15.10.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 269/1

(1)

Komissio sai vuosina 2003–2006 useita kanteluja, joiden mukaan alueelliset viranomaiset olivat myöntäneet sääntöjenvastaista valtiontukea Niederrhein-Weezen lentoasemalle, jäljempänä ’lentoasema’.

(2)

Komissio pyysi Saksalta näihin kanteluihin liittyviä tietoja 13 päivänä lokakuuta 2005, 2 päivänä maaliskuuta 2007, 3 päivänä elokuuta 2007, 19 päivänä lokakuuta 2010 ja 1 päivänä huhtikuuta 2011 päivätyillä kirjeillä.

(3)

Saksa vastasi komission tietopyyntöihin kirjeillä, jotka oli päivätty 21 päivänä joulukuuta 2005, 2 päivänä helmikuuta 2006, 14 päivänä kesäkuuta 2007, 18 päivänä lokakuuta 2007, 11 päivänä marraskuuta 2010 ja 30 päivänä toukokuuta 2011. Saksan 30 päivänä toukokuuta 2011 antama vastaus oli kuitenkin puutteellinen, koska siinä ei vastattu kysymyksiin, jotka koskivat ajanjaksoja ennen heinäkuuta 2009. Saksa ilmoitti, että se kieltäytyy vastaamasta tällaisiin kysymyksiin sillä perusteella, että ne olivat olleet aiemmin aiheena tutkimuksessa, jonka komission väitettiin lopettaneen heinäkuussa 2009.

(4)

Komissio lähetti Saksalle 24 päivänä elokuuta 2011 muistutuksen neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (3), jäljempänä ’menettelyasetus’, 10 artiklan 3 kohdan mukaisesti, ja antoi sille mahdollisuuden toimittaa tiedot 19 päivään syyskuuta 2011 mennessä. Komissio lisäsi, että se harkitsisi tietojen antamista koskevan välipäätöksen antamista, ellei vastausta toimitettaisi määräajassa.

(5)

Saksa pyysi 13 päivänä syyskuuta 2011 päivätyllä sähköpostiviestillä määräajan pidentämistä 19 päivään lokakuuta 2011 saakka. Komissio myönsi pyydetyn määräajan pidennyksen.

(6)

Saksa toimitti vastauksensa 19 päivänä lokakuuta 2011. Se oli kuitenkin yhä puutteellinen, koska Saksa kieltäytyi edelleen vastaamasta kysymyksiin, jotka koskivat aikaa ennen heinäkuuta 2009.

(7)

Komissio ilmoitti Saksalle 25 päivänä tammikuuta 2012 päivätyllä kirjeellä, että se oli päättänyt aloittaa edellä mainitun sääntöjenvastaisen tuen osalta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT-sopimus’, 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn, jäljempänä ’menettelyn aloittamista koskeva päätös’.

(8)

Saksa pyysi 1 päivänä helmikuuta 2012 päivätyllä sähköpostiviestillä pidennystä määräaikaan, joka sille oli annettu huomautusten esittämiseksi menettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä. Komission yksiköt myönsivät tämän pidennyksen 10 päivänä helmikuuta 2012 päivätyllä sähköpostiviestillä.

(9)

Saksa toimitti huomautuksensa komissiolle 13 päivänä maaliskuuta 2012 ja täydensi niitä 4 päivänä maaliskuuta 2013 toimitetuilla asiakirjoilla.

(10)

Menettelyn aloittamista koskevaan päätökseen hyväksyttiin oikaisu 13 päivänä heinäkuuta 2012.

(11)

Menettelyn aloittamista koskeva päätös julkaistiin 14 päivänä syyskuuta 2012Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (4). Komissio kehotti asianomaisia esittämään huomautuksensa kyseisistä toimenpiteistä kuukauden kuluessa päätöksen julkaisemisesta.

(12)

Komissio sai huomautuksia Düsseldorfin lentoasemalta, Kleven piirikunnalta, FN GmbH:lta ja useilta muilta asianomaisilta, erityisesti yrityksiltä, joiden toiminta riippuu Niederrhein-Weezen lentoaseman olemassaolosta. Komissio toimitti nämä huomautukset Saksalle 18 päivänä huhtikuuta 2013, 3 päivänä toukokuuta 2013 ja 19 päivänä kesäkuuta 2014. Saksa esitti huomautuksensa asianomaisten esittämistä huomautuksista 19 päivänä elokuuta 2013 ja 3 päivänä heinäkuuta 2014 päivätyillä kirjeillä.

(13)

Komissio pyysi lisätietoja 18 päivänä huhtikuuta 2013, 29 päivänä lokakuuta 2013, 17 päivänä maaliskuuta 2014 ja 16 päivänä toukokuuta 2014 päivätyillä kirjeillä. Saksa vastasi 19 päivänä elokuuta 2013, 17 päivänä joulukuuta 2013, 15 päivänä tammikuuta 2014, 16 päivänä huhtikuuta 2014, 8 päivänä toukokuuta 2014 ja 25 päivänä toukokuuta 2014 päivätyillä kirjeillä.

(14)

Saksa antoi 18 päivänä kesäkuuta 2014 päivätyssä kirjeessään hyväksyntänsä sille, että tämä päätös annetaan englannin kielellä. Tämän vuoksi ainoastaan englanninkielinen teksti on todistusvoimainen.

(15)

Lentoasema sijaitsee Saksassa Nordrhein-Westfalenin osavaltiossa Kleven piirikunnassa (Landkreis) Weezen ja Kevelaerin kuntien välissä Saksan ja Alankomaiden rajan välittömässä läheisyydessä. Suurin sitä lähellä oleva kaupunki on etelässä Duisburg (noin 60 kilometrin päässä) ja pohjoisessa Nijmegen (noin 50 kilometrin päässä Alankomaiden puolella).

(16)

Kymmenen lähintä lentoasemaa ovat

(17)

Lentoasemaa käytettiin vuosina 1954–1999 Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimien (Royal Air Force) sotilaslentoasemana. Tämän jälkeen se muutettiin siviililentoasemaksi, josta aloitettiin matkustajaliikenne vuonna 2003.

(18)

Lentoaseman kiitotien pituus on 2 440 metriä. Terminaalin kapasiteetti on 3,5 miljoonaa matkustajaa. Matkustajamäärät ovat kehittyneet seuraavasti:

Taulukko1

Niederrhein-Weezen lentoaseman matkustajamäärät vuosina 2003–2012

(19)

Lentoasemalta liikennöivät tällä hetkellä Ryanair ja Transavia (5). Ne lentävät yli 50:een ulkomaiseen kohteeseen. Lentoaseman matkustajamäärä koostuu tällä hetkellä pelkästään halpalentoyhtiöiden matkustajista. Lentoaseman kokonaismatkustajamäärästä Ryanairin osuus on [80–99] (6) prosenttia. Ryanair on toiminut lentoasemalla sen avaamisesta lähtien ja on sittemmin ottanut lentoaseman yhdeksi keskusasemistaan Saksassa ja sijoittanut sinne pysyvästi yhdeksän ilma-alusta (kesästä 2013 alkaen).

(20)

Vuoteen 2010 saakka yli 50 prosenttia lentoaseman matkustajista oli Alankomaista, loput lähinnä lähialueilta Saksasta ja osittain Belgiasta. Viimeisimpien julkisten tietojen (7) mukaan alankomaalaisten matkustajien osuus on laskenut noin 40 prosenttiin.

(21)

Royal Air Force perusti lentoaseman vuonna 1954 sotilaallisiin tarkoituksiin. 1990-luvun alussa se ilmoitti aikovansa vetäytyä lentoasemalta vuoteen 1999 mennessä. Lentoaseman omistajuus oli tarkoitus siirtää Saksan liittotasavallan hallitukselle. Koska tämän myötä oli odotettavissa noin 400 siviilityöpaikan menetys, Kleven piirikunta ja Weezen kunta ryhtyivät vuonna 1993 suunnittelemaan siviililentoaseman luomista entiselle sotilaslentoasemalle (Euroregionales Zentrum für Luftverkehr, Logistik und Gewerbe, ’EuZZLG’). Tätä varten ne perustivat yhtiön Flughafen Niederrhein GmbH, jäljempänä ’FN GmbH’, hallinnoimaan entisen sotilaslentoaseman muuntamista siviilikäyttöön.

(22)

FN GmbH rekisteröitiin vuonna 1993 yksityiseksi osakeyhtiöksi, jonka osakepääoma oli 50 000 Saksan markkaa (= 25 564 euroa). Perustajaosakkaat olivat Kleven piirikunta (52 %) ja Weezen kunta (48 %).

(23)

Weezen kunnan ja Kleven piirikunnan lähtökohtana oli, että lentoaseman toimintaa hoitaisi yksityinen yritys. Tämän tavoitteen edistämiseksi määriteltiin neljä vaihetta:

(24)

Royal Air Force siirsi lentoaseman omistuksen Saksan liittotasavallan hallitukselle 30 päivänä marraskuuta 1999.

(25)

Kleven piirikunta ja Weezen kunta perustivat 16 päivänä joulukuuta 1999 toisen yhtiön, Entwicklungs- und Erschließungsgesellschaft Laarbruch GmbH:n, jäljempänä ’EEL GmbH’). EEL GmbH:n osakkeista Kleven piirikunta omistaa 52 prosenttia ja Weezen kunta 48 prosenttia.

(26)

EEL GmbH:n tuolloiset tehtävät poikkesivat FN GmbH:n tehtävistä. FN GmbH oli perustettu hallinnoimaan entisen sotilaslentoaseman muutostöitä, mutta EEL GmbH:n tehtävänä oli vastata erityisesti tilojen hallinnoinnista sotilaslentoaseman vuonna 1999 tapahtuneen sulkemisen ja sen yksityiselle sijoittajalle myymisen välillä.

(27)

Näin ollen EEL GmbH:n oli purettava entisen sotilaslentoaseman infrastruktuuri ja tilat tulevaa kaupallista käyttöä varten.

(28)

Nordrhein-Westfalenin osavaltion hyväksyttyä 23 päivänä elokuuta 2000 Kleven piirikunnan ja Weezen kunnan esittämän sotilaslentoaseman muutossuunnitelman ja Düsseldorfin aluehallintoviranomaisten (Bezirksregierung) myönnettyä 20 päivänä kesäkuuta 2001 (8) FN GmbH:lle luvan hoitaa siviililentoaseman toimintaa lentoaseman toiminnan ja kiinteistöjen yksityistäminen toteutettiin kahdessa vaiheessa:

(29)

Saksan liittohallitus vahvisti lentoasemakiinteistön myyntihinnan liittovaltion talousarvioasetuksen (Bundeshaushaltsordnung) ja arvonmääritystä koskevan asetuksen (Wertermittlungsverordnung) 63 §:n 3 momentin mukaisesti. Tämä säännös velvoittaa Saksan liittohallituksen myymään omaisuuden sen käyvästä arvosta, toisin sanoen markkinahintaan, jonka riippumaton asiantuntija on vahvistanut Wertermittlungsverordnung-asetuksessa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti. Tässä tapauksessa riippumaton asiantuntija arvioi kiinteän omaisuuden arvoksi [11–20] miljoonaa euroa, ja sillä sijaitsevien rakennusten arvoksi [4–10] miljoonaa euroa kiinteistön ehdotetun kehittämis- ja hyödyntämissuunnitelman perusteella. Asiantuntija vähensi näistä arvoista [4–10] miljoonaa euroa, joka vastasi muutostöihin kuuluvasta kasarmien purkamisesta aiheutuvia kustannuksia, ja edelleen [2–5] miljoonaa euroa, joka vastasi sovellettavan ympäristö- ja maankäyttölainsäädännön edellyttämien toimenpiteiden toteuttamista. Rakennustyöt lentoaseman valmistelemiseksi siviilikäyttöön aloitettiin vuonna 2001 (bunkkereiden purkaminen, infrastruktuuri jätevedenpuhdistuslaitosta varten jne.).

(30)

Heti sen jälkeen kun EEL GmbH oli perustettu vuonna 1999, se ryhtyi hallinnoimaan lentoaseman kiinteistöä leasing-sopimuksen perusteella. Ensimmäiset kehittämis- ja rakentamistoimenpiteet toteutettiin vuosina 2000–2001.

(31)

Düsseldorfin aluehallinnon myönnettyä FN GmbH:lle Saksan ilmailulainsäädännön nojalla luvan harjoittaa siviililentoasematoimintaa ja yksityisten sijoittajien ryhmän ANH:n ostettua FN GmbH:n 1 päivänä heinäkuuta 2001 ANH-konserni korvasi EEL GmbH:lle kustannukset, jotka tälle olivat aiheutuneet lentoaseman infrastruktuurin hallinnoinnista ja joistakin muutostöistä.

(32)

EEL GmbH siirsi vuoden 2002 aikana lentoasemainfrastruktuurin hallinnoinnin FN GmbH:lle. Vuonna 2002 FN GmbH teki 0,3 miljoonaa euroa tappiota. Vuodesta 2003 EEL GmbH ei ole enää harjoittanut lentoasemakiinteistön hallinnoimiseen liittyviä tehtäviä. Tästä huolimatta Kleven piirikunta ja Weezen kunta eivät asettaneet EEL GmbH:ta selvitystilaan vuonna 2003.

(33)

Kuten seuraavasta taulukosta käy ilmi, FN GmbH:lle kertyi aluksi taloudellista tappiota ennen kuin se alkoi tehdä voittoa:

Taulukko 2

Vuosittaiset tulokset ja käyttökate 2003–2011

(34)

FN GmbH joutui vuoden 2003 alussa taloudellisiin vaikeuksiin, jotka vaaransivat kaupallisten lentojen aloittamisen (suunniteltu aloitus 1 päivänä toukokuuta 2003) ja sen myötä koko lentoaseman muuntamis- ja kehityshankkeen. Sen vuoksi EEL GmbH:n julkiset omistajat päättivät jatkaa yrityksensä toimintaa. EEL GmbH myönsi 11 päivänä huhtikuuta 2003 FN GmbH:lle ensimmäisen lainan, jäljempänä ’laina 1’, jonka suuruus oli [11–20] miljoonaa euroa ja korko [1–5] prosenttia yli peruskoron. Saksan mukaan tähän lainaan sovellettu peruskorko oli Saksan siviililain (Bürgerliches Gesetzbuch, BGB) 247 §:n mukainen tavanomainen korko, joka kyseisenä ajankohtana oli 1,97 prosenttia (9). Lainan erääntymispäiväksi määritettiin 30 päivä kesäkuuta 2005. Lainan vakuudeksi lentoaseman maa-alueelle ja rakennuksille asetettiin EEL GmbH:n hyväksi kiinteistökiinnitys (Grundschuld), joka vastasi lainan määrää ([11–20] miljoonaa euroa). Tämän määrän lisäksi kiinnitykseen oli määrä lisätä vuosittain [15–23] prosentin korko, jos vakuutta käytettäisiin sen vuoksi, ettei maksuja ole suoritettu. Lisäksi […] antoi lainalle omavelkaisen takauksen (selbstschuldnerische Bürgschaft) enintään [5–15] miljoonan euron määrälle. Saksa ei ole toimittanut tietoja tämän omavelkaisen takauksen arvosta. Tämä omavelkainen takaus korvattiin 8 päivänä kesäkuuta 2003 […] antamalla omavelkaisella takauksella, jonka arvo oli ([5–15] miljoonaa euroa. Lisäksi FN GmbH:n yksityiset osakkeenomistajat antoivat pantiksi sekä oman osuutensa ANH GmbH:n osuudesta FN GmbH:n pääomasta (arvioitu [20–30] miljoonaksi euroksi) että Airport Network BV:n osuuden ANH GmbH:n pääomasta. Saksa ei ole toimittanut kattavia tietoja tämän vakuuden arvosta.

(35)

Saksan mukaan EEL GmbH:n julkiset osakkaat halusivat antaa FN GmbH:lle väliaikaisrahoitusta toiminnallisen likviditeettivajeen kattamiseen, jotta se voisi saattaa loppuun sellaisen omaisuuden hankinnan ja asentamisen, joka on välttämätöntä lentoaseman toiminnan käynnistymiselle ajallaan.

(36)

Lentoaseman toiminta alkoi vuonna 2003, ja FN GmbH teki 7 miljoonaa euroa tappiota. Vain vuosi sen jälkeen, kun kaupallinen lentotoiminta alkoi lentoasemalla, eli vuonna 2004, lentoaseman kannalta tärkein lentoyhtiö, alankomaalainen V-Bird lopetti toimintansa maksukyvyttömyyden takia. Ottaen huomioon tästä FN GmbH:lle aiheutuneet taloudelliset ongelmat EEL GmbH jatkoi lainojen myöntämistä FN GmbH:lle vuoden 2004 aikana seuraavasti:

(37)

Kaiken kaikkiaan FN GmbH sai pelkästään vuonna 2004 [4–10] miljoonaa euroa EEL GmbH:n myöntämiä lainoja (minkä lisäksi tutkittavana on Kleven piirikunnan suoraan myöntämä toinen toimenpidekokonaisuus – ks. 3.2 jakso). Saksan mukaan nämä lainat oli myönnetty entisen sotilaslentoaseman kehittämiseen ja muutostöihin, ei toimintakustannuksiin.

(38)

Vuoden 2004 loppuun mennessä FN GmbH:lle oli jälleen kertynyt tappiota, tällä kertaa 8,3 miljoonaa euroa. FN GmbH näytti jälleen tarvitsevan lisää likviditeettiä. EEL GmbH:n myöntämät laina 1 ja laina 2 (yhteensä [10–20] miljoonaa euroa) olisi pitänyt maksaa takaisin 30 päivänä kesäkuuta 2005. Tuolloin FN GmbH oli maksanut osan aiempien lainojen koroista. Saksan mukaan FN GmbH:n yksityiset omistajat kattoivat kuitenkin sille vuosina 2002–2006 aiheutuneet tappiot.

(39)

EEL GmbH myönsi 1 päivänä heinäkuuta 2005 FN GmbH:lle neljännen lainan, jäljempänä ’laina 4’, jonka suuruus oli [4–10] miljoonaa euroa ja joka erääntyi 31 päivänä joulukuuta 2010. Lainasopimuksen 1 kohdan 2 alakohdan mukaan laina oli tarkoitettu ainoastaan investointeihin. Lisäksi 2 kohdassa edellytettiin FN GmbH:n (ja pyydettäessä EEL GmbH:n) tarkistavan, että laskut olivat tiukasti sidoksissa lentoaseman valmiiksi saattamiseen ja että EEL GmbH (ei FN GmbH) maksoi lainaan liittyvät laskut. Lisäksi lainojen 1, 2 ja 3, joiden kokonaismäärä oli [15–30] miljoonaa euroa (ilman korkoja), laina-aikaa pidennettiin, jäljempänä ’laina-ajan pidennys 1’. Näiden lainojen erääntymispäivä yhdenmukaistettiin ja siirrettiin 31 päivään joulukuuta 2010. Kaikille näille lainoille määritettiin kiinteä [1–5] prosentin korko, jota alettiin soveltaa 1 päivästä heinäkuuta 2005. Näin ollen lainojen 1, 2 ja 3 korkoa alennettiin. Vakuudeksi asetettiin EEL GmbH:n hyväksi lentoaseman maa-alueita ja rakennuksia koskeva kiinteistökiinnitys (Grundschuld), jonka suuruus vastasi lainan 4 määrää ([4–10] miljoonaa euroa), sen lisäksi, että edellisiä, lainoja 1, 2 ja 3 koskevia pantteja jatkettiin (ja joihin oli tarkoitus lisätä [15–23] prosenttia korkoa vuodessa, jos vakuutta käytettäisiin sen vuoksi, ettei maksuja ole suoritettu). Lisäksi kaikki EEL GmbH:n saatavien turvaamiseksi kaikista lainoista […] antoi 1 päivänä heinäkuuta 2005 omavelkaisen takauksen (selbstschuldnerische Bürgschaft) enintään [20–30] miljoonan euron määrälle (lisättynä koroilla ja koronkoroilla). Tällä takauksella pidennettiin […] 8 päivänä kesäkuuta 2003 lainan 1 osalta myöntämää aiempaa takausta. Lisäksi pantiksi annettiin Airport Network BV:n osuudet ANH GmbH:n pääomasta ja ANH GmbH:n osuudet FN GmbH:n pääomasta. Saksa ei ole toimittanut kattavia tietoja tämän vakuuden arvosta.

(40)

Lisäksi EEL GmbH ja FN GmbH sopivat, että FN GmbH:n olisi maksettava korkoa lainan erääntymispäivänä eli viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2010 ja että jos FN GmbH saavuttaisi kannattavuusrajan ja alkaisi tuottaa voittoa ennen kyseistä päivämäärää, FN GmbH:lla olisi velvollisuus alkaa maksaa korkoa siitä päivästä alkaen, jona se lakkasi tekemästä tappiota. Kun tarkastellaan sovellettavia korkoja kolmen ensimmäisen lainan osalta siihen saakka, kun ne yhdenmukaistettiin 1 päivänä heinäkuuta 2005 tehdyllä lainasopimuksella, 29 päivänä marraskuuta 2010 tehdyn laina-ajan pidentämissopimuksen (Darlehensverlängerungsvertrag) 5 §:ssä (5.4) mainitaan, että kunkin neljän lainan vuosikorko on [15–23] prosenttia, mikäli maksuja ei suoriteta (11).

(41)

Saksa totesi, että EEL GmbH ilmoitti suostuvansa lainojen muuttamiseen etuoikeusasemaltaan huonommiksi (Rangrücktritterklärung) kiinteistökiinnitysvakuuden saatavuuden osalta maaliskuun 2009 ja 31 päivän joulukuuta 2010 välisenä aikana, jotta FN GmbH:n oli mahdollista saada lyhytaikainen laina [pankilta] (ks. johdanto-osan 73 kappale).

(42)

FN GmbH:sta tuli kannattava vuonna 2007. Tästä huolimatta ja aiempien sopimusten vastaisesti FN GmbH ei alkanut maksaa takaisin lainoja eikä korkoja. Osapuolten sopimuksessa sovittuna eräpäivänä, 31 päivänä joulukuuta 2010, FN GmbH oli velkaa EEL GmbH:lle [20–30] miljoonaa euroa lainoja sekä [7–10] miljoonaa euroa korkoja eli yhteensä [24–40] miljoonaa euroa. EEL GmbH suostui pidentämään toisen kerran kaikkien neljän lainan laina-aikaa ja lykkäämään kertyneiden korkojen maksamista, jäljempänä ’laina-ajan pidennys 2’. EEL GmbH ja FN GmbH allekirjoittivat 29 päivänä marraskuuta 2010 viidennen lainasopimuksen, jolla pidennettiin kaikkien lainojen laina-aikaa 31 päivään joulukuuta 2016 saakka.

(43)

Laina-ajan pidennyksen 2 koroksi määritettiin [1–5] prosenttia vuodessa. Saksa totesi, että 29 päivänä marraskuuta 2010 tehdyn lainasopimuksen korko määritettiin lisäämällä […] peruspistettä 1,24 prosentin viitekorkoon (12). EEL GmbH ja FN GmbH sopivat, että 31 päivään joulukuuta 2010 mennessä maksettavaksi kertyneet korot lisättäisiin lainapääomaan, jolloin sen määrä nousee [24–40] miljoonaan euroon. Lisäksi FN GmbH oli velvollinen maksamaan korkoa neljännesvuosittain ja ensimmäinen korkoerä olisi maksettava vuoden 2011 ensimmäisen neljänneksen loppuun mennessä.

(44)

Seuraavassa taulukossa esitetään viiden arvioitavana olevan lainasopimuksen tärkeimmät piirteet:

Taulukko 3

Yleiskatsaus EEL GmbH:n julkisista tukitoimista FN GmbH:n hyväksi

(45)

FN GmbH oli vuoden 2011 ensimmäisen vuosineljänneksen lopussa jälleen tilanteessa, jossa se ei kyennyt maksamaan ensimmäistä korkoerää, josta oli sovittu 29 päivänä marraskuuta 2010 tehdyssä laina-ajan pidentämistä koskevassa sopimuksessa (Darlehensverlängerungsvetrag). Kleven piirikunta hyväksyi FN GmbH:n osakkeenomistajan tarjouksen saada FN GmbH:n osakkeita maaliskuuhun 2011 mennessä velan osakkeiksi muuntamisen yhteydessä vastineeksi koron ja pääoman maksujen lykkäämisen jatkumisesta (13). Tämä velan muuntaminen osakkeiksi allekirjoitettiin kuitenkin virallisesti vasta vuoden 2012 lopussa. Kleven piirikunta omistaa tällä hetkellä 1,88 prosenttia FN GmbH:n osakepääomasta (14).

(46)

Nordrhein-Westfalenin osavaltio myönsi FN GmbH:lle 15 päivänä lokakuuta 2002 julkista tukea 3,525 miljoonaa euroa, jolla rahoitettiin 50 prosenttia seuraavista kustannuksista: asemataso, tankkausalue, rullausteiden leventäminen ja olemassa olevien asematasoalueiden kunnostus, tarkkuuslähestymisvalojärjestelmä, reunavalot, lähtö- ja kiitotievalot.

(47)

Tuen oikeusperusta oli Nordrhein-Westfalenin osavaltion liikenne-, energia- ja aluesuunnitteluministeriön asetus, joka koskee julkisesta tuesta rakennus- ja kunnostustoimenpiteisiin (infrastruktuuri-investointeihin) Nordrhein-Westfalenin lentoasemilla annettuja suuntaviivoja (Richtlinien über die Gewährung von Zuwendungen für Ausbau- und Erneuerungsmaßnahmen auf Flugplätzen RdErl. Mbl.NRW.1993, s. 617), jäljempänä ’vuoden 1993 asetus’). Nämä suuntaviivat korvattiin sittemmin suuntaviivoilla, jotka olivat voimassa 1 päivästä tammikuuta 20031 päivään tammikuuta 2008 (VA 5-10-60/195- v. 25 November 2002) (15).

(48)

Vuoden 1993 asetuksessa säädettiin rahoitustuen myöntämisestä kattamaan investointikustannuksia, jotka liittyvät tietyntyyppiseen lentoasemainfrastruktuuriin, kuten kiitoteihin, rullausteihin, asematasoihin, suojavyöhykkeisiin, lennonjohtoinfrastruktuuriin (torni, tutka, optiset hälytysjärjestelmät), suunnistusvaloihin, laskeutumisen optisiin apuvälineisiin, monikerroksisiin rakennuksiin (terminaalit, lentokonehallit jne.), pysäköintitiloihin, aitoihin, lentoturvallisuusinfrastruktuuriin, toimituksiin ja jätehuoltoon, meluntorjuntaan, palontorjuntaan, talvi- ja pelastuspalveluihin sekä maisemansuojeluun ja ympäristönsuojeluun liittyvien korvaavien toimenpiteiden investointikustannuksiin. Nordrhein-Westfalenin osavaltion vuoden 1993 asetuksella myöntämän tuen määrä vastasi jopa 40:tä prosenttia edellä mainitun lentoasemainfrastruktuurin tukikelpoisista kustannuksista. Kansainväliset ja alueelliset lentoasemat voivat saada tukea enintään 65 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista. Pysäköintialueiden, aitojen ja lentoturvallisuusinfrastruktuurin osalta tukea voidaan myöntää jopa 80 prosenttiin tukikelpoisista kustannuksista lentoaseman pyynnöstä.

(49)

Kuten johdanto-osan 28 kappaleessa kuvataan, Saksan liittohallitus myi lentoasemakiinteistön 14 päivänä maaliskuuta 2002 FN GmbH:lle [5–15] miljoonan euron hintaan. Samana päivänä Kleven piirikunta teki FN GmbH:n kanssa sopimuksen, joka koski väliaikaisrahoituksen myöntämistä osaan lentoaseman kiinteistön hankintakustannuksista. Väliaikaisrahoitus myönnettiin korottomana lainana, jonka kokonaan kattavana vakuutena olivat lentoaseman kiinteistöt (arvo [5–15] miljoonaa euroa lainan myöntämispäivänä). Tuolloin sovittiin, että Kleven piirikunta ennakkorahoittaa [4–10] miljoonaa euroa kyseisestä [5–15] miljoonasta eurosta. ANH GmbH:n emoyhtiön Airport Network B.V:n piti maksaa ensimmäinen, [2–5] miljoonan euron erä tästä korottomasta lainasta takaisin Kleven piirikunnalle 30 päivään joulukuuta 2003 mennessä (minkä se tekikin). Toinen, [2–5] miljoonan euron erä oli maksettava viiden vuoden kuluttua lentoaseman lentotoiminnan aloittamispäivästä, viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2007, ellei Kleven piirikunnan ja FN GmbH:n välisen sopimuksen työpaikkojen luomista koskeva lauseke (350 työpaikkaa) olisi toteutunut.

(50)

Kleven piirikunta päätti 8 päivänä heinäkuuta 2004, että FN GmbH:n ei tarvitse maksaa takaisin toista [2–5] miljoonan euron erää, koska yli 350 työpaikkaa oli jo luotu.

(51)

Jotta EEL GmbH pystyi myöntämään lainoja FN GmbH:lle, se tarvitsi itse jälleenrahoitusta. EEL GmbH on saanut itselleen jälleenrahoitusta seuraavilla lainoilla:

(52)

Osakkeenomistajat muuttivat heinäkuussa 2005 EEL GmbH:n pääomarakennetta, kun ne päättivät [5–15] miljoonan euron pääomanlisäyksestä ja [1–4] miljoonan euron suuruisesta velan muuntamisesta osakkeiksi, mikä supisti ensimmäisen lainan lainavelkaa [3–13] miljoonaan euroon. EEL GmbH maksoi takaisin toisen, [2–5] miljoonan euron suuruisen lainan. Lisäksi jäljellä olleiden [3–13] miljoonan euron ja [2–5] miljoonan euron lainasopimusten voimassaoloaikaa pidennettiin 31 päivään joulukuuta 2010. Koroksi määritettiin 1 päivänä heinäkuuta 2005 [3–8] prosenttia ja 1 päivästä marraskuuta 2005 alkaen [3–8] prosenttia. Näiden kahden lainan laina-aikaa jatkettiin 29 päivänä marraskuuta 2010 jälleen 31 päivään joulukuuta 2016 saakka, ja koroksi määritettiin [3–8] prosenttia.

(53)

Kleven piirikunta lisäsi edelleen EEL GmbH:n pääomaa vuonna 2006 ([1–5] miljoonaa euroa) ja 2007 ([2–6] miljoonaa euroa). Nämä määrät on kirjattu pääomavarannoksi yhtiöön, ja ne on maksettava takaisin lainojen takaisinmaksun yhteydessä vuoden 2016 lopussa. Kaiken kaikkiaan kaksi julkista osakkeenomistajaa on myöntänyt EEL GmbH:lle [24–40] miljoonaa euroa ([15–25] miljoonan euron pääomanlisäys, mukaan lukien velan muuntaminen osakkeiksi, ja [10–20] miljoonaa euroa lainoina).

(54)

Tämän ohella EEL GmbH sai 2 päivänä toukokuuta 2003 yksityisomistuksessa olevalta [pankilta] [2–5] miljoonan euron lainan. Lainan erääntymispäiväksi määritettiin 30 päivä kesäkuuta 2005, ja sen korko oli [1–5] prosenttia. Weezen kunta myönsi tälle lainalle täyden julkisen takauksen EEL GmbH:n ja [pankin] hyväksi. Tämä laina muunnettiin 30 päivänä kesäkuuta 2005 ja julkisessa omistuksessa oleva [pankki] ([pankin] tytäryhtiö) korvasi velkojana [pankin]. Laina-aikaa pidennettiin ensin 30 päivään joulukuuta 2010, korkona [1–5] prosenttia, ja vuonna 2010 sitä pidennettiin toisen kerran 31 päivään joulukuuta 2016, ja koroksi määritettiin [1–5] prosenttia.

(55)

Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä komissio ilmaisi epäilyksensä siitä, oliko EEL GmbH:n lainojen myöntäminen FN GmbH:lle ja niiden laina-aikojen pidentäminen tapahtunut markkinaehdoin. Komissio totesi ensinnäkin, että Saksa ei ollut toimittanut lainansaajan luottotietoja tai luottokelpoisuusluokitusta. Komissio ei myöskään voinut sulkea pois sitä mahdollisuutta, että FN GmbH saattoi olla taloudellisissa vaikeuksissa oleva yritys. Lisäksi komissio huomautti, ettei Saksa ollut selittänyt millään lailla yksittäisiin lainoihin sovellettavaa korkoa tai asetettuja vakuuksia. Komissio totesi myös, että se ei ollut saanut selitystä sille, miksi julkisessa omistuksessa oleva lainanantaja oli toistuvasti suostunut pidentämään lainojen laina-aikaa siirtämällä joka kerran niiden erääntymistä ja miksei lainapääomaa tai korkoja ollut tähän saakka peritty lainkaan takaisin.

(56)

Näiden seikkojen perusteella komissio katsoi alustavasti, että myöntäessään lainoja FN GmbH:lle ja pidentäessään niiden laina-aikaa EEL GmbH ei ollut toiminut kuin markkinataloussijoittaja tai -velkoja. Kun otetaan huomioon, että FN GmbH oli ilmeisesti ollut koko kyseisen ajan vaikeuksissa oleva yritys, joka ei kyennyt saamaan rahoitusta liikepankeilta ainakaan vuoden 2010 loppuun saakka, komissio katsoi alustavasti, että lainojen koko määrä, johon lisätään erääntyneet korot, olisi luokiteltava valtiontueksi.

(57)

Koska nämä toimenpiteet oli pantu täytäntöön ilmoittamatta niistä komissiolle, komissio katsoi alustavasti niiden olevan sääntöjenvastaista valtiontukea.

(58)

Lopuksi komissio esitti epäilyjä siitä, soveltuvatko kyseessä olevat sopimukset sisämarkkinoille, jos ne katsotaan valtiontueksi, ja erityisesti, ovatko ne pelastamis- ja rakenneuudistustukea koskevien suuntaviivojen (17) mukaiset.

(59)

Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä komissio totesi, että Nordrhein-Westfalenin osavaltion FN GmbH:lle myöntämä tuki oli valikoiva toimenpide, koska kaikki osavaltion lentoasemat eivät voineet saada tällaista tukea. Koska tuki on peräisin julkisista varoista ja se antaa lentoasemalle edun investointituen muodossa, ei voitu sulkea pois sitä mahdollisuutta, että tuki oli valtiontukea.

(60)

Koska nämä toimenpiteet oli pantu täytäntöön ilmoittamatta niistä komissiolle, komissio katsoi alustavasti niiden olevan sääntöjenvastaista valtiontukea.

(61)

Lopuksi komissio esitti epäilyjä siitä, soveltuuko kyseessä oleva toimenpide sisämarkkinoille, jos se katsotaan valtiontueksi, ja erityisesti, onko se pelastamis- ja rakenneuudistustukea koskevissa suuntaviivoissa (18) vahvistettujen sääntöjen mukainen.

(62)

Kleven piirikunnan FN GmbH:lle antaman suoran tuen osalta komissio katsoi alustavasti, että yksikään yksityinen sijoittaja ei olisi antanut sellaista avustusta vaatimatta korvausta. Lisäksi komissio epäili, olisiko markkinataloussijoittaja suostunut luopumaan osasta takaisinmaksettavaa avustusta sillä perusteella, että avustuksella luodaan työpaikkoja alueelle.

(63)

Koska nämä toimenpiteet oli pantu täytäntöön ilmoittamatta niistä komissiolle, komissio katsoi alustavasti niiden olevan sääntöjenvastaista valtiontukea.

(64)

Lopuksi komissio esitti epäilyjä siitä, soveltuuko kyseessä oleva toimenpide sisämarkkinoille, jos se katsotaan valtiontueksi, ja erityisesti, onko se pelastamis- ja rakenneuudistustukea koskevissa suuntaviivoissa (18) vahvistettujen sääntöjen mukainen.

(65)

Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä komissio ilmaisi epäilyksensä siitä, oliko julkisten osakkeenomistajien EEL GmbH:lle myöntämä rahoitus ja laina-aikojen pidentäminen tapahtunut markkinaehdoin.

(66)

Koska nämä toimenpiteet oli pantu täytäntöön ilmoittamatta niistä komissiolle, komissio katsoi alustavasti niiden olevan sääntöjenvastaista valtiontukea.

(67)

Lopuksi komissio esitti epäilyjä kyseisten toimenpiteiden soveltuvuudesta sisämarkkinoille, jos ne katsotaan valtiontueksi.

(68)

Saksa muistuttaa hankkeen taustasta, jota on kuvattu edellä 2.1 ja 2.2 jaksossa. Hankkeen Euroregionales Zentrum für Luftverkehr, Logistik und Gewerbe perustarkoituksena oli yksityisesti omistetun ja hallinnoidun siviililentoaseman kehittäminen entiselle sotilaslentoasemalle.

(69)

Saksa väittää, että ulkoiset tekijät haittasivat liikenteen kasvua. Ensinnäkin Niederrhein-Weezen lentoasemaa pääpaikkanaan pitäneen V-Birdin konkurssi lokakuussa 2004 aiheutti huomattavan liikennemäärän menetyksen, jota Ryanairin ja Hapagflyn lisälennot eivät pystyneet täysin kompensoimaan ennen kuin vuonna 2008, jolloin liikenne palasi vuoden 2004 tasolle. Toiseksi useat kansallisissa tuomioistuimissa vireille pannut oikeustoimet aiheuttivat lentoyhtiöille toistuvasti oikeudellista epävarmuutta (19) ja merkitsivät FN GmbH:lle ennalta arvaamattomia lisäkustannuksia. Ennen lopullisen liikenneluvan saamista vuonna 2009 FN GmbH ei voinut käynnissä olevien oikeudenkäyntien vuoksi toteuttaa strategiaansa ja päätyi sopimaan riita-asiat tuomioistuimen ulkopuolella. Myönteinen lopputulos edellytti kuitenkin, että FN GmbH maksoi näiden oikeudenkäyntien osapuolille korvauksia, joiden suuruus oli [5–10] miljoonaa euroa. Kolmanneksi lentoaseman liikenne kärsi vuonna 2010 Islannissa tapahtuneen Eyjafjallajökull-tulivuoren purkautumisesta seuranneista liikennehäiriöistä. Neljänneksi Saksa toteaa, että maassa otettiin syyskuussa 2010 käyttöön matkustajavero, joka heikensi Niederrhein-Weezen kilpailukykyä suhteessa muihin eurooppalaisiin lentoasemiin, joihin ei sovelleta kyseistä veroa. Saksan mukaan tästä seurasi se, että Ryanair supisti Niederrhein-Weezestä harjoittamaansa toimintaa, mikä puolestaan johti matkustajamäärän laskuun sekä vuonna 2011 että vuonna 2012.

(70)

Saksa väittää, että huolimatta näistä kielteisistä tapahtumista, joihin FN GmbH, EEL GmbH tai niiden osakkaat eivät voineet vaikuttaa, hankkeen onnistumisesta on osoituksena liikenteen tasainen lisääntyminen tarkastelun kohteena olevan ajanjakson aikana (ks. johdanto-osan 18 kappale; kasvu vastaa eri asiantuntijatarkasteluissa esitettyjä liikenne-ennusteita tai jopa ylittää ne (vuotta 2011 lukuun ottamatta). Lisäksi Saksa huomauttaa, että FN GmbH pystyi lisäämään myös muusta toiminnasta kuin ilmailusta saatavia tuloja ja parantamaan kannattavuuttaan ajan mittaan.

(71)

Saksa huomauttaa, että Niederrhein-Weezen lentoasema on ollut menestyksellinen hanke, sillä se on nykyään Nordrhein-Westfalenin kolmanneksi suurin lentoasema. Samalla se on ainutlaatuinen esimerkki yksityistetystä infrastruktuurista, joka on myyty markkinahintaan. Saksa lisää, että investoinnit lentoasemaan ovat olleet koko ajan erittäin korkealla tasolla. Vuosina 2002–2011 FN GmbH:n investointien kokonaismäärä oli [60–90] miljoonaa euroa, josta [20–30] miljoonaa euroa kohdistettiin kaupallisten rakennusten rakentamiseen, [10–20] miljoonaa euroa lento- ja asematasotiloihin ja [5–10] miljoonaa euroa hankkeiden käynnistämiseen ja laajentamiseen. Saksa väittää, että yksityistämisensä jälkeen FN GmbH pystyi koko ajan turvautumaan näiden merkittävien investointien rahoittamisessa yksityisiin varoihin, joita olivat i) osakkeenomistajien myöntämät lainat ja pääomanlisäykset, ii) liikepankkien myöntämät lainat ja iii) FN GmbH:n omat liiketoimintavoitot.

(72)

Enemmistöosakkaan antaman tuen osalta Saksa katsoo, että ANH GmbH ja sen omat osakkaat ovat toistuvasti tukeneet tytäryhtiötään FN GmbH:ta sille alkuvaiheessa syntyneiden liiketoiminnan tappioiden kattamisessa sekä sen investoinneissa lentoaseman infrastruktuuriin. Tämä tuki myönnettiin pääomalisäyksinä ja lainoina, joiden osalta suurin osakas ilmoitti suostuvansa lainojen muuttamiseen etuoikeusasemaltaan huonommiksi (Rangrücktritterklärung). Tällä tavoin suurin osakkeenomistaja muutti saatavat pääomaksi, joka ei enää voinut kuulua omaisuuden arvoon selvitystilan yhteydessä. Saksa toteaa kuitenkin, että ainoat yksityiset osakkeenomistajat eivät olisi pystyneet huolehtimaan tällaisen kalliin investoinnin rahoituksesta kokonaisuudessaan, vaan tarvitsivat rahoitusta myös muista lähteistä, ja sitä pystyivät tarjoamaan markkinaehdoin ainoastaan julkiset viranomaiset. Tämä ulkopuolinen tuki oli jo otettu huomioon vuoden 2003 liiketoimintasuunnitelmassa (ks. johdanto-osan 95 kappale).

(73)

Liikepankkien lainojen osalta Saksa väittää, että FN GmbH pystyi kaupallisen menestyksensä ansiosta saamaan luottoa liikepankeilta erittäin nopeasti. Saksan mukaan rahoituksen saanti pankeilta osoitti yksityiseen rahoitukseen perustuvan liiketoimintamallin kestävyyden. Vuoden 2009 ensimmäisellä puoliskolla FN GmbH pystyi allekirjoittamaan lainasopimuksen [0–10] miljoonan euron investointilainasta [pankin] kanssa. Tämän lainan korko oli [2–6] prosenttia, mutta se oli toissijainen suhteessa EEL GmbH:n saataviin, jotka liittyivät sen FN GmbH:lle myöntämiin lainoihin (minkä vuoksi EEL GmbH:n oli tarpeen suostua lainojen muuttamiseen etuoikeusasemaltaan huonommiksi). Lainan eräpäiväksi määritettiin 31 päivä joulukuuta 2010. Saksan mukaan vakuuden asettamisehdot ja sopimusten korot olivat tämän vuoksi FN GmbH:n kannalta melko suotuisat. FN GmbH on maksanut [pankin] myöntämän lainan kokonaan takaisin sen erääntymispäivänä. Saksa lisää, että [pankki] tarjosi FN GmbH:lle kahta luottojärjestelyä ([8–15] miljoonaa euroa ja [1–5] miljoonaa euroa) viitteellisellä [1–5] prosentin korolla (20) ja että [pankin] kanssa voitiin allekirjoittaa noin [0–3] miljoonan euron suuruinen rahoitusleasingsopimus.

(74)

Omarahoituksen osalta Saksa toteaa, että FN GmbH pystyi vähitellen rahoittamaan omat investointinsa positiivisten operatiivisten kassavirtojen kautta. Ensimmäinen positiivinen käyttökate (tulos ennen korkoja, veroja, poistoja ja kuoletuksia) saavutettiin vuonna 2006 ja ensimmäinen nettovoitto vuonna 2007 eli vain muutama vuosi toiminnan alkamisen jälkeen. Lisäksi Saksa moittii komissiota FN GmbH:n liikevaihto- ja kustannuslukujen esittämisestä virheellisellä ja harhaanjohtavalla tavalla menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä. Saksa toimittikin seuraavat vertailutiedot liikevaihdon ja kustannusten kehityksestä vuosina 2003–2010:

Taulukko 4

FN GmbH:n tulot ja kustannukset vuosina 2003–2010

(75)

Saksa väittää, että komissio oli jättänyt erityisesti ottamatta huomioon kaikki julkisiin tehtäviin liittyvät kustannukset (muun kuin taloudellisen toiminnan kustannukset), joiden ei voida katsoa johtuvan lentoaseman päivittäisestä toiminnasta ja jotka alentavat liiketoiminnan tulosta keinotekoisesti. Saksa katsoo, että seuraava taulukko kuvastaa FN GmbH:n todellista toiminnallista kannattavuutta:

Taulukko 5

FN GmbH:n mukautettu kustannusrakenne (ilman julkisiin tehtäviin liittyviä kustannuksia)

(76)

Saksa katsoo, ettei lentoaseman rakentaminen ole sellaista taloudellista toimintaa, jota yksityiset sijoittajat olisivat valmiita toteuttamaan yksinään, ja ettei tällaisesta ole esimerkkejä Euroopassa (ks. seuraava jakso). Saksan mukaan yksityiset sijoittajat ovat paljon kiinnostuneempia hoitamaan jo olemassa olevan lentoasemainfrastruktuurin toimintaa, koska siinä riskit ovat pienemmät ja hallittavissa.

(77)

Saksa ehdotti, että lentoasemainfrastruktuurin rakentamisen ei pitäisi enää kuulua valtiontukien valvonnan piiriin, jotta saataisiin korjattua yksityisten investointien puutetta tällä alalla. Saksa väittää, että tällaisen infrastruktuurin rakentaminen on väline, jolla valtio voi ohjata talouskehitystä ja jäsentää maankäytön suunnittelua liikennepolitiikan kautta.

(78)

Lisäksi Saksa katsoo, että julkinen tuki tässä asiassa oli kohdistettu lähinnä julkisiin tehtäviin, jotka eivät kuulu komission harjoittaman valtiontukien valvonnan piiriin. Yhteensä [20–30] miljoonan euron määrästä [20–30] miljoonaa euroa on investoitu paloturvallisuus- ja turvajärjestelmiin. Saksa lisäsi, että loput [2–5] miljoonaa euroa oli käytetty kokonaan muiden toimintojen rahoittamiseen vuonna 2011.

(79)

Saksa katsoo, ettei yksityisomistuksessa olevien alueellisten lentoasemien infrastruktuurin rahoitukselle ole markkinoita Euroopassa. Saksan mukaan Euroopassa on vain muutama täysin yksityistetty lentoasema. Esimerkkeinä voidaan mainita Glasgow-Prestwick ja Luton. Vaikka tällaisten täysin yksityisten lentoasemien osalta ei ollut aloitettu valtiontukitutkimusta, Saksa epäili, oliko mahdollista, ettei näille lentoasemille ollut myönnetty lainkaan julkista tukea. Saksa korosti, että jopa Lübeck-Blankenseen lentoaseman kohdalla lentoaseman omistus palautui Lyypekin kaupungille vuonna 2009. Yksityisen omistuksen vähäisyys liittyy korkeisiin kiinteisiin kustannuksiin, joita väistämättä aiheutuu lentoaseman infrastruktuurin rakentamisesta, minkä komissio on myöntänyt luonnoksessaan vuoden 2014 ilmailusuuntaviivoiksi, jotka olivat valmisteilla muodollisen tutkintamenettelyn alkaessa (21). Lisäksi Saksa totesi, että pakollisen sertifiointimenettelyn aiheuttamat oikeudelliset epävarmuustekijät, samaan aikaan annettu Aéroports de Paris -tuomio ja kansainvälisen sopimuksen allekirjoittaminen Saksan ja Alankomaiden välillä jarruttivat yksityisten sijoittajien lähtemistä tämäntyyppiseen hankkeeseen. Saksan mukaan menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä esitetyssä komission alustavassa arvioinnissa oli virheellisesti jätetty huomiotta se, että liikepankit olivat odotetusti vastahakoisia rahoittamaan yksityisten lentoasemien rakentamista ja että alalla ei ollut toimivia markkinoita.

(80)

Saksa katsoo, että komission alustava arviointi ei perustunut selkeisiin kriteereihin arvioitaessa tarkasteltavina olevien toimenpiteiden soveltuvuutta markkinoille. Saksan mukaan komission olisi päinvastoin pitänyt nojautua yleisiä postipalveluja koskevaan vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön (22), mikä vahvistaisi, että verkon perustaminen ja ylläpito eivät ole puhtaasti kaupallisen lähestymistavan mukaisia. Lisäksi Saksa ehdottaa tukeutumista komission voimassa olevaan käytäntöön, jonka yhteydessä komissio on väitetysti hyväksynyt samankaltaisia tukitoimenpiteitä. Näitä näkemyksiä tukeakseen Saksa käytti esimerkkinä Kassel-Calden lentoasemainfrastruktuurin rahoittamista.

(81)

Saksa päätteli, että lentoaseman onnistuneen kehittämisen perusteella mikä tahansa yksityinen sijoittaja olisi investoinut Niederrhein-Weezen lentoasemaan Saksan tavoin.

(82)

Saksa kiistää komission alustavan päätelmän, jonka mukaan FN GmbH saatettaisiin voida luokitella yhteisön suuntaviivoissa valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi (23), jäljempänä ’pelastamis- ja rakenneuudistustukea koskevat suuntaviivat’, tarkoitetuksi vaikeuksissa olevaksi yritykseksi.

(83)

Saksa esittää väitteelle viisi perustelua. Ensinnäkin FN GmbH oli päässyt voitolliseksi jo hyvin lyhyen käynnistysvaiheen jälkeen (ensimmäinen positiivinen käyttökate vuonna 2006 – julkiset tehtävät pois lukien – ja ensimmäinen nettovoitto vuonna 2007). Saksa toteaa, että komission arvioidessa alueellisten lentoasemien hyväksi toteutettuja rahoitustoimenpiteitä se ei ole koskaan luokitellut tappiollista tuensaajaa vaikeuksissa olevaksi yritykseksi käynnistysvaiheen aikana. Saksa katsoo, että jos komissio pitää kiinni tällaisesta päättelystä, mitään lentoasemainfrastruktuuria ei voitaisi enää rahoittaa.

(84)

Toiseksi Saksa väittää, että mitkään vaikeuksissa olevan yrityksen ”kovat” arviointiperusteet eivät ole täyttyneet missään vaiheessa. Saksa kiistää menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä esitetyt huomautukset, jotka koskevat negatiivista pääomaa, ja lisää, että enemmistöosakas piti yrityksen taloudellisesti pinnalla – lainalla, uudella pääomankorotuksella ja suostumalla lainojen muuttamiseen etuoikeusasemaltaan huonommiksi (Rangrücktritterklärung). Lisäksi Saksa kiistää komission tulkinnan unionin yleisen tuomioistuimen tuomioista asioissa T-102/07 ja T-120/07, Freistaat Sachsen v. komissio, siltä osin kuin se merkitsee automaattista yhteyttä negatiivisen pääoman olemassaolon ja vaikeuksissa olevaksi yritykseksi luokittelun välillä. Saksan mukaan negatiivinen pääoma on vain yksi monista kriteereistä, jotka unionin yleinen tuomioistuin on määrittänyt todetakseen, onko yritys vaikeuksissa.

(85)

Kolmanneksi Saksa toteaa, että FN GmbH:ssa ei ole havaittavissa merkkejä siitä, että yritys olisi vaikeuksissa, koska FN GmbH:n liiketoiminnan kehitys on ollut positiivista sen perustamisesta lähtien. Varsinkaan FN GmbH:n korkokulujen kasvaminen ei ole merkki taloudellisista vaikeuksista kuten ylivelkaantumisesta, vaan se kertoo pikemminkin suurimman osakkaan toistuvista investoinneista FN GmbH:hon.

(86)

Neljänneksi Saksa väittää, että FN GmbH pystyi ratkaisemaan taloudelliset vaikeutensa omien liiketoimintavoittojensa, liikepankkien myöntämien lainojen sekä suurimman osakkaansa antamien lainojen ja varojen avulla.

(87)

Lopuksi Saksa väittää, että FN GmbH:ta ei voida pitää pelastamis- ja rakenneuudistustukea koskevissa suuntaviivoissa tarkoitettuna vaikeuksissa olevana yrityksenä, koska suuntaviivojen mukaan yritystä ei voida lukea tällaiseksi yritykseksi kolmen vuoden ajan sen perustamisesta (kuten FN GmbH).

(88)

Saksa väittää, että komissio ei menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä pystynyt osoittamaan tukitoimenpiteiden vaikutuksia kilpailuun merkityksellisillä markkinoilla, jotka se jätti määrittelemättä.

(89)

Näiden yleisten huomautusten jälkeen Saksa otti kantaa arvioitavina oleviin toimenpiteisiin:

(90)

Saksa väitti, että kaikki EEL GmbH:n FN GmbH:lle myöntämistä lainoista rahoitetut maksut olivat EEL GmbH:n tiukassa valvonnassa, ja se seurasi niiden siirtämistä suoraan velkojille FN GmbH:n puolesta (treuhänderisch).

(91)

Saksan mukaan EEL GmbH pystyi näin varmistamaan, että sen resurssit suunnattaisiin yksinomaan investointeihin, ei päivittäiseen toimintaan.

(92)

Saksa toteaa lisäksi, että Kleven piirikunnalle ja Weezen kunnalle on EEL GmbH:n osakkaina myönnetty FN GmbH:n perustamisasiakirjassa (Geschäftsvertrag) useita yksinoikeuksia, kuten valtuudet nimittää FN GmbH:n toimitusjohtaja (käytetty vuonna 2004) ja useita veto-oikeuksia, jotka koskevat yksittäisiä hallintotoimenpiteitä sekä muutoksia FN GmbH:n pääomaan tai sen myyntiä. Nämä oikeudet ovat voimassa siihen saakka, kunnes FN GmbH on maksanut kaikki velkansa näille kahdelle osakkaalle.

(93)

Saksa väitti, että tutkinnan kohteena olevan ajanjakson aikana kaikkien investointipäätösten perustana olivat markkinatutkimukset, joiden päätelmät järjestelmällisesti osoittivat investointien olevan tarpeen.

(94)

Tältä osin Saksa mainitsee ensin ([…]:n) vuonna 1998 tekemän tutkimuksen, jonka mukaan Niederrhein-Weeze -hanke vaikutti olevan taloudellisesti terve ja kestävä. Saksa mainitsi myös muita pian tämän jälkeen tehtyjä tutkimuksia, joissa suositeltiin uuden lentoasemainfrastruktuurin erikoistumista halpalentoyhtiösegmentille, joka määriteltiin 1990-luvun lopulla lupaavimmaksi kasvulähteeksi. Nimenomaan halpalentoyhtiöliikennettä varten suunnitellun infrastruktuurin rakentaminen, lentoaseman maantieteellinen sijainti (vaikutusalueella noin 35 miljoonaa asukasta) ja Amsterdamin ja Düsseldorfin lentoasemien toimiminen täydellä kapasiteetilla kuvattiin kilpailueduiksi.

(95)

Korostaakseen lentoaseman ennakoitua taloudellista menestystä Saksa viittaa myös muihin liiketoimintasuunnitelmiin, jotka perustuivat halpalentoyhtiöliikenteen odotettuun kasvuun, lähimpien lentoasemien kapasiteetin täyttymiseen ja sopimusten allekirjoittamiseen Ryanairin kanssa. Ympäristönsuojelua koskevien sääntöjen noudattamistarpeen vuoksi FN GmbH teetti […]:lla samanaikaisesti lentoliikenne-ennusteen, jäljempänä ’[…] -analyysi’, jossa ennakoitiin vuoden 2010 matkustajamääräksi 2,88 miljoonaa, ja vuoden 2020 matkustajamääräksi 3,1–4,85 miljoonaa. Saksa toteaa liikennelukujen osoittavan, että liiketoimintasuunnitelmaa on noudatettu tarkasti vuoteen 2010 saakka huolimatta edellä kuvatuista epäsuotuisista tapahtumista.

(96)

Lisäksi Saksa selostaa, että FN GmbH tilasi Ryanairin lentoasemalla harjoittaman toiminnan laajentumisen johdosta vuonna 2009 toisen liiketoimintasuunnitelman, joka kattaa vuodet 2009–2020, jäljempänä ’vuoden 2009 liiketoimintasuunnitelma’. Liiketoimintasuunnitelma toimitettiin [pankille], joka pystyi näin ottamaan tämän asiantuntijatutkimuksen huomioon tehdessään päätöksen kaupallisen lainan myöntämisestä FN GmbH:lle.

(97)

Näiden seikkojen perusteella Saksa kiisti komission alustavan näkemyksen, jonka mukaan FN GmbH:n liiketoimintamalli ei ollut kestävä ja yksityistäminen toteutettiin poliittisten näkökohtien perusteella eikä puhtaasti kaupallisin ehdoin.

(98)

Saksa katsoi, että menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä käytetään virheellistä oikeusperustaa arvioitaessa EEL GmbH:lle myönnettyjen lainojen korkojen markkinaehtoisuutta. Saksan mukaan komissio käytti arvioinnissaan vuonna 2008 antamaansa tiedonantoa viite- ja diskonttokorkojen määrittämisessä sovellettavan menetelmän tarkistamisesta (24), jäljempänä ’vuoden 2008 viitekorkotiedonanto’. Saksa väittää, että koska useimmat tarkastelun kohteena olevat toimenpiteet myönnettiin vuosina 2003–2005, komission olisi pitänyt soveltaa vuoden 1997 tiedonantoa viite- ja diskonttokorkojen vahvistamismenetelmästä (25), jäljempänä ’vuoden 1997 viitekorkotiedonanto’.

(99)

Lisäksi riippumatta siitä, kumpaa näistä kahdesta tiedonannosta on sovellettava ajallisesti, Saksa kyseenalaisti kaikkien komission viitekorkojen sovellettavuuden nyt käsiteltävässä asiassa sillä perusteella, että sen mukaan lentoaseman infrastruktuurin rakentamisen alalla ei ole toimivia rahoitusmarkkinoita.

(100)

Saksa totesi lisäksi, että julkisten viranomaisten myöntämät lainat olivat täysin markkinaehtoisia seuraavista syistä:

(101)

Kun otetaan huomioon yksityistä sijoittajaa koskeva arviointiperuste, Saksa viittasi oikeuskäytäntöön asiassa Italian tasavalta vastaan komissio (26), jossa yhteisöjen tuomioistuin totesi, että ”sen ratkaisemiseksi, täyttävätkö tällaiset toimenpiteet valtion tuen tunnusmerkit, on tutkittava, tekisikö yksityinen sijoittaja, jota voidaan kokonsa puolesta verrata julkisen sektorin tehtäviä hoitaviin yhteisöihin, vastaavissa olosuhteissa näin suuria pääomapanoksia”. Saksa katsoo, että yksityinen sijoittaja olisi EEL GmbH:n tilalla ollessaan ottanut huomioon velvollisuuden noudattaa lainsäädäntöä ja hyväksynyt sen, että investoinnin kannattavuus saattaa lykkäytyä, kun otetaan huomioon säännösten noudattamisesta aiheutuvat kustannukset, kuten komissio on todennut aiemmassa yksittäistä tukea koskevassa tapauksessa Einzelbeihilfe für Wasserwerke (27). Saksa totesi lisäksi, että yksityinen sijoittaja saattaa ottaa huomioon myös liiketoimintamallin strategisen luonteen tai tavoitteen mukauttaakseen kannattavuutta koskevia ennusteitaan. Valtion osakkuuksista yrityksissä 14 päivänä syyskuuta 1984 annetun komission tiedonannon (28) 3.2 kohdan v alakohdan mukaan investointien strateginen luonne on markkinoiden tai hankintojen näkökulmasta sellainen, että osakkeiden hankintaa voitaisiin pitää pääoman tarjoajan tavanomaisena käyttäytymisenä tuottavuuden viivästymisestä huolimatta. Saksa totesi, että tämä säännös sulkee pois sellaisen taloudellisen edun olemassaolon, johon sisältyy valtiontukea.

(102)

Saksan mukaan Nordrhein-Westfalenin osavaltion päätöksellä FN GmbH:lle 15 päivänä lokakuuta 2002 myönnetty tukitoimenpide, jonka suuruus oli 3,525 miljoonaa euroa, ei itse asiassa ole tukea tai on vähintään menettelyasetuksessa tarkoitettua voimassa olevaa tukea. Saksa katsoo, että tämä toimenpide on hyväksytty vuoden 1993 asetuksen perusteella. Saksan mukaan kyseinen asetus oli annettu ennen EY:n perustamissopimuksen 92 ja 93 artiklan ja ETA-sopimuksen 61 artiklan soveltamisesta ilmailualan valtiontukiin vuonna 1994 annetun komission tiedonannon, jäljempänä ’vuoden 1994 ilmailusuuntaviivat’, antamista (29).

(103)

Saksa lisäsi, että lentoasemainfrastruktuurin rahoittamisesta tuli valtiontukea ja komissio alkoi tutkia sitä vasta myöhemmässä vaiheessa, sen jälkeen kun a) komissio oli vuonna 2005 antanut yhteisön suuntaviivat lentoasemien rahoittamisesta ja alueellisilta lentoasemilta liikennöivien lentoyhtiöiden toiminnan aloittamista koskevasta valtiontuesta, jäljempänä ’vuoden 2005 ilmailusuuntaviivat’, ja b) unionin yleinen tuomioistuin ja Euroopan unionin tuomioistuin olivat antaneet alaa koskevat suuntaa näyttävät tuomiot (30).

(104)

Saksa väitti tältä osin myös, että komissio oli käyttänyt menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä virheellistä oikeusperustaa arvioidessaan alustavasti toimenpidettä 2. Menettelyn aloittamista koskeva päätös (31) perustuikin vuoden 1993 asetuksen uuteen versioon, joka tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 2003, toimenpiteen myöntämisen jälkeen.

(105)

Lopuksi Saksa katsoo, että koska vuoden 1993 asetus, jonka perusteella tarkasteltavana oleva tukitoimenpide on hyväksytty, on kumottu, komission ei ole tarpeen käyttää voimassa olevaa tukea koskevia menettelyasetuksen säännöksiä.

(106)

Saksa katsoo, että väliaikaisrahoituksen myöntäminen oli välttämätöntä lentoaseman käynnistysvaiheeseen suunnattujen yksityisten investointien rinnalla. Sen osalta, että FN GmbH vapautettiin toisen lainaerän takaisinmaksusta, Saksa katsoo, että Kleven piirikunta teki tämän päätöksen tarkoituksellisesti, koska FN GmbH oli noudattanut oikeudellista velvoitettaan luoda vähintään 350 työpaikkaa.

(107)

Saksa kiistää, että EEL GmbH:n jälleenrahoittaminen olisi toimi, johon valtio olisi ollut osallisena, koska se on pelkkä EEL GmbH:n osakkaiden tekemä pääomanlisäys. Saksa huomauttaa, että EEL GmbH:n jälleenrahoituksen toteuttivat julkiset omistajat ja yksityiset pankit.

(108)

Saksa väittää, että menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä väitetty valtiontuki lasketaan kahdesti (EEL GmbH:n toteuttama FN GmbH:n jälleenrahoitus ja julkisten osakkaiden toteuttama EEL GmbH:n jälleenrahoitus), vaikka ne muodostavat yhden ainoan toimenpiteen. Saksa muistuttaa, että komissio oli luopunut kaksinkertaisen arvioinnin toteuttamisesta vastaavanlaisessa Leipzig/Halle-asiassa (32).

(109)

Saksa kiistää, että EEL GmbH olisi osallistunut taloudelliseen toimintaan, ja väittää, että EEL GmbH:ta olisi pikemminkin pidettävä tilapäisenä erityisrahoitusyhtiönä, joka perustettiin hallinnoimaan ja kehittämään lentoaseman infrastruktuuria. Saksa katsoo, että EEL GmbH perustettiin, jotta hankkeen hallinnointi olisi tehokkaampaa kuin sen kahden erillisen osakkeenomistajan (Kleven piirikunta ja Weezen kunta) toteuttamana ja jotta jälkimmäisen myöntämä käynnistysvaiheen tuki voitaisiin kanavoida läpinäkyvämmin. Saksan mukaan yksikään yksityinen sijoittaja ei olisi toteuttanut samoja toimintoja kuin EEL GmbH.

(110)

Lopuksi Saksa lisäsi, että EEL GmbH teki voittoa osakkailta saatujen lainojen ja FN GmbH:lle myönnettyjen lainojen korkojen erotuksen ansiosta.

(111)

Saksa epäilee, arvioiko komissio menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä tukitoimenpiteiden soveltuvuutta sisämarkkinoille riittävän perusteellisesti. Se lisää, että kun otetaan huomioon perusteltua luottamusta koskeva kysymys (ks. jäljempänä), komission ei pitäisi jatkaa tutkimusta eikä harkita tukitoimenpiteen takaisinperintää. Lisäksi Saksa toteaa, että komissio oli jo hyväksynyt Kassel-Caldenin lentoasemalle myönnetyt tukitoimenpiteet, jotka ovat samankaltaisia kuin Niederrhein-Weezen lentoasemalle myönnetyt. Saksa päättelee tästä, että komission olisi todettava jälkimmäiset toimenpiteet sisämarkkinoille soveltuviksi.

(112)

Menettelyn aloittamista koskevaan päätökseen esittämissään huomautuksissa Saksa toisti aiemmin esittämänsä väitteet perustellun luottamuksen osalta. Saksan mukaan komissio olisi ilmoittanut sille heinäkuussa 2009 (33), ettei se aio jatkaa asian tutkimista, ja näin olisi luonut perustellun luottamuksen. Saksa totesi, että hyvän hallinnon periaate sitoi tällöin komissiota ja sen olisi pitänyt lopettaa alustava tutkimus. Näkemyksensä tueksi Saksa väitti, että Euroopan unionin tuomioistuin oli todennut asiassa Salzgitter (34), että komission viivästys valvontavaltansa käyttämisessä ja kyseisen tuen takaisinperimisestä määräämisessä johtaa kyseisen takaisinperintää koskevan päätöksen lainvastaisuuteen ainoastaan poikkeustapauksissa (kuten tässä asiassa), joissa on kyse komission selkeästä laiminlyönnistä ja sillä olevan huolellisuusvelvoitteen ilmeisen selvästä noudattamatta jättämisestä.

(113)

Saksa väitti, että komission muodollisessa tutkintamenettelyssä ei otettu huomioon muita komission asiakirjoja, kuten vuoden 2005 Konver II -päätös (14,9 miljoonan ecun myöntäminen entisten sotilaslentoasemien muutostöihin Nordrhein-Westfalenissa) sekä Euroopan lentoasemien kapasiteettia, tehokkuutta ja turvallisuutta koskeva toimintasuunnitelma (35), jossa nimenomaisesti kehotetaan luomaan uutta lentoasemainfrastruktuuria.

(114)

Flughafen Düsseldorf GmbH, jäljempänä ”Flughafen Düsseldorf”, Düsseldorfin lentoaseman pitäjä, katsoi, että tutkittavina olevat neljä toimenpidettä ovat vaikuttaneet kilpailuun sisämarkkinoilla ja että ne olisi todettava sisämarkkinoille soveltumattomiksi. Flughafen Düsseldorfin mukaan liikenne Niederrhein-Weezessä on kymmenkertaistunut alle kymmenessä vuodessa ainoastaan siksi, että lentoaseman kustannusrakennetta on alennettu keinotekoisesti julkisella tuella. Aloitettuaan lentotoiminnan Niederrhein-Weezestä Ryanair on väärinkäyttänyt markkinointikampanjoissaan tavaramerkkiä ”Düsseldorf”, mikä on johtanut mahdollisia asiakkaita harhaan ja siirtänyt heitä käyttämään Niederrhein-Weezen lentoasemaa Flughafen Düsseldorfin kustannuksella.

(115)

Niederrheinin alueen kauppa- ja teollisuuskamari (Niederrheinische Industrie- und Handelskammer Duisburg-Wesel-Kleve zu Duisburg), huomauttaa, että sotilaslentoaseman sulkeminen johti 400 työpaikan ja noin 100 miljoonan euron vuositulojen menetykseen. Niederrhein-Weezen lentoaseman liiketoiminta on puolestaan kehittynyt erittäin myönteisesti ja luonut alueelle yli 1 200 työpaikkaa. Niederrheinin alueen kauppakamari toteaa lisäksi, että lentoasema on kasvanut vuoden 2003 liiketoimintasuunnitelman mukaisesti, ja siitä on tullut osavaltion kolmanneksi suurin alueellinen lentoasema. Sen mukaan viimeaikainen matkustajamäärien väheneminen johtuu suurelta osin lentomatkustajaveron käyttöönotosta Saksassa.

(116)

Kaksi paikallista matkatoimistoa, Erlebe-Fernreisen GmbH, jäljempänä ’Erlebe-Fernreisen’, ja Atlasreisen Partnerunternehmen, jäljempänä ’Atlasreisen’, ilmaisivat tukevansa Niederrhein-Weezen lentoaseman kantaa menettelyssä. Erlebe-Fernreisen katsoo, että sotilaslentoaseman muutostyöt ja yhteistyö Niederrhein-Weezen lentoaseman johdon kanssa on vauhdittanut yrityksen kasvua. Atlasreisen muistuttaa, että lentoasema pystyi selviytymään hankalasta lupaprosessista ja matkustajaveron käyttöönotosta Saksassa.

(117)

Lentoasemapalvelujen tarjoaja Agello Service GmbH, jäljempänä ’Agello’, katsoo, että Niederrhein-Weezen lentoaseman myönteinen liiketoimintakehitys on tehnyt siitä osavaltion kolmanneksi suurimman alueellisen lentoaseman ja että se on onnistunut eurooppalainen hanke. Sen näkemyksen mukaan viimeaikainen matkustajamäärien väheneminen johtuu suurelta osin lentomatkustajaveron käyttöönotosta Saksassa.

(118)

Niederrhein-Weezen lentoasemaa tukeva paikallisten kansalaisten ryhmä Pro:niederrhein katsoo, etteivät arvioitavana olevat toimenpiteet ole sääntöjenvastaisia ja että lentoasema on alueen kannalta tärkeä, mikä käy ilmi myös yli 20 000 henkilön vuonna 2006 allekirjoittamasta adressista.

(119)

Lentoturvallisuudesta vastaava lentoaseman palveluntarjoaja Tower Company GmbH, jäljempänä ’Tower Company’, ja matkustajatarkastuspalvelujen tarjoaja STI Security Training International GmbH, jäljempänä ’STI’, katsovat, että niiden hoitamia julkisia tehtäviä ei voitaisi sijoittaa muualle, jos lentoasema suljettaisiin. Ne kehottavat komissiota ottamaan työllisyyden huomioon arvioinnissaan.

(120)

Lentoaseman maahuolintapalvelujen tarjoaja Serve2fly Heico Losch Airport Service GmbH, jäljempänä ’Serve2fly’ ja paikallinen rakennusalan yritys I-punkt GmbH, jäljempänä ’I-Punkt’, katsovat, että Niederrhein-Weezen lentoaseman liiketoiminnan kehitys on ollut erittäin myönteistä ja luonut yli 1 000 työpaikkaa tälle Nordrhein-Westfalenin vähemmän kehittyneelle alueelle. Serve2fly väittää, että menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä esiin tuodut näkemykset ovat ristiriidassa komission omien suuntaviivojen kanssa, koska niissä estetään paikallisia lentoasemia kilpailemasta markkinoilla. Serve2fly muistuttaa ulkoisista epäsuotuisista tapahtumista, joista lentoaseman oli selviydyttävä, ja kehottaa komissiota ottamaan ne huomioon.

(121)

Paikallinen koulutusyritys Gaetan Data GmbH, jäljempänä ’Gaetan data’, väittää, että lentoasema on ainutlaatuinen voimavara lentoasemakoulutuksen kannalta, ja katsoo, että komission olisi hyväksyttävä asia nopeasti.

(122)

Paikallinen, muun muassa tienrakennuksen ja maisemasuunnittelun alalla toimiva yritys Van Boekel GmbH, jäljempänä ’Van Boekel’, ilma-alusten tankkauksesta vastaava palveluntarjoaja Rheinland Air Service Werft & Handel GmbH, jäljempänä ’RAS’, sekä bussiliikennettä Niederrhein-Weezeen Kölnistä ja Düsseldorfista hoitava yritys Schilling Omnibusverkehr GmbH, jäljempänä ’SOV’, katsovat lentoaseman olevan nyt kannattava yksityinen lentoasema, jolla on todellinen eurooppalainen ulottuvuus.

(123)

NRN Energie GmbH, jäljempänä ’NRN Energie’, toteaa, että lentoaseman rahoittajana oli yksityinen sijoittaja, toisin kuin Eindhovenin lentoasemalla, jonka oli mahdollista luottaa siihen, että Alankomaat antaa lisärahoitusta sotilaallisiin operaatioihin. NRN Energie katsoo, että julkiset lainat on myönnetty markkinaehdoin. NRN Energie oli Saksan tavoin huolissaan perustellun luottamuksen rikkomisesta.

(124)

Veroneuvontapalveluyritys KPP Steuerberatungsgesellschaft mbH, jäljempänä ’KPP’, viittaa FN GmbH:n merkittävään pääoman tuottoon vuonna 2010 ([10–20] %). KPP katsoo, että FN GmbH:n saamat lainat olisi katsottava suurelta osalta oman pääoman luonteiseksi rahoitukseksi, jolle on joka tapauksessa asetettu täydet vakuudet.

(125)

Kleven piirikunta yhtyy kaikkiin Saksan esittämiin huomautuksiin, erityisesti perustellun luottamuksen loukkaamiseen liittyviin huomautuksiin. Lisäksi se korostaa alueellisiin lentoasemiin kohdistuvan kysynnän kasvua Nordrhein-Westfalenissa, joka on eräs Euroopan tiheimmin asutuista alueista. Sen mukaan läheinen lähes täydellä kapasiteetilla toimiva Düsseldorfin lentoasema ei pysty täysin vastaamaan tähän kysyntään. Kleven piirikunta lisää, että Niederrhein-Weezen lentoaseman rahoituksen yhteydessä noudatettiin tarkasti vuoden 2005 ilmailusuuntaviivoja, koska se luokiteltiin luokkaan D kuuluvaksi lentoasemaksi (vuoteen 2007 asti kyseinen vuosi mukaan lukien).

(126)

FN GmbH yhtyy kaikkiin huomautuksiin, jotka Saksa esitti menettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä ja joiden laatimiseen se osallistui. FN GmbH korostaa, että tarkasteltavana olevat toimenpiteet eivät ole valtiontukea, varsinkaan EEL GmbH:n myöntämät lainat, jotka myönnettiin markkinaehdoin. FN GmbH katsoo, että huolimatta sen erittäin merkittävistä investoinneista lentoaseman infrastruktuuriin ([50–100] miljoonaa euroa) se on onnistunut säilyttämään korkean omavaraisuusasteen (yli [20–50] prosenttia) ja rajoittamaan tutkittavina olevien rahoitustoimenpiteiden osuuden alle [20–50] prosenttiin koko rahoituksesta. FN GmbH lisää, että sekä liikennemäärät että liiketoimintavoitot ovat olleet kasvusuunnassa lentoaseman toiminnan käynnistymisestä vuonna 2003 alkaen siten, että FN GmbH on tehnyt voittoa joka vuosi vuodesta 2007 lähtien. FN GmbH toteaa lisäksi, että toiminnan tuotot kasvavat edelleen ja ylittävät selvästi toimintakustannukset, jotka säilyvät ennallaan. FN GmbH:n mukaan tämä toimintojen vakaa tehokkuusaste olisi vielä paremmalla tasolla, jos julkisiin tehtäviin liittyvät kustannukset vähennettäisiin tuloslaskelmista.

(127)

FN GmbH korostaa, että se ei ole vaikeuksissa oleva yritys ja että kaikki lainat on myönnetty markkinaehdoin. FN GmbH väittää, että tämän luottoluokan osalta EEL GmbH:n myöntämien lainojen korot ovat korkeammat kuin Saksan keskuspankin korot uusista vakuudellisista luotoista tai Pfandbriefindex (36)-korot (lisättynä tavanomaisella 80–120 pisteen marginaalilla).

(128)

Viisi yksityishenkilöä esittää epäilyksiä seuraavista seikoista:

(129)

Saksa katsoi, ettei herra Kleinschnittgerin toimittamia näkökohtia voida pätevästi käyttää menettelyssä, koska niissä paljastetaan luottamuksellisia tietoja Kleven piirikunnan kokouksesta ja ne on koottu ja toimitettu komissiolle lainvastaisesti.

(130)

Tiettyjen henkilöiden esittämien huomautusten osalta Saksa viittasi 18 päivänä maaliskuuta 2013 ja 19 päivänä elokuuta 2013 antamiinsa lausuntoihin, joista on yhteenveto jaksossa 5.

(131)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(132)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa määritellyt kriteerit ovat kumulatiivisia. Sen vuoksi kaikkien seuraavien neljän edellytyksen on täytyttävä, jotta toimenpide olisi SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea. Rahoitustuen on

(133)

Tarkasteltavana olevassa tapauksessa Saksa on väittänyt, että EEL GmbH ja sen osakkeenomistajat ovat johdonmukaisesti toimineet järkevästi toimivien markkinataloustoimijoiden tavoin kannattavuustavoitteiden ohjaamana ja että tutkittavina olevat toimenpiteet eivät tuoneet yhtiölle mitään taloudellista etua, jota se ei olisi saanut tavanomaisissa markkinaolosuhteissa. Jos asia todella on näin, Saksan toteuttamat toimenpiteet eivät ole valtiontukea.

(134)

Toisin kuin Saksa väittää, komissio ei ole luonut perusteltua luottamusta alustavan tutkimuksen lopettamisen osalta. Ensinnäkin väitteellä, jonka mukaan komissio olisi pysynyt toimettomana, ei ole merkitystä. Yhteisöjen tuomioistuin vahvisti yhdistetyissä asioissa Demesa ja Territorio Histórico de Álava v. komissio (38), että ilmeisellä toimimattomuudella ei ole merkitystä silloin kun tukitoimenpiteestä ei ole ilmoitettu komissiolle. Koska Saksa ei ole ilmoittanut tästä tuesta (ks. johdanto-osan 247 kappale), Saksa ei voi vedota perusteltuun luottamukseen. Komissio toteaa, että viittauksella asian Salzgitter oikeuskäytäntöön ei ole merkitystä, koska kyseinen tuomio koskee ainoastaan komission päätöksellä sääntöjenvastaiseksi todetun tuen takaisinperintäaikaa, ei Saksan huomautusten kattamaa alustavan tutkimuksen jaksoa. Lopuksi komissio toteaa, että koska se ei ole koskaan ilmoittanut Saksalle, että käsiteltävänä olevan asian käsittely olisi saatettu loppuun, sillä on oikeus siirtyä muodolliseen tutkintamenettelyyn.

(135)

Komissio katsoi menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä, ettei voitu sulkea pois sitä, että FN GmbH saattoi olla taloudellisissa vaikeuksissa oleva yritys. Saksan toimittamien tietojen perusteella komissio kuitenkin katsoo, että FN GmbH:n taloudellinen tilanne on parantunut ajan mittaan:

(136)

Sen vuoksi komissio katsoo, ettei yhtiö ollut missään vaiheessa pelastamis- ja rakenneuudistustukea koskevien suuntaviivojen 9 kohdassa kuvatun kaltaisessa tilanteessa, jossa yhtiö ”ei pysty omilla taikka omistajilta/osakkailta tai luotonantajilta saaduilla varoilla pysäyttämään tappiollista kehitystä, joka johtaa lähes varmasti yrityksen toiminnan loppumiseen lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä, jos viranomaiset eivät puutu tilanteeseen”. Komissio toteaa, ettei FN GmbH:ta voi luokitella vaikeuksissa olevaksi yritykseksi.

(137)

Vielä jonkin aikaa sitten lentoasemien kehittäminen perustui usein puhtaasti aluesuunnitteluun liittyviin näkökohtiin ja joissakin tapauksissa sotilaallisiin tarpeisiin. Niiden toimintaa harjoitettiin osana julkista hallintoa eikä taloudellisena yrityksenä. Myös lentoasemien ja lentoaseman pitäjien välinen kilpailu on ollut vähäistä, mutta se on lisääntynyt asteittain.

(138)

Tämä tilanne on kuitenkin muuttunut viime vuosina. Vaikka maankäytön suunnitteluun ja julkishallintoon liittyvät näkökohdat voivat vielä edelleenkin vaikuttaa eräissä tapauksissa, pääosa lentoasemista on perustettu kauppaoikeuden mukaisiksi yhtiöiksi, jotta ne voisivat toimia markkinaehdoin yhä kilpaillummassa toimintaympäristössä. Toiminnan siirtäminen yksityissektorille on yleensä toteutettu yksityistämisellä tai omistuspohjan vähittäisellä laajentamisella. Viime vuosina pääomasijoitusyhtiöt ja investointi- ja eläkerahastot ovat osoittaneet suurta kiinnostusta lentoasemien hankintaan, kuten nyt tarkasteltava asia osoittaa.

(139)

Kuten valtiontuesta lentoasemille ja lentoyhtiöille annettujen komission suuntaviivojen (39), jäljempänä ’vuoden 2014 ilmailusuuntaviivat’, 44 kohdassa todetaan, lentoasema-alan markkinavoimien asteittaisen kehityksen vuoksi ei ole mahdollista määrittää tarkkaa päivämäärää, josta alkaen lentoaseman toiminta olisi epäilemättä katsottava taloudelliseksi toiminnaksi. Unionin tuomioistuimet ovat kuitenkin tunnustaneet lentoasematoimintojen luonteen kehittymisen. Leipzig/Hallen lentoasemaa koskevassa tuomiossa (40) unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että asiassa Aéroports de Paris annetusta tuomiosta alkaen lentoasemien infrastruktuurin rahoitusta ei voitu enää jättää valtiontukisääntöjen soveltamisen ulkopuolelle. Sen johdosta asiassa Aéroports de Paris annetun tuomion antamispäivästä (12 päivästä joulukuuta 2000) alkaen lentoasemainfrastruktuurin rakentamisen ja sen toiminnan harjoittamisen on katsottava kuuluvan valtiontukien valvonnan piiriin.

(140)

Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa EEL GmbH myönsi muodollisen tutkintamenettelyn kohteena olevat lainat FN GmbH:lle Niederrhein-Weezen lentoaseman rakentamisen rahoittamiseen vuodesta 2003 alkaen, toisin sanoen asiassa Aéroports de Paris annetun tuomion jälkeen. Tämän vuoksi komissio päättelee, että sillä on oikeus tutkia kaikki EEL GmbH:n FN GmbH:lle myöntämät lainat.

(141)

Valtiontuen käsitteeseen kuuluu kaikentyyppinen suosiminen, joka rahoitetaan suoraan tai välillisesti valtion varoista joko valtion itsensä tai valtion valtuuttamien laitosten toimesta.

(142)

Tässä tapauksessa tuen myöntäjä EEL GmbH on täysin julkisessa omistuksessa, koska omistajina ovat Kleven piirikunta ja Weezen kunta. Tästä syystä se on jäsenvaltioiden ja julkisten yritysten välisten taloudellisten suhteiden avoimuudesta sekä tiettyjen yritysten taloudellisen toiminnan avoimuudesta annetun komission direktiivin 2006/111/EY (41) 2 artiklan b alakohdassa tarkoitettu julkinen yritys.

(143)

Kleven piirikunnan ja Weezen kunnan merkittävä vaikutus kyseiseen aikaan ilmenee selvästi EEL GmbH:n osakasrakenteessa, sillä ne ovat ainoat osakkeenomistajat (Kleven piirikunta 52 % ja Weezen kunta 48 %). Lisäksi EEL GmbH:n hallintoneuvosto koostuu kahdesta julkisten elinten edustajasta eli Weezen kunnan pormestarista ja Kleven piirikunnanjohtajasta (Landrat).

(144)

Julkisten viranomaisten ratkaiseva vaikutusvalta EEL GmbH:ssa on myös taloudellista sen vuoksi, että, kuten edellä mainitaan, EEL GmbH sai vuosina 2004–2005 osakkailtaan useita tukia (”likviditeettietua” ja pääomanlisäyksiä). Näin ollen julkinen hallinto on myöntänyt suoraa rahoitustukea EEL GmbH:lle.

(145)

Sen vuoksi komissio katsoo, että EEL GmbH on julkinen yritys, ja että sen varat on katsottava valtion varoiksi.

(146)

Unionin tuomioistuin on kuitenkin todennut, että vaikka valtio voi valvoa julkista yritystä ja käyttää määräysvaltaa sen toteuttamiin toimenpiteisiin nähden, tosiasiallista valvontaa konkreettisessa tapauksessa ei voida automaattisesti olettaa. Julkinen yritys voi toimia enemmän tai vähemmän itsenäisesti riippuen siitä, kuinka paljon valtio on jättänyt sille itsenäistä määräämisvaltaa. Näin ollen se, että julkinen yritys on valtion valvonnassa, ei riitä osoittamaan, että yrityksen toteuttamat toimenpiteet, kuten tarkasteltavana olevat lainat, ovat valtion toimenpiteitä. Unionin tuomioistuin totesi, että julkisen yrityksen toteuttaman tukitoimenpiteen voidaan päätellä olevan valtion toteuttama tiettyjen seikkojen perusteella.

(147)

Tällaisia seikkoja voivat olla yrityksen integroituminen julkishallinnon rakenteeseen, yrityksen toiminnan luonne, toiminnan harjoittaminen markkinoilla yksityisten toimijoiden kanssa tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa, yrityksen oikeudellinen asema (se, sovelletaanko yritykseen julkisoikeutta vai yhtiöoikeutta), viranomaisten harjoittaman yrityksen hallinnointia koskevan ohjauksen määrä tai muu seikka, joka osoittaa konkreettisessa tilanteessa, että viranomaiset ovat osallistuneet toimenpiteestä päättämiseen tai että on epätodennäköistä, että tästä ei ollut kyse, kun otetaan huomioon myös toimenpiteen laajuus, sen sisältö tai sen edellytykset.

(148)

Aluksi on todettava, että lentoasemiin liittyvät merkittävät investointihankkeet ovat paikallisviranomaisten kannalta kiinnostavia, ja ne osallistuvat tällaisiin hankkeisiin usein jossakin määrin. Tämä johtuu siitä, että lentoasemalla voi olla merkittäviä vaikutuksia moniin politiikanaloihin: liikennepolitiikkaan, alueelliseen tai kansalliseen talouskehityspolitiikkaan sekä kaupunki- tai aluesuunnittelupolitiikkaan. Tässä asiassa lentoaseman toimintaa hoitaa tosiasiallisesti yksityinen yritys. Päätös muuntaa entinen sotilaslentoasema siviililentoasemaksi ja myydä se yksityiselle sijoittajalle oli kuitenkin poliittinen päätös. Lisäksi Kleven piirikunnalla ja Weezen kunnalla oli ratkaiseva rooli tässä muutostyössä.

(149)

Komissio toteaa, että kaksi alueellista julkista elintä perusti EEL GmbH:n valmistellakseen lentoaseman kiinteistöä kaupalliseen jatkokäyttöön siviililentoasemana ja hallinnoidakseen kiinteistöä siihen saakka, että yksityinen sijoittaja ostaa sen, kuten sen 16 päivänä joulukuuta 1999 tehdyn perustamisasiakirjan (Gesellschaftsvertrag) (42) 2 artiklassa todetaan. Kuten edellä johdanto-osan 32 kappaleessa todetaan, kyseinen toiminta päättyi, kunnes yrityksen toiminta käynnistyi uudelleen huhtikuussa 2003. Siitä lähtien EEL GmbH:n toiminnan luonne on ollut rajattu kanavoimaan uusia sijoituksia Niederrhein-Weezen lentoasemalle, joka toimii edelleen alkuperäisen tehtävänsä mukaisesti.

(150)

Lisäksi vuosina 1999–2001 lentoaseman toimintaa hoitivat Kleven piirikunta ja Weezen kunta (tuolloin julkisessa omistuksessa olleen FN GmbH:n kautta), ja EEL GmbH perustettiin erityisesti varmistamaan siviililentoaseman tuleva toiminta.

(151)

Edellä esitetystä seuraa, että EEL GmbH:ta olisi pidettävä välineenä, jonka Kleven piirikunta ja Weezen kunta perustivat jo johdanto-osan 109 kappaleessa määritellyllä tavalla Niederrhein-Weezen lentoasemaan liittyvien julkisen politiikan tavoitteiden saavuttamiseksi ja erityisesti sen muuntamiseksi sotilaskentästä siviilikäyttöön, mitä kyseessä olevilla toimenpiteillä oli tarkoitus rahoittaa ja tukea. Nämä ovat selkeä osoitus siitä, että riidanalaiset toimenpiteet ovat Kleven piirikunnan ja Weezen kunnan toteuttamia.

(152)

Lisäksi päätöksen myöntää lainoja ja näiden lainojen pidennyksiä EEL GmbH:n kautta FN GmbH:lle tekivät EEL GmbH:n osakkaat, jotka edustavat julkisia viranomaisia. Komissio toteaa myös, että nämä kaksi julkista osakkeenomistajaa ovat määritelleet kaikkien EEL GmbH:n FN GmbH:lle myöntämien lainojen laajuuden, sisällön ja edellytykset, kuten EEL GmbH:n yleisen kokouksen pöytäkirjoista ilmenee.

(153)

Lisäksi Kleven piirikunta jälleenrahoitti kaikki lainat, jotka EEL GmbH myönsi lentoaseman toimintaa hoitaneelle FN GmbH:lle (43). Tämä on lisäosoitus siitä, että päätökset myöntää lainoja FN GmbH:lle ja pidentää sen laina-aikoja olivat itse asiassa viranomaisten tekemiä.

(154)

EEL GmbH:lla ei myöskään ole hallintoneuvostoa. Molemmat toimitusjohtajat ovat julkisten osakkaiden edustajia. Toinen toimitusjohtaja on Kleven piirikunnanjohtaja (Landrat) ja toinen Weezen kunnan pormestari. EEL GmbH:lla ei ole myöskään pysyvää henkilöstöä, ja sitä hallinnoi yksi Kleven piirikunnan virkamies. Näiden seikkojen perusteella on ilmeistä, että kaikki EEL GmbH:n päätökset tekevät itse asiassa julkisten osakkaiden edustajat, jotka hoitavat sen päivittäistä toimintaa sen lisäksi, että ne kuuluvat sen hallintoelimiin. Tämä vahvistaa sen, että kyseessä olevat toimenpiteet ovat julkisten osakkaiden toteuttamia.

(155)

Lisäksi EEL GmbH:hen sovelletaan julkisen tilinpidon sääntöjä, vaikka se on oikeudelliselta muodoltaan yksityinen yritys (44).

(156)

EEL GmbH on tarkoitus purkaa, kun FN GmbH on maksanut takaisin kaikki lainat ja niiden korot. Saksa väittää, että näin ollen EEL GmbH olisi nähtävä sen kahden julkisen osakkeenomistajan perustamana välineenä, jonka ainoana tarkoituksena on koota yhteen resurssit, jotta ne voidaan kanavoida FN GmbH:lle investointeja varten. Tämä vahvistaa myös sen, että näiden toimenpiteiden voidaan katsoa johtuvan näistä julkisista osakkaista.

(157)

Sen vuoksi komissio katsoo, että EEL GmbH:n päätöksissä myöntää lainat ja maksuajan pidennykset (jotka muodostavat toimenpiteen 1 FN GmbH:n hyväksi) on kyse valtion varojen siirtämisestä, ja ne ovat siten valtion toteuttamia.

(158)

Jotta voidaan tarkistaa, onko yritys saanut taloudellista etua sille etuoikeutetuin ehdoin myönnetyn lainan myötä, komissio soveltaa kriteerinä ”markkinataloustoimijaperiaatetta”. Tämän periaatteen mukaan pääomia, jotka valtio antaa suoraan tai välillisesti jonkin yrityksen käyttöön tavanomaisia markkinaehtoja vastaavilla ehdoilla, ei voida luokitella valtiontueksi (45).

(159)

Sen vuoksi komission on tutkittava ensin, ovatko EEL GmbH:n FN GmbH:lle myöntämien neljän lainan ja kahden laina-ajan pidennyksen ehdot tuoneet FN GmbH:lle taloudellista etua, jota se ei olisi saanut tavanomaisissa markkinaolosuhteissa. Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa Saksa selosti kyseisten neljän lainan osalta, että liikepankkien FN GmbH:lle myöntämät lainasitoumukset olivat kyseiseen aikaan (vuosina 2003–2005) erittäin epätodennäköisiä, kuten edellä on selitetty.

(160)

Määritettäessä toimenpiteiden tukiosuutta viitataan valtiontuen käsitteeseen ja, kuten unionin tuomioistuin on toistuvasti katsonut, ”valtiontuen käsitettä sovelletaan objektiiviseen tilanteeseen, joka arvioidaan ajankohtana, jolloin komissio tekee päätöksensä”. Jotta voidaan arvioida, onko lainat julkisista lähteistä myönnetty markkinaehdoin vai sisältyykö niihin etua lainanantajalle, komissio voi vertailukelpoisen markkinakurssin puuttuessa tukeutua viitekorkoa koskeviin oletusarvoihin. Tämän vuoksi komissio katsoo, että asianmukainen menetelmä tukielementin määrittämiseksi on viite- ja diskonttokorkojen määrittämisessä sovellettavan menetelmän tarkistamisesta annetussa komission tiedonannossa (46), jäljempänä ’vuoden 2008 viitekorkotiedonanto’, esitetty menetelmä, joka tuli voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2008. Komissio aikoo tarkastella kyseessä olevia toimenpiteitä tämän tiedonannon valossa (47).

(161)

Vuoden 2008 viitekorkotiedonannon mukaan lainan korkomarginaali riippuu vakuuksien tasosta ja lainanottajan luottoluokituksesta. Näin ollen sen määrittämiseksi, mikä on asianmukainen markkinaehtojen mukainen korko, komission on otettava huomioon FN GmbH:n luottoluokitus ja niiden vakuuksien arvo, jotka ovat lainasopimuksen takeena.

(162)

Aikana, jona ensimmäiset neljä lainaa myönnettiin, FN GmbH:lla ei ollut luottoluokituslaitoksen antamaa luokitusta eikä pankin sisäistä luokitustakaan ollut saatavilla. Tästä syystä Saksa antoi konsulttiyrityksen […], jäljempänä ’konsultti’, tehtäväksi arvioida FN GmbH:n luokituksen kunakin vuosista, joina lainat 1–4 myönnettiin. Konsultti toimitti arvion maksukyvyttömyyden todennäköisyydestä (PD) yhden vuoden aikana ja luokituksen. Tilintarkastusyhtiö […] tarkisti ja vahvisti nämä arviot.

(163)

Konsultin arviot tehtiin vuonna 2006 annetun vakavaraisuusasetuksen (48) perusteella, jolla Saksassa pannaan täytäntöön uuden Baselin sopimuksen säännöt. Vakavaraisuusasetuksen mukaan pankkien pitäisi laskea maksukyvyttömyyden todennäköisyys yhden vuoden aikana osana niin sanottua sisäisten luottoluokitusten menetelmää. Eräiden rahoitustyyppien (nk. Spezialfinanzierungen) osalta maksukyvyttömyyden todennäköisyyttä ei kuitenkaan tarvitse laskea. Tällaisen rahoituksen osalta asetuksessa säädetään pelkästä riskipainotuksesta. Konsultti teki arvionsa maksukyvyttömyyden todennäköisyydestä ja luokituksesta tämän yksinkertaistetun arviointimenetelmän perusteella. Tämän menetelmän mukaan arvioidaan seuraavia viittä tekijää: velallisen taloudellinen vahvuus, poliittinen ja oikeudellinen ympäristö, liiketoiminnan ominaispiirteet, omistajan vahvuus ja vakuudet.

(164)

Kunkin lainan osalta maksukyvyttömyyden todennäköisyyden arvioidaan olevan [0,5–3]–[1–5] prosenttia. Konsultin mukaan tämä maksukyvyttömyyden todennäköisyysluku vastaa luokitusta […]. On huomattava, että tähän luokitusarvioon sisältyy arvio vakuuksien suuruudesta ja näin ollen kuhunkin lainaan liittyvä tappio-osuus (LGD). Tämä tarkoittaa sitä, että konsultin laatimaa luokitusta on vakuuden asettamisen johdosta jo nostettu luokkaa korkeammaksi, ja se on siten liikkeeseenlaskun luottoriskiluokitus (joka eroaa liikkeeseenlaskijan luokituksesta). Konsultin selvitykseen ei kuitenkaan sisälly tietoa kyseisille lainoille annettujen vakuuksien arvosta, eikä siinä anneta tietoa kuhunkin lainaan liittyvän tappio-osuuden todellisesta suuruudesta.

(165)

Jos otetaan huomioon ainoastaan ensimmäiset neljä tekijää, joita konsultti arvioi (ja viimeinen, ”vakuudet”, jätetään huomiotta), konsultin arvion pitäisi olla lähellä liikkeeseenlaskijan luokitusta. Esimerkiksi neljän ensimmäisen tekijän keskimääräinen arvo on [1–5], jonka voitaisiin tulkita olevan lähellä luokitusta […]. Tämän liikkeeseenlaskijan luokitus koskee lainoja 1, 2 ja 3. Tämän menetelmän mukaan arvioitu liikkeeseenlaskijan luokitus lainan 4 osalta on […].

(166)

Komissio toteaa, että konsultin tekemä selvitys jättää jonkin verran epäilyksen varaa luokitusarvion laadun suhteen. Lisäksi tähän luokitusarvioon on syytä suhtautua jossain määrin varovaisesti ottaen huomioon, että konsultilla ei ole luottosuhdetta lainanottajaan. Arvio on kuitenkin luottoluokituslaitosten käyttämällä luokitusasteikolla melko alhainen eikä näytä olevan ristiriidassa [pankin] myöhemmältä ajalta tekemän luottoluokitusarvion kanssa.

(167)

Lisäksi Saksa toimitti [pankin] vuosia 2009 ja 2010 koskeneen arvion FN GmbH:n maksukyvyttömyyden todennäköisyydestä yhden vuoden aikana. [Pankki] myönsi FN GmbH:lle kaksivuotisen [4–10] miljoonan euron lainan vuonna 2009. [Pankki] arvioi maksukyvyttömyyden todennäköisyyden yhden vuoden aikana [1–5] prosentiksi sekä vuonna 2009 että 2010. Luokituslaitosten (49) julkaisemien maksukyvyttömyyden keskimääräisten todennäköisyysarvioiden mukaan maksukyvyttömyyden todennäköisyyden ollessa yhden vuoden aikana [1–5] prosenttia se vastaa luokitusta […]–[…].

(168)

Ensimmäinen laina taattiin seuraavin vakuuksin lainan myöntämisajankohtana (11 päivänä huhtikuuta 2003):

(169)

Jos otetaan huomioon lentoaseman pitkäaikaisten omaisuuserien kirjanpitoarvo ([5–20] miljoonaa euroa) ja siitä vähennetään […]:n etuoikeutettu saaminen ([1–6] miljoonaa euroa), jäljelle jää noin [5–15] miljoonaa euroa lainanantajan saatavien ([5–15] miljoonaa euroa) maksamiseen. Tappio-osuuden arvioidaan näin ollen olevan noin […] prosenttia (51). Tämä on hyvin todennäköisesti varovainen arvio tappio-osuudesta, sillä myös henkilötakaukselle ja osakkeiden antamiselle pantiksi, joiden osalta tiedot puuttuvat, voitaisiin laskea jonkin verran lisäarvoa.

(170)

Toinen laina taattiin seuraavin vakuuksin lainan myöntämisajankohtana (17 päivänä kesäkuuta 2004):

(171)

Jos otetaan huomioon lentoaseman pitkäaikaisten omaisuuserien kirjanpitoarvo ([20–40] miljoonaa euroa) ja siitä vähennetään […]:n ja EEL GmbH:n etuoikeutetut saamiset ([1–6] ja [11–20] miljoonaa euroa), jäljelle jää noin [10–25] miljoonaa euroa EEL GmbH:lla lainasta 2 olevien saatavien ([1–5] miljoonaa euroa) maksamiseen. Arvioitu takaisinperintäaste on tässä tapauksessa lähes […] prosenttia. Tappio-osuuden arvioidaan näin ollen olevan […].

(172)

Kolmas laina taattiin seuraavin vakuuksin lainan myöntämisajankohtana (28 päivänä heinäkuuta 2004):

(173)

Jos otetaan huomioon lentoaseman pitkäaikaisten omaisuuserien kirjanpitoarvo ([20–40] miljoonaa euroa) ja siitä vähennetään […]:n ja EEL GmbH:n etuoikeutetut saamiset ([1–6] ja [10–20] miljoonaa euroa), jäljelle jää noin [10–20] miljoonaa euroa lainanantajalla lainasta 3 olevien saatavien ([2–5] miljoonaa euroa) maksamiseen. Takaisinperintäaste on tässä tapauksessa noin […] prosenttia. Tappio-osuuden arvioidaan näin ollen olevan […].

(174)

Lainan 4 myöntämisajankohtana (1 päivänä heinäkuuta 2005) kaikkien aikaisempien lainojen ja niiden vielä maksamattomien korkojen (noin [0,5–3] miljoonaa euroa) maksuaikaa pidennettiin siten, että kaikille asetettiin sama maturiteetti (31 päivä joulukuuta 2010). Kokonaislainamäärä oli [20–30] miljoonaa euroa, ja maksamattomien korkojen määrä [0,5–3] miljoonaa euroa. Näiden EEL GmbH:n saamisten takeeksi sovittiin seuraavista vakuuksista:

(175)

Lentoaseman pitkäaikaisten omaisuuserien kirjanpitoarvo ([20–40] miljoonaa euroa) ja […]:n henkilötakaus ([20–40] miljoonaa euroa) kattavat yli 100 prosenttia koko lainasummasta ja maksettavista koroista ([20–30] miljoonaa euroa ja [0,5–3] miljoonaa euroa). Näin ollen takaisinperintäaste on […] prosenttia ja tappio-osuus on […].

(176)

Kaikkien myönnettyjen lainojen (kokonaismäärä [20–30] miljoonaa euroa) ja kertyneiden korkojen ([5–10] miljoonaa euroa) maksuaikaa pidennettiin 29 päivänä marraskuuta 2010 kuudella vuodella 31 päivään joulukuuta 2016 saakka. Takeena olivat seuraavat vakuudet:

(177)

Lentoaseman pitkäaikaisten omaisuuserien kirjanpitoarvo ([30–70] miljoonaa euroa) ja henkilötakaus (arvo arviolta [30–70] miljoonaa euroa), josta on vähennetty etuoikeutettu vakuus [pankille] ([0,5–3] miljoonaa euroa) kattavat noin […] prosenttia koko lainamäärästä ja maksettavista koroista ([20–30] miljoonaa euroa ja [5–10] miljoonaa euroa), mikä tarkoittaa […] tappio-osuutta.

(178)

Seuraavassa taulukossa esitetään tiivistetysti tiedot luottoluokituksesta ja vakuuksista kunkin lainan osalta:

Taulukko 6

Kunkin lainan luottoluokitus ja vakuudet

(179)

Vuoden 2008 viitekorkotiedonannon mukaan vertailukorkotasot määritetään lisäämällä 1 vuoden peruskorkoon asianmukainen riskipreemio. Asianmukaiset riskipreemiot esitetään vuoden 2008 viitekorkotiedonannon taulukossa, ja niiden yhteydessä otetaan huomioon lainanottajan luottoluokitus ja lainan vakuuksien taso. Esimerkiksi laina-ajan pidennys 2 myönnettiin korkeilla vakuuksilla, ja FN GmbH:n luokitus on […]–[…]. Ollakseen varovainen komissio käyttää luokitusta […]. Näin ollen FN GmbH kuuluu vuoden 2008 viitekorkotiedonannossa esitetyssä taulukossa luottokelpoisuusluokkaan ”([…])” (56). Riskimarginaali, joka vastaa tätä luottokelpoisuusluokkaa ja hyviä vakuuksia, on […] peruspistettä. Sovellettava peruskorko lainan pidennyksen myöntämisajankohtana (29 päivänä marraskuuta 2010) oli 1,24 prosenttia (57).

(180)

Seuraavassa taulukossa esitetään yhteenveto todellisista lainakoroista ja vuoden 2008 viitekorkotiedonannon mukaan sovellettavista vertailuviitekoroista lainojen myöntämisajankohtana:

Taulukko 7

Vertailukorkotaso suhteessa perittyyn korkoon

(181)

Edellä esitettyjen arvioiden mukaan lainojen 1, 2 ja 3 korot ovat selvästi sovellettavia vertailukorkoja korkeammat. Sen vuoksi komissio katsoo, että FN GmbH ei ole saanut taloudellista etua kyseisistä toimenpiteistä.

(182)

Edellä esitetyt tiedot viittaavat lisäksi siihen, että laina-ajan pidennys 2 myönnettiin markkinaehdoin, sillä tähän pidennykseen sovellettava korko on suurempi kuin arvioitu vertailukorkotaso. Lukuisat näkökohdat asettavat kuitenkin kyseenalaiseksi sen, ettei laina-ajan pidennykseen 2 olisi sisältynyt valtiontukea. Tällaisia tekijöitä ovat esimerkiksi se, että tuensaaja ei ollut vielä maksanut takaisin aiempia lainoja, tuen sisältyminen lainaan 4 ja laina-ajan pidennykseen 1 sekä lyhyt aika laina-ajan pidennyksen 2 myöntämisen sekä julkisten viranomaisten ja FN GmbH:n välillä velan muuntamisesta osakkeiksi tehdyn, johdanto-osan 45 kappaleessa mainitun alustavan sopimuksen välillä. Joka tapauksessa komissio katsoo, että siinä tapauksessa, että laina-ajan pidennys 2 luokitellaan valtiontueksi, tällainen tuki voidaan katsoa sisämarkkinoille soveltuvaksi täysin samoista syistä kuin esitettiin 9.4 jaksossa laina-ajan pidennykseen 1 sisältyneen tuen soveltuvuudesta sisämarkkinoille.

(183)

Laina 4 ja laina-ajan pidennys 1 myönnettiin vertailukorkotasoa alhaisemmalla korolla (ero […] peruspistettä). Sen vuoksi komissio katsoo, että lainan 4 ja laina-ajan pidennyksen 1 osalta FN GmbH on saanut taloudellista etua, jota se ei olisi saanut tavanomaisissa markkinaolosuhteissa (58).

(184)

Komissio toteaa, että toimenpide 1 (laina 4, laina-ajan pidennys 1 ja mahdollisesti laina-ajan pidennys 2) on yksittäinen tukitoimenpide, joka myönnettiin vain FN GmbH:lle, eikä se ole luonteeltaan yleinen toimenpide.

(185)

Sen vuoksi FN GmbH:n toimenpiteestä 1 (laina 4, laina-ajan pidennys 1 ja mahdollisesti laina-ajan pidennys 2) saama etu on valikoiva.

(186)

Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan taloudellinen tuki vääristää kilpailua, jos se vahvistaa yrityksen asemaa muihin yrityksiin verrattuna (59). Kun jäsenvaltion myöntämä etu vahvistaa yrityksen asemaa verrattuna muihin kilpaileviin yrityksiin tietyillä unionin markkinoilla, edun on yleensä katsottava vaikuttavan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan (60).

(187)

Lentoaseman pitäjät kilpailevat lentoyhtiöistä Euroopan tasolla, jotta ne avaisivat uusia reittejä kyseisiltä lentoasemilta tai lisäisivät vuoroja olemassa olevilla reiteillä. Kun lentoyhtiöt valitsevat lentoasemia, joilta ne avaavat uusia reittejä tai joilla ne lisäävät vuoromäärää olemassa olevilla reiteillä, ne vertaavat lentoasemia tiettyjen tekijöiden perusteella. Tällaisia tekijöitä ovat esimerkiksi tarjotut lentoasemapalvelut ja asianomaiset asiakkaat, alueen väestö tai taloudellinen toiminta, ruuhkat, maaliikenneyhteydet sekä lentoaseman infrastruktuurin ja palvelujen käytöstä perittävät maksut ja tällaiseen käyttöön sovellettavat yleiset kaupalliset ehdot (61). Tarjoamalla FN GmbH:lle rahoitusta tavanomaisia markkinaehtoja edullisemmin Saksa on näin ollen antanut sille mahdollisuuden kilpailla muiden lentoasemien pitäjien kanssa lentoyhtiöiden houkuttelemiseksi aggressiivisemmin kuin se olisi voinut tehdä, jos sen olisi pitänyt maksaa tavanomaisten markkinaehtojen mukaiset pääomakustannukset.

(188)

Näin ollen toimenpide 1 (laina 4 ja laina-ajan pidennys 1 ja mahdollisesti myös 2) saattoivat vääristää kilpailua ja vaikuttaa EU:n sisäiseen kauppaan.

(189)

Todellisten lainakorkojen vertaaminen vertailukorkotasoihin, jotka on saatu vuoden 2008 viitekorkotiedonannosta, osoittaa, että kaikki lainat ja laina-aikojen pidennykset lukuun ottamatta lainaa 4 ja laina-ajan pidennystä 1, myönnettiin vertailukorkotasoa korkeammilla koroilla.

(190)

Sen vuoksi komissio voi päätellä, että lainat 1, 2 ja 3 on myönnetty markkinaehdoin, mutta lainaa 4 ja laina-ajan pidennystä 1 ei. Komissio jättää avoimeksi, onko laina-ajan pidennys 2 myönnetty markkinaehdoin.

(191)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan kumulatiiviset arviointiperusteet täyttyvät, joten komissio katsoo, että laina 4 ja laina-ajan pidennys 1 sekä mahdollisesti laina-ajan pidennys 2 sisältävät SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(192)

Tältä osin pätevät samat perustelut kuin toimenpiteen 1 tukiluonteen osalta (ks. 8.3.1 jakso edellä), vaikka Saksa väitti, että kyse on voimassa olevasta tuesta (ks. johdanto-osan 102 kappale). Leipzig/Hallen lentoasemaa koskevassa tuomiossa unionin tuomioistuin on vahvistanut, että myös lentoaseman infrastruktuurin rakentamisen olisi kuuluttava valtiontukisääntöjen piiriin vuodesta 2000 lähtien, mikä on ennen toimenpiteen 2 myöntämispäivää, joka oli 15 päivä lokakuuta 2002. Komissio katsoo sen vuoksi, että toimenpide oli tukea sen voimaantulohetkellä. Toisin kuin Saksa on väittänyt, se, että toimenpide hyväksyttiin vuoden 1993 asetuksen nojalla, ei vaikuta tähän arviointiin. Vuoden 1993 asetus loi ainoastaan oikeusperustan, joka salli alueellisille lentoasemille kohdennetut mahdolliset tukitoimenpiteet, joita Nordrhein-Westfalenin osavaltio voi harkita vuodesta 1993 alkaen. Se ei kuitenkaan merkinnyt FN GmbH:lle annettua peruuttamatonta sitoumusta toimenpiteen 2 myöntämisestä eikä aiheuttanut itsessään tuensaajalle mitään laillista oikeutta (kuten vuoden 1993 asetuksen 1 §:ssä nimenomaisesti säädetään). Toimenpide 2 on itse asiassa vuoden 1993 asetuksella perustetun tukiohjelman erillinen sovellus.

(193)

Tämän johdosta komissio toteaa, että sillä on oikeus tutkia kyseenalaiseksi asetettu toimenpide 2 valtiontukisääntöjen perusteella, koska on selvää, että sen myöntämisajankohtana FN GmbH harjoitti taloudellista toimintaa.

(194)

Kuten menettelyn aloittamista koskevan päätöksen johdanto-osan 111 kappaleessa mainitaan, FN GmbH sai julkista tukea suoraan Nordrhein-Westfalenin osavaltion talousarviosta suorana avustuksena. Näin ollen Nordrhein-Westfalenin osavaltion myöntämä rahoitus rahoitettiin valtion varoista ja se on valtion toteuttama toimenpide.

(195)

Sen arvioimiseksi, onko valtion toimenpidettä pidettävä tukena, on määritettävä, saako edunsaajayritys sellaista taloudellista etua, jota se ei olisi saanut tavanomaisissa markkinaolosuhteissa.

(196)

Tutkittavana olevassa asiassa Nordrhein-Westfalenin osavaltio on myöntänyt julkisia varoja suorana avustuksena lentoaseman infrastruktuuri-investointien tukemiseksi. Nämä varat sai lentoaseman pitäjä FN GmbH lentoaseman investointien rahoittamiseksi. Komissio toteaa, että markkinaehdoin toimiva sijoittaja ei tarjoaisi tällaista avustusta ilman mitään korvausta ja ilman tuottomahdollisuutta.

(197)

Näin ollen investointiavustus alentaa investointikustannuksia, joita lentoaseman pitäjälle normaalisti aiheutuisi, eikä niistä peritä mitään korvausta, joten ne tuovat taloudellista etua FN GmbH:lle.

(198)

Komissio toteaa käsiteltävänä olevan asian osalta, että toimenpiteessä 2 on kyse tukiohjelman yksittäisestä soveltamistapauksesta. Kyseisen tukiohjelman perusteella myönnettiin etuja Niederrhein-Weezen lentoaseman lisäksi myös monille muille Nordrhein-Westfalenissa sijaitseville lentoasemille. Se katsoo kuitenkin, ettei kyseinen ohjelma ole yleinen toimenpide, joka koskisi kaikkia lentoasemia Nordrhein-Westfalenissa, koska suuremmat Düsseldorfin ja Köln/Bonnin lentoasemat eivät ole tukikelpoisia tämän osavaltion tukitoimenpiteen yhteydessä. Joka tapauksessa, vaikka kaikki Nordrhein-Westfalenin lentoasemat olisivat olleet tukikelpoisia, tällainen alakohtainen toimenpide olisi pitänyt katsoa valikoivaksi, koska se hyödytti vain tiettyä alaa tietyllä alueella.

(199)

Sen vuoksi FN GmbH:n toimenpiteestä 2 saama etu on valikoiva.

(200)

Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan taloudellinen tuki vääristää kilpailua, jos se vahvistaa yrityksen asemaa muihin yrityksiin verrattuna (62). Kun jäsenvaltion myöntämä etu vahvistaa yrityksen asemaa verrattuna muihin kilpaileviin yrityksiin tietyillä unionin markkinoilla, edun on yleensä katsottava vaikuttavan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan (63).

(201)

Lentoaseman pitäjät kilpailevat lentoyhtiöistä Euroopan tasolla, jotta nämä avaisivat uusia reittejä kyseisiltä lentoasemilta tai lisäisivät vuoroja olemassa olevilla reiteillä. Kun lentoyhtiöt valitsevat lentoasemia, joilta ne avaavat uusia reittejä tai joilla ne lisäävät vuoromäärää olemassa olevilla reiteillä, ne vertaavat lentoasemia tiettyjen tekijöiden perusteella. Tällaisia tekijöitä ovat esimerkiksi tarjotut lentoasemapalvelut ja asianomaiset asiakkaat, alueen väestö tai taloudellinen toiminta, ruuhkat, maaliikenneyhteydet sekä lentoaseman infrastruktuurin ja palvelujen käytöstä perittävät maksut ja tällaiseen käyttöön sovellettavat yleiset kaupalliset ehdot (64). Tarjoamalla FN GmbH:lle rahoitusta tavanomaisia markkinaehtoja edullisemmin Saksa on näin ollen antanut sille mahdollisuuden kilpailla muiden lentoasemien pitäjien kanssa lentoyhtiöiden houkuttelemiseksi aggressiivisemmin kuin se olisi voinut tehdä, jos sen olisi pitänyt maksaa tavanomaisten markkinaehtojen mukaiset pääomakustannukset.

(202)

Näin ollen toimenpide 2 saattoi vääristää kilpailua ja vaikuttaa EU:n sisäiseen kauppaan.

(203)

Toimenpide 2 on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea FN GmbH:lle.

(204)

Tähän kysymykseen sovelletaan samoja perusteluja kuin julkisessa omistuksessa olevan EEL GmbH:n myöntämien lainojen tukiluonteen osalta (ks. 8.3.1 jakso edellä). Toimenpiteen 3 muodostavat eri toimenpiteet myönnettiin 14 päivänä maaliskuuta 2002 eli asiassa Aéroports de Paris annetun tuomion jälkeen. Lainasopimuksen 1 kohdan 4 alakohdan mukaan toimenpiteen myöntämispäivä on päivä, jona tuensaaja sopi lentoaseman infrastruktuurin hankinnasta Saksan liittotasavallan hallituksen kanssa, eli 14 päivä maaliskuuta 2002.

(205)

Tämän johdosta komissio toteaa, että sillä on oikeus tutkia toimenpide 3 ja arvioida, onko se valtiontukisääntöjen mukainen, koska on selvää, että sen myöntämisajankohtana FN GmbH harjoitti taloudellista toimintaa.

(206)

Tuki myönnettiin FN GmbH:lle suoraan Kleven piirikunnan talousarviosta. Toimenpide 3 siis rahoitettiin valtion varoista ja valtio on niistä vastuussa.

(207)

Sen arvioimiseksi, onko valtion toimenpidettä pidettävä tukena, on määritettävä, saako edunsaajayritys sellaista taloudellista etua, jota se ei olisi saanut tavanomaisissa markkinaolosuhteissa. Tämän suhteen komission on analysoitava, onko Kleven piirikunta toiminut markkinataloussijoittajan tavoin jättäessään perimättä yhden erän FN GmbH:lle aiemmin myönnettyä väliaikaisrahoitusta.

(208)

Markkinataloussijoittajan toimintaa ohjaavat tuotto-odotukset (65). Markkinataloussijoittajaperiaate toteutuu yleensä, kun yrityksen rakenteen ja tulevaisuudennäkymien perusteella voidaan kohtuullisessa ajassa odottaa tavanomaista tuottoa osingonjaon tai pääoman arvonnousun muodossa suhteessa vertailukelpoiseen yksityiseen yritykseen.

(209)

Nyt käsiteltävässä asiassa Kleven piirikunta on myöntänyt FN GmbH:lle korottoman lainan ([4–10] miljoonaa euroa) ja vapauttanut FN GmbH:n velvoitteesta maksaa yksi [2–5] miljoonan euron suuruinen erä takaisin saamatta mitään muuta korvausta. Viimeksi mainitulla päätöksellä pannaan itse asiassa täytäntöön itse lainasopimuksen 4 kohdan 1 alakohtaan sisältyvä lauseke, jonka mukaan kyseistä erää ei makseta takaisin, mikäli tavoite 350 työpaikan luomisesta toteutuu. Komissio toteaa, että markkinataloussijoittaja ei olisi myöntänyt korotonta lainaa ja vapauttanut saajaa maksamasta siitä merkittävää osaa takaisin ilman minkäänlaista korvausta.

(210)

Lisäksi markkinataloussijoittajan toimintaa arvioitaessa olisi jätettävä huomiotta kaikki myönteiset vaikutukset talouteen alueella, jolla kyseinen lentoasema sijaitsee, mm. työpaikkojen luomisen kannalta, koska komissio tutkii, onko toimenpide tukea, arvioimalla, olisiko ”yksityinen sijoittaja, joka perustaa toimintansa odotettavissa olevaan tuottoon jättäen kaikki yhteiskunnalliset sekä aluepoliittiset ja alakohtaiset näkökannat huomioon ottamatta, tehnyt tällaisen pääomasijoituksen samanlaisissa olosuhteissa” (66). Nyt tarkasteltavana olevassa asiassa takaisinmaksuvelvoitteesta luopumisen vastineena oli ainoastaan tietty määrä uusia työpaikkoja. Työpaikkojen luominen olisi kuitenkin jätettävä markkinataloussijoittajaperiaatteen noudattamisen tarkastelun yhteydessä huomiotta. Toisin sanoen markkinataloussijoittaja ei olisi suostunut luopumaan [2–5] miljoonan euron takaisinmaksusta sillä perusteella, että alueelle luodaan työpaikkoja.

(211)

Näin ollen Kleven piirikunnan myöntämän lainan korottomuus ja takaisinmaksuvelvoitteesta luopuminen vähentävät kustannuksia, jotka lentoaseman pitäjän olisi tavallisesti katettava. Näin ollen ne tuovat FN GmbH:lle sellaista etua, jota se ei olisi saanut tavanomaisissa markkinaolosuhteissa.

(212)

Kyseinen etu myönnettiin ainoastaan FN GmbH:lle. Koska tämä julkinen rahoitus on suunnattu vain yhdelle yritykselle, se on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla valikoiva.

(213)

Tältä osin sovelletaan samoja perusteluja kuin edellä kilpailun vääristymisen ja kauppaan kohdistuvan vaikutuksen osalta (ks. 8.4.5 jakso).

(214)

Edellä esitetyistä syistä komissio katsoo, että Kleven piirikunnan FN GmbH:lle myöntämät julkiset varat, jotka liittyvät lentoasemakiinteistön hankintakustannusten osan väliaikaisrahoitusta koskevaan sopimukseen, ovat SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(215)

Saksa väittää, että EEL GmbH on väline, jonka tarkoituksena on helpottaa varojen kanavoimista FN GmbH:lle tehokkaasti ja taloudellisesti.

(216)

Kuten johdanto-osan 25 kappaleessa esitetään, Kleven piirikunta ja Weezen kunta perustivat EEL GmbH:n hallinnoimaan lentoaseman kiinteistöä ennen sen yksityistämistä. Tämän jälkeen EEL GmbH ryhtyi myöntämään lainoja FN GmbH:lle. Lainojen myöntäminen kolmansille osapuolille on jo sellaisenaan taloudellista toimintaa. Kun toimenpiteen 4 muodostavat eri toimenpiteet myönnettiin EEL GmbH:lle, tämä harjoitti näin ollen taloudellista toimintaa.

(217)

Ottaen huomioon SEUT-sopimuksen 101 artikla yrityksen käsitteellä tarkoitetaan jokaista yksikköä, joka harjoittaa taloudellista toimintaa, riippumatta yksikön oikeudellisesta muodosta tai rahoitustavasta. EEL GmbH toimii vain julkisten viranomaisten välineenä, eikä harjoita varsinaista taloudellista toimintaa: sen ainoana tehtävänä on yhdistää kahden viranomaisen resurssit lentoasemien kehittämisen rahoittamiseksi.

(218)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan kumulatiiviset arviointiperusteet eivät täyty, joten komissio katsoo, että toimenpide 4 ei sisällä SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(219)

Vaikka EEL GmbH:ta olisikin pidettävä EU:n kilpailulainsäädännön soveltamisalan piiriin kuuluvana yrityksenä koko sen ajan, jonka kuluessa toimenpiteen 4 muodostavat toimenpiteet myönnettiin (mitä se ei ole), komission arviointi johtaisi samaan päätelmään, siis että toimenpide 4 ei ole valtiontukea, kuten jäljempänä olevissa jaksoissa osoitetaan.

(220)

EEL GmbH sai kaiken toimenpiteen 4 piiriin kuuluvan pääoman, likviditeettiedut ja pääomanlisäykset osakkeenomistajiltaan, jotka rahoittivat nämä toimenpiteet omista talousarvioistaan. Toimenpide 4 sisältää lisäksi Weezen kunnan myöntämän 100-prosenttisen takauksen, joka rasitti kunnan talousarviota. Näin ollen kaikki toimenpiteen 4 muodostavat toimenpiteet rahoitettiin kahden paikallisviranomaisen talousarviovaroista, ja lisäksi kyseiset paikallisviranomaiset päättivät myöntää kyseiset eri toimenpiteet.

(221)

Toimenpide 4 siis rahoitettiin valtion varoista, ja se on valtion toteuttama.

(222)

Sen arvioimiseksi, onko valtion toimenpidettä pidettävä tukena, on määritettävä, saako edunsaajayritys sellaista taloudellista etua, jota se ei olisi saanut tavanomaisten markkinoilla sovellettavien ehtojen mukaan.

(223)

Tässä yhteydessä komission on analysoitava, toimivatko Kleven piirikunta ja Weezen kunta tavalla, jolla tuottonäkymien ohjaama varovainen markkinataloustoimija (67) olisi toiminut samoissa olosuhteissa, kun ne myönsivät EEL GmbH:lle pääomatoimenpiteet, takaukset, lainat ja laina-ajan pidennykset, jotka muodostavat toimenpiteen 4.

(224)

Ensinnäkin on tärkeää muistaa, kuten 8.3.2 jaksossa päätellään, että EEL GmbH on kahden julkisen osakkeenomistajansa perustama erityisrahoitusyhtiö, jonka tarkoituksena on hallinnoida Niederrhein-Weezen lentoaseman kiinteistöä ja jota on vuodesta 2003 lähtien käytetty yksinomaan rahoituksen tarjoamiseen samalle lentoasemalle. Tämän vahvistaa se, että (kirjallisessa) yhtiökokouksessaan 10 ja 11 päivänä huhtikuuta 2003 nämä kaksi julkista osakasta rajoittivat tiukasti Niederrhein-Weezen lentoasemaan tehtäviin investointeihin kohdistuvaa EEL GmbH:n uutta rahoitustoimintaa. Tämä tavoite vastaa EEL GmbH:n tavoitetta, joka vahvistettiin 16 päivänä joulukuuta 1999 tehdyn perustamissopimuksen (Gesellschaftsvertrag) 2 artiklassa (68). Lisäksi kuten jo johdanto-osan 153 kappaleessa selostettiin, EEL GmbH:lla ei ole hallintoneuvostoa. Molemmat toimitusjohtajat ovat julkisten elinten edustajia. Yrityksen toinen toimitusjohtaja on Kleven piirikunnanjohtaja (Landrat) ja toinen Weezen kunnan pormestari. EEL GmbH:lla ei ole myöskään pysyvää henkilöstöä, ja sitä hallinnoi yksi Kleven piirikunnan virkamies. Näistä seikoista johtuu, että kaikki EEL GmbH:n päätökset tekevät itse asiassa julkisten osakkaiden edustajat, jotka hoitavat sen päivittäistä toimintaa sen lisäksi, että ne kuuluvat sen hallintoelimiin. Tämä vahvistaa sen, että kyseessä olevat toimenpiteet ovat julkisten osakkaiden toteuttamia.

(225)

Sovellettaessa markkinataloussijoittajaperiaatetta toimenpiteeseen 4 on otettava asianmukaisesti huomioon, että näiden rahoitustoimenpiteiden edunsaaja on erityisrahoitusyhtiö, jonka perustajina ja omistajina ovat toimenpiteen 4 toteuttavat elimet ja jota käytetään yksinomaan näiden samojen tahojen tavoittelemaan selkeästi määriteltyyn tavoitteeseen. Lisäksi tässä yhteydessä on tarpeen ottaa asianmukaisesti huomioon nimenomainen tavoite, jota varten erityisrahoitusvälinettä käytetään ja pidetään toiminnassa.

(226)

Yksityiset yritykset perustavat ja käyttävät erityisrahoitusyhtiöitä yleisesti monissa eri olosuhteissa. Eräs mahdollinen tilanne, jossa erityisrahoitusyhtiöitä käytetään, ovat tapaukset, joissa kaksi itsenäistä yritystä on perustanut yhteisyrityksen kehittääkseen tiettyä hanketta, harjoittaakseen tiettyä toimintaa tai suorittaakseen tietyn tehtävän (esimerkiksi tutkimus ja kehittäminen, tuotanto, jakelu) (69) kummankin yrityksen hyväksi. Erityisrahoitusyhtiö on näin ollen oikeudellinen rakenne, johon molemmat yritykset kohdentavat niiden yhteisen hankkeen, tehtävän tai toiminnan toteuttamisen kannalta välttämättömiä resursseja (rahoitusta, henkilöstöä, omaisuuseriä jne.) ja joiden avulla ne toteuttavat tämän yhteisen hankkeen, suorittavat tämän yhteisen tehtävän tai harjoittavat yhteistä toimintaa. Tietyissä tilanteissa, esimerkiksi silloin, kun erityisrahoitusyhtiöllä on vain tuotanto- tai tutkimus- ja kehitystehtävä, se saa rahoitusta emoyhtiöiltään tuottamatta itse voittoa, joka voitaisiin jakaa osakkeenomistajille esimerkiksi osinkojen muodossa. Tällaisen voiton tuottamisen sijasta se edistää sellaisten toimintojen toteuttamista, joita sen emoyhtiöt pitävät tarpeellisina omien tavoitteidensa kannalta.

(227)

Näin ollen on selvää, että kun kaksi itsenäistä yksityistä yritystä perustaa erityisrahoitusyhtiön, käyttää sitä selkeästi määriteltyä tarkoitusta varten ja kohdentaa sille rahoitusta, ne eivät välttämättä anna tätä rahoitusta tarkoituksenaan saada taloudellista tuottoa osinkojen tai koronmaksun muodossa, kuten sijoittaja tai pankki tekisi. Sen sijaan ne tarjoavat rahoitusta saavuttaakseen tavoitteen, jota varten erityisrahoitusyhtiötä käytetään.

(228)

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen Kleven piirikunnan ja Weezen kunnan toimintaa EEL GmbH:n suhteen olisi analysoitava ottaen huomioon se, että kyseiset viranomaiset ovat EEL GmbH:n ainoat osakkeenomistajat, sekä EEL GmbH:lle vuodesta 2003 alkaen asetettu ainoa tavoite, joka oli myöntää FN GmbH:lle useat edellä mainitut lainat sekä laina-ajan pidennykset, jotka muodostavat toimenpiteen 1. Tässä yhteydessä on muistettava, että, kuten 8.3.2 jaksossa todetaan, toimenpiteen 1 muodostavat eri toimenpiteet ovat selvästi Kleven piirikunnan ja Weezen kunnan toimenpiteitä. Toisin sanoen nämä julkiset viranomaiset suunnittelivat toimenpiteen 1 ja päättivät toteuttaa sen sekä päättivät käyttää tätä tarkoitusta varten EEL GmbH:ta.

(229)

Näin ollen sovellettaessa markkinataloustoimijaperiaatetta toimenpiteeseen 4, lähtökohdaksi olisi otettava se, että Kleven piirikunta ja Weezen kunta päättivät toteuttaa toimenpiteen 1 ja käyttää tähän tarkoitukseen EEL GmbH:ta. Ratkaiseva kysymys, jota komission on käsiteltävä, on seuraava: jos kaksi hypoteettista markkinataloustoimijaa olisi päättänyt toteuttaa toimenpiteen 1 muodostavien toimenpiteiden kaltaisia toimenpiteitä, olisivatko ne käyttäneet tämän tavoitteen saavuttamiseksi EEL GmbH:n kaltaista erityisrahoitusyhtiötä ja myöntäneet sille vastaavan rahoituksen kuin toimenpiteestä 4 peräisin oleva rahoitus?

(230)

Tätä taustaa vasten se, että EEL GmbH:n osakkaat ovat saattaneet myöntää sille tietyt lainat tavanomaisia markkinakorkoja edullisemmin, että vakuus annettiin korvauksetta tai että pääomaa lisättiin ilman selkeitä tuottonäkymiä, ei välttämättä johda siihen päätelmään, että Kleven piirikunta ja Weezen kunta eivät olisi toimineet suhteessa EEL GmbH:hon markkinataloustoimijoiden tavoin. Olennainen kysymys on pikemminkin se, onko EEL GmbH:lle toimenpiteen 4 yhteydessä kohdennettu rahoitus kohtuullinen markkinataloustoimijan näkökulmasta suhteessa EEL GmbH:n osakkaiden tavoitteeseen eli toimenpiteen 1 toteuttamiseen.

(231)

Kahdella varovaisella markkinataloustoimijalla, joilla on sama tavoite kuin EEL GmbH:n julkisilla osakkailla, olisi ollut käytännössä kaksi vaihtoehtoa: luoda EEL GmbH:n kaltainen erityisrahoitusyhtiö (vaihtoehto 1) tai myöntää lainoja suoraan FN GmbH:lle ilman asiaan erikseen tarkoitettua elintä (vaihtoehto 2). Järkevä markkinataloustoimija ei olisi harkinnut muita vaihtoehtoja, kuten yksityisiä rahoituksen välittäjiä, jotka olisivat perineet maksun tällaisen palvelun tarjoamisesta. Tämä vaihtoehto olisi lisännyt varojen ohjaamisesta FN GmbH:lle aiheutuneita kustannuksia näiden maksujen vuoksi.

(232)

Komissio toteaa, että tehdessään päätöksen rahoittaa EEL GmbH:ta itse rahoituksen välittäjien käyttämisen sijaan julkiset osakkeenomistajat rajoittivat taloudellisen riskinsä siihen, mikä oli ehdottoman välttämätöntä FN GmbH:n rahoittamiseksi toimenpiteen 1 yhteydessä:

(233)

Komissio katsoo, että näiden kahden osakkeenomistajan päätyminen vaihtoehdon 1 valintaan vastasi näin ollen osakkeenomistajien ilmoittamaa tavoitetta kohdentaa EEL GmbH:n resurssit ainoastaan FN GmbH:n rahoittamiseen.

(234)

Lisäksi komissio katsoo, että vaihtoehdossa 1 EEL GmbH:n kaltaisen erityisrahoitusyhtiön hallinnon ja liikkeenjohdon kustannukset supistuvat ehdottomaan minimiin (ei omaisuuserien immobilisointia paitsi FN GmbH:hon kohdistuvien saatavien osalta, ei pysyvää henkilöstöä eikä johtoa, ei juuri lainkaan toimintakustannuksia, ei rahoituskustannuksia [pankin] myöntämän lainan takaisinmaksua lukuun ottamatta). Näin on sitäkin suuremmalla syyllä, koska ajankohtana, jolloin kyseiset kaksi julkista osakkeenomistajaa päätti toteuttaa toimenpiteen 1, EEL GmbH oli jo olemassa passiivisena rakenteena eikä sen perustamista tarvinnut aloittaa tyhjästä. Erityisrahoitusyhtiön valinta helpottaa myös sen kolmansien osapuolten (kuten FN GmbH:n tai yksityisen pankin) kanssa toteutettavien rahoitustoimien hallinnointia samalla, kun minimoidaan transaktiokustannukset kahden osakkaan välillä. Sen sijaan vaihtoehdon 2 valinta johtaisi FN GmbH:n tukemiseksi perustettujen mekanismien päällekkäisyyteen, joka lisäisi varojen kanavointiin FN GmbH:lle liittyviä hallinnollisia ja oikeudellisia kustannuksia (esim. sopimusten päällekkäisyydet) ja vaikuttaisi mahdollisesti hankkeen valvonnan ja koordinoinnin laatuun.

(235)

Tämän vuoksi kahden varovaisen markkinataloustoimijan, jotka toimivat keskipitkän ja pitkän aikavälin kannattavuusodotusten ohjaamina ja EEL GmbH:n julkisten osakkaiden sijaan, olisi ollut järkevää valita vaihtoehto 1 vaihtoehdon 2 sijaan. Komissio katsoo, että markkinataloussijoittajaperiaate toteutuu ja ettei EEL GmbH:lle koidu taloudellista etua.

(236)

EEL GmbH:n toiminta rajoittui vuodesta 2003 lähtien tiukasti ainoastaan rahoituksen tarjoamiseen FN GmbH:lle. EEL GmbH ei voinut harjoittaa mitään muuta toimintaa. Se ei voinut esimerkiksi myöntää lainoja millekään muulle taholle.

(237)

Näin ollen ainoa toiminto, jonka kilpailudynamiikkaan toimenpide 4 olisi voinut vaikuttaa, on rahoituksen tarjoaminen FN GmbH:lle. Tällainen kilpailuvaikutus olisi ollut olemassa, jos toimenpiteen 4 puuttuessa muilla rahoituksen tarjoajilla kuin EEL GmbH:lla, kuten pankeilla tai muilla sijoittajilla, olisi ollut paremmat mahdollisuudet tarjota FN GmbH:lle rahoitusta voittoa saadakseen.

(238)

Kuten 8.5.3 jaksossa todetaan, Kleven piirikunnan ja Weezen kunnan selkeänä aikomuksena oli kuitenkin toteuttaa toimenpide 1 itse, jotta FN GmbH:lle voitiin saada rahoitusta. Toimenpiteen 4 ainoa perustelu onkin toimenpiteen 1 toteuttaminen.

(239)

Ellei toimenpidettä 4 olisi toteutettu, EEL GmbH ei olisi kyennyt toteuttamaan toimenpidettä 1 itse. Toimenpiteen 4 toteuttamatta jääminen tarkoittaisi kuitenkin yksinkertaisesti sitä, että Kleven piirikunta ja Weezen kunta olisivat päättäneet toteuttaa toimenpiteen 1 käyttämättä EEL GmbH:ta, esimerkiksi luomalla suoran oikeudellisen suhteen itsensä ja FN GmbH:n välille. Sen vuoksi ilman toimenpidettä 4 pankit tai muut sijoittajat eivät olisi saaneet parempaa mahdollisuutta tarjota rahoitusta FN GmbH:lle saadakseen voittoa, koska tarvittava rahoitus olisi saatu joka tapauksessa Kleven piirikunnalta ja Weezen kunnalta.

(240)

Vaikka oletettaisiin, että toimenpide 4 tuo taloudellista etua EEL GmbH:lle (vaikka näin ei ole), tällä edulla ei näin ollen olisi vaikutusta kilpailuun ja kauppaan, eikä se sen vuoksi olisi SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(241)

Edellä esitetyistä syistä toimenpide 4 ei sisällä EEL GmbH:lle suunnattua SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(242)

Tilanteet, joissa toimenpiteen katsotaan olevan voimassa olevaa tukea, esitetään kattavasti asetuksen (EY) N:o 659/1999 (72) 1 artiklassa.

(243)

On kiistämätöntä, että toimenpiteitä ei pantu täytäntöön ennen Saksan liittymistä EU:hun (mainitun artiklan b alakohdan i alakohta), niitä ei voida katsoa hyväksytyiksi, koska komissio ei ole tehnyt päätöstä menettelyn mukaisessa määräajassa (b alakohdan iii alakohta), eikä niitä voida katsoa voimassa olevaksi tueksi sillä perusteella, että vanhentumisaika on mennyt umpeen (b alakohdan iv alakohta). Ne eivät ole muuttuneet tuiksi yhteismarkkinoiden kehityksen johdosta ilman, että jäsenvaltio olisi muuttanut niitä (b kohdan v alakohdan ensimmäinen virke) (73).

(244)

Tämä arviointi pitää paikkansa erityisesti toimenpiteen 2 osalta, vaikka Saksa väitti, että se on voimassa olevaa tukea (ks. johdanto-osan 102 kappale). Leipzig/Hallen lentoasemaa koskevassa tuomiossa Euroopan unionin tuomioistuin on vahvistanut, että myös lentoasemainfrastruktuurin rakentamisen olisi kuuluttava valtiontukisääntöjen piiriin vuodesta 2000 lähtien (74). Tämä ajankohta on aikaisempi kuin toimenpiteen 2 myöntämispäivä, joka oli 15 päivä lokakuuta 2002 (ks. johdanto-osan 46 kappale). Komissio katsoo sen vuoksi, että toimenpide oli tukea sen voimaantulohetkellä. Toisin kuin Saksa on väittänyt, se, että toimenpide hyväksyttiin vuoden 1993 asetuksen nojalla, ei vaikuta tähän arviointiin. Vuoden 1993 asetus on ainoastaan oikeusperusta, jolla sallitaan alueellisille lentoasemille kohdistetut mahdolliset tukitoimenpiteet, joita Nordrhein-Westfalenin osavaltio voi harkita vuodesta 1993 alkaen, mutta se ei itsessään luo kyseisille lentoasemille mitään laillista oikeutta (kuten vuoden 1993 asetuksen 1 §:ssä nimenomaisesti säädetään).

(245)

Toimenpiteen 2 myöntämispäivä on sen vuoksi 15 päivä lokakuuta 2002 eli asiassa Aéroports de Paris annetun tuomion jälkeen. Näin ollen toimenpide 2 oli valtiontukea jo myöntämishetkellä, kuten 8.4.6 jaksossa osoitetaan, eikä siitä tullut valtiontukea myöhemmin yhteismarkkinoiden kehityksen johdosta. Lisäksi toimenpide 2 myönnettiin alle kymmenen vuotta ennen kuin komissio aloitti sitä koskevan muodollisen tutkintamenettelyn, eikä siitä näin ollen ole tullut voimassa olevaa tukea vanhentumisajan umpeen kulumisen vuoksi. Tämän seurauksena toimenpidettä 2 ei luokitella voimassa olevaksi tueksi.

(246)

SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tieto tuen myöntämistä tai muuttamista koskevasta suunnitelmasta eivätkä ne saa toteuttaa ehdottamiaan toimenpiteitä, ennen kuin lopullinen päätös on annettu.

(247)

Koska Saksa ei ole ilmoittanut kaikista tutkimuksen kohteena olevista julkisista toimenpiteistä, toimenpiteet 1, 2 ja 3 ovat sääntöjenvastaista tukea.

(248)

Kyseessä olevia toimenpiteitä on arvioitava SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan perusteella, jossa määrätään, että sisämarkkinoille soveltuvana voidaan pitää ”tukea tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla”.

(249)

Vuoden 2014 ilmailusuuntaviivoissa annetaan näiltä osin puitteet sen arvioimiseksi, voidaanko lentoasemille myönnettyä tukea pitää sisämarkkinoille soveltuvana SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti.

(250)

Komissio katsoo vuoden 2014 ilmailusuuntaviivojen mukaisesti, että sen ilmoitusta valtiontuen sääntöjenvastaisuuden arvioinnissa sovellettavien sääntöjen määräytymisestä ei pitäisi soveltaa vireillä oleviin asioihin, jotka koskevat lentoasemille ennen 4 päivää huhtikuuta 2014 myönnettyä sääntöjenvastaista toimintatukea. Sen sijaan komissio soveltaa vuoden 2014 suuntaviivojen periaatteita kaikkiin tapauksiin, jotka koskevat lentoasemille myönnettyä toimintatukea (vireillä olevat ilmoitukset ja sääntöjenvastainen ilmoittamaton tuki), vaikka tuki olisi myönnetty ennen 4 päivää huhtikuuta 2014 ja ennen siirtymäkauden alkua (75).

(251)

Lentoasemille myönnettävän investointituen osalta komissio soveltaa valtiontuen sääntöjenvastaisuuden arvioinnissa sovellettavien sääntöjen määräytymisestä annetun komission ilmoituksen mukaisesti lentoasemille myönnettyyn sääntöjenvastaiseen investointitukeen sen myöntämisajankohtana voimassa olleita sääntöjä. Näin ollen se soveltaa lentoasemille ennen 4 päivää huhtikuuta 2014 myönnetyn sääntöjenvastaisen investointituen osalta vuoden 2005 ilmailusuuntaviivojen periaatteita (76).

(252)

Komissio on jo todennut, että toimenpiteet 2 ja 3 olivat sääntöjenvastaista valtiontukea, joka on myönnetty ennen 4 päivää huhtikuuta 2014, kun taas toimenpiteitä 1 ja 4 ei luokiteltu valtiontueksi.

(253)

Edellä johdanto-osan 250 ja 251 kappaleessa mainittujen vuoden 2014 suuntaviivojen määräysten mukaan komissiolla on velvollisuus määrittää, ovatko kyseiset toimenpiteet sääntöjenvastaista toimintatukea tai investointitukea.

(254)

Kuten 8.3.6 jaksossa päätellään, FN GmbH on saanut toimenpiteen 1 yhteydessä valtiontukea, joka sisältyy lainaan 4 ja laina-ajan pidennykseen 1 ja mahdollisesti laina-ajan pidennykseen 2. Komissio arvioi jokaisen alatoimenpiteen luonteen erikseen.

(255)

Komissio huomauttaa, että laina 4 on myönnetty FN GmbH:n tekemien investointien rahoittamiseksi. Kuten johdanto-osan 39 kappaleessa mainitaan, 1 päivänä heinäkuuta 2005 allekirjoitetun lainasopimuksen 1 kohdan 2 alakohdassa määriteltiin, että laina on tarkoitettu ainoastaan investointeihin. Komissio panee merkille, että EEL GmbH on ottanut käyttöön valvontamekanismit, joista määrätään lainasopimuksen 2 kohdassa. Samassa kohdassa edellytetään myös, että FN GmbH (ja omasta pyynnöstään EEL GmbH) tarkastaa, että laskut ovat tiukasti sidoksissa lentoaseman valmistumiseen ja että EEL GmbH (ei FN GmbH) maksaa lainaan liittyvät laskut. Nämä valvontamekanismit ovat osoittautuneet tehokkaiksi, koska Saksa pystyi osoittamaan, että lainasta maksetut erät käytettiin ainoastaan kattamaan investointikustannuksia. Näin ollen komissio katsoo, että laina 4 on sääntöjenvastaista investointitukea, joka on myönnetty ennen 4 päivää huhtikuuta 2014, ja sen soveltuvuutta sisämarkkinoille on arvioitava vuoden 2005 ilmailusuuntaviivojen perusteella.

(256)

Laina-ajan pidennyksen 1 osalta komissio toteaa, että sillä pidennettiin lainojen 1, 2 ja 3 laina-aikaa. Tämä pidennys ei ole sellaisenaan tarkoitettu uusien investointien rahoittamiseen, mitä Saksa ei pystynyt osoittamaan. Sen sijaan komissio katsoo, että tämä pidennys myönnettiin vain vapauttamaan FN GmbH sen lyhyen aikavälin velvoitteesta maksaa kaikki kertyneet lainat ja korot. Näin toimimalla EEL GmbH ja sen julkiset osakkaat halusivat varmistaa, ettei FN GmbH:lta lopu maksuvalmius, mikä olisi voinut johtaa tuensaajan investointien supistumiseen tai sen muuttumiseen vaikeuksissa olevaksi yritykseksi. Näistä syistä komissio katsoo, että laina-ajan pidennys 1 on sääntöjenvastaista toimintatukea, joka on myönnetty ennen 4 päivää huhtikuuta 2014, ja sen soveltuvuutta sisämarkkinoille on arvioitava vuoden 2014 ilmailusuuntaviivojen perusteella.

(257)

Samat näkökohdat koskevat laina-ajan pidennystä 2, jos se olisi katsottava valtiontueksi.

(258)

Toimenpide 2 oli myönnetty FN GmbH:lle korvaamaan kustannuksia, jotka aiheutuivat johdanto-osan 46 kappaleessa kuvatun kiinteän käyttöpääoman hankkimisesta ja asentamisesta. Vuoden 2014 ilmailusuuntaviivojen 25 kohdan mukaan ”’investointituella’ tarkoitetaan tukea kiinteän käyttöpääoman rahoittamiseen, erityisesti kattamaan pääomakustannusten rahoitusvaje”. Sen vuoksi kaikki toimenpiteestä 2 tuetut kustannukset ovat investointikustannuksia. Näin ollen toimenpide 2 on sääntöjenvastaista investointitukea, joka on myönnetty ennen 4 päivää huhtikuuta 2014, ja sen soveltuvuutta sisämarkkinoille on arvioitava vuoden 2005 suuntaviivojen perusteella.

(259)

Kuten 3.3 jaksossa kuvataan, tarkasteltavana oleva toimenpide 3 on myönnetty tarjoamaan FN GmbH:lle väliaikaisrahoitusta, jolla katetaan osa lentoasemakiinteistön hankintamenoista (615 hehtaaria ja noin 650 erityyppistä rakennusta, jotka oli järjesteltävä uudelleen siviililentoaseman tarpeisiin). Kuten 14 päivänä maaliskuuta 2002 tehdyn lainasopimuksen johdannon 3 kohdassa ja 1 kohdassa määrätään, väliaikaisrahoitus myönnettiin korottomana luottona, joka oli nimenomaisesti kohdennettu EuZZLG:n (ks. johdanto-osan 21 kappale) valmiiksi saattamiseen tarvittavien investointikustannusten rahoittamiseen.

(260)

Sen vuoksi väliaikaisrahoitus on sääntöjenvastaista investointitukea, joka on myönnetty ennen 4 päivää huhtikuuta 2014, ja sen soveltuvuutta sisämarkkinoille on arvioitava vuoden 2005 ilmailusuuntaviivojen perusteella.

(261)

Kuten edellä on selostettu, komissio katsoo, että toimenpiteeseen 1 kuuluva laina 4, toimenpide 2 ja toimenpide 3 ovat investointitukea, kun taas laina-ajan pidennystä 1 ja mahdollisesti laina-ajan pidennystä 2, jotka kuuluvat toimenpiteeseen 1, on pidettävä toimintatukena.

(262)

Vuoden 2005 suuntaviivojen 61 kohdan mukaisesti komission on selvitettävä

(263)

Sen lisäksi, että lentoasemille myönnettävän valtiontuen on täytettävä vuoden 2005 ilmailusuuntaviivoissa asetetut tuen soveltuvuutta sisämarkkinoille koskevat erityisvaatimukset, sen on muiden valtiontukitoimenpiteiden tavoin oltava tarpeellista ja oikeassa suhteessa perustellun tavoitteen kannalta, jotta sitä voidaan pitää sisämarkkinoille soveltuvana tukena (77).

(264)

Arvioitavana olevien investointitukitoimenpiteiden tarkoituksena oli rahoittaa Weezessä sijaitsevan, Yhdistyneen kuningaskunnan entisen sotilastukikohdan muuntamista siviililentoasemaksi ja lentoaseman merkittävää kehittämistä. Nämä toimenpiteet ovat edistäneet merkittävästi alueellista kehitystä ja uusien työpaikkojen syntyä kyseisellä alueella, jolla Yhdistyneen kuningaskunnan sotilastukikohdan sulkemisesta on aiheutunut vakavia vaikutuksia. Kuten Saksa huomauttaa, Yhdistyneen kuningaskunnan sotilastukikohdan sulkeminen on johtanut noin 6 300 henkilön muuttamiseen pois alueelta, minkä johdosta on menetetty 400 sotilastukikohdan toimintaan suoraan liittyvää siviilityöpaikkaa sekä noin 102 miljoonan euron tulot noin 80 yrityksen osalta. Lisäksi Yhdistyneen kuningaskunnan joukkojen lähdettyä maasta tyhjilleen jäi 1 600 asuntoa, mikä on yli 30 prosenttia Weezen kunnan koko asuntokannasta.

(265)

Komissio toteaa, että Saksan mukaan siviililentoaseman perustaminen ja kehittäminen on johtanut yli 1 200 työpaikan syntymiseen Kleeven piirikunnan alueelle ja palveluyritysten keskittymiseen lentoasemaan liittyvän yrityspuiston alueelle.

(266)

Kuten Saksa huomauttaa, komissio on jo jossain määrin tunnustanut tämän hankkeen vaikutuksen alueelliseen talouskehitykseen – ja sen myötä taloudelliseen yhteenkuuluvuuteen, joka on unionin tärkeä tavoite. Komissio onkin myöntänyt Nordrhein-Westfalenin osavaltiolle rakennerahastovaroja Konver II -ohjelman yhteydessä. Ne oli tarkoitettu nimenomaan entisten sotilaskohteiden muutostöiden rahoitukseen Kleven piirikunnassa.

(267)

Kyseessä olevat investointitukitoimenpiteet ovat auttaneet myös parantamaan alueen saavutettavuutta. Niederrhein-Weezen lentoasemaa lähinnä sijaitsevat lentoasemat ovat nimittäin Düsseldorfin lentoasema (etäisyys 76 km, 51 minuutin matkustusaika autolla) ja Eindhovenin lentoasema Alankomaissa (88 km, 1 tunnin 12 minuutin matkustusaika autolla) (78).

(268)

Düsseldorfin ja Eindhovenin lentoasemien liikennemäärä on kasvanut jatkuvasti vuodesta 2003: Düsseldorfin matkustajamäärä kasvoi 14,3 miljoonasta vuonna 2003 noin 21 miljoonaan vuonna 2013, kun taas Eindhovenin lentoaseman matkustajamäärä oli 0,4 miljoonaa vuonna 2003 ja 3,4 miljoonaa vuonna 2013. Niiden jatkuvaan kasvuun ovat tämän ajanjakson aikana vaikuttaneet ainoastaan niiden omat ruuhkaongelmat ja kapasiteettirajoitukset (erityisesti käytettävissä olevien lähtö- ja saapumisaikojen riittämättömyys Düsseldorfissa). Düsseldorfin lentoasema saavutti 22 miljoonan matkustajan enimmäiskapasiteettinsa vuonna 2013, ja Eindhovenin lentoasema pystyi palvelemaan ainoastaan 2,5 miljoonaa matkustajaa vuonna 2012. Niederrhein-Weezen lentoaseman liikenteen kasvusta huolimatta komissio toteaa, että näillä kahdella lentoasemalla on vuodesta 2012 alkaen saatu valmiiksi tai aloitettu laajennustöitä niiden kapasiteetin lisäämiseksi (79).

(269)

Sen vuoksi komissio päättelee, etteivät investoinnit Niederrhein-Weezen lentoasemaan ole päällekkäisiä olemassa olevan kannattamattoman infrastruktuurin kanssa. Päinvastoin Niederrhein-Weezen lentoasemalla on ollut merkittävä tehtävä Düsseldorfin lentoaseman ruuhkien purkamisessa, eikä se ole rajoittanut Düsseldorfin ja Eindhovenin lentoasemien laajentumissuunnitelmia. Ellei tarkasteltavana olevaa hanketta olisi toteutettu, vaarana olisi ollut, ettei kyseisellä alueella olisi ollut riittävästi liikennetarjontaa.

(270)

Komissio voi näin ollen päätellä, että infrastruktuurin rakentaminen ja käyttö vastaa selkeästi määriteltyä yleishyödyllistä tavoitetta, joka on aluekehitys ja alueen liikenneyhteyksien parantaminen.

(271)

Saksan mukaan Niederrhein-Weezen lentoaseman suunniteltu nykyaikaistaminen oli tarpeen entisen sotilaslentotukikohdan muuttamiseksi siviililentoasemaksi. Rullausteitä ja asematasoja oli rakennettava ja nykyaikaistettava, jotta siviililentoliikenne voitiin aloittaa.

(272)

Kuten Saksa on esittänyt, infrastruktuurihanke on rajoitettu asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeelliseen: infrastruktuuri suunniteltiin enintään 3,5 miljoonan matkustajan liikenteelle, ja taulukossa (taulukko 1) esitetyt liikennetilastot osoittavat, että matkustajamäärä kasvoi tasaisesti vuoteen 2010 saakka, jolloin päästiin ennätykselliseen 2,9 miljoonan matkustajaan, minkä jälkeen määrä laski 2,2 miljoonaan matkustajaan vuonna 2012. Tämä tarkoittaa sitä, että ennakoitu liikennekysyntä vastasi suurelta osin todellista kysyntää ja että hanke ei ollut suhteettoman suuri tai monimutkainen.

(273)

Komissio voi näin ollen päätellä, että kyseessä oleva infrastruktuuri on tarpeen ja oikeasuhteinen asetettujen tavoitteiden kannalta.

(274)

Kuten edellä on selostettu, Niederrhein-Weezen lentoaseman matkustajamäärä vuonna 2010 (2,9 miljoonaa matkustajaa) oli jo lähellä sen enimmäiskapasiteettia (3,5 miljoonaa matkustajaa). Tähän liikennemäärään päästiin vain kuuden toimintavuoden kuluessa, eli paljon nopeammin kuin muilla halpalentoyhtiöstrategiaan nojaavilla Saksan lentoasemilla (kuten Kassel tai Hahn). Niederrhein-Weezen lentoaseman merkittävä kasvu johtuu sen tärkeästä tehtävästä Düsseldorfin ja Eindhovenin lentoasemien ruuhkien purkajana sekä sen vaikutusalueen väestötiheydestä (yli 35 miljoonaa asukasta).

(275)

Edellä mainittujen matkustajamäärien perusteella Niederrhein-Weezen lentoaseman kehityshankkeeseen liittyvät keskipitkän aikavälin käyttönäkymät olivat hyvät, erityisesti suhteessa lentoaseman alkuperäiseen sotilasinfrastruktuuriin, sillä investointitoimien avulla se on saatu muunnettua siviililentoasemaksi.

(276)

Komissio toteaa, että käytössä oleva siviili-infrastruktuuri on aina ollut avoin kaikille mahdollisille käyttäjille syrjimättömällä tavalla.

(277)

Tuen myöntämisajankohtana 15 päivänä lokakuuta 2002 Niederrhein-Weezen lentoasema palveli alle miljoonaa asiakasta vuodessa, minkä vuoksi se luokiteltiin vuoden 2005 ilmailusuuntaviivojen mukaan pieneksi alueelliseksi lentoasemaksi (luokka D) (80).

(278)

Niederrhein-Weezen lentoaseman vaikutusalue kattaa Saksan länsiosan ja Alankomaiden itäosan. Kuten edellä on selostettu, Niederrhein-Weezen lentoasema ei ole haitannut merkittävästi kilpailua tällä vaikutusalueella, joka kattaa Düsseldorfin ja Eindhoven lentoasemat, joilla on vakavia ruuhkaongelmia ja liian vähän lähtö- ja saapumisaikoja (ks. johdanto-osan 268 kappale).

(279)

Niederrhein-Weezen lentoasemalle ei myöskään ole juna- eikä moottoritieyhteyttä, toisin kuin sen kahdella kilpailijalla.

(280)

Lisäksi komissio toteaa, että liikematkustajat muodostavat merkittävän markkinaosuuden Düsseldorfin lentoaseman matkustajamäärästä (40 prosenttia), kun Niederrhein-Weezessä vastaava osuus on vain 7 prosenttia.

(281)

Eindhovenin lentoaseman osalta komissio toteaa, että se palvelee sekä siviili- että sotilaslentoliikennettä, joten infrastruktuurikustannusten rahoittaminen jaetaan sen mukaisesti siviililentoaseman pitäjien ja Alankomaiden armeijan välillä. Vuosina 2010 ja 2011 Eindhovenin lentoasema maksoi vuosittain noin 1 miljoonaa euroa korvauksia Alankomaiden armeijalle pääasiassa infrastruktuurin ylläpitoon, turvallisuuteen ja lennonjohtoon liittyvistä kustannuksista, mutta se ei maksanut alkuperäisiä investointikustannuksia, jotka Niederrhein-Weezen oli (osittain) maksettava.

(282)

Lisäksi kokonaishankkeen tuki-intensiteetti (katso jäljempänä oleva osio tuen välttämättömyydestä ja oikeasuhteisuudesta) rajoittuu hankkeen rahoitusvajeeseen. Lentoaseman pitäjän osakkaat rahoittavat yli 50 prosenttia investointikustannuksista.

(283)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että tuki ei vaikuta kaupan kehitykseen tavalla, joka on ristiriidassa yhteisen edun kanssa.

(284)

Komission on selvitettävä, onko tuensaajayritys FN GmbH:lle myönnetty valtiontuki muuttanut sen toimintaa niin, että se harjoittaa yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamista edistävää toimintaa, i) jota se ei harjoittaisi ilman tukea tai ii) jota se harjoittaisi rajoitetusti tai eri tavalla. Tuen oikeasuhteisuus edellyttää myös, että samaa tulosta ei saavutettaisi myöntämällä vähemmän tukea ja aiheuttamalla vähemmän kilpailun vääristymistä. Tämä tarkoittaa, että tuen määrä ja intensiteetti on rajoitettava toiminnan harjoittamisen kannalta välttämättömään vähimmäismäärään.

(285)

Saksan mukaan tuki oli välttämätöntä, koska lentoaseman kehittäminen olisi vaarantunut sen vuoksi, että FN GmbH:n taloudellinen tilanne oli tuen myöntämishetkellä tiukka. Saksa lisää myös, että jos julkiset viranomaiset olisivat toteuttaneet hankkeen suoraan, kyseisten viranomaisten olisi pitänyt kattaa rakennuskustannukset ja alkuvaiheessa syntyvät liiketoiminnan tappiot. Komissio on samaa mieltä ja toteaa, että julkinen tuki myönnettiin aikana, jolloin FN GmbH:n yksityiset osakkeenomistajat toteuttivat erittäin merkittäviä infrastruktuuri-investointeja hankkeen käynnistysvaiheessa ([20–60] miljoonaa euroa vuosina 2002–2003), samalla kun ne kattoivat alkuvaiheessa syntyvät lentoaseman liiketoiminnan tappiot. On epätodennäköistä, että paikalliset viranomaiset, kuten Kleven piirikunta ja Weezen kunta, joilla on vähäiset taloudelliset resurssit, olisivat voineet vastata tällaisen laajamittaisen hankkeen aiheuttamasta taloudellisesta rasitteesta yksinään, mutta ne pystyivät pääsemään samaan tulokseen rajallisella panoksella tukemalla yksityistä aloitetta. Kun otetaan huomioon, että tämä yhteen Euroopan hyvin harvoista yksityisistä lentoasemista liittyvä hanke oli luonteeltaan riskialtis, rajoitettu julkinen tuki vaikuttaa perustellulta käynnistysvaiheessa.

(286)

Saksan mukaan investointia ei olisi voitu toteuttaa samassa määrin ilman tukea eli ilman toimenpiteitä 1, 2 ja 3. Kuten Saksa aivan oikein toteaa, investoinneista olisi voitu toteuttaa vain osa, kuten kiitotien leventäminen. Tiettyjä investointeja olisi jouduttu lykkäämään huomattavasti, mikä olisi aiheuttanut lentoasemalle vakavia toiminnallisia ongelmia tai estänyt sitä vastaamasta lentoyhtiöiden ja matkustajien odotettuun kysyntään vaikutusalueella. Sen vuoksi voidaan päätellä, että tukitoimenpiteillä 1, 2 ja 3 on kannustava vaikutus, koska ne mahdollistivat tuensaajalle investoinnin toteuttamisen.

(287)

Toimenpiteen 2 oikeasuhteisuuden arvioinnin osalta voidaan todeta, että lentoasemalle todellisuudessa myönnetyn julkisen rahoituksen määrä oli [2–5] miljoonaa euroa. Kuten johdanto-osan 46 kappaleessa selostetaan, tämä tukitoimenpide vastaa tukikelpoisten kustannusten 50-prosenttista rahoitusta vuoden 1993 asetuksen mukaisesti. Loppuosan ([2–5] miljoonaa euroa) on rahoittanut FN GmbH. Näin ollen tuki-intensiteetti on 50 prosenttia.

(288)

Koska vuoden 2005 ilmailusuuntaviivoissa ei oteta kantaa tuen intensiteettiin, suurin sallittu tuen määrä on rajoitettava siihen, mikä on ehdottoman välttämätöntä. Komissio toteaa, että toimenpiteellä 2 tuetut investoinnit rahoitettiin tasavertaisuusmallin mukaisesti (pari passu). Sen vuoksi 50 prosentin tuki-intensiteetti vaikuttaa tässä tapauksessa perustellulta.

(289)

Toimenpiteeseen 1 kuuluvan lainan 4 ja toimenpiteen 3 oikeasuhteisuuden osalta komissio toteaa, että matalakorkoisen tai korottoman lainan myöntäminen on vähemmän vääristävä toimenpide kuin suora avustus. Koska viranomaiset ovat asettaneet lainoille täydet vakuudet, niiden taloudellinen osallistuminen oli hyvin vähäistä. Kun tarkastellaan väliaikaisrahoituksen toisen puolen takaisinmaksusta vapauttamisen oikeasuhteisuutta, komissio on yhtä mieltä Saksan kanssa siitä, että edellytys luoda 350 työpaikkaa muodosti lentoaseman yksityisille omistajille kannustimen saattaa lentoasemainfrastruktuurin rakentaminen ja kehittäminen päätökseen. Komissio toteaa, että tämä kannustin oli tehokas, sillä alueelle syntyi 445 työpaikkaa takaisinmaksusta vapauttamisen aikaan (vuonna 2004), hyvissä ajoin ennen sopimuksen mukaisen määräajan päättymistä (vuoden 2007 lopussa).

(290)

Edellä esitetyn arvion perusteella komissio päättelee, että toimenpiteet 1 (laina 4), 2 ja 3 soveltuvat sisämarkkinoille SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan perusteella.

(291)

Vuoden 2014 ilmailusuuntaviivojen 5.1.2 jaksossa vahvistetaan kriteerit, joita komissio soveltaa arvioidessaan toimintatuen soveltuvuutta sisämarkkinoille SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla. Komissio soveltaa näitä perusteita vuoden 2014 ilmailusuuntaviivojen 172 kohdan mukaisesti erityisesti kaikkiin tapauksiin, jotka koskevat lentoasemille myönnettyä toimintatukea (myös vireillä olevat ilmoitukset ja sääntöjenvastainen ilmoittamaton tuki), vaikka tuki olisi myönnetty ennen 4 päivää huhtikuuta 2014 eli ennen vuoden 2014 ilmailusuuntaviivojen voimaantuloa. Toimintatukea voidaan myöntää 10 vuoden siirtymäkauden ajaksi vuoden 2014 ilmailusuuntaviivojen julkaisemispäivästä alkaen, ja sen soveltuvuuskriteerit ovat seuraavat:

(292)

Kun otetaan huomioon, että toimintatuki, joka koostui laina-ajan pidennyksestä 1 ja mahdollisesti toimenpiteeseen 1 kuuluvasta laina-ajan pidennyksestä 2, myönnettiin kokonaisuudessaan ennen vuoden 2014 ilmailusuuntaviivojen voimaantuloa, näitä soveltuvuuskriteerejä sovelletaan vuoden 2014 ilmailusuuntaviivojen 137 kohdassa esitetyt näkökohdat huomioiden (eli joitakin edellytyksiä ei sovelleta).

(293)

Arvioitavana olevan toimintatuen tavoitteena oli säilyttää Niederrhein-Weezen lentoasemalla asianmukainen toiminnan taso.

(294)

Lentoasemien toimintatuen katsotaan vuoden 2014 ilmailusuuntaviivojen 113 kohdan mukaisesti edistävän yhteisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamista, jos se lisää unionin kansalaisten liikkuvuutta ja alueellisia yhteyksiä, auttaa torjumaan lentoliikenteen ruuhkautumista unionin suurilla keskuslentoasemilla tai edistää alueellista kehitystä.

(295)

Kuten johdanto-osan 270 kappaleessa pääteltiin, Niederrhein-Weezen lentoaseman rakentaminen ja käyttö vastaa selkeästi määriteltyä yhteisen edun mukaista tavoitetta, eli alueellista talouskehitystä ja alueen liikenneyhteyksien parantamista.

(296)

Vuoden 2014 ilmailusuuntaviivojen 116 kohdan ja sitä seuraavien kohtien mukaan lentoasemien toimintatuki katsotaan tarpeelliseksi, jos se johtaa sellaiseen merkittävään parannukseen, johon ei päästä markkinoiden omin toimin. Lisäksi suuntaviivoissa todetaan, että toimintakustannusten rahoittamiseen tarvittavien julkisten varojen tarve on yleensä suhteellisesti suurempi pienemmillä lentoasemilla, koska kiinteät kustannukset ovat korkeat ja koska lentoasemat, joiden vuotuinen matkustajamäärä on 200 000–700 000 matkustajaa, eivät ehkä pysty kattamaan merkittävää osaa toimintakustannuksistaan.

(297)

Uuden terminaalin toiminta käynnistyi vuonna 2003, minkä jälkeen Niederrhein-Weezen lentoaseman vuotuinen matkustajamäärä oli 207 992 vuonna 2003, 796 745 vuonna 2004 ja 591 744 vuonna 2005 (ks. taulukko 1). Komissio toteaa, että matkustajamäärä on käynnistysvaiheessa vaihdellut suuresti, esimerkiksi 34 prosentin lasku vuodesta 2004 vuoteen 2005. Sen vuoksi komissio katsoo, että matkustajamäärä oli mainittuina kolmena vuonna keskimäärin 200 000–700 000 henkilöä. Samaan aikaan komissio toteaa myös, että FN GmbH oli koko ajan tappiollinen (ks. taulukko 5), eikä kyennyt kattamaan edes toimintakustannuksiaan (mukautettu käyttökate oli vuosina 2004 ja 2005 negatiivinen), mikä vuoden 2014 ilmailusuuntaviivoissa määritellään tyypilliseksi tämänkokoisille lentoasemille.

(298)

Tämän vuoksi komissio katsoo toimintatuen Niederrhein-Weezen lentoasemalle olleen välttämätöntä.

(299)

Vuoden 2014 ilmailusuuntaviivojen 120 kohdan mukaan toimintatuen olisi oltava tarkoituksenmukainen toimintaväline aiotun tavoitteen saavuttamiseksi tai niiden ongelmien ratkaisemiseksi, joihin tuella on tarkoitus puuttua. Koska Niederrhein-Weezen lentoaseman toiminta on tappiollista, ainoa soveltuva väline on toimintatuki, joka mahdollistaa lentoaseman toiminnan jatkumisen ja varmistaa näin Niederrheinin alueen yhteydet. Muut välineet, kuten investointituki tai sääntelytoimenpiteet eivät näytä soveltuvan Niederrhein-Weezen lentoaseman toiminnan tasolla ilmenneiden taloudellisten ongelmien ratkaisemiseen. Tämän vuoksi komissio katsoo, että Niederrhein-Weezen lentoasemalle myönnetty toimintatuki on tarkoituksenmukainen väline.

(300)

Toimintatuella on vuoden 2014 ilmailusuuntaviivojen 124 kohdan mukaan kannustava vaikutus, jos on todennäköistä, että ilman toimintatukea lentoaseman taloudellisen toiminnan taso vähenisi huomattavasti, ottaen huomioon mahdollisen investointituen ja liikennöintitason.

(301)

Niederrhein-Weezen lentoasema sai investointitukea uuden terminaalin rakentamiseen ja uusien turvallisuutta ja turvatoimia koskevien vaatimusten täytäntöönpanoon. Tämän ansiosta lentoasema pystyi vastaamaan Niederrheinin alueen yhteys- ja liikennetarpeisiin, jotka matkustajien määrällä mitattuna ovat viime vuosina kasvaneet. Huolimatta kasvusuunnassa olevasta matkustajamäärästä lentoasema ei pystynyt kattamaan toimintakustannuksiaan. Ilman toimintatukea lentoasema ei olisi pystynyt säilyttämään senhetkistä liikenne- ja investointitasoa ja sen taloudellista toimintaa olisi täytynyt supistaa. Samaan aikaan tuki ei ylittänyt määrää, joka on tarpeen kattamaan toiminnasta aiheutuvat tappiot, joten tuen määrä on rajattu välttämättömään.

(302)

Tämän vuoksi komissio katsoo, että toimintatuella Niederrhein-Weezen lentoasemalle oli kannustava vaikutus ja se on oikeasuhteista.

(303)

Toimintatuen soveltuvuutta sisämarkkinoille arvioidessaan komissio ottaa vuoden 2014 ilmailusuuntaviivojen 131 kohdan mukaan huomioon kilpailun vääristymät ja vaikutukset kauppaan. Se, että lentoasema sijaitsee samalla vaikutusalueella kuin toinen lentoasema, jolla on liikakapasiteettia, voi viitata mahdollisiin kilpailun vääristymiin tai kauppaan kohdistuviin vaikutuksiin.

(304)

Kuten johdanto-osan 276 kappaleessa ja sitä seuraavissa kappaleissa on osoitettu, komissio on jo tehnyt sen päätelmän, että tuki ei vaikuta kaupan kehitykseen yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla.

(305)

Kaikki toimenpiteet, jotka ovat tämän tutkimuksen kohteena ja voidaan luokitella valtiontueksi, soveltuvat sisämarkkinoille SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla. Tämä päätelmä ei vaikuta millään tavoin julkisten viranomaisten FN GmbH:lle mahdollisesti myöntämien muiden valtiontukitoimenpiteiden arviointiin, jonka komissio saattaa toteuttaa tulevaisuudessa.

(306)

Saksa antoi 18 päivänä kesäkuuta 2014 päivätyssä kirjeessään hyväksyntänsä sille, että tämä päätös annetaan englannin kielellä. Sen vuoksi ainoastaan englanninkielinen teksti on todistusvoimainen,

15.10.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 269/47

(1)

Belgia toimitti komissiolle 11 päivänä toukokuuta 2012 ennakkoilmoituksen Val Saint-Lambert -yritykselle, jäljempänä ’VSL’, tarkoitetusta pelastamistuesta, joka oli määrä myöntää 1 miljoonan euron suuruisen korkotukilainan muodossa. Koska yritykselle oli jo myönnetty 400 000 euroa pelastamistukea 3 päivänä huhtikuuta 2012, komissio kirjasi tämän asian ilmoittamattomien tukien rekisteriin. Tämä tuki jäi ilmoittamattomien tukien joukkoon, koska siitä ei ole myöhemminkään tehty ilmoitusta.

(2)

Belgia ilmoitti komissiolle 3 päivänä lokakuuta 2012 VSL:lle myönnettävästä rakenneuudistustuesta, joka muodostui 1 miljoonan euron lainan jatkamisesta 10 vuodeksi.

(3)

Komissio ilmoitti Belgialle 1 päivänä helmikuuta 2013 päivätyllä kirjeellä päätöksestään aloittaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT-sopimus’, 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely näistä kahdesta tukitoimenpiteestä ja muista VSL:n hyväksi aikaisemmin toteutetuista toimenpiteistä.

(4)

Komission päätös menettelyn aloittamisesta, jäljempänä ’menettelyn aloittamista koskeva päätös’, on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2). Komissio on kehottanut asianomaisia esittämään huomautuksensa tuesta ja kyseisistä toimenpiteistä.

(5)

Komissio ei ole saanut huomautuksia kolmansilta osapuolilta.

(6)

Belgia esitti huomautuksensa menettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä 21 päivänä maaliskuuta 2013.

(7)

Belgian viranomaiset ilmoittivat komissiolle 14 päivänä marraskuuta 2013 päivätyllä kirjeellä haluavansa peruuttaa rakenneuudistustukea koskevan ilmoituksensa. Sen vuoksi kyseistä toimenpidettä ei analysoida tässä päätöksessä.

(8)

Komissio pyysi Belgian viranomaisilta lisätietoja 17 päivänä lokakuuta ja 14 päivänä marraskuuta 2013 päivätyillä kirjeillä ja 10 päivänä joulukuuta 2013 päivätyllä sähköpostiviestillä. Belgian viranomaiset vastasivat 12 päivänä joulukuuta 2013 päivätyllä kirjeellä ja 11 päivänä joulukuuta 2013 päivätyllä sähköpostiviestillä. Ne pyysivät lisäaikaa 14 päivänä marraskuuta 2013 esitettyyn pyyntöön vastaamiselle. Lisäaika myönnettiin 19 päivänä joulukuuta 2013 päivätyllä kirjeellä. Belgian viranomaisilta saatiin lopulta vastaus 6 päivänä tammikuuta 2014. Komissio toimitti uuden tietopyynnön 7 päivänä helmikuuta 2014. Belgian viranomaiset vastasivat siihen 25 päivänä helmikuuta 2014 ja yrityksen Société Wallonne de Gestion et de Participations, jäljempänä ’SOGEPA’, lakimies 27 päivänä helmikuuta 2014. Belgian viranomaisille toimitettiin uusi tietopyyntö 11 päivänä huhtikuuta 2014. Komissio pidensi Belgian viranomaisille myönnettyä määräaikaa 30 päivänä huhtikuuta 2014 päivätyllä kirjeellä 23 päivään toukokuuta 2014. Komissio sai Belgian viranomaisten vastauksen kyseisenä päivänä.

(9)

Belgian viranomaiset antoivat 18 päivänä kesäkuuta 2014 komissiolle luvan hyväksyä ja antaa tämä päätös tiedoksi ainoastaan ranskan kielellä.

(10)

Val Saint-Lambert SA tuottaa korkealaatuisia kristalliesineitä. Yritys sijaitsee Seraingissa Valloniassa ja työllistää 52 työntekijää. Vuotuinen liikevaihto on noin 2 miljoonaa euroa. Tehtaan tuotteilla on hyvä maine, vaikka sillä on takanaan useita konkursseja. Erityisesti on mainittava, että vuonna 2002 SA Cristallerie du Val Saint-Lambert meni konkurssiin, ja sen toimintaa jatkoi 19 päivänä joulukuuta 2002 perustettu yritys nimeltä SA La cristallerie du Val Saint-Lambert, jäljempänä ’CVSL’. Sittemmin Liègen kauppatuomioistuin totesi 11 päivänä elokuuta 2008 annetulla päätöksellä CVSL:n olevan konkurssissa. Toimintaa jatkoi kaksi yksityistä osakasta: Châteaux Finances Corporation, jäljempänä ’CFC’, holdingyhtiö, joka omistaa useita kiinteistöalan yrityksiä sekä viiniin ja gastronomiaan liittyviä yrityksiä, ja Société de Promotion d'Espaces Commerciaux et Industriels, jäljempänä ’SPECI’, jonka toimialana on kiinteistöomaisuuden hallinta ja kehittäminen.

(11)

CFC omisti VSL:stä alun perin 70 prosenttia ja SPECI 30 prosenttia. Maaliskuussa 2011 CFC ja Vallonian alue toteuttivat pääomanlisäyksen, johon SPECI ei osallistunut. Nykyään VSL:n omistavat CFC (76 %), Vallonian alue (17 %) ja SPECI (7 %).

(12)

VSL on ollut jälleen konkurssimenettelyssä 14 päivästä lokakuuta 2013.

(13)

VSL:llä on yksinoikeuslisenssi VSL:n tavaramerkkien, mallien ja luonnosten käyttöön. Lisenssin myönsi sille tammikuussa 2009 Vallonian alue, joka tuolloin omisti tavaramerkit. Aiemmin VSL:n tavaramerkit omisti lokakuuhun 2005 asti Compagnie financière du Val, jäljempänä ’CFV’, joka oli kokonaan SOGEPAN omistuksessa olleen Société de Gestion des marques du Val Saint-Lambertin seuraaja (SOGEPA puolestaan oli kokonaan Vallonian alueen omistuksessa).

(14)

CFV luovutti tavaramerkit 5 päivänä maaliskuuta 2005 tehdyllä luovutussopimuksella SA Interagoralle, CVSL:n emoyhtiölle, [500 000–800 000] (3) euron hintaan. Kun SA Interagora, josta oli tullut SA Val Saint-Lambert International, jäljempänä ’VSLI’, meni konkurssiin 11 päivänä elokuuta 2008, sillä oli yhä maksamatta CFV:lle 280 000 euroa. Vallonian alue käytti tämän jälkeen etuosto-oikeuttaan ja hankki tavaramerkit itselleen [700 000–1 000 000] euron hintaan vuonna 2008.

(15)

VSL:n pelastamistuki muodostui 1 miljoonan euron korkotukilainasta, jonka Vallonian alue myönsi yritykselle 3 päivänä huhtikuuta 2012 SOGEPAn välityksellä (kaikkien niiden toimenpiteiden yhteydessä, joihin liittyy SOGEPAn toimia, SOGEPA toimii aluehallinnon nimissä). Laina-aika oli 6 kuukautta ja korko 3,07 prosenttia (peruskorko 2,07 + 100 pistettä). Korkoon lisättiin myöhemmin SOGEPAn korvauksen kattamiseksi 100 peruspistettä, jolloin korko nousi 4,07 prosenttiin. Miljoonan euron lainasta osa (400 000 euroa) myönnettiin samana päivänä kun lainasopimus tehtiin eli 3 päivänä huhtikuuta 2012, ilman SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdassa edellytettyä komissiolle tehtävää ennakkoilmoitusta. Jäljelle jäävä osa (600 000 euroa) myönnettiin myöhemmin ajankohtana, jota ei ole ilmoitettu komissiolle. Tästä huolimatta komissio katsoo, että koko lainasumma eli miljoona euroa on myönnetty, koska se on kirjattu Liègen kauppatuomioistuimelle osoitettuun saatavaa koskevaan ilmoitukseen kyseisen tuomioistuimen julistaessa VSL:n konkurssiin 14 päivänä lokakuuta 2013.

(16)

Belgia ilmoitti komissiolle 3 päivänä lokakuuta 2012 VSL:lle myönnettävästä rakenneuudistustuesta, joka muodostuisi 1 miljoonan euron lainan (eli toimenpiteen 1) jatkamisesta 10 vuodeksi. Belgian viranomaiset kuitenkin ilmoittivat komissiolle 14 päivänä marraskuuta 2013 päivätyllä kirjeellä haluavansa peruuttaa rakenneuudistustukea koskevan ilmoituksensa. Belgian viranomaiset vahvistivat 12 päivänä joulukuuta 2013 päivätyllä kirjeellä, että kyseistä tukea ei ollut myönnetty. Sen vuoksi kyseistä toimenpidettä ei analysoida tässä päätöksessä.

(17)

Jo ennen edellä mainittua pelastamistukea (toimenpide 1) Vallonian alue oli vuosina 2008–2011 toteuttanut VSL:n hyväksi SOGEPAn ja muiden aluehallinnon alaisuuteen kuuluvien ja sen nimissä toimivien julkisten elimien, kuten CFV:n, välityksellä kuusi toimenpidettä seuraavasti: 150 000 euron takaus (toimenpide 3), Val Saint-Lambertin tavaramerkkien käyttö ja luovutus (toimenpide 4), 1,5 miljoonan euron laina (toimenpide 5), 1,5 miljoonan euron pääomanlisäys (toimenpide 6), määrältään rajoitetut tuet (toimenpide 7) ja Cristal Park -hankkeeseen liittyvien puhdistustöiden rahoittaminen (toimenpide 8).

(18)

CVSL, joka hallinnoi lasitehdasta ennen VSL:ää, julistettiin konkurssiin 11 päivänä elokuuta 2008 Liègen kauppatuomioistuimessa. Jotta tehdas voisi jatkaa toimintaansa konkurssista huolimatta ja löytää uuden omistajan, Vallonian alue antoi 28 päivänä elokuuta 2008 tehdyllä päätöksellä SOGEPAlle tehtäväksi myöntää 150 000 euron takaus 300 000 euron lainalle, jonka ING-pankki oli myöntänyt CVSL:n konkurssipesän uskotulle miehelle. Takaus myönnettiin CVSL:n uskotulle miehelle 24 päivänä syyskuuta 2008 korvauksetta.

(19)

Kuten edellä on todettu, CFV omisti VSL:n tavaramerkit lokakuuhun 2005 asti.

(20)

CFV luovutti tavaramerkit SA Interagoralle 5 päivänä lokakuuta 2005 tehdyllä luovutussopimuksella [500 000800 000–] euron hinnasta. Kokonaissumma, 700 000 euroa, oli määrä suorittaa yhtenä [100 000–500 000] euron eränä ja kymmenenä [10 000–50 000] euron vuosimaksuna. Luovutussopimuksen 7 §:ssä annetaan Vallonian alueelle etuosto-oikeus siinä tapauksessa, että SA Interagora tai sen edunsaajat haluavat ennen 5 päivää lokakuuta 2010 luovuttaa sopimuksen kohteena olleet tavaramerkit, mallit ja luonnokset edelleen.

(21)

Kun SA Interagora, josta oli tullut VSLI, meni konkurssiin 11 päivänä elokuuta 2008, se oli yhä velkaa CFV:lle 280 000 euroa.

(22)

CVSL:n uskottu mies allekirjoitti 1 päivänä lokakuuta 2008 CFC:n ja SPECIn (CVSL:n toiminnan jatkajat) kanssa yhteisymmärryspöytäkirjan, johon sisältyi myös Val Saint-Lambertin tavaramerkkien ostaminen takaisin VSLIltä [700 000–1 000 000] euron hintaan. Vallonian alue käytti tällöin etuosto-oikeuttaan (5 päivänä lokakuuta 2005 tehdyn sopimuksen 7 §) samalla hinnalla ja ilmoitti tästä uskotulle miehelle 7 päivänä marraskuuta 2008. Vallonian alue asetti tämän jälkeen 29 päivänä tammikuuta 2009 tehdyssä CFV:n ja VSL:n sopimuksessa seuraavat ehdot:

(23)

Belgian viranomaiset ilmoittivat komissiolle toimittamissaan huomautuksissa, että 28 päivänä helmikuuta 2012 aloitetun velkajärjestelyn (réorganisation judiciaire) (4) seurauksena maksamatta oleva määrä ei ollut enää 280 000 euroa, vaan 61 250 euroa, sillä velkajärjestelyn yhteydessä määrää oli päätetty alentaa 43 750 eurolla, ja ennen velkajärjestelyn aloittamista oli jo maksettu 105 000 euroa.

(24)

Vallonian alue myönsi VSL:lle 31 päivänä elokuuta 2009 SOGEPAn välityksellä 1,5 miljoonan euron lainan 4,7 prosentin korolla 7 vuodeksi uusien uunien hankintaa varten. Lainan vakuutena oli ensisijainen kiinnitys VSL:n kiinteään omaisuuteen, jonka arvo oli Belgian viranomaisten mukaan lainasummaa suurempi.

(25)

Vallonian alue päätti 17 päivänä maaliskuuta 2011 toteuttaa VSL:n hyväksi 1,5 miljoonan euron pääomanlisäyksen uuden uunin hankintaa varten. CFC (VSL:n enemmistöosakas) muunsi VSL:ää koskevia saataviaan osakkeiksi 25 päivän toukokuuta 2009 ja 29 päivän maaliskuuta 2011 välisenä aikana yhteensä 5,2 miljoonan euron arvosta.

(26)

VSL oli saanut helmikuun 2010 ja marraskuun 2012 välisenä aikana yhteensä 197 503 euroa erilaisten määrältään rajoitettujen tukien perusteella. SOGEPA maksoi 25 päivänä maaliskuuta 2011 tukea tilapäistä johtajaa (Interim Manager) varten 97 785 euroa. SOGEPA vaati kuitenkin 25 päivänä syyskuuta 2012 tämän tuen palautettavaksi korkoineen, kun kävi ilmi, että annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1998/2006 (5) säädetty 200 000 euron enimmäismäärä oli ylittynyt.

(27)

Cristal Park -hankkeen yhteydessä oli tarkoitus puhdistaa VSL:lle kuuluvia kiinteistöjä julkisin varoin.

(28)

Ympäristön laadun parantamista edistävä julkinen laitos Spaque (Société publique d'aide à la qualité de l'environnement) toimitti 20 päivänä elokuuta 2012 päivätyllä kirjeellä ehdollisen ostotarjouksen, jossa se tarjosi VSL:n kiinteistöistä 2 040 000 euroa; hinnasta vähennettäisiin puhdistuskustannukset, joita ei ollut vielä arvioitu. Riippumaton asiantuntija Cushman & Wakefield vahvisti 2 040 000 euron hinnan 29 päivänä toukokuuta 2012 täsmentäen, ettei pystynyt itse arvioimaan kunnostamiskustannuksia. VSL ilmoitti Spaquelle 5 päivänä syyskuuta 2012 päivätyllä kirjeellä, että GEOLYS-niminen yritys oli elokuussa 2012 vahvistanut puhdistuskustannusten määräksi 219 470 euroa. Samassa kirjeessä VSL myös ilmoitti Spaquelle suostuvansa myymään kiinteistöt 2 040 000 eurolla, josta vähennettäisiin 220 000 euroa. Kyseiset kiinteistöt myytiin 13 päivänä joulukuuta 2012 Spaquelle 2 040 000 euron hinnalla, josta vähennettiin arvioidut puhdistuskustannukset, 220 000 euroa, minkä jälkeen loppuhinta oli 1 820 000 euroa. Tällä välin Belgian viranomaiset olivat 1 päivänä joulukuuta 2011 toimittamassaan ilmoituksessa kuitenkin arvioineet puhdistuskustannusten nousevan useaan miljoonaan euroon.

(29)

Ennen 13 päivänä joulukuuta 2012 toteutettua myyntiä Seraingin kaupunginvaltuusto oli 10 päivänä syyskuuta 2012 pidetyssä kokouksessa hyväksynyt kaksi optiosopimuksen luonnosta, joista toisessa osapuolina olivat Spaque ja Seraingin kaupunki ja toisessa Seraingin kaupunki ja SPECI. Luonnokset koskivat Spaquelle myytävien kiinteistöjen omistusoikeuden siirtämistä näiden kolmen tahon välillä sen jälkeen kun ne olisi puhdistettu.

(30)

Toistaiseksi myyntiaikeista on toteutunut vain 13 päivänä joulukuuta 2012 tehty kauppa. Seraingin kaupunginvaltuuston hyväksymissä sopimusluonnoksissa tarkoitettuja toimenpiteitä, jotka mainitaan myös edellä johdanto-osan 28 ja 29 kappaleessa, ei ole toteutettu. Puhdistustöitä ei ole aloitettu.

(31)

Lisäksi Spaquen ja VSL:n välillä on allekirjoitettu 11 päivänä joulukuuta 2012 sopimus, joka koskee Val Saint-Lambertin tehdasalueen osan tilapäistä käyttöönottoa. Sopimuksen nojalla Spaque antaa VSL:n käyttöön määrittämättömäksi ajaksi ja maksutta tietyn osan omistukseensa siirtyneistä kiinteistöistä (ks. johdanto-osan 27 kappale). Vastineeksi VSL sitoutuu tekemään Spaquen kanssa yhteistyötä kaikkien tehdasalueella toteutettavissa kunnostus- ja jälleenrakennustöissä tarvittavien tietojen toimittamiseksi.

(32)

Komissio on katsonut, että edellä kuvatut toimenpiteet ovat SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea. Toimenpiteen 1 (pelastamistuki), toimenpiteen 3 (korvauksetta myönnetty takaus) ja toimenpiteen 4 (tavaramerkkien käyttö ja luovutus) osalta komissio epäili, etteivät ne olisi markkinataloussijoittajaperiaatteen mukaisia. Toimenpiteen 5 (1,5 miljoonan euron laina) osalta komissio epäili, että lainakorkoon saattoi sisältyä valtiontukea. Toimenpiteen 6 (pääomanlisäys) osalta komissio suhtautui epäilevästi siihen, oliko se pari passu -lausekkeen ja markkinataloussijoittajaperiaatteen mukainen. Toimenpiteen 7 (määrältään rajoitetut tukitoimenpiteet) osalta komissio ei ollut varma, täyttikö jokainen yksittäinen toimenpide edellä mainitussa asetuksessa (6) säädetyt ehdot. Toimenpiteen 8 (kiinteistöjen myynti ja eräiden kiinteistöjen antaminen käyttöön maksutta) osalta komissio epäili, että VSL:n Spaquelle luovuttamien maa-alueiden myyntihintaan saattoi sisältyä tukea, koska puhdistustöistä aiheutuvien kustannusten arviointiin liittyi epävarmuutta. Komissio epäili myös, että toimenpiteeseen, jolla Spaque asetti osan kiinteistöistä VSL:n käyttöön maksutta, saattoi sisältyä tukea. Toimenpiteen 3 osalta komissio epäili myös, oliko CVSL:n ja VSL:n välillä kyseessä taloudellinen jatkuvuus. Komissio epäili myös kaikkien toimenpiteiden soveltuvuutta sisämarkkinoille ja erityisesti niiden yhteensopivuutta valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen yhteisön suuntaviivojen (7), jäljempänä ’pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivat’, kanssa (toimenpiteet 1, 2 ja 3).

(33)

Belgian viranomaiset eivät kiistä VSL:n luokittelua vaikeuksissa olevaksi yritykseksi 8 päivästä helmikuuta 2012, jolloin velkajärjestelyä koskeva hakemus jätettiin (tällä on merkitystä useiden asiaan liittyvien toimenpiteiden kannalta). Tätä aikaisemmin VSL:ää ei Belgian viranomaisten mukaan voida pitää vaikeuksissa olevana yrityksenä, vaan se oli niiden mukaan uusi yritys, joka sai varauksetonta tukea enemmistöosakkaaltaan (CFC) pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 10 ja 11 kohdan ja komission päätöskäytännön (8) mukaisesti.

(34)

Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään komissio katsoi, että vaikeuksissa olevalle yritykselle ilman minkäänlaisia vakuuksia myönnetty laina saattoi olla tukea, sillä VSL ei olisi voinut saada lainaa tällaisin ehdoin yksityiseltä pankilta.

(35)

Belgian viranomaiset eivät kiistä huomautuksissaan sitä, että Vallonian alueen 3 päivänä huhtikuuta 2012 myöntämä 1 miljoonan euron korkotukilaina on tukea. Ne katsovat kuitenkin, että kyseinen toimenpide on pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 13 kohdan mukaista pelastamistukea, koska VSL:n vaikeudet koskevat vain yritystä itseään eivätkä johdu sattumanvaraisesta kustannustenjaosta yhtymän sisällä ja koska nämä vaikeudet ovat niin vakavia, ettei yhtymä pysty selviytymään niistä itse. Belgian viranomaisten mukaan CFC ei voinut kohdentaa kaikkia resurssejaan VSL:lle, koska sillä oli paljon erilaista toimintaa ja erilaisia osakkuuksia. CFC:n maksuvalmius oli merkittävästi heikentynyt verovuoden 2011 päättämisen jälkeen ja oli 19 päivänä lokakuuta 2012 vain 130 000 euroa. Belgian viranomaiset muistuttavat myös, että kun otetaan huomioon CFC:n VSL:lle myöntämien varojen määrä (VSL:n perustamisesta alkaen yhteensä 9,5 miljoonaa euroa) ja VSL:n jatkuvasti huonot taloudelliset tulokset, CFC ei enää kyennyt ratkaisemaan VSL:n vaikeuksia yhtymän omin varoin.

(36)

Tuen ainutkertaisuuden periaatteen mukaan toimenpide 1 ei olisi pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 72 kohdan ja sitä seuraavien kohtien mukainen, koska toimenpiteet 3, 5, 6 ja 7 ovat pelastamis- tai rakenneuudistustukea. Belgian viranomaiset kuitenkin katsovat tältä osin seuraavaa:

(37)

Tätä toimenpidettä ei käsitellä tässä päätöksessä, koska sitä koskeva ilmoitus peruttiin eivätkä Belgian viranomaiset toteuttaneet toimenpidettä. Belgian viranomaisten tästä toimenpiteestä esittämät huomautukset ovat näin ollen niin ikään aiheettomia.

(38)

Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään komissio korosti, että 150 000 euron takaus oli myönnetty vaikeuksissa olevalle yritykselle ilman korvausta. CVSL oli tuolloin konkurssissa. Tästä syystä takaus näyttäisi antavan CVSL:lle etua, koska mikään yksityinen toimija ei olisi myöntänyt tällaista takausta ilman korvausta.

(39)

Belgian viranomaiset eivät ole ottaneet kantaa siihen, onko tämä toimenpide tukea vai ei.

(40)

Sen sijaan ne ovat täsmentäneet, että takaus myönnettiin uskotulle miehelle eikä konkurssissa olleelle CVSL:lle. Ne väittävät myös, ettei CVSL:n ja VSL:n välillä ollut taloudellista jatkuvuutta. Belgian viranomaiset katsovat osoittaneensa riittävällä tavalla, että CVSL:n ja VSL:n välillä ei ollut taloudellista jatkuvuutta. Ne korostavat, että koska VSL:lle siirretyt omaisuuserät olivat CVSL:n omaisuuseriä laajemmat ja niistä täysin erilliset, taloudellisen jatkuvuuden mahdollisuus on suljettava pois.

(41)

Belgian viranomaiset muistuttavat myös, että VSL:n uudet osakkaat ovat aina halunneet kytkeä CVSL:n toiminnan jatkamisen suuren luokan kiinteistö- ja matkailuhankkeeseen (Cristal Park). Niiden mukaan toiminnan jatkamisen taloudellinen johdonmukaisuus olisi siinä, että kristallintuotanto, josta CVSL:n toiminta muodostui yksinomaisesti, lopetettiin kokonaan.

(42)

Komissio totesi menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään, että VSL:lle myönnettyihin käyttöoikeuksiin liittyvä korvausjärjestely, joka perustui VSL:n tulevaan käyttökatteeseen, näytti tuovan yritykselle taloudellista etua. Vallonian alue näet antoi arvokkaan omaisuuserän käyttöoikeuden ilman mitään takeita korvauksesta, sillä VSL:n käyttökate saattoi hyvinkin olla negatiivinen kuten edeltävinä vuosina, ja voimatta odottaa saavansa käyttöoikeuksien lakatessa muuta hyötyä kuin inflaatiomukautuksen (indeksointi) ja senkin vasta kuudennesta vuodesta alkaen. Yksityinen toimija olisi todennäköisesti vaatinut korvauksen, johon olisi sisältynyt ainakin kiinteä ja varma peruste. Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä pohdittiin myös mahdollisuutta, että tavaramerkkien luovutusedellytyksiin sisältyisi tukea.

(43)

Belgian viranomaisten mukaan komission tapa viitata VSL:n edeltäjien huonoihin tuloksiin ja kritisoida sillä perusteella Vallonian alueen tavaramerkkien käyttöoikeudesta vastineeksi perimän korvauksen laskentatapaa, ei ole perusteltu.

(44)

Ne päinvastoin katsovat, että päätös määrittää tavaramerkkien käyttöoikeudesta perittävä korvaus käyttökatteen perusteella ei ole vailla kaupallista johdonmukaisuutta. Niiden mukaan päätös on perusteltu, koska käyttökate on yksi niistä kirjanpitoon liittyvistä tunnusluvuista, joiden avulla Vallonian viranomaiset pystyivät mittaamaan omistamiinsa tavaramerkkeihin liittyvien tuotteiden myynnistä saatavaa kaupallista menestystä.

(45)

Belgian viranomaiset eivät ole esittäneet huomautuksia edellytyksistä, jotka liittyvät tavaramerkkien myöhempään myyntiin VSL:lle.

(46)

Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään komissio suhtautui epäilevästi tämän lainan vakuuteen. Komissiolle esitettyjen asiakirjojen mukaan kiinnitys koski ainakin osittain VSL:lle kuuluvia kiinteistöjä, jotka oli tarkoitus kunnostaa. Näiden maa-alueiden todellinen arvo ei ollut tiedossa ja saattoi olla myös negatiivinen. Tällä perusteella 4,7 prosentin kiinteä korko vaikutti liian alhaiselta. Vakuuden laadun perusteella näyttääkin siltä, että 1,778 prosentin peruskorkoon olisi lisättävä 400–1 000 peruspistettä.

(47)

Belgian viranomaisten mukaan vakuuksien arvo oli erinomainen, koska se kattoi koko lainan. Niiden arvio perustui asiantuntijatoimisto Marengon tammi-helmikuussa 2009 laatimaan arvioon.

(48)

Komissio totesi menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään, että pääomanlisäyksestä ei päätetty liiketoimintasuunnitelman vaan pelkän talousennusteen perusteella. Talousennusteessa ei selitetä millään tavoin sitä, miten yritys aikoo korjata tilannettaan, eikä korvausta, jonka se aikoo antaa pääoman myöntävälle Vallonian alueelle. Sitä paitsi Vallonian alue ja CFC eivät näytä olevan samassa tilanteessa eivätkä myöskään niiden riskit vaikuta samanlaisilta. Vallonian alue ei ollut VSL:n osakas ennen tätä toimenpidettä eikä sillä ole mitään tähän yritykseen liittyviä liiketoimintaintressejä. CFC sen sijaan on VSL:n osakas, joten on sen etujen mukaista, että yrityksen tilanne korjaantuu tai että se voi edes supistaa tappioitaan.

(49)

Belgian viranomaisten mukaan VSL ei ollut vaikeuksissa oleva yritys silloin kun tämä toimenpide myönnettiin, koska enemmistöosakas luotti tytäryritykseen täydellisesti ja antoi sille taloudellisen tukensa.

(50)

Belgian viranomaiset moittivat komissiota siitä, että se arvioi investoinnin kannattavuuden perusteella jälkikäteen sitä, oliko kyseessä valtiontuki vai ei. Niiden mukaan tämä on vastoin unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä.

(51)

Belgian viranomaisten mukaan pääomanlisäyksen merkitys oli vähäinen ja liittyi CFC:n osakkaiden toteuttamaan pääomanlisäykseen. Lisäksi Belgian viranomaiset väittävät, että vaikka Vallonian alue ei ollutkaan VSL:n osakas, sille aiheutui pääomanlisäyksestä taloudellista etua, koska oli sen edun mukaista tukea yrityksen toimintaa, jotta sen tilanne korjaantuisi ja se voisi aikanaan maksaa lainan takaisin.

(52)

Komissio katsoi menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään, että VSL näytti olleen vaikeuksissa oleva yritys jo vuodesta 2009 nykyhetkeen asti, minkä vuoksi sille ei olisi pitänyt myöntää tällaista tukea.

(53)

Belgian viranomaisten mukaan VSL:ää ei voida luokitella vaikeuksissa olevaksi yritykseksi, koska kyseessä oli alle kolme vuotta aikaisemmin perustettu uusi yritys, joka nautti enemmistöosakkaan luottamusta velkajärjestelyn aloittamiseen asti. Tästä syystä nämä toimenpiteet kuuluvat vähämerkityksisestä tuesta annetun asetuksen soveltamisalaan eikä niitä voida pitää tukena.

(54)

Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään komissio katsoi, että Spaque oli sitoutunut ostamaan kiinteistöt, vaikka niiden kunnostamiskustannusten määrä ei ollut tiedossa.

(55)

Belgian viranomaiset ovat selittäneet, että Vallonian lainsäädäntö rajoittaa saastuneen kiinteistön omistajan vastuuta puhdistamiskustannuksista, kun kyseessä on historiallinen saastuminen, ja sen mukaan, millaiseen tarkoitukseen saastunutta kiinteistöä on tarkoitus käyttää aluesuunnittelun perusteella. Belgian viranomaisten mukaan VSL:n vastuu saastumisesta tarkoittaa ainoastaan sitä, että sen on kunnostettava alue niin, että se täyttää sijaintipaikan maankäyttösuunnitelman mukaisen käyttötarkoituksen asettamat vaatimukset eli tässä tapauksessa teollisuuskäytölle asetettavat vaatimukset. Tämän vuoksi on arvioitava ne kustannukset, jotka aiheutuvat alueen puhdistamisesta, jotta se täyttäisi myyntihetkellä olevan käyttötarkoituksen mukaiset vaatimukset eli tässä tapauksessa teollisuuskäytölle asetettavat vaatimukset. Belgian viranomaiset katsovat, että puhdistuskustannukset on arvioitu GEOLYSin raportissa. Kustannukset on tämän jälkeen vähennetty myyntihinnasta.

(56)

Belgian viranomaiset ovat myös selittäneet, että sen jälkeen kun Spaque on ostanut kiinteistöt, ne puhdistetaan saasteista julkisin varoin julkisen viranomaisen eli Spaquen toimesta. Ympäristötuen suuntaviivojen mukaan julkisen viranomaisen yhdellä tai useammalla sille kuuluvalla alueella suorittamat puhdistustyöt eivät sisällä valtiontukea.

(57)

VSL:n käyttöön ilmaiseksi asetetuista kiinteistöistä Belgian viranomaiset toteavat, että kyseiset kiinteistöt omistaa SPECI, julkinen osakeyhtiö, jonka pääoma on yksityistä.

(58)

Komissio ei ole saanut huomautuksia kolmansilta osapuolilta.

(59)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa määrätään, että jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(60)

Määräyksestä seuraa, että tarkasteltavana olevat toimenpiteet katsotaan valtiontueksi, jos ne i) ovat jäsenvaltion myöntämiä taikka muodossa tai toisessa valtion varoista myönnettyjä, ii) tuovat tuensaajalle taloudellista etua, iii) ovat valikoivia ja iv) vääristävät tai uhkaavat vääristää kilpailua ja vaikuttavat jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(61)

Belgian viranomaiset eivät ole kiistäneet pelastamistuen (toimenpide 1) luokittelua tueksi. Komissio oli tehnyt tämän määrittelyn jo menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään. Toimenpiteen 2 osalta Belgian viranomaiset peruuttivat ilmoituksensa muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisen jälkeen. Tästä syystä sitä ei analysoida tässä päätöksessä. Sen sijaan Belgian viranomaiset kiistävät toimenpiteiden 3–6, 7 ja 8 luokittelun tueksi sillä perusteella, että toimenpiteet eivät tuottaneet tuensaajalle taloudellista etua tai olivat merkitykseltään vähäisiä.

(62)

Toimenpiteen 1 (1 miljoonan euron laina), toimenpiteen 3 (150 000 euron takaus), toimenpiteen 5 (1,5 miljoonan euron laina) ja toimenpiteen 6 (1,5 miljoonan euron pääomanlisäys) myönsi SOGEPA Vallonian alueen nimissä. Koska se on kokonaan julkisessa omistuksessa oleva yritys, sen varoja voidaan pitää SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa (9) tarkoitettuina julkisina varoina.

(63)

Komissio huomauttaa, että sopimus, jolla VSL:lle myönnettiin yksinomainen ja rajoittamaton oikeus Val Saint-Lambertin tavaramerkkien käyttöön ja määrättiin näiden tavaramerkkien luovutuksesta, oli tehty VSL:n ja Vallonian alueen välillä. Tämä toimenpide samoin kuin tavaramerkkien tulevan myynnin ehdot edellyttävät julkisten varojen käyttöä.

(64)

Belgian viranomaisten toimittamien tietojen mukaan vaikuttaa lisäksi siltä, että niiden vähämerkityksiseksi tueksi luonnehtimat tuet olivat niin ikään viranomaisen tai julkisen yrityksen myöntämiä. Belgian viranomaiset eivät kuitenkaan ole täsmentäneet, oliko aina kyseessä Vallonian alue tai SOGEPA. Joka tapauksessa kyse on julkisten varojen käytöstä, eivätkä Belgian viranomaisetkaan ole kiistäneet näiden toimenpiteiden olevan valtion toteuttamia.

(65)

Komissio toteaa, että Spaque on julkisessa omistuksessa oleva yritys, Vallonian alueellisen investointiyrityksen (Société Régionale d'Investissement de Wallonie, SRIW) tytäryhtiö, ja se oli jo saanut VSL:n kiinteistöjen puhdistamiseen tarkoitetut varat Vallonian hallitukselta (10). Se, että Spaque osti VSL:ltä maa-alueita ja asetti osan niistä maksutta sen käyttöön, edellytti julkisten varojen käyttöä.

(66)

Euroopan unionin tuomioistuin arvioi toimenpiteen yhteyttä valtioon ”kaikkien käsiteltävänä olevaa asiaa koskevien seikkojen ja kyseisen toimenpiteen toteuttamishetkellä vallinneiden olosuhteiden perusteella” (11).

(67)

Edellä 2.2 kohdassa luetellut toimenpiteet olivat kahden Vallonian alueen nimissä toimineen julkisen elimen, SOGEPAn ja Spaquen, myöntämiä.

(68)

SOGEPA (Société Wallonne de Gestion et de Participations) on julkinen osakeyhtiö, jonka Vallonian alue omistaa kokonaan. Sen tehtävänä on toteuttaa Vallonian hallituksen tekemät päätökset, jotka koskevat kaupallisissa yrityksissä toteutettavia toimenpiteitä, ja hallinnoida näitä toimenpiteitä. Osakeyhtiö muodostettiin vuonna 1999 yhdistämällä Société Wallonne pour la Sidérurgie (SWS) ja Société pour la gestion de participations de la Région wallonne dans des sociétés commerciales (SOWAGEP).

(69)

SOGEPA toimii Vallonian hallituksen toimeksiantojen perusteella. Yhtiön perussäännön 3 §:n 1 momentin mukaan sen tarkoituksena on toteuttaa kaikki Vallonian hallituksen sille antamat tehtävät (…). Se vastaa erityisesti Vallonian hallituksen tekemien, kaupallisissa yrityksissä toteutettavia toimenpiteitä koskevien päätösten toimeenpanosta sekä Vallonian hallituksella tai sillä itsellään tällaisissa yrityksissä olevien osakkuuksien, obligaatioiden, ennakkomaksujen ja korkojen hallinnoinnista.

(70)

Vuonna 1991 perustetun Spaquen toimialana on teollisuuskaatopaikkojen ja saastuneiden teollisuusalueiden puhdistaminen. Sen tehtäviin kuuluu myös Valloniassa sijaitsevien saastuneiden alueiden inventointi. Spaque on SRIWin tytäryhtiö. SRIWin osakkeista 98,66 prosenttia on Vallonian alueen omistuksessa ja sen tehtävänä on edistää Vallonian talouden kehitystä myöntämällä rahoitustukea vallonialaisille tai Valloniaan sijoittautuneille yrityksille, jotka toteuttavat lisäarvoa tuottavia teollisuushankkeita tai palveluja.

(71)

Vallonian hallituksen ja Spaquen välillä tehtiin heinäkuussa 2007 vuosia 2008–2012 koskeva liikkeenjohtosopimus, jonka mukaan Spaque toteuttaa Vallonian alueen sille uskomiin delegoituihin tehtäviin liittyvät toimenpiteet. Sopimus uusittiin kuudeksi kuukaudeksi lokakuussa 2012. Yritys toteuttaa sopimuksen nojalla Vallonian alueen määräyksiä. Vallonian alue vahvistaa muun muassa luettelon ensisijaisista toiminta-alueista ja kunnostustöitä koskevat toimeksiannot.

(72)

Näiden tietojen perusteella komissio katsoo, että Vallonian alue tekee päätökset, jotka SOGEPA toteuttaa. Spaquen osalta näyttää siltä, että Vallonian alue pystyy delegoitujen tehtävien välityksellä vaikuttamaan suoraan Spaquen toteuttamiin toimiin.

(73)

Tämän perusteella komissio katsoo menettelyn tässä vaiheessa, että tarkasteltaviin toimenpiteisiin liittyy valtion varojen käyttöä ja että ne ovat valtion toteuttamia.

(74)

Toimenpiteen valikoivuutta koskevan kriteerin täyttyminen on helppo selvittää. Komissio totesi menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä, että kaikki tarkastelun kohteena olevat toimenpiteet on myönnetty yhdelle ainoalle yritykselle eli VSL:lle tai toimenpiteen 3 tapauksessa (150 000 euron takaus) CVSL:n uskotulle miehelle.

(75)

Seuraavaksi on selvitettävä, täyttyykö taloudellisen edun olemassaoloa koskeva kriteeri pelastamistuen tai muiden tarkasteltavana olevien toimenpiteiden yhteydessä. Arviointi perustuu huomautuksiin, joita Belgian viranomaiset ovat toimittaneet menettelyn aloittamista koskevan päätöksen perusteella.

(76)

Pelastamistuki eli 1 miljoonan euron laina, joka myönnettiin 3,07 prosentin korolla, johon lisättiin 100 pistettä SOGEPAn korvauksen kattamiseksi, tuo VSL:lle taloudellista etua. Laina myönnettiin ilman mitään vakuuksia vaikeuksissa olevalle yritykselle, joka kaksi kuukautta aiemmin oli jättänyt velkajärjestelyä koskevan hakemuksen (vrt. 5.2.1 kohta). Belgian viranomaiset ovat myöntäneet, että vaikeuksissa olevana yrityksenä VSL ei olisi voinut saada lainaa yksityiseltä pankilta. Näin ollen toimenpide toi VSL:lle etua 1 miljoonan euron verran (lainan arvo).

(77)

Komissio suhtautui epäilevästi siihen, oliko tämä julkinen toimenpide markkinataloussijoittajaperiaatteen mukainen.

(78)

Belgian viranomaiset eivät ole huomautuksissaan käsitelleet taloudellisen edun olemassaoloa koskevaa kriteeriä, vaan ainoastaan sitä, oliko CVSL:n ja VSL:n välillä kyse taloudellisesta jatkuvuudesta vai ei.

(79)

Komission lopulta saamien tietojen mukaan takaus liittyi 300 000 euron lainaan, jonka ING myönsi CVSL:n uskotulle miehelle. Myönnetyn takauksen määrä oli 150 000 euroa, eikä siihen liittynyt korvausta. Lainan oli tarkoitus mahdollistaa CVSL:n toiminnan jatkuminen siihen asti, että sille löytyisi uusi omistaja.

(80)

Komissio toteaa saaneensa Belgian viranomaisilta tiedon, jonka mukaan osapuolet eivät tehneet tai allekirjoittaneet takauksen myöntämisen yhteydessä minkäänlaista takaussopimusta. Näin ollen komissiolla on käytettävissään ainoastaan 24 päivänä syyskuuta 2008 päivätty, INGille osoitettu SOGEPAn viesti, jossa se vahvistaa kattavansa toiminnan jatkamisesta mahdollisesti aiheutuvat tappiot 150 000 euroon asti. Komissio toteaa tämän perusteella, että SOGEPA on myöntänyt takauksen konkurssissa olevan yrityksen uskotulle miehelle ilman korvausta. Belgian viranomaiset ovat myös ilmoittaneet, että ING asetti lainan myöntämisen ehdoksi takauksen saamisen. Näiden tietojen perusteella komissio katsoo, että ilman julkista toimenpidettä koko lainasumma olisi jäänyt myöntämättä. Lisäksi komissio huomauttaa, ettei Vallonian alueella ollut CVSL:ään mitään oikeudellista tai kaupallista suhdetta. Vallonian alue ei ollut suoraan eikä SOGEPAn kautta välillisesti CVSL:n osakas. Vallonian alueella ei siten ollut mitään kaupallista intressiä myöntää CVSL:lle tätä takausta ilman korvausta.

(81)

Komissio päättelee tämän perusteella, että takauksen myöntäminen ilman korvausta toi CVSL:lle etua. Etu vastaa korvausta, jonka yksityinen yritys olisi vastaavissa olosuhteissa vaatinut takauksen myöntämisestä ja josta SOGEPA tässä tapauksessa luopui.

(82)

Belgian viranomaiset ovat ilmoittaneet, että uskottu mies maksoi 300 000 euron lainan kokonaan takaisin 28 päivänä heinäkuuta 2009 käytettävissä olleista varoista ja 150 000 euron takauksesta.

(83)

Tuen määrä on näin ollen sen markkinahintaisen lainakoron, jonka CVSL:n uskottu mies olisi joutunut maksamaan, ellei julkista takausta olisi myönnetty, ja takauksen perusteella todellisuudessa maksetun lainakoron välinen erotus.

(84)

Tämä arviointimenetelmä perustuu EY:n perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta valtiontukiin takauksina (12) annetun komission tiedonannon 4.2 kohtaan: ”Yksittäisen takauksen kohdalla takausten avustusekvivalentti olisi laskettava takauksen markkinahinnan ja siitä tosiasiallisesti maksetun hinnan erotuksena. Kun markkinoilla ei ole tarjolla takausta kyseisen tyyppiselle rahoitustoimelle, takauksen markkinahintaa ei ole saatavilla. Tässä tapauksessa tukiosuus olisi laskettava samalla tavalla kuin korkotukilainan avustusekvivalentti, eli se on sen markkinakoron, jota kyseinen yritys olisi joutunut ilman takausta maksamaan, ja sen koron, joka on saatu valtiontakauksen avulla, erotus sen jälkeen kun mahdolliset takausmaksut on vähennetty.”

(85)

Tämä määrä lasketaan seuraavalla kaavalla:

Tuen määrä = (14,59 % – 10,75 %) × 300 000 × 343/365 = 10 825,64 euroa.

(86)

14,59 prosenttia saadaan seuraavasti: 4,59 prosenttia (Belgian peruskorko elokuussa 2008 (13)) + 1 000 peruspistettä CVSL:n tilanteen perusteella (yritys, jonka luottoluokitustaso on CCC ja vakuudet heikot (14)). 10,75 prosenttia on INGin vaatima lainakorko ja 343 päivää kausi, joksi ajaksi laina myönnettiin ja jonka päättyessä se maksettiin takaisin.

(87)

Komissio suhtautui epäilevästi siihen, olivatko VSL:n tavaramerkkien myyntiin ja käyttöoikeuksista perittyyn korvaukseen liittyvät ehdot markkinataloussijoittajaperiaatteen mukaiset (korvaus oli 1,5 prosenttia käyttökatteesta viiden ensimmäisen verovuoden ajan ja 5 prosenttia kuudennesta verovuodesta alkaen) (15).

(88)

Vallonian alueen omistuksessa olleen Compagnie financière du Valin ja VSL:n välillä 29 päivänä tammikuuta 2009 tehty sopimus koskee tavaramerkkien yksinomaisen käyttöoikeuden myöntämistä VSL:lle ja ehtoja, joiden mukaisesti VSL voisi ostaa tavaramerkit takaisin (ks. johdanto-osan 19 kappale ja sitä seuraavat kappaleet).

(89)

Komissio toteaa, että tavaramerkkien yksinomaista käyttöä koskevaan lupaan liittyi ehtoja, joita yksityinen toimija ei olisi vaatinut. Vallonian alue näet vaati VSL:ltä vastineeksi seuraavaa: ”Vallonian alue voi lakkauttaa tämän käyttöoikeuden milloin tahansa ilman eri toimenpiteitä tai ennakkoilmoitusta, jos VSL (tai sen oikeudenomistajat) eivät tuota Seraingissa sijaitsevilla Val Saint-Lambertin tuotantolaitoksilla kristallituotteita, joilla on korkea lisäarvo, ja ylläpidä CVSL:n konkurssin julistamisen ajankohtana vallinneeseen tilanteeseen verrattuna vähintään 60 prosentin työllisyysastetta kokoaikaisina työntekijöinä laskettuna, tilapäiset lomautukset pois lukien.” Komissio toteaa, että Vallonian alue asettaa VSL:lle yksinomaisen käyttöoikeuden myöntämisen vastineeksi velvoitteen jatkaa tuotantoa Seraingin tuotantolaitoksilla ja pitää yllä ennalta määrättyä työllisyysastetta. Nämä ehdot vaikuttavat käyttöoikeudesta perittävään korvaukseen ja tavaramerkkien tulevasta myynnistä saatavaan hintaan.

(90)

Komissio katsoo, että luonteeltaan poliittiset ehdot (toiminnan jatkaminen Seraingissa ja tietyn työllisyysasteen säilyttäminen) ovat alentaneet käyttöoikeudesta perittävää korvausta ja myynnistä saatavaa hintaa. Näin ollen korvausta, joka on 1,5 prosenttia käyttökatteesta viiden ensimmäisen verovuoden ajan ja 5 prosenttia kuudennesta verovuodesta alkaen, ei voida pitää markkinaehtoisena. Toiminnan jatkajat ehdottivat lokakuussa 2008 toiminnan jatkamista koskevan menettelyn yhteydessä [700 000–1 000 000] euron hintaa, jota ei myöskään voida pitää markkinaehtoisena edellä mainittujen ehtojen vuoksi, jollaisia yksityinen markkinataloussijoittaja ei olisi asettanut ja jotka ovat saattaneet karkottaa joitakin sijoittajia.

(91)

Tavaramerkkien käyttöön liittyvän tuen määrä vastaa sen korvauksen, jota yksityinen sijoittaja olisi ehdottanut ilman Vallonian alueen asettamia poliittisia ehtoja, ja käytännössä toteutuneen korvauksen välistä erotusta. Belgian viranomaisten on nimettävä tuen takaisinperintää koskevan menettelyn yhteydessä riippumaton asiantuntija, jolla on pätevyys laatia tällaisia arvioita, joka on valittu avoimella ja läpinäkyvällä menettelyllä ja nimitetty tehtävään komission suostumuksella. Asiantuntija laatii selvityksen, jonka perusteella korvauksen määrä voidaan määrittää henkiseen omaisuuteen kuuluvien omaisuuserien hallinnoinnissa yleisesti käytettyjen ja hyväksyttyjen menetelmien avulla.

(92)

Luovutukseen liittyvää toimenpidettä ei koskaan toteutettu VSL:n konkurssin vuoksi. Tavaramerkkien luovutusta ei tapahtunut, vaan ne ovat edelleen Vallonian alueen omistuksessa. Tämän vuoksi komissio katsoo, että tätä toimenpidettä ei tarvitse määrätä peruttavaksi, koska sitä ei ole toteutettu.

(93)

Komissio suhtautui epäilevästi lainan vakuuden arvoon ja korkoprosenttiin. Se katsoi, että vakuutena olevien maa-alueiden arvo saattoi olla alempi tai jopa negatiivinen, koska kyseiset alueet tai ainakin osa niistä oli määrä puhdistaa saasteista.

(94)

Komissio katsoo, että sille esitetyistä asiakirjoista käy ilmi, että kiinnitys koski osaksi niitä VSL:n kiinteistöjä, jotka oli määrä kunnostaa ja puhdistaa saasteista, jos ne myytäisiin. Belgian viranomaiset ovat vastanneet, että asiantuntijaraportin laatimisen aikaan kyseisten kiinteistöjen omistajalla ei ollut rasitteena mitään oikeudellisia velvoitteita. Sen vuoksi kiinteistöjen arvossa ei tarvinnut ottaa huomioon puhdistamisesta aiheutuvia mahdollisia kustannuksia.

(95)

Menettelyn aloittamista koskevan päätöksen perusteella esittämiensä huomautusten yhteydessä Belgian viranomaiset toimittivat asiantuntijayritys Marengon tammi-helmikuussa 2009 laatiman asiantuntijaraportin, jonka mukaan kiinnityksen kohteena olleiden kiinteistöjen käypä arvo oli 3 137 000 euroa. Jos nämä omaisuuserät olisi myyty vapaaehtoisella julkisella huutokaupalla, niiden arvo olisi ollut 2 871 000 euroa, ja nopeutetussa julkisessa huutokaupassa 1 915 000 euroa. Belgian viranomaisten mukaan vakuuden arvo oli erinomainen, koska se kattoi koko lainan.

(96)

Lisäksi 31 päivänä joulukuuta 2009 päättyneen verovuoden tilinpäätökseen liitetyssä hallintoneuvoston toimintakertomuksessa täsmennetään, että VSL:n kiinteistöjen arvostamista vuonna 2009 koskevan Marengon raportin mukaan määritetyt arvot pätevät vain jos maa-alueet ja rakennukset puhdistetaan saasteista, mitä ei ole vielä tehty. Raportin mukaan VSL on saanut yhden ostotarjouksen, joka käsittää kaikki maa-alueet ja rakennukset niiden nykyisessä kunnossa. Tämän 2 000 000 euron hintatarjouksen esittäjä on Cristal Park -hankkeen kehittämisestä vastaava yritys. Jotta tase vastaisi paremmin todellisuutta, hallintoneuvosto päätti sisällyttää siihen vain ostotarjousta vastaavan arvon, joka sijoittuu puhdistetuista maa-alueista ja rakennuksista nopeutetussa julkisessa huutokaupassa ja vapaaehtoisessa julkisessa huutokaupassa saatavien hintojen puoliväliin.

(97)

Komissio katsoo tämän vuoksi, että koska käytettävissä on sekä riippumattoman asiantuntijan laatima arvio että ostotarjous, vakuudet voidaan luokitella vahvoiksi.

(98)

Belgian viranomaiset eivät ole kyenneet toimittamaan komissiolle yrityksen välitilinpäätöstä 31 päivältä elokuuta 2009, jolloin laina myönnettiin, kesällä 2009 tapahtuneen tietojärjestelmähäiriön vuoksi. Koska komissiolla ei ole tietoa yrityksen rahoitustilanteesta 31 päivänä elokuuta 2009, se tarkastelee tilannetta sellaisena kuin se oli 31 päivänä joulukuuta 2009. Tuolloin VSL:n tulos oli 2 miljoonaa euroa tappiollinen, ja sillä oli 2 miljoonaa euroa alkupääomaa. Lisäksi yrityksellä oli merkittävä 3 miljoonan euron varasto ja 5,759 miljoonaa euroa velkaa. VSL:n käyttökate oli negatiivinen. Tämän perusteella ja ilman muita tietoja, jotka Belgia olisi voinut toimittaa, komissio katsoo, että VSL:n rahoitustilanne oli kireä enemmistöosakkaan suorittamista säännöllisistä pääomanlisäyksistä huolimatta. Komissio katsoo, että edellä esitettyjen kirjanpitotietojen perusteella VSL:n luottoluokitus lainan myöntämisajankohtana oli viite- ja diskonttokorkojen määrittämisessä sovellettavan menetelmän tarkistamisesta annetun komission tiedonannon, jäljempänä ’viitekorkoa koskeva tiedonanto’ (16), mukaisesti CCC.

(99)

Komissio toteaa, että Belgian viranomaiset vahvistivat 31 päivänä elokuuta 2009 myönnetyn lainan koroksi 4,7 prosenttia. Viitekorkoa koskevan tiedonannon mukaan Belgiaan lainan myöntämisajankohtana sovellettuun 1,77 prosentin (17) korkoon on lisättävä 400 peruspistettä, kun lainansaajana on yritys, jonka luottoluokitukseksi voidaan määritellä CCC ja joka tarjoaa vahvan vakuuden, eli korko olisi 5,77 prosenttia (1,77 % + 400 peruspistettä).

(100)

Komissio toteaa, että lainalle, jonka Vallonian alue myönsi SOGEPAN välityksellä 31 päivänä elokuuta 2009 seitsemäksi vuodeksi, vahvistettiin 4,7 prosentin korko, joka on pienempi kuin tiedonannossa vahvistettu 5,77 prosentin korko, minkä vuoksi komissio päättelee, että toimenpide oli VSL:n hyväksi myönnettyä tukea.

(101)

Tukiosuus on 1,07 prosenttia eli edellä mainittujen kahden korkoprosentin erotus (5,77 % – 4,7 %), toisin sanoen 16 050 euroa vuodessa.

(102)

Komissio suhtautui epäilevästi siihen, oliko toimenpide pari passu -lausekkeen ja viime kädessä myös markkinataloussijoittajaperiaatteen mukainen, kun otetaan huomioon ensinnäkin yrityksen taloudellinen ja rahoitustilanne pääomanlisäyksen toteutusajankohtana ja toiseksi niiden asiakirjojen ylimalkaisuus, joita Belgian viranomaiset ovat toimittaneet toimenpiteen perustelemiseksi.

(103)

Belgian viranomaiset katsovat huomautuksissaan, että komissio ei voi luokitella investointia valtiontueksi sen kannattavuutta koskevan jälkikäteisarvioinnin perusteella. Ne katsovat myös, että vaikka Vallonian alue ei ollutkaan VSL:n osakas, oli kuitenkin sen etujen mukaista tukea yrityksen toimintaa sen merkittävänä velkojana (ks. toimenpide 4).

(104)

Komissio puolestaan toteaa, että Vallonian alue antoi yritykselle lisää rahaa, kun taas CFC muunsi omalta tytäryhtiöltään olevia saatavia pääomaksi. Toisin kuin Belgian viranomaiset väittävät, Vallonian alueen 17 päivänä maaliskuuta 2011 toteuttama toimenpide ei ollut samanaikainen VSL:n osakkaan CFC:n toteuttaman toimenpiteen kanssa. CFC:n myöntämä 5,2 miljoonan euron pääomanlisäys toteutettiin useina ennakkomaksuina, jotka suoritettiin 25 päivän toukokuuta 2009 ja 29 päivän maaliskuuta 2011 välisenä aikana. Sitä paitsi Vallonian alue ja CFC eivät ole samassa tilanteessa eikä niihin kohdistu samanlaisia riskejä. Vallonian alue ei ollut VSL:n osakas ennen tätä toimenpidettä. CFC sen sijaan on VSL:n osakas ja on sen etujen mukaista, että yrityksen tilanne korjaantuu tai että se voi edes supistaa tappioitaan. Tämän vuoksi komissio katsoo, että pääomanlisäystä ei voida pitää pari passu -periaatteen mukaisena.

(105)

Se, että Vallonian alue oli myöntänyt yritykselle lainaa kaksi vuotta aikaisemmin, ei riitä perusteeksi väitteelle, että kyseessä oli järkevä pääomanlisäys. Myöskään se, että Vallonian alueella oli saatavia alun perin 280 000 euroa ja epäilemättä vähemmän pääomanlisäyksen toteuttamisajankohtana, koska VSL oli Belgian viranomaisten mukaan maksanut näitä saatavia takaisin 35 000 euroa vuodessa 5 päivästä lokakuuta 2008 alkaen, tai se, että Vallonian alue oli myöntänyt yritykselle 1,5 miljoonan euron lainan vuonna 2009, ei riitä perusteeksi väitteelle, että oli järkevää tehdä 1,5 miljoonan euron lisäinvestointi yritykseen, jonka rahoitustilanne heikkeni edelleen (ks. 5.2.1 kohta).

(106)

Komissio toteaa myös, että pääomanlisäyksestä ei päätetty liiketoimintasuunnitelman vaan pelkän yksisivuisen talousennusteen perusteella. Talousennusteessa ei selitetä millään tavoin sitä, miten yritys aikoo korjata tilannettaan, eikä korvausta, jonka se aikoo antaa pääoman myöntävälle Vallonian alueelle. Verovuosi 2008–2009 osoitti jo, että yrityksen taloudellinen ja rahoitustilanne oli kireä (ks. toimenpide 4). Pelkkä liikevaihdon kasvu ei yksinään riitä perusteeksi 1,5 miljoonan euron pääomanlisäykselle ilman, että otetaan huomioon muita kriteerejä, kuten käyttökate tai yrityksen velkaantumisaste.

(107)

Pääomanlisäystä ei näin ollen voida rinnastaa markkinataloussijoittajan toimintaan, vaan koko 1,5 miljoonan euron pääomanlisäys on tukea.

(108)

Toimenpide 7 sisältää useita VSL:n hyväksi toteutettuja toimenpiteitä, joiden yhteenlaskettu määrä on 197 503,04 euroa. Komission näkemyksen mukaan näiden toimenpiteiden ei voida katsoa täyttävän kaikkia perustamissopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa määrättyjä edellytyksiä, joten niitä ei voida pitää valtiontukena, kun otetaan huomioon asetuksen (EU) N:o 1407/2013 (18) voimaantulo. Asetuksen 7 artiklan mukaan asetusta sovelletaan ennen sen voimaantuloa myönnettyyn tukeen, jos tuki täyttää kaikki asetuksessa säädetyt edellytykset.

(109)

Tuensaaja ei ole yritys, jonka toimialalla sovellettaisiin asetuksen 1 artiklassa lueteltuja poikkeuksia. Belgian viranomaiset ovat vahvistaneet, että asetuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti Vallonian alueen toteuttamien tukitoimenpiteiden kokonaismäärä ei ole yli 200 000 euroa minkään kolme verovuotta käsittävän jakson aikana. Asetuksen 6 artiklan mukaisesta seurannasta on huolehtinut SOGEPA. Komissio katsoo tämän perusteella, että kyseiset toimenpiteet täyttävät asetuksessa säädetyt ehdot. Kun lisäksi otetaan huomioon toimenpiteiden muoto (avustus), niitä voidaan pitää asetuksen 4 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä läpinäkyvinä. Vähämerkityksistä tukea koskevasta edellisestä asetuksesta poiketen voimassa olevassa asetuksessa ei kielletä vähämerkityksisen tuen myöntämistä vaikeuksissa oleville yrityksille.

(110)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että kyseiset toimenpiteet eivät täytä kaikkia perustamissopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa määrättyjä edellytyksiä, minkä vuoksi ne eivät ole tukea.

(111)

Komissio suhtautui epäilevästi siihen, oliko Spaquen hankkimien maa-alueiden ja rakennusten hinta, 2 040 000 euroa, markkinaolosuhteiden mukainen, koska VSL:lle aiheutuvien puhdistustoimien kustannusten arviointiin liittyi epävarmuustekijöitä. Komissio suhtautui epäilevästi myös siihen, että Spaquelle kuuluvia kiinteistöjä annettiin VSL:n käyttöön maksutta.

(112)

Komissio on todennut seuraavan tapahtumaketjun:

(113)

Komissiolla on näin arvioitavanaan kaksi eri asiakirjaa, joissa esitetään puhdistuskustannuksista kaksi eri arviota.

(114)

Belgian viranomaiset ovat esittäneet, että joulukuun 2011 muistio olisi hylättävä seuraavista syistä. Niiden mukaan muistio ei ensinnäkään liity kunnostus- ja puhdistustöihin, joiden avulla alueella voitaisiin turvallisesti jatkaa teollisuustoimintaa, vaan tarkoituksena on rakentaa alueen tulevaa käyttöä koskevan hankkeen mukainen kaupallinen teemakylä, jonka aiheena on rakennusten varustaminen, sisustus ja vapaa-ajan vietto. Viranomaisten mukaan muistio on sisäinen asiakirja, joka ei ole valtuutetun asiantuntijan laatima ja joka liittyy sitä paitsi osaksi sellaisiin maa-alueisiin, joita ei ole luovutettu Spaquelle. Belgian viranomaiset täsmentävät lisäksi, että muistio perustuu alustavaan selvitykseen, jonka tarkoituksena oli ainoastaan selvittää, onko alueella tapahtunut saastumista ja esittää sen kuvaus. Muistossa täsmennetään myös, että kuvausta alueen saastumistilanteesta (19) oltiin vasta laatimassa.

(115)

Belgian viranomaiset väittävät myös, ettei joulukuun 2011 muistiossa mainittuja rakennuksia ole mahdollista yksilöidä, ja toteavat, että niiden kokonaispinta-ala on noin 67 000 m2, eli suurempi kuin 13 päivänä joulukuuta 2012 päivätyssä kauppakirjassa mainittujen rakennusten kokonaispinta-ala (50 299 m2). Belgian viranomaisten mukaan tämä 17 000 m2:n suuruinen erotus selittää, miksi kunnostuskustannukset on arvioitu pienemmiksi. Belgian viranomaiset ovat myös täsmentäneet, että vanhan teollisuusalueen ydin, johon kuuluvat rakennukset 18, 19, 22 ja 22A, ei sisältynyt Spaquen hankintaan, vaan nämä rakennukset jäivät VSL:n omistukseen. Viranomaisten mukaan teollisuustoiminnasta aiheutunut saastuminen on keskittynyt näihin rakennuksiin.

(116)

Komissio toteaa ensiksi, että riippumaton asiantuntijatoimisto oli laatinut myyntihintaa koskevan arvion toukokuussa 2012. Arvion mukaan myyntihinta olisi 2 090 000 euroa. Raportin mukaan puhdistuskustannukset olivat arvioitavana tähän erikoistuneessa suunnittelutoimistossa alueen omistajan toimeksiannon pohjalta. Puhdistuskustannuksista oli siis laadittu riippumattoman, erikoistuneen suunnittelutoimiston eli GEOLYSin arvio.

(117)

Vastauksessaan 23 päivänä toukokuuta 2014 Belgian viranomaiset vahvistivat, että GEOLYSin raportissa arvioidut maa-alueet ja rakennukset olivat itse asiassa samat kuin 13 päivänä joulukuuta 2012 päivätyssä kauppakirjassa mainitut maa-alueet ja rakennukset. Lisäksi Belgian viranomaiset ovat selittäneet, että Vallonian lainsäädäntö rajoittaa saastuneen kiinteistön omistajan vastuuta puhdistuskustannuksista, kun kyseessä on historiallinen saastuminen, ja sen mukaan, millaiseen tarkoitukseen saastunutta kiinteistöä on tarkoitus käyttää aluesuunnittelun mukaan. Tietyn alueen puhdistuskustannuksista on tätä varten otettava huomioon vain se osuus, joka on tarpeen, jotta alue täyttää sillä myyntihetkellä olevan käyttötarkoituksen eli tässä tapauksessa teollisuuskäytön mukaiset vaatimukset, ja nämä kustannukset on vähennettävä kiinteistöjen arvosta. Komissio toteaa, että GEOLYSin viestissä täsmennetään nimenomaisesti, että kustannukset on arvioitu alueen teollisuuskäyttöä silmällä pitäen.

(118)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että hinta, jolla VSL:n kiinteistöt myytiin Spaquelle (eli asiantuntijan määrittämä hinta, josta on vähennetty GEOLYSin arvioimat puhdistuskustannukset) on markkinaolosuhteiden mukainen eikä sisällä tukea.

(119)

Sitä, että Spaque antoi tietyt rakennukset VSL:n käyttöön maksutta, Belgian viranomaiset perustelevat sillä, että VSL oli luvannut tehdä Spaquen kanssa yhteistyötä toimittamalla sille kaikki alueella suoritettavia kunnostus- ja puhdistustöitä varten tarvittavat tiedot.

(120)

Komissio toteaa ensinnäkin, että Belgian viranomaiset ovat maininneet huomautuksissaan kiinteistöjen kuuluvan SPECIlle. Kiinteistöjen maksutonta käyttöön antamista koskeva sopimus on kuitenkin tehty Spaquen ja VSL:n välillä. SPECI ei ole kyseisen sopimuksen osapuoli. Belgian viranomaiset eivät ole myöskään todistaneet, että SPECI olisi näiden kiinteistöjen omistaja.

(121)

Komissio toteaa myös, ettei edellä mainitun perustelun tueksi ole esitetty minkäänlaista näyttöä, jonka avulla pyrittäisiin arvioimaan, vastaako niiden vuokrien määrä, joista Spaque luopuu vapaaehtoisesti, VSL:n sitoumusta. Belgian viranomaiset eivät ole esittäneet mitään tietoja kyseisen sitoumuksen yksityiskohdista tai sen täytäntöönpanon tuloksellisuudesta.

(122)

Tämän vuoksi komissio katsoo, että tiettyjen maa-alueiden luovuttaminen käyttöön maksutta Val Saint-Lambertin kristallitehtaan tehdasalueen osan tilapäisestä käyttöönotosta 11 päivänä joulukuuta 2012 tehdyn sopimuksen mukaisesti tuo VSL:lle etua.

(123)

Tuen määrä vastaa niiden vuokrien määrää, jotka VSL olisi joutunut maksamaan, jos se olisi vuokrannut nämä alueet markkinaehtojen mukaisesti. Määrä on laskettava sen laskennallisen (indeksoidun) kiinteistötulon perusteella, jonka toimivaltaiset Belgian viranomaiset (l'Administration du Cadastre, de l'Enregistrement et des Domaines, ACED) määrittävät kaikille vuokratuille kiinteistöille, ja vuokra-ajan mukaan. Laskennallinen (indeksoitu) kiinteistötulo osoittaa sen keskimääräisen nettotulon, jonka kiinteistö tuottaisi omistajalleen vuodessa vuokramarkkinoiden olosuhteet huomioon ottaen. Komissio katsoo, että se on järkevä peruste kyseisten omaisuuserien vuokra-arvon arviointia varten. Takaisinperintämenettelyn yhteydessä Belgian viranomaiset voivat osoittaa, että tätä arvoa on tarpeen korjata kyseisiin omaisuuseriin liittyvien erityisten seikkojen vuoksi, esittämällä komission hyväksyttäväksi riippumattoman valtuutetun asiantuntijan lausunnon.

(124)

Kilpailuun ja jäsenvaltioiden väliseen kauppaan kohdistuvien vaikutusten osalta komissio toteaa, että Euroopan unionissa on useita kristallin ja kristalliesineiden tuottajia, jotka valmistavat kristalliesineitä sekä käyttötavaraksi että taide- tai ylellisyysesineiksi. Belgian viranomaisten toimittamien tietojen mukaan mm. seuraavilla yrityksillä on ainakin osittain samanlaista tuotantoa kuin VSL:llä: Baccarat (Ranska), Saint-Louis (Ranska), Lalique (Ranska), Daum (Ranska), Arc International (Ranska), Montbronn (Ranska) ja böömiläiset lasitehtaat (Tšekki). Komissio huomauttaa, että näiden yritysten ja muiden markkinatoimijoiden tuotteilla käydään kauppaa jäsenvaltioiden välillä.

(125)

Toimenpiteeseen 3 (150 000 euron takaus) ja toimenpiteeseen 5 (1,5 miljoonan euron laina) liittyvän tuen määrää ei voida laskea tarkasti, koska kaikkia tarvittavia tietoja ei ole käytettävissä, mutta määrä on vähämerkityksistä tukea koskevaa kynnysarvoa pienempi. Komissio katsoo kuitenkin, että tätä toimenpidettä ei voida pitää vähämerkityksisenä tukena vaan että se vaikuttaa kilpailuun ja jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Vuosina 2008 ja 2009 myönnettyjä toimenpiteitä ei voida pitää vähämerkityksisenä tukena, koska 31 päivään joulukuuta 2013 asti voimassa olleen asetuksen (20) nojalla tällaista tukea ei saanut myöntää vaikeuksissa oleville yrityksille. CVSL oli konkurssimenettelyssä, kun takaus myönnettiin. Lisäksi 1 päivästä tammikuuta 2014 voimassa ollutta asetusta (21), samoin kuin aiempaa asetusta, sovelletaan ainoastaan läpinäkyviin tukiin. Kyseistä takausta ei kuitenkaan voida pitää läpinäkyvänä. Asetuksen 4 artiklan 6 kohdan a alakohdassa nimittäin säädetään, että ”takauksista koostuva tuki katsotaan läpinäkyväksi vähämerkityksiseksi tueksi, jos edunsaajaa ei ole asetettu yleistäytäntöönpanomenettelyyn maksukyvyttömyyden vuoksi …”. Kuten edellä on todettu, CVSL oli konkurssimenettelyssä, kun takaus myönnettiin. Lainan osalta asetuksen 4 artiklan 3 kohdan a ja b alakohdassa säädetään, että ”lainoista koostuva tuki katsotaan läpinäkyväksi vähämerkityksiseksi tueksi, jos edunsaajaa ei ole asetettu yleistäytäntöönpanomenettelyyn maksukyvyttömyyden vuoksi (…) ja lainan vakuudet kattavat vähintään 50 prosenttia lainasta ja lainan määrä on 1 000 000 euroa (…) viiden vuoden aikana tai 500 000 euroa (…) kymmenen vuoden aikana”. Tässä tapauksessa laina ei täytä viimeksi mainittua ehtoa.

(126)

Lisäksi komissio katsoo, että valtiontuen käsite ei edellytä, että kilpailun vääristyminen tai vaikutus kaupankäyntiin on merkittävää tai olennaista. Se, että tuen määrä on vähäinen tai että tuensaajayritys on pieni, ei sinänsä sulje pois kilpailun vääristymistä tai sen uhkaa, edellyttäen kuitenkin, että tällaisen kilpailun vääristymisen todennäköisyys ei ole pelkästään hypoteettinen. Kun otetaan huomioon edellä johdanto-osan 124 kappaleessa kuvatut markkinat, todennäköisyys ei tässä tapauksessa ole hypoteettinen. Belgian viranomaisten mukaan Euroopassa ja sen ulkopuolella on nelisenkymmentä toiminnassa olevaa kristallitehdasta. Val Saint-Lambert toimii kristallimarkkinoilla, jotka liittyvät kattaus- ja koriste-esineisiin. Jos kuluttaja voi valita useammasta samantapaisesta mutta erimerkkisestä tuotteesta, esimerkiksi VSL:n karahvin tai jonkin toisen kristallitehtaan karahvin, minkä tahansa tällä markkinasegmentillä toimivan tuottajan saama tuki vääristää kilpailua suhteessa muihin tuottajiin.

(127)

Komissio katsoo tämän perusteella, että kaikki tarkasteltavat toimenpiteet, lukuun ottamatta toimenpidettä 7, ovat tukea, joka voi vääristää kilpailua ja vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(128)

Komissio katsoo, että kaikki tarkasteltavat toimenpiteet, lukuun ottamatta toimenpidettä 7 ja VSL:n kiinteistöjen myyntiä Spaquelle (osa toimenpiteestä 8), ovat SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(129)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa vahvistettu valtiontukien kielto ei ole absoluuttinen eikä ehdoton. SEUT-sopimuksen 107 artiklan 2 ja 3 kohta muodostavat oikeusperustat, joiden nojalla tietyt tuet voidaan katsoa sisämarkkinoille soveltuviksi. Tässä tapauksessa on erityisesti analysoitava, voitaisiinko tarkasteltavana olevat toimenpiteet katsoa sisämarkkinoille soveltuviksi SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan nojalla pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivoissa esitettyjen kriteerien perusteella. Tätä varten on ensin määritettävä, minä ajanjaksoina CVSL:n ja VSL:n voidaan katsoa olleen vaikeuksissa olevia yrityksiä.

(130)

Lisäksi on syyskuussa 2008 myönnetyn toimenpiteen 3 osalta selvitettävä, onko konkurssimenettelyssä olleen CVSL:n ja VSL:n muodostaneiden toiminnan jatkajien välillä kyse taloudellisesta jatkuvuudesta, jotta voidaan määrittää, saiko VSL etua tämän toimenpiteen perusteella. Tämän analyysin tulokset vaikuttavat analyysiin, joka koskee toimenpiteiden 3 ja 1 soveltuvuutta sisämarkkinoille.

(131)

Ensin on määritettävä, minä ajanjaksoina CVSL:n ja VSL:n voidaan katsoa olleen vaikeuksissa olevia yrityksiä.

(132)

Belgian viranomaiset eivät huomautuksissaan kiistä CVSL:n luokittelua vaikeuksissa olevaksi yritykseksi takauksen myöntämisajankohtana syyskuussa 2008 (toimenpide 3), mutta niiden mukaan toimenpiteestä hyötyi CVSL, ei VSL.

(133)

Lisäksi ne ovat sitä mieltä, että VSL voidaan luokitella vaikeuksissa olevaksi yritykseksi vain 8 päivästä helmikuuta 2012 alkaen, jolloin velkajärjestelyä koskeva hakemus jätettiin. Tätä aikaisemmin VSL:ää ei Belgian viranomaisten mukaan voida pitää vaikeuksissa olevana yrityksenä, vaan se oli niiden mukaan uusi yritys, joka sai varauksetonta tukea enemmistöosakkaaltaan (CFC) pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 10 ja 11 kohdan ja komission päätöskäytännön mukaisesti.

(134)

Komissio toteaa, että toimenpiteen 3 myöntämisajankohtana CVSL oli ollut konkurssissa 11 päivänä elokuuta 2008 annetusta tuomiosta asti.

(135)

Toimenpiteiden 5, 6 ja 8 osalta Belgian viranomaiset viittaavat Saab-päätökseen (22) perustellakseen, miksi VSL ei ollut vaikeuksissa oleva yritys. Ne ovat muun muassa esittäneet kirjanpitotositteet VSL:n ja sen enemmistöosakkaan CFC:n välisistä pääomavirroista osoittaakseen, että CFC:n toiminta on verrattavissa General Motorsin toimintaan, kun se jatkoi tuen myöntämistä tytäryhtiölleen Saabille pääomanlisäysten ja käteisvarojen muodossa korvatakseen tämän tappioita, minkä seurauksena komissio katsoi, että Saab ei ollut suuntaviivoissa tarkoitettu vaikeuksissa oleva yritys (ks. kyseisen päätöksen johdanto-osan 59 kappale).

(136)

CFC on 25 päivästä toukokuuta 2009 alkaen toteuttanut säännöllisesti pääomanlisäyksiä siirron yhteydessä toteutetun yli 8 miljoonan euron pääomanlisäyksen ohella. Tämän perusteella VSL:ää ei voida pitää vaikeuksissa olevana yrityksenä CVSL:n omaisuuserien rahaksi muuttamista seuraavan ensimmäisen jakson aikana pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 12 ja 13 kohdan mukaisesti. Kyseisenä ajanjaksona VSL:n enemmistöosakas pystyi tukemaan sitä säännöllisten pääomanlisäysten avulla, mikä osoittaa, että enemmistöosakas pystyi huolehtimaan VSL:n vaikeuksista. Tämän vuoksi komissio katsoo, että tammikuusta 2009 helmikuuhun 2012 ulottuvalla ajanjaksolla VSL ei ollut suuntaviivoissa tarkoitettu vaikeuksissa oleva yritys.

(137)

Sen sijaan helmikuusta 2012 alkaen VSL oli uudelleen velkajärjestelymenettelyssä. Lisäksi Belgian viranomaiset ovat osoittaneet, että CFC ei enää pystynyt tukemaan tytäryhtiötään samalla tavoin kuin aiemmin. Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä täsmennettiin, että CFC:n maksuvalmius oli 1,26 miljoonaa euroa, minkä vuoksi saman määrän myöntämiseen VSL:lle (jonka pelastamiseen tarvittiin vähintään tämän verran rahaa) olisi tarvittu lähes kaikki sen käytettävissä olevat varat. Tämän vuoksi on katsottava, että VSL oli pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 10 kohdan c alakohdassa tarkoitettu vaikeuksissa oleva yritys silloin kun pelastamistuki (toimenpide 1) myönnettiin huhtikuussa 2012.

(138)

Yhteenvetona komissio katsoo, että CVSL oli vaikeuksissa oleva yritys 11 päivästä elokuuta 2008 (konkurssin julistamisesta alkaen) marraskuun 2008 loppuun (VSL:n perustamisasiakirjan päiväys). VSL:n on katsottava olleen vaikeuksissa oleva yritys 9 päivästä helmikuuta 2012 (velkajärjestelymenettelyn aloittaminen) 14 päivänä lokakuuta 2013 annettuun tuomioon (konkurssin julistaminen) asti.

(139)

Näin ollen CVSL ja VSL olivat molemmat vaikeuksissa olevia yrityksiä kun toimenpiteet 1 ja 3 myönnettiin. Näiden toimenpiteiden soveltuvuutta sisämarkkinoille on sen vuoksi arvioitava suuntaviivojen mukaisesti.

(140)

Belgian viranomaisten mukaan tämä tuki soveltuu sisämarkkinoille pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen mukaisesti. Komissio sitä vastoin katsoo, että suuntaviivojen 72 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa vahvistettua tuen ainutkertaisuutta koskevaa periaatetta ei ole noudatettu. VSL nimittäin sai sisämarkkinoille soveltumattoman pelastamistuen syyskuussa 2008 (ks. johdanto-osan 141 kappale). Tästä syystä sille ei olisi pitänyt myöntää uutta pelastamistukea ennen vuotta 2018. Belgian viranomaiset ovat myös vahvistaneet, että 1 miljoonan euron lainasta tehtiin 5 päivänä marraskuuta 2013 uskotulle miehelle saatavaa koskeva ilmoitus SOGEPAn hyväksi. Tämä saatava on kirjattu VSL:n vastattavaan eikä sitä ole edelleenkään maksettu takaisin. Tämä tarkoittaa, että lainaa ei ole maksettu takaisin kuuden kuukauden kuluessa sen myöntämisestä, kuten suuntaviivojen 25 kohdan a alakohdassa edellytetään. Komissio katsoo tämän perusteella, että 3 päivänä huhtikuuta 2012 myönnetty pelastamistuki, jonka määrä vastaa 1 miljoonan euron lainaa, ei sovellu sisämarkkinoille.

(141)

Komissio katsoi 5.2.1 kohdassa, että CVSL oli takauksen myöntämisajankohtana vaikeuksissa oleva yritys. Tuki, joka sisältyi takauksen myöntämiseen ilman korvausta, voitaisiin siten katsoa sisämarkkinoille soveltuvaksi vain, jos se täyttää pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivoissa asetetut edellytykset. Kuten edellä on todettu, takaus myönnettiin ilman korvausta. Pelastamis- ja rakenneuudistussuuntaviivojen 25 kohdan a alakohdassa säädetään, että lainatakauksena myönnettävään maksuvalmiustukeen on sovellettava ”korkoa, joka on vähintään yhtä korkea kuin vakaassa taloudellisessa tilanteessa olevilta yrityksiltä lainoista perittävä korko (…)”. Lisäksi Belgian viranomaiset eivät ole tätä koskevista nimenomaisista tietopyynnöistä huolimatta toimittaneet tietoja siitä, onko velvollisuutta lakkauttaa takauksen voimassaolo viimeistään kuuden kuukauden kuluttua (suuntaviivojen 25 kohdan a alakohta) noudatettu. Näiden seikkojen perusteella komissio katsoo, että tukea, joka sisältyy takauksen myöntämiseen ilman korvausta, ei voida pitää sisämarkkinoille soveltuvana pelastamistukena eikä sitä voida katsoa sisämarkkinoille soveltuvaksi myöskään muilla perusteilla.

(142)

Koska toimenpiteessä 3 on kyse sisämarkkinoille soveltumattomasta pelastamistuesta, joka on myönnetty syyskuussa 2008 eli ennen CVSL:n omaisuuserien siirtoa, on tarpeen selvittää, onko konkurssimenettelyssä olleen CVSL:n ja VSL:n muodostaneiden toiminnan jatkajien välillä kyse taloudellisesta jatkuvuudesta, jotta voidaan määrittää, saiko VSL etua tämän toimenpiteen perusteella.

(143)

Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä komissio suhtautui epäilevästi siihen, oliko CVSL:n ja VSL:n välillä kyseessä taloudellinen jatkuvuus eli oliko 150 000 euron takauksen myöntämiseen syyskuussa 2008 liittyvät edut siirretty VSL:n perustaneille CVSL:n toiminnan jatkajille. Tämän analyysin tuloksista riippuu sekä se, minkä tahon katsotaan olevan vastuussa sisämarkkinoille soveltumattoman sääntöjenvastaisen tuen takaisinmaksusta, että toimenpiteen 1 soveltuvuutta koskevan analyysin tulos erityisesti tuen ainutkertaisuutta koskevan periaatteen noudattamisen osalta.

(144)

Belgian viranomaiset ovat tältä osin sitä mieltä, että toimenpiteestä on ollut etua CVSL:lle, mutta ei VSL:lle, ja että CVSL:n ja sen toiminnan jatkajien välillä ei ole ollut kyse taloudellisesta jatkuvuudesta.

(145)

Oikeuskäytännön mukaan velvollisuus maksaa sääntöjenvastainen tuki takaisin voidaan ulottaa sellaiseen uuteen yhtiöön, jolle kyseinen yhtiö on luovuttanut osan omaisuuseristään, kun tämän luovutuksen johdosta voidaan todeta, että näiden kahden yhtiön välillä on taloudellinen jatkuvuus (23). Ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että takaisinmaksuvelvollisuus laajennettaisiin koskemaan toista yritystä, jos voitaisiin todeta, että se on todellisuudessa saanut etua kyseisistä tuista siksi, että näiden kahden yrityksen välillä on ollut taloudellinen jatkuvuus.

(146)

Yhteisöjen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa C-328/99 ja C-399/00, Italia v. komissio (24), 8 päivänä toukokuuta 2003 antaman tuomion mukaan aiemman yrityksen ja uusien rakenteiden välistä taloudellista jatkuvuutta koskeva tutkinta tehdään useiden eri ominaisuuksien perusteella, joita ovat siirron kohde (varat ja velat, henkilöstön jatkuvuus, yhteensidotut varat), siirron hinta, ostajayrityksen osakkaiden tai omistajien henkilöllisyys, siirron toteuttamisajankohta (sijoittuuko se tutkimusten tai muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisen vai lopullisen päätöksen jälkeen) sekä toimenpiteen taloudellinen johdonmukaisuus.

(147)

Belgian viranomaiset ovat ensinnäkin täsmentäneet, että CVSL:n omaisuus oli jakautunut useiden eri yritysten kesken (emoyhtiö VSLI, SARL, Ranskan VSLI ja CVSL). Helpottaakseen siirron toteuttamista uskotut miehet tekivät 23 päivänä lokakuuta 2008 sopimuksen, jonka tarkoituksena oli siirtää näiden eri yritysten hallussa olevat omaisuuserät konkurssissa olevalle yritykselle.

(148)

1 päivänä lokakuuta 2008 tehdyn yhteisymmärryspöytäkirjan ja 31 päivänä elokuuta 2009 tehdyn siirtosopimuksen mukaan VSL otti haltuunsa CVSL:n koko omaisuuden lukuun ottamatta käyttöpääomaa, eli: rakennukset, joissa CVSL:n työpajat sijaitsivat, varastoalueet ja tontit, joilla ne sijaitsivat, CVSL:n raaka-aineet ja liiketilat eli tuotantovälineet, muotit, patentit ja CVSL:lle tuolloin mahdollisesti kuuluneet alamerkit, keskeneräiset tilaukset, varastot, mukaan lukien varastot, jotka oli myyty ranskalaiselle SARL Val Saint-Lambert Internationalille ja jotka uskottu mies oli sitoutunut asettamaan uuden yrityksen käyttöön.

(149)

Lisäksi luovutettiin osa VSLI:lle kuuluneesta omaisuudesta, eli tavaramerkit, mallit ja luonnokset sekä muu henkinen omaisuus (5 päivänä lokakuuta 2005 allekirjoitetussa sopimuksessa mainitut omaisuuserät sekä kaaviot, muotit, mallit ja luonnokset...), rakentamattomat ja rakennetut tontit, jotka VSLI omisti Seraingissa, VSL:n tuotteiden varastot, Seraingin liiketila (esittelytila) sekä Seraingin ja Brysselin (Sablon) myyntipisteiden varastot.

(150)

Lisäksi VSL:lle siirrettiin täysi omistusoikeus tuotantovälineisiin (mm. lasinleikkauskone ja uuni), joista oli tehty leasing-sopimus.

(151)

VSL sitoutui jatkamaan CVSL:n täydellisen purkamisen jälkeen kaikkia VSL:n allekirjoittamia työsopimuksia, jotka olivat voimassa 30 päivänä syyskuuta 2008. VSL sitoutui myös noudattamaan aiemmin tehtyjä kollektiivisia ja yksilöllisiä työehtosopimuksia, varaten itselleen ainoastaan mahdollisuuden neuvotella tiettyjä ehtoja uudelleen yhtä suurin edustuksin voidakseen tarvittaessa ottaa huomioon olosuhteiden muutokset.

(152)

VSL:lle siirrettiin myös 280 000 euron saatavat, jotka liittyivät teollis- ja tekijänoikeuksien luovutukseen CFV:ltä CVSL:lle. SA Compagnie financière du Val ja VSL tekivät 29 päivänä tammikuuta 2009 sopimuksen, jonka nojalla VSL tuli Interagoran sijaan ja otti vastatakseen velvoitteista, joita SA Interagoralla oli CFV:tä kohtaan 5 päivänä lokakuuta 2005 tehdyn sopimuksen nojalla. Viimeksi mainitulla sopimuksella CFV luovutti SA Interagoralle kaikki CVSL:ään suoraan tai epäsuorasti liittyvät tavaramerkit, mallit ja luonnokset. Sovitusta hinnasta oli maksamatta 280 000 euroa.

(153)

Liègen kauppatuomioistuin hyväksyi CVSL:n omaisuuden siirron 20 päivänä lokakuuta 2009.

(154)

Näiden tosiseikkojen perusteella komissio tekee siirron kohteesta seuraavan päätelmän: siirto kattaa CVSL:n omaisuuden lähes kokonaisuudessaan (mukaan lukien keskeneräiset tilaukset), kaikki konkurssiyhtiön allekirjoittamat työsopimukset, jotka olivat voimassa 30 päivänä syyskuuta 2008, sekä tavaramerkkien ja teollis- ja tekijänoikeuksien käytön.

(155)

Tämän perusteella komissio katsoo, että siirrettyjen toimintojen laajuus on sama kuin CVSL:n toiminnoilla ja että siirto on jopa CVSL:n toimintaa laajempi ja sisältää lisäksi VSLI:n omaisuuden, joka oli tarpeen kristallitehtaan toiminnan jatkamista varten.

(156)

Jotta voitaisiin selvittää, onko CVSL:n omaisuuden siirrossa kyse taloudellisesta jatkuvuudesta, on tutkittava myös se, toteutuiko siirto markkinahintaan. Tätä edellytystä sovelletaan sekä aineelliseen että aineettomaan omaisuuteen.

(157)

Belgian viranomaiset ovat täsmentäneet, että Belgian konkurssilainsäädännössä omaisuuden realisoinnin kannalta ratkaiseva kriteeri on velkojien etu. Konkurssilain 75 §:n 3 momentin mukaan velkojat tai konkurssiyhtiö voivat vastustaa tiettyjen omaisuuserien realisointia, jos ne katsovat, että siitä aiheutuisi niille vahinkoa. Belgian viranomaiset ovat täsmentäneet, että 150 000 euron suuruisen julkisen takauksen tarkoituksena oli nimenomaan mahdollistaa toiminnan jatkaminen ja omaisuuden luovutukseen liittyvien toimien arvon määrittäminen.

(158)

Komissio toteaa, että CVSL:n omaisuus myytiin avoimella menettelyllä, josta vastasi tämän konkurssiyhtiön uskottu mies. Konkurssipesän hoitajille tehtiin 36 tarjousta, joista 12 hyväksyttiin jatkoon ensimmäisessä vaiheessa. Perustettiin tietopankki, johon koottiin kaikki CVSL:n tiedot. Ilmeisesti ilmoitus käsitti koko omaisuuden, eli omaisuuseriä ei ollut etukäteen jaettu eri ryhmiin.

(159)

Komissio toteaa, että tämän menettelyn avulla olisi periaatteessa ollut mahdollista maksimoida CVSL:n kunkin omaisuuserän myyntihinta.

(160)

Kahdesta syystä komissio kuitenkin katsoo, että menettely ei yksinään riitä takaamaan, että toiminnan jatkajien omaisuuseristä tarjoama hinta vastaa markkinahintaa.

(161)

CVSL:n omaisuuden myynnille oli asetettu ehdoksi, että sen mukana siirtyvät myös kaikki työsopimukset. Tämä osoittaa, että myynti ei tapahtunut ehdoitta ja että tämä velvoite on saattanut alentaa myyntihintaa.

(162)

Myös tavaramerkkien yksinomaista käyttöä koskevaan lupaan liittyi ehtoja, joita yksityinen toimija ei olisi vaatinut. Vallonian alueen VSL:ltä vaatima vastine kirjattiin (CFV:n edustaman) Vallonian alueen ja VSL:n välillä 29 päivänä tammikuuta 2009 tehtyyn uudistamissopimukseen: ”Vallonian alue voi lakkauttaa tämän käyttöoikeuden milloin tahansa ilman eri toimenpiteitä tai ennakkoilmoitusta, jos VSL (tai sen oikeudenomistajat) eivät tuota Seraingissa sijaitsevilla Val Saint-Lambertin tuotantolaitoksilla kristallituotteita, joilla on korkea lisäarvo, ja ylläpidä CVSL:n konkurssin julistamisen ajankohtana vallinneeseen tilanteeseen verrattuna vähintään 60 prosentin työllisyysastetta kokoaikaisina työntekijöinä laskettuna, tilapäiset lomautukset pois lukien.” Komissio toteaa, että Vallonian alue asettaa VSL:lle yksinomaisen käyttöoikeuden myöntämisen vastineeksi velvoitteen jatkaa tuotantoa Seraingin tuotantolaitoksilla ja pitää yllä ennalta määrättyä työllisyysastetta. Nämä poliittiset ehdot ovat saattaneet alentaa myyntihintaa ja karkottaa muita potentiaalisia toiminnan jatkajia ja vaikuttaa siten kilpailuun tarjouskilpailun yhteydessä niin, että taloudellisesti paras tarjous ei välttämättä vastaa kohteen todellista markkina-arvoa (25).

(163)

Nämä tosiseikat huomioon ottaen komissio katsoo, että siirtohintaa koskeva kriteeri ei täyty.

(164)

Toimenpiteen taloudellista johdonmukaisuutta koskevan kriteerin arvioinnissa tarkistetaan, käyttääkö toiminnan jatkaja sille luovutettua omaisuutta samalla tavoin kuin sen luovuttaja, jatkaakseen samaa taloudellista toimintaa.

(165)

Belgian viranomaisten mukaan VSL:n toimintaperiaate poikkesi jyrkästi sen edeltäjien toimintaperiaatteista etenkin siinä, että kiinteistöhanke Cristal Park liitettiin osaksi kristallitehtaan toiminnan jatkamista.

(166)

Komissio huomauttaa tältä osin, etteivät Belgian viranomaiset ole osoittaneet, että CVSL:n toiminnan jatkamisen ja Cristal Park -hankkeen välillä olisi ollut suora yhteys lokakuusta 2008 alkaen. Belgian viranomaisten toimittamista Cristal Park -hankkeeseen liittyvistä asiakirjoista vanhin on peräisin joulukuulta 2011.

(167)

Joka tapauksessa komissio huomauttaa, että toiminnan jatkajat ostivat tavaramerkin jatkaakseen sen käyttöä sekä yrityksen koko muun omaisuuden ja tuotantovälineet. Itse asiassa 20 päivänä marraskuuta 2008 päivätyssä VSL:n perustamisasiakirjassa mainittu yrityksen toimiala on hyvin lähellä CVSL:n toimialaa. VSL:n tarkoituksena on jatkaa CVSL:n kristallitehtaan toimintaa samojen henkilö- ja tuotantoresurssien avulla. Myös takaus on myönnetty toiminnan jatkamisen turvaamiseksi.

(168)

Edellä esitetyn perusteella komissio päättelee, että CVSL:n ja VSL:n välillä on kyse taloudellisesta jatkuvuudesta. Se, että uusi yritys hankki omistukseensa kaikki tuotantovälineet (ehtoja sisältävään hintaan, joka ei vastaa niiden todellista markkina-arvoa) ja työsopimukset sekä yksinomaisen ja rajoittamattoman käyttöoikeuden tavaramerkkeihin voidakseen jatkaa kristalliesineiden valmistusta, on ratkaiseva tekijä, jonka perusteella voidaan määrittää, että kyse oli taloudellisesta jatkuvuudesta. Konkurssissa olleelle CVSL:lle myönnetystä takauksesta aiheutunut etu jatkui myös siirron jälkeen, niin että se toi etua myös VSL:lle.

(169)

Belgian viranomaiset eivät ole menettelyn aloittamista koskevan päätöksen perusteella esittämissään huomautuksissa millään tavoin perustelleet sitä, miksi nämä toimenpiteet soveltuisivat sisämarkkinoille, eikä komission tiedossa ole seikkoja, joiden perusteella se voisi katsoa, että niihin voitaisiin soveltaa jotakin SEUT-sopimuksen 107 artiklan 2 ja 3 kohdassa luetelluista poikkeuksista. Sen vuoksi komissio katsoo, että nämä tuet eivät sovellu sisämarkkinoille.

(170)

Komissio muistuttaa, että neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (26) 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti kaikki sääntöjenvastainen ja sisämarkkinoille soveltumaton tuki on perittävä takaisin edunsaajalta.

(171)

Edellä esitetystä seuraa, että seuraavat toimenpiteet sisältävät tukea ja että nämä tuet ovat sääntöjenvastaisia eivätkä sovellu sisämarkkinoille, minkä vuoksi ne on perittävä takaisin siltä osin kuin ne on jo saatettu VSL:n käyttöön: