10.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 183/1

(1)

Latvia antoi 18 päivänä lokakuuta 2011 SANI-järjestelmän ilmoituksella nro 6332 komissiolle ennakkoilmoituksen 16 miljoonan Latvian latin (22,65 miljoonan euron) (2) lainasta A/S Air Baltic Corporationin (jäljempänä ’airBaltic’ tai ’yhtiö’) hyväksi. Latvian viranomaisten mielestä laina ei ollut valtiontukea, mutta ne kuitenkin antoivat siitä ennakkoilmoituksen oikeusvarmuuden ja avoimuuden takia. Ennakkoilmoitus kirjattiin viitenumerolla SA.33799 (2011/PN).

(2)

Latvian viranomaisten ja niiden neuvonantajien kanssa järjestettiin tapaaminen 27 päivänä lokakuuta 2011, ja sen jälkeen Latvian viranomaiset toimittivat lisätietoja 7 päivänä marraskuuta 2011 päivätyllä kirjeellä. Komissio pyysi vielä tarkennuksia 16 päivänä marraskuuta 2011, 17 päivänä marraskuuta 2011, 1 päivänä joulukuuta 2011 ja 9 päivänä joulukuuta 2011 lähetetyillä sähköpostiviesteillä, joihin Latvian viranomaiset vastasivat sähköpostiviesteillä 16 päivänä marraskuuta 2011, 22 päivänä marraskuuta 2011, 7 päivänä joulukuuta 2011 ja 13 päivänä joulukuuta.

(3)

Latvia toimitti 4 päivänä tammikuuta 2012 lisätietoja ja selitti, että 16 miljoonan Latvian latin laina – joka mainittiin edellä 1.1 kohdassa – oli annettu yhtiölle jo 21 päivänä lokakuuta 2011 ilman komission hyväksyntää. Lisäksi Latvia päätti 13 päivänä joulukuuta kasvattaa yhtiön pääomaa ja myönsi 14 päivänä joulukuuta 2011 toisen lainan airBalticille.

(4)

Koska toimenpide oli jo myönnetty yhtiölle ja siitä oli tehty kantelu 9 päivänä tammikuuta 2012 (ks. jäljempänä 1.2 kohta), Latvian viranomaiset peruivat ennakkoilmoituksensa 21 päivänä helmikuuta 2012 lähetetyllä sähköpostiviestillä. Valtiontukiasian SA.33799 (2011/PN) hallinnollinen käsittely päätettiin 27 päivänä helmikuuta 2012.

(5)

Komissio vastaanotti 9 päivänä tammikuuta 2012 kantelun yksityiseltä SIA Baltijas aviācijas sistēmas -yhtiöltä (jäljempänä ’BAS’ tai ’kantelija’), joka on airBalticin entinen osakas. Kantelu koski erilaisia toimenpiteitä, joita Latvian väitettiin toteuttaneen airBalticin hyväksi.

(6)

Komissio lähetti kantelun Latvialle kommentoitavaksi 23 päivänä tammikuuta 2012 päivätyllä kirjeellä, ja Latvia vastasi 13 päivänä maaliskuuta 2012. Komissio pyysi 14 päivänä toukokuuta 2012 päivätyllä kirjeellä Latvialta lisätietoja, jotka Latvia toimitti 16 päivänä heinäkuuta 2012.

(7)

Komissio vastaanotti 18 päivänä heinäkuuta 2012 päivätyllä kirjeellä, joka kirjattiin saapuneeksi 20 päivänä heinäkuuta 2012, BAS:n hallituksen entiseltä jäseneltä Inga Piternieceltä toisen kantelun lisätoimenpiteestä, joka Latvian väitettiin myöntäneen airBalticille. Komissio lähetti tämän uuden kantelun Latvialle kommentoitavaksi 24 päivänä heinäkuuta 2012 päivätyllä sähköpostiviestillä, ja Latvia vastasi 22 päivänä elokuuta ja 4 päivänä syyskuuta 2012.

(8)

Latvian viranomaisten, niiden neuvonantajien ja airBalticin edustajien kanssa järjestettiin tapaamiset 5 päivänä heinäkuuta ja 17 päivänä elokuuta 2012.

(9)

Komissio tiedotti Latvialle 20 päivänä marraskuuta 2012 päivätyllä kirjeellä, että se oli päättänyt aloittaa tuen osalta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (jäljempänä ’SEUT’) 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn (jäljempänä ’menettelyn aloittamista koskeva päätös’). Latvia toimitti menettelyn aloittamista koskevan päätöksen johdosta huomautuksia kirjeellä, joka oli päivätty 23 päivänä tammikuuta 2013. Komissio pyysi Latvialta tietoja 6 päivänä maaliskuuta 2013 päivätyllä kirjeellä, johon Latvia vastasi 8 päivänä huhtikuuta 2013. Lisäksi Latvian viranomaisten kanssa järjestettiin 25 päivänä kesäkuuta 2013 tapaaminen, jonka jälkeen Latvia toimitti lisätietoja 14 päivänä elokuuta, 18 päivänä syyskuuta sekä 9 ja 25 päivänä lokakuuta 2013. Latvian viranomaisten ja niiden oikeudellisten edustajien kanssa järjestettiin vielä lisätapaamisia 22 päivänä lokakuuta ja 22 päivänä marraskuuta 2013 sekä 10 päivänä tammikuuta 2014. Latvia toimitti lisätietoja vuoden 2013 7 ja 8 päivänä marraskuuta ja 2, 13 ja 20 päivänä sekä vuoden 2014 28 ja 31 päivänä tammikuuta, 28 päivänä helmikuuta, 24 ja 26 päivänä maaliskuuta, 9 päivänä huhtikuuta ja 16 päivänä toukokuuta.

(10)

Komission päätös aloittaa menettely julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (3)8 päivänä maaliskuuta 2013. Komissio pyysi asianomaisia esittämään huomautuksena toimenpiteistä.

(11)

Komissio vastaanotti huomautuksia Ryanairilta ja airBalticilta sekä kolmelta yksityishenkilöltä, jotka edustivat airBalticin velkojia (FLS:ää, AB Jetiä ja Eurobalt Juniproa). Komissio lähetti huomautukset Latvialle, jolla oli mahdollisuus vastata niihin. Latvia lähetti huomautuksensa 27 päivänä toukokuuta 2013 päivätyllä kirjeellä.

(12)

Latvia luopui 4 päivänä heinäkuuta 2014 päivätyllä kirjeellä oikeuksista, jotka sille kuuluvat SEUT 342 artiklan nojalla luettuna yhdessä EY-asetuksen 1/1958 3 artiklan kanssa, ja hyväksyi tämän päätöksen antamisen ja ilmoittamisen englannin kielellä.

(13)

Latvian lentoliikennemarkkinat ovat kasvaneet nopeasti sen jälkeen, kun Latvia liittyi EU:hun. Vuosina 2003–2007 Riian kansainvälistä lentoasemaa käyttävien matkustajien – sekä saapuvien ja lähtevien matkustajien että kauttakulkumatkustajien – määrä kasvoi vuosittain keskimäärin 47 prosenttia, eli kun vuonna 2003 matkustajia oli noin 700 000, vuonna 2007 heitä oli jo 3,2 miljoonaa. Halpalentoyhtiöiden, erityisesti Ryanairin, saapuminen on edistänyt markkinakasvua, sillä uusien reittien avautuminen on luonut merkittävästi uutta kysyntää.

(14)

Vuosina 2008 ja 2009 maailmanlaajuinen talouskriisi koetteli voimakkaasti Latvian taloutta ja sitä kautta sen lentoliikennemarkkinoita. Kriisin seurauksena saapuvien ja lähtevien matkustajien määrä väheni Latviassa 3,2 miljoonasta matkustajasta vuonna 2008 2,7 miljoonaan vuonna 2009, joskin matkustajien kokonaismäärä kasvoi edelleen kauttakulkumatkustajien ansiosta.

(15)

Markkinat ovat jälleen kasvaneet vuodesta 2010 lähtien keskimäärin 12 prosenttia vuodessa. Saapuvien ja lähtevien matkustajien markkinat ovat kasvaneet vuosittain keskimäärin 9 prosenttia, mutta kauttakulkumatkustajien markkinoilla vuotuinen kasvu on yltänyt 18 prosenttiin. Latvian lentoliikennemarkkinoiden odotetaan kasvavan edelleen vuosittain 7 prosenttia vuosina 2012–2015.

(16)

Riian kansainvälinen lentoasema on Baltian maiden suurin. Riikaan saapui tai sieltä lähti vuonna 2011 noin 5,1 miljoonaa matkustajaa, kun Tallinnassa vastaava luku oli 1,9 miljoonaa ja Vilnassa 1,7 miljoonaa matkustajaa. Vuonna 2011 airBaltic kuljetti 66 prosenttia Riian kautta lentäneistä matkustajista, ja toiseksi suurin lentotoiminnan harjoittaja, airBalticin merkittävin kilpailija Ryanair, kuljetti heistä 20 prosenttia. Näiden kahden lisäksi 15 muuta yhtiötä (sekä täyden palvelun lentoyhtiöitä että halpalentoyhtiöitä) harjoitti lentotoimintaa Riikaan tai sieltä pois, ja näiden yhtiöiden osuus kaikista matkustajista oli yhteensä 14 prosenttia (4).

(17)

AirBaltic perustettiin vuonna 1995 Scandinavian Airlinesin (jäljempänä ’SAS’) ja Latvian valtion välisenä yhteisyrityksenä. Tammikuussa 2009 SAS myi koko osuutensa yhtiössä (47,2 prosenttia) BAS:lle.

(18)

Lehdissä julkaistujen tietojen mukaan BAS perustettiin yksityisenä yrityksenä ja se oli täysin Bertolt Flickin omistuksessa joulukuuhun 2010 asti, jolloin 50 prosenttia sen osakkeista siirrettiin Bahamasaarille rekisteröidylle Taurus Asset Management Fund Ltd:lle (jäljempänä ’Taurus’) (5).

(19)

Lokakuusta 2011 lähtien airBalticin osakkaina olivat Latvian valtio – liikenneministeriön välityksellä – 52,6 prosentin omistusosuudella ja BAS 47,2 prosentin omistusosuudella. Jäljelle jäävän osuuden (0,2 prosenttia) omisti venäläinen lentoyhtiö Transaero. Tuohon aikaan airBalticin pääjohtajana ja toimitusjohtajana toimi Bertolt Flick. Sittemmin 1 päivästä marraskuuta 2011 lähtien airBalticin toimitusjohtajana on toiminut Malévin entinen toimitusjohtaja Martin Gauss.

(20)

Latvian viranomaisten toimittamien tietojen perusteella BAS oli pantannut 47,2 prosentin osuutensa airBalticista Latvijas Krājbankalle, joka on liettualaisen Snoras-pankin (6) latvialainen tytäryritys. Snoras kaatui ja se kansallistettiin 16 päivänä marraskuuta 2011 (7). Latvian rahoitus- ja pääomamarkkinoiden valvontakomissio (jäljempänä ’FCMC’) päätti 17 päivänä marraskuuta 2011 rajoittaa Latvijas Krājbankan yli 100 000 euron suuruisia pankkitapahtumia (8). FCMC antoi 21 päivänä marraskuuta 2011 määräyksen, jolla Latvijas Krājbankan toiminta keskeytettiin ja toimitsijamiehet nimettiin hoitamaan sen asioita (9).

(21)

Toimitettujen tietojen perusteella BAS ei täyttänyt kaikkia rahoitusvelvoitteitaan Latvijas Krājbankaa kohtaan. Sen seurauksena Latvijas Krājbanka myi 30 päivänä marraskuuta 2011 yhtä lukuun ottamatta kaikki BAS:n omistamat airBalticin osakkeet liikenneministeriölle niiden nimellisarvosta eli yhteensä 224 453 Latvian latilla (317 787 eurolla) (10). Latvian omistusosuus airBalticista kasvoi näin 99,8 prosenttiin, ja BAS:lle jäi vain yksi osake.

(22)

Lehtien mukaan myös BAS:n osakkaat olivat pantanneet osuutensa BAS:stä Latvijas Krājbankalle (11). BAS:n osakkeet siirrettiin 6 päivänä helmikuuta 2012 BAS:n maksukyvyttömyysmenettelyn yhteydessä (12) osakkailta Latvijas Krājbankan tytäryhtiölle ja yhtiölle nimettiin uusi johto.

(23)

Latvian valtio osti 8 päivänä kesäkuuta 2012 BAS:ltä viimeisen airBalticin osakkeen yhdellä Latvian latilla. Siitä päivästä lähtien BAS ei siis ole enää ollut airBalticin osakas (13).

(24)

Latvian viranomaiset ovat selittäneet airBalticin taloudellisesta tilanteesta, että yhtiön vaikeudet alkoivat vuonna 2008, kun maailmantalous ajautui taantumaan ja öljyn hinta nousi jyrkästi. Vuonna 2008 airBaltic teki tappiota 28 miljoonaa Latvian latia (39,64 miljoonaa euroa). Vuonna 2009 yhtiön tilanne kuitenkin kääntyi, ja se teki voittoa 14 miljoonaa Latvian latia (19,82 miljoonaa euroa) (14). Seuraavana vuonna 2010 airBaltic oli jälleen tappiollinen 34,2 miljoonan Latvian latin (48,42 miljoonan euron) verran. Latvian talousministeri totesi kesäkuussa 2011, että airBaltic teki vuoden 2011 viiden ensimmäisen kuukauden aikana tappiota 18 miljoonaa Latvian latia (25,48 miljoonaa euroa) ja yhtiö oli lähellä vararikkoa (15). AirBaltic haki 21 päivänä syyskuuta 2011 oikeudellista suojaa velkojiltaan (16). Vuoden 2011 tilintarkastustietojen mukaan yhtiö teki tappiota 83,5 miljoonaa Latvian latia (118,22 miljoonaa euroa).

(25)

Latvia julkaisi 27 päivänä elokuuta 2012 mahdollisille sijoittajille kutsun ilmoittaa kiinnostuksesta hankkia yhtä ääntä vaille 50 prosenttia airBalticin pääomasta (17), eikä muun luonteisiakaan kauppoja ollut suljettu pois. Tärkeimmiksi perusteiksi sijoittajan valinnassa esitettiin kyky tukea airBalticin kehitystä, sijoittajan maine ja kokemus sekä rahoitusvarat. Menettely on tarkoitus saattaa päätökseen vuoden 2014 aikana.

(26)

Latvia myönsi 3 päivänä lokakuuta 2011 päivätyn sopimuksen perusteella (jäljempänä ’sopimus’) airBalticille 16 miljoonan Latvian latin (22,65 miljoonan euron) lainan (jäljempänä ’ensimmäinen valtionlaina’, toimenpide 1) yhdessä toisen, BAS:n myöntämän 14 miljoonan Latvian latin (19,82 miljoonan euron) lainan (jäljempänä ’BAS:n laina’) kanssa. Lainojen ehdot olivat samanlaiset ja sidoksissa toisiinsa, ja koroksi asetettiin aluksi [11–13] prosenttia (18). Myöntäessään lainan airBalticille BAS kuitenkin luopui oikeudestaan saada BAS:n lainalle vakuus.

(27)

Sopimuksen mukaan valtio sitoutui myöntämään viimeistään 15 päivänä joulukuuta 2011 airBalticille määrittelemättömän suuruisen lisälainan suhteessa äänioikeuteensa ja samoilla ehdoilla kuin ensimmäisen valtionlainan. Molemmat valtionlainat oli tarkoitus muuttaa pääomaksi, jos tietyt ehdot – kuten se, että airBalticin hallitus hyväksyisi liiketoiminta-/rakenneuudistussuunnitelman – täyttyisivät.

(28)

Sopimuksen 7 kohdassa määriteltiin airBalticin pääoman kasvattamisen ehdot. Erityisesti sopimuksen 7.3 kohdassa todettiin, että ”valtionlaina ja BAS:n laina […] voidaan lisätä pääomaksi muutettavaan määrään”. Sopimuksen 7.4 kohdan mukaan BAS sitoutui äänestämään lainan pääomaksi muuttamisen ja pääoman kasvattamisen puolesta. Jos BAS ei täyttäisi sitoumuksiaan, valtiolla olisi sopimuksen 7.4 kohdan nojalla oikeus ostaa BAS:ltä tämän osuus airBalticista yhdellä Latvian latilla (19).

(29)

Latvia myönsi ensimmäisen valtionlainan airBalticille 21 päivänä lokakuuta 2011 (ks. edellä johdanto-osan 3 kappale). BAS myönsi BAS:n lainan 1 päivänä marraskuuta 2011.

(30)

Kun Latvian omistusosuus airBalticissa oli kasvanut 99,8 prosenttiin (ks. edellä johdanto-osan 21 kappale), Latvian hallitus päätti 13 päivänä joulukuuta 2011 hyväksyä ensimmäisen valtionlainan koron laskun [11–13] prosentista [2–4] prosenttiin. Koska ensimmäinen valtionlaina ja BAS:n laina olivat sidoksissa toisiinsa (ks. edellä johdanto-osan 26 kappale), samaa koron laskua sovellettiin myös jälkimmäiseen.

(31)

Joulukuun 13 päivänä 2011, samaan aikaan kuin ensimmäisen valtionlainan korkoa laskettiin (ks. edellä johdanto-osan 30 kappale), Latvian hallitus päätti myöntää airBalticille 67 miljoonan Latvian latin (94,86 miljoonan euron) vaihtovelkakirjalainan [9–11] prosentin korolla kahdessa erässä (jäljempänä ’toinen valtionlaina’, toimenpide 2) (20).

(32)

Toisen valtionlainan ensimmäinen erä, joka oli suuruudeltaan 41,6 miljoonaa Latvian latia (58,89 miljoonaa euroa), saatettiin välittömästi airBalticin saataville 14 päivänä joulukuuta 2011 tehdyllä sopimuksella. Toinen erä, 25,4 miljoonaa Latvian latia (35,96 miljoonaa euroa) saatettiin yhtiön saataville 14 päivänä joulukuuta 2012, eli sen jälkeen, kun komissio oli tehnyt menettelyn aloittamista koskevan päätöksen.

(33)

AirBalticin 22 päivänä joulukuuta 2011 pidetyssä yhtiökokouksessa Latvian valtio ja BAS – vaikka sillä oli tuolloin vain yksi yhtiön osake – päättivät kasvattaa yhtiön pääomaa 110 miljoonalla Latvian latilla (155,74 miljoonalla eurolla) (jäljempänä ’pääoman kasvattaminen’, toimenpide 3). Tämä oli tarkoitus toteuttaa muuttamalla ensimmäinen valtionlaina, toisen valtionlainan ensimmäinen erä ja BAS:n laina pääomaksi sekä myöntämällä BAS:ltä käteisrahoitusta 37,7 miljoonaa Latvian latia (53,38 miljoonaa euroa).

(34)

Latvian valtio pani päätöksensä osallistua airBalticin pääoman kasvattamiseen täytäntöön 29 päivänä joulukuuta 2011 ja muutti ensimmäisen valtionlainan sekä toisen valtionlainan ensimmäisen erän pääomaksi.

(35)

Latvian liikenneministeriö pyysi 4 päivänä tammikuuta 2012 päivätyllä kirjeellä, että BAS osallistuisi pääoman kasvattamiseen muuttamalla BAS:n lainan pääomaksi ja maksamalla käteisrahoituksen. Latvian viranomaisten pyynnöistä huolimatta BAS ei vaikuttanut aikovan noudattaa yhtiökokouksessa tehtyä sopimusta. BAS kiisti 6–26 päivänä tammikuuta 2012 päivätyissä kirjeissä valtion oikeuden hankkia Latvijas Krājbankalta BAS:n aiemmin omistamia airBalticin osakkeita (ks. edellä johdanto-osan) ja vaati, että valtio pidättyisi tekemästä päätöksiä airBalticin pääomatilanteen muuttamisesta. FCMC antoi 19 päivänä tammikuuta 2012 BAS:lle ja airBalticille virallisen kiellon sisällyttää BAS:n laina pääoman kasvattamiseen.

(36)

BAS ei ollut 30 päivään tammikuuta 2012 mennessä, eli pääoman kasvattamisen ensimmäisen merkintäajan päättyessä, muuttanut lainaansa pääomaksi eikä maksanut käteisrahoitusta.

(37)

Komissiolle 9 päivänä tammikuuta 2012 tehty kantelu koski ensimmäistä ja toista valtionlainaa sekä pääoman kasvattamista. Lisäksi BAS valitti kahdesta muusta toimenpiteestä, joihin saattoi liittyä tukea airBalticille, eli siitä, että Latvian valtio oli ostanut huhtikuussa 2010 airBalticin nollakorkoisia joukkovelkakirjoja (toimenpide 4) ja siitä, että Latvijas Krājbanka oli maksanut airBalticille yhteensä 2,8 miljoonaa euroa 21 ja 22 päivänä marraskuuta 2011 (toimenpide 5).

(38)

Latvia selitti, että toimenpiteessä 4 airBalticin suurimmat osakkaat – Latvian valtio ja BAS – olivat ostaneet airBalticin nollakorkoisia joukkovelkakirjoja 30 miljoonalla Latvian latilla (42,47 miljoonalla eurolla). Latvian valtion osuutta ei ostanut suoraan liikenneministeriö – joka tosiasiallisesti omisti airBalticin osakkeet – vaan sen osti Latvian valtion sataprosenttisesti omistama radio- ja televisioyhtiö (jäljempänä ’LVRTC’). Latvia ja BAS ostivat omistusosuutensa mukaisessa suhteessa yhden Latvian latin nimellisarvosta kappaleelta joukkovelkakirjoja, joille ei makseta mitään korkoa. Tällä tavalla Latvian valtio osti airBalticilta nollakorkoisia joukkovelkakirjoja noin 15,78 miljoonalla Latvian latilla (22,34 miljoonalla eurolla) ja BAS noin 14,22 miljoonalla Latvian latilla (20,13 miljoonalla eurolla). Joukkovelkakirjat on tarkoitus muuttaa pääomaksi 1 päivänä heinäkuuta 2015 siten, että yksi osake vastaa yhtä joukkovelkakirjaa.

(39)

Toimenpiteen 5 osalta Latvian viranomaiset selittivät, ettei airBalticille suoritettu 21 ja 22 päivänä marraskuuta 2011 kantelijan väittämiä maksuja. AirBaltic toimitti kuitenkin kolme maksumääräystä Latvijas Krājbankalle ennen FCMC:n 17 päivänä marraskuuta 2011 tekemää päätöstä rajoittaa yli 100 000 euron suuruisia pankkitapahtumia ja pysäyttää Latvijas Krājbankan kaikki pankkitoiminta 21 päivänä marraskuuta 2011 (ks. edellä johdanto-osan 20 kappale). Latvijas Krājbanka pani määräykset täytäntöön useita päiviä myöhemmin. Erityisesti se suoritti 25 päivänä marraskuuta 2011 […] miljoonan Yhdysvaltain dollarin suuruisen maksun IATA Clearing Houselle ja […] miljoonan euron suuruisen maksun Riian kansainväliselle lentoasemalle sekä siirsi 30 päivänä marraskuuta 2011 […] miljoonaa euroa airBalticin toiselle pankkitilille Swedbankissa.

(40)

AirBaltic hyväksyi maaliskuussa 2012 liiketoiminnan uudistussuunnitelman nimeltä ”reShape”. Siihen sisältyy useita toimenpiteitä, mukaan lukien kustannustehokkaampien lentokoneiden ostaminen (21) ja tiettyjen reittien lakkauttaminen. Näiden toimenpiteiden ansiosta airBaltic pääsisi realistisen ja optimistisen skenaarion mukaan omilleen vuonna 2014. Pessimistisen skenaarion mukaan airBalticin tulos ennen korkoja ja veroja pysyisi kuitenkin negatiivisena ainakin vuoteen 2016 saakka.

(41)

Liiketoiminnan uudistussuunnitelmassa ennakoidaan, että yhtiölle jo myönnetyn 83 miljoonan Latvian latin (117,51 miljoonan euron) (22) lisäksi realistisessa skenaariossa tarvittaisiin […] vielä [45–55] miljoonaa Latvian latia ([64–78] miljoonaa euroa) lisärahoitusta. Määrä laskisi [5–15] miljoonaan Latvian latiin ([7–21] miljoonaan euroon) optimistisessa skenaariossa mutta kasvaisi [135–145] miljoonaan Latvian latiin ([192–206] miljoonaan euroon) pessimistisessä skenaariossa.

(42)

Latvian ja BAS:n lisäksi sopimuksen osapuolina oli lukuisia muitakin sijoittajia. Nämä sijoittajat sitoutuivat myöntämään airBalticille kaksi syndikoitua 35 miljoonan euron lainaa, joiden korko olisi aluksi [5–7] prosenttia. Latvijas Krājbankan ja liettualaisen Snoras-pankin oli tarkoitus myöntää syndikoitu laina 1. Syndikoidun lainan 2 myöntäjiksi oli lupautunut useita yrityksiä, mukaan lukien Taurus. Syndikoitujen lainojen avulla oli tarkoitus uudistaa useita saamisia, joita näillä yksityisillä sijoittajilla oli airBalticilta. Jos BAS ei täyttäisi sopimuksen mukaisia sitoumuksiaan, sijoittajien, joiden oli määrä myöntää airBalticille syndikoitu laina 2 – mukaan lukien BAS:n osakas Taurus – olisi sopimuksen 7.4 kohdan nojalla ”luovutettava valtiolle tai sen nimeämälle yhtiölle yhden Latvian latin korvausta vastaan kaikki saamiset, jotka perustuivat […] jäljellä olevaan [syndikoituun] lainaan nro 2”.

(43)

Komissio vastaanotti 18 päivänä heinäkuuta 2012 vielä yhden kantelun (ks. edellä johdanto-osan 7 kappale), joka koski sijoittajille sopimuksen 7.4 kohdassa asetettua velvollisuutta luovuttaa valtiolle tai sen nimeämälle yhtiölle yhden Latvian latin korvausta vastaan kaikki saamiset, jotka perustuivat syndikoituun lainaan 2 (ks. edellä johdanto-osan 28 kappale). Kantelija väittää, että Latvian valtio oli 9 päivänä helmikuuta 2012 ja 12 päivänä kesäkuuta 2012 päivätyillä kirjeillä päättänyt luovuttaa airBalticille sitä koskevan 5 miljoonan euron saamisen, joka perustui syndikoituun lainaan 2 – Tauruksen myöntämä osuus 35 miljoonasta eurosta – vain yhden Latvian latin korvausta vastaan (toimenpide 6).

(44)

Komissio päätti 20 päivänä marraskuuta 2012 aloittaa muodollisen tutkintamenettelyn. Aloittamista koskevassa päätöksessä komissio esitti alustavana näkemyksenään, että airBalticia voitiin toimenpiteiden toteuttamisajankohtana pitää vaikeuksissa olevana yrityksenä. Lisäksi se totesi suhtautuvansa epäilevästi kuuteen arvioitavana olevaan toimenpiteeseen ja esitti alustavana päätelmänä, että ne olivat kaikki valtiontukea.

(45)

Ensimmäiseksi komissio pani merkille, että valtio oli myöntänyt ensimmäisen valtionlainan (toimenpiteen 1) samaan aikaan kuin BAS oli myöntänyt oman lainansa, kumpikin omistusosuutensa mukaisessa suhteessa ja samoilla ehdoilla, mikä voisi ensi näkemältä antaa ymmärtää, että lainat oikeuttivat samoihin etuihin ja vastuisiin (pari passu). Komissio totesi kuitenkin, ettei se voinut arvioida ensimmäistä valtionlainaa ja BAS:n lainaa sellaisinaan, vaan niitä oli arvioitava sopimuksen määräyksiä vasten. Komissio panikin merkille, ettei sopimuksesta seurannut, että BAS:n olisi pitänyt myöntää BAS:n lainan lisäksi airBalticille vaihtovelkakirjalaina toisen valtionlainan yhteydessä ja että valtion tekemät sitoumukset olivat erilaisia ja taloudellisesti merkittävämpiä kuin BAS:n sitoumukset. Komissio myös huomautti, että BAS oli tehnyt päätöksen sijoittaa airBalticiin siinä vaiheessa, kun viranomaiset olivat jo osoittaneet haluavansa tukea yhtiötä taloudellisesti.

(46)

Komissio piti kyseenalaisena sitä, että ensimmäisen valtionlainan korko ja joulukuussa 2011 toteutettu [5–15] prosenttiyksikön suuruinen koron lasku (ks. edellä johdanto-osan 30 kappale) olisivat olleet markkinakorkojen tasolla, kun otetaan huomioon airBalticin merkittävät vaikeudet noihin aikoihin.

(47)

Toisesta valtiontuesta (toimenpide 2) komissio toi ensimmäiseksi esiin, että se oli sisältynyt sopimukseen, joskin määrittelemättömän suuruisena ja lukuisien ehtojen rajoissa. Komission mukaan toisen valtionlainan ei voitu katsoa oikeuttaneen samoihin etuihin ja vastuisiin (pari passu), sillä – toisin kuin Latvia väitti – sopimuksesta ei seurannut, että BAS:n olisi pitänyt BAS:n lainan lisäksi myöntää airBalticille vaihtovelkakirjalaina. Lisäksi komissio korosti, että silloin kun Latvia päätti myöntää airBalticille toisen valtionlainan, asia ei vaikuttanut mitenkään BAS:ään sillä BAS:llä ei ollut mitään velvollisuutta myöntää muuta lainaa airBalticille.

(48)

Komissio epäili toisen valtionlainan korosta ([9–11] prosenttia), olisiko yksityinen sijoittaja myöntänyt yhtiölle lainaa vastaavalla korolla, kun otetaan huomioon airBalticin vaikeudet ja se, että lainan vakuutta oli käytetty myös ensimmäisen valtionlainan vakuutena.

(49)

Komissio toi 22 päivänä joulukuuta 2011 päätetyn pääoman kasvattamisen osalta (toimenpide 3) esiin, että kyseisen päätöksen tekemisen aikaan BAS oli menettänyt yhtä lukuun ottamatta kaikki osakkeensa airBalticissa (sillä valtio oli ostanut ne Latvijas Krājbankalta). Valtion omistusosuus yhtiössä oli näin kasvanut 99,8 prosenttiin (ks. edellä johdanto-osan 21 kappale). Lainan muuttaminen pääomaksi ei siis ollut BAS:lle taloudellisesti järkevää, sillä saadakseen aiemman omistusosuutensa takaisin BAS:n olisi pitänyt paitsi muuntaa BAS:n laina pääomaksi myös myöntää käteisrahoitusta 37,7 miljoonaa Latvian latia (53,38 miljoonaa euroa), ja silti, yhtiön vaikeudet huomioon ottaen, olisi ollut epätodennäköistä, että osakepääoma tuottaisi lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä mitään voittoa. Lisäksi komissio suhtautui epäilevästi ajankohtaan, jolloin toimenpide 3 oli tosiasiallisesti toteutettu.

(50)

Komissio toi myös esiin, että BAS:llä ja valtiolla oli tietty aikaraja – oletetusti 30 päivä tammikuuta 2012, jolloin pääoman kasvattamisen ensimmäinen merkintäaika päättyi – pääomasijoituksen tekemiselle airBalticiin. Valtio teki pääomasijoituksensa kuitenkin jo 29 tai 30 päivänä joulukuuta 2011, mutta BAS puolestaan ei koskaan muuttanut omaa lainaansa pääomaksi tai myöntänyt käteisrahoitusta. Komission mukaan Latvian olisi pitänyt ennen lainojensa muuttamista pääomaksi odottaa, että se olisi saanut riittävän varmuuden siitä, että myös BAS tekisi niin. Näin ollen komissio katsoi, ettei toimenpide 3 vaikuttanut olevan markkinataloussijoittajaperiaatteen mukainen.

(51)

Huhtikuussa 2010 toteutetusta airBalticin nollakorkoisten joukkovelkakirjojen hankinnasta 30 miljoonalla Latvian latilla (42,47 miljoonalla eurolla) (toimenpide 4) komissio korosti, että tällaiset joukkovelkakirjat ovat ominaisuuksiensa puolesta verrattavissa pääomanlisäykseen. Kun otetaan huomioon, ettei hankinnalla tavoiteltu alun perinkään voittoa, sillä joukkovelkakirjoille ei maksettu lainkaan korkoa, ja että tuoton saaminen muuttamisen yhteydessä vaikutti epätodennäköiseltä yhtiön vaikeuksien, lentoliikennealan tilanteen ja yhtiön kannattavuuden palauttamissuunnitelman puuttumisen takia, komissio suhtautui epäilevästi toimenpiteen 4 soveltuvuuteen sisämarkkinoille. Lisäksi komissio ei voinut sulkea pois sen mahdollisuutta, että BAS olisi hankkinut joukkovelkakirjat, koska Latvia oli osoittanut suurta kiinnostusta airBalticia kohtaan ennen joukkovelkakirjojen liikkeeseenlaskua.

(52)

Komissio ei voinut varmuudella todeta, että Latvijas Krājbankan suorittamat 2,8 miljoonan euron suuruiset maksut (toimenpide 5) olivat – silloin kun ne tehtiin – riippumattomat valtiosta, sillä Latvijas Krājbanka oli valtion sataprosenttisesti omistama pankki. Tässä yhteydessä komissio huomautti, että Latvia ei ollut esittänyt mitään todisteita siitä, että airBaltic olisi toimittanut maksu- ja siirtomääräykset ennen kuin FCMC päätti 17 päivänä marraskuuta 2011 rajoittaa jokaisen asiakkaan osalta yli 100 000 euron suuruisia pankkitapahtumia.

(53)

Lopuksi siitä, että airBalticille oli luovutettu 5 miljoonan euron saamiset (toimenpide 6), komissio selitti menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään, että Latvia oli sopimuksen 7.4 kohdan nojalla päättänyt, että airBalticille luovutetaan syndikoituun lainaan 2 perustuvat 5 miljoonan euron saamiset – Tauruksen myöntämä osuus yhteensä 35 miljoonasta eurosta – vain yhden Latvian latin korvausta vastaan. Komissio korosti, että taloudellisesta näkökulmasta toimenpide muistutti pitkälti velkojen mitätöintiä, jolla Latvia vapautti airBalticin velvollisuudesta maksaa korkoja ja maksaa takaisin osa syndikoidusta lainasta 2 saamisen haltijalle. Komissio totesi lisäksi, ettei toimenpide 6 ollut markkinataloussijoittajaperiaatteen mukainen, sillä airBalticilla ei ollut sopimuksen nojalla oikeutta saada saamisia yhden Latvian latin korvausta vastaan.

(54)

Jäljellä olevista syndikoituun lainaan 2 perustuvista 30 miljoonan Latvian latin (42,47 miljoonan euron) saamisista (ks. edellä johdanto-osan 42 kappale) komissio pani merkille, että edellä esitettyä perustelua voitaisiin soveltaa soveltuvin osin myös näihin saamisiin.

(55)

Komission alustavana päätelmänä oli näin ollen, että arvioitavina olevat kuusi toimenpidettä olivat laitonta valtiontukea, sillä ne oli myönnetty SEUT 108 artiklan 3 kohdassa vahvistettujen ilmoitus- ja keskeytysvelvoitteiden vastaisesti.

(56)

Komissio myös suhtautui epäilevästi arvioitavina olevien kuuden toimenpiteen soveltuvuuteen sisämarkkinoille, erityisesti siksi, että Latvian viranomaiset eivät olleet esittäneet mitään perusteluja soveltuvuudelle. Mahdollisista yhteismarkkinoille soveltumisen perusteista komissio katsoi alustavasti – airBalticin vaikeudet huomioon ottaen – että ainoat perusteet, joihin voitaisiin vedota, liittyivät SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettuun vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen tarkoitettuun tukeen valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen yhteisön suuntaviivojen (23) (jäljempänä ’P&R-suuntaviivat’) mukaisesti. Niiden tietojen perusteella, jotka sillä oli tuohon aikaan, komissio katsoi, että pelastamistuen edellytykset eivät vaikuttaneet täyttyvän eikä liiketoiminnan uudistussuunnitelma sisältänyt tarvittavia tietoja, jotta sitä olisi voinut pitää P&R-suuntaviivojen 3.2 kohdassa tarkoitettuna rakenneuudistussuunnitelmana.

(57)

Komission tekemästä menettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä esittämissään huomautuksissa Latvia tuo esiin, että toimenpiteet 1, 2, 3 ja 6 olivat kytköksissä toisiinsa ja perustuivat sopimukseen, joten ne muodostivat pohjimmiltaan yhden ja saman rahoitustoimen, jota on arvioitava sitä tilannetta vasten, joka vallitsi, kun sopimus tehtiin 3 päivänä lokakuuta 2011. Tällä perusteella Latvia toteaa, että toimenpiteet ovat samanaikaisia ja markkinataloussijoittajaperiaatteen mukaisia, eivätkä ne siis ole valtiontukea.

(58)

Latvia väittää, että BAS oli sopimuksen alullepanija ja itse asiassa pyysi valtiota osallistumaan pääoman kasvattamiseen. Valtio suostui lopulta sijoitukseen sopimuksessa asetettujen tiukkojen ehtojen puitteissa. Yksi sopimuksen pääkohdista oli, että valtio ja BAS tekisivät noin 100 miljoonan Latvian latin (141,58 miljoonan euron) suuruisen pääomanlisäyksen kahdessa vaiheessa: (i) 30 miljoonaa Latvian latia (42,47 miljoonaa euroa) ensimmäisen valtionlainan ja BAS:n lainan muodossa, ja (ii) noin 70 miljoonaa Latvian latia (99,1 miljoonaa euroa), jotka valtio ja BAS myöntäisivät omistusosuutensa mukaisessa suhteessa. Näin ollen Latvian mukaan BAS:llä oli sopimuksen nojalla velvollisuus myöntää airBalticille lisää pääomaa sen omistusosuutta vastaava määrä. Latvia johtaa tämän päätelmän sopimuksen 7.2 kohdasta, jossa todetaan, että valtio myöntää airBalticille toisen lainan ”äänioikeuttaan vastaavassa suhteessa”, mikä Latvian mielestä tarkoitti, että myös BAS:n oli myönnettävä rahoitusta samassa suhteessa.

(59)

Latvia myös panee merkille, että sopimuksessa määrätään lukuisia varotoimenpiteitä, joilla turvataan valtion taloudelliset edut siltä varalta, että BAS ei täyttäisi velvollisuuksiaan: (i) valtiolla on oikeus ostaa osakkeet BAS:ltä yhden Latvian latin korvausta vastaan, (ii) syndikoidun lainan 2 myöntäneillä yksityisillä sijoittajilla on velvollisuus luovuttaa saamisensa airBalticilta valtiolle tietyissä olosuhteissa, ja (iii) sijoittajilla on velvollisuus hyvittää airBalticille tietyt taseen ulkopuoliset vastuut, joiden määrä on yhteensä noin […] miljoonaa euroa (24). Latvian mielestä se, että BAS ja sijoittajat hyväksyivät nämä varotoimenpiteet, todistaa, että ne uskoivat BAS:n täyttävän velvollisuutensa. Näistä syistä Latvia katsoo, että toimenpiteet 1, 2 ja 3 olivat samanaikaisia ja markkinataloussijoittajaperiaatteen mukaisia. Latvia väittää lisäksi, että koska toimenpide 6 oli seurausta varotoimenpiteistä, sekään ei ollut valtiontukea.

(60)

Latvia lisää vielä toimenpiteen 1 osalta, että korko oli markkinataloussijoittajaperiaatteen ja viitekorkotiedonannon (25) mukainen ja että koron laskeminen [11–13] prosentista [2–4] prosenttiin oli valtiolle taloudellisesti järkevää airBalticin (josta se omisti tuolloin 99,8 prosenttia) rahoituskustannusten laskemiseksi. Toimenpiteestä 2 Latvia katsoo, että korko oli markkinataloussijoittajaperiaatteen mukainen.

(61)

Toimenpiteen 3 osalta Latvian viranomaiset väittävät, että ensimmäisen valtionlainan sekä toisen valtionlainan ensimmäisen erän muuttaminen pääomaksi perustui BAS:n 22 päivänä joulukuuta 2011 pidetyssä airBalticin yhtiökokouksessa tekemään päätökseen muuttaa BAS:n laina ja myöntää käteisrahoitusta 37,7 miljoonaa Latvian latia (53,38 miljoonaa euroa). Latvian viranomaiset toistavat, että toimenpiteitä 1, 2 ja 3 ei pitäisi arvioida erikseen vaan osana laajempaa rahoitustoimea, johon ne erottamattomasti kuuluvat. Koska BAS ja valtio sopivat rahoitustoimesta samanaikaisesti, se ei Latvian mukaan ollut valtiontukea. Latvia väittää vielä, että sillä, että BAS ei täyttänyt sitoumuksiaan määräaikaan mennessä (eli 30 päivään tammikuuta 2012 mennessä), ei ole merkitystä eikä valtiolla ollut muuta vaihtoehtoa kuin muuttaa ensimmäinen valtionlaina ja toisen valtionlainan ensimmäinen erä pääomaksi – minkä se teki 29 päivänä joulukuuta 2011. Latvia myös selittää, että valtio pyrki kaikin käytössään ollein keinoin saamaan BAS:n täyttämään sitoumuksensa.

(62)

Mitä tulee toimenpiteeseen 6, Latvia lisää, että saamisten luovuttaminen airBalticille oli seurausta sopimuksen 7.4 kohdassa määrätyistä toimenpiteistä. Latvian mukaan tämä osoittaa, että sopimus on kokonaisuudessaan tasapuolinen, sillä saamisen luovuttaminen airBalticille takaa, että yksityiset sijoittajat myöntävät airBalticille rahoitusta tasasuhteisesti.

(63)

Latvia katsoo toimenpiteestä 4, että koska valtio ja BAS laskivat samanaikaisesti liikkeeseen nollakorkoisia joukkovelkakirjoja samoilla ehdoilla, toimenpide ei ollut valtiontukea. Latvia myös selittää, että päätös laskea liikkeeseen joukkovelkakirjoja tehtiin BAS:n aloitteesta. Mitä tulee siihen, etteivät nämä joukkovelkakirjat tuottaneet mitään voittoa, komission pitäisi Latvian mielestä ottaa huomioon niin kutsuttu omistajavaikutus ja se, että valtiolla oli airBalticin osakkaana erilaiset kannustimet kuin ulkopuolisella sijoittajalla.

(64)

Lopuksi Latvia esittää, ettei toimenpiteeseen 5 liittynyt valtion varoja ja joka tapauksessa FCMC:n toimia ei voi lukea valtion syyksi.

(65)

Latvia ei alun perin esittänyt mitään toimenpiteiden sisämarkkinoille soveltuvuuteen liittyviä perusteita tukemaan näkemystä siitä, ettei toimenpiteissä ollut kyse valtiontuesta. Muodollisen tutkintamenettelyn aikana Latvia kuitenkin esitti tällaisia perusteita ja toi esiin, että jos jotain valtiontukea oli myönnetty, se oli P&R-suuntaviivojen nojalla sisämarkkinoille soveltuvaa rakenneuudistustukea.

(66)

Tältä pohjalta Latvia toimitti joulukuussa 2013 rakenneuudistussuunnitelman, jonka mukaan airBalticin rakenneuudistus alkoi huhtikuussa 2011, kun suunnitelman ensimmäinen versio toimitettiin yhtiön johdolle. Asiakirjassa yksilöitiin joitakin airBalticin heikkouksia ja todettiin, että yhtiö tarvitsi [175–185] miljoonaa euroa pääomaa. Suunnitelman ensimmäisen version pohjalta laadittiin maaliskuussa 2012 liiketoiminnan uudistussuunnitelma, joka oli Latvian mukaan ensimmäinen askel kohti joulukuussa 2013 toimitettua rakenneuudistussuunnitelmaa.

(67)

Rakenneuudistussuunnitelmassa esitetään, että rakenneuudistuskausi kestäisi viisi vuotta huhtikuusta 2011 huhtikuuhun 2016 ja että sen kokonaiskustannukset olisivat [150–170] miljoonaa Latvian latia ([214–242] miljoonaa euroa). Rakenneuudistussuunnitelmassa esitetään kolmenlaisia rakenneuudistustoimenpiteitä: (i) olemassa olevien liiketoimintojen tulojen ja menojen optimointi; (ii) reittiverkoston uudelleen määrittely ja sen seurauksena lentojen kohteiden, tiheyden ja aikataulujen tarkistaminen; ja (iii) reittiverkoston ja kaluston optimointi. Rakenneuudistussuunnitelma sisältää yhteensä 26 tuloihin ja menoihin kohdistuvaa aloitetta sekä lisäksi aloitteita reittiverkoston uudelleen määrittelyn ja kaluston uudistamisen alalla. AirBalticin elinkelpoisuuden osalta suunnitelmassa ennakoidaan, että esitettyjen aloitteiden myötä yhtiö palaa kannattavaksi vuonna 2014 ja pysyy sen jälkeen kannattavana siten, että sen tulos ennen korkoja ja veroja (EBIT) on [1–3] miljoonaa Latvian latia ([1,4–4,2] miljoonaa euroa) vuonna 2014 ja [9–12] miljoonaa Latvian latia ([12,8–17] miljoonaa euroa) vuonna 2016. Rakenneuudistussuunnitelmassa esitetään myös tarkistetut talousennusteet realistisen, pessimistisen ja optimistisen skenaarion pohjalta. Skenaarioille on tehty herkkyysanalyysi riskien ja niiden mahdollisten vaikutusten arvioimiseksi.

(68)

Suunnitelma sisältää myös vastasuoritteita: (i) kaluston vähentäminen 27 prosentin verran; (ii) luopuminen 14 voitollisesta reitistä; ja (iii) luopuminen […] lähtö- ja saapumisajasta koordinoiduilla lentoasemilla. Vuosina 2011–2016 airBaltic supistaa kapasiteettiaan [17–20] prosenttia tarjottuina istuinkilometreinä (26) ([7–10] prosenttia, jos tarkastellaan vain voitollisia reittejä). Latvian mukaan tämänsuuruinen kapasiteetin supistus noudattaa aiempia tapauksia. Lisäksi rakenneuudistussuunnitelmaan kuuluu luopuminen […] lähtö- ja saapumisajasta useiden reittien lakkauttamisen seurauksena.

(69)

Rakenneuudistussuunnitelmassa arvioidaan rakenneuudistuksen kustannukseksi [150–170] miljoonaa Latvian latia ([214–242] miljoonaa euroa), joka käytetään muun muassa kolmansien osapuolien myöntämien lainojen takaisinmaksuun, tiettyjen ilma-alusten asteittaisesta käytöstäpoistosta ja luovutuksesta aiheutuvien tappioiden korvaamiseen, irtisanomiskorvauksiin sekä uusien ilma-alusten ostoon.

(70)

AirBalticin omaksi osuudeksi rakenneuudistuksen kokonaiskustannuksista ehdotetaan [100–110] miljoonaa Latvian latia ([141–155] miljoonaa euroa), joka vastaa [60–70] prosenttia rakenneuudistuksen kokonaiskustannuksista. Rakenneuudistussuunnitelman mukaan oma rahoitusosuus koostuisi useista yksityisten osapuolien pääomanlisäyksistä (mukaan lukien likviditeettisopimus ja ennakkomaksut), yksityisistä lainoista, uusien ilma-alusten vuokrasopimuksesta ja kahden pankin velkojen osittaisesta poistosta.

(71)

Komissio vastaanotti muodollisen tutkintamenettelyn aikana huomautuksia Ryanairilta ja airBalticilta sekä kolmelta yksityishenkilöltä, jotka edustivat airBalticin velkojia.

(72)

Ryanair yhtyy komission alustavaan päätelmään, jonka mukaan arvioitavat toimenpiteet eivät ole markkinataloussijoittajaperiaatteen mukaisia eivätkä sovellu sisämarkkinoille. Ryanairin mukaan menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä esitetty komission arvio markkinataloussijoittajaperiaatteesta oli kuitenkin puutteellinen, sillä komission olisi pitänyt tarkastella, olisiko yksityinen sijoittaja ennemmin realisoinut airBalticin heti alkuun kuin antanut sille lisää pääomaa (27). Ryanairin mukaan komission olisi myös pitänyt arvioida menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä, olisiko airBalticin realisointi valtiolle kannattavampaa kuin lisävarojen myöntäminen. Ryanair myöntää, ettei sillä ole riittävästi tietoja, jotta se voisi ottaa kantaa liiketoiminnan uudistussuunnitelmaan, mutta se suhtautuu epäilevästi siihen, että airBaltic palaisi kannattavaksi, ja katsoo, että yhtiö olisi pitänyt realisoida.

(73)

Ryanair myös väittää, että kaikenlainen tuki airBalticille haittaa sen markkina-asemaa, sillä Ryanair liikennöi 13:a reittiä Riiasta ja niistä yli puolella se on suorassa kilpailussa airBalticin kanssa.

(74)

AirBaltic korostaa huomautuksissaan, että yhtiön vaikeudet johtuivat aiemman johdon toimista ja Bertolt Flickin ennen lokakuuta 2011 tekemistä epäonnisista päätöksistä, joissa – airBalticin mukaan – keskityttiin kaupalliseen strategiaan, joka pohjautui yksinomaan kasvuun eikä lainkaan kannattavuuteen. AirBaltic selittää vielä, että yhtiön aiempi johto oli tehnyt lukuisia epäedullisia sopimuksia ja liiketoiminnan kannalta kestämättömiä toimia sen lisäksi, että se oli luonut hämärän yhtiö- ja organisaatiorakenteen.

(75)

AirBaltic väittää, että Latvia toimi järkevän yksityissijoittajan tavoin, kun se päätti osallistua sopimukseen ja panna sen täytäntöön. AirBaltic panee merkille, että Latvia teki sijoituksensa samaan aikaan kuin BAS ja vaati merkittäviä uhrauksia BAS:ltä ja muilta yksityisiltä sijoittajilta. Lisäksi sopimus sisälsi riittävästi varotoimenpiteitä sen varmistamiseksi, että Latvian edut olivat täysin suojatut BAS:ltä. AirBalticin mukaan Latvian oli järkevämpää turvautua näihin varotoimenpiteisiin kuin rikkoa sijoitussitoumuksiaan ja siten ajaa yhtiö vararikkoon, tuhota osakkaiden omaisuuden arvo ja altistua yksityisten sijoittajien vahingonkorvausvaatimuksille. Edellä esitetyn perusteella airBaltic toteaa, ettei Latvian päätös tehdä sopimus sisällä mitään valtiontuen piirteitä.

(76)

AirBaltic katsoo, että nollakorkoisten joukkovelkakirjojen ostaminen airBalticilta huhtikuussa 2010 (toimenpide 4) oli valtiolle taloudellisesti perusteltua ja valtion ja BAS:n samanaikainen sijoitus, eikä sitä voida näin ollen pitää valtiontukena. Latvijas Krājbankan airBalticille 21 ja 22 päivänä marraskuuta 2011 suorittamat yhteensä 2,8 miljoonan euron maksut (toimenpide 5) olivat airBalticin mukaan airBalticin liiketoimintaan liittyviä päätöksiä ja ne tehtiin yksityisin varoin, joten niihin ei liittynyt valtion varoja.

(77)

Lopuksi airBaltic korostaa airBalticin merkitystä Latvian yhteyksien ylläpitämisessä muihin EU-maihin ja esittää tietoja siitä, miten yhtiön uusi johto on pannut liiketoiminnan uudistussuunnitelmaa täytäntöön.

(78)

Kolmen yksityishenkilön airBalticin velkojien puolesta esittämät huomautukset ovat rakenteeltaan samankaltaisia. Velkojat valittavat yleisesti ottaen menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä esitetyistä toimenpiteistä, erityisesti toimenpiteestä 6. Lisäksi he viittasivat joihinkin airBalticin maksamattomiin velkoihin, jotka ilmeisesti perustuivat sopimukseen ja joiden väitettiin aiheuttaneen joidenkin velkojien maksukyvyttömyyden.

(79)

Kolmansien osapuolien huomautuksiin antamissaan vastauksissa Latvia yhtyi airBalticin näkemyksiin siitä, että arvioidut toimenpiteet eivät olleet valtiontukea.

(80)

Latvia tuo esiin Ryanairin huomautusten yhteydessä, että Ryanairin mainitsemaa oikeuskäytäntöä – jonka mukaan valtion olisi pitänyt realisoida airBaltic eikä antaa sille varoja – ei voida soveltaa, koska valtio ei ollut tuolloin airBalticin merkittävä velkoja vaan ainoastaan sen osakas. Latvian mielestä yksityisen sijoittajan testin avulla ei voida arvioida valtion sijoituspäätösten perusteltavuutta tässä asiassa. Lisäksi Latvia väittää, että kun se päätti tehdä sopimuksen, se teki valinnan kärsiä tappioita lyhyellä aikavälillä kannattavuuden palauttamiseksi pitkällä aikavälillä, ja sijoituspäätökset tehtiin BAS:n aloitteesta. Latvia tuo vielä esiin, että airBalticin tappiot olivat vähentyneet, ja se hylkää Ryanairin väitteet perusteettomina.

(81)

Lopuksi Latvia katsoo, että yksityishenkilöiden airBalticin velkojien puolesta esittämät huomautukset eivät liity menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä arvioituihin toimenpiteisiin ja niillä vaikuttaa olevan lähinnä tarkoitus parantaa velkojien asemaa kauppaoikeudellisten riitojen käsittelyssä.

(82)

Tässä päätöksessä tarkastellaan aluksi, onko airBaltic P&R-suuntaviivoissa tarkoitettu vaikeuksissa oleva yritys (jäljempänä 7.1 kohta). Sen jälkeen siinä analysoidaan, ovatko tutkittavina olevat toimenpiteet airBalticille myönnettyä valtiontukea SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla (jäljempänä 7.2 kohta) ja onko tällainen tuki lainmukaista (jäljempänä 7.3 kohta) ja sisämarkkinoille soveltuvaa (jäljempänä 7.4 kohta).

(83)

Kuten menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä jo todettiin, Latvian viranomaiset itse selittävät, että airBalticin vaikeudet alkoivat vuonna 2008, kun maailmantalous ajautui taantumaan ja öljyn hinta nousi jyrkästi. Vuonna 2008 airBaltic teki tappiota 28 miljoonaa Latvian latia (39,64 miljoonaa euroa). Vuonna 2009 yhtiö kuitenkin teki voittoa 6 miljoonaa Latvian latia (8,49 miljoonaa euroa). AirBaltic teki kuitenkin taas vuonna 2010 tappiota 34,2 miljoonaa Latvian latia (48,42 miljoonaa euroa), ja tappiot kasvoivat 84,7 miljoonaan Latvian latiin (119,2 miljoonaan euroon) vuonna 2011. Komissio palauttaa mieliin, että Latvian talousministeri ilmoitti kesäkuussa 2011 airBalticin olevan lähellä vararikkoa (28), ja lehdissä kerrottiin yhtiön hakeneen 21 päivänä syyskuuta 2011 oikeudellista suojaa velkojiltaan (29).

(84)

AirBalticin tilinpäätösasiakirjojen mukaan yhtiön oma pääoma oli negatiivinen vuosina 2009–2012 ja lisäksi aina enemmän joka vuosi. Vuonna 2009 airBalticin negatiivinen oma pääoma oli tosiaan 19,2 miljoonaa Latvian latia (27,18 miljoonaa euroa), vuonna 2010 se oli kasvanut 23,3 miljoonaan Latvian latiin (32,99 miljoonaan euroon), vuonna 2011 105,6 miljoonaan Latvian latiin (149,51 miljoonaan euroon) ja vuonna 2012 125,1 miljoonaan Latvian latiin (177,12 miljoonaan euroon).

Taulukko

AirBalticin tärkeimmät talouden tunnusluvut vuodesta 2007 kesäkuuhun 2011 (tuhatta Latvian latia)

(85)

P&R-suuntaviivojen 10 kohdan c alakohdan mukaan yrityksen katsotaan olevan vaikeuksissa, jos se ”täyttää kansallisessa lainsäädännössä vahvistetut edellytykset yhtiön asettamiselle yleistäytäntöönpanomenettelyyn maksukyvyttömyyden vuoksi”. Tämä vaikuttaa olleen airBalticin tilanne ainakin alkaen 21 päivästä syyskuuta 2011 – ellei aiemminkin –, jolloin se haki oikeudellista suojaa velkojiltaan. Komissio panee kuitenkin merkille, että tuomioistuin ilmeisesti eväsi oikeudellisen suojan muutamaa päivää myöhemmin Latvian ja BAS:n sopimukseen johtaneiden neuvottelujen vuoksi. Tästä huolimatta komissio katsoo, että airBaltic vaikuttaa joka tapauksessa olleen P&R-suuntaviivojen 11 kohdassa tarkoitettu vaikeuksissa oleva yritys.

(86)

Kyseisen kohdan mukaan yrityksen voidaan katsoa olevan vaikeuksissa ”jos vaikeuksissa olevan yrityksen tavanomaiset merkit, kuten kasvavat tappiot, liikevaihdon supistuminen, varastojen kasvu, ylikapasiteetti, tulorahoituksen pienentyminen, lisääntyvä velkaantuminen, korkokustannusten nousu ja nettoarvon heikentyminen tai sen katoaminen, ovat nähtävissä”. Edellä olevasta taulukosta 1 käy selkeästi ilmi, että airBaltic on tehnyt tappiota vuodesta 2008 lähtien (lukuun ottamatta vuotta 2009). Vaikuttaa siltä, että airBaltic onnistui tekemään voittoa vuonna 2009 yksinomaan polttoainehintojen voimakkaan laskun ansiosta. Näin ollen, kuten aloittamista koskevassa päätöksessä todettiin, kannattavuuden palautuminen vuonna 2009 vaikuttaa olleen ainutkertainen tapahtuma, joka johtui poikkeuksellisista olosuhteista, eikä rakenteellinen suuntaus. Yhtiön velka ja rahoituskustannukset kasvoivat merkittävästi vuodesta 2008 vuoteen 2009 mutta vielä enemmän vuodesta 2009 vuoteen 2010, jolloin rahoituskustannukset kasvoivat 3,8 miljoonasta Latvian latista (5,38 miljoonasta eurosta) 17,4 miljoonaan Latvian latiin (24,64 miljoonaan euroon) (30). Myös airBalticin rahoituskustannuksiin liittyvät vaihtuvat kustannukset kasvoivat vuosittain [5–10] prosenttia, eli nopeammin kuin tuloihin liittyvät vaihtuvat kustannukset, jotka kasvoivat vuosittain [2–7] prosenttia. Lopuksi komissio toistaa menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä esittämänsä päätelmän, että airBalticin tappiot olivat niin suuret, että vuonna 2010 sen negatiivinen oma pääoma oli noin 23,3 miljoonaa Latvian latia (32,99 miljoonaa euroa) ja määrä kasvoi vielä noin 105,6 miljoonaan Latvian latiin (149,51 miljoonaan euroon) vuonna 2011 aiheutuneiden tappioiden myötä. Kun otetaan huomioon kaikki edellä esitetyt seikat, P&R-suuntaviivojen 11 kohdassa määritellyt edellytykset vaikuttavat täyttyvän.

(87)

Komission päätelmänä on näin ollen, että airBaltic oli P&R-suuntaviivoissa tarkoitettu vaikeuksissa oleva yritys ainakin vuodesta 2011 lähtien.

(88)

SEUT 107 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(89)

Voidakseen todeta valtiontuen olemassaolon komission on arvioitava, täyttyvätkö kaikki SEUT 107 artiklan 1 kohdassa määritellyt kumulatiiviset edellytykset (ts. valtion varojen siirto, valikoiva etu, mahdollinen kilpailun vääristyminen ja vaikutus EU:n sisäiseen kauppaan) jokaisen arvioitavana olevan kuuden toimenpiteen kohdalla.

(90)

Latvia väittää, että toimenpidettä 1 on arvioitava yhdessä toimenpiteiden 2, 3 ja 6 kanssa, koska ne hyväksyttiin samana päivänä, eli 3 päivänä lokakuuta 2011, aikana, jolloin Latvia ja BAS olivat molemmat airBalticin suurosakkaita.

(91)

Komissio on samaa mieltä Latvian viranomaisten kanssa siitä, että ensimmäistä valtionlainaa (toimenpidettä 1) ja BAS:n lainaa ei voida arvioida erikseen, vaan niitä on tarkasteltava osana molempien lainojen myöntämisestä tehdyn sopimuksen kokonaistilannetta. Komissio ei kuitenkaan hyväksy Latvian väitettä siitä, että muutkin toimenpiteet pitäisi arvioida yhdessä yhtenä toimena.

(92)

Komissio katsoo, että BAS ja Latvian valtio sitoutuivat 3 päivänä lokakuuta 2011, kun sopimus tehtiin, täydellä varmuudella myöntämään ensimmäisen valtionlainan (toimenpide 1) ja BAS:n lainan. Nämä toimenpiteet voidaan siis katsoa toteutetuiksi kyseisenä päivänä. Toisen valtionlainan (toimenpide 2) ja pääoman kasvattamisen (toimenpide 3) täsmällisiä määriä ei kuitenkaan voida varmuudella johtaa sopimuksen tiedoista. Erityisesti toimenpiteen 2 osalta sopimuksessa ainoastaan todetaan, että Latvia myöntää lainan suhteessa omistusosuuteensa, mutta lainan suuruutta ei määritellä. Tässä yhteydessä komissio tuo esiin, että sopimuksen 7.1 kohdassa todetaan, että suunniteltu pääoman kasvattaminen (muuttamalla ensimmäinen ja toinen valtionlaina ja BAS:n laina pääomaksi ja myöntämällä BAS:ltä käteisrahoitusta) olisi enintään 100 miljoonaa Latvian latia (141,58 miljoonaa euroa). On kuitenkin syytä tuoda esiin vielä seuraavat seikat. Ensinnäkin sopimuksessa määriteltiin ainoastaan ensimmäisen valtionlainan ja BAS:n lainan määrät, joista ensin mainittu oli 16 miljoonaa Latvian latia ja jälkimmäinen 14 miljoonaa Latvian latia. Esitetty 100 miljoonan Latvian latin luku oli pelkkä ennuste, arvio siitä, mitä saatettaisiin tarvita tai pyytää pääoman kasvattamiseksi ennen vuoden loppua; määrää, jolla pääomaa kasvatettaisiin, ei esitetty selkeästi sopimuksessa. Joulukuussa 2011 hyväksytty määrä, jolla pääomaa kasvatettaisiin, olikin tosiasiassa 110 miljoonaa Latvian latia (ks. edellä johdanto-osan 33 kappale), eli enemmän kuin sopimuksessa oli ennakoitu. Komissio katsoo, että toimenpiteiden 2 ja 3 määriä ei määritelty eikä vahvistettu 3 päivänä lokakuuta 2011.

(93)

Samaten komissio toteaa toimenpiteestä 6, että silloin kun valtio teki sopimuksen 3 päivänä lokakuuta 2011, se ei tiennyt, joutuisiko se vetoamaan sopimuksen 7.4 artiklaan ja pyytämään yksityisten sijoittajien saamisten luovuttamista itselleen. Lisäksi valtiolla ei ollut velvollisuutta luovuttaa airBalticille saamisia, jotka perustuivat syndikoituun lainaan 2. Yksityisten sijoittajien saamisten luovuttaminen valtiolle oli pelkkä mahdollisuus, joka edellytti, että BAS jättäisi täyttämättä sille sopimuksen nojalla kuuluvat velvoitteet, mitä ei tiedetty eikä ollut syytä epäillä 3 päivänä lokakuuta 2011. Tästä syystä ei voida katsoa, että toimenpide 6 olisi myönnetty silloin, kun sopimus allekirjoitettiin, eikä samoilla ehdoilla kuin valtionlaina ja BAS:n laina myönnettiin.

(94)

Lisäksi Latvia väittää, että useimmat yksityisten sijoittajien saamiset, jotka oli tarkoitus uudistaa kahdella syndikoidulla lainalla, olivat vakuudettomia, ja jos valtio olisi antanut yhtiön mennä vararikkoon, yksityiset sijoittajat olisivat vaatineet valtiolta korvauksia, mikä olisi tullut valtiolle kalliimmaksi kuin muiden toimenpiteiden myöntäminen airBalticille.

(95)

Komission mielestä väite, että yksityiset sijoittajat olisivat vaatineet valtiolta korvauksia, on pelkkä oletus, jonka tueksi ei ole esitetty mitään todisteita. Lisäksi mikään ei osoita, että Latvia olisi tosiasiassa ottanut näitä seikkoja huomioon silloin, kun se myönsi tukea airBalticille.

(96)

Edellä esitetyn perusteella komission päätelmänä on, ettei Latvian viranomaisten väite toimenpiteiden samanaikaisuudesta ole pätevä. Tästä syystä komissio toteaa, ettei toimenpiteiden 1, 2, 3 ja 6 voida katsoa muodostavan yhtä toimea, josta olisi päätetty 3 päivänä lokakuuta 2011, ja komissio arvioi ne erikseen.

(97)

Komissio panee merkille, että Latvia myönsi ensimmäisen valtionlainan suoraan valtiokonttorin kautta liikenneministeriön pyynnöstä. Tämä todetaan sopimuksessa yksiselitteisesti. Siksi on selvää, että toimenpide 1 on myönnetty valtion varoista ja se voidaan katsoa valtion syyksi. Latvia ei kiistä tätä.

(98)

Arvioidessaan, liittyikö toimenpiteeseen 1 perusteeton valikoiva etu airBalticin hyväksi, komissio tuo ensin esiin, että ensimmäinen valtionlaina ja BAS:n laina hyväksyttiin 3 päivänä lokakuuta 2011 eli sopimuksen allekirjoituspäivänä. Tuohon aikaan Latvia ja BAS olivat yhtiön pääosakkaat ja ne myönsivät lainat suhteessa omistusosuuksiinsa (Latvia 52,6 prosenttia ja BAS 47,2 prosenttia) samanlaisilla ja toisiinsa sidotuilla ehdoilla.

(99)

Kuten edellä johdanto-osan 45 kappaleessa todettiin, komissio toi menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä esiin, että BAS:n päätökseen sijoittaa airBalticiin oli saattanut vaikuttaa viranomaisten halu tukea yhtiötä taloudellisesti. Komissio kuitenkin huomauttaa, että vaikka Latvian hallitus oli ilmaissut kiinnostuksensa airBalticin säilyttämiseen kansallisena lentoyhtiönä (31). Latvian valtion tuesta vielä neuvoteltiin, sen määrää ei ollut vielä päätetty ja sille oli asetettu ehtoja. Näin ollen komissio ei voi sulkea pois mahdollisuutta, että ensimmäinen valtionlaina ja BAS:n laina olisi myönnetty samanaikaisesti, jolloin kyse ei olisi valtiontuesta. Unionin yleinen tuomioistuin on selventänyt, että ”pelkästään samanaikaisuuden perusteella ei siis voida edes siinä tapauksessa, että kyse on huomattavista yksityisistä investoinneista, päätellä, ettei kyse ole [SEUT 107 artiklan 1 kohdassa] tarkoitetusta tuesta, ottamatta huomioon muita merkityksellisiä tosiseikkoja tai oikeudellisia seikkoja” (32).

(100)

Komissio on näin ollen arvioinut myös, voidaanko ensimmäiselle valtionlainalle (ja BAS:n lainalle) sovitun [11–13] prosentin koron katsoa olleen markkinakorkojen tasolla.

(101)

Muodollisen tutkintamenettelyn aikana Latvia toimitti näyttöä vakuuksien (tavaramerkkien ja saatavien) arvosta, jonka riippumaton tilintarkastaja […] arvioi kesällä 2011 käynnistetyn yhtiön tilintarkastuksen yhteydessä. Koska saatavat olivat (30 päivästä syyskuuta 2011 lähtien) osa merkityksellisiä taloustietoja, […] arvioi myös ne. Tavaramerkkien arvo taas perustui hintaan, jolla airBaltic oli ostanut tavaramerkit takaisin BAS:ltä. Latvia sovelsi vakuuksien realisointiarvon määrittelemisessä Latvian valtiokonttorin sisäisen vakuuksien arvonmääritysmenetelmän mukaista […] prosentin diskonttokorkoa, jota komissio piti asianmukaisena vakuuksien luonteeseen nähden. Tällä perusteella vakuuksien realisointiarvo oli [15–25] miljoonaa Latvian latia ([21,3–35,5] miljoonaa euroa), eli se ylitti ensimmäisen valtionlainan määrän [15–25] prosentilla.

(102)

Komissio tuo lisäksi esiin, että ensimmäisen valtionlainan vakuuksien suuruus huomioon ottaen [11–13] prosentin koron soveltaminen noudattaa viitekorkotiedonantoa (33). Se, että BAS (yksityinen sijoittaja) oli luopunut oikeudestaan saada BAS:n lainalle vakuus (ks. edellä johdanto-osan 26 kappale), vahvistaa entisestään oletusta siitä, että [11–13] prosentin korko oli markkinakorkojen tasolla: BAS:n laina oli näin ollen riskialttiimpi kuin valtionlaina, mutta se myönnettiin samalla korolla.

(103)

Vakuuksien määrän ja sovelletun koron perusteella komissio katsoo, ettei toimenpide 1 tuonut valikoivaa etua airBalticille ja että valtiontuen olemassaolo voidaan sulkea pois ilman, että komission tarvitsee arvioida, täyttyvätkö muut SEUT 107 artiklan 1 kohdassa asetetut kumulatiiviset edellytykset (34).

(104)

Latvian hallitus päätti 13 päivänä joulukuuta 2011, eli sen jälkeen kun Latvian omistusosuus airBalticissa oli kasvanut 99,8 prosenttiin (ks. edellä johdanto-osan 21 kappale), hyväksyä ensimmäisen valtionlainan – eli samalla myös BAS:n lainan – koron laskemisen riskilisän mukaisesti [9–11] prosenttiyksikköä [11–13] prosentista [2–4] prosenttiin.

(105)

Latvian mielestä koron laskeminen oli perusteltua, koska laina oli riskitöntä, kun vakuuksien realisointiarvo oli arviolta [15–25] miljoonaa Latvian latia ([21,3–35,5] miljoonaa euroa) eli [15–25] prosenttia enemmän kuin ensimmäisen valtionlainan määrä (ks. edellä johdanto-osan 101 kappale).

(106)

Komissio ei ole vakuuttunut Latvian perusteluista, kun se väittää, että korkoa laskemalla valtio alensi valtion tuolloin 99,8 prosenttisesti omistaman airBalticin rahoituskustannuksia (sillä myös BAS:n lainan korkoa laskettiin). Latvian mukaan päätös oli valtion kannalta järkevä, sillä hyöty, jonka valtio airBalticin enemmistöosakkaana sai yhtiön alemmasta korosta, korvasi tulot, jotka valtio menetti korkojen muodossa.

(107)

Toisaalta komissio palauttaa mieliin, että silloin kun ensimmäinen valtionlaina ja BAS:n laina myönnettiin, näiden lainojen ehdot olivat sopimuksen nojalla samanlaiset ja sidoksissa toisiinsa, joten muutos yhdessä lainassa johti samanlaiseen muutokseen toisessa lainassa. Koron lasku vaikutti siis molempiin lainoihin, mutta se, että valtionlainalla oli suuret vakuudet ja että BAS:n lainalla ei ollut vakuuksia, ei muuttunut miksikään. Koska BAS oli sopinut, että BAS:n lainan ehdot sidotaan ensimmäisen valtionlainan ehtoihin, komissiolla ei ole syytä katsoa, ettei päätös olisi ollut markkinaolojen mukainen.

(108)

Edellä esitetyn perusteella komission päätelmänä on, että koron laskemisesta huolimatta toimenpide 1 ei tuottanut valikoivaa etua airBalticille ja että valtiontuen olemassaolo voidaan sulkea pois.

(109)

Latvia myönsi toisen valtionlainan suoraan valtiokonttorin kautta Latvian hallituksen 13 päivänä joulukuuta 2011 tekemällä päätöksellä, jolla liikenneministeri valtuutettiin myöntämään airBalticille valtion talousarviosta 67 miljoonan Latvian latin (94,86 miljoonan euron) vaihtovelkakirjalaina. Toimenpide 2 on näin ollen toteutettu valtion varoilla ja se voidaan katsoa valtion syyksi.

(110)

Komissio tuo esiin, että silloin kun toinen valtionlaina myönnettiin, eli 13 päivänä joulukuuta 2011, BAS oli menettänyt koko osuutensa airBalticista yhtä osaketta lukuun ottamatta ja valtio omisti 99,8 prosenttia yhtiöstä. Valtio ja BAS eivät näin ollen olleet enää yhdenvertaisessa asemassa osakkaina.

(111)

Latvia väittää, että sopimuksen 7.2 kohta, jossa todetaan, että Latvia myöntää airBalticille lainaa omistusosuuttaan vastaavassa suhteessa, velvoitti BAS:n myöntämään airBalticille osakkeidensa määrän verran rahoitusta. BAS teki tämän myöntämällä käteisrahoitusta joulukuussa 2011 toteutetun pääoman kasvattamisen yhteydessä. Komissio panee kuitenkin merkille, että BAS omisti 13 päivänä joulukuuta 2011 vain yhden airBalticin osakkeen. Valtion olisi pitänyt toimia varovaisen markkinataloussijoittajan tavoin ja arvioida, oliko BAS:llä omistusosuuksissa tapahtuneen muutoksen jälkeen mitään kannustinta myöntää käteisrahoitusta yhtiölle pääoman kasvattamisen aikaan. Valtio olikin varautunut tähän sisällyttämällä sopimukseen useita varotoimenpiteitä – erityisesti 7.4 kohtaan – siltä varalta, että BAS ei täyttäisi sitoumuksiaan. Lisäksi, kuten Latvia myöntää, toisen valtionlainan toinen erä oli tarkoitus vapauttaa siinä tapauksessa, että BAS ei myöntäisi lisärahoitusta.

(112)

Sopimuksen 7.4 kohdassa annettiin valtiolle oikeus ostaa BAS:ltä kaikki osakkeet yhden Latvian latin korvausta vastaan. Tämä tarjosi sopimuksen allekirjoittamisen aikaan valtiolle takeen siitä, että BAS täyttäisi sitoumuksensa tai muuten se menettäisi kaikki osakkeensa airBalticissa. Tilanne kuitenkin muuttui jyrkästi 30 päivänä marraskuuta 2011, kun Latvijas Krājbanka myi yhtä lukuun ottamatta kaikki BAS:n omistamat airBalticin osakkeet Latvian valtiolle (ks. edellä johdanto-osan 21 kappale). Uudessa tilanteessa sopimuksen 7.4 kohta menetti merkityksensä. Yhden ainoan osakkeen omistajana BAS:llä ei ollut suurta kiinnostusta velvollisuuksiensa täyttämiseen: niiden täyttämättä jättämisen seurauksena kun olisi vain yhden airBalticin osakkeen menettäminen. Varovainen markkinatoimija olisi vakaasti harkinnut lisärahoituksen tarjoamista airBalticille tässä uudessa tilanteessa ja ainakin pyytänyt toiselta osapuolelta (eli BAS:ltä) takeita siitä, että se tosiaan myöntäisi yhtiölle rahoitusta. Komissio tuo vielä esiin, että tällaisia takeita tuskin olisi saatu, koska BAS:n olisi pitänyt käyttää huomattava määrä rahaa – paljon enemmän kuin se oli alun perin arvioinut – saadakseen takaisin aiemman 47,2 prosentin omistusosuutensa tai muun merkityksellisen osuuden airBalticin osakkeista.

(113)

Latvia myös väittää, että toinen valtionlaina myönnettiin markkinaehdoilla, joten se ei tuottanut airBalticille perusteetonta etua.

(114)

Vakuuksien osalta Latvia tuo esiin, että toisella valtionlainalla oli samat vakuudet kuin ensimmäisellä valtionlainalla, eli saatavia ja airBalticin tavaramerkit. Kuten edellä johdanto-osan 101 kappaleessa selitettiin, vakuuksien realisointiarvoksi arvioitiin [15–25] miljoonaa Latvian latia ([21,3–35,5] miljoonaa euroa). Toisen valtionlainan vakuustaso vaikuttaa siis olleen alhainen. Ei ole myöskään syytä olettaa, että markkinatoimija hyväksyisi ensimmäisen valtionlainan vakuuden alentamisen ainakin alle 100 prosenttiin.

(115)

Varmistaakseen, että toisen valtionlainan ensimmäiseen erään sovellettu korko oli markkinatason mukainen, komissio vertaa sitä viitekorkotiedonantoa soveltamalla saatavaan korkoon. Latvian peruskorko 13 päivänä joulukuuta 2011 oli 2,2 prosenttia. Tähän lukuun on lisättävä marginaali, jonka suuruus riippuu tuensaajan luokituksesta ja lainan vakuustasosta. Kuten edellä olevassa johdanto-osan kappaleessa todettiin, vakuustaso oli alhainen. AirBalticin senaikaisten vaikeuksien johdosta viitekorkotiedonannosta seuraa, että peruskorkoon pitäisi lisätä 1 000 peruspisteen marginaali, jolloin tuloksena olisi 12,2 prosenttia. Toisen valtionlainan ensimmäisen erän [9–11] prosentin korkoa ei näin ollen voida pitää markkinatason mukaisena.

(116)

Toisen valtionlainan toinen erä saatettiin yhtiön saataville 14 päivänä joulukuuta 2012 [6–8] prosentin korolla. Latvia väittää, että tämä korko ylittää viitekorkotiedonannon soveltamisesta seuraavan koron ja on siten markkinataloussijoittajaperiaatteen mukainen.

(117)

Viitekorkotiedonannon mukaan Latviaan sovellettava peruskorko oli 14 päivänä joulukuuta 2012 1,91 prosenttia. Peruskorkoon lisättävä marginaali riippuu tuensaajan luokituksesta ja vakuustasosta. Kuten edellä 7.1 kohdassa selitettiin, komissio katsoo, että airBalticia voitiin pitää vaikeuksissa olevana yrityksenä ainakin vuodesta 2011 lähtien. Lisäksi toisen erän vakuutena oli saatavia ja airBalticin tavaramerkit. Vakuuksien riittämättömyyttä koskevia perusteluja sovelletaan soveltuvin osin, joten korkoon tulisi lisätä 1 000 peruspisteen marginaali. Näin saataisiin viitekoroksi 11,91 prosenttia, joka on paljon enemmän kuin tosiasiallisesti sovellettu [6–8] prosenttia.

(118)

Edellä esitetty huomioon ottaen komissio katsoo, että varovainen markkinataloustoimija ei olisi myöntänyt toista valtionlainaa airBalticille.

(119)

Näin ollen komission päätelmänä on, että toimenpide 2 tarjosi perusteettoman edun airBalticille. Etu oli luonteeltaan valikoiva, sillä sen sai ainoastaan airBaltic.

(120)

Komission on myös tarkasteltava, vääristikö toimenpide 2 kilpailua ja vaikuttiko se jäsenvaltioiden väliseen kauppaan tarjoamalla airBalticille edun suhteessa kilpailijoihin, jotka eivät saaneet julkista tukea. Vaikuttaa ilmeiseltä, että toimenpide 2 saattoi vaikuttaa EU:n sisäiseen kauppaan ja kilpailuun, sillä airBaltic kilpailee muiden EU:n lentoyhtiöiden kanssa varsinkin nyt, kun lentoliikennealan vapauttamisen kolmas vaihe (jäljempänä ’kolmas paketti’) on tullut voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993. Lisäksi EU:n sisäisillä suhteellisen lyhyillä matkoilla lentoliikenne kilpailee maantie- ja rautatieliikenteen kanssa, joten toimenpide saattoi vaikuttaa myös maantie- ja rautatieliikenteen harjoittajiin.

(121)

Toimenpiteen 2 ansiosta airBaltic pystyi toimimaan välittämättä seurauksista, joita sen vaikea taloustilanne olisi tavallisesti aiheuttanut. Edellä esitettyjen seikkojen perusteella komission päätelmänä on, että toimenpiteeseen 2 liittyi SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea airBalticin hyväksi.

(122)

Kuten edellä todettiin, ensimmäinen valtionlaina ja toisen valtionlainan ensimmäinen erä rahoitettiin valtion varoilla ja ne voidaan katsoa valtion syyksi. Niiden muuttamisesta pääomaksi päätti Latvian liikenneministeriö, joka oli 30 päivästä marraskuuta 2011 lähtien omistanut 99,8 prosenttia airBalticin osakkeista. Näin ollen myös toimenpide 3 toteutettiin valtion varoilla ja voidaan katsoa valtion syyksi.

(123)

Komissio ei hyväksy Latvian viranomaisten perusteluja sille, ettei toimenpide 3 olisi valtiontukea. Ensinnäkin komissio toistaa, että edellä 7.2.1 kohdassa tehtyjä päätelmiä voidaan soveltaa toimenpiteeseen 3. Lisäksi komissio katsoo, että toimenpide 3 myönnettiin 29 päivänä joulukuuta 2011, kun valtio muutti lainansa pääomaksi, eikä 22 päivänä joulukuuta 2011 (airBalticin yhtiökokouksen päivänä). Latvian viranomaisten muodollisen tutkintamenettelyn aikana toimittamien tietojen mukaan BAS:n ja valtion oli nimittäin voimassa olevien sääntöjen nojalla virallistettava airBalticin yhtiökokouksessa päätetty lainojen muuttaminen pääomaksi 30 päivään tammikuuta 2012 mennessä.

(124)

Komissio tuo myös esiin, että Latvialla olisi voinut olla 29 päivänä joulukuuta 2011 aihetta epäillä BAS:n halukkuutta täyttää sitoumuksensa. BAS oli tosiaankin jo antanut merkkejä siitä, ettei se aikoisi muuttaa lainaansa: Latvia itsekin myöntää, että toisen valtionlainan toinen erä, josta päätettiin 13 päivänä joulukuuta 2011, oli varattu juuri siltä varalta, että BAS ei täyttäisikään sitoumuksiaan. Lisäksi valtio ja BAS eivät enää 30 päivästä marraskuuta 2011 lähtien olleet yhdenvertaisessa asemassa osakkaina, sillä BAS oli menettänyt koko omistusosuutensa airBalticissa yhtä osaketta lukuun ottamatta ja valtio omisti 99,8 prosenttia yhtiöstä.

(125)

Edellä esitetyn perusteella valtion olisi pitänyt, ennen kuin se muutti valtionlainat pääomaksi, päätellä – tai ainakin epäillä – BAS:n toimista, että tämä ei aikoisi täyttää velvollisuuksiaan (ks. edellä johdanto-osan 35 kappale). Ja koska BAS oli menettänyt yhtä lukuun ottamatta kaikki airBalticin osakkeensa, sopimuksen 7.4 kohdassa asetettu varotoimi – eli valtion oikeus osaa BAS:ltä kaikki airBalticin osakkeet yhden Latvian latin korvausta vastaan – oli menettänyt merkityksensä: valtiolla ei ollut enää mitään keinoa pakottaa BAS:ää pitämään kiinni sovitusta.

(126)

Ottaen huomioon edellä esitetyt seikat komissio katsoo, että varovainen markkinataloustoimija ei olisi muuttanut lainojaan pääomaksi varmistamatta ensin, että toinen osapuoli muuttaisi omat lainansa ja myöntäisi käteisrahoitusta, ja varovainen markkinataloustoimija olisi arvioinut tarkasti, mitä kannustimia toisella osapuolella olisi sitoumustensa täyttämiseen.

(127)

Komissio vielä huomauttaa, että vaikka BAS olisi noudattanut yhtiökokouksessa tehtyä sopimusta, se ei olisi saanut takaisin aiempaa omistusosuuttaan airBalticissa. Saadakseen 47,2 prosenttia yhtiöstä BAS:n olisi pitänyt sijoittaa paljon enemmän kuin kokouksessa sovittiin. Näin ollen komission näkemyksenä on, että jos valtio olisi toiminut markkinataloussijoittajaperiaatteen mukaisesti, se olisi harkinnut tarkkaan, sijoittaisiko BAS merkittävän määrän rahaa – BAS:n lainan ja käteisrahoitusta yhteensä 37,7 miljoonan Latvian latin (53,38 miljoonan euron) edestä – päästäkseen airBalticin vähemmistöosakkaaksi.

(128)

Latvia esittää vielä lisäperusteena, että BAS:n velvollisuutta myöntää käteisrahoitusta ja muuttaa BAS:n laina pääomaksi oli vahvistettu siten, että venäläinen liikemies, Vladimir Antonov, oli taannut, että hän suorittaisi tarvittavat maksut BAS:n puolesta (35). Komission saatavilla olevista tiedoista ilmenee kuitenkin, ettei tällaista takaamista koskaan tapahtunut.

(129)

Latvia myös ilmoittaa, että sopimuksen 7.2 kohdassa valtionlainojen pääomaksi muuttamiselle asetetut edellytykset täyttyivät 13 päivänä joulukuuta 2011, kun valtiolle esitettiin liiketoimintasuunnitelma, jonka mukaan airBaltic palaisi kannattavaksi vuonna 2015. Tämä oli valtion mukaan osoitus siitä, että päätös muuttaa valtionlainat pääomaksi oli markkinataloussijoittajaperiaatteen mukainen. Latvian väitteet eivät kuitenkaan vakuuta komissiota, sillä suunnitelma ei ollut kattava eikä järkevä yksityinen toimija olisi luottanut siihen myöntääkseen merkittäviä määriä pääomaa vaikeuksissa olevalle yritykselle.

(130)

Edellä esitetyn perusteella komission päätelmänä on, että Latvia ei toiminut tasavertaisesti, kun se muutti lainansa pääomaksi ja siten kasvatti airBalticin pääomaa. Lisäksi valtion käytös ei läpäissyt markkinataloussijoittajaperiaatteen testiä. Näin ollen airBaltic sai toimenpiteellä 3 perusteettoman edun, joka oli valikoiva, sillä yhtiö oli ainoa edunsaaja.

(131)

Komission on myös tarkasteltava, vääristikö toimenpide 3 kilpailua ja vaikuttiko se jäsenvaltioiden väliseen kauppaan tarjoamalla airBalticille edun suhteessa kilpailijoihin, jotka eivät saaneet julkista tukea. Edellä johdanto-osan 120 kappaleessa esitettyjä päätelmiä sovelletaan soveltuvin osin.

(132)

Komissio toteaa siis, että ensimmäisen valtionlainan sekä toisen valtionlainan ensimmäisen erän muuttaminen pääomaksi oli SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea airBalticille.

(133)

Kuten menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä todettiin, 30 päivänä huhtikuuta 2010 tehdystä sopimuksesta, jolla nollakorkoisten joukkovelkakirjojen osto vahvistettiin, seuraa, että ostaja LVRTC (ks. edellä johdanto-osan 38 kappale) toimi Latvian valtion puolesta. Latvia on väittänyt, että LVRTC osti joukkovelkakirjat talousarvioon perustuvista syistä. Siksi on selvää, että toimenpide 4 on myönnetty valtion varoista ja se voidaan katsoa valtion syyksi.

(134)

Latvia toimitti muodollisen tutkintamenettelyn aikana näyttöä siitä, että valtio ja BAS hankkivat joukkovelkakirjat suhteessa omistusosuuksiinsa airBalticissa ja samoilla ehdoilla. Lisäksi vaikuttaa siltä, että valtio ei myöntänyt airBalticille rahoitusta ennen huhtikuuta 2010, kun taas BAS oli sijoittanut yhtiöön merkittäviä määriä ennen kyseistä ajankohtaa. Tutkinnassa tuli vielä esiin, että sopimus joukkovelkakirjojen liikkeeseenlaskusta tehtiin BAS:n ja airBalticin johdon aloitteesta. BAS ja airBalticin johto olivat ehdottaneet valtiolle huhtikuussa ja kesäkuussa 2009 yhtiön pääoman kasvattamista niiden omistusosuuksien mukaisessa suhteessa.

(135)

Kuten menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä korostettiin, komission mielestä nollakorkoisten joukkovelkakirjojen osto ei ollut varovaiselle markkinatoimijalle tyypillinen sijoitus. Komissio kuitenkin panee merkille, että Latvia ja BAS olivat tuohon aikaan airBalticin suurosakkaita ja niiden sijoituspäätöksiä on arvioitava sitä taustaa vasten eikä puhtaasti ulkoisen sijoittajan näkökulmasta. Voidaan tosiaan järjellisesti olettaa, että airBalticin omistajat eivät hakeneet lyhytaikaista voittoa vaan halusivat pitää yhtiön toimivana.

(136)

Edellä esitetyn perusteella komission päätelmänä on, että Latvia toimi varovaisen markkinatoimijan tavoin, kun se osti nollakorkoisia joukkovelkakirjoja yhdessä yksityisenä sijoittajana toimineen BAS:n kanssa. Näin ollen komissio katsoo, ettei toimenpiteestä 4 seurannut perusteetonta etua eikä muita SEUT 107 artiklan 1 kohdassa valtiontuen olemassaololle asetettuja kumulatiivisia edellytyksiä ole tarpeen tutkia.

(137)

Toimenpiteessä 5 on kyse siitä, että Latvijas Krājbanka maksoi airBalticille yhteensä 2,8 miljoonaa euroa 21 ja 22 päivänä marraskuuta 2011. Kuten edellä johdanto-osan 39 kappaleessa selitettiin, airBaltic esitti Latvijas Krājbankalle kolme maksumääräystä, ennen kuin FCMC päätti 17 päivänä marraskuuta 2011 rajoittaa yli 100 000 euron suuruisia pankkitapahtumia ja 21 päivänä marraskuuta 2011 pysäyttää kaiken Latvijas Krājbankan pankkitoiminnan. Latvia katsoo, ettei toimenpiteeseen liittynyt mitään valtion varoja, sillä siinä oli kyse kolmesta airBalticin maksumääräyksestä IATA Clearing Houselle, Riian kansainväliselle lentoasemalle ja airBalticin tilille toisessa pankissa (ks. edellä johdanto-osan 39 kappale). Latvian mukaan nämä olivat tavallisia pankkitoimia, jotka koskivat airBalticin yksityisiä varoja. Latvia väittää, ettei FCMC:n päätöksiä voida katsoa valtion syyksi.

(138)

Latvia on selittänyt, että varojen siirtojen taustalla olivat maksumääräykset, jotka airBaltic toimitti ennen kuin FCMC päätti keskeyttää Latvijas Krājbankan toiminnan 21 päivänä marraskuuta 2011. Latvijas Krājbanka toteutti kyseiset pankkitoimet 25 ja 30 päivänä marraskuuta 2011.

(139)

FCMC:stä 1 päivänä kesäkuuta 2000 annetun lain nojalla FCMC:n ei tarvitse päätöksenteossaan ottaa huomioon minkään muun viranomaisen vaatimuksia tai ohjeita. Lisäksi FCMC:n rahoitus ei ole valtiosta riippuvaista, sillä FCMC:n toiminta rahoitetaan Latvian rahoitus- ja pääomamarkkinoilla toimivien osapuolien suorittamilla maksuilla. Voimassa olevasta lainsäädännöstä ilmenee myös, että valtio ei osallistu FCMC:n täytäntöönpanovaltuuksien ja -oikeuksien käyttöön luottolaitosten valvonnan alalla.

(140)

Sille esitetyn aineiston perusteella komissio katsoo, että FCMC:n nimeämät toimitsijamiehet olivat riippumattomia valtiosta, joten niiden toimia ei voida katsoa Latvian syyksi.

(141)

Edellä esitetyn johdosta komission päätelmänä on, että toimenpide 5 ei ollut SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(142)

Komission 18 päivänä heinäkuuta 2012 vastaanottama kantelu koskee sopimuksen 7.4 kohdassa sijoittajille asetettua velvoitetta luovuttaa valtiolle tai sen nimeämälle yhtiölle – tietyissä olosuhteissa – syndikoidusta lainasta 2 jäljellä olevat saamiset yhden Latvian latin korvausta vastaan (ks. edellä johdanto-osan 42 kappale).

(143)

Sopimuksen 7.4 kohdan nojalla Taurus luovutti Latvialle airBalticia koskevan 5 miljoonan euron saamisen yhden Latvian latin korvausta vastaan.

(144)

Latvian viranomaiset vaativat 9 päivänä helmikuuta 2012 päivätyllä kirjeellä sijoittajia luovuttamaan valtiolle kukin yhden Latvian latin korvausta vastaan myös loput 30 miljoonan euron saamiset, jotka oli tarkoitus uudistaa syndikoidun lainan 2 puitteissa. Latvia nosti Riian alioikeudessa kanteen kolmea sijoittajaa vastaan sopimuksen 7.4 kohdan täytäntöönpanemiseksi. Latvia on ilmoittanut aikovansa luovuttaa myös nämä saamiset airBalticille.

(145)

Latvia väittää, että 5 miljoonan euron saamisen luovuttaminen airBalticille oli varotoimenpide, jolla pyrittiin suojaamaan valtion taloudellisia etuja, ja se tulisi nähdä sopimukseen perustuvana tasavertaisena toimenpiteenä, joka ei siksi ole valtiontukea.

(146)

Komissio huomauttaa, että sopimuksen 7.4 kohdasta seuraa selkeästi, että asianomaiset saamiset piti luovuttaa valtiolle tai sen nimeämälle yhtiölle yhden Latvian latin korvausta vastaan. Näin ollen koska valtio teki päätöksen 5 miljoonan euron saamisten luovuttamisesta airBalticille, päätös voidaan katsoa valtion syyksi ja siihen liittyy valtion varoja.

(147)

Muodollisen tutkintamenettelyn aikana ilmeni, että syndikoituja lainoja koskevia sopimuksia ei ollut koskaan allekirjoitettu. Latvian toimittamien tietojen perusteella tuomioistuimet pitivät kuitenkin sopimuksia pätevinä siltä osin, kuin ne velvoittivat yksityiset sijoittajat luovuttamaan valtiolle tai sen nimeämälle yhtiölle syndikoituun lainaan 2 perustuvat saamiset.

(148)

Tässä yhteydessä Latvia tuo esiin, että useiden Latvian tuomioistuimien antamien tuomioiden nojalla 5 miljoonan euron saamisen omistajalla ei ole oikeutta vaatia rahamäärän maksamista vaan se voi vaatia ainoastaan airBalticin osakepääomaan tehtyä 5 miljoonan euron ennakkomaksua vastaavaa määrää airBalticin osakkeita. Koska valtio omisti jo 99,8 prosenttia airBalticin osakkeista, oikeudella lisäosakkeisiin ei Latvian mukaan ollut valtiolle mitään merkittävää taloudellista arvoa.

(149)

Komissio panee merkille, että toisin kuin Latvia väittää, vaikka tuomioistuimet olisivatkin tunnustaneet valtion oikeuden vaatia itselleen syndikoituun lainaan 2 perustuvat saamiset sopimuksen 7.4 kohdan nojalla, Latvialla ei ollut velvollisuutta luovuttaa saamisia airBalticille. Komissio huomauttaa, että varovainen markkinataloustoimija ei olisi luovuttanut saamista airBalticille yhden Latvian latin korvausta vastaan. Latvia ei ole esittänyt näyttöä siitä, miksi valtiolle oli parempi luovuttaa saaminen airBalticille kuin säilyttää se tai käyttää se muuhun tarkoitukseen. Luovuttamalla saamisen Latvia asetti yhtiön suotuisampaan asemaan kuin sen kilpailijat.

(150)

Komissio ei hyväksy Latvian viranomaisten väitteitä ja korostaa, että airBalticin osakkeilla olisi arvoa valtiolle, vaikkakin vain vähän, joten valtiontuen olemassaoloa ei voida sulkea pois (36). Lisäksi kun valtio luovutti saamisen airBalticille, se samalla luopui oikeudesta [5–7] prosentin korkoon saamisen osalta.

(151)

Lopuksi Latvia väittää, että toimenpide 6 pitäisi valtiontukea koskevan lainsäädännön soveltamista varten katsoa myönnetyksi 3 päivänä lokakuuta 2011, eli sopimuksen allekirjoituspäivänä, yhdessä toimenpiteiden 1, 2 ja 3 kanssa.

(152)

Komissio toistaa edellä 7.2.1 kohdassa esitetyt päätelmät, eli silloin kun sopimus tehtiin 3 päivänä lokakuuta 2011, valtio ei tiennyt, joutuisiko se vetoamaan sopimuksen 7.4 kohtaan. Valtiolla ei myöskään ollut velvollisuutta luovuttaa airBalticille saamisia, joita kyseisen määräyksen soveltaminen koski.

(153)

Komissio huomauttaa vielä, ettei Latvia ole esittänyt näyttöä tukemaan väitettä siitä, että sopimuksen 7.4 kohdalla olisi ollut tarkoitus suojata valtion airBalticiin tekemä sijoitus varmistamalla, ettei valtiolle aiheudu haittaa, jos BAS ei täytä velvollisuuksiaan.

(154)

Näin ollen komissio toteaa, että valtio ei toiminut markkinataloussijoittajan tavoin, kun se myönsi toimenpiteen 6, eikä toimenpide ollut tasavertainen toimenpiteiden 1, 2 ja 3 kanssa. Komission näkemyksenä on siis, että toimenpide 6 toi perusteettoman edun airBalticille. Etu oli luonteeltaan valikoiva, sillä sen sai ainoastaan airBaltic.

(155)

Edellä johdanto-osan 120 kappaleessa esitetyistä syistä on todennäköistä, että toimenpide 6 vääristi kilpailua ja vaikutti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(156)

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella komission päätelmänä on, että toimenpiteeseen 6 liittyi SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea airBalticin hyväksi.

(157)

Komissio toteaa, että toimenpiteisiin 1, 4 ja 5 ei liittynyt valtiontukea edellä esitetyistä syistä.

(158)

Komissio kuitenkin katsoo, että toimenpiteet 2, 3 ja 6 olivat valtiontukea airBalticille. AirBalticille maksetun tuen määrittelemistä varten komissio panee merkille, että toimenpiteessä 3 oli kyse 16 miljoonan Latvian latin (22,65 miljoonan euron) suuruisen ensimmäisen valtionlainan ja 41,6 miljoonan Latvian latin (58,89 miljoonan euron) suuruisen toisen valtionlainan ensimmäisen erän muuttamisesta pääomaksi. Tähän määrään tulisi lisätä airBalticin saataville 14 päivänä joulukuuta 2012 saatettu toisen valtionlainan toinen erä, 25,4 miljoonaa Latvian latia (35,96 miljoonaa euroa) – eli toimenpiteen 2 jäljellä oleva osa, jota ei ole muutettu pääomaksi – samoin kuin airBalticille toimenpiteellä 6 myönnetty 5 miljoonaa euroa. Näin ollen airBalticille myönnetyn valtiontuen kokonaismäärä on noin 86,53 miljoonaa Latvian latia (122,51 miljoonaa euroa).

(159)

SEUT 108 artiklan 3 kohdassa määrätään, että jäsenvaltio ei saa panna tukitoimenpidettä täytäntöön, ennen kuin komissio on päätöksellään antanut siihen luvan.

(160)

Komissio tuo esiin, että Latvia myönsi toimenpiteet 2, 3 ja 6 airBalticille pyytämättä komissiolta ennalta lupaa niihin. Komissio pahoittelee, ettei Latvia noudattanut keskeytysvelvoitetta ja että se siten rikkoi sille SEUT 108 artiklan 3 kohdan nojalla kuuluvaa velvollisuutta.

(161)

Latvian viranomaisten aikomuksesta myöntää airBalticille 30 miljoonaa euroa syndikoidun lainan 2 perusteella ja toimenpiteen 6 yhteydessä komissio palauttaa mieliin, että Latvian viranomaisilla on SEUT 108 artiklan 3 kohdan nojalla velvollisuus antaa komissiolle tieto tuen myöntämistä koskevasta suunnitelmasta niin ajoissa, että se voi esittää huomautuksensa.

(162)

Sikäli kuin toimenpiteet 2, 3 ja 6 ovat SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, niiden soveltuvuus sisämarkkinoille on arvioitava kyseisen artiklan 2 ja 3 kohdassa myönnettyjen poikkeuksien valossa. Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä todettiin, että toimenpiteiden luonne ja airBalticin vaikeudet huomioon ottaen ainoastaan niillä arviointiperusteilla on merkitystä, jotka koskevat vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi myönnettyä tukea SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti P&R-suuntaviivojen ja erityisesti rakenneuudistusta koskevien määräysten perusteella.

(163)

Latvian viranomaiset olivat alun perin sitä mieltä, että mihinkään toimenpiteeseen ei liittynyt valtiontukea. Komission menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä esiin tuomien epäilysten johdosta Latvia on kuitenkin perustellut toimenpiteiden soveltumista sisämarkkinoille ja väittänyt, että toimenpiteissä on kyse hyväksyttävästä rakenneuudistustuesta.

(164)

Latvia toimitti joulukuussa 2013 päivitetyn rakenneuudistussuunnitelman, jota se täydensi vielä 28 päivänä tammikuuta, 28 päivänä helmikuuta ja 24 päivänä maaliskuuta 2014. Latvian mukaan airBalticin rakenneuudistus alkoi 18 päivänä huhtikuuta 2011, kun yhtiön johdolle esitettiin ensimmäinen suunnitelma. Ensimmäisessä komissiolle toimitetussa suunnitelmassa yksilöitiin joitakin airBalticin heikkouksia ja arvioitiin, että yhtiö tarvitsisi noin [175–185] miljoonaa euroa osakepääomaa voidakseen uudistaa kalustoaan ja kilpailla tehokkaasti halpalentoyhtiöiden kanssa. Latvia väittää, että huhtikuun 2011 jälkeen ryhdyttiin toteuttamaan erilaisia toimia, muun muassa airBalticin keskusaseman sulkeminen Vilnassa ja reittien lakkauttamisia, joilla airBalticin rakenneuudistus aloitettiin. Myöhemmin laadittiin kattava aloitekokonaisuus, johon sisältyi tuloja, toimintaa, reittiverkostoa, kalustoa ja koko organisaatiota koskevia aloitteita airBalticin kannattavuuden palauttamiseksi (liiketoiminnan uudistussuunnitelma).

(165)

Ensimmäinen suunnitelma laadittiin vuonna 2011 ja siinä käsiteltiin rakenneuudistuksen tärkeimpiä taloudellisia näkökohtia. Latvian mukaan tämä johti sopimuksen tekemiseen ja lopulta liiketoiminnan uudistussuunnitelman vahvistamiseen maaliskuussa 2012.

(166)

Latvian väitteitä tarkastellaan seuraavissa kohdissa.

(167)

P&R-suuntaviivojen 33 kohdan mukaan ainoastaan suuntaviivojen 9–13 kohdassa tarkoitetut vaikeuksissa olevat yritykset ovat oikeutettuja saamaan rakenneuudistustukea. Komissio on jo todennut, että airBaltic oli vaikeuksissa oleva yritys ainakin vuodesta 2011 lähtien (ks. edellä johdanto-osan 87 kappale).

(168)

P&R-suuntaviivojen 12 kohdan mukaan vastaperustettu yritys ei voi saada pelastamis- tai rakenneuudistustukea, vaikka sen rahoitustilanne olisi aluksi epävarma. Yritystä pidetään periaatteessa vastaperustettuna kolmen vuoden ajan siitä, kun se on aloittanut toiminnan merkityksellisellä alalla. AirBaltic perustettiin vuonna 1995, joten sitä ei voida pitää vastaperustettuna. AirBaltic ei myöskään kuulu P&R-suuntaviivojen 13 kohdassa tarkoitettuun yhtymään.

(169)

Näin ollen komissio toteaa, että airBaltic on oikeutettu saamaan rakenneuudistustukea.

(170)

Komissio tuo esiin, että airBalticin rakenneuudistus alkoi huhtikuussa 2011, kun yhtiön johto laati ensimmäisen rakenneuudistussuunnitelman. Suunnitelmassa keskityttiin kaluston optimointiin ja tarpeeseen korvata yhtiön ilma-alukset tehokkaammilla lentokoneilla, mikä oli myös myöhemmän liiketoiminnan uudistussuunnitelman kulmakivi. Samaan aikaan suljettiin keskusasema Vilnassa. Useita viikkoja myöhemmin, […] suorittaman tarkastuksen jälkeen, airBalticin johto lisäsi suunnitelmaan henkilöstömäärän vähentämisen [8–12] prosentilla.

(171)

Vuonna 2011 suunnitelmaa päivitettiin laatimalla edellä mainittu liiketoiminnan uudistussuunnitelma, joka hyväksyttiin virallisesti vuoden 2012 ensimmäisellä vuosineljänneksellä. Kuten edellä johdanto-osan 164 kappaleessa tuotiin esiin, Latvian viranomaiset toimittivat komissiolle joulukuussa 2013 rakenneuudistussuunnitelman, joka oli päivitetty versio liiketoiminnan uudistussuunnitelmasta.

(172)

Komissio panee merkille, että huhtikuun 2011 rakenneuudistussuunnitelmassa tuotiin esiin airBalticin suurimmat tarpeet. Vaikka suunnitelmaa ei ollut kehitetty loppuun saakka, siinä luotiin pohja airBalticin rakenneuudistustarpeiden määrittelylle ja yrityksen palauttamiselle elinkelpoiseksi. Lisäksi se muodosti perustan liiketoiminnan uudistussuunnitelmalle, jota laadittiin silloin, kun sopimus allekirjoitettiin (3 päivänä lokakuuta 2011), ja joka saatiin valmiiksi maaliskuussa 2012.

(173)

Komissio on käytännössä hyväksynyt sen, että rakenneuudistussuunnitelmia muokataan ajan mittaan, ja katsonut, että suunnitelman ensimmäinen versio on rakenneuudistuskauden alkukohta. Esimerkiksi asiassa Varvaressos antamassaan päätöksessä (37) komissio katsoi, että kyseiselle yritykselle vuosina 2006–2009 myönnettyjä toimenpiteitä oli arvioitava osana jatkuvaa rakenneuudistusta sellaisen rakenneuudistussuunnitelman perusteella, joka oli laadittu vuonna 2009 (ja joka kattoi vuodet 2006–2011). Kuten airBalticin tapauksessa, Varvaressoksen rakenneuudistussuunnitelma vuodelta 2009 oli jatkoa vuonna 2006 laaditulle ”strategiselle liiketoimintasuunnitelmalle”.

(174)

P&R-suuntaviivojen 34 kohdan mukaan rakenneuudistustuen myöntämisen edellytyksenä on oltava sellaisen rakenneuudistussuunnitelman täytäntöönpano, jonka kaikki yksittäiset tuet komissio on hyväksynyt. Suuntaviivojen 35 kohdassa selitetään, että rakenneuudistussuunnitelman toteuttamisajan on oltava mahdollisimman lyhyt, ja suunnitelman on mahdollistettava yrityksen pitkän aikavälin elinkelpoisuuden palautuminen kohtuullisessa ajassa yrityksen tulevia toimintaedellytyksiä koskevien realististen oletusten perusteella.

(175)

Suuntaviivojen 36 kohdan mukaan rakenneuudistussuunnitelmassa on kuvailtava yrityksen vaikeuksiin johtaneet olosuhteet ja otettava huomioon nykytilanne ja ennakoitu kehitys markkinoilla optimistisen, pessimistisen ja perusskenaarion pohjalta.

(176)

Rakenneuudistussuunnitelmassa on esitettävä yrityksen muuttaminen siten, että se voi rakenneuudistuksen jälkeen vastata itse kaikista kustannuksistaan, omaisuuserien arvon alentuminen ja rahoituskulut mukaan luettuina. Rakenneuudistuksen läpikäyneen yrityksen oman pääoman tuoton on oltava riittävän korkea, jotta se voi kilpailla omin voimin (suuntaviivojen 37 kohta).

(177)

Komissio tuo esiin, että rakenneuudistussuunnitelmassa on kuvailtu olosuhteet, jotka johtivat airBalticin vaikeuksiin. Ne liittyivät pääasiallisesti vuosien 2008 ja 2009 maailmanlaajuiseen talouskriisiin, joka koetteli voimakkaasti Baltian maita, myös niiden lentoliikennealaa.

(178)

Lisäksi rakenneuudistussuunnitelmassa selitetään, että aiemmin noudatettu kaupallinen strategia samoin kuin tietyt airBalticin edellisen johdon tekemät päätökset pahensivat entisestään yhtiön vaikeuksia. Rakenneuudistussuunnitelmassa korostetaan erityisesti, että airBalticin kaupallisessa strategiassa keskityttiin aiemmin yksinomaan kasvuun eikä kannattavuuteen, jolloin yhtiön menot pääsivät kasvamaan kestämättömälle tasolle. Menoja kasvattivat vielä kalusto, johon kuului neljä erilaista ilma-alustyyppiä, sekä ilma-alusten korkeat vuokrakustannukset. Reittejä avattiin arvioimatta asianmukaisesti niiden kannattavuutta, ja monet reitit tuottivatkin tappiota.

(179)

Rakenneuudistussuunnitelma kattaa viisivuotisen rakenneuudistuskauden, joka alkoi huhtikuussa 2011, ja siinä oletetaan airBalticin palaavan kannattavaksi viimeistään huhtikuussa 2016, vaikkakin perusskenaarion mukaan airBalticin ennakoidaan palaavan kannattavaksi jo vuonna 2014. Rakenneuudistus kestää siis enintään viisi vuotta, mikä vastaa henkilölentoliikenteen alalla voimassa olevaa käytäntöä (38). Komission johdonmukaisena näkemyksenä on ollut, että nykyisessä taloustilanteessa on tärkeää välttää voiton hakemista pelkällä lyhyellä aikavälillä ja sen sijaan tulisi rakentaa vahvaa pohjaa tulevalle kasvulle. Tässä yhteydessä toiminnan ja palvelujen suorituskyvyn vakauttaminen vie useita vuosia.

(180)

Rakenneuudistussuunnitelmassa korostetaan, että airBalticin uutena kaupallisena strategiana on ryhtyä hybridilentoyhtiöksi, joka tarjoaa hyvätuottoisille asiakkaille useimpia reittilentoyhtiöiden perinteisiä palveluja samalla kun se hakee halpalentoyhtiöille tyypillisiä kustannussäästöjä. Yhtiön uusi johto on pannut tätä strategiaa täytäntöön jo merkittävässä määrin lokakuusta 2011 lähtien. Lisäksi rakenneuudistussuunnitelmassa ennakoidaan pääasiallisesti kolmenlaisia rakenneuudistustoimenpiteitä: (i) olemassa olevien liiketoimintojen tulojen ja menojen optimointi; (ii) reittiverkoston uudelleen määrittely ja sen seurauksena lentojen kohteiden, tiheyden ja aikataulujen tarkistaminen RASK:n ja CASK:n optimoimiseksi (39) reittien tasolla; ja (iii) reittiverkoston ja kaluston optimointi parhaan mahdollisen reittiverkoston ja kalustomäärän selvittämiseksi. Strategian osana on kehitetty yhteensä 13 tuloja koskevaa aloitetta ja 13 menoja koskevaa aloitetta, ja niiden lisäksi reittiverkon uudelleenmäärittelyn ja kaluston uudistamisen alalla on kehitetty vielä kaksi aloitetta.

(181)

Kaluston optimoinnin alalla komissio panee merkille, että airBalticin sekalainen ja vanheneva kalusto kuluttaa enemmän polttoainetta ja vaatii enemmän kunnossapitoa kuin kilpailijoiden kalusto, mikä ilmenee kustannusten jatkuvana kasvuna. Vuosina 2012 ja 2013 airBaltic päätti pitää liikenteessä vain osan sen käytössä olevista ilma-aluksista kustannusten laskemiseksi. Vuonna 2013, korvatakseen osittain Fokker- ja Boeing 757 -kaluston poistamisesta seurannutta kapasiteetin menetystä, airBaltic lisäsi kalustoonsa kaksi Q400 Bombardier -lentokonetta. Lisäksi kaluston uudistamista silmällä pitäen nykyisiin vuokrasopimuksiin on neuvoteltu entistä paremmat ehdot siihen saakka, kunnes uudet Bombardier CS300 -lentokoneet saadaan käyttöön […] tai […]. Vuoden 2014 loppuun mennessä airBalticilla on liikenteessä 25 ilma-alusta, ja se aikoo säilyttää tämän tason rakenneuudistuskauden loppuun eli vuoteen 2016 asti. Yleisesti ottaen lentokaluston määrä vähenee rakenneuudistuskaudella 27 prosenttia.

(182)

Reittiverkoston uudelleenmäärittelyn osalta komissio huomauttaa, että uusi reittiverkosto tuotti vuonna 2013 C1-tasolla (40) [16–21] miljoonaa Latvian latia ([22,7–29,8] miljoonaa euroa) enemmän kuin edellisenä vuonna, muun muassa siksi, että tappiollisia reittejä (esim. […]) oli lakkautettu ja lentojen tiheyttä oli harvennettu ([…] vuonna […], […] ja […]).

(183)

Tuloja koskeviin aloitteisiin kuuluu uuden hintarakenteen käyttöönotto tai matkatavaramaksujen rakenteen optimointi. Lisäksi edistetään lähtöselvityksen tekemistä online-muodossa ja siirrytään matkustamomiehistön ja myyntihenkilöstön palkkauksessa joustavaan malliin. Kuluja koskeviin aloitteisiin taas sisältyy polttoainehintojen sekä moottori- ja yleistarkastuksia koskevien sopimusten uudelleenneuvottelu nykyisten toimittajien kanssa, vuokrajärjestelyjen optimointi sekä lentokonehallien ja miehistön hotelliyöpymisten kustannusten alentaminen. Myös maahuolintapalvelujen tarjoajien kanssa tehdyt sopimukset neuvotellaan uudelleen.

(184)

Suurin osa edellisissä kappaleissa kuvailluista rakenneuudistustoimenpiteistä on jo pantu täytäntöön. Tulojen optimointia ja kustannusten vähentämistä koskevien aloitteiden sekä kaluston uudistamisen ja reittiverkoston uudelleenmäärittelyn ansiosta airBalticin tulos ennen korkoja ja veroja (EBIT) oli vuoden 2012 lopulla negatiivinen 30 miljoonaa Latvian latia (42,47 miljoonaa euroa), vaikka talousarviossa oli ennakoitu negatiivisen EBITin suuruudeksi 38 miljoonaa Latvian latia (53,8 miljoonaa euroa). Vuonna 2013 negatiivinen EBIT laski 7,7 miljoonaan Latvian latiin (10,9 miljoonaan euroon), mikä sekin ylitti tavoitteen. Yhtiön odotetaan palaavan kannattavaksi vuonna 2014 ja pysyvän sen jälkeen kannattavana siten, että sen EBIT on [1–3] miljoonaa Latvian latia ([1,4–4,2] miljoonaa euroa) vuonna 2014 ja [9–12] miljoonaa Latvian latia ([12,8–17] miljoonaa euroa) vuonna 2016. Oman pääoman tuoton (ROE) odotetaan yltävän [3–6] prosenttiin vuonna 2014 ja [18–21] prosenttiin vuoteen 2016 mennessä.

(185)

Rakenneuudistussuunnitelmassa esitetään tarkistetut luotettaviin oletuksiin perustuvat talousennusteet realistisen, pessimistisen ja optimistisen skenaarion pohjalta. Esimerkiksi realistisessa skenaariossa oletetaan markkinoiden kasvavan [6–8] prosenttia mutta airBalticin kasvavan vain [1–3] prosenttia vuonna 2014 ja [2–4] prosenttia vuosina 2015 ja 2016, kun inflaatio on [1–3] prosenttia vuodessa ja polttoainekustannukset kasvavat vuosina 2014–2016 [950–1000] Yhdysvaltain dollarista tonnia kohti [1 000–1 050] Yhdysvaltain dollariin tonnia kohti. Kuormituskerroin vaihtelee [69–71] prosentista vuonna 2014 [71–75] prosenttiin vuonna 2016. Tässä skenaariossa aloitteiden täytäntöönpano mahdollistaa airBalticin paluun kannattavaksi vuonna 2014 (siten, että sen EBIT on [1–3] miljoonaa Latvian latia ([1,4–4,2] miljoonaa euroa)), ja sen jälkeen yhtiö pysyy kannattavana siten, että sen EBIT on [6–9] miljoonaa Latvian latia ([8,5–12,8] miljoonaa euroa) vuonna 2015 ja [9–12] miljoonaa Latvian latia ([12,8–17] miljoonaa euroa) vuonna 2016.

(186)

Kaikissa skenaarioissa airBalticin EBIT on kääntynyt positiiviseksi vuoteen 2016 mennessä ja vaihtelee optimistisen skenaarion [10–15] miljoonasta Latvian latista ([14,2–21,3] miljoonasta eurosta) pessimistisen skenaarion [5–10] miljoonaan Latvian latiin ([7,1–14,2] miljoonaan euroon). Skenaarioille on myös tehty herkkyysanalyysi riskien ja niiden mahdollisten vaikutusten arvioimiseksi vuoteen 2016 asti, erityisesti ottaen huomioon valuuttariskit (Yhdysvaltain dollarin arvon vahvistuminen/heikkeneminen suhteessa Latvian latiin ja euroon) ja muutokset kuormituskertoimessa, polttoaineen markkinahinnassa, tuotossa ja matkustajamäärässä.

(187)

Komissio on arvioinut rakenneuudistussuunnitelman ja uskoo, että se auttaa airBalticia palaamaan pitkällä aikavälillä elinkelpoiseksi huhtikuuhun 2016 mennessä. Rakenneuudistussuunnitelma sisältää yksityiskohtaisen arvioinnin airBalticin vaikeuksiin johtaneista olosuhteista, joihin on puututtu asianmukaisesti rakenneuudistustoimenpiteillä tuloja ja menoja koskevien aloitteiden sekä reittiverkoston uudelleenmäärittelyä ja kaluston uudistamista koskevien aloitteiden kautta.

(188)

Lisäksi komissio katsoo, että Latvian toimittamassa rakenneuudistussuunnitelmassa on asianmukaisesti määritelty erilaisten rakenneuudistustoimenpiteiden vaikutukset, oletukset ovat realistisia ja pätevät henkilölentoliikenteen alalla, ja elinkelpoisuus on ennakoitu riittävän hyvin kaikissa skenaarioissa koko rakenneuudistuskauden ajalta. Herkkyysanalyysi on tehty huolellisesti ja osoittaa, että huomioon otettujen tekijöiden vaikutus EBITiin on rajallinen.

(189)

Näin ollen, toteutetut merkittävät rakenneuudistustoimenpiteet ja tähän mennessä tapahtunut edistys huomioon ottaen komissio uskoo, että rakenneuudistussuunnitelma auttaa airBalticia palaamaan pitkällä aikavälillä elinkelpoiseksi kohtuullisessa ajassa.

(190)

Lisäksi Latvian toimittama näyttö osoittaa, että airBaltic on hyvää vauhtia saavuttamassa useimpia rakenneuudistussuunnitelmassa asetetuista tavoitteista, mikä sekin puhuu suunnitelman luotettavuuden puolesta.

(191)

P&R-suuntaviivojen 38 kohdan mukaan yhtiön on toteutettava vastasuoritteita, joilla se varmistaa, että kaupankäynnin edellytyksiä haittaavat vaikutukset jäävät hyväksyttävälle tasolle. Tällaisiin toimenpiteisiin voi kuulua omaisuuserien myynti, kapasiteetin tai markkinaläsnäolon supistukset ja kyseisille markkinoille pääsyn esteiden vähentäminen (suuntaviivojen 39 kohta).

(192)

Tappiollisen toiminnan lopettamista, joka olisi joka tapauksessa tarpeen elinkelpoisuuden palauttamiseksi, ei pidetä kapasiteetin tai markkinaläsnäolon supistamisena vastasuoritteita arvioitaessa (suuntaviivojen 40 kohta).

(193)

Latvia ehdottaa airBalticin osalta vastasuoritteiksi voitollisten reittien lakkauttamista, joka johtaa kapasiteetin supistumiseen, ja lähtö- ja saapumisaikojen luovutuksia koordinoiduilla lentoasemilla.

(194)

Rakenneuudistussuunnitelmassa esitetään, että airBaltic luopuisi paitsi tappiollisista reiteistä elinkelpoisuuden palauttamiseksi myös 14 reitistä, jotka ovat C1-osuudeltaan voitollisia (41). Komission käytäntönä on pitää reittiä voitollisena, jos sen C1-osuus on ollut positiivinen luovuttamista edellisenä vuonna (42). C1-osuudessa otetaan huomioon kuhunkin yksittäiseen reittiin liittyvät lento-, matkustaja- ja jakelukustannukset (muuttuvat kustannukset). C1-osuus on tarkoituksenmukainen luku, koska siinä otetaan huomioon kaikki suoraan asianomaiseen reittiin liittyvät kustannukset. Reiteistä, joiden C1-osuus on positiivinen, saadaan riittävästi tuloja kattamaan reitin muuttuvien kustannusten lisäksi myös yrityksen kiinteitä kustannuksia.

(195)

Kapasiteetin osalta rakenneuudistussuunnitelmassa esitetään, että yhtiön kokonaiskapasiteetti oli [5–5,5] miljardia tarjottua istuinkilometriä huhtikuussa 2011, mutta rakenneuudistuskauden päättyessä huhtikuussa 2016 airBalticin kapasiteetin ennakoidaan olevan [4–4,5] miljardia tarjottua istuinkilometriä, mikä tarkoittaa [17–20] prosentin supistusta. Komissio panee tässä yhteydessä merkille, että kalustoa vähennetään huhtikuun 2011 ja vuoden 2014 lopun välillä 34 ilma-aluksesta 25 ilma-alukseen pääasiallisesti elinkelpoisuuden palauttamiseksi pitkällä aikavälillä, ja kaluston määrä pysyy tällä tasolla siihen asti, kunnes rakenneuudistuskausi päättyy huhtikuussa 2016 (ks. edellä johdanto-osan 181 kappale). Ainoastaan voitollisilla reiteillä kapasiteettia supistetaan [7–10] prosenttia.

(196)

Komissio huomauttaa, että airBaltic on lakkauttanut reittejä, joita liikennöidään täysin koordinoiduilta (43) lentoasemilta […]. AirBaltic on siis vapauttanut […] lähtö- ja saapumisaikaa täysin koordinoiduilla lentoasemilla vuosina 2011 ja 2012 ja antanut näin kilpaileville lentoyhtiöille mahdollisuuden liikennöidä reittejä kyseisille lentoasemille ja kasvattaa läsnäoloaan niillä.

(197)

Arvioidessaan, ovatko vastasuoritteet asianmukaisia, komissio ottaa huomioon markkinarakenteen ja kilpailuedellytykset varmistaakseen, etteivät toimenpiteet heikennä markkinarakennetta (P&R-suuntaviivojen 39 kohta). Vastasuoritteet on suhteutettava tuesta aiheutuviin kilpailua vääristäviin vaikutuksiin ja etenkin yrityksen kokoon ja suhteelliseen painoarvoon merkityksellisillä markkinoilla. Toiminnan supistamisen laajuus on määriteltävä tapauskohtaisesti (P&R-suuntaviivojen 40 kohta).

(198)

Komissio tuo esiin, että airBaltic on hyvin pieni toimija Euroopan ilmailualan markkinoilla, sen osuus Euroopan koko lentoliikennealan tuotoksesta on vain 0,5 prosenttia.

(199)

Lisäksi komissio katsoo, että airBalticin kapasiteetin supistaminen [7–10] prosenttia ei ole merkityksetöntä, kun otetaan huomioon airBalticin suhteellisen pieni koko verrattuna Euroopan lentoliikennealan tuotantokapasiteettiin ja tuotokseen matkustajamääränä. Tätä suurempi kaluston ja kapasiteetin supistaminen voisi vaarantaa airBalticin kaltaisen melko pienen lentoyhtiön pitkän aikavälin elinkelpoisuuden avaamatta kuitenkaan merkittäviä markkinamahdollisuuksia kilpailijoille. Ja vaikka airBaltic on suurin lentoyhtiö Latviassa, sen markkinaosuus Riiassa tulee pienenemään [65–70] prosentista vuonna 2011 [55–60] prosenttiin vuonna 2016.

(200)

Komissio huomauttaa, että Latvia on SEUT 107 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu alue, jolle voidaan myöntää alueellista investointitukea (44). P&R-suuntaviivojen 56 kohdassa todetaan seuraavaa: ”Tuen hyväksymisedellytykset voivat kuitenkin olla asetettavien vastasuoritteiden ja tuensaajan rahoitusosuuden osalta joustavampia tukialueilla – –. Jos kapasiteetin tai markkinaläsnäolon supistaminen vaikuttaa tarkoituksenmukaisimmalta toimenpiteeltä kilpailun kohtuuttomien vääristymien välttämiseksi, tukialueilla vaaditaan vähäisempää kapasiteetin supistamista kuin muilla alueilla, jos aluekehitystarpeet tekevät tämän perustelluksi.”

(201)

Arvioidessaan ehdotettujen vastasuoritteiden asianmukaisuutta komissio on myös ottanut huomioon käsiteltävänä olevan asian erityispiirteet ja pitänyt mielessä Latvian syrjäisen maantieteellisen sijainnin ja saavutettavuuden muualta Euroopan unionista. Tässä yhteydessä komissio panee merkille, että Latvian rautatiejärjestelmässä käytetään pääosin Venäjän raideleveyttä, joka on leveämpi kuin useimmissa EU-maissa käytettävä vakioleveys, mikä aiheuttaa yhteentoimivuusongelmia viereisten EU-maiden kanssa. Myöskään meriliikenne ei juuri tarjoa vaihtoehtoa lentoliikenteelle etenkään henkilöliikenteen alalla. Lopuksi komissio tuo esiin, että lähimmät maantieliikenteen päässä olevat kansainväliset lentoasemat sijaitsevat Vilnassa ja Tallinnassa, joihin on noin 300 kilometriä Riiasta. Näin ollen nekään eivät tarjoa toimivaa vaihtoehtoa, etenkään liikematkustajille.

(202)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että airBalticin toteuttamat vastasuoritteet, toisin sanoen kapasiteetin supistaminen [7–10] prosenttia ja lähtö- ja saapumisaikojen luovuttaminen koordinoiduilla lentoasemilla, voidaan hyväksyä käsiteltävänä olevassa asiassa. Latvian ehdottamat vastasuoritteet ovat näin ollen P&R-suuntaviivojen nojalla riittäviä varmistamaan, että rakennetuen myöntämisestä airBalticille aiheutuvat kaupankäynnin edellytyksiä haittaavat vaikutukset jäävät hyväksyttävälle tasolle.

(203)

P&R-suuntaviivojen 43 kohdan mukaan tukimäärän rajaamiseksi välttämättömään tuensaajan on osallistuttava rakenneuudistuksen kustannuksiin merkittävällä määrällä omia varoja. Tämä voidaan toteuttaa myymällä omaisuuseriä, jotka eivät ole välttämättömiä yrityksen elinkelpoisuuden kannalta, tai markkinaehtoisella ulkoisella rahoituksella.

(204)

Rahoitusosuuden on oltava todellinen eikä siihen voida laskea tulevia voittoja, kuten kassavaroja (P&R-suuntaviivojen 43 kohta). Omaan rahoitusosuuteen ei voi kuulua lisää valtiontukea. Suurten yritysten kohdalla komissio yleensä pitää sopivana rahoitusosuutena vähintään 50:tä prosenttia rakenneuudistuksen kustannuksista. Poikkeusoloissa ja kun tapaukseen liittyy erityisiä vaikeuksia, komissio voi kuitenkin hyväksyä pienemmänkin rahoitusosuuden (P&R-suuntaviivojen 44 kohta).

(205)

Rakenneuudistussuunnitelmassa ennakoidaan rakenneuudistuksen kustannukseksi [150–170] miljoonaa Latvian latia ([214–242] miljoonaa euroa), joka tarvitaan kolmansien osapuolien myöntämien lainojen takaisinmaksuun ([5–15] miljoonaa Latvian latia ([7,1–21,3] miljoonaa euroa)), tiettyjen ilma-alusten asteittaisesta käytöstäpoistosta ja luovutuksesta aiheutuvien tappioiden korvaamiseen ([15–25] miljoonaa Latvian latia ([21,3–35,5] miljoonaa euroa)), luottotappioiden kattamiseen ([5–10] miljoonaa Latvian latia ([7,1–15,3] miljoonaa euroa), irtisanomiskorvauksiin ([1–4] miljoonaa Latvian latia ([1,4–5,6] miljoonaa euroa)), uusien ilma-alusten ostoon, erityisesti […] Bombardier Q400NG:n ja […] Boeing 737–500:n ostoon (yhteishintaan [50–60] miljoonaa Latvian latia ([71,1–85,3] miljoonaa euroa)), tavaramerkkien ostamiseen takaisin BAS:ltä ([5–15] miljoonaa Latvian latia ([7,1–21,3] miljoonaa euroa)), ennakoimattomiin taseen ulkopuolisiin vastuisiin, jotka johtuvat tietystä saamisesta […] ([5–15] miljoonaa Latvian latia ([7,1–21,3] miljoonaa euroa)), sekä airBalticin tappioiden kattamiseen siihen saakka, kunnes yhtiö palaa kannattavaksi ([45–55] miljoonaa Latvian latia ([64–78,2] miljoonaa euroa)).

(206)

Rakenneuudistuksen kokonaiskuluista, jotka ovat [150–170] miljoonaa Latvian latia ([214–242] miljoonaa euroa), airBaltic ehdottaa rakenneuudistussuunnitelmassa yhtiön omaksi osuudeksi [100–110] miljoonaa Latvian latia ([141–155] miljoonaa euroa), joka vastaa [60–70] prosenttia rakenneuudistuksen kokonaiskuluista. Oma rahoitusosuus jakautuu seuraavasti:

(207)

Edellä (i) alakohdassa mainitun yksityisen rahoituksen osalta Latvia on osoittanut, että BAS suoritti [7–9] miljoonaa Latvian latia ([10–13] miljoonaa euroa) ennakkomaksuja yhtiön omaan pääomaan kesäkuussa ja heinäkuussa 2011. Komissio katsoo, että nämä maksut ovat P&R-suuntaviivojen 43 kohdassa tarkoitettua omaa rahoitusta, sillä BAS oli yksityinen markkinatoimija eikä komissiolla ole syytä olettaa, ettei se olisi toiminut markkinaperiaatteen mukaisesti. Sama päätelmä koskee [6–8] miljoonaa Latvian latia ([8,5–12,3] miljoonaa euroa), jotka Transatlantic Holdings tarjosi korvaukseksi […] jäljellä olevasta maksamattomasta airBalticin osakkeesta syyskuussa 2011.

(208)

Komissio katsoo edellä esitetystä (ii) alakohdasta, että BAS:n myöntämä 14 miljoonan Latvian latin (19,82 miljoonan euron) laina, eli BAS:n laina, on markkinaehtoista ulkoista rahoitusta, joka voidaan hyväksyä omaksi rahoitukseksi yksityiseltä sijoittajalta, joka oli tapahtumien aikaan yhtiön osakas.

(209)

Rakenneuudistussuunnitelmassa selitetään [45–55] miljoonan Latvian latin ([64–78] miljoonan euron) arvoisista uusien ilma-alusten vuokrasopimuksista (edellä (iii) alakohta), että airBaltic teki maaliskuussa 2013 yksityisten osapuolien kanssa uudet vuokrasopimukset ilma-aluksista osana kaluston supistamis- ja optimointiohjelmaansa. Sopimukset liittyvät […] Bombardier Dash 8 Q400NG -ilma-aluksen kiinteähintaiseen vuokraukseen kymmeneksi vuodeksi noin […] miljoonan Yhdysvaltain dollarin ([…] miljoonan euron) kokonaishintaan, jolloin kuukausivuokra oli noin […] Yhdysvaltain dollaria ([…] euroa).

(210)

Rakenneuudistussuunnitelman mukaan […] myönsi vuokran markkinaehdoilla. Kuukausivuokralla on tarkoitus kattaa ostohinnan kuoletus vähennettynä asianomaisen ilma-aluksen jäännösarvolla 10. vuoden lopulla (ja korotettuna tietyllä määrällä […] rahoitus- ja toimintakustannusten sekä katetuoton kattamiseksi), niin että se vastaa tosiasiallisesti uuden ilma-aluksen ostohintaa.

(211)

Komissio tuo esiin, että vuokrasopimukset ovat sinänsä tavallinen rahoitusmuoto lentoliikennealalla ja ne voidaan rinnastaa lainoihin, joita myönnetään rakenneuudistusta läpi käyvälle yhtiölle. Laina voidaan katsoa omaksi rahoitukseksi, vaikka merkittävä osa siitä olisi katettu vakuudella. Lisäksi Latvia on vakuuttanut, että vuokrasopimukset on suojattu tavanomaisilla vakuuksilla (ts. mahdollisuus takavarikoida lentokone laiminlyönnin tapauksessa ja käteisenä suoritettu vakuustalletus). Näin ollen vuokralleantaja ottaa tietyn riskin, koska sille aiheutuisi merkittäviä tappioita, jos airBaltic laiminlöisi maksujaan. Se menettäisi välittömästi vuokratulot siihen saakka, kunnes ilma-alus voitaisiin vuokrata uudelle asiakkaalle, ja sille aiheutuisi kustannuksia ilma-aluksen muokkaamisesta seuraavaa lentotoiminnan harjoittajaa varten (45).

(212)

Edellä esitetyn perusteella komissio toteaa vuokrasopimusten osoittavan, että airBaltic pystyi saamaan ulkoista rahoitusta markkinaehdoilla. Vuokrasopimuksia voidaankin pitää näyttönä siitä, että markkinoilla on uskoa airBalticin elinkelpoisuuteen pitkällä aikavälillä, koska sopimukset on suojattu ainoastaan tavanomaisilla vakuuksilla niin, että rahoittaja ottaa tietyn riskin. Tämä vastaa P&R-suuntaviivojen 43 kohtaa, jossa määrätään, että oman rahoitusosuuden tulisi olla peräisin markkinaehtoisesta ulkoisesta rahoituksesta, ja osoittaa markkinoiden pitävän suunniteltua elinkelpoisuuden palauttamista uskottavana. Näin ollen komissio pitää [45–55] miljoonan Latvian latin ([64–78] miljoonan euron) arvoisia vuokrasopimuksia osana omaa rahoitusosuutta. Tämä noudattaa komission aiempaa käytäntöä esimerkiksi Czech Airlinesin tapauksessa (46).

(213)

Komissiolla on kuitenkin epäilyksiä joistakin rakenneuudistussuunnitelmassa esitetyistä oman rahoituksen muodoista, kuten jäljempänä selitetään.

(214)

Latvian toimittamista tiedoista ilmenee, että […] heinäkuussa 2011 suorittama […] miljoonan Latvian latin ([…] miljoonan euron) ennakkomaksu airBalticin omaan pääomaan liittyy suoraan toimenpiteeseen 6, josta on jo edellä todettu, että siinä on kyse valtiontuesta. Näin ollen […] tekemää ennakkomaksua airBalticin omaan pääomaan ei voida lukea mukaan omaan rahoitusosuuteen, johon ei voi sisältyä tukea.

(215)

Latvian viranomaiset eivät ole toimittaneet komissiolle vuoden 2011 huhtikuun ja kesäkuun välisenä aikana […] myöntämän […] miljoonan Latvian latin ([…] miljoonan euron) likviditeettisopimuksen osalta sellaista näyttöä, jonka avulla komissio voisi kunnolla arvioida kyseistä toimenpidettä ja sen merkitystä tuensaajan elinkelpoisuuden palauttamisen uskottavuuden kannalta. Näin ollen komissio ei voi varmuudella päätellä, voidaanko sopimus hyväksyä omaan rahoitusosuuteen.

(216)

Latvia ei ole myöskään toimittanut BAS:n airBalticille tavaramerkkien takaisinostoa varten myöntämän [5–15] miljoonan Latvian latin ([7,1–21,3] miljoonan euron) suuruisen toimittajan lainan osalta näyttöä siitä, että laina olisi tosiasiallisesti myönnetty.

(217)

Edellä esitetyn perusteella komissio ei hyväksy omaan rahoitusosuuteen […] heinäkuussa 2011 suorittamaa […] miljoonan Latvian latin ([…] miljoonan euron) ennakkomaksua airBalticin omaan pääomaan, […] huhtikuun ja kesäkuun 2011 välisenä aikana varaosien ostoon myöntämää […] miljoonan Latvian latin ([…] miljoonan euron) likviditeettisopimusta, BAS:n airBalticille tavaramerkkien takaisinostoon myöntämää [5–15] miljoonan Latvian latin ([7,1–21,3] miljoonan euron) toimittajan lainaa eikä […] miljoonan Latvian latin ([…] miljoonan euron) osittaista poistoa. Komissio myös epäilee, erityisesti asiasta annetun epävarman näytön perusteella (velkojen epäselvä luonne, mukaan lukien useat saamiset ja airBalticin tavaramerkit), voidaanko kahden pankin suorittama […] miljoonan Latvian latin ([…] miljoonan euron) osittainen velkojen poisto laskea mukaan omaan rahoitusosuuteen.

(218)

Komissio panee joka tapauksessa merkille, että muut toimenpiteet, joita on ehdotettu omaksi rahoitukseksi, ovat P&R-suuntaviivojen 43 kohdan mukaisia ja oma rahoitusosuus on näin ollen hyväksyttävällä tasolla. Niiden määrä on yhteenlaskettuna [75–85] miljoonaa Latvian latia ([107–120] miljoonaa euroa), mikä vastaa noin [48–50] prosenttia rakenneuudistuksen kustannuksista. AirBalticin kaltaisen suuren yrityksen kohdalla oman rahoitusosuuden tulisi tavallisesti kattaa 50 prosenttia. P&R-suuntaviivojen 56 kohdan mukaan komissio voi kuitenkin olla oman rahoitusosuuden osalta joustavampi tukialueilla, joihin Latvia lukeutui siihen aikaan, kun toimenpiteet toteutettiin (ks. edellä johdanto-osan 200 kappale).

(219)

Näin ollen komissio katsoo, että P&R-suuntaviivojen 43 kohdan vaatimukset on täytetty.

(220)

Lopuksi tuen on noudatettava P&R-suuntaviivojen 72 kohdassa määriteltyä periaatetta, jonka mukaan yritys, joka on saanut pelastamis- tai rakenneuudistustukea viimeisten 10 vuoden aikana, ei voi saada uudelleen pelastamis- tai rakenneuudistustukea (tuen ainutlaatuisuuden periaate).

(221)

Koska toimenpiteet 1, 4 ja 5 eivät ole valtiontukea, niitä ei oteta huomioon arvioitaessa tuen ainutlaatuisuuden periaatteen täyttymistä. Lisäksi Latvian viranomaiset ovat vakuuttaneet, ettei airBaltic ole saanut mitään pelastus- tai rakenneuudistustukea viimeisten 10 vuoden aikana. Näin ollen komissio katsoo, että tuen ainutlaatuisuuden periaatetta on noudatettu.

(222)

Edellä esitetyn perusteella komissio toteaa, että Latvia on laittomasti toteuttanut toimenpiteet 2, 3 ja 6 airBalticin hyväksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan vastaisesti. Komissio kuitenkin katsoo, että toimenpiteet ja rakenneuudistussuunnitelma täyttävät P&R-suuntaviivoissa asetetut edellytykset. Näin ollen komissio pitää tukea sisämarkkinoille soveltuvana.

(223)

Lopuksi komissio tuo esiin, että Latvia on hyväksynyt tämän päätöksen antamisen ja ilmoittamisen englannin kielellä.

10.7.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 183/29

—

National Bank of Greece SA:n pääomapohjan vahvistamiseen ja rakenneuudistukseen;

—

First Business Bank SA:n kriisinratkaisuun siirtomääräyksellä National Bank of Greece SA:lle;

—

Probank SA:n kriisinratkaisuun siirtomääräyksellä National Bank of Greece SA:lle;

—

Lesvos-Limnosin osuuspankin, Achaian osuuspankin ja Lamian osuuspankin kriisinratkaisuun

(1)

Komissio hyväksyi 19 päivänä marraskuuta 2008 tekemällään päätöksellä ohjelman ”Kreikan luottolaitoksille suunnatut tukitoimenpiteet”, jäljempänä ’Kreikan pankkien tukiohjelma’, jolla pyrittiin varmistamaan Kreikan rahoitusjärjestelmän vakaus. Kreikan pankkien tukiohjelmassa tukea voidaan myöntää sen muodostavista kolmesta toimenpiteestä, jotka ovat pääomapohjan vahvistamistoimenpide, takaustoimenpide ja valtion joukkovelkakirjojen lainaustoimenpide (2).

(2)

Marraskuun 19 päivänä 2008 tehdyn päätöksen johdanto-osan 14 kappaleessa todettiin, että rakenneuudistussuunnitelma ilmoitettaisiin komissiolle pääomapohjan vahvistamistoimenpiteen tuensaajien osalta.

(3)

Toukokuussa 2009 pankin pääomapohjaa vahvistettiin Kreikan pankkien tukiohjelmaan kuuluvasta pääomapohjan vahvistamistoimenpiteestä.

(4)

Kreikan viranomaiset toimittivat 2 päivänä elokuuta 2010 pankkia koskevan rakenneuudistussuunnitelman komissiolle. Komissio rekisteröi tämän suunnitelman ja sen myöhemmät päivitykset sekä Kreikan viranomaisten toimittamat lisätiedot asianumerolla SA.30342 (PN 26/2010) ja tämän jälkeen asianumerolla SA.32788 (2011/PN).

(5)

Joulukuussa 2011 Kreikka vahvisti uudelleen pankin pääomapohjaa pääomapohjan vahvistamistoimenpiteestä. Komissio hyväksyi 22 päivänä joulukuuta 2011 pankin toisen pääomapohjan vahvistamisen (3).

(6)

Pankki on toistuvasti saanut Kreikan pankkien tukiohjelmasta myönnettyjä valtiontakauksia velkainstrumenteille ja valtion joukkovelkakirjalainoille (4). Se on myös saanut valtion takaamaa hätärahoituksena annettua maksuvalmiusapua, jäljempänä ’valtion takaama maksuvalmiusapu’.

(7)

Kreikan keskuspankki peruutti 18 päivänä maaliskuuta 2012 kolmen osuuspankin, jäljempänä ’kolme osuuspankkia’, nimittäin Cooperative Bank of Lesvos-Limnosin, jäljempänä ’Lesvos-Limnos Bank’, Cooperative Bank of Achaian, jäljempänä ’Achaia Bank’, ja Cooperative Bank of Lamian, jäljempänä ’Lamia Bank’, pankkiluvat ja asetti ne selvitystilaan.

(8)

Komissio rekisteröi Kreikalta epävirallisesti saamansa tiedot osuuspankkien kriisinratkaisusta asianumerolla SA.34534 (2012/NN).

(9)

Kreikan keskuspankki siirsi 23 päivänä maaliskuuta 2012 kolmen osuuspankin tietyt velat pankille ja määritti rahoitusvajeiden määrän (5), jonka Kreikan rahoitusvakausrahasto kattaisi lain 4051/2012 nojalla (6). Rahoitusvajeet olivat yhtä suuret kuin siirrettyjen velkojen arvo, koska mitään kolmen osuuspankin varoja ei siirretty.

(10)

Kreikan rahoitusvakausrahasto lähetti 20 päivänä huhtikuuta 2012 pankille kirjeen, jolla se sitoutui osallistumaan pankin suunniteltuun osakepääoman korottamiseen. Toukokuun 28 päivänä 2012 Kreikan rahoitusvakausrahasto myönsi pankille 7 430 miljoonaa euroa väliaikaisrahoitusta, jäljempänä ’ensimmäinen väliaikaisrahoitus’.

(11)

Toukokuussa 2012 Kreikan viranomaiset ilmoittivat komissiolle Kreikan rahoitusvakausrahaston pankille toimittamasta sitoumuskirjeestä. Komissio rekisteröi sen ilmoittamattomana tukena (asianumero SA. 34824 (2012/NN)), koska toimenpide oli jo toteutettu.

(12)

Komissio aloitti 27 päivänä heinäkuuta 2012 muodollisen tutkintamenettelyn ensimmäisestä väliaikaisrahoituksesta, jäljempänä ’NBG:tä koskevan menettelyn aloittamispäätös’ (7).

(13)

Joulukuussa 2012 Kreikan rahoitusvakausrahasto myönsi pankille 2 326 miljoonan euron suuruisen toisen väliaikaisrahoituksen, jäljempänä ’toinen väliaikaisrahoitus’ (8). Kreikan viranomaiset ilmoittivat tämän toimenpiteen komissiolle 27 päivänä joulukuuta 2012. Komissio rekisteröi nämä toimenpiteet asianumerolla SA.36007 (2013/NN).

(14)

Kesäkuussa 2013 pankki ilmoitti 1 079 miljoonan euron uusannin onnistumisesta (9), ja samalla Kreikan rahoitusvakausrahasto muunsi ensimmäisen ja toisen väliaikaisrahoituksen omaksi pääomaksi (jäljempänä ’kevään 2013 pääomapohjan vahvistaminen’, johon sisältyy sekä 1 079 miljoonan euron uusanti ja ensimmäisen ja toisen väliaikaisrahoituksen muuntaminen omaksi pääomaksi). Kevään 2013 pääomapohjan vahvistamisen kokonaismäärä oli 9 756 miljoonaa euroa, josta 8 677 miljoonaa euroa sijoitti Kreikan rahoitusvakausrahasto, jäljempänä ’Kreikan rahoitusvakausrahaston osallistuminen kevään 2013 pääomapohjan vahvistamiseen’.

(15)

Kreikan viranomaiset toimittivat 19 päivänä joulukuuta 2013 komissiolle tietoja kevään 2013 pääomapohjan vahvistamisen ehdoista.

(16)

Kreikan viranomaiset toimittivat 25 päivänä kesäkuuta 2014 komissiolle pankkia koskevan lopullisen rakenneuudistussuunnitelman, jäljempänä ’rakenneuudistussuunnitelma’. Samana päivänä ne toimittivat tietoja valtion takaamasta maksuvalmiusavusta. Ne ilmoittivat haluavansa antaa edelleen pankille tällaista maksuvalmiustukea sekä valtiontakuita velkainstrumenteille ja valtion joukkovelkakirjalainoille Kreikan pankkien tukiohjelman mukaisesti. Komissio rekisteröi ilmoituksen asianumerolla SA.34824 (2012/C).

(17)

Komissio järjesti lukuisia kokouksia ja etäneuvotteluja ja kävi kirjeenvaihtoa sähköpostitse Kreikan viranomaisten ja pankin kanssa.

(18)

Kreikka hyväksyy, että tämä päätös annetaan poikkeuksellisesti vain englannin kielellä.

(19)

Heinäkuussa 2009 Kreikka vahvisti First Business Bank SA:n, jäljempänä ’FB Bank’, pääomapohjaa Kreikan pankkien tukiohjelman pääomapohjan vahvistamistoimenpiteestä (10) 50 miljoonalla eurolla.

(20)

Keväällä 2013 Kreikan keskuspankki päätti toteuttaa FB Bankin kriisinratkaisun osto- ja sulautumismenettelyllä (11).

(21)

Kreikan keskuspankki kehotti 1 päivänä toukokuuta 2013 neljää Kreikan suurinta pankkia tekemään ei-sitovat tarjoukset FB Bankin varoista ja veloista. Kirjeessään tarjousten tekijöille Kreikan keskuspankki totesi, että Kreikan rahoitusvakausrahasto kattaisi rahoitusvajeen lisäksi ostajan pääomatarpeet, jotka liittyivät FB Bankista siirrettyihin varoihin.

(22)

Pankki ja eräs toinen pankki toimittivat 8 päivänä toukokuuta 2013 alustavat tarjouksensa.

(23)

Toukokuun 10 päivänä 2013 pankki tarkisti tarjoustaan.

(24)

Samana päivänä Kreikan keskuspankki toteutti FB Bankin kriisinratkaisun ja siirsi tietyt varat ja velat pankille.

(25)

Kreikan viranomaiset toimittivat 11 päivänä toukokuuta 2013 komissiolle tietoja FB Bankin kriisinratkaisusta. Komissio rekisteröi nämä tiedot ja Kreikan viranomaisten myöhemmin toimittamat tiedot asianumerolla SA.36658 (2014/NN).

(26)

Kreikan rahoitusvakausrahasto maksoi 28 päivänä kesäkuuta 2013 kaksi kolmasosaa alun perin arvioidusta rahoitusvajeesta.

(27)

Kreikan viranomaiset ilmoittivat 29 päivänä heinäkuuta 2013 komissiolle rahoitusvajeen rahoittamisesta yhteensä noin 524 miljoonalla eurolla, kuten kriisinratkaisun ajankohtana arvioitiin maaliskuun 31 päivän 2013 tietojen perusteella.

(28)

Kreikan keskuspankki sai 7 päivänä marraskuuta 2013 päätökseen kokonaisrahoitusvajetta koskevat laskelmat, joissa määräksi saatiin 457 miljoonaa euroa (12).

(29)

Kreikan rahoitusvakausrahasto maksoi 13 päivänä marraskuuta 2013 rahoitusvajeen jäljellä olevan osan pankille.

(30)

Kreikan viranomaiset ilmoittivat 25 päivänä 2014 kesäkuuta komissiolle, että pankki ei aio pyytää Kreikan rahoitusvakausrahastoa sijoittamaan FB Bankin varojen oston aiheuttamien pääomatarpeiden määrää pankkiin.

(31)

Kreikan keskuspankki nimitti 10 päivänä toukokuuta 2013 komissaarin Probank SA:han, jäljempänä ’Probank’.

(32)

Heinäkuussa 2013 Kreikan keskuspankki päätti toteuttaa Probankin kriisinratkaisun osto- ja sulautumismenettelyllä.

(33)

Kreikan keskuspankki kehotti 22 päivänä heinäkuuta 2013 neljää Kreikan suurinta pankkia tekemään tarjoukset Probankin varoista ja veloista. Kirjeessään tarjousten tekijöille Kreikan keskuspankki totesi, että Kreikan rahoitusvakausrahasto kattaisi rahoitusvajeen lisäksi ostajan pääomatarpeet, jotka liittyivät Probankista siirrettyihin varoihin.

(34)

Pankki toimitti 24 päivänä heinäkuuta 2013 tarjousluonnoksen ja 25 päivänä heinäkuuta 2013 se toimitti sitovan tarjouksensa.

(35)

Kreikan keskuspankki toteutti 26 päivänä heinäkuuta 2013 Probankin kriisinratkaisun ja siirsi tietyt varat ja velat pankille.

(36)

Kreikan viranomaiset ilmoittivat 29 päivänä heinäkuun 2013 komissiolle rahoitusvajeen rahoittamisesta yhteensä noin 238 miljoonalla eurolla, kuten Kreikan keskuspankki oli arvioinut maaliskuun 31 päivän 2013 tietojen perusteella. Komissio rekisteröi tämän ilmoituksen ja Kreikan viranomaisten myöhemmin toimittamat tiedot asianumerolla SA.37156 (2014/NN).

(37)

Kreikan rahoitusvakausrahasto maksoi 9 päivänä elokuuta 2013 kaksi kolmasosaa alun perin arvioidusta rahoitusvajeesta.

(38)

Kreikan keskuspankki sai 30 päivänä joulukuuta 2013 päätökseen kokonaisrahoitusvajetta koskevat laskelmat, joissa määräksi saatiin 563 miljoonaa euroa.

(39)

Kreikan rahoitusvakausrahasto maksoi 31 päivänä joulukuuta 2013 rahoitusvajeen jäljellä olevan osan pankille.

(40)

Samana päivänä Kreikan keskuspankki toimitti komissiolle lisätietoja rahoitusvajetta koskevien laskelmien valmistumisesta.

(41)

Kreikan viranomaiset ilmoittivat 25 päivänä 2014 kesäkuuta komissiolle, että pankki ei aio pyytää Kreikan rahoitusvakausrahastoa sijoittamaan Probankin varojen oston aiheuttamien pääomatarpeiden määrää pankkiin.

(42)

Kreikan reaalinen bruttokansantuote (BKT) laski 20 prosenttia vuosina 2008–2012, kuten taulukko 1 osoittaa. Tämän seurauksena Kreikan pankit kärsivät kreikkalaisille kotitalouksille ja yrityksille myönnettyjen lainojen maksuhäiriöiden nopeasta lisääntymisestä (13). Tämä kehitys on haitannut Kreikan pankkien varojen tuottoa ja aiheuttanut suuria luottotappioita.

Taulukko 1

Kreikan BKT:n reaalikasvu 2008–2013

(43)

Lisäksi helmikuussa 2012 Kreikka toteutti yksityissektorin velkakirjojen vaihdon, jota kutsuttiin yksityissektorin osallistumiseksi, jäljempänä ’yksityissektorin osallistumisohjelma’. Kreikan pankit osallistuivat yksityissektorin osallistumisohjelmaan, jossa Kreikan hallitus tarjosi yksityisille velkakirjojen haltijoille uusia arvopapereita (muun muassa uusia Kreikan valtion joukkovelkakirjalainoja), BKT:hen kytkettyjä arvopapereita sekä Euroopan rahoitusvakausvälineen (ERVV) liikkeeseen laskemia yksityissektorin osallistumisohjelman velkasitoumuksia silloisia Kreikan valtion joukkovelkakirjalainoja vastaan 53,5 prosentin nimellisalennuksella ja pidemmillä erääntymisajoilla (14). Kreikan viranomaiset ilmoittivat tämän velkakirjojen vaihdon tulokset 9 päivänä maaliskuuta 2012 (15). Vaihto aiheutti velkakirjojen haltijoille huomattavia tappioita (Kreikan pankeille Kreikan keskuspankin arvion mukaan keskimäärin 78 prosenttia vanhojen Kreikan valtion joukkovelkakirjalainojen nimellisarvosta) ja pääomatarpeita, jotka kirjattiin takautuvasti Kreikan pankkien vuoden 2011 tilinpäätöksiin.

Taulukko 2

Yksityissektorin osallistumisen Kreikan suurimmille pankeille aiheuttamat kokonaistappiot (milj. euroa)

(44)

Koska Kreikan pankeille syntyi huomattavia pääoma-alijäämiä yksityissektorin osallistumisohjelman ja jatkuvan taantuman seurauksena, 11 päivänä maaliskuuta 2012 päivätyssä Kreikkaa koskevaan toiseen sopeutusohjelmaan liitetyssä Kreikan hallituksen, Euroopan unionin ja Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) ja Euroopan keskuspankin (EKP) välisessä talous- ja finanssipolitiikasta tehdyssä yhteisymmärryspöytäkirjassa myönnettiin varoja näiden pankkien pääomapohjan vahvistamiseen. Kreikan viranomaiset arvioivat, että kaikki tästä ohjelmasta rahoitettavat pankkien pääomitustarpeet ja kriisinratkaisukustannukset olivat 50 miljardia euroa (17). Tähän määrään päädyttiin laskelmilla, jotka perustuivat Kreikan keskuspankin joulukuusta 2011 joulukuuhun 2014 ulottuvalta ajanjaksolta tekemään stressitestiin, jäljempänä ’vuoden 2012 stressitesti’, joka pohjautui Blackrockin tekemään lainatappioennusteeseen (18). Varat Kreikan pankkien pääomapohjan vahvistamiseen myöntää Kreikan rahoitusvakausrahasto. Taulukko 3 sisältää yhteenvedon Kreikan suurimpien pankkien pääomatarpeita koskevista laskelmista vuoden 2012 stressitestin perusteella.

Taulukko 3

Vuoden 2012 stressitesti: Kreikan suurimpien pankkien pääomatarpeet (milj. euroa)

(45)

Talous- ja finanssipolitiikasta tehdyn yhteisymmärryspöytäkirjan mukaan pankeille, jotka toimittavat toteuttamiskelpoisia pääoman hankkimista koskevia suunnitelmia, annetaan mahdollisuus hakea ja saada julkista tukea siten, että samalla säilytetään yksityissektorin kannustimet sijoittaa pääomaa ja minimoidaan näin veronmaksajille koituva taakka (19). Kreikan keskuspankki katsoi, että vain neljä suurinta pankkia (Eurobank, National Bank of Greece, Piraeus Bank ja Alpha Bank) olivat kannattavia (20). Ne saivat ensimmäisen pääomapohjan vahvistamisen Kreikan rahoitusvakausrahastosta toukokuussa 2012.

(46)

Kotimaiset talletukset Kreikan pankkeihin vähenivät yhteensä 37 prosenttia vuoden 2009 lopusta kesäkuuhun 2012 taantuman ja poliittisen epävarmuuden vuoksi. Näiden pankkien oli maksettava korkeampia korkoja yrittääkseen säilyttää talletukset. Talletusten kustannukset nousivat, mikä laski pankkien nettokorkomarginaalia. Koska Kreikan pankit suljettiin pois tukkurahoitusmarkkinoilta, niistä tuli täysin riippuvaisia eurojärjestelmän rahoituksesta (21), josta yhä suurempi osa myönnettiin Kreikan keskuspankin antaman valtion takaaman maksuvalmiusavun muodossa.

(47)

Kreikka käynnisti 3 päivänä joulukuuta 2012 sijoittajien yksityissektorin osallistumisohjelman puitteissa saamien uusien Kreikan valtion joukkovelkakirjalainojen takaisinosto-ohjelman, jossa hinnat vaihtelivat 30,2 prosentista 40,1 prosenttiin niiden nimellisarvosta (22). Kreikan pankit osallistuivat tähän takaisinosto-ohjelmaan, joka aiheutti lisää tappioita niiden taseeseen, koska suurimmasta osasta yksityissektorin osallistumisohjelman aikana näiden uusien joukkovelkakirjalainojen vuoksi kirjatusta kirjanpidollisesta tappiosta (joka muodostui markkina- ja nimellisarvon erosta) tuli lopullista ja peruuttamatonta (23).

(48)

Joulukuussa 2012 Kreikan neljä suurinta pankkia saivat Kreikan rahoitusvakausrahastolta toisen väliaikaisrahoituksen.

(49)

Keväällä 2013 näiden neljän pankin väliaikaisrahoitukset muunnettiin kantaosakkein toteutetuiksi pysyviksi pääoman vahvistamisiksi niin, että Kreikan rahoitusvakausrahasto omistaa yli 80 prosenttia kunkin neljän pankin osakkeista. Kreikan rahoitusvakausrahasto sai äänioikeudettomia osakkeita niiltä pankeilta, jotka onnistuivat houkuttelemaan ennalta määritellyn määrän yksityistä pääomaa, ja Kreikan rahoitusvakausrahaston ohella uusia varoja sijoittaneille yksityisille sijoittajille annettiin Kreikan rahoitusvakausrahaston ostamiin osakkeisiin kytkettyjä warrantteja.

(50)

Heinäkuussa 2013 Kreikan keskuspankki antoi neuvonantajan tehtäväksi toteuttaa diagnostinen tutkimus kaikkien Kreikan pankkien lainasalkuista. Kyseinen neuvonantaja teki luottotappioennusteet Kreikan pankkien kaikista kotimaisista lainasalkuista sekä ulkomailla olevien sivuliikkeiden ja tytäryhtiöiden lainasalkuista, joihin liittyi Kreikan tilanteen muodostama riski, kolmen ja puolen vuoden aikavälille sekä lainojen kuoletusajaksi. Analyysissa tuotetut luottotappioennusteet perustuivat kahteen makrotaloudelliseen skenaarioon: perusskenaarioon ja epäedulliseen skenaarioon. Ulkomaisten lainasalkkujen luottotappioennusteet teki Kreikan keskuspankki käyttäen jonkin verran neuvonantajan apua.

(51)

Syksyllä 2013 Kreikan keskuspankki käynnisti neuvonantajan arvioinnin perusteella toisen stressitestin, jäljempänä ’vuoden 2013 stressitesti’, arvioidakseen Kreikan pankkien pääomatilanteen vakautta sekä perusskenaariossa että epäedullisessa skenaariossa. Kreikan keskuspankki suoritti pääomatarpeiden arvioinnin, jossa se sai teknistä tukea eräältä toiselta neuvonantajalta.

(52)

Vuoden 2013 stressitestin puitteissa tehdyn pääomatarpeiden arvioinnin keskeiset osatekijät olivat i) luottotappioennusteet (24) pankkien lainasalkuista yhdistetyn Kreikkaan liittyvän riskin ja ulkomaisen riskin perusteella vähennettynä silloisilla luottotappiovarauksilla sekä ii) pankkien toiminnan arvioitu kannattavuus kesäkuusta 2013 joulukuuhun 2016 Kreikan keskuspankille vuoden 2013 neljännellä vuosineljänneksellä toimitettujen rakenneuudistussuunnitelmien varovaisen mukautuksen perusteella. Taulukko 4 sisältää yhteenvedon Kreikan suurimpien pankkien yhteenlaskettuja pääomatarpeita koskevista, vuoden 2013 stressitestin perusskenaarion mukaisista laskelmista.

Taulukko 4

Vuoden 2013 stressitesti: Kreikan pankkien yhteenlasketut pääomatarpeet perusskenaariossa (milj. euroa)

(53)

Kreikan keskuspankki julkisti vuoden 2013 stressitestin tulokset 6 päivänä maaliskuuta 2014 ja pyysi pankkeja toimittamaan pääoman hankkimista koskevat suunnitelmansa huhtikuun 2014 puoliväliin mennessä perusskenaarion mukaisten pääomatarpeiden kattamiseksi.

(54)

Kyseiset neljä pankkia aloittivat pääoman korotukset maaliskuun lopun 2013 ja toukokuun alun 2014 välisenä aikana.

(55)

Pankki tarjoaa yleispankkipalveluja lähinnä Kreikassa, Turkissa ja muissa Keski-, Itä- ja Kaakkois-Euroopan valtioissa (Kypros, Romania, Bulgaria, Serbia, Albania ja entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia). Se tarjoaa täyden valikoiman pankki- ja rahoitustuotteita ja -palveluja kotitalouksille ja yrityksille. Sen toiminta kattaa vähittäispankkitoiminnan, yritys- ja yksityisasiakastoiminnan, omaisuudenhoidon, vakuutustoiminnan, treasury-toiminnan, pääomamarkkinat sekä muita palveluja. Pankin kotipaikka on Kreikassa, ja sen osakkeet on listattu Ateenan arvopaperipörssissä. Pankilla oli 30 päivänä syyskuuta 2012 yhteensä 37 831 työntekijää (28), joista noin kolmasosa työskenteli Kreikassa, kolmasosa Turkissa ja viimeinen kolmasosa muissa maissa, lähinnä Kaakkois-Euroopassa.

(56)

Pankki osallistui yksityissektorin osallistumisohjelmaan ja vaihtoi Kreikan valtion joukkovelkakirjalainoja ja valtion omistamille tai takaamille yhtiöille annettuja lainoja 14 749 miljoonan euron nimellisarvosta. Yhteensä sen yksityissektorin osallistumiseen liittyvä tappio oli noin 11 735 miljoonaa euroa ennen veroja, ja se kirjattiin kokonaisuudessaan pankin vuoden 2011 kirjanpitoon (29). Joulukuun 2012 takaisinosto-ohjelman aikana pankki myi yksityissektorin osallistumisohjelman puitteissa saamansa uudet Kreikan valtion joukkovelkakirjalainat huomattavasti nimellisarvoa alemmalla hinnalla. Uusista Kreikan valtion joukkovelkakirjalainoista aiheutuneet tappiot realisoituivat tämän myynnin seurauksena.

(57)

Taulukossa 5 esitetään pankin keskeiset tunnusluvut joulukuulta 2010, joulukuulta 2011, joulukuulta 2012 ja joulukuulta 2013 (konsolidoidut tiedot kustakin vuositilinpäätöksestä).

Taulukko 5

National Bank of Greecen keskeiset tunnusluvut 2010, 2011, 2012 ja 2013  (30)

(58)

Taulukosta 5 ilmenee, että niiden valtavien tappioiden lisäksi, jotka pankki kirjasi vuonna 2011 yksityissektorin osallistumisohjelman vuoksi (11 735 miljoonaa euroa (32)), se kärsi tuottojen vähenemisestä (mikä johtui muun muassa talletusten korkeammista kustannuksista) sekä kreikkalaisten ja ulkomaisten lainasalkkujensa suurista ja kasvavista arvonalennustappioista. Pankin likviditeettiasema kärsi talletusten ulosvirtauksesta, mutta sen lainojen nettosuhde talletuksiin pysyi suhteellisen alhaisena muihin Kreikan pankkeihin verrattuna (118 prosenttia 31 päivänä joulukuuta 2012 (33).)

(59)

Vuoden 2013 stressitestissä arvioitiin, että pankin pääomatarve perusskenaarion mukaan oli 2 183 miljoonaa euroa. Stressitestin jälkeen pankki yritti hankkia 2,5 miljardia euroa pääomaa markkinoilta.

(60)

Pankki ilmoitti 6 päivänä toukokuuta 2014 käynnistävänsä ostotarjousmenettelyn (34) hankkiakseen 2,5 miljardia euroa (35).

(61)

Pankki ilmoitti 9 päivänä toukokuuta 2014 laskevansa liikkeeseen 1 136,4 miljoonaa uutta kantaosaketta, joiden hinta oli 2,20 euroa osakkeelta, ja toteuttavansa osakeannin. Näiden toimenpiteiden kokonaisbruttotuotto olisi 2,5 miljardia euroa (36). Osakepääoman korotus toteutettiin peruuttamalla olemassa olevien osakkaiden merkintäetuoikeudet, kuten Ateenassa 10 päivänä toukokuuta 2014 järjestetyssä yhtiökokouksessa päätettiin (37). Kreikan rahoitusvakausrahasto hyväksyi osakepääoman korotuksen riippumattomien asiantuntijoiden laatimien, lain 3864 mukaisen kahden arvonmääritysraportin perusteella (38).

(62)

Kreikan keskuspankki totesi 18 päivänä maaliskuuta 2012, että kolme osuuspankkia eivät täyttäneet vakavaraisuusvaatimuksia, ja päätteli, että ne eivät pystyisi lisäämään pääomaansa. Tästä syystä Kreikan keskuspankki päätti peruuttaa niiden pankkiluvat ja asettaa ne selvitystilaan.

(63)

Kreikan keskuspankki katsoi, että kriisinratkaisutoimenpiteiden toteuttaminen ja erityisesti talletusten myyminen huutokaupalla kriisinratkaisukehyksen yhteydessä (lain 3601/2007 63 D §) sekä asianomaisen rajoitusvajeen rahoittaminen oli erittäin tärkeää yksityissektorin osallistumisohjelman ja toisen sopeutusohjelman jälkeen lisääntyneen tallettajien luottamuksen ylläpitämiseksi ja että vaikka markkinoiden mieliala oli äskettäin kääntynyt positiiviseen suuntaan, käänne oli hauras. Kreikan keskuspankki arvioi, että 19 päivänä maaliskuuta 2012 asiakastalletusten kokonaismäärä (arvio perustui tarkastamattomiin tietoihin 30 päivältä syyskuuta 2013) näissä kolmessa osuuspankissa oli noin 325 miljoonaa euroa.

(64)

Kreikan keskuspankki käynnisti osto- ja sulautumismenettelyn, jossa ostajalle siirretään kaikki talletukset, myös pankkienväliset talletukset, sekä saamiset ja velat Kreikan talletus- ja investointitakausrahastolle, mutta ei lainoja. Kreikan keskuspankki kehotti 20 päivänä maaliskuuta 2012 viittä Kreikan tuona ajankohtana suurinta luottolaitosta toimittamaan tarjouksensa. Pankki ja kolme muuta pankkia toimitti sitovat tarjoukset. Pankin tarjous katsottiin parhaaksi ottaen huomioon vastike ja siirron suorittamiseen tarvittava aika. Pankki tarjoutui maksamaan vastikkeeksi määrän, joka vastasi […] (39) prosenttia siirretyistä talletuksista, ja arvioi, että siirto voitaisiin suorittaa yhden työpäivän kuluessa.

(65)

Kreikan keskuspankki päätti 23 päivänä maaliskuuta 2012, että Lesvos-Limnos Bankin talletukset sekä saamiset ja velat Kreikan talletus- ja investointitakausrahastolle siirretään pankille (40). Kreikan keskuspankin mukaan (41) siirrettyjen velkojen käypä arvo oli […] miljoonaa euroa, kun varoja ei siirretty. Vastikkeen määräksi laskettiin (42) […] miljoonaa euroa eli […] prosenttia siirretyistä talletuksista. Kreikan rahoitusvakausrahasto kattoi rahoitusvajeen lain 3601/2007 63 D §:n 13 momentin nojalla. Kreikan rahoitusvakausrahasto maksoi 10 päivänä huhtikuuta 2012 kaksi kolmasosaa kokonaisrahoitusvajeesta ERVV:n velkakirjoina ja sitoutui maksamaan jäljelle jäävän määrän, kun rahoitusvaje on määritetty lopullisesti. Kreikan keskuspankki määritteli 22 päivänä kesäkuuta 2012, että Lesvos-Limnos Bankin lopullinen rahoitusvaje oli 56,6 miljoonaa euroa. Kreikan rahoitusvakausrahasto kattoi maksamattoman osan rahoitusvajeesta 20 päivänä heinäkuuta 2012.

(66)

Kriisinratkaisun ajankohtana Lesvos-Limnos Bankin palveluksessa oli 37 työntekijää ja sillä oli 3 konttoria. Pankki ei ottanut haltuunsa yhtään Lesvos-Limnos Bankin konttoria, ja sen työntekijät irtisanottiin.

(67)

Kreikan keskuspankki päätti 23 päivänä maaliskuuta 2012, että Achaia Bankin talletukset sekä saamiset ja velat Kreikan talletus- ja investointitakausrahastolle siirretään pankille (43). Kreikan keskuspankin mukaan (44) siirrettyjen velkojen käypä arvo oli […] miljoonaa euroa, kun varoja ei siirretty. Vastikkeen määräksi laskettiin (45) […] miljoonaa euroa eli […] prosenttia siirrettyjen talletusten pääomasta. Kreikan rahoitusvakausrahasto kattoi rahoitusvajeen lain 3601/2007 63 D §:n 13 momentin nojalla. Kreikan rahoitusvakausrahasto maksoi 10 päivänä huhtikuuta 2012 kaksi kolmasosaa kokonaisrahoitusvajeesta ERVV:n velkakirjoina ja sitoutui maksamaan jäljelle jäävän määrän, kun rahoitusvaje on määritetty lopullisesti. Kreikan keskuspankki määritteli 22 päivänä kesäkuuta 2012, että Achaia Bankin lopullinen rahoitusvaje oli 212,9 miljoonaa euroa. Kreikan rahoitusvakausrahasto kattoi maksamattoman osan rahoitusvajeesta 20 päivänä heinäkuuta 2012.

(68)

Kriisinratkaisun ajankohtana Achaia Bankin palveluksessa oli 103 työntekijää ja sillä oli 13 konttoria. Pankki ei ottanut haltuunsa yhtään Achaia Bankin konttoria, ja sen työntekijät irtisanottiin.

(69)

Kreikan keskuspankki päätti 23 päivänä maaliskuuta 2012, että Lamia Bankin talletukset sekä saamiset ja velat Kreikan talletus- ja investointitakausrahastolle siirretään pankille (46). Kreikan keskuspankin mukaan siirrettyjen velkojen käypä arvo oli […] miljoonaa euroa, kun varoja ei siirretty. Vastikkeen määräksi laskettiin (47) […] miljoonaa euroa eli […] prosenttia siirrettyjen talletusten pääomasta. Kreikan rahoitusvakausrahasto kattoi rahoitusvajeen lain 3601/2007 63 D §:n 13 momentin nojalla. Kreikan rahoitusvakausrahasto maksoi 10 päivänä huhtikuuta 2012 kaksi kolmasosaa kokonaisrahoitusvajeesta ERVV:n velkakirjoina ja sitoutui maksamaan jäljelle jäävän määrän, kun rahoitusvaje on määritetty lopullisesti. Kreikan keskuspankki määritteli 22 päivänä kesäkuuta 2012, että Lamia Bankin lopullinen rahoitusvaje oli 56,3 miljoonaa euroa. Kreikan rahoitusvakausrahasto kattoi maksamattoman osan rahoitusvajeesta 20 päivänä heinäkuuta 2012.

(70)

Kriisinratkaisun ajankohtana Lamia Bankin palveluksessa oli 47 työntekijää ja sillä oli 5 konttoria. Pankki ei ottanut haltuunsa yhtään Lamia Bankin konttoria, ja sen työntekijät irtisanottiin.

(71)

Kolmen osuuspankin rahoitusvajeiden määrät esitetään taulukossa 6:

Taulukko 6

Kolmen osuuspankin lopulliset rahoitusvajeet

(72)

FB Bank oli pieni pankki, jonka taseen loppusumma oli 1,4 miljardia euroa sen kriisinratkaisun ajankohtana, ja sen markkinaosuus lainoista ja talletuksista oli alle 1 prosentti. FB Bankilla oli 19 konttoria eri puolilla Kreikkaa ja sen palveluksessa oli 260 työntekijää 31 päivänä joulukuuta 2012.

(73)

FB Bank sai Kreikan pankkien tukiohjelman mukaisesti i) 50 miljoonan euron pääomasijoituksen Kreikan valtiolta heinäkuussa 2009, ii) Kreikan valtion joukkovelkakirjoja 60 miljoonan euron arvosta toukokuussa 2012 (48) ja iii) liikkeeseen laskettujen joukkovelkakirjojen valtiontakauksen, jonka nimellisarvo oli 50 miljoonaa euroa, maaliskuussa 2011.

(74)

FB Bank osallistui yksityissektorin osallistumisohjelmaan ja vaihtoi Kreikan valtion joukkovelkakirjalainoja 70 miljoonan euron nimellisarvosta. Kuten taulukossa 2 esitetään, sen yksityissektorin osallistumiseen liittyvä tappio oli yhteensä noin 49 miljoonaa euroa ennen veroja. Kuten taulukossa 3 esitetään, FB Bankin pääomatarpeiden arvioitiin vuoden 2012 stressitestissä olevan 168 miljoonaa euroa.

(75)

Kreikan keskuspankki vaati 8 päivänä marraskuuta 2012 FB Bankia saattamaan pääomakorotuksen päätökseen 30 päivään huhtikuuta 2013 mennessä palauttaakseen ydinpääoman osuutensa entiselleen.

(76)

Koska FB Bank ei onnistunut hankkimaan vaadittua pääomaa 30 päivään huhtikuuta 2013 mennessä, Kreikan keskuspankki päätti peruuttaa FB Bankin toimiluvan ja asettaa sen selvitystilaan.

(77)

Kreikan keskuspankki katsoi, että kriisinratkaisutoimenpiteiden toteuttaminen osto- ja sulautumismenettelyllä ja varsinkin rahoitusvajeen rahoittaminen ja siirrettyihin varoihin liittyvien pääomatarpeiden kattaminen sen yhteydessä oli ratkaisevan tärkeää, jotta voitiin ylläpitää tallettajien luottamusta Kreikan pankkijärjestelmään ja siten säilyttää rahoitusvakaus. Kreikan keskuspankki arvioi, että 31 päivänä joulukuuta 2012 asiakastalletusten kokonaismäärä FB Bankissa oli noin 1 278 miljoonaa euroa, joista vain 830 miljoonaa euroa oli Kreikan talletus- ja investointitakausrahaston takaamia. Jos FB Bank olisi asetettu selvitystilaan soveltamatta kriisinratkaisutoimenpiteitä, noin 448 miljoonaa euroa talletuksia olisi jäänyt kattamatta.

(78)

Näiden rahoitusvakautta koskevien näkökohtien vuoksi Kreikan keskuspankki myi huutokaupalla tietyt FB Bankin varat ja velat, talletukset mukaan luettuna. FB Bankin varojen osto olisi kuitenkin voinut aiheuttaa ostajalle uusia pääomatarpeita, ja siksi mikään pankki ei olisi suostunut ostamaan valikoituja varoja ja velkoja. Toukokuun 8 päivänä 2013 päivätyssä kirjeessään Kreikan rahoitusvakausrahastolle Kreikan keskuspankki ilmoitti pitävänsä asianmukaisena, että Kreikan rahoitusvakausrahasto kattaisi tällaiset pääomatarpeet osana kriisinratkaisukustannuksia. Toukokuun 10 päivänä 2013 päivätyssä lopullisessa sitovassa tarjouksessaan pankki vaati, että Kreikan rahoitusvakausrahasto kattaisi FB Bankista siirrettyjen varojen oston aiheuttamat pääomatarpeet. Kreikan keskuspankki arvioi näiden pääomatarpeiden määräksi noin 100 miljoonaa euroa kriisinratkaisun ajankohtana (49).

(79)

Pankki ja eräs toinen pankki toimittivat 8 päivänä toukokuuta 2013 ei-sitovat tarjouksensa. Molempien pankkien tarjoukset perustuivat siihen käsitykseen, että Kreikan rahoitusvakausrahasto kattaisi sekä rahoitusvajeen että siirrettyihin varoihin liittyvät pääomatarpeet. Pankki toimitti 10 päivänä toukokuuta 2013 lopullisen tarjouksensa. Kreikan keskuspankki päätti siirtää FB Bankin varat ja velat pankille, jonka tarjous katsottiin parhaaksi.

(80)

Asiakaslainat (muut kuin ne, joiden lyhennykset olivat jatkuvasti myöhässä) sekä useimmat käteisvarat samoin kuin aineeton omaisuus ja liikearvo, omistusoikeudet, kiinteistöjen vuokraamiseen tai ostoon liittyvät sopimukset, pankkienväliset velat ja asiakastalletukset siirrettiin pankille.

(81)

Kreikan keskuspankin kriisinratkaisun ajankohtana tekemän alustavan arvioinnin mukaan (50) FB Bankista pankille siirrettyjen velkojen arvo oli 1 402 miljoonaa euroa ja siirrettyjen varojen arvo 878 miljoonaa euroa. Niiden erotus eli rahoitusvaje oli 524 miljoonaa euroa. Rahoitusvajeen kattoi lain 3601/2007 63 D §:n 13 momentin nojalla Kreikan rahoitusvakausrahasto, joka maksoi 28 päivänä kesäkuuta 2013 kaksi kolmasosaa arvioidusta rahoitusvajeesta eli 349,6 miljoonaa euroa. Kun Kreikan keskuspankki oli 7 päivänä marraskuuta 2013 päätynyt rahoitusvajetta koskevissa laskelmissaan (51) 457 miljoonan euron määrään, Kreikan rahoitusvakausrahasto maksoi 13 päivänä marraskuuta 2013 (52) pankille 107,4 miljoonaa euroa.

(82)

Probankilla oli 31 päivänä maaliskuuta 2013 Kreikassa 112 konttorin verkosto ja sen palveluksessa oli 1 087 työntekijää (53).

(83)

Probankin tase oli noin 3,2 miljardia euroa 30 päivänä kesäkuuta 2013 (54). Probankin markkinaosuus lainoista oli 1,1 prosenttia ja talletuksista 1,7 prosenttia 31 päivänä maaliskuuta 2013.

(84)

Probank osallistui yksityissektorin osallistumisohjelmaan ja vaihtoi Kreikan valtion joukkovelkakirjalainoja 415 miljoonan euron nimellisarvosta. Kuten taulukossa 2 esitetään, sen yksityissektorin osallistumiseen liittyvä tappio oli yhteensä noin 295 miljoonaa euroa ennen veroja. Kuten taulukossa 3 esitetään, Probankin pääomatarpeiden arvioitiin vuoden 2012 stressitestissä olevan 282 miljoonaa euroa.

(85)

Kreikan keskuspankki vaati 26 päivänä lokakuuta 2012 Probankia lisäämään pääomaansa 282 miljoonalla eurolla.

(86)

Koska Probank ei onnistunut lisäämään pääomaansa, Kreikan keskuspankki päätti heinäkuussa 2013 peruuttaa sen toimiluvan ja asettaa sen selvitystilaan (55). Tarkemmin sanottuna Probankin omien varojen tilanne oli negatiivinen ja ne arvioitiin noin – 16 miljoonaksi euroksi 31 päivältä maaliskuuta 2013 olevien konsolidoitujen tietojen perusteella. Näin ollen Probank ei täyttänyt pääomaa koskevia vähimmäisvaatimuksiaan ja sen omat varat olivat pienemmät kuin lain 3601/2007 5 §:n 4 momentin a kohdassa vahvistettu pankkien vähimmäisosakepääoma.

(87)

Kreikan keskuspankki katsoi, että kriisinratkaisutoimenpiteiden toteuttaminen oli ratkaisevan tärkeää, jotta voitiin ylläpitää tallettajien luottamusta Kreikan pankkijärjestelmään ja siten säilyttää rahoitusvakaus. Kreikan keskuspankki arvioi, että 31 päivänä maaliskuuta 2013 asiakastalletusten kokonaismäärä Probankissa oli noin 3 123 miljoonaa euroa, joista vain 1 998 miljoonaa euroa oli Kreikan talletus- ja investointitakausrahaston takaamia. Jos Probank olisi asetettu selvitystilaan soveltamatta kriisinratkaisutoimenpiteitä, noin 1 125 miljoonaa euroa talletuksia olisi siten jäänyt kattamatta.

(88)

Näiden rahoitusvakautta koskevien näkökohtien vuoksi Kreikan keskuspankki myi huutokaupalla tietyt Probankin varat ja velat, talletukset mukaan luettuna. Probankin varojen osto olisi kuitenkin voinut aiheuttaa ostajalle uusia pääomatarpeita, ja siksi mikään pankki ei olisi suostunut ostamaan valikoituja varoja ja velkoja. Heinäkuun 25 päivänä 2013 päivätyssä lopullisessa sitovassa tarjouksessaan pankki vaati, että Kreikan rahoitusvakausrahasto kattaisi Probankista siirrettyjen varojen oston aiheuttamat pääomatarpeet. Kreikan rahoitusvakausrahasto otti huomioon vaaditun sitoumuksen kyseisten pääomatarpeiden kattamiseksi arvioidessaan saatuja tarjouksia. Näiden pääomatarpeiden määräksi arvioitiin [180–280] miljoonaa euroa (56).

(89)

Eräs toinen suuri kreikkalainen pankki toimitti 24 päivänä heinäkuuta 2013 tarjousluonnoksen, ja pankki toimitti 25 päivänä heinäkuuta 2013 oman tarjouksensa. Molempien pankkien tarjoukset perustuivat siihen käsitykseen, että Kreikan rahoitusvakausrahasto kattaisi sekä rahoitusvajeen että siirrettyjen varojen aiheuttamat pääomatarpeet. Kreikan keskuspankki päätti siirtää Probankin varat ja velat pankille, jonka tarjous katsottiin parhaaksi.

(90)

Asiakaslainat (muut kuin ne, joiden lyhennykset olivat jatkuvasti myöhässä) sekä useimmat käteisvarat samoin kuin aineeton omaisuus ja liikearvo, omistusoikeudet, kiinteistöjen vuokraamiseen tai ostoon liittyvät sopimukset, pankkienväliset velat ja asiakastalletukset siirrettiin pankille.

(91)

Kreikan keskuspankin kriisinratkaisun ajankohtana tekemän alustavan arvioinnin mukaan (57) Probankista pankille siirrettyjen velkojen arvo oli 3 198,9 miljoonaa euroa ja siirrettyjen varojen arvo 2 961,4 miljoonaa euroa. Niiden erotus eli rahoitusvaje oli 237,6 miljoonaa euroa. Rahoitusvajeen kattoi lain 3601/2007 63 D §:n 13 momentin nojalla Kreikan rahoitusvakausrahasto, joka maksoi 9 päivänä elokuuta 2013 kaksi kolmasosaa arvioidusta rahoitusvajeesta eli 158,4 miljoonaa euroa. Rahoitusvaje, jota koskevat laskelmat Kreikan keskuspankki sai päätökseen 30 päivänä joulukuuta 2013, oli 562,7 miljoonaa euroa (58). Kreikan rahoitusvakausrahasto maksoi 31 päivänä 2013 joulukuuta pankille 404,4 miljoonaa euroa käteissuorituksena (59).

(92)

Pankki sai monenlaista tukea Kreikan pankkien tukiohjelman pääomapohjan vahvistamistoimenpiteestä, takaustoimenpiteestä ja valtion joukkovelkakirjalainatoimenpiteestä.

(93)

Pankki on saanut ja saa edelleen tukea takaustoimenpiteestä ja joukkovelkakirjalainatoimenpiteestä. Tätä tukea nimitetään tässä päätöksessä ”toimenpiteeksi L1”. Pankille oli 30 päivänä marraskuuta 2013 (60) vallitsevan tilanteen mukaan myönnetty takauksia 14,8 miljardia euroa. Tuona ajankohtana pankilla lainassa olleiden valtion joukkovelkakirjojen määrä oli 847 miljoonaa euroa. Huhtikuun 15 päivästä 2011 lähtien pankki oli saanut lainaksi valtion joukkovelkakirjoja 787 miljoonan euron arvosta sekä 12,9 miljardia euroa valtiontakauksia.

(94)

Pankin rakenneuudistussuunnitelmassa, jonka Kreikan viranomaiset toimittivat komissiolle 25 päivänä kesäkuuta 2014, ne ilmoittivat aikovansa jatkaa takuiden myöntämistä ja valtion joukkovelkakirjojen lainaamista pankille Kreikan pankkien tukiohjelman puitteissa rakenneuudistuskauden ajan.

(95)

Toukokuussa 2009 ja joulukuussa 2011 pankki sai Kreikalta pääoman vahvistamistoimenpiteestä myönnetyt 350 miljoonan ja 1 000 miljoonan euron pääomasijoitukset eli yhteensä 1 350 miljoonaa euroa (toimenpide A), mikä vastaa noin 2:ta prosenttia pankin tuolloisista riskipainotetuista omaisuuseristä.

(96)

Pääomapohjan vahvistaminen toteutettiin Kreikan merkitsemillä etuoikeutetuilla osakkeilla, joiden kuponkikorko oli 10 prosenttia ja erääntymisaika viisi vuotta. Vuonna 2010 etuoikeutettujen osakkeiden duraatiota jatkettiin samalla, kun niiden voitonjako-oikeuksia korotettiin. Ellei etuoikeutettuja osakkeita lunasteta tämän alustavan viiden vuoden ajanjakson kuluessa eikä yhtiökokous ole tehnyt päätöstä osakkeiden lunastamisesta, Kreikan valtiovarainministeri korottaa kuponkikorkoa 2 prosentilla vuosittain kumulatiivisesti (toisin sanoen korko on 12 prosenttia vuonna kuusi, 14 prosenttia vuonna seitsemän jne.).

(97)

Maksuvalmiusapu on poikkeuksellinen toimenpide, jonka avulla maksukykyinen rahoituslaitos, jolla on väliaikaisia maksukykyongelmia, voi saada eurojärjestelmän rahoitusta ilman, että tällainen toimenpide on osa yhteistä rahapolitiikkaa. Tällaisen rahoituslaitoksen maksuvalmiusavusta maksama korko on […] korkopistettä korkeampi kuin sen normaalista EKP:n rahoituksesta maksama korko.

(98)

Kreikan keskuspankki on vastuussa maksuvalmiusohjelmasta, mikä tarkoittaa, että se vastaa maksuvalmiusavun myöntämisestä johtuvista kustannuksista ja riskeistä (61). Kreikka myönsi Kreikan keskuspankille valtiontakauksen, jota sovelletaan Kreikan keskuspankin myöntämän maksuvalmiusavun kokonaismäärään. Hyväksymällä lain 3943/2011 50 §:n 7 momentin, jolla muutettiin lain 2362/1995 65 §:n 1 momenttia, annettiin Kreikan valtiovarainministeriölle mahdollisuus myöntää valtion puolesta takauksia Kreikan keskuspankille tämän luottolaitoksilta saatavien vaateiden suojaamiseksi. Maksuvalmiusapua saavien pankkien on maksettava valtiolle takausmaksu, joka on […] korkopistettä.

(99)

Pankki oli 31 päivään tammikuuta 2012 mennessä saanut 8,6 miljardia euroa valtion takaamaa maksuvalmiusapua (62), ja 31 päivään joulukuuta 2012 mennessä se oli saanut 30,9 miljardia euroa valtion takaamaa maksuvalmiusapua (63).

(100)

Vuoden 2012 jälkeen pankki on saanut tukea useista Kreikan rahoitusvakausrahaston myöntämistä pääomatukitoimenpiteistä. Taulukossa 7 esitetään yleiskatsaus näistä tukitoimenpiteistä.

Taulukko 7

Pankille Kreikan rahoitusvakausrahaston kautta myönnetyt tukitoimenpiteet

(101)

NBG:tä koskevan menettelyn aloittamispäätöksen johdanto-osan 14–33 kappaleessa kuvattiin yksityiskohtaisesti toukokuussa 2012 (64) toteutettu ensimmäinen väliaikaisrahoitus (toimenpide B1). Tässä jaksossa esitetään kyseisen toimenpiteen tausta ja pääpiirteet.

(102)

Kreikan rahoitusvakausrahasto lähetti 20 päivänä huhtikuuta 2012 pankille kirjeen, jolla se sitoutui osallistumaan pankin suunniteltuun osakepääoman korottamiseen jopa 6,9 miljardilla eurolla.

(103)

Kreikan rahoitusvakausrahasto siirsi 28 päivänä toukokuuta 2012 toimenpiteessä B1 pankille 7,4 miljardin arvosta ERVV:n joukkovelkakirjoja Kreikan rahoitusvakausrahaston perustamisesta annetun lain 3864/2010, jäljempänä ’Kreikan rahoitusvakausrahastoa koskeva laki’, väliaikaisrahoitusta koskevien säännösten mukaisesti. Komissio totesi jo NBG:tä koskevan menettelyn aloittamispäätöksen johdanto-osan 50 kappaleessa, että 28 päivänä toukokuuta 2012 toteutetulla väliaikaisrahoituksella täytettiin sitoumuskirjeessä hyväksytty velvoite, joten väliaikaisrahoitus oli jatkoa samalle tuelle. Kreikan keskuspankki teki sekä sitoumuskirjeessä esitettyjä että ensimmäisessä väliaikaisrahoituksessa maksettuja määriä koskevat laskelmat varmistaakseen, että pankin kokonaispääomaosuus oli 8 prosenttia 31 päivänä joulukuuta 2011, jolloin väliaikaisrahoitus kirjattiin takautuvasti pankin kirjanpitoon. Kuten taulukosta 3 voidaan nähdä, toimenpide B1 ei kattanut vuoden 2012 stressitestissä havaittuja pääomatarpeita kokonaisuudessaan. Pankin oli määrä hankkia pääoma tulevalla pääomakorotuksella, ja väliaikaisrahoituksen tarkoituksena oli vain säilyttää pankin kelpoisuus saada EKP:n rahoitusta, kunnes pääomakorotus oli toteutettu.

(104)

Pankin ja Kreikan rahoitusvakausrahaston välisessä ennakkomerkintäsopimuksessa määrättiin, että ensimmäisen väliaikaisrahoituksen päivämäärän ja sen päivämäärän, jona ensimmäinen väliaikaisrahoitus muunnettiin kantaosakkeiksi ja muiksi vaihdettaviksi rahoitusinstrumenteiksi, välisenä aikana pankin oli maksettava Kreikan rahoitusvakausrahastolle vuosittaisena maksuna 1 prosentti ERVV:n joukkovelkakirjojen nimellisarvosta ja että kuponkimaksut ja ERVV:n joukkovelkakirjoille tältä ajalta kertynyt korko lasketaan Kreikan rahoitusvakausrahaston suorittamaksi lisäpääomasijoitukseksi (65).

(105)

Pankki kirjasi lisätappioita vuoden 2012 syksyllä. Sen vuoksi sen pääoma pieneni jälleen alle vakavaraisuudelle asetettujen vähimmäisvaatimusten, joita EKP:n rahoituksen saaminen edellyttää.

(106)

Tämän tuloksena tarvittiin toinen väliaikaisrahoitus. Kreikan rahoitusvakausrahasto toteutti 21 päivänä joulukuuta 2012 toisen, 2 326 miljoonan euron suuruisen väliaikaisrahoituksen (toimenpide B2), joka sekin maksettiin siirtämällä ERVV:n joukkovelkakirjoja pankille.

(107)

Molempien väliaikaisrahoitusten (toimenpiteet B1 ja B2) kokonaismäärä merkitsi sitä, että Kreikan rahoitusvakausrahasto oli 21 päivänä joulukuuta 2012 jo maksanut vuoden 2012 stressitestissä määritettyjen pääomatarpeiden määrän (9,76 miljardia euroa (66)).

(108)

Pankin hallintoneuvosto ilmoitti 22 päivänä toukokuuta 2013, että liikkeeseen lasketaan 2 274,1 miljoonaa uutta osaketta, joiden nimellisarvo oli 0,30 euroa ja hinta 4,29 euroa osakkeelta (67).

(109)

Pankki ilmoitti 21 päivänä kesäkuuta 2013 (68), että osakkeiden määrän yhteenlaskettu lisäys, jonka kokonaismäärä oli 9 756 miljoonaa euroa, preemiot mukaan lukien, oli maksettu täysimääräisesti. Yksityisten varojen osuus pankin osakepääoman korotuksesta oli yhteensä 1 079 miljoonaa euroa (69). Näin ollen Kreikan rahoitusvakausrahaston osuus pankin osakepääoman korotuksesta oli 8 677 miljoonaa euroa (toimenpide B3).

(110)

Määrä vastaa toimenpiteiden B1 ja B2 yhteissummaa sen jälkeen, kun on vähennetty yksityisten sijoittajien osuus. Pankin osakepääoman korottamisella ensimmäinen ja toinen väliaikaisrahoitus (toimenpiteet B1 ja B2) muunnettiin osittain pysyväksi pääomakorotukseksi.

(111)

Uusien osakkeiden hinnaksi asetettiin 50 prosenttia osakkeiden volyymipainotetusta keskihinnasta tarjoushinnan määrittelyä edeltävien 50 kaupankäyntipäivän aikana. Ylimääräinen yhtiökokous päätti 29 päivänä huhtikuuta 2012 peruuttaa osakkeiden jakamisen ja pienentää pankin osakepääomaa (70), minkä tuloksena uusien osakkeiden hinnaksi asetettiin 4,29 euroa osakkeelta.

(112)

Välittömästi kevään 2013 pääomapohjan vahvistamisen jälkeen Kreikan rahoitusvakausrahastosta tuli pankin suurin osakkeenomistaja, jonka omistusosuus oli 84,39 prosenttia (71). Kreikan rahoitusvakausrahasto laski liikkeeseen 245 779,6 miljoonaa warranttia ja antoi yksityisille sijoittajille yhden warrantin jokaista merkittyä osaketta kohti vastikkeetta (72). Kukin warrantti sisältää oikeuden ostaa 8,23 Kreikan rahoitusvakausrahaston osaketta tietyin väliajoin ja toteutushinnoin. Ensimmäinen lunastuspäivä on 26 päivä joulukuuta 2013, minkä jälkeen warrantteja voi lunastaa kuuden kuukauden välein 26 päivään joulukuuta 2017 asti. Lunastushinta on sama kuin 4,29 euron merkintähinta lisättynä vuotuisella korolla (4 prosenttia ensimmäisenä vuotena, 5 prosenttia toisena vuotena, 6 prosenttia kolmantena vuotena, 7 prosenttia neljäntenä vuotena ja sitten kuutena viimeisenä kuukautena 8 prosenttia vuotuistettuna) (73).

(113)

Kreikan rahoitusvakausrahastoa koskevassa laissa, sellaisena kuin se on muutettuna vuonna 2014, säädetään, että vain warranttien toteutushintoja voidaan muuttaa uusannin ajankohtana. Lisäksi tällaiset muutokset on tehtävä jälkikäteen ja vain Kreikan rahoitusvakausrahaston merkintäetuoikeuksien myynnistä saatujen tuottojen määrään. Muutosta ei voi tehdä, jos osakepääomaa korotetaan ilman warrantteja.

(114)

Kuten 2.2.1 jaksossa mainittiin, Kreikan rahoitusvakausrahasto kattoi Lesvos-Limnos Bankin, Achaia Bankin ja Lamia Bankin rahoitusvajeet, joiden määrät olivat samassa järjestyksessä 56,6 miljoonaa, 212,9 miljoonaa ja 56,3 miljoonaa euroa. Näin ollen rahoitusvajeen yhteismäärä oli 325,8 miljoonaa euroa.

(115)

FB Bank on vuoden 2009 jälkeen saanut tukea useista tukitoimenpiteistä. Taulukossa 8 esitetään yleiskatsaus näistä tukitoimenpiteistä.

Taulukko 8

Yleiskatsaus FB Bankille myönnetyistä tukitoimenpiteistä

(116)

Heinäkuussa 2009 Kreikka sijoitti 50 miljoonaa euroa FB Bankiin. Tämä määrä oli noin kolme prosenttia FB Bankin tuolloisista riskipainotetuista omaisuuseristä. Tämä pääomasijoitus tehtiin pääomapohjan vahvistamistoimenpiteestä, joka on osa Kreikan pankkien tukiohjelmaa. Pääomasijoitus toteutettiin etuoikeutettujen osakkeiden muodossa.

(117)

FB Bank on saanut myös tukea Kreikan pankkien tukiohjelmaan kuuluvista takaustoimenpiteen maksuvalmiustuesta ja valtion joukkovelkakirjojen lainaustoimenpiteestä. Tammikuussa 2009 FB Bank sai 60 miljoonan euron arvosta Kreikan valtion joukkovelkakirjoja, jotka erääntyivät joulukuussa 2011 (toimenpide FB2). Toukokuussa 2012 se sai 60 miljoonan euron arvosta Kreikan valtion joukkovelkakirjoja, joiden oli määrä erääntyä huhtikuussa 2015, mutta jotka peruutettiin 23 päivänä toukokuuta 2013 (toimenpide FB3) (74). Maaliskuussa 2011 FB Bank sai myös liikkeeseen laskettujen joukkovelkakirjojen valtiontakauksen, jonka nimellisarvo oli 50 miljoonaa euroa.

(118)

Kreikan rahoitusvakausrahasto kattoi FB Bankista pankille siirrettyjen varojen rahoitusvajeen (75). Kreikan keskuspankin 10 päivänä toukokuuta ja 7 päivänä marraskuuta 2013 tekemien päätösten mukaisesti Kreikan rahoitusvakausrahasto maksoi 456,97 miljoonan euron kokonaismäärän kahdessa erässä 26 päivänä heinäkuuta ja 13 päivänä marraskuuta 2013 (76).

(119)

Kriisinratkaisumenettelyn nojalla Kreikan rahoitusvakausrahasto sitoutui kattamaan FB Bankista siirrettyjen varojen ostosta aiheutuvat pääomatarpeet. Tästä syystä Kreikan rahoitusvakausrahaston tarvitsi sijoittaa pankkiin pääomamäärä, joka vastasi 9:ää prosenttia siirretyistä riskipainotetuista omaisuuseristä. Kriisinratkaisun ajankohtana siirrettyihin varoihin liittyvien pääomatarpeiden määräksi arvioitiin noin 100 miljoonaa euroa.

(120)

Kuten johdanto-osan 30 kappaleessa jo mainittiin, Kreikan rahoitusvakausrahasto ei sijoita lisää pääomaa pankkiin, koska pankki luopuu rakenneuudistussuunnitelmassaan oikeudesta pyytää Kreikan rahoitusvakausrahastoa kattamaan siirrettyihin varoihin liittyvät mahdolliset pääomatarpeet.

(121)

Probank ei ole saanut tukea mistään Kreikan pankkien tukiohjelmaan kuuluvasta tukitoimenpiteestä. Taulukossa 9 esitetään yleiskatsaus muista tukitoimenpiteistä, joista Probank on saanut tukea.

Taulukko 9

Yleiskatsaus Probankille myönnetyistä tukitoimenpiteistä

(122)

Kreikan rahoitusvakausrahasto rahoitti Probankista pankille siirrettyjen varojen rahoitusvajeen. Kreikan keskuspankin 26 päivänä heinäkuuta ja 30 päivänä joulukuuta 2013 tekemien päätösten mukaisesti Kreikan rahoitusvakausrahasto maksoi 562,73 miljoonan euron kokonaismäärän kahdessa erässä 9 päivänä elokuuta ja 31 päivänä joulukuuta 2013.

(123)

Kriisinratkaisumenettelyn nojalla Kreikan rahoitusvakausrahasto sitoutui kattamaan Probankista siirrettyjen varojen ostosta ostajalle aiheutuvat pääomatarpeet. Tästä syystä Kreikan rahoitusvakausrahaston tarvitsi sijoittaa pankkiin pääomamäärä, joka vastasi 9:ää prosenttia siirretyistä riskipainotetuista omaisuuseristä. Kriisinratkaisun ajankohtana siirrettyihin varoihin liittyvien pääomatarpeiden määräksi arvioitiin noin [180–280] miljoonaa euroa.

(124)

Kuten johdanto-osan 41 kappaleessa jo mainittiin, Kreikan rahoitusvakausrahasto ei sijoita lisää pääomaa pankkiin, koska pankki luopuu rakenneuudistussuunnitelmassaan oikeudesta pyytää Kreikan rahoitusvakausrahastoa kattamaan siirrettyihin varoihin liittyvät mahdolliset pääomatarpeet.

(125)

Kreikka toimitti 25 päivänä kesäkuuta 2014 pankin rakenneuudistussuunnitelman, jossa esitetään, miten pankki aikoo FB Bankin, Probankin ja kolmen osuuspankin ostojen seurauksena syntyneenä yhteisökokonaisuutena palauttaa pitkän aikavälin elinkelpoisuutensa.

(126)

Rakenneuudistussuunnitelmansa avulla pankki aikoo keskittyä ydinpankkitoimintaansa Kreikassa ja Turkissa.

(127)

Kreikan osalta pankin keskeisenä prioriteettina on tehdä sen Kreikassa harjoittamasta pankkitoiminnasta jälleen vahvasti kannattavaa ja elinkelpoista rakenneuudistuskauden loppuun eli 31 päivään joulukuuta 2018 mennessä. Tätä varten rakenneuudistussuunnitelma sisältää joukon toimenpiteitä, joilla pyritään parantamaan pankin toiminnan tehokkuutta ja sen nettokorkomarginaalia, sekä toimenpiteitä, joilla parannetaan sen pääomatilannetta ja taseen rakennetta.

(128)

Toiminnan tehokkuuden osalta pankki on jo aloittanut laajan rationalisointiohjelman. Pankki vähensi fyysistä läsnäoloaan Kreikassa joulukuun 31 päivästä 2009joulukuun 30 päivään 2012. Se vähensi konttoriensa määrää 575:stä vuonna 2009 (77) 511:een vuonna 2012 (78) ja myös Kreikassa harjoitettavaa pankkitoimintaa hoitavaa työvoimaansa (joka oli 12 534 työntekijää joulukuussa 2009 (79) ja 11 230 työntekijää joulukuussa 2012 (80)).

(129)

Joulukuusta 2012 vuoden 2017 loppuun pankki aikoo vähentää edelleen työntekijöidensä määrää Kreikassa (13 675:stä […]) (81) huolimatta FB Bankin ja Probankin, joiden palveluksessa oli 260 ja 1 087 työntekijää, ostojen vaikutuksesta. (82) Ero Kreikassa harjoitettavaa pankkitoimintaa hoitavien työntekijöiden määrän 31 päivänä joulukuuta 2012 (11 230) ja pankin koko kreikkalaisen henkilöstön määrän vuoden 2012 lopussa (13 675) välillä johtuu vakuutustoiminnan (Ethniki Hellenic General Insurance SA), matkailun (Astir Palace Vouliagmenis SA) ja kiinteistötoiminnan (NBG Pangaea Reic) kaltaisten muiden kuin pankkitoimintojen työntekijöistä.

(130)

Joulukuusta 2012 vuoden 2017 loppuun pankki aikoo jatkaa kotimaan verkostonsa rationalisointia. Konttorien määrä lisääntyy […] 511:stä […]. On syytä muistaa, että pankki osti vuonna 2013 FB Bankin ja Probankin verkostot, joissa oli 19 ja 112 konttoria.

(131)

Konttorien ja henkilöstön osalta parannettu tehokkuus auttaa pienentämään sen Kreikassa harjoitettavien toimintojen kokonaiskustannuksia […] prosenttia 1 301 miljoonasta eurosta pro forma -arvon mukaisesti vuodessa vuonna 2012 […] miljoonaan euroon vuonna 2017 (83). Tämän tuloksena sen Kreikassa harjoittaman pankkitoiminnan odotettavissa oleva kulu/tuotto-suhde laskee alle […] prosenttiin rakenneuudistuskauden lopussa.

(132)

Rakenneuudistussuunnitelmassa kuvaillaan myös, miten pankki aikoo vähentää rahoituskustannuksiaan, mikä on avaintekijä elinkelpoisuuden palauttamisessa. Pankki odottaa kykenevänsä maksamaan alempia korkoja talletuksilleen vakaamman toimintaympäristön ja etenkin Kreikan talouden ennustetun vakautuksen ja elpymisen ansiosta. Kreikan talouden odotetaan kasvavan jälleen vuodesta 2014 lähtien. Talletusten (määräaikaistalletusten, avistatalletusten ja talletuskorkojen keskiarvo) tuottoerojen odotetaan pienenevän Kreikassa. Vastaavasti pankin turvautuminen valtion takaamaan maksuvalmiusapuun ja laajempaan eurojärjestelmän rahoitukseen vähenee rakenneuudistuskauden aikana.

(133)

Rakenneuudistussuunnitelmassa ennakoidaan myös, että pankki vahvistaa tasettaan. Sen lainojen nettosuhde talletuksiin Kreikassa pienenee edelleen, ja sen vakavaraisuus paranee (ydinpääoman 8,4 prosentin osuudesta 31 päivänä joulukuuta 2013).

(134)

Toinen pankin prioriteetti on järjestämättömien lainojen hallinta. Pankin luottoprosessit tehostuvat sekä lainojen alullepanon (paremmat vakuudet, alhaisemmat limiitit) että järjestämättömien lainojen hallinnan suhteen. Järjestämättömien lainojen osuus […] niin, että rakenneuudistuskauden lopussa sen odotetaan olevan […] prosenttia (84). Riskikustannukset (arvonalentumiset) pienenevät 2 miljardista eurosta vuonna 2012 […] miljardiin euroon vuonna 2018 (85).

(135)

Toiminnan tehokkuuden parantumisen sekä nettokorkomarginaalin suurenemisen ja riskikustannusten pienenemisen ansiosta pankki voi parantaa kannattavuuttaan. Pankki ennakoi, että sen voitot Kreikassa ovat […] miljoonaa euroa vuonna 2014 ja […] miljoonaa euroa vuonna 2018. Oman pääoman tuotto on […] prosenttia vuonna 2017 Kreikan toimintojen osalta (86), mikä on riittävä, kun otetaan huomioon pankin tuolloinen riskiprofiili. (87)

(136)

Pankki on jo alkanut purkaa ja järjestellä uudelleen kansainvälistä verkostoaan. Kaakkois-Euroopan konttorien määrää on vähennetty 170:llä vuodesta 2009 (88).

(137)

Pankki aikoo jatkaa kansainvälisen verkostonsa uudelleenjärjestämistä ja purkamista. Pankki aikoo myydä ulkomaiset tytäryhtiönsä […] ja luopua konttoreistaan […]. Nämä luovutukset vastasivat […] prosenttia pankin varoista Kreikan ja Turkin ulkopuolella eli olivat […] miljoonaa euroa 12 101 miljoonasta eurosta vuoden 2012 lopussa.

(138)

Konttorit […] ja […] sekä tytäryhtiö […] […].

(139)

Näiden luovutusten tuloksena emoyhtiön antama nettorahoitus lakkautetaan rakenneuudistuskauden loppuun mennessä.

(140)

Pankki aikoo vähentää omistustaan Finansbankissa 60 prosenttiin […].

(141)

[…] antaa Finansbankille […] ja lisää pankin sitoumusta antaa […] Finansbankille rakenneuudistuskauden aikana.

(142)

Pankki suunnittelee Finansbankin kasvavan huomattavasti rakenneuudistuskauden aikana. Se aikoo myös toteuttaa kustannustenhallintasuunnitelman. Vuonna 2014 Finansbank aikoo […] ja […]. Seuraavina vuosina […], jonka seurauksena kulu/tuotto-suhde pienenee […]:stä […]:ään rakenneuudistuskauden loppuun mennessä (89).

(143)

Rakenneuudistussuunnitelmassa määrätään, että Finansbankin riskinottoa valvotaan tarkasti. On odotettavissa, että arvonalennukset ovat alle […] prosenttia asiakaslainoista vuosina 2014–2018, ja kokonaispääoman tuoton odotetaan olevan […] prosenttia vuonna 2018. Finansbankin oman pääoman tuotto pysyy korkeana koko kauden ajan.

(144)

Pankki myi Turkissa harjoittamansa vakuutusliiketoiminnot (henki- ja vahinkovakuutukset) vuonna 2012. Luovutusvoitto oli […] miljoonaa euroa (90).

(145)

Pankki on vähentänyt omistustaan kiinteistöalan tytäryhtiössään Pangeassa alle 35 prosenttiin, ja tällä on ollut myönteinen vaikutus pankin ydinpääoman osuuteen (91). Pankki suunnittelee myös myyvänsä […] […] mennessä ja pääomasijoitusalan tytäryhtiönsä […] mennessä.

(146)

Pankki onnistui hankkimaan huomattavia määriä pääomaa markkinoilta ja vähensi siten tarvitsemaansa valtiontuen määrää.

(147)

Ensin pankki hankki vuonna 2009 yksityistä pääomaa 1 247 miljoonan euron uusannilla. Vuonna 2010 pankki hankki uudelleen 1 815 miljoonaa euroa (92) yksityistä pääomaa markkinoilta. Kuten johdanto-osan 109 kappaleessa mainitaan, pankki onnistui myös hankkimaan 1 079 miljoonaa euroa pääomaa yksityisiltä sijoittajilta kevään 2013 pääomapohjan vahvistamisen avulla. Kevään 2013 pääomapohjan vahvistaminen heikensi myös huomattavasti osakkeenomistajien, joihin sisältyivät vuosien 2009 ja 2010 pääomakorotuksiin osallistuneet osakkeenomistajat, omistusosuutta: Kreikan rahoitusvakausrahasto sai 84,4 prosenttia pankin osakkeista ja uudet sijoittajat saivat 10,5 prosenttia osakkeista, jolloin aiemmille osakkeenomistajille jäi vain 5,1 prosentin osuus. Osinkoa ei ole maksettu tavallisten osakkeiden omistajille vuoden 2007 jälkeen eikä yhdysvaltalaisille etuoikeutettujen osakkeiden omistajille vuoden 2009 jälkeen (93).

(148)

Pankki hankki toukokuussa 2014 markkinoilta 2,5 miljardia euroa pääomaa. Pankki aikoo […].

(149)

Hybridivelan ja huonommassa etuoikeusasemassa oleva velan omistajien osalta pankki tarjoutui 3 päivänä tammikuuta 2012 ostamaan takaisin etuoikeutetut arvopaperit hintaan, joka oli 45–70 prosenttia kyseisten arvopaperien nimellisarvosta. Tässä yhteydessä pankki myös osti takaisin katetut joukkovelkakirjat. Kunkin takaisinoston kohdalla hinta määritettiin instrumenttien markkina-arvon perusteella, ja se sisälsi enintään kymmenen prosenttiyksikön preemion, joka lisättiin sijoittajien kannustamiseksi osallistumaan takaisinostoon. Hyväksymisaste oli 44 prosenttia, ja pääomakorotuksen kokonaismäärä oli noin 302 miljoonaa euroa (94).

(150)

Myöhemmin vuosina 2012 ja 2013 pankki käynnisti uusia velkojen hallintatoimia, jotka koskivat sijoittajille liikkeeseen laskettuja arvopapereita, katetut joukkovelkakirjat, hybridi-instrumentit, toissijaisen pääoman instrumentit ja Yhdysvalloissa liikkeeseen lasketut etuoikeutetut osakkeet mukaan luettuina. Nämä takaisinostot tuottivat […] miljoonaa euroa lisäpääomaa. Yleisesti ottaen pankki ilmoitti, että viime vuosina toteutettujen velkojen hallintatoimien tuottaman pääoman kokonaismäärä on noin […] miljoonaa euroa (95). Näiden takaisinostojen tuloksena huonommassa etuoikeusasemassa oleva velan ja hybridivelan määrä pieneni 293 miljoonaan euroon 31 päivänä joulukuuta 2013.

(151)

Kreikka antoi 25 päivänä kesäkuuta 2014 sitoumuksen siitä, että pankki ja sen sidosyritykset toteuttavat 25 päivänä kesäkuuta 2014 toimitetun rakenneuudistussuunnitelman, sekä muita rakenneuudistussuunnitelman toteuttamista koskevia sitoumuksia, jäljempänä ’sitoumukset’. Tässä jaksossa esitetään yhteenveto sitoumuksista, jotka esitetään liitteessä.

(152)

Ensinnäkin Kreikka on antanut sitoumuksen siitä, että pankki järjestää uudelleen kaupalliset toimintonsa Kreikassa, ja asettanut konttoreille ja työntekijöille samoin kuin kokonaiskustannuksille enimmäismäärät, jotka on saavutettava viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2017 (96).

(153)

Kreikka on myös antanut sitoumuksen siitä, että pankki vähentää Kreikassa tehtyjen talletusten kustannuksia ja noudattaa nettolainojen ja talletusten suhteelle määrättyä enimmäisarvoa (97) viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2017 (98).

(154)

Pankin ulkomaisten tytäryhtiöiden osalta Kreikka on antanut sitoumuksen, jonka mukaan pankki ei myönnä niille […] ja se luopuu vähemmistöosakkuudestaan kyseisessä tytäryhtiössä. Kreikka on myös sitoutunut siihen, että pankki luopuu monista ulkomaisista tytäryhtiöistään viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2018 (99).

(155)

Kreikka on sitoutunut siihen, että pankki luopuu […] ja pääomasijoitusalan tytäryhtiöstään sekä useista arvopapereista. Lisäksi pankki ei – tietyin rajoitetuin poikkeuksin – osta sijoituskelvottomia arvopapereita (100).

(156)

Kreikka on antanut joukon pankin yrityshallintoa koskevia sitoumuksia. Se sitoutui rajoittamaan pankin työntekijöiden ja johtajien palkkioita […] (101).

(157)

Kreikka on myös sitoutunut siihen, että pankki parantaa luottopolitiikkaansa, jotta varmistetaan, että lainojen myöntämistä ja uudelleenjärjestelyä koskevilla päätöksillä pyritään maksimoimaan pankin elinkelpoisuus ja kannattavuus. Kreikka on antanut sitoumuksen siitä, että pankki noudattaa luottoriskin seurantaa sekä lainojen uudelleenjärjestelyä koskevia tiukkoja vaatimuksia (102).

(158)

Useat sitoumukset koskevat pankin toimia pankin kanssa etuyhteydessä olevien lainanottajien kanssa. Näillä sitoumuksilla pyritään varmistamaan, että pankki noudattaa varovaisia pankkikäytäntöjä myöntäessään lainoja työntekijöilleen, johtajilleen ja osakkeenomistajilleen sekä julkisille elimille, poliittisille puolueille tai media-alan yrityksille tai järjestäessään niitä uudelleen (103).

(159)

Lisäksi Kreikka on antanut sitoumuksen siitä, että pankki noudattaa joitakin toimintaan liittyviä rajoituksia, kuten kuponkikorko-, osingonjako- ja yritysostokieltoa sekä valtiontuen mainostamiskieltoa (104).

(160)

Toimitsijamies seuraa näitä sitoumuksia 31 päivään joulukuuta 2018 asti.

(161)

Kreikka on ilmoittanut erikseen hakevansa komissiolta hyväksynnän ennen kuin pankki tai jokin muu valtion elin, kuten Kreikan rahoitusvakausrahasto, ostaa warrantteja takaisin (105).

(162)

Komissio aloitti 27 päivänä heinäkuuta 2012 muodollisen tutkintamenettelyn todetakseen, täyttyivätkö vuoden 2008 pankkitiedonannon (106) vaatimukset Kreikan rahoitusvakausrahaston pankin hyväksi myöntämän ensimmäisen väliaikaisrahoituksen (toimenpide B1) asianmukaisuuden, tarpeellisuuden ja oikeasuhteisuuden osalta.

(163)

Koska tuki annettiin pääomapohjan vahvistamisten ja maksuvalmiustuen jälkeen ja pelastamiskausi oli pitkä, komissio ilmaisi toimenpiteen asianmukaisuuden osalta epäilynsä sen suhteen, oliko pankki tehnyt kaiken voitavansa välttääkseen tuen tarvetta tulevaisuudessa (107). Lisäksi komissiolla ei ollut selvyyttä siitä, kenen määräysvallassa pankki olisi sen jälkeen, kun ensimmäinen väliaikaisrahoitus on korvattu pysyvällä pääomarakenteen vahvistamisella (108), sillä pankki voisi joutua joko valtion tai yksityisten vähemmistöosakkaiden määräysvaltaan. Komissio totesi haluavansa varmistaa, että pankin hallinnon ja erityisesti sen lainanantoprosessin laatu ei heikkene.

(164)

Ensimmäisen väliaikaisrahoituksen tarpeellisuuden osalta komissio kyseenalaisti NBG:tä koskevan menettelyn aloittamispäätöksen johdanto-osan 67 kappaleessa, oliko kaikki mahdolliset toimenpiteet toteutettu, jotta pankki ei tarvitsisi uudelleen tukea tulevaisuudessa. Koska väliaikaisrahoituksen kesto oli epäselvä, komissio ei myöskään voinut päätellä, oliko korvaus riittävä ja valtiontukisääntöjen korvaus- ja vastuunjakoperiaatteiden mukainen. Lisäksi ehdot, joilla ensimmäinen väliaikaisrahoitus muunnettiin pysyväksi pääomarakenteen vahvistamiseksi, eivät olleet tiedossa silloin, kun NBG:tä koskevan menettelyn aloittamispäätös hyväksyttiin, joten komissio ei voinut arvioida niitä.

(165)

Toimenpiteen oikeasuhteisuuden osalta komissio ilmaisi epäilyksensä siitä, olivatko suojakeinot (valtiontuen mainostamiskielto, kuponkikorko- ja osingonjakokielto, osto-oikeuksien hyödyntämiskielto ja takaisinostokielto, jotka kuvataan NBG:tä koskevan menettelyn aloittamispäätöksen johdanto-osan 71 kappaleessa) riittäviä suhteessa ensimmäiseen väliaikaisrahoitukseen. Lisäksi NBG:tä koskevan menettelyn aloittamispäätöksen johdanto-osan 72 kappaleessa komissio totesi, että kilpailun vääristymät saattoivat johtua sellaisten sääntöjen puutteesta, jotka estivät Kreikan rahoitusvakausrahastoa koordinoimasta kaikkia Kreikan neljää suurinta pankkia (jotka olivat pankki, Alpha Bank, Eurobank ja Piraeus Bank), sekä sellaisten riittävien suojakeinojen puutteesta, joilla olisi estetty niitä jakamasta kaupallisesti arkaluontoisia tietoja. Tästä syystä komissio ehdotti, että nimitettäisiin toimitsijamies, joka olisi fyysisesti läsnä pankissa.

(166)

Komissio vastaanotti 3 päivänä tammikuuta 2013 erään kreikkalaisen pankin huomautukset NBG:tä koskevan menettelyn aloittamispäätöksestä. Kyseinen kreikkalainen pankki huomautti, että Kreikan pankkien pääomapohjan vahvistaminen Kreikan rahoitusvakausrahastosta oli periaatteessa tervetullut askel kohti terveempää ja elinkelpoisempaa pankkijärjestelmää, eikä vastustanut NBG:n pääomapohjan vahvistamista.

(167)

Vaikka kyseinen kreikkalaispankki ilmaisi täyden tukensa periaatteelle vahvistaa Kreikan pankkien pääomapohjaa Kreikan rahoitusvakausrahastosta, se huomautti kuitenkin, että kilpailun vääristymisen minimoimiseksi ja syrjinnän välttämiseksi se edellytti, että kaikkien Kreikassa toimivien pankkien on mahdollista saada Kreikan rahoitusvakausrahaston pääomasijoituksia samoin ehdoin.

(168)

Kreikka toimitti 5 päivänä syyskuuta 2012 Kreikan keskuspankin ja Kreikan rahoitusvakausrahaston laatimia huomautuksia.

(169)

Ensimmäisen väliaikaisrahoituksen asianmukaisuuden osalta Kreikan keskuspankki huomautti, että 18 miljardin euron pääomamäärä, jolla Kreikan rahoitusvakausrahasto vahvisti Kreikan neljän suurimman pankin pääomapohjaa toukokuussa 2012, oli vähemmän kuin lopullinen määrä, joka tarvittiin, jotta kyseiset pankit pystyivät asteittain saavuttamaan ja ylläpitämään 10 prosenttiin asetetun ydinpääoman osuuden ja 7 prosenttiin asetetun ydinpääoman osuuden kolme vuotta kattavassa epäedullisessa stressiskenaariossa. Se huomautti myös, että ensimmäinen väliaikaisrahoitus oli väliaikainen, koska pääomapohjan vahvistamisprosessi oli määrä saattaa loppuun näiden neljän pankin suorittamilla osakepääoman korotuksilla.

(170)

Kreikan keskuspankki totesi myös, että Kreikan suurimpien pankkien pääomapohjan vahvistaminen on osa Kreikan pankkisektorin pidemmän aikavälin rakenneuudistusta. Se huomautti, että pankin pysyessä yksityisomistuksessa johto todennäköisesti säilyy samana, mutta jos pankki siirtyy valtion (eli Kreikan rahoitusvakausrahaston) omistukseen, Kreikan rahoitusvakausrahasto voi nimittää uuden johdon, jonka Kreikan keskuspankki joka tapauksessa arvioi. Kreikan keskuspankki huomautti, että se arvioi jokaisen pankin hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää, johtamistavan asianmukaisuutta ja riskiprofiilia jatkuvasti varmistaakseen, että liiallisia riskejä ei oteta. Se korosti myös, että Kreikan rahoitusvakausrahasto oli jo nimittänyt edustajia pääomasijoituksia saaneiden pankkien hallituksiin.

(171)

Ensimmäisen väliaikaisrahoituksen tarpeellisuuden osalta Kreikan keskuspankki huomautti, että pankin pääomapohjan vahvistaminen oli rajoitettu sen varmistamiseen, että sovellettavat vähimmäispääomavaatimukset (8 prosenttia) täyttyivät. Se totesi myös, että pääomasijoituksia edeltänyt pitkä aika johtui Kreikan toimintaympäristön jyrkästä huononemisesta ja yksityissektorin osallistumisohjelman vaikutuksesta, koko hankkeen monitahoisuudesta sekä tarpeesta maksimoida yksityisten sijoittajien osallistuminen osakepääoman korotuksiin.

(172)

Ensimmäisen väliaikaisrahoituksen oikeasuhteisuuden osalta Kreikan keskuspankki huomautti, että komissiolle toimitettavan rakenneuudistussuunnitelman täysimittainen täytäntöönpano on turvattu siten, että Kreikan rahoitusvakausrahaston äänioikeuksien pidättäminen lopetetaan muun muassa siinä tapauksessa, että rakenneuudistussuunnitelmaa rikotaan merkittävästi. Kreikan keskuspankki totesi myös, että pankin vaikeudet eivät johtuneet siitä, että pankin johto olisi aliarvioinut riskit, eikä kaupallisesti aggressiivisista toimista.

(173)

Ensimmäisen väliaikaisrahoituksen asianmukaisuuden osalta sen suhteen, onko kyse valtion puuttumisesta, jos valtio antaa suuria määriä valtiontukea Kreikan rahoitusvakausrahaston kautta ja Kreikan rahoitusvakausrahastolla on täysimääräiset äänioikeudet, Kreikan rahoitusvakausrahasto totesi, että sen rahoittamia pankkeja ei katsota julkisiksi eikä valtio-omisteisiksi yhteisöiksi ja että ne eivät ole valtion määräysvallassa sen jälkeen, kun Kreikan rahoitusvakausrahasto on pysyvästi vahvistanut niiden pääomapohjaa. Kreikan rahoitusvakausrahasto huomautti, että se on täysin riippumaton yksityisoikeudellinen oikeushenkilö, jolla on itsenäinen päätösvalta. Se ei ole julkishallinnon valvonnassa Kreikan rahoitusvakausrahastosta annetun lain 16 C §:n 2 momentin nojalla. Tämän säännöksen mukaan luottolaitokset, joille Kreikan rahoitusvakausrahasto on antanut pääomatukea, eivät kuulu laajempaan julkissektoriin. Se viittasi myös Kreikan rahoitusvakausrahaston hallintorakenteeseen.

(174)

Kreikan rahoitusvakausrahaston puuttumisesta pankin johtamiseen Kreikan rahoitusvakausrahasto huomautti, että se kunnioittaisi pankin itsemääräämisoikeutta eikä puuttuisi sen päivittäiseen johtamiseen, sillä sen rooli rajoittuu siihen, mitä Kreikan rahoitusvakausrahastosta annetussa laissa säädetään. Se totesi, että mitään valtion puuttumista tai koordinointia ei tapahdu ja että pankin lainanantoprosessia (muun muassa vakuuksia, hinnoittelua ja lainanottajien maksukykyä) koskevat päätökset tehtäisiin kaupallisin perustein.

(175)

Kreikan rahoitusvakausrahasto huomautti, että Kreikan rahoitusvakausrahastosta annetussa laissa ja ennakkomerkintäsopimuksessa vahvistetaan tarvittavat suojakeinot, joilla estetään nykyisiä yksityisiä osakkeenomistajia ottamasta liiallisia riskejä. Se viittasi muun muassa siihen, että i) Kreikan rahoitusvakausrahaston edustajat nimitetään riippumattomiksi toimivaan johtoon kuulumattomiksi pankin hallituksen jäseniksi ja he osallistuvat komiteoiden kokouksiin, ii) Kreikan rahoitusvakausrahasto suorittaa asianmukaiset tarkastukset pankissa ja iii) lopullisen pääomapohjan vahvistamisen jälkeen sen äänioikeuksia rajoitetaan vain niin kauan kuin pankki noudattaa rakenneuudistussuunnitelman ehtoja.

(176)

Ensimmäisen väliaikaisrahoituksen tarpeellisuuden ja erityisesti tuesta maksettavan korvauksen tason osalta Kreikan rahoitusvakausrahasto totesi, että korvauksesta oli sovittu komission, EKP:n ja IMF:n edustajien kanssa. Sovitussa tasossa otettiin huomioon, että ensimmäinen väliaikaisrahoitus muunnettaisiin pysyväksi pääomapohjan vahvistamiseksi ennen 30 päivää syyskuuta 2012, mikä määräaika asetettiin maaliskuussa 2012 komission, EKP:n ja IMF:n sekä Kreikan välisessä talous- ja finanssipolitiikasta tehdyssä yhteisymmärryspöytäkirjassa.

(177)

Ensimmäisen väliaikaisrahoituksen oikeasuhteisuuden osalta Kreikan rahoitusvakausrahasto huomautti, että sen hyväksymät toimenpiteet, kuten ne, jotka on kuvattu johdanto-osan 175 kappaleessa, muodostavat riittävät suojakeinot saatuja suuria tukimääriä ja pitkää pelastamiskautta silmälläpitäen. Lisäksi Kreikan rahoitusvakausrahasto totesi, että on toteutettu riittävät toimenpiteet sen varmistamiseksi, että pankit, joihin Kreikan rahoitusvakausrahasto osallistuu, eivät jaa keskenään kaupallisesti arkaluonteisia tietoja. Tällaisia toimenpiteitä ovat muun muassa Kreikan rahoitusvakausrahaston erilaisten edustajien nimittäminen kyseisiin pankkeihin, näille edustajille annetut toimeksiannot, joilla nimenomaisesti estetään tietojen virtaus edustajalta toiselle, sekä kyseisille virkamiehille annetut selvät sisäiset määräykset olla välittämättä pankkien kaupallisesti arkaluonteisia tietoja. Lisäksi Kreikan rahoitusvakausrahasto totesi, että se ei käytä pankkeihin liittyviä oikeuksiaan tavalla, joka voisi ehkäistä, rajoittaa, vääristää tai merkittävästi vähentää tai estää tehokasta kilpailua. Lopuksi Kreikan rahoitusvakausrahasto huomautti, että sen hallituksen jäsenet ja työntekijät ovat tiukkojen luottamuksellisuussääntöjen ja luottamusvelvollisuuksien alaisia ja sen asioita koskevien ammattisalaisuusmääräysten sitomia.

(178)

Komission on ensin arvioitava, onko kolmen osuuspankin kriisinratkaisuun liittyvä valtiontuki (mikä tarkoittaa rahoitusvajeiden rahoitusta, joka mahdollisti talletusten siirron) perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea. Kyseisen kohdan mukaan jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä, on valtiontukea siltä osin, kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(179)

Komissio arvioi ensin, ovatko seuraavat mahdolliset tuensaajat saaneet etua: i) osuuspankit ja mahdolliset pankille siirretyt ”toiminnot” ja ii) pankki.

(180)

Kolmen osuuspankin osalta komissio toteaa, että Lesvos-Limnos Bank, Achaia Bank ja Lamia Bank on asetettu selvitystilaan ja niiden pankkitoimiluvat on peruutettu. Siksi ne eivät enää harjoita taloudellista toimintaa pankkimarkkinoilla.

(181)

Valtiontuki eli rahoitusvajeen rahoittaminen olisi perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua siirrettyihin saamisiin ja velkoihin annettavaa valtiontukea vain, jos ne muodostaisivat yhdessä yrityksen. Yrityksen käsite kattaa kaikki taloudellista toimintaa harjoittavat yksiköt riippumatta niiden oikeudellisesta muodosta ja rahoitustavasta. Taloudellista toimintaa on kaikki toiminta, jossa tavaroita tai palveluja tarjotaan tietyillä markkinoilla. Näin ollen on arvioitava, tarkoittaako saamisten ja velkojen siirtäminen taloudellisen toiminnan siirtämistä, jotta voidaan päätellä, onko kyse yritykselle annettavasta valtiontuesta.

(182)

Kuten edellä 2.2.1 jaksossa mainittiin, osuuspankkien kriisinratkaisun jälkeen pankille siirrettiin vain talletukset sekä saamiset Kreikan talletus- ja investointitakausrahastolta ja velat sille. Kolmella osuuspankilla oli yhteensä 187 työntekijää ja 21 konttoria. On syytä huomata, että konttoreita, työsopimuksia tai lainoja ei siirretty automaattisesti osuuspankeilta pankille. Näin ollen siitä, että lainoja ei ole siirretty pankille vaan ne jäävät kolmelle selvitystilassa olevalle osuuspankille, että yhtään konttoria ei ole siirretty ja että työsopimuksia ei ole siirretty automaattisesti (109), voidaan päätellä, että taloudellista toimintaa ei ole siirretty. Siirrettyjen velkojen (eli talletusten) ei voida katsoa olevan valtiontuen tuensaaja, koska ne eivät muodosta yritystä.

(183)

Yhteenvetona voidaan todeta, että kyseiset kolme olemassa olevaa oikeushenkilöä on asetettu selvitystilaan eivätkä ne enää harjoita mitään pankkitoimintaa. Siirretyt velat eivät myöskään ole taloudellista toimintaa.

(184)

Siksi voidaan päätellä, että Kreikan rahoitusvakausrahaston ERVV:n joukkovelkakirjojen myöntäminen pankille kolmen osuuspankin ostettujen varojen ja velkojen rahoitusvajeen kattamiseksi ei mahdollista viimeksi mainitun taloudellisen toiminnan jatkamista. Siksi Kreikan rahoitusvakausrahaston tuki ei ole tukea selvitystilassa oleville yhteisöille eikä siirretyille varoille ja veloille.

(185)

Sen suhteen, onko kolmen osuuspankin varojen ja velkojen myynti valtiontukea pankille, komission on arvioitava, täyttyvätkö tietyt vaatimukset ja erityisesti i) oliko myyntiprosessi avoin, ehtoja sisältämätön ja syrjimätön, ii) toteutettiinko myynti markkinaehdoin ja iii) maksimoiko valtio kaupan kohteena olevien varojen ja velkojen myyntihinnan (110).

(186)

Kuten johdanto-osan 64 kappaleessa todetaan, Kreikan keskuspankki otti yhteyttä vain viiteen suurimpaan tuolloin Kreikassa toimineeseen kreikkalaiseen luottolaitokseen. Se, että yhteyttä otettiin vain muutamiin ostajiin, ei sulje pois tarjousmenettelyn avoimuutta, koska ne olivat ainoat luottolaitokset, jotka todennäköisesti olivat kiinnostuneita tekemään tarjouksen. Myytävänä olleeseen pakettiin sisältyi vain talletuksia. Näin ollen on välttämätöntä toimia asianomaisella maantieteellisellä alueella, jotta voidaan hyötyä näiden talletusten synergiasta. Pankki, jolla ei ole toimintaa näillä alueilla, ei voisi tarjota palveluja tallettajille, jolloin talletusten säilyttäminen olisi hyvin vähäistä ja ostajan olisi maksettava talletusten ostamisesta aiheutuvat kustannukset saamatta mitään hyötyä. Tästä syystä Kreikan keskuspankki saattoi kolmen osuuspankin kriisinratkaisuun käytettävissä olleessa lyhyessä ajassa kohtuudella olettaa, että vain luottolaitokset, joiden liiketoimintamallit soveltuivat näiden tallettajien palvelemiseen, olivat kiinnostuneita kyseisten varojen ostamisesta. Pankki ja kolme muuta pankkia toimitti sitovat tarjoukset. Pankin tarjous katsottiin parhaaksi ottaen huomioon vastike ja siirron suorittamiseen tarvittava aika. Pankki tarjoutui maksamaan vastikkeeksi määrän, joka vastasi […] prosenttia siirretyistä talletuksista, ja arvioi, että siirto voitaisiin suorittaa yhden työpäivän kuluessa.

(187)

Edellä esitetyn perusteella komissio toteaa rakenneuudistustiedonannon 20 kohdan ja komission päätöskäytännön nojalla, että valtiontuki pankille voidaan sulkea pois (111).

(188)

Kolmen osuuspankin myyntiin liittynyt valtion tuki ei ollut kolmelle osuuspankille, siirretyille varoille tai pankille myönnettyä valtiontukea. Siksi toimenpide ei ole perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(189)

Komission on arvioitava, ovatko toimenpiteet perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(190)

Kreikan 50 miljoonan euron pääomasijoitus FB Bankiin heinäkuussa 2009 (toimenpide FB1), FB Bankin toukokuussa 2012 saamat 60 miljoonan euron arvoiset Kreikan valtion joukkovelkakirjat (toimenpide FB2) ja FB Bankille maaliskuussa 2011 annettu liikkeeseen laskettujen joukkovelkakirjojen valtiontakaus, jonka nimellisarvo oli 50 miljoonaa euroa (toimenpide FB3), myönnettiin Kreikan pankkien tukiohjelmasta (112). Ohjelman hyväksymisestä tehdyssä päätöksessä komissio päätteli, että ohjelmasta myönnetyt toimenpiteet olisivat valtiontukea.

(191)

Näin ollen komissio toteaa, että ilman kyseisiä toimenpiteitä siirretyt toiminnot eivät enää olisi olemassa. Toimenpiteet ovat edistäneet myöhemmin pankille siirrettyjen taloudellisten toimintojen vakauttamista ja jatkumista, ja tästä syystä komissio katsoo, että ne ovat hyödyttäneet myöhemmin pankille siirrettyjä FB Bankin taloudellisia toimintoja ja ovat perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(192)

Komissio toteaa, että Kreikan rahoitusvakausrahasto on Kreikan pankkien tukemiseksi perustama ja rahoittama yhteisö, ja näin ollen toimenpiteisiin FB4 ja FB5 käytettiin valtion varoja. Komissio toteaa myös, että toimenpiteet FB4 ja FB5 ovat luonteeltaan valikoivia, koska ne hyödyttävät vain FB Bankin toimintoja.

(193)

Lisäksi komissio katsoo, että toimenpiteet FB4 ja FB5 antavat FB Bankin toiminnoille selvän edun säilyttämällä ne. Siirtomääräys on tässä tapauksessa tosiasiallisesti yhtenä kokonaisuutena suoritettava myynti. Vaikka omaa pääomaa ja huonommassa etuoikeusasemassa olevaa velkaa ei siirretä, keskeiset pankin tuottavat omaisuuserät (konttorit, talletukset ja lainat) siirretään. Näin ollen toimenpide FB4 antaa siirretyille toiminnoille edun, koska sillä tarjotaan riittävät varat talletusten kattamiseksi ja siirretyt toiminnot säilyvät FB Bankin varojen kokonaisuutena tapahtuvan myynnin ansiosta.

(194)

Lisäksi ilman toimenpidettä FB5 myynti ei olisi mahdollinen, koska siirrolla saattaisi olla negatiivinen vaikutus ostajan vakavaraisuussuhteeseen. Näin ollen siirretyt toiminnot eivät enää olisi olemassa, ja siten toimenpiteet FB4 ja FB5 antavat niille selvän edun.

(195)

Komissio katsoo, että toimenpiteet FB4 ja FB5 eivät ole markkinataloussijoittajaperiaatteen mukaisia. Kreikan rahoitusvakausrahastolla ei ole mahdollisuutta saada tuottoa osallistumisestaan: sen vastineeksi se ei saanut saamista pankilta, vaan ainoastaan saamisen selvitystilassa olevalta oikeushenkilöltä eli FB Bankilta (113). Tästä syystä Kreikan rahoitusvakausrahasto ei luultavasti saa täysimääräisesti takaisin maksamiaan varoja.

(196)

Toimenpiteiden FB4 ja FB5 antama valikoiva tuki vääristää kilpailua säilyttämällä yhden pankkitoiminnon ja mahdollistamalla sen toiminnan markkinoilla ja kilpailun muiden pankkien kanssa, ulkomaisten pankkien tytäryhtiöt mukaan luettuna, jotka toimivat Kreikassa tai saattavat olla kiinnostuneita tulemaan Kreikan markkinoille. Näin olen toimenpiteet FB4 ja FB5 vaikuttavat jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja saattavat vääristää kilpailua.

(197)

Tästä syystä komissio päättelee, että Kreikan rahoitusvakausrahaston suorittama FB Bankista pankille siirrettyihin varoihin liittyvän 456,97 miljoonan euron rahoitusvajeen kattaminen ja Kreikan rahoitusvakausrahaston sitoumus kattaa näihin varoihin liittyvät pääomatarpeet, joiden määrä saattaa olla jopa 100 miljoonaa euroa, ovat perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(198)

Kuten edellä johdanto-osan (193) kappaleessa jo selitettiin, komissio katsoo FB Bankin toimintojen olevan toimenpiteiden FB4 ja FB5 tuensaaja, koska tuki mahdollisti näiden taloudellisten toimintojen jatkumisen pankissa.

(199)

Päätelläkseen, sisältyykö FB Bankin toimintojen myyntiin pankille myönnettyä valtiontukea, komission on vuoden 2008 pankkitiedonannon 49 kohdan mukaisesti arvioitava, täyttyvätkö tietyt vaatimukset. Sen on erityisesti tutkittava, i) oliko myyntiprosessi avoin ja syrjimätön, ii) tapahtuiko myynti markkinaehdoin ja iii) myikö rahoituslaitos tai valtio varat ja velat mahdollisimman korkeaan hintaan.

(200)

Pankki osti FB Bankin varat ja velat, koska se jätti parhaaksi katsotun tarjouksen syrjimättömässä tarjousmenettelyssä, joka oli avoin muille pankeille. Kreikan keskuspankki päätti ottaa yhteyttä vain neljään suurimpaan Kreikassa toimivaan pankkiin, joista vain pankki ja eräs toinen pankki toimittivat ei-sitovat tarjoukset. Kreikan keskuspankki kehotti molempia tarjoajia toimittamaan parannetut tarjoukset. Kreikan keskuspankki valitsi NBG:n, koska sen tarjoukseen liittyvät kriisinratkaisukustannukset olivat pienemmät (114).

(201)

Komissio toteaa, että Kreikan keskuspankki otti yhteyttä vain neljään muuhun pankkiin (115). Se, että yhteyttä otettiin vain muutamiin ostajiin, ei sulje pois tarjousmenettelyn avoimuutta, koska ei ollut muita sellaisia Kreikassa toimivia pankkeja, jotka olisivat olleet riittävän suuria vastaamaan tarjotuista varoista ja joilla olisi ollut riittävästi pääomaa kriisinratkaisun ajankohtana, ja koska kriisinratkaisun ajankohtana ulkomaiset luotto- ja rahoituslaitokset osoittivat vain vähän kiinnostusta pankkitoiminnan aloittamiseen Kreikassa. Lisäksi Kreikan keskuspankki määritteli etukäteen siirrettävän vara- ja velkasalkun sekä aikataulun, jota tarjouksien oli noudatettava ollakseen päteviä. Komissio katsoo, että myyntimenettely oli avoin ja syrjimätön.

(202)

FB Bankin varojen ja velkojen negatiivinen hinta (ottaen huomioon rahoitusvajeen ja edellä mainittujen pääomatarpeiden kattamisen) ei estä sitä, että myyntihinta vastaa yrityksen markkina-arvoa (116). Komissiolla ei ole mitään syytä katsoa, että tehty tarjous ja maksettu hinta eivät olisi vastanneet yrityksen arvoa. On syytä muistaa, että Kreikan lainsäädännön mukaan siirrettyjen varojen käyvän arvon arvioi aluksi Kreikan keskuspankki, ja tämän jälkeen ulkopuoliset asiantuntijat tarkastavat sen ja mukauttavat sitä seuraavien kuuden kuukauden aikana. Näin ollen komissio katsoo, että myynti toteutettiin markkinaehdoin. Edellä esitetyn perusteella komissio päättelee vuoden 2008 pankkitiedonannon 49 kohdan, rakenneuudistustiedonannon 20 kohdan ja oman päätöskäytäntönsä mukaisesti (117), että pankille annetun valtiontuen mahdollisuus voidaan sulkea pois.

(203)

Johdanto-osan 190–197 kappaleen perusteella komissio katsoo, että toimenpiteet FB1, FB2, FB3, FB4 ja FB5 kaikki täyttävät perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa asetetut ehdot ja ovat valtiontukea.

(204)

Tästä syystä komissio päättelee, että FB Bankin toiminnot ovat saaneet valtiontukea 606,97 miljoonan euron suuruisen pääomatuen muodossa (toimenpiteet FB1, FB4 ja FB5) 60 miljoonan euron arvoisten Kreikan valtion joukkovelkakirjalainojen (toimenpide FB2) ja 50 miljoonan euron arvoisten valtiontakausten (toimenpide FB3) lisäksi, kuten taulukossa 10 esitetään.

Taulukko 10

Yleiskatsaus FB Bankille myönnetystä kokonaistuesta

(205)

Perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaan komissio voi katsoa tuen soveltuvan sisämarkkinoille, jos se on tarkoitettu ”jäsenvaltion taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseen”.

(206)

Komissio on myöntänyt, että maailmanlaajuinen finanssikriisi voi aiheuttaa vakavan häiriön jäsenvaltion taloudessa ja että pankkien tukitoimenpiteillä voidaan poistaa tällainen häiriö. Tämä on vahvistettu vuoden 2008 pankkitiedonannossa, pääomapohjan vahvistamista koskevassa tiedonannossa ja rakenneuudistustiedonannossa. Komissio katsoo, että edellytykset valtiontuen hyväksymiselle Perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan nojalla täyttyvät edelleen, koska rahoitusmarkkinoilla on ilmennyt uusia paineita. Komissio vahvisti tämän näkemyksen hyväksymällä vuonna 2011 voimassaolon jatkamista koskevan tiedonannon (118) ja vuoden 2013 pankkitiedonannon (119).

(207)

Kreikan talouden osalta komissio on Kreikan pankkien tukiohjelman hyväksymistä ja jatkamista koskevissa päätöksissään ja Kreikan yksittäisille pankeille myöntämien valtiontukitoimenpiteiden hyväksymistä koskevissa päätöksissään myöntänyt, että Kreikan taloudessa on vakavan häiriön uhka ja että pankeille annettava valtiontuki soveltuu tämän häiriön poistamiseen. Näin ollen toimenpiteiden arvioinnin oikeusperustana olisi käytettävä perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b alakohtaa.

(208)

Vuoden 2008 pankkitiedonannon 15 kohdan mukaan tukea voidaan pitää sisämarkkinoille soveltuvana perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan nojalla vain, jos se täyttää sisämarkkinoille soveltuvuutta koskevat yleiset ehdot:

a)   Asianmukaisuus: Tukitoimenpiteiden on oltava oikein kohdennettuja, jotta niillä voidaan päästä tavoitteeseen ja poistaa taloudessa oleva vakava häiriö. Tämä ei ole mahdollista, jos tukitoimenpide ei sovellu häiriön poistamiseen.

b)   Tarpeellisuus: Tukitoimenpiteen on määrän ja muodon perusteella oltava toimenpiteen tavoitteen saavuttamisen kannalta tarpeellinen. Siksi tuen määrän on oltava tavoitteen saavuttamiseksi tarvittava pienin välttämätön määrä ja sen muodon on oltava sopivin häiriön poistamisen kannalta.

c)   Oikeasuhteisuus: Toimenpiteen positiivisten vaikutusten on oltava oikeassa suhteessa kilpailun vääristymiseen nähden, jotta tavoitteen saavuttamisen kannalta tarpeelliset kielteiset vaikutukset olisivat mahdollisimman vähäisiä.

(209)

Finanssikriisin aikana komissio on kehittänyt sisämarkkinoille soveltuvuutta koskevia ehtoja erityyppisille tukitoimenpiteille. Tukitoimenpiteiden arviointiperiaatteet vahvistettiin ensimmäisen kerran vuoden 2008 pankkitiedonannossa.

(210)

Pääomapohjan vahvistamista koskevassa tiedonannossa annetaan lisäohjeita valtion pääomasijoituksista vaadittavasta korvaustasosta.

(211)

Komissio on myös selittänyt rakenneuudistustiedonannossa, miten se aikoo arvioida rakenneuudistussuunnitelmia. Arvioidessaan pankin rakenneuudistussuunnitelmaa rakenneuudistustiedonannon perusteella komissio ottaa huomioon kaikki taulukossa 10 luetellut toimenpiteet.

(212)

Toimenpiteet FB1, FB2 ja FB3 myönnettiin Kreikan pankkien tukiohjelmasta. Tähän ohjelmaan sisältyneet toimenpiteet oli jo arvioitu ja todettu sisämarkkinoille soveltuviksi komission 19 päivänä marraskuuta 2008 antamassa päätöksessä.

(213)

Komissio katsoo, että toimenpiteet FB4 ja FB5 ovat asianmukaisia, koska niillä suojattiin FB Bankin tallettajia ja turvattiin siten rahoitusvakaus. Kyseiset toiminnot eivät olisi voineet jatkua ilman Kreikan rahoitusvakausrahaston tukea, koska FB Bankin pääoma oli negatiivinen kriisinratkaisun ajankohtana ja silloisissa vaikeissa markkinaolosuhteissa mikään pankki ei olisi ostanut vara- ja velkasalkkua, jonka arvo oli negatiivinen ja joka olisi heikentänyt sen vakavaraisuutta. Näin ollen toimenpiteillä varmistettiin Kreikan rahoitusvakauden säilyttäminen. Tällä perusteella komissio katsoo, että toimenpiteet ovat asianmukaisia pelastamistukena.

(214)

Vuoden 2008 pankkitiedonannon mukaan tukitoimenpiteen on määrän ja muodon perusteella oltava tarpeellinen toimenpiteen tavoitteen saavuttamisen kannalta. Tämä merkitsee sitä, että pääomasijoituksen määrän on oltava tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvittava pienin välttämätön määrä.

(215)

Kuten Kreikan keskuspankki totesi 8 päivänä toukokuuta 2013 päivätyssä kirjeessään, FB Bankin pienestä koosta huolimatta sen toimiluvan peruuttaminen ilman kriisinratkaisutoimenpiteitä olisi voinut heikentää tallettajien luottamusta Kreikan pankkijärjestelmään ja vaikuttaa siten rahoitusvakauteen. Kreikan keskuspankki lisäsi, että erilaisten kriisinratkaisuvaihtoehtojen joukosta se piti parhaana FB Bankin kriisinratkaisua osto- ja sulautumismenettelyn avulla talous- ja finanssipolitiikasta joulukuussa 2012 tehdyn yhteisymmärryspöytäkirjan mukaisesti. Se katsoi, että tämä menettely tarjosi välittömän ja lopullisen ratkaisun FB Bankin ongelmiin. Komissio katsoo, että nämä rahoitusvakauteen liittyvät seikat tukevat toimenpiteiden FB4 ja FB5 tarpeellisuutta.

(216)

Toimenpiteen määrän osalta Kreikan keskuspankki totesi päätöksessään 10/1/10.5.2013, että tiettyjen varojen ja velkojen siirtomääräys oli paras ratkaisu, koska sillä minimoitiin kriisinratkaisukustannukset. Tämä päätös oli myös talous- ja finanssipolitiikasta maaliskuussa 2012 tehdyn yhteisymmärryspöytäkirjan mukainen. Lisäksi komissio toteaa, että Kreikan viranomaiset arvioivat huolellisesti rahoitusvajeen lopullista määrää ja ottivat huomioon lakisääteisen tilintarkastajan laatiman arviointiraportin. Maksettu osuus kattoi tarkalleen siirrettyjen varojen käyvän arvon ja velkojen arvon välisen erotuksen. Lisäksi Kreikan rahoitusvakausrahasto sitoutui kattamaan pääomatarpeet vain enintään 9 prosenttiin Kreikan keskuspankin arvioimista siirretyistä varoista. Se tosiseikka, että kahdesta tarjoajasta vain pankki suostui tarkistamaan tarjoustaan, tukee päätelmää siitä, että maksuosuus ei ollut liiallinen.

(217)

Lisäksi FB Bankin omaa pääomaa ei siirretty, vaan se jätettiin likvidoituun yksikköön eli FB Bankiin. Näin ollen osakkeenomistajat kantavat tappion täysimääräisesti, eikä Kreikan rahoitusvakausrahaston maksuosuus kasva heidän pelastamisensa aiheuttamilla kustannuksilla.

(218)

Tuen korvauksen osalta voidaan todeta johdanto-osan 195 kappaleen tavoin, että Kreikan rahoitusvakausrahasto ei todennäköisesti saa täysimääräisesti takaisin maksamiaan varoja. (120) Näin ollen on selvää, että se ei saa mitään korvausta ja sen maksuosuus on avustuksen kaltainen. Kuten pääomapohjan vahvistamista koskevan tiedonannon 44 kohdassa todetaan, pääomapohjan vahvistaminen, jonka korvaus on riittämätön, voidaan hyväksyä vain sellaisten ongelmapankkien tapauksessa, jotka eivät pysty maksamaan mitään korvausta. Komissio katsoo, että tämä pätee FB Bankin tapaukseen. Korvauksen puute aiheuttaa perusteellisen rakenneuudistuksen tarpeen pääomapohjan vahvistamista koskevan tiedonannon mukaisesti.

(219)

Näin ollen toimenpiteet FB4 ja FB5 ovat sekä määränsä että muotonsa perusteella tarpeellisia pelastamistukena Kreikan pankkijärjestelmän ja koko talouden häiriön rajoittamista koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi.

(220)

Komissio huomauttaa, että FB Bank ei enää ole olemassa aiemmassa muodossaan. Se tosiseikka, että tuella pelastetaan siirretyt toiminnot, voisi teoriassa aiheuttaa kilpailun vääristymistä. Komissio panee kuitenkin myönteisessä mielessä merkille FB Bankin pienen koon sekä myyntimenettelyn, jossa kilpailijoilla oli mahdollisuus tehdä tarjous FB Bankin tietyistä varoista ja veloista. Lisäksi FB Bankin taloudelliset toiminnot integroitiin välittömästi niiden siirtämisen jälkeen täysimääräisesti pankkiin ja niiden olemassaolo erillisenä taloudellisena toimintana tai kilpailijana lakkasi. Näin ollen komissio päättelee, että tuki ei aiheuta kohtuutonta kilpailun vääristymistä.

(221)

Komissio päättelee, että toimenpiteet FB4 ja FB5 ovat asianmukaisia ja tarpeellisia sekä, ottaen huomioon FB Bankin pienen koon sekä sen katoamisen erillisenä kilpailijana, kun se integroidaan täysimääräisesti pankkiin, oikeasuhteisia tavoiteltuun päämäärään nähden vuoden 2008 pankkitiedonannon ja pääomapohjan vahvistamista koskevan tiedonannon mukaisesti.

(222)

Toimenpiteen FB4 korvauksen osalta komissio totesi johdanto-osan 218 kappaleessa, että Kreikan rahoitusvakausrahasto ei luultavasti saa takaisin mitään FB Bankin kriisinratkaisuun sijoittamistaan 456,97 miljoonasta eurosta (toimenpide FB4). Korvauksen puute aiheuttaa perusteellisen rakenneuudistuksen tarpeen sekä elinkelpoisuuden palauttamistoimien että kilpailun vääristymisen rajoittamistoimien osalta.

(223)

Rakenneuudistustiedonannon 21 kohdassa määrätään, että jos vaikeuksissa olevan luottolaitoksen pitkän aikavälin elinkelpoisuutta ei voida uskottavasti palauttaa, olisi harkittava sen likvidaatiota tai huutokauppaamista. Tästä syystä jäsenvaltiot voivat kannustaa elinkelvottomia toimijoita vetäytymään markkinoilta ja samalla mahdollistaa sen, että vetäytyminen tapahtuu sopivan ajan kuluessa niin, että rahoitusjärjestelmä säilyy vakaana.

(224)

FB Bank ei kuitenkaan ollut elinkelpoinen erillisenä yksikkönä, ja se asetettiin selvitystilaan. Tämän suhteen rakenneuudistustiedonannon 17 kohdassa selvennetään, että ”vaikeuksissa olevan pankin myynti toiselle rahoituslaitokselle voi edistää pitkän aikavälin elinkelpoisuuden palauttamista, jos ostaja on elinkelpoinen ja pystyy ottamaan vaikeuksissa olevan pankin vastuulleen, ja sillä voidaan myös tukea markkinoiden luottamuksen palauttamista”.

(225)

Kuten 7.5.2 jaksossa todetaan, pankin rakenneuudistussuunnitelman perusteella sitä voidaan pitää elinkelpoisena yksikkönä. Näin ollen se, että FB Bankin taloudelliset toiminnot on siirretty pankkiin, mahdollistaa niiden pitkän aikavälin elinkelpoisuuden palauttamisen. Lisäksi se, että FB Bankin toiminnot integroitiin täysin pankkiin (121) ja niiden toiminta erillisenä kilpailijana lakkasi, muodostaa valtiontuesta maksetun riittämättömän korvauksen edellyttämän perusteellisen rakenneuudistuksen.

(226)

Kuten johdanto-osan 216 kappaleessa selitettiin, FB Bankin kriisinratkaisua varten valitulla toteutustavalla varmistetaan rakenneuudistuskustannusten rajoittaminen välttämättömään. Ensinnäkin Kreikan viranomaiset arvioivat huolellisesti rahoitusvajeen lopullista määrää ja ottivat huomioon lakisääteisen tilintarkastajan laatiman arviointiraportin. Kreikan rahoitusvakausrahasto sitoutui myös kattamaan siirretyistä toiminnoista aiheutuvat ostajan pääomatarpeet vain lakisääteiseen vähimmäismäärään asti. Lisäksi FB Bankin taloudellisten toimintojen integrointi suurempaan yhteisöön ja siitä johtuva synergian hyödyntäminen FB Bankin konttoriverkoston rationalisoinnin, tietotekniikkainfrastruktuurin tiivistämisen ja rahoituskustannusten pienentämisen avulla auttavat rajoittamaan rakenneuudistuskustannukset välttämättömään verrattuna skenaarioon, jossa valtio olisi yrittänyt palauttaa FB Bankin elinkelpoisuuden erillisenä yksikkönä.

(227)

Omaa pääomaa ja huonommassa etuoikeusasemassa olevia velkoja ei siirretty pankkiin, vaan ne säilyivät FB Bankissa eli selvitystilassa olevassa yhteisössä. Näin ollen komissio katsoo, että osakkeenomistajien riittävä vastuunjako saavutettiin, koska heillä on oikeus likvidoinnista saatavaan tuottoon vain, jos tuotto riittää ensin tuen takaisinmaksuun Kreikan rahoitusvakausrahastolle, jonka saaminen on etusijalla muihin velkojiin nähden. Realisoitujen varojen niukkuuden vuoksi osakkeenomistajat tuskin saavat sijoituksiaan takaisin.

(228)

Kilpailun vääristymistä rajoittavien toimenpiteiden osalta rakenneuudistustiedonannon 30 kohdassa määrätään, että ”[k]omissio pitää tällaisten toimenpiteiden tarvetta arvioidessaan lähtökohtana niiden toimintojen kokoa, mittakaavaa ja ulottuvuutta, jotka kyseisellä pankilla olisi […] uskottavan rakenneuudistussuunnitelman toteuttamisen jälkeen. […] Tällaisten toimenpiteiden luonne ja muoto riippuvat kahdesta tekijästä: ensinnäkin tuen määrästä ja sen myöntämisehdoista ja -olosuhteista ja toiseksi niiden markkinoiden luonteesta, joilla tuensaajapankki jatkaa toimintaansa.”

(229)

Saadun pääomatuen kokonaismäärä on 606,97 miljoonaa euroa (toimenpiteet FB1, FB4 ja FB5) 60 miljoonan euron arvoisten Kreikan valtion joukkovelkakirjalainojen (toimenpide FB2) ja 50 miljoonan euron arvoisten valtiontakausten (toimenpide FB3) lisäksi. Toimenpide FB1 vastasi noin 3,25:tä prosenttia FB Bankin riskipainotetuista omaisuuseristä 31 päivänä joulukuuta 2008. Toimenpide FB4, FB Bankista pankille siirretyn rahoitusvajeen rahoittaminen, vastasi noin 33,44:ää prosenttia FB Bankin riskipainotetuista omaisuuseristä 31 päivänä maaliskuuta 2013. Toimenpide FB5 vastasi määritelmällisesti 9:ää prosenttia FB Bankista pankille siirretyistä riskipainotetuista omaisuuseristä. Tällaiset tukimäärät yhdessä korvauksen puutteen kanssa edellyttävät tuensaajan markkinoilla harjoittaman toiminnan merkittävää supistamista.

(230)

Niiden markkinoiden osalta, joilla FB Bank toimi, komissio huomauttaa, että FB Bank oli hyvin pieni pankki (sen osuus Kreikan pankkien kokonaisomaisuudesta oli alle 0,5 prosenttia ja markkinaosuus Kreikan lainoista ja talletuksista alle 1 prosentti) ja näin ollen pankkiin siirretyt FB Bankin varat ja velat olivat suhteellisen pienet verrattuna Kreikan pankkijärjestelmän kokoon.

(231)

Lisäksi FB Bankin toimintoja tarjottiin kilpailijoille avoimessa huutokaupassa. Myynnin jälkeen FB Bankin olemassaolo erillisenä kilpailijana lakkasi, kun siirretyt toiminnot integroitiin täysin pankkiin.

(232)

Komissio päättelee, että koska FB Bank oli kooltaan pieni, myyntimenettely oli avoin ja FB Bankin toiminnot integroitiin täysin pankkiin, kilpailu ei vääristy kohtuuttomasti huolimatta tuen hyvin suuresta määrästä ja korvauksen puuttumisesta.

(233)

Edellä esitetyn analyysin perusteella komissio päättelee, että FB Bankin tiettyjen varojen ja velkojen myynnillä ja niiden liittämisellä pankkiin varmistetaan rakenneuudistustiedonannon mukaisesti FB Bankin toimintojen pitkän aikavälin elinkelpoisuuden palauttaminen, että tuen määrä on rajoitettu välttämättömään ja että kilpailu ei vääristy kohtuuttomasti.

(234)

Kaikki taulukossa 10 luetellut tukitoimenpiteet soveltuvat näin ollen sisämarkkinoille.

(235)

Komission on ensiksi arvioitava, ovatko toimenpiteet perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(236)

Kreikan rahoitusvakausrahasto on Kreikan pankkien tukemiseksi perustama ja rahoittama yhteisö. Näin ollen toimenpiteisiin PB1 ja PB2 liittyy valtion varoja. Toimenpiteet PB1 ja PB2 ovat myös luonteeltaan valikoivia, koska ne hyödyttävät vain Probankin toimintoja.

(237)

Lisäksi toimenpiteet PB1 ja PB2 antavat Probankin toiminnoille selvän edun säilyttämällä ne. Siirtomääräys on tässä tapauksessa yhtenä kokonaisuutena suoritettava myynti, sillä vaikka omaa pääomaa ei siirretä, keskeiset pankin tuottavat omaisuuserät (konttorit, talletukset ja lainat) siirretään.

(238)

Toimenpiteet PB1 ja PB2 eivät ole markkinataloussijoittajaperiaatteen mukaisia. Kreikan rahoitusvakausrahastolla ei ole mahdollisuutta saada tuottoa osallistumisestaan: sen vastineeksi se ei saanut saamista pankilta, vaan ainoastaan saamisen selvitystilassa olevalta oikeushenkilöltä eli Probankilta (122). Tästä syystä Kreikan rahoitusvakausrahasto ei luultavasti saa täysimääräisesti takaisin maksamiaan varoja.

(239)

Toimenpiteiden PB1 ja PB2 antama valikoiva tuki vääristää kilpailua säilyttämällä yhden pankkitoiminnon ja mahdollistamalla sen toiminnan markkinoilla ja kilpailun muiden pankkien kanssa, jotka toimivat Kreikassa tai saattavat olla kiinnostuneita tulemaan Kreikan markkinoille. Näin olen toimenpiteet PB1 ja PB2 vaikuttavat jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja saattavat vääristää kilpailua.

(240)

Tästä syystä komissio päättelee, että Kreikan rahoitusvakausrahaston suorittama Probankista pankille siirretyn 562,73 miljoonan euron rahoitusvajeen kattaminen ja Kreikan rahoitusvakausrahaston sitoumus kattaa siirrettyihin varoihin liittyvät pääomatarpeet, joiden määrä saattaa olla [180–280] miljoonaa euroa, ovat perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(241)

Probankin toiminnot ovat toimenpiteiden PB1 ja PB2 tuensaaja, koska toimenpiteet mahdollistivat näiden toimintojen jatkumisen pankissa.

(242)

Päätelläkseen, sisältyykö Probankin toimintojen myyntiin pankille myönnettyä valtiontukea, komission on vuoden 2008 pankkitiedonannon 49 kohdan mukaisesti arvioitava, täyttyvätkö tietyt vaatimukset. Sen on erityisesti tutkittava, i) oliko myyntiprosessi avoin ja syrjimätön, ii) tapahtuiko myynti markkinaehdoin ja iii) myikö rahoituslaitos tai valtio varat ja velat mahdollisimman korkeaan hintaan.

(243)

Pankki osti Probankin varat ja velat, koska se jätti parhaaksi katsotun tarjouksen syrjimättömässä tarjousmenettelyssä, joka oli avoin muille pankeille. Kreikan keskuspankki päätti ottaa yhteyttä vain neljään suurimpaan Kreikassa toimivaan pankkiin, joista vain pankki ja eräs toinen pankki toimittivat tarjoukset. Pankki oli hinnan ja odotettujen synergiavaikutusten suhteen parhaaksi katsottu tarjoaja.

(244)

Kreikan keskuspankki otti yhteyttä vain neljään pankkiin. Se, että yhteyttä otettiin vain muutamiin ostajiin, ei sulje pois tarjousmenettelyn avoimuutta, koska ei ollut muita sellaisia Kreikassa toimivia pankkeja, jotka olisivat olleet riittävän suuria vastaamaan tarjotuista toiminnoista ja joilla olisi ollut riittävästi pääomaa kriisinratkaisun ajankohtana. Lisäksi Probankin kriisinratkaisuun mennessä mikään ulkomainen luotto- tai rahoituslaitos ei ollut toimittanut pätevää ja sitovaa tarjousta Probankin ostamisesta, vaikka määräaikaa oli lykätty toistuvasti. Kriisinratkaisun ajankohtana ulkomaiset luotto- ja rahoituslaitokset osoittivat vain vähän kiinnostusta pankkitoiminnan aloittamiseen Kreikassa. Lisäksi Kreikan keskuspankki oli määritellyt etukäteen siirrettävän vara- ja velkasalkun sekä aikataulun, jota tarjouksien oli noudatettava ollakseen päteviä. Näin ollen komissio katsoo, että myyntimenettely oli avoin ja syrjimätön.

(245)

Probankin varojen ja velkojen negatiivinen hinta (ottaen huomioon rahoitusvajeen ja edellä mainittujen pääomatarpeiden kattamisen) ei estä sitä, että myyntihinta vastaa yrityksen markkina-arvoa (123). Komissiolla ei ole mitään syytä katsoa, että tehty tarjous ja maksettu hinta eivät olisi vastanneet yrityksen markkina-arvoa. Kreikan keskuspankki oli arvioinut varojen käyvän arvon ja ulkopuoliset asiantuntijat olivat tarkastaneet sen. Näin ollen komissio katsoo, että myynti toteutettiin markkinaehdoin. Edellä esitetyn perusteella komissio päättelee vuoden 2008 pankkitiedonannon 49 kohdan, rakenneuudistustiedonannon 20 kohdan ja oman päätöskäytäntönsä mukaisesti (124), että pankille annetun valtiontuen mahdollisuus voidaan sulkea pois.

(246)

Johdanto-osan 236–240 kappaleen perusteella komissio katsoo, että toimenpiteet PB1 ja PB2 täyttävät perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa asetetut ehdot ja ovat valtiontukea.

(247)

Tästä syystä komissio päättelee, että Probankin toiminnot ovat saaneet valtiontukea [742,7–842,7] miljoonan euron suuruisen pääomatuen muodossa (toimenpiteet PB1 ja PB2), kuten taulukossa 11 esitetään.

Taulukko 11

Yleiskatsaus Probankin toiminnoille myönnetystä kokonaistuesta

(248)

Perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaan komissio voi katsoa tuen soveltuvan sisämarkkinoille, jos se on tarkoitettu ”jäsenvaltion taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseen”.

(249)

Kuten johdanto-osan 206 ja 207 kappaleessa selitettiin, Kreikan pankeille myönnettyjen tukitoimien arvioinnin oikeusperustan olisi nykyisin oltava perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b alakohta.

(250)

Kuten johdanto-osan 208 kappaleessa selitettiin, vuoden 2008 pankkitiedonannon 15 kohdan mukaan tukea voidaan pitää sisämarkkinoille soveltuvana perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan nojalla vain, jos se täyttää sisämarkkinoille soveltuvuutta koskevat yleiset ehdot: asianmukaisuus, tarpeellisuus ja oikeasuhteisuus.

(251)

Pääomapohjan vahvistamista koskevassa tiedonannossa annetaan lisäohjeita valtion pääomasijoituksista vaadittavasta korvaustasosta.

(252)

Komissio on myös selittänyt rakenneuudistustiedonannossa, miten se aikoo arvioida rakenneuudistussuunnitelmia. Arvioidessaan rakenneuudistussuunnitelmaa rakenneuudistustiedonannon perusteella komissio ottaa huomioon kaikki taulukossa 11 luetellut toimenpiteet.

(253)

Toimenpiteiden PB1 ja PB2 asianmukaisuuden osalta komissio katsoo, että rahoitusvajeen kattaminen ja sitoumus kattaa siirrettyihin varoihin liittyvät pääomatarpeet ovat asianmukaisia, koska niillä mahdollistettiin myynti, suojattiin Probankin tallettajia ja turvattiin siten rahoitusvakaus. Näitä toimintoja ei olisi voitu jatkaa ilman Kreikan rahoitusvakausrahaston tukea, koska Probankin oman pääoman arvo oli negatiivinen kriisinratkaisun ajankohtana. Silloisissa vaikeissa markkinaolosuhteissa mikään pankki ei olisi ostanut vara- ja velkasalkkua, jonka arvo oli negatiivinen ja joka olisi heikentänyt sen vakavaraisuutta. Kreikan keskuspankki nimitti 10 päivänä toukokuuta 2013 Probankiin komissaarin, jonka tehtävänä oli myös varmistaa, että Probankin pääomakorotuksen päätökseen saattamiseksi toteutettiin kaikki tarvittavat toimenpiteet. Se, että mikään yksityinen sijoittaja ei toimittanut lopullista sitovaa tarjousta Probankin ostamiseksi kriisinratkaisun ajankohtaan mennessä huolimatta Probankiin nimitetyn komitean jäsenen ponnistuksista ja Probankin pääomakorotuksen määräajan toistuvasta jatkamisesta, tukee päätelmää, jonka mukaan nämä toiminnot eivät olisi voineet jatkua ilman Kreikan rahoitusvakausrahastolta saatua tukea. Näin ollen toimenpiteillä varmistettiin Kreikan rahoitusvakauden säilyttäminen. Tällä perusteella komissio katsoo, että toimenpiteet ovat asianmukaisia pelastamistukena.

(254)

Vuoden 2008 pankkitiedonannon mukaan tukitoimenpiteen on määrän ja muodon perusteella oltava tarpeellinen toimenpiteen tavoitteen saavuttamisen kannalta. Tämä merkitsee sitä, että pääomasijoituksen määrän on oltava tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvittava pienin välttämätön määrä.

(255)

Toukokuussa 2013 talous- ja finanssipolitiikasta tehdyn yhteisymmärryspöytäkirjan mukaan Kreikan keskuspankki yhteistyössä Kreikan rahoitusvakausrahaston kanssa arvioisi sellaisten muiden kuin keskeisten pankkien (125) osalta, jotka eivät täyttäneet pääomavaatimuksiaan, vaihtoehtoja veronmaksajille koituvien kustannusten minimoimiseksi, osto- ja sulautumismenettelyt mukaan luettuna, taaten samalla tallettajien suojan.

(256)

Kuten Kreikan keskuspankki totesi 26 päivänä heinäkuuta 2013 tekemässään päätöksessä (126), Probankin toimiluvan peruuttaminen ilman kriisinratkaisutoimenpiteitä olisi voinut vaikuttaa rahoitusvakauteen.

(257)

Komissio katsoo, että nämä rahoitusvakauteen liittyvät seikat tukevat toimenpiteiden PB1 ja PB2 tarpeellisuutta.

(258)

Toimenpiteen määrän osalta Kreikan viranomaiset arvioivat huolellisesti rahoitusvajetta ja ottivat huomioon lakisääteisen tilintarkastajan laatiman arviointiraportin. Maksettu osuus kattoi tarkalleen siirrettyjen varojen käyvän arvon ja velkojen arvon välisen erotuksen. Kreikan keskuspankki totesi päätöksessään 12/1/26.7.2013, että tiettyjen varojen ja velkojen siirtomääräys oli paras ratkaisu, koska sillä minimoitiin kriisinratkaisukustannukset. Tämä päätös on myös heinäkuussa 2013 hyväksytyn Kreikan talouden toisen sopeutusohjelman mukainen. Kreikan rahoitusvakausrahasto sitoutui myös kattamaan pääomatarpeet enintään 9 prosenttiin Kreikan keskuspankin arvioimista siirretyistä varoista.

(259)

Lisäksi omaa pääomaa ei siirretty pankkiin, vaan se jätetään selvitystilaan asetettuun yhteisöön. Näin ollen Probankin osakkeenomistajat kantavat tappion täysimääräisesti, eikä Kreikan rahoitusvakausrahaston maksuosuus kasva heidän pelastamisensa aiheuttamilla kustannuksilla.

(260)

Tuen korvauksen osalta voidaan todeta edellä johdanto-osan 238 kappaleen tavoin, että Kreikan rahoitusvakausrahasto ei todennäköisesti saa täysimääräisesti takaisin maksamiaan varoja. Näin ollen on selvää, että se ei saa mitään korvausta ja sen maksuosuus on avustuksen kaltainen. Kuten pääomapohjan vahvistamista koskevan tiedonannon 44 kohdassa todetaan, pääomapohjan vahvistaminen, jonka korvaus on riittämätön, voidaan hyväksyä vain sellaisten ongelmapankkien tapauksessa, jotka eivät pysty maksamaan mitään korvausta. Komissio katsoo, että tämä pätee Probankin tapaukseen. Korvauksen puute aiheuttaa perusteellisen rakenneuudistuksen tarpeen pääomapohjan vahvistamista koskevan tiedonannon mukaisesti.

(261)

Näin ollen toimenpiteet ovat sekä määränsä että muotonsa perusteella tarpeellisia pelastamistukena Kreikan pankkijärjestelmän ja koko talouden häiriön rajoittamista koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi.

(262)

Probank ei enää ole olemassa aiemmassa muodossaan. Se tosiseikka, että tuella pelastetaan pankille siirretyt toiminnot, voisi teoriassa aiheuttaa kilpailun vääristymistä. Komissio panee kuitenkin merkille Probankin pienen koon sekä myyntimenettelyn, jossa kilpailijoilla oli mahdollisuus tehdä tarjous Probankin tietyistä varoista ja veloista. Lisäksi Probankin taloudelliset toiminnot integroitiin välittömästi niiden siirtämisen jälkeen täysimääräisesti pankkiin ja niiden olemassaolo erillisenä taloudellisena toimintana tai kilpailijana lakkasi. Näin ollen komissio päättelee, että tuki ei aiheuta kohtuutonta kilpailun vääristymistä.

(263)

Komissio päättelee, että toimenpiteet PB1 ja PB2 ovat asianmukaisia ja tarpeellisia sekä, kun otetaan huomioon Probankin taloudelliset toiminnot nyt sisältävän pankin suunniteltu perusteellinen rakenneuudistus, oikeasuhteisia tavoiteltuun päämäärään nähden vuoden 2008 pankkitiedonannon ja pääomapohjan vahvistamista koskevan tiedonannon mukaisesti.

(264)

Toimenpiteen PB1 korvauksen osalta komissio totesi johdanto-osan (260) kappaleessa, että Kreikan rahoitusvakausrahasto ei luultavasti saa täysin takaisin Probankin kriisinratkaisuun sijoittamiaan 562,73 miljoonaa euroa (toimenpide PB1). Korvauksen puute aiheuttaa perusteellisen rakenneuudistuksen tarpeen sekä elinkelpoisuuden palauttamistoimien että kilpailun vääristymisen rajoittamistoimien osalta.

(265)

Rakenneuudistustiedonannon 21 kohdassa määrätään, että jos vaikeuksissa olevan luottolaitoksen pitkän aikavälin elinkelpoisuutta ei voida uskottavasti palauttaa, olisi harkittava sen likvidaatiota tai huutokauppaamista. Tästä syystä jäsenvaltiot voivat kannustaa tällaisia elinkelpoisuutensa menettäneitä toimijoita vetäytymään markkinoilta ja samalla mahdollistaa sen, että vetäytyminen tapahtuu sopivan ajan kuluessa niin, että rahoitusjärjestelmä säilyy vakaana.

(266)

Probank ei kuitenkaan ollut elinkelpoinen erillisenä yksikkönä, ja se asetettiin selvitystilaan. Tämän suhteen rakenneuudistustiedonannon 17 kohdassa selvennetään, että ”vaikeuksissa olevan pankin myynti toiselle rahoituslaitokselle voi edistää pitkän aikavälin elinkelpoisuuden palauttamista, jos ostaja on elinkelpoinen ja pystyy ottamaan vaikeuksissa olevan pankin vastuulleen, ja sillä voidaan myös tukea markkinoiden luottamuksen palauttamista”.

(267)

Kuten 7.5.2 jaksossa todetaan, pankin rakenneuudistussuunnitelman perusteella sitä voidaan pitää elinkelpoisena yksikkönä. Näin ollen se, että Probankin taloudelliset toiminnot on siirretty pankkiin, mahdollistaa niiden pitkän aikavälin elinkelpoisuuden palauttamisen. Lisäksi se, että Probankin toiminnot integroitiin täysin pankkiin (127) ja niiden toiminta erillisenä yksikkönä lakkasi, muodostaa valtiontuesta maksetun riittämättömän korvauksen edellyttämän perusteellisen rakenneuudistuksen.

(268)

Kuten johdanto-osan 258 kappaleessa selitettiin, Probankin kriisinratkaisua varten valitulla toteutustavalla varmistetaan rakenneuudistuskustannusten rajoittaminen välttämättömään. Ensinnäkin Kreikan viranomaiset arvioivat huolellisesti rahoitusvajeen lopullista määrää ja ottivat huomioon lakisääteisen tilintarkastajan laatiman arviointiraportin. Kreikan rahoitusvakausrahasto sitoutui myös kattamaan siirretyistä varoista aiheutuvat ostajan pääomatarpeet vain lakisääteiseen vähimmäismäärään asti. Lisäksi Probankin taloudellisten toimintojen integrointi suurempaan yhteisöön ja siitä johtuva synergian hyödyntäminen erityisesti Probankin konttoriverkoston rationalisoinnin, tietotekniikkainfrastruktuurin tiivistämisen ja rahoituskustannusten pienentämisen avulla auttavat rajoittamaan rakenneuudistuskustannukset välttämättömään verrattuna skenaarioon, jossa valtio olisi yrittänyt palauttaa Probankin elinkelpoisuuden erillisenä yksikkönä.

(269)

Omaa pääomaa ja huonommassa etuoikeusasemassa olevia velkoja ei siirretty pankkiin, vaan ne säilyivät selvitystilassa olevassa yhteisössä. Näin ollen komissio katsoo, että osakkeenomistajien riittävä vastuunjako saavutettiin, koska heillä on oikeus likvidoinnista saatavaan tuottoon vain, jos tuotto riittää ensin tuen takaisinmaksuun Kreikan rahoitusvakausrahastolle, jonka saaminen on etusijalla muihin velkojiin nähden. Realisoitujen varojen niukkuuden vuoksi osakkeenomistajat tuskin saavat sijoituksiaan takaisin.

(270)

Kilpailun vääristymistä rajoittavien toimenpiteiden osalta rakenneuudistustiedonannon 30 kohdassa määrätään, että ”[k]omissio pitää tällaisten toimenpiteiden tarvetta arvioidessaan lähtökohtana niiden toimintojen kokoa, mittakaavaa ja ulottuvuutta, jotka kyseisellä pankilla olisi […] uskottavan rakenneuudistussuunnitelman toteuttamisen jälkeen. […] Tällaisten toimenpiteiden luonne ja muoto riippuvat kahdesta tekijästä: ensinnäkin tuen määrästä ja sen myöntämisehdoista ja -olosuhteista ja toiseksi niiden markkinoiden luonteesta, joilla tuensaajapankki jatkaa toimintaansa.”

(271)

Pääomana saadun tuen kokonaismäärä oli [742,7–842,7] miljoonaa euroa (toimenpiteet PB1 ja PB2). Toimenpide PB1 vastasi noin 21,15:tä prosenttia Probankin riskipainotetuista omaisuuseristä 30 päivänä kesäkuuta 2013. Toimenpide PB2 vastasi määritelmällisesti […] prosenttia Probankista siirretyistä varoista. Tällaiset tukimäärät yhdessä korvauksen puutteen kanssa edellyttävät tuensaajan markkinoilla harjoittaman toiminnan merkittävää supistamista.

(272)

Niiden markkinoiden osalta, joilla Probank toimi, komissio huomauttaa, että Probank oli hyvin pieni pankki (sen osuus Kreikan pankkien kokonaisomaisuudesta oli noin 1 prosentti ja markkinaosuus Kreikan lainoista noin 1 prosentti ja talletuksista alle 2 prosenttia) ja näin ollen pankkiin siirretyt Probankin varat ja velat olivat pienet verrattuna Kreikan pankkijärjestelmän kokoon.

(273)

Lisäksi Probankin toimintoja tarjottiin kilpailijoille avoimessa huutokaupassa. Myynnin jälkeen Probankin olemassaolo erillisenä kilpailijana lakkasi, kun siirretyt toiminnot integroitiin täysin pankkiin.

(274)

Komissio päättelee, että koska siirretyt toiminnot olivat kooltaan pieniä, myyntimenettely oli avoin ja Probankin toiminnot integroitiin täysin pankkiin, kilpailu ei vääristy kohtuuttomasti huolimatta tuen hyvin suuresta määrästä ja korvauksen puuttumisesta.

(275)

Edellä esitetyn analyysin perusteella komissio päättelee, että Probankin tiettyjen varojen ja velkojen myynnillä ja niiden liittämisellä pankkiin varmistetaan Probankin toimintojen pitkän aikavälin elinkelpoisuuden palauttaminen, että tuen määrä on rajoitettu välttämättömään ja että kilpailu ei vääristy kohtuuttomasti rakenneuudistustiedonannon mukaisesti.

(276)

Kaikki taulukossa 11 luetellut tukitoimenpiteet soveltuvat näin ollen sisämarkkinoille.

(277)

Komission on todettava perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun valtiontuen olemassaolo.

(278)

Komissio on Kreikan pankkien tukiohjelman hyväksymistä ja jatkamista koskevissa päätöksissään (128) jo todennut, että ohjelmasta myönnetty maksuvalmiustuki on valtiontukea. Takausten määrä 15 päivänä huhtikuuta 2011 oli 12 873 miljoonaa euroa, ja se oli noussut 14 798 miljoonaan euroon 30 päivänä marraskuuta 2013. Noina ajankohtina pankilla lainassa olleiden valtion joukkovelkakirjojen määrät olivat 787 miljoonaa ja 847 miljoonaa euroa. Ohjelmasta tulevaisuudessa myönnettävä maksuvalmiustuki olisi myös valtiontukea.

(279)

Jo 19 päivänä marraskuuta 2008 antamassaan päätöksessä Kreikan pankkien tukiohjelmasta komissio totesi, että ohjelmaan sisältyvästä pääomapohjan vahvistamistoimenpiteestä myönnettävät pääomasijoitukset ovat valtiontukea. Pankki on saanut 1 350 miljoonaa euroa etuoikeutettuina osakkeina, mikä määrä on 2,1 prosenttia pankin riskipainotetuista omaisuuseristä (129).

(280)

Vuonna 2010 Kreikka teki näiden etuoikeutettujen osakkeiden teknisiin parametreihin useita muutoksia, joilla kuponkikorkoa nostetaan 2 prosentilla vuosittain, jos etuoikeutettuja osakkeita ei lunasteta viiden vuoden kuluessa. Koska nämä muutokset lisäävät valtion saamaa korvausta, jos etuoikeutettuja osakkeita ei lunasteta tai muunneta viiden vuoden jälkeen, komissio päättelee, että teknisten parametrien muutokset eivät anna mitään etua pankille eivätkä siten ole uutta valtiontukea.

(281)

Komissio selvensi vuoden 2008 pankkitiedonannon 51 kohdassa, että keskuspankkien varoista rahoituslaitoksille myönnetty tuki ei ole valtiontukea, mikäli neljä kumulatiivista ehtoa täyttyy. Ne koskevat rahoituslaitoksen vakavaraisuutta, järjestelylle asetettua vakuutta, rahoituslaitokselta perittävää korkoa sekä valtion vastatakauksen puuttumista. Koska pankille myönnetty valtion takaama maksuvalmiusapu ei täytä näitä neljää kumulatiivista ehtoa erityisesti siksi, että se on valtion takaama ja myönnettiin yhdessä muiden tukitoimenpiteiden kanssa, ei voida päätellä, että valtion takaama maksuvalmiusapu ei ole valtiontukea.

(282)

Valtion takaama maksuvalmiusapu täyttää perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa säädetyt ehdot. Ensinnäkin kyseinen toimenpide sisältää valtiontakauksen Kreikan keskuspankin hyväksi, ja siksi valtio vastaa mahdollisista tappioista. Näin ollen toimenpiteeseen liittyy valtion varoja. Valtion takaaman maksuvalmiusavun avulla pankit voivat saada rahoitusta aikana, jolloin ne on suljettu tukkurahoitusmarkkinoiden ja eurojärjestelmän säännönmukaisten rahoitustoimien ulkopuolelle. Näin ollen valtion takaama maksuvalmiusapu antaa pankille edun. Koska valtion takaama maksuvalmiusapu on rajoitettu pankkisektoriin, toimenpide on valikoiva. Koska valtion takaama maksuvalmiusapu myös antaa pankille mahdollisuuden jatkaa toimintaansa markkinoilla ja välttää maksukyvyttömyys ja markkinoilta poistuminen, se vääristää kilpailua. Koska pankki toimii muissa jäsenvaltioissa ja koska muiden jäsenvaltioiden rahoituslaitokset toimivat tai ovat mahdollisesti kiinnostuneita toimimaan Kreikassa, pankille myönnetty etu vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(283)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että valtion takaama maksuvalmiusapu (toimenpide L2) on valtiontukea. Valtion takaaman maksuvalmiusavun määrä on vaihdellut ajan mittaan. Joulukuun 31 päivänä 2012 se oli noin 30,9 miljardia euroa.

(284)

NBG:tä koskevan menettelyn aloittamispäätöksen 5.1 kohdassa komissio jo päätteli, että ensimmäinen väliaikaisrahoitus on valtiontukea. Tukena saadun pääoman määrä oli 7 430 miljoonaa euroa.

(285)

Toimenpide B2 toteutettiin Kreikan rahoitusvakausrahaston varoilla, joten se sisältää valtion varojen käyttöä, kuten NBG:tä koskevan menettelyn aloittamispäätöksen johdanto-osan 49 kappaleessa selitettiin.

(286)

Edun olemassaolon osalta voidaan todeta, että toimenpide B2 nosti pankin vakavaraisuussuhteen tasolle, joka mahdollisti sen toiminnan jatkumisen markkinoilla ja eurojärjestelmän rahoituksen saannin. Lisäksi toimenpiteen B2 korvaus muodostuu ERVV:n velkakirjoille tältä ajalta kertyneestä korosta ja lisäksi 1 prosentin maksusta. Koska tämä korvaus on selvästi pienempi kuin vastaavien markkinoilla olevien pääomainstrumenttien tuottama vastike, pankki ei varmasti olisi pystynyt hankkimaan tällaista pääomamäärää näillä ehdoilla markkinoilta. Tästä syystä toimenpide B2 antoi pankille valtion varoin rahoitetun edun. Koska toimenpide myönnettiin vain pankille, se oli luonteeltaan valikoiva.

(287)

Pankin asema vahvistui toimenpiteen B2 tuloksena, sillä sille annettiin pääomavaatimusten jatkuvan noudattamisen edellyttämät rahoitusvarat, mikä aiheutti kilpailun vääristymistä. Koska pankki toimii aktiivisesti muiden jäsenvaltioiden pankkimarkkinoilla ja koska muiden jäsenvaltioiden rahoituslaitokset toimivat Kreikassa, etenkin vakuutusmarkkinoilla, toimenpide B2 vaikuttaa myös jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(288)

Komissio katsoo, että toimenpide B2 on valtiontukea. Kansalliset viranomaiset ilmoittivat sen valtiontukena. Tukena saadun pääoman määrä oli 2 326 miljoonaa euroa.

(289)

Kreikan rahoitusvakausrahaston osallistumisella kevään 2013 pääomapohjan vahvistamiseen (toimenpide B3) ensimmäinen ja toinen väliaikaisrahoitus (toimenpiteet B1 ja B2) muunnettiin osittain pysyväksi 8 677 miljoonan euron pääomakorotukseksi, joka toteutettiin kantaosakkeilla. Koska toimenpide B3 on jo myönnetyn tuen muuntaminen, siihen yhä sisältyy valtion varojen käyttöä, mutta se ei lisää tuen nimellismäärää. Se kuitenkin lisää tuen nimellismäärän verran pankille koituvaa etua (ja siten kilpailun vääristymistä), koska se on pysyvä eikä väliaikainen pääomapohjan vahvistaminen, kuten toimenpiteet B1 ja B2.

(290)

Tällaista tukea ei myönnetty kaikille Kreikassa toimiville pankeille. Kilpailun vääristymisen ja kauppaan kohdistuvien vaikutusten osalta komissio huomauttaa esimerkiksi, että tuen avulla pankki saattoi jatkaa toimintaansa muissa jäsenvaltioissa, kuten Romaniassa ja Bulgariassa. Pankin likvidaatio olisi johtanut sen ulkomaantoimintojen päättymiseen joko niiden selvitystilaan asettamisen tai kyseisten yritysten myynnin avulla. Lisäksi pankin vakuutustoiminnot Kreikassa kilpailevat muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden vakuutusyhtiöiden tytäryhtiöiden toimintojen kanssa. Tästä syytä toimenpide vääristää kilpailua ja vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Komissio katsoo, että toimenpide B3 on näin ollen valtiontukea.

(291)

Toimenpiteet B1, B2 ja B3 ovat perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea. Toimenpiteisiin B1, B2 ja B3 sisältyvän valtiontuen määrä on 9 756 miljoonaa euroa. Kuten 7.1.3.3 jaksossa todettiin, vain osa ensimmäisestä ja toisesta väliaikaisrahoituksesta (toimenpiteet B1 ja B2) muunnettiin pysyväksi 8 677 miljoonan euron suuruiseksi pääomapohjan vahvistamiseksi (toimenpide B3), ja jäljelle jäänyt määrä maksettiin takaisin Kreikan rahoitusvakausrahastolle kuusi kuukautta sen myöntämisen jälkeen (130).

(292)

Rakenneuudistustiedonannon 31 kohdassa todetaan, että tuen absoluuttisen määrän lisäksi komission on otettava huomioon tuki ”suhteessa pankin riskipainotettuihin omaisuuseriin”. Toimenpiteet B1, B2 ja B3 myönnettiin yhden vuoden aikana, huhtikuusta 2012 (131) toukokuuhun 2013. Tänä aikana pankin riskipainotetut omaisuuserät muuttuivat. Siksi herää kysymys, mitä riskipainotettujen omaisuuserien tasoa olisi käytettävä, ja erityisesti, pitäisikö valtiontukea arvioida kyseisen ajanjakson alussa vai sen lopussa vallinneen riskipainotettujen omaisuuserien tason perusteella. Toimenpiteillä B1, B2 ja B3 pyritään kattamaan Kreikan keskuspankin maaliskuussa 2012 (vuoden 2012 stressitesti) havaitsema pääomatarve. Toisin sanoen näiden toimenpiteiden kattamat pääomatarpeet olivat olemassa jo maaliskuussa 2012. Tästä syystä komissio katsoo, että toimenpiteisiin B1, B2 ja B3 sisältyvää tukimäärää olisi verrattava pankin riskipainotettujen omaisuuserien 31 päivänä maaliskuuta 2012 vallinneeseen tasoon. On myös syytä muistaa, että Kreikan keskuspankki ei maaliskuun 2012 jälkeen ja kevään 2013 pääomapohjan vahvistamiseen asti ottanut huomioon ostoja, joita Kreikan pankit tekivät mukauttaakseen pääomatarpeitaan ylös- tai alaspäin. Tämä tekijä on lisäosoitus siitä, että toimenpiteet B1, B2 ja B3 olivat pankin lähialueeseen liittyviä tukitoimenpiteitä sellaisena kuin se oli olemassa 31 päivänä maaliskuuta 2012.

(293)

Ensimmäisen ja toisen väliaikaisrahoituksen yhteenlaskettu määrä oli 9 756 miljoonaa euroa. Tämä määrä vastaa 15,3:a prosenttia pankin riskipainotetuista omaisuuseristä 31 päivänä maaliskuuta 2012.

(294)

Koska pankki onnistui houkuttelemaan yksityistä pääomaa, Kreikan rahoitusvakausrahaston pankkiin sijoittama todellinen summa oli vain 8 677 miljoonaa euroa, mikä oli 13,6 prosenttia pankin riskipainotetuista omaisuuseristä 31 päivänä maaliskuuta 2012.

(295)

Toimenpiteet A, B1, B2, B3, L1 ja L2 ovat perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea. Nämä toimenpiteet esitetään taulukossa 12.

Taulukko 12

Yleiskatsaus pankille myönnetystä kokonaistuesta

(296)

Kuten johdanto-osan (207) kappaleessa pääteltiin, toimenpiteiden arvioinnin oikeusperustana olisi käytettävä perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b alakohtaa (132).

(297)

Finanssikriisin aikana komissio on kehittänyt sisämarkkinoille soveltuvuutta koskevia ehtoja erityyppisille tukitoimenpiteille. Tukitoimenpiteiden arviointiperiaatteet vahvistettiin ensimmäisen kerran vuoden 2008 pankkitiedonannossa.

(298)

Pääomapohjan vahvistamistoimenpiteitä koskevia ohjeita on pääomapohjan vahvistamista koskevassa tiedonannossa ja vuonna 2011 annetussa voimassaolon jatkamista koskevassa tiedonannossa.

(299)

Rakenneuudistustiedonannossa määritellään komission rakenneuudistussuunnitelmien arvioinnissa noudattama lähestymistapa erityisesti elinkelpoisuuden palauttamisen tarpeen, tuensaajan asianmukaisen maksuosuuden varmistamisen sekä kilpailun vääristymisen rajoittamisen osalta.

(300)

Tätä kehystä täydennettiin vuoden 2013 pankkitiedonannolla, jota sovelletaan 31 päivän heinäkuuta 2013 jälkeen ilmoitettuihin tai ilman ennakkohyväksyntää myönnettyihin tukitoimenpiteisiin.

(301)

Pankin jo saama maksuvalmiustuki on hyväksytty lopullisesti peräkkäisillä päätöksillä, joilla hyväksyttiin Kreikan pankkien tukiohjelman toimenpiteet ja tukiohjelman muutokset ja jatkamiset (133). Tulevaisuudessa pankille mahdollisesti myönnettävä maksuvalmiustuki on myönnettävä ohjelmasta, jonka komissio on asianmukaisesti hyväksynyt. Komission on hyväksyttävä tällaisen tuen ehdot, ennen kuin sitä myönnetään, ja siksi sitä ei tarvitse arvioida lähemmin tässä päätöksessä.

(302)

Etuoikeutettujen osakkeiden muodossa vuonna 2009 myönnetty pääomapohjan vahvistaminen (toimenpide A) myönnettiin Kreikan pankkien tukiohjelmaan kuuluvasta vuonna 2008 hyväksytystä pääomapohjan vahvistamistoimenpiteestä vuoden 2008 pankkitiedonannon mukaisesti. Tästä syystä sitä ei tarvitse arvioida uudelleen vuoden 2008 pankkitiedonannon perusteella, vaan pelkkä rakenneuudistustiedonannon mukainen arviointi riittää.

(303)

Valtion takaaman maksuvalmiusavun (toimenpide L2) soveltuvuutta sisämarkkinoille olisi ensin arvioitava vuoden 2008 pankkitiedonannon ja vuonna 2011 annetun voimassaolon jatkamista koskevan tiedonannon perusteella. Valtion takaama maksuvalmiusapu, joka on myönnetty 31 päivänä heinäkuuta 2013 jälkeen, kuuluu vuoden 2013 pankkitiedonannon soveltamisalaan.

(304)

Kreikan rahoitusvakausrahaston toteuttamien pääomapohjan vahvistamisten (toimenpiteet B1, B2 ja B3) sisämarkkinoille soveltuvuutta erityisesti korvauksen osalta olisi ensin arvioitava vuoden 2008 pankkitiedonannon, pääomapohjan vahvistamista koskevan tiedonannon ja vuonna 2011 annetun voimassaolon jatkamista koskevan tiedonannon perusteella. NBG:tä koskevan menettelyn aloittamispäätöksessä komissio suhtautui epäillen toimenpiteen B1 yhdenmukaisuuteen näiden tiedonantojen kanssa. Koska nämä toimenpiteet toteutettiin ennen 1 päivää elokuuta 2013, ne eivät kuulu vuoden 2013 pankkitiedonannon soveltamisalaan. Kreikan rahoitusvakausrahaston toteuttamien pääomapohjan vahvistamisten (toimenpiteet B1, B2 ja B3) sisämarkkinoille soveltuvuutta olisi arvioitava myös rakenneuudistustiedonannon perusteella.

(305)

Jotta tukea voidaan pitää sisämarkkinoille soveltuvana perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan nojalla, sen on täytettävä sisämarkkinoille soveltuvuutta koskevat yleiset ehdot, jotka ovat asianmukaisuus, tarpeellisuus ja oikeasuhteisuus.

(306)

Koska Kreikan pankit oli suljettu tukkurahoitusmarkkinoiden ulkopuolelle ja niistä tuli täysin riippuvaisia keskuspankin rahoituksesta, kuten johdanto-osan 46 kappaleessa todettiin, ja koska pankki ei voinut lainata riittävästi varoja tavanomaisten rahoitusoperaatioiden avulla, pankki turvautui valtion takaamaan maksuvalmiusapuun hankkiakseen riittävän likviditeetin ja välttääkseen siten maksukyvyttömyyden. Komissio katsoo, että toimenpide L2 on asianmukainen mekanismi sen vakavan häiriön poistamiseksi, jonka pankin maksukyvyttömyys olisi aiheuttanut.

(307)

Koska valtion takaama maksuvalmiusapu aiheuttaa pankille suhteellisen korkeat rahoituskustannukset, pankilla on riittävä kannustin välttää turvautumista tähän rahoituslähteeseen toimintojensa kehittämiseksi. Pankin oli maksettava korkoa, joka oli […] korkopistettä korkeampi kuin eurojärjestelmän tavanomaisista rahoitusoperaatioista maksettava korko. Lisäksi pankin oli maksettava […] korkopisteen suuruinen takausmaksu valtiolle. Tämän tuloksena valtion takaaman maksuvalmiusavun kokonaiskustannukset pankille ovat paljon korkeammat kuin EKP:n rahoituksen normaalit kustannukset. Erityisesti edellisen ja jälkimmäisen välinen ero on suurempi kuin vuonna 2011 annetussa voimassaolon jatkamista koskevassa tiedonannossa vaaditun takausmaksun taso. Näin ollen valtion perimää kokonaiskorvausta voidaan pitää riittävänä. Kreikan keskuspankki ja EKP tarkastelevat säännöllisesti valtion takaaman maksuvalmiusavun määrää pankin todellisten tarpeiden perusteella. Ne seuraavat tarkasti sen käyttöä ja varmistavat, että se rajataan välttämättömään. Tästä syystä toimenpiteellä L2 ei anneta pankille ylimääräistä likviditeettiä, jota voitaisiin käyttää kilpailua vääristävien toimien rahoittamiseen. Sen määrä on rajattu välttämättömään.

(308)

Tällaisella valtion takaaman maksuvalmiusavun käytön tiukalla valvonnalla ja sen välttämättömään rajaamisen säännöllisellä todentamisella varmistetaan myös, että kyseinen likviditeetti on oikeasuhteista eikä aiheuta kohtuutonta kilpailun vääristymistä. Komissio huomauttaa myös, että Kreikka on sitoutunut siihen, että pankki toteuttaa rakenneuudistussuunnitelman, jolla vähennetään sen riippuvuutta keskuspankin rahoituksesta, ja että pankki noudattaa käyttäytymiseen liittyviä rajoituksia, joita analysoidaan 7.6 jaksossa. Tällä varmistetaan, että maksuvalmiustuen käyttö loppuu mahdollisimman pian ja että tällainen tuki on oikeasuhteista.

(309)

Näin ollen toimenpide L2 on vuoden 2008 pankkitiedonannon ja vuonna 2011 annetun voimassaolon jatkamista koskevan tiedonannon mukainen. Koska vuoden 2013 pankkitiedonannossa ei asetettu takauksia koskevia lisävaatimuksia, toimenpide L2 on myös vuoden 2013 pankkitiedonannon mukainen.

(310)

Kuten johdanto-osan 305 kappaleessa selitettiin, jotta tukea voidaan pitää sisämarkkinoille soveltuvana perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan nojalla, sen on täytettävä sisämarkkinoille soveltuvuutta koskevat yleiset ehdot (134), jotka ovat asianmukaisuus, tarpeellisuus ja oikeasuhteisuus.

(311)

Pääomapohjan vahvistamista koskevassa tiedonannossa ja vuonna 2011 annetussa voimassaolon jatkamista koskevassa tiedonannossa annetaan lisäohjeita valtion pääomasijoituksia varten vaadittavasta korvaustasosta.

(312)

Komissio katsoo, että Kreikan rahoitusvakausrahaston toteuttamat pääomapohjan vahvistamiset (toimenpiteet B1, B2 ja B3) ovat asianmukaisia, koska niillä estetään pankin joutuminen konkurssiin. Ilman niitä pankin toimintoja ei olisi voitu jatkaa, koska pankin oman pääoman arvo oli negatiivinen vuoden 2012 lopussa (135).

(313)

Komissio huomauttikin NBG:tä koskevan menettelyn aloittamispäätöksessä, että pankki on sekä lainanannon että talletusten suhteen yksi Kreikan suurimmista pankeista. Tästä syystä pankki on Kreikan kannalta systeemisesti merkittävä pankki. Näin ollen pankin maksukyvyttömyys olisi aiheuttanut Kreikan taloudessa vakavan häiriön. Silloisissa olosuhteissa Kreikan rahoituslaitosten oli vaikeaa saada rahoitusta. Rahoituksen puute rajoitti niiden kykyä antaa lainoja Kreikan taloudelle. Tässä toimintaympäristössä pankin maksukyvyttömyys olisi pahentanut talouden häiriötä. Lisäksi toimenpiteet B1, B2 ja B3 johtuivat lähinnä yksityissektorin osallistumisohjelmasta, joka oli hyvin poikkeuksellinen ja ennakoimaton tapahtuma, eivätkä ensisijaisesti pankin huonosta hallinnosta tai liiallisesta riskinotosta. Näin ollen toimenpiteillä vastataan lähinnä yksityissektorin osallistumisohjelman seurauksiin ja ylläpidetään rahoitusvakautta Kreikassa.

(314)

NBG:tä koskevan menettelyn aloittamispäätöksessä komissio ilmaisi epäilyksensä siitä, oliko kaikki mahdolliset toimet toteutettu välittömästi sen välttämiseksi, että pankki tarvitsee uudelleen tukea tulevaisuudessa. Kuten tämän päätöksen johdanto-osan 156, 157 ja 158 kappaleessa todettiin, Kreikka on sitoutunut toteuttamaan joukon pankin hallinto- ja ohjausjärjestelmään ja kaupallisiin toimintoihin liittyviä toimia. Kuten 2.4 jaksossa kuvailtiin, pankki on myös aloittanut toimintojensa uudelleenjärjestämisen ja karsinut jo kustannuksia. Näin ollen komission epäilykset on hälvennetty.

(315)

NBG:tä koskevan menettelyn aloittamispäätöksessä komissio ilmaisi epäilyksensä myös siitä, oliko olemassa riittävät suojakeinot siltä varalta, että pankki joutuisi valtion määräysvaltaan, tai siltä varalta, että määräysvalta säilyisi yksityisillä osakkeenomistajilla, mutta suurin omistusosuus olisi valtiolla. Komissio panee merkille, että johdanto-osan 156, 157 ja 158 kappaleessa kuvailluilla sitoumuksilla varmistetaan, että pankin luotto-operaatioita hoidetaan kaupallisin perustein ja että päivittäinen liiketoiminta suojataan valtion puuttumista vastaan. Kreikan rahoitusvakausrahaston ja pankin välillä sovittu niiden suhdetta koskeva kehys varmistaa myös, että valtion edut suurimpana osakkeenomistajana suojataan pankin johdon liiallista riskinottoa vastaan.

(316)

Näin ollen toimenpiteillä B1, B2 ja B3 varmistetaan Kreikan rahoitusvakauden säilyttäminen. Merkittäviä toimia on toteutettu tulevien tappioiden minimoimiseksi ja sen varmistamiseksi, että epäasianmukainen hallinnointi ei vaaranna pankin toimintoja. Tällä perusteella komissio katsoo, että toimenpiteet B1, B2 ja B3 ovat asianmukaisia.

(317)

Vuoden 2008 pankkitiedonannon mukaan tukitoimenpiteen on määrän ja muodon perusteella oltava tarpeellinen toimenpiteen tavoitteen saavuttamisen kannalta. Tämä merkitsee sitä, että pääomasijoituksen määrän on oltava tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvittava pienin välttämätön määrä.

(318)

Kreikan keskuspankki laski pääomatuen määrän vuoden 2012 stressitestin puitteissa varmistaakseen, että pankin ydinpääoman osuus pysyi tietyn tason yläpuolella vuosina 2012–2014, kuten taulukossa 3 esitettiin. Tästä syystä toimenpiteet B1, B2 ja B3 eivät anna pankille ylimääräistä pääomaa. Kuten johdanto-osan 314 kappaleessa selitettiin, on toteutettu toimia, joilla vähennetään riskiä siitä, että pankki saattaa tarvita lisätukea tulevaisuudessa.

(319)

Ensimmäisestä ja toisesta väliaikaisrahoituksesta (toimenpiteet B1 ja B2) maksetun korvauksen osalta komissio muistuttaa, että ne myönnettiin toukokuussa 2012 ja joulukuussa 2012 ja maksettiin luontoissuorituksina ERVV:n velkakirjoina. Kreikan rahoitusvakausrahasto on saanut korvauksena ERVV:n velkakirjojen suorituspäivämäärästä kevään 2013 pääomapohjan vahvistamisen päivämäärään asti ERVV:n velkakirjoille kertyneen koron sekä 1 prosentin suuruisen maksun (136). Kuten NBG:tä koskevan menettelyn aloittamispäätöksessä korostettiin, tämä korvaus on pienempi kuin pääomapohjan vahvistamista koskevassa tiedonannossa määritelty 7–9 prosentin vaihteluväli. Pienen korvauksen ajanjakso oli kuitenkin rajattu yhteen vuoteen toimenpiteen B1 ja viiteen kuukauteen toimenpiteen B2 osalta (eli siihen asti, että väliaikaisrahoitus muunnettiin kantaosakkein toteutetuksi tavalliseksi pääomapohjan vahvistamiseksi eli toimenpiteeksi B3). Vaikka ensimmäinen ja toinen väliaikaisrahoitus eivät laukaisseet olemassa olevien osakkaiden omistusosuuden vähenemistä, kevään 2013 pääomapohjan vahvistaminen, joka muodostui ensimmäisen ja toisen väliaikaisrahoituksen osittaisesta muuntamisesta, vähensi suuresti näiden osakkaiden omistusosuutta, koska niiden omistusosuus pankin pääomasta putosi 5,1 prosenttiin. Näin ensimmäisen väliaikaisrahoituksen päivämäärästä lähtien vallinnut epänormaali tilanne saatiin päättymään. Näin ollen NBG:tä koskevan menettelyn aloittamispäätöksessä esitetyt epäilyt on hälvennetty.

(320)

Kun lisäksi otetaan huomioon pankin vaikeuksien epätyypillinen lähde, jossa tappiot johtuivat lähinnä valtion hyväksi tehdystä velan mitätöinnistä (yksityissektorin osallistumisohjelma ja velan takaisinosto, joka antoi valtiolle huomattavan edun eli velan vähennyksen) ja pitkittyneen taantuman seurauksista pankin kotimaan taloudessa, komissio voi hyväksyä tällaisen väliaikaisen poikkeuksen pääomapohjan vahvistamista koskevassa tiedonannossa asetetuista vakiokorvausta koskevista vaatimuksista (137).

(321)

Toimenpiteen B3 osalta voidaan todeta, että vuonna 2011 annetun voimassaolon jatkamista koskevan tiedonannon 8 kohdan mukaisesti pääomasijoitukset olisi merkittävä riittävästi alennetulla osakkeen hinnalla, jossa on otettu huomioon laimentumisvaikutus, jotta voidaan kohtuudella varmistaa, että valtio saa riittävän tuoton. Vaikka toimenpide B3 ei alentanut merkittävästi laimentumisvaikutukseen mukautettua osakkeen hintaa, oli tosiasiallisesti mahdotonta saada aikaan merkittävää alennusta merkintäoikeuksien jälkeisestä teoreettisesta hinnasta (138). Ennen kevään 2013 pääomapohjan vahvistamista pankin pääoma oli negatiivinen ja sen markkina-arvo vain pieni osuus toteutettavan pääomakorotuksen määrästä. Tällaisessa tilanteessa herää kysymys, olisiko silloiset osakkeenomistajat pitänyt jättää täysin ilman omistusosuutta. Komissio huomauttaa, että liikkeeseenlaskuhinta asetettiin 50 prosenttiin keskimääräisestä markkinahinnasta liikkeeseenlaskuhinnan määrittämistä edeltäneiden 50 päivän aikana. Komissio ottaa myös huomioon sen, että silloisten osakkaiden omistusosuus supistui valtavasti, koska pääomapohjan vahvistamisen jälkeen kyseisten osakkaiden omistusosuus pankin osakkeista oli vain 5,1 prosenttia. Näin ollen markkinahinnan lisäalennuksella olisi ollut vähäinen vaikutus Kreikan rahoitusvakausrahaston korvaukseen. Kun otetaan huomioon johdanto-osan 320 kappaleessa selitetty Kreikan pankkien erityistilanne sekä se, että tuen tarve johtuu valtion hyväksi tehdystä velan mitätöinnistä, komissio katsoo, että valtion merkitsemien osakkeiden liikkeeseenlaskuhinta on riittävän alhainen.

(322)

Kreikan rahoitusvakausrahasto laski liikkeeseen myös warrantteja ja luovutti yhden warrantin jokaisesta kevään 2013 pääoman vahvistamiseen osallistuvan yksityisen sijoittajan merkitsemästä uudesta osakkeesta. Kreikan rahoitusvakausrahasto luovutti nämä warrantit vastikkeetta. Kuten johdanto-osan 112 kappaleessa selitetään, kukin warrantti sisältää oikeuden ostaa 8,23 osaketta Kreikan rahoitusvakausrahastolta tietyin väliajoin ja toteutushinnoin. Lunastushinta on sama kuin Kreikan rahoitusvakausrahaston merkintähinta lisättynä vuotuisella ja kumulatiivisella marginaalilla (4 prosenttia ensimmäisenä vuotena, 5 prosenttia toisena vuotena, 6 prosenttia kolmantena vuotena, 7 prosenttia neljäntenä vuotena ja sitten 8 prosenttia vuotuistettuna kuutena viimeisenä kuukautena). Kreikan rahoitusvakausrahaston sen omistamista osakkeista saama korvaus on tosiasiallisesti rajattu näille tasoille. Tämä korvaus on pienempi kuin pääomapohjan vahvistamista koskevassa tiedonannossa määritelty 7–9 prosentin vaihteluväli. Koska nämä warrantit olivat pankin ennen kevään 2013 pääomapohjan vahvistamista käynnistämän uusannin ja suunnatun osakeannin kannalta ratkaisevia tekijöitä, komissio katsoo, että niiden ansiosta pankin tukisummaa pystyttiin pienentämään 1 079 miljoonalla eurolla. Koska pankin vakavaraisuussuhde oli ennen pääomapohjan vahvistamista alhainen ja tuona aikana vallitsi suuri epävarmuus, silloin käytettävissä olleet simulaatiot osoittivatkin, että ilman warrantteja yksityiset sijoittajat eivät olisi saaneet riittävää tuottoa eivätkä olisi tehneet sijoitusta. Koska Kreikan rahoitusvakausrahasto saisi hyvin pienen positiivisen korvauksen, jos warrantit käytettäisiin, ja koska talous- ja finanssipolitiikasta tehdyn yhteisymmärryspöytäkirjan yhtenä tavoitteena oli houkutella jonkin verran yksityisiä sijoittajia eräiden pankkien säilyttämiseksi yksityisessä hallinnassa ja sellaisten tilanteiden välttämiseksi, joissa koko pankkisektori olisi Kreikan rahoitusvakausrahaston määräysvallassa, komissio voi johdanto-osan 313 ja 320 kappaleessa esitettyjen syiden perusteella hyväksyä, että pääomapohjan vahvistamista koskevan tiedonannon vakiokorvausvaatimuksista tehdään tällainen poikkeus. Tämä hyväksyminen perustuu myös siihen, että Kreikan rahoitusvakausrahastoa koskevassa laissa, sellaisena kuin se on muutettuna maaliskuussa 2014, ei säädetä warranttien muuttamisesta silloin, kun osakepääomaa korotetaan ilman merkintäetuoikeuksia, ja että uusannissa vain merkintäoikeuksien toteutushintaa voidaan muuttaa ja se voidaan tehdä vain jälkikäteen ja enintään Kreikan rahoitusvakausrahaston merkintäoikeuksien myynnistä saatujen tuottojen määrään. Koska Kreikka on antanut sitoumuksensa siitä, että se hakee komissiolta hyväksynnän ennen Kreikan rahoitusvakausrahaston liikkeeseen laskemien warranttien takaisinostoa, komissio voi lisäksi varmistaa, että mahdolliset tulevat takaisinostot eivät enää pienennä Kreikan rahoitusvakausrahaston korvausta ja suurenna warranttien haltijoiden korvausta.

(323)

Komissio muistuttaa, että koska Kreikan rahoitusvakausrahaston osakkeet ovat äänioikeudettomia, tukitarve ei johdu pelkästään liiallisesta riskinotosta. Lisäksi Kreikan hallituksen, Euroopan unionin, IMF:n ja EKP:n tavoitteena oli säilyttää eräät pankit yksityisessä hallinnassa. Suhteisiin sovellettava kehys ja äänioikeuksien automaattinen palauttaminen silloin, jos rakenneuudistussuunnitelmaa ei toteuteta, suojaavat myös yksityisten hallinnoijien liialliselta riskinotolta tulevaisuudessa. Lisäksi yksityissektorin osallistuminen ja joulukuun 2012 takaisinosto ovat eräänlainen korvaus valtiolle, koska sen velka pankille pieneni useilla miljardeilla euroilla. Kaikista näistä syistä komissio voi hyväksyä, että Kreikan rahoitusvakausrahasto saa äänioikeudettomia osakkeita. Komission päätelmän mukaan toimenpide B3 oli siten tarpeellinen.

(324)

Näin ollen toimenpiteet B1, B2 ja B3 ovat sekä määränsä että muotonsa perusteella tarpeellisia pelastamistukena.

(325)

Pankki on saanut hyvin suuren määrän valtiontukea. Tästä syystä tilanne voi aiheuttaa vakavaa kilpailun vääristymistä. Kreikka on kuitenkin sitoutunut toteuttamaan joukon toimenpiteitä, joilla pyritään vähentämään kielteisiä heijastusvaikutuksia. Näiden sitoumusten mukaan pankin toimintoja hoidetaan edelleen kaupalliselta pohjalta, kuten johdanto-osan 157 ja 158 kappaleessa selitetään. Kreikka on myös sitoutunut kieltämään yritysostot sekä myymään useita toimintoja ulkomailla ja muita kuin pankkitoimintoja Kreikassa, kuten johdanto-osan 159 kappaleessa on esitetty. Kilpailun vääristymisen rajoittamista arvioidaan lähemmin 7.6 jaksossa.

(326)

Pankkiin on nimitetty toimitsijamies valvomaan hallinto- ja ohjausjärjestelmään ja kaupallisiin toimintoihin liittyvien sitoumusten asianmukaista täytäntöönpanoa. Näin vältetään haitalliset muutokset pankin kaupallisissa käytännöissä ja vähennetään siten mahdollisia kielteisiä heijastusvaikutuksia.

(327)

Komissiolle toimitettiin 25 päivänä kesäkuuta 2014 uusi kattava rakenneuudistussuunnitelma. Tätä rakenneuudistussuunnitelmaa arvioidaan 7.6 jaksossa.

(328)

Näin ollen NBG:tä koskevan menettelyn aloittamispäätöksessä esitetyt epäilyt on hälvennetty. Toimenpiteet B1, B2 ja B3 ovat vuoden 2008 pankkitiedonannon 15 kohdan valossa oikeasuhteisia.

(329)

Näin ollen on tultu siihen lopputulokseen, että Kreikan rahoitusvakausrahaston toteuttamat pääomapohjan vahvistamiset (toimenpiteet B1, B2 ja B3) ovat vuoden 2008 pankkitiedonannon 15 kohdan, pääomapohjan vahvistamista koskevan tiedonannon sekä vuonna 2011 annetun voimassaolon jatkamista koskevan tiedonannon valossa asianmukaisia, tarpeellisia ja oikeasuhteisia. Toimenpiteet B1, B2 ja B3 ovat siten yhdenmukaisia vuoden 2008 pankkitiedonannon, pääomapohjan vahvistamista koskevan tiedonannon ja vuonna 2011 annetun voimassaolon jatkamista koskevan tiedonannon kanssa.

(330)

Rakenneuudistustiedonannon 23 kohdassa selitetään, että tukea saaneiden pankkien suorittamia yritysostoja ei voida rahoittaa valtiontuella, ellei se ole yrityksen elinkelpoisuuden säilyttämisen kannalta ratkaisevan tärkeää. Lisäksi rakenneuudistustiedonannon 40 ja 41 kohdassa todetaan, että pankit eivät saa käyttää valtiontukea kilpailevien liikeyritysten ostamiseen, ellei osto ole osa rahoitusjärjestelmän vakauden palauttamisen tai tehokkaan kilpailun varmistamisen vuoksi välttämätöntä vakauttamisprosessia. Lisäksi ostot voivat vaarantaa elinkelpoisuuden palauttamisen tai vaikeuttaa sitä. Tästä syystä komission on arvioitava, voidaanko pankin tekemien yritysostojen katsoa olevan rakenneuudistustiedonannon mukaisia.

(331)

Kolmen osuuspankin tiettyjen varojen ja vastuiden ostaminen parantaa pankin elinkelpoisuutta pitkällä aikavälillä.

(332)

Ostoajankohtana Kreikan pankit olivat jo kärsineet vuoden 2010 ja vuoden 2012 puolivälin välillä merkittävästä talletusten ulosvirtauksesta ja ne oli suljettu kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden ulkopuolelle. Tästä syystä neljä Kreikan viidestä suurimmasta pankista teki tarjoukset kolmen osuuspankin talletusten ostamiseksi. Kolmen osuuspankin talletusten sisällyttäminen pankin taseeseen paransi sen maksuvalmiusprofiilia. Jos pankki ei olisi ostanut kolmen osuuspankin talletuksia, sen nettolainojen suhde talletuksiin olisi ollut korkeampi.

(333)

Lisäksi pankki integroi ostetut talletukset nopeasti ottamatta haltuunsa kallista infrastruktuuria tai kallista konttoriverkostoa. Pankki ei myöskään ottanut haltuunsa lainoja; näin osto ei lisännyt sen riskejä tai sen pääomavaatimuksia.

(334)

Rakenneuudistustiedonannon 23 kohdan mukaan rakenneuudistustukea ei saisi käyttää muiden yritysten ostoon, vaan ainoastaan sellaisten rakenneuudistuskustannusten kattamiseen, jotka ovat välttämättömiä pankin elinkelpoisuuden palauttamiseksi. Vaikka tässä tapauksessa osto on vaikuttanut myönteisesti pankin elinkelpoisuuteen, se ei ole sen elinkelpoisuuden kannalta ratkaisevan tärkeää rakenneuudistustiedonannon 23 kohdan merkityksessä.

(335)

Ostohinta oli kuitenkin hyvin alhainen. Pankin kaikkien kolmen osuuspankin siirrettyjen velkojen ostamisesta maksama vastike määriteltiin […] prosentiksi siirrettyjen talletusten arvosta. Se oli alle […] miljoonaa euroa, mikä on noin [0–0,02] prosenttia pankin kokonaisvaroista joulukuussa 2011. Tämän vastikkeen voidaan näin ollen katsoa olevan hyvin pieni.

(336)

Komissio katsoo, että kolmen osuuspankin osto ei haitannut rakenneuudistuskustannusten rajoittamista välttämättömään.

(337)

Rakenneuudistustiedonannon 39 ja 40 kohdan mukaan rakenneuudistustukea ei saisi käyttää kilpailevien yritysten ostoon tukea saamattomien yritysten vahingoksi. Rakenneuudistustiedonannon 41 kohdassa todetaan myös, että yritysostot voidaan hyväksyä, jos ne ovat osa vakauttamisprosessia, joka on välttämätön rahoitusjärjestelmän vakauden palauttamiseksi tai tehokkaan kilpailun varmistamiseksi, että ostoprosessin olisi oltava tasapuolinen ja että ostolla olisi varmistettava tehokas kilpailu merkityksellisillä markkinoilla.

(338)

Kreikan keskuspankki katsoi, että kolme osuuspankkia eivät ole elinkelpoisia ja että kriisinratkaisutoimenpiteiden hyväksyminen on välttämätöntä rahoitusjärjestelmän vakauden säilyttämiseksi. Kolmen osuuspankin ostoa voidaan siten pitää osana rakenneuudistustiedonannon 41 kohdassa kuvatun kaltaista rahoitusvakauden palauttamiseksi välttämätöntä vakauttamisprosessia.

(339)

Lisäksi ostohinta oli hyvin alhainen. Mikään tukea saamaton tarjoaja ei toimittanut käypää tarjousta kolmen osuuspankin varojen ja velkojen ostamiseksi, ja myyntimenettely oli avoin ja syrjimätön. Kreikan kilpailuviranomainen (139) myös hyväksyi (140) pankin toteuttaman Achaia Bankin tiettyjen varojen ja velkojen oston. Näin ollen voidaan olettaa, että myyntimenettelyn tulos ei vaaranna tehokasta kilpailua Kreikassa.

(340)

Näin ollen osto kuuluu rakenneuudistustiedonannon 41 kohdassa tarkoitetun poikkeuksen soveltamisalaan.

(341)

Kreikan pankkien ainutkertaisen tilanteen (141) ja kolmen osuuspankin oston erityispiirteiden valossa voidaan päätellä, että osto on rakenneuudistustiedonannossa asetettujen vaatimusten mukainen.

(342)

Toiminnan kannattavuuden osalta FB Bankin osto edistää pankin pitkän aikavälin elinkelpoisuuden palauttamista, koska kahden samoilla maantieteellisillä markkinoilla toimivan pankin sulautuminen antaa mahdollisuuden luoda merkittävää synergiaa. Ostoajankohtana pankki ennakoi saavuttavansa synergiaa rationalisoimalla konttoriverkostoa, yhdenmukaistamalla tuotetarjontaa ja luottopolitiikkaa sekä yksinkertaistamalla ja tiivistämällä tietotekniikka-alustaa. Lopullisessa tarjouksessaan pankki arvioi, että se poistaisi suurimman osan FB Bankin toimintakuluista, ja samalla se ennakoi yhdenmukaistavansa siirrettyjen talletusten kustannukset pankin korkopolitiikan kanssa eli alentavansa FB Bankin talletuksista maksettavan koron samalle tasolle kuin mitä pankki maksoi omista talletuksistaan säilyttäen samalla FB Bankin olemassa olevat asiakkaat.

(343)

Tulevien luottotappioiden osalta voidaan todeta, että pankki ostaa FB Bankin lainat käypään arvoon eikä kirjanpitoarvoon. Tämä seikka rajoittaa tulevien arvonalennusten riskiä.

(344)

Likviditeettiaseman näkökulmasta ostolla on suotuisa vaikutus pankkiin, koska se osti enemmän talletuksia kuin nettolainoja.

(345)

Pääomavaatimusten osalta on syytä muistaa, että pankin tarjouksen ehtona oli, että Kreikan rahoitusvakausrahasto kattoi FB Bankin varojen ostosta aiheutuvat pääomatarpeet. Pankki ei lopulta käyttänyt tätä mahdollisuutta, koska sen onnistui hankkia tarpeeksi yksityistä pääomaa markkinoilta toukokuussa 2014.

(346)

Tästä syystä komissio katsoo, että osto vaikuttaa myönteisesti pankin pitkän aikavälin elinkelpoisuuden palauttamiseen.