27.1.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 19/1

(1)

Asetuksessa (EU) N:o 347/2013 vahvistetaan puitteet tarvittavien yhteistä etua koskevien hankkeiden määrittelylle, suunnittelulle ja toteutukselle, jotta voidaan toteuttaa yhdeksän strategista maantieteellistä energiainfrastruktuurien ensisijaista käytävää sähkön, kaasun ja öljyn aloilla ja kolme unionin laajuista energiainfrastruktuurien ensisijaista aihealuetta älykkäitä verkkoja, sähkönsiirron valtaväyliä ja hiilidioksidin siirtoverkkoja varten.

(2)

Asetuksen (EU) N:o 347/2013 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti komissiolla on valta antaa delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan unionin luettelo yhteistä etua koskevista hankkeista, jäljempänä ’unionin luettelo’.

(3)

Alueelliset ryhmät ovat arvioineet unionin luetteloon ehdotetut hankkeet, ja ne täyttävät asetuksen (EU) N:o 347/2013 4 artiklassa säädetyt edellytykset.

(4)

Alueelliset ryhmät hyväksyivät yhteistä etua koskevien hankkeiden alueellisten luettelojen luonnokset teknisen tason kokouksissa. Energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston (ACER) annettua 30 päivänä lokakuuta 2015 puoltavat lausunnot arviointiperusteiden ja kustannus-hyötyanalyysin johdonmukaisesta soveltamisesta eri alueilla alueellisten ryhmien päätöksentekoelimet hyväksyivät alueelliset luettelot 3 päivänä marraskuuta 2015. Asetuksen (EU) N:o 347/2013 3 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti kaikille ehdotetuille hankkeille saatiin ennen alueellisten luettelojen hyväksymistä niiden jäsenvaltioiden hyväksyntä, joiden alueeseen hanke liittyy.

(5)

Unionin luetteloon ehdotetuista hankkeista kuultiin asianomaisia sidosryhmiä edustavia organisaatioita, mukaan lukien tuottajat, jakeluverkonhaltijat, toimittajat sekä kuluttaja- ja ympäristöjärjestöt.

(6)

Yhteistä etua koskevat hankkeet olisi lueteltava strategisen Euroopan laajuisen energiainfrastruktuurin painopisteiden mukaan järjestyksessä, joka esitetään asetuksen (EU) N:o 347/2013 liitteessä I. Hankkeita ei aseteta unionin luettelossa tärkeysjärjestykseen.

(7)

Yhteistä etua koskevat hankkeet olisi luetteloitava joko yksittäisinä hankkeina tai osana useiden hankkeiden ryhmää. Tietyt hankkeet olisi koottava ryhmiksi, koska ne ovat toisistaan riippuvaisia tai (mahdollisesti) keskenään kilpailevia.

(8)

Unionin luettelo sisältää hankkeita niiden kehityksen eri vaiheissa, kuten alustavan toteutettavuustutkimuksen tai toteuttavuustutkimuksen vaiheessa, lupavaiheessa ja rakennusvaiheessa. Varhaisessa kehitysvaiheessa olevia hankkeita varten saatetaan tarvita tutkimuksia, joilla osoitetaan niiden tekninen ja taloudellinen toteutettavuus ja unionin lainsäädännön, myös ympäristölainsäädännön, mukaisuus. Tässä yhteydessä mahdolliset kielteiset ympäristövaikutukset olisi määriteltävä ja arvioitava ja niitä olisi pyrittävä välttämään tai vähentämään riittävällä tavalla.

(9)

Hankkeiden ottaminen unionin luetteloon ei rajoita asiaan liittyvien ympäristöarviointien ja lupamenettelyjen tulosta. Asetuksen (EU) N:o 347/2013 5 artiklan 8 kohdan mukaan hanke voidaan poistaa unionin luettelosta, jos se ei ole unionin oikeuden mukainen. Yhteistä etua koskevien hankkeiden toteuttamista, myös niiden lainsäädännön mukaisuutta, olisi seurattava mainitun asetuksen 5 artiklan mukaisesti.

(10)

Asetuksen (EU) N:o 347/2013 3 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan mukaan unionin luettelo vahvistetaan joka toinen vuosi, minkä vuoksi komission delegoidulla asetuksella (EU) N:o 1391/2013 (2) vahvistettu unionin luettelo ei ole enää voimassa ja olisi korvattava.

(11)

Asetuksen (EU) N:o 347/2013 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti unionin luettelo vahvistetaan mainitun asetuksen liitteen muodossa.

(12)

Sen vuoksi asetusta (EU) N:o 347/2013 olisi muutettava,

27.1.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 19/22

(1)

Ukrainasta peräisin olevien teräsköysien ja -kaapeleiden tuonnissa voimassa olevat polkumyynnin vastaiset toimenpiteet otettiin alun perin käyttöön neuvoston asetuksella (EY) N:o 1796/1999 (2), jäljempänä ’alkuperäinen asetus’, ja niitä laajennettiin viimeksi neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 102/2012 (3), jäljempänä ’voimassa olevat toimenpiteet’.

(2)

Voimassa olevat toimenpiteet ovat muodoltaan 51,8 prosentin arvotulli.

(3)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, on vastaanottanut perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisen osittaista välivaiheen tarkastelua koskevan pyynnön. Pyynnön esitti PJSC ”PA””Stalkanat-Silur”, jäljempänä ’pyynnön esittäjä’, joka on Ukrainasta peräisin oleva vientiä harjoittava tuottaja.

(4)

Pyyntö rajoittui polkumyynnin tarkasteluun pyynnön esittäjän osalta.

(5)

Pyynnön esittäjä on pyynnössään toimittanut alustavaa näyttöä siitä, että sen nykyisessä rakenteessa tapahtuneet muutokset, jotka johtuvat muun muassa kahden Ukrainassa toimivan etuyhteydettömän vientiä harjoittavan tuottajan (joista vain toista tutkittiin aiemmin yksittäin) fuusiosta, ovat luonteeltaan pysyviä.

(6)

Lisäksi pyynnön esittäjä väitti, että pyynnön esittäjän omien kotimarkkinahintojen perusteella tai laskennallisen normaaliarvon (tuotantokustannukset, myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä voitto) perusteella – toisin kuin aikaisemmin käytetyn vertailumaan normaaliarvon perusteella – pyynnön esittäjän polkumyyntimarginaali on huomattavasti nykyisen toimenpiteen tasoa alhaisempi.

(7)

Tästä syystä pyynnön esittäjä väitti, että toimenpiteen soveltamisen jatkaminen nykyisellä tasolla ei ollut enää tarpeen aiemmin todetun vahingollisen polkumyynnin vaikutusten korjaamiseksi.

(8)

Tiedotettuaan asiasta jäsenvaltioille komissio päätti, että oli olemassa riittävä näyttö osittaisen välivaiheen tarkastelun vireille panemiseksi, sekä julkaisi 18 päivänä marraskuuta 2014Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (4) ilmoituksen tutkimuksen vireillepanosta perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti; se rajattiin koskemaan polkumyyntiä pyynnön esittäjän osalta.

(9)

Nyt tarkasteltavana oleva tuote on sama kuin alkuperäisessä tutkimuksessa ja viime tutkimuksessa, joka johti voimassa olevien toimenpiteiden käyttöönottoon, eli Ukrainasta peräisin olevat nykyisin CN-koodeihin ex 7312 10 81, ex 7312 10 83, ex 7312 10 85, ex 7312 10 89 ja ex 7312 10 98 kuuluvat teräsköydet ja -vaijerit, myös lukitut köydet, ei kuitenkaan ruostumattomasta teräksestä valmistetut köydet ja kaapelit, joiden poikkileikkauksen suurin läpimitta on yli 3 millimetriä, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’.

(10)

Tuote, jota tuotetaan ja myydään Ukrainassa, samoin kuin kolmansissa maissa, sekä unioniin vietävä tuote ovat fyysisiltä ja teknisiltä perusominaisuuksiltaan sekä käyttötarkoituksiltaan samanlaisia, minkä vuoksi niitä on pidettävä perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

(11)

Komissio ilmoitti välivaiheen tarkastelun vireillepanosta virallisesti pyynnön esittäjälle, tiedossa olevalle unionin tuotannonalan järjestölle ja Ukrainan viranomaisille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja tulla kuulluiksi.

(12)

Komissio lähetti pyynnön esittäjälle kyselylomakkeen ja sai vastauksen asetetussa määräajassa. Komissio hankki ja tarkasti kaikki polkumyynnin määrittämiseksi tarpeellisina pitämänsä tiedot. Tarkastus tehtiin pyynnön esittäjän tiloissa Odessassa Ukrainassa.

(13)

Tarkastelua koskeva tutkimus kattoi 1 päivän heinäkuuta 2013 ja 30 päivän syyskuuta 2014 välisen ajan.

(14)

Unioniin suuntautuvan vientimyynnin kokonaismäärä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla rajoittui vain kahteen myyntitapahtumaan, ja kuten johdanto-osan 26 kappaleessa selitetään, näitä myyntitapahtumia ei pidetty edustavina. Kuten johdanto-osan 26 kappaleessa myös mainitaan, vientihinta määritettiin siksi perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti sen vientimyynnin perusteella, jota pyynnön esittäjä harjoitti kolmansiin maihin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Kolmansien maiden markkinoille suuntautunutta myyntimäärää käytettiin arvioitaessa kotimarkkinamyynnin edustavuutta normaaliarvon määrittämiseksi perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan soveltamista varten.

(15)

Normaaliarvon määrittämiseksi tutkittiin aluksi, oliko pyynnön esittäjän samankaltaisen tuotteen kokonaismyyntimäärä kotimarkkinoilla riippumattomille asiakkaille edustavaa verrattuna sen kolmansiin maihin suuntautuvan viennin kokonaismäärään. Perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti todettiin, että kotimarkkinamyynti oli edustavaa, koska kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä oli vähintään 5 prosenttia kolmansiin maihin suuntautuneen vientimyynnin kokonaismäärästä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(16)

Pyynnön esittäjän kotimarkkinoillaan myymän kunkin sellaisen tuotelajin osalta, jonka todettiin olevan suoraan verrattavissa kolmansiin maihin vietäväksi myytyyn tuotelajiin, määritettiin, oliko kotimarkkinamyynti perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaan riittävän edustavaa. Tietyn tuotelajin kotimarkkinamyyntiä pidettiin riittävän edustavana, kun sen kokonaismyynti kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana oli vähintään 5 prosenttia samana aikana kolmansiin maihin viedyn vastaavan tuotelajin kokonaismyyntimäärästä.

(17)

Tutkimuksessa selvitettiin myös, voidaanko kunkin tuotelajin kotimarkkinamyynnin katsoa tapahtuneen perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti tavanomaisessa kaupankäynnissä. Tätä varten määritettiin kunkin asianomaisiin kolmansiin maihin tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana viedyn tuotelajin osalta, kuinka suuri osuus riippumattomille asiakkaille suuntautuneesta kotimarkkinamyynnistä oli ollut kannattavaa.

(18)

Niiden tuotelajien osalta, joiden myyntimäärästä kotimarkkinoilla yli 80 prosenttia ylitti kustannukset ja joiden keskimääräinen painotettu myyntihinta vastasi vähintään yksikkötuotantokustannuksia, normaaliarvo tuotelajeittain laskettiin kyseisen tuotelajin kokonaismyynnin tosiasiallisten kotimarkkinahintojen painotettuna keskiarvona riippumatta siitä, oliko myynti kannattavaa vai ei.

(19)

Jos tuotelajin kokonaismyyntimäärästä enintään 80 prosenttia oli kannattavaa tai jos kyseisen tuotelajin painotettu keskimääräinen hinta oli yksikkökohtaisia tuotantokustannuksia alempi, normaaliarvon perustana käytettiin tosiasiallista kotimarkkinahintaa, joka laskettiin määrittämällä ainoastaan kyseisen tuotelajin kannattavan kotimarkkinamyynnin painotettu keskimääräinen hinta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(20)

Jos normaaliarvon määrittämiseen ei voitu käyttää pyynnön esittäjän myymän tietyn tuotelajin kotimarkkinahintoja, normaaliarvo muodostettiin perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(21)

Kun normaaliarvo muodostettiin perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti, myynti-, hallinto- ja muita kustannuksia sekä voittoa koskevat määrät perustuivat perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan mukaisesti tosiasialliseen tietoon pyynnön esittäjän samankaltaisen tuotteen tuotannosta ja myynnistä tavanomaisessa kaupankäynnissä.

(22)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen pyynnön esittäjä vaati, että sen kotimarkkinamyynti valtio-omisteisille yhtiöille olisi jätettävä huomioimatta normaaliarvoa määritettäessä. Pyynnön esittäjä väitti, että valtio-omisteisilta yhtiöiltä veloitettavat hinnat olivat järjestelmällisesti korkeampia kuin muilta asiakkailta kotimarkkinoilla veloitettavat hinnat, minkä perusteena oli korkeampi maksamatta jättämisen tai merkittävästi viivästyneen maksun riski, joka heijastui myös yhtiön sisäiseen hinnoittelukäytäntöön. Väitettiin, että korkeammat hinnat eivät tämän vuoksi liittyneet tarkasteltavana olevan tuotteen ominaisuuksiin. Toiseksi pyynnön esittäjä vaati, että silloin kun normaaliarvo muodostettiin perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti, olisi käytettävä ainoastaan myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia, jotka aiheutuivat kotimarkkinamyynnistä riippumattomille jakelijoille, jotta varmistettaisiin vertailukelpoisuus sellaisen vientimyynnin kanssa, joka tapahtui yksinomaan samantyyppisille asiakkaille.

(23)

Mitä tulee pyynnön esittäjän pyyntöön valtio-omisteisille yhtiöille suuntautuneen kotimarkkinamyynnin jättämisestä huomioimatta normaaliarvon määrittämisessä, tutkimuksen aikana kerätty näyttö vahvisti, että myyntihinnat olivat valtio-omisteisten yhtiöiden kohdalla tuotelajeittain keskimäärin johdonmukaisesti korkeampia kuin hinnat, jotka veloitettiin kaikilta muuntyyppisiltä asiakkailta kotimarkkinoilla. Tämä johdonmukainen hintaero oli useiden sellaisten erityisten tekijöiden yhteistulos, jotka vaikuttavat ainoastaan tämäntyyppisiin asiakkaisiin kotimarkkinoilla: i) pyynnön esittäjän maininta siitä, että valtio-omisteisille yhtiöille suuntautuvaan myyntiin liittyy korkea maksamatta jättämisen tai vakavasti viivästyneiden maksujen riski; ii) se seikka, että tätä käytäntöä sovelletaan myöntämällä paljon pidempiä luottoaikoja valtio-omisteisille yhtiöille (mukaan luettuna mahdollisuus lykätä edelleen maksua sopimuksen mukaisesti); iii) näyttö toteutuneista maksuviivästyksistä; iv) se seikka, että Ukrainan laissa valtio-omisteiset yhtiöt vapautetaan velkojien saatavien maksamisesta konkurssitapauksessa; v) se seikka, että myynti valtio-omisteisille yhtiöille tapahtuu monimutkaisten tarjousmenettelyjen kautta, joissa sopimuksen pykälät eivät ole neuvoteltavissa ja joissa käytetään ennalta vahvistettua vakiosopimusta, ja lopuksi vi) se, että valtio-omisteisilla yhtiöillä ei ole lain mukaan lupaa maksaa ennakkomaksuja tavarahankinnoista. Näin ollen näiden erityisten olosuhteiden perusteella pyynnön esittäjän vaatimus hyväksyttiin.

(24)

Mitä tulee vaatimukseen käyttää normaaliarvon muodostamisessa ainoastaan myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia, jotka aiheutuvat myynnistä riippumattomille jakelijoille, perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan mukaan myynti-, hallinto- ja muita kustannuksia varten lisättyjen määrien on perustuttava tosiasialliseen tietoon, joka pohjautuu pyynnön esittäjän samankaltaisen tuotteen valmistamiseen ja myyntiin tavanomaisessa kaupankäynnissä. Kyseisen artiklan mukaisesti käytettiin pyynnön esittäjän tietoja kaikesta myynnistä (lukuun ottamatta myyntiä valtio-omisteisille yhtiöille) kotimarkkinoilla. Koska myyntihintoja kotimarkkinoiden loppukäyttäjille oikaistiin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan d alakohdan i alakohdan mukaisesti (kuten jäljempänä johdanto-osan 30 ja 31 kappaleessa selvitetään), ne saatiin vertailukelpoiselle tasolle riippumattomille jakelijoille suuntautuneen kotimarkkinamyynnin kanssa. Näin ollen tämä vaatimus hylättiin.

(25)

Pyynnön esittäjä väitti myös, että muodostettaessa normaaliarvoa perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti olisi käytettävä 5 prosentin kohtuullista voittomarginaalia. Esitettiin viittaus aiempaan tarkasteltavana olevaa tuotetta koskeneeseen tutkimukseen, jossa tällaista voittomarginaalia pidettiin kohtuullisena. Pyynnön esittäjä väitti lisäksi, että vaihtoehtoisesti voittotaso ei saisi ylittää riippumattomille jakelijoille suuntautuvassa myynnissä saavutettua voittotasoa, koska tämä voittotaso oli vertailukelpoinen vientimyynnin tason kanssa. Perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan mukaan kuitenkin myynti-, hallinto- ja muita kustannuksia ja voittoa varten lisättyjen määrien on perustuttava tosiasialliseen tietoon, joka pohjautuu pyynnön esittäjän samankaltaisen tuotteen valmistamiseen ja myyntiin tavanomaisessa kaupankäynnissä. Koska nämä tiedot olivat saatavilla, niitä käytettiin sen vuoksi kyseisen artiklan mukaisesti. Näin ollen vaatimus hylättiin.

(26)

Tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana unioniin suuntautuvia myyntitapahtumia oli vain kaksi. Niitä ei pidetty edustavina niiden vähäisen määrän vuoksi ja koska ne suuntautuivat vain yhdelle asiakkaalle, jolla oli erityiset tuotespesifikaatiot. Näin ollen vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti, jossa sallitaan vientihinnan muodostaminen millä tahansa muulla hyväksyttävällä perusteella. Tässä tapauksessa vientihinnan laskennan perusteena käytettiin pyynnön esittäjän samankaltaisen tuotteen myyntiä kolmansiin maihin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Kolmansiin maihin suuntautuvalle myynnille olikin tunnusomaista merkittävän määrän suuntautuminen laajalle joukolle asiakkaita, eikä tutkimuksessa ilmennyt kolmansien maiden markkinoilla hintavääristymiä tai muita tekijöitä, jotka viittaisivat siihen, ettei pyynnön esittäjän myyntiä näille markkinoille voitaisi käyttää vientihinnan määrittämiseen.

(27)

Keskimääräistä normaaliarvoa ja keskimääräistä vientihintaa verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla. Jotta normaaliarvon ja vientihinnan vertailu olisi tasapuolinen, kuljetus- ja luottokustannuksiin vaikuttavat erot otettiin asianmukaisesti huomioon tekemällä oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti.

(28)

Pyynnön esittäjä pyysi myös oikaisua normaaliarvoon kaupan portaan eron huomioon ottamiseksi ja kiinnitti huomiota siihen seikkaan, että myynti kotimarkkinoilla vähittäiskauppiaille ja loppukäyttäjille alueellisten myyntikeskusten kautta ei ollut verrattavissa myyntiin riippumattomille jakelijoille. Pyynnön esittäjä väitti lisäksi, että kaikki vientimyynti tapahtui riippumattomille jakelijoille ja oli näin ollen verrattavissa ainoastaan kotimarkkinamyyntiin riippumattomille jakelijoille. Painotettua keskimääräistä hintaeroa kotimarkkinoiden kahdelle kaupan portaalle suuntautuvan myynnin välillä vaadittiin perustaksi oikaisun laskemista varten perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan d alakohdan i alakohdan mukaisesti.

(29)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen pyynnön esittäjä vaati edelleen oikaisua kaupan portaan eron huomioon ottamiseksi. Lisäksi pyynnön esittäjä väitti, että kaupan portaan oikaisun määrittäminen olisi tehtävä neljännesvuositasolla, jotta poistettaisiin vaikutus Ukrainan valuutan heikkenemisestä ulkomaanvaluuttoihin nähden, joka vaikutti raaka-ainehintoihin, sekä korkea inflaatio tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(30)

Tutkimuksessa paljastui, että myynti vähittäismyyjille (alueellisten myyntikeskusten kautta) tapahtui todellakin eri kaupan portaassa kuin vientimyynti ja että tämä ero heijastui myyntihintoihin. Kotimarkkinoiden myyntihinnat loppukäyttäjille alueellisten myyntikeskusten kautta olivat johdonmukaisesti korkeammat ja määrät johdonmukaisesti pienemmät kuin myynnissä riippumattomille jakelijoille. Lisäksi loppukäyttäjät hyötyivät alueellisten myyntikeskusten tarjoamista lisäpalveluista. Sen vuoksi myönnettiin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan d alakohdan i alakohdassa tarkoitettu oikaisu kaupan portaan eron huomioon ottamiseksi.

(31)

Pyynnön esittäjä perusti vaaditun oikaisun laskennan yleiseen keskimääräiseen hintaeroon kyseisten kahden kaupan portaan välillä painotettuna riippumattomille jakelijoille myytyjen määrien mukaisesti. Riippumattomille jakelijoille myydyillä määrillä ei kuitenkaan pitäisi olla vaikutusta oikaisun tasoon. Sen vuoksi komissio laski oikaisun painotetun keskimääräisen hintaeron perusteella tonnia ja tuotelajia kohti ainoastaan loppukäyttäjille myydyn määrän osalta.

(32)

Lopuksi oikaisua ei laskettu neljännesvuositasolla, kuten pyynnön esittäjä oli ehdottanut, sillä todettiin, ettei se poistaisi johdanto-osan 29 kappaleessa mainittujen vääristymien vaikutusta.

(33)

Perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdan mukaisesti kunkin tuotelajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa verrattiin samankaltaisen tuotteen vastaavan tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan kolmansiin maihin. Vertailu osoitti, että polkumyyntiä esiintyi.

(34)

Pyynnön esittäjän polkumyyntimarginaaliksi määritettiin vapaasti unionin rajalla -nettohinnasta prosentteina ilmaistuna 10,5 prosenttia.

(35)

Komissio tutki perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti, voitaisiinko polkumyynnin osalta tapahtunutta olosuhteiden muutosta kohtuudella pitää pysyvänä.

(36)

Nykyisin sovellettava polkumyyntitulli määritettiin alkuperäisen tutkimuksen aikana. Kyseisen tutkimuksen tutkimusajanjaksolla Ukrainaa pidettiin siirtymätaloutena, ja sen vuoksi normaaliarvo määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan perusteella. Näin ollen normaaliarvo määritettiin markkinataloutta toteuttavassa vertailumaassa eli tässä tapauksessa Puolassa maksettujen hintojen perusteella.

(37)

Vuonna 2005 Ukrainalle myönnettiin markkinatalousasema, ja sen vuoksi perusasetuksen 2 artiklan 7 kohtaa ei enää sovelleta siihen. Näin ollen pyynnön esittäjän polkumyyntimarginaali tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla perustui sen omiin tarkastettuihin tietoihin.

(38)

Tutkimuksen aikana saatu ja tarkastettu näyttö vahvisti muutokset sen nykyiseen yritysrakenteeseen, jonka perustana on kahden aiemman etuyhteydettömän vientiä harjoittavan tuottajan ja kolmannen, myynnistä ja markkinoinnista vastaavan yksikön, fuusio. Fuusio tapahtui vuonna 2010. Muutosta pidetään luonteeltaan pysyvänä, koska kyseisten erillisten yksikköjen aiemmin suorittamat tehtävät siirrettiin tosiasiallisesti pyynnön esittäjälle. Mitään viitteitä mahdollisista tulevista muutoksista ei havaittu.

(39)

Edellä mainituista syistä voidaan olettaa, etteivät tämän tarkastelun vireillepanoon johtaneet olosuhteet todennäköisesti muutu lähitulevaisuudessa tavalla, joka vaikuttaisi tarkastelun tuloksiin. Sen vuoksi voidaan todeta, että muutokset ovat luonteeltaan pysyviä ja että toimenpiteiden soveltaminen nykyisellä tasolla ei ole enää perusteltua.

(40)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Liaison Committee of EU Wire Rope Industries (EWRIS) väitti, että meneillään olevat sotilasoperaatiot Ukrainan alueella, missä toinen pyynnön esittäjän kahdesta tuotantolaitoksesta sijaitsee, eivät anna mahdollisuutta sellaiseen päätelmään, että johdanto-osan 38 kappaleessa tarkoitettu muutos olisi luonteeltaan pysyvä. Tässä suhteessa on ensinnäkin todettava, että päätelmä muuttuneiden olosuhteiden pysyvästä luonteesta polkumyynnin suhteen perustui kahteen johdanto-osan 37 ja 38 kappaleessa mainittuun seikkaan, joista EWRIS kiistää vain toisen. Toiseksi tutkimuksessa todettiin, että pyynnön esittäjän tuotantolaitos Donetskin alueella ei ole ollut toiminnassa sitten kesän 2014, mikä rajoittaa pyynnön esittäjän tuotantokapasiteettia. Tällainen pyynnön esittäjän päätös, joka perustuu turvallisuusnäkökohtiin, ei ole ristiriidassa sen toteamuksen kanssa, että tarkasteltavana olevan tuotteen aiemman kahden tuottajan fuusio on ollut toiminnassa vuodesta 2010 ja että se muodostaa kyseisten kahden yhtiön toimintojen rakenteellisen muutoksen, joka on luonteeltaan pysyvä. Näin ollen väite hylättiin.

(41)

Tämän tarkastelua koskevan tutkimuksen tulosten valossa katsotaan aiheelliseksi muuttaa Ukrainasta tulevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa sovellettavaa polkumyyntitullia ottamalla käyttöön yritykseen PJSC ”PA””Stalkanat-Silur” sovellettava tulli 10,5 prosentin tasolla.

(42)

Tämä päätelmä ei vaikuta voimassa oleviin koko maata koskeviin toimenpiteisiin.

(43)

Asianomaisille osapuolille ilmoitettiin niistä keskeisistä tosiseikoista ja huomioista, joiden perusteella edellä esitettyihin päätelmiin päädyttiin, ja niille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia. Niiden huomautukset otettiin huomioon silloin, kun se oli tarkoituksenmukaista. Koska nämä huomautukset johtivat merkittäviin muutoksiin komission päätelmissä, jotka koskevat polkumyyntimarginaalia, järjestettiin toinen päätelmistä ilmoittaminen asianomaisille osapuolille 8 päivänä joulukuuta 2015. Toisen päätelmistä ilmoittamisen jälkeen esitetyt huomautukset otettiin huomioon silloin, kun se oli tarkoituksenmukaista.

(44)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EY) N:o 1225/2009 15 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

27.1.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 19/28

(1)

Asetuksen (EY) N:o 2368/2002 19 artiklassa säädetään liitteessä III olevasta yhteisön viranomaisten luettelosta, jota komissio pitää yllä.

(2)

Bulgaria on lähettänyt komissiolle kirjeen, jossa se ilmoittaa aikomuksestaan lopettaa asetuksessa (EY) N:o 2368/2002 tarkoitetun yhteisön viranomaisen toiminta Bulgariassa.

(3)

Sen vuoksi asetuksen (EY) N:o 2368/2002 liitettä III olisi muutettava.

(4)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EY) N:o 2368/2002 22 artiklassa tarkoitetun komitean lausunnon mukaiset,

27.1.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 19/31

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)

Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,