7.1.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 3/1

(1)

Keskimääräistä massa-arvoa, jota käytetään laskettaessa kunkin uuden henkilöauton hiilidioksidipäästöjä, on mukautettava joka kolmas vuosi, jotta voidaan ottaa huomioon mahdolliset muutokset unionissa rekisteröityjen uusien ajoneuvojen keskimääräisessä massassa.

(2)

Uusien kalenterivuosina 2011, 2012 ja 2013 rekisteröityjen ajokuntoisten henkilöautojen massan seurannan perusteella on selvää, että keskimääräinen massa on lisääntynyt ja että asetuksen (EY) N:o 443/2009 liitteessä I olevan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua lukua M0 olisi sen vuoksi mukautettava

(3)

Poikkeuksellisesti tämän ensimmäisen mukautuksen osalta on asianmukaista ottaa huomioon, että vuosia 2011, 2012 ja 2013 koskevien seurantatietojen laatu on vaihdellut. Uusi arvo olisi sen vuoksi määritettävä siten, että otetaan huomioon ainoastaan ne massan arvot, jotka kyseessä olevat valmistajat ovat voineet varmistaa, ja huomioon ei oteta arvoja niistä laskelmista, jotka olivat ilmeisen vääriä (esimerkiksi yli 2 840 kg tai alle 500 kg), tai arvoja, jotka liittyvät ajoneuvoihin, jotka eivät kuuluneet asetuksen (EY) N:o 443/2009 soveltamisalaan. Uusi arvo perustuu painotettuun keskimäärään, jossa otetaan huomioon uusien rekisteröintien määrä kunakin vertailuvuonna.

(4)

Tätä taustaa vasten 1 päivästä tammikuuta 2016 alkaen sovellettavaa M0-arvoa olisi suurennettava 20,4 kilolla 1 372,0 kilosta 1 392,4 kiloon,

7.1.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 3/3

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1924/2006 säädetään, että elintarvikkeita koskevat terveysväitteet ovat kiellettyjä, jollei komissio ole hyväksynyt niitä kyseisen asetuksen mukaisesti ja jolleivät ne sisälly sallittujen väitteiden luetteloon.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1924/2006 13 artiklan 3 kohdan nojalla annettiin komission asetus (EU) N:o 432/2012 (2), jossa vahvistetaan luettelo muiden kuin sairauden riskin vähentämiseen ja lasten kehitykseen ja terveyteen viittaavista elintarvikkeita koskevista sallituista terveysväitteistä.

(3)

Asetuksessa (EY) N:o 1924/2006 säädetään myös, että elintarvikealan toimijoiden on toimitettava terveysväitteiden hyväksyntää koskevat hakemukset jäsenvaltion toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle. Toimivaltaisen kansallisen viranomaisen on toimitettava edellytysten mukaiset hakemukset Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle EFSAlle, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, tieteellistä arviointia varten sekä komissiolle ja jäsenvaltioille tiedoksi.

(4)

Komissio tekee päätöksen terveysväitteiden hyväksymisestä ottaen huomioon elintarviketurvallisuusviranomaisen antaman lausunnon.

(5)

Terveysväitteet, jotka perustuvat uuteen tieteelliseen näyttöön ja/tai joihin liittyy pyyntö teollisoikeuden alaisten tietojen suojaamisesta, olisi innovoinnin edistämiseksi käsiteltävä nopeutetulla hyväksymismenettelyllä.

(6)

Yritys Aptonia toimitti asetuksen (EY) N:o 1924/2006 13 artiklan 5 kohdan nojalla hakemuksen, jonka perusteella elintarviketurvallisuusviranomaisen oli annettava lausunto terveysväitteestä, joka koski glykeemisiä hiilihydraatteja ja normaalin lihastoiminnan palautumista (supistuminen) kovan harjoittelun jälkeen (kysymys nro EFSA-Q-2013-00234) (3). Hakijan esittämä väite on seuraava: ”Glykeemiset hiilihydraatit lisäävät lihaksen glykogeenivarastojen palautumista kovan harjoittelun jälkeen”.

(7)

Komissio ja jäsenvaltiot vastaanottivat elintarviketurvallisuusviranomaiselta 25 päivänä lokakuuta 2013 tieteellisen lausunnon, jossa tultiin siihen johtopäätökseen, että esitettyjen tietojen perusteella glykeemisten hiilihydraattien nauttimisen ja väitetyn vaikutuksen välinen syy-seuraussuhde oli osoitettu todeksi. Näin ollen kyseistä päätelmää ilmentävän terveysväitteen olisi katsottava täyttävän asetuksessa (EY) N:o 1924/2006 asetetut vaatimukset, ja se olisi lisättävä unionin sallittujen väitteiden luetteloon, joka on vahvistettu asetuksella (EU) N:o 432/2012.

(8)

Asetuksen (EY) N:o 1924/2006 yhtenä tavoitteena on varmistaa, että terveysväitteet ovat tosia, selkeitä ja luotettavia sekä kuluttajalle hyödyllisiä ja että väitteiden sanamuoto ja esitystapa otetaan huomioon tältä kannalta. Sen vuoksi hakijan käyttämiin väitteisiin, jotka sanamuotonsa mukaan merkitsevät kuluttajalle samaa kuin jokin hyväksytty terveysväite, koska ne kuvaavat samaa suhdetta jonkin elintarvikeryhmän, elintarvikkeen tai jonkin sen ainesosan ja terveyden välillä, olisi sovellettava samoja, tämän asetuksen liitteessä lueteltuja käytön edellytyksiä.

(9)

Elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä laadittu rekisteri, joka sisältää kaikki hyväksytyt terveysväitteet, olisi asetuksen (EY) N:o 1924/2006 20 artiklan mukaisesti saatettava ajan tasalle, jotta voidaan ottaa huomioon tämä asetus.

(10)

Tässä asetuksessa säädetyistä toimenpiteistä päätettäessä on otettu huomioon kannanotot, jotka komissio on saanut hakijalta ja yleisöltä asetuksen (EY) N:o 1924/2006 16 artiklan 6 kohdan nojalla.

(11)

Sen vuoksi asetusta (EU) N:o 432/2012 olisi muutettava.

(12)

Jäsenvaltioita on kuultu,

7.1.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 3/6

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1924/2006 säädetään, että elintarvikkeita koskevat terveysväitteet ovat kiellettyjä, jollei komissio ole hyväksynyt niitä kyseisen asetuksen mukaisesti ja jolleivät ne sisälly sallittujen väitteiden luetteloon.

(2)

Asetuksessa (EY) N:o 1924/2006 säädetään myös, että elintarvikealan toimijoiden on toimitettava terveysväitteiden hyväksyntää koskevat hakemukset jäsenvaltion kansalliselle toimivaltaiselle viranomaiselle. Toimivaltaisen kansallisen viranomaisen on toimitettava edellytysten mukaiset hakemukset Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle EFSAlle, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, tieteellistä arviointia varten sekä komissiolle ja jäsenvaltioille tiedoksi.

(3)

Komissio tekee päätöksen terveysväitteiden hyväksymisestä ottaen huomioon elintarviketurvallisuusviranomaisen antaman lausunnon. Joissakin tapauksissa tieteellinen riskinarviointi ei yksinään riitä tuottamaan kaikkia niitä tietoja, joihin riskinhallintaa koskevan päätöksen olisi perustuttava. Siksi olisi otettava huomioon myös muut tarkasteltavana olevan asian kannalta perustellut tekijät.

(4)

Yritykseltä Dextro Energy GmbH & Co. KG asetuksen (EY) N:o 1924/2006 13 artiklan 5 kohdan nojalla saamansa hakemuksen johdosta elintarviketurvallisuusviranomaisen oli annettava lausunto terveysväitteestä, joka koski glukoosia ja energia-aineenvaihdunnan edistämistä (kysymys nro EFSA-Q-2012-00266) (2). Hakijan esittämä väite oli muotoiltu seuraavasti: ”Glukoosi metaboloituu kehon normaalin energia-aineenvaihdunnan yhteydessä.”

(5)

Komissio ja jäsenvaltiot saivat 11 päivänä toukokuuta 2012 elintarviketurvallisuusviranomaiselta tieteellisen lausunnon, jossa tultiin siihen johtopäätökseen, että esitettyjen tietojen perusteella glukoosin nauttimisen ja energia-aineenvaihdunnan edistämisen välinen syy-seuraussuhde on osoitettu todeksi. Kohderyhmä on koko väestö.

(6)

Yritykseltä Dextro Energy GmbH & Co. KG asetuksen (EY) N:o 1924/2006 13 artiklan 5 kohdan nojalla saamansa hakemuksen johdosta elintarviketurvallisuusviranomaisen oli annettava lausunto terveysväitteestä, joka koski glukoosia ja energia-aineenvaihdunnan edistämistä (kysymys nro EFSA-Q-2012-00267) (3). Hakijan esittämä väite oli muotoiltu seuraavasti: ”Glukoosi tukee normaalia liikuntaa.”

(7)

Komissio ja jäsenvaltiot saivat 11 päivänä toukokuuta 2012 elintarviketurvallisuusviranomaiselta tieteellisen lausunnon, jossa todettiin, että glukoosia ja energia-aineenvaihdunnan edistämistä koskevaa väitettä on jo arvioitu myönteisin tuloksin, ja jossa viitattiin elintarviketurvallisuusviranomaisen glukoosia ja energia-aineenvaihdunnan edistämistä koskevasta terveysväitteestä antamaan lausuntoon (kysymys nro EFSA-Q-2012-00266).

(8)

Yritykseltä Dextro Energy GmbH & Co. KG, asetuksen (EY) N:o 1924/2006 13 artiklan 5 kohdan nojalla saamansa hakemuksen johdosta elintarviketurvallisuusviranomaisen oli annettava lausunto terveysväitteestä, joka koski glukoosia ja energia-aineenvaihdunnan edistämistä (kysymys nro EFSA-Q-2012-00268) (4). Hakijan esittämä väite oli muotoiltu seuraavasti: ”Glukoosi edistää normaalia energia-aineenvaihduntaa.”

(9)

Komissio ja jäsenvaltiot saivat 11 päivänä toukokuuta 2012 elintarviketurvallisuusviranomaiselta tieteellisen lausunnon, jossa todettiin, että glukoosia ja energia-aineenvaihdunnan edistämistä koskevaa väitettä on jo arvioitu myönteisin tuloksin, ja jossa viitattiin elintarviketurvallisuusviranomaisen glukoosia ja energia-aineenvaihdunnan edistämistä koskevaan lausuntoon (kysymys EFSA-Q-2012-00266).

(10)

Yritykseltä Dextro Energy GmbH & Co. KG asetuksen (EY) N:o 1924/2006 13 artiklan 5 kohdan nojalla saamansa hakemuksen johdosta elintarviketurvallisuusviranomaisen oli annettava lausunto terveysväitteestä, joka koski glukoosia ja energia-aineenvaihdunnan edistämistä (kysymys EFSA-Q-2012-00269) (5). Hakijan esittämä väite oli muotoiltu seuraavasti: ”Glukoosi edistää normaalia energia-aineenvaihduntaa fyysisen harjoittelun aikana.”

(11)

Komissio ja jäsenvaltiot saivat 11 päivänä toukokuuta 2012 elintarviketurvallisuusviranomaiselta tieteellisen lausunnon, jossa todettiin, että glukoosia ja energia-aineenvaihdunnan edistämistä koskevaa väitettä on jo arvioitu myönteisin tuloksin, ja jossa viitattiin elintarviketurvallisuusviranomaisen glukoosia ja energia-aineenvaihdunnan edistämistä koskevasta terveysväitteestä antamaan lausuntoon (kysymys nro EFSA-Q-2012-00266).

(12)

Yritykseltä Dextro Energy GmbH & Co. KG asetuksen (EY) N:o 1924/2006 13 artiklan 5 kohdan nojalla saamansa hakemuksen johdosta elintarviketurvallisuusviranomaisen oli annettava lausunto terveysväitteestä, joka koski glukoosia ja energia-aineenvaihdunnan edistämistä (kysymys nro EFSA-Q-2012-00270) (6). Hakijan esittämä väite oli muotoiltu seuraavasti: ”Glukoosi edistää lihasten normaalia toimintaa.”

(13)

Komissio ja jäsenvaltiot saivat 11 päivänä toukokuuta 2012 elintarviketurvallisuusviranomaiselta tieteellisen lausunnon, jossa todettiin, että glukoosia ja energia-aineenvaihdunnan edistämistä koskevaa väitettä on jo arvioitu myönteisin tuloksin, ja jossa viitattiin elintarviketurvallisuusviranomaisen glukoosia ja energia-aineenvaihdunnan edistämistä koskevasta terveysväitteestä antamaan lausuntoon (kysymys nro EFSA-Q-2012-00266).

(14)

Asetuksen (EY) N:o 1924/2006 6 artiklan 1 kohdan ja 13 artiklan 1 kohdan mukaan terveysväitteiden on perustuttava yleisesti hyväksyttyyn tieteelliseen näyttöön. Hyväksyntä voidaan perustellusti jättää antamatta myös, jos terveysväitteet eivät ole asetuksen (EY) N:o 1924/2006 muiden yleisten ja erityisten vaatimusten mukaisia, vaikka elintarviketurvallisuusviranomaisen tieteellinen arviointi olisikin myönteinen. Terveysväitteitä ei pitäisi käyttää, jos ne eivät ole ravitsemusta tai terveyttä koskevien yleisesti hyväksyttyjen periaatteiden mukaisia. Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi, että glukoosin nauttimisen ja energia-aineenvaihdunnan edistämisen välinen syy-seuraussuhde on osoitettu todeksi. Tällaisen terveysväitteen käyttäminen antaisi kuitenkin ristiriitaisen ja hämmentävän viestin kuluttajille, koska se kannustaisi nauttimaan sokereita, vaikka yleisesti hyväksytyn tieteellisen näytön perusteella kansalliset ja kansainväliset viranomaiset kehottavat kuluttajia vähentämään niiden saantia. Siksi tällainen terveysväite ei ole asetuksen (EY) N:o 1924/2006 3 artiklan toisen kohdan a alakohdan mukainen, jossa säädetään, että väitteet eivät saisi olla moniselitteisiä tai harhaanjohtavia. Vaikka kyseinen terveysväite sallittaisiin vain erityisten käyttöedellytysten vallitessa ja/tai siihen liitettäisiin lisämainintoja tai varoituksia, se ei siltikään selkeyttäisi asiaa riittävästi kuluttajan kannalta, joten kyseistä väitettä ei pitäisi hyväksyä.

(15)

Tämän asetuksen kattamat terveysväitteet ovat asetuksen (EY) N:o 1924/2006 13 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja terveysväitteitä, joihin sovelletaan kyseisen asetuksen 28 artiklan 5 kohdassa säädettyä siirtymäaikaa sallittujen terveysväitteiden luettelon hyväksymiseen asti, mikäli väitteet ovat kyseisen asetuksen mukaisia.

(16)

Komissio on vahvistanut sallittujen terveysväitteiden luettelon asetuksella (EU) N:o 432/2012 (7), ja luetteloa on sovellettu 14 päivästä joulukuuta 2012. Niiden asetuksen (EY) N:o 1924/2006 13 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen väitteiden osalta, joita koskevaa elintarviketurvallisuusviranomaisen suorittamaa arviointia tai komission tekemää tarkastelua ei ole saatettu päätökseen 14 päivään joulukuuta 2012 mennessä ja joita ei tämän asetuksen nojalla sisällytetä sallittujen terveysväitteiden luetteloon, on aiheellista säätää siirtymäajasta, jonka aikana niitä saa edelleen käyttää, jotta sekä elintarvikealan toimijat että toimivaltaiset viranomaiset voisivat mukautua kyseisten väitteiden kieltämiseen.

(17)

Tässä asetuksessa säädetyistä toimenpiteistä päätettäessä on otettu huomioon kannanotot, joita komissio on saanut hakijalta ja yleisöltä asetuksen (EY) N:o 1924/2006 16 artiklan 6 kohdan nojalla.

(18)

Jäsenvaltioita on kuultu,

7.1.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 3/10

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1069/2009 vahvistetaan eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden osalta ihmisten ja eläinten terveyttä koskevat säännöt, joilla pyritään ehkäisemään ja minimoimaan näistä tuotteista ihmisten ja eläinten terveydelle aiheutuvat riskit. Siinä määritetään myös eräiden johdettujen tuotteiden valmistusketjun päätepiste, jonka jälkeen näihin tuotteisiin ei enää sovelleta kyseisen asetuksen vaatimuksia.

(2)

Komission asetuksessa (EU) N:o 142/2011 (2) vahvistetaan asetuksen (EY) N:o 1069/2009 soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt, mukaan lukien säännöt, jotka koskevat eläimistä saatavien sivutuotteiden tai niistä johdettujen tuotteiden käytön tai hävittämisen vaihtoehtoisten menetelmien soveltamista ja orgaanisten lannoitteiden ja tiettyjen muiden eläimistä saatavien sivutuotteiden markkinoille saattamista koskevia vaatimuksia.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1069/2009 19 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti jäsenvaltiot voivat sallia kyseisen asetuksen 10 artiklan f alakohdassa tarkoitetun luokkaan 3 kuuluvan aineksen keräämisen, kuljetuksen ja hävittämisen asetuksen (EU) N:o 142/2011 liitteessä VI olevassa IV luvussa vahvistetuilla muilla tavoilla. Asetuksen (EU) N:o 142/2011 36 artiklan 3 kohdan mukaisesti tämä mahdollisuus on voimassa ainoastaan 31 päivään joulukuuta 2014 ulottuvan siirtymävaiheen ajan. Eräät jäsenvaltiot sallivat entisten elintarvikkeiden pienten määrien, enintään 20 kilogrammaa viikossa, keräämisen, kuljetuksen ja hävittämisen asetuksen (EU) N:o 142/2011 liitteessä VI olevassa IV luvussa vahvistetuilla muilla tavoilla.

(4)

Koska kielteisistä seurauksista eläinten terveydelle ei ole ilmoitettu ja ottaen huomioon, että joissakin tapauksissa asetuksen (EY) N:o 1069/2009 14 artiklan mukainen hävittäminen olisi suhteettoman työlästä paikalla suoritettavaan hävittämiseen verrattuna, vaikuttaa perustellulta vahvistaa siirtymäkauden poikkeus pysyväksi vaihtoehdoksi sillä edellytyksellä, että tällainen hävittäminen ei aiheuta terveysriskejä, jotka eivät ole hyväksyttäviä. Asetuksen (EU) N:o 142/2011 15 artiklaan, jossa säädetään erityissäännöistä asetuksen (EY) N:o 1069/2009 19 artiklan 1 kohdan a, b, c, e ja f alakohdan soveltamista varten, olisi sen vuoksi lisättävä viittaus toimenpiteisiin, jotka vahvistetaan asetuksen (EU) N:o 142/2011 liitteessä VI olevassa IV luvussa, jota olisi myös muutettava vastaavasti. Kun siirtymäkauden poikkeuksesta tulee pysyvä vaihtoehto, jäsenvaltioiden ja sidosryhmäjärjestöjen kuulemisen perusteella on poistettava se mahdollisuus, että jäsenvaltiot voivat päättää lisätä määrää enintään 50 kilogrammaan viikossa. Lisäksi olisi poistettava asetuksen (EU) N:o 142/2011 36 artiklan 3 kohta.

(5)

Koska tuotantoeläinten riski joutua kosketuksiin tiettyjen toimijoiden ja käyttäjien, etenkin silloin, kun ne toimivat elintarvike- ja rehuketjun ulkopuolella, käyttämien orgaanisten lannoitteiden ja maanparannusaineiden kanssa on vähäinen, toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava vapauttaa kyseiset toimijat ja käyttäjät asetuksen (EY) N:o 1069/2009 23 artiklan mukaisesta rekisteröintivelvollisuudesta. Kyseiset toimijat ja käyttäjät olisi lisättävä niiden toimijoiden luetteloon, jotka on vapautettu velvollisuudesta ilmoittaa toimivaltaisille viranomaisille asetuksen (EU) N:o 142/2011 20 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Sen vuoksi asetuksen (EU) N:o 142/2011 20 artiklan 4 kohtaa olisi muutettava.

(6)

Kasvualustoihin, mukaan lukien ruukutusmulta, joissa on pieni pitoisuus eläimistä saatavia sivutuotteita tai niistä johdettuja tuotteita ja jotka on pakattu loppukuluttajan käytettäviksi, ei liity riskiä, että niitä käytettäisiin tuotantoeläinten rehussa. Luokkaan 2 tai luokkaan 3 kuuluvien johdettujen tuotteiden pitoisuuden rajaaminen alle 5 prosenttiin kasvualustoissa, mukaan lukien ruukutusmulta, vähentää riskiä, että niitä käytettäisiin tuotantoeläinten rehussa, koska tällaiset tuotteet eivät kelpaa tuotantoeläimille maa-aineksen ja muiden ainesten suuren pitoisuuden takia. Kasvualustojen tuotannossa saa käyttää käsiteltyä lantaa. Käsitelty lanta ei kuitenkaan saa olla kasvualustojen ainoa komponentti. Sitä olisi oltava enintään 50 prosenttia kasvualustojen volyymista. Käsiteltyä lantaa ei saa käyttää kasvualustojen tuotannossa silloin, kun alkuperäpaikkaan on sovellettu kieltoja tuotantoeläimiin vaikuttavan vakavan tartuntataudin epäillyn tai vahvistetun taudinpurkauksen vuoksi. Siksi tällaiset tuotteet voidaan vapauttaa eläinlääkinnällisistä tarkastuksista muuta markkinoille saattamista kuin tuontia varten. Sen vuoksi asetuksen (EU) N:o 142/2011 22 artiklan 2 kohtaa olisi muutettava.

(7)

Asetuksen (EU) N:o 142/2011 liitteessä I olevassa 35 kohdassa olevaa ”välituotteen” määritelmää ja 39 kohdassa olevaa ”kaupallisen näytteen” määritelmää olisi selvennettävä perusteettomien kaupan esteiden välttämiseksi. ”Välituotteen” määritelmä sisältää myös kyseisten välituotteiden käyttötarkoituksen. On perusteltua laajentaa nykyistä määritelmää mahdollisilla muilla käyttötarkoituksilla kosmetiikkateollisuudessa. Direktiivin 76/768/ETY (3) vaatimusten mukaiset johdetut tuotteet voidaan asetuksen (EY) N:o 1069/2009 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti ilmoittaa valmistusketjun päätepisteeksi. Lisäksi on tarpeen selventää, että lemmikkieläinten ruokaa saa tuoda EU:hun kaupallisena näytteenä ruokintakokeita tai laitteiden tai koneiden testausta varten. Sen vuoksi asetuksen (EU) N:o 142/2011 liitteessä I olevassa 35 kohdassa olevaa ”välituotteen” määritelmää ja 39 kohdassa olevaa ”kaupallisen näytteen” määritelmää olisi muutettava.

(8)

Vaikka hevoseläimiä pidetään tuotantoeläiminä asetuksen (EY) N:o 1069/2009 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti, tietyillä yksittäisillä hevoseläimillä on erityisen läheinen suhde pitäjäänsä. Sen vuoksi on perusteltua säätää mahdollisuudesta tuhkata kuolleet hevoseläimet toimivaltaisen viranomaisen tähän tarkoitukseen hyväksymissä polttolaitoksissa sillä edellytyksellä, että hevoseläimet ovat lähtöisin tiloilta, jotka eivät ole ilmoitettaviin tauteihin liittyvien kieltomääräysten alaisia. Direktiivissä 2009/156/EY (4) säädetään muun muassa hevoseläinten siirtoja sääntelevistä eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista, mukaan lukien hevoseläinten tunnistamista koskevat vaatimukset. Ainoastaan kyseisen direktiivin mukaiset yksittäiset kuolleet hevoseläimet saa tuhkata pienen kapasiteetin polttolaitoksissa. Sen vuoksi asetuksen (EU) N:o 142/2011 liitteessä III olevaa III lukua olisi muutettava.

(9)

Asetuksen (EY) N:o 1069/2009 13 artiklan g alakohdassa säädetään, että luokkaan 2 kuuluvaa ainesta olevat vesieläimistä saatavat sivutuotteet voidaan säilöä, kompostoida tai muuntaa biokaasuksi. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’EFSA’, julkaisi tieteellisen lausunnon (5) luokkaan 2 kuuluvaa ainesta olevien kaloista saatavien sivutuotteiden uuden käsittelymenetelmän arvioinnista. EFSAn lausunnon mukaan käsittelymenetelmä vähentää luokkaan 2 kuuluvasta kalaperäisestä aineksesta aiheutuvia riskejä asianmukaisesti, ja siitä johdettuja tuotteita voidaan näin ollen käyttää orgaanisten lannoitteiden tuotannossa, kompostoida, muuntaa biokaasuksi tai käyttää turkiseläinten tai muiden eläinten, joita ei ole tarkoitettu ihmisravinnoksi, rehun valmistuksessa. EFSAn lausunnossa päätellään, että riski ei kasva, jos menetelmää käytetään myös luokkaan 3 kuuluvaa ainesta olevien vesieläinperäisten sivutuotteiden käsittelyyn. Luokkaan 3 kuuluvaa vesieläinperäistä ainesta voidaan näin ollen käyttää asetuksen (EY) N:o 1069/2009 14 artiklassa lueteltuihin tarkoituksiin.

(10)

EFSAn riskinarvioinnin myönteisen lopputuloksen perusteella kala-aineksen happosäilöntä olisi lisättävä asetuksen (EU) N:o 142/2011 liitteessä IV olevassa IV luvussa olevaan vaihtoehtoisten käsittelymenetelmien luetteloon. Sen vuoksi asetuksen (EU) N:o 142/2011 liitettä IV olisi muutettava.

(11)

Eläinperäistä mädätettä ja kompostia saa käytännössä sekoittaa muiden kuin eläinperäisten ainesten kanssa. Toimijoiden olisi tiedettävä, mitä sääntöjä tällaisten mädätteen ja kompostin hävittämiseen sovelletaan. Lisäksi on tarpeen selventää, milloin ruokajätteestä johdetut komposti ja mädäte voidaan hävittää hautaamalla hyväksytylle kaatopaikalle. Sen vuoksi asetuksen (EU) N:o 142/2011 liitteessä V olevaa III lukua olisi muutettava.

(12)

Kroatia ilmoitti luettelon luonnonvaraisista haaskalintulajeista, joihin olisi sovellettava asetuksen (EY) N:o 1069/2009 18 artiklassa säädettyä erityisiä ruokintatarkoituksia koskevaa poikkeusta. Asetuksen (EU) N:o 142/2011 liitteessä VI olevaa luonnonvaraisten haaskalintulajien luetteloa olisi sen vuoksi muutettava.

(13)

EFSA arvioi (6) tiloilla kuolleiden sikojen kompostoimalla eristämisestä ja sen jälkeen tapahtuvasta poltosta aiheutuvaa riskiä ja totesi, että asetuksen (EU) N:o 142/2011 liitteessä V olevan III luvun 2 jaksossa vahvistetuissa vaihtoehtoisissa parametreissä tarkoitettu kompostoimalla eristäminen ei ole riittävä käsittely luokkaan 2 kuuluvan aineksen turvalliseksi hävittämiseksi, minkä vuoksi sitä ei voida kuvata vaihtoehtoisena käsittelymenetelmänä kyseisen asetuksen liitteessä IV olevassa IV luvussa. EFSAn edellä mainitun arvion perusteella ”tiloilla kuolleiden sikojen aerobista kypsytystä ja varastointia ja niiden jälkeen tapahtuvaa polttoa tai rinnakkaispolttoa” olisi pidettävä erityisenä eristysmenetelmänä eläimistä saatavien sivutuotteiden varastoimiseksi ennen niiden myöhempää hävittämistä asetuksen (EY) N:o 1069/2009 mukaisesti. Tämän menetelmän erottamiseksi hyväksytyistä kompostointimenetelmistä ja asetuksen (EU) N:o 142/2011 liitteessä V vahvistetun kompostointilaitoksilta edellytetyn hyväksymismenettelyn välttämiseksi kyseinen menetelmä on aiheellista sisällyttää kyseisen asetuksen liitteen IX uuteen lukuun samoin kuin menetelmä ”hydrolyysi ja sen jälkeen tapahtuva hävittäminen”, johon tällä hetkellä viitataan liitteessä IV olevan IV luvun II jakson H kohdassa ja joka perustuu samoihin periaatteisiin. Lisäksi liitteessä XVI olevan II luvun 11 jaksossa olevaa viittausta liitteeseen IV olisi mukautettava vastaavasti. Sen vuoksi asetuksen (EU) N:o 142/2011 liitteitä IV, IX ja XVI olisi muutettava.

(14)

Luokkaan 3 kuuluvasta aineksesta saataviin renderöityihin rasvoihin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 142/2011 liitteessä X olevan II luvun 3 jakson mukaisia erityisiä vaatimuksia. Ei kuitenkaan ole olemassa eläinten terveyteen liittyviä syitä kieltää käsittelemästä asetuksen (EY) N:o 1069/2009 10 artiklan i alakohdassa tarkoitettua luokkaan 3 kuuluvaa vesieläinperäistä ainesta ja j alakohdassa tarkoitettuja vesieläimistä saatavia sivutuotteita luokkaan 3 kuuluvien maaeläimistä saatavien sivutuotteiden kanssa renderöidyiksi sekarasvoiksi. Renderöidyn rasvan tuotantoon olisi siksi oltava mahdollista käyttää asetuksen (EY) N:o 1069/2009 10 artiklan i alakohdassa tarkoitettua luokkaan 3 kuuluvaa vesieläinperäistä ainesta ja j alakohdassa tarkoitettuja vesieläimistä saatavia sivutuotteita. Sen vuoksi asetuksen (EU) N:o 142/2011 liitteessä X olevan II luvun 3 jakson A kohdan 1 kohtaa olisi muutettava.

(15)

Linkoihin tai separaattoreihin jääneen aineen, jota voidaan myöhemmin käyttää orgaanisena lannoitteena tai orgaanisten lannoitteiden tuotannossa ja saattaa markkinoille, lämpökäsittelyä koskevat vaatimukset vahvistetaan asetuksen (EU) N:o 142/2011 liitteessä X olevan II luvun 4 jakson III osassa. On aiheellista ottaa käyttöön poikkeus, jonka mukaan toimivaltainen viranomainen voi sallia jäsenvaltioissa käytettäväksi tarkoitetun linkoihin tai separaattoreihin jääneen aineen lämpökäsittelyä koskevia vaihtoehtoisia parametreja, jos toimijat voivat osoittaa, että vaihtoehtoisten parametrien mukaisesti suoritettu lämpökäsittely takaa vähintään vastaavan riskien vähenemisen kuin markkinoille saattamiseen sovellettavien jo vahvistettujen parametrien mukaisesti suoritettu käsittely. Sen vuoksi asetuksen (EU) N:o 142/2011 liitteessä X olevan II luvun 4 jakson III osaa olisi muutettava.

(16)

Välituotteita voidaan käyttää muun muassa laboratorioreagenssien valmistukseen tai in vitro -diagnostiikkaan eläinlääkinnällisiä tarkoituksia varten. Sen jälkeen, kun direktiivin 97/78/EY (7) 4 artiklan mukaiset tarkastukset rajatarkastusasemalla on tehty, tuote on kuljetettava suoraan rekisteröityyn laitokseen tai määräpaikkana olevaan laitokseen. Asetuksen (EU) N:o 142/2011 liitettä XII olisi muutettava välituotteitten tuontiin sovellettavien vaatimusten selkeyttämiseksi.

(17)

Tuotantoeläiminä pidettävien eläinten rehun tuotantoon tarkoitettujen verituotteiden, mukaan lukien sikaeläinten sumutuskuivattu veri ja veriplasma, on oltava tuotettu komission asetuksen (EU) N:o 142/2011 liitteessä X olevan II luvun 2 jakson mukaisesti. Kyseisen jakson B kohtaan viitaten verituotteille on tehtävä jokin kyseisen asetuksen liitteessä IV olevan III luvun mukaisista käsittelymenetelmistä 1–5 tai käsittelymenetelmä 7 taikka jokin muu menetelmä, jolla varmistetaan, että verituotteet täyttävät komission asetuksen (EU) N:o 142/2011 liitteessä X olevassa I luvussa vahvistetut johdettuja tuotteita koskevat mikrobiologiset vaatimukset. Lisäksi asetuksessa (EU) N:o 142/2011 säädetään, erityisesti liitteessä XIV olevan I luvun 1 jaksossa olevassa taulukossa 1 olevan 2 rivin 6 sarakkeessa, että muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen verituotteiden, joita voitaisiin käyttää rehuna, mukana on oltava liitteessä XV olevassa 4B luvussa esitetyn terveystodistuksen mallin mukainen terveystodistus, kun ne on tarkoitettu lähetettäviksi unioniin tai kuljetettaviksi unionin kautta.

(18)

Aasiassa, Pohjois-Amerikassa, Karibialla ja Keski- ja Etelä-Amerikassa on ilmoitettu esiintyvän sian epideemistä ripulia sekä sian epideemisen ripuliviruksen (PEDv) ja sian deltakoronaviruksen (SDCv) sioissa aiheuttamaa tartuntaa. SDC-virusta ei ole koskaan havaittu unionissa. Viruksen leviämisen syyksi esitetään sikaeläinten sumutuskuivatun veren ja veriplasman, jotka ovat porsaiden rehun perinteisiä aineksia, riittämätöntä lämpökäsittelyä taikka lämpökäsittelyn jälkeistä saastumista.

(19)

Komissio on antanut omasta aloitteestaan komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 483/2014 (8) väliaikaisena turvaamistoimena, joka koskee sikaeläinten rehun tuotantoon tarkoitettujen sikaeläimistä saatavien sumutuskuivatun veren ja veriplasman turvallisuutta. Koska eläinten terveyteen kohdistuva riski on edelleen olemassa, on tarpeen tarkistaa sikaeläinten rehun tuotantoon tarkoitettujen sikaeläimistä saatavien sumutuskuivatun veren ja veriplasman tuontia koskevat vaatimukset ja soveltaa väliaikaistoimia pysyvänä vaatimuksena.

(20)

Tieteellisten havaintojen mukaan sikaeläinten koronavirukset inaktivoituvat sian ulosteissa, jos ne lämmitetään 71 °C:een ja pidetään kyseisessä lämpötilassa 10 minuutin ajan tai jos ne jätetään 20 °C:n huonelämpötilaan seitsemäksi päiväksi. Virus kuoli kuivarehussa, jolle oli kokeellisesti aiheutettu tartunta ja joka oli varastoitu 24 °C:ssa vähintään kahden viikon ajan. Unionissa ja kolmansissa maissa veren ja veriplasman sumutuskuivatuksessa yleisesti sovellettava lämpötila on 80 °C kaikkialla aineessa.

(21)

Käytettävissä olevien tietojen perusteella näyttää olevan syytä vaatia, että sikaeläimistä saatavat sumutuskuivattu veri ja veriplasma, jotka on tuotu kolmansista maista ja jotka on tarkoitettu sikaeläinten rehuksi, on oltava käsitelty korkeassa lämpötilassa, minkä jälkeen niiden on oltava ollut varastoituina tietyn ajan huonelämpötilassa, jotta voidaan ehkäistä käsittelyn jälkeinen saastumisriski.

(22)

Muuhun käyttöön kuin rehuaineeksi, orgaanisiksi lannoitteiksi tai maanparannusaineiksi tarkoitettujen luiden ja luutuotteiden (lukuun ottamatta luujauhoa), sarvien ja sarvituotteiden (lukuun ottamatta sarvijauhoa), kavioiden, sorkkien ja niistä valmistettujen tuotteiden (lukuun ottamatta sorkka- ja kaviojauhoa) tuonti olisi myös sallittava, kun nämä ainekset kuljetetaan lentokoneella, sillä edellytyksellä, että ne täyttävät asetuksen (EY) N:o 1069/2009 41 artiklassa säädetyt vaatimukset. Sen vuoksi asetuksen (EU) N:o 142/2011 liitettä XIV olisi muutettava.

(23)

”Välituotteen” määritelmän muuttamisen ja verituotteiden tuontia koskevien lisävaatimusten seurauksena olisi muutettava välituotteita kolmansista maista tuotaessa käytettävän ilmoituksen mallia ja rehuaineeksi tarkoitettujen verituotteiden tuontia koskevan terveystodistuksen mallia. Sen vuoksi asetuksen (EU) N:o 142/2011 liitteessä XV olevaa 4B lukua ja 20 lukua olisi muutettava.

(24)

Kaupan häiriöiden välttämiseksi olisi säädettävä siirtymäkaudesta, jonka aikana jäsenvaltioiden olisi sallittava niiden välituotteiden tuonti, joihin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 142/2011 säännöksiä, sellaisina kuin ne ovat muutettuina tällä asetuksella, ennen tämän asetuksen voimaantuloa voimassa olevien sääntöjen mukaisesti.

(25)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

1)

Lisätään 15 artiklaan kohta seuraavasti:

”Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1069/2009 14 artiklassa säädetään, jäsenvaltio voi sallia kyseisen asetuksen 10 artiklan f alakohdassa tarkoitetun luokkaan 3 kuuluvan aineksen pienten määrien keräämisen, kuljetuksen ja hävittämisen kyseisen asetuksen 19 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetuilla tavoilla sillä edellytyksellä, että liitteessä VI olevassa IV luvussa vahvistettuja hävittämistä muilla tavoin koskevia vaatimuksia noudatetaan.”

2)

Korvataan 19 artiklan c alakohta seuraavasti:

3)

Muutetaan 20 artiklan 4 kohta seuraavasti:

4)

Korvataan 22 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Seuraavien markkinoille saattamiseen ei sovelleta mitään eläinten terveyttä koskevia vaatimuksia:

5)

Korvataan 23 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Välituotteiden määräpaikkana olevan laitoksen toiminnanharjoittajan tai omistajan tai tämän edustajan on käytettävä ja/tai lähetettävä välituotteet yksinomaan valmistuksessa käytettäviksi liitteessä I olevassa 35 kohdassa olevan välituotteen määritelmän mukaisesti.”

6)

Poistetaan 36 artiklan 3 kohta.

7)

Muutetaan liitteet I, III, IV, V, VI, IX, X, XI, XII, XIV, XV ja XVI tämän asetuksen liitteen mukaisesti.

7.1.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 3/34

(1)

Direktiivin 2012/34/EU 41 artiklan 2 kohdassa säädetään, että rataverkon haltija voi asettaa vaatimuksia hakijoille varmistaakseen, että sen oikeutetut odotukset saatavista tuloista ja infrastruktuurin käytöstä turvataan.

(2)

Kyseisten vaatimusten olisi oltava asianmukaisia, läpinäkyviä ja syrjimättömiä. Ne voivat koskea ainoastaan sellaisen taloudellisen takuun antamista, joka ei ylitä suunniteltuun toiminta-asteeseen suhteutettua tarkoituksenmukaista tasoa, sekä vakuutusta hakijan kyvystä tehdä tarjouksia, jotka ovat ratakapasiteetin myöntämiseen liittyvien edellytysten kanssa yhdenmukaisia.

(3)

Taloudelliset takuut voisivat olla ennakkomaksuja tai rahoituslaitosten myöntämiä takuita.

(4)

Direktiivin 2012/34/EU 41 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun vaatimusten asianmukaisuuden osalta olisi otettava huomioon se, ettei maantie-, lento-, meri- ja sisävesiliikenteen kaltaisten kilpailevien liikennemuotojen infrastruktuurista monesti peritä käyttäjämaksuja eikä siten myöskään vaadita niille taloudellisia takuita. Jotta voidaan varmistaa tasapuolinen kilpailu eri liikennemuotojen välillä, taloudelliset takuut olisi niiden tason ja keston suhteen rajoitettava tiukasti pienimpään mahdolliseen.

(5)

Taloudelliset takuut ovat asianmukaisia vain, jos ne ovat välttämättömiä rataverkon haltijan saamien tulojen ja infrastruktuurin käytön takaamiseksi. Taloudellisten takuiden tarve vähenee entisestään, kun otetaan huomioon, että rataverkon haltijat voivat tukeutua direktiivin 2012/34/EU III luvun ja erityisesti sen 20 artiklan mukaiseen lupamenettelyyn kuuluviin rautatieyritysten taloudellista vakavaraisuutta koskeviin tarkastuksiin ja valvontaan.

(6)

Takuisiin sovelletaan syrjimättömyysperiaatetta, mistä syystä yksityisomisteisille ja julkisomisteisille hakijoille asetettavien vaatimusten olisi oltava samat.

(7)

Takuiden olisi oltava suhteessa hakijasta rataverkon haltijalle ratakapasiteetin myöntämisen eri vaiheissa aiheutuvaan riskiin. Riskin katsotaan yleisesti olevan pieni, kun ratakapasiteetti voidaan myöntää uudelleen toiselle rautatieyritykselle.

(8)

Vaatimustenmukaisten tarjousten valmistelun yhteydessä vaadittavaa takuuta voidaan pitää asianmukaisena, läpinäkyvänä ja syrjimättömänä vain, jos rataverkon haltija esittää verkkoselostuksessa selkeät ja läpinäkyvät säännöt ratakapasiteettipyyntöjen valmisteluun ja tarjoaa hakijoille tarvittavat tukivälineet. Koska valmiuksia vaatimustenmukaisten tarjousten valmisteluun ei ole objektiivisesti mahdollista määrittää ennen hakumenettelyä, valmiuksien puuttuminen voidaan määrittää vasta tämän menettelyn jälkeen sen perusteella, ettei tällaisia tarjouksia tai tarvittavia tietoja ole toistuvasti pystytty toimittamaan rataverkon haltijalle. Valmiuksien puuttumisesta kantaa vastuun hakija, ja tästä voidaan seuraamuksena sulkea hakija pois tietyn reitin hausta.

(9)

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 870/2014 (2) hyväksyttiin virheellisesti sellaisena versiona, josta komitea ei ollut antanut myönteistä lausuntoa. Sen vuoksi täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 870/2014 olisi kumottava.

(10)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat direktiivin 2012/34/EU 62 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun komitean lausunnon mukaiset,

’taloudellisella takuulla’ a) ennakkomaksuja, joiden tarkoitus on vähentää ja ennakoida myöhempiä infrastruktuurin käyttömaksujen maksuvelvoitteita tai b) sopimusjärjestelyjä, joiden mukaan rahoituslaitos, esimerkiksi pankki, sitoutuu takaamaan, että tällaiset maksut maksetaan, kun ne laitetaan maksuun.

a)

nimetyltä rautatieyritykseltä, jos hakija, joka ei ole rautatieyritys, on jo antanut tai maksanut taloudellisen takuun, jolla katetaan tulevia maksuja samoista suunnitelluista toimista;

b)

silloin, kun toimivaltainen viranomainen maksaa käyttömaksun suoraan rataverkon haltijalle Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1370/2007 (3) nojalla.

a)

hakija ei ole vastannut kahteen peräkkäiseen puuttuvien tietojen toimittamispyyntöön tai on toistuvasti vastannut tavalla, joka ei täytä direktiivin 2012/34/EU 27 artiklassa ja liitteessä IV tarkoitetussa verkkoselostuksessa asetettuja reitinhakumenettelyjen edellytyksiä, ja

b)

rataverkon haltija kykenee sääntelyelimen pyynnöstä ja sitä tyydyttävällä tavalla osoittamaan, että se on toteuttanut kaikki kohtuudella vaadittavat toimenpiteet edistääkseen hakemusten moitteetonta ja oikea-aikaista jättämistä.

7.1.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 3/37

(1)

Asetus (EU) N:o 1151/2012 tuli voimaan 3 päivänä tammikuuta 2013. Sillä kumottiin ja korvattiin neuvoston asetus (EY) N:o 510/2006 (2).

(2)

Nimityksen ”Kranjska klobasa” rekisteröintiä koskeva Slovenian hakemus julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (3) mainitun asetuksen 6 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti.

(3)

Saksa ilmoitti 3 päivänä heinäkuuta 2012, Kroatia 16 päivänä elokuuta 2012 ja Itävalta 17 päivänä elokuuta 2012 vastustavansa rekisteröintiä asetuksen (EY) N:o 510/2006 (4) 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Vastaväitteet otettiin käsiteltäväksi.

(4)

Komissio kehotti 24 päivänä lokakuuta 2012 päivätyillä kirjeillä asianomaisia osapuolia neuvottelemaan ja sopimaan asiasta keskenään kuuden kuukauden kuluessa sisäisiä menettelyjään noudattaen.

(5)

Slovenia pääsi yhtäältä Saksan ja toisaalta Itävallan kanssa sopimukseen. Slovenia ja Kroatia eivät sitä vastoin päässeet sopimukseen.

(6)

Koska Slovenian ja Kroatian välillä ei päästy sopimukseen, komission olisi tehtävä päätös asetuksen (EU) N:o 1151/2012 52 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

(7)

Siltä osin kuin kyseessä oli väite, jonka mukaan asetuksen (EY) N:o 510/2006 2 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, joka on korvattu asetuksen (EU) N:o 1151/2012 5 artiklan 2 kohdalla, ei ollut noudatettu maantieteellisen alueen rajaamisen osalta, eli tuote ei olisi peräisin tietystä paikasta, tietyltä alueelta tai tietystä maasta tai kuluttajaa johdettaisiin harhaan, mitään ilmeistä virhettä ei todettu. Väitteestä, jonka mukaan poikkeustapauksissa sallittu maan nimen käyttö oli säännösten vastaista, on todettava, että ilmaisu ”Kranjska” ei ole maan vaan (entisen) alueen nimi. Asetuksessa (EU) N:o 1151/2012 ei myöskään säädetä suojattujen maantieteellisten nimitysten osalta, että maan nimeä saisi käyttää ainoastaan poikkeustapauksissa. Siltä osin kuin on väitetty, etteivät maantieteellisen alueen luonnonolosuhteet erottaisi sitä naapurialueista, väitteen sisältöä ei ole tarpeen arvioida, koska tätä ei edellytetä asetuksessa (EU) N:o 1151/2012.

(8)

Ilmaisuja ”Krainer”, ”Käsekrainer”, ”Schweinskrainer”, ”Osterkrainer” ja ”Bauernkrainer” käytetään saksan kielessä ja ilmaisuja ”Kranjska” ja ”Kranjska kobasica” kroaatin kielessä samantapaisista makkaroista, ja niillä on yhteinen historiallinen alkuperä, joka viittaa entiseen ”Kranjskan” alueeseen, jota ei hallinnollisesti enää ole olemassa. Ottaen huomioon nimitysten yhteinen alkuperä ja tuotteiden ulkonäköä koskevat yhtäläisyydet, asetuksen (EU) N:o 1151/2012 13 artiklassa ja erityisesti sen 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun suojan soveltamisesta voisi seurata, että jos nimitys ”Kranjska klobasa” rekisteröitäisiin, sillä estettäisiin sellaisia tuottajia, jotka eivät noudata ”Kranjska klobasan” tuote-eritelmää, käyttämästä ilmaisuja ”Krainer”, ”Käsekrainer”, ”Schweinskrainer”, ”Osterkrainer”, ”Bauernkrainer”, ”Kranjska” ja ”Kranjska kobasica”.

(9)

Todisteet osoittavat, että ilmaisuilla ”Krainer”, ”Käsekrainer”, ”Schweinskrainer”, ”Osterkrainer”, ”Bauernkrainer”, ”Kranjska” ja ”Kranjska kobasica” viitattiin tuotteisiin, joilla on yhteinen alkuperä ”Kranjska klobasa” -tuotteen kanssa, mutta ensiksi mainittujen nimitysten käytön tarkoituksena ei ollut hyödyntää jälkimmäisen nimityksen mainetta, eikä kuluttajaa ole johdettu tai voitu johtaa harhaan tuotteiden todellisen alkuperän suhteen. Lisäksi voitiin osoittaa, että nämä nimitykset ovat olleet laillisessa käytössä johdonmukaisesti ja oikeudenmukaisesti vähintään 25 vuotta ennen kuin ”Kranjska klobasa” -tuotteen rekisteröintihakemus esitettiin komissiolle.

(10)

On kuitenkin huomattava, että saksan kielessä käytetty nimi ”Krainer” ja siitä johdetut moniosaiset nimet ovat kahden vuosisadan kuluessa lopullisesti menettäneet maantieteellisen yhteytensä Krajnskan alueeseen. Tätä osoittaa se seikka, että niin Saksan kuin Itävallan kanssa tekemissään sopimuksissa Slovenia tuo esiin, ettei ilmaisujen ”Krainer”, ”Käsekrainer”, ”Schweinskrainer”, ”Osterkrainer” ja ”Bauernkrainer” käyttöä tulisi pitää nimityksen ”Kranjska klobasa” väärinkäyttönä.

(11)

Edellä esitetyistä syistä sekä oikeudenmukaisuuden ja perinteisen käytön varmistamiseksi, riippumatta siitä, voidaanko ilmaisuja ”Krainer”, ”Käsekrainer”, ”Schweinskrainer”, ”Osterkrainer”, ”Bauernkrainer”, ”Kranjska” ja ”Kranjska kobasica” pitää asetuksen (EU) N:o 1151/2012 41 artiklan mukaisina yleisniminä, ja edellyttäen, että unionin oikeusjärjestyksessä sovellettavia periaatteita ja sääntöjä noudatetaan, ilmaisuja ”Krainer”, ”Käsekrainer”, ”Schweinskrainer”, ”Osterkrainer” ja ”Bauernkrainer” olisi edelleen voitava käyttää vapaasti määrittelemättömän ajan, ja ilmaisuja ”Kranjska” ja ”Kranjska kobasica” olisi voitava käyttää asetuksen (EU) N:o 1151/2012 15 artiklan 2 kohdassa säädetyn siirtymäkauden enimmäisajan.

(12)

Asetuksen (EU) N:o 1151/2012 6 artiklan 1 kohdassa kielletään yleisnimien rekisteröiminen. Vastaväitteiden mukaan Itävallan, Kroatian ja Saksan kuluttajat eivät yhdistä markkinoillaan käytettyjä senkaltaisia nimiä kuin ”Krainer”, ”Krainer Wurst”, ”Kranjska” ja ”Kranjska kobasica” tiettyyn alkuperään. Vaikka rekisteröitäväksi ehdotettu nimi on ”Kranjska klobasa”, vastaväitteissä esitetyt todisteet viittasivat ilmaisujen ”Krainer”, ”Krainer Wurst”, ”Kranjska” ja ”Kranjska kobasica” väitettyyn yleiseen käyttöön Itävallassa, Kroatiassa ja Saksassa eivätkä ilmaisun ”Kranjska klobasa” yleiseen käyttöön. Vastaväitteissä ei oteta huomioon tilannetta Sloveniassa. Väitteissä ei ole esitetty todisteita, jotka osoittaisivat rekisteröitäväksi ehdotetusta nimestä koostuvan tai kyseisen nimen sisältävän ilmaisun olevan käytössä yleisnimenä. Toimitettujen tietojen perusteella nimitystä ”Kranjska klobasa” ei sen vuoksi voida pitää yleisnimenä, joten asetuksen (EU) N:o 1151/2012 6 artiklan 1 kohtaa on noudatettu.

(13)

Vaikka kyse on ilmaisun ”Kranjska klobasa” suojaamisesta kokonaisuudessaan, ilmaisun ei-maantieteellistä osatekijää ja sen käännöstä voidaan käyttää kaikkialla unionissa edellyttäen, että unionin oikeusjärjestyksessä sovellettavia periaatteita ja sääntöjä noudatetaan.

(14)

Edellä esitetyn perusteella nimitys ”Kranjska klobasa” olisi rekisteröitävä suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen rekisteriin.

(15)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maataloustuotteiden laatupolitiikkakomitean lausunnon mukaisia,

7.1.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 3/40

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)

Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

7.1.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 3/42

(1)

Direktiivissä 2014/32/EU vahvistetaan vaatimukset, jotka tiettyjen mittauslaitteiden on täytettävä, jotta ne voidaan asettaa saataville markkinoilla ja/tai ottaa käyttöön jäsenvaltioiden määräämiin mittaustehtäviin.

(2)

Ensimmäisessä vesimittareihin sovellettavassa mittauslaitedirektiivin 2014/32/EU liitteessä III olevassa erityisvaatimuksessa (vaatimus 1) vahvistetaan tilavuusvirta-aluetta koskeva nimelliskäyttöedellytys Q3/Q1 ≥ 10.

(3)

Standardin EN 14154 ajantasaistettu versio, joka sisälsi tilavuusvirta-alueen arvon Q3/Q1 ≥ 40, tuli voimaan 31 päivänä lokakuuta 2011. Tarkistettu standardi EN 14154 edustaa kansainvälistä normia. Suhteessa tilavuusvirta-alueeseen standardi on tiukempi kuin direktiivin 2014/32/EU liitteessä III vahvistettu erityisvaatimus, minkä tuloksena mittauksista tulee tarkempia.

(4)

Ennen kuin tilavuusvirta-alueen arvo Q3/Q1 ≥ 10 otettiin mittauslaitteista annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2004/22/EY (2) käyttöön, kaikissa jäsenvaltioissa sovellettiin lakisääteisen mittaustoiminnan kansainvälisen järjestön OIML:n kansainvälistä standardia, joka jo sisälsi tilavuusvirta-aluetta koskevan vaatimuksen Q3/Q1 ≥ 40. Direktiivin 2014/32/EU 50 artiklan 2 kohdassa säädettyjen siirtymäsäännösten tuloksena useimmat nykyisin markkinoille saatetut vesimittarit täyttävät vaatimuksen Q3/Q1 ≥ 40.

(5)

Vesimittarit, joiden tilavuusvirta-aluetta koskeva arvo on Q3/Q1 ≥ 10, voivat olla merkittävästi huokeampia kuin standardin EN 14154 vaatimukset (Q3/Q1 ≥ 40) täyttävät mittarit. Direktiivin 2014/32/EU liitteessä III olevan 10 kohdan mukaan jakelija tai lainsäädännössä osoitettu mittarin asennuksen suorittava henkilö määrittelee muiden muassa tilavuusvirta-alueen tason, joka on sopiva ennakoidun tai ennakoitavissa olevan kulutuksen tarkkaan mittaukseen (3). Näin ollen on sallittua asentaa vesimittareita, jotka eivät ole tilavuusvirta-alueen osalta standardin EN 14154 mukaisia mutta jotka täyttävät direktiivin 2014/32/EU liitteessä III vahvistetut vaatimukset. Tämä voi kuitenkin lisätä sitä mahdollisuutta, että kuluttajien laskuihin tulee virheitä, jotka johtuvat mittarin heikommasta mittaustarkkuudesta.

(6)

Tilavuusvirta-alueen arvo Q3/Q1 ≥ 40 edustaa kansainvälisen standardin ja valmistuskäytännön nykytilaa samoin kuin vähimmäislaatua, jota on nykyisin tarjolla unionin markkinoilla. Arvo parantaa mittausten tarkkuutta ja siten kuluttajien suojelua. Koska tilavuusvirta-alueen arvo Q3/Q1 ≥ 40 on jo monia vuosia ollut ja on edelleen markkinoilla asennettavien mittarien vähimmäisarvo, vaatimusten noudattaminen ei tuo lisäkustannuksia käyttäjille.

(7)

Direktiiviä 2014/32/EU olisi muutettava,

7.1.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 3/44

(1)

Komissio antoi päätöksellä K(2010) 2576 (2) Euroopan rautatievirastolle, jäljempänä ’virasto’, toimeksiannon kehittää ja tarkistaa yhteentoimivuuden teknisiä eritelmiä (YTE), jotta niiden soveltamisala laajennetaan kattamaan unionin koko rautatiejärjestelmä direktiivin 2008/57/EY 1 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Virasto antoi 10 päivänä tammikuuta 2013 suosituksen, jolla tarkistetaan Euroopan laajuisen rautatiejärjestelmän ohjaus-, hallinta- ja merkinanto-osajärjestelmää koskevaa YTE:ä.

(2)

YTE:n soveltamisalan laajentamiseen liittyvän direktiivin 2008/57/EY 8 artiklan 4 kohdan nojalla jäsenvaltion ei pitäisi soveltaa tarkistettua YTE:ä hankkeissa, jotka ovat edenneet pitkälle tai joihin sovelletaan parhaillaan toteuttamisvaiheessa olevaa edellisen YTE:n soveltamisalan ulkopuolista sopimusta.

(3)

Tarkistettua ohjaus-, hallinta- ja merkinanto-YTE:ä pitäisi soveltaa verkkoihin, joiden nimelliset raideleveydet ovat 1 435 mm, 1 520 mm, 1 524 mm, 1 600 mm ja 1 668 mm. Tällä taataan yhteentoimivuus yhden raideleveyden järjestelmien kanssa ja tehdään mahdolliseksi liikkuvan kaluston suunnittelu ja käyttö useilla raideleveyksillä. Tällä tehdään myös mahdolliseksi ohjaus-, hallinta- ja merkinanto-osajärjestelmän sekä yhteentoimivuuden osatekijöiden suunnittelu ja käyttö raideleveydestä riippumatta. Suuri osa liikkuvasta kalustosta kulkee sekä Euroopan laajuisessa että sen ulkopuolisessa rautatieverkossa. Tästä syystä junan ja radanvarren ohjaus-, hallinta- ja merkinanto-osajärjestelmien parametrien pitäisi olla samat koko verkossa.

(4)

Junanilmaisinjärjestelmien yhteensopivuutta koskevat tietyt avoimet kohdat voidaan sulkea, kun otetaan huomioon eri raideleveyksiin liittyvät vaatimukset (eritelmä esitetään liitteessä A olevassa 77 kohdassa). ETCS:n kuljettajan käyttöliittymän (DMI) turvallisuusvaatimuksiin liittyvä avoin kohta voidaan sulkea, ja luotettavuuteen/käytettävyyteen liittyvän avoimen kohdan selvittäminen on edistynyt.

(5)

Jos vaatimukset täytetään osittain, yhteentoimivuuden osatekijöiden ja osajärjestelmien arviointiin liittyviä säännöksiä on selvennettävä.

(6)

Virasto on eurooppalaisen rautatieliikenteen hallintajärjestelmästä (ERTMS) vastaavan viranomaisen asemassaan laatinut päivityksen ohjaus-, hallinta- ja merkinanto-YTE:n liitteessä A esitetyille pakollisille ERTMS-eritelmille. Siihen saakka, että junaliitäntään liittyvien eritelmien (Form Fit Functional Interface Specification, jäljempänä ’FFFIS-eritelmä’) pakollisuudesta on päästy yhteisymmärrykseen kaikkien sidosryhmien kanssa liitännän kummallakin puolella, viraston olisi esitettävä ne soveltamisohjeessa, jotta niitä voidaan käyttää tarjouspyynnöissä.

(7)

Viraston tulisi julkistaa versio 3:n testieritelmät mahdollisimman pian.

(8)

Komission päätöksessä 2012/88/EU (3) on havaittu virheitä, ja ne on korjattava.

(9)

GSM-R-signaalien saatavuus ja laatu on ensiarvoisen tärkeä rautateiden toiminnalle.

(10)

GSM-R-verkkovierailu julkisissa verkoissa on valinnainen toiminto. Jos sitä sovelletaan jäsenvaltiossa, sen käytöstä olisi ilmoitettava rautatieinfrastruktuurirekisterin rivinumerossa 1.1.1.3.3.3 komission täytäntöönpanopäätöksen 2014/880/EU (4) mukaisesti.

(11)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat direktiivin 2008/57/EY 29 artiklan 1 kohdan nojalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

1)

Korvataan otsikko seuraavasti: ”Komission päätös 2012/88/EU, annettu 25 päivänä tammikuuta 2012, Euroopan laajuisen rautatiejärjestelmän ohjaus-, hallinta- ja merkinanto-osajärjestelmiä koskevasta yhteentoimivuuden teknisestä eritelmästä”

2)

Muutetaan liite III seuraavasti:

7.1.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 3/59

(1)

Suomen viranomaiset ilmoittivat komissiolle kesäkuussa 2014 toimenpiteestä, jolla kielletään Ribcap AG:n (osoite: Berbegraben 4, CH-3110 Münsingen, Sveitsi) valmistamien päänsuojaimien markkinoille saattaminen. ”Ribcap”-pääsuojaimissa on henkilönsuojaimista annetun direktiivin 89/686/EY mukainen CE-merkintä.

(2)

Tuotetta pidetään kaupan ryhmän I päänsuojaimena, joka on tarkoitettu käytettäväksi esimerkiksi luistelemisen ja hiihtämisen kaltaisessa toiminnassa.

(3)

Direktiivin 89/686/ETY 8 artiklan 3 kohdan mukaan EY-tyyppihyväksyntää ei vaadita, jos henkilönsuojainmalli on niin yksinkertainen (luokka I), että valmistaja voi olettaa käyttäjän kykenevän itse arvioimaan, suojaako se sellaisilta pieniltä vaaroilta, joiden asteittaiset vaikutukset käyttäjä voi havaita turvallisesti ja riittävän ajoissa.

(4)

Tuotetta tuo ja jakelee Brandsense Oy/Classic Bike Finland (osoite: Mechelininkatu 15, FI-00100 Helsinki). Sen verkkosivujen mukaan yritys tuo ja myy polkupyöriä.

(5)

Tuojan verkkosivuilla on linkkejä valmistajan laatimaan Ribcap-esitteseen sekä Ribcap-todistukseen, joka on annettu tuotteelle Strasbourgin yliopistossa tehtyjen testien perusteella ja jonka on määrä todistaa, että Ribcap estää päävammoja; pakkauksessa ja myyntiaineistossa käytetään ilmaisua ”Certified Safety” (”Turvallisuussertifoitu”). Kyseinen ilmaisu voi antaa olettaa, että ilmoitettu laitos olisi tehnyt tuotteelle EY-tyyppitarkastuksen, vaikka Strasbourgin yliopisto ei ole ilmoitettu laitos.

(6)

Myyntiesitteessä väitetään, että Ribcap suojaa päätä törmäystilanteissa. Esitteestä kuluttaja voi saada sellaisen käsityksen, että tuotteet soveltuvat käytettäviksi eri urheilulajeissa ja päänsuojaimeksi, sillä siinä mainitaan esimerkiksi, että ”Ribcap is my comfortable, light and effective head protection for the sports” (”Ribcap on urheiluun tarkoitettu kevyt ja tehokas päänsuojain”). Vaikka tuotteen pakkauksessa on ilmaisu ”No protective effect like helmet” (”Suojaava vaikutus ei vastaa kypärää”), esitetyt väitteet antavat väärän kuvan tuotteen turvallisuusominaisuuksista ja voivat johtaa kuluttajia uskomaan, että tuote suojaa muiltakin kuin vähäisiltä vaaroilta.

(7)

Direktiivin 89/686/EY soveltamista koskeviin suuntaviivoihin sisältyvien luokitteluohjeiden mukaan kaikki kypärät, mukaan lukien urheilukypärät, ovat luokan II henkilönsuojaimia, minkä vuoksi ilmoitetun laitoksen on tehtävä niille EY-tyyppitarkastus.

(8)

Tuotteen mukana ei ole käyttöohjeita suomeksi eikä ruotsiksi, jotka ovat Suomen virallisia kieliä.

(9)

Koska tuotteiden mukana ei ole käyttöohjeita, jossa kuvattaisiin, millaisissa tilanteissa niitä on tarkoitus käyttää tai mitkä ovat niiden käyttörajoitukset, tuote voi Suomen viranomaisten mukaan antaa väärän turvallisuuden tunteen ja saada käyttäjän uskomaan, että kyseisten tuotteiden suojausominaisuudet olisivat samat kuin kypärällä (luokan II henkilönsuojain).

(10)

Jakelija lähetti valmistajan laatiman vaatimustenmukaisuusilmoituksen Suomen viranomaisille; kyseisessä ilmoituksessa ei ollut käytetty direktiivin 89/686/EY liitteen VI mukaista mallia.

(11)

Komissio otti yhteyttä valmistajaan ja jakelijaan Suomessa ja pyysi niitä esittämään huomautuksensa Suomen viranomaisten toteuttamasta toimenpiteestä. Valmistaja totesi vastauksessaan, että Ribcap ei ole kypärä vaan suojaimilla varustettu villahattu, joka olisi luokiteltava direktiivin 89/686/ETY mukaiseksi luokan I henkilönsuojaimeksi. Valmistaja myönsi, että ilmaisu ”turvallisuussertifoitu” voi ehkä olla harhaanjohtava ja valitettava.

(12)

Valmistaja liitti vastaukseensa Sveitsin viranomaisten laatiman raportin. Raportissa mainitaan Sveitsin viranomaisten Ribcapille lähettämä kirje, jossa viranomaiset vaativat muun muassa, että ”tuotetta ei saa enää mainostaa tavalla, joka antaa aiheen olettaa, että tuote suojaisi päävammoilta kaaduttaessa suksien, lumilautojen tai polkupyörien kaltaisilla varusteilla”. Ribcap päivitti tuotekuvaustaan ja lisäsi siihen kattavan varoituksen, jonka jälkeen se pystyi jatkamaan tuotteensa kaupan pitämistä ”sisäänommelluilla suojaimilla varustettuna hattuna”, joka on luokan I henkilönsuojain.

(13)

Tuotekuvaus ja tuotteen myyntivaroitus eivät näytä vastaavan Suomessa vaatimuksia, jotka on asetettu edellytykseksi tuotteen myymiselle luokan I henkilönsuojaimena, koska Suomessa tuotetta pidetään kaupan luistelemiseen, hiihtämiseen ja muunlaiseen ulkoiluun tarkoitettuna päänsuojaimena.

(14)

Saatavilla olevan asiakirja-aineiston ja asianomaisten osapuolien antamien huomautusten perusteella komissio katsoo, että ”Ribcap”-päänsuojaimet eivät täytä 1.1.2 kohdassa Suojaustasot ja -luokat, 1.4 kohdassa Valmistajan antamat tiedot ja 3.1.1 kohdassa Putoavien tai sinkoavien esineiden aiheuttama isku ja ruumiinosien törmääminen esteeseen säädettyjä terveyden ja turvallisuuden perusvaatimuksia,

7.1.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 3/61

(1)

Jos kansallinen standardi, jolla saatetaan voimaan yhdenmukaistettu standardi, jonka viitetiedot on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, kattaa yhden tai useamman direktiivin 2006/42/EY liitteessä I vahvistetun olennaisen terveys- ja turvallisuusvaatimuksen, kyseisen standardin mukaiseksi rakennetun koneen oletetaan täyttävän asianomaiset olennaiset terveys- ja turvallisuusvaatimukset.

(2)

Ranska esitti toukokuussa 2013 direktiivin 2006/42/EY 10 artiklan nojalla virallisen vastalauseen, joka koski standardia EN 1870-17:2012 ”Puuntyöstökoneiden turvallisuus — Pyörösahat — Osa 17: Yhdellä sahausyksiköllä varustetut vaakasuoraan sahaavat käsikäyttöiset katkaisusahat”, jota Euroopan standardointikomitea (CEN) ehdotti yhdenmukaistettavaksi direktiivin 2006/42/EY nojalla.

(3)

Virallinen vastalause perustuu ongelmiin standardin lausekkeessa 5.3.6.1 olevan 3 kohdan määräyksissä, jotka koskevat sahanterän suojusta ja joissa todetaan, että suojus voi olla kiinteä tai liikuteltava mutta ei sitä, kumpi niistä on milloinkin tarpeen, vaikka nämä kaksi laiteluokkaa eroavat toisistaan ja tarjoavat erilaisen, eri riskianalyysejä vastaavan turvallisuustason.

(4)

Tarkasteltuaan standardia EN 1870-17:2012 yhdessä direktiivin 2006/42/EY 22 artiklalla perustetun komitean edustajien kanssa komissio totesi, että standardi ei täytä direktiivin 2006/42/EY liitteessä I olevassa 1.4.2 kohdassa ”Suojuksia koskevat erityisvaatimukset” vahvistettuja olennaisia terveys- ja turvallisuusvaatimuksia, koska suunnittelija voi päättää asentaa erilaisia turvallisuustasoja tarjoavia suojuksia viittaamatta riskianalyysiin.

(5)

Jos yhdenmukaistettuun standardiin sisällytetään vaihtoehtoja, joista yksi ei täytä direktiivissä 2006/42/EY vahvistettuja olennaisia terveys- ja turvallisuusvaatimuksia, standardin noudattamiseen perustuvasta vaatimustenmukaisuusolettamasta voi aiheutua sekaannusta.

(6)

Ottaen huomioon tarve parantaa standardin EN 1870-17:2012 turvallisuusnäkökohtia ja kunnes kyseistä standardia tarkistetaan asianmukaisesti, standardin EN 1870-17:2012 julkaisemiseen Euroopan unionin virallisessa lehdessä olisi liitettävä asianmukainen varoitus,