(1)

Komission delegoidussa asetuksessa (EU) N:o 1062/2014 (2) vahvistetaan luettelo vanhoista tehoaineista, jotka on arvioitava sen selvittämiseksi, voidaanko ne mahdollisesti hyväksyä käytettäviksi biosidivalmisteissa. Luettelossa on mukana didekyylimetyylipoly(oksietyyli)ammoniumpropanoaatti.

(2)

Didekyylimetyylipoly(oksietyyli)ammoniumpropanoaatti on arvioitu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/8/EY (3) 16 artiklan 2 kohdan mukaisesti käytettäväksi kyseisen direktiivin liitteessä V määritellyssä tuotetyypissä 8 (puunsuoja-aineet), joka vastaa asetuksen (EU) N:o 528/2012 liitteessä V määriteltyä valmisteryhmää 8.

(3)

Italia, joka oli nimetty arvioinnista vastaavaksi toimivaltaiseksi viranomaiseksi, toimitti arviointikertomukset sekä suosituksensa 20 päivänä marraskuuta 2007.

(4)

Biosidivalmistekomitea valmisteli 8 päivänä joulukuuta 2015 Euroopan kemikaaliviraston lausunnon delegoidun asetuksen (EU) N:o 1062/2014 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti ottaen huomioon arvioinnista vastaavan toimivaltaisen viranomaisen päätelmät.

(5)

Kyseisen lausunnon mukaan valmisteryhmässä 8 käytettävien biosidivalmisteiden, jotka sisältävät didekyylimetyylipoly(oksietyyli)ammoniumpropanoaattia, voidaan olettaa täyttävän direktiivin 98/8/EY 5 artiklassa säädetyt vaatimukset edellyttäen, että niiden käyttöä koskevia tiettyjä edellytyksiä noudatetaan.

(6)

Siksi on aiheellista hyväksyä didekyylimetyylipoly(oksietyyli)ammoniumpropanoaatin käyttö valmisteryhmään 8 kuuluvissa biosidivalmisteissa edellyttäen, että tiettyjä spesifikaatioita ja edellytyksiä noudatetaan.

(7)

Kohtuullinen määräaika on tarpeen ennen tehoaineen hyväksymistä, jotta asianomaiset osapuolet voivat tarvittavalla tavalla valmistautua uusiin vaatimuksiin.

(8)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän biosidivalmistekomitean lausunnon mukaiset,

(1)

Ranska vastaanotti 30 päivänä elokuuta 2013 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/8/EY (2) 11 artiklan 1 kohdan mukaisesti hakemuksen granuloidun kuparin sisällyttämiseksi tehoaineena direktiivin liitteeseen I käytettäväksi kyseisen direktiivin liitteessä V kuvatussa tuotetyypissä 8 (puunsuoja-aineet), joka vastaa asetuksen (EU) N:o 528/2012 liitteessä V kuvattua valmisteryhmää 8.

(2)

Ranska toimitti 3 päivänä huhtikuuta 2015 arviointikertomuksen sekä suosituksensa asetuksen (EU) N:o 528/2012 90 artiklan 2 kohdan mukaisesti

(3)

Biosidivalmistekomitea valmisteli 9 päivänä joulukuuta 2015 Euroopan kemikaaliviraston lausunnon ottaen huomioon arvioinnista vastaavan toimivaltaisen viranomaisen päätelmät.

(4)

Kyseisen lausunnon mukaan valmisteryhmään 8 kuuluvien biosidivalmisteiden, jotka sisältävät granuloitua kuparia, voidaan olettaa täyttävän asetuksen (EU) N:o 528/2012 19 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyt kriteerit edellyttäen, että niiden käyttöä koskevia tiettyjä spesifikaatioita ja edellytyksiä noudatetaan.

(5)

Siksi on aiheellista hyväksyä granuloidun kuparin käyttö valmisteryhmään 8 kuuluvissa biosidivalmisteissa edellyttäen, että tiettyjä spesifikaatioita ja edellytyksiä noudatetaan.

(6)

Kohtuullinen määräaika on tarpeen ennen tehoaineen hyväksymistä, jotta asianomaiset osapuolet voivat tarvittavalla tavalla valmistautua uusiin vaatimuksiin.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän biosidivalmistekomitean lausunnon mukaiset,

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden hyväksymisestä ja vahvistetaan perusteet ja menettelyt hyväksynnän myöntämiselle. Asetuksen 10 artiklassa säädetään sellaisten lisäaineiden uudelleenarvioinnista, joille on annettu hyväksyntä neuvoston direktiivin 70/524/ETY (2) mukaisesti.

(2)

Sinkkiyhdisteet sinkkiasetaattidihydraatti, sinkkioksidi, sinkkisulfaattiheptahydraatti, sinkkisulfaattimonohydraatti, aminohappojen sinkkikelaattihydraatti ja glysiinin sinkkikelaattihydraatti hyväksyttiin ilman määräaikaa komission asetuksilla (EY) N:o 1334/2003 (3) ja (EY) N:o 479/2006 (4) direktiivin 70/524/ETY mukaisesti. Kyseiset tuotteet kirjattiin sen jälkeen rehujen lisäaineita koskevaan rekisteriin olemassa olevina tuotteina asetuksen (EY) N:o 1831/2003 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1831/2003 10 artiklan 2 kohdan ja 7 artiklan mukaisesti on toimitettu hakemuksia, jotka koskevat sinkkiasetaattidihydraatin, sinkkioksidin, sinkkisulfaattiheptahydraatin, sinkkisulfaattimonohydraatin, aminohappojen sinkkikelaattihydraatin ja glysiinin sinkkikelaattihydraatin uudelleenarviointia kaikkien eläinlajien rehun lisäaineina. Lisäksi kyseisen asetuksen 7 artiklan mukaisesti toimitettiin hakemus, joka koskee vedetöntä sinkkikloridia kaikkien eläinlajien rehun lisäaineena. Hakijat pyysivät, että kyseiset lisäaineet luokiteltaisiin lisäaineluokkaan ”ravitsemukselliset lisäaineet”. Hakemusten mukana toimitettiin asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot ja asiakirjat.

(4)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, totesi 1 päivänä helmikuuta 2012 (5), 8 päivänä maaliskuuta 2012 (6), 23 päivänä toukokuuta 2012 (7), 15 päivänä marraskuuta 2012 (8), 12 päivänä syyskuuta 2013 (9) ja 12 päivänä maaliskuuta 2015 (10) antamissaan lausunnoissa, että sinkkiasetaattidihydraatilla, vedettömällä sinkkikloridilla, sinkkioksidilla, sinkkisulfaattiheptahydraatilla, sinkkisulfaattimonohydraatilla, aminohappojen sinkkikelaattihydraatilla ja glysiinin sinkkikelaattihydraatilla ei ehdotetuissa käyttöolosuhteissa ole haitallista vaikutusta eläinten tai ihmisten terveyteen eikä käyttäjille aiheudu turvallisuusongelmia, kunhan asianmukaiset suojatoimenpiteet toteutetaan.

(5)

Mitä tulee ympäristövaikutuksiin ja erityisesti sinkin valumiseen ja huuhtoutumiseen pintavesiin, elintarviketurvallisuusviranomainen suositteli 8 päivänä huhtikuuta 2014 antamassaan lausunnossa (11) sinkin enimmäispitoisuuden merkittävää vähentämistä useiden kohdelajien täysrehussa. Jotta ei kuitenkaan vaarannettaisi eläinten fysiologisten tarpeiden täyttymistä myös niiden elämän erityisinä ajankohtina eikä eläinten terveydelle aiheutuisi muita kielteisiä vaikutuksia, elintarviketurvallisuusviranomaisen suosittelemaa sinkkipitoisuuden vähentämistä ei pitäisi toteuttaa yhdellä kerralla. Lisävähennysten toteuttamista silmällä pitäen rehualan toimijoita ja tutkimuslaitoksia olisi kannustettava keräämään uutta tieteellistä tietoa eri eläinlajien fysiologisista tarpeista.

(6)

Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi myös, että sinkkiasetaattidihydraatti, vedetön sinkkikloridi, sinkkioksidi, sinkkisulfaattiheptahydraatti, sinkkisulfaattimonohydraatti, aminohappojen sinkkikelaattihydraatti ja glysiinin sinkkikelaattihydraatti ovat tehokkaita sinkin lähteitä. Kun otetaan huomioon aminohappojen sinkkikelaatin kemialliset ominaisuudet, elintarviketurvallisuusviranomainen suosittaa sen jakamista kahteen ryhmään seuraavasti: aminohappojen sinkkikelaattihydraatti ja proteiinihydrolysaattien sinkkikelaatti. Lisäksi on arvioitu glysiinin sinkkikelaattihydraatin kahta eri muotoa, kiinteää ja nestemäistä. Elintarviketurvallisuusviranomainen katsoo, etteivät erityiset markkinoille saattamisen jälkeistä seurantaa koskevat vaatimukset ole tarpeen. Elintarviketurvallisuusviranomainen vahvisti myös asetuksella (EY) N:o 1831/2003 perustetun vertailulaboratorion toimittaman, rehun lisäaineiden analyysimenetelmää koskevan raportin.

(7)

Sinkkiasetaattidihydraatin, vedettömän sinkkikloridin, sinkkioksidin, sinkkisulfaattiheptahydraatin, sinkkisulfaattimonohydraatin, aminohappojen sinkkikelaattihydraatin, proteiinihydrolysaattien sinkkikelaatin, glysiinin sinkkikelaattihydraatin (kiinteä) ja glysiinin sinkkikelaattihydraatin (nestemäinen) arviointi osoittaa, että asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt hyväksymisen edellytykset täyttyvät. Sen vuoksi kyseisten aineiden käyttö tämän asetuksen liitteessä kuvatulla tavalla olisi hyväksyttävä.

(8)

Koska tässä asetuksessa annetaan hyväksyntä, joka koskee sinkkiasetaattidihydraattia, sinkkioksidia, sinkkisulfaattiheptahydraattia, sinkkisulfaattimonohydraattia, aminohappojen sinkkikelaattihydraattia ja glysiinin sinkkikelaattihydraattia, näitä aineita koskevat kohdat asetuksissa (EY) N:o 479/2006 ja (EY) N:o 1334/2003 ovat vanhentuneet ja ne pitäisi sen vuoksi poistaa.

(9)

Komission asetuksessa (EU) N:o 335/2010 (12) sekä komission täytäntöönpanoasetuksissa (EU) N:o 991/2012 (13) ja (EU) N:o 636/2013 (14) hyväksyttiin useita sinkkiyhdisteitä rehun ravitsemuksellisina lisäaineina. Jotta voidaan ottaa huomioon elintarviketurvallisuusviranomaisen 8 päivänä huhtikuuta 2014 antaman lausunnon päätelmät, joita lisäksi käytetään tällä asetuksella hyväksyttyjen rehuseoksissa käytettävien lisäaineiden kokonaissinkkipitoisuutta koskevien säännösten tieteellisenä perustana ja joissa pääosin viitataan rehun sinkkitäydennyksen ympäristövaikutuksiin, on aiheellista mukauttaa asetuksessa (EU) N:o 335/2010 ja täytäntöönpanoasetuksissa (EU) N:o 991/2012 ja (EU) N:o 636/2013 vahvistettu sinkin enimmäispitoisuus tämän asetuksen rehuseosten sinkkipitoisuutta koskeviin säännöksiin. Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 335/2010 ja täytäntöönpanoasetuksia (EU) N:o 991/2012 ja (EU) N:o 636/2013 olisi muutettava.

(10)

Koska turvallisuuteen liittyvät syyt eivät edellytä sinkkiasetaattidihydraatin, sinkkioksidin, sinkkisulfaattiheptahydraatin, sinkkisulfaattimonohydraatin, aminohappojen sinkkikelaattihydraatin ja glysiinin sinkkikelaattihydraatin hyväksynnän edellytyksiin sekä asetuksella (EU) N:o 335/2010 ja täytäntöönpanoasetuksilla (EU) N:o 991/2012 ja (EU) N:o 636/2013 hyväksyttyjen sinkkiyhdisteiden hyväksynnän edellytyksiin tehtävien muutosten välitöntä soveltamista, on aiheellista säätää siirtymäajasta, jotta asianomaiset tahot voivat valmistautua hyväksynnästä aiheutuvien uusien vaatimusten noudattamiseen.

(11)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

(1)

Komission asetuksessa (EY) N:o 1251/2008 (2) vahvistetaan edellytykset ja todistusvaatimukset vesiviljelyeläinten markkinoille saattamiselle ja tuonnille sellaisten jäsenvaltioiden ja niiden osien osalta, joissa toteutetaan komission päätöksellä 2010/221/EU (3) hyväksyttyjä kansallisia toimenpiteitä.

(2)

Päätöksellä 2010/221/EU sallitaan sen liitteessä I tai II lueteltujen jäsenvaltioiden asettavan vaatimuksia lohikalojen alfavirukselle (SAV) alttiiden kalalajien markkinoille saattamiselle ja tuonnille sellaisten alueiden osalta, joita pidetään kyseisestä taudista vapaina tai joihin sovelletaan hyväksyttyä seurantaohjelmaa. Näihin jäsenvaltioihin tai niiden osiin tuotavien, viljelyyn, uudelleensijoitusalueille, istuta ja ongi -kalastuspaikoille, avoimiin koristetiloihin tai istutukseen tarkoitettujen lohikalojen alfavirukselle alttiiden kalalajien lähetysten olisi oltava peräsin alueilta, joiden terveystilanne on vastaava, ja niiden mukana olisi oltava eläinten terveystodistus, jossa todistetaan näiden vaatimusten täyttyminen.

(3)

Sen varmistamiseksi, että näitä vaatimuksia noudatetaan, on aiheellista sisällyttää asetuksen (EY) N:o 1251/2008 liitteessä II olevassa A osassa vahvistettuun terveystodistuksen malliin lohikalojen alfavirusta koskeva viittaus.

(4)

Asetuksen (EY) N:o 1251/2008 liitteessä II olevassa C osassa on luettelo niille taudeille alttiista lajeista, joiden osalta on hyväksytty kansallisia toimenpiteitä päätöksellä 2010/221/EU. Merilohi (Salmo salar), kirjolohi (Oncorynchus mykiss) ja taimen (Salmo trutta) luetellaan Maailman eläintautijärjestön (OIE) vesieläinten hyväksymässä terveyttä koskevassa säännöstössä (Aquatic Animal Health Code) ja vesieläinten diagnosointia koskevassa käsikirjassa (Manual of Diagnostic Tests for Aquatic Animals) tällä hetkellä lohikalojen alfavirukselle alttiiksi lajeiksi. Asetuksen (EY) N:o 1251/2008 soveltamisalaan liittyvän oikeudellisen selvyyden vuoksi kyseisen asetuksen liitteessä II olevaan C osaan olisi sisällytettävä viittaus lohikalojen alfavirukseen ja sille alttiisiin kalalajeihin.

(5)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 1251/2008 olisi muutettava.

(6)

On aiheellista antaa jäsenvaltioille ja toimialalle riittävästi aikaa toteuttaa tarvittavat toimenpiteet tässä asetuksessa vahvistettujen vaatimusten noudattamiseksi.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)

Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

(1)

Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen, jäljempänä ’AKT–EU-kumppanuussopimus’, 100 artiklan mukaisesti AKT–EU-ministerineuvosto voi kehitysrahoitusyhteistyön AKT–EU-komitean suosituksen perusteella tarkistaa, tarkastella uudelleen ja/tai muuttaa sopimuksen liitteitä I a, I b, II, III, IV ja VI.

(2)

AKT–EU-kumppanuussopimuksen 15 artiklan 4 kohdan mukaisesti AKT–EU-ministerineuvosto voi siirtää toimivaltaansa AKT–EU-suurlähettiläskomitealle.

(3)

AKT–EU-ministerineuvosto sopi Kenian Nairobissa 19 ja 20 päivänä kesäkuuta 2014 pidetyn 39. istuntonsa yhteisessä julkilausumassa, että toteutetaan yritystoiminnan kehittämiskeskuksen, jäljempänä ’YKK’, hallittu sulkeminen ja muutetaan AKT–EU-kumppanuussopimuksen liitettä III sekä siirretään tätä varten AKT–EU-suurlähettiläskomitealle toimivalta viedä asiaa eteenpäin, jotta voidaan tehdä tarvittavat päätökset, mukaan lukien asiaankuuluvat muutokset kyseiseen liitteeseen III.

(4)

AKT–EU-kumppanuussopimuksen liitettä III olisi muutettava uuden oikeudellisen kehyksen määrittelemiseksi YKK:lle sen ollessa olemassa yksinomaan sen likvidaatiota varten.

(5)

Unionin AKT–EU-suurlähettiläskomiteassa otettavan kannan AKT–EU-kumppanuussopimuksen liitteen III tarkistamiseen olisi sen vuoksi perustuttava tähän liitettyyn päätösluonnokseen,

(1)

Yhdennentoista EKR:n varainhoitoasetuksen 21–24 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti komissio esittää 15 päivään kesäkuuta 2016 mennessä ehdotuksen, johon sisältyy a) vuoden 2016 rahoitusosuuden toisen erän määrä ja b) rahoitusosuuden tarkistettu vuotuinen määrä vuoden 2016 osalta siinä tapauksessa, että rahoitusosuus ei vastaa todellisia tarpeita.

(2)

Euroopan investointipankki lähetti 28 päivänä huhtikuuta 2016 yhdennentoista EKR:n varainhoitoasetuksen 52 artiklan mukaisesti komissiolle ajantasaistetut ennakkoarviot hallinnoimiaan välineitä koskevista maksusitoumuksista ja maksuista.

(3)

Yhdennentoista EKR:n varainhoitoasetuksen 22 artiklan 1 kohdan mukaisesti rahoitusosuuksien maksupyynnöissä käytetään ensin aiemmille Euroopan kehitysrahastoille (EKR) määrätyt määrät. Tästä syystä olisi esitettävä kymmenettä EKR:ää koskeva maksupyyntö.

(4)

Neuvosto hyväksyi 24 päivänä marraskuuta 2015 komission ehdotuksesta päätöksen, jossa vahvistetaan jäsenvaltioiden vuotuisten EKR:n rahoitusosuuksien enimmäismäärästä komission osuudeksi 3 450 000 000 euroa ja Euroopan investointipankin osuudeksi 150 000 000 euroa vuonna 2016.

(5)

Neuvosto hyväksyi neuvoston päätöksellä 2013/759/EU (4) siirtymävaiheen rahoitusjärjestelyn perustamisen EKR:n varainhoidon siirtymätoimenpiteistä 1 päivästä tammikuuta 2014 yhdennentoista EKR:n voimaantuloon saakka 12 päivänä joulukuuta 2013 antamallaan päätöksellä,

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 999/2001 säädetään, että jäsenvaltiot, kolmannet maat tai niiden alueet, jäljempänä ’maat tai alueet’, on luokiteltava niiden naudan spongiformisen enkefalopatian tilannetta tarkoittavan BSE-aseman mukaan johonkin seuraavista kolmesta luokasta: merkityksettömän alhainen BSE-riski, hallinnassa oleva BSE-riski ja määrittelemätön BSE-riski.

(2)

Komission päätöksen 2007/453/EY (2) liitteessä luetellaan maat tai alueet niiden BSE-aseman mukaan.

(3)

Maailman eläintautijärjestöllä (OIE) on keskeinen asema luokiteltaessa OIE:n jäsenmaita ja alueita niiden BSE-riskin mukaan sen maaeläinten terveyttä koskevan säännöstön (3) määräysten mukaisesti.

(4)

OIE:n kokouksessa (World Assembly of Delegates) hyväksyttiin 27 päivänä toukokuuta 2016 jäsenvaltioiden BSE-asemaa koskeva päätöslauselma nro 20 (4). Niiden maiden lisäksi, joilla on aiemmin tunnustettu olevan merkityksettömän alhainen BSE-riski, päätöslauselmassa todettiin, että Costa Rican, Espanjan, Liettuan, Namibian ja Saksan BSE-riski on merkityksettömän alhainen.

(5)

Päätöksen 2007/453/EY liitteessä olevaa maiden tai alueiden luetteloa olisi tämän vuoksi muutettava, jotta voidaan tunnustaa näiden maiden merkityksettömän alhainen BSE-riski.

(6)

Sen vuoksi päätöksen 2007/453/EY liitettä olisi muutettava.

(7)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

(1)

Direktiivissä 64/432/ETY vahvistetaan säännöt unionin sisäistä nautaeläinten kauppaa varten. Mainitun direktiivin 9 artiklassa säädetään, että jäsenvaltio, jolla on käytössä pakollinen kansallinen valvontaohjelma naudan tarttuvan rinotrakeiitin torjumiseksi, voi toimittaa kyseisen ohjelman komissiolle hyväksyttäväksi. Direktiivin 64/432/ETY 9 artiklassa säädetään lisäksi unionin sisäisessä kaupassa mahdollisesti vaadittavien lisätakeiden määrittelemisestä.

(2)

Direktiivin 64/432/ETY 10 artiklassa säädetään, että jäsenvaltion, joka katsoo olevansa kokonaisuudessaan tai osittain vapaa naudan tarttuvasta rinotrakeiitista, on toimitettava komissiolle asianmukaiset perustelut. Mainitussa artiklassa säädetään lisäksi unionin sisäisessä kaupassa mahdollisesti vaadittavien lisätakeiden määrittelemisestä.

(3)

Komission päätöksellä 2004/558/EY (2) hyväksytään naudan 1-tyypin herpesvirusinfektion (BHV1) valvonta- ja hävittämisohjelmat, jotka mainitun päätöksen liitteessä I luetellut jäsenvaltiot ovat esittäneet samassa liitteessä lueteltujen alueidensa osalta ja joihin sovelletaan lisätakeita direktiivin 64/432/ETY 9 artiklan mukaisesti. Päätöksen 2004/558/EY liitteessä II luetellaan lisäksi ne jäsenvaltioiden alueet, joita pidetään BHV1:stä vapaina ja joihin sovelletaan lisätakeita direktiivin 64/432/ETY 10 artiklan mukaisesti.

(4)

Päätöksen 2004/558/EY liitteessä I luetellaan tällä hetkellä Saksan osavaltiot Hampuri, Nordrhein-Westfalen, Rheinland-Pfalz, Saarland ja Schleswig-Holstein.

(5)

Saksa on esittänyt komissiolle Rheinland-Pfalzin ja Saarlandin osavaltioita ja Arnsbergin, Detmoldin ja Münsterin hallinnollisia alueita koskevat asianmukaiset perustelut, joiden mukaan ne katsotaan BHV1:stä vapaiksi alueiksi, sekä lisätakeet direktiivin 64/432/ETY 10 artiklan mukaisesti.

(6)

Saksan toimittamien perustelujen arvioinnin perusteella Rheinland-Pfalzin ja Saarlandin osavaltioita ja Arnsbergin, Detmoldin ja Münsterin hallinnollisia alueita ei pitäisi enää mainita päätöksen 2004/558/EY liitteessä I olevassa luettelossa vaan ne pitäisi sisällyttää mainitun päätöksen liitteessä II olevaan luetteloon ja direktiivin 64/432/ETY 10 artiklassa säädettyjen lisätakeiden soveltaminen olisi laajennettava koskemaan kyseisiä alueita. Sen vuoksi päätöksen 2004/558/EY liitteitä I ja II olisi muutettava.

(7)

Sen vuoksi päätöstä 2004/558/EY olisi muutettava.

(8)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1308/2013 55 artiklan mukaisesti kaikki jäsenvaltiot ovat toimittaneet komissiolle kolmivuotiset kansalliset ohjelmansa, jotka koskevat mehiläistuotteiden tuotantoa ja kaupan pitämistä mehiläishoitovuosina 2017, 2018 ja 2019.

(2)

Kaikki 28 ohjelmaa täyttävät asetuksessa (EU) N:o 1308/2013 vahvistetut tavoitteet ja sisältävät komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/1368 (2) 4 artiklassa edellytetyt tiedot.

(3)

Unionin rahoitusosuus kullekin kansalliselle ohjelmalle on vahvistettava asetuksen (EU) N:o 1308/2013 55 artiklan 2 kohdan ja komission delegoidun asetuksen (EU) 2015/1366 (3) 4 artiklan ja 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(4)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn komitean lausunnon mukaiset,