11.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 354/1

(1)

Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto, jäljempänä ’kriisinratkaisuneuvosto’, perustettiin asetuksen (EU) N:o 806/2014 nojalla, ja sen tehtävänä on kyseisessä asetuksessa vahvistettujen yhdenmukaisten säännösten soveltaminen sekä yhteisen kriisinratkaisurahaston hallinto. Mainitun asetuksen 58 artiklassa säädetään, että kriisinratkaisuneuvostolla on oma itsenäinen talousarvionsa, joka ei ole osa unionin talousarviota.

(2)

Asetuksen (EU) N:o 806/2014 65 artiklan 3 kohdassa säädetään, että kriisinratkaisuneuvosto määrittää kunkin kyseisen asetuksen 2 artiklassa tarkoitetun yhteisön maksettavan hallintomaksun kriisinratkaisuneuvoston hallintomenojen kattamiseksi ja kerää ne. Kyseiset yhteisöt ovat osallistuviin jäsenvaltioihin sijoittautuneita luottolaitoksia, siten kuin ne on määritelty neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2013 (2) 2 artiklassa, sekä osallistuviin jäsenvaltioihin sijoittautuneita emoyrityksiä, sijoituspalveluyrityksiä ja rahoituslaitoksia, kun ne kuuluvat sellaisen konsolidoidun valvonnan piiriin, jota Euroopan keskuspankki, jäljempänä ’EKP’, harjoittaa neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2013 4 artiklan 1 kohdan g alakohdan mukaisesti. Tämän asetuksen soveltamisalaan ei pitäisi kuulua sivuliikkeitä, jotka osallistumattomiin jäsenvaltioihin sijoittautuneet luottolaitokset ovat perustaneet osallistuviin jäsenvaltioihin.

(3)

Asetuksen (EU) N:o 806/2014 59 artiklan mukaisesti hallintomaksut kriisinratkaisuneuvoston hallintomenojen kattamiseksi muodostavat kriisinratkaisuneuvoston talousarvion 1 osan tulot, ja niillä katetaan talousarvion 1 osan menot, jotka sisältävät ainakin henkilöstön palkkamenot sekä hallinto-, infrastruktuuri-, henkilöstökoulutus- ja toimintamenot.

(4)

Kriisinratkaisuneuvostolla ei ole vuonna 2014 vielä räätälöityä infrastruktuuria eikä toiminnallista valmiutta kerätä vuosien 2014 ja 2015 hallintomenojensa kattamiseksi hallintomaksuja kaikilta asetuksen (EU) N:o 806/2014 2 artiklassa tarkoitetuilta yhteisöiltä. Kriisinratkaisuneuvoston on kuitenkin vuonna 2014 kerättävä talousarvionsa 1 osan rahoittamiseen tarvittavat tulot kattaakseen molempien mainittujen vuosien hallintomenonsa. Kriisinratkaisuneuvoston hallintomenot väliaikaisen jakson vuosilta 2014 ja 2015 ovat arvioiden mukaan 22 miljoonaa euroa.

(5)

Olisi säädettävä väliaikaisesta ratkaisusta, jotta kriisinratkaisuneuvoston on mahdollista kerätä hallintomaksuja vuosien 2014 ja 2015 hallintomenojensa kattamiseksi ja toisaalta jotta hallintomaksujen laskenta ja kerääminen voidaan hoitaa kriisinratkaisuneuvoston erittäin vähäisin resurssein ja hyvin lyhyessä ajassa. Tämän pitäisi olla mahdollista, jos kriisinratkaisuneuvoston hallintomenojen kattamiseksi tarvittavien hallintomaksujen laskenta ja kerääminen suoritetaan soveltamalla käyttöön otettavaa kaksivaiheista lähestymistapaa, joka käsittää väliaikaisen järjestelmän kriisinratkaisuneuvoston toiminnan alkuvaiheita varten sekä lopullisen järjestelmän.

(6)

Ainoastaan sellaisten yhteisöjen, joille EKP on antanut tiedoksi korkeimmalla konsolidointitasolla osallistuvissa jäsenvaltioissa EKP:n päätöksen, jonka mukaan niitä pidetään merkittävinä asetuksen (EU) N:o 1024/2013 6 artiklan 4 kohdan ja Euroopan keskuspankin asetuksen (EU) N:o 468/2014 (ECB/2014/17) (3) 147 artiklan 1 kohdan mukaisessa merkityksessä, ja jotka mainitaan EKP:n verkkosivuilla 4 päivänä syyskuuta 2014 julkaistussa luettelossa, jäljempänä ’merkittävät yhteisöt’, olisi maksettava ennalta maksuerien kokonaismäärä kriisinratkaisuneuvoston hallintomenojen kattamiseksi väliaikaisen jakson aikana; poikkeuksena ovat kuitenkin sellaiset merkittävät yhteisöt, jotka ovat jo huomioon otettujen konsernien tytäryrityksiä. Hallintomaksujen erien maksamista koskevaa velvoitetta ei pitäisi soveltaa sellaisiin yhteisöihin, jotka katsotaan merkittäviksi ja joiden osalta EKP antaa asian tiedoksi 5 päivän syyskuuta 2014 ja väliaikaisen jakson päättymisen välisenä aikana. Tätä varten olisi otettava käyttöön hallintomaksujen eriä, jäljempänä ’maksuerät’, koskeva väliaikainen järjestelmä, jonka avulla kriisinratkaisuneuvosto pystyy väliaikaisen jakson aikana keräämään merkittäviltä yhteisöiltä maksueriä menojensa kattamiseksi.

(7)

Kyseinen väliaikainen järjestelmä on oikeasuhteinen, sillä maksuerien suorittajina olevat yhteisöt muodostavat noin 85 prosentin osuuden asetuksen (EU) N:o 806/2014 soveltamisalaan kuuluvien luottolaitosten kokonaisvaroista ja ovat helposti yksilöitävissä. Tässä alustavassa vaiheessa maksuerien laskentaa ja keräämistä koskevan menetelmän olisi aiheutettava mahdollisimman vähän hallinnollista rasitetta kriisinratkaisuneuvostolle ja kyseisille yhteisöille.

(8)

Kun kriisinratkaisuneuvostolla on tarvittava infrastruktuuri ja toiminnallinen valmius, komissio hyväksyy lopullisen hallintomaksujärjestelmän, jonka perusteella hallintomaksut lasketaan ja kerätään.

(9)

Lopullista järjestelmää sovellettaessa asetuksen (EU) N:o 806/2014 2 artiklassa tarkoitettujen yhteisöjen hallintomaksut lasketaan ja kerätään lopullisten sääntöjen mukaisesti. Väliaikaisen järjestelmän piiriin kuuluvien merkittävien yhteisöjen hallintomaksut olisi arvioitava uudelleen niin, että huomioon otetaan kyseisten yhteisöjen väliaikaisen järjestelmän puitteissa maksamat määrät.

(10)

Väliaikaisen järjestelmän perusteella suoritettujen maksuerien ja lopullisen järjestelmän mukaisesti laskettujen hallintomaksujen väliset mahdolliset erot olisi tasattava laskettaessa hallintomaksuja, joilla katetaan kriisinratkaisuneuvoston hallintomenot väliaikaisen jakson päättymistä seuraavalta vuodelta.

(11)

Jotta kriisinratkaisuneuvosto olisi täysin toiminnassa viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2015, kuten asetuksen (EU) N:o 806/2014 98 artiklan 1 kohdassa vaaditaan, ja voisi alkaa suorittaa mainitun asetuksen 99 artiklan 3 kohdassa lueteltuja tehtäviä, olisi pikaisesti otettava käyttöön yksinkertainen, tehokas ja nopeasti ja helposti kriisinratkaisuneuvoston alkuvaiheessa toteutettavissa oleva järjestely, jonka avulla kriisinratkaisuneuvosto pystyy hankkimaan tarvittavat rahoitusvarat perustaakseen organisaatiorakenteensa ja palkatakseen kyseisen asetuksen mukaisten tehtäviensä suorittamiseen tarvittavan henkilöstön,

a)

hallintomaksujen eriä koskeva väliaikainen järjestelmä kriisinratkaisuneuvoston hallintomenojen kattamiseksi väliaikaisen jakson aikana;

b)

menetelmät, joita sovelletaan laskettaessa kultakin merkittävältä yhteisöltä ennalta kerättäviä maksueriä kriisinratkaisuneuvoston hallintomenojen kattamiseksi väliaikaisen jakson aikana;

c)

menettely ja yksityiskohtaiset säännöt kriisinratkaisuneuvoston suorittamaa b alakohdassa tarkoitettujen maksuerien keräämistä varten;

d)

niiden hallintomaksujen laskennan ja keräämisen lykkäämistä koskevat järjestelyt, jotka muut asetuksen (EU) N:o 806/2014 2 artiklassa tarkoitetut yhteisöt kuin merkittävä yhteisöt ovat velvolliset suorittamaan kriisinratkaisuneuvoston hallintomenojen kattamiseksi väliaikaisen jakson osalta;

e)

järjestelyt, joilla mukautetaan merkittävien yhteisöjen kriisinratkaisuneuvoston hallintomenojen kattamiseksi suoritettavia hallintomaksuja väliaikaisen jakson jälkeen niin, että huomioon otetaan väliaikaisen järjestelmän perusteella ennalta suoritettujen maksuerien ja lopullisen järjestelmän mukaisesti väliaikaiselta jaksolta maksettavaksi kuuluvien hallintomaksujen väliset mahdolliset erot.

a)

’maksuerillä’ tai ’hallintomaksujen erillä’ hallintomaksujen eriä, jotka kriisinratkaisuneuvoston on tämän asetuksen mukaisesti määrä kerätä kriisinratkaisuneuvoston hallintomenojen kattamiseksi väliaikaisen jakson aikana;

b)

’kriisinratkaisuneuvoston hallintomenoilla’ kriisinratkaisuneuvoston talousarvion I osan menoja väliaikaisen jakson aikana;

c)

’kokonaisvaroilla’ varojen kokonaisarvoa, joka johdetaan merkittävän yhteisön tarvittaessa konsolidoidun taseen riviltä ”kokonaisvarat” siten kuin ne on ilmoitettu unionin asianomaisen lainsäädännön mukaisesti vakavaraisuuden valvontaa varten 31 päivänä joulukuuta 2013 tai sovellettavana tilikauden 2013 tilinpäätöspäivänä, jos mainittu tilikausi päättyy myöhemmin kuin 31 päivänä joulukuuta.

d)

’merkittävillä yhteisöillä’ yhteisöjä, joille EKP on antanut tiedoksi korkeimmalla konsolidointitasolla osallistuvissa jäsenvaltioissa EKP:n päätöksen, jonka mukaan niitä pidetään merkittävinä neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2013 6 artiklan 4 kohdan ja asetuksen (EU) N:o 468/2014 147 artiklan 1 kohdan mukaisessa merkityksessä, ja jotka mainitaan EKP:n verkkosivuilla 4 päivänä syyskuuta 2014 julkaistussa luettelossa, lukuun ottamatta sellaisia merkittäviä yhteisöjä, jotka ovat jo tässä määritelmässä huomioon otettujen konsernien tytäryrityksiä, ja sivuliikkeitä, jotka osallistumattomiin jäsenvaltioihin sijoittautuneet luottolaitokset ovat perustaneet osallistuviin jäsenvaltioihin;

e)

’maksuerää koskevalla ilmoituksella’ ilmoitusta, jossa ilmoitetaan ennalta kerättävän hallintomaksun erän määrä ja joka annetaan kullekin asiaan liittyvälle merkittävälle yhteisölle tämän asetuksen mukaisesti;

f)

’väliaikaisella jaksolla’ ajanjaksoa, joka alkaa 19 päivänä elokuuta 2014 ja päättyy joko 31 päivänä joulukuuta 2015 tai komission asetuksen (EU) N:o 806/2014 65 artiklan 5 kohdan a alakohdan mukaisesti hyväksymän lopullisen hallintomaksujärjestelmän soveltamispäivänä, sen mukaan kumpi niistä on myöhempi;

g)

’toimivaltaisella viranomaisella’ asetuksen (EU) N:o 1093/2010 (4) 4 artiklan 2 alakohdan i alakohdassa määriteltyä toimivaltaista viranomaista.

11.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 354/6

(1)

Komission asetuksessa (EY) N:o 976/2009 (2) annetaan kaikkia verkkopalveluja koskevat täytäntöönpanosäännöt, lukuun ottamatta palveluja, joiden avulla voidaan hyödyntää paikkatietopalveluja.

(2)

Paikkatietopalvelujen yhteentoimivuudelle on ominaista, että niiden välillä voidaan viestiä, esittää ja siirtää tietoa. Paikkatietopalvelujen hyödyntämisen edellytyksenä on asiaankuuluvan tiedon saatavuus. Jäsenvaltiot toimittavat saataville komission asetuksessa (EY) N:o 1205/2008 (3) edellytetyt metatietoelementit direktiivissä 2007/2/EY edellytetyillä hakupalveluilla asetuksessa (EY) No 976/2009 säädettyjen täytäntöönpanosääntöjen mukaisesti. Komission asetuksessa (EU) N:o 1089/2010 (4) säädetyissä paikkatietopalvelujen täytäntöönpanosäännöissä esitetään paikkatietopalvelujen uudet metatietoelementit, ja sen vuoksi asetuksessa (EY) N:o 976/2009 oleva metatiedon määritelmä on ajantasaistettava, jotta uudet metatietoelementit voidaan hakea ja toimittaa saataville jäsenvaltioiden hakupalvelujen avulla.

(3)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 976/2009 olisi muutettava.

(4)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat direktiivin 2007/2/EY 22 artiklalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

11.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 354/8

(1)

Komission asetuksessa (EU) N:o 1089/2010 (2) vahvistetaan ainoastaan tekniset järjestelyt paikkatietoaineistojen yhteentoimivuuden osalta.

(2)

Paikkatietopalvelujen yhteentoimivuudelle on ominaista kyky välittää, käyttää tai siirtää tietoa niiden kesken. Siksi paikkatietopalvelut on kuvattava nykyistä tarkemmin uusin metatiedoin. Vähäisemmässä määrin kyse on myös paikkatietoaineistojen täytäntöönpanosääntöjen kanssa ristiriitaisen palvelusisällön yhdenmukaistamisesta.

(3)

Direktiivin 2007/2/EY mukaisten täytäntöönpanosääntöjen kehittämiseksi painopiste asetettiin ensin keskeisiin palveluihin eli verkkopalveluihin, joista säädetään komission asetuksessa (EY) N:o 976/2009 (3), ja paikkatietoaineistojen yhteentoimivuuteen, josta säädetään asetuksessa (EU) N:o 1089/2010. Asetusta (EU) N:o 1089/2010 olisikin nyt muutettava, jotta se sisältää paikkatietopalveluja koskevat täytäntöönpanosäännöt.

(4)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat direktiivin 2007/2/EY 22 artiklalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

1)

Korvataan 1 artikla seuraavasti:

”1 artikla

Kohde ja soveltamisala

1.   Tässä asetuksessa säädetään vaatimuksista teknisille järjestelyille, joilla pyritään direktiivin 2007/2/EY liitteessä I, II ja III lueteltuja paikkatietoryhmiä vastaavien paikkatietoaineistojen ja paikkatietopalvelujen yhteentoimivuuteen ja mahdollisuuksien mukaan yhdenmukaistamiseen.

2.   Tätä asetusta ei sovelleta verkkopalveluihin, jotka kuuluvat komission asetuksen (EY) N:o 976/2009 (4) soveltamisalaan.

2)

Lisätään 2 artiklaan 31–38 kohta seuraavasti:

3)

Muutetaan 6 artikla seuraavasti:

4)

Lisätään 8 artiklaan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Tietojen päivitysten on oltava kaikkien asiaan liittyvien paikkatietopalvelujen saatavilla 2 kohdassa määritellyssä määräajassa.”

5)

Lisätään 14 artiklan jälkeen artiklat seuraavasti:

”14 a artikla

Kutsuttavissa olevia paikkatietopalveluja koskevat vaatimukset

Viimeistään 10 päivänä joulukuuta 2015 jäsenvaltioiden on esitettävä kutsuttavissa olevien paikkatietopalvelujen metatiedot liitteessä V vahvistettujen vaatimusten mukaisesti.

14 b artikla

Kutsuttavissa olevia paikkatietopalveluja koskevat yhteentoimivuusjärjestelyt ja yhdenmukaistamisvaatimukset

Kutsuttavissa olevien paikkatietopalvelujen, jotka liittyvät vähintään yhteen vaatimustenmukaiseen paikkatietoaineistoon sisältyviin tietoihin, on täytettävä liitteissä V ja VI vahvistetut yhteentoimivuusvaatimukset sekä mahdollisuuksien mukaan myös liitteessä VII vahvistetut yhdenmukaistamisvaatimukset.”

6)

Lisätään liite V, sellaisena kuin se on esitettynä tämän asetuksen liitteessä I.

7)

Lisätään liite VI, sellaisena kuin se on esitettynä tämän asetuksen liitteessä II.

8)

Lisätään liite VII, sellaisena kuin se on esitettynä tämän asetuksen liitteessä III.

11.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 354/17

(1)

Neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 1355/2008 (2) käyttöön lopullisen polkumyyntitullin tiettyjen Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, peräisin olevien sitrushedelmävalmisteiden ja -säilykkeiden tuonnissa. Toimenpiteet toteutettiin yrityskohtaisina paljoustulleina, jotka vaihtelevat 361,4 eurosta 531,2 euroon tuotteen nettopainotonnia kohti.

(2)

Euroopan unionin tuomioistuin kumosi kyseiset toimenpiteet 22 päivänä maaliskuuta 2012 (3), mutta ne otettiin uudelleen käyttöön 18 päivänä helmikuuta 2013 annetulla neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 158/2013 (4).

(3)

Lopullisten polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolon lähestyvää päättymistä koskevan ilmoituksen (5) julkaisemisen johdosta komissiota pyydettiin 12 päivänä elokuuta 2013 panemaan vireille perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukainen kyseisten toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelu. Pyynnön esitti Federación Nacional de Asociaciones de Transformados Vegetales y Alimentos Procesados, jäljempänä ’FENAVAL’, edustaen tuottajia, joiden osuus tiettyjen sitrushedelmävalmisteiden ja -säilykkeiden kokonaistuotannosta unionissa on yli 75 prosenttia.

(4)

Pyyntö perustui siihen, että lopullisten polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti polkumyynnin jatkumiseen ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon toistumiseen.

(5)

Kun komissio oli neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan todennut, että oli olemassa riittävä näyttö toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun panemiseksi vireille, se ilmoitti 25 päivänä lokakuuta 2013 perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisen tarkastelun vireillepanosta julkaisemalla asiaa koskevan ilmoituksen (6), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’, Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(6)

Polkumyynnin jatkumista koskeva tutkimus kattoi 1 päivän lokakuuta 2012 ja 30 päivän syyskuuta 2013 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso’. Vahingon toistumisen todennäköisyyden arvioinnin kannalta merkittäviä suuntauksia tarkasteltiin kaudelta, joka ulottui 1 päivästä lokakuuta 2009 tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson loppuun, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(7)

Komissio ilmoitti virallisesti toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta pyynnön esittäjälle, unionin tuottajille ja niiden järjestöille, tiedossa oleville vientiä harjoittaville tuottajille Kiinassa ja mahdollisissa vertailumaissa, etuyhteydettömille tuojille unionissa ja niiden järjestöille, unionin tuottajien tavarantoimittajille ja niiden järjestöille, unionin kuluttajajärjestölle, jota asian tiedettiin koskevan, sekä viejämaan edustajille. Kyseisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää tulla kuulluiksi vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(8)

Koska Kiinassa toimii ilmeisen suuri määrä vientiä harjoittavia tuottajia ja unionissa suuri määrä etuyhteydettömiä tuojia, katsottiin asianmukaiseksi tutkia, olisiko syytä käyttää otantamenetelmää perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti. Pystyäkseen päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen komissio pyysi kyseisiä osapuolia ilmoittautumaan 15 päivän kuluessa tarkastelun vireillepanosta ja toimittamaan komissiolle vireillepanoilmoituksessa pyydetyt tiedot.

(9)

Koska vain yksi Kiinassa toimiva vientiä harjoittavien tuottajien ryhmä toimitti pyydetyt tiedot, vientiä harjoittavista tuottajista ei pidetty tarpeellisena valita otosta.

(10)

Etuyhteydettömiä tuojia yksilöitiin 32, ja niitä pyydettiin toimittamaan tiedot otantaa varten. Seitsemän yritystä ilmoittautui ja toimitti tarvittavat tiedot otoksen valintaa varten. Niistä kolme valittiin otokseen, mutta vain kaksi vahvisti määräajassa halukkuutensa olla mukana otoksessa.

(11)

Edellä esitetyn perusteella komissio lähetti kyselylomakkeet asianomaisille osapuolille ja niille, jotka olivat ilmoittautuneet vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa. Vastaukset saatiin viideltä unionin tuottajalta, yhteistyössä toimineelta kiinalaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta, kahdelta etuyhteydettömältä tuojalta, kahdeksalta unionin tuottajien tavarantoimittajalta, yhdeltä unionin tuottajien tavarantoimittajien järjestöltä ja yhdeltä vertailumaassa toimivalta tuottajalta.

(12)

Kaksi tuojien järjestöä ilmoittautui asianomaisina osapuolina. Viisi etuyhteydetöntä tuojaa esitti huomautuksia.

(13)

Vertailumaassa toimivia tuottajia yksilöitiin neljä, ja niitä pyydettiin toimittamaan tarvittavat tiedot. Vain yksi kyseisistä yrityksistä toimitti pyydetyt tiedot ja suostui tarkastuskäyntiin.

(14)

Komissio tarkasti kaikki tiedot, jotka se katsoi tarpeellisiksi sen määrittämiseksi, onko polkumyynnin jatkuminen ja siitä aiheutuvan vahingon toistuminen todennäköistä ja mikä on unionin edun mukaista. Tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien asianomaisten osapuolten toimitiloihin:

(15)

Komissio ilmoitti 13 päivänä lokakuuta 2014 niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella se aikoi ottaa käyttöön polkumyyntitullit, jäljempänä ’lopullisten päätelmien ilmoittaminen’. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat asianomaiset osapuolet jättivät kirjallisia huomautuksia ja esittivät näkemyksiään lopullisista päätelmistä. Kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin mahdollisuus tulla kuulluiksi. Kolme tuojaa pyysi kuulemista, ja niille järjestettiin yhteinen kuulemistilaisuus kuulemismenettelystä kauppaan liittyvissä menettelyissä vastaavan neuvonantajan kanssa. Yksi eurooppalainen elinkeinonharjoittajien järjestö pyysi kuulemista komission yksiköiden kanssa, ja sellainen järjestettiin.

(16)

Tarkasteltavana oleva tuote tässä tarkastelussa on sama kuin alkuperäisessä tutkimuksessa eli Kiinan kansantasavallasta peräisin olevat CN-koodeihin 2008 30 55, 2008 30 75 ja ex 2008 30 90 kuuluvat valmistetut tai säilötyt lisättyä alkoholia sisältämättömät, myös lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältävät mandariinit (myös tangeriinit ja satsumat), klementiinit, wilkingit ja muut niiden kaltaiset sitrushedelmähybridit, sellaisina kuin ne on määritelty CN-nimikkeessä 2008, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’.

(17)

Tarkasteltavana olevaa tuotetta saadaan kuorimalla ja lohkomalla tiettyjä pieniä sitrushedelmiä (pääasiassa satsumia), jotka sen jälkeen säilötään sokerisiirappiin, mehuun tai veteen erikokoisiin pakkauksiin vastaamaan eri markkinoiden tarpeita.

(18)

Satsumia, klementiinejä ja muita pieniä sitrushedelmiä kutsutaan yleensä yhteisellä nimellä ”mandariinit”. Useimmat näistä eri hedelmälajeista soveltuvat käytettäviksi tuoretuotteena tai jalostettaviksi. Ne ovat samankaltaisia, ja niistä tehtyjen valmisteiden tai säilykkeiden katsotaan siten muodostavan yhden tuotteen.

(19)

Unionin tuottajat väittivät tuontituotteen ja unionin tuotteen olevan samankaltaisia tuotteita seuraavin perustein:

(20)

Eräät tuojat väittivät sitä vastoin, että tuodun tuotteen laatu on parempi, koska se sisältää vähemmän rikkoutuneita hedelmälohkoja (enintään 5 %) ja sen maku, ulkonäkö ja rakenne ovat paremmat kuin unionin tuotteen. Lisäksi väitettiin, että tuodussa tuotteessa on erilainen haju kuin unionin tuotteessa.

(21)

Komissio tutki nämä väitteet ja tuli käytettävissä olevien tietojen perusteella siihen tulokseen, että johdanto-osan 19 kappaleessa tarkoitetut unionin tuotannonalan väitteet ovat paikkansapitäviä.

(22)

Tuojien esittämät väitteet oli hylättävä seuraavista syistä:

(23)

Näin ollen, samoin kuin alkuperäisessä tutkimuksessa, tuodun tuotteen ja unionin tuotannonalan tuottaman tuotteen katsotaan olevan samankaltaisia perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(24)

Perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti tutkittiin, johtaisiko nykyisten toimenpiteiden voimassaolon päättyminen todennäköisesti polkumyynnin jatkumiseen.

(25)

Kuten johdanto-osan 9 kappaleessa todetaan, vain yksi yritysryhmä toimi yhteistyössä, joten ei ollut tarpeen valita otosta vientiä harjoittavista tuottajista Kiinassa. Tämän yrityksen osuus oli noin 12–20 prosenttia (määrä ilmoitetaan vaihteluvälinä luottamuksellisuussyistä) tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnista Kiinasta unioniin tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana.

(26)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti normaaliarvo oli määritettävä asianmukaisessa kolmannessa maassa, joka on markkinatalousmaa, jäljempänä ’vertailumaa’, käytettävien hintojen tai laskennallisen arvon perusteella tai tällaisesta kolmannesta maasta muihin maihin, myös unioniin, suuntautuvan viennin hinnan perusteella taikka, jos tämä ei ole mahdollista, millä tahansa hyväksyttävällä perusteella, mukaan lukien samankaltaisesta tuotteesta tosiasiallisesti unionissa maksettu tai maksettava hinta, jota on tarvittaessa oikaistu kohtuullisella voittomarginaalilla.

(27)

Komissio totesi vireillepanoilmoituksessa aikovansa käyttää Turkkia vertailumaana normaaliarvon määrittämiseksi Kiinan osalta ja pyysi asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia asiasta.

(28)

Ehdotukseen Turkin valitsemiseksi vertailumaaksi ei saatu huomautuksia. Yksikään asianomaisista osapuolista ei ehdottanut vaihtoehtoisia vertailumaassa toimivia samankaltaisen tuotteen tuottajia.

(29)

Yksi niistä turkkilaisista vientiä harjoittavista tuottajista, joihin otettiin yhteyttä (Frigo-Pak), toimitti täydellisen vastauksen kyselylomakkeeseen määräajassa ja suostui tiloissaan tehtävään tarkastuskäyntiin.

(30)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti normaaliarvo määritettiin turkkilaiselta tuottajalta saatujen ja tarkastettujen tietojen perusteella. Yritys ei myynyt samankaltaista tuotetta kotimarkkinoilla, ja näin ollen normaaliarvo määriteltiin laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti käyttäen tuotantokustannuksia ja lisäämällä niihin kohtuullinen määrä myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia 2 artiklan 6 kohdan b alakohdan mukaisesti sekä kohtuullinen voittomarginaali 2 artiklan 6 kohdan c alakohdan mukaisesti. Myynti-, yleis- ja hallintokustannuksina käytettiin kyseiselle tuottajalle muiden säilykkeiden kotimarkkinamyynnistä aiheutuneita myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia, ja niiden määrä oli 10–20 prosenttia (määrä ilmoitetaan vaihteluvälinä luottamuksellisuussyistä). Käytetty voiton määrä on sama kuin alkuperäisessä tutkimuksessa eli 6,8 prosenttia, joka vastaa EU:n tuotannonalan saamaa voittoa ennen kuin se kärsi vahinkoa Kiinasta polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vuoksi.

(31)

Yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan vienti unioniin myytiin suoraan unioniin sijoittautuneille riippumattomille asiakkaille. Vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti niiden hintojen perusteella, jotka tuotteesta tosiasiallisesti maksettiin tai jotka siitä oli maksettava, kun se myytiin vietäväksi Kiinasta unioniin.

(32)

Normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(33)

Normaaliarvon ja yhteistyössä toiminutta vientiä harjoittavaa tuottajaa koskevan vientihinnan tasapuolisen vertailun varmistamiseksi otettiin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti asianmukaisesti huomioon oikaisujen muodossa tietyt kuljetus- ja vakuutuskustannusten, palkkioiden ja pankkimaksujen erot, jotka vaikuttivat hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen.

(34)

Polkumyyntimarginaali määritettiin vertaamalla painotettua keskimääräistä normaaliarvoa ja painotettua keskimääräistä vientihintaa keskenään, kuten perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdassa säädetään.

(35)

Vertailu osoitti polkumyyntiä esiintyvän yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan osalta. Polkumyyntimarginaali oli yli 60 prosenttia.

(36)

Huomattavan polkumyynnin esiintyminen vahvistui myös koko Kiinan osalta — vieläkin merkittävämmän tasoisena — kun verrattiin Kiinasta tuodun tarkasteltavana olevan tuotteen painotettua keskimääräistä vientihintaa (Eurostatin tietojen perusteella) vertailumaalle määritettyyn painotettuun keskimääräiseen normaaliarvoon (oikaistuna siten, että se vastaa kiinalaisen tuonnin todennäköistä tuotevalikoimaa ottaen huomioon yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan EU:hun suuntautuvan myynnin tuotevalikoima vertailukelpoisten tuotelajien osalta).

(37)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräs eurooppalainen toimialajärjestö väitti, että päinvastoin kuin kiinalaisilla vientiä harjoittavilla tuottajilla ja espanjalaisilla tuottajilla sillä ei ollut mitään mahdollisuutta tarkistaa tarkkoja laskelmia (polkumyynti ja vahinko), minkä vuoksi se pyysi komissiota antamaan yksityiskohtaiset tiedot polkumyyntilaskelmista. Kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan kanssa pidetyn kuulemisen aikana myös kolme tuojaa ilmoitti, että ne olisivat halunneet saada tiedot tarkoista polkumyyntilaskelmista.

(38)

Tältä osin on syytä huomata, että tiedot, joihin komissio perusti laskelmansa, sisältävät liikesalaisuuksia ja luottamuksellisia tietoja. Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja, joka toimitti kyseiset tiedot, on saanut asianmukaisella tavalla tiedokseen yksityiskohtaiset polkumyynti- ja vahinkolaskelmat eikä se ole esittänyt niitä koskevia huomautuksia tai selvityspyyntöjä. Komissio ei voi asettaa kyseisiä tietoja muiden asianomaisten osapuolten tarkasteltaviksi loukkaamatta tietojen luottamuksellisuutta. Komission käyttämä menetelmä ilmoitettiin kuitenkin kaikille asianomaisille osapuolille (ks. kuvaus johdanto-osan 30–36 kappaleessa). Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja ilmoitti edellä mainitun kuulemisen yhteydessä tuojille mahdollisuudesta pyytää häntä tarkistamaan komission laskelmat, jos ne epäilivät laskelmien paikkansapitävyyttä. Kyseiset kolme tuojaa eivät kuitenkaan esittäneet kuulemismenettelystä vastaavalle neuvonantajalle tällaista pyyntöä.

(39)

Joka tapauksessa asianomainen eurooppalainen toimialajärjestö laski itse polkumyyntimarginaalin vertaamalla Eurostatin keskimääräisiä tuontihintoja Kiinasta Eurostatin keskimääräisiin tuontihintoihin Turkista. Kyseisen toimialajärjestön mukaan tällainen vertailu osoittaisi polkumyyntitason olevan alempi eli noin 30 prosenttia. Tältä osin on todettava ensinnäkin, että toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa polkumyynnin täsmällinen taso ei ole yhtä tärkeä kuin tutkimuksessa, jossa määritetään tullin määrä. Toiseksi, kuten edellä johdanto-osan 30–33 kappaleessa selitetään, komission laskelma perustui ”todellisiin” normaaliarvoa koskeviin tietoihin, jotka saatiin tutkimuksessa yhteistyössä toimineelta turkkilaiselta tuottajalta ja jotka tarkistettiin, ja vertailu Kiinan vientihintoihin tehtiin yksityiskohtaisella tasolla. Sen vuoksi tietoja, joihin komissio perusti laskelmansa, voidaan pitää paljon luotettavampina ja täsmällisempinä kuin arviota, jota järjestö ehdottaa päätelmistä ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa.

(40)

Kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan kanssa pidetyn kuulemisen aikana kolme tuojaa väitti lisäksi, että polkumyyntiä ei esiintynyt. Ne perustelivat väitettään sillä, että komissio oli todennut, että yhteistyössä toimineen kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan keskimääräiset myyntihinnat useille tärkeille EU:n ulkopuolisille markkinoille olivat alhaisemmat kuin keskimääräiset myyntihinnat unionin markkinoille. Tämä väite oli hylättävä, koska polkumyynti tarkoittaa myyntiä tietyille markkinoille hinnoilla, jotka alittavat normaaliarvon, ei hinnoilla, jotka alittavat muilla kolmansilla markkinoilla saatavat hinnat.

(41)

Sen lisäksi, että selvitettiin polkumyynnin esiintyminen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana, tutkittiin polkumyynnin jatkumisen todennäköisyyttä siinä tapauksessa, että toimenpiteet kumottaisiin, ja analysoitiin seuraavia osatekijöitä: tuotantokapasiteetti ja käyttämätön kapasiteetti Kiinassa; Kiinasta polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin määrä ja hinnat; unionin markkinoiden houkuttelevuus Kiinasta peräisin olevan tuonnin kannalta.

(42)

Suurella osalla tarkastelua koskevaa tutkimusajanjaksoa EU:ssa ei ollut voimassa toimenpiteitä, koska ne oli kumottu (katso johdanto-osan 2 kappale). Kyseisenä ajanjaksona, jolloin toimenpiteitä ei sovellettu, tuonti lisääntyi suurimmilleen kaudella 2011/2012 ja väheni sen jälkeen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson loppukauden aikana. Tämä johtuu varastojen kasvattamisen vaikutuksesta ennemminkin kuin kulutuksen todellisesta kasvusta/vähenemisestä, ja syynä siihen on Kiinasta peräisin olevan tuonnin suuri määrä maaliskuusta heinäkuuhun vuonna 2012, jolloin toimenpiteitä ei ollut voimassa.

(43)

Komissio ei saanut yhdeltäkään kiinalaiselta tuottajalta eikä muilta asianomaisilta osapuolilta tietoja Kiinan koko tuotantokapasiteetista ja käyttämättömästä kapasiteetista. Perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti komissio teki päätelmät käytettävissä olevien tietojen perusteella.

(44)

Yhdysvaltain maatalousministeriön ulkomaanosaston (Foreign Agricultural Service of the US Department of Agriculture, FSA/USDA) julkaiseman, tarkastelupyyntöön sisällytetyn ja julkisesti saatavilla olevan raportin (7) mukaan jalostukseen — eli säilykemandariinien valmistukseen — käytettyjen tuoreiden mandariinien määrä Kiinassa kasvoi 27 prosenttia kauden 2009/2010 (520 000 tonnia) ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson (660 000 tonnia) välisenä aikana. Kiinalaisten säilykemandariinien tuotanto seurasi samanlaista suuntausta. Kyseisen raportin mukaan Kiina lisäsi säilykemandariinien tuotantoaan kauden 2009/2010347 000 tonnista 440 000 tonniin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Lisäksi raportissa arvioidaan, että säilykemandariinien kotimainen kulutus Kiinassa oli noin 100 000–150 000 tonnia kaudella 2013/2014. Koska eräs toinen julkisesti saatavilla oleva lähde arvioi kyseisen kotimaisen kulutuksen olleen 50 000–100 000 tonnia (8), vaikuttaa kohtuulliselta arvioida kotimaisen kulutuksen määräksi 100 000 tonnia. Edellä esitetyt tiedot huomioon ottaen vientiin tarkoitettujen kiinalaisten säilykemandariinien määräksi voidaan arvioida noin 340 000 tonnia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(45)

Eräissä muissa käytettävissä olevissa lähteissä esitetään hieman erilaisia arvioita vientiin käytettävissä olleesta kiinalaisten säilykemandariinien määrästä vuosina 2009–2014 (9). Eroista huolimatta kaikki kyseiset arviot viittaavat kuitenkin siihen, että kiinalaisia säilykemandariineja oli käytettävissä vientiin vähintään 300 000 tonnia kutakin vuotuista raportointikautta kohti vuosina 2009–2013. Mikään lähteistä ei viittaa siihen, että vientiin käytettävissä olevien kiinalaisten säilykemandariinien määrä voisi merkittävästi vähetä tulevaisuudessa.

(46)

Vaikka tuonti Kiinasta tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana oli 19 253 tonnia, alkuperäisen tutkimuksen vuosia 2002–2007 koskevat tuontitiedot osoittavat, että kiinalaiset valmistajat pystyvät suuntaamaan unionin markkinoille yli 60 000 tonnia kautta kohti, minkä Eurostatin tuontitiedot kaudelta 2011/2012 vahvistavat. Lisäksi tuonnin suuri määrä kaudella 2011/2012, jolloin toimenpiteitä ei sovellettu suurimman osan aikaa (22 päivästä maaliskuuta 2012), osoittaa, että unioni on hintojen puolesta houkutteleva markkina-alue kiinalaisille valmistajille ja että Kiinasta tulisi unionin markkinoille merkittäviä määriä polkumyynnillä tapahtuvaa tuontia, jos nykyiset polkumyynnin vastaiset toimenpiteet kumottaisiin.

(47)

Se, että Kiina vei unioniin vuosien 2002–2007 aikana (jolloin polkumyyntitoimenpiteitä ei ollut käytössä) kautta kohti keskimäärin huomattavasti enemmän (+ 36 %) säilykemandariineja kuin vuosina 2009–2013 (jolloin tulleja kannettiin lukuun ottamatta 22 päivän maaliskuuta 2012 ja 23 päivän helmikuuta 2013 välistä ajanjaksoa), vaikka Kiinassa maailmanlaajuiseen vientiin käytettävissä olevat kokonaismäärät olivat ensiksi mainitulla kaudella pienempiä kuin jälkimmäisellä kaudella, vahvistaa todennäköisyyttä siitä, että kiinalaiset tuottajat lisäävät unioniin suuntautuvan vientinsä määriä alkuperäisen tutkimuksen aikana todetulle tasolle, jos toimenpiteet kumotaan.

(48)

Kolmansiin maihin suuntautuvasta viennistä tutkimus osoitti, että tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla yhteistyössä toimineen yrityksen vientimyynnissä useille tärkeille markkinoille (kuten Japaniin, Malesiaan, Filippiineille ja Thaimaahan) keskimääräiset hinnat olivat alhaisemmat kuin myynnissä unioniin. Näin ollen voidaan olettaa, että jos toimenpiteitä ei olisi voimassa, yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja siirtäisi ainakin osan kyseisestä viennistä unioniin.

(49)

Myös sitrushedelmävalmisteita ja -säilykkeitä (ilmatiiviissä pakkauksissa) koskevat Kiinan vientitilastot osoittavat, että kiinalaisen viennin suuntaaminen uudelleen unioniin on todennäköistä. Kyseisten tilastojen perusteella arvioidaan, että tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana noin 20 000 tonnia tarkasteltavana olevaa tuotetta myytiin vientikohteisiin sellaisin keskimääräisin hinnoin, jotka alittavat EU:ssa saatavat hinnat, vaikka kyseisillä markkinoilla ei sovellettu polkumyyntitulleja Kiinasta tulevaan tuontiin. Tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana tämä määrä vastaisi unionin tuotannonalan kotimarkkinamyyntiä ja 71:tä prosenttia unionin tuotannonalan kokonaistuotannosta. Toisin sanoen Euroopan säilykemandariinimarkkinoiden nykyinen suuruus (EU:n kokonaiskulutus 44 523 tonnia) ja Kiinan vientitilastoista saadut tiedot huomioon ottaen Kiinan nykyinen vientimäärä EU:hun yhdessä sen potentiaalisen määrän kanssa, joka olisi taloudellisesti järkevää suunnata uudelleen unioniin, kattaisi lähestulkoon kokonaan säilykemandariinien kysynnän EU:ssa.

(50)

Tutkimus vahvisti, että kiinalaisia tuotteita tuotiin edelleen unionin markkinoille polkumyyntihinnoin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Kun otetaan huomioon polkumyynnin jatkuminen, unionin merkittävyys markkina-alueena, joka on kiinnostanut kiinalaisia viejiä aiemmin, unionin kokonaiskulutusta suurempi tuotantokapasiteetti Kiinassa sekä kiinalaisten tuottajien todistettu halu ja kyky lisätä nopeasti unioniin suuntautuvaa vientiä jos siihen on kannustimet, voidaan päätellä, että polkumyynnin jatkuminen on todennäköistä, jos toimenpiteet kumotaan.

(51)

Mandariinisato korjataan syksyllä ja talvella. Korjuu- ja käsittelykausi alkaa lokakuun alussa ja päättyy tammikuun loppuvaiheilla (tiettyjen lajikkeiden osalta helmi- tai maaliskuussa) seuraavana vuonna. Useimmat ostosopimukset (esimerkiksi etuyhteydettömien tuojien kanssa) ja myyntisopimukset neuvotellaan kunkin kauden ensimmäisten kuukausien aikana. Mandariinisäilyketeollisuudessa on tapana käyttää vertailun pohjana kautta (kunkin vuoden 1 päivän lokakuuta ja seuraavan vuoden 30 päivän syyskuuta välistä ajanjaksoa). Komissio omaksui saman käytännön omassa analyysissään, kuten se oli tehnyt myös alkuperäisessä tutkimuksessa.

(52)

Samankaltaista tuotetta valmisti unionissa tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla viisi unionin tuottajaa. Samankaltaisen tuotteen kokonaistuotanto unionissa tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla määritettiin neljän yksittäisen tuottajan toimittamien kyselylomakevastausten perusteella, jotka todennettiin paikan päällä tehdyssä tarkastuksessa. Viidennen tuottajan, joka ei toiminut asianmukaisesti yhteistyössä ja jolle ei tehty paikan päällä tehtävää tarkastusta, osalta tuotanto perustui kyseisen tuottajan toimittamiin kyselylomakevastauksiin, jotka ristiintarkastettiin vertaamalla niitä valitukseen. Tällä perusteella unionin kokonaistuotannoksi arvioitiin noin 28 500 tonnia tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana.

(53)

Edellä mainittujen unionin tuottajien, jotka vastaavat unionin koko tuotannosta, voidaan näin ollen katsoa muodostavan unionin tuotannonalan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan ja 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(54)

Unionin kulutus määritettiin Eurostatin ilmoittamien Taric-tason (yhteisöjen yhtenäistetty tullitariffi), joka vastaa täsmälleen tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmää, tuontitietojen sekä unionin tuotannonalan EU:ssa myymien määrien perusteella.

(55)

On huomattava, että vaikka analyysi perustuu kausiin kalenterivuosien sijasta, mainittu menetelmä ei välttämättä vastaa kulutusta teollisten käyttäjien/kuluttajien tasolla. Pääasiallisen raaka-aineen (tuoreet hedelmät) kausiluontoisuuden vuoksi alalla on tavanomaisena käytäntönä, että sekä tuojat että unionin tuottajat kasvattavat varastoja tuoreiden hedelmien säilömisvaiheessa ja myyvät sitten jalostettuja tuotteita jakelijoille tai teollisille käyttäjille ympäri vuoden. Varastojen kerääminen voi näin ollen joskus vaikuttaa kulutukseen.

(56)

Tämä huomioon ottaen kulutus kehittyi unionissa tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 1

(57)

Tarkastelujakson aikana sitrushedelmien kulutus unionissa pysyi keskimäärin hieman alle 70 000 tonnissa. Tuonnissa näkyi kuitenkin piikki kaudella 2011/2012, minkä jälkeen tuonti väheni tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Tämä kehitys johtuu varastojen kasvattamisen vaikutuksesta ennemminkin kuin kulutuksen todellisesta kasvusta/vähenemisestä, ja syynä siihen on Kiinasta peräisin olevan tuonnin suuri määrä maaliskuusta heinäkuuhun vuonna 2012, jolloin toimenpiteet eivät väliaikaisesti olleet voimassa (ks. johdanto-osan 2 kappale). Kauden 2011/2012 tuontihuipun jälkeen tuonti oli vähäisempää tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana, jolloin myös unionin kulutus oli vähäisempää.

(58)

Eräät tuojat väittivät, että ne eivät olleet kasvattaneet varastojaan. Ne totesivat myös, että julkisasiamiehen annettua 6 päivänä lokakuuta 2011 ratkaisuehdotuksensa asiaan C-338/10 ne olivat jo varmoja siitä, että unionin tuomioistuin kumoaisi toimenpiteet. Sen vuoksi ne lykkäsivät tarkasteltavana olevan tuotteen tulliselvitystä siihen asti, kun tuomioistuimen lopullinen tuomio oli annettu.

(59)

Tässä yhteydessä olisi muistettava, että varastojen kasvattaminen voidaan määritellä ylimääräisten määrien keräämiseksi ja säilyttämiseksi. Komission käytettävissä olevista tiedoista käy ilmi, että sen jälkeen kun toimenpiteet kumottiin 22 päivänä maaliskuuta 2012, tarkasteltava olevan tuotteen tuonnin määrä oli heinäkuuhun 2012 asti valtava eli keskimäärin liki 9 000 tonnia kuukaudessa. Sen jälkeen aina tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson loppuun asti keskimääräinen tuontimäärä laski vain noin 1 650 tonniin kuukaudessa, mikä oli noin 2 000 tonnia vähemmän kuukaudessa kuin keskimääräinen tuontimäärä ajanjaksolla ennen toimenpiteiden kumoamista. Komissio totesi, että näin merkittävä kuukausittainen tuontimäärä suhteellisen lyhyen ajan kuluessa oli mahdollista vain, jos tuojat olivat kerryttäneet suuria määriä tarkasteltavana olevaa tuotetta. Tämän itse asiassa myös vahvistivat eräät tuojat, jotka myönsivät viivyttäneensä tulliselvitystä, kun ne olivat vakuuttuneet siitä, että polkumyyntitullit kumottaisiin. Sen vuoksi väite, jonka mukaan tuojat eivät harjoittaneet varastojen kasvattamista, oli hylättävä.

(60)

Ottaen huomioon, että vain yksi kiinalaisten viejien ryhmä toimi tutkimuksessa yhteistyössä ja että kyseisen ryhmän osuus Kiinasta tulevasta kokonaistuonnista tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli noin 12–20 prosenttia (määrä ilmoitetaan vaihteluvälinä luottamuksellisuussyistä), tehtiin se päätelmä, että Eurostatin tiedot (tarvittaessa Taric-koodien (yhteisöjen yhtenäistetty tariffikoodi) tasolla) ovat täsmällisin ja paras lähde tuontimääriä ja -hintoja koskeville tiedoille. Siitä huolimatta tutkittiin myös yhteistyössä toimineen kiinalaisen viejän yksittäisiä hintoja.

(61)

Kiinasta tulevan tuonnin määrä ja markkinaosuus kehittyivät seuraavasti tarkastelujaksolla:

Taulukko 2

(62)

Polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden vuonna 2008 tapahtuneen käyttöönoton jälkeen Kiinasta peräisin oleva tuonti oli yleisesti laskusuunnassa. On syytä muistaa, että alkuperäisen tutkimusajanjakson aikana (2006/2007) tuonnin määrä oli 56 108 tonnia.

(63)

Kuten edellä selostetaan, tuonti kuitenkin kasvoi huomattavasti kaudella 2011/2012. Tuontimäärän kasvu johtui selvästi siitä, että polkumyynnin vastaiset toimenpiteet kumottiin maaliskuussa 2012. Kun tarkastellaan Kiinasta tulevan tuonnin kuukausittaista kehitystä Eurostatin tietojen perusteella, voidaan havaita, että yleensä sen määrä kuukautta kohti vaihteli 2 000 ja 6 000 tonnin välillä, mutta maaliskuusta heinäkuuhun vuonna 2012 se nousi 6 000 ja 12 000 tonnin välille (keskimäärin lähes 9 000 tonnia kuukaudessa). Tältä osin on huomattava, että toimenpiteet kumottiin maaliskuussa 2012 ja otettiin uudelleen käyttöön helmikuussa 2013, mutta kirjaamisvelvoite otettiin käyttöön 29 päivänä kesäkuuta 2012 (10), millä oli tuontia hillitsevä vaikutus.

(64)

Tuonnin määrän tavoin myös Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuus pieneni tarkastelujakson aikana: 71 prosentista 43 prosenttiin. Vaikka otetaan huomioon Kiinasta tulevan tuonnin epätavallinen määrä kaudella 2011/2012 ja tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, markkinaosuus laski kauden 2009/2010 noin 70 prosentista keskimäärin 55 prosenttiin seuraavina vuosina.

(65)

Kuten edellä olevasta taulukosta ilmenee, tarkastelujakson aikana Kiinasta tulevan tuonnin hinnat nousivat 37 prosenttia. On kuitenkin huomattava, että hinnat nousivat huomattavasti kauteen 2011/2012 asti ja laskivat sitten tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana.

(66)

Koska tuontimäärä ainoalta yhteistyössä toimineelta viejältä oli vain noin 12–20 prosenttia (määrä ilmoitetaan vaihteluvälinä luottamuksellisuussyistä) Kiinasta tulevasta tuonnista tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, hinnan alittavuutta tarkasteltiin myös kiinalaisen kokonaisviennin osalta tuontitilastojen perusteella.

(67)

Sitä varten yhteistyössä toimineiden unionin tuottajien etuyhteydettömille asiakkaille unionin markkinoilla suuntautuvan myynnin painotettuja keskimääräisiä hintoja verrattiin Eurostatilta saatuihin Kiinasta tulevan tuonnin vastaaviin painotettuihin keskimääräisiin CIF-hintoihin (kulut, vakuutus ja rahti maksettuina). CIF-hinnat oikaistiin tulliselvityskustannusten eli tullitariffin ja tuonnin jälkeisten kustannusten kattamiseksi.

(68)

Vertailu osoitti, että tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana tarkasteltavana olevan tuotteen tuontihinnat alittivat unionin tuotannonalan hinnat 4,8 prosentilla, jos laskelmissa otetaan huomioon voimassa olleet polkumyyntitullit. Hinnan alittavuuden marginaali on kuitenkin 28 prosenttia, jos tuontihintoja tarkastellaan ilman polkumyyntitulleja.

(69)

Kun tarkastellaan yhteistyössä toimineen kiinalaisen viejän ilmoittamia tuontihintoja, joihin on tehty asianmukaiset oikaisut, hinnan alittavuuden marginaaliksi tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla saadaan 14 prosenttia, kun otetaan huomioon voimassa olleet polkumyyntitullit. Kun polkumyyntitullien vaikutus jätetään pois, hinnan alittavuuden marginaali on 20 prosenttia. On huomattava, että suurin osa tästä viennistä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla tapahtui sen jälkeen, kun toimenpiteet oli kumottu.

(70)

Tarkastelujakson aikana muista kolmansista maista tulevan tuonnin markkinaosuus ei missään vaiheessa ylittänyt 11,2:ta prosenttia. Suurin osa kyseisestä tuonnista (vähintään 89 % tarkastelujaksolla) oli peräisin Turkista.

Taulukko 4

(71)

Polkumyyntituonnin vaikutusta unionin tuotannonalaan koskevan tarkastelun yhteydessä arvioitiin perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikki taloudelliset tekijät ja seikat, jotka vaikuttivat unionin tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujaksolla.

(72)

Vaikka kaikki viisi unionin tuottajaa toimittivat vastaukset kyselylomakkeeseen, katsottiin, että yhden tuottajista toimittamaa kyselyvastausta ei voitu täysin käyttää, koska sen vastauksia ei ollut todennettu paikalla tehtävällä tarkastuskäynnillä. Sen vuoksi analyysi perustui seuraavaan menettelyyn.

(73)

Makrotaloudellisia indikaattoreita (tuotanto, tuotantokapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, myyntimäärä, markkinaosuus, työllisyys, tuottavuus, kasvu, polkumyyntimarginaalien suuruus ja aiemman polkumyynnin vaikutuksista toipuminen) arvioitiin koko unionin tuotannonalan tasolla. Arviointi perustui neljän täysin yhteistyössä toimineen unionin tuottajan toimittamiin tietoihin. Sen tuottajan tapauksessa, jonka kyselyvastauksia ei todennettu, arviointi perustui kyseisen tuottajan toimittamiin tietoihin, jotka ristiintarkastettiin mahdollisuuksien mukaan vertaamalla niitä valitukseen sisältyviin tietoihin ja tuottajan tarkastettuihin tilinpäätöksiin.

(74)

Mikrotaloudelliset indikaattorit (varastot, myyntihinnat, kannattavuus, kassavirta, investoinnit, investointien tuotto, pääoman saanti ja palkat) analysoitiin täysimääräisesti yhteistyössä toimineiden unionin tuottajien tasolla. Arvio perustui niiden antamiin tietoihin, jotka todennettiin paikalla tehtävän tarkastuskäynnin aikana.

(75)

Tuotanto kasvoi tarkastelujakson aikana huomattavasti eli noin 12 000 tonnista tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson lähes 29 000 tonniin. Kaudella 2009/2010 tuotanto oli vähäistä, koska unionin tuotannonalaan vaikutti yhä Kiinasta peräisin olevien säilykemandariinien tuonti polkumyynnillä edellisen kauden aikana sekä se, että sillä oli varastoja edelliseltä kaudelta, jolloin polkumyyntitoimenpiteitä ei ollut ollut voimassa. Tuotanto kasvoi kaudella 2010/2011 sen jälkeen, kun uusi kiinalainen tuonti oli saatu aisoihin voimaan tulleella polkumyyntitoimenpiteellä.

(76)

Koska unionin tuotantokapasiteetti ei muuttunut kyseisen jakson aikana, kapasiteetin käyttöaste kasvoi vastaavasti. Se oli kuitenkin jatkuvasti alle 50 prosenttia.

(77)

Yksi eurooppalainen elinkeinonharjoittajien järjestö väitti yhden unionin tuottajan lopettaneen tuotantonsa kauden 2012/2013 jälkeen ja kyseisen tuottajan sekä kahden muun olevan taloudellisesti vaikeassa tilanteessa. Tämän vuoksi se väitti, että tuotantoa ja tuotantokapasiteettia ja käyttöastetta koskevia lukuja kasvatettiin keinotekoisesti.

(78)

Tältä osin olisi ensinnäkin huomattava, että tutkimuksen aikana kerätyt tiedot osoittivat, että kaikilla unionin tuottajilla, jotka ovat osa unionin tuotannonalaa, on ollut tuotantoa kaikkina tarkastelujaksoon kuuluvina kausina. Näin ollen ensimmäinen väite, jonka mukaan yksi tuottaja olisi lopettanut tuotantonsa tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana, on hylättävä.

(79)

Mitä tulee väitteeseen unionin tuottajien vaikeasta taloudellisesta tilanteesta, yksi unionin tuottajista oli tosiaankin maksukyvyttömyysmenettelyn kohteena tarkastelujakson aikana. Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että kyseisen tuottajan tuotanto kasvoi merkittävästi tarkastelujakson aikana ja sen kapasiteetti pysyi samana. Sen vuoksi pääteltiin, että maksukyvyttömyysmenettely ei vaikuttanut kielteisesti kyseisen tuottajan tuotantoon. Kaksi muuta unionin tuottajaa joutui maksukyvyttömyysmenettelyyn vasta tarkastelujakson jälkeen. Tämä vahvistaa päätelmän siitä, että vahinko on tosiasiallisesti uusiutunut (ks. johdanto-osan 96–98 kappale) ja unionin tuotannonala on edelleen ollut vaikeassa taloudellisessa tilanteessa.

(80)

Unionin tuotannonalan myyntimäärä etuyhteydettömille asiakkaille unionin markkinoilla kasvoi 35 prosenttia tarkastelujaksolla.

(81)

Myös unionin tuotannonalan markkinaosuus oli kasvussa tarkastelujaksolla. Vaikka otetaan huomioon varastojen kasvattamisen vaikutus unionin kulutukseen kaudella 2011/2012 ja tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, markkinaosuus kasvoi noin 23 prosentista kauden alussa keskimäärin 35 prosenttiin kahden viimeisen tarkastellun vuoden aikana.

(82)

Sekä työllisyys että tuottavuus paranivat tarkastelujaksolla heijastellen tuotanto- ja myyntimäärän yleistä kasvua. Tuottavuuden kasvu kaudella 2010/2011 liittyi suurempiin tuotantomääriin, jotka johtuivat siitä, että polkumyynnin vastaiset toimenpiteet vaikuttivat täydellä teholla kyseisen ajanjakson aikana.

(83)

Edellä mainitut työllisyysluvut on muutettu kokoaikatyötä vastaaviksi, ja sen vuoksi niistä ei näy kausiluonteisten työpaikkojen absoluuttinen lukumäärä. Paremman käsityksen saamiseksi asiaan liittyvien työpaikkojen määrästä voidaan todeta, että tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson kokoaikavastaavina ilmoitettu luku vastaa käytännössä noin 2 400:aa kausiluonteista työpaikkaa.

(84)

Unionin tuotannonala pystyi hyötymään kasvusta unionin markkinoilla vuoteen 2011 asti. Kuitenkin heti, kun Kiinan vastaiset toimenpiteet kumottiin (ks. johdanto-osan 2 kappale) ja Kiinasta virtasi tuontia unionin markkinoille, unionin tuotannonala menetti huomattavan osan markkinaosuudestaan. Sen jälkeen, kun tullit otettiin uudelleen käyttöön, unionin tuotannonala pystyi saamaan takaisin menettämäänsä markkinaosuutta mutta sen taloudellinen tilanne heikkeni.

(85)

Polkumyynti jatkui tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana huomattavana, kuten edellä 3.2.5 kohdassa selostetaan (ks. johdanto-osan 34 ja 35 kappale).

(86)

Tosiasiallisen polkumyyntimarginaalin suuruuden vaikutusta unionin tuotannonalaan ei voida pitää vähäisenä, kun otetaan huomioon Kiinasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä. On huomattava, että unionin tuotannonala ei ole vielä täysin elpynyt aiemmasta polkumyynnistä erityisesti kapasiteetin käyttöasteen ja tuottavuuden suhteen (verrattuna alkuperäiseen tutkimukseen).

(87)

Unionin tuottajien varastot kasvoivat huomattavasti kahden viimeisen kauden aikana. Tämä kuvastaa sitä, että tuotanto kasvoi enemmän kuin myynti tarkastelujaksolla.

(88)

Tarkastelujakson kuluessa unionin tuotannonala pystyi nostamaan myyntihintojaan EU:ssa 11 prosentilla. Nousu oli erityisen huomattavaa kauteen 2011/2012 asti, mutta sittemmin hinnat laskivat tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Sen katsotaan johtuvan Kiinasta tulevan tuonnin suuresta määrästä maaliskuun ja heinäkuun välillä vuonna 2012, jolloin toimenpiteet eivät olleet voimassa, ja Kiinasta tulevan tarkasteltavana olevan tuotteen hinnoista, jotka alittivat unionin tuotannonalan hinnat.

(89)

Tarkastelujakson aikana unionin tuotannonalan kannattavuus aluksi, eli kausilla 2010/2011–2011/2012, parani huomattavasti. Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla unionin tuotannonala alkoi kuitenkin tehdä uudelleen tappiota.

(90)

Kannattavuuden paraneminen liittyi selvästi siihen, että unionin tuotannonala onnistui lisäämään myynti- ja tuotantomääriään ja nostamaan myyntihintojaan polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeisinä vuosina. Paluu tappiolliseen tilanteeseen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla on seurausta alhaisemmista myyntihinnoista, jotka johtuivat Kiinasta tulevan tuonnin äkillisestä lisääntymisestä sen jälkeen, kun EU:n tuomioistuin kumosi tullit.

(91)

Tässä yhteydessä olisi muistettava, että merkittävä määrä kiinalaisia tuotteita tuotiin ilman polkumyyntitullia maaliskuusta heinäkuuhun vuonna 2012. Lisäksi Kiinasta peräisin olevan tuonnin todettiin alittaneen huomattavasti unionin hinnat tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana, etenkin kun vähennetään polkumyyntitullien vaikutus. Tämä aiheutti yleisen hintojen alenemisen, mikä puolestaan johti unionin tuotannonalan tappiolliseen tilanteeseen.

Taulukko 11

(92)

Tarkastelujakson aikana kassavirran kehitys vastasi pääosin unionin tuotannonalan yleisen kannattavuuden kehitystä ja varastojen kasvun vaikutuksia, erityisesti kahden viimeisen analysoidun vuoden aikana.

(93)

Tarkastelujaksolla osa unionin tuotannonalasta teki investointeja olemassa olevien tuotantolaitteiden ylläpitoon ja optimointiin. Investointien määrä lisääntyi erityisesti kaudella 2011/2012, mitä edesauttoi todennäköisesti voittotaso kyseisenä vuonna ja välittömästi sitä ennen. Investoinneista suurimman osan teki yksi unionin tuottaja varmistaakseen raaka-aineiden hankintalähteen, joka täydentää sen nykyisiä lähteitä, ja parantaakseen ympäristösäännösten noudattamista. Sijoitetun pääoman tuotto noudatteli tarkastelujakson aikana tarkasti kannattavuuden kehitystä.

(94)

Osalla unionin tuotannonalasta oli vaikeuksia pääoman saannissa tarkastelujakson aikana, mutta se sai lopulta velkansa järjesteltyä uudelleen.

(95)

Keskimääräinen palkkataso pysyi tarkastelujaksolla melko vakaana, kun taas tuotannon yksikkökustannukset alenivat.

(96)

Vahinkoanalyysi osoittaa, että unionin tuotannonalan tilanne parani tarkastelujaksolla. Kun polkumyynnin vastaiset toimenpiteet otettiin käyttöön vuoden 2008 lopulla, unionin tuotannonala saattoi hitaasti mutta tasaisesti toipua polkumyynnin vahingollisista vaikutuksista ja hyödyntää enemmän mahdollisuuksiaan unionin markkinoilla. Se, että unionin tuotannonala hyötyi toimenpiteistä, käy parhaiten ilmi sen tuotanto- ja myyntimäärien ja erityisesti voittotason noususta.

(97)

Tilanne kuitenkin muuttui tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Toimenpiteet kumottiin maaliskuussa 2012, ja tuonti Kiinasta lisääntyi huimasti kesäkuuhun 2012 asti, jolloin tuonti asetettiin kirjaamisvelvoitteen alaiseksi. Tuojat käyttivät polkumyyntitullien kumoamista hyväkseen kasvattaakseen varastoja kaudella 2011/2012 ja tarjosivat kyseisiä tuotteita EU:n markkinoilla edullisin hinnoin tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Tämä aiheutti huomattavaa yleistä hintapainetta EU:n markkinoilla, ja näin ollen unionin tuotannonalan taloudellinen tilanne huononi uudestaan. Tuotannonalan oli siksi pakko laskea hintojaan säilyttääkseen myyntimääränsä. Tällä oli kuitenkin vakavia seurauksia sen taloudelliseen tilanteeseen.

(98)

Sitä, että unionin tuotannonalan tilanne on yhä vahingollinen, kuvaavat parhaiten negatiiviset taloudelliset indikaattorit eli kannattavuus ja kassavirta, suuret varastot ja alhainen kapasiteetin käyttöaste. Tällainen tilanne estää uusien investointien tekemistä ja kasvua.

(99)

Yksi eurooppalainen elinkeinonharjoittajien järjestö kyseenalaisti vahinkoa koskevat päätelmät sillä perusteella, että unionin tuotannonalan myyntimäärät, työllisyys ja myyntihinnat sekä yhden unionin tuottajan investointien taso kehittyivät myönteisesti tarkastelujaksolla.

(100)

Tämä väite olisi kuitenkin hylättävä. Perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaan luettelo huomioon otettavista olennaisista taloudellisista indikaattoreista ei ole tyhjentävä eikä yksi tai useampi kyseisistä tekijöistä välttämättä ole ratkaiseva peruste tutkittaessa polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta unionin tuotannonalaan. Kuten johdanto-osan 98 kappaleessa selitetään, väitteen esittäjän ehdottamat indikaattorit eivät olleet ratkaisevia, kun komissio teki päätelmänsä unionin tuotannonalan vahingollisesta tilanteesta. Päätelmä vahingon jatkumisesta perustui enemmänkin kannattavuutta ja kassavirtaa koskeviin negatiivisiin talousindikaattoreihin sekä varastojen suuriin määriin ja alhaiseen kapasiteetin käyttöasteeseen.

(101)

Jos toimenpiteet kumotaan, tuonnin määrä todennäköisesti kasvaa ja aiheuttaa lisävahinkoa unionin tuotannonalalle. Tämä arvio perustuu seuraaviin seikkoihin.

(102)

Edellä esitetty analyysi (ks. johdanto-osan 44 kappale) osoittaa, että vaikka Kiinasta unioniin tulevan tuonnin määrä laski huomattavasti sen jälkeen, kun toimenpiteet otettiin käyttöön vuoden 2008 lopussa, kiinalaiset tuottajat valmistavat yhä huomattavan määrän tarkasteltavana olevaa tuotetta, josta suurin osa on tarkoitettu vientiin.

(103)

Ennakoitujen määrien ja hintojen suhteen on selvää, että unionin markkinat ovat edelleen erittäin houkuttelevat kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille. Ensinnäkin määrän suhteen unionin markkinat ovat maailman kolmanneksi suurimmat kiinalaisten säilykemandariinien markkinat. Lisäksi toimenpiteiden kumoamisen jälkeinen kehitys osoittaa, että kiinalaiset viejät kykenevät nopeasti viemään merkittäviä määriä tarkasteltavana olevaa tuotetta unionin markkinoille ilman, että niiden edes tarvitsee suunnata uudelleen myyntiään muilta markkinoilta. Tältä osin voidaan alkuperäisen tutkimuksen tuontitietojen perusteella todeta, että Kiina voi helposti viedä yli 60 000 tonnia kaudessa unionin markkinoille, ja tämä on lähes 90 prosenttia unionin keskimääräisestä kulutuksesta tarkastelujaksolla.

(104)

Jos Kiina todella lisäisi EU-vientiään toimenpiteiden kumoamisen seurauksena, olisi enemmän kuin todennäköistä, että hinnat EU:n markkinoilla laskisivat yleisesti keskipitkällä aikavälillä. Se tekisi EU:n tuottajien tilanteesta entistäkin vaikeamman, kuten jäljempänä selostetaan.

(105)

Toiseksi hintojen suhteen Kiinan tietokanta (11) osoittaa, että aikaisemmin Kiina vei merkittäviä määriä muihin kuin EU-maihin hinnoin, jotka alittivat EU:hun suuntautuvan viennin hinnat. Tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana muihin kuin EU-maihin suuntautuneen viennin määrä oli noin 20 000 tonnia, mikä on 71 prosenttia unionin tuotannonalan tuotannosta. Koska EU:n markkinat ovat houkuttelevat hintojen suhteen, päätellään, että jos toimenpiteet lakkautetaan, kiinalaiset viejät todennäköisesti suuntaavat kyseiset määrät tuottoisammille unionin markkinoille.

(106)

Lisäksi edellä esitetty analyysi (ks. johdanto-osan 68 ja 69 kappale) on osoittanut, että Kiinasta unionin markkinoille tullut tuonti alitti huomattavasti unionin tuottajien hinnat tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, etenkin kun jätetään huomiotta polkumyyntitullien vaikutus. Vaikka Kiinasta peräisin olevan tuonnin hinnat nousivat kaudella 2011/2012, jolloin toimenpiteet eivät olleet voimassa, niiden taso oli Eurostatin tietojen mukaan edelleen selvästi alle EU:n hintatason. Tällä perusteella hintaero oli kaudella 2011/2012 itse asiassa vastaava kuin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(107)

Sitrushedelmävalmisteiden ja -säilykkeiden markkinoilla on hyvin voimakas hintakilpailu, koska kilpailu tapahtuu pääasiassa hinnan perusteella. Tilannetta korostaa vielä se, että myynti tapahtuu tavallisesti suhteellisen suurina määrinä. Jos merkittäviä määriä halpaa ja polkumyynnillä tuotua tuotetta asetetaan saataville unionin markkinoilla, sillä on suora vaikutus yleiseen hintatasoon unionin markkinoilla, mikä johtaisi yleiseen hintojen alenemiseen.

(108)

Polkumyyntitullien kumoaminen tarkastelujakson lopussa on erinomainen esimerkki siitä, mitä tapahtuisi, jos toimenpiteiden annettaisiin raueta.

(109)

Heti kun EU:n tuomioistuin oli kumonnut toimenpiteet, tuonti Kiinasta lisääntyi nopeasti ja merkittävästi siihen asti, kun tuonti tuli kirjaamisvelvoitteen alaiseksi. Kyseisen halpatuonnin massiivinen läsnäolo unionin markkinoilla pakotti unionin tuottajat alentamaan hintojaan, jotta ne pystyivät säilyttämään asemansa myynti- ja tuotantomäärien suhteen, mikä johti tappiolliseen tilanteeseen.

(110)

Tämä oli seurausta polkumyyntitullitta tapahtuneesta tuonnista vain viiden kuukauden ajanjaksolta. Vaikutukset unionin tuotannonalan tilanteeseen olisivat ilman muuta vielä vakavammat, jos toimenpiteiden voimassaolo päättyisi. Jos suuri määrä halpatuontia tulisi markkinoille uudestaan, unionin tuotannonalalle aiheutuisi mitä todennäköisimmin vielä pahempaa vahinkoa. Unionin tuottajien tuotanto vähenisi ja myyntimäärät ja hinnat pienenisivät, mikä johtaisi tappioiden kasvamiseen. Edellä 4.4.2 kohdassa esitettyihin tietoihin perustuva hinnan alittavuuden laskelma (ks. johdanto-osan 68 ja 69 kappale), kun siitä poistetaan polkumyyntitullit, osoittaa hinnan alittavuuden tason olevan yli 20 prosenttia.

(111)

Yksi eurooppalainen elinkeinonharjoittajien järjestö väitti, ettei unionin tuotannonala kärsisi vahinkoa, jos toimenpiteet kumottaisiin, koska tarkasteltavana olevan tuotteen tuontimäärät olisivat tulevaisuudessa oletettavasti pienempiä. Väite perustui seuraaviin seikkoihin: ensiksikin siihen, että tuoreiden hedelmien kotimainen kulutus Kiinassa samoin kuin tuoreiden hedelmien vienti Kiinasta Venäjälle kasvaisi tulevaisuudessa, ja toiseksi siihen, että myös säilykemandariinien kiinalaisen kotimaankulutuksen odotettiin lisääntyvän. Kolmanneksi perusteluksi esitettiin se, että Eurostatin tilastot todistavat edellä esitetyn, sillä niiden mukaan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti on ollut vähäisempää kaudesta 2012/2013 lähtien.

(112)

Nämä väitteet olisi kuitenkin hylättävä seuraavista syistä:

(113)

Sama eurooppalainen elinkeinonharjoittajien järjestö väitti myös, että unionin markkinoilla Venäjän tuontikiellon vuoksi oletettavasti saatavilla olevat suuremmat määrät tuoreita hedelmiä laskisivat kyseisten hedelmien hintoja, mikä antaisi unionin tuotannonalalle mahdollisuuden parantaa edelleen kilpailukykyään.

(114)

Tällainen väite on kuitenkin puhtaasti spekulatiivinen, eikä sitä tuettu millään todisteilla. Vaikka raaka-aineen hinnat saattavat laskea tulevaisuudessa, sitä ei voida pitää riittävänä syynä jättää korjaamatta polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin kielteisiä vaikutuksia unionin tuotannonalan tilanteeseen. Jos toimenpiteitä ei pidettäisi voimassa, polkumyyntituonti alkaisi todennäköisesti uudelleen merkittävän laajuisena ja aiheuttaisi lisää vahinkoa unionin tuotannonalalle. Jos niin kävisi, unionin tuotannonala ei pystyisi hyödyntämään täysimääräisesti raaka-aineiden tulevasta hinnanalennuksesta — jos sellainen toteutuu — johtuvia positiivisia vaikutuksia. Tästä syystä väite hylättiin.

(115)

Tällä perusteella päätellään, että Kiinasta tulevaa tuontia koskevien toimenpiteiden kumoaminen johtaisi erittäin todennäköisesti unionin tuotannonalalle aiheutuvan vahingon jatkumiseen.

(116)

Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti tutkittiin, onko nykyisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassa pitäminen kokonaisuutena katsoen unionin edun vastaista. Unionin edun määrittäminen perustuu kaikista asiaan liittyvistä etunäkökohdista eli sekä unionin tuotannonalan että tuojien ja muiden osapuolten eduista tehtyyn arviointiin.

(117)

On syytä muistaa, että alkuperäisessä tutkimuksessa toimenpiteiden käyttöönottoa ei pidetty unionin edun vastaisena. Lisäksi tässä tutkimuksessa — joka on toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelu, eli siinä analysoidaan tilannetta, jossa polkumyynnin vastaiset toimenpiteet ovat jo olleet voimassa — voidaan arvioida, onko nykyisillä polkumyynnin vastaisilla toimenpiteillä ollut kohtuuttoman kielteinen vaikutus asianomaisiin osapuoliin.

(118)

Tämän perusteella tutkittiin, voidaanko päätellä, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassa pitäminen ei tässä tapauksessa olisi unionin edun mukaista siitäkin huolimatta, että päätelmien mukaan vahingollinen polkumyynti todennäköisesti jatkuu.

(119)

Unionin tuotannonala, joka muodostuu viidestä tuottajasta Espanjan maaseutualueilla, kasvatti markkinaosuuttaan ja pystyi nostamaan tarkasteltavana olevan tuotteen hinnan tasolle, jolla sen liiketoiminta pääsi takaisin kannattavuusrajalle tai kannattavaksi niinä tarkastelujakson ajanjaksoina, joina toimenpiteet olivat voimassa. Tuotantomäärä ja työllisyysluvut paranivat vastaavasti. Jos toimenpiteet kumottaisiin, unionin tuotannonalan tilanne olisi paljon huonompi edellä kuvatulla tavalla (vahingon todennäköisesti toistuessa) eli myyntihinnat olisivat alhaisemmat ja tappiot suurempia (ks. johdanto-osan 110 kappale). Myös uudet investoinnit yritysten vahvistamiseksi ja niiden kilpailukyvyn parantamiseksi tarkasteltavana olevan tuotteen markkinoilla vaikeutuisivat. Toimenpiteiden jatkaminen olisi unionin tuotannonalan edun mukaista ja auttaisi sitä hyödyntämään edelleen potentiaaliaan unionin markkinoilla, joille on palautettu kilpailu.

(120)

Kuten edellä johdanto-osan 10 kappaleessa mainitaan, tutkimuksessa käytettiin otantaa, koska etuyhteydettömien tuojien lukumäärä on ilmeisen suuri. Tuojia on pääasiassa Saksassa mutta myös muissa maissa, esimerkiksi — mutta ei yksinomaan — Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Alankomaissa ja Tšekissä.

(121)

Kaksi sellaista yritystä, jotka toivat tarkasteltavana olevaa tuotetta tarkastelujakson aikana, toimi tutkimuksessa yhteistyössä. Kyseisten osapuolten yhdistetty säilöttyihin sitrushedelmiin liittyvä liiketoiminta oli 3,8 prosenttia niiden yhdistetystä liikevaihdosta. Vaikka säilöttyihin sitrushedelmiin liittyvä liiketoiminta ei ole näiden tuojien kannattavinta liiketoimintaa, se kuuluu olennaisesti niiden liiketoimintavaihtoehtoon, johon kuuluu hyvin laajan tuotevalikoiman tarjoaminen tietyille asiakkaille (esim. valintamyymäläketjuille), niin että voidaan varmistaa laajoja sopimuksia, joissa vähemmän kannattavat tuotteet tulevat kompensoiduiksi muiden tuotteiden myynnillä ja mittakaavaeduilla.

(122)

Ei ilmennyt viitteitä siitä, että toimenpiteiden jatkamisella olisi merkittäviä kielteisiä vaikutuksia kyseisten kahden tuojan toimintaan. Ne eivät ole riippuvaisia kyseisestä tuotteesta, ja toimitusketju sopeutui polkumyyntitulliin liittyviin kustannuksiin. Lisäksi, kuten tutkimus osoittaa, toimenpiteet eivät sulkeneet unionin markkinoita kiinalaisilta viejiltä, sillä tarkasteltavana olevaa tuotetta tuotiin merkittäviä määriä koko tarkastelujakson ajan toimenpiteiden voimassaolosta huolimatta.

(123)

Eräs toinen tuoja huomautti, että polkumyyntitullit vaikuttavat kielteisesti sen säilöttyjen sitrushedelmien kauppaa koskevaan liiketoimintaan. Koska kyseinen tuoja ei toimittanut todennettavissa olevia tietoja, katsotaan, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden jatkamisen mahdollinen kielteinen vaikutus kyseisiin osapuoliin ei olisi suurempi kuin toimenpiteiden myönteinen vaikutus unionin tuotannonalaan.

(124)

Jotkin osapuolet viittasivat unionin tuotannonalan puuttuvaan tuotantokapasiteettiin. Olisi huomattava, että tullien jatkamatta jättäminen voisi johtaa tilanteeseen, jossa vaihtoehtoisen hankintalähteen olisi lopetettava toimintansa, eli tuojilla olisi vain yksi hankintalähde (tuonti Kiinasta). On muistettava, että toimitusvarmuuden ylläpitäminen on tärkeää valintamyymäläketjujen ja vähittäismyyjien liiketoiminnan kannalta. Yksi näistä osapuolista tukikin toimenpiteiden jatkamista kilpailun varmistamiseksi ja jotta sillä olisi vähintään kaksi hankintalähdettä. Lisäksi unionin tuotannonala, joka on vielä kaukana tyydyttävästä kapasiteetin käyttöasteesta, voi paremmin palvella unionin markkinoita palautuneissa kilpailuolosuhteissa. Se, että unionin tuotannonala ei tällä hetkellä kata 100-prosenttisesti unionin tarpeita, ei voi oikeuttaa kiinalaisten viejien epäterveitä kaupan käytäntöjä eikä toimenpiteiden poistamista tässä tapauksessa.

(125)

Yksi eurooppalainen elinkeinonharjoittajien järjestö väitti, että toimenpiteiden jatkaminen rajoittaisi kohtuuttomasti sen jäsenten tavanomaista liiketoimintaa, koska merkittävä osa siitä liittyi tarkasteltavana olevan tuotteen kauppaan. Tältä osin olisi huomattava, että polkumyyntitullien tarkoituksena on korjata epäterveitä kaupan käytäntöjä, esim. polkumyyntiä, ei rajoittaa liiketoimintaa. Muistettakoon, että komissio päätteli korjaustoimien ylläpitämisen olevan silti tarpeen esillä olevassa asiassa.

(126)

Analyysiä varten käyttäjät jaettiin kahteen ryhmään: kotitalouksiin sekä ammattimaisiin ja teollisiin käyttäjiin, joiden toimialoja ovat esimerkiksi juomien, hillojen tai jogurttien valmistus, leipomotoiminta tai ateriapalvelutoiminta.

(127)

Yksikään näihin ryhmiin kuuluva tai niiden etuja ajava osapuoli ei ilmoittautunut eikä millään tavalla toiminut yhteistyössä tutkimuksessa.

(128)

Yksi tuoja väitti, että tarkasteltavana olevalle tuotteelle asetetut polkumyyntitullit rajoittaisivat kilpailua eivätkä näin ollen olisi unionin kuluttajien edun mukaisia. Tämän väitteen tueksi ei esitetty mitään näyttöä.

(129)

Kun otetaan huomioon tarkasteltavana olevan tuotteen vähäinen merkitys unionin keskivertokotitalouden kulutusvarojen kannalta, ei ole näyttöä siitä, että toimenpiteiden jatkamisesta mahdollisesti aiheutuva kuluttajahintojen nousu olisi merkittävämpi kuin toimenpiteiden myönteinen vaikutus unionin tuotannonalaan.

(130)

Vaikka on kiistatonta, että tullien pitäminen voimassa voi teoriassa vaikuttaa kielteisesti joihinkin ammattimaisiin/teollisiin käyttäjiin pienentäen niiden marginaaleja, ei ole näyttöä siitä, että tarkasteltavana olevasta tuotteesta aiheutuvat kustannukset (verrattuna niiden kokonaiskustannuksiin) ovat merkittäviä. Toimenpiteiden voimassaolon jatkamisen mahdolliset kielteiset vaikutukset tähän käyttäjäryhmään eivät näin ollen olisi suhteettomia.

(131)

Sekä unionin tuotannonalan yksittäiset tuoreiden hedelmien toimittajat että yksi kyseisten toimittajien järjestö totesivat, että toimenpiteet ovat niiden etujen mukaisia ja olisivat hyödyksi myös uusien investointien ja työpaikkojen kannalta. Unionin tuottajille myytävät hedelmät ovat toimittajille tärkeä täydentävä tulonlähde, jonka puuttuessa maataloussektorilla asianomaisilla Espanjan alueilla saattaisi ilmetä merkittäviä häiriöitä. Vaikutukset ulottuisivat arvioiden mukaan yli 2 000:een osuuskunnan jäseneen pelkästään Valencian alueella. Muun muassa hedelmien keräämiseen, kuljetukseen ja varastointiin liittyviä kausityöpaikkoja, joihin toimenpiteet vaikuttavat, on arviolta ainakin 2 500 Valenciassa ja Murciassa yhteensä.

(132)

Espanjalaisten toimittajien järjestöltä saatujen tietojen perusteella voidaan päätellä, että jos tuonti Kiinasta ylittää 60 000 tonnia — niin kuin jo tapahtui kahdesti alkuperäisen tutkimuksen aikana — toimittajat joutuvat todennäköisesti tilanteeseen, jossa ne eivät saa myytyä koko sitä määrää satsumia, joka on tarkoitettu unionin säilyketeollisuudelle.

(133)

Yksi eurooppalainen elinkeinonharjoittajien järjestö väitti, että toimittajille on odotettavissa tukia sellaisista hedelmäeristä eroon pääsemiseksi, jotka jäävät viemättä Venäjän tuontikiellon vuoksi. Väitteen esittäjä ei kuitenkaan esittänyt mitään näyttöä tukia koskevan väitteensä tueksi. Lisäksi mahdollisia tukia olisi ollut saatavilla vain Venäjälle vietäviksi tarkoitetuille myymättä jääneille hedelmille mutta ei niille, jotka olivat jääneet myymättä unionin tuotannonalalle tarkasteltavana olevan tuotteen aiheuttaman vahingon vuoksi toimenpiteiden voimassaolon päättymisen jälkeen. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(134)

Tutkimus on osoittanut, että voimassa olevat polkumyynnin vastaiset toimenpiteet eivät sulkeneet unionin markkinoita kiinalaiselta tuonnilta ja että ne edistivät unionin tuotannonalan elpymistä. Koska elpyminen on edelleen käynnissä, toimenpiteiden voimassaolon jatkaminen on unionin tuotannonalan edun mukaista. Jos toimenpiteiden voimassaolon annettaisiin päättyä, elpyminen pysähtyisi, kannattavat hintatasot jäisivät saavuttamatta ja unionin tuotannonalalle aiheutuisi suuria tappioita. Lisäksi lukuisien osuuskuntien jäsenten ja kausityöntekijöiden täydentävä tulonlähde useilla maaseutualueilla, joilla on vähän työpaikkoja tarjolla, olisi uhattuna.

(135)

Käytettävissä olevien tietojen perusteella voimassa olevilla toimenpiteillä ei tunnu olleen merkittäviä kielteisiä vaikutuksia tutkimuksessa yhteistyössä toimineiden unionin tuojien taloudelliseen tilanteeseen. Käytettävissä olevien tietojen perusteella toimenpiteiden vaikutusta muihin ilmoittautuneisiin osapuoliin taikka tuojiin, kauppiaisiin, käyttäjiin ja vähittäismyyjiin ei myöskään voida pitää merkittävänä. Polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden jatkamisesta aiheutuva hintojen mahdollinen nousu ei vaikuta suhteettomalta verrattuna siihen unionin tuotannonalalle koituvaan etuun, joka saavutetaan poistamalla polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin aiheuttama kaupan vääristymä.

(136)

Kaikki edellä olevissa johdanto-osan kappaleissa mainitut tekijät huomioon ottaen päätellään, ettei ole olemassa pakottavia syitä, jotka estäisivät voimassa olevien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassa pitämisen.

(137)

Kaikille osapuolille ilmoitettiin olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella pidetään asianmukaisena jatkaa voimassa olevien toimenpiteiden soveltamista. Lisäksi asetettiin määräaika, jonka kuluessa osapuolilla oli mahdollisuus esittää huomautuksia ilmoitettujen tietojen johdosta. Toimitetut tiedot ja huomautukset otettiin asianmukaisesti huomioon aina, kun se oli perusteltua.

(138)

Edellä selostetun perusteella ja perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti voidaan todeta, että tiettyjen Kiinasta peräisin olevien hedelmäsäilykkeiden tuontiin sovellettavien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassaoloa olisi jatkettava viidellä vuodella.

(139)

Jotkin osapuolet väittivät, että määrällisen elementin sisältävät toimenpiteet (kiintiöjärjestelmä) ovat parempia kuin polkumyyntitoimenpiteet. Tätä väitettä ei voida hyväksyä, koska perusasetuksen mukaan toimenpiteiden muotoa ei voida muuttaa voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa. Väite ei horjuta tämän tutkimuksen yhteydessä tehtyjä päätelmiä eli sitä, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassa pitämistä koskevat vaatimukset täyttyvät.

(140)

Yritys voi pyytää näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamista, jos se muuttaa myöhemmin nimeään. Pyyntö on osoitettava komissiolle (13). Pyynnön on sisällettävä kaikki asiaankuuluvat tiedot, joiden perusteella voidaan osoittaa, että muutos ei vaikuta yrityksen oikeuteen hyötyä siihen sovellettavasta tullista. Jos yrityksen nimenmuutos ei vaikuta tähän oikeuteen, nimenmuutosta koskeva ilmoitus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(141)

Perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdalla perustettu komitea ei antanut lausuntoa,

a)

se ei vienyt 1 artiklan 1 kohdassa kuvattua tuotetta unioniin tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana (1 päivän lokakuuta 2012 ja 30 päivän syyskuuta 2013 välillä) eikä alkuperäisen tutkimusajanjakson aikana (1 päivän lokakuuta 2006 ja 30 päivän syyskuuta 2007 välillä);

b)

se ei ole etuyhteydessä yhteenkään Kiinan kansantasavallassa toimivaan vientiä harjoittavaan tuottajaan, johon sovelletaan tällä asetuksella käyttöön otettuja toimenpiteitä; ja

c)

se ei tosiasiallisesti ole vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin eikä sillä ole peruuttamatonta sopimusvelvoitetta viedä merkittävää tuotemäärää unioniin tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson päättymisen jälkeen.

11.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 354/38

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)

Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

11.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 354/41

(1)

Komission asetuksella (EY) N:o 2535/2001 (2) avataan vuotuisia tariffikiintiöitä maito- ja maitotuotealan tuotteiden tuontia varten.

(2)

Määrät, joista on 20 päivän marraskuuta 2014 ja 30 päivän marraskuuta 2014 välisenä aikana jätetty tuontitodistushakemuksia osakaudeksi 1 päivästä tammikuuta 201530 päivään kesäkuuta 2015, ovat joidenkin kiintiöiden osalta suurempia kuin käytettävissä olevat määrät. Sen vuoksi olisi määritettävä, missä määrin tuontitodistuksia voidaan myöntää, ja vahvistettava haettuihin määriin sovellettava jakokerroin, joka lasketaan komission asetuksen (EY) N:o 1301/2006 (3) 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(3)

Määrät, joista on 20 päivän marraskuuta 2014 ja 30 päivän marraskuuta 2014 välisenä aikana jätetty tuontitodistushakemuksia osakaudeksi 1 päivästä tammikuuta 201530 päivänä kesäkuuta 2015, ovat joidenkin kiintiöiden osalta pienempiä kuin käytettävissä olevat määrät. Sen vuoksi olisi määritettävä määrät, joista ei ole jätetty hakemuksia, ja lisättävä kyseiset määrät seuraavaksi kiintiöosakaudeksi vahvistettuun määrään.

(4)

Toimenpiteen tehokkuuden varmistamiseksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

11.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 354/45

(1)

Direktiivissä 91/68/ETY määritellään eläinten terveyttä koskevat vaatimukset unionin sisäisessä lampaiden ja vuohien kaupassa. Siinä vahvistetaan edellytykset, joiden täyttyessä jäsenvaltiot tai niiden alueet voidaan tunnustaa virallisesti vapaiksi luomistaudista.

(2)

Komission päätöksen 93/52/ETY (2) liitteessä II luetellaan jäsenvaltioiden alueet, jotka tunnustetaan virallisesti luomistaudista (B. melitensis) vapaiksi direktiivin 91/68/ETY mukaisesti.

(3)

Ranska on toimittanut komissiolle asiakirjat, joista käy ilmi, että direktiivissä 91/68/ETY vahvistetut luomistaudista (B. melitensis) virallisesti vapaaksi tunnustamisen edellytykset täyttyvät 31 uuden hallinnollisen alueen (departementin) osalta niiden 64 hallinnollisen alueen (departementin) lisäksi, jotka jo on tunnustettu virallisesti vapaiksi kyseisestä taudista ja sisältyvät tällä hetkellä päätöksen 93/52/ETY liitteessä II olevaan luetteloon.

(4)

Ranskan toimittamien asiakirjojen arvioinnin perusteella kyseiset 31 hallinnollista aluetta (departementtia) olisi tunnustettava virallisesti vapaiksi luomistaudista (B. melitensis).

(5)

Päätöksen 93/52/ETY liitteessä II olevaa Ranskaa koskevaa kohtaa olisi tämän vuoksi muutettava.

(6)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

11.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 354/47

(1)

Asetuksen (EY) N:o 66/2010 mukaan EU-ympäristömerkki voidaan myöntää tuotteille, joilla on koko elinkaarensa aikana vähemmän haitallisia vaikutuksia ympäristöön.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 66/2010 nojalla vahvistetaan erityiset EU-ympäristömerkin myöntämisperusteet kullekin tuoteryhmälle.

(3)

Koska poishuuhdeltavissa kosmeettisissa valmisteissa käytettävistä kemikaaleista ja niiden pakkauksista aiheutuu pääasiassa ekomyrkyllisyyteen ja luonnonvarojen kulutukseen liittyviä ympäristövaikutuksia, on asianmukaista vahvistaa tätä tuoteryhmää koskevat EU-ympäristömerkin myöntämisperusteet. Näillä perusteilla olisi edistettävä erityisesti sellaisia tuotteita, joilla on vähemmän vaikutuksia vesien ekosysteemeihin, jotka sisältävät vain rajallisen määrän vaarallisia aineita ja joissa minimoidaan jätteen syntyminen vähentämällä pakkausmateriaalin määrää.

(4)

Komission päätöksessä 2007/506/EY (2) vahvistetaan ekologiset arviointiperusteet ja niihin liittyvät arviointi- ja todentamisvaatimukset saippuoille, sampoille ja hoitoaineille. Näitä perusteita on tarkasteltu uudelleen teknologian kehitys huomioon ottaen. Uudelleentarkastelun tulosten perusteella on tarpeen muuttaa tuoteryhmän nimeä ja määritelmää, jotta voidaan lisätä uusi tuotteiden alaryhmä ja jotta voidaan vahvistaa uudet perusteet.

(5)

Päätös 2007/506/EY olisi selvyyden vuoksi korvattava.

(6)

Tuottajille, joiden tuotteille on myönnetty saippuoita, sampoita ja hoitoaineita koskeva ympäristömerkki päätöksessä 2007/506/EY vahvistettujen arviointiperusteiden nojalla, olisi myönnettävä siirtymäkausi, jotta niillä olisi riittävästi aikaa mukauttaa tuotteensa tarkistettujen arviointiperusteiden ja vaatimusten mukaisiksi. Tuottajien olisi sallittava toimittaa hakemuksia, jotka on laadittu päätöksessä 2007/506/EY tai tässä päätöksessä vahvistettujen arviointiperusteiden nojalla, kyseisen päätöksen voimassaolon päättymiseen saakka.

(7)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EY) N:o 66/2010 16 artiklalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

1)

’sisältyvillä aineilla’ säilöntäaineita, hajusteita ja väriaineita pitoisuudesta riippumatta ja muita tarkoituksella lisättyjä aineita sekä sivutuotteita ja raaka-aineiden epäpuhtauksia, joiden pitoisuus on vähintään 0,010 painoprosenttia lopputuotteesta;

2)

’aktiiviainesisällöllä’ (AC) tuotteeseen sisältyvien orgaanisten aineiden summaa (grammoina), joka lasketaan tuotteen täsmällisen koostumuksen perusteella, aerosolituotteissa käytettävät ponneaineet mukaan lukien. Hankaavia/hiovia aineita ei lasketa mukaan;

3)

’primaaripakkauksella’ pakkausta, joka on suoraan kosketuksissa sisältöön ja jonka on tarkoitus muodostaa ostopaikalla kaikkein pienin myyntiyksikkö tuotteen jakelussa loppukäyttäjälle tai kuluttajalle;

4)

’sekundaaripakkauksella’ pakkausta, joka voidaan poistaa tuotteesta ilman, että tuotteen ominaisuudet muuttuvat, ja jonka on tarkoitus muodostaa myyntipaikalla tietystä määrästä myyntiyksiköitä koostuva ryhmä riippumatta siitä, myydäänkö se sellaisenaan loppukäyttäjälle tai kuluttajalle vai käytetäänkö sitä ainoastaan hyllyjen täyttämiseen myyntipaikalla.

11.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 354/62