(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, otti täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 1195/2014 (2) käyttöön väliaikaisen tasoitustullin Turkista peräisin olevan tietyn kirjolohen tuonnissa, jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’.

(2)

Komissio pani tutkimuksen vireille, kun Danish Aquaculture Association, jäljempänä ’valituksen tekijä’, oli 3 päivänä tammikuuta 2014 esittänyt valituksen sellaisten tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa yli 25 prosenttia tietyn kirjolohen kokonaistuotannosta unionissa, ja julkaisi asiaa koskevan ilmoituksen (3) Euroopan unionin virallisessa lehdessä, jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 1 kappaleessa todettiin, Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistiin 4 päivänä syyskuuta 2014 vireillepanoilmoitusta koskeva oikaisu (4), jäljempänä ’oikaisu’.

(3)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 23 kappaleessa todetaan, tukea ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän tammikuuta 2013 ja 31 päivän joulukuuta 2013 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttava kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2010 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(4)

Niiden olennaisten tosiasioiden ja huomioiden ilmoittamisen jälkeen, joiden perusteella päätettiin ottaa käyttöön väliaikainen tasoitustulli, jäljempänä ’alustavien päätelmien ilmoittaminen’, useat asianomaiset osapuolet ilmoittivat kirjallisesti näkökantansa alustavista päätelmistä. Kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin mahdollisuus tulla kuulluiksi.

(5)

Aegean Exporters' Association, jäljempänä ’AEA’, pyysi kuulemista kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa, jäljempänä ’kuulemisesta vastaava neuvonantaja’. Kuuleminen tapahtui 26 päivänä marraskuuta 2014. Kuulemisessa keskusteltiin oikaisulla tapahtuneesta tuotteen määritelmän väitetystä muuttamisesta, savustetun kirjolohen sisällyttämisestä tuotteen määritelmään sekä edustavuutta koskevista laskelmista. Toinen tapaaminen kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa järjestettiin 8 päivänä tammikuuta 2015. Siinä keskusteltiin 26 päivänä marraskuuta 2014 järjestetyssä tapaamisessa käsiteltyjen aiheiden lisäksi vahinkoanalyysiin sovelletusta menetelmästä ja ehdotetusta lähestymistavasta sitoumuksiin.

(6)

Asianomaisten osapuolten esittämät suulliset ja kirjalliset huomautukset tutkittiin, ja alustavia päätelmiä muutettiin tarvittaessa niiden mukaisesti.

(7)

Komissio ilmoitti kaikille osapuolille niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella se aikoi ottaa käyttöön lopullisen tasoitustullin Turkista peräisin olevan tietyn kirjolohen tuonnissa ja kantaa lopullisesti väliaikaisen tullin vakuutena olevat määrät, jäljempänä ’lopullisten päätelmien ilmoittaminen’. Kaikille osapuolille annettiin määräaika, johon mennessä niillä oli mahdollisuus esittää huomautuksensa lopullisista päätelmistä.

(8)

Asianomaisten osapuolten toimittamia huomautuksia tarkasteltiin ja ne otettiin soveltuvin osin huomioon.

(9)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen AEA viittasi 2 kappaleessa tarkoitettuun vireillepanoilmoitusta koskevaan oikaisuun ja väitti, että komissio laajensi oikaisulla tuotteen määritelmää. Väitetyn laajentamisen vuoksi ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että jotkin turkkilaiset viejät eivät ilmoittautuneet vireillepanon yhteydessä eivätkä täyttäneet otantalomaketta. Sen vuoksi vientiä harjoittavien tuottajien otos ei ehkä enää ole edustava. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen sama osapuoli toisti huomautuksensa toimittamatta mitään lisänäyttöä tai -selvityksiä.

(10)

Kahdeksantoista turkkilaista vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Näiden yritysten unioniin suuntautuneen ilmoitetun viennin kokonaismäärä vastasi vuonna 2013 sataprosenttisesti Turkista unioniin suuntautunutta vientiä, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen 14 kappaleessa todetaan. Komissio valitsi perusasetuksen 27 artiklan 1 kohdan mukaisesti neljän vientiä harjoittavien tuottajien ryhmän muodostaman otoksen unioniin suuntautuvan suurimman edustavan vientimäärän perusteella, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 15 kappaleessa todetaan. Otoksen osuus tarkasteltavana olevan tuotteen viennistä unioniin on 64 prosenttia. Sen vuoksi otos on edustava ja osapuolen väitteet hylättiin tältä osin.

(11)

Koska otannasta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 9–17 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(12)

Yksitoista yritystä tai yritysryhmää pyysi perusasetuksen 27 artiklan 3 kohdan mukaista yksilöllistä tarkastelua.

(13)

Komissio hylkäsi nämä pyynnöt, koska vientiä harjoittavien tuottajien lukumäärä oli niin suuri, että yksilöllinen tarkastelu olisi ollut kohtuuttoman työlästä ja olisi estänyt tutkimuksen loppuun saattamisen ajoissa.

(14)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 24 kappaleen mukaisesti tarkasteltavana oleva tuote on kirjolohi (Oncorhynchus mykiss):

joka on peräisin Turkista ja joka tällä hetkellä luokitellaan CN-koodeihin ex 0301 91 90 , ex 0302 11 80 , ex 0303 14 90 , ex 0304 42 90 , ex 0304 82 90 ja ex 0305 43 00 , jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’.

(15)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen ja kuten jo 9 kappaleessa mainittiin, yksi asianomainen osapuoli väitti, että komissio oli laajentanut tutkimuksen piiriin kuuluvan tuotteen määritelmää oikaisulla, mikä väitetysti vahvistettiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa. Osapuoli väitti, että tällainen tuotteen määritelmän laajentaminen on laiton. Lisäksi se väitti, että asianomaisia osapuolia olisi pitänyt kuulla tuotteen määritelmän väitetystä laajentamisesta. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen sama osapuoli toisti huomautuksensa toimittamatta mitään lisänäyttöä tai -selvityksiä.

(16)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 25 kappaleessa todettiin, oikaisu ei vaikuttanut tuotteen määritelmään vaan oli täysin toimituksellinen. Näin ollen tuotteen määritelmä on koko ajan kattanut annoskokoisen kirjolohen sen eri tarjontamuodoissa. Tutkimuksen aikana kävi ilmeiseksi, että tuotteen määritelmään kuuluvien eri tarjontamuotojen kuvaus oli moniselitteinen ja että Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistuissa eri kieliversioissa oli epäjohdonmukaisuuksia, jotka edellyttivät selvennystä. Tuotteen määritelmän kirjallinen tulkinta olisi esimerkiksi edellyttänyt, että elävät kalat perataan. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että kaikki asianomaiset osapuolet, joita pyydettiin täyttämään asiaa koskevat kyselylomakkeet, raportoivat kaikista tuotelajeista toimituksellisesta virheestä huolimatta, minkä vuoksi pääteltiin, että menettelyn vireillepanosta lähtien ymmärrettiin yleisesti, että kaikki lajit kuuluivat tuotteen määritelmään. Asianomaisille osapuolille ilmoitettiin asiasta välittömästi sähköpostitse oikaisun julkaisemisen jälkeen, mutta yksikään niistä ei toimittanut mitään huomautuksia tai väittänyt, että niiden puolustautumisoikeuksia olisi loukattu. Tutkimuksen aikana myös vientiä harjoittajat tuottajat ilmoittivat komissiolle kaikista tuotetuista tarjontamuodoista, jotka kuuluvat tuotteen määritelmän piiriin. Tämän vuoksi osapuolen asiaa koskevat väitteet hylättiin.

(17)

Kaksi asianomaista osapuolta toisti väitteensä, jonka mukaan savustettu kirjolohi olisi jätettävä tuotteen määritelmän ulkopuolelle. Ne kiistivät komission väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 29 kappaleessa esittämät päätelmät, joiden mukaan tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään kuuluvilla eri tarjontamuodoilla – ”elävät”, ”jäähdytetyt”, ”jäädytetyt” tai ”savustetut” – on samat fyysiset, tekniset ja kemialliset perusominaisuudet, ja viittasivat jälleen kahteen aiempaan, vuosina 2004 (5) ja 2005 (6) tehtyyn polkumyyntitutkimukseen, jotka koskivat muita kalatuotteita (isokokoinen kirjolohi ja lohi) ja joissa savustetut tuotteet eivät kuuluneet tuotteen määritelmään. Osapuolet esittivät tietoja savustusprosessin vaikutuksista, jotka väitetysti muuttavat edellä mainittuja ominaisuuksia. Ne toistivat lisäksi, että savustettujen fileiden ja muiden tarjontamuotojen kustannusrakenne on merkittävästi erilainen ja että savustettujen fileiden tuotantoprosessiin sisältyy huomattavia savustuskustannuksia.

(18)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen AEA väitti, että komissio ei ollut selventänyt, mitkä olivat savustettujen ja savustamattomien kirjolohien fyysiset, tekniset ja kemialliset perusominaisuudet, joiden oli havaittu olevan samanlaisia. AEA väitti myös toimittaneensa näyttöä, joka osoittaa, että savustetulla kirjolohella on mm. erilainen kemiallinen rakenne, erilaiset aistinvaraiset ominaisuudet ja erilainen ravintoarvo kuin savustamattomalla kirjolohella.

(19)

Savustusprosessin vaikutuksista huolimatta komissio katsoo, että keskeiset perusominaisuudet, jotka selitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 29 kappaleessa, ovat samanlaiset eivätkä oikeuta savustettujen tuotteiden jättämistä tuotteen määritelmän ulkopuolelle. AEA:n väitteen vastaisesti tuote eli ihmisravinnoksi tarkoitettu kirjolohi eri tarjontamuodoissaan säilyttää ominaispiirteensä sekä kemialliset ja ravitsemukselliset perusominaisuutensa myös savustettuna. Osapuolten esittämät tiedot savustusprosessin vaikutuksista eivät tarjonneet näyttöä siitä, että edellä mainitut perusominaisuudet muuttuisivat olennaisesti savustusprosessissa. Asiasta keskusteltiin myös kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan kanssa järjestetyissä kuulemisissa (ks. 5 kappale). Lisäksi kaikki tarkasteltavana olevan tuotteen luokat, mukaan luettuna savustettu kirjolohi, kuuluvat yhdistetyn nimikkeistön (7) 3 ryhmään, ja ne erotetaan selvästi kalavalmisteista, jotka kuuluvat nimikkeistön 16 ryhmään. Asianomaiset osapuolet eivät esittäneet kustannusrakenteiden erilaisuutta koskevan väitteensä tueksi mitään lisänäyttöä. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 30 kappaleessa jo todettiin, tutkimuksen mukaan savustettujen fileiden ja muiden tarjontamuotojen kustannusrakenne oli samanlainen. Jokaisen tarjontamuodon suurimpana kustannustekijänä – yli 50 prosenttia kokonaiskustannuksista – olivat viljelykustannukset, jotka koostuivat lähinnä rehusta (kalajauho ja kalaöljy), energiakustannuksista ja mätimunien tai poikasten hankintakustannuksista. Alittavuutta koskevat laskelmat tehtiin joka tapauksessa vertaamalla hintoja tuotelajeittain, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 112 ja 113 kappaleessa selitettiin. Aiemmissa tutkimuksissa ei havaittu tai erityisesti päätelty, että savustetut tuotteet olisi jätettävä tuotteen määritelmän ulkopuolelle, kuten jo väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 31 kappaleessa todettiin. Näin ollen asiaa koskevat väitteet hylättiin.

(20)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen AEA ja Turkin viranomaiset toistivat, että savustetun kirjolohen sisällyttäminen tuotteen määritelmään tässä tutkimuksessa olisi vastoin aiempaa käytäntöä ja että komissio ei riittävästi selittänyt väitettyä poikkeamista aiemmasta käytännöstä.

(21)

Aiemmissa tutkimuksissa ei havaittu tai erityisesti päätelty, että savustetut tuotteet olisi jätettävä tuotteen määritelmän ulkopuolelle, kuten jo väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 31 kappaleessa todettiin. Koska savustetut tuotteet eivät kuuluneet valitusten piiriin näissä aiemmissa tutkimuksissa, komissio ei tutkinut, olisiko ne voitu sisällyttää tutkimusten piiriin siinä tapauksessa, että ne olisi sisällytetty valitukseen. Sen vuoksi väite, jonka mukaan tässä tutkimuksessa poiketaan aiemmasta käytännöstä, on virheellinen ja hylätään.

(22)

Koska tarkasteltavana olevasta tuotteesta tai samankaltaisesta tuotteesta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 24–32 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(23)

Koska vesiviljelyalan investointeihin saadusta valtiontuesta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 38–49 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(24)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja ja Turkin viranomaiset kyseenalaistivat komission menetelmän, jolla se laski epäsuoran tuen keskimääräisen määrän ottamalla huomioon vain kirjolohituotannon, joka sai suoria maksuja. Ne pyysivät komissiota käyttämään sisävesien kirjolohien kokonaistuotannon lukuja, jotka Turkin tilastolaitos (8) julkaisi syyskuussa 2014. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen molemmat osapuolet toistivat pyyntönsä. Komissio katsoo, että toimitetut tiedot sisävesien kirjolohien kokonaistuotannosta Turkissa tutkimusajanjakson aikana ovat luotettavia, vaikka ne toimitettiinkin tarkastuskäyntien jälkeen, ja hyväksyi näin ollen pyynnön.

(25)

Keskimääräistä epäsuoran tuen määrää, joka laskettiin kahden otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan etuyhteydettömiltä tavarantoimittajilta suorittamien ostojen osalta, muutettiin vastaavasti 0,60:stä Turkin liirasta 0,51:een Turkin liiraan kiloa kohti laskettuna kokonaisen kalan vastinarvon perusteella seuraavien laskelmien mukaisesti:

Tämä summa jaettiin sitten sisävesien kirjolohien kokonaistuotannolla, josta vähennettiin otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien (Özpekler, Kilic, GMS) kirjolohituotanto, jonka Turkin viranomaiset ilmoittivat kyselylomakevastauksessaan.

(26)

Näin ollen keskimääräinen tuki kilogrammaa kohti laskettuna kokonaisen kalan vastinarvon perusteella otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien osalta perustui suoraan tukimäärään, joka saatiin kasvatustoimintaan, sekä keskimääräiseen tukimäärään, jonka Turkin viranomaiset myönsivät eli 0,51 Turkin liiraa kilogrammaa kohti laskettuna kokonaisen kalan vastinarvon perusteella niiden ostojen perusteella, jotka tehtiin etuyhteydettömiltä tavarantoimittajilta. Kokonaisetuus ilmoitettiin sitten prosentteina CIF-arvosta.

(27)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja ehdotti hieman muutettua laskentamenetelmää siltä osin kuin kyse oli muilta otokseen valituilta vientiä harjoittavilta tuottajilta ostetun raaka-aineen tukimäärästä. Komissio hyväksyi ehdotuksen ja päivitti 33 kappaleen jäljessä olevaa taulukkoa vastaavasti.

(28)

Alustavien päätelmien ja myöhemmin lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen kaksi otokseen valittua vientiä harjoittavaa tuottajaa väitti, että komissio oli pitänyt tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavana niille suoraan maksettuja tukimääriä muttei tosiasiallista etuutta. Saatuja määriä pidettäisiin kuitenkin verotettavana tulona. Tämän vuoksi Turkissa sovellettava 20 prosentin yritysvero olisi vähennettävä saadusta suoran tuen kokonaismäärästä. Perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan etuuden määrästä olisi vähennettävä ”kaikki asian käsittelymaksut sekä muut kustannukset, jotka välttämättä aiheutuvat tukikelpoisuuden tai itse tuen saamisesta”. Vientiä harjoittavat tuottajat katsoivat, että sovellettavan yritysveron maksaminen on ennakkoedellytys niille maksettujen varojen saamiselle, minkä vuoksi sitä olisi pidettävä muuna kustannuksena, joka aiheutuu tukikelpoisuuden tai tuen saamisesta.

(29)

Komissio hylkäsi tämän väitteen. Perusasetuksessa ei ole oikeusperustaa, joka tukisi ehdotettua menetelmää. Veroja ei voida pitää perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisina kustannuksina. Yritysveron maksaminen on Turkin verolainsäädännön mukainen velvoite, jota sovelletaan kaikkiin yrityksiin riippumatta siitä, saavatko ne tukea. Toisin kuin vientiä harjoittavat tuottajat uskovat, varojen saamisen edellytyksenä ei ole yritysveron maksaminen vaan tarkasteltavana olevan tuotteen tosiasiallinen viljely.

(30)

Alustavien päätelmien ja myöhemmin lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen kaksi otokseen valittua vientiä harjoittavaa tuottajaa väitti, että koska niiden täytyy odottaa pitkä aika ennen tukien maksamista, odotusaikana koituu merkittäviä rahoituskustannuksia. Sen vuoksi ne odottavat, että komissio oikaisee alaspäin saadun etuuden määrää tällaisten rahoituskustannusten huomioon ottamiseksi. Tässä yhteydessä otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat viittaavat väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 42 kappaleeseen, jossa komissio muodosti etuuden ostettujen laitteiden arvonlisäveropalautusten perusteella ja piti etuutena liikepankille maksettavan koron määrää arvonlisäveron palauttamiseen saakka kestävältä ajalta.

(31)

Tämä väite on perusteeton. Asiasta vastaavien hallintoelinten on perustettava tarvittavat menettelyt ja valvontamekanismit näin laajan tukijärjestelmän hallinnoimiseksi. Sen vuoksi on normaalia, että tällaisessa järjestelmässä, johon monet vesiviljelyalan harjoittajat Turkissa ovat oikeutettuja, saattaa kestää jonkin aikaa, ennen kuin tuet myönnetään. Asian rinnastaminen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 42 kappaleeseen on harhaanjohtavaa. Kyseisessä kappaleessa kuvattu alv-etuus on Turkin viranomaisten tarkoittama tukijärjestelmä, kun taas mahdolliset rahoituskulut liittyvät kustannuksiin, joita koituu normaalisti ja joiden korvaaminen ei ole Turkin viranomaisten tarkoituksena.

(32)

Koska tuottajille maksettavasta suorasta ja epäsuorasta tuesta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 50–64 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(33)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen osapuolten esittämät huomautukset huomioon ottaen suorat ja epäsuorat tukimarginaalit ovat seuraavat:

(34)

Alustavien päätelmien ja myöhemmin lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komissio oli pitänyt lainaa tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavana tukena, vaikka se oli tarkoitettu investoinniksi, joka ei liity tarkasteltavana olevaan tuotteeseen.

(35)

Komissio hylkäsi tämän väitteen. Tutkimuksen aikana todettiin, että kyseinen vientiä harjoittava tuottaja sai lainan, joka on tasoitustullin käyttöönoton mahdollistava, koska se on erityinen vesiviljelyalalle. Sitä ei pidetty merkityksellisenä, että kyseinen järjestelmä ei ole erityinen oikeussubjektille, joka tuottaa tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta, koska koko ohjelma on erityinen ja sen etuudet voivat liittyä tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon. Kyseessä on jälkimmäinen tapaus, koska tuettu laina vähensi tuottajan kokonaisrahoituskustannuksia, mistä on etua myös tarkasteltavana olevan tuotteen kannalta. Mitään näyttöä ei toimitettu siitä, että kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan rahoitusresursseja olisi hallinnoitu niin, että lainan myöntäminen ei olisi vaikuttanut yrityksen kokonaisrahoituskustannuksiin.

(36)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen toinen otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komissio ei ollut kohdentanut oikealla tavalla tuetusta lainasta koitunutta etuutta saman ryhmän kahden eri oikeussubjektin välillä, koska vain toinen oikeussubjekti tuottaa tarkasteltavana olevaa tuotetta.

(37)

Komissio hyväksyi väitteen ja kohdensi etuuden kummankin oikeussubjektin liikevaihdon perusteella. Tarkasteltavana olevaan tuotteeseen kohdistuva etuus on käytännössä nolla, minkä vuoksi sitä ei pitäisi ottaa huomioon tuen kokonaismäärässä.

(38)

Yksi otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja kyseenalaisti alustavien päätelmien ja myöhemmin lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavien lainojen osalta komission laskelmat sen liikevaihdon osuudesta, jota käytettiin etuuksien kohdentamisessa tarkasteltavana olevan tuotteen unioniin suuntautuvaan vientiin. Se väitti, että tarkasteltavana olevan tuotteen vientimyynti olisi jaettava yrityksen koko liikevaihdolla, mukaan luettuna kirjolohi ja muut tuotteet, joita myydään sekä kotimarkkinoilla että viedään EU:hun, jotta voitaisiin laskea liikevaihdon osuus tuettujen lainojen määrän määrittämiseksi.

(39)

Komissio hyväksyi tämän väitteen. Uudesta menetelmästä huolimatta tuettujen lainojen marginaalit pysyivät edelleen samana.

(40)

Koska tuetuista lainoista ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 65–81 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(41)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen osapuolten esittämät huomautukset huomioon ottaen lainojen tukimarginaalit ovat seuraavat:

(42)

Koska maatalouden vakuutuspoolista ja vakuutusmaksutuesta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 82–90 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(43)

Koska konsultointipalvelujen tuesta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 91 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(44)

Koska kalastusalusten polttoainetta ja käytöstä poistamista varten tarkoitetusta tuesta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 92 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(45)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen kaksi otokseen valittua yritystä toi esiin pyöristysvirheen kokonaistukimarginaalien laskelmissa. Komissio hyväksyi tämän ja päivitti jäljempänä olevaa taulukkoa vastaavasti.

(46)

Koska kokonaistukimarginaalien laskemisesta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 93–98 kappaleessa esitetty menetelmä voidaan vahvistaa.

(47)

Osapuolten esittämät huomautukset huomioon ottaen vapaasti unionin rajalla tullaamattomana -nettohintaan sovellettavat lopulliset tukimarginaalit ovat seuraavat:

(48)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi asianomainen osapuoli väitti, että komissio oli jättänyt ottamatta huomioon unionin kokonaistuotannossa sellaisten unionin tuottajien tietoja, jotka jalostivat muilta unionin tuottajilta hankittuja eläviä kaloja. Ne väittivät, että unionin kalanjalostusteollisuus oli näin ollen tosiasiallisesti jätetty tutkimuksen ulkopuolelle.

(49)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen sama osapuoli toisti huomautuksensa ja ehdotti, että komission olisi pitänyt tehdä joko i) integroitu analyysi, joka perustuu viljelijöiden ja jalostajien yhdistettyyn kokonaistuotokseen unionissa, tai ii) kaksivaiheinen analyysi, joka perustuu segmentoituun analyysiin yhtäältä viljelijöiden ja toisaalta jalostajien segmentin vahingosta, minkä jälkeen analyysiin olisi integroitu koko tuotannonala. Jälkimmäisen menetelmän väitettiin olevan WTO:n oikeuskäytännön mukainen asiassa EY-lohi (9) samoin kuin komission aiemman käytännön (10) mukainen. Osapuoli ei kuitenkaan toimittanut mitään arviota mahdollisista vaikutuksista, joita vaihtoehtoisilla menetelmillä olisi vahinkoanalyysiin. Sama osapuoli väitti, että menetelmä ei ole johdonmukainen sen tosiseikan kanssa, että jalostukseen tarkoitettu tuonti sisältyy sekä tuonnin että unionin tuotannon määrään.

(50)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen myös Turkin viranomaiset toivat esiin, että muilta unionin tuottajilta eläviä kaloja hankkineiden ja niitä jalostavien unionin tuottajien tiedot pitäisi sisällyttää unionin kokonaistuotantoon.

(51)

Turkin viranomaiset väittivät vielä, että vahinkoanalyysissä käytetty tuotantomäärä eroaa edustavuutta koskevassa analyysissä käytetystä tuotantomäärästä ja on näin ollen mahdollisesti virheellinen. Turkin viranomaiset toistivat myös huomautuksensa, jotka koskivat väitettyjä virheitä edustavuutta koskevassa analyysissä.

(52)

Tähän tutkimukseen sisältyivät kaikki elävien, tuoreiden, jäädytettyjen, fileoitujen ja savustettujen kirjolohien unionin tuottajat. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 10 kappaleessa selitettiin, unionin tuottajien otokseen sisältyi eri tuotantovaiheita ja -tyyppejä (elävien, tuoreiden, jäädytettyjen, fileoitujen ja savustettujen kirjolohien tuotanto), ja sen katsottiin edustavan unionin tuotannonalaa kokonaisuudessaan. Edellä esitetty väite, jonka mukaan kalanjalostusteollisuus jätettiin analyysin ulkopuolelle, oli näin ollen virheellinen, ja se hylättiin.

(53)

Komission käytettävissä ei ollut mitään sellaisia tietoja, joiden perusteella se olisi voinut tehdä segmentoidun analyysin eri tuotantovaiheista ja -tyypeistä. Unionin tuotannonala on lisäksi erittäin pirstoutunut (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 10 kappale) – se koostuu yli 700 pienestä ja keskisuuresta yrityksestä – minkä vuoksi komissio ei voinut kerätä tietoja eri segmenteistä. Ehdotettu segmentoitu analyysi ei näin ollen ollut toteutettavissa tässä tapauksessa.

(54)

Jalostusta varten tapahtuneen tuonnin sisällyttäminen tuotantolukuun valittiin, jotta saatiin paras arvio tuotantomäärästä. Tällä menetelmällä laskettuna jalostukseen tarkoitetun tarkasteltavana olevan tuotteen (pois luettuna savustettu kirjolohi) tuonti on joka tapauksessa alle 3 prosenttia unionin kokonaistuotannosta, minkä vuoksi vaihtoehtoisella menetelmällä, jossa tämä jätettäisiin pois unionin tuotantoluvuista, ei näin ollen olisi merkittävää vaikutusta tähän vahinkoindikaattoriin.

(55)

Edustavuutta koskevassa analyysissä ja vahinkoanalyysissä on käytetty eri tuotantomäärää, koska tutkimuksen aikana tuli saataville tarkempia tietoja; edustavuutta koskeva analyysi puolestaan perustui sitä tehtäessä saatavilla olevan alustavan näytön varovaiseen arvioon. Komissio vastasi edustavuutta koskevan analyysin osalta Turkin viranomaisten kysymyksiin näille viranomaisille erikseen lähetetyillä päätelmillä 18 päivänä joulukuuta 2014 ja kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa järjestetyssä kuulemisessa 8 päivänä tammikuuta 2015. Sen vuoksi hylätään väite, jonka mukaan vahinkoanalyysissä käytetty tuotantomäärä on mahdollisesti virheellinen edustavuutta koskevassa analyysissä ja vahinkoanalyysissä käytettyjen eri lähteiden vuoksi.

(56)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 123 kappaleessa selitettiin, tuotantomäärää koskevat tiedot perustuivat Euroopan vesiviljelyalan tuottajien järjestön, jäljempänä ’FEAP’, tietoihin, jotka kerätään tilahintoina ja jotka koskevat nostettuja eläviä kaloja kussakin jäsenvaltiossa. Jalostettavaksi tarkoitetun tuonnin osuus lisättiin elävien kalojen unionin tuotantomäärään, joka perustui tässä tutkimuksessa kerättyihin ja todennettuihin tietoihin. Koska tuotantomäärä lasketaan kokonaisen kalan vastinarvon perusteella, ei ole mitään eroa, lasketaanko se ensimmäisestä myyntimuodosta eli elävästä kalasta vai viimeisestä mahdollisesta myyntimuodosta eli jalostetusta kalasta. Näin ollen jos jalostettujen kalojen määrä olisi lisätty elävien kalojen määrään, kuten asianomainen osapuoli ehdotti, kalat olisi laskettu kahteen kertaan. Siitä huolimatta, että kokonaistuotantomäärä perustui pääasiassa elävien kalojen tuotantoa koskeviin tietoihin päällekkäisten laskelmien välttämiseksi, käytetyssä menetelmässä ei suljettu pois unionin muita tuotantotyyppejä (tuoreen, jäädytetyn, fileoidun ja savustetun kirjolohen tuotanto) ja vahinkotekijät viittaavat koko unionin tuotannonalaan eli eläviin kaloihin ja jatkojalostustuotteisiin. Näin ollen unionin tuotantomäärän määrittämiseksi käytetyssä menetelmässä ei jätetty ulkopuolelle kirjolohen jalostusteollisuutta, toisin kuin osapuoli väitti. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(57)

Vaikka asianomaisen osapuolen ehdottama menetelmä olisikin hyväksytty ja eläviä kaloja jalostavia unionin tuottajia koskevat tiedot lisätty elävien kalojen unionin tuottajien tietoihin ja vaikka tämä johtaisikin joidenkin vahinkoindikaattoreiden, kuten tuotantomäärän, myyntimäärän, tuotantokapasiteetin ja työllisyyden, yliarviointiin, suuntaukset olisivat silti edelleen samat tarkastelujaksolla, koska jalostusteollisuuden tuottamat määrät liittyvät elävien kalojen tuotantomääriin.

(58)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 99 ja 100 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(59)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen ja kuten jo 48 kappaleessa mainittiin, yksi asianomainen osapuoli väitti, että komissio ei ottanut huomioon sellaisten unionin tuottajien tietoja, jotka jalostivat muilta unionin elävien kalojen tuottajilta hankittuja eläviä kaloja, vaan otti huomioon ainoastaan niiden unionin tuottajien tuotantomäärän, jotka toivat maahan eläviä kaloja jatkojalostusta varten. Tämä osapuoli väitti, että unionin kokonaiskulutus on tämän vuoksi aliarvioitu. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen sama osapuoli toisti huomautuksena toimittamatta mitään lisänäyttöä, lukuun ottamatta markkinaosuuksiin liittyvää hypoteettista esimerkkiä, jonka perusteella se väitti, että menetelmä, jonka mukaan komissio määritti unionin kulutuksen, on sisäisesti epälooginen ja johtaa Turkista tulevan tuonnin markkinaosuuden yliarviointiin.

(60)

Kuten 52 ja 56 kappaleessa selitetään, unionin kalanjalostusteollisuutta ei itse asiassa jätetty pois analyysistä. Tuotantotiedot vahvistettiin elävien kalojen perusteella käyttämällä nk. kokonaisen kalan vastinarvoa kaksinkertaisen laskemisen välttämiseksi. Samaan tulokseen olisi päästy, jos tuotannon kokonaismäärä olisi vahvistettu kokonaisen kalan vastinarvoksi muunnettujen jatkojalostettujen kirjolohien perusteella. Jos kuitenkin jalostettujen kalojen määrä olisi lisätty elävien kalojen määrään, kuten asianomainen osapuoli ehdotti, kalat olisi laskettu kahteen kertaan, minkä vuoksi se olisi keinotekoisesti kasvattanut tuotannon ja kulutuksen kokonaismäärää unionissa. Nämä indikaattorit kuitenkin osoittaisivat samoja suuntauksia tarkastelujaksolla (ks. 57 kappale). Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(61)

Väitettyä vaikutusta Turkista tulevan tuonnin markkinaosuuteen käsitellään kappaleessa 64.

(62)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 101–105 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(63)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi asianomainen osapuoli väitti, että komissio ei ottanut huomioon sellaisten unionin tuottajien tietoja, jotka jalostivat muilta unionin elävien kalojen tuottajilta hankittuja eläviä kaloja, vaan otti huomioon ainoastaan niiden unionin tuottajien tuotantomäärän, jotka toivat maahan eläviä kaloja jatkojalostusta varten. Tämä osapuoli väitti, että menetelmän vuoksi Turkista tulevan tuonnin markkinaosuus yliarvioitiin. Kuten 59 kappaleessa todettiin, osapuoli ei toimittanut mitään näyttöä väitteensä tueksi, lukuun ottamatta markkinaosuuksia koskevaa hypoteettista esimerkkiä.

(64)

Tuotantotiedot vahvistettiin elävien kalojen perusteella käyttämällä nk. kokonaisen kalan vastinarvoa kaksinkertaisen laskemisen välttämiseksi (ks. 60 kappale). Jos jalostettujen kalojen määrä olisi lisätty elävien kalojen määrään, kuten asianomainen osapuoli ehdotti, kalat olisi laskettu kahteen kertaan, ja tämän vuoksi Turkista tulevan tuonnin markkinaosuus olisi aliarvioitu. Nämä indikaattorit kuitenkin osoittaisivat samoja suuntauksia tarkastelujaksolla (ks. 57 kappale). Tämän vuoksi väite hylättiin.

(65)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 106–108 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(66)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi osapuoli väitti, että Turkista tulevan tuonnin hintoja ei pitäisi vahvistaa keskimääräisten hintojen perusteella vaan tuotelajikohtaisesti, koska tuotelajivalikoimalla ja yhden tuotelajin painoarvolla tässä valikoimassa on merkittävä vaikutus keskimääräiseen hintaan. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen sama osapuoli toisti huomautuksensa toimittamatta mitään lisänäyttöä väitteensä tueksi.

(67)

Kun vahvistetaan ja tarkastellaan vahinkoindikaattoreiden kehitystä, joka liittyy tarkasteltavana olevan tuotteen hintoihin tarkastelujaksolla, kuten perusasetuksen 3 artiklassa edellytetään, pidetään asianmukaisena käyttää painotettua keskimääräistä tuontihintaa, joka liittyy määriteltyyn tarkasteltavana olevaan tuotteeseen. Yksityiskohtaisia tietoja on kerätty vain tutkimusajanjakson ajalta. Sen vuoksi tuotelajikohtaisia tietoja ei ole saatavilla koko tarkastelujaksolta. Painotetun keskimääräisen tuontihinnan perusteella on joka tapauksessa mahdollista tutkia tarkasteltavana olevaa tuotetta koskevaa kehityssuuntausta. Se seikka, että kehityssuuntaus olisi väitteen mukaan erilainen tiettyjen tuotelajien osalta, ei tee yleistä suuntausta pätemättömäksi. Hinta painotetaan niin, että otetaan huomioon tuotelajien painoarvo eri tuotevalikoimissa.

(68)

Toisaalta tutkimusajanjaksolla määritettyä hintojen alittavuutta varten (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 112 ja 113 kappale) komissio käytti otokseen valittujen unionin tuottajien tuotelajikohtaista painotettua keskimääräistä myyntihintaa, joka veloitettiin etuyhteydettömiltä asiakkailta unionin markkinoilla ja joka oli oikaistu noudettuna lähettäjältä -tasolle, ja vertasi sitä yhteistyössä toimineiden otokseen valittujen turkkilaisten tuottajien vastaavaan tuotelajikohtaiseen painotettuun keskimääräiseen myyntihintaan, joka veloitettiin ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta unionin markkinoilla ja määritettiin CIF-tasolla niin, että sitä oikaistiin asianmukaisesti tullien ja tuonnin jälkeisten kustannusten huomioon ottamiseksi.

(69)

Edellä esitetyistä syistä väite hylättiin.

(70)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen sama osapuoli kyseenalaisti sen seikan, että komissio ei tehnyt mitään oikaisuja tuonnin jälkeisiin kustannuksiin. Väitteen seurauksena komissio analysoi tarkemmin käytettävissä oleva tiedot ja käytti otokseen valittuun vientiä harjoittavaan tuottajaan etuyhteydessä olevalle tuojalle aiheutuneita keskimääräisiä tuonnin jälkeisiä kustannuksia.

(71)

Hintoja, joita oikaistiin tarvittaessa ja joista oli vähennetty alennukset ja hyvitykset, vertailtiin tuotelajeittain samassa kaupan portaassa tapahtuneiden liiketoimien osalta. Vertailun tulos ilmaistiin prosentteina otokseen valittujen unionin tuottajien liikevaihdosta tutkimusajanjakson aikana. Kun otetaan huomioon 70 kappaleessa kuvatut oikaisut, asianomaisesta maasta unionin markkinoille tulevan tuonnin painotettu keskimääräinen hintojen alittavuuden marginaali oli 2–16 prosenttia (keskimääräinen alittavuuden marginaali oli 6 prosenttia).

(72)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 109–111 ja 114–117 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(73)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Turkin viranomaiset pyysivät, että komissio toimittaisi tietoa makrotaloudellisista vahinkoindikaattoreista aggregoituna vain otokseen valittujen unionin tuottajien tasolla. Osapuoli toisti pyyntönsä lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen. Komission käytäntönä on, että makrotaloudelliset indikaattorit vahvistetaan ja analysoidaan unionin tasolla eikä otokseen valittujen unionin tuottajien tasolla. Katsotaan, että makrotaloudellisten indikaattoreiden osalta koko unionin tuotannonalaa koskevat kattavat tiedot, jotka sisältävät myös otokseen valittujen yritysten tiedot, tuovat paremmin esiin tarkastelujakson aikaisen tilanteen kuin tiedot, jotka koskevat vain osaa tuotannonalasta. Tästä syystä väite hylättiin.

(74)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 118–122 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(75)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen ja kuten jo 9 kappaleessa mainittiin, yksi asianomainen osapuoli väitti, että komissio ei ottanut huomioon sellaisten unionin tuottajien tietoja, jotka jalostivat muilta unionin elävien kalojen tuottajilta hankittuja eläviä kaloja, vaan otti huomioon ainoastaan niiden unionin tuottajien tuotantomäärän, jotka toivat maahan eläviä kaloja jatkojalostusta varten. Tämä osapuoli väitti, että unionin kokonaistuotanto on tämän vuoksi aliarvioitu.

(76)

Kuten 52 kappaleessa selitettiin, komissio analysoi koko unionin tuotannonalan, mukaan luettuna elävien, tuoreiden, jäädytettyjen, fileoitujen ja savustettujen kirjolohien tuottajat, eikä komission käyttämä menetelmä vaikuttanut unionin tuotannon kokonaismäärään, kuten 56 ja 60 kappaleessa selitettiin. Tästä syystä väite hylättiin.

(77)

Turkin viranomaiset väittivät, että FEAP:n tiedot sisälsivät vain 13 jäsenvaltion tiedot, minkä vuoksi unionin tuotannon kokonaismäärä aliarvioitiin.

(78)

FEAP:n tiedot eivät tosiaan sisältäneet jäsenvaltioita, joiden tuotannon kokonaismäärä oli alle 1 000 tonnia (kokonaisen kalan vastinarvoina) vuodessa, mutta alhaisten määrien vuoksi tällä ei olisi voinut olla merkittävää vaikutusta määritettyihin kehityssuuntauksiin. Tämä osapuoli ei myöskään osoittanut mahdollisia vaikutuksia, joita muiden jäsenvaltioiden sisällyttämisellä kokonaistietoihin olisi. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(79)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Turkin viranomaiset väittivät, että kahden jäsenvaltion eli Bulgarian ja Romanian, joiden tuotantolukuja ei otettu huomioon, tuotanto oli itse asiassa yli 1 000 tonnia vuonna 2011. Turkin viranomaisten toimittamat tuotantomäärät koskevat pääasiassa isokokoisen taimenen tuotantoa, eikä tämä tutkimus koske sitä. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(80)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi asianomainen osapuoli väitti, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 124 kappaleessa esitetty tuotantokapasiteetti oli virheellinen, koska se oli laskettu virheellisesti määritetyn tuotantomäärän perusteella (ks. 75 kappale). Tämä osapuoli väitti myös, että kapasiteetin käyttöasteen ei pitäisi perustua otokseen valittujen unionin tuottajien toimittamiin tietoihin, koska otokseen sisältyi unionin tuottajia, jotka edustivat eri tuotantovaiheita, kuten savustusta, kun taas tuotantomäärä väitteen mukaan sisälsi vain elävät kirjolohet. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen osapuoli väitti, että käytetty kaava perustui virheellisesti otokseen valittujen tuottajien keskimääräiseen kapasiteetin käyttöasteeseen eikä elävien kalojen tuotannonalan ja jalostusteollisuuden erityistietoihin. Osapuoli väitti vielä, että eläviä kirjolohia hankkivan jalostusteollisuuden tietoja ei ollut otettu huomioon, ja tällä oli väitteen mukaan merkittävä vaikutus unionin yleisen tuotantokapasiteetin määrittämiseen. Osapuoli väitti myös, että kapasiteetin määrittämisen ei pitäisi missään tapauksessa perustua kaavaan vaan unionin tuottajilta saatuihin tosiasiallisiin tietoihin.

(81)

Kuten 52, 56 ja 60 kappaleessa todettiin, komissio ei jättänyt jalostusteollisuutta analyysin ulkopuolelle, ja tuotantomäärän virheellistä laskemista koskeva väite hylättiin. Komission käytettävissä ei ollut mitään sellaisia tietoja, joiden perusteella se olisi voinut tehdä segmentoidun analyysin käyttäen näiden kahden tuotannonalan tietoja (ks. 53 kappale). Samasta syystä kapasiteetin määritystä ei voitu tehdä yli 700:lta unionin pieneltä ja keskisuurelta tuottajalta saatujen tosiasiallisten tietojen perusteella. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 123 ja 124 kappaleessa selitettiin, komission määrittämä kapasiteetin käyttöaste oli johdonmukainen unionin tuotantomäärän kanssa. Näin ollen hylättiin myös väite, jonka mukaan tuotantokapasiteetti on määritetty puutteellisten tuotantolukujen perusteella ja kapasiteetin käyttöasteen ei pitäisi perustua otokseen valittujen unionin tuottajien tietoihin. Vaikka asianomaisen osapuolen ehdottama vaihtoehtoinen tuotantomäärän laskentamenetelmä olisikin hyväksytty ja eläviä kaloja unionista hankkivan unionin jalostusteollisuuden tiedot lisätty elävien kalojen unionin tuottajien tietoihin, minkä seurauksena kalat laskettaisiin kahteen kertaan (ks. 56 kappale), kapasiteetin käyttöasteen kehitys osoittaisi kuitenkin samoja suuntauksia tarkastelujaksolla. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(82)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 123–128 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(83)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen ja kuten jo 9 kappaleessa mainittiin, yksi asianomainen osapuoli väitti, että komissio ei ottanut huomioon sellaisten unionin tuottajien tietoja, jotka jalostivat muilta unionin elävien kalojen tuottajilta hankittuja eläviä kaloja, vaan otti huomioon ainoastaan niiden unionin tuottajien tuotantomäärän, jotka toivat maahan eläviä kaloja jatkojalostusta varten. Osapuoli väitti, että unionin jalostusteollisuuden osuus jätettiin pois analyysistä. Sen vuoksi osapuoli väitti, että unionin tuotannonalan myyntimäärä oli aliarvioitu ja tällä perusteella laskettu markkinaosuus oli virheellinen. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen sama osapuoli toisti väitteensä ja ehdotti, että komission olisi pitänyt käyttää 49 kappaleessa kuvattuja vaihtoehtoisia menetelmiä, mutta se ei esittänyt näyttöä tämän merkityksellisyydestä havaintojen kannalta.

(84)

Kuten 52, 56 ja 60 kappaleessa todettiin, väite, jonka mukaan tuotantomäärä määritettiin virheellisesti ja osaa unionin tuotannonalasta ei otettu huomioon, hylättiin. Tästä seuraa, että myös väite, jonka mukaan myyntimäärä ja markkinaosuus määritettiin virheellisesti, hylättiin. Kuten 53 kappaleessa selitettiin, segmentoidun analyysin tekeminen ei ollut mahdollista, ja se hylättiin. Jos kuitenkin osapuolen ehdottama myyntimäärän laskentamenetelmä olisi hyväksytty, se olisi johtanut kalojen kaksinkertaiseen laskentaan ja näin ollen unionin tuotannonalan myyntimäärän ja markkinaosuuden yliarviointiin. Nämä indikaattorit kuitenkin osoittaisivat samoja suuntauksia tarkastelujaksolla (ks. 57 kappale). Tämän vuoksi väite hylättiin.

(85)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 129 ja 133 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(86)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 134 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(87)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen ja kuten jo 9 kappaleessa mainittiin, yksi osapuoli väitti, että komissio ei ottanut huomioon sellaisten unionin tuottajien tietoja, jotka jalostivat muilta unionin elävien kalojen tuottajilta hankittuja eläviä kaloja, minkä vuoksi työllisyys aliarvioitiin. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen osapuoli väitti, että käytetty kaava perustui virheellisesti otokseen valittujen tuottajien työllisyyteen eikä näiden kahden erityisen tuotannonalan tietojen käyttöön. Osapuoli väitti vielä, että eläviä kirjolohia hankkivan jalostusteollisuuden tietoja ei ollut otettu huomioon, ja tällä oli väitteen mukaan merkittävä vaikutus unionin kokonaistyöllisyyden määrittämiseen. Osapuoli väitti myös, että työllisyyden määrittämisen ei pitäisi missään tapauksessa perustua kaavaan vaan unionin tuottajilta saatuihin tosiasiallisiin tietoihin.

(88)

Kuten 52, 56 ja 60 kappaleessa todettiin, väite, jonka mukaan osaa unionin tuotannonalasta ei otettu huomioon, hylättiin. Komission käytettävissä ei ollut mitään sellaisia tietoja, joiden perusteella se olisi voinut tehdä segmentoidun analyysin käyttäen elävien kalojen tuotannonalan ja jalostusteollisuuden tietoja (ks. 53 kappale). Samasta syystä työllisyyden määritystä ei voitu tehdä yli 700:lta unionin pieneltä ja keskisuurelta tuottajalta saatujen tosiasiallisten tietojen perusteella. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 136 kappaleessa selitettiin, komission määrittämä työllisyysluku oli johdonmukainen unionin tuotantomäärän kanssa. Vahvistaessaan työllisyystietoja komissio otti huomioon unionin koko tuotannonalan, myös jalostusteollisuuden. Tästä seuraa, että myös väite, jonka mukaan työllisyys vahvistettiin virheellisesti, hylättiin. Vaikka asianomaisen osapuolen ehdottama vaihtoehtoinen tuotantomäärän laskentamenetelmä olisikin hyväksytty ja eläviä kaloja unionista hankkivan unionin jalostusteollisuuden tiedot lisätty elävien kalojen unionin tuottajien tietoihin, minkä seurauksena kalat laskettaisiin kahteen kertaan (ks. 56 kappale), työllisyyden kehitys osoittaisi kuitenkin samoja suuntauksia tarkastelujaksolla. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(89)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 135–137 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(90)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi osapuoli väitti, että unionin tuotannonalan myyntihintoja ei pitäisi vahvistaa keskimääräisten hintojen perusteella vaan tuotelajikohtaisesti, koska tuotelajivalikoimalla ja yhden tuotelajin painoarvolla tässä valikoimassa on merkittävä vaikutus keskimääräiseen myyntihintaan. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen sama osapuoli toisti huomautuksensa toimittamatta mitään lisänäyttöä väitteensä tueksi.

(91)

Edellä 67 ja 68 esitetyistä syistä tämä väite kuitenkin hylättiin vastaavasti.

(92)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 140–142 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(93)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 143 ja 144 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(94)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 145 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(95)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 146–151 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(96)

Edellä esitetyn makro- ja mikrotaloudellisia tekijöitä koskevan analyysin perusteella ja koska muita huomautuksia ei esitetty, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 152–155 kappaleessa esitetyt päätelmät, joiden mukaan koko unionin tuotannonalalle, mukaan luettuna kaikki eri tuotantovaiheet ja -tyypit (elävien, tuoreiden, jäädytettyjen, fileoitujen ja savustettujen kirjolohien tuotanto), on aiheutunut merkittävää vahinkoa perusasetuksen 8 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(97)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 157–161 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(98)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 162–165 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(99)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 166 ja 168 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(100)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 169 ja 170 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(101)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen jotkin osapuolet toistivat väitteensä, jonka mukaan unionin tuotannonalalle aiheutunut merkittävä vahinko johtui kilpailusta muiden kalalajien kanssa. Osapuolet siteerasivat tutkimuksia (11), jotka väitetysti osoittivat, että muut kalalajit kilpailevat annoskokoisen kirjolohen kanssa Saksan markkinoilla. Kyseiset osapuolet väittivät vielä, että pangasiuksen sekä isokokoisen taimenen ja lohen lisäksi kilpailua oli myös turskan, ruijanpallaksen, makrillin ja punasimpun kanssa, ja tämä aiheutti vahingon unionin tuotannonalalle.

(102)

Edellä mainitut tutkimukset, joihin asianomaiset osapuolet viittasivat, eivät tarjonneet Saksan tai koko unionin markkinoista mitään ratkaisevaa näyttöä esitettyjen väitteiden tueksi. Väitteet olivat myös ristiriidassa sen seikan kanssa, että Turkista tuleva kirjolohen tuonti lisääntyi koko tarkastelujakson ajan unionissa sekä markkinaosuudeltaan että myyntimäärältään.

(103)

Muiden kalalajien aiheuttama väitetty kilpailu ei missään tapauksessa voi selittää unionin tuotannonalan talous- ja rahoitustilanteen yleistä heikkenemistä eikä etenkään markkinaosuuden menetystä verrattuna Turkista peräisin olevaan tuontiin, joka kasvoi tarkastelujaksolla.

(104)

Tällä perusteella asiaa koskevat väitteet hylättiin.

(105)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 171–175 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(106)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen jotkin asianomaiset osapuolet toistivat väitteensä, jonka mukaan analyysissä ei otettu huomioon hallinnollisen rasitteen negatiivista vaikutusta jäsenvaltioihin.

(107)

Hallinnollista ja sääntelystä aiheutuvaa rasitetta, mukaan luettuna väitetyt rajoitteet tiettyjen maantieteellisten alueiden vesiviljelykäytössä jäsenvaltioissa, mahdollisena muuna tekijänä, joka olisi aiheuttanut vahinkoa unionin tuotannonalalle, käsiteltiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 176–178 kappaleessa. Asianomaiset osapuolet eivät esittäneet näyttöä väitteensä tueksi tai toimittaneet lisätietoja asiasta. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(108)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 176–178 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(109)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen jotkin asianomaiset osapuolet toistivat väitteensä, jonka mukaan analyysissä ei otettu huomioon vähittäismyyntisektorin aiheuttaman hintapaineen ja vahvan neuvotteluaseman negatiivista vaikutusta.

(110)

Vähittäismyyntisektorin aiheuttamaa hintapainetta ja neuvotteluasemaa mahdollisena muuna tekijänä, joka olisi aiheuttanut vahinkoa unionin tuotannonalalle, käsiteltiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 179–181 kappaleessa. Asianomaiset osapuolet eivät esittäneet näyttöä väitteensä tueksi tai toimittaneet lisätietoja asiasta. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(111)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 179–181 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(112)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen jotkin asianomaiset osapuolet toistivat väitteensä, jonka mukaan analyysissä ei otettu huomioon useiden muiden tekijöiden, kuten väitettyjen liikainvestointien, ympäristöongelmien ja oikeudenkäyntien, negatiivista vaikutusta yksittäisiin unionin tuottajiin.

(113)

Näitä tekijöitä käsiteltiin kuitenkin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 182–186 kappaleessa. Asianomaiset osapuolet eivät esittäneet näyttöä väitteensä tueksi tai toimittaneet lisätietoja asiasta. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(114)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 182–186 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(115)

Edellä esitetyn perusteella ja koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 187–189 kappaleessa esitetyt päätelmät, joiden mukaan unionin tuotannonalalle aiheutunut merkittävä vahinko johtui tuetusta tuonnista eivätkä muut yksittäin ja yhteensä analysoidut tekijät poistaneet syy-yhteyttä, voidaan vahvistaa.

(116)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 191–194 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(117)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen ilmoittautui kaksi uutta tuojaa ja väitti, että Turkista peräisin olevaan kirjoloheen sovellettavien tullien käyttöönotolla olisi kielteinen vaikutus niihin. Nämä osapuolet eivät kuitenkaan perustelleet näitä väitteitä. Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(118)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 195 ja 198 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(119)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 199–203 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(120)

Edellä esitetyn perusteella ja koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 204 kappaleessa esitetty päätelmä, jonka mukaan ei ole pakottavia syitä todeta, ettei ole unionin edun mukaista ottaa käyttöön toimenpiteitä Turkista tulevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa, voidaan vahvistaa.

(121)

Tuettua tuontia, vahinkoa, syy-yhteyttä ja unionin etua koskevien komission päätelmien perusteella olisi otettava käyttöön lopulliset tasoitustoimenpiteet, jotta tuetusta tuonnista ei aiheutuisi unionin tuotannonalalle enempää vahinkoa.

(122)

Vahinkomarginaaleja on tarkistettu 70 ja 71 kappaleessa kuvattujen oikaisujen huomioon ottamiseksi (ks. 127 kappale).

(123)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 206–217 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(124)

Edellä esitetyn perusteella ja perusasetuksen 15 artiklan mukaisesti olisi otettava käyttöön lopullinen tasoitustulli perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdassa säädetyn alhaisemman tullin säännön mukaisesti. Komissio vertasi vahinkomarginaaleja ja tukimarginaaleja. Tullien määrä olisi asetettava tuki- ja vahinkomarginaaleista alemman suuruiseksi.

(125)

Koska turkkilaisten vientiä harjoittavien tuottajien yhteistyöaste oli korkea, ”kaikkia muita yrityksiä” koskeva tulli asetettiin otokseen valittuihin tai tutkimuksissa yhteistyössä toimiviin yrityksiin sovellettavan korkeimman tullin tasolle. Kaikkia muita yrityksiä koskevaa tullia sovelletaan niihin yrityksiin, jotka eivät toimineet tutkimuksessa yhteistyössä.

(126)

Liitteessä lueteltujen yhteistyössä toimineiden mutta otoksen ulkopuolisten turkkilaisten yritysten lopullinen tulli on asetettu otokseen valittujen yritysten painotetun keskimääräisen tullin tasolle.

(127)

Edellä esitetyn perusteella lopulliset tasoitustullit ovat CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana ilmaistuina seuraavat:

(128)

Edellä esitetyt tasoitustoimenpiteet vahvistetaan arvotullien muodossa eli suhteessa tuonnin arvoon.

(129)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistetut yksilölliset tasoitustullit määritettiin kyseessä olevan tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastivat kyseisten yritysten tutkimuksen aikaista tilannetta. Kyseisiä tulleja voidaan soveltaa yksinomaan asianomaisesta maasta peräisin olevan ja nimettyjen oikeushenkilöiden tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin.

(130)

Jos yritystä ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin olisi sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(131)

Yritys voi pyytää näiden yksilöllisten tasoitustullien soveltamista, jos se muuttaa myöhemmin nimeään. Pyyntö on osoitettava komissiolle (12). Pyynnön on sisällettävä kaikki asiaankuuluvat tiedot, joiden perusteella voidaan osoittaa, että muutos ei vaikuta yrityksen oikeuteen hyötyä siihen sovellettavasta tullista. Jos yrityksen nimenmuutos ei vaikuta tähän oikeuteen, nimenmuutosta koskeva ilmoitus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(132)

Tasoitustullien moitteettoman täytäntöönpanon varmistamiseksi kaikkiin muihin yrityksiin sovellettavaa jäännöstullia olisi sovellettava sekä tässä tutkimuksessa yhteistyöhön osallistumattomiin vientiä harjoittaviin tuottajiin että tuottajiin, joilla ei ollut unioniin suuntautuvaa vientiä tutkimusajanjakson aikana.

(133)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen julkaisemisen jälkeen 15 vientiä harjoittavaa tuottajaa tarjosi hintasitoumuksia perusasetuksen 13 artiklan mukaisesti.

(134)

Komissio analysoi nämä tarjoukset tarkoin ottaen huomioon erityissuhteen Turkin kanssa. Komissio katsoi kuitenkin, että nämä sitoumukset eivät olisi käytännöllisiä tässä menettelyssä. Tämä johtuu tarkasteltavana olevan tuotteen monista tarjontamuodoista, eri tarjontamuotojen merkittävistä hintaeroista sekä samoille asiakkaille suuntautuvan muiden tuotteiden myynnin aiheuttamasta ristiinkompensoinnin vaarasta.

(135)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi asianomainen osapuoli, AEA, väitti, että syyt, joiden vuoksi sitoumusten ei katsottu olevan käytännöllisiä, eivät ole paikkansapitäviä. Se väitti, että tarjontamuotojen lukumäärä on rajallinen, ne voidaan yksilöidä selvästi Taric-koodien avulla ja tarvittaessa tietyt tarjontamuodot voidaan ryhmitellä yhteen, suuret hintaerot tarjontamuotojen välillä eivät tee sitoumuksista epäkäytännöllisiä, koska eri tarjontamuodoille voitaisiin vahvistaa eri vähimmäistuontihinnat, ja muiden kalatuotteiden (lohi) tapauksessa (13) on aiemmin hyväksytty samanlaisia sitoumuksia.

(136)

Otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat, jotka tarjosivat sitoumuksia ja joista komissiolla oli tarkkoja tietoja, olivat vieneet seitsemää tarkasteltavana olevan tuotteen tarjontamuotoa tutkimusajanjaksolla. Näitä tarjontamuotoja ei voida selvästi yksilöidä Taric-koodeilla. Lisäksi kaikki tarjontamuotojen ryhmittelyt, jotka edellyttävät eri hintoja, voivat johtaa ristiinkompensointiin eri tarjontamuotojen vähimmäistuontihintojen välillä. Jos vientiä harjoittavien tuottajien ja eri tarjontamuotojen suurta määrää yhdistettynä tarjontamuotojen merkittäviin hintaeroihin pyrittäisiin lieventämään useilla vähimmäistuontihinnoilla osapuolen ehdottamalla tavalla, sitoumusten valvomisesta tulisi entistäkin epäkäytännöllisempää. Ristiinkompensoinnin riskin vähentäminen seuraamalla jatkuvasti, noudatetaanko lauseketta, jonka mukaan muita tuotteita ei enää myydä samoille asiakkaille, veisi kohtuuttomasti resursseja ja olisi näin ollen epäkäytännöllistä. Lohta koskevan tapauksen osalta tuolloin hyväksytyt sitoumukset ovat osoittautuneet epäkäytännöllisiksi, mistä ovat osoituksena monet sitoumusten peruutukset toimenpiteet voimassaoloaikana. Edellä esitetyistä syistä väitteet, joiden mukaan sitoumukset olisivat käytännöllisiä tässä tapauksessa, hylätään.

(137)

Sen vuoksi nämä hintasitoumustarjoukset hylättiin.

(138)

Todettujen tukimarginaalien ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon suuruuden vuoksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen mukaisten väliaikaisten tasoitustullien vakuutena olevat määrät olisi kannettava lopullisesti. Lopullisen tasoitustullin ylittävät vakuutena olevat määrät olisi vapautettava.

(139)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (14) 15 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

(1)

Komissio teki 28 päivänä lokakuuta 2009 kielteisen päätöksen Espanjan järjestelmän edunsaajille myönnetystä tuesta, jonka perusteella sallittiin ulkomaisten yritysten omistusosuuden hankinnan vähentäminen verotuksessa, jäljempänä ’ensimmäinen päätös’ (2), ja määräsi tuen perittäväksi takaisin. Tämä päätös rajoittuu hankintoihin unionissa. Komissio jätti menettelyn avoimeksi unionin ulkopuolella tehtyjen hankintojen osalta, koska Espanjan viranomaiset ovat luvanneet toimittaa uusia todisteita unionin ulkopuolisille rajatylittäville sulautumille väitetyistä esteistä.

(2)

Komissio antoi 12 päivänä tammikuuta 2011 kielteisen päätöksen, jossa se vaatii kiistanalaisen lainsäädännön nojalla edunsaajille myönnetyn tuen perimistä takaisin unionin ulkopuolisista yritysostoista, jäljempänä ’toinen päätös’ (3).

(3)

Komissio päätti kuitenkin rajoittaa ensimmäiseen ja toiseen päätökseen sisältyvän tuen takaisinperintää koskevan velvollisuuden laajuutta perustellun luottamuksen olemassaolon vuoksi.

(4)

Espanjan viranomaiset ilmoittivat komissiolle sähköpostilla 12 päivänä huhtikuuta 2012, että ne olivat hyväksyneet 21 päivänä maaliskuuta 2012 uuden sitovan hallinnollisen tulkinnan (4) (consulta vinculante) kyseisestä tukijärjestelmästä, jota sovelletaan myös tätä päivämäärää edeltäviin liiketoimiin.

(5)

Komissio pyysi Espanjan viranomaisia 4 päivänä heinäkuuta 2012 päivätyllä kirjeellä selvittämään useita kysymyksiä uudesta hallinnollisesta tulkinnasta. Espanja toimitti huomautuksensa 5 päivänä syyskuuta 2012.

(6)

Komissio rekisteröi lokakuussa 2012 valtiontukirekisteriinsä uuteen hallinnolliseen tulkintaan liittyvän uuden tutkintamenettelyn (5).

(7)

Komissio lähetti tietopyynnön Espanjalle 29 päivänä lokakuuta 2012 päivätyllä kirjeellä. Espanjan viranomaiset toimittavat pyydetyt tiedot 5 päivänä joulukuuta 2012. Komission ja Espanjan viranomaisten välillä järjestettiin 12 päivänä joulukuuta 2012 tekninen tapaaminen. Komissio lähetti tämän tapaamisen perusteella 19 päivänä joulukuuta 2012 toisen kirjeen Espanjalle takaisinperintämenettelystä ja esitti epäilynsä uuden hallinnollisen tulkinnan hyväksyttävyydestä. Espanja esitti huomautuksensa 14 päivänä helmikuuta 2013.

(8)

Komissio lähetti 26 päivänä huhtikuuta 2013 Espanjan viranomaisille kirjeen, jossa se kehotti niitä tarkistamaan tukijärjestelmän uuden hallinnollisen tulkinnan valtiontukisääntöjen perusteella. Espanjan viranomaiset vastasivat 31 päivänä toukokuuta 2013 komission kirjeeseen.

(9)

Komission yksiköt ilmoittivat Espanjan viranomaisille 21 päivänä kesäkuuta 2013 päivätyllä kirjeellä, että komissio harkitsee antavansa välipäätöksen, joka edellyttää uuden hallinnollisen tulkinnan perusteella myönnettävän kaiken sääntöjenvastaisen tuen keskeyttämistä. Komissio pyysi viranomaisia esittämään huomautuksensa asiasta. Espanja pyysi 26 päivänä kesäkuuta 2013 päivätyssä kirjeessä komission alun perin asettaman määräajan pidentämistä, mikä evättiin samana päivänä. Espanja esitti 1 päivänä heinäkuuta 2013 päivätyllä kirjeellä huomautuksensa tuen keskeyttämistä koskevasta välipäätöksestä.

(10)

Koska muutetusta järjestelmästä ei ollut esitetty perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaista ilmoitusta ja koska sitä sovellettiin jo ennen kuin saatiin komission perussopimuksen 107 artiklan mukainen alustava hyväksyntä, toimenpide rekisteröitiin komission valtiontukirekisteriin ilmoittamattomana tukena numerolla SA 35550 (13/NN).

(11)

Komissio ilmoitti 17 päivänä heinäkuuta 2013 päivätyssä kirjeessä Espanjalle päätöksestään aloittaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely.

(12)

Komission päätös menettelyn aloittamisesta julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä (6). Komissio kehotti asianomaisia esittämään huomautuksensa.

(13)

Komissio sai huomautuksia Espanjan viranomaisilta ja viideltä kolmannelta osapuolelta. Komissio toimitti kolmansien osapuolten huomautukset Espanjalle, jolle annettiin mahdollisuus vastata. Sen huomautukset vastaanotettiin 25 päivänä marraskuuta 2013 ja 20 päivänä joulukuuta 2013 päivätyillä kirjeillä.

(14)

Komissio lähetti Espanjalle tietopyynnön 26 päivänä maaliskuuta 2014 päivätyllä kirjeellä. Espanjan viranomaiset toimittivat pyydetyt tiedot 7 päivänä toukokuuta 2014.

(15)

Tukijärjestelmän oikeudellinen perusta sisältyy Espanjan yhtiöverolakiin (Real Decreto Legislativo no 4/2004, de 5 de marzo, por el que se aprueba el texto refundido de la Ley del Impuesto sobre Sociedades, jäljempänä ’TRLIS-säädös’), erityisesti sen 12 §:n 5 momenttiin luettuna yhdessä sen 21 §:n kanssa.

(16)

TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentissa, joka tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002, otettiin käyttöön mahdollisuus, että Espanjassa verovelvollinen yritys voi vähentää yhtiöveropohjasta omistusosuuksien hankinnasta sellaisista ulkomaisista yrityksistä aiheutuvan rahallisen liikearvon, joihin voidaan soveltaa TRLIS-säädöksen 21 §:ssä (aikaisemmin yhtiöverolain 20 a §:ssä) tarkoitettua verovapautta.

(17)

Rahallinen liikearvo määritetään TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentissa sellaiseksi omistusosuuden hankintahinnan ja sen kirjanpitoarvon erotuksen osaksi hankintapäivänä, jota ei ole kirjattu Espanjan ulkopuolella sijaitsevan yrityksen omaisuuteen ja oikeuksiin. Erotuksen määrästä korkeintaan yksi kahdeskymmenesosa voidaan vähentää vuosittain veropohjasta. Tällä ei rajoiteta sovellettavia kirjanpitosääntöjä.

(18)

TRLIS-säädöksen 21 §:ssä säädetään vaatimuksista, jotka ulkomailla sijaitsevan yrityksen tulojen olisi täytettävä, jotta Espanjassa verovelvollinen yritys voi soveltaa TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin mukaista vähennystä:

(19)

On syytä panna merkille, että vaikka TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momenttiin sisältyy viittaus sen 21 §:ään, jälkimmäinen otettiin alun perin käyttöön vahvistamaan edellytykset vapauttaa ulkomailta saatavat osingot ja tulot yhtiöverosta, silloin kun ne johtuvat omistusosuuksien hankinnasta ulkomailla sijaitsevista yrityksistä. Tarkoituksena on välttää kaksinkertainen kansainvälinen verotus (10).

(20)

Rahallinen liikearvo on verotuksellinen käsite, jonka Espanjan lainsäätäjä otti käyttöön TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentissa, ja se liittyy liikearvon kirjanpidolliseen käsitteeseen.

(21)

Liikearvo on aineeton hyödyke, joka muodostuu liikenimen hyvän maineen arvosta, hyvistä asiakassuhteista, työntekijöiden ammattitaidosta ja muista vastaavista tekijöistä, joiden voidaan odottaa tuottavan tulevaisuudessa ilmeistä suurempia tuloja. Kirjanpidon näkökulmasta liikearvo lasketaan yrityksen hankintahinnan ja sen nettovarallisuuden kirjanpitoarvon erotuksena.

(22)

Espanjan viranomaisten toimittamien tietojen mukaan voi olla kaksi syytä, minkä vuoksi yrityksen omistusosuudesta maksettu hinta ylittää sen kirjanpitoarvon: 1) yhtiön omaisuuden todellinen lisäarvo; 2) ylihinta, joka maksettiin odotettaessa korkeampia tuloja tulevaisuudessa. Jälkimmäinen vastaa rahallista liikearvoa.

(23)

TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin perusteella omistusosuuden hankintahinnan ja sen kirjanpitoarvon ero hankintapäivänä olisi kirjattava ulkomaisen yrityksen omaisuuteen ja oikeuksiin tilien konsolidoinnista annetun kuninkaan asetuksen (Real Decreto) 1815/1991 vaatimusten mukaisesti. Rahallinen liikearvo on osa tätä eroa, jota ei ole kirjattu ulkomailla sijaitsevan yhtiön omaisuuteen ja oikeuksiin. Rahallisen liikearvon määrästä korkeintaan yksi kahdeskymmenesosa voidaan vähentää vuosittain veropohjasta.

(24)

Määritettäessä rahallisen liikearvon määrä, joka voidaan vähentää veropohjasta, on noudatettava seuraavia vaiheita:

(25)

Suorana hankintana pidetään sitä, että yritys hankkii omistusosuuksia tietyn yrityksen pääomasta. Epäsuora hankinta merkitsee, että aikaisemmin tehdyn suoran hankinnan seurauksena yritys hankkii omistusosuuksia välillisesti (yhden tai useamman yrityksen kautta) tietyn yrityksen pääomasta. Ostajayritys siis hankkii epäsuorasti omistusosuuksia tietyn yrityksen tytäryhtiöistä ja tytäryhtiöiden tytäryhtiöistä.

(26)

Kun otetaan huomioon Espanjan viranomaisten ja kolmansien osapuolten toimittamat tiedot, komissio toteaa, että tässä tapauksessa ristiriita johtuu omistusosuuksien epäsuorasta hankinnasta ulkomaisen holdingyhtiön omistusosuuksien suoran hankinnan seurauksena. Holdingyhtiöt ovat yrityksiä, joiden päätavoitteena on omistaa muiden, varsinaista liiketoimintaa harjoittavien eli operatiivisten yritysten osakkeita. Holdingyhtiöt eivät harjoita varsinaista taloudellista toimintaa, ja siksi ne eivät voi tuottaa liikearvoa (eivätkä näin ollen rahallista liikearvoa). Liikearvo syntyy välillisesti omistetuissa operatiivisissa yrityksissä, jotka harjoittavat taloudellista toimintaa. Näin ollen esillä olevassa asiassa on tutkittava, voidaanko ulkomaisen holdingyhtiön omistusosuuden suoran hankinnan seurauksena epäsuorasti hankittuihin omistusosuuksiin soveltaa TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin mukaista vähennystä.

(27)

TRLIS-säädöksen 12 §:n otsikko on ”Arvon korjaus: omaisuuserien arvon menetys”. Sen 5 momentti tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002. Se otettiin käyttöön 27 päivänä joulukuuta 1995 annetussa Espanjan yhtiöverolaissa 43/1995 joulukuun 27 päivänä 2001 annetun lain 24/2001 2 §:n 5 momentin nojalla (11). Tämän jälkeen TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentti sisällytettiin maaliskuun 5 päivänä 2004 annettuun kuninkaan säädökseen 4/2004, jossa vahvistettiin konsolidoitu versio Espanjan yhtiöverolaista (12).

(28)

TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momenttia on muutettu useita kertoja sen jälkeen, kun se sisällytettiin Espanjan yhtiöverolakiin. Lailla 24/2001 käyttöönotetussa TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin alustavassa luonnoksessa vahvistettiin, että omistusosuuden hankintahinnan ja sen kirjanpitoarvon ero hankintapäivänä olisi kirjattava ulkomaisen yrityksen omaisuuteen ja oikeuksiin tilien konsolidoinnista 20 päivänä joulukuuta 1991 annetun kuninkaan asetuksen 1815/1991 vaatimusten mukaisesti. Vuonna 2007 viittaus joulukuun 20 päivänä 1991 annettuun kuninkaan asetukseen 1815/1991 muutettiin viittaukseksi kauppalain 46 §:ssä ja muissa soveltamissäännöissä käyttöön otettuun yhdistelymenettelyyn.

(29)

Espanjan viranomaisten mukaan tämä muutos johtui kirjanpitosääntöjen uudistamisesta ja mukauttamisesta niiden yhdenmukaistamiseksi EU:n lainsäädännön kanssa 4 päivänä heinäkuuta 2007 annetun lain 16/2007 hyväksymisestä (13). Lain 16/2007 hyväksyminen aiheutti sen, että useita lakeja ja määräyksiä, kuten TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momenttia, muutettiin monella tapaa. Koska kuninkaan asetukseen 1815/1991 oli sovellettava poikkeusta ja sitä oli päivitettävä kirjanpitolainsäädännön muutoksien vuoksi, viitattiin kauppalakiin, joka on ylemmänasteinen laki. Espanjan viranomaiset selvittivät, että edellä mainittu muutos on pelkästään tekninen: se ei muuttanut konsolidointisääntöjä eikä vaikuttanut rahallisen liikearvon laskentatapaan. Espanjan viranomaiset toteavat, että yhdistelymenetelmää on käytetty aina rahallisen liikearvon laskennassa ja että tämä kirjanpitoperiaate sisältyi sekä kuninkaan asetukseen 1815/1991 että Espanjan kauppalain 46 §:ään.

(30)

Komission ensimmäisen ja toisen päätöksen hyväksymisen jälkeen Espanja lisäsi TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momenttiin uuden alamomentin voidakseen noudattaa näitä kahta päätöstä. Vaikka TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentti oli julistettu sääntöjenvastaiseksi ja sisämarkkinoille soveltumattomaksi tueksi, sitä ei virallisesti kumottu, koska sitä pystyivät edelleen soveltamaan edunsaajat, joilla oli perusteltu luottamus siihen, ettei myönnettyä tukea peritä takaisin ja että sitä koskeva siirtymäaika otettiin huomioon ensimmäisessä ja toisessa päätöksessä.

(31)

Espanja sisällytti TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momenttiin kolmannen luetelmakohdan, jossa todetaan, ettei rahallisen liikearvon vähennystä sovelleta EU:n ulkopuolella sijaitsevien yritysten omistusosuuksien hankintoihin 21 päivästä joulukuuta 2007 alkaen (rajoittamatta 28 päivänä lokakuuta 2009 tehdyn komission päätöksen 1 artiklan 3 kohtaa ja 12 päivänä tammikuuta 2011 annetun komission päätöksen 1 artiklan 3 kohtaa hankintoihin, joissa peruuttamaton sitoumus annettiin ennen 21 päivää joulukuuta 2007). Kuitenkin, kun kyse on sellaisten enemmistöosakkuuksien hankinnasta EU:n ulkopuolisissa valtioissa sijaitsevista yrityksistä, jotka on hankittu 21 päivän joulukuuta 2007 ja 21 päivän toukokuuta 2011 välisenä aikana (toisen päätöksen julkaisupäivä EUVL:ssä), vähennyksiä voidaan soveltaa, jos voidaan osoittaa, että rajat ylittäville yritysten yhdistymisille on olemassa 12 päivänä tammikuuta 2011 annetun toisen komission päätöksen 1 artiklan 4 ja 5 kohdassa tarkoitettuja selviä oikeudellisia esteitä.

(32)

Pääasiallisessa säännöksessä, TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentissa, ei mainita, voidaanko rahallisen liikearvon vähennystä soveltaa omistusosuuksien suoriin tai epäsuoriin hankintoihin. TRLIS-säädöksen 21 §:ssä viitataan kuitenkin suoriin ja epäsuoriin omistusosuuksiin, kun luetellaan kriteerit, jotka ulkomailla sijaitsevan yhtiön tulojen olisi täytettävä, jotta Espanjassa verovelvollinen yritys voi hakea TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin mukaista vähennystä.

(33)

Espanjan viranomaiset selvittivät komissiolle hallinnollisen menettelyn aikana, joka johti vuoden 2007 menettelyn aloittamista koskevan päätöksen hyväksymiseen, että Espanjan verohallinnon (Dirección General de Tributos, jäljempänä ’DGT’) johdonmukainen hallinnollinen käytäntö sekä talous- ja hallinto-oikeuden (Tribunal Económico y Administrativo Central, jäljempänä ’TEAC’) oikeuskäytäntö sallivat vain omistusosuuksien suorasta hankinnasta aiheutuneen kaupallisen liikearvon vähennyksen (14). Espanjan viranomaiset esittivät seuraavat perustelut:

(34)

Tämän päätöksen hyväksymiseen johtaneen muodollisen tutkintamenettelyn kuluessa Espanjan viranomaisilla oli velvollisuus toimittaa luettelo verohallinnon hallinnollisista tulkinnoista, jotka liittyivät TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin soveltamiseen. Espanjan viranomaiset toimittivat (15) kopiot 4 päivänä lokakuuta 2002 annetusta hallinnollisesta tulkinnasta 1490-02 ja 10 päivänä maaliskuuta 2005 annetusta hallinnollisesta tulkinnasta V0391-05 (16). Nämä hallinnolliset tulkinnat vahvistavat, että TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin hyväksymisen jälkeen DGT nimenomaisesti jätti ulkomaisen holdingyhtiön omistusosuuden suoran hankinnan vuoksi epäsuorasti hankitut omistusosuudet TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin soveltamisalan ulkopuolelle.

(35)

Espanjan viranomaisten oli myös toimitettava luettelo TEAC:n oikeuskäytännöstä, jossa viitattiin TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin soveltamiseen. Espanjan viranomaiset toimittivat (17) kopiot neljästä TEAC:n päätöslauselmasta (18), joissa vahvistettiin sellaisten epäsuorien hankintojen jättäminen TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin soveltamisalan ulkopuolelle, jotka aiheutuivat holdingyhtiön omistusosuuksien suorasta hankinnasta. Päätelmä, joka tukee epäsuorien hankintojen jättämistä TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin soveltamisalan ulkopuolelle, mikä vahvistettiin DGT:n hallinnollisissa tulkinnoissa ja TEAC:n päätöslauselmissa, voidaan tiivistää seuraavasti:

(36)

Espanjan viranomaisten johdonmukainen hallinnollinen käytäntö, jonka perusteella sallittiin sellaisen rahallisen liikearvon vähennys, joka johtui pelkästään operatiivisten yritysten omistusosuuksien suorista hankinnoista, pysyi ennallaan jopa ensimmäisen ja toisen päätöksen antamisen jälkeen (20).

(37)

Espanjalaisen yrityksen verolausuntoa koskevan pyynnön vuoksi DGT hyväksyi 21 päivänä maaliskuuta 2012 sitovan tulkinnan V0608-12 (21), jonka mukaan TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin perusteella sallitaan operatiivisten yritysten omistusosuuksien suoran hankinnan lisäksi myös omistusosuuksien epäsuora hankinta, joka johtuu holdingyhtiön omistusosuuksien aiemmasta suorasta hankinnasta.

(38)

DGT vahvisti edellä mainitussa sitovassa tulkinnassa, että TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin alkuperäisestä tulkinnasta poikettiin siltä osin kuin on kyse sen soveltamisesta omistusosuuksien epäsuoraan hankintaan. Tämän seurauksena DGT muutti kriteerejä, joihin se oli perustanut edelliset vastauksensa espanjalaisten yritysten kysymyksiin tässä asiassa.

(39)

Lisäksi TEAC yhtyi 26 päivänä kesäkuuta 2012 antamassaan päätöslauselmassa (22) DGT:n hyväksymään kantaan TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin soveltamisesta omistusosuuksien epäsuoraan hankintaan. Vaikka päätöslauselma liittyi toiseen asiaan ja asiaankuuluva toimija oli muu kuin edellä mainitussa DGT:n 21 päivänä maaliskuuta 2012 antamassa sitovassa tulkinnassa mainittu yritys, TEAC tunnusti muuttaneensa aiempaa järjestelmäänsä laajentaakseen rahalliseen liikearvon vähennyksen soveltamisen koskemaan omistusosuuksien epäsuoraa hankintaa, joka johtuu holdingyhtiön suorasta hankinnasta.

(40)

TEAC myös myöntää poikenneensa aiemmasta käytännöstään. TEAC:n mukaan sen aiemman käytännön perustana oli kuninkaan asetuksen 1777/2004 15 §:ään sisältyvä velvoite, jossa viitattiin pelkästään suoraan hankittuun yritykseen. Ottaen huomioon kiistan TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin tulkinnasta ja Euroopan komission hyväksymät kaksi päätöstä TEAC katsoi, että sen oli tarkasteltava uudelleen aikaisempaa käytäntöään. DGT:n ja TEAC:n esittämät perustelut voidaan tiivistää seuraavasti:

(41)

Kahteen TEAC:n päätöslauselmaan, 00/2842/2009 ja 00/4871/2009, haettiin muutosta valtakunnallisessa ylioikeudessa (Audiencia Nacional). Valtakunnallinen ylioikeus ei vahvistanut 6 päivänä helmikuuta 2014 antamassaan tuomiossa (23) uutta hallinnollista tulkintaa, vaan se vahvisti DGT:n ja TEAC:n soveltamat alkuperäiset perusteet, joiden nojalla omistusosuuden epäsuora hankinta, joka johtuu holdingyhtiön omistusosuuden suorasta hankinnasta, jätetään TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin soveltamisalan ulkopuolelle. Valtakunnallinen ylioikeus katsoo tuomiossaan, että liikearvo (ja sen vuoksi rahallinen liikearvo) voi syntyä ainoastaan taloudellista toimintaa harjoittavissa operatiivisissa yrityksissä. Holdingyhtiöt ovat yrityksiä, joiden päätavoitteena on omistaa muiden (operatiivisten) yrityksien osakkeita. Koska holdingyhtiöt eivät harjoita taloudellista toimintaa, ne eivät voi tuottaa liikearvoa (eivätkä näin ollen rahallista liikearvoa).

(42)

Komissio ilmoitti 17 päivänä heinäkuuta 2013 päivätyllä kirjeellä Espanjalle päätöksestään aloittaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely, joka koskee TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin uutta hallinnollista tulkintaa, jonka Espanjan viranomaiset ottivat käyttöön ensimmäisen ja toisen päätöksen hyväksymisen jälkeen.

(43)

Päätöksessään aloittaa virallinen menettely komissio katsoi, että uusi hallinnollinen tulkinta näyttää laajentavan komission ensimmäisen ja toisen päätöksen kohteena olleen toimenpiteen soveltamisalaa, sillä sitä sovellettiin nyt ulkomaisten yritysten omistusosuuksien suorista hankinnoista syntyneen rahallisen liikearvon lisäksi myös epäsuorista hankinnoista syntyneeseen rahalliseen liikearvoon.

(44)

Komissio päätteli alustavasti, että uusi hallinnollinen tulkinta oli laajentanut jo sääntöjenvastaiseksi ja sisämarkkinoille soveltumattomaksi todetun tukitoimenpiteen soveltamisalaa ilman, että siitä oli tehty ilmoitus komissiolle, ja että se siten muodosti sääntöjenvastaisen tuen. Komissio esitti epäilyjä sen suhteen, voidaanko kyseistä tukea pitää sisämarkkinoille soveltuvana.

(45)

Komissio päätteli alustavasti, että tuki olisi perittävä takaisin ja että ensimmäisessä ja toisessa päätöksessä tunnustettua perusteltua luottamusta ei voida (taannehtivasti) ulottaa koskemaan tilanteita (epäsuorat hankinnat), jotka eivät Espanjan viranomaisten johdonmukaisen hallinnollisen käytännön perusteella kuuluneet toimenpiteen soveltamisalaan silloin, kun ensimmäinen ja toinen päätös tehtiin.

(46)

Komissio teki tuen keskeyttämistä koskevan välipäätöksen neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (24) 11 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja edellytti Espanjan viranomaisia keskeyttämään kaiken tuen, kunnes komissio on tehnyt asiasta lopullisen päätöksen.

(47)

Menettelyn aloittamista koskeva päätös julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä (25). Komissio pyysi Espanjan viranomaisia ja asianomaisia esittämään huomautuksia.

(48)

Komissio sai huomautuksia Espanjan viranomaisilta ja viideltä kolmannelta osapuolelta, eli yrityksiltä Telefónica, Iberdrola, Santander, Abertis ja Axa. Kaikki kolmannet osapuolet tukivat Espanjan viranomaisten kantaa.

(49)

Espanjan viranomaiset ja kolmannet osapuolet eivät jaa komission kantaa siitä, että uusi hallinnollinen tulkinta merkitsee uutta tukea, vaan katsovat, että perusteltua luottamusta olisi sovellettava myös omistusosuuksien epäsuoraan hankintaan, joka johtuu holdingyhtiön omistusosuuden suorasta hankinnasta.

(50)

Espanjan viranomaisten ja viiden kolmannen osapuolen mukaan uusi hallinnollinen tulkinta ei ole uutta tukea seuraavista syistä:

(51)

Espanjan viranomaiset viittasivat DGT:n alkuperäiseen hallinnolliseen tulkintaan 4 päivänä lokakuuta 2002 annetussa hallinnollisessa tulkinnassa 1490-02 ja 10 päivänä maaliskuuta 2005 annetussa tulkinnassa V0391-05, joiden mukaan ulkomaisen operatiivisen yrityksen omistusosuuden suoran hankinnan rahallisen liikearvon vähentäminen oli mahdollista, jos ulkomaisen yrityksen tuottamat tulot olivat TRLIS-säädöksen 21 §:n vaatimusten mukaiset. Espanjan viranomaiset selvittivät, että TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin alkuperäisen hallinnollisen tulkinnan taustalla oleva perustelu, mikä käy ilmi kahdesta asiaa koskevasta hallinnollisesta tulkinnasta, on se, että holdingyhtiön omissa tileissä ei voi syntyä minkäänlaista liikearvoa.

(52)

Espanjan viranomaiset ja kolmannet osapuolet väittävät, ettei hallinnollinen tulkinta ole merkityksellinen hallinnollinen käytäntö. DGT:n hallinnolliset tulkinnat eivät ole oikeuslähde eivätkä ne sido tuomioistuimia tai kansalaisia; ne sitovat ainoastaan verohallintoa. Tällainen sitova luonne merkitsee, että verohallinnon on käytettävä samanlaisia perusteita, jos veronmaksajien keskuudessa vallitsee perusteiden ja olosuhteiden identtisyys. Espanjan viranomaiset selvittivät myös, että hallinnollinen tulkinta 1490-02 ei sido verohallintoa vaan sen tehtävä on ainoastaan tiedottaa kolmansille osapuolille asiasta. Hallinnollinen tulkinta V0391-05 sitoo verohallintoa. Jos hallinnollisen tulkinnan perusteisiin liittyy ristiriitaa, verovelvollinen voi hakea muutosta toimivaltaisessa tuomioistuimessa. Tämän vuoksi hallinnollisen tulkinnan perusteet eivät sido kansallisia tuomioistuimia.

(53)

Espanjan viranomaisten mukaan komissio on väärässä todetessaan menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä, että ”valtiovarainministeriön uusi tulkinta vahvistettiin TEAC:n 26 päivänä kesäkuuta 2012 antamassa päätöslauselmassa”. DGT ja TEAC ovat riippumattomia elimiä: DGT on hallintoelin ja Euroopan unionin tuomioistuin on luokitellut TEAC:n tuomioistuimeksi (26). TEAC valvoo verolainsäädännön soveltamista ja vahvistaa järjestelmän ja perusteet, joita muun hallinnon on sovellettava. Kolmannet osapuolet väittävät, ettei TEAC ole tuomioistuin vaan valtiovarainministeriön alaiseen verohallintoon sisällytetty yksikkö. Ne väittävät myös, että TEAC:n järjestelmä ei kuulu oikeusjärjestyksen piiriin. Vaikka sen järjestelmä sitoo verohallintoa, ylemmät oikeusasteet valvovat sitä.

(54)

Espanjan viranomaiset ja kolmannet osapuolet väittävät, etteivät hallinnollinen tulkinta ja siihen sisältyvät perusteet ole lopullisia vaan että niihin voidaan tehdä aina muutoksia, jos se on objektiivisesti perusteltavissa. Tältä osin Espanjan viranomaiset viittaavat 17 päivänä joulukuuta 2003 annetun yleisen verolain 58/2003 89 §:ään, jossa säädetään verotulkintojen oikeudellisista vaikutuksista:

(55)

Lisäksi kolmannet osapuolet väittävät, ettei alkuperäistä hallinnollista tulkintaa voida määritellä verohallinnon vakiintuneeksi käytännöksi. Joidenkin kolmansien osapuolten mukaan se muodostuu vain neljästä hallinnollisesta tulkinnasta ja yhdestä TEAC:n päätöslauselmasta (27). Lisäksi joidenkin kolmansien osapuolten mukaan jo ennen DGT:n antamaa hallinnollista tulkintaa ja TEAC:n vuoden 2012 päätöslauselmaa, hallinnollista tulkintaa muutettiin vähitellen TEAC:n 1 päivänä kesäkuuta 2010 antamalla päätöslauselmalla ja valtakunnallisen ylioikeuden 13 päivänä lokakuuta 2011 antamalla tuomiolla. TEAC:n päätöslauselmassa ja valtakunnallisen ylioikeuden tuomiossa arvioitava asia liittyi TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin soveltamiseen siltä osin kun kyse on ryhmän sisäisestä omistusosuuksien hankinnasta. Ylimmän tuomioistuimen 24 päivänä kesäkuuta 2013 antamassa tuomiossa vahvistettiin valtakunnallisen ylioikeuden 13 päivänä lokakuuta 2011 antama tuomio.

(56)

Lisäksi Espanjan viranomaiset toteavat, että yritysten esittämiä pyyntöjä omistusosuuksien epäsuoraan hankintaan liittyvän rahallisen liikearvon vähentämisestä ei evätty järjestelmällisesti, kuten komissio totesi vuoden 2013 menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä. Niitä ei evätty järjestelmällisesti, koska veronkantojärjestelmä ei edellytä, että verovelvollinen vaatii TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin soveltamista. Yhtiöverotus perustuu veron oma-aloitteeseen määräämiseen (autoliquidación), jolloin verovelvollisen on itse vastattava koko verotusmenettelystä eli tulkittava lakia, määritettävä veroperusteet ja laskettava maksettavan lopullisen veron määrä. Veroviranomainen ei puutu tähän prosessiin. Verohallinto voi kuitenkin tarkastaa veron oma-aloitteisen määräämisen vaiheet ja valvoa prosessia. Se myös vahvistaa lopullisen verotuspäätöksen.

(57)

Espanjan viranomaiset ja kolmannet osapuolet toteavat, että DGT:n alkuperäisestä hallinnollisesta tulkinnasta huolimatta espanjalaiset yritykset sovelsivat rahallisen liikearvon vähennystä omistusosuuksien epäsuoraan hankintaan. Espanjan viranomaisten mukaan ne verovelvolliset, jotka katsoivat, että niillä oli oikeus soveltaa TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momenttia epäsuoriin hankintoihin, toimivat näin. DGT:n eri tulkintojen olemassaolo ei ollut este säännöksen soveltamiselle: ne verovelvolliset, jotka eivät kuuluneet verotarkastuksen piiriin, vahvistivat tosiasiassa perusteensa ennen ohjeellista neljän vuoden määräaikaa; verotarkastuksen kohteena olevat verovelvolliset pystyivät vetoamaan DGT:n vahvistamiin perusteisiin ylemmissä tuomioistuimissa.

(58)

Espanjan viranomaiset ja kolmannet osapuolet väittävät, ettei TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momenttia ole muutettu merkittävästi ja että säädöksen soveltamisalan hallinnollista tulkintaa ei voida pitää tuen muutoksena. Se, että DGT on muuttanut hallinnollista tulkintaa, ei vaikuta TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin soveltamisalaan.

(59)

Espanjan viranomaiset ja kolmannet osapuolet väittävät, että soveltamisalaa ei ole muutettu uudella hallinnollisella tulkinnalla, koska TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momenttiin sisältyy viittaus TRLIS-säädöksen 21 §:ään, jonka 1 momentin a alamomentissa mainitaan vähintään 5 prosentin omistusosuuden suora ja epäsuora hankinta. Tätä vaatimusta ei ole muutettu sen jälkeen, kun TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentti sisällytettiin Espanjan yhtiöverolakiin.

(60)

Yksi kolmansista osapuolista kiistää komission menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä esitetyn lausuman, jonka mukaan useat olosuhteet, jotka eivät alun perin kuuluneet toimenpiteen piiriin, kuuluvat nyt TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin soveltamisalaan. Kolmas osapuoli katsoo, että holdingyhtiöiden omistusosuuksien hankinnat ovat aina täyttäneet tämän toimenpiteen tukikelpoisuutta koskevat perusteet ja että TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin soveltamiseen liittyvässä kiistassa on kyse sovellettavaa laskentamenetelmää koskevasta ristiriidasta. Kolmas osapuoli katsoo, että tämän näkökohdan ymmärtäminen on tässä asiassa keskeistä.

(61)

Kyseinen kolmas osapuoli väittää, että tilinpäätösten konsolidointiin liittyvät säännöt oikeuttivat sen, että DGT:n ja TEAC:n alun perin hyväksytystä tulkinnasta poikettiin hyvin paljon. Rahallinen liikearvo on laskettava tilinpäätösten konsolidointiin liittyvien sääntöjen perusteella soveltamalla yhdistelymenetelmää, mikä edellyttää, että tiettyä yksikköä, joka omistaa kaikkien siihen kuuluvien yhtiöiden varat ja velat, on kohdeltava kuin kyse olisi yhden yksikön varoista ja veloista. Tämän periaatteen mukaan holdingyhtiön omistusosuus operatiivisessa tytäryhtiössä poistuu ja kyseessä oleva arvo korvataan holdingyhtiön taseessa operatiivisen yhtiön varojen ja vastuiden markkina-arvolla. Kun varat sisällytetään osaksi holdingyhtiön omaisuutta, holdingyhtiön konsolidoituun taseeseen kirjataan varaus määrälle, joka vastaa operatiivisen tytäryhtiön omaisuuserien markkina-arvon ja niiden kirjanpitoarvon välistä erotusta. Näin omistusosuuden hankinnasta holdingyhtiöstä maksetun hankintahinnan ja holdingyhtiön nettovarallisuuden erotus kirjataan holdingyhtiön rahalliseksi liikearvoksi sen jälkeen, kun holdingyhtiö on täysimääräisesti konsolidoinut operatiivisen tytäryhtiönsä varat.

(62)

Tämän laskentatavan mukaan holdingyhtiön ja operatiivisten yhtiöiden varoja kohdellaan kuin ne olisivat yhden ainoan yrityksen varoja. Siten holdingyhtiö voisi vähentää rahallisen liikearvon TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin mukaisesti.

(63)

Espanjan viranomaiset ja kolmannet osapuolet toteavat myös, että DGT ja TEAC poikkesivat aikaisemmasta käytännöstä, jonka mukaan TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momenttia oli mahdollista soveltaa ainoastaan operatiivisten yhtiöiden omistusosuuksien suoriin hankintoihin.

(64)

Espanjan viranomaiset selvittivät, että DGT ja TEAC perustelivat poikkeamista edellisestä hallinnollisesta tulkinnasta seuraavista syistä:

(65)

Espanjan viranomaiset ja kolmannet osapuolet väittävät, että uusi hallinnollinen tulkinta, joka vahvistetaan 21 päivänä maaliskuuta 2012 annetussa sitovassa hallinnollisessa tulkinnassa V0608-12 ja TEAC:n 26 päivänä kesäkuuta 2012 antamassa päätöslauselmassa, on johdonmukainen ensimmäisen ja toisen päätöksen kanssa. Tämä käy ilmi kahdesta seikasta:

(66)

Lisäksi Espanjan viranomaiset toteavat, että komission yksiköt lähettivät 26 päivänä maaliskuuta 2007 – ennen muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista – kirjeen, jossa ilmoitetaan, että TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin hallinnollinen tulkinta vaikutti liian rajoittavalta.

(67)

Espanjan viranomaiset väittävät, että verohallinto ja DGT noudattivat periaatetta yhdenmukaisesta tulkinnasta EU:n lainsäädännön kanssa, periaatetta välittömästä vaikutuksesta ja unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatetta, kun ne hyväksyivät 21 päivänä maaliskuuta annetun hallinnollisen tulkinnan V0608-12 ja 26 päivänä kesäkuuta 2012 annetun TEAC:n päätöslauselman. Kansallisten viranomaisten, tuomareiden tai hallinnon olisi aina sovellettava kansallista lainsäädäntöä EU:n lainsäädäntöä noudattaen, ja niitä sitoo Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklassa vahvistettu vilpittömän yhteistyön periaate.

(68)

Koska Euroopan komission päätökset sitovat sen vastaanottajaa, DGT:n ja TEAC:n oli muutettava hallinnollisia vaatimuksia, jotka koskivat TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin tulkintaa. Tästä syystä hallinnollinen tulkinta ja TEAC:n päätöslauselma olivat täysin yhdenmukaisia komission kahden päätöksen sanamuodon ja soveltamisalan kanssa, niihin ei sovellettu suorasta ja epäsuorasta hankinnasta saadun rahallisen liikearvon takaisinperintää ja ne annettiin ajanjaksolla, jolloin komissio tunnisti perustellun luottamuksen syntymisen edunsaajien parissa, ja ne täyttivät ensimmäisen ja toisen päätöksen erityisehdot.

(69)

Espanjan viranomaiset ja kolmannet osapuolet väittävät, että komissio tekee väärän päätelmän soveltaessaan esillä olevaan tapaukseen asioissa Kahla (28) ja Namur-Les Assurances de Credit (29) annettua unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä. Asiassa Kahla annetussa tuomiossa todetaan, että komission pyytämät täydentävät tiedot, joiden tarkoituksena on selkeyttää tukitoimenpiteen soveltamisalaa, ovat osa ilmoitettua tukijärjestelmää. Espanjan viranomaiset toteavat, että vaikka komissio oli jo tietoinen hallinnollisesta tulkinnasta, jolla suljettiin pois TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin soveltaminen epäsuoriin hankintoihin, komissio ei viittaa siihen ensimmäisessä eikä toisessa päätöksessä. Lisäksi, siitä huolimatta, että komissio oli tietoinen hallinnollisesta tulkinnasta, se mainitsi kummassakin päätöksessä suorat ja epäsuorat hankinnat. Kolmannet osapuolet väittävät, että ne eivät olleet koskaan tietoisia komission ja Espanjan viranomaisten välisestä viestinnästä, jossa todettiin, että rahallista liikearvoa voitaisiin soveltaa käytännössä ainoastaan omistusosuuksien suoraan hankintaan.

(70)

Asiassa Namur – Les Assurances unionin tuomioistuin vahvistaa, että ainoastaan mukautukset, joilla tukijärjestelmään aiheutetaan merkittäviä muutoksia, kuuluvat ilmoitusvelvollisuuden piiriin. Espanjan viranomaisten mukaan nykyistä tukitoimenpidettä tai uutta tukea ei ole mukautettu, jos ei ole muutettu tukitoimenpiteen alun perin sisältäviä säännöksiä eikä sen rajoituksia eikä menettelyjä. Unionin tuomioistuimen tuomiosta voidaan päätellä, että uutta tulkintaa ei voida pitää uutena tukena, koska esillä olevia säännöksiä (TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentti ja TRLIS-säädöksen 21 §:n 1 momentin a alamomentti), niiden menettelyjä ja rajoituksia ei ole muutettu.

(71)

Lisäksi Espanjan viranomaiset ja kolmannet osapuolet väittävät, että komissio on todennut ensimmäisessä ja toisessa päätöksessä, että joidenkin Euroopan parlamentin jäsenten kysymykset johtivat muodollisen tutkintamenettelyn aloittamiseen. Nämä parlamentin kysymykset koskivat enimmäkseen epäsuoria hankintoja, eli omistusosuuksia ulkomailla sijaitsevissa holdingyhtiöissä, joilla oli samaan aikaan omistusosuuksia ulkomailla sijaitsevissa operatiivisissa yrityksissä. Esimerkkejä näistä olivat Telefónican hankkima O2, Iberdrolan hankkima Scottish Power Ltd ja Banco Santanderin hankkima Abbey National Bank. Komissio oli siten tietoinen, että TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentti kattoi myös epäsuorat hankinnat.

(72)

Lisäksi Espanjan viranomaiset ja kolmannet osapuolet väittävät, että lehdistötiedote, jossa komissio ilmoitti muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta vuonna 2007, viittasi parlamentin kysymyksiin, joissa käsiteltiin joitakin näistä liiketoimista, erityisesti Telefónican hankkimaa O2:ta, Iberdrolan hankkimaa Scottish Poweria sekä yritysten Sacyr, Abertis ja Cintra tarjouksia Ranskan moottoriteiden käyttöoikeussopimuksista. Lisäksi Iberdrola väittää, että komissio hyväksyi Iberdrolan ja Scottish Powerin fuusion (30), ja tästä syystä komission on pitänyt tietää, että Iberdrola osti osakkeita holdingyhtiöstä, jolla oli operatiivisia tytäryhtiöitä.

(73)

Espanjan viranomaiset ja eräät kolmannet osapuolet katsovat, että yhdenvertaisen kohtelun ja syrjimättömyyden periaatteet edellyttävät, että keskenään vertailukelpoisia tilanteita ei saa käsitellä eri tavoin eikä keskenään erilaisia tilanteita saa käsitellä samalla tavalla, ellei tällaista erilaista käsittelyä voida objektiivisesti perustella.

(74)

Espanjan viranomaiset ja eräät kolmannet osapuolet väittävät, että omistusosuuksien epäsuora hankinta ulkomaisista operatiivisista yrityksistä aikaisemmin tehdyn holdingyhtiön omistusosuuden hankinnan seurauksena on verrattavissa operatiivisen yrityksen omistusosuuksien suoraan hankkimiseen. Siksi ensimmäisen ja toisen päätöksen päätelmiä pitäisi voida soveltaa suoriin ja epäsuoriin hankintoihin. Tämä merkitsee, että hallinnollinen tulkinta, joka kattaa epäsuorat hankinnat, olisi julistettava sääntöjenvastaiseksi ja sisämarkkinoille soveltumattomaksi tueksi, ja että komission olisi myös ilman eri toimenpiteitä tunnustettava perustellun luottamuksen olemassaolo siltä osin kun on kyse 1 päivän tammikuuta 2002 ja 21 päivän joulukuuta 2007 (21 päivän toukokuuta 2011) välillä suoritetuista omistusosuuksien epäsuorista hankinnoista ensimmäisen ja toisen päätöksen 1 artiklan vaatimusten mukaisesti.

(75)

Kolmannet osapuolet viittaavat myös verotuksen neutraaliuden periaatteeseen. Verotuksen neutraaliuden periaate edellyttää investointien samaa tasa-arvoista kohtelua investointien toteutuskeinoista riippumatta. Kun tarkastellaan omistusosuuksien epäsuoraa hankintaa, rahallinen liikearvo voi syntyä omistusosuuksien epäsuorasta hankinnasta ainoastaan, jos tämä epäsuora hankinta muuttuu suoraksi hankinnaksi sulautumatoiminnolla, jossa Espanjassa verovelvollinen yhtiö hankkii ulkomailla sijaitsevan yhtiön. Koska kansainvälisten liiketoimintojen yhdistäminen on hankalaa, rahallisen liikearvon syntymiselle ei pitäisi olla tarpeen toteuttaa sulautumatoimintoa ulkomaisen operatiivisen yhtiön kanssa. Samasta syystä emoyhtiön ja ulkomailla sijaitsevan holdingyhtiön (joka sulautui samaan aikaan operatiivisen tytäryhtiönsä kanssa) välillä ei pitäisi olla tarpeen suorittaa monitasoista sulautumatoimintoa. Verotuksen neutraaliuden periaatteen vuoksi olisi noudatettava logiikkaa, jonka mukaan TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentti kattaa suorat ja epäsuorat hankinnat.

(76)

Espanjan viranomaiset ja kolmannet osapuolet kiistävät myös toteamuksen, joka sisältyy vuoden 2013 menettelyn aloittamista koskevaan päätökseen ja joka koskee hallinnollisen tulkinnan taannehtivia vaikutuksia. Espanjan viranomaisten mukaan taannehtiva vaikutus liittyy ainoastaan säädöksiin tai lakeihin, jotka aiheuttavat oikeusvaikutuksia kolmansille osapuolille. Ylimmän tuomioistuimen mukaan hallinnollinen tulkinta, kuten verolausunto, ei ole säädös, vaan pelkkä menettelyasiakirja. Toimija ei voi hakea muutosta verolausuntoihin, ja niiden tarkoitus on puhtaasti informatiivinen. Niillä ei voi olla taannehtivaa vaikutusta, koska ne eivät voi aiheuttaa oikeusvaikutuksia. Kolmannet osapuolet ovat samaa mieltä siitä, ettei toimenpiteellä ole taannehtivaa vaikutusta. Ensinnäkin verovelvollinen pyytää verotulkintoja niistä veroista, joita ei ole vielä tarkastettu ja peritty. Toiseksi monet verovelvolliset jättivät huomiotta hallinnollisen tulkinnan alkuperäiset kriteerit ja sovelsivat TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin mukaista rahallisen liikearvon vähennystä omistusosuuksien epäsuoriin hankintoihin.

(77)

Espanjan viranomaisten mukaan, siinä tapauksessa, että komissio toteaa TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin uuden hallinnollisen tulkinnan sääntöjenvastaiseksi tueksi, ensimmäisen ja toisen päätöksen 1 artiklan perusteltua luottamusta koskevia päätelmiä olisi myös voitava soveltaa omistusosuuksien epäsuoriin hankintoihin.

(78)

Espanjan viranomaiset viittaavat asetuksen (EY) N:o 659/1999 14 artiklan 1 kohtaan – jonka perusteella komissio ei saa vaatia tuen takaisinperimistä, jos tämä olisi vastoin yhteisön lainsäädännön yleistä periaatetta – ja vaativat, ettei tukea peritä takaisin tässä tapauksessa perustellun luottamuksen olemassaolon vuoksi.

(79)

Espanjan viranomaisten ja kolmansien osapuolten mukaan seuraavat komission toimet tukivat perustellun luottamuksen syntymistä tuensaajien parissa:

(80)

Espanjan viranomaisten mukaan TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin aiempi rajoittava hallinnollinen tulkinta ei vaikuta omistusosuuksia suoraan hankkineiden tuensaajien perusteltuun luottamukseen. Tämä johtuu siitä, että TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentti on selkeä säännös, joka sisältää viittauksen tilien konsolidointisääntöihin ja jolla pyritään edistämään espanjalaisia sijoituksia ulkomaille, mikäli yrityksellä on jokinlaista vaikutusvaltaa hankitun yrityksen toimintaan nähden ja se harjoittaa taloudellista toimintaa.

(81)

Kolmansien osapuolten mukaan komission ja Espanjan viranomaisten väliset keskustelut muodollisen tutkintamenettelyn yhteydessä eivät aiheuta muutoksia tukitoimenpiteen edunsaajien perusteltuun luottamukseen. Tällaisilla keskinäisillä keskusteluilla voisi olla oikeusvaikutuksia kolmansille osapuolille, jos ne kävisivät ilmi päätösten sanamuodosta.

(82)

Kolmannet osapuolet väittävät, että komissio on loukannut estoppel-periaatetta, jonka mukaan komissio ei voi toimia vastoin omia säädöksiään tai toimenpiteitään. Komissio viittasi jatkuvasti ensimmäisessä ja toisessa päätöksessä epäsuoriin hankintoihin. Komission ei pitäisi näin ollen muuttaa säännöksessä alun perin esitettyjä takeita väittämällä, että verohallinto on muuttanut säännöksen tulkintaa.

(83)

Kolmannet osapuolet väittävät myös, että komissio on rikkonut oikeusvarmuuden periaatetta. Komissio viittaa toistuvasti suoriin ja epäsuoriin hankintoihin, mutta se ei viittaa TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin hallinnolliseen tulkintaan kahden päätöksen sanamuodossa. Kolmannet osapuolet katsovat, että päätöksen sanamuodon perusteella varovainen ja huolellinen taloudellinen toimija olisi saanut käsityksen, että epäsuorat hankinnat kuuluivat TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin soveltamisalaan.

(84)

Espanjan viranomaiset huomauttavat, että kaikki kolmannet osapuolet ovat samaa mieltä ja tukevat Espanjan viranomaisten huomautuksissa esitettyjä näkökohtia.

(85)

Espanjan viranomaiset toistivat, että DGT:n uusi hallinnollinen tulkinta, joka sisältyi 21 päivänä maaliskuuta 2012 annettuun hallinnolliseen tulkintaan V0608/12, ja 26 päivänä kesäkuuta 2012 annettuun TEAC:n päätöslauselmaan, ei muodosta uutta tukea. Verolausuntoihin annetuilla vastauksilla ja TEAC:n päätöslauselmilla ei ole oikeusvaikutuksia.

(86)

Ylimmän tuomioistuimen 24 päivänä kesäkuuta 2013 antama tuomio osoittaa, että rahallista liikearvoa laskettaessa olisi otettava huomioon tilien konsolidointisäännöt riippumatta siitä, ovatko ulkomailla hankittujen yhtiöiden tilit konsolidoituja vai yksittäisiä tilejä. Vaikka tämän tuomion aihe ei liittynyt siihen, sovelletaanko TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momenttia suoriin tai epäsuoriin hankintoihin, viittaus kirjanpitosääntöihin merkitsee, että suoria ja epäsuoria yritysostoja olisi kohdeltava samalla tavoin TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin osalta.

(87)

Viisi kolmatta osapuolta toteaa huomautuksissaan, että ne ovat vähentäneet epäsuoriin hankintoihin liittyvän rahallisen liikearvon yhtiöverotuksessa. Tästä syystä uusi hallinnollinen tulkinta ei ole vaikuttanut TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin soveltamisalaan.

(88)

Komissio tunnusti perustellun luottamuksen olemassaolon ensimmäisessä ja toisessa päätöksessä Erik Meijerin ja Sharon Bowlesin kirjallisiin kysymyksiin antamiensa vastausten perusteella. Vastauksista ei käynyt ilmi, että ne rajoittuivat suoriin hankintoihin. Näihin parlamentin kysymyksiin annetuissa vastauksissa päinvastoin viitattiin tiettyihin epäsuoriin hankintoihin.

(89)

Lisäksi luottamuksensuojan periaatteen tarkoitus on suojella väitetyn valtiontuen edunsaajia, ei jäsenvaltiota. Siksi tuensaajien olisi arvioitava, olisivatko komission (eivät jäsenvaltion) hyväksymät toimenpiteet voineet antaa aihetta perustellun luottamuksen olemassaololle.

(90)

Aloittamalla tämän tutkintamenettelyn komissio aikoo tarkistaa omia toimenpiteitään, mikä loukkaa oikeusvarmuuden ja estoppel-periaatteita.

(91)

Espanjan viranomaiset muistuttavat komissiolle, että TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin tukiluonne ei ole lopullinen, koska se on Euroopan unionin tuomioistuimen tarkasteltavana.

(92)

Komissio totesi ensimmäisessä ja toisessa päätöksessä, että TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentti muodosti sääntöjenvastaisen ja sisämarkkinoille soveltumattoman järjestelmän siltä osin kun on kyse EU:n sisäisistä ja sen ulkopuolisista yritysostoista. Komissio totesi erityisesti, että esillä olevassa asiassa se, että espanjalainen yritys voi vähentää vähintään viiden prosentin omistusosuuden hankkimisesta ulkomaisesta yrityksestä johtuvan rahallisen liikearvon, muodosti valikoivan edun, jota ei voida perustella verojärjestelmän logiikalla. Lisäksi toimenpiteen ei todettu soveltuvan sisämarkkinoille (32). Komissio viittaa näiden päätöksien päätelmiin osoittaakseen, että toimenpide muodosti sääntöjenvastaisen sisämarkkinoille soveltumattoman valtiontuen.

(93)

Espanjan viranomaiset eivät nostaneet kumoamiskannetta ensimmäistä tai toista päätöstä vastaan. Unionin yleisessä tuomioistuimessa on kuitenkin käsiteltävänä lukuisia kolmansien osapuolten vireille panemia riita-asioita (33).

(94)

Tämä päätös koskee yksinomaan TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin uuden hallinnollisen tulkinnan vaikutuksia. Espanjan viranomaiset ottivat sen käyttöön ensimmäisen ja toisen päätöksen hyväksymisen jälkeen.

(95)

Ensimmäisen ja toisen päätöksen tavoitteena oli arvioida Espanjan järjestelmän soveltuvuutta sisämarkkinoille, kuten Espanjan viranomaiset esittivät ensimmäisen ja toisen päätöksen hyväksymiseen johtaneen hallinnollisen menettelyn aikana. Ensimmäisessä ja toisessa päätöksessä järjestelmä (TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentti), ”jota Espanja soveltaa sääntöjenvastaisesti” (34), todettiin sääntöjenvastaiseksi ja sisämarkkinoille soveltumattomaksi.

(96)

Vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella päätöksen soveltamisala on määritettävä viittaamalla päätöksen sanamuotoon ja ottamalla huomioon jäsenvaltion kuvaama tukijärjestelmä (35). Tuomioistuin katsoi asiassa Kahla Thüringen annetussa tuomiossa, että komission esittämää täydentävää tietopyyntöä, jolla pyritään selventämään tukijärjestelmän soveltamisalaa, ja jäsenvaltioiden vastausta tähän pyyntöön, on pidettävä tukijärjestelmän erottamattomana osana (36).

(97)

Espanjan viranomaiset olivat selvittäneet 4 päivänä kesäkuuta 2007 päivätyssä kirjeessään (37), että asiaa koskevan hallinnollisen käytännön perusteella rahallisen liikearvon vähentäminen oli mahdollista ainoastaan operatiivisten yhtiöiden omistusosuuksien suorissa hankinnoissa.

(98)

Tätä käytäntöä osoittavat myös DGT:n ja TEAC:n johdonmukaiset hallinnolliset tulkinnat vuodesta 2002 vuoteen 2012. TRLIS-säädöksen asiaankuuluvien säännöksien sanamuodosta huolimatta DGT ja TEAC sovelsivat johdonmukaisesti ja systemaattisesti TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momenttia ensimmäisen ja toisen päätöksen tekoaikaan ainoastaan omistusosuuksien suoraan hankintaan operatiivisista yhtiöistä. Tämä tulkinta oli ollut voimassa 1 päivästä tammikuuta 2002 lähtien, jolloin TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentti tuli ensimmäisen kerran voimaan.

(99)

Lisäksi Espanjan viranomaisten maaliskuussa 2012 käyttöön ottama TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin uusi hallinnollinen tulkinta on laajentanut säädöksen 12 §:n 5 momentin soveltamisalaa, koska toimenpidettä voidaan soveltaa nyt ulkomaisten omistusosuuksien suorasta hankinnasta johtuvan rahallisen liikearvon lisäksi myös silloin, kun rahallista liikearvoa syntyy ulkomaisten yritysten omistusosuuksien epäsuorasta hankinnasta holdingyhtiön omistusosuuksien hankinnan välityksellä.

(100)

On tärkeää korostaa, että esillä olevassa asiassa ei ole kyse sen määrittämisestä, onko tuki mahdollisesti voimassa olevaa tukea. Ensimmäisessä ja toisessa päätöksessä jo pääteltiin, että tarkasteltava toimenpide (TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentti, sellaisena kuin Espanjan viranomaiset panivat sen täytäntöön), muodosti sääntöjenvastaisen ja sisämarkkinoille soveltumattoman tuen. Siksi uusi hallinnollinen tulkinta ei voi missään tapauksessa muodostaa voimassa olevaa tukea. Esillä olevassa asiassa on sen sijaan merkityksellistä selvittää, kattaako ensimmäisen ja toisen päätöksen soveltamisala myös holdingyhtiön aiemman hankinnan seurauksena tehdyt epäsuorat hankinnat.

(101)

Komissio katsoo, etteivät mitkään Espanjan viranomaisten ja kolmansien osapuolten esittämät väitteet osoita, ettei toimenpide ole uutta tukea jäljempänä esitettyjen syiden perusteella.

(102)

Espanjan viranomaiset ja kolmannet osapuolet väittävät näkemyksensä tueksi, ettei toimenpide ole uutta tukea ja että edellinen hallinnollinen tulkinta ei ollut lopullinen vaan siihen voitiin hakea muutosta tuomioistuimessa ja se ei ollut vakiintunut käytäntö.

(103)

Nämä väitteet eivät ole merkityksellisiä tässä päätöksessä. Komissio on ensimmäisessä ja toisessa päätöksessä tutkinut Espanjan viranomaisten soveltamaa valtion tukijärjestelmää. Sillä seikalla, että hallinto tai tuomioistuimet voivat muuttaa järjestelmää joskus tulevaisuudessa, ei ole vaikutusta tutkimuksen kohteeseen eikä siis päätöksien soveltamisalaan.

(104)

Espanjan viranomaisten väitteet on hylättävä myös seuraavista syistä:

(105)

Kun kyse on väitteestä, ettei hallinnollinen tulkinta ollut verohallinnon merkityksellinen ja vakiintunut käytäntö, komissio toteaa, että kaikista Espanjan viranomaisten toimittamista DGT:n hallinnollisista tulkinnoista ja TEAC:n päätöslauselmista käy ilmi, että TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin soveltamisalan ulkopuolelle on järjestelmällisesti ja johdonmukaisesti suljettu sellaiset omistusosuuksien epäsuorat hankinnat, jotka johtuvat holdingyhtiön omistusosuuden suorasta hankinnasta.

(106)

Espanjan viranomaiset ja kolmannet osapuolet väittävät myös, ettei hallinnollinen tulkinta ole merkityksellinen ja lopullinen, koska se ei ole oikeuslähde ja koska siihen voidaan aina hakea muutosta toimivaltaisissa tuomioistuimissa.

(107)

Komissio katsoo, että se, että hallinnollisesta tulkinnasta ja TEAC:n päätöslauselmista voidaan valittaa seuraavan oikeusasteen tuomioistuimiin, ei merkitse, että näillä hallinnollisilla tulkinnoilla ja erityisesti TEAC:n päätöslauselmilla ei olisi oikeusvaikutuksia asianomaiseen verovelvolliseen. Kuten 17 päivänä joulukuuta 2003 annetun yleisen verolain 58/2003 89 §:ssä säädetään, verolausuntoa koskevaan pyyntöön annetut vastaukset sitovat verohallintoa. Tämä merkitsee, että verohallinnon on käytettävä samoja perusteita, kun veronmaksajien keskuudessa vallitsee perusteiden ja olosuhteiden identtisyys. Varovainen ja huolellinen taloudellinen toimija odottaa siten verohallinnolta johdonmukaista lähestymistapaa tilanteisiin, joissa veronmaksajien keskuudessa vallitsee perusteiden ja olosuhteiden identtisyys.

(108)

Espanjan viranomaiset ja eräät kolmannet osapuolet väittävät, ettei alkuperäinen hallinnollinen tulkinta ole johdonmukainen hallinnollinen käytäntö, koska hallinnolliseen tulkintaan sisältyviin kriteereihin voidaan myöhemmin tehdä aina muutoksia. Kuten Espanjan viranomaiset toteavat, lain 58/2003 89 §:ssä edellytetään, että hallinnolliseen tulkintaan sisältyviä kriteerejä sovelletaan johdonmukaisesti siltä osin kuin oikeuskäytäntö tai sovellettava laki ei muuta tulkintaa. Komissio toteaa, että kaikista DGT:n hallinnollisista tulkinnoista ja TEAC:n päätöslauselmista käy ilmi, että ajanjaksolla 2002–2012 sovellettiin johdonmukaista käytäntöä, jota ei ole muutettu lailla eikä myöskään oikeuskäytännöllä.

(109)

Espanjan viranomaiset ja eräät kolmannet osapuolet väittävät, että hallinnollista tulkintaa muutettiin asteittain TEAC:n kesäkuussa 2010 antamalla päätöslauselmalla ja valtakunnallisen ylioikeuden 13 päivänä lokakuuta 2011 antamalla tuomiolla (38), jonka ylin tuomioistuin vahvisti 24 päivänä kesäkuuta 2013 annetussa tuomiossa (39). Komissio katsoo, etteivät edellä mainitut tuomiot todista, että omistusosuuksien epäsuorien hankintojen verokohtelua muutettiin TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin yhteydessä. TEAC:n päätöslauselma, valtakunnallisen ylioikeuden tuomio ja ylimmän tuomioistuimen tuomio liittyvät omistusosuuksien hankintaan ryhmän sisällä, mistä ei ole kyse esillä olevassa asiassa. Kummassakaan tuomiossa ei viitata nimenomaisesti omistusosuuksien epäsuoraan hankintaan eikä niissä käsitellä rahallisen liikearvon olemassaoloa, koska muutoksenhakua käsitellyt tuomioistuin oli jo vahvistanut rahallisen liikearvon olemassaolon, ja se jäi muutoksenhaun soveltamisalan ulkopuolelle. Espanjan veroviranomaisten hallinnollinen käytäntö takaisinperintämenettelyssä on ollut se, että ensin tarkastellaan hankintojen epäsuoraa tai suoraa luonnetta – riippumatta siitä, onko kyse ryhmän sisäisistä hankinnoista – sen määrittämiseksi, johtavatko ne veroetuun.

(110)

Espanjan viranomaiset ja kolmannet osapuolet kiistävät myös 17 päivänä heinäkuuta 2013 annetussa menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä esitetyn komission toteamuksen, jonka mukaan veroilmoituksiin sisältyvät epäsuoriin hankintoihin liittyvät rahallisen liikearvon verovähennykset kiellettiin järjestelmällisesti. Espanjan viranomaiset ja kolmannet osapuolet väittävät, ettei vähennystä voida järjestelmällisesti kieltää, koska Espanjan veronkantojärjestelmä perustuu veron oma-aloitteeseen määräämiseen (autoliquidación).

(111)

Komissio katsoo, ettei veron oma-aloitteiseen määräämiseen perustuvan järjestelmän olemassaolo poista sitä seikkaa, että toimenpide on uutta tukea. Se, että Espanjan veronkantojärjestelmä perustuu veron oma-aloitteeseen määräämiseen, ei takaa, että kukin verovelvollinen suorittaa veronmaksun kaikki vaiheet virheettömästi ja lakia noudattaen. Verohallinnolla on valtuudet tarkastaa ja valvoa, että verovelvolliset noudattavat järjestelmää. Itse asiassa, kuten Espanjan viranomaiset ilmoittivat, jos sellainen verovelvollinen, joka on vähentänyt verotuksessa epäsuorista hankinnoista johtuvan rahallisen liikearvon, joutuu verotarkastukseen, verohallinto, jota sitoo velvollisuus soveltaa samoja perusteita tilanteissa, joissa verovelvollisten keskuudessa vallitsee perusteiden ja olosuhteiden identtisyys, ei olisi hyväksynyt yrityksen veroilmoitukseen sisältyvän rahallisen liikearvon vähennystä. Sen vuoksi oma-aloitteiseen määräämiseen perustuva verojärjestelmä ei ole ristiriidassa komission sen näkemyksen kanssa, että yritysten esittämät pyynnöt epäsuoran omistusosuuden hankinnasta johtuvan rahallisen liikearvon vähentämisestä torjuttaisiin systemaattisesti.

(112)

Tässä analyysissa ei ole merkitystä sillä, että jotkut verovelvolliset eivät ottaneet huomioon voimassa olevaa hallinnollista tulkintaa vaan vähensivät omistusosuuksien epäsuorasta hankinnasta johtuvan rahallisen liikearvon. Lain 58/2003 89 §:n nojalla verohallinnon on sovellettava verotulkinnoissa esitettyjä kriteerejä, jos verovelvollisten keskuudessa vallitsee perusteiden ja olosuhteiden identtisyys. Siksi verovelvollisten, jotka vähensivät omistusosuuksien epäsuorasta hankinnasta johtuvan rahallisen liikearvon ja jotka joutuivat myöhemmin verotarkastukseen, olisi korjattava veroilmoituksiaan.

(113)

DGT:n hallinnolliset tulkinnat ja TEAC:n päätöslauselmat vahvistavat, että ensimmäisen ja toisen päätöksen antohetkellä ja jopa niiden hyväksymisen jälkeen (maaliskuuhun 2012 saakka) Espanjan viranomaisten johdonmukainen hallinnollinen käytäntö oli soveltaa kyseistä verojärjestelmää ainoastaan ulkomailla sijaitsevien operatiivisten yhtiöiden omistusosuuksien suoraan hankintaan. Holdingyhtiön omistusosuuden suorasta hankinnasta johtuviin omistusosuuksien epäsuoriin hankintoihin sovellettavat kaikki verovähennykset torjuttiin järjestelmällisesti. Lisäksi komissio katsoo, ettei oma-aloitteiseen määräämiseen perustuva Espanjan veronkantojärjestelmä muuta sitä, että uusi hallinnollinen tulkinta on laajentanut TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin soveltamisalaa.

(114)

Espanjan viranomaiset ja kolmannet osapuolet väittävät, että TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momenttiin ei ole tehty merkittäviä muutoksia ja että säännöksen soveltamisalan hallinnollista tulkintaa ei voida pitää tuen merkittävänä muutoksena. Lisäksi se, että DGT ja TEAC ovat muuttaneet hallinnollista tulkintaa, ei vaikuta TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin soveltamisalaan.

(115)

Ei ole kuitenkaan epäilystä siitä, että veroetuuden soveltamisalan laajentaminen (johon voi liittyä miljardien eurojen valtiontuen myöntäminen) kattamaan omistusosuuksien epäsuorat hankinnat muodostaa merkittävän muutoksen järjestelmän soveltamisalaan (40).

(116)

Rahallisen liikearvon laskentamenetelmää on muutettu, ja rahallinen liikearvo on määritetty uudelleen, jotta se voidaan vähentää silloin, kun se syntyy ulkomaisten yritysten omistusosuuksien epäsuorasta hankinnasta holdingyhtiön omistusosuuksien suoran hankinnan välityksellä. Tämä laskentamenetelmän muutos on selvästi laajentanut TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin soveltamisalaa.

(117)

Espanjan viranomaisten komissiolle hallinnollisessa ja muodollisessa tutkintamenettelyssä toimittamat DGT:n hallinnolliset tulkinnat ja TEAC:n oikeuskäytäntö ovat näyttöä siitä, että vuodesta 2002, jolloin TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentti hyväksyttiin, aina vuoteen 2012 sovellettiin johdonmukaista hallinnollista käytäntöä, jonka perusteella TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin soveltamisalan ulkopuolelle jätettiin omistusosuuksien epäsuorat hankinnat, jotka johtuvat holdingyhtiön omistusosuuksien suorasta hankinnasta. DGT:n järjestelmä ja TEAC:n oikeuskäytäntö periaatteessa vahvistivat niiden alustavan tulkinnan seuraavien seikkojen vuoksi.

(118)

Liikearvo on aineeton hyödyke, joka syntyy, kun yksi yritys hankkii toisen, ja se vastaa tämän hankintahinnan ja nettovarallisuuden kirjanpitoarvon eroa. Taloudellisen toiminnan harjoittamisesta muodostuu aineeton hyödyke, esim. asiakassalkusta, maantieteellisestä sijainnista, teknisestä erityisosaamisesta, henkilöresursseista tai yrityksen arvovallasta, ja tämän tuloksena hankintahinta on korkeampi kuin kirjanpitoarvo. Liikearvo voi siten syntyä ainoastaan varsinaista liiketoimintaa harjoittavan operatiivisen yrityksen suorasta hankinnasta. Liikearvo ei voi siten syntyä holdingyhtiössä, jonka pääasiallinen tavoite on omistaa operatiivisten yritysten osakkeita (41).

(119)

Jos yrityksen omistusosuudesta maksettu hinta ylittää sen kirjanpitoarvon, tämä voi johtua kahdesta eri syystä: 1) yhtiön omaisuuden ja oikeuksien todellisesta arvosta tai 2) ylihinnasta joka maksettiin odotettaessa korkeampia tuloja tulevaisuudessa. Jälkimmäinen vastaa rahallista liikearvoa (42).

(120)

DGT ja TEAC sovelsivat seuraavaa nelivaiheista lähestymistapaa rahallisen liikearvon, eli hankintahinnan ja sen kirjanpitoarvon eron, joka ei johdu ulkomailla sijaitsevan yhtiön nettovarallisuudesta, laskentaan:

(121)

Tämän laskentamenetelmän perusteella, jos Espanjassa verovelvollinen yritys hankkii omistusosuuden ulkomailla sijaitsevasta holdingyhtiöstä – jonka päätoimiala on osakkeiden omistaminen ja muiden operatiivisten yritysten varojenhoito – holdingyhtiön hankintahinnan ja nettovarallisuuden kirjanpitoarvon välinen erotus olisi kirjattava holdingyhtiön omaisuuseräksi kyseisen omaisuuserän markkina-arvon rajaan saakka. Koska holdingyhtiön omaisuuserät ovat omistusosuuksia ulkomailla sijaitsevissa operatiivisissa tytäryrityksissä, sen omaisuuserien markkina-arvo vastaa osakkeiden hankintahintaa, joten rahallista liikearvoa ei voi syntyä. Tämän tulkinnan mukaan rahallinen liikearvo voi syntyä ainoastaan operatiivisen yrityksen suorasta hankinnasta.

(122)

DGT:n 21 päivänä maaliskuuta 2012 esittämä uusi hallinnollinen tulkinta ja 26 päivänä kesäkuuta 2012 annettu TEAC:n päätöslauselma laajensivat TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin soveltamisalan koskemaan sellaista omistusosuuksien epäsuoraa hankintaa, joka johtuu holdingyhtiön omistusosuuksien suorasta hankinnasta. Espanjan viranomaisten ja yhden kolmannen osapuolen mukaan olisi käytettävä seuraavaa rahallisen liikearvon laskentamenetelmää:

(123)

Jos kyse on omistusosuuksien epäsuorasta hankinnasta, joka johtuu holdingyhtiön omistusosuuksien suorasta hankinnasta, on toteutettava konsolidointi, jotta tytäryhtiöissä tai tytäryhtiöiden tytäryhtiöissä syntynyt liikearvo voidaan saattaa holdingyhtiön tasolle. Tämä tehdään poistamalla sijoitusten oma pääoma hankkivien yritysten ja hankinnan kohteena olevien yritysten välillä. Oman pääoman poistaminen olisi siten toteutettava eri vaiheissa kuninkaan asetuksen 1815/1991 30 §:n mukaisesti:

(124)

Rahallinen liikearvo on se omistusosuuden hankintahinnan ja holdingyhtiön (konsolidoinnin jälkeisen) oman pääoman uuden arvon välisen erotuksen osa, jota ei voida lukea holdingyhtiön omaisuuserien piiriin. Tätä laskentamenetelmää soveltamalla kaikkien holdingyhtiön omistamien tytäryhtiöiden varoja ja vastuita kohdellaan niin kuin kyse olisi yhden yrityksen varoista ja vastuista.

(125)

DGT:n ja TEAC:n vuoden 2012 päätöslauselmiin sisältyvä uusi laskentamenetelmä edellyttää, että konsolidointia edeltää simulointi (44), ulkomailla sijaitsevan operatiivisen yrityksen (joka tuottaa liikearvoa) varojen saattamiseksi holdingyhtiöön kuninkaan asetuksen 1815/1991 30 §:ssä tarkoitettujen vaiheiden mukaisesti. Konsolidointiprosessin simuloinnin jälkeen omistusosuuden hankintahinnan ja sen kirjanpitoarvon välinen ero voidaan kirjata ulkomailla sijaitsevan holdingyhtiön omaisuuteen ja oikeuksiin. Jäljelle jäävä ero on rahallinen liikearvo, joka vähennetään veropohjasta. Tällä laskentamenetelmällä vältetään holdingyhtiön omaisuuden (osakkeet) hankintahinnan ja markkina-arvon välinen kuittaaminen, joka johti siihen, ettei holdingyhtiön tasolla syntynyt mitään rahallista liikearvoa.

(126)

Rahallisen liikearvon laskentaan liittyvä ristiriita johtuu TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentissa konsolidointisääntöihin esitetystä viittauksesta. Viittauksessa ei täsmennetä, mitkä ovat niitä konsolidoidun tilinpäätöksen sääntöjä, joita olisi sovellettava rahallisen liikearvon lopullisen määrän laskentaan:

”Omistusosuuden hankintahinnan ja sen kirjanpitoarvon ero hankintapäivänä olisi kirjattava ulkomaisen yrityksen omaisuuteen ja oikeuksiin konsolidoidun tilinpäätöksen säännöistä annetun kuninkaan asetuksen (Real Decreto) 1815/1991 vaatimusten mukaisesti.” [Alleviivaus lisätty]

(127)

TEAC selvensi aiemmissa päätöslauselmissaan, että viittaus tilien konsolidoidun tilinpäätöksen sääntöihin esitettiin pelkästään, jotta omistusosuuden hankintahinnan ja sen kirjanpitoarvon välinen ero voidaan kirjata ulkomailla sijaitsevan yhtiön omaisuuteen ja oikeuksiin (45) ja että TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentti ei edellytä tilien konsolidointia. TEAC:n 3 päivänä marraskuuta 2011 antaman päätöslauselman mukaisesti TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentissa viitataan kuninkaan asetukseen 1815/1991 (konsolidoidun tilinpäätöksen säännöt) ainoastaan sen vuoksi, että omistusosuuden hankintahinnan ja kirjanpitoarvon välinen erotus voidaan kirjata ulkomaisen yrityksen omaisuuteen ja oikeuksiin.

(128)

Erityisesti holdingyhtiön omistusosuuksien hankinnassa keskitytään siihen, miten määritetään, mikä kirjanpitoarvo olisi otettava huomioon rahallisen liikearvon laskennassa: konsernitilinpäätöksestä syntyvä kirjanpitoarvo vai yksittäisistä tileistä syntyvä kirjanpitoarvo. Valinta voi johtaa hyvin erilaiseen lopputulokseen: jos viitataan yksittäisistä tileistä syntyvään kirjanpitoarvoon, rahallista liikearvoa ei synny hankittaessa omistusosuuksia holdingyhtiöstä; jos sen sijaan viitataan konsernitilinpäätökseen sisältyvään kirjanpitoarvoon, holdingyhtiön tasolla syntyisi rahallista liikearvoa.

(129)

TEAC:n päätöslauselmista voidaan päätellä, että useat verovelvolliset ovat jo pyytäneet, että tytäryhtiöistä tai tytäryhtiöiden tytäryhtiöistä epäsuorasti hankituista omistusosuuksista syntyvä rahallinen liikearvo voidaan vähentää, koska ne ovat kehottaneet verohallintoa harkitsemaan ryhmän konsernitilinpäätökseen sisältyviä viitearvoja yksittäisiin tiinpäätöksiin sisältyvien sijasta. Komissio kuitenkin huomauttaa, että DGT ja TEAC katsoivat johdonmukaisesti hallinnollisissa tulkinnoissaan ja päätöslauselmissaan ennen vuotta 2012, että huomioon olisi otettava yksittäisiin tilinpäätöksiin sisältyvä kirjanpitoarvo.

(130)

Etenkin TEAC väitti alun perin, etteivät verotuksellinen ja kirjanpidollinen konsolidointi vastaa toisiaan, eikä konsernia koskeva käsite ole sama verotuksessa ja kirjanpidossa (46). Se viittaa esimerkiksi siihen, ettei Espanjan yhtiöverolaissa oteta huomioon konsernitilinpäätökseen sisältyviä ryhmän voittoja, vaan yksittäisten tilinpäätösten yksittäiset voitot yhteen laskettuna. Tämä johtuu siitä, että kirjanpitosääntöjen ja verotussääntöjen tavoite on viime kädessä erilainen: konsernitilinpäätöksen tavoitteena on tiedottaa ryhmän taloudellisesta ja rahoituksellisesta tilanteesta, kun taas verotuksen kannalta on tärkeää määrittää verotettavan ryhmän taloudellinen kapasiteetti (47). Konsernitilinpäätöksen huomioon ottaminen saattaa johtaa vääristymiin veropohjaa laskettaessa. Voi käydä esimerkiksi niin, että investointi toteutettiin, kun yritys ei ollut osa ryhmää; tai päinvastoin, investointi saattaa näkyä edelleen konsernitilinpäätöksessä senkin jälkeen, kun yritys ei enää kuulu ryhmään. Tästä syystä, vaikka TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentissa ei nimenomaisesti kielletä ottamasta huomioon konsernitilinpäätöksestä ilmi käyvää kirjanpitoarvoa, siinä viitatun kirjanpitoarvon pitäisi olla se, joka sisältyy ulkomailla sijaitsevan yrityksen yksittäiseen tilinpäätökseen, koska muussa tapauksessa säädöksessä olisi viitattu nimenomaisesti kirjanpitosääntöihin, kuten muissa Espanjan yhtiöverolainsäädännön verosäännöksissä.

(131)

Komissio katsoo, että hallinnollisten tulkintojen taustalla oleva rahallisen liikearvon laskentamenetelmä on kiinteä osa TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momenttia, jossa määritellään sen soveltamisala ja oikeusvaikutukset. TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentti on myös sellaisenaan rahallisen liikearvon laskentamenetelmä: siinä määritetään, mitä vaiheita on noudatettava rahallisen liikearvon muodostavan määrän selvittämiseksi. On selvää, että kyseisestä säännöksestä johtuvaan veroetuun huomattavia muutoksia aiheuttava laskentamenetelmän muutos tai mukautus saattaa vaikuttaa suoraan kyseisen säännöksen oikeusvaikutuksiin.

(132)

DGT:n ja TEAC:n johdonmukaisesti käyttämän alustavan laskentamenetelmän perusteella huomioon otettavan kirjanpitoarvon pitäisi olla se, joka käy ilmi ulkomailla sijaitsevan hankitun yrityksen yksittäisestä tilinpäätöksestä. Siksi mitään liikearvoa (ja näin ollen rahallista liikearvoa) ei voi syntyä sellaisten omistusosuuksien epäsuorasta hankinnasta, jotka johtuvat ulkomailla sijaitsevien holdingyhtiöiden omistusosuuksien suorasta hankinnasta. Alkuperäisen hallinnollisen käytännön perusteella oli ainoastaan mahdollista vähentää rahallinen liikearvo, joka syntyi operatiivisten yritysten omistusosuuksien suorasta hankinnasta.

(133)

DGT:n hallinnolliseen tulkintaan ja TEAC:n vuoden 2012 päätöslauselmaan sisältyvä uusi laskentatapa laajentaa TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin alkuperäistä soveltamisalaa, koska se sallii rahallisen liikearvon vähentämisen myös omistusosuuksien epäsuorissa hankinnoissa, jotka johtuvat holdingyhtiön omistusosuuksien suorasta hankinnasta, sillä seurauksella, että yritykset, joiden ei pitänyt ensimmäisen ja toisen päätöksen aikana soveltaa toimenpidettä epäsuoriin hankintoihin, voivat nyt vaatia vähennyksiä tällaisista hankinnoista.

(134)

Lisäksi komissio toteaa, että sallimalla tytäryhtiössä tai tytäryhtiön tytäryhtiössä syntyneen liikearvon saattamisen holdingyhtiön tasolle ei täytetä yhtä TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin edellytystä; kyse on liikearvosta, joka syntyy, kun Espanjassa verovelvollinen yritys hankkii omistusosuuden ulkomaisesta yrityksestä. Tässä tapauksessa liikearvo syntyisi tytäryhtiössä tai tytäryhtiön tytäryhtiössä, kun kaksi yritystä sijaitsee Espanjan ulkopuolella. [Alleviivaus lisätty]

(135)

Lopuksi, vaikka TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin ja 21 §:n sanamuotoa ei ole muutettu, komissio katsoo, että TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin uusi hallinnollinen tulkinta, joka perustuu edellä mainittuun uuteen laskentamenetelmään, muodostaa merkittävän muutoksen järjestelmään, koska sillä laajennetaan säännöksen alkuperäistä soveltamisalaa sallimalla rahallisen liikearvon vähentäminen myös omistusosuuksien epäsuorissa hankinnoissa, jotka johtuvat holdingyhtiön omistusosuuksien suorasta hankinnasta.

(136)

Espanjan viranomaiset ja kolmannet osapuolet ovat todenneet (48), että ennen hallinnollisen tulkinnan muuttamista vuonna 2012 TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin mukaista vähennystä voitiin käytännössä soveltaa ainoastaan ulkomaisten yhtiöiden omistusosuuksien suoraan hankintaan. Espanjan viranomaiset ja kolmannet osapuolet ovat esittäneet useita syitä perusteluna TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin toteuttamiseen liittyvän hallinnollisen käytännön muutokseen.

(137)

Nämä väitetyt syyt ovat kuitenkin sivuseikka. Syyt siihen, miksi valtiontukijärjestelmää muutettiin vuonna 2012, eivät voi mitenkään muuttaa vuonna 2009 hyväksytyn ensimmäisen eivätkä vuonna 2011 hyväksytyn toisen päätöksen soveltamisalaa.

(138)

Lisäksi komissio toteaa, että perusteet, jotka Espanjan viranomaiset aluksi esittivät, kun ne selvittivät toimenpiteen soveltamisalaa hallinnollisessa menettelyssä, joka johti menettelyn aloittamisesta vuonna 2007 tehtyyn päätökseen, sekä perusteet, jotka sisältyivät DGT:n hallinnollisiin tulkintoihin ja TEAC:n päätöslauselmiin, eroavat niistä, joihin vedottiin tämän muodollisen tutkintamenettelyn aikana väittämällä, että uudella hallinnollisella tulkinnalla ei ole minkäänlaista tuen luonnetta.

(139)

Vaihtoehtoisesti Espanjan viranomaisten ja kolmansien osapuolten perusteet eivät missään tapauksessa anna aihetta poiketa edellisestä hallinnollisesta tulkinnasta.

(140)

Kuten Espanjan viranomaisten huomautuksissa esitettiin, DGT ja TEAC perustelivat hallinnollisen tulkinnan muutosta viittaamalla TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin tarkoitukseen. Säädöksen tavoituksena on edistää espanjalaisten yritysten kansainvälistymistä ja investointeja ulkomailla. Epäsuorien hankintojen poissulkeminen ei olisi sopusoinnussa tämän tavoitteen kanssa.

(141)

Koti- ja ulkomaisten omistusosuuksien hankinnan erilainen verotuskohtelu TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin nojalla – jonka tavoitteena on edistää Espanjan yritysten kansainvälistymistä ja investointeja ulkomailla – todettiin ensimmäisessä ja toisessa päätöksessä sääntöjenvastaiseksi ja sisämarkkinoille soveltumattomaksi. Komissio katsoo, että hallinnollisen käytännön muutosta ei voida perustella säännöksen (TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin) tarkoituksella, joka oli Espanjan yritysten kansainvälistyminen, koska tämä säännös on jo julistettu sääntöjenvastaiseksi ja sisämarkkinoille soveltumattomaksi tueksi ensimmäisessä ja toisessa päätöksessä.

(142)

Yksi Espanjan viranomaisten ja kolmansien osapuolten väitteistä sen uuden hallinnollisen tulkinnan kiistämiseksi, että TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentti muodostaa uuden tuen, on se, että komission ensimmäisen ja toisen päätöksen sanamuodossa viitataan omistusosuuksien suoriin ja epäsuoriin hankintoihin. Siksi ne katsovat, että uusi hallinnollinen tulkinta on sopusoinnussa komission molempien päätösten kanssa.

(143)

Komissio ei ole samaa mieltä siitä, että nämä viittaukset poistavat toimenpiteen uuden tuen luonteen. Ensimmäisessä ja toisessa päätöksessä esitetyt viittaukset omistusosuuksien suoriin ja epäsuoriin hankintoihin johtuvat TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentissa esitetystä viittauksesta sen 21 §:ään, jossa nimenomaisesti todetaan, että suoran tai epäsuoran omistusosuuden ulkomaisen yrityksen pääomasta on oltava vähintään 5 prosenttia. Komission tehtävä ei ole määritellä ensimmäisessä ja toisessa päätöksessä, miten Espanjan yhtiöveron säännös olisi pantava täytäntöön, vaan arvioida, onko säännös valtiontukea, kun otetaan huomioon tapa, millä asianomainen jäsenvaltio on pannut sen täytäntöön päätöksen ilmoitusaikaan.

(144)

Lisäksi on syytä huomata, että ensimmäisen ja toisen päätöksen hyväksymiseen johtaneessa muodollisessa tutkintamenettelyssä keskityttiin arvioimaan, muodostaako TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentti valtiontuen. Tämä arviointi ei edellyttänyt sen selvittämistä, kattoiko TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentti sekä suorat että epäsuorat hankinnat. Se, katettiinko sillä omistusosuuksien epäsuorat hankinnat, tuli esille takaisinperintämenettelyn yhteydessä, kun Espanjan viranomaiset ilmoittivat komissiolle muutoksesta edelliseen hallinnolliseen käytäntöön. Sillä, että komissio esitti hyvin varhaisessa vaiheessa – ennen muodollista tutkintamenettelyä – 26 päivänä maaliskuuta 2007 päivätyssä kirjeessä joitakin kysymyksiä TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin soveltamisalasta, ei ole merkitystä tässä arvioinnissa. Esillä olevassa asiassa on tärkeää määrittää, miten Espanjan viranomaiset sovelsivat TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momenttia ensimmäisen ja toisen päätöksen hyväksymisaikaan.

(145)

Esillä olevassa asiassa on syytä muistuttaa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä asiassa Kahla annetussa tuomiossa (49), jossa todetaan, että päätöksen soveltamisala on määritettävä viittaamalla päätöksen sanamuotoon ja lisäksi ottamalla huomioon asiaankuuluvan jäsenvaltion kuvaama tukijärjestelmä. Tältä osin Espanjan viranomaiset selvensivät 4 päivänä kesäkuuta 2007 päivätyssä kirjeessä, että TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin soveltamisala koski ainoastaan omistusosuuksien suoria hankintoja ulkomaisista yhtiöistä. Se, että ensimmäisessä ja toisessa päätöksessä ei nimenomaisesti viitattu tähän kirjeeseen, ei muuta sitä seikkaa, että TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momenttia sovellettiin sen hyväksymisen jälkeen siten, että omistusosuuksien epäsuora hankinta jätettiin sen soveltamisalan ulkopuolelle.

(146)

Lisäksi unionin tuomioistuimen Kahla-tuomiossa vahvistetusta oikeuskäytännöstä, seuraa, että hyväksyessään uuden hallinnollisen tulkinnan Espanjan viranomaiset olivat jo tietoisia komissiolle toimitetun kirjeen tiedoista, joissa todettiin, että TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin mukaisia vähennyksiä voitiin soveltaa ainoastaan omistusosuuksien suoraan hankintaan. Espanjan viranomaisten olisi pitänyt varmistaa, että päätös pannaan täytäntöön niiden tietojen mukaisesti, jotka ne olivat jo toimittaneet komission yksiköille (50).

(147)

Komissio katsoo, ettei ensimmäisen ja toisen päätöksen soveltamisalaa määritellä pelkästään päätöksen sanamuodon nojalla, vaan on otettava huomioon myös kaikki tiedot, jotka Espanjan viranomaiset toimittivat tarkoituksenaan kuvata, miten tukijärjestelmää sovellettiin silloin, kun nämä kaksi päätöstä hyväksyttiin.

(148)

Se, olivatko kolmannet osapuolet tietoisia Espanjan viranomaisten ja komission välisestä viestinnästä, on täysin merkityksetöntä sen kannalta, muodostaako tämä uusi hallinnollinen käytäntö uuden tuen. Vaikka esillä olevan säännöksen, TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin, luettuna yhdessä sen 21 §:n kanssa, sanamuotoa ei muuteta, komissio katsoo, että säännöksen rajoituksia ja menettelyjä on muutettu. Uusi hallinnollinen tulkinta laajentaa TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin alkuperäistä soveltamisalaa, koska sillä sallitaan rahallisen liikearvon vähentäminen silloin kun on kyse omistusosuuksien epäsuorasta hankinnasta, joka johtuu siitä, että hankitaan suora omistusosuus holdingyhtiöstä. Tätä tilannetta ei alun perin tarkasteltu edellisessä hallinnollisessa tulkinnassa, jonka perusteella rahallisen liikearvon vähentäminen sallittiin ainoastaan hankittaessa suoria omistusosuuksia operatiivisista yrityksistä.

(149)

Unionin tuomioistuin vahvisti asiassa Namur – Les Assurances annetussa tuomiossa (51), että ainoastaan muutoksiin, joilla muutetaan huomattavasti tukijärjestelmää, sovelletaan täydentävää ilmoitusta uudesta tuesta. Komissio katsoo, että uusi hallinnollinen tulkinta merkitsee huomattavaa muutosta komission ensimmäisessä ja toisessa päätöksessä arvioituun tukijärjestelmään, koska TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin tulkinnan rajoitukset ja yksityiskohtaiset säännöt on laajennettu koskemaan tilanteita, jotka eivät alun perin kuuluneet kyseisen säännöksen soveltamisalaan. Lisäksi on syytä panna merkille, ettei esillä olevassa asiassa ole kyse sen määrittämisestä, voidaanko tukea pitää voimassa olevana vai uutena tukena. Ensimmäisessä ja toisessa päätöksessä jo pääteltiin, että TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentti muodosti sääntöjenvastaisen ja sisämarkkinoille soveltumattoman tuen. Esillä olevassa asiassa on olennaista määrittää, kattoiko ensimmäisen ja toisen päätöksen soveltamisala epäsuorat omistusosuudet, jotka johtuivat holdingyhtiön aikaisemmasta hankinnasta, jotta voidaan määrittää tuen olemassaolo, sen soveltuvuus ja perustellun luottamuksen olemassaolo.

(150)

Lisäksi Espanjan viranomaiset ja kolmannet osapuolet katsovat, ettei toimenpide ole uutta tukea, koska useat hankinnat, joita tehtiin ennen menettelyn aloittamista vuonna 2007, olivat omistusosuuksien epäsuoria hankintoja, jotka johtuivat holdingyhtiön omistusosuuksien suorasta hankinnasta. Espanjan viranomaiset ja kolmannet osapuolet väittävät, että näihin hankintoihin tehdyt viittaukset, jotka sisältyivät vuoden 2007 menettelyn aloittamista koskevan päätöksen lehdistötiedotteeseen ja komission parlamentin kirjallisiin kysymyksiin esittämiin vastauksiin, osoittavat, että komissio oli tietoinen näiden hankintojen epäsuorasta luonteesta.

(151)

Vaikka hankinnoissa, joihin viitataan vastauksissa kirjallisiin kysymyksiin tai lehdistötiedotteessa vuoden 2007 menettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä, olisi ollut kyse epäsuorista hankinnoista, komissio ei olisi voinut tietää ainakaan toimintojen valtaosan suhteen, mikä oli hankittavien yritysten yritysrakenne, eli harjoittivatko hankittavat yritykset varsinaista taloudellista toimintaa vai olivatko ne holdingyhtiöitä. Kuten johdanto-osan 128 kappaleessa todettiin, esillä olevassa asiassa keskityttiin arvioimaan, muodostiko TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentti sääntöjenvastaisen valtiontuen koti- ja ulkomaisten omistusosuuksien hankinnan erilaisen verokohtelun vuoksi, minkä vuoksi ei ollut tarpeen tarkastella ulkomailla sijaitsevan hankittavan yrityksen yritysrakennetta. Suorien ja epäsuorien hankintojen välistä eroa ei pidetty merkityksellisenä ensimmäisessä ja toisessa päätöksessä edellytettyä arviointia varten. Lopuksi tällainen erottelu ei olisi muuttanut lopullista arviota toimenpiteen valtiontuen luonteesta. Komissio julisti toimenpiteen valikoivaksi sen ominaispiirteiden vuoksi, koska rahallista liikearvoa ei voitu kirjata kuluksi Espanjassa sijaitsevien yritysten sisäisissä liiketoimissa.

(152)

Erityisesti, kun kyse on komissiolle ilmoitetusta Iberdrolan ja Scottish Powerin sulautumasta (52), on pantava merkille, että komissio on selvästi ilmoittanut sulautumaa koskevan päätöksen 42 kohdassa, ettei päätöstä varten ollut tarpeen eikä asianmukaista määrittää, onko TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentti valtiontukea. Joka tapauksessa komission vastaukset parlamentin kirjallisiin kysymyksiin edelsivät järjestelmän tutkinnan aloittamista (53). Siksi komissiolla ei voinut olla kantaa asiaan vastausten antohetkellä (54).

(153)

Olennaista valtiontukien arvioinnille on, miten toimenpide toteutettiin asiaankuuluvassa jäsenvaltiossa. Tältä osin Espanjan viranomaiset selvittivät, että TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin soveltamisala rajoittui suoriin hankintoihin. Tätä tukee myös vuoteen 2012 käytössä olleen johdonmukaisen ja asiaankuuluvan hallinnollisen käytännön olemassaolo. Tältä osin komissio huomauttaa, että se arvioi järjestelmää sellaisena kuin sitä sovelletaan, kuten unionin tuomioistuin totesi. Esillä olevassa asiassa ei voida kiistää sitä, että johdonmukainen hallinnollinen käytäntö ei sallinut epäsuoriin hankintoihin liittyvän rahallisen liikearvon vähentämistä.

(154)

Toinen Espanjan viranomaisten esittämä näkökohta (55) on se, että TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentissa viitataan säädöksen 21 §:n 1 momentin c alamomentin 2 alamomenttiin, jossa todetaan nimenomaisesti, että suorasta tai epäsuorasta omistusosuudesta saatavat osingot kuuluvat myös säännöksen piiriin. Siten se seikka, että operatiivinen yritys on tytäryhtiö tai tytäryhtiön tytäryhtiö, ei saisi olla este TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin mukaisen vähennyksen soveltamiselle. Kuten Espanjan viranomaiset selvittävät komissiolle hallinnollisessa menettelyssä, joka johti vuoden 2007 menettelyn aloittamista koskevan päätöksen hyväksymiseen, yksi syy jättää epäsuorat hankinnat TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin soveltamisalan ulkopuolelle on se, että TRLIS-säädöksen 21 § edellyttää myös, että ulkomailla sijaitseva yhtiö harjoittaa taloudellista toimintaa ulkomailla ja että siihen sovelletaan yhtiöveron kaltaista veroa. Tämän säännöksen perustana ovat väärinkäytöksiä torjuvat verosäännökset, jotta vältetään se, että veroparatiiseissa tai alueilla, joilla on nollaverotus, sijaitsevat yritykset hyötyisivät vähennyksestä. Koska holdingyhtiöt eivät harjoita varsinaista taloudellista toimintaa, ne jätettiin TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin soveltamisalan ulkopuolelle.

(155)

DGT ja TEAC selvittivät alkuperäisissä hallinnollisissa tulkinnoissaan ja päätöslauselmissaan, että holdingyhtiöissä ei voi syntyä liikearvoa (ja siten rahallista liikearvoa), koska ne eivät harjoita TRLIS-säädöksen 21 §:n vaatimusten mukaista taloudellista toimintaa. Holdingyhtiössä ei voi siten syntyä rahallista liikearvoa. DGT ja TEAC kuitenkin tarkistivat aikaisempaa tulkintaansa vuonna 2012 ja väittivät, että vaatimus harjoittaa taloudellista toimintaa voidaan täyttää, kun operatiivinen yritys on joko emoyhtiö, tytäryhtiö tai tytäryhtiön tytäryhtiö.

(156)

Vaikka TRLIS-säädöksen 21 §:ssä viitataan nimenomaisesti epäsuoriin ja suoriin hankintoihin, sen 21 §:n c alamomentissa edellytetään, että voitot saadaan ulkomailla suoritetusta liiketoiminnasta. Kuten valtakunnallinen ylioikeus (56) on todennut 6 päivänä helmikuuta 2014 antamassaan tuomiossa, tästä ei ole selvästikään kyse, jos ulkomailla sijaitseva kohdeyritys on holdingyhtiö, jonka päätarkoitus on muiden (operatiivisten) yritysten osakkeiden omistaminen.

(157)

On syytä huomata, että TRLIS-säädöksen 21 § otettiin alun perin käyttöön vahvistamaan edellytykset vapauttaa ulkomailta saatavat osingot ja tulot yhtiöverosta, silloin kun ne johtuvat omistusosuuksien hankinnasta ulkomailla sijaitsevista yrityksistä, millä pyritään välttämään kaksinkertainen kansainvälinen verotus. Sen 12 §:n 5 momentissa esitetään ainoastaan viittaus kyseiseen säännökseen, jotta voidaan arvioida, täyttävätkö ulkomailla hankitun yrityksen tulot nämä kriteerit, jotta ostajayritys voi vähentää kyseisestä liiketoiminnasta syntyvän rahallisen liikearvon. Siksi TRLIS-säädöksen 21 §:ssä vahvistettujen kriteerien ekstrapolointi olisi tehtävä sillä varauksella, että tämän säännöksen tarkoituksena on määrittää edellytykset, joilla voidaan vapauttaa ulkomailla saadut osingot ja tulot verosta.

(158)

Kuten Espanjan viranomaiset totesivat 4 päivänä kesäkuuta 2007 päivätyssä kirjeessä, verohallinnon on valvottava rahallisen liikearvon arvonalennuksen toteutusta. Tätä valvontaa voidaan harjoittaa vain Espanjassa verovelvollisen yrityksen kautta, jolloin Espanjan verohallinto voi helposti valvoa vähennystä, koska omistusosuudet ovat osa Espanjassa verovelvollisen yrityksen omaisuutta. Espanjan verohallinnon olisi vaikeampaa valvoa ulkomaisissa tytäryhtiöissä syntyvää liikearvoa, koska omistusosuudet kirjataan ulkomaisten yhtiöiden omaisuudeksi, joten niillä ei ole ilmoitusvelvollisuutta Espanjan verohallinnolle.

(159)

Tämä tarve valvoa investoinnista johtuvan vähennyksen soveltamista heijastuu yhtiöverolain täytäntöönpanomääräyksen (RD1777/2004) 15 sääntöön sisältyvästä velvoitteesta, jossa TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin soveltamista varten vaaditaan ainoastaan tietoja suoraan hankitun yrityksen hankinnasta. Jos tätä vähennystä olisi pitänyt voida soveltaa myös epäsuoriin hankintoihin, olisi ollut loogista sisällyttää tähän myös epäsuorat hankinnat. Komissio ymmärtää, että koska lainsäätäjä rajoitti tiedonantovelvollisuuden suoriin hankintoihin, se jätti epäsuorat hankinnat tarkoituksella TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin soveltamisalan ulkopuolelle. Myös DGT vahvistaa tämän ja panee merkille, että aiemmasta käytännöstä poikettiin määräyksen RD1777/2004 15 sääntöön sisältyvästä tiedonantovelvollisuudesta huolimatta.

(160)

Lisäksi valtiontukien arvioinnissa on olennaista, kuinka toimenpide toteutettiin asiaankuuluvassa jäsenvaltiossa. Espanjan viranomaiset olivat tältä osin selvittäneet komissiolle, että Espanjan veroviranomaiset sallivat omistusosuuksien suorista hankinnoista peräisin olevan rahallisen liikearvon vähentämisen osaksi sen vuoksi, että TRLIS-säädöksen 21 §:ssä edellytetään selvästi, että säädöksen 12 § 5 momentin soveltamisesta voidaan hyötyä ainoastaan, kun harjoitetaan taloudellista toimintaa. Tämä ehto täyttyy ainoastaan operatiivisissa yrityksissä, koska holdingyhtiöt eivät harjoita varsinaista taloudellista toimintaa. Komissio katsoi Espanjan kyseisen säännöksen täytäntöönpanosta antamien selvitysten vuoksi ensimmäisen ja toisen päätöksen hyväksymisen aikaan, että TRLIS-säädöksen 12 § 5 momentin soveltamisala rajoittui operatiivisten yritysten omistusosuuksien suoriin hankintoihin, mitä tuki myös vuoteen 2012 sovellettu johdonmukainen asiaa koskeva hallinnollinen käytäntö.

(161)

Komissio katsoo TRLIS-säädöksen 21 §:n c alamomentin 2 alamomentissa esitetyistä viitteistä huolimatta, että DGT:n johdonmukainen hallinnollinen käytäntö, jota myös TEAC tuki, osoittaa, että omistusosuuksien epäsuorat hankinnat jätettiin TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin soveltamisalan ulkopuolelle. Tämä johtui siitä, etteivät holdingyhtiöt harjoita TRLIS-säädöksen 21 §:n c momentin mukaista taloudellista toimintaa. Säännöksessä myös edellytetään, että voittojen on oltava peräisin ulkomailla suoritetusta liiketoiminnasta. Tarkastellessaan uudelleen tätä seikkaa Espanjan viranomaiset väittävät, että TRLIS-säädöksen 21 §:n c alamomentin 2 alamomentissa viitataan epäsuoraan hankintaan, ja laajentavat TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin soveltamisalaa sisällyttämällä siihen tilanteet, joita siihen ei sisällytetty ensimmäisen ja toisen päätöksen hyväksymisen aikaan.

(162)

Espanjan viranomaiset ja eräät kolmannet osapuolet väittävät, että ulkomaisten yritysten omistusosuuksien epäsuora hankinta, joka johtuu holdingyhtiön omistusosuuksien hankinnasta, on verrattavissa omistusosuuksien suoraan hankintaan operatiivisista yrityksistä. Tästä syystä ja jotta taataan yhdenvertaisen kohtelun ja syrjimättömyyden periaate, ensimmäisen ja toisen päätöksen päätelmiä olisi voitava soveltaa omistusosuuksien suoriin ja epäsuoriin hankintoihin.

(163)

Kolmannet osapuolet väittävät myös, että verotuksen neutraaliuden periaatteen mukaan yhdenvertainen kohtelu olisi varmistettava investoinnille, joka toteutetaan operatiivisen yhtiön omistusosuuden suorana hankintana ja omistusosuuksien epäsuorana hankintana holdingyhtiön välityksellä. Kolmannet osapuolet väittävät erityisesti, että kansainvälisten liiketoimintojen yhdistämisen hankaluuden vuoksi ei pitäisi olla tarpeen toteuttaa sulautumatoimintoa (ainoa tilanne, jossa rahallinen liikearvo voi syntyä omistusosuuksien epäsuorasta hankinnasta) tai monitasoisia sulautumatoimintoja.

(164)

Aluksi on muistettava, että yhdenvertaisen kohtelun, syrjimättömyyden ja verotuksen neutraaliuden periaatteet eivät ole merkityksellisiä, kun kyse on ensimmäisen ja toisen päätöksen soveltamisalasta ja erityisesti siitä, kattavatko ne myös epäsuorat hankinnat.

(165)

Komissio toteaa joka tapauksessa, että ennen vuotta 2012 DGT:n hallinnollisten tulkintojen ja TEAC:n päätöslauselmien alkuperäisen lähestymistavan perusteella omistusosuuksien suorat ja epäsuorat hankinnat, jotka johtuvat holdingyhtiön aikaisemmasta hankinnasta, eivät ole vertailukelpoisia TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin tavoitteeseen nähden.

(166)

Alkuperäisessä hallinnollisessa tulkinnassa erillismenettelyä perusteltiin sillä, että yhtä TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin vaatimusta ei noudatettu, kun kyse on holdingyhtiön omistusosuuksien hankinnasta ja sitä seuraavasta operatiivisten tytäryhtiöiden omistusosuuksien epäsuorasta hankinnasta. Rahallisen liikearvon verotuksellinen käsite kytkeytyy liikearvon kirjanpidolliseen käsitteeseen. Liikearvoa syntyy, kun yrityksestä maksettu hinta ylittää sen pääoman kirjanpitoarvon. Tämä ero voi johtua kahdesta eri syystä: 1) yhtiön omaisuuden ja oikeuksien todellisesta arvosta tai 2) ylihinnasta, joka maksettiin odotettaessa korkeampia tuloja tulevaisuudessa. Jälkimmäinen vastaa rahallista liikearvoa. Liikearvo ja näin ollen rahallinen liikearvo voi syntyä ainoastaan operatiivisissa yrityksissä, koska ne harjoittavat taloudellista toimintaa. Holdingyhtiöt ovat yrityksiä, joiden päätavoitteena on omistaa operatiivisten tytäryhtiöiden osakkeita, joten ne eivät harjoita varsinaista taloudellista toimintaa eivätkä ne voi siten tuottaa liikearvoa. Tämä käy ilmi myös laskentamenetelmästä, jota käytettiin alkuperäisissä hallinnollisissa tulkinnoissa ja joka on olennainen osa TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momenttia. Tämän laskentamenetelmän perusteella holdingyhtiön omaisuuden markkina-arvo (ulkomailla sijaitsevan operatiivisen tytäryhtiön osakkeet) vastaa omistusosuuden hankintahintaa, ja siksi liikearvoa ei voisi syntyä. Holdingyhtiön omaisuuden (osakkeiden) hankintahinnan ja markkina-arvon välinen kuittaaminen johtuu holdingyhtiön omista ominaisuuksista, eli siitä, että sen omaisuus muodostuu muiden (operatiivisten) tytäryhtiöiden osakkeista.

(167)

Espanjan viranomaiset selvittivät (57) hallinnollisessa menettelyssä, joka johti vuoden 2007 menettelyn aloittamista koskevan päätöksen hyväksymiseen, että TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentti edellyttää ainoastaan viiden prosentin omistusosuuden hankintaa ulkomaisen yrityksen pääomasta ja että kyseinen omistusosuus ei edellytä konsolidointia ulkomailla sijaitsevan yhtiön eikä tytäryhtiöiden kanssa. Liikearvo voi syntyä konsernitilinpäätöksessä vasta sen jälkeen, kun holdingyhtiö ja sen operatiiviset tytäryhtiöt konsolidoidaan hankkivan yrityksen kanssa.

(168)

Kun kyse on siitä, tarkastellaanko konsernitilinpäätöstä vai yksittäisiä tilinpäätöksiä, TEAC on johdonmukaisesti vaatinut, että rahallisen liikearvon laskennan viitearvot ovat ne, jotka on vahvistettu yksittäisissä tilinpäätöksissä. TEAC on johdonmukaisesti katsonut, että vero- ja kirjanpitosääntöjen tavoite on erilainen ja että konsernitilinpäätöksiin sisältyvien tietojen tarkastelu verotusta varten saattaa johtaa TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin tulkinnan vääristymiseen.

(169)

Espanjan viranomaiset selvittivät myös, että 12 §:n 5 momentti on keino alentaa sellaisen investoinnin arvoa, jonka hallinnointi edellyttää verohallinnon valvontaa. Ainoastaan Espanjassa verovelvollisen yrityksen arvonalennuksia voidaan valvoa, koska suorat omistusosuudet ovat osa Espanjassa verovelvollisen yrityksen omaisuutta. Verohallinnon olisi vaikeampi valvoa rahallista liikearvoa, joka syntyy ulkomaisissa tytäryhtiöissä tai tytäryhtiöiden tytäryhtiöissä. Tällöin omistusosuudet kirjataan sellaisten ulkomailla sijaitsevien yritysten omaisuudeksi, joilla ei ole ilmoitusvelvollisuutta Espanjan verohallinnolle.

(170)

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella yhdenvertaisen kohtelun yleinen periaate edellyttää, että keskenään vertailukelpoisia tilanteita ei saa käsitellä eri tavoin eikä keskenään erilaisia tilanteita saa käsitellä samalla tavalla, ellei tällainen erilainen käsittely ole objektiivisesti perusteltua (58).

(171)

Komissio panee merkille, että epäsuorien hankintojen poissulkeminen TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin soveltamisalasta, mikä vahvistetaan alkuperäisissä hallinnollisissa tulkinnoissa, ei näytä johtuvan mielivaltaisista syistä, vaan vaikuttaa perustellulta säännöksen ominaisluonteen ja logiikan sekä veron hallittavuuden kannalta.

(172)

Komissio haluaa korostaa, ettei tässä valtiontuen arvioinnissa ole merkityksellistä määrittää, johtaako aiempi alkuperäinen hallinnollinen tulkinta suorien ja epäsuorien hankintojen väliseen syrjintään tai rikotaanko sillä verotuksen neutraaliuden periaatetta. Kuten jo aiemmin todettiin, komission tehtävä ei ole määritellä päätöksessä, miten kansallinen säännös olisi pantava täytäntöön. Komissio on sitoutunut arvioimaan, onko kyseinen säännös valtiontukea, ja ottamaan huomioon, millä tavalla kansalliset viranomaiset ovat panneet sen täytäntöön, kun siitä on ilmoitettu. Esillä olevassa asiassa poiketaan selvästi edellisestä hallinnollisesta tulkinnasta, jossa TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin soveltamisala ulotetaan koskemaan tilanteita, joita ei otettu huomioon alkuperäisessä hallinnollisessa tulkinnassa.

(173)

Espanjan viranomaiset ja kolmannet osapuolet kiistävät hallinnollisen tulkinnan taannehtivan luonteen. Espanjan viranomaiset viittasivat aiempiin selvityksiinsä (59), joiden mukaan epäsuorista (ja suorista) hankinnoista syntyvä rahallinen liikearvo vähennetään veropohjasta, kun kyse on 21 päivään joulukuuta 2007 saakka suoritetuista hankinnoista, joiden rahallista liikearvoa voidaan joutua muuttamaan. Kun kyse on 21 päivän joulukuuta 2007 jälkeen suoritetuista hankinnoista, suorista ja epäsuorista hankinnoista syntyneen rahallisen liikearvon vähennystä ei hyväksytä.

(174)

Espanjan viranomaiset selvittivät, että 17 päivänä joulukuuta 2003 annetun yleisen verolain 58/2003 120 §:n perusteella yritykset, jotka katsovat, että veroilmoitus on vaikuttanut kielteisesti niiden oikeutettuun etuun, voivat vaatia oma-aloitteeseen määräämiseen perustuvan verotuksen oikaisua sovellettavan menettelyn mukaisesti. Tämä menettely vahvistetaan kuninkaan määräyksen 1065/2007 126–129 §:ssä (60). Yritys voi periaatteessa pyytää oikaisua verotuksen toimittamisen jälkeen ja ennen kuin verohallinto on hyväksynyt lopullisen verotuspäätöksen, tai sen puuttuessa ennen sitä määräaikaa, jolloin verohallinnon on määritettävä perittävän veron määrä. Yleisen verolain 66 ja 67 §:n perusteella määräaika veroilmoituksen oikaisemispyynnön esittämiselle on neljä vuotta veroilmoituksen toimittamisen lopullisesta määräajasta.

(175)

Espanjan viranomaiset totesivat, että yritykset, jotka suorittivat ulkomailla sijaitsevien yritysten omistusosuuksien epäsuoria hankintoja 21 päivään joulukuuta 2007 ja jotka eivät sisällyttäneet veroilmoitukseen epäsuorista hankinnoista syntyvää rahallisen liikearvon vähennystä, voisivat korjata veroilmoituksiaan, jotta ne voisivat vähentää niistä syntyvän rahallisen liikearvon. Yritykset, jotka sisällyttivät aikaisempiin veroilmoituksiinsa epäsuorista hankinnoista syntyvän rahallisen liikearvon vähennyksen ja joiden verotuksen verohallinto oli jo tarkastanut, eivät voi vaatia oikaisua jo toimitettuun veroilmoitukseen; on kuitenkin otettava huomioon, että vähennys jakaantuu yli 20 vuodelle, minkä vuoksi yritykset voivat vähentää rahallisen liikearvon myöhemmissä veroilmoituksissa.

(176)

Sillä, onko uudella hallinnollisella toimenpiteellä taannehtiva vaikutus, ei ole oikeudellista merkitystä ensimmäisen ja toisen päätöksen soveltamisalaan tai siihen, kattavatko ne myös epäsuorat hankinnat.

(177)

Uudella hallinnollisella tulkinnalla on kuitenkin joka tapauksessa taannehtiva oikeudellinen vaikutus. Maaliskuun 21 päivänä 2012 annettua uutta hallinnollista tulkintaa voidaan soveltaa yritysostoihin, jotka suoritettiin ennen tätä päivämäärää.

(178)

Koska alustavasti on todettu, että esillä oleva järjestelmä on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan mukaista valtiontukea, on tutkittava, voidaanko muutetun järjestelmän katsoa soveltuvan sisämarkkinoille SEUT-sopimuksen 107 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti. Espanjan viranomaiset eivät esittäneet tältä osin mitään perusteluja.

(179)

Komissio katsoo, ettei TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin uuden hallinnollisen tulkinnan voida katsoa soveltuvan sisämarkkinoille. Tältä osin komissio katsoo, että ensimmäisen ja toisen päätöksen perustelut pätevät edelleen. Siksi komissio viittaa ensimmäisen päätöksen 140 kohtaan ja sitä seuraaviin kohtiin sekä toisen päätöksen 166 kohtaan ja sitä seuraaviin kohtiin.

(180)

Varsinkin kun on kyse 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan soveltamisesta, TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin nojalla myönnetyt verovähennykset eivät liity investointeihin, työpaikkojen luomiseen tai erityishankkeisiin. Verovähennykset vapauttavat yritykset maksutaakasta, joka niille tavallisesti kuuluisi, joten kyseessä on toimintatuki. Toimintatuet eivät lähtökohtaisesti kuulu SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan soveltamisalaan, koska ne vääristävät kilpailua aloilla, joilla niitä myönnetään. Tällaisen tuen ei voida katsoa soveltuvan sisämarkkinoille, sillä se ei helpota tiettyjen toimialojen tai talousalueiden kehitystä. Sitä ei ole myöskään rajoitettu ajallisesti, se ei ole asteittain alenevaa eikä oikeassa suhteessa erityisten taloudellisten ongelmien ratkaisemiseksi tarvittavaan määrään. Komissio ei pidä toimenpidettä sisämarkkinoille soveltuvana.

(181)

Komissio katsoo, ettei ole mitään syytä poiketa menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä esitetyistä näkökohdista. Komissio ei rikkonut estoppel-periaatetta eikä oikeusvarmuuden periaatetta.

(182)

Maaliskuun 21 päivänä 2012 annettu sitova hallinnollinen tulkinta, jolla otettiin käyttöön uusi hallinnollinen tulkinta, on Espanjan viranomaisten tekemän valinnan seuraus. Tämä hallinnollinen toimi, joka johti tilanteeseen, jossa uutta tukea myönnettiin sääntöjenvastaisesti ilman, että tästä ilmoitettiin ennalta komissiolle, on Espanjan viranomaisten eikä komission toimenpide. Tästä syystä estoppel-periaatteella ei ole merkitystä.

(183)

Kun kyse on oikeusvarmuuden periaatteen väitetystä rikkomisesta, komissio muistuttaa, että Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan valtiontuen päätöksen soveltamisala on määritettävä paitsi viittaamalla päätöksen varsinaiseen sanamuotoon, myös ottamalla huomioon tukijärjestelmä, siten kuin kyseinen jäsenvaltio kuvaa ja konkreettisesti soveltaa sitä (61).

(184)

Tässä suhteessa, jos voidaan todeta, että tätä periaatetta on rikottu, komissio katsoo, että Espanja olisi loukannut oikeusvarmuuden periaatetta. Komissio katsoo lisäksi, että mahdollinen oikeudellisen epävarmuuden syntyminen johtuisi järjestelmän tiettyjen säännösten epätarkasta ja epäselvästä sanamuodosta.

(185)

Kiistanalaista toimenpidettä on sovellettu ilman, että siitä on ilmoitettu komissiolle etukäteen, kuten perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdassa edellytetään. Tästä seuraa, että toimenpide on laitonta tukea.

(186)

Kun laittomasti myönnetty valtiontuki katsotaan soveltumattomaksi sisämarkkinoille, siitä seuraa, että tuki on perittävä edunsaajilta takaisin asetuksen (EY) N:o 659/1999 14 artiklan mukaisesti. Tuen takaisinperimisellä pyritään mahdollisuuksien mukaan palauttamaan ennen sen myöntämistä vallinnut kilpailutilanne. Takaisin perittävän määrän pitäisi olla sellainen, että edunsaajille annettu taloudellinen etu poistuu.

(187)

Mitkään Espanjan viranomaisten tai kolmenkymmenen kolmannen osapuolen esittämät perustelut eivät oikeuta poikkeamaan yleisesti tästä perusperiaatteesta. Espanjaa olisi sen vuoksi vaadittava perimään takaisin sääntöjenvastainen tuki.

(188)

Tuen arvo vastaa kunkin vuoden ja kunkin tuensaajan osalta veronalennusta, joka saatiin soveltamalla TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momenttia ulkomailla sijaitsevien operatiivisten yritysten omistusosuuksien epäsuoraan hankintaan aiemmin holdingyhtiöistä suoraan hankittujen omistusosuuksien välityksellä.

(189)

Espanjan viranomaiset ja kolmannet osapuolet väittävät, että ensimmäisessä ja toisessa päätöksessä mainittua perusteltua luottamusta olisi sovellettava myös sellaisten omistusosuuksien epäsuoriin hankintoihin, jotka johtuvat holdingyhtiön omistusosuuksien suorasta hankinnasta. Tältä osin ne väittävät, että perusteltu luottamus olisi tunnustettava, koska epäsuoriin hankintoihin viitataan ensimmäisen ja toisen päätöksen sanamuodossa, vastauksissa parlamentin kirjallisiin kysymyksiin, ja hankinnat mainittiin vuoden 2007 menettelyn aloittamista koskevan päätöksen lehdistötiedotteessa.

(190)

Komissio ei ole samaa mieltä Espanjan viranomaisten ja kolmansien osapuolten esittämistä näkökohdista ja katsoo, että ensimmäisessä ja toisessa päätöksessä tarkoitettua perusteltua luottamusta ei voida ulottaa koskemaan tilanteita (omistusosuuksien epäsuorat hankinnat, jotka johtuvat holdingyhtiön omistusosuuksien suorasta hankinnasta), jotka eivät kuuluneet toimenpiteen soveltamisalaan silloin, kun nämä päätökset tehtiin. Perusteltu luottamus voi perustua ainoastaan tosiseikkoihin, jotka ovat tiedossa päätöksen tekohetkellä, eivätkä tuleviin tapahtumiin, kuten uuden hallinnollisen tulkinnan käyttöönottoon.

(191)

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan (62) oikeus vedota luottamuksensuojan periaatteeseen on jokaisella oikeussubjektilla, jolle unionin toimielin on antamalla hänelle täsmällisiä vakuutteluita synnyttänyt perusteltuja odotuksia. Tällaisia vakuutteluja ovat riippumatta siitä muodosta, jossa ne on annettu tiedoksi, täsmälliset, ehdottomat ja yhtäpitävät tiedot.

(192)

Nimenomaisten rajoitusten puuttumisen esillä olevassa tukijärjestelmässä ei voida katsoa muodostavan komission kyseisille yrityksille esittämää täsmällistä, ehdotonta ja yhtäpitävää ilmoitusta toimenpiteen soveltamisesta myös sellaisten omistusosuuksien epäsuoraan hankintaan, jotka ovat peräisin holdingyhtiön omistusosuuksien suorasta hankinnasta. Siksi nimenomaisten rajoituksien puuttuminen ei voi luoda kyseisille yrityksille perusteltua luottamusta siihen, että toimenpidettä voitaisiin soveltaa sääntöjenmukaisesti myös epäsuoriin hankintoihin (63).

(193)

Vaikka viittaukset epäsuoriin hankintoihin ensimmäisessä ja toisessa päätöksessä olisivat voineet luoda luottamusta asianomaisille yrityksille, on tutkittava, onko tällä perusteella syntynyt luottamus oikeutettu (64). Komissio katsoo, että yritykset, jotka suorittivat epäsuoria hankintoja, eivät voi vedota perusteltuun luottamukseen, jonka mukaan omistusosuuden epäsuora hankinta kuului TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin soveltamisalaan, koska nämä yritykset olivat hyvin tietoisia verohallinnon ja TEAC:n hallinnollisesta käytännöstä, joka oli voimassa vuoteen 2012 saakka. Nämä yritykset olivat tietoisia siitä, että komissiolle ilmoitettua verojärjestelmää – TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentti – sovellettiin tuolloin siten että sen soveltamisalan ulkopuolelle suljettiin omistusosuuksien epäsuora hankinta, joka johtuu holdingyhtiön omistusosuuksien suorasta hankinnasta.

(194)

Espanjan viranomaiset väittävät, ettei rajoittavan hallinnollisen tulkinnan olemassaolo vähennä perusteltua luottamusta, joka toimijoilla, jotka suorittivat omistusosuuksien epäsuoria hankintoja holdingyhtiön omistusosuuksien suoran hankinnan välityksellä, mahdollisesti on TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin pätevyyden osalta. Tämä johtuu siitä, että 1) TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentti on selkeä säännös; 2) siinä viitataan suoraan TRLIS-säädöksen 21 §:ään, jossa mainitaan suorat ja epäsuorat hankinnat; 3) se sisältää nimenomaisen viittauksen konsolidoidun tilinpäätöksen sääntöihin; 4) sen tarkoituksena on edistää espanjalaisten yritysten kansainvälisiä investointeja.

(195)

Komissio ei yhdy edellä mainittuun väittämään. TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentti on osoittautunut epäselväksi, koska siihen sisältyy määrittelemätön viittaus konsolidoidun tilinpäätöksen sääntöihin ja epätarkka ekstrapolointi TRLIS-säädöksen 21 §:n perusteisiin. Säädöksen 21 § otettiin alun perin käyttöön, jotta voitiin vahvistaa edellytykset ulkomaisista lähteistä saatavien osinkojen ja muiden tulojen vapauttamiseksi veroista. Siten 21 §:ssä esitetty viittaus epäsuoriin hankintoihin eroaa selkeästi vaatimuksesta, että suoraan hankitun yrityksen on harjoitettava taloudellista toimintaa. Sen lisäksi perusteltu luottamus ei voi perustua tukijärjestelmään, TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momenttiin, joka oli jo todettu sääntöjenvastaiseksi ja sisämarkkinoille soveltumattomaksi tueksi ensimmäisessä ja toisessa päätöksessä Espanjassa sijaitsevien yhtiöiden ulkomaisten ja kotimaisten hankintojen erilaisen verotuskohtelun vuoksi. Komissio uskoo, että säädöksen epätarkka ja epäselvä luonne johti ristiriitaiseen tulkintaan. Tämä ristiriita käy ilmi suurimmasta osasta DGT:n hallinnollisia tulkintoja ja TEAC:n päätöslauselmia. Siksi Espanjan viranomaiset eivät voi väittää, että TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentti olisi voinut luoda rajoittavasta hallinnollisesta tulkinnasta huolimatta perusteltua luottamusta omistusosuuksien epäsuoria hankintoja suorittaneille yrityksille.

(196)

Komissio huomauttaa Iberdrolan Scottish Poweria koskevasta hankinnasta, että sulautumispäätöksessä (COMP M.4517) todettiin selvästi, että sulautumapäätöksen osalta ei ollut tarpeen eikä tarkoituksenmukaista määrittää, muodostiko TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentti valtiontuen (ks. päätöksen 42 kohta).

(197)

Kun kyse on Espanjan ja kolmansien osapuolten väitteistä, joiden mukaan parlamentin kirjallisiin kysymyksiin annetut vastaukset loivat perusteltua luottamusta tuensaajien keskuudessa, komissio huomauttaa, ettei kirjallisiin kysymyksiin annetuissa vastauksissa keskitytty suorien ja epäsuorien hankintojen välisiin eroihin, vaan niissä käsiteltiin sitä, muodostiko TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentissa tarkoitettu järjestelmä valtiontuen. Siksi komission parlamentin kirjallisiin kysymyksiin antamista vastauksista ei voitu päätellä, että niillä olisi katettu sekä suorat että epäsuorat hankinnat.

(198)

Kun kyse on väitteestä, jonka mukaan ensimmäinen ja toinen päätös loisivat uutta perusteltua luottamusta, koska niissä kummassakin viitataan epäsuoriin hankintoihin, komissio muistuttaa, että nämä viittaukset esitettiin pelkästään siksi, että kansallisissa säännöksissä mainittiin sekä suorat että epäsuorat hankinnat. Tarkemmin sanottuna TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentissa viitataan sen 21 §:ään, jossa edellytetään, että espanjalaisen yrityksen suoran tai epäsuoran omistusosuuden ulkomaisesta yrityksestä on oltava vähintään 5 prosenttia keskeytymättä yhden vuoden ajan. Espanja tai kolmannet osapuolet eivät kiistä sitä, että Espanjan viranomaiset soveltavat TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momenttia ainoastaan suoriin hankintoihin. Kuten edellä on todettu, komissiolla on näin ollen oikeus luottaa asianomaisen jäsenvaltion toimittamiin selvityksiin ja tämän vuoksi perustellusti olettaa, että järjestelmää sovellettiin, kuten jäsenvaltio ilmoitti.

(199)

Lisäksi komissio katsoo, että vaikka Espanjan viranomaisten ja komission välinen viestintä – jossa selvitettiin, että käytännössä voitaisiin vähentää ainoastaan rahallinen liikearvo, joka syntyy operatiivisten yritysten omistusosuuksien suorasta hankinnasta – ei näy päätöksien sanamuodossa, se ei luo perusteltua luottamusta tuensaajille siitä, että TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentti kattoi myös epäsuorat hankinnat. Tuensaajat olivat jo tietoisia johdonmukaisesta ja järjestelmällisestä hallinnollisesta käytännöstä, joka sulki TRLIS-säädöksen 12 §:n 5 momentin soveltamisalan ulkopuolelle omistusosuuksien epäsuorat hankinnat holdingyhtiön omistusosuuksien suoran hankinnan välityksellä ja joka oli ollut voimassa vuoteen 2012 saakka.

(200)

Lopuksi ensimmäisessä ja toisessa päätöksessä mainittua perusteltua luottamusta ei voida ulottaa koskemaan tilanteita, jotka eivät kuuluneet riidanalaisen toimenpiteen soveltamisalaan silloin, kun ensimmäinen ja toinen päätös tehtiin.

(201)

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella komissio katsoo, että uusi hallinnollinen tulkinta, joka on laajentanut jo sääntöjenvastaiseksi ja sisämarkkinoille soveltumattomaksi todetun järjestelmän soveltamisalaa ilman, että tästä on ilmoitettu komissiolle, on asetuksen (EY) N:o 659/1999 1 artiklassa tarkoitettua sääntöjenvastaista ja sisämarkkinoille soveltumatonta tukea.

(202)

Komissio ei katso toimenpiteen soveltuvan sisämarkkinoille perussopimuksen 107 artiklan 2 ja 3 kohdan nojalla.

(203)

Tuki on perittävä edunsaajilta takaisin asetuksen (EY) N:o 659/1999 14 artiklan mukaisesti,