28.1.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 22/1

(1)

Perussopimuksen 43 artiklan 3 kohdassa määrätään, että neuvosto hyväksyy komission ehdotuksesta kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseen ja jakamiseen liittyvät toimenpiteet.

(2)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 (1) edellytetään, että säilyttämistoimenpiteet hyväksytään ottaen huomioon käytettävissä olevat tieteelliset, tekniset ja taloudelliset lausunnot, mukaan lukien tarvittaessa tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) ja muiden neuvoa-antavien elinten laatimat kertomukset sekä neuvoa-antavien toimikuntien antamat lausunnot.

(3)

Neuvoston tehtävänä on hyväksyä kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseen ja jakamiseen liittyvät toimenpiteet sekä tarvittaessa tietyt niihin toiminnallisesti liittyvät edellytykset. Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan 4 kohdan mukaisesti kalastusmahdollisuudet olisi määriteltävä kyseisen asetuksen 2 artiklan 2 kohdassa esitettyjen yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden mukaisesti. Kyseisen asetuksen 16 artiklan 1 kohdan mukaisesti kalastusmahdollisuudet olisi jaettava jäsenvaltioille siten, että taataan kunkin jäsenvaltion kalastustoiminnan suhteellinen vakaus kunkin kalakannan tai kalastuksen osalta.

(4)

Suurimmat sallitut saaliit (total allowable catch, jäljempänä ’TAC’) olisi sen vuoksi vahvistettava asetuksen (EU) N:o 1380/2013 mukaisesti ja saatavilla olevien tieteellisten lausuntojen perusteella ottaen huomioon biologiset ja sosioekonomiset näkökohdat ja varmistaen eri kalastussektorien välinen oikeudenmukainen kohtelu sekä ottaen huomioon myös ne näkemykset, jotka on tuotu esiin sidosryhmien kuulemisissa, erityisesti neuvoa-antavien toimikuntien kanssa järjestetyissä kokouksissa.

(5)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklassa tarkoitettu purkamisvelvoite otetaan käyttöön kalastuskohtaisesti. Kun tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvalla alueella harjoitettu kalastus on purkamisvelvoitteen alainen, kaikki kyseisessä kalastuksessa saadut saalisrajoitusten alaiset lajit olisi purettava aluksesta. Tammikuun 1 päivästä 2015 alkaen purkamisvelvoitetta sovelletaan pienten pelagisten lajien kalastuksessa (makrilli, silli, piikkimakrilli, mustakitaturska, karjukala, sardelli, hopeakuore, sardiini ja kilohaili), suurten pelagisten lajien kalastuksessa (tonnikala, miekkakala, valkotonnikala, isosilmätonnikala, purjemarliini ja valkomarliini) sekä teollisiin tarkoituksiin harjoitettavassa kalastuksessa (villakuore, tuulenkala ja harmaaturska). Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan 2 kohdassa säädetään, että kun tiettyä kalakantaa koskeva purkamisvelvoite otetaan käyttöön, kalastusmahdollisuudet määritellään ottaen huomioon muutos, jonka myötä siirrytään kalastusmahdollisuuksien määrittelystä saaliin purkamisen perusteella kalastusmahdollisuuksien määrittelyyn saaliiden perusteella.

(6)

Tiettyjen leveäsuisten rustokalojen (Elasmobranchii) eli haiden ja rauskujen TACit on viime vuosina vahvistettu nollatasolle, ja niiden yhteydessä on asetettu velvoite, jonka mukaan tahattomat saaliit on päästettävä välittömästi takaisin mereen. Erityiskohtelun syynä on kyseisten kantojen heikko suojelutilanne, ja koska niiden eloonjäämisaste on korkea, mereen takaisin päästäminen ei lisää kalastuskuolevuutta, vaan siitä katsotaan olevan hyötyä kyseisten lajien säilyttämiselle. Näiden lajien saaliit on pelagisessa kalastuksessa 1 päivästä tammikuuta 2015 alkaen kuitenkin aina purettava aluksesta, ellei niihin sovelleta jotakin asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklassa säädettyä purkamisvelvoitetta koskevaa poikkeusta. Mainitun asetuksen 15 artiklan 4 kohdan a alakohdassa sallitaan tällaiset poikkeukset sellaisten lajien osalta, joiden kalastus on kielletty ja jotka on tällaisiksi määritelty yhteisen kalastuspolitiikan alalla hyväksytyllä unionin säädöksellä. Siksi on aiheellista kieltää näiden lajien kalastus kyseessä olevilla alueilla.

(7)

Biskajanlahden sardellin TAC on viimeksi kuluneina vuosina vahvistettu erillisellä kalastusmahdollisuuksia koskevalla asetuksella, jota sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta seuraavan vuoden 30 päivään kesäkuuta. STECF totesi vuonna 2014, että kannan säilyttämiseen liittyviä riskejä voitaisiin vähentää huomattavasti muuttamalla hallinnointijakso tavanomaiseksi kalenterivuodeksi (tammikuusta joulukuuhun). Espanjan, Ranskan ja lounaisten vesialueiden neuvoa-antavan toimikunnan (SWWAC) kanssa käydyt keskustelut osoittivat, että STECF:n ehdottamaa muutosta pidettiin myönteisenä. Sen vuoksi on aiheellista kumota neuvoston asetus (EU) N:o 779/2014 (2) ja ottaa tässä asetuksessa käyttöön Biskajanlahden sardellikannalle uusi TAC vuodeksi 2015.

(8)

Lisäksi asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan 4 kohdan mukaan erityisten monivuotisten suunnitelmien alaisten kantojen TACit olisi vahvistettava kyseisissä suunnitelmissa määriteltyjen sääntöjen mukaisesti. Näin ollen eteläisen kummeliturskan ja keisarihummerin, Englannin kanaalin länsiosan merianturan, Pohjanmeren punakampelan ja merianturan, Skotlannin länsipuolen sillin, Kattegatin, Skotlannin länsipuolen, Irlanninmeren, Pohjanmeren, Skagerrakin ja Englannin kanaalin itäosan turskan sekä Itä-Atlantin ja Välimeren tonnikalan kantojen TACit olisi vahvistettava seuraavissa säädöksissä säädettyjen sääntöjen mukaisesti: neuvoston asetukset (EY) N:o 2166/2005 (3), (EY) N:o 509/2007 (4), (EY) N:o 676/2007 (5), (EY) N:o 1300/2008 (6), (EY) N:o 1342/2008 (7) (”turskasuunnitelma”) ja (EY) N:o 302/2009 (8).

(9)

Pohjoisen kummeliturskakannan (neuvoston asetus (EY) N:o 811/2004 (9)) ja Biskajanlahden kielikampelakannan (neuvoston asetus (EY) N:o 388/2006 (10)) osalta on kuitenkin saavutettu asianomaisissa elvytys- ja hoitosuunnitelmissa asetetut vähimmäistavoitteet, ja siksi on syytä noudattaa tieteellisiä lausuntoja, jotta TACit voidaan saada kestävän enimmäistuoton mukaisille tasoille tai säilyttää näillä tasoilla.

(10)

Jos kannoista ei ole riittäviä tai luotettavia tietoja kokoarvioiden tekemiseksi, kantojen hoitotoimenpiteissä ja TAC-tasoissa olisi noudatettava kalastuksenhoidon ennalta varautuvaa lähestymistapaa, sellaisena kuin se määritellään asetuksen (EY) N:o 1380/2013 4 artiklan 1 kohdan 8 alakohdassa, samalla kun otetaan huomioon kantakohtaiset tekijät, erityisesti saatavilla olevat tiedot kantojen kehittymissuuntauksista sekä sekakalastukseen liittyvät näkökohdat.

(11)

Neuvoston asetuksella (EY) N:o 847/96 (11) otettiin käyttöön TACien vuosittaiseen hallinnoimiseen liittyviä lisäedellytyksiä, kuten 3 ja 4 artiklan mukaiset varo-TACeja ja analyyttisiä TACeja koskevat joustosäännökset. Vahvistettaessa TACeja neuvosto päättää mainitun asetuksen 2 artiklan mukaisesti kannoista, joihin 3 tai 4 artiklaa ei sovelleta, käyttäen perustana erityisesti kantojen biologista tilannetta. Joustojärjestely on sittemmin otettu asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 9 kohdassa käyttöön kaikkien purkamisvelvoitteen alaisten saaliiden osalta. Jotta vältetään liiallinen joustovara, joka saattaisi haitata yhteisessä kalastuspolitiikassa vahvistettujen säilyttämistavoitteiden saavuttamista, ja torjutaan kalakantojen biologiseen tilaan kohdistuvat kielteiset vaikutukset, asetuksen (EY) N:o 847/96 3 ja 4 artiklaa voidaan soveltaa TACeihin vain silloin, kun jäsenvaltiot eivät käytä asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 9 kohdassa säädettyä vuosittaista joustomahdollisuutta.

(12)

Unionin ja Norjan välisten neuvottelujen tulosten mukaisesti unioni voi sallia unionin alusten ylittää enintään 10 prosentilla unionin käytettävissä olevan pohjankatkaravun kiintiön alueella III a edellyttäen, että unionin käytettävissä olevan kiintiön mahdollisesti ylittävät käytetyt määrät vähennetään sen vuotta 2015 koskevasta kiintiöstä. Unionin alusten tasapuolisten toimintaedellytysten turvaamiseksi on aiheellista antaa asianomaisille jäsenvaltioille mahdollisuus tällaiseen joustavuuteen mainittujen kalastusmahdollisuuksien vahvistamisessa antamalla asianomaisille jäsenvaltioille mahdollisuus päättää käyttää joustavuuskiintiötä. Asetus (EY) N:o 43/2014 olisi sen vuoksi kumottava.

(13)

Kun johonkin kantaan liittyvä TAC myönnetään ainoastaan yhdelle jäsenvaltiolle, kyseinen jäsenvaltio on aiheellista valtuuttaa perussopimuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti määrittelemään kyseisen TACin taso. Olisi annettava säännöksiä, joilla varmistetaan, että asianomainen jäsenvaltio toimii TACin tasoa vahvistaessaan tavalla, joka on täysin yhdenmukainen yhteisen kalastuspolitiikan periaatteiden ja sääntöjen kanssa.

(14)

On tarpeen vahvistaa vuoden 2015 pyyntiponnistuksen enimmäismäärät asetuksen (EY) N:o 2166/2005 8 artiklan, asetuksen (EY) N:o 509/2007 5 artiklan, asetuksen (EY) N:o 676/2007 9 artiklan, asetuksen (EY) N:o 1342/2008 11 ja 12 artiklan ja asetuksen (EY) N:o 302/2009 5 ja 9 artiklan mukaisesti samalla kun otetaan huomioon neuvoston asetus (EY) N:o 754/2009 (12).

(15)

Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) uusimpien tieteellisten lausuntojen nojalla ja Koillis-Atlantin kalastussopimuksen (NEAFC-yleissopimus) puitteissa tehtyjen kansainvälisten sitoumusten mukaisesti on tarpeen rajoittaa tiettyjen syvänmeren lajien pyyntiponnistusta.

(16)

Tiettyjen lajien, kuten tiettyjen hailajien, osalta jopa rajoitettu kalastustoiminta voisi vaarantaa vakavasti niiden säilymisen. Tällaisten lajien kalastusmahdollisuuksia olisi sen vuoksi rajoitettava täysimääräisesti asettamalla yleinen kielto pyytää näitä lajeja.

(17)

Quitossa 3.–9. marraskuuta 2014 pidetyssä muuttavien luonnonvaraisten eläinten suojelemista koskevan yleissopimuksen sopimuspuolten yhdennessätoista kokouksessa useita lajeja lisättiin yleissopimuksen liitteiden I ja II suojeltujen lajien luetteloihin, ja lisäykset tulevat voimaan 8 päivänä helmikuuta 2015. Tästä syystä on aiheellista säätää näiden lajien suojelusta kaikilla vesillä pyytävien unionin alusten ja unionin vesillä pyytävien unionin ulkopuolisten alusten osalta.

(18)

Tässä asetuksessa vahvistettujen, unionin alusten käytettävissä olevien kalastusmahdollisuuksien käyttöön sovelletaan neuvoston asetusta (EY) N:o 1224/2009 (13) ja erityisesti kyseisen asetuksen 33 artiklaa, joka koskee saaliiden ja pyyntiponnistuksen kirjaamista, ja 34 artiklaa, joka koskee tietojen ilmoittamista kalastusmahdollisuuksien käyttämisestä loppuun. Sen vuoksi on tarpeen täsmentää koodit, joita jäsenvaltioiden on käytettävä lähettäessään komissiolle tietoja tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien kantojen puretuista saaliista.

(19)

Tiettyjen TACien osalta jäsenvaltioilla olisi oltava valtuudet myöntää aluksille lisäkalastusmahdollisuuksia, jos ne osallistuvat kaikki kalastustiedot kirjaavaan koekalastukseen. Koekalastuksen tarkoituksena on testata sellaisissa kalastuksissa, joita asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 säädetty purkamisvelvoite ei vielä koske, saaliskiintiöjärjestelmää, jossa kaikki saaliit on purettava aluksesta ja luettava kiintiöihin, jotta voitaisiin välttää poisheittämisiä ja niiden mukanaan tuomaa muuten käytettävissä olevien kalavarojen tuhlausta. Kalavarojen valvomaton poisheittäminen uhkaa niiden pitkän aikavälin kestävyyttä julkisena hyödykkeenä ja vaarantaa siten yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteet. Saaliskiintiöjärjestelmät tarjoavat sitä vastoin jo sinällään kalastajille kannustimen pyrkiä toimissaan saaliin mahdollisimman tarkkaan valikoimiseen. Jotta voidaan valvoa kaikki kalastustiedot kirjaavaa koekalastusta koskevien edellytysten täyttämistä, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kaikki pyyntimatkat dokumentoidaan yksityiskohtaisesti ja tarkasti, ja huolehdittava riittävistä valmiuksista ja keinoista, joihin kuuluvat tarkkailijat, kameravalvonta ja muut valvontatavat. Näin tehdessään jäsenvaltioiden tulisi noudattaa tehokkuuden ja suhteellisuuden periaatteita. Kameravalvontajärjestelmien käytössä olisi noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (14) vaatimuksia.

(20)

Sen varmistamiseksi, että kaikki kalastustiedot kirjaavan koekalastuksen avulla voidaan tehokkaasti arvioida saaliskiintiöjärjestelmien vaikutusta asianomaisten kalakantojen absoluuttiseen kalastuskuolevuuteen, on tarpeen lukea kaikki kyseisessä koekalastuksessa saadut saaliit, aluksesta purkamiselle asetettua vähimmäiskokoa pienemmät kalat mukaan luettuina, osallistuvalle alukselle myönnettyyn kokonaismäärään, ja varmistaa, että kalastustoimet lopetetaan, kun kyseinen alus on käyttänyt loppuun sille myönnetyn kokonaismäärän. On myös aiheellista sallia kaikki kalastustiedot kirjaavaan koekalastukseen osallistuvien alusten ja muiden alusten väliset määrien siirrot edellyttäen, että voidaan osoittaa, ettei muiden alusten poisheittämien saaliiden määrä lisäänny.

(21)

ICESin lausunnon mukaisesti on aiheellista jatkaa tuulenkalan erityistä hallinnointijärjestelmää ICES-alueilla II a ja III a sekä ICES-suuralueella IV sijaitsevilla unionin vesillä. Koska ICESin tieteellisen lausunnon odotetaan olevan saatavilla vasta helmikuussa 2015, on aiheellista vahvistaa TACit ja kiintiöt väliaikaisesti nollaan, kunnes kyseinen lausunto saadaan.

(22)

Kalastusmahdollisuuksien täysimääräisen käytön takaamiseksi on aiheellista sallia joustavan järjestelyn soveltaminen joidenkin TAC-alueiden välillä, kun kyse on samasta biologisesta kannasta.

(23)

Norjan (15) ja Färsaarten (16) kanssa tehdyissä kalastussuhteita koskevissa sopimuksissa tai pöytäkirjoissa määrätyn menettelyn mukaisesti unioni on neuvotellut kalastusoikeuksista näiden kumppanien kanssa. Grönlannin kanssa tehdyssä kalastussuhteita koskevassa sopimuksessa ja pöytäkirjassa (17) määrätyn menettelyn mukaisesti sekakomitea on vahvistanut unionille kalastusmahdollisuuksien tason Grönlannin vesillä vuonna 2015. Sen vuoksi on aiheellista sisällyttää nämä kalastusmahdollisuudet tähän asetukseen.

(24)

NEAFC hyväksyi vuoden 2014 vuosikokouksessaan Irmingerinmeren punasimppukantaa koskevan säilyttämistoimenpiteen, jolla vahvistetaan sopimuspuolten, myös unionin, TACit ja kiintiöt vuodeksi 2015. Lisäksi vuonna 2015 jatketaan neuvotteluja, joita käydään NEAFC:n rannikkovaltioiden kanssa kyseistä vuotta koskevista Atlantin-Skandinavian sillin kalastusmahdollisuuksista. Näin ollen on aiheellista vahvistaa Atlantin-Skandinavian sillin väliaikaiset saalisrajoitukset prosenttiosuutena käytössä olevasta unionin vuoden 2014 kiintiöstä samalla, kun odotetaan NEAFC:n rannikkovaltioiden kanssa käytävien neuvottelujen tuloksen perusteella tehtävää tarkistusta.

(25)

NEAFC ei hyväksynyt vuoden 2014 vuosikokouksessaan punasimppukantaa koskevaa säilyttämistoimenpidettä, jota sovelletaan kalastukseen ICES-alueiden I ja II kansainvälisillä vesillä ja jolla vahvistetaan sopimuspuolten TACit ja kiintiöt. Tämän punasimppukannan kalastusmahdollisuuksia koskevia neuvotteluja jatketaan vuonna 2015. Koska kalastus tapahtuu vuoden jälkipuoliskolla, tämän kannan saalisrajoitukset vahvistetaan vuoden 2015 aikana ottaen huomioon NEAFC:n rannikkovaltioiden kanssa käytävien neuvottelujen tulokset.

(26)

Kansainvälinen Atlantin tonnikalojen suojelukomissio (ICCAT) hyväksyi vuoden 2014 vuosikokouksessaan tonnikalan TACien ja kiintiöiden noston kolmen vuoden ajaksi ja vahvisti Pohjois-Atlantin miekkakalan, Etelä-Atlantin miekkakalan, Etelä-Atlantin valkotonnikalan ja Pohjois-Atlantin valkotonnikalan TACit ja kiintiöt nykyisille tasoilleen kaudeksi 2015–2016. Kuten jo nyt on tilanne tonnikalakannan osalta, on niin ikään aiheellista, että myös kaikkiin muihin liitteeseen I D sisältyviin ICCAT-kantoihin kohdistuvassa virkistys- ja urheilukalastuksessa saataviin saaliisiin sovelletaan edellä mainitun järjestön vahvistamia saalisrajoituksia sen takaamiseksi, että unioni ei ylitä kiintiöitään. Kaikki nämä toimenpiteet olisi saatettava osaksi unionin lainsäädäntöä.

(27)

Etelämantereen meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä käsittelevän toimikunnan (CCAMLR) osapuolet hyväksyivät vuoden 2014 vuosikokouksessaan sekä kohde- että sivusaalislajeille asetettavat saalisrajoitukset, joihin kuuluu tiettyä suuralueella 88.2 tapahtuvaa koekalastusta koskeva sivusaaliskiintiö vuosiksi 2015 ja 2016. Kyseisen kiintiön käyttö vuonna 2015 olisi otettava huomioon vahvistettaessa kalastusmahdollisuudet vuodeksi 2016.

(28)

Intian valtameren tonnikalatoimikunta (IOTC) ei vuoden 2014 vuosikokouksessaan muuttanut nykyisiä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä. On kuitenkin tarpeen vahvistaa kapasiteettirajoitukset tämän asetuksen liitteessä VI ottaen huomioon, että Mayotte on sisällytetty syrjäisimpiin kuuluvana alueena asetuksen (EU) N:o 1380/2013, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EU) N:o 1385/2013, liitteeseen II (18).

(29)

Eteläisen Tyynenmeren alueellisen kalastusjärjestön (SPRFMO) kolmas vuosikokous on määrä pitää helmikuussa 2015. On aiheellista, että SPRFMO-yleissopimusalueella tällä hetkellä sovellettavia toimenpiteitä jatketaan väliaikaisesti, kunnes vuosikokous on pidetty. Perunpiikkimakrillikantaa ei kuitenkaan pitäisi pyytää kohdennetusti ennen kuin sille on kyseisen vuosikokouksen tuloksena vahvistettu TAC.

(30)

Amerikan trooppisten tonnikalojen suojelukomissio (IATTC) jatkoi vuonna 2014 pidetyssä 87. vuosikokouksessaan keltaevätonnikalan, isosilmätonnikalan ja boniitin säilyttämistoimenpiteiden voimassaoloa. Tämän lisäksi IATTC piti voimassa päätöslauselmansa valkopilkkahaiden suojelusta. Nämä toimenpiteet olisi edelleen saatettava osaksi unionin lainsäädäntöä.

(31)

Kaakkois-Atlantin kalatalousjärjestö (SEAFO) hyväksyi vuoden 2014 vuosikokouksessaan suosituksen limapäiden, keltaroussin ja pelagisen haarniskapään uusiksi kaksivuotisiksi TACeiksi. Hammaskalan ja syvänmerenpunataskuravun nykyiset TACit jäivät voimaan. Tällä hetkellä sovellettavat SEAFOn hyväksymät kalastusmahdollisuuksien jakamista koskevat toimenpiteet olisi saatettava osaksi unionin lainsäädäntöä.

(32)

Länsi- ja Keski-Tyynenmeren kalastuskomissio (WCPFC) hyväksyi yhdeksännessä vuosikokouksessaan säilyttämis- ja hoitotoimenpiteen valashaiden suojelemiseksi kurenuottakalastukselta. WCPFC hyväksyi kymmenennessä vuosikokouksessaan isosilmätonnikalaa kalastavien pitkäsiima-alusten saalisrajoitukset. WCPFC:n yhdennessätoista vuosikokouksessa vuonna 2014 ei muutettu sen vuonna 2013 hyväksymiä, kalastusmahdollisuuksia koskevia toimenpiteitä. Kaikki nämä toimenpiteet olisi otettava huomioon unionin lainsäädännössä.

(33)

Seitivarojen säilyttämistä ja hoitoa keskisellä Beringinmerellä koskevan yleissopimuksen osapuolet eivät vuoden 2013 vuosikokouksessaan muuttaneet kalastusmahdollisuuksia koskevia toimenpiteitään. Nämä toimenpiteet olisi saatettava osaksi unionin lainsäädäntöä.

(34)

Luoteis-Atlantin kalastusjärjestö (NAFO) hyväksyi vuonna 2014 pidetyssä 36. vuosikokouksessaan tiettyjen kantojen vuoden 2015 kalastusmahdollisuudet NAFO-yleissopimusalueen suuralueilla 1–4. NAFO päätti tässä yhteydessä keskeyttää katkaravun kalastuksen alueella 3L, korottaa punasimpun TACia alueella 3M tiettyjen sivusaaliiden sisällyttämiseksi siihen ja sallia uudelleen mustaeväkampelan kalastuksen alueella 3NO.

(35)

Asianomaiset alueelliset kalastuksenhoitojärjestöt hyväksyvät vuoden lopussa eräitä kansainvälisiä toimenpiteitä, joilla annetaan unionille kalastusmahdollisuuksia tai rajoitetaan niitä ja joita aletaan soveltaa ennen tämän asetuksen voimaantuloa. Säännöksiä, joilla tällaiset toimenpiteet saatetaan osaksi unionin lainsäädäntöä, on sen vuoksi tarpeen soveltaa taannehtivasti. Koska CCAMLR-yleissopimusalueen kalastuskausi alkaa 1 päivänä joulukuuta ja päättyy 30 päivänä marraskuuta ja sen vuoksi tietyt kalastusmahdollisuudet tai -kiellot CCAMLR-yleissopimusalueella vahvistetaan 1 päivänä joulukuuta 2014 alkavaksi ajanjaksoksi, tämän asetuksen asiaa koskevia säännöksiä on aiheellista soveltaa kyseisestä päivästä alkaen. Tällainen taannehtiva soveltaminen ei loukkaa luottamuksensuojan periaatetta, koska CCAMLR-yleissopimuksen jäsenet eivät saa kalastaa CCAMLR-yleissopimusalueella ilman lupaa.

(36)

Kalastusmahdollisuuksien myöntämistä EU:n vesillä Venezuelan bolivariaanisen tasavallan lipun alla purjehtiville kalastusaluksille Ranskan Guayanan edustalla sijaitsevalla talousvyöhykkeellä koskevan, Venezuelan bolivariaaniselle tasavallalle osoitetun unionin julkilausuman (19) mukaisesti on tarpeen vahvistaa Venezuelan käytettävissä olevat napsijoiden kalastusmahdollisuudet unionin vesillä.

(37)

Jotta voidaan varmistaa yhdenmukaiset edellytykset myönnettäessä yksittäiselle jäsenvaltiolle lupa hallinnoida sille myönnettyä pyyntiponnistusta kilowattipäiviin perustuvalla järjestelmällä, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa.

(38)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa, joka koskee ylimääräisten merelläolopäivien myöntämistä kalastustoiminnan pysyvää lopettamista varten ja tieteellisen tarkkailijajärjestelmän kattavuuden parantamiseksi sekä laskentataulukkojen vahvistamista merelläolopäivien siirtämistä jäsenvaltion lipun alla purjehtivien kalastusalusten välillä koskevien tietojen keruuta ja toimittamista varten. Täytäntöönpanovaltaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (20) mukaisesti.

(39)

Kalastustoimien keskeytymisen välttämiseksi ja unionin kalastajien toimeentulon turvaamiseksi tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2015 lukuun ottamatta pyyntiponnistusrajoituksia koskevia säännöksiä, joita olisi sovellettava 1 päivästä helmikuuta 2015, ja eräitä tiettyjä alueita koskevia säännöksiä, joilla olisi oltava erityinen soveltamispäivä. Asian kiireellisyyden vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan välittömästi sen jälkeen, kun se on julkaistu.

(40)

Kalastusmahdollisuuksia käytettäessä olisi kaikilta osin noudatettava sovellettavaa unionin lainsäädäntöä,

a)

saalisrajoitukset vuodeksi 2015 ja, jos tässä asetuksessa niin täsmennetään, vuodeksi 2016;

b)

pyyntiponnistusrajoitukset 1 päivän helmikuuta 2015 ja 31 päivän tammikuuta 2016 väliseksi ajaksi, jollei 9, 29 tai 31 artiklassa vahvisteta pyyntiponnistusrajoituksille muita ajanjaksoja;

c)

tiettyjen CCAMLR-yleissopimusalueen kantojen kalastusmahdollisuudet 1 päivän joulukuuta 2014 ja 30 päivän marraskuuta 2015 väliseksi ajanjaksoksi;

d)

tiettyjen kantojen kalastusmahdollisuudet 32 artiklassa määritellyllä IATTC-yleissopimusalueella vuosiksi 2015 ja 2016 kyseisessä artiklassa vahvistettuina ajanjaksoina.

a)

unionin alukset;

b)

kolmansien maiden alukset unionin vesillä.

a)

’unionin aluksella’ asetuksen (EU) N:o 1380/2013 4 artiklan 1 kohdan 5 alakohdassa määriteltyä unionin kalastusalusta;

b)

’kolmannen maan aluksella’ asetuksen (EU) N:o 1380/2013 4 artiklan 1 kohdan 4 alakohdassa määriteltyä kolmannen maan lipun alla purjehtivaa ja kolmannessa maassa rekisteröityä kalastusalusta;

c)

’unionin vesillä’ asetuksen (EU) N:o 1380/2013 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa määriteltyjä unionin vesialueita;

d)

’kansainvälisillä vesillä’ vesialueita, jotka eivät kuulu minkään valtion suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan;

e)

’kannalla’ asetuksen (EU) N:o 1380/2013 4 artiklan 1 kohdan 14 alakohdassa määriteltyä kantaa;

f)

’suurimmalla sallitulla saaliilla’ (TAC):

g)

’kiintiöllä’ unionille, jäsenvaltiolle tai kolmannelle maalle myönnettyä osuutta TACista;

h)

’analyyttisellä arvioinnilla’ kalakannan kehityssuunnan määrällistä arviointia kannan biologista tilannetta ja hyödyntämistä koskevien sellaisten tietojen perusteella, jotka tieteellinen tarkastelu on osoittanut riittävän laadukkaiksi, jotta tulevaisuuden saalismäärävaihtoehdoista voidaan antaa tieteellinen lausunto;

i)

’kalastuksenhoidon ennalta varautuvalla lähestymistavalla’ asetuksen (EU) N:o 1380/2013 4 artiklan 1 kohdan 8 alakohdassa määriteltyä kalastuksenhoidon ennalta varautuvaa lähestymistapaa;

j)

’silmäkoolla’ komission asetuksen (EY) N:o 517/2008 (21) mukaisesti määritettyä kalaverkkojen silmäkokoa;

k)

’unionin kalastusalusrekisterillä’ rekisteriä, jonka komissio on perustanut asetuksen (EU) N:o 1380/2013 24 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

l)

’kalastuspäiväkirjalla’ asetuksen (EY) N:o 1224/2009 14 artiklassa tarkoitettua päiväkirjaa.

a)

’ICESin alueilla’ (Kansainvälinen merentutkimusneuvosto) tarkoitetaan asetuksen (EY) N:o 218/2009 (22) liitteessä III täsmennettyjä maantieteellisiä alueita;

b)

’Skagerrakilla’ tarkoitetaan maantieteellistä aluetta, joka rajoittuu lännessä linjaan Hanstholmin majakasta Lindesnesin majakkaan ja etelässä linjaan Skagenin majakasta Tistlarnan majakkaan sekä linjaan tästä pisteestä lähimpään pisteeseen Ruotsin rannikolla;

c)

’Kattegatilla’ tarkoitetaan maantieteellistä aluetta, joka rajoittuu pohjoisessa linjaan Skagenin majakasta Tistlarnan majakkaan ja tästä pisteestä lähimpään pisteeseen Ruotsin rannikolla sekä etelässä linjoihin Hasenørestä Gnibens Spidsiin, Korshagesta Spodsbjergiin ja Gilbjerg Hovedista Kulleniin;

d)

’ICES-suuralueen VII toiminnallisella yksiköllä 16’ tarkoitetaan maantieteellistä aluetta, joka jää seuraavien peräkkäisten pisteiden kautta kulkevien loksodromien sisäpuolelle:

e)

’ICES-suuralueen IX a toiminnallisella yksiköllä 26’ tarkoitetaan maantieteellistä aluetta, joka jää seuraavien peräkkäisten pisteiden kautta kulkevien loksodromien sisäpuolelle:

f)

’ICES-suuralueen IX a toiminnallisella yksiköllä 27’ tarkoitetaan maantieteellistä aluetta, joka jää seuraavien peräkkäisten pisteiden kautta kulkevien loksodromien sisäpuolelle:

g)

’Cádizinlahdella’ tarkoitetaan pituuspiirin 7° 23′ 48″ W itäpuolella sijaitsevaa osaa ICES-alueesta IX a;

h)

’CECAFin alueilla’ (Itäisen Keski-Atlantin kalastuskomitea) tarkoitetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 216/2009 (23) liitteessä II täsmennettyjä maantieteellisiä alueita;

i)

’NAFOn alueilla’ (Luoteis-Atlantin kalastuskomitea) tarkoitetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 217/2009 (24) liitteessä III täsmennettyjä maantieteellisiä alueita;

j)

’SEAFO-yleissopimusalueella’ (Kaakkois-Atlantin kalastusjärjestö) tarkoitetaan kalavarojen säilyttämisestä ja hoidosta Kaakkois-Atlantilla tehdyssä yleissopimuksessa (25) määriteltyä maantieteellistä aluetta;

k)

’ICCAT-yleissopimusalueella’ (Kansainvälinen Atlantin tonnikalojen suojelukomissio) tarkoitetaan Atlantin tonnikalojen suojelusta tehdyssä kansainvälisessä yleissopimuksessa (26) määriteltyä maantieteellistä aluetta;

l)

’CCAMLR-yleissopimusalueella’ (Etelämantereen meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä koskeva toimikunta) tarkoitetaan asetuksen (EY) N:o 601/2004 (27) 2 artiklan a alakohdassa määriteltyä maantieteellistä aluetta;

m)

’IATTC-yleissopimusalueella’ (Amerikan trooppisten tonnikalojen suojelukomissio) tarkoitetaan Amerikan yhdysvaltojen ja Costa Rican tasavallan välisellä vuoden 1949 yleissopimuksella perustetun Amerikan trooppisten tonnikalojen suojelukomission vahvistamista koskevassa yleissopimuksessa, jäljempänä ’Antiguan yleissopimus’ (28), määriteltyä maantieteellistä aluetta;

n)

’IOTC-yleissopimusalueella’ (Intian valtameren tonnikalatoimikunta) tarkoitetaan Intian valtameren tonnikalatoimikunnan perustamista koskevassa sopimuksessa (29) määriteltyä maantieteellistä aluetta;

o)

’SPRFMO-yleissopimusalueella’ (Eteläisen Tyynenmeren alueellinen kalastusjärjestö) tarkoitetaan aavan meren maantieteellistä aluetta, joka sijaitsee etelään linjasta 10o N, CCAMLR-yleissopimusalueen pohjoispuolella, SIOFA-yleissopimusalueen, siten kuin se määritellään Eteläisen Intian valtameren kalastussopimuksessa (30), itäpuolella ja Etelä-Amerikan valtioiden lainkäyttövaltaan kuuluvien kalastusalueiden länsipuolella;

p)

’WCPFC-yleissopimusalueella’ (Länsi- ja Keski-Tyynenmeren laajasti vaeltavien kalakantojen suojelukomissio) tarkoitetaan laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa Länsi- ja Keski-Tyynellämerellä koskevassa yleissopimuksessa (31) määriteltyä maantieteellistä aluetta;

q)

’Beringinmeren aavalla merellä’ tarkoitetaan Beringinmerellä olevaa aavan meren maantieteellistä aluetta, joka sijaitsee yli 200 meripeninkulman etäisyydellä perusviivoista, joista Beringinmeren rannikkovaltioiden aluemeren leveys mitataan;

r)

’IATTC:n ja WCPFC:n päällekkäisalueella’ tarkoitetaan seuraavien rajaamaa maantieteellistä aluetta:

a)

oltava yhdenmukaiset yhteisen kalastuspolitiikan periaatteiden ja sääntöjen, erityisesti kannan kestävän hyödyntämisen periaatteen, kanssa;

b)

johdettava

a)

hyväksytyt TACit;

b)

asianomaisen jäsenvaltion keräämät ja arvioimat tiedot, joihin hyväksytyt TACit perustuvat;

c)

yksityiskohtaiset tiedot siitä, miten hyväksytyt TACit noudattavat 2 kohtaa.

a)

saaliit on pyydetty sellaisen jäsenvaltion lipun alla purjehtivilla aluksilla, jolla on olemassa kiintiö, eikä tämä kiintiö ole täyttynyt; tai

b)

saaliit ovat osa unionin kiintiötä, jota ei ole jaettu jäsenvaltioiden kesken kiintiöiksi, eikä tämä unionin kiintiö ole täyttynyt.

a)

Kattegatin, Skagerrakin ja ICES-alueen III a sen osan, joka ei kuulu Skagerrakiin eikä Kattegatiin, ICES-suuralueen IV ja ICES-alueiden VI a, VII a ja VII d sekä ICES-alueilla II a ja V b sijaitsevien unionin vesien tiettyjen turska-, meriantura- ja punakampelakantojen hoidossa sovelletaan liitettä II A;

b)

ICES-alueiden VIII c ja IX a, Cádizinlahtea lukuun ottamatta, kummeliturskan ja keisarihummerin elvyttämisessä sovelletaan liitettä II B;

c)

ICES-alueen VII e merianturakannan hoidossa sovelletaan liitettä II C.

a)

asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan 8 kohdan mukaisesti tehtävät vaihdot;

b)

asetuksen (EY) N:o 1224/2009 37 artiklan mukaisesti tehtävät vähennykset ja uudelleen jakamiset;

c)

asetuksen (EY) N:o 1006/2008 10 artiklan 4 kohdan mukaisesti tehtävät uudelleen jakamiset;

d)

asetuksen (EY) N:o 847/96 3 artiklan ja asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 9 kohdan mukaisesti sallittavat saaliiden lisäpurkamiset;

e)

asetuksen (EY) N:o 847/96 4 artiklan ja asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 9 kohdan mukaisesti pidätettävät määrät;

f)

asetuksen (EY) N:o 1224/2009 105, 106 ja 107 artiklan mukaisesti tehtävät vähennykset;

g)

tämän asetuksen 19 artiklan mukaiset kiintiön siirrot ja vaihdot;

h)

tämän asetuksen 14 artiklan mukaiset lisäkalastusmahdollisuudet.

a)

kynsirausku (Amblyraja radiata) ICES-alueilla II a, III a ja VII d ja ICES-suuralueella IV sijaitsevilla unionin vesillä;

b)

seuraavat saharauskun lajit kaikilla vesillä:

c)

jättiläishai (Cetorhinus maximus) ja valkohai (Carcharodon carcharias) kaikilla vesillä;

d)

silorausku (Dipturus batis) (koostuen lajeista Dipturus cf. flossada ja Dipturuss cf. intermedia) ICES-alueella II a ja ICES-suuralueilla III, IV, VI, VII, VIII, IX ja X sijaitsevilla unionin vesillä;

e)

pitkäsiimalla pyydetty harmaakoirahai (Galeorhinus galeus) ICES-alueella II a ja suuralueella IV sijaitsevilla unionin vesillä sekä ICES-suuralueilla I, V, VI, VII, VIII, XII ja XIV sijaitsevilla unionin ja kansainvälisillä vesillä;

f)

pehmovalohai (Etmopterus pusillus) ICES-alueella II a ja suuralueella IV sijaitsevilla unionin vesillä sekä ICES-suuralueilla I, V, VI, VII, VIII, XII ja XIV sijaitsevilla unionin ja kansainvälisillä vesillä;

g)

leijahai (Dalatias licha), lattahai (Deania calcea), suomupistinhai (Centrophorus squamosus), isovalohai (Etmopterus princeps) ja ruskosusihai (Centroscymnus coelolepis) ICES-alueella II a ja suuralueella IV sijaitsevilla unionin vesillä sekä ICES-suuralueilla I ja XIV sijaitsevilla unionin ja kansainvälisillä vesillä;

h)

sillihai (Lamna nasus) unionin vesillä;

i)

jättiläispaholaisrausku (Manta alfredi) kaikilla vesillä;

j)

jättiläispaholaisrausku (Manta birostris) kaikilla vesillä;

k)

seuraavat rauskulajit kaikilla vesillä:

l)

okarausku (Raja clavata) ICES-alueella III a sijaitsevilla unionin vesillä;

m)

mustavatsarausku (Raja (Dipturus) nidarosiensis) ICES-alueilla VI a, VI b, VII a, VII b, VII c, VII e, VII f, VII g, VII h ja VII k sijaitsevilla unionin vesillä;

n)

aaltorausku (Raja undulata) ICES-suuralueilla VI ja X sijaitsevilla unionin vesillä ja pullonokkarausku (Raja alba) ICES-suuralueilla VI, VII, VIII, IX ja X sijaitsevilla unionin vesillä;

o)

kitararauskut (Rhinobatidae) ICES-suuralueilla I, II, III, IV, V, VI, VII, VIII, IX, X ja XII sijaitsevilla unionin vesillä;

p)

merienkeli (Squatina squatina) unionin vesillä.

a)

jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki pyyntimatkat dokumentoidaan yksityiskohtaisesti ja tarkasti, ja huolehdittava riittävistä valmiuksista ja keinoista, joihin kuuluvat tarkkailijat, kameravalvonta ja muut valvontatavat. Näin tehdessään jäsenvaltiot noudattavat tehokkuuden ja suhteellisuuden periaatteita;

b)

yksittäiselle alukselle, joka osallistuu kaikki kalastustiedot kirjaavaan koekalastukseen, myönnetyt lisäkalastusmahdollisuudet eivät saa ylittää seuraavia rajoituksia:

c)

kaikki aluksen sellaisesta kannasta, jolle on myönnetty lisäkalastusmahdollisuuksia, saamat saaliit, myös neuvoston asetuksen (EY) N:o 850/98 (34) liitteessä XII määriteltyä aluksesta purkamiselle asetettua vähimmäiskokoa pienemmät kalat, on luettava alukselle osoitettuun määrään tämän asetuksen 14 artiklan mukaisilla lisäkalastusmahdollisuuksilla korotettuna;

d)

kun alus on käyttänyt sille tietyn lisäkalastusmahdollisuuksia saaneen kannan osalta osoitetut kalastusmahdollisuudet kokonaisuudessaan, aluksen on lopetettava kaikki kalastustoimet asianomaisella TAC-alueella;

e)

jäsenvaltiot voivat sallia sellaisten kantojen osalta, joihin tätä artiklaa voidaan soveltaa, aluskohtaisen määrän tai sen osan siirtoja muilta aluksilta kaikki kalastustiedot kirjaavaan koekalastukseen osallistuville aluksille edellyttäen, että voidaan osoittaa, että muiden alusten poisheittämien saaliiden määrä ei lisäänny.

a)

kyseisen kannan arvioitujen poisheitettävien saaliiden osuus on asianomaisen alustyypin osalta alle 10 prosenttia;

b)

tällaisen aluksen osallistuminen on tärkeää, jotta voidaan arvioida 15 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti käytettävien valvontakeinojen hyödyllisyyttä;

c)

kaikkien koekalastukseen osallistuvien alusten kyseisen kannan poisheitettäville saaliille asetettu 75 prosentin enimmäismäärä ei ylity.

a)

luettelo lippunsa alla purjehtivista aluksista, jotka osallistuvat kaikki kalastustiedot kirjaavaan koekalastukseen;

b)

erittely kyseisille aluksille asennetuista sähköisistä etävalvontalaitteista;

c)

kyseisten alusten käyttämien pyydysten kapasiteetti, tyyppi ja erittely;

d)

arvioidut poisheitettävät saaliit kunkin koekalastukseen osallistuvan alustyypin osalta;

e)

saalismäärät, jotka koekalastukseen osallistuvat alukset ovat saaneet asiaankuuluvan TACin alaisesta kannasta vuonna 2014.

a)

yksityiskohtaiset tiedot suunnitellusta korvaavasta aluksesta tai suunnitelluista korvaavista aluksista, mukaan lukien asetuksen (EY) N:o 601/2004 3 artiklassa säädetyt tiedot;

b)

täydellinen selvitys syistä, joilla aluksen korvaaminen perustellaan, sekä asianmukaiset tätä tukevat todisteet tai lisätiedot.

a)

29 päivästä heinäkuuta28 päivään syyskuuta 2015 tai 18 päivästä marraskuuta 201518 päivään tammikuuta 2016 alueella, jota rajaavat

b)

29 päivästä syyskuuta29 päivään lokakuuta 2015 alueella, jota rajaavat

a)

kun kala katsotaan ihmisravinnoksi soveltumattomaksi muun syyn kuin koon takia;

b)

kalastusmatkan viimeisellä osuudella, kun aluksella voi olla riittämättömästi tilaa kaikkien kyseisellä kalastusmatkalla saaliiksi saatujen tonnikalojen sijoittamiseksi.

a)

kirjattava takaisin päästettyjen yksilöiden lukumäärä ja tila (kuollut vai elävä);

b)

ilmoitettava a alakohdassa tarkoitetut tiedot sille jäsenvaltiolle, jonka kansalaisia he ovat. Jäsenvaltioiden on toimitettava edellisvuoden aikana keräämänsä tiedot komissiolle viimeistään 31 päivänä tammikuuta 2015.

—

rauskut (Rajidae);

—

piikkihai (Squalus acanthias),

—

pikkuhai (Etmopterus bigelowi),

—

pikkuhai (Etmopterus brachyurus),

—

isovalohai (Etmopterus princeps),

—

pehmovalohai (Etmopterus pusillus),

—

kissahai (Apristurus manis),

—

samettipiikkihai (Scymnodon squamulosus),

—

Selachimorpha-ylälahkon syvänmerenhait.

a)

käytä tai huolla kalojen yhteenkokoamiseen tarkoitettua välinettä tai siihen liittyvää elektronista laitetta;

b)

pyydä parvia kalojen yhteenkokoamiseen tarkoitetuilla välineillä.

a)

kalastusmatkan viimeisellä osuudella, jos aluksella ei ole riittävästi tilaa kaikkien kalojen sijoittamiseksi;

b)

kun kala on ihmisravinnoksi soveltumaton muun syyn kuin koon takia;

c)

pakastuslaitteistossa olevan vakavan toimintahäiriön sattuessa.

a)

haukkahait (Carcharhinus falciformis);

b)

valkopilkkahait (Carcharhinus longimanus).

a)

kynsirausku (Amblyraja radiata) ICES-alueilla II a, III a ja VII d ja ICES-suuralueella IV sijaitsevilla unionin vesillä;

b)

seuraavat saharauskun lajit unionin vesillä:

c)

jättiläishai (Cetorhinus maximus) ja valkohai (Carcharodon carcharias) unionin vesillä;

d)

silorausku (Dipturus batis) (koostuen lajeista Dipturus cf. flossada ja Dipturus cf. intermedia) ICES-alueella II a ja ICES-suuralueilla III, IV, VI, VII, VIII, IX ja X sijaitsevilla unionin vesillä;

e)

pitkälläsiimalla pyydetty harmaakoirahai (Galeorhinus galeus) ICES-alueella II a sekä ICES-suuralueilla I, IV, V, VI, VII, VIII, XII ja XIV sijaitsevilla unionin vesillä;

f)

pehmovalohai (Etmopterus pusillus) ICES-alueella II a ja ICES-suuralueilla I, IV, V, VI, VII, VIII, XII ja XIV sijaitsevilla unionin vesillä;

g)

leijahai (Dalatias licha), lattahai (Deania calcea), suomupistinhai (Centrophorus squamosus), isovalohai (Etmopterus princeps) ja ruskosusihai (Centroscymnus coelolepis) ICES-alueella II a ja ICES-suuralueilla I, IV ja XIV sijaitsevilla unionin vesillä;

h)

sillihai (Lamna nasus) unionin vesillä;

i)

jättiläispaholaisrausku (Manta alfredi) unionin vesillä;

j)

jättiläispaholaisrausku (Manta birostris) unionin vesillä;

k)

seuraavat rauskulajit unionin vesillä:

l)

okarausku (Raja clavata) ICES-alueella III a sijaitsevilla unionin vesillä;

m)

mustavatsarausku (Raja (Dipturus) nidarosiensis) ICES-alueilla VI a, VI b, VII a, VII b, VII c, VII e, VII f, VII g, VII h ja VII k sijaitsevilla unionin vesillä;

n)

aaltorausku (Raja undulata) ICES-suuralueilla VI, IX ja X sijaitsevilla unionin vesillä ja pullonokkarausku (Raja alba) ICES-suuralueilla VI, VII, VIII, IX ja X sijaitsevilla unionin vesillä;

o)

kitararauskut (Rhinobatidae) ICES-suuralueilla I, II, III, IV, V, VI, VII, VIII, IX, X ja XII sijaitsevilla unionin vesillä;

p)

merienkeli (Squatina squatina) unionin vesillä.