22.1.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 15/1

(1)

Yhteinen kriisinratkaisurahasto, jäljempänä ’kriisinratkaisurahasto’, perustettiin asetuksen (EU) N:o 806/2014 mukaisesti kaikkien niiden jäsenvaltioiden yhteiseksi rahoitusjärjestelyksi, jotka osallistuvat neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2013 (2) mukaisesti yhteiseen valvontamekanismiin ja yhteiseen kriisinratkaisumekanismiin, jäljempänä ’osallistuvat jäsenvaltiot’.

(2)

Asetuksen (EU) N:o 806/2014 mukaisesti perustetulle yhteiselle kriisinratkaisuneuvostolle, jäljempänä ’kriisinratkaisuneuvosto’, annetaan mainitun asetuksen 67 artiklan 2 kohdassa tehtäväksi hallinnoida kriisinratkaisurahastoa.

(3)

Kriisinratkaisurahastoa olisi asetuksen (EU) N:o 806/2014 76 artiklan mukaisesti käytettävä kriisinratkaisumenettelyissä, jos kriisinratkaisuneuvosto katsoo sen olevan tarpeen kriisinratkaisuvälineiden tehokkaan soveltamisen varmistamiseksi. Kriisinratkaisurahastolla olisi oltava riittävästi varoja, jotta kriisinratkaisukehys toimisi tehokkaasti. Tämä antaisi mahdollisuuden puuttua tarvittaessa ongelmiin, käyttää kriisinratkaisuvälineitä tehokkaasti ja suojata rahoitusvakautta turvautumatta veronmaksajien rahoihin.

(4)

Kriisinratkaisuneuvostolla on valtuudet laskea asetuksen (EU) N:o 806/2014 70 artiklan 2 kohdan mukaisesti yksilölliset ennakolliset vakausmaksut, jotka kaikkien osallistuvien jäsenvaltioiden alueilla toimiluvan saaneiden kaikkien laitosten on maksettava.

(5)

Kriisinratkaisuneuvoston olisi laskettava kriisinratkaisurahastoon suoritettavat vuotuiset vakausmaksut yhteisen tavoitetason perusteella, joka vahvistetaan tietyksi prosenttiosuudeksi kaikissa osallistuvissa jäsenvaltioissa toimiluvan saaneiden kaikkien luottolaitosten suojattujen talletusten määrästä. Kriisinratkaisuneuvoston olisi asetuksen (EU) N:o 806/2014 69 artiklan 1 kohdan mukaisesti varmistettava, että kriisinratkaisurahaston käytettävissä olevat varat saavuttavat 1 päivänä tammikuuta 2016 taikka sinä päivänä, jona asetuksen (EU) N:o 806/2014 69 artiklan 1 kohdan soveltaminen alkaa mainitun asetuksen 99 artiklan 6 kohdan nojalla, alkavan kahdeksan vuoden alkuvaiheen päättyessä vähintään asetuksen (EU) N:o 806/2014 69 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tavoitetason.

(6)

Rahoitusosuudet, jotka osallistuvat jäsenvaltiot ovat keränneet Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU (3) 103 ja 104 artiklan mukaisesti ja siirtäneet kriisinratkaisurahastoon asetuksen (EU) N:o 806/2014 3 artiklan 1 kohdan 36 alakohdassa tarkoitetun, vakausmaksujen siirtämisestä yhteiseen kriisinratkaisurahastoon ja niiden yhdistämisestä tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’sopimus’, 3 artiklan 3 kohdan nojalla, olisi sisällytettävä yksilöllisten vakausmaksujen laskentaan ja näin ollen vähennettävä määrästä, joka kunkin laitoksen on maksettava. Kyseisessä laskennassa olisi otettava huomioon, että määrien, jotka sopimuspuolten on siirrettävä sopimuksen 3 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti, olisi vastattava 10:tä prosenttia direktiivin 2014/59/EU 102 artiklan 1 kohdassa säädetystä tavoitetasosta. Kriisinratkaisuneuvosto varmistaa, että sopimuksen mukaisesti siirrettäviin määriin sisältyvä peruuttamattomien maksusitoumusten osuus on kullekin osallistuvalle jäsenvaltiolle sama.

(7)

Kriisinratkaisurahastoon suoritettavan vuotuisen vakausmaksun olisi asetuksen (EU) N:o 806/2014 70 artiklan 2 kohdan mukaisesti perustuttava kiinteään vakausmaksuun, joka vahvistetaan laitoksen velkojen perusteella (omat varat ja suojatut talletukset pois luettuina) sekä riskiprofiiliin mukautettuun vakausmaksuun, joka riippuu laitoksen riskiprofiilista.

(8)

Kriisinratkaisuneuvostoa pidetään asetuksen (EU) N:o 806/2014 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti kyseistä asetusta ja direktiiviä 2014/59/EU sovellettaessa asiaankuuluvana kansallisena kriisinratkaisuviranomaisena, tai jos kyseessä on rajatylittävän konsernin kriisinratkaisu, asiaankuuluvana konsernitason kriisinratkaisuviranomaisena, jos se suorittaa tehtäviä ja käyttää valtuuksia, jotka kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten on suoritettava tai joita niiden on käytettävä mainittujen säädösten mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EU) N:o 806/2014 7 artiklan soveltamista. Sen vuoksi kriisinratkaisuneuvostoa olisi pidettävä kriisinratkaisuviranomaisena myös silloin, kun sovelletaan komission delegoitua asetusta (EU) 2015/63 (4). Kriisinratkaisuneuvostoon sovelletaan mainitussa delegoidussa asetuksessa vahvistettuja säännöksiä, kun se suorittaa tehtäviä ja käyttää valtuuksia, joista säädetään tässä asetuksessa.

(9)

Vuotuisen vakausmaksun laskemiseksi kriisinratkaisuneuvosto soveltaa delegoidussa asetuksessa (EU) 2015/63 säädettyä menetelmää, kuten asetuksen (EU) N:o 806/2014 70 artiklan 6 kohdassa edellytetään. Sen vuoksi sellaisiin laitoksiin sovellettavaa erityisjärjestelmää, jotka katsotaan mainitun delegoidun asetuksen nojalla pieniksi laitoksiksi, sovelletaan myös kaikkien osallistuvien jäsenvaltioiden alueella toimiluvan saaneisiin kaikkiin laitoksiin, jotka täyttävät mainitussa delegoidussa asetuksessa säädetyt perusteet, joiden nojalla laitos katsotaan pieneksi laitokseksi.

(10)

Koska tässä asetuksessa annetuissa säännöissä vahvistetaan direktiivin 2014/59/EU 103 artiklan 7 kohdan nojalla annetussa delegoidussa asetuksessa (EU) 2015/63 säädetyn menetelmän soveltamisedellytykset, laskenta, jossa kriisinratkaisuneuvosto määrittää vuotuiset vakausmaksut osallistuvissa jäsenvaltioissa toimiluvan saaneille laitoksille, saa poiketa vuotuisten rahoitusosuuksien laskennasta yhteiseen kriisinratkaisumekanismiin osallistumattomissa jäsenvaltioissa ainoastaan osallistuvien jäsenvaltioiden yhteisen järjestelmän erityispiirteiden perusteella. Erityispiirteet johtuvat erityisesti siitä, että yhteisessä kriisinratkaisumekanismissa kaikilla osallistuvilla jäsenvaltioilla on yhteinen tavoitetaso. Sen, että vuotuisten rahoitusosuuksien laskentaan sovelletaan pääsääntöisesti samaa menetelmää kaikissa jäsenvaltioissa, pitäisi auttaa säilyttämään tasapuoliset toimintaedellytykset osallistuvien jäsenvaltioiden välillä sekä vahvat sisämarkkinat.

(11)

Yhteisessä kriisinratkaisurahastossa, jolle on asetettu eurooppalainen tavoitetaso, kaikkien osallistuvien jäsenvaltioiden alueella toimiluvan saaneiden laitosten vuotuisen yksilöllisen vakausmaksun suuruus riippuu kaikkien yhteisen kriisinratkaisumekanismin piiriin kuuluvien laitosten vuotuisten vakausmaksujen suuruudesta. Yhteisen kriisinratkaisumekanismin tehokkaan toiminnan ja kriisiratkaisurahaston sujuvan kerryttämisen kannalta on ratkaisevan tärkeää, että kaikki laitokset suorittavat vuotuiset vakausmaksunsa ajoissa ja täysimääräisinä.

(12)

Asetuksen (EU) N:o 806/2014 67 artiklan 4 kohdan mukaan kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset keräävät kriisinratkaisuneuvoston laskemat kriisinratkaisurahastoon suoritettavat vakausmaksut, minkä jälkeen maksut siirretään kriisinratkaisurahastoon sopimuksen mukaisesti. Kriisinratkaisuneuvoston määrittelemiin tietojen tallennus- ja esittämismuotoihin voi kuulua myös vaatimus, että tilintarkastajan tai tarvittaessa toimivaltaisen viranomaisen on vahvistettava kaikki laitosten ja erityisesti asetuksen (EU) N:o 806/2014 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen laitosten toimittamat tiedot.

(13)

Asetuksen (EU) N:o 806/2014 70 artiklan 2 kohdan b alakohdassa edellytetään, että kriisinratkaisuneuvosto ottaa suhteellisuusperiaatteen huomioon ja on luomatta vääristymiä jäsenvaltioiden pankkialan rakenteiden välille soveltaessaan riskiprofiiliin mukautettua vakausmaksua yksilöllisten vakausmaksujen laskentaan. Riskiprofiiliin mukautettu vakausmaksu perustuu direktiivin 2014/59/EU 103 artiklan 7 kohdassa vahvistettuihin perusteisiin. Asetuksen (EU) N:o 806/2014 1 artiklan kolmannen alakohdan mukaan kriisinratkaisurahaston käytön ehtona on sopimuksen voimaantulo. Sopimuksen mukaan osallistuvien jäsenvaltioiden keräämät vakausmaksut osoitetaan rahasto-osuuksiin, jotka vastaavat kutakin niistä. Rahasto-osuudet yhdistetään vaiheittain kahdeksan vuoden siirtymäkauden aikana siten, että ne lakkaavat olemasta siirtymäkauden lopussa.

(14)

Ne seikat, että toisaalta asetuksen (EU) N:o 806/2014 nojalla vakausmaksut lasketaan yhteisen tavoitetason perusteella ja toisaalta sopimuksen nojalla tiettyjä kansallisella pankkialalla keskenään korreloivia riskejä kattava osuus yhdistetään vain vaiheittain sopimuksessa tarkoitetun siirtymäkauden aikana, voivat vaikuttaa markkinoiden käsitykseen joistakin laitoksista ja siten niiden rahoitustilanteeseen direktiivin 2014/59/EU 103 artiklan 7 kohdan c alakohdassa tarkoitetun mukaisesti, mikä taas vaikuttaa niiden riskiprofiiliin. Lisäksi järjestelmä, joka perustuu väliaikaisesti rahasto-osuuksiin, saattaisi vaikuttaa maailmanlaajuisesti laitosten suhteelliseen merkitykseen rahoitusjärjestelmän vakaudelle tai taloudelle direktiivin 2014/59/EU 103 artiklan 7 kohdan g alakohdan mukaisesti. Laitosten merkitys rahoitusjärjestelmän vakaudelle tai taloudelle tulisi määrittää suhteessa jäsenvaltioon, jossa laitos sijaitsee (eli rahasto-osuuden vielä yhdistämätöntä osaa koskeva odotettu tappio) ja pankkiunioniin kokonaisuutena (eli rahasto-osuuden yhdistettyä osaa koskeva odotettu tappio). Tämä tekisi riskiprofiiliin mukautetun vakausmaksun saman suuruiseksi kuin vastaavan rahasto-osuuden yhdistämättömien varojen odotettu käyttö on siirtymäkauden aikana.

(15)

Mukautusmenetelmä, jossa käsitellään asianmukaisella tavalla johdanto-osan 14 kappaleessa tarkoitettuja seikkoja ja jossa sen vuoksi otetaan huomioon suhteellisuusperiaate ja vältetään jäsenvaltioiden pankkialan rakenteiden välisiä vääristymiä, olisi otettava käyttöön siihen saakka, kunnes kaikki kriisinratkaisurahastoon maksetut ennakolliset vakausmaksut on yhdistetty kokonaan. Vakausmaksujen laskentamenetelmää olisi siksi mukautettava niin, että se vastaa kriisinratkaisurahaston yhdistämistahtia. Näin ollen yhdistettyyn osaan osoitettavien vakausmaksujen laskennan olisi perustuttava asetuksessa (EU) N:o 806/2014 asetettuihin perusteisiin, kun taas direktiivin 2014/59/EU 102 artiklan 1 kohdassa säädetystä määräajasta poiketen rahasto-osuuksien yhdistämättömään osaan osoitettavien vakausmaksujen laskennan olisi perustuttava direktiivissä 2014/59/EU asetettuihin perusteisiin sekä tavoitetasoon, joka määritellään kaudelle, joka vastaa asetuksessa (EU) N:o 806/2014 säädettyä alkuvaihetta.

(16)

Asetuksen (EU) N:o 806/2014 70 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu peruuttamattomien maksusitoumusten käyttö ei saisi millään tavalla vaikuttaa kriisinratkaisurahaston taloudellisiin valmiuksiin eikä maksuvalmiuteen. Peruuttamattomat maksusitoumukset olisi vaadittava maksettavaksi vain, jos kriisinratkaisutoimeen kuuluu kriisinratkaisurahaston käyttö. Alkuvaiheen aikana kriisinratkaisuneuvoston olisi tavanomaisissa olosuhteissa jaettava peruuttamattomien maksusitoumusten käyttö tasan sitä pyytävien laitosten kesken. Näiden maksusitoumusten täydeksi vakuudeksi olisi asetettava vähäriskiset varat, joihin ei kohdistu kolmansien osapuolien oikeuksia ja jotka ovat kriisinratkaisuneuvoston vapaasti käytettävissä ja sen yksinomaiseen käyttöön osoitettuja rahaston käyttöä varten.

(17)

Asetuksen (EU) N:o 806/2014 70 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaan kiinteän vakausmaksun ja riskiprofiiliin mukautetun vakausmaksun välisessä suhteessa on otettava huomioon vakausmaksujen tasapainoinen jakautuminen erityyppisten laitosten kesken. Näin ollen olisi säädettävä erityisjärjestelyistä, joilla määritetään ”pienten laitosten” maksamat vakausmaksut.

(18)

Laitoksiin, jotka eivät kuulu delegoidun asetuksen (EU) 2014/63 10 artiklassa tarkoitettuun pienten laitosten ryhmään ja joiden kokonaisvarat ovat enintään 3 000 000 000 euroa, liittyy pienempi riski kuin suuriin laitoksiin. Useimmissa tapauksissa ne eivät aiheuta järjestelmäriskiä ja niillä on pienempi todennäköisyys tulla asetetuksi kriisinratkaisuun, jolloin on myös vähemmän todennäköistä, että ne saisivat tukea kriisinratkaisurahastosta. Sen vuoksi näiden laitosten maksamien vakausmaksujen laskemista varten on aiheellista ottaa käyttöön yksinkertaistettu menetelmä. Tämä myös ehkäisisi mahdolliset lyhytaikaiset muutokset, joita nämä laitokset voisivat tehdä asemaansa, jotta niihin voitaisiin soveltaa delegoidun asetuksen (EU) 2015/63 10 artiklaa. Tähän laskentaan olisi sisällytettävä kiinteämääräiseen summaan perustuva tekijä. Tämän järjestelmän olisi vältettävä laitosten väliset vääristymät ja saavutettava vakausmaksujen tasapuolinen jakautuminen erityyppisten laitosten kesken. Se keventäisi myös näiden laitosten yksilöllisten vakausmaksujen keräämisestä aiheutuvaa hallinnollista ja taloudellista rasitusta.

(19)

Komissio tarkastelee tämän asetuksen täytäntöönpanotapaa uudelleen samanaikaisesti kun se tarkastelee uudelleen delegoitua asetusta (EU) 2015/63, jotta tässä asetuksessa annettuihin sääntöihin voitaisiin tarvittaessa tehdä mukautuksia.

(20)

Asetuksen (EU) N:o 806/2014 99 artiklan 2 kohdan nojalla kyseistä asetusta sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2016. Kriisinratkaisuneuvoston on kuitenkin annettava kuukausittain 1 päivästä tammikuuta 2015 alkaen Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle kriisinratkaisuneuvoston täysistunnossa hyväksytty kertomus siitä, ovatko edellytykset kansallisella tasolla kerättyjen rahoitusosuuksien siirtämiselle kriisinratkaisurahastoon täyttyneet. Jos kertomuksista käy ilmi, että kyseiset edellytykset eivät ole täyttyneet, asetuksen (EU) N:o 806/2014 soveltamista lykätään kriisinratkaisurahastoon siirtämisen osalta 1 päivästä joulukuuta 2015 alkaen yhdellä kuukaudella kullakin kerralla. Sen vuoksi myös tätä asetusta olisi sovellettava samasta päivästä, jona asetuksen (EU) N:o 806/2014 69 artiklan 1 kohdan soveltaminen alkaa,

1)

’osallistuvilla jäsenvaltioilla’ asetuksen (EU) N:o 1024/2013 2 artiklassa määriteltyjä jäsenvaltioita;

2)

’vuotuisella tavoitetasolla’ sellaisten vuotuisten vakausmaksujen kokonaismäärää, jotka kriisinratkaisuneuvosto vahvistaa kullekin vakausmaksukaudelle asetuksen (EU) N:o 806/2014 69 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen mainitun asetuksen 69 artiklan 1 kohdassa ja 70 artiklassa tarkoitetun tavoitetason saavuttamiseksi;

3)

’vuotuisella vakausmaksulla’ asetuksen (EU) N:o 806/2014 70 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua määrää, jonka kriisinratkaisuneuvosto laskee vuosittain ja jonka kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset keräävät vakausmaksukauden aikana kaikkien osallistuvien jäsenvaltioiden alueella toimiluvan saaneilta kaikilta laitoksilta;

4)

’vakausmaksukaudella’ yhtä kalenterivuotta;

5)

’yhteiseen kriisinratkaisumekanismiin osallistumattomien jäsenvaltioiden kriisinratkaisuviranomaisilla’ direktiivin 2014/59/EU 2 artiklan 1 kohdan 18 alakohdassa tarkoitettuja viranomaisia tai muita asiaankuuluvia viranomaisia, jotka jäsenvaltiot nimeävät direktiivin 2014/59/EU 100 artiklan 2 ja 6 kohtaa sovellettaessa;

6)

’suojatuilla talletuksilla’ direktiivin 2014/49/EU 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja talletuksia, lukuun ottamatta mainitun direktiivin 6 artiklan 2 kohdassa määriteltyjä tilapäisesti korkeita saldoja;

7)

’toimivaltaisella viranomaisella’ tapauksen mukaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 40 alakohdassa määriteltyä toimivaltaista viranomaista tai Euroopan keskuspankkia.

a)

vuotuiset vakausmaksut, jotka kyseisten laitosten on maksettava alkuvaiheen ensimmäisenä vuonna, lasketaan siten, että 60 prosenttia maksusta lasketaan direktiivin 2014/59/EU 103 artiklan ja delegoidun asetuksen (EU) 2015/63 4 artiklan mukaisesti ja 40 prosenttia maksusta lasketaan asetuksen (EU) N:o 806/2014 69 ja 70 artiklan ja tämän asetuksen 4 artiklan mukaisesti;

b)

vuotuiset vakausmaksut, jotka kyseisten laitosten on maksettava alkuvaiheen toisena vuonna, lasketaan siten, että 40 prosenttia maksusta lasketaan direktiivin 2014/59/EU 103 artiklan ja delegoidun asetuksen (EU) 2015/63 4 artiklan mukaisesti ja 60 prosenttia maksusta lasketaan asetuksen (EU) N:o 806/2014 69 ja 70 artiklan ja tämän asetuksen 4 artiklan mukaisesti;

c)

vuotuiset vakausmaksut, jotka kyseisten laitosten on maksettava alkuvaiheen kolmantena vuonna, lasketaan siten, että 33,33 prosenttia maksusta lasketaan direktiivin 2014/59/EU 103 artiklan ja delegoidun asetuksen (EU) 2015/63 4 artiklan mukaisesti ja 66,67 prosenttia maksusta lasketaan asetuksen (EU) N:o 806/2014 69 ja 70 artiklan ja tämän asetuksen 4 artiklan mukaisesti;

d)

vuotuiset vakausmaksut, jotka kyseisten laitosten on maksettava alkuvaiheen neljäntenä vuonna, lasketaan siten, että 26,67 prosenttia maksusta lasketaan direktiivin 2014/59/EU 103 artiklan ja delegoidun asetuksen (EU) 2015/63 4 artiklan mukaisesti ja 73,33 prosenttia maksusta lasketaan asetuksen (EU) N:o 806/2014 69 ja 70 artiklan ja tämän asetuksen 4 artiklan mukaisesti;

e)

vuotuiset vakausmaksut, jotka kyseisten laitosten on maksettava alkuvaiheen viidentenä vuonna, lasketaan siten, että 20 prosenttia maksusta lasketaan direktiivin 2014/59/EU 103 artiklan ja delegoidun asetuksen (EU) 2015/63 4 artiklan mukaisesti ja 80 prosenttia maksusta lasketaan asetuksen (EU) N:o 806/2014 69 ja 70 artiklan ja tämän asetuksen 4 artiklan mukaisesti;

f)

vuotuiset vakausmaksut, jotka kyseisten laitosten on maksettava alkuvaiheen kuudentena vuonna, lasketaan siten, että 13,33 prosenttia maksusta lasketaan direktiivin 2014/59/EU 103 artiklan ja delegoidun asetuksen (EU) 2015/63 4 artiklan mukaisesti ja 86,67 prosenttia maksusta lasketaan asetuksen (EU) N:o 806/2014 69 ja 70 artiklan ja tämän asetuksen 4 artiklan mukaisesti;

g)

vuotuiset vakausmaksut, jotka kyseisten laitosten on maksettava alkuvaiheen seitsemäntenä vuonna, lasketaan siten, että 6,67 prosenttia maksusta lasketaan direktiivin 2014/59/EU 103 artiklan ja delegoidun asetuksen (EU) 2015/63 4 artiklan mukaisesti ja 93,33 prosenttia maksusta lasketaan asetuksen (EU) N:o 806/2014 69 ja 70 artiklan ja tämän asetuksen 4 artiklan mukaisesti;

h)

vuotuiset vakausmaksut, jotka kyseisten laitosten on maksettava alkuvaiheen kahdeksantena vuonna, lasketaan siten, että 100 prosenttia maksusta lasketaan asetuksen (EU) N:o 806/2014 69 ja 70 artiklan ja tämän asetuksen 4 artiklan mukaisesti.

22.1.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 15/8

(1)

Neuvosto otti polkumyyntitutkimuksen, jäljempänä ’alkuperäinen tutkimus’, perusteella asetuksella (EY) N:o 1193/2008 (2) käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, peräisin olevan ja tällä hetkellä CN-koodeihin 2918 14 00 ja ex 2918 15 00 kuuluvan sitruunahapon tuonnissa, jäljempänä ’alkuperäiset toimenpiteet’. Toimenpiteet toteutettiin 6,6–42,7 prosentin suuruisen arvotullin muodossa.

(2)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, hyväksyi päätöksellä 2008/899/EY (3) kuuden vientiä harjoittavan tuottajan, mukaan luettuna yksi vientiä harjoittavien tuottajien ryhmä, yhdessä Kiinan asianomaisen alan kauppakamarin (China Chamber of Commerce of Metals, Minerals & Chemicals Importers & Exporters) kanssa tarjoamat hintasitoumukset.

(3)

Komissio peruutti päätöksellä 2012/501/EU (4) yhden vientiä harjoittavan tuottajan, Laiwu Taihe Biochemistry Co. Ltd:n, jäljempänä ’Laiwu’, tarjoaman sitoumuksen.

(4)

Alkuperäisten polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolon lähestyvää päättymistä koskevan ilmoituksen (5) julkaisemisen johdosta komissiota pyydettiin 2 päivänä elokuuta 2013 panemaan vireille neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009, jäljempänä ’perusasetus’, 11 artiklan 2 kohdan mukainen kyseisten toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelu. Pyynnön esittivät SA Citrique Belge ja Jungbunzlauer Austria AG, jäljempänä ’pyynnön esittäjät’, sellaisten tuottajien puolesta, joiden osuus unionin sitruunahapon tuotannosta oli 100 prosenttia.

(5)

Pyyntö perustui siihen, että toimenpiteiden voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti polkumyynnin jatkumiseen ja unionin tuotannonalalle aiheutuvan vahingon toistumiseen.

(6)

Pyynnön esittäjät esittivät myös perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisen osittaista välivaiheen tarkastelua koskevan pyynnön, joka rajoittui polkumyynnin tarkasteluun Laiwun osalta. Pyynnön esittäjät toimittivat alustavaa näyttöä, joka osoittaa, että edellisen tutkimusajanjakson jälkeen Laiwu on kasvattanut tuotantokapasiteettiaan ja laajentanut tuotevalikoimaansa.

(7)

Koska Laiwulle myönnettiin markkinatalouskohtelu alkuperäisessä tutkimuksessa, pyynnön esittäjät toimittivat polkumyyntimarginaalilaskelmat, joissa verrattiin Kiinan laskennallista normaaliarvoa (valmistuskustannukset, myynti-, yleis- ja hallintokustannukset sekä voitto) — koska edustavaa kotimarkkinamyyntiä ei väitetysti ollut — ja Laiwun vientihintaa unioniin. Sen perusteella polkumyyntimarginaali vaikutti olevan suurempi kuin toimenpiteiden nykytaso. Sen vuoksi pyynnön esittäjät väittivät, että toimenpiteiden pitäminen voimassa nykyisen tasoisena, joka perustui aiemmin vahvistetun polkumyynnin tasoon, ei riittäisi vahingollisen polkumyynnin vaikutusten korjaamiseksi. Pyynnön esittäjät väittivät myös, että Laiwu ei ehkä täytä enää markkinatalouskohtelun ehtoja.

(8)

Komissio pani 30 päivänä marraskuuta 2013 vireille polkumyyntitutkimuksen, joka koski Kiinasta, jäljempänä ’asianomainen maa’, peräisin olevan sitruunahapon tuontia unioniin, ja julkaisi Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (6) vireillepanoilmoituksen, jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’. Vireillepanoon sisältyivät seuraavat:

(9)

Komissio kehotti vireillepanoilmoituksessa asianomaisia osapuolia ottamaan yhteyttä komissioon tutkimukseen osallistumiseksi. Komissio ilmoitti pyynnön esittäjille, tiedossa oleville vientiä harjoittaville tuottajille, Kiinan viranomaisille, tiedossa oleville tuojille ja käyttäjille tarkastelujen vireillepanosta ja kehotti niitä osallistumaan. Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa asianomaisille osapuolille, että se harkitsi Kanadan käyttämistä markkinataloutta harjoittavana kolmantena maana, jäljempänä ’vertailumaa’, perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti. Sen vuoksi komissio ilmoitti myös Kanadassa oleville tuottajille vireillepanosta ja kehotti niitä osallistumaan.

(10)

Asianomaisilla osapuolilla oli mahdollisuus esittää huomautuksia tutkimuksen vireillepanosta ja pyytää kuulemista komission ja/tai kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa.

(11)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se saattaa soveltaa otantaa vientiä harjoittaviin tuottajiin ja tuojiin perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti.

(12)

Pystyäkseen päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen komissio pyysi etuyhteydettömiä tuojia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa täsmennetyt tiedot.

(13)

Kuusi etuyhteydetöntä tuojaa toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Komissio valitsi perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti kolmen etuyhteydettömän tuojan otoksen käyttäen valintaperusteina suurinta tuontimäärää unioniin suuntautuvassa tuonnissa. Se kuuli kaikkia tiedossa olevia tuojia otoksen valinnasta perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Yksikään näistä ei toimittanut huomautuksia.

(14)

Pystyäkseen päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen komissio pyysi kaikkia Kiinassa toimivia vientiä harjoittavia tuottajia toimittamaan kaikki vireillepanoilmoituksessa täsmennetyt tiedot. Lisäksi komissio pyysi Kiinan edustustoa unionissa yksilöimään muita mahdollisia vientiä harjoittavia tuottajia, jotka voisivat olla kiinnostuneita osallistumaan tutkimukseen, ja/tai ottamaan yhteyttä niihin.

(15)

Yhdeksän kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa, joista kaksi on toisiinsa etuyhteydessä, toimitti pyydetyt tiedot ja suostui sisällytettäväksi otokseen. Asian monimutkaisuuden ja asianomaisen tuotannonalan rakenteen vuoksi komissio päätti, että otanta ei ole tarpeen. Yksikään vientiä harjoittavista tuottajista ei toimittanut huomautuksia otannasta. Näistä yhdeksästä vientiä harjoittavasta tuottajasta seitsemän toimitti vastauksen kyselylomakkeeseen ja kaksi peruutti yhteistyötarjouksensa.

(16)

Komissio lähetti Laiwulle 2 artiklan 7 kohdan b kohdan mukaisesti markkinatalouskohtelun pyytämiseen tarkoitetun lomakkeen.

(17)

Komissio lähetti seitsemälle vientiä harjoittavalle tuottajalle kyselylomakkeet polkumyynnin jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyden arvioimiseksi. Kyseiset seitsemän vientiä harjoittavaa tuottajaa toimittivat vastaukset. Komissio lähetti Laiwulle erillisen kyselylomakkeen muuttuneiden olosuhteiden pysyvyyden arvioimiseksi polkumyynnin osalta. Yritys vastasi lomakkeeseen.

(18)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki polkumyynnin, siitä johtuvan vahingon ja unionin edun määrittämistä varten tarpeellisina pitämänsä tiedot. Perusasetuksen 16 artiklan mukaisia tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien yritysten toimitiloihin:

a)   Unionin tuottajat

b)   Tuojat

c)   Käyttäjät

d)   Kiinassa toimivat vientiä harjoittavat tuottajat

e)   Vertailumaan tuottajat:

(19)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän lokakuuta 2012 ja 30 päivän syyskuuta 2013 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso’. Vahingon määrittämisen kannalta merkittävien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2010 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajan, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(20)

Tarkasteltavana oleva tuote on Kiinasta peräisin oleva sitruunahappo (mukaan luettuna trinatriumsitraattidihydraatti), joka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin 2918 14 00 ja ex 2918 15 00, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’.

(21)

Sitruunahappoa käytetään happamuuden- ja pH:n säätöaineena monissa tuotteissa, esimerkiksi juomissa, elintarvikkeissa, pesuaineissa, kosmetiikassa ja lääkkeissä. Sen pääraaka-aineita ovat sokeri/melassi, tapioka, maissi tai glukoosi (viljoista saatu) sekä eri aineet hiilihydraattien vedenalaista bakteerikäymistä varten.

(22)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että seuraavilla tuotteilla on samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset:

(23)

Komissio päätti, että kyseiset tuotteet ovat näin ollen perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

(24)

Komissio tarkasteli perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti, esiintyikö tutkimuksen tekohetkellä polkumyyntiä ja olisiko polkumyynnin jatkuminen tai toistuminen todennäköistä, jos Kiinasta peräisin olevaan tuontiin sovellettavien toimenpiteiden voimassaolo päättyisi.

(25)

Koska Kiinan ei katsota olevan markkinatalousmaa, normaaliarvo määritettiin markkinataloutta harjoittavan kolmannen maan hinnan perusteella perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti. Tätä varten oli valittava vertailumaa (ks. 9 kappale).

(26)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa asianomaisille osapuolille, että se piti Kanadaa asianmukaisena vertailumaana ja kehotti asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia. Yksikään näistä ei toimittanut huomautuksia.

(27)

Kanadaa käytettiin vertailumaana alkuperäisessä tutkimuksessa. Koska yhteistyöhön suostunut kanadalainen yritys oli ainoa sitruunahapon tuottaja Kanadassa ja etuyhteydessä yhteen valituksen tehneistä tuottajista, komissio tutki mahdollisuuksia yhteistyöhön muissa tiedossa olevissa tuottajamaissa, kuten Yhdysvalloissa, Brasiliassa, Thaimaassa ja Ukrainassa. Yksi brasilialainen ja yksi thaimaalainen yritys olivat halukkaita toimimaan yhteistyössä mutta eivät loppujen lopuksi vastanneet kyselylomakkeeseen. Pyydetyt tiedot toimitti pelkästään ainoa kanadalainen sitruunahapon tuottaja.

(28)

Kanadassa ei ole käytössä sitruunahapon tuontiin sovellettavia polkumyyntitulleja, toisin kuin Yhdysvalloissa, Brasiliassa, Thaimaassa ja Ukrainassa. Lisäksi sopimustulli on 0 prosenttia (7).

(29)

Koska Kanadan markkinoilla kilpailu on vapaata, komissio päätteli, että Kanada on asianmukainen vertailumaa perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti. Komissio määritti normaaliarvon kanadalaisen tuottajan etuyhteydettömille asiakkaille suuntautuvan kotimarkkinamyynnin perusteella.

(30)

Vertailumaassa ei tuotettu eikä myyty yhtä tuotelajia, jota ei näin ollen voitu verrata Kiinassa tuotettuun ja unioniin vietyyn tuotelajiin. Sen vuoksi tämän tuotelajin normaaliarvo oli muodostettava laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti käyttäen perustana vertailumaan tuottajan samankaltaisen tuotteen valmistuskustannuksia, joihin lisättiin kohtuullinen määrä myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia sekä kohtuullinen voitto.

(31)

Komissio määritti vientihinnan unionissa toimivien riippumattomien asiakkaiden tosiasiallisesti maksamien tai maksettavaksi tulevien vientihintojen perusteella. Kaikki vientiä harjoittavat tuottajat Laiwua lukuun ottamatta harjoittivat vientiä suoraan riippumattomille asiakkaille sitoumuksen ehtojen mukaisesti.

(32)

Komissio vertaili normaaliarvoa ja yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien vientihintaa noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(33)

Jos se oli tarpeen tasapuolisen vertailun varmistamiseksi, komissio oikaisi normaaliarvoa ja/tai vientihintaa hintoihin ja hintojen vertailtavuuteen vaikuttavien erojen huomioon ottamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Oikaisuja tehtiin kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, lastaus- ja liitännäiskustannusten sekä pakkaus- ja luottokustannusten ja palkkioiden osalta.

(34)

Yhteistyössä toimineiden tuottajien osalta komissio vertasi samankaltaisen tuotteen kunkin tuotelajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa vertailumaassa tarkasteltavana olevan tuotteen vastaavan tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti.

(35)

Tällä perusteella polkumyyntimarginaalit, jotka ilmaistaan prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana, olivat tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla jopa 38 prosenttia.

(36)

Yhteistyössä toimimisen aste oli korkea, koska yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien vienti muodosti lähes kaiken viennin unioniin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(37)

Laskelmat osoittivat, että polkumyyntiä harjoittivat nekin vientiä harjoittavat tuottajat, joihin sovellettiin sitoumusta. On muistettava, että sitoumuksessa esitetty vähimmäistuontihinta perustui vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan (alemman tullin sääntö), minkä vuoksi sitoumukset eivät poistaneet täysin alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistettua polkumyyntiä.

(38)

Vientihintojen määrittämisen osalta tässä tutkimuksessa pyrittiin vahvistamaan, onko polkumyynnin jatkuminen todennäköistä. Vientihintojen määrittämisessä ei voida tyytyä tarkastelemaan pelkästään viejien aiempaa hinnoittelua vaan lisäksi on tarkasteltava vientihintojen todennäköistä kehitystä tulevaisuudessa. Tutkimuksessa on siis selvitettävä, ovatko aiemmat vientihinnat luotettava osoitus siitä, millaisia vientihintoja tulevaisuudessa todennäköisesti sovelletaan. On muistettava, että viisi yritystä harjoittaa vientiä unioniin hintasitoumuksen ehtojen mukaisesti. Sen vuoksi komissio tutki, olivatko nämä sitoumukset vaikuttaneet aiempien vientihintojen tasoon siten, etteivät ne olisi luotettavia määritettäessä tulevaa vientihinnoittelua.

(39)

Sen tutkimiseksi, olivatko unioniin suuntautuvan viennin hinnat luotettavia, ja ottaen huomioon sitoumukset vientihintoja unioniin analysoitiin suhteessa sitoumuksissa esitettyyn vähimmäistuontihintaan. Oli tarpeen vahvistaa, olivatko unioniin suuntautuvan viennin hinnat tietyllä tasolla pääasiassa sitoumuksissa vahvistettujen vähimmäistuontihintojen takia, ja näin ollen se, olivatko ne kestäviä. Tältä osin komissio tarkasteli, olivatko unioniin suuntautuvan viennin hinnat — kunkin yrityksen painotetun keskimääräisen vientihinnan perusteella — huomattavasti korkeammat kuin vähimmäistuontihinta. Komissio tarkasteli myös, miten nämä hinnat suhteutuvat kolmansiin maihin suuntautuvan viennin hintoihin.

(40)

Kaikkien sitoumuksen nojalla toimivien yritysten osalta vientihinnat unioniin olivat keskimäärin vähimmäistuontihinnan tasolla. Lisäksi niiden vientihinnat unioniin olivat merkittävästi korkeammat kuin vientihinnat kolmansiin maihin. Tämän vuoksi on erittäin todennäköistä, että jos sitoumuksia ei olisi, unioniin suuntautuvan viennin hinnat lähestyisivät kolmansiin maihin suuntautuvan viennin hintoja.

(41)

Näin ollen katsottiin, että sitoumuksen nojalla toimivien yritysten unioniin suuntautuvan viennin hintoihin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla vaikuttivat sitoumukset, minkä vuoksi ne eivät olleen riittävän luotettavia, jotta niitä olisi voitu käyttää polkumyynnin jatkumisen määrittämiseen toimenpiteiden päättymistä koskevan tarkastelun puitteissa.

(42)

Koska näiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien vientihinnat eivät olleet luotettavia sitoumuksen takia, komissio harkitsi muita mahdollisuuksia vientihinnan määrittämiseksi, jotta voitaisiin arvioida polkumyynnin jatkumisen todennäköisyys. Yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat myivät sitruunahappoa maailmanmarkkinoilla, joten komissio tarkasteli, olivatko kaikissa kolmansissa maissa tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla tosiasiallisesti maksetut tai maksettavaksi tulevat vientihinnat polkumyyntihintoja.

(43)

Komissio vertasi näitä vientihintoja vertailumaassa määritettyyn normaaliarvoon (ks. 26 kappale ja sitä seuraavat kappaleet). Näin vahvistetut polkumyyntimarginaalit olivat 43–85 prosenttia. Nämä polkumyyntimarginaalit ovat suuremmat kuin ne, jotka vahvistettiin unioniin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla suuntautuneen viennin hintojen perusteella (ks. 36 kappale).

(44)

Tarkastelupyynnössä pyynnön esittäjät arvioivat sitruunahapon käyttämättömän kapasiteetin Kiinassa olevan suurempi kuin EU:n vuotuinen sitruunahapon kokonaiskysyntä. Sitruunahapon kokonaiskapasiteetiksi arvioitiin 1 800 000 tonnia. Komissio katsoo, että pyynnön esittäjät yliarvioivat käyttämättömän kapasiteetin.

(45)

Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien käyttämätön kapasiteetti on merkittävä. Kiinalaisten yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien käyttämätön kapasiteetti on noin 192 000 tonnia, mikä vastaa noin 41:tä prosenttia EU:n kulutuksesta.

(46)

Lisäksi eräässä tuotannonalakohtaisessa tutkimuksessa (IHS Chemical Economics Handbook) (8), johon eri osapuolet viittasivat tutkimuksen aikana, arvioitiin Kiinan vuotuinen kokonaiskapasiteetti vuonna 2012 tasolle, joka ylittää unionin markkinoiden kokonaiskulutuksen moninkertaisesti. Kiinan osuus maailmanlaajuisesta tuotannosta vuonna 2012 oli 59 prosenttia, ja sen osuus maailmanlaajuisesta kapasiteetista 69 prosenttia, viennistä 74 prosenttia ja kulutuksesta 12 prosenttia (9). Näiden tietojen perusteella Kiinan tuotantokapasiteetti on kaiken kaikkiaan merkittävä.

(47)

Kulutuksen odotetaan kasvavan Kiinassa, mutta IHS Chemical Economics Handbookin arvion mukaan Kiinan vuotuinen kokonaiskulutus tulee kuitenkin olemaan unionin markkinoita paljon vähäisempi. Kasvu vuoteen 2018 saakka ei ylitä unionin nykyistä kulutusta.

(48)

Nämä tiedot vahvistavat sitä, että Kiinan tuotanto ja kapasiteetti on pääasiassa tarkoitettu vientiin.

(49)

Tutkimuksen aikana saatujen sitruunahapon hintoja koskevien tietojen mukaan Kiinan kotimarkkinahinnat olivat noin 48 prosenttia alemmat kuin unionin markkinoiden hinnat.

(50)

Näin ollen unionin markkinat ovat edelleen houkuttelevat kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien viennin kannalta.

(51)

Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla hinnat kolmansien maiden markkinoilla olivat keskimäärin 40 prosenttia alemmat kuin unionin markkinoilla.

(52)

Kiinalaisilla viejillä on voimakas hintakannustin suunnata vientiään unioniin, jos toimenpiteet kumotaan.

(53)

Tätä päätelmää vahvistavat vielä Laiwun unioniin suuntautuvan viennin hinnat sekä Laiwun unioniin ja kolmansiin maihin suuntautuvan viennin hintojen ero.

(54)

Edellä esitettyä päätelmää tukevat myös niiden vientiä harjoittavien tuottajien, jotka eivät toimineet tutkimuksessa yhteistyössä, unioniin suuntautuneen vähäisen viennin alhaiset hinnat.

(55)

Kiinan kokonaistuotantokapasiteetti (mukaan luettuna käyttämätön kapasiteetti) verrattuna unionin markkinoiden kokoon vaikuttaisi osoittavan, että vienti unioniin todennäköisesti kasvaa, jos toimenpiteet kumotaan. Tällainen vienti todennäköisesti jatkuisi merkittävillä polkumyyntihinnoilla.

(56)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen asianomaiset osapuolet kyseenalaistivat päätelmän, jonka mukaan vähimmäistuontihinnan mukaiset hinnat EU:n markkinoilla viime vuosina ovat kestämättömiä ja putoaisivat huomattavasti ja jopa lähestyisivät kolmansien maiden vientihintojen tasoa. Ne myös kyseenalaistivat sen, että tasoltaan vakaa kiinalainen vienti todennäköisesti kasvaisi määrältään ja jatkuisi polkumyyntihinnoin, jos toimenpiteiden voimassaoloa ei jatketa. Tutkimuksessa kuitenkin vahvistettiin selvästi, että polkumyynti jatkuu; näin on jopa niiden vientihintojen perusteella, joita pidetään epäluotettavina, koska sitoumusten vähimmäistuontihinnat vaikuttavat niihin. Näiden hintojen havaittiin olevan kaikkien sitoumusten kohteena olevien vientiä harjoittavien tuottajien osalta merkittävästi korkeammat kuin vientihinnat muille markkinoille. Nämä vientiä harjoittavat tuottajat ovat tottuneet viemään hinnoilla, jotka ovat alemmat kuin hinnat EU:n markkinoilla. Lisäksi on muistettava, että alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistettiin, että Kiinasta unioniin halvoin polkumyyntihinnoin tuleva tuonti lisääntyi 37 prosenttia vuoden 2004 ja kesäkuuhun 2007 päättyvän 12 kuukauden välillä (alkuperäinen tutkimusajanjakso) (10). Kaikki nämä seikat sekä Kiinan merkittävä käyttämätön kapasiteetti, jota ei ole kyseenalaistettu, tukevat selvästi päätelmää, jonka mukaan vienti unioniin jatkuisi todennäköisesti polkumyyntihinnoilla ja sen määrä kasvaisi, jos toimenpiteet kumottaisiin.

(57)

Komissio määritti perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan nojalla, voidaanko normaaliarvo määrittää perusasetuksen 2 artiklan 1–6 kohdan mukaisesti, jos Laiwu täyttää perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan vaatimukset ja jos sille voidaan siten myöntää markkinatalouskohtelu.

(58)

Kyseiset edellytykset ovat lyhyesti seuraavat:

(59)

Sen määrittämiseksi, täyttyvätkö perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan vaatimukset, komissio pyysi Laiwua täyttämään markkinatalouskohtelun hakemiseen tarkoitetun lomakkeen. Laiwu vastasi annetussa määräajassa. Komissio todensi toimitetut tiedot Laiwun toimitiloissa.

(60)

Komissio havaitsi, että Laiwu ei täyttänyt perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan mukaisia markkinatalouskohtelun vaatimuksia 2 ja 3.

(61)

Vaatimuksesta 2 yritys ei onnistunut osoittamaan, että sillä on yksi ainoa selkeä kirjanpito, joka tarkastetaan riippumattomasti kansainvälisten kirjanpitonormien mukaisesti. Lisäksi siltä puuttui riittävä asiakirjanäyttö, joka olisi tukenut kirjanpidon tarkkuutta ja kattavuutta. Yrityksellä ei myöskään ollut asiakirjanäyttöä tiettyjen tileihin kirjattujen tapahtumien tueksi. Lisäksi sen tilinpäätökseen ei sisältynyt laskelmaa oman pääoman muutoksista tietyiltä kausilta. Nämä puutteet rikkovat periaatetta, jonka mukaan kirjanpitotiedot ja tilinpäätökset on esitettävä todenmukaisesti, ja mikä tärkeintä, tilintarkastaja ei ollut huomannut niitä. Tämän vuoksi kirjanpitoa eikä tilintarkastusta ei ollut suoritettu kansainvälisten tilintarkastusstandardien mukaisesti.

(62)

Laiwu väitti, että sen kirjanpito on riittävän selkeä, jotta se täyttää Kiinassa yleisesti hyväksytyt kirjanpitoperiaatteet. Yritys väitti lisäksi, että markkinatalouskohtelua koskevassa ilmoitusasiakirjassa mainitut epäjohdonmukaisuudet eivät vaikuta sen kirjanpidon luotettavuuteen. Yritys katsoi, että kirjanpitovaatimuksia olisi tarkasteltava suhteessa niiden tarkoitukseen (esim. sijoittajien suojaaminen).

(63)

Komissio huomauttaa, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan toisessa luetelmakohdassa todetaan, että yrityksillä olisi oltava yksi ainoa selkeä kirjanpito, joka on riippumattoman tarkastuksen kohteena kansainvälisten kirjanpitonormien mukaisesti. Tämä on muodollinen vaatimus. Toisin kuin yritys väitti, kirjanpidon on oltava kansainvälisten kirjanpitonormien mukainen, riippumatta siitä, miten yrityksen asema on määritetty kansallisissa kirjanpitosäännöksissä.

(64)

Komissio katsoo lisäksi, että Laiwun kirjanpito ei ollut Kiinan kirjanpitolain mukaista, koska tilintarkastaja ei esittänyt huomautuksia Kiinan kirjanpitolain rikkomuksista (ks. 61 kappale).

(65)

Edellä esitetyn perusteella väitteet oli hylättävä.

(66)

Vaatimuksesta 3 yritys ei onnistunut osoittamaan, että aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä juontuvia merkittäviä vääristymiä ei ole. Tarkemmin ottaen yrityksen asema ”uuden ja huipputeknologian alan yrityksenä” antaa sille mahdollisuuden hyödyntää etuuskohteluun perustuvaa yritystuloverojärjestelmää, joka vaikuttaa merkittävästi sen rahoitustilanteeseen.

(67)

Laiwu väitti, että etuuskohteluun perustuvaa verojärjestelmää ei voida käsitellä markkinatalouskohtelua koskevan vaatimuksen 3 yhteydessä, koska kyseessä on eräs tuen muoto.

(68)

Komissio toteaa, että markkinatalouskohtelua koskevan vaatimuksen 3 arvioinnilla pyritään määrittämään, kohdistuuko tuottajiin keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä juontuvia merkittäviä vääristymiä.

(69)

Laiwun valtiolta saama etuus etuuskohteluun perustuvan veroprosentin muodossa on pysyvä etuus, josta säädetään vuonna 2007 annetun yritystuloverolain 28 §:ssä. Etuus on vahvistettu Kiinan perustuslain johdanto-osan nojalla, jossa todetaan, että puolueen on pidettävä yllä ja kehitettävä talouden perusjärjestelmää, jossa julkisella omistuksella on määräävä asema ja talouden eri sektorit kehittyvät rinnakkain.

(70)

Yksi etuuden tavoitteista on houkutella pääomaa alennetuilla koroilla. Tämä vääristää pääomamarkkinoiden toimintaa. Tuloverojärjestelmä, jossa suositaan tiettyjä valtion strategisena pitämiä yrityksiä, vaikuttaisi osoittavan, että verojärjestelmä ei ole markkinatalouden mukainen vaan siihen kohdistuu edelleen voimakasta valtion suunnittelua, mikä on ominaista keskusjohtoiselle markkinataloudelle. Komissio katsoo, että myös verovähennysten aiheuttamat vääristymät ovat merkittäviä, koska ne muuttavat ennen veroja saavutetun voiton määrän, joka yrityksen on saavutettava, jotta se houkuttelisi investoijia.

(71)

Edellä esitetyn perusteella väitteet oli hylättävä.

(72)

Komissio ilmoitti markkinatalouskohtelua koskevan tutkimuksen tuloksista Laiwulle, Kiinan viranomaisille ja pyynnön esittäjille. Komissio kehotti niitä esittämään huomautuksia ja pyytämään kuulemista. Saadut huomautukset eivät olleet sellaisia, että komissio olisi muuttanut alustavia päätelmiään niiden perusteella.

(73)

Laiwu väitti, että komissio esitti markkinatalouskohtelun hylkäämistä eri perusteilla kuin niillä, jotka johtivat tutkimuksen vireillepanoon. Yrityksen mukaan komission olisi pitänyt markkinatalouskohtelun arvioinnissa rajoittua vaatimuksen 1 tutkimiseen.

(74)

Ensinnäkin on huomattava, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa luetellaan viisi vaatimusta, joiden kaikkien on täytyttävä, jotta markkinatalouskohtelu voitaisiin myöntää. Todistustaakka on markkinatalouskohtelua pyytävällä yrityksellä.

(75)

Lisäksi vireillepanoilmoituksen (11) 5.2 kohdassa täsmennetään vireillepanon perusteet, jotka liittyvät Laiwun tuotantokapasiteetin lisääntymiseen ja sen myynnin tuotevalikoiman laajentumiseen. Vireillepanoilmoituksella ei millään tavalla rajata tutkimusta koskemaan vain markkinatalouskohtelun vaatimusta 1. Lisäksi alustava näyttö arvioidaan erikseen, jotta voidaan selvittää, oikeuttaako se tutkimuksen vireillepanoon. Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan mukainen markkinatalouskohtelua koskeva arviointi on täysimittainen tutkimus, jossa tarkastellaan, toimiiko tietty tuottaja markkinatalousolosuhteissa vireillepanoilmoituksen 6.1.1.2 kohdan mukaisesti.

(76)

Komissio toteaa vielä, että Laiwu toimitti markkinatalouskohtelun hakemiseen tarkoitetun lomakkeen, jossa se väitti täyttävänsä kaikki viisi vaatimusta. Perusasetuksen asiaa koskevien säännösten mukaisesti markkinatalouskohtelua hakevan yrityksen on todistettava, että se toimii markkinatalousolosuhteissa, eli todistustaakka on yrityksellä, jonka on esitettävä markkinatalouskohtelua koskevassa hakemuksessa asianmukaisesti perusteltu riittävä näyttö. Tämän vuoksi Laiwun väite hylättiin.

(77)

Ilmoitettuaan jäsenvaltioille markkinatalouskohtelua koskevan hakemuksen arvioinnista 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan mukaisesti komissio ilmoitti asianomaisille osapuolille markkinatalouskohtelua koskevista lopullisista päätelmistä.

(78)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti Laiwun normaaliarvo määritettiin markkinataloutta harjoittavan kolmannen maan hintojen perusteella. Tätä varten komissio valitsi markkinataloutta harjoittavaksi kolmanneksi maaksi Kanadan (ks. 26 kappale ja sitä seuraavat kappaleet).

(79)

Komissio määritti normaaliarvon kanadalaisen tuottajan etuyhteydettömille asiakkaille suuntautuvan kotimarkkinamyynnin perusteella.

(80)

Komissio määritti vientihinnan unionissa toimivien riippumattomien asiakkaiden tosiasiallisesti maksamien tai maksettavaksi tulevien vientihintojen perusteella perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti.

(81)

Komissio vertasi normaaliarvoa ja vientihintaa noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(82)

Jos se oli tarpeen tasapuolisen vertailun varmistamiseksi, komissio oikaisi normaaliarvoa ja/tai vientihintaa hintoihin ja hintojen vertailtavuuteen vaikuttavien erojen huomioon ottamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Oikaisuja tehtiin kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, lastaus- ja liitännäiskustannusten sekä pakkaus- ja luottokustannusten ja palkkioiden osalta.

(83)

Komissio vertasi samankaltaisen tuotteen kunkin tuotelajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa vertailumaassa tarkasteltavana olevan tuotteen vastaavan tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti.

(84)

Tähän perustuva Laiwun painotettu keskimääräinen polkumyyntimarginaali ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana on 37,8 prosenttia.

(85)

Komissio tutki perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti, voitaisiinko polkumyynnin osalta tapahtunutta olosuhteiden muutosta kohtuudella pitää pysyvänä.

(86)

Sitä seikkaa, että Laiwu laajeni pienimmästä EU:hun vientiä harjoittavasta tuottajasta suurimmaksi, pidetään pysyvänä muutoksena. Yritys vahvistikin kyselylomakevastauksessaan, että se aikoo säilyttää vientimääränsä eikä aio muuttaa vientikäyttäytymistään.

(87)

Samankaltaista tuotetta valmisti kaksi tuottajaa unionissa tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Nämä tuottajat muodostavat perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ’unionin tuotannonalan’.

(88)

Koska unionin tuotannonala muodostuu vain kahdesta tuottajasta, kaikki arkaluonteisiin tietoihin liittyvät luvut oli luottamuksellisuussyistä indeksoitava tai annettava tietyllä vaihteluvälillä.

(89)

Komissio määritti unionin kulutuksen Eurostatin tietojen ja kyselylomakevastausten perusteella lisäämällä Kiinasta ja muista kolmansista maista tulevaan tuontiin unionin tuotannonalan myynnin unionin markkinoilla.

(90)

Unionin kulutus kehittyi seuraavasti:

Taulukko 1

Kulutus unionissa (tonnia)

(91)

Unionin kulutus vaihteli +/- 5 prosentilla tarkastelujakson aikana. Mitään selvää suuntausta ei kuitenkaan ole havaittavissa tarkastelujaksolla.

(92)

Komissio määritti tuonnin määrän Eurostatin tietojen perusteella. Tuonnin markkinaosuus määritettiin 88 kappaleen ja sitä seuraavien kappaleiden mukaisesti määritetyn unionin kulutuksen perusteella.

(93)

Tuonti asianomaisesta maasta unioniin kehittyi seuraavasti:

Taulukko 2

Tuonnin määrä ja markkinaosuus

(94)

Tuontimäärät vaihtelivat tarkastelujakson aikana. Vaihtelu vaikuttaa noudattelevan tietyssä määrin unionin kulutuksen suuntausta. Vuonna 2011 kun kulutus oli alhainen, Kiinasta tuleva tuonti oli alimmillaan. Vuonna 2012 kun kulutus oli huipussaan, myös Kiinasta tuleva tuonti saavutti huippunsa.

(95)

Ainoa jakso, jolloin Kiinasta tuleva tuonti ei noudattanut tätä suuntausta, oli tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso, kun tuontia oli noin 10 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2010 siitä huolimatta, että unionin kulutus pysyi samalla tasolla. Laskusta huolimatta Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuus pysyi merkittävänä eli se oli 35–45 prosenttia unionin markkinoista koko tarkastelujakson ajan.

(96)

Komissio määritti tuonnin hinnan Eurostatin tietojen perusteella. Asianomaisesta maasta unioniin tulevan tuonnin keskimääräiset hinnat kehittyivät seuraavasti:

Taulukko 3

Tuontihinnat

(97)

Kiinasta tulevan sitruunahapon tuontihinta kohosi 24 prosenttia vuosien 2010 ja 2012 välillä ja laski myöhemmin 8 prosenttiyksikköä vuoden 2012 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä. Nämä hinnat seurailivat koko tarkastelujakson ajan raaka-aineiden, kuten maissin, hintojen kehitystä.

(98)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen yksi asianomainen osapuoli kyseenalaisti Eurostatin tietojen paikkansapitävyyden muttei toimittanut mitään näyttöä väitteensä tueksi. Tästä syystä väitettä ei voitu hyväksyä.

(99)

Komissio määritti hinnan alittavuuden tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana vertaamalla seuraavia:

(100)

Niiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta, joihin ei sovelleta 2 kappaleessa mainittua sitoumusta, vertailussa käytettiin ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta unionissa veloitettua hintaa. Niiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta, joihin sitoumusta sovellettiin, ei voitu käyttää ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta unionissa veloitettua hintaa, koska niihin vaikuttivat sitoumuksen ehdot. Tämän viennin osalta hintojen alittavuus määritettiin ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta kolmansissa maissa veloitetun hinnan perusteella.

(101)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen asianomaiset osapuolet väittivät, että myös niiden osapuolten osalta, joihin sitoumusta ei sovelleta, olisi pitänyt ottaa huomioon ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta kolmannessa maassa veloitettu hinta määritettäessä hinnan alittavuutta. Tutkimuksessa kuitenkin kävi ilmi, että osapuolet, joihin sitoumusta ei sovelleta, veloittivat merkittävästi alempia hintoja kuin ne, joihin sitoumusta sovellettiin. Tämä viittaa siihen, että sitoumus ei vaikuta niiden hintoihin, minkä vuoksi niitä voidaan käyttää hinnan alittavuuden määrittämiseen.

(102)

Hintoja, joita oikaistiin tarvittaessa palkkioiden ja paakkuuntuneen sitruunahapon hajottamisen huomioon ottamiseksi, vertailtiin tuotelajeittain samassa kaupan portaassa tapahtuneiden liiketoimien osalta.

(103)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen asianomaiset osapuolet väittivät, että oikaisu hajottamisen huomioon ottamiseksi ei ole perusteltua, koska kiinalaista sitruunahappoa ei ole enää tarpeen hajottaa. Tutkimuksessa kuitenkin vahvistettiin, että vaikka paakkujen hajottaminen ei ole aina tarpeen, edelleen on tilanteita, jolloin näin tapahtuu, minkä vuoksi oikaisu on perusteltu.

(104)

Yhteistyöstä kieltäytyneille vientiä harjoittaville tuottajille ei voitu määrittää hinnan alittavuutta käyttämällä tuotelajikohtaisia hintoja, koska näitä tietoja ei ollut saatavilla. Sen vuoksi hinnan alittavuus määritettiin vertaamalla sekä unionin tuottajien että yhteistyöstä kieltäytyneiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien painotettuja keskimääräisiä myyntihintoja.

(105)

Vertailun tulos on ilmaistu prosentteina unionin tuottajien liikevaihdosta tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Sen mukaan painotettu keskimääräinen hinnan alittavuuden marginaali oli 20–45 prosenttia.

(106)

Tutkittaessa polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusta unionin tuotannonalaan arvioitiin perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikki taloudelliset indikaattorit, jotka vaikuttivat unionin tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujaksolla.

(107)

Unionin tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste yhteensä kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 4

Tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste

(108)

Tuotantomäärä kehittyi positiivisesti tarkastelujakson aikana. Se lisääntyi 6 prosenttia vuosien 2010 ja 2011 välillä ja myöhemmin tapahtui vähäisiä muutoksia.

(109)

Koska tuotantokapasiteetti pysyi lähes muuttumattomana, kapasiteetin käyttöaste heijasteli tuotantomäärän kehitystä. Kapasiteetin käyttöaste kasvoi merkittävästi (5 %) vuosien 2010 ja 2011 välillä ja pysyi lähes muuttumattomana sen jälkeen.

(110)

Unionin tuotannonalan myyntimäärä ja markkinaosuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 5

Myyntimäärä ja markkinaosuus

(111)

Unionin tuotannonala onnistui lisäämään myyntimääräänsä 8 prosentilla vuosien 2010 ja 2011 välillä. Sen jälkeen myyntimäärä pysyi samalla tasolla tarkastelua koskevalle tutkimusajanjaksolle asti.

(112)

Markkinaosuus kehittyi samalla tavalla ja lisääntyi 7 prosenttia tarkastelujakson aikana. Vuosina 2011 ja 2012 markkinaosuuteen vaikuttivat myös vaihtelut unionin kulutuksessa (ks. 91 kappale).

(113)

Unionin tuotannonala onnistui lisäämään myyntimääräänsä 8 prosentilla ja markkinaosuuttaan 7 prosentilla. Samaan aikaan tuotantomäärät kasvoivat samalla tavalla. Näin ollen unionin tuotannonala pystyi hyödyntämään kasvumahdollisuuksia lisäämällä markkinaosuuttaan melko vakailla markkinoilla.

(114)

Työllisyys ja tuottavuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 6

Työllisyys ja tuottavuus

(115)

Työllisyys kehittyi suotuisasti tarkastelujaksolla ja kasvoi 6 prosenttia. Samaan aikaan tuottavuus työntekijää kohti pysyi lähes samana koko tarkastelujakson ajan.

(116)

Havaitut polkumyyntimarginaalit olivat merkittävästi vähimmäistasoa korkeammat. Tosiasiallisten polkumyyntimarginaalien vaikutus unionin tuotannonalaan kuitenkin lieveni, koska sitoumus vaikutti monien kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien hintatasoon. Muiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta vahingollista vaikutusta tasoitti tullien vaikutus. Sen vuoksi voidaan päätellä, että unionin tuotannonala on toipunut kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien aiemman polkumyynnin aiheuttamasta vahingosta.

(117)

Unionin tuottajien painotetut keskimääräiset yksikkömyyntihinnat etuyhteydettömille asiakkaille unionissa kehittyivät seuraavasti tarkastelujaksolla:

Taulukko 7

Myyntihinnat unionissa

(118)

Painotetut keskimääräiset yksikkökohtaiset tuotantokustannukset nousivat 13 prosenttia vuosien 2010 ja 2011 välillä, minkä jälkeen ne nousivat vielä 2 prosenttiyksikköä tarkastelua koskevaan tutkimusajanjaksoon asti.

(119)

Myyntihinnat kehittyivät samalla tavalla mutta noin vuoden viiveellä. Unionin tuotannonala pystyi siirtämään vuonna 2011 aiheutuneet lisäkustannukset asiakkailleen täysimääräisesti vasta vuonna 2012. Tämän seurauksena kannattavuus oli alempi vuonna 2011 (ks. 120 kappale ja sitä seuraavat kappaleet).

(120)

Unionin tuottajien keskimääräiset työvoimakustannukset kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 8

Keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti

(121)

Keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti kasvoivat yhteensä 18 prosenttia, mikä johtui pääasiassa merkittävästä 11 prosenttiyksikön kohoamisesta vuosien 2011 ja 2012 välillä.

(122)

Unionin tuottajien varastot kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 9

Varastot

(123)

Unionin tuottajien loppuvarastot kasvoivat merkittävästi tarkastelujaksolla. Varastojen korkeampaan tasoon tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson lopulla vaikuttavat kausiluonteiset tekijät. Muina kausina loppuvarastot kirjataan joulukuun lopussa, mutta tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson lopulla ne kirjataan kesäkuun lopulla juuri ennen melko suuren kysynnän kautta, joka johtuu juomien suuremmasta kysynnästä ja melko alhaisesta tuotannosta edessä olevien kesälomien vuoksi. Sen vuoksi on normaalia, että varastot ovat jonkin verran suuremmat kyseisessä vaiheessa vuotta.

(124)

Unionin tuottajien kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 10

Kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto

(125)

Komissio määritti unionin tuottajien kannattavuuden ilmaisemalla samankaltaisen tuotteen myynnistä etuyhteydettömille asiakkaille unionissa saadun nettovoiton ennen veroja prosentteina tämän myynnin liikevaihdosta. Se pysyi vakaana lähes koko tarkastelujakson ajan. Unionin tuotannonalan kannattavuus ylitti alkuperäisessä tutkimuksessa määritetyn tavoitevoiton koko tarkastelujakson ajan.

(126)

Nettokassavirta osoittaa unionin tuottajien kyvyn rahoittaa toimintaansa itse. Se kehittyi tyydyttävästi koko tarkastelujakson ajan.

(127)

Investointien tuotto on voitto (prosentteina) investointien nettokirjanpitoarvosta. Sen kehitys heijasteli suureksi osaksi kannattavuuden kehitystä ja pysyi tyydyttävänä lähes koko tarkastelujakson ajan.

(128)

Yksikään unionin tuottajista ei ilmoittanut vaikeuksista pääoman hankkimisessa tarkastelujaksolla.

(129)

Useimmat vahinkoindikaattorit, kuten tuotanto, kapasiteetin käyttöaste, myyntimäärä, työllisyys, työvoimakustannukset ja myyntihinnat, kehittyivät positiivisesti. Rahoitukseen liittyvät indikaattorit, kuten kannattavuus, kassavirta ja investointien tuotto, osoittavat epäyhtenäisempää suuntausta, mutta absoluuttiset tasot ovat tyydyttäviä eivätkä osoita merkkejä vahingosta.

(130)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että unionin tuotannonala on toipunut aiemman polkumyynnin aiheuttamasta vahingosta eikä sille ole aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(131)

Edellä esitetyt Kiinasta tulevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuontihintoja ja -määriä koskevat suuntaukset osoittavat, että vaikka kiinalaiset viejät säilyttivät merkittävän läsnäolon markkinoilla, voimassa olevat toimenpiteet (tulli ja sitoumus) johtivat hintojen kohoamiseen ja määrien vähenemiseen. Eniten tästä kehityksestä hyötyi unionin tuotannonala, koska muiden kolmansien maiden läsnäolo markkinoilla oli melko vähäistä. Tämä vaikuttaisi osoittavan, että vahingon poistuminen johtuu pääasiassa voimassa olevista toimenpiteistä.

(132)

Kiinalaisilla vientiä harjoittavilla tuottajilla on käyttämätöntä kapasiteettia, jonka ansiosta ne voivat lisätä vientiään erittäin nopeasti, kuten 45 kappaleessa mainittiin. Koska lisäksi EU-markkinoiden hinnat ovat useimpien kolmansien maiden markkinoita kannattavammat, on todennäköistä, että merkittäviä määriä, jotka nykyisellään viedään kyseisiin maihin, voitaisiin ohjata EU-markkinoille, jos polkumyyntitoimenpiteiden annettaisiin raueta.

(133)

Suurilla kansainvälisillä markkinoilla, kuten Yhdysvaltojen, Brasilian, Thaimaan ja Ukrainan markkinoilla, sovelletaan lisäksi polkumyyntitulleja Kiinasta tulevaan sitruunahappoon. Sen vuoksi kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien on vaikeampi myydä kyseisillä markkinoilla kuin suojaamattomilla EU:n markkinoilla, jos polkumyyntitoimenpiteiden annetaan raueta.

(134)

Sitoumuksen ulkopuolisten kiinalaisten tuottajien hinnat alittivat lisäksi unionin tuotannonalan hinnat merkittävästi (20–45 %). Samoin sitoumuksen nojalla toimivien vientiä harjoittavien tuottajien kolmansien maiden markkinoilla veloittamat hinnat alittivat unionin tuotannonalan hinnat 20–39 prosenttia. Tämä osoittaa hintatason, jolla kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat todennäköisesti tulisivat unionin markkinoille, jos toimenpiteet eivät olisi voimassa.

(135)

Kiinalaisen halvan viennin todennäköisyys ilman polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä saa vahvistusta lukuisista polkumyyntitutkimuksista, joita on käynnissä muissa maissa Kiinasta tulevaa sitruunahappoa kohtaan (ks. 133 kappale).

(136)

Kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat kykenevät lisäämään jo nyt huomattavaa markkinaosuuttaan merkittävästi hinnoilla, jotka alittavat merkittävästi unionin tuotannonalan hinnat unionin tuotannonalan vahingoksi.

(137)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen asianomaiset osapuolet väittivät, että kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät todennäköisesti alenna hintojaan tasoille, jotka vallitsevat muilla kolmansien maiden markkinoilla. Tutkimuksessa vahvistetut tosiseikat eivät kuitenkaan tue tätä väitettä. Kuten 134 kappaleessa todettiin, niiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien, joihin sitoumuksia ei sovelleta, hinnan alittavuuden marginaalit unionin markkinoilla (20–45 %) ovat hyvin samanlaiset kuin niiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien, joihin sitoumuksia sovelletaan, hinnan alittavuuden marginaalit kolmansien maiden markkinoilla (20–39 %). Sen vuoksi on todennäköistä, että jos toimenpiteet eivät olisi voimassa, kiinalaiset hinnat unionin markkinoilla lähestyisivät hintoja, joita kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat veloittavat muualla.

(138)

Sen vuoksi voidaan päätellä, että vahingon toistuminen olisi todennäköistä, jos toimenpiteiden annettaisiin raueta.

(139)

Komissio tutki perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti, olisiko Kiinasta peräisin olevan sitruunahapon tuontiin sovellettavien polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto tämän toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun päätelmien perusteella unionin etujen vastaista kokonaisuudessaan. Unionin etua määritettäessä arvioitiin kaikki asiaan liittyvät etunäkökohdat eli unionin tuotannonalan, tuojien ja käyttäjien edut. Kaikille asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa perusasetuksen 21 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(140)

Molemmat unionin tuottajat, joiden osuus unionin tuotannosta yhteensä on 100 prosenttia, toimivat yhteistyössä tutkimuksessa. Unionin tuotannonala on toipunut aiemman polkumyynnin aiheuttamasta vahingosta, kuten 130 kappaleessa todettiin.

(141)

Voimassa olevat toimenpiteet ovat antaneet unionin tuotannonalalle mahdollisuuden toipua aiemmasta vahingosta. Samaan aikana unionin tuotannonala on osoittanut, että sen toiminta on elinkelpoista, kun siihen ei kohdistu polkumyyntituonnin aiheuttamaa epätervettä kilpailua.

(142)

Toimenpiteiden poistaminen johtaisi erittäin todennäköisesti kiinalaisen polkumyyntituonnin aiheuttamaan epäterveen kilpailun lisääntymiseen, mikä uhkaisi jäljellä olevien tuottajien toiminnan jatkumista muutoin elinkelpoisella tuotannonalalla. On muistettava, että kolme unionin tuottajaa lopetti toimintansa ennen kuin toimenpiteet Kiinasta tulevaa tuontia kohtaan otettiin käyttöön.

(143)

Sen vuoksi päätellään, että on unionin tuotannonalan edun mukaista pitää toimenpiteet voimassa.

(144)

Otantakyselyyn saatiin vastaus kuudelta etuyhteydettömältä tuojalta, kuten 13 kappaleessa todettiin. Otokseen valittiin kolme suurinta tuojaa, mutta näistä yksi ei toimittanut loppujen lopuksi merkityksellistä vastausta kyselylomakkeeseen. Lopullisessa otoksessa oli siis kaksi tuojaa.

(145)

Molemmat käyvät kauppaa monenlaisilla tuotteilla. Sitruunahapon merkitys niiden kokonaisliikevaihdossa vaihtelee huomattavasti. Toisen tuojan kokonaisliikevaihdosta sitruunahappo muodostaa merkityksettömän osa, kun taas toiselle tuojalle se on yksi tärkeimmistä tuotteista.

(146)

Kumpikaan otokseen valituista tuojista ei vastustanut tiukasti voimassa olevia toimenpiteitä, mutta ne toivat esiin, että vähimmäistuontihinnan nykytaso on liian korkea ja johtaa unionin tuotannonalan merkittäviin voittoihin. Tämän vuoksi tuojat pyysivät vähimmäistuontihinnan alentamista.

(147)

Komissio sai kuusi kokonaan täytettyä vastausta käyttäjiltä, pääasiassa kemian- ja lääketeollisuudesta. Elintarvike- ja juomateollisuus on selvästi suurin sitruunahapon käyttäjä, jonka osuus kokonaiskulutuksesta on ainakin 50 prosenttia, mutta yksikään tuotannonalaa edustava käyttäjä ei toiminut täysimääräisesti yhteistyössä.

(148)

Käyttäjiä huoletti toimitusvarmuus. Yhtenä ongelmana pidettiin unionin tuotannonalan kyvyttömyyttä vastata täysin unionin markkinoiden kysyntään. Voimassa olevat toimenpiteet eivät kuitenkaan estäneet kiinalaista tuontia tulemasta unionin markkinoille merkittävissä määrin, ja sillä voidaan täyttää markkinoiden kysynnän se osa, mitä unionin tuotannonala ei pysty täyttämään.

(149)

Käyttäjien suuri osa, kuten elintarvike- ja juomateollisuus ja lääketeollisuus, tarvitsee sitruunahappoa vain minimaalisesti tuotteitaan varten. Niiden mukaan sitruunahappoa ei ole helppo korvata, minkä vuoksi toimitusvarmuus on usein tärkeämpää kuin hinta. Toimenpiteiden taloudellinen vaikutus näihin käyttäjiin on merkityksetön, koska sitruunahapon osuus niiden kustannusrakenteessa on erittäin vähäinen.

(150)

Kemikaaleja tuottaville käyttäjille, joiden osuus EU:n kokonaiskulutuksesta on noin 25 prosenttia, sitruunahappo on hieman tärkeämpi, ja sen osuus raaka-ainekustannuksista on noin 5 prosenttia. Ne katsoivat, että polkumyyntitoimenpiteitä ei pitäisi pitää voimassa. Jotkin käyttäjät toivat myös esiin EU:n tuottajien hyvän taloudellisen tilanteen. Toimenpiteiden vaikutus näihin käyttäjiin on merkittävämpi kuin elintarvike- ja juomateollisuuteen ja lääketeollisuuteen. Kemikaaleja tuottavien yhteistyössä toimineiden käyttäjien toimittamat tiedot joka tapauksessa osoittavat, että ne onnistuivat saamaan terveen voiton voimassa olevista toimenpiteistä huolimatta. Tämän vuoksi toimenpiteiden vaikutusta näihin käyttäjiin pidetään vähäisenä.

(151)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen asianomaiset osapuolet pesuainemarkkinoilla väittivät, että tietyissä tuotteissa sitruunahapon osuus kustannuksista on suurempi kuin edellä mainittu keskimääräinen 5 prosenttia. Nämä osapuolet eivät kuitenkaan toimittaneet mitään näyttöä siitä, että erityisesti pesuaineteollisuuden keskimääräiset kustannukset eroaisivat yleisesti kemianteollisuudelle vahvistetusta 5 prosentista. Sen vuoksi katsotaan, että yleisesti kemianteollisuutta koskevat päätelmät ovat sovellettavissa myös pesuaineteollisuuteen.

(152)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen asianomaiset osapuolet väittivät vielä, että tuleva fosfaattikielto konetiskiaineissa johtaa sitruunahapon kulutuksen kasvuun unionissa vuodesta 2017 lähtien. On selvää, että fosfaatit on kyseiseen ajankohtaan mennessä korvattava muilla aineilla, mutta ei ole vielä selvää, korvataanko ne sitruunahapolla vai muilla aineilla. Osapuolet eivät myöskään toimittaneet mitään tosiseikkoihin perustuvaa näyttöä muutoksen vaikutuksista.

(153)

Voimassa olevien toimenpiteiden positiiviset vaikutukset unionin tuotannonalaan ovat selvästi suuremmat kuin niiden vähäiset tai mitättömät negatiiviset vaikutukset käyttäjiin.

(154)

Asianomaiset osapuolet valittivat väitetystä kilpailun puutteesta unionin markkinoilla. Unionissa tosiaan on vain kaksi tuottajaa. Voidakseen täyttää EU:n käyttäjien tarpeet unionin markkinat tarvitsevat tuontia, joka pääasiallisesti tulee Kiinasta.

(155)

Se seikka, että unionissa on vain kaksi tuottajaa, on kuitenkin seurausta kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntikäytännöistä, jotka johtivat nyt tarkastelussa oleviin toimenpiteisiin. Vuonna 2004 alkuperäisen tutkimuksen tarkastelujakson alussa unionissa oli vielä viisi tuottajaa, jotka kilpailivat Kiinasta polkumyynnillä tulevan massiivisen tuonnin kanssa. Myöhemmin (vuosina 2004–2007) kun unioniin tuli Kiinasta suuria määriä tuontia erittäin halvoin polkumyyntihinnoin, kolmen unionin tuottajan oli jätettävä markkinat, mikä johti markkinoiden nykyiseen duopolistiseen tilanteeseen.

(156)

Voimassa olevien toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen oli mahdollista pysäyttää unionin tuottajien lukumäärän laskeva suuntaus. Jos kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille annetaan mahdollisuus aloittaa polkumyynti uudelleen rajoittamattomasti, unionin tuotannonalalle aiheutuu jälleen vahinkoa ja se menettää markkinaosuutta Kiinasta tulevalle tuonnille.

(157)

Unionin tuottajilla ei ole kapasiteettia täyttää täysin unionin markkinoiden kysyntää (ks. 107 kappale). Voimassa olevista toimenpiteistä huolimatta Kiinasta tuli tuontia unionin markkinoille merkittäviä määriä, ja sen markkinaosuus oli 35–45 prosenttia koko tarkastelujakson ajan (ks. 93 kappale).

(158)

Ilman toimenpiteitä kahden vielä toimivan EU:n tuottajan täytyy myös ehkä lopettaa toimintansa EU:n markkinoilla. Tällöin EU:n käyttäjät tulisivat vieläkin riippuvaisemmiksi yhdestä tuontilähteestä, Kiinasta, mikä ei olisi unionin edun mukaista, kun otetaan huomioon edellä mainittu toimitusvarmuus.

(159)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, ettei ollut olemassa pakottavia syitä, joiden perusteella ei olisi unionin edun mukaista pitää voimassa toimenpiteitä Kiinasta tulevan sitruunahapon tuonnissa.

(160)

Useimmat yhteistyössä toimineista kiinalaisista vientiä harjoittavista tuottajista ovat osallisina 2 kappaleessa tarkoitetuissa sitoumuksissa. Toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa on tullut esiin (ks. 41 kappale), että niiden EU:hun suuntautuvan viennin hinnat määräytyivät hintasitoumuksilla, joissa asetetaan vähimmäistuontihinnat. Sen vuoksi näiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien vientihintoja ei pidetty riittävän luotettavina, jotta niiden perusteella olisi voitu analysoida polkumyynnin jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyttä tämän tutkimuksen erityisolosuhteissa. Näitä vientihintoja ei myöskään voida pitää luotettavana indikaattorina, jonka perusteella voitaisiin tehdä luotettavia ja merkityksellisiä hinnan alittavuutta koskevia laskelmia (ks. 100 kappale). Samasta syystä nämä hinnat eivät ole riittävän luotettavia, jotta niiden perusteella voitaisiin laskea uusi vahingon korjaava taso.

(161)

Sitoumuksen ulkopuolisen yhteistyössä toimineen kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan eli Laiwun osalta sitoumus ei vaikuttanut vientihintoihin, minkä vuoksi niitä voitiin käyttää uuden vahingon korjaavan tason vahvistamiseen.

(162)

Toimenpiteiden tason määrittämiseksi komissio määritti ensin tullin määrän, joka tarvitaan, että voidaan välttää unionin tuotannonalalle aiheutuvan vahingon toistuminen.

(163)

Vahinko ei toistuisi, jos unionin tuotannonala pystyisi kattamaan tuotantokustannuksensa ja saamaan samankaltaisen tuotteen myynnistä unionin markkinoilla sellaisen voiton (ennen veroja), jonka tällainen tuotannonala voisi kohtuudella saada tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa eli ilman polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta. Alkuperäisessä tutkimuksessa tätä varten määritetty voittomarginaali oli 6 prosenttia.

(164)

Tällä perusteella komissio laski unionin tuotannonalan samankaltaisen tuotteen vahinkoa aiheuttamattoman hinnan vähentämällä unionin myyntihinnoista tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla tosiasiallisesti saadun voittomarginaalin ja korvaamalla sen edellä mainitulla 6 prosentin voittomarginaalilla.

(165)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että 6 prosentin voittomarginaali (ennen veroja) on liian alhainen, koska merkittävän veroprosentin vuoksi verojen jälkeinen voitto ei tarjoa tarvittavia resursseja.

(166)

Vahingon korjaavan tason vahvistamiseen käytetty voittomarginaali osoittaa voittomarginaalin, joka olisi saatu ilman polkumyynnillä tapahtuvaa tuontia. Asianomainen osapuoli ei esittänyt mitään seikkoja, jotka olisivat osoittaneet, että 6 prosentin voittomarginaali, joka on alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistettu unionin tuotannonalan ilman polkumyyntituontia saama tosiasiallinen voittomarginaali, ei ole asianmukainen.

(167)

Sen jälkeen komissio määritti vahingon korjaavan tason vertaamalla hinnan alittavuuden laskemisessa määritettyä Laiwun painotettua keskimääräistä tuontihintaa unionin tuotannonalan unionin markkinoilla tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla myymän samankaltaisen tuotteen painotettuun keskimääräiseen vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan. Vertailun tuloksena saatu hinnanero ilmaistiin prosentteina painotetusta keskimääräisestä CIF-tuontiarvosta.

(168)

Laiwu Taihe Biochemistry Co., Ltd -yrityksen osalta olisi otettava käyttöön lopulliset polkumyyntitoimenpiteet tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa perussopimuksen 9 artiklan 4 kohdassa säädetyn alhaisemman tullin säännön mukaisesti. Komissio vertasi vahinkomarginaalia ja polkumyyntimarginaalia. Tullin määrä olisi asetettava polkumyynnin ja vahingon korjaavista tasoista alemman suuruiseksi.

(169)

Edellä esitetyn perusteella lopullisen polkumyyntitullin määrä on CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana ilmaistuina seuraava:

(170)

Toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun puitteissa ja perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti voidaan todeta, että Kiinasta peräisin olevan sitruunahapon tuontiin sovellettavat polkumyynnin vastaiset toimenpiteet olisi pidettävä voimassa. Nämä toimenpiteet koostuvat siis erisuuruisista arvotulleista ja sitoumuksista tiettyjen yritysten osalta.

(171)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistetut yksilölliset polkumyyntitullit määritettiin kyseessä olevan tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen se kuvastaa kyseisten yritysten tutkimuksen aikaista tilannetta. Kyseisiä tulleja voidaan soveltaa yksinomaan asianomaisesta maasta peräisin olevan ja nimettyjen oikeushenkilöiden tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin. Jos yritystä ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin olisi sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia. Niihin ei saisi soveltaa yksilöllisiä polkumyyntitulleja.

(172)

Yritys voi pyytää näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamista nimen tai osoitteen muutoksen johdosta. Pyyntö on osoitettava komissiolle (12). Pyynnön on sisällettävä kaikki asian kannalta merkitykselliset tiedot, jotka osoittavat, että muutos ei vaikuta yrityksen oikeuteen hyödyntää tullia, jota siihen sovelletaan. Jos yrityksen nimen tai osoitteen muutos ei vaikuta sen oikeuteen hyödyntää tullia, jota siihen sovelletaan, ilmoitus nimen tai osoitteen muutoksesta julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(173)

Kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa ilmoitti komissiolle muutoksesta osoitteessaan. Toinen näistä ilmoitti komissiolle myös muutoksesta nimessään. Nämä muutokset eivät vaikuta niiden toimintaan tarkasteltavana olevan tuotteen osalta.

(174)

Toinen vientiä harjoittava tuottaja ei ole enää oikeutettu yksilölliseen tulliin, koska se on lopettanut toimintansa.

(175)

Edellä 173 ja 174 kappaleessa esitetyt tiedot julkaistiin, eikä niistä saatu mitään huomautuksia.

(176)

Tarkastellessaan toimenpiteiden muotoa komissio tutki sitoumusten vähimmäistuontihinnan rakennetta. Se tutki erityisesti indeksointimekanismia.

(177)

Vähimmäistuontihinnan indeksoinnin perustana käytettiin alun perin Yhdysvaltojen maissinhintojen vaihtelua. Kun alkuperäiset toimenpiteet otettiin käyttöön, sitoumuksia tarjonneet vientiä harjoittavat tuottajat eivät löytäneet julkista lähdettä maissin hinnoista EU:ssa. Nyt tällainen lähde on käytettävissä, ja sitä pidetään soveltuvampana, kun otetaan huomioon, että vähimmäistuontihinta perustuu hintaan, joka ei aiheuta vahinkoa unionin tuotannonalalle.

(178)

Komissio tarkasteli myös indeksointimuuttujaa, joka koskee raaka-aineen kulutusta sitruunahapon tonnia kohti, ja katsoi sen olevan oikea.

(179)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen asianomaiset osapuolet väittivät, että edellä kuvatun vähimmäistuontihinnan indeksoinnin sijaan olisi käytettävä kiinteää pohjahintaa tai maissin lisäksi muiden raaka-aineiden hintoihin perustuvaa indeksointia, koska kaikki unionin tuottajat eivät käytä maissia raaka-aineena sitruunahapon tuotannossa. Kun kuitenkin otetaan huomioon sitruunahapon tuotantokustannusten ja hintojen merkittävät vaihtelut, kiinteä pohjahinta vanhenee nopeasti, ja siitä tulee kohtuuttoman korkea tai matala. Ei myöskään pidetä asianmukaisena kohtuullisen vakaahintaisen raaka-aineen indeksointia, kun sitruunahapon hinnat vaihtelevat merkittävästi eikä luotettavia julkisia lähteitä ole.

(180)

Sen vuoksi katsotaan, että kiinteä pohjahinta tai eri raaka-aineisiin perustuva indeksointi ei olisi sen kohtuullisempi kuin maissin hintoihin perustuva indeksointi. Koska maissi ei ole kaikkien unionin tuottajien perusraaka-aine, katsottiin kuitenkin, että on asianmukaista tarkistaa raaka-aineen kulutusta koskevaa indeksimuuttujaa, jotta saadaan tuotua paremmin esiin unionin tuotannonalan maissin painotettu keskimääräinen kulutus ja vahinkoa aiheuttamattoman hinnan kehitys koko unionin tuotannonalan osalta.

(181)

Komissio vahvisti vahinkoon rajoittuvassa osittaisessa välivaiheen tarkastelussa unionin tuotannonalan osalta uuden vahinkoa aiheuttamattoman hinnan. Tällä perusteella vähimmäistuontihintaa olisi tarkistettava ja päivitettävä, jotta sitoumukset voidaan pitää voimassa.

(182)

Lopullisista päätelmistä ilmoittamisen jälkeen viisi yhteistyössä toiminutta vientiä harjoittavaa tuottajaa, mukaan luettuna vientiä harjoittavien tuottajien ryhmä, joiden osalta on tällä hetkellä voimassa sitoumuksia, tarjosi yhdessä kiinalaisen kauppakamarin (China Chamber of Commerce of Metals, Minerals & Chemicals Importers & Exporters; ks. 2 ja 3 kappale) kanssa uusia hyväksyttävissä olevia hintasitoumuksia.

(183)

Komissio hyväksyi päätöksellä (EU) 2015/87 (13) nämä uudet sitoumustarjoukset, jotka korvaavat nyt voimassa olevat sitoumukset. Uudet sitoumustarjoukset poistavat polkumyynnin vahingolliset vaikutukset ja pienentävät riittävästi toimenpiteiden kiertämisen riskiä.

(184)

Jotta komissio ja tulliviranomaiset voisivat seurata tehokkaammin, että yritykset noudattavat sitoumuksia, vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevaa pyyntöä asianomaiselle tulliviranomaiselle esitettäessä polkumyyntitullista vapautuksen edellytyksenä on, että

Jos edellä esitetyt edellytykset eivät täyty, asianmukainen polkumyyntitulli syntyy vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevan ilmoituksen vastaanottohetkellä.

(185)

Jos komissio peruuttaa sitoumuksen hyväksynnän perusasetuksen 8 artiklan 9 kohdan mukaisesti rikkomuksen seurauksena viitaten kyseiseen tuontitapahtumaan ja ilmoittaa, ettei siihen liittyvä sitoumuslasku ole pätevä, tullivelka syntyy vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevan ilmoituksen vastaanottohetkellä.

(186)

Tuojien pitäisi olla tietoisia siitä, että tullivelka voi syntyä tavanomaisen kaupallisen riskin tavoin vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevan ilmoituksen vastaanottohetkellä, kuten 184 ja 185 kappaleessa kuvataan, vaikka komissio olisikin hyväksynyt sitoumuksen valmistajalta, jolta tuojat ostivat tuotteita suoraan tai välillisesti.

(187)

Perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdalla perustettu komitea ei antanut lausuntoa,

a)

nämä yritykset ovat valmistaneet asianomaiset tuontituotteet, lähettäneet ne ensimmäiselle riippumattomalle asiakkaalle unionissa ja laskuttaneet tätä niistä suoraan; ja

b)

tuonnin mukana on sitoumuslasku, joka on kauppalasku, joka sisältää ainakin tämän asetuksen liitteessä tarkoitetut tiedot ja siinä säädetyn ilmoituksen; ja

c)

tulliviranomaisille tulliselvitystä varten esitettävät tavarat vastaavat täsmälleen sitoumuslaskussa esitettyä kuvausta.

a)

kun 1 kohdassa kuvattujen tuontituotteiden osalta todetaan, että yksi tai useampi kyseisessä kohdassa mainituista ehdoista ei täyty; tai

b)

kun komissio peruuttaa sitoumukselle myönnetyn hyväksynnän asetuksen (EY) N:o 1225/2009 8 artiklan 9 kohdan nojalla asetuksella tai päätöksellä, jossa viitataan tiettyihin tuontitapahtumiin ja ilmoitetaan, että kyseinen sitoumuslasku ei ole pätevä.

22.1.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 15/31

(1)

Neuvosto otti polkumyyntitutkimuksen, jäljempänä ’alkuperäinen tutkimus’, jälkeen annetulla asetuksella (EY) N:o 1187/2008 (2) käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, peräisin olevan mononatriumglutamaatin tuonnissa.

(2)

Toimenpiteet toteutettiin 39,7 prosentin arvotullina, lukuun ottamatta yrityksiä Hebei Meihus MSG Group Co. Ltd (33,8 %), Tongliao Meihua Bio-Tech Co. Ltd (33,8 %) ja Fujian Province Jianyang Wuyi MSG Co. Ltd (36,5 %).

(3)

Nykyisten polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolon lähestyvää päättymistä koskevan ilmoituksen (3) julkaisemisen johdosta komissiota pyydettiin panemaan vireille perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukainen kyseisten toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelu.

(4)

Pyynnön esitti Ajinomoto Foods Europe SAS -niminen yritys, jäljempänä ’pyynnön esittäjä’, joka on mononatriumglutamaatin ainoa tuottaja unionissa, ja edustaa näin ollen 100 prosenttia mononatriumglutamaatin kokonaistuotannosta unionissa.

(5)

Pyyntö perustui siihen, että toimenpiteiden voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti polkumyynnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon jatkumiseen tai toistumiseen.

(6)

Kun komissio oli neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan todennut, että oli olemassa riittävä näyttö toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun panemiseksi vireille, se ilmoitti 29 päivänä marraskuuta 2013 perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisen tarkastelun vireillepanosta julkaisemalla asiaa koskevan ilmoituksen (4), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’, Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(7)

Komissio ilmoitti samana päivänä panevansa vireille perusasetuksen 5 artiklan mukaisen rinnakkaisen polkumyyntitutkimuksen (5), joka koskee mononatriumglutamaatin tuontia Indonesiasta unioniin.

(8)

Kyseisen tutkimuksen perusteella komissio otti asetuksella (EU) N:o 904/2014 (6) elokuussa 2014 käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin Indonesiasta peräisin olevan mononatriumglutamaatin tuonnissa, jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’. Väliaikaiset toimenpiteet otettiin käyttöön kuuden kuukauden ajanjaksoksi.

(9)

Näillä kahdella rinnakkaisella tutkimuksella oli sama (tarkastelua koskeva) tutkimusajanjakso ja sama tarkastelujakso, jotka määritetään 10 kappaleessa.

(10)

Polkumyynnin ja vahingon jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyttä koskeva tutkimus käsitti 1 päivän lokakuuta 2012 ja 30 päivän syyskuuta 2013 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso’. Vahingon jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyden arvioinnin kannalta merkittäviä suuntauksia tarkasteltiin kaudella, joka ulottui 1 päivästä huhtikuuta 2010 tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson loppuun, jäljempänä ’tarkastelujakso’ (7).

(11)

Komissio ilmoitti toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta virallisesti pyynnön esittäjälle, vientiä harjoittaville tuottajille, unionin tuojille ja käyttäjille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä asianomaisen viejämaan edustajille.

(12)

Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää kuulemista vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa. Kaikkia niitä asianomaisia osapuolia kuultiin, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(13)

Koska kiinalaisia vientiä harjoittavia tuottajia ja unionin etuyhteydettömiä tuojia oli ilmeisen runsaasti, vireillepanoilmoituksessa esitettiin otantamenetelmän käyttämistä perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti.

(14)

Pystyäkseen päättämään Kiinassa toimivia vientiä harjoittavia tuottajia koskevan otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan niitä koskevan edustavan otoksen komissio pyysi kyseisiä osapuolia ilmoittautumaan 15 päivän kuluessa tarkastelun vireillepanosta ja toimittamaan komissiolle vireillepanoilmoituksessa pyydetyt tiedot. Koska vain kaksi kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa toimitti komissiolle pyydetyt tiedot, otantaa ei pidetty tarpeellisena.

(15)

Pystyäkseen päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen komissio pyysi kaikkia etuyhteydettömiä tuojia ilmoittautumaan komissiolle ja toimittamaan vireillepanoilmoituksessa esitetyt tiedot.

(16)

Vastaus saatiin 14 etuyhteydettömältä tuojalta. Yksikään näistä yrityksistä ei kuitenkaan tuonut mononatriumglutamaattia Kiinasta unioniin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Sen vuoksi otanta ei ollut tarpeen.

(17)

Komissio hankki ja tarkisti kaikki tarpeellisiksi katsomansa tiedot määrittääkseen, onko polkumyynnin ja siitä aiheutuvan vahingon jatkuminen tai toistuminen todennäköistä ja mikä on unionin edun mukaista.

(18)

Kyselylomakkeet lähetettiin niille kahdelle kiinalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle, jotka ilmoittautuivat otantaa koskevassa menettelyssä, unionin ainoalle tuottajalle ja 33 tiedossa olevalle unionin käyttäjälle.

(19)

Vastaukset kyselylomakkeeseen saatiin ainoalta unionin tuottajalta, yhdeltä kauppiaalta ja viideltä käyttäjältä. Kumpikaan kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja ei toimittanut vastausta kyselylomakkeeseen.

(20)

Tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien yritysten toimitiloihin:

Unionin tuottaja

Käyttäjät

(21)

Kaikille asianomaisille osapuolille ilmoitettiin niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiotaan suositella, että Kiinasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin sovellettava lopullinen polkumyyntitulli pidetään voimassa. Osapuolille annettiin myös määräaika, jonka kuluessa ne voivat esittää huomautuksia tämän ilmoituksen johdosta. Osapuolten huomautukset otettiin huomioon niiltä osin kuin se oli tarkoituksenmukaista.

(22)

Tämän tarkastelun kohteena on sama tuote kuin alkuperäisessä tutkimuksessa eli Kiinasta peräisin oleva mononatriumglutamaatti, joka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodiin ex 2922 42 00, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’. Mononatriumglutamaatti on elintarvikelisäaine, ja sitä käytetään pääasiassa arominvahventeena keitoissa, liemissä, liha- ja kalaruoissa, maustesekoituksissa ja valmisruoissa. Mononatriumglutamaattia käytetään myös kemianteollisuudessa muissa kuin elintarvikesovelluksissa, esimerkiksi pesuaineissa. Sitä tuotetaan erikokoisina valkoisina hajuttomina kiteinä. Mononatriumglutamaattia on saatavilla erikokoisissa pakkauksissa 0,5 gramman kuluttajapakkauksista 1 000 kilogramman suurpakkauksiin. Pienempiä pakkauskokoja myydään vähittäiskaupassa yksityisille kuluttajille, ja yli 20 kilogramman pakkaukset on tarkoitettu teolliseen käyttöön. Lisäksi tarjolla on eri puhtausasteita. Pakkauskoosta ja puhtausasteesta riippumatta mononatriumglutamaatin ominaisuudet pysyvät kuitenkin samoina.

(23)

Mononatriumglutamaattia valmistetaan pääasiassa eri lähteistä saatavien sokerien (maissitärkkelys, tapiokatärkkelys, sokerisiirappi, ruokosokerimelassi ja sokerijuurikasmelassi) käymisen kautta.

(24)

Tarkastelua koskevassa tutkimuksessa samoin kuin alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistettiin, että tarkasteltavana olevalla tuotteella ja asianomaisen maan kotimarkkinoilla tuotetulla ja myydyllä mononatriumglutamaatilla, unionin tuotannonalan unionin markkinoilla tuottamalla ja myymällä mononatriumglutamaatilla ja kahdessa mahdollisessa vertailumaassa eli Thaimaassa ja Indonesiassa tuotetulla ja niiden kotimarkkinoilla myydyllä mononatriumglutamaatilla on samat fyysiset, tekniset ja kemialliset perusominaisuudet ja peruskäyttötarkoitukset.

(25)

Tämän vuoksi kyseisten tuotteiden katsotaan olevan perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

(26)

Perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti tutkittiin, esiintyikö polkumyyntiä kyseisellä hetkellä ja johtaisiko toimenpiteiden voimassaolon päättyminen todennäköisesti polkumyynnin jatkumiseen tai toistumiseen.

(27)

Vaikka kyselylomakkeet lähetettiin niille kahdelle kiinalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle, jotka olivat ilmoittautuneet otantaa koskevassa menettelyssä (ks. 18 ja 19 kappale), kumpikaan ei toimittanut vastausta eikä kumpikaan siten toiminut tutkimuksessa yhteistyössä. Sen vuoksi hyödynnettiin käytettävissä olevia tietoja perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti.

(28)

Kiinan viranomaisille ja yhteistyöstä kieltäytyneille kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille ilmoitettiin perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan soveltamisesta, ja niille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia. Huomautuksia ei esitetty.

(29)

Tästä syystä jäljempänä esitetyt polkumyynnin jatkumisen todennäköisyyttä koskevat päätelmät tehtiin perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti käytettävissä olevien tietojen perusteella ja etenkin toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelupyynnössä esitettyjen ja Eurostatilta ja Kiinan vientitietokannasta saatujen tilastotietojen perusteella.

(30)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti normaaliarvo määritettiin markkinataloutta toteuttavan kolmannen maan hinnan tai laskennallisen arvon perusteella sellaisille vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei ollut myönnetty markkinatalouskohtelua. Tätä varten oli valittava markkinataloutta toteuttava kolmas maa, jäljempänä ’vertailumaa’.

(31)

Vireillepanoilmoituksessa komissio ilmoitti asianomaisille osapuolille aikovansa käyttää Thaimaata tai Indonesiaa mahdollisena vertailumaana ja pyysi osapuolia esittämään huomautuksia. Alkuperäisessä tutkimuksessa (8) vertailumaana käytettiin Thaimaata. Tässä tutkimuksessa vertailumaaksi ehdotettiin Indonesiaa, koska samana päivänä kuin tämä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tutkimus pantiin vireille myös rinnakkainen, Indonesiasta peräisin olevan mononatriumglutamaatin tuontia unioniin koskeva polkumyyntitutkimus (9) (ks. 7 kappale). Yksi asianomainen osapuoli väitti, että Thaimaa ei soveltunut vertailumaaksi, koska yhteistyössä toimiva thaimaalainen tuottaja kuului samaan ryhmään kuin pyynnön esittäjä. Lisäksi väitettiin, että Thaimaan markkinoilla ei ole tarpeeksi kilpailua ja että Thaimaan kotimarkkinoiden myynti oli pääasiassa vähittäismyyntiin tarkoitettujen pienten pakkauskokojen myyntiä, kun taas Kiinasta unioniin tulevan tuonnin sanottiin muodostuvan teollisuuskäyttöön tarkoitetuista suurpakkauksista tai irtotavarasta.

(32)

Komissio pyysi useampaa kuin viittä tiedossa olevaa thaimaalaista samankaltaisen tuotteen tuottajaa antamaan tietoja. Vain yksi thaimaalainen tuottaja ilmoittautui ja toimitti vastauksen kyselylomakkeeseen. Kyseinen tuottaja kuului samaan yritysryhmään kuin pyynnön esittäjä. Päinvastoin kuin mitä eräs asianomainen osapuoli väitti, kuuluminen pyynnön esittäjän kanssa samaan yritysryhmään ei automaattisesti tarkoita sitä, että normaaliarvo ei ole luotettava. Kyseinen asianomainen osapuoli ei selittänyt, millä tavalla mainittu liikesuhde voisi vaikuttaa Thaimaan kotimarkkinoiden normaaliarvoon. Väite olisi näin ollen hylättävä.

(33)

Kuten 24 kappaleessa todetaan, tutkimuksessa kävi ilmi, että Thaimaan kotimarkkinoilla tuotetulla ja myydyllä mononatriumglutamaatilla on samat tekniset, fyysiset ja kemialliset perusominaisuudet ja peruskäyttötarkoitukset kuin kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien tuottamalla ja unioniin viemällä tuotteella. Myös tuotantoprosessit olivat Kiinassa samanlaiset kuin Thaimaan markkinoilla. Lisäksi kilpailu on Thaimaassa huomattava, sillä siellä on useita kotimaisia tuottajia ja tuontia muista kolmansista maista, myös Kiinasta. Päinvastoin kuin väitettiin, tutkimus niin ikään osoitti, että Thaimaan kotimarkkinoiden myynti muodostui sekä tukkueristä että vähittäismyynnistä. Sen vuoksi väite, jonka mukaan Thaimaa ei soveltuisi vertailumaaksi edellä esitetyistä syistä, olisi hylättävä.

(34)

Indonesialaiset vientiä harjoittavat tuottajat suostuivat siihen, että niitä koskevia, 7 kappaleessa mainitussa rinnakkaisessa tutkimuksessa toimitettuja tietoja käytetään tässä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tutkimuksessa. Kuten 24 kappaleessa todetaan, tutkimuksessa kävi ilmi, että Indonesian kotimarkkinoilla tuotetulla ja myydyllä mononatriumglutamaatilla on samat tekniset, fyysiset ja kemialliset perusominaisuudet ja peruskäyttötarkoitukset kuin kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien tuottamalla ja unioniin viemällä tuotteella. Käytettävissä olevien tietojen perusteella myös tuotantoprosessit olivat Kiinassa samanlaiset kuin Indonesian markkinoilla. Lisäksi kilpailu on Indonesiassa huomattava, sillä siellä on useita kotimaisia tuottajia ja tuontia muista kolmansista maista, myös Kiinasta. Tutkimus niin ikään osoitti, että Indonesian kotimarkkinoiden myynti muodostui sekä tukku- että vähittäismyynnistä.

(35)

Edellä esitetyn perusteella todetaan, että sekä Thaimaa että Indonesia olisivat sopiva valinta vertailumaaksi. Koska rinnakkaisen tutkimuksen kohteena olevaa Indonesiaa koskevien käytettävissä olevien tietojen taso oli huomattavasti parempi kuin ainoaa thaimaalaista yhteistyössä toiminutta tuottajaa koskevien tietojen taso, komissio katsoi perustellummaksi valita vertailumaaksi Indonesian perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(36)

Yhteistyössä toimineilta indonesialaisilta tuottajilta saatuja tietoja käytettiin perustana määritettäessä normaaliarvoa Kiinassa toimiville vientiä harjoittaville tuottajille.

(37)

Perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti komissio tutki ensin, oliko kunkin indonesialaisen yhteistyössä toimineen tuottajan kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä edustavaa tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Kotimarkkinamyynnin katsotaan olevan edustavaa, jos samankaltaisen tuotteen riippumattomille asiakkaille suuntautuvan kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä oli vähintään 5 prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaisvientimäärästä unioniin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Kunkin indonesialaisen tuottajan kotimarkkinamyynnin todettiin olleen edustavaa. Lisäksi selvitettiin, voidaanko samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyynnin katsoa tapahtuneen perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti tavanomaisessa kaupankäynnissä. Tätä varten määritettiin, kuinka suuri osuus tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana riippumattomille asiakkaille kotimarkkinoilla suuntautuneesta myynnistä oli ollut kannattavaa.

(38)

Todettiin, että kotimarkkinamyynti tapahtui riittävässä määrin ja tavanomaisessa kaupankäynnissä, joten normaaliarvo laskettiin tosiasiallisen kotimarkkinahinnan perusteella, joka taas laskettiin koko kotimarkkinamyynnin hintojen painotettuna keskiarvona tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(39)

Koska yksikään kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja ei toiminut yhteistyössä, vientihinta oli laskettava perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti käytettävissä olevien tietojen perusteella.

(40)

Näin olleen vientihinta määritettiin Eurostatin tilastojen perusteella painotettuna keskiarvona.

(41)

Komissio vertasi normaaliarvoa ja vientihintaa noudettuna lähettäjältä -tasolla. Tasapuolisen vertailun varmistamiseksi komissio oikaisi tarvittaessa normaaliarvoa ja vientihintaa hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavien erojen huomioon ottamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Oikaisuja tehtiin rahti- ja kuljetuskustannusten osalta ottaen huomioon indonesialaisten vientiä harjoittavien tuottajien normaaliarvoon rinnakkaisessa tutkimuksessa tehdyt oikaisut (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 41 kappale).

(42)

Lisäksi yksi asianomainen osapuoli väitti, että kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat hyötyvät kustannuseduista thaimaalaisiin tuottajiin nähden siltä osin kuin on kyse tuotantoprosessista (vertikaalinen integraatio), raaka-ainehintojen kehityksestä ja energian kulutuksesta. Koska vertailumaana käytettiin Indonesiaa, väite ei ollut olennainen. Kuten 34 kappaleessa todetaan, mononatriumglutamaatin tuotantoprosessit olivat Kiinassa ja Indonesiassa samanlaiset. On syytä huomata, että kaikki mononatriumglutamaatin tuottajat ympäri maailmaa käyttävät samoja tuotantomenetelmiä. Mononatriumglutamaattia valmistetaan eri lähteistä saatavien sokerien (maissitärkkelys, tapiokatärkkelys, sokerisiirappi, ruokosokerimelassi ja sokerijuurikasmelassi) käymisen kautta.

(43)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että tuonti Kiinasta tapahtui pääasiassa tukkuerinä, kun taas Thaimaan kotimarkkinamyynti tapahtui pääasiassa vähittäismyyntiin. Sen vuoksi väitettiin, että polkumyyntimarginaali olisi laskettava ainoastaan tukkuerien perusteella. Koska yksikään kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja ei toiminut yhteistyössä, Kiinan vientimyynnin myyntiolosuhteista, kaupan tasosta tai pakkauksista ei ollut käytettävissä tietoja.

(44)

Väite ei ollut kuitenkaan olennainen, koska vertailumaana käytettiin Indonesiaa. Joka tapauksessa riippumatta siitä, oliko mukana vähittäismyyntiä vai ei, vertailun tuloksena oli kaikissa tapauksissa huomattavat polkumyyntimarginaalit (ks. 47 kappale).

(45)

Komissio laski lisäksi polkumyyntimarginaalit vertailumaalle määritettyjen normaaliarvojen perusteella. Vertailun mukaan polkumyyntimarginaalit olivat huomattavat (ks. 47 kappale).

(46)

Komissio vertasi keskenään painotettua keskimääräistä normaaliarvoa ja painotettua keskimääräistä vientihintaa perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti. Koska Kiinan vientiä harjoittavat tuottajat eivät toimineet yhteistyössä, Kiinasta tuotuja tuotelajeja ei voitu määrittää. Sen vuoksi vertailu tuotelajeittain ei ollut mahdollinen. Sen sijaan vertailu oli tehtävä vientihintaa koskevien tilastotietojen perusteella, kuten 39 ja 40 kappaleessa selitetään.

(47)

Tämän perusteella painotettu keskimääräinen polkumyyntimarginaali ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla oli kaikissa tapauksissa 25 prosenttia.

(48)

Sen lisäksi, että selvitettiin polkumyynnin esiintymistä tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana, tutkittiin polkumyynnin jatkumisen todennäköisyyttä siinä tapauksessa, että toimenpiteet kumottaisiin, ja analysoitiin seuraavat tekijät: Kiinasta polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin määrä ja hinnat, Kiinan tuotantokapasiteetti ja käyttämätön kapasiteetti sekä unionin markkinoiden houkuttelevuus Kiinasta tulevan tuonnin kannalta.

(49)

Käytössä olevista toimenpiteistä huolimatta Kiinasta tulevan tuonnin määrä kasvoi tarkastelujaksolla 65 prosenttia ja markkinaosuus vastaavasti 68 prosenttia, kuten 81 kappaleessa todetaan. Vaikka Kiinasta tulevan tuonnin määrä ja markkinaosuus kasvoivatkin suhteellisesti, absoluuttisesti ne pysyivät alhaisella tasolla koko tarkastelujakson ajan.

(50)

Koska Kiinan vientiä harjoittavat tuottajat eivät toimineet yhteistyössä, tuontihinnat määritettiin Eurostatin tietojen perusteella. Kiinan keskimääräinen tuontihinta laski aina tilikaudesta 2010/2011 tarkastelua koskevalle tutkimusajanjaksolle asti eli kaiken kaikkiaan 20 prosenttia tarkastelujaksolla (ks. 84 kappale), ja tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla tuonnin katsottiin tapahtuneen polkumyynnillä. Lisäksi todettiin, että hinnat alittaisivat unionin tuotannonalan hinnat keskimäärin yli 10 prosenttia, jos polkumyyntitullia ei oteta huomioon.

(51)

Kiinan tuotantokapasiteetti ja käyttämätön kapasiteetti määritettiin pyynnön esittäjän toimittamien tietojen perusteella. Koska tiedot eivät olleet julkisesti saatavilla, komissio ristiintarkasti ne muiden, julkisista lähteistä saatavien tietojen kanssa, mukaan lukien asianomaisten osapuolten tarkasteltavaksi tarkoitettuihin tietoihin sisältyvät lehtiartikkelit. Niiden mukaan Kiina on maailman suurin mononatriumglutamaatin tuottajamaa, jonka vuosikapasiteetti ja vuosituotanto kasvoivat tarkastelujaksolla. Vuonna 2012 mononatriumglutamaatin tuotantokapasiteetti alueella oli 3,5–4 miljoonaa tonnia, kun taas itse tuotanto kyseisellä alueella oli 2,5–3 miljoonaa tonnia. Näin ollen alueella oli 600 000–900 000 tonnia käyttämätöntä kapasiteettia vuonna 2012.

(52)

Saman lähteen mukaan mononatriumglutamaatin tuotantokapasiteetti ja tuotanto Kiinassa vielä kasvaa vuoteen 2017 asti, koska sen kysyntä Kiinassa on kasvussa.

(53)

Vuonna 2011 Kiinan hallitus käynnisti teollisuus- ja tietotekniikkaministeriönsä (MIIT) välityksellä yleisen hankkeen vanhentuneen ja tehottoman laitosteknologian poistamiseksi; hanke koskee 19 keskeistä Kiinan teollisuuden alaa, mukaan lukien mononatriumglutamaatin tuotanto. Tämän seurauksena mononatriumglutamaatin tuottajien määrä Kiinassa on vähentynyt huomattavasti. Tällä perusteella yksi asianomainen osapuoli väitti, että Kiinan kapasiteetti ei ole todennäköisesti lisääntynyt. Pyyntöön sisältyvien tietojen ja lehtiartikkeleiden pohjalta tutkimuksessa todettiin, että suuremmat yritykset ovat lisänneet kapasiteettiaan. Tästä syystä mononatriumglutamaatin kokonaistuotantokapasiteetti Kiinassa on lisääntynyt, ja kyseisen osapuolen väite olisi siksi hylättävä.

(54)

Lisäksi pyynnön esittäjän toimittamien tietojen perusteella mononatriumglutamaatin varastot ovat viime vuosina koko ajan kasvaneet Kiinassa ja olivat kaksi kertaa niin suuret kuin unionin kulutus tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Yksi asianomainen osapuoli väitti, että koska väitettyä suurta varastoa koskevia tietoja ei ole esitetty ei-luottamuksellisissa asiakirjoissa, asianomaiset osapuolet eivät voi tarkistaa niitä, minkä vuoksi niitä ei pitäisi ottaa huomioon. Niin ikään väitettiin, että varastojen suuri koko vaikuttaa epätodennäköiseltä, koska kapasiteetti on vähentynyt Kiinan hallituksen toimien johdosta. Tältä osin olisi huomattava, että asianomainen osapuoli ei esittänyt näyttöä väitteen tueksi. Kuten edellä 27 kappaleessa jo todettiin, yksikään kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja ei toiminut yhteistyössä tutkimuksessa. Sen vuoksi oli hyödynnettävä käytettävissä olevia tietoja perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti. Perusasetuksen 19 artiklan 3 kohdan nojalla komissio voi jättää ottamatta huomioon luottamuksellisina toimitetut tiedot, jos niistä ei ole toimitettu tarkoituksenmukaista ei-luottamuksellista yhteenvetoa, mutta yhteenvedon toimittamatta jättäminen ei kuitenkaan johda luottamuksellisten tietojen automaattiseen hylkäämiseen. Vaikka kaikkia pyyntöön sisältyviä kohtia ei voitukaan ristiintarkistaa, mukaan lukien Kiinan varastoja koskevat tiedot, tässä tapauksessa toimitettujen tietojen katsottiin kuitenkin olevan kohtuullisia ja oikeita, koska ne olivat samassa linjassa pyynnön esittäjän toimittamien sellaisten tietojen kanssa, jotka voitiin ristiintarkistaa. Vaikka Kiinan kokonaistuotantokapasiteetti lisääntyi (ks. 51 kappale), ylimääräiset varastot eivät olleet ainoa tekijä, jonka perusteella pääteltiin, että kiinalaisilla vientiä harjoittavilla tuottajilla on merkittävästi käyttämätöntä kapasiteettia. Komissio myös mahdollisuuksien mukaan vertasi tietoja muihin käytettävissä oleviin lähteisiin, kuten lehtiartikkeleihin, ja käytti tietoja ainoastaan silloin, kun se uskoi niiden olevan kohtuullisia ja riittävän luotettavia. Tämä väite olisi näin ollen hylättävä.

(55)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen sama asianomainen osapuoli väitti, että komission havainnot eivät perustuneet tosiasioihin, kuten WTO:n polkumyynnin vastaisen sopimuksen (10) 11 artiklan 3 kohdassa edellytetään, vaan pelkkiin oletuksiin. Kyseinen osapuoli toisti väitettyä kapasiteetin pienenemistä ja Kiinan käyttämätöntä kapasiteettia koskevat väitteensä.

(56)

Kuten 27 kappaleessa todetaan, yksikään kiinalaisista vientiä harjoittavista tuottajista ei toiminut yhteistyössä tässä tutkimuksessa, ja siksi komission oli tehtävä päätelmänsä käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti. Edellä 29 ja 51 kappaleessa todetaan lisäksi, että pääasiassa käytettiin pyynnön esittäjän pyynnön yhteydessä toimittamia tietoja, jotka ristiintarkastettiin aina, kun se oli mahdollista. Koska kyseiset tiedot olivat ainoat käytettävissä olevat luotettavat tiedot, väite päätelmien perustumisesta pelkkiin oletuksiin hylättiin.

(57)

Myös kyseisen asianomaisen osapuolen toimittamia tietoja tarkasteltiin. Kiinan käytettävissä olevan kapasiteetin ja ylimääräisen kapasiteetin osalta kyseinen asianomainen osapuoli toimitti kuitenkin ristiriitaisia tietoja. Päinvastoin kuin kyseinen osapuoli väitti, sen toimittama näyttö esimerkiksi osoittaa mononatriumglutamaatin tuotannon kapasiteetin pikemminkin kasvaneen Kiinassa kuin vähentyneen. Tämä on yhdenmukainen komission päätelmien kanssa (53 kappale). Näin ollen osapuolen väite Kiinan kokonaiskapasiteetin todennäköisestä vähenemisestä hylättiin.

(58)

Sen vuoksi päätellään, että kiinalaisilla vientiä harjoittavilla tuottajilla on huomattavasti käyttämätöntä kapasiteettia, jonka avulla vientiä unioniin todennäköisesti lisättäisiin merkittävästi, jos toimenpiteiden annetaan raueta, kuten 61 ja 62 kappaleessa todetaan.

(59)

Käytössä olevista toimenpiteistä johtuen unionin markkinoiden osuus Kiinan viennistä oli tarkastelujaksolla vähäinen. Yksi asianomainen osapuoli väitti, että unionin markkinat eivät olisi houkuttelevat kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille, koska mononatriumglutamaatin kysynnän uskotaan kasvavan Aasiassa ja muissa kehittyvissä talouksissa, myös Kiinassa. Kyseinen osapuoli väitti vielä, että koska Kiinan hintataso muihin kolmansiin maihin suuntautuvassa viennissä on keskimäärin korkeampi tai sama kuin unioniin suuntautuvassa viennissä, kiinalaisilla vientiä harjoittavilla tuottajilla ei ole mitään syytä lisätä vientiä unionin markkinoille.

(60)

Tutkimuksessa kävi kyllä ilmi, että Kiinan hinnat muihin kolmansiin maihin suuntautuvassa viennissä olivat keskimäärin hiukan korkeammat kuin unioniin suuntautuvassa viennissä, mutta tämä saattaa johtua siitä, että kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat alensivat unionin viennin hintoja käytössä olevien polkumyyntitullien vuoksi. Sen vuoksi se ei välttämättä anna viitteitä hintojen mahdollisesta tasosta, jos toimenpiteiden annetaan raueta. Kun otetaan huomioon käytössä olevien polkumyyntitullien taso, kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat voisivat sen sijaan nostaa vientihintojaan, mutta pysyä silti vielä polkumyyntitasolla ja alittaa unionin tuotannonalan myyntihinnat.

(61)

Vaikka Kiinan kotimaisen kulutuksen ja Aasian ja muiden kehittyvien markkinoiden kulutuksen uskotaankin kasvavan, Kiinan ylimääräisen tuotantokapasiteetin taso antaa aihetta olettaa, että vaihtoehtoisten markkinoiden löytämiseen tätä ylimääräistä kapasiteettia varten on voimakkaat kannustimet.

(62)

Komissio otti huomioon myös mahdollisen toimenpiteiden käyttöönoton Kiinasta peräisin olevan mononatriumglutamaatin viennissä Amerikan yhdysvaltoihin, jäljempänä ’Yhdysvallat’, niiden rinnakkaisten polkumyynnin ja tukien vastaisten tutkimusten perusteella, joita Yhdysvaltojen viranomaiset parhaillaan suorittavat Yhdysvalloissa saman tuotteen osalta. Yhdysvaltojen viranomaiset ottivatkin lopullisen polkumyyntitullin käyttöön 26 päivänä marraskuuta 2014. Neljälle kiinalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle määritettiin 20,09 prosentin suuruinen yksilöllinen tulli, ja jäännöstulliksi vahvistettiin 39,03 prosenttia. Tämän seurauksena Kiinan vienti Yhdysvaltojen markkinoille todennäköisesti vähenee ja suuria määriä Kiinasta peräisin olevaa mononatriumglutamaattia suunnataan uudelleen unionin markkinoille, etenkin jos unionin toimenpiteiden annetaan raueta. Tältä osin on syytä huomata, että vuonna 2013 mononatriumglutamaattia vietiin Kiinasta Yhdysvaltoihin 26 600 tonnia, mikä vastaa merkittävää osaa unionin kulutuksesta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(63)

Lisäksi sekä unionin tuotannonalan keskimääräinen hinta että indonesialaisten vientiä harjoittavien tuottajien keskimääräinen tuontihinta unionissa, kuten rinnakkaisessa tutkimuksessa vahvistettiin (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 61 ja 80 kappale), olivat korkeammat kuin Kiinasta unioniin suuntautuvan tuonnin keskimääräiset hinnat ilman polkumyyntitullia ja Kiinasta muihin kolmansiin maihin suuntautuvan viennin keskimääräiset hinnat. Koska Kiinan vientiä harjoittavat tuottajat eivät toimineet yhteistyössä, analyysi tehtiin käytettävissä olevien tietojen eli Kiinan vientitietokannan perusteella. Kiinalaisten viejien hinnoittelukäyttäytyminen antaa aihetta olettaa, että unionin markkinat olisivat niille houkuttelevat, jos toimenpiteiden annetaan raueta, koska ne voisivat tällöin nostaa unioniin suuntautuvan viennin hintoja.

(64)

Myös Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuuden kasvaminen voimassa olevista toimenpiteistä huolimatta osoittaa, että kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat ovat edelleen kiinnostuneita unionin markkinoista. EU:n mononatriumglutamaatin markkinat ovat todettujen hintatasojen perusteella siis edelleen houkuttelevat kiinalaisten viejien kannalta. Kiinnostus todennäköisesti kasvaa, jos toimenpiteet kumotaan.

(65)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen edellä mainittu asianomainen osapuoli toisti väitteensä, jotka koskivat Kiinan kotimarkkinoiden kasvavaa mononatriumglutamaatin kysyntää, Kiinasta unionin tulevan tuonnin vähäisiä määriä, Kiinan markkinaosuutta ja Kiinasta muihin kolmansiin maihin vietävän mononatriumglutamaatin korkeampaa hintaa verrattuna unioniin suuntautuvan viennin hintaan. Kyseinen osapuoli väitti, että näitä tekijöitä ei ollut otettu huomioon komission analyysissä.

(66)

Ensinnäkään ei ole perusteltua väittää, että Kiinan tuotantokapasiteetin ja käyttämättömän kapasiteetin kehitystä, mononatriumglutamaatin kasvavaa kysyntää Kiinan kotimarkkinoilla, Kiinasta unioniin tulevan tuonnin vähäistä määrää, Kiinan markkinaosuutta (ks. 49 kappale) ja Kiinan viennin hintoja unioniin ja muihin kolmansiin maihin suuntautuvassa viennissä ei olisi otettu huomioon. Näitä tekijöitä analysoitiin, kuten 49–64 kappaleesta käy ilmi, ja niitä koskevat päätelmät ilmoitettiin asianomaisille osapuolille. Toiseksi, kyseinen osapuoli ei toimittanut väitteidensä tueksi sellaista uutta näyttöä, jota komissio ei jo olisi ottanut huomioon tutkimuksen aikana.

(67)

Lopuksi kyseinen osapuoli vastusti 62 kappaleessa esitettyä komission arviota, jonka mukaan Kiinasta tulevaa vientiä voitaisiin ohjata Yhdysvaltojen sijasta unioniin Yhdysvaltojen viranomaisten ottaessa käyttöön polkumyyntitoimenpiteitä Kiinasta Yhdysvaltoihin suuntautuvan mononatriumglutamaatin viennissä.

(68)

Kuten 62 kappaleessa selitetään, on huomattava, että Kiinasta Yhdysvaltoihin suuntautuvan mononatriumglutamaatin viennissä käyttöön otettujen polkumyyntitoimenpiteiden vuoksi on todennäköistä, että Kiinasta tulevaa vientiä ohjataan unionin markkinoille.

(69)

Tätä koskeva asianomaisen osapuolen väite oli siksi hylättävä.

(70)

Edellä esitetty analyysi osoittaa, että kiinalaisia tuotteita tuotiin edelleen unionin markkinoille polkumyyntihinnoin ja että polkumyyntimarginaalit olivat huomattavat. Merkittävää Kiinassa olevaa käyttämätöntä kapasiteettia koskevien päätelmien perusteella ja sen perusteella, että vientiä ohjattaisiin todennäköisesti merkittävässä määrin ja polkumyyntihinnoin uudelleen unionin markkinoille, komissio katsoi, että polkumyynnin jatkuminen on erittäin todennäköistä, jos toimenpiteet kumotaan.

(71)

Tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana samankaltaista tuotetta valmisti yksi unionin tuottaja. Tämä tuottaja muodostaa perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun unionin tuotannonalan.

(72)

Koska unionin tuotannonalan muodostaa yksi ainoa tuottaja, kaikki arkaluonteisiin tietoihin liittyvät luvut oli luottamuksellisuussyistä indeksoitava tai annettava tietyllä vaihteluvälillä.

(73)

Komissio määritti unionin kulutuksen Eurostatin tietojen perusteella lisäämällä unionin tuotannonalan myynnin unionin markkinoilla Kiinasta ja muista kolmansista maista tulevaan tuontiin sekä rinnakkaisen polkumyyntitutkimuksen (ks. 7 kappale) kohteena olevien indonesialaisten vientiä harjoittavien tuottajien toimittamien tietojen perusteella.

(74)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että Eurostatin CN-koodit kattavat tarkasteltavana olevan tuotteen lisäksi myös muita tuotteita, minkä vuoksi Kiinaa koskevat tuontimäärät saattavat sisältää glutamiinihapon ja sen suolat. Koska tuontitiedot saatiin Eurostatilta Taric-koodien (Euroopan unionin yhtenäistariffi) tasolla, ne kattavat kuitenkin vain tarkasteltavana olevan tuotteen, ja siksi väite hylättiin.

(75)

Sama asianomainen osapuoli väitti, että kaiken Kiinassa tuotetun ja unioniin viedyn mononatriumglutamaatin puhtausaste ei täytä unionin elintarvikelisäaineita koskevia vaatimuksia, ja tiedusteli, oliko tämä otettu huomioon Kiinan tuontimäärissä. Kuten 22 kappaleessa todetaan, kaikki mononatriumglutamaatin tuotelajit puhtausasteesta riippumatta kuuluvat tämän tutkimuksen piiriin, ja siksi väite hylättiin.

(76)

Tämän perusteella unionin kulutus on kehittynyt seuraavasti:

Taulukko 1

Unionin kulutus (tonnia)

(77)

Unionin kulutus laski tilikauden 2010/2011 ja tilikauden 2011/2012 välisenä aikana ja kasvoi jälleen hieman tilikauden 2012/2013 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Kaiken kaikkiaan kulutus laski 2 prosenttia tarkastelujakson aikana. Kulutuksen lasku tilikauden 2010/2011 ja tilikauden 2011/2012 välisenä aikana johtui lähinnä siitä, että unionin tuotannonalan myynti unionin markkinoilla väheni, mikä puolestaan johtui tuotannon vähenemisestä samana ajanjaksona (ks. 100 kappale). Kokonaistuonti säilyi samalla tasolla samana ajanjaksona. Kulutuksen kasvu tilikaudella 2012/2013 katettiin lähes yksinomaan kokonaistuonnin kasvulla, sillä unionin tuotannonalan myynti pysyi suurin piirtein samalla tasolla. Tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana, kun unionin tuotannonalan myynti taas väheni, tuonnin määrä kasvoi huomattavasti, erityisesti Indonesiasta (ks. 88 kappale).

(78)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että kulutuksen kehityksen kuvaus on puutteellinen, koska siinä ei otettu huomioon sitä, että mononatriumglutamaatin tuonti Vietnamista korvattiin tuonnilla Indonesiasta ja että tämän seurauksena käyttäjät eivät enää varautuneet hintojen lisäkorotuksiin vaan vähensivät varastojaan. Vaikka on totta, että mononatriumglutamaatin muista kolmansista maista tapahtuneen tuonnin osalta tuonti Vietnamista väheni tarkastelujaksolla ja tuonti Indonesiasta kasvoi, se ei kuitenkaan vaikuta unionin kokonaiskulutuksen kehitykseen sinänsä. Myöskään minkä tahansa muun kehityksen vaikutukset tuontivirtoihin ja talouden toimijoiden, kuten käyttäjien, mahdolliset reaktiot tällaiseen kehitykseen eivät vaikuta kulutuksen kehitykseen sinänsä. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(79)

Kiinasta tulevan tuonnin määrä ja markkinaosuus määritettiin Eurostatin tietojen ja rinnakkaisen polkumyyntitutkimuksen (ks. 7 kappale) kohteena olevien indonesialaisten vientiä harjoittavien tuottajien toimittamien tietojen perusteella.

(80)

Asianomaisesta maasta unioniin tulevan tuonnin määrä ja markkinaosuus kehittyivät seuraavasti:

Taulukko 2

Tuontimäärä ja markkinaosuus

(81)

Kiinasta tulevan tuonnin määrä väheni tilikauden 2010/2011 ja tilikauden 2011/2012 välisenä aikana, mutta kasvoi merkittävästi tilikaudella 2012/2013 ja edelleen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Kaiken kaikkiaan Kiinasta tuleva tuonti kasvoi 65 prosenttia tarkastelujaksolla. Vastaava markkinaosuus kehittyi samansuuntaisesti eli se pieneni ensin tilikauden 2010/2011 ja tilikauden 2011/2012 välisenä aikana ja kasvoi sitten merkittävästi tarkastelua koskevaan tutkimusajanjaksoon asti. Kaiken kaikkiaan markkinaosuus kasvoi tarkastelujakson aikana 68 prosenttia. Tästä suhteellisesta kasvusta huolimatta Kiinasta tulevan tuonnin tuontimäärä ja markkinaosuus pysyivät absoluuttisesti ilmaistuna alhaisella tasolla tarkastelujakson aikana.

(82)

Tuontihinnat määritettiin Eurostatin tietojen perusteella.

(83)

Seuraavassa taulukossa esitetään Kiinasta tulevan tuonnin keskimääräinen hinta:

Taulukko 3

Tuontihinnat

(84)

Kiinasta tulevan tuonnin keskimääräiset hinnat laskivat jatkuvasti tilikaudesta 2010/2011 alkaen ja tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla; kaiken kaikkiaan hinta laski tarkastelujaksolla 20 prosenttia.

(85)

Komissio määritti hinnan alittavuuden tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla vertaamalla seuraavia:

(86)

Vertailun tulosten perusteella Kiinasta tulevan tuonnin hinnat eivät alittaneet unionin tuotannonalan hintoja unionin markkinoilla. Kun polkumyyntitullien vaikutukset jätetään huomioimatta, alittavuuden marginaali nousee kuitenkin yli 10 prosenttiin.

(87)

Komissio määritti Indonesiasta tulevan tuonnin määrän Eurostatin tietojen ja rinnakkaisen tutkimuksen (ks. 7 kappale) kohteena olevien indonesialaisten vientiä harjoittavien tuottajien toimittamien tietojen perusteella.

(88)

Indonesiasta unioniin tulevan tuonnin määrä ja markkinaosuus kehittyivät seuraavasti:

Taulukko 4

Tuontimäärä ja markkinaosuus

(89)

Indonesiasta tulevan tuonnin määrä lähes kolminkertaistui tarkastelujaksolla. Se kasvoi jatkuvasti ja merkittävästi, yhteensä 182 prosenttia, 8 638 tonnista tilikaudella 2010/2011 tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson 24 385 tonniin.

(90)

Vastaava markkinaosuus lähes kolminkertaistui tarkastelujaksolla. Se kasvoi 187 prosenttia huolimatta kulutuksen yleisestä pienenemisestä (– 2 %).

(91)

Komissio määritti tuonnin hinnat Eurostatin tietojen ja meneillään olevassa rinnakkaisessa tutkimuksessa (ks. 7 kappale) otokseen valittujen indonesialaisten vientiä harjoittavien tuottajien toimittamien tietojen perusteella.

(92)

Indonesiasta unioniin tulevan tuonnin keskimääräinen hinta kehittyi seuraavasti:

Taulukko 5

Tuontihinnat

(93)

Indonesiasta tuotavan mononatriumglutamaatin keskimääräinen tuontihinta nousi hieman tilikauden 2010/2011 ja tilikauden 2011/2012 välisenä aikana, mutta laski tilikaudella 2012/2013 ja vielä lisää tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Indonesiasta tuotavan mononatriumglutamaatin keskimääräiset tuontihinnat laskivat kaiken kaikkiaan 8 prosenttia tarkastelujakson aikana.

(94)

Muista kolmansista maista tulevan tuonnin määrä, markkinaosuus ja hinnat kehittyivät seuraavasti:

Taulukko 6

Tuonti muista kolmansista maista

(95)

Tuonti muista kolmansista maista väheni 10 268 tonnista tilikaudella 2010/2011 tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson 2 894 tonniin eli 72 prosenttia tarkastelujaksolla. Vastaava markkinaosuus pieneni samana ajanjaksona 71 prosenttia. Tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana muiden kolmansien maiden tuonnin markkinaosuus oli vain noin neljännes tilikaudella 2010/2011 vallinneesta tasosta. Kaiken kaikkiaan kolmansista maista tulevan tuonnin hinnat nousivat tarkastelujakson aikana 10 prosenttia.

(96)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että kokonaistuonti, Kiina ja Indonesia mukaan lukien, on pysynyt vakaana tarkastelujakson aikana.

(97)

Tämä väite oli ristiriidassa niiden käytettävissä olevien tilastojen kanssa, joihin tutkimuksen havainnot perustuvat, kuten jäljempänä olevasta taulukosta 7 käy ilmi. Itse asiassa unioniin tulevan tuonnin kokonaismäärä kasvoi tarkastelujakson aikana 46 prosenttia. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(98)

Kokonaistuonti, Kiina ja Indonesia mukaan lukien, kehittyivät seuraavasti:

Taulukko 7

Tuonti yhteensä

(99)

Komissio tutki perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikkia sellaisia taloudellisia tekijöitä ja osoittimia, joilla on vaikutusta unionin tuotannonalan tilanteeseen.

(100)

Unionin kokonaistuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 8

Tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste

(101)

Tuotanto vaihteli tarkastelujakson aikana. Se laski tilikauden 2010/2011 ja tilikauden 2011/2012 välisenä aikana, kasvoi tilikauden 2011/2012 ja tilikauden 2012/2013 välisenä aikana ja oli alhaisimmillaan tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Tutkimuksessa kävi ilmi, että vaihtelujen syynä olivat pääasiassa huoltoseisokit, joita unionin tuotannonala toteutti 15 kuukauden välein, sekä talven 2010/2011 huonot sääolot, jotka keskeyttivät yhden pääraaka-aineen (ammoniakki) toimitukset. Tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana huoltoseisokkia pidennettiin, koska suuria varastoja yritettiin pienentää. Tuotantomäärä laski kaiken kaikkiaan 9 prosenttia tarkastelujakson aikana.

(102)

Yksi osapuoli väitti, että tuotantomäärä ja kapasiteetin käyttöaste laskivat vasta noustuaan huomattavasti tarkastelujaksoa edeltävällä ajanjaksolla. Tästä syystä kyseinen osapuoli katsoi, että laskeva suuntaus kyseisten tekijöiden kehityksessä ei ole osoitus vahingosta. Komissio arvioi eri vahinkoindikaattoreiden kehityssuuntaukset tutkimuksen käynnistämisen yhteydessä vahvistetun tarkastelujakson perusteella. Tarkastelujakso käsittää tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson ja kolme sitä edeltävää tilikautta, mikä vastaa vakiintunutta käytäntöä. Pelkästään se seikka, että tiettyjen vahinkoindikaattoreiden arvot olivat korkeammat ennen tarkastelujaksoa, ei ole riittävä peruste poiketa käytännöstä. Sen vuoksi voidaan ottaa huomioon vain tarkastelujakson kehityssuuntaukset. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(103)

Tuotantokapasiteetti pysyi kaiken kaikkiaan vakaana tarkastelujakson aikana.

(104)

Tuotantomäärän laskun ja vakaan tuotantokapasiteetin seurauksena kapasiteetin käyttöaste kehittyi samansuuntaisesti tuotantomäärän kanssa, eli ensin se laski tilikaudella 2011/2012, sitten kasvoi tilikaudella 2012/2013 ja laski jälleen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Kapasiteetin käyttöaste laski tarkastelujaksolla yhteensä 9 prosenttia seuraten tuotannon määrän laskua.

(105)

Unionin tuotannonalan myyntimäärä ja markkinaosuus unionissa kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 9

Myyntimäärä ja markkinaosuus

(106)

Unionin tuotannonalan myymän mononatriumglutamaatin määrä väheni tarkastelujaksolla 17 prosenttia. Myyntimäärä laski pääasiassa tilikauden 2010/2011 ja tilikauden 2011/2012 välisenä aikana, kun taas seuraavina vuosina se pysyi suhteellisen vakaana. Myyntimäärien lasku yhdessä kulutuksen samanaikaisen vähenemisen ja pääasiassa Indonesiasta tulevan tuonnin lisääntymisen kanssa johtivat siihen, että unionin tuotannonalan markkinaosuus pieneni kaiken kaikkiaan noin 15 prosenttia tarkastelujakson aikana. Unionin tuotannonalan markkinaosuus pieneni tilikauden 2010/2011 ja tilikauden 2011/2012 välisenä aikana 4 prosenttia, ja samalla ajanjaksolla Indonesiasta ja Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuus suureni. Tilikauden 2012/2013 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välisenä aikana unionin tuotannonalan markkinaosuus pieneni jatkuvasti, kun taas Indonesiasta tulevan tuonnin määrä ja markkinaosuus kasvoivat huomattavasti. Niin ikään Kiinasta tulevan tuonnin määrä ja markkinaosuus kasvoivat tarkastelujaksolla, joskin ne pysyivät alhaisella tasolla koko kyseisen ajanjakson ajan.

(107)

Unionin kulutus väheni tarkastelujaksolla 2 prosenttia, mutta unionin tuotannonalan myynti laski 17 prosenttia, mikä näkyi 15 prosentin markkinaosuuden menetyksenä.

(108)

Työllisyys ja tuottavuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 10

Työllisyys ja tuottavuus

(109)

Unionin tuotannonalan työllisyys kasvoi jatkuvasti ja kaiken kaikkiaan 8 prosenttia tarkastelujakson aikana. Tämä kasvu johtui pääasiassa siitä, että tuotannonalaan liittyi vuonna 2011 entinen tytäryhtiö ja että unionin tuotannonalan huolto-osasto laajeni.

(110)

Tuottavuus laski, mikä johtui työllisyyden kasvun ja tuotannon vähenemisen yhteisvaikutuksesta, kuten 100 kappaleessa olevassa taulukossa 8 esitetään.

(111)

Kiinalle määritetty polkumyyntimarginaali oli huomattavasti vähimmäistasoa korkeampi, ja Kiinasta tuleva tuonti pysyi vähäisenä tarkastelujakson aikana. Jos toimenpiteet kuitenkin kumottaisiin, tosiasiallisten polkumyyntimarginaalien vaikutus unionin tuotannonalaan olisi merkittävä johtuen Kiinasta tulevan tuonnin kehityksestä eli sen määrän kasvusta ja tuontihinnan laskusta, mikä olisi odotettavissa, jos toimenpiteiden annetaan raueta. Samaan aikaan rinnakkaisessa mononatriumglutamaatin tuontia Indonesiasta koskevassa polkumyyntitutkimuksessa (ks. 7 kappale) määritettiin huomattavat polkumyyntimarginaalit yhteistyössä toimineille indonesialaisille vientiä harjoittaville tuottajille, joiden markkinaosuus unionin markkinoilla kasvoi tarkastelujaksolla huomattavasti.

(112)

Unionin tuotannonala oli edelleen elpymässä vaikutuksista, jotka aiheutuivat Kiinasta peräisin olevan mononatriumglutamaatin vahingollisella polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista, kuten 124 kappaleessa selitetään. Koska polkumyynnillä tapahtunut tuonti Indonesiasta lisääntyi merkittävästi tarkastelujaksolla ja sen todettiin aiheuttaneen merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle (12), talouden elpymisen voidaan katsoa pysähtyneen.

(113)

Unionin tuotannonalan keskimääräiset myyntihinnat etuyhteydettömille asiakkaille unionissa kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 11

Keskimääräiset myyntihinnat

(114)

Unionin tuotannonalan keskimääräinen yksikkömyyntihinta etuyhteydettömille asiakkaille unionissa laski 3 prosenttia tarkastelujakson aikana. Ensin se kasvoi 7 prosenttia tilikauden 2010/2011 ja tilikauden 2011/2012 välisenä aikana, mutta laski sen jälkeen jatkuvasti tarkastelua koskevaan tutkimusajanjaksoon asti. Hintojen nousun tilikauden 2010/2011 ja tilikauden 2011/2012 välisenä aikana voidaan katsoa johtuvan kustannusten noususta samalla ajanjaksolla, vaikkakin kustannusten nousu oli voimakkaampaa kuin hintojen nousu. Samaan aikaan tuonti Indonesiasta kasvoi ja aiheutti merkittävän hintapaineen unionin tuotannonalalle. Tämän seurauksena unionin tuotannonalan hinnat laskivat 6 prosenttia tilikauden 2011/2012 ja tilikauden 2012/2013 välisenä aikana ja edelleen 4 prosenttia tilikauden 2012/2013 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välisenä aikana.

(115)

Tuotannon yksikkökustannukset nousivat tarkastelujaksolla 30 prosenttia. Tilikaudella 2011/2012 alkoi jatkuva nousu, mikä johtui pääasiassa raaka-aine- ja työvoimakustannusten noususta. Kuten edellä mainitaan, tätä kustannusten nousua ei pystytty kattamaan vastaavalla hintojen nostamisella Indonesiasta polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin aiheuttaman hintapaineen vuoksi.

(116)

Yksi asianomainen osapuoli pyysi komissiota tutkimaan, olisiko mahdollinen sivutuotteiden sisällyttäminen unionin tuotannonalan tuotantokustannuksiin voinut keinotekoisesti nostaa unionin tuotannonalan keskimääräisiä tuotantokustannuksia. Tutkimuksessa vahvistettiin, että sivutuotteet kohdistettiin asianmukaisesti eivätkä millään tavalla vääristäneet vahingosta saatua käsitystä. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(117)

Unionin tuotannonalan keskimääräiset työvoimakustannukset kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 12

Keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti

(118)

Keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti nousivat 24 prosenttia. Tämä selittyy pääasiassa unionin tuotannonalan kasvavilla pyrkimyksillä parantaa työntekijöidensä suorituskykyä tuotantoprosessin optimoimiseksi.

(119)

Unionin tuottajan varastot kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 13

Varastot

(120)

Kaiken kaikkiaan loppuvarastot kasvoivat tarkastelujaksolla 43 prosenttia. Tilikauden 2010/2011 ja tilikauden 2011/2012 välisenä aikana loppuvarastot pienenivät tuotantomäärän laskun ja vientimyynnin määrän kasvun seurauksena. Tilikauden 2011/2012 ja tilikauden 2012/2013 välisenä aikana varastot kasvoivat tuotannon kasvun johdosta, kun unionin tuotannonalan myynti unionin markkinoilla pysyi lähes muuttumattomana. Tilikauden 2012/2013 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välisenä aikana loppuvarastot pienenivät jälleen, mikä johtui pääasiassa päätöksestä supistaa tuotantoa, jotta suuret varastot saataisiin pienenemään.

(121)

Loppuvarastot prosentteina tuotannosta pienenivät tilikauden 2010/2011 ja tilikauden 2011/2012 välisenä aikana, mutta lähes kaksinkertaistuivat tilikauden 2011/2012 ja tilikauden 2012/2013 välisenä aikana. Ne kasvoivat edelleen tilikauden 2012/2013 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välisenä aikana. Kaiken kaikkiaan ne kasvoivat tarkastelujakson aikana 56 prosenttia. Tilikaudella 2012/2013 ja tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla tapahtuneeseen kasvuun vaikutti Indonesiasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrän kasvu, sillä unionin myynti pysyi lähes muuttumattomana saman ajanjakson aikana.

(122)

Unionin tuottajan kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 14

Kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto

(123)

Komissio määritti unionin tuotannonalan kannattavuuden ilmaisemalla samankaltaisen tuotteen myynnistä etuyhteydettömille asiakkaille unionissa saadun nettovoiton ennen veroja prosentteina tämän myynnin liikevaihdosta. Tilikausilla 2010/2011 ja 2011/2012 kannattavuus heikkeni merkittävästi mutta pysyi edelleen positiivisena. Tilikaudesta 2012/2013 alkaen kannattavuus kääntyi negatiiviseksi. Se heikkeni edelleen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Kaiken kaikkiaan kannattavuus heikkeni tarkastelujaksolla 180 prosenttia. Tämä kehitys johtui pääasiassa Indonesiasta unioniin polkumyyntihinnoin tulevan tuonnin aiheuttamasta hintapaineesta, jonka vuoksi unionin tuotannonala ei voinut asettaa hintojaan kustannusten kasvun mukaisesti. Nettokassavirta on unionin tuotannonalan kyky rahoittaa itse toimintaansa. Nettokassavirta seurasi samaa suuntausta kuin kannattavuus eli laski jatkuvasti koko tarkastelujakson ajan ja muuttui negatiiviseksi tilikaudesta 2012/2013 alkaen. Tämä suuntaus korostui tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Nettokassavirta pieneni tarkastelujaksolla kaiken kaikkiaan 119 prosenttia.

(124)

Investoinnit kasvoivat tarkastelujaksolla 97 prosenttia. Ne olivat pääasiassa investointeja, joita tarvittiin kunnossapitoa ja lakisääteisten turvallisuusvaatimusten noudattamista varten. Vaikka unionin tuotannonala oli edelleen toipumassa tarkastelujaksoa edeltäneestä kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien polkumyynnistä, se alkoi parantaa tilannettaan ja oli kannattava tarkastelujakson alussa tilikauteen 2011/2012 saakka. Näissä olosuhteissa tehtiin joitakin investointeja, joita ei voitu enää lykätä, mikä selittää investointien merkittävän kasvun tilikaudella 2011/2012 ja sitä seuraavina vuosina.

(125)

Investointien tuotto on voitto prosentteina investointien nettokirjanpitoarvosta. Kuten muutkin taloudelliset indikaattorit, investointien tuotto samankaltaisen tuotteen tuotannosta ja myynnistä oli negatiivinen tilikaudesta 2012/2013 alkaen, mikä heijastaa kannattavuuden negatiivista suuntausta. Kaiken kaikkiaan investointien tuotto pieneni tarkastelujaksolla 210 prosenttia.

(126)

Kun otetaan huomioon kannattavuuden heikkeneminen ja kassavirran pieneneminen, myös yrityksen pääoman saantiin aiheutui kielteisiä vaikutuksia.

(127)

Lähes kaikki tärkeimmät vahinkoindikaattorit osoittivat negatiivista suuntausta. Tarkastelujakson aikana tuotantomäärä ja kapasiteetin käyttöaste laskivat noin 9 prosenttia ja myynnin määrä 17 prosenttia. Kun unionin tuotannonala pyrki korvaamaan menetykset myyntimäärissä ja markkinaosuudessa, sen keskimääräiset hinnat laskivat 3 prosenttia tarkastelujakson aikana, kun taas tuotantokustannukset kasvoivat samanaikaisesti 30 prosenttia. Tämän seurauksena kannattavuus, joka oli positiivinen tarkastelujakson alussa, laski ja kääntyi negatiiviseksi tilikaudella 2012/2013 ja jatkoi laskua tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Samanlaisia negatiivisia suuntauksia voitiin havaita nettokassavirran ja investointien tuoton osalta.

(128)

Työllisyys kasvoi tarkastelujakson aikana 8 prosenttia. Tarkastelujaksolla tapahtunut kasvu johtui siitä, että tuotannonalaan liittyi vuonna 2011 entinen tytäryhtiö ja että unionin tuotannonalan huolto-osasto laajeni. Myös investointien kehitys oli positiivinen. Investoinnit liittyivät pääasiassa ehkäiseviin toimenpiteisiin ja turvallisuusvaatimuksiin, eivät kapasiteetin nostamiseen. Nämä myönteiset suuntaukset eivät sen vuoksi sulje pois vahingon olemassaolon mahdollisuutta.

(129)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että ei ole perusteltua todeta merkittävää vahinkoa aiheutuneen sillä perusteella, että jotkin vahinkoindikaattorit ovat kehittyneet negatiivisesti. Perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa ei edellytetä, että kaikkien vahinkoindikaattoreiden kehityssuuntaus on negatiivinen, vaan että unionin tuotannonalan tilannetta analysoidaan arvioimalla kaikkien vahinkoindikaattoreiden kehitystä kokonaisuutena. Tässä tapauksessa melkein kaikki vahinkoindikaattorit kehittyivät negatiivisesti, myös pääindikaattorit kuten myynti- ja tuotantomäärä, markkinaosuus, keskimääräinen myyntihinta ja kannattavuus.

(130)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoi, että unionin tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(131)

Kuten 99–130 kappaleessa osoitetaan, unionin tuotannonalalle aiheutui merkittävää vahinkoa tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Koko tarkastelujakson aikana tuonti Kiinasta unionin markkinoille oli vähäistä, kun taas Indonesiasta tulevan tuonnin määrä ja markkinaosuus melkein kolminkertaistuivat samana ajanjaksona. Rinnakkaisessa mononatriumglutamaatin tuontia Indonesiasta koskevassa polkumyyntitutkimuksessa (ks. 7 kappale) katsottiin, että Indonesiasta tuleva tuonti tapahtui polkumyynnillä ja aiheutti merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle (13), kun taas Kiinasta tuleva tuonti ei vähäisen määränsä ja hintatasonsa vuoksi vaikuttanut vahingon aiheutumiseen. Samaan aikaan, kuten 48 ja 70 kappaleessa todetaan, tutkimuksessa kävi ilmi, että Kiinasta tuleva tuonti tapahtui polkumyynnillä tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana ja että polkumyynnin jatkuminen on todennäköistä, jos toimenpiteiden annetaan raueta.

(132)

Komissio arvioi perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahingon toistumisen todennäköisyyttä siinä tapauksessa, että nyt voimassa olevien toimenpiteiden annetaan raueta, eli Kiinasta tulevan tuonnin mahdollisia vaikutuksia unionin markkinoihin ja unionin tuotannonalaan.

(133)

Analyysissä tarkasteltiin kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien käyttämätöntä kapasiteettia, unionin markkinoiden houkuttelevuutta ja kiinalaisten tuottajien hinnoittelukäyttäytymistä unionin markkinoilla. Lisäksi otettiin huomioon Indonesiasta peräisin olevan mononatriumglutamaatin tuonnissa käyttöön otetut polkumyyntitoimenpiteet.

(134)

Kuten 51 kappaleessa todetaan, Kiinan käyttämätön kapasiteetti mononatriumglutamaatin tuotannon osalta oli noin 600 000–900 000 tonnia vuonna 2012. Määrä on huomattavasti suurempi kuin mononatriumglutamaatin kokonaiskulutus unionissa samana ajanjaksona.

(135)

Voidaan kohtuudella olettaa, että unionin markkinoiden houkuttelevuuden (ks. 59–64 kappale) vuoksi ainakin osa tästä käyttämättömästä kapasiteetista ohjataan suurella todennäköisyydellä unionin markkinoille, jos toimenpiteet kumotaan.

(136)

Kuten 50 kappaleessa todetaan, ilman polkumyyntitulleja Kiinasta tulevan tuonnin hinnat alittaisivat unionin myyntihinnat keskimäärin yli 10 prosenttia. Ne olisivat myös alhaisemmat kuin Indonesiasta tulevan tuonnin hinnat. Tämän perusteella katsottiin, että kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat todennäköisesti lisäävät hintapainetta unionin markkinoilla ja pahentavat unionin tuotannonalalle aiheutunutta vahinkoa, jos toimenpiteitä ei oteta käyttöön. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että rinnakkaisessa polkumyyntitutkimuksessa kävi ilmi, että Indonesiasta tuleva tuonti aiheutti hintapainetta unionin markkinoilla, joten unionin tuotannonala ei voinut nostaa hintojaan kustannustensa kasvun mukaisesti, vaan sen oli päinvastoin laskettava hintojaan tarkastelujakson aikana.

(137)

Kuten 60 kappaleessa esitetään, Kiinasta tulevan tuonnin hinta voi nousta, jos toimenpiteiden annetaan raueta. Vaikka kiinalaiset viejät nostaisivatkin hintojaan, niillä on silti liikkumavaraa pitää hintansa unionin tuottajien hintoja alhaisempina, kun otetaan huomioon niille määritetyt merkittävät alittavuuden marginaalit, jotka saadaan polkumyyntitullit vähentämällä; tämän vuoksi ne voivat todennäköisesti suurentaa markkinaosuuttaan. Jos näin tapahtuu, unionin tuotannonalan myynti ja myyntihinnat romahtavat välittömästi.

(138)

Kun otetaan huomioon rinnakkainen Indonesiaa koskeva tutkimus ja kyseisestä maasta tulevaa mononatriumglutamaatin tuontia koskevat vastaavat toimenpiteet, unionin tuotannonalan uskotaan voivan toipua sille aiheutuneesta merkittävästä vahingosta. Elpyminen vaarantuisi, jos toimenpiteiden kumoamisen seurauksena Kiinasta tulisi taas tuontia merkittävässä määrin ja polkumyyntihinnoin.

(139)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen yksi asianomainen osapuoli väitti, että toimenpiteiden voimassa pitäminen ei parantaisi unionin tuottajan tilannetta, koska tilanteen heikkeneminen johtui pääasiassa muista tekijöistä kuin Kiinasta tulevasta mononatriumglutamaatin tuonnista. Kyseinen osapuoli väitti, että tällaisia tekijöitä ovat erityisesti unionin tuotannonalan investointipolitiikan vaikutus sen kannattavuuteen, työvoimakustannusten kasvu ja väitetty voimavarojen tehoton käyttö. Väitettiin, että näiden tekijöiden vaikutusta ei ollut otettu riittävästi huomioon arvioitaessa unionin tuotannonalan kokonaistilannetta.

(140)

On syytä huomata, että kyseessä oleva asianomainen osapuoli ei toimittanut uutta tietoa tai näyttöä väitteidensä tueksi.

(141)

Unionin tuotannonalan investointien osalta kyseinen osapuoli ei selittänyt, missä määrin investoinnit olisivat voineet vaikuttaa tuotannonalan kannattavuuteen. Kuten 124 kappaleessa todetaan, unionin tuotannonalan tekemät investoinnit perustuivat kohtuullisiin liiketoimintaa koskeviin päätöksiin, eikä niitä voida pitää tarpeettomina. Lisäksi investointikustannukset poistetaan kirjanpidosta pidemmän ajan kuluessa, eikä niillä sellaisenaan ollut merkittävää vaikutusta unionin tuotannonalan kannattavuuteen.

(142)

Työvoimakustannuksia koskevia tarkkoja lukuja ei voida antaa luottamuksellisuussyistä, mutta tutkimuksessa todettiin, että niiden kasvun vaikutus tuotannon kokonaiskustannuksiin ei ollut merkittävä.

(143)

Voimavarojen tehottoman käytön osalta osapuoli ei pystynyt erittelemään väitetyn tehottomuuden luonnetta, eikä tutkimuksessa tullut esiin mitään unionin tuotannonalan potentiaaliseen tehottomuuteen liittyvää.

(144)

Tämän perusteella väitteet hylättiin.

(145)

Kun otetaan huomioon tutkimuksen havainnot eli käyttämätön kapasiteetti, unionin markkinoiden houkuttelevuus ja Kiinasta tulevan tuonnin odotettavissa oleva hintataso, katsotaan, että toimenpiteiden kumoaminen johtaisi erittäin todennäköisesti vahingon toistumiseen ja pahentaisi entisestään unionin tuotannonalalle aiheutunutta vahinkoa, koska Kiinasta polkumyynnillä ja unionin tuotannonalan myyntihinnat alittavin hinnoin tapahtuva tuonti todennäköisesti lisääntyisi.

(146)

Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti komissio tarkasteli, olisiko Kiinaan kohdistuvien voimassa olevien polkumyyntitoimenpiteiden jatkaminen kokonaisuudessaan unionin edun vastaista. Unionin etua määritettäessä arvioitiin kaikki asiaan liittyvät etunäkökohdat eli unionin tuotannonalan, tuojien ja käyttäjien edut.

(147)

Kaikille asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa perusasetuksen 21 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(148)

Tämän perusteella komissio tutki, onko olemassa pakottavia syitä, joiden nojalla olisi pääteltävä, että polkumyyntitoimenpiteiden voimassa pitäminen ei ole unionin edun mukaista siitäkin huolimatta, että päätelmien mukaan polkumyynti ja vahinko todennäköisesti jatkuvat.

(149)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että unionin tuotannonalalle aiheutui merkittävää vahinkoa tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Kuten 131 kappaleessa todetaan, merkittävän vahingon aiheutti Indonesiasta polkumyynnillä tapahtuva tuonti. Tutkimuksessa kävi lisäksi ilmi, että merkittävän vahingon toistuminen on todennäköistä, jos Kiinasta tulevaan tuontiin kohdistuvien toimenpiteiden annetaan raueta. Niin ikään on todennäköistä, että unionin tuotannonalan odotettavissa oleva elpyminen Indonesiasta tulevan tuonnin aiheuttamasta merkittävästä vahingosta kyseisen maan osalta käyttöön otettujen polkumyyntitoimenpiteiden ansiosta vaarantuu, jos mononatriumglutamaatin tuonti Kiinasta unionin markkinoille alkaisi uudelleen polkumyyntihinnoin.

(150)

Jos toimenpiteet pidetään voimassa, on syytä olettaa, että unionin tuotannonala pystyy hyötymään kokonaisvaltaisesti Indonesiasta tulevaa mononatriumglutamaatin tuontia koskevan rinnakkaisen tutkimuksen yhteydessä käyttöön otettujen toimenpiteiden vaikutuksista eli pystyy toipumaan sille aiheutuneesta merkittävästä vahingosta. Viime kädessä sen pitäisi pystyä parantamaan kannattavuuttaan.

(151)

Sen vuoksi katsottiin, että Kiinaan kohdistuvien polkumyyntitullien voimassa pitäminen olisi unionin tuotannonalan edun mukaista.

(152)

Vireillepanoilmoituksen julkaisemisen jälkeen ilmoittautui 14 yritystä. Yksikään näistä yrityksistä ei kuitenkaan tuonut mononatriumglutamaattia Kiinasta unioniin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(153)

Tutkimuksen aikana käyttäjäksi ilmoittautui yksi unionissa toimiva kauppias, joka osallistui mononatriumglutamaatin jälleenmyyntiin unionissa ja sen ulkopuolella. Kyseinen kauppias osti mononatriumglutamaattia pääsiassa unionin tuotannonalalta mutta myös tuojilta. Kauppias ei ostanut kiinalaista mononatriumglutamaattia mutta oli ostanut Indonesiasta ja muista kolmansista maista peräisin olevaa mononatriumglutamaattia. Kauppiaan mononatriumglutamaattiin liittyvä toiminta oli hyvin vähäistä verrattuna sen koko toimintaan. Näistä syistä katsottiin, että voimassa olevilla Kiinasta tuotavaan mononatriumglutamaattiin kohdistuvilla toimenpiteillä ei ollut merkittäviä kielteisiä vaikutuksia kauppiaan tilanteeseen.

(154)

Käyttäjät toimivat lähinnä elintarvike- ja juoma-alalla ja käyttävät mononatriumglutamaattia mausteseosten, keittojen ja valmisruokien tuotannossa. Mononatriumglutamaattia käytetään myös tietyissä muissa kuin elintarvikesovelluksissa, esimerkiksi pesuaineiden valmistuksessa.

(155)

Yhteensä ilmoittautui 33 yritystä, ja niille toimitettiin kyselylomake. Viisi yritystä toimi tutkimuksessa yhteistyössä vastaamalla kyselylomakkeeseen. Neljä niistä toimi elintarvike- ja juoma-alalla ja yksi muiden kuin elintarvikkeiden alalla. Kahteen yhteistyössä toimineeseen yritykseen, joista toinen toimi elintarvike- ja juoma-alalla ja toinen oli pesuaineiden tuottaja, tehtiin tarkastuskäynti.

(156)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että mononatriumglutamaatin osuus oli keskimäärin noin 5 prosenttia sellaisten mononatriumglutamaattia sisältävien tuotteiden kokonaiskustannuksista, joita yhteistyössä toimineet ja tarvittavat tiedot toimittaneet yritykset valmistivat.

(157)

Neljästä yhteistyössä toimineesta käyttäjästä vain yksi toi mononatriumglutamaattia Kiinasta. Kyseinen yhteistyössä toiminut yritys osti mononatriumglutamaattia unionin tuotannonalalta ja toi Kiinasta noin 40 prosenttia mononatriumglutamaatin kokonaisostoistaan. Noin kolmannes sen kaikesta toiminnasta liittyi mononatriumglutamaattia sisältäviin tuotteisiin. Tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana yrityksen havaittiin olleen kannattava.

(158)

Kolme muuta yritystä eivät tuoneet mononatriumglutamaattia Kiinasta tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Niistä kahdella mononatriumglutamaattiin liittyvä toiminta oli suhteellisen vähäistä verrattuna koko yrityksen toimintaan. Lisäksi nämä kaksi yritystä olivat annettujen tietojen perusteella kannattavia tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Kolmannen yrityksen mononatriumglutamaattia sisältäviin tuotteisiin liittyvä toiminta oli kolmannes koko yrityksen toiminnasta, ja sen todettiin olleen kannattava tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana.

(159)

Yksi yhteistyössä toimineista yrityksistä käytti mononatriumglutamaattia pesuaineiden tuotannossa. Mononatriumglutamaatin osuus näiden tuotteiden tuotantokustannuksista oli 15–20 prosenttia. Tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana yritys osti mononatriumglutamaattia pääasiassa unionin tuotannonalalta. Lisäksi se toi mononatriumglutamaattia muista kolmansista maista, ei kuitenkaan Kiinasta. Ainoastaan vähäinen osuus sen koko toiminnasta liittyi mononatriumglutamaattia sisältäviin tuotteisiin; lisäksi yrityksen todettiin päässeen positiivisiin, 5–10 prosentin voittomarginaaleihin tutkimusajanjakson aikana.

(160)

Kyseinen osapuoli väitti, että koska EU:n sääntelykehyksessä kielletään fosfaattien ja muiden fosforiyhdisteiden käyttö (14), mononatriumglutamaattia käytetään tulevaisuudessa todennäköisesti yhä enemmän korvaamaan fosfaatit ja muut fosforiyhdisteet pesuaineiden valmistuksessa. Tästä syystä on odotettavissa, että mononatriumglutamaatin kysyntä unionissa kasvaa huomattavasti ja että mononatriumglutamaatin tuontia koskevat polkumyyntitullit vaikuttaisivat haitallisesti näiden uusien markkinoiden kehitykseen. Kyseinen osapuoli väitti myös, että Kiinasta tulevaan mononatriumglutamaatin tuontiin sovellettavien polkumyyntitoimenpiteiden taso estää Kiinasta tulevan tuonnin pääsyn unionin markkinoille, mikä puolestaan voi vaarantaa tarjonnan unionissa. Lisäksi kyseinen yritys väitti, että koska toimenpiteitä kohdistuu myös Indonesiasta tulevaan tuontiin, myöskin vaihtoehtoisista toimituslähteistä olisi pulaa.

(161)

Kyseinen käyttäjä väitti vielä, että myös unionin tuotannonala hyötyisi edellä mainitusta odotettavissa olevasta mononatriumglutamaatin kysynnän kasvusta ja voisi lisätä myyntiään unionin markkinoilla. Toisaalta käyttäjä väitti, että unionin tuotannonalalla ei ole riittävästi kapasiteettia vastata lisääntyvään kysyntään unionin markkinoilla.

(162)

Tässä vaiheessa on kuitenkin vaikea ennakoida, millaisia vaikutuksia uudella oikeudellisella kehyksellä on unionin markkinoihin ja edistääkö se tai missä määrin se edistää mononatriumglutamaattipohjaisten pesuaineiden tuotantoa ja siten vaikuttaa mononatriumglutamaatin kysyntään unionissa. Asianomainen osapuoli ei myöskään toimittanut mitään näyttöä siitä, missä määrin polkumyyntitullilla voisi olla haitallinen vaikutus. Tältä osin on huomattava, että polkumyyntitullin käyttöönoton tavoitteena on palauttaa tasapuoliset kilpailuedellytykset unionin markkinoilla. Tutkimuksessa tuli esiin myös useita vaihtoehtoisia hankintalähteitä, kuten Brasilia, Vietnam ja Korea.

(163)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen sama asianomainen osapuoli toisti väitteensä siitä, että mononatriumglutamaatin kysyntä kasvaa unionissa merkittävästi fosfaattien käyttöä koskevan kiellon vuoksi ja että unionin tuotannonala ei pysty vastaamaan unionin lisääntyvään kysyntään. Kyseessä oleva osapuoli ei kuitenkaan toimittanut uutta tietoa tai näyttöä väitteidensä tueksi, ja siksi väite hylättiin.

(164)

Vaihtoehtoisista hankintalähteistä voi todeta, että tilikautena 2010/2011 muista kolmansista maista tulevan tuonnin markkinaosuus oli huomattava, ja sen pieneneminen johtui ainoastaan Indonesiasta tulevan tuonnin epäreilusta hinnoittelusta. On syytä olettaa, että Indonesiasta tulevassa mononatriumglutamaatin tuonnissa rinnakkaisen tutkimuksen perusteella käyttöön otetut tullit mahdollistavat sen, että muut kolmannet maat saavat takaisin menettämiään markkinaosuuksia. Kiinaa koskevien toimenpiteiden kumoaminen vaarantaisi Indonesiaan kohdistuvien polkumyyntitullien odotetut vaikutukset, koska tällöin Kiinasta unionin markkinoille polkumyyntihinnoin tuleva tuonti todennäköisesti lisääntyisi merkittävästi ja alittaisi unionin tuotannonalan unionin markkinoiden hinnat (ks. 149–151 kappale).

(165)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen edellä mainittu asianomainen osapuoli toisti väitteensä siitä, että todellisia vaihtoehtoisia hankintalähteitä ei ole, koska kolmansien maiden markkinoilla toimivat tuottajat kuuluvat samaan yritysryhmään kuin unionin tuotannonala.

(166)

Kuten 94 ja 95 kappaleessa todetaan, vaihtoehtoisia mononatriumglutamaatin hankintalähteitä on useissa kolmansissa maissa, muun muassa Brasiliassa, Korean tasavallassa ja Vietnamissa. Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla muista kolmansista maista kuin Kiinasta tai Indonesiasta tulevan tuonnin markkinaosuus oli vain noin neljännes tilikaudella 2010/2011 vallinneesta tasosta. Jos Kiinasta tulevaa tuontia koskevat toimenpiteet pidetään voimassa, ei ole mitään syytä, miksi tuonti muista kolmansista maista ei voisi kattaa ainakin osittain mononatriumglutamaatin käyttäjien tarpeet markkinaosuudella, jos niiden markkinaosuus nousisi tilivuoden 2010/2011 tasolle tai sen yli. Lisäksi niiden käytettävissä olevien tietojen perusteella, jotka olivat osapuolten saatavilla ei-luottamuksellisessa yhteenvedossa, nämä vaihtoehtoiset hankintalähteet kuuluvat joko Ajinomoto-ryhmään tai yrityksille/yritysryhmille, jotka ovat riippumattomia Ajinomoto-ryhmästä. Joka tapauksessa, vaikka nämä vaihtoehtoiset hankintalähteet kuuluisivatkin Ajinomoto-ryhmään, ei ole olemassa mitään viitteitä siitä, että ne eivät toimittaisi tavaraa unionin markkinoille oikeudenmukaisilla ehdoilla. Tämä väite olisi näin ollen hylättävä.

(167)

Sama osapuoli väitti myös, että unionin tuotannonalalla oli määräävä asema unionin markkinoilla ja että markkinoilla ei esiinny kilpailua. Se väitti, että Kiinasta peräisin olevaa mononatriumglutamaattia koskevien toimenpiteiden voimassa pitäminen vahvistaisi unionin tuotannonalan asemaa unionin markkinoilla entisestään.

(168)

Tutkimuksessa kävi selvästi ilmi, että unionin tuotannonala ei pystynyt säilyttämään myyntimääräänsä unionissa, sillä etenkin Indonesiasta tuleva tuonti pienensi sen markkinaosuutta. Unionin tuotannonala ei myöskään pystynyt nostamaan hintojaan raaka-ainekustannusten nousua vastaavasti Indonesiasta polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin aiheuttaman hintapaineen vuoksi, ja se kärsi huomattavia tappioita tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Komissio totesi myös, että tuonti muutamasta muusta kolmannesta maasta, joilla on vapaa pääsy unionin markkinoille, saa aikaan kilpailua. Näillä perusteilla ei ollut riittävästi näyttöä unionin tuotannonalan väitetystä määräävästä asemasta, joten väite oli hylättävä.

(169)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen kyseessä oleva asianomainen osapuoli väitti, että ei olisi unionin edun mukaista, että unionin käyttäjät ovat riippuvaisia unionin tuotannonalasta ja että vaihtoehtoisia hankintalähteitä olisi oltava riittävästi. Väitteen tueksi asianomainen osapuoli totesi, että kulutuksen väheneminen tilivuoden 2010/2011 ja tilivuoden 2011/2012 välillä johtui pääosin unionin tuotannonalan tuotantomäärien vähenemisestä.

(170)

Kuten 100 kappaleessa todetaan, tuotanto laski 5 prosenttia tilivuoden 2010/2011 ja tilivuoden 2011/2012 välillä, kun taas samana ajanjaksona kulutus väheni 13 prosenttia (ks. 76 ja 78 kappale). Tilivuonna 2011/2012 kapasiteetin käyttöaste oli 5 prosenttia alhaisemmalla tasolla kuin tilivuonna 2010/2011, mikä tarkoittaa sitä, että tilivuonna 2011/2012 oli olemassa varakapasiteettia. Unionin tuotannonalan tuotantoa ei voida siksi pitää kulutuksen vähenemiseen tilivuonna 2011/2012 vaikuttaneena tekijänä. Joka tapauksessa vaihtoehtoisia hankintalähteitä on saatavilla kolmansissa maissa (166 kappale). Tämä väite olisi näin ollen hylättävä.

(171)

Koska Kiinaa koskevilla toimenpiteillä ei vaikuttanut olevan merkittäviä kielteisiä vaikutuksia yhteistyössä toimineisiin käyttäjiin, komissio katsoi edellä esitetyn perusteella, että toimenpiteiden voimassa pitämisellä ei todennäköisesti olisi merkittävää vaikutusta alan toimijoiden taloudelliseen tilanteeseen.

(172)

Neljä unionin raaka-aineiden toimittajaa ilmoittautui ja vastasi kyselylomakkeeseen. Näiden toimittajien raaka-ainemyynti unionin tuotannonalalle edusti vain pientä osaa niiden kokonaisliikevaihdosta. Kaksi toimittajista kiisti päätelmän ja väitti, että unionin tuotannonalan häviämisellä olisi merkittävä vaikutus niiden liiketoimintaan. Toimittajat väittivät, että mononatriumglutamaatin tuotannon loppumisella unionissa olisi haitallinen vaikutus niiden koko liiketoimintaan, koska sokeritehtaat tuottavat väkisinkin tietyn määrän sokerisiirappeja ja melasseja, ja unionin tuotannonala on niiden suurin ostaja. Tässä muodossa olevan sokerin myymättä jääminen vaikuttaisi koko kyseessä olevan tehtaan tehokkuuteen.

(173)

Väitteiden tueksi ei kuitenkaan esitetty näyttöä, minkä vuoksi ne hylättiin.

(174)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että Kiinaa koskevien toimenpiteiden vaikutusta olisi arvioitava kumulatiivisesti yhdessä Indonesiasta tulevan mononatriumglutamaatin tuonnissa käyttöön otettujen toimenpiteiden vaikutusten kanssa.

(175)

Molempien toimenpiteiden vaikutusta käyttäjiin analysoitiin tutkittaessa mahdollisuutta käyttää vaihtoehtoisia hankintalähteitä. Analyysissä kävi ilmi, että monella kolmannella maalla on potentiaalia viedä mononatriumglutamaattia unioniin. Nämä kolmannet maat itse asiassa toimivatkin unionin markkinoilla ennen kuin Indonesiasta polkumyynnillä unioniin tapahtuvan tuonnin määrä kasvoi.

(176)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, ettei ole pakottavia unionin etua koskevia syitä olla jatkamatta nykyisten Kiinaa koskevien polkumyyntitoimenpiteiden voimassaoloa.

(177)

Kaikille osapuolille ilmoitettiin niistä oleellisista seikoista ja huomioista, joiden perusteella voimassa olevien toimenpiteiden soveltamisen jatkamista aiottiin suositella. Lisäksi asetettiin määräaika, jonka kuluessa osapuolilla oli mahdollisuus esittää huomautuksia ilmoitettujen tietojen johdosta. Toimitetut tiedot ja huomautukset otettiin asianmukaisesti huomioon aina, kun se oli perusteltua.

(178)

Edellä selostetun perusteella ja perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti Kiinasta peräisin olevan mononatriumglutamaatin tuonnissa asetuksella (EY) N:o 1187/2008 käyttöön otetut polkumyyntitoimenpiteet olisi pidettävä voimassa.

(179)

Yritys voi pyytää näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamista, jos se muuttaa myöhemmin nimeään. Pyyntö on osoitettava komissiolle. Pyynnön on sisällettävä kaikki asiaankuuluvat tiedot, joiden perusteella voidaan osoittaa, että muutos ei vaikuta yrityksen oikeuteen hyötyä siihen sovellettavasta tullista. Jos yrityksen nimenmuutos ei vaikuta tähän oikeuteen, nimenmuutosta koskeva ilmoitus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(180)

Perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdalla perustettu komitea ei antanut lausuntoa,

22.1.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 15/54

(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, otti 22 päivästä elokuuta 2014 komission asetuksella (EU) N:o 904/2014 (2), jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’, käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin Indonesiasta peräisin olevan mononatriumglutamaatin tuonnissa.

(2)

Menettely käynnistettiin 29 päivänä marraskuuta 2013 Ajinomoto Foods Europe SAS:n, jäljempänä ’valituksen tekijä’, 16 päivänä lokakuuta 2013 tekemän valituksen johdosta; yritys on ainoa mononatriumglutamaatin tuottaja unionissa ja edustaa näin ollen 100:aa prosenttia mononatriumglutamaatin kokonaistuotannosta unionissa.

(3)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 20 kappaleessa todetaan, polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus koski 1 päivän lokakuuta 2012 ja 30 päivän syyskuuta 2013 välistä ajanjaksoa, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttava kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän huhtikuuta 2010 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(4)

Niiden olennaisten tosiasioiden ja huomioiden ilmoittamisen jälkeen, joiden perusteella päätettiin ottaa käyttöön väliaikainen polkumyyntitulli, jäljempänä ’alustavien päätelmien ilmoittaminen’, useat asianomaiset osapuolet ilmoittivat kirjallisesti näkökantansa alustavista päätelmistä. Kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin mahdollisuus tulla kuulluiksi.

(5)

Komissio tutki asianomaisten osapuolten esittämät suulliset ja kirjalliset huomautukset, ja muutti tarvittaessa alustavia päätelmiä niiden mukaisesti.

(6)

Komissio ilmoitti kaikille osapuolille niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella se aikoi ottaa käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Indonesiasta peräisin olevan mononatriumglutamaatin tuonnissa ja kantaa lopullisesti väliaikaisen tullin vakuutena olevat määrät, jäljempänä ’lopullisten päätelmien ilmoittaminen’. Kaikille osapuolille annettiin määräaika, johon mennessä niillä oli mahdollisuus esittää huomautuksia lopullisista päätelmistä.

(7)

Kaikkia asianomaisten osapuolten toimittamia huomautuksia tarkasteltiin ja ne otettiin soveltuvin osin huomioon.

(8)

Koska etuyhteydettömien tuojien otannasta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 7–19 kappaleessa esitetyt alustavat päätelmät vahvistetaan.

(9)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 21 kappaleessa todetaan, tarkasteltavana oleva tuote on Indonesiasta peräisin oleva mononatriumglutamaatti, joka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodiin ex 2922 42 00, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’. Mononatriumglutamaatti on elintarvikelisäaine, ja sitä käytetään pääasiassa arominvahventeena keitoissa, liemissä, liha- ja kalaruoissa, maustesekoituksissa ja valmisruoissa. Sitä tuotetaan erikokoisina valkoisina hajuttomina kiteinä. Mononatriumglutamaattia käytetään myös kemianteollisuudessa muissa kuin elintarvikesovelluksissa, esimerkiksi pesuaineissa. Mononatriumglutamaattia on saatavilla erikokoisissa pakkauksissa 0,5 gramman kuluttajapakkauksista 1 000 kilogramman suurpakkauksiin. Pienempiä pakkauskokoja myydään vähittäiskaupassa yksityisille kuluttajille, ja yli 20 kilogramman pakkaukset on tarkoitettu teolliseen käyttöön. Lisäksi tarjolla on eri puhtausasteita. Pakkauskoosta ja puhtausasteesta riippumatta mononatriumglutamaatin ominaisuudet pysyvät kuitenkin samoina.

(10)

Koska tarkasteltavana olevasta tuotteesta ja samankaltaisesta tuotteesta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 21–25 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(11)

Koska normaaliarvoa koskevia huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 26–31 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(12)

Molemmat yhteistyössä toimineet indonesialaiset vientiä harjoittavat tuottajat toistivat väitteensä siitä, että niiden myyntihinnat niihin etuyhteydessä oleville yrityksille olivat markkinaehtoiset ja että vientihinnan määrittämisen olisi sen vuoksi perustuttava myyntihintaan indonesialaisen emoyhtiön ja ensimmäisen etuyhteydessä olevan asiakkaan välillä eikä laskennalliseen vientihintaan.

(13)

Tämän tueksi molemmat vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että ei ole olemassa näyttöä tuotteiden välisestä ristiinkompensoinnista tai muista kustannuksista, joita indonesialaisen emoyhtiön ja siihen etuyhteydessä olevien yritysten välillä olisi aiheutunut. Tämän vuoksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 37 kappaleessa esitettyjen päätelmien ei olisi pitänyt perustua näihin seikkoihin.

(14)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti lisäksi, että siihen unionissa etuyhteydessä oleva yritys ei ollut tuoja vaan välittäjä, joka jälleenmyi tuotteen unionissa ennen tulliselvitystä. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että tämän perusteella väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 37 kappaleessa esitettyjä päätelmiä ei voida ottaa huomioon eli sitä, että siirtohinta etuyhteydessä olevien yritysten välillä ei ollut sen tasoinen, että etuyhteydessä oleva tuoja voisi saavuttaa kohtuullisen voiton unionissa.

(15)

Heti aluksi on syytä huomata, että jo pelkkä viejän ja tuojan välinen yhteys oikeuttaa komission pitämään tosiasiallista vientihintaa epäluotettavana, koska yhteys viejän ja tuojan välillä on nimenomaan yksi niistä monista syistä, joiden perusteella tosiasiallisia vientihintoja voidaan pitää epäluotettavina. Toimittajan ja tuojan välisen yhteyden vuoksi toimittajan siihen unionissa etuyhteydessä olevalta yritykseltä veloittamat hinnat ovat siirtohintoja, jotka eivät perustu markkinaehtoisiin neuvotteluihin, joita yleensä käydään riippumattomien yritysten välillä. On myös selvää, että etuyhteydessä olevan yrityksen toimintaan liittyvät kustannukset ja voittomarginaali pienentävät suoraan vientiä harjoittavan tuottajan saamaa määrää, koska tavallisesti tuoja vastaa niistä.

(16)

Lisäksi tässä nimenomaisessa tapauksessa tutkimuksessa kävi ilmi, että asiaan liittyvät etuyhteydessä olevat yritykset eivät yltäneet kestäviin voittomarginaaleihin unionissa. Tältä osin on ensinnäkin huomattava, että etuyhteydettömän yhteistyössä toimineen tuojan voittomarginaalia ei voitu käyttää, koska se oli luottamuksellista tietoa, jota ei siksi voitu ilmoittaa kilpailijoille. Sen vuoksi vertailuarvona käytettiin aiemmassa menettelyssä (3) käytettyä voittomarginaalia, joka koski samankaltaisella tuotannonalalla valmistettua ja tämän tapauksen tyyppisissä olosuhteissa unioniin tuotua toista kemiallista tuotetta. Kyseinen voittomarginaali on objektiivisin käytettävissä oleva perusta markkinaehtoisen vientihinnan arvioimiseksi tyydyttävästi. Käytetty kohtuullinen voittomarginaali oli 5 prosenttia. Koska etuyhteydessä olevien yritysten unionissa saavuttama voitto on merkittävästi mainittua kynnysarvoa alhaisempi ja koska tällainen voitto ei ole pitkällä aikavälillä riittävä, siirtohintaa ei voida pitää luotettavana.

(17)

Välttämättä ei myöskään vaadita myönteistä näyttöä siitä, että etuyhteydessä olevien yritysten välillä on tapahtunut ristiinkompensointia tai että on aiheutunut kustannuksia, joista tuoja vastaa. Kuten edellä todetaan, nämä kustannukset aiheutuvat etuyhteydessä olevalle yritykselle aina, kun yritys suorittaa myynti- tai tuontitapahtuman. Koska etuyhteydessä olevilla yrityksillä on yhteyksiä toisiinsa, ristiinkompensointia muiden tuotteiden kanssa tai tällaisia kustannuksia ei voida jättää huomioimatta, mistä seuraa, että siirtohinnat ovat epäluotettavia.

(18)

Ei ole myöskään oleellista, hoitaako etuyhteydessä oleva yritys kaikkia tyypillisiä maahantuojalle kuuluvia tehtäviä vai muita tehtäviä. Olennainen tekijä on se, onko vientihinta yhteisön rajalla -tasolla luotettava. Kuten 15 kappaleessa todetaan, tässä tutkimuksessa kävi ilmi, että etuyhteydessä olevien yritysten välisillä hinnoilla unionissa toimivat etuyhteydessä olevat yritykset eivät pystyneet saavuttamaan kohtuullista voittomarginaalia. Yksikään viejä ei toimittanut näyttöä siitä, miksi mainittu voittomarginaali olisi epäasianmukainen, ja siksi siihen liittyviä väitteitä ei voida pitää perusteltuina. Väite, jonka mukaan yksi näistä etuyhteydessä olevista yrityksistä ei hoitanut tuojan tehtäviä, oli perusteeton, sillä edellä todetun mukaisesti on epäolennaista, mitä nimenomaisia tehtäviä yritys hoitaa unionissa. Lisäksi se seikka, että yritys hoiti vain joitakin tuojan tehtäviä, näkyy etuyhteydessä olevien yrityksen myynti-, yleis- ja hallintokustannuksissa mutta ei käytetyssä voittomarginaalissa. Olisi huomattava niin ikään, että vaikka etuyhteydessä oleva yritys hoitaa tietyt toiminnot ennen tuontia, se ei tarkoita sitä, että vientihintaa ei voi laskea ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta veloitetun jälleenmyyntihinnan perusteella, jota on oikaistu perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti.

(19)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen kaksi yhteistyössä toiminutta indonesialaista vientiä harjoittavaa tuottajaa toisti väitteensä, jotka koskivat vientihinnan määrittämistä. Yksi vientiä harjoittava tuottaja kiisti 15 kappaleessa esitetyt päätelmät, joiden mukaan jo pelkkä viejän ja tuojan välinen yhteys oikeuttaa komission pitämään tosiasiallista vientihintaa epäluotettavana, ja väitti sen olevan perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan vastaista. Lisäksi sama vientiä harjoittava tuottaja väitti, että 17 kappaleessa esitetyt päätelmät siitä, että etuyhteydessä olevalle yritykselle aiheutuu kustannuksia aina, kun yritys suorittaa myynti- tai tuontitapahtuman, eivät perustuneet tosiasioihin. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja väitti vielä, että komissio ei ottanut huomioon sitä, että hintojen taso oli sama niin etuyhteydessä olevalle yritykselle kuin riippumattomille asiakkaille unionissa.

(20)

Toinen vientiä harjoittava tuottaja toisti väitteensä, jonka mukaan sen vientihinta ensimmäiselle riippumattomalle asiakkaalle unionissa olisi otettava huomion vientihinnan määrityksessä, ja korosti, että siihen etuyhteydessä oleva yritys toimi ainoastaan välittäjänä ja että unionin etuyhteydettömät asiakkaat hoitivat muun muassa tulliselvityksen.

(21)

Näiden väitteiden osalta on huomattava, että komissio katsoi perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti, että tapaukseen liittyvien tosiasioiden perusteella vientihinnat olisi muodostettava laskennallisesti viejän ja siihen etuyhteydessä olevien osapuolten välisen yhteyden vuoksi. Tutkimuksessa kävi tosiaankin ilmi, että asiaan liittyvät etuyhteydessä olevat osapuolet eivät yltäneet kestäviin voittomarginaaleihin unionissa tutkimusajanjakson aikana. Tältä osin etuyhteydessä olevan yrityksen tehtävät unionissa eivät ole olennaisia määritettäessä, olisiko vientihinnat tässä tapauksessa muodostettava laskennallisesti. Kuten 18 kappaleessa todetaan, myöskään se, että etuyhteydessä olevat yritykset hoitavat vain joitakin tehtäviä, ei estä perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan soveltamista, mutta se näkyy siten, että hinnasta, jolla tarkasteltavana oleva tuote jälleenmyydään ensimmäiselle riippumattomalle ostajalle, vähennetään pienemmät myynti-, yleis- ja hallintokustannukset. On myös syytä huomata, että vientiä harjoittavat tuottajat eivät toimittaneet uutta näyttöä, joka voisi muuttaa päätelmiä. Väitteitä, jotka koskivat samaa hintatasoa etuyhteydessä oleville asiakkaille ja riippumattomille asiakkaille, käsiteltiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 37 kappaleessa. Tutkimuksessa todettiin, että vaikka hintataso oli sama kuin riippumattomille asiakkaille, etuyhteydessä olevien yritysten väliset siirtohinnat eivät olleet sellaisella tasolla, että etuyhteydessä olevat tuojat olisivat pystyneet saamaan kestävää voittoa unionissa. Nämä väitteet olisi näin ollen hylättävä.

(22)

Sen vuoksi tässä tutkimuksessa käytettyjä laskennallisia vientihintoja koskevat väitteet olisi hylättävä.

(23)

Samat kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa väittivät, että jos vientihinnat muodostetaan laskennallisesti niiden 12–14 kappaleessa esiin tuomista seikoista huolimatta, vientihinnan laskemisessa käytetty 5 prosentin voittomarginaali on liioiteltu, ja sen sijaan olisi käytettävä niihin etuyhteydessä olevien yritysten tosiasiallisia voittomarginaaleja, sillä etuyhteydessä olevien yritysten väliset hinnat ovat samantasoisia kuin riippumattomilta asiakkailta veloitetut hinnat.

(24)

Siirtohintojen luotettavuudesta ja unionissa toimivien etuyhteydessä olevien yritysten voittomarginaaleista 15–18 kappaleessa esitettyjen huomioiden perusteella väite olisi hylättävä. Toteutuneisiin kustannuksiin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti tehdyt oikaisut perustuivat joka tapauksessa asianomaisten yritysten omiin myynti-, yleis- ja hallintokustannuksiin ja kuvastivat siten näiden yritysten toimintaa tehtävistä riippumatta. Väite olisi näin ollen hylättävä.

(25)

Yksi edellä mainituista vientiä harjoittavista tuottajista väitti, että sen vientihinnan olisi pitänyt perustua tosiasiassa maksettuun tai maksettavaan hintaan perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti erään sellaisen yrityksen kanssa tehtyjen liiketoimien osalta, joka ei ole siihen etuyhteydessä. Komissio katsoi kuitenkin, että kyseessä oleva myynti ei ollut vientimyyntiä unioniin. Tämän perusteella kyseisiä liiketoimia ei otettu huomioon vientihintaa määritettäessä. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen vientiä harjoittava tuottaja kiisti päätelmän sillä perusteella, että komission olisi otettava huomioon kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan tuottaman tarkasteltavan olevan tuotteen koko myynti unionissa. Vientihinnan määrityksessä otettiin huomioon koko myynti riippumattomille asiakkaille. Kaikki tämän jälkeiset riippumattoman asiakkaan suorittamat myyntitapahtumat on jätettävä määrityksen ulkopuolelle, koska ensinnäkään kyse ei ole perusasetuksen 2 artiklan 8 ja 9 kohdassa tarkoitetusta vientimyynnistä ja toiseksi olisi vaara, että kyseinen myynti lasketaan kahdesti. Tästä syystä vientiä harjoittavan tuottajan väite hylättiin.

(26)

Koska vientihinnan määrittämisestä ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 32–38 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(27)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen kaksi yhteistyössä toiminutta vientiä harjoittavaa tuottajaa kiistivät, että tavaroiden siirtämisestä tehtaalta varastoon johtuvat kustannukset olisivat sisäisiä logistiikkakustannuksia, joita ei siksi oteta huomioon hintojen vertailussa.

(28)

Yhdellä vientiä harjoittavalla tuottajalla on kotimarkkinoilla useita jakeluvarastoja, joista mononatriumglutamaatti laivataan lopullisille asiakkaille. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että kuljetuskustannuksia tehtaasta varastoon olisi pidettävä kotimaan rahtikustannuksina, ja ne olisi vähennettävä normaaliarvosta, koska tällaisia kustannuksia ei synny vientimyynnissä. Toinen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että joissakin tapauksissa tavaran siirtämistä varastoon koskevat kustannukset voidaan yhdistää tiettyyn laskuun, jolloin ne ovat suoria myyntikuluja ja sisältyvät asiakkaalta veloitettuun hintaan ja vaikuttavat siten hintojen vertailukelpoisuuteen. Näin ollen ne olisi vähennettävä normaaliarvosta.

(29)

Varastojen katsotaan olevan osa vientiä harjoittavan tuottajan toimitiloja, ja tuote on valmis myyntiin vasta siitä hetkestä, kun se on varastossa. Varaston etäisyys tehtaasta on epäolennainen niin kuin myös se, voidaanko kuljetus tehtaasta varastoon yhdistää tiettyyn kotimaiseen myyntitapahtumaan, koska nämä kustannukset syntyvät tyypillisesti ennen myyntiä, eivätkä ne siksi ole suoria myyntikuluja, jotka vaikuttaisivat hintojen vertailukelpoisuuteen. Perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan e alakohdan perusteella nämä väitteet olisi sen vuoksi hylättävä.

(30)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen se yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja, joka toi mononatriumglutamaattia unionin ulkopuolella toimivan etuyhteydessä olevan yrityksen kautta, väitti, että sen vientiä ei pitäisi oikaista perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan nojalla, koska kyseinen unionin ulkopuolinen etuyhteydessä oleva yritys ei toiminut edustajana eikä työskennellyt palkkioperusteisesti. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja väitti vielä, että kyseessä olevan etuyhteydessä olevan yrityksen voittomarginaali, jota käytettiin tehdyn oikaisun perustana, ei vaikuta hinnan vertailukelpoisuuteen, koska vientihintaa muodostettaessa komissio vähensi jo kohtuullisen voittomarginaalin unionissa toimivan etuyhteydessä olevan yrityksen tasolla, mikä kattaa kaikkiin yrityksensisäisiin liiketoimiin liittyvät kaikki voittomarginaalit. Vientiä harjoittava tuottaja väitti edelleen, että korkeintaan etuyhteydessä olevan yrityksen myynti-, yleis- ja hallintokustannukset, jos ylipäätään mitään, voitaisiin vähentää laskennallisesta vientihinnasta.

(31)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että unionin ulkopuolella toimiva etuyhteydessä oleva yritys lisäsi voittomarginaalin kaikkeen unioniin suuntautuneeseen vientiin. Voittomarginaali vaikutti hintojen vertailukelpoisuuteen, koska se lisättiin ainoastaan vientimyyntiin, ei kotimarkkinamyyntiin. Väitettä, jonka mukaan etuyhteydessä olevan yrityksen voittomarginaali oli jo otettu huomioon laskennallisessa vientihinnassa perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti, ei voitu hyväksyä. Tämä johtuu siitä, että perusasetuksen 2 artiklan 9 ja 10 kohdan mukaisilla oikaisuilla on eri tavoite, ne ovat erillisiä ja toisistaan erotettavissa olevia ja niitä koskevat eri aineelliset säännöt. Perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdalla pyritään määrittämään luotettava vientihinta, kun taas perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdalla pyritään varmistamaan vientihinnan ja normaaliarvon vertailukelpoisuus. Kun vientihinta on asianmukaisesti määritetty perusasetuksen 2 artiklan 8 ja 9 kohdan mukaisesti, 2 artiklan 10 kohdan mukaiset lisäoikaisut eivät enää koske vientihintaa sinänsä eikä niiden tarkoituksena missään tapauksessa ole määrittää itse normaaliarvoa ja vientihintaa. Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja jättää siten huomioimatta perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan mukaisen oikaisun tarkoituksen, joka on siis muuttaa hinta vertailukelpoiseksi normaaliarvon kanssa, ei määrittää vientihintaa sinänsä. Näin ollen perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan nojalla vähennetty kohtuullinen voittomarginaali ei kata kaikkia mahdollisia samassa myyntikanavassa toteutuneita voittomarginaaleja. Oikaistavan määrän osalta tehty oikaisu heijastaa sitä voittomarginaalia, joka tosiasiallisesti veloitettiin etuyhteydessä olevien yritysten välillä, ja siten myös vaikuttaa hintoihin ja hintojen vertailukelpoisuuteen. Sitä ei ole sen vuoksi aiheellista korvata toisella teoreettisella määrällä. Komissiolla on myös oikeus ottaa huomioon se, että unionin ulkopuolella toimiva etuyhteydessä oleva yritys saa maksun (sen unionissa olevilta asiakkailta laskuttamastaan myynnistä saadun voiton muodossa). Jotta etuyhteydessä oleva yritys voidaan kyseisten maksujen osalta tunnustaa unionin ulkopuolella sijaitsevassa maassa (jossa yritysvero on huomattavasti alhaisempi kuin Indonesiassa) kyseisen maan yritysveron alaiseksi yritykseksi, sen täytyy tosiasiallisesti hoitaa liiketoimia kyseisessä maassa. Indonesialainen vientiä harjoittava tuottaja ei voi pyrkiä varmistamaan itselleen suotuisaa verokohtelua unionin ulkopuolella sijaitsevassa maassa siihen etuyhteydessä olevan yrityksen läsnäolon ja tämän kyseisen maan oikeudenkäyttöalueella tapahtuvan liiketoiminnan kautta ja samanaikaisesti vakuuttaa polkumyynnin vastaisessa menettelyssä, että kyseinen etuyhteydessä oleva yritys ei harjoita liiketoimintaa. Sen vuoksi nämä väitteet olisi hylättävä.

(32)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen vientiä harjoittava tuottaja toisti väitteensä, joka koski siihen etuyhteydessä olevan yrityksen voiton huomioon ottamiseksi tehtyä oikaisua, ja kiisti verokysymysten merkityksen polkumyyntitutkimuksessa. Vientiä harjoittava tuottaja väitti vielä, että vaikka se ei kiistäkään siihen etuyhteydessä olevan yrityksen liiketoimia kyseisessä kolmannessa maassa, kyseiset liiketoimet olivat erittäin rajallisia tarkasteltavana olevan tuotteen osalta. Lisäksi toistettiin väite, että kyseisen etuyhteydessä olevan yrityksen liiketoimet poikkesivat selkeästi edustajan tehtävistä eikä se saanut vientiä harjoittavalta tuottajalta palkkiota unionin myynnistä. Vientiä harjoittava tuottaja toisti vielä väitteensä, jonka mukaan komissio oli muodostaessaan vientihintaa jo vähentänyt kohtuullisen voittomarginaalin unionissa toimivan etuyhteydessä olevan yrityksen tasolla, mikä kattaa kaikkiin yrityksensisäisiin liiketoimiin liittyvät kaikki voittomarginaalit. Tältä osin vientiä harjoittava tuottaja väitti, että etuyhteydessä olevien yritysten välisten peräkkäisten myyntitapahtumien tapauksessa komission käytäntönä olisi vähentää ainoastaan sen etuyhteydessä olevan yrityksen voittomarginaali, joka myy suoraan riippumattomalle asiakkaalle unionissa, mutta ei muiden samassa myyntikanavassa toimivien voittomarginaalia.

(33)

On syytä huomata, että tässä tapauksessa erillinen veroyksikkö voi tarkoittaa sitä, että kyseinen unionin ulkopuolella sijaitseva osapuoli suorittaa merkittäviä liiketoimia, koska kansallinen verolainsäädäntö niin edellyttää. Kuten 31 kappaleessa selitetään, komissio otti käsillä olevassa tapauksessa huomioon sen, että kyseisellä vientiä harjoittavalla tuottajalla on unionin ulkopuolella merkittäviä liiketoimia hoitava etuyhteydessä oleva yritys ja että kyseinen unionin ulkopuolinen yritys sai kustakin etuyhteydessä olevien yritysten välisestä tarkasteltavana olevaa tuotetta koskevasta liiketoimesta voittoa, mikä vaikutti siten unioniin suuntautuvan mononatriumglutamaatin viennin hintojen vertailukelpoisuuteen. Lisäksi määrä, johon oikaisu perustui (31 kappale), vastasi tosiasiallista tarkistettua voittoa, joka etuyhteydessä olevien yritysten välillä veloitettiin, ja siten tarkalleen etuyhteydessä olevan yrityksen liiketoimia. Nämä väitteet olisi näin ollen hylättävä.

(34)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen sama vientiä harjoittava tuottaja vastusti vientihintaan palkkioiden huomioon ottamiseksi tehtyä oikaisua ja väitti, että ne eivät olleet suoria myyntikuluja vaan maksettiin kuukausittain, minkä vuoksi ne eivät liittyneet tiettyihin myyntitapahtumiin eivätkä vaikuttaneet hintojen vertailukelpoisuuteen. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että maksetuilla palkkioilla oli vaikutusta ainoastaan etuyhteydessä olevien yritysten välillä, ja siksi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohtaa ei pitäisi soveltaa. Vientiä harjoittava tuottaja väitti myös, että jos se katsotaan yhdeksi ainoaksi taloudelliseksi yksiköksi siihen etuyhteydessä olevan yrityksen kanssa, rahansiirrosta tämän yksikön sisällä ei synny kyseiselle yksikölle menoa eikä tuloa.

(35)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että vientiä harjoittavan tuottajan ja siihen etuyhteydessä olevan yrityksen välisen palkkioita koskeva sopimuksen mukaisesti palkkioita maksettiin siinä tapauksessa, että indonesialainen vientiä harjoittava tuottaja myi suoraan (eikä siihen etuyhteydessä olevan yrityksen kautta) riippumattomille asiakkaille unionin markkinoilla. Maksettava palkkio oli suoraan riippuvainen myynnin nettoarvosta. Tästä syystä myynnin ja maksetun palkkion välinen suora suhde vaikutti hintojen vertailukelpoisuuteen perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan perusteella.

(36)

Olettama, jonka mukaan etuyhteydessä olevat yritykset ovat yksi ainoa taloudellinen yksikkö, on virheellinen. Tutkimuksessa kävi ilmi, että vientiä harjoittavalla tuottajalla oli itsellään täysin toimintakykyinen vientiosasto ja että vientiin liittyviä tehtäviä ei suoritettu kahteen kertaan vientiä harjoittavan tuottajan ja siihen etuyhteydessä olevan yrityksen välillä. Sen vuoksi etuyhteydessä olevaa yritystä ei voida pitää sisäisenä myyntiosastona, ja nämä väitteet olisi hylättävä.

(37)

Vaihtoehtoisesti siinä tapauksessa, että vientihintoja mukautettaisiin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan perusteella, vientiä harjoittava tuottaja väitti, että myös maksettujen palkkioiden määrä olisi vähennettävä niistä etuyhteydessä olevan yrityksen myynti-, yleis- ja hallintokustannuksista, jotka vähennettiin ensimmäiselle riippumattomalle asiakkaalle unionin markkinoilla tapahtuneen myynnin jälleenmyyntihinnasta perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti. Perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti luotettavaa vientihintaa muodostettaessa kaikki tuonnin ja jälleenmyynnin välillä syntyneet kustannukset olisi kuitenkin vähennettävä ensimmäiselle riippumattomalle asiakkaalle unionissa tapahtuneen myynnin jälleenmyyntihinnasta, eikä ole olemassa oikeusperustaa, jonka mukaan tällaisia kustannuksia voitaisiin kompensoida millään tulolla, kuten vientiä harjoittava tuottaja pyytää. Lisäksi etuyhteydessä olevan yrityksen myynti-, yleis- ja hallintokustannukset unionissa liittyivät eri myyntikanavaan (eli myyntiin etuyhteydessä olevan asiakkaan kautta) kuin palkkioista saatava tulo, joka liittyi myyntiin etuyhteydettömille asiakkaille. Perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisella voiton oikaisulla ja 2 artiklan 8 tai 9 kohdan mukaisella vientihinnan määrittelyllä on eri tarkoitukset ja ne edustavat kahta eri polkumyyntianalyysin vaihetta.

(38)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen vientiä harjoittava tuottaja toisti väitteensä, jotka koskivat 35 kappaleessa kuvattua palkkiota, ja väitti, että olisi epäjohdonmukaista yhtäältä pitää etuyhteydessä olevien yritysten siirtohintoja epäluotettavina ja toisaalta oikaista vientihintaa etuyhteydessä olevien yritysten välisen palkkioita koskeva sopimuksen perusteella. Vientiä harjoittava tuottaja kiisti vielä 35 kappaleessa esitetyt päätelmät siitä, että maksettu palkkio oli suoraan riippuvainen myynnin nettoarvosta ja että myynnin ja maksetun palkkion välillä oli tästä syystä suora suhde, mikä vaikutti hintojen vertailukelpoisuuteen, sillä palkkio maksettiin kerran kuussa eikä palkkion laskemisperusteita ilmoitettu osapuolille.

(39)

Vientiä harjoittava tuottaja ei perustellut väitettään enempää eikä toimittanut väitteensä tueksi mitään lisätietoja, jotka voisivat muuttaa päätelmiä. Sen vuoksi 35–37 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(40)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että normaaliarvoa olisi oikaistava myynninedistämiskustannusten ja kannustimien huomioon ottamiseksi. Vientiä harjoittava tuottaja väitti, että tällaisia kustannuksia ei synny unioniin suuntautuvassa vientimyynnissä, vaikka niillä on suora vaikutus kotimarkkinamyynnin hintaan. Väitteen tueksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että ainakin tietyissä tapauksissa nämä kustannukset voidaan jäljittää tiettyihin kotimaisiin myyntitapahtumiin. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja väitti vielä, että myynninedistämiskustannukset ja kannustimet edustavat kotimarkkinoilla (joilla mononatriumglutamaattia myydään suoraan vähittäiskauppiaille) eri kaupan porrasta kuin unioniin suuntautuvassa myynnissä (jossa myynti tapahtuu kauppiaille ja jakelijoille).

(41)

Tutkimus osoitti, että myynninedistämiskustannukset ja kannustimet liittyivät enimmäkseen asiakastileihin, eivät niinkään tiettyihin myyntitapahtumiin. Myynninedistämiskustannuksia ja kannustimia esiintyi riippumatta siitä, myytiinkö tuote lopulta vai ei. Lisäksi tutkimuksessa kävi ilmi, että kustannukset, joiden väitettiin liittyvän tiettyihin myyntitapahtumiin, eivät itse asiassa näkyneet hinnoissa. Tämän perusteella katsottiin, että myynninedistämiskustannukset ja kannustimet eivät vaikuttaneet hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen, ja siksi väite olisi hylättävä.

(42)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että suurikiteisellä (raekoko) mononatriumglutamaatilla on eri fyysiset ominaisuudet ja että sitä myytiin eri kaupan portaassa kuin unioniin vietävää mononatriumglutamaattia. Vientiä harjoittava tuottaja väitti siksi, että suurikiteistä mononatriumglutamaattia ei pitäisi ottaa huomioon normaaliarvon määrityksessä.