29.4.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 110/1

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden hyväksymisestä ja vahvistetaan perusteet ja menettelyt hyväksynnän myöntämiselle.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan mukaisesti on toimitettu hakemus, joka koskee Talaromyces versatilis sp. nov. (aiemmalta nimitykseltään Penicillium funiculosum) IMI CC 378536 -mikro-organismin ja Talaromyces versatilis sp. nov DSM 26702 -mikro-organismin tuottamaa endo-1,4-beeta-ksylanaasia EC 3.2.1.8 ja endo-1,3(4)-beeta-glukanaasia EC 3.2.1.6 sisältävän valmisteen hyväksymistä. Hakemuksen mukana toimitettiin asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot ja asiakirjat.

(3)

Hakemus koskee Talaromyces versatilis sp. nov. (aiemmalta nimitykseltään Penicillium funiculosum) IMI CC 378536 -mikro-organismin ja Talaromyces versatilis sp. nov DSM 26702 -mikro-organismin tuottamaa endo-1,4-beeta-ksylanaasia EC 3.2.1.8 ja endo-1,3(4)-beeta-glukanaasia EC 3.2.1.6 sisältävän valmisteen hyväksymistä broilerien, kananuorikoiden ja lihan- ja munantuotantoa varten kasvatettavien toissijaisten siipikarjalajien rehun lisäaineena lisäaineluokassa ”eläintuotantoon vaikuttavat lisäaineet”.

(4)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä 'elintarviketurvallisuusviranomainen', totesi 2 päivänä heinäkuuta 2014 antamassaan lausunnossa (2), että Talaromyces versatilis sp. nov. (aiemmalta nimitykseltään Penicillium funiculosum) IMI CC 378536 -mikro-organismin ja Talaromyces versatilis sp. nov DSM 26702 -mikro-organismin tuottamaa endo-1,4-beeta-ksylanaasia EC 3.2.1.8 ja endo-1,3(4)-beeta-glukanaasia EC 3.2.1.6 sisältävä valmiste ei ehdotetuissa käyttöolosuhteissa vaikuta haitallisesti eläinten tai ihmisten terveyteen eikä ympäristöön ja että kyseisellä lisäaineella on mahdollista parantaa broilerien painon kasvua. Päätelmä voidaan ulottaa koskemaan kananuorikoita. Koska lisäaineen vaikutustavan voidaan katsoa olevan samanlainen kaikilla siipikarjalajeilla, tämä päätelmä voidaan ekstrapoloida lihan- ja munantuotantoa varten kasvatettaviin toissijaisiin siipikarjalajeihin. Elintarviketurvallisuusviranomainen katsoo, etteivät erityiset markkinoille saattamisen jälkeistä seurantaa koskevat vaatimukset ole tarpeen. Lisäksi se vahvisti asetuksella (EY) N:o 1831/2003 perustetun vertailulaboratorion toimittaman raportin analyysimenetelmästä, jolla rehun lisäaine määritetään rehusta.

(5)

Talaromyces versatilis sp. nov. (aiemmalta nimitykseltään Penicillium funiculosum) IMI CC 378536 -mikro-organismin ja Talaromyces versatilis sp. nov DSM 26702 -mikro-organismin tuottamaa endo-1,4-beeta-ksylanaasia EC 3.2.1.8 ja endo-1,3(4)-beeta-glukanaasia EC 3.2.1.6 sisältävän valmisteen arviointi osoittaa, että asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt hyväksymisen edellytykset täyttyvät. Sen vuoksi kyseisen valmisteen käyttö tämän asetuksen liitteessä esitetyllä tavalla olisi hyväksyttävä.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

29.4.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 110/5

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden hyväksymisestä ja vahvistetaan perusteet ja menettelyt hyväksynnän myöntämiselle. Asetuksen 10 artiklassa säädetään sellaisten lisäaineiden uudelleenarvioinnista, joille on annettu hyväksyntä neuvoston direktiivin 70/524/ETY (2) mukaisesti.

(2)

L-karnitiini ja L-karnitiini-L-tartraatti hyväksyttiin ilman määräaikaa direktiivin 70/524/ETY mukaisesti kaikkien eläinlajien rehun lisäaineina. Kyseiset tuotteet kirjattiin sen jälkeen rehujen lisäaineita koskevaan rekisteriin olemassa olevina tuotteina asetuksen (EY) N:o 1831/2003 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1831/2003 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti yhdessä sen 7 artiklan kanssa jätettiin kaksi hakemusta, jotka koskivat L-karnitiinin ja sen valmisteiden sekä L-karnitiini-L-tartraatin uudelleenarviointia kaikkien eläinlajien rehun lisäaineena ja, kyseisen asetuksen 7 artiklan mukaisesti, uutta käyttötapaa juomaveteen lisättynä. Hakijat pyysivät, että kyseiset lisäaineet luokiteltaisiin luokkaan ”ravitsemukselliset lisäaineet”. Hakemusten mukana toimitettiin asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot ja asiakirjat.

(4)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, totesi 24 päivänä huhtikuuta 2012 antamissaan lausunnoissa (3), että L-karnitiinilla ja L-karnitiini-L-tartraatilla ei ehdotettujen käyttöedellytysten mukaisesti rehussa ja juomavedessä käytettynä ole haitallisia vaikutuksia eläinten terveyteen, ihmisten terveyteen eikä ympäristöön. Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi, että L-karnitiinia ja L-karnitiini-L-tartraattia pidetään tehokkaina L-karnitiinin lähteinä. Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi myös, että käyttäjien turvallisuus ei vaarannu. Elintarviketurvallisuusviranomaisen mukaan erityiset markkinoille saattamisen jälkeistä seurantaa koskevat vaatimukset eivät ole tarpeen. Elintarviketurvallisuusviranomainen vahvisti myös asetuksella (EY) N:o 1831/2003 perustetun vertailulaboratorion toimittaman, rehun ja veden lisäaineiden analyysimenetelmää koskevan raportin.

(5)

L-karnitiinin ja L-karnitiini-L-tartraatin arviointi osoittaa, että asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt hyväksymisen edellytykset täyttyvät. Sen vuoksi kyseisten aineiden käyttö tämän asetuksen liitteessä kuvatulla tavalla olisi hyväksyttävä.

(6)

Koska turvallisuuteen liittyvät syyt eivät edellytä hyväksynnän edellytysten muutosten välitöntä soveltamista, on aiheellista säätää siirtymäajasta, jotta asianomaiset tahot voivat valmistautua hyväksynnästä aiheutuvien uusien vaatimusten noudattamiseen.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

29.4.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 110/9

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)

Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

29.4.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 110/11

(1)

Neuvosto on päätöksen (YUTP) 2015/78 8 artiklan 5 kohdan nojalla valtuuttanut poliittisten ja turvallisuusasioiden komitean (PTK) tekemään asiaankuuluvat päätökset osallistujien komitean perustamisesta Keski-Afrikan tasavallassa toteutettavaa Euroopan unionin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alan (YTPP) sotilaallista neuvontaoperaatiota (EUMAM RCA) varten.

(2)

Eurooppa-neuvoston Nizzassa 7, 8 ja 9 päivänä joulukuuta 2000 sekä Brysselissä 24 ja 25 päivänä lokakuuta 2002 antamissa päätelmissä vahvistettiin järjestelyt, jotka koskevat kolmansien valtioiden osallistumista kriisinhallintaoperaatioihin ja osallistujien komitean perustamista.

(3)

Osallistujien komitean olisi oltava foorumi, jossa käsitellään osallistuvien kolmansien valtioiden kanssa kaikkia EUMAM RCA:n toteuttamiseen liittyviä ongelmia. PTK:n, joka vastaa EUMAM RCA:n poliittisesta valvonnasta ja strategisesta johdosta, olisi otettava huomioon osallistujien komitean esittämät näkemykset.

(4)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevan 5 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu niiden unionin päätösten ja toimien valmisteluun ja täytäntöönpanoon, joilla on merkitystä puolustuksen alalla,

—

kaikkien jäsenvaltioiden edustajat;

—

niiden EUMAM RCA:han osallistuvien kolmansien valtioiden edustajat, joiden osallistuminen on merkittävää.

29.4.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 110/13

(1)

Neuvosto on päätöksen (YUTP) 2015/78 8 artiklan 2 kohdan nojalla valtuuttanut poliittisten ja turvallisuusasioiden komitean (PTK) tekemään asiaankuuluvat päätökset kolmansien valtioiden ehdotetun osallistumisen hyväksymisestä.

(2)

EUMAM RCA:n EU:n operaation komentajan antaman, Moldovan tasavallan, jäljempänä ’Moldova’, ja Georgian osallistumistarjouksia koskevan suosituksen sekä Euroopan unionin sotilaskomitealta saatujen neuvojen perusteella kyseiset tarjoukset olisi hyväksyttävä.

(3)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevan 5 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu niiden unionin päätösten ja toimien valmisteluun ja täytäntöönpanoon, joilla on merkitystä puolustuksen alalla,

29.4.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 110/14

(1)

Neuvosto hyväksyi 22 päivänä huhtikuuta 2013 päätöksen 2013/184/YUTP (1) Myanmariin/Burmaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä.

(2)

Neuvosto hyväksyi 14 päivänä huhtikuuta 2014 päätöksen 2014/214/YUTP (2) rajoittavien toimenpiteiden jatkamisesta 30 päivään huhtikuuta 2015.

(3)

Päätöksen 2013/184/YUTP uudelleentarkastelun perusteella rajoittavia toimenpiteitä olisi jatkettava 30 päivään huhtikuuta 2016.

(4)

Päätös 2013/184/YUTP olisi sen vuoksi muutettava,

29.4.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 110/15

(1)

Komissio ilmoitti 6 päivänä marraskuuta 2013 päivätyllä kirjeellä Ranskalle päätöksestään käynnistää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT-sopimus’, 108 artiklan 2 kohdan mukainen menettely aikarahtaajille tonnistoverojärjestelmän mukaisesti myönnetystä tuesta. Komission päätös menettelyn aloittamisesta, jäljempänä ’menettelyn aloittamista koskeva päätös’, on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2). Komissio on kehottanut asianomaisia esittämään huomautuksensa kyseessä olevista tuista.

(2)

Ranskan viranomaiset ovat esittäneet näkemyksensä ja vastauksensa menettelyn aloittamista koskevan päätöksen sisältämiin kysymyksiin 28 päivänä huhtikuuta 2014, 14 päivänä toukokuuta 2014 ja 28 päivänä marraskuuta 2014 päivätyillä kirjeillä. Ranskan viranomaisten kanssa järjestettiin tapaaminen Brysselissä 20 päivänä lokakuuta 2014.

(3)

Kolmannet osapuolet (Ranskan varustamoyhdistys, Armateurs de France, ja Euroopan yhteisön kansallisten varustamoyhdistysten keskusjärjestö, ECSA) ovat esittäneet huomautuksensa menettelyn aloittamista koskevan päätöksen mukaisen määräajan kuluessa. Komissio toimitti 20 päivänä maaliskuuta 2014 päivätyllä kirjeellä nämä huomautukset Ranskan viranomaisille. Ranska on ottanut kolmansien osapuolten huomautukset huomioon 28 päivänä huhtikuuta 2014 päivätyllä kirjeellä.

(4)

Komissio hyväksyi vuonna 2003 Ranskan tonnistoverojärjestelmän vuonna 1997 annettujen meriliikenteen valtiontukea koskevien yhteisön suuntaviivojen (3) mukaisesti, jäljempänä ’vuoden 1997 suuntaviivat’. Tonnistoverojärjestelmässä ei asetettu yleisiä ehtoja, jotka koskevat tämän järjestelmän piiriin kuuluvien varustamojen aluskantaan sisältyvien alusten lippuvaltiota.

(5)

Sen sijaan aikarahdattujen alusten toiminnan (4) tukikelpoisuuteen sovellettiin erityissääntöä, jolla rajoitettiin yhteisön ulkopuolisten valtioiden lipun alla purjehtivien alusten nettotonniston osuutta aluskannasta. Ranskan tonnistoverojärjestelmän hyväksymisestä 13 päivänä toukokuuta 2003 tehdyn komission päätöksen C(2003) 1476fin (5) johdanto-osan 35 kappaleen mukaan muun kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltion lipun alla purjehtivien aikarahdattujen alusten toiminta oli tukikelpoista vain osalta, joka vastasi 75:tä prosenttia yrityksen aluskannan nettotonnistosta. Kyseisen päätöksen johdanto-osan 36 kappaleessa täsmennetään muun muassa, että rajoitusta ei sovelleta jonkin jäsenvaltion lipun alla purjehtiviin aluksiin, jos niiden strateginen ja kaupallinen johtaminen tapahtuu käytännössä jonkin jäsenvaltion alueelta.

(6)

Kun vuonna 2004 annettiin uudet yhteisön suuntaviivat meriliikenteen valtiontuelle (6), jäljempänä ’vuoden 2004 suuntaviivat’, Ranska lisäsi vuoden 2005 lisätalousarviolla (laki nro 2005–1720, annettu 30 päivänä joulukuuta 2005) lippuvaltiota koskevan yleissäännön ja poisti aikarahdattuihin aluksiin sovellettavan erityissäännön.

(7)

Toimenpidettä koskevia periaatteita kuvaillaan 11 päivänä huhtikuuta 2008 ilmestyneen Bulletin officiel des impôts (BOI) -lehden numerossa 41 julkaistussa hallinnollisessa ohjeessa 4-H-3-08 seuraavasti:

”Vuoden 2005 lisätalousarvion (laki nro 2005–1720, annettu 30 päivänä joulukuuta 2005) 47 §:llä saatettiin yleisen verolain 209–0 B §:n mukainen valinnainen tonnistoverojärjestelmä vastaamaan meriliikenteen valtiontukea koskevia yhteisön suuntaviivoja, jotka julkaistiin 17 päivänä tammikuuta 2004Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Järjestelmän soveltamisen ehtona on vastedes se, että varustamot ovat sitoutuneet siihen, että ne pitävät jonkin Euroopan yhteisön jäsenvaltion lipun alla purjehtivien alusten osuuden ennallaan tai kasvattavat sitä järjestelyn soveltamiskauden ajan. […]”

(8)

Hallinnollisessa ohjeessa 4-H-3-08 täsmennetään aikarahdattujen alusten tukikelpoisuudesta seuraavaa:

”[…] Poistetaan [yleisen verolain] 209–0 B §:n I momentin viimeisen alakohdan ehto, jolla tämän järjestelmän soveltamisalasta suljetaan muun kuin jonkin Euroopan yhteisön jäsenvaltion lipun alla purjehtivat aikarahdatut alukset, jos niiden osuus on yli 75 prosenttia liikennöidyn aluskannan nettotonnistosta (7).”

”Näin ollen muun kuin jonkin Euroopan yhteisön jäsenvaltion lipun alla purjehtivat aikarahdatut kauppa-alukset kuuluvat tonnistoverojärjestelmän soveltamisalaan, vaikka niiden osuus olisikin yli 75 prosenttia yrityksen liikennöimän aluskannan nettotonnistosta.

Toisin sanoen muun kuin jonkin Euroopan yhteisön jäsenvaltion lipun alla purjehtiviin aikarahdattuihin tukikelpoisiin aluksiin sovelletaan tonnistoverojärjestelmää ilman rajoituksia edellyttäen, että edellä määriteltyä sitoumusta noudatetaan […]”

(9)

Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä komissio esitti epäilyjä tonnistoverojärjestelmään vuonna 2005 tehdyn muutoksen soveltuvuudesta sisämarkkinoille.

(10)

Komissio katsoi, että muun kuin jonkin jäsenvaltion lipun alla purjehtivien aikarahdattujen alusten toiminnan tukikelpoisuutta koskevan rajoituksen poistaminen on uusi tukitoimenpide, sillä se ei ole Ranskan tonnistoverojärjestelmän hyväksymisestä tehdyn päätöksen C(2003) 1476fin mukainen eikä Ranska ole ilmoittanut siitä komissiolle.

(11)

Komissio arvioi, että muun kuin jonkin jäsenvaltion lipun alla purjehtivien aikarahdattujen alusten toiminnan tukikelpoisuutta koskevan rajoituksen säilyttäminen on perusteltua vuosien 1997 ja 2004 suuntaviivojen tavoitteiden toteuttamiseksi.

(12)

Ranskan viranomaiset ovat vahvistaneet, että vuoden 2002 lisätalousarvion (laki nro 2002–1576, annettu 30 päivänä joulukuuta 2002) 19 §:n mukaisesti uudelleen muotoillussa yleisen verolain 209–0 B §:ssä tonnistoverojärjestelmän soveltamisen ehdoksi asetettiin tukikelpoisuutta koskeva enimmäistonnisto-osuus, joka on 75 prosenttia sen aluskannan nettotonnistosta, joka on aikarahdattu ja joka ei purjehdi jonkin Euroopan yhteisön jäsenvaltion lipun alla (9). Komissio hyväksyi tämän osuuden päätöksensä C(2003) 1476fin (10) johdanto-osan 35 kappaleessa.

(13)

Ranskan verolainsäädännöstä vastaavan viraston keräämät yksityiskohtaiset tiedot vahvistavat, että jokainen yritys on noudattanut vaatimusta, joka koskee yhteisön ulkopuolisten valtioiden lipun alla purjehtivin aikarahdattujen alusten prosenttiosuutta suhteessa varustamon koko aluskannan nettotonnistoon, jokaisena vuonna, jolloin yritys on kuulunut järjestelmän soveltamisalaan. Komissiolle toimitetussa yhteenvetotaulukossa mainitut tonnistoverojärjestelmän (11) valinneet yritykset käsittävät kaikki Ranskan varustamoyhdistyksen jäsenvarustamot ja myös julkisia lauttapalveluja tarjoavien varustamojen alukset (12). Loput 15 prosenttia kuuluvat yrityksille, jotka eivät ole valinneet tonnistoverojärjestelmää ja jotka eivät kuulu mihinkään varustamoyhdistykseen (pääasiassa SNCM ja CMN). Toimitetut tiedot osoittavat, että tonnistoverojärjestelmän käyttöönottamisesta alkaen vuonna 2003 aina vuoteen 2014 asti yksikään tuensaaja ei ole ylittänyt asetettua tonnisto-osuutta. Suurin viimeaikainen osuus on ollut 41 prosenttia, joka on selvästi alle vuonna 2003 hyväksytyn tason.

(14)

Missään kyseessä olevassa yrityksessä osuus ei ole ylittänyt 75 prosentin rajaa sellaisen vuoden aikana, jolloin tonnistoverojärjestelmään on kuuluttu.

(15)

Lisäksi kaikkien nykyisten tuensaajien aluskannan nettotonnistosta vähintään 25 prosenttia purjehtii jonkin unionin jäsenvaltion tai ETA-sopimuksen sopimuspuolena olevan valtion lipun, jäljempänä ’eurooppalainen lippu’, alla. Koska järjestelmän tuensaajia koskee velvoite pitää eurooppalaisen lipun alla purjehtivien alusten osuus ennallaan tai kasvattaa sitä, missään vaiheessa yli 75 prosenttia niiden aluskannan nettotonnistosta ei voi koostua sellaisista aikarahdatuista aluksista, jotka eivät purjehdi eurooppalaisen lipun alla. Näin ollen viranomaiset katsovat, että ne noudattavat aina päätöksessä C(2003) 1476fin asetettuja ehtoja.

(16)

Yhteydenpidossa komission kanssa Ranskan viranomaiset ovat myöntäneet, että voimassa olevassa Ranskan lainsäädännössä ei säädetä oikeudellisista velvoitteista sen takaamiseksi, että aikarahtaustoimintaa harjoittavat tuensaajayritykset edistävät yhä riittävästi vuoden 2004 suuntaviivojen tavoitteiden saavuttamista. Uusien tuensaajien osalta ei ole erityisiä velvoitteita, jotka koskisivat lippuvaltiota tai oman merenkulkutoiminnan vähimmäisosuutta koskevaa vaatimusta.

(17)

Korjatakseen tilanteen Ranskan viranomaiset ovat sitoutuneet siihen, että verovuodesta 2015 (13) alkaen tonnistoverojärjestelmä voidaan valita vain sillä edellytyksellä, että varustamon liikennöimän aluskannan nettotonnistosta vähintään 25 prosenttia purjehtii eurooppalaisen lipun alla ja varustamo sitoutuu pitämään tämän osuuden ennallaan tai kasvattamaan sitä sillä kymmenvuotisjaksolla, jonka ajan vaihtoehtoa sovelletaan. Jos kyseessä on keskitetty verokonserni, sitoumusta tarkastellaan verokonserniin kuuluvien yhtiöiden yhteenlasketun nettotonniston perusteella.

(18)

Ranskan varustamoyhdistys (Armateurs de France, AdF) on meriliikenteen kuljetuksia ja palveluja tarjoavien yritysten kattojärjestö.

(19)

Ranskan varustamoyhdistys muistuttaa, että komissio hyväksyi vuonna 2003 Ranskan ilmoittaman alkuperäisen järjestelmän vuoden 1997 suuntaviivojen perusteella.

(20)

Ranskan vuoden 2003 järjestelmän mukaan yhteisön ulkopuolisen valtion lipun alla purjehtivien aikarahdattujen alusten toiminta oli tukikelpoista vain 75 prosentin osuuteen asti aluskannan nettotonnistosta. Toisin sanoen aikarahdattujen, yhteisön ulkopuolisten valtioiden lipun alla purjehtivien alusten osuus ei saanut ylittää 75:tä prosenttia varustamon liikennöimän aluskannan nettotonniston kokonaismäärästä.

(21)

Ranska ilmoitti vuonna 2004 järjestelmästä. Sen jälkeen vuoden 1997 suuntaviivat korvattiin uusilla ja niitä täsmennettiin. Vuoden 2004 suuntaviivoissa muistutetaan erityisesti, että niiden tavoitteena on ”kannustaa alusten merkitsemistä tai palauttamista jäsenvaltioiden rekistereihin, […] säilyttää ja kehittää merenkulkualan osaamista sekä turvata eurooppalaisten merenkulkijoiden työllisyys ja parantaa sitä.”

(22)

Noudattaakseen uusia suuntaviivoja Ranska päätti korvata 75 prosentin tonnisto-osuusrajan uudella kriteerillä. Tämä uusi kriteeri – joka edellyttää, että yritykset pitävät jonkin jäsenvaltion lipun alla purjehtivien alusten osuuden ennallaan tai kasvattavat sitä – tarjoaa varustamoyhdistyksen mukaan itse asiassa paremmat takeet siitä, että eurooppalaisten merenkulkijoiden työllisyys turvataan tai sitä parannetaan kuin rajoitus, jota sovelletaan yhteisön ulkopuolisten valtioiden lipun alla purjehtiviin aikarahdattuihin aluksiin.

(23)

Koska Ranskan lainsäädännössä vain toistetaan vuoden 2004 suuntaviivojen teksti, varustamoyhdistyksen mielestä ei voida epäillä, ettei järjestelmä soveltuisi sisämarkkinoille. Tämän vuoksi varustamoyhdistys vetoaa oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteisiin.

(24)

Meneillään olevan muodollisen tutkintamenettelyn vuoksi Ranskan varustamoyhdistys on varmistanut, onko 75 prosentin tonnisto-osuusrajaa noudatettu alusta pitäen ja vuodesta 2003 alkaneen koko jakson ajan.

(25)

Toteutetussa tarkastuksessa ilmeni, että yhteisön ulkopuolisen valtion lipun alla purjehtivien aikarahdattujen alustan osuus ei ole minkään yrityksen osalta yhtenäkään vuonna ylittänyt vuonna 2003 vahvistettua alkuperäistä 75 prosentin osuutta, vaikka Ranskan lainsäädäntö on muuttunut. Velvoite pitää yhteisön lipun alla purjehtivan aluskannan osuus ennallaan tai kasvattaa sitä on johtanut käytännössä samaan tulokseen kuin aikaisempi vaatimus. Tämän vuoksi sitä voidaan varustamoyhdistyksen mukaan pitää vaikutuksiltaan riittävän suotuisana.

(26)

Nykyisin voimassa olevat kriteerit ja erityisesti vaatimus siitä, että varustamot pitävät jonkin jäsenvaltion lipun alla purjehtivien alusten osuuden ennallaan tai kasvattavat sitä, vastaavat varustamoyhdistyksen mukaan täysin vuoden 2004 suuntaviivoissa asetettuja tavoitteita.

(27)

Ensiksikin ECSA korostaa, että aikarahtaus on yksi varustamojen keskeisistä toimintatavoista. Sen avulla vastuu aluksen kaupallisesta ja operatiivisesta toiminnasta voidaan siirtää rahtaajalle sovituksi määräajaksi, mutta aluksen omistus ja muut aluksen hallinnointiin liittyvät seikat säilyvät sen omistajan vastuulla. Tämä tarjoaa varustamoille joustonmahdollisuuksia, jotta ne voivat vastata optimaalisella tavalla asiakkaidensa tarpeisiin ja varmistaa asemansa maailmanlaajuisella tasolla. Aikarahtauksen tarjoaman jouston avulla eurooppalaiset varustamot ovat pystyneet valtaamaan markkinaosuuksia melko nopeasti.

(28)

Meriliikennealalla tärkeintä on alusten kaupalliseen ja operatiiviseen toimintaan suoraan liittyvät työpaikat maissa ja välillisesti varustamojen toiminnan jatkuminen ja houkuttelevuus. Viime vuosikymmeninä eurooppalaisten varustamojen toiminta- ja hallinnointivalmiudet ovat osoittautuneet erinomaisiksi. Eurooppalaiset yhtiöt ovat voineet luoda ja säilyttää korkean tason työpaikkoja ja osaamista aikarahdattujen alusten avulla niiden lippuvaltiosta riippumatta.

(29)

ECSA katsoo, että Ranskan vuonna 2005 tonnistoverojärjestelmäänsä tekemät muutokset olivat vuoden 2004 suuntaviivoissa vahvistettujen tavoitteiden mukaisia. Jos vaaditaan, että jonkin muun kuin unionin jäsenvaltion lipun alla purjehtiville aikarahdatuille aluksille määrätty rajoitus on otettava virallisesti uudelleen käyttöön, eurooppalaisilta varustamoilta poistetaan joustomahdollisuudet, jotka ovat tarpeen, jotta ne voivat vastata asianmukaisesti ja optimaalisesti asiakkaidensa tarpeisiin ja vahvistaa markkina-asemaansa maailmanlaajuisella tasolla.

(30)

Jos komissio kuitenkin päätyy vaatimaan, että varustamojen on omistettava tietty osuus kauppa-aluksia ja liikennöitävä niillä voidakseen kuulua tonnistoverojärjestelmän piiriin, ECSA:n mielestä komission olisi sallittava, että tonnistoverojärjestelmään kuuluvat eurooppalaiset varustamot voivat harjoittaa kutakin omistettua tai matkarahdattua painotonnia kohden 10 painotonnia (14) aikarahtaustoimintaa. Edellä mainitun suhdelukuun ei ECSA:n mukaan pidä soveltaa yhteisön alusrekisterin tyyppisiä vaatimuksia.

(31)

Yhteisön suuntaviivojen olisi säilyttävä joustavina puitteina. Niiden olisi mahdollistettava se, että jäsenvaltiot voivat hyväksyä omia tarpeitaan vastaavia asianmukaisia toimenpiteitä aluskantansa hyväksi, kunhan kyseisten suuntaviivojen tavoitteiden edistäminen varmistetaan. ECSA arvioi, että aikarahdatuilla aluksilla liikennöivät eurooppalaiset varustamot saavuttavat nämä tavoitteet riippumatta siitä, purjehtivatko alukset jonkin jäsenvaltion lipun alla vai eivät.

(32)

Ranska on ottanut kantaansa tukevat kolmansien huomautukset huomioon.

(33)

Päätöksessä C(2003) 1476fin Ranskan tonnistoverojärjestelmä katsottiin tukijärjestelmäksi.

(34)

Syyt siihen, miksi komissio päätteli, että tonnistoverojärjestelmä on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valtiontukijärjestelmä, eivät ole muuttuneet. Tonnistoverojärjestelmä on valinnainen järjestelmä, joka poikkeaa yhtiöveron laskentaan sovellettavista säännöistä ja jolla myönnetään tietyille yrityksille – varustamoille – taloudellinen etu, joka liittyy alennettuun veron perusteeseen ja johtaa yleensä niiden tulojen vähäisempään verotukseen. Varustamot harjoittavat toimintaa markkinoilla, joilla kansainvälinen kilpailu on kovaa. Tämän vuoksi tonnistoverotukseen liittyvät edut ovat omiaan vääristämään kilpailua ja vaikuttamaan ETA-sopimuksen sopimusvaltioiden väliseen kauppaan.

(35)

Muun kuin jonkin jäsenvaltion lipun alla purjehtivien aikarahdattujen alusten toiminnan tukikelpoisuutta koskevan rajoituksen poistaminen on uusi tukitoimenpide, josta ei ole ilmoitettu ennakolta komissiolle toisin kuin SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdassa edellytetään. Kyseessä on uusi tuki, koska se ei ole Ranskan tonnistoverojärjestelmän hyväksymisestä tehdyn päätöksen C(2003) 1476fin mukainen eikä Ranska ole ilmoittanut siitä komissiolle. Toisin kuin Ranskan varustamoyhdistys esittää (15) tämän rajoituksen poistamista ei voida pitää aiheellisena toimenpiteenä, jolla muutetaan Ranskan tonnistoverojärjestelmää vuoden 2004 suuntaviivojen noudattamiseksi (16). Rajoituksen poistaminen ei vastaa vuoden 2004 suuntaviivojen tavoitteita sellaisina kuin ne on esitetty tämän päätöksen johdanto-osan 7.2 kappaleessa. Tämän vuoksi muun kuin jonkin jäsenvaltion lipun alla purjehtivien aikarahdattujen alusten toiminnan tukikelpoisuutta koskevan rajoituksen poistaminen ei voi olla osa voimassa olevaa tukea vuoden 2004 suuntaviivojen 13 kohdassa (17) tarkoitetulla tavalla.

(36)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan soveltamista koskevia ehtoja meriliikenteen alalla selvennettiin vuoden 2004 suuntaviivoissa. Sen vuoksi tämän päätöksen kohteena olevan toimenpiteen soveltuvuutta sisämarkkinoille on arvioitava vuoden 2004 suuntaviivojen perusteella.

(37)

Vuoden 2004 suuntaviivoissa ei aseteta – kuten ei vuoden 1997 suuntaviivoissakaan – suoraa rajoitusta, joka koskee aikarahdattujen alusten sisällyttämistä tonnistoverojärjestelmiin. Aikaisemmissa päätöksissään (18) komissio on kuitenkin katsonut, että tonnistoverojärjestelmän piiriin kuuluvien aikarahtaajien on edistettävä joko tavoitetta, jonka mukaan alukset olisi merkittävä tai palautettava jäsenvaltioiden rekistereihin, tai tavoitetta, jonka mukaan olisi säilytettävä merenkulkualan osaamista varmistamalla merenkulkua koskevan vastuun säilyminen tietyssä osuudessa aluskantaa. Yhteenkään sellaiseen yritykseen ei näin ollen saa soveltaa tonnistoveroa, joka ei edistä vuoden 2004 suuntaviivojen keskeisten tavoitteiden toteutumista.

(38)

Komissio toteaa Ranskan viranomaisten toimittamien tilastotietojen perusteella, että vaikka aikarahdattuihin aluksiin sovelletut rajoitukset poistettiin vuonna 2005, Ranskan tonnistoverojärjestelmän tuensaajat ovat edistäneet riittävästi edellä mainittuja tavoitteita. Aikarahdattujen, yhteisön ulkopuolisten valtioiden lipun alla purjehtivien alusten osuus ei ole yli 41 prosenttia tuensaajien yhteenlasketusta tonnistosta. Tämä tulos on varmistettu joko eurooppalaisen lipun alla purjehtivien alusten suurella osuudella tai säilyttämättä merenkulkuvastuu tietyssä osuudessa aluskantaa (tai näiden yhdistelmällä).

(39)

Lisäksi komissio toteaa, että Ranskan viranomaisten mukaan kaikkien nykyisten tuensaajien aluskannan nettotonnistosta vähintään 25 prosenttia purjehtii eurooppalaisen lipun alla. Komissio toteaa myös, että riippumattomissa tutkimuksissa, kuten Oxford Economics -yhtiön vuonna 2014 julkaisemassa selvityksessä ”The economic value of the EU shipping industry”, on vahvistettu, että Ranskan meriliikenneala käyttää kattavasti eurooppalaisia lippuvaltioita. Kyseisen tutkimuksen mukaan Ranskan lipun alla purjehtivan tonniston osuus on selvästi yli 25 prosenttia koko tonnistosta (19). Koska järjestelmän tuensaajia koskee velvoite pitää eurooppalaisen lipun alla purjehtivien alusten osuus ennallaan tai kasvattaa sitä, ei ole mahdollista, että yli 75 prosenttia niiden aluskannan nettotonnistosta koostuisi sellaisista aikarahdatuista aluksista, jotka eivät purjehdi eurooppalaisen lipun alla.

(40)

Komission on kuitenkin todettava, että voimassa olevassa Ranskan lainsäädännössä ei säädetä oikeudellisista velvoitteista sen takaamiseksi, että aikarahtaustoimintaa harjoittavat tuensaajayritykset edistävät yhä riittävästi vuoden 2004 suuntaviivojen tavoitteiden saavuttamista. Etenkään uusille tuensaajille ei ole asetettu erityisiä velvoitteita, jotka koskisivat lippuvaltiota tai oman merenkulkutoiminnan vähimmäisosuutta koskevaa vaatimusta.

(41)

Näistä syistä komissio päättelee, että voimassa oleva Ranskan lainsäädäntö ei sisällä tarvittavia takeita eikä sen voida katsoa olevan yhteensopivaa vuoden 2004 suuntaviivojen kanssa.

(42)

Komissio ottaa huomioon Ranskan antaman sitoumuksen. Ranska on sitoutunut parantamaan tilannetta siten, että se ottaa käyttöön ehdon, jonka perusteella tonnistoverojärjestelmän piiriin kuuluminen edellyttää, että varustamon aluskannasta tietty vähimmäisosuus purjehtii eurooppalaisen lipun alla. Vähimmäisosuudeksi vahvistetaan 25 prosenttia nettotonnistosta verovuodesta 2015 alkaen, ja tätä vaatimusta on noudatettava tonnistoverojärjestelmän kattaman kymmenvuotiskauden ajan.

(43)

Ehto on yhtä tiukka kuin Ranskan tonnistoverojärjestelmän hyväksymisestä tehtyyn alkuperäiseen päätökseen C(2003) 1476 fin sisältynyt ehto. Kun otetaan huomioon vuoden 2004 suuntaviivojen tavoitteet ja erityisesti tarve siihen, että tuensaajat edistävät joko tavoitetta, jonka mukaan alukset olisi merkittävä tai palautettava jäsenvaltioiden rekistereihin, tai tavoitetta, jonka mukaan olisi säilytettävä merenkulkualan osaamista varmistamalla merenkulkuvastuun säilyminen tietyssä osuudessa aluskantaa, komissio katsoo, että Ranskan sitoumus on riittävä. Tämän sitoumuksen avulla tonnistoverojärjestelmän piiriin siirtyvät uudet tuensaajat edistävät myös tavoitetta, jonka mukaan alukset olisi merkittävä jäsenvaltioiden rekistereihin.

(44)

Komissio toteaa, että Ranska on vuonna 2005 pannut täytäntöön SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan vastaisesti muutoksen tonnistoverojärjestelmää koskevaan Ranskan lainsäädäntöön aikarahdattujen alusten osalta.

(45)

Kyseinen muutos ei ole SEUT-sopimuksen mukainen. Sillä ei varmisteta, että tonnistoverojärjestelmään siirtyvät varustamot edistävät riittävästi vuoden 2004 suuntaviivojen tavoitteita, koska niillä ei ole alusten lippuvaltioon eikä oman merenkulkutoiminnan vähimmäisosuuteen liittyvää oikeudellista velvoitetta.

(46)

Kuten Ranskan viranomaisten kanssa on sovittu, voimassa olevia muodollisia sääntöjä on mukautettava sen varmistamiseksi, että tulevaisuudessa tonnistoverojärjestelmän piiriin voivat siirtyä vain sellaiset varustamot, joiden nettotonnistosta vähintään 25 prosenttia purjehtii eurooppalaisen lipun alla. Tällä tavoin tonnistoverojärjestelmän tuensaajat edistävät vuoden 2004 suuntaviivojen tavoitteita, vaikka koko niiden aluskanta olisi aikarahdattu.

(47)

Koska kaikki nykyiset tuensaajat noudattavat jo edellä mainittua raja-arvoa ja niitä koskee jo velvoite pitää eurooppalaisen lipun alla purjehtivien alusten osuus ennallaan tai kasvattaa sitä, tukea ei tarvitse vaatia maksettavaksi takaisin,

29.4.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 110/22

(1)

Komission on asetuksen (EY) N:o 391/2009 16 artiklan mukaan tarkistettava, että kyseisen asetuksen 4 artiklan 3 kohdan ja 2 artiklan c kohdan mukaisesti myönnetyn hyväksynnän haltija on sellaisen laitoksen asianomainen oikeudellinen yhteisö, johon sovelletaan kyseisen asetuksen säännöksiä. Jos näin ei ole, komissio tekee päätöksen hyväksynnän muuttamisesta.

(2)

Komission päätöksessä 2007/421/EY (2) viitataan laitoksiin, jotka jäsenvaltio on hyväksynyt neuvoston direktiivin 94/57/EY (3) mukaisesti, säätämällä, että energian ja liikenteen pääosaston pääjohtaja julkaisee Euroopan unionin virallisessa lehdessä ajantasaisen luettelon direktiivin 94/57/EY mukaisesti hyväksytyistä laitoksista vuosittain 1 päivään heinäkuuta mennessä.

(3)

Viimeisin luettelo direktiivin 94/57/EY mukaisesti hyväksytyistä laitoksista julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (4) vuonna 2007.

(4)

Lloyd's Register of Shipping (LR), Korean Register of Shipping (KR), Nippon Kaiji Kyokai (NK) ja Registro Italiano Navale (RINA) saivat direktiivin 94/57/EY mukaisen hyväksynnän.

(5)

Asetuksen (EY) N:o 391/2009 15 artiklan 1 kohdan mukaan laitokset, joille 17 päivänä kesäkuuta 2009 oli myönnetty hyväksyntä direktiivin 94/57/EY mukaisesti, säilyttävät hyväksyntänsä.

(6)

Korean Register of Shippingin (KR) tapauksessa kaikkien niiden oikeudellisten yhteisöjen emoyhteisö, jotka muodostavat hyväksytyn laitoksen, nimettiin uudestaan nimellä ”KR (Korean Register)”.

(7)

Nippon Kaiji Kyokain (NK) tapauksessa kaikkien niiden oikeudellisten yhteisöjen emoyhteisön, jotka muodostavat hyväksytyn laitoksen, oikeudellinen asema on muuttunut Japanin laissa ”säätiöstä””yleiseksi oikeuskelpoiseksi säätiöksi”. Näin ollen täydellinen nimi laitokselle, jolle hyväksyntä olisi myönnettävä, on ”Nippon Kaiji Kyokai General Incorporated Foundation (ClassNK)”.

(8)

Lloyd's Register of Shippingin (LR) tapauksessa alun perin hyväksytty laitos nimettiin ensin uudestaan Lloyd's Registeriksi ja myöhemmin Lloyd's Register Group Limitediksi, kun yritys muutettiin Yhdistyneen kuningaskunnan vuoden 1965 Industrial & Provident Societies Act -lain, sellaisena kuin se on muutettuna, mukaisesta oikeuskelpoisesta yhteisöstä Yhdistyneen kuningaskunnan vuoden 2006 yhtiölain (Companies Act) mukaiseksi osakeyhtiöksi. Näin ollen täydellinen nimi laitokselle, jolle hyväksyntä olisi myönnettävä, on ”Lloyd's Register Group LTD (LR)”.

(9)

Registro Italiano Navalen (RINA) tapauksessa kaikki asetuksen (EY) N:o 391/2009 soveltamisalaan kuuluvat toiminnot on siirretty Registro Italiano Navalelta RINA SpA:lle, joka on RINAn kokonaan omistama tytäryhtiö, sen jälkeen kun kyseiset toiminnot oli siirretty RINA Services SpA:lle, joka on RINA SpA:n kokonaan omistama tytäryhtiö. Näin ollen ”RINA Services S.p.A.” on kaikkien niiden oikeudellisten yhteisöjen emoyhteisö, joista hyväksytty laitos koostuu, ja hyväksyntä olisi myönnettävä sille.

(10)

Edellä mainittujen asianomaisten emoyhtiöiden identiteettiä koskevat muutokset eivät vaikuta kyseisten laitosten valmiuksiin täyttää asetuksessa (EY) N:o 391/2009 vahvistetut vaatimukset.

(11)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 2099/2002 (5) perustetun meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevän komitean lausunnon mukaiset,

29.4.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 110/24

(1)

Komission päätöksessä 2007/421/EY (2) säädetään, että energian ja liikenteen pääosaston pääjohtajan on julkaistava Euroopan unionin virallisessa lehdessä ajantasainen luettelo direktiivin 94/57/EY (3) mukaisesti hyväksytyistä laitoksista vuosittain 1 päivään heinäkuuta mennessä.

(2)

Direktiivi 94/57/EY laadittiin uudelleen kahdesta erillisestä yhteisön säädöksestä eli Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivistä 2009/15/EY (4) ja asetuksesta (EY) N:o 391/2009. Kyseinen asetus sisältää säännöksiä, jotka koskevat hyväksyttyjen laitosten luettelon laatimista ja ajantasaistamista.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 391/2009 4 artiklan 5 kohdan mukaan komissio laatii ja saattaa säännöllisesti ajan tasalle luettelon mainitun artiklan mukaisesti hyväksytyistä laitoksista ja luettelo julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(4)

Sen vuoksi päätös 2007/421/EY olisi vanhentuneena kumottava ja julkaistava säännöllisin väliajoin Euroopan unionin virallisessa lehdessä ajantasainen luettelo asetuksen (EY) N:o 391/2009 mukaisesti hyväksytyistä laitoksista,

29.4.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 110/25

(1)

Komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 391/2013 (2) säädetään lennonvarmistuspalvelujen yhteisestä maksujärjestelmästä. Yhteinen maksujärjestelmä on olennainen ehto, jos halutaan saavuttaa suorituskyvyn kehittämisjärjestelmälle Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 549/2004 (3) 11 artiklassa ja komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 390/2013 (4) asetetut tavoitteet.

(2)

Komission täytäntöönpanopäätöksessä 2014/132/EU (5) asetetaan unionin laajuiset suorituskykytavoitteet, joihin sisältyy lennonaikaisten lennonvarmistuspalvelujen kustannustehokkuustavoite ilmaistuna kyseisten palvelujen tarjoamiseen liittyvinä määritettyinä yksikkökustannuksina, toiselle viitejaksolle, joka kattaa vuodet 2015–2019.

(3)

Täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 391/2013 17 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa säädetään, että komissio arvioi jäsenvaltioiden komissiolle toimittamat vuoden 2015 maksuvyöhykkeiden yksikköhinnat 1 päivään kesäkuuta 2014 mennessä mainitun asetuksen 9 artiklan 1 ja 2 kohdan vaatimuksia noudattaen. Arvioinnissa tarkistetaan, että kyseiset yksikköhinnat noudattavat täytäntöönpanoasetuksia (EU) N:o 390/2013 ja (EU) N:o 391/2013.

(4)

Komissio on suorittanut yksikköhintojen arvioinnin käyttäen jäsenvaltioiden 1 päivään kesäkuuta 2014 mennessä toimittamaa dataa ja muita tietoja sekä asiaankuuluvia suorituskykysuunnitelmissa annettuja tietoja. Apunaan sillä oli suorituskyvyn tarkastuselin, jonka tehtävänä on avustaa komissiota suorituskyvyn kehittämisjärjestelmän täytäntöönpanossa täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 390/2013 3 artiklan mukaisesti, ja Eurocontrolin lentoreittimaksujen keskustoimisto. Arvioinnissa otettiin huomioon myös annetut selitykset ja oikaisut, jotka oli tehty ennen 25 ja 26 päivänä kesäkuuta 2014 täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 391/2013 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti lennonaikaisten palvelujen vuoden 2015 yksikköhinnoista järjestettyä kuulemiskokousta, sekä korjaukset, jotka jäsenvaltiot tekivät yksikköhintoihin komission, suorituskyvyn tarkastuselimen ja asianomaisten jäsenvaltioiden myöhemmän yhteydenpidon perusteella. Lisäksi vuoden 2015 yksikköhintojen arviointi perustuu toisen viitejakson suorituskykysuunnitelmia koskevaan suorituskyvyn tarkastuselimen raporttiin, joka toimitettiin komissiolle 7 päivänä lokakuuta 2014 ja jota päivitettiin 15 päivänä joulukuuta 2014.

(5)

Tämän arvioinnin perusteella komissio on todennut täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 391/2013 17 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti, että Yhdistyneen kuningaskunnan, Irlannin, Bulgarian, Romanian, Kyproksen, Kreikan, Maltan, Kroatian, Tšekin, Slovenian, Unkarin, Puolan, Liettuan, Tanskan, Ruotsin, Viron, Suomen, Latvian, Portugalin ja Espanjan komissiolle toimittamat vuoden 2015 maksuvyöhykkeiden yksikköhinnat noudattavat täytäntöönpanoasetuksia (EU) N:o 390/2013 ja (EU) N:o 391/2013.

(6)

Tämä toteamus olisi täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 391/2013 17 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti ilmoitettava asianomaisille jäsenvaltioille.

(7)

Toteamus ja ilmoitus siitä, että maksuvyöhykkeiden yksikköhinnat ovat täytäntöönpanoasetusten (EU) N:o 390/2013 ja (EU) N:o 391/2013 mukaiset, eivät kuitenkaan rajoita asetuksen (EY) N:o 550/2004 16 artiklan soveltamista.

(8)

Koska toisen viitejakson lopullisia suorituskykysuunnitelmia ei ollut hyväksytty 1 päivään marraskuuta 2014 mennessä, on muistettava, että täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 391/2013 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden on laskettava maksuvyöhykkeiden vuoden 2015 yksikköhinnat tarvittaessa uudelleen lopullisten hyväksyttyjen suorituskykysuunnitelmien perusteella ja sovellettava näitä uudelleenlaskettuja hintoja mahdollisimman pian vuoden 2015 kuluessa sekä otettava tässä päätöksessä vahvistettujen yksikköhintojen väliaikaisesta soveltamisesta aiheutuvat erot huomioon laskettaessa vuoden 2016 yksikköhintoja.

(9)

Yhtenäisen ilmatilan komitea ei ole antanut lausuntoa. Täytäntöönpanosäädös katsottiin tarpeelliseksi, ja puheenjohtaja toimitti täytäntöönpanosäädöksen luonnoksen muutoksenhakukomitean käsiteltäväksi. Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat muutoksenhakukomitean lausunnon mukaiset,

29.4.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 110/28

(1)

Sopimuksen 464 artiklan mukaisesti sopimuksen osia on sovellettu väliaikaisesti 1 päivästä syyskuuta 2014.

(2)

Sopimuksen 435 artiklan 2 kohdan nojalla assosiaationeuvosto vahvistaa oman työjärjestyksensä.

(3)

Sopimuksen 437 artiklan 1 kohdan nojalla assosiaationeuvostoa avustaa sen tehtävien hoitamisessa assosiaatiokomitea, ja sopimuksen 438 artiklan 1 kohdan nojalla assosiaationeuvosto määrittää työjärjestyksessään assosiaatiokomitean tehtävät ja päättää sen työskentelytavoista,

29.4.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 110/38

(1)

Sopimuksen osia sovelletaan sopimuksen 464 artiklan mukaisesti väliaikaisesti 1 päivästä syyskuuta 2014.

(2)

Sopimuksen 439 artiklan 2 kohdan mukaisesti assosiaationeuvosto voi päättää perustaa tietyillä erityisaloilla erityiskomiteoita tai -elimiä, jotka ovat tarpeen sopimuksen täytäntöönpanoa varten ja jotka voivat avustaa assosiaationeuvostoa sen tehtävien suorittamisessa.

(3)

Olisi perustettava kaksi alakomiteaa asiantuntijatason keskustelujen mahdollistamiseksi niillä keskeisillä aloilla, jotka kuuluvat sopimuksen väliaikaisen soveltamisen piiriin.

(4)

Jos osapuolet niin sopivat, alakomiteoiden luetteloa ja yksittäisten alakomiteoiden toimialaa olisi voitava muuttaa,

29.4.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 110/40

(1)

Sopimuksen osia on sopimuksen 464 artiklan mukaisesti sovellettu väliaikaisesti 1 päivästä syyskuuta 2014.

(2)

Sopimuksen 434 artiklan 1 kohdan perusteella assosiaationeuvoston tehtävänä on seurata ja valvoa sopimuksen soveltamista ja täytäntöönpanoa.

(3)

Sopimuksen 438 artiklan 2 kohdan perusteella assosiaationeuvosto voi siirtää assosiaatiokomitealle toimivaltaansa, myös valtuudet tehdä sitovia päätöksiä.

(4)

Sopimuksen 438 artiklan 4 kohdan perusteella assosiaatiokomitea kokoontuu erityisessä kokoonpanossa käsittelemään kaikkia sopimuksen V osastoon (Kauppa ja kaupan liitännäistoimenpiteet) liittyviä kysymyksiä.

(5)

Jotta voidaan varmistaa pitkälle menevään ja laaja-alaiseen vapaakauppa-alueeseen liittyvän sopimuksen osan joustava ja nopea täytäntöönpano, assosiaationeuvoston olisi siirrettävä kauppaan liittyviä kysymyksiä käsittelevälle, sopimuksen 438 artiklan 4 kohdassa määrätylle assosiaatiokomitealle toimivalta saattaa ajan tasalle tai muuttaa tämän sopimuksen liitteitä, jotka koskevat V osaston (Kauppa ja kaupan liitännäistoimenpiteet) 1, 3, 5, 6 ja 8 lukua siltä osin kuin näissä luvuissa ei ole erityisiä määräyksiä, jotka koskevat näiden liitteiden ajan tasalle saattamista tai muuttamista,

29.4.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 110/41