KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2015/1403,

annettu 18 päivänä elokuuta 2015,

Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot) tuontia koskevassa polkumyynnin ja tukien vastaisessa menettelyssä tarjotun sitoumuksen hyväksymisen vahvistamisesta lopullisten toimenpiteiden soveltamiskauden ajaksi annetun täytäntöönpanopäätöksen 2013/707/EU nojalla hyväksytyn sitoumuksen peruuttamisesta yhden vientiä harjoittavan tuottajan osalta

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT-sopimus’,

ottaa huomioon polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30 päivänä marraskuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (1), jäljempänä ’polkumyynnin vastainen perusasetus’, ja erityisesti sen 8 artiklan,

ottaa huomioon muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta 11 päivänä kesäkuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 597/2009 (2), jäljempänä ’tukien vastainen perusasetus’, ja erityisesti sen 13 artiklan,

ilmoittaa asiasta jäsenvaltioille,

sekä katsoo seuraavaa:

A.   SITOUMUS JA MUUT VOIMASSA OLEVAT TOIMENPITEET

B.   SITOUMUKSEN EHDOT

C.   VIENTIÄ HARJOITTAVIEN TUOTTAJIEN VALVONTA

D.   PERUSTELUT SITOUMUKSEN HYVÄKSYNNÄN PERUUTTAMISELLE

E.   KOKO SITOUMUKSEN TOTEUTETTAVUUTTA KOSKEVA ARVIOINTI

F.   KIRJALLISET HUOMAUTUKSET JA KUULEMISET

i)   ZNSHINE:n huomautukset

ii)   Toisen asianomaisen osapuolen huomautukset

G.   SITOUMUKSEN HYVÄKSYNNÄN PERUUTTAMINEN JA LOPULLISTEN TULLIEN KÄYTTÖÖNOTTO

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Peruutetaan sitoumuksen hyväksyntä yrityksen ZNSHINE PV-TECH CO. LTD ja siihen Euroopan unionissa etuyhteydessä olevan yrityksen, jotka kuuluvat yhdessä Taric-lisäkoodin B923 piiriin, osalta.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(1)  EUVL L 343, 22.12.2009, s. 51.

(2)  EUVL L 188, 18.7.2009, s. 93.

(3)  EUVL L 152, 5.6.2013, s. 5.

(4)  EUVL L 209, 3.8.2013, s. 26.

(5)  EUVL L 209, 3.8.2013, s. 1.

(6)  EUVL L 325, 5.12.2013, s. 1.

(7)  EUVL L 325, 5.12.2013, s. 66.

(8)  EUVL L 325, 5.12.2013, s. 214.

(9)  EUVL L 270, 11.9.2014, s. 6.

(10)  EUVL L 139, 5.6.2015, s. 30.

(11)  Lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Venäjältä peräisin olevan ammoniumnitraatin tuonnissa annettua asetusta (EY) N:o 661/2008 koskevan osittaisen välivaiheen tarkastelun päättämisestä 27 päivänä syyskuuta 2010 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 856/2010 johdanto-osan 14 ja sitä seuraavat kappaleet (EUVL L 254, 29.9.2010, s. 5).

(12)  EYVL L 253, 11.10.1993, s. 1.

(13)  EUVL L 139, 5.6.2015, s. 30.

KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2015/1404,

annettu 18 päivänä elokuuta 2015,

kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 992/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta 17 päivänä joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (1),

ottaa huomioon neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan osalta 7 päivänä kesäkuuta 2011 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 (2) ja erityisesti sen 136 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklassa tarkoitetut kiinteät tuontiarvot vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(1)  EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671.

(2)  EUVL L 157, 15.6.2011, s. 1.

KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖS (EU) 2015/1405,

annettu 18 päivänä elokuuta 2015,

eläinten terveyttä koskevista toimenpiteistä afrikkalaisen sikaruton torjumiseksi eräissä jäsenvaltioissa annetun täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU liitteen muuttamisesta Latviaa, Liettuaa ja Viroa koskevien kohtien osalta

(tiedoksiannettu numerolla C(2015) 5912)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon eläinlääkärintarkastuksista yhteisön sisäisessä kaupassa sisämarkkinoiden toteuttamista varten 11 päivänä joulukuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/662/ETY (1) ja erityisesti sen 9 artiklan 4 kohdan,

ottaa huomioon eläinlääkärin- ja kotieläinjalostustarkastuksista yhteisön sisäisessä tiettyjen elävien eläinten ja tuotteiden kaupassa 26 päivänä kesäkuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/425/ETY (2) ja erityisesti sen 10 artiklan 4 kohdan,

ottaa huomioon ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden tuotantoon, jalostukseen, jakeluun ja yhteisön alueelle tuomiseen liittyvistä eläinten terveyttä koskevista säännöistä 16 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston direktiivin 2002/99/EY (3) ja erityisesti sen 4 artiklan 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Korvataan täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU liite tämän päätöksen liitteellä.

2 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

(1)  EYVL L 395, 30.12.1989, s. 13.

(2)  EYVL L 224, 18.8.1990, s. 29.

(3)  EYVL L 18, 23.1.2003, s. 11.

(4)  Komission täytäntöönpanopäätös 2014/709/EU, annettu 9 päivänä lokakuuta 2014, eläinten terveyttä koskevista toimenpiteistä afrikkalaisen sikaruton torjumiseksi eräissä jäsenvaltioissa ja täytäntöönpanopäätöksen 2014/178/EU kumoamisesta (EUVL L 295, 11.10.2014, s. 63).

Vain alkuperäiset YK:n Euroopan talouskomission tekstit ovat kansainvälisen julkisoikeuden mukaan sitovia. Tämän säännön asema ja voimaantulopäivä on hyvä tarkastaa UN/ECE:n asiakirjan TRANS/WP.29/343 viimeisimmästä versiosta. Asiakirja saatavana osoitteessa

http://www.unece.org/trans/main/wp29/wp29wgs/wp29gen/wp29fdocstts.html.

Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission (UN/ECE) sääntö nro 14 – Ajoneuvojen hyväksyntään liittyvät yhdenmukaiset vaatimukset, jotka koskevat turvavöiden kiinnityspisteitä, ISOFIX-kiinnitysjärjestelmiä, ISOFIX-ylähihnakiinnityspisteitä ja kokoluokan i istuinpaikkoja [2015/1406]

Sisältää kaiken voimassa olevan tekstin seuraaviin asti:

Täydennys 5 muutossarjaan 07 – Voimaantulopäivä: 10. kesäkuuta 2014

SISÄLTÖ

SÄÄNTÖ

LIITTEET

1.   SOVELTAMISALA

Tätä asetusta sovelletaan seuraaviin:

2.   MÄÄRITELMÄT

Tässä säännössä sovelletaan seuraavia määritelmiä:

3.   HYVÄKSYNNÄN HAKEMINEN

3.1   Turvavöiden kiinnityspisteiden ja mahdollisten ISOFIX-kiinnitysjärjestelmien, ISOFIX-ylähihnakiinnityspisteiden ja mahdollisten kokoluokan i istuinpaikkojen tyyppihyväksyntää hakee ajoneuvon valmistajan tai tämän asianmukaisesti valtuutettu edustaja.

3.2   Hakemukseen on liitettävä kolmena kappaleena jäljempänä mainitut asiakirjat sekä seuraavat tiedot:

3.3   Ajoneuvon valmistajan on valintansa mukaan toimitettava tarkastuslaitokselle joko samaa tyyppiä oleva ajoneuvo, jolle hyväksyntää haetaan, tai sellaiset ajoneuvon osat, joita hyväksyntätestit suorittava tutkimuslaitos pitää välttämättöminä vyön kiinnityspisteitä ja mahdollisia ISOFIX-kiinnitysjärjestelmiä ja ISOFIX-ylähihnakiinnityspisteitä koskevien testien ja kokoluokan i istuinpaikkojen tapauksessa ajoneuvon lattian kontaktipintaa koskevan testin suorittamiseksi.

4.   HYVÄKSYNTÄ

4.1   Jos tämän säännön mukaisesti hyväksyttäväksi toimitettu ajoneuvo vastaa tämän säännön soveltuvia vaatimuksia, on kyseiselle ajoneuvotyypille myönnettävä tyyppihyväksyntä.

4.2   Kullekin hyväksytylle tyypille annetaan hyväksyntänumero. Hyväksyntänumeron kahdesta ensimmäisestä numerosta (tällä hetkellä 07, mikä vastaa muutossarjaa 07) käy ilmi muutossarja, joka sisältää ne sääntöön tehdyt tärkeät tekniset muutokset, jotka ovat hyväksynnän myöntämishetkellä viimeisimmät. Sama sopimuspuoli ei saa antaa samaa numeroa toiselle kohdassa 2.2 tarkoitetulle ajoneuvotyypille.

4.3   Tässä säännössä tarkoitetun hyväksynnän antamista ajoneuvotyypille tai sellaisen hyväksynnän laajentamista, epäämistä taikka peruuttamista tai tuotannon lopettamista koskeva ilmoitus on toimitettava tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen osapuolille säännön liitteessä 1 olevan mallin mukaisella lomakkeella.

4.4   Jokaiseen tämän säännön perusteella hyväksyttyyn ajoneuvotyyppiin on kiinnitettävä näkyvästi hyväksyntälomakkeessa määriteltyyn helppopääsyiseen paikkaan kansainvälinen hyväksyntämerkki, joka koostuu seuraavista osista:

4.5   Jos ajoneuvo on sellaisen ajoneuvotyypin mukainen, jolle on myönnetty hyväksyntä yhden tai useamman sopimukseen liitetyn säännön perusteella maassa, joka on myöntänyt hyväksynnän tämän säännön perusteella, kohdassa 4.4.1 tarkoitettua tunnusta ei tarvitse toistaa. Tällöin kaikkien niiden sääntöjen numerot ja tunnukset, joiden perusteella on myönnetty hyväksyntä tämän säännön perusteella hyväksynnän myöntäneessä maassa, on merkittävä kohdassa 4.4.1 tarkoitetun tunnuksen oikealle puolelle pystysarakkeisiin.

4.6   Hyväksyntämerkin on oltava selvästi luettavissa ja pysyvä.

4.7   Hyväksyntämerkki on sijoitettava valmistajan kiinnittämään ajoneuvon tyyppikilpeen tai lähelle sitä.

4.8   Tämän säännön liitteessä 2 annetaan esimerkkejä hyväksyntämerkistä.

5.   VAATIMUKSET

5.1   Määritelmät (ks. liite 3)

5.1.1   H-piste on tämän säännön liitteen 4 kohdassa 2.3 määritelty vertailupiste, joka on määritettävä kyseisessä liitteessä esitetyn menettelyn mukaisesti.

5.1.1.1   H'-piste on kohdassa 5.1.1 määriteltyä H-pistettä vastaava vertailupiste, joka on määritettävä istuimen jokaista tavanomaista käyttöasentoa varten.

5.1.1.2   R-piste on istuimen vertailupiste, joka on määritelty tämän säännön liitteen 4 kohdassa 2.4.

5.1.2   Kolmiulotteinen vertailujärjestelmä määritellään tämän säännön liitteen 4 lisäyksessä 2.

5.1.3   Pisteet L1 ja L2 ovat vyön tehollisia alakiinnityspisteitä.

5.1.4   C-piste on piste, joka sijaitsee pystysuunnassa 450 mm R-pisteen yläpuolella. Jos kuitenkin kohdassa 5.1.6. määritelty etäisyys S on vähintään 280 mm ja jos valmistaja valitsee kohdassa 5.4.3.3 määritellyn vaihtoehtoisen kaavan BR = 260 mm + 0,8 S, on C- ja R-pisteiden etäisyys pystysuunnassa 500 mm.

5.1.5   Kulmat α1 ja α2 ovat R-pisteen ja L1- ja L2-pisteiden kautta kulkevia, vaakatason ja istuimen pystysuuntaiseen keskitasoon nähden kohtisuorassa olevien tasojen välisiä kulmia.

Jos istuin on säädettävä, vaatimuksen on täytyttävä myös H-pisteiden osalta kaikissa tavanomaisissa ajo- tai käyttöasennoissa, jotka ajoneuvon valmistaja on ilmoittanut.

5.1.6   S on vyön tehollisten yläkiinnityspisteiden etäisyys millimetreinä ajoneuvon pituussuuntaisen keskitason suuntaisesta vertailutasosta P, joka määritellään seuraavasti:

5.2   Yleiset vaatimukset

5.2.1   Turvavöiden kiinnityspisteet on suunniteltava, valmistettava ja sijoitettava siten, että seuraavat vaatimukset täyttyvät:

5.2.2   Mahdolliset asennetut tai asennettavat ISOFIX-lastenistuinjärjestelmien ISOFIX-kiinnitysjärjestelmät ja mahdolliset ISOFIX-ylähihnakiinnityspisteet sekä ajoneuvon lattian kontaktipinta kokoluokan i istuinpaikoilla on suunniteltava, valmistettava ja sijoitettava siten, että seuraavat vaatimukset täyttyvät:

5.2.3   ISOFIX-kiinnitysjärjestelmien suunnittelu ja sijoittelu

5.2.4   ISOFIX-ylähihnakiinnityspisteiden suunnittelu ja sijoittelu:

5.2.4.1   Ellei kohdista 5.2.4.3 ja 5.2.4.4 muuta johdu, jokaisen ISOFIX-ylähihnakiinnityspisteen sen osuuden, jonka on tarkoitus kiinnittyä ISOFIX-ylähihnakiinnikkeeseen, on sijaittava enintään 2 000 mm:n etäisyydellä sen istumapaikan, jonka kohdalle se asennetaan, olkapään vertailupisteestä ja liitteen 9 kuvissa 6–10 esitetyllä varjostetulla alueella asiakirjassa SAE J 826 (heinäkuu 1995) kuvatun ja liitteen 9 kuvassa 5 esitetyn mallin mukaisesti seuraavia edellytyksiä noudattaen:

5.2.4.2   ISOFIX-ylähihnakiinnitysalue voidaan vaihtoehtoisesti sijoittaa säännön nro 16 (liite 17, lisäys 2, kuva 2) mukaisen istuimen ISO/F2 (B) avulla sellaiseen ISOFIX-paikkaan, joka on varustettu ISOFIX-alakiinnityspisteillä liitteen 11 kuvan 9 mukaisesti.

Istuma-asento on istuimen asento mahdollisimman takana ja alhaalla, kun istuimen selkänoja on normaaliasennossa, tai ajoneuvon valmistajan suosituksen mukainen.

Sivulta katsottuna ISOFIX-ylähihnakiinnityspisteen on oltava istuinasetelman ISO/F2 (B) takapinnan takana.

ISO/F2 (B) -asetelman takapinnan ja horisontaalisen viivan (liite 9, kuva 11, viite 3), joka käsittää istuimen selkänojan yläreunan viimeisen jäykän pisteen, jonka kovuus on suurempi kuin 50 Shore A, välinen leikkauspiste määrittää ISO/F2 (B) -asetelman keskilinjalla sijaitsevan vertailupisteen 4 (liite 9, kuva 11). Tässä vertailupisteessä enintään 45°:n kulma horisontaalisesta viivasta ylöspäin määrittää ylähihnakiinnitysalueen ylärajan.

Ylhäältä katsottuna vertailupisteessä 4 (liite 9, kuva 11) enintään 90°:n kulma taaksepäin ja sivulle sekä takaa katsottuna enintään 40°:n kulma määrittävät kaksi aluetta, jotka rajaavat ISOFIX-ylähihnan kiinnitysalueen.

ISOFIX-ylähihna (5) lähtee pisteestä, jossa ISO/F2 (B) -asetelma leikkaa tason, joka on 550 mm korkeammalla kuin ISO/F2 (B) -asetelman horisontaalinen pinta (1) ISO/F2 (B) -asetelman keskilinjalla (6).

ISOFIX-ylähihnakiinnityspisteen on oltava yli 200 mm:n mutta enintään 2 000 mm:n etäisyydellä ISOFIX-ylähihnan lähtöpaikasta ISO/F2 (B) -asetelman takapinnalla, mitattuna hihnaa pitkin, kun se on vedetty istuimen selkänojan yli ISOFIX-ylähihnakiinnityspisteeseen.

5.2.4.3   Se ajoneuvossa olevan ISOFIX-ylähihnakiinnityspisteen osuus, jonka on tarkoitus kiinnittyä ISOFIX-ylähihnakiinnikkeeseen, voi sijaita kohdissa 5.2.4.1 ja 5.2.4.2 tarkoitettujen varjostettujen alueiden ulkopuolella, mikäli sen sijainti kyseisellä alueella ei ole tarkoituksenmukaista ja ajoneuvo on varustettu ohjauslaitteella, joka

5.2.4.4   Hihnakiinnityspiste voidaan upottaa istuimen selkänojaan, mikäli se ei sijaitse hihnan kelautumisalueella ajoneuvon istuimen selkänojan yläosassa.

5.2.4.5   ISOFIX-ylähihnakiinnityspisteen mittojen on oltava sellaiset, että kuvan 3 mukaisen ISOFIX-ylähihnakoukun kiinnittäminen on mahdollista.

Jokaisen ISOFIX-ylähihnakiinnityspisteen ympärillä on oltava tilaa hihnan lukitsemista ja vapauttamista varten.

Kaikki jonkin ISOFIX-kiinnitysjärjestelmän takapuolella sijaitsevat kiinnityspisteet, joihin voitaisiin kiinnittää ISOFIX-ylähihnakoukku tai -ylähihnakiinnike, on suunniteltava siten, että väärinkäyttö estetään yhdellä tai useammalla seuraavista toimenpiteistä:

Jokaisen peitetyn ISOFIX-ylähihnakiinnityspisteen suojuksessa on oltava esimerkiksi yksi liitteen 13 kuvan 9 mukaisista tunnuksista tai sen peilikuva. Suojus on voitava poistaa ilman työkaluja.

5.2.5   Kokoluokan i istuinpaikkoja koskevat vaatimukset

Kaikkien ajoneuvon valmistajan määrittelemien kokoluokan i istuinpaikkojen on täytettävä kohdissa 5.2.2–5.2.5.3 asetetut vaatimukset.

5.2.5.1   Merkinnät

Kaikki kokoluokan i istuinpaikat on merkittävä pysyvästi merkinnällä, joka sijoitetaan vastaavan istuinpaikan ISOFIX-alakiinnitysjärjestelmän (tanko tai ohjauslaite) viereen.

Vähimmäismerkintä on liitteen 10 kuvan 4 tunnus, joka muodostuu sivuiltaan vähintään 13 mm:n neliöstä, jonka sisällä on seuraavien vaatimusten mukainen kuva:

5.2.5.2   Kokoluokan i tukijalkoihin kiinnitettyjä kokoluokan i istuinpaikkoja koskevat geometriset vaatimukset

Kohdissa 5.2.3 ja 5.2.4 vahvistettujen vaatimusten täyttämisen lisäksi on varmistettava, että ajoneuvon lattian yläpinta (mukaan luettuina verhoilu, matto, vaahto jne.) leikkaa tukijalan tilavuusalueen sekä x- että y-suuntaisen rajoittavan pinnan tämän säännön liitteen 10 kuvissa 1 ja 2 esitetyllä tavalla.

Tukijalan tilavuusalueen määrittävät seuraavat tasot (ks. myös tämän säännön liitteen 10 kuvat 1 ja 2):

Edellä kuvatussa geometrisessa arvioinnissa käytetty kallistuskulma mitataan kohdassa 5.2.3.4 esitetyn mukaisesti.

Tämän vaatimuksen täyttyminen voidaan osoittaa fyysisellä testillä, tietokonesimulaatiolla tai edustavilla piirustuksilla.

5.2.5.3   Kokoluokan i istuinpaikkoja koskevat ajoneuvon lattian vahvuuteen sovellettavat vaatimukset

Ajoneuvon lattian koko kontaktipinnan (ks. liite 10, kuvat 1 ja 2) on oltava riittävän vahva, jotta se kestää siihen kohdistuvat kuormat kohdan 6.6.4.5 mukaisessa testissä.

5.3   Turvavyö- ja ISOFIX-kiinnityspisteiden vähimmäismäärä

5.3.1   Kaikkiin luokkien M ja N ajoneuvoihin (lukuun ottamatta luokkien M2 ja M3 ajoneuvoja, jotka kuuluvat alaluokkaan I tai A1) on asennettava turvavöiden kiinnityspisteet, jotka täyttävät tämän säännön vaatimukset.

5.3.1.1   S-tyyppisenä vyönä (joka on tai ei ole varustettu kelauslaitteilla) säännön nro 16 mukaisesti hyväksytyn valjasvyöjärjestelmän kiinnityspisteiden on vastattava säännön nro 14 vaatimuksia, mutta haarahihnan (asennelman) kiinnittämiseen tarkoitettuihin lisäkiinnityspisteisiin ei sovelleta tämän säännön mukaisia lujuus- ja sijaintivaatimuksia.

5.3.2   Turvavöiden kiinnityspisteiden vähimmäismäärä kutakin eteen, taakse ja sivulle suunnattua istumapaikkaa kohti on määritelty liitteessä 6.

5.3.3   Luokkaan N1 kuuluvien ajoneuvojen ulommaisten, liitteessä 6 mainittujen ja tunnuksella Ø merkittyjen muiden kuin etuistuinpaikkojen osalta sallitaan kaksi alakiinnityspistettä, jos istuimen ja ajoneuvon lähimmän sivuseinän välissä on käytävä, jonka tarkoituksena on mahdollistaa matkustajien liikkuminen ajoneuvon muihin osiin.

Istuimen ja sivuseinän välistä tilaa pidetään käytävänä, jos sivuseinän (kaikkien ovien ollessa suljettuina) ja kyseisen istuimen keskilinjan kautta kulkevan pituussuuntaisen pystytason välinen etäisyys mitattuna R-pisteen kohdalta kohtisuoraan ajoneuvon pituussuuntaiseen keskiviivaan nähden on suurempi kuin 500 mm.

5.3.4   Liitteessä 6 esitettyjen tunnuksella * varustettujen keskietuistuinpaikkojen kahta alakiinnityspistettä pidetään asianmukaisina, jos tuulilasi on säännön nro 1 liitteessä 21 määritellyn vertailualueen ulkopuolella. Jos se on vertailualueen sisäpuolella, vaaditaan kolme kiinnityspistettä.

Turvavöiden kiinnityspisteiden osalta tuulilasia pidetään vertailualueen osana, jos se voi joutua staattiseen kosketukseen testilaitteen kanssa säännön nro 21 liitteessä 1 kuvaillun menetelmän mukaisesti.

5.3.5   Jokainen liitteessä 6 tunnuksella ╬ merkitty istuinpaikka on varustettava kolmella kiinnityspisteellä. Kahta kiinnityspistettä voidaan käyttää, jos jokin seuraavista ehdoista täyttyy:

5.3.6   Turvavöiden kiinnityspisteitä ei edellytetä, kun kyse on istuimesta, joka on tarkoitettu käytettäväksi vain ajoneuvon ollessa paikallaan, tai jos ajoneuvo ei kuulu kohtien 5.3.1–5.3.4 soveltamisalaan, minkään istuimen osalta. Jos tällaiset ajoneuvon istuimet on kuitenkin varustettu kiinnityspisteillä, pisteiden on täytettävä tämän säännön vaatimukset. Sellaisten kiinnityspisteiden, jotka on tarkoitettu käytettäväksi pelkästään vammaisille tarkoitettujen turvavöiden kanssa, tai muiden säännön nro 107 muutossarjan 02 liitteen 8 mukaisten turvajärjestelmien ei tarvitse olla tämän säännön vaatimusten mukaisia.

5.3.7   Kaksikerroksisen ajoneuvon ylemmässä kerroksessa keskietuistuinta koskevia vaatimuksia sovelletaan myös ulommaisiin etuistuimiin.

5.3.8   ISOFIX-paikkojen vähimmäismäärä

5.3.9   Jos istuimia voidaan kiertää tai niiden suuntaa voidaan muuttaa ajoneuvon ollessa liikkumaton, kohdan 5.3.1 vaatimuksia sovelletaan vain niiden suuntien osalta, jotka on tarkoitettu tavanomaiseen käyttöön ajoneuvon ollessa tämän säännön mukaisesti tieliikenteessä. Ilmoituslomakkeeseen on sisällytettävä tätä koskeva huomautus.

5.4   Turvavöiden kiinnityspisteiden sijainti (ks. liitteen 3 kuva 1).

5.4.1   Yleistä

5.4.1.1   Kunkin turvavyön kiinnityspisteet voivat sijaita joko kokonaan ajoneuvon rakenteessa taikka istuinrakenteessa tai missä tahansa muussa ajoneuvon osassa, tai ne voidaan sijoittaa hajalleen näihin paikkoihin.

5.4.1.2   Kahden vierekkäisen turvavyön päät saa kiinnittää samaan kiinnityspisteeseen, jos testausvaatimukset täyttyvät.

5.4.2   Vyön tehollisten alakiinnityspisteiden sijainti

5.4.2.1   Etuistuimet, ajoneuvoluokka M1

Luokkaan M1 kuuluvissa moottoriajoneuvoissa (muun kuin vyölukon puoleisen) kulman α1 on oltava 30–80 astetta ja (vyölukon puoleisen) kulman α2 45–80 astetta. Kumpaakin kulmaa koskevaa vaatimusta sovelletaan etuistuimen kaikkiin tavanomaisiin matkustusasentoihin. Jos ainakin toinen kulmista α1 ja α2 on kiinteä (eli kiinnityspiste on kiinnitetty istuimeen) kaikissa tavanomaisissa käyttöasennoissa, sen arvon on oltava 60 ± 10°. Jos säädettävä istuin on varustettu kohdassa 2.12 kuvatulla säätölaitteella, jossa selkänojan kulma on alle 20° (ks. liitteen 3 kuva 1), kulma α1 voi olla edellä määrättyä vähimmäisarvoa (30°) pienempi, jos se on vähintään 20° kaikissa tavanomaisissa käyttöasennoissa.

5.4.2.2   Takaistuimet, ajoneuvoluokka M1

Luokan M1 moottoriajoneuvoissa kaikkien takaistuinten kulmien α1 ja α2 on oltava 30–80 astetta. Jos takaistuimet ovat säädettäviä, edellä mainitut kulmia koskevat vaatimukset koskevat kaikkia tavanomaisia matkustusasentoja.

5.4.2.3   Etuistuimet, muu ajoneuvoluokka kuin M1

Muissa kuin luokan M1 moottoriajoneuvoissa etuistuinten kulmien α1 ja α2 on oltava 30–80 astetta kaikissa tavanomaisissa matkustusasennoissa. Jos ajoneuvon enimmäismassa on enintään 3,5 tonnia ja ainakin toinen etuistuinten kulmista α1 ja α2 on kiinteä kaikissa tavanomaisissa käyttöasennoissa (esimerkiksi kun kiinnityspiste on kiinnitetty istuimeen), sen arvon on oltava 60 ± 10o.

5.4.2.4   Takaistuimet ja erityiset etu- tai takaistuimet, muu ajoneuvoluokka kuin M1

Muissa kuin luokan M1 ajoneuvoissa, kun kyse on

kulmat α1 ja α2 voivat vaihdella 20 ja 80 asteen välillä missä tahansa tavanomaisessa käyttöasennossa. Jos ajoneuvon enimmäismassa on enintään 3,5 tonnia ja ainakin toinen etuistuinten kulmista α1 ja α2 on kiinteä kaikissa tavanomaisissa käyttöasennoissa (esimerkiksi kun kiinnityspiste on kiinnitetty istuimeen), sen arvon on oltava 60 ± 10°.

Luokkien M2 ja M3 moottoriajoneuvojen muiden kuin etuistuinten kulmien α1 ja α2 on oltava 45–90 astetta kaikissa tavanomaisissa käyttöasennoissa.

5.4.2.5   Ajoneuvon pystysuoran keskipitkittäistason suuntaisesti saman turvavyön kahden eri tehollisen alakiinnityspisteen L1 ja L2 kautta kulkevien pystytasojen välisen etäisyyden on oltava vähintään 350 mm. Kun kyse on sivulle suunnatuista istuimista, istuimen pystysuoran keskipitkittäistason suuntaisesti saman turvavyön kahden eri tehollisen alakiinnityspisteen L1 ja L2 kautta kulkevien pystytasojen välisen etäisyyden on oltava vähintään 350 mm. Luokkaan M1 tai N1 kuuluvien ajoneuvojen mahdollisten keskimmäisten takaistuinten osalta edellä mainitun etäisyyden on oltava vähintään 240 mm, jos keskimmäisen takaistuimen vaihtaminen miksikään toiseksi ajoneuvon istuimeksi ei ole mahdollista. Istuimen pituussuuntaisen keskitason on kuljettava pisteiden L1 ja L2 välistä ja vähintään 120 mm:n etäisyydeltä näistä pisteistä.

5.4.3   Vyön tehollisten yläkiinnityspisteiden sijainti (ks. liite 3)

5.4.3.1   Jos ajoneuvossa käytetään nauhanohjainta tai samankaltaista laitetta, joka vaikuttaa vyön tehollisen yläkiinnityspisteen sijaintiin, tämä sijainti on määritettävä tavalliseen tapaan mittaamalla kiinnityspisteen paikka, kun nauhan pituussuuntainen keskiviiva kulkee pisteen J1 kautta. J1 määritetään R-pisteestä lähtien seuraavilla kolmella janalla:

Piste J2 määritetään pisteeseen J1 nähden symmetrisesti suhteessa pituussuuntaiseen keskitasoon, joka kulkee kyseisellä istuimella olevan nuken kohdassa 5.1.2 kuvatun vartalolinjan kautta.

Jos kulun mahdollistamiseen sekä etu- että takaistuimille käytetään kaksiovista rakennetta ja yläkiinnityspiste on kiinnitetty B-pilariin, järjestelmä on suunniteltava niin, että se ei estä pääsyä ajoneuvoon tai sieltä pois.

5.4.3.2   Tehollisen yläkiinnityspisteen on sijaittava alempana kuin kohtisuorassa istuimen pituussuuntaiseen keskitasoon nähden ja 65 asteen kulmassa vartalolinjaan nähden oleva taso FN. Takaistuimien osalta tämä kulma saa olla vähintään 60°. Taso FN on määritettävä niin, että se leikkaa vartalolinjan D-pisteessä ja DR = 315 mm + 1,8 S. Jos kuitenkin S ≤ 200 mm, DR = 675 mm.

5.4.3.3   Vyön tehollisen yläkiinnityspisteen on oltava taaempana kuin taso FK, joka kulkee kohtisuoraan istuimen pituussuuntaiseen keskitasoon nähden ja leikkaa vartalolinjan pisteessä B 120 asteen kulmassa, jolloin BR = 260 mm + S. Jos S ≥ 280 mm, valmistaja voi halutessaan käyttää arvoa BR = 260 mm + 0,8 S.

5.4.3.4   S:n arvon on oltava vähintään 140 mm.

5.4.3.5   Vyön tehollisen yläkiinnityspisteen on sijaittava taaempana kuin pystytaso, joka on kohtisuorassa ajoneuvon pituussuuntaiseen keskitasoon nähden ja kulkee liitteessä 3 esitetyllä tavalla R-pisteen kautta.

5.4.3.6   Vyön tehollisen yläkiinnityspisteen on sijaittava ylempänä kuin vaakataso, joka kulkee kohdassa 5.1.4 määritellyn C-pisteen kautta.

5.4.3.6.1   Sen estämättä, mitä kohdassa 5.4.3.6 määrätään, luokkien M2 ja M3 ajoneuvojen vyön tehollista yläkiinnityspistettä voidaan säätää määrätyn kohdan alapuolelle, kunhan seuraavat vaatimukset täyttyvät:

5.4.3.7   Kohdassa 5.4.3.1 määritellyn yläkiinnityspisteen lisäksi voidaan käyttää muita tehollisia yläkiinnityspisteitä, kunhan jokin seuraavista ehdoista täyttyy:

5.5   Kiinnityspisteiden kierteistettyjen reikien mitat

5.5.1   Vyön kiinnityspisteessä on oltava 7/16 tuuman (20 UNF 2B) kierteistetty reikä.

5.5.2   Jos valmistaja on varustanut ajoneuvon turvavöillä, jotka on kiinnitetty kaikkiin kyseistä istuinta varten määrättyihin kiinnityspisteisiin, kyseisten kiinnityspisteiden ei tarvitse täyttää kohdassa 5.5.1 vahvistettua vaatimusta, jos ne ovat muiden tämän säännön määräysten mukaiset. Kohdan 5.5.1 vaatimusta ei sovelleta myöskään muihin kiinnityspisteisiin, jotka täyttävät kohdan 5.4.3.7.3 vaatimuksen.

5.5.3   Turvavyö on voitava poistaa kiinnityspistettä vahingoittamatta.

6.   TESTIT

6.1   Turvavyön kiinnityspisteiden yleiset testit

6.1.1   Noudattaen sitä, mitä kohdassa 6.2 määrätään, ja valmistajan pyynnöstä

6.1.1.1   testit voidaan suorittaa joko ajoneuvorakenteelle tai täydelliselle ajoneuvolle

6.1.1.2   testien suorittaminen voidaan rajoittaa koskemaan kiinnityspisteitä, jotka liittyvät vain yhteen istuimeen tai yhteen istuinryhmään, jos

6.1.1.3   Ikkunat ja ovet voivat olla asennetut tai asentamatta ja suljetut tai sulkematta.

6.1.1.4   Tavallisesti asennettavat ajoneuvon rakennetta vahvistavat osat voivat olla asennettuina.

6.1.2   Istuimien on oltava asennettu ajo- tai käyttöasentoon, jonka valitsee hyväksyntätesteistä vastaava tutkimuslaitos siten, että testiolosuhteet ovat rakenteen lujuuden kannalta mahdollisimman epäedulliset. Istuimien asento on ilmoitettava selosteessa. Jos istuimen selkänojan kaltevuus on säädettävissä, selkänoja on lukittava valmistajan määrittelemään asentoon, tai tällaisten tietojen puuttuessa lukittava siten, että selkänojan tehollinen kulma on ajoneuvoluokissa M1 ja N1 mahdollisimman lähellä 25 asteen kulmaa sekä kaikissa muissa luokissa mahdollisimman lähellä 15 asteen kulmaa.

6.2   Ajoneuvon kiinnittäminen turvavyön kiinnityspisteiden testien tai ISOFIX-kiinnityspisteiden testien ajaksi

6.2.1   Ajoneuvoa ei saa kiinnittää testin ajaksi menetelmällä, joka vahvistaa turvavyön kiinnityspisteitä tai ISOFIX-kiinnityspisteitä tai alueita, joilla kiinnityspisteet sijaitsevat, tai vähentää rakenteen tavanomaista muodonmuutosta.

6.2.2   Kiinnityslaitetta pidetään tyydyttävänä, jos se ei vaikuta alueella, joka ulottuu rakenteen koko leveydelle ja jos ajoneuvo tai rakenne on tuettu tai kiinnitetty edestä vähintään 500 mm:n etäisyydeltä testattavasta kiinnityspisteestä ja takaa vähintään 300 mm:n etäisyydeltä kyseisestä kiinnityspisteestä.

6.2.3   Suositellaan, että rakenne tuetaan likimain pyörien akselien suuntaisesti asetetuille kannattimille, tai jos tämä ei ole mahdollista, ripustuksen kiinnityskohtien suuntaisesti asetetuille kannattimille.

6.2.4   Käytettäessä muuta kuin tämän säännön kohdissa 6.2.1–6.2.3 kuvattua kiinnitysmenetelmää on osoitettava, että menetelmä on vastaava.

6.3   Turvavöiden kiinnityspisteiden yleiset testivaatimukset

6.3.1   Kaikki samaan istuinryhmään kuuluvat vyön kiinnityspisteet on testattava samanaikaisesti. Jos on kuitenkin olemassa vaara, että istuimien ja/tai kiinnityspisteiden epäsymmetrinen kuormitus johtaa testin epäonnistumiseen, voidaan suorittaa uusi testi käyttäen epäsymmetristä kuormitusta.

6.3.2   Vetovoima on kohdistettava etuviiston 10 ± 5 asteen kulmassa vaakatasosta ylöspäin ajoneuvon pituussuuntaisen keskitason suuntaisesti.

Käytetään 10 prosentin esikuormitusta, jonka toleranssi on ± 30 prosenttia. Kuorma kasvatetaan 100 prosenttiin asiaankuuluvasta kohdekuormituksesta.

6.3.3   Täyskuormitus on saavutettava mahdollisimman nopeasti, ja kuormitusaika saa olla enintään 60 sekuntia.

Valmistaja voi kuitenkin pyytää, että kuormitus saavutetaan 4 sekunnissa.

Vöiden kiinnityspisteiden on kestettävä määriteltyä kuormitusta vähintään 0,2 sekunnin ajan.

6.3.4   Kohdassa 6.4 kuvatuissa testeissä käytettävät vetolaitteet esitetään liitteessä 5. Liitteen 5 kuvassa 1 esitetyt laitteet sijoitetaan istuintyynylle ja, mikäli se on mahdollista, vedetään kohti istuimen selkänojaa samalla kun vyö vedetään tiukasti niiden ympärille. Liitteen 5 kuvassa 2 oleva laite asetetaan paikoilleen, ja vyö vedetään laitteen yli ja kiristetään tiukaksi. Turvavyön kiinnityspisteeseen kohdistetaan tämän toiminnon aikana vain testilaitteen oikean asennon varmistamiseen tarvittava vähimmäismäärä esikuormitusta.

Jokaisessa istumapaikassa käytetyn joko 254 mm:n tai 406 mm:n vetolaitteen on oltava sellainen, että sen leveys on mahdollisimman lähellä alakiinnityspisteiden välistä etäisyyttä.

Vetolaite on sijoitettava siten, että vetotestin aikana ei esiinny vastavuoroisia vaikutuksia, jotka vaikuttavat kuormaan ja kuorman jakautumiseen.

6.3.5   Istuimien vöiden kiinnityspisteet testataan yläkiinnityspisteillä varustetuissa istuimissa seuraavasti:

6.3.6   Jos ajoneuvossa ei ole vyön yläkiinnityspisteitä uloimmille istuimille ja keski-istuimille, vyön lattiakiinnityspisteille on suoritettava kohdassa 6.4.3 määritelty testi, jossa näitä kiinnityskohtia kuormitetaan laitteella, jolla jäljitellään lantiovyön geometrisiä olosuhteita.

6.3.7   Jos ajoneuvo on suunniteltu niin, että se voidaan varustaa muilla laitteilla, jotka eivät mahdollista nauhojen kiinnittämistä suoraan vyön kiinnityspisteisiin ilman välipyöriä tai muita sellaisia tai jotka vaativat kohdassa 5.3 tarkoitettujen lisäksi muita vyön kiinnityspisteitä, turvavyö tai turvavyötä vastaava langoista, pyöristä yms. koostuva laitekokonaisuus on kiinnitettävä tällaisella laitteella ajoneuvon turvavöiden kiinnityspisteisiin, ja vyön kiinnityspisteille on tarpeen mukaan tehtävä kohdassa 6.4 määrätyt testit.

6.3.8   Kohdassa 6.3 määritellyn testausmenetelmän sijasta voidaan käyttää muuta menetelmää, jonka vastaavuus voidaan osoittaa.

6.4   Turvavöiden kiinnityspisteiden erityiset testivaatimukset

6.4.1   Testi kolmipistevyölle, jossa on kelauslaite, jossa on yksi- tai kaksiosainen nauhanohjain yläkiinnityspisteessä

6.4.1.1   Vyön yläkiinnityspisteeseen on kiinnitettävä erityinen yksi- tai kaksiosainen nauhanohjain langalle tai nauhalle, joka soveltuu siirtämään kuorman vetolaitteesta, tai valmistajan toimittama yksi- tai kaksiosainen nauhanohjain.

6.4.1.2   Saman vyön kiinnityspisteisiin kiinnitettyä vetolaitetta (ks. liitteen 5 kuva 2) kuormitetaan testissä 1 350 ± 20 daN:lla laitteella, jolla jäljitellään tällaisen turvavyön olkanauhan geometrisiä olosuhteita. Testattaessa ajoneuvoja, jotka kuuluvat muuhun luokkaan kuin M1 tai N1, kuormitus testissä on 675 ± 20 daN, paitsi luokan M3 tai N3 ajoneuvojen tapauksessa 450 ± 20 daN.

6.4.1.3   Samanaikaisesti kohdistetaan 1 350 daN ± 20 daN:n vetovoima vetolaitteeseen (ks. liitteen 5 kuva 1), joka on kiinnitetty molempiin turvavyön alakiinnityspisteisiin. Testattaessa ajoneuvoja, jotka kuuluvat muuhun luokkaan kuin M1 tai N1, kuormitus testissä on 675 ± 20 daN, paitsi luokan M3 tai N3 ajoneuvojen tapauksessa 450 ± 20 daN.

6.4.2   Testi kolmipistevyölle, jossa ei ole kelauslaitetta tai jonka yläkiinnityspisteessä on kelauslaite

6.4.2.1   Vyön yläkiinnityspisteeseen ja saman vyön vastakkaiseen alakiinnityspisteeseen kiinnitettyä vetolaitetta (ks. liitteen 5 kuva 2) kuormitetaan testissä kuormituksella 1 350 ± 20 daN käyttäen vyön yläkiinnityspisteeseen kiinnitettyä kelauslaitetta, jos valmistaja on sellaisen toimittanut. Testattaessa ajoneuvoja, jotka kuuluvat muuhun luokkaan kuin M1 tai N1, kuormitus testissä on 675 ± 20 daN, paitsi luokan M3 tai N3 ajoneuvojen tapauksessa 450 ± 20 daN.

6.4.2.2   Samanaikaisesti kohdistetaan 1 350 daN ± 20 daN:n vetovoima vetolaitteeseen (ks. liitteen 5 kuva 1), joka on kiinnitetty molempiin turvavyön alakiinnityspisteisiin. Testattaessa ajoneuvoja, jotka kuuluvat muuhun luokkaan kuin M1 tai N1, kuormitus testissä on 675 ± 20 daN, paitsi luokan M3 tai N3 ajoneuvojen tapauksessa 450 ± 20 daN.

6.4.3   Testi lantiovyölle

Kahteen vyön alakiinnityspisteeseen kiinnitettyä vetolaitetta (ks. liitteen 5 kuva 1) kuormitetaan testissä 2 225 ± 20 daN:lla. Testattaessa ajoneuvoja, jotka kuuluvat muuhun luokkaan kuin M1 tai N1, kuormitus testissä on 1 110 ± 20 daN, paitsi luokan M3 tai N3 ajoneuvojen tapauksessa 740 ± 20 daN.

6.4.4   Testi vyön kiinnityspisteille, jotka sijaitsevat kokonaan istuinrakenteessa tai sekä ajoneuvo- että istuinrakenteessa

6.4.4.1   Kohdissa 6.4.1, 6.4.2 ja 6.4.3 määritellyt testit suoritetaan soveltuvin osin samanaikaisesti jokaiselle istuimelle ja istuinryhmälle jäljempänä ilmoitetulla voimalla.

6.4.4.2   Kohdissa 6.4.1, 6.4.2 ja 6.4.3 mainittuja kuormia lisätään voimalla, joka vastaa 20-kertaista täydellisen istuimen massaa. Istuimeen tai istuimen asianmukaisiin osiin kohdistetaan hitauskuormitus, joka vastaa kyseisen istuimen massan fyysistä vaikutusta istuimen kiinnityspisteisiin. Lisäkuorman tai -kuormat ja kuorman jakautumisen määrittelee valmistaja tutkimuslaitoksen suostumuksella.

Luokkien M2 ja N2 ajoneuvojen tapauksessa voiman on oltava 10 kertaa täydellisen istuimen massa ja luokkien M3 ja N3 ajoneuvojen tapauksessa 6,6 kertaa täydellisen istuimen massa.

6.4.5   Erikoisvyön testi

6.4.5.1   Tämän tyyppisen vyön kiinnityspisteisiin kiinnitettyä vetolaitetta (ks. liitteen 5 kuva 2) kuormitetaan testissä 1 350 ± 20 daN:lla laitteella, jolla jäljitellään olkanauhan tai olkanauhojen geometrisiä olosuhteita.

6.4.5.2   Samanaikaisesti kohdistetaan 1 350 daN ± 20 daN:n vetovoima vetolaitteeseen (ks. liitteen 5 kuva 3), joka on kiinnitetty molempiin turvavyön alakiinnityspisteisiin.

6.4.5.3   Testattaessa ajoneuvoja, jotka kuuluvat muuhun luokkaan kuin M1 tai N1, kuormitus testissä on 675 ± 20 daN, paitsi luokan M3 tai N3 ajoneuvojen tapauksessa 450 ± 20 daN.

6.4.6   Taakse suunnattujen istuinten testi

6.4.6.1   Kiinnityspisteet testataan käyttäen soveltuvin osin kohdassa 6.4.1, 6.4.2 tai 6.4.3 määriteltyjä testejä. Testikuorman on vastattava kaikissa tapauksissa luokkaan M3 tai N3 kuuluville ajoneuvoille määriteltyä kuormaa.

6.4.6.2   Testikuorma on suunnattava kyseiseen istuma-asentoon nähden eteenpäin kohdassa 6.3 määritellyn menetelmän mukaisesti.

6.4.7   Sivulle suunnattujen istuinten testi

6.4.7.1   Kiinnityspisteet testataan käyttäen kohdassa 6.4.3 luokan M3 ajoneuvoille määriteltyjä voimia.

6.4.7.2   Testikuorma suunnataan ajoneuvoon nähden eteenpäin kohdassa 6.3 määritellyn menetelmän mukaisesti. Tällöin kootaan sivulle suunnatut istuimet yhteen ryhmään perusrakenteelle ja testataan ryhmän kunkin istuinpaikan turvavyön kiinnityspisteet erikseen. Lisäksi testataan perusrakenne kohdan 6.4.8 mukaisesti.

6.4.7.3   Sivulle suunnattujen istuinten testaamiseen mukautettu vetolaite esitetään liitteen 5 kuvassa 1b.

6.4.8   Sivulle suunnattujen istuinten perusrakenteen testi

6.4.8.1   Sivulle suunnatun istuimen tai istuinryhmän perusrakenne testataan käyttäen kohdassa 6.4.3 luokan M3 ajoneuvoille määriteltyjä voimia.

6.4.8.2   Testikuorma suunnataan ajoneuvoon nähden eteenpäin kohdassa 6.3 määritellyn menetelmän mukaisesti. Tällöin kootaan sivulle suunnatut istuimet yhteen ryhmään perusrakenteelle ja testataan kunkin istuinpaikan osalta samanaikaisesti.

6.4.8.3   Kohdissa 6.4.3 ja 6.4.4 määrätyt voimat kohdistetaan mahdollisimman lähelle H-pistettä suoralle, jonka määrittävät kunkin istuinpaikan H-pisteen kautta kulkeva vaakataso ja pystysuuntainen poikittaistaso.

6.5   Liitteen 1 kohdassa 7 kuvatun istuinryhmän osalta voidaan autonvalmistajan niin halutessa tehdä liitteen 7 mukainen dynaaminen testi kohdissa 6.3 ja 6.4 määritellyn staattisen testin vaihtoehtona.

6.6   Staattisen testin vaatimukset

6.6.1   ISOFIX-kiinnitysjärjestelmien lujuus testataan kohdistamalla staattisen voiman kohdistuslaitteeseen kohdan 6.6.4.3 mukaisia voimia, kun ISOFIX-kiinnikkeet on kiinnitetty asianmukaisesti.

Jos kyseessä on ISOFIX-ylähihnakiinnityspiste, tehdään lisätesti kohdan 6.6.4.4 mukaisesti.

Jos kyseessä on kokoluokan i istuinpaikka, tehdään tukijalalle lisätesti kohdan 6.6.4.5 mukaisesti.

Kaikki saman istuinrivin ISOFIX- tai kokoluokan i istuinpaikat, joita voidaan käyttää yhtä aikaa, testataan samanaikaisesti.

6.6.2   Testi voidaan suorittaa joko täysin valmiille ajoneuvolle tai sellaisille riittäville osille ajoneuvoa, jotka ovat edustavia ajoneuvon rakenteen lujuuden ja jäykkyyden osalta.

Ikkunat ja ovet voivat olla asennetut tai asentamatta ja suljetut tai sulkematta.

Tavallisesti asennettavat ajoneuvon rakennetta vahvistavat tietyt osat voivat olla asennettuina.

Testien suorittaminen voidaan rajoittaa koskemaan ISOFIX-paikkoja, jotka liittyvät vain yhteen istuimeen tai yhteen istuinryhmään, jos

6.6.3   Jos istuimet ja pääntuet ovat säädettäviä, ne testataan teknisen tutkimuslaitoksen määrittämässä asennossa, joka on ajoneuvon valmistajan säännön nro 16 liitteen 17 lisäyksen 3 mukaisesti ilmoittamassa vaihteluvälissä.

6.6.4   Voimat, suunnat ja poikkeamarajat

6.6.4.1   Kohdistetaan 135 ± 15 N:n voima staattisen voiman kohdistuslaitteen alemman etupoikkitangon keskikohtaan laitteen takimmaisen ulokkeen etu-taka-asennon säätämiseksi siten, että laitteen ja sen tuen välillä ei ole löysyyttä eikä jännitettä.

6.6.4.2   Staattisen voiman kohdistuslaitteeseen kohdistetaan edestäpäin ja viistosti taulukon 1 mukaisia voimia.

Taulukko 1

Testivoimien suunnat

Testi voidaan valmistajan pyynnöstä tehdä erilaisille rakenteille.

Eteenpäin suuntautuvat voimat on kohdistettava siten, että voiman kohdistuskulma on aluksi 10 ± 5° vaakatasosta ylöspäin. Viistot voimat kohdistetaan vaakasuorassa kulmassa 0° ± 5°. Kohdistetaan esikuormitusvoima 500 N ± 25 N määrättyyn kuormituskohtaan X, joka on merkitty liitteen 2 kuvaan 9. Täyskuormitus on saavutettava mahdollisimman nopeasti, ja kuormitusaika saa olla enintään 30 sekuntia. Valmistaja voi kuitenkin pyytää, että kuormitus saavutetaan 2 sekunnissa. Voimaa kohdistetaan vähintään 0,2 sekuntia.

Kaikki mittaukset tehdään standardin ISO 6487 mukaisesti siten, että CFC on 60 Hz, tai vastaavan menetelmän mukaisesti.

6.6.4.3   Pelkästään ISOFIX-kiinnitysjärjestelmän testit

6.6.4.4   ISOFIX-kiinnitysjärjestelmien ja ISOFIX-ylähihnakiinnityspisteiden testi:

Staattisen voiman kohdistuslaitteen ja ylähihnakiinnityspisteen välille kohdistetaan 50 N ± 5 N:n esikuormitusvoima. Staattisen voiman kohdistuslaitteen pisteen X vaakasuora poikkeama (esikuormituksen jälkeen) kohdistettaessa siihen 8 kN ± 0,25 kN:n voima saa olla enintään 125 mm, ja pysyvät muodonmuutokset, kuten ISOFIX-alakiinnityspisteen tai ylähihnakiinnityspisteen taikka ympäröivän alueen osittaiset repeämät tai rikkoutumiset, hyväksytään, jos vaadittu voima pysyy edellä vahvistetun ajan.

Taulukko 2

Poikkeamarajat

6.6.4.5   Kokoluokan i istuinpaikkojen testi:

Kohdissa 6.6.4.3 ja 6.6.4.4 kuvattujen testien lisäksi tehdään testi muunnetulla staattisen voiman kohdistuslaitteella, joka koostuu kohdistuslaitteesta ja sisältää liitteen 10 kuvan 3 mukaisen tukijalan testauslaitteen. Tukijalan testauslaitteen pituutta ja leveyttä säädetään ajoneuvon lattian kontaktipinnan arvioimiseksi kohdan 5.2.5.2 mukaisesti (ks. myös tämän säännön liitteen 10 kuvat 1 ja 2). Tukijalan testauslaitteen korkeus säädetään siten, että laitteen jalka koskettaa ajoneuvon lattian yläpintaa. Jos korkeussäätö on portaittainen, valitaan ensimmäinen säätöporras, jossa jalka lepää vakaasti lattialla. Jos tukijalan testauslaitteen korkeussäätö on ei-portaittainen/jatkuva, staattisen voiman kohdistuslaitteen kallistuskulmaa suurennetaan + 1,5/– 0,5 astetta tukijalan testauslaitteen korkeussäädön vuoksi.

Staattisen voiman kohdistuslaitteen pisteen X vaakasuora poikkeama (esikuormituksen jälkeen) kohdistettaessa siihen 8 kN ± 0,25 kN:n voima saa olla enintään 125 mm, ja pysyvät muodonmuutokset, kuten ISOFIX-alakiinnityspisteen ja ajoneuvon lattian kontaktipinnan taikka ympäröivän alueen osittaiset repeämät tai rikkoutumiset, hyväksytään, jos vaadittu voima pysyy edellä vahvistetun ajan.

6.6.5   Muut voimat

6.6.5.1   Istuimen dynaamiset massavoimat

Jos asennus on sellainen, että kuorma välittyy ajoneuvon istuinyhdistelmään eikä suoraan ajoneuvon rakenteeseen, on tehtävä testi sen varmistamiseksi, että ajoneuvon istuimet kiinnittyvät ajoneuvon rakenteeseen riittävän lujasti. Tässä testissä istuimeen tai istuinyhdistelmän asiaankuuluvaan osaan kohdistetaan istuinyhdistelmän olennaisten osien painoon verrattuna 20-kertainen voima vaakasuuntaisesti ja pituussuuntaisesti eteenpäin siten, että se vastaa kyseisen istuimen painon istuinkiinnityksiin aiheuttamaa fyysistä vaikutusta. Lisäkuorman tai -kuormat ja kuorman jakautumisen määrittelee valmistaja tutkimuslaitoksen suostumuksella.

Valmistajan pyynnöstä voidaan staattisen voiman kohdistuslaitteen pisteeseen X kohdistaa lisäkuorma edellä kuvattujen staattisten testien aikana.

Jos ylähihnakiinnityspiste on sisäänrakennettu ajoneuvon istuimeen, tämä testi on tehtävä käyttämällä ISOFIX-ylähihnaa.

Repeämiä ei saa ilmaantua, ja poikkeamien on pysyttävä taulukon 2 rajoissa.

Huomautus: Tätä testiä ei tarvitse suorittaa, jos jokin ajoneuvon turvavyöjärjestelmän kiinnityspisteistä on sisäänrakennettu ajoneuvon istuinrakenteeseen ja ajoneuvon istuin on jo testattu ja läpäissyt hyväksytysti tässä säännössä vaaditut aikuismatkustajien turvajärjestelmien kiinnityspisteiden kuormitustestit.

7.   TARKASTUKSET TURVAVYÖN KIINNITYSPISTEIDEN STAATTISTEN TESTIEN AIKANA JA JÄLKEEN

7.1   Kaikkien kiinnityspisteiden on läpäistävä kohdissa 6.3 ja 6.4 määritellyt testit. Pysyvät muodonmuutokset, kuten kiinnityspisteiden ja ympäröivien alueiden osittaiset repeämät ja vauriot, hyväksytään, jos vaadittu voima pysyy edellä vahvistetun ajan. Testin aikana on noudatettava kohdassa 5.4.2.5 vyön tehollisten lattiakiinnityspisteiden pienimmille etäisyyksille ja kohdassa 5.4.3.6 tehollisille vyön yläkiinnityspisteille asetettuja vaatimuksia.

7.1.1   Kun kyse on luokan M1 ajoneuvoista, joiden suurin sallittu massa on enintään 2,5 tonnia ja joissa turvavyön yläkiinnityspiste sijaitsee istuinrakenteessa, turvavyön tehollinen yläkiinnityspiste ei saa siirtyä testin aikana kyseisen istuimen R-pisteen ja C-pisteen kautta kulkevan poikittaistason etupuolelle (ks. tämän säännön liitteen 3 kuva 1).

Muiden kuin edellä mainittujen ajoneuvojen osalta turvavyön tehollinen yläkiinnityspiste ei saa siirtyä testin aikana 10° eteen kallistetun ja istuimen R-pisteen kautta kulkevan poikittaistason etupuolelle.

Tehollisen yläkiinnityspisteen testin aikana tapahtunut suurin siirtymä mitataan.

Jos tehollisen yläkiinnityspisteen siirtymä ylittää edellä määritellyt rajoitukset, valmistajan on osoitettava tutkimuslaitoksen hyväksymällä tavalla, että ajoneuvon matkustajalle ei aiheudu vaaraa. Voidaan esimerkiksi tehdä säännön nro 94 mukainen testausmenettely tai kelkkatesti vastaavalla törmäysvoimalla riittävän selviytymistilan osoittamiseksi.

7.2   Ajoneuvoissa, joissa käytetään kyseisiä laitteita, on kaikilla istuimilla matkustavien ajoneuvosta ulospääsyn mahdollistavaa siirto- ja lukitusjärjestelmää voitava käyttää edelleen käsin sen jälkeen, kun vetovoima on poistettu.

7.3   Testauksen jälkeen on kaikki testeissä kuormitettuihin kiinnityspisteisiin ja rakenteisiin syntyneet vauriot kirjattava.

7.4   Poikkeuksellisesti yläkiinnityspisteiden, jotka on asennettu luokkaan M3 kuuluvien ajoneuvojen tai sellaisten enimmäismassaltaan yli 3,5-tonnisten luokkaan M2 kuuluvien ajoneuvojen, jotka täyttävät säännön nro 80 vaatimukset, yhteen tai useampaan istuimeen, ei tarvitse täyttää kohdassa 7.1 vahvistettuja kohdan 5.4.3.6 vaatimusten mukaisuutta koskevia vaatimuksia.

8.   MUUTOKSET JA AJONEUVON TYYPPIHYVÄKSYNNÄN LAAJENTAMINEN

8.1   Hyväksyttyyn ajoneuvotyyppiin tehtävistä muutoksista on ilmoitettava tyyppihyväksyntäviranomaiselle, joka on hyväksynyt kyseisen ajoneuvotyypin. Viranomainen voi tämän jälkeen

8.2   Hyväksynnän vahvistus tai epääminen, jossa eritellään muutokset, annetaan kohdan 4.3 mukaisella menettelyllä tiedoksi tätä sääntöä soveltaville sopimuksen sopimuspuolille.

8.3   Hyväksynnän laajentamisen myöntäneen toimivaltaisen viranomaisen on annettava laajentamiselle sarjanumero ja ilmoitettava siitä muille vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille, jotka soveltavat tätä sääntöä, tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella ilmoituslomakkeella.

9.   TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUS

Tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvontamenettelyjen on oltava sopimuksen lisäyksessä 2 (E/ECE/324-E/ECE/TRANS/505/Rev.2) esitettyjen määräysten sekä seuraavien vaatimusten mukaisia:

10.   SEURAAMUKSET VAATIMUSTENMUKAISUUDESTA POIKKEAVASTA TUOTANNOSTA

10.1   Ajoneuvolle tämän säännön mukaisesti annettu tyyppihyväksyntä voidaan peruuttaa, jos kohdassa 9.1 vahvistettu vaatimus ei täyty tai ajoneuvon kiinnityspisteet tai ISOFIX-kiinnitysjärjestelmä tai ISOFIX-ylähihnakiinnityspiste eivät läpäise kohdassa 9 kohdassa määrättyjä tarkastuksia.

10.2   Jos tätä sääntöä soveltava sopimuksen sopimuspuoli peruuttaa aiemmin myöntämänsä hyväksynnän, sen on viipymättä ilmoitettava siitä muille tätä sääntöä soveltaville sopimuksen sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella ilmoituslomakkeella.

11.   KÄYTTÖOHJEET

Kansalliset viranomaiset voivat vaatia rekisteröimiensä ajoneuvojen valmistajia ilmoittamaan selvästi ajoneuvon käyttöohjeissa

11.1   vyön kiinnityspisteiden sijainnin

11.2   turvavyötyypit, joita varten kiinnityspisteet on tarkoitettu (ks. liitteen 1 kohta 5).

12.   TUOTANNON LOPETTAMINEN

Jos hyväksynnän haltija lopettaa kokonaan tämän säännön mukaisesti hyväksyttyjen turvavöiden kiinnityspisteiden tai ISOFIX-kiinnitysjärjestelmätyypin ja ISOFIX-ylähihnakiinnityspisteen valmistamisen, sen on ilmoitettava asiasta hyväksynnän myöntäneelle viranomaiselle. Asiaa koskevan tiedonannon saatuaan kyseinen viranomainen ilmoittaa siitä muille tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 1 olevan mallin mukaisella ilmoituslomakkeella.

13.   HYVÄKSYNTÄTESTEISTÄ VASTAAVIEN TUTKIMUSLAITOSTEN JA TYYPPIHYVÄKSYNTÄVIRANOMAISTEN NIMET JA OSOITTEET

Tätä sääntöä soveltavien vuoden 1958 sopimuksen osapuolten on ilmoitettava Yhdistyneiden kansakuntien sihteeristölle hyväksyntätestauksesta vastaavien tutkimuslaitosten ja niiden tyyppihyväksyntäviranomaisten nimet ja osoitteet, jotka myöntävät hyväksynnän ja joille on lähetettävä ilmoitukset muissa maissa myönnetystä hyväksynnästä taikka hyväksynnän laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta.

14.   SIIRTYMÄMÄÄRÄYKSET

14.1   Muutossarjan 06 virallisesta voimaantulopäivästä lähtien yksikään tätä sääntöä soveltava sopimuspuoli ei saa kieltäytyä myöntämästä E-tyyppihyväksyntää tämän säännön mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 06.

14.2   Tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet saavat myöntää E-tyyppihyväksyntiä kahden vuoden kuluttua tämän säännön muutossarjan 06 voimaantulosta vain, jos tämän säännön vaatimukset, sellaisina kuin ne ovat muutettuina muutossarjalla 06, täyttyvät.

14.3   Tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet voivat seitsemän vuoden kuluttua tämän säännön 06-muutossarjan voimaantulosta kieltäytyä tunnustamasta hyväksyntiä, joita ei ole myönnetty tämän säännön 06-muutossarjan mukaisesti. Tämän säännön muutossarjan 06 soveltamisalaan kuulumattomien ajoneuvoluokkien hyväksynnät pysyvät kuitenkin voimassa, ja tätä sääntöä soveltavien sopimuspuolten on edelleen hyväksyttävä ne.

14.4   Niiden ajoneuvojen osalta, joihin ei sovelleta kohtaa 7.1.1, tämän säännön muutossarjan 04 mukaisesti myönnetyt hyväksynnät pysyvät voimassa.

14.5   Niiden ajoneuvojen osalta, joihin ei sovelleta tämän säännön muutossarjan 05 täydennystä 4, nykyiset hyväksynnät pysyvät voimassa, jos ne on myönnetty muutossarjan 05 mukaisesti sen täydennys 3 mukaan luettuna.

14.6   Muutossarjan 5 täydennyksen 05 virallisen voimaantulopäivän jälkeen yksikään tätä sääntöä soveltava sopimuspuoli ei saa kieltäytyä myöntämästä E-hyväksyntiä tämän säännön mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjan 5 täydennyksellä 05.

14.7   Niiden ajoneuvojen osalta, joihin ei sovelleta tämän säännön muutossarjan 05 täydennystä 5, nykyiset hyväksynnät pysyvät voimassa, jos ne on myönnetty muutossarjan 05 mukaisesti sen täydennys 3 mukaan luettuna.

14.8   Helmikuun 20. päivästä 2005 alkaen tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet saavat myöntää E-hyväksyntiä luokan M1 ajoneuvoille ainoastaan, jos tämän säännön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjan 05 täydennyksellä 5, vaatimukset täyttyvät.

14.9   Helmikuun 20. päivästä 2007 alkaen tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet saavat kieltäytyä hyväksymästä luokan M1 ajoneuvojen hyväksyntiä, jos niitä ei ole myönnetty tämän säännön muutossarjan 05 täydennyksen 5 mukaisesti.

14.10   Heinäkuun 16. päivästä 2006 alkaen tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet saavat myöntää hyväksyntiä luokan N ajoneuvoille ainoastaan, jos tämän säännön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjan 05 täydennyksellä 5, vaatimukset täyttyvät.

14.11   Heinäkuun 16. päivästä 2008 alkaen tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet saavat kieltäytyä hyväksymästä luokan N ajoneuvojen hyväksyntiä, jos niitä ei ole myönnetty tämän säännön muutossarjan 05 täydennyksen 5 mukaisesti.

14.12   Mikään tätä sääntöä soveltava sopimuspuoli ei saa muutossarjan 07 virallisen voimaantulopäivän jälkeen kieltäytyä antamasta hyväksyntää tämän säännön perusteella, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 07.

14.13   Kahdenkymmenenneljän kuukauden kuluttua muutossarjan 07 voimaantulopäivästä tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet saavat myöntää hyväksyntiä ainoastaan, jos tämän säännön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 07, vaatimukset täyttyvät.

14.14   Kolmenkymmenenkuuden kuukauden kuluttua muutossarjan 07 voimaantulopäivästä tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet voivat kieltäytyä tunnustamasta hyväksyntiä, joita ei ole myönnetty tämän säännön muutossarjan 07 mukaisesti.

14.15   Kohtien 14.13 ja 14.14 määräyksistä riippumatta sellaiset ajoneuvoluokkien hyväksynnät, jotka perustuvat säännön aiempiin muutossarjoihin ja joita muutossarja 07 ei koske, ovat edelleen voimassa, ja tätä sääntöä soveltavien sopimuspuolten on edelleen hyväksyttävä ne.

14.16   Jos sopimuspuolten kansallisissa vaatimuksissa ei tähän sääntöön liittymisen hetkellä määrätä turvavöiden kiinnityspisteiden pakollisesta asentamisesta kokoontaitettavia istuimia varten, sopimuspuolet voivat edelleen kansallisessa hyväksynnässä sallia sen, että näitä kiinnityspisteitä ei asenneta, mutta tässä tapauksessa kyseisiä linja-autoluokkia ei voida tyyppihyväksyä tämän säännön perusteella.

14.17   Muutossarjan 2 täydennyksen 07 virallisen voimaantulopäivän jälkeen mikään tätä sääntöä soveltava sopimuspuoli ei saa kieltäytyä myöntämästä E-hyväksyntiä tämän säännön mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjan 2 täydennyksellä 07.

14.18   Kahdentoista kuukauden kuluttua muutossarjan 07 ensimmäisen täydennyksen voimaantulopäivästä tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet saavat myöntää E-hyväksyntiä ainoastaan sellaisille ajoneuvotyypeille, jotka täyttävät tämän säännön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjan 07 täydennyksellä 2, vaatimukset.

14.19   Tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet eivät saa kieltäytyä laajentamasta hyväksyntiä, vaikka muutossarjan 07 täydennyksen 2 määräyksiä ei täytetä.

(1)  Sellaisina kuin ne määritellään ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman (R.E.3) (asiakirja TRANS/WP.29/78/Rev.2) kohdassa 2.

(2)  Vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolten tunnusnumerot esitetään ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman (R.E.3) liitteessä 3 (asiakirja ECE/TRANS/WP.29/78/Rev.2/Amend.3).

(3)  Moottorin (nimellis)teholla tarkoitetaan kilowatteina (kW) ilmaistua moottorin tehoa (ECE), joka on mitattu säännön nro 85 mukaisella ECE-menetelmällä.

(4)  Asiakirja ECE/TRANS/WP.29/78/Rev.2, kohta 2.

LIITE 8

NUKKEA KOSKEVAT ERITELMÄT  (1)

Massa	97,5 ± 5 kg
Istumakorkeus pystyasennossa	965 mm
Lantion leveys (istuma-asennossa)	415 mm
Lantionympärys (istuma-asennossa)	1 200 mm
Vyötärönympärys (istuma-asennossa)	1 080 mm
Rinnan syvyys	265 mm
Rinnanympärys	1 130 mm
Olkakorkeus	680 mm
Kaikkien pituusmittojen toleranssi	± 5 prosenttia

Huomautus: Mitat kuvataan seuraavassa kuvassa.

---

(1)  Säännöissä Australian Design Rule (ADR) 4/03 ja Federal Motor Vehicle Safety Standard (FMVSS) No. 208 määritellyt laitteet katsotaan näitä vastaaviksi.

LIITE 9

ISOFIX-KIINNITYSJÄRJESTELMÄT JA ISOFIX-YLÄHIHNAKIINNITYSPISTEET

Kuva 1

Staattisen voiman kohdistuslaite, isometriset näkymät

Kuva 2

Staattisen voiman kohdistuslaite, mitat

(Kaikki mitat millimetreinä)

Selitykset

1	Ylähihnan kiinnityspiste
2	Kiinnitys jäljempänä kuvattua jäykkyystestiä varten.

Staattisen voiman kohdistuslaitteen jäykkyys: X-pisteen liike ei saa mihinkään suuntaan olla enempää kuin 25 mm, kun staattisen voiman kohdistuslaite on liitetty jäykkään kiinnitystankoon (tai tankoihin), jossa staattisen voiman kohdistuslaitteen poikittaista etutankoa tukee jäykkä tanko, jota pitelee keskeltä pituussuuntainen tappi 2 mm laitteen pohjan alapuolella (jotta laitteen pohja voi taipua ja keinua), kun siihen kohdistetaan voimia tämän säännön kohdan 1.6.6 taulukon 4 mukaisesti. Jos ISOFIX-kiinnitysjärjestelmässä ilmenee muodonmuutos, sitä ei oteta lukuun mittauksissa.

Kuva 3

ISOFIX-yläkiinnityshihnan liittimen (koukkutyyppisen) mitat

(Kaikki mitat millimetreinä)

Kuva 4

Molempien alakiinnitysalueiden välinen etäisyys

Kuva 5

Kaksiulotteinen malli

(Kaikki mitat millimetreinä)

Kuva 6

ISOFIX-ylähihnakiinnityspisteen sijainti, ISOFIX-alue – näkymä sivusta

(Kaikki mitat millimetreinä)

Selitykset

1	Selkäkulma
2	Ylävartalolinjan vertailutason ja lattiapohjan leikkauskohta
3	Ylävartalolinjan vertailutaso
4	H-piste
5	V-piste
6	R-piste
7	W-piste
8	Pituussuuntainen pystytaso
9	Nauhan kelautumispituus V-pisteestä: 250 mm
10	Nauhan kelautumispituus W-pisteestä: 200 mm
11	M-tason läpileikkaus
12	R-tason poikkileikkaus
13	Viiva edustaa ajoneuvokohtaista lattiapohjan pintaa määritetyllä alueella.

Huomautukset:

1	Sen ylähihnakiinnityspisteen osuuden, jonka on tarkoitus kiinnittyä ylähihnakoukkuun, on sijaittava varjostetulla alueella.

2	R-piste: Olan vertailupiste

3	V-piste: V-vertailupiste, 350 mm kohtisuoraan ylöspäin ja 175 mm vaakasuuntaan taaksepäin H-pisteestä

4	W-piste: W-vertailupiste, 50 mm kohtisuoraan alaspäin ja 50 mm vaakasuuntaan taaksepäin R-pisteestä

5	M-taso: M-vertailutaso, 1 000 mm vaakasuuntaan taaksepäin R-pisteestä

6

Alueen etummaisimmat pinnat syntyvät, kun kaksi kaarilinjaa vedetään mahdollisimman pitkälle alueen etupuolelle. Kaarilinjat edustavat tyypillisten ylähihnanauhojen säädettyä vähimmäispituutta joko lasten turvajärjestelmän yläosasta (W-piste) tai alempaa turvajärjestelmän selkänojasta (V-piste) vedettynä.

Kuva 7

ISOFIX-ylähihnakiinnityspisteen sijainti, ISOFIX-alue – Laajennettu näkymä sivusta kelautumisalueeseen

(Kaikki mitat millimetreinä)

Selitykset

1	V-piste
2	R-piste
3	W-piste
4	Nauhan kelautumispituus V-pisteestä: 250 mm
5	Pituussuuntainen pystytaso
6	Nauhan kelautumispituus W-pisteestä: 200 mm
7	Kelautumispituuksien luomat kaaret
8	H-piste

Huomautukset:

1	Sen ylähihnakiinnityspisteen osuuden, jonka on tarkoitus kiinnittyä ylähihnakoukkuun, on sijaittava varjostetulla alueella.

2	R-piste: Olan vertailupiste

3	V-piste V-vertailupiste, 350 mm kohtisuoraan ylöspäin ja 175 mm vaakasuuntaan taaksepäin H-pisteestä

4	W-piste W-vertailupiste, 50 mm kohtisuoraan alaspäin ja 50 mm vaakasuuntaan taaksepäin R-pisteestä

5	M-taso: M-vertailutaso, 1 000 mm vaakasuuntaan taaksepäin R-pisteestä

6

Alueen etummaisimmat pinnat syntyvät, kun kaksi kaarilinjaa vedetään mahdollisimman pitkälle alueen etupuolelle. Kaarilinjat edustavat tyypillisten ylähihnanauhojen säädettyä vähimmäispituutta joko lasten turvajärjestelmän yläosasta (W-piste) tai alempaa turvajärjestelmän selkänojasta (V-piste) vedettynä.

Kuva 8

ISOFIX-ylähihnakiinnityspisteen sijainti, ISOFIX-alue – Kuva ylhäältä

(R-tason poikkileikkaus)

(Kaikki mitat millimetreinä)

Selitykset

1	Keskitaso
2	V-piste
3	R-piste
4	W-piste
5	Pituussuuntainen pystytaso

Huomautukset:

1	Sen ylähihnakiinnityspisteen osuuden, jonka on tarkoitus kiinnittyä ylähihnakoukkuun, on sijaittava varjostetulla alueella.

2	R-piste: Olan vertailupiste

3	V-piste V-vertailupiste, 350 mm kohtisuoraan ylöspäin ja 175 mm vaakasuuntaan taaksepäin H-pisteestä

4	W-piste W-vertailupiste, 50 mm kohtisuoraan alaspäin ja 50 mm vaakasuuntaan taaksepäin R-pisteestä

Kuva 9

ISOFIX-ylähihnakiinnityspisteen sijainti, ISOFIX-alue – Näkymä edestä

Selitykset

1	V-piste
2	W-piste
3	R-piste
4	Keskitaso
5	Alue ylävartalon vertailutasoa pitkin

Huomautukset:

1	Sen ylähihnakiinnityspisteen osuuden, jonka on tarkoitus kiinnittyä ylähihnakoukkuun, on sijaittava varjostetulla alueella.

2	R-piste: Olan vertailupiste

3	V-piste V-vertailupiste, 350 mm kohtisuoraan ylöspäin ja 175 mm vaakasuuntaan taaksepäin H-pisteestä

4	W-piste W-vertailupiste, 50 mm kohtisuoraan alaspäin ja 50 mm vaakasuuntaan taaksepäin R-pisteestä

Kuva 10

ISOFIX-ylähihnakiinnityspisteen sijainti, ISOFIX-alue – Kolmiulotteinen kaaviokuva

Selitykset

1	H-piste
2	V-piste
3	W-piste
4	R-piste
5	45 asteen taso
6	R-tason poikkileikkaus
7	Lattiapinta
8	Alueen etureuna

Huomautukset:

1	Sen ylähihnakiinnityspisteen osuuden, jonka on tarkoitus kiinnittyä ylähihnakoukkuun, on sijaittava varjostetulla alueella.

2	R-piste: Olan vertailupiste

Kuva 11

Vaihtoehtoinen tapa määrittää ylähihnakiinnityspisteen sijainti käyttämällä ISO/F2 (B) -istuinasetelmaa, ISOFIX-alue – Näkymä sivulta, ylhäältä ja takaa

(Kaikki mitat millimetreinä)

Selitykset

1	ISO/F2 (B) -asetelman vaakapinta
2	ISO/F2 (B) -asetelman takapinta
3	vaakasuuntaisen linjan tangentti istuimen selkänojan yläosasta (viimeinen jäykkä piste, jonka kovuus suurempi kuin 50 Shore A)
4	2:n ja 3:n leikkauspiste
5	hihnan vertailupiste
6	ISO/F2 (B) -asetelman keskilinja
7	ylähihnan nauha
8	kiinnitysalueen rajat

Kuva 12

ISOFIX-alakiinnityspisteen tunnus

Huomautukset:

1	Piirros ei ole mittakaavassa.

2	Tunnus voidaan esittää peilikuvana.

3	Valmistaja valitsee tunnuksen värin.

Kuva 13

Suojuksen alla olevan ylähihnakiinnityspisteen sijainnin osoittamiseen käytettävä tunnus

Huomautukset:

1	Mitat millimetreinä

2	Piirustus ei ole mittakaavassa.

3	Tunnuksen on oltava selvästi näkyvissä joko värikontrastin tai riittävän kohotuksen ansiosta, jos se on muovattu tai painettu kohokuviona.