23.12.2014

Euroopan unionin virallinen lehti

L 367/1

NEUVOSTON PÄÄTÖS N:o 940/2014/EU,

annettu 17 päivänä joulukuuta 2014,

Ranskan syrjäisimpien alueiden meriverojärjestelmästä

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 349 artiklan,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon,

noudattaa erityistä lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Euroopan unionin syrjäisimpiin alueisiin, myös Ranskan merentakaisiin departementteihin, sovellettavissa perussopimuksen määräyksissä ei sallita lähtökohtaisesti sitä, että paikallisia tuotteita verotetaan eri tavalla kuin Ranskan Euroopassa sijaitsevilta alueilta tai muista jäsenvaltioista lähtöisin olevia tuotteita. Perussopimuksen 349 artiklassa määrätään kuitenkin mahdollisuudesta ottaa käyttöön näiden alueiden hyväksi toteutettavia erityistoimenpiteitä syrjäisimpien alueiden taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen vaikuttavien pysyvien haittojen vuoksi.

(2)

Näissä erityistoimenpiteissä on otettava huomioon näiden alueiden erityispiirteet ja rajoitukset heikentämättä kuitenkaan unionin oikeusjärjestyksen yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta, sisämarkkinat ja yhteiset politiikat mukaan luettuina. Näiden haittojen pysyvyys ja yhteisvaikutus, joista unionin syrjäisimmät alueet kärsivät, on mainittu perussopimuksen 349 artiklassa. Näitä ovat muun muassa syrjäinen sijainti, alueen raaka-aine- ja energiariippuvuus, suurempien varastojen perustamisen välttämättömyys, paikallisten markkinoiden pieni koko ja viennin kehittymättömyys. Tämän vuoksi paikallisesti valmistettujen tuotteiden tuotantokustannukset kasvavat, mikä puolestaan nostaa niiden omakustannushintaa. Ilman erityistoimenpiteitä paikalliset tuotteet eivät siten pystyisi kilpailemaan tasapuolisesti muualta lähtöisin olevien tuotteiden kanssa, vaikka huomioon otettaisiin myös kustannukset, joita näiden ulkopuolisten tuotteiden kuljettamisesta merentakaisiin departementteihin aiheutuu. Tämä vaikeuttaisi paikallisen tuotannon säilyttämistä. Sen vuoksi on tarpeen toteuttaa erityistoimenpiteitä, joilla lujitetaan paikallista teollisuustuotantoa parantamalla sen kilpailukykyä. Neuvoston päätöksellä 2004/162/EY (1) on Ranskalle annettu paikallisesti tuotettujen tuotteiden kilpailukyvyn palauttamiseksi lupa soveltaa 31 päivään joulukuuta 2014 meriverosta vapautusta tai meriveron alennusta tiettyihin tuotteisiin, jotka on valmistettu syrjäisimpiin alueisiin kuuluvilla alueilla eli Guadeloupessa, Ranskan Guayanassa, Martiniquessa, Réunionissa ja, 1 päivästä tammikuuta 2014 alkaen, Mayottessa. Mainitun päätöksen liitteessä on luettelo tuotteista, joihin verovapautuksia tai veronalennuksia voidaan soveltaa. Ero paikallisesti valmistettujen tuotteiden ja muiden tuotteiden verotuksen välillä saa olla tuotteesta riippuen enintään 10, 20 tai 30 prosenttiyksikköä.

(3)

Ranska on pyytänyt päätökseen 2004/162/EY sisältyvää järjestelmää vastaavan järjestelmän säilyttämistä 1 päivästä tammikuuta 2015 jälkeen. Ranskan mukaan edellä mainitut haitat ovat pysyviä. Viranomaisten mukaan neuvoston asetuksessa 2004/162/EY säädetty verotusjärjestelmä on mahdollistanut paikallisen tuotannon säilyttämisen ja tietyissä tapauksissa sen kehittämisen, eivätkä edunsaajayritykset ole hyötyneet näistä järjestelyistä, sillä eriytetyn verotuksen järjestelmän piiriin kuuluvien tuotteiden tuonti on kaiken kaikkiaan jatkanut kasvuaan.

(4)

Ranska on toimittanut komissiolle kunkin asianomaisen syrjäisimpiin alueisiin kuuluvan alueen eli Guadeloupen, Ranskan Guayanan, Martiniquen, Mayotten ja Réunionin, osalta viisi tuoteluettelosarjaa, joihin se ehdottaa sovellettavaksi eriytettyä verotusta joko 10, 20 tai 30 prosenttiyksikön erolla sen mukaan, tuotetaanko tuotteet paikallisesti vai ei. Ranskan syrjäisimpiin alueisiin kuuluva Saint-Martin ei ole tässä mukana.

(5)

Tällä päätöksellä pannaan täytäntöön perussopimuksen 349 artiklan määräykset ja annetaan Ranskalle oikeus soveltaa eriytettyä verotusta tuotteisiin, joiden osalta on osoitettu, että paikallista tuotantoa on olemassa, että merkittävä tavaroiden tuonti (mukaan lukien Ranskan Euroopassa sijaitsevilta alueilta ja muista jäsenvaltioista) voisi vaarantaa paikallisen tuotannon säilymisen ja että on ylimääräisiä kustannuksia, joiden vuoksi paikallisen tuotannon omakustannushinnat nousevat muualta tuleviin tuotteisiin verrattuna niin korkeiksi, että paikallisesti tuotettujen tuotteiden kilpailukyky vaarantuu. Sallittu ero verotuksessa ei saisi ylittää osoitettuja lisäkustannuksia. Näiden periaatteiden soveltaminen mahdollistaisi perussopimuksen 349 artiklan määräysten täytäntöönpanon ylittämättä sitä, mikä on tarpeen, ja tuottamatta perusteetonta etua paikalliselle tuotannolle siten, että eriytetty verotus haittaisi unionin oikeusjärjestyksen yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta, mukaan lukien kilpailun vääristymisen estäminen sisämarkkinoilla ja valtiontukipolitiikka.

(6)

Jotta voidaan yksinkertaistaa pienten yritysten velvoitteita, verovapautusten tai veronalennusten olisi koskettava kaikkia toimijoita, joiden vuotuinen liikevaihto on vähintään 300 000 euroa. Toimijoiden, joiden vuotuinen liikevaihto on alle tämän raja-arvon, ei olisi kuuluttava meriveron soveltamisalaan; tämän vastapainona ne eivät myöskään voi vähentää tuotantoketjun aikaisemmassa vaiheessa kannetun tämän veron määrää verotuksessa.

(7)

Johdonmukaisuus unionin oikeuden kanssa tarkoittaa myös, ettei eriytettyä verotusta saa soveltaa elintarvikkeisiin, jotka saavat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 228/2013 (2) III luvussa säädettyjä tukia. Tämän säännöksen tarkoituksena on varmistaa, ettei erityisestä hankintajärjestelmästä myönnettyjen maataloustukien vaikutus kumoutuisi tai vähenisi sen vuoksi, että tuettujen tuotteiden merivero olisi korkeampi.

(8)

Meriveron tarkoitusta koskevat vaatimukset vastaavat Ranskan merentakaisten departementtien sosioekonomista kehittämistä koskevan tuen tavoitteita, joista on säädetty jo päätöksessä 2004/162/EY. Meriverosta saatavien tulojen sisällyttäminen merentakaisten departementtien talous- ja verotusjärjestelmään ja niiden kohdentaminen taloudelliseen ja sosiaaliseen kehittämisstrategiaan paikallisen tuotannon edistämiseksi on oikeudellinen velvoite.

(9)	On tarpeen pidentää päätöksen 2004/162/EY soveltamisaikaa kuudella kuukaudella 30 päivään kesäkuuta 2015. Tämä aika mahdollistaisi sen, että Ranska voi saattaa tämän päätöksen osaksi kansallista lainsäädäntöään.

(10)

Järjestelmän on määrä olla voimassa viisi vuotta ja kuusi kuukautta 31 päivään joulukuuta 2020 asti, jolloin päättyy myös valtiontukia koskevien voimassa olevien suuntaviivojen alueellisiin tarkoituksiin soveltaminen. Järjestelmän soveltamisen tulokset olisi kuitenkin ensin arvioitava. Ranskan olisi sen vuoksi toimitettava viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2017 kertomus käyttöön otetun verojärjestelyn soveltamisesta, jotta voidaan arvioida toteutettujen toimenpiteiden vaikutusta ja niiden osuutta paikallisen taloudellisen toiminnan säilyttämisessä, edistämisessä ja kehittämisessä ottaen huomioon syrjäisimpiä alueita koskevat haitat. Kertomuksen tarkoituksena olisi oltava tarkistaa, että Ranskan paikallisesti valmistetuille tuotteille myöntämät verohelpotukset rajoittuvat siihen, mikä on ehdottoman välttämätöntä, ja että nämä verohelpotukset ovat edelleen välttämättömiä ja oikeasuhtaisia. Kertomuksen olisi myös sisällettävä analyysi siitä, miten käyttöönotettu järjestelmä on vaikuttanut hintoihin Ranskan syrjäisimmillä alueilla. Tämä kertomuksen perusteella komission olisi toimitettava neuvostolle kertomus ja tarvittaessa ehdotus tämän päätöksen säännösten mukauttamiseksi tehdyt havainnot huomioiden.

(11)	Oikeudellisen välitilan välttämiseksi tätä päätöstä on tarpeen soveltaa 1 päivästä heinäkuuta 2015.

(12)	Tällä päätöksellä ei rajoiteta perussopimuksen 107 ja 108 artiklan mahdollista soveltamista.

(13)

Tämän päätöksen tarkoituksena on luoda meriverolle oikeudelliset puitteet 1 päivästä tammikuuta 2015 lukien. Tämän kiireellisyyden vuoksi olisi poikettava Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, kansallisten parlamenttien asemasta Euroopan unionissa tehdyssä pöytäkirjassa N:o 1 olevassa 4 artiklassa tarkoitetusta kahdeksan viikon määräajasta,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

1. Poiketen siitä, mitä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’perussopimus’, 28, 30 ja 110 artiklassa määrätään, Ranskalle annetaan lupa soveltaa 31 päivään joulukuuta 2020 meriverosta vapautusta tai meriveron alennusta liitteessä lueteltuihin tuotteisiin, jotka tuotetaan paikallisesti Guadeloupessa, Ranskan Guayanassa, Martiniquessa, Mayottessa tai Réunionissa, jotka ovat perussopimuksen 349 artiklassa tarkoitettuja syrjäisimpiä alueita.

Näiden vapautusten tai alennusten on unionin kehys huomioon ottaen oltava sopusoinnussa asianomaisten syrjäisimpien alueiden taloudellisen ja sosiaalisen kehittämisstrategian kanssa, ja niillä on edistettävä paikallista taloudellista toimintaa, kuitenkin niin, ettei niillä muuteta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla.

2. Muualta kuin näiltä syrjäisimmiltä alueilta lähtöisin oleviin samankaltaisiin tuotteisiin sovellettavien verokantojen osalta 1 kohdassa tarkoitetut täydelliset vapautukset tai alennukset eivät saa johtaa eroihin, jotka ylittävät

a)	10 prosenttiyksikköä liitteen A osassa lueteltujen tuotteiden osalta;

b)	20 prosenttiyksikköä liitteen B osassa lueteltujen tuotteiden osalta;

c)	30 prosenttiyksikköä liitteen C osassa lueteltujen tuotteiden osalta.

Ranskan on sitouduttava varmistamaan, että liitteessä lueteltuihin tuotteisiin sovellettavat vapautukset tai alennukset eivät ylitä paikallisen taloudellisen toiminnan säilyttämisen, edistämisen ja kehittämisen kannalta ehdottoman välttämätöntä prosenttilukua.

3. Ranskan on sovellettava 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja verovapautuksia ja veronalennuksia toimijoihin, joiden vuotuinen liikevaihto on vähintään 300 000 euroa. Toimijoihin, joiden vuotuinen liikevaihto on alle tämän raja-arvon, ei sovelleta meriveroa.

2 artikla

Ranskan viranomaisten on sovellettava asetuksen (EY) N:o 228/2013 III luvussa säädetystä erityisestä hankintajärjestelmästä tukia saaneisiin tuotteisiin samaa verotusjärjestelmää kuin ne soveltavat paikallisesti tuotettuihin tuotteisiin.

3 artikla

1. Ranskan on ilmoitettava komissiolle viipymättä 1 artiklassa tarkoitettu verojärjestelmä.

2. Ranskan on toimitettava komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2017 kertomus, joka koskee 1 artiklassa tarkoitetun verojärjestelyn soveltamista ja josta käyvät ilmi toteutettujen toimenpiteiden vaikutukset ja niiden osuus paikallisen taloudellisen toiminnan säilyttämiseen, edistämiseen ja kehittämiseen ottaen huomioon syrjäisimpiä alueita koskevat haitat.

Tämän kertomuksen perusteella komissio toimittaa neuvostolle kertomuksen ja tarvittaessa ehdotuksen tämän päätöksen säännösten mukauttamiseksi.

4 artikla

Korvataan päätöksen 2004/162/EY 1 artiklan 1 kohdassa päivämäärä ”31 päivään joulukuuta 2014” päivämäärällä ”30 päivään kesäkuuta 2015”.

5 artikla

Tämän päätöksen 1–3 artiklaa sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 2015.

Tämän päätöksen 4 artiklaa sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2015.

6 artikla

Tämä päätös on osoitettu Ranskan tasavallalle.

Tehty Brysselissä 17 päivänä joulukuuta 2014.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

G. L. GALLETTI

(1) Neuvoston päätös 2004/162/EY, tehty 10 päivänä helmikuuta 2004, Ranskan merentakaisten departementtien meriverojärjestelmästä ja päätöksen 89/688/ETY voimassaoloajan jatkamisesta (EUVL L 52, 21.2.2004, s. 64).

(2) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 228/2013, annettu 13 päivänä maaliskuuta 2013, unionin syrjäisimpien alueiden hyväksi toteutettavista maatalousalan erityistoimenpiteistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 247/2006 kumoamisesta (EUVL L 78, 20.3.2013, s. 23).

LIITE

A. Luettelo tässä tarkoitetuista tuotteista yhteisen tullitariffin nimikkeistön luokittelun (1) mukaisesti

1. Syrjäisimpiin alueisiin kuuluva Guadeloupe

0105 11, 0201, 0203, 0207, 0208, 0305 49 80, 0702, 0705 19, 0706100010, 0707 00 05, 0709 60 10, 0709 60 99, 1106, 2103 30 90, 2103 90 30, 2209 00 91, 2505, 2712 10 90, 2804, 2806, 2811, 2814, 2853 00 10, 3808, 4407 10, 4407 21–4407 29, 4407 99, 7003 12 99, 7003 19 90, 7003 20, 8419 19.

2. Syrjäisimpiin alueisiin kuuluva Ranskan Guayana

0105 11, 0702, 0709 60, 0805, 0807, 1006 20, 1006 30, 2505 10, 2517 10, 3824 50, 3919, 3920 43, 3920 51, 6810 11, 7215, 7606 ei kuitenkaan 7606 91, 9405 60.

3. Syrjäisimpiin alueisiin kuuluva Martinique

0105 11, 0105 12, 0105 15, 0201, 0203, 0207, 0208 10, 0209, 0305, 0403 ei kuitenkaan 0403 10, 0405, 0706, 0707, 0709 60, 0709 99, 0710 ei kuitenkaan 0710 90, 0711, 0801 11–0801 19, 0802 90, 0803, 0804 30, 0804 50, 0805, 0809 10, 0809 40, 0810 30, 0810 90, 0812, 0813, 0910 91, 1102, 1106 20, 1904 10, 1904 20, 2001, 2005 ei kuitenkaan 2005 99, 2103 30, 2103 90, 2104 10, 2505, 2710, 2711, 2712, 2804, 2806, 2811 ei kuitenkaan 2811 21, 2814, 2836, 2853 00 10, 2907, 3204, 3205, 3206, 3207, 3401, 3808, 3820, 4012 11, 4012 12, 4012 19, 4401, 4407 21–4407 29, 4408, 4409, 4415 20, 4421 90, 4811, 4820, 6306 12, 6306 19, 6306 30, 6902, 6904 10, 7006, 7003 12, 7003 19, 7113–7117, 7225, 7309, 7310 ei kuitenkaan 7310 21, 7616 91, 7616 99, 8402 90, 8419 19, 8902, 8903 99, 9406.

4. Syrjäisimpiin alueisiin kuuluva Mayotte

0407, 0702, 0704 90 90, 0705 19, 0709 99 10, 0707 00 05, 0708 90, 0709 30, 0709 60, 0709 93 10, 0709 99 60, 0714, 0801 11, 0801 12, 0801 19, 0803, 0804 30, 0805 10, 0904 11, 0904 12, 0905, 1806, 2309 90 ei kuitenkaan 2309 90 96, 3925 10 00, 3925 90 80, 3926 90 92, 3926 90 97, 6901, 6902, 9021 21 90.

5. Syrjäisimpiin alueisiin kuuluva Réunion

0105 11, 0105 12, 0105 13, 0105 15, 0207, 0208 10, 0208 90 30, 0208 90 98, 0209, 0301, 0302, 0303, 0304, 0305, 0403, 0405 ei kuitenkaan 0405 10, 0406 10, 0406 90, 0407, 0408, 0601, 0602, 0710, 0711 90 10, 0801, 0803, 0804, 0805, 0806, 0807, 0808, 0809, 0810, 0811, 0812, 0813, 0904, 0909 31, 0910 99 99, 1101 00 15, 1106 20, 1108 14, 1604 14, 1604 19, 1604 20, 1701, 1702, 1903, 1904, 2001, 2002 10, 2004 10 10, 2004 10 91, 2004 90 50, 2004 90 98, 2005 10, 2005 20, 2005 40, 2006, 2007 ei kuitenkaan 2007999710, 2103 20, 2103 90, 2104, 2201, 2309 90 ei kuitenkaan 2309 90 35 ja 2309909690, 2710 19 81–2710 19 99, 3211, 3214, 3402, 3403 99, 3505 20, 3506 10, 3808 92, 3808 99, 3809, 3811 90, 3814, 3820, 3824, 3921 11, 3921 13, 3921 90 90, 3925 10, 3926 90, 4009, 4010, 4016, 4407 10, 4409 10, 4409 21, 4409 29, 4415 20, 4421, 4811, 4820, 6306, 6801, 6811 89, 7007 29, 7009 ei kuitenkaan 7009 10, 7312 90, 7314 ei kuitenkaan 7314 20, 7314 39, 7314 41, 7314 49 ja 7314 50, 7606, 8310, 8418 50, 8418 69, 8418 91, 8418 99, 8421 21–8421 29, 8471 30, 8471 41, 8471 49, 8537, 8706, 8707, 8708, 8902, 8903 99, 9001, 9021 21 90, 9021 29, 9405, 9406, 9506 21, 9506 29, 9619.

B. Luettelo tässä tarkoitetuista tuotteista yhteisen tullitariffin nimikkeistön luokittelun mukaisesti

1. Syrjäisimpiin alueisiin kuuluva Guadeloupe

0302, 0306 15, 0306 16, 0306 19, 0307 91, 0307 99, 0403, 0407, 0409, 0807 11, 0807 19 , 1601, 1602 41 10, 1604 20 10, 1806 31, 1806 32 10, 1806 32 90, 1806 90 31, 1806 90 60, 1901 20, 1902 11, 1902 19, 1905, 2105, 2106, 2201 90, 2202 10, 2202 90, 2207 10, 2208 40, 2309 90 ei kuitenkaan 2309903130, 2309 90 51 ja 2309909690, 2523 29, 2828, 3101, 3102 90, 3103 90, 3104 20, 3105 20, 3208, 3209, 3305 10, 3401, 3402, 3406, 3917 ei kuitenkaan 3917 10 10, 3919, 3920, 3923, 3924 10, 3925 10, 3925 30, 3925 90, 3926 90, 4418 10, 4418 20, 4418 90, 4818 10, 4818 20, 4818 30, 4818 90, 4821 10, 4821 90, 4823 40, 4823 61, 4823 69, 4823 70 10, 4910, 4911 10, 6303 12, 6303 91, 6303 92 90, 6303 99 90, 6306 12, 6306 19, 6306 30, 6810 ei kuitenkaan 6810 11 10, 7213 10, 7213 91 10, 7214 20, 7214 99 10, 7308 30, 7308 40, 7308 90 59, 7308 90 98, 7309 00 10, 7310 10, 7310 21 11, 7310 21 19, 7310 29, 7314 ei kuitenkaan 7314 12, 7610 10, 7610 90 90, 7616 99 90, 9001 40, 9404 10, 9404 21, 9406 00 20.

2. Syrjäisimpiin alueisiin kuuluva Ranskan Guayana

0201, 0203, 0204, 0206 10 95, 0206 10 98, 0206 30, 0206 80 99, 0207 11, 0207 13, 0207 41, 0207 43, 0208 10, 0208 90 10, 0208 90 30, 0209 10 90, 0209 90, 0210 11, 0210 12, 0210 19, 0210 99, 0302, 0303 89, 0304, 0305 39 90, 0305 49 80, 0305 59 80, 0305 69 80, 0306 17, 0403 10, 0406 10, 0406 40, 0406 90, 0901 ei kuitenkaan 0901 90, 1601, 1602, 1604 11–1604 20, 1605 10–1605 29, 1605 52–1605 54, 1905, 2001 90 10, 2001 90 20, 2001 90 40, 2001 90 70, 2001 90 92, 2001 90 97, 2006 00 10, 2006 00 31, 2006 00 35, 2006003881, 2006003889, 2006 00 91, 2006009999, 2008 11, 2008 99 ei kuitenkaan 2008994819, 2008994899, 2008994980, 2103, 2105, 2106 90 98, 2201, 2202, 2208 40, 2309 90 ei kuitenkaan 2309909690, 2309909630, 2309903130, 2309 90 35, 2309 90 43, 2309904120, 2309904180 ja 2309 90 51, 2828 90, 3208 90, 3209 10, 3402, 3809 91, 3923 ei kuitenkaan 3923 10, 3923 40 ja 3923 90, 3925, 3926 90, 4201, 4817, 4818, 4819 40, 4819 50, 4819 60, 4820 10, 4821 10, 4823 69, 4823 90 85, 4905 91, 4905 99, 4909, 4910, 4911, 5907, 6109, 6205, 6206, 6306 12, 6306 19, 6307 90 98, 6802 23, 6802 29, 6802 93, 6802 99, 6810 19, 6815, 7006 00 90, 7009, 7210, 7214 20, 7214 99, 7216, 7301, 7306, 7308 10, 7308 30, 7308 90, 7309, 7310 ei kuitenkaan 7310 21 11 ja 7310 21 19, 7314, 7326 90 98, 7411, 7412, 7604, 7607, 7610 10, 7610 90, 7612 10, 7612 90 30, 7612 90 80, 7616 91, 7616 99, 7907, 8211, 8421210090, 8537 10, 9404 21, 9405 20, 9405 40.

3. Syrjäisimpiin alueisiin kuuluva Martinique

0210 11, 0210 12, 0210 19, 0210 20, 0210 99 41, 0210 99 49, 0210 99 51, 0210 99 59, 0302, 0303, 0304, 0306, 0307, 0403 10, 0406 10, 0406 90 50, 0407, 0408 99, 0409, 0601, 0602, 0603, 0604, 0702, 0704 90, 0705, 0710 90, 0807, 0811, 1601, 1602, 1604 20, 1605 10, 1605 21, 1605 62, 1702, 1704 90 61, 1704 90 65, 1704 90 71, 1806, 1902, 2005 99, 2105, 2106, 2201, 2202 10, 2202 90, 2208 40, 2309 ei kuitenkaan 2309909630, 2517 10, 2523 21, 2523 29, 2811 21, 2828 10, 2828 90, 3101, 3102, 3103, 3104, 3105, 3208, 3209, 3210, 3211, 3212, 3213, 3214, 3215, 3303, 3304, 3305, 3402, 3406, 3917, 3919, 3920, 3921 11, 3921 19, 3923 21, 3923 29, 3923 30, 3924, 3925, 3926 10, 3926 30, 3926 90 92, 4418 10, 4418 20, 4418 90, 4818 10, 4818 20, 4818 30, 4818 90, 4819, 4821, 4823, 4902, 4907 00 90, 4909, 4910, 4911 10, 6103, 6104, 6105, 6107, 6109 10, 6109 90 20, 6109 90 90, 6203, 6204, 6205, 6207, 6208, 6805, 6810 11, 6810 19, 6810 91, 6811 81, 6811 82, 7015 10, 7213, 7214, 7217, 7308, 7314, 7610, 8421 21, 8708 21 90, 8708 99 97, 8716 40, 8901 90 10, 9021 21, 9021 29, 9401 30, 9401 51, 9401 59, 9401 69, 9401 71, 9401 79, 9401 90, 9403, 9404 10, 9404 21, 9405 60.

4. Syrjäisimpiin alueisiin kuuluva Mayotte

0301, 0302, 0303, 0304, 0305, 4407, 4409, 4414, 4418, 4419, 4420, 4421, 4819, 4821, 4902, 4909, 4910, 4911, 7003, 7005, 7210, 7212 30, 7216 61 90, 7216 91 10, 7301, 7308 30, 7312, 7314, 7326 90 98, 7606, 7610 10, 8310, 9401 69, 9401 90 30, 9403 20 80, 9403 40, 9406 00 31, 9406 00 38.

5. Syrjäisimpiin alueisiin kuuluva Réunion

0306 11, 0306 16, 0306 17, 0306 21, 0306 26, 0306 27, 0307 11, 0307 19, 0307 59, 0409, 0603, 0604 20 40, 0604 90 91, 0604 90 99, 0709 60, 0901 21, 0901 22, 0910 11, 0910 12, 0910 30, 0910 91 10, 0910 91 90, 1516 20, 1601, 1602, 1605, 1704, 1806, 1901, 1902, 1905, 2005 51, 2005 59, 2005 99 10, 2005 99 30, 2005 99 50, 2005 99 80, 2008 ei kuitenkaan 2008191980, 2008305590, 2008405190, 2008405990, 2008506190, 2008605090, 2008706190, 2008805090, 2008975990 ja 2008994980, 2105, 2106 90, 2208 40, 2309 10, 3208, 3209, 3210, 3212, 3301 12, 3301 13, 3301 24, 3301 29, 3301 30, 3401 11, 3917, 3920, 3921 90 60, 3923, 3925 20, 3925 30, 4012, 4418, 4818 10, 4819 10, 4819 20, 4821, 4823 70, 4823 90, 4909, 4910, 4911 10, 4911 91, 7216 61 10, 7308 ei kuitenkaan 7308 90, 7309, 7310, 7314 20, 7314 39, 7314 41, 7314 49, 7314 50, 7326, 7608, 7610, 7616 91, 7616 99 90, 8419 19, 8528 51, 8528 71, 8528 72, 8528 73, 9401 ei kuitenkaan 9401 10 ja 9401 20, 9403, 9404 10, 9506 99 90.

C. Luettelo tässä tarkoitetuista tuotteista yhteisen tullitariffin nimikkeistön luokittelun mukaisesti

1. Syrjäisimpiin alueisiin kuuluva Guadeloupe

0901 21, 0901 22, 1006 30, 1006 40, 1101, 1701, 2007, 2009 ei kuitenkaan 2009119998, 2009499990, 2009791990, 2009896990, 2009897390, 2009899799, 2009905939 ja 2009905990, 2208 70 (2), 2208 90 (2), 7009 91, 7009 92.

2. Syrjäisimpiin alueisiin kuuluva Ranskan Guayana

1702, 2007, 2009 ei kuitenkaan 2009119998, 2009311999, 2009499990, 2009893690, 2009819990 ja 2009909880, 2203, 2208 70 (2), 2208 90 (2), 4403 49, 4403 99 95, 4407 22, 4407 29, 4407 99 96, 4409 29 91, 4409 29 99, 4418 10 10, 4418 10 90, 4418 20 10, 4418 20 80, 4418 40, 4418 50, 4418 60, 4418 90, 4420 10, 9403 40 10, 9406 00 11, 9406 00 20, 9406 00 38.

3. Syrjäisimpiin alueisiin kuuluva Martinique

0901 21, 0901 22, 1006 30, 1006 40, 1101 00 11, 1101 00 15, 1701, 1901, 1905, 2006 00 10, 2006 00 35, 2006 00 91, 2007 ei kuitenkaan 2007109915, 2007993315, ja 2007993929, 2008 ei kuitenkaan 2008 20 51, 2008506190, 2008605010, 2008805090, 2008939390, 2008975190, 2008975990, 2008994894, 2008994899, 2008994980 ja 2008999990, 2009 ei kuitenkaan 2009119996, 2009119998, 2009199899, 2009299990, 2009393919, 2009393999, 2009493091, 2009493099, 2009499190, 2009695110, 2009791191, 2009791199, 2009899799 (3), 2009899999 (3) ja 2009905990 (3), 2203, 2204 29, 2205, 2208 70 (2), 2208 90 (2), 7009 91, 7009 92, 7212 30, 9001 40.

4. Syrjäisimpiin alueisiin kuuluva Mayotte

0401, 0403, 0406, 1601, 1602, 1901, 1905, 2105, 2201, 2202, 2203, 3301 29 11, 3301 29 31, 3401, 3402, 9404 29 90.

5. Syrjäisimpiin alueisiin kuuluva Réunion

0905 10, 1512 19, 1514 19 90, 1515 29, 2009 ei kuitenkaan 2009119996, 2009199899, 2009299990, 2009393119, 2009691910, 2009695110, 2009791990, 2009799820, 2009896990 (2), 2009897390, 2009899799 (2), 2009899999 (2), 2009905180 ja 2009 90 59 (2), 2202 10, 2202 90, 2203, 2204 21 79, 2204 21 80, 2204 21 83, 2204 21 84, 2204 29 83, 2204 29 84, 2206 00 59, 2206 00 89, 2208 70 (3), 2208 90 (3), 2402 20, 7113, 7114, 7115, 7117, 7308 90, 9404 21 10, 9404 21 90, 9404 29 10, 9404 29 90.

(1) Tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista 23 päivänä heinäkuuta 1987 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liite I (EYVL L 256, 7.9.1987, s. 1).

(2) Vain nimikkeen 2208 40 rommipohjaiset tuotteet.

(3) Jos tuotteen Brix-arvo on yli 20.

23.12.2014

Euroopan unionin virallinen lehti

L 367/8

NEUVOSTON PÄÄTÖS,

annettu 27 päivänä kesäkuuta 2013,

toimitusketjun turvallisuuteen liittyvää tulliyhteistyötä koskevan Euroopan unionin ja Kanadan välisen sopimuksen tekemisestä

(2014/941/EU)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 207 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan yhdessä sen 218 artiklan 6 kohdan a alakohdan kanssa,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin hyväksynnän,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Unionin ja Kanadan olisi laajennettava tulliyhteistyönsä koskemaan toimitusketjun turvallisuutta sekä siihen liittyvää riskinhallintaa, jotta kaikkien toimitusketjun vaiheiden turvallisuutta voitaisiin parantaa ja samalla helpottaa laillista kauppaa.

(2)	Euroopan unionin ja Kanadan välinen sopimus toimitusketjun turvallisuuteen liittyvästä tulliyhteistyöstä, jäljempänä ’sopimus’, allekirjoitettiin neuvoston päätöksen 2012/643/EU (1) mukaisesti 4 päivänä maaliskuuta 2013 sillä varauksella, että sopimuksen tekeminen saatetaan päätökseen.

(3)

Kun päätetään EU:n ja Kanadan tulliyhteistyösekakomiteassa, jäljempänä ’tulliyhteistyösekakomitea’, esitettävästä unionin kannasta annettaessa säädöksiä, joilla on oikeusvaikutuksia, olisi noudatettava Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 218 artiklan 9 kohdan mukaista menettelyä. Neuvoston olisi tarvittaessa vahvistettava muut EU:n ja Kanadan tulliyhteistyösekakomiteassa unionin puolesta esitettävät kannat Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 16 artiklan mukaisesti.

(4)	Sopimus olisi hyväksyttävä unionin puolesta,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Hyväksytään Euroopan unionin ja Kanadan välinen sopimus toimitusketjun turvallisuuteen liittyvästä tulliyhteistyöstä, jäljempänä ’sopimus’, unionin puolesta.

Sopimuksen teksti on liitetty tähän päätökseen.

2 artikla

Neuvoston puheenjohtaja nimeää henkilön, jolla on oikeus antaa unionin puolesta sopimuksen 9 artiklassa määrätty ilmoitus osoitukseksi siitä, että unioni suostuu sitoutumaan sopimukseen (2).

3 artikla

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se hyväksytään.

Tehty Brysselissä 27 päivänä kesäkuuta 2013.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

E. GILMORE

(1) EUVL L 287, 18.10.2012, s. 1.

(2) Neuvoston pääsihteeristö julkaisee sopimuksen voimaantulopäivän Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

23.12.2014

Euroopan unionin virallinen lehti

L 367/10

Euroopan unionin ja Kanadan välinen

SOPIMUS

toimitusketjun turvallisuuteen liittyvästä tulliyhteistyöstä

EUROOPAN UNIONI ja KANADA, jäljempänä ’sopimuspuolet’, jotka

TUNNUSTAVAT tarpeen parantaa Kanadan ja Euroopan unionin välisen toimitusketjun kaikkien vaiheiden turvallisuutta ja samalla helpottaa laillista kauppaa;

PANEVAT MERKILLE pitkäaikaiset, läheiset ja tuloksekkaat suhteet Kanadan ja Euroopan unionin tulliviranomaisten välillä;

TUNNUSTAVAT, että näitä suhteita voidaan parantaa tiivistämällä konttien turvallisuuteen ja muuta toimitusketjun turvallisuuteen liittyvää yhteistyötä, joka perustuu niin paljon kuin on käytännössä mahdollista riskinhallintatekniikoiden, riskinormien, turvatarkastusten ja kauppakumppanuusohjelmien keskinäiseen tunnustamiseen;

PYRKIVÄT luomaan puitteet uusien yhteistyötapojen tutkimiselle, jotta voitaisiin kehittää tullialan tehokkuusetuja lisääviä toimitusketjun turvallisuuskäytänteitä, varmistaa toimitusketjun kaikkien vaiheiden turvallisuus ja helpottaa laillista kauppaa asianomaisten kauppayhteisöjen eduksi;

PYRKIVÄT kehittämään strategian, joka mahdollistaa Kanadan ja Euroopan unionin välisen yhteistyön rahdintarkastuksen alalla;

OTTAVAT lähtökohdaksi maailmankaupan turvaamista ja helpottamista koskevan Maailman tullijärjestön SAFE-kehyksen keskeiset osatekijät;

VIITTAAVAT Euroopan yhteisön ja Kanadan tulliyhteistyötä ja keskinäistä avunantoa tulliasioissa koskevaan sopimukseen, joka tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 1998, jäljempänä ’tulliyhteistyösopimus’, ja haluavat laajentaa kyseisen sopimuksen soveltamisalaa tiettyä erityiskysymystä koskevalla sopimuksella tulliyhteistyösopimuksen 23 artiklan mukaisesti;

PANEVAT MERKILLE, että tulliyhteistyösekakomitea perustettiin tulliyhteistyösopimuksen 20 artiklalla huolehtimaan tulliyhteistyösopimuksen moitteettomasta toiminnasta ja muun muassa toteuttamaan tarvittavat tulliyhteistyösopimuksen tavoitteiden mukaiset toimenpiteet tulliyhteistyötä varten ja tulliyhteistyösopimuksen laajentamista varten, jotta tulliyhteistyön tasoa voitaisiin lisätä ja täydentää sitä erityisaloilla tai -kysymyksillä,

OVAT SOPINEET SEURAAVAA:

1 artikla

Tässä sopimuksessa ’tulliviranomaisella’ tarkoitetaan

—	Euroopan unionissa Euroopan komission toimivaltaisia yksikköjä ja Euroopan unionin jäsenvaltioiden tulliviranomaisia;

—	Kanadassa Kanadan nimeämää viranomaista, joka vastaa sen tullilainsäädännön hallinnoinnista.

2 artikla

Sopimuspuolet tekevät yhteistyötä toimitusketjun turvallisuutta ja siihen liittyvää riskinhallintaa koskevissa kysymyksissä.

3 artikla

Sopimuspuolet hallinnoivat tätä yhteistyötä omien tulliviranomaistensa kautta.

4 artikla

Sopimuspuolet tekevät yhteistyötä

a)	kansainvälisen kaupan logistiikkaketjun turvaamista koskevien tulliin liittyvien näkökohtien vahvistamiseksi ja laillisen kaupan helpottamiseksi;

b)	vähimmäisnormien vahvistamiseksi, siinä määrin kuin se on käytännössä mahdollista, riskinhallintatekniikoita ja niihin liittyviä vaatimuksia ja ohjelmia varten;

c)	pyrkiäkseen soveltuvin osin riskinhallintatekniikoiden, riskinormien, turvatarkastusten, toimitusketjun turvallisuuden ja kauppakumppanuusohjelmien keskinäiseen tunnustamiseen esimerkiksi vastaavilla kauppaa helpottavilla toimenpiteillä;

vaihtaakseen tietoja toimitusketjun turvallisuutta ja riskinhallintaa varten; kaikkeen tämän sopimuksen mukaiseen tietojenvaihtoon sovelletaan tulliyhteistyösopimuksen 16 artiklassa määrättyjä tietojen luottamuksellisuutta ja henkilötietojen suojaa koskevia vaatimuksia sekä sopimuspuolten lainsäädännössä mahdollisesti määrättyjä luottamuksellisuutta ja yksityisyyden suojaa koskevia vaatimuksia;

e)	perustaakseen yhteyspisteitä toimitusketjun turvallisuuteen liittyvää tietojenvaihtoa varten;

f)	ottaakseen soveltuvin osin käyttöön rajapinnan tietojen, mukaan lukien saapumista tai lähtöä edeltävien tietojen, vaihtamiseksi;

g)	kehittääkseen strategian, joka mahdollistaa tulliviranomaisten yhteistyön rahdintarkastuksen alalla;

h)	toimiakseen yhdessä, siinä määrin kuin se on käytännössä mahdollista, kaikilla monenvälisillä foorumeilla, joilla mahdollisesti otetaan esille toimitusketjun turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä ja keskustellaan niistä.

5 artikla

Tulliyhteistyösopimuksen 20 artiklalla perustettu tulliyhteistyösekakomitea huolehtii tämän sopimuksen asianmukaisesta soveltamisesta ja tarkastelee kaikkia sen soveltamisesta johtuvia kysymyksiä. Sille siirretään toimivalta tehdä päätöksiä tämän sopimuksen täytäntöönpanemiseksi sopimuspuolten kansallisen lainsäädännön mukaisesti riskinhallintatekniikoiden, riskinormien, turvatarkastusten ja kauppakumppanuusohjelmien keskinäiseen tunnustamiseen liittyvistä seikoista, kuten tiedonsiirrosta ja keskinäisesti hyväksytyistä etuuksista.

6 artikla

Tulliyhteistyösekakomitea perustaa asianmukaiset mekanismit, mukaan lukien työryhmät, tukemaan sen toimintaa tämän sopimuksen täytäntöönpanossa ja erityisesti seuraavien toimien toteuttamisessa:

a)	tämän sopimuksen täytäntöönpanon mahdollisesti edellyttämien sääntely- tai lainsäädäntömuutosten yksilöiminen;

b)	tietojenvaihtomekanismien parantamiseksi tarvittavien toimenpiteiden yksilöiminen ja vahvistaminen;

c)	parhaiden käytänteiden yksilöiminen ja vahvistaminen, mukaan lukien rahdin sähköisiä ennakkotietoja koskevien vaatimusten yhdenmukaistamista tuonti-, vienti- ja kauttakulkulähetyksiä koskevien kansainvälisten standardien kanssa koskevat parhaat käytänteet;

d)	riskianalyysinormien määritteleminen ja vahvistaminen tiedoille, jotka tarvitaan Kanadaan tai Euroopan unioniin tuotavien, niiden alueilla uudelleenlastattavien tai niiden kautta kuljetettavien suuririskisten lähetysten yksilöimiseksi;

e)	riskinarviointinormien yhdenmukaistamiseksi tarvittavien toimenpiteiden määritteleminen ja vahvistaminen;

f)	sellaisten vähimmäisvalvontanormien ja -menetelmien määritteleminen, joilla kyseiset normit voidaan täyttää;

g)	normien tehostaminen ja laatiminen kauppakumppanuusohjelmille, joilla on tarkoitus parantaa toimitusketjun turvallisuutta ja helpottaa laillisen kaupan liikkuvuutta;

h)	konkreettisten toimien määritteleminen ja toteuttaminen riskinhallintekniikoiden, riskinormien, turvatarkastusten ja kauppakumppanuusohjelmien keskinäisen tunnustamisen mahdollistamiseksi esimerkiksi vastaavilla kauppaa helpottavilla toimenpiteillä.

7 artikla

1. Jos sopimuspuolten välillä syntyy ongelmia tai kiistoja tämän sopimuksen täytäntöönpanosta, sopimuspuolten tulliviranomaiset pyrkivät ratkaisemaan asian konsultoiden ja neuvotellen.

2. Sopimuspuolet voivat myös antaa suostumuksensa muihin riidanratkaisumenettelyihin.

8 artikla

1. Tätä sopimusta voidaan muuttaa sopimuspuolten kirjallisella sopimuksella.

2. Muutos tulee voimaan 90 päivän kuluttua siitä päivästä, jona diplomaattiteitse tapahtuvalla noottien vaihdolla on lähetetty toinen ilmoitus, josta käy ilmi, että sopimuspuolet ovat saattaneet päätökseen sopimuksen voimaantulon edellyttämät sisäiset menettelynsä.

9 artikla

Tämä sopimus tulee voimaan sitä päivää seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen tämän sopimuksen voimaantuloa varten tarvittavien menettelyjen päätökseen saattamisesta.

10 artikla

1. Tämä sopimus on voimassa rajoittamattoman ajan.

2. Sopimuspuoli voi irtisanoa tämän sopimuksen ilmoittamalla siitä toiselle sopimuspuolelle diplomaattiteitse.

3. Mainittu irtisanominen tulee voimaan sitä kuukautta seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona on kulunut kuusi kuukautta päivästä, jona toisen sopimuspuolen irtisanomisilmoitus on vastaanotettu.

4. Jos tämä sopimus irtisanotaan, kaikki tulliyhteistyösekakomitean päätökset pysyvät voimassa, jolleivät sopimuspuolet toisin päätä.

Tämän vakuudeksi tätä varten asianmukaisesti valtuutetut allekirjoittajat ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Tehty Brysselissä neljäntenä päivänä maaliskuuta vuonna kaksituhattakolmetoista kahtena kappaleena bulgarian, englannin, espanjan, hollannin, italian, kreikan, latvian, liettuan, maltan, portugalin, puolan, ranskan, romanian, ruotsin, saksan, slovakin, sloveenin, suomen, tanskan, tšekin, unkarin ja viron kielellä, ja jokainen teksti on yhtä todistusvoimainen.

За Европейския съюз

Рог la Unión Europea

Za Evropskou unii

For Den Europæiske Union

Für die Europäische Union

Euroopa Liidu nimel

Για την Ευρωπαϊκή Ένωση

For the European Union

Pour l'Union européenne

Per l'Unione europea

Eiropas Savienības vārdā –

Europos Sąjungos vardu

Az Európai Unió részéről

Għall-Unjoni Ewropea

Voor de Europese Unie

W imieniu Unii Europejskiej

Pela União Europeia

Pentru Uniunea Europeană

Za Európsku úniu

Za Evropsko unijo

Euroopan unionin puolesta

För Europeiska unionen

За Канада

Por Canadá

Za Kanadu

For Canada

Für Kanada

Kanada nimel

Για τον Καναδά

For Canada

Pour le Canada

Per il Canada

Kanādas vārdā –

Kanados vardu

Kanada részéről

Għall-Kanada

Voor Canada

W imieniu Kanady

Pelo Canadá

Pentru Canada

Za Kanadu

Za Kanado

Kanadan puolesta

För Kanada

23.12.2014

Euroopan unionin virallinen lehti

L 367/14

NEUVOSTON ASETUS (EU, Euratom) N:o 1377/2014,

annettu 18 päivänä joulukuuta 2014,

Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä tehdyn päätöksen 2007/436/EY, Euratom soveltamisesta annetun asetuksen (EY, Euratom) N:o 1150/2000 muuttamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 322 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 106 A artiklan,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon,

ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen lausunnon (1),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1150/2000 (2) 10 artiklan 4–8 kohdan mukaisesti komission on laskettava mukautukset, jotka tehdään neuvoston päätöksen 2007/436/EY, Euratom (3) 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin arvonlisäveroon perustuviin omiin varoihin, jäljempänä ’alv-varat’, ja mainitun päätöksen 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuihin bruttokansantuloon (BKTL) perustuviin omiin varoihin, jäljempänä ’täydentävä vara’, ja ilmoitettava niistä jäsenvaltioille riittävän ajoissa, jotta jäsenvaltiot voivat kirjata kyseiset mukautukset asetuksen (EY, Euratom) N:o 1150/2000 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle komission tilille joulukuun ensimmäisenä työpäivänä.

(2)

Poikkeustilanteissa kyseiset mukautukset voivat johtaa hyvin suuriin määriin, jotka voivat olla eräiden jäsenvaltioiden osalta huomattavasti suuremmat kuin alv-varojen ja täydentävän varan muodossa käyttöön asetettavat kaksi kuukausittaista kahdestoistaosaa, ja kaikkien jäsenvaltioiden osalta enemmän kuin puolet yhteenlasketuista jäsenvaltioiden kuukausittaisista kahdestoistaosista.

(3)	Velvoite asettaa näin suuret määrät käyttöön voi merkitä eräille jäsenvaltioille huomattavaa taloudellista rasitusta, joka voi kuormittaa merkittävästi kyseisten jäsenvaltioiden julkista taloutta erityisesti vuoden loppupuolella.

(4)	Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi voitava pyytää näiden määrien käyttöön asettamisen lykkäämistä seuraavan vuoden syyskuun ensimmäiseen työpäivään, jos tietyt edellytykset täyttyvät.

(5)

Jos jäsenvaltio päättää hyödyntää tätä mahdollisuutta, sen olisi toimitettava komissiolle hyvissä ajoin ennen joulukuun ensimmäistä työpäivää pyyntö, joka sisältää päivämäärän tai päivämäärät, jolloin se aikoo asettaa mukautusten määrät käyttöön, jotta unionin käteisvaroja voidaan hallinnoida tehokkaasti, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta velvoitteeseen asettaa pyydetyt määrät saataville komission tilille. Jos jäsenvaltio ei aseta mukautettuja määriä käyttöön komissiolle ilmoitettuna päivänä tai ilmoitettuina päivinä, sen olisi maksettava korkoa asetuksen (EY, Euratom) N:o 1150/2000 11 artiklan edellytysten mukaisesti.

(6)	Vuoden 2014 joulukuun ensimmäisenä työpäivänä mukautusten vuoksi saataville asetettavat määrät ovat kooltaan ennennäkemättömät; tällaista tilannetta ei voitu ennakoida asetuksen (EY, Euratom) N:o 1150/2000 hyväksymisen yhteydessä.

(7)

Jotta tämä poikkeuksellinen ja odottamaton tilanne ei aiheuttaisi jäsenvaltioille kohtuuttoman suurta talousarviorasitusta aivan loppuvuodesta, tässä asetuksessa säädettyä vaihtoehtoa olisi sovellettava mukautuksiin, jotka oli asetuksen (EY, Euratom) N:o 1150/2000 mukaisesti tuloutettava komission tileille joulukuun 2014 ensimmäisenä työpäivänä. Jäsenvaltiot, jotka haluavat hyödyntää kyseistä vaihtoehtoa, ovat jo tältä osin toimittaneet maksuaikataulun sisältävän virallisen pyynnön komissiolle ennen joulukuun 2014 ensimmäistä työpäivää.

(8)	Asetus (EY, Euratom) N:o 1150/2000 olisi näin ollen muutettava tämän mukaisesti,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Lisätään asetuksen (EY, Euratom) N:o 1150/2000 10 artiklaan kohta seuraavasti:

”7 a. Sen estämättä, mitä tämän artiklan 4–7 kohdassa säädetään, jäsenvaltio voi komissiolle esittämänsä virallisen pyynnön perusteella tulouttaa 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle tilille määrät, jotka on näiden kohtien mukaisesti hyvitettävä komissiolle, viimeistään seuraavan vuoden syyskuun ensimmäisenä työpäivänä, jos jompikumpi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

kyseisen jäsenvaltion olisi tuloutettava 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle tilille joulukuun ensimmäisenä työpäivänä määrä, joka on suurempi kuin kaksi kahdestoistaosaa kokonaismäärästä, joka kyseisen jäsenvaltion on hyvitettävä talousarvioon saman vuoden marraskuun 15 päivän tilanteen mukaan tämän artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen alv-varojen ja täydentävän varan osalta; tai

kaikkien jäsenvaltioiden olisi tuloutettava 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle tilille joulukuun ensimmäisenä työpäivänä kokonaismäärä, joka on enemmän kuin puolet tämän artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen alv-varojen ja täydentävän varan osalta talousarvioon saman vuoden marraskuun 15 päivän tilanteen mukaan otettavan kokonaismäärän kahdestoistaosasta, soveltaen kyseisessä alakohdassa tarkoitettuja vaihtokursseja.

Jäsenvaltiot voivat soveltaa tämän kohdan ensimmäistä alakohtaa vain siinä tapauksessa, että ne ovat toimittaneet komissiolle ennen joulukuun ensimmäistä työpäivää virallisen pyynnön sekä maksuaikataulun, joka sisältää päivämäärän tai päivämäärät, jolloin ne aikovat tulouttaa mukautuksia vastaavan määrän 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle tilille.

Vastaanotettuaan virallisen pyynnön komissio vahvistaa, että ensimmäisen alakohdan a tai b alakohdassa ja toisessa alakohdassa esitetyt ehdot ovat täyttyneet, ja ilmoittaa tästä jäsenvaltioille.

Jos jäsenvaltio ei tulouta mukautuksia vastaavaa määrää 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle tilille tämän kohdan toisen alakohdan mukaisesti komissiolle ilmoittamanaan päivänä tai ilmoittaminaan päivinä, sen on maksettava korkoa 11 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti.”

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan määriin, jotka on tuloutettava asetuksen (EY, Euratom) N:o 1150/2000 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille tileille 30 päivän marraskuuta 2014 jälkeen.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 18 päivänä joulukuuta 2014.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

S. GOZI

(1) Lausunto annettu 27 päivänä marraskuuta 2014 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(2) Neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 1150/2000, annettu 22 päivänä toukokuuta 2000, Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä tehdyn päätöksen 2007/436/EY, Euratom soveltamisesta (EYVL L 130, 31.5.2000, s. 1).

(3) Neuvoston päätös 2007/436/EY, Euratom, tehty 7 päivänä kesäkuuta 2007, Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä (EUVL L 163, 23.6.2007, s. 17).

23.12.2014

Euroopan unionin virallinen lehti

L 367/16

KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) N:o 1378/2014,

annettu 17 päivänä lokakuuta 2014,

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013 liitteen I sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1307/2013 liitteiden II ja III muuttamisesta

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 kumoamisesta 17 päivänä joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013 (1) ja erityisesti sen 58 artiklan 7 kohdan,

ottaa huomioon yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 637/2008 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 kumoamisesta 17 päivänä joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1307/2013 (2) ja erityisesti sen 6 artiklan 3 kohdan ja 7 artiklan 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EU) N:o 1307/2013 11 artiklan 6 kohdan mukaisesti Belgia, Bulgaria, Tšekki, Tanska, Viro, Irlanti, Kreikka, Espanja, Italia, Kypros, Latvia, Luxemburg, Unkari, Malta, Alankomaat, Itävalta, Puola, Portugali, Slovenia, Slovakia, Suomi, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta ilmoittivat komissiolle viimeistään 1 päivänä elokuuta 2014 mainitun asetuksen 11 artiklan mukaisesti tekemistään päätöksistä, alennuksista johtuva arvioitu tulo kalenterivuosiksi 2015–2019 mukaan luettuna.

(2)

Asetuksen (EU) N:o 1307/2013 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden ilmoittama tukien vähennyksestä johtuva tulo, johon viitataan mainitun asetuksen 11 artiklan 6 kohdassa, on asetettava saataville unionin tukena maaseudun kehittämisohjelmiin sisältyviin toimenpiteisiin. Sen vuoksi asetuksen (EU) N:o 1305/2013 liitettä I ja asetuksen (EU) N:o 1307/2013 liitettä III olisi mukautettava jäsenvaltioiden ilmoittamien määrien mukaan.

(3)

Tietyissä tapauksissa näiden tukien vähentämisen tulo voi myös olla nolla, mikä johtuu erityisesti jäsenvaltioiden maatilarakenteesta sekä suorien tukien ennakkojaosta ja jäsenvaltioiden mahdollisuudesta soveltaa asetuksen (EU) N:o 1307/2013 11 artiklan 2 kohtaa. Belgia, Luxemburg, Malta, Itävalta, Slovenia ja Suomi ilmoittivatkin komissiolle, että niiden vähennyksestä johtuva arvioitu tulo on nolla kalenterivuosiksi 2015–2019.

(4)	Belgia, Saksa, Ranska, Kroatia, Liettua ja Romania ovat päättäneet soveltaa asetuksen (EU) N:o 1307/2013 11 artiklan 3 kohtaa.

(5)

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 (3) 136 a artiklan 1 kohdan ja asetuksen (EU) N:o 1307/2013 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti Belgia, Tšekki, Tanska, Saksa, Viro, Kreikka, Alankomaat ja Romania ilmoittivat komissiolle viimeistään 1 päivänä elokuuta 2014 päätöksestään siirtää tietty prosenttiosuus kalenterivuosien 2015–2019 vuotuisista kansallisista enimmäismääristään Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) rahoitettaviin maaseudun kehittämisohjelmiin asetuksessa (EU) N:o 1305/2013 täsmennetyllä tavalla.

(6)

Asetuksen (EY) N:o 73/2009 136 a artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan ja asetuksen (EU) N:o 1307/2013 14 artiklan 2 kohdan mukaisesti Unkari ilmoitti komissiolle viimeistään 1 päivänä elokuuta 2014 päätöksestään siirtää suoriin tukiin tietty prosenttiosuus määrästä, joka on osoitettu Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) rahoitettaviin maaseudun kehittämisen tukitoimenpiteisiin ajanjaksolla 2016–2020, asetuksessa (EU) N:o 1305/2013 täsmennetyllä tavalla.

(7)	Sen vuoksi asetuksen (EU) N:o 1305/2013 liitettä I ja asetuksen (EU) N:o 1307/2013 liitteitä II ja III olisi muutettava.

(8)	Koska tämä asetus on olennaisen tärkeä maaseudun kehittämisohjelmien moitteettoman ja ajoissa tapahtuvan hyväksymisen vuoksi, on aiheellista, että se tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Korvataan asetuksen (EU) N:o 1305/2013 liite I tämän asetuksen liitteellä I.

2 artikla

Korvataan asetuksen (EU) N:o 1307/2013 liitteet II ja III tämän asetuksen liitteellä II.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 17 päivänä lokakuuta 2014.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

José Manuel BARROSO

(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 487.

(2) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 608.

(3) Neuvoston asetus (EY) N:o 73/2009, annettu 19 päivänä tammikuuta 2009, yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (EY) N:o 1290/2005, (EY) N:o 247/2006, (EY) N:o 378/2007 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 kumoamisesta (EUVL L 30, 31.1.2009, s. 16).

LIITE I

”LIITE I

MAASEUDUN KEHITTÄMISTÄ KOSKEVAN UNIONIN TUEN JAKAUTUMINEN (2014–2020)

(euroa käypinä hintoina)
	2014	2015	2016	2017	2018	2019	2020	YHTEENSÄ 2014–2020
Belgia	78 342 401	78 499 837	91 078 375	97 175 076	97 066 202	102 912 713	102 723 155	647 797 759
Bulgaria	335 499 038	335 057 822	337 270 538	340 409 994	339 966 052	339 523 306	338 990 216	2 366 716 966
Tšekki	314 349 445	312 969 048	345 955 782	344 509 078	343 033 490	323 242 050	321 615 103	2 305 673 996
Tanska	90 287 658	90 168 920	136 397 742	144 868 072	153 125 142	152 367 537	151 588 619	918 803 690
Saksa	1 221 378 847	1 219 851 936	1 407 185 642	1 404 073 302	1 400 926 899	1 397 914 658	1 394 588 766	9 445 920 050
Viro	103 626 144	103 651 030	111 192 345	122 865 093	125 552 583	127 277 180	129 177 183	823 341 558
Irlanti	313 148 955	313 059 463	313 149 965	313 007 411	312 891 690	312 764 355	312 570 314	2 190 592 153
Kreikka	605 051 830	604 533 693	705 210 906	703 471 245	701 719 722	700 043 071	698 261 326	4 718 291 793
Espanja	1 187 488 617	1 186 425 595	1 186 659 141	1 185 553 005	1 184 419 678	1 183 448 718	1 183 394 067	8 297 388 821
Ranska	1 404 875 907	1 635 877 165	1 663 306 545	1 665 777 592	1 668 304 328	1 671 324 729	1 675 377 983	11 384 844 249
Kroatia	332 167 500	282 342 500	282 342 500	282 342 500	282 342 500	282 342 500	282 342 500	2 026 222 500
Italia	1 480 213 402	1 483 373 476	1 491 492 990	1 493 380 162	1 495 583 530	1 498 573 799	1 501 763 408	10 444 380 767
Kypros	18 895 839	18 893 552	18 897 207	18 894 801	18 892 389	18 889 108	18 881 481	132 244 377
Latvia	138 327 376	150 968 424	153 066 059	155 139 289	157 236 528	159 374 589	161 491 517	1 075 603 782
Liettua	230 392 975	230 412 316	230 431 887	230 451 686	230 472 391	230 483 599	230 443 386	1 613 088 240
Luxemburg	14 226 474	14 272 231	14 318 896	14 366 484	14 415 051	14 464 074	14 511 390	100 574 600
Unkari	495 668 727	495 016 871	489 265 618	488 620 684	488 027 342	487 402 356	486 662 895	3 430 664 493
Malta	13 880 143	13 965 035	13 938 619	13 914 927	13 893 023	13 876 504	13 858 647	97 326 898
Alankomaat	87 118 078	87 003 509	118 496 585	118 357 256	118 225 747	118 107 797	117 976 388	765 285 360
Itävalta	557 806 503	559 329 914	560 883 465	562 467 745	564 084 777	565 713 368	567 266 225	3 937 551 997
Puola	1 569 517 638	1 175 590 560	1 193 429 059	1 192 025 238	1 190 589 130	1 189 103 987	1 187 301 202	8 697 556 814
Portugali	577 031 070	577 895 019	578 913 888	579 806 001	580 721 241	581 637 133	582 456 022	4 058 460 374
Romania	1 149 848 554	1 148 336 385	1 176 689 135	1 186 544 149	1 184 725 381	1 141 925 604	1 139 927 194	8 127 996 402
Slovenia	118 678 072	119 006 876	119 342 187	119 684 133	120 033 142	120 384 760	120 720 633	837 849 803
Slovakia	271 154 575	213 101 979	215 603 053	215 356 644	215 106 447	214 844 203	214 524 943	1 559 691 844
Suomi	335 440 884	336 933 734	338 456 263	340 009 057	341 593 485	343 198 337	344 776 578	2 380 408 338
Ruotsi	257 858 535	258 014 757	249 223 940	249 386 135	249 552 108	249 710 989	249 818 786	1 763 565 250
Yhdistynyt kuningaskunta	667 773 873	752 322 030	755 698 156	755 518 938	755 301 511	756 236 113	756 815 870	5 199 666 491
EU-28 yhteensä	13 970 049 060	13 796 873 677	14 297 896 488	14 337 975 697	14 347 801 509	14 297 087 137	14 299 825 797	99 347 509 365

Tekninen apu	34 130 699	34 131 977	34 133 279	34 134 608	34 135 964	34 137 346	34 138 756	238 942 629
Yhteensä	14 004 179 759	13 831 005 654	14 332 029 767	14 372 110 305	14 381 937 473	14 331 224 483	14 333 964 553	99 586 451 994”

LIITE II

”

LIITE II

Asetuksen 6 artiklassa tarkoitetut kansalliset enimmäismäärät

(tuhatta euroa)
Kalenterivuosi	2015	2016	2017	2018	2019	2020
Belgia	523 658	509 773	502 095	488 964	481 857	505 266
Bulgaria	721 251	792 449	793 226	794 759	796 292	796 292
Tšekki	844 854	844 041	843 200	861 708	861 698	872 809
Tanska	870 751	852 682	834 791	826 774	818 757	880 384
Saksa	4 912 772	4 880 476	4 848 079	4 820 322	4 792 567	5 018 395
Viro	114 378	114 562	123 704	133 935	143 966	169 366
Irlanti	1 215 003	1 213 470	1 211 899	1 211 482	1 211 066	1 211 066
Kreikka	1 921 966	1 899 160	1 876 329	1 855 473	1 834 618	1 931 177
Espanja	4 842 658	4 851 682	4 866 665	4 880 049	4 893 433	4 893 433
Ranska	7 302 140	7 270 670	7 239 017	7 214 279	7 189 541	7 437 200
Kroatia (1)	183 035	202 065	240 125	278 185	316 245	304 479
Italia	3 902 039	3 850 805	3 799 540	3 751 937	3 704 337	3 704 337
Kypros	50 784	50 225	49 666	49 155	48 643	48 643
Latvia	181 044	205 764	230 431	255 292	280 154	302 754
Liettua	417 890	442 510	467 070	492 049	517 028	517 028
Luxemburg	33 604	33 546	33 487	33 460	33 432	33 432
Unkari	1 345 746	1 344 461	1 343 134	1 343 010	1 342 867	1 269 158
Malta	5 241	5 241	5 242	5 243	5 244	4 690
Alankomaat	749 315	736 840	724 362	712 616	700 870	732 370
Itävalta	693 065	692 421	691 754	691 746	691 738	691 738
Puola	3 378 604	3 395 300	3 411 854	3 431 236	3 450 512	3 061 518
Portugali	565 816	573 954	582 057	590 706	599 355	599 355
Romania	1 599 993	1 772 469	1 801 335	1 872 821	1 903 195	1 903 195
Slovenia	137 987	136 997	136 003	135 141	134 278	134 278
Slovakia	438 299	441 478	444 636	448 155	451 659	394 385
Suomi	523 333	523 422	523 493	524 062	524 631	524 631
Ruotsi	696 890	697 295	697 678	698 723	699 768	699 768
Yhdistynyt kuningaskunta	3 173 324	3 179 880	3 186 319	3 195 781	3 205 243	3 591 683

LIITE III

Asetuksen 7 artiklassa tarkoitetut nettoenimmäismäärät

(miljoonaa euroa)
Kalenterivuosi	2015	2016	2017	2018	2019	2020
Belgia	523,7	509,8	502,1	489,0	481,9	505,3
Bulgaria	720,9	788,8	789,6	791,0	792,5	798,9
Tšekki	840,1	839,3	838,5	856,7	856,7	872,8
Tanska	870,2	852,2	834,3	826,3	818,3	880,4
Saksa	4 912,8	4 880,5	4 848,1	4 820,3	4 792,6	5 018,4
Viro	114,4	114,5	123,7	133,9	143,9	169,4
Irlanti	1 214,8	1 213,3	1 211,8	1 211,4	1 211,0	1 211,1
Kreikka	2 109,8	2 087,0	2 064,1	2 043,3	2 022,4	2 119,0
Espanja	4 902,3	4 911,3	4 926,3	4 939,7	4 953,1	4 954,4
Ranska	7 302,1	7 270,7	7 239,0	7 214,3	7 189,5	7 437,2
Kroatia (2)	183,0	202,1	240,1	278,2	316,2	304,5
Italia	3 897,1	3 847,3	3 797,2	3 750,0	3 702,4	3 704,3
Kypros	50,8	50,2	49,7	49,1	48,6	48,6
Latvia	181,0	205,7	230,3	255,0	279,8	302,8
Liettua	417,9	442,5	467,1	492,0	517,0	517,0
Luxemburg	33,6	33,5	33,5	33,5	33,4	33,4
Unkari	1 276,7	1 275,5	1 274,1	1 274,0	1 273,9	1 269,2
Malta	5,2	5,2	5,2	5,2	5,2	4,7
Alankomaat	749,2	736,8	724,3	712,5	700,8	732,4
Itävalta	693,1	692,4	691,8	691,7	691,7	691,7
Puola	3 359,2	3 375,7	3 392,0	3 411,2	3 430,2	3 061,5
Portugali	565,9	574,0	582,1	590,8	599,4	599,5
Romania	1 600,0	1 772,5	1 801,3	1 872,8	1 903,2	1 903,2
Slovenia	138,0	137,0	136,0	135,1	134,3	134,3
Slovakia	435,5	438,6	441,8	445,2	448,7	394,4
Suomi	523,3	523,4	523,5	524,1	524,6	524,6
Ruotsi	696,8	697,2	697,6	698,7	699,7	699,8
Yhdistynyt kuningaskunta	3 169,8	3 176,3	3 182,7	3 191,4	3 200,8	3 591,7

”

(1) Kansallinen enimmäismäärä Kroatiassa on 342 539 000 euroa kalenterivuonna 2021 ja 380 599 000 euroa kalenterivuonna 2022.

(2) Nettoenimmäismäärä Kroatiassa on 342 539 000 euroa kalenterivuonna 2021 ja 380 599 000 euroa kalenterivuonna 2022.

23.12.2014

Euroopan unionin virallinen lehti

L 367/22

KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 1379/2014,

annettu 16 päivänä joulukuuta 2014,

lopullisen tasoitustullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen lasikuitufilamenttituotteiden tuonnissa ja lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta tiettyjen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien jatkuvakuituisten lasikuitutuotteiden tuonnissa annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 248/2011 muuttamisesta

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta 11 päivänä kesäkuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 597/2009 (1) ja erityisesti sen 15 artiklan sekä polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30 päivänä marraskuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (2) ja erityisesti sen 9 artiklan 4 kohdan ja 11 artiklan 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

A. MENETTELY

1. Voimassa olevat toimenpiteet

(1)	Neuvosto otti täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 248/2011 (3) käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien ja tällä hetkellä CN-koodeihin 7019 11 00, ex 7019 12 00 ja 7019 31 00 luokiteltujen tiettyjen jatkuvakuituisten lasikuitutuotteiden tuonnissa.

2. Tukien vastaisen tutkimuksen vireillepano

(2)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, ilmoitti 12 päivänä joulukuuta 2013Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella (4) tukien vastaisen menettelyn vireillepanosta, jäljempänä ’tukitutkimuksen vireillepanoilmoitus’, Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’ tai ’asianomainen maa’, peräisin olevien tiettyjen lasikuitufilamenttituotteiden tuonnissa Euroopan unioniin.

(3)

Komissio pani menettelyn vireille, kun Euroopan lasikuitutuottajien järjestö APFE, jäljempänä ’valituksen tekijä’, oli 28 päivänä lokakuuta 2013 esittänyt valituksen sellaisten tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa yli 25 prosenttia tiettyjen lasikuitufilamenttituotteiden kokonaistuotannosta unionissa. Valituksessa esitettiin alustava näyttö tiettyjen lasikuitufilamenttituotteiden tuetusta tuonnista ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta, ja komissio piti sitä riittävänä tutkimuksen vireillepanoa varten.

(4)

Ennen tutkimuksen vireillepanoa komissio ilmoitti asetuksen (EY) N:o 597/2009, jäljempänä ’tukien vastainen perusasetus’, 10 artiklan 7 kohdan mukaisesti Kiinan viranomaisille saaneensa asianmukaisesti asiakirjanäytöllä vahvistetun valituksen, jossa väitetään, että Kiinasta peräisin olevien tiettyjen lasikuitufilamenttituotteiden tuettu tuonti aiheuttaa merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle. Komissio kehotti Kiinan viranomaisia aloittamaan neuvottelut valituksessa esitetyn tilanteen selvittämiseksi ja molemminpuolisesti tyydyttävään ratkaisuun pääsemiseksi.

(5)

Kiinan viranomaiset hyväksyivät neuvottelutarjouksen, ja neuvottelu järjestettiin 5 päivänä joulukuuta 2013. Neuvottelujen aikana ei päästy molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun. Komissio otti kuitenkin asianmukaisesti huomioon Kiinan viranomaisten esittämät huomiot valituksessa luetelluista tukijärjestelmistä. Neuvottelujen jälkeen Kiinan viranomaisilta saatiin kirjallinen kannanotto 9 päivänä joulukuuta 2013.

(6)	Kiinan viranomaisille tarjottiin mahdollisuutta lisäkuulemiseen niiden järjestelmien osalta, jotka yksilöitiin tutkimuksen aikana. Kiinan viranomaiset eivät kuitenkaan hyväksyneet tarjousta, koska ne väittivät, ettei niille ollut toimitettu riittävästi tietoa näistä järjestelmistä.

3. Voimassa olevien polkumyyntitoimenpiteiden osittaista välivaiheen tarkastelua koskeva rinnakkainen pyyntö

(7)

Komissio vastaanotti voimassa olevien polkumyyntitoimenpiteiden (5) osittaisen välivaiheen tarkastelun vireillepanoa koskevan pyynnön, joka rajoittui vahingon tarkasteluun, neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009, jäljempänä ’polkumyynnin vastainen perusasetus’, 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Pyynnön esitti 28 päivänä lokakuuta 2013 APFE sellaisten unionin tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa yli 25 prosenttia tiettyjen lasikuitufilamenttituotteiden kokonaistuotannosta unionissa.

(8)

Päätettyään, että osittaisen välivaiheen tarkastelun vireillepanoa varten oli olemassa riittävä näyttö, komissio ilmoitti 18 päivänä joulukuuta 2013Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella (6) osittaisen välivaiheen tarkastelun vireillepanosta, jäljempänä ’polkumyyntiä koskevan osittaisen välivaiheen tarkastelun vireillepanoilmoitus’, polkumyynnin vastaisen asetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(9)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 248/2011 käyttöön otetut toimenpiteet eivät ole päteviä sen osalta ja että kyseisellä asetuksella käyttöön otettuja toimenpiteitä koskeva tämä tutkimus olisi näin ollen päätettävä. Se väitti, että voimassa olevat toimenpiteet ovat vastoin WTO:n polkumyyntisopimusta, koska kyseiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle ei myönnetty yksilöllistä kohtelua polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan säännösten nojalla, sellaisina kuin ne olivat voimassa kyseisen asetuksen hyväksymishetkellä. Väitteensä tueksi se viittasi 28 päivänä heinäkuuta 2011 annettuun WTO:n valituselimen raporttiin asiassa DS397 (7).

(10)

Asiassa DS397 28 päivänä heinäkuuta 2011 annetun WTO:n valituselimen raportin seurauksena polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 9 artiklan 5 kohtaa muutettiin (8). Muutosta sovelletaan kaikkiin tutkimuksiin, jotka on pantu vireille sen voimaantulon eli 6 päivän syyskuuta 2012 jälkeen. Sellaisten vientiä harjoittavien tuottajien osalta, joihin sovellettavat toimenpiteet olivat voimassa jo ennen kyseistä päivämäärää, komissio julkaisi 23 päivänä maaliskuuta 2012 ilmoituksen (9), jossa kehotettiin muussa kuin markkinatalousmaassa toimivia vientiä harjoittavia tuottajia pyytämään tarkastelua, jos ne katsoivat, että niihin sovellettavia toimenpiteitä olisi syytä tarkistaa edellä mainitun valituselimen raportin perusteella. Täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 248/2011 mainittiin nimenomaisesti kyseisessä ilmoituksessa. Komissio ei saanut tältä vientiä harjoittavalta tuottajalta tarkastelupyyntöä eikä välivaiheen tarkastelua koskevaa pyyntöä perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(11)	Näin ollen voimassa olevien toimenpiteiden pätevyys ei ole kiistanalainen, ja väite hylätään.

4. Molemmissa tutkimuksissa sovellettava tutkimusajanjakso ja tarkastelujakso

(12)

Tukia ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän lokakuuta 2012 ja 30 päivän syyskuuta 2013 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahingon arvioinnin kannalta merkittävien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2010 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(13)

Sekä tukien vastaisessa että polkumyynnin vastaisessa osittaisessa välivaiheen tarkastelussa tehdyt vahinkoanalyysit perustuvat samaan unionin tuotannonalan määritelmään, samoihin edustaviin unionin tuottajiin sekä samaan tutkimusajanjaksoon ja johtivat täysin samanlaisiin päätelmiin, ellei toisin mainita. Tätä pidettiin asianmukaisena, jotta voitiin järkeistää vahinkoanalyysin tekeminen ja tehdä johdonmukaiset päätelmät molemmissa tutkimuksissa. Tästä syystä kummassa tahansa menettelyssä esitetyt vahinkoa koskevat huomautukset otettiin huomioon molemmissa tutkimuksissa.

5. Tutkimusten osapuolet

(14)

Molemmissa vireillepanoilmoituksissa komissio pyysi asianomaisia osapuolia ottamaan siihen yhteyttä tutkimuksiin osallistumista varten. Lisäksi komissio ilmoitti erikseen valituksen tekijälle, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, tiedossa oleville vientiä harjoittaville tuottajille ja Kiinan viranomaisille, tiedossa oleville tuojille, tavarantoimittajille ja käyttäjille, kauppiaille sekä järjestöille, joita asian tiedettiin koskevan, molempien tutkimusten vireillepanosta ja kehotti niitä osallistumaan tutkimuksiin.

(15)	Asiaomaisilla osapuolilla oli tilaisuus esittää huomautuksia molempien tutkimusten vireillepanosta ja pyytää kuulemista komission ja/tai kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa.

6. Otanta

(16)

Komissio ilmoitti molemmissa vireillepanoilmoituksissa, että se saattaa rajoittaa tutkittavien vientiä harjoittavien kiinalaisten tuottajien, etuyhteydettömien tuojien ja unionin tuottajien määrän kohtuulliseksi valitsemalla otoksen polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 17 artiklan ja tukien vastaisen perusasetuksen 27 artiklan mukaisesti.

6.1 Molemmissa tutkimuksissa sovellettava unionin tuottajien otanta

(17)

Komissio ilmoitti molemmissa vireillepanoilmoituksissa, että se oli alustavasti valinnut otoksen unionin tuottajista. Otoksen valinnassa komissio käytti perustana samankaltaisen tuotteen tuotantoa unionissa ja myyntimäärää unionin markkinoilla tutkimusajanjaksolla ja maantieteellistä jakautumista. Otos sisälsi kolmen unionin tuottajan, joiden osuus unionin kokonaistuotannosta oli noin 52 prosenttia ja kaikesta myynnistä unionin markkinoilla 49 prosenttia, Belgiassa, Ranskassa ja Slovakiassa (10) sijaitsevat tuotantolaitokset. Näin ollen otoksen katsottiin edustavan unionin tuotannonalaa. Komissio kehotti asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia alustavasta otoksesta.

(18)

Tutkimusten aikana Kiinan viranomaiset väittivät, että näissä tutkimuksissa unionin tuottajiin sovellettiin ilman perusteita erilaista otantamenetelmää kuin alkuperäisessä polkumyynnin vastaisessa tutkimuksessa. Kiinan viranomaiset totesivat, että i) komissio oli jo valinnut otoksen ennen vireillepanoja, minkä vuoksi komissio päätti ennen vireillepanoja, että otanta oli tarpeen, ii) alkuperäisessä tutkimuksessa kaikkien osapuolten, jotka halusivat tulla sisällytetyiksi otokseen, oli toimitettava tietoja komissiolle 15 päivän kuluessa vireillepanosta, kun taas tässä tapauksessa otokseen jo sisällytetyiltä tuottajilta ei edellytetä tätä, iii) osapuolille, jotka halusivat tulla sisällytetyiksi otokseen, ei annettu kummassakaan vireillepanoilmoituksessa mitään tietoa siitä, mitä tietoja niiden olisi toimitettava tullakseen sisällytetyiksi otokseen eikä otokseen valittujen tuottajien edustamasta tuotanto- ja myyntimäärästä ole annettu mitään tietoja ja iv) valintaperuste ”otos kattaa suurimman mahdollisen edustavan tuontimäärän, joka voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa” ei sisälly polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 17 artiklaan, eikä tällä perusteella valittu otos ole säännöksen mukainen.

(19)

Komissio selitti molemmissa vireillepanoilmoituksissa, että unionin tuottajien suuren määrän vuoksi ja tutkimusten saamiseksi päätökseen määräajoissa se päätti käyttää otantaa, ja samalla ehdotettiin alustavaa otosta. Samaa menetelmää eli otantaa käytettiin myös aiemmassa tutkimuksessa. Alustavan otoksen käyttö ei muuttanut menetelmää vaan vain tehosti toimintaa, koska näin säästettiin aikaa ja noudatettiin samalla täysimääräisesti puolustautumisoikeuksia. Komissio antoi muille unionin tuottajille, jotka katsoivat, että niiden sisällyttäminen otokseen oli perusteltua, mahdollisuuden ottaa yhteyttä komissioon tai muihin asianomaisiin osapuoliin muiden otokseen liittyvien merkityksellisten tietojen toimittamiseksi. Lopullisessa otoksessa olisi otettava huomioon kaikki mahdollisesti saadut huomautukset. Koska ehdotetusta otoksesta ei saatu huomautuksia, alustava otos vahvistettiin. Toisesta väitteestä voidaan todeta, että otokseen alustavasti valitut tuottajat olivat täyttäneet lomakkeen, joka sisälsi tarvittavat tiedot, jotta komissio pystyi valitsemaan alustavan otoksen. Lomakkeita ja vastauksia on voinut tutkia ei-luottamuksellisissa asiakirjoissa. Kolmannen väitteen osalta voidaan todeta, että osapuolia, jotka halusivat tulla sisällytetyksi otokseen, kehotettiin ottamaan komissioon yhteyttä 15 päivän kuluessa molempien vireillepanoilmoitusten julkaisemisesta, ja niillä oli mahdollisuus tutustua ei-luottamuksellisiin asiakirjoihin, joihin lomakkeet sisältyivät. Lomakkeet sisälsivät tietoja tuotanto- ja myyntimääristä. Myös neljäs väite on perusteeton, koska polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdassa viitataan selvästi suurimpaan edustavaan määrään, joka voidaan kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa.

(20)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset toistivat väitteensä menettelyyn liittyvistä epäjohdonmukaisuuksista unionin tuottajien otoksen valinnassa ennen molempia vireillepanoja ja toivat esiin, että i) komission perustelu tutkimuksen määräajan noudattamisesta ei ole kestävä, koska polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdassa ja tukien vastaisen perusasetuksen 27 artiklan 2 kohdassa selvästi esitetään otantaa molempien vireillepanojen jälkeen ja huomautusten perusteella kolmen viikon kuluessa molemmista vireillepanoista, ii) alustava otos on syrjivä tai puolueellinen eikä kannustanut muita unionin tuottajia ilmoittautumaan, ja iii) komissio ei antanut muille unionin tuottajille kolmen viikon aikaa ilmoittautua.

(21)

Polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdassa ja tukien vastaisen perusasetuksen 27 artiklan 2 kohdassa todetaan, että ”otoksen valinnassa on ensisijaisesti kuultava asianomaisia osapuolia tai otettava huomioon niiden suostumus sillä edellytyksellä, että osapuolet ilmoittautuvat ja toimittavat riittävät tiedot kolmen tutkimuksen vireillepanoa seuraavan viikon kuluessa”. Mitä tulee ensimmäiseen väitteeseen, polkumyynnin ja tukien vastaisessa perusasetuksessa ei estetä komissiota ehdottamasta vireillepanon yhteydessä alustavaa otosta, josta osapuolia kehotetaan esittämään huomautuksia. Kun lisäksi otetaan huomioon, että unionin tuottajat (tai ainakin suuri osa niistä) tukevat valitusta, ja otetaan huomioon edustavuutta koskevista lomakkeista saadut tiedot, komissiolla oli käytettävissään tarvittavat tiedot unionin tuotannonalasta alustavan otoksen valitsemiseksi vireillepanovaiheessa. Näiden tietojen vuoksi unionin tuottajien otantamenettely eroaa vientiä harjoittaviin tuottajiin sovellettavasta menettelystä. Toisesta ja kolmannesta väitteestä voidaan todeta, että vireillepanoilmoituksissa todetaan, että unionin tuottajien, jotka katsovat, että ne olisi sisällytettävä otokseen, olisi otettava yhteyttä komissioon 15 päivän kuluessa. Komissio ei ymmärrä, miten tämä olisi vastoin perusasetusta tai miten sitä voitaisiin pitää syrjivänä tai puolueellisena saati sitten ei-kannustavana.

(22)	Kiinan viranomaiset väittivät, että otos ei ole edustava, koska siihen ei sisälly yhtään yritystä, jolla on merkittävää kytkösmarkkinatuotantoa, minkä vuoksi osaa kotimaisesta tuotannonalasta ei ole arvioitu.

(23)	Tämä väite on hylättävä, sillä otokseen valituilla unionin tuottajilla oli kytkösmarkkinamyyntiä. Kiinan viranomaiset eivät myöskään esittäneet, mitkä unionin tuottajat olisi pitänyt sisällyttää otokseen ja mitkä jättää siitä pois.

(24)	Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että unionin tuottajien otos ei ollut edustava, koska yksikään otokseen valituista unionin tuottajista ei tuottanut/myynyt katkokuitumattoja.

(25)

Kolmen unionin tuottajan otokseen valitut yksiköt eivät tosiaan tuottaneet katkokuitumattoja, mutta ne tuottivat filamenttimattoja samoin kuin muita tärkeimpiä tuotelajeja. Sen vuoksi otokseen valittujen yksikköjen voitiin katsoa olevan edustavia, myös siksi, että niiden osuus unionin kokonaistuotannosta oli noin 52 prosenttia ja kaikesta myynnistä unionin markkinoilla 49 prosenttia ja niiden maantieteellinen jakauma oli hyvä. Se, että otokseen valitut unionin tuottajat eivät tuottaneet yhtä monista tuotelajeista, ei muuta tätä päätelmää.

6.2 Molemmissa tutkimuksissa sovellettava tuojien otanta

(26)	Jotta komissio voisi päättää otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valita otoksen, se pyysi etuyhteydettömiä tuojia toimittamaan molemmissa vireillepanoilmoituksissa täsmennetyt tiedot.

(27)	Koska otantalomakkeeseen vastasi vain kaksi etuyhteydetöntä tuojaa, otanta ei ollut tarpeen.

6.3 Molemmissa tutkimuksissa sovellettava kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien otanta

(28)

Voidakseen päättää otannan tarpeellisuudesta ja muodostaakseen tarvittaessa otoksen komissio pyysi kaikkia Kiinassa toimivia vientiä harjoittavia tuottajia toimittamaan vireillepanoilmoituksissa mainitut tiedot. Lisäksi komissio pyysi Kiinan pysyvää edustustoa unionissa yksilöimään muita mahdollisia vientiä harjoittavia tuottajia, jotka voisivat olla kiinnostuneita osallistumaan tutkimukseen, ja/tai ottamaan niihin yhteyttä.

(29)

Kahdeksan kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Tukien vastaisen perusasetuksen 27 artiklan 1 kohdan ja polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio valitsi kolmen vientiä harjoittavan tuottajan otoksen, joka perustui suurimpaan mahdolliseen edustavaan tuontimäärään, joka voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Tukien vastaisen perusasetuksen 27 artiklan 2 kohdan ja polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti kaikkia tiedossa olevia asiaan liittyviä vientiä harjoittavia tuottajia ja asianomaisen maan viranomaisia kehotettiin esittämään huomautuksia alustavasti valitusta otoksesta. Huomautuksia ei esitetty. Näin ollen komissio päätti säilyttää ehdotetun otoksen, ja kaikille asianomaisille osapuolille ilmoitettiin lopullisesti valitusta otoksesta.

(30)

Vientiä harjoittavien tuottajien ja vientiä harjoittavien tuottajien ryhmien otos on seuraava:

—	Chongqing Polycomp International Corporation (CPIC)

—	Jiangsu Changhai Composite Materials Holding Co., Ltd (OCH) ja siihen etuyhteydessä olevat yritykset; Changzhou New Changhai Fiberglass Co., Ltd (NCH) ja Changzhou Tianma Group Co., Ltd (Tianma). Näistä kolmesta yrityksestä käytetään nimitystä ’Jiangsu Changhai Group’;

—	Jushi Group Co., Ltd, ja siihen etuyhteydessä olevat yritykset; Jushi Group Chengdu Co., Ltd and Jushi Group Jiujiang Co., Ltd Näistä kolmesta yrityksestä käytetään nimitystä ’Jushi Group’.

(31)	Otoksen osuus Kiinasta unioniin suuntautuvan vientimyynnin kokonaismäärästä oli 78 prosenttia tutkimusajanjaksolla otantalomakkeeseen saatujen vastausten perusteella.

7. Kyselylomakevastaukset ja tarkastuskäynnit

(32)

Komissio lähetti kyselylomakkeita Kiinan viranomaisille, kaikille kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille, jotka olivat niitä pyytäneet, sekä otokseen valituille unionin tuottajille, käyttäjille ja toimialajärjestöille, jotka olivat ilmoittautuneet vireillepanoilmoituksissa asetetuissa määräajoissa.

(33)

Kyselylomakkeeseen saatiin vastauksia viranomaisilta, kolmelta otokseen valitulta kiinalaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta, kolmelta otokseen valitulta unionin tuottajalta, 14 käyttäjältä ja kahdelta etuyhteydettömältä tuojalta. Yhden käyttäjän vastaus oli puutteellinen, eikä komissio pystynyt tekemään tiedoista merkityksellistä analyysiä senkään jälkeen, kun se oli lähettänyt useita muistutuksia käyttäjälle.

(34)	Lasiteollisuutta edustava Glass Alliance Europe -järjestö ilmoittautui lisäksi asianomaisena osapuolena jäsentensä puolesta ja toimitti kantansa.

(35)	Kirjallisia huomautuksia saatiin useilta käyttäjien järjestöiltä, esimerkiksi seuraavilta: ”Danish Wind Industry Association”, ”Danish Plastics Federation”, ”Groupement de la Plasturgie Industrielle et des Composites (GPIC)” sekä Siemens Wind Power AG.

(36)	Lisäksi kiinalainen kauppakamari CCCLA (China Chamber of Commerce for Import/Export of Light Industrial products & Arts-Crafts) toimitti huomautuksia.

(37)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki tuetun tuonnin, vahingon ja unionin edun määrittämistä varten tarpeellisina pitämänsä tiedot. Kiinan viranomaisten ja seuraavien yritysten toimitiloihin tehtiin tarkastuskäyntejä polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 16 artiklan ja tukien vastaisen perusasetuksen 26 artiklan mukaisesti:

Unionin tuottajat:

—	3B Fibreglass SPRL, Belgia;

—	Owens Corning Fibreglass France, Ranska;

—	Johns Manville Slovakia a.s., Slovakia.

Vientiä harjoittavat tuottajat Kiinassa:

—	Chongqing Polycomp International Corporation

—	Jiangsu Changhai Composite Materials Holding Co., Ltd;

—	Changzhou New Changhai Fiberglass Co., Ltd;

—	Changzhou Tianma Group Co., Ltd;

—	Jushi Group Co., Ltd;

—	Jushi Group Chengdu Co., Ltd;

—	Jushi Group Jiujiang Co., Ltd.

Kiinassa sijaitsevat vientiä harjoittaviin tuottajiin etuyhteydessä olevat kauppiaat:

—	China National Building Materials and Equipment Import and Export Corporation (CMBIE);

—	China National Building Materials International Corporation (CNBMIC).

Unionissa sijaitsevat vientiä harjoittaviin tuottajiin etuyhteydessä olevat kauppiaat:

—	Jushi Italia Srl;

—	Jushi Spain SA;

—	Jushi France SAS.

Etuyhteydetön tuoja:

—	Helm AG, Saksa;

Käyttäjät:

—	Basell Polyolefine, Saksa;

—	DSM, Alankomaat;

—	DuPont de Nemours, Belgia;

—	Exel Composites, Belgia;

—	Fiberline Composites, Tanska;

—	Formax, Yhdistynyt kuningaskunta;

—	Polyone, Saksa;

—	Vestas Wind Systems, Tanska.

(38)

Kiinan viranomaiset väittivät (tiivistettynä), että niiden puolustautumisoikeutta siltä osin kuin on kyse mahdollisuudesta tutustua osapuolten tarkasteltavaksi tarkoitettuun avoimeen asiakirja-aineistoon oli loukattu, koska ei-luottamuksellisesta asiakirja-aineistosta puuttui tietoja ilman osoitettua hyvää syytä tai riittävän yksityiskohtaista tiivistelmää ei ollut toimitettu tai poikkeuksellisesti syitä ei-luottamuksellisen tiivistelmän toimittamatta jättämiselle ei ollut annettu.

(39)

Komissio katsoi, että osapuolten tarkasteltavaksi tarkoitettu avoin asiakirja-aineisto sisälsi riittävästi tietoja, jotta asianomaiset osapuolet pystyivät tutkimaan komission analyysissään käyttämiä tietoja, minkä vuoksi väitettä pidettiin perusteettomana. Kiinan viranomaisille ilmoitettiin syistä, joiden vuoksi komissio piti väitteitä perusteettomina.

(40)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset sekä yksi vientiä harjoittava tuottaja toistivat, että luottamuksellisuutta koskevaa säännöstä sovellettiin liian kattavasti, ja pyysivät unionin tuottajien myymien tuotelajien sekä kokonaismäärien paljastamista tuotevalvontakoodeittain.

(41)

Komissio katsoo, että puolustautumisoikeuksia ei rikottu, koska kaikille vientiä harjoittaville tuottajille ilmoitettiin erikseen otokseen valittujen unionin tuottajien tuottamien niiden tuotteiden tuotevalvontakoodit, joihin kohdistui kilpailua kiinalaisten tuotteiden taholta. Tämän vuoksi väite hylättiin.

B. TARKASTELTAVANA OLEVA TUOTE JA SAMANKALTAINEN TUOTE

1. Tarkasteltavana oleva tuote

(42)

Tarkasteltavana oleva tuote on molemmissa tutkimuksissa sama kuin neuvoston täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 248/2011 määritelty ja molemmissa vireillepanoilmoituksissa kuvattu tuote eli Kiinasta peräisin olevat enintään 50 mm:n pituiset silvotut lasikuitusäikeet, jatkuvakuituinen kiertämätön lasikuitulanka, pois luettuna kyllästetty ja päällystetty jatkuvakuituinen kiertämätön lasikuitulanka, jolla on yli 3 prosentin hehkutushäviö (määritetty ISO-standardin 1887 mukaisesti), ja lasikuitufilamenteista valmistetut matot, pois luettuna lasivillasta valmistetut matot, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’ tai ’lasikuitufilamenttituotteet’, jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin 7019 11 00, ex 7019 12 00 ja 7019 31 00 (jälkimmäinen koodi korvattu 1.1.2014 koodilla 7019 31 10).

(43)

Tarkasteltavana oleva tuote on yleisimmin käytetty raaka-aine komposiittiteollisuudessa termoplastisten ja lämpökovettuvien hartsien lujittamiseksi. Tuloksena olevaa materiaalia (filamenttilasikuitulujitemuovia) käytetään monilla tuotannonaloilla, kuten autoteollisuudessa, sähkö- ja elektroniikka-alalla, tuulimyllyjen siipien valmistuksessa, rakennusalalla, säiliöiden ja putkien tuotannossa, kulutushyödykkeissä ja ilmailu- ja avaruusalalla sekä sotateollisuudessa.

(44)

Tämä menettely kattaa kolme lasikuitufilamenttituotteiden peruslajia: silvotut lasikuitusäikeet eli lasikatkokuidut (11), jatkuvakuituiset kiertämättömät lasikuitulangat (rovingit) (12) sekä matot (13) (muut kuin lasivillamatot). Tutkimuksessa kävi ilmi, että tarkasteltavana olevan tuotteen eri tuotelajien erilaisesta ulkomuodosta ja käyttösovellusten mahdollisista eroista huolimatta niillä oli kaikilla samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja niitä käytettiin periaatteessa samoihin tarkoituksiin.

2. Tuotteiden tutkimuksen ulkopuolelle jättämistä koskevat pyynnöt

2.1 CN-koodi 7019 31 90

(45)

Molempien vireillepanoilmoitusten julkaisemisen jälkeen CCCLA huomautti, että molemmissa vireillepanoilmoituksissa viitattiin CN-koodiin 7019 31 10 mutta valituksessa CN-koodiin 7019 31 00, jota ei enää ole olemassa. Kauppakamari totesi, että aiemmin CN-koodiin 7019 31 00 luokitellut tuotteet luokitellaan nyt kahteen eri CN-koodiin: 7019 31 10 (lasikuitumatot, filamenttia) ja 7019 31 90 (lasikuitumatot, muut). Koska nämä tutkimukset kattavat tietyt lasikuitufilamenttituotteet, CCCLA katsoo, että CN-koodiin 7019 31 90 luokitellut tuotteet eli ”lasikuidusta valmistetut matot, muut” olisi jätettävä tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän ulkopuolelle.

(46)	Väite on turha, koska tällainen tuote ei ole missään vaiheessa ollutkaan tarkasteltavana oleva tuote.

(47)	Valituksen tekijä viittasi CN-koodiin ex 7019 31 00 ja nimenomaisesti totesi, että lasivillamatot (eli muut matot tai lasikuidusta valmistetut matot, jotka eivät ole filamenttia) eivät kuulu soveltamisalaan. Sen vuoksi CN-koodin edellä on maininta ”ex”.

(48)

Molemmat vireillepanoilmoitukset julkaistiin joulukuussa 2013, ja niissä todettiin, että ”jotka tällä hetkellä luokitellaan CN-koodeihin […] 7019 31 10”. Koska aiemmin CN-koodiin 7019 31 00 kuuluneet tuotteet jaettiin 1 päivästä tammikuuta 2012 lähtien CN-koodeihin 7019 31 10 ja 7019 31 90, vireillepanoilmoitus ei kata määritelmää ”lasikuidusta valmistetut matot, muut”, koska ilmoituksessa todetaan, että ”jotka tällä hetkellä luokitellaan CN-koodeihin […] 7019 31 10”.

(49)

Tällä hetkellä voimassa olevassa asetuksessa sen sijaan todetaan, että ”jotka tällä hetkellä luokitellaan CN-koodeihin […] 7019 31 00”, koska CN-koodit 7019 31 10 ja 7019 31 90 yhdistettiin jälleen 1 päivänä tammikuuta 2014 sen vuoksi, että CN-koodi 7019 31 90 oli lähes tyhjä (sillä ”lasikuitumatot, muut” eli lasivillamatot luokiteltiin pikemminkin CN-koodiin 7019 39 00).

(50)	Sen vuoksi väite CN-koodin 7019 31 90 jättämisestä soveltamisalan ulkopuolelle ei ole merkityksellinen.

2.2 Teksturoidut jatkuvakuituiset kiertämättömät lasikuitulangat (rovingit)

(51)	Yksi käyttäjä pyysi teksturoitujen rovingien (14) poistamista tuotteen määritelmästä sillä perusteella, että unionin filamenttilasikuituvalmistajat eivät tuota niitä.

(52)

Kolme yritystä unionissa yksilöitiin kuitenkin teksturoidun rovingin tuottajiksi, joilla on riittävästi kapasiteettia markkinoiden tarpeiden tyydyttämiseksi. Tutkimuksissa kävi ilmi, että tarkasteltavana olevan tuotteen eri lajien käyttösovellusten mahdollisista eroista huolimatta niillä oli kaikilla samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja niitä käytettiin periaatteessa samoihin tarkoituksiin. Sen vuoksi pyyntö teksturoitujen rovingien jättämisestä tuotteen määritelmän ulkopuolelle evätään.

(53)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että teksturoidut rovingit olisi jätettävä tuotteen määritelmän ulkopuolelle, koska i) vain yksi unionin tuottaja toimitti teksturoituja rovingeja markkinoille vähäisiä määriä, minkä vuoksi tämän tuotteen tuonti ei voinut vahingoittaa unionin tuotannonalaa, ii) teksturoidut rovingit ovat erilaisia kuin suorat rovingit, koska jälkimmäisten pultruusiokomposiittiprofiilin poikittaisvahvuus on parempi, ja iii) toisin kuin alkuperäisessä polkumyyntitutkimuksessa lankojen osalta, komissio katsoo, että vähäinen korvattavuus ei ole merkittävä tekijä, joka mahdollistaisi teksturoitujen rovingien jättämisen tuotteen määritelmän ulkopuolelle.

(54)

Ensimmäisen väitteen osalta komissio toistaa, että unionissa on useita tuottajia, joilla on kapasiteettia täyttää markkinoiden teksturoitujen rovingien tarpeet, mutta vain yksi myy tällä hetkellä tätä tuotelajia. Kiinan viranomaisten väite, jonka mukaan vain yksi unionin tuottaja myy tuotetta, on itse asiassa merkki vahingosta, koska se tarkoittaa sitä, että käyttäjät ovat vaihtaneet unionin ulkopuolisiin, etenkin kiinalaisiin, muihin tavarantoimittajiin.

(55)

Toisesta väitteestä voidaan todeta, että teksturoitujen rovingien tuotantoprosessi on täysin sama kuin ”normaalien” rovingien, lukuun ottamatta yhtä ylimääräistä vaihetta, jossa rovingin sisään puhalletaan ilmaa, mikä edellyttää vain suhteellisen edullisia lisälaitteita eikä muuta tuotteen teknisiä ja fyysisiä perusominaisuuksia. Teksturoidut rovingit vaikuttavat vain hieman tuuheammilta kuin ”normaalit” rovingit.

(56)

Mitä tulee kolmanteen väitteeseen, komissio noudatti samaa lähestymistapaa kuin aiemmassakin tutkimuksessa, jossa teksturoidut rovingit olivat myös osa tarkasteltavana olevaa tuotetta ja pyyntö niiden jättämisestä tuotteen määritelmän ulkopuolelle hylättiin. Ei ole esitetty väitteitä, joiden perusteella tätä päätelmää olisi syytä muuttaa.

(57)	Sen vuoksi pyyntö teksturoitujen rovingien jättämisestä tuotteen määritelmän ulkopuolelle evätään.

2.3 Tuotteet, joiden osalta unionin tuotannonalaan ei kohdistu kilpailua Kiinasta

(58)	Kiinan viranomaiset pyysivät, että tuotteet, joiden osalta unionin tuotannonala ei kilpaile Kiinasta tulevan tuonnin kanssa (kuten tukien vastaisen valituksen ei-luottamuksellisessa versiossa todettiin), poistetaan tuotteen määritelmästä. Näitä tuotteita ovat märkäkäyttökatkokuidut (WUCS) ja matot.

(59)

WUCSeilla on lyhyt säilytysaika ja korkeammat kuljetuskustannukset vesipitoisuuden tuoman lisäpainon vuoksi. Niillä käydään kuitenkin globaalisti kauppaa. Tutkimuksessa kävi ilmi, että tarkasteltavana olevan tuotteen eri tuotelajien ulkomuodon joistakin eroista ja käyttösovellusten mahdollisista eroista huolimatta niillä oli kaikilla samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja niitä käytettiin periaatteessa samoihin tarkoituksiin. WUCSeja ja mattoja, kuten muitakin tarkasteltavana olevan tuotteen eri tuotelajeja, käytetään vahvistusmateriaalina. Lisäksi Kiinan viranomaisten väite, jonka mukaan joitakin kiinalaisia lasikuitufilamenttituotteita ei ole vielä suuria määriä unionin markkinoilla, ei estä tulevan liiketoiminnan muutosta siltä osin kuin on kyse näiden tuotelajien viennistä. Sen vuoksi pyyntö näiden tuotteiden jättämisestä tuotteen määritelmän ulkopuolelle evätään.

(60)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että i) vain yksi unionin tuottaja tuottaa WUCSeja, minkä vuoksi näiden tuotteiden tuonti ei voi vahingoittaa unionin tuotannonalaa, ii) unionin tuottajille ei aiheudu vahinkoa edellä manituista tuotteista, koska unionin tuotannonala totesi valituksen avoimessa versiossa, että ne voivat saada näistä tuotteista voittoa 8–10 prosenttia, iii) koska WUCSien vesipitoisuus on suurempi, varastointiaika lyhyempi ja tuotantoprosessi erilainen, ne eroavat fyysisesti ja kemiallisesti normaaleista katkokuiduista, ja iv) toisin kuin alkuperäisessä polkumyyntitutkimuksessa lankojen osalta, komissio katsoo, että vähäinen korvattavuus ei ole merkittävä tekijä, joka mahdollistaisi WUCSien ja mattojen jättämisen tuotteen määritelmän ulkopuolelle.

(61)	Ensimmäinen väite hylätään, koska useat unionin tuottajat myyvät WUCSeja, minkä vuoksi unionin tuotannonalalle voi aiheutua vahinkoa tämän tuotelajin osalta.

(62)

Toisen väitteen osalta se, että joidenkin tuotelajien myynti on jossakin vaiheessa kannattavaa, ei ole riittävä syy jättää näitä tuotelajeja määritelmän ulkopuolelle. Lisäksi WUCSeja tuodaan unioniin paljon vähemmän kuin muita lasikuitufilamenttituotteita. Tämän yhden tuotelajin voittomarginaali ei näin ollen ole edustava tarkasteltavana olevan tuotteen osalta.

(63)

Kolmannesta väitteestä voidaan todeta, että tarkasteltavana olevaa tuotetta ei ole määritelty sen vesipitoisuuden perusteella. Tämän vuoksi WUCSien vesipitoisuus ei ole peruste niiden jättämiseen määritelmän ulkopuolelle. Lisäksi WUCSien tuotantoprosessi on sama kuin kuivakäyttökatkokuitujen (DUCS); siitä puuttuu vain yksi vaihe eli kuivaaminen.

(64)	Mitä tulee neljänteen väitteeseen, komissio noudatti samaa lähestymistapaa kuin aiemmassakin polkumyyntitutkimuksessa, jossa WUCSit olivat myös osa tarkasteltavana olevaa tuotetta. Ei ole esitetty väitteitä, joiden perusteella tätä päätelmää olisi syytä muuttaa.

(65)	Sen vuoksi pyyntö WUCSien jättämisestä tuotteen määritelmän ulkopuolelle evätään.

3. Samankaltainen tuote

(66)

Aiemman polkumyyntitutkimuksen tavoin todettiin, että tarkasteltavana olevalla tuotteella ja Kiinan kotimarkkinoilla tuotetuilla ja myydyillä lasikuitufilamenttituotteilla sekä unionin tuotannonalan unionissa tuottamilla ja myymillä lasikuitufilamenttituotteilla on samat fyysiset, kemialliset ja tekniset ominaisuudet ja käyttötarkoitukset. Sen vuoksi nämä tuotteet ovat samankaltaisia tuotteita näissä tutkimuksissa polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen 2 artiklan c alakohdan mukaisesti.

C. TUKI

1. Johdanto

(67)

Kiinan kansallista taloudellista ja sosiaalista kehitystä koskevassa 12. viisivuotissuunnitelmassa tuodaan esiin Kiinan valtion strateginen visio keskeisten tuotannonalojen, joihin mm. lasikuitutuotteiden tuotanto kuuluu, parantamiseksi ja edistämiseksi. 12. viisivuotissuunnitelman 9 luvussa, jossa käsitellään valmistusteollisuuden rakennemuutosta ja päivittämistä, todetaan seuraavaa:

”Keskitytään aurinkosähkön tuotannossa käytettävän lasin, ultraohuen substraattilasin, erityislasikuidun, erityiskeramiikan ja muiden uusien materiaalien kehittämiseen”

(68)

Edellä mainitun suunnitelman 9 luvun 3 jaksossa käsitellään yritysten teknolgista päivittämistä, ja todetaan nimenomaisesti, että Kiinan valtio ”kannustaa yrityksiä uudistumaan, jotta ne pystyisivät paremmin kehittämään uusia tuotteita, parantamaan tuotteidensa teknologista sisältöä ja lisäarvoa sekä päivittämään ja parantamaan tuotteitaan nopeammin”.

(69)

Lisäksi saman suunnitelman 10 luvun 1 jaksossa todetaan seuraavaa:

”Uusien materiaalien teollisuudessa keskitytään uusien funktionaalisten materiaalien, edistyneiden rakennemateriaalien, korkean suorituskyvyn kuitujen ja niistä tehtyjen yhdistelmämateriaalien sekä yleisten perusmateriaalien kehittämiseen”

(70)	Innovoinnin ja uusien materiaalien yleinen merkitys tuodaan selvästi esiin sekä 12. viisivuotisessa teollisen teknologian innovointiohjelmassa että tieteen ja teknologian kehittämistä koskevassa pitkän aikavälin kansallisessa suunnitelmassa (2006–2020).

(71)

Lisäksi rakennemuutoksia koskevassa ohjeistavassa luettelossa (2011) (päätös nro 9) mainitaan nimenomaisesti kannustettavana tuotannonalana ”E-lasikuitu-uunien langanveto, korkean suorituskyvyn lasikuidun ja siihen liittyvien tuotteiden kehittäminen ja tuotanto”. Luettelossa ulkomaisia investointeja koskevista ohjeista (15) luetellaan tuotannonaloja, joiden osalta kannustetaan ulkomaisia investointeja, ja siinä viitataan nimenomaisesti lasikuitutuotteiden ja erityislasikuidun tuotantoon.

(72)

Kiinan viranomaiset väittivät, että nämä suunnitelmat ovat vain suuntaa-antavia eivätkä sitovia. 12. viisivuotissuunnitelmassa todetaan kuitenkin selvästi, että se on oikeudellisesti sitova:

”Tämä suunnitelma on laillisesti pätevä, kun se on käsitelty ja hyväksytty Kiinan kansantasavallan kansankongressissa”

(73)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että tarkasteltavana olevaan tuotteeseen kuuluvat vain standardilasikuitutuotteet (E-lasi) eivätkä teknisesti edistyneemmät korkean suorituskyvyn lasikuidut (erityislasikuitu tai S-lasi). Sen vuoksi tutkimuksessa tarkasteltavana oleva tuote ei kuulu kannustettavien tuotannonalojen piiriin, koska vain erikoislasikuitua tai korkean suorituskyvyn kuitua tuottavat tuotannonalat ovat kannustettuja. Kiinan viranomaiset toivat esiin mm. 12. viisivuotissuunnitelman, jossa viitataan vain korkean suorituskyvyn kuituihin ja erikoislasikuituun.

(74)

Tarkasteltavana olevaan tuotteeseen sisältyvät tietyt lasikuitufilamenttituotteet. Tuotteen määritelmässä ei eroteta sitä, onko tuotteet tehty standardilasikuidusta (E-lasi) vain erityislasikuidusta (S-lasi). Yksikään asianomainen osapuoli ei pyytänyt tuotteen jättämistä määritelmän ulkopuolelle sillä perusteella, että erikoislasikuidun ei pitäisi olla osa tuotteen määritelmää. Kiinan viranomaiset eivät myöskään kiistäneet sitä tosiseikkaa, että valtio kannustaa erikoislasikuidun kehittämistä. Myös standardilasikuitutuotteisiin viitataan tuotannonalana, joiden osalta ulkomaisia investointeja kannustetaan (ks. 71 kappale).

(75)

Vaikka hyväksyttäisiinkin, että Kiinan valtio kannustaa vain korkean suorituskyvyn lasikuidun (esim. S-lasin) kehittämistä, tutkimuksessa ei tullut ilmi mitään eroa standardi- ja erikoislasikuituteollisuuden välillä. Päinvastoin, sama lasikuitutuotannonala tuottaa kaikki lasikuitutuotteet, olipa ne sitten tehty E-lasista tai korkean suorituskyvyn lasikuidusta, kuten S-lasista. Tältä osin komissio havaitsi erityisesti, että kaikki otokseen valitut kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat käyttivät sekä standardilasikuitua (E-lasia) että korkean suorituskyvyn lasikuitua (esim. S-lasia) tuotantoprosessissaan ja että käytössä ei ole mitään mekanismia, jolla rajoitetaan jollekin tuotantosegmentille annettavaa tukea, annetaan se sitten etuuskohtelun mukaisten lainojen tai maankäyttöoikeuksien tarjoamisen muodossa. Tästä seuraa, että korkean suorituskyvyn lasikuidusta valmistettujen tuotteiden kehittämisen nimenomainen kannustaminen ei voi joko lakisääteisesti tai tosiasiallisesti sulkea ulkopuolelle peruslasikuitutuotannonalaa yleisestä strategiasta, jolla kannustetaan yrityksiä uudistumaan, jotta ne pystyisivät paremmin kehittämään uusia tuotteita, parantamaan tuotteidensa teknologista sisältöä ja lisäarvoa sekä päivittämään ja parantamaan tuotteitaan nopeammin.

(76)	Edellä esitetystä seuraa, että väite, jonka mukaan tarkasteltavana oleva tuote ei ole osa kannustettuja tuotannonaloja, on perusteeton ja on sen vuoksi hylättävä.

(77)

Lisäksi valtioneuvoston päätöksessä nro 40 teollisuuden rakennemuutosten edistämistä koskevien tilapäisten määräysten täytäntöönpanosta (johon yhdessä teollisuuden rakennemuutosten edistämistä koskevien tilapäisten määräysten kanssa viitataan nimityksellä ”päätös nro 40”) todetaan, että Kiinan viranomaiset tukevat aktiivisesti erityyppisten teollisuudenalojen kehittämistä (16).

(78)

Vaikka päätöksessä nro 40 ei nimenomaisesti viitatakaan lasikuitufilamenttiteollisuuteen tai yleisemmin uusien materiaalien teollisuuteen, siinä kuitenkin ohjeistetaan kaikkia rahoituslaitoksia antamaan luottotukea vain kannustetuille hankkeille ja esitetään kannustettuja hankkeita koskevan muun etuuskohtelupolitiikan täytäntöönpanoa (17). Sen vuoksi voidaan päätellä, että päätöksen nro 40 määräyksiä sovelletaan lasikuitufilamenttiteollisuuteen.

(79)	Kiinan viranomaiset väittivät, että päätöksessä nro 40 annetaan vain ymmärtää, että kannustettujen tuotannonalojen olisi saatava luottotukea luottoperiaatteiden mukaisesti, eikä siitä voida päätellä, että tällaista tukea olisi annettava etuuskohtelun perusteella.

(80)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että otokseen valitut yritykset hyötyivät etuuskohteluun perustuvasta luotonannosta. Jotkin tappiollisista yrityksistä saivat itse asiassa edelleen rahoitusta etuuskohteluun perustuvin ehdoin. Sen vuoksi komissio hylkää Kiinan viranomaisten vakuutuksen, jonka mukaan luotonanto lasikuitufilamenttiteollisuudelle tapahtui luottoperiaatteiden mukaisesti. Keskeistä on edelleen, että päätöksen nro 40 mukaisesti kaikkien rahoituslaitosten on annettava luottoa kannustetuille tuotannonaloille, joihin lasikuitufilamenttiteollisuus kuuluu, ja että kyseistä tukea annetaan tosiasiallisesti etuuskohteluun perustuvin ehdoin.

(81)

Lisäksi tieteen ja teknologian kehittämistä koskevassa keskipitkän ja pitkän aikavälin kansallisessa suunnitelmassa (2006–2020) luvataan asettaa etusijalle politiikan rahoitus, kannustaa rahoituslaitoksia myöntämään etuuskohtelun mukaista luottotukea suurille kansallisille tieteellisille ja teknologisille teollistamishankkeille, kannustaa rahoituslaitoksia parantamaan ja vahvistamaan rahoituspalveluja huipputeknologiayrityksille sekä panna täytäntöön veroetuuspolitiikkaa huipputeknologiayritysten kehittämiseksi.

(82)

Lasikuitufilamenttituotanto kuuluu huipputeknologian yrityksen kuvaukseen, kuten käy ilmi uuden ja huipputeknologian statuksen saaneiden valmistajien lukumäärästä Kiinassa. Tutkimuksessa kävikin ilmi, että jotkin otokseen valituista yrityksistä saivat uuden ja huipputeknologian alan yrityksen todistuksen, jonka perusteella ne voivat hyödyntää edellä mainitussa tieteen ja teknologian kehittämistä koskevassa keskipitkän ja pitkän aikavälin kansallisessa suunnitelmassa (2006–2020) esitettyä etuuskohtelua.

2. Yhteistyöstä kieltäytyminen ja saatavilla olevien tietojen käyttö

2.1 Tukien vastaisen perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan soveltaminen yhteen vientiä harjoittavaan tuottajaan

(83)

Yhteen kiinalaiseen yritykseen tehdyn tarkastuskäynnin aikana paljastui, että yritys oli korvannut tarkastetun tilinpäätöksen, jonka se oli alun perin toimittanut komissiolle vastauksessaan tukien vastaiseen kyselylomakkeeseen. Yritys ei paljastanut vapaaehtoisesti tätä tietoa, ja erilaisen tarkastetun tilinpäätöksen olemassaolo paljastui vasta, kun yritystä pyydettiin toimittamaan alkuperäinen kappale tilinpäätöksestä. Uusi tilinpäätös toimitettiin lisäksi vain kiinaksi. Koska kahden erillisen tarkastetun tilinpäätöksen käyttäminen on vastoin kansainvälistä tilintarkastuskäytäntöä (nro 560: ”tarkastusmenettelyjen jälkeinen tapahtuma”), tarkastusryhmä korosti, että kyseessä on vakava ongelma, koska se saattaa epäilynalaiseksi toimitettujen tilinpäätösten luotettavuuden. Yritys selitti, että tarkastettu tilinpäätös, jonka se alun perin toimitti vastauksessaan kyselylomakkeeseen, sisälsi virheitä, minkä vuoksi se oli korvattu saman tilintarkastusyrityksen antamalla uudella versiolla ja päivätty ja annettu uudelleen samalla juoksevalla numerolla kuin alkuperäinen tilinpäätösraportti, joka oli hävitetty.

(84)

Kun ”toisen” tilinpäätöksen käännös oli saatavilla tarkastuskäynnin jälkeen, komissio lähetti yritykselle kirjeen, jossa se esitti tarkasti syyt, minkä vuoksi se katsoi, että joitakin kyselylomakkeessa annettuja tietoja ei voitu pitää todennettuina. Yritykselle ilmoitettiin, että komissio voi päättää tehdä päätelmänsä käytettävissä olevien tietojen perusteella tukien vastaisen perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja yritykselle annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia.

(85)

Yritys toimitti huomautuksena sekä kirjallisesti että kuulemisessa kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa. Sen vastauksessa tuotiin esiin vielä yhden (kolmannen) tarkastetun tilinpäätöksen olemassaolo (pörssiyhtiöiden käyttämässä muodossa). Vaikka toisen ja kolmannen tilinpäätöksen välillä ei vaikuttanut olevan merkittäviä eroja, jälkimmäinen oli kuitenkin paljon tarkempi ja kattavampi. Kyseinen tilinpäätös oli jo toimitettu, ja vaikka se oli yrityksen käytettävissä tarkastuskäynnin aikana (18), siitä ei ilmoitettu komissiolle ajoissa tarkastuksen aikana. Toisin kuin muissa tilinpäätöksissä, tässä kolmannessa versiossa lueteltiin nimenomaisesti ja yksityiskohtaisesti kaikki tuet (mukaan luettuna niiden oikeusperusta), joita yritys oli saanut tutkimusajanjaksolla. Sen vuoksi tämän tilinpäätöksen tutkiminen olisi ollut erittäin hyödyllistä tarkastuskäynnillä, jotta olisi voitu tarkistaa kaikki toimitetut tiedot yksittäisistä tukijärjestelmistä, joista yritys sai tukea.

(86)	Tarkastettu tilinpäätös on keskeinen asiakirja, jonka avulla voidaan todentaa asianmukaisesti yrityksen komissiolle toimittamat tiedot esimerkiksi apurahoista, lainoista, maankäyttöoikeuksista ja verolykkäyksistä.

(87)

Kuten edellä esitettiin, yritys ei toiminut erityisen yhteistyöhaluisesti ja haittasi vakavasti komissiolle toimitettujen tietojen asianmukaista todentamista; komissio ei näin ollen pystynyt todentamaan asianmukaisesti saatuja tietoja, jotka koskivat muun muassa yrityksen saamien tukien tasoa. Tämän seurauksena komissio ei voinut tehdä riittävän tarkkoja päätelmiä etenkään saatujen tukien tasosta.

(88)

Katsotaan, että yritys toimitti harhaanjohtavia tietoja eikä toiminut riittävästi yhteistyössä. Tämän vuoksi komissio päätti soveltaa tukien vastaisen perussopimuksen 28 artiklan 1 kohdan säännöksiä. Koska yritys on osa ryhmää, tukien vastaisen perussopimuksen 28 artiklan 1 kohdan säännöksiä sovelletaan koko ryhmään.

(89)

Määrittäessään tuen tasoa koko ryhmän osalta komissio kuitenkin käytti niiden kahden ryhmään kuuluvan yrityksen tosiasiallisia tietoja, jotka toimivat täysimääräisesti yhteistyössä molemmissa tutkimuksissa ja joiden tietoja pidettiin luotettavina saadun tuen tason osalta. Ryhmään kuuluneen harhaanjohtavia tietoja toimittaneen yrityksen osalta tuen taso määritettiin käytettävissä olevien tietojen perusteella. Määrittäessään kyseisen oikeussubjektin saaman tuen tasoa komissio käytti käytettävissä olevia tietoja eli kustakin tukijärjestelmästä saadun tuen korkeinta tasoa kaikkien niiden oikeussubjektien osalta, jotka kuuluvat 30 kappaleessa tarkoitettuihin otokseen valittuihin yrityksiin tai yritysryhmiin, jotka toimivat täysimääräisesti yhteistyössä tutkimuksessa.

(90)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä väitti, että menetelmä, jota käytettiin ryhmän tuen tason laskemiseen, oli virheellinen. Se väitti, että koska ryhmän tukimarginaali on kunkin tukijärjestelmän osalta havaittujen korkeimpien tukimarginaalien summa kaikkien yhteistyössä toimineiden yritysten osalta, sen olisi oltava paljon korkeampi.

(91)	Väite perustuu väärinymmärrykseen. Tuen tason laskemiseen käytettyä menetelmää, joka kuvattiin 89 kappaleessa, sovellettiin vain (ryhmään kuuluvaan) yritykseen, joka toimitti harhaanjohtavia tietoja, eikä koko ryhmään. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(92)

Harhaanjohtavia tietoja toimittanut yritys ei vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta. Ryhmän sisällä tarkasteltavana olevan tuotteen viennistä vastasi yksi siihen etuyhteydessä oleva yritys. Jälkimmäinen kuitenkin toimi täysimääräisesti yhteistyössä molemmissa tutkimuksissa ja toimitti luotettavia tietoja ryhmän vientihinnoista. Sen vuoksi näitä toimitettuja tietoja käytettiin komission lopullisissa päätelmissä kyseisessä menettelyssä.

(93)	Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen kyseinen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komissio teki virheen soveltaessaan tukien vastaisen perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan säännöksiä.

(94)

Ensinnäkin väitettiin, että yritykselle lähetetyssä kirjeessä, jossa komissio esitti yksityiskohtaiset syyt tukien vastaisen perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan ehdotetulle soveltamiselle, komissio ei missään vaiheessa todennut, että se ei pystynyt todentamaan tukia koskevia tietoja. Sen vuoksi komissio ei voi nojautua tähän lopullisissa päätelmissään, koska yritykselle ei ollut annettu mahdollisuutta esittää huomautuksia asiasta.

(95)

Väitettä ei voida hyväksyä. Komissio totesi kirjeessä nimenomaisesti, että se ei voi päätellä, että [yrityksen] saamien tukien tasoa koskevat tiedot on todennettu. Yritykselle ilmoitettiin lopullisia päätelmiä koskevassa asiakirjassa syistä, joiden vuoksi käytettävissä olevia tietoja sovelletaan, ja sille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia, joita se myös esitti.

(96)

Toiseksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että vaikka komissio soveltaisikin tukien vastaisen perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan säännöksiä, sen ei pitäisi käyttää muiden yritysten tietoja perustana tuen tason määrittämisessä, vaan perustana olisi käytettävä ennemminkin yrityksen tosiasiallisia tarkastettuja tilinpäätöksiä, koska ne ovat edelleen asianmukaisimmat ja soveltuvimmat tiedot yrityksen tuen tasosta.

(97)

Kuten 83–88 kappaleessa selitettiin, komissiolla oli vakavia epäilyksiä toimitettujen tilinpäätösten luotettavuudesta, minkä vuoksi se ei voinut luottaa niihin eri järjestelmistä ja/tai tukiohjelmista saadun tuen, kuten etuuskohteluun perustuvien lainojen tai riittämättömänä pidettävää korvausta vastaan tarjottavien maankäyttöoikeuksien, tason todentamiseksi. Luotettavat tarkastetut tilinpäätökset ovat keskeisen tärkeitä, jotta voidaan todentaa muutoin toimitettujen tietojen paikkansapitävyys ja kattavuus. Sen vuoksi komission oli turvauduttava tuen tason määrittämiseksi käytettävissä oleviin tietoihin, jotka tässä tapauksessa olivat muilta yhteistyössä toimineilta yrityksiltä saatuja todennettuja tietoja asiaan liittyvistä tukijärjestelmistä. Tämän vuoksi väite hylätään.

(98)

Yritys väitti myös, että komissio sovelsi virheellisesti kansainvälistä tilinpäätösstandardia (IAS) perusteena hylätä tarkastetut tilinpäätöstiedot. Yrityksen mukaan olisi erotettava toisistaan tarkastettujen tilinpäätösten rooli ja IAS-standardin merkitys arvioitaessa markkinatalouskohtelua yhtäältä polkumyyntimenettelyssä ja toisaalta tukien vastaisessa menettelyssä. IAS-standardin rikkomus ei voi olla syy soveltaa tukien vastaisen perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan säännöksiä.

(99)

Komissio huomauttaa, että kansainvälisen tilinpäätösstandardin rikkominen, joka havaittiin tutkimuksen aikana, ei itsessään ollut syy tukien vastaisen perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan säännösten soveltamiseen. Syynä oli se, että komissiolle toimitettiin eri versioita tarkastetusta tilinpäätöksestä, mikä loi epäilyksiä niiden luotettavuudesta ja johti komission päätelmiin, joiden mukaan tuen tasoa koskevia muita tietoja ei voitu todentaa. Tämän vuoksi väite hylätään.

(100)

Yritys väitti myös, että komission tukimarginaalin laskemisessa käyttämä menetelmä, jossa otettiin kustakin järjestelmästä korkein tasoitustoimenpiteet mahdollistava tuki kunkin yhteistyössä toimineen oikeussubjektin (eikä kunkin ryhmän) osalta, oli perusteeton. Yritys väitti, että menetelmä on virheellinen, koska samaan ryhmään kuuluvat yritykset voivat päättää keskittää tuet yhdelle oikeussubjektille niin, että siitä on etua koko ryhmälle.

(101)

Kuten 89 kappaleessa selitettiin, laskiessaan koko ryhmän tuen tasoa komissio käytti tosiasiallisia tietoja, jotka oli saatu ryhmään kuuluvilta kahdelta muulta yritykseltä, jotka toimivat yhteistyössä molemmissa tutkimuksissa. Käytettävissä olevia tietoja sovellettiin vain yhteen ryhmään kuuluvaan oikeussubjektiin, joka toimitti harhaanjohtavia tietoja. Voidakseen määrittää ryhmään kuuluvan oikeussubjektin saaman tuen tason komissio katsoi, että on asianmukaisinta perustaa laskelmat yritysrakenteen samaan tasoon ja ottaa mukaan korkein tuen taso, joka havaittiin jonkin oikeussubjektin osalta (tapauksen mukaan ryhmän sisällä), joka kuuluu otokseen valittuihin yrityksiin tai yritysryhmiin. Tämän vuoksi väite hylätään.

2.2 Tukien vastaisen perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan soveltaminen valtion omistamiin pankkeihin

(102)

Yksikään Kiinassa toimivista valtion omistamista pankeista ei toiminut yhteistyössä komission kanssa. Pankkeja kehotettiin toimittamaan tukien vastaista tutkimusta varten tarvittavat tiedot täyttämällä kyselylomake. Komissio ilmoitti tämän vuoksi Kiinan viranomaisille, että se harkitsee perustavansa päätelmänsä käytettävissä oleviin tietoihin tukien vastaisen perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan mukaisesti siltä osin kuin on kyse valtio-omisteisiin pankkeihin liittyvistä tiedoista.

(103)

Vastauksena komission kirjeeseen ja myöhemmin päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset vastustivat tukien vastaisen perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan soveltamista siltä osin kuin on kyse valtio-omisteisiin pankkeihin liittyvistä tiedoista. Kiinan viranomaiset väittivät toimittaneensa runsaasti tietoja tässä tutkimuksessa. Komissio havaitsi, että nämä tiedot eivät kuitenkaan voineet korvata täysin valtio-omisteisten pankkien vastausta erityisiin kyselylomakkeisiin. Kiinan viranomaiset eivät kiistäneet sitä seikkaa, että valtio-omisteiset pankit eivät toimittaneet vastausta kyselylomakkeeseen, eivätkä sitä, että pankit olivat valtion omistamia. Sen vuoksi komission oli turvauduttava käytettävissä oleviin tietoihin tehdessään päätelmiä valtio-omisteisista pankeista.

3. Tutkitut järjestelmät

(104)

Komissio lähetti Kiinan viranomaisille, mukaan luettuna valtio-omisteiset pankit, ja otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille kyselylomakkeet, joissa pyydettiin tietoja järjestelmistä, joihin väitteiden mukaan liittyi tukien myöntäminen lasikuitufilamenttiteollisuudelle. Tutkittavina olivat seuraavat järjestelmät:

Etuuskohtelun mukainen lainananto, takuut ja vakuudet lasikuitufilamenttiteollisuudelle:

—	Etuuskohtelun mukaiset lainajärjestelyt

—	Vientiluottojen tukiohjelmat

—	Vientitakuut ja -vakuutukset uusille materiaaleille

—	Etuudet, jotka tarjotaan sallimalla markkinoille pääsy ulkomaisille holdingyhtiöille ja maksamalla lainat takaisin valtion toimesta

Avustusohjelmat:

—	Tuet Famous Brands- ja China World Top Brands -ohjelman kehittämistä varten

—	Keskushallinnon avustukset

—	Keskushallinnon alapuolisten tasojen avustukset

—	Varat Guangdong-maakunnan teollisuuden laajentamista varten

Valtion tarjoamat resurssit riittämättömänä pidettävää korvausta vastaan

—	Valtion tarjoama sähkö

—	Valtion tarjoama vesi

—	Valtion tarjoamat raaka-aineet

—	Valtion tarjoamat maankäyttöoikeudet riittämättömänä pidettävää korvausta vastaan

Tuloveroja ja muita välittömiä veroja koskevat vapautus- ja helpotusohjelmat

—	Kahden vapaan ja kolmen puolittain vapaan vuoden ohjelma vientiin suuntautuneille ulkomaisrahoitteisille yrityksille, jäljempänä ’FIE-yritykset’

—	Tuloverohelpotukset FIE-yrityksille

—	Tuloverotuet FIE-yrityksille sijainnin perusteella

—	Paikalliset tuloverovapautus- ja -helpotusohjelmat tuottaville FIE-yrityksille

—	Verohelpotukset FIE-yrityksille Kiinassa valmistettujen laitteiden ostosta

—	Tutkimus- ja kehitysmenojen (T&K) verovähennykset FIE-yrityksille

—	Veronpalautukset FIE-yritysten voittojen jälleeninvestoinneista vientiin suuntautuneisiin yrityksiin

—	Etuuskohtelun mukaista verotusta koskevat ohjelmat FIE-yrityksille, jotka on tunnustettu uuden tai huipputeknologian alan yrityksiksi

—	Verovähennykset uuden ja huipputeknologian alan yrityksille, jotka osallistuvat nimettyihin hankkeisiin

—	Maan koillisosassa sijaitseviin yrityksiin kohdistuva etuuskohteluun perustuva tuloverotus

—	Guangdong-provinssin vero-ohjelmat

—	Osinkojen vapautus valintakelpoisten kotimaisten yritysten välillä

—	Alennettu yritysveroaste

Välillisiä veroja ja tuontitariffeja koskevat ohjelmat:

—	Vapautukset alv:sta maahantuotujen laitteiden käyttöä varten

—	Alv-hyvitykset Kiinassa valmistettuja laitteita ostaville FIE-yrityksille

—	Käyttöpääoman ostoista annettavat alv- ja tariffivapautukset Foreign Trade Development -ohjelman nojalla

4. Etuuskohtelun mukaiset lainajärjestelyt, muu rahoitus, takuut ja vakuudet

4.1 Etuuskohtelun mukaiset lainat

a) Johdanto

(105)

Valtio-omisteisia pankkeja koskevat päätelmät tehtiin käytettävissä olevien tietojen perusteella tukien vastaisen perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan mukaisesti (ks. C jakson 2.2 kohta).

b) Oikeusperusta

(106)

Seuraavat Kiinan säännökset koskevat etuuskohtelun mukaista lainanantoa: liikepankkeja koskeva Kiinan laki [2003], jäljempänä ’pankkilaki’, lainoja koskevat yleiset säännöt, jotka Kiinan keskuspankki on pannut täytäntöön 28 päivänä kesäkuuta 1996, ja valtioneuvoston päätös nro 40.

c) Tutkimuksen havainnot

Tuen esiintyminen

(107)

Vaikka Kiinan viranomaiset ovat toimittaneet vain niukasti tietoja pankkien osakkeenomistuksesta/omistajuudesta Kiinassa, tutkimuksessa vahvistettiin käytettävissä olevien tietojen perusteella, että Kiinan rahoitusmarkkinoille on ominaista valtion merkittävä vaikutus ja valvonta. Analysoidessaan sitä, ovatko pankit laitoksia, joille on annettu viranomaisten toimivaltaa tai jotka käyttävät tällaista toimivaltaa (eli ovatko ne julkisia elimiä), komissio hyödynsi kaikkia käytettävissä olevia tietoja sekä valtion omistuksesta pankeissa että muista seikoista, kuten viranomaisten asemasta johtokunnissa, valtion vaikutuksesta ja valvonnassa pankkien toiminnassa, valtion politiikan tai etunäkökohtien edistämisestä ja pankkien perustamisesta (onko niillä perussääntö).

(108)

Käytettävissä olevista tiedoista pääteltiin, että täysin valtio-omisteisilla pankeilla, joiden johtokunnassa Kiinan viranomaiset ovat hallitsevassa asemassa, on Kiinassa suurin markkinaosuus ja ne ovat hallitsevia toimijoita Kiinan rahoitusmarkkinoilla. Valtio-omisteisiin pankkeihin sovelletaan oikeudellisia sääntöjä, joissa edellytetään niiden hoitavan luotonantotoimintaansa kansallisen talouden tarpeiden mukaan, antavan luottotukea kannustetuille hankkeille (19) tai asettavan etusijalle uuden ja huipputeknologian alan kehittämisen (20).

(109)

Toinen osoitus Kiinan viranomaisten puuttumisesta Kiinan rahoitusmarkkinoihin on Kiinan keskuspankin rooli sen asettaessa korkoprosenttien määräytymistä ja vaihtelua koskevia rajoja (21). Rahoituslaitoksia vaaditaan tarjoamaan lainoja koroilla, jotka ovat tietyn vaihteluvälin rajoissa Kiinan keskuspankin viitekorkoon nähden. Etuuskohtelun mukaisten lainojen korot eivät saa kellua ylöspäin. Lainankorkojen rajat ja talletuskorkojen katot yhdessä luovat tilanteen, jossa pankeilla on taattu pääsy edulliseen pääomaan (talletuskorkojen sääntelyn vuoksi) ja ne voivat antaa luottoja valikoiduille tuotannonaloille suotuisin korkoprosentein noudattaen valtion politiikkaa, jossa pankit ohjataan tukemaan erityisesti tiettyjä kannustettuja ja/tai huipputeknologiateollisuuden aloja, kuten lasikuitufilamenttiteollisuutta.

(110)

Komissio pyysi Kiinan viranomaisilta selvityksiä yleiskirjeessä nro 251 olevista määritelmistä ja sanamuodoista sekä sitä edeltävästä lainsäädännöstä eli rahoituslaitosten luottoprosenttien kelluntarajojen laajentamista koskevasta Kiinan keskuspankin yleiskirjeestä nro 250 (YinFa [2003] nro 250). Kiinan viranomaiset eivät kuitenkaan toimittaneet näitä yleiskirjeitä, kuten C jakson 2.2. kohdassa kuvattiin. Kiinan viranomaiset väittivät, että yleiskirje 250 on kumottu yleiskirjeellä 251 ja että lainankorkoihin sovellettavat alarajat poistettiin heinäkuussa 2013, minkä vuoksi valtio ei puutu pankkisektorin toimintaan.

(111)

Lainankorkoihin sovellettavien alarajojen poistaminen tapahtui kuitenkin tutkimusajanjakson aikana. Näin ollen Kiinan keskuspankki vaikutti valtio-omisteisten pankkien korkoprosenttien asettamiseen suurimman osan tutkimusajanjaksosta. Tutkimuksessa ei myöskään tullut esiin, että tämä poistaminen olisi vaikuttanut välittömästi otokseen valittujen tuottajien saamiin lainoihin. Alaraja, jota sovellettiin korkoprosentteihin tutkimusajanjaksolla, ei kuitenkaan ole ainoa tekijä, jonka perusteella komissio pitää valtio-omisteisia liikepankkeja julkisina eliminä.

(112)

Aurinkopaneeleja (22) ja aurinkopaneeleissa käytettävää lasia (23) koskevassa tukien vastaisessa tutkimuksessa vahvistetut päätelmät, joissa pidettiin Kiinan valtio-omisteisia pankkeja julkisina eliminä (ks. aurinkopaneeliasetuksen johdanto-osan 158–168 kappale ja aurinkopaneelilasiasetuksen johdanto-osan 73 kappale), ovat käytettävissä olevia tietoja myös tässä tutkimuksessa siltä osin kuin on kyse valtio-omisteisten pankkien julkisen elimen asemasta. Nämä käytettävissä olevat tiedot voidaan esittää tiivistettynä seuraavasti:

—	Valtio-omisteisilla pankeilla on suurin markkinaosuus, ja ne ovat Kiinan markkinoiden suurimpia toimijoita;

—	Käytettävissä olevien tietojen perusteella valtio valvoo valtio-omisteisia liikepankkeja: se on omistaja ja valvoo hallinnollisesti pankkien kaupallista toimintaa rajoittamalla esimerkiksi korkoprosentteja, joita pankit voivat tarjota;

—	Pankkilaki ja muut lait ja asetukset edellyttävät pankkien antavan lainoja kansallisen talouden tarpeiden perusteella, antavan luottotukea kannustetuille hankkeille ja asettavan etusijalle uuden ja huipputeknologian alan yritykset.

(113)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, että valtio-omisteiset pankit suorittavat viranomaistehtäviä Kiinan viranomaisten puolesta, eli niillä on velvoite edistää tiettyjä talouden sektoreita valtion poliittisten ja suunnitteluasiakirjojen mukaisesti. Valtion kattava omistajuus valtio-omisteisissa pankeissa vahvistaa sitä, että valtio valvoo pankkeja julkisten tehtävien suorittamisessa. Kiinan viranomaiset harjoittavat merkittävää valvontaa valtio-omisteisissa pankeissa valtion puuttuessa laaja-alaisesti rahoitussektorin toimintaan ja edellyttäessä valtio-omisteisten pankkien noudattavan valtion politiikkaa. Valtio-omisteisia pankkeja pidetään näin ollen julkisina eliminä, joille on annettu ja jotka harjoittavat viranomaisten toimivaltaa.

(114)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset kiistivät tämän päätelmän ja totesivat, että komissio ei ollut esittänyt syitä, joiden vuoksi se piti valtio-omisteisia liikepankkeja julkisina eliminä. Komissio katsoo, että edellä olevissa johdanto-osan kappaleissa esitetyt tosiseikat oikeuttavat päätelmän, jonka mukaan valtio-omisteiset pankit ovat julkisia elimiä.

(115)

Valtaosa otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien saamista lainoista on peräisin valtio-omisteisista pankeista, mutta tutkimuksessa kävi ilmi, että pieni osa lainoista on peräisin myös yksityisomistuksessa olevista pankeista. Sen vuoksi komissio analysoi myös, valtuuttavatko ja/tai määräävätkö Kiinan viranomaiset kiinalaiset yksityisomistuksessa olevat pankit myöntämään etuuskohtelun mukaisia lainoja lasikuitufilamentin tuottajille tukien vastaisen perusasetuksen 3 artiklan 1 alakohdan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(116)

Pankkilain 34 §:n mukaan myös yksityisiä pankkeja ohjeistetaan harjoittamaan luotonantotoimintaansa kansallisen talouden ja sosiaalisen kehityksen tarpeiden ja valtion teollisuuspolitiikan mukaisesti (24).

(117)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien osalta valtion omistuksessa ja yksityisomistuksessa olevien pankkien soveltamat korkoprosentit olivat yleisesti hyvin samanlaisella tasolla. Tämä viittaa siihen, että valtio-omisteiset pankit, jotka ovat pääasiallisia toimijoita pankki- ja luotonantosektorilla Kiinassa, asettavat korkoprosentit ja että yksityiset pankit vain noudattelevat valtio-omisteisten pankkien (julkisten elinten) asettamia korkoprosentteja.

(118)

Näissä olosuhteissa päätellään, että yksityiset pankit eivät aseta korkoprosenttejaan riippumattomasti ilman valtion puuttumista asiaan ja että yksityisomistuksessa olevien pankkien luotonantostrategiaa ohjaavat Kiinan viranomaiset.

(119)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset kiistivät komission tulkinnan pankkilain 34 §:stä ja totesivat, että komissio antaa 34 a §:lle merkityksen, jota sillä ei ole. Kiinan viranomaiset ovat kiinnittäneet komission huomion pankkilain muihin pykäliin, etenkin 4, 5 ja 7 §:ään, joiden mukaan on varmistettava, että lainat annetaan ilman asiaan puuttumista ja luottokelpoisuusluokituksen tekemisen jälkeen.

(120)

Komissio tunnustaa, että nämä pykälät ovat olemassa, mutta katsoo, että niitä olisi tarkasteltava 34 §:n määräysten valossa. Tältä osin on muistettava, etteivät Kiinan viranomaiset eivätkä pankit tai otokseen valitut yritykset pystyneet osoittamaan, että lainat myönnettiin ilman valtion puuttumista asiaan tai asianmukaisen luottokelpoisuusluokituksen tekemisen jälkeen. Tutkimuksessa päinvastoin kävi ilmi, että yhden vientiä harjoittavan tuottajan toiminta oli tappiollista mutta se sai kuitenkin lainoja pankeilta tavanomaisilla korkoprosenteilla ilman sen heikkoon rahoitustilanteeseen liittyvän riskin mukaan laskettua marginaalia.

(121)

Näin ollen komission päättelee, että viranomaiset valtuuttavat tai määräävät yksityisomistuksessa olevia pankkeja antamaan etuuskohteluun perustuvaa rahoitusta samalla tavalla kuin valtio-omisteiset pankit, ja näin ollen kyse on taloudellisesta tuesta tukien vastaisen perusasetuksen 3 artiklan 1 alakohdan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

Tuen erityisyys

(122)

Yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille lainoja antaneista pankeista suurin osa on valtio-omisteisia pankkeja, joita Kiinan viranomaiset viime kädessä valvovat. Näihin kuuluvat Kiinan suuret liikepankit ja poliittisin perustein toimivat pankit, kuten China Development Bank, EXIM Bank, Agricultural Bank of China, Bank of China, China Construction Bank ja Industrial and Commercial Bank of China.

(123)

Komissio toteaa lisäksi, että Kiinan viranomaiset ohjaavat etuuskohtelun mukaista lainanantoa vain tietyille tuotannonaloille. Esimerkiksi päätöksessä nro 40 todetaan, että Kiinan valtio tukee aktiivisesti uusia materiaaleja käsittelevän teollisuuden kehittämistä, ja lasikuitufilamenttiteollisuutta pidetään uusia materiaaleja käsittelevänä teollisuutena. Kaikkia rahoituslaitoksia ohjeistetaan myös antamaan luottotukea vain kannustetuille hankkeille, joihin lasikuitufilamenttiin liittyvät hankkeet kuuluvat. Päätöksessä myös luvataan kannustettuja hankkeita koskevan muun etuuskohtelupolitiikan täytäntöönpanoa.

(124)

Kiinan viranomaiset väittivät, että komissio nojautui virheellisesti päätökseen nro 40, koska tarkasteltavana olevaa tuotetta ei ole luokiteltu kannustettavaksi tuotannonalaksi. Vaikka hyväksyttäisiinkin, että kyseessä on kannustettu tuotannonala, Kiinan viranomaiset väittivät, että päätöksen nro 40 käyttäminen perustana ei voi ulottua tuotannonalaan, jota ei ole lueteltu päätöksessä nro 9 (rakennemuutoksia koskeva ohjeistava luettelo 2011).

(125)

Otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat kuuluvat kannustettujen tuotannonalojen luokkaan (ks. 67–76 kappale) sekä uuden ja huipputeknologian alan yritysten luokkaan. Lisäksi toisin kuin Kiinan viranomaiset väittivät, erityislasikuitu ja siitä valmistetut tuotteet sekä E-lasin tuotantoon tarkoitetut uunit on nimenomaisesti lueteltu päätöksessä nro 9 olevan XII luvun 6 kohdassa (25). Tästä syystä väite oli perusteeton.

Etuus

(126)

Kyse on etuudesta, koska valtion lainoja tai viranomaisten valtuuttamilta tai määräämiltä yksityisiltä tahoilta saatuja lainoja on myönnetty markkinaehtoja suotuisammin ehdoin.

Tarve käyttää viitearvoa

(127)

Komissio pyrki todentamaan otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille tutkimusajanjaksolla rahaa lainanneiden pankkien toteuttamat luottoriskien arvioinnit. Joidenkin vientiä harjoittavien tuottajien toiminta oli tappiollista. Ne kuitenkin onnistuivat saamaan lainoja pankeilta viitekorolla ilman niiden heikkenevään rahoitustilanteeseen liittyvän riskin mukaan laskettua marginaalia. Sen vuoksi komissiolla on syytä asettaa kyseenalaiseksi se, perustuivatko lasikuitufilamenttia tuottavien yritysten lainat asianmukaiseen riskinarviointiin ja asetettiinko korkoprosentti tällaisen arvioinnin tuloksena.

(128)

Koska kiinalaisten pankkien antamat lainat osoittavat valtion merkittävää puuttumista pankkisektorin toimintaan eivätkä heijastele korkoja, joita havaittaisiin toimivilla pankkimarkkinoilla, asianmukainen markkina-arvo on muodostettu laskennallisesti käyttäen jäljempänä kuvattua menetelmää. Koska Kiinan viranomaiset eivät toimineet yhteistyössä, komissio on lisäksi hyödyntänyt käytettävissä olevia tietoja saadakseen asianmukaisen vertailuarvon korkoprosentille.

(129)

Asianmukaisen viitearvon laskemisessa Kiinan RMB:n määräisille lainoille pidettiin kohtuullisena soveltaa Kiinan korkoprosentteja, joita oikaistiin normaalien markkinariskien huomioon ottamiseksi. Tilanteessa, jossa viejien rahoitustilanne on vahvistettu vääristyneillä pankkilainamarkkinoilla eikä kiinalaisilta pankeilta saada luotettavaa tietoa riskien mittaamisesta ja luottokelpoisuusluokitusten asettamisesta, katsotaan että kiinalaisten viejien luottokelpoisuutta ei pidä hyväksyä sellaisenaan, vaan on sovellettava marginaalia, joka osoittaa Kiinan vääristyneiden markkinoiden mahdollisen vaikutuksen yritysten rahoitustilanteeseen.

(130)

Sama koskee ulkomaanvaluutan määräisiä lainoja. Viitearvona käytettiin tutkimusajanjaksolla liikkeellelaskettuja BB-luokkaan kuuluvia joukkovelkakirjalainoja nimellisarvoineen.

(131)

Kuten edellä selitettiin, sekä Kiinan viranomaisia että yhteistyössä toimineita vientiä harjoittavia tuottajia pyydettiin toimittamaan tietoja kiinalaisten pankkien lainanantopolitiikasta sekä siitä, miten lainoja myönnettiin vientiä harjoittaville tuottajille. Tällaisia tietoja ei kuitenkaan toimitettu. Kun otetaan huomioon yhteistyöstä kieltäytyminen ja kaikki käytettävissä olevat tiedot, voidaan tukien vastaisen perusasetuksen 28 artiklan 6 kohdan mukaisesti katsoa, että kaikki yritykset Kiinassa sijoittuisivat vain korkeimpaan ”sijoituskelvottoman” luokkaan (Bloombergin BB), ja Kiinan keskuspankin normaaliin antolainauskorkoon voidaan soveltaa preemiota, jota odotetaan sovellettavan tähän luokitukseen kuuluvien yritysten liikkeelle laskemiin joukkovelkakirjoihin.

(132)

Sen vuoksi otokseen valittujen yritysten lainojen viitekorkojen laskemiseksi tutkimusajanjaksolla laskettiin riskipreemio vertaamalla sellaisten yritysten, joilla on BB-luokitus, liikkeelle laskemien velkakirjojen preemiota sellaisten yritysten, joilla on AAA-luokitus (joka on Kiinan liikkeelle laskemissa velkakirjoissa), liikkeelle laskemien velkakirjojen preemioon (Bloombergin luokituksen mukaan). Tämä riskipreemio lisättiin sitten valtio-omisteisten pankkien julkaisemiin luotonantokorkoihin BB-luokkaan kuuluvien joukkovelkakirjojen osalta ottaen huomioon lainojen kesto.

(133)

Vientiä harjoittaville tuottajille koitunut etuus laskettiin yritysten tutkimusajanjaksolla tosiasiallisesti maksaman koron ja viitearvon mukaisen koron välisenä erotuksena. Etuus ilmoitettiin sitten prosentteina kunkin yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan kokonaisliikevaihdosta.

(134)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että komission ei olisi pitänyt viitata mihinkään viitearvoihin etuuden laskemisessa, koska Kiinan viranomaisten mukaan lainat myönnettiin markkinaehdoin eikä mitään etuutta näin ollen koitunut.

(135)

Kuten 127–130 kappaleessa selitettiin, Kiinan pankkilainamarkkinat ovat vääristyneet, minkä vuoksi komissio katsoo, että viitearvon käyttö on täysin perusteltua.

(136)

Kiinan viranomaiset väittivät lisäksi, että komissio ei perustellut riittävästi juuri tämän viitearvon valintaa.

(137)

Komissio katsoo, että asianmukaisen laskennallisen viitearvon muodostamisessa lainoille on kohtuullista soveltaa Kiinan korkoprosentteja, joita oikaistiin normaalien markkinariskien huomioon ottamiseksi. Tilanteessa, jossa viejien rahoitustilanne on vahvistettu vääristyneillä markkinoilla eikä kiinalaisilta pankeilta saada luotettavaa tietoa riskien mittaamisesta ja luottokelpoisuusluokitusten asettamisesta, on tarpeen soveltaa marginaalia, joka osoittaa Kiinan vääristyneiden markkinoiden mahdollisen vaikutuksen yritysten rahoitustilanteeseen.

d) Päätelmät

(138)

Tutkimuksen tulosten perusteella komissio päättelee, että Kiinan lasikuitufilamenttiteollisuus sai tutkimusajanjaksolla etuutta etuuskohteluun perustuvista lainoista sekä valtio-omisteisista että yksityisesti omistetuista pankeista. Lasikuitufilamenttiteollisuuden rahoituksessa on kyse perusasetuksessa tarkoitetusta tuesta, koska

a)	se on valtion antamaa taloudellista tukea 3 artiklan 1 alakohdan a alakohdan i alakohdan mukaisesti,

b)	viranomaisten harjoittavat valtuuttamista tai määräämistä 3 artiklan 1 alakohdan a alakohdan iv alakohdan mukaisesti,

c)	joten siitä koituu etuutta 3 artiklan 2 alakohdan mukaisesti.

(139)

Kun otetaan huomioon rahoitustuki, vientiä harjoittaville tuottajille koituva etu ja tuen erityisyys, tukea on pidettävä tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavana.

e) Tuen määrän laskeminen

(140)

Tukien vastaisen perusasetuksen 6 artiklan b alakohdan mukaan tällaisista etuuskohteluun perustuvista lainoista koituneeksi etuudeksi katsotaan niistä maksettujen korkojen määrän ja vastaavasta kaupallisesta lainasta, jonka yritys voisi saada markkinoilta, maksettavien korkojen määrän erotus. Kuten edellä todettiin, komissio vahvisti markkinaviitearvon vastaaviin kaupallisiin lainoihin nähden, koska merkityksellisiä riskinarviointeja ei ollut saatavilla.

(141)

Etuus laskettiin tutkimusajanjaksolla tosiasiallisesti maksetun koron ja viitearvon mukaisen koron välisenä erotuksena.

(142)

Yksi vientiä harjoittavista tuottajista väitti, että etuutta laskiessaan komissio oli käyttänyt yrityksen yhdestä lainasta virheellistä korkoa. Komissio hyväksyi väitteen ja tarkisti laskelmia. Tarkistetuilla laskelmilla ei kuitenkaan ollut vaikutusta havaittuun tukimarginaaliin.

(143)

Otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille tällä menetelmällä lasketut tukimarginaalit ovat seuraavat:

Etuuskohtelun mukaiset lainat
Yrityksen nimi	Tukimarginaali
Chongqing Polycomp International Corporation	6,3 %
Jiangsu Changhai Composite Materials Holding Co., Ltd (26)	2,6 %
Jushi Group Co., Ltd; Jushi Group Chengdu Co., Ltd; Jushi Group Jiujiang Co., Ltd	7,4 %

4.2 Muut etuuskohteluun perustuvat lainajärjestelyt

(144)

Otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat eivät saaneet tutkimusajanjaksolla rahoitustukea muista C jakson 3 kohdassa mainituista etuuskohteluun perustuvista lainajärjestelyistä.

5. Avustusohjelmat

(145)

Otokseen valitut yritykset eivät saaneet tutkimusajanjaksolla rahoitustukea Famous Brands-, China World Top Brands- tai Varat Guangdong-maakunnan teollisuuden laajentamista varten -ohjelmasta.

5.1 Erityiset avustusohjelmat ja avustukset

a) Johdanto

(146)

Otokseen valitut yritykset saivat eri hallintotasojen viranomaisilta kertaluonteisia avustuksia, minkä tuloksena ne saivat etuutta tutkimusajanjaksolla. Näiden avustusten katsotaan kuuluvan valituksessa esitettyihin avustusohjelmiin, koska valituksessa väitettiin, että lasikuitufilamentin tuottajat saivat kertaluonteisia avustuksia provinssi- ja paikallistason viranomaisilta ja että näistä koitui etuutta, koska rahat saatiin ilman asianmukaista harkintaa.

(147)

Komissio ehdotti näihin erityisavustuksiin liittyvää kuulemista Kiinan viranomaisille.

(148)

Kiinan viranomaiset vastustivat kuulemista ja väittivät, että se ei ole tukia ja tasoitustulleja koskevan WTO:n sopimuksen mukainen, koska kuuleminen olisi järjestettävä ennen tutkimuksen vireillepanoa, ja että Kiinan viranomaisille aiheutuisi kohtuuton rasite jokaista yksittäistä järjestelmää koskevien tietojen todentamisesta.

(149)

Suurimmassa osassa avustuksista oli kyse vähäpätöisistä summista. Komissio ei tämän vuoksi tutkinut näitä tarkemmin.

(150)

Komissio kuitenkin tutki yhtä suhteellisen suurta avustusta, joka oli myönnetty yrityksen työntekijöiden asuntolan rakentamiseen; se oli myönnetty yhdelle otokseen valitulle yritykselle ja sen katsotaan liittyvän valituksessa esitettyihin avustusohjelmia koskeviin väitteisiin.

b) Päätelmät

(151)

Edellä mainittu avustuksen tapauskohtaisuus osoittaa selvästi, että muut yritykset eivät voineet saada sitä, minkä vuoksi se on tukien vastaisen perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti erityistä. Avustuksen saamiseen liittyvän näytön perusteella ja muiden tietojen puutteessa komissio pitää tätä avustusta tukien vastaisen perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa ja 2 kohdassa tarkoitettuna tukena ja kyseiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle koitui siitä etua.

(152)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen avustusta saanut yritys väitti, että se sai avustuksen käyttöpääoman uudistamista varten (kuoletusaika 50 vuotta). Sen vuoksi tuki olisi jaettava 50 vuoden ajalle ja tuesta vain 1/50, joka vastaa tutkimusajanjakson aikana saatua etuutta, olisi otettava huomioon laskettaessa tukimarginaalia.

(153)

Yritys ei toimittanut mitään näyttöä, joka olisi oikeuttanut käyttöpääomaan tehdyn investoinnin (henkilöstön asuntolan rakentamisen) 50 vuoden poistoajan. Yrityksen käyttöpääoman todellinen poistoaika on yleensä paljon lyhyempi, 10–20 vuotta. Tällä perusteella avustuksesta koitunut etuus on vähäpätöinen, eikä siihen pitäisi soveltaa tasoitustoimenpiteitä.

6. Välittömiä veroja koskevat vapautus- ja helpotusohjelmat

6.1 Kahden vapaan ja kolmen puolittain vapaan vuoden ohjelma ulkomaisrahoitteisille yrityksille

a) Johdanto

(154)

Kahden vapaan ja kolmen puolittain vapaan vuoden ohjelma antaa ulkomaisrahoitteisille yrityksille (nk. FIE-yritykset) oikeuden olla maksamatta yritystuloveroa kahdelta ensimmäiseltä vuodelta ja maksaa vain 12,5 prosenttia 25 prosentin sijaan seuraavien kolmen vuoden aikana.

b) Oikeusperusta

(155)

Ohjelman oikeusperusta on FIE-yrityksiä ja ulkomaisia yrityksiä koskevan Kiinan kansantasavallan tuloverolain, jäljempänä ’FIE-verolaki’, 8 § ja FIE-yrityksiä ja ulkomaisia yrityksiä koskevan Kiinan kansantasavallan tuloverolain täytäntöönpanosääntöjen 72 §. Kiinan viranomaisten mukaan ohjelma lakkautettiin vuonna 2008 annetun yritystuloverolain 57 §:llä niin, että siirtymäkausi kestää vuoden 2012 loppuun asti. Lain perusteella on näin ollen selvää, että järjestelmästä on koitunut etuutta verovuotena 2012.

c) Tutkimuksen havainnot

(156)

Kahden vapaan ja kolmen puolittain vapaan vuoden järjestelystä koitui etuutta yrityksille varainhoitovuonna 2012, jonka jälkeen se Kiinan viranomaisten mukaan lakkautettiin. Mikään otokseen valituista yrityksistä ei ollut ulkomaalaisomistuksessa eikä olisi voinut hyödyntää tätä verojärjestelyä tutkimusajanjaksolla.

d) Päätelmät

(157)

Otokseen valitut yritykset eivät saaneet tutkimusajanjaksolla rahoitustukea tästä ohjelmasta. Tutkimuksessa vahvistettiin lisäksi, että Kiinan viranomaiset ovat lakkauttaneet järjestelmän.

6.2 Uuden ja huipputeknologian alan yritykset

a) Johdanto

(158)

Tässä ohjelmassa yritykset, jotka voivat osoittaa täyttävänsä tietyt kriteerit, voidaan tunnustaa uuden ja huipputeknologian alan yrityksiksi, joiden yritystulovero alennetaan 15 prosenttiin normaalin 25 prosentin sijaan.

b) Oikeusperusta

(159)

Ohjelman oikeusperustana ovat vuoden 2008 yritystuloverolain 28 §:n 2 momentti sekä uuden ja huipputeknologian alan yritysten määrittelyä koskevat hallinnolliset toimenpiteet (Guo Ke Fa Huo [2008] nro 172), yritystuloverolain täytäntöönpanosääntöjen 93 § ja valtion verohallinnon ilmoitus uuden ja huipputeknologian alan yritysten yritystuloveron maksuun liittyvistä seikoista (Guo Shui Han [2008] nro 985).

c) Tutkimuksen havainnot

(160)

Järjestelmää sovelletaan Kiinan viranomaisten tunnustamiin uuden ja huipputeknologian alan yrityksiin. Jotta yritys voi saada tukea järjestelmästä, sillä on oltava keskeistä henkistä omaisuutta ja sen on täytettävä oikeusperustassa asetetut seuraavat vaatimukset:

a)	sen tuotteet kuuluvat keskeistä valtion tukea saavien huipputeknologian alan tuotteiden piiriin;

b)	sen T&K-kustannukset yhteensä muodostavat 3–6 prosenttia kokonaismyyntitulosta;

c)	sen tulot uuden ja huipputeknologian tuotteista muodostavat yli 60 prosenttia kokonaismyyntitulosta;

d)	sen T&K-toimintaan osallistuva henkilöstö muodostaa 10 prosenttia koko henkilöstöstä;

e)	muut uuden ja huipputeknologian alan yrityksiä koskevissa vuoden 2008 hallinnollisissa toimenpiteissä asetetut vaatimukset täyttyvät.

(161)

Joidenkin otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien havaittiin käyttävän tätä järjestelmää, minkä vuoksi ne maksoivat yritystuloveroa vain 15 prosenttia normaalin 25 prosentin sijaan. Nämä yritykset olivat hakeneet uuden ja huipputeknologian alan yrityksen asemaa ja saaneet virallisen ilmoituksen, että ne täyttivät järjestelmän kriteerit, minkä vuoksi niillä oli oikeus tehdä yritysveroilmoituksensa tämän mukaisesti.

d) Päätelmät

(162)

Komissio katsoo, että järjestelmässä on kyse tukien vastaisen perusasetuksen 3 artiklan 1 alakohdan a alakohdan ii alakohdan ja 3 artiklan 2 alakohdan mukaisesta tuesta, koska asianomaisille yrityksille koituu etuutta valtion menettämien tulojen muodossa. Edunsaajien saama etuus on sama kuin tämän ohjelman kautta saatu verosäästö.

(163)

Tuki on erityistä tukien vastaisen perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, koska se on rajoitettu yrityksiin, joilla on uuden ja huipputeknologian alan yrityksen todistus ja jotka täyttävät kaikki vuoden 2008 hallinnollisten toimenpiteiden vaatimukset. Asianomaiset otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat saivat tällaisen todistuksen. Tukikelpoisuutta koskevia objektiivisia kriteereitä ei vahvisteta lainsäädännössä tai myöntävien viranomaisten asiakirjoissa.

(164)

(165)

Komissio ei hyväksy tätä väitettä. Avustusta voivat saada vain yritykset, joilla on erityisominaisuuksia (uuden ja huipputeknologian alan yritykset), eivätkä kaikki tuotannonalat ja sektorit. Tukikelpoisuus ei ole myöskään automaattinen vaan riippuu uuden ja huipputeknologian alan yrityksen todistuksesta, jonka toimivaltaiset viranomaiset myöntävät harkinnanvaraisesti. Sen vuoksi järjestelmä on luonteeltaan erityinen.

(166)

Sen vuoksi komissio katsoo, että tuki on tasoitustullin käyttöönoton mahdollistava.

e) Tuen määrän laskeminen

(167)

Komissio laski tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrän asianomaisten yritysten tutkimusajanjaksolla normaalisti maksettavaksi tulevan veron määrän ja niiden tutkimusajanjaksolla tosiasiallisesti maksaman veron määrän erotuksen perusteella.

Uuden ja huipputeknologian alan yritykset
Yrityksen nimi	Tukimarginaali
Chongqing Polycomp International Corporation	0,0 %
Jiangsu Changhai Composite Materials Holding Co., Ltd (27)	1,3 %
Jushi Group Co., Ltd; Jushi Group Chengdu Co., Ltd; Jushi Group Jiujiang Co., Ltd	0,8 %

6.3 Tuloveroja koskevat helpotukset FIE-yrityksille Kiinassa valmistettujen laitteiden ostosta

a) Johdanto

(168)

Tämän ohjelman puitteissa yritys voi hakea verohyvityksiä kotimaisten tuotantovälineiden ostoista, jos hanke noudattelee Kiinan viranomaisten teollisuuspolitiikkaa. Verohyvitystä, jonka suuruus voi olla enintään 40 prosenttia kotimaassa valmistetun laitteen ostohinnasta, voidaan soveltaa edellisen vuoden verovelvollisuuden asteittaiseen nostamiseen.

b) Oikeusperusta

(169)

Tämän ohjelman oikeusperustan muodostavat 1 päivänä heinäkuuta 1999 annetut väliaikaiset toimenpiteet, jotka koskevat yritystuloon sovellettavia verohyvityksiä kotimaisiin laitteisiin tehtyjen investointien osalta teknologian uudistamishankkeiden yhteydessä, sekä 1 päivänä tammikuuta 2008 voimaan tullut verohallinnon tiedonanto nro 52 [2008], joka käsittelee kotimaisten laitteiden ostojen yhteydessä yritystuloon sovellettavien verohyvityksien ja -vapautuksien lopettamista.

c) Tutkimuksen havainnot

(170)

Kiinan viranomaiset väittivät, että ohjelma on lakkautettu tammikuussa 2008 edellä mainitun tiedonannon nro 52 mukaisesti. Tutkimuksessa kuitenkin kävi ilmi, että yksi otokseen valittu yritys sai etua ohjelmasta tutkimusajanjaksolla.

d) Päätelmät

(171)

Ohjelmassa on kyse tuesta, sillä siitä annetaan taloudellista tukea Kiinan valtion menettämien tulojen muodossa perusasetuksen 3 artiklan 1 alakohdan a alakohdan ii alakohdan mukaisesti. Tästä ohjelmasta annetaan vastaanottajille verosäästön suuruinen etu tukien vastaisen perusasetuksen 3 artiklan 2 alakohdan mukaisesti. Tuki on tukien vastaisen perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan b alakohdan mukaisesti erityinen, sillä verosäästö on riippuvainen kotimaisten hyödykkeiden käytöstä tuontihyödykkeiden sijasta.

e) Tuen määrän laskeminen

(172)

(173)

Tämän tuen osalta Jiangsu Changhai -ryhmälle vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli 0,2 prosenttia.

(174)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että se ei voinut saada taloudellista tukea järjestelmästä ”Tuloveroja koskevat helpotukset FIE-yrityksille Kiinassa valmistettujen laitteiden ostosta”, koska se ei ole ulkomaisrahoitteinen yritys. Sen vuoksi komissio oli virheellisesti katsonut käytettävissä olevien tietojen perusteella, että sille oli koitunut etuutta tästä järjestelmästä. Se väitti myös havainneensa vähäisiä laskentavirheitä. Molemmat väitteet hyväksyttiin, ja tukimarginaalia koskevia laskelmia oikaistiin vastaavasti.

6.4 Muut välittömiä veroja koskevat vapautus- ja helpotusjärjestelmät

(175)

Myös tutkimus- ja kehitystoiminnasta myönnettäviä verovähennyksiä tutkittiin. Toimenpide koski kuitenkin vain vähäpätöisiä summia. Komissio ei tämän vuoksi tutkinut sitä tarkemmin.

(176)

Otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat eivät saaneet tutkimusajanjaksolla rahoitustukea muista C jakson 3 kohdassa mainituista verovapautusohjelmista.

7. Välillisiä veroja ja tuontitariffeja koskevat ohjelmat

7.1 Vapautukset alv:sta ja tuontitariffeista maahantuotujen laitteiden käyttöä varten

a) Johdanto

(177)

Ohjelmasta myönnetään vapautus alv:sta ja tuontitariffeista ulkomaisrahoitteisten yritysten ja kotimaisten yritysten hyväksi näiden tuotannossaan käyttämän käyttöomaisuuden tuonnissa. Jotta vapautus myönnettäisiin, laitteet eivät saa olla tukikelvottomien laitteiden luettelossa ja vapautusta hakevan yrityksen on hankittava Kiinan viranomaisten tai NDRC:n myöntämä valtion kannustamia hankkeita koskeva todistus asiaan sovellettavan investointeja, veroja ja tulleja koskevan lainsäädännön mukaisesti.

b) Oikeusperusta

(178)

Tämän ohjelman oikeusperustan muodostavat valtioneuvoston yleiskirje tuotujen laitteiden veropolitiikan mukauttamisesta [Guo Fa nro 37/1997], valtiovarainministeriön, tullihallinnon ja valtion verohallinnon ilmoitus tiettyjen tuontitullin etuuskohteluiden mukauttamisesta, valtiovarainministeriön, tullihallinnon ja valtion verohallinnon ilmoitus nro 43 [2008], kansallisen kehittämis- ja uudistamiskomission NDRC:n ilmoitus nro 316 2006 (22.2.2006) seikoista, jotka koskevat valtion kannustamiin kotimaisiin tai ulkomaisrahoitteisiin hankkeisiin liittyvän vahvistuskirjeen käsittelyä, sekä luettelo tuontitavaroista, joita ulkomaisrahoitteiset tai kotimaiset yritykset eivät voi tuoda tullivapaasti [2008].

c) Tutkimuksen havainnot

(179)

Kaikki otokseen valitut yritykset saivat etua järjestelmästä.

d) Päätelmät

(180)

Tästä ohjelmasta annettavia etuuksia pidetään 3 artiklan 1 alakohdan a alakohdan ii alakohdan mukaisena tukena Kiinan valtion menettämien tulojen muodossa, koska ulkomaisrahoitteiset yritykset ja muut tukikelpoiset kotimaiset yritykset vapautetaan alv:n ja/tai tullien maksamisesta, jotka niiden muutoin olisi maksettava. Siitä siis koituu vastaanottaville yrityksille etua tukien vastaisen perusasetuksen 3 artiklan 2 alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Ohjelma on erityinen tukien vastaisen perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, koska lainsäädännössä, jonka nojalla myöntävä viranomainen toimii, rajoitetaan ohjelmaan pääsy yrityksiin, jotka investoivat laissa tyhjentävästi määriteltyihin erityisiin liiketoimintaluokkiin ja kuuluvat joko kannustettuun luokkaan tai rajoitettuun B-luokkaan (luettelo ulkomaisia investointeja ja teknologian siirtoa koskevista ohjeista yrityksille) tai jotka ovat sellaisia keskeisiä tuotannonaloja, tuotteita ja tekniikoita, joiden kehittämistä valtio kannustaa, koskevan luettelon mukaisia.

(181)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset kiistivät komission päätelmät ja väittivät edelleen, että tukikelpoisuuskriteerit olivat objektiivisia ja niitä sovellettiin yhdenmukaisesti kaikkiin yrityksiin Kiinassa. Sen vuoksi ne eivät täyttäneet erityisyyden kriteeriä. Kiinan viranomaiset eivät kuitenkaan esittäneet mitään erityisiä lainsäädännön määräyksiä näkemystensä tueksi eivätkä mitään ratkaisevaa näyttöä tukikelpoisuuden automaattisuudesta.

(182)

Kiinan viranomaiset ja yksi vientiä harjoittavat tuottaja väittivät myös, että komissio ei voi ottaa tasoitustoimenpiteitä käyttöön mahdollisista alv-etuuksista, joita kolme otokseen valittua yritystä ovat saattaneet saada, koska aiemmin myönnettyjä alv-vapautuksia ei ole voitu hyödyntää vuodesta 2009 lähtien. Sen vuoksi vaikka oletettaisiin keskimäärin 5–10 vuoden poistoaika kyseisille tuoduille laitteille, väitetty etuus olisi joko päättynyt ennen toimenpiteiden käyttöönottoa tai ei todennäköisesti jatkuisi toimenpiteiden koko viiden vuoden soveltamisaikaa.

(183)

Komissio toteaa, että joidenkin tuotujen laitteiden poistoaika on paljon pidempi kuin 10 vuotta ja voi olla joissakin tapauksissa 15 tai 20 vuotta. Komissio ei kuitenkaan ottanut tasoitustoimenpiteitä käyttöön mistään sellaisesta etuudesta, joka oli saatu vuoden 2009 jälkeen tuodun laitteen ostosta. Kiinan viranomaiset tunnustivat lisäksi, että yritykset saivat järjestelmästä etuutta hieman toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen. Sen vuoksi tämä väite hylätään.

e) Tuen määrän laskeminen

(184)

Tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä lasketaan vastaanottajille tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Vastaanottajille koituneena etuna pidetään laitteiden tuonnin yhteydessä vapautettujen alv:n ja tullin määrää. Jotta voidaan varmistaa, että tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistava määrä kattoi vain tutkimusajanjakson, saatu etuus jaksotettiin laitteen eliniän perusteella vientiä harjoittavan tuottajan tavanomaisten kirjanpitomenettelyjen mukaisesti.

(185)

Otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille tässä järjestelmässä vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli seuraava:

Vapautukset alv:sta ja tuontitariffeista maahantuotujen laitteiden käyttöä varten
Yritys/Ryhmä	Tukiprosentti
Chongqing Polycomp International Corporation	0,5 %
Jiangsu Changhai Composite Materials Holding Co., Ltd (28)	0,1 %
Jushi Group Co., Ltd; Jushi Group Chengdu Co., Ltd; Jushi Group Jiujiang Co., Ltd	0,5 %

7.2 Muut välillisiä veroja koskevat vapautus- ja helpotusjärjestelmät

(186)

Otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat eivät saaneet tutkimusajanjaksolla rahoitustukea muista C jakson 3 kohdassa mainituista välillisiä veroja koskevista vapautusohjelmista.

8. Valtion tarjoamat tavarat ja palvelut riittämättömänä pidettävää korvausta vastaan

8.1 Raaka-aineiden, sähkön ja veden tarjoaminen

(187)

Otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien suorittamiin raaka-aineen, veden tai sähkön ostoihin ei havaittu liittyneen tukia tutkimusajanjaksolla.

8.2 Maankäyttöoikeuksien tarjoaminen

a) Johdanto

(188)

Yritykset eivät saa ostaa Kiinassa maata suoraan vaan vain maankäyttöoikeuksia paikallisviranomaisilta.

b) Oikeusperusta

(189)

Kiinan maanhallintalaissa todetaan, että kaikki maa kuuluu kansalle eikä sitä voida ostaa tai myydä, mutta siinä asetetaan ehdot, joiden mukaisesti maankäyttöoikeuksia voidaan myydä yrityksille tarjouskilpailun, hintanoteerauksen tai huutokaupan perusteella.

c) Tutkimuksen havainnot

(190)

Periaatteessa huutokauppajärjestelmässä tietyn maankäyttöoikeuden hinta määräytyy markkinoiden mukaisesti ja näin ollen riippumattomasti. Kiinan viranomaiset kuitenkin totesivat, että viranomaiset asettavat joka tapauksessa kullekin maaluokalle (luokkia on 1–15 maa-alueen laadun perusteella) vähimmäishinnan, jonka alle hinta ei voi pudota.

(191)

Kiinan viranomaiset valvovat myös maan tarjontaa rajoittamalla kiintiöillä maa-alan, jonka maankäyttöoikeudet voidaan myydä teollisuus- tai asuinkäyttöön provinssi- ja vuosikohtaisesti.

(192)

Otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien ostamien maankäyttöoikeuksien osalta komissio ei havainnut mitään näyttöä huutokauppamenettelystä, jossa maankäyttöoikeuksien hinta olisi määräytynyt riippumattomasti. Vientiä harjoittava tuottaja, jolle maa myönnettiin, tarjosi lähtöhinnan, ja koska se oli ainoa tarjoaja, maankäyttöoikeus myönnettiin sille. Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset totesivat, että ne eivät ole samaa mieltä komission päätelmien kanssa siitä, että Kiinassa ei ole toimivia maankäyttöoikeuksien markkinoita. Ne eivät kuitenkaan esittäneet mitään uusia väitteitä tämän näkemyksen tueksi.

(193)

Tutkimuksen havainnot vahvistavat, ettei maankäyttöoikeuksien myöntämistä ja hankkimista koskeva tilanne Kiinassa ole selvä eikä avoin ja että viranomaiset asettavat hinnat usein mielivaltaisesti. Viranomaiset asettavat hinnat kaupunkien maa-alueita koskevan arviointijärjestelmän (Urban Land Evaluation System) mukaisesti; siinä ohjeistetaan viranomaisia teollisuusmaan hintoja asettaessaan ottamaan muun muassa huomioon teollisuuspolitiikan näkökohdat (29).

(194)

Myös julkisesti saatavilla olevat riippumattomat tiedot viittaavat siihen, että Kiinassa maata luovutetaan alle normaalien markkinahintojen (30).

(195)

Otokseen valitut yritykset maksoivat itse asiassa Kiinan viranomaisten asettaman hinnan. Maankäyttöoikeudet tarjotaan riittämättömänä pidettävää korvausta vastaan verrattuna markkinaviitearvoon, joka esitetään e kohdassa.

(196)

Kiinan maankäyttötilannetta käsitellään myös Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n asiakirjassa, jossa vahvistetaan, että maankäyttöoikeuksien tarjoamisessa kiinalaisille yrityksille ei oteta huomioon markkinaolosuhteita (31).

d) Päätelmät

(197)

Komissio päättelee, että Kiinan viranomaisten tarjoamia maankäyttöoikeuksia olisi pidettävä tukien vastaisen perusasetuksen 3 artiklan 1 alakohdan a alakohdan iii alakohdan ja 3 artiklan 2 alakohdan mukaisesti hyödykkeiden tarjoamisen muodossa annettuna tukena, josta on koitunut etuutta vastaanottaville yrityksille. Koska tutkimuksessa ei saatu näyttöä toimivista maankäyttöoikeuksien markkinoista Kiinassa, käytettiin ulkoista viitearvoa (ks. e kohta jäljempänä), joka osoittaa, että otokseen valittujen viejien maankäyttöoikeuksista maksamat summat ovat alle markkinahintojen.

(198)

Tuki on erityistä tukien vastaisen perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a ja c alakohdan mukaisesti, koska valtioneuvoston päätöksessä nro 40 vaaditaan, että viranomaisten on varmistettava maan tarjoaminen kannustetuille tuotannonaloille, joihin lasikuitufilamenttien tuotannonala kuuluu (ks. 67–82 kappale). Päätöksen nro 40 18 §:ssä todetaan selvästi, että ”rajoitetut” tuotannonalat eivät voi saada maankäyttöoikeuksia.

e) Tukimarginaalin laskeminen

(199)

Etuuden määrä on maankäyttöoikeuksista maksetun hinnan ja asianmukaisen ulkoisen viitearvon välinen erotus.

(200)

Komissio pitää Taiwania soveltuvana ulkoisena viitearvona seuraavista syistä:

a)	talouskehityksen, BKT:n ja taloudellisen rakenteen vastaava taso Taiwanissa ja suurimmassa osassa niistä Kiinan maakunnista ja kaupungeista, joissa yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat ovat sijoittautuneina,

b)	Kiinan ja Taiwanin fyysinen läheisyys,

c)	teollisen infrastruktuurin korkea taso sekä Taiwanissa että näissä Kiinan maakunnissa,

d)	tiiviit taloudelliset siteet ja rajat ylittävä kauppa Taiwanin ja Kiinan välillä,

e)	samanlainen korkea väestöntiheys kyseisissä Kiinan maakunnissa ja Taiwanissa,

f)	viitearvon muodostamiseen käytetyn maan tyypin ja liiketoimien samanlaisuus Taiwanissa ja Kiinassa sekä

g)	Taiwanin ja Kiinan samanlaiset väestörakenteelliset sekä kielelliset ja kulttuurilliset piirteet.

(201)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset kiistivät Taiwanin käytön viitearvona, koska Taiwanin asukastiheys on monikertainen Kiinaan nähden, minkä vuoksi maankäytön tilanne ja hinnat näissä kahdessa maassa eivät ole vertailukelpoisia. Komissio kuitenkin katsoo, että edeltävässä kappaleessa esitetyistä monista syistä viitearvo on valittu kohtuullisella perusteella.

(202)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen lisäksi yksi otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja ehdotti, että Taiwanin käyttö ei sovellu sen provinssin taloudellisten olosuhteiden vuoksi, jossa yritys sijaitsee, muttei esittänyt vaihtoehtoa. Se myös väitti, että Kiinan ja Taiwanin fyysistä läheisyyttä ei pitäisi pitää pätevänä perusteena vertailuarvon valinnalle muttei esittänyt näyttöä väitteensä tueksi. Koska vaihtoehtoisia viitearvoja ei ehdotettu, Taiwanin käyttö vahvistetaan.

(203)

Ottaen kaikki nämä tekijät huomioon komissio päätteli, että maankäyttöoikeudet Kiinassa markkinaolosuhteiden vallitessa olisivat otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien osalta hyvin samanlaiset kuin maan hinnat Taiwanissa.

(204)

Keskimääräiset maanhinnat Taiwanissa vuonna 2012 saatiin Taiwanin talousministeriön teollisuusvirastolta, ja niitä mukautettiin inflaation ja BKT:n kasvun mukaisesti, jotta saatiin maan viitehinta kultakin kalenterivuodelta. Koska maankäyttöoikeudet ovat voimassa 50 vuotta ja niitä koskevat poistot tehdään tällä perusteella, etuus tutkimusajanjaksolla on 1/50 viitehinnan ja tosiasiallisesti maksetun hinnan erotuksesta.

(205)

Tukiprosentti maan tarjoamisesta riittämättömänä pidettävää korvausta vastaan oli seuraava:

Maankäyttöoikeuksien tarjoaminen riittämättömänä pidettävää korvausta vastaan
Yrityksen nimi	Tukimarginaali
Chongqing Polycomp International Corporation	2,9 %
Jiangsu Changhai Composite Materials Holding Co., Ltd (32)	1,6 %
Jushi Group Co., Ltd; Jushi Group Chengdu Co., Ltd; Jushi Group Jiujiang Co., Ltd	1,6 %

9. Tukea koskevat päätelmät

(206)

Komissio on laskenut tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrän tukien vastaisen perusasetuksen säännösten mukaisesti tutkimuksen kohteena olevien yritysten osalta järjestelmäkohtaisesti ja ynnännyt nämä luvut yhteen laskeakseen kunkin vientiä harjoittavan tuottajan kokonaistuen määrän tutkimusajanjaksolla.

(207)

Tukimarginaalien laskemiseksi komissio laski ensin tuen prosenttiosuuden eli tuen määrän suhteessa yrityksen kokonaisliikevaihtoon. Tätä prosenttiosuutta käytettiin sitten laskettaessa tukea suhteutettuna tarkasteltavana olevan tuotteen vientiin unioniin tutkimusajanjaksolla.

(208)

Tämän jälkeen laskettiin tuen määrä unioniin viedyn tarkasteltavana olevan tuotteen tonnia kohti tutkimusajanjaksolla, ja jäljempänä olevat marginaalit laskettiin prosentteina saman viennin CIF-arvosta tonnia kohti.

(209)

Tukien vastaisen perusasetuksen 15 artiklan 3 kohdan mukaisesti otoksen ulkopuolisten yhteistyössä toimineiden yritysten kokonaistukimarginaali laskettiin otokseen kuuluneille yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille vahvistetun painotetun keskimääräisen kokonaistukimarginaalin perusteella, lukuun ottamatta ryhmää, johon se vientiä harjoittava tuottaja kuuluu, johon sovellettiin 28 artiklan 1 kohtaa.

Yrityksen nimi	Tukimarginaali
Chongqing Polycomp International Corporation	9,7 %
Jiangsu Changhai Composite Materials Holding Co., Ltd (33)	5,8 %
Jushi Group Co., Ltd; Jushi Group Chengdu Co., Ltd; Jushi Group Jiujiang Co., Ltd	10,3 %
Muut yhteistyössä toimineet yritykset	10,2 %

D. VAHINKO

1. Unionin tuotanto ja unionin tuotannonala

(210)

Tutkimusajanjakson aikana samankaltaista tuotetta valmisti kahdeksan tuottajaa unionissa. Ne muodostivat ’unionin tuotannonalan’ polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(211)

Unionin kokonaistuotanto tutkimusajanjaksolla oli 530 000–580 000 tonnia. Komissio vahvisti luvun unionin tuotannonalaa koskevien käytettävissä olevien (APFE:n toimittamien) tietojen perusteella. Kuten 17 kappaleessa todettiin, otokseen valittiin kolme unionin tuotantolaitosta, joiden osuus samankaltaisen tuotteen kokonaistuotannosta unionissa oli 52 prosenttia.

(212)

Kun otetaan huomioon valitukseen/tarkastelupyyntöön sisältyvät tiedot, joissa esitettiin valituksen tekijöiden/pyynnön esittäjien tosiasialliset makrotaloudelliset indikaattorit, ja se, että vain erittäin harvat unionin tuottajat eivät olleet osa valituksen tekijöitä/pyynnön esittäjiä, vaikuttaa asianmukaiselta olla paljastamatta tosiasiallisia aggregoituja makrotaloudellisia indikaattoreita, jotka liittyvät kaikkiin unionin tuottajiin, koska asianomaiset osapuolet pystyisivät helposti määrittämään yrityskohtaiset luvut niistä yrityksistä, jotka eivät ole osana valitusta/pyyntöä.

(213)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset vastustivat luottamuksellista kohtelua ja vaihteluvälien käyttöä koko unionin kulutuksen ja muiden makrotaloudellisten vahinkoindikaattoritietojen osalta.

(214)

Komissiolla on velvollisuus noudattaa sellaisten tuottajien tietojen luottamuksellisuutta, jotka eivät ole valituksen tekijöitä, kun sille esitetään tätä koskeva pyyntö ja annetaan hyvä peruste. Tarkkojen makrotaloudellisten indikaattoreiden paljastaminen mahdollistaisi näiden tuottajien luottamuksellisten tietojen yksilöimisen ja olisi vastoin niiden etuja. Tämän vuoksi väite hylätään.

2. Unionin kulutus

(215)

Komissio vahvisti unionin kulutuksen seuraavien perusteella: i) unionin tuotannonalan myyntimäärä unionin markkinoilla APFEn toimittamien tietojen perusteella ja ii) tuonti kolmansista maista Eurostatista saatujen tietojen perusteella (COMEXT).

(216)

Unionin kulutus kehittyi seuraavasti:

Taulukko 1

Unionin kulutus (tonnia)

	2010	2011	2012	Tutkimusajanjakso
Unionin kulutus yhteensä	700 000–750 000	680 000–730 000	710 000–760 000	720 000–770 000
Indeksi (2010 = 100)	100	97	101	103
Lähde: APFE:n toimittamat tiedot; Eurostat (Comext).

(217)

Vuoden 2010 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana unionin kulutus kasvoi 3 prosenttia.

(218)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi käyttäjä väitti, että unionin kulutus putosi lähes 30 prosenttia vuonna 2009. Se väitti, että tämä huomioon ottaen 3 prosentin kasvu vuodesta 2010 ei ole merkittävä. Komissio ei kuitenkaan pitänyt tätä kasvua merkittävänä vaan vain huomautti, että kulutus kasvoi tarkastelujaksolla.

3. Tuonti asianomaisesta maasta

3.1 Polkumyyntituonnin ja tuetun tuonnin määrä ja markkinaosuus

(219)

Jäljempänä olevaan analyysiin sisältyvät sekä polkumyynnillä tapahtunut että tuettu tuonti samoilta otokseen valituilta vientiä harjoittavilta tuottajilta Kiinassa ja samalla tutkimusajanjaksolla.

(220)

Tarkasteltavana olevan tuotteen Kiinasta tulevan tuonnin määrä kehittyi seuraavasti:

Taulukko 2

Tuontimäärä (tonnia) ja markkinaosuus

	2009	2010	2011	2012	Tutkimusajanjakso
Tuonnin määrä (tonnia)	98 916	152 514	109 172	125 781	130 958
Indeksi (2010 = 100)	65	100	72	82	86
Indeksi (2009 = 100)	100	154	110	127	132
Markkinaosuus	13 %–18 %	19 %–24 %	13 %–18 %	15 %–20 %	15 %–20 %
Indeksi (2010 = 100)	87	100	73	81	83
Indeksi (2009 = 100)	100	115	84	93	97
Lähde: Eurostat (Comext).

(221)

Tuonnin määrä Kiinasta väheni 14 prosenttia tarkastelujaksolla ja sen markkinaosuus supistui 17 prosenttia. Vuosi 2010 ei kuitenkaan ole soveltuva vertailuvuosi, ja tuontisuuntausten analysointi olisi tarkempaa, jos otettaisiin huomioon myös edeltävä vuosi (2009), kuten edellä olevasta taulukosta näkyy. Vuodelle 2010 oli ominaista unionin tuojien merkittävä kiinalaisten lasikuitufilamenttituotteiden varastointi ennen väliaikaisten tullien käyttöönottoa syyskuussa 2010. Tutkimuksessa kävikin ilmi, että vuoden 2010 ensimmäisten yhdeksän kuukauden aikana Kiinasta tuotiin paljon tavanomaista suurempia määriä. Tuonnin määrä Kiinasta vuonna 2009 oli noin 99 000 tonnia ja vuonna 2010 yli 152 000 tonnia ja sitten vuonna 2011 määrä putosi noin 109 000 tonniin. Suuntaus osoittaa, että vuodesta 2009 tuonti kasvoi selvästi. Vuodesta 2011 lähtien Kiinasta tulevan tuonnin määrä lisääntyi 20 prosenttia, mikä tarkoitti sitä, että se lisäsi markkinaosuuttaan 2 prosenttiyksikköä.

(222)

Useat osapuolet toistivat väitteensä, jonka mukaan tuonti Kiinasta ja sen markkinaosuus supistuivat vuoden 2010 ja tutkimusajanjakson lopun välillä ja että sen vuoksi tuonnin merkittävää kasvua ei ole osoitettu, kuten polkumyynnin vastaisen sopimuksen 3 artiklan 2 kohdassa ja tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen 15 artiklan 2 kohdassa edellytetään. Lisäksi ne väittivät, että vuosi 2009 ei ole asianmukainen vertailuvuosi seuraavista syistä: i) polkumyynnin ja tukien vastaisissa perusasetuksissa ei ole oikeusperustaa, ja WTO:n paneeli (Mexico-Steel Pipes and Tubes) katsoi, että tutkintaviranomainen ei voi käyttää tiettyyn kauteen sisältyviä ajallisia osajoukkoja, ii) ei ole näyttöä, joka tukisi väitettä, jonka mukaan tuonti vuonna 2010 oli seurausta varastoinnista, ja iii) vuoden 2009 tietoja ei ole tarkasteltu vahinkoanalyysin muiden näkökohtien osalta, minkä vuoksi analyysi ei ole objektiivinen.

(223)

Ensimmäisestä ja kolmannesta väitteestä voidaan todeta, että polkumyynnin ja tukien vastaiset perusasetukset ovat sovellettavaa lainsäädäntöä, eikä niissä todeta yksityiskohtaisesti, mitkä kaudet pitäisi ottaa huomioon suuntausten analysoimiseksi. Sen vuoksi ei ole mitään syytä, miksi vuotta 2009 ei voitaisi ottaa huomioon Kiinasta tulevan tuonnin suuntausten analysoimiseksi. Tämä ei tee analyysistä subjektiivista, vaan se päinvastoin täydentää entisestään unionin tuotannonalan tilanteesta tehtyä analyysiä. Vuosi 2009 otettiin huomioon tarkastelujakson lisäksi vain Kiinasta tulevaan tuontiin liittyvien erityisten vahinkoindikaattoreiden osalta, kuten 219 kappaleessa selitettiin. Muiden vahinkoindikaattoreiden osalta ei ollut objektiivisia syitä olla ottamatta kaikkia tarkastelujakson vuosia huomioon täysimääräisesti.

(224)

Toisesta väitteestä voidaan todeta, että varastoinnin vaikutukset näkyvät erittäin selvästi kuukausittaisissa tuontitiedoissa, jotka on saatu polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 14 artiklan 6 kohdan mukaisesti perustetusta tietokannasta (ks. kaavio 1 jäljempänä) (34). Ennen väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottoa tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti Kiinasta lisääntyi voimakkaasti vuoden 2010 toisella ja kolmannella neljänneksellä (ennen vuoden 2010 loppua/vuoden 2011 alkua tapahtuvan kulutuksen osalta rajoitetun varastointiajan vuoksi). Kulutuksessa ei tapahtunut samanlaista lisäystä, mikä viittaa siihen, että tämä tuonti tapahtui varastointia varten ennakoitaessa toimenpiteiden käyttöönottoa. Kiinan viranomaiset eivät antaneet muuta selitystä tällä lisäykselle, minkä vuoksi komissio voi kohtuudella katsoa, että varastointia tapahtui ennen väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottoa vuoden 2010 lopussa. Tätä osoittaa vielä se, että Kiinasta kuukausittain tulevan tuonnin taso väliaikaisten ja lopullisten toimenpiteiden välisenä aikana (vuoden 2010 neljäs neljännes ja vuoden 2011 ensimmäinen kolmannes) oli erittäin alhainen. Kun toimenpiteitä alennettiin lopullisessa vaiheessa (maaliskuussa 2011), kuukausittaiset tuontitasot kohosivat jälleen vakaalle tasolle.

Kaavio 1

Tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti Kiinasta (kuukausittaiset määrät)

Lähde: 14 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen tietojen tietokanta

3.2 Polkumyyntituonnin ja tuetun tuonnin hinnat

(225)

Kiinasta tulevan tuonnin hinnat (pois luettuna voimassa olevat polkumyyntitullit) kehittyivät seuraavasti:

Taulukko 3

Tuontihinnat

	2010	2011	2012	Tutkimusajanjakso
Keskimääräinen CIF-hinta (euroa/tonni)	911	877	892	834
Indeksi (2010 = 100)	100	96	98	92
Lähde: Eurostat (Comext)

(226)

Kiinasta tulevan tuonnin CIF-hinnat (pois luettuna voimassa olevat polkumyyntitullit) laskivat 911 eurosta 834 euroon tonnia kohti tarkastelujaksolla. Tämä tarkoittaa 8 prosentin laskua tutkimusjaksolla.

(227)

Kiinan viranomaiset ja eräs käyttäjä väittivät, että keskimääräisten tuontihintojen vertailu ilman tuotevalikoiman analyysiä on harhaanjohtava. Kiinan viranomaiset totesivat lisäksi, että suurin osa Kiinasta tulevasta tuonnista koostui halvimmasta tuotelajista eli rovingeista.

(228)

Toisin kuin väitettiin, tuotevalikoima otettiin täysimääräisesti huomioon analyysissä, sillä komissio vertasi kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien myyntihintoja otokseen valittujen unionin tuottajien myyntihintoihin tuotelajikohtaisesti. Samaa lähestymistapaa noudatettiin alkuperäisessä tutkimuksessa.

(229)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset pyysivät Kiinan tuontihintoja tuotelajeittain taulukossa 3, koska näitä tuotelajikohtaisia tietoja käytettiin hinnan alittavuuden ja vahinkomarginaalien laskemisessa.

(230)

Kiinasta tulevan tuonnin keskimääräistä hintaa taulukossa 3 käytetään osoittamaan hintakehitystä tarkastelujaksolla. Tätä varten keskimääräisten hintojen käyttö on asianmukaista. Hinnan alittavuuden ja vahinkomarginaalin laskemiseen käytettiin tuotelajikohtaisia tietoja.

(231)

Tutkimusajanjakson aikaisen hinnan alittavuuden määrittämiseksi verrattiin otokseen valittujen unionin tuottajien unionin markkinoilla etuyhteydettömiltä asiakkailta veloittamia tuotelajikohtaisia painotettuja keskimääräisiä myyntihintoja, jotka oli oikaistu noudettuna lähettäjältä -tasolle, vastaaviin otokseen valituilta kiinalaisilta tuottajilta tulevassa tuonnissa ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta unionin markkinoilla veloitettuihin tuotelajikohtaisiin painotettuihin keskimääräisiin hintoihin, jotka oli määritetty CIF-tasolla ja oikaistu asianmukaisesti tullien, polkumyyntitullien ja tuonnin jälkeisten kustannusten huomioon ottamiseksi. Hintavertailu tehtiin tuotelajeittain samassa kaupan portaassa tapahtuneiden liiketoimien osalta. Vertailun tulokset ilmoitettiin prosentteina otokseen valittujen unionin tuottajien painotetusta keskimääräisestä noudettuna lähettäjältä -hinnasta tutkimusajanjaksolla. Vertailu osoitti, että suuren kiinalaisen viejän hintojen alittavuuden marginaali oli 2 prosenttia tuontihintaan lisätyistä voimassa olevista polkumyyntitoimenpiteistä (ja tulleista) huolimatta. Valtaosa tuonnista tapahtui unionin hintoja vastaavilla hintatasoilla.

(232)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että kolmen tuotevalvontakoodin cif-arvoissa oli epätarkkuuksia.

(233)

Väite oli paikkansapitävä, ja komissio on oikaissut kyseisiä cif-arvoja, jotka muuttivat hieman hintojen ja viitehintojen alittavuuden marginaaleja kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan osalta (ks. 440 kappale).

(234)

Useat osapuolet väittivät, että tutkimusajanjaksolla ei esiintynyt merkittävää hintojen alittavuutta. Niiden mukaan yksittäisen viejän 2 prosentin hintojen alittavuuden marginaali on lähes vähimmäistasoa eikä sitä voida pitää merkittävänä. Lisäksi ne viittasivat komission käytäntöön, jonka mukaan katsotaan, että vähäisellä 6 prosentin hintojen tai viitehintojen alittavuudella ei ole vaikutusta yleiseen hintatasoon unionissa viennin vähäisen määrän vuoksi.

(235)

Tällä hetkellä voimassa olevista polkumyyntitulleista huolimatta hintojen alittavuutta esiintyy edelleen. Viittaus komission käytäntöön on harhaanjohtava. Raskasta soodaa (natriumkarbonaattia) koskevassa tapauksessa (35) katsottiin, että 6 prosentin hinnan alittavuudella ei ollut käytännössä mitään vaikutusta yleisiin hintatasoihin vähäisen tuontimäärän ja viejämaan 1,4 prosentin markkinaosuuden vuoksi. Kiinan markkinaosuus tutkimusajanjaksolla oli puolestaan 15–20 prosenttia. Tiettyjä optisia laserlukulaitteita koskevassa tapauksessa (36) viitattiin asianomaisen tuonnin vähäiseen hintojen alittavuuteen ottaen huomioon i) unionin kulutuksen merkittävä kasvu (129 %) ja ii) tarkasteltavana oleva tuote eli ei-homogeeniset tuotteet, joiden ominaisuudet vaihtelevat suuresti, joissa on teknisiä eroja ja jotka ovat nopean teknologisen kehityksen kohteena. Tässä tutkimuksessa tarkasteltavana olevan tuotteen markkinat ovat täysin erilaiset, ja hintojen alittavuuden merkittävyyttä on tarkasteltava tässä erityisessä markkinaympäristössä. Tarkasteltavana oleva tuote on homogeeninen peruslujitetuote melko vakailla markkinoilla. Tällaiset markkinat ovat herkemmät hintaeroille, ja jo pienilläkin hintaeroilla voi olla suuria vaikutuksia markkinoihin. Se, että suurta alittavuutta ei esiintynyt, ei sen vuoksi muuta komission päätelmiä. Tämä tekijä päinvastoin otettiin täysimääräisesti huomioon arvioinnissa. Kutakin tapausta arvioidaan joka tapauksessa tapauskohtaisesti, ja vahinkotilanne koostuu monista indikaattoreista, joista millään ei ole ratkaisevaa merkitystä.

4. Unionin tuotannonalan taloudellinen tilanne

(236)

Tutkittaessa polkumyyntituonnin ja tuetun tuonnin vaikutusta unionin tuotannonalaan arvioitiin polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen 8 artiklan 4 kohdan mukaisesti kaikki taloudelliset indikaattorit, jotka vaikuttivat unionin tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujaksolla.

(237)

Kuten 17–25 kappaleessa mainitaan, unionin tuotannonalalle mahdollisesti aiheutuneen vahingon määrittämiseen käytettiin otantamenetelmää.

(238)

Vahingon määrittämistä varten komissio erotti toisistaan makro- ja mikrotaloudelliset vahinkoindikaattorit. Komissio arvioi makrotaloudelliset indikaattorit valituksessa ja tarkastelupyynnössä sekä myöhemmissä kannanotoissa toimitettujen tietojen perusteella ja vertasi niitä mahdollisuuksien mukaan tilastoihin. Tiedot liittyvät kaikkiin unionin tuottajiin. Komissio arvioi mikrotaloudelliset indikaattorit otokseen valituilta unionin tuottajilta saatuihin kyselylomakevastauksiin sisältyvien tietojen perusteella. Molempien tietojoukkojen havaittiin olevan edustavia kuvaamaan unionin tuotannonalan taloudellista tilannetta.

(239)

Makrotaloudellisia indikaattoreita ovat tuotanto, tuotantokapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, myyntimäärä, markkinaosuus, kasvu, työllisyys, tuottavuus, polkumyynti- ja tukimarginaalien merkittävyys ja toipuminen aiemman polkumyynnin tai tuetun tuonnin vaikutuksista.

(240)

Mikrotaloudellisia indikaattoreita ovat keskimääräiset yksikköhinnat, yksikkökustannukset, työvoimakustannukset, varastot, kannattavuus, kassavirta, investoinnit, investointien tuotto ja pääoman saanti.

5. Makrotaloudelliset indikaattorit

5.1 Tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste

(241)

Tuotannon vuotuinen vaihtelu on yleistä unionin tuotannonalalle, koska uunit on rakennettava uudelleen 7–10 vuoden välein, minkä vuoksi tuotantomäärä on varastojen kasvattamiseksi suurempi edeltävänä vuonna ja alempi sinä vuonna, jona uuni on pois käytöstä uudelleenrakentamisen vuoksi. Aina kun uuni on pois käytöstä uudelleenrakentamisen vuoksi, kyseisen vuoden tuotantokapasiteetti on pienempi.

(242)

Nämä seikat huomioon ottaen unionin tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste yhteensä kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 4

Tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste

	2010	2011	2012	Tutkimusajanjakso
Tuotantomäärä (tonnia)	560 000–610 000	580 000–630 000	510 000–560 000	530 000–580 000
Indeksi	100	103	92	95
Tuotantokapasiteetti (tonnia)	670 000–720 000	680 000–730 000	650 000–700 000	640 000–690 000
Indeksi	100	101	97	96
Kapasiteetin käyttöaste	84 %	86 %	81 %	84 %
Indeksi	100	102	95	99
Lähde: APFE:n toimittamat tiedot.

(243)

Unionin kulutuksen kasvaessa (3 %) unionin tuotannonalan samankaltaisen tuotteen tuotanto laski vuoden 2010 ja tutkimusajanjakson välillä 5 prosenttia. Myös tuotantokapasiteetti laski vuoden 2010 ja tutkimusajanjakson välillä noin 4 prosenttia. Kapasiteetin käyttöaste pysyi suhteellisen vakaana tarkastelujaksolla vuonna 2012 tapahtunutta pudotusta lukuun ottamatta.

(244)

Tuotanto supistui 11 prosenttiyksikköä ja tuotantokapasiteetti 4 prosenttiyksikköä vuoden 2011 ja vuoden 2012 välillä. Tämä johtui unionin tuotannonalan rakenneuudistuksista ja joistakin sen tuotantolaitosten sulkemisesta. Lasikuitufilamentin tuottaja Ahlstrom lopetti tuotannon vuoden 2011 lopulla ja Owens Corning Vado Liguren tuotantolaitos Italiassa päätti toimintansa vuonna 2012, koska ne eivät toipuneet polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutuksista. Unionin tuotannonala kuitenkin uskoo voivansa olla elinkelpoinen, kunhan rakenneuudistus on saatu tehtyä ja tasapuoliset toimintaedellytykset palautettua, mikä selittää sitä, miksi unionin tuotannonala edelleen investoi olemassa olevien uunien jälleenrakennukseen.

(245)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että komissio käytti keskimääräistä lyhyempää uunien käyttöikää ja että tämän vuoksi unionin tuottajien uuneihin tekemissä investoinneissa ja/tai uunien käytössä on merkittävää tehottomuutta.

(246)

Tutkimuksessa osoitettiin, että unionin tuotannonalan uunien uudelleenrakennuspäätökset tehtiin tuotantoon ja energiatehokkuuteen liittyvien näkökohtien perusteella. Ei ollut merkkejä siitä, että otokseen valittujen unionin tuottajien soveltama uunien käyttöikä ei ollut hyvä käytäntö tuotannonalalla ja tuotevalikoiman vaatimusten mukainen.

(247)

Useat osapuolet väittivät, että huomioon on otettava pidempi ajanjakso kuin vuodesta 2010 tutkimusajanjaksoon asti, erityisesti uunien uudelleenrakennuskustannusten vuoksi, jotka vaikuttavat kaikkiin makro- ja mikrotaloudellisiin indikaattoreihin. Kiinan viranomaiset totesivat, että mitään tietoja ei annettu niiltä vuosilta, joina unionin tuottajat toteuttivat uunien uudelleenrakennuksia.

(248)

Uunien uudelleenrakennukset kuuluvat olennaisena osana tuotannonalaan ja toistuvat säännöllisesti. Ne ovat keskeisiä toiminnan jatkuvuuden ja kapasiteetin ylläpitämisen varmistamiseksi. Tehdyt T&K-investoinnit liittyvät suoraan toiminnalliseen kapasiteettiin ja siihen, että pystytään kehittämään räätälöityjä tuotteita asiakkaiden tarpeiden mukaan. Sen vuoksi nämä investoinnit eivät ole poikkeuksellisia tarkastelujaksolla. Tarkastellun ajanjakson pituudesta riippumatta uunien korjaukset tai uudelleenrakennukset vaikuttavat aina tuotantomäärään. Uudelleenrakennusten ajankohtaan liittyviä yrityskohtaisia tietoja pidetään luottamuksellisina.

(249)

Yksi käyttäjä väitti myös, että unionin tuotannonala pystyi välttämään (tuetun ja polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin) vahingolliset vaikutukset, koska kapasiteetin käyttöaste pysyi melko vakaana vuodesta 2010 tutkimusajanjakson loppuun asti.

(250)

Samankaltaisen tuotteen tuotanto on jatkuva prosessi, jota ei voida mukauttaa kysynnän lyhyen aikavälin vaihteluihin. Melko vakaata kapasiteetin käyttöastetta on tarkasteltava ottaen huomioon pienenevä tuotantokapasiteetti. Sen vuoksi väite hylätään.

5.2 Myyntimäärä ja markkinaosuus

(251)

Unionin tuotannonalan myyntimäärät vapaille markkinoille unionin markkinoilla ja kytkösmarkkinoille unionin markkinoilla sekä vastaavat markkinaosuudet kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 5

Myyntimäärä ja markkinaosuus

	2010	2011	2012	Tutkimusajanjakso
Vapaille markkinoille suuntautuvan myynnin määrät unionin markkinoilla (tonnia)	420 000–470 000	390 000–440 000	400 000–450 000	420 000–470 000
Indeksi	100	94	96	99
Vapaille markkinoille suuntautuvan myynnin markkinaosuus	58 %–63 %	56 %–61 %	55 %–60 %	56 %–61 %
Indeksi	100	96	95	97
Kytkösmarkkinoille suuntautuvan myynnin määrät unionin markkinoilla (tonnia)	20 000–70 000	30 000–80 000	30 000–80 000	30 000–80 000
Indeksi	100	114	123	121
Kytkösmarkkinoille suuntautuvan myynnin markkinaosuus	4 %–9 %	5 %–10 %	5 %–10 %	5 %–10 %
Indeksi	100	117	122	118
Lähde: APFE:n toimittamat tiedot.

(252)

Unionin tuotannonalan lasikuitufilamenttituotteiden myyntimäärä vapaille markkinoille (eli etuyhteydettömille asiakkaille) pieneni hieman eli 1 prosentin tarkastelujaksolla. Kun kuitenkin otetaan huomioon unionin kulutuksen 3 prosentin kasvu, unionin tuotannonalan markkinaosuus laski 58–63 prosentista (vuonna 2010) 56–61 prosenttiin tutkimusajanjaksolla. Alhaisempi myyntimäärä vuonna 2011 johtuu siitä, että vuonna 2010 varastoitiin kiinalaista tuontia, joka sitten tuli vähitellen markkinoille vuonna 2011.

(253)

Unionin tuotannonalan kytkösmarkkinamyynnin osuus tarkastelujaksolla oli 11–14 prosenttia unionin tuotannonalan kokonaismyynnistä (myynti vapaille ja kytkösmarkkinoille) unionin markkinoilla. Kytkösmarkkinamyynti kasvoi vuosien 2010 ja 2012 välillä, jonka jälkeen se vakiintui tutkimusajanjaksolla. Kytkösmarkkinamyynnin kasvu vuosien 2010 ja 2011 välillä on vähäistä, jos tarkastellaan absoluuttisia lukuja.

5.3 Työllisyys ja tuottavuus

(254)

Unionin tuottajien työllisyys ja tuottavuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 6

Työllisyys ja tuottavuus

	2010	2011	2012	Tutkimusajanjakso
Työntekijöiden lukumäärä	3 450–3 950	3 350–3 850	3 200–3 700	3 000–3 500
Indeksi	100	97	95	89
Tuottavuus (yksikköä/työntekijä)	153	163	150	164
Indeksi	100	106	98	107
Lähde: APFE:n toimittamat tiedot.

(255)

Unionin tuottajien työllisyystaso osoittaa, että unionin tuotannonala pyrki järkeistämään tuotantoa tarkastelujaksolla vähentääkseen valmistuskustannuksia. Tarkastelujaksolla työntekijöiden lukumäärä vähenikin 11 prosenttia.

(256)

Samalla tarkastelujaksolla tapahtuneen työntekijöiden lukumäärän ja tuotantomäärän muutoksen yhteisvaikutuksesta unionin tuottajien työvoiman tuottavuus — mitattuna tuotoksena (tonnia) työntekijää ja vuotta kohti — kasvoi 7 prosenttia vuoden 2010 ja tutkimusajanjakson välillä.

5.4 Kasvu

(257)

Unionin kulutus kasvoi tarkastelujaksolla 3 prosenttia, kuten 217 kappaleessa todettiin. Kun otetaan huomioon samankaltaisen tuotteen monet käyttösovellukset, unionin tuotannonala ja käyttäjät odottavat kasvun jatkuvan lähitulevaisuudessakin.

5.5 Polkumyynti- ja tukimarginaalin suuruus ja toipuminen aiemman polkumyynnillä tapahtuneen ja tuetun tuonnin vaikutuksista

(258)

Unionin tuotannonalalle aiheutui vahinkoa Kiinasta tulevasta polkumyyntituonnista vuoteen 2011 asti, jolloin tullit otettiin käyttöön. Kiinasta tulevaa tuontia koskevilla voimassa olevilla tulleilla oli tarkoitus luoda tasapuoliset toimintaedellytykset, joissa unionin tuotannonala pystyy kilpailemaan tasavertaisin edellytyksin tällaisen tuonnin kanssa ja toipua sille aiheutuneesta vahingosta.

(259)

Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut. Unionin tuotannonala on jälleen tappiollinen ja on edelleen menettänyt markkinaosuuttaan, vaikka kulutus unionissa on kasvanut. Tuonti Kiinasta erittäin alhaisin hinnoin jatkui ja sai lisää markkinaosuutta. Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuus oli tutkimusajanjaksolla 3 prosenttiyksikköä suurempi kuin ennen tullien käyttöönottoa (37). Unionin tuotannonala teki rakenneuudistuksia ja sulki joitakin tuotantolaitoksiaan (ks. 244 kappale). Aiemmasta polkumyynnistä toipuminen ei selvästikään ole onnistunut.

(260)

Kun otetaan huomioon Kiinasta tulevan polkumyyntituonnin ja tuetun tuonnin määrä, markkinaosuus ja hinnat sekä nykyiset polkumyyntimarginaalit (9,6 % ja 29,7 %) (38), niiden vaikutusta unionin tuotannonalan tilanteeseen voidaan pitää merkittävänä.

(261)

Koska kyseessä on ensimmäinen tarkasteltavana olevaa tuotetta koskeva tukien vastainen tutkimus, aiemmasta tuetusta tuonnista toipuminen ei ole relevanttia tässä arvioinnissa.

6. Mikrotaloudelliset indikaattorit

6.1 Hinnat

(262)

Otokseen valittujen unionin tuottajien painotetut keskimääräiset yksikkömyyntihinnat unionissa kehittyivät seuraavasti tarkastelujaksolla:

Taulukko 7

Myyntihinnat vapailla markkinoilla ja kytkösmarkkinoilla unionissa

	2010	2011	2012	Tutkimusajanjakso
Keskimääräinen noudettuna lähettäjältä –yksikkömyyntihinta vapailla markkinoilla unionissa (euroa/tonni)	1 061	1 144	1 070	1 035
Indeksi (2010 = 100)	100	108	101	98
Keskimääräinen noudettuna lähettäjältä -yksikkömyyntihinta kytkösmarkkinoilla unionissa (euroa/tonni)	1 006	1 031	1 027	989
Indeksi (2010 = 100)	100	103	102	98
Lähde: Otokseen valittujen unionin tuottajien tiedot.

(263)

Yksikkömyyntihinnat vapailla markkinoilla laskivat 2 prosenttia tarkastelujaksolla. Väliaikaisten tullien tultua voimaan syyskuussa 2010 unionin tuotannonala pystyi nostamaan hintojaan vuonna 2011. Vuodesta 2011 yksikkömyyntihinnat kuitenkin putosivat 10 prosenttia.

(264)

Yksikkömyyntihinnat kytkösmarkkinoilla (eli konsernin sisäiset myyntihinnat) noudattelivat samaa suuntausta kuin yksikkömyyntihinnat vapailla markkinoilla, eli unionin tuotannonalan myyntihinnat kytkösmarkkinoilla kohosivat vuonna 2011, jonka jälkeen ne putosivat 4 prosenttia.

6.2 Keskimääräiset yksikkökohtaiset tuotantokustannukset

(265)

Yksikkökohtaiset tuotantokustannukset kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 8

Yksikkökohtaiset tuotantokustannukset

	2010	2011	2012	Tutkimusajanjakso
Yksikkökohtaiset tuotantokustannukset (euroa/tonni)	964	990	1 032	976
Indeksi (2010 = 100)	100	103	107	101
Lähde: Otokseen valittujen unionin tuottajien tiedot.

(266)

Keskimääräiset yksikkökohtaiset tuotantokustannukset kasvoivat vuosina 2010–2012. Vuoden 2012 jälkeen keskimääräiset yksikkökohtaiset tuotantokustannukset laskivat jälleen lähes vuoden 2010 tasolle. Vuoden 2012 huippu johtuu yhden otokseen valitun unionin tuottajan erityisestä investointitilanteesta. Koko tarkastelujakson aikana keskimääräiset yksikkökohtaiset tuotantokustannukset kasvoivat vain 1 prosentin.

(267)

Useat käyttäjät väittivät, että yksittäisen yrityksen tilanteen ei pitäisi olla perustana yleisille päätelmille. Yksikkökohtaisia tuotantokustannuksia koskevana päätelmänä oli, että kustannukset ovat melko vakaat. Vuoden 2012 huippukustannukset eivät muuttaneet yleisiä päätelmiä.

(268)

Yksikkökohtaiset tuotantokustannukset perustuvat otokseen valittujen unionin tuottajien kokonaistuotantomäärään. Taulukossa 7 esitetty yksikkömyyntihinta perustuu myyntiin unionissa etuyhteydettömille asiakkaille. Näin ollen näillä kahdella indikaattorilla on eri perusta eivätkä ne ole suoraan vertailukelpoisia.

(269)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CCCLA väitti, että on keskeisen tärkeää, että komissio toimittaa riittävästi vertailukelpoisia tietoja, jotta voidaan arvioida, selittävätkö tuotantokustannusten vaihtelut unionin myyntihintojen vähäistä laskua.

(270)

Näillä kahdella indikaattorilla on eri perusta, ja vaikka absoluuttiset luvut eivät ole suoraan vertailukelpoisia, niiden kehitys on.

6.3 Työvoimakustannukset

(271)

Otokseen valittujen unionin tuottajien keskimääräiset työvoimakustannukset kehittyivät seuraavasti tarkastelujaksolla:

Taulukko 9

Keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti

	2010	2011	2012	Tutkimusajanjakso
Keskimääräinen palkka työntekijää kohti (euroina)	40 518	41 590	42 310	42 917
Indeksi (2010 = 100)	100	103	104	106
Lähde: Otokseen valittujen unionin tuottajien tiedot.

(272)

Työntekijäkohtaisten keskimääräisten työvoimakustannusten suuntaus oli nouseva (+ 6 %) tarkastelujaksolla. Tämä vastasi työvoimakustannusindeksiä maissa, joihin otokseen valitut tuottajat olivat sijoittautuneet (39).

6.4 Varastot

(273)

Otokseen valittujen unionin tuottajien varastot kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 10

Varastot

	2010	2011	2012	Tutkimusajanjakso
Loppuvarastot (tonnia)	18 539	46 585	50 198	52 805
Indeksi (2010 = 100)	100	251	271	285
Lähde: Otokseen valittujen unionin tuottajien tiedot.

(274)

Loppuvarastot kasvoivat ensin merkittävästi vuonna 2011 ja jatkoivat sitten kasvuaan tarkastelujaksolla.

(275)

Kiinan viranomaiset väittivät, että APFEn toimittamissa tiedoissa ilmoitetut varastojen vaihtelut korostivat ilmoittamatonta myyntiä eivätkä osoittaneet vahinkoa kiinalaiseen tuontiin verrattuna.

(276)

Väite olisi jätettävä huomiotta. Komissio analysoi mikrotaloudelliset indikaattorit, kuten varastojen tason, otokseen valittujen unionin tuottajien toimittamien tosiasiallisten tietojen perusteella. Otokseen valittujen unionin tuottajien tutkimuksessa ei tullut ilmi ilmoittamatonta myyntiä.

(277)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi käyttäjä väitti, että vuosi 2010 ei ole soveltuva viitevuosi, koska varastotasot olivat epätavallisen alhaiset vuodesta 2006 lokakuuhun 2009 ulottuvaan jaksoon verrattuna (alkuperäisen polkumyyntitutkimuksen tutkimusajanjakso).

(278)

Väite hylätään, koska otokseen valitut yksiköt näissä tutkimuksissa eivät ole samat kuin edeltävässä tutkimuksessa, minkä vuoksi tiedot eivät ole verrattavissa. Komissio rajoittui tarkastelussaan tarkastelujaksoon, etenkin mikrotaloudellisten tietojen osalta, eikä sen hallussa ole tietoja otokseen valittujen unionin tuottajien varastojen tasoista tarkastelujaksoa edeltävältä kaudelta. Kiinan viranomaiset totesivat, että varastotasot vuonna 2011 ovat korkeammat myös, kun otetaan huomioon 3 prosentin lasku unionin kulutuksessa kyseisenä vuonna. Tällä tekijällä ei kuitenkaan ole vaikutusta suuntaukseen tarkastelujaksolla.

6.5 Kannattavuus, kassavirta, investoinnit, investointien tuotto ja pääoman saanti

(279)

Otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 11

Kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto

	2010	2011	2012	Tutkimusajanjakso
Riippumattomille asiakkaille unionissa tapahtuneen myynnin kannattavuus (% liikevaihdosta)	3 %	2 %	– 6 %	– 4 %
Indeksi (2010 = 100)	100	66	– 200	– 134
Kassavirta (euroa)	32 847 910	10 978 839	– 1 297 704	14 660 203
Indeksi (2010 = 100)	100	33	– 4	45
Investoinnit (euroa)	7 729 022	9 721 478	30 738 820	32 511 238
Indeksi (2010 = 100)	100	126	398	421
Investointien tuotto	2 %	2 %	– 4 %	– 3 %
Indeksi (2010 = 100)	100	69	– 184	– 137
Lähde: Otokseen valittujen unionin tuottajien tiedot.

(280)

Komissio määritti otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuuden ilmaisemalla samankaltaisen tuotteen myynnistä etuyhteydettömille asiakkaille unionissa saadun voiton ennen veroja prosentteina tämän myynnin liikevaihdosta. Otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuus heikkeni tarkastelujaksolla merkittävästi 3 prosentista -4 prosenttiin.

(281)

Nettokassavirta osoittaa unionin tuottajien kykyä rahoittaa itse toimintansa. Kassavirta heikkeni merkittävästi tarkastelujaksolla (-55 %).

(282)

Otokseen valittujen unionin tuottajien tekemien investointien taso noudatteli kasvavaa suuntausta tarkastelujaksolla. Kasvu oli merkittävämpää vuonna 2012 ja tutkimusajanjaksolla. Korkeat investointikustannukset liittyivät uunien uudelleenrakennukseen. Tällä pääomavaltaisella tuotannonalalla uunit on rakennettava uudelleen 7–10 vuoden välein ja siitä aiheutuvat kustannukset voivat olla 8–13 miljoonaa euroa (luottamuksellisuussyistä määrä ilmoitetaan vaihteluvälinä). Investoinnit sisältävät myös merkittäviä rakenteellisia investointikustannuksia, jotka liittyvät metalliseosten kulutukseen laakeriholkeissa ja laakeriholkkien uudelleenrakentamiseen.

(283)

Investointien tuotto on voitto prosentteina investointien nettokirjanpitoarvosta. Investointien tuotto seurasi selvästi kannattavuuden negatiivista suuntausta. Investointien tuoton heikkeneminen on selvä osoitus unionin tuotannonalan taloudellisen tilanteen heikkenemisestä tarkastelujaksolla.

(284)

Taloudellinen tilanne oli edellä kuvatun mukaisesti heikko huolimatta kasvaneesta kulutuksesta tarkastelujaksolla (ks. 217 kappale) ja unionin tuotannonalan ponnisteluista tuotantokustannusten rationalisoimiseksi (ks. 244 ja 337 kappale).

(285)

Tutkimuksessa ei havaittu, että otokseen valituilla unionin tuottajilla olisi ollut merkittävämpiä vaikeuksia saada pääomaa.

(286)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet huomauttivat, että investointien tasot olivat korkeat vuonna 2012 ja tutkimusajanjaksolla ja että korkeat investointikustannukset saattavat olla syynä unionin tuotannonalan kannattamattomuuteen tutkimusajanjaksolla. Kiinan viranomaiset väittivät myös, että heikentynyt kannattavuus liittyy suoraan tuotantokustannusten kohoamiseen ja tuotannon heikkenemiseen, joka johtui uunien uudelleenrakennuksesta.

(287)

Ensinnäkin tutkimusajanjaksolla 1 päivän lokakuuta 2012 ja 30 päivän syyskuuta 2013 välillä tehty 32 miljoonan euron investointi on osaksi päällekkäinen vuonna 2012 tehdyn 30 miljoonan euron investoinnin kanssa. Toiseksi näiden kausien aikana tehdyt investoinnit olivat keskeisiä uunien uudelleenrakennusta varten ja toistuvia liiketoiminnassa ja niitä pidetään tavanomaisessa liiketoiminnassa tehtyinä (ks. 241–250 kappale). Kolmanneksi investointien tasolla oli vaikutusta unionin tuotannonalan tuloksiin, koska ne saivat aikaan lisäkustannuksia. Investointien päävaikutukset tulevat kuitenkin esiin taseessa eivätkä tuloslaskelmassa, joka osoittaa toistuvat poistokustannukset, eikä tämä voi näin ollen selittää tappiollista tilannetta. Kiinan viranomaisten väitteestä voidaan todeta, että uunien uudelleenrakentamiset suunnitellaan huolellisesti etukäteen. Toimitusten jatkuvuus asiakkaille turvataan kerryttämällä puskurivarastoja. Näiden investointien vaikutus kustannuksiin ja yrityksen tuloksiin jakautuu useille vuosille.

(288)

Useat osapuolet väittivät, että i) korkeammat investointikustannukset tulevat esiin alempana investointien tuottona vuonna 2012 ja tutkimusajanjaksolla (ottaen huomioon, että jotkin investoinnit eivät tuota välittömästi tuottoa) ja ii) on kohtuutonta ottaa esiin kaksi suurten investointien kuormittamaa vuotta ja päätellä sillä perusteella, että unionin tuotannonalan tilanne on heikentynyt.

(289)

Investoinnit uuneihin eivät ole poikkeuksellisia tarkastelujaksolla. Tutkimuksessa kävi ilmi, että vuodesta 2004 lähtien unionin tuotannonala on tehnyt investointeja uuneihin lähes vuosittain. Sen vuoksi tarkastellun ajanjakson pituudesta riippumatta uunien korjaukset tai uudelleenrakennukset vaikuttavat aina tuotantomäärään ja investointien tuottoon. Otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuuden heikkeneminen osoitti, että ne eivät pystyneet veloittamaan samankaltaisesta tuotteesta hintoja, jotka olisivat mahdollistaneet liiketoiminnan jatkuvuuden kannalta olennaiset investoinnit.

(290)

Kiinan viranomaiset väittivät, että tuotannonala käyttää ensin saatavilla olevia käteisvaroja ja sen jälkeen lainattuja varoja, minkä vuoksi on normaalia, että kassavirta heikkeni, kun otokseen valitut unionin tuottajat tekivät suuria investointeja vuonna 2012 ja tutkimusajanjaksolla. Ne väittivät lisäksi, että tappiollinen tuotannonala ei olisi voinut investoida niin paljon kuin otokseen valitut yritykset investoivat.

(291)

Lasikuitufilamenttiteollisuus on globaali toimiala, jonka rahoitusmekanismit ulottuvat otokseen valittujen unionin tuottajien rahoitusjärjestelyjä laajemmalle. Investointitilanteilla ei välttämättä ole vaikutusta kassavirtaan. Tämän vuoksi väitteet hylättiin.

7. Unionin tuotannonalan tilannetta koskevat päätelmät

(292)

Tutkimuksen havainnot vahvistavat, että unionin tuotannonalalle aiheutui polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa ja tukien vastaisen perusasetuksen 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(293)

Polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto antoi unionin tuotannonalalle mahdollisuuden nostaa hintojaan vuonna 2011. Samaan aikaan unionin tuotannonala toteutti toimia tehokkuuden ja tuottavuuden parantamiseksi. Vaikka unionin kulutus oli nousussa, unionin tuotannonalalla ei ollut muita mahdollisuuksia kuin alentaa yksikkömyyntihintojaan jälleen vuodesta 2012 markkinaosuutensa säilyttämiseksi.

(294)

Hintojen alittavuutta koskeva analyysi (ks. 231 kappale) ja unionin tuottajien myyntihintojen laskeva suuntaus (ks. 263 kappale) osoittavat selvästi, että unionin tuottajat yrittivät kilpailla hinnassa kiinalaisen tuonnin kanssa ja kavensivat hintaeroa. Tämän seurauksena kuitenkin unionin tuottajien taloudellinen tulos heikkeni voimakkaasti ja niiden toiminta oli tappiollista vuodesta 2012. Tilanne ei ole kestävä lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä.

(295)

Myös muut indikaattorit, kuten tuotanto, tuotantokapasiteetti, työllisyys, varastot ja kassavirta, kehittyivät negatiivisesti senkin jälkeen, kun Kiinan vastaiset toimenpiteet oli otettu käyttöön.

(296)

Molempien tutkimusten havainnot vahvistavat myös, että muuttuneet olosuhteet, jotka oikeuttivat polkumyyntiä koskevan osittaisen välivaiheen tarkastelun vireillepanon, eli rakenneuudistus ja joidenkin unionin tuotantolaitosten sulkeminen (ks. 244 kappale), olivat huomattavia ja pysyviä. Tuotantolaitoksen sulkemisen jälkeen se puretaan täysin. Uuden uunin käyttöönotto vaatii erittäin paljon pääomaa ja aikaa, eikä sitä voida toteuttaa lyhyessä ajassa. Uuden uuneilla varustetun tuotantolaitoksen perustamisaikaa ja -kustannuksia ei pitäisi aliarvioida. Joidenkin tuotantolaitosten rakenneuudistustoimenpiteitä ja sulkemista pitäisi näin ollen pitää luonteeltaan huomattavana ja pysyvänä.

(297)

Useat osapuolet väittivät, että vahingon puuttumisesta oli selviä merkkejä. Näitä väitteitä käsitellään seuraavissa kappaleissa.

(298)

CCCLA totesi, että Binani-ryhmä hankki vuonna 2012 yhden unionin tuottajan (3B Fibreglass) ja että unionin tuotannonalan yleisen tuloksen täytyy olla hyvä, koska mikään järkevä talouden toimija ei investoi tuotannonalaan, jonka tulos on heikko. Ne myös siteerasivat Braj Binanin vuoden 2013 vuosikertomusta, jonka mukaan kahden Belgiassa ja Norjassa sijaitsevan tuotantoyksikön kokonaistulosta voidaan pitää hyvänä. CCCLA totesi lisäksi, että kahden unionin tuottajan liikevaihto kasvoi vuoden 2010 ja tutkimusajanjakson välillä ja että unionin tuotannonalalle ei sen vuoksi selvästikään ole aiheutunut vahinkoa.

(299)

Intialainen Binani-ryhmä tosiaan hankki 3B Fibreglassin vuonna 2012. Binani-ryhmän liiketoimintapäätösten perusteista riippumatta komissio kuitenkin viittaa tutkimuksen havaintoihin, joiden mukaan unionin tuotannonala menetti markkinaosuutta ja kannattavuutta. Siteeraus olisi asetettava tekstiyhteyteen, ja kokonaisuudessaan siinä todetaan seuraavaa: ”Kahden Belgiassa ja Norjassa sijaitsevan tuotantoyksikön kokonaistulosta voidaan pitää hyvänä, ja kapasiteettia rajoitettiin osittain alemman markkinakysynnän huomioon ottamiseksi. Tuotannon lisääminen normaaliksi sujui hyvin. Keskimääräinen tulos oli kuitenkin heikohko Aasiasta tulevan halpatuonnin vuoksi.”

(300)

Väite, jonka mukaan unionin tuotannonalalle ei aiheutunut vahinkoa, koska kahden unionin tuottajan liikevaihto lisääntyi vuoden 2010 ja tutkimusajanjakson välillä, on harhaanjohtava ja virheellinen. CCCLA käytti analyysinsä perustana liikevaihtoa, joka on ilmaistu kilogrammoina. Päätelmien tekeminen pelkästään suuremman myyntimäärän perusteella ei kuitenkaan ole asianmukaista, koska siinä ei oteta huomioon myynnin hintatasoa eikä näin ollen yrityksen kannattavuutta.

(301)

Kiinan viranomaiset väittivät, että koska APFEn jäsenet investoivat kapasiteetin lisäämiseen unionissa ja sen ulkopuolella (esim. Kiinassa, Venäjällä, Intiassa ja Tunisiassa), se on selvä osoitus vahingon puuttumisesta.

(302)

Tämä vahinkoa koskeva tutkimus liittyy unionin tuottajien tulokseen unionin markkinoilla. Kuten taulukosta 4 voidaan nähdä, unionin tuotannonalan kapasiteetti kasvoi hieman vuonna 2011 (1 %), jonka jälkeen se pieneni 5 prosenttiyksikköä tutkimusajanjakson loppua kohti. Sen vuoksi unionin kapasiteetti ei kasvanut. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että monet lasikuitufilamentin tuottajat ovat monikansallisia yrityksiä, ei ole mikään yllätys, että nämä yritykset investoivat myös unionin ulkopuolelle, missä on liiketoimintamahdollisuuksia. Ne investoivat lisäkapasiteettiin unionin ulkopuolella täyttääkseen kehittyvien talouksien markkinoiden tarpeet ja saadakseen voittoa. Tuotantolaitosten perustaminen näille alueille palvelee myös tarvetta olla lähempänä näitä asiakkaita. Liiketoimintapäätös siitä, perustetaanko tuotantolaitos unionin ulkopuolelle vai ei, on kuitenkin täysin erillään siitä seikasta, että unionin tuottajille aiheutuu vahinkoa. Samanlaisia väitteitä unionin tuotannonalan tekemistä suurista investoinneista käsitellään itse aiheutettua vahinkoa koskevassa kohdassa.

(303)

Useat osapuolet väittivät, että vahinkoa ei ole tapahtunut, koska jotkin unionin tuottajat ilmoittivat, että niiden samankaltaisen tuotteen hinnat kohoavat tammikuusta 2014 raaka-aine-, energia- ja kuljetuskustannusten jatkuvan kohoamisen kompensoimiseksi.

(304)

Ensinnäkin vuoden 2014 hintatasot liittyvät tutkimusajanjakson jälkeisiin tapahtumiin. Toiseksi, unionin tuotannonala on ottanut viime vuosina kantaakseen suurimman osan hinnankorotuksista lisäämällä tuottavuuttaan. Jossakin vaiheessa edessä on kuitenkin tilanne, jossa tuottavuutta on paljon vaikeampi lisätä lyhyellä aikavälillä. Kun otetaan huomioon, että unionin tuotannonala oli tappiollinen eikä hinnankorotusten kattaminen enää ole mahdollista, jossakin vaiheessa on väistämätöntä, että tällaiset korotukset on siirrettävä kuluttajille, missä on riskinä se, että markkinaosuus saattaa pienentyä entisestään. Edellä esitetyn perusteella väitteet hylättiin.

E. SYY-YHTEYS

1. Johdanto

(305)

Polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen 8 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti tutkittiin, oliko polkumyyntituonti ja tuettu tuonti Kiinasta aiheuttanut unionin tuotannonalalle vahinkoa siinä määrin, että sitä voidaan pitää merkittävänä.

(306)

Muita polkumyyntituonnin ja tuetun tuonnin ohella tiedossa olevia tekijöitä, jotka olisivat samaan aikaan voineet aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle, tutkittiin sen varmistamiseksi, ettei niiden mahdollisesti aiheuttamaa vahinkoa pidettäisi polkumyyntituonnin tai tuetun tuonnin aiheuttamana.

1.1 Polkumyyntituonnin ja tuetun tuonnin vaikutus

(307)

Tutkimuksissa kävi ilmi, että voimassa olevista polkumyyntitoimenpiteistä huolimatta Kiinasta peräisin olevan polkumyyntituonnin ja tuetun tuonnin määrä lisääntyi 32 prosenttia tarkastelujaksolla, kun vuosi 2009 otettiin viitevuodeksi. Tämän tuloksena Kiinan markkinaosuus kasvoi 13–18 prosentista (vuonna 2009) 15–20 prosenttiin tutkimusajanjakson lopulla.

(308)

Samaan aikaan unionin tuotannonalan markkinaosuus supistui tarkastelujaksolla 3 prosenttiyksikköä kulutuksen kasvusta huolimatta.

(309)

Polkumyynnillä tulevan ja tuetun tuonnin keskimääräiset hinnat laskivat 8 prosenttia vuoden 2010 ja tutkimusajanjakson välillä ja olivat alhaisemmat kuin unionin tuotannonalan hinnat samalla jaksolla.

(310)

Unionin tuotannonala oli kannattava vielä vuosina 2010 ja 2011, jonka jälkeen sen toiminnasta tuli tappiollista, mikä osui ajallisesti yksiin Kiinasta tulevan polkumyyntituonnin ja tuetun tuonnin kasvun kanssa. Myyntihintojensa alentamisenkaan jälkeen unionin tuotannonala ei onnistunut säilyttämään markkinaosuuttaan. Hinnan alentaminen tapahtui kannattavuuden kustannuksella ja johti tappiolliseen tilanteeseen.

(311)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, että Kiinasta tulevan polkumyyntituonnin ja tuetun tuonnin hintatasolla yhdessä tämän tuonnin määrän kasvun kanssa oli huomattavan negatiivinen vaikutus unionin tuotannonalan taloudelliseen tilanteeseen, minkä vuoksi se oli ratkaisevassa asemassa unionin tuotannonalalle aiheutuneessa merkittävässä vahingossa.

(312)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet väittivät, että analyysi ei todista, että Kiinasta tuleva tuonti aiheutti unionin tuotannonalan hintojen laskun ja vahingon ja että komissio nojautuu pelkkään ajalliseen yhteensattumaan analyysissään. Nämä osapuolet viittasivat Kiinasta tulevia läpivalaisulaitteita käsittelevän paneelin raporttiin: ”Paneeli tunnustaa, että polkumyyntituonnin ja kotimaiselle tuotannonalalle aiheutuneen vahingon yleinen korrelaatio saattaa tukea syy-yhteyttä koskevaa päätelmää. Tällainen yhteensattumaan perustuva analyysi ei kuitenkaan ole määräävä syy-yhteyttä koskevassa kysymyksessä; syy-yhteys ja korrelaatio ovat kaksi erillistä käsitettä. Tämän tapauksen olosuhteissa […] syy-yhteyttä koskevaa kysymystä ei ratkaista tällaisella yhteensattumaa koskevalla yleisellä päätelmällä” (40).

(313)

Päätelmät perustuvat kuitenkin kattavan indikaattoriluettelon analyysiin. Kuten D jaksossa todettiin, tutkittaessa tuetun tuonnin vaikutusta unionin tuotannonalaan arvioitiin kaikki taloudelliset tekijät ja indeksit, jotka vaikuttivat unionin tuotannonalan tilanteeseen. Monet indikaattoreista osoittivat, että tilanne oli vahingollinen. Tällaisessa tilanteessa ainoa syy unionin tuotannonalan hintojen alentamiseen on markkinaosuuden säilyttäminen tai sen estäminen, ettei se menettäisi markkinaosuuttaan enempää, kun siihen kohdistuu hintakilpailua. Alkuperäisten toimenpiteiden käyttöönotonjälkeen unionin tuotannonala onnistui kohottamaan hintojaan vuonna 2011, mutta seuraavina vuosina sen oli alennettava hintojaan, vaikka tuotantokustannukset eivät laskeneet. Kuten 320–335 kappaleessa täsmennetään, vienti kolmansista maista tapahtui pääasiassa korkeilla hinnoilla koko tarkastelujakson ajan, ja kolmansien maiden markkinaosuus pysyi melko vakaana ja jopa laski vuodesta 2011. Sen vuoksi unionin tuotannonala ei alentanut hintojaan kolmansista maista tulevan tuonnin vaan Kiinasta alhaisin hinnoin polkumyynnillä ja tuetusti tulevan tuonnin takia. Vuodesta 2011 lähtien vain Kiinasta tuleva tuonti lisääntyi merkittävästi ja vei markkinaosuutta unionin tuotannonalalta ja vain sen tuontihinnat laskivat. Tällä perusteella komissio päätteli, että unionin tuotannonalan hintojen alennukset ja siihen kohdistunut vahinko aiheutuivat Kiinasta polkumyynnillä ja tuetusti tulevan tuonnin kasvusta. Muita tekijöitä, jotka saattavat poistaa tämän syy-yhteyden, on analysoitu jäljempänä.

(314)

CCCLA ja Kiinan viranomaiset väittivät, että hintojen alenemista tai nostamatta jättämistä ei esiintynyt, koska unionin tuottajien myyntihintojen alennus ei ollut merkittävä, vaan enimmillään vain 2 prosenttia tarkastelujaksolla. Useat osapuolet väittivät myös, että unionin myynnin 1 prosentin lasku, Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuuden 2 prosentin kasvu ja unionin tuotannonalan markkinaosuuden 3 prosentin lasku eivät ole peruste ehdotettuihin jyrkkiin toimenpiteisiin.

(315)

Komissio toistaa, kuten edellä on todettu, että väliaikaisten tullien tultua voimaan syyskuussa 2010 unionin tuotannonala pystyi nostamaan hintojaan vuonna 2011. Vuodesta 2011 yksikkömyyntihinnat kuitenkin putosivat 10 prosenttia. Sen vuoksi myyntihinnoissa on selvästi merkittävä pudotus. Vaikka polkumyyntitoimenpiteet olivat voimassa, unionin tuotannonalalle aiheutui edelleen vahinkoa myyntimäärän, hinnan ja markkinaosuuden pienenemisestä, kun taas Kiinasta tuleva tuonti kasvatti samaan aikaan myyntimääräänsä ja markkinaosuuttaan merkittävästi korkeammalle tasolle kuin alkuperäisin tutkimuksen tutkimusajanjaksolla. Tavallisesti unionin tuotannonalan oletetaan toipuvan aiemman polkumyynnin tai tuetun tuonnin vaikutuksista, kunhan toimenpiteet on otettu käyttöön. Näin ei selvästikään tapahtunut. Välittömästi toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen esiintyneiden joidenkin elpymisen merkkien jälkeen unionin tuotannonalan tilanne heikkeni entisestään tarkastelujakson aikana.

(316)

Yksi etuyhteydetön tuoja totesi, että unionin tuottajilla ei ollut tarvetta laskea hintojaan siinä määrin kuin ne laskivat niitä, koska unionin markkinoilla oli enemmän kysyntää kuin tarjontaa. Kiinan viranomaiset väittivät, että unionin myyntihintojen laskua ja Kiinasta tulevan tuonnin hintojen laskua ei voida tarkastella erillään tarkasteltavana olevan tuotteen globaalista hintakehityksestä ja että ne ovat tavanomaisia markkinoilla. Kiinan viranomaiset väittivät lisäksi, että komissio ei todentanut, olisivatko markkinat sallineet hinnan korotukset vuonna 2011 (toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen edeltävän tutkimuksen perusteella), kun otetaan huomioon globaali tilanne, ja jos olisivat, missä määrin. Komissio oli lisäksi virheellisesti kieltäytynyt hyväksymästä toimitettua näyttöä unionin tuottajien tutkimusajanjakson jälkeisistä hinnankorotuksista; tässä Kiinan viranomaiset viittasivat aurinkopaneeleissa käytettävää lasia ja yksityiskäyttöön tarkoitettuja telekopiolaitteita koskeviin tapauksiin (41).

(317)

Komissio katsoo, että toteamus, jonka mukaan kysyntä ylitti tarjonnan, ei ole perusteltu. Markkinaosuuden menetys ja varastotasojen kasvu eivät viittaa siihen, että kysyntä olisi suurempi kuin tarjonta, pikemminkin päinvastoin. Mitä tulee Kiinan viranomaisten väitteeseen, tarkasteltu hintakehitys liittyy myyntiin unionin markkinoilla eikä globaalilla tasolla. Unionin markkinoilla samankaltaisen tuotteen ja tarkasteltavana olevan tuotteen kilpailu tapahtui hinnan tasolla. Kuten edellä on osoitettu, hinnan alennuksen ei voida katsoa johtuvan muista tekijöistä kuin tästä hintakilpailusta (kun otetaan huomioon suhteellisen vakaat tuotantokustannukset ja unionin kulutus). Kiinan viranomaiset eivät myöskään toimittaneet mitään lisätietoja globaalista hintakehityksestä. Sen vuoksi väitteen katsotaan olevan perusteeton. Tutkimusajanjakson jälkeistä hintakehitystä koskevasta väitteestä on todettava, että tutkimusajanjakson jälkeiset tapahtumat eivät kuulu tämän tutkimuksen piiriin. Mitään näyttöä tosiasiallisista hinnankorotuksista tutkimusajanjakson jälkeen ei myöskään ole toimitettu. Sen vuoksi väite hylätään.

(318)

CCCLA väitti vielä, että Kiinasta tulevan tuonnin hinnan keskimäärin 8 prosentin suuruisessa hinnanalennuksessa (ks. 226 kappale) olisi pitänyt ottaa huomioon hinnat, jotka on oikaistu tullien ja käsittelykustannusten, polkumyyntitullin, tuojien voittomarginaalin ja tuojien myynti-, yleis- ja hallintokustannusten huomioon ottamiseksi. Tällöin oikaistut hinnat olisivat unionin myyntihintoja vastaavalla tasolla, kuten taulukossa 7 todetaan, eivätkä ne olisi voineet olla ratkaisevassa asemassa unionin tuotannonalalle aiheutuneessa merkittävässä vahingossa.

(319)

Indikaattoreita koskevassa analyysissä vientiä harjoittavien tuottajien myynnin cif-arvoa taulukossa 3 on verrattu unionin tuottajien noudettuna lähettäjältä -hintaan taulukossa 7. Menetelmä on asianmukainen suuntausten analysointia varten. Hinnan alittavuutta ja vahinkomarginaalia koskevissa laskelmissa käytettiin oikaistuja hintoja, kuten 231 kappaleessa selitetään. Tältä osin komissio korostaa, että hinnan alittavuus on vain yksi indikaattori, jota tarkastellaan, ja analyysissä olisi tarkasteltava yhdessä kaikkia vahinkoindikaattoreita. Sen vuoksi tämä väite hylätään.

1.2 Muiden tekijöiden vaikutukset

1.2.1 Tuonti muista maista

(320)

Kolmansista maista tulevan tuonnin määrä, keskimääräiset yksikköhinnat ja markkinaosuus tarkastelujaksolla esitetään jäljempänä olevassa taulukossa.

Taulukko 12

Tuonnin määrä (tonnia) ja keskimääräiset yksikköhinnat (euroa/tonni)

		2010	2011	2012	Tutkimusajanjakso
Kolmannet maat yhteensä	Määrä (tonnia)	128 378	182 601	183 446	174 553
	Indeksi (2010 = 100)	100	142	143	136
	Markkinaosuus	14 %–19 %	22 %–27 %	21 %–26 %	20 %–25 %
Malesia	Määrä (tonnia)	37 919	70 847	60 931	60 841
	Keskimääräinen hinta (euroa/tonni)	980	1 029	998	958
	Markkinaosuus	2 %–7 %	7 %–12 %	5 %–10 %	5 %–10 %
Norja	Määrä (tonnia)	25 204	30 496	33 277	30 781
	Keskimääräinen hinta (euroa/tonni)	1 167	1 044	1 006	944
	Markkinaosuus	0 %–5 %	1 %–6 %	1 %–6 %	1 %–6 %
Turkki	Määrä (tonnia)	18 430	20 017	23 235	19 233
	Keskimääräinen hinta (euroa/tonni)	1 199	1 231	1 064	1 067
	Markkinaosuus	0 %–5 %	0 %–5 %	0 %–5 %	0 %–5 %
Lähde: Eurostat (Comext).

(321)

Kiinan lisäksi tarkasteltavana olevaa tuotetta tuodaan pääasiassa Malesiasta, Norjasta ja Turkista. Vähäistä tuontia tulee myös Meksikosta, Amerikan yhdysvalloista ja Taiwanista. Kolmansien maiden markkinaosuus kasvoi jyrkästi vuosien 2010 ja 2011 välillä. Tämän jälkeen niiden markkinaosuus pieneni tutkimusajanjaksolla.

(322)

Suurin osa kolmansista maista tulevasta tuonnista oli hinnoiteltu huomattavasti korkeammalle kuin Kiinasta tuleva tuonti (lukuun ottamatta Taiwanista tulevaa pientä määrää). Muista maista tulevan tuonnin keskimääräiset hinnat olivat lisäksi vähintään samalla tasolla kuin unionin tuotannonalan hinnat.

(323)

Kolmansista maista tulevasta tuonnista suurin osuus tuli Malesiasta (40 %). Malesiasta tuleva tuonti rajoittui kuitenkin vain yhdentyyppisiin lasikuitufilamenttituotteisiin eli katkokuituihin. Malesian markkinaosuus unionin markkinoilla kasvoi tarkastelujakson aikana. Malesiasta tulevien katkokuitujen tuontihinnat olivat myös keskimäärin korkeammat kuin Kiinasta tulevan tuonnin hinnat ja lähes yhtä korkeat kuin unionin tuotannonalan hinnat. Malesian hinnat eivät myöskään estäneet unionin tuottajien hintojen nousua vuosien 2010 ja 2011 välillä, kun Kiinaa vastaan otettiin käyttöön väliaikaiset tullit. Jos Malesian hinnat olisivat aiheuttaneet merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle, unionin tuottajat eivät olisi voineet nostaa hintojaan, kun Kiinasta tulevaan tuontiin ryhdyttiin soveltamaan väliaikaisia polkumyyntitulleja. Tuonti Malesiasta kilpailee unionin tuotannonalan tuotannon kanssa, mutta se on ollut vakaata koko tarkastelujakson ajan hintojen, tuotelajien ja määrien osalta.

(324)

Norjasta tulevalla tuonnilla on toiseksi suurin osuus unioniin kolmansista maista tulevasta tuonnista. Norjan markkinaosuus unionin markkinoilla pysyi vakaana tarkastelujakson aikana. Norjasta tulevan tuonnin keskimääräiset tuotelajikohtaiset hinnat ovat olleet korkeammat kuin Kiinasta tulevan tuonnin. Norjasta tuodaan pääasiassa rovingeja, joita valmistaa yksi ainoa yritys, joka kuuluu samaan ryhmään kuin yksi unionin tuottajista. Lisäksi koko norjalainen tuotanto myydään kyseisen unionin tuottajan kautta. Näin ollen Norjaa ei pidetä kilpailevana kolmantena maana.

(325)

Turkista tulevalla tuonnilla on kolmanneksi suurin osuus unioniin kolmansista maista tulevasta tuonnista. Turkin markkinaosuus unionin markkinoilla pysyi vakaana tarkastelujakson aikana. Samankaltaisen tuotteen tuotelajikohtaiset tuontihinnat olivat keskimäärin myös merkittävästi korkeammat kuin Kiinasta tulevan tuonnin hinnat.

(326)

Kiinan viranomaiset totesivat, että unionin varastot kasvoivat vuonna 2011, koska kolmansista maista tuleva tuonti lisääntyi massiivisesti, kun taas Kiinasta tuleva tuonti väheni samana vuonna.

(327)

Vuosina 2010 ja 2011 Kiinasta tuleva tuonti tosiaan väheni ja kolmansista maista tuleva tuonti lisääntyi. Unionin tuotannonala oli kuitenkin kannattava vielä vuosina 2010 ja 2011, jonka jälkeen sen toiminnasta tuli tappiollista, mikä osui ajallisesti yksiin Kiinasta tulevan polkumyyntituonnin ja tuetun tuonnin kasvun kanssa. Kolmansista maista tuleva tuonti väheni vuoden 2011 jälkeen, minkä vuoksi se ei voi olla syynä siihen, että unionin tuotannonalan toiminnasta tuli tappiollista myöhemmin. Edellä esitetyistä syistä on kohtuullista päätellä, että vaikka muista maista tuleva tuonti saattoi osittain vaikuttaa negatiivisesti unionin tuotannonalaan, se ei ole tehnyt niin siinä määrin, että se poistaisi syy-yhteyden Kiinasta tulevan polkumyyntituonnin ja tuetun tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä.

(328)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet väittivät, että tuotevalikoimaa, jota käytettiin hintojen alittavuutta koskevassa analyysissä (Kiinan ja unionin tuottajien väliset hintavertailut), ei ollut käytetty kolmansista maista tulevaa tuontia tarkasteltaessa. Kiinan viranomaiset pyysivät nimenomaisesti kolmansien maiden tuontiin liittyvästä tuotevalikoimasta yksityiskohtaisia tietoja, jotka eivät käy ilmi Eurostatin tilastoista.

(329)

Komissio otti tuotevalikoiman täysimääräisesti huomioon kolmansista maista tulevan tuonnin analyysissä vertaamalla kolmansien maiden tuotelajikohtaisia hintoja vastaaviin unionin tuotelajikohtaisiin hintoihin. Koska kolmessa kolmannessa maassa on vain yksi tuottaja, tarkkoja tietoja ei voitu paljastaa luottamuksellisuussyistä.

(330)

Kiinan viranomaiset väittivät, että komission päätelmä, jonka mukaan osa kolmansien maiden tuonnista saattoi vaikuttaa unionin tuottajien tilanteeseen muttei poistanut syy-yhteyttä, ei ole objektiivinen eikä perustu perusteltuun analyysiin.

(331)

Kolme suurinta kolmatta maata, jotka veivät samankaltaista tuotetta unioniin, olivat Malesia, Norja ja Turkki. Kuten jo edellä todettiin, Malesiasta tuleva tuonti keskittyi yhteen tuotelajiin, jonka hinnat olivat unionin tuotannonalan hintoja vastaavat. Norjalaista tuottajaa ei pidetä kolmannesta maasta tulevana kilpailijana edellä esitetyistä syistä. Turkista tulevan tuonnin markkinaosuus on pysynyt vakaana ja määrältään suhteellisen vähäisenä tarkastelujaksolla. Väite, jonka mukaan kolmansista maista tuleva tuonti poistaa syy-yhteyden, hylätään näin ollen.

(332)

Kiinan viranomaiset väittivät myös, että komissio jätti ottamatta huomioon Taiwanista ja Meksikosta tulevan — hinnoiltaan ja määriltään suuresti vaihtelevan — tuonnin vaikutukset.

(333)

Kun otetaan huomioon Taiwanista ja Meksikosta tulevan tuonnin vähäiset määrät, tämä tuonti ei voinut poistaa syy-yhteyttä.

(334)

Kiinan viranomaiset väittivät lisäksi, että komissio jätti ottamatta huomioon kiinalaisten tuotteiden varastojen kerryttämistä koskevassa analyysissään sen, että vuosien 2010 ja 2011 välillä kolmansista maista tuleva tuonti lisääntyi yli 40 prosenttia.

(335)

Tilastot osoittavat (ks. 224 kappale), että kiinalaisten tuotteiden varastojen kerryttämistä tapahtui vuoden 2010 toisella ja kolmannella neljänneksellä (ennen vuoden 2010 loppua/vuoden 2011 alkua tapahtuvan kulutuksen osalta rajoitetun varastointiajan vuoksi). Kolmansista maista tuleva tuonti lisääntyi vuonna 2011, jolloin varastojen kerryttämisen vaikutus oli haihtunut ja toimenpiteet Kiinasta tulevaa tuontia kohtaan tulivat voimaan, mistä osoittautui olevan etua kolmansien maiden tuottajille. Sen vuoksi tämä väite hylätään.

1.2.2 Tuotantokustannukset

(336)

Useat osapuolet totesivat, että unionin tuotannonalan tuotantokustannusten kohoaminen, joka johtui pääasiassa raaka-aine-, energia-, kuljetus- ja henkilöstökustannusten kohoamisesta, vaikutti negatiivisesti unionin tuotannonalan kannattavuuteen. Yksi osapuoli esitti merkittäväksi kustannustekijäksi myös sen, että kuluttajat jättävät puolat palauttamatta, muttei täsmentänyt kustannusvaikutusta. Väitteiden tueksi siteerattiin unionin tuottajia, jotka olivat todenneet, että niiden kustannukset olivat kohonneet.

(337)

Unionin tuotannonalan raaka-aine-, energia-, kuljetus- ja henkilöstökustannukset tosiaan kohosivat. Kuten taulukosta 8 voidaan nähdä, unionin tuotannonalan keskimääräiset tuotantokustannukset tonnia kohti lisääntyivät kuitenkin vain 1 prosentin vuoden 2010 ja tutkimusajanjakson välillä. Tämä tarkoittaa sitä, että unionin tuotannonala pystyi kattamaan suurimman osan kustannusten kohoamisesta parantamalla tehokkuutta ja tuottavuutta. Sen vuoksi päätellään, että tuotantokustannusten kohoaminen ei vaikuttanut vahinkoon, minkä vuoksi se ei voi poistaa syy-yhteyttä.

(338)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet toistivat väitteensä esittämättä kuitenkaan mitään uusia perusteluja.

1.2.3 Kulutuksen kehittyminen

(339)

Kuten edellä mainittiin, unionin kulutus kasvoi 3 prosenttia vuoden 2010 ja tutkimusajanjakson välillä. Kulutuksen odotetaan kasvavan edelleen, kun otetaan huomioon uudet sovellukset, joissa samankaltaista tuotetta käytetään, kuten sekä unionin tuotannonala että monet käyttäjät toivat esiin. Unionin tuotannonala ei pystynyt kuitenkaan säilyttämään markkinaosuuttaan ja menetti osan siitä, kun Kiinasta tuleva polkumyyntituonti ja tuettu tuonti ovat kasvattaneet markkinaosuuttaan vuodesta 2011 eteenpäin. Sen vuoksi muutokset unionin kulutuksessa eivät voineet poistaa syy-yhteyttä vahingon ja Kiinasta tulevan polkumyyntituonnin ja tuetun tuonnin väliltä.

1.2.4 Riittämätön tuotantokapasiteetti ja varastot unionissa

(340)

Kiinan viranomaiset väittivät, että mahdollinen vahinko aiheutui unionin tuottajien riittämättömästä tuotantokapasiteetista. Kiinan viranomaiset viittasivat useisiin unionin tuottajien tilinpäätöksiin. 3B Fibreglassin vuoden 2010 tilinpäätöksessä todetaan, että ”rajallisen tuotantokapasiteetin vuoksi emme ole pystyneet lisäämään markkinaosuutta ja meidän on täytynyt vastata asiakkaiden kysynnän kehitykseen suppeilla varastoilla”. 3B Fibreglassin vuoden 2011 tilinpäätöksessä todetaan, että ”talouden elpymisen merkit vuonna 2010 vahvistuivat vuoden 2011 alkupuoliskolla, mutta yrityksen tuotoksen taso oli odotettua alhaisempi ensimmäisellä vuosikolmanneksella eikä antanut mahdollisuutta hyödyntää täysimääräisesti toiminnan vilkastumista ja on pakottanut meidät rajoittamaan sopimussitoumuksiamme vuonna 2011”. Lanxessin vuoden 2011 tilinpäätöksessä todetaan, että ”vuonna 2011 Lanxnessin lasikuitutuotanto toimi maksimikapasiteetilla” ja että ”vuoden 2012 toisella neljänneksellä 1-uunin suunniteltu pysäyttäminen kestää lähes 10 viikkoa, minkä vuoksi vuotuinen tuotanto on 14 prosenttia pienempi vuonna 2012”.

(341)

Vuoden 2010 varastojen tasot olivat tosiaan alhaiset (ks. taulukko 10). Tämä johtui tuotantotason vähentämisestä vuonna 2009, kun useita tuotantolinjoja purettiin, suljettiin tilapäisesti tai supistettiin Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin aiheuttaman hintojen laskun ja markkinaosuuden pienenemisen vuoksi (42). Unionin tuotannonala kasvatti kuitenkin varastojaan yli 150 prosenttia vuonna 2010 ja on jatkanut kasvattamista siitä lähtien. Pelkästään vuotta 2010 koskevia joitakin pieniä varastoja koskeviin toteamuksiin viittaaminen ei ole asianmukaista, vaan olisi tuotava esiin koko tarkastelujaksoa koskeva suuntaus.

(342)

Lisäksi joissakin lainauksissa viitataan tuotantotason alenemiseen uunien korjausten tai uudelleenrakennusten vuoksi. Kuten 241 kappaleessa selitettiin, tällaiset korjaukset tai uudelleenrakennukset ovat ominaisia sektorille ja on tavallista kerryttää varastoja, kun tiedossa on uunin korjaus tai uudelleenrakennus, jotta voidaan jatkaa toimituksia tärkeille asiakkaille.

(343)

Lisäksi unionin tuotannonala voisi investoda lisäkapasiteettiin, jos toimintaedellytykset olisivat tasapuoliset ja se voisi saada voittoa, joka oikeuttaa ja mahdollistaa kapasiteetin laajentamisen.

(344)

Unionin tuotantokapasiteettia ja varastoja ei pidetä riittämättöminä, minkä vuoksi ne eivät voineet vaikuttaa vahinkoon eivätkä näin ollen poistaa syy-yhteyttä polkumyyntituonnin ja tuetun tuonnin sekä unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä.

1.2.5 Talouskriisin vaikutus

(345)

Useat osapuolet väittivät, että unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko johtui talouskriisistä, minkä vuoksi käyttäjäteollisuuden (kuten autoteollisuuden ja tuulivoimamarkkinoiden) kysyntä väheni jyrkästi.

(346)

Kiinan viranomaiset siteerasivat useita unionin tuottajia, esimerkiksi European Owens Corning Fibreglass SPRL:n, jäljempänä ’EOCF’, vuoden 2010 tilinpäätöstä, jossa todettiin, että ”laskua selittää osittain toiminnan voimakas riippuvuus tuulivoimamarkkinoista, joiden heikentyminen on jatkunut, koska markkinatoimijoilla on vaikeuksia rahoittaa uusia hankkeita”, Lanxessin vuoden 2011 tilinpäätöstä, jossa todetaan, että ”Kiinasta tulevaan tuontiin sovellettavien polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönoton ansiosta LANXESS pystyi korottamaan myyntihintojaan. Vuoden 2011 jälkipuoliskolla laskua oli kuitenkin 16 prosenttia vuoteen 2010 verrattuna talouden laskusuuntauksen vuoksi”, ja EOCF:n vuoden 2012 tilinpäätöstä, jossa todetaan, että vuoden 2012 liikevaihto ”johtuu pääasiassa jatkuvasta talouskriisistä, jonka vuoksi ei ole mahdollista toimia täydellä kapasiteetilla”.

(347)

Lasikuitufilamenttituotteiden unionin kulutus laski 3 prosenttia vuosien 2010 ja 2011 välillä. Tutkimusajanjakson loppuun mennessä unionin kulutus oli taas kasvanut 6 prosenttiyksikköä.

(348)

Lainaus, jonka mukaan yhden yrityksen oli alennettava hintojaan 16 prosenttia vuoden 2011 jälkipuoliskolla vuoteen 2010 verrattuna, antaa vain osittaisen kuvan vuoden 2011 tilanteesta. Tutkimuksessa kävi ilmi, että yksikköhinnat kohosivat 8 prosenttia koko vuoden 2011 aikana (verrattuna vuoteen 2010).

(349)

Lisäksi unionin tuotannonala oli kannattava vielä vuosina 2010 ja 2011, jonka jälkeen sen toiminnasta kuitenkin tuli tappiollista, mikä osui ajallisesti yksiin unionin tuotannonalan hinnat alittavan Kiinasta tulevan polkumyyntituonnin ja tuetun tuonnin kasvun kanssa.

(350)

Vuosien 2010 ja 2011 välisen talouden taantuman voidaan katsoa pahentaneen entisestään unionin tuotannonalan taloudellista tilannetta. Talouden taantuma ei kuitenkaan selitä unionin tuotannonalan tappiollista tilannetta vuonna 2012 ja tutkimusajanjaksolla. Suurimmat tappiot aiheutuivat vasta talouden taantuman jälkeen kaudella, jolla kulutus oli jälleen kasvussa.

(351)

Mitä tulee vuoden 2011 Owens Corning -lainaukseen, on syytä huomata, että lainaus on peräisin EOCF:ltä, joka on Owens Corningin kaupankäyntiyhteisö ja hoitaa kaiken sen liiketoiminnan Euroopassa ja Lähi-idässä. Samankaltaisen tuotteen lisäksi EOCF myi kyseisellä kaudella myös kutomattomia tuotteita, kankaita, tuotteita katon päällystykseen (kattopäreet) ja eristystuotteita, jotka eivät kuulu menettelyn piiriin. Sen vuoksi lainaus ei koske erityisesti samankaltaista tuotetta unionin markkinoilla.

(352)

Vuoden 2012 Owens Corning -lainauksessa puolestaan viitataan erityisesti kankaisiin liittyvään liiketoimintaan, jota EOCF harjoitti yhdessä tuotantolaitoksessaan. Koska kankaat eivät kuulu samankaltaisen tuotteen määritelmään, lainaus ei ole merkityksellinen.

(353)

Edellä esitetty huomioon ottaen talouden taantuma saattoi vaikuttaa negatiivisesti unionin tuotannonalaan muttei siinä määrin, että se olisi poistanut syy-yhteyden polkumyyntituonnin ja tuetun tuonnin sekä unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä.

1.2.6 Kiinasta tulevan polkumyyntituonnin ja tuetun tuonnin kilpailukyky

(354)

Jotkin osapuolet väittivät, että unionin tuotannonalan vanhentunut teknologia kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien käyttämään moderniin teknologiaan verrattuna aiheutti vahingon eikä tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti polkumyynnillä tai tuetuin hinnoin.

(355)

Tutkimuksessa kuitenkin vahvistettiin, että myös unionin tuotannonalalla on ajantasaiset tuotantoprosessit. Sen vuoksi on hylättävä väite siitä, että unionin tuotannonalan teknologian taso poistaisi syy-yhteyden polkumyyntituonnin ja tuetun tuonnin sekä unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä.

1.2.7 Itse aiheutettu vahinko

(356)

Useat osapuolet väittivät, että vahinko oli itse aiheutettu, koska i) unionin tuottajien vuonna 2014 tarjoamat hinnat olivat alemmat kuin osapuolten kiinalaisilta vientiä harjoittavilta tuottajilta saamat tarjoukset, ii) pyynnön esittäjien viime vuosina tekemät investoinnit ovat ristiriidassa vahingon kanssa, koska suuria investointeja on vaikea sovittaa yhteen vahingosta kärsivän tuotannonalan kanssa, eivätkä ne johtaneet unionin tuotannonalan markkinaosuuden kasvuun, ja iii) pyynnön esittäjien tekemät investoinnit tehtiin ehkä ”väärien” lasikuitufilamenttituotteiden tuotannon lisäkapasiteetin rakennemuutokseen ja asennukseen, esimerkiksi sellaisten tuotteiden, joiden kysyntä on vähäisempää, eikä esimerkiksi katkokuitujen, joiden kysyntä osapuolten mukaan oli merkittävää ja joista itse asiassa saattoi olla puutetta unionissa.

(357)

Unionin tuottajien tarjoamia alempia hintoja koskevasta ensimmäisestä väitteestä on huomattava, että kyseessä on tutkimusajanjakson jälkeinen tapahtuma, eikä vuoden 2014 hintatasoja oteta huomioon. Kun lisäksi otetaan huomioon, että uunit toimivat 24 tuntia vuorokaudessa ja että tuotannon alasajo on erittäin kallista, unionin tuotannonala on pyrkinyt säilyttämään markkinaosuuttaan myymällä alemmilla hinnoilla ja kattamaan näin edes osan kiinteistä kustannuksistaan.

(358)

Unionin tuotannonalan viime vuosina tekemistä suurista investoinneista on muistettava, että tällä pääomavaltaisella tuotannonalalla uunit on rakennettava uudelleen 7–10 vuoden välein ja siitä aiheutuvat kustannukset voivat olla 8–13 miljoonaa euroa (luottamuksellisuussyistä määrä ilmoitetaan vaihteluvälinä). Suuri osa muista, rakenteellisimmista investointikustannuksista liittyy metalliseosten kulumiseen laakeriholkeissa ja laakeriholkkien jälleenrakentamiseen. Sen vuoksi investoinnit ovat olennainen osa tätä tuotannonalaa ja ovat välttämättömiä nykyisen kapasiteetin säilyttämiseksi. Myös T&K-toimintaan suunnatut investoinnit ovat välttämättömiä, jotta yritys voi pysyä markkinoilla ja täyttää asiakkaiden tarpeet.

(359)

Mitä tulee kolmanteen väitteeseen ”vääristä” investoinneista muihin tuotteisiin kuin katkokuituihin, on huomattava, että i) unionin tuotannonala teki rakenneuudistuksia voidakseen tarjota laajemman tuotevalikoiman. Mitään näyttöä ei toimitettu siitä, että tämäntyyppinen rakenneuudistus ei olisi taloudellisesti kannattavaa, ja ii) katkokuitujen lopetettu tuotanto, joka johtui viime vuosien rakenneuudistuksista, siirrettiin toiseen tuotantolaitokseen, joka muunnettiin tätä varten.

(360)

Kiinan viranomaiset väittivät, että unionin tuottajat pitivät varastossa kolmansista maista tullutta tuontia, ja siteerasivat yhden unionin tuottajan vuoden 2011 tilinpäätöstä, jossa todettiin, että ”kauppatavaravarastot (21,4 miljoonaa 31. joulukuuta 2011) ovat kasvussa liiketoiminnan globaalin hidastumisen vuoksi toisella vuosipuoliskolla, ja varastot koostuvat jopa 75-prosenttisesti lopputuotteista, jotka on tuotu […] ryhmämme yrityksistä Euroopan ulkopuolelta, ja loppu on pääasiassa materiaaleja ja tuotteita, joita tarvitaan kankaisiin liittyvässä toiminnassa”.

(361)

Kyseisen unionin tuottajan vuoden 2011 raportoitua varastotasojen kasvua selittää yhden sen EU:n ulkopuolisen tuotantolaitoksen toimitusten varastointi, kun tuotantolaitoksen uuni rakennettiin uudelleen vuonna 2012. Muista EU:n ulkopuolisista tuotantolaitoksista ei olisi ollut lainkaan tuontia, jos kyseisen EU:n ulkopuolisen tuotantolaitoksen tuotteet olisi voitu tuottaa unionissa.

(362)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset vaativat selvittämään, oliko tällainen tuonti peräisin Kiinasta vai muualta ja mitkä sen määrät olivat. Otokseen valitut unionin tuottajat eivät kuitenkaan ostaneet tarkasteltavana olevaa tuotetta Kiinasta tarkastelujaksolla.

(363)

Kiinan viranomaiset väittivät myös, että vahinko saattoi olla itse aiheutettu, koska unionin tuottaja 3B Fibreglass päätti kerryttää varastoja BASFia varten vuonna 2011, vaikka tuotanto oli riittämätöntä. Ne esittivät lainauksen 3B Fibreglassin vuoden 2011 tillinpäätöksestä: ”kerrytetään varastoja BASFia varten ja varaudutaan uunin nro 2 korjaukseen”.

(364)

On kuitenkin normaalia yritystoimintaa turvata varastot, jotta voidaan täyttää sopimusvelvoitteet tärkeisiin asiakkaisiin nähden. Lainauksessa viitataan lisäksi suunniteltuun uunin korjaukseen, mikä edellyttää varastojen kerryttämistä, jotta korjauksen aikana voidaan toimittaa tavaraa asiakkaille (ja täyttää toimituksiin liittyvät sopimusvelvoitteet asiakkaisiin nähden).

(365)

Sen vuoksi edellä esitetyn perusteella on hylättävä väite siitä, että itse aiheutettu vahinko poistaisi syy-yhteyden polkumyyntituonnin ja tuetun tuonnin sekä unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä.

1.2.8 Unionin tuottajien vientimyynti ja toiminnan siirtäminen lähemmäs markkinoita

(366)

Kiinan viranomaiset väittivät, että väitetty mahdollinen vahinko aiheutui päätöksestä siirtää toimintaa käyttäjäteollisuuden sijaintipaikkaan. Ne lisäsivät, että tätä ei tapahtunut vain unionin tasolla vaan myös globaalisti. Kiinan viranomaiset totesivat, että unionin tuottaja P+D laajensi toimintaansa Venäjälle ja Intiaan, unionin tuottaja 3B Tunisiaan ja unionin tuottaja PPG Kiinaan, ja unionin tuottaja Ahlstrom siirsi tuotantoaan Euroopasta Kiinaan alkuvuodesta 2011 voidakseen palvella paremmin kasvavia tuulivoimamarkkinoita Aasiassa ja erityisesti Kiinassa.

(367)

Kun otetaan huomioon, että monet lasikuitufilamentin tuottajat ovat monikansallisia yrityksiä, ei ole mikään yllätys, että nämä yritykset investoivat myös unionin ulkopuolelle, missä on liiketoimintamahdollisuuksia. Ne investoivat lisäkapasiteettiin unionin ulkopuolella täyttääkseen kehittyvien talouksien markkinoiden tarpeet ja saadakseen voittoa. Tuotantolaitosten perustaminen näille alueille palvelee tarvetta olla lähempänä näitä asiakkaita. Liiketoimintapäätös siitä, perustetaanko tuotantolaitos unionin ulkopuolelle vai ei, on kuitenkin täysin erillään siitä seikasta, että unionin tuottajille aiheutuu vahinkoa.

(368)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset toistivat väitteensä, jonka mukaan suuret investoinnit ulkomaille ovat siirtäneet tuotantoa, työpaikkoja ja vientimyyntiä pois unionista ja aiheuttaneet näin vahinkoa.

(369)

Väitteen tueksi ei esitetty perusteluja. Lasikuitufilamentin tuottajat toimivat alueelliseen läheisyyteen perustuvan mallin mukaisesti, jossa tuotantolaitokset toimittavat oman alueensa asiakkaille. Kapasiteettiin ja työllisyyteen liittyvät indikaattorit eivät osoita, että olisi tehty suuria ulkomaisia investointeja, jotka olisivat olleet vahingollisia unionin toiminnan kannalta.

(370)

Kiinan viranomaiset väittivät myös, että unionin tuotannonalan vientimyynnin vähenemisellä oli vakavia negatiivisia vaikutuksia, joita komissio ei analysoinut.

(371)

Näissä tutkimuksissa unionin tuotannonalan vientimyynnin osuus (etuyhteydessä oleville ja etuyhteydettömille asiakkaille) unionin markkinoilla tapahtuvasta myynnistä oli 11–13 prosenttia unionin tuotannonalan kokonaismyynnistä (etuyhteydessä oleville ja etuyhteydettömille asiakkaille) vuoden 2010 ja tutkimusajanjakson lopun välillä. Alkuperäisessä polkumyyntitutkimuksessa osuus vaihteli 10 ja 14 prosentin välillä vuoden 2006 ja syyskuun 2009 välillä. Kun otetaan huomioon, että vientimäärien vaihtelut eivät ole merkittäviä ja noudattelevat aiemman polkumyyntitutkimuksen vientimääriä, vientimäärän kehityksellä ei ollut edellä väitettyjä vakavia negatiivisia vaikutuksia.

(372)

Edellä esitetyistä syistä unionin tuottajien vientimyynti ja tuotannon siirtäminen eivät vaikuttaneet vahinkoon eivätkä näin ollen poista syy-yhteyttä polkumyyntituonnin ja tuetun tuonnin sekä unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä.

1.2.9 Euron ja Yhdysvaltojen dollarin vaihtokurssi

(373)

Kiinan viranomaiset väittivät, että Kiinasta tuleviin toimituksiin liittyy riskejä, jotka johtuvat monimutkaisemmasta logistiikasta ja vaihtokurssin vaihteluista, minkä vuoksi asiakkaat ovat vastahakoisia altistumaan näille riskeille. Yksi käyttäjä totesi, että kiinalaisten lasikuitufilamenttituotteiden hinnat riippuvat voimakkaasti euron ja Yhdysvaltojen dollarin vaihtokurssista. Koska dollari on heikentynyt vähitellen euroon nähden vuodesta 2000 lähtien, tämä olisi väitteen mukaan voinut poistaa syy-yhteyden.

(374)

Alkuvuodesta 2000 euro tosiaan oli dollariin nähden heikompi kuin tänään. On kuitenkin huomattava, että euron ja dollarin vaihtokurssi oli melko vakaa tarkastelujaksolla. Otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuus heikkeni tarkastelujaksolla kuitenkin merkittävästi 3 prosentista -4 prosenttiin. Vaikka euron ja dollarin vaihtokurssin voitaisiinkin katsoa vaikuttaneen aiheutuneeseen vahinkoon, se ei mitenkään vähennä niitä vahingollisia vaikutuksia, joita Kiinasta alhaisin polkumyyntihinnoin tapahtunut tuonti aiheutti unionin markkinoilla vuodesta 2011 tutkimusajanjakson päättymiseen.

(375)

Sen vuoksi komissio päättelee, että euron ja dollarin vaihtokurssi ei vaikuttanut vahinkoon eikä voinut poistaa syy-yhteyttä polkumyyntituonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä.

1.3 Syy-yhteyttä koskevat päätelmät

(376)

Edellä esitetty analyysi osoitti, että polkumyyntituonti ja tuettu tuonti Kiinasta lisääntyivät määrältään ja markkinaosuudeltaan. Polkumyyntituonnin ja tuetun tuonnin kasvun aiheuttama paine unionin markkinoilla ei antanut unionin tuotannonalalle mahdollisuutta asettaa myyntihintojaan tavanomaisia markkinaolosuhteita ja havaittua kustannusten nousua vastaavalle tasolle. Myyntihintojensa alentamisenkaan jälkeen otokseen valitut unionin tuottajat eivät onnistuneet säilyttämään markkinaosuuttaan. Hinnan alentaminen tapahtui kannattavuuden kustannuksella ja johti kestämättömään tappiolliseen tilanteeseen.

(377)

Edellä esitetyssä analyysissa on asianmukaisesti erotettu polkumyyntituonnin ja tuetun tuonnin vahingollisista vaikutuksista kaikkien sellaisten tiedossa olleiden tekijöiden vaikutukset, jotka ovat vaikuttaneet unionin tuotannonalan tilanteeseen. Analyysin perusteella päätelmänä on, että polkumyyntituonti ja tuettu tuonti Kiinasta on aiheuttanut merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen 8 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

(378)

Polkumyyntituonnin ja tuetun tuonnin lisäksi muita tiedossa olevia tekijöitä on arvioitu polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen 8 artiklan 6 kohdan mukaisesti. Minkään näistä tekijöistä — erikseen tai yhdessä — ei havaittu olevan sellainen, että se poistaisi syy-yhteyden polkumyynnillä tulevan ja tuetun tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä.

(379)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että komissio vain jätti huomiotta asianomaisten osapuolten väitteet eikä tutkinut polkumyynnin lisäksi kaikkia muita tiedossa olevia tekijöitä, jotka aiheuttavat vahinkoa unionin tuotannonalalle.

(380)

Komissio on tarkastellut seuraavien muiden tekijöiden vaikutusta: tuonti muista maista, tuotantokustannukset, kulutuksen, tuotantokapasiteetin ja varastojen kehitys, talouskriisi, Kiinasta tulevan tuonnin aiheuttama kilpailu, itse aiheutettu vahinko, unionin tuottajien vientimyynti ja toiminnan siirtäminen sekä euron ja dollarin vaihtokurssi. Tutkimuksessa ei tullut esiin mitään muita tekijöitä, jotka saattaisivat poistaa syy-yhteyden.

F. UNIONIN ETU

(381)

Tukien vastaisen perusasetuksen 31 artiklan mukaisesti komissio tutki, olisiko vahingollista tuettua tuontia koskevista päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä päätellä, että toimenpiteiden käyttöönotto ei tässä tapauksessa olisi unionin edun mukaista. Unionin etua määritettäessä arvioitiin kaikki asiaan liittyvät etunäkökohdat eli unionin tuotannonalan, tuojien ja käyttäjien edut.

(382)

Kaikille asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa tukien vastaisen perusasetuksen 31 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Komissio lähetti kyselylomakkeen viidelle riippumattomalle tuojalle ja 34 käyttäjälle. Kaksi tuojaa ja 13 käyttäjää toimitti kyselylomakkeeseen täydellisen vastauksen määräajassa. Lisäksi tutkimuksen aikana useat käyttäjät ja käyttäjien järjestöt lähettivät kirjeitä, joissa vastustettiin mahdollisten toimenpiteiden käyttöönottoa. Myös Kiinan viranomaiset ja CCCLA vastustivat mahdollisten toimenpiteiden käyttöönottoa.

(383)

Alkuperäisessä polkumyyntitutkimuksessa todettiin, ettei toimenpiteiden käyttöönotto ole unionin edun vastaista. Koska välivaiheen tarkastelu rajoittuu vahingon tarkasteluun, unionin etua koskevat päätelmät pätevät edelleen. Jäljempänä oleva analyysi koskee siis tukien vastaista tutkimusta.

1. Unionin tuotannonalan etu

(384)

Voimassa olevat polkumyynnin vastaiset toimenpiteet eivät ole johtaneet Kiinasta tulevan polkumyyntituonnin vähenemiseen eivätkä ole helpottaneet unionin tuotannonalan tilannetta. Kuten edellä on mainittu, unionin tuotannonalalle aiheutui edelleen merkittävää vahinkoa Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin aiheuttaman hintojen laskun vuoksi. Toimenpiteiden käyttöönotosta luopuminen johtaisi erittäin todennäköisesti unionin tuotannonalan taloudellisen tilanteen negatiivisen suuntauksen jatkumiseen. Otokseen valittujen unionin tuottajien tilannetta leimasi erityisesti kannattavuuden lasku +3 prosentista (vuonna 2010) -4 prosenttiin tutkimusajanjakson loppuun tultaessa. Tilanteen heikkeneminen edelleen johtaisi lopulta tuotantolinjojen supistamiseen ja useampien tuotantolaitosten sulkemiseen, mikä uhkaisi unionin työllisyyttä ja investointeja.

(385)

Toimenpiteiden käyttöönotto palauttaisi markkinoille terveen kilpailun. Unionin tuotannonalan kannattavuuden laskusuuntaus on seurausta sen vaikeuksista kilpailla Kiinasta tuetusti tulevan halvan tuonnin kanssa. Tukien vastaisten toimenpiteiden käyttöönoton odotetaan näin ollen lopettavan hintojen laskun ja markkinaosuuden menetyksen ja käynnistävän unionin tuotannonalan myyntihintojen elpymisen, minkä tuloksena unionin tuotannonalan kannattavuus kohenisi tasolle, jota pidetään välttämättömänä tällä pääomavaltaisella alalla.

(386)

Toimenpiteet antaisivat unionin tuotannonalalle mahdollisuuden toipua tutkimuksen aikana todetusta vahingollisesta polkumyynnistä.

(387)

Sen vuoksi päätellään, että tasoitustoimenpiteiden käyttöönotto olisi selvästi unionin tuotannonalan edun mukaista.

(388)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi toimialajärjestö väitti, että vahvistetut toimenpiteet eivät toisi mitään helpotusta unionin tuotannonalalle, kun otetaan huomioon, että vuonna 2011 käyttöön otetuilla alkuperäisillä toimenpiteillä ei ilmeisesti ollut mitään vaikutusta.

(389)

Komissio ei hyväksy tätä väitettä ja viittaa edellä oleviin kappaleisiin, joissa päätellään, että jos korotettuja toimenpiteitä ei oteta käyttöön, negatiivinen suuntaus unionin tuotannonalan taloudellisessa tilanteessa mitä todennäköisimmin jatkuu.

2. Tuojien etu

(390)

Kuten edellä on todettu, otantaa ei sovellettu etuyhteydettömiin tuojiin, ja kaksi etuyhteydetöntä tuojaa toimi täydessä yhteistyössä tässä tutkimuksessa toimittamalla kyselylomakevastaukset. Tarkasteltavana olevaan tuotteeseen liittyvä toiminta on vain vähäinen osa näiden kahden tuojan kokonaisliikevaihdosta (alle 0,5 %). Ne molemmat vastustivat polkumyyntitoimenpiteiden mahdollista korottamista, koska niiden mielestä se voisi johtaa Kiinasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin päättymiseen.

(391)

Näiden kahden tuojan ilmoittama tuonti edustaa yhteensä merkittävää osuutta kaikesta tutkimusajanjaksolla Kiinasta tulleesta tuonnista, ja niiden katsotaan näin ollen edustavan unionin tuojia. Muut tuojat eivät toimittaneet kyselylomakevastauksia eivätkä esittäneet perusteltuja huomautuksia. Kun otetaan huomioon tarkasteltavana olevan tuotteen vähäinen osuus näiden tuojien koko toiminnassa, toimenpiteiden käyttöönotolla ei näin ollen katsota olevan merkittävää negatiivista vaikutusta unionin tuojien yleiseen etuun.

3. Käyttäjien etu

(392)

Samankaltaista tuotetta käytetään useisiin sovelluksiin esimerkiksi autoteollisuudessa, tuulivoimaturbiineissa, merenkulkualalla, kuljetusalalla, ilmailu- ja avaruusalalla ja infrastruktuureissa. Hyvin monenlaiset käyttäjät toimivat yhteistyössä, ja ne ryhmiteltiin toimintasektorin mukaan: yhdistelmämateriaalien valmistajat, komposiittimateriaalien valmistajat, moniaksiaalisten kankaiden kutojat ja tuulivoimaturbiinien valmistajat. Näin komissio pystyi arvioimaan korotettujen toimenpiteiden vaikutuksen erityyppisiin käyttäjiin.

(393)

Yhteistyössä toimineet käyttäjät ostivat noin 13 prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen Kiinasta tulevasta tuonnista tutkimusajanjaksolla. Samankaltaisesta tuotteesta suurin osa ostettiin muista lähteistä, kuten kolmansista maista ja unionin tuotannonalalta. Ainoastaan muutamat käyttäjistä ostivat tarkasteltavana olevaa tuotetta pelkästään Kiinasta.

(394)

Samankaltaista tuotetta käytetään monenlaisessa jatkojalostusteollisuudessa, jotka eroavat myös kokonsa puolesta ja vaihtelevat globaaleista yrityksistä pk-yrityksiin. Tutkimuksen aikana toimitetuista tiedoista käy ilmi, että unionin käyttäjien tuotannonalat työllistävät merkittävän määrän ihmisiä (arviolta 100 000 henkeä), vaikkakaan kattavia ja perusteltuja tietoja ei toimitettu.

3.1 Toimenpiteiden mahdolliset vaikutukset käyttäjien kannattavuuteen

(395)

Kyselylomakevastausten perusteella lasikuitufilamenttituotteita käyttävien tuotannonalojen havaittiin olevan suhteellisen hyvässä tilanteessa. Useimmat yhteistyössä toimineista käyttäjistä ilmoittivat, että niiden tuotteiden myynti, joissa käytettiin tarkasteltavana olevaa tuotetta, oli kannattavaa koko tarkastelujakson ajan. Vain muutamat käyttäjät ilmoittivat tappioista tässä toiminnassa tutkimusajanjakson aikana, mutta useimpien voitot vaihtelivat 2 prosentista 22 prosenttiin. Näin ollen käyttäjäteollisuus pystyi edelleen tuottamaan voittoa nykyisten toimenpiteiden ollessa voimassa.

(396)

Kustakin käyttäjäryhmästä tehtiin käyttäjiä koskeva vaikutustenarviointi saatujen tietojen perusteella.

(397)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että eri käyttäjäteollisuudenalojen ominaispiirteiden mukaan kyky siirtää tullin mahdollinen korotus asiakkaiden kannettavaksi on erilainen, minkä vuoksi tullin korotuksen vaikutus voittomarginaaliin on erilainen kunkin käyttäjäteollisuudenalan osalta.

(398)

Yhdistettyjen toimenpiteiden käyttöönotto johtaisi käyttäjien voiton laskuun alle yhdellä prosenttiyksiköllä suurimmassa osassa käyttäjäteollisuudenaloja, lukuun ottamatta moniaksiaalista kudonta-alaa. Sen osalta tarkasteltavana olevan tuotteen osuus tuotantokustannuksista on suurempi kuin muilla tuotannonaloilla. Näin ollen vaikutus kohdistuisi enemmän tähän käyttäjäryhmään kuin muihin arvioituihin käyttäjiin.

(399)

Edellä esitetyn analyysin perusteella vaikuttaa erittäin todennäköiseltä, että yhdistelmä- ja komposiittimateriaalien ja tuuliturbiinien alalla toimivat pystyvät kattamaan osaksi tai kokonaan kustannusten kohoamisen. Ne pystyvät myös ehkä siirtämään osan kohonneista kustannuksista asiakkaiden maksettavaksi. Yksi suuri käyttäjä, joka toimii tuulivoimaturbiinien valmistuksessa, totesi hyväksyvänsä tutkimuksen päätelmät ja ottavansa tullit kantaakseen.

(400)

Tämä kaiken kaikkiaan vähäinen vaikutus kannattavuuteen tarkoittaa myös sitä, että tullien ehdotettu korotus ei uhkaa työllisyyttä käyttäjäteollisuuden tasolla siinä määrin, kuin useat käyttäjät väittivät.

(401)

Mahdollisia negatiivisia vaikutuksia lieventäisi joka tapauksessa se, että käyttäjät voivat edelleen hyödyntää kolmansista maista tulevaa tuontia. Toimenpiteiden käyttöönotto ei estä käyttäjiä hankkimasta eri tavarantoimittajilta.

(402)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat käyttäjät väittivät, että käyttäjien huomautukset jätettiin huomiotta vain kvalitatiivisten lausuntojen perusteella. Ne väittivät myös, että niiden voittomarginaali supistui paljon enemmän kuin yhden prosenttiyksikön, kuten 398 kappaleessa todettiin, etenkin jos tilannetta tarkastellaan yksittäisten tuotteiden perusteella.

(403)

Nämä väitteet hylätään seuraavista syistä. Komissio suoritti käyttäjien toimittamien tietojen perusteella yksityiskohtaisia laskelmia arvioidakseen toimenpiteiden korottamisen määrällisen vaikutuksen käyttäjien kannattavuuteen. Tarkasteltavana olevaa tuotetta käyttävät tuotannonalat ovat heterogeenisiä ja vaihtelevat suuresti siltä osin mikä on niiden koko (pk-yrityksistä monikansallisiin suuryrityksiin), riippuvuus tarkasteltavana olevasta tuotteesta, lopputuotteen sovellukset ja asiakaspohja (pienistä suuriin yrityksiin, myynti unionissa tai vientimyynti). Kuten jo 398 kappaleessa selitettiin, komissio tunnustaa, että vaikutus joihinkin käyttäjäsegmentteihin on suurempi kuin toisiin. Yhteistyössä toimineiden käyttäjien toimittamien tietojen perusteella Kiinasta ostetun tarkasteltavana olevan tuotteen käytön osuus oli melko vähäinen (alle 13 prosenttia; ks. 393 kappale). Lisäksi Kiinasta tulevan tarkasteltavana olevan tuotteen osuus kaikista tuotantokustannuksista oli keskimäärin myös melko vähäinen eli alle 4 prosenttia. Tämä osuus oli tosin merkittävästi korkeampi tarkastellun moniaksiaalisen kutoajan osalta. Tullien korotuksen vaikutus laskettiin olettaen, että lasikuitua ostettaisiin Kiinasta sama määrä kuin tutkimusajanjaksolla ja että Kiinasta tulevan tuonnin hintoihin kohdistuisi noin 30 prosentin suuruinen tulli, vaikkakin suurimpaan osaan kiinalaisista vientiä harjoittavista tuottajista kohdistuu alempi tulli. Näiden olettamusten perusteella tehtyjen laskelmien mukaan Kiinasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen hinnankorotuksen keskimääräinen vaikutus kaikkien yhteistyössä toimineiden käyttäjien kannattavuuteen on vähemmän kuin yksi prosenttiyksikkö, kuten edellä on todettu.

3.2 Tuotteiden keskinäisen vaihdettavuuden puute

(404)

Useat käyttäjät väittivät, että monia käyttäjäteollisuuden tarvitsemia lasikuitufilamenttituotteita ei voi ostaa yksinkertaisesti suoraan hyllyltä. Tavaran toimittajien on käytävä läpi pitkä ja monimutkainen hyväksymismenettely, joka voi kestää 6–12 kuukautta ilman takeita onnistumisesta. Sen vuoksi tavaran toimittajan vaihtaminen tullien välttämiseksi olisi kallista, lyhyellä aikavälillä mahdotonta ja teknisesti riskialtista.

(405)

On totta, että tarkasteltavana olevan tuotteen ominaisuudet voivat tietyissä sovelluksissa johtaa pitkään, testejä sisältävään hyväksymismenettelyyn. Useilta käyttäjiltä saatujen huomautusten perusteella tällä hetkellä useimmissa tapauksissa on kuitenkin mahdollista hankkia toimituksia useista lähteistä. Tutkimuksessa kävi lisäksi ilmi, että käyttäjillä on yleensä useita toimitusvaihtoehtoja varasuunnitelmana, ja ne ovat usein hyväksyneet useiden tavarantoimittajien tuotteen, etteivät ne joutuisi riippuvaisiksi vain yhdestä tavarantoimittajasta. Olisi myös muistettava, että ehdotettujen toimenpiteiden tarkoituksena ei ole estää tiettyjen toimittajien pääsyä unionin markkinoille vaan ainoastaan palauttaa tasavertaiset kaupankäyntiedellytykset ja oikaista vääristynyt markkinatilanne.

(406)

Sen vuoksi on epätodennäköistä, että toimenpiteiden käyttöönotto Kiinasta tulevan tarkasteltavana olevan tuotteen osalta lopettaisi tilapäisesti raaka-aineen toimitukset käyttäjäteollisuudelle.

3.3 Kyvyttömyys siirtää kustannusten nousu asiakkaille ja muualta kuin unionista peräisin olevien jatkojalostustuotteiden aiheuttama lisääntynyt kilpailu

(407)

Useat käyttäjät väittivät, että niihin kohdistuu voimakasta kilpailua unionin ulkopuolisten tuottajien taholta, minkä vuoksi ne eivät pysty siirtämään tarkasteltavana olevan tuotteen hinnankorotuksia asiakkaidensa maksettavaksi, koska tämä johtaisi myynnin menetyksiin. Kun otetaan huomioon käyttäjäyritysten erilaisuus, kyky siirtää mahdolliset hinnankorotukset asiakkaiden maksettavaksi on erilainen eri käyttäjillä. Kyselylomakevastauksiin sisältyvien tietojen perusteella vaikuttaa siltä, että niiden käyttäjien, jotka eivät pysty siirtämään suurinta osaa kustannusten noususta asiakkailleen, liikevaihtoon ja kannattavuuteen kohdistuisi vain vähäisiä vaikutuksia.

(408)

Useat käyttäjät ilmoittivat olevansa huolissaan siitä, että tasoitustullien käyttöönotto asettaisi epäedulliseen kilpailuasemaan unionin ulkopuoliset tavarantoimittajat, jotka saavat tarkasteltavana olevaa tuotetta ilman toimenpiteitä. Käyttäjät väittivät kilpailevansa Kiinasta tulevan tuonnin kanssa jatkojalostusmarkkinoillaan. Yhdistettyjen toimenpiteiden käyttöönotto pahentaisi entisestään kilpailutilannetta. Ne väittivät, että näissä olosuhteissa ei olisi mahdollista siirtää raaka-aineen hinnankorotusta asiakkaiden maksettavaksi. Lisäksi väitettiin, että tämä johtaisi tuotannon siirtämiseen unionin ulkopuolelle, mikä aiheuttaisi suuria työllisyyden menetyksiä.

(409)

On huomattava, että se seikka, että tasoitustoimenpiteiden käyttöönotto saattaa lisätä kilpailua, ei voi olla syynä toimenpiteiden käyttöönotosta luopumiselle. Nämä tutkimukset koskevat tiettyä tuotetta. Kaikilla käyttäjäyrityksillä on täysi oikeus hyödyntää unionin kauppalainsäädäntöä ja pyytää polkumyyntitutkimuksen tekemistä tuotteistaan. Lisäksi yrityksen sijaintiin liittyvät päätökset riippuvat erittäin monista tekijöistä. On epätodennäköistä, että siirtopäätös riippuisi pelkästään yhteen raaka-aineeseen sovellettavista tulleista.

(410)

Useat osapuolet väittivät, että unionin tuottajat ovat ulkomaisessa omistuksessa olevia globaaleja yrityksiä ja että useimmat komposiittiyritykset puolestaan ovat paikallisessa omistuksessa olevia pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Pk-yritykset väittivät, että tullien korottaminen aiheuttaa työpaikkojen menetyksiä. Myös CCCLA väitti, että unionissa menetetään työpaikkoja, kun käyttäjät siirtävät toimintansa kohonneiden tullien vuoksi. Yksi käyttäjä totesi lisäksi, että käyttäjien mahdollinen toiminnan siirtäminen alentaa myös unionin tuotannonalan myyntiä.

(411)

Komissio ottaa tasavertaisesti huomioon kaikki työpaikat unionissa yrityksen omistuksesta ja koosta riippumatta. Tältä osin komissio viittaa myös 400 ja 403 kappaleeseen. Lisäksi komissio pitää toiminnan siirtämistä, mahdollisia työpaikkojen menetyksiä ja unionin tuotannonalan myynnin vähenemistä koskevia väitteitä spekulatiivisina ja perusteettomina.

(412)

Useat osapuolet väittivät, että tuotteita valmistetaan tällä hetkellä unionissa globaaleille markkinoille kilpailussa kolmansien maiden kanssa. Yksi käyttäjä totesi, että se voi tuoda tarkasteltavana olevaa tuotetta sisäisen jalostusmenettelyn mukaisesti maksamatta polkumyyntitulleja, kunhan sen valmistama lopputuote viedään unionin ulkopuolelle. Tämän tuloksena kuitenkin on se, että tämä käyttäjä voi tarjota unionin ulkopuolisille asiakkaille kilpailukykyisempiä hintoja kuin asiakkailleen unionissa.

(413)

Käyttäjät voivat tosiaan tuoda tarkasteltavana olevaa tuotetta sisäisen jalostusmenettelyn mukaisesti maksamatta polkumyyntitulleja, kunhan niiden valmistama lopputuote viedään unionin ulkopuolelle. Tämä ei kuitenkaan muuta komission päätelmiä tässä tutkimuksessa.

3.4 Riittämätön tarjonta

(414)

Yksi käyttäjä totesi, että unionin tuotannonala ei ole sellaisessa tilanteessa, että se pystyisi täysin vastaamaan unionin kysyntään, etenkään tiettyjen tilaustyönä tehtyjen lasikuitufilamenttituotteiden suurten tilausten osalta. Kyseinen käyttäjä totesi lisäksi, että unionin rajallisen tuotantokapasiteetin takia yksikään unionin tuottaja ei todennäköisesti halua varata suurta osaa kapasiteetistaan vain yhden asiakkaan toimituksia varten. Eräs toinen käyttäjä totesi, että katkokuiduista ei ole ylimääräistä tarjontaa ja että Kiinan sulkeminen unionin markkinoiden ulkopuolelle johtaisi merkittäviin hankintaongelmiin unionin markkinoilla, etenkin kun otetaan huomioon kysynnän kasvu. Kiinan viranomaiset siteerasivat unionin tuottajaa 3B, jonka mukaan tuotannonala ei ole asentanut uutta sulatuskapasiteettia vuoden 2002 jälkeen, ja markkinoiden tarpeisiin vastaamiseksi, etenkin Euroopassa, tarvitaan 200 000 tonnia lisätuotantokapasiteettia.

(415)

Tältä osin olisi ensinnäkin huomattava, että tasoitustoimenpiteillä pyritään korjaamaan epäterveitä kaupan käytäntöjä, jotka vaikuttavat haitallisesti unionin tuotannonalaan, sekä palauttamaan tehokas kilpailu EU:n markkinoille, ei estämään tuontia. Ehdotetut toimenpiteet eivät ole sellaisia, että ne sulkisivat unionin markkinat kiinalaisilta vientiä harjoittavilta tuottajilta — edes vahinkoa aiheuttamattomilla hinnoilla — minkä vuoksi ne mahdollistavat katkokuitujen ja muiden lasikuitufilamenttituotteiden jatkuvan tuonnin Kiinasta unionin markkinoille.

(416)

Mitä tulee unionin tuotannonalan kykyyn vastata katkokuitujen mahdolliseen puutteeseen, unionin tuotannonalan tämänhetkinen kapasiteetin käyttöaste mahdollistaa lisätuotannon.

(417)

Katkokuituja samoin kuin tarkasteltavana olevan tuotteen muita tuotelajeja voidaan tuoda unioniin myös kolmansista maista, kuten Malesiasta.

(418)

Lisäksi kiinalaiset lasikuitufilamenttien tuottajat ovat perustaneet unionin läheisyyteen (Egyptiin ja Bahrainiin) tuotantolaitoksia, joista ne voivat toimittaa unionin markkinoille.

(419)

Edellä esitetyn perusteella voidaan päätellä, että katkokuitujen tarjonnan mahdolliseen puutteeseen voidaan vastata nostamalla unionin tuotannonalan kapasiteetin käyttöastetta, tuomalla muista hankintalähteenä toimivista maista sekä jatkamalla tuontia Kiinasta vahinkoa aiheuttamattomilla hinnoilla.

(420)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, että yhdistettyjen toimenpiteiden yleinen vaikutus unionin jatkojalostusteollisuuteen on vähäinen eikä ole suurempi kuin toimenpiteiden positiivinen vaikutus unionin tuotannonalaan.

(421)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi tuotannonalaa edustava järjestö totesi, että sen on vaikea ymmärtää, että unionin tuottajilla on käyttämätöntä kapasiteettia, kun lasikuidusta on pulaa ja hinnat kohoavat unionin markkinoilla. Useat osapuolet toistivat väitteensä, jonka mukaan toimenpiteiden käyttöönotto johtaa riittämättömään tarjontaan unionin tuottajien taholta.

(422)

Tutkimuksessa ei käynyt ilmi, että tarjonta olisi ollut riittämätöntä tarkastelujaksolla. Mahdollisesta tulevasta riittäämättömästä tarjonnasta komissio katsoo, että tulien korottaminen ei estä tuontia unioniin Kiinasta eikä kolmansista maista edellä esitetyllä tavalla.

4. Unionin etua koskevat päätelmät

(423)

Edellä esitetyn perusteella odotetaan, että yhdistettyjen toimenpiteiden käyttöönotto tarjoaa unionin tuotannonalalle mahdollisuuden kohentaa tilannettaan korottamalla myyntihintoja ja lisäämällä markkinaosuutta. Vaikka joitakin kielteisiä vaikutuksia ilmenisikin, kuten kustannusten kohoaminen tiettyjen käyttäjien osalta, ne eivät todennäköisesti ole yhtä merkittäviä kuin unionin tuotannonalalle ja sen tavarantoimittajille odotettavissa olevat edut.

(424)

Sen vuoksi päätellään, että kaikki näkökohdat huomioon ottaen ei ole pakottavia syitä olla ottamatta käyttöön toimenpiteitä Kiinasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa.

(425)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet väittivät, että ehdotettujen toimenpiteiden seuraukset on aliarvioitu. Ne väittivät, että komissio antaa enemmän painoa lasikuituvalmistajien pienen ryhmän väitteelle kuin paljon suuremman mutta hajanaisen, pääasiassa pienistä ja keskisuurista alihankkijoista koostuvan ryhmän, jolla ei ole ollut todellista mahdollisuutta vastata samaa vaikutusvaltaa käyttäen.

(426)

Nämä väitteet hylätään, koska käyttäjillä on ollut runsaasti mahdollisuuksia esittää kannanottoja tutkimuksen aikana. Monet ovat tehneetkin näin, ja niiden toimittamat tiedot on tutkittu perusteellisesti ja otettu huomioon. Kaikki asianomaiset osapuolet on otettu huomioon tutkimuksen aikana.

G. LOPULLISET POLKUMYYNTI- JA TASOITUSTOIMENPITEET

(427)

Tukia, vahinkoa, syy-yhteyttä ja unionin etua koskevien komission päätelmien perusteella olisi otettava käyttöön lopulliset toimenpiteet, jotta polkumyyntituonnista ja tuetusta tuonnista ei aiheutuisi unionin tuotannonalalle enempää vahinkoa.

1. Vahingon korjaava taso

(428)

Toimenpiteiden tason määrittämiseksi komissio määritti ensin unionin tuotannonalalle aiheutuvan vahingon poistamiseksi tarvittavan tullin määrän.

(429)

Aiheutuva vahinko poistuisi, jos unionin tuotannonala pystyisi kattamaan tuotantokustannuksensa ja saamaan samankaltaisen tuotteen myynnistä unionin markkinoilla sellaisen voiton (ennen veroja), jonka tällainen tuotannonala voisi kohtuudella saada tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa eli ilman polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta. Tässä tutkimuksessa käytettiin alkuperäisen tutkimuksen tavoin 5 prosentin tavoitevoittoa.

(430)

APFE pyysi 10–12 prosentin tavoitevoittoa. APFE väitti, että analyysissä käytettävässä tavoitevoitossa olisi otettava huomioon erittäin pääomavaltaisen tuotannonalan tarve saada tyydyttävä tuotto käytetylle pääomalle investoijien odotusten mukaisesti. APFE viittasi myös New Yorkin yliopiston (Stern Business School of New York University) raporttiin, jossa laskettiin pääoman painotetut keskimääräiset kustannukset (WACC) yhdistämällä oman pääoman ja velan kustannukset eri tuotannonaloilla (43). Sternin raportin mukaan lasikuitufilamenttien tuotannonalan keskimääräinen WACC on 8,3–8,4 prosenttia. Lisäksi APFE toi esiin 8,3 prosentin voiton, jota käytettiin Kiinasta peräisin olevan aurinkopaneelilasin tapauksessa (44). Se väitti myös, että oman pääoman ja velan kustannukset ovat jonkin verran korkeammat unionissa kuin Yhdysvalloissa, joten unionin tavoitevoittokin olisi hieman korkeampi eli 10–12 prosenttia.

(431)

Tarkastelujaksolla saavutettua tosiasiallista voittoa ei voida käyttää, koska Kiinasta tuli edelleen merkittäviä määriä polkumyyntituontia voimassa olevista tulleista huolimatta.

(432)

Kiinasta peräisin olevan aurinkopaneelilasin tapauksessa käytettiin 8,3 prosentin tavoitevoittoa, koska se oli otokseen valittujen unionin tuottajien keskimääräinen voitto vuonna 2010, jolloin tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti oli vielä vähäistä eikä näin ollen voinut vääristää normaaleja kilpailuolosuhteita (eli voitto, johon polkumyyntituonti ei vielä ollut vaikuttanut).

(433)

On kiistatta totta, että unionin tuotannonala on erittäin pääomavaltainen ala, mutta APFE ei pystynyt osoittamaan, että Sternin raportin WACC-arvoon perustuva tavoitevoitto on sovellettavan testin mukainen. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(434)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen APFE väitti, että tavoitevoittoa koskevia päätelmiä olisi tarkistettava, koska unionin tuotannonala pystyy saavuttamaan yli 5 prosentin voittotason eri tuotelajien, kuten kuitukankaita ja kipsiä varten tarkoitettujen WUCS-kuitujen osalta, joissa ne voivat kilpailla tasapuolisesti kolmansista maista tulevan tuonnin kanssa eikä niihin kohdistu Kiinasta polkumyynnillä ja tuetusti tulevien lasikuitufilamenttien aiheuttamaa aggressiivista viitehintojen alittavuutta.

(435)

Aiemmassa tutkimuksessa käytettiin 5 prosentin tavoitevoittoa. Koska muuttuneista markkinaolosuhteista ei esitetty perusteltuja väitteitä, jotka oikeuttaisivat korkeamman tavoitevoiton, tämä tavoitevoitto on säilytetty.

(436)

Lisäksi vaikka WUCS-kuituja, samoin kuin muitakin tarkasteltavana olevan tuotteen lajeja, käytetään lujitemateriaalina, niillä on lyhyempi säilyvyysaika ja korkeammat kuljetuskustannukset niiden vesipitoisuudesta johtuvan lisäpainon vuoksi (ks. 63 kappale). WUCSeja tuodaan unioniin paljon vähemmän kuin muita lasikuitufilamenttituotteita. Tämän yhden tuotelajin voittomarginaali ei näin ollen ole edustava tarkasteltavana olevan tuotteen osalta.

(437)

Tämän jälkeen komissio määritti vahingon korjaavan tason vertaamalla otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien Kiinasta peräisin olevan painotetun keskimääräisen tuonnin hintaa ja otokseen valittujen unionin tuottajien unionin markkinoilla myymän samankaltaisen tuotteen vahinkoa aiheuttamatonta keskimääräistä hintaa tutkimusajanjaksolla. Vertailun tuloksena saatu hinnanero ilmaistiin prosentteina painotetusta keskimääräisestä CIF-tuontiarvosta.

(438)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että kolmen tuotevalvontakoodin cif-arvoissa oli epätarkkuuksia.

(439)

Tarkistamisen jälkeen komissio on oikaissut kyseisiä cif-arvoja, jotka muuttivat hieman hintojen ja viitehintojen alittavuuden marginaaleja kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan osalta.

(440)

Tämän tuloksena vahvistettiin seuraavat vahingon korjaavat tasot:

Yritys	Vahingon korjaava taso
Jushi Group	24,8 %
Jiangsu Changhai Group	4,9 %
Chongqing Polycomp International Corporation	29,6 %
Muut yhteistyössä toimineet yritykset	26,1 %

(441)

Yksi käyttäjä väitti, että kaikki tosiseikat pysyivät samoina, minkä vuoksi komissio voi tehdä päätelmän, jonka mukaan Kiinasta tulevan tuonnin väitetysti aiheuttama vahinko on pahentunut, vain jos se käyttää vahinkomarginaalin laskemisessa eri menetelmää kuin alkuperäisessä tutkimuksessa.

(442)

Tosiseikat eivät ole pysyneet samoina. Sen vuoksi alkuperäisessä tutkimuksessa käytetyn menetelmän soveltaminen nykyisen vahinkomarginaalin laskemiseen johtaa eri tulokseen, kun otetaan huomioon perustana olevien tietojen, kuten kustannusten, hintojen ja tappioiden, muutos.

(443)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi vientiä harjoittava tuottaja pohti, mikä muutos olosuhteissa oikeuttaisi vahinkomarginaalin laskemisen tuotevalvontakoodin perusteella eikä yksinkertaisen keskimääräisten hintojen vertailun perusteella, kuten alkuperäisessä tutkimuksessa.

(444)

Komissio katsoo, että näiden tutkimusten perusmenetelmä on sama kuin aiemmassa tutkimuksessa sovellettu. Otantaa sovellettiin ja vertailut tehtiin samanlaisten tuotteiden välillä. Vahinkomarginaalin laskeminen tuotevalvontakoodin perusteella mahdollisti yksityiskohtaisemmat ja tarkemmat laskelmat, mutta tätä ei voida pitää menetelmän muutoksena.

(445)

Sama vientiä harjoittava tuottaja totesi myös, että lasikuitufilamenteista tehdyt katkokuitumatot ovat osa tarkasteltavana olevaa tuotetta mutta että vahinkomarginaalia koskevissa laskelmissa ei ole otettu huomioon katkokuitumattojen tuotevalvontakoodeja. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja pohti, i) eivätkö unionin tuottajat tuottaneet enää katkokuitumattoja ja ii) miksi komissiolla ei vaikuttanut olevan aiemmin vaikeuksia löytää korviketta tärkeälle tuotelajille vahinkomarginaalilaskelmia varten, vaikka tuotevalvontakoodeista ei löytynyt täsmällistä vastinetta.

(446)

Tarkasteltavana oleva tuote sisältää katkokuitumatot ja jotkin unionin tuottajat (tuottajien yksiköt) tuottavat näitä mattoja. Otokseen valitut unionin tuottajat tuottivat mattolajeja, joita ei tuotu Kiinasta tutkimusajanjaksolla. Yleisesti ottaen kuitenkin tuotevalvontakoodit vastasivat toisiaan suurelta osin, minkä vuoksi ei ollut tarpeen käyttää korvikkeita.

(447)

Sama vientiä harjoittava tuottaja ihmetteli myös, i) miksi kaupan portaan tasoa koskeva oikaisu oli tarpeen ja kenelle unionin tuottajat itse asiassa myyvät tuotteitaan, ja ii) miksi kiinalaisessa myynnissä EU:n kuljetuskustannuksia varastolle ja varastointikustannuksia ei otettu huomioon vahinkomarginaalissa.

(448)

Otokseen valittujen unionin tuottajin myynti tapahtuu pääasiassa suoraan loppukäyttäjille. Tilanne ei ollut sama otokseen valittujen kiinalaisten viejien osalta. Niiden myynnistä enemmän tapahtuu jakelijoiden tai muiden välillisten myyntikanavien kautta. Näin ollen katsottiin, että hinnoista tulee vertailukelpoisempia, jos kaikki myynti muutetaan loppukäyttäjille tapahtuvan myynnin tasolle. Tavanomaisen menetelmän mukaisesti hinnan alittavuutta koskevissa laskelmissa otetaan huomioon tuonnin jälkeiset kustannukset, kun taas vahinkomarginaali perustuu kiinalaisen vientimyynnin cif-arvoon.

(449)

Vientiä harjoittava tuottaja pohti myös, miksi voimassa olevaa polkumyyntitullia ei ole sisällytetty vahinkomarginaaliin, koska tullin sisällyttäminen cif-arvoon olisi johdonmukaista sovelletun hinnan alittavuutta koskevan menetelmän kanssa.

(450)

Vahingon korjaavassa marginaalissa, joka esitetään tässä asetuksessa, tulee esiin koko tarvittava marginaali vahingon korjaamiseksi. Jos nykyinen polkumyyntimarginaali olisi sisällytetty vahingon korjaavaan marginaaliin, olisi saatu vahingon vain osittain korjaava marginaali.

(451)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä väitti, että koska Jiangsu Changhai Group ei toiminut täysimääräisesti yhteistyössä tutkimuksessa (ks. C jakson 2.1 kohta), sen vientihintaan liittyvät tiedot olivat epäluotettavia, minkä vuoksi niitä ei pitäisi käyttää vahinkomarginaalin laskemisessa. Valituksen tekijä väitti, että ryhmän vientihinta saattaa olla virheellinen, koska se on vahvistettu käyttäen yrityksen tuotantokustannuksia, joita ei voitu asianmukaisesti todentaa, koska yritys ei toiminut täysimääräisesti yhteistyössä tutkimuksessa. Ryhmän vientihinta olisi pikemminkin vahvistettava käytettävissä olevien tietojen perusteella polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(452)

Kuten 92 kappaleessa selitettiin, tarkasteltavana olevaa tuotetta ryhmän sisällä ei vienyt yritys, joka antoi harhaanjohtavia tietoja, vaan vain OCH. Jälkimmäinen kuitenkin toimi täysimääräisesti yhteistyössä molemmissa tutkimuksissa ja toimitti luotettavia tietoja ryhmän vientihinnoista (esim. se toimitti laskut, jotka komissio todensi paikan päällä tehdyssä tarkastuksessa). Sen vuoksi komissiolla ei ollut mitään syytä kyseenalaistaa ryhmän vientihintaa. Vahinkomarginaali laskettiin tosiasiallisen todennetun — myyntilaskussa olevan — vientihinnan perusteella riippumatta siitä, miten se oli asetettu ja perustuiko se yrityksen tuotantokustannuksiin. Tämän vuoksi kyseinen väite hylättiin.

2. Lopulliset toimenpiteet

(453)

Tukien vastainen tutkimus tehtiin rinnakkain polkumyyntitoimenpiteiden tarkastelun kanssa, ja se rajoittui vahingon tarkasteluun. Kun otetaan huomioon alhaisemman tullin säännön käyttö ja se, että lopulliset tukimarginaalit ovat alemmat kuin vahingon korjaava taso, komission olisi otettava tukien vastaisen perusasetuksen 15 artiklan mukaisesti käyttöön lopullinen tasoitustulli vahvistettujen lopullisten tukimarginaalien tasoisena ja sen jälkeen otettava käyttöön lopullinen polkumyyntitulli vahingon korjaavaan tasoon asti.

(454)

Tämän menetelmän ja tapaukseen liittyvien tosiseikkojen perusteella, etenkin sen, että toimenpiteet rajoittuvat vahinkomarginaaliin, komissio katsoo, että tässä tapauksessa ei ole päällekkäisten laskelmien ongelmaa.

(455)

Koska kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien yhteistyöaste oli korkea, ”kaikkia muita yrityksiä” koskeva tulli asetettiin otokseen valittuihin tai tutkimuksissa yhteistyössä toimiviin yrityksiin sovellettavan korkeimman tullin tasolle. Kaikkien muiden yritysten tullia sovelletaan niihin yrityksiin, jotka eivät toimineet tutkimuksissa yhteistyössä.

(456)

Muiden liitteessä I lueteltujen yhteistyössä toimineiden mutta otoksen ulkopuolisten kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien osalta lopullinen tulli asetetaan otokseen valittujen yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien painotetun keskimääräisen tullin tasolle, lukuun ottamatta sen ryhmän tullia, johon kuuluvaan vientiä harjoittavaan tuottajaan sovelletaan 28 artiklan 1 kohdan säännöksiä.

(457)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi vientiä harjoittava tuottaja pyysi, että sille myönnettäisiin yksilöllinen kohtelu polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti ja laskettaisiin yksilöllinen polkumyyntimarginaali.

(458)

Kun kuitenkin otetaan huomioon, että osittainen välivaiheen tarkastelu rajoittuu vahinkoon, aiemmassa polkumyyntitutkimuksessa vahvistetut polkumyyntimarginaalit pysyvät muuttumattomina. Tämän vuoksi yksilöllistä polkumyyntimarginaalia koskeva pyyntö hylättiin.

(459)

Edellä esitetyn perusteella kyseiset tullit otetaan käyttöön seuraavassa esitetyn suuruisina:

Kiinalainen viejä	Polkumyyntimarginaali (vahvistettu alkuperäisessä tutkimuksessa)	Tukimarginaali	Vahingon korjaava taso	Tasoitustulli	Polkumyyntitulli
Jushi Group	29,7 %	10,3 %	24,8 %	10,3 %	14,5 %
Jiangsu Changhai Group	9,6 %	5,8 %	4,9 %	4,9 %	0 %
Chongqing Polycomp International Corporation	29,7 %	9,7 %	29,6 %	9,7 %	19,9 %
Muut yhteistyössä toimineet yritykset	29,7 %	10,2 %	26,1 %	10,2 %	15,9 %
Kaikkiin muihin yrityksiin sovellettava tulli				10,3 %	19,9 %

(460)

Tässä asetuksessa yritykselle vahvistettava yksilöllinen polkumyynti- ja tasoitustulli määritettiin näiden tutkimusten päätelmien perusteella. Siinä on siten otettu huomioon kyseisissä tutkimuksissa todettu asianomaista yritystä koskeva tilanne. Tätä tullia voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevaa ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia) yksinomaan asianomaisesta maasta peräisin olevien mainitun yrityksen tuottamien tuotteiden tuontiin. Jos yritystä ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottamiin tuontituotteisiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan niihin on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(461)

Jos yritys muuttaa myöhemmin nimeään, se voi pyytää yksilöllisen tullin soveltamista. Pyyntö on osoitettava komissiolle (45). Pyyntöön on sisällytettävä kaikki asiaan kuuluvat tiedot, joiden perusteella voidaan osoittaa, että muutos ei vaikuta yrityksen oikeuteen hyödyntää siihen sovellettavaa tullia. Jos yrityksen nimen muutos ei vaikuta sen oikeuteen hyödyntää siihen sovellettavaa tullia, nimenmuutosta koskeva ilmoitus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(462)

Polkumyyntitullin moitteettoman täytäntöönpanon varmistamiseksi kaikkia muita yrityksiä koskevaa tullia olisi sovellettava sekä yhteistyöhön osallistumattomiin vientiä harjoittaviin tuottajiin että niihin tuottajiin, jotka eivät harjoittaneet vientiä unioniin tutkimusajanjakson aikana.

3. Sitoumus

(463)

Yksi kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja tarjosi hintasitoumuksen polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 8 artiklan 1 kohdan ja tukien vastaisen perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Sitoumustarjous sisälsi vähimmäistuontihinnat tarkasteltavana olevan tuotteen useista keskeisistä tuotelajeista ja alalajeista.

(464)

Komissio katsoo, että tarkasteltavana olevasta tuotteesta on varsin paljon alalajeja ja eri laatuja, joiden hintaerot ovat jopa 700 prosenttia. Sen vuoksi ristiinkompensoinnin riski on suuri. Hinnat voivat yhdenkin tuotelajin osalta vaihdella 550 prosenttia sen alalajien mukaan. Kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan ehdottamat eri vähimmäistuontihinnat olivat huomattavasti alle vahinkoa aiheuttamattoman hinnan, eivätkä ne näin ollen poistaisi unionin tuotannonalalle aiheutuvaa vahinkoa.

(465)

Edellä esitetyn perusteella tulli ei pystyisi erottamaan eri tuotelajeja tekemättä yksilöllistä analyysiä kustakin tuodusta erästä, jotta voitaisiin määrittää, mihin vähimmäistuontihintaryhmään tuote kuuluu, mikä tekisi seurannasta erittäin työlästä, ellei peräti mahdotonta.

(466)

Yritys vie unioniin lisäksi muitakin tuotteita, joihin ei sovelleta toimenpiteitä. Näin ollen on olemassa kompensaation riski, jos näitä tuotteita myydään samoille asiakkaille. Jotkin sen unionin asiakkaista ovat etuyhteydessä olevia yrityksiä, jotka käyvät kauppaa myös muiden unionin ulkopuolisten etuyhteydessä olevien yritysten kanssa. Nämä monimutkaiset kauppa- ja liiketoimintayhteydet lisäävät ristiinkompensoinnin riskiä entisestään.

(467)

Edellä esitetyn perusteella sitoumustarjous hylättiin.

(468)

Polkumyynnin vastaisen perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdalla perustettu komitea ei antanut lausuntoa,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1) Otetaan käyttöön lopullinen tasoitustulli tuotaessa Kiinan kansantasavallasta peräisin olevia enintään 50 mm:n pituisia silvottuja lasikuitusäikeitä, jatkuvakuituista kiertämätöntä lasikuitulankaa (rovings), pois luettuna kyllästetty ja päällystetty jatkuvakuituinen kiertämätön lasikuitulanka, jolla on yli 3 prosentin hehkutushäviö (määritetty ISO-standardin 1887 mukaisesti), ja lasikuitufilamenteista tehtyjä mattoja, lukuun ottamatta lasivillamatot, jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin 7019 11 00, ex 7019 12 00 (Taric-koodit 7019120021, 7019120022, 7019120023, 7019120025, 7019120039) ja 7019 31 00.

2) Vapaasti unionin rajalla tullaamattomana -nettohintaan sovellettava lopullinen tasoitustulli on seuraavien yritysten valmistamien 1 kohdassa kuvattujen tuotteiden osalta seuraava:

Yritys	Lopullinen tasoitustulli (%)	Taric-lisäkoodi
Jushi Group Co., Ltd; Jushi Group Chengdu Co., Ltd; Jushi Group Jiujiang Co., Ltd	10,3	B990
Changzhou New Changhai Fiberglass Co., Ltd; Jiangsu Changhai Composite Materials Holding Co., Ltd; Changzhou Tianma Group Co., Ltd	4,9	A983
Chongqing Polycomp International Corporation	9,7	B991
Muut liitteessä I luetellut yhteistyössä toimivat yritykset	10,2
Kaikki muut yritykset	10,3	A999

3) Edellä 2 kohdassa mainituille yrityksille määritetyn yksilöllisen tasoitustullin soveltaminen edellyttää, että jäsenvaltioiden tulliviranomaisille esitetään pätevä kauppalasku, joka täyttää liitteessä II säädetyt vaatimukset. Jos tällaista kauppalaskua ei esitetä, sovelletaan ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

4) Jollei toisin säädetä, sovelletaan tulleja koskevia voimassa olevia säännöksiä ja määräyksiä.

2 artikla

Korvataan neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 248/2011 1 artikla seuraavasti:

Otetaan käyttöön lopullinen polkumyyntitulli tuotaessa Kiinan kansantasavallasta peräisin olevia enintään 50 mm:n pituisia silvottuja lasikuitusäikeitä, jatkuvakuituista kiertämätöntä lasikuitulankaa (rovings), pois luettuna kyllästetty ja päällystetty jatkuvakuituinen kiertämätön lasikuitulanka, jolla on yli 3 prosentin hehkutushäviö (määritetty ISO-standardin 1887 mukaisesti), ja lasikuitufilamenteista tehtyjä mattoja, lukuun ottamatta lasivillamatot, jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin 7019 11 00, ex 7019 12 00 (Taric-koodit 7019120021, 7019120022, 7019120023, 7019120025, 7019120039) ja 7019 31 00.

Jäljempänä lueteltujen yritysten valmistamien, 1 kohdassa kuvattujen tuotteiden vapaasti unionin rajalla tullaamattomana -nettohintaan sovellettava lopullinen polkumyyntitulli on seuraava:

Yritys	Lopullinen polkumyyntitulli (%)	Taric-lisäkoodi
Jushi Group Co., Ltd; Jushi Group Chengdu Co., Ltd; Jushi Group Jiujiang Co., Ltd	14,5	B990
Changzhou New Changhai Fiberglass Co., Ltd; Jiangsu Changhai Composite Materials Holding Co., Ltd; Changzhou Tianma Group Co., Ltd	0	A983
Chongqing Polycomp International Corporation	19,9	B991
Muut liitteessä 1 luetellut yhteistyössä toimivat yritykset	15,9
Kaikki muut yritykset	19,9	A999

Edellä 2 kohdassa mainituille yrityksille määritetyn yksilöllisen polkumyyntitullin soveltaminen edellyttää, että jäsenvaltioiden tulliviranomaisille esitetään pätevä kauppalasku, joka täyttää liitteessä II säädetyt vaatimukset. Jos tällaista kauppalaskua ei esitetä, sovelletaan ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

4)	Jollei toisin säädetä, sovelletaan tulleja koskevia voimassa olevia säännöksiä ja määräyksiä.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan jäsenvaltioissa perussopimusten mukaisesti.

Tehty Brysselissä 16 päivänä joulukuuta 2014.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER

(1) EUVL L 188, 18.7.2009, s. 93.

(2) EUVL L 343, 22.12.2009, s. 51.

(3) Neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 248/2011, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2011, lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta tiettyjen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien jatkuvakuituisten lasikuitutuotteiden tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta (EUVL L 67, 15.3.2011, s. 1).

(4) Ilmoitus Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen lasikuitufilamenttituotteiden tuontia koskevan tukien vastaisen menettelyn aloittamisesta (EUVL C 362, 12.12.2013, s. 66).

(5) Täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 248/2011 (EUVL L 67, 15.3.2011).

(6) Ilmoitus Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen lasikuitufilamenttituotteiden tuontiin sovellettavia polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä koskevan osittaisen välivaiheen tarkastelun vireillepanosta (EUVL C 371, 18.12.2013, s. 19).

(7) Valituselimen raportti, Euroopan yhteisöt — Kiinasta peräisin olevia rauta- ja teräskiinnittimiä koskevat lopulliset polkumyyntitoimenpiteet (WT/DS397/AB/R, s. 152).

(8) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 765/2012, annettu 13 päivänä kesäkuuta 2012, polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 muuttamisesta (EUVL L 237, 3.9.2012, s. 1).

(9) Ilmoitus, joka koskee Maailman kauppajärjestön riitojenratkaisuelimen 28. heinäkuuta 2011 antamaa tuomiota (EUVL C 86, 23.3.2012, s. 5).

(10) 3B Fibreglass SPRL, Owens Corning Fibreglass France ja Johns Manville Slovakia a.s.

(11) Silvotut lasikuitusäikeet eli lasikatkokuidut ovat jatkuvakuituisia lasisäikeitä, jotka on katkottu halutun pituisiksi ja joita on saatavilla erilaisilla pintakäsittelyillä, jotta varmistetaan yhteensopivuus useimpien hartsijärjestelmien kanssa. Ne voivat olla kuivakäyttö- tai märkäkäyttökatkokuituja.

(12) Rovingit ovat jatkuvakuituisia lasisäikeitä, jotka on kerätty yhteen ilman mekaanista kiertämistä ja rullaamista niin, että ne muodostavat sylinterimäisen putkipakkauksen.

(13) Filamenttimatot ovat katkottuja tai jatkuvakuituisia yhteenliitettyjä säikeitä.

(14) Teksturoidut rovingit ovat rovingeja, jotka puretaan yhdeltä puolalta toiselle ja jotka saavat volyymiä/tekstuuria tässä prosessissa teksturointilaitteesta, joka puhaltaa ilmaa suoran roving-säikeen sisään.

(15) Luettelossa tuotannonaloista, joiden osalta kannustetaan ulkomaisia investointeja (luku XIV, 6 kohta), viitataan nimenomaisesti lasikuitutuotteisiin: ”Lasikuitutuotteiden ja erityislasikuidun tuotanto”.

(16) Teollisuuden rakennemuutosten edistämistä koskevien tilapäisten määräysten II luvun 5 §.

(17) Teollisuuden rakennemuutosten edistämistä koskevien tilapäisten määräysten III luvun 17 §.

(18) Kolmas tarkastettu tilinpäätös oli päivätty 15 päivänä toukokuuta 2014, ja tarkastuskäynti yrityksen toimitiloihin tehtiin 29 ja 30 toukokuuta 2014.

(19) Päätös nro 40, 17 §.

(20) Tieteen ja teknologian edistystä koskeva Kiinan laki (määräys nro 82), 18 §; sen mukaan valtio kannustaa rahoituslaitoksia kohdentamaan rahoitusta teollis- ja tekijänoikeuksiin, kannustaa ja neuvoo näitä laitoksia tieteen ja teknologian edistysaskelten soveltamisen ja uuden ja huipputeknologian alan kehittämisen tukemisessa myöntämällä lainoja jne. sekä kannustaa vakuutusyhtiöitä ottamaan käyttöön vakuutustuotteita uuden ja huipputeknologian alan kehittämisen tarpeiden mukaan.

(21) Kiinan keskuspankin yleiskirje lainojen ja talletusten korkoprosenttien sääntelyyn liittyvistä seikoista (Yinfa (2004) No 251), jäljempänä ’yleiskirje nro 250’.

(22) EUVL L 325, 5.12.2013, s. 66.

(23) EUVL L 142, 14.5.2014, s. 32.

(24) Liikepankkitoimintaa koskevan lain 34 §.

(25) ”E-lasikuitu-uunien langanveto, korkean suorituskyvyn lasikuidun ja siihen liittyvien tuotteiden kehittäminen ja tuotanto”.

(26) Tämän ryhmän tukimarginaalin laskemisessa käytettiin perustana käytettävissä olevia tietoja (ks. 89 kappale).

(27) Tämän ryhmän tukimarginaalin laskemisessa käytettiin perustana käytettävissä olevia tietoja (ks. 89 kappale).

(28) Tämän ryhmän tukimarginaalin laskemisessa käytettiin perustana käytettävissä olevia tietoja (ks. 89 kappale).

(29) Neuvoston asetus (EU) N:o 215/2013, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2013, johdanto-osan 116 kappale.

(30) George E. Peterson, Land leasing and land sale as an infrastructure-financing option, World Bank Policy Research Working Paper 4043, 7.11.2006; IMF Working Paper (WP/12/100), An End to China's Imbalances, huhtikuu 2012, s. 12.

(31) IMF Working Paper (WP/12/100), An End to China's Imbalances, huhtikuu 2012, s. 12.

(32) Tämän ryhmän tukimarginaalin laskemisessa käytettiin perustana käytettävissä olevia tietoja (ks. 89 kappale).

(33) Tämän ryhmän tukimarginaalin laskemisessa käytettiin perustana käytettävissä olevia tietoja (ks. 89 kappale).

(34) Kauppapolitiikan pääosaston ylläpitämä 14 artiklan 6 kohdan mukainen tietokanta sisältää tietoja polkumyynti- tai tasoitustoimenpiteiden tai -tutkimusten kohteena olevien tuotteiden tuonnista sekä menettelyn kohteena olevista maista että muista kolmansista maista 10-numeroisten Taric-koodien perusteella.

(35) Commission Decision of 7 September 1990 terminating the review of the anti-dumping measures concerning dense sodium carbonate originating in the United States of America (päätöstä ei suomeksi) (EYVL L 283, 16.10.1990, s. 38).

(36) Komission päätös, tehty 21 päivänä joulukuuta 1998, tiettyjen Japanista, Koreasta, Malesiasta, Kiinan kansantasavallasta ja Taiwanista peräisin olevien moottoriajoneuvoissa käytettävien optisten laserlukulaitteiden ja niiden pääasiallisten osien tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn päättämisestä (EYVL L 18, 23.1.1999, s. 62).

(37) Täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 248/2011 (EUVL L 67, 15.3.2011, s. 6), johdanto-osan 64 kappale.

(38) Täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 248/2011 (EUVL L 67, 15.3.2011, s. 6), johdanto-osan 54 kappale.

(39) Ycharts.com

(40) Panel report — China — Definitive Anti-Dumping Duties on X-Ray Security Inspection Equipment from the European Union — WT/DS425/R, kohta 7.247.

(41) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 471/2014, annettu 13 päivänä toukokuuta 2014, lopullisten tasoitustullien käyttöönotosta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuonnissa (EUVL L 142, 14.5.2014, s. 23), johdanto-osan 319 kappale.

Neuvoston asetus (EY) N:o 495/2002, annettu 18 päivänä maaliskuuta 2002, lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta, Japanista, Korean tasavallasta, Malesiasta, Singaporesta, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin olevien yksityiskäyttöön tarkoitettujen telekopiolaitteiden tuonnissa annetun asetuksen (EY) N:o 904/98 kumoamisesta (EYVL L 78, 21.3.2002, s. 1), johdanto-osan 12 kappale.

(42) Komission asetus (EU) N:o 812/2010 (EUVL L 243, 16.9.2010, s. 47), johdanto-osan 69 kappale.

(43) http://pages.stern.nyu.edu/~adamodar/New_Home_Page/datafile/wacc.htm

(44) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 470/2014 (EUVL L 142, 14.5.2014, s. 15), johdanto-osan 136 kappale.

(45) European Commission, Directorate-General for Trade, Directorate H, Office CHAR 04/039, 1049 Bruxelles/Brussel, Belgique/België

LIITE I

Otokseen kuulumattomat yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat:

Nimi	Taric-lisäkoodi
Taishan Fiberglass Inc.; PPG Sinoma Jinjing Fiber Glass Company Ltd	B992
Xingtai Jinniu Fiberglass Co., Ltd	B993
Weiyuan Huayuan Composite Material Co., Ltd	B994
Changshu Dongyu Insulated Compound Materials Co. Ltd	B995
Glasstex Fiberglass Materials Corp.	B996

LIITE II

Tämän asetuksen 1 artiklan 3 kohdassa ja 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa pätevässä kauppalaskussa on oltava kauppalaskun laatineen tahon työntekijän allekirjoittama vakuutus seuraavassa muodossa:

1.	Kauppalaskun laatineen yksikön asiasta vastaavan henkilön nimi ja tehtävänimike.

Seuraava vakuutus: ”Allekirjoittanut vahvistaa, että tässä laskussa tarkoitetun, Euroopan unioniin vietäväksi myytyjen lasikuitufilamenttituotteiden (määrän) on valmistanut (yrityksen nimi ja osoite), (Taric-lisäkoodi), Kiina. Allekirjoittanut vakuuttaa, että tässä laskussa ilmoitetut tiedot ovat täydelliset ja paikkansapitävät.”

3.	Päiväys ja allekirjoitus

23.12.2014

Euroopan unionin virallinen lehti

L 367/82

KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 1380/2014,

annettu 17 päivänä joulukuuta 2014,

maito- ja maitotuotealan maksun vahvistamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1788/2003 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 595/2004 muuttamisesta

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1) ja erityisesti sen 81 artiklan 1 kohdan ja 83 artiklan 4 kohdan yhdessä sen 4 artiklan kanssa,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetus (EY) N:o 1234/2007 on kumottu ja korvattu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1308/2013 (2)1 päivästä tammikuuta 2014. Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 230 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään kuitenkin, että maidontuotannon rajoittamista koskevan järjestelmän osalta asetuksen (EY) N:o 1234/2007 II osan I osaston III luvun III jaksoa, asetuksen 55 ja 85 artiklaa sekä asetuksen liitteitä IX ja X sovelletaan 31 päivään maaliskuuta 2015.

(2)

Ostajien ja tuottajien velvollisuuksiin viimeisenä maitokiintiövuonna 2014/2015 sekä ylijäämämaksun perimisvelvoitteeseen 31 päivän maaliskuuta 2015 jälkeen liittyvien epäselvyyksien välttämiseksi on aiheellista selventää komission asetuksen (EY) N:o 595/2004 (3) 15 artiklan 1 kohtaa viittaamalla sovellettaviin asetuksen (EY) N:o 1234/2007 säännöksiin.

(3)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Korvataan asetuksen (EY) N:o 595/2004 15 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1. Ennen kunkin vuoden 1 päivää lokakuuta maksuvelvollisten ostajien tai, kun on kyse suoramyynnistä, maksuvelvollisten tuottajien on suoritettava maksu toimivaltaiselle viranomaiselle jäsenvaltion vahvistamia sääntöjä noudattaen ostajien vastatessa toimituksia koskevan ylijäämämaksun perimisestä tuottajilta asetuksen (EY) N:o 1234/2007 79 artiklan nojalla kyseisen asetuksen 81 artiklan 1 kohdan mukaisesti.”

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 17 päivänä joulukuuta 2014.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER

(1) EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(2) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1308/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 922/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671).

(3) Komission asetus (EY) N:o 595/2004, annettu 30 päivänä maaliskuuta 2004, maito- ja maitotuotealan maksun vahvistamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1788/2003 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EUVL L 94, 31.3.2004, s. 22).

23.12.2014

Euroopan unionin virallinen lehti

L 367/83

KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 1381/2014,

annettu 22 päivänä joulukuuta 2014,

kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 992/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta 17 päivänä joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (1),

ottaa huomioon neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan osalta 7 päivänä kesäkuuta 2011 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 (2) ja erityisesti sen 136 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)	Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklassa tarkoitetut kiinteät tuontiarvot vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 22 päivänä joulukuuta 2014.

Komission puolesta,

puheenjohtajan nimissä

Jerzy PLEWA

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja

(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671.

(2) EUVL L 157, 15.6.2011, s. 1.

LIITE

Kiinteät tuontiarvot tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

(EUR/100 kg)
CN-koodi	Kolmansien maiden koodi (1)	Kiinteä tuontiarvo
0702 00 00	AL	76,1
	EG	176,9
	IL	69,8
	MA	90,5
	TN	241,9
	TR	107,1
	ZZ	127,1
0707 00 05	IL	241,9
	TR	147,2
	ZZ	194,6
0709 93 10	MA	80,1
	TR	142,0
	ZZ	111,1
0805 10 20	AR	35,3
	MA	68,6
	TR	57,7
	UY	32,5
	ZA	50,8
	ZW	33,9
	ZZ	46,5
0805 20 10	MA	69,1
0805 20 10	ZZ	69,1
0805 20 30, 0805 20 50, 0805 20 70, 0805 20 90	IL	94,1
	JM	161,9
	MA	75,3
	TR	76,6
	ZZ	102,0
0805 50 10	TR	71,9
	US	236,5
	ZZ	154,2
0808 10 80	BR	59,0
	CA	135,6
	CL	80,3
	NZ	90,6
	US	99,6
	ZA	54,1
	ZZ	86,5
0808 30 90	CN	98,8
	US	141,4
	ZZ	120,1

(1) Kolmansien maiden kanssa käytävää ulkomaankauppaa koskevista yhteisön tilastoista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 471/2009 täytäntöönpanosta maa- ja alueluokituksen ajan tasalle saattamisen osalta 27 päivänä marraskuuta 2012 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1106/2012 (EUVL L 328, 28.11.2012, s. 7) vahvistettu maanimikkeistö. Koodi ”ZZ” tarkoittaa ”muuta alkuperää”.

23.12.2014

Euroopan unionin virallinen lehti

L 367/86

NEUVOSTON DIREKTIIVI 2014/112/EU,

annettu 19 päivänä joulukuuta 2014,

tiettyjen työajan järjestämistä koskevien seikkojen sääntelystä sisävesiliikenteessä Euroopan sisävesiliikenneliiton (EBU), Euroopan laivurijärjestön (ESO) ja Euroopan kuljetustyöntekijöiden liiton (ETF) välillä tehdyn eurooppalaisen sopimuksen täytäntöönpanosta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 155 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Työnantaja- ja työntekijäpuoli, jäljempänä ’työmarkkinaosapuolet’, voivat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’perussopimus’, 155 artiklan 2 kohdan mukaisesti pyytää yhteisesti, että niiden unionin tasolla perussopimuksen 153 artiklassa tarkoitettujen kysymysten osalta tekemät sopimukset pannaan täytäntöön neuvoston komission ehdotuksesta tekemällä päätöksellä.

(2)

Euroopan sisävesiliikenneliitto (EBU), Euroopan laivurijärjestö (ESO) ja Euroopan kuljetustyöntekijöiden liitto (ETF) ovat 10 päivänä joulukuuta 2007 päivätyllä kirjeellään ilmoittaneet komissiolle haluavansa aloittaa perussopimuksen 155 artiklan 1 kohdan mukaisesti neuvottelut tehdäkseen sopimuksen unionin tasolla.

(3)	EBU, ESO ja ETF ovat 15 päivänä helmikuuta 2012 tehneet eurooppalaisen sopimuksen tiettyjen työajan järjestämistä koskevien seikkojen sääntelystä sisävesiliikenteessä, jäljempänä ’sopimus’.

(4)	Sopimus sisältää yhteisen pyynnön siitä, että sopimus pantaisiin täytäntöön neuvoston komission ehdotuksesta tekemällä päätöksellä perussopimuksen 155 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(5)	Asianmukainen väline sopimuksen täytäntöönpanoa varten on direktiivi.

(6)	Komissio on ilmoittanut ehdotuksestaan Euroopan parlamentille.

(7)	Komissio on laatinut direktiiviehdotuksensa yhteisön tason työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun mukauttamisesta ja edistämisestä 20 päivänä toukokuuta 1998 antamansa tiedonannon mukaisesti sekä ottaen huomioon allekirjoittajaosapuolten edustavuuden ja sopimuksen kunkin lausekkeen lainmukaisuuden.

(8)

Työajan järjestämistä koskevan johdonmukaisen lainsäädäntökehyksen edistämiseksi tämän direktiivin täytäntöönpanossa olisi huomioitava voimassa oleva unionin lainsäädäntö ja sopimuksen sisällön huomioon ottaen erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/88/EY (1). Mainitussa direktiivissä säädetään työajan järjestämistä koskevista terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista, sisävesiliikennealan työntekijöiden työajan järjestäminen mukaan luettuina.

(9)	Jäsenvaltioiden olisi voitava antaa direktiivin täytäntöönpano työmarkkinaosapuolten tehtäväksi näiden yhteisestä pyynnöstä sillä edellytyksellä, että jäsenvaltiot toteuttavat kaikki tarvittavat toimenpiteet taatakseen tässä direktiivissä säädettyjen tavoitteiden saavuttamisen.

(10)

Direktiivin 2003/88/EY 14 artiklan soveltamiseksi tässä direktiivissä ja siihen liitetyssä sopimuksessa vahvistetaan liikkuvassa työssä olevien työntekijöiden työajan järjestämistä sisävesiliikenteen alalla koskevat vaatimukset, jotka ovat yksilöidympiä kuin ne, joista on säädetty direktiivissä 2003/88/EY.

(11)	Tätä direktiiviä olisi sovellettava yksilöidymmän tai liikkuvassa työssä sisävesiliikennealalla oleville työntekijöille paremman suojelun tason takaavan unionin lainsäädännön soveltamista rajoittamatta.

(12)	Tätä direktiiviä ei saisi käyttää perusteena sopimuksessa tarkoitetuilla aloilla toimivien työntekijöiden yleisen suojelun tason alentamiselle.

(13)	Tässä direktiivissä ja siihen liitetyssä sopimuksessa vahvistetaan vähimmäisvaatimukset. Jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolien olisi saatava pitää voimassa tai ottaa käyttöön suotuisampia säännöksiä.

(14)	Tässä direktiivissä kunnioitetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja erityisesti sen 31 artiklassa tunnustettuja perusoikeuksia ja periaatteita.

(15)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita eli suojella tämän suurimmaksi osaksi rajojen yli toimivan alan työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(16)	Sopimuksen täytäntöönpanolla edistetään perussopimuksen 151 artiklan mukaisten tavoitteiden toteuttamista.

(17)

Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön (2) mukaan se, että direktiivissä tarkoitettua toimintaa ei vielä ole jäsenvaltiossa, ei voi vapauttaa kyseistä jäsenvaltiota velvoitteestaan hyväksyä lakeja tai määräyksiä sen varmistamiseksi, että kaikki direktiivin säännökset on saatettu asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä. Sekä oikeusvarmuuden periaate että tarve varmistaa direktiivien täysimääräinen täytäntöönpano oikeudellisesti eikä vain tosiasiallisesti edellyttävät, että kaikki jäsenvaltiot toistavat asianomaisen direktiivin säännöt selkeän, täsmällisen ja avoimen kehyksen puitteissa, joka sisältää pakottavia oikeudellisia säännöksiä. Tämä velvoite koskee jäsenvaltioita niissä tiettynä hetkenä vallitsevan tilanteen muuttumisen ennakoimiseksi ja sen varmistamiseksi, että kaikki oikeussubjektit yhteisössä, myös niissä jäsenvaltioissa, joissa direktiivissä tarkoitettua toimintaa ei ole, voivat selkeästi ja tarkasti tietää oikeutensa ja velvoitteensa kaikissa olosuhteissa. Vain siinä tapauksessa, että direktiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi maantieteellisistä syistä aiheetonta, se ei oikeuskäytännön mukaan ole pakollista. Näissä tapauksissa jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava tästä komissiolle.

(18)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (3) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Tällä direktiivillä pannaan täytäntöön tiettyjen työajan järjestämistä koskevien seikkojen sääntelystä sisävesiliikenteessä Euroopan sisävesiliikenneliiton (EBU), Euroopan laivurijärjestön (ESO) ja Euroopan kuljetustyöntekijöiden liiton (ETF) välillä 15 päivänä helmikuuta 2012 tehty eurooppalainen sopimus, joka on liitteenä.

2 artikla

1. Jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai antaa säännöksiä, jotka ovat suotuisampia kuin tämän direktiivin säännökset.

2. Tämän direktiivin täytäntöönpano ei ole missään tapauksessa riittävä peruste työntekijöiden suojelun yleisen tason alentamiselle direktiivin soveltamisalalla. Se ei rajoita jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten oikeutta antaa muuttuvien olosuhteiden perusteella lakeihin, asetuksiin tai sopimuksiin perustuvia säännöksiä tai määräyksiä, jotka ovat erilaisia kuin ne säännökset tai määräykset, jotka ovat voimassa tämän direktiivin antamishetkellä, edellyttäen että tässä direktiivissä säädettyjä vähimmäisvaatimuksia noudatetaan.

3. Tämän direktiivin soveltaminen ja tulkinta ei rajoita unionin tai jäsenvaltioiden sellaisten säännösten, toimintatapojen tai käytäntöjen soveltamista, joilla turvataan kyseessä oleville työntekijöille suotuisammat olosuhteet.

3 artikla

Jäsenvaltioiden on määritettävä, mitä seuraamuksia sovelletaan, jos tähän direktiiviin perustuvia kansallisia säännöksiä rikotaan. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

4 artikla

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2016. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

5 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

6 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 19 päivänä joulukuuta 2014.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

S. GOZI

(1) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/88/EY, annettu 4 päivänä marraskuuta 2003, tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista (EUVL L 299, 18.11.2003, s. 9).

(2) Ks. muun muassa unionin tuomioistuimen asiassa C-343/08, komissio v. Tšekin tasavalta 14.1.2010 antama tuomio (Kok. s. I-275).

(3) EUVL C 369, 17.12.2011, s. 14.

LIITE

Eurooppalainen sopimus tiettyjen työajan järjestämistä koskevien seikkojen sääntelystä sisävesiliikenteessä

Katsotaan seuraavaa:

Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista annetussa direktiivissä 2003/88/EY vahvistetaan yleiset vähimmäisvaatimukset, joita sovelletaan 20 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja osa-alueita (vuorokautiset lepoajat, tauot, viikoittaiset lepoajat, yötyön kesto) lukuun ottamatta myös sisävesiliikenteen työaikajärjestelyihin. Koska kyseisen säädöksen säännöksissä ei oteta riittävästi huomioon erityistä työ- ja elinolosuhteita sisävesiliikenteessä, on tarpeen antaa tarkempia määräyksiä direktiivin 2003/88/EY 14 artiklan mukaisesti.

2)	Näillä erityismääräyksillä pyritään turvaamaan sisävesiliikenteen työntekijöiden työterveyden ja -turvallisuuden korkea taso.

Sisävesiliikenne on kansainvälinen liikennemuoto, jolle on ominaista erityisesti rajatylittävä toiminta eurooppalaisessa vesiväyläverkossa. Sen vuoksi eurooppalaisessa sisävesiliikenteessä olisi pyrittävä luomaan alan työmarkkinoita koskevat yhtenäiset puite-ehdot ja ehkäisemään epäreilua kilpailua, joka perustuu työaikajärjestelyjä koskevan sääntelyn eroavuuksiin.

Koska liikennealan merkitys talouden kilpailukyvylle on suuri, Euroopan unionin päämääränä on tukea erityisesti sellaisia liikennemuotoja, jotka kuluttavat vähemmän energiaa ja jotka ovat ympäristöystävällisempiä ja turvallisempia (1). Sisävesiliikenne on ympäristöystävällinen liikennemuoto, jolla on vielä vapaata kapasiteettia ja jonka avulla voidaan kestävällä tavalla vähentää rahtiliikennettä Euroopan maanteillä ja rautateillä.

Työskentelyä on tällä alalla järjestelty eri tavoilla. Alusten työntekijöiden lukumäärä ja työaika vaihtelevat työjärjestelyjen, yrityksen, maantieteellisen toiminta-alueen ja matkan pituuden sekä aluksen koon mukaan. Jotkin vesikulkuneuvot ovat käytössä jatkuvasti, eli 24 tuntia vuorokaudessa työntekijöiden tehdessä vuorotyötä. Toisaalta erityisesti keskisuuret yritykset käyttävät aluksiaan yleensä 14 tuntia vuorokaudessa viitenä tai kuutena päivänä viikossa. Sisävesiliikenteessä aluksella olevan työntekijän työaika ei ole sama kuin vesikulkuneuvon käyttöaika.

Sisävesiliikenteen erityisominaisuus on se, että työntekijällä voi työpaikan lisäksi olla aluksella myös makuutilat tai asunto. Sen vuoksi on tavanomaista viettää aluksessa myös lepoaika. Monet sisävesiliikenteen työntekijät — varsinkin kaukana kotiseudultaan työskentelevät — työskentelevät aluksessa useita peräkkäisiä päiviä vähentääkseen työmatkoihin kuluvaa aikaa ja voidakseen sen jälkeen viettää useita päiviä kotona tai jossain muussa valitsemassaan paikassa. Esimerkiksi työskennellessään rytmissä 1:1 työntekijällä on yhtä monta lepopäivää kuin työpäivää. Tästä syystä peräkkäisten työpäivien määrä aluksella ja vastaavasti peräkkäisten lepopäivien määrä voi olla suurempi kuin maissa sijaitsevassa työpaikassa.

Sisävesiliikenteen keskimääräiseen työaikaan sisältyy yleensä huomattava määrä työpaikkapäivystystä (mikä voi johtua esimerkiksi ennalta arvaamattomista odotusajoista suluilla tai vesikulkuneuvon lastaamisesta ja purkamisesta), joka voi osua myös yöaikaan. Sen vuoksi työajan päivittäiset ja viikoittaiset enimmäismäärät voivat olla suuremmat kuin direktiivissä 2003/88/EY vahvistetut enimmäismäärät.

Samanaikaisesti on huomattava, että sisävesiliikenteen työrasitukseen vaikuttavat monet tekijät, kuten melu, tärinä ja työaikajärjestelyt. Rajoittamatta toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä 12 päivänä kesäkuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 83/391/ETY (2) säännösten soveltamista työntekijöiden suojelemiseksi säädetään vuosittaisista terveystarkastuksista sisävesiliikenteen erityisten työolosuhteiden huomioon ottamiseksi.

9)	Aluksilla suoritettavan yötyön asettamat lisävaatimukset olisi otettava huomioon työjärjestelyillä ja rajoittamalla sallittujen yötyötuntien määrää.

10)	Sisävesiliikenteessä työskentelee palkattujen työntekijöiden lisäksi myös itsenäisiä ammatinharjoittajia (3). Itsenäisen ammatinharjoittajan asema vahvistetaan kansallisen lainsäädännön perusteella.

11)	Matkustajaliikenteessä työ- ja elinolot poikkeavat muusta sisävesiliikenteestä ja oikeuttavat siten erityismääräyksiin. Tämän eurooppalaisen sisävesiliikenteen osa-alueen poikkeava sosiaalinen ympäristö, erilainen toiminta ja sen sesonkiluonne näkyvät erilaisissa työaikajärjestelyissä.

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 154 artiklan ja 155 artiklan 2 kohdan mukaisesti allekirjoittajaosapuolet esittävät yhteisen pyynnön kyseisen unionin tasolla tehdyn sopimuksen täytäntöön panemiseksi neuvoston komission ehdotuksesta tekemällä päätöksellä. Allekirjoittajaosapuolet ovat sopineet seuraavaa:

1 lauseke

Soveltamisala

Tämä sopimus koskee liikkuvassa työssä olevia työntekijöitä, jotka työskentelevät navigointitehtävissä (miehistö) tai muissa tehtävissä (aluksen henkilökunta) vesikulkuneuvossa, joka harjoittaa jonkin jäsenvaltion alueella kaupallista sisävesiliikennettä.

Tässä sopimuksessa sisävesiliikenteen harjoittajia ei katsota työntekijöiksi myöskään silloin, kun he toimivat omassa yrityksessään työntekijän asemassa.

Tämä sopimus ei rajoita sellaisten kansallisten ja kansainvälisten alusliikenteen turvallisuusmääräysten soveltamista, jotka koskevat liikkuvassa työssä olevia työntekijöitä ja 1 lausekkeen 2 kohdassa tarkoitettuja henkilöitä.

Mikäli tässä sopimuksessa ja kansallisissa tai kansainvälisissä alusliikenteen turvallisuusmääräyksissä esiintyy lepoaikoja koskevia eroja liikkuvassa työssä olevien työntekijöiden osalta, sovelletaan ensisijaisesti niitä määräyksiä, jotka suojelevat työntekijöiden turvallisuutta ja terveyttä paremmin.

Liikkuvassa työssä oleviin työntekijöihin, jotka työskentelevät vesikulkuneuvossa, joka harjoittaa jonkin jäsenvaltion alueella muuta kuin kaupallista sisävesiliikennettä, ja joiden työehdoista määrätään työntekijä- ja työnantajajärjestöjen työehto- tai työmarkkinasopimuksilla, voidaan mainittujen työntekijä- ja työnantajajärjestöjen kuulemisen ja suostumuksen jälkeen soveltaa tätä sopimusta, mikäli tämän sopimuksen määräykset ovat työntekijöille suotuisampia.

2 lauseke

Määritelmät

Tässä sopimuksessa tarkoitetaan:

a)	’vesikulkuneuvolla’ alusta tai uivaa kalustoa;

b)	’matkustaja-aluksella’ päiväristeilyalusta tai risteilyalusta, joka on suunniteltu ja varustettu kuljettamaan yli 12:ta matkustajaa;

c)	’työajalla’ aikaa, jona työntekijä työnantajan tai tämän edustajan pyynnöstä työskentelee vesikulkuneuvossa tai vesikulkuneuvon hyväksi, on työnantajan käytettävissä tai kutsuttavissa työhön (varallaoloaika);

d)	’lepoajalla’ ajanjaksoa, joka ei ole työaikaa. Tähän määritelmään sisältyy liikkuvassa vesikulkuneuvossa, paikallaan olevassa vesikulkuneuvossa sekä maissa vietetty lepoaika. Siihen eivät sisälly lyhyet tauot (enintään 15 minuuttia);

e)	’lepopäivällä’ keskeytymätöntä 24 tunnin lepoaikaa, jonka työntekijä viettää vapaasti valitsemassaan paikassa;

f)	’sisävesiliikenteen harjoittajalla’ henkilöä, joka harjoittaa sisävesiliikennettä elinkeinona muista riippumattomasti ja omaan laskuunsa;

g)	’työvuoroluettelolla’ luetteloa, josta käy ilmi työnantajan työntekijälle etukäteen ilmoittamat työ- ja lepopäivät;

h)	’yöajalla’ kello 23:n ja 6:n välistä aikaa;

’yötyöntekijällä’

aa)	toisaalta työntekijää, joka työskentelee säännönmukaisesti yöaikaan vähintään kolme tuntia vuorokautisesta työajastaan;

bb)

toisaalta työntekijää, joka todennäköisesti työskentelee yöaikaan tietyn osan vuotuisesta työajastaan, sellaisena kuin kyseinen jäsenvaltio määrittelee sen valintansa mukaan:

aaa)	joko kansallisella lainsäädännöllä sen jälkeen, kun työmarkkinaosapuolia on kuultu; tai

bbb)	työehtosopimuksilla tai työmarkkinaosapuolten välisillä kansallisilla tai alueellisilla sopimuksilla;

j)	’vuorotyöntekijällä’ työntekijää, joka osallistuu vuorotyöhön;

k)	’aluksen henkilökunnalla’ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/87/EY (4) liitteessä II olevan 1.01 artiklan määritelmän 103 mukaista henkilökuntaa;

l)	’liikkuvassa työssä olevalla työntekijällä’ työntekijää, joka kuuluu liikkuvaan henkilökuntaan sellaisessa yrityksessä, joka harjoittaa henkilö- tai tavaraliikennettä sisävesiliikenteessä. Tässä sopimuksessa olevilla viittauksilla työntekijöihin tarkoitetaan tällaisia työntekijöitä;

m)	’sesongilla’ 12 kuukauden sisällä enintään 9 peräkkäisen kuukauden ajanjaksoa, jonka aikana toiminta on sidoksissa tiettyihin vuodenaikoihin ulkoisista olosuhteista, kuten sääoloista tai matkailun kysynnästä, johtuen.

3 lauseke

Työaika ja viitejakso

Työaika perustuu periaatteessa kahdeksan tunnin työpäivään sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4 lausekkeen määräysten soveltamista.

Työaikaa voidaan pidentää 4 lausekkeen mukaisesti, kun keskimääräinen työaika viikossa ei ylitä 48:aa tuntia 12 kuukauden (viitejakso) ajanjakson aikana.

Enimmäistyöaika viitejaksolla on 2 304 tuntia (laskentaperusteena on 52 viikkoa, joista vähennetään 4 viikon vähimmäisloma ja jotka kerrotaan 48 tunnilla). Myönnetyt palkallisen vuosiloman jaksot ja sairaslomajaksot eivät sisälly tähän tai ne eivät saa vaikuttaa keskiarvoa laskettaessa. Lisäksi vähennetään yleisistä vapaapäivistä johtuvat lepoaikaoikeudet.

Viitejaksoa lyhyemmissä työsuhteissa sallittu enimmäistyöaika lasketaan suhteessa aikaan.

4 lauseke

Vuorokautinen ja viikoittainen työaika

Työaika ei saa olla enemmän kuin

a)	14 tuntia 24 tunnin aikana ja

b)	84 tuntia seitsemän päivän aikana.

Jos työvuoroluettelon mukaan työpäiviä on enemmän kuin lepopäiviä, neljän kuukauden ajanjaksolla keskimääräinen viikoittainen työaika ei saa ylittää 72:ta tuntia.

5 lauseke

Työ- ja lepopäivät

Peräkkäisiä työpäiviä saa olla enintään 31.

Jos työvuoroluettelon mukaan työpäiviä on enintään sama määrä kuin lepopäiviä, peräkkäisten työpäivien jälkeen on myönnettävä sama määrä peräkkäisiä lepopäiviä. Peräkkäisten lepopäivien määrästä voidaan poiketa sillä edellytyksellä, että:

a)	31 peräkkäisen työpäivän enimmäismäärää ei ylitetä ja

b)	peräkkäisten työpäivien jälkeen myönnetään välittömästi 3 kohdan a, b tai c alakohdassa mainittu vähimmäismäärä peräkkäisiä lepopäiviä ja

c)	pidennetty tai muutettu työjakso tasoitetaan viitejakson aikana.

Jos työvuoroluettelon mukaan työpäiviä on enemmän kuin lepopäiviä, määräytyy välittömästi peräkkäisten työpäivien jälkeen myönnettävien peräkkäisten lepopäivien vähimmäismäärä seuraavasti:

a)	1.– 10. peräkkäinen työpäivä: 0,2 lepopäivää peräkkäistä työpäivää kohti (esimerkiksi: 10 peräkkäistä työpäivää = 2 lepopäivää),

b)	11.–20. peräkkäinen työpäivä: 0,3 lepopäivää peräkkäistä työpäivää kohti (esimerkiksi: 20 peräkkäistä työpäivää = 5 lepopäivää),

c)	21.–31. peräkkäinen työpäivä: 0,4 lepopäivää peräkkäistä työpäivää kohti (esimerkiksi: 31 peräkkäistä työpäivää = 9,4 lepopäivää).

Osittaiset lepopäivät lisätään peräkkäisten lepopäivien vähimmäismäärää koskevaan laskelmaan, ja ne myönnetään vain kokonaisina päivinä.

6 lauseke

Sesonkityö matkustajalaivaliikenteessä

Poiketen tämän sopimuksen 4 ja 5 lausekkeen määräyksistä voidaan sesonkiaikana matkustaja-aluksessa työskenteleviin työntekijöihin soveltaa seuraavia määräyksiä:

Työaika ei saa olla enemmän kuin

a)	12 tuntia 24 tunnin aikana ja

b)	72 tuntia seitsemän päivän aikana.

2.	Työntekijöille myönnetään 0,2 lepopäivää työpäivää kohti. Kunakin 31 päivän jaksona on tosiasiallisesti myönnettävä vähintään 2 lepopäivää. Muut lepopäivät myönnetään sopimuksen mukaan.

Ottaen huomioon edellä oleva kohta ja 3 lausekkeen 4 kohta lepopäivät myönnetään ja 3 lausekkeessa tarkoitettua keskimääräistä 48 tunnin työaikaa noudatetaan työehtosopimusten tai työmarkkinaosapuolten välisten sopimusten mukaisesti tai tällaisten sopimusten puuttuessa kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

7 lauseke

Lepoajat

Työntekijöillä on oltava säännölliset ja riittävän pitkät ja yhtäjaksoiset lepoajat, joiden kesto ilmoitetaan aikayksikköinä ja joilla taataan, etteivät he väsymyksen tai työn epäsäännöllisen jaksotuksen vuoksi aiheuta vahinkoa itselleen, toisille työntekijöille tai muille ihmisille ja että he eivät vahingoita terveyttään lyhyellä tai pitkällä aikavälillä.

Lepoaika ei saa olla vähemmän kuin

a)	10 tuntia 24 tunnin aikana, mistä vähintään 6 tuntia yhtäjaksoisesti ja

b)	84 tuntia seitsemän päivän aikana.

8 lauseke

Tauot

Jokainen työntekijä, jonka työpäivä on pidempi kuin kuusi tuntia, saa pitää tauon, jota koskevat yksityiskohdat, erityisesti tauon kesto ja sen saamisen ehdot, vahvistetaan työehtosopimuksissa tai työmarkkinaosapuolten välisissä sopimuksissa taikka, jos sopimusta ei ole, kansallisessa lainsäädännössä.

9 lauseke

Enimmäisyötyöaika

Yötyöajan ollessa seitsemän tuntia viikoittainen (seitsemän päivän jakso) enimmäisyötyöaika on 42 tuntia.

10 lauseke

Vuosiloma

Jokaisella työntekijällä on oikeus vähintään neljän viikon palkalliseen vuosilomaan tai alle vuoden mittaisten työskentelykausien osalta vastaavaan osaan siitä tällaisen loman saamiselle ja myöntämiselle kansallisessa lainsäädännössä ja/tai käytännössä vahvistettujen edellytysten mukaisesti.

Palkallista vähimmäisvuosilomaa ei voida korvata sen sijasta annettavalla rahamäärällä, paitsi työsuhteen päättyessä.

11 lauseke

Nuorten työntekijöiden suojelu

Alle 18-vuotiaisiin työntekijöihin sovelletaan nuorten työntekijöiden suojelusta annetun neuvoston direktiivin 94/33/EY (5) säännöksiä.

Poikkeustapauksissa jäsenvaltiot voivat kuitenkin lainsäädännössään ja määräyksissään antaa luvan yli 16-vuotiaiden nuorten, jotka eivät kansallisen lainsäädännön mukaan ole enää oppivelvollisia, työntekoon direktiivissä 94/33/EY kiellettynä yötyöaikana sillä edellytyksellä, että tehtävät liittyvät tunnustettuun koulutukseen liittyvän oppimistavoitteen saavuttamiseen ja nuorille annetaan korvaukseksi sopivasti vapaata eikä direktiivin 94/33/EY 1 artiklassa tarkoitettuja periaatteita aseteta kyseenalaisiksi.

12 lauseke

Valvonta

Työntekijöiden päivittäisistä työajoista tai heidän päivittäisistä lepoajoistaan on pidettävä kirjaa, jotta voidaan seurata 3, 4, 5, 6, 7, 9, 10, 11 ja 13 lausekkeessa esitettyjen määräysten noudattamista.

Kirjanpitoa on säilytettävä aluksella vähintään viitejakson päättymiseen saakka.

Työnantajan tai hänen edustajansa ja työntekijän on yhdessä tarkastettava ja vahvistettava edellä tarkoitetut tiedot sopivin väliajoin (viimeistään seuraavan kuukauden loppuun mennessä).

Annettavat vähimmäistiedot ovat:

a)	aluksen nimi;

b)	työntekijän nimi;

c)	aluksesta vastuussa olevan päällikön nimi;

päiväys;

e)	työ- ja lepopäivät;

f)	vuorokautisten työ- ja lepoaikojen alkaminen ja päättyminen.

Työntekijän on saatava itseensä liittyvistä vahvistetuista tiedoista jäljennös. Työntekijän on säilytettävä näitä jäljennöksiä yhden vuoden ajan.

13 lauseke

Kiireelliset tapaukset

Aluksen päälliköllä tai hänen edustajallaan on oikeus vaatia työntekijää tekemään ne tarvittavat työtunnit, joita vesikulkuneuvon, vesikulkuneuvossa olevien ihmisten tai lastin välitön turvallisuus tai muiden hädässä olevien alusten tai ihmisten auttaminen edellyttää.

Aluksen päällikkö tai hänen edustajansa voi 1 kohdan mukaisesti vaatia työntekijää tekemään ne työtunnit, joita tarvitaan kunnes tilanne on palautunut normaaliksi.

Tilanteen palauduttua normaaliksi ja heti, kun se on toteutettavissa, aluksen päällikön on varmistettava, että aikataulun mukaisena lepoaikanaan työskennelleille työntekijöille myönnetään riittävä lepoaika.

14 lauseke

Terveystarkastus

Kaikilla työntekijöillä on oikeus maksuttomaan vuotuiseen terveystarkastukseen. Lääkärintarkastuksissa on kiinnitettävä erityishuomiota sellaisiin oireisiin ja tiloihin, jotka saattavat johtua aluksella työskentelyyn liittyvistä 5 ja 6 lausekkeen mukaisista vuorokautisista vähimmäislepoajoista ja/tai vähimmäislepopäivistä.

Yötyöntekijät, joilla on todettu terveyshaittoja, jotka liittyvät todistettavasti siihen, että he tekevät yötyötä, siirretään mahdollisuuksien mukaan heille soveltuvaan päivätyöhön.

Maksuton terveystarkastus on toteutettava terveystietojen salassapitovelvollisuutta noudattaen.

Maksuton terveystarkastus voidaan tehdä kansallisen terveydenhoitojärjestelmän piirissä.

15 lauseke

Turvallisuuden ja terveyden suojeleminen

Yötyötä ja vuorotyötä tekevillä on oikeus turvallisuuden ja terveyden suojeluun heidän työnsä luonteen edellyttämällä tavalla.

Yötyötä ja vuorotyötä tekevien turvallisuuden ja terveyden suojeluun ja ennalta ehkäisyyn liittyvät palvelut tai keinot ovat vastaavat kuin muille työntekijöille tarkoitetut ja niiden on oltava aina saatavilla.

16 lauseke

Työn jaksotus

Työnantajan, joka aikoo järjestää työn tiettyihin jaksoihin, on otettava huomioon yleinen periaate työajan sovittamisesta työntekijän mukaan, jotta erityisesti työn yksitoikkoisuutta ja pakkotahtisuutta vähennetään toiminnan luonteen sekä turvallisuus- ja terveysvaatimusten mukaan, erityisesti työaikana järjestettävien taukojen osalta.

17 lauseke

Loppumääräykset

1. Suotuisammat määräykset

Tämä sopimus ei vaikuta jäsenvaltioiden oikeuteen

a)	soveltaa tai ottaa käyttöön lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä tai

b)	edistää tai sallia sellaisten työehtosopimusten tai työmarkkinaosapuolten välisten sopimusten soveltaminen,

jotka ovat työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelemisen kannalta suotuisampia kuin tämän sopimuksen määräykset.

2. Oikeuksien tason säilyttäminen

Tämän sopimuksen täytäntöönpano ei ole missään tapauksessa riittävä peruste työntekijöiden suojelun yleisen tason alentamiselle tämän sopimuksen soveltamisalalla.

3. Sopimuksen seuranta

Työmarkkinaosapuolet seuraavat tämän sopimuksen täytäntöönpanoa ja soveltamista sisävesiliikenteen alakohtaisessa neuvottelukomiteassa erityisesti työterveyden osalta.

4, Uudelleentarkastelu

Työmarkkinaosapuolet tarkastelevat näitä määräyksiä uudelleen kaksi vuotta sen määräajan jälkeen, joka vahvistetaan tämän sopimuksen täytäntöönpanoa koskevassa neuvoston päätöksessä.

Bryssel 15. helmikuuta 2012.

Euroopan sisävesiliikenneliitto (EBU)

Euroopan laivurijärjestö (ESO)

Euroopan kuljetustyöntekijöiden liitto (EFT)

(1) Vrt. komission tiedonanto vesiliikenteen edistämisestä ”Naiades”, KOM(2006) 6 lopullinen, 17.1.2006.

(2) EYVL L 183, 29.6.1989, s. 1.

(3) Vrt. komission tiedonanto KOM(2010) 373 lopullinen, 13.7.2010, Työntekijöiden vapaan liikkuvuuden vahvistaminen: oikeudet ja tärkeimmät kehitysaskelet, 1.1 kohta.

(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/87/EY, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, sisävesialusten teknisistä vaatimuksista ja neuvoston direktiivin 82/714/ETY kumoamisesta (EUVL L 389, 30.12.2006, s. 1).

(5) EYVL L 216, 20.8.1994, s. 12.

23.12.2014

Euroopan unionin virallinen lehti

L 367/96

NEUVOSTON PÄÄTÖS,

annettu 17 päivänä joulukuuta 2014,

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean saksalaisen jäsenen nimeämisestä

(2014/942/EU)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 302 artiklan,

ottaa huomioon Saksan hallituksen ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan komission lausunnon,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Neuvosto hyväksyi 13 päivänä syyskuuta 2010 päätöksen 2010/570/EU, Euratom (1) Euroopan talous- ja sosiaalikomitean jäsenten nimeämisestä 21 päivänä syyskuuta 2010 alkavaksi ja 20 päivänä syyskuuta 2015 päättyväksi kaudeksi.

(2)	Yksi Euroopan talous- ja sosiaalikomitean jäsenen paikka on vapautunut Göke FRERICHSin toimikauden päätyttyä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Nimetään Gerhard HANDKE, Generaldirektor des Bundesverbandes Großhandel, Außenhandel, Dienstleistungen — BGA, Euroopan talous- ja sosiaalikomitean jäseneksi jäljellä olevaksi toimikaudeksi eli 20 päivään syyskuuta 2015.

2 artikla

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se hyväksytään.

Tehty Brysselissä 17 päivänä joulukuuta 2014.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

G. L. GALLETTI

(1) EUVL L 251, 25.9.2010, s. 8.

23.12.2014

Euroopan unionin virallinen lehti

L 367/97

NEUVOSTON TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖS,

annettu 19 päivänä joulukuuta 2014,

kriisinratkaisuneuvoston puheenjohtajan, varapuheenjohtajan ja neljän kokoaikaisen kriisinratkaisuneuvoston lisäjäsenen nimittämisestä

(2014/943/EU)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon yhdenmukaisten sääntöjen ja yhdenmukaisen menettelyn vahvistamisesta luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta 15 päivänä heinäkuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 806/2014 (1) ja erityisesti sen 56 artiklan 6 kohdan,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Asetus (EU) N:o 806/2014 tuli voimaan 19 päivänä elokuuta 2014.

(2)	Jotta päätöksenteko olisi kriisinratkaisuasioissa nopeaa ja tehokasta, asetuksen (EU) N:o 806/2014 42 artiklan 1 kohdalla perustettu kriisinratkaisuneuvosto, jäljempänä ’kriisinratkaisuneuvosto’, on erityinen unionin virasto, jolla on sen tehtäviä vastaava erityisrakenne.

(3)

Kriisinratkaisuneuvoston kokoonpanossa olisi otettava asianmukaisesti huomioon kaikki edut, jotka ovat merkityksellisiä kriisinratkaisumenettelyissä. Kun otetaan huomioon kriisinratkaisuneuvoston tehtävät, olisi nimitettävä puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja neljä kokoaikaista kriisinratkaisuneuvoston lisäjäsentä.

(4)

Asetuksen (EU) N:o 806/2014 56 artiklan 7 kohdan nojalla mainitun asetuksen voimaantulon jälkeen nimitettävän ensimmäisen puheenjohtajan toimikausi on kolme vuotta, ja se voidaan uusia kerran viideksi vuodeksi. Asetuksen (EU) N:o 806/2014 56 artiklan 5 kohdan nojalla varapuheenjohtajan ja neljän kokoaikaisen kriisinratkaisuneuvoston lisäjäsenen toimikausi on viisi vuotta.

(5)

Komissio toimitti asetuksen (EU) N:o 806/2014 56 artiklan 6 kohdan mukaisesti 19 päivänä marraskuuta 2014 2014 Euroopan parlamentille lopullisen luettelon ehdokkaista puheenjohtajaksi, varapuheenjohtajaksi ja neljäksi kokoaikaiseksi kriisinratkaisuneuvoston lisäjäseneksi. Komissio toimitti 5 päivänä joulukuuta 2014 Euroopan parlamentille puheenjohtajan, varapuheenjohtajan ja neljän kokoaikaisen kriisinratkaisuneuvoston lisäjäsenen nimittämistä koskevan ehdotuksen. Euroopan parlamentti hyväksyi ehdotuksen 16 päivänä joulukuuta 2014,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

1. Nimitetään seuraava henkilö kriisinratkaisuneuvoston kokoaikaiseksi jäseneksi toimikaudeksi, joka on kolme vuotta tämän päätöksen voimaantulosta.

Elke KÖNIG, puheenjohtaja.

2. Nimitetään seuraavat henkilöt kriisinratkaisuneuvoston kokoaikaisiksi jäseniksi toimikaudeksi, joka on viisi vuotta tämän päätöksen voimaantulosta.

—	Timo LÖYTTYNIEMI, varapuheenjohtaja

—	Mauro GRANDE, strategia- ja koordinaatiojohtaja

—	Antonio CARRASCOSA, kriisinratkaisusuunnittelun johtaja

—	Joanne KELLERMANN, kriisinratkaisusuunnittelun johtaja

—	Dominique LABOUREIX, kriisinratkaisusuunnittelun johtaja

2 artikla

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty Brysselissä 19 päivänä joulukuuta 2014.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

S. GOZI

(1) EUVL L 225, 30.7.2014, s. 1.

23.12.2014

Euroopan unionin virallinen lehti

L 367/99

KOMISSION PÄÄTÖS,

annettu 11 päivänä kesäkuuta 2014,

valtiontuesta SA.26818 (C 20/10) (ex N 536/08 ja NN 32/10), jonka Italia on toteuttanut yrityksen SO.G.A.S. (Società per la gestione dell'aeroporto dello Stretto) hyväksi

(tiedoksiannettu numerolla C(2014) 3571)

(Ainoastaan italiankielinen teksti on todistusvoimainen)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2014/944/EU)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT’, ja erityisesti sen 108 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan,

ottaa huomioon sopimuksen Euroopan talousalueesta ja erityisesti sen 62 artiklan 1 kohdan a alakohdan,

on mainittujen artiklojen mukaisesti kehottanut asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksensa (1) ja on ottanut huomioon nämä huomautukset,

sekä katsoo seuraavaa:

1. MENETTELY

(1)

Italian viranomaiset ilmoittivat komissiolle 27 päivänä lokakuuta 2008 Calabrian alueen aikomuksesta myöntää tukea pääomanlisäyksen muodossa Reggio Calabrian lentoaseman (Aeroporto dello Stretto) toiminnasta vastaavan yrityksen SO.G.A.S. SpA — Società per la Gestione dell'Aeroporto dello Stretto, jäljempänä ’SO.G.A.S.’ tai ’tuensaaja’, vuosina 2004 ja 2005 kärsimien taloudellisten tappioiden kattamiseksi.

(2)	Komissio havaitsi alustavan arviointinsa aikana muitakin saman tuensaajan hyväksi myönnettyjä tukitoimenpiteitä, jotka saattavat olla sääntöjenvastaisia valtiontukia. Kyseiset toimenpiteet otettiin mukaan komission tutkintaan.

(3)	Koska komissiolle oli ilmoitettu, että valtiontuki oli tosiasiallisesti myönnetty jo ennen kuin komissio oli voinut arvioida sen soveltuvuutta sisämarkkinoille, komissio rekisteröi asian ilmoittamattomana tukena NN 32/10.

(4)	Komissio pyysi lisätietoja 27 päivänä marraskuuta 2008, 23 päivänä helmikuuta 2009 ja 19 päivänä toukokuuta 2009 päivätyillä kirjeillä, joihin Italia vastasi 14 päivänä tammikuuta 2009, 26 päivänä maaliskuuta 2009 ja 9 päivänä lokakuuta 2009.

(5)	Komissio ilmoitti Italialle 20 päivänä heinäkuuta 2010 päivätyllä kirjeellä päätöksestään aloittaa SO.G.A.S:lle myönnetystä tuesta SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu muodollinen tutkintamenettely, jäljempänä ’menettelyn aloittamista koskeva päätös’.

(6)	Komission päätös menettelyn aloittamisesta julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä (2). Komissio on kehottanut asianomaisia esittämään huomautuksensa tästä toimenpiteestä.

(7)

Tuensaaja esitti 19 päivänä marraskuuta 2010 päivätyllä kirjeellä huomautuksia menettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä. Komissio toimitti huomautukset 20 päivänä joulukuuta 2010 Italian viranomaisille ja antoi näille mahdollisuuden kommentoida niitä. Italian huomautukset vastaanotettiin 29 päivänä huhtikuuta 2011, komission 8 päivänä maaliskuuta 2011 esittämän muistutuksen jälkeen. Komissio ei saanut muita huomautuksia asianomaisilta.

(8)	Italian viranomaiset esittivät 23 päivänä syyskuuta 2010 ja 15 päivänä joulukuuta 2010 päivätyillä kirjeillä huomautuksia menettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä.

(9)	Komissio pyysi 30 päivänä maaliskuuta 2012 käsiteltävänä olevista toimenpiteistä lisätietoja, jotka Italian viranomaiset toimittivat 30 päivänä huhtikuuta 2012 päivätyllä kirjeellä.

2. YKSITYISKOHTAINEN KUVAUS TUISTA

2.1 Tuensaaja

(10)	Tuensaaja on Reggio Calabrian lentoaseman toiminnasta vastaava yritys, SO.G.A.S.

(11)	SO.G.A.S. on Italian lain mukainen osakeyhtiö, joka on perustettu maaliskuussa 1981. Se on kokonaan julkisessa omistuksessa.

(12)	Lentoaseman matkustajamäärä oli 272 859 vuonna 2004 ja 571 694 vuonna 2012 (3).

2.2 Tarkasteltavina olevat toimenpiteet

(13)	Italian ilmoittama toimenpide koskee Calabrian alueen antamaa 1 824 964 euron pääomanlisäystä SO.G.A.S:n vuosina 2004 ja 2005 kärsimien taloudellisten tappioiden kattamiseksi.

(14)

SO.G.A.S:n julkiset osakkeenomistajat päättivät kesäkuussa 2005 ja kesäkuussa 2006 kattaa lentoaseman toiminnasta vastaavan yrityksen kahtena edellisenä vuonna kärsimät tappiot (1 392 900 euroa vuonna 2004 ja 2 257 028 euroa vuonna 2005) omistusosuuteen suhteutetun pääomanlisäyksen avulla. Calabrian alueen hallussa oli tuolloin 50 prosenttia pääomasta. Loput osakkeista olivat seuraavilla tahoilla: Reggio Calabrian kunta, Reggio Calabrian maakunta, Messinan maakunta, Messinan kunta, Reggio Calabrian kauppakamari ja Messinan kauppakamari.

(15)	Niiden tietojen perusteella, jotka komissiolla oli menettelyn aloittamista koskevaa päätöstä tehdessään, Reggio Calabrian maakunta, Messinan kunta, Reggio Calabrian kunta ja Messinan kauppakamari olivat jo toimittaneet omistusosuuteen suhteutetun pääomanlisäyksen.

(16)

Lentoaseman toiminnasta vastaava yritys kärsi vuonna 2006 vielä 6 018 982 euron lisätappiot. SO.G.A.S:n osakkeenomistajat päättivät joulukuussa 2007 muuntaa yrityksen varat omaksi pääomaksi ja vähentää oman pääoman määrää jäljellä olevien tappioiden kattamiseksi. Näin saadun oman pääoman määrä jäi kuitenkin alle vähimmäismäärän, joka Italian lainsäädännössä vaaditaan lentoaseman toiminnasta vastaavilta yrityksiltä. Tämän vuoksi SO.G.A.S:n osakkeenomistajat päättivät korottaa pääomaa 2 742 919 eurolla palauttaakseen oman pääoman määrän Italian lainsäädännön vaatimusten mukaiseksi. Pääomanlisäys toteutettiin muuntamalla SO.G.A.S:n eräiden osakkeenomistajien hallussa olevia joukkovelkakirjoja osakkeiksi yhteensä 2 742 919 euron arvosta. Calabrian alue ei kuulunut niihin osakkeenomistajiin, joilla oli tällaisia vaihtovelkakirjoja, jolloin sen osuus yrityksen osakkeista supistui 50 prosentista 6,74 prosenttiin.

2.3 Tuen myöntävä viranomainen

(17)	Tukitoimenpiteet myöntänyt viranomainen on Calabrian alue.

(18)

Kuten jo edellä on selostettu, myös Reggio Calabrian maakunta, Reggio Calabrian kunta, Messinan maakunta, Messinan kunta, Reggio Calabrian kauppakamari ja Messinan kauppakamari olivat antaneet SO.G.A.S:lle julkisia varoja omistusosuuteen suhteutetun pääomanlisäyksen kautta tarkoituksenaan kattaa vuosina 2004–2006 aiheutuneet tappiot ja saattaa yrityksen oman pääoman määrä lainsäädännön vaatimuksia vastaavaksi.

2.4 Talousarvio

(19)

Italian viranomaiset ilmoittivat kesäkuussa 2005 ja kesäkuussa 2006 hyväksytystä yhteensä 1 824 964 euron pääomanlisäyksestä, joka vastaa Calabrian alueen osuutta SO.G.A.S:n pääomasta. Kuten on todettu, myös muut julkiset osakkeenomistajat osallistuivat tappioiden kattamiseen yhteensä 1 824 964 eurolla. Joulukuussa 2007 tehtiin vielä 2 742 919 euron pääomanlisäys.

(20)	Tarkasteltavana olevien toimenpiteiden kokonaismäärä on siis yhteensä 6 392 847 euroa.

2.5 Käsittely kansallisessa tuomioistuimessa

(21)

Koska Calabrian alue päätti olla panematta täytäntöön osakkaiden kesäkuussa 2005 ja kesäkuussa 2006 päättämiä pääomanlisäyksiä ennen komission hyväksyntää, SO.G.A.S. vei asian käsiteltäväksi Reggio Calabrian yleiseen tuomioistuimeen. Tuomioistuin ratkaisi asian SO.G.A.S:n hyväksi, ja Calabrian alueen muutoksenhaku hylättiin toukokuussa 2009.

(22)

Italian tuomioistuin tunnusti komission toimivallan päättää, soveltuvatko valtiontuet sisämarkkinoille, mutta katsoi, että kuului kansallisten tuomioistuinten tuomiovaltaan päättää, onko tukitoimenpide valtiontukea vai ei. Tuomioistuin katsoi, ettei julkinen rahoitus ollut tässä asiassa valtiontukea, sillä se ei vääristänyt kilpailua eikä vaikuttanut jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Tuomioistuin totesi myös, että asiassa toteutui markkinataloussijoittajaperiaate, sillä tuen myöntämisen aikaan pitkän aikavälin tuottavuusnäkymät olivat kohtuulliset vuosien 2004 ja 2005 tappioista huolimatta.

(23)

Calabrian alue haki Reggio Calabrian tuomioistuimen tuomioon muutosta vedoten siihen, että toimenpide oli valtiontukea, jota ei voida panna täytäntöön ennen komission hyväksyntää. Italian viranomaiset ilmoittivat komissiolle joulukuussa 2009, että muutoksenhaku oli hylätty eikä SO.G.A.S:n julkisen rahoitusosuuden vastustamiseen ollut muita prosessioikeudellisia keinoja.

3. MUODOLLISEN TUTKINTAMENETTELYN ALOITTAMISEN SYYT

(24)

Komissio katsoi menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä alustavasti, että Calabrian alueen ja muiden osakkeenomistajien omistusosuuteen suhteutettu pääomanlisäys vuosien 2004 ja 2005 tappioiden kattamiseksi sekä SO.G.A.S:n osakkeenomistajien joulukuussa 2007 päättämä pääomanlisäys ovat valtiontukea seuraavista syistä:

kyseessä oli varojen siirto SO.G.A.S:lle useilta alue- ja paikallisviranomaisilta, joita olivat Calabrian alue, Reggio Calabrian maakunta, Reggio Calabrian kunta, Messinan maakunta ja Messinan kunta, sekä riippumattomilta alueellisilta julkisoikeudellisilta elimiltä, kuten Reggio Calabrian kauppakamarilta ja Messinan kauppakamarilta, joten kyseessä olivat valtion varat;

b)	pääomanlisäys ei noudattanut markkinataloussijoittajaperiaatetta ja sillä annettiin SO.G.A.S:lle valikoiva etu;

c)	se vääristi kilpailua ja vaikutti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(25)

Komissio katsoi alustavasti, etteivät toimenpiteet sovellu sisämarkkinoille. Ensinnäkin komissio totesi Italian maininneen yksiselitteisesti, ettei SO.G.A.S:n vastuulle ollut osoitettu yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen velvoitteita. Toiseksi komissio katsoi, että kuten Italian viranomaiset olivat vahvistaneet, toimenpiteet eivät liittyneet mihinkään tiettyyn lentoasemainvestointiin, ja totesi alustavasti, ettei toimenpiteiden soveltuvuutta voinut arvioida lentoasemien rahoittamisesta ja alueellisilta lentoasemilta liikennöivien lentoyhtiöiden toiminnan aloittamista koskevasta valtiontuesta annettujen yhteisön suuntaviivojen (4), jäljempänä ’ilmailualan vuoden 2005 suuntaviivat’, kriteereiden perusteella. Kolmanneksi Italian viranomaiset olivat esittäneet, että SO.G.A.S. oli valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annetuissa yhteisön suuntaviivoissa (5), jäljempänä ’pelastamista ja rakenneuudistusta koskevat suuntaviivat’, tarkoitettu vaikeuksissa oleva yritys, mutta ilmoitetut toimenpiteet eivät sisältyneet rakenneuudistussuunnitelmaan, eikä tällaista suunnitelmaa itse asiassa ollut lainkaan. Lisäksi komissio katsoi, ettei toimenpiteiden perusteluna voitu pitää alueellisia valtiontukia koskevia suuntaviivoja vuosille 2007–2013 (6), jäljempänä ’aluetukia koskevat suuntaviivat’, joissa esitetään puitteet SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan a ja c alakohdan nojalla myönnettyjen tukien arvioinnille.

(26)

Komissio katsoi kansallisesta tuomioistuinkäsittelystä, joka aloitettiin, kun alue kieltäytyi maksamasta omaa omistusosuuteen suhteutettua osuuttaan ennen valtiontukisääntöjen mukaista komission hyväksyntää, että koska unionin oikeus on ensisijainen kansalliseen oikeuteen nähden, Italia oli velvollinen noudattamaan SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan toimenpidekieltoa, koska ilmoitusta ei ollut muodollisesti peruutettu. Komissio katsoi, että kansallisten tuomioistuinten kanta olisi pitänyt ohittaa, ja SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun toimenpidekiellon nojalla Italian viranomaiset eivät olisi saaneet panna ilmoitettua toimenpidettä täytäntöön ennen kuin valtiontukimenettelyssä oli tehty päätös.

4. ASIANOMAISTEN HUOMAUTUKSET

(27)	Komissio sai huomautuksia ainoastaan tuensaajalta, SO.G.A.S:lta, joka tukee Italian viranomaisten muodollisen tutkintamenettelyn aikana esittämiä näkemyksiä ja täydentää niitä.

4.1 Tuen olemassaolo

(28)

Tuensaaja katsoo, etteivät tarkasteltavana olevat toimenpiteet ole valtiontukea, sillä kaikki SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset eivät täyttyneet. Sen mukaan toimenpide ei i) vaikuttanut jäsenvaltioiden väliseen kauppaan tai ii) aiheuttanut SO.G.A.S:lle valikoivaa taloudellista etua, eikä iii) vääristänyt tai uhannut vääristää kilpailua.

(29)

SO.G.A.S:n mukaan toimenpiteet myönnettiin tavanomaisin markkinaehdoin, ja ne noudattivat näin markkinataloussijoittajaperiaatetta. Yritys toteaa myös, että toimenpiteet ovat Italian siviililain 2446 ja 2447 §:n mukaiset. Kyseisten säännösten mukaan osakkeenomistajien on katettava tappiot yrityksen selvitystilan estämiseksi, jos yrityksen tappiot ylittävät kolmasosan pääomasta. Jos osakkeenomistajat eivät olisi kattaneet lentoaseman toiminnasta vastaavan yrityksen tappioita, SO.G.A.S:lta olisi 12 päivänä marraskuuta 1997 annetun hallituksen asetuksen nro 521 13 §:n mukaisesti otettu pois sille asetuksen nro 67/1997 17 §:n mukaisesti myönnetty osuus Reggio Calabrian lentoaseman toiminnasta. Näin yritys ei olisi voinut saada vastatakseen koko lentoaseman toimintaa, mistä se oli esittänyt hakemuksen Italian liikenneministeriölle. Näin ollen on kohtuullista olettaa, että myös yksityinen yritys olisi tällaisessa tilanteessa toiminut samalla tavalla lisätäkseen oman osuutensa arvoa.

(30)	Tuensaaja muistutti, että Reggio Calabrian yleinen tuomioistuin oli teettänyt kesäkuussa 2008 riippumattoman arvioinnin, jossa yrityksen arvoksi oli arvioitu 12 000 000–17 000 000 euroa.

(31)	Tuensaaja esitti komissiolle todisteeksi yrityksen tuottavuusnäkymistä liiketoiminta- ja rahoitussuunnitelman, jonka ulkoinen konsultti oli laatinut sille lokakuussa 2008 ja jonka sisältämän ennusteen mukaan sen elinkelpoisuus palautuisi vuonna 2013.

(32)

SO.G.A.S. selitti myös, että heinäkuussa 2007 oli julkaistu tarjouskilpailuilmoitus, joka koski sen osakepääoman osittaista yksityistämistä. Italialais-argentiinalainen tilapäinen yhteisyritys oli sen seurauksena tehnyt tarjouksen, joka kattoi 35 prosenttia SO.G.A.S:n osakepääomasta. SO.G.A.S:n osakkaat pitivät tarjousta taloudellisesti kannattamattomana. Maaliskuussa 2010 julkaistiin uusi tarjouskilpailuilmoitus, jonka kohteena oli 35 prosenttia SO.G.A.S:n osakkeista. Siihen saatiin kaksi kiinnostuksenilmaisua, jotka SO.G.A.S:n mukaan osoittavat yhdessä tilapäiseltä yhteisyritykseltä ensin saadun tarjouksen kanssa, että markkinataloussijoittajaperiaatetta noudatettiin.

(33)

Lisäksi tuensaaja piti virheellisenä komission käsitystä, jonka mukaan Reggio Calabrian lentoasemaa käyttävät matkustajat voivat asuinpaikkansa mukaan käyttää vaihtoehtoisesti myös Catanian, Lamezia Termen tai Crotonen lentoasemia, jolloin toimenpiteet saattavat vääristää kilpailua lentoaseman toiminnasta vastaavien yritysten välillä.

(34)

Ensinnäkin Reggio Calabrian, Catanian, Lamezia Termen ja Crotonen lentoasemat ovat alueellisia, suoriin lentoihin käytettäviä lentoasemia, joiden vaikutusalueet eivät ole päällekkäisiä. Reggio Calabrian lentoasema ei siis kilpaile minkään muun Italian tai Euroopan unionin lentoaseman kanssa. Calabrian alueen maantieteelliset ja infrastruktuuriin liittyvät erityispiirteet aiheuttavat sen, ettei Reggio Calabrian lentoaseman vaikutusalue ole päällekkäinen Italian muiden, lähistöllä sijaitsevien lentoasemien vaikutusalueiden kanssa. Lamezia Termen lentoasema sijaitsee yli 130 kilometrin päässä, ja automatka Reggio Calabrian lentoasemalta sinne kestää noin tunnin. Reggio Calabrian ja Crotonen lentoasemien välillä ei ole nopeita yhteyksiä, ja niiden välinen matka kestää noin kolme tuntia. Catanian lentoasema sijaitsee yli 130 kilometrin päässä toisella maantieteellisellä alueella. Automatka sinne kestää tunnin ja 30–40 minuuttia.

(35)

SO.G.A.S. toimitti aiheesta taulukon, jossa esitetään korrelaatiokertoimet Reggio Calabrian lentoasemalle sekä Lamezia Termen, Crotonen ja Catanian lentoasemille saapuvien matkustajavirtojen välillä. Taulukko osoittaa, että Reggio Calabrian lentoaseman matkustajat muodostavat uuden osatekijän alueellisessa liikenteessä. Näin ollen lentoaseman sulkeminen johtaisi lentoliikennepalvelujen kysynnän osittaiseen katoamiseen, ei liikenteen suuntautumiseen muille lentoasemille. SO.G.A.S. esitti myös taulukon, joka osoittaa käsiteltävänä olevien toimenpiteiden todella luoneen alueella uutta kysyntää lentoliikennepalveluille. Tästä on ollut etua sekä lentoyhtiöille, jotka haluavat aloittaa uusia reittejä Reggio Calabrian lentoaseman ja Italian ja Euroopan unionin muiden lentoasemien välille, että muille lentoasemille kysynnän lisääntyessä.

(36)

SO.G.A.S. vastusti lisäksi komission alustavaa arviota, jonka mukaan toimenpiteet saattavat vääristää lentoyhtiöiden välistä kilpailua. Tuensaaja totesi, ettei julkista rahoitusta ole siirretty tässä asiassa lentoyhtiöille esimerkiksi alennettujen laskeutumismaksujen tai muiden kannustimien muodossa. Laskeutumismaksut ja muut lentoaseman käyttöehdot on vahvistanut toimivaltainen julkinen viranomainen ilman, että lentoaseman toiminnasta vastaava yritys voi vaikuttaa siihen mitenkään. Lisäksi tuensaaja totesi, että Reggio Calabrian lentoasemalta liikennöi pääasiassa Alitalia (kuusi päivittäistä lentoa yhteensä kahdeksasta), eikä ole merkkejä siitä, että tilaus- tai halpalentoyhtiöt olisivat kiinnostuneita aloittamaan uusien reittien liikennöinnin sieltä.

(37)	SO.G.A.S:n mukaan komission olisi arvioidessaan toimenpiteen vaikutuksia kilpailuun ja jäsenvaltioiden väliseen kauppaan pitänyt ottaa enemmän huomioon asian erityispiirteet ja todeta, ettei toimenpide ole valtiontukea.

4.2 Tuen soveltuvuus sisämarkkinoille

(38)

SO.G.A.S. mainitsi tuen soveltuvuudesta SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla, että tarkasteltavana oleva julkinen rahoitus oli tarkoitettu lentoaseman toiminnasta vastaavan yrityksen liiketoiminnan jatkamiseen ja tietyn taloudellisen toiminnan kehittämiseen. Tämän tavoitteen perusteluna on se, ettei pienillä lentoasemilla tavallisesti ole mahdollisuutta tuottaa kaikkien turvallisuusstandardien noudattamisesta aiheutuvien kulujen kattamiseen tarvittavia tuloja. Lisäksi Reggio Calabrian lentoaseman olisi vaikea tarjota palveluja tilaus- tai halpalentoyhtiöille, kun otetaan huomioon lentoaseman infrastruktuuri ja ENAC-viranomaisen (7) tämän vuoksi asettamat rajoitukset.

(39)

ENACin parametrien perusteella Reggio Calabrian lentoasema luokitellaan Italiassa II-tason lentoasemaksi. ENACin luokitus perustuu ennemmin infrastruktuurin laajuuteen kuin matkustajamääriin. Sen mukaan lentoasemille, joiden matkustajamäärät ovat vähäisiä, turvallisuusstandardien noudattamisesta aiheutuvat kustannukset ovat samat kuin lentoasemille, joiden vuotuinen matkustajamäärä on yli miljoona henkeä.

(40)	Ilman tarkasteltavana olevaa julkista tukea lentoaseman olisi ollut pakko poistua markkinoilta, millä olisi ollut kielteisiä vaikutuksia alueen asukkaiden liikkumismahdollisuuksiin. Samalla olisi estetty osakkeenomistajien mahdollisuudet saada sijoitukselleen tuottoa.

(41)	Lopuksi SO.G.A.S. esittää, että koska komission päätöstä 2005/842/EY (8) voidaan soveltaa tähän tapaukseen, toimenpiteitä voidaan pitää sisämarkkinoille soveltuvina ja vapauttaa ne ilmoitusvelvoitteesta.

(42)

SO.G.A.S. katsoi, että koska lentoaseman vuotuinen matkustajamäärä ei ollut yli miljoonaa matkustajaa vertailujaksolla, sen toiminnasta vastaaminen oli päätöksen 2005/842/EY 2 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettu yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu. Lisäksi SO.G.A.S. selitti, että 25 päivänä heinäkuuta 1997 annetun Italian asetuksen nro 250 mukaan paikallisviranomaiset voivat olla osakkaina ainoastaan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottavissa osakeyhtiöissä. SO.G.A.S. on aina ollut Calabrian ja Messinan paikallisviranomaisten hallussa, mikä sen mukaan osoittaa, että lentoaseman toiminnasta vastaaminen tunnustetaan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyväksi palveluksi. Osoittaakseen, että lentoaseman toiminnasta vastaaminen on yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu, SO.G.A.S. esitti komissiolle Reggio Calabrian kunnan 27 päivänä heinäkuuta 2010 ja 19 päivänä kesäkuuta 2010 tekemät arviot lentoasemapalvelujen merkityksestä alueelle.

(43)

Julkisen palvelun velvoitteesta maksettava korvaus oli rajoitettu lentoaseman toiminnasta vastaavan yrityksen yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä palveluista kärsimien tappioiden korvaamiseen, joten se oli päätöksen 2005/842/EY 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteen mukainen. Koska ei ole olemassa asiakirjaa, jossa lentoaseman toiminnasta vastaavalle yritykselle tosiasiallisesti annettaisiin hoidettavaksi yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja, SO.G.A.S. esitti sellaisen sopimusehdotuksen tekemistä, jolla hälvennetään Altmark-tuomiossa (9) esitettyjen neljän kriteerin noudattamista koskevat epäilyt Reggio Calabrian lentoaseman suhteen.

5. ITALIAN VIRANOMAISTEN HUOMAUTUKSET

(44)

Komissio totesi menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään Italian vahvistaneen kyseisenä ajankohtana, ettei SO.G.A.S:lle ollut osoitettu virallisesti julkisen palvelun velvoitteita, joten toimenpiteen soveltuvuutta ei ollut mahdollista arvioida yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevien sääntöjen perusteella.

5.1 Lentoaseman toiminnan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen luonne

(45)

Italia katsoi tutkinnan aikana, että tarkasteltavana olevat toimenpiteet olivat korvausta yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä SO.G.A.S:n palveluista. Koska päinvastaista näyttöä ei ole, Italian viranomaisten mukaan ei voitu sulkea pois mahdollisuutta, että jälkiarvioinnin mukaan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevia unionin sääntöjä olisi noudatettu.

(46)

Italia katsoo, että komission kannassa painotetaan liikaa yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen muodollisia edellytyksiä sisältöä koskevien vaatimusten kustannuksella. Italia toimitti näkemyksensä tueksi pika-analyysin Altmark-tuomion neljästä perusteesta. Sen mukaan SO.G.A.S:lle oli todella annettu vastuu julkisen palvelun tehtävästä. Useat paikallisten viranomaisten asiakirjat vahvistivat tämän suoraan ja välillisesti. Italia toimitti Reggio Calabrian kunnanvaltuuston (Giunta comunale) 17 päivänä lokakuuta 2007 pitämän kokouksen pöytäkirjan, johon oli kirjattu päätös korvata lentoaseman toiminnasta vastaavan yrityksen kärsimät tappiot, sekä Reggio Calabrian kunnanvaltuuston 16 päivänä kesäkuuta 2009 ja 31 päivänä joulukuuta 2009 pitämien kokousten pöytäkirjat, joiden mukaan lentoaseman toimintaa voidaan pitää yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvänä palveluna. Reggio Calabrian kunnanvaltuuston 17 päivänä lokakuuta 2007 pitämän kokouksen pöytäkirjan mukaan Calabrian alue katsoi eräiden Reggio Calabrian lentoaseman toimintojen olevan välttämättömiä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tarjoamiseksi ja asetti SO.G.A.S:lle useita julkisen palvelun velvoitteita varmistaakseen, että yleinen etu otetaan asianmukaisesti huomioon; tällaisissa tapauksissa lentoaseman toiminnasta vastaava tuensaaja voi saada julkisilta viranomaisilta korvauksen julkisen palvelun velvoitteesta aiheutuvien ylimääräisten kustannusten kattamiseen, sillä ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että lentoaseman toiminnasta vastaaminen voisi kokonaisuudessaan muodostaa yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun.

(47)

Lisäksi Calabrian alue on sopimuspuolena pöytäkirjassa, joka koskee Lamezia Termen, Crotonen ja Reggio Calabrian lentoasemien kehittämistä. Pöytäkirjan mukaan lentoasemapalvelut ovat luonteeltaan alueen taloudelliselle ja yhteiskunnalliselle kehittymiselle välttämättömiä julkisia palveluja, minkä vuoksi niitä voidaan rahoittaa unionin, Italian tai alueiden varoilla.

(48)

Italia toi myös esiin, että lentoaseman toiminnasta vastaava yritys oli 28 päivänä joulukuuta 2008 pyytänyt osakkeenomistajia osallistumaan tappioiden kattamiseen julkisen palvelun velvoitteen perusteella ja ettei yksikään toimija vastaisi lentoaseman toiminnasta yksinomaan kaupallisista syistä. Näin ollen Altmark-tuomion ensimmäinen kriteeri täyttyy.

(49)	Italian viranomaiset vahvistavat, että korvauksen parametrit ovat johdettavissa SO.G.A.S:n taseesta, jossa toimintakulut esitetään läpinäkyvästi. Julkinen rahoitus oli kuitenkin rajoitettu ainoastaan tappioiden kattamiseen, eikä tuensaajan hyväksi annettu minkäänlaista tuottomarginaalia.

(50)

Italia toteaa Altmark-tuomion kolmannesta kriteeristä, ettei julkisen osakkaan tukea voida julkisten palveluiden suhteen verrata yksityiseen sijoittajaan. Viranomaisten toimia voidaan perustella julkisen edun mukaisella tavoitteella, joka estää yksityisen sijoittajan periaatteen soveltamisen. Koska tässä tapauksessa julkisten osakkaiden toimintaa ei olisi voinut perustella kaupallisin näkökohdin, sitä ei voida verrata markkinasijoittajan toimintaan. Italia totesi, ettei Altmark-tuomion kolmas kriteeri, joka sen mukaan edellyttää yksityisen sijoittajan perusteen soveltamista, ole sovellettavissa käsiteltävänä olevaan asiaan.

(51)	Italian mukaan SO.G.A.S:n toiminta on luonteeltaan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu, joten pääomanlisäyksiä voidaan jälkiarvioinnin perusteella pitää korvauksena yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvästä palvelusta, eivätkä ne näin ollen ole valtiontukea.

5.2 Tuen soveltuvuus sisämarkkinoille

(52)	Italia katsoi, että jos käsiteltävänä olevat toimenpiteet katsottaisiin valtiontueksi, niitä olisi pidettävä päätöksen 2005/842/EY 2 artiklan 1 kohdan nojalla sisämarkkinoille soveltuvina.

5.3 Kilpailun vääristymistä koskevien väitteiden torjuminen

(53)

Italia viittasi ilmailualan vuoden 2005 suuntaviivojen 39 kohtaan, jonka mukaan ”pienille alueellisille lentoasemille (luokka D) myönnettävään rahoitukseen ei juuri liity riskiä kilpailun vääristymisestä tai siitä, että ne vaikuttaisivat kaupan kehitykseen yhteisön etujen kanssa ristiriitaisella tavalla”.

(54)

Italian viranomaiset totesivat lisäksi, ettei lentoaseman toiminta ollut kannattavaa. Tästä oli todisteena se, että vaikka aikomus yksityistää yritys osittain oli julkistettu laajalti, menettely ei ollut lopulta saanut myönteistä vastaanottoa. Kun otetaan huomioon, että mahdolliset sijoittajat olisivat joutuneet vastaamaan seuraaviksi vuosiksi ennustetuista tappioista, jotka kävivät ilmi tarjouskilpailuilmoitukseen liitetystä liiketoiminta- ja rahoitussuunnitelmasta, eikä ainoaa saatua tarjousta pidetty taloudellisesti asianmukaisena, oli selvää, että kyseessä oli luonteeltaan tappiollinen toiminta. Tarjouksen tekijät eivät myöskään olleet kiinnostuneita vastaamaan mahdollisista tappioista kokonaisuutena, vaan vain tiettyyn ennalta määriteltyyn määrään asti, mikä osoittaa, etteivät nämä markkinat kiinnostaneet sijoittajia eivätkä toimenpiteet voineet vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

6. ITALIAN HUOMAUTUKSET ASIANOMAISTEN HUOMAUTUKSISTA

(55)	Italian viranomaiset esittivät 27 päivänä huhtikuuta 2012 päivätyllä kirjeellä Calabrian alueen puolesta omat huomautuksensa SO.G.A.S:n tutkintamenettelyssä esittämistä näkemyksistä.

(56)	Italia tuki tuensaajan esittämiä näkemyksiä, myös niitä, jotka koskivat tarkasteltavana olevien toimenpiteiden yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen luonnetta. Italia lisäsi, että tämän luonteen vuoksi toimenpiteitä ei voida katsoa valtiontueksi.

(57)	Toimenpiteet eivät ole luonteeltaan sellaisia, että ne vääristäisivät kilpailua ja/tai vaikuttaisivat jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

7. TUEN ARVIOINTI

7.1 Tuen olemassaolo

(58)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa todetaan, että jollei perussopimuksissa toisin määrätä, jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(59)

Sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa vahvistetut perusteet ovat kumulatiivisia. Näin ollen sen määrittämiseksi, onko ilmoitettu toimenpide 107 artiklan 1 kohdan mukaista valtiontukea, kaikkien seuraavien edellytysten on täytyttävä. Tuki on valtiontukea, jos se

a)	on valtion myöntämä tai valtion varoista myönnetty,

b)	suosii jotakin yritystä tai tuotannonalaa,

c)	vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua,

d)	vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(60)

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi asiassa Flughafen Leipzig-Halle antamassaan tuomiossa (10) , että siviililentoaseman rakentaminen ja toiminta on taloudellista toimintaa. Ainoa poikkeus koskee julkiselle vallalle kuuluvien tehtävien täyttämistä, jota ei voida pitää taloudellisena toimintana. Valtion rahoitus tällaista toimintaa varten ei kuulu valtiontukisääntöjen piiriin. Näin ollen on kiistatonta, että SO.G.A.S. on valtiontukisäännöissä tarkoitettu yritys, sillä se vastaa Reggio Calabrian lentoaseman toiminnasta ja tarjoaa kyseisellä lentoasemalla toimiville taloudellisille toimijoille (erityisesti lentoyhtiöille) lentoasemapalveluja maksua vastaan.

7.1.1 Valtion varat

(61)

Valtiontueksi katsotaan mikä tahansa valtion varoista suoraan tai välillisesti myönnetty etu, jonka myöntää valtio suoraan tai sen välittäjänä toimiva elin valtion siirtämän toimivallan nojalla. Näin ollen siihen sisältyvät myös kaikki jäsenvaltioiden alue- tai paikallisviranomaisten myöntämät tuet näiden oikeudellisesta asemasta tai nimityksestä riippumatta (11).

(62)

Komissio totesi menettelyn aloittamista koskevan päätöksen johdanto-osan 27 ja 28 kappaleessa, että toimenpiteessä oli kyse varojen siirtämisestä useilta alue- ja paikallisviranomaisilta SO.G.A.S:lle. Tämän vuoksi komissio katsoi, että käsiteltävänä olevat toimenpiteet olivat valtion toteuttamia ja koskivat julkisia varoja. Komissio katsoi lisäksi, että italialaisten kauppakamarien varat olivat valtion varoja. Niiden tekemät päätökset ovat Italian tekemiä, koska ne ovat julkisia tahoja, joihin sovelletaan julkisoikeutta, niiden katsotaan kuuluvan erottamattomasti julkishallintoon, ja niille on annettu tiettyjä julkisia tehtäviä. Tällä perusteella Messinan kauppakamarin varoja on pidettävä julkisina varoina, joiden siirto on valtion toteuttama. Italia tai kolmannet osapuolet eivät ole tutkintamenettelyn aikana vastustaneet tätä alustavaa näkemystä.

(63)	Tämän vuoksi komissio vahvistaa, että kaikki tarkasteltavana olevat toimenpiteet on myönnetty valtion varoista ja ne ovat valtion toteuttamia.

7.1.2 Valikoiva taloudellinen etu

(64)	Julkinen rahoitus on tässä tapauksessa valikoivaa, sillä siitä saa hyödyn vain yksi yritys eli SO.G.A.S. Se kattaa tappiot, jotka yritys on kärsinyt tavanomaista liiketoimintaansa harjoittaessaan.

(65)

Komissio katsoo, että koska lentoasemainfrastruktuurin rakentaminen ja toiminta on taloudellista toimintaa, julkinen rahoitus siitä vastaavalle yritykselle sellaisten kustannusten kattamiseen, joista sen tavallisesti pitäisi huolehtia itse, antaa SO.G.A.S:lle taloudellisen edun, sillä sen asema markkinoilla vahvistuu ja markkinavoimien tavanomainen vaikutus estyy (12).

(66)

Komissio toteaa Italian ilmoittaneen alustavassa vaiheessa, ettei lentoasemalle ollut virallisesti annettu vastuuta yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä palveluista, mutta muuttaneen kantaansa menettelyn aloittamista koskevan päätöksen antamisen jälkeen ja katsoneen asianomaisen julkisen rahoituksen olevan korvausta julkisen palvelun velvoitteen täyttämisestä (13).

(67)

Unionin tuomioistuin määritteli Altmark-asiassa seuraavat perusteet (14) selvittääkseen, tuottaako yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun suorittamisesta maksettu korvaus SEUT-sopimuksen 107 artiklassa tarkoitettua etua:

1.	edunsaajayrityksen tehtäväksi on tosiasiassa annettava julkisen palvelun velvoitteiden täyttäminen, ja nämä velvoitteet on määriteltävä selvästi (jäljempänä ’Altmark-tuomion ensimmäinen kriteeri’);

2.	parametrit, joiden perusteella korvaus lasketaan, on vahvistettava etukäteen objektiivisesti ja läpinäkyvästi (jäljempänä ’Altmark-tuomion toinen kriteeri’);

korvaus ei saa ylittää sitä, mikä on tarpeen, jotta voidaan kattaa kaikki ne kustannukset tai osa niistä kustannuksista, joita julkisen palvelun velvoitteiden täyttäminen aiheuttaa, kun otetaan huomioon kyseisestä toiminnasta saadut tulot ja kyseisten velvoitteiden täyttämisestä saatava kohtuullinen voitto (jäljempänä ’Altmark-tuomion kolmas kriteeri’);

silloin, kun julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisestä vastaavaa yritystä ei tietyssä konkreettisessa tapauksessa valita sellaisessa julkisia hankintoja koskevassa menettelyssä, jossa on mahdollista valita se ehdokas, joka kykenee tuottamaan kyseiset palvelut julkisyhteisön kannalta vähäisimmin kustannuksin, tarvittavan korvauksen taso on määritettävä tarkastelemalla sellaisia kustannuksia, joita hyvin johdetulle ja asetettujen julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisen kannalta riittävillä kuljetusvälineillä varustetulle keskivertoyritykselle aiheutuisi kyseisten velvoitteiden täyttämisestä, kun otetaan huomioon toiminnasta saadut tulot ja kyseisten velvoitteiden täyttämisestä saatava kohtuullinen voitto (jäljempänä ’Altmark-tuomion neljäs kriteeri’).

7.1.2.1 Altmark-tuomion ensimmäinen kriteeri

(68)	Altmark-tuomion ensimmäinen kriteeri vastaa SEUT-sopimuksen 106 artiklan 2 kohdan edellytystä, joka koskee yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen selkeää toimeksiantoa ja määrittelyä (15).

(69)

Ensinnäkin SEUT-sopimuksen 106 artiklan 2 kohtaa sovelletaan ainoastaan yrityksiin, jotka tuottavat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja. Unionin tuomioistuin on toistuvasti korostanut toimeksiantoasiakirjan merkitystä (16). Se on tarpeen, jotta yrityksen ja valtion velvoitteet voidaan määritellä. Jos tällaista virallista asiakirjaa ei ole, yrityksen erityistehtävää ei ole kirjattu eikä oikeudenmukaista korvausta voida määritellä (17). Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen selkeä määrittely on siis olennainen ja keskeinen osa toimeksiannon käsitettä ja johtuu suoraan SEUT-sopimuksen 106 artiklan 2 kohdasta. Yrityksen saamaan palvelua koskevaan toimeksiantoon on loogisesti liitettävä myös sen määritelmä.

(70)

Komissio oli korostanut jo yleishyödyllisiä palveluja koskevassa vuoden 2001 tiedonannossaan (18) SEUT-sopimuksen 106 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua yhteyttä toimeksiannon määrittelyn ja yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun suorittamisesta maksettavan korvauksen suhteellisuuden välillä. Tiedonannon 22 kohdan mukaan ”jotta 86 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua poikkeusta voidaan soveltaa, julkisen palvelun tehtävä on määriteltävä selvästi ja tehtävän on perustuttava julkisen vallan päätökseen (…). Tämä velvoite on tarpeen oikeusvarmuuden ja avoimuuden varmistamiseksi kansalaisten suhteen, ja se on välttämätön komission tekemää suhteellisuusarviointia varten”. Toimeksianto ja määrittely ovat siis välttämättömiä ennakkoedellytyksiä korvauksen suhteellisuuden merkitykselliselle arvioinnille. Unionin tuomioistuimet ovat toistuvasti korostaneet, että julkisen palvelun velvoitteiden on oltava selkeästi määritellyt, jos sovelletaan poikkeusta Altmark-tuomioon tai SEUT-sopimuksen 106 artiklan 2 kohtaan (19).

(71)

Tämä lähestymistapa vahvistetaan vuonna 2005 annetuissa julkisen palvelun velvoitteesta maksettavana korvauksena myönnettävää valtiontukea koskevissa yhteisön puitteissa (20). Näiden puitteiden 8 kohdan mukaan komissio voi katsoa julkisen palvelun velvoitteesta maksettavat korvaukset, jotka ovat SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, sisämarkkinoille soveltuviksi, jos ne täyttävät kyseisissä puitteissa vahvistetut edellytykset. Näihin edellytyksiin kuuluu erityisesti yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen toimeksianto yhdellä tai useammalla virallisella asiakirjalla, joissa määritellään julkisen palvelun velvoitteiden täsmällinen luonne ja kesto, korvauksen laskennassa, valvonnassa ja tarkistamisessa käytettävät parametrit sekä järjestelyt liiallisten korvausten välttämiseksi ja takaisin perimiseksi (vuonna 2005 annettujen puitteiden 13 kohta).

(72)

Myös Euroopan unionin valtiontukisääntöjen soveltamisesta yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamisesta myönnettävään korvaukseen vuonna 2011 annetussa komission tiedonannossa (21) selvitetään, että yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu on määriteltävä selkeästi ennalta. Tiedonannon 51 kohdassa todetaan: ”Jotta SEUT-sopimuksen 106 artiklan 2 kohtaa voitaisiin soveltaa, yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu on annettava yhden tai useamman yrityksen hoidettavaksi. Tämä tarkoittaa sitä, että valtion on täytynyt antaa kyseisten yritysten hoidettavaksi erityistehtävä. Myös ensimmäinen Altmark-kriteeri edellyttää, että yrityksellä on hoidettavanaan julkisen palvelun velvoite. Altmark-oikeuskäytännön noudattaminen edellyttää siis julkista palvelua koskevaa toimeksiantoa, jossa määritellään asianomaisten yritysten ja viranomaisen velvollisuudet.” Tiedonannon 52 kohdan mukaan julkista palvelua koskeva toimeksianto on tehtävä asiakirjalla tai asiakirjoilla, jossa on täsmennettävä ainakin julkisen palvelun velvoitteiden sisältö ja kesto, asianomainen yritys ja tarvittaessa alue, asianomaisen viranomaisen yritykselle mahdollisesti myöntämien yksin- tai erityisoikeuksien luonne, korvauksen laskennassa, valvonnassa ja tarkistamisessa käytettävät parametrit, ja järjestelyt liiallisten korvausten välttämiseksi ja perimiseksi takaisin.

(73)

Italian viranomaiset ovat kuitenkin sitä mieltä, että komission lähestymistapa on liian muodollinen, ja SO.G.A.S:lle todella oli annettu vastuu yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvästä palvelusta. Perusteluna ne pitivät käsiteltävänä olevien toimenpiteiden hyväksymisen jälkeisiä asiakirjoja.

(74)

Italian mukaan se, että Reggio Calabrian lentoaseman toiminnasta vastaaminen on yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu, voidaan päätellä useista alueellisista päätöksistä, joissa viitataan lentoasemapalveluihin liittyvään yleiseen etuun ja näiden palvelujen merkitykseen alueen taloudelliselle kehittymiselle. Mainituissa alueellisissa päätöksissä ei kuitenkaan määritellä yksiselitteisesti lentoasemasta vastaavalle yritykselle annettua oletettua julkisen palvelun tehtävää eikä korvausta koskevia sääntöjä. Komissio huomauttaa lisäksi, että kyseiset asiakirjat on julkaistu vuoden 2007 jälkeen eli yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen oletetun asettamisen jälkeen (lentoaseman toiminta vuosina 2004–2006). Italia ei ole myöskään toimittanut komissiolle mitään ennen vuotta 2004 annettua asiakirjaa, jossa määriteltäisiin tuensaajalle asetetut julkisen palvelun velvoitteet.

(75)	Tämän vuoksi komissio katsoo, ettei tuensaajalle ollut annettu riittävän selkeästi vastuuta yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvästä palvelusta.

(76)

Komissio ei voi hyväksyä Italian viranomaisten näkemystä, jonka mukaan julkisen palvelun velvoitteesta voitaisiin maksaa säännönmukainen korvaus myös, vaikka yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvää palvelua ei ole ennalta määritelty eikä annettu tuensaajalle tehtäväksi. Jos tällainen olisi mahdollista, jäsenvaltiot voisivat tarkastella tarvetta asettaa julkisen palvelun velvoitteita jälkikäteen oman harkintansa mukaan. Toisin sanoen jäsenvaltiot voisivat asettaa yritykselle, jonka toiminta on tappiollista, julkisen palvelun velvoitteita ja myöntää sille näin korvausta tarkoituksenaan tukea sitä ilman, että edeltä olisi tehty minkäänlaista arviota todellisesta julkisen palvelun tarjoamisen tarpeesta. Tämä lähestymistapa ei sovi yhteen sen edellytyksen kanssa, että yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä palveluista annetaan asianomaiselle yritykselle vastuu yhdellä tai useammalla virallisella asiakirjalla, joissa määritellään julkisen palvelun velvoitteiden täsmällinen luonne ja kesto, korvauksen laskennassa, valvonnassa ja tarkistamisessa käytettävät parametrit sekä järjestelyt liiallisten korvausten välttämiseksi ja takaisin perimiseksi. Italian viranomaisten näkemys, jonka mukaan lentoasemapalvelut ovat välttämättömiä alueen taloudelliselle kehittymiselle, ei riitä osoittamaan, että tuensaajalle on asianmukaisesti annettu vastuu yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvästä palvelusta, sillä julkisen palvelun velvoitteita ja korvaukseen liittyviä sääntöjä ei ollut määritelty ennalta ja läpinäkyvästi.

(77)

Lisäksi Italian viranomaisten näkemys, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat osoittaa jälkikäteen yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja, hyödyttäisi niitä jäsenvaltioita, jotka ovat rikkoneet ilmoitusvelvollisuutta ja toimenpidekieltoa. Nämä jäsenvaltiot voisivat esittää, että yritykselle sääntöjenvastaisesti myönnetyn valtiontuen tarkoituksena on tuensaajan sattumalta tarjoaman julkisen palvelun kustannusten korvaaminen (ilman, että palvelua kuitenkaan olisi ennalta määritelty tai yritykselle olisi annettu siitä vastuuta). Toisaalta jäsenvaltioiden, jotka aikovat noudattaa ilmoitusvelvollisuutta, olisi yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevien sääntöjen ja Altmark-oikeuskäytännön noudattamiseksi annettava kyseiset palvelut tehtäväksi ja määriteltävä ne ennalta selkeästi.

(78)	Tämä kannustaisi jäsenvaltioita jättämään uudet valtiontuet ilmoittamatta. Tämä olisi sen vakiintuneen periaatteen vastaista, jonka mukaan tukia ilmoitusvelvollisuutta noudattamatta maksavia jäsenvaltioita ei voida suosia niiden jäsenvaltioiden kustannuksella, jotka ilmoittavat tuesta (22).

(79)	Näin ollen komissio toteaa, että Altmark-tuomion ensimmäistä edellytystä ei ole noudatettu, ja katsoo seuraavassa esitetyn perusteella, ettei käsiteltävänä olevassa asiassa ole noudatettu muitakaan Altmark-kriteereitä.

7.1.2.2 Altmark-tuomion toinen kriteeri

(80)

Käsiteltävänä olevassa asiassa ei ole ennalta määritelty korvauksen laskennassa käytettäviä parametrejä. Italian viranomaisten tarkoittamissa toimeksiantoasiakirjoissa ei kuvata yksityiskohtaisesti palveluja, jotka tuensaajan olisi tarjottava, eikä vahvisteta mekanismia, jonka mukaisesti tuensaajalle maksetaan korvaus sen toteuttamasta julkisesta tehtävästä.

7.1.2.3 Altmark-tuomion kolmas kriteeri

(81)

Altmark-tuomion kolmannen kriteerin mukaan julkisen palvelun velvoitteen täyttämisestä maksettu korvaus ei saa ylittää sitä, mikä on tarpeen, jotta voidaan kattaa kokonaan tai osittain ne kustannukset, joita velvoitteiden täyttäminen aiheuttaa, kun otetaan huomioon saadut tulot ja kohtuullinen voitto.

(82)

Komissio ei voi hyväksyä Italian näkemystä, jonka mukaan kyseinen lentoasema olisi saanut ainoastaan julkisen palvelun velvoitteiden täyttämiseen tarvittavan julkisen rahoituksen, koska tämä rahoitus rajoittui liiketoiminnan tappioiden korvaamiseen. Korvauksen suhteellisuuden arvioinnissa perusperiaate on, että korvausta voidaan maksaa ainoastaan julkiselle toimijalle julkisen palvelun velvoitteen täyttämisen vuoksi aiheutuneista nettokustannuksista. Koska tuensaajalle asetettuja velvoitteita ei ole määritelty selkeästi, komissio ei voi yksiselitteisesti vahvistaa, mitkä kustannukset olisi pitänyt ottaa huomioon korvausta laskettaessa.

(83)

Vaikka lentoaseman toiminnasta vastaaminen voitaisiinkin kokonaisuudessaan luokitella yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyväksi palveluksi, tällaisiksi palveluiksi ei voitaisi katsoa muuta kuin lentoaseman perustoimintaan suoraan liittyvää toimintaa, jota on esimerkiksi tilojen ja kiinteistöjen rakentaminen, rahoitus, käyttö ja vuokraus paitsi toimisto- ja varastokäyttöön myös hotelleille ja lentoasemalla toimiville teollisuusyrityksille, myymälöille, ravintoloille ja pysäköintilaitoksille; tällaiset toiminnot eivät kuulu yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviin palveluihin eikä niille voi antaa valtiontukea yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevien sääntöjen perusteella. Italian viranomaiset eivät ole toimittaneet tietoja osoittaakseen, ettei lentoaseman perustoimintaan suoraan liittymättömiä toimintoja ole tuettu ilmailualan vuoden 2005 suuntaviivojen 34 kohdan ja 53 kohdan iv kohdan mukaisesti.

7.1.2.4 Altmark-tuomion neljäs kriteeri

(84)

Almark-tuomion neljännen kriteerin mukaan korvauksen on oltava rajattu välttämättömään, jotta sitä ei katsottaisi valtiontueksi. Kriteeri katsotaan täytetyksi, jos korvauksen saaja on valittu julkisella tarjouskilpailulla tai vaihtoehtoisesti korvaus on laskettu suhteessa tehokkaasti toimivan yrityksen kustannuksiin.

(85)

Tässä tapauksessa tuensaajaa ei ollut valittu julkisella tarjouskilpailulla. Italia ei ole myöskään toimittanut komissiolle todisteita siitä, että korvauksen määrä olisi määritetty tarkastelemalla niitä kustannuksia, joita hyvin johdetulle ja julkiselle palvelulle asetettujen velvoitteiden täyttämisen kannalta riittävillä edellytyksillä toimivalle keskivertoyritykselle aiheutuisi velvoitteiden täyttämisestä, kun otetaan huomioon toiminnasta saatavat tulot ja velvoitteiden täyttämisestä saatava kohtuullinen voitto. Tämän vuoksi komissio katsoo, ettei kyseistä julkista rahoitusta voida pitää määriteltynä tehokkaasti toimivan yrityksen kustannusten perusteella.

(86)	Näin ollen komissio ei pysty päättelemään, että tuensaaja olisi tarjonnut asianomaiset palvelut julkisyhteisön kannalta vähäisimmin kustannuksin.

(87)	Lisäksi komissio toteaa tuensaajan esittäneen tutkinnan aikana näkemyksenään, että toimenpiteet noudattivat markkinataloussijoittajaperiaatetta. Vaikka lentoaseman toiminnasta vastaava yritys olisi kärsinyt tappioita, oli asianmukaista olettaa, että toiminnasta saataisiin myös tuottoa.

(88)

Komissio toteaa ensinnäkin, että toisin kuin tuensaaja katsoo, Italia ei todennut tutkinnan aikana valtion investoineen lentoaseman toiminnasta vastaavaan yritykseen oletuksenaan, että se on tuottava. Italia on päinvastoin esittänyt, ettei markkinataloussijoittajaperiaate ole sovellettavissa tähän tapaukseen (ks. johdanto-osan 49 kappale).

(89)

Toiseksi markkinataloussijoittajaperiaatteeseen perustuvaa arviota varten on tarpeen tarkastella, olisiko yksityinen sijoittaja toiminut samalla tavoin samoissa olosuhteissa. Unionin tuomioistuin on todennut, että vaikka yksityisen sijoittajan käyttäytyminen — johon talouspoliittisiin päämääriin pyrkivän julkisoikeudellisen sijoittajan väliintuloa on verrattava — ei välttämättä olekaan samanlaista kuin tavallisella sijoittajalla, joka sijoittaa varoja tuoton saamiseksi enemmän tai vähemmän lyhyellä tähtäimellä, sen on ainakin oltava samanlaista kuin yksityisellä holdingyhtiöllä tai yksityisellä konsernilla, joka toteuttaa rakenteellista, kokonaisvaltaista tai alakohtaista politiikkaa ja jota ohjaavat pitemmän tähtäimen tuotto-odotukset (23). Sen tutkimiseksi, vastasiko valtion toiminta markkinataloudessa järkevästi toimivan sijoittajan toimintaa, valtion toiminnan taloudellista järkevyyttä on arvioitava ottaen huomioon rahoitustukien myöntämishetkellä vallinneet olosuhteet. On siis syytä jättää tekemättä arviointeja, jotka perustuvat myöhemmin vallinneeseen tilanteeseen (24). Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltion on markkinataloussijoittajaperiaatteeseen vedotessaan epäselvässä tapauksessa osoitettava kiistattomasti sekä objektiivisten ja varmennettavissa olevien seikkojen perusteella, että toteutettu toimenpide johtuu sen osakkeenomistajan asemasta. Näistä seikoista on selvästi käytävä ilmi, että kyseinen jäsenvaltio on ennen taloudellisen edun myöntämistä tai samanaikaisesti sen kanssa päättänyt tehdä tosiasiallisesti toteutetulla toimenpiteellä sijoituksen määräysvallassaan olevaan julkiseen yritykseen (25).

(90)

Komissio ei voi hyväksyä tuensaajan väitettä, että kyseessä olevat toimenpiteet olisivat perustuneet yrityksen tuottavuusnäkymiin, jotka käyvät ilmi vuonna 2008 laaditusta liiketoimintasuunnitelmasta, jolla tähdättiin kannattavuuden palauttamiseen. Tämä johtuu siitä, että kyseinen suunnitelma laadittiin sen jälkeen, kun toimenpiteistä oli jo päätetty. Komissio katsoo, että yksityinen sijoittaja toisi uutta pääomaa yritykseen, jonka pääomatilanne alittaa lakisääteisen vähimmäismäärän (kuten SO.G.A.S.) ainoastaan, jos tällaisen toimenpiteen toteuttamishetkellä voitaisiin ennakoida yrityksen kannattavuuden palautuvan kohtuullisessa ajassa. Koska Italian viranomaiset tai SO.G.A.S. eivät ole toimittaneet konkreettisia tietoja tarkasteltavana olevien toimenpiteiden toteuttamisajalta osoittaakseen, että julkisten viranomaisten tarkoituksena oli investoida ja että ne saattoivat kohtuudella odottaa toiminnastaan taloudellista tuottoa, joka olisi ollut yksityisen sijoittajan hyväksyttävissä, ja koska Italia on yksiselitteisesti vahvistanut, ettei markkinataloussijoittajaperiaatetta sovelleta tässä tapauksessa, komissio katsoo, etteivät toimenpiteet olleet markkinataloussijoittajaperiaatteen mukaisia.

7.1.2.5 Päätelmät

(91)

Komissio katsoo, ettei yksikään unionin tuomioistuimen Altmark-asiassa vahvistamista neljästä edellytyksestä täyty tässä tapauksessa, eivätkä käsiteltävänä olevat toimenpiteet ole markkinataloussijoittajaperiaatteen mukaisia. Tämän vuoksi komissio katsoo, että käsiteltävänä olevat toimenpiteet eli pääomanlisäys SO.G.A.S:n vuosina 2004–2006 kärsimien tappioiden korvaamiseksi tuottavat valikoivan taloudellisen edun lentoaseman toiminnasta vastaavalle yritykselle.

7.1.3 Kilpailun vääristyminen ja vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan

(92)

Italia totesi kilpailun vääristymisestä ilmailualan vuoden 2005 suuntaviivojen perusteella, että ”pienille alueellisille lentoasemille (luokka D) myönnettävään rahoitukseen ei juuri liity riskiä kilpailun vääristymisestä tai siitä, että ne vaikuttaisivat kaupan kehitykseen yhteisön etujen kanssa ristiriitaisella tavalla”. Viittaus koskee kuitenkin valtiontuen soveltuvuuden arviointia SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan perusteella, eikä sitä ole tarkoitettu perusteluksi sille, ettei pienten lentoasemien julkinen rahoitus voisi olla SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(93)

Komissio muistuttaa lisäksi, että ilmailualan vuoden 2005 suuntaviivojen 40 kohdan mukaan ”näitä yleisiä suuntauksia lukuun ottamatta ei kuitenkaan ole mahdollista antaa yleispätevää arviota eri tilanteista etenkään luokkiin C ja D kuuluvien lentoasemien osalta. Sen vuoksi komissiolle onkin ilmoitettava etukäteen kaikista lentoasemien hyväksi toteutettavista toimenpiteistä, jotka saattavat olla valtiontukea, jotta se voi arvioida toimenpiteen vaikutukset kilpailuun ja jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja tarvittaessa sen soveltuvuuden yhteismarkkinoille”.

(94)

Italian niemimaan eteläkärjessä sijaitseva Reggio Calabrian lentoasema on yksi Calabrian alueen kolmesta lentoasemasta. Sen matkustajamäärä on ollut jatkuvasti alle miljoona (26). Tarkasteltavana olevien toimenpiteiden toteuttamisen aikaan lentoasema kuului näin ollen ilmailualan vuoden 2005 suuntaviivojen mukaan luokkaan D eli pieniin alueellisiin lentoasemiin. Lentoaseman matkustajamäärä kuitenkin kaksinkertaistui vuosien 2004 ja 2012 välillä.

(95)

Komissio toteaa, että lentoasematoiminnan markkinat, joihin myös pienet alueelliset lentoasemat kuuluvat, perustuvat avoimelle kilpailulle ja niillä toimii useita yksityisiä ja julkisia yrityksiä kaikkialla unionissa. Tämä näkyy myös siinä, että Italian oli tarkoitus yksityistää Reggio Calabrian lentoaseman toiminnasta vastaava yritys osittain, minkä vuoksi se julkaisi vuonna 2007 ilmoituksen kaikkiin jäsenvaltioihin sijoittautuneille yrityksille avoimesta tarjouskilpailusta (ks. johdanto-osan 32 kappale). Lentoaseman toiminnasta vastaavan yrityksen julkinen rahoitus voi vääristää kilpailua lentoasemien toiminnasta vastaavien yritysten markkinoilla. Myös eri vaikutusalueisiin kuuluvat lentoasemat voivat kilpailla keskenään liikenteen lisäämiseksi. Eri kohteet voivat jossain määrin korvata toisensa joidenkin matkustajien osalta. Tämän vuoksi lentoasemien julkinen rahoitus voi vääristää kilpailua ja vaikuttaa kauppaan unionin lentoliikennemarkkinoilla.

(96)

Reggio Calabrian lentoasemalta liikennöitiin tarkasteltavana olevalla ajanjaksolla pääasiassa Italian kohteisiin ja kahteen ulkomaan kohteeseen (Pariisiin ja Maltalle), ja lentoasema saattoi saamiensa varojen ansiosta pysyä markkinoilla ja laajentaa toimintaansa merkittävästi. Tämän vuoksi komissio katsoo, että toimenpiteet saattoivat vääristää kilpailua ja vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

7.1.4 Päätelmät tuen olemassaolosta

(97)	Komissio katsoo edellä esitetyn perusteella, että SO.G.A.S:n julkisten osakkeenomistajien sen vuosina 2004–2006 kärsimien tappioiden kattamiseksi myöntämät pääomanlisäykset ovat SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

7.2 Tuen sääntöjenmukaisuus

(98)	Tarkasteltavana olevat toimenpiteet pantiin täytäntöön ennen kuin komissio oli hyväksynyt ne muodollisesti; tämän vuoksi Italia ei ole noudattanut SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaista toimenpidekieltoa.

7.3 Tuen soveltuvuus sisämarkkinoille

7.3.1 Soveltuvuus yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevien sääntöjen nojalla

(99)	SO.G.A.S. katsoo, että tarkasteltavana oleva tuki soveltuu sisämarkkinoille SEUT-sopimuksen 106 artiklan 2 kohdan nojalla.

(100)

SEUT-sopimuksen 106 artiklan 2 kohdan mukaan ”yrityksiin, jotka tuottavat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja, sekä fiskaalisiin monopoleihin sovelletaan tämän sopimuksen määräyksiä ja varsinkin kilpailusääntöjä siltä osin kuin ne eivät oikeudellisesti tai tosiasiallisesti estä yrityksiä hoitamasta niille uskottuja erityistehtäviä. Kaupan kehitykseen ei saa vaikuttaa tavalla, joka olisi ristiriidassa unionin etujen kanssa.”

(101)

Artiklassa otetaan käyttöön poikkeus SEUT-sopimuksen 107 artiklassa määrättyyn valtiontukien myöntämistä koskevaan kieltoon, mikäli tuki on tarpeen ja suhteellinen siihen nähden, että sillä taataan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tarjoaminen hyväksyttävin taloudellisin edellytyksin. Komissio valvoo SEUT-sopimuksen 106 artiklan 3 kohdan mukaisesti artiklan soveltamista muun muassa määrittämällä tarpeellisuutta ja oikeasuhteisuutta koskevien arviointiperusteiden täyttämisen edellytykset.

(102)

Ennen 31 päivää tammikuuta 2012 SEUT-sopimuksen 106 artiklan 2 kohdan poikkeuksen soveltamista koskevat komission säännöt esitettiin julkisen palvelun velvoitteesta maksettavana korvauksena myönnettävää valtiontukea koskevissa yhteisön puitteissa (27), jäljempänä ’vuoden 2005 puitteet’, ja yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä palveluista vuonna 2005 annetussa päätöksessä 2005/842/EY.

(103)

Uusi yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskeva lainsäädäntöpaketti tuli voimaan 31 päivänä tammikuuta 2012. Siihen sisältyy myös komission tiedonanto Euroopan unionin valtiontukisääntöjen soveltamisesta yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamisesta myönnettävään korvaukseen (28), jäljempänä ’vuoden 2011 tiedonanto’, ja komission päätös 2012/21/EU (29).

7.3.1.1 Soveltuvuus päätöksen 2005/842/EY nojalla

(104)

Tarkasteltavana olevat toimenpiteet on myönnetty kesäkuussa 2004, kesäkuussa 2005 ja joulukuussa 2007. Tuensaajan mukaan ne oli vapautettu ilmoitusvelvollisuudesta päätöksen 2005/842/EY perusteella.

(105)

Päätöksessä 2005/842/EY katsottiin soveltuviksi valtiontuet korvauksena julkisista palveluista yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottaville yrityksille, jotka täyttävät kyseisessä päätöksessä vahvistetut edellytykset. Erityisesti päätöksessä 2005/842/EY katsottiin soveltuviksi valtiontuet korvauksena julkisista palveluista lentoasemille, joiden i) vuosittainen matkustajamäärä on enintään miljoona, ja ii) kaikkien toimintojen yhteenlaskettu keskimääräinen vuosiliikevaihto ennen veroja kahdelta yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen toimeksiantamista edeltäneeltä tilikaudelta on alle 100 miljoonaa euroa ja joiden kyseisistä palveluista vuosittain saaman korvauksen määrä on alle 30 miljoonaa euroa (30).

(106)

Päätöstä 2005/842/EY sovellettiin ainoastaan valtiontukiin, jotka myönnettiin korvauksena todellisin yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä julkisista palveluista. Jotta poikkeusta voitiin soveltaa, yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä julkisista palveluista maksetun korvauksen piti täyttää kyseisen päätöksen 4, 5 ja 6 artiklassa vahvistetut erityiset edellytykset (31).

(107)

Päätöksen 2005/842/EY 4 artiklan mukaan vastuu yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun tuottamisesta annetaan yritykselle yhdellä tai useammalla virallisella asiakirjalla, joissa määritellään muun muassa julkisen palvelun velvoitteiden luonne ja kesto, korvauksen laskennassa, valvonnassa ja tarkistamisessa käytettävät parametrit sekä järjestelyt liiallisten korvausten välttämiseksi ja takaisin perimiseksi. Päätöksen 2005/842/EY 5 artiklan mukaan korvauksen määrä ei saa ylittää sitä, mikä on tarpeen julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisestä aiheutuvien kustannusten kattamiseksi, kun otetaan huomioon tähän liittyvät tulot ja kohtuullinen tuotto. Päätöksen 2005/842/EY 6 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on tehtävä säännöllisiä tarkastuksia varmistaakseen, ettei yrityksille makseta 5 artiklan mukaisesti määritetyn määrän ylittäviä korvauksia.

(108)

Komissio katsoo tämän päätöksen 7.1.2.1 kohdassa esitetyistä syistä, etteivät tuensaaja tai Italian viranomaiset ole osoittaneet SO.G.A.S:lle annetun vastuuta selkeästi määritellyistä julkisen palvelun velvoitteista. Ne eivät myöskään ole osoittaneet, että annettuihin toimeksiantoasiakirjoihin sisältyisi korvauksen laskennassa, valvonnassa ja tarkistamisessa käytettäviä parametrejä tai järjestelyjä liiallisten korvausten välttämiseksi ja takaisin perimiseksi. Tämän vuoksi asetuksen 2005/842/EY 4, 5 ja 6 artiklassa esitetyt toimeksiantoasiakirjoja koskevat vaatimukset eivät täyty.

(109)

Näin ollen komissio toteaa, ettei Reggio Calabrian lentoaseman toiminnasta vastaavan yrityksen kärsimien tappioiden kattaminen sovellu sisämarkkinoille eikä tilanteessa voida soveltaa ilmoitusvelvollisuudesta vapauttamista päätöksen 2005/842/EY perusteella.

(110)

Koska SO.G.A.S:lle asetettuja julkisen palvelun velvoitteita ei ole määritelty selkeästi, toimenpidettä ei voida pitää sisämarkkinoille soveltuvana eikä sitä ole vapautettu päätöksen 2012/21/EU 10 artiklan b kohdassa säädetystä ennakkoilmoitusvaatimuksesta. Tämän vuoksi komissio on arvioinut, voidaanko toimenpidettä pitää sisämarkkinoille soveltuvana vuoden 2011 tiedonannon 69 kohdan nojalla. Sen mukaan ”komissio soveltaa tässä tiedonannossa vahvistettuja periaatteita sääntöjenvastaiseen tukeen, josta se tekee päätöksen 31 päivän tammikuuta 2012 jälkeen, vaikka tuki olisi myönnetty jo ennen kyseistä päivämäärää”.

7.3.1.2 Soveltuvuus vuoden 2011 tiedonannon nojalla

(111)

Vuoden 2011 tiedonannon 16 kohdassa vahvistetaan tarvittavat vaatimukset, joiden mukaan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun voidaan katsoa soveltuvan sisämarkkinoille. Erityisesti 16 kohdan a kohdassa mainitaan, että toimeksiantoasiakirjassa on kuvattava selkeästi julkisen palvelun velvoitteiden sisältö ja kesto. Näin ollen tarkasteltavana olevia tukitoimenpiteitä ei voida pitää sisämarkkinoille soveltuvina vuoden 2011 tiedonannon perusteella samoista syistä, jotka on esitetty tämän päätöksen 7.1.2.1 kohdassa. Erityisesti tuensaajalle ei ole selkeästi annettu vastuuta koko lentoaseman toiminnasta yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvänä palveluna. Komissio ei ole vastaanottanut toimeksiantoasiakirjaa, jossa määriteltäisiin ennalta tuensaajan vastuulle annettu yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu tai tuensaajan oikeus korvaukseen. Komissiolle ei myöskään ole esitetty tietoja, jotka osoittaisivat, että vuoden 2011 tiedonannon 17 ja 18 kohdat täyttyvät.

(112)

Komissio päättelee tämän vuoksi, että tukitoimenpidettä ei voida katsoa SEUT-sopimuksen 106 artiklan 2 kohdan perusteella sisämarkkinoille soveltuvaksi.

(113)

Lisäksi komissio toteaa, että vuoden 2011 tiedonannon 9 kohdan mukaan korvausta yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä palveluista yrityksille, jotka ovat vaikeuksissa, arvioidaan pelastamista ja rakenneuudistusta koskevien suuntaviivojen nojalla.

(114)

Italia oli alustavan arvion vaiheessa esittänyt, että SO.G.A.S. oli pelastamista ja rakenneuudistusta koskevissa suuntaviivoissa tarkoitettu vaikeuksissa oleva yritys. Se oli kuitenkin todennut myös, että tarkasteltavana olevat toimenpiteet eivät sisältyneet rakenneuudistussuunnitelmaan ja ettei tällaista suunnitelmaa ollut lainkaan olemassa. Komissio totesi tämän vuoksi menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä, ettei toimenpiteitä voitu katsoa sisämarkkinoille soveltuviksi pelastamista ja rakenneuudistusta koskevien suuntaviivojen nojalla.

(115)

Italia ei enää muodollisen tutkintamenettelyn aikana esittänyt, että lentoaseman toiminnasta vastaava yritys olisi ollut taloudellisissa vaikeuksissa tukitoimenpiteiden myöntämisen aikaan ja että tuet olisivat soveltuneet sisämarkkinoille mainittujen suuntaviivojen nojalla.

(116)

Koska komissiolla ei ole tietoja, joiden perusteella se voisi arvioida toimenpiteiden soveltuvuutta pelastamista ja rakenneuudistusta koskevien suuntaviivojen nojalla, se ei voi katsoa toimenpiteiden soveltuvan sisämarkkinoille mainituissa suuntaviivoissa tarkoitetulla tavalla.

7.3.2 Soveltuvuus ilmailualan uusien suuntaviivojen nojalla

(117)

Komissio hyväksyi 31 päivänä maaliskuuta 2014 suuntaviivat valtiontuesta lentoasemille ja lentoyhtiöille (32), jäljempänä ’ilmailualan uudet suuntaviivat’. Niitä sovelletaan lentoasemien toimintatukiin, jotka on myönnetty ennen 31 päivää maaliskuuta 2014.

(118)

Ennen ilmailualan uusien suuntaviivojen voimaantuloa myönnettyjen toimintatukien voidaan katsoa soveltuvan sisämarkkinoille kattamattomien toimintakustannusten koko määrän osalta edellyttäen, että seuraavat edellytykset täyttyvät:

—	vaikutus selkeästi määritellyn yhteisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamiseen: tämä edellytys täyttyy esimerkiksi, jos tuki lisää unionin kansalaisten liikkumismahdollisuuksia ja alueellisia yhteyksiä tai edistää alueellista kehitystä (33);

—	julkisten tukitoimenpiteiden tarve: valtiontuki on kohdennettava tilanteisiin, joissa tuella saadaan aikaan sellainen merkittävä parannus, johon ei päästä markkinoiden omin toimin (34);

—	toimenpiteen kannustava vaikutus: edellytyksen katsotaan täyttyvän, jos on todennäköistä, että lentoaseman taloudellisen toiminnan taso vähenisi huomattavasti ilman tukea, kun otetaan huomioon mahdollinen investointituki ja lentoaseman liikennöintitaso (35):

—	tukimäärän oikeasuhteisuus (tuen rajaaminen välttämättömään): jotta lentoasemille myönnetty toimintatuki olisi oikeasuhteista, sen olisi rajoituttava välttämättömään määrään, joka tarvitaan tuetun toiminnan toteuttamiseksi (36);

—	kilpailuun ja kauppaan kohdistuvien kohtuuttomien kielteisten vaikutusten välttäminen (37).

(119)

Italian viranomaisten mukaan Calabrian alueen maantieteellinen syrjäisyys ja tavaraliikenteen kehittymättömyys aiheuttavat alueelle kriittisiä vaikeuksia erityisesti, koska infrastruktuuri ei ole riittävä. Italia ilmoitti, että tarkasteltavana olevat toimenpiteet ovat osa laajempaa hanketta, jolla parannetaan Calabrian kuljetusverkostoa. Toimenpiteiden avulla SO.G.A.S. pystyy parantamaan lentoaseman infrastruktuuria ja sen tarjoamia palveluja uudella alueellisella strategialla, jolla on tarkoitus edistää liikenneverkkoja ja varmistaa aiempaa parempi pääsy alueelle.

(120)

Komissio katsoo edellä esitetyn perusteella, että SO.G.A.S:lle myönnetyt toimintatuet ovat edistäneet yhteisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamista parantamalla alueen saavutettavuutta, yhteyksiä ja kehitystä, kun sillä on kehitetty turvallista ja luotettavaa lentoliikenneinfrastruktuuria.

(121)

Kuten ilmailualan uusissa suuntaviivoissa todetaan, pienet lentoasemat saattavat kohdata vaikeuksia toimintansa rahoittamisessa ilman julkisia varoja. Ilmailualan uusien suuntaviivojen 118 kohdan mukaan lentoasemat, joiden vuotuinen matkustajamäärä on alle 700 000 matkustajaa, eivät välttämättä pysty kattamaan merkittävää osaa toimintakustannuksistaan. Reggio Calabrian lentoaseman matkustajamäärä on ollut jatkuvasti alle 700 000. Tämän vuoksi komissio katsoo, että tuki oli tarpeen, koska sillä parannettiin Calabrian alueen yhteyksiä, mikä ei olisi ollut mahdollista yksinomaan markkinoiden avulla.

(122)

Jos tukea ei olisi annettu, tuensaajan toiminta olisi rajoittunut merkittävästi tai päättynyt kokonaan. Tuki ei myöskään ylittänyt määrää, joka oli tarpeen toimintatappioiden kattamiseen, eli se oli rajattu välttämättömään määrään, joka tarvittiin tuetun toiminnan toteuttamiseksi.

(123)

Samalla vaikutusalueella (38) ei ole muita lentoasemia. Kuten edellä on todettu, lähin lentoasema sijaitsee 130 kilometrin päässä. Lisäksi Italia on vahvistanut, että lentoaseman infrastruktuuri on annettu kaikkien lentoyhtiöiden käyttöön syrjimättömin edellytyksin. Komission hallussa olevista tiedoista tai tutkinnan aikana esitetyistä kolmansien huomautuksista ei käy ilmi, että infrastruktuurin käyttömahdollisuuksien syrjimättömyys kyseenalaistettaisiin.

(124)

Komissio katsoo edellä esitettyjen seikkojen perusteella, että ilmailualan uusissa suuntaviivoissa määritellyt edellytykset täyttyvät.

7.3.3 Päätelmä tuen soveltuvuudesta sisämarkkinoille

(125)

Komissio katsoo edellä esitetyn perusteella, että ilmoitettu tukitoimenpide soveltuu sisämarkkinoille SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(126)

Tämä päätelmä perustuu valtiontukisääntöihin, eikä se vaikuta unionin oikeuden muiden säännösten, esimerkiksi ympäristöoikeuden, soveltamiseen.

8. PÄÄTELMÄT

(127)

Komissio katsoo, että Italia on pannut mainitun tuen täytäntöön sääntöjenvastaisesti, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan 3 kohtaa rikkoen. Edellä esitetyn arvion perusteella komissio on kuitenkin päättänyt olla vastustamatta tukea sillä perusteella, että se soveltuu sisämarkkinoille Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan sekä ilmailualan uusien suuntaviivojen nojalla,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Valtiontuki, jonka Italia on pannut täytäntöön yrityksen SO.G.A.S. SpA (Società per la Gestione dell'Aeroporto dello Stretto) hyväksi ja jonka määrä on 6 392 847 euroa, soveltuu sisämarkkinoille Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla.

2 artikla

Tämä päätös on osoitettu Italian tasavallalle.

Tehty Brysselissä 11 päivänä kesäkuuta 2014.

Komission puolesta

Joaquín ALMUNIA

Varapuheenjohtaja

(1) EUVL C 292, 28.10.2010, s. 30.

(2) Ks. alaviite 1.

(3) Julkistettujen tietojen mukaan.

(4) EUVL C 312, 9.12.2005, s. 1, 53–63 kohta.

(5) EUVL C 244, 1.10.2004, s. 2.

(6) EUVL C 54, 4.3.2006, s. 13.

(7) Ente Nazionale per l'Aviazione Civile, valtion siviili-ilmailuvirasto.

(8) Komission päätös 2005/842/EY, tehty 28 päivänä marraskuuta 2005, EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdan määräysten soveltamisesta tietyille yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottaville yrityksille korvauksena julkisista palveluista myönnettävään valtiontukeen (EUVL L 312, 29.11.2005, s. 67).

(9) Asia C-280/00, Altmark Trans GmbH ja Regierungspräsidium Magdeburg v. Nahverkehrsgesellschaft Altmark GmbH, tuomio 24.7.2003, Kok., s. I-7747.

(10) Yhdistetyt asiat T-455/08 ja T-443/08, Freistaat Sachsen ja Land Sachsen-Anhalt sekä Mitteldeutsche Flughafen AG ja Flughafen Leipzig-Halle GmbH v. komissio, tuomio 24.3.2011, Kok., s. II-1311.

(11) Asia 248/84, Saksan liittotasavalta v. komissio, tuomio 14.10.1987, Kok., s. 4013, ja yhdistetyt asiat T-267/08 ja T-279/08, Région Nord-Pas-de-Calais ja Communauté d'agglomération du Douaisis v. komissio, tuomio 12.5.2011, Kok., s. II-1999, 108 kohta.

(12) Asia C-301/87, Ranska v. komissio, tuomio 14.2.1990, Kok., s. I-307, 41 kohta.

(13) Komissio huomauttaa, että Italian viranomaisten muodollisen tutkintamenettelyn aikana esittämät huomautukset poikkeavat niistä, jotka ne esittivät ennen kuin komissio teki päätöksen tarkasteltavana olevia toimenpiteitä koskevan menettelyn aloittamisesta. Erityisesti komissio totesi menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä Italian vahvistaneen, ettei SO.G.A.S:lle ollut osoitettu muodollisesti julkisen palvelun velvoitteita, joten toimenpiteiden soveltuvuutta ei ollut mahdollista arvioida yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevien sääntöjen perusteella. Italia selitti myöhemmin tutkinnan aikana, että SO.G.A.S:lle oli sittenkin annettu suoritettavaksi yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu ja että komission tarkastelema toimenpide on näin ollen säännönmukainen korvaus julkisen palvelun suorittamisesta.

(14) Asia C-280/00, Altmark Trans GmbH ja Regierungspräsidium Magdeburg v. Nahverkehrsgesellschaft Altmark GmbH, tuomio 24.7.2003, Kok., s. I-7747.

(15) Komission tiedonanto Euroopan unionin valtiontukisääntöjen soveltamisesta yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamisesta myönnettävään korvaukseen, 47 kohta (EUVL C 8, 11.1.2012, s. 15).

(16) Asia 127/73, Belgische Radio en Televisie v. SV SABAM ja NV Fonior, tuomio 27.3.1974, Kok., s. 313, 19 ja 20 kohta; asia 66/86, Ahmed Saeed Flugreisen ja Silver Line Reisebüro GmbH v. Zentrale zur Bekämpfung unlauteren Wettbewerbs e.V, tuomio 11.4.1989, Kok., s. 803, 55–57 kohta; asia 7/82, Gesellschaft zur Verwertung von Leistungsschutzrechten mbH (GVL) v. komissio, tuomio 2.3.1983, Kok., s. 483; asia 172/80, Gerhard Züchner v. Bayerische Vereinsbank AG, tuomio 14.7.1981, Kok., s. 2021.

(17) Yleishyödyllisiä palveluita ja yleishyödyllisiä sosiaalipalveluita koskevaa uutta eurooppalaista sitoumusta koskevaan komission tiedonantoon liitetyn, 20 päivänä marraskuuta 2007 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan Frequently asked questions in relation with Commission Decision of 28 November 2005 on the application of Article 86(2) of the EC Treaty to State aid in the form of public service compensation granted to certain undertakings entrusted with the operation of services of general economic interest, and of the Community Framework for State aid in the form of public service compensation (EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdan määräysten soveltamisesta tietyille yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottaville yrityksille korvauksena julkisista palveluista myönnettävään valtiontukeen 28 päivänä marraskuuta 2005 tehtyä komission päätöstä koskevia usein esitettyjä kysymyksiä) 5.1 kohta. Valmisteluasiakirja on saatavilla englanninkielisenä osoitteessa http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:52007SC1516:EN:HTML

(18) Komission tiedonanto — Yleishyödylliset palvelut Euroopassa (EUVL C 17, 19.1.2001, s. 4).

(19) Asia C-280/00, Altmark, tuomio 24.7.2003, Kok., s. I-7747, 87 kohta; asia T-137/10, tuomio 7.11.2012, CBI v. komissio, ei vielä julkaistu, 97 ja 98 kohta.

(20) Julkisen palvelun velvoitteesta maksettavana korvauksena myönnettävää valtiontukea koskevat yhteisön puitteet (EUVL C 297, 29.11.2005, s. 4).

(21) EUVL C 8, 11.1.2012, s. 4.

(22) Asia 301/87, Ranska v. komissio, tuomio 14.2.1990, Kok., s. 307, 11 kohta; yhdistetyt asiat T-298/97, T-312/97, T-313/97, T-315/97, T-600/97–607/97, T-1/98, T-3/98–T-6/98 ja T-23/98, Alzetta Mauro v. komissio, tuomio 15.6.2000, Kok., s. II-2319, 79 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; yhdistetyt asiat T-394/08, T-408/08, T-436/08, T-453/08 ja T-454/08, Regione autonoma della Sardegna ym. v. komissio, tuomio 20.9.2011, ei vielä julkaistu, 91 kohta.

(23) Ks. erityisesti yhdistetyt asiat C-278/92, C-279/92 ja C-280/92, Espanja v. komissio, tuomio 14.9.1994, Kok., s. I-4103, 20–22 kohta.

(24) Stardust Marine -tuomion 71 kohta.

(25) Ks. asia C-124/10 P, komissio v. EDF, tuomio 5.6.2010, 82 ja 83 kohta, ja yhdistetyt asiat T-268/08 ja T-281/08, Land Burgenland ja Itävalta v. komissio, tuomio 14.4.2012, 155 kohta.

(26) Viralliset tiedot.

(27) EUVL C 297, 29.11.2005.

(28) EUVL C 8, 11.1.2012.

(29) Komission päätös 2012/21/EU, annettu 20 päivänä joulukuuta 2011, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 106 artiklan 2 kohdan määräysten soveltamisesta tietyille yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottaville yrityksille korvauksena julkisista palveluista myönnettävään valtiontukeen, EUVL L 7, 11.1.2012, s. 3.

(30) Päätöksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohta.

(31) Ks. päätöksen 10 artiklan tiedot vuoden 2005 puitteiden voimaantuloajankohdasta ja erityisesti 4 artiklan c, d ja e alakohdan sekä 6 artiklan soveltamisajankohdasta.

(32) EUVL C 99, 4.4.2014, s. 3.

(33) Ilmailualan uusien suuntaviivojen 137 ja 113 kohta.

(34) Ilmailualan uusien suuntaviivojen 137 ja 116 kohta.

(35) Ilmailualan uusien suuntaviivojen 137 ja 124 kohta.

(36) Ilmailualan uusien suuntaviivojen 137 ja 125 kohta.

(37) Ilmailualan uusien suuntaviivojen 137 ja 131 kohta.

(38) Määritellään ilmailualan uusissa suuntaviivoissa maantieteellisten markkinoiden rajaksi, joka on yleensä noin 100 kilometriä tai noin 60 minuutin matkustusaika autolla, linja-autolla, junalla tai suurnopeusjunalla.

23.12.2014

Euroopan unionin virallinen lehti

L 367/115

KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖS,

annettu 19 päivänä joulukuuta 2014,

korkeapatogeenisen lintuinfluenssan H5N8-alatyypin esiintymiseen Saksassa liittyvistä tietyistä suojatoimenpiteistä

(tiedoksiannettu numerolla C(2014) 10261)

(Ainoastaan saksankielinen teksti on todistusvoimainen)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2014/945/EU)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon eläinlääkärintarkastuksista yhteisön sisäisessä kaupassa sisämarkkinoiden toteuttamista varten 11 päivänä joulukuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/662/ETY (1) ja erityisesti sen 9 artiklan 4 kohdan,

ottaa huomioon eläinlääkärin- ja kotieläinjalostustarkastuksista yhteisön sisäisessä tiettyjen elävien eläinten ja tuotteiden kaupassa 26 päivänä kesäkuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/425/ETY (2) ja erityisesti sen 10 artiklan 4 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Lintuinfluenssa on lintujen, siipikarja mukaan luettuna, tarttuva virustauti. Lintuinfluenssavirusten aiheuttamat tartunnat kotieläiminä pidettävässä siipikarjassa aiheuttavat taudin kahta päämuotoa, jotka eroavat toisistaan virulenssiltaan. Matalapatogeeninen muoto aiheuttaa yleensä ainoastaan lieviä oireita, kun taas korkeapatogeeninen muoto aiheuttaa hyvin suurta kuolleisuutta useimmissa siipikarjalajeissa. Kyseisellä taudilla voi olla vakava vaikutus siipikarjankasvatuksen kannattavuuteen.

(2)	Lintuinfluenssaa esiintyy pääasiassa linnuissa, mutta tietyissä olosuhteissa tartuntoja voi esiintyä myös ihmisissä, vaikkakin riski on yleisesti ottaen hyvin vähäinen.

(3)

Lintuinfluenssan puhjetessa on olemassa vaara, että taudinaiheuttaja leviää muille tiloille, joilla pidetään siipikarjaa tai muita vankeudessa pidettäviä lintuja. Tämän tuloksena se voi levitä elävien lintujen tai niistä saatavien tuotteiden kaupan välityksellä yhdestä jäsenvaltiosta toisiin jäsenvaltioihin tai kolmansiin maihin.

(4)

Neuvoston direktiivissä 2005/94/EY (3) vahvistetaan tietyt ennalta ehkäisevät toimenpiteet lintuinfluenssan valvonnan ja varhaisen toteamisen osalta sekä sellaiset torjuntaa koskevat vähimmäistoimenpiteet, jotka on toteutettava, jos tätä tautia ilmenee siipikarjassa tai muissa vankeudessa pidettävissä linnuissa. Direktiivissä säädetään suoja- ja valvontavyöhykkeiden muodostamisesta korkeapatogeenisen lintuinfluenssan taudinpurkauksen ilmetessä.

(5)

Saksa ilmoitti komissiolle korkeapatogeenisen lintuinfluenssan H5N8-alatyypin taudinpurkauksesta alueellaan sijaitsevalla tilalla, jolla pidetään siipikarjaa, ja toteutti välittömästi direktiivin 2005/94/EY nojalla vaadittavat toimenpiteet, joihin kuuluu suoja- ja valvontavyöhykkeiden muodostaminen; kyseiset vyöhykkeet olisi määriteltävä tämän päätöksen liitteessä olevassa A ja B osassa.

(6)	Komissio on tutkinut kyseiset toimenpiteet yhteistyössä Saksan kanssa ja katsoo, että kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen muodostamien suoja- ja valvontavyöhykkeiden rajat ovat riittävällä etäisyydellä siitä tilasta, jolla taudinpurkaus vahvistettiin.

(7)

Jotta vältetään tarpeettomat häiriöt unionin sisäisessä kaupassa ja se, että kolmannet maat asettavat kaupalle perusteettomia esteitä, on tarpeen määritellä pikaisesti unionin tasolla kyseiset korkeapatogeenisen lintuinfluenssan esiintymisen yhteydessä Saksassa muodostetut suoja- ja valvontavyöhykkeet yhteistyössä kyseisen jäsenvaltion kanssa.

(8)	Näin ollen Saksassa sijaitsevat suoja- ja valvontavyöhykkeet, joilla sovelletaan direktiivissä 2005/94/EY säädettyjä eläinten terveyttä koskevia torjuntatoimenpiteitä, olisi määriteltävä tässä päätöksessä, ja kyseisen aluejaon kesto olisi vahvistettava.

(9)	Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset.

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Saksan on varmistettava, että direktiivin 2005/94/EY 16 artiklan 1 kohdan mukaisesti muodostetut suoja- ja valvontavyöhykkeet käsittävät vähintään tämän päätöksen liitteessä olevassa A ja B osassa luetellut alueet.

2 artikla

Tämä päätös on osoitettu Saksan liittotasavallalle.

Tehty Brysselissä 19 päivänä joulukuuta 2014.

Komission puolesta

Vytenis ANDRIUKAITIS

Komission jäsen

(1) EYVL L 395, 30.12.1989, s. 13.

(2) EYVL L 224, 18.8.1990, s. 29.

(3) Neuvoston direktiivi 2005/94/EY, annettu 20 päivänä joulukuuta 2005, yhteisön toimenpiteistä lintuinfluenssan torjumiseksi ja direktiivin 92/40/ETY kumoamisesta (EUVL L 10, 14.1.2006, s. 16).

LIITE

A OSA

Edellä 1 artiklassa tarkoitettu suojavyöhyke:

Maan ISO-koodi	Jäsenvaltio	Koodi (jos käytettävissä)	Nimi	Päivämäärä, johon asti voimassa direktiivin 2005/94/EY 29 artiklan mukaisesti
DE	Saksa	Postinro	Alue kattaa:	9. tammikuuta 2015
		26676 Barßel	Barßelin kunta, Cloppenburgin maakunta, Ala-Saksi: Rautatielinjan ja Barßelin kunnan itärajan leikkauspisteestä kunnanrajaa pitkin etelään, sitten länteen ja pohjoiseen rautatielinjalle saakka Elisabethfehnissä ja sieltä rautatielinjaa pitkin itään aloituspisteeseen rautatielinjan ja kunnan itärajan leikkauspisteeseen.
		26689 Apen 26188 Edewecht	Apenin ja Edewechtin kunnat, Ammerlandin piirikunta, Ala-Saksi: Piirikunnanrajan ja Kortemoorstraßen leikkauspisteestä Kortemoorstraße, Hübscher Berg, Lohorster Straße, Wittenberger Straße, Edewechter Straße, Rothenmethen, Kanalstraße, Am Voßbarg, tilustie Am Voßbargin ja Am Jagenin välissä, Am Jagen, Edewechter Straße, Ocholter Straße, Nordloher Straße, rautatielinjaa kohti Barßelia piirikunnanrajalle saakka, piirikunnanrajaa kaakkoon piirikunnanrajan ja Kortemoorstraßen leikkauspisteeseen. Suojavyöhyke käsittää vyöhykkeen rajat muodostavien teiden kummallakin puolla sijaitsevat siipikarjatilat.

B OSA

Edellä 1 artiklassa tarkoitettu valvontavyöhyke:

Maan ISO-koodi	Jäsenvaltio	Koodi (jos käytettävissä)	Nimi	Päivämäärä, johon asti voimassa direktiivin 2005/94/EY 31 artiklan mukaisesti
DE	Saksa	Postinro	Alue kattaa:	18. tammikuuta 2015
		26676 Barßel 26683 Saterland 26169 Friesoythe	Cloppenburgin maakunta, Ala-Saksi: Teiden B 401/B 72 risteyksestä pohjoiseen tietä B 72 piirikunnanrajalle, mistä piirikunnanrajaa itään ja kaakkoon tielle L 831 Edewechterdammissa, mistä tietä L 831 (Altenoyther Straße) lounaaseen Lahe-Ableiterille, jota pitkin luoteeseen Buchweizendammille, josta Ringstraßea, Zum Kellerdammea, Vitusstraßea, An der Mehrenkamper Schulea, Mehrenkamper Straßea ja Lindenwegiä pitkin tielle K 297 (Schwaneburger Straße), jota pitkin luoteeseen tielle B 401, jota pitkin länteen aloituspisteeseen teiden B 401/B 72 risteykseen.
		26689 Apen 26160 Bad Zwischenahn 26188 Edewecht 26655 Westerstede	Apenin, Bad Zwischenahnin ja Edewechtin kunnat ja Westersteden kaupunki, Ammerlandin piirikunta, Ala-Saksi: Piirikunnanrajan ja Edamer Straßen leikkauspisteestä Edamer Straße, Hauptstraße, Auf der Loge, Zur Loge, Lienenweg, Zur Tonkuhle, Burgfelder Straße, Wischenweg, Querensteder Straße, Langer Damm, An den Feldkämpen, Pollerweg, Ocholter Straße, Westerstede Straße, Steegenweg, Rostruper Straße, Rüschendamm, Torsholter Hauptstraße, Südholter Straße, Westersteder Straße, Westerloyer Straße, Strohen, In der Loge, Buernstraße, Am Damm, Moorweg, Plackenweg, Ihausener Straße, Eibenstraße, Eichenstraße, Klauhörner Straße, Am Kanal, Aper Straße, Stahlwerkstraße, Ginsterweg, Am Uhlenmeer, Grüner Weg, Südgeorgsfehner Straße, Schmuggelpadd, Wasserzug Bitsche tai piirikunnanraja, Hauptstraße, piirikunnanrajaa kaakkoon piirikunnanrajan ja Edamer Straßen leikkauspisteeseen. Valvontavyöhyke käsittää vyöhykkeen rajat muodostavien teiden kummallakin puolla sijaitsevat siipikarjatilat.
		26847 Detern	Jümmen seutukunta, Deternin kuntaosa, Leerin piirikunta, Ala-Saksi: Alkupiste piirikunnanrajalla Cloppenburg-Leer tiellä B72, Ubbehausenin kohdalla pohjoiseen risteyksestä Borgsweg/Lieneweg ja edelleen pohjoiseen Deelenwegille, jota pitkin Handwiserwegille. Kyseistä tietä koilliseen Barger Straßelle ja edelleen pohjoiseen Am Barger Schöpfswerkstiefille. Kyseistä tietä ensin itään ja sitten pohjoiseen Fennenille, jota pitkin pohjoiseen Zur Wassermühlelle. Pohjoiseen Jümmen läpi Aper Tiefiä ja Französischer Wegin kohdalla Osterstraßelle. Siitä piirikunnanrajaa kohti Ammerlandiin ja edelleen aloituspisteeseen Ubbehausenin kohdalla.

23.12.2014

Euroopan unionin virallinen lehti

L 367/119

EU:n JA SERBIAN VÄLISEN VAKAUTUS- JA ASSOSIAATIONEUVOSTON PÄÄTÖS N:o 1/2014,

annettu 17 päivänä joulukuuta 2014,

Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Serbian tasavallan välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen käsitteen ”alkuperätuotteet” määrittelyä ja hallinnollisen yhteistyön menetelmiä koskevan pöytäkirjan N:o 3 korvaamisesta

(2014/946/EU)

EU:N JA SERBIAN VÄLINEN VAKAUTUS- JA ASSOSIAATIONEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Luxemburgissa 29 päivänä huhtikuuta 2008 allekirjoitetun Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Serbian tasavallan välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen (1) ja erityisesti sen 44 artiklan,

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Serbian tasavallan välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen käsitteen ”alkuperätuotteet” määrittelyä ja hallinnollisen yhteistyön menetelmiä koskevan pöytäkirjan N:o 3,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Serbian tasavallan välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen, jäljempänä ’sopimus’, 44 artiklassa viitataan käsitteen ”alkuperätuotteet” määrittelyä ja hallinnollisen yhteistyön menetelmiä koskevaan pöytäkirjaan N:o 3, jäljempänä ’pöytäkirja N:o 3’, jossa vahvistetaan alkuperäsäännöt sekä unionin, Serbian, Turkin ja muiden unionin vakautus- ja assosiaatioprosessiin osallistuvien maiden ja alueiden välinen alkuperäkumulaatio.

(2)	Pöytäkirjassa N:o 3 olevassa 39 artiklassa määrätään, että 119 artiklalla perustettu vakautus- ja assosiaationeuvosto voi päättää mainitun pöytäkirjan määräysten muuttamisesta.

(3)

Etuuskohteluun oikeuttavia Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevan alueellisen yleissopimuksen (2), jäljempänä ’yleissopimus’, tarkoituksena on korvata Paneurooppa–Välimerivyöhykkeen maiden välillä tällä hetkellä voimassa olevat alkuperäsääntöpöytäkirjat yhdellä oikeudellisella asiakirjalla. Eurooppa-neuvoston kesäkuussa 2003 vahvistamassa Thessalonikin toimintasuunnitelmassa Serbiaa ja muita vakautus- ja assosiaatioprosessiin osallistuvia Länsi-Balkanin maita pyydettiin liittymään paneurooppalaiseen diagonaalisen alkuperäkumulaation järjestelmään. Niitä pyydettiin liittymään yleissopimukseen lokakuussa 2007 pidetyn Euro–Välimeri-ministerikonferenssin päätöksellä.

(4)	Unioni allekirjoitti yleissopimuksen 15 päivänä kesäkuuta 2011 ja Serbia 12 päivänä marraskuuta 2012.

(5)	Unioni talletti hyväksymiskirjansa yleissopimuksen tallettajalle 26 päivänä maaliskuuta 2012 ja Serbia 1 päivänä heinäkuuta 2013. Näin ollen yleissopimus tuli voimaan sen 10 artiklan 3 kohdan mukaisesti unionin osalta 1 päivänä toukokuuta 2012 ja Serbian osalta 1 päivänä syyskuuta 2013.

(6)	Jos kaikki kumulaatioalueen sopimuspuolet eivät siirry kohti yleissopimusta yhtäaikaisesti, tämä ei saisi johtaa tilanteeseen, joka on epäsuotuisampi kuin aiempi pöytäkirjan N:o 3 mukainen tilanne.

(7)	Sen vuoksi pöytäkirjaa N:o 3 olisi muutettava siten, että siinä viitataan yleissopimukseen,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Korvataan Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Montenegron tasavallan välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen käsitteen ”alkuperätuotteet” määrittelyä ja hallinnollisen yhteistyön menetelmiä koskeva pöytäkirja N:o 3 tämän päätöksen liitteessä olevalla tekstillä.

2 artikla

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se hyväksytään.

Sitä sovelletaan 1 päivästä helmikuuta 2015.

Tehty Brysselissä 17 päivänä joulukuuta 2014.

Vakautus- ja assosiaationeuvoston puolesta

Puheenjohtaja

J. JOKSIMOVIĆ

(1) EUVL L 278, 18.10.2013, s. 16.

(2) EUVL L 54, 26.2.2013, s. 4.

LIITE

Pöytäkirja N:o 3

käsitteen ”alkuperätuotteet” määrittelystä ja hallinnollisen yhteistyön menetelmistä

1 artikla

Sovellettavat alkuperäsäännöt

Tämän sopimuksen täytäntöönpanemiseksi sovelletaan etuuskohteluun oikeuttavia Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevan alueellisen yleissopimuksen (1), jäljempänä ’yleissopimus’, lisäystä I ja lisäyksen II asiaankuuluvia määräyksiä.

Kaikki yleissopimuksen lisäyksessä I ja lisäyksen II asiaankuuluvissa määräyksissä olevat viittaukset ”asiaankuuluvaan sopimukseen” katsotaan viittauksiksi tähän sopimukseen.

2 artikla

Riitojen ratkaiseminen

Jos yleissopimuksen lisäyksessä I olevassa 32 artiklassa määrätyistä tarkastusmenettelyistä syntyy riita, jota tarkastusta pyytävät ja sen suorittamisesta vastuussa olevat tulliviranomaiset eivät pysty keskenään sopimaan, asia saatetaan vakautus- ja assosiaationeuvoston ratkaistavaksi.

Tuojan ja tuojamaan tulliviranomaisten väliset riidat ratkaistaan aina kyseisen maan lainsäädännön mukaisesti.

3 artikla

Pöytäkirjan muuttaminen

Vakautus- ja assosiaationeuvosto voi päättää muuttaa tämän pöytäkirjan määräyksiä.

4 artikla

Sopimuksen irtisanominen

1. Jos joko Euroopan unioni tai Serbia ilmoittaa kirjallisesti yleissopimuksen tallettajalle aikeestaan irtisanoa yleissopimus sen 9 artiklan mukaisesti, Euroopan unioni ja Serbia aloittavat viipymättä alkuperäsääntöjä koskevat neuvottelut tämän sopimuksen täytäntöönpanemiseksi.

2. Yleissopimuksen lisäyksen I ja soveltuvin osin sen lisäyksen II asiaankuuluvia määräyksiä, sellaisina kuin niitä sovelletaan irtisanomishetkellä, sovelletaan edelleen tähän sopimukseen tällaisten uudelleen neuvoteltujen alkuperäsääntöjen voimaantuloon asti. Yleissopimuksen lisäyksen I ja soveltuvin osin sen lisäyksen II asiaankuuluvia määräyksiä tulkitaan kuitenkin irtisanomishetkellä siten, että ainoastaan Euroopan unionin ja Serbian välinen kahdenvälinen kumulaatio on sallittua.

5 artikla

Siirtymämääräykset — kumulaatio

1. Sen estämättä, mitä yleissopimuksen lisäyksessä I olevassa 3 artiklassa määrätään, tämän sopimuksen pöytäkirjassa N:o 3, sellaisena kuin Euroopan unioni ja Serbia sen hyväksyivät tehdessään sopimuksen (2) lopullisesti, olevassa 3 ja 4 artiklassa määrättyjen kumulaatiota koskevien sääntöjen soveltamista jatketaan tämän sopimuksen osapuolten välillä siihen saakka, kunnes yleissopimusta voidaan soveltaa kaikkien mainituissa artikloissa lueteltujen yleissopimuksen sopimuspuolen osalta.

2. Sen estämättä, mitä yleissopimuksen lisäyksessä I olevan 16 artiklan 5 kohdassa ja 21 artiklan 3 kohdassa määrätään, silloin kun kumulaatioon osallistuvien joukossa on ainoastaan EFTA-valtioita, Färsaaret, Euroopan unioni, Turkki ja vakautus- ja assosiaatioprosessiin osallistuvia maita tai alueita, alkuperäselvityksenä voidaan käyttää EUR.1-tavaratodistusta tai alkuperäilmoitusta.

(1) EUVL L 54, 26.2.2013, s. 4.

(2) EUVL L 278, 18.10.2013, s. 16.

23.12.2014

Euroopan unionin virallinen lehti

L 367/122

HENKILÖIDEN VAPAASTA LIIKKUVUUDESTA 21 PÄIVÄNÄ KESÄKUUTA 1999 TEHDYLLÄ EUROOPAN YHTEISÖN JA SEN JÄSENVALTIOIDEN SEKÄ SVEITSIN VALALIITON SOPIMUKSELLA PERUSTETUN SEKAKOMITEAN PÄÄTÖS N:o 1/2014,

annettu 28 päivänä marraskuuta 2014,

sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevan liitteen II muuttamisesta

(2014/947/EU)

SEKAKOMITEA, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton sopimuksen henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta (1), jäljempänä ’sopimus’, ja erityisesti sen 14 ja 18 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Sopimus allekirjoitettiin 21 päivänä kesäkuuta 1999, ja se tuli voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2002.

(2)	Sopimuksen liite II sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista korvattiin 31 päivänä maaliskuuta 2012 annetulla sekakomitean päätöksellä N:o 1/2012 (2).

(3)

Sopimuksen liite II olisi saatettava ajan tasalle niin, että siinä otetaan huomioon Euroopan unionin uudet säädökset, jotka ovat tulleet sittemmin voimaan, etenkin komission asetuksella (EU) N:o 1244/2010 (3), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 465/2012 (4) ja komission asetuksella (EU) N:o 1224/2012 (5) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 883/2004 (6) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 987/2009 (7) tehdyt muutokset.

(4)	Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista käsittelevän hallintotoimikunnan päätökset ja suositukset olisi myös otettava huomioon asetuksen (EY) N:o 883/2004 ja asetuksen (EY) N:o 987/2009 täytäntöönpanemiseksi sekakomitean päätöksen N:o 1/2012 voimaantulon jälkeen.

(5)	Sopimuksen liite II olisi saatettava ajan tasalle asiaa koskevissa Euroopan unionin säädöksissä tapahtuneiden muutosten mukaisesti,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

1 artikla

Muutetaan henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehdyn Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton sopimuksen, jäljempänä ’sopimus’, liite II tämän päätöksen liitteen mukaisesti.

2 artikla

Tämä päätös annetaan bulgarian, englannin, espanjan, hollannin, italian, kreikan, kroaatin, latvian, liettuan, maltan, portugalin, puolan, ranskan, romanian, ruotsin, saksan, slovakin, sloveenin, suomen, tšekin, tanskan, unkarin ja viron kielillä, ja jokainen teksti on yhtä todistusvoimainen.

3 artikla

Tämä päätös tulee voimaan sitä kuukautta seuraavan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona sekakomitea on hyväksynyt sen.

Tehty Brysselissä 28 päivänä marraskuuta 2014.

Sekakomitean puolesta

Puheenjohtaja

Mario GATTIKER

(1) EYVL L 114, 30.4.2002, s. 6.

(2) EUVL L 103, 13.4.2012, s. 51.

(3) Komission asetus (EU) N:o 1244/2010, annettu 9 päivänä joulukuuta 2010, sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004 ja asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 987/2009 muuttamisesta (EUVL L 338, 22.12.2010, s. 35).

(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 465/2012, annettu 22 päivänä toukokuuta 2012 sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 ja asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä annetun asetuksen (EY) N:o 987/2009 muuttamisesta (EUVL L 149, 8.6.2012, s. 4).

(5) Komission asetus (EU) N:o 1224/2012, annettu 18 päivänä joulukuuta 2012 sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004 ja asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 987/2009 muuttamisesta (EUVL L 349, 19.12.2012, s. 45).

(6) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 883/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta (EUVL L 166, 30.4.2004, s. 1).

(7) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) No 987/2009, annettu 16 päivänä syyskuuta 2009, sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä (EUVL L 284, 30.10.2009, s. 1).

LIITE

Muutetaan henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehdyn Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton sopimuksen liite II seuraavasti

A osa: Säädökset, joihin viitataan, 1 kohta: korvataan sanat ”sellaisena kuin se on muutettuna sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 muuttamisesta ja sen liitteiden sisällön määrittämisestä 16 päivänä syyskuuta 2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 988/2009 (1)” seuraavasti:

”sellaisena kuin se on muutettuna seuraavilla:

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 988/2009, annettu 16 päivänä syyskuuta 2009, sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 muuttamisesta ja sen liitteiden sisällön määrittämisestä (2);

—

Komission asetus (EU) N:o 1244/2010, annettu 9 päivänä joulukuuta 2010, sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004 ja asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 987/2009 muuttamisesta (3);

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 465/2012, annettu 22 päivänä toukokuuta 2012, sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 ja asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä annetun asetuksen (EY) N:o 987/2009 muuttamisesta (4);

—

Komission asetus (EU) N:o 1224/2012, annettu 18 päivänä joulukuuta 2012, sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004 ja asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 987/2009 muuttamisesta (5).

(2) EUVL L 284, 30.10.2009, s. 43."

(3) EUVL L 338, 22.12.2010, s. 35."

(4) EUVL L 149, 8.6.2012, s. 4."

(5) EUVL L 349, 19.12.2012, s. 45.”"

A osa: Säädökset, joihin viitataan, 1 kohta: korvataan otsakkeen ”Tätä sopimusta sovellettaessa asetusta (EY) N:o 883/2004 koskevat seuraavat mukautukset” alla olevan h alakohdan 1 alakohdassa olevat sanat ”lisäetuuksia koskeva liittovaltion laki, annettu 19 päivänä maaliskuuta 1965)” seuraavasti:

”Lisäetuuksia koskeva liittovaltion laki, annettu 6 päivänä lokakuuta 2006”.

A osa: Säädökset, joihin viitataan, 2 kohta: lisätään sanojen ”Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 987/2009, annettu 16 päivänä syyskuuta 2009, sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä (6)” jälkeen seuraava:

”, sellaisena kuin se on muutettuna seuraavilla:

—

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 465/2012, annettu 22 päivänä toukokuuta 2012, sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 ja asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä annetun asetuksen (EY) N:o 987/2009 muuttamisesta (8);

—

(7) EUVL L 338, 22.12.2010, s. 35."

(8) EUVL L 149, 8.6.2012, s. 4."

(9) EUVL L 349, 19.12.2012, s. 45.”"

A osa: Säädökset, joihin viitataan, 2 kohta: poistetaan otsikon ”Tätä sopimusta sovellettaessa asetusta (EY) N:o 987/2009 koskevat seuraavat mukautukset:” alla olevat sanat:

”Sveitsin ja Italian välinen sopimus, tehty 20 päivänä joulukuuta 2005, erityisistä menettelyistä sairausvakuutusetuuksien korvaamisessa”

B osa: Säädökset, jotka sopimuspuolten on otettava asianmukaisesti huomioon: lisätään 21 kohdan jälkeen seuraavat kohdat:

”22)

Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista käsittelevän hallintotoimikunnan päätös N:o E2, annettu 3 päivänä maaliskuuta 2010, EESSIn olennaisena osana olevassa sähköisessä hakemistossa ilmoitettuja, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004 1 artiklassa määriteltyjä elimiä koskeviin tietoihin sovellettavan muutostenhallintamenettelyn perustamisesta (10),

23)	Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista käsittelevän hallintotoimikunnan päätös N:o E3, annettu 19 päivänä lokakuuta 2011, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 987/2009 95 artiklassa määritellystä siirtymäkaudesta (11),

24)

Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista käsittelevän hallintotoimikunnan päätös N:o H6, tehty 16 päivänä joulukuuta 2010, asetuksen (EY) N:o 883/2004 6 artiklan mukaista kausien yhteenlaskemista koskevien tiettyjen periaatteiden soveltamisesta sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamiseen (12),

25)

Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista käsittelevän hallintotoimikunnan päätös N:o S8, annettu 15 päivänä kesäkuuta 2011, proteesien, merkittävien apuvälineiden ja muiden merkittävien luontoisetuuksien myöntämisestä sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 33 artiklan mukaisesti (13),

26)	Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista käsittelevän hallintotoimikunnan päätös N:o U4, annettu 13 päivänä joulukuuta 2011, asetuksen (EY) N:o 883/2004 65 artiklan 6 ja 7 kohdan ja asetuksen (EY) N:o 987/2009 70 artiklan mukaisista korvausmenettelyistä (14).

(10) EUVL C 187, 10.7.2010, s. 5. [EESSI = sosiaaliturvatietojen sähköinen vaihtojärjestelmä.]"

(11) EUVL C 12, 14.1.2012, s. 6."

(12) EUVL C 45, 12.2.2011, s. 5."

(13) EUVL C 262, 6.9.2011, s. 6."

(14) EUVL C 57, 25.2.2012, s. 4.”"

C osa: Säädökset, joihin sopimuspuolten on kiinnitettävä huomiota: lisätään 2 kohdan jälkeen seuraava kohta:

”3)	Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista käsittelevän hallintotoimikunnan päätös N:o S1, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2012, eläviltä luovuttajilta saatujen elinten rajatylittävää luovuttamista koskevista taloudellisista näkökohdista (15).

(15) EUVL C 240, 10.8.2012, s. 3.”"

(1) EUVL L 284, 30.10.2009, s. 43.

(6) EUVL L 284, 30.10.2009, s. 1.

		ISSN 1977-0812
Euroopan unionin virallinen lehti		L 367

Suomenkielinen laitos	Lainsäädäntö	57. vuosikerta 23. joulukuuta 2014

Sisältö		I Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset	Sivu
		PÄÄTÖKSET
	*	Neuvoston päätös N:o 940/2014/EU, annettu 17 päivänä joulukuuta 2014, Ranskan syrjäisimpien alueiden meriverojärjestelmästä	1

	II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset
	KANSAINVÄLISET SOPIMUKSET
	2014/941/EU
*	Neuvoston päätös, annettu 27 päivänä kesäkuuta 2013, toimitusketjun turvallisuuteen liittyvää tulliyhteistyötä koskevan Euroopan unionin ja Kanadan välisen sopimuksen tekemisestä	8
	Euroopan unionin ja Kanadan välinen sopimus toimitusketjun turvallisuuteen liittyvästä tulliyhteistyöstä	10
	ASETUKSET
*	Neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 1377/2014, annettu 18 päivänä joulukuuta 2014, Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä tehdyn päätöksen 2007/436/EY, Euratom soveltamisesta annetun asetuksen (EY, Euratom) N:o 1150/2000 muuttamisesta	14
*	Komission delegoitu asetus (EU) N:o 1378/2014, annettu 17 päivänä lokakuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013 liitteen I sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1307/2013 liitteiden II ja III muuttamisesta	16
*	Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1379/2014, annettu 16 päivänä joulukuuta 2014, lopullisen tasoitustullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen lasikuitufilamenttituotteiden tuonnissa ja lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta tiettyjen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien jatkuvakuituisten lasikuitutuotteiden tuonnissa annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 248/2011 muuttamisesta	22
*	Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1380/2014, annettu 17 päivänä joulukuuta 2014, maito- ja maitotuotealan maksun vahvistamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1788/2003 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 595/2004 muuttamisesta	82
	Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1381/2014, annettu 22 päivänä joulukuuta 2014, kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi	83
	DIREKTIIVIT
*	Neuvoston direktiivi 2014/112/EU, annettu 19 päivänä joulukuuta 2014, tiettyjen työajan järjestämistä koskevien seikkojen sääntelystä sisävesiliikenteessä Euroopan sisävesiliikenneliiton (EBU), Euroopan laivurijärjestön (ESO) ja Euroopan kuljetustyöntekijöiden liiton (ETF) välillä tehdyn eurooppalaisen sopimuksen täytäntöönpanosta ( 1 )	86
	PÄÄTÖKSET
	2014/942/EU
*	Neuvoston päätös, annettu 17 päivänä joulukuuta 2014, Euroopan talous- ja sosiaalikomitean saksalaisen jäsenen nimeämisestä	96
	2014/943/EU
*	Neuvoston täytäntöönpanopäätös, annettu 19 päivänä joulukuuta 2014, kriisinratkaisuneuvoston puheenjohtajan, varapuheenjohtajan ja neljän kokoaikaisen kriisinratkaisuneuvoston lisäjäsenen nimittämisestä	97
	2014/944/EU
*	Komission päätös, annettu 11 päivänä kesäkuuta 2014, valtiontuesta SA.26818 (C 20/10) (ex N 536/08 ja NN 32/10), jonka Italia on toteuttanut yrityksen SO.G.A.S. (Società per la gestione dell'aeroporto dello Stretto) hyväksi (tiedoksiannettu numerolla C(2014) 3571) ( 1 )	99
	2014/945/EU
*	Komission täytäntöönpanopäätös, annettu 19 päivänä joulukuuta 2014, korkeapatogeenisen lintuinfluenssan H5N8-alatyypin esiintymiseen Saksassa liittyvistä tietyistä suojatoimenpiteistä (tiedoksiannettu numerolla C(2014) 10261) ( 1 )	115
	KANSAINVÄLISILLÄ SOPIMUKSILLA PERUSTETTUJEN ELINTEN ANTAMAT SÄÄDÖKSET
	2014/946/EU
*	EU:n ja Serbian välisen vakautus- ja assosiaationeuvoston päätös N:o 1/2014, annettu 17 päivänä joulukuuta 2014, Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Serbian tasavallan välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen käsitteen alkuperätuotteet määrittelyä ja hallinnollisen yhteistyön menetelmiä koskevan pöytäkirjan N:o 3 korvaamisesta	119
	2014/947/EU
*	Henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta 21 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyllä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton sopimuksella perustetun sekakomitean päätös N:o 1/2014, annettu 28 päivänä marraskuuta 2014, sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevan liitteen II muuttamisesta	122