ISSN 1977-0812

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 6

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

59. vuosikerta
9. tammikuu 2016


Sisältö

 

II   Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

Sivu

 

 

ASETUKSET

 

 

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2016/19, annettu 8 päivänä tammikuuta 2016, asetuksella (EY) N:o 1918/2006 Tunisiasta peräisin olevalle oliiviöljylle avatussa tariffikiintiössä 4 päivän tammikuuta 2016 ja 5 päivän tammikuuta 2016 välisenä aikana jätetyissä tuontitodistushakemuksissa haettuihin määriin sovellettavan jakokertoimen vahvistamisesta

1

 

 

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2016/20, annettu 8 päivänä tammikuuta 2016, kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

3

 

 

PÄÄTÖKSET

 

*

Euroopan keskuspankin päätös (EU) 2016/21, annettu 23 päivänä joulukuuta 2015, eurojärjestelmän yhteishankintoja koskevista järjestelyistä tehdyn päätöksen EKP/2008/17 muuttamisesta (EKP/2015/51)

5

 

 

SUOSITUKSET

 

*

Komission suositus (EU) 2016/22, annettu 7 päivänä tammikuuta 2016, etyylikarbamaattikontaminaation ehkäisemisestä ja vähentämisestä kivellisistä hedelmistä tai niiden puristusjäännöksestä tislatuissa väkevissä alkoholijuomissa sekä suosituksen 2010/133/EU kumoamisesta ( 1 )

8

 

 

Oikaisuja

 

*

Oikaisu Euroopan unionin ja Kolumbian tasavallan väliseen sopimukseen lyhytaikaista oleskelua koskevasta viisumivapaudesta ( EUVL L 333, 19.12.2015 )

13

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

ASETUKSET

9.1.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 6/1


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2016/19,

annettu 8 päivänä tammikuuta 2016,

asetuksella (EY) N:o 1918/2006 Tunisiasta peräisin olevalle oliiviöljylle avatussa tariffikiintiössä 4 päivän tammikuuta 2016 ja 5 päivän tammikuuta 2016 välisenä aikana jätetyissä tuontitodistushakemuksissa haettuihin määriin sovellettavan jakokertoimen vahvistamisesta

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 922/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta 17 päivänä joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (1) ja erityisesti sen 188 artiklan 1 ja 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komission asetuksella (EY) N:o 1918/2006 (2) avataan vuotuinen tariffikiintiö kokonaan Tunisiassa tuotetun ja sieltä suoraan unioniin kuljetetun CN-koodien 1509 10 10 ja 1509 10 90 neitsytoliiviöljyn tuontia varten.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1918/2006 2 artiklan 1 kohdassa vahvistetaan vuodeksi 2016 kiintiön nro 09.4032 määräksi 56 700 tonnia.

(3)

Määrät, joista on 4 päivän tammikuuta 2016 ja 5 päivän tammikuuta 2016 välisenä aikana jätetty tuontitodistushakemuksia, ylittävät käytettävissä olevat määrät. Sen vuoksi olisi määritettävä, missä määrin tuontitodistuksia voidaan myöntää, ja vahvistettava haettuihin määriin sovellettava jakokerroin, joka lasketaan komission asetuksen (EY) N:o 1301/2006 (3) 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(4)

On myös syytä olla myöntämättä kuluvalla kiintiökaudella enempää tuontitodistuksia asetuksessa (EY) N:o 1918/2006 tarkoitetussa tariffikiintiössä, jonka järjestysnumero on 09.4032.

(5)

Toimenpiteen tehokkuuden varmistamiseksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1.   Asetuksen (EY) N:o 1918/2006 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua kiintiötä, jonka järjestysnumero on 09.4032, koskevissa tuontitodistushakemuksissa, jotka on jätetty 4 päivän tammikuuta 2016 ja 5 päivän tammikuuta 2016 välisenä aikana, haettuihin määriin sovelletaan 74,495088 prosentin suuruista jakokerrointa.

2.   Asetuksen (EY) N:o 1918/2006 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua kiintiötä, jonka järjestysnumero on 09.4032, koskevien uusien tuontitodistushakemusten vastaanottaminen keskeytetään kuluvan kiintiökauden ajaksi 11 päivästä tammikuuta 2016.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 8 päivänä tammikuuta 2016.

Komission puolesta,

puheenjohtajan nimissä

Jerzy PLEWA

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)   EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671.

(2)  Komission asetus (EY) N:o 1918/2006, annettu 20 päivänä joulukuuta 2006, Tunisiasta peräisin olevan oliiviöljyn tariffikiintiön avaamisesta ja hallinnoinnista (EUVL L 365, 21.12.2006, s. 84).

(3)  Komission asetus (EY) N:o 1301/2006, annettu 31 päivänä elokuuta 2006, tuontitodistusjärjestelmän alaisten maataloustuotteiden tuontitariffikiintiöiden hallinnointia koskevista yhteisistä säännöistä (EUVL L 238, 1.9.2006, s. 13).


9.1.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 6/3


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2016/20,

annettu 8 päivänä tammikuuta 2016,

kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 992/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta 17 päivänä joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (1),

ottaa huomioon neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan osalta 7 päivänä kesäkuuta 2011 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 (2) ja erityisesti sen 136 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)

Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklassa tarkoitetut kiinteät tuontiarvot vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 8 päivänä tammikuuta 2016.

Komission puolesta,

puheenjohtajan nimissä

Jerzy PLEWA

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)   EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671.

(2)   EUVL L 157, 15.6.2011, s. 1.


LIITE

Kiinteät tuontiarvot tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

(EUR/100 kg)

CN-koodi

Kolmansien maiden koodi (1)

Kiinteä tuontiarvo

0702 00 00

EG

139,2

IL

236,2

MA

81,9

TR

120,9

ZZ

144,6

0707 00 05

MA

89,3

TR

154,2

ZZ

121,8

0709 93 10

MA

63,7

TR

143,3

ZZ

103,5

0805 10 20

EG

45,6

MA

59,5

TR

75,8

ZZ

60,3

0805 20 10

IL

167,2

MA

75,5

ZZ

121,4

0805 20 30 , 0805 20 50 , 0805 20 70 , 0805 20 90

IL

145,2

JM

147,1

MA

86,7

TR

80,0

ZZ

114,8

0805 50 10

EG

98,7

MA

94,2

TR

90,6

ZZ

94,5

0808 10 80

CL

81,3

US

105,7

ZZ

93,5

0808 30 90

CN

78,7

TR

137,9

ZZ

108,3


(1)  Kolmansien maiden kanssa käytävää ulkomaankauppaa koskevista yhteisön tilastoista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 471/2009 täytäntöönpanosta maa- ja alueluokituksen ajan tasalle saattamisen osalta 27 päivänä marraskuuta 2012 annetussa komission asetuksessa (EU) N:o 1106/2012 (EUVL L 328, 28.11.2012, s. 7) vahvistettu maanimikkeistö. Koodi ”ZZ” tarkoittaa ”muuta alkuperää”.


PÄÄTÖKSET

9.1.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 6/5


EUROOPAN KESKUSPANKIN PÄÄTÖS (EU) 2016/21,

annettu 23 päivänä joulukuuta 2015,

eurojärjestelmän yhteishankintoja koskevista järjestelyistä tehdyn päätöksen EKP/2008/17 muuttamisesta (EKP/2015/51)

EUROOPAN KESKUSPANKIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 127 ja 128 artiklan,

ottaa huomioon Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön ja erityisesti sen 12.1 artiklan, tarkasteltuna yhdessä sen 3.1, 5, 16 ja 24 artiklan kanssa,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

EKP:n neuvosto päätti 10 päivänä heinäkuuta 2014 jatkaa eurojärjestelmän hankintatoimiston (EPCO) toimikautta 31 päivään joulukuuta 2019. EKP:n neuvosto valitsi 7 päivänä tammikuuta 2015 Banque centrale du Luxembourgin EPCO:n sijaintipaikaksi kyseiselle ajanjaksolle.

(2)

EPCO:n toimintaan ja sen yhteisiin tarjouskilpailuihin osallistuminen voi olla kansallisten keskuspankkien lisäksi jäsenvaltioiden kansallisten viranomaisten, unionin toimielinten ja elinten tai kansainvälisten organisaatioiden etujen mukaista. Tällöin osallistumisessa olisi noudatettava EKP:n neuvoston päättämiä ehtoja. Näiden ehtojen tulisi olla keskuspankkeihin sovellettavia ehtoja vastaavat.

(3)

EKP:n neuvosto hyväksyi 13 päivänä marraskuuta 2014 eurosetelien hankintoja koskevat suuntaviivat (1). Lisäksi unionin hankintalainsäädäntöä muutettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2014/24/EU (2), jolla pyritään edistämään tavaroiden ja palvelujen yhteishankintoja ja tiettyjen keskitettyjen hankintamenetelmien käyttöä. EKP:n neuvosto pyrkii hyödyntämään päivitettyä lainsäädäntöä tukemalla yhteisiin hankintoihin osallistumista.

(4)

EPCO:lle osoitetussa tehtäväluettelossa on annettu etusija mahdollisten yhteishankintatilanteiden määrittämiselle ja arvioinnille, ja yhteishankinnoista vetäytymiseen sovelletaan ennalta määritettyjä määräaikoja.

(5)

EPCO:n budjettimenettelyjen keventämiseksi ja yhteishankintojen johtamiseen liittyvän ylimääräisen työn tukemiseksi EKP:n neuvosto hyväksyi 7 päivänä tammikuuta 2015 usean vuoden budjetin kattavan kokonaisrahoituksen käytön. Joustavuuden lisäämiseksi EKP:n neuvosto teki myös muutoksia hankintojen suunnitteluun siten, että EPCO valmistelee uusiutuvan hankintasuunnitelman, jonka EKP:n neuvosto hyväksyy vuosittain.

(6)

EPCO:n tehokkuutta ja suorituskykyä olisi arvioitava ennen sen toimikauden päättymistä.

(7)

Näin ollen päätös EKP/2008/17 (3) olisi muutettava vastaavasti,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Päätökseen EKP/2008/17 tehtävät muutokset

Muutetaan päätös EKP/2008/17 seuraavasti:

1.

Korvataan 2 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Tämä päätös ei rajoita suuntaviivojen (EU) 2015/280 (*1) soveltamista.

(*1)  Euroopan keskuspankin suuntaviivat (EU) 2015/280, annettu 13 päivänä marraskuuta 2014, eurojärjestelmän valmistus- ja hankintajärjestelmän perustamisesta (EKP/2014/44) (EUVL L 47, 20.2.2015, s. 29).” "

2.

Korvataan 3 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   EPCO huolehtii seuraavista perustehtävistä:

a)

tämän päätöksen soveltamisalaan tai sen ulkopuolelle kuuluvien mahdollisten yhteishankintatilanteiden määrittäminen niiden hankintatarpeiden perusteella, joista kansalliset keskuspankit ilmoittavat EPCO:lle;

b)

edellä a alakohdassa kuvattuun arviointiin perustuvan, yhteisiä hankintamenettelyjä koskevan vuotuisen hankintasuunnitelman laatiminen ja päivittäminen tarpeen mukaan;

c)

yhteisten vaatimusten laatiminen yhteistyössä yhteiseen hankintamenettelyyn osallistuvien keskuspankkien kanssa;

d)

keskuspankkien tukeminen yhteisissä hankintamenettelyissä;

e)

keskuspankkien tukeminen Euroopan keskuspankkijärjestelmän yhteisiin hankkeisiin liittyvissä hankinnoissa, jos hanketta johtava keskuspankki tai johtavat keskuspankit niin pyytävät.

EPCO voi hoitaa myös muita kuin edellä mainittuja tehtäviä erityisesti parhaiden hankintakäytäntöjen edistämiseksi eurojärjestelmässä sekä yhteishankintojen edellyttämän infrastruktuurin kehittämiseksi (esim. taidot, toiminnalliset välineet, tietojärjestelmät ja prosessit).”;

3.

Korvataan 3 artiklan 4 kohta seuraavasti:

”4.   Keskuspankit rahoittavat EKP:n neuvoston hyväksymien sääntöjen mukaisesti EPCO:n budjettia, joka voi perustua useita vuosia kattavaan kokonaisrahoitukseen tai vuotuiseen budjettiesitykseen ja joka voi sisältää kannustimia yhteishankintojen johtamisen tukemiseksi.”;

4.

Korvataan 3 artiklan 7 kohta seuraavasti:

”7.   EPCO:n ohjauskomitea tekee EPCO:n toiminnan tehokkuutta ja suorituskykyä koskevan arvioinnin hyvissä ajoin ennen EPCO:n toimikauden päättymistä. EKP:n neuvosto päättää tämän arvioinnin perusteella, onko tarpeen järjestää valintamenettely uuden sijaintipaikkana toimivan keskuspankin valitsemiseksi.”;

5.

Korvataan 4 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Kun EPCO on määrittänyt mahdollisen yhteishankintatilanteen, se esittää keskuspankeille kutsun osallistua yhteiseen hankintamenettelyyn. Keskuspankit ilmoittavat EPCO:lle hyvissä ajoin aikovatko ne osallistua yhteiseen hankintamenettelyyn, ja mikäli ne osallistuvat, ne ilmoittavat EPCO:lle liiketoiminnalliset vaatimuksensa. Jos hankintailmoituksen julkaisemista ei vaadita, keskuspankki voi vetäytyä yhteisestä hankinnasta siihen saakka, kunnes se muodollisesti sitoutuu osallistumaan siihen. Jos hankintailmoitus on julkaistava, keskuspankki voi vetäytyä yhteisestä hankinnasta milloin tahansa ennen hankintailmoituksen julkaisemista.”

6.

Korvataan 4 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3.   EPCO toimittaa vuosittain EKP:n neuvoston hyväksyttäväksi yhteisiä hankintamenettelyjä koskevan päivitetyn hankintasuunnitelman, joka sisältää johtavien keskuspankkien nimet. EKP:n neuvosto päättää hankintasuunnitelmasta ja sen täytäntöönpanosta EPCO:n ohjauskomiteaa kuultuaan.”;

7.

Korvataan 5 artikla seuraavasti:

”5 artikla

Muiden instituutioiden osallistuminen

EKP:n neuvosto voi esittää niiden jäsenvaltioiden kansallisille keskuspankeille, jotka eivät vielä ole ottaneet euroa käyttöön, kutsun osallistua EPCO:n toimintaan ja yhteisiin hankintamenettelyihin samoilla ehdoilla, joita sovelletaan eurojärjestelmän keskuspankkeihin. EKP:n neuvosto voi lisäksi esittää jäsenvaltioiden kansallisille viranomaisille sekä unionin toimielimille ja elimille tai kansainvälisille organisaatioille kutsun osallistua EPCO:n toimintaan ja yhteisiin hankintamenettelyihin kutsussa täsmentämillään ehdoilla. Nämä kutsut rajoittuvat keskuspankkien ja kutsuttujen yhteisöjen yhteisiä tarpeita vastaaviin tavaroiden ja palvelujen yhteishankintoihin, ja ehtojen tulee olla eurojärjestelmän keskuspankkeihin sovellettavia ehtoja vastaavat.”;

2 artikla

Loppusäännökset

Tämä päätös tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty Frankfurt am Mainissa 23 päivänä joulukuuta 2015.

EKP:n puheenjohtaja

Mario DRAGHI


(1)  Euroopan keskuspankin suuntaviivat (EU) 2015/280, annettu 13 päivänä marraskuuta 2014, eurojärjestelmän valmistus- ja hankintajärjestelmän perustamisesta (EKP/2014/44) (EUVL L 47, 20.2.2015, s. 29).

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/24/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta (EUVL L 94, 28.3.2014, s. 65).

(3)  Päätös EKP/2008/17, tehty 17 päivänä marraskuuta 2008, eurojärjestelmän yhteishankintoja koskevista järjestelyistä (EUVL L 319, 29.11.2008, s. 76).


SUOSITUKSET

9.1.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 6/8


KOMISSION SUOSITUS (EU) 2016/22,

annettu 7 päivänä tammikuuta 2016,

etyylikarbamaattikontaminaation ehkäisemisestä ja vähentämisestä kivellisistä hedelmistä tai niiden puristusjäännöksestä tislatuissa väkevissä alkoholijuomissa sekä suosituksen 2010/133/EU kumoamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 292 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen, jäljempänä ’EFSA’, alainen elintarvikeketjun vierasaineita käsittelevä tiedelautakunta antoi 20 päivänä syyskuuta 2007 tieteellisen lausunnon etyylikarbamaatista ja syaanivetyhaposta elintarvikkeissa ja juomissa (1). Lautakunta totesi, että alkoholijuomissa oleva etyylikarbamaatti aiheuttaa vaaran terveydelle etenkin kun kyse on kivellisistä hedelmistä valmistetuista brandyistä, ja suositteli toimenpiteitä, joilla vähennettäisiin etyylikarbamaattipitoisuuksia näissä juomissa. Syaanivetyhappo on merkittävä etyylikarbamaatin esiaste kivellisistä hedelmistä tai niiden puristusjäännöksestä tislatuissa väkevissä alkoholijuomissa, minkä perusteella lautakunta totesi, että kyseisissä toimenpiteissä olisi painotettava myös syaanivetyhappoa ja muita etyylikarbamaatin esiasteita, jotta estettäisiin etyylikarbamaatin muodostuminen näiden tuotteiden säilyvyysajan kuluessa.

(2)

Syaanivetyhapon enimmäispitoisuudet kivellisistä hedelmistä tai niiden puristusjäännöksestä tislatuissa väkevissä alkoholijuomissa vahvistetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 110/2008 (2). Asetuksen mukaan syaanivetyhapon pitoisuus saa kivellisistä hedelmistä tai niiden puristusjäännöksestä tislatuissa väkevissä alkoholijuomissa olla enintään 7 grammaa hehtolitrassa 100-tilavuusprosenttista alkoholia (70 mg/l).

(3)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1334/2008 (3) vahvistetaan syaanivetyhapon enimmäismääräksi alkoholijuomissa 35 mg/kg. Tätä enimmäismäärää sovelletaan sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 110/2008 soveltamista.

(4)

Komission suosituksessa 2010/133/EU (4) säädetään menettelyohjeista etyylikarbamaattikontaminaation ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi kivellisistä hedelmistä tai niiden puristusjäännöksestä tislatuissa väkevissä alkoholijuomissa ja suositellaan, että jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kaikki asianomaiset elintarvikealan toimijat panevat kyseiset ohjeet täytäntöön. Lisäksi pitää varmistaa, että toteutetaan kaikki aiheelliset toimenpiteet, jotta kivellisistä hedelmistä tai niiden puristusjäännöksestä tislattujen väkevien alkoholijuomien etyylikarbamaattipitoisuus saadaan mahdollisimman pieneksi tavoitetason ollessa 1 mg/l. Lisäksi siinä suositellaan, että kivellisistä hedelmistä tai niiden puristusjäännöksestä valmistettujen väkevien alkoholijuomien etyylikarbamaattipitoisuuksia seurattaisiin vuosina 2010, 2011 ja 2012, jotta menettelyohjeiden vaikutuksia voidaan arvioida.

(5)

Seurannan tuloksista raportoidaan EFSAn teknisessä raportissa ”Evaluation of monitoring data on levels of ethyl carbamate in the years 2010–2012” (5), joka hyväksyttiin 28 päivänä maaliskuuta 2014. Raportissa esitetään yleiskatsaus ”kivellisistä hedelmistä tislatuissa väkevissä alkoholijuomissa” ja ”muista kuin kivellisistä hedelmistä tislatuissa väkevissä alkoholijuomissa” esiintyneistä etyylikarbamaattipitoisuuksista kolmen otosvuoden aikana 2010–2012. Vuosina 2010–2012 ”kivellisistä hedelmistä tislattujen väkevien alkoholijuomien” osalta yli 80 prosenttia ja ”muista kuin kivellisistä hedelmistä tislattujen väkevien alkoholijuomien” osalta yli 95 prosenttia etyylikarbamaattia koskevien tiedostojen analyysituloksista oli alle 1 mg/l tavoitearvon. Keskimääräinen esiintyminen samojen elintarvikeryhmien osalta oli myös alle tavoitearvon (noin kaksi kolmasosaa ”kivellisistä hedelmistä tislattujen väkevien alkoholijuomien” osalta ja yksi kolmasosa ”muista kuin kivellisistä hedelmistä tislattujen väkevien alkoholijuomien” osalta).

(6)

On aiheellista säilyttää menettelyohjeet, joiden mukaan etyylikarbamaattia koskeva tavoitetaso on 1 mg/l, mutta päivittää ohjeet kertyneiden kokemusten perusteella sekä saattaa niiden sisältämät tietyt seikat vuonna 2011 hyväksyttyjen Codex Alimentariukseen kuuluvien kivellisistä hedelmistä valmistettua etyylikarbamaattikontaminaatiota koskevien menettelyohjeiden mukaisiksi (CAC/RCP 70–2011).

ON ANTANUT TÄMÄN SUOSITUKSEN:

Suositellaan, että jäsenvaltiot

1.

huolehtivat tarvittavin toimenpitein siitä, että kaikki toimijat, jotka harjoittavat kivellisistä hedelmistä tai niiden puristusjäännöksestä tislattujen väkevien alkoholijuomien tuotantoa, pakkaamista, kuljetusta, säilyttämistä tai varastointia, panevat täytäntöön tämän suosituksen liitteessä kuvatut menettelyohjeet etyylikarbamaattikontaminaation ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi kivellisistä hedelmistä tai niiden puristusjäännöksestä tislatuissa väkevissä alkoholijuomissa;

2.

varmistavat, että toteutetaan kaikki aiheelliset toimenpiteet, jotta kivellisistä hedelmistä tai niiden puristusjäännöksestä tislattujen väkevien alkoholijuomien etyylikarbamaattipitoisuus saadaan mahdollisimman pieneksi tavoitetason ollessa 1 mg/l.

Kumotaan suositus 2010/133/EU.

Tehty Brysselissä 7 päivänä tammikuuta 2016.

Komission puolesta

Vytenis ANDRIUKAITIS

Komission jäsen


(1)  Opinion of the Scientific Panel on Contaminants in the Food Chain on a request from the European Commission on ethyl carbamate and hydrocyanic acid in food and beverages. The EFSA Journal (2007) Journal number, 551, s. 1–44. Ks. http://www.efsa.europa.eu/en/scdocs/doc/Contam_ej551_ethyl_carbamate_en_rev.1,3.pdf

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 110/2008, annettu 15 päivänä tammikuuta 2008, tislattujen alkoholijuomien määritelmistä, kuvauksesta, esittelystä, merkinnöistä ja maantieteellisten merkintöjen suojaamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1576/89 kumoamisesta (EUVL L 39, 13.2.2008, s. 16).

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1334/2008, annettu 16 päivänä joulukuuta 2008, elintarvikkeissa käytettävistä aromeista ja tietyistä ainesosista, joilla on aromaattisia ominaisuuksia, sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1601/91, asetusten (EY) N:o 2232/96 ja (EY) N:o 110/2008 sekä direktiivin 2000/13/EY muuttamisesta (EUVL L 354, 31.12.2008, s. 34).

(4)  Komission suositus 2010/133/EU, annettu 2 päivänä maaliskuuta 2010, etyylikarbamaattikontaminaation ehkäisemisestä ja vähentämisestä kivellisistä hedelmistä tai niiden puristusjäännöksestä tislatuissa väkevissä alkoholijuomissa sekä etyylikarbamaattipitoisuuksien seuraamisesta tällaisissa juomissa (EUVL L 52, 3.3.2010, s. 53).

(5)  Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, 2014; Evaluation of monitoring data on levels of ethyl carbamate in the years 2010–2012. EFSA supporting publication 2014:EN-578, 22 s. Saatavilla osoitteessa: http://www.efsa.europa.eu/en/supporting/doc/578e.pdf


LIITE

JOHDANTO

1.

Etyylikarbamaatti on yhdiste, jota esiintyy luonnostaan käymisteitse valmistetuissa elintarvikkeissa ja alkoholijuomissa, kuten leivässä, jogurtissa, soijakastikkeissa, viinissä, oluessa ja etenkin kivellisistä hedelmistä tai niiden puristusjäännöksestä tislatuissa väkevissä alkoholijuomissa, lähinnä sellaisissa, jotka on valmistettu kirsikoista, luumuista, mirabelleluumuista tai aprikooseista.

2.

Etyylikarbamaattia voi muodostua monista elintarvikkeiden ja juomien luonnostaan sisältämistä aineista, kuten vetysyanidista eli syaanivedystä eli syaanivetyhaposta, ureasta, sitrulliinista ja muista N-karbamyyliyhdisteistä. Useimmissa tapauksissa varsinaisena esiasteena lienee syanaatti, joka etanolin kanssa reagoidessaan muodostaa etyylikarbamaattia.

3.

Kivellisistä hedelmistä valmistetuissa tisleissä (hedelmistä tai niiden puristusjäännöksestä tislatuissa väkevissä alkoholijuomissa) etyylikarbamaattia voi muodostua hedelmänkivissä luonnostaan olevista syanogeenisista glykosideista. Hedelmiä mäskättäessä kivet voivat rikkoontua, jolloin niiden sisältämät syanogeeniset glykosidit voivat päästä kontaktiin mäskissä olevien entsyymien kanssa. Sen seurauksena syanogeeniset glykosidit hajoavat syaanivetyhapoksi tai syanideiksi. Syaanivetyhappoa voi vapautua myös ehjistä hedelmänkivistä, kun käynyttä mäskiä varastoidaan pitempään. Tislauksen aikana syaanivetyhappo voi rikastua kaikissa fraktioissa. Syanidi hapettuu valon vaikutuksesta syanaatiksi, joka etanolin kanssa reagoidessaan muodostaa etyylikarbamaattia. Kun reaktio on käynnistynyt, sitä ei voi keskeyttää. Tietyt ympäristöolosuhteet, kuten valoaltistus, korkeat lämpötilat ja kupari-ionien esiintyminen lisäävät etyylikarbamaatin muodostumista tisleeseen.

4.

Etyylikarbamaattipitoisuutta voitaisiin vähentää huomattavasti kahdella menettelyllä: vähennetään keskeisten esiasteaineiden pitoisuuksia ja vähennetään näiden aineiden taipumusta reagoida ja muodostaa syanaattia. Keskeiset vaikuttajatekijät ovat esiasteiden (esim. syaanivetyhapon ja syanidien) pitoisuus sekä varastointiolosuhteet, kuten valoaltistus ja lämpötila.

5.

Vaikkei syaanivetyhappo- ja etyylikarbamaattipitoisuuden välillä olekaan vielä osoitettu vahvaa korrelaatiota, on selvää, että suuri syaanivetyhappopitoisuus johtaa tietyissä olosuhteissa suureen etyylikarbamaattipitoisuuteen. Etyylikarbamaatin muodostumisen lisääntymismahdollisuus on yhdistetty vähintään 1 mg/l:n syaanivetyhappopitoisuuteen lopputisleessä (1) (2). Käytännön kokemusten perusteella voidaan olettaa, että 1 mg:sta syaanivetyhappoa voi muodostua enintään 0,4 mg etyylikarbamaattia ei-ekvimolaarisessa suhteessa.

6.

Jäljempänä osassa I esitetään tuotantoprosessi. Osassa II on suosituksia, jotka perustuvat hyvään tuotantotapaan.

I   TUOTANTOPROSESSI

7.

Kivellisistä hedelmistä tai niiden puristusjäännöksestä tislattujen väkevien alkoholijuomien tuotantoprosessissa kokonaiset hedelmät mäskätään, käytetään ja sitten tislataan. Prosessin tavanomainen kulku on seuraava:

kokonaiset kypsät hedelmät murskataan,

mäski käytetään ruostumattomasta teräksestä valmistetuissa säiliöissä tai muissa soveltuvissa käymisastioissa,

käynyt mäski siirretään tislauslaitteeseen, joka usein on kupariastia,

käynyttä mäskiä kuumennetaan sopivalla menetelmällä, jotta alkoholi haihtuu hitaasti,

alkoholihöyry jäähdytetään soveltuvassa (esim. ruostumattomasta teräksestä valmistetussa) kolonnissa, jossa se tiivistyy ja josta se kerätään talteen,

erotetaan kolme eri alkoholifraktiota: esitisle, keskitisle ja jälkitisle;

8.

Tislauksessa höyrystyy ensin esitisle. Sen tunnistaa useimmiten liuotin- tai lakkamaisista aromeista. Fraktio ei yleensä sovellu nautittavaksi, ja se olisikin hylättävä.

9.

Keskimmäisessä tislausvaiheessa tislataan etyylialkoholi eli etanoli, joka on kaikkien väkevien alkoholijuomien pääalkoholi. Näissä tisleissä muiden haihtuvien aineiden kuin etanolin pitoisuus on pienin ja hedelmäaromit ovat puhtaimmillaan. Keskitisle kerätään aina talteen.

10.

Jälkitisleet sisältävät etikkahappoa ja sikunaöljyä, jotka usein tunnistaa epämiellyttävistä etikkaisista ja kasvimaisista aromeista. Myös jälkitisle hylätään, mutta se voidaan tislata uudelleen, koska se väistämättä sisältää jonkin verran etanolia.

II   HYVÄÄN TUOTANTOTAPAAN PERUSTUVAT SUOSITELTAVAT MENETTELYT

Raaka-aineet ja hedelmämäskin valmistaminen

11.

Raaka-aineiden sekä hedelmämäskin valmistustavan olisi oltava sellaisia, ettei syaanivetyhappoa, joka on etyylikarbamaatin esiaste, pääse vapautumaan.

12.

Kivellisten hedelmien olisi oltava laadukkaita, mekaanisesti vahingoittumattomia ja mikrobiologisesti pilaantumattomia, koska vaurioituneet ja pilaantuneet hedelmät voivat sisältää enemmän vapaata syanidia.

13.

Hedelmistä olisi mieluiten poistettava kivi.

14.

Jollei kiviä poisteta, hedelmät olisi mäskättävä hellävaroin, jotteivät kivet murskaantuisi. Jos mahdollista, kivet olisi poistettava mäskistä.

Käyminen

15.

Hedelmämäskiin olisi alkoholin tuottamiseksi lisättävä valikoituja hiivakantoja käyttöohjeiden mukaisesti.

16.

Käynyttä hedelmämäskiä käsiteltäessä olisi noudatettava tiukkoja hygieniavaatimuksia ja minimoitava valoaltistus. Kiviä sisältävää käynyttä hedelmämäskiä olisi varastoitava ennen tislausta mahdollisimman lyhyen aikaa, sillä syaanivetyhappoa voi vapautua mäskiä pitempään varastoitaessa myös ehjistä kivistä.

Tislauslaitteet

17.

Tislauslaitteitten ja -prosessin olisi oltava sellaisia, ettei tisleeseen pääse siirtymään syaanivetyhappoa.

18.

Tislauslaitteissa olisi oltava automaattiset huuhtelulaitteet ja kupariset katalysaattorit. Automaattiset huuhtelulaitteet pitävät tislausastiat puhtaina, ja kupariset katalysaattorit sitovat syaanivetyhapon ennen kuin se siirtyy tisleeseen.

19.

Panostislauksen tapauksessa ei tarvita automaattisia huuhtelulaitteita. Tislauslaitteisto olisi puhdistettava systemaattisilla ja perinpohjaisilla menettelyillä.

20.

Tietyissä tapauksissa, joissa ei käytetä kuparisia katalysaattoreita tai muita nimenomaan syanidin erottamiseen tarkoitettuja välineitä, olisi käyneeseen hedelmämäskiin lisättävä kupariyhdisteitä ennen tislausta. Kupariyhdisteillä sidotaan syaanivetyhappoa. Niitä myydään erikoisliikkeissä, ja niitä olisi käytettävä erittäin huolellisesti ja valmistajan ohjeiden mukaisesti. Nämä valmisteet sisältävät syaanivetyhappoa sitovia kupari(I)ioneja. Kupari(II)ioneilla ei ole vaikutusta, eikä niitä tulisi käyttää.

21.

Vaikka kupari-ionit voivat estää etyylikarbamaatin esiasteiden muodostumista mäskissa ja tislauslaitteessa, ne voivat edistää etyylikarbamaatin muodostumista tisleeseen. Sen vuoksi ruostumattomasta teräksestä olevan kondensaattorin käyttö kuparikondensaattorin sijaan tislauslaitteen loppupäässä rajoittaa kuparin esiintymistä tisleessä ja vähentää etyylikarbamaatin muodostumista.

Tislausprosessi

22.

Käyneessä mäskissä olevia kiviä ei pitäisi pumpata tislauslaitteistoon.

23.

Tislaus olisi suoritettava siten, että alkoholi haihtuu hitaasti (esim. käyttämällä lämmönlähteenä höyryä suoran liekin sijaan).

24.

Tisleen ensimmäiset fraktiot, esitisleet, olisi erotettava huolellisesti.

25.

Keskitisle olisi kerättävä talteen ja varastoitava pimeässä. Kun alkoholin pitoisuus keräysastiassa saavuttaa arvon 50 tilavuusprosenttia, keruussa olisi siirryttävä jälkitislevaiheeseen, jotta mahdollisesti muodostunut etyylikarbamaatti erottuu jälkitisleeseen.

26.

Erotettu, mahdollisesti etyylikarbamaattia sisältävä jälkitisle olisi kerättävä, ja mahdollinen uudelleentislaus olisi tehtävä erikseen. Etyylikarbamaattipitoisuuden vähentämiseksi on kuitenkin suotavaa hävittää pyrstö.

Tisleen tarkastaminen, uudelleentislaus ja varastointi

Syaanivetyhappo:

27.

Tisleiden syaanivetyhappopitoisuus olisi tarkastettava säännöllisesti. Määritys olisi tehtävä soveltuvilla testeillä, joko syaanivetyhappopitoisuuden tarkastamiseen tarkoitetuilla pikatestaussarjoilla tai erikoistuneessa laboratoriossa.

28.

Jos tisleen syaanivetyhappopitoisuus on yli 1 mg/l, suositellaan sen tislaamista uudelleen käyttäen tapauksen mukaan katalysaattoreita tai kupariyhdisteitä (ks. kohdat 18 ja 20).

29.

Myös sellaiset tisleet, joiden syaanivetyhappopitoisuus lähentelee arvoa 1 mg/l, olisi parasta tislata uudelleen. Ellei se ole mahdollista, ne olisi varastoitava valoa läpäisemättömissä pulloissa tai laatikoissa mahdollisimman lyhyen ajan, eikä korkeissa lämpötiloissa, jottei varastoinnin aikana pääse muodostumaan etyylikarbamaattia.

Etyylikarbamaatti:

30.

Testaamista etyylikarbamaatin varalta suositellaan, kun kyse on tisleistä, joissa yhdistettä on jo voinut muodostua (jos esimerkiksi tisleen tuotantohistoriaa ei tunneta, tisleessä on runsaasti syanidia tai sitä on varastoitu valoisassa tai korkeissa lämpötiloissa). Etyylikarbamaattipitoisuus voidaan testata vain erikoistuneessa laboratoriossa.

31.

Jos tisleen etyylikarbamaattipitoisuus ylittää tavoitetason 1 mg/l, tisle olisi tislattava tapauksen mukaan uudelleen.

(1)  Christoph, N., Bauer-Christoph C.: Maßnahmen zur Reduzierung des Ethylcarbamatgehaltes bei der Herstellung von Steinobstbränden (I), Kleinbrennerei 1998; 11: 9–13.

(2)  Christoph, N., Bauer-Christoph C.: Maßnahmen zur Reduzierung des Ethylcarbamatgehaltes bei der Herstellung von Steinobstbränden (II), Kleinbrennerei 1999; 1: 5–13.


Oikaisuja

9.1.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 6/13


Oikaisu Euroopan unionin ja Kolumbian tasavallan väliseen sopimukseen lyhytaikaista oleskelua koskevasta viisumivapaudesta

( Euroopan unionin virallinen lehti L 333, 19. joulukuuta 2015 )

Sivulla 6:

on:

”V Bruseli druhého decembra dvetisíctridsať ”

pitää olla:

”V Bruseli druhého decembra dvetisícpätnásť ”