1.   Seuraavia on pidettävä osapuolessa kokonaan tuotettuina:

2.   Edellä 1 kohdan f ja g alakohdassa käytettyjä ilmaisuja ’viejäosapuolen alusten’ ja ’sen tehdasaluksilla’ sovelletaan ainoastaan aluksiin ja tehdasaluksiin

1.   Edellä olevaa 2 artiklaa sovellettaessa pidetään tuotteita, jotka eivät ole kokonaan tuotettuja, riittävästi valmistettuina tai käsiteltyinä, jos tämän lisäyksen liitteessä II olevassa luettelossa määrätyt edellytykset täyttyvät.

Näissä edellytyksissä ilmoitetaan valmistus tai käsittely, joka on tehtävä valmistuksessa käytetyille ei-alkuperäaineksille, ja niitä sovelletaan ainoastaan tällaisiin aineksiin. Tästä seuraa, että jos tuotetta, joka on saanut alkuperäaseman, koska se täyttää luettelossa määrätyt edellytykset, käytetään toisen tuotteen valmistuksessa, siihen ei sovelleta sitä tuotetta koskevia edellytyksiä, jonka valmistuksessa sitä käytetään, eikä sen valmistuksessa mahdollisesti käytettyjä ei-alkuperäaineksia oteta huomioon.

2.   Sen estämättä, mitä 1 kohdassa määrätään, ei-alkuperäaineksia, joita tämän lisäyksen liitteessä II olevassa luettelossa määrättyjen edellytysten mukaan ei saa käyttää tuotteen valmistuksessa, saadaan kuitenkin käyttää, jos:

3.   Edellä olevia 1 ja 2 kohtaa sovelletaan, jollei 6 artiklassa toisin määrätä.

1.   Seuraavia toimintoja pidetään riittämättöminä valmistus- tai käsittelytoimintoina antamaan alkuperäasema riippumatta siitä, täyttyvätkö 5 artiklan vaatimukset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista:

2.   Kaikki tietylle tuotteelle osapuolessa tehdyt toiminnot on otettava kokonaisuutena huomioon määritettäessä, pidetäänkö tälle tuotteelle tehtyä valmistusta tai käsittelyä 1 kohdan mukaisena riittämättömänä toimintona.

1.   Kelpuuttamisen yksikkö tämän lisäyksen määräyksiä sovellettaessa on se tuote, jota pidetään perusyksikkönä määritettäessä nimike harmonoidun järjestelmän nimikkeistön mukaan.

Tästä seuraa, että

2.   Jos harmonoidun järjestelmän 5 yleisen tulkintasäännön mukaan pakkausta pidetään tuotteeseen kuuluvana luokiteltaessa, sitä on pidettävä tuotteeseen kuuluvana myös alkuperää määritettäessä.

1.   Alkuperäaseman saamiselle II osastossa määrättyjen edellytysten on täytyttävä keskeytyksettä osapuolessa, jollei 3 artiklassa ja tämän artiklan 3 kohdassa toisin määrätä.

2.   Jos osapuolesta johonkin muuhun maahan viedyt alkuperätuotteet palautetaan, niitä on, jollei 3 artiklassa toisin määrätä, pidettävä ei-alkuperätuotteina, jollei tulliviranomaisia tyydyttävällä tavalla voida osoittaa, että

3.   Osapuolen ulkopuolella suoritettu valmistus tai käsittely osapuolesta viedyille ja sinne jälleentuoduille aineksille ei vaikuta alkuperäaseman saamiseen II osastossa määrätyillä edellytyksillä, jos

4.   Sovellettaessa 3 kohdan määräyksiä II osastossa määrättyjä edellytyksiä alkuperäaseman saamiselle ei sovelleta osapuolen ulkopuolella tehtyyn valmistukseen tai käsittelyyn. Kuitenkin silloin, kun valmiin tuotteen alkuperäaseman määrittämiseksi sovelletaan tämän lisäyksen liitteessä II olevan luettelon mukaista sääntöä, joka määrää kaikkien käytettyjen ei-alkuperäainesten enimmäisarvon, asianomaisen osapuolen alueella käytettyjen ei-alkuperäainesten yhteisarvo ja tämän artiklan määräysten mukaisesti osapuolen ulkopuolella yhteensä saavutettu arvonlisäys eivät saa ylittää mainittua prosenttimäärää.

5.   Sovellettaessa 3 ja 4 kohdan määräyksiä ’yhteensä saavutettu arvonlisäys’ tarkoittaa kaikkia osapuolen ulkopuolella syntyneitä kustannuksia, mukaan lukien siellä käytettyjen ainesten arvo.

6.   Edellä olevien 3 ja 4 kohdan määräyksiä ei sovelleta tuotteisiin, jotka eivät täytä tämän lisäyksen liitteessä II olevassa luettelossa mainittuja edellytyksiä tai joita voidaan pitää riittävästi valmistettuina tai käsiteltyinä vain soveltamalla 5 artiklan 2 kohdassa määrättyä yleistä poikkeamaa.

7.   Tämän artiklan määräysten mukainen valmistus tai käsittely osapuolen ulkopuolella on tehtävä ulkoisen jalostuksen menettelyssä tai sen kaltaisessa järjestelmässä.

1.   Tämän sopimuksen mukaista etuuskohtelua sovelletaan ainoastaan tämän lisäyksen vaatimukset täyttäviin tuotteisiin, joiden kuljetus tapahtuu suoraan osapuolten välillä. Yhden lähetyksen muodostavat tuotteet voidaan kuitenkin kuljettaa muiden alueiden kautta, tarvittaessa uudelleenlastaten tai väliaikaisesti varastoiden näillä alueilla, jos tuotteet pysyvät kauttakuljetus- tai varastointimaan tulliviranomaisten valvonnassa eikä niille suoriteta muita toimenpiteitä kuin purkaus tai uudelleenlastaus tai niiden kunnon säilyttämiseksi tarvittavat toimenpiteet.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen edellytysten täyttyminen osoitetaan tuojaosapuolen tulliviranomaisille esittämällä

1.   Muussa maassa kuin jossakin osapuolessa pidettävään näyttelyyn lähetettyihin tavaroihin, jotka myydään näyttelyn jälkeen johonkin osapuoleen tuotaviksi, sovelletaan tuonnissa asiaankuuluvan sopimuksen määräyksiä, jos tulliviranomaisten hyväksymällä tavalla voidaan osoittaa, että

2.   Alkuperäselvitys on annettava tai laadittava V osaston määräysten mukaisesti ja esitettävä tavanomaisella tavalla tuojaosapuolen tulliviranomaisille. Siinä on ilmoitettava näyttelyn nimi ja osoite. Tarvittaessa voidaan vaatia kirjallinen lisäselvitys olosuhteista, joissa tuotteita on pidetty näytteillä.

3.   Edellä olevan 1 kohdan määräyksiä sovelletaan kaikkiin kaupan, teollisuuden, maatalouden ja käsiteollisuuden näyttelyihin, messuihin tai niiden kaltaisiin julkisiin esittelytilaisuuksiin, joita ei ole järjestetty yksityisiin tarkoituksiin kaupoissa tai liiketiloissa ulkomaisten tuotteiden myymiseksi ja joiden aikana tuotteet pysyvät tullivalvonnassa.

1.   Ei-alkuperäaineksille, joita on käytetty sellaisten jommankumman osapuolen alkuperätuotteiden valmistuksessa, joille on annettu tai laadittu alkuperäselvitys V osaston määräysten mukaisesti, ei myönnetä osapuolissa minkäänlaista tullinpalautusta tai tulleista vapauttamista.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettua kieltoa sovelletaan kaikkiin tullien tai vaikutukseltaan niitä vastaavien maksujen osittaista tai täydellistä palauttamista, peruuttamista tai niistä vapauttamista koskeviin järjestelyihin, joita jompikumpi osapuoli soveltaa valmistuksessa käytettyihin aineksiin, kun tällaista palauttamista, peruuttamista tai vapauttamista nimenomaisesti tai tosiasiallisesti sovelletaan siinä tapauksessa, että näistä aineksista valmistetut tuotteet viedään, mutta ei siinä tapauksessa, että ne on tarkoitettu kotimaiseen käyttöön.

3.   Alkuperäselvityksessä tarkoitettujen tuotteiden viejän on oltava valmis esittämään milloin tahansa tulliviranomaisten pyynnöstä kaikki tarvittavat asiakirjat, joilla todistetaan, ettei kyseisten tuotteiden valmistuksessa käytetyistä ei-alkuperäaineksista ole saatu tullinpalautusta ja että kaikki tällaisiin aineksiin sovellettavat tullit tai niitä vaikutukseltaan vastaavat maksut on tosiasiallisesti maksettu.

4.   Edellä olevien 1, 2 ja 3 kohdan määräyksiä sovelletaan myös 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin pakkauksiin ja 8 artiklassa tarkoitettuihin sarjaan kuuluviin tuotteisiin silloin, kun kyseiset tavarat eivät ole alkuperätuotteita.

5.   Edellä olevien 1–4 kohdan määräyksiä sovelletaan ainoastaan aineksiin, jollaisiin tätä lisäystä sovelletaan.

1.   Kumman tahansa osapuolen alkuperätuotteet saavat toiseen osapuoleen tuotaessa tämän sopimuksen mukaiset etuudet, jos niistä esitetään jokin seuraavista alkuperäselvityksistä:

2.   Sen estämättä, mitä 1 kohdassa määrätään, tämän lisäyksen mukaiset alkuperätuotteet saavat 24 artiklassa eritellyissä tapauksissa tämän sopimuksen määräysten mukaiset etuudet ilman, että on tarpeen esittää mitään tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista alkuperäselvityksistä.

1.   Viejämaan tulliviranomaiset antavat EUR.1-tavaratodistuksen viejän tai tämän valtuuttaman edustajan viejän vastuulla tekemästä kirjallisesta hakemuksesta.

2.   Tätä varten viejä tai tämän valtuuttama edustaja täyttää tämän lisäyksen liitteessä III olevien mallien mukaiset EUR.1-tavaratodistuksen ja hakemuslomakkeen. Nämä lomakkeet täytetään jollakin niistä kielistä, joilla asiaankuuluva sopimus on tehty, ja viejämaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Jos lomakkeet täytetään käsin, ne on täytettävä musteella painokirjaimin. Tuotteiden kuvaus on merkittävä sille varattuun kohtaan jättämättä väliin tyhjiä rivejä. Jos kohtaa ei täytetä kokonaan, kuvauksen viimeisen rivin alle on vedettävä vaakasuora viiva ja täyttämätön tila on suljettava viivalla.

3.   EUR.1-tavaratodistusta hakevan viejän on oltava valmis milloin tahansa sen viejäosapuolen tulliviranomaisten pyynnöstä, jossa EUR.1-tavaratodistus annetaan, esittämään kaikki asianmukaiset asiakirjat, joilla todistetaan asianomaisten tuotteiden alkuperäasema sekä tämän lisäyksen muiden vaatimusten täyttyminen.

4.   Euroopan unionin jäsenvaltion tai Andorran tulliviranomaiset antavat EUR.1-tavaratodistuksen, jos asianomaisia tuotteita voidaan pitää Euroopan unionin tai Andorran alkuperätuotteina ja jos ne täyttävät tämän lisäyksen muut vaatimukset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 kohdan soveltamista.

5.   EUR.1-tavaratodistuksia antavien tulliviranomaisten on toteutettava kaikki tarvittavat toimet tuotteiden alkuperäaseman ja tämän lisäyksen muiden vaatimusten täyttymisen tarkastamiseksi. Tätä varten niillä on oikeus vaatia todisteita ja tarkastaa viejän tilejä tai tehdä muita asianmukaisiksi katsomiaan tarkastuksia. Niiden on valvottava myös, että 2 kohdassa tarkoitetut lomakkeet on täytetty asianmukaisesti. Niiden on erityisesti tarkastettava, onko tavaran kuvaukselle varattu kohta täytetty siten, että siihen on mahdotonta tehdä vilpillisiä lisäyksiä.

6.   EUR.1-tavaratodistuksen antamispäivä merkitään tavaratodistuksen 11 kohtaan.

7.   Tulliviranomaiset antavat EUR.1-tavaratodistuksen, ja se annetaan viejän käyttöön heti, kun vienti on tosiasiallisesti tapahtunut tai varmistunut.

1.   Sen estämättä, mitä 15 artiklan 7 kohdassa säädetään, EUR.1-tavaratodistus voidaan poikkeuksellisesti antaa siihen merkittyjen tuotteiden viennin jälkeen, jos

2.   Sovellettaessa 1 kohtaa viejän on ilmoitettava hakemuksessaan EUR.1-tavaratodistukseen merkittävien tuotteiden vientipaikka ja -päivä sekä perusteet pyynnölleen.

3.   Tulliviranomaiset voivat antaa EUR.1-tavaratodistuksen jälkikäteen vasta todettuaan viejän hakemuksessa annettujen tietojen olevan vastaavien asiakirjojen mukaisia.

4.   Jälkikäteen annettuihin EUR.1-tavaratodistuksiin on tehtävä seuraava englanninkielinen merkintä:

”ISSUED RETROSPECTIVELY”.

5.   Edellä 4 kohdassa tarkoitettu merkintä tehdään EUR.1-tavaratodistuksen 7 kohtaan.

1.   Jos EUR.1-tavaratodistus varastetaan tai se katoaa tai tuhoutuu, viejä voi pyytää todistuksen antaneilta tulliviranomaisilta kaksoiskappaleen, joka laaditaan niiden hallussa olevien vientiasiakirjojen perusteella.

2.   Näin annettuun kaksoiskappaleeseen on tehtävä seuraava englanninkielinen merkintä:

”DUPLICATE”.

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettu merkintä tehdään kaksoiskappaleena annetun EUR.1-tavaratodistuksen 7 kohtaan.

4.   Kaksoiskappale, johon on merkittävä alkuperäisen EUR.1-tavaratodistuksen antopäivämäärä, on voimassa kyseisestä päivästä alkaen.

1.   Jos samanlaisten tai keskenään korvattavissa olevien alkuperä- ja ei-alkuperäainesten erillisvarastointi aiheuttaa huomattavia kustannuksia tai merkittäviä vaikeuksia, tulliviranomaiset voivat asianomaisten kirjallisesta pyynnöstä antaa luvan käyttää niin kutsuttua ”kirjanpidollisen erottelun” menetelmää, jäljempänä ’menetelmä’, kyseisten varastojen hallinnoimiseksi.

2.   Menetelmää käytettäessä on pystyttävä varmistamaan, että tiettynä viiteajanjaksona tuotettujen tuotteiden, joita voidaan pitää ”alkuperätuotteina”, lukumäärä on sama kuin jos varastot olisivat olleet fyysisesti erillään.

3.   Tulliviranomaiset voivat myöntää 1 kohdassa tarkoitetun luvan asianmukaisina pitämillään edellytyksillä.

4.   Menetelmää on sovellettava ja sen soveltaminen dokumentoitava siinä maassa sovellettavien yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaisesti, jossa tuote oli valmistettu.

5.   Menetelmän käyttöön luvan saanut voi tapauksen mukaan laatia tai hakea alkuperäselvityksiä tuotemäärälle, jonka voidaan katsoa muodostuvan alkuperätuotteista. Luvan saaneen on tulliviranomaisten pyynnöstä annettava selvitys siitä, kuinka määriä on hallinnoitu.

6.   Tulliviranomaisten on valvottava luvan käyttöä, ja ne voivat milloin tahansa peruuttaa sen, jos luvanhaltija käyttää lupaa sääntöjenvastaisesti tai ei täytä jotain muuta tässä lisäyksessä vahvistettua edellytystä.

1.   Edellä 14 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun alkuperäilmoituksen voi laatia

2.   Alkuperäilmoitus voidaan laatia, jos kyseisiä tuotteita voidaan pitää Euroopan unionin tai Andorran alkuperätuotteina ja jos ne täyttävät tämän lisäyksen muut vaatimukset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 kohdan soveltamista.

3.   Alkuperäilmoituksen laativan viejän on oltava valmis esittämään milloin tahansa viejäosapuolen tulliviranomaisten pyynnöstä kaikki asianmukaiset asiakirjat, joilla todistetaan asianomaisten tuotteiden alkuperäasema ja tämän lisäyksen muiden vaatimusten täyttyminen.

4.   Viejä laatii alkuperäilmoituksen kirjoittamalla koneella, leimaamalla tai painamalla kauppalaskuun, lähetysluetteloon tai muuhun kaupalliseen asiakirjaan tämän lisäyksen liitteessä IV olevan tekstin mukaisen ilmoituksen käyttäen yhtä liitteessä annetuista erikielisistä toisinnoista ja viejämaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Jos ilmoitus kirjoitetaan käsin, se on kirjoitettava musteella painokirjaimin.

5.   Alkuperäilmoituksissa on oltava viejän käsin kirjoittama alkuperäinen allekirjoitus. Jäljempänä 21 artiklassa tarkoitettua valtuutettua viejää ei kuitenkaan vaadita allekirjoittamaan tällaisia ilmoituksia, jos hän antaa viejäosapuolen tulliviranomaisille kirjallisen sitoumuksen, että hän ottaa jokaisesta alkuperäilmoituksesta, josta hänet voidaan tunnistaa, täyden vastuun, niin kuin hän olisi käsin allekirjoittanut sen.

6.   Viejä voi laatia alkuperäilmoituksen, kun siinä tarkoitetut tuotteet viedään tai viennin jälkeen, jos se esitetään tuojamaassa viimeistään kahden vuoden kuluttua siitä, kun siinä tarkoitetut tuotteet on tuotu.

1.   Viejäosapuolen tulliviranomaiset voivat antaa tämän lisäyksen mukaista säännöllistä vientiä harjoittavalle viejälle, jäljempänä ’valtuutettu viejä’, luvan laatia alkuperäilmoituksia asianomaisten tuotteiden arvosta riippumatta. Tällaista lupaa hakevan viejän on annettava kaikki tulliviranomaisten tarpeellisina pitämät takeet tuotteiden alkuperäaseman ja muiden tässä lisäyksessä asetettujen vaatimusten täyttymisen tarkastamiseksi.

2.   Tulliviranomaiset voivat asettaa valtuutetun viejän aseman myöntämiselle kaikki tarpeellisena pitämänsä edellytykset.

3.   Tulliviranomaisten on annettava valtuutetulle viejälle tullin lupanumero, joka on merkittävä alkuperäilmoitukseen.

4.   Tulliviranomaiset valvovat valtuutetun viejän luvankäyttöä.

5.   Tulliviranomaiset voivat milloin tahansa peruuttaa luvan. Niiden on tehtävä näin silloin, kun valtuutettu viejä ei enää anna 1 kohdassa tarkoitettuja takeita tai täytä 2 kohdassa tarkoitettuja edellytyksiä taikka muutoin käyttää lupaa väärin.

1.   Alkuperäselvitys on voimassa neljä kuukautta siitä päivästä, jona se on annettu viejäosapuolessa, ja se on annettava mainitun ajan kuluessa tuojaosapuolen tulliviranomaisille.

2.   Tuojaosapuolen tulliviranomaisille 1 kohdassa mainitun määräajan päätyttyä annetut alkuperäselvitykset voidaan hyväksyä etuuskohtelun soveltamiseksi, jos kyseisiä asiakirjoja ei ole annettu määräajan kuluessa poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi.

3.   Muissa myöhästymistapauksissa tuojaosapuolen tulliviranomaiset voivat hyväksyä alkuperäselvitykset, jos tuotteet on toimitettu ennen mainitun määräajan päättymistä.

1.   Yksityishenkilöiden yksityishenkilöille pikkulähetyksinä lähettämät tuotteet ja matkustajien henkilökohtaisiin matkatavaroihin sisältyvät tuotteet voidaan tuoda alkuperätuotteina ilman, että alkuperäselvityksen antamista vaaditaan, jos kyseessä ei ole kaupallinen tuonti ja tuotteiden on ilmoitettu täyttävän tässä lisäyksessä määrätyt vaatimukset ja kun ei ole syytä epäillä annetun ilmoituksen todenmukaisuutta. Jos tuotteet lähetetään postitse, ilmoitus voidaan tehdä tulli-ilmoitukseen CN22/CN23 tai kyseiseen asiakirjaan liitettävälle erilliselle paperille.

2.   Tuontia, joka on satunnaista ja muodostuu ainoastaan vastaanottajien tai matkustajien tai heidän perheidensä henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitetuista tuotteista, ei pidetä kaupallisena, jos tuotteiden luonne tai määrä ei viittaa mihinkään kaupalliseen tarkoitukseen.

3.   Kyseisten tuotteiden yhteisarvo ei kuitenkaan saa olla yli 500 euroa pienten lähetysten osalta eikä yli 1 200 euroa matkustajien henkilökohtaisiin matkatavaroihin sisältyvien tuotteiden osalta.

1.   Viejän, joka hakee EUR.1-tavaratodistusta, on säilytettävä 15 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut asiakirjat vähintään kolme vuotta.

2.   Alkuperäilmoituksen laativan viejän on säilytettävä tämän alkuperäilmoituksen jäljennös ja 20 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut asiakirjat vähintään kolme vuotta.

3.   Viejäosapuolen tulliviranomaisten, jotka antavat EUR.1-tavaratodistuksen, on säilytettävä 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu hakemuslomake vähintään kolme vuotta.

4.   Tuojaosapuolen tulliviranomaisten on säilytettävä niille annetut EUR.1-tavaratodistukset ja alkuperäilmoitukset vähintään kolme vuotta.

1.   Pienet poikkeavuudet alkuperäselvityksen merkintöjen ja tuotteiden tuontimuodollisuuksien täyttämiseksi tullitoimipaikassa annettujen asiakirjojen merkintöjen välillä eivät sinänsä tee alkuperäselvityksestä mitätöntä, jos asianmukaisesti osoitetaan, että se vastaa toimitettuja tuotteita.

2.   Alkuperäselvityksessä olevat selvät muotovirheet kuten lyöntivirheet eivät saa johtaa kyseisen asiakirjan hylkäämiseen, elleivät nämä virheet ole sellaisia, että ne antavat aihetta epäillä kyseisessä asiakirjassa annettujen tietojen oikeellisuutta.

1.   Edellä olevien 20 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 24 artiklan 3 kohdan määräysten soveltamiseksi tapauksissa, joissa tuotteet laskutetaan muuna valuuttana kuin euroina, kukin asianomainen maa vahvistaa vuosittain euroina ilmaistavia määriä vastaavat määrät osapuolten kansallisena valuuttana.

2.   Lähetykseen sovelletaan 20 artiklan 1 kohdan b alakohdan tai 24 artiklan 3 kohdan määräyksiä sen valuutan perusteella, jona kauppalasku on laadittu, asianomaisen maan vahvistaman määrän mukaisesti.

3.   Jonakin kansallisena valuuttana käytettävät määrät ovat euroina ilmaistavien määrien vasta-arvot kyseisenä valuuttana lokakuun ensimmäisen työpäivän euron kurssin mukaisesti. Nämä määrät on annettava tiedoksi Euroopan komissiolle viimeistään 15 päivänä lokakuuta, ja niitä sovelletaan seuraavan vuoden 1 päivästä tammikuuta. Euroopan komissio ilmoittaa kyseiset määrät kaikille asianomaisille maille.

4.   Maa voi pyöristää ylöspäin tai alaspäin määrää, joka saadaan muunnettaessa euroina ilmaistu määrä sen kansalliseksi valuutaksi. Pyöristyksen tuloksena saatu määrä voi poiketa muuntamisen tuloksena saadusta määrästä enintään viisi prosenttia. Maa voi pitää euroina ilmaistun määrän kansallisena valuuttana ilmaistun vasta-arvon muuttumattomana, jos kyseisen määrän muuntaminen 3 kohdassa määrättynä vuotuisen tarkistuksen ajankohtana ilman mahdollista pyöristystä korottaisi kansallisena valuuttana ilmaistua vasta-arvoa vähemmän kuin 15 prosenttia. Kansallisena valuuttana ilmaistu vasta-arvo voidaan pitää samana, jos kyseinen vasta-arvo alenisi muuntamisen tuloksena.

5.   Sekakomitea tarkastelee euroina ilmaistuja määriä kumman tahansa osapuolen pyynnöstä. Tätä tarkastelua tehdessään sekakomitea harkitsee, onko aiheellista säilyttää näiden arvorajojen reaalivaikutus entisellään. Tätä tarkoitusta varten se voi päättää euroina ilmaistujen määrien muuttamisesta.

1.   Osapuolten tulliviranomaiset toimittavat toisilleen Euroopan komission välityksellä tullitoimipaikkojensa EUR.1-tavaratodistusten antamiseen käyttämien leimasinten leimanäytteet ja niiden tulliviranomaisten osoitteet, jotka vastaavat mainittujen todistusten ja alkuperäilmoitusten tarkastamisesta.

2.   Sen varmistamiseksi, että tätä lisäystä sovelletaan oikein, osapuolet avustavat toisiaan toimivaltaisten tullihallintojen välityksellä tarkastaessaan EUR.1-tavaratodistusten ja alkuperäilmoitusten aitoutta sekä kyseisissä asiakirjoissa annettujen tietojen oikeellisuutta.

1.   Alkuperäselvitysten jälkitarkastus tehdään pistokokein tai aina kun tuojaosapuolen tulliviranomaisilla on perusteltua aihetta epäillä tällaisten asiakirjojen aitoutta, tuotteiden alkuperäasemaa tai tässä lisäyksessä määrättyjen muiden vaatimusten täyttymistä.

2.   Sovellettaessa 1 kohdan määräyksiä tuojaosapuolen tulliviranomaiset palauttavat viejäosapuolen tulliviranomaisille EUR.1-tavaratodistuksen ja kauppalaskun, jos se on annettu, alkuperäilmoituksen tai kyseisten asiakirjojen jäljennökset ja esittävät tarvittaessa syyt jälkitarkastuspyyntöön. Jälkitarkastuspyynnön tueksi toimitetaan kaikki asiakirjat ja saadut tiedot, joiden perusteella alkuperäselvityksessä olevia tietoja voidaan epäillä virheellisiksi.

3.   Viejäosapuolen tulliviranomaiset tekevät tarkastuksen. Tätä varten niillä on oikeus vaatia todistusaineistoa ja tarkastaa viejän tilejä tai tehdä muita tarpeellisiksi katsomiaan tarkastuksia.

4.   Jos tuojaosapuolen tulliviranomaiset päättävät lykätä etuuskohtelun myöntämistä asianomaisille tuotteille tarkastuksen tulosten saamiseen asti, niiden on tarjottava tuojalle mahdollisuutta luovuttaa tavarat, jos tarpeellisiksi katsotut varotoimenpiteet toteutetaan.

5.   Tarkastuksen tulokset ilmoitetaan tarkastusta pyytäneille tulliviranomaisille niin pian kuin mahdollista. Kyseisistä tuloksista on käytävä selvästi ilmi, ovatko asiakirjat aitoja ja voidaanko kyseisiä tuotteita pitää osapuolen alkuperätuotteina ja täyttävätkö ne tämän lisäyksen muut vaatimukset.

6.   Jos perustellun epäilyn tapauksessa vastausta ei ole saatu kymmenen kuukauden kuluessa tarkastuspyynnön päivämäärästä tai saadussa vastauksessa ei ole riittävästi tietoja sen määrittämiseksi, onko kyseinen asiakirja aito tai mikä on tuotteiden tosiasiallinen alkuperä, tarkastusta pyytäneet tulliviranomaiset epäävät etuuskohtelun, paitsi kun kyseessä ovat poikkeukselliset olosuhteet.

1.   Osapuolet toteuttavat kaikki tarpeelliset toimet varmistaakseen, että kaupan kohteena olevia tuotteita, joista on annettu alkuperäselvitys ja joita kuljetuksen aikana pidetään niiden alueilla sijaitsevilla vapaa-alueilla, ei vaihdeta toisiin tuotteisiin ja ettei niille tehdä muita toimintoja kuin niiden kunnon säilyttämiseksi tarkoitetut tavanomaiset toiminnot.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa määrätään, kun osapuolen alkuperätuotteita, joista on annettu alkuperäselvitys, tuodaan vapaa-alueelle ja niitä valmistetaan tai käsitellään siellä, asianomaisten viranomaisten on viejän pyynnöstä annettava uusi EUR.1-tavaratodistus, jos tehty valmistus tai käsittely on tämän lisäyksen mukainen.

1.   Ceuta ja Melilla eivät sisälly ilmaisuun ”Euroopan unioni”.

2.   Ceutaan tai Melillaan tuotaville Andorran alkuperätuotteille myönnetään kaikilta osin sama tullikohtelu kuin Euroopan unionin tullialueen alkuperätuotteille Espanjan ja Portugalin Euroopan yhteisöihin liittymisestä tehdyn asiakirjan pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti. Andorra myöntää sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien Ceutan ja Melillan alkuperätuotteiden tuonnille saman tullikohtelun kuin Euroopan unionista tuotaville Euroopan unionin alkuperätuotteille.

3.   Tämän artiklan 2 kohdan soveltamiseksi Ceutan ja Melillan alkuperätuotteisiin tätä lisäystä sovelletaan soveltuvin osin 35 artiklassa asetettujen erityisedellytysten mukaisesti.

1.   Jos seuraavat tuotteet on kuljetettu suoraan 11 artiklan määräysten mukaisesti, pidetään

2.   Ceutaa ja Melillaa pidetään yhtenä alueena.

3.   Viejän tai tämän valtuuttaman edustajan on tehtävä merkinnät ”Andorra” sekä ”Ceuta ja Melilla” EUR.1-tavaratodistuksen 2 kohtaan tai kauppalaskuilmoitukseen. Kun kyseessä ovat Ceutan ja Melillan alkuperätuotteet, on lisäksi tehtävä alkuperäasemaa koskeva merkintä EUR.1-tavaratodistuksen 4 kohtaan tai alkuperäilmoitukseen.

4.   Tämän lisäyksen soveltamisesta Ceutassa ja Melillassa vastaavat Espanjan tulliviranomaiset.