21.6.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 182/1

(1)

EY:n perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdan perusteella (nykyisin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 349 artikla) annetulla neuvoston päätöksellä 2009/831/EY (1) annetaan Portugalille lupa soveltaa Madeiran itsehallintoalueella siellä tuotettaviin ja kulutettaviin rommiin ja likööreihin sekä Azoreiden itsehallintoalueella siellä tuotettaviin ja kulutettaviin likööreihin ja tislattuihin alkoholijuomiin alennettua valmisteverokantaa, joka voi olla alhaisempi kuin neuvoston direktiivissä 92/84/ETY (2) valmisteverolle vahvistettu vähimmäisverokanta mutta enintään 75 prosenttia alhaisempi kuin alkoholin yleinen kansallinen valmisteverokanta.

(2)

Portugalin viranomaiset pyysivät 30 päivänä heinäkuuta 2013 komissiota tekemään ehdotuksen neuvoston päätökseksi päätöksen 2009/831/EY voimassaolon jatkamisesta 31 päivään joulukuuta 2020 samoin edellytyksin. Pyyntöä muutettiin 19 päivänä marraskuuta 2013, kun Portugali pyysi päätöksen 2009/831/EY voimassaoloajan jatkamista kuudella kuukaudella 30 päivään kesäkuuta 2014, jotta sen voimassaolon päättymispäivä olisi sama kuin nykyisillä aluetuen suuntaviivoilla, joiden voimassaoloa on tarkoitus jatkaa 1 päivän heinäkuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2020 väliseksi ajaksi.

(3)

Uuden luvan myöntäminen on perusteltua, jotta näiden syrjäisimpien alueiden kehitys ei vaarantuisi. Koska näitä tuotteita on vaikea viedä kyseessä olevien alueiden ulkopuolelle, aluemarkkinat ovat ainoa mahdollinen paikka myydä niitä.

(4)

Maatalouden raaka-aineet ovat Azorien ja Madeiran itsehallintoalueilla tilojen pienen koon ja hajanaisuuden sekä koneistuksen vähäisyyden vuoksi kalliimpia kuin tavanomaisissa tuotanto-olosuhteissa. Lisäksi Madeiralla sokeriruo'on jalostusmäärät ovat pienemmät kuin muilla syrjäisimmillä alueilla pinnanmuodostuksen, ilmaston, maaperän ja pienimuotoisen tuotannon vuoksi. Eräiden raaka-aineiden ja pakkausmateriaalien, joita ei tuoteta paikallisesti, kuljettaminen saarille aiheuttaa enemmän kustannuksia kuin pelkästään valmiin tuotteen kuljetus. Azoreilla saaristoluonne ilmenee kahdella tavalla, sillä saaret ovat levittäytyneet laajalle alueelle. Laitteiston kuljetus ja asentaminen aiheuttaa näille syrjäisille saarialueille lisäkustannuksia. Tämä pätee myös eräisiin emämaahan suuntautuviin tarpeellisiin kuljetuksiin ja lähetyksiin. Myös valmiiden tuotteiden varastointi aiheuttaa lisäkustannuksia, koska tuotantoa ei kuluteta paikallisesti välittömästi vaan kulutus jakautuu koko vuodelle. Aluemarkkinoiden pieni koko lisää yksikkökustannuksia monella tavalla, mutta erityisesti sen vuoksi, että kiinteiden kustannusten ja tuotannon välinen suhde on epäedullinen sekä laitteiston osalta että ympäristövaatimusten noudattamisesta aiheutuvien kustannusten osalta. Lisäksi rommin tuottajien on Madeiralla käsiteltävä sokeriruo'on jalostuksessa syntyvät jätteet, kun taas muiden alueiden tuottajat voivat kierrättää nämä tuotteet. Tuottajille koituu myös ylimääräisiä kustannuksia, joista yleensä vastaa paikallistalous, kuten suurempia työvoima- ja energiakustannuksia.

(5)

Päätöksen 2009/831/EY 4 artiklassa tarkoitetuissa kertomuksissa olevat yksityiskohtaiset laskelmat vahvistavat, ettei valmisteverokannan alentaminen 75 prosentilla korvaa täysin Madeiralla ja Azoreilla tuotettujen tislattujen alkoholijuomien epäedullista kilpailuasemaa korkeampine tuotanto- ja markkinointikustannuksineen. Sen vuoksi alennetun valmisteverokannan soveltamista koskevaa lupaa olisi jatkettava pyydetyllä tasolla.

(6)

Tilanteen perusteellinen tutkiminen osoittaa, että Portugalin pyyntö on tarpeen hyväksyä sen varmistamiseksi, että alkoholiteollisuus säilyy asianomaisilla syrjäisimmillä alueilla.

(7)

Koska veroetuus ei ylitä sitä, mikä on tarpeen lisäkustannusten korvaamiseksi, ja koska kyseessä olevat määrät ovat pieniä ja veroetuus myönnetään ainoastaan asianomaisille alueilla tapahtuvaan kulutukseen, toimenpide ei vahingoita unionin oikeusjärjestyksen yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta.

(8)

Välikertomuksen antamista olisi edellytettävä, jotta komissio voi arvioida, täyttyvätkö poikkeuksen myöntämisperusteet edelleen.

(9)

Tämä päätös ei rajoita SEUT-sopimuksen 107 ja 108 artiklan mahdollista soveltamista,

1.

Madeiralla

2.

Azoreilla

21.6.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 182/4

(1)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 349 artiklan nojalla neuvosto, ottaen huomioon syrjäisimpien alueiden rakenteellisen, taloudellisen ja sosiaalisen tilanteen, jota vaikeuttavat niiden syrjäinen sijainti, saaristoluonne, pieni koko, vaikea pinnanmuodostus ja ilmasto sekä taloudellinen riippuvuus muutamista harvoista tuotteista, toteuttaa erityistoimenpiteitä, joiden tarkoituksena on erityisesti määritellä ne edellytykset, joilla perussopimuksia sovelletaan kyseisiin alueisiin, mukaan lukien yhteiset politiikat.

(2)

Sen vuoksi on aiheellista toteuttaa erityistoimenpiteitä, joiden tarkoituksena on erityisesti määritellä ne edellytykset, joilla SEUT-sopimusta sovelletaan kyseisiin alueisiin. Toimenpiteissä on otettava huomioon näiden alueiden erityispiirteet ja rajoitukset heikentämättä kuitenkaan unionin oikeusjärjestyksen yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta, sisämarkkinat ja yhteiset politiikat mukaan luettuina.

(3)

Merkittävin tunnistettu haitta Kanariansaarilla on palvelualan ja etenkin matkailun ylivoimainen asema alueen tulonlähteenä sekä teollisuuden vähäinen osuus Kanariansaarten bruttokansantuotteesta.

(4)

Lisäksi saarten syrjäinen sijainti haittaa henkilöiden, tavaroiden ja palvelujen vapaata liikkuvuutta. Riippuvuus tietyistä liikenteen muodoista, kuten ilma- ja meriliikenteestä, on kasvanut siksi, että niiden vapauttaminen on kesken. Myös tuotantokustannukset ovat suurempia, koska nämä liikennemuodot ovat tehottomampia ja kalliimpia kuin maantie- tai rautatieliikenne.

(5)

Syrjäisestä sijainnista seuraa, että tuotantokustannuksia nostavat myös alueen raaka-aine- ja energiariippuvuus, varastojen perustamisvelvoite ja tuotantovälineiden hankinnassa ilmenevät vaikeudet.

(6)

Markkinoiden pieni koko ja vientitoiminnan kehittymättömyys, saarten maantieteellinen hajanaisuus ja välttämättömyys pitää yllä eriytettyjä mutta volyymiltään rajallisia tuotantolinjoja pienten markkinoiden tarpeiden tyydyttämiseksi, rajoittavat mahdollisuuksia saada aikaan mittakaavaetuja.

(7)

Erityispalvelujen ja ylläpitopalvelujen saanti sekä yritysten johtohenkilöstön ja teknisen henkilöstön ammatilliset koulutuspalvelut osoittautuvat usein rajallisiksi tai kalliiksi, samoin kuin yritysten toiminnan edistäminen Kanariansaarten ulkopuolisilla markkinoilla. Lisäksi rajalliset jakelukanavat johtavat ylivarastointiin.

(8)

Ympäristön osalta teollisuusjätteiden hävittäminen ja myrkyllisten jätteiden käsittely nostavat ympäristökustannuksia. Nämä kustannukset ovat tavanomaista korkeammat, koska kierrätyslaitoksia ei ole kuin eräille tuotteille ja koska jätteitä joudutaan kuljettamaan mantereelle ja myrkyllisiä jätteitä käsittelemään Kanariansaarten ulkopuolella.

(9)

Edellä oleva ja Espanjan viranomaisten 4 päivänä maaliskuuta 2013 komissiolle toimittama ilmoitus huomioon ottaen olisi uusittava lupa sellaisiin tuotteisiin sovellettavan veron toteuttamiseen, joiden osalta voidaan harkita verosta vapauttamista paikallisen tuotannon edistämiseksi.

(10)

EY:n perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdan perusteella hyväksytyllä neuvoston päätöksellä 2002/546/EY (1) Espanjalle annettiin alun perin lupa soveltaa 31 päivään joulukuuta 2011 tiettyihin Kanariansaarilla paikallisesti tuotettuihin tuotteisiin vapautuksia tai alennuksia ”Arbitrio sobre las Importaciones y Entregas de Mercancìas en las islas Canarias” -nimisestä verosta, jäljempänä ’AIEM’. Mainitun päätöksen liitteessä on luettelo tuotteista, joihin verovapautuksia tai veronalennuksia voidaan soveltaa. Ero paikallisesti valmistettujen tuotteiden ja muiden tuotteiden verotuksen välillä saa tuotteesta riippuen olla enintään 5, 15 tai 25 prosenttiyksikköä.

(11)

Neuvoston päätöksellä N:o 895/2011/EU (2) muutettiin päätöstä 2002/546/EY siten, että sen soveltamisaikaa pidennettiin 31 päivään joulukuuta 2013.

(12)

Neuvoston päätöksellä N:o 1413/2013/EU (3) muutettiin päätöstä 2002/546/EY vielä siten, että sen soveltamisaikaa pidennettiin 30 päivään kesäkuuta 2014.

(13)

AIEM-vero palvelee tavoitetta, joka koskee Kanariansaarten teollisuustuotantoalojen itsenäistä kehittymistä ja Kanariansaarten talouden monipuolistamista.

(14)

Teollisuustuotteita koskeva vapautuksen enimmäismäärä vaihtelee alan ja tuotteen mukaan viidestä viiteentoista prosenttiin.

(15)

Valmiisiin tupakkatuotteisiin sovellettava vapautuksen enimmäismäärä on kuitenkin korkeampi, koska tupakka-ala muodostaa poikkeustapauksen. Kanariansaarilla aiemmin voimakkaasti kehittynyt tupakkateollisuus on nimittäin hiipunut voimakkaasti jo muutamia vuosia. Saaristoasemasta johtuvat edellä mainitut esteet ovat yksi tupakan paikallistuotannon hiipumisen syy Kanariansaarilla. On perusteltua säilyttää huomattava vapautus tupakan osalta. Tämä vapautus verosta liittyy suoranaisesti tavoitteeseen säilyttää tuotantotoiminta Kanariansaarilla.

(16)

Kanariansaarten sosioekonomiselle kehittämiselle annettavan tuen tavoitteita toteutetaan kansallisesti veron käyttötarkoitusta ja AIEM-verosta saatavien tulojen varaamista koskevin vaatimuksin. Näiden verotulojen sisällyttäminen Kanariansaarten taloutta ja verotusta koskevan järjestelmän varoihin ja niiden varaaminen Kanariansaarten taloudelliseen ja sosiaaliseen kehittämisstrategiaan paikallisen tuotannon edistämiseksi on lakiin perustuva velvoite.

(17)

Vapautuksia tai alennuksia AIEM-verosta olisi sovellettava kuusi ja puoli vuotta. Näiden vapautusten ja alennusten tuloksia on kuitenkin tarpeen arvioida. Espanjan viranomaisten olisi sen vuoksi toimitettava komissiolle viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2017 kertomus AIEM-veroa koskevien vapautusten ja alennusten soveltamisesta, jotta voidaan arvioida toteutettujen toimenpiteiden vaikutusta ja niiden osuutta paikallisen taloudellisen toiminnan edistämisessä tai säilyttämisessä ottaen huomioon syrjäisimpien alueiden kohtaamat haitat. Soveltamisalaa ja unionin säännösten nojalla sallittuja vapautuksia tarkistetaan tarvittaessa tältä pohjalta.

(18)

AIEM-verosta johtuvan veroedun on oltava oikeasuhteinen, jotta ei vaaranneta unionin oikeusjärjestyksen yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta, kilpailun vääristymisen välttäminen sisämarkkinoilla ja valtiontukipolitiikassa mukaan luettuina.

(19)

Tällä päätöksellä ei rajoiteta SEUT-sopimuksen 107 ja 108 artiklan mahdollista soveltamista,

a)

liitteessä olevassa A osassa tarkoitettujen tuotteiden osalta 5 prosenttia;

b)

liitteessä olevassa B osassa tarkoitettujen tuotteiden osalta 10 prosenttia;

c)

liitteessä olevassa C osassa tarkoitettujen tuotteiden osalta 15 prosenttia;

d)

liitteessä olevassa D osassa tarkoitettujen tuotteiden osalta 25 prosenttia. Espanjan viranomaiset voivat kuitenkin määrätä savukkeille vähimmäisveron, jonka enimmäismäärä on 18 euroa 1 000:ta savuketta kohden ja jota sovelletaan ainoastaan, mikäli yleisten verotyyppien soveltamisen tuloksena oleva AIEM-vero jää alle tämän määrän.

21.6.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 182/9

(1)

Ranskalla on neuvoston päätöksen 2004/162/EY (1) mukaan lupa soveltaa meriverosta vapautusta tai meriveron alennusta paikallisesti Ranskan merentakaisissa departementeissa valmistettaviin tuotteisiin, jotka on lueteltu mainitun päätöksen liitteessä. Ero paikallisesti valmistettujen tuotteiden ja muiden tuotteiden verotuksen välillä saa olla tuotteesta riippuen enintään 10, 20 tai 30 prosenttiyksikköä. Nämä vapautukset ja alennukset ovat toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on korvata Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 349 artiklassa lueteltuja syrjäisimpien alueiden erityisiä haittoja, jotka lisäävät paikallisten yritysten tuotantokustannuksia ja vaikeuttavat niiden tuottamien tuotteiden kilpailukykyä verrattuna Ranskan Euroopassa sijaitsevilla alueilla, muissa jäsenvaltioissa tai muissa kuin jäsenvaltioissa tuotettuihin samanlaisiin tuotteisiin. Paikallistuotannon meriverosta vapauttamisella tai meriveron alentamisella tuetaan paikallistuotannon syntymistä, säilymistä tai kehittämistä. Päätöksen 2004/162/EY nojalla Ranskan viranomaisilla on lupa soveltaa tätä vapautusta ja alentamista 1 päivään heinäkuuta 2014.

(2)

Ranskan mukaan haitat, joista Ranskan syrjäisimmät alueet kärsivät, ovat edelleen olemassa, ja Ranska on pyytänyt nykyisen kaltaisen, 1 päivään heinäkuuta 2014 voimassa olevan eriytetyn verojärjestelmän säilyttämistä 31 päivään joulukuuta 2020 asti.

(3)

Ranskan viranomaisten luetteloa tuotteista, joihin Ranska on hakenut eriytetyn verotuksen soveltamista, on tarkasteltava huolellisesti, jotta kunkin tuotteen kohdalla voidaan varmistaa eriytetyn verotuksen perusteet ja oikeasuhteisuus. Lisäksi on varmistettava, ettei eriytetty verotus haittaa unionin oikeusjärjestyksen, sisämarkkinat ja yhteiset politiikat mukaan luettuina, yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta.

(4)

Tätä tarkastelua ei vielä ole saatu valmiiksi, koska tuotteita on lukuisia määrä ja niistä on kerättävä lukuisia tietoja, jotka koskevat erityisesti paikallistuotteiden tuotantoa haittaavien lisäkustannusten määrittämistä ja kyseisten tuotteiden markkinoiden rakennetta.

(5)

On olemassa oikeudellisen tyhjiön vaara, jos ehdotusta ei saada hyväksyttyä ennen 1 päivää heinäkuuta 2014, sillä kaikenlaisen eriytetyn verotuksen soveltaminen Ranskan syrjäisimmillä alueilla ei olisi mahdollista 1 päivän heinäkuuta 2014 jälkeen.

(6)

Jotta tarkastelu, joka koskee tuotteita, joihin Ranska hakee eriytetyn verotuksen soveltamista, saataisiin loppuun ja komissiolla olisi riittävästi aikaa tehdä tasapainoinen ehdotus, jossa otetaan huomioon kaikki asiaan liittyvät näkökohdat, tarvitaan kuusi kuukautta lisäaikaa.

(7)

Päätös 2004/162/EY olisi sen vuoksi muutettava,

21.6.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 182/11

(1)

Unionissa elintarviketuotantoeläimille tarkoitetuissa eläinlääkkeissä tai kotieläintaloudessa käytettävissä biosidivalmisteissa käytettäviksi tarkoitettujen farmakologisesti vaikuttavien aineiden jäämien enimmäismäärät on vahvistettava asetuksen (EY) N:o 470/2009 mukaisesti.

(2)

Farmakologisesti vaikuttavat aineet ja niiden jäämien enimmäismääriä eläinperäisissä elintarvikkeissa koskeva luokitus vahvistetaan komission asetuksen (EU) N:o 37/2010 (2) liitteessä.

(3)

Rafoksanidi sisältyy nykyisin asetuksen (EU) N:o 37/2010 liitteessä olevaan taulukkoon 1 sallittuna aineena nauta- ja lammaseläinten lihaksen, rasvan, maksan ja munuaisten osalta, lukuun ottamatta eläimiä, jotka tuottavat maitoa elintarvikkeeksi.

(4)

Euroopan lääkevirastolle toimitettiin lausuntopyyntö rafoksanidia koskevien nykyisten tietojen eksrapoloimiseksi naudansukuisten eläinten maidon osalta.

(5)

Eläinlääkekomitea suositteli rafoksanidin jäämien väliaikaisen enimmäismäärän vahvistamista nauta- ja lammaseläinten maidon osalta ja kiellon ”Ei eläimille, jotka tuottavat maitoa elintarvikkeeksi” poistamista.

(6)

Sen vuoksi asetuksen (EU) N:o 37/2010 liitteessä olevassa taulukossa 1 olevia rafoksanidia koskevia tietoja olisi muutettava suositellun jäämien väliaikaisen enimmäismäärän sisällyttämiseksi niihin nauta- ja lammaseläinten maidon osalta ja kiellon ”Ei eläimille, jotka tuottavat maitoa elintarvikkeeksi” poistamiseksi.

(7)

Kyseisessä taulukossa vahvistetun rafoksanidin väliaikaisen jäämien enimmäismäärän voimassaolon olisi päätyttävä 31 päivänä joulukuuta 2015.

(8)

On aiheellista säätää kohtuullisesta määräajasta, jotta asianomaiset sidosryhmät voivat toteuttaa vahvistettavien jäämien enimmäismäärien noudattamiseksi tarvittavat mahdolliset toimenpiteet.

(9)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän eläinlääkekomitean lausunnon mukaiset,

21.6.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 182/14

(1)

Unionissa elintarviketuotantoeläimille tarkoitetuissa eläinlääkkeissä tai kotieläintaloudessa käytettävissä biosidivalmisteissa käytettäviksi tarkoitettujen farmakologisesti vaikuttavien aineiden jäämien enimmäismäärät on vahvistettava asetuksen (EY) N:o 470/2009 mukaisesti.

(2)

Farmakologisesti vaikuttavat aineet ja niiden jäämien enimmäismääriä eläinperäisissä elintarvikkeissa koskeva luokitus vahvistetaan komission asetuksen (EU) N:o 37/2010 (2) liitteessä.

(3)

Klosanteeli sisältyy nykyisin asetuksen (EU) N:o 37/2010 liitteessä olevaan taulukkoon 1 sallittuna aineena naudan- ja lampaansukuisten eläinten lihaksen, rasvan, maksan, munuaisten ja maidon osalta. Kyseiselle aineelle naudan- ja lampaansukuisten eläinten maidon osalta vahvistettujen jäämien väliaikaisten enimmäismäärien voimassaolo päättyi 1 päivänä tammikuuta 2014.

(4)

Toimitettujen lisätietojen ja niiden arvioinnin perusteella eläinlääkekomitea suositti, että klosanteelin väliaikaiset jäämien enimmäismäärät naudan- ja lampaansukuisten eläinten maidossa vahvistettaisiin lopullisiksi.

(5)

Sen vuoksi asetuksen (EU) N:o 37/2010 liitteessä olevassa taulukossa 1 olevia klosanteelia koskevia tietoja olisi muutettava.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän eläinlääkekomitean lausunnon mukaiset,

21.6.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 182/17

(1)

Unionissa elintarviketuotantoeläimille tarkoitetuissa eläinlääkkeissä tai kotieläintaloudessa käytettävissä biosidivalmisteissa käytettäviksi tarkoitettujen farmakologisesti vaikuttavien aineiden jäämien enimmäismäärät on vahvistettava asetuksen (EY) N:o 470/2009 mukaisesti.

(2)

Farmakologisesti vaikuttavat aineet ja niiden jäämien enimmäismääriä eläinperäisissä elintarvikkeissa koskeva luokitus vahvistetaan komission asetuksen (EU) N:o 37/2010 (2) liitteessä.

(3)

Klorsuloni sisältyy nykyisin asetuksen (EU) N:o 37/2010 liitteessä olevaan taulukkoon 1 sallittuna aineena naudansukuisten eläinten lihaksen, maksan, munuaisten ja maidon osalta. Kyseiselle aineelle naudansukuisten eläinten maidon osalta vahvistettujen jäämien väliaikaisten enimmäismäärien voimassaolo päättyi 1 päivänä tammikuuta 2014.

(4)

Toimitettujen lisätietojen ja niiden arvioinnin perusteella eläinlääkekomitea suositti, että klorsulonin väliaikaiset jäämien enimmäismäärät naudansukuisten eläinten maidossa vahvistettaisiin lopullisiksi.

(5)

Sen vuoksi asetuksen (EU) N:o 37/2010 liitteessä olevassa taulukossa 1 olevia klorsulonia koskevia tietoja olisi muutettava.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän eläinlääkekomitean lausunnon mukaiset,

21.6.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 182/20

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden hyväksymisestä ja vahvistetaan perusteet ja menettelyt hyväksynnän myöntämiselle.

(2)

Kantaksantiinin hyväksymisestä on jätetty hakemus asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan mukaisesti. Hakemuksen mukana on toimitettu asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot ja asiakirjat.

(3)

Hakemus koskee kantaksantiinia sisältävän valmisteen hyväksymistä lisäaineluokkaan ”eläintuotantoon vaikuttavat lisäaineet” luokiteltavana siitoskanojen rehun lisäaineena.

(4)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, totesi 12 päivänä joulukuuta 2012 antamassaan lausunnossa (2), että kantaksantiini-valmisteella ei ehdotetuissa käyttöolosuhteissa ole haitallista vaikutusta eläinten tai ihmisten terveyteen tai ympäristöön ja että sen käytöllä voi olla vakauttava vaikutus siitoskanojen lisääntymistehokkuuteen. Elintarviketurvallisuusviranomaisen mukaan erityiset markkinoille saattamisen jälkeistä seurantaa koskevat vaatimukset eivät ole tarpeen. Lisäksi se vahvisti asetuksella (EY) N:o 1831/2003 perustetun vertailulaboratorion toimittaman raportin analyysimenetelmästä, jolla rehun lisäaine määritetään rehusta.

(5)

Kantaksantiini-valmisteen arviointi osoittaa, että asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt hyväksymisen edellytykset täyttyvät. Sen vuoksi kyseisen valmisteen käyttö tämän asetuksen liitteessä esitetyllä tavalla olisi hyväksyttävä.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

21.6.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 182/23

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1333/2008 liitteessä II vahvistetaan unionissa elintarvikkeissa käytettäväksi hyväksyttyjen elintarvikelisäaineiden luettelo ja niiden käyttöä koskevat edellytykset.

(2)

Komission asetuksessa (EU) N:o 231/2012 (3) vahvistetaan asetuksen (EY) N:o 1333/2008 liitteissä II ja III lueteltujen elintarvikelisäaineiden eritelmät.

(3)

Kyseiset luettelot voidaan saattaa ajan tasalle asetuksen (EY) N:o 1331/2008 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun yhtenäisen menettelyn mukaisesti joko komission aloitteesta tai asiaa koskevan hakemuksen johdosta.

(4)

Polyvinyylialkoholi-polyetyleeniglykoli-oksaskopolymeerin (PVA-PEG-oksaskopolymeerin) käytön hyväksymisestä ravintolisien vesipohjaisissa välittömästi vapauttavissa kalvopäällysteissä jätettiin hakemus 13 päivänä syyskuuta 2011. Hakemus asetettiin jäsenvaltioiden saataville asetuksen (EY) N:o 1331/2008 4 artiklan mukaisesti.

(5)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen arvioi PVA-PEG-oksaskopolymeerin turvallisuutta elintarvikkeiden lisäaineena ja tuli siihen tulokseen, että sen käyttö kiinteissä ravintolisissä kalvopäällysteenä ei aiheuta turvallisuusriskiä, kun sitä käytetään esitetyissä käyttötarkoituksissa. (4)

(6)

PVA-PEG-oksaskopolymeeri on tarkoitettu käytettäväksi ravintolisien vesipohjaisissa välittömästi vapauttavissa kalvopäällysteissä. Se suojaa epämiellyttäviltä mauilta ja hajuilta, parantaa tablettien ulkomuotoa, tekee tableteista helpommin nieltäviä, antaa tableteille niille ominaisen ulkomuodon ja suojaa herkkiä vaikuttavia ainesosia. Aineen erityisominaisuutena on, että se on erityisen joustavaa, sen viskositeetti on alhainen, ja se liukenee nopeasti happamiin, neutraaleihin ja emäksisiin vesipitoisiin väliaineisiin. Tämän vuoksi on aiheellista sallia PVA-PEG-oksaskopolymeerin käyttö kiillotusaineena kiinteissä ravintolisissä ja antaa kyseiselle lisäaineelle E-numero E 1209.

(7)

PVA-PEG-oksaskopolymeerin eritelmä olisi sisällytettävä asetukseen (EU) N:o 231/2012 silloin, kun se sisällytetään asetuksen (EY) N:o 1333/2008 liitteessä II vahvistettuihin unionin elintarvikelisäaineiden luetteloihin ensimmäisen kerran.

(8)

Sen vuoksi asetuksia (EY) N:o 1333/2008 ja (EU) N:o 231/2012 olisi muutettava.

(9)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

21.6.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 182/27

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1924/2006 säädetään, että terveysväitteiden hyväksymistä koskevat hakemukset on lähetettävä kunkin jäsenvaltion toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle. Toimivaltaisen kansallisen viranomaisen on toimitettava hakemukset Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle (EFSA), jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’. Elintarviketurvallisuusviranomainen antaa terveysväitteestä lausunnon ja toimittaa sen komissiolle, joka tekee päätöksen terveysväitteen hyväksymisestä ottaen huomioon elintarviketurvallisuusviranomaisen antaman lausunnon.

(2)

Elintarviketurvallisuusviranomaisen antamaan lausuntoon, jossa puolletaan terveysväitteen hyväksymistä, voi sisältyä tiettyjä väitteen käyttöä koskevia edellytyksiä asetuksen (EY) N:o 1924/2006 16 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(3)

Terveysväitteiden hyväksyntää voidaan muuttaa hakijan tai käyttäjän pyynnöstä asetuksen (EY) N:o 1924/2006 19 artiklan 1 kohdan mukaisesti taikka elintarviketurvallisuusviranomaisen omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion tai komission pyynnöstä antaman lausunnon perusteella asetuksen (EY) N:o 1924/2006 19 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(4)

Elintarviketurvallisuusviranomaisen annettua lausunnon, joka perustui komission esittämään ja vastaavaan Ranskalta tulleeseen pyyntöön ja joka koski mahdollisuutta ilmoittaa määrällinen vaikutus terveysväitteissä, jotka liittyvät kasvisterolien/kasvistanoliesterien veren LDL-kolesterolitasoa alentavaan vaikutukseen (kysymykset EFSA-Q-2009-00530 ja EFSA-Q-2009-00718) (2), komissio muutti asetuksella (EU) N:o 376/2010 (3) kahden kasvisterolien ja kasvistanoliesterien veren kolesterolipitoisuutta alentavaan vaikutukseen liittyvän terveysväitteen käytön edellytyksiä, jotka oli vahvistettu komission asetuksessa (EY) N:o 983/2009 (4), siten, että niissä ilmoitetaan määrällinen vaikutus. Lisäksi komissio hyväksyi asetuksella (EU) N:o 384/2010 (5), elintarviketurvallisuusviranomaisen mainitun lausunnon perusteella terveysväitteen, joka liittyy kasvisterolien/kasvistanoliesterien veren LDL-kolesterolitasoa alentaviin vaikutuksiin, ja vahvisti määrällisen vaikutuksen ilmoittamista koskevat käytön edellytykset.

(5)

Raisio Nutrition Ltd toimitti asetuksen (EY) N:o 1924/2006 14 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla hakemuksen, jonka seurauksena elintarviketurvallisuusviranomaisen oli annettava lausunto terveysväitteestä, joka liittyy kasvistanolien ja kasvistanoliesterien veren LDL-kolesterolitasoa alentaviin vaikutuksiin (kysymys EFSA-Q-2011-00851) (6). Hakijan ehdottama väite oli seuraava: ”Veren kolesterolitason on osoitettu alenevan 12 prosenttia, kun päivittäin nautitaan 3 g esteröityjä kasvistanoleja. Korkea kolesteroliarvo on sepelvaltimotaudin riskitekijä.” Hakija pyysi lisäksi, että vaikutuksen saamiseksi tarvittavaksi ajaksi ilmoitetaan yhdestä kahteen viikkoa ja että hyväksytään niiden elintarvikkeiden, joista väitteitä saa esittää, valikoiman laajentaminen niin, että siihen sisältyvät muun muassa rasvalevitteet, maitotuotteet, juusto, ruisleipä, kaurajauho, soijamaitopohjaiset fermentoidut tuotteet (juotavat ja lusikoitavat jogurttityyppiset tuotteet) ja kauramaitojuomat.

(6)

Esitettyjen tietojen perusteella elintarviketurvallisuusviranomainen päätteli lausunnossaan, jonka komissio ja jäsenvaltiot vastaanottivat 16 päivänä toukokuuta 2012, että 3 gramman päiväsaannilla (vaihteluväli 2,7–3,3 g) kasvistanoliesterit alentavat veren LDL-kolesterolia 11,4 prosenttia (95 prosentin luottamusväli: 9,8–13,0) ja että vähimmäiskesto, joka tarvitaan saavuttamaan kasvistanoliesterien paras mahdollinen veren LDL-kolesterolia alentava vaikutus, on kahdesta kolmeen viikkoa. Lisäksi elintarviketurvallisuusviranomainen totesi päätelmänään, että vaikka elintarvikkeisiin, kuten margariinityyppisiin levitteisiin, majoneesiin, salaatinkastikkeisiin ja maitotuotteisiin, kuten maitoon ja jogurttiin, vähärasvainen jogurtti mukaan lukien, ja juustoon lisättyjen kasvistanoliesterien on osoitettu johdonmukaisesti alentavan veren LDL-kolesterolitasoja, muihin elintarvikemuotoihin lisättyjen kasvistanolien kolesterolia alentavan vaikutuksen laajuutta ei ole osoitettu yhtä selvästi.

(7)

Unilever plc ja Unilever NV jättivät asetuksen (EY) N:o 1924/2006 19 artiklan nojalla hakemuksen kasvisterolien ja kasvistanolien veren LDL-kolesterolia alentavaan vaikutukseen liittyvien terveysväitteiden käytön edellytysten muuttamiseksi (kysymys EFSA-Q-2011-01241) (7). Muutos koskee veren LDL-kolesterolia alentavan vaikutuksen suuruutta (7–12 prosenttia), kun kasvisterolien ja kasvistanolien päiväsaanti on 1,5–3 grammaa. Lisäksi hakija pyysi, että vaikutuksen saavuttamiseen tarvittavan käytön vähimmäiskeston todetaan olevan yhdestä kahteen viikkoa.

(8)

Esitettyjen tietojen perusteella elintarviketurvallisuusviranomainen päätteli lausunnossaan, jonka komissio ja jäsenvaltiot vastaanottivat 16 päivänä toukokuuta 2012, että 3 gramman päiväsaannilla (vaihteluväli 2,6–3,4 g) kasvistanoliesterit alentavat veren LDL-kolesterolia 11,3 prosenttia (95 prosentin luottamusväli: 10,0–12,5) ja että vähimmäiskesto, joka tarvitaan kasvisterolien ja kasvistanolien veren LDL-kolesterolia alentavan parhaan mahdollisen vaikutuksen saavuttamiseksi, on kahdesta kolmeen viikkoa. Valvontaviranomainen totesi arvioinnissaan myös, että kasvisteroleilla ja kasvistanoleilla, kun niiden päiväsaanti on 1,5–3 grammaa päivässä, on samanlainen veren LDL-kolesterolia alentava teho.

(9)

Kasvisteroleihin, kasvistanoliestereihin ja kasvisteroleihin/kasvistanoliestereihin liittyvien hyväksyttyjen terveysväitteiden, jotka vahvistetaan asetuksissa (EY) N:o 983/2009 ja (EU) N:o 384/2010, käytön edellytysten mukaan tiettyihin ryhmiin kuuluvien elintarvikkeiden osalta voidaan viitata kyseisten aineiden kolesterolia alentavan vaikutuksen suuruuteen. Kun viitataan kolesterolia alentavan vaikutuksen suuruuteen, kuluttajille on kyseisten edellytysten mukaisesti ilmoitettava, että kasvisterolit ja/tai kasvistanoliesterit alentavat 1,5–2,4 gramman päiväsaannilla veren LDL-kolesterolia 7–10 prosenttia kahdesta kolmeen viikon kuluessa. Koska uusi näyttö on osoittanut, että kyseisten aineiden suuremmalla, enintään 3 gramman päiväsaannilla saavutetaan parempi vaikutus, on tarpeen muuttaa kyseisiä käytön edellytyksiä vaikutuksen suuruutta ja vaadittua päiväsaantia koskevien kuluttajille annettavien tietojen osalta ottaen huomioon elintarviketurvallisuusviranomaisen tieteelliset lausunnot.

(10)

Jotta voidaan varmistaa, että asetuksilla (EY) N:o 983/2009 ja (EU) N:o 384/2010 hyväksytyt väitteet eivät hämmennä tai johda harhaan kuluttajia, kuluttajille kolesterolia alentavan vaikutuksen suuruudesta annettavia tietoja koskevat käytön edellytykset olisi vahvistettava johdonmukaisesti. Koska kasvisterolien ja kasvistanolien teho on samanlainen päiväsaannin ollessa 1,5–3 grammaa, kasvisterolien, kasvistanoliesterien ja kasvisterolien/kasvistanoliesterien vaikutuksen suuruuden on aiheellista ilmoittaa olevan sama. Komission asetuksessa (EY) N:o 608/2004 (8) säädetään, että olisi vältettävä nauttimasta kasvisteroleja ja kasvistanoleja enemmän kuin 3 grammaa. Sen vuoksi käytön edellytyksissä on aiheellista vahvistaa saannin vaihteluvälit vain 3 grammaan asti.

(11)

Sen vuoksi asetuksia (EY) N:o 983/2009 ja (EU) N:o 384/2010 olisi muutettava.

(12)

Tässä asetuksessa säädetyistä toimenpiteistä päätettäessä on otettu huomioon kannanotot, jotka komissio on asetuksen (EY) N:o 1924/2006 16 artiklan 6 kohdan nojalla saanut hakijoilta ja yleisöltä.

(13)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

1)

Muutetaan ensimmäinen kohta (koskien terveysväitettä ”Kasvisterolien on osoitettu alentavan/vähentävän veren kolesterolitasoa. Korkea kolesteroliarvo on sepelvaltimotaudin riskitekijä.”) seuraavasti:

2)

Muutetaan toinen kohta (koskien terveysväitettä ”Kasvistanoliesterien on osoitettu alentavan/vähentävän veren kolesterolitasoa. Korkea kolesteroliarvo on sepelvaltimotaudin riskitekijä.”) seuraavasti:

a)

Korvataan viidennessä sarakkeessa (Väitteen käytön edellytykset) oleva teksti seuraavasti:

”Kuluttajalle ilmoitetaan, että edullinen vaikutus saavutetaan nauttimalla päivittäin 1,5–3 g kasvisteroleja/-stanoleja. Vaikutuksen suuruuteen voidaan viitata vain seuraaviin ryhmiin kuuluvien elintarvikkeiden osalta: rasvalevitteet, maitotuotteet, majoneesi ja salaatinkastikkeet. Vaikutuksen suuruuteen viitattaessa kuluttajalle on ilmoitettava vaihteluväli ’7–10 %’ niiden elintarvikkeiden osalta, joista saadaan kasvisteroleja/-stanoleja 1,5–2,4 g päivässä, tai vaihteluväli ’10–12,5 %’ niiden elintarvikkeiden osalta, joista saadaan kasvisteroleja/-stanoleja 2,5–3 g päivässä, sekä vaikutuksen saamiseksi tarvittavan käytön kesto ’2–3 viikkoa’.”

b)

Korvataan seitsemännessä sarakkeessa (EFSAn lausunnon numero) oleva teksti seuraavasti:

”Q-2008-779

Q-2009-00530 ja Q-2009-00718

Q-2011-01241”.

21.6.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 182/31

(1)

Komission asetuksen (EU) N:o 185/2010 (2) täytäntöönpanosta saatu kokemus on osoittanut, että eräiden yhteisten perusvaatimusten täytäntöönpanoa koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä on tarpeen muuttaa.

(2)

Tiettyjä ilmailun turvaamista koskevia erityistoimenpiteitä olisi selkiytettävä, yhdenmukaistettava tai yksinkertaistettava oikeusvarmuuden parantamiseksi, jotta voidaan välttää toisistaan poikkeavat lainsäädännön tulkinnat ja parantaa edelleen ilmailun turvaamista koskevien yhteisten perusvaatimusten täytäntöönpanoa.

(3)

Muutokset koskevat toimenpiteitä, jotka liittyvät kiellettyihin esineisiin, ilma-alusten turvaamiseen, rahdin, postin, lennon aikana käytettävien tarvikkeiden ja lentoasematarvikkeiden turvavalvontatoimenpiteisiin sekä turvalaitteisiin.

(4)

Komission asetuksen (EY) N:o 272/2009 (3) mukaan komission olisi tunnustettava sellaisten ilmailun turvavaatimusten vastaavuus, joita sovelletaan kolmansissa maissa sekä muissa maissa ja muilla alueilla, joihin ei sovelleta SEUT-sopimuksen VI osastoa, sillä edellytyksellä, että mainitussa asetuksessa vahvistetut kriteerit täyttyvät.

(5)

Komissio on todentanut, että Guernseyssä, Mansaarella ja Jerseyssä sijaitsevat lentoasemat täyttävät asetuksen (EY) N:o 272/2009 liitteessä olevassa osassa E vahvistetut kriteerit.

(6)

Komission asetuksen (EU) N:o 185/2010 liitteessä luetellaan kolmannet maat ja muut maat ja alueet, joihin ei sovelleta SEUT-sopimuksen VI osastoa, mutta joiden tunnustetaan soveltavan asetuksessa (EY) N:o 272/2009 vahvistettuja yhteisiä perusvaatimuksia vastaavia turvavaatimuksia.

(7)

Sekä komission asetuksessa (ETY) N:o 2454/93 (4) että asetuksessa (EU) N:o 185/2010 vahvistetaan samanlaiset turvavaatimukset rahdin ja postin toimitusketjussa toimiville yrityksille.

(8)

Turvavaatimuksia, joita on vahvistettu ilmailun turvaamisen osalta asetuksessa (EU) N:o 185/2010 määritellyssä valvottua edustajaa ja tunnettua lähettäjää koskevassa järjestelmässä ja tullin osalta asetuksessa (ETY) N:o 2454/93 määritellyssä valtuutettua taloudellista toimijaa koskevassa järjestelmässä, olisi lähennettävä edelleen, jotta mahdollistetaan vastavuoroinen tunnustaminen asianomaisen toimialan ja viranomaisten toiminnan helpottamiseksi pitäen kuitenkin samalla yllä nykyisiä turvatasoja.

(9)

Sen vuoksi asetusta (EU) N:o 185/2010 olisi muutettava.

(10)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat siviili-ilmailun turvaamista käsittelevän komitean lausunnon mukaiset,

21.6.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 182/47

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)

Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

21.6.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 182/49

(1)

Tris(2-kloorietyyli)fosfaatti, CAS-numero 115-96-8, jäljempänä ’TCEP’, on fosfaattiesteri, jota käytetään palonestoaineena polymeereissä. TCEP:tä on käytetty pääasiallisesti rakennus-, huonekalu- ja tekstiiliteollisuudessa. TCEP on luokiteltu aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta sekä direktiivien 67/548/ETY ja 1999/45/EY muuttamisesta ja kumoamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1907/2006 muuttamisesta 16 päivänä joulukuuta 2008 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1272/2008 (2) syöpää aiheuttavaksi, kategoria 2, ja lisääntymiselle vaaralliseksi, kategoria 1B.

(2)

Direktiivissä 2009/48/EY vahvistetaan yleiset vaatimukset aineille, jotka on asetuksen (EY) N:o 1272/2008 mukaisesti luokiteltu karsinogeenisiksi, mutageenisiksi tai lisääntymistoksisiksi, jäljempänä ’CMR-aineet’. Sellaisia aineita ei saa käyttää leluissa, lelujen osissa eikä mikrorakenteellisesti erillisissä lelujen osissa, paitsi jos aineet ovat lasten ulottumattomissa, jos niiden käyttö on sallittu komission päätöksellä tai jos ne sisältyvät yksittäisinä pitoisuuksina, jotka ovat yhtä suuret tai pienemmät kuin mainittuja aineita sisältävien seosten CMR-aineiksi luokittelulle vahvistetut pitoisuudet. Koska erityisiä vaatimuksia ei ole, TCEP:tä voi näin ollen sisältyä leluihin pitoisuuksina, jotka ovat yhtä suuret tai pienemmät kuin sitä sisältävien seosten CMR-aineiksi luokittelulle vahvistetut pitoisuudet: 0,5 prosenttia 20 päivästä heinäkuuta 2013 ja 0,3 prosenttia 1 päivästä kesäkuuta 2015.

(3)

TCEP:lle suoritettiin vuonna 2009 kattava arviointi olemassa olevien aineiden vaarojen arvioinnista ja valvonnasta 23 päivänä maaliskuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93 (3) mukaisesti. Riskinarviointiraportista, jonka otsikko on ”European Union Risk assessment on TCEP”, käy ilmi, että TCEP siirtyy helposti ja aiheuttaa nieltynä myrkyllisiä vaikutuksia munuaisiin, maksaan ja aivoihin, mistä aiheutuu terveyshaittoja ja mahdollisesti syöpää.

(4)

Riskinarviointiraportista ilmenee myös, että EU:ssa ei ole ollut TCEP:n tuotantoa vuodesta 2001 lähtien. TCEP on asteittain korvattu muilla palonestoaineilla, joten myös sen käyttö on vähentynyt EU:ssa. TCEP:n esiintymistä leluissa ei kuitenkaan voida sulkea pois, sillä useimmat EU:n markkinoilla saatavilla olevat lelut ovat tuontihyödykkeitä eli EU:n ulkopuolella valmistettuja.

(5)

Arvioidakseen, millaisia terveyteen kohdistuvia vaikutuksia leluihin sisältyvä TCEP aiheuttaa ja ovatko direktiivin 2009/48/EY yleiset raja-arvot asianmukaiset TCEP:lle CMR-aineena, komissio lähetti lausuntopyynnön terveys- ja ympäristöriskejä käsittelevälle tiedekomitealle, jäljempänä ’SCHER-komitea’. SCHER-komitea antoi 22 päivänä maaliskuuta 2012 lausuntonsa ”Opinion on tris(2-chloroethyl) phosphate (TCEP) in toys”, jossa se toteaa, että terveyteen (etenkin munuaisiin) kohdistuvia vaikutuksia havaittiin toistuvan altistumisen jälkeen, kun TCEP-altistuksen määrä oli 12 mg painokiloa ja päivää kohti. Lisäksi SCHER-komitea huomautti, että Tanskan ympäristönsuojeluviraston leluissa havaitsema pitoisuus (0,5–0,6 prosenttia), josta kyseinen Tanskan virasto raportoi asiakirjassa ”Survey and risk assessment of perfume and flavours in toys and childcare articles. Survey of chemical substances in consumer products”, on riski lapsille, vaikka muuta altistumista ei otettaisi huomioon. Ottaen huomioon muista lähteistä (esimerkiksi ilmasta, pölystä) kuin leluista aiheutuvan TCEP-altistuksen SCHER-komitea tuli siihen tulokseen, että mitään leluista aiheutuvaa lisäaltistusta ei voida pitää turvallisena, ja näin ollen se suositteli, että lelujen TCEP-raja-arvo asetettaisiin yhtä suureksi kuin riittävän herkän analyysimenetelmän määritysraja.

(6)

Kun edellä selostetut näkökohdat otetaan huomioon, direktiivissä 2009/48/EY tarkoitetut 0,5 prosentin ja 0,3 prosentin yleiset raja-arvot eivät näytä asianmukaisilta lasten terveyden suojelemisen kannalta. Sidosryhmien kuulemisen perusteella asetettiin riittävän herkän analyysimenetelmän määritysrajaksi TCEP:n osalta 5 mg/kg. Tämä raja-arvo viittaa määritysrajaan, joten se ei perustu toksikologiseen lähestymistapaan.

(7)

TCEP:n lisäksi SCHER-komitea arvioi samassa 22 päivänä maaliskuuta 2012 antamassaan lausunnossa myös TCEP:n halogenoidut vaihtoehdot eli tris-[2-kloori-1-(kloorimetyyli)-etyyli]fosfaatin, jäljempänä ’TDCP’, CAS-numero 13674-87-8, ja tris-(2-kloori-1-metyylietyyli)-fosfaatin, jäljempänä ’TCPP’, CAS-numero 13674-84-5. Nämä vaihtoehdot arvioitiin vuonna 2008 asetuksen (ETY) N:o 793/93 mukaisesti.

(8)

Lausunnossaan SCHER-komitea yhtyy vaihtoehtoja koskevien riskinarviointien päätelmiin, joiden mukaan TCEP:n, TDCP:n ja TCPP:n rakenteesta, fysikaalis-kemiallisista ominaisuuksista, toksikokinetiikasta ja mutageenisesta profiilista on tarpeeksi tietoa kvalitatiivisen interpoloinnin tueksi ja joissa todetaan, että mahdollisena huolenaiheena on TCPP:n karsinogeenisuus muun kuin genotoksisen karsinogeenisuusmekanismin perusteella. Interpoloinnin huomioon ottaen SCHER-komitea katsoo, että TCEP:stä tehdyt huomiot voivat koskea myös sen halogenoituja vaihtoehtoja, jos niitä käytetään lelujen valmistuksessa.

(9)

TDCP on luokiteltu asetuksessa (EY) N:o 1272/2008 syöpää aiheuttavaksi, kategoria 2, ja TCPP antaa SCHER-komitean mukaan mahdollisesti aihetta huoleen karsinogeenisuuden vuoksi, vaikka TCPP:tä ei ole luokiteltu. Edellä selostetut TCEP:tä koskevat näkökohdat sekä SCHER-komitean lausunto huomioon ottaen myös TDCP:n ja TCPP:n raja-arvoiksi olisi näin ollen asetettava 5 mg/kg.

(10)

Direktiivissä 2009/48/EY säädetään, että lasten terveyden suojelemiseksi voidaan tarvittaessa asettaa erityisiä raja-arvoja kemikaaleille, kun kyseessä ovat alle kolmen vuoden ikäisten lasten käyttöön tarkoitetut lelut tai muut suuhun pantavaksi tarkoitetut lelut.

(11)

Direktiiviä 2009/48/EY olisi sen vuoksi muutettava.

(12)

Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat direktiivin 2009/48/EY 47 artiklassa perustetun komitean lausunnon mukaiset,

21.6.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 182/52

(1)

Direktiivin 2006/118/EY 10 artiklan mukaisesti tehdyn ensimmäisen uudelleentarkastelun perusteella käytettävissä ei ole riittävästi tietoja, jotta kyseisen direktiivin I liitteessä voitaisiin asettaa uusia pohjaveden laatunormeja millekään pilaavalle aineelle, mutta direktiivin liitteeseen II on tarpeen tehdä teknisiä mukautuksia 8 artiklan mukaisesti.

(2)

Taustapitoisuuksien määrittämiseen on sovellettava yhteisiä periaatteita, jotta voidaan parantaa raja-arvojen vertailtavuutta.

(3)

Pohjavedessä olevat typpi ja fosfori voivat aiheuttaa rehevöitymisriskin pohjavesimuodostumaan liittyvissä pintavesissä ja siitä suoraan riippuvaisissa maaekosysteemeissä. Direktiivin 2006/118/EY liitteeseen I sisältyvien nitraattien ja kyseisen direktiivin liitteeseen II sisältyvän ammoniumin lisäksi jäsenvaltioiden olisi raja-arvoja vahvistettaessa otettava huomioon myös nitriitit, jotka vaikuttavat typen kokonaismäärään, sekä fosforin kokonaismäärä joko sellaisenaan tai fosfaatteina.

(4)

Olisi tunnustettava tarve hankkia uutta tietoa muista aineista, jotka aiheuttavat mahdollisen riskin, ja reagoida tällaiseen tietoon. Tämän vuoksi olisi laadittava seurantaluettelo pohjavettä pilaavista aineista Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY (2) yhteisen täytäntöönpanostrategian puitteissa, jotta saatavilla olisi enemmän seurantatietoja aineista, jotka aiheuttavat riskin tai mahdollisen riskin pohjavesiesiintymille. Näin voitaisiin tunnistaa helpommin aineet, myös uudet pilaavat aineet, joita varten olisi asetettava pohjaveden laatunormit tai raja-arvot.

(5)

Jäsenvaltioiden ensimmäisissä vesienhoitosuunnitelmissa toimittamat tiedot pilaavista aineista ja indikaattoreista, joita varten on vahvistettu raja-arvot, osoittautuivat riittämättömiksi, jotta olisi voitu asianmukaisesti ymmärtää ja vertailla tuloksia, erityisesti pohjaveden kemiallisen tilan arviointiin liittyvien menetelmien osalta. Toimitettavia tietoja koskevia vaatimuksia olisi selvennettävä ja täydennettävä, jotta voidaan varmistaa kyseisen arvioinnin avoimuus. Toimitettavien tietojen olisi myös helpotettava kemiallisen tilan arvioinnin vertailua eri jäsenvaltioiden välillä sekä vaikutettava siihen, että tulevaisuudessa voidaan mahdollisesti yhdenmukaistaa pohjaveden raja-arvojen vahvistamista koskevat menetelmät.

(6)

Sen vuoksi direktiiviä 2006/118/EY olisi muutettava vastaavasti.

(7)

Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat direktiivin 2006/118/EY 9 artiklalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

21.6.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 182/56

21.6.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 182/61

(1)

Euroopan unioni on hyväksynyt uuden kuljetettavia painelaitteita koskevan direktiivin (1), ja Sveitsi on muuttanut lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä, joiden katsotaan sopimuksen 1 artiklan 2 kohdan mukaisesti vastaavan edellä mainittua Euroopan unionin lainsäädäntöä.

(2)

Liitteessä 1 oleva paineastioita koskeva 6 luku olisi muutettava tätä kehitystä vastaavasti.

(3)

Euroopan unioni on hyväksynyt uuden rakennustuotteita koskevan asetuksen (2), jäljempänä ’rakennustuoteasetus’.

(4)

Rakennustuotteita koskevaa Sveitsin lainsäädäntöä (rakennustuotteita koskeva liittovaltion laki ja asetus) ollaan muuttamassa, mutta akkreditointia ja nimeämistä koskeva Sveitsin asetus (3), jolla vahvistetaan Sveitsin vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten akkreditointia ja nimeämistä koskevat puitevaatimukset, on jo voimassa.

(5)

Ensi vaiheessa olisi muutettava liitteessä 1 olevaa rakennustuotteita koskevaa 16 lukua, jotta otetaan huomioon Euroopan unionin rakennustuoteasetuksen hyväksyminen ja jotta sopimuspuolet voivat — kunnes Sveitsin vastaava lainsäädäntö hyväksytään — siirtymäkauden aikana hyväksyä vastavuoroisesti rakennustuoteasetuksen mukaiset vaatimustenmukaisuuden arviointitulokset. Kunhan rakennustuoteasetusta vastaava Sveitsin lainsäädäntö on hyväksytty, osapuolet korvaavat tämän muutoksen uudella muutoksella, jossa otetaan huomioon sekä rakennustuoteasetuksen että tarkistetun vastaavan Sveitsin lainsäädännön hyväksyminen. Tämän päätöksen tarkoituksena on varmistaa vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten toiminnan jatkuvuus tämän siirtymäkauden aikana eikä sillä rajoiteta sopimuksen 1 artiklan periaatteiden soveltamista.

(6)

Sopimuksen 10 artiklan 5 kohdassa määrätään, että komitea voi toisen sopimuspuolen ehdotuksesta muuttaa sopimuksen liitteitä,

1.

Muutetaan sopimuksen liitteessä 1 oleva paineastioita koskeva 6 luku tämän päätöksen lisäyksessä A olevien säännösten mukaiseksi.

2.

Sveitsin valaliitto hyväksyy rakennustuoteasetuksen vaatimusten mukaisesti vaatimustenmukaisuutta arvioivien EU:n tunnustettujen vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten vaatimustenmukaisuuden arviointia koskevat tulokset. Euroopan unioni hyväksyy rakennustuoteasetuksen vaatimusten mukaisesti vaatimustenmukaisuutta arvioivien Sveitsin tunnustettujen vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten vaatimustenmukaisuuden arviointia koskevat tulokset, siihen asti, kun 16 lukua muutetaan vastaavan Sveitsin lainsäädännön hyväksymisen jälkeen.

Muutetaan sopimuksen liitteessä 1 oleva rakennustuotteita koskeva 16 luku tämän päätöksen lisäyksessä B olevien säännösten mukaiseksi ja sovelletaan sitä siirtymäkauden ajan muutokseen asti.

3.

Muutetaan sopimuksen liite 1 tämän päätöksen lisäyksessä C olevien säännösten mukaiseksi.

4.

Tämän kahtena kappaleena laadittavan päätöksen allekirjoittavat sopimuspuolten valtuuttamat komitean edustajat. Päätös tulee voimaan päivänä, jona jälkimmäinen allekirjoituksista tehdään.