22.8.2014

Euroopan unionin virallinen lehti

L 250/1

Vain alkuperäiset UN/ECE:n tekstit ovat kansainvälisen julkisoikeuden mukaan sitovia. Tämän säännön asema ja voimaantulopäivä on hyvä tarkastaa UN/ECE:n asiakirjan TRANS/WP.29/343 viimeisimmästä versiosta. Asiakirja saatavana osoitteessa: http://www.unece.org/trans/main/wp29/wp29wgs/wp29gen/wp29fdocstts.html.

Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UN/ECE) sääntö nro 19 – Moottoriajoneuvojen etusumuvalaisimien hyväksyntää koskevat yhdenmukaiset vaatimukset

Sisältää kaiken voimassa olevan tekstin seuraaviin asti:

Muutossarjan 04 täydennys 6 – Voimaantulopäivä: 9. lokakuuta 2014

SISÄLTÖ

Johdanto

Soveltamisala

Määritelmät

Hyväksynnän hakeminen

Merkinnät

Hyväksyntä

Yleiset vaatimukset

Valaistus

Väri

Haitan määrittäminen (häikäisy)

Etusumuvalaisimen tyypin muutokset ja hyväksynnän laajentaminen

10.

Tuotannon vaatimustenmukaisuus

11.

Seuraamukset vaatimustenmukaisuudesta poikkeavasta tuotannosta

12.

Tuotannon lopettaminen

13.

Hyväksyntätesteistä vastaavien tutkimuslaitosten ja tyyppihyväksyntäviranomaisten nimet ja osoitteet

14.

Siirtymämääräykset

LIITTEET

Ilmoitus

Tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvontamenettelyjä koskevat toleranssivaatimukset

Esimerkkejä luokkien B ja F3 etusumuvalaisimien hyväksyntämerkeistä

Mittaustason geometria ja mittausruudukko

Toiminnassa olevien etusumuvalaisimien fotometristen ominaisuuksien vakauden testaus (testaus täydellisillä sumuvalaisimilla)

Muovilinsseillä varustettuja etusumuvalaisimia koskevat vaatimukset – linssi- tai materiaalinäytteiden ja täydellisten valaisimien testaus

Tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvontamenettelyjä koskevat vähimmäisvaatimukset

Tarkastajan suorittamaa näytteenottoa koskevat vähimmäisvaatimukset

Luokan F3 etusumuvalaisimien valorajan määrittely ja terävyys sekä valorajaan perustuva kohdistusmenettely

Fotometristen ominaisuuksien vakauden testauksessa käytettävät toiminta-ajat

Vertailukeskipiste

LED-moduulien ja valogeneraattoreiden käyttöön liittyvät vaatimukset

JOHDANTO

Tätä sääntöä (1) sovelletaan moottoriajoneuvojen etusumuvalaisimiin, jotka voivat sisältää lasi- tai muovimateriaalista valmistettuja linssejä. Se koskee kahta valaisinluokkaa.

Alkuperäistä (luokka B) etusumuvalaisinta koskevia säännöksiä on ajantasaistettu ottamalla käyttöön kulmakoordinaattijärjestelmä ja muuttamalla asianomaisen taulukon fotometrisiä arvoja. Tämän luokan valaisimissa voidaan käyttää vain säännössä nro 37 määriteltyjä valonlähteitä.

Luokka F3 on otettu käyttöön fotometrisen tehon parantamiseksi. Valokeilan leveyttä ja linjan H–H alapuolista valon voimakkuutta (kohta 6.4.3) on kasvatettu ja käyttöön on otettu etualan enimmäisvoimakkuuden säätö. Linjan H–H yläpuolisen hajavalon voimakkuutta on pienennetty näkyvyyden parantamiseksi. Lisäksi tämän luokan valaisimissa voi olla mukautuva valokeila, jonka ominaisuudet muuttuvat näkyvyysolosuhteiden mukaan.

Luokan F3 käyttöönoton myötä vaatimuksia on muutettu niin, että ne vastaavat ajovalaisimien vaatimuksia seuraavilta osin:

a)	Fotometriset arvot määritellään valon voimakkuuksina kulmakoordinaattijärjestelmän avulla.

b)	Valonlähteet voidaan valita säännön nro 37 (hehkulankavalonlähteet) ja säännön nro 99 (kaasupurkausvalonlähteet) vaatimusten mukaisesti. Valodiodivalonlähteitä (LED) ja hajavalaisinjärjestelmiä voidaan myös käyttää.

Valorajan ja kaltevuuden määrittely

Fotometriset vaatimukset sallivat asymmetrisen valonjakautuman.

SOVELTAMISALA

Tämä sääntö koskee luokkien (2) L3, L4, L5, L7, M, N ja T ajoneuvoissa käytettäviä etusumuvalaisimia.

1. MÄÄRITELMÄT

Tässä säännössä sovelletaan seuraavia määritelmiä:

1.1	Tässä säännössä sovelletaan määritelmiä, jotka annetaan säännössä nro 48 ja sen muutossarjoissa, jotka ovat voimassa tyyppihyväksynnän hakemishetkellä.

1.2	”Linssillä” tarkoitetaan etusumuvalaisimen (valaisinyksikön) uloimmaista osaa, joka läpäisee valoa valaisevan pinnan kautta.

1.3	”Pinnoitteella” tarkoitetaan linssin ulkopinnalle yhtenä tai useampana kerroksena lisättävää tuotetta.

1.4

”Erityyppisillä etusumuvalaisimilla” tarkoitetaan etusumuvalaisimia, jotka eroavat toisistaan seuraavilta olennaisilta ominaisuuksiltaan:

1.4.1

kauppanimi tai tavaramerkki,

1.4.2

luokka (B tai F3), joka määräytyy tiettyjen fotometristen vaatimusten mukaisesti,

1.4.3

optisen järjestelmän ominaisuudet, (optinen perusrakenne, valonlähteen tyyppi ja luokka, LED-moduuli, hajavalaisinjärjestelmä jne.),

1.4.4

mahdollinen valovoiman säädin ja sellaiset valaisimeen sisältyvät osat, jotka voivat muuttaa optisia ominaisuuksia käytön aikana heijastamalla, taittamalla, absorboimalla ja/tai muodonmuutoksen kautta,

1.4.5

käytettyjen hehkulamppujen luokka säännön nro 37 ja/tai säännön nro 99 mukaisesti ja/tai LED-moduulien tai mahdollisten valogeneraattoreiden tunnistuskoodit,

1.4.6

Ajoneuvon vasemmalle puolelle asennettavaksi tarkoitetun ja sitä vastaavan oikealle puolelle tarkoitetun laitteen katsotaan kuitenkin olevan samaa tyyppiä.

1.5	”Säteilevän valon väri”: Säteilevän valon värin osalta sovelletaan määritelmiä, jotka esitetään säännössä nro 48 ja sen muutossarjoissa, jotka ovat voimassa tyyppihyväksynnän hakemishetkellä.

1.6	Tässä säännössä olevat viittaukset vakiovalonlähteisiin ja sääntöihin nro 37 ja 99 viittaavat sääntöihin nro 37 ja 99 ja niiden muutossarjoihin, jotka ovat voimassa tyyppihyväksynnän hakemishetkellä.

2. HYVÄKSYNNÄN HAKEMINEN

2.1

Kauppanimen tai tavaramerkin omistajan tai tämän valtuutetun edustajan on haettava hyväksyntää.

2.2

Kutakin etusumuvalaisintyyppiä koskevan hyväksyntähakemuksen on täytettävä seuraavat sisältöä koskevat vaatimukset:

2.2.1

Piirustukset on toimitettava kolmena kappaleena, ja niiden on oltava riittävän yksityiskohtaiset tyypin tunnistamiseksi. Piirustuksissa on esitettävä etusumuvalaisimen leikkauskuva sekä valaisin edestä päin siten, että optisten komponenttien tarvittavat yksityiskohdat käyvät ilmi. Hyväksyntämerkille varattu tila on esitettävä piirustuksissa.

2.2.1.1

Jos etusumuvalaisin on varustettu säädettävällä heijastimella, on ilmoitettava valaisimen asennuskohdat suhteessa maahan ja ajoneuvon pituussuuntaiseen keskitasoon, jos etusumuvalaisin on tarkoitettu asennettavaksi vain kyseisiin kohtiin.

2.2.2

Linssien valmistuksessa käytetyn muovimateriaalin testaamista varten on toimitettava

2.2.2.1

kolmetoista linssiä.

2.2.2.1.1

Kuusi näistä linsseistä voidaan korvata kuudella vähintään 60 × 80 mm:n suuruisella materiaalinäytteellä, joissa on tasainen tai kupera ulkopinta ja olennaisilta osin tasainen vähintään 15 × 15 mm:n suuruinen alue keskellä (kaarevuussäde vähintään 300 mm).

2.2.2.1.2

Kunkin tällaisen linssin tai materiaalinäytteen on oltava valmistettu sarjatuotannossa käytettävällä menetelmällä.

2.2.2.1.3

Lisäksi on toimitettava heijastin, johon linssit voidaan kiinnittää valmistajan ohjeiden mukaan.

2.2.3

Jos materiaalit, joista linssit ja mahdollinen pinnoite on valmistettu, on jo testattu, niiden mukana on toimitettava kyseisten materiaalien ja pinnoitteiden ominaisuuksia koskeva testausseloste.

2.3

Luokan B etusumuvalaisimia koskevan hyväksyntähakemuksen sisältövaatimukset:

2.3.1

Hakemuksessa on esitettävä suppea tekninen eritelmä, josta käy ilmi käytetty hehkulamppuluokka siten kuin se on ilmoitettu säännössä nro 37 ja sen muutossarjoissa, jotka ovat voimassa hyväksynnän hakemishetkellä. Vaatimus koskee myös valonlähteitä, joita ei voida vaihtaa.

2.3.2

Lisäksi kustakin etusumuvalaisintypistä on toimitettava kaksi näytettä, yksi ajoneuvon vasemmalle ja yksi oikealle puolelle asennettavaksi tarkoitetusta valaisimesta.

2.4

Luokan F3 etusumuvalaisimia koskevan hyväksyntähakemuksen sisältövaatimukset:

2.4.1

Hakemuksessa on esitettävä suppea tekninen eritelmä, josta käy ilmi käytettyjen valonlähteiden luokka. Näiden valonlähdeluokkien on sisällyttävä sääntöön nro 37 tai sääntöön nro 99 ja niiden muutossarjoihin, jotka ovat voimassa hyväksynnän hakemishetkellä. Vaatimus koskee myös valonlähteitä, joita ei voida vaihtaa.

2.4.2

Jos kyseessä on LED-moduuli tai valogeneraattori, on ilmoitettava moduulin tunnistuskoodi. Piirustusten on oltava riittävän yksityiskohtaiset moduulin tunnistamiseksi, ja niistä on käytävä ilmi tila, johon tunnistuskoodi ja valmistajan tavaramerkki on tarkoitettu sijoitettavaksi.

2.4.3

Virranrajoittimien ja/tai valonlähteen säätölaitteen merkki ja tyyppi on ilmoitettava.

2.4.3.1

Jos kyseessä on mukautuva etusumuvalaisin, on esitettävä suppea kuvaus vaihtuvan valovoiman säätimestä.

2.4.3.2

Jos käytetään valonlähteen säätölaitetta, joka ei ole osana valaisinta, on ilmoitettava jännitteet toleransseineen tai kokonaisjännitealue kyseisen säätölaitteen navoilla.

2.4.4

Jos etusumuvalaisin on varustettu LED-moduuleilla tai hajavalaisinjärjestelmällä, on esitettävä tekniset tiedot lyhyesti. Niissä on mainittava valonlähteen valmistajan antama osan numero, esitettävä piirustus, josta käyvät ilmi mitat ja sähköiset ja fotometriset perusominaisuudet, annettava tieto siitä, onko valonlähde tämän säännön liitteen 12 kohdassa 4.6 esitettyjen UV-säteilyyn liittyvien vaatimusten mukainen, esitettävä tämän säännön kohtaan 5.8 liittyvä virallinen testausseloste sekä mainittava nimellisvalovirta.

2.4.5

Jos käytetään hajavalaisinjärjestelmää, on mainittava, mitkä kyseisen järjestelmän osat on tarkoitettu etusumuvalon tuottamista varten. Lisäksi on toimitettava suppea tekninen eritelmä, jossa luetellaan valojohtimet ja niihin liittyvät optiset komponentit sekä kuvaillaan valogeneraattorit riittävällä tarkkuudella tunnistamista varten. Tiedoissa on mainittava valonlähteen valmistajan antama osan numero, esitettävä piirustus, josta käyvät ilmi mitat ja sähköiset ja fotometriset perusominaisuudet sekä esitettävä tämän säännön kohtaan 5.9 liittyvä virallinen testausseloste

2.4.6

Kaasupurkausvalonlähteellä varustettua valaisinta koskevan hyväksyntähakemuksen sisältövaatimukset:

2.4.6.1

Jos virranrajoitinta ei ole integroitu valonlähteeseen, on toimitettava yksi virranrajoitin, joka voi olla kokonaan tai osittain integroitu etusumuvalaisimeen.

2.4.6.2

Sellaisen hajavalaisinjärjestelmän hyväksyntää varten, jossa käytetään ei-vaihdettavaa kaasupurkausvalonlähdettä, jota ei ole hyväksytty säännön nro 99 perusteella, on toimitettava järjestelmästä kaksi näytettä, jotka sisältävät valogeneraattorin ja tarvittaessa yhden kutakin käytettävää tyyppiä olevan virranrajoittimen.

2.4.7

Jos käytetään LED-moduuleita tai hajavalaisinjärjestelmää, eikä etusumuvalaisimen tai hajavalaisinjärjestelmän asianomaisia muovimateriaalista valmistettuja komponentteja ole suojattu mitenkään (kaasupurkaus)valonlähteiden aiheuttamaa UV-säteilyä vastaan (esimerkiksi lasisuotimin), on toimitettava

kustakin asianomaisesta materiaalista yksi näyte, jonka on oltava geometrialtaan samanlainen kuin testattava etusumuvalaisin tai hajavalaisinjärjestelmä. Kaikkien materiaalinäytteiden on oltava ulkomuodoltaan ja mahdolliselta pintakäsittelyltään samanlaisia kuin osat, jotka on tarkoitettu hyväksyttävänä olevaan etusumuvalaisimeen.

2.4.8

Kun kyseessä on kohdan 2.4.8 ja/tai 5.8 mukaisesti sellaisen etusumuvalaisimen hyväksyntä, jossa on muovilinssejä ja/tai sisäpuolisia muovista valmistettuja optisia osia, jotka on jo testattu,

on linsseissä, pinnoitteissa tai sisäpuolisissa optisissa osissa käytettyjen materiaalien mukana toimitettava testausselosteet, jotka koskevat materiaalien testausta UV-säteilysuojauksen osalta.

2.4.9

Kustakin etusumuvalaisintypistä on toimitettava kaksi näytettä, yksi ajoneuvon vasemmalle ja yksi oikealle puolelle asennettavaksi tarkoitetusta valaisimesta, tai yhteensopiva etusumuvalaisinpari.

2.4.10

Tarvittaessa on toimitettava yksi valonlähteen säätölaite.

2.4.11

Tarvittaessa on toimitettava yksi vaihtuvan valovoiman säädin tai samat signaalit tuottava generaattori.

2.5

Toimivaltaisen viranomaisen on ennen tyyppihyväksynnän myöntämistä todennettava, että on huolehdittu tyydyttävästi järjestelyistä, joiden avulla tuotannon vaatimustenmukaisuuden tehokas valvonta voidaan varmistaa.

3. MERKINNÄT

3.1

Hyväksyttäväksi toimitetuissa etusumuvalaisimen tai hajavalaisinjärjestelmän tyyppiä edustavissa näytteissä on oltava selkeällä, helposti luettavalla ja pysyvällä tavalla merkittynä seuraavat tiedot:

a)	hakijan kauppanimi tai tavaramerkki

b)	etusumuvalaisimen luokkaa osoittava merkintä ja, jos kyseessä on luokan F3 etusumuvalaisin,

c)	mahdollisen LED-moduulin tai valogeneraattorin tunnistuskoodi.

3.2

Valaisimien linssissä ja päärungossa (3) on oltava riittävän kokoiset tilat kohdassa 3 tarkoitetulle hyväksyntämerkille ja lisätunnuksille. Nämä tilat on osoitettava kohdassa 2.2.1 tarkoitetuissa piirustuksissa.

3.3

Hyväksyntämerkintä voidaan sijoittaa laitteen sisä- tai ulkopuoliseen osaan (joko läpinäkyvään tai läpinäkymättömään), jota ei voi irrottaa laitteen valoa säteilevästä läpinäkyvästä osasta. Kun kyseessä on hajavalaisinjärjestelmä, jossa ulkolinssi on kiinteä osa valojohdinta, tämä vaatimus katsotaan täytetyksi, jos hyväksyntämerkintä on ainakin valogeneraattorissa sekä valojohtimessa tai sen suojakuoressa. Laitteen ollessa asennettuna ajoneuvoon merkinnän on joka tapauksessa oltava näkyvillä ainakin silloin, kun jokin liikkuva osa, kuten konepelti, tavaratilan luukku tai ovi, on auki.

3.4

Luokan F3 etusumuvalaisimia koskevan hyväksyntähakemuksen sisältövaatimukset:

3.4.1

Kun kyseessä on hajavalaisinjärjestelmä, valogeneraattoreihin on oltava merkittynä nimellisjännite ja -virta. Jos elektroninen säätölaite ei ole osana laitetta, valogeneraattoreissa on oltava merkittynä valmistajan kauppanimi, tavaramerkki ja osanumero.

3.4.2

Valaisimiin, joissa käytetään LED-moduuleita, on oltava merkittynä nimellisjännite, nimellisvirta ja valonlähdemoduulin tunnistuskoodi.

3.5

Valaisimen hyväksyntähakemuksen yhteydessä toimitetuissa LED-moduuleissa on oltava seuraavat merkinnät:

3.5.1

hakijan kauppanimi tai tavaramerkki helposti luettavalla ja pysyvällä tavalla merkittynä;

3.5.2

moduulin tunnistuskoodi helposti luettavalla ja pysyvällä tavalla merkittynä.

Tunnistuskoodi koostuu kirjaimista MD (lyhenteenä sanasta ”moduuli”) ja hyväksyntämerkinnästä ilman kohdassa 4.2.1 tarkoitettua ympyrää. Tämä tunnistuskoodi on esitettävä kohdassa 2.2.1 tarkoitetuissa piirustuksissa. Jos käytetään useita toisistaan poikkeavia LED-moduuleita, sen perään on merkittävä lisäsymbolit ja merkit. Hyväksyntämerkin ei tarvitse olla sama kuin siinä valaisimessa oleva hyväksyntämerkki, jossa moduulia käytetään, mutta molempien merkkien on oltava saman hakijan.

3.6

Jos käytetään valonlähteen säädintä, joka ei ole osana LED-moduulia, säätimeen on merkittävä sen oma tunnistuskoodi sekä nimellistulojännite ja -virta.

4. HYVÄKSYNTÄ

4.1 Yleistä

4.1.1

Hyväksyntä myönnetään, jos kaikki kohdan 2 mukaisesti hyväksyntää varten toimitetut etusumuvalaisintyypin näytekappaleet täyttävät tämän säännön vaatimukset.

4.1.2

Jos ryhmitetyt, yhdistetyt tai rakenteellisesti toisiinsa yhdistetyt valaisimet täyttävät useamman kuin yhden säännön vaatimukset, yksi kansainvälinen hyväksyntämerkki riittää edellyttäen, että kukin ryhmitetyistä, yhdistetyistä tai rakenteellisesti yhdistetyistä valaisimista täyttää siihen sovellettavat vaatimukset.

4.1.3

Kullekin hyväksytylle tyypille annetaan hyväksyntänumero. Hyväksyntänumeron kahdesta ensimmäisestä merkistä (tällä hetkellä 04) käy ilmi muutossarja, joka sisältää ne sääntöön tehdyt tärkeät tekniset muutokset, jotka ovat hyväksynnän myöntämishetkellä viimeisimmät. Sama sopimuspuoli ei saa antaa samaa numeroa toiselle tämän säännön soveltamisalaan kuuluvalle etusumuvalaisintyypille, paitsi jos kyseessä on hyväksynnän laajentaminen laitteeseen, joka eroaa edellä tarkoitetusta tyypistä ainoastaan säteilevän valon värin osalta.

4.1.4

Tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille on ilmoitettava tähän sääntöön perustuvasta etusumuvalaisintyypin hyväksynnän myöntämisestä, laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta taikka tuotannon lopettamisesta tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella lomakkeella, johon on liitetty tämän säännön kohdassa 2.2 tarkoitetut tiedot.

4.1.5

Kohdassa 3.1 tarkoitetun merkin lisäksi jokaiseen tämän säännön mukaisesti hyväksyttyä tyyppiä vastaavaan etusumuvalaisimeen on kiinnitettävä kohdassa 3.2 tarkoitettuihin tiloihin kohdissa 4.2 ja 4.3 tarkoitettu hyväksyntämerkki.

4.2 Hyväksyntämerkin koostumus

Hyväksyntämerkki muodostuu seuraavista osista:

4.2.1

kansainvälinen hyväksyntämerkki, jonka osat ovat

4.2.1.1

E-kirjain ja hyväksynnän myöntäneen maan tunnusnumero (4) ympyrän sisällä,

4.2.1.2

kohdassa 4.1.3 tarkoitettu hyväksyntänumero.

4.2.2

Lisäksi laitteissa on oltava seuraavat lisätunnukset (tapauksen mukaan):

4.2.2.1

Tämän säännön vaatimukset täyttävissä etusumuvalaisimissa on oltava

a)	tunnus B, kun kyseessä on luokka B, ja

b)	tunnus F3, kun kyseessä on luokka F3.

4.2.2.2

Etusumuvalaisimissa, joissa on muovilinssi, on oltava kirjainyhdistelmä PL, joka on merkittävä kohdassa 4.2.2.1 tarkoitettujen symbolien lähelle.

4.2.2.3

Liitteen 5 kohdan 1.1.1 mukaisen testausmenettelyn kuluessa käytetystä asiaankuuluvasta toimintamuodosta ja liitteen 5 kohdan 1.1.2 kohdan mukaisista sallituista jännitteistä on aina määrättävä hyväksyntälomakkeissa ja tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille toimitettavissa ilmoituslomakkeissa.

Laite on merkittävä tapauksen mukaan seuraavasti:

4.2.2.3.1

Tämän säännön vaatimuksia vastaavissa yksiköissä, jotka on suunniteltu siten, että yhden toiminnon hehkulangat eivät ole toiminnassa samanaikaisesti sellaisen muun toiminnon hehkulangan kanssa, jonka kanssa toiminto voi olla rakenteellisesti yhdistetty, merkitään hyväksyntämerkkiin tällaisen toiminnon symbolin jälkeen vinoviiva (/).

4.2.2.3.2

Jos ainoastaan etusumuvalaisin ja lähivalaisin eivät saa olla toiminnassa samanaikaisesti, vinoviiva merkitään kuitenkin sumuvalaisimen tunnuksen jälkeen, kun tunnus sijaitsee erillään tai tunnusyhdistelmässä viimeisenä.

4.2.2.3.3

Yksiköihin, jotka vastaavat tämän säännön liitteen 5 vaatimuksia ainoastaan 6 V:n tai 12 V:n jännitteellä, on lähelle hehkulampun kantaa sijoitettava tunnus, joka koostuu luvusta 24 ja sen yli merkitystä vinorististä (x).

4.2.2.4

Lähivalaisin ja etusumuvalaisin voivat olla rakenteellisesti yhdistettyjä, jos yhdistelmä on säännön nro 48 mukainen.

4.2.2.5

Luokan F3 etusumuvalaisimiin, joiden valonjakauma on asymmetrinen ja joita ei saa asentaa vapaasti ajoneuvon kummalle tahansa sivulle, on oltava merkittynä ajoneuvon ulkosivulle osoittava nuoli.

4.2.2.6

Hyväksyntänumeron kaksi merkkiä (tällä hetkellä 04), jotka ilmoittavat viimeisimpiä sääntöön tehtyjä tärkeitä teknisiä muutoksia vastaavan muutossarjan järjestysnumeron hyväksynnän myöntämisajankohtana, voidaan merkitä edellä lueteltujen lisätunnusten lähelle.

4.2.2.7

Kohdissa 4.2.1 ja 4.2.2 tarkoitettujen merkkien ja tunnusten on oltava selvästi luettavissa ja pysyviä silloinkin, kun etusumuvalaisin on asennettuna ajoneuvoon.

4.3 Hyväksyntämerkin sijoittelu

4.3.1 Erilliset valaisimet

Tämän säännön liitteessä 3 esitetään esimerkkejä hyväksyntämerkin sijoittelusta edellä mainittujen lisätunnusten kanssa.

4.3.2 Ryhmitetyt, yhdistetyt tai rakenteellisesti yhdistetyt valaisimet

4.3.2.1

Jos ryhmitetyt, yhdistetyt tai rakenteellisesti yhdistetyt valaisimet täyttävät useiden sääntöjen vaatimukset, valaisin voidaan varustaa yhdellä kansainvälisellä hyväksyntämerkillä. Merkki koostuu E-kirjaimesta ja hyväksynnän myöntäneen maan tunnusnumerosta, jotka ovat ympyrän sisällä, sekä hyväksyntänumerosta. Tämä hyväksyntämerkki voidaan sijoittaa mihin tahansa kohtaan ryhmitetyssä, yhdistetyssä tai rakenteellisesti yhdistetyssä valaisimessa seuraavin edellytyksin:

4.3.2.1.1

Merkintä näkyy, kun valaisimet on asennettu.

4.3.2.1.2

Mitään ryhmitettyjen, yhdistettyjen tai rakenteellisesti yhdistettyjen valaisimien valoa lähettävää osaa ei voida irrottaa irrottamatta samalla hyväksyntämerkkiä.

4.3.2.2

Kunkin valaisimen tunnus sen säännön mukaisesti, jonka perusteella hyväksyntä on myönnetty, ja hyväksynnän myöntämispäivänä voimassa olevan viimeisimpiä sääntöön tehtyjä tärkeitä teknisiä muutoksia vastaavan muutossarjan järjestysnumero sekä vaadittu nuoli (tarvittaessa) on merkittävä

4.3.2.2.1

joko asianomaiselle valoa säteilevälle pinnalle

4.3.2.2.2

tai ryhmään siten, että kukin ryhmitetty, yhdistetty tai rakenteellisesti yhdistetty valaisin voidaan selkeästi tunnistaa.

4.3.2.3

Yhden hyväksyntämerkin osien koko ei saa olla pienempi kuin vähimmäiskoko, joka vahvistetaan pienimmälle yksittäiselle merkille säännössä, jonka nojalla hyväksyntä on myönnetty.

4.3.2.4

Kullekin hyväksytylle tyypille annetaan hyväksyntänumero. Sama sopimuspuoli ei saa antaa samaa numeroa toiselle tämän säännön soveltamisalaan kuuluvalle ryhmitetylle, yhdistetylle tai rakenteellisesti yhdistetylle valaisimelle.

4.3.2.5

Tämän säännön liitteen 3 kuvassa 3 esitetään esimerkkejä ryhmitettyjen, yhdistettyjen tai rakenteellisesti yhdistettyjen ajovalaisimien hyväksyntämerkkien sijoittelusta edellä mainittujen lisätunnusten kanssa.

4.3.3 Valaisimiin, joiden linssejä käytetään erityyppisissä etusumuvalaisimissa ja jotka voidaan rakenteellisesti yhdistää tai ryhmittää muiden valaisimien kanssa, sovelletaan kohdan 4.3.2 säännöksiä.

4.3.3.1 Jos samaa linssiä käytetään erityyppisissä valaisimissa, se voidaan varustaa erilaisilla, erityyppisiin etusumuvalaisimiin tai valaisinyksiköihin viittaavilla hyväksyntämerkeillä, jos etusumuvalaisimen päärungolla, vaikka sitä ei voisi erottaa linssistä, on myös kohdassa 3.2 kuvattu tila ja hyväksyntämerkit varsinaisille toiminnoille.

Jos erityyppisillä etusumuvalaisimilla on sama päärunko, kaikki erilaiset hyväksyntämerkit voidaan kiinnittää siihen.

4.3.3.2 Tämän säännön liitteen 3 kuvassa 4 esitetään esimerkkejä hyväksyntämerkkien sijoittelusta edellä mainitussa tapauksessa.

5. YLEISET VAATIMUKSET

5.1 Kaikkien kohdan 2.2 mukaisesti toimitettujen etusumuvalaisinnäytteiden on täytettävä tämän säännön kohdissa 6 ja 7 esitetyt vaatimukset.

5.2 Etusumuvalaisimet on suunniteltava ja valmistettava siten, että ne toimivat tyydyttävästi tavanomaisissa käyttöolosuhteissa ja säilyttävät tässä säännössä tarkoitetut ominaisuudet huolimatta niihin mahdollisesti kohdistuvasta tärinästä. Linssin oikea asento on merkittävä selkeästi, ja linssin ja heijastimen on oltava siten kiinnitettyjä, että minkäänlainen kiertyminen ei ole mahdollista käytön aikana. Tämän kohdan vaatimusten täyttyminen on todennettava silmämääräisesti ja tarvittaessa koeasennuksella.

5.2.1 Etusumuvalaisimet on varustettava laitteella, joka mahdollistaa niiden säädön ajoneuvoissa siten, että valaisimet täyttävät niitä koskevat määräykset. Tällaista laitetta ei tarvitse asentaa yksiköihin, joissa heijastinta ja linssiä ei voida erottaa toisistaan, jos kyseisiä yksiköitä käytetään ainoastaan ajoneuvoissa, joissa etusumuvalaisimia voidaan säätää muulla tavoin. Jos etusumuvalaisin ja muu etuvalaisin, jotka kaikki on varustettu omalla valonlähteellä, asennetaan niin, että ne muodostavat yhdistelmäyksikön, säätölaitteella on voitava asianmukaisesti säätää kutakin optista järjestelmää erikseen.

5.2.2 Näitä säännöksiä ei sovelleta etuvalaisinyhdistelmiin, joiden heijastimet eivät ole jaettavissa valaisimittain. Tämäntyyppisiin yhdistelmiin sovelletaan tapauksen mukaan kohdan 6.3.4 tai 6.4.3 vaatimuksia.

5.3 Sen varmistamiseksi, että fotometriset ominaisuudet eivät muutu liian paljon, on suoritettava täydentäviä testejä liitteen 5 vaatimusten mukaisesti.

5.4 Jos etusumuvalaisimessa on muovilinssi, testit suoritetaan liitteen 6 vaatimusten mukaisesti.

5.5 Valaisimiin, joissa on vaihdettavat valonlähteet, sovelletaan seuraavia vaatimuksia:

a)	Valonlähteen kannan on oltava IEC:n julkaisussa 60061 määriteltyjen ominaisuuksien mukainen. Tässä yhteydessä sovelletaan tietolomaketta, joka koskee kyseisessä valonlähdeluokassa käytettävää kantaa.

b)	Valonlähteen on asetuttava helposti etusumuvalaisimeen.

c)	Laitteen rakenteen on oltava sellainen, että valonlähteet voi asentaa ainoastaan oikeaan asentoon.

5.6 Luokan B etusumuvalaisin on varustettava säännön nro 37 mukaisesti hyväksytyllä hehkulampulla silloinkin, kun hehkulamppua ei voida vaihtaa. Mitä tahansa säännön nro 37 mukaista hehkulamppua voidaan käyttää edellyttäen,

a)	että sen nimellisvalovirta on enintään 2 000 luumenia

b)	ja että käyttöä ei millään tavoin rajoiteta säännössä nro 37 ja sen muutossarjoissa, jotka ovat voimassa tyyppihyväksynnän hakemishetkellä.

5.6.1 Hehkulampun on täytettävä kohdan 5.6 vaatimukset silloinkin, kun se ei ole vaihdettavissa.

5.7 Luokan F3 valaisimissa voidaan käyttää seuraavassa täsmennettyjä valonlähteitä riippumatta siitä, ovatko valonlähteet vaihdettavissa vai eivät:

5.7.1

yhtä tai useampaa valonlähdettä, jotka on hyväksytty

5.7.1.1

säännön nro 37 ja sen tyyppihyväksynnän hakuhetkellä voimassa olevien muutossarjojen mukaisesti, mikäli mitään rajoituksia niiden käytölle ei ole asetettu, tai

5.7.1.2

säännön nro 99 ja sen tyyppihyväksynnän hakuhetkellä voimassa olevien muutossarjojen mukaisesti;

5.7.2

ja/tai yhtä tai useampaa LED-moduulia, joihin sovelletaan tämän säännön liitteen 12 vaatimuksia (vaatimustenmukaisuus on testattava);

5.7.3

ja/tai valogeneraattoreita, joihin sovelletaan tämän säännön liitteen 12 vaatimuksia (vaatimustenmukaisuus on testattava).

5.8 LED-moduuleita tai valogeneraattoreita käytettäessä on tarkastettava, että

5.8.1

LED-moduulien ja valogeneraattoreiden rakenne on sellainen, että niitä ei voida asentaa muuhun kuin oikeaan asentoonsa,

5.8.2

samassa valaisinrungossa mahdollisesti käytettäviä erilaisia valonlähdemoduuleita ei voida vaihtaa keskenään,

5.8.3

LED-moduulit tai valogeneraattorit on suojattu asiattomalta käsittelyltä.

5.9 Jos etusumuvalaisimen valonlähteiden kokonaisnimellisvalovirta on suurempi kuin 2 000 luumenia, on tehtävä merkintä liitteessä 1 olevan ilmoituslomakkeen kohtaan 10.

5.10 Jos etusumuvalaisimessa on muovilinssi, testit suoritetaan liitteen 6 vaatimusten mukaisesti.

5.10.1 Muovimateriaalista valmistettujen, etusumuvalaisimen sisällä olevien valoa läpäisevien osien UV-säteilynkestävyys on testattava liitteen 6 kohdan 2.7 mukaisesti.

5.10.2 Kohdassa 5.10.1 tarkoitettua testausta ei tarvitse tehdä, jos käytetään säännössä nro 99 tai tämän säännön liitteessä 12 tarkoitettuja vähän UV-säteilyä aiheuttavia valonlähteitä, tai jos asianomaiset valaisimen komponentit suojataan UV-säteilyltä esimerkiksi lasisuotimin.

5.11 Etusumuvalaisin ja sen virranrajoitin tai valonlähteen ohjauslaite eivät saa tuottaa säteily- tai siirtojohtohäiriöitä, jotka voisivat aiheuttaa vikatoimintoja ajoneuvon muissa sähkö- tai elektroniikkajärjestelmissä. (5)

5.12 Sallittuja ovat jatkuvaan toimintaan tarkoitetut etusumuvalaisimet, jotka on varustettu säteilevän valon voimakkuutta säätelevällä lisäjärjestelmällä, sekä jatkuvaan toimintaan tarkoitetut etusumuvalaisimet, jotka on rakenteellisesti yhdistetty jonkin muun, samaa valonlähdettä käyttävän toiminnon kanssa ja varustettu säteilevän valon voimakkuutta säätelevällä lisäjärjestelmällä.

5.13 Luokan F3 etusumuvalaisimien valorajan terävyys ja lineaarisuus on testattava liitteen 9 vaatimusten mukaisesti.

6. VALAISTUS

6.1 Etusumuvalaisimien on oltava sellaiset, että ne antavat riittävän valaistuksen ilman liiallista häikäisyä.

6.2 Etusumuvalaisimen tuottama valovoima mitataan 25 m:n etäisyydeltä käyttäen valokennoa, jonka tehoalue on sivuiltaan 65 mm:n kokoisen neliön sisällä.

Piste HV on pystysuoran napa-akselin sisältävän koordinaattijärjestelmän keskipiste. Linja h kulkee vaakasuorassa pisteen HV kautta (ks. tämän säännön liite 4).

6.3 Luokan B etusumuvalaisimia koskevat vaatimukset

6.3.1

Mittauksessa on käytettävä valmistajan märittelemään luokkaan kuuluvaa säännön nro 37 mukaista väritöntä vakiohehkulappua, jonka toimittaa valmistaja tai hakija.

6.3.1.1

Etusumuvalaisimen tarkastuksen aikana hehkulampun tehonsyöttöä on säädettävä niin, että saavutetaan säännön nro 37 asianomaisessa tietolomakkeessa ilmoitettu vertailuvalovirta jännitteellä 13,2 V.

6.3.1.2

Kun testataan etusumuvalaisinta, jonka hehkulamppua ei voida vaihtaa, valaisimen napojen jännite säädetään arvoon 13,2 V.

6.3.2

Etusumuvalaisimen katsotaan vastaavan vaatimuksia, jos fotometriset vaatimukset täyttyvät ainakin yhdellä vakiohehkulampulla.

6.3.3

Silmämääräistä säätöä varten tarvittava mittaustaso (ks. tämän säännön liite 4) asetetaan joko 10 tai 25 m:n etäisyydelle etusumuvalaisimen eteen.

6.3.3.1

Valokeilan on silmämääräistä pystysäätöä varten tuotettava mittaustasolle symmetrinen ja olennaisilta osin vaakasuora valoraja, joka ulottuu vähintään 5,0° linjan v molemmille puolille.

6.3.3.2

Etusumuvalaisin on säädettävä siten, että mittaustasolla oleva valoraja on 1,15° linjan h alapuolella.

6.3.4

Näin säädettynä etusumuvalaisimen on täytettävä kohdassa 6.3.5 esitetyt vaatimukset.

6.3.5

Tuotetun valaistuksen (ks. liite 4, kohta 2.1) on täytettävä seuraavat vaatimukset:

Linja tai vyöhyke	Pystysuunta (6)	Vaakasuunta (6)	Valovoima	Kohdat, joissa vaatimusten on täytyttävä
Linja 1	15° U–60° U	0°	145 cd max	koko linja
vyöhyke A	0°–1,75° U	5° L–5°R	85 cd min	koko vyöhyke
vyöhyke B	0°–3,5 ° U	26°L–26°R	570 cd max	koko vyöhyke
vyöhyke C	3,5° U–15° U	26°L–26°R	360 cd max	koko vyöhyke
vyöhyke D	1,75° D–3,5° D	12°L–12°R	1 700 cd min 11 500 cd max	vähintään yksi piste kaikilla pystylinjoilla
vyöhyke E	1,75° D–3,5° D	12°L–22°L sekä 12°R–22°R	810 cd min 11 500 cd max	vähintään yksi piste kaikilla pystylinjoilla

Valovoima on mitattava joko valkealla tai vaaleankeltaisella valolla sen mukaan, mitä valmistaja on määrännyt etusumuvalaisimessa käytettäväksi tavanomaisessa käytössä.

Vyöhykkeillä B tai C ei saa esiintyä sellaisia valaistuksen vaihteluita, jotka haittaavat näkyvyyttä.

6.3.6

Kohdassa 6.3.5 olevassa taulukossa määritellyssä valonjakaumassa sallitaan 15 asteen yläpuolisella alueella yksittäiset kapeat täplä- tai nauhamaiset alueet, joiden valovoima on enintään 230 cd, mikäli niiden kartiokulma on enintään 2° tai leveys enintään 1°. Jos näitä alueita on useita, niiden välisen etäisyyden on oltava vähintään 10°.

6.4 Luokan F3 etusumuvalaisimia koskevat vaatimukset

6.4.1 Eri valonlähteillä varustettujen etusumuvalaisimien on täytettävä seuraavat vaatimukset:

6.4.1.1 Vaihdettavilla hehkulankavalolähteillä varustetut etusumuvalaisimet

6.4.1.1.1

Etusumuvalaisimen on täytettävä tämän säännön kohdan 6.4.3 vaatimukset ainakin yhdellä täydellisellä vakiohehkulamppusarjalla, joka voi olla valmistajan tai hakijan toimittama.

Suoraan ajoneuvon jännitteellä toimivat hehkulamput:

Etusumuvalaisin on tarkastettava käyttäen säännön nro 37 mukaisia värittömiä vakiohehkulamppuja.

Etusumuvalaisimen tarkastuksen aikana hehkulampuille syötettävää tehoa on säädettävä niin, että saavutetaan säännön nro 37 asianomaisessa tietolomakkeessa ilmoitettu vertailuvalovirta 13,2 V.

6.4.1.1.2

Kun kyseessä on järjestelmä, jossa käytetään valonlähteen säätölaitetta, joka on osa valaisinta, mittaukset tehdään syöttäen lampun tulonapoihin hakijan ilmoittamaa jännitettä.

6.4.1.1.3

Kun kyseessä on järjestelmä, jossa käytetään valonlähteen säätölaitetta, joka ei ole osa valaisinta, valonlähteen säätölaitteen tulonapoihin syötetään hakijan ilmoittamaa jännitettä. Testauslaboratorion on vaadittava hakijaa toimittamaan valonlähteen säätölaite, jota tarvitaan valonlähteen ja asianomaisten toimintojen virransyöttöä varten. Valonlähteen säätölaitteen tunnistustiedot ja/tai käytettävä jännite toleransseineen on ilmoitettava tämän säännön liitteessä 1 tarkoitetussa ilmoituslomakkeessa.

6.4.1.2 Kaasupurkausvalonlähteellä varustetut etusumuvalaisimet

Testauksessa on käytettävä säännön nro 99 mukaista vakiovalonlähdettä, jota on vanhennettu vähintään 15 syklin ajan säännön nro 99 liitteen 4 kohdan 4 mukaisesti.

Etusumuvalaisimen testauksen aikana virranrajoittimen napojen jännitettä tai valonlähteen napojen jännitettä, jos virranrajoitin on integroitu valonlähteeseen, on säädettävä niin, että jännite on 12 V:n järjestelmässä 13,2 V tai hakijan ilmoittama ajoneuvon jännite ± 0,1 V:n toleranssilla.

Kaasupurkausvalonlähteen nimellisvalovirta voi poiketa säännössä nro 99 määritellystä. Mitatut valovoima-arvot on tällöin korjattava vastaavasti.

6.4.1.3 Ei-vaihdettavilla valonlähteillä varustetut etusumuvalaisimet

Kaikki ei-vaihdettavilla valonlähteillä varustettuja etusumuvalaisimia koskevat mittaukset on tehtävä jännitteellä 6,3 V, 13,2 V tai 28,0 V taikka muulla hakijan ilmoittamalla ajoneuvon jännitteellä. Testilaboratorio voi vaatia hakijaa toimittamaan sille tarvittavan virtalähteen. Jännitteet on syötettävä lampun tulonapoihin.

6.4.1.4 LED-moduuleilla varustetut etusumuvalaisimet

Kaikki LED-moduuleilla varustettuja etusumuvalaisimia koskevat mittaukset on tehtävä jännitteillä 6,3 V, 13,2 V tai 28,0 V, ellei tässä säännössä muuta määrätä. Elektronisen valonlähteen säätölaitteen avulla toimivat LED-moduulit on mitattava hakijan ilmoittamalla tulojännitteellä tai käyttäen virransyöttö- ja ohjauslaitetta, joka korvaa säätölaitteen fotometrisessä testissä. Asianomaiset syöteparametrit (kuten käyttösykli, taajuus, pulssimuoto, huippujännite) on eriteltävä ja ilmoitettava tämän säännön liitteessä 1 olevan lomakkeen kohdassa 10.6.

6.4.1.5 Kohdassa 5.8.1 esitetyn vaatimuksen noudattaminen on todennettava vähintään kohdassa 6.4.3 olevassa taulukossa annettujen, linjoja 3 ja 4 koskevien arvojen osalta.

6.4.2 Fotometriset säädöt ja mittausolosuhteet:

6.4.2.1

Silmämääräistä säätöä varten tarvittava mittaustaso (ks. tämän säännön liitteen 4 kohta 2.2) asetetaan joko 10 tai 25 m:n etäisyydelle etusumuvalaisimen eteen.

6.4.2.2

Valokeilan on silmämääräistä pystysäätöä varten tuotettava mittaustasolle symmetrinen ja olennaisilta osin vaakasuora valoraja, joka ulottuu vähintään 5,0 astetta linjan v molemmille puolille. Jos silmämääräinen kohdistus tuottaa ongelmia tai epävarmoja tuloksia, on käytettävä valorajan laadun mittausta ja laitemittausta, jotka esitetään liitteen 9 kohdissa 4 ja 5.

6.4.2.3

Etusumuvalaisin on säädettävä niin, että valoraja mittaustasolla on 1 asteen linjan h alapuolella liitteen 9 kohdan 2 vaatimusten mukaisesti.

6.4.3 Fotometriset vaatimukset

Edellä kuvaillulla tavalla säädettynä etusumuvalaisimen on täytettävä seuraavassa taulukossa esitetyt fotometriset vaatimukset (ks. myös tämän säännön liitteen 4 kohta 2.2):

Linja tai vyöhyke	Pystysuunta (7) linjan h yläp.: + linjan h alap.: –	Vaakasuunta (7) linjasta v vasemmalle: – linjasta v oikealle: +	Valovoima (cd)	Kohdat, joissa vaatimusten on täytyttävä
piste 1, 2 (8)	+ 60°	± 45°	85 max	kaikki pisteet
piste 3, 4 (8)	+ 40°	± 30°
piste 5, 6 (8)	+ 30°	± 60°
piste 7, 10 (8)	+ 20°	± 40°
piste 8, 9 (8)	+ 20°	± 15°
linja 1 (8)	+ 8°	– 26° – +26°	130 max	koko linja
linja 2 (8)	+ 4°	– 26° – + 26°	150 max	koko linja
linja 3	+ 2°	– 26° – + 26°	245 max	koko linja
linja 4	+ 1°	– 26° – + 26°	360 max	koko linja
linja 5	0°	– 10° – + 10°	485 max	koko linja
linja 6 (9)	– 2,5°	– 10° – + 10°	2 700 min	koko linja
linja 7 (9)	– 6,0°	– 10° – + 10°	< 50 prosenttia maksimista linjalla 6	koko linja
linja 8L ja R (9)	– 1,5° – 3,5°	– 22° ja + 22°	1 100 min	yksi tai useampia pisteitä
linja 9L ja R (9)	– 1,5° – 4,5°	– 35° ja + 35°	450 min	yksi tai useampia pisteitä
vyöhyke D (9)	– 1,5° – – 3,5°	– 10° – + 10°	12 000 max	koko vyöhyke

6.4.3.1

Valovoima on mitattava joko valkealla tai värillisellä valolla sen mukaan, mitä hakija on määrännyt sumuvalaisimissa käytettäväksi tavanomaisessa käytössä. Linjan 5 yläpuolella olevalla vyöhykkeellä, joka ulottuu 10 astetta vasemmalle ja 10 astetta oikealle, ei sallita valovoiman eroja, jotka estävät tyydyttävän näkyvyyden.

6.4.3.2

Kaksi valaisinta, jotka muodostavat kohdassa 4.2.2.5 tarkoitetun yhteensopivan parin, voidaan hakijan pyynnöstä testata erikseen. Tässä tapauksessa kohdassa 6.4.3 olevassa taulukossa linjoille 6, 7, 8 ja 9 ja vyöhykkeelle D määrättyjä vaatimuksia sovelletaan puoleen vasemman- ja oikeanpuoleisen etusumuvalaisimen mittaustulosten summasta. Kummankin etusumuvalaisimen on kuitenkin täytettävä vähintään 50 prosenttia linjalle 6 asetetusta vaatimuksesta. Lisäksi kummankin kahdesta etusumuvalaisimesta, jotka muodostavat kohdassa 4.2.2.5 tarkoitetun yhteensopivan parin, on täytettävä linjoja 6 ja 7 koskevat vaatimukset vain kulmien 5 astetta sisäänpäin ja 10 astetta ulospäin rajaamalla alueella.

6.4.3.3

Liitteen 4 kuvassa 3 olevien linjojen 1 ja 5 välisellä alueella valokeilan olisi oltava pääosin yhdenmukainen. Linjojen 6, 7, 8 ja 9 välillä ei sallita valovoiman eroja, jotka estävät tyydyttävän näkyvyyden.

6.4.3.4

Kohdassa 6.4.3 olevassa taulukossa määritellyssä valonjakaumassa sallitaan alueella, joka sisältää mittauspisteet 1–10 ja linjan 1, tai alueella, joka sisältää linjan 1 ja linjan 2, yksittäiset kapeat täplä- tai nauhamaiset alueet, joiden valovoima on enintään 175 cd, mikäli niiden kartiokulma on enintään 2 astetta tai leveys enintään 1 aste. Jos näitä alueita on useita, niiden välisen etäisyyden on oltava vähintään 10 aastetta.

6.4.3.5

Jos valovoimavaatimukset eivät täyty, sallitaan valorajan kohdistaminen uudelleen ± 0,5 astetta pystysuunnassa ja/tai ± 2 astetta vaakasuunnassa. Uudessa asennossa on kaikkien fotometristen vaatimusten täytyttävä.

6.4.4 Muut fotometriset vaatimukset

6.4.4.1 Sellaisilla kaasupurkausvalonlähteillä, joissa virranrajoitin ei ole integroituna valonlähteeseen, varustetun etusumuvalaisimen valovoiman on mittauspisteessä kohdassa 0° vaakasuunnassa ja 2° D pystysuunnassa oltava suurempi kuin 1 080 cd mitattuna neljä sekuntia sumuvalaisimen sytyttämisen jälkeen, kun valaisimen edellisestä käytöstä on kulunut vähintään 30 minuuttia.

6.4.4.2 Jotta voitaisiin mukautua sakeaan sumuun tai muihin olosuhteiden muutoksiin, valovoiman muuttaminen automaattisesti on sallittua edellyttäen, että

a)	etusumuvalaisimen käyttöjärjestelmään sisältyy aktiivinen elektroninen valonlähteen säätölaite

b)	kaikkia voimakkuuksia muutetaan samassa suhteessa.

Tarkastettaessa kohdan 6.4.1.1.3 vaatimusten täyttymistä järjestelmää pidetään hyväksyttävänä, jos valovoimat ovat 60–100 prosenttia kohdan 6.4.3 taulukossa annetuista arvoista.

6.4.4.2.1

Ilmoituslomakkeeseen on tehtävä asianomainen merkintä (liite 1, kohta 10).

6.4.4.2.2

Tyyppihyväksynnästä vastaavan tutkimuslaitoksen on varmistettava, että automaattisesti mukautuva järjestelmä toimii niin, että tien valaistus on hyvä eikä kuljettajalle tai muille tienkäyttäjille aiheudu haittaa.

6.4.4.2.3

Fotometriset mittaukset on tehtävä hakijan ohjeita noudattaen.

7. VÄRI

Etusumuvalaisimen tuottaman valon värin on oltava valkoinen tai vaaleankeltainen hakijan valinnan mukaan. Valokeilan vaaleankeltainen väri voidaan saada aikaan valonlähteen värillä, etusumuvalaisimen linssillä tai jollakin muulla sopivalla tavalla.

7.1

Etusumuvalaisimen kolorimetriset ominaisuudet on mitattava kohdissa 6.3 ja 6.4 määritellyillä jännitteillä.

8. HAITAN MÄÄRITTÄMINEN (HÄIKÄISY)

Etusumuvalaisimen aiheuttama haittaava häikäisy on määritettävä (10).

9. ETUSUMUVALAISIMEN TYYPIN MUUTOKSET JA HYVÄKSYNNÄN LAAJENTAMINEN

9.1

Etusumuvalaisintyyppiin tehtävistä muutoksista on ilmoitettava tyyppihyväksyntäviranomaiselle, joka on hyväksynyt kyseisen valaisintyypin. Viranomainen voi tämän jälkeen

9.1.1

katsoa, ettei tehdyillä muutoksilla todennäköisesti ole havaittavaa kielteistä vaikutusta ja että etusumuvalaisin joka tapauksessa edelleen täyttää vaatimukset,

tai

9.1.2

vaatia uutta testausselostetta testien suorittamisesta vastaavalta tekniseltä tutkimuslaitokselta.

9.2

Hyväksynnän vahvistamisesta tai epäämisestä ja muutoksista on ilmoitettava tätä sääntöä soveltaville sopimuksen sopimuspuolille kohdan 4.1.4 mukaisella menettelyllä.

9.3

Hyväksynnän laajennuksen myöntäneen toimivaltaisen viranomaisen on annettava laajennukselle sarjanumero ja ilmoitettava siitä muille vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille, jotka soveltavat tätä sääntöä, tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella ilmoituslomakkeella.

10. TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUS

10.1

Tämän säännön perusteella hyväksyttävät etusumuvalaisimet on valmistettava siten, että ne vastaavat hyväksyttyä tyyppiä ja täyttävät tämän säännön kohtien 6 ja 7 ja liitteen 7 vaatimukset.

10.2

Valmistusta on valvottava asianmukaisesti, jotta kohdassa 10.1 tarkoitettujen vaatimusten täyttyminen voidaan varmistaa.

10.3

Hyväksynnän haltijan on

10.3.1

varmistettava, että tuotteiden laaduntarkastukseen sovellettavat menettelyt ovat riittäviä,

10.3.2

voitava käyttää tarkastuslaitteita, joita tarvitaan kunkin hyväksytyn tyypin vaatimustenmukaisuuden tarkastamiseen,

10.3.3

varmistettava, että testitulosten tiedot talletetaan ja että asiaan liittyvät asiakirjat ovat saatavilla tyyppihyväksyntäviranomaisen kanssa sovittavan ajan,

10.3.4

analysoitava kunkin testityypin tulokset tarkastaakseen ja varmistaakseen tuotteen ominaisuuksien pysyvyyden kuitenkin niin, että teollisessa tuotannossa esiintyvät vaihtelut sallitaan,

10.3.5

varmistettava, että kullekin tuotetyypille suoritetaan vähintään tämän säännön liitteessä 7 määrätyt testit liitteessä 2 määritellyin toleranssein,

10.3.6

varmistettava, että aina, jos näytteet ovat kyseisen testityypin vaatimusten vastaisia, otetaan uudet näytteet ja tehdään uusi testi. Kaikki tarpeelliset toimenpiteet on toteutettava, jotta kyseinen tuotanto saadaan jälleen vaatimusten mukaiseksi.

10.4

Tyyppihyväksynnän myöntänyt toimivaltainen viranomainen saa milloin tahansa tarkastaa kussakin tuotantoyksikössä sovellettavat vaatimustenmukaisuuden valvontamenetelmät.

10.4.1

Testejä ja tuotantoa koskevat asiakirjat on annettava vierailevan tarkastajan käyttöön kussakin tarkastuksessa.

10.4.2

Tarkastaja voi ottaa satunnaisnäytteitä testattavaksi valmistajan laboratoriossa. Näytteiden vähimmäismäärä voidaan määrittää valmistajan omien tarkastusten tulosten mukaisesti.

10.4.3

Jos näyttää siltä, että laatutaso ei ole tyydyttävä tai että kohdan 10.4.2 soveltamiseksi suoritettujen testien oikeellisuus on tarpeellista tarkastaa, tarkastaja valitsee tämän säännön liitteen 7 perusteiden ja liitteessä 2 esitettyjen toleranssien mukaisesti näytteet, jotka toimitetaan tyyppihyväksyntätestit suorittaneelle tekniselle tutkimuslaitokselle.

10.4.4

Toimivaltainen viranomainen voi suorittaa minkä tahansa tähän sääntöön perustuvan testin. Kyseiset testit tehdään satunnaisnäytteille, jotka otetaan valmistajan toimitussitoumuksia häiritsemättä ja tämän säännön liitteen 7 perusteiden ja liitteessä 2 esitettyjen toleranssien mukaisesti.

10.4.5

Toimivaltaisen viranomaisen on pyrittävä suorittamaan tarkastus joka toinen vuosi. Viranomainen voi kuitenkin päättää tästä oman harkintansa ja sen mukaan, miten se luottaa tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvonnan tehokkuuteen. Jos tulokset eivät tyydytä, toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että kaikki tarpeelliset toimenpiteet toteutetaan tuotannon saattamiseksi vaatimustenmukaiseksi mahdollisimman pian.

10.5

Etusumuvalaisimia, joissa on selviä vikoja, ei oteta huomioon.

11. SEURAAMUKSET VAATIMUSTENMUKAISUUDESTA POIKKEAVASTA TUOTANNOSTA

11.1

Etusumuvalaisintyypille tämän säännön perusteella myönnetty hyväksyntä voidaan peruuttaa, jos edellä esitetyt vaatimukset eivät täyty tai jos hyväksyntämerkillä varustettu etusumuvalaisin ei vastaa hyväksyttyä tyyppiä.

11.2

Jos tätä sääntöä soveltava sopimuksen sopimuspuoli peruuttaa aiemmin myöntämänsä hyväksynnän, sen on viipymättä ilmoitettava siitä muille tätä sääntöä soveltaville sopimuksen sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella ilmoituslomakkeella.

12. TUOTANNON LOPETTAMINEN

Jos hyväksynnän haltija lopettaa kokonaan tämän säännön perusteella hyväksytyn etusumuvalaisimen valmistamisen, hyväksynnän haltijan on ilmoitettava siitä hyväksynnän myöntäneelle viranomaiselle. Ilmoituksen saatuaan viranomaisen on ilmoitettava asiasta muille tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella ilmoituslomakkeella.

13. HYVÄKSYNTÄTESTEISTÄ VASTAAVIEN TUTKIMUSLAITOSTEN JA TYYPPIHYVÄKSYNTÄVIRANOMAISTEN NIMET JA OSOITTEET

Tätä sääntöä soveltavien sopimuksen sopimuspuolten on ilmoitettava Yhdistyneiden kansakuntien sihteeristölle hyväksyntätestauksesta vastaavien teknisten tutkimuslaitosten ja niiden tyyppihyväksyntäviranomaisten nimet ja osoitteet, jotka myöntävät hyväksynnän ja joille on lähetettävä ilmoitukset muissa maissa annetusta hyväksynnästä tai hyväksynnän laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta taikka tuotannon lopettamisesta.

14. SIIRTYMÄMÄÄRÄYKSET

14.1

Tämän säännön muutossarjan 04 voimaantulosta (9. joulukuuta 2010) alkaen tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet eivät saa evätä tähän sääntöön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 04, perustuvia E-tyyppihyväksyntöjä.

14.2

Tämän säännön muutossarjan 04 lisäyksen 2 voimaantulosta alkaen tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet eivät saa myöntää hyväksyntöjä luokkaan B kuuluville uusille etusumuvalaisintyypeille. Tätä sääntöä soveltavien sopimuspuolten on kuitenkin edelleen myönnettävä hyväksyntöjä luokan B etusumuvalaisimille tämän säännön muutossarjojen 02, 03 ja 04 mukaisesti, jos kyseiset etusumuvalaisimet on tarkoitettu pelkästään varaosiksi käytössä oleviin ajoneuvoihin.

14.3

Siihen saakka, kun muutossarjan 04 voimaantulosta (9. joulukuuta 2015) on kulunut 60 kuukautta, ja siltä osin, kuin on kyse muutossarjalla 04 käyttöön otetuista muutoksista, jotka koskevat fotometrisiä mittauksia vertailuvalovirralla ja noin 13,2 voltin jännitteellä, ja jotta tekniset tutkimuslaitokset ehtisivät mukauttaa testauslaitteistonsa vaatimuksia vastaaviksi, tätä sääntöä soveltavien sopimuksen osapuolten on myönnettävä hyväksyntöjä tämän säännön mukaisesti sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 04, kun käytetään nykyisiä testauslaitteita ja tehdään soveltuvat arvojen muunnokset tyyppihyväksynnästä vastaavaa viranomaista tyydyttävällä tavalla.

14.4

Voimassa olevat etusumuvalaisimien hyväksynnät, jotka on myönnetty tämän säännön aiempien muutossarjojen nojalla, pysyvät voimassa rajoittamattoman ajan.

14.5

Kun muutossarjan 03 voimaantulosta (11. heinäkuuta 2013) on kulunut 60 kuukautta, tätä sääntöä soveltavat sopimuksen osapuolet eivät saa myöntää hyväksyntöjen laajennuksia millekään luokan B etusumuvalasimelle lukuun ottamatta sellaisia valaisimia, jotka on tarkoitettu asennettaviksi varaosina käytössä oleviin ajoneuvoihin. Tätä sääntöä soveltavien sopimuksen osapuolten on edelleen myönnettävä tyyppihyväksyntöjen laajennuksia kaikille luokan F3 etusumuvalaisimille

(1) Tämän säännön vaatimukset eivät estä tätä sääntöä soveltavaa sopimuspuolta kieltämästä tämän säännön mukaisesti hyväksytyn etusumuvalaisimen, jossa on muovimateriaalista valmistettu linssi, ja mekaanisen (pyyhkimillä varustetun) ajovalaisimen puhdistuslaitteen yhdistelmää.

(2) Sellaisina kuin ne määritellään ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman (R.E.3) (asiakirja TRANS/WP.29/78/Rev.2) kohdassa 2.

(3) Jos linssiä ei voi irrottaa etusumuvalaisimen päärungosta, linssissä tai rungossa oleva tila on riittävä.

(4) Vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolten tunnusnumerot esitetään ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman (R.E.3) liitteessä 3, asiakirja TRANS/WP.29/78/Rev.2.

(5) Sähkömagneettista yhteensopivuutta koskevat vaatimukset vaihtelevat ajoneuvotyypeittäin..

(6) Koordinaatit määritellään asteina kulmakoordinaatistossa, jossa on pystysuora napa-akseli.

(7) Koordinaatit määritellään asteina kulmakoordinaatistossa, jossa on pystysuora napa-akseli.

(8) Katso kohta 6.4.3.4.

(9) Katso kohta 6.4.3.2.

(10) Tästä määrityksestä annetaan viranomaisille suositus.

LIITE 1

ILMOITUS

(Enimmäiskoko: A4 (210 × 297 mm))

LIITE 2

TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUDEN VALVONTAMENETTELYJÄ KOSKEVAT TOLERANSSIVAATIMUKSET

Luokan B etusumuvalaisimet:

1.1	Testattaessa minkä tahansa satunnaisotannalla valitun, vakiohehkulampulla varustetun etusumuvalaisimen fotometrisiä ominaisuuksia mikään mitattu arvo ei saa poiketa enempää kuin 20 prosenttia tässä säännössä määrätystä arvosta epäsuotuisaan suuntaan.

1.2	Jaksoittaisten kirjausten osalta mittaus rajoittuu pisteeseen B50 (1) sekä vyöhykkeen D vasempaan ja oikeaan alanurkkaan (ks. liitteen 4 kuva 2).

Luokan F3 etusumuvalaisimia koskevat vaatimukset:

2.1	Testattaessa minkä tahansa satunnaisotannalla valitun etusumuvalaisimen fotometrisiä ominaisuuksia tämän säännön kohdan 6.4 mukaisesti mikään mitattu valovoima-arvo ei saa poiketa enempää kuin 20 prosenttia epäsuotuisaan suuntaan.

2.2

Sallitut enimmäispoikkeamat tämän säännön 6.4.3 kohdassa olevassa taulukossa esitetyistä arvoista ovat seuraavat:

Linja tai vyöhyke	Pystysuunta (2) linjan h yläp.: + linjan h alap.: –	Vaakasuunta (2) linjasta v vasemmalle: – linjasta v oikealle: +	Valovoima (cd)		Kohdat, joissa vaatimusten on täytyttävä
Linja tai vyöhyke	Pystysuunta (2) linjan h yläp.: + linjan h alap.: –		Vastaavuus 20 prosenttia	Vastaavuus 30 prosenttia
piste 1, 2 (3)	+ 60°	± 45°	115 max	130 max	kaikki pisteet
piste 3, 4 (3)	+ 40°	± 30°
piste 5, 6 (3)	+ 30°	± 60°
piste 7, 10 (3)	+ 20°	± 40°
piste 8, 9 (3)	+ 20°	± 15°
linja 1 (3)	+ 8°	– 26 – + 26 °	160 max	170 max	koko linja
linja 2 (3)	+ 4°	– 26° – + 26°	180 max	195 max	koko linja
linja 3	+ 2°	– 26° – + 26°	295 max	320 max	koko linja
linja 4	+ 1°	– 26° – + 26°	435 max	470 max	koko linja
linja 5	0°	– 10° – + 10°	585 max	630 max	koko linja
linja 6 (4)	–2,5°	välillä 5° sisään- ja 10° ulospäin	2 160 min	1 890 min	koko linja
linja 8 L ja R (4)	– 1,5° – 3,5°	– 22° ja + 22°	880 min	770 min	yksi tai useampia pisteitä
linja 9 L ja R (4)	– 1,5° – 4,5°	– 35° ja + 35°	360 min	315 min	yksi tai useampia pisteitä
vyöhyke D	– 1,5° – 3,5 °	– 10° – + 10°	14 400 max	15 600 max	koko vyöhyke

2.3	Jaksoittaisten kirjausten osalta vaatimustenmukaisuuden todentamiseksi tehtävien fotometristen mittausten on annettava tiedot ainakin pisteistä 8 ja 9 ja linjoista 1, 5, 6, 8 ja 9 tämän säännön kohdan 6.4.3 mukaisesti.

(1) Piste B50 vastaa seuraavia koordinaatteja: vaakasuunnassa 0°, pystysuunnassa 0,86° U.

(2) Koordinaatit määritellään asteina kulmakoordinaatistossa, jossa on pystysuora napa-akseli.

(3) Ks. tämän säännön kohta 6.4.3.4.

(4) Ks. tämän säännön kohta 6.4.3.2.

LIITE 3

ESIMERKKEJÄ LUOKKIEN B JA F3 ETUSUMUVALAISIMIEN HYVÄKSYNTÄMERKEISTÄ

Kuva 1

Edellä esitetyllä hyväksyntämerkinnällä varustettu laite on luokan B sumuvalaisin, joka on hyväksytty Saksassa (E1) säännön nro 19 mukaisesti, ja sen hyväksyntänumero on 221.

Tunnuksen B vieressä oleva numero osoittaa, että hyväksyntä on myönnetty säännön nro 19 muutossarjan 04 vaatimusten mukaisesti.

Kuvan 1 merkintä kertoo, että laite on etusumuvalaisin, joka voi olla toiminnassa minkä tahansa muun valaisimen kanssa, jonka kanssa se mahdollisesti on rakenteellisesti yhdistetty.

Kuva 2a

Kuva 2b

Kuvien 2a ja 2b merkinnät osoittavat, että kyseessä on etusumuvalaisin, joka on hyväksytty Ranskassa (E2) säännön nro 19 mukaisesti, jonka hyväksyntänumero on 222, jossa on muovimateriaalista valmistettu linssi ja joka ei voi olla toiminnassa minkään muun valaisimen kanssa, jonka kanssa se mahdollisesti on rakenteellisesti yhdistetty.

Huomautus: Hyväksyntänumero ja lisätunnukset on sijoitettava ympyrän lähelle ja joko E-kirjaimen ylä- tai alapuolelle tai sen oikealle tai vasemmalle puolelle. Hyväksyntänumeron muodostavien merkkien on oltava E-kirjaimen samalla puolella ja sen kanssa samansuuntaiset. Roomalaisten numeroiden käyttöä hyväksyntänumerossa on vältettävä, jotta sitä ei sekoitettaisi muihin tunnuksiin.

Kuva 3

Esimerkkejä ajoneuvon etuosaan asennettujen ryhmitettyjen, yhdistettyjen tai rakenteellisesti yhdistettyjen valaisimien merkinnöistä

Malli A

Malli B

Malli C

Malli D

Pysty- ja vaakasuorat viivat esittävät kaavamaisesti merkkivalolaitteen muotoa. Ne eivät ole osa hyväksyntämerkkiä.

Kuvan 3 malleissa A ja B olevat hyväksyntämerkinnät koskevat etusumuvalaisinta, joka on hyväksytty Italiassa (E3) säännön nro 19 mukaisesti ja jonka hyväksyntänumero on 17120.

Kuvan 3 malleissa C ja D olevat hyväksyntämerkinnät koskevat etusumuvalaisinta, joka on hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 19 mukaisesti ja jonka hyväksyntänumero on 17122.

Huomautus: Kuvassa 3 esitetyt neljä esimerkkiä vastaavat valaisinlaitetta, jossa oleva hyväksyntämerkki koskee seuraavia:

etuvalaisin, joka on hyväksytty säännön nro 7 muutossarjan 02 mukaisesti;

ajovalaisin, jonka lähivalo on suunniteltu oikean- ja vasemmanpuoleista liikennettä varten, jonka kaukovalon enimmäisvoimakkuus on 86 250–101 250 kandelaa (kuten luku 30 osoittaa), joka on hyväksytty säännön nro 112 muutossarjan 00 mukaisesti ja joka sisältää muovimateriaalista valmistetun linssin;

etusumuvalaisin, joka on hyväksytty säännön nro 19 muutossarjan 04 mukaisesti ja joka sisältää muovimateriaalista valmistetun linssin;

luokan 1a etusuuntavalaisin, joka on hyväksytty säännön nro 6 muutossarjan 02 mukaisesti.

Kuva 4

Ajovalaisimen kanssa rakenteellisesti yhdistetty valaisin

Kuvassa 4 oleva esimerkki vastaa erityyppisissä ajovalaisimissa käytettäväksi tarkoitetun muovimateriaalista valmistetun linssin merkintää, eli kyseessä on jokin seuraavista:

ajovalaisin, jonka lähivalo on suunniteltu oikean- ja vasemmanpuoleista liikennettä varten, jonka kaukovalon enimmäisvoimakkuus on 86 250–101 250 kandelaa, joka on hyväksytty Ruotsissa (E5) säännön nro 112 mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 00, ja joka on rakenteellisesti yhdistetty sellaisen etusumuvalaisimen kanssa, joka on hyväksytty säännön nro 19 muutossarjan 04 mukaisesti;

ii)

ajovalaisin, joka tuottaa kaukovaloa ja oikean- ja vasemmanpuoleista liikennettä varten suunniteltua lähivaloa, joka on hyväksytty Ruotsissa (E5) säännön nro 98 muutossarjan 00 mukaisesti ja joka on rakenteellisesti yhdistetty samaan etusumuvalaisimeen kuin edellä;

iii)

jompikumpi edellä mainituista ajovalaisimista hyväksyttynä erillisenä valaisimena.

Ajovalaisimen päärungossa saa olla ainoastaan voimassa oleva hyväksyntänumero. Kuvassa 5 annetaan esimerkkejä kyseisistä hyväksyntämerkinnöistä.

Kuva 5

Valaisinlaite, jota käytetään joko etusumuvalaisimena tai peruutusvalaisimena

Laite, jossa on kuvassa 6 esitetty hyväksyntämerkintä, on valaisin, joka on hyväksytty Belgiassa (E6) sääntöjen nro 19 ja nro 23 (peruutusvalaisimet) mukaisesti ja jonka hyväksyntänumerot ovat 17120 ja 17122.

Kuva 6

Yhtä edellä tarkoitettua valaisinta hyväksyttynä erillisenä valaisimena voidaan käyttää vain joko etusumuvalaisimena tai peruutusvalaisimena.

Kuva 7

Esimerkkejä luokan F3 etusumuvalaisimien hyväksyntämerkeistä

Kuvassa 7 esitetyllä hyväksyntämerkinnällä varustettu laite on luokan F3 sumuvalaisin, joka on hyväksytty Saksassa (E1) säännön nro 19 mukaisesti ja jonka hyväksyntänumero on 221.

Tunnuksen F3 vieressä oleva numero osoittaa, että hyväksyntä on myönnetty säännön nro 19 muutossarjan 04 vaatimusten mukaisesti.

Kuvan 7 merkintä kertoo, että laite on etusumuvalaisin, joka voi olla toiminnassa minkä tahansa muun valaisimen kanssa, jonka kanssa se mahdollisesti on rakenteellisesti yhdistetty.

Kuva 8a

Kuva 8b

Kuvissa 8a ja 8b esitetyllä hyväksyntämerkinnällä varustettu laite on luokan F3 sumuvalaisin, jossa on muovimateriaalista valmistettu linssi, joka on hyväksytty Ranskassa (E2) säännön nro 19 mukaisesti ja jonka hyväksyntänumero on 222. Tunnuksen F3 vieressä oleva numero osoittaa, että hyväksyntä on myönnetty säännön nro 19 muutossarjan 04 vaatimusten mukaisesti.

Kuvien 8a ja 8b merkinnät kertovat, että laite on etusumuvalaisin, jossa on muovimateriaalista valmistettu linssi ja joka ei voi olla samanaikaisesti toiminnassa minkään muun valaisimen kanssa, jonka kanssa se voi olla rakenteellisesti yhdistetty.

Kuva 9

Esimerkkejä ajoneuvon etuosaan asennettujen ryhmitettyjen, yhdistettyjen tai rakenteellisesti yhdistettyjen valaisimien merkinnöistä

Malli A

Malli B

Malli C

Malli D

Pysty- ja vaakasuorat viivat esittävät kaavamaisesti merkkivalolaitteen muotoa. Ne eivät ole osa hyväksyntämerkkiä.

Laite, jossa on kuvassa 9 olevissa malleissa A ja B esitetty hyväksyntämerkintä, on sumuvalaisin, joka on hyväksytty Italiassa (E3), jonka hyväksyntänumero on 17120 ja joka sisältää seuraavat osat:

etuvalaisin, joka on hyväksytty säännön nro 7 muutossarjan 02 mukaisesti;

etusumuvalaisin, joka on hyväksytty säännön nro 19 muutossarjan 04 mukaisesti ja joka sisältää muovimateriaalista valmistetun linssin;

luokan 1a etusuuntavalaisin, joka on hyväksytty säännön nro 6 muutossarjan 02 mukaisesti.

Laite, jossa on kuvassa 9 olevissa malleissa C ja D esitetty hyväksyntämerkintä, on hyväksytty Alankomaissa (E4) asianomaisen säännön mukaisesti hyväksyntänumerolla 17122, ja hyväksyntämerkinnän rakenne eroaa hieman malleista A ja B.

Valaisinlaite, jota käytetään joko etusumuvalaisimena tai peruutusvalaisimena

Laite, jossa on kuvassa 10 esitetty hyväksyntämerkintä, on valaisin, joka on hyväksytty Ruotsissa (E5) sääntöjen nro 19 ja nro 23 (peruutusvalaisimet) mukaisesti ja jonka hyväksyntänumerot ovat 17120 ja 17122.

Kuva 10

Yhtä edellä tarkoitettua valaisinta hyväksyttynä erillisenä valaisimena voidaan käyttää vain joko etusumuvalaisimena tai peruutusvalaisimena.

Ajovalaisimen kanssa rakenteellisesti yhdistetty etusumuvalaisin

Laitteet, joissa on kuvassa 11 esitetty hyväksyntämerkintä, on hyväksytty Belgiassa (E6) asianomaisten sääntöjen mukaisesti hyväksyntänumerolla 17120 tai 17122.

Kuva 11

Edellä oleva esimerkki vastaa erityyppisissä ajovalaisimissa käytettäväksi tarkoitetun muovimateriaalista valmistetun linssin merkintää, eli kyseessä on jokin seuraavista:

ajovalaisin, jonka lähivalo on suunniteltu oikean- ja vasemmanpuoleista liikennettä varten, jonka kaukovalon enimmäisvoimakkuus on 86 250–101 250 kandelaa, joka on hyväksytty Belgiassa (E6) säännön nro 112 mukaisesti (taulukko B), sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 00, ja joka on rakenteellisesti yhdistetty sellaisen etusumuvalaisimen kanssa, joka on hyväksytty säännön nro 19 muutossarjan 04 mukaisesti;

ii)

ajovalaisin, joka tuottaa kaukovaloa ja oikean- ja vasemmanpuoleista liikennettä varten suunniteltua lähivaloa, joka on hyväksytty Belgiassa (E6) säännön nro 98 muutossarjan 00 mukaisesti ja joka on rakenteellisesti yhdistetty samaan etusumuvalaisimeen kuin edellä;

iii)

jompikumpi edellä mainituista ajovalaisimista hyväksyttynä erillisenä valaisimena.

Ajovalaisimen päärungossa saa olla ainoastaan voimassa oleva hyväksyntänumero. Kuvassa 12 annetaan esimerkkejä kyseisistä hyväksyntämerkinnöistä.

Kuva 12

Edellä oleva esimerkki vastaa Tšekissä (E8) hyväksyttyjä laitteita.

LED-moduulit

Kuva 13

Kuvassa 13 esitetyllä tunnistuskoodilla merkitty LED-moduuli on hyväksytty yhdessä Tšekissä (E8) hyväksyntänumerolla 17325 hyväksytyn valaisimen kanssa.

Etusumuvalaisimet yhteensopivana parina

Seuraavassa esitetty hyväksyntämerkintä vastaa etusumuvalaisimia, jotka muodostavat yhteensopivan parin ja vastaavat tämän säännön vaatimuksia. Laite, jossa on kuvassa 14 esitetty hyväksyntämerkintä, on etusumuvalaisin, joka on hyväksytty Japanissa (E43) numerolla 321.

Kuva 14

LIITE 4

MITTAUSTASON GEOMETRIA JA MITTAUSRUUDUKKO

1. MITTAUSTASO

Koordinaatit määritellään pallokulmien asteina järjestelmässä, jossa on pystysuora napa-akseli (ks. kuva 1).

Kuva 1

2. MITTAUSRUUDUKKO (ks. kuva 2)

Mittausruudukko on symmetrinen linjan v–v suhteen (ks. tämän säännön kohdassa 6.4.3 oleva taulukko). Selkeyden vuoksi kulmakoordinaatisto esitetään suorakulmaisena ruudukkona.

2.1

Kuvassa 2 esitetään luokan B etusumuvalaisimien mittausruudukko.

Kuva 2

Luokan B etusumuvalaisimen valonjakauma.

2.2

Kuvassa 3 esitetään luokan F3 etusumuvalaisimien mittausruudukko.

Kuva 3

Luokan F3 etusumuvalaisimen valonjakauma

LIITE 5

TOIMINNASSA OLEVIEN ETUSUMUVALAISIMIEN FOTOMETRISTEN OMINAISUUKSIEN VAKAUDEN TESTAUS (TÄYDELLISEN ETUSUMUVALAISIMEN TESTAUS)

Kun fotometriset arvot on mitattu tämän säännön mukaisesti voimakkaimman valaistuksen kohdassa vyöhykkeellä D (Emax) ja pisteessä HV, testataan täydellisen etusumuvalaisimen fotometristen ominaisuuksien vakaus käyttöolosuhteissa. ’Täydellisellä etusumuvalaisimella’ tarkoitetaan valaisinta itseään sekä niitä sitä ympäröiviä rakenneosia ja valaisimia, joilla voi olla vaikutusta lämmön jakautumiseen valaisimessa.

Testit on suoritettava

a)	kuivassa ja ilmavirrattomassa ympäristössä, jonka lämpötila on 23 °C ± 5 °C siten, että täydellinen ajovalaisin on kiinnitettynä alustaan tavalla, joka vastaa asianmukaista asennusta ajoneuvoon;

vaihdettavien valonlähteiden tapauksessa käyttäen sarjavalmisteisia hehkulankavalonlähteitä, joita on vanhennettu vähintään tunnin ajan, tai sarjavalmisteisia kaasupurkausvalonlähteitä, joita on vanhennettu vähintään 15 tunnin ajan, tai sarjavalmisteisia LED-moduuleita, joita on vanhennettu vähintään 48 tunnin ajan ja joiden on sen jälkeen annettu jäähtyä ympäristön lämpötilaan ennen tämän säännön mukaisten testien aloittamista. Testeissä on käytettävä hakijan toimittamia LED-moduuleita.

Mittauksissa on käytettävä vastaavaa laitteistoa kuin ajovalaisimien tyyppihyväksyntätestissä.

Testattavaa näytettä ei saa testin aikana irrottaa testausalustasta eikä säätää testausalustaan nähden. Testeissä on käytettävä valonlähdettä, joka on kyseiseen etusumuvalaisimeen tarkoitettua tyyppiä.

1. FOTOMETRISTEN OMINAISUUKSIEN VAKAUDEN TESTAUS

1.1 Puhdas etusumuvalaisin

Etusumuvalaisimen on oltava toiminnassa 12 tunnin ajan kohdan 1.1.1 mukaisesti, ja se on tarkastettava kohdan 1.1.2 mukaisesti.

1.1.1 Testausmenettely

Etusumuvalaisinta pidetään toiminnassa seuraavasti:

1.1.1.1

Kun hyväksyttävänä on ainoastaan yksi valaisutoiminto (etusumuvalo), toimintoa vastaavaa valonlähdettä pidetään toiminnassa määritellyn ajan. (1)

1.1.1.2

Kun hyväksyttävänä on useampia valaisutoimintoja (esim. ajovalaisin, jossa on yksi tai useampia kaukovaloja ja/tai etusumuvalo), ajovalaisimen on oltava toiminnassa seuraavan syklin mukaisesti, kunnes määritelty aika täyttyy:

a)	15 minuuttia, etusumuvalaisin toiminnassa;

b)	5 minuuttia, kaikki hehkulangat toiminnassa.

Jos hakija ilmoittaa, että tarkoituksena on käyttää kerrallaan vain yhtä valaisutoimintoa (1) (lähivaloa, kaukovaloa tai etusumuvaloa), testi on suoritettava sen mukaisesti niin, että vuoron perään on aktiivisena etusumuvalo puolet 1.1 kohdassa tarkoitetusta ajasta ja yksi muista valaisutoiminnoista puolet kyseisestä ajasta.

1.1.1.3

Jos kyseessä on etusumuvalaisin, jossa on lähivalo ja yksi tai useampia merkkivalotoimintoja (joista yksi on etusumuvalaisin), sovelletaan seuraavia vaatimuksia:

Etusumuvalaisimen on oltava toiminnassa seuraavan syklin mukaisesti, kunnes määritelty aika täyttyy:

i)	15 minuuttia niin, että lähivalon valonlähteet ovat toiminnassa;

ii)	5 minuuttia niin, että kaikki valonlähteet ovat toiminnassa.

Jos hakija ilmoittaa, että etusumuvalaisinta on tarkoitus käyttää siten, että samanaikaisesti on toiminnassa vain lähivalo tai vain etusumuvalo, (2) testi on suoritettava tämän ehdon mukaisesti niin, että vuoron perään (3) on aktiivisena lähivalo puolet kohdassa 1.1 tarkoitetusta ajasta ja etusumuvalo puolet kyseisestä ajasta. Kaukovaloja testataan syklillä, jossa valo on sammutettuna 15 minuuttia ja toiminnassa 5 minuuttia puolet ajasta ja kun lähivalo on toiminnassa.

Jos hakija ilmoittaa, että etusumuvalaisinta on mahdollista käyttää vain siten, että kerrallaan on toiminnassa vain lähivalo, vain kaukovalo (2) tai vain etusumuvalo (2), testi on suoritettava tämän ehdon mukaisesti niin, että toiminnassa (2) on vuorotellen lähivalo, kaukovalo ja etusumuvalo kolmanneksen kohdassa 1.1 tarkoitetusta ajasta.

1.1.2 Testausjännite

Testausjännitteet on syötettävä näytteen tuloliittimiin seuraavasti:

Suoraan ajoneuvon jännitteellä toimivat vaihdettavat hehkulankavalonlähteet: Testaus suoritetaan tapauksen mukaan jännitteellä 6,3 V, 13,2 V tai 28,0 V paitsi jos hakija ilmoittaa, että näytettä voidaan käyttää muulla jännitteellä. Tällöin testi on suoritettava käyttäen hehkulankavalonlähdettä suurimmalla mahdollisella jännitteellä.

b)	Vaihdettavat kaasupurkausvalonlähteet: Valonlähteen elektronisen säätölaitteen testausjännite on 13,2 ± 0,1 V, jos ajoneuvossa on 12 V:n jännitejärjestelmä, ellei hyväksyntähakemuksessa toisin ilmoiteta.

Suoraan ajoneuvon jännitteellä toimivat ei-vaihdettavat hehkulankavalonlähteet: ei-vaihdettavalla valonlähteellä (hehkulanka- ja/tai muulla valonlähteellä) varustettujen valaisinyksikköjen mittaukset on suoritettava 6,3 V:n, 13,2 V:n tai 28,0 V:n jännitteellä tai muilla jännitteillä, jotka vastaavat hakijan ilmoittamaa ajoneuvon jännitettä.

Jos vaihdettava tai ei-vaihdettava valonlähde toimii ajoneuvon syöttöjännitteestä riippumatta ja täysin järjestelmän itsensä säätämänä tai jos valonlähteitä käyttää erillinen virransyöttö ja -säätölaite, edellä mainitut testausjännitteet on syötettävä kyseisen laitteen tuloliittimeen. Testilaboratorio voi pyytää valmistajaa toimittamaan sille asianmukaisen virransyöttö- ja säätölaitteen tai valonlähteiden syöttöä varten tarvittavan erityisen virtalähteen.

e)	LED-moduulit testataan tapauksen mukaan jännitteellä 6,75 V, 13,2 V tai 28,0 V, ellei tässä säännössä muuta määrätä Elektronisen valonlähteen säätölaitteen avulla toimivat LED-moduulit on testattava hakijan antamien ohjeiden mukaisesti.

Jos testattavaan näytteeseen on ryhmitetty, yhdistetty tai rakenteellisesti yhdistetty merkkivalaisimia, jotka toimivat muulla kuin 6 V, 12 V tai 24 V:n nimellisjännitteellä, jännitettä on säädettävä valmistajan ilmoituksen mukaisesti kyseisen valaisimen oikean fotometrisen toiminnan edellyttämällä tavalla.

g)	Kaasupurkausvalonlähteiden osalta virranrajoittimen tai, jos virranrajoitin on integroituna valonlähteeseen, valonlähteen testausjännite on 12 V:n järjestelmässä 13,2 ± 0,1 volttia, ellei hyväksyntähakemuksessa toisin ilmoiteta.

1.1.3 Testitulokset

1.1.3.1 Silmämääräinen tarkastus

Kun etusumuvalaisimen lämpötila on vakiintunut ympäröivän lämpötilan mukaiseksi, valaisimeen kuuluva linssi ja mahdollinen ulkopuolinen linssi pyyhitään puhtaalla kostealla puuvillakankaalla. Tämän jälkeen valaisin tarkastetaan silmämääräisesti. Etusumuvalaisimen linssissä tai mahdollisessa ulkolinssissä ei saa olla havaittavissa vääristymiä, muodonmuutoksia, murtumia taikka värimuutoksia.

1.1.3.2 Fotometrinen testi

Tämän säännön mukaiset fotometriset arvot on todennettava seuraavissa pisteissä:

Luokan B etusumuvalaisimet: pisteessä HV ja pisteessä Imax vyöhykkeellä D.

Luokan F3 etusumuvalaisimet: linjalla 5 pisteessä h = 0 ja pisteessä Imax vyöhykkeellä D.

Lämmön aiheuttaman etusumuvalaisimen alustan muodonmuutoksen huomioon ottamiseksi voidaan suorittaa toinen suuntaus (valorajan sijainnin muutos, ks. kohta 2).

Fotometristen ominaisuuksien ja ennen testiä mitattujen arvojen välillä sallitaan 10 prosentin poikkeama, johon luetaan kuuluvaksi myös fotometrisen mittausmenettelyn toleranssit.

1.2 Likainen etusumuvalaisin

Etusumuvalaisinta, joka on testattu kohdan 1.1 mukaisesti, pidetään toiminnassa yhden tunnin ajan kohdassa 1.1.1 kuvaillulla tavalla. Kun valaisin on valmisteltu kohdassa 1.2.1 esitetyllä tavalla, se on testattava kohdan 1.1.3 mukaisesti.

1.2.1 Etusumuvalaisimen valmistelu

1.2.1.1 Testiseos

1.2.1.1.1

Etusumuvalaisin, jonka ulkolinssi on valmistettu lasista:

Etusumuvalaisimelle levitetään veden ja likaavan aineen seos, jonka koostumus on seuraava:

a)	9 paino-osaa silikahiekkaa, jonka hiukkaskoko on 0–100 μm,

b)	1 paino-osa kasviperäistä hiilipölyä (pyökki), jonka hiukkaskoko on 0–100 μm,

c)	0,2 paino-osaa NaCMC:tä (4), ja

d)	sopiva määrä tislattua vettä, jonka johtavuus on S < l μS/m.

Seos saa olla enintään 14 vuorokautta vanha.

1.2.1.1.2

Etusumuvalaisin jonka ulkolinssi on valmistettu muovimateriaalista:

Etusumuvalaisimelle levitetään veden ja likaavan aineen seos, jonka koostumus on seuraava:

a)	9 paino-osaa silikahiekkaa, jonka hiukkaskoko on 0–100 μm,

b)	1 paino-osa kasviperäistä hiilipölyä (pyökki), jonka hiukkaskoko on 0–100 μm,

c)	0,2 paino-osaa NaCMC:tä (4),

d)	13 paino-osaa tislattua vettä, jonka johtavuus on S < 1 μS/m, ja

e)	±1 paino-osaa pinta-aktiivista ainetta (5).

Seos saa olla enintään 14 vuorokautta vanha.

1.2.1.2 Testiseoksen levittäminen etusumuvalaisimelle

Testiseosta levitetään tasaisesti koko etusumuvalaisimen valoa säteilevälle pinnalle ja sen annetaan kuivua. Toimenpide toistetaan, kunnes valaistusarvo on laskenut 15–20 prosenttiin arvoista, jotka on mitattu seuraavasta pisteestä tämän liitteen mukaisesti:

piste Emax vyöhykkeellä D.

2. LÄMMÖN VAIKUTUKSESTA TAPAHTUVAN VALORAJAN PYSTYSUUNTAISEN SIIRTYMÄN TESTAUS

Tässä testissä tarkastetaan, ettei lämmön vaikutuksesta johtuva valorajan pystysuuntainen siirtymä ylitä toiminnassa olevalle etusumuvalaisimelle määriteltyä arvoa.

Kun etusumuvalaisin on testattu kohdan 1 mukaisesti, se on testattava kohdassa 2.1 määritellyssä testissä säätämättä valaisinta testausalustaan nähden tai irrottamatta sitä testausalustasta.

2.1 Testi

Testi on suoritettava kuivassa ja ilmavirrattomassa ympäristössä, jonka lämpötila on 23 °C ± 5 °C.

Etusumuvalaisimen testissä on käytettävä sarjavalmisteista valonlähdettä, jota on pidetty toiminnassa vähintään tunnin ajan ennen testiä, eikä ajovalaisinta saa säätää testausalustaan nähden eikä irrottaa testausalustasta. (Jännite on säädettävä tätä testiä varten kohdan 1.1.2. mukaisesti.) Valorajan sijainti niiden pisteiden välillä, jotka sijaitsevat 3,0 astetta linjan VV vasemmalla ja 3,0 astetta linjan VV oikealla puolella (ks. säännön 4 kohta) todennetaan kolmen minuutin (r3) ja 60 minuutin (r60) toiminnassa olon jälkeen.

Edellä tarkoitetussa valorajan sijainnissa tapahtuneen vaihtelun mittauksessa voidaan käyttää mitä tahansa menetelmää, joka antaa hyväksyttävän tarkat tulokset, jotka voidaan toistaa.

2.2 Testitulokset

2.2.1

Milliradiaaneina (mrad) ilmoitettu testitulos katsotaan hyväksyttäväksi, jos itseisarvo

Formula

mitattuna kyseisellä etusumuvalaisimella on enintään 2 mrad (Δ rI ≤ 2 mrad).

2.2.2

Jos arvo on suurempi kuin 2 mrad mutta enintään 3 mrad (2 mrad < ΔrI ≤ 3 mrad), on testattava toinen etusumuvalaisin kohdan 2.1 mukaisesti. Tämä on tehtävä sen jälkeen, kun etusumuvalaisin on käynyt kolme kertaa peräkkäin läpi seuraavassa kuvatun toimintasyklin, jolla valaisimen mekaanisten osien asento vakautetaan, kun valaisin on kiinnitettynä alustaan tavalla, joka vastaa asianmukaista asennusta ajoneuvoon:

a)	Etusumuvalaisin toiminnassa tunnin ajan. (Jännite on säädettävä kohdan 1.1.2 mukaisesti.)

b)	Tunnin mittainen lepojakso.

2.2.3

Etusumuvalaisintyyppi katsotaan hyväksyttäväksi, jos ensimmäisestä näytteestä mitatun itseisarvon Δ rI ja toisesta näytteestä mitatun itseisarvon Δ rII keskiarvo on enintään 2 mrad.

Formula mrad.

(1) Jos testattavaan etusumuvalaisimeen sisältyy merkkivalaisimia, niiden on oltava toiminnassa testin ajan, huomiovalaisinta lukuun ottamatta. Jos kyseessä on suuntavalaisin, sitä on käytettävä vilkkutoiminnolla siten, että kytkentäaikojen suhde on suunnilleen yksi yhteen.

(2) Jos hehkulangoista kaksi tai useampia on toiminnassa samanaikaisesti ajovalaisimia vilkutettaessa, tätä ei katsota tavanomaiseksi hehkulankojen samanaikaiseksi käytöksi.

(3) Jos testattavassa ajovalaisimessa on merkkivaloja, niiden on oltava toiminnassa testin ajan. Jos kyseessä on suuntavalaisin, sitä on käytettävä vilkkutoiminnolla siten, että kytkemisaikojen suhde on suunnilleen yksi yhteen.

(4) NaCMC on karboksimetyyliselluloosan natriumsuola, josta käytetään yleisesti lyhennettä CMC. Likaseoksessa käytettävän NaCMC:n substituutioaste on 0,6–0,7 ja 2-prosenttisen liuoksen viskositeetti 20 °C:n lämpötilassa 200–300 μP.

(5) Määrän toleranssi johtuu siitä, että on saatava aikaan likaavan aineen seos, joka levittyy oikealla tavalla koko muovilinssille.

LIITE 6

MUOVILINSSEILLÄ VARUSTETTUJA ETUSUMUVALAISIMIA KOSKEVAT VAATIMUKSET – LINSSI- TAI MATERIAALINÄYTTEIDEN JA TÄYDELLISTEN VALAISIMIEN TESTAUS

1. YLEISET VAATIMUKSET

1.1

Tämän säännön kohdan 2.2.2 mukaisesti toimitettujen näytteiden on täytettävä kohdissa 2.1–2.5 tarkoitetut vaatimukset.

1.2

Kahden täydellistä valaisinta edustavan näytteen, jotka on toimitettu tämän säännön kohdan 2.3 (tai tapauksen mukaan kohdan 2.4) mukaisesti ja jotka sisältävät muovimateriaalista valmistetut linssit, on linssin materiaalin osalta täytettävä kohdassa 2.6 tarkoitetut vaatimukset.

1.3

Muovimateriaalista valmistettujen linssien näytekappaleet tai materiaalinäytteet on testattava yhdessä sen heijastimen kanssa, johon ne on tarkoitettu asennettaviksi (tapauksen mukaan), tämän liitteen lisäyksen 1 taulukossa A esitetyssä aikajärjestyksessä.

Jos valaisimen valmistaja voi osoittaa, että tuote on jo läpäissyt kohdissa 2.1-2.5 tarkoitetut testit tai vastaavat testit jonkin toisen säännön mukaisesti, kyseisiä testejä ei kuitenkaan tarvitse toistaa. Vain lisäyksen 1 taulukossa B tarkoitetut testit ovat pakollisia.

2. TESTIT

2.1 Lämpötilanmuutosten sieto

2.1.1 Testit

Kolmen uuden näytteen (linssin) on käytävä läpi viisi lämpötilan ja suhteellisen kosteuden muutossykliä seuraavan ohjelman mukaisesti:

3 tuntia lämpötilassa 40 °C ± 2 °C ja 85–95 prosentin suhteellisessa kosteudessa;

1 tunti lämpötilassa 23 °C ± 5 °C ja 60–75 prosentin suhteellisessa kosteudessa;

15 tuntia lämpötilassa –30 °C ± 2 °C;

1 tunti lämpötilassa 23 °C ± 5 °C ja 60–75 prosentin suhteellisessa kosteudessa;

3 tuntia lämpötilassa 80 °C ± 2 °C;

1 tunti lämpötilassa 23 °C ± 5 °C ja 60–75 prosentin suhteellisessa kosteudessa.

Ennen tätä testiä näytteitä on pidettävä vähintään 4 tuntia lämpötilassa 23 °C ± 5 °C ja 60–75 prosentin suhteellisessa kosteudessa.

Huomautus: Jakson ”yksi tunti lämpötilassa 23 °C ± 5 °C” on sisällettävä ne siirtymäjaksot lämpötilasta toiseen, jotka ovat tarpeen lämpöshokkivaikutusten välttämiseksi.

2.1.2 Fotometriset mittaukset

2.1.2.1 Menetelmä

Näytteille on suoritettava fotometriset mittaukset ennen testiä ja sen jälkeen. Mittaukset on tehtävä tämän säännön kohdissa 6.3 ja 6.4 määritellyissä olosuhteissa seuraavista pisteistä:

Luokan B etusumuvalaisimet:

a)	pisteessä HV ja

b)	pisteessä h = 0, v = 2° D vyöhykkeellä D.

Luokan F3 etusumuvalaisimet:

a)	linjan v-v ja linjan 6 risteyskohdassa ja

b)	linjan v-v ja linjan 4 risteyskohdassa.

2.1.2.2 Tulokset

Kustakin näytteestä ennen testiä ja sen jälkeen mitatut fotometriset arvot saavat vaihdella enintään 10 prosenttia fotometrisen mittausmenettelyn toleranssit mukaan luettuina.

2.2 Ilmassa esiintyvien ja kemiallisten aineiden sieto

2.2.1 Ilmassa esiintyvien aineiden sieto

Kolme uutta näytettä (linssiä tai materiaalinäytettä) on altistettava sellaisesta lähteestä peräisin olevalle säteilylle, jonka spektrijakauma on sama kuin lämpötilassa 5 500 K–6 000 K olevan mustan kappaleen. Lähteen ja näytteiden väliin on sijoitettava asianmukaiset suodattimet, jotta vähennetään mahdollisimman paljon säteilyä, joka on aallonpituudeltaan alle 295 nm ja yli 2 500 nm. Näytteet on altistettava voimakkaalle valaistukselle, joka on teholtaan 1 200 W/m2 ± 200 W/m2, sellaiseksi ajaksi, että näytteiden saaman valoenergian arvo on 4 500 MJ/m2 ± 200 MJ/m2. Kotelon sisällä lämpötilan mustalla levyllä, joka on sijoitettu samalle tasolle näytteiden kanssa, on oltava 50 °C ± 5 °C. Tasaisen altistuksen aikaansaamiseksi näytteiden on kierrettävä säteilylähteen ympäri nopeudella 1–5 kierrosta minuutissa.

Näytteitä on suihkutettava tislatulla vedellä, jonka johtokyky on pienempi kuin 1 μS/m lämpötilassa 23 °C ± 5 °C, seuraavan syklin mukaisesti:

suihkutus – 5 minuuttia;

kuivaus – 25 minuuttia.

2.2.2 Kemiallisten aineiden sieto

Kun kohdassa 2.2.1 tarkoitettu testi ja kohdassa 2.2.3.1 tarkoitettu mittaus on suoritettu, mainittujen kolmen näytteen ulkopinnat on käsiteltävä kohdassa 2.2.2.2 tarkoitetulla tavalla kohdassa 2.2.2.1 määritellyllä seoksella.

2.2.2.1 Testiseos

Testiseoksen on oltava koostumukseltaan seuraava: 61,5 prosenttia n-heptaania, 12,5 prosenttia tolueenia, 7,5 prosenttia etyylitetrakloridia, 12,5 prosenttia trikloorietyleeniä ja 6 prosenttia ksyleeniä (tilavuusprosentteina).

2.2.2.2 Testiseoksen levittäminen

Puuvillakankaan (ISO 105 -standardin mukaisen) palaa liotetaan, kunnes se on kyllästynyt 2.2.2.1 kohdassa määritellyllä seoksella, ja kangas levitetään 10 sekunnin kuluessa 10 minuutin ajaksi näytteen ulkopinnalle niin, että paine on 50 N/cm2, mikä vastaa 14 × 14 mm:n testipintaan kohdistettua 100 N:n voimaa.

Tämän 10 minuutin jakson aikana kangaspalaa on kostutettava uudelleen seoksella niin, että käytettävä neste on koostumukseltaan jatkuvasti täysin sama määritellyn testiseoksen koostumuksen kanssa.

Testiseoksen levittämisen aikana näytteeseen kohdistettua painetta voidaan kompensoida säröytymisen välttämiseksi.

2.2.2.3 Puhdistaminen

Kun testiseos on levitetty näytteille, niiden annetaan kuivua ilmassa. Tämän jälkeen näytteet pestään kohdassa 2.3 (puhdistusaineiden sieto) määritellyllä liuoksella, jonka lämpötila on 23 °C ± 5 °C.

Sitten näytteet huuhdotaan huolellisesti tislatulla vedellä, joka saa sisältää enintään 0,2 prosenttia epäpuhtauksia ja jonka lämpötila on 23 °C ± 5 °C. Tämän jälkeen näytteet pyyhitään pehmeällä kankaalla.

2.2.3 Tulokset

2.2.3.1

Ilmassa esiintyvien aineiden sietoa mittaavan testin jälkeen näytteiden ulkopinnassa ei saa olla halkeamia, naarmuja, säröjä tai epämuodostumia, ja läpäisevyyden keskivariaatio

Formula ,

mitattuna kolmesta näytteestä tämän liitteen lisäyksessä 2 kuvatulla tavalla ei saa ylittää arvoa 0,020 (Δ tm ≤ 0,020).

2.2.3.2

Kemiallisten aineiden sietotestin jälkeen näytteissä ei saa olla jälkiä kemiallisista aineista, jotka voivat aiheuttaa poikkeaman valon diffuusioon, jonka keskivariaatio

Formula ,

mitattuna kolmesta näytteestä tämän liitteen lisäyksessä 2 kuvatulla tavalla ei saa ylittää arvoa 0,020 (Δ dm ≤ 0,020).

2.3 Puhdistusaineiden ja hiilivetyjen sieto

2.3.1 Puhdistusaineiden sieto

Kolmen näytteen (linssien tai materiaalinäytteiden) ulkopinnat on lämmitettävä lämpötilaan 50 °C ± 5 °C ja upotettava sen jälkeen viiden minuutin ajaksi seokseen, jota pidetään lämpötilassa 23 °C ± 5 °C ja joka on koostumukseltaan seuraava: 99 osaa tislattua vettä, joka sisältää enintään 0,02 prosenttia epäpuhtauksia, ja yksi osa alkyyliaryylisulfonaattia.

Testin lopuksi näytteet kuivataan lämpötilassa 50 °C ± 5 °C, ja näytteiden pinta puhdistetaan kostealla kankaalla.

2.3.2 Hiilivetyjen sieto

Kolmen näytteen ulkopintoja hierotaan kevyesti yhden minuutin ajan sellaisessa seoksessa kastellulla puuvillakankaalla, jonka koostumus on 70 prosenttia n-heptaania ja 30 prosenttia tolueenia (tilavuusprosentteina). Tämän jälkeen näytteiden annetaan kuivua ilmassa.

2.3.3 Tulokset

Kun edellä tarkoitetut kaksi testiä on suoritettu peräkkäin, läpäisevyyden variaation keskiarvo

Formula ,

mitattuna kolmesta näytteestä tämän liitteen lisäyksessä 2 kuvatulla tavalla ei saa ylittää arvoa 0,010 (Δ tm ≤ 0,010).

2.4 Mekaanisen kulutuksen sieto

2.4.1 Kulutustestin menetelmä

Kolmen uuden näytteen (linssin) ulkopinnoille suoritetaan tasaisen mekaanisen kulutuksen testi tämän liitteen lisäyksessä 3 määriteltyä menetelmää käyttäen.

2.4.2 Tulokset

Testin jälkeen

valon läpäisyn vaihtelu	:
ja hajonnan vaihtelu	:

on mitattava lisäyksessä 2 määritellyn menettelyn mukaisesti kohdassa 2.1.2.1 määritellyllä alueella. Kolmen näytteen keskiarvon on oltava sellainen, että

Δ tm ≤ 0,010;

Δ dm ≤ 0,050.

2.5 Pinnoitteiden pysyvyyden testaus

2.5.1 Näytteen valmistelu

Lasin pinnoitteeseen viilletään partakoneen terällä tai neulalla 20 × 20 mm:n kokoinen ruudukko, jonka ruudut ovat kooltaan noin 2 × 2 mm. Terään tai neulaan kohdistuvan paineen on oltava riittävä ainakin pinnoitteen leikkaamiseksi.

2.5.2 Testin kuvaus

Testissä käytetään teippiä, jonka kiinnitysvoima on 2 N leveyssenttimetriä kohti ± 20 prosenttia mitattuna tämän liitteen lisäyksessä 4 määritellyissä vakioiduissa olosuhteissa. Vähintään 25 mm:n levyistä teippiä painetaan vähintään viiden minuutin ajan vasten pintaa, joka on valmisteltu 2.5.1 kohdassa määritellyllä tavalla.

Tämän jälkeen teipin päätä kuormitetaan siten, että kohteena olevaan pintaan nähden kohtisuorassa oleva voima on sama kuin kyseiseen pintaan kohdistuva kiinnitysvoima. Sitten teippi vedetään irti tasaisella nopeudella 1,5 m/s ± 0,2 m/s.

2.5.3 Tulokset

Ruudutettu alue ei saa olla mainittavasti vaurioitunut. Vauriot ruudukon risteyskohdissa tai viiltojen reunoilla sallitaan, jos vaurioitunutta aluetta ei ole enempää kuin 15 prosenttia ruudutetusta alueesta.

2.6 Muovimateriaalista valmistetulla linssillä varustetun täydellisen valaisimen testit

2.6.1 Linssin pinnan mekaanisen kulutuksen sieto

2.6.1.1 Testit

Valaisinnäytteen nro 1 linssille on suoritettava kohdassa 2.4.1 määritelty testi.

2.6.1.2 Tulokset

Testin jälkeen tehtävien säädettyjen fotometristen mittausten tulokset saavat luokan B etusumuvalaisimien osalta vyöhykkeen B ja luokan F3 etusumuvalaisimien osalta linjoilla 2 ja 5 ylittää säädetyt enimmäisarvot enintään 30 prosentilla.

2.6.2 Pinnoitteiden pysyvyyden testaus

Valaisinnäytteen nro 2 linssille on suoritettava kohdassa 2.5 määritelty testi.

2.7 Valonlähteen tuottaman säteilyn sieto

2.7.1

Kaasupurkausvalonlähteellä varustettujen etusumuvalaisimien muovimateriaalista valmistettujen valoa läpäisevien osien testaus valaisimen sisäisen ultraviolettisäteilyn siedon osalta:

2.7.1.1

Etusumuvalaisimen kaikkien valoa läpäisevien muoviosien tasomaisia näytekappaleita altistetaan kaasupurkausvalonlähteen valolle. Näytekappaleiden parametrien, kuten kulmien ja etäisyyksien, on oltava samat kuin etusumuvalaisimessa.

2.7.1.2

Läpäisevän valon on 1 500 tunnin keskeytyksettömän altistuksen jälkeen täytettävä vaatimukset käytettäessä uutta vakiotyyppistä kaasupurkausvalonlähdettä, eikä näytekappaleiden pinnassa saa esiintyä säröjä, naarmuja, lohkeilua tai muodonmuutoksia.

3. TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUDEN TARKASTUS

3.1

Samaan sarjaan kuuluvat valaisimet katsotaan tämän säännön mukaisiksi linssien valmistuksessa käytettyjen materiaalien osalta, jos seuraavat vaatimukset täyttyvät:

3.1.1

Näytteiden ulkopinnoissa ei kemiallisten aineiden sietotestin sekä puhdistusaineiden ja hiilivetyjen sietotestin jälkeen ole paljain silmin havaittavissa säröjä, lohkeilua eikä muodonmuutoksia (ks. kohdat 2.2.2, 2.3.1 ja 2.3.2).

3.1.2

Fotometriset arvot kohdassa 2.6.1.2 tarkoitetuissa mittauspisteissä ovat kohdassa 2.6.1.1 määritellyn testin jälkeen tässä säännössä vaatimustenmukaisuudelle määriteltyjen rajojen sisällä.

3.2

Jos testitulokset eivät täytä vaatimuksia, testit toistetaan toisella sattumanvaraisesti valitulla etusumuvalaisinnäytteellä.

Lisäys 1

HYVÄKSYNTÄTESTIEN AIKAJÄRJESTYS

Muovimateriaaleille (tämän säännön kohdan 2.2.2 mukaisesti toimitetuille linsseille tai materiaalinäytteille) suoritettavat testit

Testit

Näytteet

Linssit tai materiaalinäytteet

Linssit

1.1

Fotometriset mittaukset (kohta 2.1.2.)

1.1.1

Lämpötilan muutos (kohta 2.1.1.)

1.1.2

Fotometriset mittaukset (kohta 2.1.2.)

1.2.1

Valon läpäisyn mittaus

1.2.2

Hajonnan mittaus

1.3

Ilmassa esiintyvät aineet (kohta 2.2.1.)

1.3.1

Valon läpäisyn mittaus

1.4

Kemialliset aineet (kohta 2.2.2.)

1.4.1

Hajonnan mittaus

1.5

Pesuaineet (kohta 2.3.1.)

1.6

Hiilivedyt (kohta 2.3.2.)

1.6.1

Valon läpäisyn mittaus

1.7

Kulutus (kohta 2.4.1.)

1.7.1

Valon läpäisyn mittaus

1.7.2

Hajonnan mittaus

1.8

Pysyvyys (kohta 2.5.)

Täydellisille etusumuvalaisimille (jotka on toimitettu tämän säännön 2.3.2 kohdan mukaisesti) suoritettavat testit

Testit

Täydellinen ajovalaisin

Näytteen numero

2.1	Kulutus (kohta 2.6.1.1.)

2.2	Fotometria (kohta 2.6.1.2.)

2.3	Pysyvyys (kohta 2.6.2.)

Lisäys 2

VALON HAJONNAN JA LÄPÄISYN MITTAUSMENETELMÄ

1. VÄLINEET (ks. kuva)

Kollimaattorin K, jolla on puolihajoama β / 2 = 17,4 × 10–4 rd, sädettä rajoittaa 6 mm:n aukolla varustettu himmennin DT, jota vasten näytteen alusta sijoitetaan.

Konvergentti akromaattinen linssi L2, jonka pallopoikkeamat on korjattu, yhdistää himmentimen DT vastaanottimeen R. Linssin L2 läpimitan on oltava sellainen, että linssi ei himmennä valoa, jonka näyte hajottaa keilaan, jonka puolihuippukulma on β / 2 = 14°.

Rengasmainen himmennin DD, jonka kulmat ovat a / 2 = 1° ja amax / 2 = 12°, sijoitetaan linssin L2 kuvapolttotasolle.

Himmentimen läpinäkymätön keskiosa on tarpeen suoraan valonlähteestä tulevan valon eliminoimiseksi. Himmentimen keskiosa on voitava irrottaa valonsäteestä siten, että se palaa täsmälleen alkuperäiseen asentoonsa.

Välimatka L2–DT ja linssin L2 polttoväli F2 (1) on valittava niin, että DT:n kuva peittää täysin vastaanottimen R.

Kun alkutulovalovirtaan viitataan 1 000 yksikkönä, kunkin lukeman absoluuttisen tarkkuuden on oltava parempi kuin 1 yksikkö.

2. MITTAUKSET

Seuraavat lukemat on otettava:

Lukema	Näytteen kanssa	DD:n keskiosan kanssa	Muuttuja
T1	ei	ei	Tulovalovirta alkulukemassa
T2	kyllä (ennen testiä)	ei	Uuden materiaalin läpäisemä valovirta 24 asteen kentässä
T3	kyllä (testin jälkeen)	ei	Testatun materiaalin läpäisemä valovirta 24 asteen kentässä
T4	kyllä (ennen testiä)	kyllä	Uuden materiaalin hajottama valovirta
T5	kyllä (testin jälkeen)	kyllä	Testatun materiaalin hajottama valovirta

(1) Linssille L2 suositeltava polttoväli on noin 80 millimetriä.

Lisäys 3

SUIHKUTUSTESTAUSMENETELMÄ

1. TESTAUSLAITTEISTO

Suihkutin

Käytettävässä suihkuttimessa on oltava läpimitaltaan 1,3 mm:n suutin, joka mahdollistaa 0,24 ± 0,02 litran nestevirran minuutissa käyttöpaineella 6,0 bar –0/+0,5 bar.

Näissä käyttöolosuhteissa aikaansaatavan suihkun on oltava läpimitaltaan 170 ± 50 mm kulumiselle altistettavalla pinnalla, joka on 380 ± 10 mm:n etäisyydellä suuttimesta.

Testiseos

Testiseoksen ainesosat ovat

silikahiekka, jonka kovuus on 7 Mohrin asteikolla, jonka raekoko on 0–0,2 mm ja jakauma lähes normaali ja jonka kulmakerroin on 1,8–2, sekä

vesi, jonka kovuus on enintään 205 g/m3 seoksessa, jossa on 25 g hiekkaa vesilitraa kohti.

2. TESTI

Valaisimien linssien ulkopinnat altistetaan kerran tai useammin edellä esitetyllä tavalla tuotetun hiekkasuihkun vaikutukselle. Suihku on suunnattava lähes kohtisuoraan testattavalle pinnalle.

Kuluminen tarkastetaan yhden tai useamman lasinäytteen avulla, jotka on asetettu vertailua varten testattavien linssien läheisyyteen. Seosta suihkutetaan, kunnes muutos näytteiden aikaansaaman valon hajonnassa mitattuna lisäyksessä 2 määritellyllä menetelmällä on sellainen, että:

Formula

Testauksessa voidaan käyttää useita vertailunäytteitä sen tarkistamiseksi, että koko testattava pinta on tasaisesti kulunut.

Lisäys 4

TEIPIN PYSYVYYSTESTI

1. TARKOITUS

Tämän menetelmän avulla voidaan määrittää kiinnitysteipin lineaarinen kiinnitysvoima lasilevyyn nähden vakio-olosuhteissa.

2. PERIAATE

Mitataan voima, joka tarvitaan irrottamaan teippi lasilevystä 90 asteen kulmassa.

3. YMPÄRISTÖOLOSUHTEET

Ympäristön lämpötilan on oltava 23 °C ± 5 °C ja suhteellisen kosteuden 65 ± 15 prosenttia.

4. TESTIKAPPALEET

Ennen testiä teipin näyterullaa on pidettävä 24 tunnin ajan määritellyissä olosuhteissa (ks. 3 kohta).

Kustakin rullasta testataan viisi 400 mm:n pituista testikappaletta. Testikappaleet otetaan rullasta sen jälkeen, kun teipistä on poistettu kolme päällimmäistä kerrosta.

5. MENETTELY

Testi on suoritettava 3 kohdassa määritellyissä olosuhteissa.

Viisi testikappaletta otetaan siten, että teippiä rullataan auki rullan säteen suuntaisesti nopeudella, joka on noin 300 mm/s. Sitten kappaleet kiinnitetään 15 sekunnin kuluessa seuraavassa esitetyllä tavalla:

Teippi kiinnitetään lasilevyyn vähitellen kevyellä pituussuuntaisella sormen hankaavalla liikkeellä painamatta teippiä tai lasilevyä liian voimakkaasti.

Yhdistelmä jätetään edellä määriteltyihin ympäristöolosuhteisiin 10 minuutin ajaksi.

Testikappaletta irrotetaan noin 25 mm:n verran levystä testikappaleen akseliin nähden kohtisuorassa tasossa.

Levy kiinnitetään paikalleen ja teipin irrallinen pää käännetään taaksepäin 90 asteen kulmaan. Teippi kiristetään siten, että teipin ja levyn välinen rajaviiva on kohtisuorassa kiristysvoiman suuntaan ja levyyn nähden.

Teippiä vedetään irti nopeudella 300 mm/s ± 30 mm/s ja tarvittava voima kirjataan.

6. TULOKSET

Saadut viisi arvoa asetetaan järjestykseen ja mediaanin arvo otetaan mittauksen tulokseksi. Arvo ilmaistaan newtoneina (N) teipin leveyssenttimetriä kohti.

LIITE 7

TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUDEN VALVONTAMENETTELYJÄ KOSKEVAT VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

1. YLEISTÄ

1.1 Tässä säännössä vahvistetut mekaanista ja geometrista vaatimustenmukaisuutta koskevat vaatimukset katsotaan täytetyiksi, jos eroavuudet eivät ylitä väistämättömiä valmistuspoikkeamia.

1.2 Sarjatuotantona valmistettujen etusumuvalaisimien vaatimustenmukaisuutta ei aseteta kyseenalaiseksi fotometristen ominaisuuksien osalta, jos tämän säännön liitteen 2 mukaiset etusumuvalaisinluokkaa koskevat fotometriset vaatimukset täyttyvät.

Jos edellä tarkoitettujen testien tulokset eivät vastaa vaatimuksia, etusumuvalaisimet on testattava uudelleen käyttäen tapauksen mukaan tämän säännön kohdassa 6.3 tai 6.4 määriteltyjä valonlähteitä.

1.2.1 Jos edellä tarkoitettujen testien tulokset eivät täytä vaatimuksia, etusumuvalaisimien kohdennusta voidaan muuttaa edellyttäen, että valokeilan akseli siirtyy sivusuunnassa enintään 0,5 astetta oikeaan tai vasempaan ja pystysuunnassa enintään 0,2 astetta ylöspäin tai alaspäin. Uudessa asennossa on kaikkien fotometristen vaatimusten täytyttävä.

1.3 Kun tarkastetaan lämmön vaikutuksesta johtuvaa valorajan pystysuuntaista siirtymää, sovelletaan seuraavaa menettelyä:

1.3.1

Yksi etusumuvalaisinnäytteistä on testattava liitteen 5 kohdan 2.1 menettelyn mukaisesti sen jälkeen, kun valaisin on käynyt kolmesti peräkkäin läpi liitteen 5 kohdassa 2.2.2 määritellyn syklin.

1.3.2

Etusumuvalaisin katsotaan hyväksyttäväksi, jos arvo Δr on enintään 3,0 mrad. Jos tämä arvo on suurempi kuin 3,0 mrad mutta enintään 4,0 mrad, testataan toinen etusumuvalaisin, minkä jälkeen molemmista näytteistä mitattujen itseisarvojen keskiarvo saa olla enintään 3,0 mrad.

1.4 Värikoordinaattien on oltava tämän säännön kohdan 7 vaatimusten mukaiset. Vaaleankeltaista valoa säteilevän, värittömällä valonlähteellä varustetun etusumuvalaisimen fotometristen ominaisuuksien on täytettävä tähän sääntöön sisältyvät arvot kerrottuna 0,84:llä.

2. VALMISTAJAN SUORITTAMAA VAATIMUSTENMUKAISUUDEN TARKASTUSTA KOSKEVAT VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

Hyväksyntämerkin haltijan on suoritettava kullekin etusumuvalaisintyypille asianmukaisin väliajoin ainakin jäljempänä esitetyt testit. Testit on suoritettava tämän säännön määräysten mukaisesti. Jos näyte ei täytä kyseisen testityypin vaatimuksia, on otettava lisää näytteitä ja testattava ne. Valmistajan on toteutettava toimenpiteitä kyseisen tuotannon vaatimustenmukaisuuden varmistamiseksi.

2.1 Testien luonne

Tässä säännössä esitetyt vaatimustenmukaisuustestit koskevat fotometrisiä ominaisuuksia ja lämmön vaikutuksesta johtuvan valorajan pystysuuntaisen siirtymän todentamista.

2.2 Testimenetelmät

2.2.1

Testit on yleensä suoritettava tässä säännössä esitettyjen menetelmien mukaisesti.

2.2.2

Valmistajan suorittamassa vaatimustenmukaisuustestissä voidaan käyttää tässä säännössä esitettyjä menetelmiä vastaavia menetelmiä tyyppihyväksyntätesteistä vastaavan toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella. Valmistajan vastuulla on osoittaa, että käytetyt menetelmät vastaavat tässä säännössä esitettyjä menetelmiä.

2.2.3

Kohtien 2.2.1 ja 2.2.2 soveltaminen edellyttää testilaitteen säännöllistä kalibrointia ja testilaitteen vastaavuutta toimivaltaisen viranomaisen suorittamien mittauksien kanssa.

2.2.4

Vertailumenetelminä on käytettävä kaikissa tapauksissa tämän säännön vertailumenetelmiä, erityisesti hallinnollista tarkastusta ja näytteenottoa varten.

2.3 Näytteenotto

Etusumuvalaisinnäytteet on valittava sattumanvaraisesti yhdenmukaisen erän tuotannosta. Yhdenmukaisella erällä tarkoitetaan samaa tyyppiä olevien etusumuvalaisimien sarjaa, joka on määritetty valmistajan tuotantomenetelmien mukaisesti.

Arvioinnin on yleensä kohdistuttava yksittäisten tehtaiden sarjatuotantoon. Valmistaja voi kuitenkin ryhmittää yhteen useista eri tehtaista saadut samaa tyyppiä koskevat tiedot, jos tehtaissa sovelletaan samaa laatujärjestelmää ja laadunhallintaa.

2.4 Mitattavat ja tallennettavat fotometriset ominaisuudet

Näytteeseen kuuluville etusumuvalaisimille tehdään fotometriset mittaukset tässä säännössä määritellyissä pisteissä niin, että lukemat otetaan vain tämän säännön liitteessä 2 mainituista pisteistä etuvalaisimen luokan mukaisesti.

2.5 Hyväksyttävyysperusteet

Valmistajan vastuulla on laatia testituloksista tilastollinen tutkimus ja määrittää toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella hyväksyttävyysperusteet tuotteilleen, jotta tuotteiden vaatimustenmukaisuuden tarkastukselle tämän säännön kohdassa 10.1 asetetut edellytykset täyttyvät.

Hyväksyttävyysperusteiden on oltava sellaiset, että 95 prosentin luotettavuustasolla liitteen 8 (ensimmäinen näytteenotto) mukaisesti suoritetun pistokokeen läpäisemisen vähimmäistodennäköisyys on 0,95.

LIITE 8

TARKASTAJAN SUORITTAMAA NÄYTTEENOTTOA KOSKEVAT VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

1. YLEISTÄ

Tässä säännössä vahvistetut mekaanista ja geometrista vaatimustenmukaisuutta koskevat vaatimukset katsotaan täytetyiksi, jos eroavuudet eivät ylitä väistämättömiä valmistuspoikkeamia.

1.2.1

Sarjatuotantona valmistettujen etusumuvalaisimien vaatimustenmukaisuutta ei aseteta kyseenalaiseksi fotometristen ominaisuuksien osalta, jos tämän säännön liitteen 2 mukaiset etusumuvalaisinluokkaa koskevat fotometriset vaatimukset täyttyvät.

Jos edellä tarkoitettujen testien tulokset eivät täytä vaatimuksia, etusumuvalaisimien kohdennusta voidaan muuttaa edellyttäen, että valokeilan akseli siirtyy sivusuunnassa enintään 0,5 astetta oikeaan tai vasempaan ja pystysuunnassa enintään 0,2 astetta ylöspäin tai alaspäin. Uudessa asennossa on kaikkien fotometristen vaatimusten täytyttävä.

Jos pystysuuntaista säätöä vaadittuun asentoon ei voida tehdä toistuvasti sallittujen toleranssien puitteissa, on käytettävä liitteessä 9 määriteltyä laitemittaustapaa, ja valorajan laatu on testattava yhdestä näytteestä.

1.2.2

Etusumuvalaisimia, joissa on selviä vikoja, ei oteta huomioon.

1.3

Värikoordinaattien on oltava tämän säännön kohdan 7 vaatimusten mukaiset. Vaaleankeltaista valoa säteilevän, värittömällä valonlähteellä varustetun etusumuvalaisimen fotometristen ominaisuuksien on täytettävä tähän sääntöön sisältyvät arvot kerrottuna 0,84:llä.

2. ENSIMMÄINEN NÄYTTEENOTTO

Ensimmäisessä näytteenotossa on valittava sattumanvaraisesti neljä etusumuvalaisinta. Ensimmäinen kahden valaisimen näyte merkitään A:ksi ja toinen B:ksi.

2.1 Vaatimustenmukaisuutta ei aseteta kyseenalaiseksi

2.1.1

Sarjatuotantona valmistettujen etusumuvalaisimien vaatimustenmukaisuutta ei aseteta tämän liitteen kuvassa 1 esitetyn näytteenottomenettelyn perusteella kyseenalaiseksi, jos valaisimien mitattujen arvojen negatiiviset poikkeamat ovat seuraavat:

2.1.1.1

Näyte A

A1:	yksi etusumuvalaisin		0 prosenttia
A1:	yksi etusumuvalaisin	enintään	20 prosenttia
A2:	molemmat etusumuvalaisimet	yli	0 prosenttia
	mutta	enintään	20 prosenttia
	Siirrytään näytteeseen B.

2.1.1.2

Näyte B

B1:

molemmat etusumuvalaisimet

0 prosenttia

2.2 Vaatimustenmukaisuus asetetaan kyseenalaiseksi

2.2.1

Sarjatuotantona valmistettujen etusumuvalaisimien vaatimustenmukaisuus asetetaan kyseenalaiseksi tämän liitteen kuvassa 1 esitetyn näytteenottomenettelyn perusteella ja valmistajaa kehotetaan saattamaan tuotantonsa vaatimusten mukaiseksi, jos etusumuvalaisimien mitattujen arvojen poikkeamat ovat seuraavat:

2.2.1.1

Näyte A

A3:	yksi etusumuvalaisin	enintään	20 prosenttia
	yksi etusumuvalaisin	yli	20 prosenttia
	mutta	enintään	30 prosenttia

2.2.1.2

Näyte B

B2:	jos tulos on A2 ja
	yksi etusumuvalaisin	yli	0 prosenttia
	mutta	enintään	20 prosenttia
	yksi etusumuvalaisin	enintään	20 prosenttia
B3:	jos tulos on A2 ja
	yksi etusumuvalaisin		0 prosenttia
	yksi etusumuvalaisin	yli	20 prosenttia
	mutta	enintään	30 prosenttia

2.3 Hyväksynnän peruuttaminen

Vaatimustenmukaisuus on asetettava kyseenalaiseksi ja 11 kohtaa sovellettava, jos tämän liitteen kuvan 1 mukaisessa näytteenottomenettelyssä etusumuvalaisimien mitattujen arvojen poikkeamat ovat seuraavat:

2.3.1

Näyte A

A4:	yksi etusumuvalaisin	enintään	20 prosenttia
A4:	yksi etusumuvalaisin	yli	30 prosenttia
A5:	molemmat etusumuvalaisimet	yli	20 prosenttia

2.3.2

Näyte B

B4:	jos tulos on A2 ja
	yksi etusumuvalaisin	yli	0 prosenttia
	mutta	enintään	20 prosenttia
	yksi etusumuvalaisin	yli	20 prosenttia
B5:	jos tulos on A2 ja
B5:	molemmat etusumuvalaisimet	yli	20 prosenttia
B6:	jos tulos on A2 ja
	yksi etusumuvalaisin		0 prosenttia
	yksi etusumuvalaisin	yli	30 prosenttia

3. TOISTETTU NÄYTTEENOTTO

Tulosten A3, B2 ja B3 tapauksessa on kahden kuukauden kuluessa ilmoituksen antamisesta suoritettava toistettu näytteenotto (kolmas näyte C ja neljäs näyte D, jotka koostuvat kahdesta valaisimesta, jotka on valmistettu sen jälkeen, kun valmistaja on saattanut tuotantonsa vaatimusten mukaiseksi).

3.1 Vaatimustenmukaisuutta ei aseteta kyseenalaiseksi

3.1.1

Sarjatuotantona valmistettujen etusumuvalaisimien vaatimustenmukaisuutta ei aseteta tämän liitteen kuvassa 1 esitetyn näytteenottomenettelyn perusteella kyseenalaiseksi, jos etusumuvalaisimien mitattujen arvojen poikkeamat ovat seuraavat:

3.1.1.1

Näyte C

C1:	yksi etusumuvalaisin		0 prosenttia
C1:	yksi etusumuvalaisin	enintään	20 prosenttia
C2:	molemmat etusumuvalaisimet	yli	0 prosenttia
	mutta	enintään	20 prosenttia
	Siirrytään näytteeseen D.

3.1.1.2

Näyte D

D1:	jos tulos on C2 ja
D1:	molemmat etusumuvalaisimet	0 prosenttia

3.2 Vaatimustenmukaisuus asetetaan kyseenalaiseksi

3.2.1

Näyte D

D2:	jos tulos on C2 ja
	yksi etusumuvalaisin	yli	0 prosenttia
	mutta	enintään	20 prosenttia
	yksi etusumuvalaisin	enintään	20 prosenttia

3.3 Hyväksynnän peruuttaminen

Vaatimustenmukaisuus on asetettava kyseenalaiseksi ja kohtaa 12 sovellettava, jos tämän liitteen kuvan 1 mukaisessa näytteenottomenettelyssä etusumuvalaisimien mitattujen arvojen poikkeamat ovat seuraavat:

3.3.1

Näyte C

C3:	yksi etusumuvalaisin	enintään	20 prosenttia
C3:	yksi etusumuvalaisin	yli	20 prosenttia
C4:	molemmat etusumuvalaisimet	yli	20 prosenttia

3.3.2

Näyte D

D3:	jos tulos on C2 ja
	yksi etusumuvalaisin	0 tai yli	0 prosenttia
	yksi etusumuvalaisin	yli	20 prosenttia

4. VALORAJAN PYSTYSUUNTAINEN SIIRTYMÄ

Lämmön vaikutuksesta johtuvaa valorajan pystysuuntaista siirtymää todennettaessa sovelletaan seuraavaa menettelyä:

Yksi näytteeseen A kuuluvista etusumuvalaisimista on tämän liitteen kuvassa 1 esitetyn näytteenottomenettelyn jälkeen testattava liitteen 5 kohdassa 2.1 kuvaillun menettelyn mukaisesti, kun ajovalaisin on käynyt kolmesti peräkkäin läpi liitteen 5 kohdan 2.2.2 mukaisen syklin.

Etusumuvalaisin katsotaan hyväksyttäväksi, jos arvo Δr on enintään 3,0 mrad.

Jos arvo on suurempi kuin 3,0 mrad mutta enintään 4,0 mrad, testataan toinen näytteeseen A kuluva etusumuvalaisin. Molemmista näytteistä mitattujen itseisarvojen keskiarvo saa olla enintään 3,0 mrad.

Jos näyte A ei täytä edellä mainittua vaatimusta, on testattava näytteen B kaksi etusumuvalaisinta saman menettelyn mukaisesti. Kummankaan valaisimen arvo Δr ei saa olla suurempi kuin 3,0 mrad.

Kuva 1

LIITE 9

LUOKAN F3 ETUSUMUVALAISIMIEN VALORAJAN MÄÄRITTELY JA TERÄVYYS SEKÄ VALORAJAAN PERUSTUVA KOHDISTUSMENETTELY

1. YLEISTÄ

Etusumuvalaisimen valovoiman jakaumassa on oltava valoraja, jonka avulla etusumuvalaisin voidaan säätää asianmukaisesti fotometrisiä mittauksia ja ajoneuvoon asennettujen valaisimien suuntausta varten. Valorajan on oltava ominaisuuksiltaan kohdissa 2–4 vahvistettujen vaatimusten mukainen.

2. VALORAJAN MUOTO

Etusumuvalon silmämääräistä säätöä varten valorajan täytyy muodostaa valaisimen pystysäätöä varten vaakasuuntainen linja, joka ulottuu 4 astetta linjan v–v vasemmalle ja oikealle puolelle (ks. kuva 1).

Kuva 1

Valorajan muoto ja sijainti

3. ETUSUMUVALAISIMEN SÄÄTÖ

3.1 Vaakasuuntainen säätö

Valoraja on suunnattava niin, että projisoidun valokeilan muoto näyttää lähes symmetriseltä linjan v–v suhteen. Kun etusumuvalaisin on tarkoitettu käytettäväksi pareittain tai kun sen valokeila on muutoin epäsymmetrinen, se on suunnattava vaakasuunnassa hakijan antamien ohjeiden mukaisesti taikka siten, että valoraja näyttää symmetriseltä linjan v–v suhteen.

3.2 Pystysuuntainen säätö

Kun etusumuvalaisin on säädetty vaakasuunnassa kohdan 3.1 mukaisesti, tehdään pystysäätö niin, että valorajaa siirretään ala-asennosta ylöspäin kunnes se sijaitsee linjalla v–v yhden asteen etäisyydellä linjan h–h alapuolella. Jos vaakasuuntainen osa ei ole suora, vaan hiukan kaartuva, valoraja ei saa ulottua pystysuunnassa niiden kahden vaakasuuntaisen linjan ulkopuolelle, jotka sijaitsevat 0,2 astetta valorajan nimellisen sijaintikohdan ylä- ja alapuolella ja ulottuvat 3 astetta linjan v–v vasemmalle ja oikealle puolelle (ks. kuva 1).

3.2.1

Jos kolmella säätökerralla saadut valorajat eroavat toisistaan enemmän kuin 0,2 astetta katsotaan, että valorajan lineaarisuus ja terävyys eivät ole riittäviä silmämääräisen säädön suorittamista varten. Siinä tapauksessa valoraja on tarkastettava laitteiden avulla jäljempänä annettavien ohjeiden mukaisesti.

4. VALORAJAN LAADUN MITTAAMINEN

4.1 Menetelmänä on valorajan vaakasuuntaisen osan pyyhkäisymittaus alhaalta ylös enintään 0,05 asteen välein

joko 10 metrin mittausetäisyydeltä käyttäen anturia, jonka läpimitta on noin 10 mm,

tai 25 metrin mittausetäisyydeltä käyttäen anturia, jonka läpimitta on noin 30 mm.

Valorajan laadun katsotaan olevan hyväksyttävä, jos vähintään yhden 10 tai 25 metrin etäisyydeltä tehdyn mittauksen tulokset täyttävät kohtien 4.1.1–4.1.3 vaatimukset.

Käytetty mittausetäisyys on mainittava tämän säännön liitteessä 2 tarkoitetun ilmoituslomakkeen kohdassa 9.

Pyyhkäisymittaus tehdään valorajan ylitse alhaalta ylös pitkin pystylinjoja, jotka sijaitsevat –2,5 ja +2,5 asteen etäisyydellä linjasta v–v. Näin mitattuna valorajan laadun on täytettävä seuraavat vaatimukset:

4.1.1 Näkyvissä saa olla vain yksi valoraja.

4.1.2 Valorajan terävyys

Kun pyyhkäisymittaus tehdään valorajan vaakasuuntaisen osan ylitse pystysuunnassa pitkin pystylinjoja, joiden etäisyys linjasta v–v on ± 1 aste, valorajan terävyyskertoimen G mitatun enimmäisarvon on oltava vähintään 0,08, kun

Formula

4.1.3 Lineaarisuus

Valorajan sen osan, jota käytetään pystysäädössä, on oltava vaakasuora alueella, joka ulottuu 3 astetta linjan v-v vasemmalle ja oikealle puolelle. Vaatimus katsotaan täytetyksi, jos kohdassa 3.2 tarkoitettujen käännepisteiden sijaintikohdat pystysuunnassa 3 astetta linjan v–v vasemmalla ja oikealla puolella eivät eroa toisistaan enempää kuin ± 0,20 astetta.

5. PYSTYSÄÄTÖ LAITTEIDEN AVULLA

Jos valoraja on edellä esitettyjen laatuvaatimusten mukainen, valokeilan pystysäätö voidaan tehdä laitteiden avulla. Tätä varten käännepiste, jossa d (log E) / dv = 0, sijaitsee linjalla v–v linjan h–h alapuolella. Liikesuunta valorajan mittauksessa ja säädössä on nimellissijainnin alapuolelta ylöspäin.

LIITE 10

FOTOMETRISTEN OMINAISUUKSIEN VAKAUDEN TESTAUKSESSA KÄYTETTÄVÄT TOIMINTA-AJAT

Lyhenteet

P: lähivaloa tuottava valaisin (passing beam)

D: kaukovaloa tuottava valaisin (driving beam) (D1 + D2 tarkoittaa kahta kaukovaloa)

F: etusumuvalaisin (front fog lamp)

Kaikki seuraavat ryhmitetyt ajovalaisimet ja etusumuvalaisimet ja symbolit ovat esimerkkejä, ja muutkin vaihtoehdot ovat mahdollisia.

: tarkoittaa sykliä, jossa valaisin on 15 min sammutettuna ja 5 min päällä.

1.	P tai D tai F (HC tai HR tai B tai F3)

2.	P+F (HC B tai F3)

3.	P+F (HC B tai F3/) tai HC/B tai F3

4.	D+F (HR B tai F3) tai D1+D2+F (HR B tai F3)

5.	D+F (HR B tai F3/) tai D1+D2+F (HR B tai F3/)

6.	P+D+F (HCR B tai F3) tai P+D1+D2+F (HCR HR B tai F3)

7.	P+D+F (HC/R B tai F3) tai P+D1+D2+F (HC/R HR B tai F3)

8.	P+D+F (HCR B tai F3/) tai P+D1+D2+F (HCR HR B tai F3/)

9.	P+D+F (HC/R B tai F3/) tai P+D1+D2+F (HC/R HR B tai F3/)

LIITE 11

VERTAILUKESKIPISTE

Valinnainen vertailukeskipisteen merkki sijoitetaan linssille etusumuvalaisimen vertailuakselin leikkauskohtaan.

Vertailukeskipisteen merkki on edellä olevassa kuvassa esitetty projektiona linssiin nähden suunnilleen tangentiaalisella tasolla. Merkin muodostavat viivat voivat olla yhtenäisiä tai katkoviivoja.

LIITE 12

LED-MODUULIEN JA VALOGENERAATTOREIDEN KÄYTTÖÖN LIITTYVÄT VAATIMUKSET

1. YLEISET VAATIMUKSET

1.1

Jokaisen testattavaksi toimitetun LED-moduulin tai valogeneraattorin on vastattava sitä koskevia tämän säännön vaatimuksia, kun testaus tehdään käyttäen mukana mahdollisesti toimitettuja elektronisia valonlähteen säätölaitteita.

1.2

LED-moduulien ja valogeneraattoreiden on oltava sellaisia, että ne pysyvät hyvässä toimintakunnossa tavanomaisessa käytössä. Niissä ei myöskään saa ilmetä suunnittelu- tai valmistusvirheitä.

1.3

LED-moduulien ja valogeneraattoreiden on oltava asiattomalta käsittelyltä suojattuja.

1.4

Irrotettavien LED-moduulien on oltava rakenteeltaan sellaisia,

1.4.1

että valaisin täyttää fotometriset vaatimukset myös moduulin irrottamisen ja uudelleenkiinnittämisen jälkeen

1.4.2

ja että samassa valaisinrungossa olevia erilaisia LED-moduuleja ei ole mahdollista vaihtaa keskenään.

1.5

LED-moduuleilla varustetut etusumuvalaisimet

1.5.1

Mahdollisten optiseen säteilyyn ja suojaukseen liittyvien osien on oltava geometrialtaan ja sijoittelultaan toimitetun tietolomakkeen mukaisia.

1.5.2

Mittaukset on tehtävä optisin menetelmin läpinäkyvän vaipan lävitse sen jälkeen, kun laitetta on vanhennettu valonlähteellä, johon syötetään testijännitettä elektronisella valonlähteen säätölaitteella.

1.5.3

Mahdollisten juovien tai suojusten sijainnin, mittojen ja läpäisevyyden on oltava toimitetun tietolomakkeen mukaisia.

2. VALMISTUS

2.1

Valonlähteen läpinäkyvässä vaipassa (esim. kuvussa) ei saa olla naarmuja tai tahroja, jotka voivat heikentää tehoa ja optisia ominaisuuksia.

2.2

LED-moduuleihin ja valogeneraattoreihin sovelletaan seuraavia vaatimuksia:

2.2.1

LED-moduulin valodiodit on varustettava sopivilla kiinnitysosilla.

2.2.2

Kiinnitysosien on oltava kestäviä ja niiden on kiinnityttävä tukevasti valonlähteisiin ja LED-moduuliin.

2.2.3

Valogeneraattorissa oleva valonlähde on varustettava sopivilla kiinnitysosilla.

2.2.4

Kiinnitysosien on oltava kestäviä ja niiden on kiinnityttävä tukevasti valonlähteisiin ja valogeneraattoriin.

3. TESTAUSOLOSUHTEET

3.1 Soveltaminen ja poikkeukset

3.1.1 Kaikki näytteet on testattava kohdan 4 mukaisesti.

3.1.2 Valonlähteiden on oltava säännön nro 48 kohdassa 2.7.1 määriteltyä tyyppiä, varsinkin näkyvää säteilyä tuottavien elementtien osalta. Muun tyyppisiä valonlähteitä ei sallita.

3.1.3 Testausolosuhteet

LED-moduulin tai valogeneraattorin testausolosuhteet

3.1.3.1

Kaikki näytteet on testattava tämän säännön kohdassa 6.4.1.4 määritellyissä olosuhteissa.

3.1.3.2

Ellei tässä liitteessä muuta määrätä, LED-moduulit ja valogeneraattorit on testattava valmistajan toimittaman etusumuvalaisimen sisällä.

3.1.4 Ympäristön lämpötila

Sähköisiä ja fotometrisia ominaisuuksia mitattaessa etusumuvalaisinta on käytettävä kuivassa ja ilmavirrattomassa ympäristössä, jonka lämpötila on 23 °C ± 5 °C.

3.1.5 Valogeneraattoreita koskevat vaatimukset

3.1.5.1 Tehonsyöttö

Sytytyksen ja valotehon nousun testauksessa käytettävän tehonlähteen on oltava riittävä tarvittavan virtaimpulssin tuottamiseksi nopeasti.

3.1.5.2 Käyttöasento

Käyttöasennon on oltava hakijan ilmoituksen mukainen. Vanhennus ja testaus on tehtävä samassa asennossa. Jos valaisinta käytetään erehdyksessä väärässä suunnassa, se on vanhennettava uudelleen ennen mittausten aloittamista. Vanhennuksen ja mittausten aikana ei hakijan osoittamassa tilassa saa olla sähköä johtavia kappaleita. Häiritsevien magneettikenttien esiintyminen on estettävä.

3.2 Vanhennus

3.2.1 LED-moduulit ja valogeneraattorit on vanhennettava.

3.2.2 Jäljempänä mainitut testit on tehtävä sen jälkeen, kun LED-moduuleja tai valogeneraattoreita on vanhennettu testijännitteellä käyttäen hakijan toimittamaa elektronista valonlähteen säätölaitetta.

3.2.3 LED-moduulit

Hakijan pyynnöstä LED-moduulia on käytettävä 15 tunnin ajan, minkä jälkeen se on jäähdytettävä ympäristön lämpötilaan ennen tässä säännössä määriteltyjen testien aloittamista.

3.2.4 Hehkulamput

Hehkulamppuja vanhennetaan niiden testijännitteellä noin tunnin ajan. Kaksoishehkulankalamppujen kutakin hehkulankaa vanhennetaan erikseen.

3.2.5 Kaasupurkausvalonlähteet

Syttymistestiä lukuun ottamatta kaikki testit on tehtävä valonlähteillä, jotka ovat käyneet läpi vähintään 15 sykliä, joissa laite on kytkettynä seuraavasti: 45 minuuttia päällä, 15 sekuntia sammutettuna, 5 minuuttia päällä, 10 minuuttia sammutettuna.

4. TESTIT

Säännön nro 37 mukaisesti hyväksytyille hehkulampuille, säännön nro 99 mukaisesti hyväksytyille kaasupurkausvalonlähteille ja LED-moduuleille ei tarvitse tehdä kohdissa 4.3.1 ja 4.3.2 tarkoitettuja testejä.

4.2 Kaasupurkausvalonlähteet

Syttymistesti tehdään valonlähteille, joita ei ole vanhennettu ja joita ei ole käytetty 24 tunnin aikana ennen testiä. Valonlähteen on sytyttävä heti ja pysyttävä toiminnassa.

4.3 Valotehon nousu

4.3.1 Tätä testiä ei tarvitse tehdä hehkulampuille.

4.3.2 Kaasupurkausvalonlähteet

Valotehon nousutesti tehdään valonlähteille, joita ei ole käytetty 1 tunnin aikana ennen testiä. Etusumuvalaisimen on saavutettava seuraavat valovoimat ainakin pisteessä 0°, 2,5 °D linjalla 6:

1 sekunnin kuluttua: 25 prosenttia nimellisvalovirrasta.

4 sekunnin kuluttua: 80 prosenttia nimellisvalovirrasta.

Nimellisvalovirta ilmoitetaan toimitetussa tietolomakkeessa.

4.4 Uudelleensytytys kuumana

4.4.1 Tätä testiä ei tarvitse tehdä hehkulampuille.

4.4.2 Kaasupurkausvalonlähteet

Valonlähde sytytetään ja pidetään toiminnassa elektronisen valonlähteen säätölaitteen ohjaamana testijännitteellä 15 minuutin ajan. Sen jälkeen elektronisen valonlähteen säätölaitteen syöttöjännite katkaistaan 10 sekunnin ajaksi ja kytketään uudelleen päälle. Valonlähteen on sytyttävä heti 10 sekunnin sammutettuna olon jälkeen. Yhden sekunnin kuluttua valonlähteen on tuotettava vähintään 80 prosenttia nimellisvalovirrastaan.

4.5 Värintoisto

4.5.1 Punainen komponentti

LED-moduulin tai valogeneraattorin tuottaman valon punaisen komponentin on oltava sellainen, että

Formula

jossa

Ee (λ) (yksikkö: W)	on säteilyvoimakkuuden spektrijakauma;
V(λ) (yksikkö: 1)	on spektrivalovoima;
λ (yksikkö: nm)	on aallonpituus.

Tämä arvo lasketaan yhden nanometrin välein.

4.6 UV-säteily

LED-moduulin tai valogeneraattorin UV-säteilyn on oltava sellainen, että

Formula

jossa

S(λ)(yksikkö: 1)	on spektrinen painotuskerroin;
km =	683 lm/W on säteilyn valotehon enimmäisarvo.

(Muiden symbolien selitykset kohdassa 4.5.1.)

Tämä arvo lasketaan yhden nanometrin välein. UV-säteilyarvo painotetaan seuraavassa taulukossa esitettyjen arvojen mukaisesti.

UV-taulukko

λ	S(λ)
250	0,430
255	0,520
260	0,650
265	0,810
270	1,000
275	0,960
280	0,880
285	0,770
290	0,640
295	0,540
300	0,300
305	0,060
310	0,015
315	0,003
320	0,001
325	0,00050
330	0,00041
335	0,00034
340	0,00028
345	0,00024
350	0,00020

355	0,00016
360	0,00013
365	0,00011
370	0,00009
375	0,000077
380	0,000064
385	0,000530
390	0,000044
395	0,000036
400	0,000030

Arvot ovat IRPA/INIRC-komission ohjeen Guidelines on limits of exposure to ultraviolet radiation mukaiset. Aallonpituudet (nanometreinä) ovat edustavia. Muut arvot on interpoloitava.

4.7 Lämpöstabiilius

4.7.1 Valovoima

4.7.1.1

Hehkulampuille ja kaasupurkausvalonlähteille ei tarvitse tehdä tätä testiä.

4.7.1.2

Fotometrinen mittaus on tehtävä yhden minuutin toiminnassa olon jälkeen niin, että laite on huoneenlämpöinen. Mittauksessa käytettävän testauspisteen sijainti: vaakasuunta 0° pystysuunta 2,5 °D.

4.7.1.3

Valaisinta pidetään toiminnassa kunnes fotometrinen stabiilius on saavutettu. Fotometristen ominaisuuksien katsotaan olevan stabiilit, kun fotometrisen arvon vaihtelu on pienempi kuin 3 prosenttia minkä tahansa 15 minuutin pituisen jakson aikana. Kun stabiilius on saavutettu, suoritetaan kaikki fotometriset mittaukset kulloistakin laitetta koskevien vaatimusten mukaisesti. Mittaukset on tehtävä kaikissa kyseistä laitetta koskevissa testipisteissä.

4.7.1.4

Kun fotometrinen stabiilius on saavutettu, lasketaan kohdan 4.7.1.2 mukaisesti saatujen arvojen ja kohdan 4.7.1.3 mukaisesti määritettyjen arvojen välinen suhde.

4.7.1.5

Kohdassa 4.7.1.4 tarkoitettua suhdetta sovelletaan jäljellä oleviin testipisteisiin, jotta saadaan uusi fotometrinen taulukko, jossa esitetään kaikki fotometriset arvot yhden minuutin toiminnan jälkeen.

4.7.1.6

Valaistusarvojen, jotka on mitattu yhden minuutin toiminnan jälkeen siihen saakka, kun stabiilius on saavutettu, on oltava vähimmäis- ja enimmäisvaatimusten mukaisia.

4.7.2 Väri

Säteilevän valon värin on oltava vaaditulla värialueella mitattuna sekä yhden minuutin että 30 minuutin toiminnan jälkeen.

22.8.2014

Euroopan unionin virallinen lehti

L 250/67

Vain alkuperäiset UNECE:n tekstit ovat kansainvälisen julkisoikeuden mukaan sitovia. Tämän säännön asema ja voimaantulopäivä on hyvä tarkastaa UNECE:n asiakirjan TRANS/WP.29/343 viimeisimmästä versiosta. Asiakirja saatavana osoitteessa: http://www.unece.org/trans/main/wp29/wp29wgs/wp29gen/wp29fdocstts.html.

Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UNECE) sääntö nro 112 – Epäsymmetrisen lähivalon tai kaukovalon aikaansaavien, hehkulampuilla ja/tai valodiodimoduuleilla (LED) varustettujen moottoriajoneuvojen ajovalaisimien tyyppihyväksyntää koskevat yhdenmukaiset vaatimukset

Sisältää kaiken voimassa olevan tekstin seuraaviin asti:

Muutossarjan 01 täydennys 4 – Voimaantulopäivä: 15. heinäkuuta 2013

SISÄLLYS

A. Hallinnolliset määräykset

Soveltamisala

Määritelmät

Ajovalaisimen hyväksyntää koskeva hakemus

Merkinnät

Hyväksyminen

B. Ajovalaisimia koskevat tekniset vaatimukset

Yleiset vaatimukset

Valaistus

Väri

Haitan mittaaminen

C. Muut hallinnolliset määräykset

Ajovalaisintyypin muutokset ja hyväksynnän laajentaminen

10.

Tuotannon vaatimustenmukaisuus

11.

Seuraamukset vaatimustenmukaisuudesta poikkeavasta tuotannosta

12.

Tuotannon lopettaminen

13.

Hyväksyntätesteistä vastaavien teknisten tutkimuslaitosten ja tyyppihyväksyntäviranomaisten nimet ja osoitteet

14.

Siirtymäsäännökset

LIITTEET

Ilmoitus

Esimerkkejä hyväksyntämerkeistä

Pallokoordinaatiston mittausjärjestelmä ja testipisteiden sijainnit

Toiminnassa olevien ajovalaisimien fotometristen ominaisuuksien vakauden testaus

Tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvontamenettelyjen vähimmäisvaatimukset

Muovimateriaalista valmistettuja linssejä sisältäviä valaisimia koskevat vaatimukset – Linssi- tai materiaalinäytteiden ja täydellisten valaisimien testaus

Tarkastajan suorittamaa näytteenottoa koskevat vähimmäisvaatimukset

Yhteenveto fotometristen ominaisuuksien vakauden testauksessa sovellettavista toimintajaksoista

Lähivaloa tuottavien ajonvalaisimien valorajan todentaminen laitteiden avulla

LED-moduuleja ja niitä sisältäviä ajovalaisimia koskevat vaatimukset

Yleisesitys pääasiallisesta lähivalosta ja valon tuottamiseen osallistuvista toiminnoista ja näitä vastaavista valonlähdevalinnoista

A. HALLINNOLLISET MÄÄRÄYKSET

SOVELTAMISALA (1)

Tätä sääntöä sovelletaan luokkien L, M, N ja T ajoneuvojen ajovalaisimiin (2).

1. MÄÄRITELMÄT

Tässä säännössä

1.1	’linssillä’ tarkoitetaan ajovalaisimen (ajovalaisinyksikön) uloimmaista osaa, joka lähettää valoa valaisevan pinnan kautta,

1.2	’pinnoitteella’ tarkoitetaan linssin ulkopinnalle yhtenä tai useampana kerroksena lisättävää tuotetta,

1.3

’erityyppisillä ajovalaisimilla’ tarkoitetaan ajovalaisimia, jotka eroavat toisistaan esimerkiksi seuraavien olennaisten seikkojen osalta:

1.3.1

kauppanimi tai tavaramerkki,

1.3.2

optisen järjestelmän ominaisuudet,

1.3.3

sellaisten osien sisältyminen tai puuttuminen, jotka voivat muuttaa optisia ominaisuuksia heijastumisen, taittumisen, absorboitumisen ja/tai käytön aikana tapahtuvan muodonmuutoksen vuoksi,

1.3.4

soveltuvuus vasemman- tai oikeanpuoleiseen liikenteeseen tai molempiin,

1.3.5

tuotettu valolaji (lähivalo, kaukovalo tai molemmat),

1.3.6

käytettyjen hehkulamppujen luokka ja/tai LED-moduulin tunnistuskoodi.

1.3.7

Ajoneuvon vasemmalle puolelle asennettavaksi tarkoitetun ja sitä vastaavan oikealle puolelle tarkoitetun laitteen katsotaan kuitenkin olevan samaa tyyppiä.

1.4	eri ”luokkien” (A tai B) ajovalaisimilla tarkoitetaan ajovalaisimia, jotka ovat tunnistettavissa erityisten fotometristen ominaisuuksien perusteella.

1.5	Tähän sääntöön sovelletaan säännössä nro 48 ja sen muutossarjassa annettuja määritelmiä, jotka ovat voimassa tyyppihyväksynnän hakemishetkellä.

1.6	Tässä säännössä olevat viittaukset standardihehkulamppuihin ja sääntöön nro 37 viittaavat sääntöön nro 37 ja sen muutossarjoihin, jotka ovat voimassa tyyppihyväksynnän hakuajankohtana.

2. AJOVALAISIMEN HYVÄKSYNTÄÄ KOSKEVA HAKEMUS

2.1

Kauppanimen tai tavaramerkin omistajan tai tämän valtuutetun edustajan on haettava hyväksyntää. Hakemuksessa on ilmoitettava

2.1.1

onko ajovalaisin tarkoitettu tuottamaan sekä lähivaloa että kaukovaloa vai ainoastaan toista näistä,

2.1.2

jos ajovalaisin on tarkoitettu tuottamaan lähivaloa, onko valaisin suunniteltu sekä vasemman- että oikeanpuoleista liikennettä vai vain jompaakumpaa varten,

2.1.3

jos ajovalaisin on varustettu säädettävällä heijastimella, ajovalaisimen kiinnitysasennot suhteessa maahan ja ajoneuvon pituussuuntaiseen keskitasoon,

2.1.4

koskeeko hakemus luokan A vai luokan B ajovalaisinta,

2.1.5

käytetty hehkulamppuluokka siten kuin se on ilmoitettu säännössä nro 37 ja sen muutossarjoissa, jotka ovat voimassa hyväksynnän hakemishetkellä, ja/tai LED-moduulien tunnistuskoodit, jos ne ovat saatavilla.

2.2

Jokaiseen hyväksyntähakemukseen on liitettävä

2.2.1

riittävän yksityiskohtaiset piirustukset (kolmena kappaleena), jotka mahdollistavat tyypin tunnistamisen ja joissa esitetään ajovalaisin edestä päin siten, että linssin mahdollisen urituksen yksityiskohdat näkyvät, sekä poikkileikkaus. Piirustuksista on käytävä ilmi hyväksyntämerkille varatut paikat ja LED-moduuleja käytettäessä myös moduulien tunnistuskoodien paikat.

2.2.1.1

Jos ajovalaisin on varustettu säädettävällä heijastimella, on esitettävä selvennys ajovalaisimen kiinnitysasennoista suhteessa maahan ja ajoneuvon pituussuuntaiseen keskitasoon, jos ajovalaisinta käytetään vain kyseisissä asennoissa.

2.2.2

lyhyt tekninen kuvaus, jossa mainitaan ääriasennot jäljempänä olevan 6.2.7 kohdan mukaisesti, jos ajovalaisimet tuottavat kääntyvän valon. LED-moduuleita käytettäessä on toimitettava

a)	lyhyt tekninen kuvaus LED-moduuleista

b)	piirustus, josta käyvät ilmi mitat, sähköiset ja fotometriset perusominaisuudet sekä nimellisvalovirta ja kunkin LED-moduulin osalta ilmoitus siitä, onko se vaihdettavissa

c)	elektronisen valonlähteensäätimen tapauksessa tiedot hyväksyntätesteissä tarvittavasta sähköisestä liitännästä

2.2.3

kustakin ajovalaisintypistä kaksi näytettä, yksi ajoneuvon vasemmalle ja yksi oikealle puolelle asennettavaksi tarkoitetusta valaisimesta.

2.2.4

Linssien valmistuksessa käytetyn muovimateriaalin testaamista varten on toimitettava seuraavat:

2.2.4.1

14 linssiä,

2.2.4.1.1

joista kymmenen voidaan korvata kymmenellä vähintään 60 × 80 mm:n suuruisella materiaalinäytteellä, joissa on tasomainen tai kupera ulkopinta ja keskellä vähintään 15 × 15 mm:n suuruinen olennaisilta osin tasomainen alue (kaarevuussäde vähintään 300 mm),

2.2.4.1.2

Kunkin tällaisen linssin tai materiaalinäytteen on oltava valmistettu sarjatuotannossa käytettävällä menetelmällä.

2.2.4.2

heijastin, johon linssit voidaan asentaa valmistajan ohjeiden mukaan.

2.2.5

Muovimateriaalista valmistettujen valoa läpäisevien tai heijastavien osien testaamiseksi LED-moduuleiden ajovalaisimen sisällä aiheuttaman ultraviolettisäteilyn siedon osalta:

2.2.5.1

yksi näyte kustakin ajovalaisimessa käytetystä asianomaisesta materiaalista tai yksi ajovalaisinnäyte, joka sisältää nämä materiaalit. Kunkin materiaalinäytteen on oltava ulkomuodoltaan ja mahdolliselta pintakäsittelyltään samanlainen kuin materiaali, jota on tarkoitus käyttää hyväksyttävänä olevassa ajovalaisimessa.

2.2.5.2

Valaisimen sisällä olevien materiaalien sisämateriaalien ultraviolettisäteilyn sietoa ei ole tarpeen tarkistaa, jos LED-moduulit ovat tyypiltään ainoastaan tämän säännön liitteen 10 mukaisia heikosti ultraviolettia säteileviä tai jos on ryhdytty toimiin ajovalaisimen komponenttien suojaamiseksi ultraviolettisäteilyltä esimerkiksi lasisuotimien avulla.

2.2.6

Tarvittaessa yksi elektroninen valonlähteen säätölaite.

2.3

Jos materiaalit, joista linssit ja mahdollinen pinnoite on valmistettu, on jo testattu, niiden mukana on toimitettava kyseisten materiaalien ja pinnoitteiden ominaisuuksia koskeva testausseloste.

3. MERKINNÄT

3.1

Hyväksyntää varten toimitetuissa ajovalaisimissa on oltava hakijan kauppanimi tai tavaramerkki.

3.2

Valaisimien linssissä ja päärungossa (3) on oltava riittävän kokoiset tilat 4 kohdassa tarkoitetulle hyväksyntämerkille ja lisätunnuksille. Nämä tilat on osoitettava 2.2.1 kohdassa tarkoitetuissa piirustuksissa.

3.3

Lähivalon tuottavissa valaisimissa, jotka on suunniteltu täyttämään sekä oikean- että vasemmanpuoleisen liikenteen vaatimukset, on oltava merkinnät, joista käyvät ilmi ajoneuvossa olevan optisen yksikön tai LED-moduulin taikka heijastimen hehkulampun kaksi asentoa. Oikeanpuoleisen liikenteen asento merkitään tunnuksella R/D ja vasemmanpuoleisen liikenteen asento tunnuksella L/G.

3.4

Valaisimiin, joissa käytetään LED-moduuleita, on oltava merkittynä nimellisjännite, nimellisvirta ja valonlähdemoduulin tunnistuskoodi.

3.5

Hyväksyttävän valaisimen mukana toimitetuissa LED-moduuleissa on oltava

3.5.1

hakijan kauppanimi tai tavaramerkki merkittynä helposti luettavalla ja pysyvällä tavalla,

3.5.2

moduulin tunnistuskoodi, merkittynä helposti luettavalla ja pysyvällä tavalla.

Erikseen määritellyn tunnuskoodin on sisällettävä alkukirjaimet ”MD” lyhenteenä sanasta ”MODUULI” sekä sen jälkeen hyväksyntämerkki ilman 4.2.1 kohdassa määrättyä ympyrää ja, silloin kun käytetään useita erilaisia valonlähdemoduuleita, lisätunnuksia ja -merkkejä. Tämä tunnistuskoodi on merkittävä 2.2.1 kohdassa mainittuihin piirustuksiin. Jos käytetään useita toisistaan poikkeavia LED-moduuleita, sen perään on merkittävä lisäsymbolit ja merkit. Hyväksyntämerkinnän ei tarvitse olla sama kuin siinä valaisimessa oleva hyväksyntämerkintä, jossa moduulia käytetään, mutta molempien merkintöjen on oltava saman hakijan.

3.5.3

Jos LED-moduulit eivät ole vaihdettavia, LED-moduulien merkintöjä ei edellytetä.

3.6

Jos LED-moduulia ohjataan elektronisella valonlähteen säätimellä, joka ei ole osana LED-moduulia, säätimeen on merkittävä sen oma tunnistuskoodi sekä nimellistulojännite ja -virta.

4. HYVÄKSYMINEN

4.1 Yleistä

4.1.1

Jos ajovalaisintyypin kaikki 2 kohdan mukaisesti hyväksyntää varten toimitetut näytekappaleet täyttävät tämän säännön vaatimukset, hyväksyntä myönnetään.

4.1.2

Jos ryhmitetyt, yhdistetyt tai rakenteellisesti yhdistetyt valaisimet täyttävät useamman kuin yhden säännön vaatimukset, yksi kansainvälinen hyväksyntämerkki riittää edellyttäen, että kukin ryhmitetyistä, yhdistetyistä tai rakenteellisesti yhdistetyistä valaisimista täyttää siihen sovellettavat vaatimukset.

4.1.3

Kullekin hyväksytylle tyypille annetaan hyväksyntänumero. Numeron ensimmäiset kaksi merkkiä ilmoittavat muutossarjalle annetun, viimeisimpiä sääntöön tehtyjä tärkeitä teknisiä muutoksia vastaavan järjestysnumeron hyväksynnän myöntämispäivänä. Sama sopimuspuoli ei saa antaa samaa numeroa toiselle tämän säännön soveltamisalaan kuuluvalle ajovalaisintyypille.

4.1.4

Tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille on ilmoitettava tähän sääntöön perustuvasta ajovalaisintyypin hyväksynnästä, hyväksynnän laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta taikka tuotannon lopettamisesta tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella lomakkeella, johon on liitetty 2.2.1.1 kohdassa tarkoitetut tiedot.

4.1.4.1

Jos ajovalaisin on varustettu säädettävällä heijastimella, ja jos valaisinta saa käyttää vain 2.2.1.1 kohdan mukaisissa asennoissa, tyyppihyväksyntäviranomainen velvoittaa hakijan tiedottamaan käyttäjälle asianmukaisella tavalla oikeasta asennustavasta.

4.1.5

Edellä 3.1 kohdassa tarkoitetun merkin lisäksi jokaiseen tämän säännön mukaisesti hyväksytyn tyypin mukaiseen ajovalaisimeen on kiinnitettävä 4.2 ja 4.3 kohdassa tarkoitettu hyväksyntämerkki 3.2 kohdassa tarkoitettuihin tiloihin.

4.2 Hyväksyntämerkin koostumus

Hyväksyntämerkki muodostuu seuraavista osista:

4.2.1

kansainvälinen hyväksyntämerkki, johon kuuluvat

4.2.1.1

E-kirjain ja hyväksynnän myöntäneen maan tunnusnumero (4), jotka ovat ympyrän sisällä

4.2.1.2

edellä 4.1.3 kohdassa tarkoitettu tyyppihyväksyntänumero,

4.2.2

seuraavat lisätunnukset:

4.2.2.1

ainoastaan vasemmanpuoleisen liikenteen vaatimukset täyttävissä ajovalaisimissa vaakasuora nuoli, joka osoittaa ajovalaisimen edestä katsottuna oikealle, eli liikennesuunnan puolelle,

4.2.2.2

ajovalaisimissa, jotka täyttävät sekä oikean- että vasemmanpuoleisen liikenteen vaatimukset, kun optisen yksikön tai hehkulampun tai LED-moduulin asento on asianmukaisesti säädetty, vaakasuuntainen kaksipäinen nuoli, jonka toinen pää osoittaa vasemmalle ja toinen oikealle,

4.2.2.3

ajovalaisimissa, jotka ovat tämän säännön vaatimusten mukaiset ainoastaan lähivalon osalta, C-kirjain luokkaan A kuuluvissa ja kirjaimet HC luokkaan B kuuluvissa valaisimissa,

4.2.2.4

ajovalaisimissa, jotka ovat tämän säännön vaatimusten mukaiset ainoastaan kaukovalon osalta, R-kirjain luokkaan A kuuluvissa ja kirjaimet HR luokkaan B kuuluvissa valaisimissa,

4.2.2.5

ajovalaisimissa, jotka ovat tämän säännön vaatimusten mukaiset sekä lähi- että kaukovalon osalta, kirjaimet CR luokkaan A kuuluvissa ja kirjaimet HCR luokkaan B kuuluvissa valaisimissa,

4.2.2.6

ajovalaisimissa, joissa on muovimateriaalista valmistettu linssi, kirjaintunnus PL, joka on merkittävä edellä 4.2.2.3–4.2.2.5 kohdassa tarkoitettujen tunnusten lähelle,

4.2.2.7

ajovalaisimissa, jotka täyttävät tämän säännön vaatimukset kaukovalon osalta, enimmäisvalovoima ilmaistuna jäljempänä 6.3.4 kohdassa määritellyllä viitemerkillä, joka sijaitsee lähellä E-kirjaimen sisältävää ympyrää.

Ryhmitettyjen tai rakenteellisesti yhdistettyjen kaukovalovalaisimien osalta kaukovalon valokeilojen yhteenlaskettu enimmäisvalovoima on ilmaistava edellä esitetyn mukaisesti.

4.2.3

Kaikissa tapauksissa liitteessä 4 olevan 1.1.1.1 kohdan mukaisessa testausmenettelyssä käytettävästä toimintamuodosta ja liitteessä 4 olevan 1.1.1.2 kohdan mukaisesta sallitusta jännitteestä on määrättävä tyyppihyväksyntälomakkeissa ja niille maille toimitettavissa ilmoituslomakkeissa, jotka ovat sopimuksen sopimuspuolia ja soveltavat tätä sääntöä.

Laite on merkittävä tapauksen mukaan seuraavasti:

4.2.3.1

Tämän säännön vaatimuksia vastaavissa ajovalaisimissa, jotka on suunniteltu siten, että pääasiallisen lähivalon tuottava hehkulanka tai LED-moduuli ei ole toiminnassa samanaikaisesti sellaisen muun valaisutoiminnon hehkulangan kanssa, jonka kanssa se voi olla rakenteellisesti yhdistetty: hyväksyntämerkin lähivalotunnuksen jälkeen on merkittävä vinoviiva (/).

4.2.3.2

Hehkulampuilla varustettuihin ajovalaisimiin, jotka vastaavat tämän säännön liitteen 4 vaatimuksia ainoastaan 6 V:n tai 12 V:n jännitteellä, on kiinnitettävä lähelle hehkulampun kantaa tunnus, joka koostuu luvusta 24, jonka yli on vedetty risti (x).

4.2.4

Hyväksyntänumeron kaksi merkkiä, jotka ilmoittavat hyväksynnän myöntämishetkellä voimassa olevan, viimeisimmät sääntöön tehdyt tärkeät tekniset muutokset sisältävän muutossarjan järjestysnumeron, ja vaadittu nuoli (tarvittaessa) voidaan merkitä edellä lueteltujen lisätunnusten lähelle.

4.2.5

Edellä 4.2.1–4.2.3 kohdassa tarkoitettujen merkkien ja tunnusten on oltava helposti luettavissa ja pysyviä. Ne voidaan sijoittaa ajovalaisimen (läpinäkyvään tai läpinäkymättömään) sisä- tai ulkopuoliseen osaan, jota ei voida irrottaa ajovalaisimen valoa säteilevästä läpinäkyvästä osasta. Niiden on kuitenkin aina oltava näkyvissä, kun ajovalaisin on asennettuna ajoneuvoon tai kun jokin liikkuva osa, kuten konepelti, on avattuna.

4.3 Hyväksyntämerkin sijoittelu

4.3.1 Erilliset valaisimet

Tämän säännön liitteen 2 kuvissa 1–10 esitetään esimerkkejä hyväksyntämerkin ja edellä mainittujen lisätunnusten sijoittelusta.

4.3.2 Ryhmitetyt, yhdistetyt ja rakenteellisesti toisiinsa yhdistetyt valaisimet

4.3.2.1

Jos ryhmitetyt, yhdistetyt tai rakenteellisesti yhdistetyt valaisimet täyttävät useiden sääntöjen vaatimukset, valaisimeen voidaan kiinnittää yksi kansainvälinen hyväksyntämerkki. Merkki koostuu ympyrästä, jonka sisällä on E-kirjain ja hyväksynnän myöntäneen maan tunnusnumero, sekä hyväksyntänumerosta. Tämä hyväksyntämerkki voidaan sijoittaa ryhmitetyissä, yhdistetyissä tai rakenteellisesti yhdistetyissä valaisimissa mihin tahansa valaisimien kohtaan edellyttäen, että

4.3.2.1.1

se on näkyvissä 4.2.5 kohdassa tarkoitetulla tavalla,

4.3.2.1.2

ryhmitetystä, yhdistetystä tai rakenteellisesti yhdistetystä valaisimesta voidaan poistaa valoa lähettävä osa vain niin, että samalla poistetaan hyväksyntämerkki.

4.3.2.2

Kunkin valaisimen tunnus (joka vastaa sääntöä, jonka mukaisesti hyväksyntä on myönnetty) ja muutossarjalle annettu, viimeisimpiä sääntöön tehtyjä tärkeitä teknisiä muutoksia vastaava järjestysnumero hyväksynnän myöntämispäivänä sekä vaadittu nuoli (tarvittaessa) on merkittävä

4.3.2.2.1

joko kyseiseen valaisevaan pintaan

4.3.2.2.2

tai ryhmässä siten, että kukin ryhmitetyistä, yhdistetyistä tai rakenteellisesti yhdistetyistä valaisimista on helposti tunnistettavissa (ks. liitteen 2 neljä esimerkkiä).

4.3.2.3

Yksittäisen hyväksyntämerkin osien koko ei saa olla pienempi kuin vähimmäiskoko, joka vahvistetaan pienimmälle yksittäiselle merkille säännössä, jonka perusteella hyväksyntä on myönnetty.

4.3.2.4

4.3.2.5

Tämän säännön liitteen 2 kuvassa 11 esitetään esimerkkejä ryhmitettyjen, yhdistettyjen tai rakenteellisesti yhdistettyjen valaisimien hyväksyntämerkkien sijoittelusta edellä mainittujen lisätunnusten kanssa.

4.3.3 Valaisimet, joiden linssejä käytetään erityyppisissä ajovalaisimissa ja jotka on mahdollisesti rakenteellisesti yhdistetty muihin valaisimiin tai ryhmitetty muiden valaisimien kanssa

Sovelletaan edellä olevan 4.3.2 kohdan säännöksiä.

4.3.3.1

Lisäksi, jos käytetään samaa linssiä, siihen voidaan kiinnittää kaikki erilaiset, erityyppisiin ajovalaisimiin tai valaisinyksiköihin viittaavat hyväksyntämerkit, jos myös ajovalaisimen päärungolla, vaikka sitä ei voisi erottaa linssistä, on edellä 3.2 kohdassa kuvattu tila, jossa on hyväksyntämerkit varsinaisille toiminnoille.

Jos erityyppisissä ajovalaisimissa on sama päärunko, kaikki erilaiset hyväksyntämerkit voidaan kiinnittää siihen.

4.3.3.2

Tämän säännön liitteen 2 kuvassa 12 esitetään esimerkkejä hyväksyntämerkkien sijoittelusta edellä kuvatussa tapauksessa.

B. AJOVALAISIMIA KOSKEVAT TEKNISET VAATIMUKSET (5)

5. YLEISET VAATIMUKSET

5.1 Jokaisen näytekappaleen on täytettävä 6–8 kohdan vaatimukset.

5.2 Ajovalaisimien on oltava siten valmistettuja, että ne säilyttävät niille asetetut fotometriset ominaisuudet ja pysyvät tavanomaisessa käytössä hyvässä toimintakunnossa niihin mahdollisesti kohdistuvasta tärinästä huolimatta.

5.2.1 Ajovalaisimet on varustettava laitteella, joka mahdollistaa niiden säädön ajoneuvoissa siten, että valaisimet täyttävät niitä koskevat määräykset. Tällaista laitetta ei tarvitse asentaa yksiköihin, joissa heijastinta ja valoa hajottavaa linssiä ei voida erottaa toisistaan, jos kyseisiä yksiköitä käytetään ainoastaan ajoneuvoissa, joissa ajovalaisimia voidaan säätää muulla tavoin.

Jos pääasiallisen lähivalon tuottava ajovalaisin ja kaukovalon tuottava ajovalaisin on kumpikin varustettu omalla hehkulampulla tai LED-moduulilla, säätölaitteella on voitava asianmukaisesti säätää lähivaloa ja kaukovaloa erikseen.

5.2.2 Näitä säännöksiä ei kuitenkaan sovelleta ajovalaisinyhdistelmiin, joiden heijastimet eivät ole jaettavissa ajovalaisimittain. Tämäntyyppisiin yhdistelmiin sovelletaan tämän säännön 6.3 kohdan vaatimuksia.

5.3 Ajovalaisin on varustettava

5.3.1

säännön nro 37 mukaisesti hyväksytyillä hehkulampuilla. Mitä tahansa säännön nro 37 mukaista hehkulamppua voidaan käyttää, mikäli käyttöä ei rajoiteta säännössä nro 37 ja sen muutossarjoissa, jotka ovat voimassa tyyppihyväksynnän hakemishetkellä.

5.3.1.1

Laitteen rakenteen on oltava sellainen, että hehkulamppu voidaan asentaa ainoastaan oikeaan asentoon (6).

5.3.1.2

Hehkulampun kannan on oltava IEC:n julkaisussa 60061 määriteltyjen ominaisuuksien mukainen. Tässä yhteydessä sovelletaan tietolomaketta, joka koskee kyseisessä hehkulamppuluokassa käytettävää kantaa.

5.3.1.3

Ajovalaisimen runkoon voidaan käyttömukavuuden vuoksi sijoittaa mahdollisuus säätää jännitettä laitteen liittimissä. Hyväksyttäessä ajo- tai kaukovaloja tämän säännön vaatimusten mukaisesti tällaista jätteen säätöä ei kuitenkaan pidetä ajovalaisimen osana ja se on kytkettävä pois toiminnasta testin ajaksi, jotta voidaan varmistaa toiminta tämän säännön vaatimusten mukaisesti.

5.3.2

ja/tai LED-moduulilla

5.3.2.1

LED-moduulien toimintaan liittyvät mahdolliset elektronisen valonlähteen säätimet katsotaan ajovalaisimen osaksi; ne voivat olla osa LED-moduuleita;

5.3.2.2

LED-moduuleilla varustetun ajovalaisimen ja itse LED-moduulien on oltava tämän säännön liitteessä 10 määriteltyjen asianomaisten vaatimusten mukaisia. Vaatimustenmukaisuus on testattava.

5.3.2.3

Pääasiallisen lähivalon tuottavien LED-moduulien kokonaisnimellisvalovirran on oltava vähintään 1 000 lumenia liitteessä 10 olevan 5 kohdan mukaisesti mitattuna.

5.3.2.4

Jos kyseessä on vaihdettava LED-moduuli, LED-moduulin poistaminen ja korvaaminen uudella liitteessä 10 olevan 1.4.1 kohdan mukaisesti on osoitettava tekniselle tutkimuslaitokselle sitä tyydyttävällä tavalla.

5.4 Ajovalaisimet, jotka on suunniteltu täyttämään sekä oikean- että vasemmanpuoleisen liikenteen vaatimukset, voidaan mukauttaa tietynpuoleista liikennettä varten joko asianmukaisella alkusäädöllä, kun ajovalaisimet asennetaan ajoneuvoon, tai käyttäjän suorittamalla säädöllä. Tämä alkusäätö tai käyttäjän suorittama säätö voi tapahtua joko siten, että optinen yksikkö asennetaan tiettyyn kulmaan ajoneuvossa, tai siten, että pääasiallisen lähivalon tuottava hehkulamppu tai LED-moduuli asennetaan tiettyyn kulmaan/asentoon optisessa yksikössä. Kaikissa tapauksissa ainoastaan kaksi toisistaan selvästi erotettavaa asentoa saavat olla mahdollisia siten, että toinen asento on tarkoitettu oikeanpuoleiselle ja toinen vasemmanpuoleiselle liikenteelle, eikä rakenne saa mahdollistaa ajovalaisimen tahatonta vaihtamista asennosta toiseen tai ajovalaisimen asettamista väliasentoon. Jos pääasiallisen lähivalon tuottavalle hehkulampulle tai LED-moduulille on olemassa kaksi erilaista asennusasentoa, on osien, jotka kiinnittävät pääasiallisen lähivalon tuottavan hehkulampun tai LED-moduulin heijastimeen, oltava siten suunniteltuja ja valmistettuja, että kummassakin asennossa hehkulamppu tai LED-moduuli pysyy paikallaan samalla tarkkuudella, jota vaaditaan niiden ajovalaisimien osalta, jotka on tarkoitettu käytettäviksi ainoastaan vasemman- tai oikeanpuoleisessa liikenteessä. Tämän kohdan vaatimusten täyttyminen on tarkastettava silmämääräisesti ja tarvittaessa koeasennuksella.

5.5 Täydentäviä testejä on suoritettava liitteen 4 vaatimusten mukaisesti sen varmistamiseksi, että fotometriset ominaisuudet eivät kohtuuttomasti muutu.

5.6 Muovimateriaalista valmistetut valoa läpäisevät osat on testattava liitteessä 6 esitettyjen vaatimusten mukaisesti.

5.7 Kaikkien mekaanisten, sähkömekaanisten tai muiden osien, joita käytetään ajovalaisimissa, jotka on suunniteltu tuottamaan vuorotellen kaukovalo ja lähivalo tai lähivalo ja/tai kääntyvä kaukovalo, on oltava sellaisia, että

5.7.1

laite on riittävän luja kestääkseen 50 000 käyttökertaa tavanomaisissa käyttöolosuhteissa. Tämän vaatimuksen täyttymisen varmistamiseksi hyväksyntätesteistä vastaava tekninen tutkimuslaitos voi

a)	vaatia hakijaa toimittamaan tarvittavat välineet testin suorittamista varten

b)	luopua testauksesta, jos hakijan toimittaman valaisimen mukana on toimitettu rakenteeltaan samanlaisten ajovalaisimien hyväksyntätestauksesta vastaavan teknisen tutkimuslaitoksen antama testausseloste, jossa vahvistetaan vaatimuksen täyttyminen.

5.7.2

vikaantumistapauksessa valovoima suoran H–H yläpuolella ei saa ylittää 6.4.4 kohdassa lähivalolle annettuja arvoja; Lisäksi lähivalon ja/tai kääntyvän kaukovalon tuottavan ajovalaisimen tuottaman valovoiman on oltava vähintään 2 500 luksia testauspisteessä 25 V (suora V-V, 1,72D).

Hyväksyntätesteistä vastaavan teknisen tutkimuslaitoksen on näiden vaatimusten täyttymistä testattaessa noudatettava hakijan toimittamia ohjeita.

5.7.3

lähivaloon tai kaukovaloon siirryttäessä mekanismi ei saa koskaan pysähtyä näiden kahden asennon väliin,

5.7.4

käyttäjä ei pysty tavallisin työkaluin muuttamaan liikkuvien osien muotoa tai asentoa.

5.8 Valaistusjärjestelyt eri liikenneolosuhteissa

5.8.1 Jos ajovalaisimet on suunniteltu täyttämään ainoastaan joko oikean- tai vasemmanpuoleiselle liikenteelle asetetut vaatimukset, on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että valaisimet eivät aiheuta haittaa tienkäyttäjille niissä maissa, joissa liikenteen suunta on toinen verrattuna maahan, jota varten ajovalaisin on suunniteltu (7). Tällaisia toimenpiteitä ovat esimerkiksi seuraavat:

a)	ajovalaisimen ulkolinssin osittainen peittäminen

b)	valokeilan siirtäminen alaspäin vaakasuuntainen liike sallitaan

c)	muut toimenpiteet valokeilan asymmetrisen osan poistamiseksi tai pienentämiseksi.

5.8.2 Näiden toimenpiteiden jälkeen valaisimen on täytettävä seuraavat valovoimaa koskevat vaatimukset, kun säätöä ei muuteta alkuperäisen liikennesuunnan mukaisesta:

5.8.2.1

Oikeanpuoleista liikennettä varten tarkoitettu lähivalo, joka on mukautettu vasemmanpuoleiseen liikenteeseen:

piste 0,86D–1,72L vähintään 2 500 cd

piste 0,57U–3,43R enintään 880 cd.

5.8.2.2

Vasemmanpuoleista liikennettä varten tarkoitettu lähivalo, joka on mukautettu oikeanpuoleiseen liikenteeseen:

piste 0,86D–1,72R vähintään 2 500 cd

piste 0,57U–3,43L enintään 880 cd.

5.9 Jos kyseessä on lähivalon valaisin, johon sisältyy pääasiallisen lähivalon tuottava valonlähde tai LED-moduuli ja jonka kokonaisnimellisvalovirta on suurempi kuin 2 000 lumenia, on tehtävä merkintä liitteessä 1 olevan ilmoituslomakkeen kohtaan 9. LED-moduulien kokonaisnimellisvalovirta on mitattava liitteessä 10 olevan 5 kohdan mukaisesti.

5.10 Säännön nro 48 2.7.1.1.3 ja 2.7.1.1.7 kohdassa annettujen määritelmien mukaisesti on sallittua käyttää LED-moduuleja, joissa on kantoja muita valonlähteitä varten. Tästä määräyksestä huolimatta ei ole sallittua käyttää LED-moduulien ja muiden valonlähteiden yhdistelmää pääasiallisen lähivalon taikka kääntyvän valon tai kunkin kaukovalon osan tämän säännön vaatimusten mukaisesti.

5.11 LED-moduulin on oltava

a)	poistettavissa laitteesta ainoastaan työkaluja käyttämällä, ellei kyseistä LED-moduulia koskevassa ilmoituslomakkeessa ilmoiteta, että moduuli on ei-vaihdettavaa tyyppiä, ja

b)	suunniteltu niin, että työkalujen käytöstä huolimatta moduulia ei voida mekaanisesti vaihtaa mihinkään toiseen hyväksyttyyn vaihdettavaan valonlähteeseen.

6. VALAISTUS

6.1 Yleiset määräykset

6.1.1 Ajovalaisimien on oltava sellaisia, että niiden tuottama lähivalo antaa riittävän valaistuksen ilman häikäisyä ja että kaukovalo antaa hyvän valaistuksen. Kääntyvä valo voidaan tuottaa siten, että aktivoidaan yksi hehkulamppu lisävalonlähteenä taikka yksi tai useampia LED-moduuleita, jotka ovat osa lähivalon tuottavaa valaisinta.

6.1.2 Ajovalaisimen tuottama valovoima mitataan 25 m:n etäisyydeltä käyttäen valokennoa, jonka tehoalue on sivuiltaan 65 mm:n kokoisen neliön sisällä. Piste HV on pystysuoran napa-akselin sisältävän koordinaattijärjestelmän keskipiste. Linja h kulkee vaakasuorassa pisteen HV kautta (ks. tämän säännön liite 3).

6.1.3 LED-moduuleita lukuun ottamatta ajovalaisimet on tarkastettava värittömällä vakiohehkulampulla, joka on suunniteltu 12 V:n nimellisjännitteelle.

6.1.3.1 Ajovalaisimen tarkastuksen aikana hehkulampun napojen jännitettä säädetään siten, että saavutetaan asiaa koskevassa säännön nro 37 tietolomakkeessa kullekin hehkulampulle ilmoitetun mukainen vertailuvalovirta jännitteellä 13.2 V.

Jos pääasialliseen lähivaloon kuitenkin käytetään luokan H9 tai H9B hehkulamppua, hakija voi valita vertailuvalovirran jännitteellä 12,2 V tai 13,2 V säännön nro 37 tietolomakkeessa kullekin hehkulampulle ilmoitetun mukaisesti ja liitteen 1 ilmoituslomakkeen kohdassa 9 on ilmoitettava, mikä jännite tyyppihyväksyntää varten on valittu.

6.1.3.2 Jotta vakiohehkulamppua voidaan suojella fotometristen mittausten aikana, mittaukset voidaan tehdä myös käyttäen muuta kuin vertailuvalovirtaa jännitteellä 13,2 V. Jos tekninen tutkimuslaitos päättää tehdä mittaukset tällä tavalla, valovoima on korjattava kertomalla mitattu arvo vakiohehkulampun kertoimella F lamp, jotta voidaan tarkastaa fotometristen vaatimusten täyttyminen.

F lamp

Φ reference/Φ test

Φ reference on vertailuvalovirta jännitteellä 13,2 V säännön nro 37 asianomaisen tietolomakkeen mukaisesti

Φ test on mittauksessa käytetty todellinen valovirta.

Jos valitun luokan H9 tai H9B tietolomakkeessa kuitenkin täsmennetään 12,2 V jännitteen vertailuvalovirta, tämä menettely ei ole sallittu.

6.1.3.3 Ajovalaisin katsotaan hyväksyttäväksi, jos se täyttää 6 kohdan vaatimukset vähintään yhdellä vakiohehkulampulla, joka voidaan toimittaa ajovalaisimen mukana.

6.1.4 LED-moduulit testataan tapauksen mukaan jännitteellä 6,3 V, 13,2 V tai 28,0 V, ellei tässä säännössä muuta määrätä. Elektronisen valonlähteen säätölaitteen avulla toimivat LED-moduulit on testattava hakijan antamien ohjeiden mukaisesti.

6.1.5 Jos kyseessä ovat LED-moduulilla ja hehkulampuilla varustetut ajovalaisimet, hehkulamppua käyttävä ajovalaisimen osa on testattava 6.1.3 kohdan mukaisesti ja LED-moduulia käyttävä osa on arvioitava 6.1.4 kohdan määräysten mukaisesti, minkä jälkeen tulokset lisätään testatuista hehkulampuista aiemmin saatuun tulokseen.

6.2 Lähivaloa koskevat määräykset

6.2.1 Pääasiallista lähivaloa tuottavan ajovalaisimen valovoiman jakaumassa on oltava valoraja (ks. kuva 1), jonka avulla ajovalaisin voidaan säätää asianmukaisesti fotometrisiä mittauksia ja ajoneuvoon asennettujen valaisimien suuntausta varten.

Valorajan osat:

oikeanpuoleiseen liikenteeseen tarkoitettu valo:

i)	suora vaakaosa vasemmalla

ii)	taive ja kohoava osa oikealla

vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tarkoitettu valo:

i)	suora vaakaosa oikealla

ii)	taive ja kohoava osa vasemmalla.

Kummassakin tapauksessa taipeen ja kohoavan osan reunan on oltava terävä.

6.2.2 Ajovalaisin on suunnattava silmämääräisesti valorajan avulla seuraavasti (ks. kuva 1): Suuntaaminen on tehtävä käyttämällä pystysuuntaista mittaustasoa, joka asetetaan 10 metrin tai 25 metrin etäisyydelle (kuten liitteen 1 kohdassa 9 osoitetaan) valaisimen etupuolelle ja suoraan kulmaan valaisimen akseliin nähden (ks. tämän säännön liite 3). Mittaustason on oltava riittävän leveä, jotta lähivalon valorajaa voidaan tarkastella vähintään 5 asteen alueella suoran V-V molemmilla puolilla.

6.2.2.1 Pystysuuntaus: Valorajan vaakaosaa siirretään ylöspäin suoran B alapuolelta nimellisasentoonsa, joka on 1 prosentti (0,57 astetta) suoran HH alapuolella.

Kuva 1

Huomautus: Pysty- ja vaakasuuntien mittakaava ei ole sama.

6.2.2.2 Vaakasuuntaus: Valorajan taivetta ja kohoavaa osaa siirretään seuraavasti:

kun kyseessä on oikeanpuoleinen liikenne, oikealta vasemmalle siten, että valoraja asettuu niin, että

a)	suoran 0,2° D yläpuolella sen kohoava osa ei ulotu suoran A vasemmalle puolelle

b)	suoralla 0,2° D tai sen alapuolella sen kohoava osa leikkaa suoran A ja

c)	taive asettuu pääosin ± 0,5 astetta vasemmalle tai oikealle suorasta V-V;

tai

kun kyseessä on vasemmanpuoleinen liikenne, vasemmalta oikealle siten, että valoraja asettuu niin, että

a)	suoran 0,2° D yläpuolella sen kohoava osa ei ulotu suoran A oikealle puolelle

b)	suoralla 0,2° D tai sen alapuolella sen kohoava osa leikkaa suoran A ja

c)	taive asettuu pääosin suoralle V-V.

6.2.2.3 Jos näin suunnattu ajovalaisin ei täytä 6.2.4–6.2.6 ja 6.3 kohdassa esitettyjä vaatimuksia, sen suuntausta voidaan muuttaa sillä edellytyksellä, että valokeilan akselia ei siirretä

vaakasuunnassa suoralta A enempää kuin

a)	0,5° vasemmalle tai 0,75° oikealle oikeanpuoleisen liikenteen osalta tai

b)	0,5° oikealle tai 0,75° vasemmalle vasemmanpuoleisen liikenteen osalta eikä

pystysuunnassa enempää kuin 0,25° ylös tai alas suoralta B.

6.2.2.4 Jos pystysuuntaista säätöä vaadittuun asentoon ei voida tehdä toistuvasti 6.2.2.3 kohdassa vahvistettujen toleranssien puitteissa, on käytettävä liitteen 9 kohdissa 2 ja 3 määriteltyä laitemittaustapaa valorajan vaaditun vähimmäislaadun varmentamiseksi ja valokeilan suuntaamiseksi pysty- ja vaakasuunnassa.

6.2.3 Näin suunnattuna ajovalaisimen on täytettävä vain jäljempänä 6.2.5–6.2.6 kohdassa esitetyt vaatimukset, jos sille haetaan hyväksyntää yksinomaan lähivalona (8). Jos valaisin on tarkoitettu käytettäväksi sekä lähivalon että kaukovalon tuottamiseen, sen on täytettävä 6.2.4–6.2.6 ja 6.3 kohdassa esitetyt vaatimukset.

6.2.4 Lähivalon on täytettävä jäljempänä olevissa taulukoissa ja liitteen 3 kuvassa B tarkoitetut valovoimaa koskevat vaatimukset testauspisteissä (tai peilattuna suoran V-V suhteen vasemmanpuoleista liikennettä varten):

Oikeanpuoleisen liikenteen ajovalaisimet (10)

Luokan A ajovalaisin

Luokan B ajovalaisin

Testauspisteen nimitys

Testauspisteiden kulmakoordinaatit – asteina

Vaadittu valovoima cd

Max.

Min.

Max.

Min.

B 50 L

0,57U, 3,43L

350

1,0 U, 2,5R

1 750

75 R

0,57D, 1,15R

5 100

10 100

75 L

0,57D, 3,43L

10 600

50 L

0,86D, 343L

13 200 (11)

50 R

0,86D, 1,72R

5 100

10 100

50 V

0,86D, 0

5 100

25 L

1,72D, 9,0L

1 250

1 700

25 R

1,72D, 9,0R

1 250

1 700

Kaikki pisteet alueella III

(seuraavien koordinaattien rajaama – astetta)

8 L	8 L	8 R	8 R	6 R	1,5 R	V-V	4 L
1 U	4 U	4 U	2 U	1,5 U	1,5 U	H-H	H-H

625

Kaikki pisteet alueella IV

(0,86D–1.72D, 5,15 L–5,15 R)

1 700

2 500

Kaikki pisteet alueella I

(1,72D–4D, 9 L–9 R)

17 600

< 2I (9)

Huomautus: Taulukossa

Kirjain L osoittaa, että piste on suoran V-V vasemmalla puolella.

Kirjain R osoittaa, että piste on suoran V-V oikealla puolella.

Kirjain U osoittaa, että piste on suoran H-H yläpuolella.

Kirjain D osoittaa, että piste tai segmentti on suoran H-H alapuolella.

Oikeanpuoleisen liikenteen ajovalaisimet
Testauspisteiden	kulmakoordinaatit asteina	Vaadittu valovoima – cd Min.
1	4U, 8L	Pisteet 1 + 2 + 3 190
2	4U, 0
3	4U, 8R
4	2U, 4L	Pisteet 4 + 5 + 6 375
5	2U, 0
6	2U, 4R
7	0, 8L	65
8	0, 4L	125

6.2.5 Hyvälle näkyvyydelle haitallista sivuttaista vaihtelua ei saa esiintyä millään alueista I, II, III ja IV.

6.2.6 Ajovalaisimien, jotka on suunniteltu täyttämään sekä oikean- että vasemmanpuoleisen liikenteen vaatimukset, on täytettävä molemmissa optisen yksikön tai pääasiallisen lähivalon tuottavan LED-moduulin taikka hehkulampun säätöasennoissa vastaavalle liikennejärjestelmälle edellä asetetut vaatimukset.

6.2.7 Edellä olevan 6.2.4 kohdan vaatimuksia sovelletaan myös ajovalaisimiin, jotka on tarkoitettu tuottamaan kääntyvää valoa ja/tai joissa on 6.2.8.2 kohdassa tarkoitettu lisävalonlähde tai LED-lisämoduuleja. Jos ajovalaisin on tarkoitettu tuottamaan kääntyvää valoa, suuntausta voidaan muuttaa sillä edellytyksellä, että valokeilan akselia siirretään pystysuunnassa korkeintaan 0,2 astetta.

6.2.7.1 Jos kääntyvä valo saadaan aikaan

6.2.7.1.1

kääntämällä lähivaloa tai siirtämällä valorajan taivetta vaakasuunnassa, mittaukset on tehtävä sen jälkeen, kun ajovalaisinasennelma on kokonaisuudessaan suunnattu uudelleen vaakasuunnassa esimerkiksi goniometrin avulla;

6.2.7.1.2

siirtämällä yhtä tai useampaa ajovalaisimen optista osaa ilman, että valorajan taive siirtyy vaakasuunnassa, mittaukset on tehtävä näiden osien ollessa äärimmäisessä toiminta-asennossaan;

6.2.7.1.3

lisävalonlähteenä olevan hehkulampun tai yhden tai useamman LED-lisämoduulin avulla niin, että valorajan taive ei siirry vaakasuunnassa, mittaukset on tehtävä lisävalonlähde tai LED-lisämoduulit aktivoituina.

6.2.8 Pääasiallista lähivaloa varten sallitaan vain yksi valonlähteenä oleva hehkulamppu taikka yksi tai useampia LED-moduuleita. Lisävalonlähteet tai LED-moduulit ovat sallittuja ainoastaan seuraavin edellytyksin (ks. liite 10):

6.2.8.1

Lähivaloa tuottavan ajovalaisimen sisällä voidaan lisäksi käyttää yhtä säännön nro 37 mukaista valonlähdettä tai yhtä tai useampaa LED-moduulia kääntyvän valon tuottamista varten.

6.2.8.2

Lähivaloa tuottavan ajovalaisimen sisällä voidaan lisäksi käyttää yhtä säännön nro 37 mukaista valonlähdettä ja/tai yhtä tai useampaa LED-moduulia infrapunasäteilyn tuottamista varten. Ne saavat aktivoitua ainoastaan samanaikaisesti päävalonlähteen tai LED-moduulien kanssa. Jos päävalonlähde tai jokin pääasiallisista LED-moduuleista vikaantuu, kyseisen lisävalonlähteen ja/tai LED-lisämoduulien on automaattisesti kytkeydyttävä pois päältä.

6.2.8.3

Jos lisävalonlähteenä oleva hehkulamppu taikka yksi tai useampia LED-lisämoduuleista vikaantuu, ajovalaisimen on edelleen täytettävä lähivaloa koskevat vaatimukset.

6.3 Kaukovaloa koskevat määräykset

6.3.1 Jos ajovalaisin on suunniteltu tuottamaan kaukovalo ja lähivalo, mittaukset kaukovalon tuottamasta valovoimasta on suoritettava ajovalaisimen ollessa samalla tavoin suunnattu kuin edellä 6.2.4–6.2.6 kohdassa tarkoitetuissa mittauksissa. Jos ajovalaisin tuottaa ainoastaan kaukovaloa, se on säädettävä siten, että enimmäisvalovoiman alue keskitetään suorien H-H ja V-V leikkauspisteeseen. Kyseisen ajovalaisimen on täytettävä vain 6.3 kohdassa tarkoitetut vaatimukset. Jos kaukovalon tuottamiseen käytetään useampaa kuin yhtä valonlähdettä, valovoiman enimmäisarvo (IM) on määritettävä käyttämällä kaikkia valon tuottamiseen osallistuvia valonlähteitä.

6.3.2 Riippumatta pääasiallisen lähivalon tuottamiseen käytetyn valonlähteen tyypistä (LED-moduuli tai valonlähteenä oleva hehkulamppu), kuhunkin erilliseen kaukovaloon voidaan käyttää useita valonlähteitä:

a)	joko säännössä nro 37 lueteltuja hehkulamppuvalonlähteitä tai

b)	LED-moduuleita.

6.3.3 Liitteessä 3 olevan kuvan C ja jäljempänä olevan taulukon osalta kaukovalon valovoiman jakautumisen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

		Luokan A ajovalaisin	Luokan B ajovalaisin
Testauspisteiden	Kulmakoordinaatit – asteina	Vaadittu valovoima cd	Vaadittu valovoima cd
		Min.	Min.
Imax		27 000	40 500
H-5L	0,0, 5,0 L	3 400	5 100
H-2,5L	0,0, 2,5 L	13 500	20 300
H-2,5R	0,0, 2,5 R	13 500	20 300
H-5R	0,0, 5,0 R	3 400	5 100

6.3.3.1 Suorien h-h ja v-v leikkauspisteen HV on sijaittava alueella, jonka rajaa isoluksikäyrä, joka vastaa 80:tä prosenttia enimmäisvalovoimasta.

6.3.3.2 Enimmäisarvo (IM) ei missään olosuhteissa saa olla suurempi kuin 215 000 cd.

6.3.4 Enimmäisvalovoiman viitemerkki (I’M), johon viitataan edellä 6.3.3.2 kohdassa, saadaan seuraavasta suhteesta:

I’M

IM/4 300

Tämä arvo on pyöristettävä arvoon 7,5 – 10 – 12,5 – 17,5 – 20 – 25 – 27,5 – 30 – 37,5 – 40 – 45 – 50.

6.4 Säädettävällä heijastimella varustettujen ajovalaisimien osalta 6.2 ja 6.3 kohdan vaatimuksia sovelletaan kaikkiin 2.1.3 kohdan mukaisiin kiinnitysasentoihin. Tarkastuksessa on käytettävä seuraavaa menettelyä:

6.4.1

Jokainen hyväksyntähakemuksessa ilmoitettu asento todennetaan testausgoniometrillä siihen suoraan nähden, joka liittää toisiinsa valonlähteen keskustan ja pisteen HV mittaustasolla. Säädettävä heijastin vaihdetaan sitten asentoon, jossa mittaustasolle heijastuvan valon kuvio vastaa 6.2.1–6.2.2.3 ja/tai 6.3.1 kohdassa vahvistettuja suuntausta koskevia määräyksiä.

6.4.2

Kun heijastin on alkuasennossaan 6.4.1 kohdan vaatimusten mukaisesti, ajovalaisimen on täytettävä 6.2 ja 6.3 kohdassa esitetyt asianomaiset fotometriset vaatimukset.

6.4.3

Lisätestejä suoritetaan sen jälkeen, kun heijastimen asentoa on muutettu ajovalaisimien säätölaitteen avulla alkuasennosta pystysuunnassa ±2° tai vähintään ääriasentoon, jos se on pienempi kuin 2°. Kun ajovalaisin on kokonaisuudessaan suunnattu uudelleen vastaavaan vastakkaiseen suuntaan (esimerkiksi goniometrin avulla), tarkastetaan valoteho seuraaviin suuntiin (ja valotehon on oltava vaadittujen rajojen sisällä):

lähivalo	:	pisteet HV ja 75 R (tai 75 L),
kaukovalo	:	IM ja piste HV (prosentteina arvosta IM).

6.4.4

Jos hakija on ilmoittanut useamman kuin yhden kiinnitysasennon, 6.4.1–6.4.3 kohdan menettely on toistettava kaikissa asennoissa.

6.4.5

Jos hakija ei ole pyytänyt käyttämään erityisiä kiinnitysasentoja, ajovalaisin suunnataan 6.2 ja 6.3 kohdassa tarkoitettuja mittauksia varten ajovalaisimien säätölaitteella keskiasentoonsa. Edellä olevassa 6.4.3 kohdassa tarkoitetut lisätestit suoritetaan, kun heijastin on siirretty ajovalaisimien säätölaitteella ääriasentoihinsa (± 2 asteen sijaan).

7. VÄRI

7.1

Lähetetyn valon on oltava väriltään valkoista.

8. HAITAN MITTAAMINEN

Ajovalaisimien lähivalon aiheuttama haitta on mitattava (12).

C. MUUT HALLINNOLLISET MÄÄRÄYKSET

9. AJOVALAISINTYYPIN MUUTOKSET JA HYVÄKSYNNÄN LAAJENTAMINEN

9.1

Kaikista ajovalaisintyyppiin tehtävistä muutoksista on ilmoitettava tyyppihyväksyntäviranomaiselle, joka on hyväksynyt kyseisen ajovalaisintyypin. Tämän jälkeen kyseinen viranomainen voi joko

9.1.1

katsoa, että tehdyillä muutoksilla ei todennäköisesti ole havaittavia kielteisiä vaikutuksia ja että ajovalaisin joka tapauksessa täyttää edelleen vaatimukset, tai

9.1.2

vaatia testien suorittamisesta vastaavalta tekniseltä tutkimuslaitokselta uuden testausselosteen.

9.2

Hyväksynnän vahvistus tai epääminen, jossa eritellään muutokset, annetaan tiedoksi edellä olevan 4.1.4 kohdan mukaisella menettelyllä tätä sääntöä soveltaville sopimuksen sopimuspuolille.

9.3

Hyväksynnän laajentamisen myöntäneen toimivaltaisen viranomaisen on annettava kullekin tällaisesta laajentamisesta laaditulle ilmoituslomakkeelle sarjanumero ja ilmoitettava siitä muille vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille, jotka soveltavat tätä sääntöä, tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella lomakkeella.

10. TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUS

Tuotannon vaatimustenmukaisuuden varmistamismenettelyjen on oltava sopimuksen lisäyksessä 2 (E/ECE/324-E/ECE/TRANS/505/Rev.2) asetettujen menettelyjen ja seuraavien vaatimusten mukaisia:

10.1	Tämän säännön mukaisesti hyväksyttävät ajovalaisimet on valmistettava siten, että ne vastaavat hyväksyttyä tyyppiä ja täyttävät 6 ja 7 kohdan vaatimukset.

10.2	Tämän säännön liitteessä 5 asetettuja tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvontamenettelyjä koskevien vähimmäisvaatimusten on täytyttävä.

10.3	Tämän säännön liitteessä 7 asetettuja tarkastajan suorittamaa näytteenottoa koskevia vähimmäisvaatimuksia on noudatettava.

10.4	Tyyppihyväksynnän myöntänyt viranomainen voi milloin tahansa tarkastaa kussakin tuotantolaitoksessa sovellettavat vaatimustenmukaisuuden valvontamenetelmät. Tällaisia varmennuksia tehdään tavallisesti kerran kahdessa vuodessa.

10.5	Ajovalaisimia, joissa on selviä vikoja, ei oteta huomioon.

10.6	Viitemerkkiä ei oteta huomioon.

10.7	Tämän säännön 6.2.4 kohdassa mainittuja mittauspisteitä 1–8 ei oteta huomioon.

11. SEURAAMUKSET VAATIMUSTENMUKAISUUDESTA POIKKEAVASTA TUOTANNOSTA

11.1

Ajovalaisintyypille tämän säännön mukaisesti myönnetty hyväksyntä voidaan peruuttaa, jos vaatimukset eivät täyty tai jos hyväksyntämerkillä varustettu ajovalaisin ei vastaa hyväksyttyä tyyppiä.

11.2

Jos tätä sääntöä soveltava sopimuksen sopimuspuoli peruuttaa aiemmin myöntämänsä tyyppihyväksynnän, sen on ilmoitettava tästä muille tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella lomakkeella.

12. TUOTANNON LOPETTAMINEN

Jos hyväksynnän haltija lopettaa kokonaan tämän säännön nojalla hyväksytyn ajovalaisintyypin valmistuksen, sen on ilmoitettava tästä hyväksynnän myöntäneelle viranomaiselle. Ilmoituksen saatuaan viranomaisen on ilmoitettava asiasta muille tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella lomakkeella.

13. HYVÄKSYNTÄTESTEISTÄ VASTAAVIEN TEKNISTEN TUTKIMUSLAITOSTEN JA TYYPPIHYVÄKSYNTÄVIRANOMAISTEN NIMET JA OSOITTEET

Tätä sääntöä soveltavien vuoden 1958 sopimuksen osapuolien on ilmoitettava Yhdistyneiden kansakuntien sihteeristölle hyväksyntätesteistä vastaavien teknisten tutkimuslaitosten sekä niiden tyyppihyväksyntäviranomaisten nimet ja osoitteet, jotka myöntävät hyväksynnän ja joille ilmoitus muissa maissa tapahtuvasta hyväksynnän myöntämisestä, laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta taikka tuotannon lopettamisesta on lähetettävä.

14. SIIRTYMÄSÄÄNNÖKSET

14.1

Tämän säännön muutossarjan 01 voimaantulosta alkaen tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet eivät saa evätä tähän sääntöön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01, perustuvia hyväksyntiä.

14.2

Jotta tekniset tutkimuslaitokset voivat päivittää testilaitteistonsa, 60 kuukauden ajan siitä päivästä, jolloin tämän säännön muutossarja 01 tulee voimaan, mikään tätä sääntöä soveltava sopimuspuoli ei saa kieltäytyä antamasta hyväksyntää tämän säännön perusteella, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01, muutossarjalla 01 tehtyjen, pallokoordinaatistojärjestelmään ja valovoimakkuusarvojen määrittämiseen liittyviä fotometrisiä mittausmenettelyitä koskevien muutosten osalta, jos käytetään nykyistä testilaitteistoa soveltuvin muunnosarvoin tyyppihyväksynnästä vastaavaa viranomaista tyydyttävästi.

14.3

Tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet voivat 60 kuukauden kuluttua muutossarjan 01 voimaantulopäivästä antaa hyväksynnän vain, jos hyväksyttäväksi esitetty ajovalaisin täyttää tämän säännön vaatimukset, sellaisina kuin ne on muutettuna muutossarjalla 01.

14.4

Ajovalaisinten hyväksynnät, jotka on annettu tämän säännön perusteella ennen muutossarjan 01 voimaantuloa, pysyvät voimassa rajoittamattoman ajan.

14.5

Tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet eivät voi kieltäytyä laajentamasta hyväksyntää, joka on annettu tämän säännön aiempien sarjojen perusteella.

(1) Tämän säännön vaatimukset eivät estä tätä sääntöä soveltavaa sopimuspuolta kieltämästä tämän säännön mukaisesti hyväksytyn ajovalaisimen, jossa on muovimateriaalista valmistettu linssi, ja mekaanisen (pyyhkimillä varustetun) ajovalaisimen puhdistuslaitteen yhdistelmää.

(2) Sellaisina kuin ne määritellään ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman (R.E.3) (asiakirja TRANS/WP.29/78/Rev.2) kohdassa 2.

(3) Jos linssiä ei voi irrottaa ajovalaisimen päärungosta, 4.2.5 kohdan mukainen merkintä on riittävä.

(4) Vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolten tunnusnumerot annetaan ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman (R.E.3) (asiakirja ECE/TRANS/WP.29/78/Rev.2/Amend.1) liitteessä 3.

(5) Hehkulamppujen tekniset vaatimukset: ks. sääntö nro 37.

(6) Ajovalaisimen katsotaan täyttävän tämän kohdan vaatimukset, jos hehkulamppu voidaan helposti asentaa ajovalaisimeen ja asetusulokkeet sovittaa aukkoihinsa pimeässäkin.

(7) Tällaisten valaisinten asennusohjeita annetaan säännössä nro 48.

(8) Tällainen erityinen ”lähivalaisin” voi sisältää kaukovalon, jonka ei tarvitse olla vaatimusten mukainen.

(9) Todellisuudessa mitattu arvo pisteissä 50R ja 50L.

(10) Kirjaimen R asemesta käytetään vasemmanpuoleisen liikenteen osalta kirjainta L ja päinvastoin.

(11) Kun kyseessä on ajovalaisin, jossa LED-moduulit lähivalon yhdessä elektronisen valonlähteen säätölaitteen kanssa, mitattu arvo saa olla enintään 18 500 cd.

(12) Tästä vaatimuksesta annetaan suositus viranomaisia varten.

LIITE 1

ILMOITUS

(Enimmäiskoko: A4 (210 × 297 mm))

LIITE 2

ESIMERKKEJÄ HYVÄKSYNTÄMERKEISTÄ

Kuva 1

Kuva 2

a ≥ 8 mm (lasilla)

a ≥ 5 mm (muovimateriaalilla)

Ajovalaisin, jossa on jompikumpi edellä esitetyistä hyväksyntämerkeistä, on hyväksytty Alankomaissa (E4) säännön nro 112 mukaisesti hyväksyntänumerolla 243 ja täyttää tämän säännön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01, vaatimukset. Lähivalo on tarkoitettu ainoastaan oikeanpuoleiseen liikenteeseen. Kirjaimet CR (kuva 1) osoittavat, että kyseessä on luokan A lähivalo ja kaukovalo; kirjaimet HCR (kuva 2) osoittavat, että kyseessä on luokan B lähivalo ja kaukovalo.

Luku 30 ilmaisee, että kaukovalon enimmäisvoimakkuus on 123 625 kandelan ja 145 125 kandelan välillä.

Roomalaisten numeroiden käyttämistä hyväksyntänumeroina on vältettävä, jotta niitä ei sekoitettaisi muihin merkkeihin.

Kuva 3

Kuva 4a

Kuva 4b

Edellä esitetyllä hyväksyntämerkillä varustettu ajovalaisin täyttää tämän säännön vaatimukset sekä lähi- että kaukovalon osalta ja on tarkoitettu:

Kuva 3: Luokka A, ainoastaan vasemmanpuoleiseen liikenteeseen.

Kuvat 4a ja 4b: Luokka B, sekä vasemman- että oikeanpuoleiseen liikenteeseen niin, että optista yksikköä tai hehkulamppua säädetään ajoneuvossa.

Kuva 5

Kuva 6

Edellä esitetyllä hyväksyntämerkillä varustettu ajovalaisin on muovimateriaalista valmistetun linssin sisältävä ajovalaisin, joka täyttää tämän säännön vaatimukset ainoastaan lähivalon osalta ja on tarkoitettu:

Kuva 5: Luokka A, sekä oikean- että vasemmanpuoleiseen liikenteeseen.

Kuva 6: Luokka B, ainoastaan oikeanpuoleiseen liikenteeseen.

Kuva 7

Kuva 8

Edellä esitetyllä hyväksyntämerkillä varustettu ajovalaisin on ajovalaisin, joka täyttää tämän säännön vaatimukset

Kuva 7: Luokka B, ainoastaan lähivalon osalta ja ainoastaan vasemmanpuoleiseen liikenteeseen.

Kuva 8: Luokka A, ainoastaan kaukovalon osalta.

Kuva 9

Kuva 10

Ajovalaisin, jossa on muovimateriaalista valmistettu linssi ja joka täyttää tämän säännön vaatimukset seuraavasti:

Kuva 9: Luokka B, sekä lähi- että kaukovalon osalta ja ainoastaan oikeanpuoleiseen liikenteeseen.

Kuva 10: Luokka B, ainoastaan lähivalon osalta ja ainoastaan vasemmanpuoleiseen liikenteeseen.

Lähivalo ei saa olla toiminnassa samanaikaisesti kaukovalon ja/tai muun rakenteellisesti yhdistetyn ajovalaisimen kanssa.

Kuva 11

Ryhmitettyjen, yhdistettyjen tai rakenteellisesti yhdistettyjen valaisimien yksinkertaistettu merkintä

(Pysty- ja vaakasuorat viivat esittävät kaavamaisesti valolaitteen muotoa. Ne eivät ole osa hyväksyntämerkkiä.)

Malli A

Malli B

Malli D

Malli C

Huomautus: Edellä esitetyt neljä esimerkkiä vastaavat hyväksyntämerkillä varustettua valaisinlaitetta, joka koostuu seuraavista osista:

etuvalaisimesta, joka on hyväksytty säännön nro 7 muutossarjan 02 mukaisesti,

luokan B ajovalaisimesta, jonka lähivalo on suunniteltu oikean- ja vasemmanpuoleista liikennettä varten, jonka kaukovalon enimmäisvoimakkuus on 123 625–145 125 kandelaa (kuten luku 30 osoittaa), joka on hyväksytty tämän säännön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01, vaatimusten mukaisesti ja joka sisältää muovimateriaalista valmistetun linssin,

etusumuvalaisimesta, joka on hyväksytty säännön nro 19 muutossarjan 02 mukaisesti ja joka sisältää muovimateriaalista valmistetun linssin,

luokan 1a etusuuntavalaisimesta, joka on hyväksytty säännön nro 6 muutossarjan 01 mukaisesti.

Kuva 12

Ajovalaisimen kanssa rakenteellisesti yhdistetty valaisin

Esimerkki 1

Edellä oleva esimerkki vastaa erityyppisissä ajovalaisimissa käytettäväksi tarkoitetun muovimateriaalista valmistetun linssin merkintää. Kyseessä on

joko

luokan B ajovalaisin, jonka lähivalo on suunniteltu sekä oikean- että vasemmanpuoleista liikennettä varten, jonka kaukovalon enimmäisvoimakkuus on 123 625–145 125 kandelaa (kuten luku 30 osoittaa) ja joka on hyväksytty Saksassa (E1) tämän säännön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01, vaatimusten mukaisesti,

joka on rakenteellisesti yhdistetty

etuvalaisimeen, joka on hyväksytty säännön nro 7 muutossarjan 02 mukaisesti,

tai

luokan A ajovalaisin, jonka lähivalo on suunniteltu sekä oikean- että vasemmanpuoleista liikennettä varten, jonka kaukovalon enimmäisvoimakkuus on 48 375–64 500 cd (kuten luku 12,5 osoittaa) ja joka on hyväksytty Saksassa (E1) tämän säännön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01, vaatimusten mukaisesti,

joka on rakenteellisesti yhdistetty

edellä esitetyn kaltaisen etuvalaisimen kanssa,

tai

kumpi tahansa edellä mainituista ajovalaisimista, joka on hyväksytty yhtenä valaisimena.

Ajovalaisimen päärungossa on oltava ainoa voimassa oleva hyväksyntänumero, esimerkiksi:

Esimerkki 2

Edellä oleva esimerkki vastaa kahden ajovalaisimen yksikössä käytettävän muovimateriaalista valmistetun linssin merkintää. Valaisinyhdistelmä on hyväksytty Ranskassa (E2) hyväksyntänumerolla 81151, ja se koostuu

luokan B ajovalaisimesta, joka tuottaa lähivalon ja kaukovalon, joiden enimmäisvoimakkuus on x–y kandelaa ja jotka täyttävät tämän säännön vaatimukset, ja

luokan B ajovalaisimesta, joka tuottaa sekä oikean- että vasemmanpuoleista liikennettä varten tarkoitetun kaukovalon, jonka enimmäisvoimakkuus on w–z kandelaa ja joka täyttää tämän säännön vaatimukset; kaukovalojen enimmäisvoimakkuudet yhteensä ovat 123 625–145 125 kandelaa.

Kuva 13

LED-moduulit

Yllä olevalla tunnistuskoodilla merkitty LED-moduuli on hyväksytty yhdessä Italiassa (E3) alun perin hyväksyntänumerolla 17325 hyväksytyn ajovalaisimen kanssa.

LIITE 3

PALLOKOORDINAATISTOMITTAUSJÄRJESTELMÄ JA TESTIPISTEIDEN SIJAINNIT

Kuva A

Pallokoordinaatiston mittausjärjestelmä

Kuva B

Oikeanpuoleisen liikenteen lähivalot

Vasemmanpuoleisen liikenteen testipisteiden sijainnit on peilattu suoran V-V suhteen.

Kuva C

Kaukovalon testipisteet

LIITE 4

TOIMINNASSA OLEVIEN AJOVALAISIMIEN FOTOMETRISTEN OMINAISUUKSIEN VAKAUDEN TESTAUS

Täydellisille ajovalaisimille tarkoitetut testit

Kun fotometriset arvot on mitattu tämän säännön määräysten mukaisesti kaukovalon osalta pisteessä Imax ja lähivalon osalta pisteissä HV, 50 R ja B 50 L (tai pisteissä HV, 50 L ja B 50 R vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tarkoitettujen ajovalaisimien osalta), on testattava täydellistä ajovalaisinta edustavan näytekappaleen fotometristen ominaisuuksien vakaus valaisimen ollessa toiminnassa. ’Täydellisellä ajovalaisimella’ tarkoitetaan täydellistä valaisinta itseään ja niitä valaisimen ympärillä olevia korin osia ja valaisimia, jotka saattavat vaikuttaa testattavan valaisimen lämpöhäviöön.

Testit on suoritettava

a)	kuivassa ja ilmavirrattomassa ympäristössä, jonka lämpötila on 23 °C ± 5 °C siten, että täydellinen ajovalaisin on kiinnitettynä alustaan tavalla, joka vastaa asianmukaista asennusta ajoneuvoon;

Vaihdettavilla valonlähteillä varustetut valaisimet on testattava käyttäen joko sarjavalmisteisia hehkulankavalonlähteitä, joita on vanhennettu vähintään tunnin ajan, tai sarjavalmisteisia kaasupurkausvalonlähteitä, joita on vanhennettu vähintään 15 tunnin ajan, tai sarjavalmisteisia LED-moduuleita, joita on vanhennettu vähintään 48 tunnin ajan ja joiden on sen jälkeen annettu jäähtyä ympäristön lämpötilaan ennen tämän säännön mukaisten testien aloittamista. Testeissä on käytettävä hakijan toimittamia LED-moduuleita.

Mittauksissa on käytettävä vastaavaa laitteistoa kuin ajovalaisimien tyyppihyväksyntätestissä.

Testattavaa näytettä ei saa testin aikana irrottaa testausalustasta eikä säätää testausalustaan nähden. Testeissä on käytettävä valonlähdettä, joka on kyseiseen ajovalaisimeen tarkoitettua tyyppiä.

1. Fotometristen ominaisuuksien vakauden testaus

1.1 Puhdas ajovalaisin

Ajovalaisimen on oltava toiminnassa 12 tunnin ajan 1.1.1 kohdan mukaisesti, ja ajovalaisin on tarkastettava 1.1.2 kohdan mukaisesti.

1.1.1 Testimenettely (1)

Ajovalaisimen on oltava toiminnassa määrätty aika seuraavasti:

a)	Kun hyväksyttävänä on ainoastaan yksi valaisutoiminto (kauko- tai lähivalo tai etusumuvalaisin), toimintoa vastaavan hehkulangan ja/tai LED-moduulien on oltava toiminnassa määritellyn ajan (2).

Kun kyseessä on ajovalaisin, joka tuottaa lähivaloa ja yhtä tai useampaa kaukovaloa, tai ajovalaisin, joka tuottaa lähivaloa ja jossa on etusumuvalaisin,

ajovalaisimen on oltava toiminnassa seuraavan syklin mukaisesti, kunnes annettu aika täyttyy:

15 minuuttia, pääasiallisen lähivalon hehkulanka tai pääasiallisen lähivalon LED-moduulit toiminnassa,

5 minuuttia, kaikki hehkulangat ja/tai LED-moduulit toiminnassa.

ii)	Jos hakija ilmoittaa, että ajovalaisinta on tarkoitus vain joko lähivalo tai kaukovalot toiminnassa (3) kerrallaan/, testi on suoritettava niin, että lähivalo ja kaukovalot (yhtä aikaa) ovat aktivoituina (2) erikseen puolet 1.1. kohdassa tarkoitetusta ajasta.

Kun kyseessä on ajovalaisin, joka sisältää etusumuvalaisimen ja yhden tai useampia kaukovaloja,

ajovalaisimen on oltava toiminnassa seuraavan syklin mukaisesti, kunnes annettu aika täyttyy:

15 minuuttia, etusumuvalaisin toiminnassa,

5 minuuttia, kaikki hehkulangat ja/tai kaikki LED-moduulit toiminnassa.

ii)	Jos hakija ilmoittaa, että ajovalaisinta on tarkoitus käyttää vain joko etusumuvalo tai kaukovalot toiminnassa (3) kerrallaan, testi on suoritettava niin, että etusumuvalaisin ja kaukovalot (yhtä aikaa) ovat aktivoituina (2) erikseen puolet 1.1 kohdassa tarkoitetusta ajasta.

Kun kyseessä on ajovalaisin, jossa on lähivalo, yksi tai useampia kaukovaloja ja etusumuvalaisin,

ajovalaisimen on oltava toiminnassa seuraavan syklin mukaisesti, kunnes annettu aika täyttyy:

15 minuuttia, pääasiallisen lähivalon hehkulanka tai pääasiallisen lähivalon LED-moduulit toiminnassa,

5 minuuttia, kaikki hehkulangat ja/tai kaikki LED-moduulit toiminnassa.

ii)

Jos hakija ilmoittaa, että ajovalaisinta on tarkoitus käyttää vain joko lähivalo tai kaukovalot toiminnassa kerrallaan (3), testi on suoritettava niin, että lähivalo ja kaukovalot ovat aktivoituina (2) erikseen puolet 1.1 kohdassa tarkoitetusta ajasta, kun samalla etusumuvalaisin on vuorotellen sammutettuna 15 minuuttia ja toiminnassa 5 minuuttia aikana, joka on puolet mainitusta ajasta, ja kun kaukovalo on toiminnassa.

iii)

Jos hakija ilmoittaa, että ajovalaisinta on tarkoitus käyttää vain joko lähivalo tai etusumuvalaisin (3) toiminnassa kerrallaan, testi on suoritettava niin, että pääasiallinen lähivalo ja etusumuvalaisin ovat aktivoituina (2) erikseen puolet 1.1 kohdassa tarkoitetusta ajasta, ja ajovaloja testataan seuraavan syklin mukaisesti: 15 minuuttia sammutettuna ja 5 minuuttia toiminnassa puolet tästä ajasta, kun pääasiallinen lähivalo on samalla toiminnassa.

iv)

Jos hakija ilmoittaa, että ajovalaisinta on tarkoitus käyttää joko vain lähivalo tai vain kaukovalot toiminnassa (3) taikka vain etusumuvalaisin toiminnassa (3) kerrallaan, testi on suoritettava aktivoimalla (2) vuorotellen lähivalo, kaukovalot ja etusumuvalaisin ajaksi, joka on kolmannes 1.1. kohdassa tarkoitetusta ajasta.

Kun kyseessä on lähivalo, jossa kääntyvä valo tuotetaan lisävalonlähteenä olevan hehkulangan ja/tai yhden tai useamman LED-moduulin avulla, tämä valonlähde ja/tai LED-moduulit kytketään toimintaan 1 minuutiksi ja pois toiminnasta 9 minuutin ajaksi silloin, kun ainoastaan lähivalo on aktivoituna (ks. liite 4, lisäys 1).

1.1.1.2 Testausjännite

Jännitteet on syötettävä testattavan näytteen napoihin seuraavasti:

Suoraan ajoneuvon jännitteellä toimivat vaihdettavat hehkulankavalonlähteet:

Testaus suoritetaan tapauksen mukaan jännitteellä 6,3 V, 13,2 V tai 28,0 V, paitsi jos hakija ilmoittaa, että testattavaa näytettä voidaan käyttää jollakin muulla jännitteellä. Tällöin testi on suoritettava käyttäen hehkulankavalonlähdettä suurimmalla mahdollisella jännitteellä.

b)	Vaihdettavat kaasupurkausvalonlähteet: Valonlähteen elektronisen säätölaitteen testausjännite on 13,2 ± 0,1 V, jos ajoneuvo toimii 12 V:n jännitteellä, ellei hyväksyntähakemuksessa toisin ilmoiteta.

Suoraan ajoneuvon jännitteellä toimivat ei-vaihdettavat hehkulankavalonlähteet: ei-vaihdettavilla valonlähteillä (hehkulanka- ja/tai muulla valonlähteillä) varustettujen valaisinyksikköjen mittaukset on suoritettava jännitteellä 6,3 V, 13,2 V tai 28,0 V tai muulla ajoneuvon sähköjärjestelmän jännitteellä hakijan ilmoituksen mukaisesti.

e)	LED-moduulit testataan tapauksen mukaan jännitteellä 6,75 V, 13,2 V tai 28,0 V, ellei tässä säännössä muuta määrätä. Elektronisen valonlähteen säätölaitteen avulla toimivat LED-moduulit on testattava hakijan antamien ohjeiden mukaisesti.

Jos testattavaan näytteeseen on ryhmitetty, yhdistetty tai rakenteellisesti yhdistetty merkkivalaisimia, jotka toimivat muulla kuin 6, 12 tai 24 V:n nimellisjännitteellä, jännitettä on säädettävä valmistajan ilmoituksen mukaisesti kyseisen valaisimen oikean fotometrisen toiminnan edellyttämällä tavalla.

1.1.2 Testitulokset

1.1.2.1 Silmämääräinen tarkastus

Kun ajovalaisimen lämpötila on tasaantunut ympäristön lämpötilaa vastaavaksi, ajovalaisimen linssi ja mahdollinen ulkopuolinen linssi on puhdistettava puhtaalla, kostealla puuvillakankaalla. Tämän jälkeen valaisin on tarkastettava silmämääräisesti. Ajovalaisimien linssissä tai mahdollisessa ulkolinssissä ei saa olla havaittavissa vääristymiä, muodonmuutoksia, murtumia taikka värimuutoksia.

1.1.2.2 Fotometrinen testi

Fotometristen vaatimusten täyttyminen on tarkastettava seuraavista pisteistä:

Lähivalo:

50 R – B 50 L – 25 L oikeanpuoleiseen liikenteeseen tarkoitettujen ajovalaisimien osalta,

50 L – B 50 R – 25 R vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tarkoitettujen ajovalaisimien osalta.

Kaukovalo: Piste Imax

Lämmön aiheuttaman ajovalaisimen alustan muodonmuutoksen huomioon ottamiseksi voidaan suorittaa toinen suuntaus (valorajan sijainnin muutos käsitellään tämän liitteen 2 kohdassa).

Lukuun ottamatta pistettä B 50 L fotometristen ominaisuuksien ja ennen testiä mitattujen arvojen välillä sallitaan 10 prosentin poikkeama, johon luetaan kuuluvaksi myös fotometrisen mittausmenettelyn toleranssit. Pisteessä B 50 L mitattu arvo ei saa ylittää arvoa ennen testiä mitattua fotometristä arvoa enempää kuin 170 cd.

1.2 Likainen ajovalaisin

Kun ajovalaisin on testattu edellä olevan 1.1 kohdan mukaisesti, sitä on pidettävä toiminnassa yhden tunnin ajan 1.1.1 kohdan mukaisesti, kun se on ensin valmisteltu testiä varten 1.2.1 kohdan mukaisesti, ja ajovalaisin on tarkastettava 1.1.2 kohdan mukaisesti.

1.2.1 Ajovalaisimen valmistelu

1.2.1.1 Testiseos

1.2.1.1.1

Ajovalaisimelle, jonka ulkolinssi on valmistettu lasista:

Ajovalaisimelle levitetään veden ja likaavan aineen seos, joka on koostumukseltaan seuraava:

9 paino-osaa silikahiekkaa, jonka hiukkaskoko on 0–100 μm,

1 paino-osa kasviperäistä hiilipölyä (pyökki), jonka hiukkaskoko on 0–100 μm,

0,2 paino-osaa NaCMC:tä (4) ja

sopiva määrä tislattua vettä, jonka johtavuus on ≤ 1 mS/m.

Seos saa olla enintään 14 vuorokautta vanha.

1.2.1.1.2

Ajovalaisimelle, jonka ulkolinssi on valmistettu muovimateriaalista:

Ajovalaisimelle levitetään veden ja likaavan aineen seos, joka on koostumukseltaan seuraava:

9 paino-osaa silikahiekkaa, jonka hiukkaskoko on 0–100 μm,

1 paino-osa kasviperäistä hiilipölyä (pyökki), jonka hiukkaskoko on 0–100 μm,

0,2 paino-osaa NaCMC:tä (4),

13 paino-osaa tislattua vettä, jonka johtavuus on ≤ 1 mS/m, ja

2 ± 1 paino-osaa pinta-aktiivista ainetta (5).

Seos saa olla enintään 14 vuorokautta vanha.

1.2.1.2 Testiseoksen levittäminen ajovalaisimelle

Testiseosta levitetään tasaisesti koko ajovalaisimen valoa säteilevälle pinnalle ja sen annetaan kuivua. Toimenpide toistetaan, kunnes valaistusarvo on laskenut 15–20 prosenttiin kussakin seuraavista pisteistä mitatuista arvoista tässä liitteessä kuvatuissa olosuhteissa:

pisteessä Emax lähivalossa/kaukovalossa ja ainoastaan kaukovalossa,

50 R ja 50 V (6) ainoastaan lähivalon tuottavan ajovalaisimen osalta, joka on tarkoitettu käytettäväksi oikeanpuoleisessa liikenteessä,

50 R ja 50 V (6) ainoastaan lähivalon tuottavan ajovalaisimen osalta, joka on tarkoitettu käytettäväksi vasemmanpuoleisessa liikenteessä.

2. Lämmön vaikutuksesta tapahtuvan valorajan pystysuuntaisen siirtymän testaus

Tässä testissä tarkastetaan, ettei lämmön vaikutuksesta johtuva valorajan pystysuuntainen siirtymä ylitä arvoa, joka on määritelty toiminnassa olevalle, ainoastaan lähivalon tuottavalle ajovalaisimelle.

Kun ajovalaisin on testattu 1 kohdan mukaisesti, se on testattava 2.1 kohdassa määritellyssä testissä säätämättä ajovalaisinta testausalustaan nähden tai irrottamatta sitä testausalustasta.

2.1 Testi

Testi on suoritettava kuivassa ja ilmavirrattomassa ympäristössä, jonka lämpötila on 23 °C ± 5 °C.

Ajovalaisin on testattava pääasiallisella lähivalolla käyttämällä ajovalaisimen mukana toimitettua sarjavalmisteista hehkulamppua tai LED-moduuleja, joita on vanhennettu vähintään tunnin ajan ennen testiä, eikä valaisinta saa irrottaa testausalustasta eikä säätää testausalustaan nähden. (Tätä testiä varten jännite on säädettävä 1.1.1.2 kohdan mukaisesti.) Valorajan vaakasuoran osan (suoran V-V ja pystysuoran, oikeanpuoleisessa liikenteessä pisteen B 50 L ja vasemmanpuoleisessa liikenteessä pisteen B 50 R kautta kulkevan suoran välisen osan) sijainti on määritettävä 3 minuuttia (r3) ja 60 minuuttia (r60) valaisimen sytyttämisen jälkeen.

Valorajan sijainnissa tapahtuneen vaihtelun mittaamisessa voidaan käyttää mitä tahansa menetelmää, joka antaa riittävän tarkat toistettavat tulokset.

2.2 Testitulokset

2.2.1

Testitulos ilmoitetaan milliradiaaneina (mrad) ja katsotaan lähivalon tuottavan ajovalaisimen osalta hyväksyttäväksi, jos itseisarvo

Formula

ajovalaisimesta mitattuna on enintään 1,0 mrad (Δ r1 ≤ 1,0 mrad) ylöspäin ja enintään 2,0 mrad (Δ r1 ≤ 2,0 mrad) alaspäin.

2.2.2

Jos tämä arvo on kuitenkin

Siirtymä

ylöspäin

yli 1,0 mrad mutta enintään 1,5 mrad

(1,0 mrad < ΔrI ≤ 1,5 mrad)

alaspäin

yli 2,0 mrad mutta enintään 3,0 mrad

(2,0 mrad < ΔrI ≤ 3,0 mrad)

testataan toinen ajovalaisinnäyte 2.1 kohdan mukaisesti sen jälkeen, kun ajovalaisin on käynyt kolmesti peräkkäin läpi seuraavassa määritellyn syklin, jotta voidaan vakiinnuttaa ajovalaisimen mekaanisten osien sijainti alustassa, joka vastaa oikeaa asennusta ajoneuvoon:

lähivalo toiminnassa tunnin ajan (jännite säädetään 1.1.1.2 kohdan mukaisesti).

Tämän tunnin mittaisen jakson jälkeen ajovalaisintyyppi katsotaan hyväksyttäväksi, jos näytteestä mitattu itseisarvo Δr täyttää edellä 2.2.1 kohdassa esitetyt vaatimukset.

(1) Testausohjelma esitetään tämän säännön liitteessä 8.

(2) Jos testattavaan ajovalaisimeen sisältyy merkkivalaisimia, niiden on oltava toiminnassa testin ajan, huomiovalaisinta lukuun ottamatta. Jos kyseessä on suuntavalaisin, sitä on käytettävä vilkkutoiminnolla siten, että kytkemisaikojen suhde on suunnilleen yksi yhteen.

(3) Jos kaksi tai useampia hehkulankoja ja/tai LED-moduuleja on toiminnassa samanaikaisesti ajovalaisimia vilkutettaessa, tätä ei katsota tavanomaiseksi hehkulankojen ja/tai LED-moduulien käytöksi.

(4) NaCMC tarkoittaa natriumkarboksimetyyliselluloosan, johon tavanomaisesti viitataan lyhenteellä CMC, natriumsuolaa. Seoksessa käytettävän NaCMC:n substituutioaste on 0,6–0,7 ja 2-prosenttisen liuoksen viskositeetti 20 °C:n lämpötilassa on 200–300 cP.

(5) Määrän toleranssi johtuu siitä, että on saatava aikaan likaavan aineen seos, joka levittyy oikealla tavalla koko muovilinssille.

(6) Piste 50 V sijaitsee 375 mm HV:n alapuolella pystysuoralla suoralla V-V, kun etäisyys mittaustasoon on 25 m.

Lisäys 1

FOTOMETRISTEN OMINAISUUKSIEN VAKAUDEN TESTAUKSESSA KÄYTETTÄVÄT TOIMINTAJAKSOT

Lyhenteet

P: lähivalon valaisin

D: kaukovalon valaisin (D1 + D2 tarkoittaa kahta kaukovaloa)

F: etusumuvalaisin

sykli, jossa valaisin on 15 minuuttia sammutettuna ja 5 minuuttia toiminnassa

sykli, jossa valaisin on 9 minuuttia sammutettuna ja 1 minuutin toiminnassa.

Kaikki seuraavat ryhmitetyt ajovalaisimet ja etusumuvalaisimet ja symbolit ovat esimerkkejä, ja muutkin vaihtoehdot ovat mahdollisia.

1.	P tai D tai F (HC tai HR tai B) P, D tai F Kääntyvän valon lisävalonlähde tai LED-lisämoduulit

2.	P+F (HC B) tai P+D (HCR) Kääntyvän valon lisävalonlähde tai LED-lisämoduulit D tai F P:

3.	P+F (HC/B) tai HC/B tai P+D (HC/R) D tai F P: Kääntyvän valon lisävalonlähde tai LED-lisämoduulit

LIITE 5

TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUDEN VALVONTAMENETTELYJEN VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

1. Yleistä

1.1

Tuotanto katsotaan mekaaniselta ja geometriselta kannalta vaatimustenmukaiseksi, jos eroavuudet eivät ylitä väistämättömiä valmistuspoikkeamia tämän säännön vaatimusten rajoissa. Tämä vaatimus koskee myös väriä.

1.2

Sarjatuotantona valmistettujen ajovalaisimien vaatimustenmukaisuutta ei aseteta kyseenalaiseksi fotometristen ominaisuuksien osalta, jos minkä tahansa sattumanvaraisesti valitun ja vakiohehkulampulla ja/tai mahdollisilla LED-moduuleilla varustetun ajovalaisimen fotometrisiä ominaisuuksia testattaessa

1.2.1

mikään mitattu arvo ei poikkea kielteisesti yli 20 prosentilla tässä säännössä määritellystä arvosta. Arvojen B 50 L (tai R) (1) ja alueen III osalta kielteiset poikkeamat saavat olla enintään seuraavat:

B 50 L (tai R):

170 cd eli 20 prosenttia

255 cd eli 30 prosenttia

Alue III

255 cd eli 20 prosenttia

380 cd eli 30 prosenttia

1.2.2

tai jos

1.2.2.1

lähivalon osalta tässä säännössä määrätyt arvot täyttyvät pisteessä HV (sallittu toleranssi +170 cd) ja ajovalaisimen ollessa suunnattuna samalla tavalla vähintään yhdessä pisteessä, jotka 0,35 asteen ympyrä rajaa pisteiden B 50 L (tai R) (sallittu toleranssi 85 cd), 75 R (tai L), 50 V, 25 R ja 25 L ympärille, sekä lisäksi alueen IV koko sillä alueella, joka on enintään 0,52 astetta viivojen 25 R ja 25 L yläpuolella,

1.2.2.2

ja jos kaukovalon osalta pisteen HV sijaitessa alueella, jossa isoluksi on 0,75 Imax, missä tahansa tämän säännön 6.3.2 kohdassa määritellyssä mittauspisteessä fotometrisille arvoille saadaan +20 prosentin toleranssi enimmäisarvojen ja –20 prosentin toleranssi vähimmäisarvojen osalta.

1.2.3

Jos edellä kuvatun testin tulokset eivät vastaa vaatimuksia, ajovalaisimen suuntausta voidaan muuttaa sillä edellytyksellä, että valokeilan akselia ei siirretä sivuun oikealle tai vasemmalle enempää kuin 1°.

1.2.4

Jos kyseessä on valaisin, jossa on vaihdettava hehkulankavalonlähde, ja jos edellä tarkoitettujen testien tulokset eivät täytä vaatimuksia, testit on toistettava käyttäen toista vakiohehkulamppua.

1.3

Lämmön vaikutuksesta johtuvaa valorajan pystysuuntaista siirtymää todennettaessa on sovellettava seuraavaa menettelyä:

Yksi ajovalaisinnäytteistä on testattava liitteessä 4 olevan 2.1 kohdan menettelyn mukaisesti sen jälkeen, kun ajovalaisin on käynyt kolmesti peräkkäin läpi liitteessä 4 olevassa 2.2.2 kohdassa määritellyn syklin.

Ajovalaisin katsotaan hyväksyttäväksi, jos arvo Δr on enintään 1,5 mrad.

Jos kyseinen arvo on yli 1,5 mrad mutta enintään 2,0 mrad, testataan toinen näyte, minkä jälkeen molemmista näytteistä mitattujen itseisarvojen keskiarvo saa olla enintään 1,5 mrad.

1.4

Jos pystysuuntaista säätöä vaadittuun asentoon ei voida tehdä toistuvasti tämän säännön 6.2.2.3 kohdassa vahvistettujen toleranssien puitteissa, on testattava yksi näyte liitteessä 9 olevan 2 ja 3 kohdan mukaisella menettelyllä.

2. Valmistajan suorittamaa vaatimustenmukaisuuden tarkastusta koskevat vähimmäisvaatimukset

Hyväksyntämerkin haltijan on suoritettava kullekin ajovalaisintyypille asianmukaisin väliajoin ainakin jäljempänä esitetyt testit. Testit on suoritettava tämän säännön vaatimusten mukaisesti.

Jos näyte ei täytä kyseisen testityypin vaatimuksia, on otettava lisää näytteitä ja testattava ne. Valmistajan on toteutettava tarvittavat toimet kyseisen tuotannon vaatimustenmukaisuuden varmistamiseksi.

2.1 Testien luonne

Tässä säännössä esitetyt vaatimustenmukaisuustestit koskevat fotometrisiä ominaisuuksia ja lämmön vaikutuksesta johtuvan valorajan pystysuuntaisen siirtymän todentamista.

2.2 Testimenetelmät

2.2.1

Testit on yleisesti ottaen suoritettava tässä säännössä esitettyjen menetelmien mukaisesti.

2.2.2

Missä tahansa valmistajan suorittamassa vaatimustenmukaisuustestissä voidaan käyttää tässä säännössä esitettyjä menetelmiä vastaavia menetelmiä tyyppihyväksyntätesteistä vastaavan toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella. Valmistajan vastuulla on osoittaa, että käytetyt menetelmät vastaavat tässä säännössä esitettyjä menetelmiä.

2.2.3

Edellä olevan 2.2.1 ja 2.2.2 kohdan soveltaminen edellyttää testilaitteen säännöllistä kalibrointia ja testilaitteen vastaavuutta toimivaltaisen viranomaisen suorittaman mittauksen kanssa.

2.2.4

Vertailumenetelminä on käytettävä kaikissa tapauksissa tämän säännön vertailumenetelmiä, erityisesti hallinnollisen tarkastuksen ja näytteenoton tarkoituksia varten.

2.3 Näytteenotto

Ajovalaisinnäytteet on valittava sattumanvaraisesti yhdenmukaisen erän tuotannosta. Yhdenmukaisella erällä tarkoitetaan samaa tyyppiä edustavien ajovalaisimien sarjaa, joka on määritetty valmistajan tuotantomenetelmien mukaisesti.

Arvioinnin on yleensä koskettava yksittäisten tehtaiden sarjatuotantoa. Valmistaja voi kuitenkin ryhmittää yhteen useista eri tehtaista saadut samaa tyyppiä koskevat tiedot, jos tehtaissa sovelletaan samaa laatujärjestelmää ja laadunhallintaa.

2.4 Mitattavat ja tallennettavat fotometriset ominaisuudet

Ajovalonäytteille tehdään fotometriset mittaukset säännössä määritellyistä pisteistä, jotka ovat kaukovalon osalta Imax, HV (2), HL ja HR (3), ja lähivalon osalta B 50 L (tai R), HV, 50 V, 75 R (tai L) ja 25 L (tai R) (ks. liitteen 3 kuva).

2.5 Hyväksyttävyysperusteet

Valmistajan vastuulla on laatia testituloksista tilastollinen tutkimus ja määrittää toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella hyväksyttävyysperusteet tuotteilleen, jotta tuotteiden vaatimustenmukaisuuden todentamiselle tämän säännön 10.1 kohdassa asetetut edellytykset täyttyvät.

Hyväksyttävyysperusteiden on oltava sellaiset, että 95 prosentin luotettavuustasolla liitteen 7 (ensimmäinen näytteenotto) mukaisesti suoritetun pistokokeen läpäisemisen vähimmäislodennäköisyys on 0,95.

(1) Suluissa olevat kirjaimet viittaavat vasemmanpuoleisessa liikenteessä käytettäviksi tarkoitettuihin ajovalaisimiin.

(2) Kun ajovalo on rakenteellisesti yhdistetty lähivalon kanssa, ajovalon piste HV on sama kuin lähivalon mittauspiste.

(3) HL ja HR: pisteet suoralla hh 2,5 astetta pisteen HV vasemmalla tai oikealla puolella.

LIITE 6

MUOVIMATERIAALISTA VALMISTETTUJA LINSSEJÄ SISÄLTÄVIÄ VALAISIMIA KOSKEVAT VAATIMUKSET – LINSSI- TAI MATERIAALINÄYTTEIDEN JA TÄYDELLISTEN VALAISIMIEN TESTAUS

1. Yleiset vaatimukset

1.1

Tämän säännön 2.2.4 kohdan mukaisesti toimitettujen näytteiden on täytettävä jäljempänä 2.1–2.5 kohdassa tarkoitetut vaatimukset.

1.2

Kahden täydellistä valaisinta edustavan näytteen, jotka on toimitettu tämän säännön 2.2.3 kohdan mukaisesti ja jotka sisältävät muovimateriaalista valmistetut linssit, on linssin materiaalin osalta täytettävä jäljempänä 2.6 kohdassa tarkoitetut vaatimukset.

1.3

1.4

Jos valaisimen valmistaja pystyy kuitenkin osoittamaan, että tuote on jo läpäissyt jäljempänä 2.1–2.5 kohdassa tarkoitetut testit tai vastaavat testit toisen säännön mukaisesti, kyseisiä testejä ei tarvitse toistaa. Vain lisäyksen 1 taulukossa B tarkoitetut testit ovat pakollisia.

2. Testit

2.1 Lämmönvaihtelukestävyys

2.1.1 Testit

Kolmen käyttämättömän näytteen (linssin) on käytävä läpi viisi lämpötilan ja suhteellisen kosteuden muutossykliä seuraavan ohjelman mukaisesti:

3 tuntia lämpötilassa 40 °C ± 2 °C ja 85–95 prosentin suhteellisessa kosteudessa

1 tunti lämpötilassa 23 °C ± 5 °C ja 60–75 prosentin suhteellisessa kosteudessa.

15 tuntia lämpötilassa – 30 °C ± 2 °C,

1 tunti lämpötilassa 23 °C ± 5 °C ja 60–75 prosentin suhteellisessa kosteudessa

3 tuntia lämpötilassa 80 °C ± 2 °C

1 tunti lämpötilassa 23 °C ± 5 °C ja 60–75 prosentin suhteellisessa kosteudessa

Ennen tätä testiä näytteitä on pidettävä lämpötilassa 23 ± 5 °C ja 60–75 prosentin suhteellisessa kosteudessa vähintään neljän tunnin ajan.

Huomautus: Yhden tunnin sykleihin lämpötilassa 23 ± 5 °C on sisällyttävä lämpöshokkivaikutusten välttämiseksi tarvittavat siirtymäjaksot lämpötilaa muutettaessa.

2.1.2. Fotometriset mittaukset

2.1.2.1 Menetelmä

Näytteille on suoritettava fotometriset mittaukset ennen testiä ja sen jälkeen.

Näissä mittauksissa on käytettävä vakiolamppua ja/tai valaisimessa olevia LED-moduuleja seuraavissa pisteissä:

B 50 L ja 50 R lähivalon osalta (B 50 R ja 50 L vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tarkoitettujen ajovalaisimien osalta);

Imax kaukovalon osalta.

2.1.2.2 Tulokset

Kustakin näytteestä ennen testiä ja sen jälkeen mitatut fotometriset arvot saavat poiketa toisistaan enintään 10 prosenttia fotometrisen mittausmenettelyn toleranssit mukaan luettuina.

2.2 Ilmakehässä vaikuttavien ja kemiallisten tekijöiden sieto

2.2.1 Ilmakehässä vaikuttavien tekijöiden sieto

Kolme uutta näytettä (linssiä tai materiaalinäytettä) on altistettava sellaisesta lähteestä peräisin olevalle säteilylle, jonka spektrijakauma on sama kuin lämpötilassa 5 500–6 000 K olevan mustan kappaleen. Lähteen ja näytteiden väliin on sijoitettava asianmukaiset suodattimet, jotta vähennetään mahdollisimman paljon säteilyä, joka on aaltopituudeltaan alle 295 nm ja yli 2 500 nm. Näytteet on altistettava voimakkaalle valaistukselle, joka on teholtaan 1 200 W/m2 ± 200 W/m2, sellaiseksi ajaksi, että näytteiden saaman valoenergian arvo on 4 500 MJ/m2 ± 200 MJ/m2. Kotelon sisällä lämpötilan mustalla levyllä, joka on sijoitettu samalle tasolle näytteiden kanssa, on oltava 50 °C ± 5 °C. Tasaisen altistuksen aikaansaamiseksi näytteiden on kierrettävä säteilylähteen ympäri nopeudella 1–5 kierrosta minuutissa.

Näytteet on suihkutettava tislatulla vedellä, jonka johtokyky on pienempi kuin 1 mS/m lämpötilassa 23 ± 5 °C, seuraavan syklin mukaisesti:

suihkutus: 5 minuuttia, kuivaus: 25 minuuttia.

2.2.2 Kemiallisten tekijöiden sieto

Kun edellä 2.2.1 kohdassa tarkoitettu testi ja jäljempänä 2.2.3.1 kohdassa tarkoitettu mittaus on suoritettu, mainittujen kolmen näytteen ulkopinnat on käsiteltävä 2.2.2.2 kohdassa tarkoitetulla tavalla 2.2.2.1 kohdassa määritellyllä seoksella.

2.2.2.1 Testiseos

2.2.2.2 Testiseoksen levittäminen

Liotetaan (ISO 105 -standardin mukaisen) puuvillakankaan palaa, kunnes se on läpeensä kyllästetty edellä 2.2.2.1. kohdassa määritellyllä seoksella, ja levitetään kangas 10 sekunnin kuluessa 10 minuutin ajaksi näytteen ulkopinnalle paineessa 50 N/cm, joka vastaa 14 × 14 mm:n testipintaan kohdistettua 100 N:n voimaa.

Tämän 10 minuutin jakson aikana kangaspalaa on kostutettava uudelleen seoksella niin, että käytettävä neste on koostumukseltaan jatkuvasti täysin sama kuin määritelty testiseos.

Testiseoksen levittämisen aikana näytteeseen kohdistettua painetta voidaan kompensoida säröytymisen välttämiseksi.

2.2.2.3 Puhdistaminen

Kun testiseos on levitetty näytteille, niiden annetaan kuivua ilmassa. Tämän jälkeen näytteet pestään 2.3 kohdassa (Puhdistusaineiden sieto) määritellyllä liuoksella, jonka lämpötila on 23 °C ± 5 °C.

2.2.3 Tulokset

2.2.3.1

Ilmakehässä vaikuttavien tekijöiden sietotestin jälkeen näytteiden ulkopinnoissa ei saa esiintyä säröjä, naarmuja, lohkeilua eikä muodonmuutoksia, ja valon läpäisyn keskivaihtelu

Formula

mitattuna kolmesta testattavasta näytteestä tämän liitteen lisäyksessä 2 määritellyn menettelyn mukaisesti saa olla enintään 0,020 (Δtm < 0,020).

2.2.3.2

Kemiallisten tekijöiden sietotestin jälkeen näytteissä ei saa esiintyä kemiallisen vaikutuksen jälkiä, jotka voisivat vaikuttaa valovirran hajontaan, ja valovirran keskivaihtelu

Formula

mitattuna kolmesta testattavasta näytteestä tämän liitteen lisäyksessä 2 määritellyn menettelyn mukaisesti saa olla enintään 0,020 (Δdm < 0,020).

2.2.4 Valonlähteiden tuottaman säteilyn sieto

Testaus on suoritettava seuraavasti:

Ajovalaisimen kunkin muoviosan suoria näytteitä altistetaan LED-moduulien valolle. Näytteiden parametrien, kuten kulmien ja etäisyyksien, on oltava samat kuin ajovalaisimessa. Näytteiden värin ja mahdollisen pintakäsittelyn on oltava sama kuin ajovalaisimien osien.

Läpäisevän valon on 1 500 tunnin keskeytyksettömän toiminnan jälkeen täytettävä kolorimetriset vaatimukset, eikä näytekappaleiden pinnassa saa esiintyä säröjä, naarmuja, lohkeilua tai muodonmuutoksia.

2.3 Puhdistusaineiden ja hiilivetyjen sieto

2.3.1 Puhdistusaineiden sieto

Testin lopuksi näytteet on kuivattava lämpötilassa 50 ± 5 °C, ja näytteiden pinta puhdistettava kostealla kankaalla.

2.3.2 Hiilivetyjen sieto

Kolmen näytteen ulkopintoja on hierottava kevyesti yhden minuutin ajan sellaisessa seoksessa kastellulla puuvillakankaalla, jonka koostumus on 70 prosenttia n-heptaania ja 30 prosenttia tolueenia (tilavuusprosentteina). Tämän jälkeen näytteiden on annettava kuivua ilmassa.

2.3.3 Tulokset

Kun edellä tarkoitetut kaksi testiä on suoritettu peräkkäin, läpäisevyyden variaation keskiarvo Formula , mitattuna kolmesta näytteestä

tämän liitteen lisäyksessä 2 kuvatulla tavalla ei saa ylittää arvoa 0,010 (Δtm ≤ 0,010).

2.4 Mekaanisen kulutuksen sieto

2.4.1 Mekaanisen kulutuksen testausmenetelmä

Kolmen uuden näytteen (linssin) ulkopinnoille suoritetaan tasaisen mekaanisen kulutuksen testi tämän liitteen lisäyksessä 3 määriteltyä menetelmää käyttäen.

2.4.2 Tulokset

Tämän testin jälkeen vaihtelut

valon läpäisyn vaihtelu	:	,
ja hajonnan vaihtelu	:	,

on mitattava lisäyksessä 2 määritellyn menettelyn mukaisesti tämän säännön 2.2.4.1.1 kohdassa määritellyllä alueella. Kolmen näytteen keskiarvon on oltava sellainen, että

Δtm ≤ 0,100;

Δdm ≤ 0,050.

2.5 Mahdollisten pinnoitteiden pysyvyystesti

2.5.1 Näytteen valmistelu

Linssin päällysteen alueella oleva pinta, joka on kooltaan 20 mm × 20 mm, leikataan partaterällä tai neulalla ruudukoksi, jonka ruudut ovat kooltaan suunnilleen

2 mm × 2 mm. Terän tai neulan paineen on oltava riittävä ainakin päällysteen leikkaamiseksi.

2.5.2 Testin kuvaus

Testissä käytetään teippiä, jonka kiinnitysvoima on 2 N leveyssenttimetriä kohti ±20 prosenttia mitattuna tämän liitteen lisäyksessä 4 määritellyissä vakioiduissa olosuhteissa. Teippiä, jonka leveyden on oltava vähintään 25 mm, painetaan vähintään viiden minuutin ajan edellä 2.5.1 kohdassa määritellyllä tavalla valmisteltua pintaa vasten.

2.5.3 Tulokset

Ruudutettu alue ei saa olla mainittavasti vaurioitunut. Vauriot ruudukon risteyskohdissa tai viiltojen reunoilla sallitaan, jos vaurioitunutta aluetta on enintään 15 prosenttia ruudutetusta alueesta.

2.6 Muovimateriaalista valmistetulla linssillä varustetun täydellisen ajovalaisimen testit

2.6.1 Linssin pinnan mekaanisen kulutuksen sieto

2.6.1.1 Testit

Valaisinnäytteen nro 1 linssille on tehtävä 2.4.1 kohdassa määritelty testi.

2.6.1.2 Tulokset

Testin jälkeen ajovalaisimelle tämän säännön mukaisesti suoritettujen fotometristen mittausten tulokset saavat ylittää pisteille B 50 L ja HV määritellyt enimmäisarvot

a)	enintään 30 prosentilla ja alittaa pisteelle 75 R määritellyt vähimmäisarvot enintään 10 prosentilla (vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tarkoitettujen ajovalaisimien osalta kyseeseen tulevat pisteet B 50 R, HV ja 75 L) tai

b)	alittaa enintään 10 prosentilla pisteelle HV:lle määritetyt vähimmäisarvot, kun kyseessä on ainoastaan kaukovalon tuottava ajovalaisin.

2.6.2 Mahdollisten pinnoitteiden pysyvyystesti

Valaisinnäytteen nro 2 linssille on suoritettava 2.5 kohdassa määritelty testi.

3. Tuotannon vaatimustenmukaisuuden tarkastus

3.1

Samaan sarjaan kuuluvat valaisimet katsotaan tämän säännön mukaisiksi linssien valmistuksessa käytettyjen materiaalien osalta, jos seuraavat vaatimukset täyttyvät:

3.1.1

Näytteiden ulkopinnoissa ei kemiallisten tekijöiden sietotestin eikä puhdistusaineiden ja hiilivetyjen sietotestin jälkeen ole paljain silmin havaittavissa säröjä, lohkeilua eikä muodonmuutoksia (ks. 2.2.2, 2.3.1 ja 2.3.2 kohta).

3.1.2

Fotometriset arvot edellä 2.6.1.2 kohdassa tarkoitetuissa mittauspisteissä ovat edellä 2.6.1.1 kohdassa määritellyn testin jälkeen tässä säännössä vaatimustenmukaisuudelle määriteltyjen rajojen sisällä.

3.2

Jos testitulokset eivät täytä vaatimuksia, testit toistetaan toisella sattumanvaraisesti valitulla ajovalaisinnäytteellä.

Lisäys 1

HYVÄKSYMISTESTIEN KRONOLOGINEN JÄRJESTYS

Muovimateriaaleille suoritettavat testit (tämän säännön 2.2.4 kohdan mukaisesti toimitetut linssit tai materiaalinäytteet)

Näytteet

Linssit tai materiaalinäytteet

Linssit

Testit

1.1	Fotometriset mittaukset (liitteessä 6 oleva 2.1.2 kohta)

1.1.1

Lämpötilan muutos (liitteessä 6 oleva 2.1.1 kohta)

1.2	Fotometriset mittaukset (liitteessä 6 oleva 2.1.2 kohta)

1.2.1

Läpäisyn mittaus

1.2.2

Hajonnan mittaus

1.3	Ilmakehässä vaikuttavat tekijät (liitteessä 6 oleva 2.2.1 kohta)

1.3.1

Läpäisyn mittaus

1.4	Kemialliset tekijät (liitteessä 6 oleva 2.2.2 kohta)

1.4.1

Hajonnan mittaus

1.5	Puhdistusaineet (liitteessä 6 oleva 2.3.1 kohta)

1.6	Hiilivedyt (liitteessä 6 oleva 2.3.2 kohta)

1.6.1

Läpäisyn mittaus

1.7	Kuluminen (liitteessä 6 oleva 2.4.1 kohta)

1.7.1

Läpäisyn mittaus

1.7.2

Hajonnan mittaus

1.8	Pysyvyys (liitteessä 6 oleva 2.5 kohta) 2.5.)

1.9	Valonlähteiden tuottaman säteilyn sieto (liitteessä 6 oleva 2.2.4 kohta)

Täydellisille ajovalaisimille (toimitettuna tämän säännön 2.2.3 kohdan mukaisesti) suoritettavat testit.

Testit

Täydellinen ajovalaisin

Näyte nro

2.1.	Kuluminen (2.6.1.1 kohta)

2.2.	Fotometria (2.6.1.2 kohta)

2.3.	Pysyvyys (2.6.2 kohta)

Lisäys 2

VALON DIFFUUSION JA LÄPÄISEVYYDEN MITTAUSMENETTELY

1. Laitteet (ks. kuva)

Kollimaattori K:n, jolla on puolihajoama β/2 = 17.4 × 104 rd, sädettä rajoittaa 6 mm:n aukolla varustettu himmennin Dτ, jota vasten näytteen alusta sijoitetaan.

Konvergentti akromaattinen linssi L2, jonka pallopoikkeamat on korjattu, yhdistää himmentimen Dτ ilmaisimeen R. Linssin L2 läpimitan on oltava sellainen, että linssi ei himmennä valoa, jonka näyte hajottaa keilaan, jonka puolihuippukulma on β/2 = 14°.

Rengasmainen himmennin DD, jonka kulmat ovat αο/2 = 1° ja αmax /2 = 12°, sijoitetaan linssin L2 kuvapolttotasolle.

Etäisyys L2 Dτ ja linssin L2 fokaalipituus F2 (1) on valittava niin, että kuva Dτ peittää täysin ilmaisimen R.

Kun alkutulovalovirtaan viitataan 1 000 yksikkönä, kunkin lukeman absoluuttisen tarkkuuden on oltava parempi kuin 1 yksikkö.

2. Mittaukset

Seuraavat lukemat on otettava:

Lukema	Näytteen kanssa	DD:n keskiosasta	Muuttuja
T1	Ei	Ei	tulovalovirta alkulukemassa
T2	Kyllä (ennen testiä)	Ei	Uuden materiaalin läpäisemä valovirta 24 asteen kentässä
T3	Kyllä (testin jälkeen)	Ei	Testatun materiaalin läpäisemä valovirta 24 asteen kentässä
T4	Kyllä (ennen testiä)	Kyllä	uuden materiaalin hajauttama valovirta
T5	Kyllä (testin jälkeen)	Kyllä	testatun materiaalin hajauttama valovirta

(1) L2:n osalta suositellaan käytettäväksi noin 80 mm:n polttoväliä.

Lisäys 3

SUIHKUTUSTESTAUSMENETELMÄ

1. Testauslaitteet

1.1 Ruisku

Käytettävässä vesiruiskussa on oltava läpimitaltaan 1,3 mm:n suutin, joka mahdollistaa 0,24 ± 0,02 litran nestevirran minuutissa käyttöpaineella 6,0 bar – 0/+ 0,5 bar.

Näissä käyttöolosuhteissa aikaansaatavan suihkun on oltava läpimitaltaan 170 ± 50 mm kulumiselle altistetulla pinnalla, joka on 380 ± 10 mm:n etäisyydellä suuttimesta.

1.2 Testiseos

Testiseos koostuu

a)	silikahiekasta, jonka kovuus on 7 Mohrin asteikolla, raekoko 0–0,2 mm, jakauma lähes normaali ja kulmakerroin 1,8–2,

b)	vedestä, jonka kovuus on enintään 205 g/m3, niin, että seoksessa on 25 g hiekkaa vesilitraa kohti.

2. Testi

Valaisimien linssien ulkopinnat on altistettava kerran tai useammin edellä esitetyllä tavalla tuotetun hiekkasuihkun vaikutukselle. Suihku on suunnattava lähes kohtisuoraan testattavalle pinnalle.

Kuluminen tarkistetaan yhden tai useamman lasinäytteen avulla, jotka on asetettu testattavien linssien läheisyyteen. Seosta suihkutetaan, kunnes muutos näytteiden aikaansaaman valon hajonnassa mitattuna lisäyksessä 2 määritellyllä menetelmällä on sellainen, että:

Formula

Testauksessa voidaan käyttää useita vertailunäytteitä sen tarkistamiseksi, että koko testattava pinta on tasaisesti kulunut.

Lisäys 4

TEIPIN PYSYVYYSTESTI

1. Tarkoitus

Tämän menetelmän avulla pystytään vakio-olosuhteissa määrittämään teipin lineaarinen kiinnitysvoima lasilevyyn nähden.

2. Periaate

Mitataan voima, joka tarvitaan irrottamaan teippi lasilevystä 90 asteen kulmassa.

3. Ympäristöolosuhteet

Ympäristön lämpötilan on oltava 23 °C ± 5 °C ja suhteellisen kosteuden 65 ± 15 prosenttia.

4. Testikappaleet

Ennen testiä teipin näyterullaa on pidettävä 24 tunnin ajan määritellyissä ympäristöolosuhteissa (ks. 3 kohta edellä).

Kustakin rullasta testataan viisi 400 mm:n pituista testikappaletta. Kyseiset testikappaleet otetaan rullasta sen jälkeen, kun teipistä on poistettu kolme ensimmäistä kierrosta.

5. Menettely

Testi on suoritettava 3 kohdassa määritellyissä olosuhteissa.

Teipistä otetaan viisi testikappaletta siten, että teippiä rullataan auki rullan säteen suuntaisesti nopeudella, joka on noin 300 mm/s. Sitten kappaleet kiinnitetään 15 sekunnin kuluessa seuraavassa esitetyllä tavalla:

Teippi kiinnitetään lasilevyyn asteittain sormen kevyellä pituussuuntaisella hankaavalla liikkeellä teippiä liiallisesti painamatta niin, että teipin ja lasilevyn väliin ei jää ilmakuplia.

Yhdistelmä jätetään edellä määriteltyihin ympäröiviin olosuhteisiin 10 minuutin ajaksi.

Testikappaletta irrotetaan noin 25 mm:n verran levystä testikappaleeseen nähden kohtisuorasti.

Levy kiinnitetään paikalleen ja teipin irrallista päätä taivutetaan taaksepäin 90°:n kulmassa. Teippi kiristetään siten, että teipin ja levyn välinen rajaviiva pysyy kohtisuorassa kiristysvoimaan ja levyyn nähden.

Teippi vedetään irti nopeudella 300 ± 30 mm/s ja tarvittava voima kirjataan.

6. Tulokset

Saadut viisi arvoa asetetaan järjestykseen, ja mediaaniarvo on mittauksen tulos. Arvo ilmaistaan newtoneina teipin leveyssenttimetriä kohti.

LIITE 7

TARKASTAJAN SUORITTAMAA NÄYTTEENOTTOA KOSKEVAT VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

1. Yleistä

1.1

Tämän säännön mahdolliset mekaaniset ja geometriset vaatimustenmukaisuutta koskevat vaatimukset katsotaan täytetyiksi, jos eroavuudet eivät ylitä väistämättömiä valmistuspoikkeamia. Tämä vaatimus koskee myös väriä.

1.2

Sarjatuotantona valmistettujen ajovalaisimien vaatimustenmukaisuutta ei aseteta kyseenalaiseksi fotometristen ominaisuuksien osalta jos minkä tahansa sattumanvaraisesti valitun ja vakiohehkulampulla ja/tai mahdollisilla LED-moduuleilla varustetun ajovalaisimen fotometrisiä ominaisuuksia testattaessa

1.2.1

B 50 L (tai R):

170 cd eli 20 prosenttia

255 cd eli 30 prosenttia

Alue III

255 cd eli 20 prosenttia

380 cd eli 30 prosenttia

1.2.2

tai jos

1.2.2.1

lähivalon osalta tässä säännössä määrätyt arvot täyttyvät pisteessä HV (sallittu toleranssi +170 cd) ja ajovalaisimen ollessa suunnattuna samalla tavalla vähintään yhdessä pisteessä kullakin niistä alueista, jotka säteeltään 15 cm:n ympyrä rajaa mittaustasolle (etäisyys 25 m) pisteiden B 50 L (tai R) (1) (sallittu toleranssi + 85 cd), 75 R (tai L), 50 V, 25 R ja 25 L ympärille, sekä lisäksi alueen IV koko sillä alalla, joka on enintään 22,5 cm suorien 25 R ja 25 L yläpuolella,

1.2.2.2

1.2.3

1.2.4

Jos edellä kuvattujen testien tulokset eivät vastaa vaatimuksia, ajovalaisimelle suoritettavat testit on toistettava käyttämällä toista vakiohehkulamppua ja/tai valaisimessa olevia LED-moduuleja.

1.2.5

Ajovalaisimia, joissa on selviä vikoja, ei oteta huomioon.

1.2.6

Viitemerkkiä ei oteta huomioon.

1.3

2. Ensimmäinen näytteenotto

Ensimmäisessä näytteenotossa valitaan sattumanvaraisesti neljä ajovalaisinta. Ensimmäinen kahden valaisimen näyte merkitään A:ksi ja toinen B:ksi.

2.1 Vaatimustenmukaisuutta ei aseteta kyseenalaiseksi

2.1.1

Sarjatuotantona valmistettujen ajovalaisimien vaatimustenmukaisuutta ei aseteta kyseenalaiseksi tämän liitteen kuvassa 1 esitetyn näytteenottomenettelyn jälkeen, jos ajovalaisimien mitattujen arvojen kielteiset poikkeamat ovat seuraavat:

2.1.1.1

Näyte A

A1:	yksi ajovalaisin		0 prosenttia
A1:	yksi ajovalaisin	enintään	20 prosenttia
A2:	molemmat ajovalaisimet	enemmän kuin	0 prosenttia
	mutta	enintään	20 prosenttia
	siirrytään näytteeseen B

2.1.1.2

Näyte B

B1:

molemmat ajovalaisimet

0 prosenttia

2.1.2

tai jos 1.2.2 kohdan edellytykset näytteen A osalta täyttyvät.

2.2 Vaatimustenmukaisuus asetetaan kyseenalaiseksi

2.2.1

Sarjatuotantona valmistettujen ajovalaisimien vaatimustenmukaisuus asetetaan kyseenalaiseksi tämän liitteen kuvassa 1 esitetyn näytteenottomenettelyn mukaisesti ja valmistajaa kehotetaan saattamaan tuotantonsa vaatimusten mukaiseksi, jos ajovalaisimien mitattujen arvojen poikkeamat ovat seuraavat:

2.2.1.1

Näyte A

A3:	yksi ajovalaisin	enintään	20 prosenttia
	yksi ajovalaisin	enemmän kuin	20 prosenttia
	mutta	enintään	30 prosenttia

2.2.1.2

Näyte B

B2:	jos tulos on A2 ja
	yksi ajovalaisin	enemmän kuin	0 prosenttia
	mutta	enintään	20 prosenttia
	yksi ajovalaisin	enintään	20 prosenttia
B3:	jos tulos on A2 ja
	yksi ajovalaisin		0 prosenttia
	yksi ajovalaisin	enemmän kuin	20 prosenttia
	mutta	enintään	30 prosenttia

2.2.2

tai jos 1.2.2 kohdan edellytykset näytteen A osalta eivät täyty.

2.3 Hyväksynnän peruuttaminen

Vaatimustenmukaisuus on asetettava kyseenalaiseksi ja 11 kohtaa on sovellettava, jos tämän liitteen kuvan 1 mukaisessa näytteenottomenettelyssä ajovalaisimien mitattujen arvojen poikkeamat ovat seuraavat:

2.3.1

Näyte A

A4:	yksi ajovalaisin	enintään	20 prosenttia
A4:	yksi ajovalaisin	enemmän kuin	30 prosenttia
A5:	molemmat ajovalaisimet	enemmän kuin	20 prosenttia

2.3.2

Näyte B

B4:	jos tulos on A2 ja
	yksi ajovalaisin	enemmän kuin	0 prosenttia
	mutta	enintään	20 prosenttia
	yksi ajovalaisin	enemmän kuin	20 prosenttia
B5:	jos tulos on A2 ja
B5:	molemmat ajovalaisimet	enemmän kuin	20 prosenttia
B6:	jos tulos on A2 ja
	yksi ajovalaisin		0 prosenttia
	yksi ajovalaisin	enemmän kuin	30 prosenttia

2.3.3

tai jos 1.2.2. kohdan edellytykset näytteiden A ja B osalta eivät täyty.

3. Toistettu näytteenotto

A3:n, B2:n ja B3:n osalta on kahden kuukauden kuluessa ilmoituksen antamisesta suoritettava toistettu näytteenotto (kahdesta sellaisesta ajovalaisimesta koostuva kolmas näyte C, jotka on valittu sen jälkeen valmistetusta erästä, kun valmistaja on saattanut tuotantonsa vaatimusten mukaiseksi).

3.1 Vaatimustenmukaisuutta ei aseteta kyseenalaiseksi

3.1.1

3.1.1.1

Näyte C

C1:	yksi ajovalaisin		0 prosenttia
C1:	yksi ajovalaisin	enintään	20 prosenttia
C2:	molemmat ajovalaisimet	enemmän kuin	0 prosenttia
	mutta	enintään	20 prosenttia
	siirrytään näytteeseen D

3.1.1.2

Näyte D

D1:	jos tulos on C2 ja
D1:	molemmat ajovalaisimet	0 prosenttia

3.1.2

tai jos 1.2.2 kohdan edellytykset näytteen C osalta täyttyvät.

3.2 Vaatimustenmukaisuus asetetaan kyseenalaiseksi

3.2.1

3.2.1.1

Näyte D

D2:	jos tulos on C2 ja
	yksi ajovalaisin	enemmän kuin	0 prosenttia
	mutta	enintään	20 prosenttia
	yksi ajovalaisin	enintään	20 prosenttia

3.2.1.2

tai jos 1.2.2 kohdan edellytykset näytteen C osalta eivät täyty.

3.3 Hyväksynnän peruuttaminen

3.3.1

Näyte C

C3:	yksi ajovalaisin	enintään	20 prosenttia
C3:	yksi ajovalaisin	enemmän kuin	20 prosenttia
C4:	molemmat ajovalaisimet	enemmän kuin	20 prosenttia

3.3.2

Näyte D

D3:	jos tulos on C2 ja
	yksi ajovalaisin	0 tai enemmän kuin	0 prosenttia
	yksi ajovalaisin	enemmän kuin	20 prosenttia

3.3.3

tai jos 1.2.2 kohdan edellytykset näytteiden C ja D osalta eivät täyty.

4. Valorajan pystysuuntainen siirtymä

Lämmön vaikutuksesta johtuvaa valorajan pystysuuntaista siirtymää todennettaessa on sovellettava seuraavaa menettelyä:

Yksi näytettä A edustavista ajovalaisimista on tämän liitteen kuvassa 1 esitetyn näytteenottomenettelyn jälkeen testattava liitteessä 4 olevan 2.1 kohdan menettelyn mukaisesti, kun ajovalaisin on käynyt kolmesti peräkkäin läpi liitteessä 4 olevassa 2.2.2 kohdassa määritellyn syklin.

Ajovalaisin katsotaan hyväksyttäväksi, jos arvo Δr on enintään 1,5 mrad.

Jos kyseinen arvo on yli 1,5 mrad mutta enintään 2,0 mrad, testataan näytteestä A toinen ajovalaisin, minkä jälkeen molemmista näytteistä mitattujen itseisarvojen keskiarvo saa olla enintään 1,5 mrad.

Jos näyte A ei täytä edellä mainittua vaatimusta, on testattava näytteen B kaksi ajovalaisinta saman menettelyn mukaisesti. Kummankaan valaisimen arvo Δr ei saa olla suurempi kuin 1,5 mrad.

Kuva 1

(1) Suluissa olevat kirjaimet viittaavat vasemmanpuoleisessa liikenteessä käytettäviksi tarkoitettuihin ajovalaisimiin.

LIITE 8

YHTEENVETO FOTOMETRISTEN OMINAISUUKSIEN VAKAUDEN TESTAUKSESSA SOVELLETTAVISTA TOIMINTAJAKSOISTA

Lyhenteet

P: lähivalon valaisin

D: kaukovalon valaisin (D1 + D2 tarkoittaa kahta kaukovaloa)

F: etusumuvalaisin

— — — — — —: sykli, jossa valaisin on 15 minuuttia sammutettuna ja 5 minuuttia toiminnassa

Kaikki seuraavat ryhmitetyt ajovalaisimet ja etusumuvalaisimet sekä lisätyt luokan B merkinnät esitetään tässä esimerkkeinä eikä tyhjentävästi.

1.	P tai D tai F (HC tai HR tai B)

2.	P+D (HCR) tai P+D1+D2 (HCR HR)

3.	P+D (HC/R) tai P+D1+D2 (HC/R HR)

4.	P+F (HC B)

5.	P+F (HC B/) tai HC/B

6.	D+F (HR B) tai r D1+D2+F (HR HR B)

7.	D+F (HR B/) tai D1+D2+F (HR HR B/)

8.	P+D+F (HCR B) tai P+D1+D2+F (HCR HR B)

9.	P+D+F (HC/R B) tai P+D1+D2+F (HC/R HR B)

10.	P+D+F (HCR B/) tai P+D1+D2+F (HCR HR B/)

11.	P+D+F (HC/R B/) tai P+D1+D2+F (HC/R HR B/)

LIITE 9

LÄHIVALOA TUOTTAVIEN AJONVALAISIMIEN VALORAJAN TODENTAMINEN LAITTEIDEN AVULLA

1. Yleistä

Tämän säännön 6.2.2.4 kohtaa sovellettaessa valorajan laatu on testattava tämän liitteen 2 kohdan mukaisesti, ja laitteiden avulla tapahtuva valokeilan säätö pysty- ja vaakasuunnassa on tehtävä 3 kohdassa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti.

Ennen valorajan laadun mittausta ja laitteiden avulla tapahtuvaa suuntausta on suoritettava tämän säännön 6.2.2.1 ja 6.2.2.2 kohdan mukainen silmämääräinen esisuuntaus.

2. Valorajan laadun mittaaminen

Vähimmäisterävyyden määrittämiseksi on tehtävä valorajan vaakasuuntaisen osan pyyhkäisymittaus 0,05 asteen välein siten, että mittausetäisyys on

a)	10 metriä, kun käytetään anturia, jonka läpimitta on noin 10 mm, tai

b)	25 metriä, kun käytetään anturia, jonka läpimitta on noin 30 mm.

Käytetty mittausetäisyys on mainittava ilmoituslomakkeen 9 kohdassa (ks. tämän säännön liite 1).

Enimmäisterävyyden määrittämiseksi on tehtävä valorajan vaakasuuntaisen osan pyyhkäisymittaus 0,05 asteen välein siten, että mittausetäisyys on 25 metriä ja käytetään anturia, jonka läpimitta on noin 30 mm.

Valorajan laadun katsotaan olevan hyväksyttävä, jos ainakin yksi mittaussarja vastaa 2.1–2.3 kohdan vaatimuksia.

2.1 Näkyvissä saa olla vain yksi valoraja. (1)

2.2 Valorajan terävyys

Terävyyskerroin G määritellään suorittamalla valorajan vaakasuuntaisen osan pyyhkäisymittaus 2,5 asteen etäisyydellä suorasta VV ja käyttämällä seuraavaa kaavaa:

Formula , jossa β = sijainti pystysuunnassa asteina.

G:n arvon on oltava vähintään 0,13 (vähimmäisterävyys) ja enintään 0,40 (enimmäisterävyys).

2.3 Lineaarisuus

Vaakasuuntaisen valorajan sen osan, jota käytetään pystysäädössä, on oltava vaakasuora alueella, joka sijoittuu 1,5–3,5 asteen etäisyydelle suorasta VV (ks. kuva 1).

Valorajan käyrän käännepisteet pystylinjoilla, jotka sijaitsevat 1,5 ja 2,5 ja 3,5 asteen etäisyydellä suorasta VV, on määritettävä seuraavalla kaavalla:

Formula .

Käännepisteiden välinen suurin etäisyys pystysuunnassa saa olla enintään 0,2 astetta.

3. Pysty- ja vaakasäätö

Jos valoraja on tämän liitteen 2 kohdassa vahvistettujen laatuvaatimusten mukainen, valokeilan säätö voidaan tehdä laitteiden avulla.

Kuva 1

Valorajan laadun mittaus

Huomautus: Pysty- ja vaakasuuntien mittakaava ei ole sama.

3.1 Pystysuuntainen säätö

Valorajan vaakasuuntaisen osan ylitse tehdään pyyhkäisymittaus pystysuunnassa suoran B alapuolelta ylöspäin kohdassa, joka on 2,5 asteen etäisyydellä suorasta VV. Käännepiste (jossa d2 (log E) / dv2 = 0) määritetään ja sijoitetaan suoralle B kohtaan, joka on 1 prosentin etäisyydellä suoran H-H alapuolella.

3.2 Vaakasuuntainen säätö

Hakijan on ilmoitettava jompikumpi seuraavista vaakasuuntausmenetelmistä:

Suoraan 0,2 D perustuva menetelmä (ks. kuva 2).

Yhdellä vaakasuuntaisella suoralla, jonka sijainti on 0,2° D, tehdään pyyhkäisymittaus 5 asteen etäisyydellä oikealla ja 5 asteen etäisyydellä vasemmalla puolella sijaitsevien pisteiden välillä heti sen jälkeen, kun valaisin on suunnattu pystysuunnassa. Enimmäiskaltevuus G, joka määritellään kaavalla Formula , jossa β on sijainti vaakasuunnassa asteina, ei saa olla pienempi kuin 0,08.

Suoralla 0,2 D olevan käännepisteen on sijaittava suoralla A.

Kuva 2

Pysty- ja vaakasäätö laitteiden avulla – vaakasuuntainen pyyhkäisymittaus

Huomautus: Pysty- ja vaakasuuntien mittakaava ei ole sama.

Kolmen suoran menetelmä (ks. kuva 3)

Kun valaisin on suunnattu pystysuunnassa, tehdään pyyhkäisymittaus välillä 2° D – 2° U kolmella pystysuuntaisella suoralla, jotka sijaitsevat kohdissa 1°R, 2°R ja 3°R. Enimmäiskaltevuudet G, jotka määritellään kaavalla

jossa β on sijainti pystysuunnassa asteina, eivät saa olla pienempiä kuin 0,08. Edellä tarkoitetuilla kolmella suoralla olevien käännepisteiden perusteella piirretään suora viiva. Tämän suoran ja pystysuuntausta tehtäessä saadun suoran B leikkauskohdan on sijaittava suoralla V.

Kuva 3

Pysty- ja vaakasäätö laitteiden avulla – vaakasuuntainen pyyhkäisymittaus

Huomautus: Pysty- ja vaakasuuntien mittakaava ei ole sama.

(1) Tätä kohtaa on muutettava, kun objektiivinen testausmenetelmä on käytettävissä.

LIITE 10

LED-MODUULEJA JA NIITÄ SISÄLTÄVIÄ AJOVALAISIMIA KOSKEVAT VAATIMUKSET

1. Yleiset vaatimukset

1.1

Jokaisen testattavaksi toimitetun LED-moduulinäytteen on vastattava sitä koskevia tämän säännön vaatimuksia, kun testaus tehdään käyttäen mukana mahdollisesti toimitettuja elektronisia valonlähteen säätölaitteita.

1.2

LED-moduulien on oltava sellaisia, että ne pysyvät hyvässä toimintakunnossa tavanomaisessa käytössä. Niissä ei myöskään saa ilmetä suunnittelu- tai valmistusvirheitä. LED-moduulin katsotaan vikaantuneen, jos jokin sen valodiodeista on vikaantunut.

1.3

LED-moduulien on oltava asiattomalta käsittelyltä suojattuja.

1.4

Irrotettavien LED-moduulien on oltava rakenteeltaan sellaisia, että

1.4.1

jos LED-moduuli poistetaan ja korvataan toisella hakijan toimittamalla moduulilla, jossa on sama valonlähteen tunnistuskoodi, ajovalaisimen fotometriset vaatimukset täyttyvät;

1.4.2

samassa valaisinrungossa olevia LED-moduuleja, joiden valonlähteen tunnistuskoodit ovat erilaiset, ei voida vaihtaa keskenään.

2. Valmistus

2.1

LED-moduulien valodiodit on varustettava sopivilla kiinnitysosilla.

2.2

Kiinnitysosien on oltava kestäviä, ja niiden on kiinnityttävä tukevasti valodiodeihin ja LED-moduuliin.

3. Testausolosuhteet

3.1 Soveltaminen

3.1.1 Kaikki näytteet on testattava 4 kohdan mukaisesti.

3.1.2 LED-moduuleissa käytettävien valonlähteiden on oltava säännössä nro 48 olevassa 2.7.1 kohdassa tarkoitettuja valodiodeja, varsinkin näkyvää säteilyä tuottavien elementtien osalta. Muunlaisia valonlähteitä ei sallita.

3.2 Käyttöedellytykset

3.2.1 LED-moduulien testaus

Kaikki näytteet on testattava tämän säännön 6.1.4 ja 6.1.5 kohdassa määritellyissä olosuhteissa. Ellei tässä liitteessä muuta määrätä, LED-moduulit on testattava valmistajan toimittaman ajovalaisimen sisällä.

3.2.2 Ympäristön lämpötila

Sähköisiä ja fotometrisia ominaisuuksia mitattaessa ajovalaisinta on käytettävä kuivassa ja ilmavirrattomassa ympäristössä, jonka lämpötila on 23 ± 5 °C.

3.3 Vanhennus

Hakijan pyynnöstä LED-moduulia on käytettävä 15 tunnin ajan, minkä jälkeen se on jäähdytettävä ympäristön lämpötilaan ennen tässä säännössä määriteltyjen testien aloittamista.

4. Erityiset vaatimukset ja testit

4.1 Värintoisto

4.1.1 Punainen komponentti

Tämän säännön kohdassa 7 tarkoitettujen mittausten lisäksi

LED-moduulin tai LED-moduulin sisältävän ajonvalaisimen tuottaman valon punaisen komponentin on vähintään oltava 50 voltin jännitteellä testattuna sellainen, että

Formula

jossa

Ee(λ) (yksikkö: W)	on säteilyvoimakkuuden spektrijakauma
V(λ) (yksikkö: 1)	on spektrivalovoima
(λ) (yksikkö: nm)	on aallonpituus.

Tämä arvo lasketaan yhden nanometrin välein.

4.2 UV-säteily

Vähäistä UV-säteilyä tuottavan LED-moduulin tuottaman UV-säteilyn on oltava sellaista, että

Formula

jossa

S(λ) (yksikkö: 1) on spektrinen painotuskerroin;

km = 683 lm/W on säteilyn valotehon enimmäisarvo.

(Muiden symbolien selitykset edellä 4.1.1 kohdassa.)

Tämä arvo lasketaan yhden nanometrin välein. UV-säteilyarvo painotetaan seuraavassa UV-taulukossa esitettyjen arvojen mukaisesti.

UV-taulukko

Arvot ovat IRPA/INIRC-komission ohjeen ”Guidelines on limits of exposure to ultraviolet radiation” mukaiset. Aallonpituudet (nanometreinä) ovat edustavia. Muut arvot on interpoloitava

λ	S(λ)
250	0,430
255	0,520
260	0,650
265	0,810
270	1,000
275	0,960
280	0,880
285	0,770
290	0,640
295	0,540
300	0,300
305	0,060
310	0,015
315	0,003
320	0,001
325	0,00050
330	0,00041
335	0,00034
340	0,00028
345	0,00024
350	0,00020

355	0,00016
360	0,00013
365	0,00011
370	0,00009
375	0,000077
380	0,000064
385	0,000053
390	0,000044
395	0,000036
400	0,000030

4.3 Lämpöstabiilius

4.3.1 Valaistusvoimakkuus

4.3.1.1

Ajovalaisimen fotometrinen mittaus on tehtävä yhden minuutin toiminnassa olon jälkeen kyseiselle toiminnolle jäljempänä täsmennetyssä testipisteessä. Näissä mittauksissa suuntaus voi olla likimääräinen, mutta se on säilytettävä ennen ja jälkeen tehtävien mittausten suhdetta varten.

Mitattavat testipisteet:

Lähivalo 25 R

Kaukovalo HV

4.3.1.2

Valaisinta pidetään toiminnassa kunnes fotometrinen stabiilius on saavutettu. Fotometristen ominaisuuksien katsotaan olevan stabiilit, kun fotometrisen arvon vaihtelu on pienempi kuin 3 prosenttia minkä tahansa 15 minuutin pituisen jakson aikana. Kun stabiilius on saavutettu, suoritetaan kaikki fotometriset mittaukset kulloistakin laitetta koskevien vaatimusten mukaisesti. Valaisimen mittaukset on tehtävä kaikissa kyseistä laitetta koskevissa testipisteissä.

4.3.1.3

Lasketaan edellä olevan 4.3.1.1 kohdan mukaisesti fotometrisestä testipisteestä saadun arvon ja edellä olevan 4.3.1.2 kohdan mukaisesti määritetyn pisteen arvon välinen suhde.

4.3.1.4

Kun fotometrinen stabiilius on saavutettu, edellä laskettua suhdetta sovelletaan jäljellä oleviin testipisteisiin, jotta saadaan uusi fotometrinen taulukko, jossa esitetään kaikki fotometriset arvot yhden minuutin toiminnan jälkeen.

4.3.1.5

Valovoiman arvojen, jotka on mitattu yhden minuutin toiminnan jälkeen ja fotometrisen stabiiliuden saavuttamisen jälkeen, on oltava vähimmäis- ja enimmäisvaatimusten mukaisia.

4.3.2 Väri

Säteilevän valon värin on oltava vaaditulla värialueella sekä mitattuna yhden minuutin jälkeen että mitattuna fotometrisen stabiiliuden saavuttamisen jälkeen, kuten tämän liitteen 4.3.1.2 kohdassa kuvataan.

5. Pääasiallisen lähivalon tuottavien LED-moduulien nimellisvalovirta mitataan seuraavasti:

5.1

LED-moduulien on oltava tämän säännön 2.2.2 kohdan mukaisessa teknisessä eritelmässä kuvatun järjestelyn mukaisia. Teknisen tutkimuslaitoksen on hakijan pyynnöstä poistettava optiset elementit (toissijainen optiikka) työkaluja käyttäen. Tämä menettely ja jäljempänä kuvattavat mittausten aikaiset olosuhteet on kirjattava testausselosteeseen.

5.2

Hakijan on toimitettava kolme kunkin tyyppistä LED-moduulia ja tarvittaessa valonlähteen säätölaite sekä riittävät ohjeet.

Sopiva lämpötilan hallintalaite (esim. lämpönielu) voidaan toimittaa, jotta voidaan simuloida lämpöoloja, jotka ovat samanlaisia kuin vastaavassa ajovalosovelluksessa.

Ennen kutakin testiä LED-moduulia on pidettävä toiminnassa vähintään seitsemänkymmentäkaksi tuntia samoissa olosuhteissa kuin vastaava ajovalosovellus.

Jos käytetään kokoavaa pallopintaa, pallon vähimmäishalkaisija on yksi metri ja vähintään kymmenkertainen LED-moduulin suurimpaan mittaan verrattuna, sen mukaan kumpi näistä on suurempi. Valovirtamittaukset voidaan myös tehdä kokoamalla käyttäen goniofotometriä. Ympäristön lämpötilaa, asettelua jne. koskevat julkaisun ”CIE – Publication 84–1989” määräykset on otettava huomioon.

LED-moduulia on käytettävä noin yksi tunti suljetussa pallossa tai goniofotometrissa.

Valovirta on mitattava, kun stabiilius on saavutettu, kuten tämän säännön tässä liitteessä olevassa 4.3.1.2 kohdassa selvitetään.

LED-moduulin nimellisvalovirraksi katsotaan kunkin LED-moduulityypin kolmesta näytteestä saatujen mittausten keskiarvo.

LIITE 11

YLEISESITYS PÄÄASIALLISESTA LÄHIVALOSTA JA VALON TUOTTAMISEEN OSALLISTUVISTA TOIMINNOISTA JA NÄITÄ VASTAAVISTA VALONLÄHDEVALINNOISTA

		ISSN 1977-0812
Euroopan unionin virallinen lehti		L 250

Suomenkielinen laitos	Lainsäädäntö	57. vuosikerta 22. elokuu 2014

Sisältö		II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset	Sivu
		KANSAINVÄLISILLÄ SOPIMUKSILLA PERUSTETTUJEN ELINTEN ANTAMAT SÄÄDÖKSET
	*	Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UN/ECE) sääntö nro 19 – Moottoriajoneuvojen etusumuvalaisimien hyväksyntää koskevat yhdenmukaiset vaatimukset	1
	*	Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UNECE) sääntö nro 112 – Epäsymmetrisen lähivalon tai kaukovalon aikaansaavien, hehkulampuilla ja/tai valodiodimoduuleilla (LED) varustettujen moottoriajoneuvojen ajovalaisimien tyyppihyväksyntää koskevat yhdenmukaiset vaatimukset	67