21.5.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 125/1

(1)

Viittaus Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin siirrettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 509/2014 (1) neuvoston asetuksen (EY) N:o 539/2001 (2) liitteestä I liitteeseen II.

(2)

Yhdistyneitä arabiemiirikuntia koskevaan viittaukseen liittyy alaviite, jossa todetaan, että viisumivapautta sovelletaan Euroopan unionin kanssa tehtävän viisumivapautta koskevan sopimuksen voimaantulopäivästä.

(3)

Neuvosto hyväksyi 9 päivänä lokakuuta 2014 päätöksen komission valtuuttamisesta aloittamaan neuvottelut Yhdistyneiden Arabiemiirikuntien kanssa Euroopan unionin ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien välisen lyhytaikaista oleskelua koskevan viisumivapaussopimuksen, jäljempänä ’sopimus’, tekemisestä.

(4)

Sopimusta koskevat neuvottelut aloitettiin 5 päivänä marraskuuta 2014 ja ne saatiin menestyksellisesti päätökseen, kun sopimus parafoitiin kirjeenvaihdolla 20 päivänä marraskuuta 2014.

(5)

Sopimus olisi allekirjoitettava, ja sopimukseen liitetyt julistukset olisi hyväksyttävä unionin puolesta. Sopimusta olisi sovellettava väliaikaisesti sen allekirjoituspäivästä, kunnes sen tekemistä varten tarvittavat menettelyt on saatettu päätökseen.

(6)

Tällä päätöksellä kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Yhdistynyt kuningaskunta ei osallistu neuvoston päätöksen 2000/365/EY (3) mukaisesti; Yhdistynyt kuningaskunta ei sen vuoksi osallistu tämän päätöksen hyväksymiseen, päätös ei sido Yhdistynyttä kuningaskuntaa eikä sitä sovelleta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan.

(7)

Tällä päätöksellä kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Irlanti ei osallistu neuvoston päätöksen 2002/192/EY (4) mukaisesti; Irlanti ei sen vuoksi osallistu tämän päätöksen hyväksymiseen, päätös ei sido Irlantia eikä sitä sovelleta Irlantiin,

21.5.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 125/3

a)

’jäsenvaltiolla’ mitä tahansa unionin jäsenvaltiota Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Irlantia lukuun ottamatta;

b)

’unionin kansalaisella’ henkilöä, jolla on jonkin a alakohdassa määritellyn jäsenvaltion kansalaisuus;

c)

’Arabiemiirikuntien kansalaisella’ henkilöä, jolla on Arabiemiirikuntien kansalaisuus;

d)

’Schengen-alueella’ aluetta, jolla ei ole sisärajoja ja joka käsittää a alakohdassa määriteltyjen, Schengenin säännöstöä täysimääräisesti soveltavien jäsenvaltioiden alueet.

a)

valvoa tämän sopimuksen täytäntöönpanoa;

b)

ehdottaa muutoksia tai lisäyksiä tähän sopimukseen;

c)

ratkaista riitoja, jotka johtuvat tämän sopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta;

d)

hoitaa muita sopimuspuolten sopimia tehtäviä.

21.5.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 125/10

(1)

Direktiivissä 2002/32/EY kielletään sellaisten rehuksi tarkoitettujen tuotteiden käyttö, joissa haitallisten aineiden pitoisuus ylittää kyseisen direktiivin liitteessä I säädetyt enimmäispitoisuudet.

(2)

Direktiivissä 2002/32/EY säädetään myös, että jäsenvaltioiden on huolehdittava toimenpiteiden toteuttamisesta sen varmistamiseksi, että hyväksyttäviä detoksikaatiomenetelmiä käytetään asianmukaisella tavalla ja että detoksisoidut tuotteet ovat kyseisen direktiivin liitteen I säännösten mukaisia. Jotta voidaan varmistaa detoksikaatiomenetelmien hyväksyttävyyden yhdenmukainen arviointi kaikkialla Euroopan unionissa, on aiheellista vahvistaa unionin tasolla detoksikaatiomenetelmien hyväksymisperusteet täydentämään niitä perusteita, joista on säädetty tällaisilla menetelmillä käsiteltyjen, eläinten rehuksi tarkoitettujen tuotteiden osalta.

(3)

Detoksikaatiomenetelmien hyväksymisperusteilla olisi varmistettava, ettei detoksisoitu rehu vaaranna eläinten ja ihmisten terveyttä ja ympäristöä ja ettei menetelmä muuta haitallisesti rehun ominaisuuksia. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA tekee komission pyynnöstä tieteellisen arvioinnin siitä, onko detoksikaatiomenetelmä näiden perusteiden mukainen.

(4)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 767/2009 (3) 3 artiklan 2 kohdan p alakohdan määritelmän mukainen saastunut aine voidaan detoksisoida fysikaalisella, kemiallisella tai (mikro)biologisella detoksikaatiomenetelmällä.

(5)

Tämän asetuksen soveltamisalasta on tarpeen jättää pois yksinkertaiset detoksikaatiomenetelmät, joissa haitallisten aineiden aiheuttamaa saastumista vähennetään tai se poistetaan yksinomaan vierasaineiden tai saastuneen rehun tiettyjen osien tavanomaisella jalostusprosessilla, puhdistuksella, lajittelulla tai mekaanisella poistamisella, koska tällaiset prosessit ovat osa tavanomaista tuotantoprosessia.

(6)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1831/2003 (4) liitteessä I olevaan teknologisten lisäaineiden ryhmään on lisätty sellaisten lisäaineiden funktionaalinen ryhmä, jotka heikentävät tai vähentävät mykotoksiinien imeytymistä, edistävät niiden erittymistä tai muuttavat niiden toimintatapaa ja lieventävät näin mykotoksiinien mahdollisia haitallisia vaikutuksia eläinten ja ihmisten terveyteen. Koska nämä lisäaineet eivät muuta haitallisten aineiden tasoa rehussa, niiden käyttö ei detoksisoi rehua, minkä vuoksi näiden lisäaineiden käyttö ei kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan. Koska tällaisia tuotteita ei ole myöskään tarkoitettu käytettäväksi vaatimustenvastaiseen rehuun, ne eivät kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan.

(7)

Asetuksen (EY) N:o 183/2005 10 artiklan 3 kohdan mukaisesti detoksikaatiomenetelmät olisi toteutettava tätä varten hyväksytyssä laitoksessa. Jotta varmistetaan detoksikaatiomenetelmän moitteeton ja tehokas soveltaminen, toimivaltaisen viranomaisen olisi hyväksyttävä asianomaisessa laitoksessa toteutettava detoksikaatiomenetelmä.

(8)

On mahdollista, että erittäin suuri määrä rehua on saastunut sellaisella vierasaineella, jonka osalta on olemassa puhdistusmenetelmä, mutta EFSA ei ole vielä arvioinut sitä. Jotta vältetään tällaisen suuren rehumäärän tarpeeton hävittäminen, tällaisissa poikkeustilanteissa saattaa olla asianmukaista pyytää EFSAa arvioimaan kyseinen detoksikaatiomenetelmä kiireellisesti, esimerkiksi 10 työpäivän kuluessa. Jos tämän arvioinnin tulos on myönteinen, toimivaltainen viranomainen voi sallia yksilöidyn saastuneen rehun detoksisoinnin tietyn ajan kuluessa. Jos detoksikaatiomenetelmää halutaan soveltaa ilman aikarajaa, tarvitaan täysimittainen riskinarviointi ja myönteinen tulos detoksikaatiomenetelmän arvioinnista.

(9)

Rehuun sovelletaan tällä hetkellä detoksisointia. Koska tämän asetuksen voimaantulon jälkeen voidaan käyttää vain detoksikaatiomenetelmiä, joille EFSA on tehnyt tieteellisen arvioinnin, josta on saatu myönteinen tulos, ja jotka toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt, on aiheellista säätää riittävästä ajasta, ennen kuin tätä asetusta ryhdytään soveltamaan.

(10)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

—

menetelmä on yksinomaisesti tarkoitettu sellaisen rehun detoksikaatioon, jossa direktiivin 2002/32/EY vaatimusten vastaisuus ei ole seurausta tarkoituksellisesta asetuksen (EY) N:o 183/2005 4 ja 5 artiklassa vahvistettujen vaatimusten vastaisuudesta,

—

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA on suorittanut komission pyynnöstä detoksikaatiomenetelmän tieteellisen arvioinnin ja päätellyt, että menetelmä täyttää 3, 4 ja 5 artiklassa vahvistetut hyväksymisperusteet.

a)

menetelmä on tehokas;

b)

menetelmä ei vaikuta haitallisesti rehun ominaisuuksiin ja luonteeseen; ja

c)

rehun poistetun osan turvallinen hävittäminen taataan.

a)

menetelmä toteutetaan hyväksyttävällä kemiallisella aineella, jonka ominaisuudet on kuvattu täysimittaisesti;

b)

menetelmä on tehokas ja peruuttamaton;

c)

menetelmässä käytetystä kemiallisesta aineesta ei detoksikaatiomenetelmän tuloksena synny haitallisia jäämiä detoksisoituun rehuun;

d)

menetelmän tuloksena ei synny vierasaineen reaktiotuotteita, jotka vaarantavat eläinten ja ihmisten terveyden ja ympäristön; ja

e)

menetelmä ei vaikuta haitallisesti rehun ominaisuuksiin ja luonteeseen.

a)

menetelmä suoritetaan (mikro)biologisella tekijällä, jonka ominaisuudet on kuvattu täysimittaisesti ja joka on hyväksyttävä;

b)

menetelmä on tehokas ja peruuttamaton;

c)

menetelmässä käytetystä (mikro)biologisesta tekijästä ei detoksikaatiomenetelmän tuloksena synny haitallisia jäämiä detoksisoituun rehuun;

d)

menetelmän tuloksena ei synny vierasaineen metaboliitteja, jotka vaarantavat eläinten ja ihmisten terveyden ja ympäristön; ja

e)

menetelmä ei vaikuta haitallisesti rehun ominaisuuksiin ja luonteeseen.

21.5.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 125/15

(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, käynnisti 4 päivänä syyskuuta 2014 Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’asianomainen maa’ tai ’Kiina’, peräisin olevan asesulfaamikaliumin sekä tiettyjen valmisteiden ja/tai seosten sisältämän Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan asesulfaamikaliumin tuontia koskevan polkumyyntitutkimuksen. Komissio aloitti tutkimuksen neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009, jäljempänä ’perusasetus’, 5 artiklan perusteella ja julkaisi Euroopan unionin virallisessa lehdessä asiaa koskevan ilmoituksen (2), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’.

(2)

Komissio pani tutkimuksen vireille vastaanotettuaan valituksen, jonka teki 22 päivänä heinäkuuta 2014 Nutrinova Nutrition Specialties & Food Ingredients GmbH, jäljempänä ’valituksen tekijä’, joka on asesulfaamikaliumin (tai ’ace-K:n’) ainoa tuottaja unionissa. Valituksen tekijä edustaa näin ollen asesulfaamikaliumin koko tuotantoa unionissa. Valituksessa esitettiin näyttöä polkumyynnistä ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta, joka katsottiin riittäväksi perusteeksi tutkimuksen panemiseksi vireille.

(3)

Vireillepanoilmoituksessa komissio pyysi asianomaisia osapuolia ottamaan siihen yhteyttä tutkimukseen osallistumista varten. Lisäksi komissio ilmoitti nimenomaisesti tutkimuksen vireillepanosta valituksen tekijälle, tiedossa oleville vientiä harjoittaville tuottajille ja Kiinan viranomaisille, tiedossa oleville tuojille ja käyttäjille, kauppiaille sekä järjestöille, joita tutkimuksen vireillepanon tiedettiin koskevan, ja kehotti niitä osallistumaan tutkimukseen.

(4)

Asianomaisilla osapuolilla oli mahdollisuus esittää huomautuksia tutkimuksen vireillepanosta ja pyytää kuulemista komission ja/tai kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa.

(5)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa asianomaisille osapuolille, että tarkasteltavana olevaa tuotetta tiedetään valitukseen sisältyneiden tietojen pohjalta tuotettavan vain unionissa ja Kiinassa. Asianomaisille osapuolille annettiin mahdollisuus esittää asiasta huomautuksia. Huomautuksia ei saatu.

(6)

Komissio otti kuitenkin yhteyttä kaikkiin yhdeksään kolmanteen maahan, jotka Eurostatin tilastojen mukaan vievät unioniin tuotteita, jotka kuuluvat samoihin CN-koodeihin kuin tarkasteltavana oleva tuote. Komissio pyysi niiltä apua yksilöitäessä asesulfaamikaliumin tuottajia ja/tai tuottajien järjestöjä. Yksikään niistä kolmansista maista, joihin otettiin yhteyttä, ei kyennyt yksilöimään asesulfaamikaliumin tuottajia. Sen vuoksi unionin ja asianomaisen maan ulkopuolista tuotantoa ei todettu esiintyvän.

(7)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se saattaa soveltaa otantaa asianomaisiin osapuoliin perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti.

(8)

Pystyäkseen päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen komissio pyysi etuyhteydettömiä tuojia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa täsmennetyt tiedot.

(9)

Vastausten vähäisen määrän vuoksi komissio päätti, ettei otanta ollut tarpeen.

(10)

Pystyäkseen päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen komissio pyysi kaikkia tiedossa olevia Kiinassa toimivia vientiä harjoittavia tuottajia toimittamaan vireillepanoilmoituksissa mainitut tiedot. Lisäksi komissio pyysi Kiinan edustustoa unionissa yksilöimään muita mahdollisia vientiä harjoittavia tuottajia, jotka voisivat olla kiinnostuneita osallistumaan tutkimukseen, ja/tai ottamaan niihin yhteyttä.

(11)

Neljä asianomaisen maan vientiä harjoittavaa tuottajaa toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Yhdellä näistä vientiä harjoittavista tuottajista ei ollut myyntiä unioniin tutkimusajanjaksolla. Sitä ei tämän vuoksi voitu tutkia, ja näin ollen yhteistyössä toimineita yrityksiä oli kolme. Ne vastasivat kaikesta tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnista unioniin tutkimusajanjakson aikana. Osapuolten vähäisen määrän vuoksi komissio päätti, ettei otanta ollut tarpeen.

(12)

Komissio lähetti perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaisesti markkinatalouskohtelun pyytämiseen tarkoitetun lomakkeen kolmelle yhteistyössä toimineelle vientiä harjoittavalle tuottajalle asianomaisessa maassa. Yksikään näistä kolmesta yhteistyössä toimineesta vientiä harjoittavasta tuottajasta ei toimittanut markkinatalouskohtelua koskevaa pyyntöä.

(13)

Komissio lähetti kyselylomakkeet unionin tuottajalle, kolmelle yhteistyössä toimineelle vientiä harjoittavalle tuottajalle asianomaisessa maassa ja kaikille etuyhteydettömille tuojille ja käyttäjille, jotka olivat ilmaisseet kiinnostuksensa tutkimukseen.

(14)

Vastaukset saatiin unionin tuottajalta, kolmelta yhteistyössä toimineelta asianomaisen maan vientiä harjoittavalta tuottajalta, kolmelta etuyhteydettömältä tuojalta ja yhdeltä käyttäjältä.

(15)

Komissio on hankkinut ja tarkastanut kaikki polkumyynnin, siitä johtuvan vahingon ja unionin edun alustavaa määrittämistä varten tarpeellisina pitämänsä tiedot. Perusasetuksen 16 artiklan mukaisia tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien yritysten toimitiloihin:

Unionin tuottaja

Tuojat

Käyttäjät

Asianomaisen maan vientiä harjoittavat tuottajat

(16)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän heinäkuuta 2013 ja 30 päivän kesäkuuta 2014 välisen ajan, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahingon määrittämisen kannalta merkittävien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi kauden tammikuusta 2011 tutkimusajanjakson päättymiseen, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(17)

Tarkasteltavana oleva tuote on Kiinasta peräisin oleva asesulfaamikalium (6-metyyli-1,2,3-oksatiatsin-4(3H)-oni-2,2-dioksidin kaliumsuola, CAS RN 55589-62-3) sekä Kiinasta peräisin oleva asesulfaamikalium, joka sisältyy valmisteisiin ja/tai seoksiin, joissa on myös muita makeutusaineita ja/tai vettä, jäljempänä ’tutkimuksen kohteena oleva tuote’, joka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin ex 2106 90 92, ex 2106 90 98, ex 2934 99 90 (Taric-koodi 2934999021), ex 3824 90 92, ex 3824 90 93 ja ex 3824 90 96, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’. Asesulfaamikaliumista käytetään yleisesti myös nimityksiä asesulfaami-K tai ace-K.

(18)

Asesulfaamikaliumia käytetään synteettisenä makeutusaineena useisiin tarkoituksiin esimerkiksi elintarvike-, juoma- ja farmaseuttisissa tuotteissa.

(19)

Unionissa unionin tuotannonalan tuottamalla ja myymällä asesulfaamikaliumilla todettiin olevan samat fyysiset ja kemialliset perusominaisuudet sekä samat peruskäyttötarkoitukset kuin asianomaisessa maassa tuotetulla ja unioniin vietäväksi myydyllä asesulfaamikaliumilla. Tämän vuoksi niitä pidetään perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

(20)

Komissio määrittää perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan nojalla normaaliarvon mainitun asetuksen 2 artiklan 1–6 kohdan mukaisesti niille kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille, jotka täyttävät mainitun asetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan vaatimukset ja joille voidaan siten myöntää markkinatalouskohtelu.

(21)

Yksikään yhteistyössä toimineista vientiä harjoittavista tuottajista ei kuitenkaan pyytänyt markkinatalouskohtelua (ks. myös johdanto-osan 12 kappale).

(22)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti normaaliarvo oli määritettävä asianmukaisessa kolmannessa maassa, joka on markkinatalousmaa, jäljempänä ’vertailumaa’, käytettävien hintojen perusteella tai vertailumaasta muihin maihin, myös unioniin, suuntautuvan viennin hinnan perusteella taikka, jos tämä ei ole mahdollista, millä tahansa hyväksyttävällä perusteella, mukaan lukien samankaltaisesta tuotteesta tosiasiallisesti unionissa maksettu tai maksettava hinta, jota on tarvittaessa oikaistu kohtuullisella voittomarginaalilla.

(23)

Koska vertailumaaksi soveltuvaa kolmatta maata ei löytynyt, kuten johdanto-osan 6 kappaleessa selostettiin, normaaliarvo perustui samankaltaisesta tuotteesta unionissa tosiasiallisesti maksettuihin tai maksettaviin hintoihin. Unionin tuottajan sellaisten tuotelajien myynti, jotka vastaavat kiinalaisten yhteistyössä toimineiden tuottajien tutkimusajanjakson aikana unionin markkinoilla myymiä tuotelajeja, yksilöitiin. Unionin tuottajan myynnin riippumattomille asiakkaille todettiin olleen edustavaa, kun se ilmaistiin osuutena tarkasteltavana olevan tuotteen viennin kokonaismäärästä sekä tuotelajeittain. Unionin tuottajan harjoittama näiden tuotelajien myynti oli kannattavaa. Niiden keskimääräiset unionin myyntihinnat toimivat normaaliarvona.

(24)

Yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat harjoittivat vientiä unioniin suoraan riippumattomille asiakkaille. Tämän vuoksi vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tosiasiallisesti maksetuksi tai maksettavaksi hinnaksi tarkasteltavana olevasta tuotteesta, joka on myyty unioniin suuntautuvaa vientiä varten.

(25)

Komissio vertaili normaaliarvoa ja yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien vientihintaa noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(26)

Jos se oli tarpeen tasapuolisen vertailun varmistamiseksi, komissio oikaisi normaaliarvoa ja/tai vientihintaa hintoihin ja hintojen vertailtavuuteen vaikuttavien erojen huomioon ottamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti.

(27)

Komissio teki erityisesti oikaisun kaupan portaisiin liittyvien erojen perusteella, koska todettiin, että ainoa unionin tuottaja myi pääasiassa käyttäjille, kun taas kiinalaiset tuottajat myivät pääasiassa kauppiaille. Useiden kannanottojen perusteella tehtiin lisäksi oikaisu, joka koski kiinalaisen asesulfaamikaliumin ja unionin tuottajan tuottaman asesulfaamikaliumin laatueroja ja markkinoiden käsitystä näistä eroista. Lisäksi normaaliarvoa oikaistiin, jotta voitiin ottaa huomioon tietyt poikkeukselliset tutkimukseen ja kehittämiseen sekä markkinointiin liittyvät unionin tuottajalle tutkimusajanjakson aikana aiheutuneet kulut. Näitä kustannuksia käsitellään tarkemmin johdanto-osan 67 kappaleessa.

(28)

Komissio vertasi kunkin yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan osalta painotettua keskimääräistä vientihintaa tuotelajeittain ja painotettua keskimääräistä normaaliarvoa perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti.

(29)

Tällä perusteella väliaikaiset painotetut keskimääräiset polkumyyntimarginaalit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(30)

Kaikkien muiden asianomaisen maan vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntimarginaalin komissio määritti käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti. Tätä varten komissio määritti vientiä harjoittavien tuottajien yhteistyössä toimimisen asteen. Yhteistyössä toimimisen aste on yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien unioniin suuntautuneen viennin määrä ilmaistuna osuutena asianomaisen maan unioniin suuntautuneen viennin kokonaismäärästä, sellaisena kuin se ilmoitetaan Eurostatin tuontitilastoissa.

(31)

Yhteistyössä toimimisen aste on tässä tapauksessa korkea, koska yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien vienti unioniin muodosti 100 prosenttia unioniin tutkimusajanjaksolla suuntautuneesta viennistä. Tämän perusteella komissio päätti asettaa jäännöspolkumyyntimarginaalin sen yhteistyössä toimineen yrityksen tasolle, jonka polkumyyntimarginaali oli korkein.

(32)

Väliaikainen jäännöspolkumyyntimarginaali – ilmaistuna prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana – on näin ollen 97,8 prosenttia.

(33)

Analyysi koskee vain yhtä yritystä. Näin ollen useimmat indikaattorit on luottamuksellisuussyistä esitetty indeksoidussa muodossa tai vaihteluväleinä.

(34)

Samankaltaista tuotetta valmisti tutkimusajanjakson aikana yksi unionin tuottaja, joka muodostaa unionin tuotannonalan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

(35)

Komissio määritteli unionin kulutuksen unionin tuotannonalan toimittamien tietojen, Kiinan vientitilastojen ja kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien toimittamien tietojen pohjalta. Eurostatin tiedot eivät sovellu tähän tarkoitukseen, koska tarkasteltavana olevaa tuotetta tuodaan useisiin CN-koodeihin luokiteltuina yhdessä monien muiden tuotteiden kanssa. Koska asesulfaamikaliumia ei tuoteta missään kolmannessa maassa, kaikki tuonti unioniin oli peräisin Kiinasta.

(36)

Unionin kulutus kehittyi seuraavasti:

Taulukko 1

Unionin kulutus (tonnia)

(37)

Asesulfaamikaliumin kulutus unionissa kasvoi noin 4 prosenttia tarkastelujaksolla – tämän väitetään johtuvan siitä, että sokerittomien tuotteiden kysyntä kasvoi unionissa. Tarkastelujakson viimeisen vuoden aikana kulutus väheni muiden (uusien) makeutusaineiden aiheuttaman lisääntyneen kilpailun vuoksi. Tämä vähentyminen näyttää kuitenkin olevan luonteeltaan väliaikaista, eikä asiakirjoissa ole selkeää osoitusta siitä, että asesulfaamikaliumin kysyntä pienenisi edelleen tulevina vuosina.

(38)

Komissio määritti Kiinasta tulevan tuonnin määrän Kiinan vientitilastojen perusteella, jotka ristiintarkistettiin niiden kolmen kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan toimittamien tietojen kanssa, joiden vienti muodosti tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaisviennin tutkimusajanjakson aikana.

(39)

Kiinan tuonti unioniin ja sen markkinaosuudet kehittyivät seuraavasti:

Taulukko 2

Tuonnin määrä (tonnia) ja markkinaosuus

(40)

Tarkastelujakson aikana tuonti Kiinasta kasvoi 14 prosenttia. Samalla ajanjaksolla myös Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi 10 prosenttia ja nousi tutkimusajanjaksolla 65–80 prosenttiin.

(41)

Komissio määritti tuonnin hinnat kiinalaisilta yhteistyössä toimineilta tuottajilta saatujen tietojen perusteella. Kiinasta unioniin tulevan tuonnin painotetut keskimääräiset CIF-hinnat euroina kiloa kohden kehittyivät seuraavasti:

Taulukko 3

CIF-tuontihinnat Kiinasta (euroa/kg)

(42)

Keskimääräiset tuontihinnat Kiinasta ovat tarkastelujakson aikana jatkuvasti laskeneet yhteensä 30 prosenttia.

(43)

Komissio määritti hinnan alittavuuden tutkimusajanjakson aikana vertaamalla seuraavia:

(44)

Unionin tuotannonalan painotettua keskimääräistä hintaa verrattiin liiketoimista samassa kaupan portaassa veloitettuihin vastaaviin tuotelajikohtaisiin painotettuihin keskimääräisiin yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien tuonnin hintoihin, kun hinnoista on ensin vähennetty alennukset ja hyvitykset sekä sen jälkeen, kun unionin tuotannonalan hintoja on oikaistu laatuerojen ja markkinoilla niistä vallitsevien näkemysten sekä tutkimukseen ja kehittämiseen sekä markkinointiin liittyvien kustannusten osalta samoista syistä kuin edellä johdanto-osan 27 kappaleessa mainittiin. Vertailun tulos ilmaistiin prosentteina unionin tuottajien liikevaihdosta tutkimusajanjakson aikana. Komissio totesi Kiinasta unionin markkinoille tulevan tuonnin painotetun keskimääräisen hinnan alittavuuden marginaalin olevan 18–45 prosenttia.

(45)

Tutkittaessa polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusta unionin tuotannonalaan arvioitiin perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikki taloudelliset indikaattorit, jotka vaikuttivat unionin tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujaksolla. Vahingon määrittämistä varten komissio ei tehnyt eroa makro- ja mikrotaloudellisten vahinkoindikaattoreiden välillä, koska ainoa unionin tuottaja muodosti unionin tuotannonalan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Komissio arvioi taloudelliset indikaattorit ainoaa unionin tuottajaa koskevien tietojen perusteella. Tietojen todettiin edustavan unionin tuotannonalan taloudellista tilannetta.

(46)

Taloudellisia indikaattoreita ovat seuraavat: tuotanto, tuotantokapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, myyntimäärä, markkinaosuus, kasvu, työllisyys, tuottavuus, polkumyyntimarginaalin suuruus ja toipuminen aiemmasta polkumyynnistä, keskimääräiset yksikköhinnat, yksikkökustannukset, työvoimakustannukset, varastot, kannattavuus, kassavirta, investoinnit, investointien tuotto ja pääoman saanti. Ne analysoidaan seuraavasti.

(47)

Unionin kokonaistuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 4

Tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste

(48)

Unionin tuotannonalan tuotanto vähentyi jatkuvasti, yhteensä 31 prosenttia. Tarkastelujakson aikana unionin tuottaja joutui yhä useammin sulkemaan tuotantotilojaan kustannusten alentamiseksi. Tutkimusajanjakson aikana tehdas oli tästä syystä suljettuna yhteensä neljän kuukauden ajan.

(49)

Unionin tuotannonalan tuotantokapasiteetti pysyi muuttumattomana koko tarkastelujakson ajan, koska monet kustannukset ovat kiinteitä kapasiteetista riippumatta. Tämän vuoksi kapasiteetin käyttöaste heikkeni tuotannon määrän tavoin.

(50)

Unionin tuotannonalan myynnin määrä unionissa etuyhteydettömille asiakkaille ja sen markkinaosuus kehittyivät negatiivisesti tarkastelujaksolla:

Taulukko 5

Myyntimäärä ja markkinaosuus

(51)

Tarkastelujakson aikana unionin tuottajan myynnin määrä laski kaiken kaikkiaan 13 prosenttia, vaikka kulutus kasvoi kyseisenä aikana. Tähän laskusuuntaukseen sisältyy vuodesta 2013 tutkimusajanjaksolle ulottunut ajanjakso, jolloin määrät vähän elpyivät. Tämä onnistui ainoastaan myyntihinnoista tehtyjen sopimusten kautta, mikä heikensi entisestään unionin tuotannonalan elinkelpoisuutta.

(52)

Myös unionin tuotannonalan markkinaosuus supistui – 16 prosenttia – tarkastelujaksolla. Tämä johtui asiakkaista, jotka vaihtoivat toimittajaa tai jotka hankkivat tavaraa kahdelta toimittajalta, mikä lisäsi Kiinasta tulevien hankintojen osuutta.

(53)

On selvää, että unionin tuotannonalan kasvu oli negatiivista ottaen huomioon edellä mainittu markkinaosuuden vähentyminen ja johdanto-osan 37 kappaleessa mainittu kulutuksen kasvu.

(54)

Työllisyys ja tuottavuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 6

Työllisyys ja tuottavuus

(55)

Vuoden 2011 ja tutkimusajanjakson lopun välisenä aikana unionin tuotannonala vähensi henkilöstöään lähes viidenneksellä selviytyäkseen tuotannon vähenemisestä ja ottaakseen huomioon toiminnan tilapäiset keskeytykset. Tuottavuus kasvoi hieman eli 6 prosenttia samalla ajanjaksolla työntekijöiden määrän vähennettyä.

(56)

Unionin tuotannonalan keskimääräiset työvoimakustannukset kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 7

Keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti

(57)

Unionin tuotannonalan keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti kasvoivat tarkastelujakson aikana 15 prosenttia, koska irtisanomiskorvauksia jouduttiin maksamaan henkilöstön vähentymisen seurauksena (ks. johdanto-osan 54 kappale). Lisäksi kemian sektorilla otettiin ilmeisesti käyttöön uudet palkkatasot.

(58)

Kaikki polkumyyntimarginaalit olivat huomattavat (ks. johdanto-osan 29 kappale). Tosiasiallisten polkumyyntimarginaalien suuruuden vaikutus unionin tuotannonalaan oli merkittävä, kun otetaan huomioon Kiinasta tulevan tuonnin määrä ja hinnat.

(59)

Kyseessä on ensimmäinen tarkasteltavana olevaa tuotetta koskeva polkumyyntitutkimus. Käytettävissä ei näin ollen ollut tietoja, joiden pohjalta olisi voitu arvioida mahdollisen aiemman polkumyynnin vaikutuksia.

(60)

Unionin tuottajan painotetut keskimääräiset yksikkömyyntihinnat etuyhteydettömille asiakkaille unionissa kehittyivät seuraavasti:

Taulukko 8

Myyntihinnat unionissa

(61)

Unionin tuotannonalan samankaltaisesta tuotteesta veloittama keskimääräinen myyntihinta laski 12 prosenttia tarkastelujakson aikana, mikä oli osittain seurausta Kiinasta tulevan tuonnin keskimääräisten hintojen erittäin negatiivisesta kehittymisestä (ks. johdanto-osan 42 kappale).

(62)

Unionin tuotannonalan keskimääräiset tuotantokustannukset nousivat 19 prosenttia. Tämä johtui lähinnä kiinteiden kustannusten kasvavasta vaikutuksesta vähentymässä olevaan tuotannon määrään ja myyntiin sekä raaka-aineiden hintojen noususta.

(63)

Unionin tuotannonalan varastot kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 9

Varastot

(64)

Vaikka loppuvarastot laskivat tarkastelujaksolla – mikä johtui tuotantotilojen väliaikaisesta sulkemisesta kustannusten leikkaamiseksi (ks. johdanto-osan 48 kappale) –, prosenttiosuutena tuotannosta varastot kasvoivat.

(65)

Unionin tuottajan kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 10

Kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto

(66)

Komissio määritti unionin tuotannonalan kannattavuuden ilmaisemalla samankaltaisen tuotteen myynnistä etuyhteydettömille asiakkaille unionissa saadun nettovoiton ennen veroja prosentteina tämän myynnin liikevaihdosta. Kannattavuutta laskettaessa komissio vähensi ilmoitetuista kustannuksista kaikki tutkimukseen ja kehittämiseen sekä markkinointiin liittyvät kustannukset, joita se piti poikkeuksellisina, kuten jo edellä johdanto-osan 27 kappaleessa todettiin. Ilman tätä vähennystä unionin tuotannonala olisi ollut tappiollisessa tilanteessa tutkimusajanjakson aikana. Kannattavuuden heikennyttyä myös kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto heikentyivät.

(67)

Unionin tuotannonala väitti, että vähennetyt tutkimukseen ja kehittämiseen sekä markkinointiin liittyvät kustannukset olivat tavanomaisia, juoksevia tarkasteltavana olevaan tuotteeseen liittyviä kustannuksia. Tutkimuksessa kuitenkin todettiin, että nämä kustannukset liittyivät uuteen tuotteeseen, vaikkakin kyseinen tuote kuuluu tutkimuksen kohteena olevan tuotteen määritelmään. Tällaisia poikkeuksellisia ja korkeita kustannuksia ei syntyisi unionin tuotannonalan kannalta tavanomaisena tai edustavana vuonna. Lisäksi nämä kustannukset koskevat sellaisen tuotteen tutkimusta ja kehittämistä ja markkinointia, jota ei myyty merkittäviä määriä unionin markkinoilla tarkastelujaksolla.

(68)

Vaikka edellä mainitut kustannukset jätettiin huomiotta, unionin tuottajan kannattavuus heikkeni jyrkästi ja keskeytyksettä tarkastelujaksolla. Komissio piti kannattavuutta tutkimusajanjakson aikana ja kannattavuuden kehitystä vahinkoa aiheuttavana, kun otetaan huomioon edellä kuvattu selkeä ja tuntuva heikentyminen.

(69)

Kannattavuuden jyrkkä heikentyminen johtui pääasiassa tonnikohtaisten kiinteiden kustannusten tasaisesta kasvusta verrattuna tuotannon ja myynnin määrän vähentymiseen. Lisäksi keskimääräiset hinnat laskivat selvästi, minkä johdosta unionin tuotannonala ei kyennyt pitämään yllä voittojaan ja tämän seurauksena kannattavuus heikkeni jyrkästi. Kuten edellä olevasta taulukosta 10 käy ilmi, muut suorituskykyindikaattorit kehittyivät liikevaihdon tuoton kanssa samansuuntaisesti.

(70)

Nettokassavirralla tarkoitetaan unionin tuottajien kykyä rahoittaa itse toimintaansa. Indeksoituna ilmaistuna nettokassavirran suuntaus kehittyi negatiivisesti tarkastelujaksolla ja laski 22 prosenttia kannattavuuden heikentymisen seurauksena.

(71)

Unionin tuotannonalan investoinnit supistuivat vielä enemmän. Investointien määrä oli tutkimusajanjaksolla vain noin kolmasosa vuoden 2011 investoinneista. Kannattavuutta laskettaessa ei investointeja uusiin tuotteisiin otettu huomioon.

(72)

Investointien tuotolla tarkoitetaan voittoa ilmaistuina prosentteina investointien nettokirjanpitoarvosta. Se supistui voimakkaasti ja keskeytyksettä eli noin 75 prosenttia vuoden 2011 ja tutkimusajanjakson välillä.

(73)

Ainoa unionin tuottaja kuuluu suureen kansainväliseen konserniin, minkä vuoksi se ei väittänyt, että edellä mainittu kehitys olisi toistaiseksi vaikuttanut sen kykyyn hankkia pääomaa. Unionin tuotannonala teki kuitenkin menettelyn aikana selväksi, ettei nykyinen tilanne voi jatkua.

(74)

Merkittäviä negatiivisia suuntauksia on havaittu seuraavien taloudellisten indikaattorien osalta: tuotanto, kapasiteetin käyttöaste, markkinaosuus, työllisyys, myyntimäärä ja myyntihinnat unionin markkinoilla. Varastot (prosentteina tuotannosta) kasvoivat, vaikkakin ne vähenivät absoluuttisesti mitattuna. Jatkuvasti laskevien myyntihintojen vaikutus yhdessä kokonaismyyntimäärien vähenemisen kanssa on ollut merkittävä, mikä on johtanut markkinaosuuden, kannattavuuden, investointien tuoton ja kassavirran merkittävään heikentymiseen.

(75)

Unionin markkinoita hallitsevat elintarvike- ja juomasektorilla suuret toimijat ja tällainen toiminta perustuu vuosittaisiin sopimuksiin, minkä vuoksi unionin tuotannonala on tällä sektorilla erityisen herkkä myyntimäärien ja hintojen laskulle, vaikka lasku koskisikin vain pientä joukkoa asiakkaita.

(76)

Tuottavuus sen sijaan kohentui. Tämä kehitys on kuitenkin seurausta työntekijöiden määrän supistumisesta, mikä johtui kysynnän ja näin ollen tuotannon vähentymisestä, jonka vuoksi joitakin työntekijöitä jouduttiin irtisanomaan. Näin ollen näissä olosuhteissa tuottavuuden kasvua ei voida pitää myönteisenä tekijänä.

(77)

Myös unionin kulutus on lisääntynyt. Unionin tuotannonala ei kuitenkaan voinut hyötyä siitä sen vuoksi, että niin myyntimäärät kuin myyntihinnatkin laskivat, kuten edellä on mainittu.

(78)

Eräs asianomainen osapuoli kyseenalaisti vahingon syntymisen. Osapuoli väitti, että unionin tuotannonalan tilanne oli tutkimusajanjaksona normaali. Sen mukaan unionin tuotannonala oli menettänyt patenttisuojan ja sen jälkeen määräävän markkina-asemansa. Sen olisi tämän vuoksi nyt hyväksyttävä pienemmät voitot ja pienemmät myyntimäärät.

(79)

Tämä argumentti on perusteeton. Tärkeimmän tuotantopatentin voimassaolo päättyi vuonna 2005 (kahden pienemmän patentin voimassaolo päättyi ennen tätä vuotta ja sen jälkeen). Tuotantopatentin voimassaolon päätyttyä vuonna 2005 ja paljon ennen tarkastelujakson alkua markkinoille tuli uusia toimijoita eli kiinalaisia vientiä harjoittavia tuottajia, joiden läsnäolo on lisääntynyt asteittain sen jälkeen. Vuonna 2009 eli paljon ennen tarkastelujakson alkua unionin tuotannonalan markkinaosuus oli laskenut sen siihenastisesta määräävästä markkina-asemasta alle 50 prosenttiin. Vuoteen 2011 eli tarkastelujakson alkuun mennessä kiinalaisen tuonnin markkinaosuus unionin markkinoilla ylitti jo selvästi unionin tuotannonalan markkinaosuuden. Näin ollen patenttisuojan voimassaolon päättyminen vuonna 2005 johti siihen, että markkinoilla on useampi kuin yksi toimija.

(80)

Lisäksi analysoitiin vahingollista tilannetta tarkastelujakson aikana eli vuodesta 2011 vuoteen 2014 tai kuuden vuoden kuluttua tuotantopatentin voimassaolon päättymistä. Useimpien vahinkoindikaattorien kehitys samana ajanjaksona (2011–tutkimusajanjakso) oli erittäin negatiivista unionin tuotannonalan kannalta. Tarkemmin sanottuna sen markkinaosuus oli romahtanut, myyntihinnat laskeneet, kannattavuus ja muut edellä tarkastellut taloudelliset indikaattorit heikentyneet rajusti ja tuottavuus laskenut. Lisäksi se oli joutunut sulkemaan tuotantotiloja vähentääkseen kustannuksia, eikä kulutuksen kasvusta saatu mitään hyötyä, kuten edellä johdanto-osan 74 kappaleessa todettiin. Tällaista taloudellista tilannetta ei voida pelkästään selittää uusien toimijoiden mahdollisuudella tulla markkinoille, mikä on seurausta patenttisuojan voimassaolon päättymisestä. Tätä tilannetta ei missään tapauksessa voida pitää tavanomaisena niin, että kyse olisi kestävästä ja terveestä tilanteesta. Ensinnäkin tuotantopatentin voimassaolo päättyi paljon ennen tarkastelujakson alkua, ja sen vuoksi unionin tuotannonalalla oli riittävästi aikaa reagoida suojan puuttumiseen. Toiseksi on todettava, että vaikka patenttisuojan voimassaolon päättymiseen voi liittyä tiettyä suorituskyvyn heikentymistä, vahinkoindikaattorien tasot itse tutkimusajanjakson aikana ovat huomattavan alhaiset kestävän ja terveen tuotannonalan kannalta. Lisäksi on huomattava, että patenttisuojan menettämisestä huolimatta unionin tuotannonalan talous- ja rahoitustilanne säilyi terveenä vuoteen 2011 asti.

(81)

Tämän perusteella on hylättävä väite, jonka mukaan unionin tuotannonala ei kärsinyt vahinkoa. Patenttisuojan voimassaolon päättymistä analysoidaan kuitenkin tarkemmin unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon vaikuttaneena tekijänä.

(82)

Edellä esitetyn perusteella komissio tuli tässä vaiheessa siihen johtopäätökseen, että unionin tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(83)

Perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti komissio tutki, oliko asianomaisesta maasta polkumyynnillä tapahtunut tuonti aiheuttanut merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle. Perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdan mukaisesti komissio tutki myös, olisivatko muut tiedossa olleet tekijät voineet samaan aikaan aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle. Komissio varmisti, ettei mitään muiden tekijöiden kuin asianomaisesta maasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttamaa mahdollista vahinkoa pidetä polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista johtuvana. Nämä tekijät ovat seuraavat: a) unionin tuotannonalan vientitulos, b) patenttisuojan menettäminen ja c) unionin tuotannonalan liiketoimintastrategia.

(84)

Unionin tuotannonalan tilanne heikkeni tarkastelujaksolla samaan aikaan kuin Kiinasta peräisin oleva polkumyynnillä tapahtuva tuonti lisääntyi. Tarkastelujakson aikana tuontimäärät kasvoivat 14 prosenttia ja hinnat laskivat 30 prosenttia. Tämän tuloksena kiinalaisten viejien markkinaosuus kasvoi 10 prosenttia. Samaan aikaan unionin tuotannonala menetti markkinaosuuttaan, sen myyntihinnat laskivat, ja myös myyntimäärissä oli negatiivista kehitystä.

(85)

Erityisesti merkittävät hinnan alittavuuden marginaalit (18–45 %) ovat lisäindikaattoreita siitä, että asianomaisesta maasta polkumyynnillä tapahtunut tuonti aiheutti merkittävää hintapainetta unionin tuotannonalan hintoihin.

(86)

Myyntimäärien lasku heikensi unionin tuotannonalan kykyä kattaa kiinteät kustannukset. Asianomaisesta maasta tapahtuva halpatuonti johti siihen, että unionin tuotannonala ei kyennyt pitämään yllä voittojaan, minkä seurauksena kannattavuus heikentyi huomattavasti (ks. taulukko 10).

(87)

Unionin tuotannonala ja muut asianomaiset osapuolet väittivät, että kaksi suurinta kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa kävivät ”hintasotaa” tarkastelujaksolla ja yrittivät haltuunottoa. Itse asiassa vuoden 2015 alussa pian tutkimusajanjakson päättymisen jälkeen yksi näistä yhteistyössä toimineista vientiä harjoittavista tuottajista, Suzhou Hope Technology Co., Ltd, haki konkurssisuojaa Kiinan lainsäädännön mukaan. Kahden suurimman kiinalaisen viejän hintojen yhtenäinen ja jatkuva kehitys alaspäin johti todellisuudessa kestämättömällä tasolla oleviin myyntihintoihin. Kyseiset hinnat alittivat merkittävästi unionin tuotannonalan hinnat ja onnistuivat myös heikentämään unionin tuotannonalan tilannetta tuotannon, kapasiteetin käyttöasteen, markkinaosuuden, työllisyyden, myyntimäärän ja unionin markkinoilla perittävien myyntihintojen osalta.

(88)

Edellä esitetyn perusteella komissio tuli siihen johtopäätökseen, että unionin tuotannonalan tilanteen heikkeneminen tapahtui samaan aikaan kuin laskevin ja polkumyyntihinnoin tapahtuvan tuonnin merkittävä kasvu ja että tällä tuonnilla oli ratkaiseva rooli unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon syntymisessä. Vientiä harjoittavien tuottajien myyntihinnat laskivat 30 prosenttia tutkimusajanjakson aikana. Alentamalla jatkuvasti yksikkömyyntihintaansa tarkastelujakson aikana asianomaisesta maasta peräisin olevat tuottajat pystyivät kasvattamaan markkinaosuuttaan. Kun otetaan huomioon selvästi todettu ajallinen yhteys polkumyynnillä jatkuvasti laskevin hinnoin tapahtuneen tuonnin määrien ja toisaalta unionin tuotannonalan myyntimäärien vähentymisen ja hintojen alenemisen välillä, voidaan päätellä, että polkumyyntituonti oli syypää unionin tuotannonalan vahingolliseen tilanteeseen.

(89)

Unionin tuotannonalan viennin määrä ja keskimääräinen hinta kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 11

Unionin tuotannonalan vientitulos

(90)

Unionin tuotannonalan vientitulos on ollut samansuuntainen kuin sen myynti unionin markkinoilla määrällisesti mitattuna, vaikkakin hinnat ovat pysyneet korkeammalla tasolla euroina ilmaistuna. Tämän hinnan kehityksessä olevan eron voidaan osittain katsoa johtuvan euron ja Yhdysvaltain dollarin välisen vaihtokurssin kehityksestä tarkastelujaksolla. Tämän vuoksi komissio päättelee, että vaikka myös vientitulos on ollut negatiivinen, se ei selitä unionin tuotannonalalle unionin markkinoilla aiheutunutta vahinkoa.

(91)

Jotkin asianomaiset osapuolet väittivät, että unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko saattaa johtua ainoan unionin tuottajan menettämästä asesulfaamikaliumin patenttisuojasta. Tämä argumentti on perusteeton. Kuten edellä johdanto-osan 79 kappaleessa selitettiin, erityisesti tuotantopatentin voimassaolon päätyttyä vuonna 2005 markkinoille tuli uusia toimijoita eli kiinalaisia vientiä harjoittavia tuottajia, joiden läsnäolo on lisääntynyt asteittain sen jälkeen. Vuonna 2009 eli paljon ennen tarkastelujakson alkua unionin tuotannonalan markkinaosuus oli supistunut patenttisuojan sille takaamasta määräävästä markkina-asemasta alle 50 prosenttiin. Vuoteen 2011 eli tarkastelujakson alkuun mennessä kiinalaisen tuonnin markkinaosuus unionin markkinoilla ylitti selvästi unionin tuotannonalan markkinaosuuden. Näin ollen patenttisuojan voimassaolon päättyminen johti siihen, että markkinoilla on useampi kuin yksi toimija.

(92)

Tutkimuksessa kuitenkin vahvistettiin, että unionin tuotannonalalle oli aiheutunut merkittävää vahinkoa. Ottaen huomioon vahinkoa koskevat päätelmät katsotaan, että unionin tuotannonalan talous- ja rahoitustilanne oli terve vuoteen 2011 asti ja alkoi heikentyä sen jälkeen – toisin sanoen jopa kuusi vuotta sen jälkeen, kun tuotantopatentin voimassaolo päättyi tai kun unionin tuotannonalalla oli ollut riittävästi aikaa reagoida tilanteeseen. Näin ollen ei ole näytetty toteen, että unionin tuotannonalan tilanne heikkeni, koska markkinoilla oli useampia toimijoita. Unionin tuotannonalan tilanteen heikkeneminen johtui pikemminkin näiden uusien toimijoiden hinnoittelustrategioista, jotka johtivat kestämättömän alhaisin hinnoin tapahtuvan tuonnin määrän kasvuun ja huomattavaan hinnan alittavuuteen.

(93)

Tämän vuoksi komissio katsoi tässä vaiheessa, että patenttisuojan menetys ei vaikuttanut unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen merkittävään vahinkoon.

(94)

Eräs asianomainen osapuoli väitti, että unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko johtui sen päätöksestä säilyttää asemansa unionin markkinoilla korkealaatuisten tuotteiden valmistajana. Tutkimuksessa todettiin päinvastoin, että tämä strategia oli varmistanut sen selviytymisen. Jos asesulfaamikaliumin valmistaja olisi yrittänyt kilpailla pelkällä hinnalla, se olisi joutunut lopettamaan toimintansa polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hintojen laskettua kestämättömälle tasolle. Tuontihintojen kestämättömästä tasosta on lisäksi osoituksena se, että toiseksi suurin vientiä harjoittava tuottaja, jonka kokonaisliikevaihdosta asesulfaamikalium muodostaa pääosan, haki konkurssisuojaa Kiinan lainsäädännön mukaisesti vuoden 2015 alussa.

(95)

Eräs asianomainen osapuoli väitti, että unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko johtui uuden tuotteen aiheuttamista menoista tarkastelujaksolla. On huomattava, että tällaiset menot liittyivät uuden asesulfaamikaliumia sisältävän tuotteen tutkimiseen ja kehittämiseen sekä markkinointiin. Kuten johdanto-osan 66 kappaleessa selitettiin, tämän uuden tuotteen kustannuksia ei kuitenkaan otettu huomioon vahinkoanalyysissä, minkä vuoksi nämä menot eivät voi vaikuttaa merkittävää vahinkoa koskevaan päätelmään.

(96)

Näin ollen päätellään, että unionin tuotannonalan omaksuma liiketoimintastrategia ei vaikuttanut unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen merkittävään vahinkoon.

(97)

Tässä tutkimuksessa todettu vahinko on ilmeinen ja kattaa laajalti useimmat edellä kuvatut indikaattorit. Vahinko on ilmeinen niin laajuutensa (varsinkin markkinaosuus, tuotanto, kapasiteetin käyttöaste, myyntimäärä unionin markkinoilla ja työllisyys) kuin hintanäkökohtien (keskimääräiset myyntihinnat) sekä suorituskyvyn indikaattorien (kannattavuus, investointien tuotto, investoinnit ja kassavirta) puolesta. Oli olemassa selvä ajallinen yhteys polkumyyntihinnoin tapahtuneen halpatuonnin määrän ja markkinaosuuden kasvun ja unionin tuotannonalan taloudellisen tilanteen negatiivisen kehityksen välillä. Vaikka laajuuteen liittyvät näkökohdat korostuvatkin, myynti- ja tuotantomäärien jyrkän heikkenemisen ja taloudellisten indikaattorien myöhemmän heikentymisen välillä on selvä korrelaatio.

(98)

Komissio erotti polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vahingollisista vaikutuksista kaikkien sellaisten tiedossa olleiden tekijöiden vaikutukset, jotka ovat vaikuttaneet unionin tuotannonalan tilanteeseen. Komissio ei ole myöskään havainnut muita tekijöitä, jotka olisivat saattaneet myötävaikuttaa vahingon syntymiseen.

(99)

Näin ollen komissio päätteli, että unionin tuotannonalalle aiheutunut merkittävä vahinko johtui polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista eikä mikään muu tekijä olisi voinut poistaa tätä syy-yhteyttä.

(100)

Komissio tutki perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti, voisiko se todeta toimenpiteiden käyttöönoton unionin edun vastaiseksi tässä tapauksessa siitä huolimatta, että vahinkoa aiheuttavan polkumyynnin esiintyminen on määritetty. Unionin etua määritettäessä arvioitiin kaikki asiaan liittyvät etunäkökohdat eli unionin tuotannonalan, tuojien ja käyttäjien edut.

(101)

Tutkimuksen mukaan unionin tuotannonalalle on aiheutunut merkittävää vahinkoa Kiinasta polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista. Lähes kaikki vahinkoindikaattorit kehittyivät negatiivisesti tarkastelujakson aikana – etenkin tuotannon määrä, myynnin määrä, myyntihinnat, työllisyys, markkinaosuus ja kannattavuus. Laskeva suuntaus todettiin myös muiden taloudelliseen tulokseen liittyvien indikaattorien, kuten kassavirran ja investointien tuoton, osalta.

(102)

Toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen on odotettavissa, että tuontihinnat nousevat ja unionin tuotannonala vapautuu osittain ankarasta hintapaineesta, jota polkumyynnillä tapahtuva tuonti tällä hetkellä aiheuttaa. Jos toimenpiteitä ei oteta käyttöön, unionin tuotannonalan tilanne heikkenee hyvin todennäköisesti entisestään. Menetykset myyntimäärissä ja markkinaosuudessa jatkuvat hyvin todennäköisesti, sillä polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista johtuva hintapaine jatkuu ja unionin tuotannonalan on pakko laskea hintojaan entistä enemmän. Toisaalta ei ole olemassa perusteita todeta, että hintapaine häviäisi, jos toimenpiteitä ei otettaisi käyttöön, eikä seuraisi tarkastelujaksolla todettuja kehityssuuntauksia. Ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että unionin tuotannonalan olisi – jos toimenpiteitä ei otettaisi käyttöön – lopetettava asesulfaamikaliumin tuotantonsa kokonaan keskipitkällä aikavälillä, mikä aiheuttaisi työpaikkojen menetyksiä unionissa. Tämä tekisi unionin markkinat myös täysin riippuvaisiksi Kiinasta tulevasta tuonnista.

(103)

Komissio tuli sen vuoksi tässä vaiheessa siihen johtopäätökseen, että polkumyyntitullien käyttöönotto olisi unionin tuotannonalan edun mukaista.

(104)

Niistä 25 tuojasta, joihin otettiin yhteyttä, vain kolme toimitti kyselylomakevastaukset. Niiden osuus Kiinasta tulevasta asesulfaamikaliumin kokonaistuonnista on noin 13 prosenttia. Näihin yrityksiin tehtiin tarkastuskäynti paikan päällä.

(105)

Kiinasta tulevan asesulfaamikaliumin tuonnin osuus oli alle 10 prosenttia kyseisten tuojien kokonaisliikevaihdosta tutkimusajanjakson aikana (niistä kahden osalta jopa alle 1 %).

(106)

Kaikki kolme yhteistyössä toiminutta tuojaa väitti, että tulleilla olisi kielteinen vaikutus niiden toimintaan, koska ne väistämättä johtaisivat korkeampiin hintoihin. Yksi tuoja korosti kahden hankintalähteen merkitystä asiakkailleen.

(107)

Toinen tuoja väitti, ettei asesulfaamikalium ole helposti korvattavissa sitä sisältävissä tuotteissa, jotka ovat jo markkinoilla. Tämän seurauksena kehitettäisiin uusia tuotteita, jotka sisältäisivät vaihtoehtoisia makeutusaineita pikemminkin kuin tarkasteltavana olevaa tuotetta.

(108)

Komissio totesi, että toimenpiteet voivat itse asiassa vaikuttaa kielteisesti tuojiin mutta hyvin rajoitetusti. Asesulfaamikalium muodostaa vain pienen osan tuojien liiketoiminnasta, sillä niillä on varsin laaja tuotevalikoima. Koska toimenpiteillä ainoastaan palautettaisiin terve kilpailu unionin markkinoille, on syytä olettaa, että polkumyyntitoimenpiteiden ei pitäisi estää tuojia myymästä tarkasteltavana olevaa tuotetta unionissa.

(109)

Samoin voidaan todeta, että koska niin tuojat kuin loppukäyttäjätkin ovat korostaneet kahden hankintalähteen tarvetta, toimenpiteillä mitä todennäköisimmin lisättäisiin kahden hankintalähteen mahdollisuutta eikä suinkaan estettäisi sitä. Tämä johtuu siitä, että ilman toimenpiteiden käyttöönottoa unionin tuotannonala ajettaisiin erittäin todennäköisesti pois markkinoilta.

(110)

Käytettävissä olevien tietojen perusteella on näin ollen selvää, että toimenpiteiden käyttöönotolla olisi tuojiin hyvin vähäinen vaikutus, jos lainkaan, ja tällaista vaikutusta enemmän vaakakupissa painaisivat selkeästi ne hyödyt, joita toimenpiteistä voisi koitua unionin tuotannonalalle.

(111)

Komissio otti yhteyttä noin 80:een asesulfaamikaliumin käyttäjään menettelyn vireillepanon yhteydessä. Ainoastaan yksi käyttäjä toimitti vastauksen kyselylomakkeeseen. Pääasialliset käyttäjät ovat osa sitä elintarvike- ja juomasektorin lohkoa, jolla käytetään sokerittomia tuotteita tai tuotteita, joista on vähennetty sokeria. Loput myydystä asesulfaamikaliumista käytetään lääkealalla, jotta lääkkeistä saataisiin paremman makuisia.

(112)

Yhteistyössä toimineen käyttäjän osalta voidaan todeta, että vaikka asesulfaamikaliumia käytetään useimmissa sen tuotteista, se ostaa asesulfaamikaliumia hyvin vähän verrattuna tuotannon ja myynnin kokonaiskustannuksiin.

(113)

Yhteistyössä toiminut käyttäjä väitti, että tarkasteltavana oleva tuote on keskeinen osatekijä huomattavassa osassa sen lopputuotteita ja sitä on erittäin vaikea korvata ilman, että tästä aiheutuisi kielteisiä vaikutuksia sen laatustandardeihin ja kilpailukykyyn.

(114)

Kolme muuta käyttäjää, jotka edustavat sekä suuria monikansallisia elintarvikkeiden ja juomien tuottajia että pienempiä erikoistuneita lääkeyrityksiä, eivät täyttäneet kyselyä mutta toimittivat huomautuksensa kirjallisesti. Ne väittivät, että jos polkumyyntiä todetaan tapahtuneen, unionin tuotannonala olisi säilytettävä elinkelpoisena kilpailijana ja luotettavana laadukkaan tarjonnan lähteenä.

(115)

Tutkimuksessa todettiin, että kustannusten kannalta asesulfaamikaliumin merkitys lopputuotteissa on vähäinen. Kuten yhteistyössä toiminut käyttäjä väitti, asesulfaamikaliumin käyttö on kuitenkin olennaisen tärkeää niiden tuotteiden osalta, jotka ovat jo markkinoilla. On mahdollista kehittää uusia tuotteita, joissa käytetään vaihtoehtoisia makeutusaineita, mutta vakiintuneiden tuotteiden koostumuksen muuttaminen olisi riskialtista ja kallista. Näin ollen käyttäjien on erittäin tärkeää saada käyttöönsä vaihtoehtoisia asesulfaamikaliumin lähteitä.

(116)

Tämän argumentin esittivät myös ne kolme käyttäjää, jotka esittivät huomautuksia. Ne korostivat, että ne eivät halunneet olla riippuvaisia yksinomaan kiinalaisesta asesulfaamikaliumista, koska riskinä ovat monopolistiset hinnat, jos alan toiminta keskittyy Kiinaan.

(117)

Kuten edellä johdanto-osan 108 kappaleessa mainittiin, ehdotettujen polkumyyntitoimenpiteiden tavoitteena on tasapuolisten toimintaedellytysten palauttaminen, jolloin sekä unionin että kiinalaiset tuottajat voisivat jäädä markkinoille elinkelpoisina kilpailijoina. Käyttäjien tarpeeseen saada käyttöönsä kaksi hankintalähdettä voitaisiin näin ollen vastata paremmin ottamalla toimenpiteet käyttöön kuin ilman niitä.

(118)

Polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönoton voidaan odottaa mahdollistavan sen, että unionin tuotannonala voisi pysyä markkinoilla ja tämän seurauksena parantaa tilannettaan. On olemassa suuri riski, että jos toimenpiteitä ei oteta käyttöön, unionin tuotannonalan olisi harkittava vetäytymistä asesulfaamikaliumiin liittyvästä liiketoiminnasta keskipitkällä aikavälillä, mikä johtaisi väistämättä työpaikkojen menetyksiin. Tämä loisi monopolin kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille, joiden lukumäärä todennäköisesti niin ikään vähenisi. Tästä aiheutuisi mahdollisia pieniä vaikutuksia tuojiin, mutta se haittaisi asesulfaamikaliumin loppukäyttäjiä, joista jotkin ovat korostaneet, kuinka tärkeää on säilyttää hankintalähde unionissa.

(119)

Edellä esitetyn perusteella komissio tuli siihen johtopäätökseen, ettei tässä vaiheessa tutkimusta ole pakottavia syitä todeta, ettei ole unionin edun mukaista ottaa käyttöön toimenpiteitä Kiinasta peräisin olevan asesulfaamikaliumin tuonnissa.

(120)

Polkumyyntiä, vahinkoa, syy-yhteyttä ja unionin etua koskevien komission päätelmien perusteella olisi otettava käyttöön väliaikaiset toimenpiteet, jotta polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista ei aiheutuisi unionin tuotannonalalle enempää vahinkoa.

(121)

Toimenpiteiden tason määrittämiseksi komissio määritti ensin unionin tuotannonalalle aiheutuvan vahingon poistamiseksi tarvittavan tullin määrän. Toimenpiteiden olisi oltava riittäviä palauttamaan terve kilpailutilanne unionin tuotannonalan ja kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien välille.

(122)

Aiheutuva vahinko poistuisi, jos unionin tuotannonala pystyisi kattamaan tuotantokustannuksensa ja saamaan samankaltaisen tuotteen myynnistä unionin markkinoilla sellaisen voiton (ennen veroja), jonka tällainen tuotannonala voisi kohtuudella saada tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa eli ilman polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta.

(123)

Tätä varten unionin tuotannonalan hinnan, joka vahvistettiin johdanto-osan 43 ja 44 kappaleessa esitetyissä hinnan alittavuuden laskelmissa, todettiin olevan vahinkoa aiheuttamaton hinta, ja sitä käytettiin vahinkomarginaalien laskennassa. Käsiteltävänä olevan asian erityisolosuhteet ovat osoittaneet, että ainutkertaisten ja poikkeuksellisten tutkimukseen ja kehittämiseen ja markkinointiin liittyvien kustannusten jättäminen huomiotta johti siihen, että samankaltaisen tuotteen myynnissä tutkimusajanjakson aikana tehtiin tosiasiallisesti voittoa, joten tällaisella tosiasiallisella hinnalla pitäisi päästä vahingon korjaavalle tasolle.

(124)

Komissio määritti tämän vuoksi vahingon korjaavan tason vertaamalla hinnan alittavuuden laskemisessa määritettyä asianomaisen maan yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien tuonnin painotettua keskimääräistä CIF-hintaa unionin tuotannonalan unionin markkinoilla tutkimusajanjaksolla myymän samankaltaisen tuotteen painotettuun keskimääräiseen noudettuna-hintaan, kuten hinnan alittavuutta koskevissa laskelmissa samaten vahvistettiin. Vertailun tuloksena saatu hinnanero ilmaistiin prosentteina painotetusta keskimääräisestä CIF-tuontiarvosta.

(125)

Kiinasta peräisin olevan asesulfaamikaliumin sekä tiettyjen valmisteiden ja/tai seosten sisältämän Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan asesulfaamikaliumin tuonnissa olisi otettava käyttöön väliaikaiset polkumyyntitoimenpiteet perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdassa säädetyn alhaisemman tullin säännön mukaisesti. Komissio vertasi vahinkomarginaaleja ja polkumyyntimarginaaleja. Tullien määrä olisi asetettava polkumyynti- ja vahinkomarginaaleista alemman suuruisiksi.

(126)

Edellä esitetyn perusteella väliaikaiset polkumyyntitullit – ilmaistuina CIF-hintana unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(127)

Koska polkumyyntitullia olisi sovellettava myös kaikkiin valmisteisiin ja/tai seoksiin, jotka sisältävät asesulfaamikaliumia, on parempi – ottaen huomioon sen, että unionin tulliviranomaiset joutuvat panemaan tullin täytäntöön – ilmaista tulli kiinteänä määränä (euroa/kg netto) ja soveltaa tätä puhtaaseen maahantuotuun asesulfaamikaliumiin tai asesulfaamikaliumin prosenttiosuuteen valmisteissa ja/tai seoksissa.

(128)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistetut yksilölliset polkumyyntitullit määritettiin kyseisen tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastivat kyseisten yritysten tutkimuksen aikaista tilannetta. Näitä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevaa ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia) yksinomaan asianomaisesta maasta peräisin olevan ja nimettyjen oikeushenkilöiden tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin. Jos yritystä ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin olisi sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia. Niihin ei saisi soveltaa yksilöllisiä polkumyyntitulleja.

(129)

Yritys voi pyytää näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamista, jos se muuttaa myöhemmin nimeään. Pyyntö on osoitettava komissiolle (3). Pyynnön on sisällettävä kaikki asiaankuuluvat tiedot, joiden perusteella voidaan osoittaa, että muutos ei vaikuta yrityksen oikeuteen hyötyä siihen sovellettavasta tullista. Jos yrityksen nimenmuutos ei vaikuta tähän oikeuteen, nimenmuutosta koskeva ilmoitus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(130)

Tullien väliset suuret erot aiheuttavat toimenpiteiden kiertämisen riskin, ja sen minimoimiseksi katsotaan tarvittavan erityisiä toimenpiteitä, joiden avulla voidaan varmistaa yksilöllisten polkumyyntitullien asianmukainen soveltaminen. Niiden yritysten, joihin sovelletaan yksilöllistä polkumyyntitullia, on esitettävä jäsenvaltioiden tulliviranomaisille pätevä kauppalasku. Laskun on täytettävä liitteessä I asetetut vaatimukset. Tuontiin, jonka mukana ei ole tällaista laskua, olisi sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa polkumyyntitullia.

(131)

Polkumyyntitullien moitteettoman täytäntöönpanon varmistamiseksi kaikkiin muihin yrityksiin sovellettavaa polkumyyntitullia olisi sovellettava sekä tässä tutkimuksessa yhteistyöhön osallistumattomiin vientiä harjoittaviin tuottajiin että myös tuottajiin, jotka eivät vieneet tuotteita unioniin tutkimusajanjakson aikana.

(132)

Moitteettoman hallinnon varmistamiseksi asianomaiset osapuolet voivat esittää kirjallisia huomautuksia ja/tai pyytää tulla komission ja/tai kuulemismenettelystä kauppaan liittyvissä menettelyissä vastaavan neuvonantajan kuulemaksi vahvistetussa määräajassa.

(133)

Väliaikaisten tullien käyttöönottoa koskevat päätelmät ovat alustavia, ja niitä voidaan muuttaa tutkimuksen lopullisessa vaiheessa,

a)

pyytää, että niille ilmoitetaan niistä olennaisista tosiseikoista ja huomioista, joiden perusteella tämä asetus annettiin;

b)

toimittaa kirjalliset huomatuksensa komissiolle; sekä

c)

pyytää kuulemista komission ja/tai kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa.

21.5.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 125/34

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)

Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

21.5.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 125/36

(1)

Kun otetaan huomioon komission tekemät tarkastukset ja Italian viranomaisten uusista taudinpurkauksista tekemät ilmoitukset, komission täytäntöönpanopäätöksessä 2014/87/EU (2) säädettyjä toimenpiteitä olisi vahvistettava.

(2)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, julkaisi 6 päivänä tammikuuta 2015 tieteellisen lausunnon (3), jossa käsiteltiin Xylella fastidiosa (Wells et al.) -organismin, jäljempänä ’mainittu organismi’, kasvien terveydelle aiheuttamaa riskiä EU:n alueella ja yksilöitiin ja arvioitiin riskiä vähentäviä vaihtoehtoja. Lausunnossa esitettiin luettelo kasvilajeista, jotka ovat alttiita mainitun organismin eurooppalaisille ja Euroopan ulkopuolisille isolaateille. Elintarviketurvallisuusviranomainen julkaisi lisäksi 20 päivänä maaliskuuta 2015 tieteellisen raportin tällaisten istutettavaksi tarkoitettujen kasvien, siemeniä lukuun ottamatta, luokituksesta mainitun organismin kulkeutumisriskin perusteella. Raportissa luokitellaan kasvilajit, jäljempänä ’mainitut kasvit’, joiden on tähän mennessä vahvistettu olevan alttiita mainitun organismin eurooppalaisille ja Euroopan ulkopuolisille isolaateille luonnollisen tartunnan kautta, kokeellisen vektoritartunnan kautta tai tuntemattoman tyyppisen tartunnan kautta. Luettelo on pidempi kuin komission täytäntöönpanopäätökseen 2014/497/EU (4) sisältyvä luettelo. Sen vuoksi on asianmukaista, että käsillä olevaa päätöstä sovelletaan pidempään lajiluetteloon kuin mikä sisältyy täytäntöönpanopäätökseen 2014/497/EU. Suhteellisuuden varmistamiseksi joitakin toimenpiteitä olisi kuitenkin sovellettava vain kasvilajeihin, jotka ovat alttiita mainitun organismin eurooppalaisille isolaateille, jäljempänä ’isäntäkasvit’. Tältä osin elintarviketurvallisuusviranomaisen 6 päivänä tammikuuta 2015 julkaistussa lausunnossa tuodaan esiin, että kasvilajivalikoimasta on epävarmuutta, koska tutkimus on edelleen käynnissä, mutta Italian viranomaisten tekemissä tutkimuksissa on vahvistettu tiettyjen mainittujen kasvien kyky toimia isäntäkasvina.

(3)

Jäsenvaltioiden olisi kartoitettava vuosittain mainitun organismin esiintymistä alueellaan ja varmistettava, että ammattimaisille toimijoille ilmoitetaan mainitun organismin mahdollisesta esiintymisestä ja toteutettavista toimenpiteistä.

(4)

Jotta voidaan hävittää mainittu organismi ja estää sen leviäminen muualle unioniin, jäsenvaltioiden olisi määritettävä rajattuja alueita, jotka muodostuvat tartuntavyöhykkeestä ja puskurivyöhykkeestä, ja sovellettava hävittämistoimenpiteitä. Kun otetaan huomioon nykytilanne Etelä-Italiassa, Italian viranomaisten määrittämän rajatun alueen tartuntavyöhykkeen olisi katettava vähintään Leccen koko provinssi. Jotta voidaan minimoida riski mainitun organismin leviämisestä rajatun alueen [tartuntavyöhykkeen] ulkopuolelle, puskurivyöhykkeen olisi oltava 10 km:n levyinen.

(5)

Jos mainittua organismia esiintyy yksittäisiä tapauksia, rajatun alueen määrittämistä ei pitäisi edellyttää, jos mainittu organismi voidaan hävittää kasveista, joissa sitä havaittiin esiintyvän. Tällaisissa tapauksissa olisi toteuttava välittömästi toimia sen varmistamiseksi, esiintyykö muissa kasveissa tartuntaa.

(6)

Kun otetaan huomioon mainitun organismin epidemiologia ja riski sen leviämisestä muualle unioniin, isäntäkasvien istuttaminen tartuntavyöhykkeelle olisi kiellettävä, lukuun ottamatta paikkoja, jotka on fyysisesti suojattu mainitun organismin kulkeutumiselta vektoriensa välityksellä. Tämä on tärkeää myös sen estämiseksi, ettei mainittu organismi pysty tartuttamaan isäntäkasveja rajatulla alueella.

(7)

Mainittu organismi on jo levinnyt laajalle Leccen provinssissa. Jos on näyttöä siitä, että mainittua organismia on esiintynyt kyseisen alueen tietyissä osissa jo yli kahden vuoden ajan eikä sitä ole enää mahdollista hävittää, vastuussa olevalla virallisella elimellä olisi oltava mahdollisuus hävittämistoimenpiteiden sijaan soveltaa leviämisen rajoittamista koskevia toimenpiteitä, jotta voidaan suojella ainakin tuotantopaikkoja, kasveja, joilla on erityistä kulttuurillista, yhteiskunnallista tai tieteellistä arvoa, sekä unionin muun alueen rajaa. Leviämisen rajoittamista koskevilla toimenpiteillä olisi pyrittävä minimoimaan bakteeri-inokulaattien määrä alueella ja pitämään vektoripopulaatio mahdollisimman vähäisenä.

(8)

Jotta voidaan varmistaa unionin muun alueen tehokas suojaaminen mainitulta organismilta – ottaen huomioon mainitun organismin mahdollinen leviäminen luonnollisesti ja ihmisen avustuksella, lukuun ottamatta istutettavaksi tarkoitettujen mainittujen kasvien siirtämistä – on aiheellista määrittää valvontavyöhyke välittömästi Leccen provinssin tartuntavyöhykettä ympäröivän puskurivyöhykkeen ulkopuolelle.

(9)

Kasvit, joiden tiedetään olevan alttiita mainitulle organismille ja joita on kasvatettu vähintään osa niiden eliniästä rajatulla alueella tai jotka on siirretty tällaisen alueen kautta, ovat muita kasveja todennäköisemmin mainitun organismin tartuttamia. Näiden kasvien siirtämiseen olisi näin ollen sovellettava erityisiä vaatimuksia, joilla pyritään estämään mainitun organismin leviäminen edelleen. Jotta helpotettaisiin mainitun organismin mahdollisen esiintymisen varhaista havaitsemista rajatun alueen ulkopuolella, olisi vahvistettava jäljitettävyysvaatimukset rajattujen alueiden ulkopuolella sellaisten kasvien siirtojen osalta, joiden tiedetään olevan alttiita mainitulle organismille.

(10)

Jotta mahdollistetaan rajatuilta alueilta siirrettyjen istutettavaksi tarkoitettujen kasvien seurantatarkastukset määräpaikassa, ammattimaisten toimijoiden olisi ilmoitettava välittömästi alkuperäpaikan ja määräpaikan vastuussa oleville virallisille elimille mainittujen kasvien, joita on kasvatettu vähintään osa niiden eliniästä rajatulla alueella, kunkin erän siirrosta.

(11)

Jotta voidaan varmistaa rajatuilta alueilta peräisin olevien istutettavaksi tarkoitettujen kasvien siirtojen tiivis seuranta ja tarkkailla tehokkaasti paikkoja, joissa mainitusta organismista johtuva kasvinterveysriski on suuri, komission ja jäsenvaltioiden olisi saatava tiedot tuotantopaikoista, jotka sijaitsevat rajatuilla alueilla. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi laadittava luettelo kaikista paikoista, jotka sijaitsevat rajatuilla alueilla niiden alueella, jolla on kasvatettu mainittuja kasveja, pidettävä kyseinen luettelo ajan tasalla ja annettava se komissiolle ja muille jäsenvaltioille tiedoksi. Komissio kokoaa kyseiset luettelot yhteen ja asettaa ne jäsenvaltioiden saataville.

(12)

Olisi tehtävä virallisia tarkastuksia, joilla varmistetaan, että mainittuja kasveja siirretään rajatuilta alueilta vain tässä päätöksessä vahvistettujen vaatimusten mukaisesti.

(13)

Kun otetaan huomioon mainitun organismin luonne, sellaisesta kolmannesta maasta, jossa mainittua organismia ei esiinny, peräisin olevien ja unioniin tuotavien mainittujen kasvien mukana olisi oltava kasvien terveystodistus, johon sisältyy lisäilmoitus, jonka mukaan maa on vapaa mainitusta organismista.

(14)

Jotta voidaan varmistaa, että unioniin tuotavat mainitut kasvit, jotka ovat peräisin kolmannesta maasta, jossa mainittua organismia tiedetään esiintyvän, ovat vapaita mainitusta organismista, niiden unioniin tuontia koskevien vaatimusten olisi oltava samat kuin ne, joita sovelletaan rajatuilta alueilta peräisin olevien mainittujen kasvien siirtoihin.

(15)

Lokakuusta 2014 lähtien Costa Ricasta tai Hondurasista peräisin olevia useita istutettavaksi tarkoitettujen Coffea-kasvien, siemeniä lukuun ottamatta, lähetyksiä on pysäytetty unionissa, koska niissä esiintyy mainittua organismia. Sen vuoksi päätellään, että kasvien terveystodistuksia koskevat menettelyt Costa Ricassa ja Hondurasissa eivät ole riittäviä sen varmistamiseksi, että Coffea-kasvin lähetykset olisivat vapaita mainitusta organismista. Kun otetaan huomioon mainitun organismin unioniin leviämisen suuri todennäköisyys, tehokkaiden käsittelyjen puute sen jälkeen, kun mainitut kasvit ovat saaneet tartunnan, sekä merkittävät taloudelliset seuraukset unionille, Costa Ricasta tai Hondurasista peräisin olevien istutettavaksi tarkoitettujen Coffea-kasvien, siemeniä lukuun ottamatta, tuonti unioniin olisi näin ollen kiellettävä.

(16)

Täytäntöönpanopäätös 2014/497/EU olisi kumottava.

(17)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

a)

’mainitulla organismilla’Xylella fastidiosa (Wells et al.) -organismin eurooppalaisia ja Euroopan ulkopuolisia isolaatteja;

b)

’mainituilla kasveilla’ kaikkia istutettavaksi tarkoitettuja kasveja, siemeniä lukuun ottamatta, jotka kuuluvat liitteessä I lueteltuun sukuun tai lajiin;

c)

’isäntäkasveilla’ kaikkia mainittuja kasveja, jotka kuuluvat liitteessä II lueteltuun sukuun tai lajiin;

d)

’ammattimaisella toimijalla’ henkilöä, joka toimii ammattimaisesti yhdessä tai useammassa seuraavassa kasveihin liittyvässä toiminnassa:

a)

on näyttöä siitä, että mainittu organismi on vastikään kulkeutunut alueelle kasveissa, joissa se havaittiin;

b)

on viitteitä siitä, että kyseiset kasvit olivat saaneet tartunnan ennen niiden tuomista kyseiselle alueelle;

c)

näiden kasvien läheisyydessä ei ole kansainvälisesti validoitujen testimenetelmien mukaisesti tehdyissä testeissä havaittu vektoreita, jotka levittävät mainittua organismia.

a)

tehtävä vuotuinen kartoitus vähintään kahtena vuotena sen määrittämiseksi, esiintyykö tartuntoja muissa kasveissa kuin niissä, joissa mainittua organismia ensiksi havaittiin esiintyvän;

b)

päätettävä kyseisen kartoituksen perusteella, onko tarpeen määrittää rajattu alue;

c)

ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille perusteista, joiden vuoksi rajattua aluetta ei määritetä, ja a alakohdassa tarkoitetun kartoituksen tuloksista heti kun ne saadaan.

a)

isäntäkasvit niiden terveydentilasta huolimatta;

b)

kasvit, jotka tiedetään mainitun organismin tartuttamiksi;

c)

kasvit, joissa on oireita mainitun organismin mahdollisesti aiheuttamasta tartunnasta tai joiden epäillään olevan mainitun organismin tartuttamia.

a)

9 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen paikkojen läheisyydessä;

b)

sellaisten kasvien läheisyydessä, joilla on erityistä kulttuurillista, yhteiskunnallista tai tieteellistä arvoa;

c)

20 km:n etäisyydellä rajoitusalueen rajasta muun unionin alueella.

a)

se on rekisteröity komission direktiivin 92/90/ETY (9) mukaisesti;

b)

vastuussa oleva virallinen elin on hyväksynyt sen paikaksi, joka on vapaa mainitusta organismista ja sen vektoreista, ottaen huomioon asiaankuuluvat kasvinsuojelutoimenpiteitä koskevat kansainväliset standardit;

c)

se on fyysisesti suojattu mainitun organismin kulkeutumiselta vektoriensa välityksellä;

d)

sitä ympäröi 200 m:n levyinen vyöhyke, jonka on todettu silmämääräisen tarkastuksen perusteella ja mainitun organismin epäillyn esiintymisen tapauksessa näytteenoton ja testauksen perusteella olevan vapaa mainitusta organismista ja jolla on tehty asianmukaiset kasvinsuojelulliset käsittelyt mainitun organismin vektorien torjumiseksi; näihin käsittelyihin voi tapauksen mukaan kuulua kasvien poistaminen.

e)

sille on tehty asianmukaiset kasvinsuojelulliset käsittelyt sen pitämiseksi vapaana mainitun organismin vektoreista; näihin käsittelyihin voi tapauksen mukaan kuulua kasvien poistaminen.

f)

sille sekä d alakohdassa tarkoitetulle vyöhykkeelle tehdään vuosittain vähintään kaksi virallista tarkastusta tarkoituksenmukaisina ajankohtina;

g)

paikassa ei ole mainittujen kasvien kasvuaikana havaittu oireita mainitusta organismista eikä sen vektoreita tai, jos epäilyttäviä oireita on havaittu, on suoritettu testejä, joissa on vahvistettu, että mainittua organismia ei esiinny;

h)

d alakohdassa tarkoitetulla vyöhykkeellä ei ole mainittujen kasvien kasvuaikana havaittu oireita mainitusta organismista tai, jos epäilyttäviä oireita on havaittu, on suoritettu testaus, jossa on vahvistettu, että mainittua organismia ei esiinny.

a)

paikoissa, joissa mainittuja kasveja siirretään tartuntavyöhykkeeltä puskurivyöhykkeelle;

b)

paikoissa, joissa mainittuja kasveja siirretään puskurivyöhykkeeltä ei-rajatuille alueille;

c)

mainittujen kasvien määräpaikassa puskurivyöhykkeellä;

d)

määräpaikassa ei-rajatuilla alueilla.

a)

raportti 3, 4, 6, 7, 8 ja 11 artiklan mukaisesti toteutetuista toimenpiteistä ja näiden toimenpiteiden tuloksista;

b)

suunnitelma toimenpiteistä, jotka toteutetaan 3, 4, 6, 7, 8 ja 11 artiklan mukaisesti seuraavana vuonna, mukaan luettuna aikataulu kustakin toimenpiteestä.

a)

asianomaisen kolmannen maan kansallinen kasvinsuojeluorganisaatio on ilmoittanut kirjallisesti komissiolle, että maassa ei esiinny mainittua organismia;

b)

mainittujen kasvien mukana on direktiivin 2000/29/EY 13 artiklan 1 kohdan ii alakohdassa tarkoitettu kasvien terveystodistus, jossa todetaan kohdassa ”Lisäilmoitus”, että maassa ei esiinny mainittua organismia;

c)

vastuussa oleva virallinen elin on tarkastanut mainitut kasvit unioniin tuonnin yhteydessä 18 artiklan 2 kohdan mukaisesti, eikä mainittua organismia tai sen aiheuttamia oireita ole havaittu.

a)

niiden mukana on direktiivin 2000/29/EY 13 artiklan 1 kohdan ii alakohdassa tarkoitettu kasvien terveystodistus;

b)

ne täyttävät 2 kohdan tai 3 ja 4 kohdan vaatimukset;

c)

vastuussa oleva virallinen elin on tarkastanut ne unioniin tuonnin yhteydessä 18 artiklan mukaisesti, eikä mainittua organismia tai sen aiheuttamia oireita ole havaittu.

a)

asianomaisen kolmannen maan kansallinen kasvinsuojeluorganisaatio on ilmoittanut kirjallisesti komissiolle kyseisen alueen nimen;

b)

kyseisen alueen nimi on ilmoitettu kasvien terveystodistuksessa kohdassa ”alkuperäpaikka”.

a)

mainitut kasvit on tuotettu yhdessä tai useammassa paikassa, jotka täyttävät 4 kohdassa vahvistetut edellytykset;

b)

asianomaisen kolmannen maan kansallinen kasvinsuojeluorganisaatio on ilmoittanut kirjallisesti komissiolle luettelon kyseisistä paikoista, mukaan luettuna niiden sijainti maassa;

c)

paikassa ja sen 4 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla vyöhykkeellä tehdään kasvinsuojelullisia käsittelyjä mainitun organismin vektorien torjumiseksi;

d)

mainittujen kasvien kustakin lajista kultakin paikalta otetuille edustaville näytteille on tehty vuotuinen testaus tarkoituksenmukaisimpana ajankohtana, ja kansainvälisesti validoitujen testausmenetelmien mukaisesti tehtyjen testien perusteella on vahvistettu, ettei mainittua organismia esiinny;

e)

mainitut kasvit on kuljetettu suljetuissa säiliöissä tai pakkauksissa, joiden avulla varmistetaan, että mainittu organismi tai sen tiedossa olevat vektorit eivät voi aiheuttaa tartuntaa;

f)

mainittujen kasvien erille on tehty mahdollisimman lähellä niiden vientiaikaa kansainvälisesti validoitujen testausmenetelmien mukaisesti virallinen silmämääräinen tarkastus, näytteenotto ja molekyylitestaus, joissa on vahvistettu, ettei mainittua organismia esiinny, käyttäen näytteenottojärjestelmää, jolla voidaan vahvistaa 99 prosentin luotettavuustasolla tartunnan saaneiden kasvien vähintään 1 prosentin esiintymistaso ja joka kohdistuu erityisesti kasveihin, joilla on mainittuun organismiin viittaavia oireita;

g)

mainittujen kasvien erille tehtiin välittömästi ennen vientiä kasvinsuojelullinen käsittely mainitun organismin kaikkien tiedossa olevien vektorien torjumiseksi.

a)

kansallinen kasvinsuojeluorganisaatio on hyväksynyt sen paikaksi, joka on vapaa mainitusta organismista ja sen vektoreista asiaankuuluvien kasvinsuojelutoimenpiteitä koskevien kansainvälisten standardien mukaisesti;

b)

se on fyysisesti suojattu mainitun organismin kulkeutumiselta vektoriensa välityksellä;

c)

sitä ympäröi 200 m:n levyinen vyöhyke, jonka on todettu silmämääräisen tarkastuksen perusteella ja mainitun organismin epäillyn esiintymisen tapauksessa näytteenoton ja testauksen perusteella olevan vapaa mainitusta organismista ja jolla on tehty asianmukaiset kasvinsuojelulliset käsittelyt mainitun organismin vektorien torjumiseksi; näihin käsittelyihin voi tapauksen mukaan kuulua kasvien poistaminen.

d)

sille on tehty kasvinsuojelulliset käsittelyt sen pitämiseksi vapaana mainitun organismin vektoreista; näihin käsittelyihin voi tapauksen mukaan kuulua kasvien poistaminen.

e)

sille sekä c alakohdassa tarkoitetulle vyöhykkeelle tehdään vuosittain vähintään kaksi virallista tarkastusta tarkoituksenmukaisina ajankohtina;

f)

mainittujen kasvien tuotannon aikana paikalla ei ole havaittu oireita mainitusta organismista eikä sen vektoreita tai, jos epäilyttäviä oireita on havaittu, on suoritettu testaus, jossa on vahvistettu, että mainittua organismia ei esiinny;

g)

mainittujen kasvien tuotannon aikana c alakohdassa tarkoitetulla vyöhykkeellä ei ole havaittu oireita mainitusta organismista tai, jos epäilyttäviä oireita on havaittu, on suoritettu testaus, jossa on vahvistettu, että mainittua organismia ei esiinny.

a)

silmämääräinen tarkastus, ja

b)

jos epäillään mainitun organismin esiintymistä, näytteenotto mainittujen kasvien erästä ja testaus sen vahvistamiseksi, ettei mainittua organismia tai sen oireita esiinny.

a)

silmämääräinen tarkastus, ja

b)

näytteenotto mainittujen kasvien erästä ja testaus sen vahvistamiseksi, ettei mainittua organismia tai sen oireita esiinny.