saa suorittaa huonoissa sääolosuhteissa. On varmistettava, etteivät tuulenpuuskat aiheuta mittaustulosten vääristymistä. Testausta ei saa tehdä, jos tuulen nopeus on mikrofonin korkeudella yli 5 m/s.
Mittauksia ei myöskään saa tehdä, jos ilman lämpötila on alle 5 °C tai yli 40 °C tai jos testauspinnan lämpötila on alle 5 °C tai yli 50 °C.
2.3 Ympäristömelu
2.3.1 Taustamelun (myös tuulen aiheuttaman melun) tason on oltava vähintään 10 dB(A) pienempi kuin mitattu vierintämelu. Mikrofonissa saa käyttää sopivaa tuulensuojaa, jos suojan vaikutus mikrofonin herkkyyteen ja suuntausominaisuuksiin on otettu huomioon.
2.3.2 Mittauksia ei oteta huomioon, jos niihin ovat vaikuttaneet äänihuiput, jotka eivät näytä olevan yhteydessä renkaiden yleisen äänitason ominaisuuksiin.
2.4 Testiajoneuvoa koskevat vaatimukset
2.4.1 Yleistä
Testiajoneuvo on moottoriajoneuvo, jossa on neljä yksittäistä rengasta kahdella akselilla.
2.4.2 Ajoneuvon kuormitus
Ajoneuvo on kuormitettava kohdassa 2.5.2 eriteltyjen testirenkaan kuormitusvaatimusten mukaisesti.
2.4.3 Akseliväli
Testirenkailla varustettujen kahden akselin akselivälin on oltava alle 3,5 m C1-luokan renkaiden osalta ja alle 5 m C2- ja C3-luokan renkaiden osalta.
2.4.4 Toimenpiteet, joilla minimoidaan ajoneuvon vaikutus äänitason mittauksiin
Jotta varmistettaisiin, että ajoneuvon muotoilu ei vaikuta merkittävästi rengasmeluun, vahvistetaan seuraavat vaatimukset ja suositukset.
2.4.4.1 Vaatimukset:
a) |
Roiskeläppiä tai muita roiskumista estäviä lisälaitteita ei saa asentaa. |
b) |
Vanteiden ja renkaiden välittömään läheisyyteen ei saa lisätä tai jättää osia, jotka voivat vaimentaa renkaiden aiheuttamaa melua. |
c) |
Pyörien suuntauksen (aurauskulman, pyörän kallistuman ja olkatapin kallistuman taaksepäin) on oltava täysin ajoneuvon valmistajan suositusten mukainen. |
d) |
Pyöräkoteloiden tai alustan alle ei saa asentaa ylimääräistä ääntä absorboivaa materiaalia. |
e) |
Pyöräntuennan on oltava hyvässä kunnossa siten, ettei maavara pienene tavallisuudesta poikkeavalla tavalla ajoneuvon ollessa kuormitettuna testausvaatimusten mukaisesti. Jos korin tason säätöjärjestelmä on käytettävissä, sen on oltava asennossa, jossa saavutetaan kuormittamattomalle ajoneuvolle ominainen maavara testauksen aikana. |
2.4.4.2 Suositukset häiriöäänten estämiseksi:
a) |
Suositellaan, että osat, jotka saattavat vaikuttaa ajoneuvon taustameluun, poistetaan ajoneuvosta tai niitä muutetaan. Poistot tai muutokset on merkittävä testausselosteeseen. |
b) |
Testauksen aikana on varmistettava, että jarrut palautuvat asianmukaisesti eivätkä aiheuta jarrumelua. |
c) |
On varmistettava, että sähkökäyttöiset tuulettimet eivät ole toiminnassa. |
d) |
Ajoneuvon ikkunoiden ja kattoluukun on oltava suljettuina testauksen aikana. |
2.5 Renkaat
2.5.1 Yleistä
Testiajoneuvoon on asennettava neljä samanlaista rengasta. Jos renkaiden kantavuusluku on suurempi kuin 121 eikä rinnakkainasennuksesta ole merkintää, kaksi tällaista saman tyypin ja sarjan rengasta on asennettava testiajoneuvon taka-akseliin. Etuakseliin on asennettava akselipainoon sopivat renkaat ja niiden urat on tasattava vähimmäissyvyyteen, jotta voidaan minimoida vierintämelun vaikutus ja samalla säilyttää riittävä turvallisuustaso. Talvirenkaat, jotka eräissä sopimusvaltioissa voidaan varustaa kitkaa lisäävillä nastoilla, on testattava ilman kyseistä varustusta. Jos renkaille on erityisiä asennusvaatimuksia, ne on testattava kyseisten vaatimusten mukaisesti (esimerkiksi pyörimissuunta). Renkaiden kulutuspinnan urien syvyyden on oltava täysimääräinen ennen sisäänajoa.
Renkaat on testattava renkaiden valmistajan hyväksymillä vanteilla.
2.5.2 Renkaiden kuormitukset
Testiajoneuvon kunkin renkaan testikuormituksen Qt on oltava 50–90 prosenttia viitekuormituksesta Qr, mutta kaikkien renkaiden keskimääräisen testikuormituksen Qt,avr on oltava 75 ± 5 prosenttia viitekuormituksesta Qr.
Kaikkien renkaiden osalta viitekuormitus Qr vastaa renkaan kantavuuslukuun liittyvää suurinta massaa. Jos kantavuusluvussa on kaksi numeroa, joiden välissä on kauttaviiva (/), viitataan ensimmäiseen numeroon.
2.5.3 Rengaspaine
Jokaisen testiajoneuvoon asennetun renkaan testipaine Pt, saa olla enintään viitepaineen Pr suuruinen ja sen on sijoituttava seuraavien arvojen välille:
C2- ja C3-luokan renkaissa viitepaine Pr vastaa renkaan sivuun merkittyä paineindeksiä.
C1-luokan renkaiden osalta tavallisen renkaan viitepaine Pr on 250 kPa, ja vahvistetun renkaan viitepaine on 290 kPa. Vähimmäistestipaineen Pt on oltava 150 kPa.
2.5.4 Testausta edeltävät toimenpiteet
Renkaat on sisäänajettava ennen testaamista seoskyhmyjen tai muiden valamisprosessista aiheutuvien renkaan kulutuspintakuvion ominaisuuksien poistamiseksi. Tämä edellyttää tavallisesti noin 100 km:n normaaliajoa tiellä.
Testiajoneuvoon asennettujen renkaiden pyörimissuunnan on oltava sama kuin renkaiden sisäänajovaiheessa.
Renkaat on lämmitettävä ennen testaamista käyttämällä niitä testausolosuhteissa.
3. TESTAUSMENETELMÄ
3.1 Yleiset olosuhteet
Kaikkia mittauksia varten ajoneuvoa on ajettava suoraan mittausalueen poikki (kohdasta AA′ kohtaan BB′) siten, että ajoneuvon pituussuuntainen keskitaso on mahdollisimman lähellä linjaa CC′.
Kun testiajoneuvon etureuna saavuttaa linjan AA′, vaihteen on oltava vapaalla ja moottorin sammutettuna. Jos testiajoneuvo aiheuttaa epätavallista melua (esimerkiksi tuuletin, itsesytytys) mittauksen aikana, testiä ei oteta huomioon.
3.2 Mittausten luonne ja lukumäärä
A-painotettuina desibeleinä (dB(A)) ilmaistava enimmäismelutaso mitataan ensimmäisen kymmenyssijan tarkkuudella ajoneuvon kulkiessa vaihde vapaalla linjalta AA′ linjaan BB′ (kuva 1 – ajoneuvon etureuna linjalla AA′, ajoneuvon takareuna linjalla BB′). Kyseinen arvo on mittaustulos.
Testiajoneuvon molemmilla puolilla tehdään vähintään neljä mittausta siten, että testinopeus on pienempi kuin kohdassa 4.1 annettu viitenopeus, ja vähintään neljä mittausta siten, että testinopeus on suurempi kuin viitenopeus. Nopeuksien on jakauduttava suurin piirtein tasaisesti kohdassa 3.3 eritellyllä koko nopeusalueella.
3.3 Testinopeudet
Testiajoneuvon nopeuden on oltava seuraava:
a) |
70–90 km/h C1- ja C2-luokan renkaiden osalta, |
b) |
60–80 km/h C3-luokan renkaiden osalta. |
4. TULOSTEN TULKINTA
Mittausta ei hyväksytä, jos arvot poikkeavat toisistaan epätavallisen paljon (ks. tämän liitteen kohta 2.3.2).
4.1 Testituloksen määrittäminen
Lopullisen tuloksen määrittämisessä käytettävä viitenopeus Vref on seuraava:
a) |
80 km/h C1- ja C2-luokan renkaiden osalta, |
b) |
70 km/h C3-luokan renkaiden osalta. |
4.2 Vierintämelumittausten regressioanalyysi
Vierintämelun taso LR desibeleinä dB(A) määritetään regressioanalyysillä seuraavasti:
jossa:
|
on desibeleinä dB(A) mitattujen vierintämelutasojen Li keskiarvo: |
n |
on mittausten lukumäärä (n ≥ 16), |
|
on logaritmisten nopeuksien Vi keskiarvo:
|
a |
on regressiosuoran kulmakerroin desibeleinä dB(A): |
4.3 Lämpötilakorjaus
C1- ja C2-luokan renkaiden osalta lopullinen tulos normalisoidaan testauspinnan viitelämpötilan ϑref mukaisesti tekemällä lämpötilakorjaus seuraavasti:
LR(ϑref) = LR(ϑ) + K(ϑref – ϑ)
jossa:
ϑ |
= |
mitattu testauspinnan lämpötila, |
ϑref |
= |
20 °C, |
C1-luokan renkaiden osalta kerroin K on – 0,03 dB(A)/°C, kun ϑ > ϑref ja – 0,06 dB(A)/°C, kun ϑ < ϑref.
C2-luokan renkaiden osalta kerroin K on – 0,02 dB(A)/°C.
Jos mitattu testauspinnan lämpötila ei muutu enempää kuin 5 °C kaikissa mittauksissa, jotka ovat tarpeen yhden rengassarjan melutason määrittämiseksi, lämpötilaoikaisu voidaan tehdä ainoastaan viimeisen raportoidun vierintämelutason osalta siten kuin edellä on esitetty käyttäen mitattujen lämpötilojen aritmeettista keskiarvoa. Muutoin kukin mitattu äänitaso Li on korjattava äänimittauksen aikana vallinneen lämpötilan mukaisesti.
Lämpötilaa ei oikaista C3-luokan renkaiden osalta.
4.4 Jotta mittausvälineiden poikkeamat otettaisiin huomioon, kohdan 4.3 mukaisesti määritetyistä tuloksista vähennetään 1 dB(A).
4.5 Lopullinen tulos, eli lämpötilakorjattu vierintämelu LR(ϑref) desibeleinä dB(A), pyöristetään lähimpään alempaan kokonaisluvun arvoon.
Kuva 1
Mikrofonien paikat mittausta suoritettaessa
Lisäys 1
Testausseloste
OSA 1 – SELOSTE
1. Tyyppihyväksyntäviranomainen tai tekninen tutkimuslaitos: …
2. Hakijan nimi ja osoite: …
3. Testausselosteen numero: …
4. Valmistaja ja tuotemerkki tai kauppanimi: …
5. Rengasluokka (C1, C2 tai C3): …
6. Käyttöluokka: …
7. Äänitaso liitteen 3 kohtien 4.4 ja 4.5 mukaisesti: …dB(A) vertailunopeudella 70/80 km/h (1)
8. Huomautukset (jos on): …
9. Päiväys: …
10. Allekirjoitus: …
OSA 2 – TESTITIEDOT
1. Testin päivämäärä: …
2. Testiajoneuvo (kuten merkki, malli, vuosi ja muutokset): …
2.1 Testiajoneuvon akseliväli: …mm
3. Testausradan sijainti: …
3.1 Radan ISO 10844:2014 -standardin mukaisen sertifioinnin päivämäärä: …
3.2 Myöntäjä: …
3.3 Sertifiointimenetelmä: …
4. Rengastestin tiedot: …
4.1 Renkaan kokomerkintä: …
4.2 Renkaan käyttötiedot: …
4.3 Viiterengaspaine: …kPa
4.4 Testitiedot: …
|
Vasen eturengas |
Oikea eturengas |
Vasen takarengas |
Oikea takarengas |
Testipaino (kg) |
|
|
|
|
Renkaan kantavuusluku (%) |
|
|
|
|
Rengaspaine (kylmä) (kPa) |
|
|
|
|
4.5 Testausvanteen leveyskoodi: …
4.6 Lämpötilan mittausanturin tyyppi: …
5. Huomioitavat testitulokset: …
Testin nro |
Testinopeus km/h |
Ajosuunta |
Äänitaso vasen (2) mitattu dB(A) |
Äänitaso oikea (2) mitattu dB(A) |
Ilman lämpötila °C |
Radan lämpötila °C |
Äänitaso vasen (2) lämpötilakorjattu dB(A) |
Äänitaso oikea (2) lämpötilakorjattu dB(A) |
Huomautukset |
1 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
2 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
3 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
4 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
5 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
6 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
7 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
8 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
5.1 Regressiosuoran kulmakerroin: …
5.2 Äänitaso liitteen 3 kohdan 4.3 mukaisen lämpötilaoikaisun jälkeen: …dB(A)
(1) Tarpeeton yliviivataan.
(2) Suhteessa ajoneuvoon.
LIITE 4
TESTIPAIKKAA KOSKEVAT VAATIMUKSET (1)
1. JOHDANTO
Tässä liitteessä esitetään testiradan fyysisiin ominaisuuksiin ja pinnoittamiseen liittyvät vaatimukset. Näissä standardiin (2) perustuvissa vaatimuksissa kuvataan vaaditut fyysiset ominaisuudet sekä niiden testausmenetelmät.
2. VAADITUT PINNAN OMINAISUUDET
Pintaa pidetään standardin mukaisena, jos sen rakenne ja tyhjätila tai äänen absorptiokerroin on mitattu ja täyttää kaikki kohdissa 2.1–2.4 esitetyt vaatimukset ja jos suunnitteluvaatimukset on täytetty (kohta 3.2).
2.1 Tyhjätila tiivistyksen jälkeen
Tyhjätila (VC) testiradan pinnoitesekoituksessa ei saa olla suurempi kuin 8 %. Mittausmenetelmä selostetaan tämän liitteen kohdassa 4.1.
2.2 Äänen absorptiokerroin
Jos pinta ei täytä vaatimuksia tyhjätilan osalta, se on hyväksyttävä vain, jos äänen absorptiokerroin α ≤ 0,10. Mittausmenetelmä selostetaan jäljempänä kohdassa 4.2. Edellä kohdissa 2.1 ja 2.2 esitetyt vaatimukset täyttyvät myös, jos vain äänen absorptio on mitattu ja sen on todettu olevan α ≤ 0,10.
Huom. Merkityksellisin ominaisuus on äänen absorptio, vaikka tyhjätila tiivistyksen jälkeen on tienrakentajille tutumpi ominaisuus. Äänen absorptio on kuitenkin mitattava vain, jos pinta ei ole tyhjätilaa koskevien vaatimusten mukainen. Tämä on perusteltua siksi, että tyhjätilaan liittyy sekä mittauksen että merkittävyyden kannalta suurehkoja epävarmuuksia, ja joitakin pintoja saatetaan erheellisesti hylätä ainoastaan tyhjätilamittausten perusteella.
2.3 Pintakarkeuden syvyys
Tilavuusmittaria käyttäen mitatun (ks. kohta 4.3) pintakarkeuden syvyyden (TD) on oltava seuraava:
TD ≥ 0,4 mm
2.4 Pinnan tasalaatuisuus
On tehtävä kaikki mahdollinen, jotta pinta saadaan mahdollisimman tasalaatuiseksi testialueen sisäpuolella. Tämä koskee pintakarkeutta ja tyhjätilaa, mutta on myös huomattava, että jos jyräys on tehokkaampaa tietyissä paikoissa kuin muualla, pintakarkeus saattaa olla paikoin erilaista ja tasalaatuisuuden puuttuessa voi myös syntyä kuoppia.
2.5 Testausjakso
Sen tarkastamiseksi, että pinta jatkuvasti täyttää tämän säännön mukaiset vaatimukset pintakarkeuden, tyhjätilan tai äänen absorption osalta, pinta on testattava säännöllisesti seuraavin väliajoin:
a) |
Tyhjätilan (VC) ja äänen absorption (α) osalta, kun pinta on uusi. Jos pinta uutena täyttää vaatimukset, muita säännöllisiä testejä ei tarvita. Jos pinta ei uutena täytä vaatimuksia, se voi tehdä sen myöhemmin, koska pinnat saattavat aikaa myöten tukkeutua ja tiivistyä. |
b) |
Pintakarkeuden syvyyden (TD) osalta, kun pinta on uusi; kun melutesti alkaa (huom. aikaisintaan neljä viikkoa rakentamisen jälkeen); tämän jälkeen aina 12 kuukauden välein. |
3. TESTIPINNAN SUUNNITTELU
3.1 Alue
Testirataa suunniteltaessa on vähimmäisvaatimuksena varmistaa, että testirata eli alue, jonka ajoneuvot ylittävät testin aikana, on päällystetty erityisellä testipinnoitteella, ja siinä on asianmukaiset reuna-alueet turvallista ja sujuvaa ajoa varten. Tämä edellyttää, että radan leveys on vähintään 3 m ja pituus ylittää linjat AA ja BB vähintään 10 metrillä molemmissa päissä. Kuvassa 1 esitetään asianmukainen testauspaikka ja osoitetaan vähimmäisalue, joka on koneellisesti päällystettävä erityisellä testipinnoitteella ja tiivistettävä. Liitteen 3 kohdan 3.2 mukaisesti mittaukset on tehtävä ajoneuvon kummaltakin puolelta. Tämä voidaan toteuttaa joko niin, että mitataan kahdella mikrofonilla (yksi radan kummallakin puolella) ja ajetaan yhteen suuntaan tai niin, että mitataan ainoastaan yhdellä mikrofonilla, joka on radan jommallakummalla puolella, ja ajetaan ajoneuvoa molempiin suuntiin. Jos käytetään jälkimmäistä menetelmää, radan sen puoleiselle pinnalle, jolla ei ole mikrofonia, ei ole asetettu vaatimuksia.
Kuva 1
Testipintaa koskevat vähimmäisvaatimukset. Varjostettua osaa kutsutaan ”testialueeksi”.
HUOM. |
Tällä säteellä ei saa olla suuria kappaleita, joista aiheutuu huomattavaa akustista heijastumaa. |
3.2. Pinnan suunnittelu ja valmistelu
3.2.1 Pinnan vähimmäisvaatimukset
Testipinnan on täytettävä seuraavat neljä vaatimusta:
3.2.1.1 |
Sen on oltava tiivistä asfalttibetonia. |
3.2.1.2 |
Sepelin koko enintään 8 mm (sallittu toleranssi 6,3–10 mm). |
3.2.1.3 |
Kulutuskerroksen paksuuden on oltava ≥30 mm. |
3.2.1.4 |
Sideaineen on oltava tunkeumaltaan normaalia modifioimatonta bitumia. |
3.2.2 Suunnitteluohjeita
Kiviaineksen rakeisuuskäyrä, jolla saavutetaan toivotut ominaisuudet, esitetään kuvassa 2. Sen tarkoituksena on toimia ohjeena testipinnan rakentajalle. Lisäksi taulukossa 1 on tiettyjä yleisohjeita tarvittavan pintakarkeuden ja kestävyyden aikaansaamiseksi. Rakeisuuskäyrä koostuu seuraavasta kaavasta:
P (läpikulkeutuvuusprosentti) = 100 · (d/dmax) 1/2
jossa:
d |
= |
seulan neliömäisen silmän koko millimetreinä, |
dmax |
= |
8 mm keskimmäiselle käyrälle, = 10 mm alemmalle toleranssikäyrälle, = 6,3 mm ylemmälle toleranssikäyrälle. |
Kuva 2
Kiviaineksen rakeisuuskäyrä asfalttiseoksessa toleransseineen
(massan) läpikulkeutuvuusprosentti
Reikien läpimitta, mm
Edellisen lisäksi annetaan seuraavat suositukset:
a) |
Hiekkaosassa (0,063 mm < seulan reikien mitta < 2 mm) saa olla enintään 55 % luonnonhiekkaa, ja siinä on oltava vähintään 45 % rouhittua hiekkaa. |
b) |
Pohjan ja alusrakenteen avulla on saatava aikaan parhaiden tienrakennusperiaatteiden mukainen hyvä stabiilius ja tasaisuus. |
c) |
Kiviainekset on murskattava (100 % murskattuja osia) ja niiden on oltava sellaista raaka-ainetta, joka kestää hyvin murskausta. |
d) |
Sekoituksessa käytettävät kiviainekset on pestävä. |
e) |
Pinnalle ei saa lisätä lisäkiviaineksia. |
f) |
Sideaineen PEN-arvona ilmaistun kovuuden on oltava 40–60, 60–80 tai jopa 80–100 kyseessä olevan maan ilmastollisista olosuhteista riippuen. Sääntönä on, että on käytettävä niin kovaa sideainetta kuin mahdollista edellyttäen, että tämä on tavanmukainen käytäntö. |
g) |
Seoksen lämpötila ennen jyräystä on valittava niin, että jyräyksen tuloksena saadaan vaadittu tyhjätila. Kohdissa 2.1–2.4 esitettyjen vaatimusten täyttymiseen ja vaaditun tiiviyden saavuttamiseen vaikuttavat seoksen asianmukaisen lämpötilan lisäksi myös jyräyskertojen määrä ja jyräysajoneuvon valinta. |
Taulukko 1
Suunnitteluohjeita
|
Tavoitearvot |
Toleranssit |
|
seoksen kokonaismassasta |
kiviaineksen massasta |
||
Kiviainesten massat, seulassa neliömäiset aukot (SM) > 2 mm |
47,6 % |
50,5 % |
± 5 % |
Hiekan massa 0,063 < SM < 2 mm |
38,0 % |
40,2 % |
± 5 % |
Täyteaineen massa SM < 0,063 mm |
8,8 % |
9,3 % |
± 5 % |
Sideaineen (bitumin) massa |
5,8 % |
ei sovelleta |
± 0,5 % |
Kiviainesten maksimikoko |
8 mm |
6,3–10 mm |
|
Sideaineen kovuus |
(ks. kohta 3.2.2 (f)) |
|
|
Kiillottuvuus |
> 50 |
|
|
Tiivistysaste suhteessa Marshall-tiivistykseen |
98 % |
|
4. TESTAUSMENETELMÄ
4.1 Tyhjätilan mittaus
Tämän mittauksen suorittamiseksi radasta on otettava porausnäytteitä vähintään neljästä eri kohdasta tasaisin välein testialueelta linjojen AA ja BB väliltä (ks. kuva 1). Tasalaatuisuuden varmistamiseksi ja epätasaisuuden välttämiseksi porausnäytteitä ei saisi ottaa itse ajourista, vaan niiden läheisyydestä. Kaksi porausnäytettä (vähintään) olisi otettava ajourien läheisyydestä ja (vähintään) yksi porausnäyte olisi otettava suunnilleen ajourien ja kunkin mikrofonin sijaintipaikan puolivälistä.
Jos on syytä epäillä, että tasalaatuisuusvaatimus ei täyty (ks. kohta 2.4), porausnäytteet on otettava useammasta paikasta testialueella.
Tyhjätila tiivistyksen jälkeen on määritettävä jokaisesta porausnäytteestä. Sitten on laskettava porausnäytteiden keskiarvo ja verrattava saatua arvoa kohdan 2.1 vaatimukseen. Lisäksi yhdenkään porausnäytteen tyhjätila ei saa olla suurempi kuin 10 %.
Tienpinnan rakentajan on paneuduttava ongelmaan, joka saattaa ilmetä, kun testialuetta lämmitetään putkilla tai sähköjohdoilla ja porausnäytteet otetaan tältä alueelta. Asennukset on suunniteltava huolella myöhempiä lisäporausnäytteitä ajatellen. On suositeltavaa jättää joitakin noin 200 mm × 300 mm suuruisia alueita ilman johtoja tai putkia tai sijoittaa jälkimmäiset tarpeeksi syvälle, etteivät ne vahingoitu pintakerroksesta otettavien porausnäytteiden yhteydessä.
4.2 Äänen absorptiokerroin
Äänen absorptiokerroin (tavanomainen ilmaantuvuus) on mitattava impedanssiputkimenetelmällä käyttäen menettelyä, joka esitetään standardissa ISO 10534-1:1996 tai ISO 10534-2:1998.
Testinäytteisiin on sovellettava samoja vaatimuksia kuin tyhjätilan mittauksessa (ks. kohta 4.1). Äänen absorptio on mitattava 400–800 Hz:n ja 800–1 600 Hz:n alueilla (vähintään terssin keskitaajuuksilla) ja suurimmat arvot on kirjattava molemmilta taajuusalueilta. Sitten jokaisen testinäytteen arvoista lasketaan keskiarvo lopputuloksen saamiseksi.
4.3 Makrokarkeuden mittaus
Tämän standardin mukaisesti makrokarkeuden mittaus on tehtävä vähintään kymmenestä paikasta tasaisin välein ajourilta koko testiradan alueelta ja keskiarvo on mitattava ja verrattava sitä tarkoitettuun makrokarkeuden vähimmäissyvyyteen. Menetelmää kuvaillaan standardissa ISO 10844:1994.
5. AJALLINEN STABILITEETTI JA KUNNOSSAPITO
5.1 Ajan vaikutus
Kuten monilla muillakin pinnoilla, voidaan testipinnalta mitattavan vierintämelun odottaa lisääntyvän jonkin verran rakentamista seuraavien 6–12 kuukauden ajan.
Pinta saavuttaa vaaditut ominaisuudet aikaisintaan neljä viikkoa rakentamisen jälkeen. Ajan vaikutus kuorma-autojen aiheuttamaan meluun on yleensä pienempi kuin henkilöautojen aiheuttamaan meluun.
Ajallinen stabiliteetti määräytyy ennen kaikkea pinnalla liikkuvien ajoneuvojen aiheuttaman hioutumisen ja tiivistymisen kautta. Pinta on tarkastettava säännöllisesti kohdassa 2.5 tarkoitetulla tavalla.
5.2 Pinnan kunnossapito
Irtokivet ja pöly, jotka saattavat huomattavasti vähentää tehokasta pintakarkeutta, on poistettava pinnalta. Talvi-ilmaston maissa käytetään joskus suolaa lumen sulattamiseen. Suola voi muuttaa pintaa tilapäisesti tai jopa pysyvästi lisäten samalla melua. Suolaamista ei siis suositella.
5.3 Testiradan uudelleenpäällystäminen
Jos testirataa on korjattava, on yleensä tarpeen päällystää uudestaan ainoastaan ajokaista (3 m leveä kuvassa 1), jolla ajoneuvot liikkuvat, jos testialue kaistan ulkopuolella täytti tyhjätilan tai äänen absorption vaatimukset sitä mitattaessa.
6. TESTIPINTAAN JA SEN TESTAUKSEEN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT
6.1 Testipintaan liittyvät asiakirjat
Testipintaa kuvaavassa asiakirjassa on ilmoitettava seuraavat tiedot:
6.1.1 |
testiradan sijainti; |
6.1.2 |
sideaineen tyyppi ja kovuus, kiviaineksen tyyppi, betonin teoreettinen suurin tiheys (DR), kulutuskerroksen paksuus ja testiradasta otetuista porausnäytteistä määritelty rakeisuuskäyrä; |
6.1.3 |
tiivistysmenetelmä (esim. jyrän tyyppi ja massa, ajokertojen määrä); |
6.1.4 |
sekoituksen lämpötila, ympäröivän ilman lämpötila ja tuulen nopeus pinnan rakentamisen aikana; |
6.1.5 |
pinnan rakennuspäivämäärä ja urakoitsijan nimi; |
6.1.6 |
kaikkien testien tai vähintään viimeisimmän testin tulokset, joissa on ilmoitettava
|
6.2 Ajoneuvolle testipinnalla suoritettuja melutestejä koskevat asiakirjat
Asiakirjassa, jossa kuvataan ajoneuvolle testipinnalla suoritettu melutesti (suoritetut melutestit), on mainittava, täyttyivätkö kaikki standardin vaatimukset vai eivät. Tässä on viitattava kohdassa 6.1 tarkoitettuun asiakirjaan, jossa kuvataan asian vahvistavat tulokset.
(1) Tässä liitteessä esitetyt testipaikkaa koskevat vaatimukset ovat voimassa tämän säännön kohdassa 12.8 ilmoitetun kauden loppuun saakka.
(2) ISO 10844:1994.
LIITE 5
MÄRKÄPIDON TESTAUSMENETELMÄ
A) – C1-luokan renkaat
1. VERTAILUSTANDARDIT
Sovelletaan seuraavia asiakirjoja:
1.1 ASTM E 303-93 (hyväksytty uudelleen vuonna 2008), Standard Test Method for Measuring Surface Frictional Properties Using the British Pendulum Tester [Standarditestausmenetelmä pinnan kitkaominaisuuksien mittaamiseksi BPT:llä].
1.2 ASTM E 501-08, Standard Specification for Standard Rib Tire for Pavement Skid-Resistance Tests [Vakiomuotoisten urakuvioitujen renkaiden standarditiedot tienpinnan kitkamittauksia varten].
1.3 ASTM E 965-96 (hyväksytty uudelleen vuonna 2006), Standard Test Method for Measuring Pavement Macrotexture Depth Using a Volumetric Technique [Standarditestausmenetelmä tienpinnan makrokarkeuden syvyyden mittaamista varten käyttämällä tilavuusmenetelmää].
1.4 ASTM E 1136-93 (hyväksytty uudelleen vuonna 2003), Standard Specification for a Radial Standard Reference Test Tire P195/75R14 [Radiaalisen vakiomuotoisen vertailurenkaan P195/75R14 standardieritelmät].
1.5 ASTM F 2493-08, Standard Specification for a Radial Standard Reference Test Tire P225/60R16 [Radiaalisen vakiomuotoisen vertailurenkaan P225/60R16 standardieritelmät].
2. MÄÄRITELMÄT
Luokan C1 renkaiden märkäpidon testauksessa:
2.1 |
’Testausajolla’ tarkoitetaan kuormitetun renkaan yhtä ajoa tietyn testiradan pinnalla. |
2.2 |
’Testirenkaalla’ tarkoitetaan ehdokasrengasta, vertailurengasta tai tarkistusrengasta tai rengassarjaa, joka on tarkoitettu käytettäväksi testausajossa. |
2.3 |
’Ehdokasrenkaalla (T)’ tarkoitetaan rengasta tai rengassarjaa, joka testataan sen märkäpitoindeksin laskemiseksi. |
2.4 |
’Vertailurenkaalla (R)’ tarkoitetaan rengasta tai rengassarjaa, jolla on standardissa ASTM F 2493-08 tarkoitetut ominaisuudet ja jota kutsutaan vakiomuotoiseksi vertailurenkaaksi. |
2.5 |
’Tarkistusrenkaalla (C)’ tarkoitetaan välirengasta tai välirenkaiden sarjaa, jota käytetään, kun ehdokasrengasta ja vertailurengasta ei voida vertailla suoraan samassa ajoneuvossa. |
2.6 |
’Renkaan jarrutusvoimalla’ tarkoitetaan newtoneina ilmaistua pitkittäissuuntaista voimaa, joka syntyy jarrumomentin vaikutuksesta. |
2.7 |
’Renkaan jarrutuskitkakertoimen arvolla BFC’ (braking force coefficient) tarkoitetaan jarrutusvoiman ja pystykuorman välistä suhdetta. |
2.8 |
’Renkaan jarrutuskitkakertoimen huippuarvolla’ tarkoitetaan ennen renkaan lukkiutumista esiintyvän renkaan jarrutuskitkakertoimen enimmäisarvoa, kun jarrumomenttia lisätään asteittain. |
2.9 |
’Renkaan lukkiutumisella’ tarkoitetaan renkaan tilaa, jossa sen pyörimisnopeus renkaan pyörintäakselilla on nolla ja sen pyöriminen on estetty rengasmomentin vaikutuksessa. |
2.10 |
’Pystykuormalla’ tarkoitetaan newtoneina ilmaistua kuormaa, joka kohdistuu renkaaseen kohtisuorasti tienpintaan nähden. |
2.11 |
’Renkaiden testausajoneuvolla’ tarkoitetaan tiettyä tarkoitusta varten käytettävää ajoneuvoa, jossa on välineet jarruttamisen aikana yhteen testirenkaaseen kohdistuvien pystysuorien ja pitkittäissuuntaisten voimien mittaamiseksi. |
2.12 |
’SRTT14:llä’ tarkoitetaan asiakirjaa ASTM E 1136-93 (hyväksytty uudelleen vuonna 2003), Standard Specification for a Radial Standard Reference Test Tire P195/75R14 [Radiaalisen vakiomuotoisen vertailurenkaan P195/75R14 standardieritelmät]. |
2.13 |
’SRTT16:lla’ tarkoitetaan asiakirjaa ASTM F 2493-08, Standard Specification for a Radial Standard Reference Test Tire P225/60R16 [Radiaalisen vakiomuotoisen vertailurenkaan P225/60R16 standardieritelmät]. |
3. YLEISET TESTIOLOSUHTEET
3.1 Radan ominaisuudet
Testiradalla on oltava seuraavat ominaisuudet:
3.1.1 |
Radalla on oltava tiivis asfalttipäällyste, eikä sen kaltevuus mihinkään suuntaan saa olla suurempi kuin 2 prosenttia, eikä pinta saa poiketa yli 6 mm testattaessa 3 metrin oikolaudalla. |
3.1.2 |
Pinnalla on oltava päällyste, joka on yhtenäinen iän, koostumuksen ja kulumisen osalta. Testauspinnalla ei saa olla irtoainesta tai epäpuhtauksia. |
3.1.3 |
Sepelin suurin sallittu koko on 10 mm (sallittu vaihteluväli 8–13 mm). |
3.1.4 |
Pinnan karkeuden syvyys lasihelmimenetelmällä (sand patch) mitattuna on 0,7 ± 0,3 mm. Se on mitattava standardin ASTM E 965-96 (hyväksytty uudelleen vuonna 2006) mukaisesti. |
3.1.5 |
Märän pinnan kitkaominaisuudet mitataan kohdassa 3.2 tarkoitetulla menetelmällä a tai b. |
3.2 Menetelmät märän pinnan kitkaominaisuuksien mittaamiseksi
3.2.1 BPN (British Pendulum Number) -menetelmä
BPN-menetelmän on vastattava standardissa ASTM E 303-93 (hyväksytty uudelleen vuonna 2008) määritettyä.
Liukukumin kokoonpanon ja fysikaalisten ominaisuuksien on vastattava standardissa ASTM E 501-08 määritettyjä.
Keskimääräisen BPN-luvun on oltava 42–60 lämpötilaoikaisun jälkeen.
BPN-luku oikaistaan märän tienpinnan lämpötilalla. Ellei heilurin valmistaja ole antanut lämpötilaoikaisua koskevia suosituksia, käytetään seuraavaa kaavaa:
|
BPN = BPN(mitattu arvo) + lämpötilaoikaisu |
|
lämpötilaoikaisu = – 0,0018 t2 + 0,34 t – 6,1 |
jossa t on märän tienpinnan lämpötila celsiusasteina.
Liukukumin kulumisen vaikutukset: kumi on poistettava enimmäiskulumisen vuoksi, kun liukukumin iskevän reunan kuluma on 3,2 mm kumin pinnalla tai 1,6 mm pystysuorasti pintaan nähden standardin ASTM E 303-93 (hyväksytty uudelleen vuonna 2008) kohdan 5.2.2 ja kuvan 3 mukaisesti.
Radan pinnan BPN-lukujen yhtenäisyyden tarkastamiseksi mittausvälineillä varustetun henkilöauton märkäpidon mittaamista varten testiradan BPN-luvut eivät saa vaihdella koko pysähtymismatkalla, jotta testitulosten hajonta olisi mahdollisimman pieni. Märän pinnan kitkaominaisuudet on mitattava viisi kertaa kussakin BPN-mittauksen kohdassa 10 metrin välein, ja keskimääräisten BPN-lukujen variaatiokerroin saa ylittyä enintään 10 prosentin verran.
3.2.2 ASTM E 1136 Vakiomuotoisen vertailurenkaan menetelmä (b)
Poiketen kohdassa 2.4 tarkoitetusta menetelmästä tässä menetelmässä käytetään vertailurengasta, jolla on standardissa ASTM E 1136-93 (hyväksytty uudelleen vuonna 2003) tarkoitetut ominaisuudet ja johon viitataan nimellä SRTT14-rengas.
SRTT14-renkaan keskimääräinen jarrutuskitkakertoimen huippuarvo (μpeak,ave) on 0,7 ± 0,1 nopeudella 65 km/h.
SRTT14-renkaan keskimääräinen jarrutuskitkakertoimen huippuarvo (μpeak,ave) on oikaistava märän tienpinnan lämpötilalla seuraavasti:
|
jarrutuskitkakertoimen huippuarvo (μpeak,ave) on jarrutuskitkakertoimen huippuarvo (mitattu arvo) + lämpötilaoikaisu |
|
lämpötilaoikaisu = 0,0035 × (t – 20) |
jossa t on märän tienpinnan lämpötila celsiusasteina.
3.3 Sääolosuhteet
Tuuliolosuhteet eivät saa vaikuttaa tienpinnan märkyyteen (tuulisuojat ovat sallittuja).
Sekä märän tienpinnan lämpötilan että ilman lämpötilan on oltava 2–20 °C talvirenkaiden osalta ja 5–35 °C kesärenkaiden osalta.
Märän pinnan lämpötila saa vaihdella testauksen aikana enintään 10 °C.
Ilman lämpötilan on oltava lähellä märän pinnan lämpötilaa; ilman lämpötilan ja märän pinnan lämpötilan eron on oltava alle 10 °C.
4. MÄRKÄPIDON MITTAAMISEN TESTAUSMENETELMÄT
Ehdokasrenkaan märkäpitoindeksin (G) laskemiseksi ehdokasrenkaan märkäpidon jarrutustehoa verrataan märällä, päällystetyllä pinnalla suoraan liikkuvassa ajoneuvossa olevan vertailurenkaan märkäpidon jarrutustehoon. Jarrutusteho mitataan yhdellä seuraavista menetelmistä:
a) |
ajoneuvomenetelmä, jossa testataan mittausvälineillä varustettuun henkilöautoon asennettu rengassarja; |
b) |
testausmenetelmä, jossa käytetään ajoneuvon vetämää perävaunua tai renkaiden testausajoneuvoa, joka on varustettu testirenkaalla (tai testirenkailla). |
4.1 Mittausvälineillä varustetun henkilöauton testausmenetelmä
4.1.1 Periaate
Testausmenetelmä kattaa menettelyn luokan C1 renkaiden hidastuvuuden mittaamiseksi jarrutuksen aikana käyttämällä mittausvälineillä varustettua henkilöautoa, jossa on lukkiutumaton jarrujärjestelmä (ABS). ’Mittausvälineillä varustetulla henkilöautolla’ tarkoitetaan henkilöautoa, johon on asennettu kohdassa 4.1.2.2 tarkoitetut mittausvälineet tätä testausmenetelmää varten. Määritetyssä alkunopeudessa neljää pyörää jarrutetaan samanaikaisesti riittävän voimakkaasti, jotta ABS-järjestelmä aktivoituu. Keskimääräinen hidastuvuus lasketaan kahden ennalta määritetyn nopeuden väliltä.
4.1.2 Välineet
4.1.2.1 Ajoneuvo
Henkilöautoon tehtävät sallitut muutokset ovat seuraavat:
a) |
muutokset, joiden ansiosta ajoneuvoon voidaan asentaa useampia rengaskokoja; |
b) |
muutokset, joiden ansiosta ajoneuvoon asennettava jarrutuslaite voidaan aktivoida automaattisesti; |
c) |
jarrujärjestelmän muut muutokset ovat kiellettyjä. |
4.1.2.2 Mittausvälineet
Ajoneuvoon on asennettava anturi, joka soveltuu nopeuden mittaamiseen märällä pinnalla ja kahden nopeuden välisen välimatkan mittaamiseen.
Ajoneuvon nopeuden mittaamiseen käytetään viidettä pyörää tai kosketuksetonta nopeuden mittausjärjestelmää.
4.1.3 Testiradan kunnostaminen ja kasteluolosuhteet
Testiradan pinta on kasteltava vähintään puoli tuntia ennen testausta, jotta pinnan lämpötila ja veden lämpötila tasaantuisivat. Ulkoista kastelemista on jatkettava keskeytyksettä koko testauksen ajan. Veden syvyyden on oltava koko testausalueella 1,0 ± 0,5 mm mitattuna tienpinnan korkeimmasta kohdasta.
Testirata on tämän jälkeen kunnostettava toteuttamalla vähintään 10 testausajoa nopeudella 90 km/h renkailla, joita ei käytetä testiohjelmassa.
4.1.4 Renkaat ja vanteet
4.1.4.1 Renkaiden valmistelu ja esikäyttö
Testirenkaista on poistettava kaikki muotin tuuletusaukoista tai liitoskohtien särmistä johtuvat kulutuspinnan kohoumat.
Testirenkaat on asennettava tämän säännön liitteen 6 lisäyksessä 4 mainitun tunnustetun renkaiden ja vanteiden standardointijärjestön määrittelemiin vanteisiin.
4.1.4.2 Renkaan kuormitus
Kummankin akselin renkaan staattisen kuormituksen on oltava 60–90 prosenttia testirenkaan kantavuudesta. Saman akselin renkaiden kuormitukset saavat erota enintään 10 prosenttia.
4.1.4.3 Rengaspaine
Etu- ja taka-akselilla rengaspaineiden on oltava 220 kPa (vakiorenkaat ja extra load -renkaat). Rengaspaine on tarkastettava juuri ennen testausta ympäristön lämpötilassa, ja tarvittaessa sitä on mukautettava.
4.1.5 Menettely
4.1.5.1 Testausajo
Kuhunkin testausajoon sovelletaan seuraavaa testausmenettelyä:
4.1.5.1.1 Henkilöautoa ajetaan suoraan enintään nopeudella 85 ± 2 km/h.
4.1.5.1.2 Kun henkilöauto on saavuttanut nopeuden 85 ± 2 km/h, jarrut aktivoidaan aina testiradan samassa kohdassa, jota kutsutaan ”jarrutuksen aloituspisteeksi”, jonka pitkittäissuuntainen toleranssi on 5 metriä ja poikittaissuuntainen toleranssi 0,5 metriä.
4.1.5.1.3 Jarrut aktivoidaan joko automaattisesti tai manuaalisesti.
4.1.5.1.3.1 Jarrujen automaattinen aktivointi toteutetaan kahdesta osasta koostuvalla ilmaisinjärjestelmällä, jonka toinen osa on kiinnitetty testirataan ja toinen henkilöautoon.
4.1.5.1.3.2 Jarrujen manuaalinen aktivointi riippuu vaihteiston tyypistä jäljempänä kuvatulla tavalla. Molemmissa tapauksissa vaaditaan vähintään 600 N:n poljinteho.
Käsivaihteistoa käytettäessä kuljettajan on vapautettava kytkin ja painettava jarrupoljinta terävästi pitäen se alhaalla niin kauan kuin mittauksen suorittamiseksi on tarpeellista.
Automaattivaihteistoa käytettäessä kuljettajan on valittava vapaavaihde ja sen jälkeen painettava jarrupoljinta terävästi pitäen se alhaalla niin kauan kuin mittauksen suorittamiseksi on tarpeellista.
4.1.5.1.4 Keskimääräinen hidastuvuus lasketaan nopeuksien 80 ja 20 km/h välillä.
Mikäli jokin edellä esitetyistä vaatimuksista (mukaan luettuina nopeuden toleranssi, jarrutuksen aloituspisteen pitkittäissuuntainen ja poikittaissuuntainen toleranssi sekä jarrutusaika) ei täyty testausajon aikana, mittaus hylätään ja suoritetaan uusi testausajo.
4.1.5.2 Testisykli
Toteutetaan useita testausajoja ehdokasrenkaiden sarjan (T) märkäpitoindeksin mittaamiseksi seuraavassa esitetyn menettelyn mukaisesti niin, että jokainen testausajo tehdään samaan suuntaan, ja enintään kolme eri ehdokasrenkaiden sarjaa voidaan mitata saman testisyklin aikana:
4.1.5.2.1 Aluksi asennetaan vertailurenkaiden sarja mittausvälineillä varustettuun henkilöautoon.
4.1.5.2.2 Sen jälkeen kun vähintään kolme hyväksyttävää mittausta on tehty 4.1.5.1 kohdan mukaisesti, vertailurenkaiden sarja korvataan ehdokasrenkaiden sarjalla.
4.1.5.2.3 Kun on tehty kuusi hyväksyttävää ehdokasrenkaiden mittausta, voidaan mitata kaksi muuta ehdokasrenkaiden sarjaa.
4.1.5.2.4 Testisykli täydennetään syklin alussa käytetyn vertailurenkaiden sarjan kolmella hyväksyttävällä lisämittauksella.
Esimerkkejä:
a) |
Kolmen ehdokasrenkaiden sarjan (T1–T3) ja yhden vertailurenkaiden sarjan (R) testausjärjestys testisyklin aikana olisi seuraava: R – T1 – T2 – T3 – R |
b) |
Viiden ehdokasrenkaiden sarjan (T1–T5) ja yhden vertailurenkaiden sarjan (R) testausjärjestys testisyklin aikana olisi seuraava: R – T1 – T2 – T3 – R – T4 – T5 – R |
4.1.6 Mittaustulosten käsittely
4.1.6.1 Keskimääräisen hidastuvuuden (AD) laskeminen
Keskimääräinen hidastuvuus (AD) (m/s2) lasketaan jokaisen hyväksyttävän testausajon osalta seuraavasti:
jossa:
|
Sf on lopullinen nopeus (m/s); Sf = 20 km/h = 5,556 m/s |
|
Si on alkunopeus (m/s); Si = 80 km/h = 22,222 m/s |
|
d on etäisyys välillä Si–Sf (m). |
4.1.6.2 Tulosten validointi
AD-variaatiokerroin lasketaan seuraavasti:
(standardipoikkeama/keskiarvo) × 100.
Vertailurenkaat (R): jos vertailurenkaiden kolmen testausajon minkä tahansa kahden peräkkäisen ryhmän AD-variaatiokerroin on yli kolme prosenttia, kaikki tiedot on hylättävä ja testi on toistettava kaikille testirenkaille (ehdokasrenkaat ja vertailurenkaat).
Ehdokasrenkaat (T): AD-variaatiokertoimet lasketaan jokaiselle ehdokasrenkaiden sarjalle. Jos yksi variaatiokerroin on yli kolme prosenttia, tiedot on hylättävä ja testi on toistettava kyseiselle ehdokasrenkaiden sarjalle.
4.1.6.3 Painotetun keskimääräisen hidastuvuuden (Ra) laskeminen
Vertailurenkaiden jarrutuskitkakertoimen arvon laskemiseen käytettävän vertailurenkaiden sarjan keskimääräinen hidastuvuus (AD) painotetaan sen mukaisesti, missä kohdassa tiettyä testisykliä ehdokasrenkaiden sarja on.
Vertailurenkaan painotettu AD (Ra) (m/s2) lasketaan taulukon 1 mukaisesti, kun R1 on AD-arvojen keskiarvo vertailurenkaiden sarjan (R) ensimmäisessä testissä ja R2 on AD-arvojen keskiarvo saman vertailurenkaiden sarjan (R) toisessa testissä.
Taulukko 1
Ehdokasrenkaiden sarjojen määrä yhdessä testisyklissä |
Ehdokasrenkaiden sarja |
Ra |
1 (R1 – T1 – R2) |
T1 |
Ra = 1/2 (R1 + R2) |
2 (R1 – T1 – T2 – R2) |
T1 |
Ra = 2/3 R1 + 1/3 R2 |
T2 |
Ra = 1/3 R1 + 2/3 R2 |
|
3 (R1 – T1 – T2 – T3 – R2) |
T1 |
Ra = 3/4 R1 + 1/4 R2 |
T2 |
Ra = 1/2 (R1 +R2) |
|
T3 |
Ra = 1/4 R1 + 3/4 R2 |
4.1.6.4 Jarrutuskitkakertoimen (BFC) arvon laskeminen
Kahdella akselilla tapahtuvan jarrutuksen jarrutuskitkakertoimen (BFC) arvo lasketaan taulukon 2 mukaisesti, jossa Ta (a = 1, 2 tai 3) on kunkin testisyklin aikana käytetyn ehdokasrenkaiden sarjan (T) AD-arvojen keskiarvo.
Taulukko 2
Testirengas |
Jarrutuskitkakertoimen arvo |
Vertailurengas |
|
Ehdokasrengas |
|
g on putoamiskiihtyvyys, g = 9,81 m/s2 |
4.1.6.5 Ehdokasrenkaan märkäpitoindeksin laskeminen
Ehdokasrenkaan märkäpitoindeksi (G(T)) lasketaan seuraavasti:
jossa:
t |
on ehdokasrenkaan (T) testauksen aikana mitattu märän pinnan lämpötila celsiusasteina |
t0 |
on märän pinnan vertailulämpötila, t0 = 20 °C kesärenkaille ja t0 = 10 °C talvirenkaille BFC(R0) on vertailurenkaan jarrutuskitkakertoimen arvo vertailuolosuhteissa, BFC(R0) = 0,68 |
a = |
– 0,4232 ja b = – 8,297 kesärenkaille, a = 0,7721 ja b = 31,18 talvirenkaille [a on ilmaistuna (1/°C)] |
4.1.7 Ehdokasrenkaan ja vertailurenkaan märkäpidon vertailu käyttämällä tarkistusrengasta
4.1.7.1 Yleistä
Jos ehdokasrenkaan koko eroaa huomattavasti vertailurenkaan koosta, suora vertailu samassa mittauslaitteilla varustetussa henkilöautossa ei välttämättä ole mahdollista. Tässä testausmenetelmässä käytetään välirengasta, jäljempänä ’tarkistusrengas’, sellaisena kuin se on määriteltynä kohdassa 2.5.
4.1.7.2 Menetelmän periaate
Periaatteena on käyttää tarkistusrenkaiden sarjaa ja kahta mittausvälineillä varustettua henkilöautoa ehdokasrenkaiden sarjan testisyklin aikana verrattaessa vertailurenkaiden sarjaan.
Toiseen mittausvälineillä varustettuun henkilöautoon asennetaan vertailurenkaiden sarja ja sen jälkeen tarkistusrenkaiden sarja, toiseen tarkistusrenkaiden sarja ja sen jälkeen ehdokasrenkaiden sarja.
Sovelletaan kohtien 4.1.2–4.1.4 eritelmiä.
Ensimmäisessä testisyklissä verrataan tarkistusrenkaiden sarjaa vertailurenkaiden sarjaan.
Toisessa testisyklissä verrataan ehdokasrenkaiden sarjaa tarkistusrenkaiden sarjaan. Toinen sykli toteutetaan samalla testiradalla ja samana päivänä kuin ensimmäinen. Märän pinnan lämpötila saa vaihdella ± 5 °C ensimmäisen testisyklin lämpötilaan verrattuna. Ensimmäisessä ja toisessa testisyklissä on käytettävä samaa tarkistusrenkaiden sarjaa.
Ehdokasrenkaan märkäpitoindeksi (G(T)) lasketaan seuraavasti:
G(T) = G1 × G2
jossa:
G1 |
on tarkistusrenkaan (C) suhteellinen märkäpitoindeksi verrattuna vertailurenkaaseen (R) laskettuna seuraavasti:
|
G2 |
on ehdokasrenkaan (T) suhteellinen märkäpitoindeksi verrattuna tarkistusrenkaaseen (C) laskettuna seuraavasti:
|
4.1.7.3 Säilytys ja suojaaminen
On tärkeää, että kaikki tarkistusrenkaiden sarjan renkaat on säilytetty samoissa olosuhteissa. Heti kun tarkistusrenkaiden sarja on testattu suhteessa vertailurenkaaseen, sovelletaan standardissa ASTM E 1136-93 (hyväksytty uudelleen vuonna 2003) määriteltyjä erityisiä säilytysolosuhteita.
4.1.7.4 Vertailurenkaiden ja tarkistusrenkaiden vaihtaminen
Kun testauksesta aiheutuu epäsäännöllistä kulumista tai vaurioita tai kun kuluminen vaikuttaa testituloksiin, renkaan käyttö on lopetettava.
4.2 Testausmenetelmä (b) käyttämällä ajoneuvon vetämää perävaunua tai renkaiden testausajoneuvoa
4.2.1 Periaate
Mittaukset toteutetaan testirenkaille, jotka on asennettu ajoneuvon (jäljempänä ’vetävä ajoneuvo’) vetämään perävaunuun tai renkaiden testausajoneuvoon. Testauspaikassa jarrutetaan voimakkaasti, kunnes saavutetaan riittävä jarrumomentti sen enimmäisjarrutusvoiman aikaansaamiseksi, joka esiintyy ennen renkaan lukkiutumista testinopeudella 65 km/h.
4.2.2 Välineet
4.2.2.1 Vetävä ajoneuvo ja perävaunu tai renkaiden testausajoneuvo
Vetävän ajoneuvon tai renkaiden testausajoneuvon on voitava pitää yllä määritetty nopeus 65 ± 2 km/h, myös silloin kun jarrutus on voimakkain.
Perävaunussa tai renkaiden testausajoneuvossa on oltava yksi paikka, johon rengas voidaan asentaa mittausta varten, jäljempänä ’testauspaikka’, ja seuraavat varusteet:
a) |
laitteet jarrujen aktivoimiseksi testauspaikassa; |
b) |
vesisäiliö, jossa on riittävästi vettä tienpinnan kastelujärjestelmää varten, ellei käytetä ulkoista kastelua; |
c) |
tallennusvälineet testauspaikkaan asennettujen mittausantureiden signaalien tallentamista ja, mikäli käytetään itsekastelua, veden käyttömäärän valvomista varten. |
Aurauksen/harituksen ja pyörän sivukallistuman (camber-kulman) suurin sallittu vaihtelu testauspaikassa saa olla ± 0,5 astetta suurimmalla pystykuormalla. Tukivarsien ja laakeriholkkien on oltava riittävän jäykkiä vapaan liikkuvuuden minimoimiseksi ja vaatimustenmukaisuuden varmistamiseksi käytettäessä suurimpia jarrutusvoimia. Tukivarsijärjestelmän on tarjottava riittävä kantavuus, ja järjestelmän on oltava suunniteltu niin, että sillä eristetään tukivarsien värähtely.
Testauspaikkaan on asennettava tyypillinen tai erityinen auton jarrujärjestelmä, jolla voidaan saada aikaan riittävä jarrumomentti testipyörän pitkittäissuuntaisen jarrutusvoiman enimmäisarvon tuottamiseksi määritetyissä olosuhteissa.
Jarrutusjärjestelmän avulla on voitava valvoa jarrutuksen aloittamisen ja kohdassa 4.2.7.1 tarkoitetun pitkittäissuuntaisen huippuvoiman välistä aikaa.
Perävaunun tai renkaiden testausajoneuvon on oltava suunniteltu niin, että siihen voidaan asentaa kaikki erikokoiset testattavat ehdokasrenkaat.
Perävaunun tai renkaiden testausajoneuvon pystykuormaa on pystyttävä mukauttamaan kohdan 4.2.5.2 mukaisesti.
4.2.2.2 Mittausvälineet
Testirenkaan paikka perävaunussa tai renkaiden testausajoneuvossa on varustettava renkaan pyörimisnopeuden mittausjärjestelmällä ja antureilla, joilla mitataan testirenkaan jarrutusvoima ja pystykuorma.
Mittausjärjestelmän yleiset vaatimukset: Mittalaitteiston on vastattava seuraavia yleisiä vaatimuksia ilman lämpötilan ollessa 0–45 °C:
a) |
järjestelmän yleinen tarkkuus, voima: ± 1,5 prosenttia pystykuorman tai jarrutusvoiman täysimääräisestä arvosta; |
b) |
järjestelmän yleinen tarkkuus, nopeus: ± 1,5 prosenttia nopeudesta tai ± 1,0 km/h sen mukaan, kumpi on suurempi. |
Ajoneuvon nopeus: ajoneuvon nopeuden mittaamiseen käytetään viidettä pyörää tai kosketuksetonta nopeuden täsmämittausjärjestelmää.
Jarrutusvoimat: Jarrutusvoimaa mittaavilla antureilla on mitattava renkaan ja tien välisellä rajapinnalla esiintyvä jarrutuksesta johtuva pitkittäissuuntainen voima välillä, joka ulottuu 0:sta vähintään 125 prosenttiin kohdistetusta pystykuormasta. Mittausantureiden mallilla ja sijoittamisella on minimoitava inertiavaikutukset ja tärinästä aiheutuva mekaaninen resonanssi.
Pystykuorma: Pystykuormaa mittaavalla anturilla on mitattava pystykuorma testauspaikassa jarrutettaessa. Mittausanturin ominaisuudet on kuvattu edellä.
Signaalin vakiinnuttamis- ja tallennusjärjestelmä: Kaikilla signaalin vakiinnuttamis- ja tallennusvälineillä on oltava lineaarinen ulostulo sekä tarvittava vahvistus ja tietojen lukutarkkuus, jotta ne vastaavat edellä esitettyjä vaatimuksia. Lisäksi sovelletaan seuraavia vaatimuksia:
a) |
vähimmäistaajuusvasteen on oltava tasainen alueella 0–50 Hz (100 Hz) ± 1 prosenttia täysimääräisestä arvosta; |
b) |
signaali-kohinasuhteen on oltava vähintään 20/1; |
c) |
vahvistuksen on oltava riittävä, jotta täysimääräisen tulosignaalitason täysimääräinen näyttäminen on mahdollista; |
d) |
tuloimpedanssin on oltava vähintään kymmenkertainen verrattuna signaalin lähteen lähtöimpedanssiin; |
e) |
tärinät, kiihdytys ja ilman lämpötilan muutokset eivät saa vaikuttaa välineisiin. |
4.2.3 Testiradan kunnostaminen
Testirata on kunnostettava suorittamalla vähintään 10 testausajoa nopeudella 65 ± 2 km/h renkailla, joita ei käytetä testiohjelmassa.
4.2.4 Kasteluolosuhteet
Vetävä ajoneuvo ja perävaunu tai renkaiden testausajoneuvo voidaan vaihtoehtoisesti varustaa pinnan kastelujärjestelmällä; perävaunun tapauksessa vesisäiliö asennetaan vetävään ajoneuvoon. Testirenkaiden edessä pinnalle levitettävä vesi on sumutettava suuttimien avulla, jotka on suunniteltu niin, että testirenkaan kanssa kosketuksiin joutuva vesikerros on testinopeudella yhtenäinen ja roiskuminen on mahdollisimman vähäistä.
Suuttimen kokoonpanolla ja sijainnilla on varmistettava, että vesisuihkut on suunnattu testirengasta kohti ja että ne osoittavat radan pintaan 20–30 asteen kulmassa.
Veden on osuttava radan pintaan 250–450 mm renkaan kosketuspinnan keskikohdan edessä. Suuttimen on oltava 25 mm:n korkeudella pinnasta tai vähimmäiskorkeudella, jolla vältetään mahdolliset esteet testin aikana, mutta enintään 100 mm:n korkeudella radan pinnasta.
Vesikerroksen on oltava vähintään 25 mm leveämpi kuin renkaan kulutuspinta, ja se on syötettävä niin, että rengas sijaitsee sen keskellä reunoihin nähden. Vesi on syötettävä voimakkuudella, jolla varmistetaan 1,0 ± 0,5 mm:n vedensyvyys, ja se saa vaihdella testin aikana ± 10 prosenttia. Veden määrän kasteltavaa leveysyksikköä kohti on oltava suoraan verrannollinen testinopeuteen. Nopeudessa 65 km/h syötetyn veden määrä on 18 l/s kasteltavan pinnan leveysmetriä kohti, kun veden syvyys on 1,0 mm.
4.2.5 Renkaat ja vanteet
4.2.5.1 Renkaiden valmistelu ja esikäyttö
Testirenkaista on poistettava kaikki muotin tuuletusaukoista tai liitoskohtien särmistä johtuvat kulutuspinnan kohoumat.
Testirengas asennetaan rengasvalmistajan ilmoittamaan testausvanteeseen.
Oikeanlainen asettuminen vanteelle on varmistettava käyttämällä sopivaa voiteluainetta. Voiteluaineen liiallista käyttöä on vältettävä, jotta estetään renkaan liukuminen vanteella.
Testirenkaita/vannekokoonpanoja on säilytettävä testauspaikalla vähintään kahden tunnin ajan, jotta niillä kaikilla on sama ympäristölämpötila ennen testausta. Ne on suojattava auringolta, jotta vältetään auringonsäteilyn aiheuttama liiallinen kuumeneminen.
Renkaiden esikäyttöä varten toteutetaan kaksi jarrutusajoa kohdassa 4.2.5.2 tarkoitetulla kuormituksella, kohdassa 4.2.5.3 tarkoitetulla paineella ja kohdassa 4.2.7.1 tarkoitetulla nopeudella.
4.2.5.2 Renkaan kuormitus
Testirenkaan testikuormitus on 75 ± 5 prosenttia testirenkaan kantavuudesta.
4.2.5.3 Rengaspaine
Vakiorenkaiden osalta testirenkaan kylmä rengaspaine on 180 kPa. Extra load -renkaiden kylmä rengaspaine on 220 kPa.
Rengaspaine on tarkastettava juuri ennen testausta ympäristön lämpötilassa ja tarvittaessa sitä on mukautettava.
4.2.6 Vetävän ajoneuvon ja perävaunun tai renkaiden testausajoneuvon valmistelu
4.2.6.1 Perävaunu
Yksiakselisten perävaunujen kytkennän korkeus ja poikittaisasento on mukautettava, kun rengas on kuormitettu määritellyllä testikuormituksella mittaustulosten vääristymisen välttämiseksi. Kytkimen liitoskohdan keskiviivan ja perävaunun akselin poikittaisen keskiviivan välillä on oltava pituussuunnassa vähintään kymmenen kertaa liitoskohdan korkeutta vastaava etäisyys.
4.2.6.2 Mittalaitteisto ja -välineet
Käytettäessä viidettä pyörää se asennetaan valmistajan antamien tietojen mukaisesti mahdollisimman lähelle vedettävän perävaunun tai renkaiden testausajoneuvon raidevälin keskikohtaa.
4.2.7 Menettely
4.2.7.1 Testausajo
Kuhunkin testausajoon sovelletaan seuraavaa menettelyä:
4.2.7.1.1 |
Vetävää ajoneuvoa tai renkaiden testausajoneuvoa ajetaan testiradalla suoraan ja määritellyllä testinopeudella 65 ± 2 km/h. |
4.2.7.1.2 |
Tallennusjärjestelmä käynnistetään. |
4.2.7.1.3 |
Vettä syötetään radan pinnalle testirenkaan edessä noin 0,5 sekuntia ennen jarrutusta (sisäinen kastelujärjestelmä). |
4.2.7.1.4 |
Perävaunun jarrut aktivoidaan kahden metrin sisällä kohdissa 3.1.4 ja 3.1.5 tarkoitetuista märän pinnan kitkaominaisuuksien ja pinnankarheuden mittauspisteestä. Jarrutuksen voimakkuuden on oltava sellainen, että voiman kohdentamisen aloittamisen ja pitkittäissuuntaisen huippuvoiman välinen aika on 0,2–0,5 sekuntia. |
4.2.7.1.5 |
Tallennusjärjestelmä pysäytetään. |
4.2.7.2 Testisykli
Toteutetaan useita testausajoja ehdokasrenkaan (T) märkäpitoindeksin mittaamiseksi jäljempänä esitetyn menettelyn mukaisesti, jossa jokainen testausajo tehdään testiradan samassa kohdassa ja samaan suuntaan. Saman testisyklin aikana voidaan mitata enintään kolme ehdokasrengasta edellyttäen, että testit toteutetaan yhden päivän aikana.
4.2.7.2.1 Ensiksi testataan vertailurengas.
4.2.7.2.2 Sen jälkeen kun on toteutettu kuusi hyväksyttävää mittausta kohdan 4.2.7.1 mukaisesti, vertailurengas vaihdetaan ehdokasrenkaaseen.
4.2.7.2.3 Sen jälkeen kun on tehty kuusi hyväksyttävää ehdokasrenkaan mittausta, voidaan mitata kaksi muuta ehdokasrengasta.
4.2.7.2.4 Testisykli täydennetään syklin alussa käytetyn vertailurenkaan kuudella hyväksyttävällä lisämittauksella.
Esimerkkejä:
a) |
Kolmen ehdokasrenkaan (T1–T3) ja yhden vertailurenkaan (R) testausjärjestys testisyklin aikana olisi seuraava: R – T1 – T2 – T3 – R |
b) |
Viiden ehdokasrenkaan (T1–T5) ja yhden vertailurenkaan (R) testausjärjestys testisyklin aikana olisi seuraava: R – T1 – T2 – T3 – R – T4 – T5 – R |
4.2.8 Mittaustulosten käsittely
4.2.8.1 Jarrutuskitkakertoimen huippuarvon laskeminen
Renkaan jarrutuskitkakertoimen huippuarvo (μpeak) on kertoimen μ(t) enimmäisarvo ennen lukkiutumista laskettuna jäljempänä esitetyllä tavalla kunkin testausajon osalta. Analogiset signaalit on suodatettava kohinan poistamiseksi. Digitaalisesti tallennetut signaalit on suodatettava käyttämällä liukuvan keskiarvon menetelmää.
jossa:
μ(t) |
on reaaliaikainen renkaan jarrutuskitkakertoimen dynaaminen arvo; |
fh(t) |
on reaaliaikainen jarrutusvoiman dynaaminen arvo (N); |
fv(t) |
on reaaliaikainen dynaaminen pystykuorma (N). |
4.2.8.2 Tulosten hyväksyminen
μpeak-variaatiokerroin lasketaan seuraavasti:
(standardipoikkeama/keskiarvo) × 100.
Vertailurengas (R): Jos vertailurenkaan jarrutuskitkakertoimen huippuarvon (μpeak) variaatiokerroin on yli viisi prosenttia, kaikki tiedot on hylättävä ja testi on toistettava kaikille testirenkaille (ehdokasrenkaat ja vertailurenkaat).
Ehdokasrenkaat (T): Jarrutuskitkakertoimen huippuarvon (μpeak) variaatiokerroin lasketaan kaikille ehdokasrenkaille. Jos yksi variaatiokerroin on yli viisi prosenttia, tiedot on hylättävä ja testi on toistettava kyseiselle ehdokasrenkaalle.
4.2.8.3 Painotetun keskimääräisen jarrutuskitkakertoimen huippuarvon laskeminen
Vertailurenkaiden jarrutuskitkakertoimen arvon laskemiseen käytettävän vertailurenkaan keskimääräinen jarrutuskitkakertoimen huippuarvo painotetaan sen mukaisesti, missä kohdassa tiettyä testisykliä ehdokasrengas on.
Vertailurenkaan painotettu keskimääräinen jarrutuskitkakertoimen huippuarvo (Ra) lasketaan taulukon 3 mukaisesti, kun R1 on vertailurenkaan (R) keskimääräinen jarrutuskitkakertoimen huippuarvo ensimmäisessä testissä ja R2 on saman vertailurenkaan (R) keskimääräinen jarrutuskitkakertoimen huippuarvo toisessa testissä.
Taulukko 3
Ehdokasrenkaiden määrä yhdessä testisyklissä |
Ehdokasrengas |
Ra |
1 (R1 – T1 – R2) |
T1 |
Ra = 1/2 (R1 + R2) |
2 (R1 – T1 – T2 – R2) |
T1 |
Ra = 2/3 R1 + 1/3 R2 |
T2 |
Ra = 1/3 R1 + 2/3 R2 |
|
3 (R1 – T1 – T2 – T3 – R2) |
T1 |
Ra = 3/4 R1 + 1/4 R2 |
T2 |
Ra = 1/2 (R1 + R2) |
|
T3 |
Ra = 1/4 R1 + 3/4 R2 |
4.2.8.4 Keskimääräisen jarrutuskitkakertoimen huippuarvon (μpeak,ave) laskeminen
Jarrutuskitkakertoimen huippuarvojen keskimääräinen arvo (μpeak,ave) lasketaan taulukon 4 mukaisesti, jossa Ta (a = 1, 2 tai 3) on yhden ehdokasrenkaan mitattujen jarrutuskitkakertoimen huippuarvojen keskiarvo yhden testisyklin aikana.
Taulukko 4
Testirengas |
μpeak,ave |
Vertailurengas |
μpeak,ave(R) = Ra taulukon 3 mukaisesti |
Ehdokasrengas |
μpeak,ave(T) = Ta |
4.2.8.5 Ehdokasrenkaan märkäpitoindeksin laskeminen
Ehdokasrenkaan märkäpitoindeksi (G(T)) lasketaan seuraavasti:
jossa:
t |
on ehdokasrenkaan (T) testauksen aikana mitattu märän pinnan lämpötila celsiusasteina |
t0 |
on märän pinnan vertailulämpötila |
t0 = |
20 °C kesärenkaille, t0 = 10 °C talvirenkaille |
μpeak,ave(R0) = |
0,85 on vertailurenkaan jarrutuskitkakertoimen huippuarvo vertailuolosuhteissa |
a = |
– 0,4232 ja b = – 8,297 kesärenkaille, a = 0,7721 ja b = 31,18 talvirenkaille [a on ilmaistuna (1/°C)] |
B) – C2- ja C3-luokan renkaat
1. YLEISET TESTIOLOSUHTEET
1.1 Radan ominaisuudet
Radalla on oltava tiivis asfalttipäällyste, eikä sen kaltevuus mihinkään suuntaan saa olla suurempi kuin 2 prosenttia, eikä pinta saa poiketa yli 6 mm testattaessa 3 metrin oikolaudalla.
Pinnalla on oltava päällyste, joka on yhtenäinen iän, koostumuksen ja kulumisen osalta. Testauspinnalla ei saa olla irtoainesta tai epäpuhtauksia.
Sepelin suurin sallittu raekoko on 8–13 mm.
Standardien EN13036-1:2001 ja ASTM E 965-96 (hyväksytty uudelleen vuonna 2006) mukaisesti mitattu pinnan karheus saa olla 0,7 ± 0,3 mm.
Märän radan pintakitka-arvo määritellään jommallakummalla seuraavista menetelmistä sopimuspuolen harkinnan mukaan:
1.1.1 Vakiomuotoisen vertailurenkaan (SRTT) menetelmä
Standardin ASTM E1136-93 (hyväksytty uudelleen vuonna 2003) mukaisen vertailurenkaan keskimääräisen jarrutuskitkakertoimen huippuarvon (μ huippu keskiarvo) (testimenetelmä käyttämällä perävaunua tai renkaiden testausajoneuvoa kohdan 2.1 mukaisesti) on oltava 0,7 +/– 0,1 (65 km/h ja 180 kPa). Mitatut arvot oikaistaan lämpötilan vaikutusten osalta seuraavasti:
pbfc = pbfc (mitattu arvo) + 0,0035 · (t – 20)
jossa t on märän radan pinnan lämpötila celsiusasteissa.
Testi suoritetaan märkäpitotestissä käytettävillä ajokaistoilla ja ajomatkalla.
Perävaunumenetelmässä testaus suoritetaan siten, että jarrutus tapahtuu 10 metrin etäisyydellä siitä, missä pinta on määritelty.
1.1.2 BPN (British Pendulum Number) -menetelmä
Keskimääräisen BPN-luvun on oltava (50 ± 10) BPN lämpötilakorjauksen jälkeen, kun käytetään standardissa ASTM E 303-93 (hyväksytty uudelleen vuonna 2008) määriteltyä menetelmää ja standardissa ASTM E 501-08 määriteltyä kumia.
BPN-luku oikaistaan märän tienpinnan lämpötilalla. Seuraavaa kaavaa voidaan käyttää, ellei heilurin valmistaja ole antanut lämpötilaoikaisua koskevia suosituksia:
BPN = BPN (mitattu arvo) – (0,0018 · t2) + 0,34 · t – 6,1
jossa t on märän tienpinnan lämpötila celsiusasteina.
Liukukumin kulumisen vaikutukset: kumi on poistettava enimmäiskulumisen vuoksi, kun liukukumin iskevän reunan kuluma on 3,2 mm kumin suuntaisesti tai 1,6 mm pystysuorasti siihen nähden.
Tarkastetaan testiradan pinnan BPN-lukujen yhtenäisyys vakioajoneuvon märkäpidon mittaamista varten.
Märkäpitotesteissä käytettävien ajokaistojen BPN-luku on mitattava 10 metrin välein koko kaistan pituudella. BPN mitataan 5 kertaa kussakin kohdassa, ja keskimääräisten BPN-lukujen vaihtelukerroin saa ylittyä enintään 10 prosentilla.
1.1.3 Tyyppihyväksyntäviranomaisen on varmistettava testausselosteissa esitettävien tietojen perusteella, että radan ominaisuudet täyttävät vaatimukset.
1.2 Pinta voidaan kastella radan viereltä tai testiajoneuvoon tai perävaunuun kiinnitetyllä kastelujärjestelmällä.
Jos pinta kastellaan radan viereltä, sitä on kasteltava vähintään puolen tunnin ajan ennen testiä, jotta pinnan lämpötila ja veden lämpötila tasaantuisivat. Radan viereltä tehtävää kastelua suositellaan jatkettavaksi keskeytyksettä testin aikana.
Veden syvyyden on oltava 0,5–2,0 mm.
1.3 Tuuliolosuhteet eivät saa haitata pinnan kastelua (tuulensuojat sallitaan).
Ympäristön ja märän pinnan lämpötilan on oltava 5–35 °C, ja se saa vaihdella testin aikana enintään 10 °C.
1.4 Jotta saadaan käsiteltyä kaupallisiin ajoneuvoihin asennettavat rengaskoot, on käytettävä kolmea vakiomuotoisen vertailurenkaan (SRTT) kokoa suhteellisen märkäpitoindeksin mittaamiseksi:
a) |
SRTT 315/70R22.5 LI=154/150, ASTM F2870 |
b) |
SRTT 245/70R19.5 LI=136/134, ASTM F2871 |
c) |
SRTT 225/75 R 16 C LI=116/114, ASTM F2872 |
Vakiomuotoisen vertailurenkaan kolmea kokoa käytetään suhteellisen märkäpitoindeksin mittaamiseen seuraavan taulukon mukaisesti:
C3-luokan renkaat |
|
Kapeat SNominal < 285 mm |
Leveät SNominal ≥ 285 mm |
SRTT 245/70R19.5 LI=136/134 |
SRTT 315/70R22.5 LI=154/150 |
C2-luokan renkaat SRTT 225/75 R 16 C LI=116/114 |
|
SNominal = renkaan poikkileikkauksen nimellisleveys |
2. TESTAUSMENETTELY
Suhteellinen märkäpito määritellään käyttämällä joko
a) |
perävaunua tai renkaiden arviointiin tarkoitettua erityisajoneuvoa, tai |
b) |
vakiotuotannon mukaista henkilöajoneuvoa (M2, M3, N1, N2 tai N3 -luokka) sellaisena kuin se määritellään ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman (R.E.3.) (asiakirja ECE/TRANS/WP.29/78/Rev.3) kohdassa 2. |
2.1 Testaus perävaunulla tai renkaiden arviointiin tarkoitetulla erityisajoneuvolla
2.1.1 Mittaukset toteutetaan renkailla, jotka on asennettu ajoneuvon vetämään perävaunuun tai renkaiden testausajoneuvoon.
Testauspaikassa jarrutetaan voimakkaasti, kunnes saavutetaan riittävä jarrumomentti sen enimmäisjarrutusvoiman aikaansaamiseksi, joka esiintyy ennen renkaan lukkiutumista testinopeudella 50 km/h. Perävaunun ja vetävän ajoneuvon yhdistelmän tai renkaiden arviointiajoneuvon on täytettävä seuraavat vaatimukset:
2.1.1.1 |
Sen on kyettävä ylittämään suurin testausnopeus 50 km/h ja säilyttämään vaadittu testausnopeus 50 ± 2 km/h, kun jarrutus on voimakkain. |
2.1.1.2 |
Siinä on oltava testauspaikalla varustettu akseli, jossa on hydraulinen jarru- ja toimijärjestelmä, jota voidaan tarvittaessa ohjata testauspaikassa vetävästä ajoneuvosta. Jarrutusjärjestelmän on kyettävä tuottamaan riittävän voimakas jarrumomentti kitkakertoimen huippuarvon saavuttamiseksi kullakin testattavalla rengaskoolla ja rengaskuormituksella. |
2.1.1.3 |
Sen on pidettävä testattavana olevan pyörän ja renkaan yhdistelmän aurauskulma ja kallistuma koko testin ajan sellaisina, että ne poikkeavat enintään ± 0,5° kuormitetulla testirenkaalla saavutetuista staattisista arvoista. |
2.1.1.4 |
Kun ajoneuvossa on radankastelujärjestelmä:
|
2.1.2 Testausmenettely
2.1.2.1 Testirenkaat on asennettava tämän säännön liitteen 6 lisäyksessä 4 mainitun tunnustetun renkaiden ja vanteiden standardointijärjestön määrittelemiin vanteisiin. Oikeanlainen asettuminen vanteelle on varmistettava käyttämällä sopivaa voiteluainetta. Voiteluaineen liiallista käyttöä on vältettävä, jotta estetään renkaan liukuminen vanteella.
Tarkastetaan testirenkaiden rengaspaine ympäristön lämpötilassa (kylmä) juuri ennen testausta. Tätä sääntöä sovellettaessa testirenkaan kylmä rengaspaine Pt on laskettava seuraavasti:
jossa:
Pr |
= |
Renkaan sivuun merkitty rengaspaine. Jos arvoa Pr ei ole merkitty renkaan sivuun, katso sovellettavassa rengasstandardissa määritelty paine, joka vastaa enimmäiskuormitusta yksittäiskäytössä. |
Qt |
= |
Renkaan staattinen testikuormitus |
Qr |
= |
Renkaan kantavuuslukuun liittyvä suurin massa |
2.1.2.2 Renkaiden esikäyttöä varten toteutetaan kaksi jarrutusajoa. Rengasta pidetään vähintään kaksi tuntia testausradan lähellä siten, että sen lämpötila vakiintuu testausalueen lämpötilan mukaiseksi. Renkaita ei saa altistaa suoralle auringonpaisteelle lämpötilan vakiinnuttamisen aikana.
2.1.2.3 Testikuormituksen on oltava 75 ± 5 prosenttia renkaan kantavuuslukua vastaavasta kuormituksesta.
2.1.2.4 Vähän ennen testiä radalla tehdään vähintään 10 jarrutuskoetta nopeudella 50 km/h sillä radan osuudella, jota käytetään testausohjelmassa, mutta sellaisella renkaalla, jota ei käytetä ohjelmassa.
2.1.2.5 Juuri ennen testiä rengaspaine tarkistetaan ja säädetään tarvittaessa kohdan 2.1.2.1 mukaiseksi.
2.1.2.6 Testausnopeus on 50 ± 2 km/h, ja nopeus säilytetään näissä rajoissa koko testausajon ajan.
2.1.2.7 Testin ajosuunta on sama kaikissa testisarjoissa ja se on testirenkaalle sama kuin SRTT:lle, jonka suorituskykyyn testirengasta verrataan.
2.1.2.8 Vettä syötetään radan pinnalle testirenkaan edessä noin 0,5 sekuntia ennen jarrutusta (sisäinen kastelujärjestelmä). Testirengaskokoonpanoa jarrutetaan siten, että jarrutuksen huippuarvo saavutetaan 0,2–1,0 sekunnin kuluessa jarrujen aktivoinnista.
2.1.2.9 Uusilla renkailla kaksi ensimmäistä jarrutusajoa hylätään renkaiden esikäyttönä.
2.1.2.10 Kun renkaan suorituskykyä arvioidaan suhteessa SRTT:n suorituskykyyn, jarrutustesti on tehtävä testauspaikan samalla alueella.
2.1.2.11 Testausjärjestys on seuraava:
R1 – T – R2
jossa:
R1 |
= |
SRTT:n alkuperäinen testi, |
R2 |
= |
SRTT:n uusintatesti ja |
T |
= |
arvioitavan ehdokasrenkaan testi. |
Enintään kolme ehdokasrengasta voidaan testata ennen SRTT:n testin uusimista, esimerkiksi seuraavasti:
R1 – T1 – T2 – T3 – R2
2.1.2.12 Jarrutuskitkakertoimen huippuarvo μpeak on laskettava jokaiselle testille seuraavan yhtälön mukaisesti:
|
(1) |
jossa:
μ(t) |
= |
reaaliaikainen renkaan jarrutuskitkakertoimen dynaaminen arvo, |
fh(t) |
= |
reaaliaikainen jarrutusvoiman dynaaminen arvo (N), |
fv(t) |
= |
reaaliaikainen dynaaminen pystykuorma (N). |
Jarrutuskitkakertoimen huippuarvo μpeak lasketaan käyttämällä renkaan jarrutuskitkakertoimen dynaamisen arvon yhtälöä (1), ja arvon μ(t) enimmäisarvo määritetään ennen lukkiutumista. Analogiset signaalit on suodatettava kohinan poistamiseksi. Digitaalisesti tallennetut signaalit voidaan suodattaa käyttämällä liukuvan keskiarvon menetelmää.
Keskimääräiset jarrutuskitkakertoimen huippuarvot (μpeak, ave) saadaan laskemalla keskiarvo jokaisen testi- ja vertailurenkaan sarjan neljästi tai useammin hyväksytysti toistetusta ajosta kaikissa testiolosuhteissa edellyttäen, että testit on suoritettu saman päivän aikana.
2.1.2.13 Tulosten validointi
Vertailurenkaat:
Jos vertailurenkaan jarrutuskitkakertoimen huippuarvon variaatiokerroin, laskettuna ”standardipoikkeama/keskiarvo × 100”, on yli viisi prosenttia, kaikki tiedot hylätään ja testi toistetaan kyseiselle vertailurenkaalle.
Ehdokasrenkaat:
Variaatiokertoimet (standardipoikkeama/keskiarvo × 100) lasketaan kaikille ehdokasrenkaille. Jos yksi variaatiokerroin on yli viisi prosenttia, kyseisen ehdokasrenkaan tiedot hylätään ja testi uusitaan.
Jos R1 on jarrutuskitkakertoimen huippuarvojen keskiarvo vertailurenkaan ensimmäisessä testissä ja R2 on jarrutuskitkakertoimen huippuarvojen keskiarvo vertailurenkaan toisessa testissä, suoritetaan seuraavat laskutoimitukset taulukon mukaisesti:
Jos ehdokasrenkaiden sarjojen määrä vertailurenkaan kahden peräkkäisen ajon välillä on: |
ja määriteltävien ehdokasrenkaiden sarja on: |
niin ”Ra” lasketaan seuraavasti: |
1
|
T1 |
Ra = 1/2 (R1 + R2) |
2
|
T1 T2 |
Ra = 2/3 R1 + 1/3 R2 Ra = 1/3 R1 + 2/3 R2 |
3
|
T1 T2 T3 |
Ra = 3/4 R1 + 1/4 R2 Ra = 1/2 (R1 + R2) Ra = 1/4 R1 + 3/4 R2 |
2.1.2.14 Märkäpitoindeksi (G) lasketaan seuraavasti:
Märkäpitoindeksi (G) = μ peak,ave (T)/μ peak, ave (R)
Se edustaa ehdokasrenkaan (T) jarrutustehon suhteellista märkäpitoindeksiä vertailurenkaaseen (R) verrattuna.
2.2 Testaus vakioajoneuvolla
2.2.1 Käytettävässä ajoneuvossa on oltava kaksi akselia ja lukkiutumaton jarrujärjestelmä (esimerkiksi M2, M3, N1, N2 tai N3-luokan vakiotuotantoajoneuvo). ABS-järjestelmän on täytettävä tarvittavin osin säännöissä määritellyt pitokyvyn hyödyntämistä koskevat vaatimukset ja sen on oltava vertailukelpoinen ja johdonmukainen erilaisilla asennetuilla renkailla tehtävissä testeissä.
2.2.1.1 Mittausvälineet
Ajoneuvoon on asennettava anturi, joka soveltuu nopeuden mittaamiseen märällä pinnalla ja kahden nopeuden välisen välimatkan mittaamiseen.
Ajoneuvon nopeuden mittaamiseen käytetään viidettä pyörää tai kosketuksetonta nopeuden mittausjärjestelmää.
Seuraavia toleransseja on noudatettava:
a) |
Nopeusmittauksissa: ± 1 prosenttia nopeudesta tai ± 0,5 km/h sen mukaan, kumpi on suurempi; |
b) |
Etäisyysmittauksissa: ± 1 × 10– 1 m. |
Mitatun nopeuden tai mitatun nopeuden ja testin vertailunopeuden eron näyttöä voidaan käyttää ajoneuvon sisällä, niin että kuljettaja voi mukauttaa ajoneuvon nopeutta.
Myös tietojenkeruujärjestelmää voidaan käyttää mittausten tallennukseen.
2.2.2 Testausmenettely
Määritetyssä alkunopeudessa kahdella akselilla jarrutetaan samanaikaisesti riittävän voimakkaasti, jotta ABS-järjestelmä aktivoituu.
2.2.2.1 Keskimääräinen hidastuvuus (AD) lasketaan kahden määritetyn nopeuden välillä niin, että alkunopeus on 60 km/h ja loppunopeus 20 km/h.
2.2.2.2 Ajoneuvon varusteet
Taka-akselille voidaan asentaa kaksi tai neljä rengasta.
Vertailurenkaiden testissä kummallekin akselille asennetaan vertailurenkaat (yhteensä neljä tai kuusi vertailurengasta riippuen edellä mainitusta valinnasta.)
Ehdokasrenkaiden testissä on kolme mahdollista asennuskokoonpanoa:
a) |
”Kokoonpano 1”: Ehdokasrenkaat etu- ja taka-akselilla: tämä on peruskokoonpano, jota olisi käytettävä aina, kun se on mahdollista. |
b) |
”Kokoonpano 2”: Ehdokasrenkaat etuakselilla ja vertailurenkaat tai tarkistusrenkaat taka-akselilla: sallittu tapauksissa, joissa ehdokasrenkaiden asennus taakse ei ole mahdollista. |
c) |
”Kokoonpano 3”: Ehdokasrenkaat taka-akselilla ja vertailurenkaat tai tarkistusrenkaat etuakselilla: sallittu tapauksissa, joissa ehdokasrenkaiden asennus eteen ei ole mahdollista. |
2.2.2.3 Rengaspaine
a) |
Pystykuormalle, joka on vähintään 75 prosenttia renkaan kantavuudesta, testirengaspaine Pt lasketaan seuraavasti:
|
b) |
Pystykuormalle, joka on alle 75 prosenttia renkaan kantavuudesta, testirengaspaine Pt lasketaan seuraavasti:
|
Jos arvoa Pr ei ole merkitty renkaan sivuun, katso sovellettavassa rengasstandardissa määritelty paine, joka vastaa enimmäiskuormitusta yksittäiskäytössä.
Tarkasta rengaspaine ympäristön lämpötilassa juuri ennen testausta.
2.2.2.4 Renkaan kuormitus
Staattisen kuormituksen jokaisella akselilla on säilyttävä samana koko testausmenettelyn ajan. Jokaisen renkaan staattisen kuormituksen on oltava 60–100 prosenttia ehdokasrenkaan kantavuudesta. Arvo saa olla enintään 100 prosenttia vertailurenkaan kantavuudesta.
Saman akselin renkaiden kuormitukset saavat erota enintään 10 prosenttia.
Kokoonpanojen 2 ja 3 mukaisten asennusten on täytettävä seuraavat lisävaatimukset:
|
Kokoonpano 2: etuakselin kuormitus > taka-akselin kuormitus |
|
Taka-akselille voidaan asentaa kaksi tai neljä rengasta. |
|
Kokoonpano 3: taka-akselin kuormitus > etuakselin kuormitus × 1,8 |
2.2.2.5 Renkaiden valmistelu ja esikäyttö
2.2.2.5.1 Testirengas asennetaan rengasvalmistajan ilmoittamaan testausvanteeseen.
Oikeanlainen asettuminen vanteelle on varmistettava käyttämällä sopivaa voiteluainetta. Voiteluaineen liiallista käyttöä on vältettävä, jotta estetään renkaan liukuminen vanteella.
2.2.2.5.2 Testirenkaita on säilytettävä testauspaikalla vähintään kahden tunnin ajan, jotta niillä kaikilla on sama ympäristölämpötila ennen testausta, ja ne on suojattava auringolta, jotta vältetään auringonsäteilyn aiheuttama liiallinen kuumeneminen. Renkaiden esikäyttöä varten toteutetaan kaksi jarrutusajoa.
2.2.2.5.3 Radan pinta esikäsitellään suorittamalla vähintään 10 testiajoa testiohjelmaan kuulumattomilla renkailla siten, että alkunopeus on vähintään 65 km/h (joka on suurempi kuin testin alkunopeus sen takaamiseksi, että riittävän pitkä osuus rataa on esikäsitelty).
2.2.2.6 Menettely
2.2.2.6.1 Ensiksi ajoneuvoon asennetaan vertailurenkaiden sarja.
Ajoneuvo kiihdytetään lähtöalueella nopeuteen 65 ± 2 km/h.
Jarrut aktivoidaan aina radan samassa kohdassa viiden metrin toleranssilla pitkittäissuunnassa ja 0,5 metrin toleranssilla poikittaissuunnassa.
2.2.2.6.2 Vaihteistotyypistä riippuen on kaksi mahdollisuutta:
a) |
Käsivälitteinen vaihteisto Heti kun ajoneuvo on mittausvyöhykkeellä ja saavuttanut nopeuden 65 ± 2, kuljettaja vapauttaa kytkimen ja painaa jarrupoljinta terävästi pitäen sen alhaalla niin kauan kuin mittauksen suorittaminen edellyttää. |
b) |
Automaattivaihteisto Heti kun ajoneuvo on mittausvyöhykkeellä ja saavuttanut nopeuden 65 ± 2 km/h, kuljettaja valitsee vapaavaihteen ja painaa jarrupoljinta terävästi pitäen sen alhaalla niin kauan kuin mittauksen suorittaminen edellyttää. |
Jarrujen automaattinen aktivointi voidaan toteuttaa ilmaisinjärjestelmällä, joka koostuu kahdesta osasta, joista toinen on kiinnitetty testirataan ja toinen ajoneuvoon. Tässä tapauksessa jarrutus tapahtuu tarkemmin samalla rataosuudella.
Jos edellä mainitut olosuhteet eivät täyty mittausta tehtäessä (nopeuden toleranssi, jarrutusaika ja niin edelleen), mittaus hylätään ja suoritetaan uusi mittaus.
2.2.2.6.3 Testausjärjestys
Esimerkkejä:
|
Kolmen ehdokasrenkaiden sarjan (T1–T3) ja yhden vertailurenkaiden sarjan (R) testausjärjestys olisi seuraava: R – T1 – T2 – T3 – R |
|
Viiden ehdokasrenkaiden sarjan (T1–T5) ja yhden vertailurenkaiden sarjan (R) testausjärjestys olisi seuraava: R – T1 – T2 – T3 – R – T4 – T5 – R |
2.2.2.6.4 Testin ajosuunta on sama kaikissa testisarjoissa ja se on ehdokasrenkaalle sama kuin SRTT:lle, jonka suorituskykyyn testirengasta verrataan.
2.2.2.6.5 Jokaisessa testissä ja uusilla renkailla kaksi ensimmäistä jarrutusmittausta hylätään.
2.2.2.6.6 Kun on tehty vähintään kolme hyväksyttävää mittausta samaan suuntaan, vertailurenkaat korvataan ehdokasrenkaiden sarjalla (yksi kolmesta kohdassa 2.2.2.2 esitetystä kokoonpanosta) ja tehdään vähintään kuusi hyväksyttävää mittausta.
2.2.2.6.7 Enintään kolme ehdokasrenkaiden sarjaa voidaan testata ennen vertailurenkaiden uutta testiä.
2.2.2.7 Mittaustulosten käsittely
2.2.2.7.1 Keskimääräisen hidastuvuuden (AD) laskeminen
Joka kerta kun mittaus toistetaan, keskimääräinen hidastuvuus AD (m · s– 2) lasketaan seuraavasti:
Jossa d (m) on kuljettu etäisyys alkunopeuden Si (m · s– 1) ja lopullisen nopeuden Sf (m · s– 1) välillä.
2.2.2.7.2 Tulosten hyväksyminen
Vertailurenkaat:
Jos vertailurenkaiden kolmen testausajon minkä tahansa kahden peräkkäisen ryhmän AD-variaatiokerroin on yli kolme prosenttia, kaikki tiedot hylätään ja testi toistetaan kaikille renkaille (ehdokasrenkaat ja vertailurenkaat). Variaatiokerroin lasketaan seuraavasta suhteesta:
Ehdokasrenkaat:
Variaatiokertoimet lasketaan kaikille ehdokasrenkaille.
Jos yksi variaatiokerroin on yli kolme prosenttia, kyseisen ehdokasrenkaan tiedot hylätään ja testi uusitaan.
2.2.2.7.3 Keskimääräisen AD:n laskeminen
Jos R1 on AD-arvojen keskiarvo vertailurenkaan ensimmäisessä testissä ja R2 on AD-arvojen keskiarvo vertailurenkaan toisessa testissä, tehdään seuraavat laskutoimitukset taulukon 1 mukaisesti.
Ra on vertailurenkaan painotettu keskimääräinen AD.
Taulukko 1
Ehdokasrenkaiden sarjojen määrä vertailurenkaan kahden peräkkäisen ajon välillä |
Määriteltävien ehdokasrenkaiden sarja |
Ra |
||
|
T1 |
Ra = 1/2 (R1 + R2) |
||
|
T1 |
Ra = 2/3 R1 + 1/3 R2 |
||
T2 |
Ra = 1/3 R1 + 2/3 R2 |
|||
|
T1 |
Ra = 3/4 R1 + 1/4 R2 |
||
T2 |
Ra = 1/2 (R1 + R2) |
|||
T3 |
Ra = 1/4 R1 + 3/4 R2 |
2.2.2.7.4 Jarrutuskitkakertoimen arvon (BFC) laskeminen
BFC(R) ja BFC(T) lasketaan taulukon 2 mukaisesti:
Taulukko 2
Rengastyyppi |
Jarrutuskitkakertoimen arvo on |
Vertailurengas |
BFC(R) = Ra/g |
Ehdokasrengas |
BFC(T) = Ta/g |
g on putoamiskiihtyvyys (pyöristettynä arvoon 9,81 m · s– 2). |
Ta (kuten a = 1 ja 2) on AD-arvojen keskiarvo ehdokasrenkaan testissä.
2.2.2.7.5 Renkaan suhteellisen märkäpitoindeksin laskeminen
Märkäpitoindeksi edustaa ehdokasrenkaan suhteellista suorituskykyä vertailurenkaaseen verrattuna. Tapa, jolla se lasketaan, riippuu tämän liitteen kohdassa 2.2.2.2 määritellystä testikokoonpanosta. Renkaan märkäpitoindeksi lasketaan taulukossa 3:
Taulukko 3
Kokoonpano C1: ehdokasrenkaat kummallakin akselilla |
|
Kokoonpano C2: ehdokasrenkaat etuakselilla ja vertailurenkaat taka-akselilla |
|
Kokoonpano C3: vertailurenkaat etuakselilla ja ehdokasrenkaat taka-akselilla |
|
jossa:
G |
: |
kuormitetun ajoneuvon painopiste |
m |
: |
kuormitetun ajoneuvon massa (kg) |
a |
: |
kuormitetun ajoneuvon etuakselin ja painopisteen vaakasuora etäisyys (m) |
b |
: |
kuormitetun ajoneuvon taka-akselin ja painopisteen vaakasuora etäisyys (m) |
h |
: |
maanpinnan ja kuormitetun ajoneuvon painopisteen pystysuora etäisyys (m) Huom. Kun arvoa h ei tunneta tarkasti, sovelletaan huonoimman tapauksen arvoja: 1,2 kokoonpanolle C2 ja 1,5 kokoonpanolle C3 |
γ |
: |
kuormitetun ajoneuvon kiihtyvyys (m · s– 2) |
g |
: |
putoamiskiihtyvyys (m · s– 2) |
X1 |
: |
eturenkaan pitkittäissuuntainen (X-suunta) reaktio tiellä |
X2 |
: |
takarenkaan pitkittäissuuntainen (X-suunta) reaktio tiellä |
Z1 |
: |
eturenkaan normaali (Z-suunta) reaktio tiellä |
Z2 |
: |
takarenkaan normaali (Z-suunta) reaktio tiellä |
Kuva 1
Renkaan pitoindeksiin liittyvän nimikkeistön selitys
2.2.2.8 Ehdokasrenkaan ja vertailurenkaan märkäpidon vertailu käyttämällä tarkistusrengasta
Kun ehdokasrenkaan koko eroaa huomattavasti vertailurenkaan koosta, suora vertailu samassa ajoneuvossa ei välttämättä ole mahdollista. Tässä lähestymistavassa käytetään välirengasta, jäljempänä ’tarkistusrengas’.
2.2.2.8.1 Periaate perustuu tarkistusrenkaan ja kahden erilaisen ajoneuvon käyttöön ehdokasrenkaan arvioinnissa vertailurenkaaseen verrattuna.
Toiseen ajoneuvoon voidaan asentaa vertailurengas ja tarkistusrengas, toiseen tarkistusrengas ja ehdokasrengas. Kaikki olosuhteet ovat kohtien 2.2.1.2–2.2.2.5 mukaiset.
2.2.2.8.2 Ensimmäisessä arvioinnissa verrataan tarkistusrengasta vertailurenkaaseen. Tulos (märkäpitoindeksi 1) edustaa tarkistusrenkaan suhteellista suorituskykyä vertailurenkaaseen verrattuna.
2.2.2.8.3 Toisessa arvioinnissa verrataan ehdokasrengasta tarkistusrenkaaseen. Tulos (märkäpitoindeksi 2) edustaa ehdokasrenkaan suhteellista suorituskykyä tarkistusrenkaaseen verrattuna.
Toinen arviointi tehdään samalla radalla kuin ensimmäinen ja korkeintaan viikon kuluessa siitä. Märän pinnan lämpötila saa vaihdella ± 5 °C ensimmäisen arvioinnin lämpötilaan verrattuna. Tarkistusrenkaiden sarja (4–6 rengasta) on fyysisesti sama sarja kuin se, jota käytettiin ensimmäisessä arvioinnissa.
2.2.2.8.4 Ehdokasrenkaan märkäpitoindeksi vertailurenkaaseen verrattuna saadaan kertomalla edellä lasketut suhteelliset suorituskyvyt:
(märkäpitoindeksi 1 · märkäpitoindeksi 2)
Huom. Kun testiasiantuntija päättää käyttää SRTT-rengasta tarkistusrenkaana (eli testausmenettelyssä kahta SRTT:tä verrataan suoraan eikä SRTT:tä ja tarkistusrengasta), SRTT-renkaiden vertailun tulosta kutsutaan ”paikalliseksi muutoskertoimeksi”.
Aikaisemman SRTT-vertailun käyttö on sallittua.
Vertailutulokset on tarkastettava säännöllisesti.
2.2.2.8.5 Rengassarjan valinta tarkistusrenkaiden sarjaksi
”Tarkistusrenkaiden” sarja on joukko samanlaisia renkaita, jotka on valmistettu samassa tehtaassa yhden viikon aikana.
2.2.2.8.6 Vertailurenkaat ja tarkistusrenkaat
Ennen ensimmäistä arviointia (tarkistusrengas/vertailurengas) käytetään normaaleja säilytysolosuhteita. On tärkeää, että kaikki tarkistusrenkaiden sarjan renkaat on säilytetty samoissa olosuhteissa.
2.2.2.8.7 Tarkistusrenkaiden varastointi
Heti kun tarkistusrenkaiden sarja on arvioitu suhteessa vertailurenkaaseen, tarkistusrenkaiden vaihtoon sovelletaan erityisiä säilytysolosuhteita.
2.2.2.8.8 Vertailurenkaiden ja tarkistusrenkaiden vaihtaminen
Kun testauksesta aiheutuu epäsäännöllistä kulumista tai vaurioita tai kun kuluminen vaikuttaa testituloksiin, renkaan käyttö on lopetettava.
Lisäys
Esimerkkejä märkäpitoindeksin testausselosteista
Esimerkki 1: Märkäpitoindeksin testausseloste käyttämällä perävaunumenetelmää
Testausselosteen numero: |
Testauspäivämäärä: |
Tienpinnan tyyppi: |
Pinnan karkeuden syvyys (mm): |
μpeak (SRTT14 E1136): |
tai BPN: |
Nopeus (km/h): |
Veden syvyys (mm): |
Nro |
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
6 |
7 |
8 |
9 |
10 |
|
Koko |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Käyttötiedot |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Renkaan tunnistetiedot |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Vanne |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Kuvio |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Kuorma (N) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Paine (kPa) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
μpeak |
1 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
2 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
3 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
4 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
5 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
6 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
7 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
8 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Keskiarvo |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Standardipoikkeama σ |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
(σ/keskiarvo) ≤ 5 prosenttia |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Ra, painotettu |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Märkäpitoindeksi |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Pinnan lämpötila (°C) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Ilman lämpötila (°C) |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Huomautukset |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Esimerkki 2: Märkäpitoindeksin testausseloste käyttämällä henkilöautomenetelmää
Kuljettaja: |
|
Testauspäivämäärä: |
|
|
|
|
|
||||
Rata: |
Henkilöauto: |
Alkunopeus (km/h): |
|||
|
Pinnan karkeuden syvyys (mm): |
Merkki: |
Loppunopeus (km/h): |
||
|
BPN: |
Malli: |
|
||
|
Veden syvyys (mm): |
Tyyppi |
Nro |
1 |
2 |
3 |
4 |
5 |
||||||
Merkki |
Uniroyal |
RENGAS B |
RENGAS C |
RENGAS D |
Uniroyal |
||||||
Kuvio |
ASTM F 2493 SRTT16 |
KUVIO B |
KUVIO C |
KUVIO D |
ASTM F 2493 SRTT16 |
||||||
Koko |
P225/60R16 |
KOKO B |
KOKO C |
KOKO D |
P225/60R16 |
||||||
Käyttötiedot |
97S |
LI/SS |
LI/SS |
LI/SS |
97S |
||||||
Renkaan tunnistetiedot |
XXXXXXXXX |
YYYYYYYYY |
ZZZZZZZZZ |
NNNNNNNNN |
XXXXXXXXX |
||||||
Vanne |
|
|
|
|
|
||||||
Etuakselin paine (kPa) |
|
|
|
|
|
||||||
Taka-akselin paine (kPa) |
|
|
|
|
|
||||||
Etuakselin kuorma (kg) |
|
|
|
|
|
||||||
Taka-akselin kuorma (kg) |
|
|
|
|
|
||||||
Märän pinnan lämpötila (°C) |
|
|
|
|
|
||||||
Ilman lämpötila (°C) |
|
|
|
|
|
||||||
|
Jarrutusmatka (m) |
Keskimääräinen hidastuvuus (m/s2) |
Jarrutusmatka (m) |
Keskimääräinen hidastuvuus (m/s2) |
Jarrutusmatka (m) |
Keskimääräinen hidastuvuus (m/s2) |
Jarrutusmatka (m) |
Keskimääräinen hidastuvuus (m/s2) |
Jarrutusmatka (m) |
Keskimääräinen hidastuvuus (m/s2) |
|
Mittaus |
1 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
2 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
3 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
4 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
5 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
6 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
7 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
8 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
9 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
10 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Keskimääräinen AD (m/s2) |
|
|
|
|
|
||||||
Standardipoikkeama (m/s2) |
|
|
|
|
|
||||||
Tulosten hyväksyminen Variaatiokerroin (prosentti) < 3 prosenttia |
|
|
|
|
|
||||||
Vertailurenkaan painotettu keskimääräinen AD: Ra (m/s2) |
|
|
|
|
|
||||||
Vertailurenkaan (SRTT16) (R) BFC |
|
|
|
|
|
||||||
Ehdokasrenkaan (T) BFC |
|
|
|
|
|
||||||
Märkäpitoindeksi (%) |
|
|
|
|
|
LIITE 6
VIERINTÄVASTUKSEN TESTAUSMENETELMÄ
1. TESTAUSMENETELMÄT
Testauksessa voidaan käyttää jäljempänä kuvailtuja vaihtoehtoisia testausmenetelmiä. Käytettävä menetelmä on testaajan valittavissa. Kussakin menetelmässä testimittaukset on muunnettava renkaan ja testirummun rajapinnassa vaikuttavaksi voimaksi. Mitattavat parametrit ovat seuraavat:
a) |
voimamenetelmässä: mitattu tai muunnettu reaktiovoima pyörän akselilla (1); |
b) |
momenttimenetelmässä: momentti testirummulta mitattuna (2); |
c) |
hidastuvuusmenetelmässä: testirumpu-rengasasennelman hidastuvuuden mittaus (2); |
d) |
tehomenetelmässä: testirummulle tulevan tehon mittaus (2). |
2. TESTAUSVÄLINEET
2.1 Testirumpu
2.1.1 Läpimitta
Testidynamometrissä on oltava sylinterimäinen vauhtipyörä (rumpu), jonka läpimitta on vähintään 1,7 m.
Fr- ja Cr-arvot on ilmoitettava suhteessa rummun läpimittaan 2,0 m. Jos rummun läpimitta on muu kuin 2,0 m, on tehtävä mukautus tämän liitteen kohdassa 6.3 kuvaillun menetelmän mukaisesti.
2.1.2 Pinta
Rummun pinnan on oltava sileää terästä. Skim test -kokeen tarkkuuden parantamiseksi voidaan vaihtoehtoisesti käyttää kuvioitua pintaa, joka on pidettävä puhtaana.
Fr- ja Cr-arvot on ilmoitettava suhteessa sileään rummun pintaan. Kuvioidun pinnan osalta on noudatettava lisäyksen 1 kohdassa 7 esitettyjä vaatimuksia.
2.1.3 Leveys
Rummun testipinnan leveyden on oltava renkaan kosketuspinnan leveyttä suurempi.
2.2 Mittavanne (ks. lisäys 2)
Rengas on asennettava seuraavassa määritellylle terästä tai kevytmetalliseosta olevalle mittavanteelle:
a) |
C1-luokan renkaiden osalta vanteen leveyden on oltava standardissa ISO 4000-1:2010 määritelty; |
b) |
C2- ja C3-luokan renkaiden osalta vanteen leveyden on oltava standardissa ISO 4209 1:2001 määritelty. |
Tapauksissa, joissa leveyttä ei ole määritelty edellä mainituissa ISO-standardeissa, voidaan käyttää lisäyksessä 4 mainittujen standardointijärjestöjen määrittelemää vanteen leveyttä.
2.3 Kuormituksen, suuntauksen, säätöjen ja instrumenttien tarkkuus
Näiden parametrien mittauksen on oltava riittävän tarkka ja täsmällinen vaadittavien testitietojen saamiseksi. Vastaavat arvot esitetään lisäyksessä 1.
2.4 Ympäristön lämpötila
2.4.1 Vertailuolosuhteet
Ympäristön vertailulämpötilan on oltava 25 °C mitattuna vähintään 0,15 m:n ja enintään 1 m:n etäisyydeltä renkaan sivupinnasta.
2.4.2 Vaihtoehtoiset olosuhteet
Jos ympäristön lämpötila poikkeaa vertailulämpötilasta, vierintävastusmittausta on korjattava vastaavasti tämän liitteen kohdan 6.2 mukaisesti.
2.4.3 Rummun pinnan lämpötila
Testirummun pinnan lämpötilan on oltava testin alkaessa sama kuin ympäristön lämpötila.
3. TESTAUSOLOSUHTEET
3.1 Yleistä
Vierintävastuksen mittausta varten rengas täytetään rajoitetusti ja rengaspaineen annetaan muodostua renkaan lämmetessä.
3.2 Testinopeudet
Arvo on mitattava asianomaisella testirummun nopeudella, joka on esitetty taulukossa 1.
Taulukko 1
Testinopeudet (km/h)
Rengasluokka |
C1 |
C2 ja C3 |
C3 |
|
Kantavuusluku |
Kaikki |
LI ≤ 121 |
LI > 121 |
|
Nopeustunnus |
Kaikki |
Kaikki |
J 100 km/h ja pienempi tai renkaat, joita ei ole merkitty nopeustunnuksella |
K 110 km/h ja suurempi |
Nopeus |
80 |
80 |
60 |
80 |
3.3 Testikuorma
Vakiokuorma lasketaan taulukon 2 arvoista, ja se on pidettävä lisäyksessä 1 määriteltyjen toleranssien sisällä.
3.4 Testirengaspaine
Rengaspaineen on oltava taulukon 2 mukainen, ja sitä on rajoitettava tämän liitteen lisäyksen 1 kohdan 4 vaatimusten mukaisesti.
Taulukko 2
Testikuormat ja -rengaspaineet
Rengasluokka |
C1 (1) |
C2, C3 |
|
|
Tavallinen |
Vahvistettu |
|
Kuorma, % enimmäiskuormituksesta |
80 |
80 |
85 (2) (% yksittäiskuormasta) |
Rengaspaine kPa |
210 |
250 |
Vastaa enimmäiskuormitusta yksittäiskäytössä (3) |
Huom. Rengaspaine on rajoitettava tämän liitteen lisäyksen 1 kohdan 4 vaatimusten mukaisesti. |
3.5 Kesto ja nopeus
Kun hidastusmenetelmä on valittu, on noudatettava seuraavia vaatimuksia:
a) |
hidastuvuus j on määritettävä differentiaalissa dω/dt tai erillisessä Δω/Δt-muodossa, jossa ω on kulmanopeus, t – aika; Jos käytetään differentiaalimuotoa dω/dt, niin silloin on noudatettava tämän liitteen lisäyksen 5 suosituksia. |
b) |
kun kestoaika on Δt, aikainkrementin pituus saa olla enintään 0,5 s; |
c) |
testirummun nopeuden vaihtelu saa olla enintään 1 km/h yhden aikainkrementin aikana. |
4. TESTAUSMENETTELY
4.1 Yleistä
Seuraavassa kuvailtuja vaiheita on noudatettava annetussa järjestyksessä.
4.2 Lämpötilan vakiointi
Täytettyä rengasta on pidettävä testauspaikan lämpötilassa vähintään seuraavasti:
a) |
3 tuntia, kun kyseessä on C1-luokan rengas; |
b) |
6 tuntia, kun kyseessä on C2- tai C3-luokan rengas. |
4.3 Paineensäätö
Lämpötilan vakioinnin jälkeen rengaspaine on säädettävä testipaineeseen ja verifioitava 10 minuutin kuluttua säädön tekemisestä.
4.4 Lämmitysjakso
Lämmitysjakson pituuden on oltava taulukon 3 mukainen.
Taulukko 3
Lämmitysjaksojen pituudet
Rengasluokka |
C1 |
C2 ja C3 LI ≤ 121 |
C3 LI > 121 |
|
Vanteen nimellishalkaisija |
Kaikki |
Kaikki |
< 22,5 |
≥ 22,5 |
Lämmitysjakson pituus |
30 min |
50 min |
150 min |
180 min |
4.5 Mittaus ja kirjaaminen
Seuraavat arvot on mitattava ja kirjattava (ks. kuva 1):
a) |
Testinopeus Un; |
b) |
Renkaaseen kohdistuva kuorma kohtisuoraan rummun pintaan Lm; |
c) |
Edellä 3.3 kohdassa tarkoitettu testin alkurengaspaine; |
d) |
Mitattu vierintävastuskerroin Cr ja sen korjattu arvo Crc lämpötilassa 25 °C ja rummun läpimitan ollessa 2 m; |
e) |
Renkaan akselin ja rummun ulkopinnan välinen etäisyys rL vakaissa olosuhteissa; |
f) |
Ympäristön lämpötila tamb; |
g) |
Testirummun säde R; |
h) |
Valittu testimenetelmä; |
i) |
Testivanne (koko ja materiaali); |
j) |
Renkaan koko, valmistaja, tyyppi, tunnistenumero (jos on), nopeustunnus, kantavuusluku, DOT-numero. |
Kuva 1
Kaikki mekaaniset suureet (voimat, momentit) suunnataan standardissa ISO 8855:1991 määritellyn akselijärjestelmän mukaisesti.
Renkaiden, joiden pyörimissuunta on määritelty, on pyörittävä määriteltyyn suuntaan.
4.6 Loishäviöiden mittaus
Loishäviöt on määritettävä kohdassa 4.6.1 tai 4.6.2 esitetyllä menetelmällä.
4.6.1 Skim test -koe
Menetelmä:
a) |
Kuormitusta pienennetään niin, että rengas pysyy testinopeudessa ilman, että luistamista tapahtuu (3). Kuormitusarvojen olisi oltava seuraavat:
|
b) |
Kirjataan akselivoima Ft, tulomomentti Tt tai teho tapauksen mukaan (3). |
c) |
Kirjataan renkaaseen kohdistuva kuorma Lm kohtisuoraan rummun pintaan (3). |
4.6.2 Hidastuvuusmenetelmä
Hidastuvuusmenetelmä:
a) |
Poistetaan rengas testauspinnalta. |
b) |
Kirjataan testirummun hidastuvuus DwDo/ Dt sekä kuormittamattoman renkaan hidastuvuus ΔwT0/ Δt (3) tai kirjataan testirummun hidastuvuus jD0 sekä kuormittamattoman renkaan hidastuvuus jT0 tarkassa tai likimääräisessä muodossa kohdan 3.5 mukaisesti. |
4.7 Varaus kojeille, jotka ylittävät kriteerin σm
Kohdissa 4.3–4.5 kuvaillut vaiheet on suoritettava vain kerran, jos mittauksen standardipoikkeama on kohdan 6.5 mukaisesti
a) |
enintään 0,075 N/kN, kun kyseessä ovat luokkien C1 ja C2 renkaat; |
b) |
enintään 0,06 N/kN, kun kyseessä ovat luokan C3 renkaat. |
Jos mittauksen standardipoikkeama ylittää tämän kriteerin, mittaus toistetaan n kertaa kohdan 6.5 mukaisesti. Vierintävastuksen arvoksi ilmoitetaan n mittauksen keskiarvo.
5. TIETOJEN TULKINTA
5.1 Loishäviöiden määritys
5.1.1 Yleistä
Laboratorion on suoritettava kohdassa 4.6.1 kuvaillut voima-, momentti- ja tehomenetelmiin liittyvät mittaukset tai kohdassa 4.6.2 kuvaillut hidastuvuusmenetelmään liittyvät mittaukset, joilla määritetään tarkasti renkaan akselin kitka, renkaan ja pyörän aerodynaamiset häviöt, testirummun (ja tapauksen mukaan moottorin ja/tai kytkimen) laakerikitka sekä rummun aerodynaamiset häviöt testiolosuhteissa (kuormitus, nopeus, lämpötila).
Renkaan ja testirummun rajapintaan liittyvät loishäviöt Fpl newtoneina ilmaistuna on laskettava voiman Ft momentista, tehosta tai hidastuvuudesta kohtien 5.1.2–5.1.5 mukaisesti.
5.1.2 Voimamenetelmä renkaan akselilla
Lasketaan: Fpl = Ft (1 + rL/R)
jossa:
Ft |
on renkaan akselin voima newtoneina (ks. kohta 4.6.1); |
rL |
on renkaan akselin ja rummun ulkopinnan välinen etäisyys vakaissa olosuhteissa metreinä; |
R |
on testirummun säde metreinä. |
5.1.3 Momenttimenetelmä testirummun akselilla
Lasketaan: Fpl = Tt/R
jossa:
Tt |
on tulomomentti newtonmetreinä kohdan 4.6.1 mukaisesti; |
R |
on testirummun säde metreinä. |
5.1.4 Tehomenetelmä testirummun akselilla
Lasketaan:
jossa:
V |
kojeen käyttölaitteelle tuleva sähköinen potentiaali, volttia; |
A |
kojeen käyttölaitteen ottama sähkövirta, ampeeria; |
U n |
testirummun nopeus, km/h. |
5.1.5 Hidastuvuusmenetelmä
Lasketaan loishäviöt Fpl newtoneina.
jossa:
ID |
on testirummun pyörimisinertia kilogrammoina neliömetrille; |
R |
on testirummun pinnan säde metreinä; |
wD0 |
on testirummun kulmanopeus ilman rengasta radiaaneina sekunnissa; |
Dt0 |
on loishäviön mittaukseen ilman rengasta valittu aikainkrementti sekunteina; |
IT |
on akselin, renkaan ja pyörän pyörimisinertia kilogrammoina neliömetrille; |
Rr |
on renkaan pyörimissäde metreinä; |
wT0 |
on renkaan kulmanopeus kuormittamattomana radiaaneina sekunnissa. |
tai
jossa:
ID |
on testirummun pyörimisinertia kilogrammoina neliömetrille; |
R |
on testirummun pinnan säde metreinä; |
jD0 |
on testirummun hidastuvuus ilman rengasta radiaaneina sekunnin neliötä kohden; |
IT |
on akselin, renkaan ja pyörän pyörimisinertia kilogrammoina neliömetrille; |
Rr |
on renkaan pyörimissäde metreinä; |
jT0 |
on kuormittamattoman renkaan hidastuvuus radiaaneina sekunnin neliötä kohden. |
5.2 Vierintävastuksen laskeminen
5.2.1 Yleistä
Vierintävastus Fr, newtoneina ilmoitettuna, lasketaan arvoista, jotka on saatu testaamalla rengas tässä kansainvälisessä standardissa esitettyjen vaatimusten mukaisesti, ja vähentämällä kohdan 5.1 mukaisesti saadut asianomaiset loishäviöt Fpl.
5.2.2 Voimamenetelmä renkaan akselilla
Vierintävastus Fr, newtoneina ilmoitettuna, lasketaan yhtälöstä
Fr = Ft[1 + (rL/R)] – Fpl
jossa:
Ft |
on renkaan akselin voima newtoneina; |
Fpl |
edustaa loishäviöitä, jotka on laskettu kohdan 5.1.2 mukaisesti; |
rL |
on renkaan akselin ja rummun ulkopinnan välinen etäisyys vakaissa olosuhteissa metreinä; |
R |
on testirummun säde metreinä. |
5.2.3 Momenttimenetelmä testirummun akselilla
Vierintävastus Fr, newtoneina ilmoitettuna, lasketaan yhtälöstä
jossa:
T t |
on momentti newtonmetreinä; |
F pl |
edustaa loishäviöitä, jotka on laskettu kohdan 5.1.3 mukaisesti; |
R |
on testirummun säde metreinä. |
5.2.4 Tehomenetelmä testirummun akselilla
Vierintävastus Fr, newtoneina ilmoitettuna, lasketaan yhtälöstä
jossa:
V |
= |
kojeen käyttölaitteelle tuleva sähköinen potentiaali, volttia; |
A |
= |
kojeen käyttölaitteen ottama sähkövirta, ampeeria; |
U n |
= |
testirummun nopeus, km/h; |
F pl |
= |
edustaa loishäviöitä, jotka on laskettu kohdan 5.1.4 mukaisesti. |
5.2.5 Hidastuvuusmenetelmä
Vierintävastus Fr, newtoneina ilmoitettuna, lasketaan yhtälöstä
jossa:
I D |
on testirummun pyörimisinertia kilogrammoina neliömetrille; |
R |
on testirummun pinnan säde metreinä; |
F pl |
edustaa loishäviöitä, jotka on laskettu kohdan 5.1.5 mukaisesti; |
Dt v |
on mittausta varten valittu aikainkrementti sekunteina; |
Δw v |
on testirummun kulmanopeusinkrementti ilman rengasta radiaaneina sekunnissa; |
I T |
on akselin, renkaan ja pyörän pyörimisinertia kilogrammoina neliömetrille; |
R r |
on renkaan pyörimissäde metreinä; |
F r |
on vierintävastus newtoneina; |
tai
jossa:
ID |
on testirummun pyörimisinertia kilogrammoina neliömetrille; |
R |
on testirummun pinnan säde metreinä; |
Fpl |
edustaa loishäviöitä, jotka on laskettu kohdan 5.1.5 mukaisesti; |
jV |
on testirummun hidastuvuus radiaaneina sekunnin neliötä kohden; |
IT |
on akselin, renkaan ja pyörän pyörimisinertia kilogrammoina neliömetrille; |
Rr |
on renkaan pyörimissäde metreinä; |
Fr |
on vierintävastus newtoneina. |
6. TIETOJEN ANALYSOINTI
6.1 Vierintävastuskerroin
Vierintävastuskerroin Cr lasketaan jakamalla vierintävastus renkaan kuormituksella seuraavasti:
jossa:
Fr |
on vierintävastus newtoneina; |
Lm |
on testikuormitus kilonewtoneina. |
6.2 Lämpötilakorjaus
Jos mittausten tekemistä muussa kuin 25 °C:n lämpötilassa ei voida välttää (vain vähintään 20 °C:n ja enintään 30 °C:n lämpötilat ovat hyväksyttäviä), on tehtävä lämpötilakorjaus seuraavan yhtälön mukaisesti:
Fr25 on vierintävastus lämpötilassa 25 °C newtoneina:
Fr25= Fr[1 + K(tamb – 25)]
jossa:
Fr |
on vierintävastus newtoneina; |
||||||
tamb |
on ympäristön lämpötila celsiusasteina; |
||||||
K |
on:
|
6.3 Rummun läpimitan mukainen korjaus
Läpimitaltaan erilaisilla testirummuilla saatuja tuloksia on verrattava käyttäen seuraavaa teoreettista kaavaa:
Fr02 ≅ KFr01
kun:
jossa:
R1 |
on rummun 1 säde metreinä; |
R2 |
on rummun 2 säde metreinä; |
rT |
on puolet renkaan nimellisläpimitasta metreinä; |
Fr01 |
on rummulta 1 mitattu vierintävastuksen arvo newtoneina; |
Fr02 |
on rummulta 2 mitattu vierintävastuksen arvo newtoneina. |
6.4 Mittaustulos
Kun mittausten lukumäärä (n) on suurempi kuin 1, jos kohdassa 4.6 sitä edellytetään, mittaustulos on n mittaukselle saatujen Cr-arvojen keskiarvo sen jälkeen, kun kohdissa 6.2 ja 6.3 tarkoitetut korjaukset on tehty.
6.5 Laboratorion on varmistettava, että koje säilyttää vähintään kolmessa mittauksessa seuraavat σm:n arvot mitattuna yhdellä renkaalla:
|
σm ≤ 0,075 N/kN luokkien C1 ja C2 renkaiden osalta; |
|
σm ≤ 0,06 N/kN luokan C3 renkaiden osalta. |
Jos edellä esitetty arvoa σm koskeva vaatimus ei täyty, on seuraavalla kaavalla määritettävä se mittausten vähimmäismäärä n (pyöristettynä ylöspäin lähimpään kokonaislukuun), joka kojeella on tehtävä tämän säännön vaatimusten täyttämiseksi.
n = (σm/ x)2
jossa:
|
x = 0,075 N/kN luokkien C1 ja C2 renkaiden osalta; |
|
x = 0,06 N/kN luokan C3 renkaiden osalta. |
Jos renkaalle on tehtävä useita mittauksia, rengas–pyöräasennelma on poistettava kojeesta mittausten välillä.
Jos poistamiseen ja takaisin asentamiseen kuluva aika on alle 10 minuuttia, kohdassa 4.3 tarkoitettuja lämmitysjaksoja voidaan lyhentää seuraaviin arvoihin:
a) |
10 minuuttia C1-luokan renkaille; |
b) |
20 minuuttia C2-luokan renkaille; |
c) |
30 minuuttia C3-luokan renkaille. |
6.6 Seuranta laboratorion tarkistusrenkaalla on tehtävä vähintään yhden kuukauden välein. Seurantaan on sisällyttävä vähintään kolme erillistä mittausta, jotka tehdään kyseisen yhden kuukauden pituisen jakson aikana. Kuukauden jakson aikana tehdyn kolmen mittauksen tulosten keskiarvoa tarkastellaan kuukausittaisten arviointien välillä tapahtuneen ryöminnän määrittämiseksi.
(1) Mitattu arvo sisältää myös pyörän ja renkaan laakeri- ja aerodynaamiset häviöt, jotka on myös otettava huomioon tietojen tulkinnassa.
(2) Mitattu arvo sisältää momentti-, hidastuvuus- ja tehomenetelmissä myös pyörän, renkaan ja rummun laakeri- ja aerodynaamiset häviöt, jotka on myös otettava huomioon tietojen tulkinnassa.
(1) Sellaisiin luokkiin kuuluvien henkilöautonrenkaiden osalta, jotka eivät sisälly standardiin ISO 4000-1:2010, rengaspaine on valmistajan suosittelema renkaan enimmäiskantavuutta vastaava rengaspaine vähennettynä 30 kPa:lla.
(2) Prosentteina yksittäiskuormasta tai 85 prosenttia yksittäiskäytön enimmäiskuormituksesta, kuten määritelty sovellettavissa rengasstandardeissa, ellei merkitty renkaaseen.
(3) Renkaan sivupintaan merkitty rengaspaine. Ellei painetta ole merkitty sivupintaan, yksittäiskäytön enimmäiskuormitusta vastaava paine sovellettavien rengasstandardien mukaisesti.
(3) Voimamenetelmää lukuun ottamatta mitattuun arvoon sisältyvät pyörän, renkaan ja rummun laakeri- ja aerodynaamiset häviöt, jotka on myös otettava huomioon. Tiedetään, että akselin ja rummun laakerikitkat ovat riippuvaisia kohdistuvasta kuormituksesta. Näin ollen se on erilainen kuormitetun järjestelmän mittauksessa ja skim test -menettelyssä. Käytännön syistä tämä ero voidaan kuitenkin jättää huomiotta.
Lisäys 1
Testauslaitteiston toleranssit
1. TARKOITUS
Tässä liitteessä täsmennetyt raja-arvot ovat tarpeen, jotta testitulosten toistettavuus olisi riittävä, mikä koskee myös eri testilaboratorioiden tuloksia. Esitettyjä toleransseja ei ole tarkoitettu täydellisiksi teknisiksi eritelmiksi, vaan pikemminkin suuntaviivoiksi luotettavien testitulosten saavuttamiseksi.
2. TESTIVANTEET
2.1 Leveys
Henkilöauton renkaiden (luokka C1) osalta vanteen leveyden on oltava sama kuin standardin ISO 4000-1: 2010 kohdassa 6.2.2 määritellyn mittavanteen leveys.
Kuorma- ja linja-autojen renkaiden (luokat C2 ja C3) osalta vanteen leveyden on oltava sama kuin standardin ISO 4209-1:2001 kohdassa 5.1.3 määritellyn mittavanteen leveys.
Tapauksissa, joissa leveyttä ei ole määritelty edellä mainituissa ISO-standardeissa, voidaan käyttää liitteen 6 lisäyksessä 4 mainitun standardointijärjestön määrittelemää leveyttä.
2.2 Poikkeama (run-out)
Poikkeaman on täytettävä seuraavat vaatimukset:
a) |
säteittäispoikkeama enintään 0,5 mm |
b) |
sivuttaispoikkeama enintään 0,5 mm. |
3. TESTIRUMMUN JA RENKAAN KOHDISTUS
Yleistä:
Kulmapoikkeamat ovat kriittisiä testitulosten kannalta.
3.1 Kuorman kohdistaminen
Kuorman on kohdistuttava renkaaseen kohtisuorassa testipintaan nähden ja kuljettava pyörän keskustan kautta seuraavalla tarkkuudella:
a) |
1 mrad voima- ja hidastuvuusmenetelmässä; |
b) |
5 mrad momentti- ja tehomenetelmässä. |
3.2 Renkaan kohdistus
3.2.1 Pystykallistuskulma (camber-kulma)
Pyörän tason on oltava kohtisuorassa testipintaan nähden tarkkuudella 2 mrad kaikissa menetelmissä.
3.2.2 Sortokulma
Pyörän tason on oltava yhdensuuntainen testipinnan liikkeen suuntaan nähden tarkkuudella 1 mrad kaikissa menetelmissä.
4. SÄÄTÖTARKKUUS
Testausolosuhteiden on pysyttävä määritellyissä arvoissa huolimatta renkaan ja vanteen poikkeamista johtuvista häiriöistä niin, että kokonaisvaihtelu vierintävastuksen mittauksessa on mahdollisimman pieni. Jotta tämä vaatimus täyttyisi, vierintävastustietojen keruujakson aikana tehtyjen mittausten keskiarvojen tarkkuuden on oltava seuraavassa esitettyjen rajojen sisällä:
a) |
renkaan kuormitus:
|
b) |
rengaspaine kylmänä: ± 3 kPa |
c) |
pintanopeus:
|
d) |
aika: ± 0,5 ms
|
5. MITTAUSLAITTEIDEN TARKKUUS
Testitietojen lukuun ja tallennukseen käytettävien mittauslaitteiden tarkkuustoleranssit esitetään seuraavassa taulukossa:
Parametri |
Kantavuusluku ≤ 121 |
Kantavuusluku > 121 |
Renkaan kuormitus |
± 10 N tai ± 0,5 % (1) |
± 30 N tai ± 0,5 % (1) |
Rengaspaine |
± 1 kPa |
± 1,5 kPa |
Akselivoima |
± 0,5 N tai ± 0,5 % (1) |
± 1,0 N tai ± 0,5 % (1) |
Momentti |
± 0,5 Nm tai ± 0,5 % (1) |
± 1,0 Nm tai ± 0,5 % (1) |
Etäisyys |
± 1 mm |
± 1 mm |
Sähkövoima |
± 10 W |
± 20 W |
Lämpötila |
± 0,2 °C |
|
Pintanopeus |
± 0,1 km/h |
|
Aika |
± 0,01 s – ± 0,1 % – ± 10 s (2) |
|
Kulmanopeus |
± 0,1 % |
6. KUORMAN JA AKSELIVOIMAN VUOROVAIKUTUKSEN JA KUORMAN VIRHEELLISEN SUUNTAUKSEN KOMPENSOINTI VOIMAMENETELMÄSSÄ
Kuorman ja akselivoiman vuorovaikutus (”cross talk”) ja kuorman virheellinen suuntaus voidaan kompensoida joko kirjaamalla akselivoima renkaan pyörimissuunnassa sekä eteen että taakse tai käyttämällä kojeen dynaamista kalibrointia. Kun akselivoima kirjataan pyörimissuunnissa eteen ja taakse (kaikissa testiolosuhteissa), kompensointi tapahtuu vähentämällä arvo ”taakse” arvosta ”eteen” ja jakamalla tulos kahdella. Jos käytetään kojeen dynaamista kalibrointia, kompensointiehdot voidaan ottaa helposti huomioon tietojen käsittelyssä.
Jos rengasta pyöritetään taaksepäin välittömästi eteenpäin tapahtuneen pyörityksen jälkeen, taaksepäin pyörityksen lämmitysajan on oltava vähintään 10 minuuttia luokan C1 renkaille ja 30 minuuttia muille renkaille.
7. TESTAUSPINNAN KARHEUS
Sileän teräsrummun pinnankarheuden sivusuunnassa mitattuna on oltava sellainen, että keskimääräisen korkeuden enimmäisarvo keskilinjalla on 6,3 mm.
Huomautus: Jos käytetään kuviopintaista rumpua sileän teräspinnan sijasta, asiasta on mainittava testausselosteessa. Pintakuvion syvyyden on oltava 180 mm (80 grit), ja laboratorion on vastattava siitä, että pinnan karheus säilyy. Erityistä korjauskerrointa ei suositella kuvioidun rummun käyttöä varten.
(1) Arvoista suurempi.
(2) ± 0,01 s liitteen 6 kohdan 3.5 alakohdassa b tarkoitettujen aikainkrementtien osalta, kun on kyse hidastusmenetelmän tietojenkeruusta muodossa Δω/Δt.
± 0,1 prosenttia liitteen 6 kohdan 3.5 alakohdassa a tarkoitettujen aikainkrementtien osalta, kun on kyse hidastusmenetelmän tietojenkeruusta muodossa dω/dt.
± 10 s muiden liitteessä 6 tarkoitettujen kestoaikojen osalta.
Lisäys 2
Mittavanteen leveys
1. LUOKAN C1 RENKAAT
Mittavanteen leveys Rm on poikkileikkauksen nimellisleveys SN kerrottuna kertoimella K2:
Rm = K2 × SN
pyöristettynä lähimpään vakiovanneleveyteen, jossa kerroin K2 on vanteen ja poikkileikkauksen leveyden suhteen kerroin. Sellaisten kourukeskuksisille (5°) vanteille asennettujen renkaiden osalta, joiden nimellishalkaisija ilmaistaan kaksinumeroisella koodilla, kertoimet ovat seuraavat:
|
K2 = 0,7 kun nimellinen poikkileikkaussuhde on 95–75 |
|
K2 = 0,75 kun nimellinen poikkileikkaussuhde on 70–60 |
|
K2 = 0,8 kun nimellinen poikkileikkaussuhde on 55 tai 50 |
|
K2 = 0,85 kun nimellinen poikkileikkaussuhde on 45 |
|
K2 = 0,9 kun nimellinen poikkileikkaussuhde on 40–30 |
|
K2 = 0,92 kun nimellinen poikkileikkaussuhde on 20 tai 25 |
2. C2- JA C3-LUOKAN RENKAAT
Mittavanteen leveys Rm on poikkileikkauksen nimellisleveys SN kerrottuna kertoimella K4:
Rm = K4 × SN pyöristettynä lähimpään vakiovanneleveyteen.
Taulukko 1
Mittavanteen leveyden määrityksessä käytettävät kertoimet
Renkaan rakennekoodi |
Vanteen tyyppi |
Nimellinen poikkileikkaussuhde H/S |
Mittavanteen ja poikkileikkauksen suhde K4 |
B, D, R |
5° kartio |
100–75 |
0,70 |
70 ja 65: |
0,75 |
||
60 |
0,75 |
||
55 |
0,80 |
||
50 |
0,80 |
||
45 |
0,85 |
||
40 |
0,90 |
||
15° kartio (kourukeskus) |
90–65 |
0,75 |
|
60 |
0,80 |
||
55 |
0,80 |
||
50 |
0,80 |
||
45 |
0,85 |
||
40 |
0,85 |
Huomautus: Uusille rengastyypeille (rakenteille) voidaan määrittää muita tekijöitä.
Lisäys 3
Testausseloste ja testitiedot (vierintävastus)
OSA 1: TESTAUSSELOSTE
1. Tyyppihyväksyntäviranomainen tai tekninen tutkimuslaitos: …
2. Hakijan nimi ja osoite: …
3. Testausselosteen numero: …
4. Valmistaja ja tuotemerkki tai kauppanimi: …
5. Rengasluokka (C1, C2 tai C3): …
6. Käyttöluokka: …
7. Vierintävastuskerroin
(lämpötilan ja rummun halkaisijan mukaan korjattuna): …
8. Huomautukset (jos on): …
9. Päiväys: …
10. Allekirjoitus: …
OSA 2: TESTITIEDOT
1. Testin päivämäärä: …
2. Testikojeen tunnistetiedot ja rummun halkaisija/pinta: …
3. Testirenkaan tiedot: …
3.1 Renkaan kokomerkintä ja käyttökuvaus: …
3.2 Renkaan tuotemerkki ja kauppanimi: …
3.3 Viiterengaspaine: …kPa:
4. Testitiedot: …
4.1 Mittausmenetelmä: …
4.2 Testinopeus: km/h:
4.3 Kuorma: …N:
4.4 Testin alkurengaspaine: …
4.5 Renkaan akselin ja rummun ulkopinnan välinen etäisyys vakaissa olosuhteissa, rL: m
4.6 Testivanteen leveys ja materiaali: …
4.7 Ympäristön lämpötila: …°C:
4.8 Skim test -kokeen kuorma (ei hidastuvuusmenetelmässä): …N
5. Vierintävastuskerroin: …
5.1 Alkuarvo (tai keskiarvo, jos useampia kuin 1): …N/kN:
5.2 Lämpötilakorjattu, N/kN: …
5.3 Lämpötilan ja rummun halkaisijan mukaan korjattu: …N/kN
Lisäys 4
Renkaiden standardointijärjestöt
1. |
The Tire and Rim Association, Inc. (TRA) |
2. |
The European Tyre and Rim Technical Organisation (ETRTO) |
3. |
The Japan Automobile Tyre Manufacturers' Association (JATMA) |
4. |
The Tyre and Rim Association of Australia (TRAA) |
5. |
South Africa Bureau of Standards (SABS) |
6. |
China Association for Standardization (CAS) |
7. |
Indian Tyre Technical Advisory Committee (ITTAC) |
8. |
International Standards Organisation (ISO) |
Lisäys 5
Hidastuvuusmenetelmä: Mittaukset ja tietojenkäsittely hidastuvuusarvojen saamiseksi differentiaalimuodossa dω/dt
1. Tallennetaan hidastuvan pyörivän kappaleen ulkokehän etäisyys–aikariippuvuus nopeusalueella 82–78 km/h tai 62–58 km/h rengasluokasta riippuen (liitteen 6 kohdan 3.2 taulukko 1) erillisessä muodossa (kuva 1):
z = f(tz)
jossa:
|
z on kappaleen kierrosten määrä hidastumisen aikana; |
|
tz on kierroksen z loppuaika sekunteina merkittynä kuudella numerolla nollan jälkeen. |
Kuva 1
Huomautus 1: Tallennusalueen alempi nopeus voidaan laskea 60 km/h:iin, kun testinopeus on 80 km/h, ja 40 km/h:iin, kun testinopeus on 60 km/h.
2. Arvioidaan tallennettu riippuvuus jatkuvalla, monotonisella ja differentioituvalla funktiolla:
2.1 |
Valitaan z:n enimmäisarvoa lähinnä oleva arvo, joka on jaollinen neljällä ja jaetaan se neljään yhtä suureen rajattuun osaan: 0, z1(t1), z2(t2), z3(t3), z4(t4). |
2.2 |
Laaditaan järjestelmä neljälle yhtälölle, joista jokainen on muotoa:
jossa tuntemattomia:
Lisää näihin neljään yhtälöön neljännen rajakohdan koordinaatit. |
2.3 |
Otetaan vakiot A, B ja TΣ kohdan 2.2 yhtälöryhmän ratkaisuiksi käyttämällä iterointiprosessia ja arvioidaan mitatut tiedot kaavalla:
jossa:
|
Huomautus 2: Muita arviointifunktioita z = f(tz) voidaan käyttää, jos niiden tarkkuus on todistettu.
3. Lasketaan hidastuvuus j kierroksina sekunnin neliössä (s– 2) kaavalla:
jossa:
ω on kulmanopeus kierroksina sekunnissa (s– 1).
Jos Un = 80 km/h; ω = 22,222/Rr (tai R).
Jos Un = 60 km/h; ω = 16,666/Rr (tai R).
4. Arvioidaan mitattujen tietojen approksimaation laatu ja sen tarkkuus parametreilla:
4.1 |
Standardipoikkeama prosentteina:
|
4.2 |
Determinaatiokerroin
jossa:
|
Huomautus 3: Näitä laskelmia, jotka koskevat renkaan vierintävastuksen mittaamista hidastuvuusmenetelmällä, voidaan tehdä tietokoneohjelmalla ”Deceleration Calculator”, jonka voi ladata WP.29-verkkosivustolta (1), samoin kuin millä tahansa ohjelmistolla, joka mahdollistaa ei-lineaarisen regression laskemisen.
(1) Ilmoitetaan myöhemmin.
LIITE 7
TALVIOMINAISUUKSIEN TESTAUSMENETTELYT VAATIVIIN TALVIOLOSUHTEISIIN TARKOITETUILLE TALVIRENKAILLE
1. Talviominaisuuksien testausta koskevat erityisvaatimukset
1.1 |
’Testiajolla’ tarkoitetaan kuormitetun renkaan kulkua kerran annetun testipinnan yli. |
1.2 |
’Jarrutustestillä’ tarkoitetaan sarjaa, joka sisältää tietyn määrän samalla renkaalla lyhyen ajan kuluessa toistettuja ABS-jarrutustestiajoja. |
1.3 |
’Vetotestillä’ tarkoitetaan sarjaa, joka sisältää tietyn määrän samalla renkaalla lyhyen ajan kuluessa toistettuja ASTM-standardin F1805-06 mukaisia luisto–veto-testiajoja (spin-traction). |
1.4 |
’Kiihdytystestillä’ tarkoitetaan sarjaa, joka sisältää tietyn määrän samalla renkaalla lyhyen ajan kuluessa toistettuja luistonestolla ohjattuja kiihdytystestiajoja. |
2. Luisto–veto-menetelmä luokkien C1 ja C2 renkaille (tämän säännön kohdan 6.4 alakohdan b vetovoimatesti)
Keskikovalla lumella tehtävässä talviominaisuuksien arvioinnissa luisto- ja vetoarvojen perusteella on käytettävä ASTM-standardin F1805-06 mukaista testausmenettelyä. Lumen tiiviysindeksin mitattuna CTI-penetrometrillä (1) on oltava välillä 70–80.
2.1 Testiradan pinnan on oltava keskikovaa lunta, jonka ominaisuudet annetaan ASTM-standardin F1805-06 taulukossa A2.1.
2.2 Renkaan kuormituksen testissä on oltava ASTM-standardissa F1805-06 olevassa kohdassa 11.9.2 esitetyn vaihtoehdon 2 mukainen.
3. Jarrutus lumella -menetelmä luokkien C1 ja C2 renkaille
3.1 Yleiset olosuhteet
3.1.1 Testirata
Jarrutustesti on tehtävä tasaisella alustalla, joka on riittävän pitkä ja leveä, jonka kaltevuus on enintään 2 prosenttia ja joka on tiivistyneen lumen peittämä.
Lumipinnan on koostuttava vähintään 3 cm:n paksuisesta pohjakerroksesta, joka on kovaksi tiivistynyttä lunta, ja vähintään 2 cm:n paksuisesta pintakerroksesta, joka on pehmeämpää tiivistynyttä lunta.
Ilman lämpötilan, mitattuna yhden metrin korkeudelta maasta, on oltava välillä – 2 °C ja – 15 °C, ja lumen lämpötilan, mitattuna noin yhden senttimetrin syvyydestä, on oltava välillä – 4 C ja – 15 C välillä.
On suositeltavaa välttää testausta suorassa auringonpaisteessa, suuresti vaihtelevissa auringonvalo- tai kosteusolosuhteissa ja navakassa tuulessa.
Lumen tiiviysindeksin mitattuna CTI-penetrometrillä on oltava välillä 75–85.
3.1.2 Ajoneuvo
Testaus on suoritettava vakiotuotannon mukaisella henkilöautolla, joka on hyvässä toimintakunnossa ja varustettu ABS-järjestelmällä.
Käytettävän ajoneuvon on oltava sellainen, että pyöriin kohdistuvat kuormat ovat testattaville renkaille soveltuvat. Samalla ajoneuvolla voidaan testata useita rengaskokoja.
3.1.3 Renkaat
Renkaat olisi ”sisäänajettava” ennen testaamista purseen, seoskyhmyjen tai muiden valamisprosessista aiheutuvien kohoumien poistamiseksi. Lumen kanssa kosketuksiin joutuva renkaan pinta on puhdistettava ennen testin suorittamista.
Renkaita on vakioitava ulkoilman lämpötilassa vähintään kahden tunnin ajan ennen niiden asentamista testausta varten. Rengaspaineet on sen jälkeen säädettävä testiä varten määriteltyihin arvoihin.
Jos sekä vertailurengasta että ehdokasrengasta ei voida asentaa samaan ajoneuvoon, voidaan käyttää kolmatta rengasta (tarkistusrengasta) apurenkaana. Ensin testataan tarkistusrengas ja vertailurengas toisella ajoneuvolla ja sitten ehdokasrengas ja tarkistusrengas testiajoneuvolla.
3.1.4 Kuorma ja paine
Luokan C1 renkailla ajoneuvon kuorman on oltava sellainen, että renkaisiin kohdistuvat kuormat ovat 60–90 prosenttia renkaan kantavuuslukua vastaavista kuormituksista.
Rengaspaineen kylmänä on oltava 240 kPa.
3.1.4.1 Luokan C1 renkailla ajoneuvon kuorman on oltava sellainen, että renkaisiin kohdistuvat kuormat ovat 60–90 prosenttia renkaan kantavuuslukua vastaavista kuormituksista.
Rengaspaineen kylmänä on oltava 240 kPa.
3.1.4.2 Luokan C2 renkailla ajoneuvon kuorman on oltava sellainen, että renkaisiin kohdistuvat kuormat ovat 60–100 prosenttia renkaan kantavuuslukua vastaavista kuormituksista.
Saman akselin renkaiden staattinen kuormitus saa erota enintään 10 prosenttia.
Rengaspaine on laskettu vakiotaipumalla:
Pystykuormaan, joka on vähintään 75 prosenttia renkaan kantavuudesta, sovelletaan vakiotaipumaa, näin ollen rengaspaine Pt lasketaan seuraavasti:
|
Qr on enimmäiskuormitus, joka vastaa renkaan sivuun merkittyä kantavuuslukua. |
|
Pr on vertailupaine, joka vastaa enimmäiskuormitusta Qr. |
|
Qt on renkaan staattinen testikuormitus. |
Pystykuormaan, joka on vähintään 75 prosenttia renkaan kantavuudesta, sovelletaan vakiorengaspainetta, näin ollen rengaspaine Pt lasketaan seuraavasti:
Pt = Pr (0,75)1,25 = (0,7)Pr
Pr on vertailupaine, joka vastaa enimmäiskuormitusta Qr.
Rengaspaine tarkastetaan ympäristön lämpötilassa juuri ennen testausta.
3.1.5 Mittausvälineistö
Ajoneuvo on varustettava kalibroiduilla antureilla, jotka soveltuvat mittausten tekoon talviolosuhteissa. Käytettävissä on oltava tietojenkeruujärjestelmä mittausten tallentamiseksi.
Mittausantureiden ja järjestelmien tarkkuuden on oltava sellainen, että mitattujen tai laskettujen keskimääräisten täysin kehittyneiden hidastuvuuksien suhteellinen epävarmuus on alle 1 prosentti.
3.2 Testisarjat
3.2.1 ABS-jarrutustestiajo on toistettava vähintään 6 kertaa kullekin ehdokasrenkaalle ja vakiomuotoiselle vertailurenkaalle (SRTT).
Vyöhykkeet, joilla ABS-täysjarrutus tapahtuu, eivät saa osua päällekkäin.
Uutta rengassarjaa testattaessa ajoneuvon kulkurataa on siirrettävä niin, että jarrutus ei tapahdu samassa radan paikassa kuin edellisellä renkaalla.
Kun ABS-täysjarrutusvyöhykkeiden päällekkäisyyttä ei enää voida välttää, testirata on kunnostettava.
Vaadittavat testisarjat:
|
6 toistoa vertailurenkaalla, sitten siirto seuraavan renkaan testaamiseksi koskemattomalla pinnalla |
|
6 toistoa ehdokasrenkaalla 1, sitten siirto |
|
6 toistoa ehdokasrenkaalla 2, sitten siirto |
|
6 toistoa vertailurenkaalla, sitten siirto |
3.2.2 Testien suoritusjärjestys
Jos testattavana on vain yksi ehdokasrengas, testausjärjestys on seuraava:
R1 – T – R2
jossa:
R1 |
on SRTT:n alkuperäinen testi, R2 on SRTT:n uusintatesti ja T on arvioitavan ehdokasrenkaan testi. Enintään kaksi ehdokasrengasta voidaan testata ennen SRTT:n testin uusimista, esimerkiksi seuraavasti: R1 – T1 – T2 – R2 |
3.2.3 SRTT:n ja ehdokasrenkaan vertailutestit on toistettava kahtena eri päivänä.
3.3 Testausmenettely
3.3.1 Ajetaan ajoneuvoa vähintään nopeudella 28 km/h.
3.3.2 Kun mittausvyöhyke saavutetaan, ajoneuvon vaihde asetetaan vapaalle, jarrupoljinta painetaan terävästi tasaisella voimalla, joka saa ABS-järjestelmän toimimaan ajoneuvon kaikilla pyörillä ja johtaa vakaaseen hidastumiseen. Jarrua painetaan, kunnes ajoneuvon nopeus on alle 8 km/h.
3.3.3 Lasketaan keskimääräinen täysin kehittynyt hidastuvuus nopeuksien 25 km/h ja 10 km/h välillä ajan, etäisyyden ja nopeuden arvoista tai kiihtyvyysmittauksista.
3.4 Tietojen arviointi ja tulosten esittäminen
3.4.1 Ilmoitettavat parametrit
3.4.1.1 Kunkin renkaan ja kunkin jarrutustestin osalta on laskettava ja ilmoitettava keskimääräisen täysin kehittyneen hidastuvuuden (MFDD) keskiarvo ja standardipoikkeama.
Renkaan jarrutustestin variaatiokerroin (CV) lasketaan seuraavasti:
3.4.1.2 Kahden peräkkäisen SRTT-testin painotettu keskiarvo lasketaan ottaen huomioon niiden välillä testattujen ehdokasrenkaiden määrä.
Jos testausjärjestys on R1 – T – R2, SRTT:n painotettu keskiarvo (wa), johon ehdokasrenkaan suorituskykyä verrataan, on
wa(SRTT) = (R1 + R2)/2
jossa:
R1 |
on SRTT:n ensimmäisen testin keskimääräinen MFDD ja R2 SRTT:n toisen testin keskimääräinen MFDD. Jos testausjärjestys on R1 – T1 – T2 – R2, SRTT:n painotettu keskiarvo (wa), johon ehdokasrenkaan suorituskykyä verrataan, on
|
3.4.1.3 Ehdokasrenkaan lumipitoindeksi (SG) prosentteina lasketaan seuraavasti:
3.4.2 Tilastollinen validointi
Kunkin renkaan toistosarjojen mitattuja tai laskettuja MFDD-arvoja on tarkasteltava normaalisuuden, ryöminnän ja vieraiden havaintojen osalta.
Peräkkäisten SRTT-testien keskiarvojen ja standardipoikkeamien johdonmukaisuus on selvitettävä.
Kahden peräkkäisen SRTT-jarrutestin keskiarvot eivät saa poiketa toisistaan enempää kuin 5 prosenttia.
Jokaisen jarrutestin variaatiokertoimen on oltava alle 6 prosenttia.
Jos nämä ehdot eivät täyty, testit on tehtävä uudelleen sen jälkeen, kun testirata on kunnostettu.
3.4.3 Jos ehdokasrenkaita ei voida asentaa samaan ajoneuvoon kuin SRTT, esimerkiksi rengaskoon takia tai siksi, ettei vaadittua kuormitusta voida saavuttaa, vertailussa on käytettävä välirenkaita eli ”tarkistusrenkaita” ja kahta eri ajoneuvoa. Yhteen ajoneuvoon on voitava asentaa SRTT ja tarkistusrengas ja toiseen ajoneuvoon on voitava asentaa tarkistusrengas ja ehdokasrengas.
3.4.3.1 Tarkistusrenkaan lumipitoindeksi suhteessa SRTT:hen (SG1) ja ehdokasrenkaan lumipitoindeksi suhteessa tarkistusrenkaaseen (SG2) määritellään kohdissa 3.1–3.4.2 kuvaillulla menetelmällä.
Ehdokasrenkaan lumipitoindeksi suhteessa SRTT:hen on näin saadun kahden lumipitoindeksin tulos, eli SG1 × SG2.
3.4.3.2 Ympäristöolojen on oltava samanlaiset. Kaikki testit on tehtävä samana päivänä.
3.4.3.3 Samaa tarkistusrenkaiden sarjaa käytetään vertailussa SRTT:hen ja ehdokasrenkaaseen, ja renkaat on asennettava samoihin asentoihin.
3.4.3.4 Testauksessa käytetyt tarkistusrenkaat on varastoitava samoissa olosuhteissa, joita SRTT:lle vaaditaan.
3.4.3.5 SRTT ja tarkistusrenkaat hylätään, jos niissä havaitaan epätasaista kulumista tai vaurioita tai kun niiden suorituskyky vaikuttaa heikentyneen.
4. Kiihdytysmenetelmä C3-luokan renkaille
4.1 Kohdassa 2.4.3 annetun luokan C3 määritelmän mukaan tätä testimenetelmää koskevaa lisäluokitusta käytetään vain seuraavissa tapauksissa:
a) |
C3 kapea (C3N), kun C3-renkaan poikkileikkauksen nimellisleveys on alle 285 mm |
b) |
C3 leveä (C3W), kun C3-renkaan poikkileikkauksen nimellisleveys on vähintään 285 mm. |
4.2 Lumipitoindeksin mittausmenetelmät
Talviominaisuudet perustuvat testimenetelmään, jossa ehdokasrenkaan kiihdytystestissä saatua keskimääräistä kiihtyvyyttä verrataan vakiomuotoisen vertailurenkaan vastaavaan arvoon.
Suhteellinen suorituskyky esitetään lumipitoindeksinä (SG).
Kun testi tehdään kohdan 4.7 kiihdytystestin mukaisesti, ehdokastalvirenkaan keskimääräisen kiihtyvyyden on oltava vähintään 1,25 verrattuna yhteen tai kahteen vastaavaan SRTT-renkaaseen – ASTM F 2870 ja ASTM F 2871.
4.3 Mittausvälineet
4.3.1 On käytettävä anturia, joka soveltuu nopeuden ja etäisyyden mittaamiseen lumisella/jäisellä pinnalla kahden nopeuden välillä.
Ajoneuvon nopeuden mittaamiseen käytetään viidettä pyörää tai kosketuksetonta nopeuden mittausjärjestelmää (esim. tutka, GPS …).
4.3.2 Seuraavia toleransseja on noudatettava:
a) |
Nopeusmittauksissa: ± 1 prosentti (km/h) tai ± 0,5 km/h sen mukaan, kumpi on suurempi. |
b) |
Etäisyysmittauksissa: ± 1 × 10– 1 m |
4.3.3 Mitatun nopeuden tai mitatun nopeuden ja testin vertailunopeuden eron näyttöä suositellaan käytettäväksi ajoneuvon sisällä, niin että kuljettaja voi mukauttaa ajoneuvon nopeutta.
4.3.4 Kohdassa 4.7 tarkoitetussa kiihdytystestissä suositellaan vetävien renkaiden luistoasteen näyttöä ajoneuvon sisälle, ja sitä on käytettävä erityisesti kohdassa 4.7.2.1.1.
Luistoaste lasketaan seuraavasti:
a) |
ajoneuvon nopeus mitataan kohdassa 4.3.1 määritellyllä tavalla (m/s) |
b) |
pyörän nopeus lasketaan vetoakselin renkaasta mittaamalla sen kulmanopeus ja sen kuormitettu halkaisija |
pyörän nopeus = π × kuormitettu halkaisija × kulmanopeus
Jossa, π = 3,1416 (m/360 deg), kuormitettu halkaisija (m) ja kulmanopeus (kierrosta sekunnissa = 360 deg/s).
4.3.5 Tietojenkeruujärjestelmää voidaan käyttää mittausten tallennukseen.
4.4 Yleiset olosuhteet
4.4.1 Testirata
Testi on tehtävä tasaisella alustalla, joka on riittävän pitkä ja leveä, jonka kaltevuus on enintään 2 prosenttia ja joka on tiivistyneen lumen peittämä.
4.4.1.1 Lumipinnan on koostuttava vähintään 3 cm:n paksuisesta pohjakerroksesta, joka on kovaksi tiivistynyttä lunta, ja vähintään 2 cm:n paksuisesta pintakerroksesta, joka on pehmeämpää tiivistynyttä lunta.
4.4.1.2 Lumen tiiviysindeksin mitattuna CTI-penetrometrillä on oltava välillä 80–90. Katso mittausmenetelmiä koskevia lisätietoja ASTM F1805:n lisäyksestä.
4.4.1.3 Ilman lämpötilan, mitattuna yhden metrin korkeudelta maasta, on oltava välillä – 2 °C ja – 15 °C, ja lumen lämpötilan, mitattuna noin yhden senttimetrin syvyydestä, on oltava välillä – 4 °C ja – 15 °C.
Ilman lämpötila saa vaihdella korkeintaan 10 celsiusastetta testin aikana.
4.5 Renkaiden valmistelu ja esikäyttö
4.5.1 Testirenkaat on asennettava standardin ISO 4209-1 mukaisiin vanteisiin tavanomaisin asennusmenetelmin. Oikeanlainen asettuminen vanteelle on varmistettava käyttämällä sopivaa voiteluainetta. Voiteluaineen liiallista käyttöä on vältettävä, jotta estetään renkaan liukuminen vanteella.
4.5.2 Renkaat olisi ”sisäänajettava” ennen testaamista purseen, seoskyhmyjen tai muiden valamisprosessista aiheutuvien kohoumien poistamiseksi.
4.5.3 Renkaita on vakioitava ulkoilman lämpötilassa vähintään kahden tunnin ajan ennen niiden asentamista testausta varten.
Ne on sijoitettava siten, että niillä kaikilla on sama ympäristölämpötila ennen testausta, ja ne on suojattava auringolta, jotta vältetään auringonsäteilyn aiheuttama liiallinen kuumeneminen.
Lumen kanssa kosketuksiin joutuva renkaan pinta on puhdistettava ennen testin suorittamista.
Rengaspaineet on sen jälkeen säädettävä testiä varten määriteltyihin arvoihin.
4.6 Testisarjat
Jos testattavana on vain yksi ehdokasrengas, testausjärjestys on seuraava:
R1, T, R2
jossa:
R1 on SRTT:n ensimmäinen testi, R2 on SRTT:n uusintatesti ja T on arvioitavan ehdokasrenkaan testi.
Enintään kolme ehdokasrengasta voidaan testata ennen SRTT:n testin uusimista, esimerkiksi seuraavasti: R1, T1, T2, T3, R2.
Suosituksena on, että vyöhykkeet, joilla täysi kiihdytys tapahtuu, eivät saa osua päällekkäin ilman että ne välillä kunnostetaan.
Kun testataan uutta rengassarjaa, ajot suoritetaan siirtämällä ajoneuvon kulkurataa niin, että kiihdytys ei tapahdu samassa radan paikassa kuin edellisellä renkaalla. Kun täyskiihdytyksen vyöhykkeiden päällekkäisyyttä ei enää ole voida välttää, testirata on kunnostettava.
4.7 Lumella kiihdytykseen perustuva luokkien C3N ja C3W renkaiden lumipitoindeksin testimenettely
4.7.1 Periaate
Testausmenetelmä sisältää menettelyn lumipito-ominaisuuksien mittaamiseksi hyötyajoneuvojen renkaista kiihdytyksen aikana käyttämällä hyötyajoneuvoa, jossa on luistonestojärjestelmä (kuten TCS ja ASR).
Määritetystä alkunopeudesta kiihdytetään täydellä kaasulla luistonestojärjestelmän aktivoimiseksi. Keskimääräinen kiihtyvyys lasketaan kahden määritetyn nopeuden välillä.
4.7.2 Ajoneuvo
4.7.2.1 Testi suoritetaan vakiomallisella kaksiakselisella hyötyajoneuvolla, joka on hyvässä toimintakunnossa ja jossa on:
a) |
alhainen taka-akselin paino ja riittävän voimakas moottori pitämään yllä keskimääräistä luistoprosenttia kohtien 4.7.5.1 ja 4.7.5.2.1 mukaisessa testissä; |
b) |
käsivaihteisto (automaattivaihteisto käsivalinnalla sallitaan), jonka välityssuhde kattaa vähintään nopeusalueen 19 km/h välillä 4–30 km/h; |
c) |
vetoakselin tasauspyörästön lukkoa suositellaan toistettavuuden parantamiseksi; |
d) |
kaupallinen vakiojärjestelmä vetoakselin luiston hallitsemiseksi/rajoittamiseksi kiihdytyksen aikana (kuten luistonesto, ASR ja TCS). |
4.7.2.1.1 Siinä tapauksessa, että luistonestojärjestelmällä varustettua vakiomallista hyötyajoneuvoa ei ole saatavilla, sallitaan ajoneuvo ilman luistonestoa/ASR:ää/TCS:ää edellyttäen, että ajoneuvossa on järjestelmä, joka näyttää luistoprosentin, kuten tämän liitteen kohdassa 4.3.4 todetaan, ja pakollinen vetoakselin tasauspyörästön lukko, jota käytetään kohdan 4.7.5.2.1 toimintaohjeen mukaisesti. Jos tasauspyörästön lukko on saatavilla sitä on käytettävä; jos tasauspyörästön lukkoa ei kuitenkaan ole saatavilla, keskimääräinen luistoaste on mitattava vasemmasta ja oikeasta vetävästä pyörästä.
4.7.2.2 Sallittuja muutoksia ovat:
a) |
muutokset, joiden ansiosta ajoneuvoon voidaan asentaa useampia rengaskokoja; |
b) |
muutokset, joiden ansiosta voidaan asentaa kiihdytyksen ja mittausten automaattinen aktivointi. |
Kiihdytysjärjestelmän muut muutokset ovat kiellettyjä.
4.7.3 Ajoneuvon asennus
Takavetoakseliin voidaan asentaa kaksi tai neljä testirengasta, jos renkaan kuormitusta noudatetaan.
Ei-vetävään etuohjausakseliin asennetaan kaksi rengasta, joiden koko vastaa akselipainoa. Nämä kaksi eturengasta voidaan säilyttää koko testin ajan.
4.7.4 Kuormitus ja rengaspaine
4.7.4.1 Jokaisen vetoakselin takarenkaan staattisen kuormituksen on oltava 20–55 prosenttia testirenkaan sivuun merkitystä kantavuudesta.
Ajoneuvon etuohjausakselin koko staattisen akselikuormituksen on oltava 60–160 prosenttia takavetoakselin koko kuormituksesta.
Saman vetoakselin renkaiden staattinen kuormitus saa erota enintään 10 prosenttia.
4.7.4.2 Vetävien renkaiden paineen on oltava 70 prosenttia renkaan sivuun merkitystä paineesta.
Ohjaaviin renkaisiin laitetaan renkaan sivuun merkitty nimellispaine.
Jos painetta ei ole merkitty renkaan sivuun, katso sovellettavassa rengasstandardissa määritelty paine, joka vastaa enimmäiskuormitusta.
4.7.5 Testausajot
4.7.5.1 Aluksi ajoneuvoon asennetaan vertailurenkaiden sarja testausalueella.
Ajoneuvoa ajetaan tasaisella nopeudella 4–11 km/h ja välityssuhteella, joka kattaa vähintään nopeusalueen 19 km/h koko testiohjelman ajan (esim. R–T1–T2–T3–R).
Suositeltu välityssuhde on kolmas tai neljäs, ja sen on annettava vähintään 10 prosentin keskimääräinen luistoaste mitatulla nopeusalueella.
4.7.5.2 Luistonestojärjestelmällä (kytketty päälle ennen ajoa) varustettua ajoneuvoa ajetaan täydellä kaasulla, kunnes se saavuttaa lopullisen nopeuden.
Lopullinen nopeus = alkunopeus + 15 km/h
Testiajoneuvoon ei kohdisteta taaksepäin suuntautuvaa rajoittavaa voimaa.
4.7.5.2.1 Tämän liitteen kohdan 4.7.2.1.1 tapauksessa, jossa saatavilla ei ole vakiomallista hyötyajoneuvoa, jossa on luistonestojärjestelmä, kuljettaja pitää manuaalisesti yllä keskimääräistä 10–40 prosentin luistoastetta (ohjattu luisto -menettely täyden luiston sijasta) määrätyllä nopeusalueella. Jos tasauspyörästön lukkoa ei ole saatavilla, luistoasteen keskimääräinen ero vasemman ja oikean vetopyörän välillä saa olla korkeintaan 8 prosenttia kussakin ajossa. Testaustapahtuman kaikissa renkaissa ja ajoissa sovelletaan ohjattu luisto -menettelyä.
4.7.5.3 Alkunopeuden ja lopullisen nopeuden välinen etäisyys mitataan.
4.7.5.4 Jokaisen ehdokasrenkaan ja vakiomuotoisen vertailurenkaan osalta kiihdytystestiajot on toistettava vähintään kuusi kertaa ja variaatiokertoimet (standardipoikkeama/keskiarvo*100), jotka on laskettu vähintään kuudesta hyväksyttävästä ajosta kyseisellä matkalla, saavat olla korkeintaan kuusi prosenttia.
4.7.5.5 Jos kyseessä on luistonestojärjestelmällä varustettu ajoneuvo, keskimääräisen luistoasteen on oltava välillä 10–40 prosenttia (laskettuna tämän liitteen kohdan 4.3.4 mukaisesti).
4.7.5.6 Suoritetaan testisarjat kuten edellä kohdassa 4.6.
4.8 Mittaustulosten käsittely
4.8.1 Keskimääräisen kiihtyvyyden (AA) laskeminen
Joka kerta kun mittaus toistetaan, keskimääräinen kiihtyvyys AA (m · s– 2) lasketaan seuraavasti:
Jossa D (m) on kuljettu matka alkunopeuden Si (m · s– 1) ja lopullisen nopeuden Sf (m · s– 1) välillä.
4.8.2 Tulosten validointi
Ehdokasrenkaat:
Keskimääräisen kiihtyvyyden variaatiokertoimet lasketaan kaikille ehdokasrenkaille. Jos yksi variaatiokerroin on yli kuusi prosenttia, kyseisen ehdokasrenkaan tiedot hylätään ja testi uusitaan.
Vertailurenkaat:
Jos vertailurenkaan vähintään kuuden testausajon ryhmän AA-variaatiokerroin on yli kuusi prosenttia, kaikki tiedot hylätään ja testi toistetaan kaikille renkaille (ehdokasrenkaat ja vertailurenkaat).
Lisäksi ja testin mahdollisen kehittymisen huomioon ottamiseksi validointikerroin lasketaan vertailurenkaan kahden peräkkäisen vähintään kuuden ajon ryhmän keskimääräisistä arvoista. Jos validointikerroin on yli kuusi prosenttia, kyseisen ehdokasrenkaan tiedot hylätään ja testi uusitaan.
4.8.3 Keskimääräisen AA:n laskeminen
Jos R1 on AA-arvojen keskiarvo vertailurenkaan ensimmäisessä testissä ja R2 on AA-arvojen keskiarvo vertailurenkaan toisessa testissä, suoritetaan seuraavat laskutoimitukset taulukon 1 mukaisesti:
Taulukko 1
Jos ehdokasrenkaiden sarjojen määrä vertailurenkaan kahden peräkkäisen ajon välillä on: |
ja määriteltävien ehdokasrenkaiden sarja on: |
niin ”Ra” lasketaan seuraavasti: |
1
|
T1 |
Ra = 1/2 (R1 + R2) |
2
|
T1 |
Ra = 2/3 R1 + 1/3 R2 |
T2 |
Ra = 1/3 R1 + 2/3 R2 |
|
3
|
T1 |
Ra = 3/4 R1 + 1/4 R2 |
T2 |
Ra = 1/2 (R1 + R2) |
|
T3 |
Ra = 1/4 R1 + 3/4 R2 |
Ta (a = 1, 2, …) on AA-arvojen keskiarvo ehdokasrenkaan testissä.
4.8.4 Kiihdytysvoimakertoimen (AFC) laskeminen
AFC: Acceleration Force Coefficient
Arvojen AFC(Ta) ja AFC(Ra) laskeminen taulukon 2 mukaan:
Taulukko 2
|
Kiihdytysvoimakerroin AFC on: |
Vertailurengas |
|
Ehdokasrengas |
|
Ra ja Ta ovat m/s2
g = putoamiskiihtyvyys (pyöristettynä 9,81 m/s2:iin)
4.8.5 Renkaan suhteellisen lumipitoindeksin laskeminen
Lumipitoindeksi edustaa ehdokasrenkaan suhteellista suorituskykyä vertailurenkaaseen verrattuna.
4.8.6 Luistoasteen laskeminen
Luistoaste voidaan laskea keskimääräisenä luistoasteena, kuten tämän liitteen kohdassa 4.3.4 todetaan, tai vertaamalla kohdassa 4.7.5.3 tarkoitettua vähintään kuuden ajon keskimääräistä etäisyyttä ajoon, joka on suoritettu ilman luistoa (erittäin alhainen kiihtyvyys)
Etäisyys ilman luistoa tarkoittaa etäisyyttä laskettuna ajosta, joka on suoritettu tasaisella nopeudella tai jatkuvalla hitaalla kiihtyvyydellä.
4.9 Ehdokasrenkaan ja vertailurenkaan lumipidon vertailu käyttämällä tarkistusrengasta
4.9.1 Soveltamisala
Kun ehdokasrenkaan koko eroaa huomattavasti vertailurenkaan koosta, suora vertailu samassa ajoneuvossa ei välttämättä ole mahdollista. Tässä lähestymistavassa käytetään välirengasta, jäljempänä ’tarkistusrengas’.
4.9.2 Menetelmän periaate
Periaate perustuu tarkistusrenkaan ja kahden eri ajoneuvon käyttöön ehdokasrenkaan arvioinnissa vertailurenkaaseen verrattuna.
Toiseen ajoneuvoon voidaan asentaa vertailurengas ja tarkistusrengas, toiseen tarkistusrengas ja ehdokasrengas. Kaikki olosuhteet ovat kohdan 4.7 mukaiset.
Ensimmäisessä arvioinnissa verrataan tarkistusrengasta vertailurenkaaseen. Tulos (lumipitoindeksi 1) edustaa tarkistusrenkaan suhteellista suorituskykyä vertailurenkaaseen verrattuna.
Toisessa arvioinnissa verrataan ehdokasrengasta tarkistusrenkaaseen. Tulos (lumipitoindeksi 2) edustaa ehdokasrenkaan suhteellista suorituskykyä tarkistusrenkaaseen verrattuna.
Toinen arviointi tehdään samalla radalla kuin ensimmäinen. Ilman lämpötila saa vaihdella ± 5 °C ensimmäisen arvioinnin lämpötilaan verrattuna. Tarkistusrenkaiden sarja on sama sarja kuin se, jota käytettiin ensimmäisessä arvioinnissa.
Ehdokasrenkaan lumipitoindeksi vertailurenkaaseen verrattuna saadaan kertomalla edellä lasketut suhteelliset suorituskyvyt:
Lumipitoindeksi × SG1 × SG2
4.9.3 Rengassarjan valinta tarkistusrenkaiden sarjaksi
Tarkistusrenkaiden sarja on joukko samanlaisia renkaita, jotka on valmistettu samassa tehtaassa yhden viikon aikana.
4.10. Säilytys ja suojaaminen
Ennen ensimmäistä arviointia (tarkistusrengas/vertailurengas) käytetään normaaleja säilytysolosuhteita. On tärkeää, että kaikki tarkistusrenkaiden sarjan renkaat on säilytetty samoissa olosuhteissa.
Heti kun tarkistusrenkaiden sarja on arvioitu suhteessa vertailurenkaaseen, tarkistusrenkaiden vaihtoon sovelletaan erityisiä säilytysolosuhteita.
Kun testauksesta aiheutuu epäsäännöllistä kulumista tai vaurioita tai kun kuluminen vaikuttaa testituloksiin, renkaan käyttö on lopetettava.
(1) Lisätietoja ASTM-standardin F1805-06 lisäyksessä.
Lisäys 1
”Vuoristosymbolin” kuvion määrittely
Kanta vähintään 15 mm ja korkeus vähintään 15 mm
Piirros ei ole mittakaavassa.
Lisäys 2
Testausselosteet ja testitiedot C1- ja C2-luokan renkaille
OSA 1 – SELOSTE
1. Tyyppihyväksyntäviranomainen tai tekninen tutkimuslaitos: …
2. Hakijan nimi ja osoite: …
3. Testausselosteen numero: …
4. Valmistaja ja tuotemerkki tai kauppanimi: …
5. Rengasluokka: …
6. Käyttöluokka: …
7. Talviominaisuusindeksi verrattuna SRTT:hen kohdan 6.4.1.1 mukaisesti
7.1 Testausmenettely ja käytetty SRTT …
8. Huomautukset (jos on): …
9. Päiväys: …
10. Allekirjoitus: …
OSA 2 – TESTITIEDOT
1. Testin päivämäärä: …
2. Testausradan sijainti: …
2.1 Testausradan ominaisuudet:
|
Testien alkaessa |
Testien päättyessä |
Erittely |
Säätila |
|
|
|
Ympäristön lämpötila |
|
|
– 2 °C – – 15 °C |
Lumen lämpötila |
|
|
– 4 °C – – 15 °C |
CTI-indeksi |
|
|
75–85 |
Muu |
|
|
|
3. Testiajoneuvo (merkki, malli ja tyyppi, valmistusvuosi): …
4. Testirenkaan tiedot: …
4.1 Renkaan kokomerkintä ja käyttökuvaus: …
4.2 Renkaan tuotemerkki ja kauppanimi: …
4.3 Testirenkaan tiedot: …
|
SRTT(1. testi) |
Ehdokasrengas |
Ehdokasrengas |
SRTT(2. testi) |
Renkaan mitat |
|
|
|
|
Testausvanteen leveyskoodi |
|
|
|
|
Rengaskuormat edessä/takana (kg) |
|
|
|
|
Kantavuusluku edessä/takana (%) |
|
|
|
|
Rengaspaine edessä/takana (kPa) |
|
|
|
|
5. Testitulokset: keskimääräinen täysin kehittynyt hidastuvuus (m/s2) / vetokerroin (1)
Testiajon nro |
Erittely |
SRTT(1. testi) |
Ehdokasrengas |
Ehdokasrengas |
SRTT(2. testi) |
1 |
|
|
|
|
|
2 |
|
|
|
|
|
3 |
|
|
|
|
|
4 |
|
|
|
|
|
5 |
|
|
|
|
|
6 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Keskiarvo |
|
|
|
|
|
Standardipoikkeama |
|
|
|
|
|
CV (%) |
< 6 % |
|
|
|
|
Validointi SRTT |
(SRTT) < 5 % |
|
|
|
|
SRTT:n keskiarvo |
|
|
|
|
|
Talviominaisuusindeksi |
|
100 |
|
|
|
(1) Tarpeeton yliviivataan.
Lisäys 3
Testausselosteet ja testitiedot luokan C3 renkaille
OSA 1 – SELOSTE
1. Tyyppihyväksyntäviranomainen tai tekninen tutkimuslaitos: …
2. Hakijan nimi ja osoite: …
3. Testausselosteen numero: …
4. Valmistaja ja tuotemerkki tai kauppanimi: …
5. Rengasluokka: …
6. Käyttöluokka: …
7. Talviominaisuusindeksi verrattuna SRTT:hen 6.4.1.1 kohdan mukaisesti
7.1 Testausmenettely ja käytetty SRTT …
8. Huomautukset (jos on): …
9. Päiväys: …
10. Allekirjoitus: …
OSA 2 – TESTITIEDOT
1. Testin päivämäärä: …
2. Testausradan sijainti: …
2.1 Testausradan ominaisuudet:
|
Testien alkaessa |
Testien päättyessä |
Erittely |
Säätila |
|
|
|
Ympäristön lämpötila |
|
|
– 2 °C – – 15 °C |
Lumen lämpötila |
|
|
– 4 °C – – 15 °C |
CTI-indeksi |
|
|
80–90 |
Muu |
|
|
|
3. Testiajoneuvo (merkki, malli ja tyyppi, valmistusvuosi): …
4. Testirenkaan tiedot: …
4.1 Renkaan kokomerkintä ja käyttökuvaus: …
4.2 Renkaan tuotemerkki ja kauppanimi: …
4.3 Testirenkaan tiedot: …
|
SRTT(1. testi) |
Ehdokasrengas 1 |
Ehdokasrengas 2 |
Ehdokasrengas 3 |
SRTT(2. testi) |
Renkaan mitat |
|
|
|
|
|
Testausvanteen leveyskoodi |
|
|
|
|
|
Rengaskuormat edessä/takana (kg) |
|
|
|
|
|
Kantavuusluku edessä/takana (%) |
|
|
|
|
|
Rengaspaine edessä/takana (kPa) |
|
|
|
|
|
5. Testitulokset: keskimääräiset kiihtyvyydet (m/s2)
Testiajon nro |
Erittely |
SRTT(1. testi) |
Ehdokasrengas 1 |
Ehdokasrengas 2 |
Ehdokasrengas 3 |
SRTT(2. testi) |
1 |
|
|
|
|
|
|
2 |
|
|
|
|
|
|
3 |
|
|
|
|
|
|
4 |
|
|
|
|
|
|
5 |
|
|
|
|
|
|
6 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Keskiarvo |
|
|
|
|
|
|
Standardipoikkeama |
|
|
|
|
|
|
Luistoaste (%) |
|
|
|
|
|
|
CV (%) |
≤ 6 % |
|
|
|
|
|
Validointi SRTT |
(SRTT) ≤ 6 % |
|
|
|
|
|
SRTT:n keskiarvo |
|
|
|
|
|
|
Talviominaisuusindeksi |
|
1,00 |
|
|
|
|