ISSN 1977-0812

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 34

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

59. vuosikerta
10. helmikuu 2016


Sisältö

 

II   Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

Sivu

 

 

PÄÄTÖKSET

 

*

Komission päätös (EU) 2016/151, annettu 1 päivänä lokakuuta 2014, valtiontuesta SA.31550 (2012/C) (ex 2012/NN) jonka Saksa on myöntänyt Nürburgringille (tiedoksiannettu numerolla C(2014) 3634)  ( 1 )

1

 

*

Komission päätös (EU) 2016/152, annettu 1 päivänä lokakuuta 2014, valtiontuesta SA.27339 (12/C) (ex 11/NN), jonka Saksa on toteuttanut Zweibrückenin lentoaseman ja sitä käyttävien lentoyhtiöiden hyväksi (tiedoksiannettu numerolla C(2014) 5063)  ( 1 )

68

 

*

Komission päätös (EU) 2016/153, annettu 2 päivänä heinäkuuta 2015, toimenpiteistä SA.31883–2015/N, 2011/C, jotka Itävalta on toteuttanut ja aikoo toteuttaa Österreichische Volksbanken-AG:n ja Volksbanken-Verbundin hyväksi, sekä päätöksen 2013/298/EU muuttamisesta (tiedoksiannettu numerolla C(2015) 4635)  ( 1 )

132

 

*

Komission päätös (EU) 2016/154, annettu 22 päivänä heinäkuuta 2015, valtiontuesta SA.13869 (C 68/2002) (ex NN 80/2002), jonka Ranska on myöntänyt EDF:lle: Ranskan suurjänniteverkon uudistamista varten tehtyjen verottomien varausten muuttaminen pääomaksi (tiedoksiannettu numerolla C(2015) 4959)  ( 1 )

152

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

PÄÄTÖKSET

10.2.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 34/1


KOMISSION PÄÄTÖS (EU) 2016/151,

annettu 1 päivänä lokakuuta 2014,

valtiontuesta SA.31550 (2012/C) (ex 2012/NN) jonka Saksa on myöntänyt Nürburgringille

(tiedoksiannettu numerolla C(2014) 3634)

(Ainoastaan saksankielinen teksti on todistusvoimainen)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 108 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan,

ottaa huomioon Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 62 artiklan 1 kohdan a alakohdan,

on mainittujen artiklojen (1) mukaisesti kehottanut asianomaisia esittämään huomautuksensa ja ottanut huomioon nämä huomautukset,

sekä katsoo seuraavaa:

1.   MENETTELY

1.1   MUODOLLINEN TUTKINTAMENETTELY

(1)

Saksa on toteuttanut vuosina 2002–2012 monia tukitoimia, jotka koskivat saksalaista Nürburgringin kilpa-ajorataa. Tukitoimet liittyivät esimerkiksi vapaa-ajankeskuksen, hotellien ja ravintoloiden rakentamiseen sekä formula 1 -kilpa-ajojen järjestämiseen. Nürburgringin kompleksin omistajia olivat valtio-omisteiset yhtiöt Nürburgring GmbH, jäljempänä ’NG’, Motorsport Resort Nürburgring GmbH, jäljempänä ’MSR’ ja Congress- und Motorsport Hotel Nürburgring GmbH, jäljempänä ’CMHN’.

(2)

Heinäkuussa 2010 Eifelpark GmbH, jäljempänä ’Eifelpark’, Saksassa Eifelin alueella sijaitsevan vapaa-ajankeskuksen omistaja, ilmoitti komissiolle väitetystä valtiontuesta, joka liittyi ns. Nürburgring 2009 -hankkeeseen ja Nürburgringin kilpa-ajoradan vapaa-ajan palveluiden rakentamisen rahoittamiseen. Huhtikuussa 2011 komissio vastaanotti toisen valtiontukea koskevan kantelun saksalaiselta moottoriurheiluyhdistykseltä ”Ja zum Nürburgring e.V.”. Kantelu koski sitä, että – väitteen mukaan tappiollinen – Nürburgring 2009 -hanke vaaransi myös kilpa-ajoradan toiminnan.

(3)

Komissio ilmoitti 21 päivänä maaliskuuta 2012 päivätyllä kirjeellä, jäljempänä ’21 päivänä maaliskuuta 2012 annettu päätös’, päättäneensä aloittaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT-sopimus’, 108 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn, joka koskee tämän päätöksen, jäljempänä ’muodollinen tutkintamenettely’, 2 jaksossa kuvattuja tukitoimia 1–17 (2). Komission päätös menettelyn aloittamisesta julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä (3). Komissio kehotti asianosaisia esittämään huomautuksensa toimenpiteistä.

(4)

Saksa myönsi 15 päivänä toukokuuta 2012 uusia tukitoimenpiteitä (toimenpiteet 18 ja 19), jotka on kuvattu jäljempänä 2 kohdassa, ja ilmoitti niistä 25 päivänä toukokuuta 2012. Komissio ilmoitti Saksalle 7 päivänä elokuuta 2012, jäljempänä ’7 päivänä elokuuta 2012 annettu päätös’, päättäneensä laajentaa muodollista tutkintamenettelyä myös uusiin tukitoimenpiteisiin (4). Komission päätös menettelyn laajentamisesta julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä (5). Komissio kehotti asianosaisia esittämään huomautuksensa uusista toimenpiteistä.

(5)

Komissio vastaanotti Saksalta huomautuksia 23 päivänä huhtikuuta 2012, 15 päivänä kesäkuuta 2012, 18 päivänä heinäkuuta 2012, 20 päivänä heinäkuuta 2012, 17 päivänä elokuuta 2012, 7 päivänä syyskuuta 2012 ja 18 päivänä tammikuuta 2013. Yhdeksän asianosaista toimitti komissiolle 21 päivänä maaliskuuta 2012 annetun päätöksen johdosta huomautuksia 9 päivänä elokuuta 2012 ja 18 päivänä lokakuuta 2012. Komissio toimitti asianosaisten huomautukset Saksalle 18 päivänä lokakuuta 2012 ja 23 päivänä lokakuuta 2012. Saksa vastasi niihin 15 päivänä marraskuuta 2012. Komissio vastaanotti 7 päivänä elokuuta 2012 annettuun päätökseen perustuvia huomautuksia kolmelta asianosaiselta 5 päivänä marraskuuta 2012 ja 30 päivänä marraskuuta 2012 välisenä aikana. Komissio toimitti asianosaisten huomautukset Saksalle 3 päivänä joulukuuta 2012. Saksa vastasi niihin 2 päivänä tammikuuta 2013.

(6)

Komissio pyysi Saksalta lisätietoja 29 päivänä tammikuuta 2013, 4 päivänä kesäkuuta 2014 ja 5 päivänä kesäkuuta 2014, ja Saksa toimitti lisätietoja 15 päivänä huhtikuuta 2013, 4 päivänä kesäkuuta 2014 ja 6 päivänä kesäkuuta 2014.

1.2   MAKSUKYVYTTÖMYYSMENETTELYT JA OMAISUUDEN MYYNTI

(7)

Bad Neuenahr-Ahrweilerin käräjäoikeus määräsi 24 päivänä heinäkuuta 2012 Nürburgringin omistavien yhtiöiden eli NG:n, MSR:n ja CMHN:n omaisuuden otettavaksi väliaikaisesti hallintaan (”vorläufige Eigenverwaltung des Vermögens”). Maksukyvyttömyysmenettelyt aloitettiin omaisuuden hallintaanotolla (”Eigenverwaltung des Vermögens”) käräjäoikeudessa 1 päivänä marraskuuta 2012. NG:n, MSR:n ja CMHN:n liiketoimintaa on siitä lähtien johtanut maksukyvyttömyyslain mukainen toimitusjohtaja (”Eigenverwalter” tai ”Sanierungsgeschäftsführer”) ja maksukyvyttömyysmenettelyyn liittyvä selvittäjä (”Sachwalter”) (jäljempänä molemmista käytetään nimitystä ’maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjät’). Osakkeenomistajien ohjeet eivät sido heistä kumpaakaan. NG, MSR ja CMHN palkkasivat KPMG AG:n, jäljempänä ’KPMG’ toimimaan puolestaan yksinoikeudella taloudellisena neuvonantajana maksukyvyttömyysmenettelyn mukaisessa omaisuuden myynnissä ja huolehtimaan kaikesta yhteydenpidosta asianosaisiin tarjoajiin.

(8)

Komissio on neuvotellut lokakuusta 2012 alkaen Saksan ja maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjien kanssa valtiontukeen liittyvistä ongelmista, joita NG:n, MSR:n ja CMHN:n omaisuuden myynti saattaa aiheuttaa.

(9)

Koko kompleksin toiminnasta on 1 päivästä marraskuuta 2012 alkaen vastannut Nürburgring Betriebsgesellschaft mbH, jäljempänä ’NBG’. Se on NG:n kokonaan omistama tytäryhtiö, jonka maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjät perustivat. NBG korvasi toiminnan aiemman harjoittajan, Nürburgring Automotive GmbH:n, jäljempänä ’NAG’ (6).

(10)

NG:n, MSR:n ja CMHN:n maksukyvyttömyyden vuoksi maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjät ovat alkaneet myydä niiden omaisuutta toukokuusta 2013 alkaen. Omaisuuden myyntiä koskeva tarjousmenettely alkoi 15 päivänä toukokuuta 2013. Komission yksiköt lähettivät Saksalle ja maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjälle kahdella 23 päivänä toukokuuta 2013 päivätyllä kirjeellä lausunnon omaisuuden myymisen eri vaihtoehdoista, jotka olisivat valtiontukea koskevien sääntöjen mukaisia (7).

(11)

Saksa toimitti tietoa NG:n, MSR:n ja CMHN:n omaisuuden myynnistä 10 päivänä huhtikuuta 2013, 15 päivänä huhtikuuta 2013, 30 päivänä huhtikuuta 2013, 9 päivänä lokakuuta 2013, 27 päivänä helmikuuta 2014 ja – komission 13 päivänä maaliskuuta 2014, 23 päivänä toukokuuta 2014, 4 päivänä heinäkuuta 2014 ja 7 päivänä heinäkuuta 2014 tekemien lisätietopyyntöjen perusteella – 23 päivänä huhtikuuta 2014, 26 päivänä toukokuuta 2014 ja 10 päivänä heinäkuuta 2014. Komission, Saksan ja maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjien väliset neuvottelut pidettiin Brysselissä 18 päivänä lokakuuta 2012, 7 päivänä maaliskuuta 2013, 11 päivänä lokakuuta 2013 ja 26 päivänä helmikuuta 2014. Komissio sai lisätietoja myös muilta asianosaisilta.

(12)

Joulukuun 23 päivänä 2013”Ja zum Nürburgring e.V.”, jäljempänä ’kantelija 1’ (8), ja 2 päivänä tammikuuta 2014 Saksan autoliitto ADAC e.V., jäljempänä ’kantelija 2’ – joka osallistuu myös myyntiprosessiin – toimittivat kirjeet, joiden mukaan meneillään oleva Nürburgringin omaisuuden myynti, josta maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjät vastasivat, oli valtiontukea koskevien sääntöjen vastainen. Helmikuun 4 päivänä 2014 kantelija 1 pyysi komissiota keskeyttämään myyntiprosessin ja toimitti uusia tietoja. Komission 13 päivänä tammikuuta 2014 päivätyn kirjeen johdosta Saksa lähetti huomautuksensa kahden kantelijan esittämistä väitteistä 10 päivänä helmikuuta 2014 päivätyssä kirjeessä. Kantelija 1 toimitti 8 päivänä heinäkuuta 2014 lisää huomautuksia, joihin Saksa lähetti vastauksensa 14 päivänä heinäkuuta 2014.

(13)

Huhtikuun 10 päivänä 2014 [tarjoaja 3], Inc., jäljempänä ’kantelija 3’ tai ’[tarjoaja 3]’, joka osallistui myyntiprosessiin, toimitti komissiolle kantelun meneillään olevasta prosessista. Huhtikuun 17 päivänä 2014 Meyrick Cox, jäljempänä ’kantelija 4’, myyntiprosessiin osallistuvan yhtymän [tarjoaja 2], jonka [tarjoaja 2] jäsenet ovat European Capital Partners LLP, Meyrick Cox, Marcus Graf von Oeynhausen-Sierstorpff ja Wadell & Reed, Inc. (’[tarjoaja 2]’), jäsen, toimitti komissioon kantelun meneillään olevasta prosessista. Nämä kantelut toimitettiin Saksalle 16 päivänä huhtikuuta 2014 ja 17 päivänä huhtikuuta 2014. Kantelijan 4 toimittamaan kanteluun Saksa lähetti huomautuksensa 25 päivänä huhtikuuta 2014. Kantelijan 3 toimittamaan kanteluun Saksa lähetti huomautuksensa 5 päivänä toukokuuta 2014. Kantelija 3 lähetti lisäargumentteja 19 päivänä toukokuuta 2014. Saksa lähetti näitä lisäargumentteja koskevat huomautuksensa 22 päivänä toukokuuta 2014. Kantelija 3 toimitti lisätietoja 23 päivänä toukokuuta 2014. Saksa vastasi niihin 10 päivänä heinäkuuta 2014. Kantelija 3 lähetti 16 päivänä kesäkuuta 2014 ja 7 päivänä heinäkuuta lisähuomautuksia, joihin Saksa toimitti omat huomautuksensa 11 päivänä heinäkuuta 2014. Saksan viranomaiset toimittivat lisätietoja 29 päivänä heinäkuuta 2014, 20 päivänä elokuuta 2014, 8 päivänä syyskuuta 2014 ja 12 päivänä syyskuuta 2014, ja nämä tiedot koskivat myös huomautuksia, joita kantelijat 3 ja 4 lähettivät 3 päivänä syyskuuta 2014, 21 päivänä elokuuta 2014 ja 12 päivänä syyskuuta 2014. Komission yksiköt ja Saksan viranomaiset, maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjät ja KPMG pitivät kaksi kokousta, jotka järjestettiin 22 päivänä heinäkuuta 2014 ja 5 päivänä syyskuuta 2014 Brysselissä.

(14)

Jos muodollinen tutkintamenettely päättyisi mahdollisesti siihen, että komissio antaisi kielteisen päätöksen, jonka perusteella sisämarkkinoille soveltumaton tuki perittäisiin takaisin, Saksa on pyytänyt komissiota vahvistamaan, että NG:tä, MSR:ää ja CMHN:ää koskeva takaisinperintävelvoite ei koskisi myytyjen omaisuuserien ostajaa tai sen liiketoimintaa harjoittavaa tytäryhtiötä ja ettei takaisinperintävelvoite estäisi NBG:tä harjoittamasta Nürburgringin toimintaa kaudella 2014 sen mukaan, milloin viimeksi mainitun yhtiön likvidaation on ennakoitu tapahtuvan.

2.   TUKITOIMENPITEIDEN KUVAUS

2.1   TUEN MYÖNTÄJÄT

(15)

Rahoitusta ovat myöntäneet seuraavat viisi tahoa: 1) Rheinland-Pfalzin osavaltio (9), jäljempänä ’osavaltio’, 2) investointi- ja rakenneuudistuspankki Investitions- und Strukturbank Rheinland-Pfalz GmbH, jäljempänä ’ISB’, joka on kokonaan osavaltion omistuksessa, 3) Rheinland-Pfalzin kiinteistö- ja projektihallintoyhtymä Rheinland-Pfälzische Gesellschaft für Immobilien und Projektmanagement GmbH, jäljempänä ’RIM’, joka on kokonaan ISB:n omistuksessa, 4) Ahrweilerin piirikunta (”Landkreis”), ja 5) NG (10).

2.2   VÄITETYT TUENSAAJAT

(16)

NG omisti Nürburgringin kompleksin (11) ja hallinnoi sitä 30 päivään huhtikuuta 2010 saakka.

(17)

Nürburgringin kompleksin omistajuuden ja hallinnoinnin rakenneuudistus toteutettiin 1 päivänä toukokuuta 2010. NG pysyi edelleen kilpa-ajoradan ja vapaa-ajankeskuksen omistajana ja hankki hotellien ja ravintoloiden epäsuoran omistajuuden omistamalla 93,3 prosenttia MSR:stä (12) ja epäsuorasti 93,3 prosenttia CMHN:sta (13) (MSR ja CMHN olivat edelleen hotellien ja ravintoloiden suoria omistajia). Vastuu kilpa-ajoradan, vapaa-ajankeskuksen, hotellien ja ravintoloiden toiminnasta annettiin NAG:lle (14) liiketoiminnan vuokraussopimuksen perusteella (”Betriebspachtvertrag”), ks. toimenpide 10 (15).

(18)

Kuten edellä on kuvattu, tuensaajat NG, MSR ja CMHN kuuluvat maksukyvyttömyysmenettelyjen piiriin. Muita tuensaajia, joita koskeva likvidaatiomenettely on aloitettu, ovat IPC Gesellschaft für internationale Projektcoordination mbH, jäljempänä ’IPC’ (16), Weber Projektierungs- und Realisierungs GmbH, jäljempänä ’Weber’ (17) ja Cash Settlement and Ticketing GmbH, jäljempänä ’CST’ (18).

(19)

Toimintaa yhä harjoittavat tuensaajat, jotka eivät ole maksukyvyttömyysmenettelyn piirissä, ovat Mediinvest GmbH, jonka nimi on nykyään Return Projektmanagement GmbH, jäljempänä ’Mediinvest’ (19), Geisler & Trimmel General Contractor GmbH, jäljempänä ’Geisler & Trimmel’ (20), NAG ja Fahrsicherheitszentrum am Nürburgring GmbH & Co. KG, jäljempänä ’FSZ’ (21). Toimintansa lopettaneet tuensaajat ovat Erlebnispark Nürburgring GmbH & Co. KG, jäljempänä ’EWN’ (22), Motorsport Akademie Nürburgring GmbH & Co. KG, jäljempänä ’MAN’ (23), Test & Training International GmbH, jäljempänä ’TTI’ (24), Bike World Nürburgring GmbH, jäljempänä ’BWN1’ (25), BikeWorld Nürburgring Besitz, jäljempänä ’BWNB’, BikeWorld Nürburgring GmbH, jäljempänä ’BWN2’, Camp 4 Fun GmbH & Co. KG, jäljempänä ’Camp4Fun’ (26), ja MI-Beteiligungs- und Verwaltungs GmbH, jäljempänä ’MIB’ (27).

2.3   TOIMENPITEIDEN KUVAUS

(20)

Tämä tutkinta koskee kilpa-ajoradan ja matkailupalvelujen rakentamisen ja niitä koskevan toiminnan harjoittamisen rahoittamista ennen Nürburgring 2009 -hanketta, kaikkien tällaisten palvelujen rakentamista Nürburgring 2009 -hankkeen aikana ja formula 1 -kilpa-ajojen järjestämistä. Nürburgring 2009 -hankkeen tarkoituksena oli rakentaa kilpa-ajoradalle erilaisia nähtävyyksiä sen houkuttelevuuden lisäämiseksi koko vuoden aikana. Nürburgring 2009 -hanke koostui osasta I (pääasiassa esiintymis- ja viihderakenteista) ja osasta II (pääasiassa majoitustiloista) (28).

a)   Toimenpiteet, joita käsitellään 21 päivänä maaliskuuta 2012 annetussa päätöksessä

(21)

Toimenpide 1 (osavaltion ja Ahrweilerin piirikunnan NG:lle antama pääoma, jonka muodostivat pääomavaranto ja oman pääoman korotukset): Osavaltio myönsi NG:lle pääomavarantoon siirtoina (”Einstellungen in die Kapitalrücklage”) (29) toteutettua pääomaa 2 179 000 euroa (30)1 päivänä toukokuuta 2002 ja 22 839 241 euroa (31)21 päivänä joulukuuta 2004. Lisäksi osavaltio ja Ahrweilerin piirikunta lisäsivät NG:n omaa pääomaa (”Kapitalerhöhung”) 4 887 000 euroa (32)31 päivänä elokuuta 2004 ja 10 000 000 euroa 4 päivänä syyskuuta 2007. Vuosina 2002–2007 osavaltio ja Ahrweilerin piirikunta siis antoivat NG:lle yhteensä 39 905 241 euroa pääomaa.

(22)

Toimenpide 2 (NG:n osakaslainat sen tytäryhtiöille ennen Nürburgring 2009 -hanketta): Nürburgring 2009 -hankkeesta riippumatta NG myönsi tytäryhtiöilleen osakaslainoja, joiden kokonaismäärä oli 11 176 953,14 euroa. Nämä lainat on lueteltu taulukoissa 1–4. Koroksi sovittiin 6 prosenttia, eikä vakuuksia annettu.

Taulukko 1

NG:n myöntämät lainat EWN:lle, FSZ:lle, MAN:lle, TTI:lle ja Camp4Funille

Tuensaaja

Sopimuksen pvm

Summa (euroina)

Korko (%)

EWN (*1)

1.1.2006

4 853 553,04

6 %

EWN

30.6.2006

350 000

6 %

EWN

22.12.2006

350 000

6 %

EWN

4.7.2006

450 000

6 %

EWN

17.3.2009

182 313,24

6 %

EWN

29.4.2009

9 303,74

6 %

FSZ (*2)

12.4.2002

[…] (*5)

6 %

FSZ

21.3.2003

(…)

6 %

FSZ

4.3.2008

(…)

6 %

MAN (*3)

10.12.2002

100 000

6 %

TTI

15.8.2002

25 000

6 %

Camp4Fun (*4)

26.5.2009

100 000

6 %

Camp4Fun

22.7.2009

100 000

6 %

Camp4Fun

2.11.2009

50 000

6 %

Camp4Fun

2.11.2009

50 000

6 %

Camp4Fun

18.12.2009

150 000

6 %

YHTEENSÄ

 

(…)

 

Taulukko 2

NG:n BWNB:lle ennen sen uudelleennimeämistä myöntämät lainat

Sopimuksen pvm

Lainamäärä (euroina)

Korko (%)

17.10.2003

300 000,00

6

4.2.2004

100 000,00

6

27.10.2004

100 000,00

6

Yhteensä

500 000,00

 

Taulukko 3

NG:n BWN1:lle ennen sen yhdistymistä BWNB:hen myöntämät lainat

Sopimuksen pvm

Lainamäärä (euroina)

Korko (%)

4.2.2004

100 000,00

6

12.3.2004

200 000,00

6

27.4.2004

200 000,00

6

24.11.2004

110 000,00

6

5.1.2005

200 000,00

6

7.1.2005

150 000,00

6

19.1.2005

100 000,00

6

22.2.2005

75 000,00

6

28.2.2005

75 000,00

6

21.4.2005

150 000,00

6

13.6.2005

100 000,00

6

30.6.2005

50 000,00

6

18.7.2005

50 000,00

6

22.7.2005

100 000,00

6

Yhteensä

1 660 000,00

 

Taulukko 4

NG:n BWN2:lle ennen sen yhdistymistä BWNB:hen ja BWNB:n uudelleennimeämistä myöntämät lainat

Sopimuksen pvm

Lainamäärä (euroina)

Korko (%)

20.9.2005

200 000,00

6

4.10.2005

50 000,00

6

2.11.2005

100 000,00

6

1.12.2005

50 000,00

6

2.1.2006

200 000,00

6

20.1.2006

200 000,00

6

28.2.2006

50 000,00

6

30.6.2006

20 000,00

6

15.8.2006

100 000,00

6

6.9.2006

130 000,00

6

15.1.2007

150 000,00

6

27.2.2007

100 000,00

6

4.4.2007

250 000,00

6

Yhteensä

1 600 000,00

6

(23)

Toimenpide 3 (osavaltion NG:lle likviditeettivarannon kautta myöntämät lainat): Tämä toimenpide koostuu osavaltion ns. likviditeettivarannosta (33) NG:lle myöntämistä lainoista. Formula 1 -kilpa-ajojen ja Nürburgring 2009 -hankkeen osalta (34) NG oli sisällytetty osavaltion konsernitilijärjestelyihin vuodesta 2003 ja 2008 alkaen (35). Myös ISB kuului tähän likviditeettivarantoon. Konsernitilijärjestelyjen tarkoituksena on optimoida likviditeetin käyttö osavaltion eri hallintayhtiöissä, säätiöissä ja julkisissa yrityksissä. Eri yritysten ja säätiöiden osallistuminen konsernitilijärjestelyihin perustuu kyseisen yrityksen/säätiön ja osavaltion finanssiministeriön väliseen yhteistyöpöytäkirjaan. Jos likviditeetin tarve ylittää käytettävissä olevat varat konsernitilijärjestelyjen yhteydessä, likviditeettivaje rahoitetaan lyhytaikaisesti pääomamarkkinoilta. Osavaltio myönsi NG:lle 30 päivänä kesäkuuta 2003 ja 11 päivänä toukokuuta 2010 välisenä aikana yhteensä 399 805 370 euron lainat (mukaan luettuina osavaltion NG:lle formula 1 -ajoja varten 30 päivänä kesäkuuta 2003 ja 30 päivänä kesäkuuta 2009 välisenä aikana myöntämät 53 443 493 euron lainat sekä osavaltion NG:lle 23 päivänä kesäkuuta 2008 ja 30 päivänä kesäkuuta 2010 välisenä aikana Nürburgring 2009 -hankkeeseen myöntämät 170 miljoonan euron lainat) (36). Tuensaaja on NG. Katso tarkemmat tiedot taulukosta 5.

Taulukko 5

Osavaltion likviditeettivarannosta NG:lle annetut lainat  (*6)

Pvm

Maksettu summa (euroa)

Tarkoitus

Lainojen takaisinmaksu (euroa)

keskimääräinen korkoprosentti / vuosi (%)

30.6.2003

7 000 000

Formula 1 -maksu

 

2,40

4.8.2003

 

 

– 1 000 000

19.9.2003

 

 

– 1 000 000

28.10.2003

 

 

– 1 000 000

1.1.2004

1 361 877

Osakaslainojen korot

 

2,06

30.6.2004

6 016 931

Formula 1 -maksu

 

18.2.2005

 

 

– 1 400 000

2,10

27.5.2005

2 000 000

Formula 1 -maksu

 

8.5.2006

10 000 000

Formula 1 -maksu

 

2,88

9.5.2006

 

 

– 8 000 000

23.6.2006

 

 

– 2 000 000

23.7.2007

13 000 000

Formula 1 -maksu

 

23.6.2008

4 000 000

Nürburgring 2009 -hanke

 

3,87

21.7.2008

6 500 000

Nürburgring 2009 -hanke

 

22.8.2008

2 500 000

Nürburgring 2009 -hanke

 

26.8.2008

6 000 000

Nürburgring 2009 -hanke

 

23.9.2008

80 000 000

Käteistalletuksen perustaminen

 

25.9.2008

6 000 000

Nürburgring 2009 -hanke

 

13.10.2008

10 000 000

Nürburgring 2009 -hanke

 

19.11.2008

10 000 000

Nürburgring 2009 -hanke

 

8.12.2008

 

 

– 80 000 000

19.1.2009

10 000 000

Nürburgring 2009 -hanke

 

0,68

5.3.2009

95 000 000

Käteistalletuksen perustaminen

 

26.3.2009

15 000 000

Nürburgring 2009 -hanke

 

16.4.2009

10 000 000

Nürburgring 2009 -hanke

 

5.5.2009

15 000 000

Nürburgring 2009 -hanke

 

22.5.2009

15 000 000

Nürburgring 2009 -hanke

 

29.6.2009

10 000 000

Nürburgring 2009 -hanke

 

30.6.2009

15 426 562

Formula 1 -maksu

 

13.7.2009

 

 

– 95 000 000

24.7.2009

20 000 000

Nürburgring 2009 -hanke

 

2.10.2009

15 000 000

Nürburgring 2009 -hanke

 

24.3.2010

6 000 000

Nürburgring 2009 -hanke

 

0,38

11.5.2010

9 000 000

Nürburgring 2009 -hanke

 

30.6.2010

 

 

– 170 000 000

11.1.2011

 

 

– 40 405 000

 

13.1.2011

 

 

– 370

 

(24)

Toimenpide 4 (NG:n MSR:lle myöntämä laina): Nürburgring 2009 -hankkeen yhteydessä NG myönsi 27 päivänä joulukuuta 2007 MSR:lle 300 000 euron lainan, jonka korko oli 7 prosenttia. Vakuuksia ei annettu.

(25)

Toimenpide 5 (NG:n myöntämät lainat CST:lle, hallinnollinen kirje ja saatavien asettaminen etuoikeudeltaan huonompaan asemaan): NG myönsi CST:lle aikavälillä 27 päivänä elokuuta 2008 ja 18 päivänä huhtikuuta 2011 lainoja yhteensä 11 032 060 euroa 6 prosentin korolla (37).

Taulukko 6

NG:n CST:lle myöntämät lainat

Tuensaaja

Lainan pvm

Summa (euroina)

Korko (%)

CST

27.8.2008

50 000

6

CST

9.10.2008

100 000

6

CST

30.1.2009

1 000 000

6

CST

18.3.2009

1 000 000

6

CST

17.4.2009

1 476 830,88

6

CST

22.6.2009

1 000 000

6

CST

20.7.2009

1 000 000

6

CST

28.10.2009

2 250 000

6

CST

10.2.2010

1 723 169,12

6

CST

12.10.2010

250 000

6

CST

13.10.2010

150 000

6

CST

5.11.2010

150 000

6

CST

30.10.2010

250 000

6

CST

9.2.2011

500 000

6

CST

18.4.2011

132 060

6

Yhteensä

11 032 060

 

(26)

CST:n maksukyvyttömyyden estämiseksi NG toimitti 23 päivänä joulukuuta 2009 CST:lle hallinnollisen kirjeen (”Patronatserklärung”), jossa se sitoutui toteuttamaan tarvittavia toimia CST:n maksukyvyttömyyden estämiseksi 31 päivään joulukuuta 2011 saakka. Sen jälkeen toimittiin hallinnollisen kirjeen mukaisesti. NG ilmoitti 13 päivänä joulukuuta 2010 asettaneensa saataviaan CST:ltä 10,4 miljoonan euron edestä etuoikeudeltaan huonompaan asemaan.

(27)

Toimenpide 6 (NG:n IPC:lle maksama palvelumaksu ja PNG:n kautta MSR:lle myönnetty laina): Vuosina 2006–2008 IPC sai NG:ltä yhteensä 640 000 euroa korvauksena palveluista, jotka koostuivat yksityisten sijoittajien etsimisestä. Lisäksi NG myönsi Pinebeck Nürburgring GmbH:lle, jäljempänä ’PNG’, 15 päivänä lokakuuta 2008 3 miljoonan euron lainan 6 prosentin korolla. PNG käytti tämän lainan 15 päivänä lokakuuta 2008 3 miljoonan euron lainan myöntämiseen MSR:lle 6 prosentin korolla, mutta PNG:n antama lainasumma oli kuitenkin vain 2 941 000 euroa (38). Molemmista lainoista oli annettu NG:lle 3 miljoonan euron arvoiset vakuudet.

(28)

Toimenpide 7 (saatavien siirtäminen MIB:ltä NG:lle): MIB siirsi 17 päivänä huhtikuuta 2009 NG:lle saatavansa, jotka liittyivät CST:n MIB:ltä ottamiin 1 476 830,88 (39) euron lainoihin. Näistä lainoista NG maksoi MIB:lle 1 476 830,88 euroa. Näin ollen NG oli maksanut lainan kokonaan takaisin MIB:lle, ja siitä tuli vuorostaan CST:n velkoja (40).

(29)

Toimenpide 8 (ISB:n laina NG:lle, MSR:lle ja CMHN:lle): Rahoituskustannuksissa säästämiseksi ja pitkäaikaisen rahoituksen varmistamiseksi rahoitusjärjestelyjen rakenne uudistettiin kokonaan 28 päivänä heinäkuuta 2010. Osavaltion likviditeettivarantoon liittyvät velat (toimenpide 3), Bank für Tirol und Vorarlberg AG:n CMHN:lle myöntämä […] euron laina (41), Kreissparkasse Ahrweilerin MSR:lle myöntämä […] euron laina (42) sekä RIM:n MSR:lle myöntämät 85 512 000 euron lainat, joiden myöntämiseen liittyi RIM:n äänetön osakkuus Mediinvestissä, sekä Mediinvestin MSR:lle myöntämät myöhemmät lainat (toimenpide 11) järjestettiin yhdeksi 325 265 000 euron lainaksi, jonka ISB myönsi NG:lle, MSR:lle ja CMHN:lle osavaltion ohjeiden mukaisesti (43). Tämä rahoitusjärjestelyjen rakenneuudistus on erillinen toimenpide, joka toteutettiin jo olemassa olevien lainojen lisäksi. Tästä muodostui siis uusi laina NG:n, MSR:n ja CMHN:n eduksi. Laina myönnettiin neljässä erässä: erä 1: 96 574 200 euroa NG:lle infrastruktuuria varten; erä 2: 113 590 800 euroa NG:lle muihin investointeihin (44); erä 3: 92 000 000 euroa MSR:lle muihin investointeihin ja erä 4: 23 100 000 euroa CMHN:lle muihin investointeihin. Radan palveluihin liittyvästä erästä 1 ei peritä korkoa. Erät 2–4 liittyvät matkailun edistämiseen (katso korkoprosentti jäljempänä olevasta taulukosta 7). Lisäksi ISB:n lainan kiinnityksinä saadut vakuudet ovat suuruudeltaan 93 658 000 euroa, kun taas erien 2–4 vakuudet ovat etusijalla erän 1 vakuuteen nähden. Taulukossa 7 on yhteenveto ISB:n lainan ehdoista ja tuolloin antolainauksessa sovelletusta peruskorosta.

Taulukko 7

ISB:n myöntämän lainan rahoitusehdot

Eränro

Tuensaaja

Maksettu summa (euroa)

Sopimuksen pvm

Korkoprosentti (45)

1

NG

96 574 200

28.7.2010

0 %

2

NG

113 590 800

28.7.2010

31.12.2012 saakka: EONIA + 0,64 % = 1,121 %

1.1.2013 alkaen: Komission viitekorko

3

MSR

92 000 000

28.7.2010

31.12.2012 saakka: EONIA + 0,64 % = 1,121 %

1.1.2013 alkaen: Komission viitekorko

4

CMHN

23 100 000

28.7.2010

31.12.2012 saakka: EONIA + 0,64 % = 1,121 %

1.1.2013 alkaen: Komission viitekorko

(30)

Toimenpide 9 (toimenpiteeseen 8 liittyvä osavaltion ISB:lle antama takaus: ISB:n NG:lle, MSR:lle ja CMHN:lle myöntämä laina): Osavaltio antoi ISB:lle 28 päivänä heinäkuuta 2010 ehdottoman ja peruuttamattoman takauksen ja korvausvakuutuksen (joka koski 100:aa prosenttia veloista) ISB:n NG:lle, MSR:lle ja CMHN:lle myöntämään lainaan liittyvien velvoitteiden täyttämisestä (toimenpide 8). NG, MSR ja CMHN eivät maksaneet takauksesta mitään. ISB:n myöntämän lainan (toimenpide 8) tavoin takaus liittyy sekä radan palveluihin että matkailun edistämistoimenpiteisiin.

(31)

Toimenpide 10 (Nürburgringin kompleksin liiketoiminnan vuokraus NAG:lle): Vuonna 2010 toteutetun uudelleenjärjestelyn osana NG, EWN, Nürburgring Adventure GmbH (46), Camp4Fun, MSR ja CMHN vuokrasivat liiketoiminnan vuokraussopimuksen perusteella kilpa-ajoradan, vapaa-ajankeskuksen ja muut kohteet NAG:lle (47) 20 vuodeksi (48)toukokuun 1 päivästä 2010 alkaen järjestämättä avointa valintamenettelyä. Vuokraus liittyi radan palveluihin ja sen toimintaan sekä matkailunedistämistoimenpiteisiin. Formula 1 -kisojen järjestämisestä tehtiin kuitenkin erillinen käyttöoikeussopimus (toimenpide 17), jonka vuoksi se siis suljettiin pois tästä vuokraussopimuksesta. Vuotuiseksi vähimmäisvuokraksi sovittiin 0 euroa toukokuun 1 päivän 2010 ja huhtikuun 30 päivän 2011 väliselle ajalle, 5 miljoonaa euroa toukokuun 1 päivän 2011 ja huhtikuun 30 päivän 2012 väliselle ajalle, 11,5 miljoonaa euroa, jos rakennusvikoihin liittyvät puutteet on korjattu 30 päivään huhtikuuta 2012 mennessä ja muutoin 10 miljoonaa euroa toukokuun 1 päivän 2012 ja huhtikuun 30 päivän 2013 väliselle ajalle, ja 15 miljoonaa euroa 1 päivästä toukokuuta 2013 alkaen (49). Toukokuun 1 päivän 2010 ja lokakuun 31 päivän 2012 väliseltä ajalta NAG tosiasiassa maksoi […] euroa vuokraa (50). Vuokraussopimus lopetettiin 31 päivänä lokakuuta 2012 takautuvasti NG:n, MSR:n, CMHN:n, CST:n, NBG:n ja maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjän sekä NAG:n, Mediinvestin ja muiden yritysten välisellä sovittelusopimuksella (”Vergleichsvertrag”), joka tehtiin 27 päivänä marraskuuta 2012.

(32)

Toimenpide 11 (RIM:n MSR:lle Mediinvestin kautta myöntämät lainat sekä yksi PNG:n kautta myönnetty laina): RIM myönsi 29 päivän toukokuuta 2008 ja 7 päivän heinäkuuta 2009 välisenä aikana Mediinvestille 11 lainaa, joiden kokonaissumma oli 85 512 000 euroa, äänettöminä osakkuuksina (”stille Beteiligungen”) Nürburgring 2009 -hankkeen osan II (hotellit) rahoittamiseen (51). Samalla ajanjaksolla Mediinvest, joka toimi RIM:n (myöntävä viranomainen) ja MSR:n (tuensaaja) välisenä välittäjänä, myönsi näistä varoista MSR:lle lainoja, joiden korko oli tavallista suurempi (ks. jäljempänä (52). Äänettömistä osakkuuksista maksettiin kiinteä palkkio sekä 2 prosentin suuruinen vaihteleva palkkio, joka periaatteessa määräytyi joko Mediinvestin MSR:n osuuden myynnin tai Mediinvestin vuonna 2009 tekemän voiton mukaan. Myös vakuudet annettiin. Taulukossa 8 on yhteenveto äänettömistä osakkuuksista:

Taulukko 8

RIM:n äänettömät osakkuudet Mediinvestissä

 

Sopimuksen pvm

Summa (euroa)

Korkoprosentti (%)

1

29.5.2008

(…)

[…]

2

29.9.2008

(…)

[…]

3

12.11.2008

(…)

[…]

4

22.12.2008

(…)

[…]

5

30.4.2009

(…)

[…]

6

14.5.2009

(…)

[…]

7

26.5.2009

(…)

[…]

8

9.6.2009

(…)

[…]

9

23.6.2009

(…)

[…]

10

30.6.2009

(…)

[…]

11

7.7.2009

(…)

[…]

YHTEENSÄ

[…]

 

(33)

Mediinvest myönsi 27 päivän toukokuuta 2008 ja 7 päivän heinäkuuta 2009 välisenä aikana MSR:lle yhdeksän lainaa, joiden summa oli yhteensä 75 484 000 euroa. Niiden korko oli 7 prosenttia (tai 5,1 prosenttia takautuvasti 1 päivästä marraskuuta 2009 alkaen), eikä vakuuksia annettu. Taulukossa 9 on yhteenveto näistä lainoista:

Taulukko 9

MSR:n Mediinvestille myöntämät lainat

 

Sopimuksen pvm

Summa (euroa)

Korkoprosentti

1

27.5.2008

(…)

[…] vuodessa; alkaen 1.11.2009: […] % vuodessa.

2

22.12.2008

(…)

[…] vuodessa; alkaen 1.11.2009: […] % vuodessa.

3

30.4.2009

(…)

[…] vuodessa; alkaen 1.11.2009: […] % vuodessa.

4

15.5.2009

(…)

[…] vuodessa; alkaen 1.11.2009: […] % vuodessa.

5

26.5.2009

(…)

[…] vuodessa; alkaen 1.11.2009: […] % vuodessa.

6

9.6.2009

(…)

[…] vuodessa; alkaen 1.11.2009: […] % vuodessa.

7

23.6.2009

(…)

[…] vuodessa; alkaen 1.11.2009: […] % vuodessa.

8

30.6.2009

(…)

[…] vuodessa; alkaen 1.11.2009: […] % vuodessa.

9

7.7.2009

(…)

[…] vuodessa; alkaen 1.11.2009: […] % vuodessa.

YHTEENSÄ

75 484 000

 

(34)

Lisäksi Mediinvest myönsi PNG:lle 12 päivänä marraskuuta 2008 yhden 10 miljoonan euron lainan 6 prosentin korolla (31 päivään joulukuuta 2009 saakka), ja PNG myönsi samansuuruisen lainan samalla korolla MSR:lle samana päivänä.

(35)

Toimenpide 12 (toimenpidettä 11 koskeva osavaltion takaus ISB:lle: RIM:n äänettömät osakkuudet Mediinvestissä): Niiden ISB:n RIM:lle myöntämien lainojen osalta, joita käytettiin RIM:n Mediinvestille myöntämiin lainoihin (toimenpide 11), osavaltio antoi ISB:lle takauksen 140 miljoonan euron veloista (100 prosenttia veloista) (53). Takausmaksua ei maksettu. Komissio katsoo, että tässä toimenpiteessä tuensaaja oli MSR, koska se oli tuensaaja myös toimenpiteessä 11.

(36)

Toimenpide 13 (osavaltion NG:lle rahapeleihin liittyvistä veroista maksamat tuotot): Helmikuussa 2009 hyväksyttiin osavaltion rahapelilain muutos, jonka myötä oli mahdollista siirtää rahapeleihin liittyviä verotuottoja NG:lle. Siirrettyjä verotuloja oli määrä käyttää matkailun edistämiseen. Summat olivat 1,6 miljoonaa euroa (29 päivänä joulukuuta 2009), 3,2 miljoonaa euroa (29 päivänä lokakuuta 2010) ja 3,2 miljoonaa euroa (29 päivänä maaliskuuta 2011) eli yhteensä 8 miljoonaa euroa.

(37)

Toimenpide 14 (osavaltion NG:lle myöntämät osakkuuslainat ja velkojen asettaminen etuoikeusasemaltaan huonommiksi Nürburgring 2009 -hankkeeseen): NG sai osavaltiolta Nürburgring 2009 -hankkeen valmisteluun ja toteuttamiseen korottomia lainoja, joilla ei ollut kiinteää määräaikaa, 20 miljoonaa euroa 21 päivänä elokuuta 2007, 10 miljoonaa euroa 22 päivänä joulukuuta 2009, 4,65 miljoonaa euroa 28 päivänä joulukuuta 2010 ja 3,2 miljoonaa euroa 26 päivänä huhtikuuta 2011 (54). Lisäksi osavaltio antoi NG:lle 4,95 miljoonan euron lainan 9 päivänä joulukuuta 2011. Lisäksi osavaltio ilmoitti asettaneensa edellä mainitun 29 päivänä elokuuta 2007 myönnetyn 20 miljoonan euron velan etuoikeusasemaltaan huonommaksi NG:n maksukyvyttömyyden välttämiseksi; se asetti saatavansa NG:ltä viimesijaisiksi kaikkien velkojien NG:tä koskeviin saataviin nähden.

(38)

Toimenpide 15 (MSR:n osakkeiden siirto Mediinvestiltä ja Geisler & Trimmeliltä NG:lle ja Weberiltä RIM:lle): Maaliskuun 25 päivänä 2010 päivätyn osakkeenostosopimuksen mukaan Mediinvestin omistamat MSR:n osakkeet (49,5 prosenttia) sekä Geisler & Trimmelin omistamat osakkeet (33,8 prosenttia) siirrettiin NG:lle, joka omisti jo 10 prosenttia näistä osakkeista. Weberin omistamat MSR:n osakkeet (6,7 prosenttia) siirrettiin samalla sopimuksella RIM:lle. Ostohinta oli 1 euro liiketoimea kohti (eli yhteensä 3 euroa) (55).

(39)

Toimenpide 16 (osavaltion NG:lle formula 1 -kisoihin myöntämä osakaslaina ja avustus): Osavaltio myönsi NG:lle 11 päivänä tammikuuta 2011 korottoman 40 405 000 euron lainan, jolla ei ollut kiinteää määräaikaa, formula 1 -kisoihin liittyvien, likviditeettivarantoon kuuluvien velkojen hyvittämiseen. Lisäksi osavaltio antoi heinäkuussa 2011 NG:lle 13,5 miljoonan euron avustuksen formula 1 -kisojen järjestämiseen vuonna 2011.

(40)

Toimenpide 17 (formula 1 -kisojen käyttöoikeussopimus): NG ja NAG tekivät 13 päivänä joulukuuta 2010 käyttöoikeussopimuksen formula 1 -kilpa-ajotapahtumien järjestämisestä (56). Tässä käyttöoikeussopimuksessa NG pyysi NAG:tä järjestämään formula 1 -kisat ja sitoutui itse maksamaan korvauksia (57). Saksan mukaan NAG:n oli tämän sopimuksen perusteella määrä saada rahoitusvaroja, joita ei otettaisi huomioon NG:n ja NAG:n välisen liiketoiminnan vuokraussopimuksen mukaista vuokraa laskettaessa, mutta NG:n ja NAG:n välisiä maksuja ei tosiasiassa kuitenkaan suoritettu. Käyttöoikeussopimus lopetettiin NG:n, MSR:n, CMHN:n, CST:n, NBG:n ja maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjän sekä NAG:n, Mediinvestin ja muiden yritysten välisellä sovittelusopimuksella, joka tehtiin 27 päivänä marraskuuta 2012.

b)   Toimenpiteet, joita käsitellään 7 päivänä elokuuta 2012 annetussa päätöksessä

(41)

Toimenpide 18 (ISB:n NG:n, MSR:n ja CMHN:n eduksi hyväksymä korkomaksujen uudelleenjärjestely Toukokuun 15 päivänä 2012 ISB lykkäsi 30 päivänä huhtikuuta 2012 erääntyneiden 2,98 miljoonan euron korkojen maksua 15 päivään marraskuuta 2012 saakka (mukaan luettuna lainan käyttämätöntä osaa koskeva 48 913,78 euron korvauksen lykkäys). Uudelleenjärjestellyistä summista perittiin 8,17 prosenttia vuotuista korkoa. Lykättyjen korkojen tarkat osuudet jakautuivat yksittäisille yrityksille seuraavasti: NG:n osuus oli 1,473 miljoonaa euroa, MSR:n osuus oli 1,205 miljoonaa euroa ja CMHN:n osuus oli 303 000 euroa.

(42)

Toimenpide 19 (velan asettaminen etuoikeusasemaltaan huonommaksi ja takaus): Toukokuun 15 päivänä 2012 osavaltio ilmoitti, että se oli asettanut ISB:n NG:lle, MSR:lle ja CMHN:lle myöntämien 254 miljoonan euron lainat osana 325 265 000 euron lainaa (toimenpide 8) etuoikeusasemaltaan huonommiksi. Lisäksi osavaltio ilmoitti 15 päivänä toukokuuta 2012 näiden lainojen takaisinmaksusta vuodesta 2014 alkaen, että jos NG, MSR ja CMHN eivät pystyisi maksamaan niitä takaisin, nämä yritykset vapautetaan maksuvelvoitteistaan ja että osavaltio käyttää takaustaan, joka oli annettu ISB:lle aikaisemmin (toimenpide 9).

2.4   MUODOLLISEN TUTKINTAMENETTELYN ALOITTAMISEN JA LAAJENTAMISEN PERUSTEET

(43)

Maaliskuun 21 päivänä 2012 tehdyn päätöksen ja 7 päivänä elokuuta 2012 tehdyn päätöksen mukaan komission alustava kanta oli, että kaikki 19 toimenpidettä olivat valtiontukea, ja komissio ilmaisi epäilyksensä siitä, olivatko ne SEUT-sopimuksen mukaisia.

2.5   TARJOUSMENETTELY JA OMAISUUSERIEN MYYNTI

(44)

Tarjousmenettelystä ilmoitettiin 14 päivänä toukokuuta 2013 maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjän laatimalla lehdistötiedotteella. KPMG julkaisi tarjouskilpailun Financial Timesissa, Handelsblattissa ja Nürburgringin verkkosivustolla 15 päivänä toukokuuta 2013. Menettelyssä oli noin 300 sijoittajakontaktia, joista KPMG vastasi myyjien puolesta. Tarjousmenettelyssä asianosaisia pyydettiin toimittamaan kiinnostuksenilmaus (noin 70 tahoa ilmaisi kiinnostuksensa), ja kun ne olivat saaneet erilaista Nürburgringiä koskevaa aineistoa, niitä pyydettiin toimittamaan suuntaa-antava tarjous 26 päivään syyskuuta 2013 mennessä. Myyjät ilmoittivat kaikille kiinnostuneille sijoittajille 19 päivänä heinäkuuta 2013 päivätyllä kirjeellä seuraavaa: ”Kaikkia asianosaisia, jotka aikovat osallistua menettelyn seuraavaan vaiheeseen, pyydetään toimittamaan suuntaa-antava tarjous viimeistään 12 päivänä syyskuuta 2013 klo 17.00 (CET) mennessä. Myös tämän määräajan jälkeen saapuneet tarjoukset otetaan huomioon.” (58) Edellä mainittua suuntaa-antavien tarjousten toimittamien määräaikaa (12 päivä syyskuuta 2013) pidennettiin 26 päivään syyskuuta 2013 saakka kirjeellä, joka oli päivätty 12 päivänä syyskuuta 2013. Kirjeessä todettiin näin: ”Myyjät ovat päättäneet pidentää suuntaa-antavien tarjousten toimittamisen määräaikaa, jotta mahdolliset sijoittajat saavat toimitetun aineiston analyysit valmiiksi. Uusi määräaika päättyy 26 päivänä syyskuuta 2013 klo 17.00 CET.” Myös tämän määräajan jälkeen saapuneet tarjoukset otetaan huomioon.” (59) Myyjät siirsivät vahvistavien tarjousten toimittamisen määräaikaa 17 päivänä joulukuuta 2013 päivätyllä kirjeellä 11 päivästä joulukuuta 2013 helmikuun 17 päivään 2014 todeten seuraavaa:” Jotta mahdolliset sijoittajat saavat toimitetun aineiston analyysit valmiiksi ja jotta he voivat toimittaa lopullisen tarjouksen, joka vastaa täysin Nürburgringin mahdollista arvoa, 11 päivänä joulukuuta 2013 klo 17.00 CET päättyväksi ilmoitettua määräaikaa jatketaan siten, että se päättyy 17 päivänä helmikuuta 2014 klo 17.00 CET. Selvyyden vuoksi mainittakoon, että myös tämän määräajan jälkeen toimitetut tarjoukset otetaan periaatteessa huomioon, mikäli tarjouksen ehdot täyttävät käsittelyn jatkamista koskevat vaatimukset. Mahdollisista viipeen aiheuttamista haitoista ei makseta korvauksia, vaan sijoittajan on vastattava niistä täysimääräisesti itse. Myyjät voivat valita menettelyn seuraavaan vaiheeseen hyväksyttävät osapuolet pian päivitetyn määräajan umpeutumisen jälkeen (60).

(45)

Maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjät päättivät NG:n, MSR:n ja CMHN:n omaisuuserien myynnistä ja toteuttivat seuraavanlaisen myynnin:

(46)

Tarjousmenettelyä varten NG:n, MSR:n ja CMHN:n omaisuus jaettiin 11 yksittäiseen omaisuuskokonaisuuteen (61). Julkaistun kiinnostuksenilmauspyynnön mukaan ”Myyjät aikovat myydä omaisuuserät yhdelle tai useammalle sijoittajalle (’RING-hanke’). Sijoittajilla on mahdollisuus ostaa kaikki omaisuuserät, tietyt omaisuuskokonaisuudet (’ehdotetut omaisuuskokonaisuudet’) tai yksittäisiä omaisuuseriä. Ehdotetut omaisuuskokonaisuudet on määritelty omaisuuserien jaettavuuden ja niihin liittyvien kustannusten mukaan. Liiketoimi on määrä toteuttaa liiketoimintakauppana. Kaikki kolmannen osapuolen velat ja rahoitusvelat jäävät maksukyvyttömille oikeushenkilöille, joten uusi omistaja voi aloittaa toiminnan siistin taseen kanssa” (62). Lisäksi kiinnostuneille sijoittajille 19 päivänä heinäkuuta 2013 lähetetyssä kirjeessä todetaan näin: ”Sijoittajat voivat ostaa myyjien omaisuuden joko kokonaan, määriteltyinä omaisuuskokonaisuuksina (’ehdotetut omaisuuskokonaisuudet’) tai yksittäisinä omaisuuserinä. Ehdotetut omaisuuskokonaisuudet on määritelty Nürburgringin omaisuuserien jaettavuuden ja niihin liittyvien kustannusten mukaan.” (63)

(47)

Maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjät eivät määrittäneet ehtoja omaisuuserien tulevalle käytölle. Kaikki käyttöön liittyvät rajoitukset perustuvat nykyisiin kansallisiin rakennus- ja ympäristölakeihin ja Nürburgringille vapaaseen pääsyyn, joka on taattu osavaltion asiaa koskevassa asetuksessa.

(48)

Kiinnostuneille sijoittajille 19 päivänä heinäkuuta 2013 ja 17 päivänä lokakuuta 2013 lähetetyissä kirjeissä määriteltyjen tarjoajia koskevien valintakriteerien mukaan sijoittajat valitaan seuraavien kriteerien perusteella: a) kokonaistuottojen maksimointi kaikkien omaisuuserien osalta ja b) liiketoimen oletettu varmuus (64). Näitä kriteereitä kuvattiin yksityiskohtaisemmin seuraavasti: ”Omaisuuserien arvo kyseisen tarjouksen kannalta; mahdolliset arvoon liittyvät seuraamukset niille omaisuuserille, jotka mahdollisesti eivät sisälly kyseiseen tarjoukseen; omaisuuserien lisäjaottelun mahdolliset kustannukset kyseisen tarjouksen kannalta; kyseisen tarjouksen perusolettamien ja ehtojen täyttämisen kustannukset; sopimukseen pääsemisen todennäköisyys”. Lisäksi kirjeessä todettiin, että ”sopimukseen pääsemisen todennäköisyyttä arvioidaan ottamalla huomioon i) jäljellä olevat yritystarkastusta koskevat vaatimukset, ii) liiketoimen varmistettu rahoitus ja rahoittajatahojen sen tueksi toimittama vahvistus, iii) hyväksynnän saamisen edellyttämät toimenpiteet, iv) vaadittavat sisäiset hyväksyntätoimenpiteet, joita liiketoimen päätökseen saattaminen edellyttää ja v) oston strategiset perusteet tai NG:n, MSR:n ja CMHN:n omaisuuseriä koskevat tulevaisuudensuunnitelmat ja niiden toteutumisen todennäköisyys”. Ympäristöseikat eivät sisältyneet lopullisen tarjouksen valintakriteereihin.

(49)

Lokakuun 17 päivänä 2013 ja joulukuun 17 päivänä 2013 päivätyissä kirjeissä hyväksyttäviä tarjouksia toimittaneille tarjoajille ilmoitettiin, että a) myös asianmukaisten määräaikojen jälkeen toimitetut suuntaa antavat tai lopulliset tarjoukset otetaan huomioon, jos tarjouksen ehdot täyttävät käsittelyn jatkamisen edellytykset, b) määräajan pidentämisestä koituneista haitoista vastaa kyseisen tarjouksen tekijä täysimääräisesti ja c) myyjät voivat valita hyväksyttävät tarjoajat pian määräajan umpeutumisen jälkeen. Maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjien mukaan myyjät ilmoittivat tarjoajille, että ne voisivat parantaa tarjoustaan tai toimittaa uuden tarjouksen määräajan umpeutumisen ja myyntisopimuksen tekemisen välisenä aikana.

(50)

Helmikuun 2014 alkuun mennessä 24 ehdokasta (65) lähetti suuntaa antavan tarjouksen. Näistä ehdokkaista 18 sai jatkaa yritystarkastusvaiheeseen (66), ja 13 tarjoajaa toimitti vahvistavat tarjoukset kaikista tai yksittäisistä omaisuuskokonaisuuksista tai yksittäisistä omaisuuseristä, mukaan luettuina neljän tarjoajan tarjoukset kaikista omaisuuseristä: 1) Capricorn Automotive GmbH ja Capricorn Holding GmbH, jäljempänä ’Capricorn’; 2) [tarjoaja 2]; 3) [tarjoaja 3]; 4) [tarjoaja 4]. Tarjouksia arvioitiin seuraavien kriteerien perusteella: a) kokonaistuottojen maksimointi kaikkien omaisuuserien osalta ja b) liiketoiminnan oletettu varmuus (67). Kaikki tarjoukset, jotka täyttivät nämä kriteerit, otettiin huomioon arvioinnin viimeisessä vaiheessa, ja nämä tarjoukset koskivat kaikkia omaisuuskokonaisuuksia. Näistä tarjoajista Capricorn ja [tarjoaja 2] toimittivat vahvistukset siitä, että niillä oli ostoon tarvittava rahoitus: [tarjoaja 2] toimitti 7 päivänä maaliskuuta 2014 sitovan, 24 päivänä helmikuuta 2014 päivätyn kirjeen, jossa se ilmoitti KPMG:lle rahoitusvalmiuksistaan. Capricorn toimitti myyjille 11 päivänä maaliskuuta 2014 sitovan, […] lähettämän kirjeen, joka oli päivätty 10 päivänä maaliskuuta 2014 ja osoitettu Capricornille, ja siinä ilmoitettiin myyjille, että […] oli valmis ottamaan Capricornin puolesta 45 miljoonan euron lainan kyseisten omaisuuserien ostamista varten. Näiden tarjousten pohjalta sopimukset neuvoteltiin yhtä aikaa ja vahvistettiin [tarjoajan 2] kanssa 7 päivänä maaliskuuta 2014 ja Capricornin kanssa 10 päivänä maaliskuuta 2014.

(51)

Maaliskuun 11 päivänä 2014 maksukyvyttömien yritysten velkojainkokous hyväksyi myynnin Capricornille (tarkemmin sanottuna capricorn NÜRBURGRING Besitzgesellschaft GmbH:lle), jonka tarjous oli suurin ja joka toimitti myös todisteet rahoituksesta. Capricornin tarjous oli 77 miljoonaa euroa, kun taas [tarjoajan 2] tarjous oli [47–52] miljoonaa euroa. NG, MSR ja CMHN allekirjoittivat myyntisopimuksen Capricornin kanssa 11 päivänä maaliskuuta 2014, ja maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjä allekirjoitti sen 13 päivänä maaliskuuta 2014 (68).

(52)

Edellä kuvatun tarjousmenettelyn perusteella Capricorn siis osti NG:n, MSR:n ja CMHN:n omaisuuserät (kaikki aineelliset ja aineettomat omaisuuserät, mukaan luettuna kaikki maa-alueet, rakennukset, tavaramerkit ja internetdomainiin liittyvät oikeudet), mutta ei velkoja ja rahoitusomaisuutta. Capricornin osakkeenomistajat ovat capricorn HOLDING GmbH (69), joka omistaa 67 prosenttia osakkeista, ja GetSpeed GmbH & Co KG (70), joka omistaa 33 prosenttia osakkeista.

(53)

Tarjouskilpailun kohteena olleisiin omaisuuskokonaisuuksiin liittyvien työsopimusten siirto perustuu Saksan lainsäädäntöön (71) ja Saksan työtuomioistuinten oikeuskäytäntöön (72), joiden mukaan työntekijät siirtyvät automaattisesti omaisuuserien ostajalle, mutta maksukyvyttömyyden yhteydessä ostaja voi pyytää maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjältä työsuhteiden päättämistä. Myyntisopimuksen mukaan NBG (Nürburgringin kompleksin nykyinen toiminnanharjoittaja) päättäisi työsuhteita vuonna 2014 Capricornin pyynnöstä. Jälkimmäinen totesi, että jotta ostettuihin omaisuuseriin liittyvä liiketoiminta saataisiin taloudellisesti kannattavaksi, se tarvitsisi 253 työntekijää yhteensä 297 työntekijästä (vuoden 2014 alusta alkaen), ja siis pyytäisi NBG:tä päättämään 44 työntekijän työsuhteen. Näin ollen 85 prosenttia maksukyvyttömien yritysten kaikista työntekijöistä siirtyy Capricornille 1 päivästä tammikuuta 2015 alkaen (päivämäärä, jolloin Capricorn alkaa harjoittaa ostettuihin omaisuuseriin liittyvää liiketoimintaa).

(54)

Myyntisopimuksen osapuolilla on velvollisuus panna se toimeen vain, jos olemassa on komission päätös, jonka mukaan sen paremmin ostaja kuin sen liiketoimintaa harjoittava yhtiökään eivät ole arvioitavana olevan ja mahdollisesti takaisinperittävän tuen kannalta tuensaajia, ja jos a) joko komission päätökseen kohdistuvan kanteen nostaminen on viivästynyt ja määräaika on umpeutunut ilman muutoksenhakupyyntöä, tai b) jos muutoksenhakupyyntö on tehty, on toimitettu komission päätöksen vahvistava oikeusistuimen tuomio, joka ei ole kannekelpoinen. Tämän ehdon tarkoituksena oli kattaa 77 miljoonan euron myyntihinnan ja siihen liittyvän taloudellisen riskin välinen ero, joka johtui 456 miljoonan euron valtiontuen takaisinperintään liittyvästä mahdollisesta velasta; tämä perustui komission 21 päivänä toukokuuta 2012 ja 7 päivänä elokuuta 2012 tekemiin päätöksiin muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta ja laajentamisesta.

(55)

Kaudella 2014 liiketoimintaa harjoittaa NBG. Sen jälkeen tämä yritys on suunniteltu likvidoitavan. Myyjä käyttää NBG:n vuoden 2014 kassavirran (6 miljoonaa euroa). Se on kiinteänä palkkiona maksettava osa myyntihinnasta, ja sen tarkoitus on mahdollistaa sopimuksen toteuttaminen. Tuensaajat NG, MSR ja CMHN ovat maksukyvyttömyysmenettelyn yhteydessä lopettaneet kaiken toimintansa, eikä niiden palveluksessa ole yhtään työntekijää. Samalla maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjille on annettu Saksan konkurssilain mukaiset valtuudet oikeudenkäyntimenettelyihin, joiden tarkoituksena on järjestellä kaikki maksukyvyttömyysmenettelyissä olevia yrityksiä koskevat saatavat ja velvoitteet. Kun nämä saatavat ja velvoitteet on sovittu ja kun tuomioistuin hyväksyy lopullisen likvidaation, yritykset voidaan poistaa kaupparekistereistä.

(56)

Voidakseen harjoittaa toimintaa kaudella 2015 ostaja (Capricorn) perustaa liiketoimintaa harjoittavan yhtiön nimeltä Capricorn NÜRBURGRING GmbH, joka tekee sopimukset kaudelle 2015. Sen varmistamiseksi, että tuensaajat varmasti poistuvat markkinoilta, komissiolle ilmoitettiin seuraavista toimenpiteistä. Jos vuoden 2015 alussa ei ole saatavilla komission päätöstä, joka ei ole kannekelpoinen, myydyt omaisuuserät siirretään ennen tammikuun 1 päivää 2015 uuteen yhtiöön, jossa omistaja omistaa 95,1 prosenttia osakkeista ja 4,9 prosenttia omistaa riippumaton uskottu mies. Uskottu mies toimii velkojien etujen mukaisesti eikä maksukyvyttömien valtiontuen tuensaajien etujen mukaisesti, mutta se ei ota vastaan ohjeita velkojilta. Lisäksi uusi yhtiö ja liiketoimintaa harjoittava yhtiö tekevät vuokraussopimuksen, joka päättyy myyntisopimuksen voimaantulopäivänä. Liiketoimintaa harjoittava yhtiö harjoittaa toimintaansa omalla nimellään oman liiketoimintasuunnitelmansa mukaisesti, ja se valitsee työntekijänsä itse (ks. edellä johdanto-osan 53 kappale). Uudelle yhtiölle maksettava vuotuinen vuokra on yhteensä [4,6–5,1] miljoonaa euroa, joka siirretään Nürburgring-yhtiöiden selvitystilan alaisiin varoihin (kaikki maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena olevaan omaisuuteen liittyvät maksetut maksut siirretään selvittäjien varainhoitotileille, jotta ne voidaan jakaa velkojille). Kun komission päätös tulee voimaan, uskottu mies siirtää kaikki uuden yhtiön osakkeensa ostajalle. Toisaalta jos ostaja ei täytä sopimusperusteisia maksuvelvoitteitaan, uskottu mies voi myydä omaisuuserät. Jos komission päätös kumotaan, omaisuuserät palautetaan maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjille, jotta ne voidaan myydä välittömästi, koska Saksan maksukyvyttömyysmenettelyn mukainen likvidointivelvoite pysyy voimassa myös tällaisessa tapauksessa. Uusi yhtiö ei voi jatkaa Nürburgring-yhtiöiden liiketoimintaa. Komissio toteaa, ettei tämä järjestely muuta myynnin perusedellytyksiä eikä myyntihintaa ja myyntiehtoja, jotka siis pysyvät ennallaan (73).

3.   SAKSAN ESITTÄMÄT HUOMAUTUKSET

3.1   VAIKEUKSISSA OLEVA YRITYS

(57)

Muodollisessa tutkintamenettelyssä antamissaan huomautuksissa Saksa väitti, ettei NG ollut vaikeuksissa oleva yritys 1 päivänä heinäkuuta 2008 (74) tai 28 päivänä heinäkuuta 2010, kun ISB myönsi sille 325 265 000 euron lainan (75). NG:n, MSR:n ja CMHN:n tilanteesta toukokuun 2012 ja heinäkuun 2012 välisenä aikana ja muodollisen tutkintamenettelyn laajentamisesta Saksa väittää, ettei komissio ollut ottanut huomioon NG:n, MSR:n ja CMHN:n maksukyvyttömyyttä, joka oli peruuttamaton seuraus sen päätöksestä olla hyväksymättä pelastamistukea alustavissa menettelyissä (76), ja näin ollen se on loukannut suhteellisuusperiaatetta (77). Lisäksi Saksa toteaa, että NG toteutti infrastruktuurin rakentamishankkeen ja etenkin järjesti formula 1- ja Superbike-kilpa-ajotapahtumia julkisen sektorin puolesta (78) ja ettei niitä sen vuoksi voida ottaa huomioon, kun analysoidaan sen taloudellista tilannetta, vaikeuksissa olevan yrityksen määrittelemistä ja tuen ainutkertaisuuden periaatteen soveltamista (79).

3.2   VALTION VARAT JA VALTION TOIMENPITEEKSI KATSOMINEN

(58)

NG:n toteuttamien toimenpiteiden osalta Saksa myöntää, että varat ovat peräisin valtiolta (80).

3.3   TALOUDELLINEN TOIMINTA

(59)

Saksan mukaan katsomon, monitoimihallien, sisäänpääsytilojen sekä koulutusta ja viihdettä tarjoavien kohteiden rakentaminen (Nürburgring 2009 -hankkeen osa I (81)) ei ole taloudellista toimintaa, koska Leipzig/Halle-tuomiota (82) ei voida soveltaa yleisen (alueellisen ja urheiluun liittyvän) infrastruktuurin rakentamiseen (83); rakentaminen koskee palveluja, joiden osalta komission vuonna 2007 julkaiseman urheilun valkoisen kirjan kriteerit (monitoimikäyttö, esteetön pääsy jne.) täyttyvät; yksityinen sijoittaja ei toteuttaisi tällaista hanketta, eikä kilpa-ajoratoja yleensä rakenneta yksityisin varoin heikon kannattavuuden takia (84).

(60)

Saksan kannalta formula 1 -tapahtumat ovat periaatteessa rakenteellisesti tappiota tuottavia. Niitä ei voida pitää NG:n normaalina liiketoimintana, koska julkisesta tuesta huolimatta ne johtivat siihen, että NG:n tulos oli negatiivinen. Tämä yhtiö ei järjestäisi näitä tapahtumia, jos se ei odottaisi saavansa julkista rahoitusta, ja julkisviranomaiset päättivät rahoittaa formula 1 -tapahtumia tavanomaisin markkinaehdoin aluepoliittisista syistä (85). Näin ollen Saksa väittää, ettei näiden tapahtumien järjestämistä voida pitää NG:n taloudellisena toimintana. Tuen osalta Saksa väittää, että yleistä taloudellista etua koskevan palvelun kriteerit täyttyvät.

3.4   TUEN VALIKOIVUUS

(61)

Saksa väittää, että vaikka toimenpiteiden rahoittaminen olisi taloudellista toimintaa, se ei ole valikoivaa, koska vuoden 2007 urheilun valkoisen kirjan kriteerit täyttyvät (ei yksittäinen käyttäjä, esteetön pääsy, monitoimikäyttö ja vuokraus kohtuullisin markkinahinnoin; markkinat eivät tarjoa infrastruktuuria, koska se ei olisi taloudellista; julkisviranomaisten vastuu).

3.5   ETU

a)   Toimenpiteet, joita käsitellään 21 päivänä maaliskuuta 2012 annetussa päätöksessä

(62)

Saksa myöntää, ettei se ollut löytänyt pitkäaikaista yksityistä sijoittajaa, joka investoisi Nürburgring 2009 -hankkeeseen.

(63)

Toimenpiteestä 1 (maksut pääomavarantoon ja pääoman korotukset elokuussa 2004, joulukuussa 2004 ja syyskuussa 2007) Saksa toteaa, että kysymys edusta ei ole oleellinen, koska toimenpide ei kohdistunut taloudelliseen toimintaan.

(64)

Toimenpiteestä 2 Saksa toteaa, ettei NG:n tytäryhtiöilleen myöntämien lainojen korosta (6 prosenttia) koidu etua tytäryhtiöille, koska se on verrattavissa markkinalainojen korkoihin.

(65)

Toimenpiteestä 3 Saksa toteaa, että likviditeettivarannosta 170 miljoonan euron edestä rahoitetut toimenpiteet (86) toteutettiin markkinaehtoisesti, koska a) osavaltio käyttää varantoa samalla tavalla kuin markkinaehtoinen holdingyhtiö (87), b) NG maksoi korot asianmukaisesti ja c) varat maksettiin kokonaisuudessaan takaisin toimenpiteen 8 yhteydessä. Lisäksi Saksa totesi, että osavaltion likviditeettivarannosta ISB:lle myöntämät lainat oli tarkoitettu yksinomaan ISB:n omien, NG:lle myöntämien lainojen jälleenrahoitukseen (ks. myös johdanto-osan 70 kappale) ja että osavaltion likviditeettivarannosta tekemien transaktioiden markkinaehdot eivät siirtyneet velalliselle eli NG:lle.

(66)

Toimenpiteestä 4 (NG:n myöntämä laina MSR:lle) Saksa toteaa, että 7 prosentin korko vaikuttaa olevan markkinaehtoinen.

(67)

Toimenpide 5 (NG:n myöntämä avustus CST:lle) on Saksan mukaan markkinaehtoinen: sen jälkeen, kun NG ja MIB olivat tarjonneet hankkeeseen alustavan rahoituksen yhdenvertaisin ehdoin, MIB ei voinut myöhemmin tarjota samaa määrää tarvittavia osakaslainoja kuin NG. NG:n vetäytyminen hankkeesta vaarantaisi lippujärjestelmän oikea-aikaisen käyttöönoton ja tekisi todennäköisesti myös NG:n aiemman investoinnin arvottomaksi, NG:n kannalta oli suotuisaa jatkaa suunniteltua hanketta muuttuneissa olosuhteissa etenkin, kun liiketoimintasuunnitelman perusteella oli odotettavissa kohtuullinen tuotto, ja NG sai NG:ltä vakuuksia.

(68)

Toimenpiteestä 6 (IPC:lle maksettu korvaus ja MSR:lle myönnetty laina PNG:n toimiessa välittäjänä) Saksa katsoo, että saajat saivat kyseiset maksut korvauksina palveluista ja markkinaehtoisena lainana.

(69)

Toimenpiteen 7 (MIB:n CST-saatavien siirtäminen NG:lle) osalta Saksa ei käsittele mahdollista etua koskevia kysymyksiä.

(70)

Toimenpiteestä 8 (ISB:n myöntämä laina NG:lle, MSR:lle ja CMHN:lle) Saksa katsoo, ettei ISB ole toiminut riippumattomasti (tavanomaisin markkinaehdoin) (erillisenä) yrityksenä vaan tukipankkina, joka saa tarkat ohjeet osavaltion hallinnolta ja on osa sitä (88). Saksan mukaan sopimuksen II periaatteet ovat sovellettavissa ISB:n lainan (89) jälleenrahoitukseen, koska ISB osallistui likviditeettivarantoon eikä tästä osallistumisesta ole koitunut ISB:lle etua (90).

(71)

Toimenpiteestä 9 (osavaltion ISB:lle antama takaus toimenpiteeseen 8) Saksa toteaa, että tässä takauksessa on kyse ISB:n ja osavaltion sisäiseen suhteeseen liittyvän riskin jakamisesta ja ettei siitä ole koitunut etua lainansaajille (NG:lle, MSR:lle ja CMHN:lle), koska niiden lainan ehdot eivät parantuneet sen vuoksi (91).

(72)

Toimenpiteestä 10 (25 päivänä maaliskuuta 2010 tehty liiketoiminnan vuokraussopimus) Saksa toimitti 29 päivänä syyskuuta 2011 laaditun asiantuntijalausunnon, jonka osavaltio oli tilannut Nürburgringin liiketoiminnan vuokrauksesta. Lausunnossa määritettiin markkinaehtoisen vuotuisen vähimmäis- ja enimmäisvuokran vaihteluväli. Saksa väittää, että asiantuntijalausunnon mukaan odotuksenmukainen vuokra on 20 prosenttia suurempi kuin enimmäisvuokra markkinoilla. Se kattaisi vuokraajan rakennuskustannukset (330 miljoonaa euroa), minkä lisäksi siitä jäisi vielä kohtuullisesti voittoa (92).

(73)

Toimenpiteeseen 11 kuuluvista lainoista (RIM:n myöntämät lainat MSR:lle, kun Mediinvest ja PNG toimivat välittäjinä), joilla rahoitettiin Nürburgring 2009 -hankkeen osaa II, Saksa väittää, että ne ovat markkinatalouden ehdoin toimivan sijoittajan periaatteiden mukaisia ja ettei niihin sisälly etua, koska sovelletut korkoprosentit ovat suurempia kuin soveltuvat viitekorot (lukuun ottamatta kahta lainaa, jotka myönnettiin 12 päivänä marraskuuta 2008 ja 22 päivänä joulukuuta 2008).

(74)

Toimenpiteestä 12 (osavaltion takaus RIM:n MSR:lle myöntämille lainoille Mediinvestin toimiessa välittäjänä toimenpiteen 11 nojalla) Saksa toteaa, että osavaltion takauksesta koituu etua vain lainojen saajille mutta ei ISB:lle tai RIM:lle, koska takaus oli lainojen myöntämisen ehtona.

(75)

Toimenpiteistä 13 ja 14 (rahapeliverosta myönnetyt avustukset matkailun edistämiseen (93) ja osavaltion myöntämät lainat) Saksa ei väitä, että ne olisivat markkinatalouden ehdoin toimivan sijoittajan periaatteiden mukaisia. Rahapeliveron osalta Saksa pitää toimenpidettä korvauksena matkailun edistämiseen liittyvistä infrastruktuurikustannuksista. Velan etuoikeusaseman huonommuudesta Saksa katsoo, että sen vaikutus on lähinnä ilmoitusluonteinen, koska jokainen osakaslaina on maksukyvyttömyysmenettelyssä joka tapauksessa etuoikeusasemaltaan huonompi ja että huonommuus vaikutti mahdollisesti vain julkiseen talouteen, eikä siitä näin ollen koitunut etua (94).

(76)

Toimenpiteen 15 (MSR:n osakkeiden siirto NG:lle ja RIM:lle) osalta Saksa väittää, ettei siitä koitunut taloudellista etua Mediinvestille, Geisler & Trimmelille ja Weberille, koska a) se toteutettiin symboliseen 1 euron hintaan, b) siihen ei sisältynyt muita etuja, kuten osakaslainojen mitätöintiä tai osakkaan myöntämiä takauksia, c) NG ja RIM ostivat MSR:n osakkeet yhdistääkseen Nürburgring 2009 -hankkeen osan I ja osan II omistajuuden ja luodakseen yhtenäisen liiketoimintamallin, ja d) se, oliko MSR siirron aikaan vaikeuksissa, ei vaikuta tähän arviointiin, sillä MSR on rajavastuuyhtiö, jolloin osakkeenomistajien vastuu on joka tapauksessa rajattu yhtiön pääomaan.

(77)

Toimenpiteen 16 (NG:lle formula 1 -kisoista aiheutuneiden tappioiden rahoitus osavaltion varoista) osalta Saksa toteaa, ettei kyse ole taloudellisesta toiminnasta ja että formula 1 -kisojen rahoittaminen ei yleensä ole kannattavaa.

(78)

Toimenpiteestä 17 (formula 1 -käyttöoikeussopimus) Saksa väittää, että se liittyy liiketoiminnan vuokraussopimuksen ehtoihin. Saksa katsoo, että koska vuokra on huomattavasti ([…] %) markkinavuokria suurempi, kumpaakin sopimusta on pidettävä kokonaisuudessaan tasapainoisina (mukaan luettuina NAG:lle käyttölupasopimuksesta koituvat edut) (95).

b)   Toimenpiteet, joita käsitellään 7 päivänä elokuuta 2012 annetussa päätöksessä (96)

(79)

Toimenpiteestä 18 (velkojen uudelleenjärjestely) Saksa toteaa, että se oli tarpeen uhkaavan maksukyvyttömyyden välttämiseksi ja että myös yksityinen osakkeenomistaja olisi toteuttanut sen.

(80)

Toimenpiteen 19 (velkojen etuoikeusaseman huonontaminen ja takaus) osalta Saksa väittää, ettei se muodosta edes mahdollista rasitetta julkiselle taloudelle, että myös yksityinen osakkeenomistaja toimisi samoin ja että velan etuoikeusaseman huonontaminen ei vaikuttanut osakkeenomistajiin, koska muita merkittäviä velkojia ei ollut.

3.6   KILPAILUN VÄÄRISTYMINEN JA VAIKUTUS KAUPPAAN

(81)

Saksa katsoo, ettei hotellien ja ravintoloiden eduksi toteutetuilla toimenpiteillä ole mahdollista vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan (97).

3.7   SOVELTUVUUS SISÄMARKKINOILLE

a)   Kilpa-ajoradan palvelut

(82)

Saksa toteaa, että Nürburgring on hyvin tärkeä alueen taloudelle ja työllisyydelle, että se on tärkeä, ensisijaisesti amatööriurheiluun tarkoitettu paikka, että se on osa saksalaista moottoriurheiluhistoriaa ja kulttuuria ja siis osa unionin kulttuuriperintöä, että se vaikuttaa koko maailman liikenneturvallisuuteen, koska tällä radalla testattuja autoja viedään kaikkialle maailmaan, että sen ajoturvallisuuskeskus tarjoaa koulutusta ajoturvallisuudesta ja etteivät tutkitut toimenpiteet liity kilpa-ajorataan sinänsä vaan pikemminkin kilpa-ajoradan ulkopuoliseen urheiluun ja muuhun kuin urheiluun liittyvään infrastruktuuriin sekä formula 1 -kilpa-ajojen järjestämiseen.

b)   Tuen soveltuvuus sisämarkkinoille SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla

Yhteisen edun mukainen tavoite

(83)

Saksan mukaan urheilupaikkojen rakentamista voidaan pitää yhteisen edun mukaisena SEUT-sopimuksen 165 artiklassa (98) tarkoitetulla tavalla ja että toimenpiteitä, jotka helpottavat urheilun harrastamista, voidaan tukea (99). Nürburgringillä järjestetään muutaman ammattilaistapahtuman lisäksi myös amatööritapahtumia ja moottoriurheilukoulutusta nuorille. Nürburgringiä käytetään myös muihin urheilutapahtumiin, kuten pyöräilyyn (Rad&Run), juoksuun (Fisherman's Friend StrongmanRun) ja triatloniin (Green Hell Triathlon).

Toimenpiteiden tarpeellisuus ja oikeasuhteisuus

(84)

Saksa katsoo, että toimenpiteet ovat tarpeellisia seuraavista syistä: Nürburgringiä käytetään […] tapahtumapäivästä ammattilaisurheiluun vain […] päivänä, amatööriurheiluun […] päivänä ja sekä amatööri- että ammattilaisurheiluun […] päivänä. Amatööriurheilijoiden osuus on yli […] ([…] ammattilaista vs. […] amatööriä). Muita kuin amatööritapahtumia ovat Formula 1, German Touring Car Championship, Superbike World Championship, musiikkitapahtuma Rock am Ring sekä autonvalmistajien testiajot. Amatöörit voivat ajaa radalla omilla autoillaan. Viikonloppuisin järjestetään suurten saksalaisten moottoriurheiluliittojen (kuten ADACin) amatöörikilpailuja. Viikolla yksittäiset kerhot käyttävät rataa harjoitteluun tai amatöörikisoihin. Moottoriurheilussa ei ole erillistä infrastruktuuria ammattilais- tai amatööriurheiluun. Lisäksi tutkittavana olevat toimenpiteet auttavat markkinahäiriön poistamisessa. Sijoitetun pääoman tuottoa ei voida odottaa. Toisin kuin monitoimiareenoilla, vuosittain järjestetään vain yksi tai kaksi kilpailusarjaa. Kukaan yksityinen sijoittaja ei rakentaisi eikä rahoittaisi tällaista infrastruktuuria. Yksityisten yritysten osallistuminen Nürburgring 2009 -hankkeen osan I rahoittamiseen epäonnistui. Julkisella osallistumisella oli siis kannustava vaikutus. Ilman osavaltion hallinnon selvää poliittista tahtoa NG ei voisi nykyaikaistaa ja laajentaa urheiluinfrastruktuuria samassa määrin. Lisäksi Saksa katsoo, että toimenpiteiden rahoittaminen on oikeasuhteista. Tavoitteita ei olisi voitu saavuttaa, jos julkiselta sektorilta saatu rahoitus olisi ollut pienempi. Rakenteet olivat vanhoja ja ne oli uudistettava. Infrastruktuurien päällekkäisyyttä ei ollut. Toisin kuin komission käsittelemissä monitoimiareenoihin liittyvissä tapauksissa (100), tutkittavat toimenpiteet eivät liity uuteen infrastruktuuriin tai kapasiteetin huomattavaan laajentamiseen.

Vain välttämättömään rajoittuvat vaikutukset kauppaan ja kilpailuun

(85)

Saksan mukaan vaikutukset kauppaan ja kilpailuun ovat pienet, eivätkä ne ole vastoin yhteistä etua. Kuten Koblenzin käräjäoikeus (101) on todennut, Nürburgring ja Nordschleife ovat ainutlaatuisia. Kansainvälisten ja kansallisten tapahtumien sijaintipaikalla on pitkä historia, eikä Nürburgringin urheiluinfrastruktuurin tukeminen näin ollen johda siihen, että tapahtumat siirtyisivät Nürburgringille. Nürburgringillä järjestetään vain muutama kansainvälinen tapahtuma.

c)   Tuen soveltuvuus sisämarkkinoille SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan d alakohdan nojalla

(86)

Saksa katsoo, että Nürburgring – pisin pysyvä kilpa-ajorata ja vanhin varikkoalue maailmassa – on osa unionin kulttuuriperintöä (102). Tietyt ring werkin (museon ja tiedekeskuksen yhdistelmä) osat ovat museomaisia. Moottoriurheilukulttuurin tukemiseen tarkoitettu toimenpide oli tarpeen, koska se luo yhteistä kulttuuri-identiteettiä Saksassa ja unionissa ja koska Nürburgring 2009 -hankkeen osan I yksityinen rahoitus ei onnistunut. Toimenpide oli myös oikeasuhteinen, koska tukea ei annettu liikaa. Tuki ei vaikuta kauppa- ja kilpailuolosuhteisiin kulttuuripalvelujen alalla niin paljon, että se olisi yhteisen edun vastaista. Nürburgringin kulttuuripalvelut kilpailevat muiden alueellisten tai kansallisten kulttuuripalvelujen kanssa, joten viime mainittujen markkinaosuus on vähäinen.

d)   Tuen soveltuvuus sisämarkkinoille SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan nojalla

(87)

Saksan mukaan NG:lle likviditeettivarannosta annetut lainat ja ISB:n osallistuminen likviditeettivarantoon (toimenpide 3) ovat SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b kohdan mukaisia, koska lainan saaminen reaalitaloudesta oli tuolloin miltei mahdotonta pankkien välisten markkinoiden romahtamisen vuoksi.

e)   Tuen soveltuvuus sisämarkkinoille SEUT-sopimuksen 106 artiklan 2 kohdan nojalla

(88)

Saksa väittää, että osa matkailun edistämiseen tarkoitetuista investointitoimenpiteistä täytti yleistä taloudellista etua koskevan palvelun vaatimukset, jotka olivat tuolloin voimassa (103), ja ettei ilmeistä arviointivirhettä ole tapahtunut. Saksa täsmentää, että tietyt ring werkin osat (etenkin moottoriurheilunäyttely, Green Hell -multimediateatteri, ring meister ja testiajokeskus) ovat museomaisia ja ne palvelevat yleistä etua kulttuurikasvatuksen ansiosta. Warsteiner Event Centre on monipuolinen kongressi-, messu- ja konferenssikeskus, eikä pysäköintitalo ole päivisin täydessä käytössä ilman isoja tapahtumia. Saksa katsoo, että normaalien markkinaehtojen mukaisesti toimiva yritys ei tekisi edellä mainittua kolmea palvelua koskevia investointeja ilman julkista rahoitusta ja että Nürburgring 2009 -hankkeen osan I yksityisen rahoituksen epäonnistuminen osoittaa, ettei tällaisten toimenpiteiden toteuttamiselle ole markkinoita.

(89)

Saksan mukaan formula 1 -tapahtumien järjestämistä pidetään yleistä taloudellista etua koskevana palveluna, koska niitä rahoitetaan myös muissa maissa julkisista varoista ja koska ne vaikuttavat suuresti arvostukseen, makrotalouteen ja identiteettiin kyseisessä jäsenvaltiossa ja koko unionissa.

f)   Tilapäiset puitteet

(90)

Saksa katsoo, että ISB-lainan (toimenpide 8) erät 2–4 ovat soveltuvia sisämarkkinoille komission tilapäisiä unionin puitteita valtiontukitoimenpiteille rahoituksen saatavuuden turvaamiseksi tämänhetkisessä finanssi- ja talouskriisissä koskevan tiedonannon (104) nojalla, ja että vaikka komissio päättäisi, että NG oli 1 päivänä heinäkuuta 2008 vaikeuksissa oleva yritys ja vaikka tilapäisiä puitteita ei voitaisi soveltaa ISB-lainan eriin 2–4, NG:lle, MSR:lle ja CMHN:lle annettu tuki vastaisi markkinoilla maksettavien korkojen ja tosiasiassa maksettujen korkojen erotusta, mutta ei lainan koko määrää (105).

3.8   OMAISUUSERIEN MYYNTI

(91)

Huomautuksissaan Saksa korostaa, ettei myyntirakenteeseen sisälly valtiontukea omaisuuden ostajalle. Lisäksi Saksa väittää, että myyntiprosessi häiritsi NG:n, MSR:n ja CMHN:n taloudellisen toiminnan jatkuvuutta. Näin ollen Saksa katsoo, että jos muodollisen tutkinnan lopputulos olisi kielteinen komission päätös, jossa vaaditaan sisämarkkinoille soveltumattoman tuen takaisinperintää, NG:lle, MSR:lle ja CMHN:lle asetettu takaisinperintävelvoite ei koskisi näiden omaisuuserien ostajaa. Ehdosta, jonka mukaan Nürburgringin omaisuuserien myynti on lopullista vain, jos komissio tekee kannekelvottoman päätöksen, jonka mukaan tukea ei peritä takaisin omaisuuserien ostajalta, Saksa katsoo, ettei tämä ehto ole este tuensaajayritysten likvidaatiolle ja ettei kyse ole niiden liiketoiminnan jatkamisesta tai ostajalle koituvasta edusta.

(92)

Taloudellisen toiminnan jatkuvuuden häiriintymisen osalta Saksa tähdensi seuraavia seikkoja:

a)

Omaisuuserät myytiin avoimessa, syrjimättömässä ja ilman ehtoja järjestetyssä tarjousmenettelyssä suurimman tarjouksen tehneelle ja vahvistuksen rahoituksestaan toimittaneelle tarjoajalle.

b)

Myynnin taloudellinen logiikka perustuu maksukyvyttömyysmenettelyihin, joiden tavoitteena on kattaa kaikki velkojien vaateet myymällä Nürburgringin omaisuuserät ja jakamalla tuotot velkojien kesken.

c)

Maksukyvyttömyysmenettelyjen aloittaminen ja liiketoiminnan siirto NAG:ltä NBG:lle sekä omaisuuserien myynti Capricornille ja omaisuuserien asettaminen erillisen uskotun miehen valvontaan aiheuttivat taloudellisia katkoksia, sillä NAG:n, NBG:n ja Capricornin liiketoimintamalleihin perustuvat varojen käyttötavat eroavat toisistaan huomattavasti.

d)

Sen paremmin Capricornilla kuin omaisuuserien uudella omistajallakaan ei ole taloudellisia eikä yhtiöoikeuteen perustuvia kytköksiä NG:hen, MSR:ään tai CMHN:ään tammikuusta 2015 alkaen.

e)

Ostaja on ostanut vain omaisuuserät, ei myyjien osakkeita tai velvoitteita. Myöskään NBG:n osakkeita ei ole siirretty ostajalle.

f)

Tärkeimmät liiketoiminnan harjoittamiseen liittyvät sopimukset päätetään ennenaikaisesti kauden 2014 jälkeen. Sopimukset tammikuun 1 päivänä 2015 alkavalle kaudelle neuvottelee ja tekee ostajan perustama liiketoimintaa harjoittava yhtiö. Tarjousmenettelyn kohteena olleisiin omaisuuseriin liittyvien työsopimusten siirtoa koskee Saksan lain sovellettava säännös, eli maksukyvyttömyysmenettelyyn liittyvän omaisuuden ostaja voi vapaasti päättää työntekijöiden palkkaamisesta.

g)

Ajoituksen osalta todetaan, että omaisuuserät myytiin ennen komission päätöstä.

h)

Siirron päivämäärä määräytyy maksukyvyttömyysmenettelyyn liittyvien vaatimusten mukaan, ja ne on otettava huomioon, kun omaisuuserät pyritään myymään parhaaseen mahdolliseen hintaan. Kun otetaan huomioon moottoriurheiluliiketoiminnan tarjousmenettelyssä olleiden omaisuuserien luonne, Saksa olettaa, että tarjousmenettelyssä valituksi tullut tarjoaja (tulleet tarjoajat) todennäköisesti harjoittaa (harjoittavat) samankaltaista liiketoimintaa kuin NG, MSR ja CMHN. Uudella omistajalla (uusilla omistajilla) on kuitenkin mahdollisuus hallinnoida toimintaansa erilaisissa toimintaolosuhteissa kuin NG, MSR ja CMHN, ja se soveltaa (ne soveltavat) omaa liiketoimintamalliaan. Kilpa-ajoradalle Capricorn suunnittelee erilaista käyttötapaa, joka perustuu uuteen liiketoimintasuunnitelmaan. Ostaja osallistuu myös itse aktiivisemmin tapahtumien järjestämiseen Nürburgringillä tulevaisuudessa. Omistajan suunnitelmien mukaan Nürburgring on lisäksi tarkoitus muuttaa turistikohteesta teknologiakeskukseksi.

(93)

Ehdosta, jonka mukaan Nürburgringin omaisuuserien myynti on lopullinen vasta, kun saatavilla on kannekelvoton komission päätös, jonka mukaan tukea ei peritä takaisin omaisuuden ostajalta, Saksa toteaa seuraavaa:

a)

Yksikään mahdollinen sijoittaja tai taloudellinen yhteistyökumppani ei suostuisi ostamaan omaisuuseriä ilman tällaista ennakkoehtoa.

b)

Saksan maksukyvyttömyyslain (106) mukaan maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjillä on velvollisuus varmistaa, että velallisen omaisuuserät likvidoidaan parhaaseen mahdolliseen hintaan tai että vaihtoehtoisesti tehdään maksukyvyttömyysmenettelysuunnitelmaan perustuva sopimus, mikä johtaisi kuitenkin siihen, että Nürburgringin yhtiöille annettaisiin lisää valtiontukea.

c)

Vuokraaja harjoittaa vuokratulla omaisuudella toimintaa omissa nimissään, oman liiketoimintasuunnitelmansa mukaisesti ja valitsee itse työntekijänsä.

d)

Lisäksi [Tarjoajalla 2] oli tarjouksessaan samanlainen ehto, jonka mukaan tarjotut hinnat maksettaisiin vasta, kun saatavilla olisi kannekelvoton komission päätös, jonka mukaan tukea ei perittäisi takaisin omaisuuserien ostajalta. [Tarjoajalla 3] oli ehto, jonka mukaan se voisi vetäytyä kaupasta, jos saatavilla ei olisi komission myönteistä päätöstä joulukuun 31 päivään 2014 mennessä.

e)

Jos vuoden 2015 alussa ei ole saatavilla kannekelvotonta komission päätöstä, rakenne, jonka mukaan myydyt omaisuuserät siirretään ennen tammikuun 1 päivää 2015 uudelle yhtiölle, jonka osakkeista 95,1 prosenttia omistaa ostaja ja 4,9 prosenttia omistaa riippumaton uskottu mies (ks. johdanto-osan 56 kappale edellä), ei johda siihen, että tuensaajien liiketoiminta jatkuu, vaan varmistaa, että ne poistuvat markkinoilta varmasti.

(94)

Näin ollen Saksa toteaa, että tämän menettelyn myötä NG:n, MSR:n ja CMHN:n ja tarjousmenettelyssä myytyjen omaisuuserien välistä taloudellisen toiminnan jatkuvuutta ei ole. Mahdollinen sisämarkkinoille soveltumaton NG:lle, MSR:lle ja CMHN:lle myönnetty valtiontuki on siis perittävä takaisin näiltä yhtiöiltä komission vastaavan päätöksen mukaan, eikä takaisinperintä siis koskisi myytävien omaisuuserien ostajaa. Lisäksi Saksa katsoo, että myyjien ja ostajan välisessä myyntisopimuksessa oleva ennakkoehto ei estä Nürburgring-yhtiöiden likvidaatiota ja maksetun tuen takaisinperimistä niiltä. Tuensaajat poistuvat markkinoilta varmasti. Jos Capricorn-kauppa jostain syystä peruuntuu, omaisuuserät myydään ja myyjät likvidoidaan silti.

(95)

Saksa ilmoitti komissiolle myyntirakenteesta saadakseen oikeusvarmuuden siitä, ettei omaisuuserien myynti olisi valtiontukea ja ettei sisämarkkinoille soveltumatonta valtiontukea perittäisi takaisin tarjouskilpailussa menestyneeltä ostajalta (menestyneiltä ostajilta).

(96)

Saksa sitoutui myös toimittamaan komissiolle raportteja myyntimenettelyn etenemisestä. Nämä raportit toimitettiin säännöllisesti. Raportit vahvistivat, että myyntiprosessi toteutettiin komission kanssa neuvoteltujen periaatteiden mukaisesti. Niissä annettiin komissiolle tietoa myös tarjoajista, niiden tarjouksista, lopullisesta myyntihinnasta ja muista oleellisista seikoista.

4.   OMAISUUSERIEN MYYNTIÄ KOSKEVAT KANTELUT

4.1   JA ZUM NÜRBURGRING E.V. -YHDISTYKSEN KANTELU (KANTELIJA 1)

a)   Kantelu

(97)

Kantelija 1 väittää, että NG:n, MSR:n ja CMHN:n omaisuuserien (ts. kilpa-ajoradan, majoituspalvelujen ja vapaa-ajankeskuksen myynti yhdessä) myynnin tarjousmenettelyn rakenne ei ollut sopiva korjaamaan kilpailun vääristymistä asiaankuuluvilla markkinoilla, koska sen tavoitteena oli jatkaa kompleksin toimintaa sitä muuttamatta ja siirtää suurin osa NG:n, MSR:n ja CMHN:n työntekijöistä omaisuuserien ostajalle. Lisäksi kantelija 1 väittää, että maksukyvyttömyysmenettelyissä, joissa velalliset eivät ole menettäneet määräysvaltaansa kokonaan (”Eigenverwaltung”), maksukyvyttömät yritykset toteuttavat myynnin itse ja maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjä (”Sachwalter”) vain valvoo myyntiä (107), ja että tarjoajien ei tarvitse toimittaa erillisiä tarjouksia kustakin omaisuuskokonaisuudesta ja että kaikkia omaisuuseriä kokonaisuutena koskevat tarjoukset ovat mahdollisia.

(98)

Lisäksi kantelija 1 väittää, että tuki siirretään omaisuuserien ostajalle, koska kaikki omaisuuserät, noin 300 työntekijää ja NBG:n liiketoiminta siirretään yhdelle tarjoajalle, jolloin kyse olisi taloudellisen toiminnan jatkuvuudesta vanhan ja uuden omistajan / liiketoiminnan harjoittajan välillä. Kantelija 1 katsoo myös, että kaikkien omaisuuserien arvon maksimointia koskevan kriteerin perusteella myyjät suosivat kaikkia omaisuuseriä kokonaisuudessaan koskeneita tarjouksia, kun taas yksittäisiä omaisuuseriä koskevia tarjouksia syrjittiin.

(99)

Kantelija 1 väittää myös, ettei valintaperusteita ja NG:n tuottoja koskevia taloustietoja ole esitetty avoimesti ja että tarjoajia on kohdeltu syrjivästi etenkin, koska virtuaalisen datahuoneen käyttöoikeus oli annettu vain viidelle tarjoajalle. Lisäksi kantelija 1 toteaa, että myyjät ilmoittivat sitovien tarjousten toimittamisen määräajan jatkamisesta helmikuun 2014 puoleenväliin vain niille tarjoajille, jotka olivat tehneet tarjouksen kaikista omaisuuseristä ja joille annettiin virtuaalisen datahuoneen käyttöoikeus, kun taas niille tarjoajille, joiden tarjous koski vain yksittäisiä omaisuuskokonaisuuksia, kuten kantelijalle 2, ei ilmoitettu määräajan jatkamisesta. Kantelijan 1 mukaan osavaltiota ja Capricornia edusti myös sama asianajotoimisto.

(100)

Kantelija 1 vaatii keskeyttämään tarjousmenettelyn ja aloittamaan sen uudestaan siten, että valintaperusteet ovat selvät ja että kilpa-ajorata määritellään yleistä taloudellista etua koskevaksi palveluksi ja että se erotetaan majoituspalvelujen ja vapaa-ajankeskuksen myynnistä.

(101)

Kantelija 1 väittää myös, että NBG on saanut uutta ilmoittamatonta tukea, joka ei sovellu sisämarkkinoille, koska maksukyvytön NG antoi Nürburgringin liiketoiminnan harjoittamiseen 2 239 243 euroa pääomaa, joka siirrettiin pääomavarantoon (”Kapitalrücklage”), että toiminta perustuu NG:n, MSR:n, CMHN:n ja NBG:n väliseen uuteen vuokraussopimukseen, jota ei kilpailutettu, että NBG ei maksa lainkaan vuokraa ja ettei NBG tähtää liikevaihdon kasvattamiseen ja kustannusten säästämiseen, koska se pitää kaikki työntekijänsä ja on vastannut kaikista formula 1 -kisojen järjestämiseen liittyvistä kuluista. Lisäksi kantelija 1 väittää, että koska NAG:n työntekijöiden työsopimukset siirtyivät NBG:lle sen ja ammattiliitto ver.din 26 päivänä heinäkuuta 2013 tekemän sopimuksen perusteella, siirrosta ei voi aiheutua taloudellista, sosiaalista tai oikeudellista haittaa työntekijöille. Tämä osoittaa, että sääntöjenvastaisen tuen avulla rakennettu liiketoimintamalli on säilytetty.

b)   Saksan lähettämät maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjien huomautukset

(102)

Maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjien mukaan kanne on hylättävä, koska se ei todista, että tämä myyntiprosessi olisi poikennut tavallisesta myyntiprosessista.

(103)

Avoimessa ja ehdoitta toteutetussa tarjousmenettelyssä kaikkia omaisuuseriä koskevia tarjouksia ei voida sulkea pois etukäteen. Jos tällainen tarjous on suurempi kuin yksittäisiä omaisuuseriä koskevien tarjousten summa yhteensä, markkinaehtojen mukaisesti toimiva omistaja tekisi sopimuksen kaikkia omaisuuseriä koskevan tarjouksen tekijän kanssa. Näin ollen vain jälkimmäinen tarjous on markkinahintainen (108). Tällaisten tarjousten poissulkeminen maksukyvyttömyysmenettelyssä loukkaisi elinkeinovapautta ja maksukyvyttömyysmenettelyn velkojien omistusoikeuksia, jotka on taattu Euroopan unionin perusoikeuskirjassa.

(104)

Kaikkia omaisuuseriä koskevia tarjouksia ei asetettu etusijalle. Se, että kantelija 2 ei saanut datahuoneen käyttöoikeuksia, johtui ainoastaan siitä, että sen ostohintatarjous oli liian pieni.

(105)

Tarjousmenettely on toteutettu vaiheittain. Tarjoajat hyväksytään seuraavaan vaiheeseen vain, jos sopimukseen pääseminen on tarpeeksi todennäköistä. Tästä toimintatavasta koituu se etu, että arkaluonteiset liiketoimintatiedot ovat vain niin monen tarjoajan käytettävissä kuin on tarpeen ja että yritystarkastuksen kustannuksia voidaan pienentää sekä myyjän että niiden tarjoajien kannalta, joiden tarjoama hinta on liian pieni. Tarjoajille annettiin riittävästi tietoja menettelyn kaikissa vaiheissa.

(106)

Valintaperusteet oli määritelty yksiselitteisesti. Valintaperusteena on kokonaistuotto painotettuna sopimukseen pääsemisen todennäköisyydellä, jota täsmennetään lisäksi muilla perusteilla.

(107)

Datahuoneen käyttöoikeutta ei ollut rajoitettu viiteen tarjoajaan teknisistä syistä. Käyttöoikeuksien määrä perustui tarjouksien arvioinnin tulokseen.

(108)

Maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjien mukaan NBG perustettiin välineeksi, jolla omaisuuseriä hallinnoitiin väliaikaisesti maksukyvyttömyysmenettelyn aikana niiden myyntiin saakka. Aiemmin liiketoimintaa harjoitti NAG. Sen jälkeen, kun Nürburgring vuokrattiin NAG:lle, NG, MSR ja CMHN olivat vain omistajayrityksiä, jotka eivät harjoittaneet liiketoimintaa. Selvittäjien mukaan NG, MSR ja CMHN eivät tulleet kyseeseen liiketoiminnan harjoittajiksi. Ensinnäkin liiketoiminnan jakaminen kolmen yhtiön välillä edellyttäisi erillisiä liiketoimintamalleja. Toiseksi jakamista ei voitaisi tehdä sellaisten omaisuuskokonaisuuksien perusteella, jotka johtaisivat kiinteän omaisuuden taloudellisesti mielekkääseen hyödyntämiseen. Kolmanneksi sopimusten tekeminen maksukyvyttömien yritysten kanssa on monien yritysten sisäisten sääntöjen vastaista. Liiketoiminnan harjoittamista oli siis jatkettava sellaisen tytäryhtiön kanssa, joka ei ollut maksukyvytön vaan hyväksyttävä sopimuskumppani Nürburgringin asiakkaille. Työntekijöitä ei voitu vaatia vaihtamaan työpaikkaansa NAG:ltä maksukyvyttömiin yrityksiin. NBG:tä ei perustettu eikä varustettu pitkäaikaiseksi ratkaisuksi. Toisin kuin NBG:n hallinnoimat omaisuuserät, se ei ollut myytävänä. Lisäksi selvittäjät toteavat, että ne antoivat NBG:lle pääomaa myyntiä varten (tuottojen vähenemisen välttämiseksi, kun toimintaa ei harjoiteta) ainoastaan taloudellisten näkökohtien perusteella ja että NBG lisäsi NG:n omaisuuden arvoa eikä suinkaan pienentänyt sitä (109), että NBG ei saanut etua pääoman antamisesta ja että NBG:n perustaminen ja varustaminen ei johtunut valtiosta vaan maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjistä.

(109)

Selvittäjien mukaan myös NBG:n ja ammattiliitto ver.din välinen sopimus tehtiin, jotta NBG:n liiketoiminnan harjoittamista voitiin jatkaa myyntiin saakka, ei siis sen takia, että Nürburgring olisi pidetty taloudellisena toimijana sen jälkeen. Sopimuksen teki NBG, eivät myyjät. Työsopimukset siirrettiin NAG:ltä NBG:lle Saksan siviililain 613 a §:n eikä mainitun sopimuksen perusteella. SEUT-sopimuksen 7 ja 9 artiklan sekä neuvoston direktiivin 2001/23/EY mukaan (110) kilpailuun liittyvät näkökohdat eivät saa johtaa sosiaalietuuksien kiertämiseen tai heikentämiseen. Koska NBG oli väliaikainen ratkaisu, oli tärkeää, että liiketoiminnan harjoittamiseen tarvittavat työntekijät, jotka olivat NAG:n (pääasiassa) ja NG:n (20 työntekijää) palkkaamia, siirrettiin NBG:lle. NBG:n oli vältettävä se, että loput pätevät työntekijät olisi jouduttu vaihtamaan siirtymäkauden aikana. Vuoden 2011 alun ja vuoden 2012 lopun välisenä aikana henkilöstöstä vähennettiin 114 työntekijää kokoaikavastaaviksi muunnettuna (402:sta 288:aan kokoaikaiseksi muunnettuna). Kauden 2013 alussa työntekijöitä oli 290. Tarjoajille ilmoitettiin, että niillä on mahdollisuus mukauttaa liiketoimen laajuutta liiketoimintamallinsa perusteella. Työntekijöiden siirto ei merkitse liiketoimintamallin säilyttämistä.

(110)

Saksa katsoo, etteivät valtiontukisäännöt edellytä sitä, että maksukyvyttömän yrityksen omaisuuserien ostajaa pitäisi vaatia välttämään työsopimusten siirtämistä ja tekemään uudet työsopimukset kyseiselle yritykselle aiemmin myönnetyn tuen takaisinperimisen pelossa, eikä se olisi myöskään Euroopan sosiaalisen mallin kannalta hyväksyttävää.

4.2   ADAC E.V:N TOIMITTAMAT HUOMAUTUKSET (KANTELIJA 2)

a)   Kantelu

(111)

Kantelijan 2 mukaan myyjät ilmoittivat sille, että sen tarjousta ei voida ottaa huomioon myynnin seuraavassa vaiheessa, koska sen tarjoama hinta oli huomattavasti pienempi kuin muissa tarjouksissa ja koska ne liittyivät vain tiettyihin omaisuuseriin, kun taas tavoitteena oli maksimoida arvo kaikkien omaisuuserien myynnillä.

(112)

Kantelija 2 väittää, että myyntiprosessin tavoitteena on taloudellisen toiminnan jatkuvuus ja Nürburgringin markkina-aseman säilyttäminen sen nykyisessä muodossaan, minkä vuoksi ei ole sopivaa siirtää etua, joka omaisuuserien ostajalle jo myönnetystä tuesta on koitunut. Kantelija korostaa, että ainoastaan myyminen usealle tarjoajalle voisi rikkoa taloudellisen toiminnan jatkuvuuden, että myyjät suosivat kaikkia omaisuuseriä koskevia tarjouksia verrattuna yksittäisiä omaisuuseriä koskeviin tarjouksiin ja ettei vain osaa omaisuuseristä koskeville tarjouksille ollut arviointikriteereitä niihin tarjouksiin nähden, jotka koskivat kaikkia omaisuuseriä ja että vain viimeksi mainitut tarjoukset hyväksyttiin menettelyn toiseen vaiheeseen.

(113)

Lisäksi kantelija 2 toteaa, että maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjä toteutti myyntimenettelyn valtiontukisääntöjen vastaisesti ja ettei se ollut avoin ja syrjimätön, joten se ei soveltunut markkinahintojen saavuttamiseen. Kantelijan 2 mukaan tarjouskilpailuaineistosta puuttuivat NG:n taloudellista tilannetta koskevat tiedot, jotka olisivat olleet hintatarjousten kannalta oleellisia. Tämän vuoksi suuntaa-antavat tarjoukset olivat liian suuria, ja tarjottua hintaa olisi todennäköisesti pienennetty sen jälkeen, kun tarjoajat olisivat päässeet tutustumaan datahuoneessa oleviin tietoihin. Kantelija 2 katsoo, että tuotot olivat huomattavasti pienemmät verrattuna tarjoajille aiemmin ilmoitettuihin vuoden 2013 tuotto-odotuksiin, eikä niille annettu mahdollisuutta analysoida taloudellisia tietoja uudelleen. Lisäksi kantelija 2 väittää, ettei NBG:n taloudellisesta tilanteesta sekä tarvittavista keskipitkän ja pitkän aikavälin investoinneista annettu tarpeeksi tietoa ja että tarjouskilpailuaineistossa viitataan pitkäaikaisiin sopimussuhteisiin, vaikka kantelijan 2 kanssa tehtyjä sopimuksia jatkettiin vain yhdellä vuodella (2014). Myöskään varman rahoituksen kriteerejä ei otettu riittävästi huomioon, sillä muuten tarjoajalle nimeltä La Tene Capital Limited ei olisi annettu datahuoneen käyttöoikeuksia, vaikka sen tarjous oli epärealistisen suuri eikä se ollut toimittanut vahvistusta rahoituksesta.

b)   Saksan lähettämät maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjien huomautukset

(114)

Maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjien johdanto–osan 101–105 kappaleessa esittämiä huomautuksia sovelletaan myös kantelijan 2 tekemään kanteluun.

4.3   [TARJOAJAN 3] TOIMITTAMA KANTELU (KANTELIJA 3)

a)   Kantelu

(115)

Kantelija 3 väittää, ettei myyntisopimusta tehty suurimman tarjouksen tehneen tarjoajan kanssa, vaan etusijalle asetetun paikallisen tarjoajan kanssa. Kantelijan 3 mukaan muita kuin taloudellisia näkökohtia, kuten alueellisia tavoitteita tai teollisuuspolitiikkaan liittyviä syitä, joita markkinatalouden ehdoin toimiva sijoittaja ei hyväksyisi, ei voida ottaa huomioon halvemman hinnan osalta, vaan ne viittaavat ennemminkin valtiontuen olemassaoloon (111). Kantelija 3 toteaa, että sen tarjoama ostohinta oli 150 miljoonaa euroa (112) ja että sopimus tehtiin Capricornin kanssa, vaikka kantelijan 3 tarjous oli tuntuvasti suurempi. Kantelijan 3 mukaan päätös myydä halvemmalla hinnalla voidaan tehdä poikkeuksellisesti vain silloin, jos on selvää, ettei myynti suurimman tarjouksen tehneelle taholle ole mahdollinen (liiketoimen varmuus) esimerkiksi silloin, jos ostaja ei kykene maksamaan ostohintaa (113). Kantelijan 3 mukaan näin ei ollut, koska 1) kantelija 3 toimitti yksityisen pääomarahaston sitovan rahoitussopimuksen, jonka summa oli 30 miljoonaa euroa, ja 2) sitovaa sopimusta ei ollut mahdollista saada ostohinnan muille erille, koska myyjät viivyttelivät aineiston toimittamista tai eivät toimittaneet sitä lainkaan. Kantelija 3 väittää ilmoittaneensa myyjille, että vireillä olevat rahoitussopimukset voitaisiin toimittaa maaliskuun 31 päivään 2014 mennessä. Lisäksi kantelija 3 toteaa, että kantelun laatimispäivänä (10 päivänä huhtikuuta 2014) se olisi pystynyt toimittamaan yli 110 miljoonan euron rahoitussopimuksen ja että se toimitti komissiolle Jupiter Financing Group Inc:n (”Jupiter Financial Group”) kantelijalle 3 osoitetun, 26 päivänä maaliskuuta 2014 päivätyn puitesopimuksen, jossa Jupiter Financing Group ilmoitti kantelijalle 3 sitovasta ehdotuksesta Nürburgringin omaisuuserien ostamisen rahoittamiseksi (ks. tämän ehdotuksen taloudelliset osat alaviitteestä 106). Rahoitusehdotuksen ehtona oli muun muassa se, että Jupiter Financial Group hyväksyisi yritystarkastuksen tuloksen.

(116)

Kantelija 3 väittää myös, että 77 miljoonasta eurosta, joka oli Capricornin tarjoama ostohinta Nürburgringistä, 6 miljoonaa euroa maksettaisiin kaudella 2014 ja 11 miljoonaa vuosina 2015–2018, ja että tämän johdosta todellinen käteisostohinta olisi 60 miljoonaa euroa. Ero kantelijan 3 tarjoamaan käteisostohintaan – 110 miljoonaa euroa – on siis 50 miljoonaa euroa. Jos otetaan huomioon tulevat käteismaksut, kantelijan mukaan Capricornin ja kantelijan 3 tekemien tarjousten erotus on 73 miljoonaa euroa. Kantelija 3 katsoo, että Capricorn on saanut tukea vähintään 73 miljoonaa euroa, ts. kantelijan 3 tarjoaman ostohinnan, joka oli suurin tarjous, ja kilpailun voittaneen tarjoajan tarjoaman hinnan välinen erotus. Kun otetaan huomioon paikallisille kunnille annettu tuki, kantelijan 3 mukaan tuen määrä kasvaa 200 miljoonaa euroa eli yhteensä 273 miljoonaan euroon.

(117)

Lisäksi kantelija 3 väittää, ettei Capricornin tarjous ollut ehdoton, koska siinä edellytettiin kannekelvotonta komission päätöstä siitä, ettei takaisinperintämääräystä laajenneta. Kantelijan 3 mukaan tämä on poikkeus ilmoitetuista myyntimenettelyn periaatteista ja että se rikkoi tarjousmenettelyn sääntöjä, koska muille osapuolille, kuten kantelijalle 3, ei ilmoitettu mukautuksista.

(118)

Kantelija 3 katsoo myös, ettei omaisuuseriä ole myyty avoimessa valintamenettelyssä ilman ehtoja. Kantelija 3 väittää etenkin seuraava:

a)

Myyjien toimittamissa tiedoissa oli olennaisia virheitä ja ne olivat harhaanjohtavia; etenkin ehdotus ”siistiin taseeseen” perustuvasta liiketoimen rakenteesta oli epärealistinen. Heti kun yritystarkastusmenettely alkoi, kantelija 3 havaitsi, ettei myyjien ehdottama liiketoimirakenne sopinut todellisiin olosuhteisiin, jotka perustuivat Nürburgringin toimintaan, eikä sitä näin ollen voitaisi toteuttaa (114).

b)

Myyjät viivyttelivät omaisuuden ostosopimuksen viimeistelyä koko menettelyn ajan.

c)

Myyjät eivät pystyneet ilmoittamaan yksiselitteistä aikarajaa, johon tarjousmenettely päättyisi, ja antoivat ymmärtää, että menettely päättyy maaliskuun 2014 lopussa. Kantelijan 3 tiedonvaihdosta myyjien kanssa sekä myyjien laatimasta lehdistötiedotteesta käy ilmi, että kantelija 3 voi toimittaa tarjouksensa maaliskuun loppuun mennessä. Lisäksi Capricornia väitettiin suositun, koska sen annettiin toimittaa sitova rahoitussopimus helmikuun 17 päivän 2014 jälkeen (115).

d)

Oleellisia sopimuksia, kuten NBG:n kolmansien osapuolten kanssa tekemiä operatiivisia sopimuksia, ei toimitettu lainkaan tai ne toimitettiin vasta hyvin myöhään. Lisäksi tarjoajille oletettavasti toimitettiin ratkaisevia tietoja NBG:n keskeisistä taloustiedoista datahuoneessa vain saksan kielellä ja vain päivää ennen lopullisen tarjouksen toimittamisen määräajan umpeutumista tai jopa samana päivänä. Kantelijan mukaan varsinkin hyvin oleellisia tietoja, kuten NBG:n tarkastettu tilinpäätös 31 päivänä joulukuuta 2012 päättyneeltä tilikaudelta, toimitettiin vasta lopullisen tarjouksen toimittamisen määräpäivää edeltäneen viimeisen arkipäivän iltana.

e)

Kantelijan mukaan myyjät syrjivät muita tarjoajia, koska ne antoivat Capricornille mahdollisuuden ottaa yhteyttä tärkeimpiin kolmantena osapuolena oleviin toimittajiin. Erityisesti kantelija 3 väittää, että Capricornin, myyjien ja Bitburger-panimon on täytynyt käydä neuvotteluja jo viikkoja ennen kuin tarjouskilpailun voittanut tarjoaja julkistettiin 11 päivänä maaliskuuta 2014 (116).

f)

Myyjien ja Capricornin välinen omaisuuserien ostosopimus on täytynyt vahvistaa ennen maaliskuun 11 päivää 2014. Sopimuksen tekemisestä ilmoitettiin Capricornille jo ennen kuin velkojainkokous oli tehnyt päätöksensä. Capricornin lehdistötiedote on päivätty 9 päivänä maaliskuuta 2014, joten se on laadittu kaksi päivää ennen velkojainkokousta, joka pidettiin 11 päivänä maaliskuuta 2014.

g)

Myyjät poikkesivat 17 päivänä lokakuuta 2013 päivätystä process letter -kirjeestä, sillä ne eivät ilmoittaneet muille tarjoajille, etteivät ne vaadi vahvistusta koko ostohinnalle, mistä koitui etua vain Capricornille (117).

h)

Myyjät toimivat vastoin process letter -kirjeen ehtoja, kun ne eivät toimittaneet yksittäisille tarjoajille sovittua ja sisäisesti hyväksyttyä korjausta ostosopimukseen ennen lopullisen tarjoamisen toimituspäivää. Tämän vuoksi rahoituksen lopullinen varmistaminen vaikeutui huomattavasti.

i)

Myyjät perustelivat omaisuuserien myyntiä myös ympäristökriteereillä ja olettivat – ottamatta kuitenkaan yhteyttä kantelijaan 3 – ettei yritys pystyisi täyttämään näitä kriteerejä, vaikka myyjät eivät kuitenkaan esitelleet ympäristöön liittyviä ehtoja tarkemmin (118).

j)

Capricornille annettiin etuoikeusasema, koska yhtiö hankki valtiontukiin liittyvää neuvontaa McDermott-asianajotoimistolta, joka oli jo antanut neuvontaa myyjille ja osavaltiolle samasta asiasta ennen Capricornille annettua neuvontaa.

(119)

Kantelija 3 väittää, että myyntiin liittyy valtion varoja (119), että kyse on uudesta Capricornille annetusta valtiontuesta ja että omaisuuserien myyjille myönnetyn valtiontuen takaisinperintämääräys täytyy ulottaa koskemaan myös Capricornia (120). Kantelija 3 katsoo, että myyntisopimus on epäpätevä SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisen toimenpidekiellon rikkomisen vuoksi.

(120)

Lisäksi kantelija 3 väittää, ettei Capricorn pystynyt maksamaan ostohinnan toista erää, joka erääntyi heinäkuun lopussa. Kantelijan mukaan tämä on osoitus siitä, ettei Capricornin tarjous sisältänyt vahvistusta koko rahoituksesta. Edellä esitetyn perusteella kantelija 3 katsoo, että Nürburgringin omaisuuserien ostamisen rahoitusehtoja muutettiin Capricornin eduksi ja että se oli selkeä poikkeus myyjien asettamista säännöistä ja tarjoajille toimitetusta process letter -kirjeestä ja että se voi olla Capricornille myönnettyä lisätukea.

b)   Saksan lähettämät maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjien huomautukset

(121)

Maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjien mukaan kantelija 3 ei ollut toimittanut sitovaa 30 miljoonan euron rahoitussopimusta sen paremmin 17 päivänä helmikuuta 2014 toimitetun vahvistavan tarjouksensa (jossa viitattiin […] sitovaan rahoitussopimukseen, jonka summa oli 30 miljoonaa euroa) kuin kantelun mukanakaan. Lisäksi kantelijan 3 väitettä siitä, että todistus rahoituksesta voitaisiin toimittaa myöhemmässä vaiheessa, ei vahvistettu kolmansien osapuolten ilmoituksissa, jotka eivät olleet sitovia. Toisin kuin Capricornin ja [tarjoajan 2] vahvistavat tarjoukset, kantelijan 3 vahvistava tarjous ei täyttänyt 17 päivänä lokakuuta 2013 päivätyssä process letter -kirjeessä esitettyjä rahoitusvaatimuksia. Maaliskuun 11 päivänä 2014 myyjillä ei siis ollut perustetta tehdä sopimusta kantelijan 3 kanssa. Myyjien kannalta riski siitä, että jos jäätäisiin odottamaan kantelijan 3 todistusta rahoituksesta, tarjoajat saattaisivat huveta yhteen tai niitä ei kenties olisi enää lainkaan, ei ollut hyväksyttävä, sillä a) [tarjoajan 2] yhtymä vaati, että omistajuus siirretään 3 päivänä huhtikuuta 2014, ja b) kantelijan 3 tarjouksen vahvistaminen ei edistynyt siitä huolimatta, että kantelija oli toimittanut kiinnostuksenilmauksensa 17 päivänä toukokuuta 2013 ja suunta-antavan tarjouksensa jo 30 päivänä syyskuuta 2013. Näin ollen todennäköisyys toteuttaa liiketoimi kantelijan 3 kanssa oli pienentynyt. Jupiter Financial Groupin väitettyä rahoitussitoumusta, joka oli päivätty 26 päivänä maaliskuuta 2014, ei toimitettu myyjille, kun taas myöhemmin tulleessa investointipankin ja neuvoa-antavan yrityksen […] allekirjoittamattomassa kirjeessä, joka on päivätty 31 päivänä maaliskuuta 2014, edellytetään hyväksyttävää tulosta yritystarkastuksesta. Nürburgringin ympäristökuntien kehitysrahastosta, jonka suuruus oli 200 miljoonaa euroa, ei ollut hyötyä myyjille.

(122)

Maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjien mukaan tarjoajille ilmoitettiin, että tarjousmenettelyn voittaja voidaan valita hyvin pian sen jälkeen, kun tarjousten toimittamisen määräaika umpeutuu 17 päivänä helmikuuta 2014. Myyjien toimittamat tiedot eivät antaneet aihetta odottaa, että menettelyä jatkettaisiin. Kantelijan 3 lainaamassa lehdistötiedotteessa mainitaan, että maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjien tavoitteena on tehdä myyntisopimus vuoden 2014 ensimmäisen neljänneksen aikana. Maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjän mukaan ei pidä paikkaansa, että hän olisi ilmoittanut julkisesti, että sopimus pyritään tekemään maaliskuun loppuun mennessä, että Capricornille olisi ilmoitettu tarjouksen hyväksymisestä ennen velkojainkokousta ja että Capricorn olisi julkaissut lehdistötiedotteen 9 päivänä maaliskuuta 2014.

(123)

Maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjien mukaan liiketoimen rakennetta (yksittäisten omaisuuserien myynti, omaisuuseräkokonaisuuksien tai kaikkien omaisuuserien myynti ilman osakkeiden tai velkojen siirtoa) ei ollut muutettu tarjousmenettelyn aikana. ”Siisti tase” -termi tarkoittaa vain sitä, että velkojen siirtyminen myynnin yhteydessä oli poissuljettu. Siitä, että myyjät ovat omistajayrityksiä ja että NBG vastaa liiketoiminnan harjoittamisesta, ilmoitettiin kaikille asianosaisille jo ennakkotiedotteessa, joka lähetettiin kantelijalle 3 toukokuun 17 päivänä 2013. Selvittäjät toteavat, että jos NBG:n toiminta tuli kantelijan 3 tietoon vasta yritystarkastuksen aikana, kuten se väittää, voidaan päätellä, ettei kantelija 3 perehtynyt riittävästi mittavaan määrään tietoa, joka tarjoajille toimitettiin ennen suuntaa-antavien tarjousten tekemistä. Myyjät eivät olleet missään vaiheessa vaatineet, että NBG:n sopimukset siirtyisivät ostajalle. Maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjät eivät harkinneet myyjien ja NBG:n vuokraussopimuksen siirtoa ostajalle, koska NBG:n tilanne oli erikoinen myytävien omaisuuserien siirtämisen kannalta. Selvittäjät väittävät, että kantelija 3 oli käsittänyt vasta hyvin myöhään, että jos omaisuuserät siirtyisivät 1 päivänä tammikuuta 2014, se saisi käytännössä ”tyhjän” Nürburgringin ja asiakkaiden ja sponsorien kanssa tehtävistä uusista sopimuksista alkaisi tulla (enemmän) tuottoa vasta vuoden 2015 kaudella (kilpailu)tapahtumien suunnittelemiseen tarvittavan ajan vuoksi. Lisäksi myyjät olivat toistuvasti korostaneet, että tarjoajat voisivat täsmentää ostotarjouksen kohdetta itse.

(124)

Kolmansien osapuolten vahingonkorvausvaatimusten osalta myyjät ilmoittivat kantelijalle 3, ettei sen luultavasti olisi mahdollista tehdä uusia sopimuksia NBG:n asiakkaiden kanssa ilman että sopimusehdot huononisivat voimassa oleviin sopimuksiin nähden, ellei kysymystä NBG:n sopimusten täyttämättä jättämisestä aiheutuvista vahingonkorvauksista saada ratkaistua. Oli otettava huomioon se riski, että jos ostaja ja sopimuskumppanit tekevät uuden sopimuksen, voidaan joutua tilanteeseen, jossa sopimuskumppani maksaa suuren korvauksen, pyytää hyvitystä vanhan ja maksetun korvaussumman erotuksen perusteella ja maksaa huomattavasti pienempää korvausta seuraavina vuosina, kun sopimusta NBG:n kanssa ei enää ole. Myyjien vaatimus tällaisen mahdollisuuden poissulkemisesta on varsin yleinen sellaisissa yrityskaupoissa, joissa liiketoiminta lakkaa, ja sen ansiosta voidaan tehdä velkojien etuja parhaiten palveleva kauppa.

(125)

Maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjien mukaan vahvistavien tarjousten toimittamisen määräaikaa jatkettiin 17 päivänä joulukuuta 2013 päivätyn kirjeen mukaisesti, koska myöskään muut tarjoajat eivät olleet toimittaneet hyväksyttävää tarjousta siihen mennessä. Tarjoajille tehtiin toistuvasti selväksi, että NBG vastaisi liiketoiminnan harjoittamisesta vasta vuoden 2012 kauden jälkeen ja että sen oli siksi pitkälti noudatettava NAG:n sopimuksia ja ettei luotettavaa kirjanpitoa liiketoiminnasta siis (vielä) ollut. Selvittäjien mukaan on mahdollisten ostajien vastuulla ottaa huomioon kauppaan liittyvät riskit.

(126)

Selvittäjät toteavat, että 6 päivänä maaliskuuta 2014 kantelija 3 toimitti omaisuuden myyntisopimukseen liittyvän korjauksen vahvistavaan tarjoukseensa. Helmikuun 13 päivänä neuvoteltu ostosopimusluonnos oli myyjien laatima, joten oli selvää, että seuraavan luonnoksen laatisi kantelija 3.

(127)

Maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjien mukaan kaikilla tarjoajilla, jotka hyväksyttiin valintamenettelyn kyseiseen vaiheeseen, oli samat asiakirjat käytettävissään datahuoneessa. Kantelussa mainitut asiakirjat eivät olleet sen paremmin myyjien kuin muiden tarjoajienkaan saatavilla aikaisemmin. Kaikilla tarjoajilla oli sama mahdollisuus tutustua asiakirjoihin datahuoneessa, ja muut tarjoajat tekivät yritystarkastuksen samojen asiakirjojen perusteella. Kaikille tarjoajille ilmoitettiin riittävän ajoissa, että yritysten kirjanpidossa oli puutteita. Miltei kaikki myyjien ja NBG:n asiakirjat laitettiin datahuoneeseen saksankielisinä, eikä myyjillä ollut velvollisuutta toimittaa kaikkia asiakirjoja englannin kielellä.

(128)

Maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjät toteavat lisäksi, että tarjousten sekä rahoitusta koskevan todistuksen toimittamisen määräaika oli asianmukainen. Kantelijalla 3 oli kymmenen kuukautta (huhtikuun 8 päivästä 2013, joka oli [tarjoajan 3] ja myyjien välisen ensimmäisen yhteydenoton päivämäärä, helmikuun 17 päivään 2014 saakka) aikaa toimittaa todistus rahoituksesta ja liki neljä kuukautta (lokakuun 23 päivästä 2013helmikuun 17 päivään 2014) aikaa tehdä yritystarkastus. Selvittäjät toteavat, että nämä ajat ylittävät vaatimukset, jotka voidaan johtaa komission päätöksentekokäytännöstä (121).

(129)

Neuvotteluja uusista oluentoimitussopimuksista ja ”Rock am Ring” -tapahtumaan liittyvistä sopimuksista ei käynyt Capricorn vaan NBG, ja niihin liittyvät asiakirjat olivat saatavilla datahuoneessa. Kantelijan 3 väittämää yhteyttä Capricorniin ei siis ole.

(130)

Myyjät eivät olleet esittäneet tarjousmenettelyssä ympäristökriteerejä lopullisen tarjouksen valitsemista varten. Tarjousmenettelyssä ainoat lopullisen tarjouksen valinnassa käytetyt kriteerit olivat a) kokonaistuottojen maksimointi kaikkien omaisuuserien osalta ja b) liiketoimen varmuus. Kantelijan 3 tarjousta ei voitu valita, koska se ei täyttänyt jälkimmäistä kriteeriä; ts. liiketoimi ei ollut varma, koska kantelija 3 ei ollut toimittanut vahvistavan tarjouksensa mukana todistusta rahoituksesta. Samaan aikaan myyjät kävivät neuvotteluita [tarjoajan 2] kanssa sekä ostosopimuksen viimeisen vaiheen neuvottelut [tarjoajan 2] ja Capricornin kanssa. [Tarjoajan 2] tarjous oli [32–39] miljoonaa euroa (ks. jäljempänä oleva taulukko 10), ja Capricornin ja […] neuvottelun tuloksena jälkimmäisen pankki antoi rahoitussitoumuksen, joka on päivätty 10 päivänä maaliskuuta 2014. Koska kantelijan 3 vahvistavassa tarjouksessa ei ollut todistusta rahoituksesta, riski siitä, ettei kantelijan 3 kanssa tehtäisi sopimusta, oli suuri. Selvittäjät yrittivät myös arvioida, millaiset mahdollisuudet kantelijalla 3 on varmistaa rahoitus, punnitsemalla muita kantelijan 3 liiketoimintamalliin liittyviä seikkoja, jotka voisivat puoltaa liiketoimen toteuttamista. Kantelijan 3 liiketoimintamallin perusteina olivat […] ja […]. Koska […] ei ole mahdollista Nürburgringin meluvaatimusten vuoksi ja koska […] ei ole, liiketoimintamallin toteuttaminen lyhyellä aikavälillä ei olisi ollut selvää. Siksi kantelijan 3 liiketoimintamallin katsottiin olevan osoitus merkittävästä riskistä sopimuksen tekemisen kannalta, tai ainakin se olisi vaatinut paljon aikaa ja uusia neuvotteluja. Liiketoimintamallin ja Nürburgringin meluvaatimusten yhteensopivuus ei ollut valintaperuste.

(131)

Kantelija 3 väitti, ettei Capricornin tarjous ollut ehdoton, koska siinä edellytettiin, että saatavilla olisi oltava kannekelvoton komission päätös, josta käy ilmi, ettei takaisinperintämääräystä laajenneta. Tästä väitteestä maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjät ja Saksa katsovat, että kantelijalla 3 oli korjatussa sopimuksessaan ehtoja, joiden vaikutus olisi ollut samanlainen. Selvittäjien ja Saksan toimittamien korjattujen sopimusten oleellisiin osiin sisältyneiden määräysten mukaan ostajalla ja/tai myyjällä oli oikeus vetäytyä sopimuksesta, jos komissio ei olisi antanut myönteistä päätöstään 15 päivään heinäkuuta 2014 mennessä (14 päivänä tammikuuta 2014 laaditun sopimusluonnoksen mukaan) tai 31 päivään joulukuuta 2014 mennessä (14 päivänä helmikuuta 2014 laaditun korjatun sopimusluonnoksen mukaan).

(132)

Maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjien mukaan se, ettei kumpikaan kahdesta tarjoajasta, jotka toimittivat hyväksyttävän vahvistavan tarjouksen, täysin täyttänyt varmistetun rahoituksen vaatimusta (takuu siitä, että ostohinta maksetaan tai kyseinen summa siirretään sulkutilille), ja että myyjät olisivat sen vuoksi luopuneet tästä vaatimuksesta siitä kuitenkaan kantelijalle 3 ilmoittamatta, ei osoita, ettei menettely olisi ollut avoin. Tämä ei vaikuttanut kantelijaan 3, koska se ei toimittanut vahvistavaa tarjousta ja todistusta rahoituksesta. Kaikille tarjoajille ilmoittaminen väitetystä vaatimuksesta luopumisesta ei olisi vaikuttanut tarjousmenettelyyn. Vaatimuksesta luopuminen ei ollut myöskään syynä sille, ettei kantelija 3 toimittanut vahvistuksia rahoituksesta, vaan se vastaa hypoteettisen yksityisen myyjän toimintaa.

(133)

Maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjät toteavat, että niiden tai velkojainkokouksen toteuttamat toimet eivät ole valtion toimenpiteitä ja ettei Capricornille koituneesta edusta ole näyttöä, koska myyjät toteuttivat valintamenettelyn markkinaehtojen mukaisesti toimivan tahon vaatimusten mukaisesti.

(134)

Väitteestä, että Capricorn ei tehnyt rahoitukseltaan täysin varmaa tarjousta, koska se ei pystynyt maksamaan ostohinnan toista erää, ja että Capricorn olisi saanut lisätukea, koska edellä mainitun mukaisesti Nürburgringin myynnin rahoitusehtoja muutettiin Capricornin eduksi, Saksan viranomaiset toteavat seuraavaa: a) Capricorn ei saanut tukea, koska toisen erän maksaminen järjestettiin uudelleen ja siihen liittyi 8 prosentin korko ja panttauksia (ks. alaviite 72); b) toisen erän maksamisen uudelleenjärjestelyyn ei sisälly valtiontukea, koska toisen erän maksamisen uudelleenjärjestelystä päättivät ainoastaan maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjät ilman osavaltion myötävaikutusta, joten tämä päätös ei ole valtion toimenpide; ja c) myyjien asettamista säännöistä ja tarjoajille lähetetystä process letter -kirjeestä ei poikettu, koska tarjousmenettelyssä myyjät eivät asettaneet tarjoajille kiinteitä vaatimuksia ostohinnan maksueristä ennen sopimuksen tekemistä. Näin ollen tarjoajan mahdollinen pyyntö korvata käteisvakuuksia muilla arvovakuuksilla ostohinnan varmistamiseksi ei olisi vaikuttanut tarjousten arviointiin.

(135)

Maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjien mukaan kantelu olisi hylättävä, koska se on perusteeton. Kantelijan 3 perusteettomat väitteet rahoituksesta eivät vastaa järkevästi toimivan markkinatoimijan tai maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjän toimintaperiaatteita.

4.4   MEYRICK COXIN (KANTELIJA 4) TOIMITTAMA KANTELU

a)   Kantelu

(136)

Kantelija 4 väittää, että Capricorn sai sopimuksen siksi, että se on saksalainen yritys, vaikka sen tarjous ei ollut taloudellisesti edullisin, eivätkä myyjät halunneet myydä pääomamarkkinoiden turvin toimivalle yhtymälle. Lisäksi kantelija väittää, että Capricornin tarjous oli pienempi kuin [tarjoajan 2] tarjous monien kriteerien kannalta. Kantelija 4 väittää etenkin seuraavaa:

a)

Capricornin tarjouksen rahoitus ei ollut niin varma kuin [tarjoajan 2] rahoitus (122).

b)

[Tarjoajan 2] tarjouksessa oli otettu huomioon suuremmat ennakkomaksut (123).

c)

Capricorniin liittyvä riski oli suurempi kuin se, että [tarjoajan 2] tarjous olisi hyväksytty (124).

d)

[Tarjoajalla 2] on enemmän kokemusta ja valmiuksia kuin Capricornilla (125).

e)

[Tarjoaja 2] investoi 25 miljoonaa euroa lisää Nürburgringiin todennäköisemmin kuin Capricorn.

f)

Tarjoajia kohdeltiin eri tavoin tarjousmenettelyssä, ja Capricornia kohdeltiin menettelyssä paremmin (126).

(137)

Lisäksi kantelija 4 väittää, ettei Capricorn pystynyt maksamaan ostohinnan toista erää, joka erääntyi heinäkuun lopussa, ja että 25 miljoonan euron sopimussakosta sekä 8 prosentin viivästyskorosta luovuttiin Capricornin hyväksi, minkä vuoksi Capricorn sai lisää valtiontukea. Kantelijan 4 mukaan edellä esitetty herättää myös kysymyksiä KPMG:n ja maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjien velkojainkokoukselle tarjousmenettelyn aikana antamista tiedoista, ja se osoittaa, ettei Capricornin taloudellista tilaa ollut esitetty asianmukaisesti.

(138)

Lisäksi kantelija 4 katsoo, ettei […] ja Capricornin välillä allekirjoitettu koskaan sopimusta jälkimmäisen rahoituksesta, vaan että kyseessä oli vain aiesopimus, joten velkojainkokouksen aikaan Capricornin rahoituksesta ei ollut sovittu.

(139)

Lopuksi kantelija 4 toteaa sen esittämien tietojen osoittavan, että Capricorn on saanut etua Nürburgringin omaisuuserien myynnissä, että tämä etu johtuu päätöksestä, joka ei vastaa sitä, miten markkinatalouden ehdoin toimiva myyjä olisi toiminut menettelyssä ja arvioinut tarjoukset valintakriteereihin nähden, että markkinatalouden ehdoin toimiva myyjä ei olisi tullut siihen lopputulokseen, että Capricornin tarjous olisi kokonaisuudessaan taloudellisesti edullisempi kuin [tarjoajan 2] tarjous. Kantelijan mukaan on aloitettava uusi menettely, jossa sovelletaan yhtenäisiä kriteerejä avoimen, reilun ja ilman ehtoja toteutettavan tarjousmenettelyn takaamiseksi. Menettelyyn on laadittava selkeä aikataulu, jota myös noudatetaan, eikä tarjoajien henkilöllisyyttä tule paljastaa velkojainkokoukselle.

b)   Saksan lähettämät maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjien huomautukset

(140)

Maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjät toteavat, että asia koskee kantelijaa 4 vain epäsuorasti, koska se on [tarjoajan 2] yhtymän jäsen. Selvittäjät ehdottavat kantelun peruuttamista, koska tarjousmenettely oli avoin ja ehdoton ja koska omaisuuserät myytiin tarjoajalle, jonka toimittama tarjous mahdollistaa suurimmat tuotot.

(141)

Selvittäjät eivät hyväksy väitettä, jonka mukaan velkojainkokous päätti myydä omaisuuserät Capricornille sen vuoksi, että se on saksalainen yritys eikä pääomamarkkinoiden turvin toimiva yhtymä.

(142)

Maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjien mukaan Capricornin tarjous mahdollistaa huomattavasti suuremman tuoton myynnistä kuin [tarjoajan 2] tarjous, eikä kummankaan tarjouksen osalta liiketoimen varmuudessa ollut ratkaisevia eroja, joiden vuoksi olisi ollut perusteltua valita huomattavasti pienempi tarjous (kummankin tarjouksen osalta liiketoimen varmuus oli hyväksyttävä, mutta ei suurin mahdollinen). [Tarjoaja 2] ei myöskään pystynyt toimittamaan pankkitakausta myyntihinnalle eikä siirtämään myyntihintaa sulkutilille, mitä 17 päivänä lokakuuta 2013 päivätyssä process letter -kirjeessä edellytettiin. Useista pyynnöistä huolimatta […], [tarjoajan 2] yhtymän jäsen, jonka olisi täytynyt vastata vieraan pääoman hankkimisesta, tai kukaan muukaan [tarjoajan 2] jäsenistä ei ollut toimittanut oikeudellisesti sitovaa ilmoitusta, jonka perusteella ne olisivat sitoutuneet toimittamaan tarvittavan rahoituksen. Sen sijaan Robertino Wild, Capricornin osakas, on toimittanut kattavat vakuudet, ja Capricornin vieraspääoma vahvistettiin liiketoiminnassa tavalliseen tapaan Deutsche Bankin antamalla rahoitusvahvistuksella. Selvittäjät varmistivat rahoitusvahvistuksen ja ilmoittivat velkojainkokoukselle varmistuksen tuloksen, jonka mukaan rahoitusvahvistukseen ei sisälly mitään epätavanomaisia varaumia tai ehtoja. Omarahoitusosuus [14–17] miljoonaa euroa sekä ulkoinen rahoitusosuus [41–49] miljoonaa on taattu [22–27] miljoonan euron sopimussakolla, jonka ostaja joutuu maksamaan, jos myyjät vetäytyvät sopimuksesta jäljellä olevien maksujen osalta. Myös sopimussakolle on vakuudet. Velkojainkokous noudatti maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjien arviota.

(143)

Ennakkomaksuista selvittäjät toteavat, että [tarjoajan 2] tarjouksella oli myönteisiä puolia ([tarjoajan 2] [30–33] miljoonan euron maksusuoritus viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2014 verrattuna siihen, että Capricornin maksusuoritus olisi ollut [4,6–5,4] miljoonaa) ja kielteisiä puolia: lukuun ottamatta [7,1–7,6] miljoonan euron summaa [tarjoajan 2] tarjoamat rahat olisi täytynyt pitää sulkutilillä ja ne olisi siirretty myyjille vasta sitten, kun saatavilla olisi kannekelvoton komission päätös, tai jos ostaja ei vetäytyisi sopimuksesta, vaikkei täytäntöönpanokelpoista komission päätöstä olisi saatavilla maaliskuun 31 päivään 2015 mennessä (mahdollisuutta pidentää vetäytymisoikeuden voimassaoloa ei ollut suljettu pois). Jos kannekelvotonta komission päätöstä ei siis olisi saatavilla vuoden 2014 aikana, myyjät saisivat [30–33] miljoonaa euroa [tarjoajalta 2] tai [58–63] miljoonaa euroa Capricornilta (sekä noin 6 miljoonaa euroa kassavirtaa NBG:ltä).

(144)

Capricornin ja [tarjoajan 2] tarjousten vertailu osoittaa, että Capricornin tarjouksen nimellinen ostohinta on suurin ja se johtaa parhaaseen taloudelliseen tulokseen:

Taulukko 10

Capricornin ja [tarjoajan 2] tarjousten vertailu

Capricornin tarjous

[Tarjoajan 2] tarjous

Miljoonaa euroa

 

 

 

Myyntihinnan 1. erä 31.3.2014

[4,6–5,1]

Myyntihinnan 1. erä 31.3.2014

[7,1–7,6]

Myyntihinnan 2. erä 31.7.2014

[4,6–5,1]

Myyntihinnan 2. erä 31.3.2014

[22–27]

Myyntihinnan 3. erä 20.12.2014

[4,6–5,1]

Myyntihinnan 3. erä vuonna 2016

[2,3–2,6]

NBG:n kassavirta 2014 (*7)

6,0

Vuoden 2015 liikevoitosta v. 2016 (*7)

[2,3–2,6]

Myyntihinnan 4. erä sopimuksentekohetkellä

[41–49]

Vuoden 2016 liikevoitosta v. 2017 (*7)

[4,6–5,1]

Jäljellä oleva myyntihinta

[10,5–11,5]

Vuoden 2017 liikevoitosta v. 2018 (*7)

[7,1–7,6]

Kokonaismyyntihinta

77,0

 

[47–52]

Henkilöstövähennykset/rakenneuudistus

– 2,5

 

– 3,0

Lindner-sopimusten lakkauttaminen

– 1,0

 

– 1,0

 

 

NBG:n negatiivinen kassavirta 2014 1. neljännes

– 1,6

 

 

Loppuerät

– 1,3

Taloudellinen tulos

[70–77]

 

[41–45]

(145)

[Tarjoajan 2] jäsenten näyttö ja laajempi kokemus fuusioista ja yritysostoista ei ollut peruste valita ostohinnaltaan huomattavasti pienempi tarjous. Myyjät eivät kiistäneet [tarjoajan 2] jäsenten pätevyyttä, mutta se ei ollut valintakriteeri. Myöskään myynnin jälkeisten investointien määrä Nürburgringiin ei ollut valintakriteeri.

(146)

Maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjät katsovat, etteivät ne olleet syrjineet ketään tarjoajaa ja ettei kantelusta käy selväksi, mikä niiden toimista olisi johtanut siihen, että [tarjoajan 2] hinta olisi pienempi kuin Capricornin tarjoama hinta. Selvittäjät eivät hyväksy kantelijan 4 väitteitä siitä, etteivät tietyt henkilöt olisi olleet tavoitettavissa ja että myyntimenettelyä olisi pitkitetty sen vuoksi, että Capricorn voisi tehdä tarjouksen. [Tarjoajalle 2] nimenomaisesti ilmoitettiin, että neuvotteluja muiden tarjoajien kanssa jatkettaisiin velkojainkokoukseen eli maaliskuun 11 päivään 2014 saakka.

(147)

Lisäksi selvittäjät korostavat, että niiden toimet tai velkojainkokouksessa tehty sopimus eivät voi olla valtion toimenpiteitä ja ettei myyntimenettelystä ole koitunut kenellekään etua, koska se vastasi markkinatalouden ehdoin toimivan tahon toimintaa.

(148)

Kantelijan 4 väitteestä, ettei […] ja Capricornin välillä ollut koskaan sopimusta, Saksan viranomaiset toteavat, että […] varmisti rahoituksensa laajan oikeudellisen ja taloudellisen yritystarkastuksen jälkeen eikä koskaan peruuttanut rahoitusvahvistustaan.

(149)

Kantelijan 4 väitteestä, ettei Capricorn olisi pystynyt maksamaan ostohinnan toista erää, Saksan viranomaiset toteavat samaa kuin edellä johdanto-osan (134) kappaleessa on jo esitetty.

5.   TOIMENPITEIDEN ARVIOINTI

(150)

Tässä päätöksessä käsitellään ennen kaikkea sitä, olivatko NG ja sen tytäryhtiöt MSR ja CMHN vaikeuksissa olevia yrityksiä Yhteisön suuntaviivoissa valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi (127), jäljempänä ’suuntaviivat’, tarkoitetulla tavalla tukitoimien 1–19 myöntämisen aikaan. Komissio siis arvioi, ovatko tarkasteltavana olevat toimet SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea edunsaajille ja onko tällainen tuki SEUT-sopimuksen mukaista.

5.1   NG:N, MSR:N JA CMHN:N VAIKEUDET

(151)

Jos toimet 1–19 ovat valtiontukea ja jos NG, MSR ja CMHN olivat vaikeuksissa olevia yrityksiä tuen myöntämisen aikaan, näitä toimia on arvioitava siltä kannalta, ovatko ne SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan ja eritoten edellä mainittujen suuntaviivojen mukaisia. Näin ollen yksi pääkysymyksistä onkin se, olivatko NG, MSR ja CMHN vaikeuksissa olevia yrityksiä. Komission päätelmä on, että ne olivat taloudellisissa vaikeuksissa tuen myöntämisen aikana, joten ne eivät olisi voineet saada rahoitusta yksityisiltä luottomarkkinoilta.

(152)

Seuraava arvio perustuu suuntaviivojen 9–11 kohtaan. Komissio viittaa arviossaan 21 päivänä maaliskuuta 2012 tehdyn päätöksen johdanto-osan 202–206 kappaleeseen, joissa todetaan, ettei ollut alustavasti poissuljettu, etteikö NG:tä voitaisi pitää vaikeuksissa olevana yrityksenä suuntaviivojen mukaisesti 1 päivänä heinäkuuta 2008 (ks. myös 7 päivänä elokuuta 2012 tehdyn päätöksen johdanto-osan 46–47 kappale). Lisäksi komissio totesi 7 päivänä elokuuta 2012 tehdyn päätöksen johdanto-osan 6–13 kappaleessa, että NG, MSR ja CMHN ovat vaikeuksissa olevia yrityksiä.

(153)

Komissio katsoo, että sen on arvioitava kukin yritys kokonaisuutena jättämättä mitään osaa sen liiketoiminnasta arvioinnin ulkopuolelle. Siksi ei voida pitää hyväksyttävänä, että Saksa poisti tappiolliset formula 1 -toimet tai Nürburgring 2009 -hankkeen taloudellisten tietojen arvioinnista. On myös selvää, etteivät yritykset voineet saada ulkopuolista rahoitusta.

(154)

NG:n keskeiset taloustiedot ajanjaksolta 2001–2011 ovat seuraavat:

Taulukko 11

NG:n keskeiset taloustiedot 2001–2011 (milj. euroa)

 

2001

2002

2003

2004

2005

2006

2007

2008

2009

2010

2011

Liikevaihto

34,3

38,3

34,2

28,7

27,1

27,8

29,9

22,0

33,3

5,1

7,0

EBT (*8)

0,6

– 0,5

0,6

– 9,9

– 9,6

– 40,1 (*9)

– 2,4

– 0,8

– 9,9

4,6

– 16,2

Merkitty pääoma

5,1

5,1

5,1

10,0

10,0

10,0

13,3

16,7

20,0

20,0

20,0

Oma pääoma

15,2

18,6

19,1

37,3

27,6

– 12,6

– 10,2

– 9,9

– 15,8

– 10,9

– 27,4

Velat yhteensä

45,6

43,4

19,7

19,5

27,8

46,8

99,1

234,2

263,2

290,4

Velkaan-tumisaste (%)

250

230

50

70

– 270

– 460

– 1 000

– 1 480

– 2 410

– 1 060

Velkaantumis-aste (%)

119

127

69

72

100

156

450

703

5 160

4 150

(155)

Suuntaviivojen 10 kohdan a alakohdan mukaan yritys on vaikeuksissa, jos kyse on rajavastuuyhtiöstä, ”joka on menettänyt yli puolet merkitystä pääomastaan ja yli neljännes pääomasta on menetetty viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana”. Tämä säännös kuvastaa oletusta, että yritys, joka menettää tuntuvasti merkitystä pääomastaan, ei pysty kattamaan tappioitaan, jolloin sen toiminta loppuu lähes varmasti lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä (suuntaviivojen 9 kohdan mukaan).

(156)

Lisäksi komissio toteaa, että suuntaviivojen 11 kohdan mukaan yritystä voidaan pitää vaikeuksissa olevana, ”jos vaikeuksissa olevan yrityksen tavanomaiset merkit, kuten kasvavat tappiot, liikevaihdon supistuminen, varastojen kasvu, ylikapasiteetti, tulorahoituksen pienentyminen, lisääntyvä velkaantuminen, korkokustannusten nousu ja nettoarvon heikentyminen tai sen katoaminen, ovat nähtävissä”. Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että ”käsiteltävässä asiassa riidanalaisessa päätöksessä vedotaan negatiiviseen omaan pääomaan, jota voidaan […] pitää vahvana osoituksena yrityksen taloudellisesti vaikeasta tilanteesta […]” (128).

(157)

NG:n vuosien 2001–2011 tilinpäätösten mukaan se ei menettänyt yli puolta merkitystä pääomastaan. Ajanjaksolla 2006–2011 yrityksen oma pääoma oli kuitenkin negatiivinen. Aiemmissa tapauksissa komissio on katsonut, että jos yrityksen pääoma on negatiivinen, se tarkoittaa käytännössä sitä, että yrityksen koko merkitty pääoma on menetetty ja että tällöin oletetaan lähtökohtaisesti, että suuntaviivojen 10 kohdan a alakohdan kriteerit täyttyvät (129).

(158)

NG:n osalta komissio toteaa, että ainoa syy, miksi näyttää siltä, ettei merkitystä pääomasta menetetty yli puolta, on se, ettei yritys ryhtynyt asianmukaisiin toimenpiteisiin. Asianmukaisilla toimenpiteillä pyrittäisiin muuttamaan yrityksen oma pääoma negatiivisesta positiiviseksi ja samalla kasvattaa sitä riittävän paljon. Tällaisia toimia voivat olla esimerkiksi tappioiden aktivoiminen, pääomankorotus tai molemmat.

(159)

Tältä osin komissio katsoo, että tappioiden aktivoiminen olisi johtanut yrityksen koko merkityn pääoman menettämiseen, koska kertyneet tappiot olivat suuremmat kuin merkitty pääoma. Tästä syystä komissio katsoo, että suuntaviivojen 10 kohdan a alakohdan kriteerit ovat täyttyneet vuodesta 2006.

(160)

Lisäksi komissio katsoo suuntaviivojen 11 kohdan perusteella, että NG on ollut vaikeuksissa jo vuodesta 2002, koska a) NG:n vuotuinen liikevaihto kutistui 80 prosentilla tällä ajanjaksolla ja oli yhteensä 89,4 miljoonaa euroa ja yrityksellä oli vuotuisia tappioita suurimman osan samasta ajanjaksosta; b) koko ajanjakson ajan NG:llä oli liikaa velkaa, joka kasvoi siten, että kun vuoden 2002 liikevaihdosta velkaa oli 119 prosenttia, vuonna 2011 sitä oli 4 150 prosenttia; c) myös vuosina 2004 ja 2005, jolloin yhtiön velka supistui alle 100 prosenttiin sen liikevaihdosta, velkaa oli silti huomattavan paljon, noin 70 prosenttia liikevaihdosta, ja myös näinä vuosina yhtiön myynti heikkeni ja sille aiheutui vuotuisia tappioita, ja d) NG:n pääoma oli negatiivinen suurimmaksi osaksi tätä ajanjaksoa (2006–2011).

(161)

MSR:n keskeiset taloustiedot ajanjaksolta 2007–2011 ovat seuraavat:

Taulukko 12

MSR:n keskeiset taloustiedot 2007–2011 (milj. euroa)

 

2007

2008

2009

2010

2011

Liikevaihto

0,0

4,4

3,4

2,2

0,9

EBT

– 0,1

– 0,5

– 4,0

– 4,8

– 8,6

Merkitty pääoma

0,05

0,05

0,05

0,05

0,05

Oma pääoma

0,08

0,6

4,6

3,3

11,9

Velat yhteensä

2,5

28,3

95,6

96,5

103,8

Velkaantumis-aste (%)

3 130

4 720

2 080

2 920

870

Velkaantumis-aste (%)

643

2 810

4 380

11 500

(162)

CMHN:n keskeiset taloustiedot ajanjaksolta 2008–2011:

Taulukko 13

CMHN:n keskeiset taloustiedot 2008–2011 (milj. euroa)

 

2008

2009

2010

2011

Liikevaihto

0,0

2,6

1,2

0,2

EBT

– 0,8

– 2,5

– 3,6

0,0

Merkitty pääoma

0,03

0,03

0,03

0,03

Oma pääoma

0,8

3,3

6,9

6,9

Velat yhteensä

6,5

13,3

36,9

35,3

Velkaantumis-aste (%)

810

400

530

510

Velkaantumis-aste (%)

510

3 070

17 650

(163)

Komissio toteaa, ettei se ole saanut MSR:ltä tai CMHN:ltä minkäänlaisia asiakirjoja, joissa esitettäisiin niiden elinkelpoisuutta koskevat ennusteet.

(164)

Suuntaviivojen 11 kohdan mukaan komissio pitää MSR:ää ja CMHN:ää yrityksinä, jotka olivat vaikeuksissa jo vuonna 2007 ja 2008, koska niillä oli hyvin vähän tuloja ja huomattavia vuotuisia tappioita, ja myös niiden velkaantuminen ylitti vuotuisen liikevaihdon tuntuvasti.

(165)

Komissio ei hyväksy Saksan väitettä siitä, etteivät NG, MSR ja CMHN olisi olleet vaikeuksissa, koska infrastruktuurin rakentaminen ja formula 1- ja Superbike-kilpailut järjestettiin julkisen sektorin puolesta, eikä niitä sen vuoksi voida ottaa huomioon niiden taloudellisen tilanteen analyysissa.

(166)

Ensinnäkin komissio katsoo, että moottoriurheiluun, vapaa-ajan toimintaan, majoitus- ja ravintolapalveluihin liittyvän infrastruktuurin rakentaminen sekä moottoriurheilutapahtumien järjestäminen eivät ole NG:n, MSR:n ja CMHN:n tavanomaiseen liiketoimintaan kuulumattomia erikoissuorituksia. Ne ovat näiden yritysten toimialaan kuuluvia ydintoimintoja. Vaikka sekä NG:n, MSR:n ja CMHN:n osakkaat että johto pitivät niitä välineinä säilyttää urheiluinfrastruktuuri julkisessa omistuksessa ja järjestää voittoa tavoittelemattomia urheilutapahtumia, joita ei voitaisi tarjota ilman että tappiot katettaisiin julkisella rahoituksella, osakkaat ja johto eivät saa antaa velkojen kasvaa niin tehottomalla ja tappiollisella tavalla kuin näiden yritysten edellä esitetyt taloustiedot osoittavat, ilman järkevää ja realistista liiketoimintasuunnitelmaa. Siksi edellä mainitut toimet on sisällytettävä taloudelliseen arviointiin.

(167)

Toiseksi komissio katsoo, että vaikka infrastruktuurin rakentaminen mainittuihin tarkoituksiin ja moottoriurheilutapahtumien järjestäminen ovat voineet vaikuttaa NG:n, MSR:n ja CMHN:n vaikeuksiin, se ei vaikuta siihen, että tavanomaisten merkkien perusteella NG oli vaikeuksissa oleva yritys jo ennen Nürburgring 2009 -hankkeen aloittamista. Terve yritys sopeuttaisi kustannuksensa tällaisten toimien mukaisesti, jotta se selviytyisi. Vuosina 2008 ja 2009 NG:llä, MSR:llä ja CMHN:llä oli tappioita ja lisääntyvää velkaa (velkaantuminen kasvoi 537 prosenttia vuosina 2002–2011, 4 052 prosenttia vuosina 2007–2011 ja 443 prosenttia vuosina 2008–2011). Vaikka Nürburgring 2009 -hanke päättyi vuonna 2010, NG:n, MSR:n ja CMHN:n seuraavat tilinpäätökset osoittavat, että niiden vaikeudet jatkuivat.

(168)

Edellä esitetyn perusteella komissio on tullut siihen tulokseen, että NG, MSR ja CMHN olivat vaikeuksissa olevia yrityksiä suuntaviivoissa tarkoitetulla tavalla, kun toimenpiteet 1–19 toteutettiin ja että niiden vaikeudet olivat niin vakavia, etteivät ne olisi saaneet rahoitusta markkinoilta.

5.2   VALTIONTUEN OLEMASSAOLO

(169)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

a)   Valtion varat ja valtion toimenpiteeksi katsominen

(170)

Osassa osavaltion ja Ahrweilerin piirikunnan toteuttamasta toimenpiteestä 1 (oman pääoman korotukset) sekä toisessa osassa toimenpidettä 1 (siirrot pääomavarantoon) ja pelkästään osavaltion toteuttamissa toimenpiteissä 3, 9, 16 ja 19 on selvästi käytetty valtion varoja, ja näin ollen ne ovat valtion toimenpiteitä.

(171)

NG:n toteuttamien toimien (toimenpiteet 2, 4, 5, 6, 7, 10, 12, 13, 14, 15 siltä osin kuin kyse on MSR:n osakkeiden siirrosta NG:lle, ja 17) osalta Saksa nimenomaisesti toteaa, että kyseessä ovat valtion varat. Todettakoon, että NG:n hallintoneuvosto edusti osavaltiota ja Ahrweilerin piirikuntaa NG:n osakkaina. Hallintoneuvoston 28 päivänä elokuuta 2005 pitämässä kokouksessa sen varapuheenjohtaja ilmoitti, että hanke voidaan antaa yksityisten sijoittajien toteutettavaksi vain, jos osavaltioon kohdistuva riski on pien (130). Myös hallintoneuvoston 20 päivänä joulukuuta 2005 pitämässä tapaamisessa sen varapuheenjohtaja totesi, että päätös NG:hen liittyvästä investoinnista kuuluu osavaltion uudelle hallitukselle osavaltion maapäivävaalien jälkeen (131). Lisäksi osavaltion hallitus ilmoitti Erlebnisregion Nürburgring -investoinnista 30 päivänä toukokuuta 2006 päivätyssä hallituksen tiedonannossa, ja ministerineuvosto merkitsi 19 päivänä syyskuuta 2006 tiedoksi, että NG:n hallintoneuvosto aikoo toteuttaa hankkeen yksityisen kolmannen osapuolen huomattavalla tuella (132). Lisäksi osavaltion taloudesta, liikenteestä, maataloudesta ja viininviljelystä vastaava ministeriö ja finanssiministeriö antoivat jatkuvasti Nürburgring 2009 -hanketta koskevia lausuntoja, huomautuksia tai ohjeita (133), ja osavaltio esitteli hankkeen julkisuudessa 2 päivänä joulukuuta 2009. Komissio katsoo, että myös NG:n MSR:lle myöntämä laina, jossa PNG toimi välittäjänä (toimenpide 6), on NG:n toteuttama toimenpide ja näin ollen se on valtion toimenpide.

(172)

ISB-lainan (toimenpide 8) ja korkojenmaksun uudelleenjärjestelyn (toimenpide 18) osalta Saksa on myöntänyt, että osavaltio antoi ISB:lle ohjeita lainan myöntämisestä. RIM:n MSR:lle myöntämistä lainoista, joissa Mediinvest ja PNG toimivat välittäjinä (toimenpide 11), ja MSR:n osakkeiden siirrosta RIM:lle (osa toimenpidettä 15) komissio toteaa, että RIM on julkinen laitos, jonka tehtävä on tukea osavaltion taloudellista ja rakenteellista kehityspolitiikkaa (134). Edellä mainittujen toimenpiteiden tarkoituksen kannalta ISB ja RIM ovat siis valtion politiikan toteuttamisen välineitä, mikä osoittaa, että ISB:n ja RIM:n toimet olivat näiden toimenpiteiden osalta valtion toimenpiteitä. Näin ollen kaikkiin toimenpiteisiin sisältyy valtion varoja.

b)   Taloudellinen toiminta

(173)

Leipzig/Halle-tuomion mukaisesti (135) infrastruktuurin rakentamista voidaan pitää taloudellisena toimintana, jos siihen liittyy saumattomasti infrastruktuurin kaupallinen hyödyntäminen, kuten nyt käsiteltävässä tapauksessa.

(174)

Urheilupalveluja (myös kilpa-ajoratoja ja off road -puistoja), vapaa-ajan keskuksia (136), majoituspalveluja, ravintoloita, ajoturvallisuuskoulutuskeskuksia, monitoimihalleja ja ilman käteistä rahaa toimivia maksujärjestelmiä koskevan liiketoiminnan harjoittaminen sekä näiden palvelujen vuokraaminen sekä ammattilaisille että muille kuin ammattilaisille (137) ovat sekä omistajan että liiketoiminnan harjoittajan taloudellista toimintaa. Näin ollen myös sellaisen infrastruktuurin rakentaminen tai uudistaminen, joka liittyy saumattomasti näihin toimiin, on taloudellista toimintaa. Sen sijaan muuna kuin taloudellisena toimintana pidetään sitä, kun urheilupalveluja käyttävät muut kuin ammattilaiset (138) ja kun ammattiurheiluseurat kouluttavat nuoria, jos kirjanpito on erotettu taloudellisen toiminnan kirjanpidosta (139). Koska infrastruktuurin ja sen taloudellisen toiminnan välillä, johon sitä käytetään, on saumaton yhteys, Nürburgringin urheilu- ja matkailuinfrastruktuurin rakentaminen, uudistaminen tai siihen liittyvän liiketoiminnan harjoittaminen on siis sijoittajien ja liiketoiminnan harjoittajien taloudellista toimintaa, vaikka infrastruktuurin ylläpitämisestä saatavat tulot eivät kata sen rakennuskustannuksia ja vaikka yli 90 prosenttia Nürburgringin urheilutoiminnasta luokitellaan amatööriurheiluksi. Jälkimmäisellä on merkitystä vain käyttäjien tasolla: muut kuin ammattilaiskäyttäjät eivät ole yrityksiä. Nürburgringin urheilu- ja matkailuinfrastruktuuri ei ole yleinen infrastruktuuri, kuten esimerkiksi yleisessä käytössä oleva yleinen tie. Nyt kyseessä olevan infrastruktuurin rakentamisen rahoittamiseen (likviditeettivarannosta saaduilla lainoilla ja osakaslainoilla tai myöhemmin ISB:n myöntämällä lainalla) sovelletaan siis valtiontukea koskevia säännöksiä.

(175)

Formula 1 -kisojen tai muiden moottoriurheilukilpailujen järjestäminen on palvelujen tarjoamista ammattiurheilumarkkinoilla, ja lähetysoikeuksista on siinä huomattavan paljon etua. Formula 1 -kisojen tai muiden moottoriurheilutapahtumien rahoittamista ei voida sulkea pois valtiontukea koskevien sääntöjen soveltamisesta pelkästään siitä syystä, että se on rakenteeltaan tappiollista tai että sillä pyritään toteuttamaan aluepoliittisia tavoitteita. Näin ollen komissio katsoo, että formula 1 -kisat ja muut moottoriurheilukilpailut ovat taloudellista toimintaa.

(176)

Matkailun edistäminen, hankesuunnittelu, kiinteistöjen rakentaminen, yritysjohtaminen sekä kaupankäynti autoilla ja moottoripyörillä ovat niin ikään taloudellista toimintaa.

c)   Valikoivuus

(177)

Komissio katsoo, että toimenpiteet ovat valikoivia toimijan kannalta (NG: toimenpiteet 1, 3, 8, 9, 13, 14, 16, 18 ja 19; EWN, FSZ, MAN, TTI, BWN, BWNB ja Camp4Fun: toimenpide 2; MSR: toimenpiteet 4, 5, 8, 9, 11, 12, 18 ja 19; CST: toimenpide 5; MIB: toimenpide 7; CMHN: toimenpiteet 8, 9, 18 ja 19; NAG: toimenpiteet 10 ja 17; Mediinvest, Geisler & Trimmel ja Weber: toimenpide 15), koska niistä on ollut kyseiselle toimijalle etua. Myöskään toimeksiantoja infrastruktuurin rakentamista ja siihen liittyvän liiketoiminnan harjoittamisesta ei annettu avoimesti, syrjimättömästi ja hankintasääntöjen mukaisesti. Toimenpiteet eivät kuitenkaan ole valikoivia käyttäjän kannalta, sillä palvelut ovat avoimesti ja syrjimättömästi amatööriurheiluseurojen ja suuren yleisön käytettävissä.

d)   Kilpailun vääristyminen ja vaikutus kauppaan

(178)

Toimenpiteiden 1–19 osalta kilpailu on vääristynyt seuraavien alojen markkinoilla: kilpa-ajoradat, off road -puistot, vapaa-ajankeskukset, majoituspalvelut, ravintolat, ajoturvallisuuskoulutuskeskukset, autokoulut, monitoimihallit, käteisettömät maksujärjestelmät, matkailun edistäminen, hankesuunnittelu, kiinteistöjen rakentaminen, yritysjohtaminen sekä kaupankäynti autoilla ja moottoripyörillä, koska Nürburgringin infrastruktuuriin ja formula 1 -kilpailuihin annettu tuki edistää tämän infrastruktuurin käyttöä. Formula 1 -kisojen ja muiden moottoriurheilutapahtumien järjestäminen edistää asiakkaiden pääsyä näihin tapahtumiin.

(179)

Näiden toimenpiteiden ansiosta NG, MSR ja CMHN pystyivät jatkamaan toimintaansa, ja toisin kuin taloudellisissa vaikeuksissa olevat kilpailijat, ne eivät joutuneet kärsimään seurauksista, joita yleensä aiheutuu taloudellisen tuloksen ollessa huono. Tämä vääristää kilpailua, koska muut samoilla markkinoilla olevat yritykset joutuvat toimimaan ilman valtiontukea.

(180)

Jäsenvaltioiden väliseen kauppaan kohdistuvan vaikutuksen osalta Nürburgring ja sen formula 1 -kisat ja Saksan TouringCar-kilpailu kilpailevat unionin muiden kilpa-ajoratojen kanssa suurten moottoriurheilukilpailujen järjestämisestä. Lisäksi ei voida sulkea pois sitä, että Nürburgringin vapaa-ajankeskus voi houkutella kävijöitä myös Belgiasta (sen ja Saksan välinen raja sijaitsee noin 50 km:n päässä Nürburgringistä). Myös kilpaileva vapaa-ajankeskus Eifelpark on toimittanut kantelun (ks. johdanto-osan 2 kappale). Jäsenvaltioiden väliseen kauppaan kohdistuvaa vaikutusta ei siis voida pitää poissuljettuna off road -puistojen, majoituspalvelujen, ravintoloiden, ajoturvallisuuskoulutuskeskusten, autokoulujen, monitoimihallien, käteisettömien maksujärjestelmien taikka matkailun edistämisen, hankesuunnittelun, kiinteistöjen rakentamisen, yritysjohtamisen sekä autoilla tai moottoripyörillä käytävän kaupan alalla.

a)   Etu

(181)

Komission vakiintuneen ja oikeuskäytännössä vahvistetun käytännön mukaan markkinatalouden ehdoin toimivan sijoittajan periaatetta käytetään, kun arvioidaan, onko julkisen toimielimen ja taloudellisen yksikön välinen kaupallinen liiketoimi valtiontukea (140). Tästä periaatteesta seuraa, että kun valtio toimii markkinoilla kaupallisen toimijan ominaisuudessa, sen on toimittava samoin kuin yksityinen toimija samassa tilanteessa. Jos valtio ei toimi näin, kyse saattaa olla valtiontuesta. Toisin sanoen kun sovelletaan markkinatalouden ehdoin toimivan sijoittajan periaatetta, vertailukohta sille, sisältääkö jokin liiketoimi valtiontukea, on se, olisiko samassa tilanteessa ollut yksityinen toimija toiminut samalla tavalla. Tätä periaatetta sovellettaessa muita kuin taloudellisia näkökohtia ei voida katsoa syiksi myöntää tukia. Oleellisen oikeuskäytännön mukaisesti valtion toimenpiteiden toteuttamista ei voida tarkastella irrallaan muista tukitoimista, vaan niiden kanssa (141).

(182)

Sen vuoksi markkinatalouden ehdoin toimivan sijoittajan periaatetta on sovellettava, kun arvioidaan, saivatko omistajat tai liiketoiminnan harjoittajat etua (NG, MSR ja CMHN huhtikuun 30 päivään 2010 saakka ja myös NAG ajalla 1 päivä toukokuuta 2010–31 päivä lokakuuta 2012). Ennen kaikkea toimenpiteet 1–19 eivät ole tasavertaisia (pari passu) liiketoimia (142), koska Saksa ei ollut löytänyt yksityistä sijoittajaa, joka toteuttaisi investoinnin verrattavissa olosuhteissa (esimerkiksi Nürburgring 2009 -hankkeen osassa I). Yksityiset toimijat myönsivät kaksi lainaa, mutta ne olivat pieniä verrattuna julkisten investointien määriin, ja nämä lainat liittyivät vain Nürburgring 2009 -hankkeen osaan II (ts. pääasiassa hotelleihin) (143), ja ne myönnettiin vain CMHN:lle tai MSR:lle mutta ei NG:lle tai jollekin toiselle tuensaajalle:

Taulukko 14

Yksityisten rahoituslaitosten myöntämät lainat CMHN:lle/MSR:lle

Rahoituslaitos

Vuosi

Tuensaaja

Määrä (milj. euroa)

Korko

Vakuudet

(milj. euroa)

Bank für Tirol and Vorarlberg

2008

CMHN

(…)

[…] %

+ […] %:n maksu

[…] (kiinnitys)

MSR:n osakkeita pantattu

Kreissparkasse Ahrweiler

2010

MSR

(…)

(…)

 

(183)

Saksa myöntää, ettei myöskään osalle II löydetty pitkäaikaista yksityistä sijoittajaa.

(184)

Lisäksi komissio sai ajanjaksolla 2006–2010 Nürburgring 2009 -hankkeen sekä NG:n liiketoimintasuunnitelmat seuraavassa taulukossa esitetyn mukaisesti:

Taulukko 15

Nürburgring 2009 -hankkeen liiketoimintasuunnitelmat (milj. euroa)

Toimija/toiminta

Pvm

Kulut

Liikevaihto (2009–2020)

Tulos ennen veroja (2009–2020)

Nürburgring 2009 -hanke

12/2005

113 (*10)

281

22

Nürburgring 2009 -hanke

3/2006

113 (*10)

181

– 59

Nürburgring 2009 -hanke

3/2006

113 (*10)

281

22

Nürburgring 2009 -hanke

8/2006

113 (*10)

281

22

Nürburgring 2009 -hanke

11/2007

135

279

45

Nürburgring 2009 -hanke

12/2008

140

283

40

Nürburgring 2009 -hanke

3/2009

159

287

28

Nürburgring 2009 -hanke

8/2009

195

331 (*11)

67 (*11)

Nürburgring 2009 -hanke

10/2009

200

260 (*11)

– 17 (*11)

Nürburgring 2009 -hanke

12/2009

200

254 (*11)

– 35 (*11)

NG, MSR, CHMN konsolidoitu (*12)

7/2010

283

– 769 (*13)

NG, MSR, CHMN konsolidoitu (*12)

9/2010

283

– 269 (*13)

NG, MSR, CHMN konsolidoitu (*12)

9/2010

59 (*13)

(185)

Taulukosta 15 käy ilmi, että arvioidut kustannukset lisääntyivät jatkuvasti Nürburgring 2009 -hankkeen valmistelun aikana, kun taas sen tuotot (ennen veroja) supistuivat merkittävästi: vuoden 2005 joulukuussa tuottoja oli 22 miljoonaa euroa, kun taas joulukuussa 2009 tappiota oli jo – 35 miljoonaa euroa. Yksityinen sijoittaja ei hyväksyisi näin jyrkkää kustannusten lisääntymistä ja tuottojen huomattavaa supistumista hankkeen valmistelun aikana joulukuun 2005 ja joulukuun 2009 välillä (saatavana olevien tietojen mukaan rakennustyön päärahoitus oli myönnetty toukokuusta 2008 kesäkuuhun 2010).

(186)

Näiden liiketoimintasuunnitelmien osalta, jotka komissio on ottanut huomioon markkinatalouden ehdoin toimivan sijoittajan testiä tehdessään, komissio toteaa seuraavaa:

a)

Osia toimenpiteistä 1, 2 ja 3 toteutettiin ennen ensimmäistä suunnitelmaa, joka laadittiin joulukuussa 2005. Näin ollen näistä toimenpiteistä ei voida katsoa päätetyn kyseisten liiketoimintasuunnitelmien perusteella.

b)

Myös ensimmäisen liiketoimintasuunnitelman (joulukuu 2005) yhteydessä osia toimenpiteistä 2 ja 3 myönnettiin samaan aikaan sen kanssa. Tältä osin komissio toteaa, että nämä toimenpiteet myönnettiin jatkuvan, jo aiemmin (vuonna 2002 tai aikaisemmin) alkaneen julkisen tuen yhteydessä ilman yksityistä tukea ja että ne myönnettiin yritykselle, jonka taloudellinen tilanne oli huononemassa. Siksi kyseistä toimenpiteiden 2 ja 3 osaa ei voida irrottaa niille jo aiemmin myönnetyistä tukitoimenpiteistä (osa toimenpiteistä 1, 2 ja 3), vaan ne muodostavat toimenpiteiden jatkumon, joten osaa toimenpiteistä 2 ja 3 on katsottava lisätuen myöntämiseksi.

c)

Osaa toimenpiteistä 2 ja 3 toteutettiin, kun ensimmäiset kolme liiketoimintasuunnitelmaa (joulukuulta 2005, maaliskuulta 2006 ja elokuulta 2006) oli jo laadittu. Komissio kuitenkin toteaa, että näissä suunnitelmissa ennusteet NG:n tulevista myynneistä ja tuotoista pysyivät samoina huolimatta siitä, että NG:n todellinen tulos heikkeni huomattavasti samalla ajanjaksolla (negatiivinen pääoma, velan merkittävä lisääntyminen, myynnin supistuminen, vuotuiset tappiot). Tällä perusteella liiketoimintasuunnitelmia ei voida pitää realistisina ja hyväksyttävinä, koska niissä jätettiin yrityksen aiemmat huonot taloudelliset tiedot huomiotta ja säilytettiin samat ennusteet kuin aiemminkin.

d)

Kuusi ensimmäisestä liiketoimintasuunnitelmaa (joulukuu 2005, maaliskuu 2005, elokuu 2006, marraskuu 2007 ja joulukuu 2008) liittyivät NG:n tuleviin toimintoihin vain osittain, koska niissä ei otettu huomioon formula 1 -toimintaa. Tällä perusteella myöskään näitä liiketoimintasuunnitelmia ei voida pitää luotettavana perusteena päätettäessä taloudellisen tuen myöntämisestä NG:lle.

e)

Maaliskuun 2009 ja joulukuun 2009 välisiin liiketoimintasuunnitelmiin sisältyi myös formula 1 -toimintaa koskevia ennusteita. Formula 1 -toiminnan oli kuitenkin ennustettu tuottavan tappiota koko ajanjaksolla 2009–2020. Myyntien ennustettiin pysyvän vakaina ja samalla tasolla kuin ennen vuotta 2009. Tämän vuoksi vaikuttaa siltä, ettei formula 1 -toiminnan rakennetta ollut tarkoitus uudistaa. Samalla komissio toteaa, että näissä suunnitelmissa ennustetut tuotot olivat huomattavasti pienempiä kuin aiemmissa liiketoimintasuunnitelmissa ennustetut (nyt 7–9 miljoonaa euroa verrattuna siihen, että aiemmin ennuste oli 22–40 miljoonaa euroa). Nämä seikat heikentävät suunnitelmissa ajanjaksolle maaliskuu–joulukuu 2009 esitetyn liiketoimintamallin validiteettia.

f)

Heinäkuussa ja syyskuussa 2010 laadituissa kahdessa liiketoimintasuunnitelmassa toiminnan ennustettiin tuottavan tappiota vuoteen 2030 saakka pahimman tapauksen skenaariossa, joten toiminnan ei katsottu olevan elinkelpoista.

g)

Syyskuussa 2010 tehtiin kuitenkin yksi suunnitelma, jossa ennustettiin tuottoa vuosina 2016–2030, mutta tässä suunnitelmassa ei ollut herkkyysanalyysia (eli pahimman tapauksen skenaarion mukaisia tuloksia). Tämän suunnitelman ennusteissa jätettiin NG:n todellisen tuloksen merkittävä heikkeneminen (negatiivinen pääoma, velan merkittävä lisääntyminen, myynnin supistuminen, vuotuiset tappiot) samalta ajalta kokonaan huomiotta. Näin ollen tätä liiketoimintasuunnitelmaa ei voida pitää realistisena ja hyväksyttävänä, koska siinä jätettiin yrityksen aiemmat huonot taloudelliset tiedot huomiotta.

(187)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, ettei mitään NG:lle vaikeuksissa olevana yrityksenä myönnettyä julkista tukea (ks. 5.1 kohta edellä), jonka tarkoituksena oli sen toiminnan rahoittaminen nyt (kilpa-ajorataliiketoiminnan harjoittaminen) tai tulevaisuudessa (kilpa-ajorataan ja uusiin hotelleihin liittyvän liiketoiminnan harjoittaminen) voida pitää kyseisten liiketoimintasuunnitelmien perusteella markkinaehtojen mukaisena.

(188)

Markkinatalouden ehdoin toimivan sijoittajan periaatteen osalta yksittäisistä toimenpiteistä voidaan todeta seuraavaa:

Toimenpiteet, jotka liittyvät 21 päivänä maaliskuuta 2012 tehtyyn päätökseen

(189)

Toimenpiteen 1 (osavaltion ja Ahrweilerin piirikunnan NG:lle pääomavarantoon maksettuina maksuina antama pääoma ja pääomankorotukset) osalta komissio toteaa, että edellä liiketoimintasuunnitelmien yhteydessä esitetty analyysi on merkityksellinen. Kukaan yksityinen sijoittaja ei olisi antanut NG:lle pääomaa vuonna 2004 tai seuraavina vuosina. Näin ollen pääoma, jota osavaltio antoi NG:lle 1 päivänä toukokuuta 2002 (2 179 000 euroa) ja 21 päivänä joulukuuta 2004 (22 839 241 euroa), sekä pääoma, jota osavaltio ja Ahrweilerin piirikunta antoivat 31 päivänä elokuuta 2004 (4 887 000 euroa) ja 4 päivänä syyskuuta 2007 (10 000 000 euroa) ovat tukea, jonka suuruus vastaa annetun pääoman koko määrää.

(190)

Toimenpiteestä 2 (NG:n osakaslainat ennen Nürburgring 2009 -hanketta) komissio toteaa Saksan viranomaisten toimittamien taloustietojen perusteella, että EWN:llä, Camp4Funilla ja TTI:llä oli vuotuisia tappioita ja negatiivinen pääoma, kun niistä kukin sai osuutensa toimenpiteestä 2 (ks. taulukot 1–4 edellä). Samaan aikaan BWN1:llä, BWNB:llä ja BWN2:lla, jotka saivat lainoja ajanjaksolla 2004–2007, oli vuotuisia tappioita koko ajanjaksolla ja myös negatiivinen pääoma vuosina 2005, 2006 ja 2007. MAN:illa oli sekä kertyneitä että vuotuisia tappioita, kun se sai osuutensa toimenpiteestä 2. Suuntaviivojen 11 kohdan perusteella komissio katsoo, että nämä yritykset olivat vaikeuksissa toimenpiteen 2 toteuttamisen ajankohtana. Toisaalta komissio toteaa Saksan toimittamien taloustietojen perusteella, ettei FSZ ollut vaikeuksissa, kun se sai osuutensa toimenpiteestä 2, koska sen taloustiedoista ei käynyt ilmi suuntaviivojen 11 kohdassa tarkoitettuja merkkejä. Lainojen myöntäminen niin suurissa vaikeuksissa oleville yrityksille, etteivät yksityiset sijoittajat olisi rahoittaneet niitä millään korolla, etenkin kun yritykset kuuluivat yhtiöön, jolla oli itselläänkin suuria taloudellisia vaikeuksia (NG), on näiden yritysten saamaa etua, jonka suuruus vastaa lainojen määrää. Näin ollen NG:n tytäryhtiöilleen myöntämät lainat (EWN: 6 195 170,02 euroa, BWN/BWNB: 3 760 000 euroa, Camp 4 Fun: 450 000 euroa, MAN: 100 000 euroa ja TTI 25 000 euroa) eivät ole markkinatalouden ehdoin toimivan sijoittajan periaatteen mukaisia. Tässä yhteydessä on todettava, että MAN:ille ja TTI:lle myönnetyt lainat ovat vähämerkityksisen tuen rajaa pienempiä, mutta Saksa ei ole väittänyt eikä osoittanut, että kaikki komission asetuksen (EY) N:o 1998/2006 (144) ehdot olisivat täyttyneet; asetusta voitaisiin nimittäin soveltaa takaisinperintävaiheessa, jos Saksa osoittaa, että kaikki asetuksen ehdot täyttyvät. Lisäksi komissio toteaa, että FSZ:lle myönnetyistä lainoista ( 646 738,12 euroa) ei koitunut yritykselle etua, koska ne myönnettiin 6 prosentin korolla. Sitä voidaan pitää markkinakorkona, koska se vastaa lainojen myöntämisen hetkellä vallinneen Saksan peruskoron (5,06 % huhtikuussa 2002, 4,8 % maaliskuussa 2003 ja 5,19 % maaliskuussa 2008) (145) ja FSZ:n taloudelliseen tilaan lisättävien peruspisteiden (100 peruspistettä) summaa, kun lisäksi otetaan huomioon, ettei tässä yrityksessä näkynyt suuntaviivojen 11 kohdassa tarkoitettuja merkkejä, kun se sai nämä lainat (146). Tällä perusteella edellä mainitut FSZ:lle myönnetyt lainat eivät ole valtiontukea.

(191)

Toimenpiteen 3 (NG:lle osavaltion likviditeettivarannosta myönnetyt lainat) osalta Saksa ei ole toimittanut todisteita, joilla osoitettaisiin, ettei NG saanut etua siitä, että korkoprosentit olivat edullisemmat verrattuna sen kilpailijoiden ehtoihin. Lisäksi on vaikea kuvitella, että NG:n kaltaisissa vaikeuksissa oleva yritys olisi saanut rahoitusta markkinoilta millään korolla. Varat ja niihin liittyvät korot maksettaisiin takaisin vasta myöhemmin ajankohtana, joka ei ollut tiedossa toimenpiteiden myöntämisen aikaan, joten sitä ei voida ottaa huomioon markkinatalouden ehdoin toimivan sijoittajan testin yhteydessä. Näin ollen toimenpiteiden rahoitus likviditeettivarannosta ei ollut markkinaehtoista. Lainojen myöntämisestä yritykselle, joka oli niin suurissa vaikeuksissa, ettei kukaan yksityinen sijoittaja olisi rahoittanut sitä millään korolla, koitui tälle yritykselle etua, joka vastaa suuruudeltaan lainojen määrää. Toisin sanoen osavaltion NG:lle 30 päivänä kesäkuuta 2003 ja 11 päivänä toukokuuta 2010 myöntämiin lainoihin sisältyy 399 305 370 euroa etua.

(192)

Edellä mainitun testin nojalla komission päätelmä toimenpiteestä 4 (NG:n MSR:lle myöntämä laina) on sama. Toimenpiteen ajankohtana (joulukuussa 2007) MSR:n kaltaisissa taloudellisissa vaikeuksissa oleva yritys (ks. taulukko 12 ja johdanto-osan 155 kappale) tuskin olisi saanut rahoitusta markkinoilta millään korolla. Lainojen myöntämisestä yritykselle, joka oli niin suurissa vaikeuksissa, ettei kukaan yksityinen sijoittaja olisi rahoittanut sitä millään korolla, koitui tälle yritykselle etua, joka vastaa suuruudeltaan lainojen määrää. Näin ollen MSR sai NG:n sille 27 päivänä joulukuuta 2007 myöntämästä 300 000 euron lainasta 300 000 euroa etua.

(193)

NG:n CST:lle antama tuki (toimenpide 5) ei ole markkinatalouden ehdoin toimivan sijoittajan periaatteen mukainen. Saksan viranomaisten toimittamien taloustietojen perusteella komissio toteaa, että CST:llä oli vuotuisia tappioita ja negatiivinen pääoma ajanjaksolla 2008–2011, ja se aloitti likvidaatiomenettelyn vuonna 2009. Suuntaviivojen 11 kohdan perusteella komissio katsoo, että CST oli vaikeuksissa, kun se sai kunkin toimenpiteeseen 5 sisältyvän lainan (vuosina 2008–2011, ks. taulukko 6 edellä). Lainojen myöntäminen niin suurissa vaikeuksissa olevalle yritykselle, etteivät yksityiset sijoittajat olisi rahoittaneet sitä millään korolla, etenkin kun CST kuului yhtiöön, jolla oli itselläänkin suuria taloudellisia vaikeuksia (NG), on tämän yrityksen saamaa etua, jonka suuruus vastaa lainan määrää. Näin ollen CST sai etua NG:n sille 27 päivänä elokuuta 2008 ja 18 päivänä huhtikuuta 2011 välisenä aikana myöntämistä lainoista, joiden summa oli 11 032 060 euroa eli lainojen summaa vastaavan määrän.

(194)

Hallinnollisesta kirjeestä komissio toteaa, että NG lähetti sen CST:lle 23 päivänä joulukuuta 2009 ja että se oli NG:n puolelta sitoumus, jonka perusteella se rahoittaisi CST:n niiden taloudellisten velvoitteiden takaisinmaksun, joita CST ei kykenisi maksamaan takaisin itse. Taloudellisten velvoitteiden takaisinmaksu rahoitettaisiin NG:n CST:lle myöntämillä lainoilla, joiden korko oli 6 prosenttia. Sitoumukseen sisältyi myös näistä lainoista, jotka NG siis rahoittaisi 23 päivänä joulukuuta 2009 päivätyn hallinnollisen kirjeen perusteella, NG:lle aiheutuvien saatavien asettaminen etuoikeudeltaan huonompaan asemaan, eli NG:n saatavat CST:ltä olisivat siis etuoikeudeltaan viimesijaisia niistä saatavista, joita kaikilla velkojilla oli CST:ltä. Tältä osin komissio katsoo, ettei markkinatalouden ehdoin toimiva velkoja sitoutuisi rahoittamaan suurissa vaikeuksissa olevan yrityksen maksamattomia lainoja tai asettamaan oleellisia saataviaan suurissa vaikeuksissa olevalta yritykseltä etuoikeudeltaan huonompaan asemaan, koska tällainen toimenpide olisi sama kuin saatavien todellinen menetys. Tällä perusteella komissio katsoo, että hallinnollinen kirje, joka sisälsi edellä mainitun sitoumuksen maksamattomien lainojen rahoittamisesta ja niihin liittyvien saatavien asettamisesta etuoikeudeltaan huonompaan asemaan, on etua. Lisäksi komissio katsoo, että hallinnollinen kirje on vuosina 2008–2011 myönnettyjen lainojen (ks. johdanto-osan 182 kappale edellä) lisäksi toteutettu toimenpide, koska a) sitä ei myönnetty samaan aikaan lainojen kanssa, b) sitä ei ollut ennakoitu tai määrätty kyseisissä lainasopimuksissa ja c) sitä koskeva päätös perustui NG:n harkintaan CST:n maksukyvyttömyyden välttämiseksi. Määrältään toimenpide vastaa NG:n 23 päivänä joulukuuta 2009 päivätyn hallinnollisen kirjeen mukaan rahoittamien lainojen kokonaismäärää, joka tosin ei ole komission tiedossa.

(195)

Saatavien asettamisesta etuoikeudeltaan huonompaan asemaan komissio toteaa, että NG ja CST sopivat siitä 13 päivänä joulukuuta 2010, ja sopimuksessa tarkoitettiin 30 päivään marraskuuta 2010 mennessä myönnettyjä lainoja, joiden kokonaissumma oli 10,4 miljoonaa euroa (ts. 13 ensimmäistä lainaa edellä taulukossa 6 esitetystä 15 lainasta). Näiden saatavien etuoikeusaseman huonontaminen johti siihen, että NG:n saatavat CST:ltä olivat nyt viimeisellä sijalla kaikista saatavista, joita velkojilla oli CST:ltä. Tältä osin komissio katsoo, ettei markkinatalouden ehdoin toimiva velkoja suostuisi asettamaan oleellisia saataviaan suurissa vaikeuksissa olevalta yritykseltä etuoikeudeltaan huonompaan asemaan, koska tällainen toimenpide olisi sama kuin saatavien todellinen menetys. Tällä perusteella komissio katsoo, että saatavien etuoikeusaseman huonontaminen on yritykselle koitunutta etua. Lisäksi komissio katsoo, että saatavien etuoikeusaseman huonontaminen vuonna 2010 on lainojen lisäksi toteutettu toimenpide, koska a) siitä ei päätetty samaan aikaan lainojen kanssa, b) sitä ei ollut ennakoitu tai määrätty kyseisissä lainasopimuksissa ja c) sitä koskeva päätös perustui NG:n harkintaan CST:n maksukyvyttömyyden välttämiseksi. Määrältään toimenpide vastaa etuoikeusasemaltaan huononnettujen lainojen kokonaissummaa, joka oli 10,4 miljoonaa euroa.

(196)

NG:n IPC:lle maksamasta korvauksesta (toimenpide 6) komissio toteaa, että osavaltion tilintarkastusviranomaisen mukaan varovainen yrittäjä ei valitsisi näitä nimenomaisia yrityksiä palvelujen tuottajiksi ja ettei NG tarkastanut näiden yritysten aiempaa toimintaa tarpeeksi huolellisesti, mikä olisi ollut tarpeen arvioitaessa niiden sopivuutta ja selvitettäessä, olivatko niiden tarjoamat rahoitusehdot Nürburgring 2009 -hankkeen rahoittamiseen realistisia (147). Näin ollen komissio katsoo, että kun IPC valittiin tiettyjen palvelujen toimittajaksi, kyseiset yritykset saivat siitä etua. Toimenpide on siis IPC:lle myönnettyä valtiontukea, ja sen määrä vastaa näille yrityksille myönnettyä kokonaissummaa, joka on 640 000 euroa.

(197)

NG:n PNG:lle myöntämästä 3 miljoonan euron lainasta ja PNG:n MSR:lle myöntämästä 2 941 000 euron lainasta komissio toteaa, että nämä kaksi lainaa muodostavat yhden toimenpiteen ja että PNG toimi vain välittäjänä ja sai […] euron maksun. Toimenpiteen tuensaaja oli MSR, joka siis oli viime kädessä lainan saaja, ja se sai lainan sellaisella hetkellä, kun se oli niin suurissa taloudellisissa vaikeuksissa, ettei se olisi saanut rahoitusta markkinoilta. Lainojen myöntämisestä yritykselle, joka oli niin suurissa vaikeuksissa, ettei kukaan yksityinen sijoittaja olisi rahoittanut sitä millään korolla, koitui tälle yritykselle etua, joka vastaa suuruudeltaan lainojen määrää. Näin ollen NG:n MSR:lle 15 päivänä lokakuuta 2008 myöntämästä lainasta koituneen edun määrä on 2 941 000 euroa.

(198)

Toimenpiteessä 7 MIB siirsi kyseisten lainojen velalliseen CST:hen kohdistuvat saatavansa NG:lle, ja NG maksoi MIB:lle nimellisen hinnan ja korot. Koska CST oli vaikeuksissa oleva yritys (ks. johdanto-osan 184 kappale), komissio katsoo, ettei ollut todennäköistä, että MIB saisi saatavansa CST:ltä. Tämän perusteella toimenpiteestä koitui etua MIB:lle, joka sai saatavansa ja joka vaihdettiin NG:hen, josta taas tuli vaikeuksissa olevan yrityksen velkoja. Koska CST:llä ei ollut kannattavuuslaskelmaa, jolla osoitettaisiin, miten se saataisiin taas kannattavaksi ja miltä sen velkojen takaisinmaksu vaikuttaa, toimenpide ei ole markkinatalouden ehdoin toimivan sijoittajan periaatteen mukainen. Näin ollen MIB:n 1 476 830,88 euron saatavien siirtämiseen NG:lle sisältyy etua, jonka määrä vastaa myyntihintaa eli on 1 476 830,88 euroa.

(199)

Toimenpiteestä 8 (ISB:n NG:lle, MSR:lle ja CMHN:lle myöntämä 325 265 000 euron laina), ilman siihen liittyvää takausta (toimenpide 9), on todettava, että lainan myöntäminen yrityksille, jotka ovat niin suurissa vaikeuksissa, ettei yksityinen sijoittaja olisi rahoittanut niitä millään korolla, sisältää näille yrityksille koitunutta etua, jonka määrä vastaa lainojen määrää. Tässä nimenomaisessa tapauksessa tuki koostuu kuitenkin vain takauksesta (toimenpide 9) eikä lainasta (toimenpide 8), sillä komissio ei voi sulkea pois sitä mahdollisuutta, että yksityinen luotonantaja olisi voinut myöntää NG:lle, MSR:lle ja CMHN:lle lainoja samankaltaisin ehdoin osavaltion antaman takauksen vuoksi (toimenpide 9).

(200)

Toimenpide 9 eli takaus ISB:n myöntämälle 325 625 000 euron lainalle (toimenpide 8) ei ollut markkinatalouden ehdoin toimivan sijoittajan periaatteen mukainen. Aluekehityspolitiikkaa toteuttavat julkisviranomaiset, kun taas markkinatalouden ehdoin toimivat sijoittajat eivät toteuttaisi tällaisia toimenpiteitä vaikeuksissa olevien yritysten eduksi, koska se heikentäisi niiden omia taloudellisia etuja huomattavasti. Lisäksi komissio toteaa, ettei aluekehityspolitiikan tavoitteena ole palauttaa vaikeuksissa olevia yrityksiä taas kannattaviksi. Komissio katsoo myös, että ehdot, jotka sulkisivat valtiontuen pois, kuten EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta valtiontukiin takauksina koskevassa komission tiedonannossa (148), jäljempänä ’takauksia koskeva tiedonanto’, on kuvattu, eivät täyty. Tuensaajat olivat vaikeuksissa olevia yrityksiä, takaus kattoi 100 prosenttia lainasta, eikä valtiolle maksettu takauspalkkiota, mikä kuvastaa taatun lainan oletettua riskiä. Koska tuensaajat (NG, MSR ja CMHN) olivat suurissa vaikeuksissa takauksen myöntämisen hetkellä (ks. taulukot 11–13), komissio katsoo, ettei yksikään markkinaehtoisesti toimiva luotonantaja olisi antanut tuensaajille takausta näillä ehdoilla. Komissiolla ei ole sellaista tietoa, että takaus olisi langennut maksettavaksi. Tällä perusteella komissio katsoo, että toimenpide 9 on valtiontukea. Osavaltion NG:lle, MSR:lle ja CMHN:lle myöntämänä takauksena annetun tuen määrä vastaa kyseisten lainojen (toimenpide 8) määrää, joten NG:n osalta summa on 96 574 200 euroa ja 113 590 800 euroa, MSR:n osalta 92 000 000 euroa ja CMHN:n osalta 23 100 000 euroa.

(201)

Toimenpiteestä 10 (Nürburgring-kompleksin liiketoiminnan vuokraus NAG:lle) komissio toteaa, että tarjousmenettely voi periaatteessa sulkea pois sen, että vuokraajalle olisi koitunut etua. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan järjestetty tarjousmenettelyä parannetun kompleksin liiketoiminnan harjoittajan valitsemiseksi. Kolmea ensimmäistä vuokrausvuotta (toukokuun 1 päivästä 2010huhtikuun 30 päivään 2013) lukuun ottamatta vuokraussopimuksen mukainen vuotuinen vähimmäisvuokra on markkinaehtoisten vähimmäis- ja enimmäisvuokrien vaihteluvälin rajoissa, kuten 29 päivänä syyskuuta 2011 päivätyssä asiantuntijalausunnossa on todettu. Muulloin kuin toisena vuokrausvuotena EBITDA-vuokra on jopa suurempi kuin kyseisessä asiantuntijalausunnossa määritetty markkinaehtoinen vuotuinen enimmäisvuokra. Näin ollen komissio toteaa, että 29 päivänä syyskuuta 2011 päivätty asiantuntijalausunto osoittaa, että toukokuun 1 päivästä 2013 perittävä vähimmäisvuokra 15 miljoonaa euroa olisi voinut olla markkinaehtoinen, koska se oli markkinaehtoisten vuokrien vaihteluvälin mukainen, joten siitä ei olisi koitunut NG:lle valikoivaa etua. Vuokrasopimus kesti kuitenkin vain toukokuun 1 päivästä 2010lokakuun 31 päivään 2012. Asiantuntijalausunnon ja vuokraussopimuksen mukainen kolmen ensimmäisen vuokrausvuoden vähimmäisvuokra on esitetty taulukossa 16:

Taulukko 16

Nürburgringin vuokrauksen vähimmäisvuokra

 

1.5.2010–30.4.2011

1.5.2011–30.4.2012

1.5.2012–30.4.2013

Asiantuntijalausunto

1,6 milj. euroa

12 milj. euroa

12,3 milj.euroa

Vuokraussopimus

0 euroa

5 milj.euroa

11,5 milj.euroa

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että ajanjaksolla 1 päivä toukokuuta 2010–31 päivä lokakuuta 2012 perittyyn vuokraan sisältyi NAG:lle valikoivaa etua, jonka määrä vastaa a) vuokran, joka olisi pitänyt periä asiantuntijalausunnon mukaan ja b) vuokraussopimuksessa määritetyn vuokran erotusta. Komission mukaan tuen määrä on siis 9 miljoonaa euroa, ts. edellisten kohtien a ja b välinen erotus (kolmannen vuoden osalta on laskettu vain puolet tästä erotuksesta, koska vuokraus päättyi 31 päivänä lokakuuta 2012 eli kolmannen vuoden puolivälissä) (149).

(202)

Toimenpiteestä 11 (RIM:n MSR:lle myöntämät lainat Mediinvestin ja yhden lainan osalta myös PNG:n toimiessa välittäjinä), jolla rahoitettiin Nürburgring 2009 -hankkeen osa II, Saksa toteaa, ettei hankkeen osan II rahoittamiseen onnistuttu löytämään yksityisiä sijoittajia. Myöskään osavaltion tilintarkastusviranomaisen lausunnon mukaan mahdolliset sijoittajat eivät pitäneet hanketta markkinaehdoin toimivan talouden näkökulmasta kannattavana. Useat yksityiset vapaa-ajankeskuksen liiketoiminnanharjoittajat kieltäytyivät hankkeesta. Ilman takausta (toimenpide 12) lainojen myöntämiseen yrityksille, jotka olivat niin suurissa vaikeuksissa, ettei kukaan yksityinen sijoittaja olisi rahoittanut niitä millään korolla, saattaisi sisältyä näille yrityksille koituvaa etua, jonka suuruus vastaisi lainojen määrää. Tässä nimenomaisessa tapauksessa tuki koostuu kuitenkin vain takauksesta (toimenpide 12) eikä lainoista (toimenpide 11), sillä komissio ei voi sulkea pois sitä mahdollisuutta, että yksityinen luotonantaja olisi voinut myöntää MSR:lle lainoja samankaltaisin ehdoin osavaltion antaman takauksen vuoksi (toimenpide 12). Komissio toteaa, etteivät Mediinvest ja PNG olleet varsinaisia tuensaajia vaan että ne toimittivat palvelujaan vain välittäjinä, jotta MSR saisi RIM:n myöntämät lainat. Edellä mainittujen palvelujen tuottamisesta vain Mediinvest sai voittoa, joka vastasi enimmillään 4,3 prosentin korkoerotusta (sen RIM:ltä saamien ja MSR:lle myöntämien lainojen välillä), kun taas PNG ei saanut korkoeroihin perustuvaa voittoa (PNG:llä oli sama korko sen Mediinvestillä saamassa lainassa ja sen MSR:lle myöntämässä lainassa). Edellä johdanto-osan 32–34 kappaleessa ja taulukossa 14 olevien tietojen perusteella komissio ei voi päätellä, että Mediinvest ja PNG olisivat perineet palveluistaan muita kuin markkinakorkoja tai että niiden saama korkoerotus (Mediinvestille enintään 4,3 prosenttia, PNG:lle 0 prosenttia) olisi ollut markkinatasoa suurempi. Tämän perusteella komissio katsoo, etteivät Mediinvest ja PNG olleet toimenpiteen 11 tuensaajia.

(203)

Toimenpiteestä 12 (osavaltion ISB:lle myöntämä takaus RIM:n äänettömistä osakkuuksista Mediinvestissä) (toimenpide 11) komissio katsoo, että tämän asetelman tavoitteena oli se, että MSR saisi toimenpiteen 11 mukaiset lainat. Lainojen myöntämisen aikaan MSR:n taloudellinen tilanne oli erittäin huono. Kukaan yksityinen sijoittaja ei olisi antanut takausta yritykselle, jonka taloudellinen tilanne oli näin huono. Komissiolla ei ole sellaista tietoa, että takaus olisi langennut maksettavaksi. Tällä perusteella komissio katsoo, että toimenpide 12 on valtiontukea. Osavaltion MSR:lle takauksena antaman tuen määrä vastaa kyseisten lainojen (toimenpide 11) määrää, joka on 85 484 000 euroa.

(204)

Toimenpiteestä 13 (osavaltion rahapeliverotuloista NG:lle antamat avustukset matkailun edistämiseen) komissio katsoo, että matkailupolitiikka on julkisviranomaisille kuuluva tavoite, kun taas markkinatalouden ehdoin toimivat sijoittajat eivät toteuttaisi kyseisiä toimenpiteitä vaikeuksissa olevien yritysten hyväksi, kun niiden omat taloudelliset edut heikentyisivät huomattavasti. Lisäksi komissio toteaa, ettei matkailupolitiikan tavoitteena ole palauttaa vaikeuksissa olevia yrityksiä taas kannattaviksi. Kun otetaan huomioon NG:n huono taloudellinen tilanne, komissio katsoo, että nämä toimenpiteet ovat koko määrältään NG:n saamaa etua. Toisin sanoen osavaltion NG:lle siirtämät verotulot, joiden määrä oli 1,6 miljoonaa euroa vuonna 2009 ja 3,2 miljoonaa euroa sekä vuonna 2010 että vuonna 2011, ovat NG:n saamaa tukea.

(205)

Toimenpiteeseen 14 (osavaltion NG:lle antamat lainat ja velkojen etuoikeusaseman huonontaminen) sovelletaan samoja perusteluja kuin toimenpiteessä 13 matkailupolitiikan osalta. Lisäksi lainojen myöntämisestä yrityksille, jotka olivat niin suurissa vaikeuksissa, ettei kukaan yksityinen sijoittaja olisi rahoittanut niitä millään korolla, koitui näille yrityksille etua, joka vastaa suuruudeltaan lainan määrää. Näin ollen osavaltion NG:lle 21 päivänä elokuuta 2007 myöntämä 20 miljoonan euron laina, 22 päivänä joulukuuta 2009 myöntämä 10 miljoonan euron laina, 28 päivänä joulukuuta 2010 myöntämä 4,65 miljoonan euron laina ja 26 päivänä huhtikuuta 2011 myöntämä 3,2 miljoonan euron laina sekä myös 9 päivänä joulukuuta 2011 myöntämä 4,95 miljoonan euron laina ovat tukea, jonka määrä vastaa lainojen määrää.

(206)

Lisäksi osavaltio ilmoitti asettaneensa edellä mainitun 29 päivänä elokuuta 2007 myönnetyn 20 miljoonan euron velan etuoikeusasemaltaan huonommaksi NG:n maksukyvyttömyyden välttämiseksi; se asetti saatavansa NG:ltä viimesijaisiksi kaikkien velkojien NG:tä koskeviin saataviin nähden. Tällä perusteella komissio katsoo, että velkojen etuoikeusaseman huonontaminen (osa toimenpidettä 14) on erillinen etu, joka liittyy toimenpiteessä 14 myönnettyyn 20 miljoonan euron lainaan, koska se heikensi huomattavasti osavaltion mahdollisuutta saada perittyä saatavansa NG:ltä. Määrältään toimenpide vastaa etuoikeusasemaltaan huononnetun lainan määrää, koska sen ansiosta NG välttyi maksamasta tätä lainaa vastaavaa määrää takaisin; toimenpiteen määrä on siis 20 miljoonaa euroa.

(207)

Toimenpiteen 15 (MSR:n osakkeiden siirto NG:lle ja RIM:lle) osalta MSR oli vaikeuksissa toimenpiteen toteuttamisen ajankohtana, eli sen toiminta oli tappiollista. Toisin sanoen sen toiminnasta saatava ja osakkaille annettava tulo oli negatiivinen. MSR:n toiminnan negatiivisen tuloksen vuoksi myös sen osakkeiden arvo oli negatiivinen. Toisin sanoen mahdollisella sijoittajalla olisi itse asiassa ollut oikeus saada määrä, joka vastasi sitä osaa MSR:n tappioista, jotka johtuivat sen toiminnasta ja jotka näkyivät myös sen osakkeiden arvossa. Ostamalla MSR:n NG:n ja RIM:n tarkoituksena oli selvästi tukea sitä. Omistajan vaihdokseen ei kuitenkaan sinänsä sisälly MSR:lle annettua tukea. Tukea MSR:lle voivat pikemminkin olla omistajuuden vaihdoksen jälkeiset mahdolliset toimenpiteet (kuten NG:n MSR:lle myöntämät lainat). MSR:n yhtiömuoto on sellainen, etteivät osakkaat ole vastuussa yhtiön veloista, ja MSR:n aikaisemmat omistajat myivät sen NG:lle ja RIM:lle symboliseen 3 euron hintaan. Tällä perusteella komissio katsoo, että 1 euron osakekohtaisesta myyntihinnasta ei ole koitunut taloudellista etua MSR:n osakkeiden myyjille eli Mediinvestille, Geisler & Trimmlerille ja Weberille.

(208)

Toimenpide 16 sisältää osavaltion NG:lle formula 1 -kisoihin myöntämän osakaslainan ja avustuksen. Osavaltio antoi NG:lle likviditeettivarannosta 24 978 808 euroa vuosina 2003–2007 ja 15 426 562 euroa vuonna 2009 (toimenpide 3). Näiden summien jälleenrahoittamiseksi osavaltio myönsi NG:lle 40 405 000 euron korottoman lainan vuonna 2011. Heinäkuussa 2011 NG sai osavaltion varoista myös 13,5 miljoonan euron avustuksen. On selvää, että NG sai etua näistä julkisista avustuksista, koska NG vapautui niiden ansiosta velvoitteista, joista sen olisi muuten pitänyt vastata. Tämä laina ei täytä markkinatalouden ehdoin toimivaa sijoittajaa koskevaa arviointiperustetta. Lainojen myöntämisestä yritykselle, joka oli niin suurissa vaikeuksissa, ettei mikään yksityinen sijoittaja olisi rahoittanut sitä millään korolla, koitui tälle yritykselle etua, joka vastaa suuruudeltaan lainojen määrää. Näin ollen osavaltion NG:lle 11 päivänä tammikuuta 2011 myöntämä 40 405 000 euron laina vastaa 40 405 000 euron etua. Osavaltion NG:lle heinäkuussa 2011 myöntämä 13,5 miljoonan euron avustus vastaa 13,5 miljoonan euron etua.

(209)

Formula 1 -käyttöoikeussopimuksesta (toimenpide 17) Saksa on väittänyt, että formula 1 -kisojen järjestäminen on yleistä taloudellista etua koskeviin palveluihin liittyvien sääntöjen mukainen tukitoimenpide. Saksa ei kuitenkaan väitä, että toimenpide oli tukea sisältämätön korvaus, joka täyttäisi kaikki Altmark-tuomion mukaiset vaatimukset. Saksa ei ole toimittanut todisteita, jotka osoittaisivat, että käyttöoikeusmaksu olisi markkinahintojen mukainen esimerkiksi asiantuntijalausunnon tai markkinakatsauksen perusteella tai että se olisi kilpailuttanut käyttöoikeudet. Sellaisten todisteiden puuttuessa, jotka osoittaisivat, että toimenpide on markkinaehtojen mukainen, komissio katsoo, että NAG on saanut käyttöoikeussopimuksesta etua. Tämän toimenpiteen osalta tuen määrä vastaa periaatteessa käyttöoikeusmaksun ja käyttöoikeussopimuksen markkina-arvon välistä erotusta. Komissio kuitenkin toteaa, että koska sopimuksen nojalla ei Saksan mukaan suoritettu maksuja, siihen liittynyt valtiontuki ei toteutunut, joten tuen määrää ei voida määrittää.

Toimenpiteet, jotka liittyvät 7 päivänä elokuuta 2012 tehtyyn päätökseen

(210)

Toisin kuin Saksa toteaa lausunnossaan, komissio katsoo, että korkomaksujen uudelleenjärjestely (toimenpide 18) ei ole markkinatalouden ehdoin toimivan sijoittajan periaatteen mukainen, ja siksi siitä on ollut taloudellista etua etenkin NG:n, MSR:n ja CMHN:n taloudellisen tilanteen kannalta. NG:n, MSR:n ja CMHN:n taloudellinen tilanne oli erittäin huono toimenpiteen toteuttamisen aikana, kuten edellä on kuvattu. Sellaiselle yritykselle myönnettyjen lainojen, joka oli niin suurissa vaikeuksissa, ettei mikään yksityinen sijoittaja olisi rahoittanut sitä millään korolla, korkomaksujen uudelleenjärjestelystä koitui tälle yritykselle etua, joka vastaa suuruudeltaan uudelleenjärjestellyn lainan jäljellä olevaa määrää. Näin ollen ISB:n 15 päivänä toukokuuta 2012 hyväksymä uudelleenjärjestely, jonka määrä on 1,473 miljoonaa euroa NG:n osalta, 1,205 miljoonaa euroa MSR:n osalta ja 303 000 euroa CMHN:n osalta, on näille yrityksille annettua tukea, jonka määrä vastaa uudelleenjärjesteltyjen lainojen jäljellä olevaa määrää.

(211)

Valtion takaus ja velan etuoikeusaseman huonontaminen (toimenpide 19): a) Vuonna 2012 myönnetystä valtion takauksesta, joka kattaa saatavat 254 miljoonaan euroon saakka (325 265 000 euron lainasta), komissio toteaa, että se myönnettiin osavaltion ilmoituksen mukaan NG:n, MSR:n ja CMHN:n maksukyvyttömyyden välttämiseksi, koska ne olivat tuolloin vakavissa vaikeuksissa. Tällä perusteella komissio katsoo, ettei toimenpide täyttänyt takauksia koskevassa tiedonannossa esitettyjä ehtoja, joten siitä on ollut tuensaajille etua. Näin ollen se on valtiontukea. b) Osavaltion saatavien etuoikeusaseman huonontaminen vuonna 2012 johti siihen, että osavaltion saatavat asetettiin viimesijaisiksi kaikkien velkojien saataviin NG:ltä, MSR:ltä ja CMHN:ltä nähden. Tältä osin komissio katsoo, ettei markkinatalouden ehdoin toimiva velkoja suostuisi asettamaan oleellisia saataviaan suurissa vaikeuksissa olevalta yritykseltä etuoikeudeltaan huonompaan asemaan, koska tällainen toimenpide olisi sama kuin saatavien todellinen menetys. Tällä perustella komissio katsoo, että saatavien etuoikeusaseman huonontaminen on yritykselle koitunutta etua. Lisäksi komissio katsoo, että vuonna 2012 annettu takaus ja etuoikeusaseman huonontaminen muodostavat toimenpiteen, joka toteutettiin vuonna 2010 annetun takauksen lisäksi. Vuoden 2012 takausta ja etuoikeusaseman huonontamista ei ollut ennakoitu tai määrätty vuoden 2010 takauksen yhteydessä, vaan viranomaiset päättivät siitä oman harkintansa perusteella NG:n, MSR:n ja CMHN:n maksukyvyttömyyden välttämiseksi vuonna 2012. Määrältään toimenpide vastaa siihen liittyvän velan määrää eli 254:ää miljoonaa euroa, jonka vuoden 2012 takaus ja etuoikeusaseman huonontaminen kattoivat.

(212)

Komissio katsoo, että edellä mainitut toimenpiteet liittyvät sellaisen kompleksin ylläpitämiseen, joka ei kuulu yleiseen infrastruktuuriin, ja että toimenpiteet eivät johtuneet odotuksista, joiden mukaan valtion avustus olisi johtanut markkinatalouden mukaisiin tuottoihin. Näin ollen komissio katsoo, että kyseessä on edellä mainittujen palvelujen rakentamiseen ja ylläpitämiseen tarkoitettu valtiontuki, josta on ollut etua toiminnasta vastaavalle yhtiölle eli NG:lle.

(213)

Lisäksi komissio katsoo, että valtiontuen osuus on lainan tai takauksen asianmukaisen markkinahinnan ja tässä toimenpiteessä maksetun todellisen hinnan välinen erotus; tuensaajat olivat niin vakavissa vaikeuksissa, etteivät ne olisi saaneet rahoitusta markkinoilta, jolloin tuesta saatu etu vastaa kyseisten toimenpiteiden täyttä määrää.

f)   Valtiontuen olemassaoloa koskevat päätelmät

(214)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että osa toimenpiteestä 2 (NG:n FSZ:lle myöntämät lainat) sekä toimenpiteet 8, 11 ja 15 eivät ole valtiontukea, kun taas toimenpide 1, osa toimenpiteestä 2 (NG:n EWN:lle, MAN:lle, TTI:lle, Camp4Funille, BWN1:lle, BWNB:lle ja BWN2:lle myöntämät lainat) sekä toimenpiteet 3–7, 9 ja 10, 12–14 ja 16–19 ovat SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

5.3   SÄÄNTÖJENVASTAINEN TUKI

(215)

Toimenpide 1, osa toimenpiteestä 2 (NG:n EWN:lle, MAN:lle, TTI:lle, Camp4Funille, BWN1:lle, BWNB:lle ja BWN2:lle myöntämät lainat) sekä toimenpiteet 3–7, 9 ja 10, 12–14 ja 16–19, jotka ovat tukea, on myönnetty SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdassa määrättyjen ilmoitus- ja lykkäämisvelvoitteiden vastaisesti. Näin ollen komissio katsoo, että nämä toimenpiteet ovat sääntöjenvastaista valtiontukea.

5.4   TUEN SOVELTUVUUS SISÄMARKKINOILLE

(216)

Siltä osin kuin tietyt toimenpiteet ovat SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan mukaista valtiontukea, niiden soveltuvuutta sisämarkkinoille on arvioitava kyseisen artiklan 2 ja 3 kohdissa säädettyjen poikkeusten nojalla.

(217)

EU-tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltion vastuulla on ilmoittaa, millä perusteella tuki soveltuu sisämarkkinoille, sekä osoittaa, että kyseiset perusteet pätevät tässä tapauksessa (150).

(218)

Koska toimenpiteet ovat valtiontukea ja koska NG, MSR ja CMHN ovat olleet vaikeuksissa olleita yrityksiä vuodesta 2002, 2007 ja 2008 alkaen, komissio toteaa, että näiden toimenpiteiden soveltuvuutta sisämarkkinoille on arvioitava vain SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan ja etenkin pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen nojalla. Suuntaviivojen 20 kohdassa todetaan seuraavasti: ”Koska vaikeuksissa olevan yrityksen koko olemassaolo on vaarassa, sitä ei voida pitää sopivana palvelemaan muita poliittisia tavoitteita ennen kuin sen elinkelpoisuus on varmistettu. Sen vuoksi komissio katsoo, että tuki vaikeuksissa oleville yrityksille voi edistää taloudellisen toiminnan kehitystä vaikuttamatta kaupankäyntiin yhteisön edun kanssa ristiriitaisella tavalla ainoastaan, jos näissä suuntaviivoissa vahvistetut edellytykset täyttyvät.” Toisin kuin Saksa väittää, SEUT-sopimuksen 106 artiklan 2 kohdassa määrättyä poikkeusta ei voida soveltaa tässä tapauksessa: tuettuja toimintoja ei voida pitää yleistä taloudellista etua koskevina palveluina, koska ne ovat selvästi kaupallisia toimintoja, joita tarjotaan aloilla, joilla käydään kilpailua. SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b alakohdassa määrättyä poikkeusta ei niin ikään voida soveltaa, koska nyt arvioitavilla toimenpiteillä tuettua hanketta ja yrityksiä ei voida pitää tärkeänä hankkeena, joka palvelisi yhteistä eurooppalaista etua, eikä Saksan taloudessa ollut vakavia häiriöitä. Myöskään SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan d alakohdassa määrättyä poikkeusta ei voida soveltaa, koska tuetut toimet eivät selvästi liity kulttuurin edistämiseen tai kulttuuriperinnön vaalimiseen.

(219)

Käsiteltävänä olevassa tapauksessa suuntaviivojen pelastamis- ja/tai rakenneuudistustuen oleelliset ehdot (kohdat 3.1 ja 3.2) eivät täyty. Toimenpiteitä ei lopetettu kuuden kuukauden kuluttua, eikä Saksa ilmoittanut rakenneuudistussuunnitelmasta suuntaviivoissa tarkoitetulla tavalla. Ei ole myöskään näyttöä siitä, että tuki olisi rajattu välttämättömään vähimmäismäärään, erityisesti siten, että tuensaajan oma rahoitusosuus olisi ollut merkittävä. Viranomaiset eivät toimittaneet myöskään likvidaatiosuunnitelmaa.

(220)

Komissio ei ole löytänyt muita mahdollisia soveltuvuusperusteita toimenpiteille (151). Käsiteltävänä olevassa tapauksessa tuensaajat olivat vaikeuksissa toimenpiteiden myöntämisen aikana, joten muiden kuin pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivoissa määritettyjen soveltuvuusperusteiden soveltaminen ei ole mahdollista.

(221)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että toimenpide 1, osa toimenpiteestä 2 (NG:n EWN:lle, MAN:lle, TTI:lle, Camp4Funille, BWN1:lle, BWNB:lle ja BWN2:lle myöntämät lainat) sekä toimenpiteet 3–7, 9 ja 10, 12–14 ja 16–19 ovat SEUT-sopimuksen vastaisia.

5.5   TAKAISINPERINTÄ

(222)

Perussopimuksen ja unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan komissio on toimivaltainen päättämään, että asianomaisen jäsenvaltion on poistettava tuki tai muutettava sitä, jos se on todennut tuen soveltumattomaksi sisämarkkinoille (152). Tuomioistuin on niin ikään johdonmukaisesti katsonut, että jäsenvaltion velvollisuudella kumota komission sisämarkkinoille soveltumattomaksi katsoma tuki on tarkoitus palauttaa aikaisempi tilanne (153). Unionin tuomioistuin on todennut tässä yhteydessä, että tavoite saavutetaan, kun tuensaaja maksaa takaisin sääntöjenvastaisina tukina myönnetyt määrät ja menettää siten samalla markkinoilla kilpailijoihin verrattuna saamansa edun, minkä seurauksena tuen suorittamista edeltänyt tilanne palautuu (154).

(223)

Oikeuskäytännön mukaisesti asetuksen (EY) N:o 659/1999 14 artiklan 1 kohdassa (155) säädetään, että ”sääntöjenvastaista tukea koskevissa kielteisissä päätöksissä komissio päättää, että asianomaisen jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet tuen perimiseksi takaisin tuensaajalta [– –].”

(224)

Nyt käsiteltävänä olevia toimenpiteitä ei SEUT-sopimuksen 108 artiklan vastaisesti ilmoitettu komissiolle, minkä vuoksi niitä on pidettävä sääntöjenvastaisena ja sisämarkkinoille soveltumattomina tukina. Tämän johdosta tuet on perittävä takaisin, jotta markkinoilla ennen tukien myöntämistä vallinnut tilanne palautetaan. Takaisinperinnän olisi koskettava ajanjaksoa, joka alkaa siitä, kun tuen saaja alkoi saada tukea eli tuki saatettiin tuen saajan käyttöön, ja päättyy siihen, kun se on tosiasiallisesti peritty takaisin. Takaisinperittäville summille lasketaan korkoa, jota kertyy siihen saakka, että takaisinperintä on toteutunut kokonaisuudessaan.

(225)

Komissio toteaa, että tietyt tuensaajat (NG, MSR, CMHN, CST (156), IPC) ovat maksukyvyttömyysmenettelyssä (157). Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti se, että tuensaaja on maksukyvytön tai konkurssimenettelyssä, ei vaikuta sen velvollisuuteen maksaa sääntöjenvastainen ja sisämarkkinoille soveltumaton tuki takaisin (158). Valtaosassa tapauksia, joihin liittyy maksukyvytön tuensaaja, sääntöjenvastaista ja sisämarkkinoille soveltumatonta tukea (korot mukaan luettuina) ei kuitenkaan saada perittyä kokonaan takaisin, koska tuensaajan varat eivät riitä kattamaan kaikkien velkojien saatavia. Siten ennen tukien myöntämistä vallinnutta tilannetta ei useinkaan ole mahdollista palauttaa kokonaan tavalliseen tapaan. Koska takaisinperinnän tavoitteena on viime kädessä lopettaa kilpailun vääristyminen, Euroopan unionin tuomioistuin on todennut, että tuensaajan likvidointia voidaan pitää hyväksyttävänä vaihtoehtona takaisinperinnälle tällaisissa tapauksissa (159). Näin ollen komissio katsoo, että päätös, jolla jäsenvaltio määrätään perimään sääntöjenvastainen ja sisämarkkinoille soveltumaton tuki takaisin tuensaajalta, voidaan katsoa kokonaisuudessaan täytäntöönpannuksi, kun joko tuki on maksettu koko määrältään takaisin tai – osittaisen takaisinmaksun yhteydessä – kun tuen maksuun liittyvä saatava on merkitty saatavaluetteloon asianmukaisesti maksetuksi ja kun yritys on likvidoitu ja sen omaisuuserät myyty markkinaehtojen mukaisesti, mikä tarkoittaa, että sen toiminta on lakannut lopullisesti. Yleensä on myös varmistettava, ettei kukaan toimija saa enää etua sääntöjenvastaisesta ja sisämarkkinoille soveltumattomasta tuesta sen jälkeen, kun tuensaaja on lopettanut toimintansa.

(226)

Takaisinperintä koskee myös tuensaajia, jotka eivät ole maksukyvyttömyysmenettelyssä (NAG sekä BikeWorld GmbH BWN1:n, BWNB:n ja BWN2:n osalta, koska BWN1 yhdistyi BWNB:hen; ostajayrityksen BWNB:n nimeksi vaihtui BWN2 ja se taas uudelleennimettiin BikeWorld GmbH:ksi).

(227)

Komissio toteaa, että tietyt tuensaajat (EWN, MAN, TTI, Camp4Fun, MIB) eivät ole enää olemassa tämän päätöksen antamisen hetkellä.

(228)

EWN lopetettiin 6 päivänä syyskuuta 2011, MAN 29 päivänä elokuuta 2013 ja Camp4Fun 1 päivänä maaliskuuta 2010. Virallista likvidaatiota ei tehty. Näiden kolmen tuensaajan osalta on havaittavissa taloudellisen toiminnan jatkuvuus niiden (tuensaajina) ja niiden ainoan osakkaan eli NG:n välillä. Koska NG on näiden tuensaajien ainoa osakas, se on vastuussa niiden veloista, myös niistä, jotka johtuvat valtiontuesta. Koska NG on likvidaatiomenettelyssä, on varmistettava, että tuen takaisinmaksuun liittyvä saatava on merkitty asianmukaisesti NG:n saatavaluetteloon ja että NG:n toiminta lakkaa lopullisesti. On myös varmistettava, ettei kukaan toimija saa enää etua sisämarkkinoille soveltumattomasta tuesta sen jälkeen, kun NG on lopettanut toimintansa. Näin ollen komissio katsoo, että koska NG on tuensaajien taloudellisen toiminnan jatkaja, niille myönnetty valtiontuki on perittävä takaisin NG:ltä. Koska NG on sekä tuensaaja että tuensaajien taloudellisen toiminnan jatkaja, valtion on toteutettava takaisinperintä.

(229)

MIB:tä ei likvidoitu vaan se yhdistyi NAG:n kanssa 6 päivänä syyskuuta 2013, eikä sitä siis ole enää olemassa oikeushenkilönä. NAG on MIB:n taloudellisen toiminnan jatkaja Saksan yhtiömuodon muuttamista koskevan lain (”Umwandlungsgesetz”) 2 §:n 1 momentin mukaan, mikä käy ilmi myös Saksan kaupparekisteristä. Koska NAG siis on MIB:n taloudellisen toiminnan jatkaja, sen täytyy maksaa tuki takaisin.

(230)

TTI likvidoitiin Saksan rajavastuuyhtiöitä koskevan lain mukaan 4 päivänä joulukuuta 2007. TTI oli ns. rajavastuuyhtiö (”Gesellschaft mit beschränkter Haftung”). Yhtiö lakkautettiin osakkaiden päätöksellä likvidaatiosta. TTI:n ainoa tarkoitus oli enää likvidaation toteuttaminen. Rajavastuuyhtiöitä koskevan lain 70 §:n mukaan selvittäjän oli ”lopetettava nykyinen liiketoiminta, maksettava lopetetun yhtiön velat, kerättävä saman yhtiön saatavat ja muutettava yhtiön omaisuus rahaksi…”. Loput käteisvarat jaettiin osakkaille. Tuolloin yhtiö oli jo lakkautettu. Saksan mukaan laillista seuraajaa ei ollut taloudellisen toiminnan jatkamisen kannalta, koska käteisvarat jaettiin osakkaille, taloudellista toimintaa ei enää ollut, eikä liiketoimintaa tai velkoja siirretty osakkaille. Lisäksi Saksa totesi, ettei TTI:n omaisuutta myyty tarjousmenettelyssä, koska 12 päivänä maaliskuuta 2004, joka oli TTI:n likvidointimenettelyn aloituspäivä, omaisuutta oli vain 19 777,39 euron tilisaldo, 1 222,01 euron veronpalautukset ja 30,69 euron suuruinen pankkitilin korko. Kun TTI likvidoitiin edellä kuvatun mukaisesti, sen taloudellisen toiminnan jatkajaa ei ollut etenkään siksi ettei kukaan ollut harjoittanut taloudellista toimintaa likvidaation jälkeen, eivätkä osakkaat saaneet TTI:n varoja tai toiminnallisia osia siitä, vaan vain hyvin pienen summan käteistä. Tämän perusteella ja koska myöskään TTI:n liiketoimintaa ei siirretty kenellekään, komissio katsoo, ettei käsiteltävästä toimenpiteestä peräisin olevaa valtiontukea siirretty kenellekään muulle. Kun yhtiö on likvidoitu kokonaan, takaisinperintä on perusteeton, koska tuensaajaa ei ole enää olemassa eikä sillä ole taloudellisen toiminnan jatkajaa.

6.   TALOUDELLISEN TOIMINNAN JATKUVUUDEN ARVIOINTI MAKSUKYVYTTÖMIEN YRITYSTEN JA OMAISUUSERIEN OSTAJIEN VÄLILLÄ

6.1   OMAISUUSERIEN OSTAJILLE ETUA TUOVAN VALTIONTUEN OLEMASSAOLO

(231)

Jos komissio tekee kielteisen päätöksen yritykselle myönnetyn sisämarkkinoille soveltumattoman tuen takaisinperinnästä SEUT-sopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti, on kyseisen jäsenvaltion perittävä takaisin sisämarkkinoille soveltumaton tuki. Takaisinperintävelvollisuus voidaan ulottaa myös sellaiseen uuteen yhtiöön, jolle kyseinen yhtiö on luovuttanut tai myynyt osan omaisuuseristään, jos luovutuksen tai kaupan rakenteen johdosta voidaan päätellä, että näiden kahden yhtiön välillä on taloudellinen jatkuvuus. Ostajan kannalta valtiontukea voisi olla myös se, jos omaisuuserät myydään niiden markkina-arvoa pienempään hintaan (vaikka taloudellista jatkuvuutta ei olisikaan).

(232)

Päättäessään, onko kyseessä valtiontuki, josta omaisuuserien ostaja(t) on (ovat) saaneet etua, komission on varmistettava, että a) omaisuuserät on myyty niiden markkinahinnalla ja b) muut jäljempänä esitetyt kriteerit täyttyvät.

(233)

Tuomioistuimen asiassa Italia ja SIM 2 v. komissio (160), antamassa tuomiossa, johon komission yhtiöitä Olympic Airlines, Alitalia ja SERNAM (161) koskevat päätökset perustuivat, todettiin, että arvio taloudellisen toiminnan jatkuvuudesta ”vanhan” tahon ja uusien rakenteiden välillä perustuu joukkoon indikaattoreita. Huomioon voidaan ottaa seuraavat seikat: myytyjen omaisuuserien laajuus (varat ja velat, työntekijöiden siirtyminen, omaisuus kokonaisuudessaan), myyntihinta, ostajan tai ostajien henkilöllisyys, kaupan ajoitus (alustavan arvion aloittamisen, muodollisen tutkintamenettelyn vai lopullisen päätöksen jälkeen) sekä toimenpiteen taloudelliset perustelut. Tuomioistuin vahvisti nämä indikaattorit 28 päivänä maaliskuuta 2012 tekemässään päätöksessä asiassa Ryanair v. komissio (162), jolla Alitalia-päätös vahvistettiin.

6.1.1   Myytyjen omaisuuserien laajuus

(234)

Komissio toteaa, että Capricornille siirtyneet omaisuuserät edustavat kaikkia NG:n, MSR:n ja CMHN:n, jotka olivat maksukyvyttömiä, omaisuuseriä, ja ne liittyvät näiden yritysten päätoimintoihin. Komission mukaan NG:n, MSR:n ja CMHN:n omaisuuserät pilkottiin tarjousmenettelyssä kuitenkin 11 yksittäiseen omaisuuskokonaisuuteen ja kaikki tarjoajat saattoivat tehdä tarjouksen yksittäisten omaisuuserien lisäksi myös yhdestä, useasta tai kaikista omaisuuskokonaisuuksista (ks. 2.5 jakso). Näiden kokonaisuuksien muodostamisperusteet olivat seuraavat: omaisuuserien oletettu taloudellinen käytettävyys, sijoittajien oletettu kiinnostus sekä omaisuuserien erottelusta koituvat kustannukset. Maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjät eivät määrittäneet ehtoja omaisuuserien tulevalle käytölle. Komissio toteaa, että päätöksen kaikkien omaisuuserien myymisestä yhdelle yritykselle tekivät markkinat eli taloudelliset toimijat, jotka tekivät tarjouksen omaisuuseristä, eivät siis maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjät tai Saksa. Kaikilla tarjoajilla oli mahdollisuus tehdä tarjous esimerkiksi yhdestä yhteensä 11 yksittäisestä omaisuuskokonaisuudesta, kaikista niistä tai vain tietyistä omaisuuseristä. Markkinoista johtuvista syistä yksittäisiä omaisuuseriä tai omaisuuskokonaisuuksia koskevien tarjousten arvo ei yltänyt kaikista omaisuuseristä tehdyn suurimman tarjouksen arvoon. Tämä vaikuttaa johtuvan eri omaisuuskokonaisuuksien keskinäisriippuvuudesta: ilman kilpa-ajorataa hotellit eivät ole kannattavia; ilman hotelleja kilpa-ajoradan kannattava hyödyntäminen siten, että se sisältäisi myös ammattikilpa-ajoja, rockkonsertteja sekä muita suurelle alueelle kohdistuvia toimintoja, olisi hankalampaa.

(235)

Työntekijöiden osalta tarjouspyyntöasiakirjat tai myyntisopimus eivät sisällä erityisiä velvoitteita, kuten työllistämistakuuta tai työsopimusten siirtoa uudelle omistajalle, sen lisäksi, mitä asiaankuuluva kansallinen lainsäädäntö edellyttää. Saksan lain mukaan työntekijät siirtyvät automaattisesti omaisuuserien ostajalle. Saksan työtuomioistuimen oikeuskäytännön (163) mukaan maksukyvyttömyyden yhteydessä ostaja voi kuitenkin pyytää maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjää päättämään työsopimukset. Tällöin ostaja voisi periaatteessa tehdä uuden päätöksen siitä, kuinka monelle työntekijälle se tarjoaisi työtä. Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa – jotta ostettuihin omaisuuseriin liittyvä taloudellinen toiminta saataisiin kannattavaksi – Capricorn arvioi tarpeensa (jotta sen toiminnot olisivat kannattavia) ja päätti, ettei se palkkaa myyjien kaikkia työntekijöitä vaan vain 85 prosenttia heistä eli 253 työntekijää yhteensä 297 työntekijästä tammikuun 1 päivästä 2015 alkaen (päivä, jolloin Capricorn alkaa harjoittaa liiketoimintaa ostamillaan omaisuuserillä). Koska Capricornilla oli oikeus tehdä riippumaton päätös nykyisten työntekijöiden palkkaamisesta tai palkkaamatta jättämisestä, nykyisten työntekijöiden palkkaamisen vahvistaminen ei tarkoita taloudellisen toiminnan jatkuvuutta. Lisäksi hallinnon ja henkilöstön rakenne on tarkoitus uudistaa kokonaan vuonna 2014.

(236)

Lisäksi komissio toteaa, että suurin osa liiketoiminnan harjoittamisen kannalta merkittävistä tapahtumien järjestämissopimuksista päättyy kauden 2014 jälkeen. Uudet sopimukset asiakkaiden ja toimittajien kanssa tammikuun 1 päivänä 2015 alkavalle kaudelle neuvottelee ja tekee ostajan perustama liiketoimintaa harjoittava yhtiö. Neuvotteluja käydään myös uusien sopimuskumppaneiden kanssa. Capricorn suunnittelee järjestävänsä lukuisia tapahtumia itse sen sijaan, että se vuokraisi kilpa-ajoradan ulkopuolisille järjestäjille.

(237)

Komissio toteaa, että Capricornin toteuttamien toimintojen laajuus eroaa huomattavasti Nürburgring-ryhmän toimintojen laajuudesta, kuten jäljempänä osoitetaan (katso etenkin 6.1.5 kohta).

6.1.2   Myyntihinta

(238)

Taloudellisen toiminnan jatkuvuuden välttämiseksi tarjousmenettelyyn kuuluvat omaisuuserät on myytävä markkinahinnalla.

(239)

Markkinahinta on se hinta, jonka markkinatalouden ehdoin toimiva yksityinen sijoittaja voisi asettaa (164).

(240)

Saksa on myynyt omaisuuserät avoimessa, syrjimättömässä ja ilman ehtoja järjestetyssä tarjousmenettelyssä suurimman tarjouksen tehneelle ja vahvistuksen rahoituksestaan toimittaneelle tarjoajalle.

(241)

Ensinnäkään Nürburgringin omaisuuseriä koskeva kiinnostuksenilmaisupyyntö ei sisältänyt minkäänlaisia rajoituksia siitä, mitkä tahot voisivat tehdä tarjouksia, joten mikä tahansa taho saattoi tehdä tarjouksen tarjousmenettelyssä.

(242)

Toiseksi avoimuusperiaatteen osalta myyjät antoivat kaikille tarjoajille tarpeeksi aikaa ja kaikki tarvittavat ja yksityiskohtaiset tiedot, jotta ne pystyivät arvioimaan omaisuuserät asianmukaisesti. KPMG lähetti kiinnostuneille sijoittajille 17 päivänä lokakuuta 2013 kirjeen, jonka otsikko oli ”RING-hanke – lopullisen tarjouksen toimittamismenettely”. Kirjeen mukaan niille tarjoajille, jotka toimittavat todisteen varmasta rahoituksesta niiden suuntaa-antavissa tarjouksissa olleelle hinnalle, annettaisiin käyttöoikeudet sähköiseen datahuoneeseen, ne voisivat osallistua kokoukseen NBG:n johdon kanssa ja niillä olisi mahdollisuus osallistua jäsenneltyyn kysymys ja vastaus -menettelyyn. Sen sijaan ne tarjoajat, jotka eivät toimita edellä mainittua vahvistusta ja todistetta tarvittavasta rahoituksesta, saisivat vain rajoitetun käyttöoikeuden sähköiseen datahuoneeseen ja myyjien taloudelliseen katsaukseen, ja niillä olisi mahdollisuus tavata taloudellisen katsauksen laatineen työryhmän jäseniä, osallistua paikan päälle myyntikohteeseen tehtävään vierailuun sekä osallistua omaisuuserien ostosopimusluonnosta koskeviin keskusteluihin.

(243)

Lisäksi myyjien (KPMG) ja kaikkien tarjoajien välillä, jotka hyväksyttiin tarjousmenettelyn kuhunkin vaiheeseen, pidettiin koko ajan yhteyttä, jotta tarjoajat saisivat kaikki oleelliset tiedot ja selvennykset. Näitä koskevia kirjeitä ja sähköpostiviestejä vaihdettiin ajalla heinäkuu 2013 – huhtikuu 2014. Tarjoajille annettiin vastaukset niiden kysymyksiin tai väitteisiin sekä kaikki tiedot tarjousmenettelyn seuraavista vaiheista. KPMG lähetti tarjoajille seuraavat kirjeet ja sähköpostiviestit: a) 19 päivänä heinäkuuta 2013 päivätty kirje, jossa tarjoajille ilmoitettiin suuntaa-antavan tarjouksen tekemiseen liittyvistä menettelyistä; b) 12 päivänä syyskuuta 2013 päivätty kirje, jossa tarjoajille ilmoitettiin suuntaa-antavien tarjousten määräajan pidentämisestä; c) 19 päivänä syyskuuta 2013 päivätty sähköpostiviesti, jossa yhdelle tarjoajalle (ADAC) annettiin päivitetyt tiedot Nürburgringin taloudellisesta tuloksesta; d) 17 päivänä lokakuuta 2013 päivätty kirje, jossa yhdelle tarjoajalle [tarjoaja 3] ilmoitettiin lopullisen tarjouksen tekemiseen liittyvistä menettelyistä; e) 28 päivänä lokakuuta 2013 päivätty sähköpostiviesti, jossa yhdelle tarjoajalle ([tarjoaja 2]) ilmoitettiin sidosryhmien kanssa pidettävien kokousten alustavista ajankohdista; f) 3 päivänä joulukuuta 2013 päivätty kirje, jossa yhdelle tarjoajalle ([…]) ilmoitettiin, ettei sen suuntaa-antavaa tarjousta oteta enää huomioon, koska kyseistä tarjousta tukeneet osapuolet olivat vetäytyneet hankkeesta eikä vaihtoehtoisia rahoituskumppaneita ollut esitetty, joten tarjouksen rahoitusta ei pidetty vahvistettuna ja tarjouksen hyväksymisen todennäköisyyttä pidettiin liian pienenä; g) 11 päivänä joulukuuta 2013 päivätty kirje, jossa yhdelle tarjoajalle ([…]) annettiin kattavat ja tarkat selvitykset huolenaiheista ja väitteistä, joita tarjoaja oli esittänyt 9 päivänä joulukuuta 2013 päivätyssä kirjeessään (kaksi päivää aikaisemmin); h) 18 päivänä joulukuuta 2013 päivätty kirje, jossa yhdelle tarjoajalle ([tarjoaja 3]) annettiin kattavat ja tarkat selvitykset huolenaiheista ja väitteistä, joita tarjoaja oli esittänyt 11 päivänä joulukuuta 2013 päivätyssä kirjeessään (seitsemän päivää aikaisemmin); i) 18 päivänä helmikuuta 2014 päivätty sähköpostiviesti, jossa yhdeltä tarjoajalta ([tarjoaja 3]) pyydettiin tiettyjä selvityksiä ja vahvistuksia sen lopullisesta tarjouksesta, jonka se oli toimittanut sähköpostitse 17 päivänä helmikuuta 2014 (päivää aikaisemmin); tarjoajaa pyydettiin etenkin toimittamaan todisteet sitovasta rahoitussitoumuksestaan, esimerkiksi sitovaa rahoitussitoumusta koskevan kirjeen, jotta saataisiin tarkempia tietoja siitä, missä ajassa tarjoajan oli määrä hankkia loput rahoitussitoumukset, ja arvio toimitetun tarjouksen viimeistelyyn tarvittavasta ajasta sen kauppaehtojen kannalta; ja j) 9 päivänä huhtikuuta 2014 päivätty sähköpostiviesti, jossa yhdelle tarjoajalle ([tarjoaja 3]) ilmoitettiin, ettei KPMG ollut vielä saanut tarkempia tietoja tarjoajan suunnittelemasta rahoitusrakenteesta tai kolmantena osapuolena olevan rahoituslähteen kirjallista vahvistusta sille, että se tukee tarjoajan tarjousta, vastauksena tarjoajan sähköpostiviestiin, joka oli päivätty 2 päivänä huhtikuuta 2014 (seitsemän päivää aikaisemmin).

(244)

Kolmanneksi Saksan toimittamat todisteet osoittavat, ettei tarjoajia syrjitty tarjouskilpailun missään vaiheessa. Kuten edeltä johdanto-osan 235 kappaleesta käy ilmi, kaikki tarjoajat saivat tietoa ja selvennyksiä tarjoajien valintakriteereistä, säännöistä ja menettelyistä, suuntaa-antavien ja lopullisten tarjousten toimittamisen määräajoista, niiden pidentämisestä, Nürburgringin taloudellisesta tilanteesta sekä tarjoajien suuntaa-antavista tai lopullisista tarjouksista puuttuvista osista. Myös tarjoajien mahdollisiin tiedusteluihin vastattiin. Samalla myöskään tarjoajia, jotka täyttivät tarjoajien valintakriteerit etenkin siltä osin, että ne toimittivat ulkopuolisilta rahoituskumppaneilta vahvistuksen tarjousten rahoituksesta, ei suljettu pois neuvotteluista. Komissio toteaa myös, ettei kenenkään tarjoajan kanssa käyty yksityisiä neuvotteluja, vaan neuvotteluja käytiin järkevissä aikarajoissa myös niiden tarjoajien kanssa, jotka eivät olleet toimittaneet edellä mainittua vahvistusta niiden lopullisten tarjousten rahoituksesta, jotta ne toimittaisivat kyseisen rahoitusvahvistuksen myöhemmin.

(245)

Kuten edellä johdanto-osan 54 kappaleessa on kuvattu, myyntisopimus sisältää lisäksi lausekkeen, jonka mukaan osapuolilla on velvollisuus panna sopimus toimeen vain, jos 1) jos komissio tekee kannekelvottoman päätöksen, jonka mukaan sen paremmin ostaja kuin sen liiketoimintaa harjoittava yhtiökään eivät ole arvioitavana olevan ja mahdollisesti takaisinperittävän tuen kannalta tuensaajia, 2a) joko komission päätökseen kohdistuvan kanteen nostaminen on viivästynyt ja määräaika on umpeutunut ilman muutoksenhakupyyntöä, tai 2b) jos muutoksenhakupyyntö on tehty, on toimitettu komission päätöksen vahvistava oikeusistuimen tuomio, joka ei ole kannekelpoinen. Saksa on selittänyt, että tämä lauseke johtui tarjoajien haluttomuudesta ottaa riski joutua vastuuseen valtiontuen takaisinperinnästä ja että myyjät hyväksyivät lausekkeen, jotta omaisuuserät saataisiin myytyä, ja että myyjät kertoivat jo tarjousmenettelyn alussa olevansa valmiita keskustelemaan valtiontukimenettelyn seurauksista tarjoajien kanssa, mikä on mainittu myös ensimmäisessä omaisuuserien ostosopimuksessa (165). Lisäksi Saksa on todennut, että komission päätös Nürburgringiä koskevasta valtiontuesta oli ehtona Capricornin, [tarjoajan 2] ja [tarjoajan 3] omaisuuserien ostosopimukseen tekemissä korjauksissa.

(246)

Neljänneksi oikeudellisesta kehyksestä johtuvia rajoituksia lukuun ottamatta tarjoajille ei asetettu ehtoja, kuten on selvästi mainittu tarjoajille tarkoitetussa kiinnostuksenilmaisupyynnössä ja lukuisissa KPMG:n tarjoajille lähettämissä kirjeissä.

(247)

Näin ollen tässä valintamenettelyssä on varmistettu riittävästi, että ostajalle myytyjen omaisuuserien hinta vastaa markkinahintaa. Komission päätelmä on, että omaisuuserät on myyty markkinahintaan, koska ne on myyty avoimessa ja syrjimättömässä tarjousmenettelyssä ilman ehtoja tarjoajalle, joka teki suurimman tarjouksen ja toimitti vahvistuksen rahoituksestaan.

6.1.3   Ostajan henkilöllisyys

(248)

Komission on selvitettävä, ettei omaisuuserien uudella omistajalla ole yhteyttä NG:hen, MSR:ään ja CMHN:ään sen välttämiseksi, ettei uusi omistaja joudu vastuuseen sisämarkkinoille soveltumattoman valtiontuen mahdollisesta takaisinperinnästä.

(249)

Capricorn on taho, jolla ei ole yhtiöoikeuteen perustuvaa tai henkilökohtaista suoraa tai epäsuoraa yhteyttä NG:hen, MSR:ään, CMHN:ään tai niiden osakkaisiin tai Nürburgringin edellisiin vuokralaisiin. Nürburgring-ryhmän ja sen osakkaiden saati uuden omistajan ja sen osakkaiden välillä ei ole yhteyttä.

(250)

Näin ollen komissio katsoo, että ostaja on NG:stä, MSR:stä ja CMHN:stä riippumaton taho.

6.1.4   Myyntiajankohta

(251)

Komission on arvioitava, voiko tarjousmenettelyn ajankohta johtaa siihen, että komission päätös sisämarkkinoille soveltumattoman valtiontuen takaisinperinnästä kierrettäisiin.

(252)

Tältä osin komissio toteaa, että sen jälkeen kun päätutkintaa oli laajennettu toimenpiteisiin, jotka oli ilmoitettu komissiolle pelastamistukena, toimivaltainen paikallinen tuomioistuin aloitti maksukyvyttömyysmenettelyn ja nimitti maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjät vuonna 2012. Selvittäjät aloittivat omaisuuserien myynnin toukokuussa 2013, ennen kuin komissio oli antanut päätöstä muodollisen tutkintamenettelyn päättämisestä. Koska ostaja vaatii, että siirto tehdään vasta, kun saatavilla on kannekelvoton lopullinen komission päätös, myyntisopimus tulee voimaan ja maksukyvyttömyysmenettely päätetään vasta sitten, kun tämä päätös, jossa määrätään takaisinperinnästä, on annettu. Hinnan ensimmäinen erä maksettiin ennen tämän päätöksen antamista. Myyntisopimuksen mukaan omaisuuserien siirto tulee voimaan sinä päivänä, kun tästä päätöksestä tulee kannekelvoton.

(253)

Tässä tapauksessa komissio katsoo, ettei se, että myynnin aloittivat toimivaltaisen paikallisen tuomioistuimen nimittämät maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjät ja että päätös omaisuuserien siirrosta on tehty ennen tämän päätöksen antamista, viittaa niin selvästi taloudellisen toiminnan jatkuvuuteen kuin jos päätöksen myynnistä olisivat tehneet tuensaajat itse tai jos myyntiprosessi olisi aloitettu vasta tämän päätöksen antamisen jälkeen.

6.1.5   Toimenpiteen taloudelliset perustelut

(254)

Taloudelliset perustelut -kriteerillä on tarkoitus arvioida, hyödyntääkö omaisuuserien ostaja niitä samalla tavalla kuin aiempi omistaja vai käyttääkö se niitä erilaisen toiminnan tai strategian toteuttamiseen.

(255)

Komissio katsoo, että uudella omistajalla on kuitenkin mahdollisuus hallinnoida toimintaansa erilaisissa toimintaolosuhteissa kuin NG, MSR ja CMHN ja soveltaa omaa liiketoimintamalliaan.

(256)

Myyjien liiketoimintamalli ei siirry ostajalle. Kahta nykyistä kilpa-ajorataa (Grand Prix -rataa ja pohjoisrataa) käytetään tulevaisuudessa […], mikä mahdollistaa […]. Tätä varten Capricorn aikoo rakentaa lisäpalveluja ja varustaa […]. Osa Nürburgring 2009 -hankkeen osassa II rakennettuja palveluja lakkautetaan (esimerkiksi […]). Ring racer myydään. Ring card -maksujärjestelmästä luovutaan. Ring boulevardilla […].

(257)

Ostajan suunnitelmien mukaan Nürburgring muutetaan matkailukohteesta teknologiaklusteriksi ja teollisuuskeskittymäksi. […] on määrä tulla yksi kilpa-ajoratojen ydintoiminnoista. Lisäksi […] on tarkoitus kehittää. […] on määrä […] parantaa Nürburgringillä. Ostaja aikoo olla aktiivisempi […].

(258)

Omaisuuserien ostaja ei siis aio käyttää niitä samalla tavalla kuin maksukyvyttömät yritykset. Sen sijaan Capricorn aikoo liittää ostetut omaisuuserät omaan liiketoimintastrategiaansa ja luoda näin synergiaetuja, mihin myös sen kiinnostus ostaa omaisuuserät perustuu. Nykyiseen toimintamalliin verrattuna Capricorn on kehittänyt uuden tavan hyödyntää omaisuuseriä. Lisäksi joihinkin omaisuuseriin liittyvä liiketoiminta on ollut rakenteellisesti tappiollista, ja sen osalta uudelleenjärjestely ja optimointi olisivat mahdollisesti tarpeen.

(259)

Edellä mainitut seikat osoittavat, että Capricornin tarjouksen taloudelliset perustelut eivät liity Nürburgring-ryhmän taloudellisen toiminnan jatkamiseen, vaan tiettyjen omaisuuserien ja osan Nürburgring-ryhmän työntekijöiden liittämiseen uuteen ryhmään, joka toimii omien taloudellisten perustelujensa mukaisesti.

(260)

Näin ollen komission päätelmä on, että toimenpiteen taloudellisina perusteluina on se, että uusi omistaja käyttää NG:n, MSR:n ja CMHN:n omaisuuseriä eri olosuhteissa eikä jatka näiden yritysten strategian noudattamista.

6.1.6   Päätelmä omaisuuserien myyntiin perustuvasta NG:n, MSR:n ja CMHN:n taloudellisen toiminnan jatkuvuudesta

(261)

Omaisuuserät on myyty markkinahintaan avoimessa ja syrjimättömässä tarjousmenettelyssä ilman ehtoja tarjoajalle, jonka tarjous oli suurin ja joka toimitti vahvistuksen rahoituksestaan. Saksa on ilmoittanut komissiolle, ettei ostajalla ole taloudellista tai yhtiöoikeuteen perustuvaa yhteyttä NG:hen, MSR:ään tai CMHN:ään. Päätös myynnistä tehtiin ennen muodolliseen tutkintamenettelyyn liittyvää mahdollista kielteistä komission päätöstä. Uusi omistaja käyttää omaisuuseriä siis eri olosuhteissa ja eri liiketoimintamallin mukaisesti kuin NG, MSR ja CMHN, ja ostajan toimintojen laajuus on hyvin erilainen verrattuna Nürburgring-ryhmän toimintojen laajuuteen.

(262)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, ettei NG:n, MSR:n ja CMHN:n sekä Capricornin, omaisuuserien ostajan tai sen liiketoiminnan harjoittamisesta vastaavan yrityksen välillä ole kyse taloudellisen toiminnan jatkuvuudesta, eivätkä viimeksi mainitut ole vastuussa mahdollisesta valtiontuen takaisinperinnästä tuensaajilta.

6.1.7   Myynnin toteutumisen ehdollisuus ja komission päätös

(263)

Myyjien ja Capricornin välisessä myyntisopimuksessa on ehto, jonka mukaan Nürburgringin omaisuuserien myynti on lopullinen vasta, kun saatavilla on kannekelvoton komission päätös, jonka mukaan tukea ei peritä takaisin omaisuuden ostajalta. Edellä johdanto-osan 56 kappaleessa kuvatun mukaisesti jos vuoden 2015 alussa ei ole saatavilla komission päätöstä, joka ei ole kannekelpoinen, myydyt omaisuuserät siirretään ennen tammikuun 1 päivää 2015 uuteen yhtiöön, jossa omistaja omistaa 95,1 prosenttia osakkeista ja 4,9 prosenttia omistaa riippumaton uskottu mies. Uskottu mies toimii velkojien etujen mukaisesti eikä maksukyvyttömien valtiontuen tuensaajien etujen mukaisesti, mutta se ei ota vastaan ohjeita velkojilta. Lisäksi uusi yhtiö ja liiketoimintaa harjoittava yhtiö tekevät vuokraussopimuksen, joka päättyy myyntisopimuksen voimaantulopäivänä. Liiketoimintaa harjoittava yhtiö harjoittaa toimintaansa omalla nimellään oman liiketoimintasuunnitelmansa mukaisesti, ja se valitsee työntekijänsä itse. Liiketoimintaa harjoittava yhtiö maksaa uudelle yhtiölle vuotuista vuokraa yhteensä [4,6–5,1] miljoonaa euroa, joka siirretään Nürburgring-yhtiöiden selvitystilan alaisiin varoihin (kaikki maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena olevaan omaisuuteen liittyvät maksetut maksut siirretään selvittäjien varainhoitotileille, jotta ne voidaan jakaa velkojille). Kun komission päätös tulee voimaan, uskottu mies siirtää kaikki uuden yhtiön osakkeensa ostajalle. Toisaalta jos ostaja ei täytä sopimusperusteisia maksuvelvoitteitaan, uskottu mies voi myydä omaisuuserät. Jos komission päätös kumotaan, omaisuuserät palautetaan maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjille, jotta ne voidaan myydä välittömästi, koska Saksan maksukyvyttömyysmenettelyn mukainen likvidointivelvoite pysyy voimassa myös tällaisessa tapauksessa. Uusi yhtiö ei voi jatkaa Nürburgring-yhtiöiden liiketoimintaa.

(264)

Komissio toteaa, että tämän menettelytavan mukaan

a)

tuensaajien omaisuuserien varsinainen myynti tapahtuu neljän kuukauden kuluessa tämän päätöksen antamisesta

b)

vaikka liiketoimi tehtäisiin myöhemmin, ostaja kuitenkin jo valvoo yhtiötä, joka omistaa omaisuuserät suurella enemmistöllä, ja loput omaisuuserät omistaa uskottu mies, joka on riippumaton tuensaajista eikä ota vastaan ohjeita tuensaajien velkojilta

c)

takaisinperintää ei peruuteta

d)

tuensaajat poistuvat markkinoilta lopullisesti eivätkä ne harjoita enää minkäänlaista toimintaa eivätkä vastaanota kassavirtaa. Ne likvidoidaan heti, kun niiden saatavat ja velat on soviteltu ja kun tarvittavat muodollisuudet on hoidettu (ks. johdanto-osan 55 kappale).

(265)

Lisäksi komissio toteaa, että muiden tarjousmenettelyn viimeiseen vaiheeseen tai lähes siihen päässeiden tarjoajien tarjouksissa oli samanlaisia ehtoja (166). Edellä esitetyn perusteella komission päätelmä on, ettei tähän tapaukseen liity tarkoitusta kiertää takaisinperintää tai sen riskiä ja että kyseinen menettelytapa on tarkoitettu vain liiketoiminnan asianmukaiseen likvidointiin.

6.2   OMAISUUSERIEN MYYNTIÄ KOSKEVAT KANTELUT

6.2.1   Kantelijoiden 1 ja 2 toimittamat kantelut

(266)

Maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjien ja kantelijoiden 1–4 toimittamien tietojen pohjalta komissio ei pidä kantelijan 1 ja kantelijan 2 esittämiä väitteitä perusteltuina. Nürburgringin varat jaettiin yhteentoista yksittäiseen omaisuuserään. Selvittäjien ja kantelijoiden 1–4 toimittamien tietojen mukaan komissio on todennut, että tarjoajat saattoivat tehdä avoimessa ja syrjimättömässä valintamenettelyssä tarjouksia yhdestä, useammasta tai kaikista omaisuuseristä. Edes se, että kaikki omaisuuserät myytiin lopulta Capricornille, koska se oli suurimman tarjouksen tehnyt ja vahvistuksen rahoituksestaan toimittanut ostaja, ei sinänsä ole osoitus taloudellisen toiminnan jatkuvuudesta (ks. edellä 6.2.7 kohta). Lisäksi komissio olettaa, että kantelijan 1 ja kantelijan 2 tavoitteena oli välttää kilpa-ajoradan siirtyminen yksityisen sijoittajan omistukseen.

(267)

Tarjoajille, jotka tekivät tarjouksen vain yksittäisistä omaisuuseristä, kuten kantelija 2, ei ilmoitettu siitä, että sitovien tarjousten toimittamisen määräaikaa oli jatkettu helmikuun 17 päivään 2014 saakka, koska niiden suuntaa-antavia tarjouksia ei hyväksytty valintamenettelyn toiseen vaiheeseen, sillä tarjottu hinta oli alhainen. Komissio ei pidä tätä kuitenkaan avoimuuden periaatteen vastaisena, koska näille tarjoajille oli ilmoitettu, että ne voisivat korottaa suuntaa-antavaa tarjoustaan milloin tahansa ennen sopimuksen tekemistä, ja jos ne olisivat korottaneet tarjoustaan, voidaan olettaa, että maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjät olisivat ilmoittaneet niille kyseisen määräajan pidentämisestä yhdenvertaisen kohtelun periaatteen mukaisesti.

(268)

Komissio katsoo, että on järkevää ja tehokasta, että vain riittävän suuren tarjouksen tehneille tarjoajille toimitettiin yksityiskohtaiset tiedot omaisuuseristä (joiden perusteella ne saattoivat esimerkiksi arvioida tulevien investointien tarpeen). Tarjoajille eri vaiheissa annettujen tietojen osalta komissio katsoo, että tarjoajille toimitettiin riittävästi tietoa, jotta ne pystyivät tekemään tarjouksensa. Tämän lisäksi kantelijat 1 ja 2 eivät ole määritelleet konkreettisesti, mikä olisi sellainen tieto, joka olisi estänyt niitä tekemästä tarjousta.

(269)

Väitteestä, jonka mukaan tarjousasiakirjoissa olisi viitattu pitkäaikaisiin sopimussuhteisiin, komissio toteaa, että tässä tapauksessa, kun kyse on liiketoimintakaupasta, työ- ja vuokraussopimukset siirtyvät vain lakisääteisissä tapauksissa, että tapahtumien järjestämissopimukset voidaan periaatteessa säilyttää, jos molemmat sopimusosapuolet hyväksyvät sen ja että jälkimmäisillä sopimuksilla ei välttämättä ole suurta taloudellista merkitystä liiketoimintakaupassa. Siitä, myönnettiinkö uutta tukea NBG:n toiminnan kautta, komissio toteaa, että maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjät perustivat NBG:n väliaikaiseksi ratkaisuksi vuoden 2014 loppuun saakka vain sitä varten, että omaisuuseriä pystyttiin käyttämään maksukyvyttömyys- ja tarjousmenettelyissä. Liiketoiminnan harjoittaminen maksukyvyttömän yrityksen väliaikaisen tytäryhtiön kautta maksukyvyttömyysmenettelyn aikana on kansallisen lain mukaan sallittu, eikä sitä voi kieltää maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjiltä. Tässä tapauksessa selvittäjät perustelivat NBG:n olemassaoloa NG:n, MSR:n ja CMHN:n kannalta taloudellisin syin, koska selvittäjien mukaan NBG:n perustaminen lisäsi NG:n, MSR:n ja CMHN:n omaisuuserien arvoa ja siten myös likvidoitavaa omaisuutta. Komissio ottaa kuitenkin huomioon myös NBG:n perustamisolosuhteet, eli sen, että se on tuensaajien NG, MSR ja CMHN tytäryhtiö, ja koska se on saanut myös niiden varat ja velat, se on niiden taloudellisen toiminnan jatkaja, koska se on saanut varat ja velat vastikkeetta eikä tarjouskilpailun tai arviointiraportin perusteella, työllistää samat työntekijät kuin ne ja jatkaa niiden liiketoimintaa. Tämän perusteella komissio katsoo, että NBG:n sekä tuensaajien NG, MSR ja CMHN välillä on taloudellisen toiminnan jatkuvuus, joten kaikki sisämarkkinoille soveltumaton tuki, joka on myönnetty NG:lle, MSR:lle ja CMHN:lle, on perittävä takaisin myös NBG:ltä.

(270)

Lisäksi komissio katsoo, että myös NBG:n ja ammattiliitto ver.din välinen sopimus tehtiin, jotta NBG voisi harjoittaa liiketoimintaa omaisuuserien myyntiin saakka eikä Nürburgringin taloudellisen toiminnan jatkamiseksi myynnin jälkeen. Työsopimukset on siirretty NBG:ltä Capricornille Saksan työlainsäädännön nojalla, ei siis ammattiliiton kanssa tehdyn sopimuksen perusteella. Koska myyjien ja Capricornin välillä kyse ei ole taloudellisen toiminnan jatkamisesta, komission mielestä oleellista on vain se, että Capricorn voi päättää oman harkintansa perusteella, mitkä NBG:n työsopimukset eivät siirry sille, ja että Capricorn aikoo jättää 20 prosenttia näistä sopimuksista ottamatta.

(271)

Näin ollen komissio hylkää kantelijoiden 1 ja 2 tekemät kantelut perusteettomina, koska kyseiset omaisuuserät on myyty suurimman tarjouksen tehneelle ja vahvistuksen rahoituksestaan toimittaneelle tarjoajalle avoimessa ja syrjimättömässä tarjousmenettelyssä ilman ehtoja.

6.2.2   Kantelijan 3 toimittama kantelu

(272)

Komissio toteaa, ettei kantelijan 3 suuntaa-antavaan eikä lopulliseen tarjoukseen sisältynyt vahvistusta rahoituksesta. Kantelija 3 ilmoitti tästä myyjille kirjeillä, jotka oli päivätty 17 päivänä lokakuuta 2013, 11, 17 ja 18 päivänä joulukuuta 2013, sekä sähköpostiviesteillä, jotka oli päivätty 18 päivänä helmikuuta 2014 ja 9 päivänä huhtikuuta 2014. Kantelija 3 ei toimittanut vahvistusta tarjouksensa rahoituksesta siihen mennessä, kun velkojainkokous teki myyntisopimuksen 11 päivänä maaliskuuta 2014, eikä sen jälkeenkään. Vahvistus olisi ollut myyjille peruste olla tekemättä sopimusta jommankumman sellaisen tarjoajan kanssa, joka oli toimittanut vahvistuksen rahoituksesta, vaan odottaa rahoituksen vahvistusta kantelijalta 3. Tässä yhteydessä on viitattava erityisesti seuraaviin seikkoihin: a) 21 päivänä helmikuuta 2014 päivätyssä sähköpostiviestissään kantelija 3 toteaa luottavansa siihen, että se saa kaikki sitovat rahoitussopimukset 2–5 seuraavan viikon kuluessa; b) 11 päivänä maaliskuuta 2014 päivätyssä kirjeessään kantelija 3 ilmoitti voivansa toimittaa kaikki sitovat rahoitussopimukset 31 päivään maaliskuuta 2014 mennessä; ja c) 31 päivänä maaliskuuta 2014 päivätyssä allekirjoittamattomassa investointipankin ja konsulttiyrityksen […] kirjeessä, jonka kantelija 3 toimitti KPMG:lle 2 päivänä huhtikuuta 2014, todetaan, että yksi mahdollinen sijoittaja myöntää kantelijalle 3 […] miljoonaa euroa rahoitusta Nürburgringin omaisuuserien ostamista varten; rahoituksen ehtona oli kuitenkin kaikkien osapuolten hyväksymä yritystarkastus sekä lopullisten asiakirjojen laatiminen ja toimittaminen. Mahdollista ostajaa ei mainittu kirjeessä nimeltä. Edellä esitetyn perusteella komissio toteaa, ettei kantelija 3 toimittanut myyjille tietyn rahoituskumppanin suoraa sitoumusta Nürburgringin omaisuuserien ostamista varten edes sen jälkeen, kun ne oli päätetty myydä Capricornille. Sen sijaan kantelija 3 toimitti myyjille seuraavat asiakirjat: a) lopullinen tarjous, jossa viitattiin 30 miljoonan euron sitoumukseen mutta joka ei sisältänyt siitä mitään todistetta, esimerkiksi tietyn rahoituskumppanin laatimaa sitovaa rahoitussitoumusta, eikä tarjous ei sisältänyt myöskään tarkkoja tietoja siitä, missä ajassa kantelija 3 oletti saavansa loput rahoitussitoumukset ja voivansa viimeistellä tarjouksen kauppaehtojen osalta; b) allekirjoittamaton kirje, jossa viitataan nimettömän sijoittajan rahoitukseen, jonka ehtona oli yritystarkastuksen hyväksyttävä lopputulos ja lopullisten asiakirjojen laatiminen, jäljempänä ’31 päivänä maaliskuuta 2014 päivätty […] kirje’). Lisäksi komissio toteaa, ettei ole todistetta siitä, että 26 päivänä maaliskuuta 2014 päivättyä Jupiter Financial Groupin väitettyä rahoitussitoumusta olisi koskaan toimitettu myyjille. Komissio toteaa myös, etteivät myyjät pidentäneet kantelijan 3 tarjouksen rahoituksen vahvistuksen toimittamisen määräaikaa, koska oli varsin mahdollista, että [tarjoaja 2] peruuttaisi tarjouksensa, jos määräaikaa pidennettäisiin. Esimerkiksi 13 päivänä tammikuuta 2014 päivätyssä sähköpostiviestissä, jonka [tarjoajan 2] edustaja lähetti KPMG:lle, [tarjoaja 2] ilmoitti, että kaikki myyntiin liittyvät vaatimukset olisi täytettävä ennen 3 päivää huhtikuuta 2014, muuten [tarjoaja 2] vetäytyisi tarjousmenettelystä. Lisäksi myyjät katsoivat, että omaisuuserien arvo voisi laskea myöhemmin, koska ostajan vaikutus vuoden 2014 kauden liiketoimintaan vähenisi ja koska vuoden 2015 sopimuksista olisi alettava neuvotella pian. Komissio korostaa, ettei kantelijaa 3 estetty toimittamasta rahoituksen vahvistusta sen vahvistavassa tarjouksessa menettelyn viimeisessä vaiheessa, kunhan lopullista omaisuuden ostosopimusta ei olisi tehty. Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että myyjien toiminta vastasi markkinatalouden ehdoin toimivan myyjän toimintaa. Näin ollen kantelijan 3 tarjous on arvioitu markkinaehtojen mukaisesti.

(273)

Komissio toteaa, että samaan aikaan myyjät kävivät neuvotteluita [tarjoajan 2] kanssa sekä ostosopimuksen viimeisen vaiheen neuvottelut [tarjoajan 2] ja Capricornin kanssa. [Tarjoajan 2] tarjous oli [32–39] miljoonaa euroa (ks. taulukko 10), ja Capricornin ja […] neuvottelun tuloksena jälkimmäisen pankki antoi rahoitussitoumuksen, joka on päivätty 10 päivänä maaliskuuta 2014. Capricornin tarjouksen arvioinnin osalta komissio toteaa, että Capricorn toimitti rahoituskumppaniltaan […] sitoumuksen [41–49] miljoonan euron lainasta. Tämä 10 päivänä maaliskuuta 2014 päivätty sitoumus toimitettiin myyjille 11 päivänä maaliskuuta 2014 eli sinä päivänä, jolloin oli määrä pitää velkojainkokous, jonka tarkoituksena oli päättää, mikä tarjous Nürburgringin omaisuuseristä hyväksytään. Capricornin tarjoama sitoumus oli suurempi kuin [tarjoajan 2] sitoumus, sillä jälkimmäisen määrä oli vain [32–39] miljoonaa euroa. Lisäksi komissio toteaa, että Capricornin kokonaistarjous oli 77 miljoonaa euroa, joten se oli suurempi kuin [tarjoajan 2] tarjous, joka puolestaan oli [47–52] miljoonaa euroa. [Tarjoajan 2] kokonaistarjouksesta [30–33] miljoonaa euroa oli määrä maksaa vuonna 2014, mutta tästä summasta [22–27] miljoonaa euroa oli tarkoitus pitää sulkutilillä maaliskuuhun 2015 saakka. Loppusumma [16,5–18] miljoonaa euroa oli tarkoitus maksaa vuosina 2016, 2017 ja 2018.

(274)

Myyjien ja Capricornin välisen myyntisopimuksen ehdosta, jonka mukaan Nürburgringin omaisuuserien myynti on lopullista vasta, kun saatavana on kannekelvoton komission päätös siitä, ettei tukea peritä takaisin omaisuuserien ostajalta, komissio katsoo, että kantelijan 3 korjaamien sopimusten, jotka maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjät ja Saksa olivat toimittaneet, oleellisissa osissa olevien määräysten mukaan ostajalla ja/tai myyjällä oli oikeus vetäytyä sopimuksesta, jos komissio ei olisi antanut myönteistä päätöstä 15 päivään heinäkuuta 2014 mennessä (14 päivänä tammikuuta 2014 päivätyn sopimusluonnoksen mukaan) tai 31 päivään joulukuuta 2014 mennessä (14 päivänä helmikuuta 2014 päivätyn korjatun sopimusluonnoksen mukaan). Peruutusoikeuden käyttämiseen ei ollut aikarajaa.

(275)

Muiden kantelijan 3 esittämien väitteiden osalta komissio toteaa seuraavaa:

a)

Komissio katsoo, ettei kantelijaa 3 vaadittu jatkamaan olemassa olevia sopimuksia tai vastaamaan NBG:n velvoitteista (lukuun ottamatta sopimuksia, jotka siirtyvät lain mukaan automaattisesti, kuten tietyt työ- tai vuokrasopimukset). Myyjät olivat ilmoittaneet tästä kantelijalle 3 selvästi KPMG:n kirjeessä, joka oli päivätty 11 päivänä joulukuuta 2013. Lisäksi komissio katsoo, että kantelija 3 olisi voinut harkita itse, mitkä sopimukset se haluaa pitää omien Nürburgringin liiketoiminta- ja käyttömalliensa perusteella. Komissio ei ole myöskään löytänyt todisteita siitä, että liiketoimen mallia olisi muutettu tarjousmenettelyn aikana tai että kantelijaa 3 lukuun ottamatta joku toinen tarjoaja olisi kannellut liiketoimen rakenteen väitetystä muutoksesta. KPMG ilmoitti kantelijalle 3 joulukuun 11 päivänä 2013 päivätyllä kirjeellä, etteivät muut tarjoajat olleet tehneet kanteluja.

b)

Tarjousmenettelyn kesto ei ollut liian pitkä.

c)

Myyjät ilmoittivat kantelijalle 3 joulukuun 17 päivänä 2013 päivätyllä kirjeellä vahvistavan tarjouksen toimittamisen määräajasta, joka oli 17 päivänä helmikuuta 2014. Lisäksi kantelijalle 3 ilmoitettiin, että myyjät voivat valita menettelyn seuraavaan vaiheeseen hyväksyttävät osapuolet pian pidennetyn määräajan umpeutumisen jälkeen. Hyväksyttyjä tarjoajia ei estetty muuttamasta vahvistavia tarjouksiaan tai toimittamasta vahvistusta rahoituksestaan määräajan jälkeenkään, kunhan lopullista ostosopimusta ei ollut tehty (167). Kyseistä määräaikaa (17 päivä helmikuuta 2014) siis pidennettiin juuri siksi, että kaikki tarjoajat voisivat muuttaa tarjouksiaan, toimittaa vahvistuksen rahoituksestaan tai toimittaa uusia tarjouksia. Koska kaikki hyväksytyt tarjoajat tiesivät tästä menettelyllisestä muutoksesta, avoimuuden ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteita ei rikottu.

d)

Koska myyjät toimittivat kaikki saatavilla olevat tiedot kaikille tarjoajille samaan aikaan ja vähintään kolme viikkoa ennen velkojainkokouksen lopullista päätöstä, jolla omaisuus myytiin Capricornille, tarjoajilla oli riittävästi aikaa laatia ja viimeistellä tarjouksensa. Myös avoimuuden periaatetta on noudatettu. Lisäksi komissio katsoo, että myyjät tiedottivat kantelijalle 3 tarjousmenettelyn säännöistä riittävästi etukäteen 19 päivänä heinäkuuta 2013, 17 päivänä lokakuuta 2013 ja 17 päivänä joulukuuta 2013 päivätyissä kirjeissä. Tarjoajien yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ei rikottu myöskään oleellisten tietojen käytettävyyden osalta, koska tarjoajille, jotka hyväksyttiin menettelyn seuraavaan vaiheeseen, toimitettiin sama määrä tietoa.

e)

Väitteestä, jonka mukaan Capricorn olisi neuvotellut oluentoimittajan tai ”Rock am Ring” -tapahtuman järjestäjien kanssa ennen ostosopimuksen tekemistä, ei ole todisteita. Maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjien mukaan NBG kävi kaikki oleelliset neuvottelut.

f)

Ostosopimuksen vahvistaminen kahden parhaan tarjouksen tehneen tahon (Capricorn ja [tarjoaja 2]) kanssa ennen velkojainkokousta, joka pidettiin 11 päivä maaliskuuta 2014, ei ole osoitus avoimuuden ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteiden rikkomisesta. Ei ole näyttöä siitä, että Capricornille olisi ilmoitettu tarjousmenettelyn tuloksesta ennen 11 päivänä maaliskuuta 2014 pidettyä velkojainkokousta.

g)

Kukaan tarjoajista ei ole toimittanut rahoitusvahvistusta koko ostohinnalle. Näin ollen myyjät eivät ole rikkoneet yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, vaikka ne höllensivät varman rahoituksen vaatimusta tarjousmenettelyn aikana.

h)

Korjatun ostosopimuksen toimittaminen oli osa liikeneuvotteluita, eikä sillä ole merkitystä valtiontuen kannalta.

i)

Myyjät käsittelivät kantelijan 3 tarjoukseen liittyviä ympäristönäkökohtia vain siitä syystä, ettei kantelija 3 ollut toimittanut vahvistusta rahoituksesta tarjouksessaan. Nämä näkökohdat eivät olleet perusteina tarjousmenettelyn voittanutta tarjousta valittaessa. Näin ollen ne eivät vaikuttaneet tarjousmenettelyn lopputulokseen.

j)

Kantelijan 3 väitteestä, jonka mukaan Capricorn ja myyjät saivat tässä tarjousmenettelyssä valtiontukea koskevaa neuvontaa samalta asianajotoimistolta ([…]) ja etenkin yhdeltä toimiston asianajajalta, komissio toteaa, että Saksan viranomaisten mukaan asianajotoimisto ja sen asianajajat a) eivät antaneet neuvontaa tämän tarjousmenettelyn myyjille (mukaan luettuina maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjät ja velkojainkokous); b) eivät saaneet tutustua muiden kiinnostuneiden sijoittajien tarjouksiin sisältyviin tietoihin; c) saivat tutustua vain niihin tarjousmenettelyä koskeviin tietoihin, jotka olivat saatavilla datahuoneessa ja tiedotusvälineissä, ja d) eivät antaneet myyjille tai velkojainkokoukselle minkäänlaisia suosituksia. Kyseisen asianajotoimiston tietystä asianajajasta, johon kantelija 3 on viitannut kantelussaan, Saksa on todennut, että a) kyseinen asianajaja työskenteli osavaltion lukuun toukokuusta 2012 huhtikuuhun 2013 eli ennen kuin tarjousmenettely aloitettiin kesäkuussa 2013; b) asianajaja ei ollut missään tekemisissä osavaltion tai Saksan liittotasavallan kanssa tarjousmenettelyn aikana; c) asianajaja ei antanut osavaltiolle tai myyjille minkäänlaista tarjousmenettelyyn liittyvää neuvontaa ja d) sama asianajaja osallistui vain riippumattomana asiantuntijana osavaltion parlamentin 20 päivänä kesäkuuta 2013 järjestettyyn kuulemiseen, jossa käsiteltiin julkista pääsyä Nürburgringin kilpa-ajoradalle koskevaa lakia. Lisäksi Saksa on todennut, että tarjouskilpailun valtiontukeen liittyvät seikat, kuten se, että tarjousmenettelyn tuli olla avoin, ehdoton ja syrjimätön, jotta ostaja ei joutuisi vastuuseen Nürburgringin omaisuuserien myyjille myönnetystä sisämarkkinoille soveltumattoman valtiontuen mahdollisesta takaisinperinnästä, oli jo selvitetty kaikille tarjoajille seuraavasti: a) niille oli ilmoitettu komission päätöksistä aloittaa muodollinen tutkintamenettely (21 päivä maaliskuuta 2012) ja sen laajentamisesta (7 päivä elokuuta 2012); b) myyjät toimittivat kaikki oleelliset asiakirjat tarjouskilpailun datahuoneeseen, myös komission ja Saksan välisen viestinnän tästä asiasta, ja c) myös komission asiaankuuluvasta tapauskäytännöstä oli ilmoitettu.

(276)

Näin ollen komissio hylkää kantelijan 3 kantelun perusteettomana, koska kyseiset omaisuuserät on myyty suurimman tarjouksen tehneelle ja vahvistuksen rahoituksestaan toimittaneelle tarjoajalle avoimessa ja syrjimättömässä tarjousmenettelyssä ilman ehtoja.

6.2.3   Kantelijan 4 toimittama kantelu

(277)

Taulukossa 10 olevan vertailun mukaan Capricornin tarjous johtaa suurempiin myyntituloihin kuin [tarjoajan 2] tarjous.

(278)

Muiden kantelijan 4 esittämien väitteiden osalta komissio toteaa seuraavaa:

a)

Komissio ottaa huomioon maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjien lausunnon, jonka mukaan [tarjoajan 2] ja Capricornin toimittamien kahden tarjouksen rahoitus oli myyjien kannalta riittävän varma, vaikka kummankaan osalta se ei ollut varmin mahdollinen. Helmikuun 24 päivänä 2014 päivätyssä kirjeessään [tarjoaja 2] ilmoitti myyjille [tarjoajan 2] ryhmän rahoituksellisista valmiuksista eli siitä, että saatavilla on noin [930–1 030] miljoonaa euroa investoitavaksi. Lisäksi komissio toteaa, että 10 päivänä maaliskuuta 2014 päivätyllä rahoitussopimuksellaan […] toteutti lainajärjestelyn, jolla Capricorn sai käyttöönsä enintään [41–49] miljoonan euron lainan.

b)

Jos kannekelvotonta komission päätöstä ei siis olisi saatavilla vuoden 2014 aikana, myyjät saisivat ennakkomaksuina [30–33] miljoonaa euroa [tarjoajalta 2] tai [58–63] miljoonaa euroa Capricornilta (sekä noin 6 miljoonaa euroa kassavirtaa NBG:ltä).

c)

Kun otetaan huomioon kaikki kantelijan 4 ja maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjien antamat huomautukset, ei ole selvää, että Capricornin tarjoukseen liittyisi suurempi riski kuin [tarjoajan 2] tarjoukseen.

d)

Johdanto-osan 48 kappaleessa esitettyjen valintakriteerien mukaan tarjoajien valmius sinänsä ei ollut valintakriteeri.

e)

Johdanto-osan 48 kappaleessa esitettyjen valintakriteerien mukaan myöskään myynnin jälkeen tehtävien investointien määrä ei ollut valintakriteeri.

f)

Myyjien ja [tarjoajan 2] välinen viestintä tarjousmenettelyn aikana oli asianmukaista. [Tarjoajaa 2] ei estetty korottamasta tai muuttamasta tarjoustaan siihen saakka, kunnes velkojainkokous pidettiin (11 päivänä maaliskuuta 2014).

(279)

Näin ollen komissio ei ole löytänyt todisteita siitä, että [tarjoajaa 2] olisi syrjitty tarjousmenettelyssä. Väite, jonka mukaan [tarjoajaa 2] olisi kohdeltu huonommin kuin muita tarjoajia, esimerkiksi Capricornia, on perusteeton. [Tarjoaja 2] toimitti vahvistavan tarjouksen ja neuvotteli sopimuksen ehdot, ja koska se oli toiseksi paras tarjoaja ja toimitti myös vahvistuksen rahoituksesta, [tarjoaja 2] sai allekirjoittaa sopimusluonnoksen lopullisen version. Kannekelvotonta komission päätöstä koskevasta ehdosta todettakoon, että lukuun ottamatta [7,1–7,6] miljoonan euron summaa [tarjoajan 2] tarjoamat rahat olisi täytynyt pitää sulkutilillä ja ne olisi siirretty myyjille vasta joko sitten, kun saatavilla olisi kannekelvoton komission päätös, tai jos ostaja ei vetäytyisi sopimuksesta siinäkään tapauksessa, ettei täytäntöönpanokelpoista komission päätöstä olisi saatavilla 31 päivään maaliskuuta 2015 mennessä (mahdollisuutta pidentää vetäytymisoikeuden voimassaoloa ei ollut suljettu pois).

(280)

Näin ollen komissio hylkää kantelijan 4 kantelun perusteettomana, koska kyseiset omaisuuserät on myyty suurimman tarjouksen tehneelle ja vahvistuksen rahoituksestaan toimittaneelle tarjoajalle avoimessa ja syrjimättömässä tarjousmenettelyssä ilman ehtoja.

6.2.4   Päätelmät

(281)

Edellä esitetyn ja saatavilla olevien tietojen perusteella komissio ei ole löytänyt todisteita siitä, että NG:n, MSR:n ja CMHN:n omaisuuserien myynnissä olisi rikottu avoimen, syrjimättömän ja ilman ehtoja käytävän tarjousmenettelyn periaatteita tai että olisi toimitettu Capricornin tarjousta korkeampi tarjous ja vahvistus rahoituksesta.

7.   PÄÄTELMÄT

(282)

Komissio katsoo, että osa toimenpiteestä 2 (FSZ:lle myönnetyt lainat) sekä toimenpiteet 8, 11 ja 15 eivät ole 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(283)

Lisäksi komissio katsoo, että Saksa on toteuttanut toimenpiteen 1, osan toimenpiteestä 2 (NG:n EWN:lle, MAN:lle, TTI:lle, Camp4Funille, BWN1:lle, BWNB:lle ja BWN2:lle myöntämät lainat) sekä toimenpiteet 3–7, 9 ja 10, 12–14 ja 16–19 sääntöjenvastaisesti ja rikkonut siten Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan 3 kohtaa.

(284)

Komissio on päättänyt, että toimenpide 1, osa toimenpiteestä 2 (NG:n myöntämät lainat EWN:lle, MAN:lle, TTI:lle, Camp4Funille, BWN1:lle, BWNB:lle ja BWN2:lle) sekä yrityksille Nürburgring GmbH, Motorsport Resort Nürburgring GmbH, Congress- und Motorsport Hotel Nürburgring GmbH, Cash Settlement and Ticketing GmbH, Nürburgring Automotive GmbH, Erlebnispark Nürburgring GmbH & Co. KG, Motorsport Akademie Nürburgring GmbH & Co. KG, Test & Training International GmbH, Bike World Nürburgring GmbH, BikeWorld Nürburgring Besitz GmbH, BikeWorld Nürburgring GmbH, Camp 4 Fun GmbH & Co. KG, IPC Gesellschaft für internationale Projektcoordination mbH ja MI-Beteiligungs- und Verwaltungs GmbH myönnetyt toimenpiteet ovat 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea ja sisämarkkinoille soveltumattomia, koska pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen asiaankuuluvat edellytykset eivät täyty eikä muuta soveltuvuusperustetta ollut määritetty.

(285)

Lisäksi komissio on päättänyt, että

Nürburgring GmbH:n, Motorsport Resort Nürburgring GmbH:n ja Congress- und Motorsport Hotel Nürburgring GmbH:n omaisuuserien myynti ei ole valtiontukea

Nürburgring GmbH:n, Motorsport Resort Nürburgring GmbH:n ja Congress- und Motorsport Hotel Nürburgring GmbH:n omaisuuserien myynti ei johda taloudellisen toiminnan jatkuvuuteen Nürburgring GmbH:n, Motorsport Resort Nürburgring GmbH:n ja Congress- und Motorsport Hotel Nürburgring GmbH:n sekä capricorn NÜRBURGRING Besitzgesellschaft GmbH:n, omaisuuserien uuden omistajan tai sen tytäryhtiöiden, välillä. Näin ollen sisämarkkinoille soveltumattoman valtiontuen mahdollinen takaisinperintä ei koske capricorn NÜRBURGRING Besitzgesellschaft GmbH:ta eli tarjousmenettelyssä myytyjen omaisuuserien ostajaa eikä sen tytäryhtiöitä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Seuraavat Saksan toteuttamat toimenpiteet eivät ole Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea:

 

Osa toimenpiteestä 2

kokonaismäärältään 646 738,12 euron suuruiset lainat, jotka Nürburgring GmbH myönsi Fahrsicherheitszentrum am Nürburgring GmbH & Co. KG:lle huhtikuun 12 päivän 2002 ja maaliskuun 2008 välisenä aikana

 

Toimenpide 8

Investitions- und Strukturbank Rheinland-Pfalz GmbH:n Nürburgring GmbH:lle 28 päivänä heinäkuuta 2010 myöntämät 96 574 200 euron ja 113 590 800 euron suuruiset lainat, Motorsport Resort Nürburgring GmbH:lle myöntämä 92 000 000 euron laina ja Congress- und Motorsport Hotel Nürburgring GmbH:lle myöntämä 23 100 000 euron laina

 

Toimenpide 11

Rheinland-Pfälzische Gesellschaft für Immobilien und Projektmanagement GmbH:n myöntämät, kokonaismäärältään 85 484 000 euron suuruiset lainat Motorsport Resort Nürburgring GmbH:lle ajalla 27 päivä toukokuuta 2008–7 päivä heinäkuuta 2009

 

Toimenpide 15

49,5 prosentin osuuden siirto Motorsport Resort Nürburgring GmbH:n osakkeista Mediinvest GmbH:lta Nürburgring GmbH:lle 1 euron hintaan 25 päivänä maaliskuuta 2010

33,8 prosentin osuuden siirto Motorsport Resort Nürburgring GmbH:n osakkeista Geisler & Trimmel General Contractor GmbH:lta Nürburgring GmbH:lle 1 euron hintaan 25 päivänä maaliskuuta 2010

6,7 prosentin osuuden siirto Motorsport Resort Nürburgring GmbH:n osakkeista Weber Projektierungs- und Realisierungs GmbH:lta Rheinland-Pfälzische Gesellschaft für Immobilien und Projektmanagement GmbH:lle 1 euron hintaan 25 päivänä maaliskuuta 2010

Nürburgring GmbH:n, Motorsport Resort Nürburgring GmbH:n ja Congress- und Motorsport Hotel Nürburgring GmbH:n omaisuuserien myynti.

2 artikla

Seuraavat valtiontuet, jotka Saksa on myöntänyt sääntöjenvastaisesti jäljempänä lueteltujen toimenpiteiden kautta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan vastaisesti, eivät sovellu sisämarkkinoille:

 

Toimenpide 1

Rheinland-Pfalzin osavaltion Nürburgring GmbH:lle pääomavarantoon siirtoina 1 päivänä toukokuuta 2002 myöntämä 2 179 000 euron pääoma ja 21 päivänä joulukuuta 2004 myöntämä 22 839 241 euron pääoma

Rheinland-Pfalzin osavaltion Nürburgring GmbH:lle oman pääoman korotuksina 31 päivänä elokuuta 2004 myöntämä 4 398 300 euron pääoma ja 4 päivänä syyskuuta 2007 myöntämä 9 000 000 euron pääoma sekä Ahrweilerin piirikunnan 31 päivänä elokuuta 2004 myöntämä 488 700 euron pääoma sekä 4 päivänä syyskuuta 2007 myöntämä 1 000 000 euron pääoma

 

Osa toimenpiteestä 2

Nürburgring GmbH:n Erlebnispark Nürburgring GmbH & Co. KG:lle ajalla 1 päivä tammikuuta 2006–29 päivä huhtikuuta 2009 myöntämät lainat, joiden kokonaismäärä oli 6 195 170,02 euroa

Nürburgring GmbH:n Motorsport Akademie Nürburgring GmbH & Co. KG:lle 10 päivänä joulukuuta 2002 myöntämät 100 000 euron lainat

Nürburgring GmbH:n Test & Training International GmbH:lle 15 päivänä elokuuta 2002 myöntämät 25 000 euron lainat

Nürburgring GmbH:n Camp4Fun GmbH & Co. KG:lle ajalla 26 päivä toukokuuta 2009–18 päivä joulukuuta 2009 myöntämät lainat, joiden kokonaismäärä oli 450 000 euroa

Nürburgring GmbH:n BikeWorld Nürburgring Besitz GmbH:lle ajalla 17 päivä lokakuuta 2003–27 päivä lokakuuta 2004 myöntämät lainat, joiden kokonaismäärä oli 500 000 euroa

Nürburgring GmbH:n Bike World Nürburgring GmbH:lle ajalla 4 päivä helmikuuta 2004–22 päivä heinäkuuta 2005 myöntämät lainat, joiden kokonaismäärä oli 1 660 000 euroa

Nürburgring GmbH:n Bike World Nürburgring GmbH:lle ajalla 20 päivä syyskuuta 2005–4 päivä huhtikuuta 2007 myöntämät lainat, joiden kokonaismäärä oli 1 600 000 euroa

 

Toimenpide 3

Rheinland-Pfalzin osavaltion Nürburgring GmbH:lle ajalla 30 päivä kesäkuuta 2003–11 päivä toukokuuta 2010 myöntämät lainat, joiden kokonaismäärä oli 399 805 370 euroa

 

Toimenpide 4

Nürburgring GmbH:n Motorsport Resort Nürburgring GmbH:lle 27 päivänä joulukuuta 2007 myöntämä 300 000 euron laina

 

Osa toimenpiteestä 5

Nürburgring GmbH:n Cash Settlement and Ticketing GmbH:lle ajalla 27 päivä elokuuta 2008–18 päivä huhtikuuta 2011 myöntämät lainat, joiden kokonaismäärä oli 11 032 060 euroa

NG:n CST:lle 23 päivänä joulukuuta 2009 lähettämä hallinnollinen kirje, jossa NG sitoutuu 31 päivään joulukuuta 2011 saakka toteuttamaan toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen CST:n maksukyvyttömyyden estämiseksi

joulukuun 13 päivänä 2010 päivätty NG:n ilmoitus, jolla se asettaa 10,4 miljoonan euron saatavansa CST:ltä etuoikeusasemaltaan huonommaksi

 

Toimenpide 6

yhteensä 640 000 euron palvelumaksut, jotka Nürburgring GmbH maksoi IPC Gesellschaft für internationale Projektcoordination mbH:lle yksityisten sijoittajien etsimiseen liittyvistä palveluista

Nürburgring GmbH:n Motorsport Resort Nürburgring GmbH:lle 15 päivänä lokakuuta 2008 myöntämä 2 941 000 euron laina

 

Toimenpide 7

Nürburgring GmbH:n maksama 1 476 830,88 euron korvaus MI-Beteiligungs- und Verwaltungs GmbH:lle tämän siirrettyä Cash Settlement and Ticketing GmbH:n ottamaa lainaa koskevat saatavansa 17 päivänä huhtikuuta 2009 Nürburgring GmbH:lle

 

Toimenpide 9

Rheinland-Pfalzin osavaltion 28 päivänä heinäkuuta 2010 antama takaus Nürburgring GmbH:lle (96 574 200 ja 113 590 800 euroa), Motorsport Resort Nürburgring GmbH:lle (92 000 000 euroa) ja Congress- und Motorsport Hotel Nürburgring GmbH:lle (23 100 000 euroa) niille toimenpiteen 8 myötä myönnettyihin lainoihin liittyviin velkoihin

 

Toimenpide 10

Nürburgring GmbH:n alle markkinatason laskema vuokra, josta Nürburgring Automotive GmbH sai 9 miljoonaa euroa etua ajalla toukokuun 1 päivä 2010 – lokakuun 31 päivä 2012

 

Toimenpide 12

Rheinland-Pfalzin osavaltion Investitions- und Strukturbank Rheinland-Pfalz GmbH:lle antama takaus, jonka ansiosta Motorsport Resort Nürburgring GmbH sai 85 484 000 euroa lainaa

 

Toimenpide 13

Rheinland-Pfalzin osavaltion Nürburgring GmbH:lle rahapeliverotuloista myöntämät avustukset (1,6 miljoonaa euroa 29 päivänä joulukuuta 2009, 3,2 miljoonaa euroa 29 päivänä lokakuuta 2010 ja 3,2 miljoonaa euroa 29 päivänä maaliskuuta 2011)

 

Toimenpide 14

Rheinland-Pfalzin osavaltion myöntämät lainat Nürburgring GmbH:lle (20 miljoonaa euroa 21 päivänä elokuuta 2007, 10 miljoonaa euroa 22 päivänä joulukuuta 2009, 4,65 miljoonaa euroa 28 päivänä joulukuuta 2010, 3,2 miljoonaa euroa 26 päivänä huhtikuuta 2011 ja 4,95 miljoonaa euroa 9 päivänä joulukuuta 2011)

Rheinland-Pfalzin osavaltion ilmoitus, jolla se asettaa 29 päivänä elokuuta 2007 myönnettyyn lainaan liittyvät 20 miljoonan euron saatavansa Nürburgring GmbH:lta etuoikeusasemaltaan huonommiksi

 

Toimenpide 16

Rheinland-Pfalzin osavaltion Nürburgring GmbH:lle 11 päivänä tammikuuta 2011 myöntämä 40 405 000 euron laina

Rheinland-Pfalzin osavaltion Nürburgring GmbH:lle heinäkuussa 2011 myöntämä 13,5 miljoonan euron avustus

 

Toimenpide 17

Nürburgring GmbH:n Nürburgring Automotive GmbH:lle maksama korvaus formula 1 -käyttöoikeussopimuksesta ajalla 13 päivä joulukuuta 2010–27 päivä marraskuuta 2012

 

Toimenpide 18

Investitions- und Strukturbank Rheinland-Pfalz GmbH:n Nürburgring GmbH:lle 15 päivänä toukokuuta 2012 myöntämä korkomaksujen uudelleenjärjestely (1,473 miljoonaa euroa)

Investitions- und Strukturbank Rheinland-Pfalz GmbH:n Motorsport Resort Nürburgring GmbH:lle 15 päivänä toukokuuta 2012 myöntämä korkomaksujen uudelleenjärjestely (1,205 miljoonaa euroa)

Investitions- und Strukturbank Rheinland-Pfalz GmbH:n Congress- und Motorsport Hotel Nürburgring GmbH:lle 15 päivänä toukokuuta 2012 myöntämä korkomaksujen uudelleenjärjestely (303 000 euroa)

 

Toimenpide 19

Rheinland-Pfalzin osavaltion 15 päivänä toukokuuta 2012 antama ilmoitus siitä, että se asettaa toimenpiteeseen 8 liittyvät saatavansa Nürburgring GmbH:lta, Motorsport Resort Nürburgring GmbH:lta ja Congress- und Motorsport Hotel Nürburgring GmbH:lta etuoikeusasemaltaan huonommiksi etuoikeusaseman huonontamisesta ilmoittamisen hetkellä jäljellä olevien saatavien määrän edestä, kuitenkin enintään 254 miljoonaa euroa

Rheinland-Pfalzin osavaltion 15 päivänä toukokuuta 2012 antama takaus Nürburgring GmbH:n, Motorsport Resort Nürburgring GmbH:n ja Congress- und Motorsport Hotel Nürburgring GmbH:n toimenpiteessä 8 myönnettyihin 254 miljoonan euron lainoihin.

3 artikla

1.   Saksan on perittävä 2 artiklassa tarkoitettujen toimenpiteiden yhteydessä myönnetty sisämarkkinoille soveltumaton tuki takaisin tuensaajilta, myös Nürburgring Betriebsgesellschaft mbH:lta (Nürburgring GmbH:n taloudellisen toiminnan jatkaja), Motorsport Resort Nürburgring GmbH:lta ja Congress- und Motorsport Hotel Nürburgring GmbH:lta.

2.   Sisämarkkinoille soveltumattoman valtiontuen takaisinperintä ei koske capricorn NÜRBURGRING Besitzgesellschaft GmbH:ta eli tarjousmenettelyssä myytyjen omaisuuserien ostajaa eikä sen tytäryhtiöitä.

3.   Takaisinperittävästä tuesta on maksettava korkoa siitä päivästä alkaen, jona tuki on saatettu tuensaajien käyttöön, sen tosiasialliseen takaisinperintään asti. Saksan on ilmoitettava valtion myöntämästä tuesta tarkat päivämäärät, jotka eivät käy ilmi tästä päätöksestä.

4.   Korolle on laskettava korkoa komission asetuksen (EY) N:o 794/2004 (168) V luvun sekä asetuksen (EY) N:o 794/2004 muuttamisesta annetun komission asetuksen (EY) N:o 271/2008 (169) mukaisesti.

5.   Saksan on peruttava kaikki 2 artiklassa tarkoitetun tuen maksamatta olevat maksut tämän päätöksen antamispäivästä alkaen.

4 artikla

1.   Edellä 2 artiklassa tarkoitettu tuki on perittävä takaisin välittömästi ja tosiasiallisesti.

2.   Saksan on huolehdittava siitä, että tämä päätös pannaan täytäntöön neljän kuukauden kuluessa sen tiedoksi antamisesta.

5 artikla

1.   Saksan on toimitettava komissiolle kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksi antamisesta seuraavat tiedot:

a)

määrä (pääoma ja korko), joka on perittävä takaisin kultakin tuensaajalta

b)

yksityiskohtainen kuvaus toimenpiteistä, jotka on jo toteutettu ja joita suunnitellaan tämän päätöksen täytäntöönpanemiseksi

c)

asiakirjat, joista käy ilmi, että tuensaajat on määrätty maksamaan tuki takaisin.

2.   Saksan on ilmoitettava komissiolle tämän päätöksen täytäntöönpanemiseksi toteutettavien kansallisten toimenpiteiden edistymisestä siihen saakka, kunnes 2 artiklassa tarkoitetun tuen takaisinperintä on saatettu loppuun. Sen on komission pyynnöstä toimitettava välittömästi tiedot toimenpiteistä, jotka on jo toteutettu ja joita suunnitellaan tämän päätöksen noudattamiseksi. Sen on myös annettava tarkat tiedot tuensaajalta jo perityistä tukimääristä ja koroista.

6 artikla

Tämä päätös on osoitettu Saksan liittotasavallalle.

Tehty Brysselissä 1 päivänä lokakuuta 2014.

Komission puolesta

Joaquín ALMUNIA

Varapuheenjohtaja


(1)  Asia SA.31550 (2012/C) (EUVL C 216, 21.7.2012, s. 14) ja asia SA.34890 (2012/C) (EUVL C 333, 30.10.2012, s. 1.).

(2)  Komissio lähetti Saksalle 20 päivänä kesäkuuta 2012 annetulla päätöksellä oikaisun 21 päivänä maaliskuuta 2012 annettuun päätökseen.

(3)   EUVL C 216, 21.7.2012, s. 14.

(4)  Asia SA.34890 (2012/C), jonka käsittely aloitettiin 7 päivänä elokuuta 2012 annetulla päätöksellä muodollisen tutkintamenettelyn laajentamisesta, yhdistettiin 22 päivänä elokuuta 2012 hallinnollisesti asiaan SA.31550 (2012/C).

(5)   EUVL C 333, 30.10.2012, s. 1.

(6)  NG:n, NAG:n ja NBG:n välillä 27 päivänä marraskuuta 2012 tehdyn velkajärjestelysopimuksen (” Vergleichsvertrag ”) perusteella.

(7)  Komission yksiköiden neuvot liittyivät erityisesti siihen, että 1) jos kilpa-ajorata ei sisälly tarjousmenettelyyn, valtiontuen olemassaoloa ostajan kannalta ja ”vanhan” tuen siirtämistä ei voida sulkea pois; 2) yleisön sisäänpääsyn sallimista kilpa-ajoradalle – lukuun ottamatta Nürburgringin kilpa-ajoradan käyttöä tiettyihin kaupallisiin tarkoituksiin, kuten autoteollisuuden testiajoihin – voitaisiin tietyissä olosuhteissa pitää neutraalina seikkana vireillä olevan valtiontukimenettelyn kannalta; 3) vuoden 2016 loppuun kestävän työntekijöiden työllistämistakuun osalta on otettava huomioon komission SERNAM-yhtymää koskeva päätös (4 päivänä huhtikuuta 2012 annettu komission päätös asiassa SA.34547 – Ranska – Reprise des actifs du groupe SERNAM dans le cadre de son redressement judiciaire); 4) myynnin ei tulisi johtaa suoraan siihen, että sellaista valtiontukea, joka mahdollisesti peritään takaisin omaisuuden omistajilta, siirtyisi omaisuuden ostajalle (ostajille).

(8)  Kun NG:n ja NAG:n välinen liiketoimintaa koskeva vuokrasopimus päättyi helmikuussa 2012, kantelija 1, toinen alkuperäisistä kantelijoista, luopui kilpa-ajoradan valtiontukea koskevasta kielteisestä kannastaan toteamalla, että vuonna 2012 pelastamistueksi ilmoitetut toimenpiteet olisi hyväksyttävä, ettei itse kilpa-ajorata ollut saanut tukea ja että se pitäisi ottaa sen vuoksi pois tutkinnasta, ja että Nürburgringin toiminta on yleistä taloudellista etua koskevaa palvelua.

(9)   ” Rheinland-Pfalzin osavaltio ”.

(10)  NG:n liiketoimintatavoitteisiin sisältyy autoteollisuuden ja moottoriurheilun tukeminen sekä matkailun edistäminen Eifelin alueella. Osavaltio omistaa NG:stä 90 prosenttia ja Ahrweilerin piirikunta 10 prosenttia. NG:n osakkeenomistajina osavaltio ja Ahrweilerin piirikunta ovat edustettuina NG:n hallintoneuvostossa.

(11)  Ks. kuvaus Nürburgringin kompleksista 21 päivänä maaliskuuta 2012 annetun päätöksen 2.1 kohdasta.

(12)  MSR:n liiketoimintatavoite on hankesuunnittelu tai kiinteistöjen, lomapalvelujen, hotellien ja lomakylien rakentaminen sekä osallistuminen hankkeisiin, jotka liittyvät Nürburgringiä koskevaan hankesuunnitteluun. Maaliskuun 25 päivästä 2010 alkaen NG on omistanut MSR:stä 93,3 prosenttia ja RIM 6,7 prosenttia. Vuoden 2010 maaliskuun 25 päivään saakka MSR:n osakkeenomistajia olivat Mediinvest GmbH (49,5 %), Geisler & Trimmel General Contractor GmbH (33,8 %), NG (10 %) ja Weber Projektierungs- und Realisierungs GmbH (6,7 %).

(13)  CMHN:n liiketoimintatavoite on hotellien, lomakiinteistöjen ja lomakylien rakentaminen ja niihin liittyvän toiminnan harjoittaminen. MSR omistaa CMHN:stä 100 prosenttia.

(14)  NAG:n liiketoimintatavoite on kilpa-ajoratojen, hotellien, ajoturvallisuuden koulutuskeskuksen, autokoulujen, monitoimihallien, ring werk -elämysmuseon ja muiden Nürburgringillä olevien kohteiden toiminnan harjoittaminen. Mediinvest GmbH ja Lindner Unternehmensgruppe GmbH & Co Hotel KG omistavat kumpikin 50 prosenttia NAG:n osakkeista.

(15)  Lindner Hotels AG hallinnoi hotelleja ja ravintoloita NAG:n kanssa tehdyn sopimuksen perusteella.

(16)  IPC:n likvidaatio kirjattiin kaupparekisteriin 4 päivänä joulukuuta 2008. Likvidaation päättymistä ei ole vielä ilmoitettu kaupparekisteriin.

(17)  Weber vastasi hotellien ja ravintoloiden rakentamisesta. Weberin likvidaatio aloitettiin 23 päivänä marraskuuta 2010.

(18)  CST:n liiketoimintatavoite oli käyttää sellaista maksujärjestelmää, jonka avulla asiakas pystyi maksamaan käyntinsä kaikissa kompleksin kohteissa kortilla (ring card) ilman käteistä rahaa. NG omisti CST:stä 50 prosenttia ja MIB 50 prosenttia 1 päivään marraskuuta 2012 saakka. Yhtiön kokonaan omistava NG aloitti likvidaation 19 päivänä joulukuuta 2012. Omaisuuserät siirrettiin NG:lle. Saksan mukaan yhtiö poistettiin kaupparekisteristä 22 päivänä toukokuuta 2014.

(19)  Mediinvestin liiketoimintatavoitteena on toimia välittäjänä maata ja rakennuksia, hankesuunnittelua sekä kiinteistöjen, lomapalvelujen ja lomakylien rakentamista koskevien sopimusten laatimisessa. Kai Richter omistaa Mediinvestistä 100 prosenttia. Kesäkuun 18 päivänä 2013 Mediinvestin nimi muutettiin, ja uusi nimi on Return Projektmanagement GmbH.

(20)  Geisler & Trimmel vastasi hotellien ja ravintoloiden rakentamisesta.

(21)  FSZ:n liiketoimintatavoitteena on ajoturvallisuuskoulutuskeskuksen rakentaminen, omistaminen ja keskuksen toiminnan harjoittaminen. NG omisti siitä 41 prosenttia. Enemmistöosakkaat lakkauttivat NG:n osakkuuden lokakuussa 2013.

(22)  EWN:n liiketoimintatavoite oli moottoriurheiluun liittyviä vierailukohteita tarjoavan ” Erlebniswelt ”-elämysmaailman toiminnan harjoittaminen Nürburgringillä. Yhtiön nimeksi vaihdettiin 31 päivänä maaliskuuta 2011 ringowerk GmbH & Co. KG, ja NG omisti sen kokonaan 24 päivään elokuuta 2011 saakka, jolloin sen NG:lle kertynyt omaisuus ja sen eliminaatio ilman virallista likvidaatiota kirjattiin kaupparekisteriin.

(23)  MAN:n liiketoimintatavoite oli Saksan moottoriurheilun tukeminen tarjoamalla koulutuspalveluita. Sen ainoa omistaja oli NG. Yritys likvidoitiin, ja sen poistaminen merkittiin kaupparekisteriin 11 päivänä joulukuuta 2013. Kaikki omaisuuserät siirrettiin NG:lle.

(24)  TTI:n liiketoimintatavoitteena on ajoturvallisuuskoulutuskeskusten tukeminen, toiminnan aloittaminen, rakentaminen ja keskusten toiminnan harjoittaminen. NG omisti yrityksestä 26 prosenttia, ja loput 74 prosenttia omistivat Brands Hatch Leisure Group Limited, Fawkham Longfield, Kent/UK (26 %), Test & Training Gesellschaft mbH, Teesdorf/Austria (26 %) ja Tilke GmbH, Aachen (22 %). Yritys likvidoitiin. Yrityksen poistaminen kirjattiin kaupparekisteriin 4 päivänä joulukuuta 2007.

(25)  BWN:n liiketoimintatavoite oli kaupankäynti uusilla ja käytetyillä moottoripyörillä ja moottoripyörämatkailun edistäminen alueella. Bike World Nürburgring GmbH, jäljempänä ’BWN1’, yhdistyi BikeWorld Nürburgring Besitz GmbH, jäljempänä ’BWNB’, -yhtiöön 6 päivänä syyskuuta 2005. Ostajayhtiön nimi BWNB vaihdettiin, ja uudeksi nimeksi tuli BikeWorld Nürburgring GmbH, jäljempänä ’BWN2’. NG myi 15 päivänä toukokuuta 2007 49 prosenttia viimeksi mainitun yhtiön osakkeistaan Norbert Brucknerille ja Jörg Jovylle ja luopui velkojensa takaisinmaksusta. BWN2 lopetti toimintansa Nürburgringillä vuonna 2008. Saksan mukaan BWN2:n nimeksi muutettiin BikeWorld GmbH, ja yritys muutti kotipaikkansa St. Ingbertiin, joka sijaitsee Saarlandin osavaltiossa.

(26)  Camp4Funin liiketoimintatavoite oli harjoittaa off road -puiston toimintaa. NG omisti yrityksestä 100 prosenttia lokakuun 18 päivään 2010 saakka, jolloin sen NG:lle kertynyt omaisuus ja sen eliminaatio ilman virallista likvidaatiota merkittiin Saksan kaupparekisteriin.

(27)  MIB:n liiketoimintatavoitteena oli muihin yrityksiin osallistuminen ja niiden liikkeenjohdosta vastaaminen. Kai Richter omisti MIB:stä 80 prosenttia ja Klaus König 20 prosenttia. MIB yhdistyi NAG:hen 18 päivänä kesäkuuta 2013.

(28)  Ks. tarkempi kuvaus Nürburgring-hankkeen osasta I ja osasta II 21 päivänä maaliskuuta 2012 annetun päätöksen 2.2 kohdasta.

(29)  Pääomavaranto (ylimääräinen pääoma) on osakkeenomistajan talletus, joka ei ole merkittyä pääomaa. Tämä termi esiintyy usein tase-eränä osana pääomaa. Pääomavarantoa käytetään merkitsemään sitä määrää, jonka yritys nostaa osakkeiden (kantaosakkeiden) nimellisarvon lisäksi. Liikkeelle lasketut kantaosakkeet ja maksettu ylimääräinen pääomavaranto muodostavat yhdessä kokonaissumman, jonka sijoittajat tosiasiassa maksoivat osakkeista, kun ne laskettiin liikkeeseen.

(30)   2 179 000 euron siirtäminen pääomavarantoon vuonna 1999 erääntyneistä, osavaltion Saksan liittotasavallalta vuonna 1981 ottamaa lainaa (” Altdarlehen Bund ”) koskevista korkomaksuista luopumisen vuoksi.

(31)   22 839 241 euron siirtäminen pääomavarantoon osavaltion Saksan liittotasavallalta vuonna 1981 ottamaa lainaa (” Altdarlehen Bund ”) koskevista saatavista luopumisen vuoksi.

(32)  Määrältään 4 887 000 euron summa koostuu osavaltion osuudesta osavaltion Saksan liittotasavallalta vuonna 1981 ottamaa lainaa (” Altdarlehen Bund ”) koskevista saatavista luopumisen vuoksi (4 398 300 euroa) ja Ahrweilerin piirikunnan osuudesta, jonka muodosti 488 700 euron likvidointi.

(*1)  Vuodesta 2002 alkaen EWN:lle myönnettyjä lainoja oli maksettu takaisin 722 264,49 euron edestä.

(*2)  Vuodesta 2002 alkaen FSZ:lle myönnettyjä lainoja oli maksettu takaisin noin […] euroa, josta sovittiin […] euron korvauksen yhteydessä, kun NG luopui osakkuudestaan Fahrsicherheitszentrum am Nürburgring Verwaltungs-GmbH:ssa ja lopetti osallistumisensa FSZ:n toimintaan.

(*3)  MAN maksoi lainan kokonaan takaisin 28 päivänä marraskuuta 2005.

(*4)  Camp4Fun maksoi lainat kokonaan takaisin 18 päivänä joulukuuta 2003.

(*5)  […]: Hakasulkeissa olevat tiedot kuuluvat salassapitovelvollisuuden piiriin.

(33)  Nürburgring 2009 -hankkeessa osavaltio antoi ISB:n käyttöön 258 265 000 euroa 30 päivänä heinäkuuta 2010, 5 miljoonaa euroa 30 päivänä syyskuuta 2010, 5 miljoonaa euroa 31 päivänä joulukuuta 2010, 5 miljoonaa euroa 31 päivänä maaliskuuta 2011, 5 miljoonaa euroa 31 päivänä toukokuuta 2011 ja 10 miljoonaa euroa 31 päivänä heinäkuuta 2011. Osavaltion likviditeettivarannosta ISB käytti 31 päivänä heinäkuuta 2010 ja 31 päivänä lokakuuta 2011 välisenä aikana yhteensä 315 265 000 euroa sen NG:lle, MSR:lle ja CMHN:lle antaman 325 265 000 euron lainan takaisinmaksuun (toimenpide 8). Korko määrättiin päivittäin marraskuulle 2011 saakka, kunnes lainat oli kokonaan takaisinmaksettu. Korot olivat yhteensä 2 326 680 euroa, ja ne maksettiin aina ajoissa seuraavan kuun lopussa.

(34)  Nürburgring 2009 -hanke koostui osasta I ja osasta II: Osa I sisältää seuraavat kohteet: katsomo, vierailijakeskus, ring-areena (5 100 kävijälle), sisäänpääsyyn liittyvät palvelut, ring-bulevardi (ostoskeskus, jossa on maailman suurin multitouch-videoseinä), WARSTEINER-tapahtumakeskus (1 500 kävijälle), Autoworld (” Autowelten ”, myyntitilat autonvalmistajille), ringowerk (sisätiloissa toimivia kohteita, kuten multimediateatteri, historiallinen näyttely, vuorovaikutteisia sovelluksia ja ringoracer, maailman nopein vuoristorata) sekä ringokartbahn (sisätiloissa oleva mikroautorata). Osa II sisältää kaksi hotellia (ja yhden kasinon), 100 lomamökkiä, viisi ravintolaa, diskon ja mainostavaramyymälän.

(35)  Lisätietoja likdiviteettiryhmän hallintoon ja rahoitukseen liittyvistä ongelmista on osavaltion tilintarkastusviranomaisen vuoden 2011 tarkastuskertomuksessa, osa II, sivut 7–15. Kertomus on saatavana osoitteessa http://www.rechnungshof-rlp.de/Jahresberichte/.

(36)  Likviditeettivarannosta annetut lainat maksettiin kokonaan takaisin, ks. taulukko 6. Korot, joiden määrä oli yhteensä 5 059 174,46 euroa, maksettiin.

(*6)  Maksut perustuivat 20 päivänä helmikuuta 2003 tehtyyn osavaltion ja NG:n sopimukseen likviditeettivarannosta. Kyseisen lainan korko perustui markkinoiden osavaltiolle päivittäin toimittamaan korkoprosenttiin. Korot laskettiin erikseen jokaiselle päivälle (todellinen/360).

(37)  Yhteensä 3 589 297,04 euroa maksettiin takaisin 31 päivänä joulukuuta 2010. Lisätietoja CST:n hallintoon ja rahoitukseen liittyvistä ongelmista on osavaltion tilintarkastusviranomaisen vuoden 2011 tarkastuskertomuksessa, osa II, sivut 16–21. Kertomus on saatavana osoitteessa http://www.rechnungshof-rlp.de/Jahresberichte/.

(38)  Laina maksettiin kokonaan takaisin 22 päivänä tammikuuta 2009, ja korkoja maksettiin 48 500 euroa. Saksa kuitenkin ilmoitti, että lainan maksoi NG:lle takaisin Geisler & Trimmer, ei MSR PNG:lle ja PNG NG:lle.

(39)   1 450 000 euroa ja korot 26 830,88 euroa.

(40)  Vuonna 2010 NG hyvitti tähän lainaan liittyvää CST:n velkaa 1 439 297,04 eurolla. CST:n loppu velka NG:lle, 37 533,84 euroa, eliminoitiin CST:n likvidaation yhteydessä, kun sen varat siirrettiin NG:lle.

(41)  Bank für Tirol und Vorarlberg AG myönsi 25 päivänä toukokuuta 2008 CMHN:lle […] euron lainan.

(42)  Kreissparkasse Ahrweiler myönsi 18 päivänä tammikuuta 2010 MSR:lle […] euron lainan.

(43)  Osavaltion lainahakemuksen perusteella ISB ei tehnyt tavanomaisia lainaan liittyviä tarkistuksia.

(44)  Erästä 2 NG jätti käyttämättä 4 735 000 euroa lainasta, jonka määrä oli yhteensä 118 325 800 euroa. Osavaltio maksoi NG:lle siis 113 590 800 euron summan, ja tässä yhteydessä NG maksoi ISB:lle 141 835,54 euroa korvausta.

(45)  Keskimääräinen EONIA-korko 28 päivänä heinäkuuta 2010, ks. http://www.global-rates.com/interest-rates/eonia/2010.aspx.

(46)  Nürburgring GmbH oli Nürburgring Adventure GmbH:n ainoa osakkeenomistaja kyseisen liiketoiminnan vuokraussopimuksen allekirjoituspäivänä. Nürburgring Adventure GmbH ja NG yhdistyivät 25 päivänä lokakuuta 2010.

(47)  Kun liiketoiminnan vuokraussopimus tehtiin 25 päivänä maaliskuuta 2010, NAG:n nimi oli GrundKapital Management GmbH.

(48)  Sopimuksen mukaan NAG:llä oli yksipuolinen oikeus jatkaa vuokrasopimusta kahdesti viisi vuotta kerrallaan.

(49)  Vuokraussopimuksessa sovittiin seuraavaa: a) vähimmäisvuokra ja b) vuokra, joka määräytyy vuokraajan tulojen mukaan ennen korkoja, veroja, arvonalennuksia ja poistoja (EBITDA, käyttökate) (EBITDA-vuokra): ajalla 1 päivä toukokuuta 2010–30 päivä huhtikuuta 2011 vuokra on 90 prosenttia vuokraajan EBITDAsta; ajalla 1 päivä toukokuuta 2011–30 päivä huhtikuuta 2012 vuokra on 90 prosenttia vuokraajan EBITDAsta mutta vähintään 5 miljoonaa euroa, ajalla 1 päivä toukokuuta 2012–30 päivä huhtikuuta 2013 vuokra on 85 prosenttia vuokraajan EBITDAsta, mutta vähintään 11,5 miljoonaa euroa, jos rakennusvikoihin liittyvät puutteet on korjattu 30 päivään huhtikuuta 2012 mennessä tai muutoin 90 prosenttia vuokraajan EBITDAsta mutta vähintään 10 miljoonaa euroa, ja 1 päivästä toukokuuta 2013 alkaen vuokra on vuosittain 85 prosenttia vuokraajan EBITDAsta mutta vähintään 15 miljoonaa euroa. Kriittinen analyysi vuokran suuruudesta on osavaltion tilintarkastusviranomaisen vuotta 2012 koskevassa tarkastuskertomuksessa, sivut 98–102. Kertomus on saatavana osoitteessa http://www.rechnungshof-rlp.de/Jahresberichte/.

(50)  […] euroa vuokrana ja sovittelusopimuksen perusteella lisäksi […] euroa.

(51)  Mediinvest maksoi äänettömiin osakkuuksiin liittyvät lainat kokonaan takaisin RIM:lle 30 päivänä heinäkuuta 2010. Mediinvest maksoi RIM:lle yhteensä […] euroa korkoja. Saksa ei täsmentänyt, maksoiko MSR Mediinvestin sille myöntämät lainat takaisin.

(52)  Osavaltion tilintarkastusviranomaisen mukaan Mediinvestille tavallista suuremmista koroista koitunut hyöty on […] euroa (osavaltion tilintarkastusviranomaisen 15 päivänä kesäkuuta 2010 päivätty lausunto, osa II, sivu 20).

(53)  Enintään 50 miljoonan euron takausta, joka annettiin 28 päivänä elokuuta 2008, kasvatettiin 80 miljoonaan euroon 17 päivänä joulukuuta 2008 ja lopulta 140 miljoonaan euroon 26 päivänä toukokuuta 2009.

(54)  Ernst & Youngin 9 päivänä syyskuuta 2010 päivätyn kertomuksen mukaan joulukuun 28 päivänä 2010 ja huhtikuun 26 päivänä 2011 myönnettyjen lainojen ilmoitettu käyttötarkoitus oli kattaa NG:n keskipitkän aikavälin suunnittelun negatiivinen kassavirta vuosien 2010–2030 välisellä ajanjaksolla.

(55)  Näin ollen NG omistaa 93,3 prosenttia ja RIM 6,7 prosenttia MSR:n osakkeista. Myyntisopimuksen perusteella myyjät eivät vapautuneet veloistaan eivätkä rahoitusvelvoitteet siirtyneet NG:lle tai RIM:lle.

(56)  Kriittinen analyysi korvauksen suuruudesta on osavaltion tilintarkastusviranomaisen vuotta 2012 koskevassa tarkastuskertomuksessa, s. 103–107. Kertomus on saatavana osoitteessa http://www.rechnungshof-rlp.de/Jahresberichte/.

(57)  Sopimusperusteinen korvaus NAG:lle sisälsi kiinteän palkkion myydyistä lipuista ([…] miljoonaa euroa), […] prosenttia ensimmäisten […] tuhannen myydyn lipun jälkeen myytyjen lippujen tuotoista sekä tuotot […] tuhannesta vuonna 2011 myydyistä lipuista tai […] tuhannesta seuraavina vuosina myytävistä lipuista. Vuoden 2011 formula 1 -kisojen osalta korvaus oli vähintään […] euroa. Jos lipputulot olivat alle […] euroa, korvausta pienennettiin […] eurolla jokaista […] euron pienennystä kohti alle […] euron lipputuloista (ts. jos lipputulot olivat […] miljoonaa euroa, korvaus oli […] miljoonaa euroa). Vähimmäiskorvaus oli kuitenkin […] euroa. NG maksoi formula 1 -kisojen järjestäjien ja kuljettajien maksut sekä radan ylläpidon kansainvälisen autoliiton (Fédération Internationale de l'Automobile, jäljempänä ’FIA’) luokan 1 lisenssin nojalla kokonaan, eivätkä ne siis kuuluneet NAG:n sitoumuksiin.

(58)   Heinäkuun 19 päivänä 2013 päivätty kirje, jonka otsikko on ”Project RING – information and procedures for the submission of an indicative offer” (RING-hanke, tiedot ja menettelyt suuntaa-antavan tarjouksen toimittamiseksi), sivu 3, kohta ”Indicative Offer” (suuntaa-antava tarjous).

(59)   Syyskuun 12 päivänä 2013 päivätty kirje, jonka otsikko on ’Project RING – Extension of the timeline for the submission of indicative offers’ (RING-hanke – Suuntaa-antavien tarjousten toimittamismääräajan pidentäminen), sivu 1, kohta ’Extension of the Deadline for the Indicative Offers’ (suuntaa-antavien tarjousten määräajan pidentäminen).

(60)   Joulukuun 17 päivänä 2013 päivätty kirje, jonka otsikko on ”Project RING – Extension of the timeline for the submission of final offers” (RING-hanke – Lopullisten tarjousten toimittamismääräajan pidentäminen), sivu 1, kohta ”Extension of the deadline for the final offers” (lopullisten tarjousten määräajan pidentäminen).

(61)  1A. Grand Prix -rata, 1B. pohjoisrata, 2. neljän tähden hotelli, 3. Eifelin alueella sijaitseva lomakylä ”Green Hell” ja kolmen tähden hotelli, 4. Dreesin lomakylä, 5. maa-alueen rakennusoikeus, Dorint, 6. off road -puisto, 7. Adenaun henkilökuntarakennus, 8. huoneistorakennus Balkhausenissa, 9. Licht-talo, 10. muu maa-alue.

(62)  Kiinnostuksenilmauspyynnön kohta ”Nürburgringin omaisuuserien myynti”.

(63)   Heinäkuun 19 päivänä 2013 päivätty kirje, jonka otsikko on ”Project RING – information and procedures for the submission of an indicative offer” (RING-hanke, tiedot ja menettelyt suuntaa-antavan tarjouksen toimittamiseksi), sivu 1, kohta ”Proposed Transaction” (ehdotettu liiketoimi).

(64)  Valintakriteerit sivulla 4 heinäkuun 19 päivänä 2013 päivätyssä kirjeessä, jonka otsikko on ”Project RING – information and procedures for the submission of an indicative offer” (RING-hanke, tiedot ja menettelyt suuntaa antavan tarjouksen toimittamiseksi), sekä sivulla 6 lokakuun 17 päivänä 2013 päivätyssä kirjeessä, jonka otsikko on ”Project RING – procedures for the submission of a final offer” (RING-hanke – menettelyt lopullisen tarjouksen toimittamiseksi).

(65)  Yhdeksän tarjousta koski kaikkia omaisuuskokonaisuuksia, kolme tarjousta koski kilpa-ajorataa ja 11 tarjousta koski muita omaisuuskokonaisuuksia tai yksittäisiä omaisuuseriä.

(66)  Kaikkia omaisuuseriä koskenut tarjous, jossa tarjottu hinta oli suurin, sai vertailuarvoksi 100 %. Suuntaa-antavia tarjouksia, jotka koskivat kaikkia omaisuuseriä, oli yhteensä kuusi, ja niissä tarjottu hinta oli yli 25 prosenttia parhaimmasta hinnasta. Kaikkia omaisuuseriä koskeneita tarjouksia, joissa tarjottu hinta ei ollut 25:tä prosenttia parhaasta tarjouksesta, ei otettu huomioon hintatason vuoksi. Tämä päti myös kilpa-ajorataa koskeneisiin tarjouksiin ja muita omaisuuseriä koskeneisiin tarjouksiin, koska ne eivät yhteensäkään olleet 25:tä prosenttia parhaasta tarjouksesta. Kuudesta hyväksytystä tarjouksesta, jotka koskivat kaikkia omaisuuseriä, viidessä ei täsmennetty rahoitustilannetta suuntaa-antavan tarjouksen toimittamishetkellä, joten niitä pyydettiin osoittamaan valmiutensa rahoittaa omaisuuserien osto.

(67)  Ks. edellä oleva alaviite 60.

(68)  Saksan mukaan 77 miljoonan euron myyntihinta jaetaan kolmen maksukyvyttömän yrityksen kesken kansallisten maksukyvyttömyys- ja verolakien mukaisesti.

(69)  Capricorn-ryhmä on saksalainen kansainvälisesti toimiva yhtymä, joka valmistaa kilpa-autokokoonpanoja, testaa kilpa-autoja ja kunnostaa vanhoja kilpa-autoja. Kaikki capricorn HOLDING GmbH:n osakkeet omistaa Robertino Wild.

(70)  GetSpeed GmbH & Co KG on saksalainen moottoriurheiluyritys, joka toimii autojen kunnossapidon, kilpa-ajotapahtumien järjestämisen ja kuljettajien stressitason seurannan alalla. Axel Heinemann omistaa 99 prosenttia tämän yrityksen osakkeista, ja 1 prosentin omistaa Adam Osieka.

(71)  Saksan siviililain (” Bürgerliches Gesetzbuch ”) 613 a §.

(72)  Saksan työtuomioistuin (BAG), 19 päivänä joulukuuta 2013 annettu tuomio – 6 AZR 790/12; Saksan työtuomioistuin (BAG), 20 päivänä maaliskuuta 2003 annettu tuomio – 8 AZR 97/02.

(73)  Maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjät ja ostaja sopivat 13 päivänä elokuuta 2014, että ostohinnan toinen erä on maksettava heinäkuun 31 päivän 2014 sijasta 31 päivänä lokakuuta 2014 8 prosentin korolla. Panteiksi (joilla korvataan [4,6–5,1] miljoonan euron käteisvakuus) sovittiin seuraava: a) Capricornin osakkeenomistajan Robertino Wildin osakkeet Capricornista; b) kaikki Capricorn-yhtymän yritysten saatavat; c) Campus-hankkeen myyntisopimukseen (tehdään myöhemmin) perustuvat saatavat ja d) Robertino Wildin taidekokoelma. Osavaltio ei osallistunut tätä sopimusta koskevaan päätöksentekomenettelyyn.

(74)   Helmikuun 19 päivänä 2009 annetulla komission päätöksellä hyväksyttyä Saksan tukimallia asiassa C 38/2009 Bundesrahmenregelung für niedrigverzinsliche Darlehen (matalakorkoisia lainoja koskevat liittovaltion puitteet, jäljempänä ’väliaikaiset puitteet’) sovelletaan yrityksiin, jotka eivät olleet vaikeuksissa 1 päivänä heinäkuuta 2008. Tukea voidaan myöntää yrityksille, jotka eivät olleet tuolloin vaikeuksissa mutta jotka joutuivat vaikeuksiin pian sen jälkeen maailmanlaajuisen talous- ja finanssikriisin vuoksi.

(75)  Saksa väittää, ettei NG täyttänyt yhteisön valtiontukea vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi koskevien suuntaviivojen 10 kohdan mukaisia tiukkoja vaatimuksia, että suuntaviivojen 11 kohdan mukaiset löysemmät kriteerit oli laadittu epäyhtenäisesti ja ettei myöskään suuntaviivojen 9 kohdassa esitetty yleinen lauseke täyttynyt.

(76)  Saksan mukaan muodollisen tutkintamenettelyn laajentaminen oli vastoin pelastamistuen toimintamallin tavoitetta, että tuen olisi tullut johtaa NG:n, MSR:n ja CMHN:n uhkaavan maksukyvyttömyyden välttämiseen, jotta niille olisi voitu antaa kuusi kuukautta aikaa laatia rakenneuudistussuunnitelma, että osakkeenomistajat olivat valmiita sopimaan rakenneuudistussuunnitelman konkreettisista tavoitteista, mukaan luettuina omaisuuserien myynti ja NG:n, MSR:n ja CMHN:n myöhempi likvidointi, ettei NG:tä vastaan ollut tehty takaisinperintäpäätöstä ja etteivät Deggendorf-oikeuskäytännön kriteerit siis täyttyneet ja että tapauksen ainutlaatuisuuden vuoksi pelastamistuen hyväksyminen ei olisi ollut ennakkotapaus.

(77)  Saksa viittaa yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-237/99, BP Nederlands ym., 8.12.2000 antamaan määräykseen (Kok., s. II-3849, 37 kohta) ja asiaan T-111/01, Saxonia Edelmetalle, tuomio 11.5.2005 (Kok., s. II-2335, 26 kohta). Asia C-56/89, Publishers Association, yhteisöjen tuomioistuimen presidentin määräys 13.6.1989 (Kok., s. 1693, 39 kohta); asia T-29/92 (R), SPO ym., yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen määräys 12.1.1993 (Kok., s. II-2161, 38 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

(78)  Saksa viittaa yhteisöjen tuomioistuimen 24.8.2008 antamaan tuomioon asiassa T-20/03, KAHLA/Thüringen Porzellan GmbH (Kok., s. II-2305, 124 kohta ja sitä seuraavat kohdat). Saksa väittää, että näitä toimenpiteitä tulisi valtiontuen kannalta pitää erikoisvaikutuksina, eikä NG:n säännöllisenä liiketoimintana, että sekä osakkeenomistajat että yrityksen hallinto katsoivat NG:n olevan keino pitää urheiluun liittyvä infrastruktuuri julkisessa omistuksessa, jotta voitaisiin järjestää voittoa tavoittelemattomia urheilutapahtumia, joita ei voitaisi tarjota ilman tappioiden kattamista julkisin varoin, että tästä huolimatta NG:n osakkeenomistajat ja yrityksen hallinto eivät sallisi sen velkaantumista ja ettei näiden erikoisvaikutusten kustannuksia voida siksi sisällyttää taloudelliseen arviointiin.

(79)  Ks. tuen ainutkertaisuuden periaatteen määritelmä suuntaviivojen 3.3 kohdasta.

(80)  Kyseiset toimenpiteet edellyttivät NG:n hallintoneuvoston hyväksyntää, ja hallintoneuvoston jäseniä nimittivät vain julkisviranomaiset.

(81)  Osan I investointien kokonaismäärä on 215 miljoonaa euroa (185 miljoonaa likviditeettivarannosta ja 30 miljoonaa osavaltion osakaslainasta).

(82)  Ks. yhdistetyt asiat T-443/08 ja T-455/08, Freistaat Sachsen, Flughafen Leipzig/Halle ym. v. komissio, tuomio 24.3.2011 (Kok., s. II-1311), vahvistettu muutoksenhaussa, ks. asia C-288/11 P, Mitteldeutsche Flughafen AG ja Flughafen Leipzig-Halle GmbH v. komissio, tuomio 19.12.2012 (Kok., s. I-0000).

(83)  Saksan mukaan tällainen muutos komission päätöksentekokäytännössä on vastoin komission vuonna 2007 julkaisemaa urheilun valkoista kirjaa ja oikeusvarmuuden periaatteita. Tätä muutosta voidaan soveltaa vain tuleviin tapauksiin, ei Nürburgringin urheiluinfrastruktuurin rakentamiseen, joka päättyi jo vuonna 2011. Valtionavun epäämistä urheiluinfrastruktuurin rakentamisen ja siihen liittyvän toiminnan harjoittamisen rahoittamisessa voitaisiin pitää EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden välisen toimivaltajaon muutoksena, eikä se olisi toissijaisuusperiaatteen mukaista.

(84)  Saksa toteaa, että maailmanlaajuisesti vuosina 1999–2011 rakennetuista 11 kilpa-ajoradasta kahdeksan rakennettiin valtion varoilla (Communication & Network Consulting, Formula Money 2011, sivu 145).

(85)  Saksan mukaan formula 1 -kisoilla on merkittäviä makrotaloudellisia vaikutuksia järjestäjämaissa (tukien ja mainittujen vaikutusten välisen suhteen väitetään olevan 1:5).

(86)  Saksan mukaan likviditeettivarannon käyttäminen hankkeeseen on poikkeus, joka ei vastaa varannon tavanomaista käyttöä ja että likviditeettivarannon kautta rahoitus oli tarpeen väliaikaisesti meneillään olevan hankkeen alustavaa rahoitusta varten, kunnes rahoitus siirtyisi pitkäaikaiselle yksityiselle sijoittajalle.

(87)  Saksa toteaa, että likviditeettivarannon tarkoitus on optimoida osavaltion ja sen tytäryhtiöiden välinen kassavirta taloudellisesti järkevällä tavalla etenkin holdingyhtiön rahoituskustannusten pienentämiseksi; että osavaltio täyttää lyhytaikaiset rahoitustarpeensa pääomamarkkinoilla; että likviditeettivarannosta peräisin olevien varojen korkoprosentit vastaavat osavaltion markkinoilla maksamia päivittäiskorkoja; että osavaltiolle ei aiheudu korkokuluja; että markkinaehdot siirretään 1:1 likviditeettivarannon osallistujille ja että osavaltion finanssiministeriö on vain täytäntöönpanofoorumi.

(88)   Maaliskuun 21 päivänä 2012 tehdyn sopimuksen 137 kohdan osalta Saksa toteaa, että tukipankkien (” Spezialkreditinstitute ”) osalta voi olla kahdenlaisia tuensaajia: 1) erikoispankit ja 2) erikoispankkien rahoittamat yritykset; erikoispankkien edut kuuluvat sopimukseen II (” Verständigung II ”) vuodesta 2002, ja 21 päivänä maaliskuuta 2012 tehdyn sopimuksen mukaan erikoispankit voivat myöntää lainoja vain sellaisissa tilanteissa, kun velallinen ei saisi lainaa samoilla ehdoilla markkinoilta. Saksa kuitenkin katsoo, että tukipankit voivat myöntää markkinaehtoisia lainoja (erikoisluottolaitosten toiminta ei ole rajattu tukien myöntämiseen) ja että valtiontukea koskeva arviointi on tehtävä aina tapauskohtaisesti.

(89)  ISB-lainan (toimenpide 8) osalta Saksa toteaa, että etuna voidaan pitää korkeintaan markkinoilla maksetun koron ja tosiasiassa maksetun koron välistä erotusta, mutta ei lainan kokonaismäärää, ja että jos komissio epäilee tätä, on syytä pyytää lausunto asiantuntijalta.

(90)  Saksa väittää, että sopimuksen II kannalta komissio hyväksyi oikeudellisesti erillisille erikoisluottolaitoksille annetuista takauksista koituvat edut, kunhan niiden toiminta on rajattu tarkkaan määriteltyyn julkiseen tehtävään, ja että näissä olosuhteissa esimerkiksi tietyntyyppisten takausten, joita voivat olla esimerkiksi Gewährträgerhaftung, Anstaltslast ja Refinanzierungsgarantien, käyttö on valtiontukea koskevien sääntöjen mukaista. Lisäksi Saksa toteaa, että 16 päivänä kesäkuuta 2004 Suomen kuntasektorin takauksia koskevassa asiassa N179/04 tekemässään päätöksessä komissio hyväksyi sen, etteivät erikoisluottolaitokset ole yrityksiä niin kauan kuin niiden saama julkinen rahoitus liittyy vain niiden julkiseen tehtävään.

(91)  Saksan mukaan lainan ehdot on määrätty kokonaan ja riippumattomasti lainan myöntämistä koskevissa osavaltion ohjeissa. Siksi ISB ei voinut vaikuttaa niihin mitenkään. Päätöksen lainan myöntämisestä ja siihen liittyvistä riskeistä teki osavaltio, minkä lisäksi osavaltio – lainan myöntämistä koskevien ohjeidensa vuoksi – antoi vakuudet lainalle Saksan siviililainsäädännön mukaisesti.

(92)  Saksa toteaa myös, ettei ole tärkeää, kattaako vuokra rakennuskustannukset, koska investointikustannuksissa on uponneita kustannuksia, jotka eivät vaikuta järkevästi toimivan sijoittajan tuleviin päätöksiin. Lisäksi Saksa katsoo, että vaikka vuokralla olisi täytynyt kuolettaa investointikustannukset, perusteena olisivat kuitenkin suunnitellut investoinnit ilman ennakoimatonta kustannusten nousua. Hankkeen suunnitellut kustannukset olivat alun perin 215 miljoonaa euroa (135 miljoonaa euroa Nürburgring 2009 -hankkeen osaan I ja 80 miljoonaa euroa hankkeen osaan II), mutta todelliset kustannukset olivat 330 miljoonaa euroa (215 miljoonaa euroa hankkeen osaan I ja 115 miljoonaa euroa hankkeen osaan II). Kun tämä otetaan huomioon, suunnitellut investoinnit olisi voitu kattaa jo noin 280 miljoonan euron vähimmäisvuokralla.

(93)  Saksa korostaa, että tukien tulisi kattaa NG:lle koituneet tappiot, jotka syntyivät Nürburgring 2009 -hankkeen mukaisten matkailunähtävyyksien lisäämiseen liittyneistä investoinneista ja että tavoitteena oli lisätä Nürburgringin vetovoimaa vuoden ympäri. Toisin sanoen matkailua edistämällä oli määrä kehittää rakenteellisesti heikkoa aluetta.

(94)  Saksa viittaa asiaan C-72/91, Sloman Neptun.

(95)  Lisäksi Saksa väittää, että tämän järjestelmän tarkoituksena on houkutella mahdollisimman paljon kävijöitä, maksimoida suotuisat makroekonomiset vaikutukset ja kattaa NG:n huomattavat kustannukset (lisenssimaksu, kilpa-ajoradan FIAn luokan 1 lisensointi).

(96)  Saksa katsoo, että komission arvio siitä, että NG olisi ollut vaikeuksissa oleva yritys 1 päivänä heinäkuuta 2008, on epäasianmukainen; että ilmoitetun pelastamistuen yhteydessä tuen ainutkertaisuuden periaatetta oli sovellettu virheellisesti; ettei muodollisen tutkintamenettelyn laajentaminen ollut suhteellisuusperiaatteen mukaista ja että toimenpiteet eivät ole tukea.

(97)  Saksan mukaan kansainvälisiä kävijöitä houkuttelee kilpa-ajorata, eivät majoituspalvelut tai ravintolat. Näin ollen Saksa katsoo, ettei näillä toimenpiteillä ole vaikutusta matkailijavirtoihin.

(98)  Saksa viittaa komission päätökseen asiassa SA.33728, uuden monitoimiareenan rakentaminen Kööpenhaminaan, 33 kohta.

(99)  Saksa viittaa komission päätöksiin asiassa SA.31722 (Unkarin urheilusektorin tukeminen verohyötymallin avulla, 86 kohta ja sitä seuraavat kohdat) ja asiassa SA.33952 (Saksan alppiyhdistyksen kiipeilyhallit, 68 kohta).

(100)  Saksa viittaa asiaan SA.33168 (Uppsala-areena) ja asiaan SA.33728 (uuden monitoimiareenan rakentaminen Kööpenhaminaan).

(101)  Koblenzin hovioikeuden 13.12.2012 asiassa U 73/12 Kart antama tuomio.

(102)  Saksa viittaa asiaan N 158/2010, Dortmundin jalkapallomuseo, ja asiaan N 164/2010, Leipzigin ratsastus- ja kilpailuyhdistys Scheibenholz. Saksa ei kuitenkaan osoita, että kilpa-ajorata olisi suojeltu kulttuurimonumenttina Saksan lain nojalla.

(103)  Saksa väittää, että julkinen etu koski makrotaloudellisia/aluetaloudellisia vaikutuksia sekä urheilun ja kulttuurin edistämistä ja että oli olemassa markkinahäiriö, koska toimenpiteet eivät olleet mahdollisia ilman valtion tukea; liikevaihto oli alle 100 miljoonaa euroa toimenpiteitä edeltäneiden kolmen vuoden aikana, tuki oli alle 30 miljoonaa euroa vuodessa, tehtävänantoa koskevat säännökset perustuivat NG:n sääntöihin ja NG:n hallintoneuvoston hyväksyntä perustui osavaltion hallinnon päätökseen, ja laskentaparametrit voidaan johtaa päivitetyistä liiketoimintasuunnitelmista. Lisäksi Saksa katsoo, että yleistä taloudellista etua koskevaan palveluun liittyvä paketti (SGEI-paketti) tuli voimaan vasta vuoden 2006 lopussa ja että sitä edeltävällä ajanjaksolla ei ollut muita määräyksiä tehtävänantoa koskevien säännösten muodosta ja että voimaantulon jälkeisellä ajanjaksolla määrittely olemassa olevaksi tueksi on asianmukainen.

(104)   EUVL C 6, 11.1.2011, s. 6.

(105)  Tältä osin Saksa viittaa komission päätökseen asiassa C 38/2005 Biria Gruppe, 93 kohta; asiassa C-51/06 Arcelor Huta Warszawa, 111 kohta ja sitä seuraavat kohdat; asiassa C 43/2001 Chemischen Werke Piesteritz, 107 kohta ja sitä seuraavat kohdat, sekä yhdistettyihin asioihin T-102/07 ja T-120/07, Freistaat Sachsen v. komissio, tuomio 3.3.2010 (Kok., II-585, 218 kohta).

(106)  Saksan maksukyvyttömyyslain 1 osa.

(107)  Kantelija 1 toimitti 29 päivänä tammikuuta 2014 paikallisen päätösvaltaisen tuomioistuimen kirjeen, jossa mainittu tuomioistuin totesi, että kun velalliset eivät ole menettäneet määräysvaltaansa kokonaan, tuomioistuin ja maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjä eivät toteuta omaisuuserien myyntiä vaan vain valvovat myyntiä. Käräjäoikeus katsoi, ettei sillä ole perustetta puuttua omaisuuserien myyntiin.

(108)  Selvittäjät viittaavat asiaan C-239/09 Seydaland, tuomio 16.12.2010 (Kok., I-13083, 34 kohta).

(109)  NBG:n liiketoimintavuosi 2013 oli menestyksekäs, ja sen EBITDA (ennen vuokraa) oli 2 920 000 euroa. Vuonna 2013 NBG maksoi 2 661 000 euroa vuokraa.

(110)  Neuvoston direktiivi 2001/23/EY, annettu 12 päivänä maaliskuuta 2001, työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (EYVL L 82, 22.3.2001, s. 16).

(111)  Kantelija 3 viittaa komission 30 päivänä huhtikuuta 2008 antamaan päätökseen asiassa Bank Burgenland ja yhdistettyihin asioihin C-214/12P, C-215/12 ja C-223/12P, tuomio 24.10.2013 (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

(112)  Kantelijan 3 mukaan kyseisen tarjouksen sisältö oli seuraava: 1) 90 miljoonaa euroa, joka maksetaan käteisellä sopimuksentekohetkellä, 2) 20 miljoonaa euroa, joka maksetaan maaliskuun 31 päivään 2014 mennessä, ja 3) enintään 40 miljoonaa euroa, joka maksetaan tuloksen perusteella ja joka on 20 prosenttia Nürburgringin kompleksin kyseisen vuoden EBITDAsta sen jälkeen, kun kantelija 3 on ostanut sen. Tämän lisäksi kantelija 3 väittää sitoutuneensa perustamaan Nürburgringin ympäristökunnille tarkoitetun 200 miljoonan euron kehitysrahaston.

(113)  Kantelija 3 viittaa komission 30 päivänä huhtikuuta 2008 asiassa Bank Burgenland tekemään päätökseen.

(114)  Kantelija 3 toteaa, että niiden tietojen perusteella, joita myyjät antoivat menettelyssä, se oletti, että omaisuuserien osto ja liiketoiminnan aloittaminen olisi mahdollista ”siistin taseen” perusteella, ts. ilman minkäänlaisia nykyisistä sopimussuhteista johtuvia menneitä tai nykyisiä velkoja tai velvoitteita, ja että sen tavoitteena oli neuvotella asiakkaiden ja sponsoreiden kanssa uudet sopimukset uusin ehdoin rahoittaakseen investointinsa osittain. Kantelijan mukaan kävi kuitenkin ilmi, että kaikki Nürburgringin toimintaan liittyvät oleelliset sopimukset tekisi kolmas osapuoli (ts. NBG) myyjien kanssa tehdyn liiketoiminnan vuokraussopimuksen perusteella ja että käytännössä se tarkoittaisi, että kantelijan – sen jälkeen, kun omaisuuserät olisi myyty sille – olisi ollut pakko noudattaa liiketoiminnan vuokraussopimusta ja joitakin muita NBG:n ja kolmansien osapuolten välisiä sopimuksia ja että muut NBG:n tekemät sopimukset eivät olisi siirtyneet automaattisesti mutta että kantelijan 3 olisi ollut kuitenkin pakko noudattaa niitä etenkin olettaen, että myyjät halusivat pakottaa kantelijan 3 ottamaan täyden taloudellisen vastuun vahingonkorvausvaatimuksista (jotka johtuivat siitä, ettei NBG ollut pystynyt tuottamaan Nürburgringin palveluita). Näin ollen kantelijan 3 olisi pitänyt muuttaa alkuperäistä liiketoimintamalliaan: kun kantelija 3 alun perin aikoi varmistaa Nürburgring-oston väliaikaisen rahoituksen – osaksi – tekemällä mukautettuja sopimuksia Nürburgringin asiakkaiden ja sponsoreiden kanssa, nyt sen olisikin ollut pakko ottaa olemassa olevat sopimukset huomioon tai ainakin noudattaa niitä taloudellisesti.

(115)  Kantelija 3 toteaa, että yhtäältä on riittävästi aihetta epäillä, että Capricorn olisi pystynyt toimittamaan sitovan rahoitussopimuksen koko ostohinnasta määräajan päättymispäivänä eli 17 päivänä helmikuuta 2014. Päätöstä kilpailun voittajasta lykättiin juuri siihen asti, kun Capricorn oli täyttänyt kaikki muodolliset vaatimukset, kun taas toisaalta kantelija 3 pystyi, kuten lopullisessa tarjouksessa oli ilmoitettu, toimittamaan yli 90 miljoonan euron arvoisen sitovan rahoitussopimuksen.

(116)  Kantelija 3 lisää, että muille tarjoajille, kuten kantelijalle 3, annettiin virheellisiä tietoja; kantelija 3 aikoi aloittaa neuvottelut omien hyviksi katsomiensa toimittajien kanssa keväällä 2014 täsmentääkseen Nürburgringin omaisuuseriä koskevaa tarjoustaan, mutta myyjät kuitenkin kertoivat kantelijalle 3, että esimerkiksi oluentoimittajaa ei voitaisi vaihtaa vuoden 2014 aikana, sillä muuten kantelijan 3 olisi pakko ottaa vastuu kaikista vahingonkorvausvaatimuksista, jotka johtuisivat siitä, ettei NBG enää pystyisi täyttämään sopimusvelvoitteitaan nykyiseen toimittajaansa nähden. Kantelijan 3 mukaan oluentoimittajan vaihtaminen Warsteinerista Bitburgeriin osoittaa, että kantelijalle 3 oli annettu väärää tietoa ja että tarjouksen tekijänä kantelijaa 3 johdettiin tahallaan harhaan.

(117)  Kantelija 3 väittää, että 17 päivänä kesäkuuta 2013 päivätyssä process letter -kirjeessä edellytetään vahvistus ensi tilassa maksettavan kauppahinnan maksamiselle ja että vahvistuksen voi antaa hyvämaineinen eurooppalainen pankki, ja ettei Capricorn pystynyt toimittamaan täyttä vahvistusta, joka kattaisi koko ostohinnan, ja että myyjien on siis täytynyt muuttaa omia maksuehtojaan, jotta valinta olisi sen ilmoittamien menettelyehtojen mukainen.

(118)  Kantelija 3 väittää, että se oli toimittanut tarjouksensa täysin tietoisena lakisääteisistä melupäästösäännöksistä ja että tarjous oli niiden mukainen.

(119)  Kantelija 3 viittaa asiaan C-482/99 Stardust Marine, tuomio 16.5.2002 (Kok. I-4397, 54–55 kohta), ja komission päätöksiin asiassa Georgsmarienhütte (EYVL C 199, 14.7.2001, s. 4, johdanto-osan 27 kappale), asiassa Flughafen Dortmund (EUVL C 217, 15.9.2007, s. 25, johdanto-osan 54–55 kappale) ja asiassa N 510/2008 Alitalia.

(120)  Kantelija 3 viittaa komission 16 päivänä joulukuuta 2000 asiassa CDA tekemään päätökseen, johdanto-osan 117 kappale, ja 14 päivänä joulukuuta 2010 asiassa Biria Group tekemään päätökseen, johdanto-osan 79–80 kappale, sekä tuomioistuimen tuomioihin asiassa T-415/05 Olympic Airways, tuomio 13.9.2010 (Kok. II-4749, 57 kohta), ja asiassa T-123/09, Ryanair v. komissio, tuomio 28.3.2012 (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 135 kohta).

(121)  Maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjät viittaavat komission 30 päivänä huhtikuuta 2008 tekemään päätökseen asiassa C-56/06 Bank Burgenlandin yksityistäminen, komission 19 päivänä kesäkuuta 2013 tekemään päätökseen asiassa SA.36197 ANA:n yksityistäminen – Aeroportos de Portugal sekä komission tiedonantoon julkisten viranomaisten tekemiin maa-alueita ja rakennuksia koskeviin kauppoihin sisältyvistä tuista.

(122)  Kantelija 4 mainitsee, että Capricornin väitetään ottaneen yhteyttä moniin tahoihin menettelyn aikana saadakseen apua tarjouksensa rahoittamiseen, että Capricorn on esitellyt rahoitustukensa myyjille virheellisesti menettelyn varhaisessa vaiheessa, että GetSpeedin (joka omistaa Capricorn-yhtymästä kolmanneksen) omistusrakenne ei ole täysin selvä, että velkojainkokous ei ollut täysin tietoinen siitä, että […] rahoittaa Capricornin tarjousta, ja että Capricorn olisi myöntänyt julkisesti, ettei sillä ole rahoitusta ilmoittamalleen 25 miljoonan euron investoinnille Nürburgringin omaisuuseriin. Velkojainkokouksella ei myöskään ollut tarpeeksi aikaa varmistaa […] antamaa vahvistusta rahoituksen myöntämisestä Capricornille.

(123)  Kantelija 4 toteaa, että [tarjoajan 2] tarjoukseen sisältyi 32,5 miljoonan euron ennakkomaksu huhtikuun 2014 alussa, kun taas Capricornin tarjous sisälsi vain 5 miljoonan euron ennakkomaksut maaliskuussa 2014, heinäkuussa 2014 ja joulukuussa 2014.

(124)  Kantelija 4 väittää, että sen tarjous olisi voitu hyväksyä jo huhtikuussa 2014, että [tarjoajan 2] maksut on taattu tai ne perustuvat liiketoiminnan kannattavuuteen ja että [tarjoajan 2] jäsenet ovat merkittäviä ja hyvin rahoitettuja tahoja, joilla on huomattavasti näyttöä fuusioista ja yrityskaupoista. Lisäksi kantelija väittää, että Capricornin tarjous tuli voimaan vasta 1 päivänä tammikuuta 2015 ja ettei se maksa muita eriä ennen kuin esimerkiksi nykyistä valtiontukea koskeva komission arviointi ja mahdollinen EU-tuomioistuinmenettely on saatu päätökseen. Kantelijan mukaan myyjät hyväksyivät sen, että jos komission arviointi ei valmistu 1 päivään tammikuuta 2015 mennessä, Capricorn voisi vuokrata Nürburgringin omaisuuserät siitä alkaen siihen saakka, kunnes arviointi on saatu valmiiksi, ja että Capricorn on pieni yritys, jolla on vähän pääomaa, ja että sillä on niukasti näyttöä fuusioista ja yrityskaupoista, mutta kylläkin viimeaikaista näyttöä keskeneräisistä hankkeista.

(125)  Kantelija 4 toteaa, että [tarjoajalla 2] on kokemusta useiden suurten kilpa-ajoratojen omistamisesta ja niihin liittyvän liiketoiminnan harjoittamisesta sekä hotellien ja vapaa-ajan keskusten ylläpitämisestä ja festivaalien järjestämisestä ja että [tarjoaja 2] on formula 1 -kisojen suurin sijoittaja, joka investoi myös suuriin autotehtaisiin ja vapaa-ajan liiketoimintaan, kun taas Capricornilla ei ole kokemusta kilpa-ajorataliiketoiminnan harjoittamisesta, hotellien ylläpitämisestä, festivaalien johtamisesta, kilpa-ajourheilun edistämisestä tai tuotelanseerausten johtamisesta.

(126)  Kantelija 4 toteaa, että myyjät pitivät [tarjoajaan 2] vähemmän yhteyttä kuin Capricorniin, että lopullisten tarjousten toimittamisen määräaikaa jatkettiin ensin joulukuun 11 päivästä 2013 helmikuun 17 päivään 2014, jonka jälkeen se umpeutui 11 päivänä maaliskuuta 2014 muutama tunti sen jälkeen, kun Capricornin tarjous oli saapunut, ja ettei [tarjoajalle 2] ollut annettu mahdollisuutta korottaa tai muuttaa tarjoustaan.

(*7)  Capricornin kassavirta NBG:ltä vuonna 2014 (6 miljoonaa euroa) ja [tarjoajalta 2] saamat liikevoittoon perustuvat maksut vuosina 2015–2017 (15 miljoonaa euroa) määräytyvät kyseisen liiketoiminnan menestyksen mukaan. [Tarjoajan 2] osalta myyjät eivät voi vaikuttaa tähän liiketoimintaan, toisin kuin Capricornin osalta.

(127)   EUVL C 244, 1.10.2004, s. 2.

(*8)  Tulos ennen veroja, jäljempänä ”EBT”.

(*9)  Tappiot lisääntyivät pääasiassa siksi, että tapahtumien järjestämiseen liittyvät kulut (” Aufwendungen für Veranstaltungen ”) kasvoivat 21,2 miljoonasta vuonna 2005 44,0 miljoonaan euroon vuonna 2006.

(128)  Yhdistetyt asiat T-102/07 Freistaat Sachsen v. komissio ja T-120/07 MB Immobilien ja MB System v. komissio, tuomio 3.3.2010 (Kok., s. II-585, 106 kohta).

(129)  Komission päätös asiassa C 38/2007 Arbel Fauvet Rail (EUVL L 238, 5.9.2008, s. 27), yleisen tuomioistuimen vahvistama, ks. yhdistetyt asiat T-267/08 ja T-179/08, tuomio 12.5.2011 (Kok., s. II-1999, 141 kohta); komission päätös asiassa C 27/2010 United Textiles (EUVL L 279, 12.10.2012, s. 30).

(130)  Osavaltion tilintarkastusviranomaisen 15 päivänä kesäkuuta 2010 päivätty lausunto, osa I, sivu 14.

(131)  Ks. edellä oleva alaviite.

(132)  Osavaltion tilintarkastusviranomaisen 15 päivänä kesäkuuta 2010 päivätty lausunto, osa I, sivu 15.

(133)  Osavaltion tilintarkastusviranomaisen 15 päivänä kesäkuuta 2010 päivätty lausunto, osat I ja II.

(134)  Katso RIM:n kuvaus osoitteesta http://test.isb.rlp.de/de/die-isb/beteiligungen/rheinland-pfaelzische-gesellschaft-fuer-immobilien-und-projektmanagement/.

(135)  Ks. asiat T-443/08 ja T-455/08 Freistaat Sachsen, Flughafen Leipzig/Halley ym. v. komissio, tuomio 24.3.2011 (Kok., s. II-1311), vahvistettu muutoksenhaussa, ks. asia C-288/11P Mitteldeutsche Flughafen AG ja Flughafen Leipzig-Halle GmbH v. komissio, tuomio 19.12.2012 (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

(136)  C53/2002 Space Park Development.

(137)  SA.35440 Arena Jena. Ammattimainen urheiluinfrastruktuuri, ks. asia SA.31722 (Unkarin verohuojennusmalli). Urheilukeskustoiminnan harjoittaminen maksua vastaan, ks. asiat SA.33952, Saksan alppiyhdistys,

(138)  SA.33618 Uppsala arena, SA.35135 Arena Erfurt, SA.35440 Arena Jena.

(139)  N118/2000 Tuki ammattiurheiluseuroille.

(140)  Katso esimerkiksi asia C-305/89, Italia v. komissio (asia ”Alfa Romeo”), tuomio 21.3.1991 (Kok., s. I-1603, 18 ja 19 kohta); asia T-16/96 Cityflyer Express v. komissio, tuomio 30.4.1998 (Kok., s. II-757, 51 kohta); yhdistetyt asiat T-129/95, T-2/96 ja T-97/96, Neue Maxhütte Stahlwerke ja Lech-Stahlwerke v. komissio, tuomio 21.1.1999 (Kok., s. II-17, 104 kohta); yhdistetyt asiat T-268/08 ja T-281/08, Burgenlandin osavaltio ja Itävalta v. komissio, tuomio 28.2.2012 (Kok., s. II-0000, 48 kohta).

(141)  Yhdistetyt asiat C-399/10 P ja C-401/10 P Bouygues SA, Bouygues Télécom SA v. komissio, tuomio 19.3.2013 (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa), sekä asia T-11/95 BP Chemicals v. komissio, tuomio 15.9.1998 (Kok., s. II-3235, 171 kohta).

(142)   ’Pari passu’ -liiketoimi on liiketoimi, jonka samankaltaisessa tilanteessa olevat julkiset ja yksityiset tahot toteuttavat samoin ehdoin ja edellytyksin (ja näin ollen myös riski ja hyödyt ovat samansuuruiset).

(143)  MSR:n kahden vähemmistöosakkaan lainoilla (Geisler & Trimmler: […] miljoonaa euroa, Weber: […] miljoonaa euroa, molempien korko […] %, ei vakuuksia) MSR:lle ei ole merkitystä, koska ne rakensivat infrastruktuurin ja ovat näin ollen osapuolia, joilla on myös omia intressejä hankkeessa; niitä ei siis voida ottaa huomioon.

(*10)  Hankkeen nimi oli ” Erlebnisregion Nürburgring ”, ja siihen sisältyi hotelli.

(*11)  Perusskenaario (ei huonoin eikä paras skenaario).

(*12)  Ajanjakson 2010–2030 tulokset.

(*13)  Huonoin skenaario.

(144)  Komission asetus (EY) N:o 1998/2006, annettu 15 päivänä joulukuuta 2006, perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen (EUVL L 379, 28.12.2006, s. 5).

(145)  Ks. http://ec.europa.eu/competition/state_aid/legislation/reference_rates.html

(146)  Ks. komission tiedonanto viite- ja diskonttokorkojen määrittämisessä sovellettavan menetelmän tarkistamisesta (EUVL C 14, 19.1.2008, s. 6).

(147)  Ks. osavaltion tilintarkastusviranomaisen vuotta 2009 koskeva tarkastuskertomus, sivut 3 ja 4, saatavana osoitteessa http://www.landtag.rlp.de/landtag/drucksachen/4741-15.pdf.

(148)   EUVL C 155, 20.6.2008, s. 10.

(149)  Tuen määrä on laskettu seuraavasti (miljoonaa euroa): 1,6 + 12 + (12,3/2) – [0 + 5 + (11,5/2)] = 9.

(150)  Asia C-364/90, Italia v. komissio, tuomio 28.4.1993 (Kok., s. II-2097, 20 kohta).

(151)  EU:n vuosia 2007–2013 koskevan tukikartan mukaan Ahrweilerin piirikunta ei ole tuettu alue.

(152)  Ks. asia C-70/72, komissio v. Saksa, tuomio 12.7.1973 (Kok., s. 00813, 13 kohta).

(153)  Ks. yhdistetyt asiat C-278/92, C-279/92 ja C-280/92, Espanja v. komissio, tuomio 14.9.1994 (Kok., s. I-4103, 75 kohta).

(154)  Ks. asia C-75/97, Belgia v. komissio, tuomio 17.6.1999 (Kok. 1999, s. I-30671, 64–65 kohta).

(155)  Neuvoston asetus (EY) N:o 659/1999, annettu 22 päivänä maaliskuuta 1999, Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EYVL L 83, 27.3.1999, s. 1).

(156)  Saksan mukaan yhtiö poistettiin kaupparekisteristä 22 päivänä toukokuuta 2014.

(157)  NG, MSR ja CMHN ovat olleet likvidaatio-/maksukyvyttömyysmenettelyssä 1 päivästä marraskuuta 2012 alkaen. Saksan lain nojalla likvidaatio-/maksukyvyttömyysmenettelyn alkaessa yrityksen liiketoiminta muuttuu siten, että täyttä toimintaa harjoittavasta yrityksestä tulee vain toteuttava yritys, joka lopetetaan Saksan lain mukaan, mutta likvidaatio-/maksukyvyttömyysmenettelyjen päättymiseen saakka toteuttavan yrityksen on kuitenkin käytettävä varallisuutta moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti.

(158)  Asia C-42-93, Espanja v. komissio (’Merco’), tuomio 14.9.1994 (Kok., s. I-4175).

(159)  Asia C-52/84, komissio v. Belgia, tuomio 15.1.1986 (Kok., s. 89).

(160)  Yhdistetyt asiat C-328/99 ja C-399/00, Italian tasavalta ja SIM 2 Multimedia SpA v. Euroopan yhteisöjen komissio, tuomio 8.5.2003 (Kok., s. I-4035).

(161)  Komission päätös, tehty 17 päivänä syyskuuta 2008, valtiontuki N 321/2008, N 322/2008 ja N 323/2008 – Kreikka – Vente de certains actifs d'Olympic Airlines / Olympic Airways Services; komission päätös, tehty 12 päivänä marraskuuta 2008, valtiontuki N 510/2008 – Italia – Alitalian omaisuuserien myynti; komission päätös, tehty 4 päivänä huhtikuuta 2012, valtiontuki SA.34547 – Ranska – Reprise des actifs du groupe SERNAM dans le cadre de son redressement judiciaire.

(162)  Tuomio asiassa T-123/09, Ryanair Ltd v. Euroopan komissio, ECLI:EU:T:2012:164.

(163)  Saksan työtuomioistuin (BAG), tuomio 19.12.2013–6 AZR 790/12; Saksan työtuomioistuin (BAG), tuomio 20.3.2003–8 AZR 97/02.

(164)  Asia C-239/09, Seydaland, tuomio 16.12.2010 (Kok., I-13083, 34 kohta).

(165)  Omaisuuden ostosopimuksen ensimmäisessä luonnoksessa tämä kohta kuuluu seuraavasti: ”Tarjoaja tietää, että Euroopan komissiossa on parhaillaan meneillään tutkintamenettely, joka koskee Nürburgringille myönnetyn valtiontuen myöntämisperusteita ja tuen mahdollista takaisinperintää. Myyjät pitävät säännöllisesti yhteyttä Euroopan komission asianmukaiseen yksikköön ja pyrkivät saamaan virallisen päätöksen, jonka mukaan Euroopan komissio ei määrää myönnettyä tukea perittäväksi takaisin ostajalta. Myyjät ovat valmiita käymään tarjoajan kanssa rakentavia keskusteluja siitä, miten osapuolten tulee edetä näissä olosuhteissa, jotka liittyvät Nürburgringin jonkin tai kaikkien omaisuuserien myyntiin ja mahdolliseen siirtymäaikaan, kunnes komissio on antanut lopullisen päätöksen.”

(166)  Etenkin [tarjoajalla 2] oli tarjouksessaan samanlainen ehto, jonka mukaan tarjottu hinta maksettaisiin vasta, kun saatavilla olisi kannekelvoton komission päätös, jonka mukaan tukea ei perittäisi takaisin omaisuuserien ostajalta. [Tarjoajan 3] tarjouksen ehtona oli, että ostaja voisi vetäytyä kaupasta oman harkintansa perusteella riippumatta komission päätöksestä.

(167)  Kyseinen osa 17 päivänä joulukuuta 2013 päivätystä kirjeestä kuuluu seuraavasti: ”Selvyyden vuoksi mainittakoon, että myös tämän määräajan jälkeen toimitetut tarjoukset otetaan periaatteessa huomioon, mikäli tarjouksen ehdot täyttävät käsittelyn jatkamista koskevat vaatimukset. Mahdollisista viipeen aiheuttamista haitoista ei makseta korvauksia, vaan sijoittajan on vastattava niistä täysimääräisesti itse. Myyjät voivat valita menettelyn seuraavaan vaiheeseen hyväksyttävät osapuolet pian päivitetyn määräajan umpeutumisen jälkeen.”

(168)  Komission asetus (EY) N:o 794/2004, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 täytäntöönpanosta (EUVL L 140, 30.4.2004, s. 1).

(169)  Komission asetus (EY) N:o 271/2008, annettu 30 päivänä tammikuuta 2008, Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 täytäntöönpanosta annetun asetuksen (EY) N:o 794/2004 muuttamisesta (EUVL L 82, 25.3.2008, s. 1).


10.2.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 34/68


KOMISSION PÄÄTÖS (EU) 2016/152,

annettu 1 päivänä lokakuuta 2014,

valtiontuesta SA.27339 (12/C) (ex 11/NN), jonka Saksa on toteuttanut Zweibrückenin lentoaseman ja sitä käyttävien lentoyhtiöiden hyväksi

(tiedoksiannettu numerolla C(2014) 5063)

(Ainoastaan englanninkielinen teksti on todistusvoimainen)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 108 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan (1),

ottaa huomioon sopimuksen Euroopan talousalueesta ja erityisesti sen 62 artiklan 1 kohdan a alakohdan,

on edellä mainittujen artiklojen mukaisesti kehottanut asianomaisia esittämään huomautuksensa (2) ja ottaa huomioon nämä huomautukset,

sekä katsoo seuraavaa:

1.   MENETTELY

(1)

Euroopan parlamentin jäsen Hiltrud Breyer esitti joulukuussa 2008 kirjallisen kysymyksen Zweibrückenin lentoaseman julkisesta rahoituksesta (3). Kysymyksessään hän väitti, että Rheinland-Pfalzin osavaltio, jäljempänä ’osavaltio’, oli vuosina 2005–2006 rahoittanut Flugplatz GmbH Aeroville Zweibrückeniä, jäljempänä ’FGAZ’, 2,4 miljoonalla eurolla, jotka FGAZ puolestaan käytti kokonaan omistamansa tytäryhtiön, Flughafen Zweibrücken GmbH:n, jäljempänä ’FZG’, rahoittamiseen. Hän väitti lisäksi, että samalla ajanjaksolla osavaltio maksoi kokonaan lentoasemalla toteutetut 6,96 miljoonan euron arvoiset rakennustyöt.

(2)

Komission jäsen Antonio Tajani vastasi kysymykseen 6 päivänä tammikuuta 2009. Lisäksi se kirjattiin kanteluksi viitenumerolla CP 5/2009. Komissio pyysi Saksalta 22 päivänä tammikuuta 2009, 24 päivänä syyskuuta 2010 ja 15 päivänä maaliskuuta 2011 lisätietoja, joita se antoi 23 päivänä maaliskuuta 2009, 27 päivänä tammikuuta 2011 ja 19 päivänä toukokuuta 2011 päivätyissä kirjeissä.

(3)

Komissio pyysi 8 päivänä huhtikuuta 2008 myös Ryanair-lentoyhtiöltä lisätietoja, joita se toimitti 15 päivänä heinäkuuta 2011. Saksankielinen käännös Ryanairin antamista tiedoista toimitettiin Saksalle 18 päivänä elokuuta 2011, ja Saksa ilmoitti 26 päivänä syyskuuta 2011, ettei se aikonut tuolloin kommentoida Ryanairin antamia tietoja.

(4)

Komissio ilmoitti Saksalle 22 päivänä helmikuuta 2012 päivätyllä kirjeellä päätöksestään aloittaa SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdassa määrätty menettely, jäljempänä ’aloituspäätös’; menettely koski Zweibrückenin lentoaseman pitäjän saamaa julkista rahoitusta ja lentoasemaa käyttäville lentoyhtiöille myönnettyjä kannustimia.

(5)

Tehtyään aloituspäätöksen komissio pyysi 24 päivänä helmikuuta 2012 päivätyssä kirjeessään lisätietoja. Saksa toimitti aloituspäätöstä koskevat huomautuksensa 4 päivänä toukokuuta 2012 ja vastasi komission lisätietopyyntöön 16 päivänä huhtikuuta 2012.

(6)

Komission päätös menettelyn aloittamisesta julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä (4). Komissio kehotti asianomaisia esittämään huomautuksensa väitetystä tuesta.

(7)

Komissio sai huomautuksia neljältä asianomaiselta osapuolelta, jotka olivat Ryanair, Airport Marketing Services, jäljempänä ’AMS’, Germanwings ja TUIFly. Se toimitti ne Saksalle, ja sille annettiin mahdollisuus reagoida kuukauden kuluessa. Saksan huomautukset saapuivat 26 päivänä lokakuuta 2012 päivätyllä kirjeellä.

(8)

Komissio vastaanotti myös lisähuomautuksia Ryanairilta 20 päivänä joulukuuta 2013, 17 päivänä tammikuuta 2014 ja 31 päivänä tammikuuta 2014. Kyseiset huomautukset toimitettiin Saksalle, joka ei halunnut kommentoida niitä.

(9)

Komissio pyysi lisätietoja 6 päivänä marraskuuta 2013, 14 päivänä maaliskuuta 2014 ja 2 päivänä huhtikuuta 2014 päivätyillä kirjeillä. Saksa vastasi komission lisätietopyyntöön 16 päivänä joulukuuta 2013, 15 päivänä tammikuuta 2014, 5 päivänä huhtikuuta 2014, 15 päivänä huhtikuuta 2014, 24 päivänä huhtikuuta 2014, 11 päivänä kesäkuuta 2014 ja 27 päivänä kesäkuuta 2014.

(10)

Komissio ilmoitti Saksalle 25 päivänä helmikuuta 2014 päivätyllä kirjeellä siitä, että vuoden 2014 ilmailusuuntaviivat (5) oli hyväksytty 20 päivänä helmikuuta 2014 ja että kyseisiä suuntaviivoja alettaisiin soveltaa tarkasteltavana olevaan tapaukseen heti kun ne on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Se antoi Saksalle mahdollisuuden esittää huomautuksia suuntaviivoista ja niiden soveltamisesta 20 työpäivän kuluessa niiden julkaisemisesta.

(11)

Komissio ilmoitti 24 päivänä helmikuuta 2014 päivätyillä kirjeillä myös kolmansille osapuolille siitä, että vuoden 2014 ilmailusuuntaviivat oli hyväksytty 20 päivänä helmikuuta 2014 ja että kyseisiä suuntaviivoja alettaisiin soveltaa tarkasteltavana olevaan tapaukseen heti kun ne on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Se antoi kolmansille osapuolille mahdollisuuden esittää huomautuksia suuntaviivoista ja niiden soveltamisesta 20 työpäivän kuluessa niiden julkaisemisesta.

(12)

Vuoden 2014 ilmailusuuntaviivat julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä4 päivänä huhtikuuta 2014. Niillä korvattiin vuoden 1994 ilmailusuuntaviivat (6) samoin vuoden 2005 ilmailusuuntaviivat (7).

(13)

Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistiin 15 päivänä huhtikuuta 2014 tiedonanto, jossa jäsenvaltioita ja asianomaisia kehotettiin esittämään kuukauden kuluessa tiedonannon julkaisemisesta huomautuksensa vuoden 2014 ilmailusuuntaviivojen soveltamisesta tässä asiassa (8).

(14)

Saksa toimitti vuoden 2014 suuntaviivojen soveltamista koskevat huomautuksensa 8 päivänä toukokuuta 2014. Saksa oli yhtä mieltä vuoden 2014 ilmailusuuntaviivojen soveltamisesta tässä asiassa. Kolmannet osapuolet eivät esittäneet huomautuksia.

(15)

Saksa suostui 17 päivänä heinäkuuta 2014 päivätyllä kirjeellä poikkeuksellisesti luopumaan vetoamasta SEUT-sopimuksen 342 artiklasta, luettuna yhdessä asetuksen N:o 1/1958 (9) 3 artiklan kanssa, johtuviin oikeuksiinsa ja hyväksymään tämän päätöksen sekä sitä koskevan SEUT-sopimuksen 297 artiklan mukaisen tiedoksiannon laatimisen englannin kielellä.

2.   TUTKINNAN TAUSTA JA TOIMENPITEIDEN ASIAYHTEYS

2.1   ZWEIBRÜCKENIN LENTOASEMAN HISTORIA JA KEHITYS

(16)

Zweibrückenin lentoasema oli sotilaslentoasema vuoteen 1991, jolloin Yhdysvaltain armeija poistui sieltä. Vuosina 1992–1999 lentoasemalla toteutettiin unionin osarahoittama muutoshanke (10). Unionin rahoitusta käytettiin lentoaseman muuttamiseen siviili-ilmailukäyttöön, ja tarvittaviin toimenpiteisiin kuuluivat esteiden poistaminen, tornin nykyaikaistaminen ja asentaminen sekä kiitotien viemäröinti. Hankkeen yksityiset sijoittajat suunnittelivat myös yrityspuiston, multimediapuiston ja vapaa-ajanviettomahdollisuuksien perustamista myöhemmin.

(17)

Vuosina 2000–2006 lentoasemaa ei käytetty yleisesti kaupalliseen lentoliikenteeseen. Sitä käytettiin sotilas- ja yksityislentoihin sekä vapaa-ajanlentoihin ja vain satunnaisesti kaupallisiin lentoihin. Valtaosa Zweibrückenin lentoaseman lähtevistä ja saapuvista matkustajista kuljetettiin sotilaslennoilla, ja muut puolestaan käyttivät yritysten omistamia lentokoneita tai taksilentoja. Asemalle ei onnistuttu houkuttelemaan taloudellisia toimijoita. Osasyynä tähän oli Naton ilmataisteluharjoitusalue (Polygone), joka rajoitti merkittävästi siviilitoimijoiden mahdollisuutta saapua Zweibrückeniin tai lähteä sieltä koulutusalueen toiminta-aikoina.

(18)

Asemalle onnistuttiin saamaan kaupallinen toimija vasta sen jälkeen, kun sinne oli perustettu valvonta-alue (CTR Zweibrücken), jolla säänneltiin siviili- ja sotilaslentokoneiden ilmatilan käyttöä. Reitti- ja tilauslentoihin perustuva kaupallinen liikennöinti alkoi Germanwingsin avajaislennosta Berliiniin 15 päivänä syyskuuta 2006. Tilauslentoyhtiö TUIFly aloitti liikennöinnin 30 päivänä maaliskuuta 2007. Ryanair liikennöi ainoalla reitillään Zweibrückenistä Lontoon Stanstediin 28 päivän lokakuuta 2008 ja 22 päivän syyskuuta 2009 välisenä aikana ja lopetti sen jälkeen palvelunsa Zweibrückenin lentoasemalla.

(19)

Zweibrückenin lentoaseman kapasiteetti on nykyisin noin 700 000 matkustajaa vuodessa, mutta se voisi olla jopa 1 miljoonaa matkustajaa, kun otetaan huomioon kiitotien ja huolinta-alueiden kapasiteetti.

(20)

Taulukossa 1 kuvataan Zweibrückenin lentoaseman kehitystä matkustajamäärinä ja lentoina vuodesta 2006 vuoteen 2012.

Taulukko 1

Matkustajamäärät vuosina 2006–2012  (11)

Vuosi

Matkustajamäärä

Lennot

2006

78 000

23 160

2007

288 000

26 474

2008

327 000

27 000

2009

338 000

21 000

2010

265 000

16 000

2011

224 000

14 500

2012

242 880

13 230

2.2   ZWEIBRÜCKENIN LENTOASEMAN MAANTIETEELLINEN SIJAINTI

(21)

Zweibrückenin lentoasema sijaitsee Saksan Rheinland-Pfalzin osavaltiossa, neljä kilometriä kaakkoon Zweibrückenin kaupungista. Muut lähimmät (12) lentoasemat ovat

a)

Saarbrückenin lentoasema (noin 39 km tai noin 29 minuuttia autolla);

b)

Frankfurt-Hahnin lentoasema (noin 128 km tai noin 84 minuuttia autolla);

c)

Frankfurtin (Main) lentoasema (noin 163 km tai noin 91 minuuttia autolla);

d)

Luxemburgin lentoasema (noin 145 km tai noin 86 minuuttia autolla);

e)

Karlsruhe/Baden-Badenin lentoasema (noin 105 km tai noin 88 minuuttia autolla);

f)

Metz-Nancyn lentoasema (noin 129 km tai noin 78 minuuttia autolla);

g)

Strasburgin lentoasema (noin 113 km tai noin 87 minuuttia autolla).

(22)

Desel Consultingin ja Airport Research GmbH:n vuonna 2009 laatiman tutkimuksen (13) mukaan keskimäärin noin 15 prosenttia matkustajista vuodessa tulee muista jäsenvaltioista (Luxemburg ja Ranska). Loput matkustajat tulevat Saksasta, enimmäkseen Lounais-Saarpfalzin piirikunnan alueelta, Saarbrückenin kaupungista, Saarlouisin kaupungista ja Saarpfalzin piirikunnan (Saarpfalz-Kreis) alueelta.

2.3   ZWEIBRÜCKENIN LENTOASEMAN OIKEUDELLINEN JA TALOUDELLINEN ASEMA

(23)

Zweibrückenin lentoaseman omistaa ja sitä ylläpitää FZG. FZG on FGAZ:n kokonaan omistama tytäryhtiö, joka on tehnyt emoyhtiönsä kanssa voittojen ja tappioiden siirtämistä koskevan sopimuksen. Voittojen ja tappioiden siirtämistä koskevalla sopimuksella varmistetaan FZG:n kaikkien tappioiden kattaminen ja kaikkien voittojen siirtäminen FGAZ:lle.

(24)

FGAZ puolestaan on yhteisomistuksessa. Rheinland-Pfalzin osavaltio omistaa sen osakkeista 50 prosenttia, ja loput 50 prosenttia omistaa julkisten alueellisten yksikköjen yhdistys Zweckverband Entwicklungsgebiet Flugplatz Zweibrücken, jäljempänä ’ZEF’. FGAZ:n julkiset omistajat kattavat sen rahoitustarpeet vuotuisilla pääomanlisäyksillä. Saksan mukaan FGAZ ei itse harjoita ilmailuun liittyvää toimintaa. FGAZ ainoastaan siirtää ilmailuun liittyvän julkisen rahoituksen FZG:lle. FGAZ harjoittaa kuitenkin toimintaa, joka liittyy lentoaseman läheisyydessä olevien maa-alueiden markkinointiin.

3.   TOIMENPITEIDEN KUVAUS JA MENETTELYN ALOITTAMISEN PERUSTEET

(25)

Komissio on tutkinut useita Zweibrückenin lentoasemaan liittyviä toimenpiteitä. Komissio on arvioinut, ovatko toimenpiteet valtiontukea ja voidaanko valtiontukea pitää sisämarkkinoille soveltuvana.

(26)

Seuraavien toimenpiteiden osalta tutkittiin, ovatko ne mahdollisesti FGAZ:lle ja FZG:lle myönnettyä valtiontukea:

a)

Rheinland-Pfalzin osavaltion ja ZEF:n myöntämä suora julkinen rahoitus seuraaviin Zweibrückenin lentoaseman kustannuksiin:

infrastruktuuri-investoinnit (2000–2009),

toimintakustannukset (2000–2009),

b)

pankkilaina ja osallistuminen Rheinland-Pfalzin osavaltion sisäiseen yhteisrahastoon.

(27)

Seuraavien toimenpiteiden osalta tutkittiin, ovatko ne mahdollisesti Zweibrückenin lentoasemalla toimiville lentoyhtiöille myönnettyä valtiontukea:

a)

lentoasemamaksuista useille lentoyhtiöille (Germanwings, TUIFly ja Ryanair) annetut alennukset;

b)

Ryanairin kanssa tehdyt markkinointisopimukset.

3.1   RHEINLAND-PFALZIN OSAVALTION JA ZEF:N ZWEIBRÜCKENIN LENTOASEMALLE MYÖNTÄMÄ JULKINEN RAHOITUS

3.1.1   TOIMENPITEEN YKSITYISKOHTAINEN KUVAUS

(28)

Zweibrückenin lentoaseman julkinen rahoitus toteutettiin kahdella tavalla. Ensinnäkin Rheinland-Pfalzin osavaltio ja ZEF tukivat FZG:n yksittäisiä infrastruktuuri-investointeja suorilla avustuksilla. Toiseksi FGAZ:n omistajat korottivat vuosittain FGAZ:n pääomaa. Näiden pääomanlisäysten, jotka kattavat FGAZ:n omat tappiot, tarkoituksena oli antaa FGAZ:lle mahdollisuus täyttää voittojen ja tappioiden siirtämistä koskevasta sopimuksesta johtuvat velvoitteensa. Kyseisen sopimuksen mukaan FGAZ:n on katettava FZG:n tappiot.

(29)

Suorat avustukset, joilla tuettiin vuosina 2000–2005 ja 2006–2009 tehtyjä yksittäisiä infrastruktuuri-investointeja, on lueteltu taulukossa 2 ja taulukossa 3.

Taulukko 2

Infrastruktuuri-investoinnit vuosina 2000–2005

Zuwendungs-bescheid vom

Maßnahmen

Gesamtkosten der Investitions-maßnahmen

Landesmittel

Mittel des Trägers

Ausgezahlte Mittel insgesamt

Davon Landesmittel für Baumaßnahmen

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

2000

 

 

 

 

 

 

5.6.2000

Wendehämmer, Bodengeräte, usw.

[…] (*1)

[…]

[…]

[…]

[…]

30.11.2000

Flugzeughalle 25 × 25

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

30.11.2000

Flugzeughalle 56 × 18

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

24.11.2000

Renovierung Halle 360

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

1.12.2000

Renovierung Halle 370

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

Gesamt 2000

 

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

2001

 

 

 

 

 

 

23.7.2001

TODA 1. Phase

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

22.11.2001

Umorg. Sicherheitsbereich

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

Gesamt 2001

 

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

2002

 

 

 

 

 

 

16.7.2002

außerord. Rep. Start- u. Landebahn

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

Gesamt 2002

 

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

2003

 

 

 

 

 

 

14.4.2003

Überarb. Markierungen Flugbetr. fläche

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

15.9.2003

2. Phase TODA

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

Gesamt 2003

 

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

2004

 

 

 

 

 

 

26.1.2004

Gebäude 320

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

1.11.2004

Luftsicherheitsmaßn.

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

Gesamt 2004

 

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

2005

 

 

 

 

 

 

4.8.2005

Feuerlöschfahrzeug

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

13.12.2005

Feuerlöschfahrzeug

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

Gesamt 2005

 

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]


Taulukko 3

Infrastruktuuri-investoinnit vuosina 2006–2009

Zuwendungs bescheid vom

Maßnahme

Gesamtkosten der Investitions- maßnahme

Landesmittel

Mittel des ZEF

Mittel des Trägers

ausgezahlte Mittel des Landes

ausgezahlte Mittel des ZEF

Davon Landesmittel für Baumaß-nahme

 

 

 

 

 

 

 

 

 

2006

 

 

 

 

 

 

 

 

22.11.2006

Trinkwasseranlage

[…]

[…]

 

[…]

[…]

 

 

21.11.2006

Verbesserung Verkehrssicherheit

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

13.12.2006

Erweiterung des Terminals

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

Gesamt 2006

 

[…]

[…]

 

[…]

[…]

 

[…]

 

 

 

 

 

 

 

 

 

2007

 

 

 

 

 

 

 

 

23.11.2007

Erweiterung Terminal, Mehrkosten

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

30.1.2007

Ausrüstung Abfertigung von Luftfahrz.

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

30.9.2007

Sicherheitsmaßnahmen

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

27.9.2007

Verbesserung der Verkehrssicherheit

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

31.10.2007

LFZ-Enteisungsfahrzeug

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

9.12.2007

Luftsicherheitsgeräte

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

Gesamt 2007

 

[…]

[…]

 

[…]

[…]

 

[…]

 

 

 

 

 

 

 

 

 

2008

 

 

 

 

 

 

 

 

23.11.2007

Erweiterung Terminal, Mehrkosten

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

28.3.2008

Erweiterung Terminal, Mehrkosten

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

17.6.2008

Sicherheit Vorfeld 1

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

9.8.2008

Schlepper, Funk

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

21.10.2008

Vorfeldbeleuchtung

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

27.10.2008

Heizgerät

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

9.11.2008

Sanierung Landebahn

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

31.10.2008

Umbau Terminal

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

24.11.2008

Wetterbeobachtungssystem

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

24.11.2008

Geräte, Fahrzeuge

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

Gesamt 2008

 

[…]

[…]

 

[…]

[…]

 

[…]

 

 

 

 

 

 

 

 

 

2009

 

 

 

 

 

 

 

 

12.8.2009

Landebahnsanierung

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

2.9.2009

Erstellung DES

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

16.10.2009

Guard Lights

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

19.10.2009

Flugzeugschlepper, Förderband

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

Gesamt 2009

 

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

[…]

(30)

Investointien kokonaismäärä vuosina 2000–2009 oli 27 987 281 euroa, ja osavaltiolta saatujen avustusten kokonaismäärä puolestaan 21 588 534 euroa. Suurimmat yksittäiset investoinnit olivat kiitotien laajennus vuosina 2001–2003 ([…] euroa), terminaalin nykyaikaistaminen vuonna 2006 ([…] euroa) ja kiitotien nykyaikaistaminen vuosina 2008–2009 ([…] euroa).

(31)

Rheinland-Pfalzin osavaltion/ZEF:n FGAZ:iin tekemiä pääomanlisäyksiä ja FGAZ:n kattamia FZG:n tappioita koskevat tiedot esitetään taulukossa 4.

(32)

On myös huomattava, että vaikka osavaltio ja ZEF omistivat kumpikin 50 prosenttia FGAZ:n osakkeista vuosina 2000–2009 ja niiden osuudet pääomanlisäyksistä olivat periaatteessa yhtä suuret, osavaltio tosiasiassa tuki ZEF:n osuutta. Vuoden 2005 loppuun osavaltio kattoi paitsi oman 50 prosentin osuutensa tarvittavista pääomanlisäyksistä myös 90 prosenttia ZEF:n osuudesta. Myöhemmin osavaltio alensi jälkimmäistä osuutta ensin 80 prosenttiin vuonna 2006 ja sen jälkeen 60 prosenttiin vuodesta 2007. Näin ollen osavaltio kattoi 95:stä (vuoteen 2005) 80:een (vuodesta 2007) prosenttia FGAZ:n vuotuisista tappioista.

Taulukko 4

Pääomanlisäykset ja liiketoiminnan tulokset

Vuosi

Rheinland-Pfalzin osavaltion/ZEF:n pääomanlisäykset FGAZ:iin

FGAZ:n vuotuinen tulos

FZG:n vuotuiset tulokset

FZG:n EBITDA

2000

(…)

(…)

(…)

(…)

2001

(…)

(…)

(…)

(…)

2002

(…)

(…)

(…)

(…)

2003

(…)

(…)

(…)

(…)

2004

(…)

(…)

(…)

(…)

2005

(…)

(…)

(…)

(…)

2006

(…)

(…)

(…)

(…)

2007

(…)

(…)

(…)

(…)

2008

(…)

(…)

(…)

(…)

2009

(…)

(…)

(…)

(…)

Yhteensä

(…)

(…)

(…)

(…)

3.1.2   SYYT MUODOLLISEN TUTKINTAMENETTELYN ALOITTAMISEEN

(33)

Aloituspäätöksessä erotetaan toisistaan Zweibrückenin lentoaseman infrastruktuuriin tehtyjen investointien julkinen rahoitus ja sen toimintakustannusten julkinen rahoitus.

3.1.2.1    Infrastruktuuri-investoinnit

Tuen olemassaolo

(34)

Aloituspäätöksessä todettiin ensiksi, että lentoaseman infrastruktuuriin tehtävien investointien osalta FZG on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu yritys. Siinä muistutettiin, että tuomiossa Leipzig-Halle (14) unionin yleinen tuomioistuin totesi, että lentoasemainfrastruktuurin rakentamisesta ja toiminnasta vastaava yritys, joka perii maksun käyttäjiltä, harjoittaa taloudellista toimintaa. Ainoa poikkeus ovat tietyt toimet, joita voidaan pitää julkiselle vallalle kuuluvien toimivaltuuksien käyttönä; kyseiset toimet luokitellaan muuksi kuin taloudelliseksi toiminnaksi, eikä niihin siksi sovelleta valtiontukisääntöjä. Aloituspäätöksessä pyydettiin myös Saksaa antamaan lisätietoja siitä, mitkä toimet voitaisiin luokitella muuksi kuin taloudelliseksi toiminnaksi.

(35)

Aloituspäätöksessä huomautettiin myös, että FGAZ ei itse harjoittanut lentoasematoimintaa, vaan ainoastaan siirsi saamaansa julkisen rahoituksen FZG:lle. Siinä kuitenkin todettiin, että FGAZ harjoitti joitakin taloudellisia toimia, jotka koskivat lentoaseman läheisyydessä sijaitsevia maa-alueita. Näiden toimien takia aloituspäätöksessä katsottiin, että myös FGAZ oli SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu yritys.

(36)

Kun otetaan huomioon, että suorat avustukset investointihankkeisiin rahoitettiin osavaltion talousarviosta ja että FGAZ:n (ja viime kädessä FZG:n) hyväksi tehdyt pääomanlisäykset olivat peräisin osavaltion julkisesta talousarviosta ja ZEF:ltä, aloituspäätöksessä todettiin, että toimenpiteet rahoitettiin julkisista varoista.

(37)

Siitä, saivatko FGAZ ja FZG etua, aloituspäätöksessä todettiin, että julkinen rahoitus ei merkitse etua, jos rahoituksen myöntänyt julkinen elin toimi markkinataloustoimijan tavoin. Aloituspäätöksessä todettiin, että Saksa ei ollut esittänyt mitään todisteita siitä, että se toimi markkinataloustoimijan tavoin myöntäessään julkista rahoitusta. Oli pikemminkin ilmeistä, että yksityisestä sijoittajasta poiketen viranomaiset ottivat rahoitusta myöntäessään huomioon alueelliset ja sosiaalipoliittiset näkökohdat. Koska viranomaisten ei näin ollen voitu todeta toimineen markkinataloustoimijan tavoin, aloituspäätöksessä tehdyn alustavan päätelmän mukaan FGAZ/FZG sai etua julkisesta rahoituksesta.

(38)

Aloituspäätöksessä todettiin seuraavaksi, että julkista rahoitusta myönnettiin vain FGAZ:lle/FZG:lle, joten se oli luonteeltaan valikoivaa.

(39)

Aloituspäätöksessä selitettiin lopuksi, että koska alueellisten lentoasemien välinen kilpailu oli lisääntynyt, Zweibrückenin lentoasemalle myönnetty etu oli omiaan vääristämään kilpailua. Siinä mainittiin erityisesti Saarbrückenin lentoasema, joka sijaitsee vain 39 kilometrin ajomatkan päässä Zweibrückenin lentoasemasta. Aloituspäätöksessä pantiin myös merkille Zweibrückenin lentoaseman liikenteen kehitystä koskevat ennusteet ja huomautettiin, että etu vaikuttaisi todennäköisesti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(40)

Lopuksi aloituspäätöksessä todettiin, että koska kaikki vaadittavat edellytykset täyttyivät, Zweibrückenin lentoasemaan tehtyjen infrastruktuuri-investointien julkinen rahoitus oli valtiontukea.

Soveltuvuus sisämarkkinoille

(41)

Aloituspäätöksessä huomautettiin, että vuoden 2005 ilmailusuuntaviivoissa vahvistetaan puitteet sen arvioimiselle, soveltuuko infrastruktuuri-investointien julkinen rahoitus sisämarkkinoille. Niissä esitetään joukko perusteita, jotka komission on otettava huomioon arvioidessaan sisämarkkinoille soveltuvuutta SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti. Vuoden 2005 ilmailusuuntaviivojen 61 kohdan mukaan tällainen julkinen rahoitus soveltuu sisämarkkinoille seuraavin edellytyksin:

a)

infrastruktuurin rakentaminen ja käyttö vastaa jotakin selkeästi määriteltyä yleishyödyllistä tavoitetta (esimerkiksi aluekehitys, liikenneyhteyksien parantaminen);

b)

infrastruktuuri on tarpeen ja oikeasuhteinen vahvistetun tavoitteen kannalta;

c)

infrastruktuurin käyttöön liittyvät odotukset ovat tyydyttävät keskipitkällä aikavälillä, erityisesti kun niitä verrataan jo olemassa olevan infrastruktuurin käyttöön;

d)

kaikilla mahdollisilla käyttäjillä on tasavertainen ja syrjimätön oikeus infrastruktuurin käyttöön ja

e)

tuki ei vaikuta kaupan kehitykseen tavalla, joka on ristiriidassa unionin etujen kanssa.

(42)

Lisäksi lentoasemille myönnettävällä valtiontuella olisi muiden valtiontukien tavoin oltava kannustava vaikutus ja sen olisi oltava välttämätöntä ja oikeassa suhteessa oikeutettuun tavoitteeseen, jotta se soveltuisi sisämarkkinoille.

(43)

Aloituspäätöksessä todettiin siitä, vastaako infrastruktuurin rakentaminen ja käyttö jotakin selkeästi määriteltyä yleishyödyllistä tavoitetta, että Zweibrückenin lentoaseman avulla parannetaan yhteyksiä siihen Rheinland-Pfalzin osavaltion osaan, jossa lentoasema sijaitsee. Siinä muistutettiin myös Saksan antamista tiedoista, joiden mukaan lentoasema edistää alueen taloudellista kehitystä. Aloituspäätöksessä kuitenkin muistutettiin myös, että lentoasema aloitti kaupalliset lentoliikennepalvelut vasta vuonna 2006 ja että muut lentoasemat, ennen kaikkea Saarbrückenin lentoasema, sijaitsevat sen läheisyydessä ja tarjoavat yhteyksiä alueelle. Jälkimmäisen toteamuksen perusteella aloituspäätöksessä esitettiin epäilyjä siitä, vastasiko Zweibrückenin lentoasemainfrastruktuurin julkinen rahoitus jotakin yleishyödyllistä tavoitetta vai luoko se vain päällekkäistä infrastruktuuria alueella jo käytössä olevan infrastruktuurin kanssa.

(44)

Infrastruktuurin tarpeellisuudesta ja oikeasuhteisuudesta Saksa oli todennut, että vain ne investoinnit oli toteutettu, jotka olivat välttämättömiä sen varmistamiseksi, että lentoasema täytti kaikki asianmukaiset turvallisuusvaatimukset. Aloituspäätöksessä kuitenkin pantiin merkille, että Zweibrückenin lentoasema sijaitsi niin lähellä Saarbrückenin lentoasemaa, että ne oletettavasti kilpailivat keskenään. Myös muut lentoasemat saattaisivat kilpailla suoraan Zweibrückenin lentoaseman kanssa, erityisesti rahti- tai lomaliikenteen osalta. Näin ollen aloituspäätöksessä esitettiin epäilyjä siitä, oliko Zweibrückenin lentoaseman infrastruktuuri tarpeen ja oikeasuhteinen ilmoitettuun tavoitteeseen nähden.

(45)

Infrastruktuuriin liittyvien odotusten osalta aloituspäätöksessä palautettiin mieleen Saksan selvitys, jonka mukaan matkustajamäärien odotettiin kasvavan noin 335 000:een vuonna 2015 ja mahdollisesti yli 1 000 000:aan vuoteen 2025 mennessä. Saksa oli myös ilmoittanut, että se odotti Zweibrückenin lentoaseman alkavan kannattaa vuoteen 2015 mennessä. Aloituspäätöksessä kuitenkin huomautettiin, että Zweibrückenin lentoaseman tappiot olivat kasvaneet kaupallisen lentoliikenteen alettua vuonna 2006, mikä asettaa kyseenalaiseksi lentoaseman kyvyn tuottaa voittoa tulevaisuudessa. Näitä epäilyjä vahvistaa Saarbrückenin lentoaseman läheinen sijainti, sillä se voisi kilpailla samoista matkustajista Zweibrückenin lentoaseman kanssa. Tämän perusteella aloituspäätöksessä esitettiin epäilyjä lentoasemainfrastruktuurin käyttöön liittyvistä odotuksista keskipitkällä aikavälillä.

(46)

Aloituspäätöksessä esitettiin lopuksi epäilyjä siitä, onko kaikilla mahdollisilla käyttäjillä tasavertainen ja syrjimätön oikeus infrastruktuurin käyttöön. Aloituspäätöksessä pohdittiin myös, vaikuttaako muun muassa Zweibrückenin ja Saarbrückenin lentoasemien läheinen sijainti kaupan kehitykseen tavalla, joka on ristiriidassa unionin etujen kanssa.

3.1.2.2    Toimintatuki

Tuen olemassaolo

(47)

Aloituspäätöksessä muistutettiin aluksi siinä aiemmin esitetystä päätelmästä, jonka mukaan sekä FGAZ että FZG ovat SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja yrityksiä. Siinä muistutettiin myös, että koska pääomanlisäykset tulivat suoraan viranomaisilta, niissä on kyse valtion varojen siirtämisestä ja ne ovat valtion toimenpiteitä. Kun otetaan lisäksi huomioon, että toimintatuki vapauttaa tuensaajan osasta sen liiketoimintaan liittyviä kuluja, pääomanlisäyksistä koitui FGAZ:lle ja FZG:lle taloudellista etua, jota ne eivät olisi saaneet tavanomaisissa markkinaolosuhteissa. Lopuksi siinä muistutettiin, että toimintatuki voi vääristää kilpailua ja vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan samalla tavoin kuin infrastruktuuri-investointien julkinen rahoitus. Lopuksi siinä todettiin, että pääomanlisäyksistä muodostuva tuki FGAZ:n ja FZG:n hyväksi oli valtiontukea.

Soveltuvuus sisämarkkinoille – Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskeva päätös

(48)

Saksa oli väittänyt, että Zweibrückenin lentoaseman tehtäväksi oli annettu yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun tarjoaminen, ettei toimintatuki kuulunut ilmoitusvelvollisuuden piiriin ja että se soveltui sisämarkkinoille yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä palveluista vuonna 2005 tehdyn päätöksen (15) perusteella. Aloituspäätöksessä huomautettiin ensin, että Zweibrückenin lentoasema palveli enintään 1 000 000:aa matkustajaa vuodessa ja täytti siten yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä palveluista vuonna 2005 tehdyn päätöksen 2 artiklan 1 kohdan d alakohdassa säädetyn edellytyksen, ja esitettiin sitten epäilyjä sen suhteen, onko lentoaseman pitäminen yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu.

(49)

Aloituspäätöksessä hylättiin erityisesti Saksan väite, jonka mukaan alueen alue- ja talouskehityksen edistäminen oli riittävä peruste sille, että koko lentoasematoiminta voitiin luokitella yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyväksi palveluksi. Aloituspäätöksessä korostettiin, että alueella toimi jo riittävästi muita lentoasemia ja ettei siksi ollut selvää, miksi Zweibrückenin lentoaseman tehtäväksi pitäisi antaa yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän lentoasemapalvelun tarjoaminen.

(50)

Aloituspäätöksessä selitettiin myös, että käytettävissä olevien tietojen mukaan ei ollut selvää, täyttyivätkö yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä palveluista vuonna 2005 tehdyn päätöksen 4 artiklassa säädetyt edellytykset. Lentoliikennelupia koskevan asetuksen (Luftverkehrs-Zulassungs-Ordnung, jäljempänä ’LuftVZO’) 45 §:n mukainen lentoaseman pitämistä koskeva yleisvelvoite ei täyttänyt yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä palveluista vuonna 2005 tehdyn päätöksen 4 artiklassa lueteltuja edellytyksiä, ja tämä velvoite poistuisi joka tapauksessa, jos lentoasema päätettäisiin sulkea. Lisäksi siinä huomautettiin, että puuttuvien tietojen takia komissio ei ollut voinut arvioida yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä palveluista vuonna 2005 tehdyn päätöksen 5 artiklan noudattamista.

(51)

Aloituspäätöksessä huomautettiin lopuksi, että koska yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä palveluista vuonna 2012 tehdyssä päätöksessä (16) myönnettiin poikkeus valtiontukea koskevasta ilmoitusvaatimuksesta ainoastaan niille lentoasemille, joiden matkustajamäärä on enintään 200 000, Zweibrückenin lentoasemalle myönnetty tuki olisi ilmoitettava komissiolle 31 päivästä tammikuuta 2014, vaikka sitä voitaisiin pitää yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä palveluista vuonna 2005 tehdyn päätöksen mukaisena.

Soveltuvuus sisämarkkinoille – Vuoden 2005 ilmailusuuntaviivat

(52)

Aloituspäätöksessä muistutettiin, että toimintatuki ei yleensä sovellu sisämarkkinoille ja että sitä voidaan pitää sisämarkkinoille soveltuvana vain poikkeuksellisesti tiukkojen edellytysten täyttyessä. Vuoden 2005 ilmailusuuntaviivojen 27 kohdan mukaan toimintatuki voidaan katsoa sisämarkkinoille soveltuvaksi vain unionin kaikkein epäsuotuisimmilla alueilla sijaitsevien lentoasemien tapauksessa, toisin sanoen niiden lentoasemien, jotka kuuluvat SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan a alakohdan soveltamisalaan, sekä kaikkein syrjäisimmillä ja harvaan asutuilla alueilla sijaitsevien lentoasemien tapauksessa. Siinä huomautettiin, ettei Zweibrückenin lentoasema sijainnut millään mainitun kaltaisista alueista, joten tukea ei voitu pitää sisämarkkinoille soveltuvana suuntaviivojen 27 kohdan mukaisesti.

(53)

Siitä mahdollisuudesta, että toimintatuki voitaisiin katsoa sisämarkkinoille soveltuvaksi vuoden 2005 ilmailusuuntaviivojen 4.2 jakson nojalla, aloituspäätöksessä huomautettiin, että kyseisessä jaksossa esitetyt soveltuvuusedellytykset vastaavat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä palveluista vuonna 2005 tehdyssä päätöksessä lueteltuja edellytyksiä. Komission esitettyä alustavan päätelmän, että yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä palveluista vuonna 2005 tehdyn päätöksen edellytykset eivät täyttyneet, se teki saman päätelmän vuoden 2005 ilmailusuuntaviivoihin sisältyvistä edellytyksistä.

(54)

Aloituspäätöksessä todettiin myös lopuksi, että vuoden 2005 ilmailusuuntaviivojen 4.2 jaksoon sisältyviä sääntöjä täydennetään 31 päivästä tammikuuta 2012 alkaen yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen vuoden 2012 puitteiden (17) määräyksillä. Näin ollen sellaisen julkisen rahoituksen, joka kuuluu yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä palveluista vuonna 2005 tehdyn päätöksen, mutta ei yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä palveluista vuonna 2012 tehdyn päätöksen soveltamisalaan, on 31 päivästä tammikuuta 2014 täytettävä sekä vuoden 2005 ilmailusuuntaviivojen 4.2 jakson että yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen vuoden 2012 puitteiden määräykset.

Soveltuvuus sisämarkkinoille – Pelastamis- ja rakenneuudistustukea koskevat suuntaviivat

(55)

Aloituspäätöksessä kommentoitiin lopuksi vielä pääomanlisäysten mahdollista soveltuvuutta sisämarkkinoille pelastamis- ja rakenneuudistustukea koskevien suuntaviivojen (18) perusteella. Siinä pantiin merkille, että koska lentoasema aloitti kaupallisen toimintansa vasta vuonna 2006, sen voitiin katsoa olevan pelastamis- ja rakenneuudistustukea koskevissa suuntaviivoissa tarkoitettu ”uusi yritys” ja jäävän näin ollen niiden soveltamisalan ulkopuolelle. Siinä huomautettiin myös, ettei ollut esitetty rakenneuudistussuunnitelmaa, jonka perusteella tukea olisi voitu myöntää.

(56)

Saatavilla olevien tietojen perusteella pääteltiin tämän vuoksi, ettei FZG:lle/FGAZ:lle myönnettyä toimintatukea voitu pitää sisämarkkinoille soveltuvana.

3.2   PANKKILAINAAN LIITTYVÄ MAHDOLLINEN TUKI JA OSALLISTUMINEN RHEINLAND-PFALZIN OSAVALTION SISÄISEEN YHTEISRAHASTOON

3.2.1   TOIMENPITEEN YKSITYISKOHTAINEN KUVAUS

(57)

FZG sai 20 päivänä lokakuuta 2009 Sparkasse Südwestpfalzilta […] miljoonan euron lainan. Lainan vuosikorko oli aluksi 2,05 prosenttia 15 päivään lokakuuta 2012, minkä jälkeen osapuolet saattoivat neuvotella uusista lainaehdoista. Rheinland-Pfalzin osavaltio takasi FZG:n lainan 100-prosenttisesti vaatimatta vastineeksi takuumaksua tai vakuutta.

(58)

FGAZ:lla on myös ollut 26 päivästä helmikuuta 2003 lähtien oikeus osallistua Rheinland-Pfalzin osavaltion valtiovarainministeriön perustamaan yhteisrahastoon (toisin sanoen yhteisrahoitukseen). Yhteisrahasto on jälleenrahoitusmekanismi sellaisille yrityksille, joiden osakkeista osavaltio omistaa vähintään 50 prosenttia.

(59)

FGAZ saattoi 16 päivästä tammikuuta 2009 alkaen nostaa yhteisrahastosta lainaa enintään 3,5 miljoonaa euroa, ja 1 päivänä lokakuuta 2009 alkaen lainamäärä korotettiin kuuteen miljoonaan euroon. FGAZ:n ei tarvitse antaa vakuutta, korkona käytetään päiväkorkoa ja FGAZ maksaa lainat takaisin maksuvalmiutensa mukaan.

(60)

Saksa selitti yhteisrahaston toimivan seuraavasti: FGAZ pyytää yhteisrahastosta varoja maksuvalmiutensa varmistamiseksi ja osavaltio antaa kyseiset varat yhteisrahastosta. Lainasta veloitetaan markkinaehtoinen päiväkorko. Jos yhteisrahaston tase on negatiivinen, osavaltio täydentää sitä ottamalla markkinaehtoisia lainoja omissa nimissään. Saksa selitti myös, että osavaltio siirtää olennaisilta osin pääomamarkkinoilta saamansa lainaehdot yhteisrahaston jäsenille, jolloin siihen osallistuvien yritysten – yritysten, joissa osavaltiolla on osake-enemmistö – on mahdollista saada uutta rahoitusta osavaltion kanssa samoin ehdoin.

(61)

Saksan mukaan FGAZ:n tase yhteisrahastossa oli toukokuuhun 2006 saakka aina positiivinen ja kääntyi vasta sen jälkeen negatiiviseksi. Saksa toimitti taulukossa 5 esitetyt tiedot FGAZ:n taseesta yhteisrahastossa vuosina 2006–2009.

Taulukko 5

FGAZ:n tase yhteisrahastossa vuosina 2006–2009

Vuosi

Talletukset

Nostot

Tase 31.12.

2006

(…)

(…)

(…)

2007

(…)

(…)

(…)

2008

(…)

(…)

(…)

2009

(…)

(…)

(…)

3.2.2   SYYT MUODOLLISEN TUTKINTAMENETTELYN ALOITTAMISEEN

3.2.2.1    Tuen olemassaolo

(62)

Aloituspäätöksessä todettiin aluksi, että FZG ja FGAZ ovat SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja yrityksiä. Sen jälkeen siinä huomautettiin, että takaus ja yhteisrahasto olivat valtion toimenpiteitä ja myönnettiin valtion varoista. Aloituspäätöksessä pyydettiin kuitenkin Saksalta lainan osalta lisätietoa siitä, oliko Sparkasse Südwestpfalzin, joka on julkinen pankki, myöntämä laina valtion toimenpide.

(63)

Aloituspäätöksessä sovellettiin markkinataloustoimijatestiä sen määrittämiseksi, oliko FZG/FGAZ saanut etua lainasta, takauksesta tai yhteisrahastosta. Siinä todettiin, että lainan ja yhteisrahaston osalta sen oli arvioitava, olivatko ne kumpikin vuoden 2008 viitekorkotiedonannossa (19) vahvistettujen edellytysten mukaisia. Koska asianomaisesta viitekorosta ei ollut annettu tietoa, komissio pyysi Saksaa toimittamaan kaikki tarvittavat tiedot sen arvioimiseksi, täyttivätkö laina ja yhteisrahasto vuoden 2008 viitekorkotiedonannossa vahvistetut edellytykset.

(64)

Aloituspäätöksessä todettiin Rheinland-Pfalzin osavaltion antamasta takauksesta, että riippumatta siitä, oliko takaus valtiontukea, sitä oli arvioitava takaustiedoksiannon (20) perusteella. Aloituspäätöksessä pantiin merkille, ettei riittäviä tietoja ollut saatavilla, joten siinä pyydettiin Saksaa toimittamaan kaikki tarvittavat tiedot takauksen arvioimiseksi takaustiedoksiannon perusteella.

(65)

Aloituspäätöksessä todettiin seuraavaksi, että koska laina, takaus ja yhteisrahasto olivat vain FGAZ:n/FZG:n saatavilla, ne olivat valikoivia. Siinä todettiin myös, että – samoin kuin infrastruktuurin julkisen rahoituksen ja toimintatuen tapauksissa – ei voitu sulkea pois sitä, että laina, takaus ja yhteisrahasto vääristivät kilpailua.

(66)

Näin ollen aloituspäätöksessä pääteltiin saatavilla olevien tietojen perusteella, että laina, valtiontakaus ja yhteisrahasto olivat SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea. Kyseisten toimenpiteiden mahdollista soveltuvuutta sisämarkkinoille ei arvioitu.

3.3   RYANAIRILLE, GERMANWINGSILLE JA TUIFlyLLE LENTOASEMAMAKSUISTA MYÖNNETYT ALENNUKSET

3.3.1   TOIMENPITEEN YKSITYISKOHTAINEN KUVAUS

(67)

Saksan esittämä maksutariffi tuli voimaan 1 päivänä lokakuuta 2005. Kyseisen tariffin mukaan laskeutumismaksut määräytyvät lentokoneen suurimman lentoonlähtöpainon ja matkustajamäärän mukaan. Sellaisten reittilentojen osalta, joilla aluksessa on yli 50 matkustajaa, peritään kuitenkin 6 euron kiinteämääräinen matkustajakohtainen maksu. Tämä kiinteä määrä kattaa kaikki lentoasemamaksut, mukaan lukien 3,58 euron turvapalvelumaksu.

(68)

Useita alennuksia voidaan myöntää seuraavien edellytysten mukaisesti:

a)

Uudet reittiliikennelennot: lentoasema myöntää 100 prosentin alennuksen laskeutumis-, huolinta- ja matkustajamaksuista 12 kuukauden ajan kaikille uutta Zweibrückenistä lähtevää reittiä käyttäville lentoyhtiöille edellyttäen, että uuteen kohteeseen lennetään kesäaikataulun mukaan päivittäin ja talviaikataulun mukaan vähintään kolmesti viikossa. Jos lentoyhtiö sijoittaa lentokoneen lentoasemalle, 100 prosentin alennusta voidaan jatkaa kuudella lisäkuukaudella.

b)

Uudet tilausliikennelennot: lentoasema myöntää 100 prosentin alennuksen laskeutumis-, huolinta- ja matkustajamaksuista kaikille lentoyhtiöille, jotka ovat aloittaneet toimintansa Zweibrückenistä, 100 000 matkustajan rajaan saakka; näin ollen näistä 100 000 ensimmäisestä matkustajasta ei peritä laskeutumis-, huolinta- tai matkustajamaksuja. Lentoyhtiön on liikennöitävä uuteen kohteeseen kesäaikataulun mukaan päivittäin ja talviaikataulun mukaan vähintään kolme kertaa viikossa. Lentoyhtiöille, jotka täyttävät tietyt lisäedellytykset – kuten lisäävät vuorotiheyttään 50–100 prosenttia kahden peräkkäisen kesäkauden aikana ja saavuttavat tietyn matkustajamäärien raja-arvon – myönnetään vielä 100 prosentin alennus 50 000–100 000 lisämatkustajasta.

3.3.1.1    Germanwingsin maksamat maksut

(69)

Elo-/syyskuussa 2006 Germanwings ja FZG tekivät sopimuksen Zweibrückenin ja Berliinin Schönefeldin välisen reitin perustamisesta syyskuusta 2006 alkaen. Sopimuksessa määrättiin […] euron matkustajakohtainen maksu, joka kattaa laskeutumisen, pysäköinnin sekä matkustaja- ja turvapalvelumaksut. Maksuja alennettiin […] ensimmäisen toimintavuoden osalta. Germanwings maksoi 16 päivästä syyskuuta 2007 […] euroa matkustajaa kohti, kun taas 1 päivästä tammikuuta 2008 maksua alennettiin […] euroon matkustajaa kohti. Germanwings lopetti liikennöinnin Zweibrückenissä 9 päivänä tammikuuta 2011.

3.3.1.2    TUIFlyn maksamat maksut

(70)

Saksa teki FZG:n ja TUIFlyn välisen sopimuksen, jonka mukaan TUIFlyn oli maksettava kiinteä […] euron matkustajakohtainen maksu, joka kattoi kaikki asiaankuuluvat maksut. Se ilmoitti kuitenkin myös, että TUIFly vapautetaan kaikista maksuista ensimmäisten […] matkustajan osalta. Sen jälkeen kun tämä matkustajamäärä oli saavutettu 1 päivänä elokuuta 2010, TUIFly maksoi […] kiinteän matkustajakohtaisen maksun.

3.3.1.3    Ryanairin maksamat maksut

(71)

Ryanair liikennöi Zweibrückenin ja Lontoon Stanstedin välisellä reitillä 28 päivän lokakuuta 2008 ja 22 päivän syyskuuta 2009 välisenä aikana. Ensimmäisenä toimintavuonna FZG ja Ryanair olivat sopineet […]. Ryanair puolestaan sitoutui saavuttamaan vuosittain vähintään […] matkustajan rajan. Saksan mukaan Ryanair maksoi […].

3.3.1.4    Germanwingsin, TUIFlyn ja Ryanairin saamat palvelut

(72)

FZG:n ja useiden lentoyhtiöiden välisiin sopimuksiin sisältyy lisäpalveluja ja -maksuja koskeva osio. Taulukossa 6 on vertailtu tärkeimpiä lisäpalveluja ja edellä mainituilta lentoyhtiöiltä veloitettuja maksuja.

Taulukko 6

Lisäpalvelut ja -maksut

Palvelu

Hinta – TUIFly

Hinta – Germanwings

Hinta – Ryanair

Ilmakäynnistinlaitteisto

(…)

(…)

(…)

Maakäyttölaite

(…)

(…)

(…)

Lentokoneen siivous (vakio)

(…)

(…)

(…)

Lentokoneen siivous (pysähdys yön yli)

(…)

(…)

(…)

Lentokoneen jäänpoisto

(…)

(…)

(…)

Neste- ja vesijärjestelmien jäänpoisto

(…)

(…)

(…)

Seinämainostila

(…)

(…)

(…)

Autonvuokrauspiste

(…)

(…)

(…)

Tilapäisen teknisen kunnossapitohenkilöstön pääsy lentokonehalliin

(…)

(…)

(…)

Vähintään neljä lehdistötilaisuutta vuodessa

(…)

(…)

(…)

Lentoaseman järjestämät kaksi vuotuista matkaa toimittajille

(…)

(…)

(…)

Tietokoneet, tulostimet, faksit ja SITAn laitteet

(…)

(…)

(…)

3.3.2   SYYT MUODOLLISEN TUTKINTAMENETTELYN ALOITTAMISEEN

3.3.2.1    Tuen olemassaolo

(73)

Aloituspäätöksessä huomautettiin aluksi, että koska FZG, joka antoi useille lentoyhtiöille alennusta lentoasemamaksuista, oli kokonaan valtion omistuksessa ja määräysvallassa, mainitut alennukset oli katsottava valtion varoista myönnetyiksi. Lisäksi siinä katsottiin, että valtio oli hyvin todennäköisesti osallistunut varsinaiseen sopimusten tekemiseen eri lentoyhtiöiden kanssa ja että asiasta vastaavan valvontaviranomaisen oli hyväksyttävä lentoaseman maksutariffi, joten alennusten myöntäminen lentoasemamaksuista eri lentoyhtiöille oli valtion toimenpide.

(74)

Aloituspäätöksessä muistutettiin, että sen selvittämiseksi, saivatko lentoyhtiöt etua alennuksista, oli arvioitava, toimiko FZG markkinataloustoimijan tavoin myöntäessään alennukset. Markkinataloustoimijan testin läpäisemiseksi oli tarpeen osoittaa, että alennusten myöntämispäätös perustui järkevään taloudelliseen logiikkaan ja paransi lentoaseman kannattavuutta. Lisäksi tietyn lentoaseman kanssa tehtyyn sopimukseen liittyvät lentoaseman tuotot eivät saaneet alittaa kyseiselle lentoyhtiöille lentoasemapalvelujen tarjoamisesta koituvia kustannuksia.

(75)

Aloituspäätöksessä todettiin, ettei ollut mitään tietoa siitä, että Saksa olisi verrannut asianomaisten lentoasemasopimusten kustannuksia ja tuottoja sopimusten voimassaoloaikana. Se oli ainoastaan laatinut keskipitkän aikavälin liiketoimintasuunnitelman vuosiksi 2011–2015. Tällä perusteella aloituspäätöksessä pidettiin kyseenalaisena sitä, riittivätkö lentoyhtiöiden kanssa tehdyistä sopimuksista saadut tulot kattamaan lentoasemapalvelujen tarjoamiseen liittyvät kulut. Päätöksessä todettiin, että FZG:n tappiot olivat lisääntyneet sen aloitettua kaupallisen toimintansa ja ettei sopimuksissa ollut muissa sopimuksissa yleistä lauseketta, jonka mukaan FZG voisi periä takaisin antamansa alennukset, jos lentoyhtiöt päättäisivät lopettaa liikennöinnin Zweibrückenistä.

(76)

Aloituspäätöksessä todettiin myös, että jos Zweibrückenin lentoasema olisi toiminut markkinataloustoimijan tavoin, sen olisi pitänyt harkita, tulisiko lentoaseman sulkeminen halvemmaksi kuin sen toiminnan jatkaminen. Siinä pyydettiin Saksaa antamaan tietoa lentoaseman sulkemiskustannuksista verrattuna sen toiminnan jatkamisesta aiheutuviin kustannuksiin. Aloituspäätöksessä huomautettiin lopuksi, että alennuksiin näyttivät sisältyvän turvapalvelumaksut, jotka FZG joutui maksamaan turvapalveluyritykselle. Siinä huomautettiin, että lentoyhtiöt saivat etua hinnoista, joita niiltä perittiin mutta joista FZG ei voinut periä takaisin edellä mainittuja kustannuksia. Lopuksi aloituspäätöksessä esitettiin vakavia epäilyjä siitä, olivatko useille lentoyhtiöille myönnetyt alennukset markkinataloustoimijaperiaatteen mukaisia.

(77)

Kun otetaan vielä huomioon, että lentoyhtiöt toimivat kilpailuun perustuvilla markkinoilla ja että niille myönnettyjen etujen ansiosta ne voisivat vahvistaa asemiaan kyseisillä markkinoilla, aloituspäätöksessä todettiin, että maksuista annettu alennus todennäköisesti vaikuttaisi jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja vääristäisi tai uhkaisi vääristää kilpailua.

(78)

Aloituspäätöksessä tehdyn alustavan päätelmän mukaan alennetut maksut olivat asianomaisille lentoyhtiöille (Germanwings, TUIFly ja Ryanair) myönnettyä valtiontukea.

3.3.2.2    Soveltuvuus sisämarkkinoille

(79)

Aloituspäätöksessä arvioitiin, voitaisiinko alennettuja maksuja pitää vuoden 2005 ilmailusuuntaviivojen 5 jakson mukaisena aloitustukena. Komissio esitti arviossaan epäilyjä sen suhteen, täyttyivätkö aloitustuen sisämarkkinoille soveltuvuutta koskevat ehdot.

(80)

Aloituspäätöksessä todettiin erityisesti seuraavaa:

a)

Ei ollut varmaa, täyttivätkö alennetut maksut vuoden 2005 ilmailusuuntaviivojen 79 kohdan c alakohdan ehdot, koska ei ollut selvää, olivatko alennukset sidottuja matkustajamäärien kasvuun, ja jos olivat, niin miten.

b)

Ei ollut varmaa, täyttivätkö alennetut maksut vuoden 2005 ilmailusuuntaviivojen 79 kohdan d alakohdan ehdot, koska ei ollut selvää, olivatko alennukset asteittain väheneviä ja ajallisesti rajoitettuja.

c)

Ei ollut varmaa, täyttivätkö alennetut maksut vuoden 2005 ilmailusuuntaviivojen 79 kohdan e alakohdan ehdot, koska ei ollut selvää, mitä kustannuksia alennetut maksut kattoivat.

d)

Ei ollut varmaa, täyttivätkö alennetut maksut vuoden 2005 ilmailusuuntaviivojen 79 kohdan f alakohdan ehdot, koska toimenpide ei vaikuttanut liittyvän tukikelpoisiin kustannuksiin.

e)

Ei ollut varmaa, täyttivätkö alennetut maksut vuoden 2005 ilmailusuuntaviivojen 79 kohdan h alakohdan ehdot, koska ei ollut mitään tietoa siitä, että FZG oli julkistanut aikomuksensa myöntää alennukset ja tarjonnut niitä myös muille lentoyhtiöille.

f)

Ei ollut varmaa, täyttivätkö alennetut maksut vuoden 2005 ilmailusuuntaviivojen 79 kohdan i alakohdan ehdot, koska tuettujen reittien kannattavuudesta ei ollut esitetty liiketoimintasuunnitelmia eikä ollut selvää, oliko etu vaikuttanut kilpaileviin reitteihin.

g)

Ei ollut varmaa, täyttivätkö alennetut maksut vuoden 2005 ilmailusuuntaviivojen 79 kohdan j alakohdan ehdot, koska ei ollut tietoa siitä, että siinä edellytetty luettelo olisi laadittu.

h)

Ei ollut varmaa, täyttivätkö alennetut maksut vuoden 2005 ilmailusuuntaviivojen 79 kohdan k ja l alakohdan ehdot, ja

i)

ei ollut varmaa, täyttivätkö alennetut maksut vuoden 2005 ilmailusuuntaviivojen 80 kohdan ehdot, koska ei ollut selvää, kasautuivatko alennetut maksut muuntyyppisten tukien kanssa.

(81)

Komissio teki lopuksi alustavan päätelmän, ettei alennettuja maksuja voitu pitää sisämarkkinoille soveltuvana aloitustukena, koska ne eivät täytä kaikkia vuoden 2005 ilmailusuuntaviivojen 5 jaksossa lueteltuja edellytyksiä.

3.4   MARKKINOINTISOPIMUKSET RYANAIRIN JA AMS:N KANSSA

3.4.1   TOIMENPITEEN YKSITYISKOHTAINEN KUVAUS

(82)

Ryanairin ja sen tytäryhtiön AMS:n kanssa tehtiin kaksi markkinointipalvelusopimusta. Ryanairin ja FZG:n ensimmäisen sopimuksen perusteella FZG maksoi Ryanairille […] euroa useista Ryanairin toteuttamista markkinointitoimista.

(83)

Toisen sopimuksen tekivät 6 päivänä lokakuuta 2008 Rheinland-Pfalzin osavaltio, jota edusti talous-, liikenne, maatalous- ja viininviljelyasioista vastaava ministeriö, ja AMS. FGAZ ja FZG eivät kumpikaan ole kyseisen sopimuksen osapuolia. AMS toteutti sopimuksen perusteella useita markkinointitoimia esimerkiksi lisäämällä linkkejä osavaltion määräämille verkkosivuille Ryanairin verkkosivustolla ja sisällyttämällä Rheinland-Pfalzin osavaltiota koskevia lyhyitä tekstejä Ryanairin verkkosivustolle. Osavaltio maksoi ensimmäisen vuoden aikana AMS:lle yhteensä […] euroa, kun taas seuraavana vuonna palveluja oli tarkoitus supistaa, ja osavaltion olisi ollut maksettava […] euroa.

(84)

Koska Ryanair lopetti edestakaiset lennot Zweibrückeniin alle vuoden kuluttua, toiseksi vuodeksi tehty markkinointipalvelusopimus lopulta irtisanottiin ja hintaa alennettiin ensimmäisen vuoden osalta […] sovitusta hinnasta. Käytännössä Rheinland-Pfalzin osavaltio maksoi AMS:lle markkinointipalveluista yhteensä 320 833 euroa. Näyttää siltä, että AMS toteutti kaikki sovitut toimet.

3.4.2   SYYT MUODOLLISEN TUTKINTAMENETTELYN ALOITTAMISEEN

3.4.2.1    Tuen olemassaolo

(85)

Aloituspäätöksessä huomautettiin ensiksi, että Rheinland-Pfalzin osavaltion AMS:lle/Ryanairille maksamiin maksuihin on käytetty valtion varoja ja kyseessä on siksi valtion toimenpide. Rheinland-Pfalzin osavaltion maksama hinta merkitsee valtion varojen menetystä siltä osin kuin se ylitti AMS:n/Ryanairin toteuttamien palvelujen taloudellisen arvon.

(86)

Sen arvioimiseksi, saivatko AMS/Ryanair markkinointipalvelusopimuksista etua, komission oli jälleen sovellettava markkinataloustoimijaperiaatetta. Se huomautti, että Zweibrückenin lentoasemalla vain Ryanair oli saanut niin paljon markkinointitukea, että maksut eivät tosiasiassa määräytyneet niiden markkinointitoimenpiteiden mukaan, joiden vaikutus oli mitattavissa (kuten matkustajamäärien kasvu). Lisäksi komissio totesi, ettei tiedetty, käyttikö Rheinland-Pfalzin osavaltio minkäänlaista määräysvaltaa AMS:n/Ryanairin tarjoamien markkinointipalvelujen suhteen. Aloituspäätöksessä huomautettiin vielä, että markkinointipalvelusopimus oli selvästi sidottu Zweibrückenin ja Lontoon Stanstedin väliseen reittiin, joten sitä voitiin pitää kannustimena tälle Ryanairin lokakuussa 2008 perustamalle uudelle reitille. Kun otetaan huomioon, että Ryanair hyötyi markkinointitoimista suoraan, aloituspäätöksessä todettiin, että Ryanairin olisi pitänyt kattaa ainakin osa niihin liittyvistä kustannuksista. Lopuksi komissio epäili, ettei Rheinland-Pfalzin osavaltio ollut toiminut markkinataloustoimijan tavoin ja että se oli siten antanut AMS:lle/Ryanairille etua.

(87)

Koska markkinointitukea myönnettiin vain AMS:lle/Ryanairille, oli selvää, että toimenpide oli valikoiva. Samoista syistä, joita oli esitetty alennettujen lentoasemamaksujen osalta, aloituspäätöksessä todettiin myös, että toimenpide vaikutti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja vääristi tai uhkasi vääristää kilpailua. Siksi siinä todettiin, että markkinointituki oli SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

3.4.2.2    Soveltuvuus sisämarkkinoille

(88)

Aloituspäätöksessä arvioitiin, voitaisiinko AMS:lle/Ryanairille myönnettyä markkinointitukea pitää vuoden 2005 ilmailusuuntaviivojen 5 jakson mukaisena aloitustukena. Komissio esitti arviossaan epäilyjä sen suhteen, täyttyivätkö aloitustuen sisämarkkinoille soveltuvuutta koskevat ehdot. Syyt olivat olennaisilta osin samoja kuin ne, joita lueteltiin edellä tämän päätöksen johdanto-osan 80 kappaleessa, joka koskee alennettujen maksujen soveltuvuutta sisämarkkinoille. Siksi komissio päätteli, ettei markkinointituki ole sisämarkkinoille soveltuvaa aloitustukea.

4.   SAKSAN ESITTÄMÄT HUOMAUTUKSET

4.1   RHEINLAND-PFALZIN OSAVALTION/ZEF:N ZWEIBRÜCKENIN LENTOASEMALLE MYÖNTÄMÄ JULKINEN RAHOITUS

4.1.1   INFRASTRUKTUURI

4.1.1.1    Tuen olemassaolo

Taloudellinen toiminta ja edut

(89)

Saksan viranomaiset huomauttivat aluksi, etteivät ne olleet komission kanssa samaa mieltä siitä, että lentoasemainfrastruktuurin rakentaminen on taloudellista toimintaa. Saksa korosti, että komissio viittasi ensisijaisesti unionin yleisen tuomioistuimen tuomioon asiassa Leipzig-Halle, ja huomautti, että muutoksenhaku tuomioon oli edelleen vireillä unionin tuomioistuimessa ja että se esittäisi kantansa vasta unionin tuomioistuimen annettua ratkaisunsa.

(90)

Saksan viranomaiset väittivät toiseksi, ettei yksikään infrastruktuuri-investoinneista, jotka tehtiin ennen vuotta 2006, jolloin Zweibrückenin lentoasema aloitti toimintansa, kuulunut valtiontukisääntöjen soveltamisalaan. Lentoasemaa käytettiin vuoteen 2006 saakka vain yleis- ja sotilasilmailutarkoituksiin, ja Saksan viranomaiset väittivät, että lentoasemapalvelujen tarjoaminen kyseisiin tarkoituksiin ei ollut taloudellista toimintaa. Ne vakuuttivat joka tapauksessa, että koska Zweibrückenin lentoaseman toiminta oli vuoteen 2006 saakka pienimuotoista (vuotuinen matkustajamäärä oli vuoteen 2006 enintään 30 000), julkinen rahoitus ei vääristänyt tai uhannut vääristää kilpailua eikä vaikuttanut jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(91)

Saksan viranomaiset ilmoittivat kolmanneksi, että valtaosa julkisilla avustuksilla tuetuista investoinneista kuului yleisen edun piiriin. Ne korostivat, että useimmat investoinnit olivat tarpeen lentoasematoiminnan turvallisuuden takaamiseksi (erityisesti asiasta vastaavan turvallisuusviranomaisen antaman määräyksen ja lentäjäyhdistys Cockpitin tekemien valitusten jälkeen). Kaikkien lentoasematoiminnan turvallisuuden varmistamiseen liittyvien toimenpiteiden katsottiin näin ollen kuuluvan yleisen edun piiriin.

(92)

Saksa vastusti voimakkaasti käsitystä, jonka mukaan kaikki yleisen edun piiriin kuuluvat toimenpiteet saattaisivat, vaikkakin vain osittain, antaa etua kyseessä olevalle lentoasemalle, ellei rahoitusta myönnetty syrjimättömin perustein kaikille muille saman jäsenvaltion lentoasemille. Saksa väitti, ettei yleisen edun piiriin kuuluvien toimenpiteiden rahoittaminen ollut valtiontukea riippumatta siitä, vastasivatko tällaisten toimenpiteiden kustannuksista yksi lentoasema vai kaikki lentoasemat. Tässä suhteessa käsitettä ”yleisen edun piiriin” olisi tulkittava yhdenmukaisesti, etenkin kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden tästä käsitteestä esittämät erilaiset määritelmät.

(93)

Saksa esitti luettelon vuosina 2006–2009 tehdyistä investoinneista, jotka liittyivät yleisen edun piiriin kuuluviin toimenpiteisiin (vertailun vuoksi kokonaisinvestointien määrä kyseisellä ajanjaksolla oli 22 476 812 euroa).

Taulukko 7

Yleiskatsaus Saksan ilmoittamista yleisen edun piiriin kuuluvista kustannuksista  (21)

 

Toimenpiteet

Kustannukset

Kustannukset yhteensä

2006

(…)

(…)

(…)

2007

(…)

(…)

(…)

(…)

(…)

(…)

(…)

(…)

(…)

2008

(…)

(…)

(…)

(…)

(…)

(…)

(…)

(…)

(…)

(…)

(…)

2009

(…)

(…)

(…)

(…)

(…)

Kaikki yhteensä

19 707 315 euroa

(94)

Saksa totesi, että se katsoo lentoturvallisuuslain (Luftsicherheitsgesetz) 8 §:n mukaisten lentoaseman turvatoimenpiteiden, operatiivisen turvallisuuden varmistamiseen liittyvien toimenpiteiden, lentoliikennelain (Luftverkehrsgesetz) 27 §:n c momentin 2 kohdan mukaisten lennonjohto- ja lentoturvallisuustoimenpiteiden, meteorologipalvelujen ja palokunnan palvelujen tarjoamisen kuuluvan yleisen edun piiriin joko investointeina tai toimintamenoina.

(95)

Saksa väitti, että lennonjohto- ja lentoturvallisuustoimenpiteiden osalta kyseisten toimien rahoittamista on tarkasteltava lentoliikennelain 27 §:n c momentin 2 kohdan valossa. Kyseisessä säännöksessä erotetaan toisistaan sellaiset lentoasemat, joissa näiden turvatoimenpiteiden rahoittamista liittovaltion tasolla pidetään välttämättömänä turvallisuus- ja liikennepoliittisista syistä, ja muut alueelliset lentoasemat, joissa tällaisia toimenpiteitä ei pidetä liittovaltion näkökulmasta ehdottoman välttämättöminä. Siksi on perusteltua, että osavaltio rahoittaa Zweibrückenin kaltaisten alueellisten lentoasemien lennonjohto- ja lentoturvallisuustoimenpiteitä julkisista varoista, koska muuten lentoaseman olisi vastattava kyseisistä kuluista itse. Siksi lennonjohto- ja lentoturvallisuustoimenpiteiden rahoittaminen – siitä riippumatta, onko rahoittajana suoraan valtio liittovaltion tasolla vai osavaltio – kuuluu Saksan mukaan kaikissa tapauksissa julkisten toimien piiriin.

(96)

Saksan mukaan palokunnan kustannuksia ei myöskään säännellä liittovaltiotasolla, vaan ne kuuluvat osavaltioiden toimivaltaan, minkä vuoksi valtio ei rahoita palokuntaa kaikilla lentoasemilla. Saksa väittää erilaisen kohtelun perustuvan sekä historiallisiin että objektiivisiin syihin. Kyse on etenkin siitä, että pienemmät alueelliset lentoasemat eivät lentoasemaliiketoiminnan luonteen vuoksi pysty itse vastaamaan palokunnasta aiheutuvista korkeista kiinteistä kustannuksista, ja siksi niistä vastaa asianomainen osavaltio.

(97)

Saksa ilmoitti, että kiitotien kunnostamiseen liittyvät toimenpiteet kuuluvat yleisen edun piiriin, koska niille oli kiireellinen tarve, jotta voitiin varmistaa Zweibrückenin lentoaseman turvallinen käyttö. Saksa väitti, että edes käyttö sotilaallisiin tarkoituksiin ei olisi ollut mahdollista ilman mainittuja toimenpiteitä. Kunnostaminen oli näin ollen välttämätöntä sen varmistamiseksi, että sotilaallinen käyttö ja yleisilmailu olisivat ylipäänsä mahdollisia. Saksa väittää siksi, että kunnostuskustannukset eivät liity yksinomaan kaupalliseen lentoliikenteeseen.

(98)

Saksa totesi, että lentoaseman sotilaskäyttöön liittyvä historia edellytti tietyn tyyppisiä kunnostustöitä ja niihin liittyviä kustannuksia. Saksan mukaan kunnostustöihin liittyi tiettyjä vaaroja, koska niiden yhteydessä saattaisi löytyä sodanaikaisia räjähtämättömiä pommeja. Lentoasemalta poistettiinkin kunnostustöiden aikana kaksi räjähtämätöntä pommia.

(99)

Muihin kunnostustöihin kuuluivat muun muassa kiitotien muuttaminen leveydeltään nykyvaatimusten mukaiseksi, viemäröinnin uusiminen, navigointi- ja varoitusvalot, viitoitus, varavirtalähteet rinnakkaisverkkoineen sekä aidan ja rullaustien laajennus. Valoja ja viitoituksia koskevia korjauksia sekä rullaustien korottamista oli vaadittu lentäjäyhdistys Cockpitin tekemissä valituksissa. Merkittäviin kunnostustöihin kuului myös lentoaseman turvallisuusjärjestelyjen uudelleenorganisointi, jonka yhteydessä uusittiin esimerkiksi aidat, ovet, videovalvonta ja sisäpuhelimet sekä asennettiin liukuovet ja kaapelikourut.

(100)

Saksa väitti vielä, että Zweibrückenin lentoaseman sulkemista ei koskaan pidetty toteuttamiskelpoisena vaihtoehtona, koska sen sotilaalliset ja yleisilmailuun liittyvät käyttötarkoitukset edellyttivät toiminnalta jatkuvuutta. Tässä yhteydessä Saksa väitti lisäksi, että lentoaseman sulkeminen ja lakkauttaminen aiheuttaisi perusteettomia kustannuksia, jotka ylittävät investointikustannukset selvästi. Saksa ei kuitenkaan esittänyt arviota sulkemiseen liittyvistä kustannuksista tai verrannut kyseisiä kustannuksia toiminnan jatkamisen aiheuttamiin kustannuksiin.

(101)

Tämän perusteella Saksa totesi, että lentoasemapalvelujen tarjoaminen kaupalliselle lentoliikenteelle on taloudellisesti järkevää. Saksa väitti, että valtaosa kustannuksista syntyisi joka tapauksessa lentoasemapalvelujen tarjoamisesta sotilas- ja yleisilmailun käyttäjille (esimerkiksi infrastruktuuri), joten palvelujen tarjoaminen myös kaupalliselle lentoliikenteelle aiheuttaisi vain vähän lisäkustannuksia ja toisi puolestaan lisätuloja.

Kilpailun vääristyminen ja vaikutus kauppaan

(102)

Saksa väitti, että Zweibrückenin lentoaseman infrastruktuurin julkinen rahoitus ei vääristä kilpailua eikä vaikuta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Lisäksi se väitti, ettei kilpailun vääristymistä tai kauppaan kohdistuvia vaikutuksia voitu päätellä pelkästään siitä, että muut lentoasemat sijaitsevat Zweibrückenin läheisyydessä. Saksa väitti, ettei Zweibrückenin lentoasema kilpaile muiden aloituspäätöksessä mainittujen lentoasemien kanssa, eikä etenkään Saarbrückenin lentoaseman kanssa.

(103)

Saksa totesi Zweibrückenin ja Saarbrückenin lentoasemien välisestä suhteesta, että nämä kaksi lentoasemaa pikemminkin täydentävät toisiaan kuin kilpailevat keskenään. Saksa selitti, että näiden lentoasemien profiilit ovat erilaiset niiden erilaisen infrastruktuurin takia: Saarbrückenin lentokentän matkustajainfrastruktuuri on korkealaatuisempi (esimerkiksi nykyaikainen terminaalirakennus) ja se keskittyy reittilentoihin ja liikematkustajiin. Zweibrückenin lentoasemalla puolestaan on pidempi kiitotie, jonka kantavuus on suurempi, joten se soveltuu paremmin kaukolentoja lentäville tai rahtia kuljettaville raskaammille lentokoneille. Saksan mukaan Zweibrückenin lentoasema keskittyy siksi tilauslentoihin ja rahtiin.

(104)

Saksa esittää, että Zweibrückenin ja Saarbrückenin lentoasemien välille suunnitellaan tiiviimpää yhteistyötä niiden välillä todetun täydentävyyden pohjalta. Se toteaa edelleen, että asianomaiset aluehallitukset ovat jo päättäneet tehdä tulevaisuudessa tiiviimpää yhteistyötä ja suunnittelevat muodostavansa yhteisen lentoaseman (Saar–Pfalz-lentoasema), jolla olisi kaksi toimipaikkaa (Saarbrücken ja Zweibrücken). Saksan mukaan yhteistyön on tarkoitus tuottaa synergiaetuja ja säästöjä. Lopuksi Saksa korosti lentoasemapalvelujen kysyntää alueella (näiden kahden lentoaseman yhteenlaskettu matkustajamäärä on jo 750 000) ja totesi, että Saarbrücken ja Zweibrücken voivat ainoastaan yhdessä vastata asianmukaisesti tähän kysyntään, erityisesti siksi, että muut lähellä olevat lentoasemat eivät voi korvata niitä. Saksan mukaan uusi Saar–Pfalz-lentoasema ei siten kilpailisi lähellä olevien lentoasemien, kuten Luxemburgin, Metz–Nancy–Lorrainen ja Frankfurt–Hahnin lentoasemien kanssa.

4.1.1.2    Soveltuvuus sisämarkkinoille

(105)

Saksa selitti, että vaikka infrastruktuuritoimenpiteiden julkinen rahoitus katsottaisiin valtiontueksi, se soveltuisi sisämarkkinoille, koska se täyttää vuoden 2005 ilmailusuuntaviivojen 61 kohdassa määrätyt edellytykset. Ennen kustakin vaaditusta seikasta käytävää keskustelua Saksa korosti, että Zweibrückenissä tehdyt infrastruktuuri-investoinnit olivat suhteellisen vähäisiä verrattuna niihin investointeihin, jotka oli todettu sisämarkkinoille soveltuviksi muilla julkisesti rahoitetuilla alueellisilla lentoasemilla, ja niiden ainoana tarkoituksena oli nykyisen sotilasinfrastruktuurin muuntaminen siviilikäyttöön.

Infrastruktuurin rakentaminen ja käyttö vastaavat jotakin selkeästi määriteltyä yleishyödyllistä tavoitetta

(106)

Saksa totesi ensinnäkin, että infrastruktuuri-investointeihin myönnetty julkinen tuki vastaa selkeästi määriteltyä yleishyödyllistä tavoitetta: infrastruktuuri-investoinnit tehtiin C-tukialueella aluetalouden rakenteiden parantamiseksi. Saksa huomautti, että unionin rahoitusta (jota on myönnetty vuodesta 1991 Konver I-, Konver II- ja Perifra-ohjelmien kautta) käytettiin sotilasinfrastruktuurin muuntamiseen siviilikäyttöön rahoittamalla esimerkiksi tornin nykyaikaistamis- ja asennustyöt sekä kiitotien viemäröinti. Saksa väitti, ettei se ymmärrä, miksi komissio kyseenalaistaa yleishyödyllisen tavoitteen osallistuttuaan entisen sotilaslentoaseman muunnostöiden rahoittamiseen.

(107)

Saksa valotti lentoaseman historiallista taustaa ja selitti, että Yhdysvaltojen asevoimien vetäytyminen Zweibrückenin lentokentältä vuonna 1991 aiheutti Zweibrückenin alueella merkittäviä rakenteellisia ongelmia nostamalla esimerkiksi Zweibrückenin kaupungin työttömyysasteen 20 prosenttiin. Saksa totesi, että muuntamalla lentoasema siviililentoasemaksi pyrittiin luomaan työpaikkoja ja parantamaan aluetalouden perusrakenteita. Saksa totesi lisäksi, että lentoaseman tarjoamat palvelut ovat välttämättömiä alueelle ja että alueen talous on erittäin riippuvainen helposti saavutettavasta lentoasemainfrastruktuurista.

(108)

Saksa väitti, että komissio näytti edelleen epäilevän yleishyödyllistä tavoitetta koskevan perusteen täyttymistä ainoastaan Saarbrückenin lentoaseman läheisen sijainnin ja sen kanssa todetun kilpailun takia. Vastauksessaan Saksa viittasi uudestaan näiden kahden lentoaseman täydentävyyteen ja sulki pois kaiken niiden välisen kilpailun. Se väitti lisäksi, ettei toisten alueellisten lentoasemien läheisellä sijainnilla ollut merkitystä sen suhteen, vastaako tuettu infrastruktuuri yleishyödyllistä tavoitetta. Saksa totesi vielä, että ainoa olennainen tekijä oli Rheinland-Pfalzin osavaltion etu, koska se huolehti oman alueensa yleisen edun ajamisesta eikä halunnut joutua turvautumaan muilla alueilla sijaitsevaan infrastruktuuriin.

Infrastruktuuri on tarpeen ja oikeasuhteinen tavoitteeseen nähden

(109)

Saksa selitti, että infrastruktuuri on tarpeen ja oikeasuhteinen asetettuun tavoitteeseen nähden. Saksan mukaan infrastruktuuri-investointeja käytettiin aina pelkästään olemassa olevan infrastruktuurin täydentämiseen ja laajentamiseen rakentamatta tarpeettoman hienoja tai kalliita lisätiloja. Se korosti, ettei Zweibrückeniin rakennettu uutta lentoasemaa, vaan entinen sotilaslentoasema ainoastaan muunnettiin siviilikäyttöön soveltuvaksi. Saksa korosti myös, että infrastruktuuri on välttämätöntä työpaikkojen luomiseksi. Saksan mukaan Rheinland-Pfalzin osavaltion alueella luotiin suoraan tai välillisesti noin 5 000 Zweibrückenin lentoaseman olemassaoloon liittyvää työpaikkaa. Näistä 5 000 työpaikasta 2 708 syntyi suoraan tai välillisesti lentoasemalle tai sitä ympäröivälle alueelle vuoteen 2011 mennessä. Kyseisten työpaikkojen ansiosta säästettiin myös sosiaalimenoissa (25 miljoonaa euroa vuodessa) ja saatiin verotuloja. Saksa totesi vielä, että työpaikat ovat erityisen tärkeitä tällä alueella, jonka työttömyysaste on nykyisin 2 prosenttia suurempi kuin osavaltiossa keskimäärin. Saksan mukaan lentoaseman merkitys alueen taloudelle korostuu kahdessa asiantuntijalausunnossa (22).

(110)

Saksa korosti vielä, ettei Saarbrückenin lentoaseman läheisyys vähennä Zweibrückenin lentoasemainfrastruktuurin tarpeellisuutta ja oikeasuhteisuutta. Saksan mukaan Zweibrückenin infrastruktuuri on välttämätön suurille ja raskaille lentokoneille, jotka voivat laskeutua vain Zweibrückeniin, koska Saarbrückenin kiitotie on liian lyhyt. Saksa toteaa vielä, että Zweibrücken tarjoaa mahdollisuuden myös yölentoihin, mikä on tärkeää rahtilentojen kannalta.

Infrastruktuurin käyttöön liittyvät odotukset ovat keskipitkällä aikavälillä tyydyttäviä

(111)

Saksa totesi, että infrastruktuurin käyttöön liittyvät odotukset ovat keskipitkällä aikavälillä tyydyttäviä. Se korosti, että Zweibrückenin lentoaseman matkustajamäärät kasvoivat vuosina 2005–2011 vain 17 732 matkustajasta 223 165 matkustajaan. Se selitti, että tämän perusteen mukaisesti vain arvioiduilla matkustajamäärillä on merkitystä ja että asiaa koskevat arviot osoittavat kysynnän alueella lisääntyvän. Saksa viittasi Desel Consultingin ja Airport Research GmbH:n vuonna 2009 tekemään ennakoivaan tutkimukseen ja väitti, että Zweibrückenin lentoaseman matkustajamäärän voitiin odottaa kasvavan vuoteen 2025 mennessä vähintään 1 350 000:een.

(112)

Saksa vakuutti toistamiseen, ettei Saarbrückenin lentoaseman läheisyys vähentänyt Zweibrückenin käyttöön liittyviä odotuksia keskipitkällä aikavälillä. Se esitti ennusteita, joiden mukaan myös Saarbrückenin lentoaseman matkustajamäärien voitiin odottaa kasvavan, ja ilmoitti, että näiden kahden lentoaseman välille suunnitellun yhteistyön avulla varmistettaisiin, etteivät ne kilpaile samoista matkustajista tulevaisuudessa.

Tasavertainen ja syrjimätön mahdollisuus käyttää infrastruktuuria

(113)

Saksa totesi, että kaikilla mahdollisilla käyttäjillä on tasavertainen ja syrjimätön mahdollisuus infrastruktuurin käyttöön. Vuoden 2005 maksutariffeja sovelletaan periaatteessa yhdenmukaisesti kaikkiin lentoaseman käyttäjiin samoin edellytyksin. Saksa ilmoitti, että käytännössä reitti- ja tilauslentojen osalta oli sovittu joistakin poikkeuksista viralliseen maksutariffiin, mutta väitti kuitenkin, että ensimmäistä vuotta koskevia alennettuja maksuja ja alennuksia tarjottiin kaikille lentoyhtiöille syrjimättömästi ja vertailukelpoisten kiintiöiden mukaisesti.

Kaupan kehitykseen ei vaikuteta tavalla, joka on ristiriidassa unionin etujen kanssa; yleiset tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteet

(114)

Saksa selitti, että edellä esitettyjen perusteiden nojalla kaupan kehitykseen ei vaikuteta tavalla, joka on ristiriidassa yleisen edun kanssa. Saksan mukaan toimenpiteet olivat välttämättömiä, koska Saarbrückenin lentoasema ei voi korvata Zweibrückenin lentoasemaa. Saksa totesi lisäksi, että infrastruktuuri-investoinnit rajoittuivat niihin toimenpiteisiin, jotka olivat tarpeen lentoasematoiminnan turvallisuuden varmistamiseksi. Se korosti tässä yhteydessä, että kiitotien nykyaikaistaminen olisi ollut välttämätöntä, vaikka lentoasemaa ei olisikaan avattu kaupallisen lentoliikenteen käyttöön.

4.1.2   TOIMINTATUKI

4.1.2.1    Tuen olemassaolo

(115)

Sen kysymyksen osalta, onko lentoaseman pitäminen taloudellista toimintaa, Saksa toisti, että vuoteen 2006 saakka, jolloin lentoasema alkoi tuottaa palveluja kaupallista lentoliikennettä varten, sitä käytettiin pelkästään yleis- ja sotilasilmailutarkoituksiin. Saksa totesi tästä, että näihin toimiin liittyvän lentoasematoiminnan rahoittaminen ei ollut taloudellista toimintaa.

(116)

Saksa väitti lisäksi, että suurin osa FZG:n tappioista, jotka FGAZ kattaa voittojen ja tappioiden siirtämistä koskevan sopimuksen kautta, aiheutuivat siitä, että FZG hoiti yleisen edun piiriin kuuluvia tehtäviä. Saksan mukaan julkisen vallan käyttöön liittyvien kulujen kattaminen ei voi olla valtiontukea.

(117)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa esitetyn valtiontuen määritelmän muiden edellytysten osalta Saksa viittasi tätä koskeviin väitteisiin, joita se esitti infrastruktuuri-investointitoimenpiteistä, ja totesi niiden pätevän myös tässä tapauksessa.

4.1.2.2    Soveltuvuus sisämarkkinoille

Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä palveluista vuonna 2005 tehty päätös

(118)

Saksa väitti, että FZG:n tappioiden kattamiseksi maksetut vuotuiset maksut ovat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä palveluista vuonna 2005 tehdyn päätöksen periaatteiden mukaisia. Saksa vakuutti, että lentoaseman toimilupa, jossa määrätään lentoaseman pitämistä koskeva velvoite, on toimeksiantoasiakirja. Saksa totesi lisäksi, että lentoaseman tehtäväksi on ainakin ”tosiasiallisesti” annettu yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tarjoaminen. Saksan mukaan on niin, että vaikka komissio toteaisikin, ettei toimeksiantoasiakirjaa ole, lentokentälle myönnetty toimintatuki olisi siitä huolimatta yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevien periaatteiden mukaista, ja sitä olisi näin ollen pidettävä sisämarkkinoille soveltuvana.

(119)

Saksa myös hylkäsi komission ehdotuksen, jonka mukaan lentoaseman toimilupaan perustuva lentoaseman pitämistä koskeva velvoite lakkaisi automaattisesti lentoaseman lopettaessa toimintansa. Se vakuutti, että lentoasemalle myönnetty rahoitustuki mahdollistaa lentoaseman toiminnan jatkumisen ja lentoaseman pitämistä koskevan velvoitteen täyttämisen, toisin sanoen sen tehtäväksi annetun yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun tarjoamisen. Saksa väitti myös, että lentoaseman pitämistä koskevan velvoitteen perimmäinen tarkoitus on estää lentoaseman sulkeminen.

(120)

Saksa viittasi jäsenvaltioiden laajaan harkintavaltaan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen määrittelemisessä ja korosti, että sen harkintavallassa on ratkaista, onko lentoasemalle tarpeen antaa tehtäväksi yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja ja kuinka laajoista palveluista on kyse. Koska komissio oli viitannut Saarbrückenin lentoaseman läheiseen sijaintiin, Saksa korosti uudelleen, että ilman molempia lentoasemia alue kärsisi lentoasemapalvelujen merkittävästä alitarjonnasta, joten yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tarjoaminen oli välttämätöntä antaa molempien lentoasemien tehtäväksi.

Vuoden 2005 ilmailusuuntaviivojen 4.2 ja 4.3 kohta

(121)

Saksa vakuutti, että vaikka katsottaisiin, ettei toimintatukea ole vapautettu ilmoittamisvelvollisuudesta yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä palveluista vuonna 2005 tehdyn päätöksen mukaisesti, se soveltuisi sisämarkkinoille vuoden 2005 ilmailusuuntaviivojen nojalla.

(122)

Saksa korosti aluksi, että suuri osa katetuista tappioista aiheutui yleisen edun piiriin kuuluvan lentoasematoiminnan harjoittamisesta. Se huomautti lisäksi, että voittojen ja tappioiden siirtämistä koskeva sopimus ei kata kuluja, joita lentoaseman pitäjälle normaalisti aiheutuisi. Se väitti tässä yhteydessä, että suuri osa muista kuin yleisen edun piiriin kuuluvien toimien toteuttamiseen liittyvistä kustannuksista johtuu Zweibrückenin lentoaseman erityisestä historiasta eikä ole tässä mielessä normaaleja kustannuksia. Saksan mukaan lentoasemalla on velvollisuus vastata yleisilmailun tarpeisiin, ja sille aiheutui kustannuksia olemassa olevan sotilasinfrastruktuurin muuntamisesta.

(123)

Saksa totesi joka tapauksessa, että vuoden 2005 ilmailusuuntaviivojen 4.2. ja 4.3. kohdan edellytykset täyttyivät ”tosiasiallisesti”. Saksa totesi erityisesti, että koska vain todelliset tappiot katetaan, liiallisten korvausten mahdollisuus voidaan sulkea pois.

4.2   PANKKILAINAAN LIITTYVÄ MAHDOLLINEN TUKI JA OSALLISTUMINEN RHEINLAND-PFALZIN OSAVALTION SISÄISEEN YHTEISRAHASTOON

(124)

Saksa totesi pankkilainasta, että lainan myöntänyt Sparkasse Südwestpfalz toimii tavanomaisen liikepankin tavoin ja toimi tässä ominaisuudessa myöntäessään lainan, joten lainan myöntämispäätös ei ole valtion toimenpide. Saksa totesi vielä, että ottaessaan lainan FZG vertaili useiden pankkien tarjouksia, ja Sparkassen laina oli markkinaehtojen mukainen.

(125)

Saksa totesi osavaltion myöntämän 100-prosenttisen lainatakauksen olevan osakkaan tavanomaiseen liiketoimintaan liittyvä menettely sen tytäryhtiöiden ottamien lainojen takaamiseksi. Saksa väitti joka tapauksessa, että lainaa käytettiin yksinomaan kiitotien nykyaikaistamiseen, joka oli välttämätöntä turvallisuusnäkökohtien vuoksi ja kuului näin ollen yleisen edun piiriin. Koska lainalla rahoitettuun toimenpiteeseen ei näin ollen sovellettu valtiontukisääntöjä, se väitti, ettei myöskään osavaltion myöntämä takaus ollut tukea. Saksa totesi lopuksi, että vaikka takauksen katsottaisiin kuuluvan valtiontukisääntöjen soveltamisalaan, FZG ei saanut etua, koska taatun lainan korko oli edelleen korkeampi kuin FGAZ:lle myönnettyjen vastaavien lainojen, joita ei ollut taattu.

(126)

Saksa väitti osavaltion sisäisen yhteisrahaston olevan tavanomainen rahoitusmekanismi, jota käytetään emo- ja tytäryhtiöiden välisissä suhteissa. Se totesi yhteisrahaston olevan osavaltion vuonna 2002 perustama rahoitusväline. Osavaltion laitokset ja säätiöt sekä kaikki yksityisoikeudelliset yritykset, joista osavaltio omistaa yli 50 prosenttia, voivat osallistua yhteisrahoitusvälineeseen. Saksa selitti, että yhteisrahaston päivittäistä tilisaldoa hallinnoi osavaltion keskuskassa (Landeshauptkasse).

(127)

Saksan mukaan yhteisrahastoa ei rahoiteta suoraan osavaltion talousarviosta, vaan rahaston jäsenten ylimääräisistä rahavaroista. Saksa selitti edelleen, että yhteisrahaston mahdolliset ylimääräiset varat sijoitetaan pääomamarkkinoille. Samaten alijäämä tasataan pääomamarkkinoilta saaduilla lainoilla. Saksa oli näin ollen sitä mieltä, että yhteisrahoitusvälineestä mahdollisesti myönnettävää rahoitustukea ei myönnetä valtion varoista eikä se ole valtion toimenpide.

(128)

Saksa huomautti, että vaikka yhteisrahastosta tukea saavilta yrityksiltä ei vaadita vakuuksia, ne ovat osavaltion valvonnassa, ja FGAZ:n enemmistöosakkaana osavaltio voisi joka tapauksessa vaatia vakuuksia.

(129)

Saksan mielestä on taloudellisesti järkevää, että emoyhtiö varmistaa tytäryhtiöidensä mahdollisuuden saada rahoitusta vastaavalla hinnalla kuin emoyhtiö, joka on siis tässä tapauksessa Rheinland-Pfalzin osavaltio. Saksan mukaan yhteisrahastosta saatua rahoitusta voidaan näin ollen verrata perinteiseen lainaan. Saksa vahvisti lopuksi, ettei osavaltio ole koskaan lisännyt varoja yleisestä talousarviostaan yhteisrahastoon, vaan on sitä vastoin tarvittaessa ottanut pääomaa markkinoilta.

(130)

Koska Saksa vakuutti, etteivät laina, takaus ja yhteisrahasto ole valtiontukea, se ei esittänyt väitteitä niiden soveltuvuudesta sisämarkkinoille.

4.3   RYANAIRILLE, GERMANWINGSILLE JA TUIFlyLLE LENTOASEMAMAKSUISTA MYÖNNETYT ALENNUKSET

(131)

Saksan mukaan Zweibrückenin lentoaseman ja useiden lentoyhtiöiden väliset sopimukset eivät sisältäneet valtiontukea, koska ne eivät ensinnäkään olleet valtion toimenpiteitä. Se vakuutti, että kyseisten sopimusten neuvotteleminen ja tekeminen oli FZG:n vastuulla ja kuului sen puhtaasti liiketoiminnallisiin tehtäviin. Saksan mukaan oli niin, että vaikka sopimuksista neuvoteltiin FZG:n hallintoneuvoston kanssa, Rheinland-Pfalzin osavaltio osallistui neuvotteluihin ainoastaan välillisesti FGAZ:n hallintoneuvostoon kuuluvien edustajiensa kautta. Saksa totesi vielä, ettei osavaltio osallistunut suoraan mihinkään alennuksia koskeviin neuvotteluihin lentoyhtiöiden kanssa. Saksa väitti, ettei sopimuksia lopultakaan voitu pitää valtion toimenpiteinä sen takia, että valvontaviranomaisen oli hyväksyttävä maksutariffi LuftVZO:n 43 a §:n mukaisesti, mikä on sekä julkisiin että yksityisiin lentoasemiin yhtäläisesti sovellettava yleinen lakisääteinen vaatimus.

(132)

Saksa oli lisäksi sitä mieltä, etteivät useille lentoyhtiöille myönnetyt alennukset antaneet niille valikoivaa etua, koska kaikilla asianomaisilla lentoyhtiöillä oli yhtäläinen mahdollisuus saada alennuksia. Se totesi, että alennukset olisivat antaneet valikoivan edun vain, jos niitä ei olisi tarjottu syrjimättömin perustein ja jos jokin lentoyhtiö olisi maksanut suurempia tai pienempiä maksuja kuin muut, eikä tähän erilaiseen kohteluun olisi ollut objektiivisia syitä.

(133)

Saksan mukaan alennusten myöntämisen väitettiin samanaikaisesti olevan FZG:n kannalta taloudellisesti järkevää, koska se mahdollisti lentoyhtiöiden sijoittautumisen lentoasemalle, jossa kaupallinen lentoliikenne oli juuri aloitettu. Saksa totesi, että myöntämällä alennukset lentoasema jakoi uuden reitin perustamiseen sisältyvän riskin lentoyhtiöiden kanssa samalla kun molemmat osapuolet saattoivat hyötyä matkustajamäärien kasvusta. Saksa vahvisti, että ilman alennuksia lentoyhtiöt eivät olisi olleet halukkaita sijoittautumaan Zweibrückeniin.

(134)

Saksa totesi, että lentoyhtiöille myönnetyt alennukset on nähtävä mahdollisuutena tuottaa lisätuloa FZG:lle, koska lentoaseman pitämisestä johtuvat kiinteät kustannukset oli joka tapauksessa katettava (palveluiden tuottamiseksi yleis- ja sotilasilmailua varten) ja että uusien lentoreittien perustaminen aiheuttaa vain hyvin vähän muuttuvia lisäkustannuksia. Saksa totesi, että koska toiminnan aloittaminen uusilla lentoreiteillä ei aiheuttanut tuntuvia lisäkustannuksia, ei ollut tarpeen laatia etukäteen liiketoimintasuunnitelmia sen määrittämiseksi, lisäisikö lentoyhtiön kanssa tehty sopimus asteittain kannattavuutta.

(135)

Saksan mukaan alennetut lentoasemamaksut eivät ole valikoivia, koska ne myönnettiin syrjimättömin perustein. Siksi ne eivät Saksan mielestä vääristäneet kilpailua. Saksa vahvisti, etteivät lentoyhtiöt voineet vahvistaa markkina-asemaansa näiden maksujen perusteella.

(136)

Koska Saksa vakuutti, etteivät useille lentoyhtiöille myönnetyt alennukset ole valtiontukea, se ei esittänyt väitteitä niiden soveltuvuudesta sisämarkkinoille.

4.4   MARKKINOINTISOPIMUKSET RYANAIRIN JA AMS:N KANSSA

(137)

Saksa korosti, että osavaltion ja AMS:n väliset markkinointisopimukset ovat FZG:stä riippumattomia. Saksan mukaan markkinointisopimusten tarkoituksena oli ostaa markkinahintaan markkinointipalveluja, joilla pääasiassa tehtäisiin Rheinland-Pfalzin osavaltiota tunnetuksi matkailuun ja taloudellisen toimintaan soveltuvana kohteena. Saksa totesi, että koska markkinointipalvelusopimuksen tarkoituksena ei ollut erityisesti markkinoida lentoasemaa, markkinointitoimenpiteiden ja matkustajamäärien välillä ei ollut yhteyttä. Saksa totesi, että markkinointitoimenpiteiden tavoitteena oli samalla markkinoida myös Zweibrückenin lentoasemaa.

(138)

Saksa korosti, että tehdessään markkinointipalvelusopimuksen osavaltio ainoastaan osti markkinointipalveluja markkinahintaan. Se totesi, että markkinointisopimus ei sisältänyt valtiontukea eikä sitä tarvinnut arvioida tiettyä lentoyhtiötä hyödyttävänä tukitoimenpiteenä vuoden 2005 ilmailusuuntaviivojen mukaisesti.

5.   ASIANOMAISTEN ESITTÄMÄT HUOMAUTUKSET

5.1   RYANAIR

5.1.1   ALENNETUT LENTOASEMAMAKSUT

(139)

Ryanair vakuutti, että FZG:n useille lentoyhtiöille myöntämät alennukset eivät sisältäneet valtiontukea, koska ne olivat markkinataloustoimijaperiaatteen mukaisia. Ryanair väitti ensin, että sovellettaessa markkinataloustoimijaperiaatetta lentoaseman ja lentoyhtiöiden väliseen suhteeseen on selvitettävä vain, lisäsikö sopimus asteittain lentoaseman kannattavuutta. Ryanair katsoi, että kaikkia infrastruktuurikustannuksia ja kiinteitä toimintakustannuksia olisi pidettävä uponneina kustannuksina. Se katsoi myös, että arvioidessaan, oliko sopimus markkinataloustoimijaperiaatteen mukainen, komission olisi näin ollen otettava huomioon ainoastaan lentoaseman lisäkustannukset, jotka liittyvät suoraan kyseiselle lentoyhtiölle tarjottuihin lentoasemapalveluihin, ja tutkittava, ylittävätkö sopimuksesta johtuvat kokonaistulot mainitut lisäkustannukset. Tässä yhteydessä Ryanair korosti, ettei sen ja FZG:n välisestä sopimuksesta koitunut lainkaan infrastruktuurikustannuksia, eikä niitä näin ollen voitu sisällyttää mainittuun sopimukseen liittyviin lisäkustannuksiin.

(140)

Ryanair väitti toisaalta, että tuloja arvioidessaan komission on myös otettava huomioon verkoston ulkoisvaikutukset, joiden olisi voinut odottaa toteutuvan FZG:n ja Ryanairin tehdessä palvelusopimuksen vuonna 2008. Ryanair totesi, ettei voitu ennakoida sitä, etteivät kyseiset verkoston ulkoisvaikutukset lopulta toteutuneet, eikä sillä näin ollen ole merkitystä.

(141)

Ryanair selitti vielä, ettei alennus suosinut Ryanairia valikoivasti. Ryanair vakuutti, että ensimmäisenä toimintavuonna annettavaa alennusta tarjottiin vastineena merkittävästä liiketaloudellisesta riskistä, jonka se otti aloittaessaan ympärivuotisen tilauslentoliikenteen lentoasemalle, joka oli tuolloin tuntematon. Ryanairin mukaan sen ei Zweibrückenin tapauksessa olisi ollut järkevää ottaa tällaista kaupallista riskiä ilman kannustinjärjestelmää.

(142)

Ryanair totesi vielä, että vastaava järjestely oli tarjolla kaikille muillekin lentoyhtiöille, toisin sanoen kaikilla Zweibrückenistä uutta reittiliikennettä aloittavilla lentoyhtiöillä oli mahdollisuus saada alennusta lentoasemapalvelumaksuista ensimmäisenä toimintavuonna. Ryanair korosti erityisesti, että sen sopimukseen FZG:n kanssa sisältyi ehto, jonka mukaan ”tähän sopimukseen ei liity yksinoikeutta. Osapuolet sopivat, että sopimuksella Ryanairille myönnettyjä ehtoja voidaan soveltaa avoimesti ja syrjimättömästi myös mihin tahansa muuhun lentoyhtiöön, joka sitoutuisi volyymiltaan yhtä mittavaan lentotoimintaan lentoasemalla” (23).

(143)

Ryanair totesi joka tapauksessa, että sen ja FZG:n väliset sopimukset eivät voi sisältää valtiontukea, koska ne eivät ole valtion toimenpide. Ryanair väitti, ettei komissio esittänyt riittävää näyttöä sen osoittamiseksi, että kyseessä oli valtion toimenpide. Vaikka näytöstä saattaa ilmetä viranomaisten mielenkiinto lentoaseman liiketoimintasuhteita ja tulevaisuutta kohtaan, se ei kuitenkaan osoita minkään viranomaisen varsinaisesti osallistuneen FZG:n ja Ryanairin välisiin neuvotteluihin ja sopimuksiin.

(144)

Ryanair esitti myös useita Oxeran laatimia muistioita ja professori Damien P. McLoughlinin laatiman analyysin.

Oxeran muistio 1 – Identifying the market benchmark in comparator analysis for MEO tests (Markkinaviitearvon määrittäminen vertailuanalyysissä sovellettaessa markkinataloustoimijatestiä). Ryanairiin liittyvät valtiontukiasiat, Oxeran muistio Ryanairille 9 päivänä huhtikuuta 2013

(145)

Oxera katsoi, että komission menetelmä, jossa vertailukohteiksi kelpuutetaan ainoastaan tarkasteltavana olevan lentoaseman vaikutusalueella sijaitsevat lentoasemat, on virheellinen.

(146)

Oxera huomautti, ettei lähistöllä sijaitseville lentoasemille myönnetty valtiontuki vääristä vertailulentoasemilta kerättyjä markkinoiden vertailuhintoja. Markkinoiden viitehinta on siis arvioitavissa luotettavasti sovellettaessa markkinataloustoimijatestejä.

(147)

Näin menetellään, koska

a)

vertailuanalyysien hyödyntäminen on yleistä sovellettaessa markkinataloustoimijatestiä muilla aloilla kuin valtiontukiasioissa;

b)

yritykset vaikuttavat toistensa hinnoittelupäätöksiin vain, jos niiden tuotteet korvaavat toisensa tai täydentävät toisiaan;

c)

samalla vaikutusalueella sijaitsevat lentoasemat eivät välttämättä kilpaile keskenään, ja annetuissa selvityksissä käytettyihin vertailulentoasemiin kohdistuu niiden omilla vaikutusalueilla vain vähän kilpailua valtion lentoasemien taholta (alle kolmannes vertailulentoasemien vaikutusalueella olevista kaupallisista lentoasemista on kokonaan valtion omistuksessa, eikä yhteenkään niistä kohdistunut valtiontukien tutkintamenettelyä (huhtikuusta 2013 alkaen);

d)

jopa silloin, kun vertailulentoasemiin kohdistuu kilpailua samalla vaikutusalueella sijaitsevien valtion lentoasemien taholta, saattaa olla syytä katsoa, että ne noudattavat markkinataloustoimijaperiaatetta (esimerkiksi siinä tapauksessa, että yksityisellä sektorilla on merkittävä omistusosuus tai lentoaseman pitäjänä on yksityinen taho);

e)

markkinataloustoimijaperiaatetta noudattavat lentoasemat eivät hinnoittele palvelujaan alle lisäkustannusten.

Oxeran muistio 2 – Principles underlying profitability analysis for MEO tests (Kannattavuusanalyysin perusperiaatteet markkinataloustoimijatestejä sovellettaessa). Ryanairiin liittyvät valtiontukiasiat, Oxeran muistio Ryanairille 9 päivänä huhtikuuta 2013

(148)

Oxera väitti, että sen laatimassa kannattavuusanalyysissa, joka sisältyy komissiolle esitettyihin selvityksiin, noudatetaan periaatteita, joita harkitseva yksityissektorin sijoittaja soveltaisi, ja että siinä kuvastuu komission aiemmissa päätöksissä käyttämä lähestymistapa.

(149)

Kannattavuusanalyysi perustuu seuraaviin periaatteisiin:

a)

arviointi tehdään vaiheittain;

b)

etukäteen laadittu liiketoimintasuunnitelma ei ole ehdoton vaatimus;

c)

kun lentoasema ei ole ruuhkainen, asianmukainen hinnoittelumenetelmä perustuu single till -järjestelmään;

d)

ainoastaan taloudelliseen toimintaan liittyvät toiminnassa olevan lentoaseman tulot on otettava huomioon;

e)

sopimuksen kokonaiskesto, mukaan lukien mahdolliset voimassaolon jatkamiset, on otettava huomioon;

f)

tulevat rahavirrat on diskontattava sopimusten kannattavuuden arvioimiseksi;

g)

se, miten paljon Ryanairin ja lentoasemien väliset sopimukset lisäävät lentoasemien kannattavuutta, olisi arvioitava sisäistä korkokantaa koskevien ennusteiden tai nettonykyarvolaskelmien avulla.

Ryanairille laadittu professori Damien P. McLoughlinin analyysi – ”Brand building: why and how small brands should invest in marketing” (Tuotemerkin kehittäminen: miksi ja miten pienten tuotemerkkien olisi investoitava markkinointiin, 10 päivänä huhtikuuta 2013)

(150)

Analyysin tarkoituksena oli esitellä liiketaloudellista logiikkaa, johon alueelliset lentoasemat perustavat päätöksensä ostaa ASM:ltä mainontaa Ryanair.com-sivustolta.

(151)

Analyysissä väitettiin, että on olemassa suuri määrä erittäin varteenotettavia, tunnettuja ja yleisesti käytettyjä lentoasemia. Heikompien kilpailijoiden on liiketoimintansa laajentamiseksi onnistuttava muuttamaan kuluttajien totuttua ostokäyttäytymistä. Pienehköjen alueellisten lentoasemien on löydettävä keino, jolla ne voivat välittää tuotemerkkiinsä liittyvää viestiä jatkuvasti mahdollisimman suurelle yleisölle. Niillä ei ole varaa käyttää perinteisiä markkinointiviestinnän muotoja.

Oxeran muistiot 3 ja 4 – How should AMS Agreements be treated within the profitability analysis as part of the market operator test? (Miten AMS:n sopimuksia pitäisi käsitellä kannattavuusanalyysissä markkinatoimijatestin yhteydessä? 17 ja 31 päivänä tammikuuta 2014)

(152)

Ryanair esitti muita konsulttiyrityksensä Oxeran laatimia selvityksiä. Näissä selvityksissä Oxera käsitteli niitä periaatteita, jotka lentoaseman mukaan on otettava huomioon markkinataloustoimijatestin yhteydessä kannattavuusanalyysissä, joka koskee yhtäältä Ryanairin ja lentoasemien välisiä lentoasemapalvelusopimuksia ja toisaalta AMS:n ja samojen lentoasemien välisiä markkinointipalvelusopimuksia (24). Ryanair korosti, että kyseiset selvitykset eivät millään tavoin muuta sen aiemmin ilmaisemaa kantaa, jonka mukaan lentoasema- ja markkinointipalvelusopimukset on analysoitava erillisissä markkinataloustoimijatesteissä.

(153)

Selvitysten mukaan AMS:n saamat voitot on sisällytettävä tuloina yhteiseen kannattavuusanalyysiin, kun taas AMS:n kulut olisi sisällytettävä kustannuksiin. Tätä varten selvityksissä ehdotettiin kassavirtaan perustuvan menetelmän soveltamista yhteiseen kannattavuusanalyysiin siten, että lentoasemien AMS:stä johtuvia menoja voitiin pitää lisätoimintamenoina.

(154)

Selvityksissä korostettiin, että markkinointitoimilla edistetään tuotemerkin arvon muodostumista ja tukemista ja että sen ansiosta syntyy vaikutuksia ja etuja paitsi sopimuksen voimassaoloaikana myös sen päätyttyä. Tämä pitäisi paikkansa erityisesti, jos Ryanairin kyseisen lentoaseman kanssa tekemä sopimus saisi muut lentoyhtiöt sijoittautumaan samalle lentoasemalle. Tämä puolestaan houkuttelisi uusia myymälöitä sijoittumaan sinne ja lisäisi näin ollen lentoaseman muuhun kuin lentoliikenteeseen liittyvistä toiminnoista saamia tuloja. Ryanair toteaa, että jos komissio tekee yhteisen kannattavuusanalyysin, kyseiset hyödyt on otettava huomioon luokittelemalla AMS:n kulut lisätoimintamenoiksi, joista vähennetään AMS:n maksut.

(155)

Ryanair katsoo lisäksi, että arvioituihin lisävoittoihin olisi lentoasemapalvelusopimuksen päättyessä sisällytettävä tuleva arvo, jotta otettaisiin huomioon sopimuksen päättymisen jälkeen muodostuva arvo. Tulevaa arvoa voitaisiin mukauttaa ns. jatkumistodennäköisyyden perusteella arvioimalla, onko odotettavissa, että tuotot säilyvät Ryanairin kanssa tehdyn sopimuksen päättymisen jälkeen tai jos samankaltaisista ehdoista sovitaan muiden lentoyhtiöiden kanssa. Ryanair katsoi, että silloin olisi mahdollista laskea alhaisempi raja-arvo eduille, joita on koitunut yhteisesti AMS:n kanssa tehdystä sopimuksesta ja lentoasemapalvelusopimuksesta, ja ottaa laskelmassa huomioon lisätuottojen epävarmuus lentoasemapalvelusopimuksen päättymisen jälkeen.

(156)

Tämän menettelyn täydentämiseksi selvityksissä esitettiin yhteenveto tutkimustuloksista, jotka koskivat markkinoinnin vaikutuksia tuotemerkin arvoon. Mainittujen tutkimusten mukaan markkinointi voi tukea tuotemerkin arvoa ja auttaa asiakaskunnan luomisessa. Selvitysten mukaan markkinointi Ryanair.com-sivustolla lisää lentoaseman tapauksessa erityisesti tuotemerkin näkyvyyttä. Selvityksissä todettiin vielä, että pienehköt alueelliset lentoasemat, jotka haluavat lisätä lentoliikennettään, voivat siksi erityisesti lisätä tuotemerkkinsä arvoa tekemällä markkinointipalvelusopimuksen AMS:n kanssa.

(157)

Selvityksissä todettiin lopuksi, että kassavirtaan perustuva menetelmä on suositeltavampi kuin aktivointimenetelmä, jossa AMS:n tarjoamien markkinointipalvelujen kustannuksia pidettäisiin aineettomaan käyttöomaisuuteen (toisin sanoen tuotemerkin arvoon) kohdistuvina pääomamenoina (25). Aktivointimenetelmässä otettaisiin huomioon vain lentoaseman aineettomasta käyttöomaisuudesta johtuva osuus markkinointikustannuksista. Markkinointikustannuksia pidettäisiin aineettomaan käyttöomaisuuteen sisältyvinä pääomamenoina. Sen jälkeen niiden arvoa alennettaisiin sopimuksen voimassaolon ajaksi siten, että jäännösarvo otetaan huomioon lentoasemapalvelusopimuksen arvioidun päättymisen ajankohtana. Tässä menettelyssä ei otettaisi huomioon Ryanairin kanssa tehdystä lentoasemapalvelusopimuksesta syntyviä lisätuottoja, ja aineettoman käyttöomaisuuden arvon laskemista vaikeuttaisivat myös tuotemerkin kustannukset ja omaisuuserän käyttöajanjakso. Kassavirtamenetelmä on aktivointimenetelmää tarkoituksenmukaisempi, koska viimeksi mainitussa menetelmässä ei hyödynnettäisi etuja, joita lentoaseman odotetaan saavan Ryanairin kanssa tehtävän lentoasemapalvelusopimuksen ansiosta.

5.1.2   MARKKINOINTIPALVELUSOPIMUKSET

(158)

Ryanair korosti, että AMS:n markkinointipalvelusopimukset eivät liity Ryanairin ja lentoasemien välisiin sopimuksiin, ja niitä olisi arvioitava erikseen, koska niitä ei voida pitää yhtenä edunsaajana. Sopimuksista neuvoteltiin erikseen, ne koskivat eri palveluita eivätkä liittyneet sillä tavoin yhteen, että niitä olisi tarkasteltava yhtenä väitettynä yksittäisenä valtiontukitoimenpiteenä. Markkinointipalvelusopimuksen tekeminen AMS:n kanssa ei ole edellytys sille, että Ryanair aloittaa reittiliikenteen jollekin tietylle lentoasemalle. Ryanair korosti, että AMS teki markkinointipalvelusopimuksen lentoaseman yhteisomistajiin kuuluvan ministeriön kanssa, ja vaikka sopimus hyödytti lentoasemaa, sen tarkoituksena ei ollut parantaa Ryanairin reittien kuormitusastetta tai tuottoa.

(159)

Markkinoinnin arvon osalta Ryanair väitti, että sen verkkosivuilla on vähän markkinointitilaa ja että lentoasemien lisäksi tilasta ovat kiinnostuneita myös monet muut yritykset. Ryanairin mukaan jopa perinteiset lentoyhtiöt ovat nyt ymmärtäneet verkkosivustojensa arvon markkinointi- ja mainontavälineenä. Ryanair totesi, että lentoasemat haluavat kehittää tuotemerkkiään mainostamalla Ryanair.com-sivustolla tai muilla lentoyhtiöiden sivustoilla. Ryanair totesi lisäksi, että tuotemerkin tunnettuuden lisääminen voi hyödyttää lentoasemia monin toisiaan vahvistavin ja täydentävin tavoin. Zweibrückenin lentoasema tunnetaan kansainvälisesti selvästi huonommin kuin joko Aéroport de Paris tai Heathrow'n lentoasema, ja siksi sen on investoitava mainontaan tuotemerkkinsä tunnettuuden lisäämiseksi ja saapuvien matkustajien määrän maksimoimiseksi. Ryanair totesi lopuksi, että osavaltiolla oli kahtalainen syy tehdä markkinointipalvelusopimus AMS:n kanssa: ensimmäinen oli puhtaasti liiketaloudellinen, koska se omisti 50 prosenttia Zweibrückenin lentoaseman pitäjän osakkeista, ja toinen liittyi sen velvollisuuteen edistää matkailua ja liiketoimintamahdollisuuksia osavaltiossa. Ryanair on näin ollen sitä mieltä, että osavaltio osti hyödyllisiä markkinointipalveluja markkinahintaan.

5.2   AIRPORT MARKETING SERVICES (AMS)

(160)

AMS totesi, että toisin kuin aloituspäätöksessä esitettiin, komission ei pitäisi käsitellä FZG:n ja Ryanairin tekemää sopimusta ja osavaltion ja AMS:n tekemää markkinointipalvelusopimusta toisiinsa liittyvinä vaan kahtena erillisenä liiketoimena. AMS totesi, että se on Ryanairin tytäryhtiö, jolla on oma todellinen liiketoiminnallinen tarkoitus, ja että se oli perustettu kehittämään toimintaa, joka ei kuulunut Ryanairin ydinliiketoimintaan. AMS selvensi, että Ryanair myy sen välityksellä mainostilaa verkkosivustollaan. AMS totesi myös, että sen ja lentoasemien väliset markkinointipalvelusopimukset neuvotellaan ja tehdään erillään Ryanairin samojen lentoasemien kanssa tekemistä sopimuksista. AMS väitti, ettei Ryanair saa etua AMS:n ja osavaltion välisestä sopimuksesta. Ryanair ei painosta kumppaneitaan tekemään markkinointipalvelusopimuksia AMS:n kanssa, ja Ryanairin reittien tulokset ovat yleensä samat sekä niille lentoasemille suuntautuvilla reiteillä, jotka ovat tehneet markkinointipalvelusopimuksen AMS:n kanssa, että niille, jotka eivät ole tehneet tällaista sopimusta.

(161)

AMS totesi myös, että ostaessaan markkinointipalveluja FZG noudatti markkinataloustoimijaperiaatetta, sillä Ryanair.com-sivustolla mainostamisella väitettiin olevan suuri todellinen arvo osavaltiolle, ja AMS peri näistä palveluista markkinahinnan. AMS väitti, että hinta, jolla AMS tarjoaa mainostilaa, ja hankittavan mainostilan määrät eivät johda syrjintään julkisten ja yksityisten mainostajien välillä. AMS totesi vielä, että julkisten ja yksityisten elinten väitetään kilpailevan mahdollisuudesta mainostaa Ryanair.com-sivustolla, jossa on vähän mainostilaa. AMS:n mukaan tämä tarkoittaa, että AMS:n ja julkisten lentoasemien välisiin järjestelyihin ei voi sisältyä valtiontukea, koska AMS voisi aivan yhtä helposti myydä verkkosivustolta tilaa yksityisille yrityksille vastaavaan hintaan.

(162)

AMS korosti myös, että pienen alueellisen lentoaseman on sinänsä järkevää ostaa markkinointipalveluja AMS:ltä. AMS väitti, että näiden lentoasemien on yleensä tarpeen lisätä tuotemerkkinsä tunnettuutta ja että mainonta lentoyhtiön verkkosivustolla voi lisätä kannattavampien ulkomaisten matkustajien määrää (ulkomaisten matkustajien tuottamat muut kuin ilmailuun liittyvät tulot ovat suuremmat kuin lentoaseman sijaintialueelta peräisin olevien lähtevien matkustajien tuottamat tulot). AMS korosti, että osavaltio toimi paitsi lentoaseman pitäjän yhteisomistajan tavoin, jolle oli välitöntä etua sen tuotekuvan ja tuoton parantamisesta, mutta myös viranomaisen tavoin, jonka tehtäväksi oli annettu matkailun ja liiketoimintamahdollisuuksien edistäminen Rheinland-Pfalzin osavaltiossa usein eri tavoin, mutta erityisesti mainonnan avulla.

5.3   GERMANWINGS

(163)

Germanwings antoi lyhyesti taustatietoa siitä, miksi se ensin päätti aloittaa lennot Zweibrückenistä. Se totesi valinneensa Saarbrückenin sijasta Zweibrückenin sen paremman kiitotien takia ja korosti, että Saarbrückenin kiitotie oli pinnanmuodostukseltaan vaikea. Se selitti myös, että vuonna 2006, jolloin Germanwings päätti aloittaa lennot Zweibrückenistä, kyseinen lentoasema oli paremmin varusteltu mittarilaskeutumista varten (CAT-järjestelmä), ja lentoaika Berliiniin oli hieman lyhyempi. Germanwings väitti, että Berliinin-reitin kannattamattomuuden takia se päätti keskeyttää lennot Zweibrückenistä vuonna 2011.

(164)

Germanwings väitti ensin, että sen sopimukset FZG:n kanssa eivät sisällä valtiontukea, koska kyseessä ei ole valtion toimenpide. Se väitti, ettei poliitikkojen antamien lehdistötiedotteiden perusteella voida osoittaa, että valtio osallistui näistä sopimuksista käytyihin neuvotteluihin tai sopimusten tekemiseen, ja että velvollisuus hyväksyttää maksutariffi valvontaviranomaisella LuftVZO:n 43 a §:n mukaisesti ei koskenut yksittäisiä sopimuksia.

(165)

Germanwings väitti toiseksi, että sopimukset tehdessään FZG toimi markkinataloustoimijan tavoin. Se korosti, että markkinataloustoimijaperiaate ei edellytä, ettei sijoittaja tee tappiota lyhyellä aikavälillä vaan että tällainen menettely voi olla osa tavanomaista liiketoimintastrategiaa, jotta toiminta saadaan kannattavaksi keskipitkällä tai pitkällä aikavälillä. Germanwingsin mukaan aloituspäätöksestä ilmenee, että lentoasema ei voi määrätä maksuja, jotka eivät kata sen kuluja. Germanwings katsoo tämän periaatteen olevan peräisin SEUT-sopimuksen 102 artiklasta ja soveltuvan vain kilpailunrajoituksia koskeviin tapauksiin, joten sitä ei pitäisi soveltaa valtiontukiasioihin.

5.4   TUIFly

(166)

TUIFly selitti antamissaan taustatiedoissa, miksi se ensin siirsi toimintansa Saarbrückenin lentoasemalta Zweibrückenin lentoasemalle. Se totesi siirtyneensä Zweibrückenin lentoasemalle Saarbrückenin lentoasemaan liittyvien turvallisuusnäkökohtien takia. TUIFly väitti, että huonolla säällä Saarbrückenin lentoaseman infrastruktuuri ja pinnanmuodostus estivät TUIFlyn täyteen lastatun B737-800-tyypin lentokoneen asianmukaisen laskeutumisen lentoasemalle, joten kyseiset lentokoneet joutuivat poikkeamaan reitiltä Zweibrückenin lentoasemalle jo ennen kuin se oli aloittanut kaupallisen toiminnan. TUIFlyn mukaan reitiltä poikkeamiset aiheuttivat paitsi viivästyksiä ja haittaa matkustajille myös lisäkustannuksia ja organisatorisia ongelmia lentoyhtiölle. TUIFly väitti, että Saarbrückenin lentoaseman vakavat turvallisuusongelmat tekivät sen toiminnan siellä kannattamattomaksi ja pakottivat sen siirtymään Zweibrückenin lentoasemalle. Se huomautti lisäksi, että Saarbrückenin lentoaseman lyhyen kiitotien takia osa täyteen lastatuista lentokoneista ei pystynyt lähtemään sieltä, joten keskipitkän matkan lentojen (esimerkiksi Kanariansaarille) oli lähdettävä puolityhjillä polttoainesäiliöillä ja pysähdyttävä ottamaan polttoainetäydennystä Espanjassa tai Portugalissa.

(167)

TUIFly väitti, ettei sen sopimus FZG:n kanssa sisältänyt valtiontukea ja että TUIFlyn maksamat maksut olivat markkinahintojen mukaisia. Se väitti, että Zweibrückenin lentoaseman ja sitä ympäröivän alueen olosuhteet ovat sellaiset, että lentoyhtiön kannattava liikennöinti Zweibrückenistä edellytti alhaisia lentoasemamaksuja. TUIFly viittasi erityisesti esimerkiksi Zweibrückenin lentoaseman matkustajainfrastruktuurin kuntoon, lentoasemalle vievien sopivien julkisten liikenneyhteyksien (rautatie) puuttumiseen, lentoaseman sijaintiin alueella, jonka ostovoima on alhainen, kiitotien alun alkaen huonoon kuntoon ja lentohenkilöstön majoitustilojen puutteeseen. TUIFly väitti myös, että Saarbrückenin lentoasemasta (tai mistä tahansa muusta lentoasemasta, johon TUIFly lentää) poiketen Zweibrückenin lentoasemalla ei ole tullilentoaseman asemaa, minkä seurauksena TUIFlyn on maksettava […]–[…] euron suuruista lentokohtaista tullimaksua. TUIFlyn mukaan tämä merkitsee noin […] euron matkustajakohtaisia lisäkustannuksia ja lisää TUIFlyn yhteenlaskettuja toimintakustannuksia yli […] eurolla vuodessa.

6.   SAKSAN KOMMENTIT KOLMANSIEN ESITTÄMISTÄ HUOMAUTUKSISTA

6.1   KOMMENTIT RYANAIRIN HUOMAUTUKSISTA

(168)

Saksa oli tyytyväinen siihen, että Ryanairin esittämät huomautukset vahvistavat Saksan kannan, jonka mukaan Zweibrückenin lentoasema ja siellä toimivat lentoyhtiöt eivät ole saaneet valtiontukea. Se oli yhtä mieltä myös siitä, että Rheinland-Pfalzin osavaltion ja AMS:n tekemää sopimusta on arvioitava erillään FZG:n ja Ryanairin välisestä sopimuksesta, että ensiksi mainitulla sopimuksella oli todellista arvoa osavaltiolle ja että se tehtiin markkinahintaan. Saksa korosti erityisesti matkailun merkitystä alueella ja väitti, että AMS:n kanssa tehty sopimus edisti matkailua.

6.2   KOMMENTIT AMS:N HUOMAUTUKSISTA

(169)

Koska AMS vahvisti Saksan kannan, jonka mukaan AMS:n ja Rheinland-Pfalzin osavaltion välinen sopimus ei sisältänyt valtiontukea, Saksa ei kommentoinut tarkemmin yksittäisiä huomautuksia.

6.3   KOMMENTIT GERMANWINGSIN HUOMAUTUKSISTA

(170)

Vastauksessaan Germanwingsin huomautuksiin Saksa kommentoi vain joitakin Germanwingsin esittämiä tosiasioihin pohjautuvia ehdotuksia. Se korosti erityisesti, että toisin kuin Germanwings näyttää ehdottavan, Zweibrückenin ja Saarbrückenin lentoasemat eivät kilpailleet keskenään, vaan molemmat lentokentät katsoivat aina täydentävänsä toisiaan. Saksa totesi, että lentoyhtiön valinta käyttää jotakin tiettyä lentoasemaa on lentoyhtiön strategisen päätöksen tulos, jota Saksa ei voi kommentoida.

7.   ARVIOINTI

(171)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan mukaan ”[…]jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan”.

(172)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa määrätyt perusteet ovat kumulatiivisia. Jotta voidaan selvittää, onko kyseessä oleva toimenpide SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, kaikkien seuraavien edellytysten on siis täytyttävä. Rahoitustuen on

a)

oltava valtion myöntämää tukea tai se on myönnettävä valtion varoista;

b)

suosittava tiettyjä yrityksiä tai tuotannonaloja;

c)

vääristettävä tai uhattava vääristää kilpailua; ja

d)

vaikutettava jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

7.1   RHEINLAND-PFALZIN OSAVALTION/ZEF:N ZWEIBRÜCKENIN LENTOASEMALLE MYÖNTÄMÄ JULKINEN RAHOITUS

7.1.1   TUEN OLEMASSAOLO

7.1.1.1    Taloudellinen toiminta ja yrityksen käsite

(173)

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan komission on ensin määritettävä, ovatko FGAZ ja FZG SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja yrityksiä. Yrityksen käsitteeseen kuuluvat kaikki taloudellista toimintaa harjoittavat yksiköt riippumatta niiden oikeudellisesta muodosta tai rahoitustavasta (26). Taloudellista toimintaa on kaikki toiminta, jossa tavaroita tai palveluja tarjotaan tietyillä markkinoilla (27).

(174)

Leipzig-Hallen lentoasemaa koskevassa tuomioissa unionin tuomioistuin vahvisti, että lentoasematoiminnan harjoittaminen kaupallisiin tarkoituksiin ja lentoasemainfrastruktuurin rakentaminen ovat taloudellista toimintaa (28). Kun lentoaseman pitäjä harjoittaa taloudellista toimintaa tarjoamalla lentoasemapalveluja korvausta vastaan, lentoaseman pitäjä katsotaan oikeudellisesta muodostaan tai rahoitustavastaan riippumatta SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi yritykseksi, ja sopimuksessa vahvistettuja valtiontukisääntöjä voidaan siten soveltaa valtion lentoaseman pitäjälle myöntämiin tai valtion varoista myönnettyihin etuihin (29).

(175)

Komissio huomauttaa siitä ajankohdasta, josta alkaen lentoaseman rakentamisesta ja sen toiminnan harjoittamisesta tulee taloudellista toimintaa, että tarkkaa päivämäärää ei voida määrittää lentoasema-alan markkinavoimien asteittaisen kehityksen vuoksi. Euroopan unionin tuomioistuin on kuitenkin tunnustanut lentoasematoiminnan luonteen muuttumisen, ja Leipzig-Hallen lentoasemaa koskevassa tuomiossa yleinen tuomioistuin katsoi, että vuodesta 2000 alkaen lentoasemien infrastruktuurin rahoitusta ei ole enää voitu jättää valtiontukisääntöjen soveltamisen ulkopuolelle. Näin ollen lentoasemainfrastruktuurin rakentaminen ja sen toiminnan harjoittaminen on asiassa Aéroports de Paris annetun tuomion päivämäärästä (12 päivänä joulukuuta 2000) (30) alkaen katsottava taloudelliseksi toiminnaksi, joka kuuluu valtiontukien valvonnan piiriin.

Yksi ainoa taloudellinen yksikkö

(176)

Ennen kuin komissio tarkastelee FGAZ:n ja FZG:n harjoittaman toiminnan luonnetta, se muistuttaa, että kahden erillisen oikeushenkilön voidaan katsoa muodostavan yhden taloudellisen yksikön valtiontukisääntöjä sovellettaessa. Kyseinen taloudellinen yksikkö muodostaa tällöin tarkasteltavan yrityksen.

(177)

Unionin tuomioistuimen mukaan ”yrityksen käsitteellä on kilpailuoikeuden asiayhteydessä katsottava tarkoitettavan taloudellista kokonaisuutta, vaikka oikeudellisesti tämän taloudellisen kokonaisuuden muodostaakin useampi kuin yksi luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö” (31). Tästä tuomioistuin on todennut, että useiden yksiköiden voidaan tietyin edellytyksin katsoa harjoittavan yhdessä taloudellista toimintaa, jolloin ne katsotaan yhdeksi taloudelliseksi yksiköksi (32).

(178)

Selvittääkseen, muodostavatko useat yksiköt yhden taloudellisen kokonaisuuden, unionin tuomioistuin tarkastelee, onko olemassa määräysvaltaan oikeuttavia omistusosuuksia tai toiminnallisia, taloudellisia tai hallinnollisia yhteyksiä (33).

(179)

Tässä tapauksessa komissio katsoo, että FGAZ ja FZG ovat niin läheisessä yhteydessä toisiinsa, että niitä on pidettävä valtiontukisäännöissä tarkoitettuna yhtenä taloudellisena kokonaisuutena. Ensiksi on muistettava, että FZG on FGAZ:n kokonaan omistama tytäryhtiö, ja siksi FGAZ:lla on määräysvalta FZG:ssä yhtiökokouksen kautta. Lisäksi FGAZ ja FZG ovat toisiinsa yhteydessä voittojen ja tappioiden siirtämistä koskevan sopimuksen kautta, mikä Saksan mukaan tarkoittaa, että molempia yksiköitä on Saksan lainsäädännön mukaan pidettävä yhtenä ainoana taloudellisena kokonaisuutena. FZG:n hallintoneuvoston jäsenet ovat FZG:n yhtiöjärjestyksen mukaan aina samat kuin FGAZ:n hallintoneuvoston jäsenet. Sekä FGAZ:n että FZG:n johdon nimittää yrityksen oma hallintoneuvosto (joka, kuten edellä todettiin, on molemmissa yksiköissä sama). Käytännössä […] oli koko merkityksellisen ajanjakson ajan sekä FGAZ:n että FZG:n toimitusjohtaja (lisäksi pelkästään FZG:lle nimitettiin toinen toimitusjohtaja). Näin ollen […] edusti FGAZ:n ainoana toimitusjohtajana FGAZ:aa FZG:n yhtiökokouksessa FGAZ:n ollessa ainoa osakkeenomistaja.

(180)

Saatavana olevat tiedot osoittavat, että käytännössä FGAZ tekee säännöllisesti Zweibrückenin lentoasemaa koskevat merkittävät päätökset ja ohjeistaa niistä sen jälkeen FZG:tä. Saksan toimittamat tiedot, jotka koskevat kiitotien nykyaikaistamiseen vuosina 2008–2009 liittyvää päätöksentekoprosessia, ovat tässä yhteydessä selventäviä. FGAZ:n hallintoneuvosto teki ensin päätöksen kiitotien nykyaikaistamisesta. FGAZ:n yhtiökokous määräsi sen jälkeen FGAZ:n johdon kutsumaan koolle FZG:n yhtiökokouksen. FGAZ:n johto edusti sen jälkeen FGAZ:aa ainoana osakkeenomistajana FZG:n yhtiökokouksessa ja määräsi FZG:n johdon panemaan täytäntöön FGAZ:n päätöksen kiitotien nykyaikaistamisesta.

(181)

Komissio toteaa lopuksi, että FGAZ ja FZG ovat niin läheisessä yhteydessä toisiinsa, että näitä kahta yksikköä voidaan pitää yhtenä taloudellisena kokonaisuutena. FZG on taloudellisesti ja oikeudellisesti täysin riippuvainen FGAZ:sta, eikä sillä ole omia liiketaloudellisia pyrkimyksiä. Sovellettaessa unionin valtiontukisäännöstöä FGAZ ja FZG muodostavat näin ollen yhden yrityksen.

Taloudellinen toiminta

(182)

FGAZ ja FZG osallistuvat Zweibrückenin lentoaseman rakentamiseen, kunnostamiseen ja pitämiseen. Ne tarjoavat lentoasemapalveluja ja veloittavat käyttäjiä – kaupallisen lentoliikenteen harjoittajia samoin kuin muun kuin kaupallisen yleisen lentoliikenteen käyttäjiä – lentoasemainfrastruktuurin käytöstä ja hyödyntävät samalla infrastruktuuria kaupallisesti. Johdanto-osan 174 ja 175 kappaleessa mainitusta oikeuskäytännöstä on näin ollen pääteltävä, että FGAZ/FZG harjoitti taloudellista toimintaa asiassa Aéroports de Paris annetun tuomion antamispäivästä (toisin sanoen 12 päivästä joulukuuta 2000) lukien.

(183)

Tässä yhteydessä komissio korostaa, että FGAZ:n/FZG:n taloudellinen toiminta ei alkanut vasta kaupallisen lentoliikenteen aloittamisesta Zweibrückenissä vuonna 2006.

(184)

Saksan esityksestä ilmenee, että Zweibrücken oli jo aiemmin yrittänyt – tuloksetta – houkutella lentoasemalle kaupallista lentoliikennettä ja osoittanut aikomuksensa tulla näille markkinoille.

(185)

Toiseksi väite, jonka mukaan lentoaseman rakentaminen ja pitäminen on verrattavissa taloudelliseen toimintaan vasta kun lentoasemalle on onnistuttu houkuttelemaan kaupallista lentoliikennettä, johtaisi päätelmiin, joita ei voida hyväksyä: infrastruktuurin rakentamisen tai laajentamisen kaltaisia valmistelutoimia ei ole syytä erottaa sen myöhemmästä kaupallisesta käytöstä. Kehittämistoiminnan luonne on ehdottomasti määritettävä sen mukaan, vastaako rakennetun infrastruktuurin myöhempi käyttö taloudellista toimintaa (34). Leipzig-Hallen lentoasemaa koskevassa tuomiossa unionin yleinen tuomioistuin vahvisti, että lentoaseman pitäminen on taloudellista toimintaa ja että lentoasemainfrastruktuurin rakentaminen on erottamaton osa tätä toimintaa.

(186)

Lopuksi on korostettava, että lentoasemapalvelujen tarjoaminen yleisilmailutarkoituksiin on myös taloudellista toimintaa. Sama pätee lentoasemapalvelujen tarjoamiseen sotilaskäyttöön korvausta vastaan (35). FGAZ/FZG harjoitti näin ollen taloudellista toimintaa jo ennen vuotta 2006.

(187)

Siksi on pääteltävä, että FGAZ/FZG harjoitti taloudellista toimintaa 12 päivästä joulukuuta 2000 lukien ja muodostaa yhtenä ainoana taloudellisena kokonaisuutena SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun yrityksen.

Yleinen etu

(188)

Vaikka FGAZ:aa/FZG:tä on siis pidettävä SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna yrityksenä, on muistettava, että kaikki lentoaseman omistajan ja pitäjän toiminta ei välttämättä ole luonteeltaan taloudellista (36).

(189)

Yhteisöjen tuomioistuin (37) on todennut, että toiminta, joka kuuluu tavallisesti julkista valtaa käyttävän valtion vastuulle, ei ole luonteeltaan taloudellista eikä siten kuulu valtiontukisääntöjen soveltamisalaan. Tällaiseen toimintaan kuuluvat esimerkiksi turvatoimet, lennonjohto, poliisi ja tulli. Rahoituksella on korvattava ainoastaan tästä aiheutuvia kustannuksia eikä sitä saa käyttää muihin taloudellisiin toimintoihin (38).

(190)

Siksi yleisen edun piiriin kuuluvan toiminnan tai suoraan tällaiseen toimintaan liittyvän infrastruktuurin rahoittaminen ei yleensä ole valtiontukea (39). Sellaiset lentoasematoiminnot kuin lennonjohto, poliisi, tulli, palontorjunta ja toimet, jotka ovat tarpeen siviili-ilmailun suojelemiseksi siihen kohdistuvilta laittomilta teoilta, ja investoinnit, jotka liittyvät näiden toimien harjoittamisessa tarvittavaan infrastruktuuriin ja laitteisiin, eivät yleensä ole luonteeltaan taloudellisia (40).

(191)

Taloudellisen toiminnan harjoittamiseen liittyvän välttämättömän, muun kuin taloudellisen toiminnan julkinen rahoitus ei saa kuitenkaan johtaa lentoyhtiöiden ja lentoasemien pitäjien epäasianmukaiseen syrjintään. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on tosiasiallisesti kyse edusta silloin, kun viranomaiset vapauttavat yritykset sellaisista kustannuksista, jotka ovat olennainen osa niiden taloudellista toimintaa (41). Jos tietyssä oikeusjärjestyksessä on tavallista, että lentoyhtiöt ja lentoaseman pitäjät vastaavat tiettyjen palveluiden kustannuksista, kun taas joidenkin muiden lentoyhtiöiden tai lentoaseman pitäjien ei tarvitse vastata kyseisistä kustannuksista, viimeksi mainitut saattavat saada etua, vaikka kyseisiä palveluita sinänsä pidettäisiin muuna kuin taloudellisena toimintana. Siksi on välttämätöntä analysoida lentoaseman pitäjään sovellettavaa oikeudellista kehystä, jotta voidaan arvioida, edellytetäänkö siinä, että lentoaseman pitäjät tai lentoyhtiöt vastaavat joistakin sellaisista kustannuksista, jotka aiheutuvat niiden taloudellisen toiminnan harjoittamiseen olennaisesti liittyvistä muista kuin taloudellisista toiminnoista.

(192)

Saksa totesi, että seuraavista toimista aiheutuvien kustannusten (riippumatta siitä, onko kyse investointikustannuksista vai toimintamenoista) katsotaan kuuluvan yleisen edun piiriin: lentoturvallisuuslain (Luftsicherheitsgesetz, jäljempänä ’LuftSiG’) 8 §:n mukaiset lentoaseman turvatoimenpiteet, operaatioiden turvallisuuden varmistamiseen liittyvät toimenpiteet, lentoliikennelain (Luftverkehrsgesetz, jäljempänä ’LuftVG’) 27 §:n c momentin 2 kohdan mukaiset lennonjohto- ja lentoturvallisuustoimenpiteet, sääpalvelut ja palokunta.

(193)

Komission näkemyksen mukaan LuftSiG:n 8 §:n ja LuftVG:n 27 §:n c momentin 2 kohdan (sääpalvelut mukaan lukien) mukaisten toimenpiteiden sekä palokuntapalvelujen voidaan periaatteessa, ja ellei jäljempänä johdanto-osan 195 kappaleessa ja sitä seuraavissa kappaleissa esitetystä analyysista muuta johdu, katsoa olevan yleisen edun piiriin kuuluvia toimintoja.

(194)

Sen sijaan pelkästään operatiiviseen turvallisuuteen liittyvien toimenpiteiden osalta komissio katsoo, että toiminnan turvallisuuden varmistaminen lentoasemalla on tavallinen osa lentoaseman pitoon liittyvää toimintaa (42). Yksittäisistä toiminnoista ja kustannuksista jäljempänä esitetyn tarkemman selostuksen perusteella komissio katsoo, että turvallisuuden varmistamiseen lentoasemalla tarkoitetut toimenpiteet eivät ole yleisen edun piiriin kuuluvia toimintoja. Lentoasemaa pitävän yrityksen on varmistettava, että lentoaseman rakenteet, kuten kiitotie ja asematasot, ovat turvallisia.

(195)

Saksa on ilmoittanut, että sovellettavassa oikeudellisessa kehyksessä ei ole tiukkoja säännöksiä, joiden mukaan palokunnasta aiheutuvat kustannukset kuuluisivat lentoaseman pitäjälle. Lisäksi komissio toteaa, että palokunnan kustannusten korvaaminen kuuluu osavaltioiden oikeudellisen toimivallan piiriin ja että nämä kustannukset korvaa yleensä asianomainen alueviranomainen. Korvaus rajoittuu kustannusten kattamiseen tarvittavaan määrään.

(196)

Komissio toteaa, että LuftVG:n 27 §:n d ja f momentissa säädetään, että tietyillä lentoasemilla LuftVG:n 27 §:n c momentin mukaiset lennonjohtoon ja sääpalveluihin liittyvät kustannukset kattaa valtio. Vaikka komission ei tarvitse tässä tapauksessa ratkaista, voiko säännös antaa etua kyseisille lentoasemille, jotka saavat LuftVG:n 27 §:n d ja f momentin nojalla valtion rahoitusta, on selvää, että lain mukaan kaikkien muiden lentoasemien on vastattava itse mainituista kuluista. Tällä perusteella lennonjohtoon ja sääpalveluihin liittyviä kustannuksia voidaan pitää ainakin niiden lentoasemien tavanomaisina toimintakustannuksina, joihin ei sovelleta LuftVG:n 27 §:n d ja f momenttia.

(197)

Näyttää siltä, että Saksan mielestä asianomaiset viranomaiset voivat vastata kaikista LuftSiG:n 8 §:ssä säädettyihin toimenpiteisiin liittyvistä kustannuksista. Komissio toteaa kuitenkin, että LuftSiG:n 8 §:n 3 momentin mukaan korvata voidaan ainoastaan kustannukset, jotka liittyvät LuftSiG:n 8 §:n 1 ja 2 momentissa lueteltujen toimintojen kannalta välttämättömien tilojen rakentamiseen ja kunnossapitoon. Kaikista muista kustannuksista lentoaseman pitäjän on vastattava itse. Siltä osin kuin FGAZ:lle/FZG:lle myönnetty julkinen rahoitus vapautti yrityksen kustannuksista, joista sen olisi LuftSiG:n 8 §:n 3 momentin mukaan pitänyt vastata, kyseistä julkista rahoitusta ei ole vapautettu unionin valtiontukisääntöjen mukaisesta valvonnasta.

Yleistä etua koskevat päätelmät

(198)

Edellä esitettyjen näkökohtien perusteella komission mielestä on asianmukaista tehdä tarkemmat päätelmät investointikustannuksista ja toimintamenoista, joiden väitetään kuuluvan yleisen edun piiriin.

(199)

Komissio hyväksyy vuosina 2000–2009 aiheutuneiden toimintamenojen osalta palokuntaan liittyvien toimintamenojen lukemisen yleisen edun piiriin kuuluviksi siltä osin kuin kustannusten korvaaminen rajoittuu tiukasti kyseisten toimintojen toteuttamisen kannalta välttämättömään määrään. Komission mukaan LuftSiG:n 8 §:n mukaisesti toteutettuihin toimenpiteisiin liittyvistä toimintamenoista kuuluvat yleisen edun piiriin ainoastaan kustannukset, joista lentoaseman pitäjä on oikeutettu saamaan korvauksen LuftSiG:n 8 §:n 3 momentin nojalla. LuftVG:n 27 §:n c momentin 2 kohdan mukaisten lennonjohto- ja lentoturvallisuustoimenpiteiden sekä sääpalvelujen osalta komissio katsoo – kun otetaan huomioon, ettei Zweibrücken kuulu niihin lentoasemiin, joiden suhteen liittotasavallan hallitus on todennut LuftVG:n 27 §:n d momentin 1 kohdan ja f momentin 1 kohdan mukaisen vastaavan tarpeen – ettei lennonjohto- ja lentoturvallisuustoimenpiteisiin sekä sääpalveluihin liittyviä toimintamenoja voida lukea yleisen edun piiriin kuuluviksi menoiksi. Toimintamenot, jotka liittyvät lentoaseman operaatioiden turvallisuuden varmistamiseen, eivät myöskään kuulu yleisen edun mukaisten menojen piiriin.

(200)

Vuosina 2000–2009 tehdyistä investoinneista komissio hyväksyy suoraan palokuntaan liittyvien investointien lukemisen yleisen edun mukaisiin menoihin. Lisäksi asianomaisten viranomaisten maksamat korvaukset rajoittuivat kustannusten kattamiseen tarvittavaan määrään. Komission mukaan LuftSiG:n 8 §:n mukaisesti toteutettuihin toimenpiteisiin liittyvistä investoinneista yleisen edun piiriin kuuluvat ainoastaan kustannukset, joista lentoaseman pitäjä on oikeutettu saamaan korvauksen LuftSiG:n 8 §:n 3 momentin nojalla. LuftVG:n 27 §:n c momentin 2 kohdan mukaisten lennonjohto- ja lentoturvallisuustoimenpiteiden sekä sääpalvelujen osalta komissio katsoo – kun otetaan huomioon, ettei Zweibrücken kuulu niihin lentoasemiin, joiden suhteen liittotasavallan hallitus on todennut LuftVG:n 27 §:n d ja f momentin mukaisen vastaavan tarpeen – ettei lennonjohto- ja lentoturvallisuustoimenpiteisiin sekä sääpalveluihin liittyviä investointeja voida lukea yleisen edun piiriin kuuluviksi menoiksi. Myöskään investointeja, jotka liittyvät lentoaseman operaatioiden turvallisuuden varmistamiseen, ei voida lukea yleisen edun piiriin kuuluviksi menoiksi. Tämä tarkoittaa erityisesti, että esimerkiksi kiitotien nykyaikaistamiseen ja laajentamiseen sekä varoitusvalojen asentamiseen tehtyjä investointeja ei voida lukea yleisen edun piiriin kuuluviksi.

(201)

Siitä riippumatta, luokitellaanko kyseiset kustannukset oikeudellisesti yleisen edun piiriin kuuluviksi vai ei, on osoitettu, että sovellettavan oikeudellisen kehyksen nojalla lentoaseman pitäjän on vastattava niistä. Näin ollen jos valtio maksaa kyseiset kustannukset, lentoaseman pitäjä vapautuu kustannuksista, joita sille olisi tavallisesti aiheutunut.

Taloudellinen toiminta ja sotilaskäyttö

(202)

Komissio huomauttaa, että Saksan ja muiden maiden asevoimat käyttävät myös Zweibrückenin lentoasemaa muun muassa koulutustarkoituksiin siitä huolimatta, että Zweibrücken ei ole sotilas- vaan siviililentoasema (43).

(203)

Komissio katsoo, että periaatteessa myös siviililentoasemien asevoimille tarjoamat lentoasemapalvelut voivat olla yleisen edun piiriin kuuluvia toimia. Ei ole kuitenkaan selvää, missä määrin Saksa katsoo lentoaseman julkisen rahoituksen kattavan vain asevoimien tarvitsemien lentoasemapalveluiden tarjoamisesta aiheutuvat kustannukset. Komissio huomauttaa, että erityisesti toimintamenojen osalta Saksa ei sisällytä asevoimien läsnäolosta aiheutuvia menoja yleisen edun piiriin kuuluviin menoihin. Sama pätee periaatteessa niihin investointeihin, joiden Saksa ei ilmoita liittyvän yksinomaan lentoaseman sotilaskäyttöön.

(204)

Saksa kuitenkin väittää, että lentoaseman sotilaskäytön jatkuminen on yksi syy siihen, että investoinnit lentoaseman turvallisuuteen (esimerkiksi kiitotiehen) olivat ehdottoman välttämättömiä ja ettei lentoaseman sulkeminen ollut mahdollista.

(205)

Komissio huomauttaa tässä yhteydessä, että Zweibrückenin lentoasema näyttää tarjoavan lentoasemapalveluja asevoimille korvausta vastaan. FGAZ:n hallintoneuvoston 2 päivänä lokakuuta 2006 pidetyn kokouksen pöytäkirjan mukaan kokouksessa keskusteltiin asevoimien harjoituksista Zweibrückenissä. Johto korostaa, että tällaisten harjoitusten pitäminen sallitaan muun muassa siitä syystä, että niistä saadaan tuloja, mikä osoittaa, että FGAZ:n/FZG:n näkökulmasta lentoasemapalvelujen tarjoaminen asevoimille on taloudellista toimintaa. Keskusteluissa käsiteltiin lisäksi sitä, pitäisikö FZG:n sallia sotilasharjoitukset Zweibrückenissä tulevaisuudessa, mikä viittaa siihen, että FGAZ/FZG voivat oman harkintavaltansa mukaan tarjota palveluja asevoimille.

(206)

Komissio toteaa vielä, että koska Saksa ei määritellyt mitään tiettyjä investointi- tai toimintakustannuksia, jotka liittyisivät erityisesti lentoaseman sotilaskäyttöön, sitä voidaan pitää osoituksena siitä, että asevoimat on tosiasiassa vain yksi Zweibrückenin lentoaseman asiakkaista muiden joukossa.

(207)

Lopuksi komissio toteaa lentoasemapalvelujen tarjoamisen asevoimille olevan Zweibrückenin lentoasemalla harjoitettavaa taloudellista toimintaa ja panee erityisesti merkille, ettei mitään asevoimien läsnäoloon Zweibrückenin lentoasemalla liittyviä yksittäisiä kustannuksia ole määritelty, sekä sen, että FGAZ/FZG perustelee asevoimille tarjottavia palveluita (osittain) taloudellisilla syillä.

(208)

Jopa vaihtoehtoisessa tapauksessa – eli jos komissio olisi todennut, että valtio voi vastata asevoimien läsnäolosta johtuvista kustannuksista, koska ne kuuluvat yleisen edun piiriin – olisi kuitenkin huomattava, että asevoimille tarjottaviin palveluihin liittyvän muun kuin taloudellisen lentoasematoiminnan julkisen rahoituksen ei pitäisi voida johtaa lentoaseman taloudellisen toiminnan ristiintukemiseen. Erityisesti olisi mahdotonta pitää yleisen edun piiriin kuuluvina kokonaan sellaista investointia tai sellaisia toimintamenoja, jotka liittyvät myös asevoimien käyttämään omaisuuteen (esimerkiksi kiitotie).

7.1.1.2    Valtion varat ja valtion toimenpiteeksi katsominen

(209)

Jotta toimenpiteet olisivat valtiontukea, ne on rahoitettava valtion varoista ja toimenpiteen toteuttamista koskeva päätös on voitava katsoa valtion toimenpiteeksi.

(210)

Valtiontuen käsitettä sovelletaan etuihin, joita valtio itse tai jokin valtuuksiensa nojalla toimiva välittävä elin myöntää valtion varoista (44). SEUT-sopimuksen 107 artiklaa sovellettaessa paikallisviranomaisten varat ovat valtion varoja (45).

(211)

Tässä tapauksessa kyseiset toimenpiteet, nimittäin suorat investointiavustukset FZG:lle ja FGAZ:n/FZG:n hyväksi tehdyt vuotuiset pääomanlisäykset, myönnettiin suoraan paikallisviranomaisten talousarviosta. Investointiavustukset tulivat suoraan Rheinland-Pfalzin osavaltiolta, kun taas osavaltio ja ZEF (julkisten alueellisten paikallisyksikköjen yhdistys) rahoittivat pääomanlisäykset yhteisesti.

(212)

Siksi komissio katsoo, että investoinnit rahoitetaan valtion varoista ja että kyse on valtion toimenpiteestä.

7.1.1.3    Taloudellinen etu

(213)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu etu on mikä tahansa taloudellinen hyöty, jota yritys ei olisi saanut tavanomaisissa markkinaolosuhteissa, toisin sanoen ilman valtion toimenpidettä (46). Ainoastaan toimenpiteen vaikutuksilla yritykseen on merkitystä, ei valtion toimenpiteen syyllä eikä tavoitteella (47). Edusta on kyse aina, kun yrityksen taloudellinen tilanne paranee valtion toimenpiteen johdosta.

(214)

Komissio muistuttaa vielä, että ”pääomia, jotka valtio antaa suoraan tai välillisesti jonkin yrityksen käyttöön olosuhteissa, jotka vastaavat tavanomaisia markkinaedellytyksiä, ei voida pitää valtiontukina” (48). Voidakseen määrittää tässä asiassa, antaako Zweibrückenin lentoaseman julkinen rahoittaminen FGAZ:lle/FZG:lle etua, jota se ei olisi tavanomaisissa markkinaolosuhteissa saanut, komission on verrattava suorat investointiavustukset ja pääomalisäykset myöntäneiden viranomaisten toimintaa markkinataloustoimijan toimintaan, jota ohjaavat pitkän aikavälin kannattavuusnäkymät (49).

(215)

Lentoaseman sijaintialueen talouteen kohdistuvat myönteiset vaikutukset pitäisi jättää arvioinnin ulkopuolelle, sillä tuomioistuin on selventänyt, että markkinataloustoimijaperiaatetta sovellettaessa ratkaiseva kysymys on, olisiko ”yksityinen sijoittaja, joka perustaa toimintansa odotettavissa olevaan tuottoon jättäen kaikki yhteiskunnalliset sekä aluepoliittiset ja alakohtaiset näkökannat huomioon ottamatta, tehnyt tällaisen pääomasijoituksen samanlaisissa olosuhteissa” (50).

(216)

Asiassa Stardust Marine antamassaan tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin totesi, että ”sen tutkimiseksi, vastasiko valtion toiminta markkinataloudessa järkevästi toimivan sijoittajan toimintaa, valtion toiminnan taloudellista järkevyyttä on arvioitava ottaen huomioon rahoitustukien myöntämishetkellä vallinneet olosuhteet, ja on siis syytä jättää tekemättä arviointeja, jotka perustuvat myöhemmin vallinneeseen tilanteeseen” (51).

(217)

Lisäksi unionin tuomioistuin on asiassa EDF todennut, että ”[…] kyseisen edun myöntämisen jälkeen laaditut taloudelliset arviot, kyseisen jäsenvaltion toteuttaman sijoituksen todellisen tuottavuuden toteaminen jälkikäteen tai myöhemmät perustelut tosiasiallisesti valitusta toimintatavasta eivät riitä osoittamaan sitä, että tämä jäsenvaltio olisi ennen edun myöntämistä tai samanaikaisesti sen kanssa tehnyt tällaisen päätöksen osakkeenomistajan ominaisuudessaan” (52).

(218)

Jotta komissio voi soveltaa markkinataloustoimijaperiaatetta, sen on mentävä taaksepäin ajankohtaan, jolloin kukin päätös julkisten varojen myöntämisestä FGAZ:lle/FZG:lle tehtiin. Komission on myös perustettava arvionsa niihin tietoihin ja oletuksiin, jotka olivat asianomaisten paikallisviranomaisten saatavilla silloin, kun päätös kyseisten infrastruktuuritoimenpiteiden rahoitusjärjestelyistä tehtiin.

Suorat investointiavustukset

(219)

Komissio huomauttaa, että suorat investointiavustukset kattoivat osan FGAZ:lle/FZG:lle sen taloudellisen toiminnan yhteydessä koituneista investointikustannuksista. Lentokentän pitäjän on tavallisesti vastattava kaikista lentoaseman rakentamiseen ja pitämiseen liittyvistä kustannuksista (lukuun ottamatta yleisen edun piiriin kuuluvia kustannuksia ja niitä kustannuksia, joista lentoaseman pitäjän ei yleensä tarvitse vastata sovellettavan oikeudellisen kehyksen nojalla), mukaan lukien investointikustannukset, joten se, että osa näistä kustannuksista katetaan, vapauttaa FGAZ:n/FZG:n rasituksesta, joka sille normaalisti aiheutuisi.

(220)

Saksa ei nimenomaisesti väittänyt, että suorat investointiavustukset olivat markkinataloustoimijaperiaatteen mukaisia. Se totesi ennemminkin, ettei lentoaseman sulkeminen ollut koskaan realistinen vaihtoehto paikallisviranomaisille ja että koska lentokentän pitäminen oli välttämätöntä, oli taloudellisesti järkevää avata se myös kaupalliselle lentoliikenteelle. Muissa kohdissa Saksa väitti, että lentoasemaan tehtävien investointien perustana oli halu elvyttää alueen taloutta ja että julkiset tuet olivat välttämättömiä, koska lentoaseman kaupallisen hyödyntämisen tuottamat tulot eivät riittäisi kattamaan siihen liittyviä kustannuksia.

(221)

Saksa korosti myös, että infrastruktuuri on välttämätön työpaikkojen luomiseksi (koko Rheinland-Pfalzin osavaltiossa noin 5 000 työpaikkaa, joista 2 708 on suoraan tai välillisesti riippuvaisia lentoasemasta), sosiaalimenojen säästämiseksi (25 miljoonaa euroa vuodessa) ja verotulojen saamiseksi. Saksa totesi vielä, että työpaikat ovat erityisen tärkeitä tällä alueella, jonka työttömyysaste on nykyisin 2 prosenttia suurempi kuin osavaltiossa keskimäärin. Saksa totesi myös, että lentoaseman merkitystä alueen taloudelle korostetaan kahdessa asiantuntijalausunnossa (53).

(222)

Sosiaalisia ja alueellisia näkökohtia ei kuitenkaan voida ottaa huomioon markkinataloustoimijatestissä. Vaikka komissio ottaisikin kyseiset sosiaaliset ja alueelliset näkökohdat huomioon, Saksan esittämät tutkimukset osoittavat, että kesäkuussa 2012 FZG tarjosi Zweibrückenin lentokentällä vain 115 työpaikkaa. Tutkimukset vahvistavat, että siviilikäyttöön otettua lentoasemaa ympäröivä kaupallinen alue tarjoaa suoraan ja välillisesti yhteensä 2 708 työpaikkaa. Niistä kuitenkin vain 7,8 prosenttia eli 210 työpaikkaa on kuljetuksen ja varastoinnin alalla, toisin sanoen toimintoja, jotka liittyvät suoraan lentoaseman olemassaoloon.

(223)

Vaikka voitaisiin periaatteessa hyväksyä, että jopa kokonaan valtion omistamalle yritykselle myönnettävät avustukset, joita ei tarvitse maksaa takaisin, voitaisiin katsoa markkinaehtojen mukaisiksi investoinneiksi, Saksa ei ole esittänyt liiketoimintasuunnitelmaa tai ennakkolaskelmia investointiavustusten oletetusta kannattavuudesta. Ainoat esitetyt ennusteet olivat vuonna 2003 tehty tutkimus, jossa esiteltiin pääpiirteissään, millaiset kaupallisen lentoliikenteen matkustajamäärät voisivat taata kannattavuuden, sekä vuoden 2010 ennuste arvioiduista vuotuisista tuloksista vuosina 2011–2015. Jälkimmäisten mukaan oli odotettavissa, että FZG muuttuisi kannattavaksi vasta vuonna 2015, mikäli matkustajien määrä nousisi yli 500 000:een vuodessa.

(224)

Zweibrückenin lentoasemalla tehdyt infrastruktuuri-investoinnit aiheuttavat merkittäviä kustannuksia (ks. taulukko 2 ja taulukko 3 esitetyt investointikustannukset, joista on vähennetty kaikki johdanto-osan 198–200 kappaleessa eritellyt yleisen edun piiriin kuuluvat investoinnit ja investointi, joka tehtiin ennen 12 päivää joulukuuta 2000) ja pitkän tappiollisen tulosjakson (ennusteiden mukaan ainakin vuoteen 2015 saakka).

(225)

Huolimatta hankkeeseen olennaisesti kuuluvista merkittävistä epävarmuustekijöistä, kuten sen pitkäaikaisuudesta, sille ei ollut etukäteen laadittu liiketoimintasuunnitelmaa eikä taustalla olevia kannattavuusoletuksia koskevaa herkkyysanalyysiä. Tämä ei vastaa analyysiä, jonka järkevästi toimiva sijoittaja olisi tehnyt tämän kaltaisesta hankkeesta.

(226)

Komissio toteaa lopuksi, että FGAZ/FZG on vuodesta 2000 lähtien tuottanut joka vuosi tappioita, jotka ovat olleet noususuunnassa vuodesta 2005.

(227)

Suorat investointiavustukset olivat ensinnäkin luonteeltaan sellaisia, ettei niitä tarvinnut maksaa takaisin, eikä niistä saatu investointituottoa. Toiseksi on todettava, että Saksa ei ole esittänyt mitään todisteita siitä, että investointiavustukset annettiin FZG:n käyttöön markkinaehdoilla. Kolmanneksi mainittakoon, että Saksa ei turvautunut markkinataloustoimijaperiaatteeseen. Komissio katsoo näin ollen, että FZG sai osavaltion sille 12 päivän joulukuuta 2000 jälkeen myöntämistä suorista investointiavustuksista taloudellista etua (siltä osin kuin investointiavustukset eivät liittyneet yksinomaan yleisen edun piiriin kuuluviin toimintoihin, kuten johdanto-osan 198–200 kappaleessa todettiin).

Vuotuiset pääomanlisäykset

(228)

Rheinland-Pfalzin osavaltion ja ZEF:n vuotuisilla pääomanlisäyksillä katettiin FGAZ:n vuotuiset tappiot, jotka olivat puolestaan lähes yksinomaan aiheutuneet FZG:n vuotuisista tappioista (ks. taulukko 4). Näin ollen vuotuisilla pääomanlisäyksillä katettiin lopulta osa FGAZ:n/FZG:n tavallisista investointi- ja toimintakustannuksista ja vapautettiin siten yritys taloudellisesta rasituksesta, joka sille olisi normaalisti kuulunut.

(229)

Samasta syystä, joka on mainittu FZG:lle myönnettyjä suoria investointiavustuksia koskevissa johdanto-osan 222–228 kappaleessa, komissio katsoo myös, että vuotuisia pääomanlisäyksiä FGAZ:n/FZG:n hyväksi ei tehty tavanomaisissa markkinaolosuhteissa. Saksa ei nimittäin ole ilmoittanut, että pääomanlisäykset olivat tavanomaisia markkinaehtoisia investointeja. Saksa ei ole esittänyt mitään näyttöä, joka osoittaisi sen tarkastelleen ennakkoon pääomanlisäysten kannattavuutta, eikä se ole selittänyt, miksi markkinataloustoimija jatkaisi jatkuvasti tappiota tuottavan yrityksen pääoman vahvistamista. Tällä perusteella vuotuisien pääomanlisäysten on katsottava antavan FGAZ:lle/FZG:lle taloudellista etua.

Päätelmä

(230)

Edellä esitetty huomioon ottaen komissio katsoo, että koska liiketoimintasuunnitelmaa tai muitakaan järkeviä kannattavuustutkimuksia ei ollut laadittu etukäteen, markkinataloustoimija ei olisi tehnyt päätöstä kyseisen investointihankkeen toteuttamisesta ja kattanut vuosien ajan yhtäjaksoisesti FGAZ:n/FZG:n kasvavia tappioita. Siksi kyseisten toimenpiteiden toteuttamista koskeva Rheinland-Pfalzin osavaltion ja ZEF:n päätös antaa FGAZ:lle/FZG:lle sisältää taloudellista etua, jota se ei olisi saanut tavanomaisissa markkinaolosuhteissa.

7.1.1.4    Valikoivuus

(231)

Jotta valtiontuki kuuluisi SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, sen on suosittava ”jotakin yritystä tai tuotannonalaa”. Näin ollen ainoastaan sellaiset yrityksiä suosivat toimenpiteet, joilla myönnetään valikoivaa etua, kuuluvat valtiontuen käsitteen piiriin.

(232)

Nyt tarkasteltavassa tapauksessa suorat investointiavustukset ja vuotuiset pääomanlisäykset hyödyttivät vain FGAZ:aa/FZG:tä. Näin ollen molemmat toimenpiteet ovat SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa esitetyn määritelmän mukaan valikoivia.

7.1.1.5    Kilpailun vääristyminen ja vaikutus kauppaan

(233)

Jos jäsenvaltion myöntämä tuki vahvistaa jonkin yrityksen asemaa muihin sisämarkkinoilla kilpaileviin yrityksiin verrattuna, tuen on katsottava vaikuttavan kilpailijoihin (54). Tässä tapauksessa suorista investointiavustuksista ja vuotuisista pääomanlisäyksistä lentoaseman pitäjälle tuleva taloudellinen etu vahvistaa sen taloudellista asemaa, koska lentoaseman pitäjän oli mahdollista aloittaa liiketoimintansa vastaamatta kaikista siihen kuuluvista investointi- ja toimintakustannuksista.

(234)

Johdanto-osan 173 kappaleessa ja sitä seuraavissa kappaleissa esitetyn arvion mukaan lentoaseman pitäminen on taloudellista toimintaa. Toisaalta lentoasemat kilpailevat keskenään lentoyhtiöiden ja niiden lentoliikenteen (matkustajat ja rahti) houkuttelemisessa, ja toisaalta lentoaseman pitäjät voivat kilpailla keskenään tietyn lentoaseman saamisesta pidettäväksi. Lisäksi myös lentoasemat, joilla ei ole sama vaikutusalue ja jotka voivat sijaita jopa eri jäsenvaltioissa, voivat kilpailla keskenään erityisesti halpalentoyhtiöiden ja tilauslentoyhtiöiden houkuttelemisessa.

(235)

Kuten vuoden 2005 ilmailusuuntaviivojen 40 kohdassa mainitaan ja vuoden 2014 ilmailusuuntaviivojen 45 kohdassa toistetaan, edes pieniä lentoasemia ei ole mahdollista sulkea pois SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan soveltamisalasta. Vuoden 2014 ilmailusuuntaviivojen 45 kohdassa todetaan lisäksi nimenomaisesti, että ”se seikka, että […] julkista rahoitusta saavan yrityksen koko on suhteellisen vaatimaton, ei sellaisenaan sulje pois mahdollisuutta, että tuki vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan”.

(236)

Zweibrückenin lentoaseman vuotuinen matkustajamäärä on tällä hetkellä noin 242 000, kun se on aiemmin ollut jopa noin 340 000. Saksan toimittaman ennusteen mukaan matkustajamäärät saattavat kasvaa vuoteen 2025 mennessä jopa yli miljoonaan matkustajaan vuodessa. Kuten edellä johdanto-osan 21 kappaleessa pantiin merkille, Zweibrückenin lentoasema sijaitsee Saarbrückenin lentoaseman välittömässä läheisyydessä (39 km) ja kahden tunnin ajomatkan päässä kuudesta muusta lentoasemasta. Saksan toimittaman lentoliikennettä koskevan ennustetutkimuksen mukaan keskimäärin 15 prosenttia Zweibrückenin lentokenttää käyttävistä matkustajista on lähtöisin muista jäsenvaltioista (Ranskasta ja Luxemburgista). Zweibrückenin lentokentältä tehdään kansainvälisiä lentoja esimerkiksi Mallorcan ja Antalyan kaltaisiin kohteisiin. Zweibrückenin kiitotie on riittävän pitkä (3 000 m), jotta lentoyhtiöt voivat lentää keskipitkän matkan päässä oleviin ulkomaankohteisiin. Näiden seikkojen perusteella on katsottava, että FGAZ:n/FZG:n saama julkinen rahoitus vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua ja sillä on vähintäänkin mahdollinen vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(237)

Näiden yleisten näkökohtien lisäksi komissio katsoo myös, että Zweibrückenin lentoasema on tai ainakin on ollut suorassa kilpailutilanteessa Saarbrückenin lentoaseman kanssa. Ensinnäkin on huomattava, että TUIFly, joka oli aiemmin Saarbrückenin lentoaseman suurin asiakas, siirtyi kyseiseltä lentoasemalta Zweibrückeniin vuonna 2007. Lisäksi lentoja Berliiniin oli huomattavan pitkän ajan tarjolla sekä Zweibrückenistä (Germanwings) että Saarbrückenistä (Air Berlin ja Luxair) samanaikaisesti. Tämä on osoitus sekä lentoasemien että lentoyhtiöiden välisestä kilpailusta. FZG:n ja Germanwingsin välisen lentoasemapalvelusopimuksen mukaan FZG:lle jopa maksettaisiin korkeampia palvelumaksuja siinä tapauksessa, että Air Berlin lopettaisi Berliinin-lentonsa Saarbrückenistä.

(238)

Näiden Zweibrückenin ja Saarbrückenin lentoasemien välisestä kilpailusta kertovien indikaattoreiden lisäksi on näyttöä myös siitä, että huolimatta Saksan virallisesta ilmoituksesta, jonka mukaan nämä kaksi lentoasemaa eivät koskaan katsoneet kilpailevansa suoraan keskenään, Rheinland-Pfalzin osavaltion viranomaiset totesivat selvästi kilpailun olemassaolon. Kahdessa Rheinland-Pfalzin osavaltion hallituksen vuonna 2003 laatimassa sisäisessä muistiossa niiden laatijat puolsivat näkemystä, että yhteistyö Zweibrückenin ja Saarbrückenin lentoasemien välillä ei ollut tuolloin mahdollista/suotavaa. Toisessa muistiossa selitettiin, että ainakin niin kauan kuin Fraport AG toimisi Saarbrückenin lentoasemalla, näiden kahden lentoaseman välillä vallitsee kilpailutilanne (55). Muistioissa todetaan vielä, että ”Rheinland-Pfalzin näkökulmasta on odotettavissa, että Zweibrückenin lentoasema pääsee voitolle tässä kilpailutilanteessa pitkällä aikavälillä” (56). Nämä toteamukset viittaavat siihen, että ainakin vuonna 2003 näiden kahden lentoaseman katsottiin kilpailevan keskenään.

(239)

Näiden taustatietojen perusteella FGAZ:lle/FZG:lle myönnetyn julkisen rahoituksen on todettava olevan omiaan vääristämään kilpailua ja vaikuttavan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

7.1.1.6    Päätelmä

(240)

Komissio katsoo johdanto-osan 173–239 kappaleessa esitettyjen toteamusten perusteella, että FGAZ:lle/FZG:lle vuosina 2000–2009 suorien investointiavustusten ja vuotuisten pääomanlisäysten muodossa myönnetty julkinen rahoitus on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

7.1.2   TUEN SÄÄNTÖJENMUKAISUUS

(241)

SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on annettava tieto tuen myöntämistä tai muuttamista koskevasta suunnitelmasta, eivätkä ne saa toteuttaa ehdottamiaan toimenpiteitä, ennen kuin menettelyssä on annettu lopullinen päätös.

(242)

Koska rahoitus on jo annettu FGAZ:n/FZG:n käyttöön, komissio katsoo, että Saksa ei ole noudattanut SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaista kieltoa (57).

7.1.3   SOVELTUVUUS SISÄMARKKINOILLE

7.1.3.1    Vuosien 2014 ja 2005 ilmailusuuntaviivojen soveltaminen

(243)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdassa määrätään tietyistä poikkeuksista 107 artiklan 1 kohdassa määrättyyn yleiseen sääntöön, jonka mukaan valtiontuki ei sovellu sisämarkkinoille. Kyseessä olevaa tukea voidaan arvioida SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan perusteella. Siinä määrätään seuraavaa: ”Sisämarkkinoille soveltuvana voidaan pitää: […] c) tukea tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla”.

(244)

Vuoden 2014 ilmailusuuntaviivoissa annetaan tältä osin puitteet sen arvioimiseksi, voidaanko lentoasemille myönnettyä tukea pitää sisämarkkinoille soveltuvana SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla.

(245)

Vuoden 2014 ilmailusuuntaviivojen mukaan komissio katsoo, että valtiontuen sääntöjenvastaisuuden arvioinnissa sovellettavien sääntöjen määräytymisestä annettua komission ilmoitusta (58) sovelletaan lentoasemille myönnettyyn sääntöjenvastaiseen investointitukeen. Jos sääntöjenvastainen investointituki on myönnetty ennen 4 päivää huhtikuuta 2014, komissio soveltaa sääntöjenvastaiseen investointitukeen sen myöntämisajankohtana voimassa olleita sääntöjä. Näin ollen komissio soveltaa lentoasemille ennen 4 päivää huhtikuuta 2014 myönnettyyn sääntöjenvastaiseen investointitukeen vuoden 2005 ilmailusuuntaviivoissa esitettyjä periaatteita (59).

(246)

Komissio katsoo vuoden 2014 ilmailusuuntaviivojen mukaisesti, että sen ilmoitusta valtiontuen sääntöjenvastaisuuden arvioinnissa sovellettavien sääntöjen määräytymisestä ei pitäisi soveltaa vireillä oleviin asioihin, jotka koskevat lentoasemille ennen 4 päivää huhtikuuta 2014 myönnettyä sääntöjenvastaista toimintatukea. Sen sijaan komissio soveltaa vuoden 2014 ilmailusuuntaviivojen periaatteita kaikkiin asioihin, jotka koskevat lentoasemille myönnettyä toimintatukea (vireillä olevat ilmoitukset ja sääntöjenvastainen ilmoittamaton tuki), vaikka tuki olisi myönnetty ennen 4 päivää huhtikuuta 2014 ja ennen siirtymäkauden alkua (60).

(247)

Komissio totesi jo johdanto-osan 242 kappaleessa, että suorat vuosittaiset pääomanlisäykset ovat ennen 4 päivänä huhtikuuta 2014 myönnettyä sääntöjenvastaista valtiontukea.

7.1.3.2    Investointituen ja toimintatuen välinen ero

(248)

Määrittäessään, onko kyseessä oleva toimenpide sääntöjenvastaista investointi- vai toimintatukea, komission on otettava huomioon johdanto-osan 245 ja 246 kappaleessa mainitut vuoden 2014 ilmailusuuntaviivojen määräykset.

(249)

Vuoden 2014 ilmailusuuntaviivojen 25 kohdan 18 alakohdan mukaan investointituki on ”tukea kiinteän käyttöpääoman rahoittamiseen, erityisesti kattamaan pääomakustannusten rahoitusvaje”. Kyseisen kohdan mukaan investointituki voi liittyä sekä ennakkomaksuun (eli kattaa ennakolta investointikustannuksia) että säännöllisesti erissä maksettavaan tukeen (kattamaan pääomakustannuksia vuotuisten poistojen ja rahoituskustannusten osalta).

(250)

Toimintatuella taas tarkoitetaan tukea, joka kattaa lentoaseman toimintakustannukset kokonaan tai osittain. Määritelmän mukaan toimintakustannukset ovat ”lentoasemalle lentoasemapalvelujen tarjoamisesta aiheutuvia kustannuksia, mukaan lukien sellaiset kustannusryhmät kuin henkilöstökustannukset, ostetut palvelut, viestintä, jätehuolto, energia, kunnossapito, vuokrat ja hallinto, mutta pois lukien pääomakustannukset, lentoaseman lentoyhtiöille tarjoama markkinointituki tai muut kannustimet, ja kustannukset, jotka kuuluvat yleisen edun piiriin” (61).

(251)

Kyseisten määritelmien perusteella voidaan katsoa, että suorat pääomanlisäykset, jotka liittyivät kaikki tiettyihin investointihankkeisiin, ovat FGAZ:n/FZG:n hyväksi myönnettyä investointitukea.

(252)

Sitä vastoin se osa vuotuisista pääomanlisäyksistä, joilla katettiin FGAZ:n/FZG:n vuotuiset liiketoimintatappiot (62), lukuun ottamatta johdanto-osan 198–200 kappaleessa esitetyn mukaisesti yleisen edun piiriin kuuluvia käyttökatteeseen sisältyviä kustannuksia ja ennen 12 päivää joulukuuta 2000 aiheutuneita kustannuksia, on FGAZ:n/FZG:n hyväksi myönnettyä toimintatukea.

(253)

Se osa vuotuisista pääomanlisäyksistä, joilla katettiin FGAZ:n/FZG:n vuotuiset käyttökatteeseen sisältymättömät tappiot (muun muassa omaisuuseristä vuosittain tehtävät poistot ja rahoituskustannukset), joista on vähennetty johdanto-osan 198–200 kappaleessa esitetyn mukaisesti yleisen edun piiriin kuuluvat kustannukset ja ennen 12 päivää joulukuuta 2000 aiheutuneet kustannukset, on investointitukea.

7.1.3.3    Investointituen soveltuvuus sisämarkkinoille

(254)

Vuoden 2005 ilmailusuuntaviivojen 61 kohdan mukaan komission on selvitettävä, täyttyvätkö seuraavat kumulatiiviset edellytykset:

a)

vastaako infrastruktuurin rakentaminen ja käyttö jotakin selkeästi määriteltyä yleishyödyllistä tavoitetta (esimerkiksi aluekehitys, liikenneyhteyksien parantaminen);

b)

onko infrastruktuuri tarpeen ja oikeasuhteinen vahvistetun tavoitteen kannalta;

c)

ovatko infrastruktuurin käyttöön liittyvät odotukset tyydyttävät keskipitkällä aikavälillä, erityisesti kun niitä verrataan jo olemassa olevien infrastruktuurien käyttöön;

d)

onko kaikilla mahdollisilla käyttäjillä tasavertainen ja syrjimätön oikeus infrastruktuurin käyttöön ja

e)

vaikuttaako tuki kaupan kehitykseen tavalla, joka on ristiriidassa unionin etujen kanssa.

(255)

Lisäksi lentoasemille myönnettävällä valtiontuella, kuten muillakin valtiontuilla, on oltava kannustava vaikutus ja sen on oltava välttämätöntä ja oikeassa suhteessa oikeutettuun tavoitteeseen, jotta se soveltuisi sisämarkkinoille.

(256)

Saksa totesi, että FGAZ:n/FZG:n hyväksi myönnetty investointituki on kaikkien vuoden 2005 ilmailusuuntaviivoissa määrättyjen soveltuvuuskriteerien mukaista.

a)   Vastaako tuki selkeästi määriteltyä yleishyödyllistä tavoitetta

(257)

Komissio muistuttaa, että vuoden 2005 ilmailusuuntaviivoissa ei esitetä tarkkoja arviointikriteerejä sen selvittämiseksi, vastaako lentoasemalle myönnetty investointituki selkeästi määriteltyä yleishyödyllistä tavoitetta. Nykyisen lentoasemainfrastruktuurin päällekkäisyyden ei kuitenkaan voida katsoa palvelevan yleishyödyllistä tavoitetta.

(258)

Komission on näin ollen arvioitava ensin, onko Zweibrückenin lentoasemainfrastruktuuri päällekkäistä alueen olemassa olevan lentoasemainfrastruktuurin kanssa.

Päällekkäisyys: Zweibrückenin ja Saarbrückenin lentoasemien infrastruktuuri

(259)

Komissio muistuttaa, että Zweibrückenin lentoasema sijaitsee Saarbrückenin lentoaseman välittömässä läheisyydessä. Näiden kahden lentoaseman välinen etäisyys on linnuntietä noin 20 kilometriä eli noin 39 tiekilometriä. Lentoasemien välinen ajomatka kestää noin 30 minuuttia. Lisäksi vähintään kuusi muuta lentoasemaa sijaitsee alle kahden tunnin matkan päässä Zweibrückenin lentoasemasta.

(260)

Läheisen sijaintinsa takia edellä mainitut lentoasemat palvelevat käytännössä samoja vaikutusalueita. Useat tutkimukset, joita Saksa on esitellyt sekä tässä asiassa (63) että Saarbrückenin lentoasemaa koskevassa samanaikaisessa muodollisessa tutkintamenettelyssä (64), osoittavat, että suurin osa näitä kahta lentoasemaa käyttävistä matkustajista on lähtöisin läntisestä Saarland-Pfalzista ja Saarlandista.

(261)

Saarbrückenin ja Zweibrückenin lentoasemien profiilit ovat myös suhteellisen samankaltaiset. Kaupallisen lentoliikenteen alettua Zweibrückenissä vuonna 2006 ensimmäinen asiakas oli Germanwings, joka avasi lentoreitin Berliiniin. Samaa reittiä lensi Saarbrückenistä Luxair, ja vuodesta 2007 eteenpäin Air Berlin. Zweibrückenin toiseksi suurin asiakas oli TUIFly, joka tarjosi lentoja useisiin lomakohteisiin, pääasiassa Välimerellä. Ennen lentojen aloittamista Zweibrückenistä TUIFly oli ollut yksi Saarbrückenin lentoaseman suurimmista asiakkaista.

(262)

Zweibrücken yritti myös saada laajemman osuuden halpalentomarkkinoista tekemällä sopimuksen Ryanairin kanssa, joka kuitenkin piti Lontoo–Stansted-reitin toiminnassa alle vuoden ajan. Lopulta myös Germanwings lähti lentoasemalta sillä seurauksella, että Zweibrückenin lentoasema on vuoden 2011 lopusta keskittynyt lähes yksinomaan lomakohteisiin tehtäviin tilauslentoihin ja jonkin verran lentorahtiin.

(263)

Myös Saarbrückenistä kuitenkin tarjottiin ja tarjotaan edelleen tilauslentoja lomakohteisiin. Näyttää siltä, että Zweibrückenin tärkeimpiin lentokohteisiin lennetään usein myös Saarbrückenistä. Esimerkiksi kesän 2014 lentoaikataulusta ilmenee, että Zweibrückenin kaksi yleisintä lentokohdetta olivat Antalya ja Palma de Mallorca, joiden osuus viikoittaisista lennoista oli jopa 70 prosenttia. Samanaikaisesti myös Saarbrückenistä lennetään molempiin kohteisiin samalla vuorotiheydellä: 16 päivän kesäkuuta ja 23 päivän kesäkuuta 2014 välisenä aikana Zweibrückenistä lähti 16 lentoa Antalyaan tai Palma de Mallorcaan, kun taas Saarbrückenistä samoihin kohteisiin lähti 18 lentoa.

Päällekkäisyys: kapasiteetti, matkustajamäärät ja vuosittaiset tulokset

(264)

Zweibrückenin lentoaseman tultua kaupallisen lentoliikenteen markkinoille matkustajamäärät kasvoivat vuosina 2006–2009 nopeasti 78 000 matkustajasta 338 000 matkustajaan. Tämän nopean kasvujakson jälkeen matkustajamäärä alkoi laskea ja oli vuonna 2012 enää 242 000. Kun otetaan huomioon, että Zweibrückenin kapasiteetti on 700 000 matkustajaa, lentoasema ei siis ole koskaan ylittänyt 50:tä prosenttia käyttökapasiteetistaan, ja tällä hetkellä saatavilla olevasta kapasiteetista hyödynnetään noin 35 prosenttia.

(265)

Saarbrückenin matkustajamäärät sen sijaan pysyivät pääasiassa ennallaan noin 450 000 matkustajassa vuodessa siihen saakka, kunnes Zweibrücken tuli kaupallisen lentoliikenteen markkinoille, jolloin matkustajamäärät laskivat 487 000:sta 350 000:een vuosina 2005–2007. Lentoasemamaksuja mukauttamalla Saarbrücken onnistui houkuttelemaan asiakkaakseen Air Berlinin vuonna 2007, minkä ansiosta toiminta elpyi ja matkustajamäärät kasvoivat enimmillään 518 000:een vuonna 2008. Vuonna 2012 Saarbrückenin lentoasemaa käytti 425 000 matkustajaa. Kun otetaan huomioon, että myös Saarbrückenin kapasiteetti on nykyisin 700 000 matkustajaa vuodessa, sen käyttökapasiteetista hyödynnettiin vain 50–75 prosenttia. Tästä on huomautettava, että Saarbrückenin lentoaseman kapasiteetti voisi olla suurempi (nimittäin 750 000–800 000 matkustajaa vuodessa), mutta sitä rajoittaa se, että lentoasemalla pystytään tunnin aikana tekemään matkustajille vain tietty määrä turvatarkastuksia. Rajoitus johtuu siitä, että Saarbrückenin lentoasemalla on tällä hetkellä käytettävissä vain kaksi turvaskanneria.

(266)

Komissio huomauttaa myös, että sekä Saarbrückenin että Zweibrückenin lentoasemat tekivät tappiota tarkastelun kohteena olevan ajanjakson aikana (2000–2009). Molemmilla lentoasemilla vuotuiset tappiot kasvoivat jyrkästi vuodesta 2006, kun Zweibrücken tuli kaupallisen lentoliikenteen markkinoille.

Päällekkäisyys: näyttö lentoasemien välisestä suorasta kilpailusta

(267)

Komissio on jo huomauttanut johdanto-osan 237 ja 238 kappaleessa joidenkin asioiden viittaavan siihen, että Zweibrückenin lentoasema oli suorassa kilpailutilanteessa Saarbrückenin lentoaseman kanssa. Ensinnäkin on jälleen palautettava mieliin, että TUIFly, joka oli aiemmin Saarbrückenin lentoaseman suurin asiakas, siirtyi kyseiseltä lentoasemalta Zweibrückenin lentoasemalle vuonna 2007 (65). Toiseksi on todettava, että lentoja Berliinin oli huomattavan pitkän ajan tarjolla sekä Zweibrückenistä (Germanwings) että Saarbrückenistä (Air Berlin ja Luxair) samanaikaisesti. Tämä on osoitus kilpailusta sekä lentoasemien että lentoyhtiöiden tarjoamien reittien välillä. FZG:n ja Germanwingsin välisen lentoasemapalvelusopimuksen mukaan FZG:lle jopa maksettaisiin korkeampia palvelumaksuja siinä tapauksessa, että Air Berlin lopettaisi Berliinin-lentonsa Saarbrückenistä.

(268)

Edellä jo mainittujen indikaattoreiden lisäksi (ks. johdanto-osan 238 kappale) komissio viittaa myös FGAZ:n hallintoneuvoston 26 päivänä kesäkuuta 2009 pitämän kokouksen pöytäkirjaan. Siinä esitetään yhteenveto hallintoneuvoston selvityksestä ja kerrotaan FGAZ:n johdon, Ryanairin ja Rheinland-Pfalzin talousministeriön välisestä kokouksesta. Kyseisessä kokouksessa, jossa käsiteltiin Ryanairin ja Zweibrückenin lentoaseman välisen suhteen tulevaisuutta, ministeriön edustaja ”huomautti [Ryanairille], että Rheinland-Pfalzin osavaltion hallitus pitäisi erittäin epäsuotavana, että Ryanair aloittaisi lennot Saarbrückenistä”. Huomautuksesta ilmenee, etteivät mainitut lentoasemat niinkään täydennä toisiaan vaan pikemminkin kilpailevat keskenään markkinoilla.

Päällekkäisyys: rahti

(269)

Komissio huomauttaa vielä, että Zweibrückenin lentoasema osallistuu myös lentorahdin huolintaan. Vaikka rahdilla ei ole merkittävää sijaa Saarbrückenin lentoaseman toiminnassa, se on keskeinen osa Frankfurt-Hahnin lentoaseman liiketoimintamallia. Kuten johdanto-osan 21 kappaleessa todettiin, Frankfurt-Hahnin lentoasema sijaitsee vain noin 128 kilometrin tai noin 84 minuutin ajomatkan päässä Zweibrückenistä. Lisäksi rahtia käsitellään Luxemburgin lentoasemalla, joka sijaitsee noin 145 kilometrin tai noin 86 minuutin ajomatkan (ks. johdanto-osan 21 kappale) päässä Zweibrückenin lentoasemalta.

(270)

Komissio huomauttaa tästä, että rahtiliikenteen liikkuvuus on usein suurempaa kuin matkustajaliikenteen (66). Yleensä rahtilentoasemien vaikutusalueen katsotaan ulottuvan vähintään 200 kilometrin säteelle ja kahden tunnin matkan päähän. Alalla tunnutaan jossain määrin ajattelevan, että enimmillään puolen päivän kuljetusaika (toisin sanoen enimmillään 12 tunnin ajoaika kuorma-autolla) olisi yleisesti ottaen kohtuullinen (67).

(271)

Kun otetaan huomioon, että rahtiliikenteen vaikutusalue on tavallisesti paljon matkustajaliikenteen vaikutusaluetta laajempi, Frankfurt-Hahnin ja Luxemburgin lentoasemat tarjoavat alueelle riittävän lentorahtiliikennekapasiteetin.

Päällekkäisyys: tulosten tarkastelu

(272)

Komissio katsoo johdanto-osan 259–270 kappaleessa esitettyjen toteamusten perusteella, että Zweibrückenin ja Saarbrückenin lentoasemainfrastruktuurit ovat päällekkäiset. Komissio katsoo erityisesti, että jo ennen Zweibrückenin tuloa kaupallisen lentoliikenteen markkinoille olemassa olevat lentoasemat – ennen kaikkea Saarbrückenin lentoasema – takasivat hyvät yhteydet alueelle, ja että Zweibrückenin lentoasema ei lisää alueen yhteyksien toimivuutta.

(273)

Lisäksi ne kuusi lentoasemaa, joihin oli alle kahden tunnin ajomatka, pystyivät helposti vastaamaan siihen lentoasemapalveluiden kysyntään, johon Saarbrückenin lentoasema ei vastannut. Erityisesti lomalentojen osalta kahden tunnin matka-aikaa pidetään yleisesti kohtuullisena. Sama pätee lentorahtipalvelujen kysyntään.

(274)

Saksa ei ole esittänyt mitään näyttöä siitä, että ennakoidut matkustajamäärät edellyttivät Zweibrückenin lentoaseman markkinoille tuloa. Vaikka tulo kaupallisen lentoliikenteen markkinoille tapahtui vuonna 2006, ensimmäisen ennakoituja matkustajamääriä koskevan tutkimuksen päivämäärät ovat syyskuulta 2009 (68). Siksi ei voida väittää, että vuodesta 2000 alkanut julkinen rahoitus oli tarkoitettu vastaamaan sellaiseen lentoasemapalvelujen kysyntään, johon ei muuten olisi pystytty vastaamaan.

(275)

Komissio panee myös merkille, että vuonna 1997 Saarbrückenin lentoasema ennakoi omien matkustajamääriensä kasvavan 676 000:een vuoteen 2010 mennessä (69). Koska Zweibrückenin lentoasema ei vielä tuolloin toiminut kaupallisen lentoliikenteen markkinoilla, voidaan olettaa, että kyseinen ennuste oli kaikkein luotettavin aluetta koskeva matkustajaennuste. Koska Saarbrückenin kapasiteetti on 700 000–800 000 matkustajaa vuodessa, on selvää, että Saarbrückenin lentoasema pystyi yksin täyttämään vuonna 1997 ennustettujen matkustajamäärien tarpeet huomattavan pitkään.

(276)

Komissio on lisäksi sitä mieltä, että edes Zweibrückenin ja Saarbrückenin lentoasemien nykyiset matkustajamäärät eivät osoita, ettei Saarbrückenin kapasiteetti riitä tyydyttämän alueen kysyntää. On totta, että Saarbrückenin ja Zweibrückenin yhteenlasketut matkustajamäärät olivat vuonna 2008 noin 850 000 ja vuonna 2009 noin 810 000 matkustajaa, mikä ylittää Saarbrückenin lentoaseman enimmäiskapasiteetin. Samanaikaisesti komissio katsoo, että kyseiset määrät antavat jokseenkin vääristyneen kuvan alueen todellisesta kysynnästä: ensinnäkin suuriin matkustajamääriin näyttää vaikuttaneen Zweibrückenistä ja Saarbrückenistä lennettyjen Berliinin-reittien (ja vastaavasti Germanwingsin ja Air Berlinin/Luxairin) välinen suora kilpailu, joka lisäsi matkustajamääriä tilapäisesti. Germanwingsin lopetettua kannattamattoman Berliinin-reittinsä kysyntä reitillä väheni. Toiseksi komissio katsoo (ks. 7.3 jakso), että Germanwings, TUIFly ja Ryanair hyötyivät kaikki FGAZ:n/FZG:n niille myöntämästä sisämarkkinoille soveltumattomasta valtiontuesta. Koska tämä on saattanut alentaa lippujen hintoja, on epäselvää, vastasivatko Zweibrückenin näin tuetut matkustajamäärät alueen todelliseen kysyntään. Lopuksi on huomautettava, että yhteenlasketut matkustajamäärät ovat laskeneet vuodesta 2009: Zweibrückenin ja Saarbrückenin yhteenlasketut matkustajamäärät olivat vuonna 2012 noin 670 000, ja alittivat näin ollen Saarbrückenin lentoaseman enimmäiskapasiteetin.

(277)

Komissio ei myöskään voi hyväksyä Saksan esittämää väitettä, jonka mukaan kyseiset kaksi lentoasemaa ainoastaan täydentävät toisiaan, eivät suinkaan kilpaile keskenään. Siitä huolimatta, että näiden kahden lentoaseman liiketoimintamallit näyttävät jossain määrin poikkeavan toisistaan, on kuitenkin selvää, että Zweibrückenin lentoaseman ydinliiketoiminta (lomalennot erityisesti Antalyaan ja Palma de Mallorcaan) kuuluvat myös Saarbrückenin palvelutarjontaan. On totta, että Saarbrücken keskittyy muutoin Luxemburgin, Berliinin ja Hampurin kaltaisiin suurkaupunkeihin suuntautuviin reittilentoihin. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että Zweibrückenillä näyttää olevan vain vähän sellaista liiketoimintaa, jota Saarbrücken ei tarjoa tai ei voisi tarjota.

(278)

Komissio toteaa lisäksi, että näiden kahden lentoaseman infrastruktuurin erot eivät vaikuta sen päätelmään, jonka mukaan Zweibrückenin lentoasemainfrastruktuuri on päällekkäistä jo aiemmin olemassa olleen Saarbrückenin lentoasemainfrastruktuurin kanssa. Vaikka pitää myös paikkansa, että Zweibrückenissä on pidempi kiitotie, joka soveltuu paremmin kaukolennoille ja raskaille rahtilentokoneille, tällaiset erot eivät ole riittävä peruste kahdelle näin lähekkäin sijaitsevalle lentoasemalle. Kuten johdanto-osan 269 ja 270 kappaleissa ensinnäkin selitettiin, Frankfurt-Hahnin ja Luxemburgin lentoasemat, joissa ei komission tietojen mukaan ole lentokoneiden painoa koskevia merkittäviä rajoituksia, vastaavat riittävällä tavalla lentorahtipalvelujen kysyntään. Toiseksi Saksa ei ole osoittanut, ettei merkittävä osa Zweibrückenistä lähtevistä kaupallisista matkustajalennoista voisi lähteä Saarbrückenistä.

(279)

Kun otetaan vielä huomioon, että Saarbrückenin lentoasema pystyi ennen Zweibrückenin markkinoille tuloa tosiasiassa vastaamaan niiden lentoasemapalvelujen kysyntään, jotka Zweibrücken oli nyt osittain ottanut hoitaakseen, infrastruktuurin erot eivät ole peruste luoda Saarbrückenin jo olemassa olevan infrastruktuurin kanssa päällekkäistä infrastruktuuria.

Päätelmä

(280)

Komissio katsoo johdanto-osan 255–279 kappaleessa esitettyjen tosiseikkojen ja toteamusten perusteella, että FGAZ:lle/FZG:lle myönnetyllä investointituella luotiin tai ylläpidettiin ainoastaan Saarbrückenin (kannattamattoman) lentoaseman kanssa päällekkäistä infrastruktuuria. Näin ollen investointituen ei voida katsoa edistävän yhteisen edun mukaista tavoitetta.

(281)

Koska (johdanto-osan 254 kappaleessa) luetellut sisämarkkinoille soveltuvuutta koskevat edellytykset ovat kumulatiivisia, komission ei ole tarpeen arvioida muita soveltuvuusedellytyksiä. Siltä osin kuin investointituki on valtiontukea, se olisi todettava sisämarkkinoille soveltumattomaksi SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla.

(282)

Koska Saksa ei ole esittänyt vaihtoehtoisia soveltuvuusperusteita eikä komissio ole todennut niitä, on todettava, että siltä osin kuin FGAZ:lle/FZG:lle myönnetty investointituki on valtiontukea, se on sisämarkkinoille soveltumatonta.

7.1.3.4    Toimintatuen soveltuvuus sisämarkkinoille yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevien sääntöjen perusteella

(283)

Saksa väittää, että FGAZ:lle/FZG:lle myönnettyyn toimintatukeen liittyvää julkista rahoitusta on pidettävä sisämarkkinoille soveltuvana, koska se on korvausta SEUT-sopimuksen 106 artiklan 2 kohdan mukaisen yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun tarjoamisesta.

(284)

SEUT-sopimuksen 106 artiklan 2 kohdassa määrätään, että ”yrityksiin, jotka tuottavat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja, sekä fiskaalisiin monopoleihin sovelletaan tämän sopimuksen määräyksiä ja varsinkin kilpailusääntöjä siltä osin kuin ne eivät oikeudellisesti tai tosiasiallisesti estä yrityksiä hoitamasta niille uskottuja erityistehtäviä. Kaupan kehitykseen ei saa vaikuttaa tavalla, joka olisi ristiriidassa unionin etujen kanssa.”

(285)

Mainittuun artiklaan sisältyy (osittainen) poikkeus SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa määrättyyn valtiontukia koskevaan kieltoon siltä osin kuin tuki on tarpeen ja oikeassa suhteessa siihen nähden, että sillä taataan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tarjoaminen hyväksyttävin taloudellisin edellytyksin.

(286)

Ennen 31 päivää tammikuuta 2012 yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä palveluista vuonna annetut 2005 puitteet (70) ja yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä palveluista vuonna 2005 tehty päätös määrittivät käytännön, jonka mukaisesti komissio sovelsi SEUT-sopimuksen 106 artiklan 2 kohdan mukaista poikkeusta.

(287)

Komissio huomauttaa, että molemmissa edellä mainituissa asiakirjoissa edellytetään, että kyseessä oleva yritys saa hoidettavakseen aidon yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun. Julkisen palvelun tehtävä on osoitettava lentoasemalle ”vähintään yhdellä virallisella asiakirjalla”, jossa on ilmoitettava muun muassa ”julkisen palvelun velvoitteen täsmällinen luonne” (71).

Aito yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu

(288)

Selvittäessään, onko Zweibrückenin lentoaseman pitäminen aito yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu, komissio muistuttaa ensinnäkin, että kyseisen määritelmän täyttämiseksi toiminnalla olisi oltava tavanomaisesta taloudellisesta toiminnasta poikkeavia erityispiirteitä ja että yleisen edun mukainen tavoite, johon pyritään, ei voi olla pelkästään tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehittäminen SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti (72). Näiden seikkojen valossa komissio katsoo, että tämä on mahdollista ainoastaan, jos lentoaseman palveleman alueen osa olisi ilman lentoasemaa eristyksissä muusta unionin alueesta siinä määrin, että se vaikuttaisi haitallisesti sen sosiaaliseen ja taloudelliseen kehitykseen (73).

(289)

Komissio katsoo vielä, että yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun asianmukainen määritelmä ja kysymys siitä, edistääkö lentoaseman julkinen rahoitus (sekä investointi- että toimintamenot) selkeästi määriteltyä yhteisen edun mukaista tavoitetta, ovat osittain päällekkäisiä. Komissio on johdanto-osan 257 kappaleessa ja sitä seuraavissa kappaleissa muistuttanut, että julkisen rahoituksen, joka luo päällekkäistä lentoasemainfrastruktuuria tietyllä alueella, ei voida katsoa edistävän yhteisen edun mukaista tavoitetta (ks. myös johdanto-osan 294 kappale ja sitä seuraavat kappaleet). Komissio muistuttaa myös, että koko lentoaseman pitäminen voidaan katsoa yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyväksi palveluksi, ”jos lentoaseman mahdollisesti palveleman alueen osa olisi ilman lentoasemaa eristyksissä muusta unionin alueesta siinä määrin, että se vaikuttaisi haitallisesti sen sosiaaliseen ja taloudelliseen kehitykseen” (74). Komissio katsoo samoin tällä perusteella, että lentoaseman pitämistä siten, että se on päällekkäistä toisen samalla alueella sijaitsevan lentoaseman pitämisen kanssa, ei voida pitää aitona yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvänä palveluna (75).

(290)

Komissio on todennut, että siltä osin kuin Zweibrückenin lentoaseman infrastruktuurin julkinen rahoitus on valtiontukea, se on sisämarkkinoille soveltumatonta olemassa olevan ja uuden infrastruktuurin päällekkäisyyden takia. Komissio katsoo samoin, että Zweibrückenin lentoaseman pitäminen ei ole aito yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu. Siltä osin kuin Saksa katsoo Zweibrückenin lentoaseman pitämisen olevan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu, se on näin ollen määritellyt yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun ilmeisen virheellisesti (76).

Toimeksiantoasiakirja

(291)

Komissio toteaa toiseksi, että joka tapauksessa Zweibrückenin lentoaseman pitämistä ei ollut annettu FGAZ:lle/FZG:lle asianmukaisesti tehtäväksi yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvänä palveluna. Saksa on asiaa koskevina toimeksiantoasiakirjoina viitannut ainoastaan lentoaseman yleiseen toimilupaan ja lentoaseman ”pitämistä koskevaan velvollisuuteen” (Betriebspflicht) LuftVZO:n 45 §:n mukaisesti. Komissio huomauttaa, että Saksan mukaan lentoaseman pitämistä koskevan velvollisuuden asettaminen oli seurausta siitä, että Zweibrückenin lentoasema muunnettiin LuftVZO:n 38 ja 49 §:ssä tarkoitetuksi lentoasemaksi (77). Muuntaminen tapahtui kuitenkin vasta vuoden 2010 alussa, joten tässä asiassa tarkastelun kohteena olevan ajanjakson (2000–2009) osalta ei voida päätellä toimeksiannon perustuneen LuftVZO:n 45 §:ään.

(292)

Saksa toteaa vielä, että ”FZG ei ole saanut virallista yleistä toimeksiantoa yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun tarjoamisesta, lukuun ottamatta toimilupaa ja osallistumista Rheinland-Pfalzin muuntamishankkeeseen”. Kun otetaan huomioon, ettei Saksa ole selittänyt, miten toimilupa itsessään voi olla asianmukainen toimeksiantoasiakirja, joka täyttää johdanto-osan 287 kappaleessa mainitut vaatimukset, tai millä tavoin osallistuminen muuntamishankkeeseen tarkoittaa asianmukaista toimeksiantoa, komissio katsoo, että FGAZ:lle/FZG:lle ei ole asianmukaisesti annettu tehtäväksi yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun tarjoamista.

(293)

Näin ollen johdanto-osan 288 kappaleessa ja sitä seuraavissa kappaleissa mainituista syistä on todettava, että FGAZ:lle/FZG:lle myönnettyä julkista rahoitusta, joka on toimintatukea, ei voida pitää sisämarkkinoille soveltuvana korvauksena yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvästä palvelusta.

7.1.3.5    Toimintatuen soveltuvuus sisämarkkinoille vuoden 2014 ilmailusuuntaviivojen mukaisesti

(294)

Vuoden 2014 ilmailusuuntaviivojen 5.1 jaksossa esitetään kriteerit, joita komissio soveltaa arvioidessaan toimintatuen soveltuvuutta sisämarkkinoille SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti. Vuoden 2014 ilmailusuuntaviivojen 172 kohdan mukaisesti komissio soveltaa näitä kriteerejä kaikkiin toimintatukea koskeviin tapauksiin, mukaan lukien vireillä olevat ilmoitukset ja sääntöjenvastainen ilmoittamaton tuki.

(295)

Ennen vuoden 2014 ilmailusuuntaviivojen julkaisemispäivää myönnetyn sääntöjenvastaisen toimintatuen voidaan katsoa soveltuvan sisämarkkinoille kattamattomien toimintakustannusten koko määrän osalta edellyttäen, että seuraavat edellytykset (78) täyttyvät:

a)

Vaikutus selkeästi määritellyn yhteisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamiseen: edellytys täyttyy muun muassa, jos tuki lisää unionin kansalaisten liikkuvuutta ja alueellisia yhteyksiä tai edistää alueellista kehitystä (79).

b)

Valtion toimenpiteiden tarve: tuki on kohdennettava tilanteisiin, joissa tuella saadaan aikaan sellainen merkittävä parannus, johon ei päästä markkinoiden omin toimin (80).

c)

Toimenpiteen kannustava vaikutus: ehto täyttyy, jos on todennäköistä, että ilman toimintatukea lentoasemalla olisi huomattavasti vähemmän taloudellista toimintaa, kun otetaan huomioon myös mahdollinen investointituki ja lentoliikenteen määrä (81).

d)

Tukimäärän oikeasuhteisuus (tuen rajaaminen välttämättömään): jotta lentoasemille myönnetty toimintatuki olisi oikeasuhteista, sen on rajoituttava määrään, joka on välttämätön tuetun toiminnan toteuttamiseksi (82).

e)

Kilpailuun ja kauppaan kohdistuvien kohtuuttomien kielteisten vaikutusten välttäminen (83).

a)   Vaikutus selkeästi määritellyn yhteisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamiseen

(296)

Vuoden 2014 ilmailusuuntaviivojen 114 kohdan mukaan ”kannattamattomien lentoasemien päällekkäisyys ei edistä yhteisen edun mukaista tavoitetta”. Komission mukaan johdanto-osan 259 kappaleessa ja sitä seuraavissa kappaleissa esitettyjä perusteita FGAZ:lle/FZG:lle myönnetyn investointituen soveltuvuudesta sisämarkkinoille vuoden 2005 ilmailusuuntaviivojen perusteella voidaan soveltaa yhtäläisesti toimintatuen soveltuvuuteen sisämarkkinoille vuoden 2014 ilmailusuuntaviivojen mukaisesti. Tästä syystä komissio katsoo, että FGAZ:lle/FZG:lle myönnetty toimintatuki johtaa ainoastaan kannattamattomien lentoasemien päällekkäisyyteen eikä näin ollen edistä selkeästi määritellyn yhteisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamista. Siltä osin kuin FGAZ:lle/FZG:lle myönnetty toimintatuki on valtiontukea, sen ei näin ollen voida katsoa soveltuvan sisämarkkinoille SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti.

Päätelmä

(297)

Komissio toteaa, että FGAZ:lle/FZG:lle myönnetty toimintatuki ei sovellu sisämarkkinoille SEUT-sopimuksen 106 artiklan 2 kohdan eikä 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti. Koska Saksa ei ole esittänyt vaihtoehtoisia soveltuvuusperusteita eikä komissio ole havainnut niitä, on pääteltävä, että siltä osin kuin toimintatuki on valtiontukea, FGAZ:n/FZG:n hyväksi myönnetty toimintatuki on sisämarkkinoille soveltumatonta tukea.

7.2   PANKKILAINAAN LIITTYVÄ MAHDOLLINEN TUKI JA OSALLISTUMINEN RHEINLAND-PFALZIN OSAVALTION SISÄISEEN YHTEISRAHASTOON

7.2.1   TUEN OLEMASSAOLO

7.2.1.1    Taloudellinen toiminta ja yrityksen käsite

(298)

Johdanto-osan 173 kappaleessa ja sitä seuraavissa kappaleissa esitetyistä syistä FGAZ:aa/FZG:tä on pidettävä SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna yrityksenä.

7.2.1.2    Valtion varat ja valtion toimenpiteeksi katsominen

(299)

Jotta toimenpiteet olisivat valtiontukea, ne on rahoitettava valtion varoista ja toimenpiteen toteuttamista koskeva päätös on katsottava valtion toimenpiteeksi.

(300)

Valtiontuen käsitettä sovelletaan etuihin, joita valtio itse tai jokin valtuuksiensa nojalla toimiva välittävä elin myöntää valtion varoista (84). SEUT-sopimuksen 107 artiklaa sovellettaessa paikallisviranomaisten varat ovat valtion varoja (85).

Täysi valtiontakaus

(301)

Kaikkiin valtiontakauksiin liittyy mahdollinen valtion varojen menetys. Koska Rheinland-Pfalzin osavaltio antoi 100-prosenttisen valtiontakauksen suoraan, se myönnettiin valtion varoista ja katsotaan myös valtion toimenpiteeksi.

Osavaltion yhteisrahasto

(302)

Saksa väitti, ettei Rheinland-Pfalzin osavaltion yhteisrahastoa rahoiteta suoraan osavaltion talousarviosta. Se väittää, että kaikki yhteisrahaston varat ovat peräisin joko siihen osallistuvilta yrityksiltä tai on saatu lainoina pääomamarkkinoilta.

(303)

Komissio katsoo, että käsiteltävässä asiassa valtio käytti koko merkityksellisen ajanjakson ajan suoraa tai epäsuoraa määräysvaltaa yhteisrahaston varojen suhteen, mistä seuraa, että ne olivat valtion varoja. Ensinnäkin vain ne yritykset, joista Rheinland-Pfalzin osavaltio omistaa enemmistöosuuden (vähintään 50 prosentin omistusosuus) voivat osallistua yhteisrahastoon. Koska valtio on enemmistöomistaja, osallistuvat yritykset ovat selkeästi komission direktiivin 2006/111/EY (86) 2 artiklan b alakohdassa tarkoitettuja julkisia yrityksiä. Koska kaikki osallistuvat yritykset ovat näin ollen julkisia yrityksiä, niiden varat ovat valtion varoja. Pelkästään tämä tosiseikka tarkoittaa, että yhteisrahaston varat ovat valtion varoja, siltä osin kuin ne muodostuvat osallistuvien yritysten tekemistä talletuksista.

(304)

Toiseksi on todettava, että siinä tapauksessa, että osallistuvien yritysten yhteisrahastoon tekemät talletukset eivät riitä täyttämään osakkaan maksuvalmiustarpeita, Rheinland-Pfalzin osavaltio saa lyhyen aikavälin rahoitusta rahoitusmarkkinoilta omissa nimissään ja siirtää kyseiset varat yhteisrahastoon osallistuville yrityksille. Koska osavaltio nostaa tarvittavat lainat omissa nimissään, myös näin saatuja varoja on pidettävä valtion varoina.

(305)

Komissio katsoo näin ollen, että yhteisrahastosta annettu rahoitus tulee valtion varoista, koska valtion varoja ovat sekä osallistuvien yritysten talletukset että lainat, jotka osavaltio nosti yhteisrahastosta maksuvalmiusvajeiden takia.

(306)

On lisäksi selvää, että osavaltiolla oli kauaskantoinen määräysvalta yhteisrahaston toimintaan, minkä seurauksena osallistuville yrityksille myönnetty rahoitus katsotaan valtion toimenpiteeksi. Komissio huomauttaa ensiksi, että sopimus yhteisrahastoon osallistumisesta tehdään osavaltion ja mukana olevien yritysten kesken. Näin ollen osavaltio tekee suoraan päätöksen sallia yrityksen osallistuminen yhteisrahastoon. Osavaltio myös päättää enimmäismäärästä, jonka osallistuva yritys saa nostaa yhteisrahastosta luottoina. Lisäksi Rheinland-Pfalzin osavaltio hallinnoi suoraan yhteisrahaston päivittäistoimintoja osavaltion keskuskassan (Landeshauptkasse) kautta. Mainittu elin on Rheinland-Pfalzin osavaltion valtionvarainministeriön alainen laitos. Keskuskassa myös edustaa osavaltiota virallisesti saadessaan markkinoilta varoja yhteisrahaston maksuvalmiusvajeiden paikkaamiseen.

(307)

Näiden seikkojen perusteella näyttää siltä, että valtio pystyy käyttämään suoraa määräysvaltaa yhteisrahaston toimintojen suhteen, ja etenkin sen suhteen, mitkä yritykset saavat osallistua rahastoon ja mikä on kullekin osallistuvalle yritykselle erikseen myönnetty luotto. Näin ollen yhteisrahastoon osallistumista koskevat päätökset ja kyseisen osallistumisen laajuus katsotaan valtion toimenpiteiksi.

Sparkasse Südwestpfalzin myöntämä laina

(308)

Komissio myöntää varsinaisen lainan osalta, että Sparkasse Südwestpfalz on itsenäinen pankki, joka tekee lainojen myöntämispäätökset omalla vastuullaan. Ei ole mitään selkeää näyttöä siitä, että päätös lainan myöntämisestä FGAZ:lle/FZG:lle olisi valtion toimenpide. Näin ollen komissio katsoo, että kyseinen toimenpide ei ole valtion toimenpide.

7.2.1.3    Taloudellinen etu

Täysi valtiontakaus

(309)

Takaustiedoksiannon 3.2 kohdan mukaan yksittäinen valtiontakaus ei ole tukea, kun kaikki alla luetellut edellytykset täyttyvät: ”a) Lainanottaja ei ole taloudellisissa vaikeuksissa […], b) Takauksen laajuus voidaan myöntämishetkellä mitata asianmukaisesti. […] c) Takaus ei kata enempää kuin 80 prosenttia lainasaamisen tai muun rahoitussitoumuksen määrästä […], d) Takauksesta maksetaan markkinaperusteinen hinta […]”.

(310)

Tässä tapauksessa Rheinland-Pfalzin osavaltio antoi 100-prosenttisen takauksen FGAZ:lle/FZG:lle myönnetyn lainan vakuudeksi, ja näin ollen takaus ylittää raja-arvon, joka on 80 prosenttia lainasaamisen määrästä. Jäljempänä esitetyn selvityksen mukaan takauksesta ei ole myöskään maksettu markkinahintaa. Näin ollen takauksessa on selvästi kyse edusta.

(311)

Takaustiedoksiannon 4.2 kohdan toisen alakohdan mukaan etu voidaan laskea sen markkinakoron, jota FGAZ/FZG olisi joutunut ilman takausta maksamaan, ja sen koron, joka on saatu valtiontakauksella, erotuksena sen jälkeen kun mahdolliset takausmaksut on vähennetty.

(312)

Komissio muistuttaa osavaltion antamasta takauksesta, että FGAZ/FZG sai tämän 100-prosenttisen takauksen maksutta ja ilman vakuuksia. On selvää, että tavanomaisissa markkinaolosuhteissa FGAZ/FZG olisi joutunut maksamaan takausmaksun saadakseen takauksen lainoilleen kolmannelta osapuolelta.

(313)

Koska FGAZ:n/FZG:n ei tarvinnut maksaa takausmaksua, se sai taloudellista etua, jota ei ollut muuten saatavilla markkinoilla. Edun määrä vastaa takausmaksua, jonka FGAZ/FZG olisi joutunut maksamaan tavanomaisissa markkinaolosuhteissa.

Osavaltion yhteisrahasto

(314)

FGAZ:n/FZG:n osallistumisesta yhteisrahastoon Saksa on selittänyt, että yhteisrahasto toimii seuraavasti: FGAZ pyytää rahastosta varoja maksuvalmiutensa varmistamiseksi, ja osavaltio antaa kyseiset varat yhteisrahastosta. Lainasta peritään markkinaehtoinen päiväkorko, jonka taso vastaa osavaltion maksamaa korkoa. Jos osallistuvien yritysten talletukset eivät riitä kattamaan lainapyyntöä, osavaltio täydentää yhteisrahastoa nostamalla lainoja omissa nimissään. Saksa selittää myös, että osavaltio siirtää olennaisilta osin pääomamarkkinoilta saamansa lainaehdot yhteisrahaston jäsenille, jolloin siihen osallistuvien yritysten – osavaltion tytäryhtiöiden – on mahdollista saada uutta rahoitusta osavaltion kanssa samoin ehdoin ilman niiden luottokelpoisuuden arviointia. Komissio huomauttaa lisäksi, että yrityksillä on mahdollisuus saada tätä rahoitusta rajoittamattomaksi ajaksi.

(315)

Tämän mekanismin perusteella FGAZ saa etua, jos ehdot, joilla osavaltio myöntää lainoja yhteisrahastosta, ovat edullisemmat kuin ne ehdot, joilla FGAZ saisi muuten lainaa markkinoilta. Yhteisrahastosta myönnettävien lainojen ehdot vastaavat niitä ehtoja, joiden mukaisesti osavaltio voi saada uutta rahoitusta. Kun otetaan huomioon, että osavaltio pystyy viranomaisena ottamaan lainoja erittäin edullisesti (koska maksukyvyttömyyden vaaraa ei käytännössä ole), komissio katsoo, että hinta, jolla FGAZ voi saada lainaa yhteisrahastosta, on edullisempi kuin se hinta, jolla se muuten sitä saisi. FGAZ:n ei myöskään tarvitse antaa näille lainoille vakuuksia eikä sen rahoitustilannetta/luottokelpoisuutta oteta huomioon. Sallimalla FGAZ:n osallistumisen yhteisrahastoon osavaltio antoi näin ollen FGAZ:lle/FZG:lle taloudellista etua (87).

7.2.1.4    Valikoivuus

(316)

Koska 100-prosenttinen takaus ja oikeus osallistua yhteisrahastoon myönnettiin vain FGAZ:lle/FZG:lle (ja yhteisrahaston tapauksessa muille yrityksille, joissa osavaltiolla on osake-enemmistö), molemmat toimenpiteet on luokiteltava valikoiviksi.

7.2.1.5    Kilpailun vääristyminen ja vaikutus kauppaan

(317)

Samoista syistä, jotka on mainittu johdanto-osan 233 kappaleessa ja sitä seuraavissa kappaleissa, komissio katsoo, että FGAZ:lle/FZG:lle myönnetty valikoiva taloudellinen etu on omiaan vääristämään kilpailua ja vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

7.2.1.6    Päätelmä

(318)

Komissio toteaa lopuksi, että myöntämällä FGAZ:n/FZG:n pankkilainalle 100-prosenttisen takauksen maksutta ja sallimalla FGAZ:n osallistua osavaltion yhteisrahastoon osavaltio myönsi FGAZ:lle/FZG:lle valtiontukea.

(319)

Lisäksi komissio toteaa, että Sparkasse Südwestpfalzin antama laina ei itsessään ollut valtiontukea.

7.2.2   SOVELTUVUUS SISÄMARKKINOILLE

(320)

Komissio katsoo, että johdanto-osan 248 kappaleessa ja sitä seuraavissa kappaleissa sekä johdanto-osan 283 kappaleessa ja sitä seuraavissa kappaleissa esitettyjä näkökohtia, jotka koskevat suorien investointiavustusten ja vuotuisten pääomanlisäysten muodossa olevan valtiontuen soveltuvuutta sisämarkkinoille, voidaan soveltaa yhtäläisesti takauksen ja yhteisrahastoon osallistumisen muodossa annettavaan valtiontukeen. Näin ollen komissio katsoo, että valtiontuki, jota FGAZ:lle/FZG:lle on myönnetty antamalla sille 100-prosenttinen takaus maksutta ja sallimalla sen osallistua osavaltion yhteisrahastoon, on sisämarkkinoille soveltumatonta tukea.

7.3   ALENNUKSET LENTOASEMAMAKSUISTA JA MARKKINOINTIPALVELUSOPIMUS RYANAIRIN KANSSA

7.3.1   TUEN OLEMASSAOLO

7.3.1.1    Taloudellinen toiminta ja yrityksen käsite

(321)

Lentoliikennepalveluja tarjotessaan lentoyhtiöt harjoittavat taloudellista toimintaa ja ovat siksi SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja yrityksiä. Siksi on arvioitava, tuottivatko lentoyhtiöiden ja kyseessä olevan lentoaseman väliset sopimukset lentoyhtiöille taloudellista etua, jos sopimuksia voidaan pitää valtion toimenpiteinä ja jos niihin liittyy valtion varojen siirto.

7.3.1.2    Valtion varat ja valtion toimenpiteeksi katsominen

(322)

Toimenpide on katsottava valtion toteuttamaksi ja rahoitettava valtion varoista. Unionin tuomioistuin katsoi tuomiossa Stardust Marine (88), että jos yritys on perustettu yksityisoikeudellisen yrityksen muodossa, jonka osake-enemmistö on julkisessa omistuksessa, sen varat ovat valtion varoja. Tässä suhteessa komissio katsoo johdonmukaisesti, että riippumatta siitä, tuottaako julkinen yritys tappiota vai voittoa, kaikki sen varat ovat valtion varoja (89).

(323)

Siitä, onko kyse valtion toimenpiteestä, unionin tuomioistuin totesi tuomiossa Stardust Marine lisäksi, että se, että valtio tai valtion yksikkö on yrityksen ainoa osakas tai enemmistöosakas, ei riitä osoittamaan, että yrityksen toteuttama varojen siirto johtuu sen julkisista osakkaista (90). Tuomioistuin katsoi, että vaikka valtio voikin valvoa julkista yritystä ja käyttää määräysvaltaa sen toteuttamiin toimenpiteisiin nähden, ei voida automaattisesti olettaa, että se tosiasiassa harjoittaa valvontaa jossakin konkreettisessa tapauksessa, koska julkinen yritys voi myös toimia enemmän tai vähemmän itsenäisesti riippuen siitä, kuinka paljon valtio on jättänyt sille itsenäistä määräämisvaltaa.

(324)

Unionin tuomioistuimen mukaan toimenpide voidaan katsoa valtion toimenpiteeksi seuraavien seikkojen perusteella (91):

a)

kyseessä oleva yritys ei voinut tehdä riidanalaista päätöstä ottamatta huomioon viranomaisten vaatimuksia;

b)

yrityksen oli otettava huomioon viranomaisten antamat ohjeet;

c)

julkisen yrityksen integroituminen julkishallinnon rakenteeseen;

d)

julkisen yrityksen toiminnan luonne ja toiminnan harjoittaminen markkinoilla yksityisten toimijoiden kanssa tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa;

e)

yrityksen oikeudellinen muoto;

f)

viranomaisten harjoittaman yrityksen hallinnointia koskevan ohjauksen määrä;

g)

muu seikka, joka osoittaa konkreettisessa tilanteessa, että viranomaiset ovat osallistuneet toimenpiteen toteuttamiseen tai että on epätodennäköistä, että tästä ei ollut kyse, kun otetaan huomioon myös toimenpiteen laajuus, sen sisältö tai siihen liittyvät edellytykset.

Valtion varat

(325)

Komissio huomauttaa, että FGAZ ja FZG ovat kokonaan valtion omistamia yrityksiä: Rheinland-Pfalzin osavaltio omistaa niistä 50 prosenttia ja ZEF 50 prosenttia. FGAZ:n ja FZG:n on katsottava olevan direktiivin 2006/111/EY 2 artiklan b alakohdassa tarkoitettuja julkisia yrityksiä. Voidaan olettaa, että valtiolla, joka on FGAZ:n/FZG:n ainoa osakkeenomistaja ja nimittää FGAZ:n/FZG:n (samat) hallintoneuvostot (jotka puolestaan nimittävät yritysjohdon), on määräysvalta FGAZ:hen/FZG:hen nähden ja se voi valvoa sen varoja. Näin ollen etujen myöntäminen FGAZ:n/FZG:n varoista merkitsisi valtion varojen menetystä ja siten valtion varojen siirtoa.

Valtion toimenpiteeksi katsominen

(326)

Vaikka Saksa väitti, että sopimusten tekeminen lentoyhtiöiden ja FZG:n välillä ei ole valtion toimenpide, se myönsi, että valtio, jota edustivat Rheinland-Pfalzin osavaltio ja ZEF, on edustajiensa kautta välillisesti mukana FZG:n emoyhtiön FGAZ:n hallintoneuvostossa. FGAZ:n ja FZG:n yhtiöjärjestysten mukaan molempien yksiköiden hallintoneuvostot muodostuvat kokonaan viranomaisten – nimittäin osavaltion ja ZEF:n – nimittämistä edustajista. Osavaltion nimittämä edustaja on automaattisesti molempien hallintoneuvostojen puheenjohtaja. Hallintoneuvostot nimittävät FGAZ:n ja FZG:n johdon. Molempien yksiköiden hallintoneuvostojen on hyväksyttävä kaikki yli […] euron arvoiset liiketoimet, mikä antaa niille mahdollisuuden valvoa laajasti FGAZ:n/FZG:n taloudellisia toimia.

(327)

Toiseksi FGAZ:n hallintoneuvoston pöytäkirjasta ilmenee, että hallintoneuvostolle tiedotettiin ja sitä kuultiin sopimusten neuvottelemisesta ja tekemisestä lentoyhtiöiden kanssa. Sen lisäksi pöytäkirjasta ilmenee myös, että FGAZ:n/FZG:n johdon oli sopimuksia tehdessään otettava huomioon viranomaisten vaatimukset. Esimerkiksi 13 päivänä heinäkuuta 2006 pidetyn hallintoneuvoston kokouksen pöytäkirjasta ilmenee, että johdon annettua selvityksen sopimuksen tekemisestä Germanwingsin kanssa hallintoneuvoston puheenjohtaja ilmoitti, että osavaltio oli erittäin tyytyväinen kehitykseen ja huomautti, että se saattaisi lisätä työllisyyttä ja auttaa perustelemaan lentoasemaa taloudellisilla syillä. Puheenjohtaja viittasi myös erityisesti siihen, että nämä myönteiset vaikutukset – työpaikkojen luominen ja lentoaseman taloudelliset perusteet – voisivat johtaa FGAZ:n ja FZG:n välisen voittojen ja tappioiden siirtämistä koskevan sopimuksen jatkamiseen. Kun otetaan huomioon, että FZG:n liiketoimintatappioiden kattaminen riippui ratkaisevassa määrin voittojen ja tappioiden siirtämistä koskevasta sopimuksesta ja että osavaltiolla ja ZEF:llä oli valtuudet olla jatkamatta voittojen ja tappioiden siirtämistä koskevaa sopimusta tai keskeyttää pääomanlisäykset, on selvää, että FGAZ:n/FZG:n johdon oli otettava viranomaisten vaatimukset huomioon, jos se halusi varmistaa oman taloudellisen selviytymisensä.

(328)

Hallintoneuvoston 13 päivänä heinäkuuta 2006 pidetyn kokouksen pöytäkirjan mukaan asukkaat olivat valittaneet Zweibrückenin lentoasemalla pidetyn sotilasharjoituksen aiheuttamasta melusta. Johto huomautti, että Alankomaiden ilmavoimien sotilasharjoituksesta oli saatu huomattavat tulot. Puheenjohtaja ehdotti kuitenkin, että johdon olisi tulevaisuudessa harkittava tarkasti sotilasharjoitusten pitämistä ja tiedotettava niistä väestölle ajoissa. Edellä esitetty osoittaa, että viranomaiset osallistuivat FGAZ:n/FZG:n juoksevien asioiden hoitamista koskevien päätösten tekemiseen ja hyväksyivät ne.

(329)

Hallintoneuvoston 26 päivänä kesäkuuta 2009 pidetyn kokouksen pöytäkirjassa viitataan lisäksi siihen, että valtio osallistui Rheinland-Pfalzin osavaltion edustamana suoraan lentoyhtiöiden kanssa käytäviin neuvotteluihin. Pöytäkirjassa mainitaan johdon hallintoneuvostolle antama selvitys, jossa mainitaan johdon, Rheinland-Pfalzin osavaltion talousministeriön edustajan ja Ryanairin Lontoossa pitämä kokous. Kyseisessä kokouksessa käsiteltiin Ryanairin ja Zweibrückenin lentoaseman välistä suhdetta. Ministeriön aktiivinen osallistuminen voidaan päätellä paitsi pelkästään edustajan läsnäolosta kyseisissä liiketoimintaneuvotteluissa myös ministeriön edustajan huomautuksesta Ryanairille. Edustajan mukaan Rheinland-Pfalzin osavaltion hallitus pitäisi liikennöinnin aloittamista Saarbrückenin lentoasemalla ”epäsuotavana”.

(330)

Sen jälkeen hallintoneuvosto keskusteli Ryanairin toiminnan tulevaisuudesta Zweibrückenissä ja totesi, että ellei Ryanairin aikatauluissa tapahdu selvää parannusta ja kun otetaan huomioon Ryanairin vaatima rahoitusosuus (92), se kannatti johdon ehdotusta sopimussuhteen päättämisestä. Kun otetaan huomioon Ryanairin vaatima rahoitusosuus, jonka takia hallintoneuvoston olisi ollut pakko hyväksyä uusi sopimus, ja viranomaisten osallistuminen neuvotteluihin jo alkuvaiheessa, on selvää, että hallintoneuvostolla oli kauaskantoinen määräysvalta johdon liiketoimintapäätöksessä. Myös tätä voidaan pitää merkkinä siitä, että johdon oli otettava viranomaisten vaatimukset huomioon päätöksenteossa, ja osoittaa, kuinka laajaa määräys- ja vaikutusvaltaa hallintoneuvosto käytti FGAZ:n/FZG:n liiketoimintaa koskeviin päätöksiin nähden.

(331)

Näiden toteamusten perusteella komissio katsoo, että on olemassa riittävästi tietoja sen toteamiseksi, että FGAZ:n/FZG:n ja useiden lentoyhtiöiden väliset lentoasemapalvelusopimukset ovat valtion toimenpide.

7.3.1.3    Taloudellinen etu

(332)

Sen arvioimiseksi, antaako julkisessa omistuksessa olevan lentoaseman ja lentoyhtiön välinen sopimus lentoyhtiölle taloudellista etua, on tutkittava, onko sopimus markkinataloustoimijaperiaatteen mukainen. Sovellettaessa markkinataloustoimijatestiä lentoaseman ja lentoyhtiön väliseen sopimukseen on arvioitava, olisiko varovainen markkinataloustoimija odottanut sopimuksen tekohetkellä saavansa sopimuksen avulla suuremman voiton kuin minkä se olisi muuten saanut. Suurempi voitto mitataan sopimuksesta odotettujen lisätuottojen (joilla tarkoitetaan sopimuksen johdosta saatavien tuottojen ja ilman sopimusta saatavien tuottojen välistä erotusta) ja sopimuksesta odotettujen lisäkustannusten (joilla tarkoitetaan sopimuksen johdosta aiheutuvien kustannusten ja ilman sopimusta aiheutuvien kustannusten välistä erotusta) välisenä erotuksena niin, että tuloksena saatava kassavirta diskontataan asianmukaisella diskonttokorolla.

(333)

Tässä arviossa on otettava huomioon kaikki sopimukseen liittyvät merkitykselliset lisätuotot ja -kustannukset. Eri tekijöitä (lentoasemamaksuista annetut alennukset, markkinointiavustukset, muut taloudelliset kannustimet) ei pidä arvioida erikseen. Asiassa Charleroi annetussa tuomiossa todetaan seuraavaa: ”Yksityinen sijoittaja -arviointiperustetta sovellettaessa on (…) tarpeen tarkastella liiketoimea kokonaisuudessaan, jotta voidaan varmistaa, ovatko valtion elin ja sen valvonnassa oleva elin yhdessä toimineet järkevän markkinataloustoimijan tavoin. Komissiolla on näet velvollisuus ottaa riidanalaisia toimenpiteitä arvioidessaan huomioon kaikki merkitykselliset seikat ja niiden asiayhteys […]” (93).

(334)

Odotetuissa lisätuotoissa on otettava huomioon erityisesti tulot lentoasemamaksuista sekä alennukset, liikenne, jonka sopimuksen odotetaan tuottavan, ja muut kuin ilmailuun liittyvät tulot, jotka lisääntyneen liikenteen odotetaan tuottavan. Odotetuissa lisäkustannuksissa on otettava huomioon erityisesti toiminnasta ja investoinneista aiheutuvat lisäkustannukset, joita ei aiheutuisi ilman sopimusta, samoin kuin markkinointiavustuksista ja muista taloudellisista kannustimista aiheutuvat kustannukset.

(335)

Komissio toteaa tässä yhteydessä myös, että hintaerottelu (mukaan lukien markkinointituki ja muut kannustimet) on tavanomainen liiketoimintakäytäntö. Hintaerottelun on kuitenkin oltava liiketaloudellisesti perusteltua (94).

Markkinataloustoimijaperiaatteen soveltaminen kyseessä oleviin, erityisesti Ryanairin kanssa tehtyihin sopimuksiin

(336)

Tämän periaatteen soveltamiseksi ja ottaen huomioon käsiteltävän asian tosiseikat komissio katsoo, että ensin on vastattava seuraaviin kysymyksiin:

a)

Olisiko markkinointisopimusta ja lentoasemapalvelusopimusta, jotka allekirjoitettiin kahden viikon kuluessa toisistaan, arvioitava erikseen vai yhdessä?

b)

Mitä hyötyjä hypoteettinen markkinataloustoimija olisi voinut odottaa saavansa markkinointipalvelusopimuksesta FGAZ:n/FZG:n ja osavaltion tilalla toimiessaan?

c)

Mikä merkitys on sillä, että markkinataloustoimijaperiaatetta sovellettaessa verrataan muodollisessa tutkintamenettelyssä käsitellyn lentoasemapalvelusopimuksen ehtoja muilla lentoasemilla laskutettuihin lentoasemamaksuihin?

(337)

Vastattuaan näihin kysymyksiin komission on seuraavaksi sovellettava markkinataloustoimijaperiaatetta useisiin käsiteltävänä oleviin toimenpiteisiin.

a)   Markkinointipalvelusopimuksen ja lentoasemapalvelusopimuksen arvioiminen yhdessä

(338)

Komissio katsoo, että tämän asian muodollisen tutkinnan piiriin kuuluvia kahdentyyppisiä toimenpiteitä, nimittäin lentoasemapalvelusopimusta ja markkinointipalvelusopimuksia, on arvioitava yhdessä yhtenä toimenpiteenä. Tämä menettelytapa koskee yhtäältä Ryanairin ja FZG:n tekemää lentoasemapalvelusopimusta ja toisaalta FZG:n ja Ryanairin sekä AMS:n ja Rheinland-Pfalzin osavaltion tekemiä markkinointipalvelusopimuksia. Ryanair ei kiistä sitä, että sen suoraan FZG:n kanssa tekemää markkinointipalvelusopimusta on arvioitava yhdessä lentoasemapalvelusopimuksen kanssa. Komission näkemyksen mukaan sama koskee AMS:n kanssa tehtyä markkinointipalvelusopimusta.

(339)

On useita merkkejä, jotka viittaavat siihen, että näitä sopimuksia on arvioitava yhtenä toimenpiteenä, sillä ne on tehty yhden liiketoimen yhteydessä.

(340)

Ensinnäkin sopimukset tehtiin käytännössä samojen osapuolten välillä lähes samanaikaisesti:

a)

AMS on Ryanairin 100-prosenttisesti omistama tytäryhtiö. Markkinointisopimuksen allekirjoitti AMS:n puolesta Edward Wilson, joka oli tuolloin sekä AMS:n että Ryanairin johtaja (95). Valtiontukisääntöjä sovellettaessa AMS ja Ryanair katsotaan yhdeksi yritykseksi siinä merkityksessä, että AMS toimii välittäjänä Ryanairin edun mukaisesti ja sen määräysvallassa. Tässä asiassa käsiteltävien sopimusten osalta tämä voidaan päätellä myös siitä seikasta, että markkinointipalvelusopimuksen johdanto-osassa todetaan, että ”AMS:llä on yksinomainen lupa tarjota markkinointipalveluja matkailusivustolla www.ryanair.com, joka on irlantilaisen halpalentoyhtiön Ryanairin verkkosivusto”.

Lisäksi johdanto-osan 326 kappaleessa ja sitä seuraavissa kappaleissa todettiin, että FGAZ:n/FZG:n päätös tehdä lentoasemapalvelusopimuksia Ryanairin kaltaisten lentoyhtiöiden kanssa oli valtion toimenpide. Tässä asiassa määräysvaltaa FGAZ:ssa/FZG:ssä käyttivät Rheinland-Pfalzin osavaltio ja ZEF. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että osavaltio nimitti aina FGAZ:n/FZG:n hallintoneuvoston puheenjohtajan ja että osavaltio rahoitti tosiasiallisesti 80–95 prosenttia FGAZ:n/FZG:n tappioista (se käytti siten merkittävää vaikutusvaltaa ZEF:ssä ja sillä oli suuri taloudellinen intressi yrityksessä), voidaan varmuudella katsoa, että osavaltio käytti tehokasta määräysvaltaa FGAZ:ssa/FZG:ssä. Kun on kyse Ryanairin ja FGAZ:n/FZG:n ja toisaalta Ryanairin ja osavaltion välisestä liikesuhteesta, komissio toteaa yhtäältä, että FGAZ:n/FZG:n ja osavaltion intressit asianomaisten sopimusten tekemiseen olivat pitkälti yhteneväiset: molemmat halusivat lisätä liikennettä lentoasemalla, eikä osavaltiolle ollut suurtakaan merkitystä sillä, tekikö sopimuksen (jonka kulut FGAZ/FZG joutuisi myöhemmin korvaamaan voittojen ja tappioiden siirtämistä koskevan sopimuksen kautta) FGAZ/FZG vai osavaltio itse. Tällä perusteella se, että yksi markkinointipalvelusopimuksista tehtiin suoraan osavaltion kanssa, kun taas lentoasemapalvelusopimus tehtiin sen epäitsenäisen tytäryhtiön kanssa, ei voi estää sopimusten arvioimista yhtenä liiketoimena.

b)

Sopimukset tehtiin myös lähes samana ajankohtana, koska lentoasemapalvelusopimus (22 päivänä syyskuuta 2008) tehtiin tarkalleen kaksi viikkoa ennen AMS:n kanssa tehtyä markkinointipalvelusopimusta (6 päivänä lokakuuta 2008).

(341)

Toiseksi AMS:n kanssa tehdyn markkinointipalvelusopimuksen ensimmäisessä jaksossa, jonka otsikko on ”Sopimuksen tarkoitus”, todetaan, että sopimus ”perustuu Ryanairin sitoumukseen toimia Zweibrückenin ja Lontoon välisellä reitillä”. Tällä sanamuodolla luodaan kiistämättä suora yhteys palvelusopimuksen ja markkinointipalvelusopimuksen välille siinä mielessä, ettei toista olisi tehty ilman toista. Markkinointipalvelusopimus perustuu lentoasemapalvelusopimuksen tekemiseen ja Ryanairin tarjoamiin palveluihin. Markkinointipalvelusopimuksen johdanto-osassa todetaankin, että Rheinland-Pfalzin osavaltio aikoo ottaa kohderyhmäksi Ryanairin matkustajat edistääkseen matkailua ja liiketoimintamahdollisuuksia alueella sekä varsinkin Zweibrückenin lentoasemaa matkakohteena.

(342)

Markkinointipalvelusopimuksen johdanto-osassa todetaan kolmanneksi, että Rheinland-Pfalzin osavaltio on päättänyt ”markkinoida aktiivisesti Zweibrückenin lentoasemaa kansainvälisille lentomatkustajille lomakohteena ja myös houkuttelevana liiketoiminnan keskuksena”. Tämä viittaa siihen, että markkinointipalvelusopimuksen tekemisen pääasiallisena ja nimenomaisena tarkoituksena on markkinoida erityisesti Zweibrückenin lentoasemaa (ja sitä ympäröivää seutua).

(343)

Neljänneksi markkinointipalvelusopimuksessa määrätään nimenomaisesti, että Zweibrückenin kohdesivun oikeassa reunassa olevaan palkkiin on sijoitettava kaksi linkkiä ja Ryanair.com-sivustolla olevan Zweibrückenin kohdesivun ”Top Five Things To Do” -osioon viisi tekstikappaletta. Näistä määräyksistä voidaan päätellä, että sopimuksen tarkoituksena on tukea erityisesti Zweibrückenin lentoasemaa eikä koko Rheinland-Pfalzin osavaltiota.

(344)

Viidenneksi Rheinland-Pfalz voi irtisanoa sopimuksen välittömästi, jos Ryanair lopettaa lennot Zweibrückenin ja Lontoon välisellä reitillä. Tämä osoittaa jälleen, ettei markkinointipalvelusopimusta ja lentoasemapalvelusopimusta voida erottaa toisistaan.

(345)

Lopuksi on todettava, että Rheinland-Pfalzin ja AMS:n tekemä markkinointipalvelusopimus liittyy näin ollen erottamattomasti Ryanairin ja FZG:n tekemään lentoasemapalvelusopimukseen. Edellä esitetyt toteamukset osoittavat, että markkinointipalvelusopimusta ei olisi tehty ilman lentoasemapalvelusopimusta. Markkinointipalvelusopimuksessa todetaankin nimenomaisesti, että se perustuu Ryanairin Zweibrückenin ja Lontoon väliseen lentoyhteyteen ja koskee pääasiassa kyseisen reitin markkinointiin tarkoitettuja markkinointipalveluja. Samalla ilmenee, että lentoasemapalvelusopimuksen tekeminen riippui myös markkinointipalvelusopimuksesta: vaikka lentoasemapalvelusopimus tehtiin ensin, se ei velvoittanut Ryanairia käyttämään Zweibrückenin palveluita. Sen sijaan siinä määrättiin nimenomaisesti, että ”ellei palvelua käynnistetä 28 päivään lokakuuta 2008 mennessä, tämä sopimus raukeaa velvoittamatta kumpaakaan sopimuspuolta”. Tosiasiassa Ryanair aloitti toimintansa Zweibrückenissä vasta sen jälkeen, kun sopimus AMS:n kanssa oli tehty.

(346)

Näistä syistä komissio katsoo aiheelliseksi tarkastella 22 päivänä syyskuuta 2008 tehtyä lentoasemapalvelusopimusta ja 6 päivänä lokakuuta 2008 tehtyä markkinointipalvelusopimusta yhdessä, jotta voidaan määrittää, onko niissä kyse valtiontuesta.

b)   Hyödyt, joita markkinataloustoimija olisi voinut odottaa saavansa markkinointipalvelusopimuksista, sekä hinta, jonka se olisi ollut valmis maksamaan näistä palveluista

(347)

Jotta markkinataloustoimijaperiaatetta voidaan soveltaa käsiteltävään asiaan, FGAZ:n/FZG:n ja osavaltion menettelytapaa Ryanairin kanssa tehdyn lentoasemapalvelusopimuksen ja AMS:n kanssa tehdyn markkinointipalvelusopimuksen allekirjoittajina on verrattava Zweibrückenin lentoaseman pitämisestä vastaavan hypoteettisen markkinataloustoimijan menettelytapaan.

(348)

Kyseistä liiketointa analysoitaessa olisi suositeltavaa arvioida, mitä hyötyjä kyseinen hypoteettinen markkinataloustoimija, jonka toiminta perustuu tuottavuusnäkymiin, voisi saada markkinointipalveluista. Tässä arviossa ei pitäisi ottaa huomioon tällaisten palvelujen yleisiä vaikutuksia matkailuun ja alueen taloudelliseen suorituskykyyn. Huomioon olisi otettava vain näiden palveluiden vaikutus lentoaseman kannattavuuteen, koska se olisi hypoteettisen markkinataloustoimijan ainoa huolenaihe.

(349)

Markkinointipalvelujen pitäisi näin ollen vilkastuttaa markkinointipalvelusopimuksessa ja vastaavissa lentoasemapalvelusopimuksissa tarkoitettujen lentoreittien matkustajaliikennettä, koska markkinointipalvelujen tarkoituksena on mainostaa näitä lentoreittejä. Vaikka tästä vaikutuksesta on hyötyä pääasiassa kyseiselle lentoyhtiölle, myös lentoaseman pitäjä saattaa hyötyä siitä. Matkustajaliikenteen lisääntyminen voi lisätä tuloja, joita lentoaseman pitäjä saa tietyistä lentoasemamaksuista sekä lentoliikenteeseen liittymättömistä toiminnoista, etenkin pysäköintialueista, ravintoloista ja muista myymälöistä.

(350)

Zweibrückenin lentoasemaa FGAZ:n/FZG:n ja osavaltion sijaan hallinnoiva markkinataloustoimija olisi näin ollen epäilemättä ottanut huomioon tämän myönteisen vaikutuksen harkitessaan markkinointipalvelusopimuksen ja vastaavan lentoasemapalvelusopimuksen tekemistä. Markkinataloustoimija olisi ottanut huomioon kyseisen lentoreitin vaikutuksen tuleviin tuloihinsa ja kustannuksiinsa arvioimalla tässä tapauksessa, miten paljon markkinointipalvelut kasvattaisivat kyseistä lentoreittiä käyttävien matkustajien määrää. Vaikutusta olisi myös arvioitu koko kyseisten lentoreittien lentoasema- ja markkinointipalvelusopimusten mukaiselta liikennöintiajalta.

(351)

Kun lentoaseman pitäjä tekee sopimuksen tiettyjen lentoreittien markkinoinnista, vakiokäytäntönä on arvioida kyseisten reittien täyttöaste (tai kuormituskerroin) (96) ja ottaa se huomioon tulevien tulojen arvioinnissa. Komissio on Ryanairin kanssa yhtä mieltä tästä asiasta, toisin sanoen siitä, etteivät markkinointipalvelusopimukset aiheuta lentokentän pitäjälle pelkkiä menoja vaan niistä saadaan myös etuja.

(352)

Lisäksi on aiheellista selvittää, olisiko Zweibrückenin lentoasemaa FGAZ:n/FZG:n ja osavaltion sijaan hallinnoivalle hypoteettiselle markkinataloustoimijalle voinut kohtuudella odottaa koituvan muita, kvantifioitavissa olevia tuloja kuin lentoasema- ja markkinointipalvelusopimuksissa tarkoitettujen lentoreittien matkustajaliikenteen lisääntymisestä kertyvät tulot niiden lentoasema- tai markkinointipalvelusopimusten mukaisena liikennöintiaikana.

(353)

Tätä väitettä tukevat eräät asianomaiset osapuolet, erityisesti Ryanair 17 päivänä tammikuuta 2014 päivätyssä selvityksessään. Kyseinen selvitys perustuu oletukseen, jonka mukaan FGAZ:n/FZG:n ja osavaltion kaltaisen lentoaseman pitäjän ostamat markkinointipalvelut auttavat vahvistamaan lentoaseman tuoteimagoa. Tämän tuloksena sitä käyttävien matkustajien määrä kasvaa muillakin kuin markkinointi- ja lentoasemapalvelusopimusten tarkoittamilla lentoreiteillä näiden sopimusten mukaisena liikennöintiaikana. Ryanairin selvityksestä ilmenee erityisesti, että markkinointipalveluilla on lentoaseman matkustajaliikenteeseen pitkäaikaisia myönteisiä vaikutuksia vielä markkinointipalvelusopimuksen voimassaolon päätyttyäkin.

(354)

Ensinnäkin on todettava, ettei mikään viittaa siihen, että lentoaseman pitäjä tai osavaltio olisivat markkinointipalvelusopimuksen tekohetkellä harkinneet tai varsinkaan kvantifioineet markkinointipalvelusopimuksen mahdollisia myönteisiä vaikutuksia muihin kuin sopimuksessa tarkoitettuihin lentoreitteihin tai tällaisten vaikutusten mahdollista jatkumista sopimuksen voimassaolon päätyttyä. Saksa ei myöskään ehdottanut menetelmää sen arvioimiseksi, minkä arvoisina Zweibrückenin lentoasemaa FGAZ:n/FZG:n ja osavaltion sijaan pitävä markkinataloustoimija olisi mahdollisesti pitänyt näitä vaikutuksia harkitessaan sopimusten tekemistä vuonna 2008.

(355)

Myöskään näiden vaikutusten pitkäaikaisuutta ei voida arvioida saatavana olevien tietojen perusteella. Zweibrückenin ja sitä ympäröivän seudun markkinointi Ryanairin verkkosivustolla on mahdollisesti saattanut innostaa sivustolla kävijöitä ostamaan liput Ryanairin lennolle Zweibrückeniin silloin, kun mainos julkistettiin tai hieman sen jälkeen. On sitä vastoin erittäin epätodennäköistä, että Ryanairin sivustolla julkaistun mainoksen vaikutus sivustolla kävijöihin olisi ollut pysyvä tai vaikuttanut lentolippujen ostamiseen muutamaa viikkoa kauemmin. Mainoskampanjalla on todennäköisesti kestäviä vaikutuksia, kun mainostamisessa käytetään yhtä tai useampaa mainosvälinettä, jolle kuluttajat ovat usein alttiina tiettynä ajanjaksona. Esimerkiksi mainoskampanjalla, jossa käytetään television ja radion yleiskanavia, suosittuja internetsivuja ja/tai ulkotiloihin tai julkisiin tiloihin asetettuja mainostauluja, voi olla tällainen pysyvä vaikutus, jos kuluttajat ovat näiden mainosvälineiden vaikutuksen alaisina toistuvasti. Sen sijaan on erittäin epätodennäköistä, että pelkästään Ryanairin sivustolla toteutettavien markkinointitoimien vaikutus kestäisi selvästi kauemmin kuin itse markkinointikampanja.

(356)

Tosiasiassa on hyvin todennäköistä, että useimmat ihmiset eivät vieraile Ryanairin internetsivustolla riittävän usein, jotta heille jäisi pelkästään sivuston mainoksiin perustuva selkeä mielikuva kyseisestä alueesta. Tätä väitettä tukee vahvasti kaksi seikkaa. Markkinointipalvelusopimuksen ehtojen mukaan Zweibrückenin alueen markkinointi Ryanairin internetsivuston etusivulla rajoittui ensinnäkin viiteen 150 sanan pituiseen tekstikappaleeseen Zweibrückenin kohdesivulla kohdassa ”Top Five Things To Do”, www.ryanair.com-kotisivulla vain vähän aikaa (16 päivää) esillä olleeseen linkkiin, josta pääsi osavaltion ylläpitämälle sivustolle, sekä Zweibrückenin kohdesivulla esillä olleisiin kahteen linkkiin, joilta pääsi myös osavaltion ylläpitämälle sivustolle. Sekä markkinointitoimien laatu (pelkkä linkki, jonka markkinointiarvo on vähäinen) ja niiden lyhytaikaisuus olisivat heikentäneet huomattavasti näiden toimien vaikutusta mainoskampanjan jälkeen, erityisesti siksi, että toimet rajoittuivat Ryanairin internetsivustolle eikä niiden tukena käytetty muita mainosvälineitä. Toiseksi AMS:n kanssa tehdyssä sopimuksessa määrätyt markkinointitoimet olivat pääasiallinen markkinointikeino vain Zweibrückenin kohdesivulla. On erittäin todennäköistä, että useimmat ihmiset eivät vieraile kyseisellä sivustolla usein, ja syynä vierailuun on todennäköisesti se, että he ovat jo ennestään kiinnostuneita kyseessä olevasta kohteesta.

(357)

Vaikka markkinointipalvelut ovatkin voineet lisätä markkinointipalvelusopimuksissa tarkoitettujen lentoreittien matkustajamääriä palvelujen toteutusaikana, on erittäin todennäköistä, että toteutuksen päätyttyä vaikutus oli olematon tai erittäin vähäinen ja ettei palveluilla ollut merkittävää vaikutusta myöskään muihin lentoreitteihin.

(358)

Ryanairin 17 ja 31 päivänä tammikuuta 2014 päivätyistä selvityksistä ilmenee lisäksi, että oli erittäin epävarmaa, saataisiinko markkinointipalvelusopimuksista sellaisia hyötyjä, jotka ulottuisivat muihinkin kuin kyseisessä sopimuksessa tarkoitettuihin lentoreitteihin ja kestäisivät pidempään kuin näiden palvelujen toteuttaminen kyseisten reittien osalta. Näitä hyötyjä ei myöskään voitu kvantifioida niin luotettavasti, että harkitseva markkinataloustoimija pitäisi sitä riittävänä.

(359)

Esimerkiksi 17 päivänä tammikuuta 2014 päivätyn selvityksen mukaan ”lentoasemapalvelusopimuksen voimassaolon päättymisajankohdan jälkeiset myöhemmät lisätuotot ovat luonteensa vuoksi epävarmoja”. Lisäksi selvityksessä ehdotetaan kahta menetelmää markkinointipalvelusopimusten myönteisten vaikutusten ennakkoarviointia varten: kassavirtamenetelmää ja aktivointimenetelmää.

(360)

Kassavirtamenetelmässä arvioidaan markkinointi- ja lentoasemapalvelusopimusten hyödyt tulevina tuloina, joita lentoaseman pitäjä voi saada markkinointi- ja lentoasemapalvelusopimuksista ja joista on vähennetty vastaavat kustannukset. Aktivointimenetelmässä markkinointipalvelujen kohentama lentoaseman tuoteimago katsotaan aineettomaksi käyttöomaisuudeksi, joka on hankittu markkinointipalvelusopimuksessa määrätyllä hinnalla.

(361)

Selvityksessä kuitenkin tuodaan esiin aktivointimenetelmän merkittävät ongelmat ja osoitetaan, ettei kyseisellä menetelmällä välttämättä saada luotettavia tuloksia, sekä väitetään kassavirtamenetelmän olevan parempi. Selvityksessä todetaan erityisesti seuraavaa:

”Aktivointimenetelmässä olisi otettava huomioon vain lentoaseman aineettomasta käyttöomaisuudesta johtuva osuus markkinointikustannuksista. Voi kuitenkin olla vaikea määrittää sitä osuutta markkinointikustannuksista, joka on kohdennettu tulevaisuudessa odotettavissa olevien tuottojen (toisin sanoen investointi lentoaseman aineettomaan käyttöomaisuuteen) eikä nykyisten tuottojen luomiseen lentoasemalle.”

Siinä korostetaan myös:

”Aktivointiin perustuvan menetelmän toteuttamiseksi on välttämätöntä arvioida, kuinka kauan keskimäärin lentoasema pystyisi säilyttämään asiakassuhteen AMS:n markkinointikampanjan ansiosta. Käytännössä keskimääräistä asiakassuhteen kestoa AMS:n kampanjan jälkeen olisi hyvin vaikea arvioida, koska tietoa ei ole riittävästi.”

(362)

Selvityksessä, joka on päivätty 31 päivänä tammikuuta 2014, ehdotetaan kassavirtamenetelmän käytännön sovellusta. Tämän menetelmän mukaisesti markkinointi- ja lentoasemapalvelusopimusten hyödyt, jotka jatkuvat vielä markkinointipalvelusopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeen, ilmoitetaan nk. tulevana arvona, joka lasketaan sopimuksen voimassaolon päättymispäivänä. Tuleva arvo lasketaan niiden lisätuottojen perusteella, joita lentoasema- ja markkinointipalvelusopimusten odotetaan tuottavan lentoasemapalvelusopimuksen viimeisenä soveltamisvuotena. Tuottojen katsotaan jatkuvan seuraavalla kaudella, jonka kesto vastaa lentoasemapalvelusopimuksen voimassaoloaikaa. Niitä mukautetaan Euroopan lentoliikennemarkkinoiden kasvunopeuden ja sellaisen todennäköisyyskertoimen mukaan, jonka on tarkoitus kuvastaa lentoasema- ja markkinointipalvelusopimusten kykyä lisätä lentoaseman voittoja voimassaolonsa päättymisen jälkeen. Tämä kyky tuottaa pitkäaikaisia hyötyjä johtuu 31 päivänä tammikuuta 2014 päivätyn selvityksen mukaan useista tekijöistä, joita ovat muun muassa tunnettuuden lisääntyminen, vahvempi tuotemerkki sekä verkoston ulkoisvaikutukset ja uudelleen matkustavat asiakkaat, mutta nämä jätetään tarkemmin täsmentämättä. Tässä menetelmässä otetaan myös huomioon diskonttokorko, joka kuvastaa pääoman hintaa.

(363)

Selvityksessä esitetään todennäköisyyskertoimeksi 30 prosenttia, jonka sanotaan olevan varovainen arvio. Selvityksessä, joka on hyvin teoreettinen, ei kuitenkaan esitetä uskottavaa, sen enempää määrällistä kuin laadullistakaan näyttöä tälle kertoimelle. Siinä ei esitetä Ryanairin toimintaa taikka lentoliikenne- tai lentoasemapalvelumarkkinoita koskevia faktoja tämän 30 prosentin kertoimen tueksi. Selvityksessä ei osoiteta, että kyseisellä kertoimella olisi minkäänlaista yhteyttä siinä lyhyesti mainittuihin tekijöihin (tunnettuus, vahva tuotemerkki, verkoston ulkoisvaikutukset ja uudelleen matkustavat asiakkaat), joiden ansiosta lentoasema- ja markkinointipalvelusopimusten hyötyjen väitetään jatkuvan sopimusten voimassaolon päättymisen jälkeen. Siinä ei myöskään millään lailla analysoida AMS:n kanssa tehtyjen eri sopimusten mukaisten markkinointipalvelujen tarkemman sisällön pohjalta, missä määrin näiden palvelujen voidaan olettaa vaikuttavan edellä mainittuihin tekijöihin.

(364)

Selvityksessä ei myöskään osoiteta, että tuotot, joita lentoasema- ja markkinointipalvelusopimukset tuovat lentoaseman pitäjälle niiden viimeisenä voimassaolovuotena, jatkuisivat millään todennäköisyydellä sopimusten voimassaolon päätyttyä. Siinä ei liioin ole näyttöä siitä, että vaikutuksia, joita lentoasema- ja markkinointipalvelusopimuksilla on tiettyyn lentoasemaan, olisi tarkoituksenmukaista arvioida Euroopan lentoliikennemarkkinoiden kasvunopeuden perusteella.

(365)

On siis erittäin epätodennäköistä, että harkitseva markkinataloustoimija ottaisi Ryanairin ehdottaman menetelmän mukaisesti lasketun ”tulevan arvon” huomioon päättäessään, tekeekö se sopimuksen vai ei.

(366)

Tammikuun 31 päivänä 2014 päivätystä selvityksestä ilmenee siis, että kassavirtamenetelmä voisi tuottaa vain erittäin epävarmoja ja epäluotettavia tuloksia, kuten aktivointimenetelmäkin.

(367)

Saksa tai asianomaiset osapuolet eivät myöskään ole antaneet näyttöä siitä, että Zweibrückenin lentoaseman kaltaisten alueellisten lentoasemien pitäjät ovat onnistuneet soveltamaan Ryanairin kyseisessä selvityksessä esittämää menetelmää tai jotakin muuta menetelmää, jonka tavoitteena on kvantifioida lentoasema- ja markkinointipalvelusopimusten voimassaolon päättymisen jälkeen koituvat hyödyt. Saksa ei ole esittänyt huomautuksia 17 ja 31 päivänä tammikuuta 2014 päivätyistä selvityksistä.

(368)

Lisäksi Ryanairin ehdottamaa menetelmää käyttäen laskettu tuleva arvo on pelkästään positiivinen (ja näin ollen se yleensä parantaa lentoasema- ja markkinointipalvelusopimuksen kannattavuutta), jos näistä sopimuksista odotettavissa oleva lisätuotto on lentoasemapalvelusopimuksen viimeisenä voimassaolovuotena positiivinen. Sen ollessa negatiivinen tulevan arvon huomioon ottaminen yleensä heikentää sopimusten kannattavuutta. Jäljempänä osoitetaan (ks. johdanto-osan 378 kappale ja sitä seuraavat kappaleet), että vuoden 2008 sopimusten synnyttämä lisäkassavirta oli negatiivinen.

(369)

Kuten edempänä lisäksi todettiin (ks. johdanto-osan 341 kappale ja sitä seuraavat kappaleet), markkinointipalvelut on selvästi kohdennettu henkilöille, jotka todennäköisesti käyttävät markkinointipalvelusopimukseen kuuluvaa lentoreittiä. Jos lentoja ei aloiteta uudelleen lentoasemapalvelusopimuksen voimassaolon päätyttyä, on epätodennäköistä, että markkinointipalvelujen myönteiset vaikutukset lentoaseman matkustajaliikenteeseen jatkuisivat. Lentoaseman pitäjän on kuitenkin hyvin vaikea arvioida, miten todennäköisesti lentoyhtiö haluaa jatkaa lentoja tietyllä reitillä kauemmin kuin se on lentoasemapalvelusopimuksen mukaan sitoutunut tekemään. Erityisesti halpalentoyhtiöt ovat osoittaneet, että kun on kyse lentoreittien aloittamisesta ja lopettamisesta, ne reagoivat hyvin herkästi markkinaolosuhteisiin, jotka muuttuvat yleensä nopeasti. Tässä asiassa tarkasteltavan kaltaista liiketointa toteutettaessa harkitseva markkinataloustoimija ei siis luottaisi siihen, että lentoyhtiö jatkaa lentoja kyseisellä reitillä sopimuksen voimassaolon päätyttyä.

(370)

Edellä esitetyn perusteella on selvää, että ainoa hyöty, jonka harkitseva markkinataloustoimija odottaisi saavansa markkinointipalvelusopimuksesta ja jonka se kvantifioisi ratkaistessaan, tekeekö se tällaisen sopimuksen yhdessä lentoasemapalvelusopimuksen kanssa, olisi markkinointipalvelujen mahdollinen myönteinen vaikutus matkustajamääriin kyseisissä sopimuksissa tarkoitetuilla lentoreiteillä niissä tarkoitettuna liikennöintiaikana. Komissio katsoo, että mahdolliset muut hyödyt ovat liian epävarmoja, jotta ne voitaisiin ottaa määrällisesti huomioon.

c)   Mahdollisuus verrata Zweibrückenin lentoasemaa muihin eurooppalaisiin lentoasemiin

(371)

Uusien suuntaviivojen mukaan markkinataloustoimijatestiä sovellettaessa tuki tiettyä lentoasemaa käyttäville lentoyhtiöille voidaan periaatteessa sulkea pois silloin, kun lentoaseman lentoasemapalveluista peritty hinta vastaa markkinahintaa, tai kun ennakkoanalyysin perusteella – eli tukea myönnettäessä saatavilla olleiden tietojen ja tuolloin ennakoitavissa olleiden kehityssuuntausten perusteella – voidaan osoittaa, että lentoasemaa/lentoyhtiötä koskeva järjestely johtaa lentoaseman positiiviseen asteittain nousevaan voitto-osuuteen (97). Ensimmäisen lähestymistavan (vertailu markkinahintaan) osalta komissio epäilee kuitenkin, että tällä hetkellä ei voida yksilöidä asianmukaista vertailukohtaa oikean markkinahinnan määrittämiseksi lentoasemien tarjoamille palveluille. Sen vuoksi komissio katsoo, että asteittainen kannattavuutta koskeva ennakkoanalyysi on merkittävin kriteeri arvioitaessa järjestelyjä, jotka lentoasemat ovat tehneet yksittäisten lentoyhtiöiden kanssa (98).

(372)

On todettava, että markkinataloustoimijaperiaatteen soveltamisesta muilla vastaavilla markkinoilla veloitettavan keskimääräisen hinnan perusteella voi olla hyötyä, jos kyseinen hinta voidaan järkevällä tavalla määrittää tai laskea muista markkinaindikaattoreista. Tämä menetelmä ei kuitenkaan ole kovin tarkoituksenmukainen lentoasemapalvelujen tapauksessa, sillä eri lentoasemien kustannus- ja tulorakenteet poikkeavat yleensä paljon toisistaan. Tämä johtuu siitä, että kustannukset ja tulot riippuvat lentoaseman kehitysasteesta, lentoasemaa käyttävien lentoyhtiöiden lukumäärästä, lentoaseman matkustajaliikennekapasiteetista, infrastruktuurin ja siihen liittyvien investointien tilasta, sääntelypuitteista, jotka voivat vaihdella jäsenvaltioittain, sekä lentoasemalle aikaisemmin mahdollisesti syntyneistä veloista tai velvoitteista (99).

(373)

Puhtaasti vertailevaa analyysia vaikeuttaa lisäksi lentoliikennemarkkinoiden vapautuminen. Kuten tässä asiassa voidaan havaita, lentoasemien ja lentoyhtiöiden väliset liiketoimintakäytännöt eivät aina perustu yksinomaan julkaistuihin maksutariffeihin. Itse asiassa liikesuhteet voivat vaihdella paljonkin. Käytäntöihin kuuluvat matkustajaliikenteeseen liittyvien riskien sekä niihin liittyvien kaupallisten ja rahoituksellisten vastuiden jakaminen, vakiomuotoiset kannustinjärjestelmät sekä riskinjaon vaihtelu sopimusten voimassaoloaikana. Tästä syystä liiketoimea ei itse asiassa voida verrata toiseen liiketoimeen toteutushinnan tai matkustajakohtaisen hinnan perusteella.

(374)

Vaikka oletettaisiin, että asianmukaisen vertailevan analyysin perusteella voidaan osoittaa, että tämän arvioinnin kohteena olevien eri liiketoimien ”hinnat” vastaavat liiketoimien vertailukelpoisen otoksen perusteella määritettyjä ”markkinahintoja” tai ovat niitä korkeampia, komissio ei kuitenkaan voisi päätellä, että kyseiset liiketoimet läpäisevät markkinataloustoimijatestin, jos käy ilmi, että lentoaseman pitäjä oli hintoja määrittäessään odottanut, että niistä kertyvät lisäkustannukset olisivat lisätuottoja suuremmat. Markkinataloustoimijaa ei näin ollen kannusteta tarjoamaan tavaroita tai palveluja markkinahintaan, jos se johtaisi tappioiden lisääntymiseen.

(375)

Tässä tilanteessa komissio katsoo, että – kun otetaan huomioon kaikki sen käytettävissä olevat tiedot – sovellettaessa markkinataloustoimijaperiaatetta lentoasemien ja lentoyhtiöiden välisiin suhteisiin ei ole syytä poiketa vuoden 2014 ilmailusuuntaviivoissa suositellusta lähestymistavasta, toisin sanoen asteittaisesta kannattavuutta koskevasta ennakkoanalyysistä.

7.3.1.4    Lisäkustannusten ja -tulojen arviointi

Aikajänne

(376)

Päättäessään lentoasemapalvelu- ja/tai markkinointipalvelusopimuksen tekemisestä markkinataloustoimija valitsee arviointinsa aikajänteeksi joko kyseisten sopimusten keston tai kussakin sopimuksessa erikseen määrätyn ajanjakson. Toisin sanoen markkinataloustoimija arvioi sopimusten soveltamisaikana syntyvät lisäkustannukset ja -tulot.

(377)

Pidemmän aikajänteen käyttäminen ei vaikuta perustellulta. Sopimuksia allekirjoittaessaan harkitseva markkinataloustoimija ei perusta toimintaansa siihen, että sopimukset uusitaan niiden voimassaolon päätyttyä joko samoin tai uusin ehdoin. Lisäksi yleisesti harkitseva toimija ottaa huomioon sen, että Ryanairin kaltaiset halpalentoyhtiöt ovat tunnetusti aina reagoineet markkinoiden kehitykseen sekä aloittaessaan että lopettaessaan lentoreittejä ja lisätessään tai vähentäessään lentojen määrää.

Arviointi

(378)

Saksa vahvistaa, että FGAZ/FZG ei laatinut etukäteen liiketoimintasuunnitelmia ennen yksittäisten lentoasemapalvelusopimusten tekemistä useiden lentoyhtiöiden kanssa. Se selitti, ettei liiketoimintasuunnitelmia ollut tarpeen laatia etukäteen, koska suurinta osaa lentoaseman kustannuksista voitiin pitää kiinteinä kustannuksina eikä liiketoiminnan laajentaminen aiheuttaisi merkittäviä lisäkustannuksia.

(379)

Saksa laati kuitenkin komission pyynnöstä yleiskatsauksen lisäkustannuksista ja -tuloista, joita olisi ollut odotettavissa asianomaisten sopimusten tekohetkellä. Saksa laati kyseiset tiedot kunkin lentoyhtiöiden kanssa tehdyn sopimuksen osalta tarkastelun kohteena olevalla ajanjaksolla, toisin sanoen vuosina 2000–2009. Tiedot on koottu taulukkoon 8.

Taulukko 8

Germanwingsin, TUIFlyn ja Ryanairin kanssa tehtyjen sopimusten asteittainen kannattavuus

 

Germanwings

(Sopimus 15.9.2006–15.9.2009)

Germanwings

(Sopimus 30.6.2008–31.12.2011) (100)

TUIFly

(Sopimus 1.4.2008–31.3.2011) (101)

Ryanair

(Sopimus 22.9.2008–21.9.2009) (102)

Odotettavissa olevat matkustajamäärät

(…)

(…)

(…)

(…)

Lentoliikenteestä odotettavissa oleva lisätuotto

(…)

(…)

(…)

(…)

Muusta kuin lentoliikenteestä odotettavissa oleva lisätuotto

(…)

(…)

(…)

(…)

Odotettavissa olevat lisäkustannukset

(…)

(…)

(…)

(…)

Markkinointitukikustannukset

(…)

(…)

(…)

(…)

Odotettavissa oleva nimellistulos

(…)

(…)

(…)

(…)

Diskonttokorko

(…)

(…)

(…)

(…)

Odotettavissa oleva diskontattu tulos

(…)

(…)

(…)

(…)

(380)

Saksa otti taulukkoa 8 laatiessaan huomioon seuraavat seikat:

a)

Odotettavissa olevat matkustajamäärät pääteltiin suunnitellusta viikoittaisesta lentojen määrästä ja ekstrapoloitiin sopimuksen voimassaoloajalta.

b)

Odotettavissa olevat lentoliikenteen tulot (esimerkiksi huolinta- ja laskeutumismaksut, siivous ja jäänpoisto) laskettiin sopimuksen keston ajalta kunkin lentoyhtiön kanssa sovittujen ehtojen perusteella ja ottaen huomioon asiaan liittyvät alennukset ja kannustimet.

c)

Muusta kuin lentoliikenteestä odotettavissa olevat tulot (esimerkiksi pysäköintimaksut ja rahankäyttö terminaalissa) laskettiin myös sopimuksen voimassaoloajalta.

d)

Odotettavissa olevat lisäkustannukset laskettiin sopimuksen voimassaoloajalta ottaen huomioon kaupallisen lentoliikenteen huolinnan edellyttämien investointien poistot (esimerkiksi uusi terminaali, uudet lähtöselvitystiskit, pysäköintialueet) sekä lisähenkilöstöstä ja -materiaalista aiheutuvat kustannukset. Vain kunkin yksittäisen lentoyhtiön aiheuttamat kustannukset otettiin huomioon. Tällä perusteella Saksa väitti, että uuden terminaalin ja mahdollisten uusien työntekijöiden palkkaamisen kustannukset johtuivat alun perin siitä, että Germanwings aloitti liiketoiminnan Zweibrückenistä, joten kyseiset kustannukset liittyivät suurimmaksi osaksi Germanwingsin ensimmäiseen sopimukseen.

e)

Komission pyynnöstä Ryanairille osavaltion ja AMS:n sopimuksen mukaisesti maksetut markkinointitukimaksut otettiin huomioon Ryanairin sopimuksen aiheuttamina lisäkustannuksina.

f)

Diskonttokorko perustui Saksan Bundesbankin vuoden 2008 alusta määräämiin diskonttokorkoihin.

(381)

Komissio pitää järkevänä Saksan matkustajamäärien arvioinnissa käyttämää menettelytapaa sekä ilmailusta ja muusta toiminnasta kuin ilmailusta odotettavissa olevien lisätulojen laskemista sen perusteella. Sama pätee diskonttokorkoihin.

(382)

Komissio panee lisäksi merkille Saksan erimielisyyden siitä, että laskettaessa lisätulot vain sopimuksen voimassaoloajalta pitkän aikavälin voittoja ei oteta huomioon. Komissio puolestaan viittaa johdanto-osan 376 ja 377 kappaleessa tekemäänsä päätelmään, että on ehdottomasti asianmukaista ottaa huomioon vain sopimuksen voimassaoloaikana syntyneet lisäkustannukset ja -tulot.

(383)

Komissio panee merkille myös Saksan toteamuksen, ettei markkinointipalvelusopimuksen voitu katsoa aiheuttavan pelkkiä kustannuksia vaan myös synnyttävän tuloja. Saksa ei ehdottanut markkinointipalvelusopimuksen synnyttämien erityisten lisätulojen arvioimiseksi mitään muuta menetelmää kuin lentoaseman kasvavat liikennemäärät (ja näin ollen myös muuhun toimintaan kuin ilmailuun liittyvät tulot). Komissio on joka tapauksessa jo määritellyt johdanto-osan 347 kappaleessa ja sitä seuraavissa kappaleissa, että markkinataloustoimija ottaisi huomioon markkinointipalvelusopimuksen myönteisiä vaikutuksia arvioidessaan vain lentoaseman tuomat lisätulot.

(384)

Erityisesti lisätoimintamenojen osalta komission on käytettävä lähtökohtana Saksan ja FGAZ:n/FZG:n antamia tietoja niin kauan kuin ne vaikuttavat järkeviltä, koska se ei itse pysty riippumattomasti arvioimaan kyseisiä menoja. Sama pätee periaatteessa investointien aiheuttamiin lisäkustannuksiin, koska Saksa ja FGAZ/FZG pystyvät paremmin arvioimaan, mitkä investoinnit voidaan katsoa johtuviksi suoraan tietystä lentoasemapalvelusopimuksesta. Analysoituaan Saksan toimittamat tiedot komissio pitää lisämenojen yleisluonteista laskemista järkevänä.

(385)

Vaikuttaa lisäksi perustellulta, että lisähenkilöstön palkkaamisen Germanwingsin huolintaan ja terminaalin kunnostamiseen tehtyjen alkuinvestointien voidaan katsoa johtuvan Germanwingsin kanssa tehdystä ensimmäisestä sopimuksesta, koska kyseinen sopimus antoi alkusysäyksen kaupallisen lentoliikenteen voimakkaalle kehittämiselle Zweibrückenissä.

Päätelmä

(386)

Koska odotettu diskontattu nettotulos on Germanwingsin ensimmäisen sopimuksen samoin kuin TUIFlyn ja Ryanairin sopimusten osalta negatiivinen, komissio katsoo, että FGAZ/FZG ei toiminut markkinataloustoimijan tavoin tehdessään kyseiset sopimukset. Lentoasema ei olisi voinut ennakoida kattavansa edes minkään edellä mainitun sopimuksen aiheuttamia lisämenoja. Koska FGAZ/FZG ei näin ollen toiminut markkinataloustoimijan tavoin, sen päätös tehdä sopimukset kyseisillä ehdoilla antoi Germanwingsille, TUIFlylle ja Ryanairille taloudellista etua.

(387)

Germanwingsin toisen sopimuksen olisi sitä vastoin voinut ennakoida johtavan positiiviseen diskontattuun nettotulokseen. Kyseisen sopimuksen tehdessään FGAZ/FZG ei näin ollen antanut Germanwingsille taloudellista etua.

7.3.1.5    Valikoivuus

(388)

Johdanto-osan 376 kappaleessa ja sitä seuraavissa kappaleissa määritetty taloudellinen etu myönnettiin valikoivasti, koska vain Zweibrückenin lentoasemalta liikennöivät lentoyhtiöt hyötyivät siitä.

(389)

Näiden taustatietojen perusteella on hylättävä Saksan esittämä väite, jonka mukaan Zweibrückenistä liikennöiville lentoyhtiöille lentoasemamaksuista myönnetyt alennukset eivät olleet valikoivia. Saksa väitti, että kaikilla lentoyhtiöillä, jotka halusivat liikennöidä Zweibrückenistä, oli mahdollisuus alennuksiin, joten kyse ei sen mukaan ollut valikoivasta edusta.

(390)

Vastauksessaan komissio huomauttaa ensiksi, että lentoyhtiöiden kanssa tehdyt yksittäiset sopimukset eroavat maksutariffista ja toisistaan (ks. johdanto-osan 67–72 kappale), joten niihin sisältyy erikseen neuvoteltuja ehtoja. Kullekin yksittäiselle lentoyhtiölle myönnetty nimenomainen etu näyttäisi siten olevan valikoiva.

(391)

Komissio kuitenkin huomauttaa, että vaikka maksutariffia olisikin sovellettu samalla tavalla kuhunkin lentoyhtiöön, joka halusi liikennöidä Zweibrückenistä, kaikkia sen mukaisesti myönnettyjä etuja olisi silti pidettävä valikoivina. Kuten julkisasiamies Mengozzi totesi asiassa Deutsche Lufthansa AG v. Flughafen Frankfurt-Hahn GmbH antamassaan ratkaisuehdotuksessa, Saksan perustelujen hyväksyminen tarkoittaisi, että ”lähtökohtaisesti kiellettäisiin mahdollisuus katsoa valtiontueksi ehdot, joilla julkinen yritys tarjoaa palveluitaan, jos kyseisiä ehtoja sovelletaan erotuksetta kaikkiin sen sopimuskumppaneihin” (103). Julkisasiamies Mengozzi huomautti lisäksi seuraavaa:

”Kuten komissio mielestäni aivan oikein on todennut, tällainen pois sulkeminen ei näytä vastaavan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, jonka mukaan valikoivia voivat olla myös sellaiset toimenpiteet, jotka koskevat erotuksetta kokonaisen talouden alan kaikkia toimijoita, […] eikä niitä monia aiempia tapauksia, joissa valikoiviksi on katsottu edut, jotka perustuvat julkisten (tai yksityisten) yritysten kaikille tiettyä toimintaa harjoittaville toimijoille samoilla hinnoilla tai ehdoilla tarjoamiin tavaroihin tai palveluihin”  (104).

7.3.1.6    Kilpailun vääristyminen ja vaikutus kauppaan

(392)

Valtion toimenpiteen katsotaan vääristävän tai uhkaavan vääristää kilpailua, jos se on omiaan parantamaan tuensaajan kilpailuasemaa verrattuna muihin yrityksiin, joiden kanssa se kilpailee (105). Käytännössä kilpailun katsotaan vääristyvän, jos valtio antaa taloudellista etua yritykselle vapautetulla alalla, jossa on tai voi olla kilpailua. Unionin tuomioistuinten oikeuskäytännössä on todettu, että tuen myöntäminen sisämarkkinoilla toimivalle yritykselle voi olla omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan (106).

(393)

Lentoliikenteen vapauttamista koskevan kolmannen paketin tultua voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993 (107) lentoliikenteen harjoittajat ovat voineet vapaasti liikennöidä Euroopan sisäisillä lentoreiteillä. Unionin tuomioistuin on todennut seuraavaa:

”silloin kun yritys toimii alalla, jolla esiintyy kilpailua eri jäsenvaltioiden valmistajien kesken, mikä tahansa viranomaisilta saatu tuki on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden kauppaan ja vääristämään kilpailua, sillä yrityksen toiminnan jatkuminen estää […] kilpailijoita kasvattamasta markkinaosuuttaan ja vähentää niiden mahdollisuuksia lisätä vientiään […]”  (108).

(394)

Komissio on todennut, että FGAZ/FZG ja Rheinland-Pfalzin osavaltio antoivat valikoivaa etua Germanwingsille, TUIFlylle ja Ryanairille. Nämä lentoyhtiöt toimivat kilpailluilla, unionin laajuisilla markkinoilla, ja niiden saama etu oli omiaan parantamaan niiden kilpailuasemaa markkinoilla. Tällä perusteella komissio katsoo, että Germanwingsille, TUIFlylle ja Ryanairille annettu etu on omiaan vääristämään kilpailua ja vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

7.3.1.7    Päätelmä

(395)

Edellä esitetyistä syistä komissio katsoo, että Germanwings on saanut valtiontukea noin 1 054 985 euroa, TUIFly noin 232 781 euroa ja Ryanair noin 464 879 euroa.

7.3.2   SOVELTUVUUS SISÄMARKKINOILLE

(396)

Komissio huomauttaa, että Saksa ei ole esittänyt väitteitä sen tueksi, että TUIFlylle, Germanwingsille ja Ryanairille myönnetty toki soveltuu sisämarkkinoille.

(397)

Komissio muistuttaa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti (109), että Saksan vastuulla on ilmoittaa se oikeusperusta, jonka nojalla valtiontukitoimenpide voitaisiin katsoa sisämarkkinoille soveltuvaksi, ja osoittaa, että kaikki vaadittavat edellytykset täyttyvät. Aloituspäätöksessä komissio vaati Saksaa antamaan tietoa siitä, voitaisiinko tuki todeta sisämarkkinoille soveltuvaksi vuoden 2005 ilmailusuuntaviivojen nojalla. Saksa ei kuitenkaan toimittanut tietoja sen osoittamiseksi, että vuoden 2005 ilmailusuuntaviivojen mukaiset asiaa koskevat edellytykset täyttyivät sisämarkkinoille soveltuvan aloitustuen osalta. Myöskään huomautuksia esittäneet asianomaiset eivät esittäneet väitteitä, jotka osoittaisivat, että valtiontukitoimenpide oli sisämarkkinoille soveltuvaa tukea.

(398)

Komissio katsoo, että on hyödyllistä lyhyesti tarkastella sitä, voiko kyseessä oleva valtiontuki olla sisämarkkinoille soveltuvaa aloitustukea.

7.3.2.1    Sovellettava oikeuskehys

(399)

Vuoden 2014 ilmailusuuntaviivoissa todetaan aloitustuesta seuraavaa:

”komissio soveltaa näissä suuntaviivoissa esitettyjä periaatteita kaikkiin ilmoitettuihin käynnistystukitoimenpiteisiin, joista se tekee päätöksen 4 päivästä huhtikuuta 2014 alkaen, vaikka kyseisistä toimenpiteistä olisi ilmoitettu jo ennen kyseistä päivämäärää. Valtiontuen sääntöjenvastaisuuden arvioinnissa sovellettavien sääntöjen määräytymisestä annetun komission ilmoituksen mukaan komissio soveltaa lentoyhtiöille myönnettyyn sääntöjenvastaiseen käynnistystukeen sen myöntämisajankohtana voimassa olleita sääntöjä. Näin ollen se ei sovella näissä suuntaviivoissa esitettyjä periaatteita lentoyhtiöille ennen 4 päivää huhtikuuta 2014 myönnettyyn sääntöjenvastaiseen käynnistystukeen”  (110).

(400)

Vuoden 2005 ilmailusuuntaviivoissa puolestaan määrätään seuraavaa:

”Komissio tutkii kaikki tuet, jotka on myönnetty lentoasemien infrastruktuurin rahoittamiseen tai toiminnan aloittamiseen ilman sen lupaa eli perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan [nykyinen SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohta] vastaisesti, näiden suuntaviivojen perusteella, jos tuen myöntäminen on aloitettu sen jälkeen kun suuntaviivat on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.”

(401)

Koska Germanwingsin, TUIFlyn ja Ryanairin sopimukset tehtiin sen jälkeen, kun vuoden 2005 ilmailusuuntaviivat oli julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä9 päivänä joulukuuta 2005, kyseiset suuntaviivat muodostavat sovellettavan oikeusperustan sen arvioimiseksi, ovatko sopimukset sisämarkkinoille soveltuvia.

7.3.2.2    Sisämarkkinoille soveltuvuuden arviointi vuoden 2005 ilmailusuuntaviivojen mukaisesti

(402)

Koska vuoden 2005 ilmailusuuntaviivojen 79 kohdassa vahvistetut aloitustuen soveltuvuusedellytykset ovat kumulatiivisia, komissio katsoo, että sen toteamiseksi, ettei lentoyhtiöille myönnetty tuki sovellu sisämarkkinoille, on tarpeen osoittaa ainoastaan, että yksi näistä edellytyksistä ei täyty. Komissio aloittaa arviointinsa vuoden 2005 ilmailusuuntaviivojen 79 kohdan d alakohdassa määrätystä edellytyksestä.

(403)

Vuoden 2005 ilmailusuuntaviivojen 79 kohdan d alakohdassa edellytetään muun muassa, että tuen enimmäismäärä saa olla vuosittain enintään 50 prosenttia kyseisen vuoden tukikelpoisista kustannuksista ja tuen kokonaiskeston ajalta keskimäärin 30 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista. Tukikelpoiset kustannukset on määritelty seuraavasti: ”uuden reitin tai vuoron käyttöönotosta aiheutuviin ylimääräisiin kustannuksiin, joista lentoliikenteen harjoittaja vapautuu toiminnan päästyä täyteen vauhtiin” (111).

(404)

Aloituspäätöksessä komissio huomautti, että Germanwingsin, TUIFlyn ja Ryanairin kanssa tehdyissä sopimuksissa ei määrätty myönnetyn tuen ja tukikelpoisten kustannusten välisestä yhteydestä. Saksaa pyydettiin siksi antamaan tietoja tuen ja tukikelpoisten kustannusten välisestä yhteydestä. Saksa tai aloituspäätöksestä huomautuksia esittäneet kolmannet osapuolet eivät antaneet tällaisia tietoja. Tällä perusteella ja kun otetaan huomioon, ettei kyseisten lentoyhtiöiden kanssa tehdyissä sopimuksissa viitata lentoyhtiöiden menoihin, saati tukikelpoisiin menoihin, komissio katsoo, ettei vuoden 2005 ilmailusuuntaviivojen 79 kohdan d alakohdassa määrätty soveltuvuusedellytys täyty.

(405)

Lopuksi on todettava, ettei lentoyhtiöille myönnettyä tukea voida pitää sisämarkkinoille soveltuvana aloitustukena, koska vähintään yksi soveltuvuusedellytyksistä ei täyty. Germanwingsille, TUIFlylle ja Ryanairille myönnetty aloitustuki on siksi sääntöjenvastaista ja sisämarkkinoille soveltumatonta valtiontukea, joka on perittävä takaisin.

8.   TAKAISINPERINTÄ

(406)

Kun komissio toteaa tuen sisämarkkinoille soveltumattomaksi, se on SEUT-sopimuksen ja unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan toimivaltainen päättämään, että asianomaisen jäsenvaltion on poistettava tuki tai muutettava sitä (112). Tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan valtiolle asetetulla velvollisuudella poistaa komission sisämarkkinoille soveltumattomaksi katsoma valtiontuki pyritään palauttamaan aikaisempi tilanne (113). Tässä yhteydessä tuomioistuin on todennut, että tällainen tavoite on saavutettu, kun tuensaaja on palauttanut sääntöjenvastaisesti myönnetyt tuet ja tämän myötä menettänyt markkinoilla kilpailijoihinsa nähden saamansa edun ja kun ennen tuen maksamista vallinnut tilanne on palautettu (114).

(407)

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (115) 14 artiklassa säädetään kyseisen oikeuskäytännön mukaisesti seuraavaa: ”Sääntöjenvastaista tukea koskevissa kielteisissä päätöksissä komissio päättää, että asianomaisen jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet tuen perimiseksi takaisin tuensaajalta.”

(408)

Näin ollen edellä mainittu valtiontuki (ks. johdanto-osan 282, 297, 318, 320, 395 ja 405 kappale ottaen huomioon johdanto-osan 198–200 kappale) on maksettava takaisin Saksalle siltä osin kuin se on käytetty.

(409)

Taulukossa 9 esitetään arvioidut takaisin perittävät määrät.

Taulukko 9

Tiedot arvioiduista saaduista tukimääristä, takaisinperittävistä tuista ja jo palautetuista tuista

Tuensaajan tiedot

Saadun tuen arvioitu kokonaismäärä (euroa)

Takaisinperittävän tuen arvioitu kokonaismäärä (116) (euroa)

(Pääoma)

Palautetun tuen arvioitu kokonaismäärä (euroa)

Pääoma

Takaisin perittävä korko (117)

FGAZ/FZG: Suorat investointiavustukset

 

 

 

 

FGAZ/FZG: Pääomanlisäykset

 

 

 

 

FGAZ/FZG: 100 %:n takaus

 

 

 

 

FGAZ/FZG: Osallistuminen yhteisrahastoon

 

 

 

 

Germanwings

1 115 971

1 115 971

 

 

TUIFly

233 002

233 002

 

 

Ryanair/AMS

469 132

469 132

 

 

(410)

Jotta otettaisiin huomioon lentoyhtiön ja sen tytäryhtiöiden sopimusten perusteella saama tosiasiallinen etu, taulukossa 9 ilmoitettuja määriä voidaan mukauttaa Saksan niiden tueksi toimittamien todisteiden mukaisesti; mukauttaminen perustuu i) yhtäältä lentoyhtiön lentoasemamaksujen (mukaan lukien laskeutumismaksu, matkustajamaksu ja lentoasemapalvelusopimuksen mukaiset maahuolintapalvelut) osalta suorittamien tosiasiallisten, jälkeenpäin esitettyjen maksujen ja toisaalta näitä tuloeriä koskevien ennakoitujen kassavirtojen (ennakko), jotka on esitetty taulukossa 8, väliseen erotukseen ja ii) yhtäältä lentoyhtiölle tai sen tytäryhtiöille markkinointipalvelusopimuksen mukaisesti maksettujen tosiasiallisten, jälkeenpäin esitettyjen markkinointimaksujen ja toisaalta ennakoitujen markkinointimenojen, jotka vastaavat taulukossa 8 ilmoitettuja määriä, väliseen erotukseen.

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

1.   Valtiontuki, jota Saksa on SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan vastaisesti myöntänyt Flugplatz GmbH Aeroville Zweibrückenille, jäljempänä ’FGAZ’, / Flughafen Zweibrücken GmbH:lle, jäljempänä ’FZG’, vuosina 2000–2009 suorina investointiavustuksina, vuotuisina pääomanlisäyksinä, antamalla pankkilainalle maksutta 100-prosenttisen takauksen ja antamalla FGAZ:n osallistua Rheinland-Pfalzin osavaltion yhteisrahastoon, on sisämarkkinoille soveltumatonta tukea.

2.   Valtiontuki, jota Saksa on SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan vastaisesti myöntänyt Germanwingsille, TUIFlylle ja Ryanairille/AMS:lle lentoasema- ja markkinointipalvelusopimuksilla, jotka tehtiin 15 päivänä syyskuuta 2006 (Germanwings), 1 päivänä huhtikuuta 2008 (TUIFly) ja 22 päivänä syyskuuta 2008 / 6 päivänä lokakuuta 2008 (Ryanair/Airport Marketing Services, jäljempänä ’AMS’), on sisämarkkinoille soveltumatonta tukea.

2 artikla

1.   Sparkasse Südwestpfalzin FZG:lle myöntämä laina ei ole valtiontukea.

2.   FZG:n ja Germanwingsin 30 päivänä kesäkuuta 2008 tekemä lentoasemapalvelusopimus ei ole valtiontukea.

3 artikla

1.   Saksan on perittävä 1 artiklassa tarkoitettu sääntöjenvastainen tuki takaisin tuensaajilta.

2.   FGAZ:n ja FZG:n on maksettava yhteisvastuullisesti takaisin kummankin saama valtiontuki.

3.   Ryanairin ja AMS:n on maksettava yhteisvastuullisesti takaisin kummankin saama valtiontuki.

4.   Takaisin perittävät määrät ovat seuraavat:

a)

Rheinland-Pfalzin osavaltion ja ZEF:n FZG:lle myöntämien suorien investointiavustusten osalta: 20 564 170 euroa, jotka on myönnetty 12 päivän joulukuuta 2000 ja 31 päivän joulukuuta 2009 välisenä aikana, vähennettynä palokuntapalvelujen kustannuksilla ja kustannuksilla, joista lentoaseman pitäjä on oikeutettu saamaan korvauksen Saksan lentoturvallisuuslain (Luftsicherheitsgesetz) 8 §:n 3 momentin nojalla, siltä osin kuin ne on katettu suorilla investointiavustuksilla;

b)

Rheinland-Pfalzin osavaltion ja ZEF:n FGAZ:lle myöntämien vuotuisten pääomanlisäysten osalta: 26 629 000 euroa, jotka on myönnetty vuosina 2000–2009, vähennettynä palokuntapalvelujen kustannuksilla ja kustannuksilla, joista lentoaseman pitäjä on oikeutettu saamaan korvauksen Saksan lentoturvallisuuslain (Luftsicherheitsgesetz) 8 §:n 3 momentin nojalla, siltä osin kuin ne on katettu vuotuisilla pääomanlisäyksillä, sekä vähennettynä ennen 12 päivää joulukuuta 2000 myönnetyillä määrillä;

c)

Rheinland-Pfalzin osavaltion FZG:lle myöntämän 100-prosenttisen lainantakauksen osalta: takauksen arvoa vastaava rahamäärä, joka määritetään EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta valtiontukiin takauksina annetun komission tiedonannon mukaisesti;

d)

siltä osin kuin FGAZ on osallistunut Rheinland-Pfalzin osavaltion yhteisrahastoon: edullisia lainaehtoja vastaava rahamäärä, joka määritetään viite- ja diskonttokorkojen määrittämisessä sovellettavan menetelmän tarkistamisesta 12 päivänä joulukuuta 2007 annetun komission tiedonannon mukaisesti, vähennettynä edulla, jota on saatu palokuntapalvelujen kustannusten sekä niiden kustannusten kattamiseen, joista lentoaseman pitäjä on oikeutettu saamaan korvauksen Saksan lentoturvallisuuslain (Luftsicherheitsgesetz) 8 §:n 3 momentin nojalla, käytetyistä lainoista;

e)

Germanwingsin ja FZG:n 15 päivänä syyskuuta 2006 tekemän lentoasemapalvelusopimuksen osalta: sisämarkkinoille soveltumattoman tuen määrä;

f)

TUIFlyn ja FZG:n 1 päivänä huhtikuuta 2008 tekemän lentoasemapalvelusopimuksen osalta: sisämarkkinoille soveltumattoman tuen määrä;

g)

Ryanairin ja FZG:n 22 päivänä syyskuuta 2008 ja AMS:n ja Rheinland-Pfalzin osavaltion 6 päivänä lokakuuta 2008 tekemien lentoasema- ja markkinointipalvelusopimusten osalta: sisämarkkinoille soveltumattoman tuen määrä.

5.   Takaisinperittävistä summista kertyy korkoa alkaen siitä, kun tuki asetettiin tuensaajan käyttöön, niiden tosiasialliseen takaisinperintään saakka.

6.   Saksan on esitettävä tarkat päivämäärät, joina valtion myöntämä tuki on annettu asianomaisten tuensaajien käyttöön.

7.   Korolle on laskettava korkoa komission asetuksen (EY) N:o 794/2004 (118) V luvun mukaisesti.

8.   Saksan on peruutettava kaikki 1 artiklassa tarkoitetun tuen jäljellä olevat maksuerät tämän päätöksen hyväksymispäivästä lukien.

4 artikla

1.   Edellä 1 artiklassa tarkoitettu tuki on perittävä takaisin välittömästi ja tosiasiallisesti.

2.   Saksan on huolehdittava siitä, että tämä päätös pannaan täytäntöön neljän kuukauden kuluessa sen tiedoksi antamisesta.

5 artikla

1.   Saksan on toimitettava komissiolle kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksi antamisesta seuraavat tiedot:

a)

tuensaajien saaman tuen kokonaismäärä ja erityisesti

i)

suorien investointiavustusten ja pääomanlisäysten määrä sekä rahamäärä, joka vastaa etua tuoneita lainoja, joilla katettiin palokuntapalvelujen kustannukset ja kustannukset, joista lentoaseman pitäjä on oikeutettu saamaan korvauksen Saksan lentoturvallisuuslain (Luftsicherheitsgesetz) 8 §:n 3 momentin nojalla,

ii)

tiedot FGAZ:n/FZG:n luottokelpoisuudesta silloin, kun 100-prosenttinen takaus myönnettiin ja kukin laina annettiin yhteisrahastosta, jotta komissio voi määrittää takausta vastaavan rahamäärän EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta valtiontukiin takauksina annetun komission tiedonannon mukaisesti ja yhteisrahastosta myönnettyjen lainojen edullisia ehtoja vastaavan rahamäärän viite- ja diskonttokorkojen määrittämisessä sovellettavan menetelmän tarkistamisesta 12 päivänä joulukuuta 2007 annetun komission tiedonannon mukaisesti,

b)

kultakin tuensaajalta takaisin perittävän tuen kokonaismäärä (pääoma ja korot);

c)

yksityiskohtainen kuvaus toimenpiteistä, jotka on jo toteutettu ja joita suunnitellaan tämän päätöksen noudattamiseksi;

d)

asiakirjat, jotka osoittavat, että tuensaajat on määrätty maksamaan tuki takaisin.

2.   Saksan on ilmoitettava komissiolle tämän päätöksen täytäntöön panemiseksi toteutettavien kansallisten toimenpiteiden edistymisestä siihen saakka, kunnes 1 artiklassa tarkoitetun tuen takaisinperintä on saatettu loppuun. Sen on komission pyynnöstä toimitettava välittömästi tiedot toimenpiteistä, jotka on jo toteutettu ja joita suunnitellaan tämän päätöksen noudattamiseksi. Sen on annettava myös yksityiskohtaisia tietoja tuensaajilta perityistä tukimääristä ja koroista.

6 artikla

Tämä päätös on osoitettu Saksan liittotasavallalle.

Tehty Brysselissä 1 päivänä lokakuuta 2014.

Komission puolesta

Joaquín ALMUNIA

Varapuheenjohtaja


(1)  EY:n perustamissopimuksen 87 artiklasta tuli 1 päivänä joulukuuta 2009 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT-sopimus’, 107 artikla ja 88 artiklasta 108 artikla. Kyseisten artiklojen määräykset ovat asiasisällöltään samat. Tässä päätöksessä viittauksia SEUT-sopimuksen 107 ja 108 artiklaan on tarvittaessa pidettävä viittauksina EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklaan. SEUT-sopimuksessa on tehty myös eräitä terminologiaa koskevia muutoksia, esimerkiksi ’yhteisö’ on korvattu ’unionilla’ ja ’yhteismarkkinat’ ’sisämarkkinoilla’. Tässä päätöksessä käytetään SEUT-sopimuksen mukaista terminologiaa.

(2)   EUVL C 216, 21.7.2012, s. 56.

(3)  Hiltrud Breyerin (Verts/ALE) komissiolle 2 päivänä joulukuuta 2008 esittämä kirjallinen kysymys E-6470/08 Rheinland-Pfalzin osavaltion Zweibrückenin lentoasemalle myöntämästä tuesta.

(4)   EUVL C 216, 21.7.2012, s. 56.

(5)  Komission tiedonanto – Suuntaviivat valtiontuesta lentoasemille ja lentoyhtiöille (EUVL C 99, 4.4.2014, s. 3).

(6)  Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 92 ja 93 artiklan ja ETA-sopimuksen 61 artiklan soveltaminen valtiontukiin ilmailualalla (EYVL C 350, 10.12.1994, s. 5).

(7)  Yhteisön suuntaviivat lentoasemien rahoittamisesta ja alueellisilta lentoasemilta liikennöivien lentoyhtiöiden toiminnan aloittamista koskevasta valtiontuesta (EUVL C 312, 9.12.2005, s. 1).

(8)   EUVL C 113, 15.4.2014, s. 30.

(9)  Asetus N:o 1, tehty 15 päivänä huhtikuuta 1958, Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä (EYVL 17, 6.10.1958, s. 385/58).

(10)  Komission päätös, tehty 22 päivänä joulukuuta 1993 – K(93) 3964/6 – Konver I ja komission päätös, tehty 21 päivänä joulukuuta 1995 – K(95) 3208 – Konver II. Rheinland-Pfalzin osalta muutoshankkeisiin kuului Zweibrückenin sotilaslentoasemaa koskeva hanke. Unionin rahoitusosuus oli 9 miljoonaa euroa.

(11)  http://www.flughafen-zweibruecken.de/de/wir-ueber-uns-de/daten-und-fakten-de

(12)  Kaikki etäisyydet ovat tiekilometreinä nopeinta reittiä käyttäen. Lähde: maps.google.com, viittauspäivä 25 päivänä kesäkuuta 2014.

(13)  Desel Consulting ja Airport Research GmbH, ”Fluggast- und Flugbewegungsprognose für den Flughafen Zweibrücken bis zum Jahr 2025”, Gutachten im Auftrag der Flughafen Zweibrücken GmbH, syyskuu 2009, s. 56.

(*1)  Kuuluu salassapitovelvollisuuden piiriin.

(14)  Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 24.3.2011, Mitteldeutsche Flughafen AG ja Flughafen Leipzig Halle GmbH v. komissio, T-443/08 ja T-455/08, jäljempänä ’tuomio Leipzig-Halle’ (Kok., s. II-1311), erityisesti 93 ja 94 kohta; vahvistettu unionin tuomioistuimen tuomiolla 19.12.2012, Mitteldeutsche Flughafen ja Flughafen Leipzig-Halle v. komissio, C-288/11 P, ECLI:EU:C:2012:821.

(15)  Komission päätös 2005/842/EY, tehty 28 päivänä marraskuuta 2005, EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdan määräysten soveltamisesta tietyille yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottaville yrityksille korvauksena julkisista palveluista myönnettävään valtiontukeen (EUVL L 312, 29.11.2005, s. 67).

(16)  Komission päätös 2012/21/EU, annettu 20 päivänä joulukuuta 2011, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 106 artiklan 2 kohdan määräysten soveltamisesta tietyille yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottaville yrityksille korvauksena julkisista palveluista myönnettävään valtiontukeen (EUVL L 7, 11.1.2012, s. 3).

(17)  Komission tiedonanto – Julkisesta palvelusta maksettavana korvauksena myönnettävää valtiontukea koskevat Euroopan unionin puitteet (2011) (EUVL C 8, 11.1.2012, s. 15).

(18)  Komission tiedonanto: Yhteisön suuntaviivat valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi (EUVL C 244, 1.10.2004, s. 2).

(19)  Komission tiedonanto viite- ja diskonttokorkojen määrittämisessä sovellettavan menetelmän tarkistamisesta, annettu 12 päivänä joulukuuta 2007 (EUVL C 14, 19.1.2008, s. 6).

(20)  Komission tiedonanto EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta valtiontukiin takauksina (EUVL C 155, 20.6.2008, s. 10).

(21)  Toimitettiin Saksan 27 päivänä tammikuuta 2011 antaman ilmoituksen liitteenä 8.

(22)  Prof. Dr. Heuer und Prof. Dr. Klophaus, unter Mitarbeit von Dr. Berster and Wilken, Deutsches Zentrum für Luft – und Raumfahrt, Januar 2006, ”Regionalökonomische Bedeutung und Perspektiven des Flugplatzes Zweibrücken”, s. 146; Desel Consulting und Airport Research Center GmbH, ”Fluggast- und Flugbewegungsprognose für den Flughafen Zweibrücken bis zum Jahr 2025”, Gutachten im Auftrag der Flughafen Zweibrücken GmbH, syyskuu 2009, s. 85.

(23)  Ryanairin ja FZG:n 22 päivänä syyskuuta 2008 tekemä lentoasemapalvelusopimus, 3 kohta.

(24)  Ryanairille laadittu Oxeran selvitys ”How should AMS agreements be treated within the profitability analysis as part of the market economy operator test?” (Miten AMS:n sopimuksia pitäisi käsitellä kannattavuusanalyysissä markkinataloustoimijatestin yhteydessä), 17 päivänä tammikuuta 2014.

(25)  Ryanairille laadittu Oxeran selvitys ”How should AMS agreements be treated within the profitability analysis as part of the market economy operator test? – Practical application” (Miten AMS:n sopimuksia pitäisi käsitellä kannattavuusanalyysissä markkinataloustoimijatestin yhteydessä – Soveltaminen käytäntöön), 31 päivänä tammikuuta 2014.

(26)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 18.6.1998, komissio v. Italia, C-35/96, ECLI:EU:C:1998:303; tuomio 23.4.1991, Höfner ja Elser v. Macrotron, C-41/90, ECLI:EU:C:1991:161; tuomio 16.11.1995, Fédération Française des Sociétés d'Assurances ym. v. Ministère de l'Agriculture et de la Pêche, C-244/94, ECLI:EU:C:1995:392, ja tuomio 11.12.1997, Job Centre, C-55/96, ECLI:EU:C:1997:603.

(27)  Tuomio 16.6.1987, komissio v. Italia, C-118/85, ECLI:EU:C:1987:283, ja tuomio 18.6.1998, komissio v. Italia, C-35/96, ECLI:EU:C:1998:303.

(28)  Tuomio Leipzig-Halle, erityisesti 93 ja 94 kohta; vahvistettu unionin tuomioistuimen tuomiolla 19.12.2012, Mitteldeutsche Flughafen ja Flughafen Leipzig-Halle v. komissio, C-288/11 P, ECLI:EU:C:2012:821; ks. myös tuomio 12.12.2000, Aéroports de Paris v. komissio, T-128/98, ECLI:EU:T:2000:290, vahvistettu tuomiolla 24.10.2002, Aéroports de Paris v. komissio, C-82/01 P, ECLI:EU:C:2002:617, ja tuomio 12.9.2006, Ryanair v. komissio (asiassa Charleroi annettu tuomio), T-196/04, ECLI:EU:T:2008:585.

(29)  Tuomio 17.2.1993, Poucet v. AGF ja Camulrac sekä Pistre v. Cancava, C-159/91 ja C-160/91, ECLI:EU:C:1993:63.

(30)  Tuomio Leipzig-Halle, 42 ja 43 kohta.

(31)  Tuomio 12.7.1984, Hydrotherm, 170/83, ECLI:EU:C:1984:271, 11 kohta. Ks. myös tuomio 24.10.2000, Pollmeier Malchow v. komissio, T-137/02, ECLI:EU:T:2004:304, 50 kohta.

(32)  Taloudellisen toiminnan harjoittamista yhdessä arvioidaan yleensä analysoimalla yksiköiden välisiä toiminnallisia, taloudellisia ja hallinnollisia yhteyksiä. Ks. esim. tuomio 16.12.2010, AceaElectrabel Produzione SpA v. komissio, C-480/09 P, ECLI:EU:C:2010:787, 47–55 kohta; tuomio 10.1.2006, Ministero dell'Economia e delle Finanze v. Cassa di Risparmio di Firenze SpA ym., C-222/04, ECLI:EU:C:2006:8, 112 kohta.

(33)  Tuomio 16.12.2010, Acea Electrabel Produzione SpA v. komissio, C-480/09 P, ECLI:EU:C:2010:787, 47–55 kohta, ja tuomio 10.1.2006, Cassa di Risparmio di Firenze SpA ym., C-222/04, ECLI:EU:C:2006:8, 112 kohta.

(34)  Tuomio Leipzig-Halle, 95 kohta. Ks. myös tuomio 11.7.2006, FENIN v. komissio, C-205/03 P, ECLI:EU:C:2006:453, 26 kohta.

(35)  Ks. FGAZ:n hallintoneuvoston 2 päivänä lokakuuta 2006 pidetyn kokouksen pöytäkirja, josta ilmenee, että lentoasemalle maksetaan korvausta palvelujen tarjoamisesta sotilaskäyttöä varten.

(36)  Tuomio 19.1.1994, SAT Fluggesellschaft v. Eurocontrol, C-364/92, ECLI:EU:C:1994:7.

(37)  Tuomio 16.6.1987, komissio v. Italia, C-118/85, ECLI:EU:C:1987:283, 7 ja 8 kohta, ja tuomio 4.5.1988, Bodson v. Pompes funèbres des régions libérées, C-30/87, ECLI:EU:C:1988:225, 18 kohta.

(38)  Tuomio 18.3.1997, Calì & Figli v. Servizi Ecologici Porto di Genova, C-343/95, ECLI:EU:C:1997:160; komission päätös N 309/02, tehty 19 päivänä maaliskuuta 2003; komission päätös N 438/02, tehty 16 päivänä lokakuuta 2002, tuki satamaviranomaisille julkisten viranomaisten tehtävien suorittamiseksi (EYVL C 284, 21.11.2002).

(39)  Komission päätös N 309/02, tehty 19 päivänä maaliskuuta 2003.

(40)  Ks. erityisesti tuomio 19.1.1994, SAT Fluggesellschaft v. Eurocontrol, C-364/92, ECLI:EU:C:1994:7, 30 kohta, ja tuomio 26.3.2009, Selex Sistemi Integrati v. komissio, C-113/07 P, ECLI:EU:C:2009:191, 71 kohta.

(41)  Ks. muun muassa tuomio 3.3.2005, Wolfgang Heiser v. Finanzamt Innsbruck, C-172/03, ECLI:EU:C:2005:130, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.

(42)  Komission päätös, annettu 20 päivänä helmikuuta 2014, valtiontukiasiassa SA.35847 (2012/N) – Tšekki – Ostravan lentoasema, ei vielä julkaistu EUVL:ssä, johdanto-osan 16 kappale.

(43)  Zweibrückeniä ei ole mainittu Saksan sotilasilmailutietoja koskevassa julkaisussa (MIL AIP Germany), jossa on luettelo kaikista Saksan sotilaslentoasemista.

(44)  Tuomio 16.5.2002, Ranska v. komissio (Stardust Marine), C-482/99, ECLI:EU:C:2002:294.

(45)  Tuomio 12.5.2011, Nord-Pas-de-Calais, T-267/08 ja T-279/08, ECLI:EU:T:2011:209, 108 kohta.

(46)  Tuomio 11.7.1996, Syndicat français de l'Express international (SFEI) ym. v. La Poste ym., C-39/94, ECLI:EU:C:1996:285, 60 kohta, ja tuomio 29.4.1999, Espanjan kuningaskunta v. Euroopan yhteisöjen komissio, C-342/96, ECLI:EU:C:1999:210, 41 kohta.

(47)  Tuomio 2.7.1974, Italian tasavalta v. Euroopan yhteisöjen komissio, 173/73, ECLI:EU:C:1974:71, 13 kohta.

(48)  Tuomio 16.5.2002, Ranska v. komissio (Stardust Marine), C-482/99, ECLI:EU:C:2002:294, 69 kohta.

(49)  Tuomio 21.3.1991, Italia v. komissio (Alfa Romeo), C-305/89, ECLI:EU:C:1991:142, 23 kohta, ja tuomio 12.12.2000, Alitalia v. komissio, T-296/97, ECLI:EU:T:2000:289, 84 kohta.

(50)  Tuomio 10.7.1986, Belgia v. komissio, C-40/85, ECLI:EU:C:1986:305.

(51)  Tuomio Stardust Marine, 71 kohta.

(52)  Tuomio 5.6.2012, Euroopan komissio v. Électricité de France (EDF), C-124/10 P, C-124/10, ECLI:EU:C:2012:318, 85 kohta.

(53)  Ks. alaviite 22.

(54)  Tuomio 30.4.1998, Het Vlaamse Gewest v. komissio, T-214/95, ECLI:EU:T:1998:77.

(55)  Vorlage für den Ministerrat, Gemeinsame Kabinettssitzung der Regierung des Saarlandes und der Landesregierung von Rheinland-Pfalz am 27. Mai 2003, Ministerium für Wirtschaft, Verkehr, Landwirtschaft und Weinbau, 15 päivänä toukokuuta 2003.

(56)  Einschätzung der rheinland-pfälzischen Innenministeriums, 15 päivänä toukokuuta 2003.

(57)  Tuomio 14.1.2004, Fleuren Compost v. komissio, T-109/01, ECLI:EU:T:2004:4.

(58)   EYVL C 119, 22.5.2002, s. 22.

(59)  Vuoden 2014 ilmailusuuntaviivojen 173 kohta.

(60)  Vuoden 2014 ilmailusuuntaviivojen 172 kohta.

(61)  Vuoden 2014 ilmailusuuntaviivojen 25 kohdan 22 alakohta.

(62)  Tulos ennen korkoja, veroja, poistoja ja kuoletuksia, jäljempänä ’käyttökate’.

(63)  Desel Consulting und Airport Research GmbH, ”Fluggast- und Flugbewegungsprognose für den Flughafen Zweibrücken bis zum Jahr 2025”, Gutachten im Auftrag der Flughafen Zweibrücken GmbH, syyskuu 2009; Intraplan Consult GmbH, ”Luftverkehrsprognose Flughafen Saarbrücken – Vorgehensweise und Ergebnisse”, lokakuu 2010.

(64)  Komission päätös, annettu 1 päivänä lokakuuta 2014, valtiontukiasiassa SA.26190 – Saksa – Saarbrückenin lentoasema, ei vielä julkaistu EUVL:ssä.

(65)  Komissio huomauttaa, että TUIFlyn mukaan syynä sen päätökseen siirtyä Saarbrückenistä Zweibrückeniin olivat Saarbrückenin kiitotiehen liittyvät turvallisuusnäkökohdat. Toisaalta Saksa on vahvistanut asiaa SA.26190 koskevassa muodollisessa tutkintamenettelyssä, että lentoyhtiöt eivät koskaan perustelleet päätöksiään siirtyä pois Saarbrückenistä kyseisen lentoaseman infrastruktuuriin liittyvillä syillä. Komissio ei pysty arvioimaan täsmällisiä syitä, joiden takia TUIFly siirtyi Saarbrückenistä Zweibrückeniin.

(66)  Leipzig-Hallen lentoasema esimerkiksi kilpaili Vatryn (Ranska) lentoaseman kanssa DHL:n Euroopan keskuksen perustamisesta. Ks. tuomio Leipzig-Halle, 93 kohta.

(67)  Liegen lentoaseman vastaus vuoden 2014 ilmailusuuntaviivoja koskevaan julkiseen kuulemiseen.

(68)  Desel Consulting und Airport Research GmbH, ”Fluggast- und Flugbewegungsprognose für den Flughafen Zweibrücken bis zum Jahr 2025”, Gutachten im Auftrag der Flughafen Zweibrücken GmbH, syyskuu 2009.

(69)  Komission päätös, annettu 1 päivänä lokakuuta 2014, valtiontukiasiassa SA.26190 – Saksa – Saarbrückenin lentoasema, ei vielä julkaistu EUVL:ssä.

(70)   EUVL C 297, 29.11.2005.

(71)  Vuoden 2005 ilmailusuuntaviivat, 66 kohta. Ks. myös yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä palveluista vuonna 2005 tehdyn päätöksen 4 artikla.

(72)  Ks. päätös N 381/04 – Project for a high capacity telecommunications network in the Pyrénées-Atlantiques (DORSAL) (Pyrénées-Atlantiquesin nopeaa tietoliikenneverkkoa koskeva hanke (DORSAL)) (EUVL C 162, 2.7.2005, s. 5).

(73)  Ks. vuoden 2014 ilmailusuuntaviivat, 72 kohta.

(74)  Vuoden 2014 ilmailusuuntaviivojen 72 kohta. Ks. myös vuoden 2005 ilmailusuuntaviivojen 34 kohta.

(75)  Ks. myös tuomio 16.9.2013, Colt Télécommunications France v. komissio, T-79/10, ECLI:EU:T:2013:463, 150, 151, 154, 158 ja 166 kohta.

(76)  Em. tuomion 92 ja 119 kohta.

(77)  Saksan 27 päivänä tammikuuta 2011 esittämä selvitys, s. 17. ”Aus der Aufstufung des Flughafens [vom Verkehrslandeplatz zum Verkehrsflughafen] folgt des Weiteren eine Betriebspflicht des Flughafens”.

(78)  Vuoden 2014 ilmailusuuntaviivojen 137 kohdan mukaan aiemmin myönnettyyn toimintatukeen ei sovelleta kaikkia suuntaviivojen 5.1 jaksossa asetettuja edellytyksiä.

(79)  Vuoden 2014 ilmailusuuntaviivojen 113, 114 ja 137 kohta.

(80)  Vuoden 2014 ilmailusuuntaviivojen 116 ja 137 kohta.

(81)  Vuoden 2014 ilmailusuuntaviivojen 124 ja 137 kohta.

(82)  Vuoden 2014 ilmailusuuntaviivojen 125 ja 137 kohta.

(83)  Vuoden 2014 ilmailusuuntaviivojen 131 ja 137 kohta.

(84)  Tuomio 16.5.2002, Ranska v. komissio (Stardust Marine), C-482/99, ECLI:EU:C:2002:294.

(85)  Tuomio 12.5.2011, Nord-Pas-de-Calais, T-267/08 ja T-279/08, ECLI:EU:T:2011:209, 108 kohta.

(86)  Jäsenvaltioiden ja julkisten yritysten välisten taloudellisten suhteiden avoimuudesta sekä tiettyjen yritysten taloudellisen toiminnan avoimuudesta 16 päivänä marraskuuta 2006 annettu komission direktiivi 2006/111/EY (EUVL L 318, 17.11.2006, s. 17).

(87)  Yhteisrahaston vaikutus on melko samankaltainen kuin FGAZ:lle/FZG:lle myönnettävän 100-prosenttisen takauksen, josta ei veloiteta takausmaksua tai vaadita vakuuksia. Osavaltio kantaa riskin FGAZ:n/FZG:n maksukyvyttömyydestä saamatta siitä vastineeksi korvausta.

(88)  Tuomio Stardust Marine, 51 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

(89)  Ks. esimerkiksi komission päätös C 41/2005, hukkakustannukset Unkarissa (EUVL C 324, 21.12.2005, s. 12), sekä muut viittaukset.

(90)  Tuomio Stardust Marine, 51 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

(91)  Ks. edellinen alaviite.

(92)  Kokouksessa Ryanair tarjoutui pitämään Lontoon ja Zweibrückenin välisen reitin avoinna talvikaudella ”[…] eurolla” ja totesi olevansa valmis avaamaan Zweibrückenistä kaksi uutta reittiä (Barcelona ja Alicante) ”[…] eurolla”.

(93)  Tuomio 17.12.2008, Ryanair v. komissio, T-196/04, ECLI:EU:T:2008:585, 59 kohta.

(94)  Ks. komission päätös 2011/60/EU, tehty 27 päivänä tammikuuta 2010, valtiontuesta C-12/08 (ex NN 74/07) – Slovakia – Bratislavan lentoaseman ja Ryanairin välinen sopimus (EUVL L 27, 1.2.2011, s. 24).

(95)  Ks. http://corporate.ryanair.com/investors/biographies/, viittauspäivä 23 päivänä kesäkuuta 2014.

(96)  Täyttöaste eli kuormituskerroin määritellään käytettyjen istuinpaikkojen osuudeksi kyseisellä reitillä käytettävissä lentokoneissa.

(97)  Ks. vuoden 2014 ilmailusuuntaviivojen 53 kohta.

(98)  Vuoden 2014 ilmailusuuntaviivojen 59 ja 61 kohta.

(99)  Ks. alaviite 94.

(100)  […].

(101)  […].

(102)  […].

(103)  Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus 27.6.2013, Lufthansa v. Flughafen Frankfurt-Hahn, C-284/12, ECLI:EU:C:2013:442, 50 kohta.

(104)  Ks. edellinen alaviite (lainauksessa olleet alaviitteet on poistettu). Ks. myös edellinen alaviite, 51 ja 52 kohta.

(105)  Tuomio 17.9.1980, Philip Morris Holland BV v. Euroopan yhteisöjen komissio, 730/79, ECLI:EU:C:1980:209, 11 kohta, ja tuomio 15.6.2000, Alzetta Mauro ym. v. Euroopan yhteisöjen komissio, T-298/97, T-312/97, T-313/97, T-315/97, T-600/97–607/97, T-1/98, T-3/98–T-6/98 ja T-23/98, ECLI:EU:T:2000:151, 80 kohta.

(106)  Tuomio 17.9.1980, Philip Morris Holland BV v. komissio, 730/79, ECLI:EU:C:1980:209, 11 ja 12 kohta, ja tuomio 30.4.1998, Het Vlaamse Gewest (Flanderin alue) v. Euroopan yhteisöjen komissio, T-214/95, ECLI:EU:T:1998:77, 48–50 kohta.

(107)  Neuvoston asetus (ETY) N:o 2407/92, annettu 23 päivänä heinäkuuta 1992, yhteisön lentoliikenteen harjoittajien toimiluvista (EYVL L 240, 24.8.1992, s. 1), neuvoston asetus (ETY) N:o 2408/92, annettu 23 päivänä heinäkuuta 1992, yhteisön lentoliikenteen harjoittajien pääsystä yhteisön sisäisen lentoliikenteen reiteille (EYVL L 240, 24.8.1992, s. 8), ja neuvoston asetus (ETY) N:o 2409/92, annettu 23 päivänä heinäkuuta 1992, lentoliikenteen kuljetus- ja rahtimaksuista (EYVL L 240, 24.8.1992, s. 15).

(108)  Tuomio 21.3.1991, Italia v. komissio, C-305/89, ECLI:EU:C:1991:142, 26 kohta.

(109)  Ks. erityisesti tuomio 28.4.1993, Italia v. komissio, C-364/90, ECLI:EU:C:1993:157, 20 kohta.

(110)  Vuoden 2014 ilmailusuuntaviivat, 174 kohta.

(111)  Vuoden 2005 ilmailusuuntaviivat, 79 kohdan e alakohta.

(112)  Tuomio 12.7.1973, komissio v. Saksa, C-70/72, ECLI:EU:C:1973:87, 13 kohta.

(113)  Tuomio 14.9.1994, Espanja v. komissio, C-278/92, C-279/92 ja C-280/92, ECLI:EU:C:1994:325, 75 kohta.

(114)  Tuomio 17.6.1999, Belgia vs. komissio, C-75/97, ECLI:EU:C:1999:311, 64 ja 65 kohta.

(115)  Neuvoston asetus (EY) N:o 659/1999, annettu 22 päivänä maaliskuuta 1999, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EYVL L 83, 27.3.1999, s. 1).

(116)  FGAZ:lta/FZG:ltä takaisin perittävät määrät on laskettava 3 artiklassa säädetyn kaavan perusteella, eikä niitä voida tässä vaiheessa määrittää arviolta.

(117)  Kun otetaan huomioon, että tuki annetaan lentoyhtiöiden käyttöön yhtäjaksoisesti kyseessä olevan ajanjakson ajan, komission mielestä on aiheellista, että päivämääräksi, josta alkaen takaisin perittävä korko lasketaan, vahvistetaan sen ajanjakson viimeinen päivä, jolle tuen määrä laskettiin (esimerkiksi 31 päivänä joulukuuta, jos kyseinen ajanjakso on kalenterivuosi, tai 31 päivänä lokakuuta, jos kyseinen ajanjakso alkaa 1 päivänä tammikuuta ja päättyy 31 päivänä lokakuuta). Valitsemalla kyseessä olevan ajanjakson viimeisen päivän komissio soveltaa näin ollen tuensaajien kannalta kaikkein edullisinta menettelytapaa.

(118)  Komission asetus (EY) N:o 794/2004, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 täytäntöönpanosta (EUVL L 140, 30.4.2004, s. 1).


10.2.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 34/132


KOMISSION PÄÄTÖS (EU) 2016/153,

annettu 2 päivänä heinäkuuta 2015,

toimenpiteistä SA.31883–2015/N, 2011/C, jotka Itävalta on toteuttanut ja aikoo toteuttaa Österreichische Volksbanken-AG:n ja Volksbanken-Verbundin hyväksi, sekä päätöksen 2013/298/EU muuttamisesta

(tiedoksiannettu numerolla C(2015) 4635)

(Ainoastaan saksankielinen teksti on todistusvoimainen)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 108 artiklan 2 kohdan 1 alakohdan,

ottaa huomioon sopimuksen Euroopan talousalueesta ja erityisesti sen 62 artiklan 1 kohdan a alakohdan,

on mainittujen artiklojen mukaisesti kehottanut asianomaisia esittämään huomautuksensa (1),

sekä katsoo seuraavaa:

1.   MENETTELY

(1)

Komissio hyväksyi 9 päivänä joulukuuta 2008 (2), jäljempänä ’vuoden 2008 päätös’, Itävallan pankkitukiohjelman, jota sittemmin jatkettiin neljä kertaa (3), kunnes sen voimassaolo lopulta päättyi 30 päivänä kesäkuuta 2011.

(2)

Huhtikuussa 2009 Itävallan pankkitukiohjelmasta myönnettiin Österreichische Volksbanken-AG:lle, jäljempänä ’ÖVAG’, 1 miljardin euron suuruinen pääomanlisäys. Lisäksi ÖVAG laski tukiohjelman puitteissa liikkeeseen kolme valtion takaamaa joukkovelkakirjalainaa 9 päivänä helmikuuta, 18 päivänä maaliskuuta ja 14 päivänä syyskuuta 2009. Niistä kukin oli 1 miljardin euron suuruinen. Itävalta myönsi nämä tukitoimenpiteet olettaen ÖVAGin olevan terve rahoituslaitos ja esitti 29 päivänä syyskuuta 2009 kannattavuussuunnitelman.

(3)

Valtiontukiarvioinnin kuluessa komissio tuli kuitenkin siihen tulokseen, että pankkia ei voitu pääomanlisäyksen aikaan pitää terveenä niiden arviointiperusteiden mukaan, jotka esitetään komission tiedonannon ”Rahoituslaitosten pääomapohjan vahvistaminen tämänhetkisessä finanssikriisissä: tuen rajaaminen välttämättömään vähimmäismäärään ja suojatoimet kilpailun kohtuuttoman vääristymisen estämiseksi” (4), jäljempänä ’pääomapohjan vahvistamista koskeva tiedonanto’, liitteessä. Itävalta katsoi edelleen, että ÖVAG oli ollut terve pankki, mutta esitti 2 päivänä marraskuuta 2010 ÖVAGia koskevan rakenneuudistussuunnitelman.

(4)

Komissio ilmoitti Itävallalle 9 päivänä joulukuuta 2011 päivätyllä kirjeellä (5) päätöksestään aloittaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT-sopimus’, 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely, joka koskee Itävallan ÖVAGille myöntämää 1 miljardin euron pääomanlisäystä ja 3 miljardin euron arvoista takausta, ja kehotti Itävaltaa toimittamaan muutetun rakenneuudistussuunnitelman, jonka lopullinen versio toimitettiin 4 päivänä syyskuuta 2012, jäljempänä ’vuoden 2012 rakenneuudistussuunnitelma’.

(5)

Komissio lopetti muodollisen tutkintamenettelyn 19 päivänä syyskuuta 2012 päätöksellä (2013/298/EU), jossa se totesi ÖVAGille myönnetyn rakenneuudistustuen, mukaan lukien tämän päätöksen johdanto-osan 2 kappaleessa mainitut toimenpiteet, kantaosakkeiden muodossa toteutettu 250 miljoonan euron pääomanlisäys ja omaisuuserille myönnetty takaus, joka johti pääoman lisääntymiseen 100 miljoonalla eurolla, soveltuvan sisämarkkinoille, jäljempänä ’vuoden 2012 päätös’ (6). Tämä päätös perustui vuoden 2012 rakenneuudistussuunnitelmaan ja vuoden 2012 päätöksen liitteenä olleisiin sitoumuksiin, jäljempänä ’vuoden 2012 sitoumukset’.

(6)

Vuoden 2012 päätös perustui Volksbanken-Verbundin, jäljempänä ’Verbund’, uudelleenorganisointiin yhteisvastuulliseksi yhteisöksi (Haftungsgemeinschaft) Itävallassa. Yhteisvastuullinen yhteisö muodostui 51 riippumattomasta paikallistason pankista ja ÖVAGista. Paikallistason pankeilla oli ainoastaan rajoitettu vastuu suhteessa ÖVAGiin, mutta ÖVAG vastasi Verbund-mallin keskuslaitoksena kaikista Verbundin velvoitteista (7).

(7)

Euroopan keskuspankin ja Euroopan pankkiviranomaisen tekemässä kattavassa arvioinnissa, jäljempänä ’EKP:n ja EPV:n kattava arviointi’, jonka tulokset julkaistiin 26 päivänä lokakuuta 2014, ilmeni ydinpääomassa, jäljempänä ’CET1’, pääomavaje sekä perusskenaariossa että stressiskenaariossa Verbundin tasolla (johon sisältyy ÖVAG)

(8)

Itävalta ilmoitti julkisesti, että se ei anna Verbundille lisää varoja. Verbundin tuolloin pääomavajeen täyttämiseksi toteuttamat toimenpiteet (erityisesti kaikkien ydinliiketoimintaan kuulumattomien tytäryhtiöiden myynti ja riskipainotettujen omaisuuserien supistaminen entisestään) eivät olisi yksin riittäneet pääomavajeen täyttämiseen yhteisen valvontamekanismin, jäljempänä ’YVM’, asettamassa määräajassa.

(9)

ÖVAGin ylimääräinen yhtiökokous päätti 23 päivänä joulukuuta 2014 käynnistää tarvittavat toimet ÖVAGin toiminnan lakkauttamiseksi likvidaatioyhtiönä (Abbaugesellschaft), jos kansalliset sääntelyviranomaiset, YVM ja komissio hyväksyvät sen. ÖVAGin päätoiminnot Verbundin keskusorganisaationa siirrettäisiin yhteisvastuullista yhteenliittymää (Haftungsverbund) koskevan rakenneuudistussuunnitelman, jäljempänä ’uusi rakenneuudistussuunnitelma’, mukaisesti yhdelle paikallistason pankeista.

(10)

Uusi rakenneuudistussuunnitelma sisältää merkittävän muutoksen verrattuna vuoden 2012 rakenneuudistussuunnitelmaan, minkä vuoksi komission on tehtävä muutospäätös.

(11)

Lokakuun 2014 ja kesäkuun 2015 välisenä aikana komissio, Itävalta, YVM ja Verbund kävivät uudesta rakenneuudistussuunnitelmasta keskusteluja puhelimitse ja kirjallisesti. Komissio tapasi 18 päivänä joulukuuta 2014 ÖVAGin ja Itävallan edustajat ja 7 päivänä toukokuuta 2015 Verbundin edustajat.

(12)

ÖVAGin yhtiökokous hyväksyi 28 päivänä toukokuuta 2015 sen, että yhtiön päätoiminnot siirretään Volksbank Wien-Badenille, jäljempänä ’VBWB’, ja lopuille toiminnoille perustetaan pankkien elvytystä ja kriisinratkaisua koskevan liittovaltion lain (Bundesgesetz über die Sanierung und Abwicklung von Banken, jäljempänä ’BaSAG’) 162 §:n mukainen likvidaatioyhtiö.

(13)

VBWB:n yhtiökokous hyväksyi 29 päivänä toukokuuta 2015 ÖVAGin ydintoimintojen siirtämisen ja 113 miljoonan euron suuruisen pääomanlisäyksen.

(14)

Alueelliset Volksbank-pankit, joiden osuus Verbundin riskipainotetuista omaisuuseristä on 97,83 prosenttia, allekirjoittivat jo 29 päivänä toukokuuta 2015 yhdistymissopimuksen (Verbundvertrag) ja yhteistyösopimuksen.

(15)

Verbund toimitti 23 päivänä kesäkuuta 2015 lopullisen version uudesta rakenneuudistussuunnitelmasta.

(16)

Itävalta esitti 25 päivänä kesäkuuta 2015 sitoumuksia, jotka ovat tämän päätöksen liitteenä.

(17)

Koska tämä päätös tehdään komissiolla valtiontukien alalla olevan toimivallan nojalla, se ei millään tavalla vaikuta yrityskeskittymien valvontaan liittyviin velvollisuuksiin, joita transaktion osapuolilla mahdollisesti on.

2.   PERUSTEELLINEN KUVAUS JO TOTEUTETUISTA JA TULEVISTA TOIMENPITEISTÄ

2.1   TUENSAAJA JA SEN VAIKEUDET

(18)

Verbund käsittää tällä hetkellä i) 51 oikeudellisesti itsenäistä paikallistason pankkia (41 alueellista osuuspankkia, viisi erikoispankkia, neljä luotto-osuuskuntaa ja yksi asuntorahasto (Bausparkasse)), ii) keskusorganisaatio ÖVAGin sekä iii) lakisääteisen talletusten vakuusjärjestelmän Volksbank Haftungsgenossenschaft eG:n. ÖVAG on Verbundin keskusorganisaatio. Tässä ominaisuudessa se tarjoaa palveluja paikallistason pankeille keskitettyjen hallinnointi- ja likviditeetinhallintatoimintojen muodossa. Paikallistason pankit ovat pieniä pankkeja (taseen loppusumma 65–3 600 miljoonaa euroa), jotka tarjoavat pääasiassa pankkipalveluja yksityis- ja yritysasiakkaille paikallisella ja alueellisella tasolla.

(19)

Verbundin markkinaosuus Itävallassa on noin 6 prosenttia, ja sillä on noin 900 000 yksityisasiakasta ja 80 000 yritysasiakasta. Paikallistason pankeilla on yli 500 konttoria ja 4 900 työntekijää. Saatavat asiakkailta ovat yhteensä noin 30 miljardia euroa ja velat asiakkaille noin 27 miljardia euroa.

(20)

Verbundin jäseniä sitoo yhteen yhdistymissopimus, jossa määrätään yhteisestä vastuusta (Haftungsverbund) ja säännellystä likviditeetin siirrosta (Liquiditätsverbund). Nykyisen järjestelmän puitteissa keskusorganisaatiolla (ÖVAG) on rajoitukseton vastuu suhteessa paikallistason pankkeihin, kun taas paikallistason pankkien vastuu suhteessa keskusorganisaatioon on rajattu siten, että paikallistason pankin omavaraisuusaste ei saa laskea sen vuoksi lakisääteisten vähimmäisvaatimusten alapuolelle.

(21)

Paikallistason pankit omistavat tällä hetkellä 51,6 prosenttia ÖVAGista holdingyhtiönsä Volksbanken Holdingin kautta. Itävallan valtio omistaa 43,3 prosenttia ÖVAGista. Muita merkittäviä osakkeenomistajia ovat DZ Bank AG (3,8 %) ja Raiffeisen Zentralbank (0,9 %); muiden osakkeenomistajien hallussa on 0,4 prosenttia.

(22)

Verbundin merkityksellisin maantieteellinen markkina-alue on Itävalta. Lisäksi ÖVAG toimi aiemmin useissa Keski- ja Itä-Euroopan maissa, joissa sen markkinaosuus oli kuitenkin Romaniaa lukuun ottamatta varsin pieni.

(23)

ÖVAGin ongelmien taustalla oli monenlaisia syitä: sen toiminta Keski- ja Itä-Euroopan maissa VB International AG:hen, jäljempänä ’VBI’, koottujen vähittäispankkitytäryhtiöidensä kautta, sen toiminta kunta- ja infrastruktuurirahoituksen alalla, sen toiminta kiinteistöalalla, sen sijoitussalkun koostuminen muun muassa Lehman Brothersin ja islantilaisten pankkien liikkeeseen laskemista instrumenteista sekä sen riippuvuus pankkien välisillä markkinoilla tarjottavasta jälleenrahoituksesta (8). Nämä tekijät johtivat siihen, että ÖVAG kärsi huomattavia tappioita vuodesta 2008 alkaen ja että Itävalta myönsi sen hyväksi tukitoimenpiteitä vuonna 2009 (9). Vuonna 2011 syntyneiden suurten tappioiden vuoksi toteutettiin uusia valtiontukitoimenpiteitä (10). Vuoden 2014 rakenneuudistuspyrkimyksistä huolimatta EKP:n ja EPV:n vuonna 2014 tekemän kattavan arvioinnin mukaan Verbundin (mukaan lukien ÖVAG) tasolla oli pääomavaje, joka johtui ennen kaikkea ÖVAGin riskeistä ja heikkouksista (11).

2.2   VUODEN 2009 TUKITOIMENPITEET JA NIIHIN LIITTYVÄ RAKENNEUUDISTUS

Tukitoimenpiteet

(24)

Itävalta merkitsi huhtikuussa 2009 ÖVAGin osuustodistuksia 1 miljardin euron arvosta, jäljempänä ’vuoden 2009 pääomanlisäys’. Valtio ei saanut merkityillä osuustodistuksilla äänioikeutta, vaan etuoikeuskupongin ja vaihto-oikeuden. Osuustodistusten voimassaoloa ei ollut rajoitettu, ja ne merkittiin tier 1 -pääomaksi (ydinpääomaksi). Lisäksi osuustodistukset osallistuvat mahdollisiin tappioihin suhteessa koko tappioon osallistuvaan pääomaan. ÖVAGilla oli oikeus lunastaa osuustodistukset takaisin milloin tahansa kokonaan tai erissä. Valtiolla oli oikeus vaihtaa osuustodistukset ÖVAGin kantaosakkeiksi, mutta se ei käyttänyt tätä oikeutta.

(25)

ÖVAGille myönnettiin lisäksi Itävallan pankkitukiohjelman yhteydessä valtiontakauksia, ja se laski vuonna 2009 liikkeeseen valtion takaamia joukkovelkakirjalainoja yhteensä 3 miljardin euron arvosta. Niiden maturiteetti päättyi vuosina 2012 ja 2013.

Rakenneuudistus

(26)

ÖVAG oli käynnistänyt jo vuonna 2009 rakenneuudistusprosessin, jolla pyrittiin muun muassa irrottamaan pankista sen ongelmien pääsyynä olleet toiminnot. Vanhasta sijoituskannasta aiheutuvat riskit aiheuttivat pankille uudestaan painetta vuonna 2011. Kyseessä olivat erityisesti seuraavat riskit:

a)

VBI-tytäryhtiöiden tappiot ja niiden kirjanpitoarvoa koskevat arvonalennukset ÖVAGin kirjanpidossa, yhteensä 380 miljoonaa euroa;

b)

ÖVAGin sijoituksia koskevat 300 miljoonan euron arvonalennukset, jotka liittyivät valtionvelkakriisistä pahiten kärsineisiin maihin;

c)

ÖVAGilla vielä Kommunalkredit-pankissa olleen osuuspääoman poisto, 142 miljoonaa euroa;

d)

Investkreditin, jäljempänä ’IK’, kirjanpitoarvon pienentäminen 323 miljoonalla eurolla sen ÖVAGiin sulauttamisen yhteydessä.

2.3   VUODEN 2012 TUKITOIMENPITEET JA NIIHIN LIITTYVÄ RAKENNEUUDISTUS

Tukitoimenpiteet

(27)

ÖVAGille vuonna 2011 aiheutuneiden tappioiden suuruus edellytti valtion toteuttamia uusia tukitoimenpiteitä, nimittäin valtion toteuttamaa 250 miljoonan euron pääomanlisäystä kantaosakkeiden muodossa, jäljempänä ’vuoden 2012 pääomanlisäys’, sekä omaisuuserille myönnettävää takausta.

(28)

Vuoden 2012 pääomanlisäys toteutettiin kahdessa vaiheessa. Ensin pankin pääomaa alennettiin 70 prosenttia aiheutuneiden tappioiden kompensoimiseksi. Tämän pääomanvähennyksen myötä vähennettiin samassa suhteessa myös Itävallan vuonna 2009 merkitsemiä osuustodistuksia siten, että ÖVAGiin jäi ainoastaan 300 miljoonaa euroa valtion osuuspääomaa. Toisessa vaiheessa ÖVAG sai uutta pääomaa yhteensä 484 miljoonaa euroa. Itävallan valtio merkitsi siitä 250 miljoonaa euroa ja Volksbanken Holding loput. Osakkeen hinta oli 2,181 euroa.

(29)

Tämän seurauksena valtion osuus ÖVAGista nousi 43,4 prosenttiin. Näin ollen valtio on Volksbanken Holdingin (tuolloin 50,2 %) jälkeen toiseksi suurin osakkeenomistaja. Pääomanlisäykseen osallistumattomien muiden osakkeenomistajien osuudet heikentyivät kyseisenä ajankohtana seuraavansuuruisiksi: DZ-Bank: 3,8 %, ERGO: 1,5 %, RZB: 0,9 %, hajaomistus: 0,1 %.

(30)

Omaisuuserille myönnetyllä takauksella, jolla katettiin takauksen kohteena olevasta järjestämättömästä lainasalkusta aiheutuvia tappioita, ÖVAGin pääoma kasvoi 100 miljoonaa euroa. ÖVAG voi käyttää takausta ainoastaan tarkoin määriteltyjen edellytysten täyttyessä. Kyseiset edellytykset tarkistetaan 31 päivänä joulukuuta 2015 (12). Omaisuuserille myönnetystä takauksesta maksetaan korvausta 10 prosenttia vuodessa (kuten pääomanlisäyksestä), ja se päättyy 1 päivänä tammikuuta 2016.

Rakenneuudistus

(31)

Vuoden 2012 tukitoimenpiteiden yhteydessä ÖVAG muokkasi alkuperäistä rakenneuudistussuunnitelmaansa ja päätti toteuttaa perusteellisemman rakenneuudistuksen. Toimenpiteet hyväksyttiin vuoden 2012 päätöksellä. Vuoden 2012 rakenneuudistussuunnitelma, johon vuoden 2012 päätös perustui, sisälsi muun muassa seuraavat seikat:

a)

ÖVAG loi sisäisen purkamisyksikön, johon tietyt omaisuuserät, toisin sanoen muu kuin ydinliiketoiminta, oli tarkoitus siirtää likvidointia varten.

b)

ÖVAGin taseen loppusumma oli tarkoitus supistaa 18,4 miljardiin euroon ja riskipainotetut omaisuuserät 10,1 miljardiin euroon 31 päivään joulukuuta 2017 mennessä. Suurin osa supistuksesta oli tarkoitus saavuttaa muun kuin ydinliiketoiminnan alalla, kun taas ydinliiketoiminnan taseen loppusumma ja riskipainotetut omaisuuserät laskisivat vain hieman (tavoitearvot 5,4 miljardia euroa ja 4,5 miljardia euroa 31 päivään joulukuuta 2017 mennessä).

c)

Ydinliiketoiminnan alalla ÖVAGin oli tarkoitus ainoastaan säilyttää tehtävänsä Verbundin keskusorganisaationa ja tarjota tuotteita ja palveluja paikallistason pankeille ja niiden asiakkaille. ÖVAG ei saanut enää harjoittaa luottokauppaa kolmansien kanssa omaan lukuunsa.

d)

ÖVAG vetäytyisi tietyiltä liiketoiminta-aloilta, erityisesti uusiutuvan energian ja tietynlaisen kiinteistörahoituksen (ns. Modellfinanzierung) aloilta.

e)

ÖVAGin oli tarkoitus myydä omistusosuutensa yrityksistä VBLI, Malta/IK Malta Volksbank, Volksbank Romania ja RZB Verbundista ja Itävallan tasavallasta riippumattomille osapuolille.

f)

DZ Bankin, Ergo Gruppen ja RZB:n osakkaiden oli tarkoitus toteuttaa tiettyjä toimenpiteitä ÖVAGin oman pääoman vahvistamiseksi.

g)

Rakenneuudistuskauden loppuun asti ÖVAG ei saisi tehdä yritysostoja, maksaa osinkoja, olla hintajohtaja verkkopankkitoiminnan alalla (Live Bank) eikä vedota valtiontukeen mainonnassaan ja sen olisi noudatettava tiettyjä johtohenkilöiden palkkioita koskevia sääntöjä.

h)

ÖVAG sitoutui maksamaan jäljellä olevan 300 miljoonan euron suuruisen valtion osuuspääoman kokonaisuudessaan takaisin 31 päivään joulukuuta 2017 mennessä. Summasta vähintään 150 miljoonaa euroa olisi maksettava vuoden 2017 puoliväliin mennessä. Paikallistason pankit osallistuisivat tähän takaisinmaksamiseen siinä määrin kuin omavaraisuusastetta koskevat lakisääteiset vähimmäisvaatimukset sen sallivat.

(32)

ÖVAG onnistui vuosina 2012–2014 pienentämään taseensa loppusummaa ja riskipainotettuja omaisuuseriään sekä ydinliiketoiminnan että muun kuin ydinliiketoiminnan alalla nopeammin kuin vuoden 2012 päätöksessä määrättiin. Joulukuun 31 päivänä 2014 ÖVAGin taseen loppusumma oli 15,1 miljardia euroa ja riskipainotetut omaisuuserät olivat määrältään 8,7 miljardia euroa. ÖVAGin ydinpääoman osuus oli 6,21 prosenttia 31 päivänä joulukuuta 2014.

2.4   EKP:N JA EPV:N KATTAVA ARVIOINTI

(33)

Euroopan keskuspankki (EKP) ja Euroopan pankkiviranomainen (EPV) tekivät vuonna 2014 kattavan arvioinnin euroalueen 130 suurimman pankin taseiden laadusta ja niiden taloudellisesta häiriönsietokyvystä. Kattavan arvioinnin tulokset julkaistiin 26 päivänä lokakuuta 2014. Arvioinnissa tarkasteltiin Verbundia konsolidoidusti (ÖVAG mukaan lukien) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (13) 10 artiklan ja Itävallan pankkilain (14) 30 §:n mukaisesti. Verbund oli yksi niistä 25 pankista, jotka eivät täyttäneet vaadittuja vähimmäispääomavaatimuksia. Verbundin CET1-suhdeluku oli vuonna 2016 perusskenaariossa 7,2 prosenttia (kynnysarvo 8 %) ja stressiskenaariossa 2,1 prosenttia (kynnysarvo 5,5 %). Testituloksen ja kynnysarvon suurin ero merkitsee 865 miljoonan euron lisäpääomatarvetta CET1-pääoman osalta.

(34)

EKP on antanut Verbundille aikaa 26 päivään heinäkuuta 2015 asti tämän pääomatarpeen kattamiseen ja CET1-suhdeluvun nostamiseen 14,63 prosenttiin.

2.5   ILMOITETTU UUSI VUODEN 2015 RAKENNEUUDISTUSSUUNNITELMA

(35)

Edellä esitettyjen vaikeuksien vuoksi Verbund on Itävallan suostumuksella käynnistänyt perusteellisempia muutoksia. Tämä rakenneuudistussuunnitelma perustuu seuraaviin periaatteisiin:

a)

Keskusorganisaatiotehtävä siirretään ÖVAGilta Volksbank Wien-Badenille.

b)

Keskusorganisaatiotehtävän siirtämisen jälkeen ÖVAG eriytetään Verbundista.

c)

Eriytetty ÖVAG asetetaan selvitystilaan ja se luovuttaa pankkitoimilupansa, jonka seurauksena sen ei tarvitse enää täyttää pankkeihin sovellettavia pääomavaatimuksia.

d)

Verbundin 51 paikallistason pankkia sulautuvat kymmeneksi suuremmaksi laitokseksi, jotka tekevät aikaisempaa enemmän yhteistyötä.

e)

Paikallistason pankit vastaavat tulevaisuudessa rajoituksetta Verbundin ja keskusorganisaation velvoitteista, kun aikaisemmin niiden vastuu oli rajoitettu siihen määrään, että ne pystyvät täyttämään lakisääteiset vähimmäispääomavaatimukset.

(36)

Muutossuunnitelman toimenpiteet, ennen kaikkea ÖVAGin likvidointi, sen pankkitoimiluvan luovuttaminen ja sen eriyttäminen Verbundista, tekevät Verbundille mahdolliseksi saavuttaa heti [9–11] (*1) prosentin CET1-suhdeluku. Lisäksi Verbund on käynnistänyt täydentäviä toimenpiteitä, joilla on tarkoitus vapauttaa omaa pääomaa. Näitä toimenpiteitä ovat muun muassa riskipositioiden purkaminen yritys- ja kiinteistötoiminta-alalla (CET1-vaikutus tammikuun 2014 ja joulukuun 2017 välisenä aikana yhteensä [100–200] miljoonaa euroa), tuoteyhtiöiden myynti [100–200] miljoonaa euroa) ja arvopapereiden myynti [50–100] miljoonaa euroa. Näillä toimenpiteillä voidaan kuitenkin vapauttaa vuoden 2017 loppuun mennessä pääomaa ainoastaan [450–550] miljoonaa euroa, mikä ei riitä kattamaan 865 miljoonan euron suuruista pääomavajetta.

Keskusorganisaatiotehtävän siirtäminen

(37)

VBWB:lle siirtyy Verbundin keskusorganisaatiotehtävä, joka aikaisemmin oli ÖVAGilla. Tähän tehtävään tarvittavat varat siirretään yhdessä velkojen kanssa ÖVAGilta VBWB:lle 30 päivänä kesäkuuta 2015. Siirto tulee voimaan takautuvasti 1 päivänä tammikuuta 2015. Siirrettävien varojen ja velkojen kokonaissumma on hieman alle 8,6 miljardia euroa. Tähän summaan sisältyvät kaikki vuoden 2012 päätöksessä ydinliiketoiminta-alaan lasketut toiminnot lukuun ottamatta kolmea pienempää omistusta (VB Factoring, VB Mobilienleasing ja VB Investments), jotka säilyvät ÖVAGissa ja joiden osuus kokonaissummasta on alle 10 prosenttia.

ÖVAGin eriyttäminen ja likvidaatio

(38)

Keskusorganisaatiotehtävän ja siihen liittyvien varojen ja velkojen siirtämisen jälkeen ÖVAG asetetaan selvitystilaan 4 päivänä heinäkuuta 2015 ja muutetaan BaSAG:n 162 §:n mukaiseksi likvidaatioyhtiöksi. Laitoksen nimi muutetaan immigon portfolioabbau ag:ksi, jäljempänä ’Immigon’. Jäljellä olevat 7,4 miljardin euron varat likvidoidaan 31 päivään joulukuuta 2017 mennessä. Niihin sisältyvät kaikki toiminnot, jotka laskettiin vuoden 2012 päätöksessä ydinliiketoiminnan ulkopuolisiksi toiminnoiksi, sekä johdanto-osan 37 kappaleessa mainitut omistukset yrityksissä VB Factoring, VB Mobilienleasing ja VB Investments.

(39)

Tämän hetkisen suunnitelman mukaan likvidaatiosta saatavat tulot riittävät kattamaan kokonaisuudessaan jäljellä olevat velat. ÖVAGin omaa pääomaa ja osuuspääomaa alennetaan likvidaation yhteydessä 96,65 prosenttia. Tämä alennus koskee myös jäljellä olevaa valtion 300 miljoonan euron osuuspääomaa.

(40)

Olemassa oleva omaisuuserille myönnetty takaus säilyy ÖVAGilla/Immigonilla, mutta sitä muutetaan. Tällä hetkellä kaikki varat, joiden osalta voidaan vedota takaukseen, on ilmoitettava 31 päivään joulukuuta 2015 mennessä. Näin syntyvien vaateiden summa selvitetään 31 päivään heinäkuuta 2016 mennessä. Muutetussa sopimuksessa 31 päivä joulukuuta 2015 on edelleen määräaika vaateiden esittämiselle. Näiden vaateiden selvittämistä voidaan sitä vastoin vaatia milloin tahansa ajanjaksolla, joka alkaa 31 päivänä joulukuuta 2015 ja päättyy likvidaatiojakson lopussa vuonna 2017. Samaan aikaan kynnysarvo, jonka alittuessa ÖVAG/Immigon voi vaatia vaateiden selvittämistä, lasketaan 10 prosentin suuruisesta ydinpääoman osuudesta (CET) omavaraisuusasteeseen, jonka suuruus on nolla. Toisin sanoen takaukseen perustuvat vaateet voidaan selvittää ainoastaan, jos ÖVAG/Immigon muuttuisi likvidaatioprosessissa muussa tapauksessa maksukyvyttömäksi. Takausmaksu on myös pidennetyn selvityskauden aikana 10 prosenttia vuodessa.

(41)

Jotta tämän muutoksen myönteiset pääomavaikutukset voitaisiin hyödyntää, Verbundin on toteutettava kaksi tärkeää toimenpidettä:

a)

ÖVAGin/Immigonin on luovuttava pankkitoimiluvastaan, jotta yritys voidaan vapauttaa itsenäisiä pankkeja koskevista pääomavaatimuksista.

b)

ÖVAG/Immigon on eriytettävä Verbundista, jotta Verbund ei joudu konsolidoidusti kattamaan pääomavaatimuksia ÖVAGin/Immigonin puolesta

(42)

ÖVAG allekirjoitti 10 päivänä joulukuuta 2014 romanialaisen pankin Banca Transilvanian kanssa sopimuksen, joka koski sen 51 prosentin omistusosuuden myyntiä Volksbank Romania SA:sta. Tällä tavoin poistettiin merkittävä este pankkitoimiluvasta luopumisen tieltä. Kauppa saatiin päätökseen 7 päivänä huhtikuuta 2015. Sen kautta ÖVAG pystyi myös täyttämään yhden vuoden 2012 rakenneuudistussuunnitelman ehdoista. Lisäksi ÖVAG sai syyskuussa 2014 päätökseen VB Maltan myynnin ja päätti lakkauttaa IK Maltan. Näin se täytti vuoden 2012 päätöksessä asetetut ehdot.

(43)

Jotta Immigon olisi mahdollista eriyttää, Verbundin on supistettava omistusosuutensa Immigonista vähemmistöosakkuuteen Sen vuoksi se siirtää 8,5 prosenttia Volksbanken Holdingin hallussa olevasta 51,6 prosentin osakepääomasta Verbundista riippumattomalle kolmannelle, GPVAUBEOE Beteiligungen GmbH:lle, joka on perustettu tätä tarkoitusta varten.

(44)

Keskusorganisaatiotehtävän myötä suuri osa ÖVAGin veloista Verbundille siirtyy VBWB:lle. Siitä huolimatta Verbundilla säilyy erottamisen jälkeen [700–800] miljoonan euron suuruinen riskipositio Immigoniin nähden erilaisten rahoitusinstrumenttien muodossa, joilla rahoitettiin ÖVAGia.

(45)

Kumotakseen Immogeniin liittyvistä positioista vielä aiheutuvan riskin Verbund toteuttaa seuraavat toimenpiteet:

a)

Positiot, joiden arvo on [200–300] miljoonaa euroa, myydään heti markkinoilla. Jäljelle jääneiden positioiden arvo on [400–600] miljoonaa euroa. Kaupasta aiheutuu Verbundille [0–100] miljoonan euron tappiot.

b)

Jäljelle jääneet [400–600] miljoonan euron positiot katetaan markkinoilta hankitulla takauksella, jonka vuotuiset kustannukset ovat [0–5] prosenttia taatusta summasta. Takausta käytetään vasta kun Verbund on ensin itse kattanut [0–200] miljoonan euron tappiot taatuista positioista.

c)

Tämän [0–200] miljoonan euron suuruisen suuririskisimmän osan osalta Verbund tekee samansuuruisen varauksen. Tämä pienentää vuoden 2015 tulosta [0–200] miljoonalla eurolla.

Verbundin muuttaminen

(46)

Verbundiin kuuluu tällä hetkellä 51 paikallistason pankkia. Muuttamissuunnitelman mukaan nämä 51 laitosta sulautuvat kymmeneksi suuremmaksi pankiksi. Näistä pankeista kahdeksan on aluepankkeja, joiden taseen loppusumma on 1,9–5,3 miljardia euroa ja jotka toimivat eri puolilla Itävaltaa, ja kaksi on erikoispankkeja, Sparda Bank Austria (0,8 mrd. euroa) ja Ärzte-/Apothekerbank (1,1 mrd. euroa). Tarvittavat sulautumiset tapahtuvat vuoden 2017 loppuun mennessä. Verbundin asuntorahastot (Bausparkassen), jotka on yhdistetty yhtiöön start:bausparkasse, todennäköisesti myydään.

(47)

Paikallistason pankkien välisiä suhteita Verbundin sisällä säännellään kahdella sopimuksella, BWG:n 30a §:n mukaisella yhdistymissopimuksella ja yhteistyösopimuksella.

(48)

Yhdistymissopimuksen osapuolet ovat keskusorganisaatiota edustava VBWB, Verbundin paikallistason pankit ja Volksbank Haftungsgenossenschaft eG, ja sen tärkeimmät määräykset ovat seuraavat:

a)

Keskusorganisaatio huolehtii paikallistason pankkien likviditeetistä ja siitä, että lakisääteiset pääomavaatimukset täyttyvät. Jäsenet sitoutuvat tekemään sopimuksia varojen siirron hinnoittelusta (Fund Transfer Pricing) omien varojen jakamiseksi.

b)

Keskusorganisaatiolla on aikaisempaan tapaan rajoitukseton vastuu jäsenille suoritettavien maksujen osalta. Uuden yhdistymissopimuksen mukaan myös paikallistason pankeilla on nyt rajoitukseton vastuu.

c)

Keskusorganisaatio saa suuremmat valtuudet ja voi nyt antaa myös sellaisia määräyksiä, jotka ovat Verbundin yksittäisten pankkien etujen vastaisia. Se voi määrätä seuraamuksia rikkomistapauksissa. Suuremmat valtuudet koskevat erityisesti hallinnollista, taloudellista ja teknistä valvontaa, Verbundia koskevaa suunnittelua ja valvontaa, valvontasääntöjen noudattamista, jäsenten sisäisiä seurantamekanismeja, riskien mittaamista ja riskien valvontamenettelyjä sekä jäsenten liiketoimintaa koskevia kriteerejä.

d)

Pääoman otot ja pääoman alentaminen ovat sallittuja ainoastaan keskusorganisaation luvalla kuten aikaisemminkin.

(49)

Yhteistyösopimus koskee niitä asioita, joista ei määrätä yhdistymissopimuksessa. Sopimuspuolia ovat Verbundin paikallistason pankit ja Volksbank Haftungsgenossenschaft eG. Yhteistyösopimuksen tavoitteena on saada Verbundissa aikaan synergiaa toteuttamalla suunnitellut sulautumiset sekä lisäämällä jäsenten välistä yhteistyötä. Päätöksentekovaltuudet yhteistyösopimuksen piiriin kuuluvissa asioissa siirretään Volksbank Haftungsgenossenschaftille. Volksbank Haftungsgenossenschaftin hallituksen päätökset sitovat sopimuspuolia. Yhteistyösopimuksella säännellään erityisesti markkinointia, yhtenäistä myyntistrategiaa, tuotepolitiikkaa mukaan lukien puitesopimukset kolmansien kanssa, myynnin valvontaa, liiketoimintaprosessien optimointia ja standardointia, tietotekniikkahankintoja ja oikeudellista edustusta.

(50)

Riitatapauksissa keskusorganisaatio päättää, kajotaanko yhteistyösopimuksen mukaisella toimenpiteellä sopimattomasti sen yhdistymissopimuksen mukaisiin velvollisuuksiin. Jos sääntelyviranomainen vaatii muutoksia yhdistymissopimukseen, yhteistyösopimukseen sisältyy lauseke, joka mahdollistaa vastaavan muutoksen yhteistyösopimukseen.

(51)

Muuttamissuunnitelman tavoitteena on luoda rakenne, joka muodostuu kahdeksasta vahvasta aluepankista, keskusorganisaatiosta ja kahdesta erikoispankista. Paikalliskonttorit keskittyvät myyntiin ja asiakaspalveluun, kun taas hallinnointi keskitetään aluepankkeihin ja keskusorganisaatioon.

(52)

Verbund keskittyy itävaltalaisiin asiakkaisiin ja erityisesti pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin, yksityisasiakkaisiin, asuntorahoitukseen ja varakkaisiin asiakkaisiin.

Rahoitussuunnitelma

(53)

Verbund on toimittanut komissiolle uuden rakenneuudistussuunnitelman perusteella ennusteita tärkeimpien taloudellisten tunnuslukujen odotetusta kehityksestä seuraavien viiden vuoden aikana. Nämä laskelmat tehtiin kahdelle skenaariolle, perusskenaariolle ja stressiskenaariolle.

(54)

Toimitetussa rahoitussuunnitelmassa otetaan huomioon Immigon-positioista (15) aiheutuvien riskien neutralisoinnin vaikutus ja ennustetut sitoumusten mukaiset tuotto-oikeuteen perustuvat maksut Itävallalle.

(55)

Perusskenaario perustuu oletukseen, jonka mukaan talouskasvu Itävallan muodostamilla ydinmarkkinoilla on nimellismääräisesti 0,8 prosenttia vuonna 2015, 1,5 prosenttia vuonna 2016 ja 1,7 prosenttia seuraavina vuosina vuoteen 2019 asti. Vuotuiset inflaatioasteet ovat 1,1–2,2 prosenttia, kolmen kuukauden euriborkorko nousee 0,1 prosentista (2015) 1,9 prosenttiin (2019). Näiden oletusten pohjalta Verbund ennustaa, että vuosi 2015 on tappiollinen mutta vuonna 2019 saavutetaan positiivinen [8–9] prosentin suuruinen oman pääoman tuotto (Return on Equity – RoE). CET1-suhdeluvun odotetaan nousevan [9–11] prosentista vuonna 2015 [11–13] prosenttiin vuonna 2019. Seuraavassa taulukossa esitetään, kuinka muut tunnusluvut kehittyvät.

Taulukko 1

Perusskenaarion taloudelliset tiedot

(…)

(56)

Stressiskenaario perustuu oletukseen, jonka mukaan eurooppalaisen pankkisektorin heikkoudet ovat saaneet aikaan luottolaman, jota ei voida poistaa ulkomaisten rahoittajien ja EKP:n toimilla. Reaalinen talouskasvu on lievästi negatiivista, ja se alkaa elpyä hitaasti vuodesta 2017. Vuosina 2015 ja 2016 inflaatioaste on negatiivinen ja sen jälkeisinä vuosina lievästi positiivinen. Korot pysyvät poikkeuksellisen alhaisina, ja Sveitsin frangi vahvistuu edelleen suhteessa euroon. Näiden oletusten pohjalta Verbund ennustaa, että oman pääoman tuotto (Return on Equity – RoE) on negatiivinen vuosina 2015 ja 2016, mutta nousee [5–8] prosenttiin vuonna 2019. CET1-suhdeluvun odotetaan nousevan [8–10] prosentista vuonna 2015 [10–12] prosenttiin vuonna 2019. Seuraavassa taulukossa esitetään, kuinka muut tunnusluvut kehittyvät.

Taulukko 2

Stressiskenaarion taloudelliset tiedot

(…)

Uudet sitoumukset ja toimenpiteet korvauksen suorittamiseksi Itävallalle

(57)

Itävalta on esittänyt useita sitoumuksia, jotka koskevat uuden rakenneuudistussuunnitelman täytäntöönpanoa. Ne esitetään erillisessä asiakirjassa, joka on tämän päätöksen liitteenä.

(58)

Rakenneuudistustiedonannon 5 jakson mukaisesti säännölliset kertomukset ovat välttämättömiä, jotta komissio voi tarkistaa, toteutetaanko uutta rakenneuudistussuunnitelmaa moitteettomasti. Itävalta nimittää valvovan toimitsijamiehen, joka auttaa komissiota täyttämään velvoitteensa valvoa päätöksen moitteetonta täytäntöönpanoa. Toimitsijamies esittää valvontaselvityksen kuuden kuukauden välein. Ensimmäinen selvitys olisi esitettävä viimeistään kuuden kuukauden kuluttua rakenneuudistussuunnitelman hyväksymisestä. Komissio katsoo, että rakenneuudistussuunnitelman toteutuksen asianmukainen seuranta on näin ollen varmistettu.

Valvontaviranomaisen hyväksyntä rakenneuudistussuunnitelmalle

(59)

Komissiolle ilmoitettu uusi rakenneuudistussuunnitelma vastaa EKP:lle/YVM:lle toimitettua pääomankorottamissuunnitelmaa, ja sen tavoitteena on järjestää Verbund uudelleen siten, että EKP:n ja EPV:n kattavassa arvioinnissa havaittu pääomavaje voidaan täyttää.

(60)

YVM on asettanut pankkivalvontasäännösten mukaisesti pääomavaatimukseksi 14,63 prosenttia. Tämä on saavutettava 26 päivästä heinäkuuta 2015 alkaen. Kyseisenä päivänä YVM tarkastelee pankkivalvontasäännösten mukaista pääomavaatimusta uudelleen ja ottaa siinä yhteydessä huomioon myös uuden rakenneuudistussuunnitelman täytäntöönpanon. Täytäntöönpanoprosessi käynnistyy johdanto-osan 35 kappaleen a, b ja c alakohdissa mainittujen toimenpiteiden kirjaamisesta Itävallan kaupparekisteriin. Jotta Itävallan kaupparekisterituomioistuin voisi tehdä kirjauksen, YVM on toimivaltaisena valvontaviranomaisena hyväksynyt muutokset.

3.   MUODOLLINEN TUTKINTAMENETTELY

(61)

Komissio muistuttaa, että se on aloittanut muodollisen tutkintamenettelyn, joka johti vuoden 2012 päätöksen (2013/298/EU) tekemiseen. Nyt on tarpeen muuttaa mainittua päätöstä neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/99 (16) 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

4.   ITÄVALLAN HUOMAUTUKSET

(62)

Itävalta on julkisissa lausunnoissaan todennut, että Verbundille ei myönnetä uutta tukea. Vastaavasti Itävalta katsoo myös, että esitetyssä rakenneuudistussuunnitelmassa ei ole kyse uudesta tuesta.

(63)

Itävalta myöntää kuitenkin, että uudella rakenneuudistussuunnitelmalla muutetaan huomattavasti vuoden 2012 rakenneuudistussuunnitelmaa, minkä vuoksi komission on tehtävä muutospäätös ennen sen täytäntöönpanoa. Sen vuoksi Itävalta on ilmoittanut uuden rakenneuudistussuunnitelman komissiolle.

(64)

Itävalta myöntää myös, että valtiontukisääntöjen kannalta Verbundia on pidettävä ÖVAGin seuraajana ja sen vuoksi se on myös tämän muutospäätöksen kohteena.

(65)

Samanaikaisesti Itävalta väittää, että uusi rakenneuudistussuunnitelma ja siihen liittyvät sitoumukset säilyttävät vuoden 2012 päätöksen tasapainon ja näin ollen tuen alkuperäisen soveltuvuuden sisämarkkinoille.

5.   TOIMENPITEIDEN ARVIOINTI

5.1   VALTIONTUKI

Valtiontuen olemassaolo ja taloudellinen seuraanto

(66)

Komissio on jo päätellyt niiden toimenpiteiden osalta, jotka se hyväksyi vuosina 2009 ja 2012 rakenneuudistustukena ÖVAGille, että kyseiset toimenpiteet ovat valtiontukea. Sen vuoksi tässä päätöksessä ei ole tarpeen tutkia uudelleen sitä, sisältyykö näihin toimenpiteisiin valtiontukea.

(67)

Vuoden 2012 päätös perustui vuoden 2012 rakenneuudistussuunnitelmaan, jonka keskeisiin tekijöihin kuului ÖVAGin toiminnan keskittäminen uudelleen keskusorganisaatiotehtävään osana vastuun jakamista (Haftungsverbund) paikallistason pankkien kanssa. Tämän järjestelmän puitteissa ÖVAGilla oli keskusorganisaationa rajoitukseton vastuu paikallistason pankkeihin nähden, kun taas paikallistason pankkien vastuuta keskusorganisaatioon nähden oli rajattu siten, että paikallistason pankin omavaraisuusaste ei saanut laskea lakisääteisten vähimmäisvaatimusten alapuolelle.

(68)

Osa Itävallan vuonna 2012 toimittamista sitoumuksista koski myös paikallistason pankkeja; tietyt ÖVAGin tulovirrat keskusorganisaationa turvattiin (sitoumus 9) ja paikallistason pankeille asetettiin velvollisuus osallistua ”lakisääteisten vähimmäisvaatimusten sallimissa rajoissa” ÖVAGin osuuspääoman takaisinmaksamiseen (sitoumus 11.2). Verbundin erityisten vastuusopimusten vuoksi nämä sitoumukset olivat välttämättömiä tuen toteamiseksi sisämarkkinoille soveltuvaksi. Yhdessä erityisten vastuusopimusten kanssa nämä sitoumukset tekivät komissiolle mahdolliseksi käsitellä ÖVAGia erillään Verbundista.

(69)

Uuden rakenneuudistussuunnitelman mukaan ÖVAGin ydinliiketoimintoja jatkaa VBWB, joka on yksi paikallistason pankeista. Näin ollen ÖVAGin rooli Verbundin keskusorganisaationa siirtyy VBWB:lle, ja sille siirretään samalla ÖVAGin tehtävät ja varat. Siirrettävien varojen ja velkojen kokonaissumma on 8,6 miljardia euroa. Tähän summaan sisältyvät kaikki vuoden 2012 päätöksessä ydinliiketoimintaan luetut toiminnot lukuun ottamatta kolmea pienempää osakkuusyhtiötä – VB Factoring (taseen loppusumma 86 miljoonaa euroa), VB Mobilienleasing (700 miljoonaa euroa) ja VB Investments (30 miljoonaa euroa), jotka jäävät likvidaatioyhtiö Immigoniin.

(70)

Toisin kuin aikaisemmassa paikallistason pankkien ja keskusorganisaation epäsymmetrisessä vastuunjakorakenteessa uuden rakenneuudistussuunnitelman mukaan Verbund integroidaan täysin yhteisvastuulliseksi järjestelmäksi. Kun otetaan huomioon muut Verbundiin tehdyt rakenteelliset muutokset (ks. johdanto-osan (49) kappale), uutta keskusorganisaatiota VBWB:tä ei voida enää tarkastella erillään paikallistason pankeista. Tätä näkemystä tukee myös YVM:n konsolidoitu laskelma kattavassa arvioinnissa, sekä se, että pääomavaatimus esitettiin kokonaistasolla (Verbund).

(71)

Näistä syistä komissio katsoo, että Verbundia on pidettävä vuoden 2012 päätöksen mukaan tukea saaneen ÖVAGin taloudellisena seuraajana. Sen vuoksi Verbund on voimassa olevan tuen saaja.

Ei uutta valtiontukea ÖVAGille, Immigonille, VBWB:lle tai Verbundille

(72)

Sen kysymyksen lisäksi, siirretäänkö voimassa oleva tuki taloudelliselle seuraajalle, komission on tutkittava, liittyykö uuteen rakenneuudistussuunnitelmaan uutta valtiontukea.

(73)

Komissio toteaa, että Itävallan mukaan uuden rakenneuudistussuunnitelman täytäntöönpanon yhteydessä ei myönnetä uutta valtiontukea.

(74)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan mukaan ”jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan”. Jotta toimenpide voitaisiin luokitella 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi tueksi, sen on täytettävä seuraavat edellytykset: a) Toimenpiteen on oltava valtion toteuttama ja valtion varoista rahoitettu, b) tuensaajan on saatava siitä etua, c) tämän edun on oltava valikoiva ja d) toimenpiteen on vääristettävä tai uhattava vääristää kilpailu ja oltava omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(75)

Uusi rakenneuudistussuunnitelma ei anna uutta etua ÖVAGille eikä Immigonille. ÖVAG lakkautetaan, sen ydinliiketoiminta ja siihen liittyvät velat siirretään VBWB:lle ja jäljelle jäävät varat likvidoidaan likvidaatioyhtiö Immigonin kautta. Nykyisen rakenneuudistussuunnitelman mukaan Immigonin likvidointi kuluttaa oman pääoman lähes kokonaan ilman tarvetta turvautua omaisuuserille myönnettyyn takaukseen. Sen vuoksi oletetaan, että ÖVAGin CET1-välineisiin liittyvät riskit toteutuvat, mukaan lukien Itävallalla ÖVAGissa olevan 250 miljoonan euron osakepääoman ja vielä maksamatta olevan 300 miljoonan euron suuruisen osuuspääoman menettäminen.

(76)

Omaisuuserille myönnetty takaus säilyy edelleen ÖVAGilla/Immigonilla. Nykyisten sopimusjärjestelyjen mukaan takauksesta voidaan maksaa ainoastaan 31 päivänä joulukuuta 2015 vaateita, jotka on esitetty tähän päivään mennessä, ja ainoastaan siihen summaan asti, joka on välttämätön 10 prosentin CET1-suhdeluvun saavuttamiseksi. Itävallan esittämien tietojen mukaan arvopaperit, joiden osalta on vaadittu korvausta, ylittävät jo määrältään 100 miljoonaan euroon rajatun takauksen omaisuuserille. Vaikka esitettyjen vaateiden oikeutuksesta tehdään päätös vasta 31 päivänä joulukuuta 2015, Immigonin yritysjohdolla ei ole omistajien etujen suojelua koskevien lakisääteisten velvoitteidensa vuoksi muuta mahdollisuutta kuin esittää kaikki mahdolliset vaateet vuoden 2015 loppuun mennessä.

(77)

Likvidaatioyhtiönä Immigonin ei 31 päivänä joulukuuta 2015 tarvitse enää täyttää pääomavaatimuksia, minkä vuoksi on vaikeaa arvioida CET1-suhdeluvun täyttämiseen liittyvää edellytystä takauksen käyttämiselle. Koska tämän seikan arviointi kuuluu yksinomaan kansallisen oikeuden piiriin, komissio hyväksyy Itävallan kannan, jonka mukaan ÖVAGin siirtäminen BaSAG:n 162 §:n mukaiseen likvidaatioyhtiöön ei vaikuta valtion takauksen jatkumiseen. Itävallan kannan mukaisesti ja ottaen huomioon se, että Immigonin pääomaa on 31 päivänä joulukuuta 2015 supistettu jo 96,65 prosenttia, 10 prosentin CET1-suhdelukua koskevan edellytyksen on katsottava täyttyvän. Näin ollen olisi maksettava kokonaisuudessaan kaikki 31 päivänä joulukuuta 2015 oikeutetuiksi luokitellut vaateet.

(78)

Näiden edellytysten täyttyessä takaussopimuksen muutokset – a) takausmaksujen suorittamisajanjakson pidentäminen sallimatta vaateiden esittämistä 31 päivän joulukuuta 2015 jälkeen ja b) takauksesta suoritettavien maksujen rajoittaminen ainoastaan siihen tapaukseen, että Immigonin pääoma laskisi muussa tapauksessa nollan alapuolelle – pienentävät takaajan riskiä joutua suorittamaan maksuja takauksen perusteella. Lisäksi takauksesta suoritettavaa 10 prosentin vuotuista korvausta jatketaan kahdella vuodella. Sen vuoksi muutokset vahvistavat vain takaajan asemaa eivätkä ne anna ÖVAGille/Immigonille lisäetua.

(79)

Myöskään Verbund, mukaan lukien uusi keskusorganisaatio VBWB, ei saa uutta etua uuden rakenneuudistussuunnitelman kautta. Kuten edellä todettiin (17), Verbund on voimassa olevan tuen saaja. Vuoden 2012 päätöksen mukaan paikallistason pankkien oli joulukuun 2017 loppuun asti osallistuttava jäljellä olevan 300 miljoonan euron suuruisen valtion osuuspääoman takaisinmaksuun siinä määrin kuin omavaraisuusastetta koskevat lakisääteiset vähimmäisvaatimukset sen sallivat. On syytä muistaa, että kattavassa arvioinnissa pääomavajetta ei määritetty yksinomaan ÖVAGin tasolla vaan koko Verbundin tasolla.

(80)

Riskialtis osuuspääoma käytetään ÖVAGin/Immigonin likvidointiin, mutta Itävallan toimittamiin uusiin sitoumuksiin sisältyy Verbundin Itävallalle suorittama 300 miljoonan euron maksu (joka suoritetaan myöntämällä Itävallalle tuotto-oikeus). Verbund on sitoutunut maksamaan vuoden [2020–2025] loppuun mennessä yhteensä 300 miljoonaa euroa siten, että vuosille […], […] ja […] on asetettu kiinteät kumulatiiviset maksurajat.

(81)

Antamalla uuden sitovan sitoumuksen 300 miljoonan euron maksamisesta Itävallalle Verbund palauttaa vaateen, joka on suuruudeltaan sama kuin aikaisemmin vaadittu takaisinmaksettava määrä. Tämä alkuperäinen vaade menetetään ÖVAGin likvidoinnissa, koska osuuspääomaan sisältyvät riskit toteutuvat. Vaikka alkuperäiseen sitoumukseen verrattuna uusi maksusuunnitelma johtaa merkittävään maksujen viivästymiseen, on otettava huomioon, että ÖVAGin yksinkertaisen likvidoinnin tapauksessa ja myös vaihtoehtoisessa skenaariossa, jossa koko Verbund likvidoidaan, kaikki valtion saamiset, oma pääoma ja osuuspääoma menetettäisiin.

(82)

Lisäksi uusi sitoumus sitoo Verbundia, vaikka tuotto-oikeuteen liittyvät maksut riippuvat edelleen tuloksesta. Samaan aikaan sitoumuksilla varmistetaan, että nämä maksut ovat etusijalla verrattuna kaikkiin muihin osingonjakoihin. Tuotto-oikeuteen liittyvien osinkojen lisäksi Itävalta saa myös kaikista konsolidoidun Verbundin ulkopuolisille osapuolille jaetuista osingoista kyseisen maksun suuruisen korvauksen.

(83)

Lisäksi Itävalta saa VBWB:stä 25 prosentin + yhden osakkeen suuruisen osakkuuden vakuudeksi tuotto-oikeuteen perustuville maksuille. Jos maksuja ei suoriteta maksurajojen mukaisesti, VBWB:n osakkaat siirtävät Itävallalle maksutta lisäosakkeita, jotka nostavat Itävallan osakkuuden VBWB:stä [26–40] prosenttiin. Lisäksi Itävalta voi tuolloin muuttaa vakuuden rahaksi.

(84)

Vaikka uusi sitoumus eroaa joiltakin osin alkuperäisestä sitoumuksesta, se on samanarvoinen alkuperäisen sitoumuksen kanssa. Sen vuoksi se ei anna etua ÖVAGille, Immigonille, VBWB:lle eikä Verbundille.

(85)

Uuteen rakenneuudistussuunnitelmaan ei sisälly uuden sitoumuksen, joka koskee uuden, alkuperäisen osuuspääoman suuruisen oikeuden myöntämistä VBWB:n tuottoihin, lisäksi muita merkittäviä muutoksia suhteessa Itävallan tasavaltaan, joiden voitaisiin katsoa antavan edun VBWB:lle tai Verbundille.

(86)

Koska uusi rakenneuudistussuunnitelma ei näin ollen luo etua ÖVAGille, Immigonille, VBWB:lle eikä Verbundille, ei ole tarpeen tutkia muita kumulatiivisia valtiontuen arviointiperusteita. Tämän perusteella komissio katsoo, että uuteen rakenneuudistussuunnitelmaan sisältyvät toimenpiteet eivät täytä SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan edellytyksiä eivätkä ne sen vuoksi ole uutta tukea ÖVAGille, Immigonille, VBWB:lle tai Verbundille kyseisen artiklan mukaisessa merkityksessä.

5.2   TOIMENPITEIDEN OIKEUDELLINEN ARVIOINTI

(87)

Kuten 5.1 jaksossa esitetään, uuteen rakenneuudistussuunnitelmaan ei sisälly uutta tukea. Vuoden 2012 päätöksessä hyväksytty tuki ÖVAGille siirtyy kuitenkin Verbundille, joka on ÖVAGin taloudellinen seuraaja.

(88)

Komission on sen vuoksi arvioitava vuoden 2012 päätöksen perusteella, soveltuvatko vuoden 2012 päätöksen tukitoimenpiteet sisämarkkinoille myös uuden rakenneuudistussuunnitelman ja sitoumuksien mukaan. Tämän arvioinnin on perustuttava vuoden 2012 päätöksen aikaan voimassa olleeseen oikeusperustaan, toisin sanoen pääomapohjan vahvistamista koskevaan tiedonantoon (18) ja sen voimassaolon jatkamista koskevaan vuoden 2011 tiedonantoon (19).

(89)

Vuoden 2012 päätöksen johdanto-osan 83–92 kappaleet, joissa arvioitiin vuoden 2012 tukien soveltuvuutta sisämarkkinoille pääomapohjan vahvistamista koskevan tiedonannon ja sen voimassaolon jatkamista koskevan vuoden 2011 tiedonannon perusteella, säilyvät muuttumattomina. ÖVAGille myönnetty 250 miljoonan euron pääomanlisäys ja jäljellä oleva 300 miljoonan euron osuuspääoma säilyvät Immigonilla ja suunnitelmien mukaan käytetään kokonaan likvidaatiossa vuoteen 2017 mennessä.

(90)

Kuten vuoden 2012 päätöksen johdanto-osan 93 kappaleessa todetaan, rakenneuudistustiedonannon mukaan rahoituslaitoksen rakenneuudistus tämänhetkisessä kriisissä soveltuu SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan nojalla sisämarkkinoille ainoastaan, jos se johtaa pankin kannattavuuden palauttamiseen, siihen sisältyy tuensaajan riittävä oma osallistuminen ja vastuunjako sekä riittävät toimenpiteet kilpailun vääristymisen rajoittamiseksi. Komission on tutkittava näiden kolmen tekijän osalta, missä määrin esitetyt muutokset rakenneuudistussuunnitelmaan ja sitoumuksiin säilyttävät vuoden 2012 päätöksessä todetun sisämarkkinoille soveltuvuuden.

Kannattavuus perusskenaariossa

(91)

Kuten johdanto-osan 71 kappaleessa todetaan, vuoden 2012 tuki siirtyy Verbundille, jota uusi rakenneuudistussuunnitelma koskee kokonaisuudessaan. Tältä osin on arvioitava, palautuuko Verbundin pitkän aikavälin kannattavuus sen uuden rakenneuudistussuunnitelman mukaisessa uudessa muodossa vuoteen 2019 mennessä.

(92)

Tätä varten Itävalta on toimittanut rahoitussuunnitelmat vuoteen 2019 asti. Ne kattavat sekä perusskenaarion että stressiskenaarion koko Verbundille. Komissio on tehnyt analyysinsa näiden rahoitussuunnitelmien perusteella.

(93)

Verbundin muuttaminen siten, että paikallistason pankit sulautuvat alueellisiksi laitoksiksi, on katsottava myönteiseksi asiaksi siltä osin, että se tasoittaa jonkin verran Verbundin sisäisiä eroja pääomatilanteen ja kannattavuuden suhteen ja voi saada aikaan mittakaavaetuja ja synergiaa. Seuraavasta kuviosta ilmenee selvästi pääoman (CET1) ja kannattavuuden (RoE) pienempi hajonta verrattaessa vanhaa ja uutta Verbundia.

Image 1

(94)

Komissio on tyytyväinen siihen, että mahdolliset synergiaedut syntyvät rahoitussuunnitelman kustannuspuolella, jonka määrittäminen on tuloja helpompaa, ja että vain [70–80] prosenttia jo yksilöidystä potentiaalista on sisällytetty suunnitelmaan. Koska henkilökustannukset vähenevät [10–20] prosenttia vuodessa ja materiaalikustannukset [5–10] prosenttia vuodessa, komissio katsoo, että on valittu ennemminkin varovainen laskelma, ja rahoitussuunnitelmassa jo huomioon otettujen synergiaetujen lisäksi voisi olla potentiaalia lisäsynergiaan.

(95)

Uudistetun Verbundin liiketoimintastrategia ei juurikaan muutu. Painopiste on selvästi paikallisissa ja alueellisissa asiakkaissa yksityis- ja yritysasiakassegmenteillä sekä liiketoiminnassa pienten ja keskisuurten yritysten kanssa. Nämä liiketoiminta-alat muodostavat jo nyt suurimman osan salkusta, ne ovat kannattavia eikä niiden katsottu olevan ongelmallisia vuoden 2012 päätöksessä. Perusskenaariossa korkoa tuottavat omaisuuserät näillä aloilla lisääntyvät noin [5–7] prosenttia eli näin ollen alle puolet vähemmän kuin mitä reaalinen talouskasvu on samalla ajanjaksolla (15 prosenttia) (20). Ainoastaan liiketoiminnan erityisaloilla, kuten arvopaperisijoituspalvelujen alalla, tavoitellaan korkeampia kasvuasteita. Koska nämä liiketoiminnot ovat laajuudeltaan erittäin rajallisia, korkeammat kasvuoletukset ovat oikeutettuja.

(96)

Vastattavaa-puolella on korostettava yksityisasiakkaiden talletusliiketoiminnan erityistä merkitystä (noin 80 prosenttia kaikista veloista). Tämän muotoinen rahoitus luokitellaan Basel III-järjestelmässä erityisen luotettavaksi, ja se vaikuttaa sen mukaisesti paljon sellaisiin rahoituksen tunnuslukuihin kuin maksuvalmiusvaatimus (Liquidity Coverage Ratio) ja pysyvän varainhankinnan vaatimus (Net Stable Funding Ratio). Verbund on myös toimittanut todisteita talletusliiketoiminnan erityisestä vakaudesta kriisinkin aikana, minkä vuoksi komissio katsoo Verbundin rahoitustilanteen olevan erityisen vahva. Myös talletusliiketoiminnassa kasvu on vuoteen 2019 asti noin [5–7] prosenttia eli yli 50 prosenttia pienempää kuin oletettu reaalinen talouskasvu.

(97)

Myös eri luottosalkkuja koskevat riskioletukset näyttävät olevan uskottavia. Perusskenaariossa suunnitellut riskivaraukset ja arvonalennukset vastaavat noin [7–15] peruspisteen suuruista vakioriskikustannuserää yksityisasiakasliiketoiminnassa ja [30–45] prosentin vakioriskikustannuserää yritysasiakasliiketoiminnassa. Nämä oletukset vaikuttavat kohtuullisilta tai jopa varovaisilta ottaen huomioon Itävallan luottoliiketoiminnan taloudellinen tilanne.

(98)

Perusskenaariossa suunnitelma johtaa Verbundin vuonna 2015 saavuttaman negatiivisen oman pääoman tuoton ja [9–11] prosentin CET1-suhdeluvun muuttumiseen [8–9] prosentin suuruiseksi oman pääoman tuotoksi verojen jälkeen ja [11–13] prosentin suuruiseksi CET1-suhdeluvuksi vuonna 2019. Verbund-liiketoimintamallin kohtuullisen riskiprofiilin vuoksi suunniteltua verojen jälkeistä oman pääoman tuottoa voidaan pitää kohtuullisena pääoman tuottona.

(99)

Komissio päättelee johdanto-osan 94–98 kappaleessa kasvua, likviditeettiä, kustannuksia, riskinhallinnointia ja kannattavuutta koskevista rahoitussuunnitelmista esitettyjen seikkojen perusteella, että ne perustuvat periaatteessa varovaisiin oletuksiin ja ovat omiaan varmistamaan Verbundin pitkän aikavälin kannattavuuden ja siten sen kyvyn päästä pääomamarkkinoille.

Kannattavuus stressiskenaariossa

(100)

Tämä arvio pitkän aikavälin kannattavuudesta ja elinkelpoisuudesta vahvistuu myös stressiskenaariossa. Tässä arviossa lähtökohtana on, että stressiä aiheuttavat samanaikaisesti a) pitempään kestävä alhaisten korkojen tilanne kuin tällä hetkellä ennustetaan ja b) luottokriisi. Pitkään alhaalla pysyvät korot luovat painetta korkomarginaaleihin, ja samanaikaisesti luottokriisiä on rahoitettava suuremmilla riskivarauksilla ja arvonalennuksilla sekä yleensä ottaen luottojen korkeammalla riskipainotuksella, mikä johtaa omaa pääomaa koskevien vaatimusten kasvamiseen.

(101)

Tuottojen heikentymisen ja suurempien riskivarausten ja arvonalennusten vuoksi Verbundille aiheutuisi vuonna 2015 selviä tappioita ja vuonna 2016 lieviä lisätappioita. On kuitenkin selvää, että nämä tappiot voitaisiin kattaa myös sen hetkisellä ydinpääomalla ilman korjaavia toimenpiteitä, kuten kustannussäästöohjelmaa tai hintamarginaalien mukauttamista, ja niillä olisi vain rajoitettu vaikutus Verbundin pitkän aikavälin tuottoon. Ydinpääoman osuus ei laske tässä skenaariossa alle [8–10] prosentin, ja Verbundin verojen jälkeinen kannattavuus on siitä huolimatta [5–8] prosenttia vuonna 2019.

Valvontavaatimukset

(102)

Valvontaviranomaisen kattavassa arvioinnissa vuonna 2014 havaitun pääomavajeen seurauksena Verbundille on tällä hetkellä asetettu tavoitteeksi saavuttaa 26 päivään heinäkuuta 2015 mennessä 14,63 prosentin suuruinen ydinpääoman (CET1) osuus. Nykyisillä rahoitussuunnitelmilla ei saavuteta tätä osuutta.

(103)

Komissio toteaa lisäksi, että Verbundin toimenpiteillä, joiden tarkoituksena on kumota Immigoniin liittyvistä positioista aiheutuva riski (21), aiheutuu CET1-suhdelukuun negatiivinen vaikutus, jonka suuruus on noin [0–2] prosenttia. Lisäksi toimitetut suunnitelmat perustuvat oletukseen, jonka mukaan näitä positioita […] ja […] voidaan pienentää muilla myynneillä. Nämä myynnit johtaisivat odotettuihin [0–200] miljoonan euron tappioihin ja lisäksi [0–100] miljoonan euron lisätappioriskiin, jos suunniteltuja myyntejä ei pystytä toteuttamaan ja [0–200] miljoonan euron suuruinen tappio lankeaa kokonaisuudessaan maksettavaksi. Suuruudeltaan [0–100] miljoonan euron lisätappiot laskisivat CET1-suhdelukua [0–2] prosenttiyksikköä.

(104)

Sitä vastoin Verbund on yksilöinyt uuden rakenneuudistussuunnitelman täydennykseksi lisätoimenpiteitä supistaakseen riskialttiita omaisuuseriään vielä enemmän kuin rahoitussuunnitelmassa. Muita mahdollisia toimenpiteitä ovat arvopaperistamisrakenne pienten ja keskisuurten yritysten luottosalkulle sekä start:bausparkassen ja IMMO-Bankin myynti. Näiden toimenpiteiden toteuttaminen nostaisi ydinpääoman osuuden [10–15] prosenttiin ottaen huomioon Itävallalle tuotto-oikeuden perusteella suoritettaville maksuille asetetut rajat. Komissio toteaa, että kaikkien näiden toimenpiteiden samanaikainen toteuttaminen – jos tarpeen – vaikuttaisi negatiivisesti pankin tulevaan kannattavuuteen.

(105)

Riskien rajallisuuden ja mainittujen riskipainotettuja omaisuuseriä koskevien toimenpiteiden laajuuden vuoksi komissio kuitenkin katsoo, että suunnitelmaan sisältyy riittävästi pelivaraa kannattavuuteen kohdistuvien negatiivisten vaikutusten rajoittamiseksi. Tätä kantaa tukee YVM:n myönteinen arvio johdanto-osan (35) kappaleen a, b ja c alakohdan mukaisista toimenpiteistä niiden rekisteröimiseksi Itävallan kaupparekisteriin. Tämä YVM:n myönteinen arvio perustuu samaan suunnitelmaan, joka on myös tämän päätöksen perustana. Komissio olettaa, että myös YVM katsoo Verbundin pystyvän – myös suunnitelmaan sisältyvät mahdolliset riskit huomioon ottaen – täyttämään 26 päivänä heinäkuuta 2015 suoritettavan tarkastelun jälkeen voimassa olevat lakisääteiset pääomavaatimukset.

Oma rahoitusosuus ja vastuunjako

(106)

Komission on varmistettava, että uusilla sitoumuksilla voidaan korvata vuoden 2012 sitoumukset ja taata se, että voimassa oleva tuki Verbundille, joka on ÖVAGin taloudellinen seuraaja, soveltuu sisämarkkinoille. Tässä yhteydessä on arvioitava, ovatko oma rahoitusosuus ja vastuunjako asianmukaiset.

(107)

Oman rahoitusosuuden ja vastuunjaon osalta vuoden 2012 päätöksen liitteenä olevat sitoumukset sisälsivät määräyksiä, jotka koskivat a) omaisuuserille myönnetystä takauksesta ja b) osuuspääomasta maksettavia korvauksia ja niiden takaisinmaksua sekä osingonjakokieltoa.

(108)

Omaisuuserille myönnettyä takausta koskevien muutosten osalta on todettava, että tämän hetkinen likvidointisuunnitelma ei perustu takauksesta suoritettaviin käteismaksuihin maksukykyistä likvidointia varten. Jos kaikki oletukset toteutuvat ja likvidaatioyhtiö säilyy maksukykyisenä ilman takauksen käyttöönottoa, silloin heinäkuussa 2016 takauksesta suoritettava käteismaksu, joka vastaa kaikkia takauksen perusteella oikeutettuja vaateita, ainoastaan korottaa Immigonin likvidaation alaisia varoja, jotka ovat likvidaation päättyessä kaikkien osuuspääoman ja oman pääoman omistajien käytössä. Nykyinen suunnitelma, jonka mukaan takauksesta suoritetaan maksuja ainoastaan maksukyvyttömyyden uhatessa Immigonia, pienentää minimiin riskin siitä, että valtiontukea käytetään oman pääoman ehtoisten instrumenttien haltijoille maksettaviin korvauksiin.

(109)

Vuoden 2012 sitoumusten mukaan ÖVAGin on maksettava vuoden 2017 loppuun mennessä 300 miljoonaa euroa osuuspääomaa takaisin, ja Verbundin on osallistuttava takaisinmaksuun siinä määrin kuin lakisääteiset vähimmäisvaatimukset sen sallivat (22). Sitoumuksen sanamuodosta ilmenee selvästi, että sitoumuksessa on ennemminkin kyse aikomuksen ilmaisemisesta kuin oikeudellisesti sitovasta sitoumuksesta.

(110)

Uusiin sitoumuksiin sisältyy uusi Verbundia sitova sitoumus. Käytännössä Verbund on sitoutunut asettamaan Itävallan käyttöön uuden rahoitusinstrumentin (tuotto-oikeus, Genussrecht), jonka nimellisarvo on vähäinen. Kyseisen instrumentin perusteella Itävallalle jaetaan voitoista riippuvaisia osinkoja, jotka ovat paremmassa etuoikeusasemassa suhteessa kaikkiin muihin hybridi-instrumentteihin tai osinkoihin. Tuotto-oikeuden perusteella maksetaan vuoteen [2020–2025] mennessä yhteensä 300 miljoonaa euroa, josta vähennetään mahdollisesti ÖVAGin likvidaation alaisista varoista saadut maksut.

(111)

Tuotto-oikeutta vastaavat maksuvirrat taataan lisäksi seuraavalla tavalla: Itävalta saa vakuudeksi VBWB:stä 25 prosentin + yhden osakkeen omistusosuuden (määrävähemmistö) sekä oikeuden nimittää puolet kaikista VBWB:n hallintoneuvoston jäsenistä.

(112)

Tuotto-oikeudelle on asetettu seuraavat kumulatiiviset maksurajat: [0–50] milj. euroa vuonna […], [0–100] milj. euroa vuonna […], [0–200] milj. euroa vuonna […] ja 300 milj. euroa vuonna [2020–2025]. Jos jotain näistä rajoista ei noudateta, Itävalta saa realisointioikeuden vakuutena oleviin osakkeisiin, jotka muutoin koko 300 miljoonan euron summan saamisen jälkeen siirtyvät maksutta takaisin Verbundin omistukseen. Jos jotain maksurajoista ei noudateta, Itävalta saa lisäksi [1–15] prosenttia VBWB:n osakkeista ja oikeuden realisoida nämä vakuudet. Lisäksi Verbundin on esitettävä uusi rakenneuudistussuunnitelma, joka Itävallan sitten olisi ilmoitettava komissiolle.

(113)

Komissio on arvioinut tällaisen uuden takaisinmaksujärjestelyn vaikutusta rakenneuudistussuunnitelmaan ja tullut siihen tulokseen, että rakenneuudistussuunnitelma on niin vankka, että maksut voidaan suorittaa suunnitellusti rasittamatta kohtuuttomasti ydinpääoman osuutta. Vuodelle […] asetettu [0–50] miljoonan euron raja on saavutettavissa jopa esitetyssä stressiskenaariossa. Komissio toteaa kuitenkin, että kaikkien yksilöityjen riskipainotettuja omaisuuseriä pienentävien toimenpiteiden (23) samanaikainen toteuttaminen vaikuttaisi negatiivisesti pankin kannattavuuteen, mikä puolestaan voisi vaarantaa takaisinmaksusuunnitelman.

(114)

Komissio katsoo, että tuen takaisinmaksua koskeva uusi sitoumus takaa seuraavista syistä sen, että voimassa oleva tuki säilyy sisämarkkinoille soveltuvana:

a)

Sitoumuksen kautta Itävallalle syntyy uusi saatava, joka korvaa riittävällä tavalla maksamattoman saatavan ÖVAGilta. Likvidaatioyhtiönä ÖVAGin ei odoteta maksavan osuuspääomasta takaisin enempää kuin mitä likvidoinnista jää ylijäämää.

b)

Kumulatiivisten maksurajojen ja jäljempänä kuvaillun vapaaehtoisen tuotto-oikeuteen perustuvan osingonjaon (24) yhdistelmä muodostaa asianmukaisen kompromissin tuen takaisinmaksun varmistamisen ja Verbundin elinkelpoisuuden palauttamisen välillä.

c)

Tämän perusteella voidaan hyväksyä myös takaisinmaksuaikataulun pidentäminen.

d)

Itävalta voi tarvittaessa käyttää määrävähemmistöään uuden rakenneuudistussuunnitelman muuttamiseksi.

(115)

Osingonjakokiellon (25) osalta vuoden 2012 päätöksen liitteessä oleva sitoumus säilyy voimassa muutetussa muodossa. Uuden sitoumuksen mukaan osinkoja voidaan jakaa ulkoisille sijoittajille, jos

a)

kaikkien jaettujen osinkojen määrä on alle [5–8] miljoonaa euroa,

b)

tuotto-oikeuden perusteella on suoritettu etuoikeutetusti sovittujen raja-arvojen mukaisesti ja saman vuoden aikana vähintään saman verran maksuja,

c)

Itävalta saa ylimääräisen täydennysmaksun, jonka suuruus on sama kuin ehdotettujen osinkojen, ja

d)

uutta ulkoista ydinpääomaa on luotu vähintään osinkoja ja täydennysmaksuja vastaava määrä.

(116)

Komissio toteaa, että yhdistelmä, joka muodostuu takaisinmaksuvelvollisuuden ensisijaisuudesta, täydennysmaksusta ja uuden ulkoisen ydinpääoman luomisesta, riittää takaamaan, että tuilla ei makseta korvausta pääomasta ja että kaikki osingot maksetaan yksinomaan ylimääräisistä voitoista.

(117)

Kaiken kaikkiaan komissio katsoo, että uudet sitoumukset takaavat voimassa olevan tuen soveltuvuuden sisämarkkinoille oman rahoitusosuuden ja vastuunjaon osalta.

Kilpailun vääristymistä rajoittavat toimenpiteet

(118)

Komission on arvioitava, korvaavatko uudet sitoumukset riittävällä tavalla vuoden 2012 sitoumukset ja voivatko ne taata sen, että voimassa oleva tuki Verbundille on edelleen sisämarkkinoille soveltuvaa. Näin ollen on arvioitava, onko tuesta mahdollisesti aiheutuva kilpailun vääristyminen rajoitettu mahdollisimman pieneksi.

(119)

Vuoden 2012 sitoumuksiin sisältyi useita suoraan ÖVAGia koskevia toimenpiteitä kilpailun vääristymisen minimoimiseksi: i) taseen loppusumman ja riskipainotettujen omaisuuserien pienentäminen, ii) ÖVAGin liiketoiminnan rajoittaminen Verbundiin liittyvään liiketoimintaan Verbundin keskusorganisaationa, iii) yritysostokielto, iv) kielto, jonka mukaan ÖVAGin verkkopankkialan tytäryhtiö Live Bank ei saa toimia hintajohtajana, v) kielto vedota mainonnassa valtiontukitoimenpiteiden myöntämiseen ja vi) palkkioita ja riskinhallintaa koskevat toimintasäännöt.

(120)

Tämän päätöksen liitteenä olevat uudet sitoumukset säilyttävät alkuperäisen tasapainon siltä osin kuin on kyse valtiontuen aiheuttaman kilpailun vääristymisen rajoittamisesta. Taseen loppusummaa ja riskipainotettuja omaisuuseriä pienennetään ÖVAGin likvidoinnin yhteydessä, kun taas keskittyminen Verbundin keskusorganisaatiotehtävään tapahtuu siirtämällä nämä tehtävät VBWB:lle. Uusissa sitoumuksissa säilytetään myös kiellot, jotka koskevat hintajohtajuutta, yritysostoja ja mainontaa valtiontuen myöntämisen avulla, sekä muut toimintaa koskevat velvoitteet.

(121)

Hintajohtajuuskiellon vuoksi Live Bank ei saa tarjota asiakkaille parempia korkoehtoja (kaikkien juoksuaikojen osalta) kuin kilpailija, jolla on kolmanneksi parhaat ehdot suorien verkkopankkipalvelujen Itävallan markkinoilla.

(122)

Verbundille on asetettu yritysostokielto, toisin sanoen Verbund ei saa hankkia määräysvaltaan oikeuttavia omistusosuuksia tai vähemmistöosakkuuksia eikä omaisuuseräkokonaisuuksia. Ainoat poikkeukset ovat a) hankinnat, jotka on toteutettava rahoitusvakauden ja/tai Verbundin vakauden säilyttämiseksi tai toimivan kilpailun vuoksi, jos komissio on hyväksynyt ne ennakolta, ja b) hankinnat, jotka kuuluvat pankin tavanomaiseen juoksevaan liiketoimintaan maksuvaikeuksissa olevien asiakkaiden voimassa olevien velvoitteiden hallinnoinnin yhteydessä.

(123)

Verbundia koskee lisäksi mainontakielto, toisin sanoen Verbund ei saa vedota mainonnassa tukitoimenpiteiden myöntämiseen tai siitä aiheutuviin etuihin.

(124)

Muiden toimintaa koskevien velvoitteiden mukaan Verbundin on varmistettava asianmukaiset palkkio- ja riskinhallintajärjestelmät. Verbundin palkkiojärjestelmien on oltava läpinäkyviä ja perustuttava sellaisiin kannustimiin, joilla vältetään kohtuuttomien riskien ottaminen, ja niiden on oltava yrityksen kestävien pitkän aikavälin tavoitteiden mukaisia. Verbund kehittää edelleen riskinhallintaa ja harjoittaa järkevää ja vakaata liiketoimintaa kestävyyden periaatteen mukaisesti.

(125)

Sen vuoksi komissio katsoo, että uudet sitoumukset rajoittavat asianmukaisesti sitä kilpailunvääristymistä, joka on seurausta voimassa olevasta ÖVAGille myönnetystä tuesta,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

1.   Toimenpiteet, jotka sisältyvät 23 päivänä kesäkuuta 2015 päivättyyn rakenneuudistussuunnitelmaan, ja siihen liittyvät sitoumukset eivät ole uutta valtiontukea.

2.   Toimenpiteet, jotka sisältyvät 23 päivänä kesäkuuta 2015 päivättyyn rakenneuudistussuunnitelmaan, ja siihen liittyvät sitoumukset ovat muodoltaan sellaisia, että päätöksen 2013/298/EU 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet säilyvät sisämarkkinoille soveltuvina.

2 artikla

1.   Korvataan päätöksen 2013/298/EU 2 artikla seuraavasti:

”2 artikla

Itävallan on varmistettava, että 23 päivänä kesäkuuta 2015 esitetty rakenneuudistussuunnitelma ja tämän päätöksen liitteessä esitetyt sitoumukset pannaan täysimääräisesti täytäntöön.”

2.   Korvataan päätöksen 2013/298/EU liite tämän päätöksen liitteellä.

3 artikla

Tämä päätös on osoitettu Itävallan tasavallalle.

Brysselissä 2 päivänä heinäkuuta 2015.

Komission puolesta

Margrethe VESTAGER

Komission jäsen


(1)   EUVL C 46, 17.2.2012, s. 3.

(2)  Komission päätös, tehty 9 päivänä joulukuuta 2008 valtiontukiasiassa N 557/2008 – Maßnahmen nach dem Finanzmarktstabilitäts- und dem Interbankmarktstärkungsgesetz für Kreditinstitute und Versicherungsunternehmen in Österreich (EUVL C 3, 8.1.2009, s. 2).

(3)  Tukiohjelman ensimmäinen jatko ja joitakin muutoksia hyväksyttiin 30 päivänä kesäkuuta 2009 (EUVL C 172, 24.7.2009, s. 4), toinen jatko 17 päivänä joulukuuta 2009 (EUVL C 28, 4.2.2010, s. 6), kolmas jatko 25 päivänä kesäkuuta 2010 (EUVL C 250, 17.9.2010, s. 4) ja neljäs jatko 16 päivänä joulukuuta 2010 (EUVL C 20, 21.1.2011, s. 3).

(4)  Vrt. komission tiedonannon 13 kohta ja liite (EUVL C 10, 15.1.2009, s. 2).

(5)  Komission päätös, annettu 9 päivänä joulukuuta 2011, valtiontukiasiassa SA.31883 (2011/C) (ex N 516/2010) – Österreichische Volksbanken-AG:n rakenneuudistus (EUVL C 46, 17.2.2012, s. 3).

(6)  Komission päätös 2013/298/EU, annettu 19 päivänä syyskuuta 2012, valtiontuesta SA.31883 (2011/C) (ex N 516/10), jonka Itävalta on myöntänyt ja aikoo myöntää Österreichische Volksbanken-AG:lle (EUVL L 168, 20.6.2013, s. 30).

(7)  Verbundia kuvaillaan tarkemmin johdanto-osan 18 kappaleessa ja sitä seuraavissa kappaleissa.

(8)  Ks. vuoden 2012 päätöksen johdanto-osan 13 ja 14 kappale.

(9)  Ks. johdanto-osan 24 ja 25 kappale.

(10)  Tarkempia tietoja vuoden 2012 päätöksen johdanto-osan 27–30 kappaleessa.

(11)  Tätä pääomavajetta selitetään tarkemmin johdanto-osan 33 kappaleessa.

(12)  Tarkempia tietoja vuoden 2012 päätöksen johdanto-osan 24–29 kappaleessa.

(13)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 6486/2012 muuttamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1).

(14)   Bankwesengesetz, BWG.

(*1)  Luottamuksellinen tieto.

(15)  Vrt. johdanto-osan 45 kappale.

(16)  Neuvoston asetus (EY) N:o 659/1999, annettu 22 päivänä maaliskuuta 1999, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EYVL L 83, 27.3.1999, s. 1).

(17)  Ks. johdanto-osan 66–71 kappale.

(18)  Ks. vuoden 2012 päätöksen johdanto-osan 82 kappale.

(19)  Ks. vuoden 2012 päätöksen johdanto-osan 93 kappale.

(20)  Kaikki talouskasvua ja inflaatiota koskevat oletukset on otettu komission kevään 2015 kertomuksesta.

(21)  Ks. johdanto-osan 45 kappale.

(22)  Vuoden 2012 päätöksen liitteessä olevien sitoumusten 11.2 kohta.

(23)  Näitä toimenpiteitä kuvataan tarkemmin johdanto-osan 100 kappaleessa.

(24)  Ks. johdanto-osan 115 kappale.

(25)  Ks. vuoden 2012 päätöksen liitteenä olevien sitoumusten 9.3 kohta.


LIITE

”LIITE

LUETTELO SITOUMUKSISTA VALTIONTUKIMENETTELYSSÄ SA.31883 ÖSTERREICHISCHE VOLKSBANKEN AG

JOHDANTO

Itävallan Österreichische Volksbanken AG:lle (ÖVAG) myöntämä valtiontuki SA.31883 (2011/C) todettiin sisämarkkinoille soveltuvaksi komission 19 päivänä syyskuuta 2012 antamalla päätöksellä.

Koska Volksbanken-sektorin rakenneuudistus on osoittautunut uudelleen välttämättömäksi, laadittiin seuraavat sitoumukset, joissa otetaan huomioon aikaisemmat sitoumukset ja perustana oleva ÖVAGin rakenneuudistus- ja likvidaatiosuunnitelma (’rakenneuudistussuunnitelma’). Tämän seurauksena komission 19 päivänä syyskuuta 2012 antaman päätöksen liitteenä olevien aikaisempien sitoumusten voimassaolo päättyy.

Muutetussa rakenneuudistussuunnitelmassa ei myönnetä ÖVAGille uusia valtion tukitoimenpiteitä. ÖVAGin osakepääoman ja Itävallan tasavallan 43,3 prosentin osuuden (vastaa noin 250:tä miljoonaa euroa) supistaminen ja samanaikainen Itävallan 300 miljoonan euron osuuspääoman supistaminen 96,65 prosentilla eivät ole neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (1) 1 artiklan c alakohdassa tarkoitettua uutta tukea.

Itävallan tasavalta tarjoaa seuraavat Österreichische Volksbanken-Aktiengesellschaftia (’ÖVAG’) ja Volksbankenverbundia, jota edustaa Verbundin uusi keskusorganisaatio Volksbank Wien-Baden AG (’VBWB’), koskevat sitoumukset, jotta Euroopan komissio voisi todeta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (’SEUT-sopimus’) 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisella päätöksellä, että ÖVAGille myönnetyt tuet soveltuvat sisämarkkinoille.

Tämän tekstin tulkinnassa on otettava huomioon unionin oikeuden yleiset puitteet ja asetus (EY) N:o 659/1999 sekä päätös, johon sitoumukset on liitetty sitoumuksina ja/tai ehtoina ja velvoitteina

1.   Yleiset huomautukset

1.1   Itävallan tasavalta varmistaa, että kesäkuun lopussa vuonna 2015 esitetty ÖVAGia koskeva rakenneuudistussuunnitelma pannaan täytäntöön virheettömästi ja täysimääräisesti.

1.2   Itävallan tasavalta varmistaa, että rakenneuudistussuunnitelman täytäntöönpanon yhteydessä noudatetaan täysimääräisesti jäljempänä esitettyjä sitoumuksia.

1.3   Rakenneuudistusjakso päättyy sinä päivänä, jolloin VBWB:n yhtiökokous tekee päätöksen vuoden 2019 tilinpäätöksestä, kuitenkin viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2020. Jäljempänä esitettyjä sitoumuksia sovelletaan rakenneuudistuskaudella, ellei niistä käy muuta ilmi.

2.   Rakenneuudistus- ja likvidaatiosuunnitelma

2.1   ÖVAGin 577 328 623,46 euron osakepääoma (mukaan lukien Itävallan tasavallan 43,3 prosentin osuus) supistetaan 19 335 951,23 euroon. Valtion 300 miljoonan euron osuuspääomaa supistetaan samassa suhteessa 96,65 prosenttia.

2.2   ÖVAGin keskusorganisaatio- ja keskuslaitostehtävä siirretään takautuvasti 31 päivästä joulukuuta 2014 alkaen siltä siirtävänä yhtiönä, jonka olemassaolo jatkuu, VBWB:lle vastaanottavana yhtiönä. Siirron vastineeksi annetaan osakkeita.

2.3   ÖVAG eroaa toimivaltaisen valvontaviranomaisen (EKP) suostumuksella 4 päivänä heinäkuuta 2015 Verbundista, ja sen toimintaa harjoitetaan sen jälkeen pankkien elvytystä ja kriisinratkaisua koskevan liittovaltion lain (Bundesgesetz über die Sanierung und Abwicklung von Banken, ’BaSAG’) 162 §:n mukaisena likvidaatioyhtiönä, eikä sillä sellaisena ole enää pankkilain (Bankwesengesetz, ’BWG’) 1§:n mukaista pankkitoimilupaa. Likvidaatioyhtiön nimi muutetaan muotoon ’immigon portfolioabbau ag’.

2.4   100 miljoonan euron maksun vaatiminen liittovaltiolta omaisuuserille myönnetyn takauksen johdosta noudattaa takauksesta 15 päivänä maaliskuuta 2013 tehtyä sopimusta sellaisena kuin se on muutettuna 25 päivänä kesäkuuta 2015 päivätyllä lisäsopimusluonnoksella ajanjaksolla 31 päivästä joulukuuta 2015 siihen päivään asti, jolloin ÖVAGin vuoden 2017 tilinpäätös hyväksytään.

2.5   Omaisuuserille myönnetyn takauksen käyttöönoton edellytyksenä on se, että ÖVAGin saatavia ei saada osittain tai kokonaan perittyä, tai velallisen muodollinen maksukyvyttömyys, sekä välttämättömyys turvautua takaukseen, jotta voitaisiin estää ÖVAGin konkurssilainsäädännön mukainen ylivelkaantuminen tai sen uhka ja edellyttäen, että muita edellä mainitun lisäsopimuksen ehtoja noudatetaan. Määräpäivä vastuuryhmän vakuudellisten saatavien arvioinnille on 15 päivänä maaliskuuta 2013 tehdyn takaussopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna edellä mainitulla lisäsopimuksella, liitteen 1 mukaisesti 31 päivä joulukuuta 2015. Tämän määräpäivän jälkeen ei hyväksytä uusia saatavia.

2.6   ÖVAGin likvidaatiosuunnitelman tavoitteena on likvidoida varat 31 päivään joulukuuta 2017 mennessä. ÖVAGin likvidaatiosuunnitelmasta ilmenee lisäksi, että likvidoinnin tulos jää positiiviseksi. Osittaisena korvauksena Itävallan tasavallan omistuksessa olevan ÖVAGin osakepääoman alentamisesta Verbund ja Volksbanken Holding eGen luovuttavat saatavansa likvidoinnista Itävallan tasavallalle. Lisäksi Verbund sitoutui tekemään parhaansa, että myös muut ÖVAGin osakkaat luovuttaisivat saatavansa Itävallan tasavallalle.

3.   ÖVAGin osakkuuksien myynti

Itävallan tasavallan kanssa 23 päivänä kesäkuuta 2015 tehdyn rakenneuudistussopimuksen luonnoksen (’rakenneuudistussopimus’) täytäntöönpanon yhteydessä ÖVAG myy kaikki RZB:n osakkeensa 31 päivään joulukuuta 2017 mennessä (allekirjoittaminen).

4.   RZB:n toteuttamat toimenpiteet

Itävalta varmistaa, että suunnitellut Raiffeisen Zentralbank Österreich AG:n (RZB) toimenpiteet ÖVAGin oman pääoman vähentämiseksi 26 päivänä huhtikuuta 2012 tehdyssä rakenneuudistussopimuksessa vahvistetulla tavalla toteutetaan […] mennessä jäljellä olevalla [0–20] miljoonan euron määrällä.

5.   Uuden Verbundin voitonjako

5.1   Volksbank-pankkien konsolidoidun luottolaitosyhteenliittymän (Kreditinstituteverbund) voitonjako kolmansille (luonnollisille tai oikeus-) henkilöille on BWG:n 30a §:n 1 momentin mukaan sallittua ainoastaan, jos tämän sopimuksen 5.2–5.6 kohdassa luetellut edellytykset täyttyvät.

5.2   Itävallan tasavallan tuotto-oikeuden johdosta suoritetaan maksuja rakenneuudistussopimuksen mukaisesti; erityisesti sopimuksessa määriteltyjen raja-arvojen noudattamatta jättäminen antaa Itävallan tasavallalle oikeutuksen määrätä sille siirretyistä VBWB:n osakkeista rakenneuudistussopimuksen mukaisesti.

5.3   Itävallan tasavallan tuotto-oikeuden johdosta suoritetaan rakenneuudistussopimuksen mukaisesti maksuja, jotka ovat etuoikeusasemassa ja vähintään osingonjaon suuruisia.

5.4   Kaikkien jaettujen osinkojen kokonaismäärä on rajattu [5–8] miljoonaan euroon vuodessa.

5.5   Itävallan tasavalta saa 5.3 kohdasta riippumattoman osingonjaon suuruisen korvauksen. Verbundin vahvistamiseksi ja saneeraamiseksi 29 päivänä kesäkuuta 2015 merkityistä omien varojen eristä suoritetut voitonjaot eivät anna Itävallan tasavallalle oikeutusta korvaukseen.

5.6   Verbund tuo uutta ulkoista peruspääomaa (nettomääräisenä, palautusten vähentämisen jälkeen) vähintään määrän, joka vastaa vuotuisten osingonjakomaksujen ja korvausmaksujen määrää (korvaus jakamattomasta voitosta).

6.   ÖVAGin osingonjakokielto

ÖVAG ei maksa osinkoja likvidaatiojakson loppuun asti. Tämä ei koske maksuja valtiontuen korvaamiseksi, jos ne ovat oikeudellisesti erotettavissa.

7.   Hintajohtajuuskielto

Live Bank ei tarjoa likvidoinnin päättymiseen saakka ilman komission ennakkosuostumusta talletuspalvelujen alalla parempia korkoehtoja (kaikkien juoksuaikojen osalta) kuin kilpailija, jolla on kolmanneksi parhaat ehdot suorien verkkopankkipalvelujen Itävallan markkinoilla.

8.   Itävallan tasavallan edustus Volksbank Wien-Baden AG:ssä Verbundin keskusorganisaation ominaisuudessa

8.1   ÖVAGin jakamisen ja Verbundin keskusorganisaationa toimimista koskevan tehtävän siirtämisen jälkeen Verbund siirtää maksutta Itävallan tasavallalle 25 prosentin ja yhden osakkeen (’25 % + 1’) omistusosuuden VBWB:stä.

8.2   Jos Verbund ei noudata tämän sopimuksen 9.3 kohdan mukaisia takaisinmaksusitoumuksiaan, Verbund siirtää maksutta Itävallan tasavallalle lisää VBWB:n osakkeita yhteensä [26–40] prosentin omistusosuuteen asti. Lisäksi Itävallan tasavalta saa määräämisoikeuden saamiinsa osakkeisiin rakenneuudistussopimuksen määräysten mukaisesti.

8.3   Verbund myöntää Itävallan tasavallalle oikeuden nimittää puolet omistajien nimittämistä VBWB:n hallintoneuvoston jäsenistä.

9.   Tuista maksettava korvaus

9.1   Itävallan tasavallan tarjoamasta 100 miljoonan euron suuruisesta omaisuuserille myönnetystä takauksesta maksetaan edelleen voitosta riippumaton 10 prosentin vuosikorko.

9.2   VBWB myöntää Itävallan tasavallalle tuotto-oikeuden korvauksena siitä, että valtion 300 miljoonan euron osuuspääomaa ÖVAGissa alennettiin erottamisen yhteydessä rakenneuudistussopimuksen mukaisesti. Tuotto-oikeuden perusteella suoritettavista maksuista vähennetään erottamisen yhteydessä säilyvä ja asianmukaisesti takaisinmaksettava valtion osuuspääoma.

9.3   Tuotto-oikeuden nojalla suoritettavista maksuista on suoritettava vähintään [0–50] miljoonaa euroa VBWB:n vuoden […] tilinpäätöksen hyväksymisen ja [0–100] miljoonaa euroa VBWB:n vuoden […] tilinpäätöksen hyväksymisen ajankohtana Jos yhtä näistä raja-arvoista ei saavuteta, on esitettävä uusi rakenneuudistussuunnitelma. On huomattava, että rakenneuudistussopimuksen mukaan VBWB:n vuoden […] tilinpäätöksen hyväksymisajankohtaan mennessä täytyy suorittaa vähintään [0–200] miljoonaa euroa ja VBWB:n vuoden [2020–2025] tilinpäätöksen hyväksymisajankohtaan mennessä koko summa.

10.   Muut toimintaa koskevat velvoitteet

10.1   ÖVAG ja Verbund sitoutuvat yritysostokieltoon. Tämä koskee sellaisten yritysten hankintaa, joilla on oma oikeudellinen muotonsa, yritysten osakkeiden hankintaa ja omaisuuseräkokonaisuuksia, jotka muodostavat liiketoimintayksikön tai toimialan. Mukaan ei lueta hankintoja, jotka on toteutettava rahoitusvakauden ja/tai Verbundin vakauden säilyttämiseksi tai toimivan kilpailun vuoksi, jos komissio on hyväksynyt nämä hankinnat ennakolta. Kielto ei koske myöskään hankintoja, jotka kuuluvat pankin tavanomaiseen juoksevaan liiketoimintaan maksuvaikeuksissa olevien asiakkaiden voimassa olevien velvoitteiden hallinnoinnin yhteydessä.

10.2   ÖVAG ja Verbund eivät hyödynnä mainonnassa tukitoimenpiteiden myöntämistä tai niistä johtuvia etuja.

10.3   ÖVAGin ja Verbundin on tarkistettava palkkiojärjestelmiensä kannustavuus ja asianmukaisuus ja varmistettava siviilioikeudellisten mahdollisuuksien puitteissa, että ne eivät houkuttele ottamaan kohtuuttomia riskejä ja että ne ovat yrityksen kestävien pitkän aikavälin tavoitteiden mukaisia ja läpinäkyviä.

10.4   Verbund kehittää edelleen riskien seurantaa ja valvontaa ja harjoittaa järkevää ja vakaata liiketoimintaa kestävyyden periaatteen mukaisesti.

11.   Valvova toimitsijamies

11.1   Itävallan tasavalta varmistaa, että riippumaton ja riittävän pätevä valvova toimitsijamies, joka on salassapitovelvollinen, valvoo jatkuvasti ÖVAGin ja Verbundin rakenneuudistussuunnitelman sekä kaikkien tässä asiakirjassa esitettyjen sitoumusten täydellistä ja asianmukaista täytäntöönpanoa.

11.2   Valvovan toimitsijamiehen nimittämisessä, velvollisuuksissa, vastuualoissa ja tehtävästä vapauttamisessa on noudatettava liitteessä ’Toimitsijamies’ esitettyjä menettelyjä.

11.3   Itävallan tasavalta varmistaa, että päätöksen täytäntöönpanon aikana komissio tai toimitsijamies saa rajoittamattoman oikeuden tarkastella kaikkia tietoja, jotka ovat tarpeen tämän päätöksen täytäntöönpanon valvontaa varten. Komissio tai toimitsijamies voi vaatia ÖVAGilta ja Verbundilta selityksiä ja selvityksiä. Itävallan tasavalta, ÖVAG ja Verbund tekevät komission ja valvovan toimitsijamiehen kanssa täyttä yhteistyötä kaikessa tämän päätöksen täytäntöönpanon valvonnassa.”


(1)  Neuvoston asetus (EY) N:o 659/1999, annettu 22 päivänä maaliskuuta 1999, Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EYVL L 83, 27.3.1999, s. 1).


10.2.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 34/152


KOMISSION PÄÄTÖS (EU) 2016/154,

annettu 22 päivänä heinäkuuta 2015,

valtiontuesta SA.13869 (C 68/2002) (ex NN 80/2002), jonka Ranska on myöntänyt EDF:lle: Ranskan suurjänniteverkon uudistamista varten tehtyjen verottomien varausten muuttaminen pääomaksi

(tiedoksiannettu numerolla C(2015) 4959)

(Ainoastaan ranskankielinen teksti on todistusvoimainen)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 108 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan (1),

on mainitun artiklan mukaisesti kehottanut asianomaisia esittämään huomautuksensa (2)

ja ottanut huomioon nämä huomaukset,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komissio aloitti 16 päivänä lokakuuta 2002 tekemällään päätöksellä, jäljempänä ’aloittamispäätös’, SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun muodollisen tutkintamenettelyn edusta, joka ”Electricité de France (E.D.F.), Service National” -nimiselle teollista ja kaupallista toimintaa harjoittavalle julkiselle laitokselle (josta tuli vuoden 2004 loppupuolella osakeyhtiö ”Electricité de France SA”), jäljempänä ’EDF’, koitui siitä, että se jätti vuoden 1997 taseen uudelleenjärjestelyn yhteydessä yhteisöveron maksamatta osasta pääomasijoituksiksi muutettuja, Ranskan suurjänniteverkon uudistamista varten tehtyjä verottomia varauksia.

(2)

Ranskan viranomaiset ovat komissiolle 11 päivänä joulukuuta 2002 päivätyllä kirjeellä toimittamissaan huomautuksissa kiistäneet, että EDF olisi saanut veroedun, ja todenneet erityisesti, että lisäpääomasijoituksella korjattiin alikapitalisointi ja se oli siksi perusteltu.

(3)

Saatuaan huomautuksia vain yhdeltä asianomaiselta osapuolelta komissio toimitti ne 21 päivänä tammikuuta 2003 päivätyllä kirjeellä Ranskalle kommentoitaviksi. Ranska ei kommentoinut huomautuksia.

(4)

Komission ja Ranskan viranomaisten kesken järjestettiin 12 päivänä helmikuuta 2003 tekninen neuvottelukokous, jonka jälkeen komissio pyysi lisätietoja 4 päivänä heinäkuuta 2003.

(5)

Ranska toimitti uusia tietoja 11 päivänä marraskuuta 2003. Komission, Ranskan viranomaisten ja EDF:n edustajien kesken järjestettiin uusi tekninen neuvottelukokous 17 päivänä marraskuuta 2003. Ranskan viranomaiset toimittivat täydentäviä tietoja 20 päivänä marraskuuta 2003.

(6)

Komissio katsoi 16 päivänä joulukuuta 2003 tekemässään päätöksessä (3), että EDF:lle myönnetty tuki ei sovellu sisämarkkinoille, ja vaati tuen takaisin perimistä korkoineen. Tuki maksettiin takaisin helmikuussa 2004.

(7)

Unionin yleinen tuomioistuin kumosi komission päätöksen 15 päivänä joulukuuta 2009 antamallaan tuomiolla (4). Ranska palautti EDF:lle sen vuonna 2004 takaisin maksaman tukimäärän.

(8)

Unionin tuomioistuin hylkäsi 5 päivänä kesäkuuta 2012 antamallaan tuomiolla valituksen, jonka komissio oli tehnyt unionin yleisen tuomioistuimen tuomiosta (5).

(9)

Komissio laajensi muodollista tutkintamenettelyä 2 päivänä toukokuuta 2013 antamallaan päätöksellä, jäljempänä ’laajentamispäätös’ (6).

(10)

Ranskan viranomaiset toimittivat huomautuksensa komissiolle 1 päivänä heinäkuuta 2013.

(11)

Komissio toimitti 13 päivänä elokuuta 2013 päivätyllä kirjeellä Ranskalle kommentoitaviksi huomautukset, jotka oli saatu 29 päivänä heinäkuuta 2013 vain yhdeltä asianomaiselta osapuolelta, EDF:ltä. Ranska toimitti EDF:n huomautuksia koskevat kommenttinsa 11 päivänä lokakuuta 2013.

(12)

EDF toimitti komissiolle 18 päivänä lokakuuta 2013 konsultin (Oxera) laatiman selvityksen, joka oli päivätty 15 päivänä lokakuuta 2013. Komissio toimitti tämän selvityksen Ranskalle kommentoitavaksi 22 päivänä lokakuuta 2013. Kommentointipyyntöön liittyi kuitenkin se varauma, että selvitys oli toimitettu yli kaksi ja puoli kuukautta laajentamispäätöksessä asetetun määräajan jälkeen ja että se oli laadittu sen jälkeen, kun EDF:ään sijoittamista koskeva päätös, johon Ranska vetoaa, tehtiin. Ranska toimitti 6 päivänä marraskuuta 2013 Oxeran selvitystä koskevat kommenttinsa.

(13)

Komissio ja Ranskan viranomaiset pitivät kokouksen 14 päivänä marraskuuta 2013. Komissio pyysi 15 päivänä marraskuuta 2013 lisätietoja ja täsmennyksiä Ranskan huomautuksiin. Nämä toimitettiin 23 päivänä joulukuuta 2013.

(14)

EDF toimitti 22 päivänä marraskuuta 2013 komissiolle oikeudellisen lausunnon, jonka se oli tilannut 29 päivänä heinäkuuta 2013 esittämiensä huomautusten täydennykseksi ja tueksi.

(15)

EDF ja komissio pitivät EDF:n pyynnöstä 12 päivänä maaliskuuta 2014 kokouksen, johon myös Ranskan viranomaiset osallistuivat.

(16)

Komissio pyysi 13 päivänä toukokuuta 2014 Ranskalta mahdollisia kommentteja EDF:n toimittamaan oikeudelliseen lausuntoon sekä täsmennyksiä ja lisätietoja. Nämä toimitettiin 19 päivänä kesäkuuta 2014 päivätyllä kirjeellä.

1.   TOIMENPITEEN YKSITYISKOHTAINEN KUVAUS

1.1   TUENSAAJA: EDF SEKÄ SEN ASEMAN JA PÄÄOMAN KEHITYS

(17)

EDF perustettiin sähkön ja kaasun kansallistamisesta 8 päivänä huhtikuuta 1946 annetulla lailla nro 46–628 (loi sur la nationalisation de l'électricité et du gaz), jäljempänä ’laki nro 46–628’, jonka 1 §:n nojalla kansallistettiin sähkön tuotanto, siirto, jakelu, tuonti ja vienti Ranskassa. Kansallistettujen sähköyritysten hallinnointi uskottiin tällä lailla ”Electricité de France (E.D.F.), Service National” -nimiselle teollista ja kaupallista toimintaa harjoittavalle julkiselle laitokselle.

(18)

Lain nro 46–628 16 §:ssä säädetään, että EDF:lle siirrettyjen varojen, oikeuksien ja velvollisuuksien nettomäärä muodostaa sen pääoman, kuuluu kansalle ja on luovuttamaton ja että se on toiminnasta aiheutuvien tappioiden tapauksessa muodostettava uudelleen myöhempien tilikausien tuloksissa. EDF:ään tehtävistä pääomasijoituksista 14 päivänä toukokuuta 1956 annetun asetuksen nro 56–493 1 §:n mukaan näitä pääomasijoituksia koskevat lain nro 46–628 16 §:ssä vahvistetut säännöt. Saman asetuksen 2 §:n mukaan valtiolla on pääomasijoitusten perusteella oikeus korkoihin ja osinkoihin.

(19)

Lain nro 46–628 mukaan EDF oli perustamisestaan lähtien ollut ja oli edelleen vuonna 1997 teollista ja kaupallista toimintaa harjoittava julkinen laitos, johon ei sovellettu osakeyhtiöitä koskevia säännöksiä. Toisin kuin julkisella osakeyhtiöllä, teollista ja kaupallista toimintaa harjoittavalla julkisella laitoksella ei ole osakkeenomistajien omistamaa osakepääomaa (7). Vaikka asiaa koskevissa teksteissä käytetään termejä ’pääoma’ ja ’pääomasijoitus’, EDF:llä ei julkisoikeudellisena oikeushenkilönä ollut osakepääomaa. Julkisista sähkö- ja kaasupalveluista sekä sähkö- ja kaasuyrityksistä 9 päivänä elokuuta 2004 annetussa laissa nro 2004–803 (loi relative au service public de l'électricité et du gaz et aux entreprises électriques et gazières), jäljempänä ’laki nro 2004–803’, säädetään tämän aseman tulevasta muuttamisesta. Lain nro 2004–803 24 §:ssä täsmennetään, että EDF:ään, jonka pääomasta valtio omistaisi yli 70 prosenttia, sovellettaisiin osakeyhtiölainsäädäntöä, ellei laissa toisin säädetä. Lain 47 §:ssä säädetään lisäksi, että EDF muutettaisiin myöhemmin julkisesta laitoksesta osakeyhtiöksi sillä edellytyksellä, että sen uudesta yhtiöjärjestyksestä annetaan asetus. Lain 46 §:ssä täsmennetään, että EDF osakeyhtiön tase 31 päivänä joulukuuta 2004 perustuisi julkisena laitoksena toimivan EDF:n taseeseen 31 päivältä joulukuuta 2003 sekä vuoden 2004 tuloslaskelmaan.

(20)

EDF:n muuttaminen osakeyhtiöksi tuli voimaan Electricité de France -osakeyhtiön yhtiöjärjestyksestä 17 päivänä marraskuuta 2004 annetun asetuksen nro 2004–1224 mukaisesti. Asetuksen liitteenä olevassa yhtiöjärjestyksessä määrätään, että EDF on vastedes osakeyhtiö, johon sovelletaan liikeyrityksiä koskevia lakeja ja asetuksia, erityisesti Ranskan kauppalakia (code de commerce), ellei yhtiöjärjestyksessä tai muissa erityissäännöksissä määrätä tätä koskevista poikkeuksista.

(21)

EDF:n yhtiöjärjestyksen 6 §:ssä määrätään, että valtion aluksi kokonaan omistama pääoma vahvistetaan 8,129 miljardiksi euroksi, joka jakautuu 1 625 800 000:een viiden euron arvoiseen osakkeeseen. Uuden EDF-osakeyhtiön osakepääoma vahvistettiin marraskuussa 2004 määräksi, joka vastasi EDF:n teollista ja kaupallista toimintaa harjoittavana julkisena laitoksena siihen mennessä kartuttamaa pääomaa ja pääomanlisäyksiä, eli 8,1 miljardiksi euroksi. Tämä pääoman ja pääomalisäysten määrä oli kertynyt kiireellisistä vero- ja rahoitustoimenpiteistä 10 päivänä marraskuuta 1997 annetun lain nro 97–1026 (loi portant mesures urgentes à caractère fiscal et financier), jäljempänä ’laki nro 97–1026’, mukaisesti, ja se oli pysynyt muuttumattomana vuodesta 1997.

(22)

Lain nro 2004–803 ja EDF:n yhtiöjärjestyksen mukaan valtion oli – ja on – aina omistettava yli 70 prosenttia yhtiön pääomasta. EDF listautui marraskuussa 2005 Euronext-pörssiin ”avoimen hinnan listautumisannilla” (offre à prix ouvert, OPO), jolloin EDF:n osakkeiden omistaminen tuli mahdolliseksi muillekin kuin Ranskan valtiolle.

1.2   VEROTTOMIEN VARAUSTEN TEKEMINEN SUURJÄNNITEVERKON UUDISTAMISTA VARTEN

(23)

Lain nro 46–628 36 §:n mukaisesti EDF:lle siirrettiin kaikki kansallistetut sähköalan konsessiot. Lain 37 §:ssä säädetään, että konsession haltijan on näiden konsessioiden osalta noudatettava vakiomuotoista eritelmää. Valtion EDF:lle siirtämät sähkönsiirtoa koskevat eri konsessiot yhdistettiin vuonna 1958 yhdeksi suurjänniteverkkoa koskevaksi konsessioksi.

(24)

Koska Ranskassa ei ollut konsessioita koskevia erityisiä kirjanpitosäännöksiä, EDF katsoi jo vuonna 1946 olevansa suurjänniteverkon perustana olevan omaisuuden omistaja ja kirjasi tämän omaisuuden taseensa vastaaviin. EDF on 28 päivänä marraskuuta 1956 annetulla asetuksella nro 56–1225 hyväksytyn eritelmän 8 §:n mukaan velvollinen suorittamaan omalla kustannuksellaan kaikki ylläpito- ja uudistustyöt, joita konsessioon kuuluvien rakenteiden pitäminen toimintakunnossa edellyttää.

(25)

Vuonna 1987, sen jälkeen kun ranskalaista tilinpäätössäännöstöä (Plan Comptable Général) oli muutettu vuonna 1982 ja siihen oli lisätty konsession päättymisen jälkeen valtiolle palautettavaa omaisuutta koskevia erityissäännöksiä, EDF:n tilinpäätöskäytäntöä muutettiin siten, että siihen asti omaksi käyttöomaisuudeksi merkityt suurjänniteverkkoon liittyvät omaisuuserät merkittiin taseen kohtaan ”konsessioon liittyvä käyttöomaisuus”. EDF sovelsi tähän käyttöomaisuuteen Ranskan erityisiä kirjanpitosääntöjä, jotka koskevat valtiolle konsession päättymisen jälkeen palautettavaa, konsessioon liittyvää käyttöomaisuutta, ja teki verottomia varauksia suurjänniteverkon uudistamista varten.

(26)

Ranskan tilintarkastustuomioistuin katsoi vuonna 1994 julkaisemassaan kertomuksessa (8), että koska EDF oli laissa määrätty kyseisen konsession osalta valtion ainoaksi ja pysyväksi konsession haltijaksi, voitiin tuskin katsoa, että suurjänniteverkon perustana oleva omaisuus pitäisi palauttaa valtiolle konsession päättymisen jälkeen toisin kuin EDF:lle kuuluva suurjänniteverkon oma käyttöomaisuus. Tilintarkastustuomioistuin ei toisin sanoen pitänyt perusteltuna EDF:n vuonna 1987 tekemää tilinpäätöskäytännön muutosta, jonka seurauksena verottomat varaukset tehtiin. EDF ja vastuuviranomaiset käynnistivät nopeasti toimet yhtiön tilanteen korjaamiseksi.

(27)

Vuonna 1997 EDF:llä oli kirjanpidossaan kahdentyyppisiä verottomia varauksia suurjänniteverkon uudistamista varten: käyttämättömiä varauksia 38,5 miljardin Ranskan frangin arvosta sekä konsession myöntäjän oikeuksia, jotka vastasivat jo toteutettuja uudistuksia, 18,345 miljardin Ranskan frangin arvosta.

1.3   VARAUSTEN MUUTTAMINEN PÄÄOMAKSI

(28)

Laissa nro 97–1026 selvennetään suurjänniteverkon perustana olevan omaisuuden asema. Lain 4 §:ssä säädetään seuraavaa:

”I.

Suurjänniteverkkoon kuuluvien rakenteiden katsotaan olleen Electricité de Francen omaisuutta tätä verkkoa koskevan konsession myöntämisestä lähtien.

II.

Edellä I momentin säännöksiä sovellettaessa Electricité de Francen taseen vastattavaa-puolella oleva suurjänniteverkon konsessioon liittyvän omaisuuden vasta-arvo on 1 päivänä tammikuuta 1997 siirretty ilman vastaavia arvonkorotuksia kohtaan ’Pääomasijoitukset’ – –.”

(29)

Kaikki EDF:n pääomaa koskevat toimet edellyttivät lainsäädäntöä. Lain nro 46–628 16 §:n vuonna 1997 voimassa olleessa versiossa säädettiin nimittäin, että EDF:n pääoma on luovuttamaton ja kuuluu kansalle. Näin ollen EDF:n pääomanlisäykset, jotka johtuivat suurjänniteverkon uudistamista varten tehtyjen varausten uudelleenluokittelusta, kuuluivat Ranskan oikeusjärjestyksessä lainsäädännön alaan.

(30)

Laissa nro 97–1026 vahvistetaan suurjänniteverkon käyttöomaisuuden omistajuus. EDF:n tase järjestettiin siis uudelleen lailla nro 97–1026. EDF:n vuosina 1987–1996 suurjänniteverkon uudistamista varten tekemillä käytetyillä tai käyttämättömillä varauksilla, joiden tarkoituksena oli kyseisen käyttöomaisuuden palauttaminen valtiolle, ei enää ollut perustetta, jos suurjänniteverkon käyttöomaisuuden katsottiin kuuluvan EDF:lle.

(31)

Ranskan talous-, valtiovarain- ja teollisuusministeri sekä budjetista ja teollisuudesta vastaavat valtiosihteerit osoittivat EDF:lle 22 päivänä joulukuuta 1997 päivätyn kirjeen, jäljempänä ’talousministerin kirje’, jonka liitteessä 1 selitetään taseeseen lain nro 97–1026 4 §:n nojalla tehtyjä, käyttöomaisuutta ja kiinteää pääomaa koskevia muutoksia:

”—

Konsession myöntäjän oikeudet (18 345 563 605 Ranskan frangia) on luokiteltu uudelleen;

suurjänniteverkon konsessioon liittyvän omaisuuden vasta-arvo 14 119 065 335 Ranskan frangia on siirretty kohtaan ’pääomasijoitukset’;

suurjänniteverkon arvonkorotukset vuonna 1959 (2 425 miljoonaa Ranskan frangia) ja vuonna 1976 (poistokelvottomat käyttöomaisuuserät: 97 miljoonaa Ranskan frangia) on yhdistetty kohtaan ’suurjänniteverkon arvonkorotukset’, jonka summa muuttuu 1 720 miljoonasta 4 145 miljoonaksi frangiksi;

vuoden 1976 poistokelpoisten käyttöomaisuuserien arvostukseen (1 704 miljoonaa Ranskan frangia) liittyvät pakolliset varaukset on yhdistetty, ja kohdan summa muuttuu 877 miljoonasta 2 581 miljoonaksi frangiksi;

ne uudistamista varten tehdyt varaukset (38 520 943 408 Ranskan frangia), jotka eivät enää ole perusteltuja, on siirretty kohtaan ’edellisten tilikausien voitto/tappio’ tilinpäätöksen laatimisperiaatteiden muutoksista 18 päivänä kesäkuuta 1997 annetun Ranskan kirjanpitoneuvoston (Conseil national de la comptabilité) lausunnon nro 97–06 mukaisesti.”

(32)

Ranskan viranomaiset noudattivat EDF:n taseen uudelleenjärjestelyn yhteydessä tilinpäätöksen laatimisperiaatteiden muutoksista, arvioiden muutoksista, verojärjestelyä koskevan valinnan muutoksista sekä virheiden korjaamisesta 18 päivänä kesäkuuta 1997 annettua Ranskan kirjanpitoneuvoston lausuntoa nro 97–06, jäljempänä ’kirjanpitoneuvoston lausunto’, jonka mukaan kirjanpitoon tehtävät korjaukset, jotka luonteensakin vuoksi koskevat aina menneiden tapausten kirjaamista, ”kirjataan sen tilivuoden tulokseen, jona virheet on havaittu”.

(33)

Lain nro 97–1026 ja talousministerin kirjeen mukaisesti arvonkorotukset siirrettiin kohtaan ”oma pääoma” ilman verovaikutuksia, sillä ne vastasivat arvostusvoittoja, jotka realisoituivat verottomina tai neutraalin verotuksen järjestelmässä vuosien 1959 ja 1976 uudelleenarvostamislakien seurauksena.

1.4   VARAUSTEN SIIRTÄMISEN VEROVAIKUTUKSET

(34)

Talousministerin kirjeen liitteessä 3 vahvistetaan myös EDF:n taseen uudelleenjärjestelyn verovaikutukset. Uudistamista varten tehtyjen, käyttämättömien varausten uudelleenluokittelun todetaan muuttavan nettovarallisuutta 38,5 miljardia Ranskan frangia, joka siirretään kohtaan ”edellisten tilikausien voitto” ja josta peritään vuonna 1997 sovellettava 41,66 prosentin yhteisövero. Ranskan viranomaiset siis verottivat käyttämättömiä varauksia, joita oli 38,5 miljardin frangin arvosta, normaalisti. Konsession myöntäjän oikeuksia vastaavia, kohtaan ”pääomasijoitukset” siirrettyjä varauksia, jotka myös olivat verottomia, ei sen sijaan verotettu.

(35)

Ranskan viranomaiset toimittivat komissiolle Ranskan talous-, valtiovarain- ja teollisuusministeriön veroasioiden pääosaston 9 päivänä huhtikuuta 2002 päivätyn muistion, jonka mukaan ”konsession myöntäjällä olevat, suurjänniteverkkoon liittyvät oikeudet ovat aiheetonta velkaa, joka on perusteettomasti vapautettu verosta merkitsemällä se pääomaksi” ja ”tämä varaus olisi pitänyt ennen pääomaan merkitsemistä siirtää vastattavaa-puolelta, johon se oli virheellisesti kirjattu, vastaaviin niin, että se olisi vaikuttanut positiivisesti verotettavaan nettovarallisuuteen Ranskan yleisen verokoodeksin 38 §:n 2 momentin mukaisesti”. Viranomaiset toteavat, että ”[EDF:n vuonna 1997] saaman veroedun määrän suuruudeksi voidaan arvioida 5,88 miljardia Ranskan frangia (14,119 × 41,66 prosenttia)”.

2.   ALOITTAMISPÄÄTÖS

(36)

Komissio toteaa aloittamispäätöksessään, että lisävarausten tekeminen sääntöjenvastaisesti suurjänniteverkon uudistamista varten vuosina 1987–1996 oli suosinut EDF:ää SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Toimenpiteen ansioista se oli saanut valikoivaa taloudellista etua, joka vastasi varauksiin liittyvän, samalta ajalta maksamattoman yhteisöveron aktivoidun arvon ja EDF:n lain nro 97–1026 4 §:n voimaantulon jälkeen vuonna 1997 maksaman yhteisöveron erotusta.

(37)

Vaikka EDF harjoitti Ranskassa toimintaa useilla markkinoilla, joilla sillä oli monopoliasema, ennen kuin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 96/92/EY (9), jolla vapautettiin sähkömarkkinat, tuli voimaan, komissio katsoi kyseisten EDF:ää suosivien tukitoimenpiteiden vääristäneen tai uhanneen vääristää kilpailua sekä vaikuttaneen jäsenvaltioiden väliseen kauppaan SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Tämä johtui komission mukaan erityisesti siitä, että vaikka EDF harjoitti joitakin toimintoja Ranskassa yksinoikeudella, samoilla markkinoilla esiintyi kuitenkin jonkin verran jäsenvaltioiden välistä kauppaa. Lisäksi EDF oli laajentanut toimintaansa lähi- ja liitännäismarkkinoille, jotka eivät kuuluneet sen yksinoikeuden piiriin. Vaikutukset jäsenvaltioiden väliseen kauppaan alkoivat siis jo paljon ennen sähkömarkkinoiden vapautumista.

(38)

Komissio totesi myös, että kyse oli uudesta tuesta, joka ei tuossa vaiheessa näyttänyt täyttävän SEUT-sopimuksen 107 artiklan 2 ja 3 kohdan vaatimuksia. Ranskan viranomaiset eivät myöskään olleet vedonneet SEUT-sopimuksen 106 artiklan 2 kohdan soveltamiseen.

3.   YHDEN ASIANOMAISEN OSAPUOLEN HUOMAUTUKSET

(39)

Yksityisten lämpövoimantuottajien valtakunnallinen järjestö (Syndicat National des Producteurs Indépendants d'Electricité Thermique, SNPIET) esitti komissiolle 6 päivänä tammikuuta 2003 päivätyssä kirjeessä muodolliseen tutkintamenettelyyn liittyvät huomautuksensa. Näiden huomautusten mukaan EDF ei noudattanut toiminnassaan 8 päivänä huhtikuuta 1946 annetun lain nro 46–628 mukaisia yleisesti hyväksyttyjä teollisuus- ja liikeyritysten periaatteita jättäessään vuonna 1997 yhteisöveron maksamatta osasta verottomia varauksia, jotka oli tehty suurjänniteverkon uudistamista varten.

4.   MUODOLLISEN TUTKINTAMENETTELYN ALOITTAMISPÄÄTÖSTÄ KOSKEVAT RANSKAN HUOMAUTUKSET

(40)

Ranskan viranomaiset toimittivat komissiolle huomautuksensa 11 päivänä joulukuuta 2002 päivätyllä kirjeellä. Niiden mukaan ei voida katsoa valtiontueksi sitä, että EDF jätti vuonna 1997 yhteisöveron maksamatta osasta tilinpäätökseen suurjänniteverkon uudistamista varten tehtyjä verottomia varauksia.

(41)

Ranskan viranomaiset väittävät ensinnäkin, ettei komission esittämä suurjänniteverkon uudistamista varten tehtyjen varausten kokonaissumma pidä paikkaansa. Ne väittävät myös, että vaikka suurjänniteverkkoa koskevia verottomia varauksia ei olisi tehty, EDF ei olisi voinut maksaa yhteisöveroa vuosina 1987–1996, koska sen verotettava tulos jäi erittäin tappiolliseksi. Koska valtio oli sekä EDF:n omistaja että suurjänniteverkon konsession myöntäjä, Ranskan viranomaiset katsovat lisäksi, etteivät konsession myöntäjän oikeudet olleet velka, jonka maksamista valtio voisi tosiasiallisesti vaatia. Siksi ne merkittiin vuoden 1997 taseen uudelleenjärjestelyn yhteydessä EDF:n omaan pääomaan alikapitalisoinnin korjaamiseksi, mutta niistä ei peritty yhteisöveroa.

(42)

Ranskan viranomaiset katsovat, että vuonna 1997 toteutettua taseen uudelleenjärjestelyä voidaan pitää osittaista verovapautusta vastaavan määrän suuruisena lisäpääomasijoituksena, jonka tarkoituksena oli myös alikapitalisoinnin korjaaminen. Niiden mukaan EDF ja Ranskan valtio halusivat kirjata oman pääoman luonteiset varat pääomaan ottamatta huomioon yhteisöveroa. Ne pitivät tehokkaampana ja neutraalimpana vaihtoehtona konsession myöntäjän oikeuksien kirjaamista koko määrältään suoraan omaksi pääomaksi sen sijaan, että olisi toteutettu vastaava toimenpide, jossa olisi kirjattu pääomaksi yhteisöveron jälkeen jäävä nettomäärä, peritty EDF:ltä nettovarallisuuden muutosta vastaava yhteisövero ja lopuksi tehty maksetun veron suuruinen lisäpääomasijoitus.

(43)

Ranskan viranomaisten mukaan tällainen lisäpääomasijoitus oli perusteltu, kun otetaan huomioon EDF:n vuonna 1997 tarjoamat tuotto-odotukset, jotka myös toteutuivat seuraavina vuosina. Ne katsovat, että asiantunteva yksityinen markkinataloussijoittaja olisi vastaavanlaisessa tilanteessa tehnyt kyseisenlaisen pääomasijoituksen.

(44)

Ranskan viranomaiset kiistävät myös sen, että valtiolle maksettu korvaus olisi näiden verottomien varausten takia ollut aiheettomasti alhaisempi vuosina 1987–1996. Ne huomauttavat, että vaikka nettotulos olisi ollut parempi, valtio ei olisi saanut suurempaa korvausta, sillä korvauksen määrä ei tuolloin perustunut ennalta määritettyyn prosenttiosuuteen yhtiön nettotuloksesta. Valtio määritteli sen vapaasti absoluuttisena arvona, eikä yhtiön taloudellinen tilanne välttämättä vaikuttanut siihen. Korvausta ei myöskään ollut pakko vähentää nettotuloksesta jokaisena tilivuonna. Ranskan viranomaiset korostavat, että tästä syystä ja EDF:n tappiollisen tuloksen vuoksi valtio päätyi vuosina 1987–1996 perimään osinkoa, jonka määrä ylitti selvästi yhtiöoikeuden säännöksissä vahvistetut rajat.

(45)

Ranskan viranomaiset katsovat lisäksi, että vaikka suurjänniteverkon uudistamista varten tehdyt verottomat varaukset tuottivat etua, vuoden 1997 korotetun yhteisöveron on katsottava mitätöineen sen. Ne katsovat myös, että EDF maksoi vuosina 1987–1996 valtiolle yhteisöverona kaikkiaan suuremman summan kuin olisi maksanut liikeyritys, joka ei tehnyt verottomia varauksia suurjänniteverkon uudistamista varten ja jakoi osakkeenomistajilleen osinkona 37,5 prosenttia nettotuloksesta verojen jälkeen.

(46)

Ranskan viranomaisten mukaan siinä tapauksessa, että EDF:n todettaisiin saaneen sääntöjenvastaista etua, kysymys olisi voimassa olevasta tuesta eikä uudesta tuesta, koska neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (10) 15 artiklan mukaan vanhentumisaika, joka lasketaan alkavaksi ensimmäisten tukien antamisesta, on kymmenen vuotta. Koska komission ensimmäinen selvityspyyntö on päivätty 10 päivänä heinäkuuta 2001, ennen vuotta 1991 mahdollisesti annetut tuet ovat sen mukaan vanhentuneet. Ranskan viranomaiset katsovat, että vuoden 1997 lainsäädäntötoimet eivät keskeyttäneet vanhentumista, sillä ainoastaan komission toimenpiteillä voi olla tällainen vaikutus. Niiden mukaan kyse on joka tapauksessa voimassa olevasta tuesta, koska se on myönnetty ennen sähkömarkkinoiden vapautumista.

(47)

Ranskan viranomaiset toistavat 20 päivänä marraskuuta 2003 päivätyssä kirjeessään väitteensä, jotka koskevat konsernitilinpäätökseen merkittyyn konsession myöntäjän oikeuksien määrään sisältyviä käyttöomaisuuden arvonkorotuksia sekä vanhentumisperiaatteen noudattamista. Lisäksi ne toteavat, että EDF:n taseen uudelleenjärjestelyn yhteydessä käytetty yhteisöveroprosentti olisi pitänyt määritellä vuoden 1996 mukaan (36,67 prosenttia) eikä vuoden 1997 mukaan (41,66 prosenttia). Viranomaisten mukaan uudelleenjärjestely toteutettiin 23 päivänä joulukuuta 1997 annetun veroilmoituksen perusteella, eli vuoden 1996 tilikauden päätyttyä mutta ennen vuoden 1997 tilikauden päättymistä.

(48)

Ranskan viranomaiset siis kiistävät komission väitteen siitä, että EDF olisi saanut etua vuonna 1997 jättämällä yhteisöveron maksamatta osasta suurjänniteverkon uudistamista varten tehtyjä verottomia varauksia.

5.   EUROOPAN UNIONIN TUOMIOISTUINTEN TUOMIOT

(49)

Unionin yleinen tuomioistuin kumosi 15 päivänä joulukuuta 2009 antamallaan tuomiolla 16 päivänä joulukuuta 2003 tehdyn komission päätöksen sillä perusteella, että oli komission asiana tarkistaa, olisiko asiantunteva yksityinen markkinataloussijoittaja tehnyt samanlaisissa olosuhteissa yhtä suuren sijoituksen. Unionin yleisen tuomioistuimen mielestä komission olisi pitänyt tarkistaa, täyttääkö toimenpide markkinataloussijoittajaa koskevan kriteerin. Se katsoi siksi, että komissio oli tehnyt oikeudellisen virheen ja rikkonut SEUT-sopimuksen 107 artiklaa.

(50)

Unionin tuomioistuin hylkäsi 5 päivänä kesäkuuta 2012 antamallaan tuomiolla valituksen, jonka komissio oli tehnyt unionin yleisen tuomioistuimen tuomiosta. Unionin tuomioistuin katsoi etenkin, ettei unionin yleisen tuomioistuimen esittämä toteamus, jonka mukaan komissiolla on velvollisuus tutkia, onko valtio sijoittanut pääomat olosuhteissa, jotka vastaavat tavanomaisia markkinaedellytyksiä, riippumatta siitä, missä muodossa valtio on pääomat sijoittanut, ole mitenkään oikeudellisesti virheellinen. Unionin tuomioistuin katsoi myös, ettei unionin yleinen tuomioistuin ollut tehnyt oikeudellista virhettä arvioidessaan, että markkinataloussijoittajaa koskevaa kriteeriä voitiin soveltaa myös tapauksissa, joissa on käytetty luonteeltaan verotuksellisia keinoja.

6.   MUODOLLISEN TUTKINTAMENETTELYN LAAJENTAMISPÄÄTÖS

(51)

Koska 16 päivänä joulukuuta 2003 tehty päätös oli kumottu, komission oli SEUT-sopimuksen 266 artiklan ja asetuksen (EY) N:o 659/1999 13 artiklan mukaisesti tehtävä uusi päätös menettelyn päättämiseksi noudattaen unionin tuomioistuimen tuomiossa lopullisesti vahvistettuja oikeusseikkoja. Koska 16 päivänä joulukuuta 2003 tehty päätös oli kumottu, komission oli tarkasteltava uudelleen kyseisen päätöksen 3 ja 4 artiklaan liittyviä kysymyksiä.

(52)

Unionin tuomioistuin tai unionin yleinen tuomioistuin eivät kumpikaan olleet katsoneet, että aloittamispäätös on sääntöjenvastainen. Sen perusteella voitiin siis antaa uusi lopullinen päätös. Toisaalta unionin tuomioistuin oli selvästi vahvistanut markkinataloussijoittajaa koskevan kriteerin sovellettavuutta ja soveltamista koskevat arviointiperusteet. Arviointiperusteet tukeutuvat siihen, että on olemassa objektiivisia ja varmennettavissa olevia seikkoja, jotka osoittavat, että jäsenvaltion päätös sijoittamisesta määräysvallassaan olevaan julkiseen yritykseen perustui taloudellisiin arviointeihin, jonka kaltaisia asiantunteva markkinataloussijoittaja olisi teettänyt ennen investointia arvioidakseen sen tulevan tuottavuuden (11).

(53)

Muodollisen tutkintamenettelyn laajentamispäätöksessä komissio toteaa, että hallinnollisen menettelyn tässä vaiheessa ei ole olemassa todisteita, näyttöä tai asiakirjoja, jotka vahvistaisivat Ranskan viranomaisten väitteen, jonka mukaan vuoden 1997 tilinpäätösuudistus voitaisiin rinnastaa osittaista verovapautusta vastaavan määrän suuruiseen lisäpääomasijoitukseen. Toisin kuin Ranskan viranomaiset huomauttavat, ei myöskään vaikuta siltä, ettei tällainen lisäpääomasijoitus ole tukea vaan investointi, jollaisen asiantunteva markkinataloussijoittaja olisi tehnyt vastaavanlaisessa tilanteessa ja joka olisi perusteltavissa EDF:n vuonna 1997 tarjoamilla tuotto-odotuksilla, jotka myös toteutuivat seuraavina vuosina.

(54)

Laajentamispäätöksessä komissio siis täsmentää käytettävissä olevien tietojen ja asiakirjojen perusteella alustavaa analyysiaan mahdollisesta taloudellisesta edusta, joka EDF:lle koitui siitä, että se jätti vuonna 1997 maksamatta yhteisöveron siitä osasta varauksia, joka vastasi pääomasijoituksiksi uudelleenluokiteltuja 14,119 miljardin Ranskan frangin arvoisia konsession myöntäjän oikeuksia.

(55)

Asiaan liittyvien tosiseikkojen kokonaisarviointi viittaa komission mukaan siihen, että toimenpide liittyi julkisen vallan käyttöön, jolloin markkinataloussijoittajaperiaate ei olisi sovellettavissa. Ranskan viranomaiset eivät nimittäin ole esittäneet väitteensä tueksi lainkaan tietoja eivätkä liiketoimintasuunnitelmaa, joka olisi laadittu ennen kuin päätös EDF:n verottamatta jättämisestä tehtiin tai samanaikaisesti sen kanssa ja joka osoittaisi toimenpiteen olevan kannattava. Komissio toteaa, että kun otetaan huomioon unionin tuomioistuimen esittämät arviointiperusteet, Ranskan olisi pitänyt asianmukaisesti vahvistaa toimitettujen asiakirjojen päivämäärät sekä esittää todisteet siitä, että toimivaltaiset ministerit ja virkamiehet sekä parlamentin molemmat kamarit olivat tarkastelleet niitä ennen kiistanalaisen päätöksen tekemistä.

(56)

Koska näitä tietoja ja todisteita ei kuitenkaan ole toimitettu, vaikuttaa siltä, että Ranska oli verotusvaltaansa käyttäessään soveltanut EDF:n taseen käyttöomaisuutta ja kiinteää pääomaa koskevaan uudelleenjärjestelyyn poikkeavaa verotuskohtelua luokitellessaan konsession myöntäjän oikeuksia vastaavat varaukset uudelleen lain nro 97–1026 4 §:n mukaisesti. Talousarviolaissa ei ollut nimenomaista säännöstä, jonka perusteella nämä verovarat olisi tarkoitus kohdentaa EDF:n hyväksi, eikä väitetylle pääomasijoitukselle ollut pyritty esittämään oikeudellista perustaa vetoamalla investointeja koskeviin sääntöihin tai valvontaan.

(57)

Komissio toteaa laajentamispäätöksessään lisäksi toissijaisesti, että vaikka markkinataloussijoittajaperiaate olisi sovellettavissa, sen perusteella voisi nyt päätellä, ettei yksityinen sijoittaja olisi vuonna 1997 tehnyt EDF:ään 5,88 miljardin Ranskan frangin suuruista pääomasijoitusta. Koska Ranskan viranomaiset eivät ole toimittaneet tietoja tai todisteita, vaikuttaa mahdottomalta, että yksityinen osakkeenomistaja olisi tavanomaisissa markkinaolosuhteissa tehnyt väitetyn sijoituksen perehtymättä ensin ulkopuolisen sijoitusneuvojan – mieluummin kuin esimerkiksi edunsaajayrityksen – laatimiin objektiivisiin ja luotettaviin selvityksiin, joista ilmenisivät etenkin sijoitetun pääoman tuotto, investoinnin tuottonäkymät sekä absoluuttiset luontaiset riskit ja riskit suhteessa tällaiseen investointiin liittyviin korvausmenettelyihin.

(58)

Komissio lisää vielä, että asiantunteva yksityinen sijoittaja olisi ennen varojensa sijoittamista myös ottanut huomioon epävarmuuden, joka liittyi niiden eläkerahoituskulujen määrään ja kehitykseen, jotka EDF:n oli erityisjärjestelynsä vuoksi maksettava vuonna 1997, sekä arvion, jonka yksityinen sijoittaja olisi siitä tuolloin voinut tehdä.

(59)

Osittainen vapautus yhteisöverosta vuonna 1997 ei näin ollen vaikuta valtion tekemältä tuottavalta sijoitukselta, vaan pikemminkin poikkeavalta verotusluonteiselta toimenpiteeltä, joka oli omiaan tuottamaan EDF:lle taloudellisen edun.

(60)

Lisäksi vaikuttaa siltä, että jättämällä perimättä EDF:ltä yhteisövero on vaarannettu valtion varoja ja saatettu vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kilpailuun ja kauppaan, jolloin muutkin SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan edellytykset täyttyvät.

(61)

Komissio kyseenalaistaa 2 päivänä toukokuuta 2013 antamassaan päätöksessä tuen soveltuvuuden sisämarkkinoille, koska ei ole olemassa oikeusperustaa sille, että toimintatuki, jolla on vahvistettu EDF:n asemaa sen kilpailijoihin nähden, soveltuisi sisämarkkinoille. Vastaavia epäilyksiä oli esitetty jo aloittamispäätöksessä.

7.   ASIANOMAISTEN OSAPUOLTEN HUOMAUTUKSET

(62)

EDF esitti 29 päivänä heinäkuuta 2013 päivätyssä kirjeessään laajentamispäätöstä koskevia huomautuksia. EDF moitti päätöksen perusteluja ennen kaikkea kolmesta seikasta: i) päätöksessä ei oteta huomioon unionin yleisen tuomioistuimen tuomiossa annettuja ohjeita eikä ymmärretä valtion suorittaman EDF:n pääomituksen todellista luonnetta, ii) päätös on aivan liian kaavamainen, sillä siinä edellytetään virheellisesti sijoitukseen liittyvää liiketoimintasuunnitelmaa, vaikka pääomitus perustui huolelliseen harkintaan ja suunnitteluun, minkä monet asiakirjat tuolta ajalta osoittavat, ja iii) päätöksessä väitetään asiaa toteen näyttämättä, että valtion tilannetta mahdollisimman paljon muistuttavassa tilanteessa oleva sijoittaja ei olisi tehnyt vastaavanlaista sijoitusta, vastoin EDF:n esittämiä, omia huomautuksiaan tukevia tosiasioita.

(63)

EDF:n mielestä komissio tarkastelee Ranskan valtion vuonna 1997 toteuttamaa toimenpidettä edelleen pelkästään sen väitettyjen verovaikutusten näkökulmasta, vaikka unionin yleinen tuomioistuin on selvästi hylännyt tämän lähestymistavan. Unionin yleinen tuomioistuin on EDF:n mukaan todennut, että kun valtio luokitteli konsession myöntäjän oikeudet uudelleen pääomasijoituksiksi, se vahvisti EDF:n pääomaa tarkoituksenaan EDF:n taseen epätasapainon korjaaminen, koska energiamarkkinat olivat avautumassa kilpailulle. Talousministerin kirjeessä, joka on päivätty 22 päivänä joulukuuta 1997, todetaan vuoden 1997 lain verovaikutukset, mutta se ei sisällä tästä laista erillistä verotusta koskevaa päätöstä. EDF:n mukaan on tarkasteltava nimenomaan tätä pääomitustoimenpidettä yhtenä ja jakamattomana kokonaisuutena, eikä siitä muodollisen tutkintamenettelyn laajentamispäätöksessä keinotekoisesti erotettuja, väitettyjä verovaikutuksia.

(64)

EDF toteaa, ettei sijoitukseen liittyvä erityinen liiketoimintasuunnitelma ole oikeuskäytännön mukaan välttämätön, eikä siinä aseteta muitakaan muodollisia vaatimuksia; siinä edellytetään vain tarkasteltavan toimenpiteen toteuttamista edeltäviä tai sen kanssa samanaikaisia objektiivisia ja todennettavissa olevia seikkoja. Valtio ei myöskään välttämättä tarvinnut tällaista liiketoimintasuunnitelmaa vuonna 1997. Sillä oli viisi edustajaa EDF:n hallintoneuvostossa, se oli omistanut EDF:n koko pääoman vuodesta 1946, se tunsi vuonna 1997 yhtiön perin pohjin, osallistui sen hallinnointiin ja oli mukana päättämässä sen strategisista suuntaviivoista pitkällä aikavälillä. EDF:n mukaan pitkän aikavälin näkemys on sen kohdalla erityisen tärkeä, koska yrityksen toiminta on hyvin pääomavaltaista ja sen laitteiden elinkaari on kymmeniä vuosia ja joissakin tapauksissa 30–75 vuotta.

(65)

EDF katsoo, että valtio toimi osakkeenomistajana eikä julkisen vallan edustajana tehdessään sijoituksen tarkkojen ennakoivien analyysien ja arviointien perusteella, kuten käy ilmi useista tuolta ajalta peräisin olevista asiakirjoista. EDF ja vastuuministeriöt ryhtyivät jo vuonna 1995 yhteistyössä selvittämään johdanto-osan 26 kappaleessa mainitun tilintarkastustuomioistuimen lausunnon edellyttämiä toimia. Tarkoituksena oli erityisesti järjestää uudelleen yhtiön tase ja parantaa pääoman tuottoa. Työn tuloksena allekirjoitettiin 8 päivänä huhtikuuta 1997 Ranskan valtion ja EDF:n välinen yrityssopimus vuosiksi 1997–2000 ja samanaikaisesti, 2 päivänä huhtikuuta 1997, annettiin ehdotus eräitä taloudellisia ja rahoituksellisia säännöksiä koskevaksi laiksi, jonka 45 § sisälsi täsmälleen samanlaiset säännökset kuin lain nro 97–1026 4 §. Kansalliskokouksen ja senaatin valmistelutyöt ja itse laki osoittavat EDF:n mukaan, että valtion toimenpide oli luonteeltaan osakkeenomistajan toimenpide: se oli pääomasijoitus, jolla vahvistettiin EDF:n pääomaa.

(66)

EDF on toimittanut nelisenkymmentä liiteasiakirjaa, jotka ovat peräisin kyseiseltä ajalta ja joista käy EDF:n mukaan ilmi, että valtion analyyseja ja pohdintaa ohjasi neljä keskeistä tavoitetta:

ottaa huomioon direktiivin 96/92/EY mukaisesta markkinoiden asteittaisesta avautumisesta aiheutuva uusi kilpailutilanne;

normalisoida EDF:n ja valtion väliset taloudelliset suhteet yleislainsäädännön pohjalta poistamalla aiemmin mahdollisesti esiintyneet epäselvyydet;

korjata merkittävä epätasapaino EDF:n taseen rakenteessa vahvistamalla sen omia varoja;

helpottaa kansainvälisiä vertailuja yhtiön uskottavuuden lisäämiseksi rahoitusalan toimijoiden keskuudessa.

(67)

EDF katsoo, että asiantuntevaa markkinataloussijoittajaa koskeva kriteeri on edellä mainituista syistä sovellettavissa ja että se myös täyttyy tässä tapauksessa, koska valtio toimi yksityisen sijoittajan tavoin. EDF katsoo, että unionin tuomioistuimen mukaan (tuomion 78 ja 89 kohta) on ratkaistava, olisiko EDF voinut tavanomaisia markkinaedellytyksiä vastaavissa olosuhteissa saada saman edun kuin etu, joka sille annettiin valtion varoista, ja onko myönnetty etu vaikutustensa johdosta sellainen, että se vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua.

(68)

EDF:n mukaan useista kyseiseltä ajalta peräisin olevista asiakirjoista käy ilmi myös se, että valtio todellakin arvioi sijoituksensa tuottavuuden myös määrällisesti, kuten pitkän aikavälin tuottoa tavoitteleva, sijoittajana toimiva yrityksen ainoa osakkeenomistaja olisi tehnyt. Juuri tältä pohjalta vahvistettiin vuosia 1997–2000 koskevassa EDF:n yrityssopimuksessa valtion korvaus, joka vastasi tuolloin vertailukelpoisten yritysten osakkeenomistajien korvauksia. Valtio siis tarkasteli ennen sopimuksen tekemistä arvioita määristä, jotka EDF maksaisi valtiolle vuosina 1997–2000.

(69)

EDF totesi myös heinäkuussa 2013 esittämissään huomautuksissa, että se oli tilannut Oxeralta selvityksen, joka ei vielä tuolloin ollut valmistunut. EDF väitti, että Oxeran selvityksessä verrattaisiin valtion sijoitukselta vuonna 1997 odottamaa sisäistä korkokantaa pääomamarkkinoiden samankaltaisesta sijoituksesta vaatimaan tuottoasteeseen ja osoitettaisiin, että yksityinen sijoittaja olisi tehnyt sijoituksen vuosia 1997–2000 koskevassa yrityssopimuksessa vahvistetuilla ehdoilla.

(70)

EDF toimitti 18 päivänä lokakuuta 2013 komissiolle tämän 15 päivänä lokakuuta 2013 päivätyn Oxeran selvityksen (12) ilman muita kommentteja. Kuten EDF oli heinäkuussa 2013 esittämissään huomautuksissa ennakoinut, Oxeran selvityksessä todetaan, että asiantunteva yksityinen markkinataloussijoittaja olisi investoinut EDF:n pääoman kasvattamiseen. Tämä päätelmä perustuu siihen, että tuottavuus (sisäinen korkokanta), jota tällainen sijoittaja olisi voinut odottaa vuonna 1997, sijoittui välille 35–15 prosenttia ja oli keskimäärin 27 prosenttia viiden vuoden aikana, eli joka tapauksessa enemmän kuin 12,7 prosenttia, jota kyseinen sijoittaja olisi edellyttänyt. Tuoton laskennassa on otettu huomioon valtion hallussa olevien EDF:n oikeuksien myyntiarvo kyseisen kauden alussa ja lopussa.

(71)

EDF katsoo, että omien varojen vähyyttä lukuun ottamatta sen taloudellinen perusta oli terve vuonna 1997; tämän totesivat tuolloin analyytikot, jotka eivät epäilleet EDF:n rahoituksen kestävyyttä tai sen kaupallisia näkymiä hetkellä, jolloin valtio teki sijoituksensa. EDF:n luottoluokitus oli erinomainen (Moody's antoi sille luokituksen Aaa vuosina 1992–1997 ja Standard & Poor's luokituksen AAA vuosina 1996–1997), ja se olisi pysynyt erinomaisena, vaikka sitä olisi pitänyt laskea luokka tai kaksi sen huomioimiseksi, että EDF:llä oli teollista ja kaupallista toimintaa harjoittavana julkisena laitoksena oikeus valtiontakaukseen. Useista tuonaikaisista asiakirjoista käy ilmi, että EDF:n valtiolle maksama korvaus oli verrattavissa CAC40-osakeindeksin yritysten osinkotuottoon (4,5–5 prosenttia pääomasta) ja energia-alalla toimivien eurooppalaisten yritysten osinkotuottoon (arviolta 4,7 prosenttia vuonna 1996 ja 5,27 prosenttia vuonna 1997). Tämä osoittaa EDF:n mukaan myös, että EDF olisi voinut saada saman pääomamäärän pääomamarkkinoilta, mikä tarkoittaa, ettei toimenpide ollut vaikutustensa johdosta omiaan vääristämään kilpailua.

(72)

EDF katsoo erityisesti, että tytäryhtiön koko osakepääoman omistava yksityinen sijoittaja olisi voinut vastaavassa tilanteessa tehdä samanlaisen sijoituksen kyseiseen tytäryhtiöön muuntamalla pääomaksi saatavansa kyseiseltä tytäryhtiöltä riippumatta saatavan luonteesta. Tämä analyysi vahvistetaan EDF:n pyynnöstä annetussa oikeudellisessa lausunnossa. Pyrkiessään korjaamaan EDF:n taloudellisen rakenteen epätasapainon, joka johtui omien varojen vähäisyydestä suhteessa velkaan, valtio mahdollisti myös sen, että yritys kykeni kilpailemaan unionin muiden suurten toimijoiden kanssa. Sama osakkeenomistaja ei olisi tietoisesti antanut taseen merkittävän epätasapainon jatkua tytäryhtiössään, jonka talous oli terveellä pohjalla, kun se saattoi korjata tämän epätasapainon vaivattomasti muuntamalla saatavat pääomaksi.

(73)

EDF:n mukaan on siis perusteltua katsoa, että yksityinen sijoittaja, jonka tilanne vastaa mahdollisimman tarkasti kyseisen valtion tilannetta, eli sijoittaja, joka omistaa 100 prosenttia kilpailulle avautumassa olevilla, erittäin pääomavaltaisilla markkinoilla toimivan yrityksen osakkeista ja joka tavoittelee pitkän aikavälin tuottoa, olisi tehnyt saman sijoituksen.

8.   MENETTELYN LAAJENTAMISPÄÄTÖSTÄ KOSKEVAT RANSKAN HUOMAUTUKSET

(74)

Ranskan viranomaiset katsovat ensisijaisesti, että Ranskan valtio on toiminut asiantuntevan markkinataloussijoittajan tavoin muuttaessaan konsession myöntäjän oikeudet EDF:n verottomiksi pääomasijoituksiksi. Ne katsovat – toisin kuin 16 päivänä lokakuuta 2002 tehdyssä aloittamispäätöksessä ja 2 päivänä toukokuuta 2013 annetussa laajentamispäätöksessä todetaan – että toimenpide, jonka komissio on velvollinen tutkimaan, on yksi ainoa toimenpide, jolla vahvistettiin EDF:n pääomaa hyväksymällä lain nro 97–1026 4 §, eikä verovapautus, joka liittyy konsession myöntäjän oikeuksien luokittelemiseen uudelleen pääomasijoituksiksi ja joka on erotettavissa kyseisen lain säännöksistä. Ne tukeutuvat useissa huomautuksiinsa liitetyissä, vuosilta 1996 ja 1997 peräisin olevissa asiakirjoissa esitettyihin tietoihin, jotka niiden mukaan tukevat tätä väitettä ja vahvistavat sen. Nämä asiakirjat mainitaan johdanto-osan 87–108 kappaleessa. Ranskan viranomaisten mukaan myös eräät muut EDF:n esittämät asiakirjat tukevat Ranskan huomautuksia.

(75)

Toissijaisesti Ranskan viranomaiset muistuttavat kiistävänsä tuen määrän ja toistavat 20 päivänä marraskuuta 2003 esittämänsä huomautukset, jotka mainitaan johdanto-osan 47 kappaleessa ja joiden mukaan olisi pitänyt soveltaa vuoden 1996 eikä vuoden 1997 veroprosenttia.

Markkinataloussijoittajaperiaatteen sovellettavuus

(76)

Ranskan viranomaiset kiistävät, että Ranska olisi toteuttanut kiistanalaisen verovapautuksen julkisen vallan käyttäjänä, jolloin markkinataloussijoittajaperiaatetta ei voitaisi soveltaa. Ne katsovat, ettei unionin tuomioistuin edellytä Ranskan esittävän kiistanalaiseen toimenpiteeseen liittyvää todellista liiketoimintasuunnitelmaa.

(77)

Ne muistuttavat ensinnäkin, että vuonna 1997 EDF oli valtion alaisuudessa toimiva teollista ja kaupallista toiminta harjoittava julkinen laitos, ja valtio tunsi siksi sekä yhtiön että sen toimintastrategian ja talousnäkymät perusteellisesti. Ne katsovatkin, että tiedot ja arviot, jotka valtiolla oli käytettävissään ennen kiistanalaisen toimenpiteen toteuttamista ja jotka osoittavat investoinnin olleen kannattava, voidaan ottaa käsiteltäväksi. Komission on niiden mielestä suoritettava kokonaisanalyysi, jossa otetaan huomioon etenkin nämä ja muut merkitykselliset seikat.

(78)

Toiseksi Ranskan viranomaiset katsovat, että kun otetaan huomioon lain nro 97–1026 4 §:n luonne ja tavoite, valtio toimi osakkeenomistajana luokitellessaan konsession myöntäjän oikeuksia vastaavat varaukset uudelleen ja vapauttaessaan ne verosta. Valtio ja EDF allekirjoittivat nimittäin ennen lain antamista 8 päivänä huhtikuuta 1997 vuosia 1997–2000 koskevan yrityssopimuksen, jonka täytäntöönpano edellytti lainsäädäntötoimia EDF:n taseen uudelleenjärjestelemiseksi. Vastuuviranomaiset olivat jo 12 päivänä heinäkuuta 1996 ilmoittaneet EDF:lle, että sopimuksessa oli tarkoitus vahvistaa EDF:lle valtion korvausta koskeva vaativa tavoite. Sopimuksen III osastossa määrättiin valtiolle maksettavasta korvauksesta, joka koostuu kahdesta osasta: i) pääomasijoituskorvauksesta, jonka osuus on kiinteä 3 prosenttia, ja ii) täydentävästä korvauksesta, joka on 40 prosenttia EDF:n kirjanpidollisesta nettotuloksesta; näiden kahden osan yhteenlaskettu määrä ei kuitenkaan voinut olla enemmän kuin 6 prosenttia pääomasijoituksen määrästä.

(79)

Ranskan viranomaisten mukaan valtio tarkasteli tätä korvausta suhteessa osinkotuotto-odotuksiin, jotka se arvioi määrällisesti niin, että täydentävän korvauksen suuruus olisi 3,5 miljardia Ranskan frangia ja voisi nousta jopa 6 miljardin frangiin koko ajanjakson aikana, kuten käy ilmi valvontaviranomaisten EDF:lle 22 päivänä huhtikuuta 1997 lähettämästä kirjeestä. Arvio perustui talous- ja rahoitusnäkymiin, jotka EDF oli toimittanut valtiovarainministeriön yksiköille 19 päivänä helmikuuta 1997, sekä sopimuksen perustana oleviin oletuksiin. Senaatin esittelijän syyskuussa 1997 esittelemä mietintö laista nro 97–1026 sisälsi myös ministeriön yksiköiden laatimia analyyseja siitä, miten lain ennakoidaan vaikuttavan valtiolle osakkeenomistajana vuonna 1998 maksettaviin korvauksiin; ne arvioitiin 2,6 miljardiksi Ranskan frangiksi, josta 1,5 miljardia frangia olisi kiinteää korkoa ja 1,1 miljardia frangia täydentävää korvausta. Ranskan viranomaisten mukaan valtio siis arvioi korvauksen tulevaa kehitystä ennen kuin se hyväksyi nyt käsiteltävänä olevan toimenpiteen, kuten olisi tehnyt kuka tahansa osakkeenomistaja, joka haluaa osallistua yrityksensä pääomanlisäykseen.

(80)

Kolmanneksi Ranskan viranomaiset katsovat, että luokittelemalla uudelleen konsession myöntäjän oikeuksia vastaavat varaukset sekä laajemmin järjestelemällä uudelleen EDF:n tase ja vahvistamalla sen omia varoja lujitettiin yhtiön heikkoa taloudellista rakennetta. Jos heikkoutta ei olisi korjattu, EDF:n velan korkoa olisi todennäköisesti korotettu ja se olisi joutunut vaikeuksiin kauppakumppaniensa kanssa, jotka olisivat pitäneet vastapuoliriskiä suurena. Valtio oli osakkeenomistajana tästä huolissaan, mikä ilmenee Ranskan viranomaisten mukaan sittemmin lakina nro 97–1026 hyväksytyn lakiehdotuksen 4 §:n perusteluista sekä puheesta, jonka toimivaltainen ministeri piti esitellessään lakiehdotuksen senaatille 2 päivänä lokakuuta 1997.

(81)

Mietinnöissä, joissa Ranskan kansalliskokouksen jäsen ja senaatin jäsen esittelivät lakiehdotuksen kansalliskokoukselle ja senaatille, korostetaan lisäksi EDF:n taseen uudelleenjärjestelyn myönteistä vaikutusta velan ja oman pääoman väliseen suhteeseen. Kansalliskokouksen jäsenen mietinnössä omaa pääomaa (24,2 miljardia Ranskan frangia) pidetään riittämättömänä suhteessa velkaan (131,9 miljardia frangia) ja nettovaroihin (696,4 miljoonaa frangia) ja katsotaan, että vahvistamalla omaa pääomaa EDF:n taseen rakenne saataisiin paremmin vastaamaan yhtiön todellista varallisuusasemaa ja vertaaminen eurooppalaisiin kilpailijoihin helpottuisi. Senaatin jäsenen mietinnössä korostetaan lisäksi sitä, että EDF hyötyisi uskottavuutensa parantumisesta rahoitusalan toimijoiden ja mahdollisten kumppaniensa keskuudessa. Ranskan viranomaisten mielestä yhtiön rahoitusrakenteen vahvistaminen olisi ollut myös vastaavassa tilanteessa olevan asiantuntevan markkinataloussijoittajan edun mukaista.

(82)

Niiden mukaan markkinataloustoimijatestiä voitiin siksi hyvin soveltaa, koska valtio oli toiminut osakkeenomistajana luokitellessaan uudelleen konsession myöntäjän oikeuksia vastaavat varaukset verottomaksi pääomasijoitukseksi EDF:ään.

Markkinataloussijoittajaperiaatteen soveltaminen

(83)

Ranskan viranomaiset muistuttavat ensinnäkin, että valtion ja EDF:n välisessä yrityssopimuksessa määrätään valtion korvauksesta, joka muodostuu kahdesta osasta: i) pääomasijoituskorvauksesta, jonka osuus on kiinteä 3 prosenttia, ja ii) täydentävästä korvauksesta, joka on 40 prosenttia EDF:n kirjanpidollisesta nettotuloksesta. Niiden mukaan tämä osoittaa, että valtiolla oli tietoja sijoitetun pääoman odotettavissa olevasta tuotosta. Lisäksi edellä mainittu kansalliskokouksen jäsenen mietintö osoittaa niiden mukaan, että koska pääomasijoituskorvaus perustui kiinteään osuuteen, konsession myöntäjän oikeuksia vastaavien varausten uudelleenluokittelu pääomaksi kasvatti valtion korvauksen absoluuttista määrää sen määräytymisperusteen kasvaessa.

(84)

Ranskan viranomaiset katsovat myös, että EDF:ään vuonna 1997 tehdyn sijoituksen tuottavuutta oli arvioitava pitkällä aikavälillä, koska valtio saisi tulevaisuudessa korvauksia ja yhtiön arvo kasvaisi. Nettotulos verojen ja valtion korvauksen jälkeen olisi positiivinen (1,4 miljardia Ranskan frangia 2,5 miljardin Ranskan frangin suuruisen vuoden 1998 valtion korvauksen lisäksi), ja lisäksi vuosina 1997–2000 kertyisi huomattava määrä varoja: yrityssopimuksen mukaan lähes 70 miljardia Ranskan frangia. Kuten EDF:n 19 päivänä helmikuuta 1997 päivätyssä kirjeessä tähdennetään, valtio olikin asettanut yhtiön varallisuusaseman vahvistamista koskevan, tämän suuruisen tavoitteen, joka saavutettaisiin vähentämällä velkaa, muodostamalla pääomaa ja tekemällä kehitysinvestointeja ja jonka ansiosta EDF:n pääoman arvon voitiin odottaa kasvavan.

(85)

Lisäksi valtio olisi sijoituksen riskejä osakkeenomistajan ominaisuudessa arvioidessaan ottanut huomioon EDF:n pääasiallisen toiminnan ominaispiirteet: toimintaa oli ensi sijassa Ranskassa, ja periaatteena oli, että säännellyllä hinnoittelulla on kyettävä kattamaan yhtiön kulut. Nämä ominaispiirteet vähensivät Ranskan viranomaisten mukaan sijoitukseen liittyvää riskiä ja lievensivät siten tuottavuusvaatimusta. Ranskan viranomaiset katsovat, että EDF:n 27 päivänä heinäkuuta 1996 päivätty muistio, joka toimitettiin senaatille 15 päivänä syyskuuta 1997, osoittaa lisäksi, että alan ulkomaisissa yrityksissä osakkeenomistajien korvaukset vaihtelivat huomattavasti kussakin maassa käytössä olevan institutionaalisen ja sääntely-ympäristön mukaan.

(86)

Tästä seuraa Ranskan viranomaisten mukaan, että valtio toimi asiantuntevan markkinataloussijoittajan tavoin luokitellessaan konsession myöntäjän oikeuksia vastaavat varaukset uudelleen pääomaksi yhteisöveroa perimättä. Johtopäätöksen vahvistavat myös EDF:n huomautukset, jotka kuvataan johdanto-osan 62–73 kappaleessa, sekä niiden pohjana olevat selvitykset ja analyysit. Ranskan viranomaiset katsovat etenkin, että komission on suoritettava sama analyysi kuin EDF:n toimittamassa Oxeran taloudellisessa selvityksessä sen ratkaisemiseksi, oliko Ranskan valtion vuonna 1997 suorittama EDF:n pääoman lisäys luonteeltaan asiantunteva sijoitus vai ei.

Ranskan huomautustensa tueksi toimittamat asiakirjat

(87)

Ranskan viranomaiset ovat toimittaneet komissiolle laajentamispäätöstä koskevan vastauksensa tueksi yhdeksän asiakirjaa 1 päivänä heinäkuuta 2013 päivättyjen huomautustensa liitteenä. Nämä yhdeksän asiakirjaa on esitetty sen väitteen tueksi, jonka Ranskan viranomaiset esittivät jo 11 päivänä joulukuuta 2002 päivätyissä huomautuksissaan ja jonka mukaan perimättä jätetyn veron tuottoa vastaavan suuruisen lisäpääomasijoituksen oikeuttivat EDF:n vuonna 1997 tarjoamat tuotto-odotukset, jotka myös toteutuivat seuraavina vuosina. Ranskan huomautuksissaan esittämistä seikoista riippumatta kyseisten asiakirjojen sisältämiä tärkeimpiä tietoja on tarkasteltava systemaattisesti.

(88)

Asiakirjoissa käsitellään Ranskan valtion ja EDF:n välisen, vuosia 1997–2000 koskevan yrityssopimuksen valmistelua tai täytäntöönpanoa taikka keskustelua lakiehdotuksesta, josta sittemmin tuli laki nro 97–1026. Asiakirjat ovat vuosilta 1996 ja 1997 ja siten peräisin ajalta, jolloin väitetty sijoituspäätös tehtiin. Nämä asiakirjat ovat vuosia 1997–2000 koskeva yrityssopimus (13), vastuuministerien kirjeet yritykselle (14), yhtiön kirjeet ministeriön tai senaatin hallinto-osastoille (15) sekä Ranskan kansalliskokouksen ja senaatin asiakirjoja ja kaksi niiden mietintöä, jotka liittyvät lakiehdotuksesta käytävän keskustelun valmisteluun (16). Asiakirjojen sisällöstä kerrotaan tarkemmin jäljempänä.

(89)

Vastuuministerit ilmaisevat EDF:n pääjohtajalle 12 päivänä heinäkuuta 1996 osoittamassaan kirjeessä tyytyväisyytensä kautta 1993–1996 koskevaan EDF:n ja Ranskan valtion väliseen ohjelmasopimukseen ja käynnistävät kautta 1997–2000 koskevan sopimuksen valmistelun, koska edellinen sopimus oli päättymässä 31 päivänä joulukuuta 1996. Kirjeessä täsmennetään myös, että vuosia 1997–2000 koskevan ohjelmasopimuksen rahoitusvakaus määritellään uusissa puitteissa, joissa korjataan EDF:n kirjanpidollinen ja verotuksellinen tilanne vuonna 1995 aloitetun valmistelun pohjalta. Kirjeessä pyydetään käynnistämään työt ja keskustelut toimivaltaisten yksiköiden ja EDF:n välillä ja määritetään yritykselle kolme ensisijaista tavoitetta, jotka on otettava huomioon tulevassa sopimuksessa:

Ministerit edellyttävät ensinnäkin, että ”yhtiön on parannettava tuottavuuttaan, jotta se voi jatkaa hintojen alentamispolitiikkaansa ja näin lisätä Ranskan teollisuuden kilpailukykyä ja kasvattaa kotimaisten kuluttajien ostovoimaa”.

EDF:n on samanaikaisesti jatkettava velkojen vähentämistoimia ja asetettava itselleen valtion korvausta koskeva vaativa tavoite, johon liittyy kannustinmekanismi EDF:n tulosten parantamiseksi.

Ohjelmasopimuksessa on lisäksi vahvistettava strategiset suuntaviivat EDF:n kansainvälisen toiminnan kehittämiselle ja asetettava tätä koskevat painopisteet tärkeysjärjestykseen.

(90)

Sopimuksen valmistelun aikana, 19 päivänä helmikuuta 1997, EDF:n rahoitusjohtaja toimitti Ranskan valtiovarain- ja talousministeriöiden alaisen talouspolitiikan ohjauksesta vastaavan pääosaston (Direction du Trésor) johdolle 18 päivänä helmikuuta 1997 päivätyn EDF:n muistion. Muistio sisältää EDF:n ja Ranskan valtion väliseen, vuosia 1997–2000 koskevaan yrityssopimukseen liittyvän rahoitussuunnitelman pääoletukset, etenkin kyseistä kautta koskevat tulos- ja rahoituslaskelmaennusteet.

(91)

Muistiossa esitetään vuosittain laskevat hinnat (– […] (*1) prosenttia, – […] prosenttia, – […] prosenttia, – […] prosenttia), teolliset kehitysinvestoinnit ([…] Ranskan frangia, josta […] Ranskan frangia kansainvälisen toiminnan kehittämiseen) sekä pääasialliseen toimintaan vuosina 1997–2000 tehtävät investoinnit ([…] Ranskan frangia). Lisäksi mainitaan 3 prosentin suuruinen verotuksessa vähennettävä pääomasijoituskorvaus, jonka määräytymisperuste on 50 miljardia Ranskan frangia taseen uudelleenjärjestelyn jälkeen, sekä korvaus, joka myös on verovähennyskelpoinen ja suuruudeltaan 40 prosenttia tuloksesta kiinteäkorkoisen korvauksen ja verojen jälkeen. Vuoden lopun velka vähenee muistion mukaan vuoden 1996 lopun […] Ranskan frangista vuoden 2000 lopun […] Ranskan frangiin. Samoin velka ilman rahoitusvaroja vähenee vuoden 1996 lopun […] Ranskan frangista vuoden 2000 lopun […] Ranskan frangiin.

(92)

Ranskan viranomaisten huomautustensa liitteenä toimittamista asiakirjoista 18 päivänä helmikuuta 1997 päivätty EDF:n muistio, joka toimitettiin valvontaviranomaisille seuraavana päivänä, on ainoa, joka sisältää EDF:n toiminnan taloudellista tulosta koskevia järjestelmällisiä ja määrällisiä ennusteita. Näiden helmikuussa 1997 esitettyjen ennusteiden perusteella valtio saattoi osakkeenomistajana odottaa sijoitetun pääoman tuotoksi 2,1 miljardia Ranskan frangia vuonna 1997, 2,5 miljardia frangia vuonna 1998, 2,4 miljardia frangia vuonna 1999 ja 2,4 miljardia frangia vuonna 2000, eli keskimäärin 2,35 miljardia frangia vuodessa. Muistiossa esitetty EDF:n vuosia 1997–2000 koskeva tuloslaskelmaennuste on seuraava:

Taulukko 1

Vuosia 1997–2000 koskeva EDF:n tuloslaskelmaennuste (miljardia Ranskan frangia nykykurssilla)

 

1997

1998

1999

2000

Tulot

186,3

184,2

185,7

187,5

Menot

177,0

177,2

179,1

180,9

josta polttoaine ja energiahankinnat

36,9

36,8

37,8

38,5

josta toimintakulut

88,3

91,2

93,6

95,7

Pääasiallisen toiminnan tulos

9,3

7,0

6,6

6,6

Tulos ennen valtiolle maksettavia korvauksia

6,8

6,5

6,1

6,1

Pääomasijoituskorvaus

1,5

1,5

1,5

1,5

Täydentävä korvaus

0,6

1,0

0,9

0,9

Yhteisövero

3,9

2,6

2,4

2,3

Nettotulos

0,9

1,4

1,3

1,4

Lähde: EDF:n 18 päivänä helmikuuta 1997 päivätty muistio ”Yrityssopimus – talous- ja rahoitusnäkymät”.

(93)

Kuten EDF:n muistiossa todetaan, valtiolle maksettava korvaus on verovähennyskelpoinen. Tämä poikkeaa periaatteesta, jonka mukaan yhteisövero kannetaan yrityksen poistojen ja korkojen jälkeisestä tuloksesta, mikä pienentää nettotulosta ja siten osinkoihin mahdollisesti käytettävää määrää. Tämä satunnainen poikkeus saattaa kasvattaa valtiolle osakkeenomistajana maksettavaa korvausta, mutta pienentää saman verran valtiolle veronkantajana maksettavaa veroa. Ranskan viranomaiset täsmentävät 23 päivänä joulukuuta 2013 antamassaan vastauksessa, että pääomasijoituskorvaus on vuodesta 2001 lähtien rinnastettu yleislainsäädännön mukaiseksi osingoksi, joten myös tämän korvauksen verovähennyskelpoisuus on poistettu. Tätä rinnastamissääntöä sovellettiin EDF:n ja Ranskan valtion väliseen, vuosien 2001–2003 konsernisopimukseen, joka seurasi vuosia 1997–2000 koskevaa sopimusta.

(94)

Ranskan valtion ja EDF:n välinen yrityssopimus vuosiksi 1997–2000 tehtiin 8 päivänä huhtikuuta 1997, ja sen allekirjoittivat vastuuministerit sekä EDF:n pääjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja. Sopimuksessa täsmennettiin EDF:n toiminnan pääsuuntaviivat keskipitkällä aikavälillä, se sisälsi allekirjoittajien molemminpuoliset sitoumukset, ja siinä toistettiin, että sitoumukset perustuivat laajoihin perusoletuksiin ja ne voitiin kyseenalaistaa vain, jos yhtiön toimintaympäristö muuttuisi huomattavasti. Sopimus sisälsi erilaisia sitoumuksia, jotka jakautuivat kolmeen osastoon: julkisen yrityksen perustehtävien vahvistaminen (I osasto), yhtiön valmistautuminen tulevaisuuteen jo nyt (II osasto) sekä uusien rahoitus- ja institutionaalisten puitteiden luominen (III osasto). Sopimuksen kahdessa liitteessä kuvailtiin tarkkaan tulosindikaattorit, jotka koskivat toimintaa (liite I) ja vuosittaisia hinnoittelumuutoksia kaudella 1997–2000 (liite II).

(95)

Sopimuksessa määrätyt tärkeimmät sitoumukset ja suuntaviivat, jotka liittyvät tämän päätöksen kohteeseen, ovat seuraavat:

Valtio toisti halukkuutensa säilyttää yhtiön asema, koska se oli osoittanut tehokkuutensa ja sen oli pysyttävä tulevaisuuden kehityksen vakaana vertailukohtana, minkä sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi mahdollisti (17). EDF:n on puolestaan osallistuttava maankäytön suunnitteluun ja edistettävä kansallista yhteenkuuluvuutta etenkin taloudellisen toiminnan ja työllisyyden tukemiseen tähtäävällä kunnianhimoisella politiikalla, jonka tarkoituksena on tukea taloudellista toimintaa ja työllisyyttä palvelemalla julkisyhteisöjä ja auttamalla niitä luomaan työpaikkoja sekä parantamalla EDF:n varattomimpien asiakkaiden tilannetta (I osasto).

EDF:ää kehitettäessä olisi ”edistettävä ranskalaisten yritysten kilpailukykyä”; yritys sitoutui tuottavuuden kasvuun, josta saatavien hyötyjen avulla oli ennen kaikkea pyrittävä alentamaan sähkön keskihintoja. Hinnoittelumuutosten oli tarkoitus laskea kiinteitä hintoja keskimäärin seuraavasti: […] prosenttia huhtikuussa 1997, […] prosenttia huhtikuussa 1998, […] prosenttia huhtikuussa 1999 ja […] prosenttia huhtikuussa 2000. Samanaikaisesti EDF:ää oli pyrittävä kehittämään niin, että tavoitteena olisi uusien markkinoiden valloittaminen etenkin Euroopassa (II osasto).

EDF:n tase oli järjesteltävä uudelleen tavoitteena sekä yhtiön nettovarallisuuden vahvistaminen että EDF:n ja Ranskan valtion välisen rahoitussuhteen vakiinnuttaminen pohjalta, joka vastaisi mahdollisimman läheisesti yleistä lainsäädäntöä. Hallitus sitoutui siksi esittämään parlamentille vuonna 1997 lakiehdotuksen EDF:n taseen uudelleenjärjestelemisestä siten, että uudelleenjärjestely tulisi voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997. Sopimuksessa määrättiin valtiolle osakkeenomistajana maksettavasta korvauksesta, joka koostui kahdesta osasta: 3 prosentin pääomasijoituskorvauksesta ja täydentävästä korvauksesta, joka on 40 prosenttia kirjanpidollisesta nettotuloksesta, siten, että näiden kahden osan yhteenlaskettu enimmäismäärä oli 6 prosenttia pääomasijoituksen määrästä. Ennakoitujen määrien absoluuttisesta arvosta ei esitetty lukumääräistä arviota. Lisäksi EDF sitoutui kaudella 1997–2000 käyttämään […] Ranskan frangia teollisiin investointeihin ulkomailla, saattamaan bruttovelkansa […] Ranskan frangiin vuoden 2000 loppuun mennessä vähentämällä sitä […] Ranskan frangilla tarkoituksena saavuttaa nollavelka sähköntuotantojärjestelmän uudistamiseen mennessä. Sopimuksessa määrättiin vielä, että jos tavoitteet ylitettäisiin ja varoja jäisi yli, nämä olisi osoitettava ”ensisijaisesti hintojen edelleen alentamiseen” eikä valtiolle osakkeenomistajana maksettaviin korvauksiin tai yhtiön henkilöstön tulospalkkioihin (III osasto).

(96)

Yrityssopimuksen allekirjoittaneiden ministerien 22 päivänä huhtikuuta 1997 päivätyssä, EDF:n pääjohtajalle osoitetussa kirjeessä vahvistetaan, että perusoletukset ja tulos- ja rahoituslaskelmaennusteet, jotka sisältyvät EDF:n 18 päivänä helmikuuta 1997 päivättyyn muistioon ja johon vuosia 1997–2000 koskeva yrityssopimus perustuu, on laadittu yhteisymmärryksessä ja ne ovat lopullisia. Kirjeessä viitataan siis nimenomaisesti EDF:n ja julkisen vallan edustajien rahoitussuunnitelmasta ennalta käymään neuvotteluun. Siinäkin mainitaan tavoite, jonka mukaan EDF:n hinnat laskevat keskimäärin […] prosenttia neljän vuoden kuluessa.

(97)

Kirjeessä, joka on päivätty 22 päivänä huhtikuuta 1997, mainitaan 14 päivänä toukokuuta 1956 annetun, muutetun asetuksen säännökset sekä valtiolle maksettavan korvauksen yksityiskohdat, joista määrätään yrityssopimuksen III osastossa. Näiden määräysten mukaisesti kirjeessä täsmennetään, ”että perusskenaariosta käy ilmi, että täydentävä korvaus on 3,5 miljardia Ranskan frangia kaudella 1997–2000” ja että näin ollen on mahdollista, että valtiolle maksettavat korvaukset yltävät 5,1 miljardiin Ranskan frangiin vuonna 1997, kun mukaan lasketaan kiinteä korko ja yhteisöveroennakko. Määrät ovat samat kuin 18 päivänä helmikuuta 1997 päivätyssä EDF:n muistiossa. Se, että yhtiön tulokseen perustuvan täydentävän korvauksen määrät ovat samat, vahvistaa, että valvontaviranomaiset ovat tarkastelleet, vahvistaneet ja hyväksyneet EDF:n tuloslaskelmaennusteessa esitetyt kautta 1997–2000 koskevat erilaiset määrät (esimerkiksi tulot, menot ja nettotulos).

(98)

Vastuuministerien 22 päivänä huhtikuuta 1997 päivätyssä kirjeessä korostetaan myös, että sopimuksen mukainen rahoitustasapaino saavutetaan EDF:n taseen kirjanpidollisen ja verotuksellisen uudelleenjärjestelyn avulla, jonka oli määrä tulla voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997 edellyttäen, että tarvittava lainsäädäntö hyväksytään. Kirjeessä täsmennetään, että ”vastuuministeriöt ja yritys keskustelevat myöhemmin lisää uudelleenjärjestelyn kirjanpidollisista ja verotuksellisista yksityiskohdista nyt hyväksytyn suunnitelman perusteella”.

(99)

Hieman ennen tätä kirjettä hallitus oli antanut kansalliskokoukselle eräitä taloudellisia ja rahoituksellisia säännöksiä koskevan lakiehdotuksen, jonka ministerineuvosto oli hyväksynyt 5 päivänä huhtikuuta 1997 ja jonka 45 §:ssä säädettiin EDF:n varausten uudelleenluokittelusta. Lakiehdotuksen perusteluissa selitetään, että suunniteltujen kirjanpitomuutosten ansiosta EDF:n tase vastaisi paremmin sen todellista taloudellista tilannetta ja sen oma pääoma olisi oikeassa suhteessa sen toiminnan laajuuteen. Lakiehdotusta ei käsitelty, koska kansalliskokous hajotettiin 21 päivänä huhtikuuta 1997.

(100)

Sen jälkeen, kun kiireellisiä vero- ja rahoitustoimenpiteitä koskeva lakiehdotus, joka sittemmin hyväksyttiin lakina nro 97–1026, oli siirretty parlamentin käsiteltäväksi, kansalliskokous ja senaatti nimittivät esittelijänsä. Kansalliskokouksen mietinnössä nro 204 kuvaillaan taustaa sille, miksi on välttämätöntä selkeyttää EDF:n sähkönsiirtoverkon rakenteiden omistajuus niin, että Ranskan tilintarkastustuomioistuimen EDF:n konsessioita koskevassa, 10 päivänä lokakuuta 1994 päivätyssä erityiskertomuksessaan nro 1993 kyseenalaistamista kirjanpitokäytännöistä tulee tarpeettomia. Siinä selostetaan tarvittavia kirjanpidollisia muutoksia ja esitetään lukumääräisiä arvioita niiden vaikutuksista taseen eri kohtiin seuraavasti:

Taulukko 2

Kiireellisiä vero- ja rahoitustoimenpiteitä koskevan lain 4 §:n mukaisen EDF:n oman pääoman uudelleenjärjestelyn vaikutukset vuoden 1996 tilinpäätökseen (miljardia Ranskan frangia)

 

Vuoden 1996 lopussa

Lain 4 §:n vaikutus

Oma pääoma

24,2

79,8

josta (vastattavaa):

 

 

Pääoma

2,6

2,6

Pääomasijoitukset

36,6

50,7

Arvonkorotukset

2,1

6,2

Lakisääteiset rahastot

0,15

0,15

Edellisten tilikausien voitto/tappio (18)

– 20,2

18,3

Tilikauden tulos valtiolle maksettavan korvauksen jälkeen

1,9

1,9

Lähde: Ranskan talous- ja valtiovarainministeriö

(101)

Kansalliskokouksen mietinnössä selitetään, miksi lakiehdotus helpottaa vertailua eurooppalaisten kilpailijoiden (Itävalta, Yhdistynyt kuningaskunta, Ruotsi, Espanja ja Saksa) velkasuhteisiin: taseen uudelleenjärjestelyn jälkeen EDF:n nettovelan suhde omaan pääomaan ei enää olisi 480 prosenttia, vaan 148 prosenttia.

(102)

Lisäksi mietinnössä tähdennetään valtion ja EDF:n välisissä taloudellisissa suhteissa tapahtuvia muutoksia. Siinä selostetaan oikeudellista järjestelyä ja EDF:ään sijoitettavasta pääomasta maksettavaa korvausta, joista säädetään 14 päivänä toukokuuta 1956 annetussa asetuksessa nro 56–493, jota on muutettu 30 päivänä joulukuuta 1986 annetulla asetuksella nro 86–1360. Järjestelyn mukaan valtiolle maksetaan korkeintaan 8 prosentin kiinteäkorkoinen korvaus ja täydentävä korvaus, joka perustuu EDF:n tulokseen verojen ja kiinteäkorkoisen korvauksen jälkeen. Mietinnössä esitetyt EDF:n maksut kaudella 1991–1996 olivat keskimäärin 3,41 miljardia Ranskan frangia vuodessa. Kun ne siirrettiin omaan pääomaan vuoden 1996 lopussa, maksut tuottivat valtiolle osakkeenomistajana keskimäärin 14,1 prosentin juoksevan tuoton (19). Nämä maksut esitetään seuraavassa taulukossa:

Taulukko 3

Ranskan valtion ja EDF:n väliset taloudelliset suhteet (miljoonaa Ranskan frangia nykykurssilla)

 

1991

1992

1993

1994

1995

1996

Pääomasijoitusten korko (yleinen talousarvio – budjettikohta 407)

1 816

1 816

1 816

1 816

1 816

1 816

Täydentävä korvaus pääomasijoituksista (yleinen talousarvio – budjettikohta 116)

500

665

965

1 938

1 500

4 002

Yhteensä

2 316

2 481

2 781

3 754

3 316

5 818

Lähde: Ranskan kansalliskokouksen mietintö, s. 77; ”yhteensä”-rivi perustuu komission laskelmiin.

(103)

Kansalliskokouksen mietinnössä todetaan EDF:n taseeseen suunnitelluista muutoksista seuraavaa: ”Koska pääomasijoitukset muodostavat kiinteän koron määräytymisperusteen, niiden lisääntyminen, joka johtuu kyseisestä pykälästä, saattaa kasvattaa EDF:n maksuja. Vuosia 1997–2000 koskevassa, 8 päivänä huhtikuuta 1997 allekirjoitetussa valtion ja EDF:n välisessä sopimuksessa määrätään siksi pääomasijoituksesta maksettavan korvauksen ehtojen muuttamisesta. Kiinteä korko lasketaan 3 prosenttiin määräytymisperusteen vaikutuksen kompensoimiseksi.” Mietinnössä huomautetaan myös, että vaikka EDF oli tuottanut voittoa vuodesta 1990 alkaen, se ei ollut maksanut yhteisöveroa ja että suurjänniteverkon konsessioon liittyvien varausten uudelleenluokittelu mahdollistaisi kertyneiden tappioiden kuittaamisen kerralla. Mietinnössä todetaan siksi, että vastuuministeriön mukaan EDF:n olisi julkisena laitoksena maksettava yhteisöveroa 3 miljardia Ranskan frangia vuonna 1997 ja 2,5 miljardia Ranskan frangia vuonna 1998.

(104)

Kansalliskokouksen mietinnössä selostetaan parlamentin lakitekstiin ehdottamaa muutosta, joka esiteltiin ja hylättiin valiokunnassa. Muutoksen tarkoituksena oli täsmentää, että luokittelemattomat varaukset oli muutettava omaksi pääomaksi EDF:n tuloslaskelman ohittavalla kirjauksella, jotta vältettäisiin hyvin suuri voitto, jota valtio voisi osittain verottaa. Tätä varten lakiin piti muutoksen mukaan sisällyttää kyseinen kirjanpitokäytäntö, ja siinä piti täsmentää, että valtio ei voisi periä EDF:ltä muita maksuja suurjänniteverkon käyttöomaisuuden omistusoikeuden siirtämisen yhteydessä. Mietinnössä todetaan, että ”kirjanpitokäytäntöä, jonka mukaan varaukset muutetaan omaksi pääomaksi, ei kirjattu lakiin Conseil d'Etat'n (Ranskan korkein hallinto-oikeus) pyynnöstä, koska se ei ollut luonteeltaan lainsäädännöllinen”. Mietinnössä mainitaan useita parlamentin jäsenten näkemyksiä, joiden mukaan valtion olisi voitava periä EDF:ltä muita maksuja, EDF:n olisi maksettava veroa voitoistaan ja että tärkeintä oli ”tietää, miten paljon ja millä tavoin hallitus perisi EDF:ltä maksuja”.

(105)

Senaatin mietinnössä, joka laadittiin lakiehdotuksesta käytävää keskustelua varten, puolestaan todetaan, että suurjänniteverkon käyttöomaisuuden uudistamista koskevien varausten tekeminen vuodesta 1987 lähtien ei ollut perusteltua. Senaatissa lakiehdotuksen esittelyn yhteydessä 2 päivänä lokakuuta 1997 pitämässään puheessa vastuuministeri toi esiin näiden varausten aiheuttamien EDF:n tappioiden ja sen maksamatta jättämän yhteisöveron ”fiktiivisen” verotuksellisen luonteen. Ministeri vakuutti senaatille puheessaan, että järjestelyllä ei missään tapauksessa asetettu kyseenalaiseksi EDF:n monopoliasemaa. Senaatin mietinnössä esitetään tarkastellun lakipykälän vaikutuksia EDF:n taseen eriin ennen varausten uudelleenluokittelua ja sen jälkeen käyttäen samankaltaisia lukuja kuin kansalliskokouksen mietinnössä. Nämä luvut on esitetty edellä olevassa taulukossa 2. Mietinnössä täsmennetään, että taseen selkeyttäminen helpottaa vertaamista EDF:n kilpailijoiden taseisiin, mikä lisää EDF:n uskottavuutta rahoitusalan toimijoiden keskuudessa. Tämä on erityisen tärkeää siksi, että lainan uudelleenjärjestelyn kustannukset riippuvat etenkin nettovelan suhteesta omaan pääomaan.

(106)

EDF:n ja Ranskan valtion välisten taloudellisten suhteiden ”selkeyttämisestä” senaatin raportissa todetaan, että ”vastineeksi verotuloista, joita julkinen laitos vastedes tuottaa valtiolle, 8 päivänä huhtikuuta 1997 allekirjoitetussa, vuosia 1997–2000 koskevassa yrityssopimuksessa määrätään, että EDF:n valtiolle suorittamat maksut pienenevät hieman”. Senaatin mietinnössä todetaan, että koska EDF:stä tulee yhteisöverovelvollinen, kun suurjänniteverkon uudistamista varten tehdyt 38,5 miljardin Ranskan frangin suuruiset varaukset luokitellaan uudelleen, ”valtion ja EDF:n välisiä taloudellisia suhteita korjataan alaspäin”.

(107)

Ranskan esittämien asiakirjojen joukossa oli myös EDF:n taloushallintoyksikön 15 päivänä syyskuuta 1997 päivätty saatekirje senaatin hallinto-osastolle. EDF:n kirjeen liitteenä oli taulukko, josta kävivät ilmi lakiehdotuksen 4 §:n lukumääräiset vaikutukset ja sen vaikutukset taseeseen, sekä jäljennös sähkönjakelua koskevista konsessioista annetusta, 27 heinäkuuta 1993 päivätystä ohjeesta ja 27 päivänä heinäkuuta 1996 päivätty EDF:n sisäinen muistio, joka koskee muiden maiden kokemuksia osakkeenomistajille maksetuista korvauksista sähköalalla. Viimeksi mainitussa asiakirjassa käsitellään osakkeenomistajille maksettaviin korvauksiin sovellettavia keskeisiä periaatteita, alan eräiden yritysten tuottavuuslukuja ja niiden vaihtelevuutta: Yhdysvalloissa 60–80 prosenttia voitoista, National Power ja Power Gen 40 prosenttia, Union Fenosa 78 prosenttia ja Endesa 30 prosenttia; Endesan tuotto Espanjan valtiolle oli 28 prosenttia vuosina 1991–1996, kun otetaan huomioon osingot ja osakekurssin nousu.

(108)

Vaikka EDF toimitti senaatille 15 päivänä syyskuuta 1997 päivätyn kirjeensä liitteenä kaksi muuta asiakirjaa, 27 päivänä heinäkuuta 1996 päivätyssä muistiossa esitettyjä periaatteita, lukuja tai sitä, miten EDF sovelsi näitä osakkeenomistajien korvauksiin, ei analysoitu eikä mainittu senaatin mietinnössä. Niin senaatin kuin kansalliskokouksenkin mietinnössä päinvastoin todetaan, että korvausta, jonka EDF maksaa valtiolle tämän osakkeenomistajana sijoittamasta pääomasta, supistetaan, ”jotta voidaan ottaa huomioon pääomasijoituksen kasvu, joka tämän pykälän on tarkoitus aiheuttaa”.

9.   TOIMENPITEIDEN ARVIOINTI: VALTIONTUEN OLEMASSAOLO

(109)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa: ”Jollei perussopimuksissa toisin määrätä, jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.” Jäljempänä tarkastellaan sitä, voidaanko näitä kumulatiivisia edellytyksiä soveltaa Ranskan EDF:lle myöntämään verovapautukseen.

9.1   VALIKOIVAN EDUN ANTAMINEN TIETYLLE YRITYKSELLE

(110)

Koska lailla nro 97–1026 oli vahvistettu, että EDF:n katsottiin omistavan suurjänniteverkon, jota koskeva konsessio oli myönnetty sille, on selvitettävä, tarkoittaako tämä laki suurjänniteverkon omistajuuden siirtämistä.

(111)

Ranskan viranomaisten toimittamien tietojen mukaan voidaan kohtuudella katsoa, että EDF oli suurjänniteverkon omistaja ennen kyseisen lain voimaantuloa. Tämä päätelmä perustuu seuraaviin seikkoihin: Ranskan lainsäädännön mukaisten erityyppisten konsessiosopimusten piirteet, erityispiirteet EDF:n alkuperäisessä konsessiossa, joka ei sisältänyt takaisinluovuttamista koskevaa nimenomaista lauseketta, kyseisen käyttöomaisuuden hankintamenettely, jonka yhteydessä EDF:ltä perittiin pakkolunastusmaksun kaltainen maksu, sekä ehdot, joiden mukaan suurjänniteverkon kunnossapidon ja kehittämisen rahoituksesta vastasi EDF. Näin ollen suurjänniteverkon omistajuutta koskeva ”selkeyttäminen” lailla nro 97–1026 ei näyttäisi sinänsä muodostavan taloudellista etua EDF:lle.

(112)

Siksi onkin selvitettävä, onko laissa nro 97–1026 otettu huomioon kaikki verovaikutukset, joita koituu suurjänniteverkon omistajuutta koskevasta selkeyttämisestä kyseisellä lailla, ja olettaen, ettei näin ole, onko EDF:lle koitunut verotukseen liittyvää taloudellista hyötyä.

9.1.1   Veron perimättä jättäminen EDF:ltä on ensi arviolta valikoiva etu

(113)

EDF teki vuosina 1987–1996 suurjänniteverkon uudistamista varten verottomia varauksia, joita Ranskan tilintarkastustuomioistuin on pitänyt sääntöjenvastaisina. Koska lain nro 97–1026 4 §:ssä EDF:n todetaan olevan suurjänniteverkon omistaja, näillä varauksilla ei enää ollut perustetta, ja ne oli siksi siirrettävä taseen muihin kohtiin.

(114)

Talousministerin kirjeestä, jossa selostetaan EDF:n taseen uudelleenjärjestelyn verovaikutuksia, ilmenee, että Ranskan viranomaiset perivät suurjänniteverkon uudistamista varten tehdyistä, käyttämättömistä varauksista yhteisöveroa 41,66 prosenttia, joka oli vuoden 1997 yhteisöveroprosentti.

(115)

Se osa varauksista, joka vastasi jo toteutettuja uudistuksia ja jota kutsutaan myös konsession myöntäjän oikeuksiksi, sen sijaan luokiteltiin uudelleen pääomasijoituksiksi, joiden arvo oli 14,119 miljardia Ranskan frangia. Näistä uudelleen luokitelluista varauksista ei peritty yhteisöveroa. Ranskan verohallinto piti tätä toimenpidettä lainvastaisena, mikä käy ilmi Ranskan talous-, valtiovarain- ja teollisuusministeriön veroasioiden pääosaston 9 päivänä huhtikuuta 2002 päivätystä, komissiolle osoitetusta muistiosta, johon viitataan johdanto-osan 35 kappaleessa.

(116)

Ranskan kirjanpitoneuvoston lausunnon mukaan virheiden oikaisut kirjataan sen tilivuoden tulokseen, jona virheet on havaittu. Koska käyttämättömistä verottomista varauksista, joiden arvo oli 38,5 miljardia Ranskan frangia, perittiin 41,66 prosentin yhteisövero vuonna 1997, ei ole mitään objektiivista syytä siihen, ettei muista verottomista varauksista olisi peritty samansuuruista yhteisöveroa.

(117)

Konsession myöntäjän oikeuksia olisi pitänyt verottaa samaan aikaan ja samalla prosentilla kuin muitakin verottomia varauksia. Tämä tarkoittaa, että 14,119 miljardin Ranskan frangin arvoiset konsession myöntäjän oikeudet olisi pitänyt lisätä 38,5 miljardin frangin suuruisiin käyttämättömiin varauksiin ja verottaa niitä 41,66 veroprosentin mukaan, jota Ranskan viranomaiset käyttivät järjestellessään uudelleen EDF:n tasetta. Jättäessään maksamatta osan yhteisöverosta taseensa uudelleenjärjestelyn yhteydessä EDF säästi maksamattomina veroina 5 882 849 762 Ranskan frangia.

(118)

Verotustoimenpiteellä oli EDF:ää suosivia vaikutuksia vuonna 1997, sillä 5,88 miljardin Ranskan frangin arvoinen verovapautus, joka sisältyi 14,119 miljardin frangin summaan, kirjattiin EDF:n taseeseen konsession myöntäjän oikeuksina, jotka valtio luokitteli uudelleen lain nro 97–1026 täytäntöönpanon yhteydessä siten, että luokittelu tuli voimaan takautuvasti 1 päivänä tammikuuta 1997. Lain verovaikutuksia, jotka tulivat myös voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997, käsitellään talousministerin kirjeessä.

(119)

Ranskan viranomaisten mukaan EDF ei olisi voinut maksaa yhteisöveroa vuosina 1987–1996, vaikka suurjänniteverkkoa koskevia verottomia varauksia ei olisi tehty, koska sen verotettava tulos jäi tappiolliseksi. Tämä perustelu ei ole merkityksellinen. Veroetu koskee vuotta 1997, mutta ei aiempia vuosia. Lisäksi sääntöjenvastaiset varaukset aiheuttivat osaltaan verotettavan tuloksen tappiollisuuden. Tappiot olisivat poistuneet vähitellen vuosina 1987–1996 niin, että vuonna 1997 EDF:ltä perittävä vero olisi ollut selvästi suurempi, vaikka ei otettaisi huomioon sitä, että uudelleen luokitelluista konsession myöntäjän oikeuksista ei maksettu veroa.

(120)

Ranskan viranomaiset katsovat myös, että vaikka suurjänniteverkon uudistamista varten tehtyjä verottomia varauksia pidettäisiin etuna, vuoden 1997 korotetun yhteisöveron on katsottava mitätöineen sen. Kuten Ranskan viranomaiset itse toteavat 9 päivänä huhtikuuta 2002 päivätyssä muistiossaan, johon viitataan johdanto-osan 35 kappaleessa, uudistusta koskevia käyttämättömiä varauksia verotettiin normaalisti, mutta konsession myöntäjän oikeudet luokiteltiin uudelleen pääomasijoituksiksi perimättä niistä veroa. EDF maksoi siis vuonna 1997 vähemmän veroa kuin sen olisi normaalisti pitänyt maksaa.

(121)

Ranskan viranomaiset katsovat myös, että EDF maksoi vuosina 1987–1996 valtiolle kaikkiaan suuremman summan kuin olisi maksanut yhteisöverona liikeyritys, joka ei tehnyt verottomia varauksia suurjänniteverkon uudistamista varten ja jakoi osakkeenomistajilleen osinkona 37,5 prosenttia nettotuloksesta verojen jälkeen. Lisäksi taseen uudelleenjärjestelyn yhteydessä käytetty yhteisöveroprosentti olisi niiden mukaan pitänyt määritellä vuoden 1996 mukaan eikä vuoden 1997 mukaan.

(122)

Ensinnäkin, kuten johdanto-osan 32 ja 116 kappaleessa todetaan, virheet on kirjanpitoneuvoston mukaan korjattava sen tilivuoden tulokseen, jona ne on havaittu. Koska suurjänniteverkon uudistamista varten tehdyillä varauksilla ei enää ollut perustetta sen jälkeen, kun 10 päivänä marraskuuta 1997 annettu laki nro 97–1026 tuli voimaan, ne olisi pitänyt korjata vuoden 1997 tilinpäätökseen, ja niihin olisi pitänyt soveltaa vuoden 1997 yhteisöveroprosenttia. Toiseksi Ranskan viranomaiset itse sovelsivat vuoden 1997 yhteisöveroprosenttia siihen varausten osaan, jota verotettiin, kuten johdanto-osan 34 kappaleessa todetaan.

(123)

EDF:lle koitui taloudellista etua siitä, että se jätti vuonna 1997 maksamatta 5 882 849 762 Ranskan frangin yhteisöveron. EDF saattoi käyttää tämän summan oman pääomansa vahvistamiseen ilman ulkoista rahoitusta. Jos vero olisi maksettu ja pääoman vahvistaminen olisi rahoitettu yhtiön liikevoitolla, EDF:n olisi pitänyt supistaa menojaan, kasvattaa tulojaan tai luopua investointikustannuksista. Koska EDF:llä oli käytettävissään varoja, jotka olisi pitänyt maksaa Ranskan valtiolle yhteisöverona, se hyötyi toimenpiteestä, jota sovellettiin vain siihen ja joka suosi sitä suhteessa muihin samankaltaisessa tilanteessa oleviin ranskalaisiin yrityksiin, joilta perittiin yhteisöveroa uudelleen luokitelluista, perusteettomista varauksista, vuonna 1997 voimassa olleen Ranskan yleisen verokoodeksin 38 §:n 2 momentin mukaisesti, kuten johdanto-osan 35 kappaleessa todetaan.

(124)

Ranska kuitenkin vetoaa 11 päivänä joulukuuta 2002 päivätyissä huomautuksissaan markkinataloussijoittajaperiaatteen soveltamiseen. Euroopan unionin tuomioistuimet muistuttavat etenkin johdanto-osan 7 ja 8 kappaleessa mainituissa tuomioissa, että perimättä jätettyä veroa vastaava lisäpääomasijoitus ei suosi siitä hyötyvää yritystä antamalla sille taloudellisen edun SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, jos todetaan, että hypoteettinen yksityinen sijoittaja olisi sijoittanut EDF:ään vastaavan suuruisen summan samoin ehdoin ja samankaltaisessa tilanteessa, kun otetaan huomioon asiantuntevaa markkinataloussijoittajaa koskeva kriteeri.

(125)

Unionin tuomioistuin on edellä mainitun, 5 päivänä kesäkuuta 2012 annetun tuomionsa 99 kohdassa todennut, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole valituksenalaisessa tuomiossa ottanut ennalta kantaa kyseisen arviointiperusteen sovellettavuuteen esillä olevassa asiassa eikä sen mahdollisen soveltamisen lopputulokseen. On siis tarkasteltava kyseisen periaatteen sovellettavuutta ja sen jälkeen sen soveltamista käsiteltävän asian tosiseikkoihin ottaen huomioon etenkin unionin tuomioistuimen mainitsemat arviointiperusteet.

9.1.2   Markkinataloussijoittajaperiaatteen sovellettavuus

(126)

Sen ratkaisemiseksi, onko markkinataloussijoittajaperiaate sovellettavissa, on tehtävä kokonaisarviointi ja varmistettava, myönsikö Ranskan tasavalta verovapautuksen osakkeenomistajan vai julkisen vallan käyttäjän ominaisuudessaan. Unionin tuomioistuin on 5 päivänä kesäkuuta 2012 antamassaan tuomiossa vahvistanut useita seikkoja, jotka on otettava huomioon tässä kokonaisvaltaisessa tarkastelussa. Nämä seikat, joita tarkastellaan jäljempänä tarkemmin suhteessa käsiteltävän asian olosuhteisiin, ovat seuraavat:

Jäsenvaltion on epäselvässä tapauksessa osoitettava kiistattomasti sekä objektiivisten ja varmennettavissa olevien seikkojen perusteella, että toteutettu toimenpide kuuluu sen osakkeenomistajan aseman piiriin (20). Näistä seikoista on selvästi ilmettävä, että kyseinen jäsenvaltio on ennen taloudellisen edun myöntämistä tai samanaikaisesti sen kanssa päättänyt tehdä tosiasiallisesti toteutetulla toimenpiteellä sijoituksen määräysvallassaan olevaan julkiseen yritykseen (21).

Tämän suhteen voidaan edellyttää muun muassa seikkoja, joista ilmenee, että päätös perustuu taloudellisiin arviointeihin, jotka rinnastuvat arviointeihin, joita johdonmukaisesti toimiva yksityinen sijoittaja, jonka tilanne vastaa mahdollisimman tarkasti kyseisen valtion tilannetta, olisi laatinut ennen tällaisen sijoituksen tekemistä arvioidakseen sen tulevan tuottavuuden (22). Komissio voi kieltäytyä tutkimasta näitä tietoja vain, jos näyttönä esitetyt seikat on laadittu sen jälkeen, kun päätös kyseessä olevan sijoituksen tekemisestä tehtiin (23).

Merkityksellisiä voivat olla erityisesti toimenpiteen luonne, kohde, asiayhteys ja tavoite sekä siihen sovellettavat säännöt (24).

Soveltamalla markkinataloussijoittajaa koskevaa kriteeriä on siis voitava määrittää, olisiko yksityinen sijoittaja samankaltaisissa olosuhteissa sijoittanut maksettavaa veroa vastaavan määrän EDF:n tilanteen kaltaisessa tilanteessa olevaan yritykseen (25).

(127)

Ranskan viranomaiset väittävät 11 päivänä joulukuuta 2002 päivätyissä, johdanto-osan 42 kappaleessa mainituissa huomautuksissaan, että EDF:n oli tehokkaampaa ja neutraalimpaa kirjata konsession myöntäjän oikeudet koko määrältään suoraan omaksi pääomaksi maksamatta yhteisöveroa. Yhdessäkään asiakirjassa, jotka edeltävät verottamattajättämispäätöstä tai ovat sen kanssa samanaikaisia ja jotka Ranska tai EDF on toimittanut menettelyn laajentamispäätöstä koskevien huomautustensa tueksi, ei kuitenkaan mainita suoraan tai epäsuorasti väitettyä sijoituspäätöstä, sen seurauksia, hyötyjä ja haittoja tai samankaltaista päätöstä pääomasijoituksen suurentamisesta jättämällä vero perimättä. Johdanto-osan 87–108 kappaleessa mainituissa, Ranskan valtion toimittamissa asiakirjoissa ei mainita eikä varsinkaan analysoida hyötyjä ja haittoja, joita valtiolle koituisi päätöksestä olla osittain perimättä yhteisöveroa konsession myöntäjän oikeuksia vastaavista varauksista, jotka oli luokiteltu uudelleen EDF:n pääomaksi 10 päivänä marraskuuta 1997 annetun lain nro 97–1026 nojalla.

(128)

Jos markkinataloussijoittajaperiaatteen sovellettavuudesta on komission esittämien kaltaisia epäilyksiä, Ranskan on osoitettava kiistattomasti sekä objektiivisten ja varmennettavissa olevien seikkojen perusteella, että toteutettu toimenpide kuului sen osakkeenomistajan aseman piiriin. Toimitettujen tietojen perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että päätös tehdä sijoitus jättämällä perimättä vero, joka EDF:n olisi periaatteessa pitänyt maksaa, on katsottava tehdyn epävirallisesti, ilman perusteltua säädöstä, josta ilmenisivät kyseisen päätöksen tarkka sisältö, sen perustelut ja oikeusperusta sekä sen antaneen toimivaltaisen viranomaisen nimi ja antamispäivä ja jonka perusteella nämä voisi todentaa. Kun otetaan huomioon unionin tuomioistuimen esittämät seikat, joiden perusteella voidaan varmistaa markkinataloussijoittajaperiaatteen sovellettavuus ja joita ovat etenkin objektiivisten ja varmennettavissa olevien seikkojen esittäminen, toimenpiteen tosiasiallinen toteuttaminen sekä taloudellisten arviointien suorittaminen ennen päätöksen tekemistä, vertailukohtien tai aineellisten todisteiden puuttumista on pidettävä ensimmäisenä viitteenä siitä, että kyseistä periaatetta ei voida soveltaa.

(129)

Koska ei ole olemassa asiakirjoja, joiden perusteella väitetty päätös voitaisiin jäljittää, on kuvailtava investointitoimenpide, jonka Ranskan valtio mahdollisesti toteutti. Unionin tuomioistuin katsoo, että markkinataloussijoittajaa koskevan kriteerin on mahdollistettava sen määrittäminen, olisiko yksityinen sijoittaja samankaltaisissa olosuhteissa sijoittanut 5,88 miljardia Ranskan frangia yritykseen, joka oli vastaavassa tilanteessa kuin EDF. Ranskan tekemä sijoitus tarkoittaisi, että se jätti perimättä kyseisen summan, koska se oletti saavansa voittoa enemmän kuin alun perin käytetty määrä. Analyysin on siis perustuttava perimättä jätetyn yhteisöveron määrään.

(130)

Verovapautuksen määrää vastaavan sijoituksen tuottavuutta koskevien selvitysten, vertailukohtien ja erityisten analyysien puute vaikeuttaa väitetyn sijoituksen vaikutusten erottamista kaikkien Ranskan tai EDF:n toimittamien tietojen joukosta. Vaikeudet ovat kuitenkin voitettavissa, jos analysoitaessa suurinta osaa markkinataloussijoittajaperiaatteen sovellettavuuden ja soveltamisen varmistamisen kannalta merkityksellisistä tekijöistä katsotaan, että perimättä jätetyn veron määrän suuruiseen lisäpääomasijoitukseen sovellettiin oikeuksia, jotka liittyivät koko pääomasijoitukseen. Pääomasijoituksesta maksettiin tiettyä korkoa, joten samaa korkoa oli sovellettava ja sovellettiinkin perimättä jätetyn veron määrään. Jos sitä vastoin tarkastellaan marginaali- tai lisäysvaikutusta, Ranskan tai EDF:n toimittamista tiedoista ei ensi näkemältä ilmene se vaikutus, että pääomasijoituksen määrä olisi lisääntynyt perimättä jätettyä veroa vastaavalla määrällä.

(131)

Veron perimättä jättäminen kasvatti EDF:ään tehtyä pääomasijoitusta ja siten myös EDF:n omia varoja 5,88 miljardilla Ranskan frangilla. Tämä määrä sisältyi uudelleen luokiteltuihin varauksiin, joiden kokonaisarvo oli 14,119 miljardia Ranskan frangia. Nämä varaukset, jotka eivät olleet valtion osakkeenomistajana EDF:ään etukäteen sijoittamia uusia varoja, luokiteltiin uudelleen pääomasijoitukseksi ja siirrettiin EDF:n taseen käyttöomaisuutta ja kiinteää pääomaa koskevan osan vastaavaan kohtaan muun oman pääoman joukkoon (esimerkiksi pääoma ja pääomasijoitukset, taulukko 2). Kyseiseltä ajalta peräisin olevien asiakirjojen mukaan (johdanto-osan 100 kappale, taulukko 2) EDF:n omat varat, joita oli vuonna 1997 tosiasiassa 79,8 miljardia Ranskan frangia, olisivat ilman verovapautusta olleet 72,1 miljardia frangia. Valtion EDF:ään tekemien pääomasijoitusten määrä olisi ollut 44,8 miljardia Ranskan frangia 50,7 miljardin frangin sijaan.

Väitetty sijoituspäätös: analyysi

(132)

Ensinnäkin, kuten Ranskan viranomaiset korostavat, verovapautus eli veron perimättä jättäminen kasvatti valtion saaman korvauksen absoluuttista määrää, koska maksamattoman veron määrän lisääminen laajensi pääomapohjaa, josta maksettiin kiinteäkorkoinen korvaus (3 prosenttia) (johdanto-osan 83 kappale). Pääomasijoituksen suureneminen verovapautuksen määrän verran ei kuitenkaan tarkoittanut valtion saaman korvauksen määrän suhteellista kasvamista. On kiistatonta, että korvauksesta, jonka EDF maksaa valtiolle sijoitetusta pääomasta, on säädetty jo 30 päivänä joulukuuta 1956 annetussa asetuksessa nro 56–1360 (johdanto-osan 18 ja 103 kappale). Johdanto-osan 93 ja 102 kappaleessa todetaankin, että yrityssopimuksissa, jotka edelsivät ja seurasivat vuosina 1997–2000 voimassa ollutta sopimusta, määrättiin korvauksista, jotka tosin poikkesivat toisistaan. Korvausperiaatetta noudatettiin jo ennen väitettyä päätöstä ja myös sen jälkeen.

(133)

Lisäksi tosiseikoista ilmenee, että kyseinen verovapautus on voinut pienentää valtion tekemästä sijoituksesta maksettavaa korvausta. Kansalliskokouksen syyskuussa 1997 laatima mietintö osoittaa kiistatta, että suurentamalla pääomasijoituksen kokonaismäärää haluttiin pienentää siitä maksettavaa korvausta, jotta ei ”kasvatettaisi EDF:n maksuja” (johdanto-osan 103 kappale). Senaatin mietinnössä vahvistetaan, että julkisen vallan käyttäjät halusivat pienentää korvausta (johdanto-osan 108 kappale).

(134)

EDF maksoi valtiolle vuosina 1991–1996 enemmän korvauksia pienemmästä pääomapohjasta kuin sen oli määrä maksaa vuosina 1997–2000 suuremmasta pääomapohjasta. Vuosina 1991–1996, jolloin pääoman määrä oli 36,6 miljardia Ranskan frangia, korvauksen absoluuttinen määrä oli keskimäärin 3,41 miljardia Ranskan frangia vuodessa eli huomattavasti enemmän kuin 2,35 miljardia frangia, joka oli korvauksen ennakoitu määrä vuosina 1997–2000, jolloin pääomapohja oli laajempi eli 50,7 miljardia frangia (johdanto-osan 92 ja 102–103 kappale, taulukko 3). Tästä seuraa, että lisäpääomasijoituksen juoksevaa rajatuottoa, jonka valtio osakkeenomistajana toivoi vuosina 1997–2000 olevan keskimäärin 5,88 miljardia Ranskan frangia, voitiin pitää negatiivisena suhteessa vuosiin 1991–1996.

(135)

Kansalliskokouksen ja senaatin mietinnöistä käykin kiistatta ilmi, että Ranskan viranomaisten toimien tuloksena valtiolle pääomasijoituksesta maksetun korvauksen absoluuttinen ja suhteellinen määrä pieneni pääomapohjan kasvaessa. Tästä seuraa, että koska verovapautuksen myöntämistä koskevalla päätöksellä kasvatettiin sitä pääomasijoituksen kokonaismäärää, josta maksettiin vähemmän korvausta kuin pääomasta, joka EDF:llä oli ennen lain nro 97–1026 voimaantuloa, se ei enää välttämättä vaikuttanut sijoituspäätökseltä.

(136)

Toiseksi on todettava, että asiantunteva markkinataloussijoittaja ei olisi suunnitellut ja vahvistanut lisäpääomasijoituksesta maksettavaa korvausta samalla tavoin.

(137)

Johdanto-osan 97, 103 ja 106 kappaleessa mainituista vastuuministerien kirjeistä ja parlamentaarisista mietinnöistä käy ilmi, että tarkastellessaan vuonna 1997 Ranskan valtiolle EDF:n taseen uudelleenjärjestelyn jälkeen maksettavaa korvausta Ranskan viranomaiset ottivat huomioon sekä pääomasijoituskorvauksen, joka valtiolle osakkeenomistajana joka tapauksessa maksettaisiin, että määrän, jonka valtio toivoi julkisen vallan käyttäjänä perivänsä verona vuodesta 1997 alkaen useiden tappiollisten vuosien jälkeen. Kuten johdanto-osan 93 kappaleessa todetaan, yleisestä lainsäädännöstä poiketen pääomasijoituskorvauksen voi vähentää yhteisöverosta.

(138)

Ranskan viranomaiset siis tarkastelivat vuonna 1997 konseptia, jonka mukaan EDF:ltä perittäisiin veroista ja osakkeenomistajan korvauksesta koostuva kokonaismaksu, ja vahvistivat sen. Ranskan viranomaisten toimittamissa asiakirjoissa onkin siksi vaikea erottaa toisistaan EDF:ltä perittävän, verotusoikeuden piiriin kuuluvan kokonaisveron määrää, myös kiistanalaisen verovapautuksen ylittävältä osalta, ja valtiolle osakkeenomistajana maksettavaa korvausta. Viranomaiset kuitenkin väittävät asiakirjojen osoittavan, että sijoituspäätös oli olemassa. Kuitenkin se, että tarkasteltaessa ja määritettäessä valtiolle osakkeenomistajana maksettavaa korvausta otettiin jatkuvasti huomioon verot, jotka EDF maksaisi veronkantajana toimivalle valtiolle – myös kuittaamalla ja maksamalla ennen lain nro 97–1026 voimaantuloa perimättä jätetyt verot – näyttäisi viittaavan siihen, että valtio myönsi kiistanalaisen verovapautuksen julkisen vallan käyttäjänä eikä sijoittajana.

(139)

Käsitystä tukevat lisäksi valtion EDF:lle vuonna 1997 vahvistamat tavoitteet, jotka ilmentävät pikemminkin julkisen vallan kuin osakkeenomistajan huolenaiheita ja tavoitteita. Huolenaiheista kertoo se, miten EDF:n hinnat vahvistettiin vuosia 1997–2000 koskevassa yrityssopimuksessa, johon valtion osakkeenomistajana saama korvaus perustui. Valtio edellytti EDF:n osallistuvan ranskalaisen teollisuuden kilpailukyvyn ja ranskalaisten kotitalouksien ostovoiman vahvistamiseen. Tällaiset tavoitteet olisivat vieraita hypoteettiselle markkinataloussijoittajalle ja jopa vastoin hänen taloudellisia etujaan. Sama koskee vuosia 1997–2000 koskevassa yrityssopimuksessa EDF:lle asetettua tavoitetta, jonka mukaisesti sen on harjoitettava taloudellisen toiminnan ja työllisyyden tukemiseen tähtäävää kunnianhimoista politiikkaa auttamalla paikallisia julkisyhteisöjä (johdanto-osan 89 ja 95 kappale).

Taloudellinen arviointi väitetyn sijoituksen tuottavuuden määrittämiseksi

(140)

Ranskan valtion ja EDF:n välinen, 8 päivänä huhtikuuta 1997 allekirjoitettu yrityssopimus sisälsi rahoitussuunnitelmaa koskevia taloudellisia ennakkoarviointeja, myös ennusteita EDF:ään tehdyn pääomasijoituksen tuotoista valtiolle osakkeenomistajana (johdanto-osan 92 kappale). Nämä asiakirjat ja Ranskan viranomaisten esittämät analyysit liittyvät kaikkien EDF:n tekemien varausten uudelleenluokittelun odotettuihin vaikutuksiin riippumatta siitä, olivatko varaukset verollisia vai verottomia tai olivatko ne seurausta lain nro 97–1026 täytäntöönpanosta vai eivät. Ainoa Ranskan viranomaisten esittämä systemaattinen arvio, joka sisältyy 18 päivänä helmikuuta 1997 päivättyyn EDF:n muistioon (johdanto-osan 92 kappale), on yleinen ja koskee vain pääomasijoituksesta maksettavaa lakisääteistä korvausta, mukaan lukien EDF:ään ennen taseen uudelleenjärjestelyä tehdyt pääomasijoitukset, mutta ei esimerkiksi korvausta pääomasta ilman pääomasijoituksia tai korvausta omasta pääomasta.

(141)

Yhdestäkään Ranskan tai EDF:n toimittamasta asiakirjasta ei käy ilmi, että väitettyä sijoituspäätöstä, eli päätöstä tehdä EDF:ään suurempi pääomasijoitus jättämällä kantamatta vero uudelleenjärjestellyistä varauksista, olisi erityisesti tarkasteltu tai siitä olisi laadittu erityisiä selvityksiä tai analyyseja. Kun otetaan huomioon kyseessä olevat summat, asiantunteva markkinataloussijoittaja olisi kuitenkin todennäköisesti teettänyt sijoituksesta rahoitus- ja talousanalyysin ennen päätöksen tekemistä siitä, oliko – kun otetaan huomioon pääomasijoituksen lakisääteinen tuotto – 5,88 miljardin Ranskan frangin suuruinen verovapautus välttämätön, jotta yritys voisi varmistaa sijoittajan tekemän kokonaissijoituksen pitkän aikavälin tuottavuuden ja jotta osakkeenomistaja saisi riittävän korvauksen. Tällaista taloudellista ennakkoarviointia, joka mainitaan unionin tuomioistuimen tuomion 84 kohdassa yhtenä seikkana, jonka perusteella voidaan päätellä markkinataloussijoittajaperiaatteen olevan sovellettavissa, ei kuitenkaan laadittu.

(142)

Erityisen merkillepantavaa on, että korvauksesta, jonka valtio saisi vuosina 1997–2000, tehtiin selvitys, mutta pidemmän aikavälin korvauksia tai tuottoa ei arvioitu lainkaan, vaikka Ranska väittää tehneensä nimenomaan pitkän aikavälin sijoituksen. Asiantunteva markkinataloussijoittaja olisi kuitenkin ilman muuta analysoinut sijoituksen tuottavuuden vuoden 2000 jälkeen.

(143)

On perusteltua katsoa, että asiantunteva markkinataloussijoittaja olisi ottanut huomioon EDF:n velkasuhteen alenemisen vaikutukset, mutta on todettava, että joissakin Ranskan (johdanto-osan 101 ja 105 kappale) ja EDF:n toimittamissa asiakirjoissa tuodaan yleisellä tasolla ilmi, että EDF:lle oli etua siitä, että se sai paremman velkasuhteensa ansiosta lainaa edullisemmin. Missään asiakirjassa ei kuitenkaan mainita etuja ja tuottoa, joita valtiolle osakkeenomistajana koituisi EDF:n lainakustannusten ja velkasuhteen alenemisesta. Johdanto-osan 101 kappaleessa esitettyjen, vuonna 1997 laadittujen määrällisten arvioiden mukaan EDF:n nettovelan suhde omaan pääomaan olisi 148 prosenttia uuden pääomasijoituksen jälkeen, jonka kokonaismäärä oli 50,7 miljardia Ranskan frangia ja johon sisältyi 5,88 miljardin frangin suuruinen kiistanalainen verovapautus. Ilman verovapautusta suhde olisi ollut noin 163 prosenttia eli noin kolmannes lain nro 97–1026 voimaantuloa edeltävästä 480 prosentin velkasuhteesta. Verovapautuksen vaikutus velkasuhteen paranemiseen ei ole kovin merkittävä suhteessa varausten uudelleenluokittelun muihin vaikutuksiin, ja on erittäin kyseenalaista, vaikuttiko se konkreettisesti lainakustannusten pienenemiseen (johdanto-osan 170–172 kappale). Ranskan viranomaisten esittämissä asiakirjoissa ei kuitenkaan mainita eikä analysoida sijoituksena korvausta, jonka 148 prosentin tai varsinkin 163 prosentin velkasuhde tuottaisi osakkeenomistajalle. Tästä asiasta ei laadittu unionin tuomioistuimen tuomion 84 kohdassa tarkoitettua taloudellista ennakkoarviota, jollaisen asiantunteva markkinataloussijoittaja olisi teettänyt.

(144)

EDF:n huomautustensa tueksi esittämässä taloudellisessa selvityksessä (johdanto-osan 69–70 kappale) ei vahvisteta, että Ranska olisi toiminut sijoittajana eikä julkisen vallan käyttäjänä. Selvitys on laadittu sen jälkeen, kun väitetty sijoituspäätös tehtiin vuonna 1997, eivätkä sitä ole tarkastelleet viranomaiset, jotka olivat toimivaltaisia tekemään kyseisenlaisen päätöksen. Unionin tuomioistuimen ohjeiden mukaisesti (johdanto-osan 126 kappale, 5 päivänä kesäkuuta 2012 annetun tuomion 104 kohta) jo pelkästään tämän vuoksi selvitystä ei voida ottaa huomioon todisteena. Tätä päätelmää ei kumoa se, että selvitys on laadittu vuonna 1997 käytettävissä olleiden autenttisten perustietojen pohjalta. Selvitys tilattiin lisäperusteluksi sen jälkeen, kun menettelyä oli laajennettu toukokuussa 2013, ja sen johtopäätökset olivat ilmeisesti EDF:n tiedossa jo heinäkuussa 2013, vaikka selvitys on päivätty lokakuussa 2013. Lisäksi lukumääräiset tulokset, joihin selvityksessä päädytään, ovat muistakin syistä pätemättömiä, ja siksi myös päätelmät, joita EDF on tehnyt huomautustensa tueksi, ovat perusteettomia. Nämä syyt ovat seuraavat:

Selvityksessä hyödynnetään lähes pelkästään kyseiseltä vuodelta peräisin olevia perustietoja ja siinä käytetään yleisesti hyväksyttyjä yritysten arvon arviointimenetelmiä, mutta sitä koskevat eräät merkittävät varaumat, joita käsitellään jäljempänä. Selvitys on kuitenkin erityisen monisyinen taloudellinen arviointi, jota varten on tehty varsin perusteellisia taustatutkimuksia ja jonka toteuttamiseen ja validoimiseen on kulunut noin kolme kuukautta. Arviointiprosessissa on käytetty peräkkäin useita erilaisia menetelmiä, joista osa on kiistanalaisia. Ilman tätä prosessia hajanaisten ja eri lähteistä peräisin olevien perustietojen pohjalta olisi täysin mahdotonta saada summittaistakaan käsitystä tai laatia mahdollista ennustetta määrällisistä tuloksista, jotka koskevat Ranskan valtion väitettyjä tuotto-odotuksia vuonna 1997 ja jotka selvityksessä esitetään. Unionin tuomioistuin kuitenkin edellyttää, että markkinataloussijoittajaperiaatteen soveltaminen perustuu päätöksen tekemishetkellä vallinneisiin kehitysnäkymiin (5 päivänä kesäkuuta 2012 annetun tuomion 105 kohta). Toisin kuin EDF väittää, jo se tosiseikka, etteivät Ranskan valtion toimivaltaiset viranomaiset itse tehneet tai tilanneet vuosina 1996–1997 käytettävissä oleviin tietoihin pohjautuvaa yhtä laajaa ja monisyistä selvitystä, on osoitus siitä, etteivät Ranskan viranomaiset ennen päätöksen tekemistä pitäneet merkityksellisenä vain väitetystä sijoituksesta osakkeenomistajalle koituvaa tuottoa.

Selvityksessä analysoidaan Ranskan valtion toimintaa suhteessa markkinataloussijoittajaperiaatteeseen sellaisten tietojen ja oletusten valossa, jotka poikkeavat huomattavasti johdanto-osan 87–108 kappaleessa esitetyistä tiedoista ja oletuksista, jotka Ranskan viranomaisten mukaan olivat väitetyn päätöksen taustalla ja joilla sitä perusteltiin. Sijoituspäätöstä ei kuitenkaan tehnyt EDF, ja unionin tuomioistuimen mukaan (5 päivänä kesäkuuta 2012 annetun tuomion 82 ja 83 kohta) on Ranskan tehtävänä esittää seikat, joista ilmenevät tehdyn päätöksen luonne ja asiayhteys. Koska Ranska väittää, että se teki päätöksensä esitettyjen tietojen perusteella, selvitys ja siten myös EDF tosiasiassa asettuvat väitetyn sijoittajan asemaan ja väittävät tietävänsä Ranskan valtiota paremmin, minkä seikkojen ja tietojen perusteella päätös aikoinaan tehtiin ja mitä oletuksia käytettiin. Selvitys pohjautuu näin ollen sellaisia tietoja ja hypoteeseja koskeviin olettamuksiin ja arvailuihin, jotka Ranskan viranomaiset olisivat – muiden sellaisten tietojen ja hypoteesien lisäksi, joita ei voida sulkea pois – voineet ottaa huomioon vuonna 1997. Siksi sillä ei ole todistusvoimaa vuonna 2015 (tai lokakuussa 2013, jolloin selvitys tehtiin) eikä se tarjoa selitystä tai valaistusta Ranskan viranomaisten vuonna 1997 tosiasiassa tekemälle päätökselle, jota nämä viranomaiset perustelevat toisilla tiedoilla ja hypoteeseilla.

Todistusvoimaa vähentää edelleen se, että selvityksessä esitetään johdanto-osan 70 kappaleessa mainittujen tulosten pohjautuvan olettamuksiin, jotka ovat mielivaltaisia tai sattumanvaraisia, tosiasioihin perustumattomia taikka niiden tietojen vastaisia, jotka käyvät ilmi Ranskan viranomaisten toimittamista asiakirjoista ja niiden mukaan osoittavat markkinataloussijoittajaperiaatteen sovellettavuuden ja sen, että sitä tosiasiassa sovellettiin käsiteltävään asiaan. Selvityksessä arvellaan ensinnäkin, että vuoden 2000 jälkeen valtiolle maksettavaa korvausta ei enää säänneltäisi asetuksella eikä se sisältyisi valtion ja EDF:n väliseen yrityssopimukseen, vaan se vahvistettaisiin suhteessa osinkoihin, joita muut alan yritykset maksoivat vuosina 1996–1997 (26). EDF:ään tehtyjen pääomasijoitusten korvauksesta oli kuitenkin säädetty asetuksessa jo vuodesta 1956 (johdanto-osan 102 kappale), ja se oli vahvistettu lakisääteisesti ja sisältynyt monivuotisiin yrityssopimuksiin ennen vuotta 1997 – ja sisältyi pitkään sen jälkeen – ilman minkäänlaista yhteyttä osinkoihin, joita muilla kuin Ranskan markkinoilla toimivat alan yritykset maksoivat (johdanto-osan 94 ja 95 kappale). Toiseksi selvityksessä sisällytetään perusteetta EDF:n tuloslaskelmaan varauksia, jotka ovat peräisin EDF:n konsernitilinpäätöksestä ja joiden (veroton) arvo on 11,6 miljardia Ranskan frangia ja (veron jälkeen) 7,3 miljardia frangia (27), ja kasvatetaan näillä määrillä keinotekoisesti EDF:n arvoa ottamatta huomioon vuonna 1997 käytettävissä olleita tietoja ja ennakoitavissa olevia kehityskulkuja, jotka koskevat henkilöstön eläkejärjestelmään liittyvistä EDF:n velvoitteista johtuvaa rasitetta (johdanto-osan 168–169 kappale).

Kolmanneksi EDF:n arvon kasvu, joka perustuu tuottojen ja tulosten kasvuun, on selvityksessä laskettu vuonna 1997 vallinneiden ”markkinaodotusten” perusteella (28). Ranskan viranomaisilla oli kuitenkin käytettävissään vuosia 1997–2000 koskevia tarkkoja ja lukumääräisiä EDF:n tulo- ja tulosennusteita, jotka oli vahvistettu samaa kautta koskevan yrityssopimuksen laatimisen yhteydessä, ja ne sanovat tukeutuneensa näihin ennusteisiin ja tietoihin päätöstä tehdessään (johdanto-osan 78–79, 90, 94 ja 96 kappale) sekä tunteneensa vuonna 1997 yhtiön ja sen talousnäkymät perusteellisesti (johdanto-osan 77 kappale). EDF:n arvon vahvistaminen tässä tilanteessa viime kädessä kolmansien osapuolten ”markkinaodotusten” perusteella ei ole uskottavaa eikä johdonmukaista niiden väitteiden kanssa, jotka Ranska on esittänyt selitykseksi ja vahvistukseksi päätökselle, jonka se väittää maan viranomaisten tehneen. Uskottavuutta heikentää vielä se, että Ranskan viranomaiset toteavat EDF:n toimineen vuonna 1997 pääasiallisesti Ranskassa ja säännellyillä hinnoilla (johdanto-osan 85 kappale). Hinnat oli lisäksi vahvistettu alhaisiksi ranskalaisen teollisuuden kilpailukyvyn ja ranskalaisten kotitalouksien ostovoiman vahvistamiseksi (johdanto-osan 89 ja 95 kappale). Selvityksessä ei selitetä eikä varsinkaan perustella uskottavasti, miksi EDF:n tulokset, korvaus ja osingot perustuisivat sellaisten pörssissä noteerattujen osakeyhtiöiden korvaukseen, osinkoihin ja tuloksiin, joilla ei ollut merkittävää toimintaa Ranskassa ja jotka toimivat markkinoilla, joilla kilpailu- ja sääntelyrajoitukset olivat toisenlaiset (esimerkiksi Endesa, Gas Natural ja Union Fenosa Espanjassa, RWE, EON ja Verbund Saksassa sekä Fluxys Belgiassa). Tämä on kuitenkin yksi oletuksista, joihin johdanto-osan 70 kappaleessa esitetyt tulokset pohjautuvat (29).

Neljänneksi selvityksessä väitetään ilmaan minkäänlaisia perusteluja, että EDF:ään tehdyn pääomasijoituksen kasvattaminen vuonna 1997 vastasi rahoitusomaisuuden hankintaa, ainakin potentiaalisesti (30). EDF oli vuonna 1997 kuitenkin teollinen ja kaupallinen julkinen laitos, jolla ei ollut osakepääomaa (johdanto-osan 19 kappale) ja joka Ranskan viranomaisten ja EDF:n tuolloin esittämien väitteiden mukaan säilyttäisi asemansa tulevaisuudessa (johdanto-osan 95 ja 105 kappale). Tämä sattumanvarainen väite, johon selvityksen tulokset kuitenkin ratkaisevasti tukeutuvat, osoitetaan laajemmin vääräksi johdanto-osan 179–181 kappaleessa.

Toimenpiteen luonne, kohde ja asiayhteys sekä siihen sovellettavat säännöt

(145)

Unionin tuomioistuin korostaa, että toteutetun toimenpiteen luonne on yksi niistä merkityksellisistä seikoista, jotka on otettava huomioon, jotta voidaan todeta, että markkinataloussijoittajaperiaate on sovellettavissa (tuomion 86 kohta). Päätös sijoittaa EDF:ään enemmän pääomaa jättämällä verottamatta uudelleenluokitellut, suurjänniteverkkoon liittyvät, sääntöjenvastaiset varaukset on luonteeltaan sekä kirjanpidollinen, koska varoja siirrettiin EDF:n taseen kohdasta toiseen (johdanto-osan 100 ja 105 kappale), että verotuksellinen, koska toimivaltaiset viranomaiset katsoivat, että yhteisövero oli perittävä ennen uudelleenluokittelua (johdanto-osan 35 kappale), vaikka muista varauksista vero oli maksettu uudelleenluokittelun jälkeen. Toisin kuin Ranskan viranomaiset väittävät, ei ole todistettu, että päätöksen kirjanpidollinen ja verotuksellinen puoli liittyisivät erottamattomasti toisiinsa ja muodostaisivat yhden ainoan toimenpiteen, joka toteutettiin 10 päivänä marraskuuta 1997 annetulla lailla nro 97–1026.

(146)

Lain 4 §:n 2 momentissa säädetään, että EDF:n taseen vastattavaa-puolella olevan suurjänniteverkon konsessioon liittyvän omaisuuden vasta-arvo siirretään ilman arvonkorotuksia kohtaan ”Pääomasijoitukset” (johdanto-osan 28 kappale). Tästä voitaisiin päätellä, että EDF:n pääomaan siirrettävään käyttöomaisuuserään ei lain mukaan saa tehdä kirjanpidollisia tai verotuksellisia oikaisuja mahdollisia arvonkorotuksia lukuun ottamatta. Päätös siitä, peritäänkö EDF:ltä vero vai ei, ei Ranskan perustuslain 34 §:n mukaan kuitenkaan kuulu lainsäädännön piiriin, eikä lain nro 97–1026 säännöksiä voitu soveltaa asiaan. Tällä perustuslain pykälällä rajoitetaan parlamentin lainsäädäntövalta verotusasioissa veroperusteen, verokannan ja erilaisten verojen keräämismenettelyjen vahvistamiseen. Kyseisen lain mukaisen saman uudelleenluokittelutoimen seurauksena EDF maksoi yhteisöveron tietyistä varauksista, mutta ei kaikista.

(147)

Johdanto-osan 104 kappaleessa mainituista Ranskan viranomaisten toimittamista valmisteluasiakirjoista käy lisäksi ilmi, että Ranskan korkein hallinto-oikeus katsoi vuonna 1997, että lakiehdotuksesta on jätettävä pois ei-lainsäädännölliset säännökset; myös hallituksen lakiehdotukseen tehty muutosehdotus, jonka tarkoituksena oli rajoittaa valtion lain nojalla EDF:ltä perimiä maksuja, hylättiin. Vastuuministerit myös katsoivat huhtikuussa 1997, että vastuuviranomaisten ja EDF:n olisi keskusteltava myöhemmin lisää yhtiön taseen uudelleenjärjestelyn kirjanpidollisista ja verotuksellisista yksityiskohdista (johdanto-osan 98 kappale).

(148)

Näistä yksityiskohdista, jotka täsmennettiin ja kvantifioitiin vastuuministerien lain hyväksymisen jälkeen 22 päivänä joulukuuta 1997 EDF:lle lähettämässä kirjeessä (johdanto-osan 31 kappale), käy ilmi, että täytäntöönpanon verotuksellinen puoli voidaan erottaa 10 päivänä marraskuuta 1997 annetun lain nro 97–1026 säännöksistä. Ministerit selostavat EDF:lle osoitetussa kirjeessään EDF:n taseen käyttöomaisuutta ja kiinteää pääomaa koskevia muutoksia, joita EDF:n taseeseen tehdään 10 päivänä marraskuuta 1997 annetun lain nro 97–1026 4 §:n nojalla, ja näyttävät epävirallisesti päättävän uudelleenluokittelun verovaikutuksista mainitsematta lainkaan tuottavaa sijoitusta tai pakottavia säännöksiä.

(149)

Toimenpiteen asiayhteydestä, jonka unionin tuomioistuin toteaa olevan merkityksellinen seikka arvioitaessa markkinataloussijoittajaperiaatteen mahdollista sovellettavuutta, todettakoon, että valmistelukokouksista ja tausta-asiakirjoista, jotka ovat peräisin ajalta ennen valtion ja EDF:n välisen yrityssopimuksen allekirjoittamista 8 päivänä huhtikuuta 1997, ilmenee, että varausten uudelleenluokittelu liittyi jo vuonna 1996 tehtyyn päätökseen vapauttaa osittain unionin sähkömarkkinat. EDF:n toimintojen enenevää kansainvälistymistä koskeva tavoite näkyykin sekä vuosia 1997–2000 koskevassa yrityssopimuksessa ja sen valmisteluasiakirjoissa että parlamentin asiakirjoissa. Yrityssopimuksessa todetaan, että sen täytäntöönpano edellyttää laissa nro 97–1026 säädetyn kaltaista lainsäädännöllistä korjaustoimenpidettä, mikä vahvistaa, että sopimuksen ja lainsäätäjän tavoitteiden välillä oli tosiasiallinen yhteys. Veron tarkkaan määrään ei kuitenkaan oteta kantaa huhtikuussa 1997 tehdyssä sopimuksessa, sen valmisteluasiakirjoissa eikä EDF:n ja vastuuviranomaisten välisessä kirjeenvaihdossa.

(150)

Tämän, Ranskan huomautuksissaan esittämien seikkojen pohjalta hahmotellun asiayhteyden perusteella ei kuitenkaan voida varmuudella päätellä, että toimenpiteen toteuttajana oli sijoituksen tekevä osakkeenomistaja. Asiayhteyteen kuuluu myös tarve korjata sääntöjenvastaisuudet, jotka Ranskan tilintarkastustuomioistuin oli todennut lokakuussa 1994. Vaikka kirjanpitoon liittyvä sääntöjenvastaisuus, joka oli mahdollistanut sen, ettei EDF maksanut moneen vuoteen yhteisöveroa, oli korjattava, Ranskan viranomaiset korostivat, että järjestelyllä ei asetettu kyseenalaiseksi EDF:n monopoliasemaa (johdanto-osan 105 kappale) ja että markkinoiden vapauttamisen mahdollistamat vakaat puitteet oli säilytettävä (johdanto-osan 95 kappale). On totta, että markkinoiden vapauttaminen avasi mahdollisuuksia laajentua muiden jäsenvaltioiden kansallisille markkinoille ja että vuosia 1997–2000 koskevassa yrityssopimuksessa määrättiin toimista, joiden tavoitteena oli EDF:n kansainvälisen toiminnan lisääminen. Julkisen vallan halu suosia kansallisia yrityksiä taloudellisin tukitoimin juuri ennen markkinoiden vapautumista ei kuitenkaan rajoitu julkisiin yrityksiin eikä ole julkisen yrityksen asiantuntevalle osakkeenomistajalle ominaista toimintaa.

(151)

Unionin tuomioistuin toteaa vielä, että sen ratkaisemiseksi, oliko kyseessä osakkeenomistajana toimivan vai julkista valtaa käyttävän valtion sijoitus, on tarkasteltava kiistanalaiseen toimenpiteeseen sovellettavia sääntöjä. Pohdittaessa sitä, kumpaan ryhmään toimenpide kuuluu, voidaan siis ottaa huomioon siihen sovellettavien sääntöjen noudattaminen. Siksi on tarkasteltava sääntöjä, joita sovelletaan verovarojen sijoittamiseen EDF:n kaltaisiin yrityksiin. Jos toimenpidettä ei olisi toteutettu, perimättä jätetyn yhteisöveron tuotto olisi osoitettu Ranskan valtion vuoden 1997 yleiseen talousarvioon. Tuolloin voimassa olleen talousarviolaeista 2 päivänä tammikuuta 1959 annetun määräyksen nro 59–2 18 §:n mukaisesti tulojen kokonaismäärä, jolla katetaan menojen kokonaismäärä, sekä kaikki tulot ja menot kirjataan yhdelle ainoalle tilille, jonka nimike on ”yleinen talousarvio”. Veron tuottoa ei näin ollen osoiteta julkisten yritysten hyväksi vaan valtion talousarvioon ja valtion hyväksi.

(152)

Valtion talousarvioon sovelletaan yleiskatteisuuden perustuslaillista periaatetta, jonka mukaan kaikki tulot ja määrärahat kirjataan kahteen erilliseen lohkoon ilman, että syntyy erityistä kytköstä esimerkiksi yhteisöveron tietyn tuoton ja EDF:n kaltaiseen julkiseen yritykseen tehtävän pääomasijoituksen välillä. Ranskan lainsäädäntö sallii toki tietyn verotulon kohdentamisen ennakolta muulle oikeushenkilölle kuin valtiolle avustuksena tai investointina, kunhan kohdentamisesta säädetään nimenomaisesti erikseen. Määräyksen nro 59–2 18 §:ssä säädetäänkin, että valtion tulojen kohdentaminen on lainoja ja ennakkomaksuja lukuun ottamatta poikkeuksellista ja mahdollista ainoastaan hallituksen aloitteesta annetulla talousarviolain säännöksellä.

(153)

Laki nro 97–1026, joka annettiin 10 päivänä marraskuuta 1997, ei kuitenkaan ole talousarviolaki, eikä sillä siksi ollut mahdollista kohdentaa verotuloa EDF:n pääoman hyväksi. Ei myöskään vaikuta siltä, että vuoden 1997 talousarvioon sovellettavia erityisiä hallituksen aloitteesta annettuja talousarviolain säännöksiä olisi hyväksytty EDF:ltä perittävän veron kohdentamiseksi ennakolta Ranskan valtion menoihin, jotka koskivat EDF:n pääomaan saman talousarvion puitteissa tehtäviä sijoituksia. Ei siis näytä siltä, että olisi sovellettu tätä sääntöä, joka mahdollistaa valtion hyväksi syntyvän verotulon kohdentamisen muulle oikeushenkilölle kuin valtiolle, esimerkiksi EDF:lle.

(154)

Erittäin suuri osa edellä mainituista seikoista viittaa selvästi siihen, että Ranska ei ennen yhteisöveron maksamatta jättämisestä johtuneen taloudellisen edun myöntämistä tai samanaikaisesti sen kanssa tehnyt päätöstä sijoittaa EDF:ään pääomaa myöntämällä sille verovapautus. Vaikuttaa näin ollen siltä, että markkinataloussijoittajaperiaate ei ole sovellettavissa kyseiseen toimenpiteeseen. Jäljempänä esitetyt seikat, jotka koskevat markkinataloussijoittajaperiaatteen soveltamista, ovat siksi toissijaisia.

9.1.3   Markkinataloussijoittajaperiaatteen soveltaminen

(155)

Unionin tuomioistuimen 5 päivänä kesäkuuta 2012 antamassa tuomiossa todetaan, että markkinataloussijoittajaperiaatteen soveltamisen on esillä olevassa asiassa mahdollistettava sen määrittäminen, olisiko yksityinen sijoittaja samankaltaisissa olosuhteissa sijoittanut maksettavaa veroa vastaavan määrän EDF:n tilanteen kaltaisessa tilanteessa olevaan yritykseen (tuomion 95 kohta). Yksityiselle sijoittajalle aiheutuneen kustannuksen ja valtiolle sijoittajana aiheutuneen kustannuksen välinen mahdollinen ero voidaan myös ottaa huomioon arvioitaessa, täyttyvätkö periaatteen mukaiset edellytykset (tuomion 96 kohta).

(156)

Arvioinnissa käytetään vertailukohtana sijoituspäätöksen tekemishetkellä käytettävissä olleita objektiivisia ja todennettavissa olevia seikkoja ja vallinneita kehitysnäkymiä (tuomion 102 ja 105 kohta). Siinä otetaan huomioon ainoastaan ne edut ja velvollisuudet, jotka liittyvät valtion tilanteeseen osakkeenomistajana, ja valtioon julkisen vallan käyttäjänä liittyvät edut ja velvollisuudet jätetään huomiotta (tuomion 79 kohta).

(157)

Kun otetaan huomioon yli 50 vuoden ajan Ranskan valtion kokonaan omistamana julkisena laitoksena toimineen EDF:n tilanne ja erityispiirteet, on vertailukohtana pidettävä sijoittajaa, jonka tavoitteena on pitkän aikavälin tuotto, ja tarkasteltava erityisesti johdanto-osan 87–108 kappaleessa mainittuja Ranskan toimittamia tietoja. Juuri näiden tietojen perusteella Ranskan viranomaiset väittävät tehneensä päätöksensä vuonna 1997.

(158)

Ensinnäkin on tarkasteltava, minkälaisen tuoton EDF tarjosi osakkeenomistajilleen vuonna 1997. Tätä tuottoa on verrattava viitearvoihin. Vuonna 1997 Ranskan valtion pitkäaikaisten joukkovelkakirjojen (30 vuotta) tuotto oli keskimäärin 6,35 prosenttia. Myös sellaisten Ranskan valtion velkasitoumusten tuotto, joiden maturiteetti oli lyhyempi (10 vuotta) kuin EDF:n laitteiden elinkaari, oli keskimäärin 5,58 prosenttia (31). Nämä luvut edustavat sekä vähäriskisinä pidettyjen arvopaperien tuottoprosentteja että Ranskan valtion tuolloisia pitkäaikaisen rahoituksen kustannuksia. Sijoitus EDF:n kaltaiseen yritykseen vuonna 1997 oli riskialttiimpaa kuin valtion joukkovelkakirjojen omistaminen. Asiantunteva yksityinen markkinataloussijoittaja olisi siksi edellyttänyt suurempaa tuottoa kuin valtion joukkovelkakirjojen tuotto.

(159)

Sen juoksevan tuoton perusteella, jota Ranskan valtio saattoi Ranskan viranomaisten toimittamien asiakirjojen mukaan odottaa vuosina 1996–1997, ei kuitenkaan voida päätellä, että sijoitus olisi läpäissyt markkinataloussijoittajatestin.

(160)

Ranskan viranomaiset ovat toimittaneet taseen uudelleenjärjestelyn jälkeistä kautta koskevan EDF:n tuloslaskelmaennusteen sellaisena kuin toimivaltaiset viranomaiset sitä tarkastelivat vuonna 1997 (johdanto-osan 92 kappale, taulukko 1). Muut tuolta ajalta peräisin olevat asiakirjat vahvistavat taulukossa esitetyt arviot (johdanto-osan 96–97 ja 103 kappale). Valtion viranomaiset olivat vahvistaneet nämä tulevaa kautta koskevassa EDF:n viiteskenaariossa esitetyt arviot (johdanto-osan 97 kappale). Tämän tuloslaskelman ja niiden varojen perusteella, jotka valtion odotettiin sijoittavan EDF:ään (johdanto-osan 100 kappale, taulukko 2), voidaan laskea tuotto, jota valtio saattoi odottaa pääomasijoitukselta, kokonaispääomalta (perustamispääoma ja pääomanlisäykset) ja EDF:n omilta varoilta (kokonaispääoma, arvonkorotukset, lakisääteiset rahastot ja edellisten tilikausien voitto) (32) taulukon 4 mukaisesti.

Taulukko 4

EDF:n taseeseen sisältyvän pääoman tuottoennuste vuosina 1997–2000 (mrd. Ranskan frangia)

 

1997

1998

1999

2000

1997–2000

Kiinteä 3 %:n osa

1,5

1,5

1,5

1,5

6,0

Muuttuva osa

0,6

1,0

0,9

0,9

3,4

Kiinteä ja muuttuva osa

2,1

2,5

2,4

2,4

9,4

Omien varojen (79,8 mrd. FRF) tuotto (%)

2,63

3,13

3,01

3,01

2,94

Pääoman ja pääomasijoitusten (53,3 mrd. FRF) tuotto (%)

3,94

4,69

4,50

4,50

4,41

Pääomasijoitusten (50,7 mrd. FRF) tuotto (%)

4,14

4,93

4,73

4,73

4,64

Lähde: Komission laskelmat taulukoiden 1 ja 2 perusteella.

(161)

Ranskan viranomaisten mainitsemista ja toimittamista asiakirjoista käy ilmi, että vuonna 1997 valtio osakkeenomistajana odotti EDF:n tuottavan sille koko kaudella 1997–2000 yhteensä 9,4 miljardia Ranskan frangia, josta 6 miljardia frangia perustui kiinteään 3 prosentin osaan ja 3,4 miljardia frangia täydentävään osaan koko kaudelta lailla nro 97–1026 säädetyn uudelleenluokittelun jälkeen. Tuolloin vahvistettujen arvioiden perusteella valtio saattoi osakkeenomistajana odottaa saavansa keskimääräisen juoksevan tuoton, joka oli 2,94 prosenttia EDF:n yhteenlasketusta omasta pääomasta, 4,41 prosenttia valtion EDF:ään sijoittamasta kokonaispääomasta ja 4,64 prosenttia pääomasijoituksista. Tämä pääomasijoituksiksi muutetun verovapautuksen määrän tuotto oli huomattavasti pienempi kuin 6,35 prosenttia, joka oli Ranskan valtion vuonna 1997 oman pitkäaikaisen rahoituksensa turvaamiseksi liikkeeseen laskemien joukkovelkakirjojen tuotto. Asiantunteva yksityinen markkinataloussijoittaja olisi pitänyt verovapautusta vastaavan 5,88 miljardin Ranskan frangin odotettua juoksevaa tuottoa riittämättömänä perusteena sijoitukselle.

(162)

Lisäksi 5 päivänä kesäkuuta 2012 annetun unionin tuomioistuimen tuomion 96 kohdassa todetaan, että markkinataloussijoittajaperiaatetta sovellettaessa voidaan ottaa huomioon yksityiselle sijoittajalle aiheutuneen kustannuksen ja valtiolle sijoittajana aiheutuneen kustannuksen välinen ero. Tätä varten on verrattava tuottoa, jolla Ranskan viranomaisten mukaan perusteltiin konsession myöntäjän oikeuksia vastaavien varausten muuttaminen verovapautuksen määrän suuruiseksi pääomasijoitukseksi, siihen tuottoon, jonka yksityinen sijoittaja olisi saanut sijoittamalla lisäpääomaa yritykseen, joka muistutti EDF:ää kaikilta osin lukuun ottamatta oikeutta, jota yksityisellä sijoittajalla ei ollut, vapauttaa pääomasijoitus yhteisöverosta.

(163)

Tällainen yritys olisi EDF:n tilannetta vastaavassa tilanteessa tarjonnut osakkeenomistajan 5,88 miljardin Ranskan frangin lisäpääomasijoitukselle 4,64 prosentin vuotuiset tuottonäkymät, eli 272 miljoonaa frangia vuodessa, kun ei oteta huomioon yhteisöveroa. Kun sovelletaan vuonna 1997 voimassa ollutta 41,66 prosentin yhteisöveroa, saman pääomasijoituksen tuotto-odotukset olivat 159 miljoonaa Ranskan frangia vuodessa, mikä tarkoittaa 2,7 prosentin nimellistä vuosituottoa. Tätä yritykseen tehtävän, tiettyjä riskejä sisältävän pääomasijoituksen tuottoprosenttia on verrattava 6,35 prosenttiin, jonka Ranskan joukkovelkakirjat tuolloin tuottivat. Heikko tuotto olisi näin ollen saanut yksityisen sijoittajan, jolla ei ollut valtion verotusoikeutta, luopumaan sijoituksesta. Koska sijoitetun pääoman tuotto-odotukset olivat näin heikot, vaikuttaa mahdottomalta, että asiantunteva yksityinen sijoittaja, jonka yritys on velvollinen maksamaan pääomasijoituksista yhteisöveroa, olisi Ranskan valtion asemassa ja sijasta tehnyt EDF:ään pääomasijoituksen vuonna 1997.

(164)

Siksi on tutkittava, sisältyykö niihin Ranskan toimittamiin seikkoihin ja tietoihin, jotka ovat peräisin ajalta, jolloin päätös varausten luokittelumuutoksesta veroa perimättä tehtiin, lisäviitteitä, jotka olisivat saaneet asiantuntevan yksityisen sijoittajan tekemään väitetyn sijoituksen ilmeisen heikosta tuottavuudesta huolimatta. Nämä viitteet voivat liittyä etenkin EDF:n kykyyn i) kasvattaa toiminnasta saatavia tulojaan pitkällä aikavälillä, ii) parantaa liiketoiminnan tulosta lisäämällä tehokkuutta, iii) lisätä yhtiön tuotanto-omaisuuden nettoarvoa tai iv) tarjota osakkeenomistajilleen jatkuva ja riittävä tuotto. Nämä tekijät voivat luoda arvoa pitkällä aikavälillä, jos näkymät ovat hyvät, mutta tuhota arvoa, jos näkymät ovat huonot.

(165)

Yksikään Ranskan viranomaisten toimittamista asiakirjoista ei kuitenkaan sisällä määrällistä tai edes laadullista arviota osakkeenomistajan hyväksi koituvasta mahdollisesta arvonnoususta, jota Ranskan viranomaiset olisivat tarkastelleet ja jonka ne olisivat ottaneet huomioon kauden 1997–2000 tai sen jälkeisten kausien osalta. Niissä on vain yleisiä mainintoja valtion etujen paremmasta huomioon ottamisesta osakkeenomistajana. Tämä viittaisi siihen, että yhtiön arvon kasvua valtio-osakkaan tekemänä sijoituksena ei otettu huomioon, kun päätöstä väitetystä sijoituksesta tehtiin. Osakkeenomistajalle mahdollisesti arvoa luovien neljän tekijän tarkastelun perusteella ei kuitenkaan voida päätellä, että vuonna 1997 käytettävissä olleet tiedot eli vastuuviranomaisten hyväksymät vuosia 1997–2000 koskeva EDF:n tuloslaskelmaennuste ja rahoitussuunnitelma olisivat ennakoineet kasvua (johdanto-osan 92 kappale, taulukko 1, johdanto-osan 96 kappale).

(166)

Valtio saattoi osakkeenomistajana odottaa EDF:n tuottamien kokonaistulojen kasvavan vain hyvin vähän, 0,64 prosenttia. Lähes olemattoman kasvun voi selittää valtion tavoite ”edistää Ranskan teollisuuden kilpailukykyä ja kasvattaa kotimaisen kuluttajan ostovoimaa”; tätä varten EDF:n hintoja oli tarkoitus alentaa neljässä vuodessa keskimäärin […] prosenttia (johdanto-osan 89 ja 95–96 kappale), eli vuosittain […] prosenttia. EDF harjoitti toimintaansa pääasiassa Ranskassa, koska sen tuloista yli 89 prosenttia oli kaudella 1997–2000 tarkoitus kertyä Ranskan markkinoilta. Valtaosa sen tuloista oli näin ollen riippuvainen sähkön hintojen vahvistamista koskevista valtion päätöksistä. Asiantunteva yksityinen sijoittaja olisi ottanut huomioon sen, että osakkeenomistajan etujen kanssa vastakkaisten yleisen edun mukaisten tavoitteiden vahvistaminen vahingoitti hänen varallisuusintressejään. Yksikään asiantunteva yksityinen sijoittaja ei olisi hyväksynyt sijoituksensa tuoton heikentämistä asettamalla etusijalle ranskalaisten yritysten kilpailukyvyn parantamisen.

(167)

Vuosien 1997–2000 tuloslaskelmaennusteeseen sisältyvien EDF:n pääasiallisen toiminnan tulosten odotettiin myös kyseisen kauden aikana heikentyvän 29 prosenttia: 9,3 miljardista Ranskan frangista vuonna 1997 6,6 miljardiin frangiin vuonna 2000. Liiketoimintakulujen odotettiin kasvavan 2,2 prosenttia etenkin juoksevan toiminnan kulujen lisääntymisen vuoksi, sillä rahoituskulut, korot ja poistot pienenisivät pääomakorvausta lukuun ottamatta. Poistoja ja rahoituskuluja vastaavien määrien lisääminen pääasiallisen toiminnan tulokseen teki myös kauden 1997–2000 kehitysennusteesta negatiivisen, koska tämä yhteismäärä supistuisi 13,9 prosenttia: 62,6 miljardista Ranskan frangista 53,9 miljardiin frangiin. Yrityksen toiminnan kyky tuottaa arvoa ja positiivista kassavirtaa määräytyy kuitenkin ajan mittaan juuri sen perusteella, miten tulos ennen poistoja ja korkoja kehittyy. Ennustetun huononemisen lisäksi valtio oli talouspoliittisten tai sääntelyyn liittyvien tavoitteiden vuoksi asettanut EDF:lle päämääräksi kohdentaa yhtiön mahdolliset tehokkuus- tai tuottavuushyödyt ensisijassa sähkön hinnan alentamiseen eikä osakkeenomistajille maksettavan korvauksen kasvattamiseen (johdanto-osan 95 kappale). Valtion talouspoliittisten tavoitteiden rasittama EDF:n toiminnan tulos ei näin ollen olisi tarjonnut tyydyttäviä tuottavuusnäkymiä tulevaisuudessa.

(168)

Komissio toteaa laajentamispäätöksessään, että asiantunteva yksityinen sijoittaja olisi ottanut huomioon niiden eläkerahoituskulujen määrään ja kehitykseen liittyvän epävarmuuden, jotka rasittivat EDF:ää vuonna 1997 sähkö- ja kaasutoimialaa koskevan erityisjärjestelyn mukaisesti. Vuonna 1997 EDF:n eläkemaksut ja varsinkin niihin liittyvät taseen ulkopuoliset sitoumukset olivat rasite, josta aiheutuisi vastaisuudessa yhtiön jo valmiiksi heikkoa nettotulosta heikentäviä lisämenoja.

(169)

Vuonna 1997 EDF:n eläkemenojen kokonaismäärä oli 12,2 miljardia Ranskan frangia, ja jos lainsäädäntö pysyisi muuttumattomana, summa kasvaisi seuraavina vuosina huomattavasti: koko järjestelmä (mukaan lukien Gaz de France (GDF) ja kansallistamattomat yritykset) 20 miljardiin Ranskan frangiin vuonna 2010 ja 25 miljardiin frangiin vuonna 2020 (33). Jos EDF:ään sovelletaan 78,4 prosentin jakoperustetta, joka kuvastaa sen palkkamenojen painoarvoa järjestelmään kuuluvalla toimialalla, EDF:n osuus – jos lainsäädäntö pysyisi muuttumattomana – olisi 15,7 miljardia Ranskan frangia vuonna 2010 ja 19,6 miljardia frangia vuonna 2020, kun ei oteta huomioon mahdollisia varauksia tulevia eläkemaksuja varten (34). Kuten taulukosta 1 ilmenee, eläkemaksujen ennakoitu kasvu oli siis voimakkaampi kuin kauden 1997–2000 odotettu nettotulos valtiolle maksettavien korvausten ja veron jälkeen. Asiantunteva yksityinen markkinataloussijoittaja, joka olisi valtion tavoin tuntenut yhtiön perinpohjin, olisi näin ollen vuonna 1997 tehnyt arvioinnin, joka olisi saanut hänet olettamaan yhtiön vastuiden tulevaisuudessa kasvavan ja alentamaan vastaavasti sijoituksen tuotto-odotuksia.

(170)

Lisäksi asiantunteva yksityinen sijoittaja olisi voinut olettaa EDF:n velan supistuvan huomattavasti, […] Ranskan frangista […] frangiin neljässä vuodessa (johdanto-osan 91 ja 95 kappale). On kuitenkin todettu, että EDF säilytti Moody'sin luottoluokituksen Aaa vuosina 1992–1996, kun sen velkasuhde oli 480 prosenttia. Ranskan viranomaiset mainitsevat myös varsin epämääräisesti, että EDF:lle kertyisi vuosina 1997–2000 varoja 70 miljardia Ranskan frangia (johdanto-osan 84 kappale). EDF:n velan supistuminen ja supistumisen mekaaninen vaikutus yhtiön nettovarojen arvoon ei kuitenkaan tarkoittaisi Ranskan valtion saaman korvauksen paranemista samana aikana, vaan päinvastoin sen selvää huononemista vuosiin 1991–1996 nähden (johdanto-osan 134 kappale).

(171)

EDF toteaa, että vaikka Moody'sin ja Standard & Poor'sin kaltaisten laitosten luokitukset olisivat mahdollisesti laskeneet, sen luokitus olisi kuitenkin pysynyt erinomaisena (johdanto-osan 71 kappale). Lisäksi yksi vuosia 1997–2000 koskevista tavoitteista oli EDF:n velan pienentäminen […] Ranskan frangiin. Tästä seuraisi EDF:n korkokustannusten merkittävä lasku. EDF:n kokonaisvelan ja velkakustannusten supistuminen tai valtiolle osakkeenomistajana koituvat edut eivät siis olisi vaarantuneet, jos pääomasijoitus olisi ollut vain 44,8 miljardia Ranskan frangia 50,7 miljardin frangin sijaan. Ei olisi ollut osakkeenomistajan etujen vastaista, jos nettovelan suhde omaan pääomaan olisi ollut 163 prosenttia verovapautuksesta seuranneen 148 prosentin sijaan. Tältä osin ei ole olemassa optimaalista rahoitusrakennetta, ja kansalliskokouksen mietinnöstä (johdanto-osan 100 kappale) käy ilmi, että tämä suhde vaihteli alalla 250 prosentista (Verbund, Itävalta) 10–15 prosenttiin (Veba, Saksa, ja PowerGen, Yhdistynyt kuningaskunta).

(172)

Velan avulla EDF kykeni rahoittamaan kasvunsa ja tuloksensa ilman osakkeenomistajilta hankittuja lisävaroja kasvattamalla valtion jo sijoittamien varojen tuottoa velan ”vipuvaikutuksella”. Velan vähentäminen asetettiin kuitenkin etusijalle, vaikka EDF:n luottoluokitus oli erinomainen ennen suunniteltua velan vähentämistä (johdanto-osan 71 kappale). Myöskään erinomainen luokitus, joka tarkoitti, että EDF:n takaisinmaksukyky velkojiinsa nähden oli erinomainen ennen vuotta 1996, ei sulje pois osakkeenomistajan tuoton pienuutta. Päinvastoin, EDF:n liikkeeseen laskemien velkasitoumusten luokitukset olisivat sitä paremmat, mitä pienemmän maksun osakkeenomistaja perisi. Ranskan viranomaisten esittämien ennusteiden aikajänteellä vipuvaikutuksen ennakoitavissa oleva heikkeneminen ja viimeistään veron määrän vähäinen vaikutus velkasuhteeseen olisi saanut asiantuntevan markkinataloussijoittajan joko heikentämään sijoituksensa tuotto-odotuksia tai katsomaan, ettei tarve parantaa EDF:n velkatilannetta vuonna 1997 ollut riittävä syy tehdä veron määrän suuruinen pääomasijoitus.

(173)

Asiantunteva yksityinen sijoittaja olisi todennäköisesti tukeutunut sijoituspäätöksessään arviointiin siitä, mikä on yhtiön kyky taata vakaa ja riittävä tuotto. Ranskan viranomaisten esittämä korvaus, jonka valtio osakkeenomistajana saisi kaudella 1997–2000, oli huomattavasti alhaisempi kuin 6,35 prosenttia, jonka Ranskan joukkovelkakirjat tuolloin tuottivat. Lisäksi valtiolle veronkantajana maksettava vero saattaisi tosiasiassa pienentää korvausta (johdanto-osan 103 ja 106 kappale). Osakkeenomistajan korvaus myös supistui huomattavasti väitetyn sijoituksen tekemishetkellä. Kuka tahansa osakkeenomistaja olisi pitänyt pääomasijoituskorvauksen äkillistä ja erittäin merkittävää alenemista kielteisenä seikkana. Korvauksen ennustettiin laskevan kauden 1991–1996 keskimäärin 9,32 prosentista 4,64 prosenttiin kaudella 1997–2000, eli enemmän kuin puolet. Omiin varoihin siirtämisen jälkeen tuottavuus laski vuoden 1996 lopun keskimäärin 14,1 prosentista 2,94 prosenttiin kyseisellä kaudella (johdanto-osan 92 ja 102 kappale, taulukot 1 ja 3).

(174)

Asiantunteva yksityinen sijoittaja voi tietenkin hyväksyä nykyisen korvauksensa supistumisen, jos yrityksen odotetaan kasvavan joko niin, että tulevaisuudessa korvaus on parempi, tai niin, että yrityksen arvo arvioidaan myöhemmin sellaiseksi, että yrityksen omistusoikeutta ilmentävän instrumentin myynti tuottaa luovutusvoittoa. Ensinnäkään vuonna 1997 odotettavissa oleva juokseva tuotto ei olisi pystynyt kompensoimaan aiemman tuoton äkillistä laskua. Toiseksi Ranskan viranomaisten toimittamissa asiakirjoissa olevien tietojen perusteella osakkeenomistaja ei olisi voinut tarkastelemalla johdanto-osan 164–173 kappaleessa mainittuja, osakkeenomistajalle mahdollisesti arvoa luovia neljää tekijää päätellä, että yhtiön arvo kasvaa tulevaisuudessa.

(175)

Käytettävissä olevien tietojen perusteella ei myöskään voida päätellä, että Ranskan valtion asemassa oleva asiantunteva yksityinen sijoittaja olisi vuonna 1997 voinut käytettävissään olevien tietojen valossa luottaa siihen, että luovutusvoitto kompensoisi valtiolle tuolloin maksetun korvauksen vähäisyyden. Ranskan viranomaiset eivät millään tavoin selvittäneet EDF:n arvoa ennen varausten luokittelun muuttamista vuonna 1997 ja sen jälkeen.

(176)

EDF oli lisäksi ollut yli 50 vuoden ajan teollista ja kaupallista toimintaa harjoittava julkinen laitos eikä osakeyhtiö. Lain nro 46–628 16 §:n mukaisesti sen pääoma kuului Ranskan kansalle ja oli luovuttamaton (johdanto-osan 18 kappale). Lisäksi on selvää, että vielä lailla nro 97–1026 toteutetun EDF:n taseen uudelleenjärjestelyn jälkeenkin EDF:n kokonaisnettovelka, joka oli vuonna 1997 noin 118 miljardia Ranskan frangia, ylitti huomattavasti sen omat varat, joiden arvo oli 79,8 miljardia frangia (johdanto-osan 101 kappale, taulukko 2).

(177)

Yhdessäkään asiakirjassa, joka koskee Ranskan viranomaisten väitettyä sijoituspäätöstä, ei viitata suunnitelmaan yksityistää EDF myymällä valtion omistama pääoma kokonaan tai osittain. Tätä varten yhtiön olisi pitänyt ensin luopua asemastaan teollista ja kaupallista toimintaa harjoittavana julkisena laitoksena ja muuttua osakeyhtiöksi. Päinvastoin, ainoa näissä asiakirjoissa oleva viittaus EDF:n asemaan oli se, että valtio toisti halukkuutensa säilyttää EDF:n erityisasema ja totesi, että sen on pysyttävä tulevaisuuden kehityksen vakaana vertailukohtana sähkön sisämarkkinoilla (johdanto-osan 95 kappale). Ranska vakuuttaa, että sijoituspäätös tehtiin näiden tietojen perusteella. Väitettyä sijoituspäätöstä on siis tarkasteltava näiden tosiseikkojen valossa.

(178)

Sijoittajan ei olisi tällaisessa tilanteessa järkevää ja viisasta toivoa saavansa luovutusvoittoa, koska se olisi edellyttänyt lainsäätäjän toimia, jotka olisivat vastoin sekä Ranskan viranomaisten vuonna 1946 hyväksymiä ja siitä lähtien järjestelmällisesti sovellettuja säännöksiä että valtion nimenomaisesti ilmaisemaa tahtoa, jonka valtion omistajuusasioista vastaava ministeri vahvisti tapahtumien aikaan vuonna 1997, eli säilyttää EDF:n oikeudellinen erityisasema unionin tasolla vapautetuilla energian sisämarkkinoilla. Oletuksissa, joihin EDF:n päätelmät siitä, mitä asiantunteva yksityinen sijoittaja EDF:n osakkeiden alkuperäisen ja tulevan arvon perusteella olisi vuonna 1997 toivonut sijoituksen tuottavan, tukeutuvat (johdanto-osan 69 ja 70 kappale), ei oteta huomioon EDF:n asemaa vuonna 1997, ja ne ovat ristiriidassa Ranskan viranomaisten toimittamien, niihin viittaavien asiakirjojen kanssa.

(179)

Ranskan viranomaiset korostavat, että vuonna 1997 EDF oli teollista ja kaupallista toimintaa harjoittava julkinen laitos, jolla ei ollut osakepääomaa toisin kuin esimerkiksi osakeyhtiöllä, jonka pääoman osakkeenomistajat omistavat (johdanto-osan 19 kappale). Nämä osakkeenomistajat voivat milloin hyvänsä myydä osakkeensa. Vertailukohtana toimivan sijoittajan olisikin vuonna 1997 pitänyt selvittää tietyt seikat tai tehdä oletuksia, jotka olisivat tietenkin olleet epävarmoja; näitä ovat i) kuinka suureksi valtio määrittelisi tulevan osakeyhtiön osakepääoman, eli kirjaisiko se oman pääoman luonteiset varat pääomaan vai ei, mikä ratkaisee yhtiön kyvyn taata vakaat osingot; ii) kuinka moneen osakkeeseen pääoma jakautuisi, sillä osakkeiden houkuttelevuus markkinoilla perustuu osittain niiden määrään; iii) millä tavoin pääoman omistus vapautettaisiin laskemalla liikkeeseen uusia osakkeita ja millä määrällä, mikä ratkaisee kyseisen sijoittajan osuuden mahdollisen laimenemistason; iv) toimenpiteen toteuttamisajankohta, joka voi sijoittua vain pitkälle tulevaisuuteen, koska vuoteen 2000 ulottuvat EDF:n tulosennusteet tarjosivat heikot tuottavuusnäkymät (johdanto-osan 167 kappale). Väitettyä sijoitusta edeltävää aikaa koskevissa, Ranskan viranomaisten toimittamissa tiedoissa ei ole mitään, minkä perusteella voisi olettaa, että näihin asioihin olisi saatu varmuus vuonna 1997.

(180)

Jos asiantunteva sijoittaja olisi tässä tilanteessa lähtenyt siitä, että valtion EDF:n pääomasta kiistanalaisen pääomasijoituksen jälkeen omistaman osuuden arvo kasvaa – mikä ei tietenkään ollut varmaa – hänen olisi pitänyt olettaa ainakin neljä olennaista tekijää, joihin hänellä ei – toisin kuin lainsäätäjällä ja sääntelyviranomaisella – ollut vaikutusvaltaa ja joista hänellä ei ainakaan ollut käytettävissään luotettavia tietoja vuonna 1997. Asiantunteva yksityinen sijoittaja ei olisi jättänyt huomiotta sijoituksen lähes täydellistä likviditeetin puutetta. Hän olisikin ottanut tämän huomioon päättäessään, tekeekö hän sijoituksen vai ei. Likviditeetin puute vähentää yrityksen arvon mahdollisen kasvun merkitystä.

(181)

Kuten johdanto-osan 144 kappaleessa lisäksi todetaan, tilanteessa, jossa päätös on jo tehty, markkinataloussijoittajatestin on perustuttava ennen kaikkea jäsenvaltion toimittamiin tietoihin ja seikkoihin, koska kyseinen jäsenvaltio väittää ottaneensa huomioon juuri nämä seikat eikä muita hypoteettisempia tai jopa toimitettujen seikkojen kanssa ristiriitaisia seikkoja. Unionin tuomioistuin kuitenkin edellyttää, että markkinataloussijoittajaperiaatteen soveltaminen perustuu päätöksen tekemishetkellä vallinneisiin kehitysnäkymiin (5 päivänä kesäkuuta 2012 annetun tuomion 105 kohta). Ranskan viranomaiset väittivät vuonna 1997, että EDF:n asema, joka ei sallinut osakkeiden luomista tai jälleenmyyntiä, säilytettäisiin vakaana vertailukohtana myös Euroopan unionin vapautetuilla sähkömarkkinoilla (johdanto-osan 95 kappale). Jos lähdetään oletuksista, jotka ovat ristiriidassa Ranskan viranomaisten väitteiden kanssa, testiä sovelletaan tilanteessa, joka ei vastaa mahdollisimman tarkasti kyseisen valtion tilannetta, mikä on vastoin oikeuskäytännön vaatimuksia (johdanto-osan 126 kappale).

(182)

Vaikka tarkastelun vuoksi oletettaisiin, että asiantunteva sijoittaja olisi voinut ottaa väitettyä sijoituspäätöstä tehdessään huomioon tarjotun säännöllisen tuoton lisäksi sijoituksensa arvon sellaisena kuin se arvioitaisiin epämääräisessä tulevaisuudessa, hän olisi lähtenyt siitä, että yhtiö kykenee tuottamaan osinkoa pitkällä aikavälillä, mikä oli myös EDF:n vuodesta 1946 omistaneen Ranskan valtion näkemys. Arvioidessaan omistusoikeutensa arvoa asiantunteva yksityinen sijoittaja ei olisi ottanut huomioon EDF:n nettovarojen kirjanpitoarvoa, vaikka hän olisikin luottanut siihen, että yhtiön velka vähenisi ja sen varat lisääntyisivät, kuten Ranskan viranomaiset esittävät (johdanto-osan 84 kappale). Varojen arvo, sijoitusten määrät tai velan väheneminen eivät välttämättä kuvasta todellista taloudellista arvoa, johon myyntiarvo perustuu. Ei siis ole syytä takertua siihen, että vuonna 1997 EDF:n velkojen maksaminen kokonaisuudessaan olisi edellyttänyt EDF:n omaa pääomaa huomattavasti suurempia varoja (johdanto-osan 177 kappale). Pitkällä aikavälillä yrityksen arvo ei perustu niinkään sen varojen tai omaisuuden kirjanpitoarvoon kuin sen kykyyn tuottaa osakkeenomistajille arvoa osinkojen tai omaisuuden arvonnousun muodossa.

(183)

Omistusoikeuden vastikkeellisesta siirtämisestä yrityksen pääomaan aiheutuvia vaihtoehtokustannuksia tai sen edellyttämää tuottavuutta arvioidaan rahoitusalalla monilla menetelmillä, joista käytetyin on pääomahyödykkeiden hinnoittelumalli (Capital Asset Pricing Model, CAPM) (35). Kuten taulukosta 5 käy ilmi, soveltamalla CAPM-mallia EDF:ään vuonna 1997 tehtyyn pääomasijoitukseen saadaan edellytetyn tuoton tavoitearvoksi noin 12 prosenttia, ehkä jopa 13,4 prosenttia, kun kyseessä on EDF:n osakkeen kaltainen likvidi omaisuuserä. Tätä tavoitetuottoa on kuitenkin pidettävä vähimmäisarvona. Se edellyttää, että osakkeen kaltainen omistusoikeus EDF:stä oli mahdollinen ja siirrettävissä mutta myös, että sillä oli likvidit markkinat, kun tosiasiassa valtio omisti 100 prosenttia EDF:n pääomasta eikä yhtiö voinut laskea liikkeeseen osakkeita. Likvidiltä omaisuuserältä edellytetyn tuottavuuden lisäksi on otettava huomioon 0,5–1,5 prosentin preemio (36), joka kuvastaa sitä, että asiantunteva yksityinen sijoittaja saattoi vuonna 1997 pitää EDF:n osakkeiden likviditeettiä erittäin epävarmana johdanto-osan 179 ja 180 kappaleessa tarkastelluista syistä.

(184)

Joka tapauksessa suuruusluokaltaan 12 prosentin tuotto ilman likviditeettipreemiota on lähes sama, vaikkakin alempi kuin 14 prosentin omien varojen juokseva tuotto, jonka EDF oli maksanut Ranskan valtiolle vuosina 1991–1996 (johdanto-osan 102 kappale, taulukko 3). Tulevaisuuden tuotto-odotukset perustuvat yleensä tosiasiallisesti saatuun tuottoon. Suuruusluokaltaan 12 prosentin tuoton validiteetin vahvistavat myös muut tuolloin käytettävissä olleisiin lukuihin perustuvat parametrit, esimerkiksi johdanto-osan 70 kappaleessa mainitussa EDF:n tilaamassa selvityksessä käytetyt parametrit; selvityksessä tavoitetuotoksi saadaan 11,9–13,5 prosenttia ja keskimäärin 12,7 prosenttia. Koska analyysin tulokset eivät muutu, jos noin 12 prosentin tavoitetuottoon lisätään likviditeettipreemio tai jos lähimenneisyyteen sovelletaan 14 prosentin todellista tuottoa vuodesta 1997 alkaen, ei ole tarpeen ottaa huomioon likviditeettipreemiota eikä todellista tuottoa.

Taulukko 5

EDF:n osakkeisiin tehdyn sijoituksen tavoitetuotto vuonna 1997: laskenta-arvot

Parametri

Arvo

Lähde

Riskitön korko

6,35–5,58

Ranskan valtion 30 ja 10 vuoden viitelainojen keskimääräinen vuosittainen päiväkorko vuonna 1997; lähde Ranskan keskuspankki: Ranskan valtion velkasitoumusten ja obligaatioiden viitekorot: http://www.banque-france.fr/economie-et-statistiques/changes-et-taux)

EDF:n beeta-kerroin (velkainen)

0,45–0,54–0,62

1) EDF:n beeta-kerroin – Vernimmen ym., mt., kuvio s. 427. 2) ja 3) Oxeran selvitys, taulukko 3.8: EU:n alan yritysten beeta-kertoimet.

Velka (%)

60

EDF:n pääomarakenne vuoden 1997 uudelleenjärjestelyn jälkeen

EDF:n beeta-kerroin (velaton)

0,84–0,89–1,36

1) ja 2) komission laskelmat. 3) Oxeran selvitys, taulukko 3.8.

Markkinariskipreemio

6,3–7,3

1) Vernimmen, mt., s. 423, jossa lainataan seuraavaa: Mehra, Prescott 2/2003 T.2 FR 1973–98. 2) Keskimääräinen ex ante -riskipreemio Ranskassa vuosina 1988–1996 (tämä preemio oli 10,1 % vuonna 1996). ”An examination of Equity Risk Premium Forecasts in the G-6 Countries”, Khorana, Moyer & Pattel, I/B/E/S Working Paper, elokuu 1997, s. 25.

Tavoitetuottohaarukka

11,7–12,1–13,4

Komission laskelmat

Mediaanituotto

12

Komission laskelmat

(185)

Yksityinen sijoittaja, jonka tilanne vastaa mahdollisimman tarkasti Ranskan viranomaisten tilannetta, olisi vuonna 1997 sijoituspäätöstä tehdessään ottanut huomioon toimivaltaisten viranomaisten vahvistamat ja rahoitussuunnitelmana käyttämät järjestelmälliset arviot EDF:n tulevien vuosien tuloksista sellaisina kuin ne sisältyivät vuosia 1997–2000 koskevaan EDF:n tuloslaskelmaennusteeseen (johdanto-osan 90–92 kappale, taulukko 1, johdanto-osan 97 kappale). Verovapautuksen osuus EDF:n 53,3 miljardin Ranskan frangin pääomasta ja pääomasijoituksista oli 11 prosenttia vuonna 1997 taseen uudelleenjärjestelyn jälkeen. Voidaan siksi olettaa, että sijoitus antoi oikeuden saada 11 prosenttia EDF:n osingoista (taulukoissa 1 ja 4 arvioitu pääomasijoituskorvaus) ja arvosta. Tämä arvo voidaan määrittää soveltamalla yrityksen pidempiaikaisen arvonkehityksen laskumallia eli osinkojen nykyarvomallia (dividend discount model, DDM) (37).

(186)

Taulukossa 6 esitetään tulokset, jotka saatiin laatimalla DDM-mallin mukainen analyysi 5,88 miljardin Ranskan frangin sijoituksesta EDF:n vuosia 1997–2000 koskevassa tuloslaskelmaennusteessa ennakoitujen osinkojen perusteella (pääomasijoituskorvaus ja täydentävä korvaus taulukossa 1); taulukosta ilmenevät kassavirtojen sisäinen korkokanta (internal rate of return, IRR) sekä 12 prosentin, 6,35 prosentin ja 5,58 prosentin tavoitetuottojen nettonykyarvo (net present value, NPV) (38). Tulokset on laskettu viiteskenaariolle, joka perustuu yleiselle analyysikäytännölle (taulukko 6.1), ja lisäksi on laadittu kolme herkkyydeltään vähemmän todennäköistä analyysia, joissa viiteskenaarion hypoteeseja lievennetään, jolloin niiden tuloksessa osakkeenomistajan saama tuotto on suurempi kuin viiteskenaariossa (taulukot 6.2, 6.3 ja 6.4).

Taulukko 6

DDM-malliin perustuva 5,88 miljardin Ranskan frangin sijoituksen tuottoarvio (NPV) EDF:n vuosia 1997–2000 koskevan tuloslaskelmaennusteen (taulukko 1) pohjalta (miljardia Ranskan frangia)

6.1   Perusskenaario (osinkojen ennakoitu kasvu kauden 1999–2000 lopussa)

 

 

1.1.1997

31.12.1997

31.12.1998

31.12.1999

31.12.2000

31.12.2000

 

 

Sijoitus

Osinko

Osinko

Osinko

Osinko

DDM-arvo

 

 

– 5,88

0,23

0,28

0,26

0,26

2,21

NPV 12 %

– 3,43

 

 

 

 

 

 

NPV 6,35 %

– 3,17

 

 

 

 

 

 

NPV 5,58 %

– 3,12

 

 

 

 

 

 

IRR

– 13 %

 

 

 

 

 

 

Huom. Taulukon lukuohje: 1.1.1997 ja 31.12.2000 välisten ennakoitujen rahoitusvirtojen NPV on 12 prosentin diskonttokorolla – 3,43 miljardia FRF (…) ja IRR on – 13 prosenttia.


6.2   Herkkyys 1 (ɗ osingot = 4,51 %:n vuosikorko 1997–2000)

 

 

1.1.1997

31.12.1997

31.12.1998

31.12.1999

31.12.2000

31.12.2000

 

 

Sijoitus

Osinko

Osinko

Osinko

Osinko

DDM-arvo

 

 

– 5,88

0,23

0,28

0,26

0,26

3,69

NPV 12 %

– 2,68

 

 

 

 

 

 

NPV 6,35 %

– 2,14

 

 

 

 

 

 

NPV 5,58 %

– 2,05

 

 

 

 

 

 

IRR

– 4,7 %

 

 

 

 

 

 


6.3   Herkkyys 2 (perusskenaario + 11 % oman pääoman luonteisia varoja)

 

 

1.1.1997

31.12.1997

31.12.1998

31.12.1999

31.12.2000

31.12.2000

 

 

Sijoitus

Osinko

Osinko

Osinko

Osinko

DDM-arvo

 

 

– 5,88

0,23

0,28

0,26

0,26

4,93

NPV 12 %

– 2,06

 

 

 

 

 

 

NPV 6,35 %

– 1,29

 

 

 

 

 

 

NPV 5,58 %

– 1,16

 

 

 

 

 

 

IRR

0,3 %

 

 

 

 

 

 


6.4   Herkkyys 3 (herkkyys 1 + 11 % oman pääoman luonteisia varoja)

 

 

1.1.1997

31.12.1997

31.12.1998

31.12.1999

31.12.2000

31.12.2000

 

 

Sijoitus

Osinko

Osinko

Osinko

Osinko

DDM-arvo

 

 

– 5,88

0,23

0,28

0,26

0,26

6,41

NPV 12 %

– 1,30

 

 

 

 

 

 

NPV 6,35 %

– 0,26

 

 

 

 

 

 

NPV 5,58 %

– 0,08

 

 

 

 

 

 

IRR

5,2 %

 

 

 

 

 

 

(187)

Taulukossa 6 esitetyistä arvioista käy ilmi, että jos 5,88 miljardin Ranskan frangin väitetty sijoitus olisi antanut oikeuden EDF:n osinkojen ja arvon suhteelliseen osuuteen, toimenpide olisi tuottanut nettonykyarvon, joka on voimakkaasti negatiivinen (– 3,43 miljardia frangia). Jotta sijoitus olisi yksityisen markkinataloussijoittajan kannalta taloudellisesti kiinnostava, sijoittajan olisi yleisimmän hypoteesin mukaan (taulukko 6.1) täytynyt tyytyä korvaukseen, joka on huomattavasti alhaisempi kuin EDF:n likvidien osakkeiden 12 prosentin vaihtoehtokustannus ja jopa alhaisempi kuin Ranskan valtion 30 vuoden joukkovelkakirjalainojen (6,35 %) ja 10 vuoden joukkovelkakirjalainojen (5,58 %) tuotto vuonna 1997. Näin ollen on selvää, ettei asiantunteva yksityinen sijoittaja olisi näissä oloissa tehnyt sijoitusta.

(188)

Tämä päätelmä ei muutu laadullisesti vaikka herkkyystestinä sovellettaisiin muita, vähemmän todennäköisiä hypoteeseja, joiden mukaan väitetyn sijoituksen tuotto on parempi (taulukot 6.2–6.4) (39). Kaikissa tapauksissa tarjolla oleva tuotto on alle 12 prosenttia ja jopa alhaisempi kuin Ranskan valtion 30 ja 10 vuoden joukkovelkakirjalainojen tuotto vuonna 1997. Asiantunteva yksityinen sijoittaja olisi voinut myös tarkastella muita saatavissa olevia, EDF:n tuloslaskelmaennustetta koskevia muuttujia, kuten ennakoituja tuloja, pääasiallisen toiminnan tulosta tai nettotulosta (johdanto-osan 166–168 kappale), mutta hän ei niidenkään perusteella olisi voinut olettaa suuntauksen muuttuvan täydellisesti niin, että valtio saisi osakkeenomistajana paremman korvauksen tai EDF loisi valtio-osakkaalle lisää arvoa. Nämä vuonna 1997 vallinneet ja ennakoidut kehitysnäkymät vahvistavat entisestään päätelmiä ja sitä, että ne voidaan laajentaa koskemaan vuoden 2000 jälkeistä aikaa sellaisena kuin asiantunteva yksityinen sijoittaja saattoi sen ennakoida vuonna 1997 Ranskan viranomaisten toimittamien tietojen perusteella.

(189)

Vaikka oletettaisiin, että asiantunteva yksityinen sijoittaja olisi toivonut saavansa pääomavoittoja EDF:n maksaman säännöllisen tuoton lisäksi, mikä ei tosin käy ilmi Ranskan viranomaisten toimittamista tiedoista ja mikä olisi lisäksi ollut uskalias toivomus ottaen huomioon EDF:n asema vuonna 1997, hän ei olisi tehnyt väitettyä sijoitusta. Markkinataloussijoittajatestin tulos osoittaa näin ollen, että vaikka 5,88 miljardin Ranskan frangin verovapautus olisi tosiasiassa ollut valtion osakkeenomistajana tekemä sijoituspäätös, asiantunteva yksityinen sijoittaja, jolla oli käytettävissään Ranskan viranomaisten esittämät tiedot, ei olisi toteuttanut tätä toimenpidettä.

(190)

Johdanto-osan 71 kappaleessa esitetyt EDF:n huomautukset, joiden mukaan verovapautuksella ei ollut kilpailua haittaavia vaikutuksia eikä se tuottanut EDF:lle etua, koska EDF olisi joka tapauksessa kyennyt hankkimaan vastaavan rahoituksen pääomamarkkinoilta, ovat ristiriidassa tosiasioiden kanssa. On selvää, ettei EDF olisi voinut laskea markkinoille osakkeita hankkiakseen kyseisen summan. Vaikka EDF olisi epäilemättä voinut löytää lainanantajan, kyseisestä lainasta tai joukkolainaemissiosta olisi erittäin todennäköisesti pitänyt maksaa korkoa, joka oli korkeampi kuin korko, jonka Ranskan valtio laski saavansa EDF:ään tekemästään pääomasijoituksesta kaudella 1997–2000, ja korkeampi kuin valtion joukkovelkakirjalainoja vastaavat jälleenrahoitusmenot vuonna 1997. Jos EDF olisi saanut vastaavan määrän pääomaa, sen rahoituskustannukset olisivat olleet suuremmat kuin väitetyn sijoituksen. Jos ei oteta huomioon pääoman takaisinmaksua, johon EDF ei ollut velvollinen vuoden 1997 verovapautuksen määrän tai pääomasijoitusta vastaavan määrän osalta, toimenpide olisi silloinkin tuottanut EDF:lle taloudellisen edun pienentämällä sen rahoituskustannuksia.

(191)

Vaikka markkinataloussijoittajaperiaate olisi sovellettavissa, asiantunteva yksityinen sijoittaja ei markkinataloussijoittajatestin mukaan olisi vuonna 1997 sijoittanut EDF:n pääomanlisäykseen perimättä jätettyä veroa vastaavaa määrää, kun otetaan huomioon Ranskan viranomaisten toimittamat asiakirjat, joista niiden mukaan ilmenevät verovapautuksen muodossa tehtyä väitettyä sijoitusta koskevat tuotto-odotukset ja riskit.

(192)

Markkinataloussijoittajaperiaatteen valossa se, että EDF ei maksanut 5,88 miljardin Ranskan frangin suuruista yhteisöveroa, ei vaikuta valtion osakkeenomistajana tekemältä tuottavalta sijoitukselta. Se on pikemminkin poikkeustoimenpiteenä toteutettu satunnainen verovapautus, joka tuotti EDF:lle maksamatta jätetyn veron suuruisen taloudellisen edun. Tällainen etu vahvisti väistämättä EDF:n asemaa suhteessa kilpailijoihin, koska omien varojen määrä ratkaisee muiden tekijöiden ohella yrityksen kyvyn saada ulkopuolista rahoitusta ja tällaisen rahoituksen ehdot, ja lisäksi näin säästyneet varat voitiin käyttää muihin tarkoituksiin, esimerkiksi investointeihin Ranskassa tai muissa jäsenvaltioissa, joissa kilpailijat harjoittivat toimintaansa vuonna 1997.

(193)

Taloudellinen etu siis vääristää kilpailua SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Etu on valikoiva, koska yhteisöveron maksamatta jättäminen osasta varauksia on poikkeus tällaiseen toimenpiteeseen yleisesti sovelletusta verotuskäytännöstä ja koska poikkeusta on tässä tapauksessa sovellettu ainoastaan EDF:ään.

9.2   VALTION VARAT

(194)

Tuen käsitteellä ei tarkoiteta ainoastaan positiivisia suorituksia, kuten avustuksia, vaan myös kaikkia viranomaisten toimenpiteitä, jotka keventävät yrityksen taloutta tavallisesti rasittavia kustannuksia ja joilla on samantapaisia vaikutuksia kuin avustuksilla (40). Vallitsevan oikeuskäytännön mukaan (41) veron, joka olisi pitänyt kantaa, perimättä jättäminen vastaa valtion varojen kuluttamista.

(195)

Se, että yhteisöveroa ei peritty tilivuonna 1997 kokonaisuudessaan, johtuu suoraan verotustoimista, jotka Ranskan viranomaiset toteuttivat pannakseen täytäntöön valtion säädöksen eli 10 päivänä marraskuuta 1997 annetun lain nro 97–1026.

9.3   KILPAILUN VÄÄRISTYMINEN JA VAIKUTUS JÄSENVALTIOIDEN VÄLISEEN KAUPPAAN

(196)

EDF oli perustamisestaan vuonna 1946 aina direktiivin 96/92/EY voimaantuloon asti Ranskan markkinoilla monopoliasemassa, ja sillä oli yksinoikeus sähkön kuljetukseen, jakeluun, vientiin ja tuontiin. EDF kuitenkin kilpaili muiden jäsenvaltioiden sähköntuottajien kanssa jo ennen direktiivin 96/92/EY voimaantuloa. Lisäksi yksinoikeuden piiriin kuulumattomilla lähi- ja liitännäismarkkinoilla, joille EDF oli jo laajentanut toimintaansa yksinoikeusmarkkinoidensa lisäksi, vallitsi avoin kilpailu. Vaikutukset kilpailuun ja jäsenvaltioiden väliseen kauppaan alkoivat siis jo paljon ennen direktiivillä 96/92/EY säädettyä markkinoiden vapautumista.

(197)

Jäsenvaltioiden välinen sähkökauppa oli merkittävää ja kasvoi koko ajan, ja EDF osallistui siihen aktiivisesti. Neuvoston direktiivi 90/547/ETY (42) vahvisti tätä kaupankäyntiä, jonka pohjana olivat jäsenvaltioissa toimivien suurjänniteverkko-operaattorien väliset kaupalliset sopimukset. Eurooppalaisten OECD-maiden sähköntuonti kasvoi keskimäärin yli 7 prosentin vuosivauhtia vuosien 1980 ja 1990 välisenä aikana. EDF:n keskimääräinen vuosittainen vientiylijäämä yhdeksänkertaistui vuosina 1981–1989, ja sen nettovienti kasvoi 42 TWh:iin, joka vastasi 10:tä prosenttia sen kokonaistuotannosta. Jo vuonna 1985 EDF vei muihin jäsenvaltioihin 19 TWh sähköä.

(198)

Jo ennen direktiivin 96/92/EY voimaantuloa helmikuussa 1999 jotkin jäsenvaltiot olivat ryhtyneet yksipuolisiin toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena oli avata niiden sähkömarkkinat kilpailulle. Esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa avattiin isojen teollisuusasiakkaiden markkinat sataprosenttisesti vuonna 1990. Ruotsi avasi omansa sataprosenttisesti vuonna 1996, Suomi aloitti vuonna 1995 ja ylsi 100 prosenttiin vuonna 1997, Saksa avasi sataprosenttisesti markkinansa vuonna 1998, ja Alankomaat avasi markkinansa kokonaan teollisuusasiakkaille vuonna 1998. Tällaisessa tilanteessa EDF:n kaltaisille, unionin sisäistä kauppaa aktiivisesti harjoittaville monopoliyrityksille myönnetyt valtiontuet saattoivat vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla jo ennen direktiivissä säädettyä markkinoiden avautumisen ajankohtaa.

(199)

EDF:n vuosikertomuksessa vuodelta 1997 todetaan, että ”yhtiö lukeutuu sähköalan johtaviin kansainvälisiin yrityksiin ja on sijoittanut Ranskan ulkopuolelle yli 13 miljardia Ranskan frangia sähköntuotantojärjestelmään, jonka kapasiteetti vastaa lähes 11:tä prosenttia Ranskan sähköntuotantojärjestelmän kapasiteetista ja jolla on yli 8 miljoonaa asiakasta”. Vuosikertomuksessa korostetaan myös, että vuonna 1997 EDF ”lisäsi ja vahvisti sijoituksiaan Euroopassa laajentamalla toimintaansa Itävaltaan ja Puolaan” ja että se ”vei Eurooppaan yli 70 TWh sähköä”. Viejänä EDF kilpaili kyseisillä markkinoilla toimivien muiden toimittajien kanssa.

(200)

Vuosia 1997–2000 koskevassa, 8 päivänä huhtikuuta 1997 allekirjoitetussa valtion ja EDF:n välisessä yrityssopimuksessa määrättiin, että EDF käyttää noin 12–13 miljardia Ranskan frangia kansainvälisiin investointeihin etenkin Euroopassa. Vuosina 2000–2002 EDF hankki kolmanneksen saksalaisen EnBW-yhtiön osakepääomasta, lisäsi brittiläisen tytäryhtiönsä London Electricityn tuotanto- ja jakelutehoa, hankki suoran määräysvallan italialaisessa Fenice-yhtiössä ja muodosti Fiatin kanssa yrityskeskittymän Montedisonin (nykyinen Edisonin) ostamista varten.

(201)

Vuonna 1997 EDF keskitti kaikki kotitalouksille, yrityksille ja kunnille suunnatut sähköpalvelunsa kokonaan omistamaansa tytäryhtiöön SDS:ään. SDS toimi tuolloin jätteenkäsittelyn, katuvalaistuksen ja muiden energiapalvelujen alalla, ja sen myynti oli 685 miljoonaa euroa vuonna 1998, kun se oli vuonna 1997 ollut 650 miljoonaa euroa. Vuonna 2000 EDF muodosti Veolia Environnement -yhtiön kanssa Dalkia-yhteisyrityksen, joka tuottaa energiapalveluja yrityksille ja yhteisöille ja on alansa johtava yritys Euroopassa. Se tarjoaa energiatekniikan ja -hallinnan palveluja sekä lämpövoimaloiden ja rakennusten käyttöjärjestelmien ylläpitopalveluja, ja sen toimialaan kuuluvat myös kaukolämpöverkkoihin, sähkön ja lämmön yhteistuotantoon, energiantuotantoon ja teollisuuden nestejärjestelmiin liittyvät palvelut.

(202)

EDF on myös kehittänyt toimintojaan uusiutuvan energian markkinoilla. Yhtiön uusiutuvaan energiaan liittyvät toiminnot, kuten geoterminen energia ja tuulienergia, siirrettiin vuonna 1997 EDF:n kokonaan omistamaan CHART-holdingyhtiöön. Sen osuus konsernin liikevaihdosta oli tuolloin 70 miljoonaa euroa.

(203)

Lisäksi EDF kilpaili – ja kilpailee edelleen – sähkön tuottajana ja jakelijana hiili-, öljy- ja kaasupohjaisen energian ja muiden energiamuotojen toimittajien kanssa niin koti- kuin ulkomaisillakin markkinoilla. Esimerkiksi Ranskassa sillä on ollut menestyksekäs kampanja, jossa markkinoidaan sähkön käyttöä lämmitykseen. EDF on sen ansiosta kasvattanut markkinaosuuttaan muita energiamuotoja, kuten öljyä ja kaasua, toimittaviin kilpailijoihinsa nähden. Terästeollisuudessa sähköuunit ovat kilpailevia tuotteita kaasu- ja öljyuunien kanssa. Tästä seuraa, että kyseessä olevan kaltainen toimenpide on omiaan vääristämään kilpailua muita energiamuotoja tarjoavien toimittajien, kuten Gaz de Francen, kanssa.

(204)

EDF:llä oli siis vuonna 1997 merkittävä asema jäsenvaltioiden välisessä sähkökaupassa, kun sen sijaan nyt Ranskan sähkömarkkinat ovat täysin avoimet ja niillä toimii useita eurooppalaisia toimittajia. Näin ollen vaikuttaa siltä, että EDF oli vuonna 1997 jo vakiinnuttanut asemansa tietyillä muiden jäsenvaltioiden markkinoilla, ja tuki, joka seurasi siitä, että EDF jätti vuonna 1997 maksamatta yhteisöveron osasta tilinpäätökseen suurjänniteverkon uudistamista varten tehtyjä verottomia varauksia, vaikutti väistämättä kilpailuun ja jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(205)

Edellä esitetyt seikat sisältyvät laajentamispäätökseen. Ranska tai EDF eivät ole huomautuksissaan kiistäneet sitä, että tuki oli omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(206)

Koska SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa määrätyt neljä edellytystä näin ollen täyttyvät, se, että EDF jätti vuonna 1997 maksamatta yhteisöveron osasta tilinpäätökseen suurjänniteverkon uudistamista varten tehtyjä verottomia varauksia, on valtiontukea. Seuraavaksi on tarkasteltava tämän tuen soveltuvuutta sisämarkkinoille.

10.   ARVIO TUEN SOVELTUVUUDESTA SISÄMARKKINOILLE

(207)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa määrätään, että tuet, jotka täyttävät kyseisessä kohdassa ilmaistut edellytykset, eivät periaatteessa sovellu sisämarkkinoille. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltion on esitettävä erilaiset syyt ja seikat, joiden vuoksi valtiontuki soveltuu sisämarkkinoille (43). Esillä olevassa tapauksessa Ranskan tasavalta ei ole esittänyt ainoatakaan tällaista syytä tai seikkaa.

(208)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 2 kohdassa määrättyjä poikkeuksia ei voida soveltaa esillä olevaan asiaan, koska tuella ei pyritä kyseisessä kohdassa lueteltuihin tavoitteisiin.

(209)

Tuki ei myöskään täytä SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan a ja c alakohdassa mainittuja edellytyksiä, jotka koskevat tukea taloudellisen kehityksen edistämiseen tietyillä alueilla, etenkään sen vuoksi, että kyseessä on toimintatuki. Kyseessä olevan tuen tarkoituksena eivät ole investoinnit tai työpaikkojen luominen, kuten alueellisia valtiontukia koskevissa suuntaviivoissa (44) edellytetään.

(210)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa mainitaan myös poikkeuksena tuet, joiden tarkoituksena on jonkin tietyn taloudellisen toiminnan kehittäminen, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla. Nyt tarkasteltavaan tukeen ei voida soveltaa tätä poikkeusta. Tuki on poikkeus sovellettavaan verolainsäädäntöön, ja se hyödyttää vain yhtä yritystä, joten sen tarkoituksena ei voida katsoa olevan tietyn toiminnan kehittämisen tukeminen. Sen ainoana tarkoituksena on auttaa tiettyä yritystä vähentämällä sen toimintakuluja.

(211)

Esillä olevaan tukitoimenpiteeseen ei myöskään voida soveltaa SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b ja d alakohdassa tarkoitettuja poikkeuksia, koska sen tarkoituksena ei ole Euroopan yhteistä etua koskevan tärkeän hankkeen edistäminen tai jäsenvaltion taloudessa olevan vakavan häiriön poistaminen taikka kulttuurin ja kulttuuriperinnön edistäminen.

(212)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 2 ja 3 kohdassa mainitut sisämarkkinoille soveltuvuuden edellytykset eivät siis täyty. Mitä tulee julkisen palvelun kustannusten korvaamiseen, Ranskan viranomaiset eivät myöskään ole veroedun osalta vedonneet SEUT-sopimuksen 106 artiklan 2 kohtaan, mutta ne ovat korostaneet EDF:llä olevan julkisen palvelun velvoitteita. Ranskan viranomaiset eivät kuitenkaan ole esittäneet minkäänlaista arviota EDF:lle aiheutuneista kustannuksista. Komissio ei siis voi päätellä, vastaako veroetu suuruudeltaan julkisen palvelun velvoitteista mahdollisesti koituneita ylimääräisiä kustannuksia vai ei. Vaikka veron maksamatta jättäminen olisikin katsottava korvaukseksi yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun tuottamisesta, ei kuitenkaan ole osoitettu, että tällainen korvaus olisi määritetty etukäteen avoimin ja objektiivisin perustein ja laskettu suhteessa tehokkaasti toimivalle yritykselle aiheutuviin kustannuksiin.

(213)

Esillä olevassa tapauksessa ei näin ollen ole mahdollista tarkastella asiassa Altmark annetussa tuomiossa (45) vahvistettujen kriteerien täyttymistä, joka mahdollistaisi poikkeamisen SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdasta, eikä SEUT-sopimuksen 106 artiklan 2 kohdan soveltamista, johon Ranskan viranomaiset eivät ole edes vedonneet.

(214)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että nyt tarkasteltava tuki on toimintatukea, jonka vaikutuksesta EDF:n kilpailuasema on vahvistunut sen kilpailijoihin nähden. Se ei näin ollen sovellu sisämarkkinoille.

(215)

Komissio katsoo myös, että vanhentumisaikaa koskevaa säännöstä ei voida soveltaa, toisin kuin Ranskan viranomaiset väittävät. Pitää paikkansa, että EDF teki verottomat varaukset vuosina 1987–1996. On kuitenkin syytä todeta ensinnäkin, että Ranskan kirjanpitoneuvoston mukaan kirjanpitoon tehtävät korjaukset, jotka luonteensakin vuoksi koskevat aina menneiden tapausten kirjaamista, on kirjattava sen tilivuoden tulokseen, jona virheet on havaittu, ja toiseksi, että laki, jossa säädetään konsession myöntäjän oikeuksien muuttamisesta pääomaksi yhteisöveroa perimättä, on annettu 10 päivänä marraskuuta 1997. Veroetu siis myönnettiin vuonna 1997, eikä vanhentumisaikaa sovelleta tuolloin myönnettyyn uuteen tukeen, sillä komission tätä toimenpidettä koskeva ensimmäinen selvityspyyntö on päivätty 10 päivänä heinäkuuta 2001. Lisäksi asetuksen (EY) N:o 659/1999 15 artiklan mukaan tuomioistuinkäsittely keskeyttää vanhentumisajan.

11.   PÄÄTELMÄ

(216)

Komissio toteaa, että Ranska on myöntänyt mainitun tuen sääntöjenvastaisesti ja rikkonut siten SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohtaa. Komissio katsoo, että 5 882 849 762 Ranskan frangin suuruinen yhteisöverovapautus, joka liittyy suurjänniteverkon jo suoritettuja uudistamistoimia varten tehtyjen, 14 119 065 335 Ranskan frangin suuruisten verottomien varausten muuttamiseen pääomaksi lain nro 97–1026 mukaisesti, on sääntöjenvastaista tukea eikä sovellu sisämarkkinoille.

(217)

Jos komissio toteaa, että valtion myöntämä tuki ei sovellu sisämarkkinoille, sillä on SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdan mukaan toimivalta määrätä asianomainen jäsenvaltio poistamaan tuki tai muuttamaan sitä. Asetuksen (EY) N:o 659/1999 14 artiklassa säädetään seuraavaa: ”Sääntöjenvastaista tukea koskevissa kielteisissä päätöksissä komissio päättää, että asianomaisen jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet tuen perimiseksi takaisin tuensaajalta, jäljempänä ’takaisinperimistä koskeva päätös’. Komissio ei saa vaatia tuen takaisinperimistä, jos tämä olisi yhteisön lainsäädännön jonkin yleisen periaatteen vastaista.”

(218)

Kun komissio vaatii asianomaista jäsenvaltiota perimään takaisin sisämarkkinoille soveltumattoman tuen, sen tavoitteena on aikaisemman tilanteen palauttaminen (46). Unionin tuomioistuin katsoo, että tämä tavoite saavutetaan, kun edunsaajat ovat palauttaneet sääntöjenvastaisina tukina myönnetyt määrät ja menettäneet markkinoilla kilpailijoihin verrattuna saamansa edun. Näin tuen maksua edeltänyt tilanne palautuu (47).

(219)

Käsiteltävässä tapauksessa sääntöjenvastaisen tuen takaisinperiminen ei vaikuta olevan minkään unionin lainsäädännön yleisen periaatteen vastaista. Erityisesti mainittakoon, ettei Ranska eivätkä asianomaiset osapuolet ole toimittaneet tätä koskevia perusteluja.

(220)

Ranskan on näin ollen toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet EDF:lle sääntöjenvastaisesti myönnetyn tuen takaisin perimiseksi. Tuki toteutettiin 5 882 849 762 Ranskan frangin suuruisena yhteisöverovapautuksena, joka liittyy siihen, että 14 119 065 335 Ranskan frangin osuus varauksista muutettiin pääomaksi.

(221)

Takaisinperinnän yhteydessä Ranskan viranomaisten on myös lisättävä tuen määrään takaisinperintäkorko, joka lasketaan siitä päivästä alkaen, jona tuki saatettiin kyseisen yrityksen käyttöön, eli tilivuotta 1997 koskevan yhteisöverosaatavan syntymispäivästä alkaen sen tosiasialliseen takaisinperimispäivään saakka (48), kuten säädetään komission asetuksen (EY) N:o 794/2004 (49) V luvussa.

(222)

Takaisinperintämenettelyn yhteydessä Ranskan on vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti määritettävä tämä määrä tarkemmin Ranskan viranomaisten toimittamien tietojen perusteella, joissa otetaan huomioon muun muassa ecun/euron ja Ranskan frangin (FRF) välinen vaihtokurssi, jota mahdollisesti sovelletaan EDF:n vuonna 1997 maksamiin yhteisöveroeriin, ja ensimmäisen kielteisen päätöksen vuonna 2009 tapahtuneen kumoamisen päätöksen jälkeen EDF:lle palautetut tuet. Käsiteltävässä asiassa korkoja ei peritä ajalta, jona tuki ei enää ollut yhtiön käytettävissä, eli ajalta, joka alkaa siitä, kun Ranska tosiasiassa peri tuen takaisin, ja päättyy, kun se palautettiin EDF:lle. Ranskan EDF:lle mahdollisesti maksamat korot on kuitenkin otettava huomioon.

(223)

Ranskan viranomaisten on perittävä takaisin edellä mainittu määrä neljän kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksiannosta.

(224)

Jos jäsenvaltio kohtaa ennalta arvaamattomia vaikeuksia tai olosuhteita, joita komissio ei ole ottanut huomioon, se voi vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti saattaa nämä ongelmat komission tietoon ja ehdottaa sopivia muutoksia, jotta komissio voi arvioida ne. Komission ja jäsenvaltion on tällaisessa tilanteessa tehtävä vaikeuksien voittamiseksi vilpitöntä yhteistyötä ja noudatettava täysin SEUT-sopimuksen määräyksiä (50).

(225)

Komissio kehottaakin Ranskaa ilmoittamaan sille viipymättä tämän päätöksen toteuttamiseen mahdollisesti liittyvistä ongelmista,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

1.   Electricité de Francelle myönnetty 5 882 849 762 Ranskan frangin suuruinen yhteisöverovapautus, joka liittyy suurjänniteverkon konsessioon liittyvän omaisuuden vasta-arvoa vastaavien varausten muuttamiseen pääomaksi, on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

2.   Edellä 1 kohdassa mainittu Ranskan tasavallan sääntöjenvastaisesti myöntämä tuki ei sovellu sisämarkkinoille.

2 artikla

1.   Ranskan tasavallan on perittävä tuensaajalta takaisin 1 artiklassa tarkoitetun tuen euromääräinen vasta-arvo.

2.   Takaisinperittävistä summista on maksettava korkoa siitä päivästä alkaen, jona ne saatettiin tuensaajan käyttöön, niiden tosiasialliseen takaisinperintään saakka.

3.   Korko lasketaan asetuksen (EY) N:o 794/2004 V luvun säännösten mukaisesti.

3 artikla

1.   Edellä 1 artiklassa tarkoitettu tuki on perittävä takaisin välittömästi ja tehokkaasti.

2.   Ranskan tasavallan on varmistettava, että tämä päätös pannaan täytäntöön neljän kuukauden kuluessa sen tiedoksi antamisesta.

4 artikla

1.   Ranskan tasavallan on toimitettava komissiolle seuraavat tiedot kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksi antamisesta:

a)

tuensaajalta takaisin perittävän tuen kokonaismäärä (pääoma ja korot);

b)

yksityiskohtainen kuvaus toimenpiteistä, jotka on jo toteutettu tai joita suunnitellaan tämän päätöksen noudattamiseksi; sekä

c)

asiakirjat, jotka osoittavat, että tuensaaja on määrätty maksamaan tuki takaisin.

2.   Ranskan tasavallan on ilmoitettava komissiolle tämän päätöksen täytäntöön panemiseksi toteutettavien kansallisten toimenpiteiden edistymisestä säännöllisesti siihen saakka, kun 1 artiklassa tarkoitetun tuen takaisinperintä on saatettu loppuun. Sen on annettava viipymättä komission pyynnöstä tiedot toimenpiteistä, jotka on jo toteutettu tai joita suunnitellaan tämän päätöksen noudattamiseksi. Sen on myös annettava yksityiskohtaiset tiedot tuensaajalta jo perityistä tukimääristä ja koroista.

5 artikla

Tämä päätös on osoitettu Ranskan tasavallalle.

Tehty Brysselissä 22 päivänä heinäkuuta 2015.

Komission puolesta

Margrethe VESTAGER

Komission jäsen


(1)   Joulukuun 1 päivänä 2009 EY:n perustamissopimuksen 87 artiklasta on tullut Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimuksen) 107 artikla ja perustamissopimuksen 88 artiklasta SEUT-sopimuksen 108 artikla. Kyseiset kaksi määräyskokonaisuutta ovat asiasisällöltään samanlaiset. Viittauksia SEUT-sopimuksen 107 ja 108 artiklaan on tässä päätöksessä pidettävä soveltuvin osin viittauksina perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklaan. SEUT-sopimuksessa on myös tehty eräitä terminologiaa koskevia muutoksia, esimerkiksi ”yhteisö” on korvattu ”unionilla”, ”yhteismarkkinat” ”sisämarkkinoilla” ja ”Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin” ”unionin yleisellä tuomioistuimella”. Tässä päätöksessä käytetään SEUT-sopimuksen mukaista terminologiaa.

(2)   EYVL C 280, 16.11.2002, s. 8.

(3)   EUVL L 49, 22.2.2005, s. 9.

(4)  Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 15.12.2009, EDF v. komissio, T-156/04, EU:T:2009:505.

(5)  Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 5.6.2012, komissio v. EDF, C-124/10P, ECLI: EU:C:2012:318.

(6)   EUVL C 186, 28.6.2013, s. 73.

(7)  Ranskan viranomaisten 23 päivänä joulukuuta 2013 antaman vastauksen 71 ja 72 kohta.

(8)   Lokakuun 10 päivänä 1994 päivätty EDF:n konsessioita koskeva erityiskertomus nro 1993.

(9)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 96/92/EY, annettu 19 päivänä joulukuuta 1996, sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä (EYVL L 27, 30.1.1997, s. 20).

(10)  Neuvoston asetus (EY) N:o 659/1999, annettu 22 päivänä maaliskuuta 1999, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EYVL L 83, 27.3.1999, s. 1).

(11)  Tuomio asiassa C-124/10P, komissio v. EDF, ECLI:EU:C:2012:318, 84 kohta.

(12)   ”Does the 1997 recapitalisation of EDF by the French State meet the private investor test?”, 15 päivänä lokakuuta 2013 päivätty lopullinen selvitys.

(13)  Vuosia 1997–2000 koskeva, 8 päivänä huhtikuuta 1997 allekirjoitettu Ranskan valtion ja EDF:n välinen yrityssopimus.

(14)  Talous- ja valtiovarainministerin sekä teollisuus-, posti- ja televiestintäministerin 12 päivänä heinäkuuta 1996 päivätty kirje EDF:n pääjohtajalle; talous- ja valtiovarainministerin, talousarviosta vastaavan ministerin sekä teollisuus-, posti- ja televiestintäministerin 22 päivänä huhtikuuta 1997 päivätty kirje EDF:n pääjohtajalle.

(15)  EDF:n rahoitusjohtajan kirje valtiovarain- ja talousministeriöiden alaisen talouspolitiikan ohjauksesta vastaavan pääosaston rahoituksesta ja valtion omistajuusasioista vastaavan yksikön johtajalle 19 päivänä helmikuuta 1997; senaatille 15 päivänä syyskuuta 1997 toimitettu EDF:n 27 päivänä heinäkuuta 1996 päivätty analyysimuistio osakkeenomistajalle maksettavasta korvauksesta.

(16)  Ministerineuvoston 5 päivänä huhtikuuta 1997 hyväksymän eräitä taloudellisia ja rahoituksellisia säännöksiä koskevan lakiehdotuksen 45 §:n perustelut; Ranskan kansalliskokouksen jäsen Didier Migaud'n esittelemä, 10 päivänä syyskuuta 1997 päivätty kansalliskokouksen talousvaliokunnan (commission des finances, de l'économie générale et du plan) mietintö kiireellisiä vero- ja rahoitustoimenpiteitä koskevasta lakiehdotuksesta nro 201; senaatin jäsenen Alain Lambertin 24 päivänä syyskuuta 1997 esittelemä mietintö kiireellisiä vero- ja rahoitustoimenpiteitä koskevasta lakiehdotuksesta; puhe, jonka talous-, valtiovarain- ja teollisuusministeri piti esitellessään senaatissa 2 päivänä lokakuuta 1997 kiireellisiä vero- ja rahoitustoimenpiteitä koskevan lakiehdotuksen.

(*1)  Salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluva tieto.

(17)  Sopimuksessa viitataan direktiiviin 96/92/EY. Direktiivissä ei säädetä sisämarkkinoilla toimivien sähkön tuotanto-, siirto- tai jakeluyritysten yritysmuotoa koskevista säännöistä, kuten ei myöskään sitä seuranneissa direktiiveissä.

(18)  Edellisten tilikausien voittoa/tappiota koskevat muutokset eivät varsinaisesti johdu lain 4 §:stä, mutta ne ovat sen looginen seuraus.

(19)  Valtion osakkeenomistajana saama tuotto selittyy 36 miljardin Ranskan frangin (suhdeluvun nimittäjä) suuruisen pääomapohjan heikkoudella ja varausten suurella määrällä. Näiden kirjaamisen jälkeen EDF:n vuotuinen nettotulos oli vuoteen 1996 asti negatiivinen. Tuloslaskelman tappiot heijastuivat 24,2 miljardiksi Ranskan frangiksi vahvistettujen omien varojen kulutuksena (ks. taulukko 2, sarake ”vuoden 1996 lopussa”, josta ilmenee, miten 20,2 miljardin frangin tappio pienensi EDF:n omia varoja ennen lain nro 97–1026 4 §:llä käyttöön otettua muutosta). Koska veroa ei kannettu negatiivisesta tuloksesta, valtio sai osakkeenomistajana hyvän tuoton, mutta kärsi samalla tappiota veronkantajana.

(20)  Tuomio asiassa C-124/10P, komissio v. EDF, ECLI:EU:C:2012:318, 82 kohta.

(21)  Tuomio asiassa C-124/10P, komissio v. EDF, ECLI:EU:C:2012:318, 83 kohta.

(22)  Tuomio asiassa C-124/10P, komissio v. EDF, ECLI:EU:C:2012:318, 84 kohta.

(23)  Tuomio asiassa C-124/10P, komissio v. EDF, ECLI:EU:C:2012:318, 104 kohta.

(24)  Tuomio asiassa C-124/10P, komissio v. EDF, ECLI:EU:C:2012:318, 86 kohta.

(25)  Tuomio asiassa C-124/10P, komissio v. EDF, ECLI:EU:C:2012:318, 95 kohta.

(26)  Oxeran selvitys, 3.3 ja 3.24–3.25 kohta.

(27)  Oxeran selvitys, taulukko A2.2.

(28)  Oxeran selvitys, 3.3 kohta.

(29)  Oxeran selvitys, 3.3 ja 3.15 kohta, taulukko 3.2, taulukko 3.8 (beeta-kerroin) ja liite 5.

(30)  Oxeran selvitys, 3.5, 3.13 ja 3.20–3.23 kohta.

(31)  Ranskan valtion 30 ja 10 vuoden viitelainojen keskimääräinen vuosittainen päiväkorko. Lähde: Ranskan keskuspankki (Ranskan valtion velkasitoumusten ja OAT-obligaatioiden viitekorot: http://www.banque-france.fr/economie-et-statistiques/changes-et-taux).

(32)  Sen, että on olennaista laskea yrityksen kaikkien omien varojen tuotto suhteessa pelkästään pääomasijoituksina investoidun pääoman tuottoon, vahvistaa se, että Ranskan valtion ja EDF:n välisessä, vuosia 2001–2003 koskevassa sopimuksessa valtion korvaus, joka on ilmaistu prosentteina (37,5 %) nettotuloksesta, on määritetty vähimmäis- (1,5 %) ja enimmäisosuutena (4,5 %) omasta pääomasta. Ranskan viranomaisten 23 päivänä joulukuuta 2013 antaman vastauksen 53 kohta.

(33)  EDF:n vuosikertomus 1997, s. 103.

(34)  Komissio päätti 16 päivänä joulukuuta 2003 tehdyn päätöksen K(2003)4637 (EUVL L 49, 22.2.2005, s. 9) 2 artiklassa olla vastustamatta EDF:ää koskevan, sähkö- ja kaasutoimialaan sovellettavan eläkejärjestelmän uudistusta. Uudistuksella sulautettiin yleiseen sosiaaliturvajärjestelmään EDF:n ja muiden järjestelmään kuuluvien yritysten henkilöstöä koskevan erityisjärjestelmän eläkemaksut ja -vastuut.

(35)  Mallilla arvioidaan yritykseen pääomasijoituksen tekevän sijoittajan tuottovaatimusta (k) suhteessa riskittömänä tai vähäriskisenä pidetyn pääomahyödykkeen eli viiterahoitusmarkkinoilla liikkeeseen lasketun valtion joukkovelkakirjalainan tuottoon (rf), johon lisätään osakesijoituksen suurempaa riskiä kuvastava markkinariskipreemio (Km – rf) kerrottuna kyseisen yrityksen osakkeelle ominaisella riskikertoimella (β), joka on mieluiten yrityksen oma riskikerroin, mutta voi sen puutteessa olla myös kyseiseen yritykseen verrattavissa olevien, vertailukohtana käytettävien yritysten riskikerroin. Parametri β on arvioitava velattomalta yritykseltä (gearing), jotta voidaan mitata yritykselle tai osakkeelle ominainen riskitaso suhteessa markkinoihin. Yhtälö on seuraava: k = rf + β × (Km – r f). Komissio on soveltanut CAPM-mallia arvioidessaan tiettyyn yritykseen tehtyjen pääomasijoitusten tuottovaatimusta, ja unionin yleinen tuomioistuin on omaksunut sen asiassa T-319/12, Espanja v. komissio, antamassaan tuomiossa (ECLI:EU:T:2014:604, 48–66 kohta). Tarkempi kuvaus, ks. Vernimmen ym. ”Corporate Finance”, John Wiley & Sons ed. 2nd edition, 2009, 22 luku; arviointimenetelmien käyttötiheyttä koskevien tutkimusten tulokset, ks. s. 460. CAPM-mallin teoreettisesta perustasta ja sen soveltamisesta käsiteltävään asiaan kerrotaan myös Oxeran EDF:n lukuun tekemän selvityksen (johdanto-osan 70 kappale) liitteessä I.

(36)  Vernimmen ym. ”Corporate Finance”, John Wiley & Sons ed. 2nd edition, 2009, s. 433–434.

(37)  DDM-mallissa yrityksen arvo lasketaan (viimeksi) maksetun osingon (Dt), osinkojen ja tuotto-odotuksen kasvuprosentin (ɗD) tai pääoman vaihtoehtokustannuksen (K) perusteella seuraavan yhtälön mukaisesti: Vr = Dt (1 + ɗD)/(K – ɗD). DDM-mallia käytetään myös Oxeran EDF:lle laatimassa selvityksessä (3.27–3.31 kohta, taulukko 3.4), mutta eri arvoilla, joista osa on huomattavan epärealistisia. Oxeran selvityksessä osinkojen kasvuvauhti on 9,3 prosenttia vuodessa. Osinkojen kasvuprosentti liittyy DDM-mallin kaltaisessa jatkuvuusmallissa yrityksen kasvuun. 9,3 prosentin kasvuvauhti on huomattavasti inflaatiota ja bruttokansantuotteen (BKT) pitkän aikavälin kasvuvauhtia suurempi ja tarkoittaisi, että ajan mittaan EDF valtaisi Ranskan koko BKT:n.

(38)  Negatiivinen nettonykyarvo tarkoittaa, että sijoitus ei ole kannattava kyseisellä korolla (diskonttokorko, rahoituskorko). Sisäinen korkokanta (positiivinen IRR) on efektiivinen korko, jolla sijoitus on odotetuilla kassavirroilla kannattava.

(39)  Hypoteesi, jonka mukaan EDF:n osinko kasvaa 4,51 prosenttia (herkkyys 1, taulukko 6.2) vaikuttaa optimistiselta; se perustuu neljän ennustevuoden (1997–2000) ennakoidun kasvuvauhdin tasoittamiseen. Sen lisäksi, että yleensä käytetään osinkojen kasvuprosenttia kauden lopussa (perusskenaario), EDF:n maksamien osinkojen ennakoitiin pienentyvän vuosina 1997–2000 suhteessa vuosiin 1991–1996 ja vuosina 1999 ja 2000 suhteessa vuoteen 1998. Joka tapauksessa 4,51 prosentin jatkuva korko on absoluuttisesti suuri. Hypoteesissa (herkkyys 2, taulukko 6.3), jonka mukaan osakkeenomistaja lisäisi – tai ostaja maksaisi tällaisesta lisäyksestä – suhteellisen osuuden EDF:n oman pääoman luonteisista varoista vuonna 1997 EDF:n laskettuun objektiiviseen arvoon, ei oteta huomioon tiettyjen omien varojen lakisääteistä luonnetta (rahastot). Myös tämä hypoteesi yhdistettynä DDM-malliin on optimistinen, sillä se tarkoittaa, että osakkeenomistajalla olisi (11 prosentin osuudella) pääoman luonteisia varoja (pois lukien merkitty pääoma), joiden ansiosta yhtiö sietäisi mahdolliset tappiot ja kykenisi pitkällä aikavälillä maksamaan osakkeenomistajalle säännöllisesti osinkoa ja korvausta. Oletuksen mukaan vuosina 1997–2000 vahvistetut EDF:n pääoman luonteiset varat olisivat ikuisesti käytettävissä, kun DDM-mallissa sen sijaan ei oteta huomioon muita tuottolähteitä kuin osinko. Hypoteesi ei näin ollen ole juurikaan perusteltavissa. Kahden ensimmäisen hypoteesin yhdistelmässä (herkkyys 3, taulukko 6.4) näiden haitat tai heikkoudet kertautuvat, ja laskelman tulokset ovat entistä epätodennäköisemmät ja sattumanvaraisemmat.

(40)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 23.2.1961, Gezamenlijke Steenkolenmijnen v. korkea viranomainen, 30/59, ECLI:EU:C:1961:2; yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 15.3.1994, Banco de Crédito Industrial v. Ayuntamiento de Valencia, C-387/92, ECLI:EU:C:1994:100; yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 11.7.1996, SFEI ym. v. La Poste ym., C-39/94, ECLI:EU:C:1996:285; yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 26.9.1996, Ranska v. komissio, C-241/94, ECLI:EU:C:1996:353; ja yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 27.2.1997, FFSA ym. v. komissio, T-106/95, ECLI:EU:T:1997:23.

(41)  Ks. erityisesti yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 27.1.1998, Ladbroke Racing v. komissio, T-67/94, ECLI:EU:T:1998:7, 109 kohta.

(42)  Neuvoston direktiivi 90/547/ETY, annettu 29 päivänä lokakuuta 1990, runkoverkkojen kautta tapahtuvasta sähkönsiirrosta (EYVL L 313, 13.11.1990, s. 30).

(43)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 28.4.1993, Italia v. komissio, C-364/90, ECLI:EU:C:1993:157, 20 kohta.

(44)  Alueellisia valtiontukia koskevat suuntaviivat (EUVL C 209, 23.7.2013, s. 1).

(45)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 24.7.2003, Altmark Trans ja Regierungspräsidium Magdeburg, C-280/00, ECLI:EU:C:2003:415.

(46)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 14.9.1994, Espanja v. komissio, C-278/92, C-279/92 ja C- 280/92, ECLI:EU:C:1994:325, 75 kohta.

(47)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 17.6.1999, Belgia v. komissio, C-75/97, ECLI:EU:C:1999:311, 64–65 kohta.

(48)  Ks. em. asetuksen (EY) N:o 659/1999 14 artiklan 2 kohta.

(49)  Komission asetus (EY) N:o 794/2004, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 täytäntöönpanosta (EUVL L 140, 30.4.2004, s. 1).

(50)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 2.2.1989, komissio v. Saksa, C-94/87, ECLI:EU:C:1989:46, 9 kohta; ja yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 4.4.1995, komissio v. Italia, C-348/93, ECLI:EU:C:1995:95, 17 kohta.