(1)

Komission asetuksella (EY) N:o 1918/2006 (2) avataan vuotuinen tariffikiintiö kokonaan Tunisiassa tuotetun ja sieltä suoraan unioniin kuljetetun CN-koodien 1509 10 10 ja 1509 10 90 neitsytoliiviöljyn tuontia varten.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1918/2006 2 artiklan 1 kohdassa vahvistetaan vuodeksi 2016 kiintiön nro 09.4032 määräksi 56 700 tonnia.

(3)

Määrät, joista on 4 päivän tammikuuta 2016 ja 5 päivän tammikuuta 2016 välisenä aikana jätetty tuontitodistushakemuksia, ylittävät käytettävissä olevat määrät. Sen vuoksi olisi määritettävä, missä määrin tuontitodistuksia voidaan myöntää, ja vahvistettava haettuihin määriin sovellettava jakokerroin, joka lasketaan komission asetuksen (EY) N:o 1301/2006 (3) 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(4)

On myös syytä olla myöntämättä kuluvalla kiintiökaudella enempää tuontitodistuksia asetuksessa (EY) N:o 1918/2006 tarkoitetussa tariffikiintiössä, jonka järjestysnumero on 09.4032.

(5)

Toimenpiteen tehokkuuden varmistamiseksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)

Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

(1)

EKP:n neuvosto päätti 10 päivänä heinäkuuta 2014 jatkaa eurojärjestelmän hankintatoimiston (EPCO) toimikautta 31 päivään joulukuuta 2019. EKP:n neuvosto valitsi 7 päivänä tammikuuta 2015 Banque centrale du Luxembourgin EPCO:n sijaintipaikaksi kyseiselle ajanjaksolle.

(2)

EPCO:n toimintaan ja sen yhteisiin tarjouskilpailuihin osallistuminen voi olla kansallisten keskuspankkien lisäksi jäsenvaltioiden kansallisten viranomaisten, unionin toimielinten ja elinten tai kansainvälisten organisaatioiden etujen mukaista. Tällöin osallistumisessa olisi noudatettava EKP:n neuvoston päättämiä ehtoja. Näiden ehtojen tulisi olla keskuspankkeihin sovellettavia ehtoja vastaavat.

(3)

EKP:n neuvosto hyväksyi 13 päivänä marraskuuta 2014 eurosetelien hankintoja koskevat suuntaviivat (1). Lisäksi unionin hankintalainsäädäntöä muutettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2014/24/EU (2), jolla pyritään edistämään tavaroiden ja palvelujen yhteishankintoja ja tiettyjen keskitettyjen hankintamenetelmien käyttöä. EKP:n neuvosto pyrkii hyödyntämään päivitettyä lainsäädäntöä tukemalla yhteisiin hankintoihin osallistumista.

(4)

EPCO:lle osoitetussa tehtäväluettelossa on annettu etusija mahdollisten yhteishankintatilanteiden määrittämiselle ja arvioinnille, ja yhteishankinnoista vetäytymiseen sovelletaan ennalta määritettyjä määräaikoja.

(5)

EPCO:n budjettimenettelyjen keventämiseksi ja yhteishankintojen johtamiseen liittyvän ylimääräisen työn tukemiseksi EKP:n neuvosto hyväksyi 7 päivänä tammikuuta 2015 usean vuoden budjetin kattavan kokonaisrahoituksen käytön. Joustavuuden lisäämiseksi EKP:n neuvosto teki myös muutoksia hankintojen suunnitteluun siten, että EPCO valmistelee uusiutuvan hankintasuunnitelman, jonka EKP:n neuvosto hyväksyy vuosittain.

(6)

EPCO:n tehokkuutta ja suorituskykyä olisi arvioitava ennen sen toimikauden päättymistä.

(7)

Näin ollen päätös EKP/2008/17 (3) olisi muutettava vastaavasti,

1.

Korvataan 2 artiklan 3 kohta seuraavasti:

(*1)  Euroopan keskuspankin suuntaviivat (EU) 2015/280, annettu 13 päivänä marraskuuta 2014, eurojärjestelmän valmistus- ja hankintajärjestelmän perustamisesta (EKP/2014/44) (EUVL L 47, 20.2.2015, s. 29).” "

2.

Korvataan 3 artiklan 1 kohta seuraavasti:

3.

Korvataan 3 artiklan 4 kohta seuraavasti:

4.

Korvataan 3 artiklan 7 kohta seuraavasti:

5.

Korvataan 4 artiklan 2 kohta seuraavasti:

6.

Korvataan 4 artiklan 3 kohta seuraavasti:

7.

Korvataan 5 artikla seuraavasti:

(1)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen, jäljempänä ’EFSA’, alainen elintarvikeketjun vierasaineita käsittelevä tiedelautakunta antoi 20 päivänä syyskuuta 2007 tieteellisen lausunnon etyylikarbamaatista ja syaanivetyhaposta elintarvikkeissa ja juomissa (1). Lautakunta totesi, että alkoholijuomissa oleva etyylikarbamaatti aiheuttaa vaaran terveydelle etenkin kun kyse on kivellisistä hedelmistä valmistetuista brandyistä, ja suositteli toimenpiteitä, joilla vähennettäisiin etyylikarbamaattipitoisuuksia näissä juomissa. Syaanivetyhappo on merkittävä etyylikarbamaatin esiaste kivellisistä hedelmistä tai niiden puristusjäännöksestä tislatuissa väkevissä alkoholijuomissa, minkä perusteella lautakunta totesi, että kyseisissä toimenpiteissä olisi painotettava myös syaanivetyhappoa ja muita etyylikarbamaatin esiasteita, jotta estettäisiin etyylikarbamaatin muodostuminen näiden tuotteiden säilyvyysajan kuluessa.

(2)

Syaanivetyhapon enimmäispitoisuudet kivellisistä hedelmistä tai niiden puristusjäännöksestä tislatuissa väkevissä alkoholijuomissa vahvistetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 110/2008 (2). Asetuksen mukaan syaanivetyhapon pitoisuus saa kivellisistä hedelmistä tai niiden puristusjäännöksestä tislatuissa väkevissä alkoholijuomissa olla enintään 7 grammaa hehtolitrassa 100-tilavuusprosenttista alkoholia (70 mg/l).

(3)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1334/2008 (3) vahvistetaan syaanivetyhapon enimmäismääräksi alkoholijuomissa 35 mg/kg. Tätä enimmäismäärää sovelletaan sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 110/2008 soveltamista.

(4)

Komission suosituksessa 2010/133/EU (4) säädetään menettelyohjeista etyylikarbamaattikontaminaation ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi kivellisistä hedelmistä tai niiden puristusjäännöksestä tislatuissa väkevissä alkoholijuomissa ja suositellaan, että jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kaikki asianomaiset elintarvikealan toimijat panevat kyseiset ohjeet täytäntöön. Lisäksi pitää varmistaa, että toteutetaan kaikki aiheelliset toimenpiteet, jotta kivellisistä hedelmistä tai niiden puristusjäännöksestä tislattujen väkevien alkoholijuomien etyylikarbamaattipitoisuus saadaan mahdollisimman pieneksi tavoitetason ollessa 1 mg/l. Lisäksi siinä suositellaan, että kivellisistä hedelmistä tai niiden puristusjäännöksestä valmistettujen väkevien alkoholijuomien etyylikarbamaattipitoisuuksia seurattaisiin vuosina 2010, 2011 ja 2012, jotta menettelyohjeiden vaikutuksia voidaan arvioida.

(5)

Seurannan tuloksista raportoidaan EFSAn teknisessä raportissa ”Evaluation of monitoring data on levels of ethyl carbamate in the years 2010–2012” (5), joka hyväksyttiin 28 päivänä maaliskuuta 2014. Raportissa esitetään yleiskatsaus ”kivellisistä hedelmistä tislatuissa väkevissä alkoholijuomissa” ja ”muista kuin kivellisistä hedelmistä tislatuissa väkevissä alkoholijuomissa” esiintyneistä etyylikarbamaattipitoisuuksista kolmen otosvuoden aikana 2010–2012. Vuosina 2010–2012 ”kivellisistä hedelmistä tislattujen väkevien alkoholijuomien” osalta yli 80 prosenttia ja ”muista kuin kivellisistä hedelmistä tislattujen väkevien alkoholijuomien” osalta yli 95 prosenttia etyylikarbamaattia koskevien tiedostojen analyysituloksista oli alle 1 mg/l tavoitearvon. Keskimääräinen esiintyminen samojen elintarvikeryhmien osalta oli myös alle tavoitearvon (noin kaksi kolmasosaa ”kivellisistä hedelmistä tislattujen väkevien alkoholijuomien” osalta ja yksi kolmasosa ”muista kuin kivellisistä hedelmistä tislattujen väkevien alkoholijuomien” osalta).

(6)

On aiheellista säilyttää menettelyohjeet, joiden mukaan etyylikarbamaattia koskeva tavoitetaso on 1 mg/l, mutta päivittää ohjeet kertyneiden kokemusten perusteella sekä saattaa niiden sisältämät tietyt seikat vuonna 2011 hyväksyttyjen Codex Alimentariukseen kuuluvien kivellisistä hedelmistä valmistettua etyylikarbamaattikontaminaatiota koskevien menettelyohjeiden mukaisiksi (CAC/RCP 70–2011).