(1)

Tämän direktiivin tarkoituksena on luoda menettelytakeet, joilla varmistetaan, että lapset, eli alle 18-vuotiaat henkilöt, jotka ovat epäiltynä tai syytettynä rikosoikeudellisissa menettelyissä, pystyvät ymmärtämään ja seuraamaan näitä menettelyjä ja käyttämään oikeuttaan oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, sekä ehkäistään lasten uusintarikollisuutta ja edistetään heidän sopeutumistaan yhteiskuntaan.

(2)

Koska tällä direktiivillä vahvistetaan epäiltyjen tai syytettyjen lasten prosessuaalisten oikeuksien suojaa koskevia yhteisiä vähimmäissääntöjä, sen tavoitteena on lujittaa jäsenvaltioiden luottamusta toistensa rikosoikeudellisiin järjestelmiin ja siten helpottaa rikosasioissa annettujen päätösten vastavuoroista tunnustamista. Tällaisten yhteisten vähimmäissääntöjen olisi myös poistettava esteet kansalaisten vapaan liikkuvuuden tieltä jäsenvaltioiden alueella.

(3)

Vaikka kaikki jäsenvaltiot ovat ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamisesta tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen, jäljempänä ’Euroopan ihmisoikeussopimus’, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja lapsen oikeuksia koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen osapuolia, kokemus on osoittanut, että tämä ei yksinään aina merkitse riittävää luottamusta muiden jäsenvaltioiden rikosoikeudellisiin järjestelmiin.

(4)

Neuvosto hyväksyi 30 päivänä marraskuuta 2009 päätöslauselman etenemissuunnitelmasta epäiltyjen tai syytettyjen henkilöiden prosessuaalisten oikeuksien vahvistamiseksi rikosoikeudellisissa menettelyissä (3), jäljempänä ’etenemissuunnitelma’. Etenemissuunnitelmassa esitetään vaihe vaiheelta seuraavia oikeuksia koskevien toimenpiteiden toteuttamista: oikeus käännöksiin ja tulkkaukseen (toimenpide A), oikeus tietojen saamiseen oikeuksista ja syytteistä (toimenpide B), oikeus oikeudelliseen neuvontaan ja oikeusapuun (toimenpide C), oikeus pitää yhteyttä sukulaisiin, työnantajiin ja konsuliviranomaisiin (toimenpide D) sekä haavoittuvassa asemassa olevien epäiltyjen tai syytettyjen oikeus erityisiin suojatoimiin (toimenpide E). Etenemissuunnitelmassa korostetaan, että oikeuksien järjestys on suuntaa-antava ja että sitä voidaan näin ollen muuttaa tarpeen mukaan. Etenemissuunnitelma on tarkoitettu toimimaan kokonaisuutena, ja siitä voidaan hyötyä täysimääräisesti vasta, kun kaikki sen osat on pantu täytäntöön.

(5)

Eurooppa-neuvosto ilmaisi 11 päivänä joulukuuta 2009 pitävänsä etenemissuunnitelmaa myönteisenä ja sisällytti sen osaksi Tukholman ohjelmaa – Avoin ja turvallinen Eurooppa kansalaisia ja heidän suojeluaan varten (4) (2.4 kohta). Eurooppa-neuvosto korosti, että etenemissuunnitelma ei ole tyhjentävä, ja kehotti komissiota tarkastelemaan muita tekijöitä, jotka liittyvät epäiltyjä ja syytettyjä koskevien prosessuaalisten oikeuksien vähimmäisvaatimuksiin. Eurooppa-neuvosto kehotti komissiota myös arvioimaan, onko muita seikkoja, esimerkiksi syyttömyysolettamaa, käsiteltävä yhteistyön parantamiseksi kyseisellä alalla.

(6)

Etenemissuunnitelman nojalla on tähän mennessä hyväksytty neljä prosessuaalisia oikeuksia rikosoikeudellisissa menettelyissä käsittelevää säädöstä eli Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivit 2010/64/EU (5), 2012/13/EU (6), 2013/48/EU (7) ja (EU) 2016/343 (8).

(7)

Tällä direktiivillä edistetään lapsen oikeuksia ottaen huomioon Euroopan neuvoston lapsiystävällisen oikeudenkäytön suuntaviivat.

(8)

Kun lapsi on epäiltynä tai syytettynä rikosoikeudellisessa menettelyssä tai neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS (9) mukaisen eurooppalaista pidätysmääräystä koskevan menettelyn kohteena, jäljempänä ’etsitty’, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että lapsen etu otetaan aina ensisijaisesti huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(9)

Rikosoikeudellisissa menettelyissä epäiltyihin tai syytettyihin lapsiin olisi kiinnitettävä erityistä huomiota, jotta voitaisiin vaalia heidän mahdollisuuttaan kehittyä ja sopeutua takaisin yhteiskuntaan.

(10)

Tätä direktiiviä olisi sovellettava lapsiin, jotka ovat epäiltyjä tai syytettyjä rikosoikeudellisissa menettelyissä, ja etsittyihin lapsiin. Etsittyihin lapsiin olisi sovellettava tämän direktiivin asiaa koskevia säännöksiä siitä lähtien, kun heidät pidätetään täytäntöönpanojäsenvaltiossa.

(11)

Tätä direktiiviä tai sen tiettyjä säännöksiä olisi sovellettava myös epäiltyihin tai syytettyihin henkilöihin rikosoikeudellisissa menettelyissä sekä etsittyihin, jotka olivat lapsia menettelyn kohteeksi joutuessaan mutta jotka ovat sen jälkeen täyttäneet 18 vuotta, jos tämän direktiivin soveltaminen on asianmukaista ottaen huomioon tapauksen kaikki olosuhteet, muun muassa asianomaisen henkilön kehitystaso ja haavoittuvuus.

(12)

Tapauksissa, joissa henkilö on täyttänyt 18 vuotta, kun hänestä tulee rikosoikeudellisessa menettelyssä epäilty tai syytetty, mutta rikoksentekohetkellä hän oli lapsi, jäsenvaltioita kannustetaan soveltamaan tässä direktiivissä säädettyjä menettelytakeita, kunnes kyseinen henkilö täyttää 21 vuotta; tämä koskee ainakin rikoksia, jotka epäilty tai syytetty on tehnyt ja joita koskevat tutkinta- ja syytetoimet on yhdistetty, koska ne liittyvät erottamattomasti rikosoikeudelliseen menettelyyn, joka on alkanut kyseisen henkilön ollessa alle 18-vuotias.

(13)

Jäsenvaltioiden olisi määritettävä lapsen ikä hänen oman lausuntonsa, lapsen henkilötietojen tarkastuksen, asiakirjojen ja muiden todisteiden perusteella ja, jos tällaisia todisteita ei ole käytettävissä tai niiden perusteella ei saada täyttä varmuutta, lääkärintarkastuksen perusteella. Lääkärintarkastuksen olisi oltava viimeinen keino, ja sitä tehtäessä olisi kunnioitettava tarkasti lapsen oikeuksia, fyysistä koskemattomuutta ja ihmisarvoa. Jos henkilön iästä jää edelleen epäilyksiä, hänen olisi tätä direktiiviä sovellettaessa oletettava olevan lapsi.

(14)

Tätä direktiiviä ei olisi sovellettava tiettyihin vähäisiin rikkomuksiin. Sitä olisi kuitenkin sovellettava, jos epäilty tai syytetty lapsi on menettänyt vapautensa.

(15)

Joissakin jäsenvaltioissa jokin muu viranomainen kuin tuomioistuin, jolla on toimivalta rikosasioissa, määrää suhteellisen vähäisistä rikkomuksista rangaistuksen, joka on muu kuin vapaudenmenetys. Asia voi olla näin esimerkiksi tieliikennerikkomusten osalta, joita tapahtuu runsaasti ja jotka saatetaan havaita liikenteenvalvonnan johdosta. Tällaisissa tilanteissa olisi epätarkoituksenmukaista edellyttää, että toimivaltaiset viranomaiset takaavat kaikki tämän direktiivin mukaiset oikeudet. Jos jäsenvaltion lainsäädännössä säädetään, että tällainen viranomainen määrää rangaistuksen vähäisistä rikkomuksista, ja rangaistuksen määräämisestä on joko mahdollista valittaa tuomioistuimeen, jolla on toimivalta rikosasioissa, tai asia on muuten mahdollista siirtää tällaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi, tätä direktiiviä olisi näin ollen sovellettava ainoastaan kyseisessä tuomioistuimessa tällaisen valituksen tai siirron johdosta käytävään menettelyyn.

(16)

Joissakin jäsenvaltioissa tiettyjä vähäisiä rikkomuksia, erityisesti vähäisiä tieliikennerikkomuksia, yleisten kunnallisten määräysten vähäisiä rikkomisia ja vähäistä yleisen järjestyksen loukkaamista, pidetään rikoksina. Tällaisissa tilanteissa olisi epätarkoituksenmukaista edellyttää, että toimivaltainen viranomainen takaa kaikki tämän direktiivin mukaiset oikeudet. Jos jäsenvaltion lainsäädännössä säädetään vähäisten rikkomusten osalta, että vapaudenmenetystä ei voida määrätä seuraamukseksi, tätä direktiiviä olisi näin ollen sovellettava ainoastaan menettelyihin tuomioistuimessa, jolla on toimivalta rikosasioissa.

(17)

Tätä direktiiviä olisi sovellettava ainoastaan rikosoikeudellisiin menettelyihin. Sitä ei olisi sovellettava muuntyyppisiin menettelyihin eikä etenkään menettelyihin, jotka on suunniteltu erityisesti lapsia varten ja jotka saattavat johtaa suojelu-, kurinpito- tai kasvatustoimenpiteisiin.

(18)

Tämän direktiivin täytäntöönpanossa olisi otettava huomioon direktiivien 2012/13/EU ja 2013/48/EU säännökset. Tässä direktiivissä säädetään lasten ja vanhempainvastuunkantajan tiedonsaantia koskevista täydentävistä lisätakeista, jotta lasten erityistarpeet ja haavoittuvuus voidaan ottaa huomioon.

(19)

Lasten olisi saatava tietoa oikeudellisen menettelyn kulkua koskevista yleisistä näkökohdista. Tätä varten heille olisi erityisesti annettava lyhyt selitys oikeudellisen menettelyn seuraavista vaiheista siinä määrin kuin tämä on mahdollista rikosoikeudellisen menettelyn kannalta sekä asianomaisten viranomaisten roolista. Annettavien tietojen tulisi riippua tapauksen olosuhteista.

(20)

Lasten olisi saatava tietoa oikeudesta lääkärintarkastukseen varhaisimmassa sopivassa menettelyn vaiheessa ja viimeistään vapaudenmenetyksen tapahtuessa, jos lapseen kohdistetaan tällainen toimenpide.

(21)

Jos lapsi menettää vapautensa, oikeuksia koskevaan ilmoitukseen, joka annetaan lapselle direktiivin 2012/13/EU mukaisesti, olisi sisällytettävä selkeät tiedot oikeuksista, jotka lapsella on tämän direktiivin nojalla.

(22)

Jäsenvaltioiden olisi annettava vanhempainvastuunkantajalle tiedot sovellettavista prosessuaalisista oikeuksista kirjallisesti, suullisesti tai molemmilla tavoilla. Tiedot olisi annettava mahdollisimman pian ja niin yksityiskohtaisina kuin on tarpeen menettelyn oikeudenmukaisuuden ja lapsen oikeuksien tehokkaan käytön takaamiseksi.

(23)

Joissakin olosuhteissa, jotka voivat liittyä myös ainoastaan yhteen vanhempainvastuunkantajaan, tiedot olisi annettava lapsen nimeämälle ja toimivaltaisen viranomaisen hyväksymälle muulle sopivalle aikuiselle. Esimerkki tällaisista olosuhteista on tilanne, jossa objektiiviset ja tosiasialliset perusteet viittaavat siihen tai antavat aihetta epäillä, että tietojen antaminen vanhempainvastuunkantajalle saattaisi vaarantaa merkittävästi rikosoikeudellisen menettelyn erityisesti silloin, kun todisteita saatetaan tuhota tai muuttaa, todistajiin saatetaan vaikuttaa tai vanhempainvastuunkantaja saattaa olla osallistunut väitettyyn rikolliseen toimintaan yhdessä lapsen kanssa.

(24)

Kun olosuhteet, jotka saivat toimivaltaiset viranomaiset antamaan tietoja muulle sopivalle aikuiselle kuin vanhempainvastuunkantajalle, lakkaavat olemasta, kaikki tiedot, jotka lapsi saa tämän direktiivin mukaisesti ja joilla on edelleen merkitystä oikeudellisessa menettelyssä, olisi annettava vanhempainvastuunkantajalle. Tämä vaatimus ei saisi pitkittää tarpeettomasti rikosoikeudellista menettelyä.

(25)

Epäillyillä tai syytetyillä lapsilla on oikeus käyttää avustajaa direktiivin 2013/48/EU mukaisesti. Koska lapset ovat haavoittuvia eivätkä aina pysty täysin ymmärtämään ja seuraamaan rikosoikeudellista menettelyä, heillä olisi oltava avustaja tässä direktiivissä säädetyissä tilanteissa. Tällaisissa tilanteissa jäsenvaltioiden olisi järjestettävä lapselle avustaja, jollei lapsi tai vanhempainvastuunkantaja ole järjestänyt avustajaa. Jäsenvaltioiden olisi myönnettävä oikeusapua, jos tämä on tarpeen sen varmistamiseksi, että lapsella tosiasiassa on avustaja.

(26)

Avustajan apu tämän direktiivin nojalla edellyttää, että lapsella on oikeus käyttää avustajaa direktiivin 2013/48/EU nojalla. Tästä syystä, jos direktiivin 2013/48/EU jonkin säännöksen soveltaminen tekisi mahdottomaksi sen, että lapsella on avustaja tämän direktiivin nojalla, kyseistä säännöstä ei olisi sovellettava lasten oikeuteen käyttää avustajaa direktiivin 2013/48/EU nojalla. Toisaalta poikkeaminen tässä direktiivissä säädetystä oikeudesta avustajan apuun ei saisi vaikuttaa oikeuteen käyttää avustajaa direktiivin 2013/48/EU mukaisesti eikä oikeuteen saada oikeusapua perusoikeuskirjan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen sekä kansallisen oikeuden ja muun unionin oikeuden mukaisesti.

(27)

Avustajan apua koskevia tämän direktiivin säännöksiä olisi sovellettava ilman aiheetonta viivästystä heti kun lapselle on annettu tieto siitä, että hän on epäilty tai syytetty. Tässä direktiivissä avustajan avulla tarkoitetaan sitä, että avustaja antaa oikeudellista tukea ja edustaa lasta rikosoikeudellisen menettelyn aikana. Jos tässä direktiivissä säädetään avustajan avusta kuulusteluissa, avustajan olisi oltava läsnä. Avustajan apu ei edellytä sitä, että avustaja on läsnä kunkin tutkintatoimen tai todisteiden keräämistoimen aikana, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta lapsen oikeuteen käyttää avustajaa direktiivin 2013/48/EU mukaisesti.

(28)

Edellyttäen, että kunnioitetaan oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, jäsenvaltioiden velvoite myöntää epäillylle tai syytetylle lapselle avustaja tämän direktiivin mukaisesti ei koske seuraavia: lapsen henkilöllisyyden toteaminen; sen määrittäminen, olisiko tutkinta aloitettava; aseiden hallussapidon todentaminen tai muu vastaava turvallisuuteen liittyvä seikka; muiden kuin tässä direktiivissä nimenomaisesti tarkoitettujen tutkintatoimien tai todisteiden keräämistoimien toteuttaminen, kuten ruumiintarkastus, fyysinen tarkastus, verikoe, alkoholitesti tai vastaava testi taikka valokuvien tai sormenjälkien ottaminen; tai lapsen saattaminen toimivaltaisen viranomaisen tutkittavaksi taikka luovuttaminen vanhempainvastuunkantajalle tai muulle sopivalle aikuiselle kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

(29)

Jos lapsesta, joka ei alun perin ollut epäilty tai syytetty, kuten todistajasta, tulee epäilty tai syytetty, hänellä olisi oltava oikeus olla todistamatta itseään vastaan ja oikeus vaieta unionin oikeuden ja Euroopan ihmissoikeussopimuksen mukaisesti, sellaisina kuin Euroopan unionin tuomioistuin, jäljempänä ’unionin tuomioistuin’, ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ovat niitä tulkinneet. Tämän vuoksi tässä direktiivissä viitataan erikseen käytännön tilanteeseen, jossa tällaisesta lapsesta tulee poliisin tai muun lainvalvontaviranomaisen rikosoikeudellisen menettelyn yhteydessä suorittaman kuulustelun aikana epäilty tai syytetty. Kun muusta lapsesta kuin epäillystä tai syytetystä tulee tällaisen kuulustelun kuluessa epäilty tai syytetty, kuulustelu olisi keskeytettävä, kunnes lapselle on annettu tieto siitä, että hän on epäilty tai syytetty, ja hänellä on avustaja tämän direktiivin mukaisesti.

(30)

Edellyttäen, että kunnioitetaan oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, jäsenvaltioiden olisi voitava poiketa velvoitteesta myöntää avustaja silloin, kun tämä ei ole oikeasuhteista tapauksen olosuhteet huomioon ottaen, edellyttäen, että lapsen etu otetaan aina ensisijaisesti huomioon. Lapsella olisi joka tapauksessa oltava avustaja, kun hänet saatetaan toimivaltaisen tuomioistuimen tai tuomarin tutkittavaksi tutkintavankeudesta päättämiseksi missä tahansa tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvassa menettelyn vaiheessa sekä tutkintavankeuden aikana. Lisäksi rikosoikeudelliseksi rangaistukseksi ei olisi määrättävä vapaudenmenetystä, jollei lapsi ole voinut käyttää avustajaa sellaisella tavalla, että hän on voinut käyttää oikeuttaan puolustukseen tehokkaasti ja joka tapauksessa istuntokäsittelyn aikana. Jäsenvaltioiden olisi voitava tehdä tätä koskevia käytännön järjestelyjä.

(31)

Jäsenvaltioiden olisi voitava väliaikaisesti poiketa velvoitteesta myöntää avustaja oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa pakottavasta syystä, eli jos on kiireellinen tarve ehkäistä henkilön henkeen, vapauteen tai fyysiseen koskemattomuuteen kohdistuvat vakavat haitalliset seuraukset tai jos tutkintaviranomaisten on välttämätöntä toteuttaa välittömiä toimia, jotta estetään vakavaa rikosta koskevan rikosoikeudellisen menettelyn merkittävä vaarantuminen, muun muassa tietojen saamiseksi väitetyistä vakavaan rikokseen osallisista tai vakavaa rikosta koskevien tärkeiden todisteiden katoamisen välttämiseksi. Jostakin näistä pakottavista syistä tehdyn väliaikaisen poikkeuksen aikana toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava kuulustella lasta ilman avustajan läsnäoloa edellyttäen, että hänelle on kerrottu, että hänellä on oikeus vaieta, ja hän voi käyttää kyseistä oikeutta ja että kuulustelu ei vaaranna oikeutta puolustukseen, mukaan luettuna oikeus olla todistamatta itseään vastaan. Kuulustelu olisi siinä määrin kuin mahdollista voitava suorittaa ainoastaan sellaisten olennaisten tietojen saamiseksi, joiden avulla voidaan ehkäistä henkilön henkeen, vapauteen tai fyysiseen koskemattomuuteen kohdistuvat vakavat haitalliset seuraukset tai estää rikosoikeudellisten menettelyjen merkittävä vaarantuminen. Tämän väliaikaisen poikkeuksen väärinkäyttö vahingoittaisi lähtökohtaisesti peruuttamattomasti oikeutta puolustukseen.

(32)

Jäsenvaltioiden olisi selvästi asetettava kansallisessa lainsäädännössään perusteet ja kriteerit tällaiselle väliaikaiselle poikkeukselle, ja niiden olisi käytettävä sitä rajoitetusti. Kaikkien väliaikaisten poikkeusten olisi oltava oikeasuhteisia ja ajallisesti tiukasti rajoitettuja, niiden ei olisi perustuttava yksinomaan väitetyn rikoksen lajiin tai vakavuuteen, eivätkä ne saisi vaarantaa menettelyn yleistä oikeudenmukaisuutta. Jäsenvaltioiden olisi huolehdittava siitä, että kun muu toimivaltainen viranomainen kuin tuomari tai tuomioistuin sallii väliaikaisen poikkeuksen tämän direktiivin nojalla, väliaikaisen poikkeuksen sallimista koskevaa päätöstä voidaan arvioida tuomioistuimessa ainakin oikeudenkäyntivaiheessa.

(33)

Lapsen ja hänen avustajansa välisen yhteydenpidon luottamuksellisuus on olennaisen tärkeää puolustautumisoikeuksien tehokkaan käytön kannalta ja olennainen osa oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Jäsenvaltioiden olisi tämän vuoksi poikkeuksetta kunnioitettava lapsen ja hänen avustajansa välisten tapaamisten ja muun yhteydenpidon luottamuksellisuutta käytettäessä tässä direktiivissä säädettyä oikeutta avustajaan. Tämä direktiivi ei vaikuta menettelyihin, jotka koskevat tilannetta, jossa on olemassa objektiivisia ja tosiasiallisia olosuhteita, jotka antavat aihetta epäillä, että kyseinen avustaja on osallinen rikokseen yhdessä lapsen kanssa. Avustajan rikollista toimintaa ei saisi pitää legitiiminä apuna lapselle tämän direktiivin yhteydessä. Velvoite kunnioittaa luottamuksellisuutta tarkoittaa sitä, että jäsenvaltiot pidättyvät häiritsemästä yhteydenpitoa tai kuuntelemasta sitä, ja sitä, että jos lapsi on menettänyt vapautensa tai on muuten valtion määräysvallassa olevassa paikassa, jäsenvaltiot varmistavat, että yhteydenpitoa koskevissa järjestelyissä taataan ja suojataan tällainen luottamuksellisuus. Sanottu ei rajoita vapautensa menettäneiden säilytystiloissa käytettäviä järjestelyjä, joilla estetään luvattomien lähetysten toimittaminen vapautensa menettäneille, kuten kirjeenvaihdon tarkastamista, edellyttäen, että tällaiset järjestelyt eivät anna toimivaltaisille viranomaisille mahdollisuutta lukea lapsen ja hänen avustajansa välisiä viestejä. Tällä direktiivillä ei liioin rajoiteta kansallisen lainsäädännön mukaisia menettelyjä, joiden mukaisesti kirjeenvaihdon eteenpäin toimittaminen voidaan kieltää, jos lähettäjä ei suostu siihen, että kirjeenvaihto toimitetaan ensin toimivaltaiselle tuomioistuimelle.

(34)

Tämä direktiivi ei rajoita luottamuksellisuuden rikkomista, kun se liittyy toimivaltaisten viranomaisten lailliseen valvontaoperaatioon. Tämä direktiivi ei myöskään rajoita Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi esimerkiksi kansallisten tiedusteluviranomaisten toimesta tehtävää työtä tai työtä, joka kuuluu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 72 artiklan soveltamisalaan; viimeksi mainitun artiklan mukaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen kolmannen osan V osasto, joka koskee vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta, ei vaikuta niihin velvollisuuksiin, joita jäsenvaltioilla on yleisen järjestyksen ylläpitämiseksi ja sisäisen turvallisuuden suojaamiseksi.

(35)

Rikosoikeudellisessa menettelyssä epäillyllä tai syytetyllä lapsella olisi oltava oikeus yksilölliseen arviointiin, jossa selvitetään hänen erityistarpeensa suojelun, opetuksen, koulutuksen ja yhteiskuntaan sopeutumisen osalta sen määrittämiseksi, tarvitseeko lapsi erityistoimenpiteitä rikosoikeudellisen menettelyn aikana ja missä määrin hän niitä tarvitsee, mikä on hänen rikosoikeudellinen vastuunsa ja onko tietty seuraamus tai kasvatustoimenpide sopiva.

(36)

Yksilöllisessä arvioinnissa olisi otettava erityisesti huomioon lapsen persoonallisuus ja kehitystaso, lapsen taloudellinen ja sosiaalinen tausta sekä perhetausta, elinympäristö mukaan luettuna, ja lapsen mahdollinen erityinen haavoittuvuus, esimerkiksi oppimis- ja kommunikointivaikeudet.

(37)

Yksilöllisen arvioinnin laajuutta ja yksityiskohtaisuutta olisi voitava mukauttaa tapauksen olosuhteiden perusteella ottaen huomioon väitetyn rikoksen vakavuus ja toimenpiteet, joita voidaan toteuttaa, jos lapsen todetaan syyllistyneen kyseiseen rikokseen. Lapsesta äskettäin tehtyä yksilöllistä arviointia voitaisiin käyttää, jos se saatetaan ajan tasalle.

(38)

Toimivaltaisten viranomaisten olisi otettava yksilöllisestä arvioinnista saadut tiedot huomioon määrittäessään, onko toteutettava lasta koskevia erityisiä toimenpiteitä, kuten käytännön avun antaminen; arvioidessaan mahdollisten lapseen kohdistuvien turvaamistoimenpiteiden, kuten tutkintavankeutta tai vaihtoehtoisia toimenpiteitä koskevien päätösten, asianmukaisuutta ja tehokkuutta; ja tehdessään päätöksiä tai toteuttaessaan toimia rikosoikeudellisen menettelyn yhteydessä, myös rangaistusta määrättäessä, lapsen yksilölliset ominaisuudet ja olosuhteet huomioon ottaen. Se, että yksilöllinen arviointi ei vielä ole saatavilla, ei saisi estää toimivaltaisia viranomaisia toteuttamasta tällaisia toimenpiteitä tai tekemästä tällaisia päätöksiä edellyttäen, että noudatetaan tässä direktiivissä säädettyjä ehtoja, mukaan lukien yksilöllisen arvioinnin suorittaminen varhaisimmassa sopivassa menettelyn vaiheessa. Ennen yksilöllistä arviointia suoritettavien toimenpiteiden tai tehtävien päätösten asianmukaisuutta ja tehokkuutta voitaisiin tarkastella uudelleen, kun yksilöllinen arviointi tulee saataville.

(39)

Yksilöllinen arviointi olisi suoritettava varhaisimmassa sopivassa menettelyn vaiheessa ja sellaiseen aikaan, että syyttäjä, tuomari tai muu toimivaltainen viranomainen ehtii ottamaan siitä saadut tiedot huomioon ennen syytteen nostamista oikeudenkäyntiä varten. Syyte olisi kuitenkin mahdollista nostaa, vaikka yksilöllistä arviointia ei ole saatavilla, edellyttäen, että tämä on lapsen edun mukaista. Näin voidaan menetellä esimerkiksi tapauksessa, jossa lapsi on tutkintavankeudessa ja yksilöllisen arvioinnin odottaminen saattaisi pidentää tarpeettomasti tutkintavankeuden kestoa.

(40)

Jäsenvaltioiden olisi voitava poiketa velvoitteesta suorittaa yksilöllinen arviointi, jos tällainen poikkeaminen on perusteltua tapauksen olosuhteiden nojalla ottaen huomioon muun muassa väitetyn rikoksen vakavuus ja toimenpiteet, jotka voitaisiin toteuttaa, jos lapsen todetaan syyllistyneen kyseiseen rikokseen, edellyttäen, että poikkeaminen on sopusoinnussa lapsen edun kanssa. Tällöin olisi otettava huomioon kaikki merkitykselliset tekijät, kuten se, onko lapsesta tehty äskettäin yksilöllinen arviointi rikosoikeudellisen menettelyn yhteydessä tai voidaanko kyseinen asia käsitellä ilman syytteeseen asettamista.

(41)

Velvollisuus huolehtia epäiltynä tai syytettynä olevista lapsista on edellytys lainkäytön oikeudenmukaisuudelle, etenkin jos lapsi on menettänyt vapautensa ja on tämän vuoksi erityisen heikossa asemassa. Vapautensa menettäneen lapsen henkilökohtaisen koskemattomuuden varmistamiseksi lapsella olisi oltava oikeus lääkärintarkastukseen. Lääkärin tai muun pätevän ammattihenkilön olisi tehtävä lääkärintarkastus joko toimivaltaisten viranomaisten aloitteesta erityisesti silloin, kun lapsen erityinen terveydentila antaa aihetta siihen, taikka lapsen, vanhempainvastuunkantajan tai lapsen avustajan pyynnöstä. Jäsenvaltioiden olisi määrättävä käytännön järjestelyistä, jotka koskevat tämän direktiivin mukaisesti suoritettavia lääkärintarkastuksia ja lasten pääsyä tällaisiin tarkastuksiin. Tällaiset järjestelyt voisivat kattaa esimerkiksi tilanteet, joissa samasta lapsesta tehdään lyhyen ajan kuluessa kaksi tai useampia lääkärintarkastusta koskevia pyyntöjä.

(42)

Lapset, jotka ovat epäiltynä tai syytettynä rikosoikeudellisessa menettelyssä, eivät aina pysty ymmärtämään niiden kuulustelujen sisältöä, joihin he joutuvat. Jotta tällaisia lapsia voitaisiin suojella riittävästi, poliisin tai muun lainvalvontaviranomaisen suorittama kuulustelu olisi sen vuoksi tallennettava audiovisuaalisin keinoin, jos se on oikeasuhteista, kun otetaan huomioon muun muassa se, onko avustaja läsnä ja onko lapsi menettänyt vapautensa, edellyttäen että lapsen etu otetaan aina ensisijaisesti huomioon. Tässä direktiivissä ei edellytetä, että jäsenvaltiot tallentavat audiovisuaalisin keinoin tuomarin tai tuomioistuimen suorittaman lasten kuulustelun.

(43)

Kun audiovisuaalinen tallenne on tehtävä tämän direktiivin mukaisesti mutta tallentaminen on ylitsepääsemättömän teknisen ongelman vuoksi mahdotonta, poliisin tai muu lainvalvontaviranomaisen olisi voitava kuulustella lasta ilman, että kuulustelu tallennetaan audiovisuaalisin keinoin, edellyttäen että teknisen ongelman ratkaisemiseksi on toteutettu kohtuulliseksi katsottavat toimet, kuulustelua ei ole asianmukaista lykätä ja tämä on sopusoinnussa lapsen edun kanssa.

(44)

Lapsen kuulustelu olisi joka tapauksessa suoritettava niin, että hänen ikänsä ja kehitystasonsa otetaan huomioon, riippumatta siitä, tallennetaanko kuulustelu audiovisuaalisin keinoin vai ei.

(45)

Vapautensa menettäneet lapset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa. Jotta vältettäisiin vapaudenmenetys ja erityisesti lapsen tutkintavankeus missä tahansa menettelyn vaiheessa ennen kuin tuomioistuin on määrittänyt lopullisesti, onko lapsi tehnyt rikoksen, olisi siten toteutettava erityistoimia, koska vapaudenmenetykseen liittyy lapsen fyysiseen, henkiseen ja sosiaaliseen kehitykseen mahdollisesti vaikuttavia riskejä ja koska vapaudenmenetys saattaisi johtaa ongelmiin siltä osin kuin kyse on lapsen sopeutumisesta takaisin yhteiskuntaan. Jäsenvaltiot voisivat tehdä käytännön järjestelyjä, jotka koskevat tämän vaatimuksen soveltamista säilöönottotilanteissa, esimerkiksi laatia suuntaviivoja tai ohjeita poliisiviranomaisille. Tämä vaatimus ei joka tapauksessa rajoita poliisin tai muun lainvalvontaviranomaisen mahdollisuutta ottaa lapsi kiinni tapauksissa, joissa tämä vaikuttaa ensi arviolta olevan tarpeen, kuten esimerkiksi itse teossa tai välittömästi rikoksen tapahduttua.

(46)

Toimivaltaisten viranomaisten olisi aina harkittava toimenpiteitä, jotka ovat vaihtoehtoisia tutkintavankeudelle (vaihtoehtoiset toimenpiteet), ja tällaisten toimenpiteiden olisi oltava mahdollisuuksien mukaan niiden käytettävissä. Vaihtoehtoisiin toimenpiteisiin voisi kuulua lapsen kieltäminen olemasta tietyissä paikoissa, velvollisuus oleskella tietyssä paikassa, yhteydenpidon rajoittaminen tiettyjen henkilöiden kanssa, velvollisuus ilmoittautua toimivaltaisille viranomaisille, osallistuminen koulutusohjelmiin tai, lapsen suostumuksella, osallistuminen terapia- tai vieroitusohjelmiin.

(47)

Tuomioistuimen, joka voisi toimia myös yhden tuomarin kokoonpanossa, olisi tarkasteltava säännöllisesti uudelleen lapsen määräämistä tutkintavankeuteen. Tuomioistuin voisi suorittaa tällaisen säännöllisen uudelleentarkastelun joko viran puolesta taikka lapsen, lapsen avustajan tai tuomioistuimen ulkopuolisen oikeusviranomaisen, erityisesti syyttäjän, pyynnöstä. Jäsenvaltioiden olisi säädettävä asiaa koskevista käytännön järjestelyistä muun muassa sellaisen tilanteen osalta, jossa tuomioistuin on jo suorittanut säännöllisen uudelleentarkastelun viran puolesta ja lapsi tai lapsen avustaja pyytää uuden uudelleentarkastelun suorittamista.

(48)

Jos lapsi on tutkintavankeudessa, hänen olisi saatava osakseen erityisiä suojelutoimenpiteitä. Hänet on lapsen oikeuksia koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen 37 artiklan c alakohdan mukaan erityisesti pidettävä erillään aikuisista, paitsi jos katsotaan olevan lapsen edun mukaista toimia toisin. Kun tutkintavankeudessa oleva lapsi täyttää 18 vuotta, hänet olisi oltava mahdollista pitää edelleen erillään aikuisista, jos se on perusteltua kyseisen henkilön olosuhteet huomioon ottaen. Lasten haavoittuvuuden vuoksi olisi kiinnitettävä erityistä huomiota tapaan, jolla tutkintavankeudessa olevia lapsia kohdellaan. Lapsilla olisi oltava pääsy koulutukseen tarpeidensa mukaisesti.

(49)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että rikoksesta epäillyt tai syytetyt lapset, jotka poliisi on ottanut säilöön, pidetään erillään aikuisista, paitsi jos katsotaan olevan lapsen edun mukaista toimia toisin tai jos poikkeuksellisissa olosuhteissa ei ole käytännössä mahdollista toimia näin, edellyttäen, että lapset pidetään säilössä yhdessä aikuisten kanssa tavalla, joka on sopusoinnussa lapsen edun kanssa. Esimerkiksi harvaan asutuilla alueilla lapsia olisi voitava poikkeuksellisesti pitää poliisin säilössä aikuisten kanssa, paitsi jos tämä on lapsen edun vastaista. Tällaisissa tilanteissa toimivaltaisilta viranomaisilta olisi edellytettävä erityistä valppautta lapsen fyysisen koskemattomuuden ja hyvinvoinnin suojelemiseksi.

(50)

Lapsia olisi voitava pitää tutkintavankeudessa nuorten aikuisten kanssa, paitsi jos tämä on lapsen edun vastaista. Jäsenvaltioiden olisi määriteltävä, mitä henkilöitä pidetään nuorina aikuisina kansallisen lainsäädännön ja kansallisten menettelyjen mukaisesti. Jäsenvaltioita kannustetaan määrittelemään, että yli 24-vuotiaita ei pidetä nuorina aikuisina.

(51)

Jos lapsi on tutkintavankeudessa, jäsenvaltioiden olisi toteutettava tässä direktiivissä säädettyjä asianmukaisia toimenpiteitä. Tällaisilla toimenpiteillä olisi muun muassa varmistettava, että oikeus perhe-elämään toteutuu tosiasiallisesti ja säännöllisesti. Lapsella olisi oltava oikeus ylläpitää säännöllisesti yhteyksiä vanhempiinsa, perheeseensä ja ystäviinsä tapaamisten ja kirjeenvaihdon kautta, ellei lapsen etu tai oikeuden toteutuminen edellytä poikkeuksellisia rajoituksia.

(52)

Jäsenvaltioiden olisi myös toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä, joilla varmistetaan lapsen uskonnon- ja vakaumuksenvapauden kunnioittaminen. Jäsenvaltioiden olisi erityisesti pidätyttävä puuttumasta lapsen uskontoon tai vakaumukseen. Jäsenvaltioilta ei kuitenkaan vaadita aktiivisia toimia lapsen uskonnonharjoituksen tukemiseksi.

(53)

Jäsenvaltioiden olisi myös tarvittaessa toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä muissa vapaudenmenetystilanteissa. Toteutettujen toimenpiteiden olisi oltava oikeasuhteisia ja asianmukaisia vapaudenmenetyksen luonteeseen, kuten poliisin säilöönottoon tai tutkintavankeuteen, sekä sen kestoon nähden.

(54)

Ammattihenkilöiden, jotka ovat suorassa yhteydessä lapsiin, olisi otettava huomioon eri-ikäisten lasten erityistarpeet ja varmistettava, että menettelyjä mukautetaan vastaavasti. Kyseisille ammattihenkilöille olisi tätä varten annettava erityistä koulutusta lasten kanssa toimimisesta.

(55)

Lapsia olisi kohdeltava tavalla, joka soveltuu heidän ikäänsä, kehitystasoonsa ja ymmärtämiskykyynsä, ottaen huomioon heidän mahdolliset erityistarpeensa, mukaan lukien kommunikaatiovaikeudet.

(56)

Ottaen huomioon oikeusperinteiden ja -järjestelmien erot eri jäsenvaltioissa lasten yksityisyys rikosoikeudellisten menettelyjen aikana olisi varmistettava mahdollisimman hyvin, jotta muun muassa helpotetaan lasten sopeutumista takaisin yhteiskuntaan. Jäsenvaltioiden olisi säädettävä, että lapsia koskevat tuomioistuinkäsittelyt järjestetään yleensä suljetuin ovin, tai sallittava, että tuomioistuin tai tuomari voi päättää järjestää tällaiset käsittelyt suljetuin ovin. Tämä ei rajoita päätösten antamista julkisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan mukaisesti.

(57)

Lapsilla olisi oltava oikeus saada vanhempainvastuunkantaja mukaan tuomioistuinkäsittelyihin, joissa käsitellään heitä koskevia asioita. Jos lapsella on enemmän kuin yksi vanhempainvastuunkantaja, lapsella olisi oltava oikeus saada mukaan kaikki heistä, paitsi jos tämä ei ole käytännössä mahdollista toimivaltaisten viranomaisten kohtuullisiksi katsottavista toimista huolimatta. Jäsenvaltioiden olisi määrättävä käytännön järjestelyistä, jotka koskevat lasten oikeutta saada vanhempainvastuunkantaja mukaan tuomioistuinkäsittelyihin, joissa käsitellään heitä koskevia asioita, sekä ehdoista, joiden mukaisesti tuomioistuinkäsittelyssä mukana oleva henkilö voidaan tilapäisesti poistaa istunnosta. Tällaiset järjestelyt voivat koskea muun muassa tilannetta, jossa vanhempainvastuunkantaja ei voi tilapäisesti olla lapsen mukana tai jossa vanhempainvastuunkantaja ei halua käyttää mahdollisuutta olla lapsen mukana, edellyttäen, että lapsen etu otetaan huomioon.

(58)

Joissakin olosuhteissa, jotka voivat liittyä myös ainoastaan yhteen vanhempainvastuunkantajista, lapsella olisi oltava oikeus saada mukaan tuomioistuinkäsittelyihin muu sopiva aikuinen kuin vanhempainvastuunkantaja. Tällaisista olosuhteista on kyse esimerkiksi silloin, kun vanhempainvastuunkantajan mukanaolo saattaisi vaarantaa merkittävästi rikosoikeudellisen menettelyn, erityisesti jos objektiiviset ja tosiasialliset olosuhteet viittaavat siihen tai antavat aihetta epäillä, että todisteita saatetaan tuhota tai muuttaa, todistajiin saatetaan vaikuttaa tai vanhempainvastuunkantaja saattaa olla osallistunut väitettyyn rikolliseen toimintaan yhdessä lapsen kanssa.

(59)

Lapsella olisi tämän direktiivin mukaisesti oltava myös oikeus saada vanhempainvastuunkantaja mukaan muissa menettelyn vaiheissa, joissa lapsi on läsnä, kuten poliisikuulustelujen aikana.

(60)

Syytetyn oikeus olla henkilökohtaisesti läsnä oikeudenkäynnissä perustuu perusoikeuskirjan 47 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa määrättyyn oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaan oikeuteen, sellaisena kuin unionin tuomioistuin ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ovat sitä tulkinneet. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava asianmukaiset toimenpiteet lapsen kannustamiseksi olemaan läsnä häntä koskevassa oikeudenkäynnissä, mukaan lukien kutsumalla lapsi henkilökohtaisesti kuultavaksi ja lähettämällä kutsusta kopio vanhempainvastuunkantajalle tai, jos tämä olisi lapsen edun vastaista, muulle sopivalle aikuiselle. Jäsenvaltioiden olisi säädettävä käytännön järjestelyistä, jotka koskevat lapsen läsnäoloa oikeudenkäynnissä. Järjestelyihin voisi kuulua määräyksiä ehdoista, joiden mukaisesti lapsi voidaan tilapäisesti poistaa oikeudenkäynnistä.

(61)

Tiettyjä tässä direktiivissä säädettyjä oikeuksia olisi sovellettava etsittyyn lapseen siitä hetkestä, kun hänet pidätetään täytäntöönpanojäsenvaltiossa.

(62)

Eurooppalaista pidätysmääräystä koskeva menettely on keskeisen tärkeä rikosasioissa tehtävälle yhteistyölle jäsenvaltioiden välillä. Puitepäätökseen 2002/584/YOS sisältyvien määräaikojen noudattaminen on tällaisen yhteistyön kannalta olennaista. Kyseisiä määräaikoja olisi näin ollen noudatettava samalla kun etsittyjen lasten olisi voitava käyttää täysimääräisesti tämän direktiivin mukaisia oikeuksiaan eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä.

(63)

Jäsenvaltioiden olisi toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että tuomareilla ja syyttäjillä, jotka osallistuvat lapsia koskeviin rikosoikeudellisiin menettelyihin, on alan erityispätevyys tai tosiasiallinen mahdollisuus erityiseen koulutukseen, joka koskee etenkin lapsen oikeuksia, asianmukaista kuulustelutekniikkaa, lapsipsykologiaa ja lapsen tarpeisiin mukautettua viestinnän kieltä. Jäsenvaltioiden olisi myös toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä, joilla edistetään tällaisen erityisen koulutuksen antamista avustajille, jotka osallistuvat lapsia koskeviin rikosoikeudellisiin menettelyihin.

(64)

Jotta tämän direktiivin vaikuttavuutta voidaan seurata ja arvioida, on tarpeen kerätä saatavilla olevista tiedoista merkityksellistä tietoa tässä direktiivissä säädettyjen oikeuksien toteutumisesta. Näitä tietoja ovat oikeus- ja lainvalvontaviranomaisten tallentamat tiedot sekä mahdollisuuksien mukaan terveys- ja sosiaalipalvelujen keräämät hallinnolliset tiedot tässä direktiivissä säädettyjen oikeuksien osalta, erityisesti avustajan käyttöönsä saaneiden lasten määrä, toteutettujen yksilöllisten arviointien määrä, kuulusteluista tehtyjen audiovisuaalisten tallenteiden määrä ja vapautensa menettäneiden lasten määrä.

(65)

Jäsenvaltioiden olisi kunnioitettava tässä direktiivissä säädettyjä oikeuksia ja taattava, että ne toteutuvat ilman minkäänlaista syrjintää, joka perustuu rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansallisuuteen, etniseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, varallisuuteen, vammaisuuteen, syntyperään tai muuhun sellaiseen seikkaan.

(66)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuskirjassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa tunnustettuja perusoikeuksia ja periaatteita, mukaan lukien kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun kielto, oikeus vapauteen ja turvallisuuteen, yksityis- ja perhe-elämän kunnioittaminen, oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, lapsen oikeudet, vammaisten integroituminen yhteiskuntaan, oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, syyttömyysolettama ja oikeus puolustukseen. Tämä direktiivi olisi pantava täytäntöön näiden oikeuksien ja periaatteiden mukaisesti.

(67)

Tässä direktiivissä säädetään vähimmäissäännöistä. Jäsenvaltioiden olisi voitava laajentaa tässä direktiivissä säädettyjä oikeuksia paremman suojan tason tarjoamiseksi. Parempi suojan taso ei saisi olla este oikeusviranomaisten päätösten vastavuoroiselle tunnustamiselle, jota näiden vähimmäissääntöjen on tarkoitus helpottaa. Jäsenvaltioiden myöntämän suojan taso ei saisi milloinkaan alittaa perusoikeuskirjassa tai Euroopan ihmisoikeussopimuksessa määrättyjä vaatimuksia, sellaisina kuin unionin tuomioistuin ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin niitä tulkitsevat.

(68)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita, joita ovat yhteisten vähimmäisvaatimusten asettaminen rikosoikeudellisissa menettelyissä epäiltyjä ja syytettyjä lapsia koskeville menettelytakeille, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(69)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti nämä jäsenvaltiot eivät osallistu tämän direktiivin hyväksymiseen, direktiivi ei sido näitä jäsenvaltioita eikä sitä sovelleta näihin jäsenvaltioihin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mainitun pöytäkirjan 4 artiklan soveltamista.

(70)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän direktiivin hyväksymiseen, direktiivi ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan.

(71)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (10) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna,

a)

epäiltynä tai syytettynä rikosoikeudellisissa menettelyissä; tai

b)

puitepäätöksen 2002/584/YOS mukaisen eurooppalaista pidätysmääräystä koskevan menettelyn kohteena, jäljempänä ’etsitty’.

1)

’lapsella’ alle 18-vuotiasta henkilöä;

2)

’vanhempainvastuunkantajalla’ ketä tahansa henkilöä, jolla on vanhempainvastuu lapseen nähden;

3)

’vanhempainvastuulla’ oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka liittyvät lapsen henkilöön tai omaisuuteen ja jotka jollakin luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä on tuomioistuimen tuomion tai lain taikka voimassa olevan sopimuksen perusteella, mukaan lukien oikeus lapsen huoltoon ja tapaamisoikeus.

(1)

Neuvoston direktiiveihin 2004/114/EY (4) ja 2005/71/EY (5) olisi tehtävä muutoksia. Mainitut direktiivit olisi selkeyden vuoksi laadittava uudelleen.

(2)

Tällä direktiivillä on tarkoitus vastata direktiivien 2004/114/EY ja 2005/71/EY täytäntöönpanokertomuksissa esitettyyn tarpeeseen korjata havaitut puutteet, varmistaa, että avoimuutta ja oikeusvarmuutta lisätään, ja tarjota erilaisille unioniin tuleville kolmansien maiden kansalaisten ryhmille yhtenäinen oikeudellinen kehys. Direktiivillä olisi sen vuoksi yksinkertaistettava ja virtaviivaistettava voimassa olevia säännöksiä näiden ryhmien osalta yhdessä ja samassa välineessä. Huolimatta siitä, että näiden ryhmien välillä on eroja, niillä on myös yhteisiä piirteitä, minkä vuoksi niitä on mahdollista käsitellä yhteisessä säädöskehyksessä unionin tasolla.

(3)

Tällä direktiivillä on tarkoitus edistää Tukholman ohjelman tavoitetta lähentää kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksiä koskevaa jäsenvaltioiden lainsäädäntöä. Unionin ulkopuolelta saadaan maahanmuuton kautta erittäin osaavia ihmisiä, ja erityisesti opiskelijoiden ja tutkijoiden kysyntä on kasvussa. Heillä on tärkeä osa muodostettaessa unionin keskeistä voimavaraa, osaamispääomaa, ja varmistettaessa älykäs, kestävä ja osallistava kasvu, ja he edistävät tällä tavoin Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamista.

(4)

Direktiivien 2004/114/EY ja 2005/71/EY täytäntöönpanokertomuksissa huomautettiin tietyistä puutteista, jotka liittyivät lähinnä maahanpääsyn edellytyksiin, oikeuksiin, menettelyllisiin takeisiin, opiskelijoiden pääsyyn työmarkkinoille heidän opiskelunsa aikana ja EU:n sisäistä liikkuvuutta koskeviin säännöksiin. Lisäksi katsottiin, että oli tehtävä tiettyjä sellaisia kolmannen maan kansalaisryhmiä koskevia parannuksia, joiden osalta direktiivin soveltaminen on vapaaehtoista. Sittemmin toteutetuissa laajemmissa kuulemisissa on tuotu esiin myös tarve parantaa tutkijoiden ja opiskelijoiden työnhakumahdollisuuksia ja suojella paremmin au paireja, joita direktiivit 2004/114/EY ja 2005/71/EY eivät koske.

(5)

Vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen asteittaista perustamista varten Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa määrätään turvapaikkaa, maahanmuuttoa ja kolmansien maiden kansalaisten oikeuksien suojelua koskevien toimenpiteiden toteuttamisesta.

(6)

Tällä direktiivillä olisi edistettävä myös ihmisten välisiä yhteyksiä ja liikkuvuutta, jotka ovat unionin ulkoisen politiikan tärkeitä osatekijöitä, erityisesti kun on kyse Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvista maista ja unionin strategisista kumppaneista. Direktiivillä on tarkoitus paremmin myötävaikuttaa maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevaan kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan ja liikkuvuuskumppanuuksiin, jotka tarjoavat konkreettiset puitteet jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden väliselle vuoropuhelulle ja yhteistyölle, myös laillisen muuttoliikkeen helpottamisessa ja järjestämisessä.

(7)

Tässä direktiivissä säädettyjen tarkoitusten mukaisen muuttoliikkeen olisi edistettävä tietojen ja taitojen kartuttamista ja hankintaa. Se on hyödyksi niin muuttajalle itselleen kuin tämän alkuperämaalle ja asianomaiselle jäsenvaltiolle ja vahvistaa samalla kulttuurisia yhteyksiä ja lisää kulttuurien monimuotoisuutta.

(8)

Tällä direktiivillä olisi lisättävä unionin houkuttelevuutta paikkana, jossa harjoitetaan tutkimusta ja innovointia, ja parannettava unionin asemaa maailmanlaajuisessa kilpailussa lahjakkuuksista ja siten lisättävä unionin yleistä kilpailukykyä ja kasvua sekä luotava työpaikkoja, joilla edistetään BKT:n kasvua. Unionin avaaminen kolmansien maiden kansalaisille, jotka voidaan päästää maahan tutkimusta varten, on myös osa Innovaatiounioni-lippulaivahanketta. Avoimien työmarkkinoiden luominen unionin tutkijoille ja kolmansista maista tuleville tutkijoille on asetettu keskeiseksi tavoitteeksi myös eurooppalaisella tutkimusalueella, jolla tutkijat, tieteellinen tieto ja teknologia liikkuvat vapaasti.

(9)

On aiheellista helpottaa tutkimustoiminnan suorittamista varten maahanpääsyä hakevien kolmansien maiden kansalaisten maahanpääsyä sellaisen maahanpääsymenettelyn avulla, joka ei ole riippuvainen heidän oikeudellisesta asemastaan suhteessa vastaanottavaan tutkimusorganisaatioon eikä enää edellytä luvan lisäksi työluvan myöntämistä. Tämän menettelyn olisi perustuttava tutkimusorganisaatioiden ja jäsenvaltioiden maahanmuuttoviranomaisten väliseen yhteistyöhön. Tässä menettelyssä tutkimusorganisaatioille olisi annettava keskeinen asema maahanpääsymenettelyssä tutkimustoiminnan suorittamista varten maahanpääsyä hakevien kolmansien maiden kansalaisten unionin alueelle tulon helpottamiseksi ja menettelyn nopeuttamiseksi, ja samalla olisi säilytettävä ennallaan maahanmuuttopolitiikkaa koskevat jäsenvaltioiden toimivaltuudet. Tutkimusorganisaatioiden, jotka jäsenvaltioiden olisi voitava hyväksyä etukäteen, olisi voitava allekirjoittaa kolmannen maan kansalaisen kanssa tutkimustoiminnan toteuttamista koskeva vastaanottosopimus tai muu sopimus. Jäsenvaltioiden olisi myönnettävä vastaanottosopimuksen tai sopimuksen perusteella lupa, jos maahantulolle ja maassa oleskelulle asetetut edellytykset täyttyvät.

(10)

Toimet, joilla voidaan saavuttaa tavoite sijoittaa tutkimukseen 3 prosenttia suhteessa BKT:hen, koskevat suurelta osin yksityistä sektoria, minkä vuoksi tätä sektoria olisi tarvittaessa kannustettava palkkaamaan lisää tutkijoita lähivuosina.

(11)

Jotta Euroopan unioni olisi houkuttelevampi kolmansien maiden kansalaisille, jotka haluavat harjoittaa tutkimustoimintaa unionissa, heidän neuvoston direktiivissä 2003/86/EY (6) määritellyn mukaisten perheenjäsentensä olisi sallittava siirtyä heidän mukanaan ja kyseisiin perheenjäseniin olisi sovellettava EU:n sisäistä liikkuvuutta koskevia säännöksiä. Kyseisillä perheenjäsenillä olisi oltava myös pääsy työmarkkinoille ensimmäisessä jäsenvaltiossa ja pitkäaikaisen liikkuvuuden yhteydessä toisissa jäsenvaltioissa lukuun ottamatta poikkeuksellisia olosuhteita, kuten erittäin korkea työttömyysaste, jolloin jäsenvaltioilla olisi oltava enintään 12 kuukauden ajan mahdollisuus soveltaa tarveharkintaa, jolla osoitetaan, että paikkaa ei voida täyttää kotimaisilta työmarkkinoilta. Tässä direktiivissä säädettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta kaikkia direktiivin 2003/86/EY säännöksiä olisi sovellettava, mukaan lukien hylkäämistä tai peruuttamista tai hyväksynnän uusimatta jättämistä koskevat syyt. Näin ollen perheenjäsenille myönnetyt oleskeluluvat olisi voitava peruuttaa tai niiden uusiminen evätä, jos lupa, joka on myönnetty tutkijalle, jonka mukana he ovat tulleet, päättyy, eikä perheenjäsenillä ole oikeutta erilliseen oleskelulupaan.

(12)

Tämän direktiivin soveltamiseksi jäsenvaltioita olisi kannustettava kohtelemaan tohtorintutkintoa tekeviä henkilöitä tutkijoina, kun se on tarkoituksenmukaista.

(13)

Tämän direktiivin täytäntöönpano ei saisi kuitenkaan edistää aivovuotoa nousevan talouden maista tai kehitysmaista. Yhteistyössä alkuperämaiden kanssa olisi toteutettava toimenpiteitä, joilla pyritään tukemaan tutkijoiden palaamista alkuperämaihinsa tavoitteena kokonaisvaltaisen muuttoliikepolitiikan luominen.

(14)

Jotta koko Euroopan asemaa opintojen ja harjoittelun maailmanluokan osaamiskeskuksena voitaisiin edistää, olisi parannettava ja yksinkertaistettava niiden henkilöiden maahantulon ja oleskelun edellytyksiä, jotka haluavat tulla unioniin näitä tarkoituksia varten. Tämä vastaa Euroopan korkeakoulujärjestelmien nykyaikaistamissuunnitelman tavoitteita, erityisesti eurooppalaisen korkea-asteen koulutuksen kansainvälistymisen yhteydessä. Jäsenvaltioiden asiaa koskevan kansallisen lainsäädännön lähentäminen on osa tätä pyrkimystä. Tässä yhteydessä ja korkeakoulujen nykyaikaistamisesta annettujen neuvoston päätelmien (7) mukaisesti käsite ”korkeakoulutus” kattaa kaikki korkea-asteen oppilaitokset, joita voivat olla muun muassa yliopistot, korkeakoulut, ammattikorkeakoulut, teknologiainstituutit, ”grandes écoles”, kauppaoppilaitokset, tekniset oppilaitokset, Instituts Universitaires de Technologie (IUT), opistot, ammattikoulut, polytekniset oppilaitokset ja akatemiat.

(15)

Opetusministerien 19 päivänä kesäkuuta 1999 antamalla yhteisellä Bolognan julistuksella käynnistetyn Bolognan prosessin laajentaminen ja syventäminen on johtanut siihen, että korkeakoulujärjestelmät ovat keskenään vertailukelpoisempia, yhteensopivampia ja johdonmukaisempia osallistuvissa maissa ja muuallakin. Näin siksi, että jäsenvaltiot ovat tukeneet opiskelijoiden liikkuvuutta ja korkeakoulut ovat integroineet liikkuvuuden opetussuunnitelmiinsa. Tämä on tarpeen saada näkymään parempina opiskelijoihin sovellettavina EU:n sisäistä liikkuvuutta koskevina säännöksinä. Eurooppalaisen korkea-asteen koulutuksen tekeminen houkuttelevaksi ja kilpailukykyiseksi on yksi Bolognan julistuksen tavoitteista. Bolognan prosessi on johtanut eurooppalaisen korkeakoulutusalueen perustamiseen. Sen kolmiportainen tutkintorakenne, helposti ymmärrettävät ohjelmat ja tutkinnot samoin kuin tutkintojen viitekehyksen käyttöönotto ovat tehneet unionissa opiskelusta houkuttelevampaa kolmansien maiden kansalaisille.

(16)

Jäsenvaltioiden olisi määriteltävä tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvilta opiskelijoilta vaadittavien valmentavien opintojen kesto ja muut edellytykset kansallisen oikeutensa mukaisesti.

(17)

Todiste kolmannen maan kansalaisen hyväksymisestä johonkin korkeakouluun voi olla muun muassa kirjoittautumisen vahvistava kirje tai todistus.

(18)

Harjoittelijoiksi hakevien kolmansien maiden kansalaisten olisi esitettävä todiste korkeakoulututkinnosta, joka on saatu hakemuksen päiväystä edeltäneiden kahden vuoden aikana, tai osallistumisesta kolmannessa maassa opinto-ohjelmaan, joka johtaa korkeakoulututkintoon. Heidän olisi myös esitettävä harjoittelusopimus, jossa kuvaillaan harjoitteluohjelma, koulutustavoite tai oppimissisältö, jossa ilmoitetaan sen kesto ja harjoittelijoiden valvontaolosuhteet ja joka osoittaa, että he saavat todellista koulutusta eikä heitä käytetä tavallisina työntekijöinä. Lisäksi vastaanottavilta yksiköiltä voidaan edellyttää todisteita siitä, että harjoittelijalla ei korvata työntekijää. Jos kansallisessa lainsäädännössä, työehtosopimuksissa tai käytännöissä on jo määritetty harjoittelijoita koskevia erityisiä edellytyksiä, jäsenvaltioiden olisi voitava vaatia, että harjoittelijoiksi hakevien kolmansien maiden kansalaisten on täytettävä kyseiset erityisedellytykset.

(19)

Tämä direktiivi ei koske työsuhteisia harjoittelijoita, jotka tulevat unioniin töihin yrityksen sisäisen siirron yhteydessä, sillä he kuuluvat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/66/EU (8) soveltamisalaan.

(20)

Tällä direktiivillä olisi tuettava eurooppalaisen vapaaehtoispalvelun tavoitteita kehittää yhteisvastuullisuutta, keskinäistä ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta nuorten ja niiden yhteiskuntien keskuudessa, joissa he elävät, sekä vahvistaa osaltaan sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja edistää nuorten aktiivista osallistumista yhteiskunnallisiin asioihin. Jotta voidaan varmistaa mahdollisuus osallistua eurooppalaiseen vapaaehtoispalveluun yhtenäisesti kaikkialla unionissa, jäsenvaltioiden olisi sovellettava tämän direktiivin säännöksiä eurooppalaiseen vapaaehtoispalveluun hakeviin kolmannen maan kansalaisiin.

(21)

Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus soveltaa tämän direktiivin säännöksiä vaihto-oppilaisiin, muihin kuin eurooppalaisen vapaaehtoispalvelun piirissä työskenteleviin vapaaehtoistyöntekijöihin ja au paireihin, jotta heidän maahantuloaan ja oleskeluaan voitaisiin helpottaa ja varmistaa heidän oikeutensa.

(22)

Jos jäsenvaltiot päättävät soveltaa tätä direktiiviä vaihto-oppilaisiin, niitä kannustetaan varmistamaan, että oppilasvaihto-ohjelman tai opetushankkeen puitteissa yksinomaan vaihto-oppilaiden mukana saapuviin opettajiin sovellettava kansallinen maahanpääsymenettely vastaa tämän direktiivin mukaista vaihto-oppilaisiin sovellettavaa menettelyä.

(23)

Au pairina työskentely edistää osaltaan ihmisten välisiä yhteyksiä, sillä se antaa kolmannen maan kansalaisille tilaisuuden parantaa kielitaitoaan, lisätä tietämystään jäsenvaltioista ja luoda kulttuurisiteitä niihin. Samalla au pairin asemassa olevat kolmansien maiden kansalaiset voivat kuitenkin altistua hyväksikäytön riskeille. Jäsenvaltioiden olisi voitava soveltaa tämän direktiiviin säännöksiä au pairien maahantuloon ja oleskeluun, jotta voidaan varmistaa au pairien oikeudenmukainen kohtelu ja vastata heidän erityistarpeisiinsa.

(24)

Jos kolmannen maan kansalaiset voivat osoittaa saavansa kyseessä olevassa jäsenvaltiossa oleskelunsa ajan varoja avustuksen tai apurahan, voimassa olevan työsopimuksen tai sitovan työtarjouksen perusteella taikka oppilasvaihtojärjestön, harjoittelijoita vastaanottavan yksikön, vapaaehtoisjärjestön, isäntäperheen tai au paireja välittävän järjestön antaman rahallisen sitoumuksen perusteella, jäsenvaltioiden olisi otettava tällaiset varat huomioon arvioidessaan käytettävissä olevien varojen riittävyyttä. Jäsenvaltioiden olisi voitava vahvistaa ohjeellinen määrä, jonka ne katsovat ”riittäviksi varoiksi” ja joka saattaa vaihdella kolmansien maiden kansalaisten ryhmien välillä.

(25)

Jäsenvaltioita kehotetaan sallimaan se, että hakija esittää asiakirjoja ja tietoja jollakin asianomaisen jäsenvaltion määrittämällä unionin virallisella kielellä, joka on muu kuin sen oma virallinen kieli tai viralliset kielet.

(26)

Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus säätää hyväksymismenettelystä, jota sovelletaan julkisiin tai yksityisiin tutkimusorganisaatioihin taikka sekä julkisiin että yksityisiin tutkimusorganisaatioihin, jotka haluavat toimia tutkijan asemassa olevien kolmannen maan kansalaisten vastaanottajana, tai korkeakouluihin, jotka haluavat toimia opiskelijan asemassa olevien kolmannen maan kansalaisten vastaanottajana. Hyväksymisen olisi tapahduttava jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä tai hallinnollisessa käytännössä vahvistettujen menettelyjen mukaisesti. Hakemusten tekemistä hyväksytyille tutkimusorganisaatioille tai korkeakouluille olisi helpotettava, ja niiden olisi nopeutettava tutkimusta tai opiskelua varten unioniin tulevien kolmannen maan kansalaisten maahantuloa.

(27)

Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus säätää hyväksymismenettelystä, jota sovelletaan asianomaisiin vastaanottaviin yksiköihin, jotka haluavat toimia oppilaiden, harjoittelijoiden tai vapaaehtoistyöntekijöiden asemassa olevien kolmannen maan kansalaisten vastaanottajina. Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus soveltaa tätä menettelyä joihinkin tai kaikkiin vastaanottavien yksiköiden ryhmiin. Hyväksymisen olisi tapahduttava jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä tai hallinnollisessa käytännössä vahvistettujen menettelyjen mukaisesti. Hyväksytyille vastaanottaville yksiköille osoitettujen hakemusten olisi nopeutettava harjoittelua, vapaaehtoistyötä, oppilasvaihto-ohjelmia tai opetushankkeita varten unioniin tulevien kolmansien maiden kansalaisten maahantuloa.

(28)

Jos jäsenvaltiot ottavat käyttöön vastaanottaviin yksiköihin sovellettavia hyväksymismenettelyjä, niiden olisi voitava päättää joko sallia maahantulon ainoastaan hyväksyttyjen vastaanottavien yksiköiden kautta tai ottaa käyttöön hyväksymismenettelyn ja sallia samalla maahantulon myös muiden kuin hyväksyttyjen vastaanottavien yksiköiden kautta.

(29)

Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa jäsenvaltioiden oikeuteen myöntää lupia muuta kuin tässä direktiivissä säänneltyä opiskelua, tutkimusta tai harjoittelua varten kolmansien maiden kansalaisille, jotka eivät kuulu sen soveltamisalaan.

(30)

Kun kaikki maahanpääsyn yleiset ja erityiset edellytykset täyttyvät, jäsenvaltioiden olisi myönnettävä lupa määritetyissä aikarajoissa. Jos jäsenvaltio myöntää oleskelulupia vain alueellaan ja kaikki maahanpääsyyn liittyvät tämän direktiivin edellytykset täyttyvät, jäsenvaltion olisi myönnettävä asianomaiselle kolmannen maan kansalaiselle vaadittu viisumi ja varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset tekevät tässä tuloksellista yhteistyötä. Jos jäsenvaltio ei myönnä viisumeita, sen olisi myönnettävä asianomaiselle kolmannen maan kansalaiselle vastaava lupa, jolla sallitaan maahantulo.

(31)

Luvissa olisi mainittava kyseisen kolmannen maan kansalaisen asema. Jäsenvaltioiden olisi voitava ilmoittaa lisätietoja paperilla tai tallentaa ne sähköisesti edellyttäen, että tämä ei aiheuta lisävaatimuksia.

(32)

Tämän direktiivin nojalla myönnettävien lupien eripituisissa voimassaoloajoissa olisi otettava huomioon kunkin tämän direktiivin kattaman kolmansien maiden kansalaisten ryhmän oleskelun erityisluonne.

(33)

Jäsenvaltioilla olisi oltava oikeus määritellä, että opiskelijoiden oleskelun kesto ei ole pidempi kuin kansallisessa lainsäädännössä säädetty opintojen enimmäiskesto. Tältä osin opintojen enimmäiskestoon voitaisiin, mikäli kyseisen jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä näin säädetään, sisällyttää mahdollisuus pitkittää opintoja yhden tai kahden opintovuoden kertaamiseksi.

(34)

Jäsenvaltioiden olisi voitava periä hakijoilta maksu lupahakemusten käsittelystä ja ilmoituksista. Maksut eivät saa olla suuruudeltaan kohtuuttomia tai liiallisia, jotta niistä ei muodostuisi estettä tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamiselle.

(35)

Tämän direktiivin soveltamisalan mukaiset kolmansien maiden kansalaisille myönnettävät oikeudet eivät saisi riippua kunkin jäsenvaltion myöntämän luvan muodosta.

(36)

Maahanpääsy tämän direktiivin tarkoituksia varten olisi voitava evätä asianmukaisesti perustelluista syistä. Maahanpääsy olisi voitava yksittäistapauksessa evätä erityisesti, jos jäsenvaltio katsoo tosiseikkoihin perustuvan arvion mukaisesti ja suhteellisuusperiaatteen huomioon ottaen, että asianomainen kolmannen maan kansalainen on mahdollinen uhka yleiselle järjestykselle, yleiselle turvallisuudelle tai kansanterveydelle.

(37)

Tämän direktiivin tavoitteena ei ole säännellä kolmansien maiden kansalaisten maahanpääsyä ja oleskelua työntekoa varten, eikä sillä pyritä yhdenmukaistamaan työntekijöiden asemaa koskevia jäsenvaltioiden lainsäädäntöjä tai käytänteitä. On kuitenkin mahdollista, että tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien kolmansien maiden kansalaisryhmien katsotaan joissakin jäsenvaltioissa olevan työsuhteessa kansallisen lainsäädännön, työehtosopimusten tai käytänteiden nojalla. Jos jäsenvaltio katsoo tutkijan, vapaaehtoistyöntekijän, harjoittelijan tai au pairin asemassa olevan kolmannen maan kansalaisen olevan työsuhteessa, kyseisellä jäsenvaltiolla olisi edelleen oltava oikeus päättää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 79 artiklan 5 kohdan mukaisesti siitä, kuinka paljon asianomaiseen ryhmään tai asianomaisiin ryhmiin kuuluvia henkilöitä päästetään niiden alueelle.

(38)

Jos tutkijan, vapaaehtoistyöntekijän, harjoittelijan tai au pairin asemassa oleva kolmannen maan kansalainen hakee maahanpääsyä solmiakseen työsuhteen jäsenvaltiossa, kyseisellä jäsenvaltiolla olisi oltava mahdollisuus tehdä testi, jolla osoitetaan, että paikkaa ei voida täyttää kotimaisilta työmarkkinoilta.

(39)

Opiskelijoiden yhteydessä maahantulomäärien sääntelyä ei pitäisi soveltaa, vaikka opiskelijoille annettaisiin lupa työntekoon opintojen aikana tässä direktiivissä säädettyjen ehtojen mukaisesti, sillä opiskelijat hakevat lupaa päästä jäsenvaltion alueelle osallistuakseen päätoimisesti kokopäiväiseen opinto-ohjelmaan, johon voi kuulua pakollinen harjoittelujakso.

(40)

Jos tutkija, vapaaehtoistyöntekijä, harjoittelija tai au pair, jolle on myönnetty oikeus päästä jäsenvaltion alueelle, hakee luvan uusimista voidakseen solmia työsuhteen tai jatkaa sitä asianomaisessa jäsenvaltiossa, tällä jäsenvaltiolla olisi oltava mahdollisuus tehdä testi, jolla osoitetaan, että paikkaa ei voida täyttää kotimaisilta työmarkkinoilta. Tämä ei kuitenkaan koske tutkijoita, jotka jatkavat työsuhdettaan samassa vastaanottavassa yksikössä.

(41)

Jos maahanpääsyä koskevan hakemuksen perusteista on epäilyksiä, jäsenvaltioiden olisi voitava tehdä asiankuuluvia tarkastuksia tai vaatia todisteita, jotta voidaan arvioida tapauskohtaisesti hakemuksen kohteena olevaa tutkimusta, opintoja, harjoittelua, vapaaehtoistyötä, oppilasvaihto-ohjelmaa tai opetushanketta taikka au pairina työskentelyä ja torjua tässä direktiivissä säädetyn menettelyn väärinkäyttöä.

(42)

Jos esitetyt tiedot ovat puutteelliset, jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava hakijalle kohtuullisen ajan kuluessa, mitä lisätietoja vaaditaan, ja asetettava niiden toimittamista varten kohtuullinen määräaika. Jos lisätietoja ei ole toimitettu määräajan puitteissa, hakemus voitaisiin hylätä.

(43)

Kansallisten viranomaisten olisi ilmoitettava hakemusta koskevasta päätöksestä hakijalle. Niiden olisi tehtävä se kirjallisesti mahdollisimman pian ja viimeistään tässä direktiivissä määritetyn määräajan kuluessa.

(44)

Tämän direktiivin tavoitteena on helpottaa tutkijoiden ja opiskelijoiden EU:n sisäistä liikkuvuutta muun muassa keventämällä liikkuvuuteen liittyvää hallinnollista taakkaa monissa jäsenvaltioissa. Tämän vuoksi tällä direktiivillä perustetaan erityinen EU:n sisäinen liikkuvuusjärjestelmä, jonka nojalla kolmannen maan kansalainen, jolle ensimmäinen jäsenvaltio on myöntänyt luvan tutkimusta tai opiskelua varten, voi saapua yhteen tai useampaan jäsenvaltioon, oleskella siellä ja suorittaa siellä osan tutkimuksestaan tai opinnoistaan tämän direktiivin mukaisten liikkuvuutta koskevien säännösten mukaisesti.

(45)

Jotta tutkijat voisivat liikkua helposti tutkimusorganisaatiosta toiseen tutkimustoimintaan liittyvässä tarkoituksessa, heitä koskevan lyhytaikaisen liikkuvuuden olisi katettava oleskelut toisessa jäsenvaltiossa enintään 180 päivän ajan minkä tahansa 360 päivän jakson aikana jäsenvaltiota kohden. Tutkijoita koskevan pitkäaikaisen liikkuvuuden olisi katettava oleskelut yhdessä tai useammassa toisessa jäsenvaltiossa yli 180 päivän ajan jäsenvaltiota kohden. Tutkijan perheenjäsenten olisi voitava siirtyä hänen mukanaan liikkuvuuden aikana. Menettely, jota sovelletaan tutkijan mukana siirtyviin perheenjäseniin, olisi yhdenmukaistettava tutkijaan sovellettavan menettelyn kanssa.

(46)

Unionin tai monenvälisten ohjelmien piirissä olevien opiskelijoiden taikka kahden tai useamman korkeakoulun välillä tehdyn sopimuksen nojalla opiskelevien opiskelijoiden osalta tässä direktiivissä olisi säädettävä yhteen tai useampaan toiseen jäsenvaltioon suuntautuvasta liikkuvuudesta enintään 360 päivän jakson aikana jäsenvaltiota kohden, jotta voidaan varmistaa näiden opiskelijoiden opintojen jatkuvuus.

(47)

Jos tutkija tai opiskelija siirtyy toiseen jäsenvaltioon ilmoitusmenettelyn perusteella ja tarvitsee asiakirjaa, joka helpottaa hänen mahdollisuuksiaan käyttää palveluja ja oikeuksia, toisen jäsenvaltion olisi voitava myöntää asiakirja, jolla osoitetaan, että tutkijalla tai opiskelijalla on oikeus oleskella kyseisen jäsenvaltion alueella. Tämä asiakirja ei voi olla lisäedellytys tässä direktiivissä säädettyjen oikeuksien käyttämiselle, ja sen olisi oltava luonteeltaan ainoastaan toteava.

(48)

Vaikka tällä direktiivillä perustetulla liikkuvuusjärjestelmällä olisi luotava itsenäisiä sääntöjä, jotka koskevat maahantuloa ja oleskelua tarkoituksena tehdä tutkimusta tai opiskella muissa kuin alkuperäisen luvan antaneissa jäsenvaltioissa, kaikkia muita Schengenin säännöstön asiaankuuluvien määräysten mukaisia sääntöjä henkilöiden liikkumisesta rajojen yli olisi edelleen sovellettava.

(49)

Jos luvan on myöntänyt jäsenvaltio, joka ei sovella Schengenin säännöstöä täysimääräisesti, ja tutkija, hänen perheenjäsenensä tai opiskelija ylittää EU:n sisäisen liikkuvuuden yhteydessä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/399 (9) tarkoitetun ulkorajan, jäsenvaltiolla olisi oltava oikeus vaatia todisteita siitä, että tutkija tai opiskelija on siirtymässä sen alueelle tutkimustyön tai opintojen vuoksi tai että perheenjäsenet ovat siirtymässä sen alueelle tutkijan mukana liikkuvuuden puitteissa. Lisäksi jos kyseessä on asetuksessa (EU) 2016/399 tarkoitettu ulkorajan ylitys, Schengenin säännöstöä täysimääräisesti soveltavien jäsenvaltioiden olisi haettava tietoa Schengenin tietojärjestelmästä ja evättävä maahantulo tai vastustettava liikkuvuutta niiden henkilöiden osalta, joista on mainitussa järjestelmässä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1987/2006 (10) tarkoitettu kuulutus maahantulon tai maassa oleskelun epäämiseksi.

(50)

Tällä direktiivillä toisille jäsenvaltioille olisi annettava lupa vaatia, että tutkija tai opiskelija, joka siirtyy ensimmäisen jäsenvaltion myöntämän luvan nojalla eikä enää täytä liikkuvuutta koskevia ehtoja, poistuu jäsenvaltion alueelta. Jos tutkijalla tai opiskelijalla on ensimmäisen jäsenvaltion myöntämä voimassa oleva lupa, toisen jäsenvaltion olisi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115/EY (11) mukaisesti voitava vaatia, että hän palaa ensimmäiseen jäsenvaltioon. Jos toinen jäsenvaltio sallii liikkuvuuden ensimmäisen jäsenvaltion myöntämän luvan perusteella ja kyseinen lupa on peruutettu tai sen voimassaolo on päättynyt liikkuvuuden aikana, toisen jäsenvaltion olisi voitava joko tehdä direktiivin 2008/115/EY mukaisesti päätös tutkijan tai opiskelijan palauttamisesta kolmanteen maahan tai vaatia viipymättä ensimmäiseltä jäsenvaltiolta, että se sallii paluun alueelleen. Jälkimmäisessä tapauksessa ensimmäisen jäsenvaltion olisi annettava tutkijalle tai opiskelijalle asiakirja, jolla sallitaan paluu sen alueelle.

(51)

Unionin maahanmuuttopolitiikan ja -sääntöjen sekä tutkijoiden ja opiskelijoiden liikkuvuutta unionissa edistävien unionin politiikkatoimien ja ohjelmien olisi täydennettävä toisiaan paremmin. Jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon toisiin jäsenvaltioihin suuntautuva suunniteltu liikkuvuus niiden määrittäessä tutkijoille ja opiskelijoille myönnettävän luvan kestoa liikkuvuutta koskevien säännösten mukaisesti. Liikkuvuustoimenpiteitä sisältävien unionin tai monenvälisten ohjelmien taikka kahden tai useamman korkeakoulun välisten sopimusten piiriin kuuluvilla tutkijoilla ja opiskelijoilla olisi oltava oikeus saada lupa vähintään kahdeksi vuodeksi edellyttäen, että he täyttävät asiaankuuluvat maahantulon edellytykset tänä aikana.

(52)

Voidakseen rahoittaa osan opiskelukustannuksistaan ja mahdollisuuksien mukaan kartuttaa käytännön kokemustaan on opiskelijoilla oltava mahdollisuus päästä opintojensa aikana sen jäsenvaltion työmarkkinoille, jossa opintoja suoritetaan, tässä direktiivissä säädetyin edellytyksin. Tätä tarkoitusta varten opiskelijoiden olisi sallittava työskennellä tietty tässä direktiivissä määritetty vähimmäistuntimäärä. Periaatetta, jonka mukaan opiskelijoilla on oikeus päästä työmarkkinoille, olisi noudatettava pääsääntönä. Poikkeuksellisissa olosuhteissa jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava ottaa kansallinen työmarkkinatilanteensa huomioon.

(53)

Unionissa valmistuville opiskelijoille, jotka aikovat kartoittaa työmahdollisuuksia tai perustaa yrityksen, olisi annettava mahdollisuus jäädä kyseisen jäsenvaltion alueelle tässä direktiivissä määritellyksi ajanjaksoksi. Tällä tavoin pyritään osaltaan varmistamaan, että hyvin koulutettua työvoimaa on käytössä tulevaisuutta varten. Tutkijoille olisi myös annettava tämä mahdollisuus, kun he ovat saaneet vastaanottosopimuksessa määritellyn tutkimushankkeen päätökseen. Tätä koskevan oleskeluluvan myöntämiseksi opiskelijoita ja tutkijoita voidaan pyytää esittämään tämän direktiivin vaatimusten mukaisia todisteita. Jäsenvaltion myönnettyä heille tällaisen oleskeluluvan heidän ei olisi enää katsottava olevan tutkijoita tai opiskelijoita tässä direktiivissä tarkoitetussa merkityksessä. Jäsenvaltioiden olisi voitava tarkistaa tässä direktiivissä vahvistetun vähimmäisajan päätyttyä, onko heillä todellisia mahdollisuuksia työllistyä tai käynnistää yritystoiminta. Tämä mahdollisuus ei vaikuta muihin kansallisessa lainsäädännössä säädettyihin muita tarkoituksia koskeviin ilmoittamisvelvollisuuksiin. Työmahdollisuuksien kartoittamiseen tai yrityksen perustamiseen myönnettyyn lupaan ei pitäisi sisältyä automaattista oikeutta päästä työmarkkinoille tai perustaa yritys. Jäsenvaltioilla olisi oltava oikeus ottaa huomioon työmarkkinatilanteensa, kun kolmannen maan kansalainen, jolle on myönnetty lupa jäädä jäsenvaltion alueelle työpaikan etsimistä tai yrityksen perustamista varten, hakee työlupaa jonkin toimen hoitamiseksi.

(54)

Tämän direktiivin kattama kolmansien maiden kansalaisten oikeudenmukainen kohtelu olisi taattava Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 79 artiklan mukaisesti. Tutkijoita olisi kohdeltava yhdenvertaisesti asianomaisten jäsenvaltioiden kansalaisten kanssa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/98/EU (12) 12 artiklan 1 ja 4 kohdan osalta, jollei kyseinen jäsenvaltio sovella mahdollisuutta rajoittaa yhdenvertaista kohtelua tässä direktiivissä säädetyissä erityistapauksissa. Direktiiviä 2011/98/EU sekä mainitussa direktiivissä säädettyjä rajoituksia olisi edelleen sovellettava opiskelijoihin. Direktiiviä 2011/98/EU olisi sovellettava harjoittelijoihin, vapaaehtoistyöntekijöihin ja au paireihin, kun heidän katsotaan olevan työsuhteessa kyseisessä jäsenvaltiossa. Harjoittelijoita, vapaaehtoistyöntekijöitä ja au paireja, joiden ei katsota olevan työsuhteessa kyseisessä jäsenvaltiossa, samoin kuin vaihto-oppilaita olisi kohdeltava yhdenvertaisesti kyseisen jäsenvaltion kansalaisten kanssa tässä direktiivissä säädettyjen vähimmäisoikeuksien osalta. Näitä ovat oikeus saada tavaroita ja palveluja, joihin eivät kuulu opintotuki tai -laina.

(55)

Yhdenvertainen kohtelu, joka koskee tutkijoita ja opiskelijoita samoin kuin harjoittelijoita, vapaaehtoistyöntekijöitä ja au paireja, joiden katsotaan olevan työsuhteessa kyseisessä jäsenvaltiossa, kattaa yhdenvertaisen kohtelun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004 (13) 3 artiklassa luetelluilla sosiaaliturvan aloilla. Tällä direktiivillä ei yhdenmukaisteta jäsenvaltioiden sosiaaliturvalainsäädäntöä. Sillä ainoastaan sovelletaan yhdenvertaisen kohtelun periaatetta sosiaaliturvan alalla sen soveltamisalaan kuuluviin kolmannen maan kansalaisiin. Tällä direktiivillä ei myöskään anneta oikeuksia tapauksissa, jotka eivät kuulu unionin lainsäädännön soveltamisalaan, kuten suhteessa kolmannessa maassa asuviin perheenjäseniin. Tämän ei pitäisi kuitenkaan vaikuttaa niiden edunsaajien oikeuteen, joilla on tilanteen mukaan tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluviin kolmannen maan kansalaisiin perustuvia oikeuksia perhe-eläkkeeseen kolmannessa maassa asuessaan.

(56)

Monissa jäsenvaltioissa oikeus perhe-etuuksiin edellyttää tiettyä yhteyttä kyseiseen jäsenvaltioon, sillä etuuksilla on tarkoitus tukea väestörakenteen myönteistä kehitystä työvoiman turvaamiseksi tulevaisuudessa kyseisessä jäsenvaltiossa. Jos tutkija ja hänen mukanaan tulevat perheenjäsenet oleskelevat kyseisessä jäsenvaltiossa tilapäisesti, tämän direktiivin ei pitäisi vaikuttaa jäsenvaltioiden oikeuteen rajoittaa tietyin edellytyksin yhdenvertaista kohtelua perhe-etuuksien osalta.

(57)

Jäsenvaltioiden välisen liikkuvuuden ollessa kyseessä sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 1231/2010 (14). Sosiaaliturvan osalta tässä direktiivissä ei tulisi antaa niille kolmansien maiden kansalaisille, joilla on jäsenvaltioiden rajat ylittäviä intressejä, enempää oikeuksia, kuin mitä jo unionin oikeus edellyttää.

(58)

Tämän direktiivin soveltaminen ei saisi estää soveltamasta unionin oikeuteen tai sovellettaviin kansainvälisiin välineisiin sisältyviä suotuisampia säännöksiä.

(59)

Jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten olisi myönnettävä tässä direktiivissä säädetyt oleskeluluvat käyttäen neuvoston asetuksen (EY) N:o 1030/2002 (15) mukaista yhtenäistä kaavaa.

(60)

Kunkin jäsenvaltion olisi varmistettava, että yleisön saatavissa on, muun muassa internetin kautta, riittävää ja säännöllisesti päivitettyä tietoa tämän direktiivin tarkoituksia varten hyväksytyistä vastaanottavista yksiköistä sekä edellytyksistä ja menettelyistä, jotka koskevat kolmansien maiden kansalaisten pääsyä jäsenvaltioiden alueelle tämän direktiivin tarkoituksia varten.

(61)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja perusoikeuksia ja noudatetaan siinä tunnustettuja periaatteita Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan mukaisesti.

(62)

Jäsenvaltioiden olisi pantava tämän direktiivin säännökset täytäntöön sukupuoleen, rotuun, ihonväriin, etniseen taikka yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen katsomatta.

(63)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (16) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

(64)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on tutkimusta, opiskelua, harjoittelua ja eurooppalaista vapaaehtoispalvelua, joita koskevat pakottavat säännökset, sekä oppilasvaihtoa tai muun kuin eurooppalaisen vapaaehtoispalvelun piirissä tehtävää vapaaehtoistyötä tai au pairina työskentelyä varten, joita koskevat vapaaehtoiset säännökset, tapahtuvalle kolmansien maiden kansalaisten maahantulolle ja oleskelulle asetettavien edellytysten määrittely, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(65)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevien 1 ja 2 artiklan sekä 4 a artiklan 1 kohdan mukaisesti nämä jäsenvaltiot eivät osallistu tämän direktiivin hyväksymiseen, direktiivi ei sido näitä jäsenvaltioita eikä sitä sovelleta näihin jäsenvaltioihin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mainitun pöytäkirjan 4 artiklan soveltamista.

(66)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän direktiivin hyväksymiseen, direktiivi ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan.

(67)

Velvollisuus saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajoitettava koskemaan ainoastaan niitä säännöksiä, joilla muutetaan direktiivien 2004/114/EY ja 2005/71/EY sisältöä. Velvollisuus saattaa sisällöltään muuttumattomat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä perustuu mainittuihin direktiiveihin.

(68)

Tällä direktiivillä ei ole vaikutusta jäsenvaltioiden velvollisuuteen noudattaa liitteessä I olevassa B osassa olevia määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava siinä luetellut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja tuossa osassa mainittuja soveltamispäiviä,

(1)

Neuvoston direktiiviä 1999/32/EY (3) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osilta (4). Sen vuoksi mainittu direktiivi olisi selkeyden ja järkeistämisen takia kodifioitava.

(2)

Ympäristöä koskevissa unionin toimintaohjelmissa ja erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 1600/2002/EY (5) hyväksytyssä kuudennessa ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa ja Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 1386/2013/EU (6) hyväksytyssä seitsemännessä ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa vahvistetun unionin ympäristöpolitiikan yhtenä tavoitteena on saavuttaa sellainen ilmanlaatu, josta ei aiheudu merkittäviä kielteisiä vaikutuksia ja riskejä ihmisten terveydelle ja ympäristölle.

(3)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 191 artiklan 2 kohdassa määrätään, että unionin ympäristöpolitiikalla pyritään suojelun korkeaan tasoon unionin eri alueiden tilanteiden erilaisuus huomioon ottaen.

(4)

Tässä direktiivissä säädetään unionissa käytettävän raskaan polttoöljyn, kaasuöljyn, meriliikenteessä käytettävän kaasuöljyn ja meriliikenteessä käytettävän dieselöljyn sallitusta enimmäisrikkipitoisuudesta.

(5)

Meriliikenteessä käytettävien erittäin rikkipitoisten polttoaineiden palamisesta aiheutuvat laivaliikenteen päästöt lisäävät rikkidioksidin ja hiukkasten aiheuttamaa ilman pilaantumista ja vahingoittavat siten ihmisten terveyttä ja ympäristöä sekä lisäävät happamien laskeumien muodostumista. Ilman tässä direktiivissä säädettyjä toimenpiteitä meriliikenteestä aiheutuvat päästöt olisivat pian ylittäneet kaikki mantereella sijaitsevista päästölähteistä peräisin olevat päästöt.

(6)

Happamoituminen ja ilmakehän rikkidioksidi vahingoittavat herkkiä ekosysteemejä, vähentävät biologista monimuotoisuutta ja ympäristön virkistysarvoa sekä heikentävät viljantuotantoa ja metsien kasvua. Kaupungeissa happosade voi aiheuttaa huomattavaa vahinkoa rakennuksille ja rakennuskulttuuriperinnölle. Rikkidioksidin aiheuttama ilman pilaantuminen voi myös vaikuttaa merkittävästi ihmisten terveyteen erityisesti hengitystiesairauksista kärsivissä väestöryhmissä.

(7)

Happamoituminen on valtioiden rajat ylittävä ilmiö, joka vaatii niin unionin kuin myös kansallisia tai paikallisia ratkaisuja.

(8)

Rikkidioksidipäästöt myötävaikuttavat hiukkasten muodostumiseen ilmakehässä.

(9)

Laiturissa olevien alusten aiheuttama ilman pilaantuminen on suuri ongelma monille satamakaupungeille, jotka pyrkivät saavuttamaan ilman laatua koskevat unionin raja-arvot.

(10)

Jäsenvaltioiden olisi edistettävä maalla olevista sähköverkoista toimitettavan sähkön käyttöä, koska nykyisiin aluksiin tuotetaan yleensä sähköä apumoottorein.

(11)

Unioni ja yksittäiset jäsenvaltiot ovat valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevan 13 päivänä marraskuuta 1979 tehdyn YK:n Euroopan talouskomission yleissopimuksen osapuolia. Rikkidioksidin aiheuttamien ilman epäpuhtauksien valtiosta toiseen kulkeutumista koskevassa YK:n Euroopan talouskomission toisessa pöytäkirjassa määrätään, että sopimuspuolten olisi vähennettävä rikkidioksidipäästöjä ensimmäisessä pöytäkirjassa sovitut 30 prosenttia tai enemmän, ja YK:n Euroopan talouskomission toisen pöytäkirjan lähtökohtana on, että kuormitus- ja pitoisuusrajat ylittyvät jatkuvasti tietyillä herkillä alueilla. Tarvitaan lisätoimia rikkidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Sopimuspuolten olisi siksi edelleen vähennettävä huomattavasti rikkidioksidipäästöjä.

(12)

Luonnostaan pieninä määrinä öljyssä ja kivihiilessä esiintyvän rikin on vuosikymmeniä tiedetty olevan huomattava rikkidioksidipäästöjen lähde, joka aiheuttaa happosateita ja on yksi merkittävimmistä useiden kaupunki- ja teollisuusalueiden ilman pilaantumisen syistä.

(13)

Tutkimukset ovat osoittaneet, että hyöty tämän direktiivin mukaisella polttoaineiden rikkipitoisuuden alentamisella aikaan saatavasta rikkipäästöjen vähentämisestä on usein huomattavasti suurempi kuin teollisuudelle koituvaksi arvioidut kustannukset. Nestemäisten polttoaineiden rikkipitoisuuden alentamiseen tarvittavaa teknologiaa on jo saatavilla ja se on yleisessä käytössä.

(14)

SEUT 193 artiklan mukaisesti tämän direktiivin ei tulisi estää jäsenvaltioita pitämästä voimassa tai toteuttamasta tiukempia suojatoimenpiteitä, joilla pyritään kannustamaan meriliikenteessä käytettävien polttoaineiden enimmäisrikkipitoisuutta koskevien säännösten täytäntöönpanoa varhaisessa vaiheessa esimerkiksi käyttämällä päästönvähentämismenetelmiä rikin oksidipäästöjen valvonta-alueiden ulkopuolella. Tällaisten toimenpiteiden on oltava sopusoinnussa perustamissopimusten kanssa ja niistä on ilmoitettava komissiolle.

(15)

Ennen kuin jäsenvaltio ottaa käyttöön uusia, tiukempia suojatoimenpiteitä, sen on ilmoitettava suunnitellut toimenpiteet komissiolle Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/1535 (7) mukaisesti.

(16)

SEUT-sopimuksessa edellytetään, että unionin syrjäisimpien alueiden, joita ovat Ranskan merentakaiset departementit, Azorit, Madeira ja Kanariansaaret, erityispiirteet otetaan huomioon.

(17)

Asetettaessa raskaan polttoöljyn rikkipitoisuuden rajaa on aiheellista säätää niitä jäsenvaltioita ja alueita koskevista poikkeuksista, joissa ympäristöolosuhteet sen sallivat.

(18)

Kun raskaan polttoöljyn rikkipitoisuudelle vahvistetaan raja-arvot on myös asianmukaista säätää poikkeusluvasta sen käyttöön polttolaitoksissa, jotka täyttävät Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/80/EY (8) tai Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/75/EU (9) liitteessä V vahvistetut päästöjen raja-arvot.

(19)

Tämän direktiivin 3 artiklan 2 kohdan d alakohdan tai 3 artiklan 3 kohdan c alakohdan soveltamisalan ulkopuolelle jäävien jalostamojen polttolaitosten keskimääräiset rikkidioksidipäästöt eivät saisi ylittää direktiivissä 2001/80/EY tai direktiivin 2010/75/EU liitteessä V tai jossakin niiden tulevassa tarkistuksessa asetettuja rajoja. Jäsenvaltioiden on tätä direktiiviä soveltaessaan pidettävä mielessä, että muilla kuin 2 artiklassa tarkoitetuilla polttoaineilla korvaamisesta ei saisi aiheutua happamoittavien pilaavien aineiden päästöjen lisääntymistä.

(20)

Vuonna 2008 Kansainvälinen merenkulkujärjestö (IMO) antoi päätöslauselman, jolla muutettiin alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä vuonna 1973 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna siihen liittyvällä pöytäkirjalla 1978, jäljempänä ’MARPOL-yleissopimus’, muuttamisesta vuonna 1997 tehdyn pöytäkirjan liitettä VI, jonka määräyksillä pyritään ehkäisemään laivojen aiheuttamaa ilman pilaantumista. Marpol-yleissopimuksen tarkistettu liite VI tuli voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2010.

(21)

Marpol-yleissopimuksen tarkistetussa liitteessä VI muun muassa vahvistetaan entistä tiukemmat rikkipitoisuuden raja-arvot rikin oksidipäästöjen valvonta-alueilla meriliikenteessä käytettäville polttoaineille (1,00 prosenttia 1 päivästä heinäkuuta 2010 ja 0,10 prosenttia 1 päivästä tammikuuta 2015) sekä näiden alueiden ulkopuolella meriliikenteessä käytettäville polttoaineille (3,50 prosenttia 1 päivästä tammikuuta 2012 ja periaatteessa 0,50 prosenttia 1 päivästä tammikuuta 2020). Useimpien jäsenvaltioiden on kansainvälisten sitoumustensa mukaisesti edellytettävä, että alukset käyttävät 1 päivästä heinäkuuta 2010 alkaen rikin oksidipäästöjen valvonta-alueilla polttoainetta, jonka rikkipitoisuus on enintään 1,00 prosenttia. Jotta voidaan varmistaa yhdenmukaisuus kansainvälisen oikeuden kanssa ja uusien maailmanlaajuisesti vahvistettujen rikkiä koskevien vaatimusten asianmukainen täytäntöönpanon valvonta unionissa, tämän direktiivin olisi oltava Marpol-yleissopimuksen tarkistetun liitteen VI mukainen. Jotta voidaan varmistaa aluksissa polttoaineeseen tai teknologiaan perustuvan vaatimusten noudattamisen edellyttämä alusten käyttämän polttoaineen vähimmäislaatu, unionissa ei tulisi sallia sellaisten meriliikenteessä käytettävien polttoaineiden käyttöä, joiden rikkipitoisuus ylittää 3,50 painoprosentin yleisen raja-arvon, paitsi jos kyse on sellaisiin aluksiin toimitettavista polttoaineista, jotka käyttävät suljetuissa järjestelmissä toimivia päästönvähentämismenetelmiä.

(22)

Marpol-yleissopimuksen liitettä VI voidaan muuttaa rikin oksidipäästöjen valvonta-alueiden osalta IMOn menettelyjen mukaisesti. Mikäli Marpol-yleissopimuksen liitteeseen VI tehdään muita rikin oksidipäästöjen valvonta-alueille asetettujen raja-arvojen soveltamista koskevia muutoksia, vapautusten soveltaminen mukaan luettuna, komission olisi tarkasteltava kyseisiä muutoksia ja annettava tarvittaessa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti viipymättä aiheellinen ehdotus tämän direktiivin mukauttamiseksi kaikilta osin rikin oksidipäästöjen valvonta-alueita koskeviin IMOn sääntöihin.

(23)

Otettaessa käyttöön uusia päästöjen valvonta-alueita olisi noudatettava Marpol-yleissopimuksen liitteen VI mukaista IMO-prosessia, ja sitä olisi tuettava hyvin perustelluilla tosiseikoilla, jotka perustuvat ympäristöä koskeviin ja taloudellisiin syihin, ja tieteellisellä näytöllä.

(24)

Jäsenvaltioiden olisi Marpol-yleissopimuksen tarkistetussa liitteessä VI olevan 18 säännön mukaisesti pyrittävä varmistamaan tämän direktiivin vaatimukset täyttävien meriliikenteessä käytettävien polttoaineiden saatavuus.

(25)

Kun otetaan huomioon ympäristöpolitiikan ja laivaliikenteen päästöjen maailmanlaajuiset vaikutukset, kunnianhimoiset päästönormit olisi otettava käyttöön maailmanlaajuisesti.

(26)

Unioni puoltaa jatkossakin rikin oksidien päästöille alttiiden alueiden tehokkaampaa suojelua ja bunkkeripolttoöljyn yleisen raja-arvon alentamista IMOssa.

(27)

Matkustaja-alukset liikennöivät enimmäkseen satamissa tai rannikkoalueiden lähellä, ja ne vaikuttavat merkittävästi ihmisten terveyteen ja ympäristöön. Ilman laadun parantamiseksi satamien ja rannikkojen läheisyydessä näiden alusten edellytetään käyttävän meriliikenteen polttoainetta, jonka enimmäisrikkipitoisuus on 1,50 prosenttia, kunnes kaikkiin jäsenvaltioiden aluemerillä, talousvyöhykkeillä ja epäpuhtauksien valvontavyöhykkeillä liikennöiviin aluksiin sovelletaan tiukempia rikkiä koskevia vaatimuksia.

(28)

Komission olisi tutkittava muita keinoja, joilla mahdollistetaan kaasumoottoreiden käyttöönotto aluksissa ja rohkaistaan siihen, jotta siirtyminen uusiin moottoriteknologioihin, joiden avulla meriliikenteen päästöjä voidaan vähentää edelleen huomattavasti, olisi helpompaa.

(29)

Merellä käytettävien polttoaineiden rikkipitoisuuteen liittyvien velvoitteiden asianmukainen täytäntöönpano on tarpeen, jotta tämän direktiivin tavoitteet voidaan saavuttaa. Direktiivin 1999/32/EY täytäntöönpanosta saadut kokemukset osoittavat, että tarvitaan voimakkaampaa seuranta- ja täytäntöönpanon valvontajärjestelmää mainitun direktiivin asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi. Tämän vuoksi on tarpeen, että jäsenvaltiot varmistavat riittävän tiheän ja tarkan näytteidenoton markkinoille saatetusta tai laivoilla käytetystä meriliikenteen polttoaineesta sekä alusten lokikirjojen ja polttoaineen luovutustodistusten säännöllisen tarkastamisen. Lisäksi on tarpeen, että jäsenvaltiot ottavat käyttöön tämän direktiivin säännösten rikkomisen varalta tehokkaiden, oikeasuhteisten ja varoittavien seuraamusten järjestelmän. Tietojen avoimuuden varmistamiseksi on myös asianmukaista säätää, että meriliikenteessä käytettävien polttoaineiden paikallisten toimittajien rekisteri on saatettava julkisesti saataville.

(30)

Meriliikenteessä käytettävien polttoaineiden rikkipitoisuuden alhaisten raja-arvojen noudattaminen erityisesti rikin oksidipäästöjen valvonta-alueilla voi johtaa tällaisten polttoaineiden huomattavaan hinnannousuun ainakin lyhyellä aikavälillä ja vaikuttaa kielteisesti lähimerenkulun kilpailukykyyn muihin liikennemuotoihin nähden ja rikin oksidipäästöjen valvonta-alueisiin rajoittuvien maiden toimialojen kilpailukykyyn. Jotta voidaan vähentää asianomaisille toimialoille säännösten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia, tarvitaan sopivia ratkaisuja, kuten polttoaineita koskevien vaatimusten noudattamista kustannustehokkaampien vaihtoehtoisten menetelmien salliminen vaatimusten noudattamiseksi ja tarvittaessa tuen antaminen. Komission olisi seurattava tiiviisti muun muassa jäsenvaltioiden toimittamien kertomusten perusteella vaikutuksia, joita seuraa siitä, että merenkulkualalla noudatetaan uusia polttoaineiden laatuvaatimuksia, kiinnittää erityisesti huomiota mahdolliseen siirtymiseen merikuljetuksista maakuljetuksiin ja ehdotettava tarvittaessa asianmukaisia toimenpiteitä kyseisen kehityksen pysäyttämiseksi.

(31)

Merikuljetuksista maakuljetuksiin siirtymisen hillitseminen on tärkeää, sillä maanteitse kuljetetun rahdin osuuden kasvaminen olisi monissa tapauksissa vastoin unionin ilmastonmuutostavoitteita ja lisäisi ruuhkia.

(32)

Rikkidioksidipäästöjen vähentämiseen tähtääviin uusiin vaatimuksiin liittyvät kustannukset voivat johtaa siirtymiseen merikuljetuksista maakuljetuksiin ja vaikuttaa kielteisesti toimialojen kilpailukykyyn. Komission olisi hyödynnettävä täysimääräisesti Marco Polo -ohjelman ja Euroopan laajuisten liikenneverkkojen kaltaisia olemassa olevia välineitä kohdennetun avun myöntämiseksi, jotta muihin liikennemuotoihin siirtymisen riski olisi mahdollisimman pieni. Jäsenvaltiot voivat pitää tarpeellisena tukea tämän direktiivin vaikutuksista kärsiviä toiminnanharjoittajia sovellettavien valtiontukea koskevien sääntöjen mukaisesti.

(33)

Jäsenvaltiot voivat nykyisten ympäristönsuojelulle myönnettävää valtiontukea koskevien suuntaviivojen mukaisesti ja rajoittamatta niihin myöhemmin tehtäviä muutoksia myöntää tämän direktiivin vaikutuksista kärsiville toiminnanharjoittajille valtiontukea, nykyisille aluksille tehtäviä jälkiasennustoimia koskeva tuki mukaan luettuna, mikäli kyseisten tukitoimien katsotaan soveltuvan sisämarkkinoille Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti ottaen erityisesti huomioon sovellettavat ympäristönsuojelulle myönnettävää valtiontukea koskevat suuntaviivat. Komissio voi tältä osin ottaa huomioon sen, että käytettäessä tiettyjä päästönvähentämismenetelmiä mennään tässä direktiivissä säädettyjä vaatimuksia pidemmälle, sillä rikkidioksidipäästöjen ohella vähennetään myös muita päästöjä.

(34)

Päästönvähentämismenetelmien käyttöä olisi helpotettava. Menetelmillä voidaan saavuttaa päästövähennykset, jotka vastaavat vähintään niitä arvoja, joihin päädyttäisiin käyttämällä vähärikkistä polttoainetta, tai jotka ovat jopa näitä suurempia, edellyttäen, että menetelmistä ei aiheudu merkittäviä kielteisiä vaikutuksia ympäristölle, kuten meriekosysteemeille, ja että menetelmät kehitetään asianmukaisten hyväksymis- ja valvontamenettelyjen mukaisesti. Unionissa olisi tunnustettava jo tunnetut vaihtoehtoiset menetelmät, kuten aluksilla käytettävät pakokaasujen puhdistusjärjestelmät, nesteytetyn maakaasun ja muun polttoaineen sekoituksen käyttö tai biopolttoaineiden käyttö. Uusien päästönvähentämismenetelmien testausta ja kehittämistä on tärkeää edistää, jotta muun muassa rajoitetaan siirtymistä merikuljetuksista maakuljetuksiin.

(35)

Päästönvähentämismenetelmien avulla päästöjä voidaan vähentää merkittävästi. Komission olisi siksi edistettävä tällaisten teknologioiden testausta ja kehittämistä muun muassa harkitsemalla yhdessä toimialan kanssa rahoitetun ja toteutetun ohjelman perustamista muissa samankaltaisissa ohjelmissa, kuten Clean Sky -ohjelmassa, noudatettujen periaatteiden pohjalta.

(36)

Komission olisi yhteistyössä jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa jatkettava niiden toimenpiteiden kehittämistä, jotka on mainittu 16 päivänä syyskuuta 2011 esitetyssä komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa ”Meriliikenteen saastuttavien päästöjen vähentäminen ja kestävän vesiliikenteen välineet”.

(37)

Komissio voi myöntää luvan soveltaa korkeampia raja-arvoja jäsenvaltion alueella, silloin kun raakaöljyn, raakaöljytuotteiden tai muiden hiilivetyjen toimitukset keskeytyvät.

(38)

Jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön asianmukaiset menetelmät direktiivin säännösten noudattamisen valvomiseksi. Komissiolle olisi toimitettava kertomukset nestemäisten polttoaineiden rikkipitoisuudesta.

(39)

Tähän direktiiviin olisi sisällytettävä kertomuksen sisältöä ja muotoa koskevat yksityiskohtaiset ohjeet, jotta voidaan varmistaa tietojen yhdenmukainen raportointi.

(40)

Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti päästönvähentämismenetelmien vastaavien päästöarvojen ja päästönvähentämismenetelmien käytön kriteereiden muuttamiseksi tämän direktiivin liitteissä I ja II niiden mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen siten, että varmistetaan niiden yhdenmukaisuus kaikilta osin IMOn asiaan liittyvien välineiden kanssa, sekä tämän direktiivin 2 artiklan a–e ja p alakohdan, 13 artiklan 2 kohdan b alakohdan i alakohdan ja 13 artiklan 3 kohdan muuttamiseksi kyseisten säännösten mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(41)

Jotta voidaan varmistaa tämän direktiivin yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (10) mukaisesti.

(42)

On asianmukaista, että Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 2099/2002 (11) perustettu meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevä komitea (COSS-komitea) avustaa komissiota neuvoston direktiivin 96/98/EY (12) soveltamisalaan kuulumattomien päästönvähentämismenetelmien hyväksymisessä.

(43)

Tehokkaat, oikeasuhteiset ja varoittavat seuraamukset ovat tärkeä osa tämän direktiivin täytäntöönpanoa. Jäsenvaltioiden olisi sisällytettävä näihin seuraamuksiin sakkoja, joiden taso on laskettu siten, että varmistetaan, että sakoilla ainakin estetään rikkomiseen syyllistyneitä saamasta rikkomisen tuottamaa taloudellista hyötyä ja että toistuvissa rikkomisissa sakkojen suuruus asteittain kasvaa. Jäsenvaltioiden olisi annettava seuraamuksia koskevat säännökset tiedoksi komissiolle.

(44)

Tällä direktiivillä ei ole vaikutusta jäsenvaltioiden velvollisuuteen noudattaa liitteessä III olevassa B osassa olevia määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava siinä luetellut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä,

a)

’raskaalla polttoöljyllä’

b)

’kaasuöljyllä’

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/70/EY (13) 2 artiklan 2 kohdassa määritellyt dieselpolttoaineet eivät kuulu tämän määritelmän piiriin. Liikkuvissa työkoneissa ja maataloustraktoreissa käytettävät polttoaineet eivät liioin kuulu tämän määritelmän piiriin;

c)

’meriliikenteessä käytettävällä polttoaineella’ raakaöljystä saatavaa nestemäistä polttoainetta, joka on tarkoitettu käytettäväksi tai jota käytetään aluksella, mukaan lukien ISO 8217:ssä määritellyt polttoaineet. Se kattaa raakaöljystä saatavan nestemäisen polttoaineen, jota käytetään sisävesialuksissa tai huviveneissä, sellaisina kuin ne on vastaavasti määritelty Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/68/EY (14) 2 artiklassa ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/25/EY (15) 1 artiklan 3 kohdassa, kun alukset ovat merellä;

d)

’meriliikenteessä käytettävällä dieselöljyllä’meriliikenteessä käytettävää polttoainetta, joka on ISO 8217:n taulukossa I määritellyn DMB-laadun mukaista, rikkipitoisuutta koskevaa viittausta lukuun ottamatta;

e)

’meriliikenteessä käytettävällä kaasuöljyllä’ meriliikenteessä käytettävää polttoainetta, joka on ISO 8217:n taulukossa I määriteltyjen DMX-, DMA- ja DMZ-laatujen mukaista, rikkipitoisuutta koskevaa viittausta lukuun ottamatta;

f)

’Marpol-yleissopimuksella’ alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä vuonna 1973 tehtyä kansainvälistä yleissopimusta, sellaisena kuin se on muutettuna siihen liittyvällä vuonna 1978 tehdyllä pöytäkirjalla;

g)

’Marpol-yleissopimuksen liitteellä VI’ vuonna 1997 tehdyllä pöytäkirjalla Marpol-yleissopimukseen lisättyä liitettä ”Säännöt alusten aiheuttaman ilman pilaantumisen ehkäisemiseksi”;

h)

’rikin oksidipäästöjen valvonta-alueilla’ merialueita, jotka Kansainvälinen merenkulkujärjestö (IMO) on määritellyt kyseisiksi valvonta-alueiksi Marpol-yleissopimuksen liitteen VI mukaisesti;

i)

’matkustaja-aluksilla’ aluksia, joissa on yli 12 matkustajaa, jolloin matkustajalla tarkoitetaan jokaista muuta henkilöä kuin

j)

’säännöllisellä liikennöinnillä’ kahden tai useamman saman sataman välistä liikennettä palvelevaa matkustaja-alusmatkojen sarjaa tai tietystä satamasta alkavien ja sinne muissa satamissa poikkeamatta päättyvien matkojen sarjaa, jotka liikennöidään joko:

k)

’sota-aluksella’ valtion asevoimille kuuluvaa alusta, jossa on selvät ulkoiset kansallisuustunnukset ja joka on asiaankuuluvasta palvelusluettelosta tai vastaavasta ilmenevän, valtion hallituksen asianmukaisesti tehtävään määräämän upseerin komennossa ja jonka miehistö on tavanomaisen sotilaskurin alainen;

l)

’laiturissa olevilla aluksilla’ aluksia, jotka ovat turvallisesti kiinnitettyinä tai ankkuroituina unionin satamassa, kun niitä lastataan, puretaan tai ne odottavat satamassa, mukaan luettuna aika, jolloin ne eivät osallistu lastinkäsittelyoperaatioihin;

m)

’markkinoille saattamisella’ meriliikenteessä käytettävien polttoaineiden toimittamista kolmansille tai asettamista näiden käyttöön vastiketta vastaan tai vastikkeetta aluksilla käytettäväksi polttoaineeksi jäsenvaltioiden lainkäyttövaltaan kuuluvilla alueilla. Tähän ei sisälly meriliikenteessä käytettävien polttoaineiden toimittaminen tai asettaminen käyttöön vietäväksi ulkomaille alusten säiliöissä;

n)

’syrjäisimmillä alueilla’ SEUT 349 artiklassa määritettyjä Ranskan merentakaisia departementteja, Azoreita, Madeiraa ja Kanariansaaria;

o)

’päästönvähentämismenetelmällä’ alukseen asennettavaa varustetta, materiaalia, laitetta tai laitteistoa tai muuta menettelyä, vaihtoehtoista polttoainetta taikka vaatimusten noudattamista koskevaa menetelmää, jota käytetään vaihtoehtona tässä direktiivissä vahvistettujen vaatimusten mukaiselle vähärikkiselle meriliikenteessä käytettävälle polttoaineelle ja joka voidaan todentaa ja määrällisesti arvioida ja jonka noudattamista voidaan valvoa;

p)

’ASTM-menetelmällä’ menetelmiä, jotka American Society for Testing and Materials on antanut raakaöljyn ja voiteluöljyjen standardimääritelmistä ja eritelmistä vuoden 1976 painoksessa;

q)

’polttolaitoksella’ teknistä laitteistoa, jossa polttoaineita hapetetaan näin syntyvän lämmön käyttämiseksi.

a)

komissiolle ja kaikille asianomaisille satamavaltioille ilmoitetaan asiasta kirjallisesti vähintään kuusi kuukautta ennen koekäytön alkamista;

b)

koekäyttöä koskevien lupien kesto ei ylitä 18:aa kuukautta;

c)

kaikkiin koekäyttöön osallistuviin aluksiin asennetaan laitteet, joiden tuloksia ei voida väärentää ja joilla mitataan savutorvien kautta johdettavia pakokaasuja jatkuvasti, ja laitteita käytetään koko koekäytön ajan;

d)

kaikissa koekäyttöön osallistuvissa aluksissa saavutetaan päästöjen vähenemiset, jotka vastaavat vähintään niitä arvoja, joihin päädyttäisiin noudattamalla tässä direktiivissä määriteltyjä polttoaineen rikkipitoisuuden raja-arvoja;

e)

päästönvähentämismenetelmien tuottaman jätteen käsittelemiseksi on käytössä asianmukaiset jätehuoltojärjestelmät koko koekäytön ajan;

f)

koko koekäytön ajan arvioidaan vaikutuksia meriympäristöön, erityisesti suljettujen satama-alueiden, satamien ja suistojen ekosysteemeihin; ja

g)

koekäytön tulokset kokonaisuudessaan toimitetaan komissiolle ja saatetaan yleisesti saataville kuuden kuukauden kuluessa koekäytön päättymisestä.