14.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 142/1

(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, otti 28 päivänä marraskuuta 2013 käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuonnissa asetuksella (EU) N:o 1205/2013 (2), jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’.

(2)

Menettely pantiin vireille 28 päivänä helmikuuta 2013 (3), kun oli tehty valitus sellaisten tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa yli 25 prosenttia aurinkopaneeleissa käytettävän lasin kokonaistuotannosta unionissa.

(3)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän tammikuuta 2012 ja 31 päivän joulukuuta 2012 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttava kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2009 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(4)

Niiden olennaisten tosiasioiden ja huomioiden ilmoittamisen jälkeen, joiden perusteella päätettiin ottaa käyttöön väliaikainen polkumyyntitulli, jäljempänä ’alustavien päätelmien ilmoittaminen’, useat asianomaiset osapuolet ilmoittivat kirjallisesti näkökantansa alustavista päätelmistä. Kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin mahdollisuus tulla kuulluiksi.

(5)

Komissio jatkoi lopullisia päätelmiään varten tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista ja tarkistamista. Asianomaisten osapuolten esittämät suulliset ja kirjalliset huomautukset tutkittiin, ja alustavia päätelmiä muutettiin tarvittaessa niiden mukaisesti.

(6)

Tämän jälkeen komissio ilmoitti kaikille osapuolille niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella se aikoi ottaa käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, peräisin olevan aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuonnissa ja kantaa lopullisesti väliaikaisen tullin vakuutena olevat määrät, jäljempänä ’lopullisten päätelmien ilmoittaminen’. Kaikille osapuolille annettiin määräaika, johon mennessä niillä oli mahdollisuus esittää huomautuksensa lopullisista päätelmistä.

(7)

Kaikkia asianomaisten osapuolten toimittamia huomautuksia tarkasteltiin ja ne otettiin soveltuvin osin huomioon.

(8)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että unionin tuottajien kokonaismäärää ei ollut selvästi esitetty väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 7, 11 ja 75 kappaleessa. Komissio vahvistaa, että niiden unionin tuottajien määrä, jotka ilmoittautuivat ja joilla oli toimintaa tutkimusajanjaksolla, oli kahdeksan. Kaikkien paitsi yhden unionin tuottajan identiteetti oli pidetty salassa. Vastauksessaan yleiseen ilmoitusasiakirjaan valituksen tekijä nimesi kolme unionin tuottajaa, jotka olivat lopettaneet liiketoimintansa (Guardian, AGC ja Centrosolar Glass) ja neljännen yrityksen, joka oli vähentänyt tuotantoaan merkittävästi (Saint Gobain).

(9)

Koska kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien ja unionin tuottajien otannasta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 7–24 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(10)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen antamisen jälkeen tehtiin tarkastuskäynti toisen yhteistyössä toimineen käyttäjän, Viessmann Faulquemont SAS:n, toimitiloihin Ranskassa.

(11)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että sille toimitetut alustavat päätelmät olivat puutteelliset, erityisesti polkumyyntiä, hintojen alittavuutta ja vahinkomarginaalia koskevien laskelmien osalta. Koska päätelmistä ei ilmoitettu riittävästi, siltä riistettiin perusoikeus puolustukseen, joka taataan asetuksella (EY) N:o 1225/2009, jäljempänä ’perusasetus’, WTO:n polkumyynnin vastaisella sopimuksella ja Euroopan unionin perusoikeuskirjalla.

(12)

Vientiä harjoittava tuottaja väitti polkumyyntimarginaalia koskevista laskemista, että alustavissa päätelmissä ei ilmoitettu yksityiskohtaisia tietoja oikaisuista, joita sovellettiin pinnoituskustannuksiin ja float-tuotantoprosessin kustannuksiin (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 64 kappale), tai myynti-, yleis- ja hallintokulujen sekä voiton prosenttiosuudesta.

(13)

Väite hyväksyttiin ja komissio ilmoitti lisätietoja. Jos luottamuksellisuussyistä ei voitu toimittaa tarkkoja tietoja, ilmoitettiin vaihteluvälit.

(14)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että ilmoitetut tiedot eivät ole vieläkään riittävät, ja väitti erityisesti, että oli epäselvää, otettiinko pinnoituskustannuksiin sovelletussa oikaisussa huomioon yksipuolisen vai kaksipuolisen pinnoituksen kustannukset vai molemmat.

(15)

Asianomaiset osapuolet eivät toimittaneet mitään näyttöä siitä, että yhdeltä puolelta ja molemmilta puolilta pinnoitetun aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuotantokustannuksissa olisi johdonmukainen ero, kuten 68 kappaleessa selitetään. Sen vuoksi komissio ei erottanut toisistaan yksipuolisesti ja kaksipuolisesti pinnoitettua aurinkopaneeleissa käytettävää lasia laskiessaan oikaisun tasoa.

(16)

Sama vientiä harjoittava tuottaja väitti vahinkoon liittyen, että sille toimitetussa alustavia päätelmiä koskevassa asiakirjassa unionin tuottajien myyntihinnat ja tavoitehinnat yhteensä viidestä tuotelajista kahden osalta oli merkitty luottamuksellisiksi tai ilmoitettu vaihteluvälin muodossa luottamuksellisuussyistä.

(17)

Vientiä harjoittava tuottaja totesi myös, että tässä tapauksessa luottamuksellisuus on korkealla tasolla, minkä vuoksi vain yhden otokseen valitun unionin tuottajan nimi on tiedossa. Tämän vuoksi vientiä harjoittava tuottaja katsoi, että vaikka joistakin tuotelajeista tiedot liittyvätkin vain yhteen tai kahteen tuottajaan, niiden perusteella ei ole mitenkään mahdollista tunnistaa näitä yrityksiä eikä vientiä harjoittava tuottaja pystyisi saamaan merkittävää kilpailuetua unionin kilpailijoihinsa nähden yksittäin tai yhteensä.

(18)

Perusasetuksen 20 artiklan mukaisesti komission on ilmoitettava väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen niiden olennaisten tosiseikkojen ja huomioiden taustalla olevat tarkat tiedot, joiden perusteella toimenpiteet on otettu käyttöön. Komission on kuitenkin perusasetuksen 19 artiklan mukaisesti myös käsiteltävä luottamuksellisena kaikkea tietoa, joka on luonteeltaan sellaista tai joka on toimitettu luottamuksellisesti.

(19)

Tässä tapauksessa unionin tuottajien näiden kahden tuotelajin tosiasialliset myyntihinnat ja tavoitehinnat on joko poistettu tai korvattu vaihteluväleillä, koska toista tuotelajia koskevat tiedot tulevat yksinomaisesti yhdeltä tai kahdelta unionin tuottajalta. Lisäksi alalla on yleisesti tiedossa, että tätä tuotelajia ei tuota mikään muu unionin tuottaja. Tämän vuoksi komissio pitää näitä tietoja luottamuksellisina luonteeltaan, koska niiden ilmoittaminen antaisi merkittävän kilpailuedun kilpailijoille ja/tai vaikuttaisi huomattavan haitallisesti yritykseen/yrityksiin, jota/joita tiedot koskevat. Lisäksi samantyyppiset tiedot on poistettu toisen tuotelajin osalta, jotta vältettäisiin se, että ensimmäistä tuotelajia koskevat luvut voitaisiin johtaa käytettävissä olevista yhteisluvuista.

(20)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yritys toisti väitteensä, jonka mukaan vahinkomarginaalien laskelmista ilmoitetut tiedot olivat puutteellisia ja riittämättömiä. Se valitti erityisesti, että ei ollut selvää, miten oli valittu toinen tuotelaji, jota koskevat luvut oli poistettu. Komissio selitti, että tämä tehtiin täysin satunnaisesti.

(21)

Ratkaisuna väitettyyn tietojen puutteelliseen ilmoittamiseen yritys ehdotti, että sen lakimiehet voisivat tavata komission virkamiehiä ja keskustella yksityiskohtaisesti polkumyynti- ja vahinkomarginaalilaskelmista ottamatta kopioita luottamuksellisista asiakirjoista tai vaihtoehtoisesti saada pääsyn komission tiloissa olevaan tietojenkäsittelyhuoneeseen, jossa voitaisiin tehdä muistiinpanoja.

(22)

Komissio ei voinut suostua tähän pyyntöön. Jotta yrityksen lakimiehet voisivat todentaa laskelmat, olisi toimitettava yhden tai kahden yrityksen tarkat luvut. Tätä ei voitu tehdä, koska komission on pidettävä nämä tiedot luottamuksellisina perusasetuksen 19 artiklan mukaisesti.

(23)

Komissio toi nimenomaisesti esiin lopullisten päätelmien ilmoittamisen yhteydessä, että yrityksen puolustautumisoikeuksiin liittyvissä kysymyksissä – jollainen asiakirjojen saanti on – yritys voi kääntyä kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan puoleen kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan tehtävän ja toimivaltuuksien (4) mukaisesti. Yritys ei kuitenkaan pyytänyt kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan tapaamista määräajassa, jonka kuluessa voidaan esittää huomautuksia lopullisiin päätelmiin.

(24)

Edellä esitetyn perusteella komissio hylkää väitteet, jotka koskivat menettelyyn liittyvien kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan oikeuksien mahdollista rikkomista.

(25)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 26 kappaleessa esitetään, tarkasteltavana oleva tuote on aurinkopaneeleissa käytettävä lasi, joka on karkaistua tasomaista soodakalkkilasia, jonka rautapitoisuus on alle 300 ppm, aurinkoenergian läpäisyaste yli 88 prosenttia (mitattuna olosuhteissa AM1,5 300–2 500 nm), lämmönkestävyys 250 °C (mitattuna EN 12150 -standardin mukaan), lämpöshokinkestävyys Δ 150 K (mitattuna EN 12150 -standardin mukaan) ja jonka mekaaninen lujuus on vähintään 90 N/mm2 (mitattuna EN 1288-3 -standardin mukaan), jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’. Tarkasteltavana oleva tuote kuuluu tällä hetkellä CN-koodiin ex 7007 19 80.

(26)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että toisin kuin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 32 kappaleessa todetaan, puutarhalasi, joka täyttää aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tekniset ominaisuudet, jotka määritellään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 26 kappaleessa, olisi jätettävä pois tuotteen määritelmästä. Viejän mukaan puutarhalasin fyysiset ominaisuudet ovat hyvin erilaiset kuin aurinkopaneeleissa käytettävän lasin: i) puutarhalasia valmistetaan eri kokoja asiakkaan vaatimusten mukaan, kun taas aurinkopaneeleissa käytettävää lasi tuotetaan vain tietyn kokoisena; ii) puutarhalasi voi olla kaksipuolisesti pinnoitettua, mutta aurinkosähkömoduuleissa käytettävä lasi ei ole kaksipuolisesti pinnoitettua. Puutarhalasilla on myös väitteen mukaan eri käyttötarkoitus: sitä ei voida käyttää aurinkosähkömoduulien tai lämpökeräinten valmistukseen.

(27)

Komissio hylkää väitteen seuraavista syistä. Se, että kasvihuoneiden valmistuksessa käytettävät aurinkopaneelilasit ovat eri kokoisia kuin aurinkosähkömoduuleissa tai lämpökeräimissä käytettävät lasit, ei ole merkityksellistä, sillä kokovaatimukset saattavat vaihdella sekä aurinkosähkömoduuleissa että kasvihuoneissa. Lisäksi tuotteen jättäminen soveltamisalan ulkopuolelle tällä perusteella saattaa antaa mahdollisuuden polkumyyntitoimenpiteiden kiertämiseen. Markkinoilla myyty puutarhalasi ei myöskään ole pelkästään molemmilta puolilta pinnoitettua aurinkopaneelilasia, vaan se voi olla myös pinnoittamatonta tai yksipuolisesti pinnoitettua. Lisäksi kaksipuolisesti pinnoitettua lasia käytetään sekä aurinkosähkömoduuleissa että lämpökeräimissä (ks. 68 kappale). Sen vuoksi tämä fyysinen ominaisuus ei voi erottaa puutarhalasissa käytettävää aurinkopaneelilasia mistään muusta käyttötarkoituksesta. Ei voida myöskään sulkea pois mahdollisuutta, että kasvihuoneiden valmistukseen tarkoitettua aurinkopaneelilasia käytettäisiin aurinkosähkömoduulien ja/tai lämpökeräinten valmistukseen.

(28)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi tuoja väitti, että koska aurinkopaneeleissa käytettävää lasia, jota voi käyttää myös huonekalulasina, ei jätetty soveltamisalan ulkopuolelle, tästä aiheutuu hallinnollista rasitetta ja viivästyksiä yrityksille. Tämä johtuu väitteen mukaan siitä, että yritysten on lähetettävä unionin tulliviranomaisille testiraportit aina, kun tulliviranomaiset haluavat tietää, sovelletaanko tuotuihin tavaroihin toimenpiteitä.

(29)

Komissio katsoo, että näitä lasilajeja ei pitäisi jättää pois tutkimuksen soveltamisalasta, koska aurinkopaneeleissa käytettävää lasia voidaan käyttää puutarha- ja huonekalulasina. Jotta voidaan varmistaa unionin tuotannonalan riittävä suoja polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vahingollisilta vaikutuksilta, olisi vältettävä porsaanreikiä, jotka mahdollistavat toimenpiteiden kiertämisen. Riittävän suojan positiiviset vaikutukset ovat suuremmat kuin hallinnollisen lisärasitteen negatiivinen vaikutus, josta kyseinen tuoja väitteen mukaan kärsii.

(30)

Eräs toinen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että float-lasi olisi jätettävä tuotteen määritelmän ulkopuolelle, koska sen tuottama float-lasi käytetään rakennus- ja kasvihuonemarkkinoilla. Lisäksi se väitti, että float-lasia ei käytetä aurinkosähkömoduulien valmistukseen. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 33 kappaleessa esitettyjen väitteiden perusteella komissio kuitenkin katsoo edelleen, että float-lasi täyttää selvästi aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tekniset ominaisuudet, jotka esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 26 kappaleessa. Float-lasia tuottavat sekä unionin tuotannonala että vientiä harjoittavat tuottajat. Internetissä julkisesti saatavilla olevat tiedot vahvistavat tämän. (5) Näin ollen tämä väite hylätään.

(31)

Koska tarkasteltavana olevasta tuotteesta ja samankaltaisesta tuotteesta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 26–33 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(32)

Alustavien päätelmien ja myöhemmin lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komissio teki virheen hylätessään sen markkinatalouskohtelua koskevan pyynnön. Sama markkinatalouskohtelua koskevaan päätökseen liittyvä väite esitettiin jo alustavassa vaiheessa ja komissio hylkäsi sen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 43 ja 47 kappaleessa.

(33)

Vientiä harjoittava tuottaja väitti, että etuuskohteluun perustuvista verotusjärjestelmistä ja avustuksista saadut etuudet eivät edusta merkittävää osaa sen liikevaihdosta. On muistettava, että tätä ja muita väitteitä käsiteltiin jo komission viejälle 13 päivänä syyskuuta 2013 lähettämässä kirjeessä, jossa komissio ilmoitti osapuolelle markkinatalouskohtelua koskevasta päätöksestään. Siinä painotettiin erityisesti, että etuuden luonteen vuoksi tutkimusajanjaksolla saadulla absoluuttisella etuudella ei ole merkitystä arvioitaessa, oliko vääristymä huomattava. Sen vuoksi tämä väite hylätään.

(34)

Edellä esitetyn perusteella vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 34–47 kappaleessa esitetty päätelmä, jonka mukaisesti kaikki markkinatalouskohtelua koskevat pyynnöt olisi hylättävä.

(35)

Väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa asianmukaiseksi vertailumaaksi valittiin Turkki perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti. Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että Turkki ei sovellu vertailumaaksi normaaliarvon määrittämistä varten, koska Turkissa on vain yksi aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuottaja eikä Turkin markkinoille tuoda aurinkopaneeleissa käytettävää lasia juuri lainkaan. Vientiä harjoittava tuottaja väitti myös, että Turkin kotimarkkinoilla aurinkopaneeleissa käytettävän lasin voittomarginaali on erityisen korkea, minkä vuoksi se korottaa keinotekoisesti normaaliarvoa. Sama vientiä harjoittava tuottaja toi vielä esiin, että Turkissa tuotettuun aurinkopaneeleissa käytettävään lasiin ei sovelleta pinnoitusteknologiaa eikä turkkilaista aurinkopaneeleissa käytettävää lasia tuoteta lainkaan float-tuotantoprosessilla. Tämän seurauksena keskeisiä tekijöitä, joita tarvitaan normaaliarvon vahvistamiseen, ei voida saada Turkin samankaltaisen tuotteen kotimarkkinoilta. Vientiä harjoittava tuottaja väitti tämän vuoksi, että normaaliarvon määrittämiseen olisi pitänyt käyttää unionin hintoja.

(36)

Komissio muistuttaa ensinnäkin, että samankaltaiseen tuotteeseen ei Turkissa kohdistu merkittäviä kaupan esteitä. Sen vuoksi ei voida päätellä, että Turkin aurinkopaneeleissa käytettävän lasin markkinat olisi suljettu kansainväliseltä kaupalta. Markkinat ovat avoimet ja samankaltaisen tuotteen hinta kotimarkkinoilla määräytyy vapaasti kysynnän ja tarjonnan perusteella.

(37)

Turkin kotimarkkinoiden erityisen korkeita voittoja koskevasta väitteestä komissio painottaa, että se ei havainnut samankaltaisen tuotteen Turkin markkinoilla liiallista voittomarginaalia tutkimusajanjaksolla verrattuna unionin tuottajien tarkastelujaksolla saamiin voittomarginaaleihin.

(38)

Tiettyjen tuotelajien puute kolmannessa maassa ei tee siitä vertailumaaksi soveltumatonta. Perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdassa päinvastoin säädetään, että jos tietyn tuotelajin kotimarkkinamyyntiä ei ole, komissio muodostaa normaaliarvon laskennallisesti alkuperämaan tuotantokustannusten perusteella, joihin on lisätty kohtuulliset myynti-, yleis- ja hallintokulut sekä kohtuullinen voittomarginaali. Pinnoitus- ja float-tuotantoprosessin kustannusosuus perustui unionin tuotannonalan tarkastettuihin tietoihin.

(39)

Edellä esitetyn perusteella väite, jonka mukaan Turkki ei ole asianmukainen vertailumaa, hylätään.

(40)

Komissio ei voi hyväksyä myöskään väitettä, jonka mukaan normaaliarvo olisi pitänyt vahvistaa unionissa tosiasiallisesti maksettujen hintojen perusteella. Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti komissio voi käyttää normaaliarvon määrittämisessä unionin hintoja vain, jos arvoa ei ole mahdollista määrittää asianmukaisen vertailumaan tietojen perusteella. Koska olemassa on asianmukainen vertailumaa, jossa on riittävällä tavalla yhteistyössä toimiva tuottaja, komission oli määritettävä normaaliarvo kyseisen vertailumaan tietojen perusteella eikä se voinut käyttää unionin hintoja. (6)

(41)

Komissio vahvistaa Turkin valinnan vertailumaaksi perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan mukaisesti.

(42)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komissio teki virheen normaaliarvon määrittämisessä ottamalla sen perustaksi pelkästään vertailumaan kannattavan myynnin ja lisäämällä oletetun voittomarginaalin siihen myyntiin, joka ei ollut kannattavaa.

(43)

Komissio vahvistaa, että normaaliarvoa määrittäessään se – kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 61 ja 62 kappaleessa selitetään ja perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdassa edellytetään – varmensi, että samankaltaisen tuotteen kaikkien tuotelajien myynnistä Turkin kotimarkkinoilla vähintään 80 prosenttia oli kannattavaa. Näin ollen kaikki myynti Turkin kotimarkkinoilla, riippumatta siitä oliko se kannattavaa vai ei, otettiin huomioon normaaliarvon määrittämisessä. Väite on sen vuoksi perusteeton ja se hylätään.

(44)

Koska normaaliarvon määrittämisestä ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 58–64 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(45)

Koska vientihinnoista ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 65 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(46)

Alustavien päätelmien ja myöhemmin lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komissio oikaisi sen vientihintaa virheellisesti perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan mukaisesti. Se väitti, että tuottaja ja siihen etuyhteydessä oleva kauppias muodostavat yhden taloudellisen yksikön, minkä vuoksi tällaista oikaisua ei voi tehdä. Oikaisun taso oli sen mukaan joka tapauksessa liian korkea, koska komissio perusti sen tosiasialliseen voittomarginaaliin, jota ei ollut vahvistettu tavanomaisten kaupan edellytysten mukaisesti vaan siirtohinnoittelusopimuksen perusteella. Komission olisi pitänyt tehdä mahdollinen oikaisu tuottajan ja etuyhteydettömän tuojan arvioidun voittomarginaalin perusteella tavanomaisten kaupan edellytysten mukaisesti.

(47)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että vientiä harjoittavalla tuottajalla oli täysin toimintakykyinen vientiosasto, joka neuvotteli myyntiehdot unionin asiakkaiden kanssa, teki tuotantotilaukset, järjesti ja toteutti lopputuotteen lähetyksen unionin asiakkaille, mukaan luettuna kaikki lähetysasiakirjat, hoiti vientitulliselvityksen ja laati myyntiasiakirjat. Vientiä harjoittavan tuottajan ja siihen etuyhteydessä olevan kauppiaan vientiin liittyvissä tehtävissä ei ollut mitään päällekkäisyyksiä. Vientiä harjoittava tuottaja laati kuitenkin myyntilaskuja kauppiaalle, joka puolestaan laati myyntilaskun unionin asiakkaalle sopimushintaan. Etuyhteydessä oleva kauppias keräsi maksun, vähensi voittomarginaalin ja maksoi erotuksen vientiä harjoittavalle tuottajalle.

(48)

Sen vuoksi komissio katsoo, että etuyhteydessä olevaa kauppiasta ei voi pitää sisäisenä myyntiosastona, vaikka näiden kahden yrityksen katsottaisiinkin muodostavan yhden taloudellisen yksikön, ja että oikaisu on täysin perusteltu 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan nojalla. Koska tehdyssä oikaisussa otetaan huomioon etuyhteydessä olevien yritysten välillä tosiasiallisesti veloitettu voittomarginaali, ei ole myöskään mitään syytä korvata sitä teoreettisella summalla. Sen vuoksi tämä väite hylätään.

(49)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että sen tuotantokapasiteetti oli paljon suurempi kuin unionin tuotannonalan ja että se sen vuoksi oli edullisemmassa asemassa tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoprosessin alempien kustannusten vuoksi. Tämän vuoksi komission pitäisi ottaa huomioon tämä sen alempiin tuotantokustannuksiin liittyvä etu ja tehdä tarvittava oikaisu.

(50)

Komissio ei voi hyväksyä tätä väitettä. Vientiä harjoittava tuottaja ei ensinnäkään esitä mitään säännöstä, jonka nojalla tällainen oikaisu voitaisiin tehdä. Toiseksi ei ole osoitettu, että suuremmasta tuotantokapasiteetista johtuvat alemmat kustannukset vaikuttaisivat hintoihin tai hintojen vertailtavuuteen perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Vaikka kustannusero pystyttäisiinkin osoittamaan, ei ole selvää, miten tämä näkyy loppuhinnassa ja kompensoituuko se muiden kustannusten erolla.

(51)

Lisäksi vientiä harjoittavan tuottajan väittämä etuus koskee väitetysti alempia tuotantokustannuksia verrattuna unionin tuotannonalalle aiheutuneisiin kustannuksiin. Tältä osin on muistettava, että vientiä harjoittavalle tuottajalle ei myönnetty markkinatalouskohtelua ja että sen kustannuksia ei tämän vuoksi tarkastettu. Komissio määritti perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti normaaliarvon vertailumaan tuottajan tosiasiallisten hintojen ja/tai kustannusten perusteella, koska hinnat ja kustannukset muissa kuin markkinatalousmaissa eivät ole markkinavoimien tulosta eikä niitä sen vuoksi voida luotettavasti verrata markkinahintoihin tai -kustannuksiin.

(52)

Yksi kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja vaati, että komission olisi oikaistava yhden sen kilpailijan vapaasti tehtaalla -vientihintaa vähentämällä siitä palvelumaksu ja väitetysti kolmannelle osapuolelle maksettu lisenssimaksu.

(53)

Komissio torjuu tämän vaatimuksen. Vientiä harjoittava tuottaja ei ensinnäkään esitä mitään perusasetuksen säännöstä, jonka nojalla tällainen oikaisu voitaisiin tehdä. Toiseksi vaikka tämän vaatimuksen voitaisiinkin katsoa kuuluvan perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan e alakohdan piiriin, jossa säädetään kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, lastaus- ja liitännäiskustannuksia koskevista oikaisuista, kyseinen säännös ei koske palvelumaksuja tai lisenssisopimukseen liittyviä kustannuksia. Tällaiset kustannukset ovat liiketoimintakustannuksia, joita aiheutuu normaalisti tavaroiden tuottajalle, joka käyttää kolmannelta osapuolelta hankittua teknologialisenssiä, riippumatta siitä viedäänkö tavarat vai myydäänkö ne kotimarkkinoilla. Tällaiset kustannukset olisi otettava huomioon lopullisessa hinnassa niin vienti- kuin kotimarkkinamyynnissäkin. Tämän vuoksi nämä kustannukset eivät vaikuta vientihinnan ja normaaliarvon vertailtavuuteen. Näin ollen 2 artiklan 10 kohdan mukainen oikaisu ei ole perusteltu, ja vaatimus hylätään.

(54)

Jotta normaaliarvon ja vientihinnan vertailu olisi tasapuolista, hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot otettiin asianmukaisesti huomioon tekemällä oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 67 ja 68 kappaleessa todetaan.

(55)

Tällä perusteella tehtiin yrityskohtaisia oikaisuja kuljetus-, merirahti-, vakuutus-, käsittely-, lastaus- ja liitännäiskustannusten, vientitullien ja palkkioiden huomioon ottamiseksi, kun oli osoitettu, että ne vaikuttavat hintojen vertailtavuuteen. Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen komissio huomasi kuitenkin laskuvirheen alv-oikaisussa. Tämä on korjattu asianmukaisesti polkumyyntilaskelmissa ja osoitetaan asiaankuuluvassa taulukossa 169 kappaleessa.

(56)

Kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa väitti, että hintavertailua vientihinnan ja normaaliarvon välillä ei ollut tehty oikein yhden tuotelajin osalta. Tätä väitettä käsitellään 67 ja 68 kappaleessa.

(57)

Koska asiasta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 69–73 kappaleessa polkumyyntimarginaalien laskemiseen käytetty menetelmä voidaan vahvistaa.

(58)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että polkumyyntiä koskevassa kyselylomakkeessa se oli virheellisesti täyttänyt väärät CIF-arvot osasta tarkasteltavana olevan tuotteen EU:hun suuntautuvaa vientimyyntiään. Ilmoitetut CIF-arvot olivat liian alhaiset, minkä vuoksi ne kasvattivat yrityksen polkumyynti- ja vahinkomarginaalia.

(59)

Komissio tarkasteli väitettä perusteellisesti. Tarkistettuaan kyseisten liiketoimien CIF-hinnat EU:n tuojan kanssa ja todennettuaan ne tarkastuskäynnillä komissio varmistui väitteen paikkansapitävyydestä. Tämän vuoksi kyseinen väite hyväksyttiin.

(60)

Kun otetaan huomioon normaaliarvoon ja vientihintaan tehdyt oikaisut ja koska muita huomautuksia ei ole esitetty, lopulliset polkumyyntimarginaalit ilmaistuna prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana ovat seuraavat:

(61)

Unionin tuotannonalan ja unionin tuotannon määritelmästä ei saatu huomautuksia. Sen vuoksi komissio vahvistaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 75–79 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(62)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijän toimittamia myyntimääriä koskevia lukuja, jotka liittyivät otokseen valittuihin unionin tuottajiin, on päivitetty otokseen valituilta unionin tuottajilta saaduilla tiedoilla. Taulukkoa 1 korjattiin vastaavasti (ks. jäljempänä). Korjaus ei muuta tai tee pätemättömäksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen tiedoista pääteltäviä suuntauksia tai niistä seuraavia päätelmiä. Koska unionin kulutuksesta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 80–82 kappaleessa esitetty unionin kulutusta koskeva suuntaus voidaan vahvistaa.

Taulukko 1

Unionin kulutus (1 000 m2)

(63)

Unionin tuotannonalan myyntiin tehdyn korjauksen (ks. 62 kappale) vuoksi asianomaisesta maasta tulevan tuonnin markkinaosuutta oli myös korjattava (ks. taulukko 2). Korjaus ei muuta väliaikaista tullia koskevan asetuksen tiedoista pääteltäviä suuntauksia tai niistä seuraavia päätelmiä.

(64)

Sen vuoksi komissio vahvistaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 83–87 kappaleessa esitetyt päätelmät.

Taulukko 2

Tuontimäärä (1 000 m2) ja markkinaosuus

(65)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 88 ja 89 kappaleessa esitetään, miten hintojen alittavuus tutkimusajanjaksolla on määritetty. Otokseen valittujen unionin tuottajien unionin markkinoilla etuyhteydettömiltä asiakkailta veloittamia tuotelajikohtaisia painotettuja keskimääräisiä myyntihintoja, jotka oli oikaistu noudettuna lähettäjältä -tasolle, verrattiin vastaaviin otokseen valituilta yhteistyössä toimineilta vientiä harjoittavilta tuottajilta tulevan tuonnin tuotelajikohtaisiin painotettuihin keskimääräisiin hintoihin. Kyseinen tuonti suuntautui ensimmäiselle riippumattomalle asiakkaalle unionin markkinoilla, ja hinnat oli määritetty CIF-tasolla ja oikaistu asianmukaisesti ylöspäin tulliselvitys-, tulli-, käsittely- ja lastauskustannusten huomioon ottamiseksi. Nämä oikaisut nostavat hintaa tuotevalvontakoodista riippuen 7–15 prosenttia.

(66)

Hintavertailu tehtiin tuotelajikohtaisesti tuotevalvontakoodin perusteella samassa kaupan portaassa tapahtuneiden liiketoimien osalta; hintoja on tarvittaessa oikaistu (ks. edeltävä kappale), kun niistä on ensin vähennetty alennukset ja hyvitykset. Vertailun tulos osoitti tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyyntituonnin painotetun keskimääräisen hinnan alittavuuden marginaalin olevan 10,6–26,7 prosenttia ilmaistuna osuutena otokseen valittujen unionin tuottajien liikevaihdosta tutkimusajanjaksolla.

(67)

Kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa väitti, että hintavertailua ei ollut tehty oikein yhden tuotelajin osalta. Ne väittivät erityisesti, että aurinkopaneeleissa käytettävää kaksipuolisesti ja yksipuolisesti pinnoitettua lasia olisi pitänyt verrata erikseen. Kaksipuolisesti pinnoitetun aurinkopaneeleissa käytettävän lasin kustannukset ja hinta ovat väitteen mukaan paljon korkeammat kuin yksipuolisesti pinnoitetun. Lisäksi väitettiin, että kaksipuolisesti pinnoitetun aurinkopaneeleissa käytettävän lasin aurinkoenergian läpäisykerroin on ”yleensä” paljon korkeampi kuin yksipuolisesti pinnoitetun lasin. Yksi viejä totesi vielä, että aurinkosähkömoduuleissa ei koskaan käytetä kaksipuolisesti pinnoitettua lasia, koska sen hinta on paljon korkeampi kuin yksipuolisesti pinnoitetun lasin, mutta että kaksipuolisesti pinnoitetun aurinkopaneeleissa käytettävän lasin aurinkoenergian läpäisykerroin on sama kuin yksipuolisesti pinnoitetun lasin, kun sitä käytetään aurinkosähkömoduulien tuotantoon. Aurinkolämpösovelluksissa kaksipuolisesti pinnoitetulla lasilla saavutettava suurempi läpäisevyys on väitteen mukaan tärkeää, koska sen ansiosta aurinkolämpösovellukset voivat olla paljon tehokkaampia.

(68)

Komissio hylkää vientiä harjoittavien tuottajien esittämät väitteet seuraavista syistä. Yleisten väittämien lisäksi vientiä harjoittava tuottaja ei toimittanut mitään näyttöä siitä, että yksipuolisesti ja kaksipuolisesti pinnoitetun aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuotantokustannuksissa olisi johdonmukainen ero. Unionin tuotannonala väitti päinvastaista ja totesi, että tuotantokustannukset ovat erilaiset käytetyn pinnoitustekniikan mukaan ja että kaksipuolisesti pinnoitettu lasi ei välttämättä ole kalliimpaa kuin yksipuolisesti pinnoitettu ja päinvastoin. On totta, että kaksipuolisesti pinnoitetulla lasilla voidaan saavuttaa suurempi auringon läpäisevyys kuin yksipuolisesti pinnoitetulla (ensin mainitulla voidaan päästä enintään 98 prosentin ja jälkimmäisellä 95 prosentin läpäisevyyteen) ja että tästä teknisestä ominaisuudesta on hyötyä ainoastaan aurinkolämpösovelluksissa, mutta se on merkityksetön aurinkosähkömoduuleissa. Toisin kuin vientiä harjoittava tuottaja väitti, kaksipuolisesti pinnoitettua aurinkopaneeleissa käytettävää lasia myydään kuitenkin myös aurinkosähkömoduulien tuottajille, jotka itse asiassa muodostavat sen tärkeimmät markkinat. Tutkimusajanjaksolla unionin tuotannonalan kaksipuolisesti pinnoitetun lasin myynti lämpökeräimiä varten oli mitätöntä (alle 1 prosentti kaikesta kaksipuolisesti pinnoitetun lasin myynnistä; kaikki muu myynti oli suunnattu aurinkosähkömoduulien tuotantoon).

(69)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen saatiin kaksi huomautusta tuonnin jälkeisistä kustannuksista. Ensimmäisessä huomautuksessa valituksen tekijä väitti, että tulliselvitys-, tulli-, käsittely- ja lastauskustannusten huomioon ottamiseksi tehtyjen oikaisujen pitäisi olla paljon alemmat eli 0,26 euroa/m2 tulliselvitys-, käsittely- ja lastauskustannusten osalta plus 3 prosentin tulli eikä 0,40 euroa/m2 plus 3 prosentin tulli, jota oli käytetty.

(70)

Toinen huomautus saatiin vientiä harjoittavalta tuottajalta, joka väitti, että erittelyä ei esitetty yksityiskohtaisesti vaan ilmoitettiin vain yhteismäärä 40 euroa/m2, joka kattaa kustannukset käsittelystä, tulliselvityksestä ja tuotujen tuotteiden tilapäisestä varastoinnista tuontipaikassa. Se myös väitti, että kriteereitä, joiden perusteella päätettiin, pidetäänkö oikaisua kohtuullisena, ei ollut selitetty.

(71)

Komission soveltamat kyseiset oikaisut perustuvat Kiinassa tuotetun aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuojilta saatuihin tarkistettuihin tietoihin ja niissä on otettu huomioon todelliset painotetut keskimääräiset kustannukset, jotka tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnista aiheutuivat tutkimusajanjaksolla. Valituksen tekijä puolestaan toimitti lausunnon normaaleista vakiomaksuista, joita riippumaton huolitsija soveltaa Kiinasta normaaleissa merikonteissa tulevaan tuontiin. Lausunto ei ole pätevä näyttö tosiasiallisista maksuista, joita huolitsijat sovelsivat tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin tutkimusajanjaksolla. Tämän vuoksi valituksen tekijän esittämä väite hylätään.

(72)

Vientiä harjoittavan tuottajan väitteestä voidaan todeta, että 0,40 euron/m2 määrää ei voitu eritellä tarkemmin, koska tämä määrä on painotettu keskiarvo, joka on laskettu useiden todellisten laskujen perusteella, jotka liittyivät kiinalaisen aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuontiin EU:n eri satamiin. Näin ollen tuonnin jälkeen aiheutuneet todelliset kustannukset vaihtelevat esimerkiksi EU:n tuontisataman, tuotelajin ja tuontipaikassa käytetyn tilapäisen varaston perusteella.

(73)

Lisäksi komission väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa tekemää tuonnin jälkeisten kustannusten oikaisua pidetään kohtuullisena, koska se perustuu kiinalaisen aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuonnista riippumattomille tuojille aiheutuneisiin todellisiin tarkastettuihin laskuihin.

(74)

Koska hinnan alittavuuden laskentamenetelmästä ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 89 ja 90 kappaleessa selitetty hintavertailumenetelmä vahvistetaan.

(75)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 92 kappaleessa todettiin, vahinkoanalyysia varten komissio erotti toisistaan mikro- ja makrotaloudelliset vahinkoindikaattorit. Tarkastelujakson makrotaloudellisia indikaattoreita analysoitiin unionin tuotannonalan toimittamien tietojen perusteella, jotka liittyivät kaikkiin unionin tuottajiin, jotka ilmoittautuivat tutkimuksen aikana.

(76)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komissio ei ollut tehnyt vahinkoanalyysiä perusasetuksen 3 artiklan 2 ja 5 kohdan mukaisesti, koska se teki analyysin kahden erillisen ja väitetysti epäjohdonmukaisen tietojoukon eli makro- ja mikrotaloudellisten indikaattoreiden perusteella. Lisäksi tuottajan mukaan kahden tietojoukkoon perustuvan analyysin väitetty epäjohdonmukaisuus herättää vakavia epäilyksiä koko vahinkoa koskevan kuvan asianmukaisuudesta, tasapuolisuudesta ja puolueettomuudesta.

(77)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen sama yritys toisti väitteensä. Se siteerasi myös useita aiempia tutkimuksia, joissa unionin toimielimet väitetysti määrittelivät epäjohdonmukaisesti eri tiedot kuuluviksi joko makro- tai mikrotason tietoihin.

(78)

Komissio ei voi hyväksyä tätä väitettä. Tätä menetelmää sovelletaan otantatapauksissa, jotta voidaan analysoida unionin tuotannonalan tilanne ja ottaa huomioon otoksessa esiin tulevien suuntausten lisäksi myös koko unionin tuotannonalan tasolla esiin tulevat suuntaukset. Analyysissä tarkasteltiin kaikkia perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa säädettyjä tekijöitä. Myös vahinkoa koskevat päätelmät on tehty näiden kaikkien tekijöiden perusteella. Näin ollen vahinkoanalyysi tehtiin perusasetuksen 3 artiklan 2 ja 5 kohdan mukaisesti.

(79)

Koska asiasta ei esitetty muita huomautuksia, komissio vahvistaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 90–94 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(80)

Komission väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 95–103 kappaleessa analysoimien makrotaloudellisten indikaattoreiden osalta unionin tuotannonalan myyntiin tehdyn korjauksen (ks. 62 kappale) vuoksi unionin tuottajien markkinaosuus muuttui hieman (ks. taulukko 5). Korjaus ei kuitenkaan muuta väliaikaista tullia koskevan asetuksen tiedoista pääteltäviä suuntauksia tai niistä seuraavia päätelmiä. Sen vuoksi komissio vahvistaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 95–105 kappaleessa esitetyt päätelmät.

Taulukko 5

Myyntimäärä ja markkinaosuus

(81)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen otokseen valittujen unionin tuottajien yksikkötuotantokustannuksia on päivitetty. Taulukkoa 7 korjattiin vastaavasti (ks. jäljempänä). Korjaus ei muuta tai tee pätemättömäksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen tiedoista pääteltäviä suuntauksia tai niistä seuraavia päätelmiä. Koska asiasta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvistaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 106–123 kappaleessa esitetyt päätelmät.

Taulukko 7

Keskimyyntihinta EU:ssa

(82)

Koska asiasta ei esitetty muita huomautuksia, komissio vahvistaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 124–129 esitetyt päätelmät, joiden mukaan unionin tuotannonalalle aiheutui perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(83)

Komissio päätteli väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 131–133 kappaleessa, että unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon ja Kiinasta tulevan polkumyyntituonnin välillä on syy-yhteys. Useat asianomaiset osapuolet kiistivät tämän päätelmän ja väittivät, ettei vahingon ja asianomaisesta maasta lisääntyneen tuonnin välillä ole kohtuullista ja selvää ajallista yhteyttä. Tämä johtuu siitä, että vuosien 2009 ja 2011 välillä Kiinasta tuleva tuonti lisääntyi merkittävästi. Lisäksi Kiinasta tulevan tuonnin keskimääräinen hinta vuonna 2011 oli 4,96 euroa/m2 eli lähes sama kuin vuonna 2012 (4,38 euroa/m2).

(84)

Samojen osapuolten mukaan päätelmä, jonka mukaan unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko johtui kiinalaisesta tuonnista vuonna 2012, on ristiriidassa komission sen havainnon kanssa, että kiinalaisella tuonnilla ei väitetysti ollut mitään negatiivista vaikutusta edeltävänä vuotena etenkään unionin tuotannonalan voittomarginaaliin, vaikka keskimääräinen tuontihinta olikin hyvin samanlainen.

(85)

Tarkastelujakson alusta tutkimusajanjakson loppuun tuonti lisääntyi 596 prosenttia ja sen markkinaosuus kasvoi 321 prosenttia. Tuontihinnat laskivat 27,2 prosenttia tarkastelujaksolla.

(86)

On totta, että unionin tuotannonalan voittomarginaali vuonna 2011 oli vain hieman alempi kuin vuonna 2010 siitä huolimatta, että Kiinasta tulevan tuonnin määrä kasvoi voimakkaasti jo vuonna 2011. Aurinkopaneeleissa käytettävän lasin kulutus unionissa kasvoi kuitenkin merkittävästi vuonna 2011 eli 20,4 prosenttia vuosien 2010 ja 2011 välillä, kun taas Kiinasta tulevan tuonnin määrä kasvoi 150 prosenttia samalla kaudella. Tutkimusajanjaksolla kulutus putosi hieman enemmän kuin 19 prosenttia, mutta Kiinasta tulevan tuonnin määrä kasvoi edelleen yli 35 prosentilla vuoteen 2011 verrattuna. Tämä osoittaa selvästi, että unionin tuotannonalalle tutkimusajanjaksolla aiheutunut merkittävä vahinko ja Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin voimakas kasvu osuivat ajallisesti yhteen. On myös loogista, että kestää jonkin aikaa, ennen kuin kasvaneen polkumyyntituonnin negatiiviset vaikutukset kohdistuvat unionin tuottajiin (esim. asiakkaiden menetys, tappiot, investointien tuoton ja kassavirran väheneminen). Sen vuoksi väite hylätään.

(87)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen samat osapuolet katsoivat, että aiheutuneen merkittävän vahingon ja kiinalaisen polkumyyntituonnin välistä ajallista yhteyttä ei voida arvioida koko tarkastelujakson ajalta vuodesta 2009 tutkimusajanjakson loppuun asti ottamatta huomioon tällä kaudella havaittuja muita suuntauksia.

(88)

Komissio analysoi myös muita suuntauksia tarkastelujaksolla. Se, että unionin tuotannonala tosiaan oli kannattava vielä vuonna 2011, vaikka kiinalainen tuonti kasvoikin silloin jo voimakkaasti, ei vaikuta siihen päätelmään, että tutkimusajanjaksolla unionin tuotannonalalle aiheutunut merkittävä vahinko ja Kiinasta polkumyynnillä tuleva tuonti osuivat ajallisesti yhteen.

(89)

Kun tutkimusajanjaksolla kulutus putosi hieman enemmän kuin 19 prosenttia, kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat

(90)

Edellä esitetyn analyysin perusteella komissio päättelee, että polkumyyntituonnin esiintyminen ja sen markkinaosuuden huomattava kasvu hinnoilla, joka alittavat jatkuvasti unionin tuotannonalan hinnat, ovat syynä unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen merkittävään vahinkoon.

(91)

Koska polkumyyntituonnin vaikutuksista ei esitetty muita huomautuksia, komissio vahvistaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 131–133 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(92)

Unionin tuotannonalan myyntiin tehdyn korjauksen (ks. 62 kappale) vuoksi kolmansista maista tulevan tuonnin markkinaosuus muuttui hieman (ks. korjattu taulukko 11). Korjaus ei kuitenkaan muuta väliaikaista tullia koskevan asetuksen tiedoista pääteltäviä suuntauksia tai niistä seuraavia päätelmiä.

(93)

Koska asiasta ei esitetty muita huomautuksia, komissio vahvistaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 134–137 kappaleessa esitetyt päätelmät.

Taulukko 11

Tuonti kolmansista maista (1 000 m2)

(94)

Yksi osapuoli kiisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 139 esitetyt komission päätelmät, joiden mukaan otokseen valittujen unionin tuottajien vientimyynnin pudotus tutkimusajanjaksolla johtui todennäköisimmin kiinalaisen viennin erittäin alhaisista hinnoista unionin tuotannonalan tärkeimmissä vientikohteissa (eli Yhdysvalloissa ja Kanadassa). Osapuoli katsoi, että päätelmä on perusteeton, koska markkinoilla esiintyi kiinalaista vientiä myös vuonna 2011, minkä vuoksi ei ole mitään syytä, miksi sillä olisi ollut vaikutusta vain vuonna 2012. Se oli myös sitä mieltä, että todellinen syy unionin tuotannonalan vähäiseen vientimyyntiin oli se, että tuotannonala ei ollut kilpailukykyinen, ja kun hinnat maailmanmarkkinoilla putosivat, unionin tuotannonala ei säilynyt kilpailukykyisenä. Osapuoli väitti, että tämän vuoksi unionin tuotannonalan vientimyynnin väheneminen tutkimusajanjaksolla pahensi sille aiheutunutta vahinkoa.

(95)

Otokseen valittujen unionin tuottajien vientimyynnin osuus niiden kokonaismyyntimäärästä vuonna 2009 (käynnistysvaiheessa) oli 20 prosenttia, vuonna 2010 11 prosenttia ja huippuvuonna 2011 vain 14 prosenttia. Vuonna 2012 laskua tapahtui vielä 5 prosenttiin.

(96)

Komissio hylkää väitteet seuraavista syistä. Unionin markkinat, jotka ovat yhdet maailman suurimmista, ovat aina olleet ja ovat edelleen unionin tuotannonalan tärkeimmät markkinat, eivätkä kolmansien maiden markkinat. Aurinkopaneeleissa käytettävä lasi on myös suhteellisen raskasta ja särkyvää, mistä aiheutuu lisäkustannuksia, kun sitä kuljetetaan pitkiä matkoja (särkymis- ja korroosiovaaran vuoksi). Otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien kyselylomakevastauksista saatujen komission käytettävissä olevien tietojen perusteella kiinalaisen viennin hinnat unionin tuotannonalan tärkeimpiin vientikohteisiin olivat erittäin alhaiset ja laskivat edelleen tutkimusajanjaksolla vuoteen 2011 verrattuna. Tämä osoittaa, että unionin tuotannonalan heikentynyt vientitulos johtuu pääasiassa kiinalaisen viennin yhä alemmista hinnoista, myös kolmansien maiden markkinoilla, kuten tutkimuksessa vahvistettiin.

(97)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen sama osapuoli väitti, että tutkimus koski unionin markkinoita eikä siinä arvioitu väitettyä epätervettä hinnoittelua kolmansien maiden markkinoilla.

(98)

Lisäksi väitteen mukaan EU:n toimielinten päätelmissä – vaikka ne olisivatkin oikeita – katsottiin muiden tekijöiden aiheuttama vahinko unioniin suuntautuvan polkumyyntituonnin aiheuttamaksi. Näin ollen väitetty matalin hinnoin tai tuetusti tapahtunut vienti Kiinasta kolmansiin maihin ei ollut polkumyyntituontia EU:hun ja sitä voidaan pitää muuna tekijänä, jonka vahingollisia vaikutuksia ei voida pitää polkumyyntituonnin aiheuttamina.

(99)

Komissio hylkää tämän väitteen. Se ei tutkinut, tapahtuiko Kiinasta kolmansiin maihin suuntautunut vienti polkumyyntihinnoin ja/tai tuetuin hinnoin. Se vain vahvisti kolmansiin maihin suuntautuvan viennin hintojen – jotka saatiin otokseen valituilta vientiä harjoittavilta tuottajilta – perusteella, että hinnat ovat laskeneet koko ajan viime vuosina.

(100)

Samalla tavoin komissio analysoi Kiinasta kolmansiin maihin suuntautuvan viennin hinnan alenemista erillisenä tekijänä eikä katsonut sen johtuvan unioniin suuntautuvasta polkumyyntituonnista. Tätä seikkaa käytettiin vain mahdollisena selityksenä sille, miksi unionin tuotannonalan vienti sen tärkeimpien kolmansien maiden markkinoille väheni, kun otetaan huomioon, että nämä markkinat eivät olleet eivätkä ole koskaan olleetkaan unionin tuotannonalan päämarkkinat. Unionin tuotannonalan myynnistä yli 85 prosenttia tapahtui myös huippuvuosina 2010 ja 2011 unionin markkinoilla.

(101)

Sen vuoksi vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 140 kappaleessa esitetty päätelmä, jonka mukaan otokseen valittujen unionin tuottajien heikentynyt vientitulos ei voi poistaa syy-yhteyttä polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä.

(102)

Yksi osapuoli väitti, että unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko johtui unionin kulutuksen vähenemisestä. Tämä on väitteen mukaan ainoa tekijä, joka vaikutti vähenevän ensimmäistä kertaa vuonna 2012 ja johon vahinko voidaan kohtuudella yhdistää, kun taas Kiinasta tuleva tuonti alkoi jo vuonna 2011 hinnoilla, jotka vastasivat vuoden 2012 hintoja. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen sama osapuoli toisti väitteensä.

(103)

Vuonna 2012 kulutus tosiaan väheni verrattuna edeltäviin vuosiin. Komission analyysi kuitenkin kattaa kauden tarkastelujakson alusta vuonna 2009 tutkimusajanjakson päättymiseen asti, ja tällä kaudella unionin kulutus kasvoi kaikkiaan 65 prosenttia. Tarkastelujaksolla unionin tuotannonalan markkinaosuus väheni koko ajan merkittävästi eli 25,7 prosenttia, kun taas kiinalaisen tuonnin markkinaosuus kasvoi 321 prosenttia. Kiinalainen tuonti kasvoi tarkastelujaksolla 596 prosenttia.

(104)

Lisäksi unionin kulutus oli tutkimusajanjaksolla vielä vastaavalla tasolla kuin vuonna 2010, ja kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukossa 10 esitetään, unionin tuotannonala sai kohtuullisen voiton vuonna 2010. Sen vuoksi unionin kulutuksen väheneminen tutkimusajanjaksolla ei itsessään voinut johtaa unionin tuotannonalalle tutkimusajanjaksolla aiheutuneisiin tappioihin. Lisäksi unionin tuotannonalan markkinaosuus pieneni 26,6 prosenttia vuosien 2010 ja 2012 välillä, kun taas kiinalaisen tuonnin markkinaosuus kasvoi 318 prosenttia samalla kaudella. Jos unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko olisi johtunut kulutuksen vähenemisestä tutkimusajanjaksolla, vähenemisen olisi pitänyt vaikuttaa myös kiinalaiseen tuontiin. Näin ei kuitenkaan selvästi ollut. Kiinalaisen tuonnin sekä määrä että markkinaosuus päinvastoin kasvoivat merkittävästi tutkimusajanjaksolla.

(105)

Tämän vuoksi komissio hylkää tämän väitteen ja vahvistaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 141 ja 142 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(106)

Kun otetaan huomioon unionin tuotannonalan tuotantokapasiteetti (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukko 4), komissio katsoo, että sen kasvu selkeästi noudatteli unionin kulutuksen kasvun suuntausta vuoteen 2011 asti.

(107)

Komissio myös vahvisti, että pääsyynä tuotantokapasiteetin 12,5 prosentin kasvuun vuoden 2011 ja tutkimusajanjakson päättymisen välillä oli yhden yrityksen tulo aurinkopaneeleissa käytettävän lasin markkinoille, kun taas kaikkien muiden markkinoilla olevien yritysten tuotantokapasiteetti laski hieman samalla kaudella.

(108)

Tämän vuoksi komissio katsoo, että unionin tuotannonalan kapasiteetin kehitys noudatteli yleisesti unionin kulutuksen kehitystä. Näin ollen komissio katsoo, että unionin tuotannonalan korkea tuotantokapasiteetti, joka oli korkea jo tarkastelujakson alussa ja pysyi korkeana tutkimusajanjakson aikana, ei voi poistaa syy-yhteyttä polkumyyntituonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä.

(109)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet väittivät, että komissio oli jättänyt ottamatta huomioon väitetyn ylikapasiteetin vahingon merkittävänä syynä. Kapasiteetin kasvu tarkastelujaksolla ei ollut väitteen mukaan perusteltua kulutuksen kasvun perusteella, koska unionin tuotannonalan tuotantokapasiteetin ja kulutuksen välillä oli jatkuvasti valtava ero, mikä osapuolten mukaan ei ole taloudellisesti kannattavaa. Yhden osapuolen mukaan vielä se, että markkinoille tuli uusi tuottaja vuoden 2011 ja tutkimusajanjakson päättymisen välillä, vaikutti aiheutuneeseen vahinkoon, koska se lisäsi kilpailua kotimarkkinoilla.

(110)

Lisäksi se väitti, että unionin kulutuksen vähenemisen, tuotantokapasiteetin lisääntymisen ja vientimyynnin laskun tuloksena kapasiteetin käyttöaste oli alhainen. Tämä alhainen kapasiteetin käyttöaste aiheutti korkeat kiinteät kustannukset, jotka osapuolen mukaan vaikuttivat vakavasti aurinkopaneeleissa käytettävän lasin unionin tuotannonalaan.

(111)

Komissio huomauttaa, että unionin koko tuotannonalan kapasiteetti on jatkuvasti ollut korkeampi kuin unionin kokonaiskulutus koko tarkastelujakson ajan. Tämä ei kuitenkaan estänyt otokseen valittuja unionin tuotannonalan yrityksiä saamasta voittoa kahtena vuonna ennen tutkimusajanjaksoa, ja niille aiheutui merkittävä 14,5 prosentin tappio vasta tutkimusajanjaksolla.

(112)

Lisäksi otokseen valittujen unionin tuottajien kapasiteetti kasvoi vain 4 prosenttia vuosien 2010 ja 2011 välillä ja 2,6 prosenttia vuoden 2011 ja tutkimusajanjakson välillä niin, että vuoden 2010 ja tutkimusajanjakson välillä kasvua tapahtui yhteensä vain vaatimattomat 6,7 prosenttia.

(113)

Kulutuksen ja kapasiteetin välinen ero esiintyi näin ollen koko tarkastelujakson ajan, eikä se voi selittää otokseen valittujen yritysten valtavia tappioita tutkimusajanjaksolla, vaikka ero olikin hieman suurempi tutkimusajanjaksolla. Tämän vuoksi komissio hylkää väitteen, jonka mukaan unionin tuotannonalan kapasiteetti ei ole taloudellisesti kannattavalla tasolla.

(114)

Väitteestä, jonka mukaan vuonna 2012 markkinoille tullut uusi toimija vaikutti unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon, komissio toteaa, että uuden toimijan, jolla kylläkin oli paljon käytössä olevaa kapasiteettia, tuotanto- ja myyntimäärä oli tutkimusajanjaksolla erittäin vähäinen, noin 2 prosenttia EU:n kokonaismyynnistä. Tämän vuoksi sen markkinoille tulolla ei juurikaan ollut vaikutusta unionin tuotannonalan tulokseen kokonaisuudessaan, paitsi että se paisutti merkittävästi unionin tuotannonalan kapasiteettia ja kapasiteetin käyttöastetta koskevia tietoja. Ilman tämän yrityksen tietoja kaikkien muiden unionin tuottajien kapasiteetti itse asiassa supistui vuosien 2011 ja 2012 välillä.

(115)

Tutkimuksessa ei vahvistettu, että kiinteät kustannukset vaikuttaisivat merkittävästi aurinkopaneeleissa käytettävää lasia tuottavaan alaan. Otokseen valittujen unionin tuottajien keskimääräiset kiinteät kustannukset olivat 25–35 prosenttia tuotannon kokonaiskustannuksista tutkimusajanjaksolla. Edeltävinä vuosina (2010 ja 2011) kiinteiden kustannusten prosenttiosuus oli hieman pienempi mutta edelleen samaa luokkaa. Tämä osoittaa selvästi, että tutkimusajanjakson korkealla kapasiteetilla oli ilmeinen vaikutus tuotantokustannuksiin, mutta vaikutus ei ollut merkittävä eikä voi selittää tutkimusajanjaksolla syntyneitä suuria tappioita etenkään verrattuna edeltävinä vuosina saatuihin voittoihin. Lisäksi otokseen valittujen unionin tuottajien kapasiteetin käyttöaste pieneni edeltäviin vuosiin verrattuna mutta oli edelleen 65 prosenttia tutkimusajanjaksolla.

(116)

Analyysissään komissio on ottanut huomioon myös sen, että käytössä olevaa kapasiteettia voidaan mukauttaa sellaisen muuntyyppisen lasin tuotantoon, joka ei kuulu tämän tutkimuksen piiriin. Myöskään tämän tekijän vuoksi komissio ei ole samaa mieltä asianomaisen osapuolen arviosta, jonka mukaan käytössä oleva suuri kapasiteetti ei ole taloudellisesti kannattavaa.

(117)

Edellä esitetyn perusteella komissio hylkää osapuolen esittämät väitteet ja toistaa, että kulutuksen, kapasiteetin ja kapasiteetin käyttöasteen kehitys tarkastelujaksolla – analysoituna sekä erikseen että kumulatiivisesti – ei ole sellaista, että se poistaisi syy-yhteyden unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon ja polkumyyntituonnin väliltä.

(118)

Kaksi osapuolta väitti, että unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko johtui tarkasteltavana olevan tuotteen kulutuksen kehityksen lisäksi myös aurinkosähkömoduulien kulutuksen vähenemisestä ja tuotannonalan kärsimistä tappioista vuoden 2011 lopulla ja vuoden 2012 alussa. Aurinkopaneelien tuottajien taloudellisen ahdingon vaikutus aurinkopaneeleissa käytettävän lasin markkinoilla alkoi väitteen mukaan näkyä vuoden 2011 lopulla ja vuonna 2012 näiden kahden tapahtuman välisen viiveen vuoksi.

(119)

Yksi osapuoli toisti samat väitteet lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen.

(120)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 143 kappaleessa komissio totesi, että aurinkosähkömoduuleissa havaituilla suuntauksilla on merkittävä vaikutus aurinkopaneeleissa käytettävän lasin kulutukseen, koska 80–85 prosenttia tästä lasista myydään (kiteisestä piistä valmistettujen ja ohutkalvotekniikkaan perustuvien) aurinkosähkömoduulien tuottajille. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 143 ja 144 kappaleessa todetaan, aurinkosähkömoduulien kulutus kuitenkin kasvoi jatkuvasti tarkastelujaksolla (eli vuosina 2009–2012), ja vaikka se laski vuonna 2012, kuulutus pysyi kuitenkin 221 prosenttia suurempana kuin vuonna 2009 ja 44 prosenttia suurempana kuin vuonna 2010. (7) Lisäksi vahvistettiin, että syöttötariffien leikkaukset vuoden 2011 lopulla ja vuoden 2012 alussa eivät poistaneet syy-yhteyttä aurinkosähkömoduulien polkumyyntituonnin ja havaitun merkittävän vahingon (8) väliltä, koska aurinkosähkömoduulien kysyntä pysyi suhteellisen korkealla tasolla vuosina 2009–2012.

(121)

Edellä esitetyn perusteella komissio päättelee, että aurinkosähkömoduulien kulutuksen vähenemistä vuonna 2012 ei voida itsessään pitää tekijänä, joka poistaa syy-yhteyden Kiinasta polkumyynnillä tulevan aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon väliltä.

(122)

Koska aurinkosähkömoduulien kysyntä pysyi suhteellisen suurena kaudella 2009–2012 ja aurinkopaneeleissa käytettävän lasin kysyntä kasvoi 65 prosenttia samalla kaudella, vuoden 2011 lopulla/vuoden 2012 alussa tapahtuneen aurinkosähkömoduulien tuottajien taloudellisen tilanteen heikkenemisen vaikutusta aurinkopaneeleissa käytettävän lasin kulutukseen ei voida itsessään pitää tekijänä, joka poistaa syy-yhteyden Kiinasta polkumyynnillä tulevan aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon väliltä.

(123)

Koska asiassa ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 144 kappaleessa esitetty päätelmä vahvistetaan.

(124)

Edellä esitetyn perusteella komissio vahvistaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 130–133 kappaleessa esitetyt päätelmänsä, joiden mukaan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti asianomaisesta maasta tapahtui polkumyynnillä tutkimusajanjakson aikana ja alitti unionin tuotannonalan myynnin hinnat. Lisäksi polkumyyntituonnin lisääntyneen määrän ja unionin tuotannonalan tilanteen heikkenemisen välillä on selvä ajallinen yhteys. Polkumyyntituonti kilpaili suoraan unionin tuotannonalan tuotannon kanssa, minkä vuoksi unionin tuotannonalan kannattavuus ja markkinaosuus heikkenivät tarkastelujaksolla. Edellä analysoitiin muita vahingon mahdollisia syitä eikä minkään niistä havaittu olevan erikseen tai yhdessä sellainen, että se poistaisi vahvistetun syy-yhteyden Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä.

(125)

Päätelmän muuttamiseksi ei esitetty mitään uutta näyttöä, ja koska syy-yhteydestä ei esitetty muita huomautuksia, komissio vahvistaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 145 ja 146 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(126)

Koska unionin tuotannonalan etua koskevia huomautuksia ei esitetty, komissio vahvistaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 148–151 kappaleen päätelmät.

(127)

Koska etuyhteydettömien tuojien ja kauppiaiden edusta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvistaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 152–154 kappaleen päätelmät.

(128)

Koska raaka-ainetoimittajien edusta ei esitetty huomautuksia, komissio vahvistaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 155 kappaleen päätelmät.

(129)

Yksi käyttäjä ilmoittautui ja totesi, että polkumyyntitoimenpiteet eivät vaikuta siihen, koska se ei ole käyttänyt Kiinassa tuotettua aurinkopaneeleissa käytettävää lasia eikä aiokaan käyttää.

(130)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että polkumyyntitullin käyttöönotto Kiinasta tulevan aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuonnissa saattaa hyödyttää unionin alan tuotannonalaa hieman mutta vahingoittaa unionin aurinkosähkö- ja aurinkolämpöteollisuutta huomattavasti, koska niiden on maksettava enemmän tarkasteltavana olevasta tuotteesta. Tämä olisi väitteen mukaan myös vastoin unionin ympäristönsuojelutavoitteita, koska aurinkosähkömoduulien ja aurinkolämpöjärjestelmien hinnat kohoaisivat ja suosittaisiin aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuotantoa, jota vientiä harjoittava tuottaja pitää energiaa paljon kuluttavana.

(131)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 157 kappaleessa todettiin, polkumyyntitullien käyttöönotolla on vain hyvin vähäinen vaikutus aurinkosähkömoduulien kokonaiskustannuksiin (alle 1 prosentti). Mitään sellaista näyttöä ei saatu, joka olisi kyseenalaistanut tämän analyysin paikkansapitävyyden. Sen vuoksi tämä väite hylätään.

(132)

Koska unionin edusta ei esitetty muita huomautuksia, komissio vahvistaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 155–159 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(133)

Koska kilpailunäkökohdista ei esitetty mitään huomautuksia, komissio vahvistaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 160–163 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(134)

Mitään sellaisia huomautuksia ei saatu, jotka muuttaisivat unionin edusta väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa tehtyä analyysiä. Sen vuoksi komissio vahvistaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 164 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(135)

Monet asianomaisista osapuolista vastustivat väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 167 kappaleessa esitettyä unionin tuotannonalan 8,3 prosentin voittomarginaalitavoitetta ja pitivät sitä epärealistisen korkeana. Niiden mukaan 8,3 prosentin voittomarginaali vuonna 2010 oli korkein tarkastelujaksolla, koska vuosi 2010 oli aurinkosähköteollisuuden paras vuosi. Ne väittivät myös, että aurinkopaneeleissa käytettävän lasin unionin tuotannonala ei olisi pystynyt saamaan samaa voittomarginaalia vuonna 2012 ilman polkumyyntiäkään, koska koko maailman aurinkosähkömoduuliteollisuus, mukaan luettuna unionin tuotannonala, vajosi taantumaan vuonna 2012.

(136)

Komissio hylkää tämän väitteen. Komissio käytti tavoitevoiton perustana otokseen valittujen unionin tuottajien vuonna 2010 saamaa keskimääräistä voittoa, kun tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti oli vielä vähäistä eikä ollut vielä vääristänyt tavanomaisia kilpailuolosuhteita. Sen vuoksi vahingon korjaavan tason määrittämiseen käytetty voittomarginaali on laskettu kaudelta, jolla unionin tuotannonala pystyi kohtuudella odottamaan voittoa tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa, joihin polkumyyntituonti ei vielä vaikuttanut. (9)

(137)

Aurinkopaneeleissa käytettävää lasia tuottavan alan huippuvuosi ei ollut 2010, kuten osapuolet väittivät, vaan vuosi 2011, jolloin unionin kulutus oli korkeimmillaan ja unionin tuotannonalan myyntimäärä oli suurin.

(138)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi osapuoli toisi väitteensä, jossa vastustettiin tavoitevoittona käytettyä voittomarginaalia. Se väitti, että komission pitäisi ottaa huomioon kaikki muutkin tekijät, jotka vaikuttivat kannattavuuteen tutkimusajanjaksolla. Sen mukaan kohtuullinen tavoitevoitto olisi enintään 5 prosenttia.

(139)

Komissio hylkää väitteen seuraavista syistä. Käytetty tavoitevoitto ei perustu arvioon vaan unionin tuotannonalan tosiasiallisesti saamaan voittoon ennen kiinalaisen polkumyyntituonnin vääristämää kilpailua. Komissio pitää voittoa kohtuullisena ja on ottanut huomioon, että markkinatilanne ei ollut merkittävästi erilainen verrattuna tutkimusajanjaksoon, ellei kiinalaisen polkumyyntituonnin vaikutusta oteta huomioon. Osapuolen väite, jonka mukaan kulutus vuonna 2010 oli paljon suurempi kuin vuonna 2012, on virheellinen. Kuten E jakson 2.3 kohdassa esitetään, kulutus vuonna 2010 oli samalla tasolla kuin vuonna 2012. Vuonna 2010 unionin tuotannonala lisäksi kasvatti kapasiteettiaan voidakseen vastata odotettuun kysynnän suureen kasvuun, ja tämä vaikutti negatiivisesti sen kannattavuuteen kyseisenä vuotena. Ehdotettu 5 prosentin tavoitevoitto on täysin mielivaltainen, koska se ei perustu mihinkään tietoihin eikä laskelmiin, minkä vuoksi se hylätään.

(140)

Toisaalta valituksen tekijä väitti, että voittomarginaali on liian alhainen ja että komission olisi nostettava se 15 prosenttiin, koska valituksen tekijöiden voitot vuonna 2010 olivat enemmän kuin 10 prosenttia. Alemmat voittomarginaalit, jotka muut otokseen valitut EU:n tuottajat saivat vuonna 2010, eivät väitteen mukaan edusta voittoa, joka voidaan kohtuudella odottaa saatavan ilman epätervettä tuontia. Todennäköisimmin yritysten hallintoon tai ongelmiin liittyvät seikat, mahdollisesti lyhyen aikavälin hinnoittelupolitiikka markkinaosuuden kasvattamiseksi, voisivat selittää, miksi niiden voittomarginaali kyseisenä vuotena oli alempi ja miksi polkumyyntituonti aiheutti niille ensimmäisenä vahinkoa.

(141)

Komissio ei hyväksy tätä väitettä. Kuten edellä selitettiin, komission kantana on, että koko unionin tuotannonalan keskimääräinen voitto vuonna 2010 kuvastaa hyvin keskimääräistä voittoa tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa. Päätelmä ei ole ristiriidassa sen kanssa, että jotkin unionin tuotannonalan jäsenet ovat tehneet sellaisia hallintoon liittyviä päätöksiä, jotka ovat johtaneet alempiin tai korkeampiin voittomarginaaleihin kuin muilla saman tuotannonalan jäsenillä. Tällaiset erot ovat itse asiassa olennainen osa yritysten käyttäytymistä markkinataloudessa.

(142)

Koska asiasta ei esitetty muita huomautuksia, komissio vahvistaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 166–169 kappaleessa kuvatun menetelmän.

(143)

Polkumyynnistä, vahingosta, syy-yhteydestä ja unionin edusta tehtyjen päätelmien perusteella katsotaan, että tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia koskevat lopulliset polkumyyntitullit olisi otettava perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti käyttöön vahinkomarginaalien suuruisina alhaisemman tullin säännön mukaisesti. Tässä tapauksessa tullin olisi oltava todettujen vahinkomarginaalien suuruinen.

(144)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä väitti, että väliaikainen arvotulli ei ollut vaikuttava. Sen vuoksi se pyysi komissiota ottamaan käyttöön lopulliset toimenpiteet vähimmäistuontihinnan muodossa. Valituksen tekijän mukaan vähimmäistuontihinta tehostaisi toimenpiteitä, etenkin jos käyttöön otettaisiin kaksi eri vähimmäistuontihintaa, yksi pinnoitetulle ja toinen pinnoittamattomalle aurinkopaneeleissa käytettävälle lasille. Valituksen tekijä perusteli pyyntöään seuraavasti:

(145)

Valituksen tekijä väitti, että tutkimusajanjakson jälkeen vientiä harjoittavat tuottajat ovat myyneet pinnoitettua lasia EU:n markkinoille samalla hinnalla, jolla ne myivät pinnoittamatonta lasia tutkimusajanjaksolla. Se myös väitti, että pinnoitetun lasin tuotantokustannukset ovat korkeammat kuin pinnoittamattoman, minkä vuoksi sitä yleensä myydään 20–25 prosenttia kalliimmilla hinnoilla kuin pinnoittamatonta lasia.

(146)

Valituksen tekijä väitti myös, että tutkimusajanjakson jälkeen kysyntä unionin markkinoilla siirtyi pinnoittamattomasta pinnoitettuun aurinkopaneelilasiin. Käyttäjien aurinkopaneelilasiostoista yhä suurempi osuus on pinnoitettua eikä pinnoittamatonta lasia. Vuoden 2013 jälkipuoliskolla Kiinasta EU:hun tuleva aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuonti koostui lähes kokonaan pinnoitetusta lasista, kun tutkimusajanjaksolla tilanne oli päinvastainen.

(147)

Polkumyyntitoimenpiteiden muoto voi tosiaan vaihdella. Vaikka komissiolla on laaja harkintavalta toimenpiteiden valinnassa, perimmäisenä tarkoituksena on poistaa vahingollisen polkumyynnin vaikutukset.

(148)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että aurinkopaneeleissa käytettävän pinnoittamattoman ja pinnoitetun lasin välillä on suuri ero sekä kustannuksissa että hinnoissa näiden kahden tuotteen teknisten ominaisuuksien erojen vuoksi. Aurinkopaneeleissa käytetyn pinnoitetun lasin, joka sovelletusta tekniikasta riippuen voi olla joko yksi- tai kaksipuolisesti pinnoitettua, läpäisyaste on suurempi kuin pinnoittamattoman lasin, ja sillä saattaa olla itsepuhdistuvuuteen, likaa hylkivyyteen tai kovuuteen liittyviä lisäominaisuuksia. Aurinkopaneeleissa käytettävän korkealaatuisen pinnoittamattoman lasin aurinkoenergian läpäisyaste on enintään 92 prosenttia. Pinnoitus voi vähentää heijastusta noin 3 prosenttia (puolta kohti) ja kasvattaa näin yksipuolisesti pinnoitetun lasin läpäisyasteen enintään 95 prosenttiin ja kaksipuolisesti pinnoitetun lasin enintään 98 prosenttiin.

(149)

Tutkimusajanjaksolla Kiinasta tuodusta ja EU:ssa myydystä aurinkopaneeleissa käytetystä lasista 81 prosenttia oli pinnoittamatonta ja vain 19 prosenttia pinnoitettua. Pinnoittamattoman ja pinnoitetun lasin hinta- ja kustannuserot tutkimusajanjaksolla olivat noin 30 prosenttia.

(150)

Komissio katsoo kuitenkin, että valituksen tekijän toimittama näyttö ei ollut riittävän perusteltua. Komission käytössä ei ole myöskään riittävästi muista lähteistä saatua näyttöä tai tietoa, jonka perusteella se voisi päätellä, että väliaikaisten polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönoton jälkeen kysyntä on siirtynyt pinnoittamattomasta pinnoitettuun lasiin ja että etenkin pinnoitetun lasin hinnat ovat laskeneet merkittävästi, kuten valituksen tekijä väitti.

(151)

Tämän vuoksi komissio ei voi hyväksyä väitettä ja katsoo, että on asianmukaista ottaa käyttöön arvotullit eikä vähimmäistuontihintoja. Jotta kuitenkin voidaan ottaa huomioon edellä esitetyt ongelmat, luodaan kaksi eri yhtenäistetyn tullitariffin koodia (Taric-koodia) – yksi pinnoitetulle ja toinen pinnoittamattomalle lasille. Niiden avulla komissio pystyy seuraamaan tiiviisti markkinoiden kehitystä ja päättämään ajallaan, tarvitaanko lisätoimenpiteitä.

(152)

Komissio muistuttaa myös, että se on käyttänyt aiemmin vähimmäistuontihintoja erityisolosuhteissa, etenkin seuraavanlaisissa tilanteissa:

(153)

Vähimmäistuontihintaa on käytetty pääasiassa homogeenisten tuotteiden osalta eikä nyt tarkasteltavana olevan tuotteen kaltaisten tuotteiden osalta, josta on erilaisia tuotelajeja.

(154)

Myös näistä syistä komissio katsoo, että vähimmäistuontihinta ei ole soveltuva tässä tapauksessa.

(155)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä pyysi uudelleen vähimmäistuontihinnan käyttöönottoa ja esitti 152–156 kappaleesta seuraavia huomautuksia.

(156)

Ensinnäkin väitteen mukaan kyseisissä kappaleissa ei käsitellä tuetun ja polkumyyntituonnin vahingollisten vaikutusten poistamiseksi tarkoitettujen toimenpiteiden muodon vaikuttavuutta, mikä on pätevä syy ottaa käyttöön vähimmäistuontihinnat.

(157)

Toiseksi komissio ei väitteen mukaan selittänyt, miksi nämä seikat ovat merkityksellisiä tässä tapauksessa ja miten ne ovat tärkeämpiä kuin EU:n tuotannonalan etu.

(158)

Kolmanneksi väitettiin, että tarkasteltavana oleva tuote on riittävän homogeeninen, jotta vähimmäistuontihinnan käytännön hallinnointi onnistuu, koska kahdella tärkeimmällä tuotelajilla on selvät ominaispiirteet, joiden avulla hinnat voidaan eriyttää ja niiden hallinnointi ja seuranta on helppoa, etenkin kun tällä hetkellä tuonti koostuu lähes kokonaan pinnoitetusta lasista.

(159)

Ensimmäisestä väitteestä voidaan todeta, että kysyntä on tosiaan saattanut siirtyä pinnoittamattomasta pinnoitettuun lasiin. Koska mitään lisänäyttöä ei kuitenkaan toimitettu, komissio ei voi päätellä, että erityisesti pinnoitetun aurinkopaneelilasin hinnat olisivat laskeneet merkittävästi. Näin ollen sillä ei ollut mitään syytä muuttaa aiempaa päätelmäänsä, jonka mukaan arvotullit ovat asianmukaisemmat poistamaan tuetun ja polkumyyntituonnin vahingolliset vaikutukset.

(160)

Toisesta huomautuksesta voidaan todeta, että kyseisten kappaleiden tarkoituksena oli osoittaa, että komissio ei pidä vähimmäistuontihintojen käyttöönottoa soveltuvana tässä tapauksessa, ellei valituksen tekijän esittämien väitteiden tueksi esitetä lisänäyttöä. Koska näin ei tehty, komissio ei pidä tarpeellisena tehdä lisäanalyysiä vähimmäistuontihinnan mahdollisesta hyödystä EU:n tuotannonalalle.

(161)

Kolmannen huomautuksen osalta valituksen tekijä ei ole kiistänyt komission tutkimuksessa määrittelemiä eri tuotelajeja eikä ole osoittanut, ettei niissä olisi hintaeroja. Vientiä harjoittavien tuottajien tekemä hintasitoumustarjous, jossa esitetään eri vähimmäistuontihintoja, osoittaa myös, että nämä erot ovat todellisia. Sen vuoksi väite hylätään. Vaikka komissio hyväksyisikin sen, että tarkasteltavana oleva tuote voi olla melko homogeeninen, se ei pidä tätä seikkaa merkityksellisenä, koska se hylkää vähimmäistuontihintaa koskevan pyynnön myös edellä esitetyistä kahdesta muusta syystä. On myös muistettava, että komissio voi ottaa huomioon tietoja, jotka liittyvät tutkimusajanjakson jälkeiseen kauteen, vain poikkeustapauksissa (ks. perusasetuksen 6 artiklan 1 kohta). Valituksen tekijät eivät ole osoittaneet, että kyseessä olisi tällainen poikkeustapaus ja että muut käytössä olevat keinot, kuten seuranta uuden Taric-lisäkoodin luomisen kautta, eivät olisi riittäviä.

(162)

Päätelmänä voidaan todeta, että komissio hylkää nämä väitteet.

(163)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen myös useat aurinkosähkömoduulien tuottajat pyysivät vähimmäistuontihinnan käyttöönottoa. Ne toivat esiin seuraavat seikat:

(164)

Ensimmäisen väitteen osalta komissiolla ei ole mitään syytä uskoa, että ne unionin tuottajat, jotka ovat vähentäneet tuotantoaan tai lopettaneet tilapäisesti tuotantonsa, eivät käynnistäisi liiketoimintaansa täydellä kapasiteetilla heti, kun tuonti jälleen tapahtuu tasapuolisilla hinnoilla. Unionin tuotannonalalla on käytettävissä riittävä kapasiteetti koko unionin kysynnän tyydyttämiseksi (ks. 106–112 kappale). Näin ollen tämä väite hylätään. Komissio hylkää myös yhden käyttäjän väitteen, jonka mukaan sen täytyisi nojautua hankinnoissaan vain yhteen tai kahteen unionin tuottajaan. Kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat pystyisivät edelleen toimittamaan unionin markkinoille. Muodostaan riippumatta polkumyynnin vastaisilla toimenpiteillä pyritään varmistamaan, että tuonti tapahtuu oikeudenmukaisilla hinnoilla, eikä niillä ole tarkoitus lopettaa tuontia Kiinasta kokonaan.

(165)

Toisesta väitteestä käyttäjät eivät toimittaneet mitään näyttöä väitteensä tueksi. Komissio sitä vastoin vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 157 kappaleessa, että toimenpiteiden vaikutus olisi alle 1 prosentti niiden yritysten tuottamien aurinkosähkömoduulien kokonaiskustannuksista, jotka toimivat yhteistyössä tutkimuksessa. Sen vuoksi tämä väite hylätään.

(166)

Näin ollen ei ole tarpeen ottaa kantaa aurinkosähkömoduulien tuottajien esiin ottamaan kolmanteen seikkaan.

(167)

Polkumyyntitutkimuksen kanssa rinnakkain tehtiin tukien vastainen tutkimus. Kun otetaan huomioon alhaisemman tullin säännön käyttö ja se, että lopulliset tukimarginaalit ovat alemmat kuin vahingon korjaava taso, komission olisi otettava lopullinen tasoitustulli käyttöön vahvistettujen lopullisten tukimarginaalien tasoisena ja sen jälkeen otettava käyttöön lopullinen polkumyyntitulli vahingon korjaavaan tasoon asti. Edellä esitetyn perusteella kyseiset tullit otetaan käyttöön seuraavassa esitetyn suuruisina:

(168)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistetut yksilölliset polkumyyntitullit määritettiin nyt tehdyn tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tutkimuksen aikaista tilannetta. Näitä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevia, ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavia tulleja) yksinomaan asianomaisesta maasta peräisin olevan, erikseen mainittujen yritysten eli tarkoin määrättyjen oikeussubjektien tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin. Jos yrityksen nimeä ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan siihen on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia. Koska vientiä harjoittavien tuottajien yhteistyössä toimimisen aste oli korkea (yli 80 prosenttia; ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 15 kappale), tämä tulli perustuu otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille vahvistettuun korkeimpaan yksilölliseen vahinkomarginaaliin. ”Muihin yhteistyössä toimineisiin yrityksiin” sovellettava tulli perustuu otokseen valittujen viejien painotettuun keskiarvoon, ja sitä sovelletaan kaikkiin yhteistyössä toimineisiin otoksen ulkopuolisiin yrityksiin (lukuun ottamatta Henan Yuhuaa, johon sovelletaan yksilöllisesti vahvistettua tullia sen yksilöllistä tarkastelua koskevan pyynnön seurauksena; ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 48 kappale).

(169)

Kaikki näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt pyynnöt) on toimitettava viipymättä komissiolle (12), ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot, erityisesti tiedot, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin tuotanto- tai myyntiyksiköiden muutoksiin mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinamyynnin ja viennin muutoksia. Asetusta voidaan muuttaa tarvittaessa tämän mukaisesti saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelo ajan tasalle.

(170)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen kolme otokseen valittua vientiä harjoittavaa tuottajaa ja Henan Yuhua tarjosivat hintasitoumuksia perusasetuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Ne esittivät eri vähimmäistuontihintoja tuotelajien eri ryhmien mukaan.

(171)

Komissio toteaa, että kaikkien yritysten ehdottamat vähimmäistuontihinnat ovat paljon alemmat kuin vahinkoa aiheuttamaton hinta, jonka komissio vahvisti tutkimuksessa. Tämän vuoksi komissio katsoo, että hintoja ei ole asetettu vahingon korjaavalle tasolle perusasetuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(172)

Vaikka ne olisikin asetettu vahingon korjaavalle tasolle, otokseen valitut yritykset ehdottavat neljännesvuosittaista mukautusta vain pinnoitetun aurinkopaneelilasin hintaan aurinkosähkömoduulimarkkinoilla tapahtuvien hinnanmuutosten perusteella. Komissio ei voi hyväksyä tätä indeksointimenetelmää seuraavassa esitetyistä syistä.

(173)

Kaikkien tuotelajien hintoja olisi mukautettava säännöllisesti, koska muutoin pinnoitetun ja pinnoittamattoman lasin hintojen välille saattaa pian syntyä keinotekoisesti luotu ero. Komissio ei pidä asianmukaisena aurinkopaneelilasin hintojen mukauttamista loppukäyttäjien hintojen (eli aurinkosähkömoduulien hintojen) perusteella. Tämä voi johtaa aurinkopaneeleissa käytettävää lasia tuottavan alan voittomarginaalien perusteettomaan kutistamiseen, jos aurinkosähköpaneelien hinnat esimerkiksi putoavat sen vuoksi, että niiden muiden komponenttien hinnat putoavat.

(174)

Komissio pitää yleisesti ottaen asianmukaisena vähimmäistuontihintojen indeksoimista raaka-aineiden hintoihin. Tässä tapauksessa kuitenkaan minkään raaka-aineen ei havaittu muodostavan merkittävästi suurempaa osuutta valmistuskustannuksista.

(175)

Komissio myös vahvisti, että aurinkopaneelilasin hinnat olivat huomattavan epävakaat tutkimusajanjaksolla Kiinassa ja Turkissa.

(176)

Lisäksi ristiinkompensoinnin vaara on suuri, koska jotkin kyseisistä yrityksistä myyvät samoille asiakkaille tarkasteltavana olevaa tuotetta ja muita tuotteita. Otokseen valittujen yritysten ehdottamat vähimmäistuontihinnat eivät vaikuta kattavan kaikkia tuotelajeja, joita kyseiset vientiä harjoittavat tuottajat valmistavat. Näiden seikkojen vuoksi sitoumusten tehokasta täytäntöönpanoa on käytännössä vaikea seurata.

(177)

Edellä esitetyistä syistä komissio hylkää sitoumustarjoukset.

(178)

Todettujen polkumyyntimarginaalien ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon suuruuden vuoksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen mukaisten väliaikaisen polkumyyntitullin vakuutena olevat määrät olisi kannettava lopullisesti. Lopullisen yhdistetyn polkumyynti- ja tasoitustullin ylittävät vakuutena olevat määrät olisi vapautettava.

(179)

Jos markkinaolosuhteet muuttuvat huomattavasti lopullisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen, komissio voi omasta aloitteestaan tarkastella uudelleen toimenpiteiden muotoa arvioidakseen, johtavatko toimenpiteet vahingon poistumiseen halutulla tavalla ja onko toimenpiteiden muodon muuttaminen tarpeen.

(180)

Jotta voitaisiin suojautua mahdollisimman hyvin toimenpiteiden absorptiolta, komissio aikoo panna välittömästi vireille perusasetuksen 12 artiklan 1 kohdan mukaisen tarkastelun, ja se voi velvoittaa kirjaamaan tuonnin perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti, jos tällaisista käytänteistä saadaan näyttöä. Perusasetuksen 12 artiklan 3 kohdan nojalla käyttöön otetun tullin määrää voidaan kohottaa niin, että se on enintään kaksinkertainen alun perin käyttöönotetun tullin määrään nähden.

(181)

Komissio käyttää muun muassa kansallisten tulliviranomaisten antamia tuonnin valvontatietoja ja jäsenvaltioiden perusasetuksen 14 artiklan 6 kohdan mukaisesti antamia tietoja,

(182)

Perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdalla perustettu komitea ei antanut lausuntoa,

—

se ei vienyt unioniin asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa kuvattua tuotetta tutkimusajanjakson (1 päivästä tammikuuta 201231 päivään joulukuuta 2012) aikana,

—

se ei ole etuyhteydessä yhteenkään Kiinan kansantasavallassa toimivaan viejään tai tuottajaan, johon sovelletaan tällä asetuksella käyttöön otettuja toimenpiteitä,

—

se on tosiasiallisesti vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin toimenpiteiden perustana olevan tutkimusajanjakson jälkeen tai sillä on peruuttamaton sopimusvelvoite merkittävän tuotemäärän viemiseksi unioniin,

14.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 142/23

(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, ilmoitti 27 päivänä huhtikuuta 2013Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella (2), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’, tukien vastaisen menettelyn vireillepanosta Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, peräisin olevan aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuonnissa Euroopan unioniin.

(2)

Komissio pani menettelyn vireille, kun EU ProSun Glass, jäljempänä ’valituksen tekijä’, esitti 14 päivänä maaliskuuta 2013 valituksen sellaisten tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa yli 25 prosenttia aurinkopaneeleissa käytettävän lasin kokonaistuotannosta unionissa. Valituksessa esitettiin alustava näyttö aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuetusta tuonnista ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta, ja komissio piti sitä riittävänä tutkimuksen vireillepanoa varten.

(3)

Ennen menettelyn vireillepanoa komissio ilmoitti asetuksen (EY) N:o 597/2009, jäljempänä ’perusasetus’, 10 artiklan 7 kohdan mukaisesti Kiinan viranomaisille saaneensa asianmukaisesti asiakirjanäytöllä vahvistetun valituksen, jossa väitetään, että Kiinasta peräisin olevan aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuettu tuonti aiheuttaa merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle. Komissio kehotti Kiinan viranomaisia aloittamaan neuvottelut valituksessa esitetyn tilanteen selvittämiseksi ja molemminpuolisesti tyydyttävään ratkaisuun pääsemiseksi.

(4)

Kiinan viranomaiset hyväksyivät neuvottelutarjouksen, minkä jälkeen neuvotteluja käytiin. Neuvottelujen aikana ei päästy molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun. Komissio otti kuitenkin asianmukaisesti huomioon Kiinan viranomaisten esittämät huomiot valituksessa luetelluista tukijärjestelmistä. Kiinan viranomaisilta saatiin kannanottoja neuvottelujen jälkeen.

(5)

Komissio ilmoitti 28 päivänä helmikuuta 2013Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella (3) polkumyynnin vastaisen menettelyn vireillepanosta Kiinasta peräisin olevan aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuonnissa unioniin

(6)

Komissio otti 27 päivänä marraskuuta 2013 komission asetuksella (EU) N:o 1205/2013 (4) käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin Kiinasta peräisin olevan aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuonnissa.

(7)

Tässä tukien vastaisessa ja rinnakkaisessa polkumyynnin vastaisessa tutkimuksessa tehdyt vahinkoanalyysit perustuvat samaan unionin tuotannonalan määritelmään, samoihin edustaviin unionin tuottajiin sekä samaan tutkimusajanjaksoon ja johtivat täysin samanlaisiin päätelmiin, ellei toisin mainita. Tätä pidettiin asianmukaisena, jotta voitiin järkeistää vahinkoanalyysin tekeminen ja tehdä johdonmukaiset päätelmät molemmissa menettelyissä. Tästä syystä kummassa tahansa menettelyssä esitetyt vahinkoa koskevat huomautukset otettiin huomioon molemmissa menettelyissä.

(8)

Komissio ilmoitti virallisesti tutkimuksen vireillepanosta valituksen tekijöille, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, tiedossa oleville vientiä harjoittaville tuottajille Kiinassa, tiedossa oleville tuojille ja niille tavarantoimittajille, jakelijoille, käyttäjille ja järjestöille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä Kiinan viranomaisille. Vireillepanoilmoituksessa kehotettiin kaikkia asianomaisia osapuolia, joita tutkimus koskee, ilmoittautumaan komissiolle.

(9)

Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(10)

Valituksen tekijät, vientiä harjoittavat tuottajat Kiinassa, tuojat sekä Kiinan viranomaiset esittivät näkökantansa. Kaikkia niitä asianomaisia osapuolia kuultiin, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(11)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se saattaa rajoittaa tutkittavien vientiä harjoittavien kiinalaisten tuottajien, etuyhteydettömien tuojien ja unionin tuojien määrän kohtuulliseksi valitsemalla otoksen perusasetuksen 27 artiklan mukaisesti.

(12)

Komissio valitsi kahdeksasta ilmoittautuneesta tuottajasta viiden yrityksen otoksen samankaltaisen tuotteen suurimman edustavan myyntimäärän perusteella tutkimusajanjaksolla.

(13)

Tarkastuskäyntien jälkeen komissio päätti poistaa viiden yrityksen otoksesta yhden yrityksen, koska sen ei havaittu edustavan unionin tuotannonalaa, sillä se oli kahdeksasta ilmoittautuneesta tuottajasta ainoa, joka oli käynnistysvaiheessa. Sen vuoksi komissio piti vaarana, että jos se sisällytetään otokseen, vahinkoindikaattorit, erityisesti kannattavuus, eivät ehkä anna oikeudenmukaista kuvaa unionin tuotannonalan tilanteesta.

(14)

Lopulliseen otokseen sisältyi siis neljä unionin tuottajaa. Niiden osuus unionin tuotannonalan myynnistä unionin markkinoilla tutkimusajanjaksolla oli 79 prosenttia. Otoksen katsottiin siis edustavan unionin tuotannonalaa.

(15)

Kolme unionin tuottajaa pyysi perusasetuksen 29 artiklan perusteella, että niiden identiteetti pidetään luottamuksellisena. Ne väittivät, että niiden identiteetin paljastaminen voisi johtaa niiden liiketoimintaan kohdistuviin merkittäviin haitallisiin vaikutuksiin. Komissio tarkasteli esitettyjä perusteita ja hyväksyi pyynnön. Kun otetaan huomioon tuottajien vähäinen määrä unionissa, muita nimiä ei paljastettu päätelmien ilmoittamista koskevassa asiakirjassa, koska niiden perusteella nimettömänä pysymistä pyytäneiden yritysten tunnistaminen olisi mahdollista.

(16)

Yrityksen Interfloat Corporation/GMB Glasmanufaktur Brandenburg GmbH, jäljempänä ’GMB/IF’, identiteetti oli jo kuitenkin julkisesti tiedossa, koska se ilmoitti olevansa yksi valitusta tukevista yrityksistä. Sen vuoksi yritys nimettiin päätelmien ilmoittamista koskevassa asiakirjassa.

(17)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen antamiensa huomautusten ei-luottamuksellisessa versiossa valituksen tekijä nimesi myös kolme unionin tuottajaa, jotka olivat lopettaneet liiketoimintansa (Guardian, AGC ja Centrosolar Glass) ja neljännen yrityksen, joka oli vähentänyt tuotantoaan merkittävästi (Saint Gobain).

(18)

Vireillepanoilmoituksessa pyydettiin kaikkia kiinalaisia vientiä harjoittavia tuottajia ilmoittautumaan komissiolle ja toimittamaan vireillepanoilmoituksessa esitetyt tiedot määräajassa.

(19)

Yhdeksän vientiä harjoittavaa tuottajaa tai vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Yhteistyössä toimineiden yritysten osuus aurinkopaneeleissa käytettävän lasin ilmoitetusta viennistä unioniin vuonna 2012 oli lähes 100 prosenttia.

(20)

Komissio valitsi perusasetuksen 27 artiklan mukaisesti vientiä harjoittavista tuottajista tai vientiä harjoittavien tuottajien ryhmistä neljä otokseen, joka perustui tarkasteltavana olevan tuotteen viennin suurimpaan edustavaan määrään, joka voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Valitun otoksen osuus tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaisviennistä unioniin tutkimusajanjaksolla oli 76 prosenttia.

(21)

Komissio ilmoitti perusasetuksen 27 artiklan 2 kohdan mukaisesti kaikille asianomaisille osapuolille valitusta otoksesta ja pyysi niitä esittämään huomautuksia. Huomautuksia ei esitetty.

(22)

Yksikään kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja ei pyytänyt perusasetuksen 27 artiklan 3 kohdan mukaista yksilöllistä tarkastelua.

(23)

Neljä etuyhteydetöntä tuojaa vastasi vireillepanoilmoituksen liitteenä olevaan otantalomakkeeseen, ja tuojilta saatiin kaksi ja käyttäjiltä 12 vastausta kyselylomakkeeseen. Yhteistyössä toimineiden tuojien vähäisen määrän vuoksi otanta ei ollut tarpeen.

(24)

Kyselylomakkeet lähetettiin Kiinan viranomaisille ja otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille, otokseen valituille unionin tuottajille sekä kaikille tuojille ja käyttäjille, jotka olivat ilmoittautuneet. Kiinan viranomaisille lähetettiin kyselylomakkeen lisäksi liite, joka niitä pyydettiin toimittamaan Kiinan valtio-omisteisille liikepankeille, jotka olivat lainanneet varoja otokseen valituille yrityksille tutkimusajanjaksolla. Kiinan viranomaiset totesivat lähettäneensä liitteen kyseisille pankeille mutteivät olleet saanet yhtään vastausta.

(25)

Kyselylomakevastauksia saatiin neljältä otokseen valitulta kiinalaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta, kaikilta otokseen valituilta unionin tuottajilta, kahdelta etuyhteydettömältä unionin tuojalta ja 12 käyttäjältä.

(26)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki asianomaisten osapuolten toimittamat tiedot, joita se piti tarpeellisina tuetun tuonnin, siitä johtuvan vahingon ja unionin edun lopullista määrittämistä varten. Tarkastuskäyntejä suoritettiin seuraavasti:

(27)

Kaikille asianomaisille osapuolille ilmoitettiin päätelmistä asiakirjalla, joka sisälsi ne olennaiset tosiasiat ja huomiot, joiden perusteella komissio aikoi ottaa käyttöön tasoitustullin Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuonnissa. Kaikille osapuolille ilmoitettiin määräajasta, jonka kuluessa ne voivat esittää huomautuksia päätelmistä.

(28)

Kaikkia asianomaisten osapuolten toimittamia huomautuksia tarkasteltiin ja ne otettiin soveltuvin osin huomioon.

(29)

Kiinan viranomaiset väittivät, että asiakirja, jolla päätelmistä ilmoitettiin, ei täyttänyt tukia ja tasoitustulleja koskevan WTO:n sopimuksen 22.3 ja 22.5 artiklassa asetettuja vaatimuksia, koska siinä ei esitetty riittävän yksityiskohtaisesti tutkivan viranomaisen havaintoja ja päätelmiä. Kiinan viranomaiset eivät kuitenkaan antaneet mitään täsmällisiä esimerkkejä näistä väitetyistä puutteista. Tarkasteltuaan asiakirjaa huolellisesti komissio katsoo, että asiakirjassa on riittävästi tietoja, jotta Kiinan viranomaiset pystyvät harjoittamaan puolustautumisoikeuttaan.

(30)

Asiakirjassa ei voitu antaa tiettyjä tietoja, jotka olivat liiketoiminnan kannalta luottamuksellisia, ja ne ilmoitettiin vain asianomaisille otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille. Otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille lähetettiin erikseen luottamuksellinen asiakirja, jossa esitettiin laskelmia ja tietoja kustakin tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavasta järjestelmästä ja etuudesta, ja niille annettiin 25 päivää aikaa esittää huomautuksia.

(31)

Tukia ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän tammikuuta 2012 ja 31 päivän joulukuuta 2012 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahingon määrittämisen kannalta merkittävien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2009 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajan, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(32)

Tutkimuksen kohteena oleva tuote on aurinkopaneeleissa käytettävä lasi, joka on karkaistua tasomaista soodakalkkilasia, jonka rautapitoisuus on alle 300 ppm, aurinkoenergian läpäisyaste yli 88 % (mitattuna olosuhteissa AM1,5 300–2 500 nm), lämmönkestävyys 250 °C (mitattuna EN 12150 -standardin mukaan), lämpöshokinkestävyys Δ 150 K (mitattuna EN 12150 -standardin mukaan) ja jonka mekaaninen lujuus on vähintään 90 N/mm2 (mitattuna EN 1288–3 -standardin mukaan), jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’ ja yleisesti ’aurinkopaneeleissa käytettävä lasi’ tai ’aurinkopaneelilasi’. Tarkasteltavana oleva tuote kuuluu tällä hetkellä CN-koodiin ex 7007 19 80.

(33)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että tarkasteltavana olevalla tuotteella, Kiinan kotimarkkinoilla tuotetulla ja myydyllä tuotteella sekä unionin tuotannonalan unionissa tuottamalla ja myymällä tuotteella on samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset. Tämän vuoksi näitä tuotteita pidetään perusasetuksen 2 artiklan c alakohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

(34)

Yksi etuyhteydetön tuoja pyysi kasvihuoneiden rakentamiseen käytettävän puutarhalasin jättämistä tutkimuksen soveltamisalan ulkopuolelle sillä perusteella, että kasvihuoneen rakenne edellyttää monia erikokoisia lasilevyjä, kun taas aurinkopaneeleissa käytettävää lasia tuotetaan vain tietyn kokoisena. Lisäksi tuoja toimitti todistuksen, jonka mukaan osa sen tuonnista muodostui lasista, jonka rautapitoisuus on yli 300 ppm. Näin ollen kyseinen tuonti ei kuulu tuotteen määritelmän piiriin. Sen muusta tuonnista komissio katsoo, että kokoeroista huolimatta kyseisiä lasilevyjä voidaan käyttää myös aurinkopaneelilasina. Tullin kiertämiseksi tuojat voisivat esimerkiksi tilata suurempia lasilevyjä kuin ne tarvitsevat ja leikata lasin pienemmäksi vasta unionissa. Sen vuoksi puutarhalasi, jonka rautapitoisuus on alle 300 ppm, on osa tarkasteltavana olevaa tuotetta.

(35)

Eräs toinen etuyhteydetön tuoja väitti, että sen tuomalla huonekalulasilla (jota käytetään mm. lasihyllyihin, paneelitäytteisiin, pöytätasoihin, liukuoviin ja kattopaneelituotteisiin) on samat tai hyvin samanlaiset tekniset ominaisuudet kuin aurinkopaneeleihin käytettävällä lasilla, mutta pyysi sen jättämistä tutkimuksen soveltamisalan ulkopuolelle, koska sillä on eri käyttötarkoitukset.

(36)

Toimitetun näytön perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että suurimmalla osalla kyseisen etuyhteydettömän tuojan tuomasta lasista ei ole kaikkia aurinkopaneeleissa käytettävän lasin teknisiä ominaisuuksia, jotka kuvataan edellä. Tuodun lasin kuudessa lajissa rautapitoisuus on paljon korkeampi kuin 300 ppm, kun taas yhdessä lajissa rautapitoisuus on alle 300 ppm mutta sen aurinkoenergian läpäisyaste on merkittävästi alempi kuin 88 prosenttia, joka on vähimmäisvaatimus, jotta tuote voidaan määritellä aurinkopaneeleissa käytettäväksi lasiksi.

(37)

Tuoja väitti, että vaikka kyseiset lasilajit eivät täytäkään yhtä aurinkopaneeleissa käytettävän lasin teknisistä ominaisuuksista, jotka kuvataan edellä, ne ovat aurinkopaneeleissa käytettävän lasin ensisijaisen luokittelun mukaisia eli karkaistua tasomaista soodakalkkilasia. Komissio on kuitenkin sitä mieltä, että vain ne lasilajit, jotka täyttävät kaikki aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tekniset ominaisuudet, kuuluvat tutkimuksen soveltamisalaan. Näin ollen mitkään kyseisen tuojan tuomat edellä mainitut lasilajit eivät kuulu tämän tutkimuksen soveltamisalaan.

(38)

Oikeusvarmuuden vuoksi olisi selvennettävä, että kaikentyyppiset puutarha- ja huonekalulasit, jotka täyttävät 32 kappaleessa esitetyt tekniset ominaisuudet, kuuluvat tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän piiriin, koska niitä voidaan käyttää aurinkopaneeleissa käytettävänä lasina.

(39)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen sama tuoja väitti, että koska aurinkopaneelilasia, jota voi käyttää myös huonekalulasina, ei jätetty soveltamisalan ulkopuolelle, tästä aiheutuu hallinnollista rasitetta ja viivästyksiä yrityksille. Tämä johtuu väitteen mukaan siitä, että yritysten on lähetettävä unionin tulliviranomaisille testiraportit aina, kun tulliviranomaiset haluavat tietää, sovelletaanko tuotuihin tavaroihin toimenpiteitä.

(40)

Komissio katsoo, että näitä lasilajeja ei pitäisi jättää pois tutkimuksen soveltamisalasta, koska aurinkopaneeleissa käytettävää lasia voidaan käyttää puutarha- ja huonekalulasina. Jotta voidaan varmistaa unionin tuotannonalan riittävä suoja tuetun tuonnin vahingollisilta vaikutuksilta, olisi vältettävä porsaanreikiä, jotka mahdollistavat toimenpiteiden kiertämisen. Riittävän suojan positiiviset vaikutukset ovat suuremmat kuin hallinnollisen lisärasitteen negatiivinen vaikutus, josta kyseinen tuoja väitteen mukaan kärsii.

(41)

Sama tuoja väitti myös, että float-lasi olisi jätettävä tuotteen määritelmän ulkopuolelle, koska sen tuotantoprosessi on erilainen kuin valssatun lasin, jota tuoja pitää ainoana aurinkopaneeleissa käytettävän lasin lajina. Tuoja totesi, että float-lasista valmistettuja kodinsisustustuotteita ei voida käyttää aurinkopaneeleissa käyttävänä lasina, minkä vuoksi ne olisi jätettävä tutkimuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Float-lasia ei voida kuitenkaan jättää tutkimuksen soveltamisalan ulkopuolelle, koska se täyttää kaikki edelle esitetyt tekniset ominaisuudet. Asianomaisten osapuolten tutkimuksen aikana toimittamista luottamuksellisista asiakirjoista kävi ilmi, että float-lasia voidaan käyttää aurinkopaneelilasina ja sekä unionin tuotannonala että kiinalaiset viejät tuottavat sitä. Internetissä julkisesti saatavilla olevat tiedot vahvistavat tämän. (5) Sen vuoksi float-lasi kuuluu tutkimuksen soveltamisalaan.

(42)

Valituksen tekijä väitti, että Kiina tukee aurinkopaneeleissa käytettävää lasia tuottavaa teollisuuttaan. Valituksessa on alustavaa näyttöä useista tukikäytännöistä, joita sisältyy sekä lainsäädäntöön että useisiin politiikka- ja suunnitteluasiakirjoihin, jotka ovat valtiontuen perustana tällä sektorilla.

(43)

Komissio tutki ja analysoi valituksessa mainitut asiakirjat sekä Kiinan viranomaisten ja otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien tutkimuksen aikana toimittamat lisäasiakirjat ja havaitsi, että monista näistä asiakirjoista itse asiassa kävi ilmi, että aurinkopaneelilasin tuotannonala saa etuuskohtelua monilla aloilla Kiinassa.

(44)

Kiinan viranomaiset ovat sisällyttäneet aurinkopaneelilasin tuotannonalan keskeisten tuotannonalojen joukkoon 12. viisivuotissuunnitelmassa. (6) Kiinan viranomaiset ovat myös julkaisseet ”Aurinkosähköalan 12. viisivuotissuunnitelman”, jossa vahvistetaan, että lasi on aurinkosähköteollisuudelle keskeinen liitännäismateriaali, jota on tuotettava kotimaassa. Suunnitelmassa vaaditaan, että valtio tukee tuotannonalan kehittämistä ja teknistä innovointia ja houkuttelee varoja tuotannonalalle.

(45)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset kiistivät komission sitaatin 12. viisivuotissuunnitelmasta aurinkopaneeleissa käytettävän lasin osalta. Tämä hylättiin, koska suunnitelmassa nimenomaisesti mainitaan aurinkopaneeleissa käytettävä lasi (luku 9, sarake 6, ”Tuotantoteollisuuden kehittämisen avainalat”). 12. viisivuotissuunnitelmassa esitetään selvästi suunnitelman kattamalle kaudelle Kiinan viranomaisten prioriteetit, josta yksi on aurinkopaneeleissa käytettävän lasin valmistus.

(46)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset kiistivät 12. viisivuotissuunnitelmaa koskevan komission tulkinnan aurinkosähköteollisuuden osalta ja totesivat, ettei se tue komission päätelmiä. Tämä kiistäminen kuitenkin hylättiin, koska se on selvästi ristiriidassa muista Kiinan ministeriöistä saatujen tietojen kanssa. Kiinan viranomaisten tiloihin tehdyn tarkastuskäynnin aikana teollisuus- ja tietotekniikkaministeriössä selitettiin, että aurinkopaneeleissa käytettävä lasi kuuluu tämän suunnitelman piiriin, jossa keskitytään voimakkaasti laadun parantamiseen, koska hyvälaatuinen aurinkopaneelilasi on keskeisen tärkeä aurinkosähköteollisuuden edistämiseksi.

(47)

Innovoinnin ja uusien materiaalien merkitys otetaan huomioon 12. viisivuotisessa teollisen teknologian innovointiohjelmassa (7), jolla on tarkoitus panna täytäntöön viisivuotissuunnitelma ja tieteen ja teknologian pitkän aikavälin kehittämissuunnitelma (8). Siinä keskitytään voimakkaasti teknologiseen innovointiin, johon sisältyy uusien materiaalien kehittäminen. Samassa yhteydessä viitataan myös nimenomaisesti aurinkopaneeleissa käytettävään lasiin.

(48)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset kiistivät komission päätelmät, ja totesivat, ettei aurinkopaneeleissa käytettävää lasia mainita kummassakaan asiakirjassa. Komissio huomauttaa, että molempien asiakirjojen tarkoituksena on tarjota erityistukea huipputeknologian yrityksille; asiaa käsiteltiin neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1239/2013 (9), jäljempänä ’aurinkopaneeliasetus’, johdanto-osan 401 ja 402 kappaleessa, joissa Kiinan viranomaiset esittivät samat väitteet. Molemmilla asiakirjoilla pannaan täytäntöön 12. viisivuotissuunnitelma ja aurinkosähköteollisuutta koskeva suunnitelma ja avustetaan uuden ja huipputeknologian alan yrityksiä, joihin kuuluu monia aurinkopaneeleissa käyttävän lasin valmistajia.

(49)

Valtioneuvoston päätöksessä nro 40 teollisuuden rakennemuutosten edistämistä koskevien tilapäisten määräysten täytäntöönpanosta (johon yhdessä sen liitteenä olevien teollisuuden rakennemuutosten edistämistä koskevien tilapäisten määräysten kanssa viitataan nimityksellä ’päätös nro 40’) todetaan, että Kiinan viranomaiset tukevat aktiivisesti uuden energiateollisuuden kehittämistä ja vauhdittavat aurinkoenergian kehittämistä (10), ohjeistetaan kaikkia rahoituslaitoksia antamaan luottotukea vain kannustetuille hankkeille (joihin aurinkopaneeleissa käytettävään lasiin liittyvät hankkeet kuuluvat) ja luvataan kannustettuja hankkeita koskevan muun etuuskohtelupolitiikan täytäntöönpanoa (11).

(50)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset kiistivät komission tulkinnan teollisuuden rakennemuutosten edistämistä koskevien tilapäisten määräysten sekä 5 §:n että 17 §:n osalta. Kiinan viranomaiset totesivat, että 5 §:ssä ei mainita aurinkopaneeleissa käytettävää lasia. Siinä kuitenkin mainitaan aurinkoenergian edistäminen, mikä edellyttää aurinkopaneeleissa käytettävää lasia, minkä vuoksi komissio katsoo, että aurinkopaneeleissa käytettävä lasi kuuluu tilapäisten määräysten piiriin.

(51)

Tämän jälkeen Kiinan viranomaiset kiistivät komission tulkinnan 17 §:n osalta; vaikka siinä todetaan, että vain kannustettujen tuotannonalojen olisi saatava luottotukea, siinä kuitenkin määrätään, että tämä olisi tehtävä luottoperiaatteiden eikä etuuskohtelun perusteella.

(52)

Otokseen valittujen yritysten tutkimuksessa tai Kiinan viranomaisten tiloihin tehdyn tarkastuskäynnin aikana ei havaittu mitään näyttöä määräyksen noudattamisesta. Kyseiset pankit eivät tehneet tutkimuksessa yhteistyötä, jotta määräyksen noudattamista olisi voitu tutkia tai se olisi voitu varmentaa. Tutkimuksessa kävi itse asiassa ilmi, että tietyt yritykset hyötyivät etuuskohteluun perustuvasta luotonannosta. Sen vuoksi komissio hylkää Kiinan viranomaisten väitteen, jonka mukaan luotonanto aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuotannonalalle tapahtui luottoperiaatteiden mukaisesti. Keskeistä on edelleen, että kaikkien rahoituslaitosten on annettava luottoa kannustetuille tuotannonaloille, joihin aurinkopaneeleissa käytettävän lasin valmistus kuuluu, ja että kyseistä tukea annetaan tosiasiallisesti etuuskohteluun perustuvin ehdoin.

(53)

Kansallinen kehitys- ja uudistuskomissio antoi vuonna 2011 valtioneuvostolle suosituksen päätökseen nro 40 sisältyvän ohjelman tarkistamiseksi. Valtioneuvosto antoi päätöksen nro 9 teollisuuden rakennemuutoksia koskevan ohjeistavan luettelon hyväksymisestä ja täytäntöönpanosta, jäljempänä ’päätös nro 9’. Asiakirjassa kannustetaan aktiivisesti Kiinan viranomaisia ja julkisia virastoja ohjaamaan asiaan liittyvän teollisuuden kehitystä, jotta voidaan optimoida teollisen rakenteen ajan tasalle saattaminen. Päätöksen nro 9 12(2) kohdassa mainitaan erityisesti aurinkoenergiateollisuudelle suunnatun ultrakirkkaan float-lasin tuotannon kannustaminen.

(54)

Kiinan viranomaisten hyväksymässä tieteen ja teknologian kehittämistä koskevassa keskipitkän ja pitkän aikavälin kansallisessa suunnitelmassa (2006–2020) luvataan asettaa etusijalle politiikan rahoitus, kannustaa rahoituslaitoksia myöntämään etuuskohtelun mukaista luottotukea suurille kansallisille tieteellisille ja teknologisille teollistamishankkeille, kannustaa rahoituslaitoksia parantamaan ja vahvistamaan rahoituspalveluja huipputeknologiayrityksille sekä panna täytäntöön veroetuuspolitiikkaa huipputeknologiayritysten kehittämiseksi.

(55)

Aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuotanto kuuluu huipputeknologian yrityksen kuvaukseen, mitä osoittaa uuden ja huipputeknologian statuksen saaneiden valmistajien lukumäärä, ja kyseessä on uusi tuotannonala sekä Kiinassa että unionissa. Tässä yhteydessä komissio haluaa myös tuoda esiin, että yksi otokseen valituista yrityksistä sai kansalliselta kehitys- ja uudistuskomissiolta erityisavustuksen palkinnoksi innovaatioista aurinkopaneeleissa käytettävän lasin alalla, mikä osoittaa selvästi Kiinan viranomaisten kiinnostuksen tähän huipputeknologian sektoriin.

(56)

Valituksen tekijä väitti, että väitetyt tuet koostuvat C jakson 2 kohdassa luetelluista järjestelmistä. Tarkastettuaan otokseen valitut yritykset Kiinassa ja käytyään Kiinan viranomaisten tiloissa komissio analysoi näitä järjestelmä, joista otokseen valitut yritykset saivat etuutta tutkimusajanjakson aikana.

(57)

Otokseen valittujen yritysten sisäisten asiakirjojen analyysissä tuli tarkastuskäynnillä esiin provinssi-, kaupunki-, maakunta- tai aluetason viranomaisten myöntämiä tukia. Näitä tukia ei ollut erityisesti lueteltu valituksessa. Komission käytettävissä olevien tietojen perusteella on epäselvää, ovatko nämä tilapäisiä tukia vai paikallisia tukiohjelmia. Järjestelmien paikallinen luonne tarkoittaa kuitenkin sitä, että valituksen tekijöiden ei voitu kohtuudella olettaa tietävän näiden tukien yksityiskohtia, minkä vuoksi niitä ei mainita suoraan valituksessa.

(58)

Komissio pyysi lisäkuulemista Kiinan viranomaisten kanssa näistä muista tuista, jotka ovat yritys- tai paikkakuntakohtaisia, jotka kävivät ilmi otokseen valittujen yritysten asiakirjoista tarkastuskäynnillä ja joita ei ollut lueteltu valituksessa. Komissio tarjosi mahdollisuutta kuulemiseen varmistaakseen oikeudenmukaisen menettelyn tutkimuksen aikana. Kiinan viranomaiset kieltäytyvät tarjouksesta ja väittivät, että se ei ole tukia ja tasoitustulleja koskevan WTO:n sopimuksen mukainen.

(59)

Komissio katsoo, että nämä muut tuet liittyvät tiiviisti valituksessa ja vireillepanoilmoituksessa esiin tuotuihin toimenpiteisiin ja käytäntöihin eli niihin liittyy samanlaisia taloudellisia tukia ja etuuksia tarkasteltavana olevan tuotteen osalta, minkä vuoksi ne kuuluvat ”tutkimuksen kohteena olevaa tukikäytäntöä tai -käytäntöjä” koskevaan määritelmään, joka tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen 22 artiklan 2 kohdan iii alakohdan mukaan on täsmennettävä vireillepanoilmoituksessa. Vireillepanoilmoituksessa mainittujen järjestelmien luettelo ei ole kattava, mikä käy ilmi 3 kohdan sanamuodosta ”Tuet koostuvat muun muassa seuraavista”. Sen vuoksi komissio päätteli, että nämä lisätuet kuuluvat menettelyn soveltamisalaan.

(60)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset kiistivät tukia ja tasoitustulleja koskevaan sopimukseen liittyvän komission tulkinnan ja katsoivat, että komissiolla ei ollut oikeusperustaa, joka mahdollistaisi tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton yhdelle otokseen valitulle vientiä harjoittavalle tuottajalle annetun erityisen tuen osalta, vaikka tuki liittyisikin suoraan valituksen tekijöiden yksilöimään tukikäytäntöön. Komissio ei ole samaa mieltä tukia ja tasoitustulleja koskevaan sopimukseen liittyvästä Kiinan viranomaisten tulkinnasta. Jos valituksen tekijät ovat yksilöineet tukikäytännön ja samassa tukikäytännössä havaitaan – kansallisista järjestelmistä saatujen esimerkkien mukaisesti – paikallisia etuuksia, komissio katsoo, että sillä on oikeus ottaa tasoitustoimenpiteet käyttöön mahdollisten todettujen etuuksien osalta. Tämä pätee etenkin silloin, kun todetun etuuden toimintatapa, luonne ja vaikutukset ovat samat kuin muissa järjestelmissä, jotka on jo yksilöity valituksessa ja vireillepanoilmoituksessa.

(61)

Komissio ilmoitti 18 päivänä joulukuuta 2013 Kiinan viranomaisille, että se harkitsee käytettävissä olevien tietojen käyttämistä, koska valtio-omisteiset liikepankit eivät vastanneet Kiinan viranomaisten niille toimittamaan liitteeseen.

(62)

Kiinan viranomaiset vastasivat 26 päivänä joulukuuta 2013 ja olivat eri mieltä ehdotetusta 28 artiklan soveltamisesta ”väitetysti valtion omistuksessa oleviin pankkeihin” mutteivät kiistäneet sitä tosiseikkaa, että pankit eivät olleet vastanneet kyselyyn. Kiinan viranomaiset eivät myöskään kiistäneet sitä tosiseikkaa, että nämä pankit ovat valtio-omisteisia. Sen vuoksi komissiolla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin käyttää parhaita käytettävissä olevia tietoja niiden tietojen osalta, jotka valtio-omisteisten pankkien oli tarkoitus toimittaa.

(63)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset vastustivat sitä, että 28 artiklaa käytettäisiin korvaamaan tiedot, joita pyydettiin valtio-omisteisille pankeille lähetetyllä liitteellä. Komissio ei kiistä sitä, että Kiinan viranomaiset toimittivat tietoja tässä tutkimuksessa, ja komissio analysoi nämä tiedot ja otti ne huomioon tarpeen mukaan. Koska Kiinan viranomaiset, valtio-omisteiset pankit tai yritykset eivät kuitenkaan voineet toimittaa tietoja esimerkiksi luottokelpoisuudesta, komission oli käytettävä perusasetuksen 28 artiklan mukaisesti käytettävissä olevia tietoja.

(64)

Muiden tukien osalta, joita ei erikseen mainita vireillepanoilmoituksessa viittaamalla tiettyyn ohjelmaan ja jotka todettiin tarkastuskäynneillä otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien tiloihin, komissio on käyttänyt kaikkea saatavilla olevaa näyttöä päätelmien tekemiseen. Todetut tuet kuuluivat vireillepanoilmoituksessa kuvatun tyyppisten toimenpiteiden ja käytäntöjen piiriin, ja komissio tarjosi Kiinan viranomaisille mahdollisuutta näitä tukia koskevaan kuulemiseen, mutta tätä tarjousta ei hyödynnetty. Komissio katsoo, että tuet liittyvät tiiviisti valituksessa ja vireillepanoilmoituksessa väitetyn tyyppisiin toimenpiteisiin ja käytäntöihin.

(65)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset kiistivät komission päätelmät, jotka koskivat otokseen valittujen yritysten tarkastuksen aikana todettuja tukia ja tukijärjestelmiä koskevia muita seikkoja. Komissio haluaa selventää, että se ei soveltanut 28 artiklaa näissä tapauksissa. Jos osapuolet toimivat yhteistyössä mutta tietoja – esimerkiksi täsmällistä oikeusperustaa erään yksittäisen tukimaksun osalta – ei yksinkertaisesti voitu toimittaa, käytettiin asianomaisen yrityksen antamaa näyttöä, kun tehtiin päätelmä siitä, oliko kyseessä tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistava tuki.

(66)

Kiinan viranomaiset väittivät myös, että komissio ei antanut riittävästi tietoa ilmoittaessaan päätelmistä, kun se käytti perusasetuksen 28 artiklan mukaisesti käytettävissä olevia tietoja. Tässä väitteessä itse asiassa viitataan samaa tukea koskeneen aiemman tutkimuksen päätelmien käyttöön. Tällaisessa tapauksessa komissio on viitannut täsmällisesti kyseisen asetuksen johdanto-osan kappaleisiin ja esittänyt tiivistettynä todetut väitteet.

(67)

Kiinan viranomaiset totesivat, että päätelmien ilmoittamista koskevassa asiakirjassa ei kuvata kovin yksityiskohtaisesti varsinkaan kertaluonteisia tukia, joita otokseen valittujen yritysten todettiin saaneen. Tämä on tehty tietoisesti otokseen valittujen yritysten komissiolle toimittamien liiketoimintaa koskevien sellaisten luottamuksellisten tietojen suojaamiseksi, joista ei voitu tehdä ei-luottamuksellista tiivistelmää. Kullekin otokseen valitulle vientiä harjoittavalle tuottajalle toimitettiin erikseen täydellinen luottamuksellinen ilmoitusasiakirja. Jos otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja toimitti oikeusperustan, tämä todettiin yritykselle toimitetussa ilmoitusasiakirjassa. Kun Kiinan viranomaisille tarjottiin mahdollisuutta näitä tukia koskevaan kuulemiseen, sille annettiin mahdollisuus myös toimittaa asiaankuuluvia lisätietoja, mitä se ei tehnyt.

(68)

Komissio lähetti kyselylomakkeet Kiinan viranomaisille ja otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille ja pyysi tietoja seuraavista järjestelmistä, joista väitetysti myönnetään tukia aurinkopaneeleissa käytettävää lasia tuottavalle teollisuudelle:

(69)

Komissio lähetti Kiinan viranomaisille liitteen toimitettavaksi valtio-omisteisille pankeille, julkisille kehityspankeille ja yksityisomistuksessa oleville rahoituslaitoksille, jotka lainasivat rahaa otokseen valituille yrityksille tutkimusajanjaksolla. Kiinan viranomaiset ilmoittivat komissiolle, että ne olivat toimittaneet kyselylomakkeet mutteivät olleet saaneet vastauksia. Sen vuoksi komissio ilmoitti Kiinan viranomaisille, kuten edellä todettiin, että yhteistyöstä kieltäytymisen vuoksi komissio soveltaa 28 artiklaa ja tekee asiasta päätelmänsä käytettävissä olevien tietojen perusteella.

(70)

Seuraavat Kiinan säännökset koskevat etuuskohtelun mukaista lainanantoa: Liikepankkeja koskeva Kiinan laki, jäljempänä ’pankkilaki’, lainoja koskevat yleiset säännöt, jotka Kiinan keskuspankki on pannut täytäntöön 28 päivänä kesäkuuta 1996, ja edellä mainittu valtioneuvoston päätös nro 40.

(71)

Aiemmissa Kiinaa koskevissa tukien vastaisissa tutkimuksissa on päätelty, että Kiinan pankkijärjestelmässä ovat hallitsevina valtio-omisteiset pankit tai pankit, joissa valtiolla on määräysvallan tuova omistusosuus osakkeista. Molempiin pankkityyppeihin viitataan nimityksellä ’valtio-omisteiset liikepankit’. Komissio havaitsi myös, että valtio-omisteiset liikepankit harjoittavat viranomaisten toimivaltaa. Komissio ei saanut mitään näyttöä siitä, että tilanne olisi muuttunut. Kuten aurinkopaneeliasetuksen – joka on alalla tehty tuorein tutkimus – johdanto-osan 161 kappaleessa todettiin, viiden suurimman valtio-omisteisen liikepankin (Agricultural Bank of China, Bank of China, China Construction Bank, Bank of Communications ja ICBC) osuus pankkisektorista on yli 50 prosenttia, jos tarkastellaan taseen loppusummaa.

(72)

Käytettävissä olevien tietojen, mukaan luettuna aurinkopaneeliasetuksessa vahvistetut tiedot, perusteella päätelmänä on edelleen, että valtio-omisteiset liikepankit ovat perusasetuksen 2 artiklan b alakohdassa tarkoitettuja julkisia elimiä, kuten aurinkopaneeliasetuksen johdanto-osan 158–168 kappaleessa todettiin.

(73)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset kiistivät tämän päätelmän ja totesivat, että komissio ei ollut esittänyt syitä, joiden vuoksi se piti valtio-omisteisia liikepankkeja julkisina eliminä. Komissio hylkää tämän väitteen, koska syyt siihen, miksi valtio-omisteisia pankkeja pidetään julkisina eliminä, esitetään aurinkopaneeliasetuksen johdanto-osan 158–168 kappaleessa, eivätkä Kiinan viranomaiset toimittaneet mitään tietoja, jotka kumoaisivat käytettävissä olevat tiedot. Yhteenvetona voidaan todeta seuraavaa:

(74)

Näissä kappaleissa esitetyt päätelmät ovat tuoreita, koska ne julkaistiin vuoden 2013 lopulla täysin tietoisena muutoksista, joita Kiinassa tehtiin heinäkuussa 2013 korkoprosenttien alarajoja koskevaan politiikkaan.

(75)

Aiempien tutkimusten tavoin komissio pyrki todentamaan Kiinan viranomaisten ja etenkin keskuspankin roolin rahoitusmarkkinoilla ja pankkisektorilla aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuotannonalalle myönnettyjen lainojen osalta. Kiinan viranomaiset ja keskuspankki toimivat yleisesti ottaen tyydyttävästi yhteistyössä, mutta keskuspankki ei toimittanut täydellistä tekstiä lainojen ja talletusten korkoprosenttien sääntelyä koskevasta yleiskirjeestä (YinFa (2004) 251), jossa vahvistetaan laina- ja talletuskorkojen ala- ja ylärajat. Yleiskirjeessä vahvistetaan liikepankkien (sekä valtion että yksityisessä omistuksessa olevien liikepankkien) luotonannolle ja julkisten kehityspankkien luotonannolle vain alaraja. Etuuskohtelun mukaisista lainoista ja lainoista, joista Kiinan viranomaiset ovat antaneet erityissääntöjä, yleiskirjeessä todetaan, että korot eivät saa kellua ylöspäin. Täsmällinen yläraja asetetaan näihin lainoihin sovellettavissa erityissäännöissä.

(76)

Komission tarkastuskäynnin aikana keskuspankki totesi, että asiakirjaa ei voitu toimittaa, koska se ei ollut julkisesti saatavilla sen verkkosivulla. Internet-haussa yleiskirjeestä kuitenkin löytyi kopio ja englanninkielinen käännös asiakirjapaketista, jotka Kiinan viranomaiset olivat toimittaneet Australian viranomaisille joitakin vuosia sitten. (13) Koska Kiinan viranomaisilta ei saatu suoraan virallista kopiota, komissio pitää tätä versiota kyseisen yleiskirjeen oikeana ja täydellisenä kopiona.

(77)

Yleiskirjeen mukaan keskuspankki vaikutti valtio-omisteisten liikepankkien Kiinassa tutkimusajanjakson aikana myöntämien lainojen korkoprosenttien asettamiseen. Kiinan viranomaiset selittivät, että keskuspankki poisti heinäkuussa 2013 lainankorkoihin sovellettavat ala- ja ylärajat. Tämä otettiin huomioon, mutta koska tämä tapahtui tutkimusajanjakson päätyttyä, se ei vaikuta tehtäviin päätelmiin. Alaraja, jota sovellettiin korkoprosentteihin tutkimusajanjaksolla, ei kuitenkaan ole ainoa tekijä, jonka perusteella komissio pitää valtio-omisteisia liikepankkeja julkisina eliminä. Aurinkopaneeliasetuksen johdanto-osan 158–168 kappaleessa esitetyt päätelmät pätevät edelleen.

(78)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset esittivät useita huomautuksia YinFa (2004) 251 -yleiskirjeestä antamatta selitystä sille, miksi kirjettä ei toimitettu täydellisenä komissiolle, ja vahvistamatta, oliko komission löytämä Australian viranomaisille toimitettu teksti paikkansapitävä. Kuten aurinkopaneeleita koskevassa tutkimuksessa todettiin aiemmin, yleiskirjeessä annetaan selvästi keskuspankin ohjeet pankeille lainanannosta. Yleiskirjeen sisältö on tärkeä, jotta voidaan ymmärtää Kiinan viranomaisten ja keskuspankin rooli pankkien ja lainanannon johdossa, kuten aiemmassa tutkimuksessa todettiin.

(79)

Komission päätelmänä on edelleen, kuten aurinkopaneeliasetuksessakin, että pankkilain 34 §:n mukaisesti pankkien on harjoitettava lainanantotoimintaansa Kiinassa kansallisen talouden tarpeiden mukaisesti. Kansallisen talouden tarpeet esitetään 12. viisivuotissuunnitelmassa.

(80)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset kiistivät pankkilain 34 §:ää koskevan komission tulkinnan ja totesivat, että virke ei ole yksiselitteinen eikä siinä ohjeisteta täsmällisesti pankkeja toimimaan tietyllä tavalla. Niiden mukaan myöskään kansallisen talouden tarpeita ei kuvata missään asiakirjassa, ei 12. viisivuotissuunnitelmassa eikä muussakaan asetuksessa tai päätöksessä.

(81)

Tämä eroaa tulkinnasta, jonka Kiinan viranomaiset antoivat 34 §:stä aurinkopaneelitutkimuksessa, jossa ne kuvasivat sitä neutraaliksi. Komissio ei ole samaa mieltä Kiinan viranomaisten arvioinnin kanssa. Komissio katsoo, että – eivätkä Kiinan viranomaiset ole osoittaneet muuta – kansallista taloutta koskeva politiikka esitetään 12. viisivuotissuunnitelmassa ja aurinkosähköteollisuutta koskevassa erityissuunnitelmassa ja että rahoituslaitoksia rohkaistaan antamaan lainoja kannustetuille tuotannonaloille, jollainen aurinkopaneeleissa käytettävää lasia valmistava ala on.

(82)

Kiinan viranomaiset ovat kiinnittäneet komission huomion pankkilain muihin pykäliin, etenkin 4, 5 ja 7 §:ään, joiden mukaan on varmistettava, että lainat annetaan ilman asiaan puuttumista ja luottokelpoisuusluokituksen tekemisen jälkeen. Komissio myöntää, että nämä pykälät ovat olemassa, mutta huomauttaa, että Kiinan viranomaiset, pankit ja otokseen valitut yritykset eivät kyenneet osoittamaan, että lainat myönnettiin ilman asiaan puuttumista – ottaen huomioon etuuskohteluun perustuvat lainat aurinkopaneelilasiteollisuudelle – ja että luottokelpoisuusluokitus tehtiin, koska pyynnöistä huolimatta lainasopimuksia tai riskinarviointeja, luottoluokitukset mukaan luettuna, ei toimitettu todisteeksi, tai niiden ei havaittu liittyvän mihinkään luottoon, joka oli annettu otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille.

(83)

Pankkien on myös tarjottava luottotukea kannustetuille tuotannonaloille päätöksen nro 40 ja päätöksen nro 9 mukaisesti, joilla on lainvoima. Kiinan viranomaiset vahvistivat kauppaministeriön tarkastuksen aikana, että aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuotannonala on kannustettu tuotannonala. Tässä noudatetaan rakennemuutoksia koskevaa ohjeistavaa luetteloa (2011), jonka Kiinan viranomaiset toimittivat kyselylomakevastauksessaan ja jossa luokitellaan aurinkopaneeleissa käyttävä lasi kannustettavaan luokkaan.

(84)

Päätöksessä nro 40 ohjeistetaan kaikkia rahoituslaitoksia sitovilla ohjeilla, jotka koskevat kannustettujen tuotannonalojen edistämistä ja tukemista, ja aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuotannonala on siis kannustettu tuotannonala.

(85)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset kiistivät komission arvioinnin päätöksen nro 40 ja siihen liittyvien asetusten sekä päätöksen nro 9 vaikutuksesta. Komissio toistaa arviointinsa, joka mukaan päätöksessä nro 40 ja siihen liittyvissä asetuksissa esitetään kansallisen talouden tarpeet. Niissä esitetään strategia valtion ja rahoitussektorin toimintaa varten ja etenkin rahoituslaitosten sellaista suoraa lainanantoa varten, joka suuntautuu kannustetuille tuotannonaloille, kuten aurinkopaneeleissa käytettävää lasia valmistavalle alalle.

(86)

Kiinan viranomaisia pyydettiin selventämään, mikä valtioneuvoston päätösten, kuten päätöksen nro 40, oikeudellinen asema on. Niiden ainoa vastaus oli, että kyseessä on valtioneuvoston antama asetus, joka ei ole osa Kiinan lainsäädäntöä. Ne eivät kuitenkaan toimittaneet mitään näyttöä väitteensä tueksi. Kiinan viranomaisten omaksuma kanta on ristiriidassa julkisesti saatavilla olevien tietojen kanssa, joiden mukaan valtioneuvosto on korkein hallinnollinen viranomainen, jolla on hallinnollinen lainsäädäntövalta. Näiden tietolähteiden mukaan valtioneuvoston päätökset ovat oikeudellisesti sitovia. (14) Sen vuoksi komissio katsoo käytettävissä olevien tietojen perusteella, että päätös nro 40 ja siihen liittyvät täytäntöönpanopäätökset, kuten päätös nro 9, ovat hallinnollisia määräyksiä ja näin ollen osa Kiinan lainsäädäntöä.

(87)

Näin ollen komissio vahvistaa aurinkopaneeliasetuksen johdanto-osan 191 kappaleessa esitetyn analyysin, jossa päätellään, että päätös nro 40 ja päätös nro 9 sitovat oikeudellisesti muita julkisia elimiä ja talouden toimijoita.

(88)

Komissio analysoi myös, valtuuttavatko ja/tai määräävätkö Kiinan viranomaiset kiinalaiset yksityisomistuksessa olevat pankit myöntämään etuuskohtelun mukaisia lainoja aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuottajille perusasetuksen 3 artiklan 1 alakohdan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(89)

Pankkilain 34 §:ää sovelletaan myös yksityisomistuksessa oleviin pankkeihin Kiinassa. Kiinan viranomaiset ja asianomaiset osapuolet eivät ole toimittaneet mitään näyttöä siitä, että aurinkopaneeliasetuksen johdanto-osan 174 kappaleessa tehdyt päätelmät oikeudellisesta tilanteesta eli siitä, että Kiinan viranomaiset ohjeistavat yksityisomistuksessa olevia pankkeja samalla tavoin kuin valtion omistuksessa olevia, eivät pätisi edelleen. Pankkilain 34 §:n mukaan pankkeja ohjeistetaan harjoittamaan luotonantotoimintaansa kansallisen talouden ja sosiaalisen kehityksen tarpeiden ja valtion teollisuuspolitiikan mukaisesti. (15) Näin ollen sekä valtio-omisteisten liikepankkien että yksityisomistuksessa olevien pankkien luotonantostrategiasta päättävät Kiinan viranomaiset, kuten aurinkopaneeliasetuksen johdanto-osan 188 kappaleessa todettiin.

(90)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset kiistivät päätelmän, jonka mukaan ne valtuuttavat ja/tai määräävät yksityisomistuksessa olevia pankkeja Kiinassa, ja kiistivät erityisesti painoarvon, jonka komissio oli antanut pankkilain 34 §:lle; niiden mukaan ”kansallisen talouden tarpeiden mukaisuus” on tulkinnanvaraista ja riippuu pykälää soveltavasta henkilöstä/elimestä.

(91)

On huomattava, että Kiinan viranomaiset kiistivät kyllä komission tulkinnan mutteivät esittäneet omaa tulkintaansa oman maansa laista.

(92)

Komission tarvitsee kuitenkin vain viitata aiempien tutkimusten päätelmiin ja tässä asiassa käytettävissä oleviin tietoihin voidakseen vahvistaa päätelmän, jonka mukaan kansallisen talouden tarpeet esitetään Kiinan antamissa suunnitelmissa ja asetuksissa ja 34 §:ssä edellytetään pankkien antavan lainoja näiden kansallista taloutta koskevien kuvausten mukaisesti, esimerkiksi kannustavan aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuotantoa.

(93)

Päätelmäksi siis jää, että Kiinan viranomaiset valtuuttavat ja määräävät yksityisomistuksessa olevia pankkeja antamaan lainoja kannustetuille tuotannonaloille pankkilain 34 §:n mukaisesti.

(94)

Sen vuoksi komissio päättelee, että valtio-omisteisten liikepankkien Kiinassa tarjoamien lainojen tapauksessa kyseessä on taloudellinen tuki aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuottajille viranomaisten suorittaman varojen suoran siirron muodossa perusasetuksen 3 artiklan 1 alakohdan a alakohdan i alakohdan mukaisesti.

(95)

Sama näyttö osoittaa myös, että viranomaiset valtuuttavat tai määräävät valtio-omisteisia pankkeja (samoin kuin yksityisomistuksessa olevia pankkeja), mikä tarkoittaa sitä, että kyse on taloudellisesta tuesta perusasetuksen 3 artiklan 1 alakohdan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(96)

Tuen erityisyyden osalta komissio katsoo, että Kiinan viranomaiset suuntaavat etuuskohtelun mukaista lainanantoa vain joillekin tuotannonaloille, joista aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuotannonala on yksi, kuten aurinkopaneeliasetuksen johdanto-osan 172 kappaleessa esitettiin yksityiskohtaisesti. Kiinan viranomaiset ovat sisällyttäneet aurinkopaneelilasiteollisuuden keskeisten tuotannonalojen joukkoon 12. viisivuotissuunnitelmassa. Päätöksen nro 40 mukaan Kiinan viranomaiset tukevat aktiivisesti uutta energia koskevien tuotannonalojen kehittämistä ja vauhdittavat aurinkoenergian kehittämistä. Kaikkia rahoituslaitoksia ohjeistetaan antamaan luottotukea vain kannustetuille hankkeille, joihin aurinkopaneeleissa käytettävään lasiin liittyvät hankkeet kuuluvat. Päätöksessä myös luvataan kannustettuja hankkeita koskevan muun etuuskohtelupolitiikan täytäntöönpanoa.

(97)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset kiistivät tuen erityisyyttä koskevan päätelmän ja etenkin 12. viisivuotissuunnitelmaa koskevan komission tulkinnan toteamalla, että asiakirjalla ei ole mitään oikeudellista arvoa, koska se ei ole sitova. Komissio ei ole tästä samaa mieltä ja huomauttaa, että Kiinan viranomaiset esittivät aiemmissa tutkimuksissa samat väitteet, joita ei silloinkaan hyväksytty. 12. viisivuotissuunnitelmassa todetaan, että ”suunnitelmaa on käsitelty ja se on hyväksytty Kiinan kansantasavallan kansankongressissa, ja sillä on lainvoima”.

(98)

Sen vuoksi komissio päättelee, että tuet etuuskohtelun mukaisten lainajärjestelyjen muodossa eivät ole yleisesti saatavilla eli ne ovat erityisiä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(99)

Kyse on etuudesta, koska valtion lainoja tai viranomaisten valtuuttamilta tai määräämiltä yksityisiltä tahoilta saatuja lainoja on myönnetty markkinaehtoja suotuisammin ehdoin.

(100)

Aiemman tutkimuksen tavoin komissio pyrki todentamaan otokseen valituille yrityksille tutkimusajanjaksolla rahaa lainanneiden pankkien toteuttamat luottoriskien arvioinnit. Yritykset eivät toimittaneet mitään näyttöä luottokelpoisuusluokituksestaan eivätkä pankit toimineet yhteistyössä tutkimuksessa. Sen vuoksi komissiolla ei ollut mitään näyttöä siitä, että aurinkopaneeleissa käytettävää lasia tuottavien yritysten lainat olisivat perustuneet riskinarviointiin ja että korkoprosentti olisi asetettu tällaisen arvioinnin perusteella.

(101)

Koska Kiinan viranomaiset, vientiä harjoittavat tuottajat tai pankit eivät toimittaneet mitään tietoja, komissio käytti käytettävissä olevia tietoja vahvistaakseen, koituiko etuuskohtelun mukaisesta lainanannosta etuutta otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille, jotka saivat lainoja kiinalaisilta pankeilta.

(102)

Komissio aloitti – kuten aurinkopaneelitutkimuksessakin – tutkimalla virallisesti julkaistuja Kiinan keskuspankin korkoprosentteja lainoissa, jotka on myönnetty Kiinan juaneissa (renminbi). Keskimääräinen korkoprosentti tutkimusajanjaksolla oli 6,26.

(103)

Tämän jälkeen komissio mukautti Kiinan keskuspankin korkoprosenttia kyseisten yritysten luottoriskin huomioon ottamiseksi. Ne eivät kuitenkaan toimittaneet riippumattomia luottokelpoisuusluokituksia tai vastaavia tietoja, joiden perusteella komissio olisi voinut laskea luottoluokituksen. Komissio on joka tapauksessa vahvistanut aiemmissa tutkimuksissa, että kiinalaisten yritysten luottoluokitukset vääristyvät valtion tuen vuoksi eikä lainansaajien merkityksellisistä riskinarvioinneista ole mitään näyttöä. Sen vuoksi komission oli turvauduttava samaan menetelmään kuin aurinkopaneelitutkimuksessa ja katsottava, että kaikki asianomaiset yritykset kuuluvat luokkaan BB (sijoituskelvoton) Bloombergin luottoluokituksen mukaisesti.

(104)

Sellaisten yritysten, joilla on BB-luokitus, liikkeelle laskemien velkakirjojen preemiota verrattiin sellaisten yritysten, joilla on AAA-luokitus (joka Kiinalla on velkakirjoissaan), liikkeelle laskemien velkakirjojen preemioon, ja erotus lisättiin sitten Kiinan keskuspankin keskimääräiseen antolainauskorkoon tutkimusajanjaksolla. Tulokseksi saatiin otokseen valittujen yritysten juan-määräisten lainojen viitekorko, joka oli 10,37 prosenttia tutkimusajanjaksolla.

(105)

Vertaamalla tätä viitekorkoa tutkimusajanjaksolla asianomaisilta yrityksiltä tosiasiallisesti veloitettuun korkoon komissio päätteli, että aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuotannonalalle annetaan lainoja alle markkinaehtojen.

(106)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset kiistivät komission viitekoron valinnan ja päätelmät, jotka komissio teki viitekoron ja tosiasiallisesti maksetun koron vertaamisesta.

(107)

Viitekoron ja tosiasiallisesti maksetun koron vertailu osoittaa selvästi, että otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat, jotka saivat kiinalaisilta pankeilta juan-määräisiä lainoja, maksoivat alempaa korkoa kuin tavanomainen kaupallinen korko, jota sovelletaan samassa taloudellisessa asemassa oleviin yrityksiin.

(108)

Komissio oli tietoinen siitä, että keskuspankki poisti lainankorkoihin sovellettavat alarajat heinäkuussa 2013, ja mainitsi tämän ilmoitusasiakirjassa. Tämä ei kuitenkaan muuta sitä päätelmää, että Kiinan viranomaiset puuttuvat pankkien luotonantokäyttäytymiseen Kiinassa, etenkin soveltamalla päätöstä nro 40 ja siihen liittyviä asetuksia sekä pankkilain 34 §:ää.

(109)

Komissio laski juan-määräisiä lainoja koskevan viitekoron vain siksi, että otokseen valituilla vientiä harjoittavilla tuottajilla ei ollut euro- tai dollarimääräisiä lainoja kiinalaisista pankeista.

(110)

Kiinan viranomaiset pyysivät myös lisätietoja siitä, miksi komissio katsoi, että otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien luottoluokitus olisi BB. Tämä luottoluokitus valittiin, koska komissio ei saanut pankkien yhteistyön puutteen vuoksi mitään näyttöä siitä, että millekään otokseen valitulle vientiä harjoittavalle tuottajalle olisi laskettu luottoluokitusta. BB-luottoluokituksesta ei ole mitään kielteisiä vaikutuksia, vaan se itse asiassa on otokseen valittujen yritysten kannalta suotuisa, koska se on paras sijoituskelvoton luokka rahoitusmarkkinoilla.

(111)

Perusasetuksen 28 artiklan nojalla komission oli turvauduttava käytettävissä oleviin tietoihin, jotka saatiin aurinkopaneeliasetuksen päätelmistä, joissa käytettiin BB-luottoluokitusta siinä otokseen kuuluneiden yritysten osalta. Tätä pidettiin kohtuullisena tässä tapauksessa, eikä päätelmien ilmoittamisen jälkeen saatu mitään näyttöä siitä, että asianomaiset pankit olisivat antaneet otokseen valituille yrityksille eri luottoluokituksen.

(112)

Tutkimuksen tulosten perusteella komissio päättelee, että aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuotannonala Kiinassa sai tutkimusajanjaksolla etuutta etuuskohteluun perustuvista lainoista sekä valtio-omisteisista että yksityisesti omistetuista pankeista. Aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuotannonalan rahoituksessa on kyse perusasetuksessa tarkoitetusta tuesta, koska

(113)

Kun otetaan huomioon taloudellisen tuen olemassaolo, vientiä harjoittaville tuottajille koituva etuus ja tuen erityisyys, tukea olisi pidettävä tasoitustoimenpiteet mahdollistavana.

(114)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset vastustivat tukea koskevien päätelmien tekemistä aiemmassa tutkimuksessa tehtyjen havaintojen perusteella ja väittivät erityisesti, että komissio luotti liikaa aurinkopaneeliasetuksessa tehtyihin päätelmiin.

(115)

Tämä väite hylättiin. Kuten aiemmin on todettu, koska pankit eivät toimineet yhteistyössä Kiinassa, komission oli turvauduttava perusasetuksen 28 artiklaan ja käytettävissä oleviin tietoihin. Aurinkopaneelitutkimus on alalla tuorein, ja se sisältää ajantasaisimmat tiedot tuista Kiinassa. Aurinkopaneelit eivät ole sama tuote kuin aurinkopaneeleissa käytettävä lasi, mutta ne kuuluvat molemmat samaan uuden energian sektoriin ja valtion samojen suunnitteluasiakirjojen piiriin. Muiden tietojen puutteessa aurinkopaneelitutkimuksen tulosten käyttö parhaina käytettävissä olevina tietoina on sen vuoksi asianmukaista. Kiinan viranomaiset väittivät myös, että aurinkopaneelitutkimuksen ja tämän tutkimuksen välillä on tapahtunut merkittäviä muutoksia, etenkin keskuspankin poistama korkojen alaraja heinäkuussa 2013. Väite hylättiin, koska aurinkopaneeleja koskevan tutkimuksen päätelmissä viitataan kyseisen tutkimuksen tutkimusajanjaksoon samoin kuin tässä tutkimuksessa viitataan sen omaan tutkimusajanjaksoon. Molemmissa tapauksissa alarajan poistaminen tapahtui tutkimusajanjaksojen päättymisen jälkeen, minkä vuoksi se ei vaikuta 28 artiklan soveltamiseen eikä aurinkopaneelitutkimuksen päätelmien käyttöön parhaina käytettävissä olevina tietoina.

(116)

Yhtä lukuun ottamatta kaikki otokseen valitut yritykset saivat lainoja sekä valtio-omisteisilta että yksityisiltä pankeilta. Yhden yrityksen rahoitus tuli yksinomaan sen ulkomaiselta emoyhtiöltä, eivätkä Kiinaan sijoittautuneet pankit antaneet sille mitään luottoja.

(117)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi otokseen valittu yritys kiisti komission päätelmän ja väitti, että komissio ei pyytänyt yritystä toimittamaan riippumatonta luottoluokitusta. Komissio kuitenkin pyysi yritystä toimittamaan kaikki tiedot, jotka liittyvät sen saamiin lainoihin, mutta yritys ei toimittanut riippumatonta luottoluokitusta. Jos yrityksellä oli tällaisia tietoja, sen olisi pitänyt toimittaa ne, kun otetaan huomioon valituksessa esitetyt väitteet ja kyselylomakkeessa pyydetyt tiedot. Jos yrityksellä oli riippumaton luottoluokitus, sen olisi pitänyt toimittaa sitä koskevat tiedot välittömästi, erityisesti kun otetaan huomioon ilmoitusasiakirjassa esitetyt tiedot. Sen vuoksi tämä väite hylätään.

(118)

Perusasetuksen 6 artiklan b alakohdan mukaan tällaisista etuuskohteluun perustuvista lainoista koituneeksi etuudeksi katsotaan niistä maksettujen korkojen määrän ja vastaavasta kaupallisesta lainasta, jonka yritys voisi saada markkinoilta, maksettavien korkojen määrän erotus. Kuten edellä todettiin, komissio vahvisti markkinaviitearvon vastaaviin kaupallisiin lainoihin nähden, koska merkityksellisiä riskinarviointeja ei ollut saatavilla.

(119)

Etuus laskettiin tutkimusajanjaksolla tosiasiallisesti maksetun koron ja viitearvon mukaisen koron välisenä erotuksena.

(120)

Otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille tällä menetelmällä lasketut tukimarginaalit ovat seuraavat:

(121)

Otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat eivät saaneet tutkimusajanjaksolla etuuksia seuraavista järjestelmistä: vientiluottojen tukiohjelmat, luottolimiitit, vientitakuut, Green Express -ohjelma ja etuudet, jotka tarjotaan sallimalla markkinoille pääsy ulkomaisille holdingyhtiöille.

(122)

Otokseen valitut yritykset eivät saaneet etuuksia Famous Brands- ja China World Top Brands -ohjemista tutkimusajanjaksolla.

(123)

Otokseen valitut yritykset saivat eri viranomaisilta eri hallintotasoilla merkittäviä kertaluonteisia avustuksia, minkä tuloksena ne saivat etuutta tutkimusajanjaksolla. Nämä avustukset kävivät ilmi asianomaisten yritysten tarkastuskäynnin yhteydessä, eikä niitä ilmoitettu asianomaisten yritysten kyselylomakevastauksissa eikä Kiinan viranomaisten kyselylomakevastauksissa pyydetyllä tavalla. Valituksen tekijä väitti, että aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuottajat saivat näitä kertaluonteisia avustuksia provinssi- ja paikallistason viranomaistahoilta ja että näistä koitui etuutta, koska rahat saatiin ilman asianmukaista harkintaa. (16) Vireillepanoilmoituksessa todetaan myös, että avustusohjelmat ovat tukikäytäntö, jolla tuetaan aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuottajia.

(124)

Avustuksia antoivat yrityksille keskus-, provinssi-, kaupunki-, maakunta- tai aluetason viranomaiset, ja vaikuttaa siltä, että kaikki avustukset on erityisesti suunnattu asianomaisille yrityksille tai ne ovat erityisiä sijainnin tai tuotannonalan tyypin perusteella. Tarkkaa lainsäädäntöä, jonka perusteella nämä etuudet myönnettiin – jos niille edes oli mitään oikeusperustaa – ei yleensä ilmoitettu, vaikkakin komissiolle toimitettiin usein, joskaan ei aina, kopio jonkin viranomaisen antamasta asiakirjasta, joka oli avustuksen liitteenä.

(125)

Yksi otokseen valittu yritys sai avustuksia tutkimusajanjaksolla siltä talouskehitysalueelta (Economic Development Zone), johon se oli sijoittautunut. Talouskehitysalue laski nämä avustukset 20 prosentin tasolla kaikista yrityksen paikallisille veroviranomaisille maksamista veroista, esimerkiksi yritysten tuloverosta, maankäyttöverosta sekä osinkotuloverosta.

(126)

Toinen otokseen valittu yritys sai tutkimusajanjaksolla suuren avustuksen paikallisviranomaisilta kattaakseen maksut, jotka yrityksen on maksettava sähköverkkoon liittämisestä ja jotka sen muutoin olisi pitänyt maksaa itse. Avustus myönnettiin yritykselle ”alueelle sijoittautuneiden suurten yritysten tukemiseksi”.

(127)

Eräs toinen otokseen valittu yritys sai 25 miljoonan juanin suuruisen suoran avustuksen kansallisen kehitys- ja uudistuskomission teollista rakennemuutosta tukevasta rahastosta aurinkopaneeleissa käytettävän lasin huipputeknologian alan tuotantoon. Tämä suora avustus viranomaisilta saatiin vuonna 2006, ja yritys jakoi sen 10 prosentin suuruisiin eriin seuraaviksi 10 vuodeksi. Näin ollen tutkimusajanjaksolla etuutta saatiin 2,5 miljoonaa juania.

(128)

Sama yritys oli myös kirjannut tileilleen vuonna 2012 muita avustuksia paikalliselta verotoimistolta ja muilta viranomaistahoilta. Yritys totesi, että suurin osa näistä avustuksista ei ollut suoraa rahansiirtoa näiltä elimiltä yritykselle vaan palautuksia yrityksen aiemmin viranomaisille maksamista summista. Komissio ei voi hyväksyä tätä selitystä, koska tyydyttävää näyttöä ei toimitettu.

(129)

Eräs muu otokseen valittu yritys sai ennen tutkimusajanjaksoa paikallisviranomaisilta 15 miljoonan juanin suuruisen suoran avustuksen, jonka se jakoi 10 prosentin suuruisiin eriin seuraaviksi 10 vuodeksi. Avustus maksettiin yritykselle aurinkoenergiateollisuuden (johon aurinkopaneeleissa käytettävien lasien tuotanto kuuluu) kehittämistä, paikallisen teollisuusalueen edistyneen tuotantopohjan nopeaa rakentamista ja suurhankkeiden jouhevaa toteuttamista varten.

(130)

Sama yritys sai myös useita muita avustuksia ennen tutkimusajanjaksoa ja jakoi osan avustuksesta tutkimusajanjaksolle. Yritys ei kuitenkaan antanut tietoja näiden avustusten tarkasta luonteesta, ja päätelmä on tehty käytettävissä olevien tietojen perusteella, koska muita tietoja ei ollut saatavilla. Koska muita tietoja ei ollut saatavilla, komissio päätteli, että nämä avustukset on suunnattu erityisesti tälle yritykselle ja että tutkimusajanjaksolle ositettua avustusta olisi pidettävä etuutena.

(131)

Kiinan viranomaisia kehotettiin antamaan lisätietoja ja osallistumaan näitä avustuksia koskeviin kuulemisiin, mutta ne kieltäytyivät tästä. Otokseen valittujen yritysten saamista avustuksista kerätyn näytön perusteella ja muiden tietojen puuttuessa komissio katsoo, että nämä avustukset ovat perusasetuksen 3 artiklan 1 alakohdan a alakohdan i alakohdassa ja 3 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettua tukea, ja koska varoja siirrettiin Kiinan viranomaisilta avustusten muodossa tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajille, kyseessä on etuus.

(132)

Avustukset ovat myös erityisiä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti, koska vaikuttaa siltä, että ne on suunnattu vain tiettyihin yrityksiin tai erityishankkeisiin tietyillä alueilla ja myönnetty vastaamaan otokseen valittujen yritysten kertaluonteisiin tarpeisiin. Avustukset eivät täytä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan ei-erityisyyttä koskevia vaatimuksia, koska yritysten avustuskelpoisuusedellytykset ja varsinaiset kriteerit, joiden perustella yritykset valitaan, eivät ole avoimia, objektiivisia eikä niitä sovelleta automaattisesti. Ei ole myöskään mitään näyttöä siitä, että avustukset kuuluisivat johonkin laajempaan tukiohjelmaan.

(133)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset kiistivät komission valtuudet tutkia näitä avustuksia ja sen tekemän analyysin käytettävissä olevien osittaisten tietojen perusteella. Komissio on kuitenkin analysoinut huolellisesti liiketoimintaa koskevat luottamukselliset tiedot, jotka asianomaiset yritykset sille toimittivat, ja jos on näyttöä siitä, että kyseessä on etuus ja että tuki on erityistä, sitä on pidetty tasoitustoimenpiteiden alaisena.

(134)

Yritykset toimittivat kaikissa tapauksissa tietoa avustuksen määrästä ja siitä, mistä avustus saatiin, vaikkakaan kaikissa tapauksissa yrityksellä ei ollut asiakirjaa, joka olisi osoittanut oikeusperustan, jonka nojalla avustus oli myönnetty. Asianomaiset yritykset myös useimmiten kirjasivat tämän tulon kohtaan ”tukitulot” kirjanpitoonsa, jonka tarkastivat riippumattomat tilintarkastajat. Tätä on pidetty positiivisena näyttönä tuesta, josta koitui tasoitustullin käyttöönoton mahdollistava etuus.

(135)

Myös yksi otokseen valittu yritys kiisti samasta syystä komission valtuudet tutkia ja pitää tasoitustoimenpiteiden alaisena näitä yrityskohtaisia avustuksia. Komissio hylkää sen väitteen samasta syystä ja toistaa kantansa, jonka mukaan sillä on valtuudet tutkia näitä avustuksia ja todeta ne tasoitustullin käyttöönoton mahdollistaviksi tarpeen mukaan.

(136)

Jäljempänä olevassa taulukossa esitetään näistä edellä mainituista avustuksista saatua etuutta koskevat laskelmat; etuutena pidetään summaa, joka saatiin tutkimusajanjaksolla tai joka varattiin tutkimusajanjaksolle, kun asianomainen yritys teki summaa koskevan poiston.

(137)

Kahden vapaan ja kolmen puolittain vapaan vuoden ohjelma antaa ulkomaisrahoitteisille yrityksille (nk. FIE-yritykset) oikeuden olla maksamatta yritystuloveroa kahdelta ensimmäiseltä vuodelta ja maksaa vain 12,5 prosenttia 25 prosentin sijaan seuraavien kolmen vuoden aikana.

(138)

Ohjelman oikeusperusta on FIE-yrityksiä ja ulkomaisia yrityksiä koskevan Kiinan kansantasavallan tuloverolain, jäljempänä ’FIE-verolaki’, 8 § ja FIE-yrityksiä ja ulkomaisia yrityksiä koskevan Kiinan kansantasavallan tuloverolain täytäntöönpanosääntöjen 72 §. Kiinan viranomaisten mukaan ohjelma lakkautettiin vuonna 2008 annetun yritystuloverolain 57 §:llä niin, että siirtymäkausi kestää vuoden 2012 loppuun asti. Lain perusteella on näin ollen selvää, että järjestelmästä on koitunut etuutta verovuotena 2012.

(139)

Kahden vapaan ja kolmen puolittain vapaan vuoden järjestelystä koitui etuutta yrityksille varainhoitovuonna 2012, jonka jälkeen se Kiinan viranomaisten mukaan lakkautettiin.

(140)

Yksi otokseen valituista yrityksistä oli ulkomaalaisomistuksessa ja käytti tätä verojärjestelyä tutkimusajanjaksolla. Sen yritysveroaste oli 12,5 prosenttia eikä täysi 25 prosenttia, minkä se ilmoitti vuoden 2012 yritysveroilmoituksessaan ja tilinpäätöksessään.

(141)

Komissio ilmoitti nämä havainnot asianomaisille osapuolille ja sai huomautuksia Kiinan viranomaisilta, jotka totesivat, että siirtymäkautta koskevan ilmoituksen (17) mukaan kaikki etuudet tästä järjestelmästä loppuvat vuonna 2012. Kiinan viranomaiset katsoivat sen vuoksi, että jos käyttöön otetaan tasoitustulleja, yhden otokseen valitun yrityksen tästä järjestelmästä tutkimusajanjaksolla saaman etuuden ei pitäisi olla tasoitustullin alainen. Väite hyväksytään, koska komissiolla ei ollut kyseisen otokseen valitun yrityksen osalta tähän tapaukseen liittyvien olosuhteiden vuoksi mitään näyttöä etuuden mahdollisesta jatkumisesta.

(142)

Vaikka kahden vapaan ja kolmen puolittain vapaan vuoden järjestelmä on ollut aiemmissa asetuksissa tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistava, komissio ei ota tämän yhden otokseen valitun yrityksen osalta käyttöön tasoitustullia tutkimusajanjaksolla todetun etuuden osalta, koska komissiolla ei ole näyttöä siitä, että järjestelmä tai jokin sen muunnos olisi tämän yrityksen osalta voimassa päivänä, jona tullit otetaan käyttöön.

(143)

Ohjelmassa yritykset, jotka voivat osoittaa täyttävänsä tietyt kriteerit, voidaan tunnustaa uuden ja huipputeknologian alan yrityksiksi, joiden yritystulovero alennetaan 15 prosenttiin normaalin 25 prosentin sijaan.

(144)

Ohjelman oikeusperustana ovat vuoden 2008 yritystuloverolain 28 §:n 2 momentti sekä uuden ja huipputeknologian alan yritysten määrittelyä koskevat hallinnolliset toimenpiteet (Guo Ke Fa Huo [2008] No. 172), yritystuloverolain täytäntöönpanosääntöjen 93 § ja valtion verohallinnon ilmoitus uuden ja huipputeknologian alan yritysten yritystuloveron maksuun liittyvistä seikoista (Guo Shui Han [2008] nro 985).

(145)

Järjestelmää sovelletaan Kiinan viranomaisten tunnustamiin uuden ja huipputeknologian alan yrityksiin. Jotta yritys voi saada tukea järjestelmästä, sillä on oltava keskeistä henkistä omaisuutta ja sen on täytettävä oikeusperustassa asetetut seuraavat vaatimukset:

(146)

Joidenkin – muttei kaikkien – otokseen valituista yrityksistä havaittiin käyttävän tätä järjestelmää, minkä vuoksi ne maksoivat yritystuloveroa vain 15 prosenttia normaalin 25 prosentin sijaan. Nämä yritykset olivat hakeneet uuden ja huipputeknologian alan yrityksen asemaa ja saaneet virallisen ilmoituksen, että ne täyttivät järjestelmän kriteerit, minkä vuoksi niillä oli oikeus tehdä yritysveroilmoituksensa tämän mukaisesti.

(147)

Komissio katsoo aiemman tutkimuksen tavoin (ks. aurinkopaneeliasetuksen johdanto-osan 322–326 kappale), että järjestelmässä on kyse perusasetuksen 3 artiklan 1 alakohdan a alakohdan ii alakohdan ja 3 artiklan 2 alakohdan mukaisesta tuesta, koska asianomaisille yrityksille koituu etuutta valtion menettämien tulojen muodossa. Edunsaajien saama etuus on sama kuin tämän ohjelman kautta saatu verosäästö.

(148)

Tuki on erityistä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, koska se on rajoitettu yrityksiin, joilla on uuden ja huipputeknologian alan yrityksen todistus ja jotka täyttävät kaikki vuoden 2008 hallinnollisten toimenpiteiden vaatimukset. Asianomaiset otokseen valitut yritykset saivat tällaisen todistuksen. Tukikelpoisuus ei ole automaattinen, eikä objektiivisia kriteereitä vahvisteta lainsäädännössä tai myöntävien viranomaisten asiakirjoissa.

(149)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset kiistivät komission päätelmät ja väittivät edelleen, että tukikelpoisuuskriteerit olivat objektiivisia ja niitä sovellettiin yhdenmukaisesti kaikkiin yrityksiin Kiinassa. Komissio ei hyväksy Kiinan viranomaisten tulkintaa laeista ja täytäntöönpanotoimenpiteistä, joista käy ilmi, että ohjelma on rajattu tiettyihin sektoreihin ja yrityksiin, joita Kiinan viranomaiset tukevat sellaisten kriteerien perusteella, jotka eivät vaikuta olevan objektiivisia eivätkä neutraaleita, esimerkiksi niiden tuotteiden on kuuluttava keskeistä valtion tukea saavien huipputeknologian alan tuotteiden piiriin.

(150)

Tukikelpoisuus ei ole myöskään automaattinen vaan riippuu uuden ja huipputeknologian alan yrityksen todistuksesta, jonka toimivaltaiset viranomaiset myöntävät harkinnanvaraisesti.

(151)

Sen vuoksi komissio katsoo, että tuki on tasoitustullin käyttöönoton mahdollistava.

(152)

Komissio laski tasoitustullin käyttöönottoon mahdollistavan tuen määrän asianomaisten yritysten tutkimusajanjaksolla normaalisti maksettavaksi tulevan veron määrän ja niiden tutkimusajanjaksolla tosiasiallisesti maksaman veron määrän erotuksen perusteella.

(153)

Valituksessa väitettiin, että aurinkopaneeleissa käytettävän lasin vientiä harjoittavat tuottajat saivat tukea toisestakin välittömiä veroja koskevasta vapautusjärjestelmästä (osinkojen verovapautus valintakelpoisten kotimaisten yritysten välillä) (18). Järjestelmä kuuluu yleisten välittömien tuloverojen vapautus- ja/tai helpotusjärjestelmien mukaisiin tukikäytäntöihin, kuten vireillepanoilmoituksessa esitettiin.

(154)

Osinkotulojen verovapautuksen oikeusperustana ovat yritystuloverolain 25–26 § ja yritystuloverolain täytäntöönpanosääntöjen 83 §.

(155)

Komissio havaitsi, että yksi otokseen valittu yritys sai vapautuksen osinkotuloveroista valintakelpoisten kotimaisten yritysten välillä. Kyseinen yritys haki suoraan paikallisesta verotoimistosta pääomasijoituksista saatujen osinkotulojen vähennystä verotettavasta tulosta.

(156)

Komissio katsoo, että järjestelmässä on kyse perusasetuksen 3 artiklan 1 alakohdan a alakohdan ii alakohdan ja 3 artiklan 2 alakohdan mukaisesta tuesta, koska asianomaiselle yritykselle koituu etuutta valtion menettämien tulojen muodossa. Edunsaajan saama etuus on sama kuin tämän ohjelman kautta saatu verosäästö.

(157)

Komissio totesi päätelmien ilmoittamista koskevassa asiakirjassa, että tukijärjestelmä on perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti erityinen, koska lainsäädännössä rajataan järjestelmään pääsy yrityksiin, joiden kotipaikka on Kiinan kansantasavallassa ja jotka ovat tehneet sijoituksia muihin kotimaisiin yrityksiin.

(158)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset kiistivät nämä päätelmät ja totesivat, että osinkojen verovapautusta valintakelpoisten kotimaisten yritysten välillä ei voida pitää erityisenä, koska yritystuloverolain 26 §:n 3 momentin mukaan tällaisen osinkotulojen verovapautuksen voivat saada myös muut kuin kotimaiset yritykset. Lisäksi Kiinan viranomaiset totesivat, että tukikelpoisuuskriteerit ovat objektiiviset ja niitä sovelletaan kaikkiin kotimaisiin yrityksiin tuotannonalasta, tuotteesta tai maantieteellisestä sijainnista riippumatta.

(159)

On kyllä totta, että Kiinan viranomaisten esittämän yritystuloverolain 26 §:n 3 momentin mukaan tällaisen osinkotulojen verovapautuksen voivat saada myös muut kuin kotimaiset yritykset, mutta komissio on edelleen sitä mieltä, että tämä tukijärjestelmä on erityinen. Yritystuloverolain 25 §:ssä vahvistetaan, että verovapautus on varattu valtion kannustamille tuotannonaloille ja hankkeille. Näin ollen järjestelmää voivat hyödyntää vain kannustetut tuotannonalat ja hankkeet. Aurinkopaneeleissa käytettävää lasia tuottava ala on tällainen kannustettu tuotannonala (ks. edellä 5.1 kohdan c alakohta).

(160)

Komissio laski tuen määrän asianomaisen yrityksen tutkimusajanjaksolla normaalisti maksettavaksi tulevan veron määrän ja sen tutkimusajanjaksolla tosiasiallisesti maksaman veron määrän erotuksen perusteella.

(161)

Lukuun ottamatta 7.1–7.3 kohdassa arvioituja järjestelmiä komissio ei löytänyt mitään näyttöä etuuksista, joita otokseen valituille yrityksille olisi koitunut muista välittömiä veroja koskevista vapautusjärjestelmistä ja helpotusohjelmista, jotka luetellaan C jakson 4 kohdassa. Tutkimustensa aikana komissio löysi kuitenkin kaksi muuta yritysverojärjestelmää, jotka sisältyivät yhden otokseen valitun yrityksen kirjanpitoon, nimittäin T&K-menojen vähennykset ja kiinteistö- ja maankäyttöveron palautukset. Myös nämä ovat välittömiä veroja koskevia vapautus- ja helpotusjärjestelmiä vireillepanoilmoituksen mukaisesti, koska veroviranomaiset ovat alentaneet maksettavan yritystuloveron määrää tai palauttaneet jo maksetun yritystuloveron. T&K-menojen verovähennykset liittyvät myös tutkimus- ja kehitystoiminnasta FIE-yrityksille myönnettävien verovähennysten järjestelmään (ks. C jakson 4 kohta).

(162)

T&K-menojen verovähennysten oikeusperusta on Kiinan yritystuloverolain 30 §.

(163)

Kiinteistö- ja maankäyttöveron palautuksiin liittyvää täsmällistä lakia, jonka nojalla etuudet myönnetään, ei ilmoitettu, vaikkakin komissiolle annettiin kopio provinssitason viranomaisten yleiskirjeestä, joka oli vapautuksen liitteenä.

(164)

Komissio havaitsi, että yksi otokseen valittu yritys sai T&K-menojen verovähennyksiä ja kiinteistö- ja maankäyttöveron palautuksia. Provinssitason viranomaisten antamassa asiakirjassa rajataan palautukset hiljattain perustetuille uuden ja huipputeknologian alan yrityksille.

(165)

T&K-menojen verovähennysten osalta komissio katsoo, että tukijärjestelmä on erityinen, kun otetaan huomioon, että yritystuloverolain 30 §:ää on tarkasteltava yhdessä sen 25 §:n kanssa, jonka mukaan kyseinen verovapautus on varattu valtion kannustamille tuotannonaloille ja hankkeille. Näin ollen järjestelmää voivat hyödyntää vain kannustetut tuotannonalat ja hankkeet. Aurinkopaneeleissa käytettävää lasia tuottava ala on tällainen kannustettu tuotannonala (ks. edellä 5.1 kohdan c alakohta).

(166)

Kiinteistö- ja maankäyttöveron palautukset ovat erityisiä tuotannonalan sijainnin ja tyypin mukaan. Kiinan viranomaisilta pyydettiin lisätietoja näistä verojärjestelmistä lisäkuulemisia koskevassa pyynnössä, mutta ne kieltäytyivät tästä. Koska muita tietoja ei ollut saatavilla, komission oli käytettävä perustana kerättyä näyttöä näiden järjestelmien soveltamisesta otokseen valittuun yritykseen.

(167)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset kiistivät komission havainnot ja totesivat, että komissio ei ollut esittänyt mitään asiaa tukevaa näyttöä näiden järjestelmien erityisyydestä ilmoitusasiakirjassa. Päätelmät, jotka sisälsivät yksityiskohtaista tietoa näiden järjestelmien erityisyydestä, ilmoitettiin vain kyseiselle yritykselle, eikä siltä saatu mitään huomautuksia. Komissio on myös antanut lisätietoa näiden järjestelmien erityisyydestä edeltävissä kappaleissa.

(168)

Komissio katsoo, että näissä järjestelmissä on kyse perusasetuksen 3 artiklan 1 alakohdan a alakohdan ii alakohdan ja 3 artiklan 2 alakohdan mukaisesta tuesta, koska asianomaiselle yritykselle koituu etuutta valtion menettämien tulojen muodossa. Edunsaajan saama etuus on sama kuin tämän ohjelman kautta saatu verosäästö.

(169)

Komissio laski tuen määrän asianomaisen yrityksen tutkimusajanjaksolla normaalisti maksettavaksi tulevan veron määrän ja sen tutkimusajanjaksolla tosiasiallisesti maksaman veron määrän erotuksen perusteella.

(170)

Komissio ei havainnut, että millekään otokseen valitulle yritykselle olisi koitunut etuutta C jakson 4 kohdassa luetelluista välillisiä veroja ja tuontitariffeja koskevista ohjelmista.

(171)

Otokseen valittujen yritysten suorittamiin antimonin tai sähkön ostoihin ei havaittu liittyneen etuuksia tutkimusajanjaksolla.

(172)

Kuten aurinkopaneeliasetuksen johdanto-osan 354–370 kappaleessakin todettiin, yritykset eivät voi ostaa Kiinassa maata suoraan vaan vain maankäyttöoikeuksia paikallisviranomaisilta.

(173)

Kiinan maanhallintalaissa todetaan, että kaikki maa kuuluu kansalle eikä sitä voida ostaa tai myydä, mutta siinä asetetaan ehdot, joiden mukaisesti maankäyttöoikeuksia voidaan myydä yrityksille tarjouskilpailun, hintanoteerauksen tai huutokaupan perusteella.

(174)

Periaatteessa huutokauppajärjestelmässä tietyn maankäyttöoikeuden hinta määräytyy markkinoiden mukaisesti ja näin ollen riippumattomasti. Kiinan viranomaiset kuitenkin totesivat komission tarkastuskäynnillä, että viranomaiset asettavat joka tapauksessa kullekin maaluokalle (luokkia on 1–15 maa-alueen laadun perusteella) vähimmäishinnan, jonka alle hinta ei voi pudota.

(175)

Kiinan viranomaiset valvovat myös maan tarjontaa rajoittamalla kiintiöillä maa-alan, jonka maankäyttöoikeudet voidaan myydä teollisuus- tai asuinkäyttöön provinssi- ja vuosikohtaisesti.

(176)

Otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien ostamien maankäyttöoikeuksien osalta komissio ei havainnut mitään näyttöä huutokauppamenettelystä, jossa maankäyttöoikeuksien hinta olisi määräytynyt riippumattomasti. Yritys, jolle oikeudet myönnettiin, oli ainoa tarjoaja, ja se joko tarjosi lähtöhinnan tai 5 juania/m2 enemmän kuin lähtöhinta ja sai näin maankäyttöoikeuden.

(177)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset kiistivät komission havainnot ja totesivat, että kun maankäyttöoikeuksia myydään yrityksille Kiinassa, kyseessä on todellinen huutokauppamenettely.

(178)

Ensin Kiinan viranomaiset väittivät, että kyseessä on todellinen huutokauppamenettely, koska valtio puuttuu asiaan vain vahvistamalla lähtöhinnan, kuten mikä tahansa huutokaupanpitäjä. Väite hylätään, koska yleensä huutokaupassa lähtöhinnan vahvistaa riippumaton huutokaupanpitäjä riippumattoman arvioinnin jälkeen; näin ei kuitenkaan ollut tässä tapauksessa, koska maankäyttöoikeuksien omistaja on myös huutokaupanpitäjä.

(179)

Tämän jälkeen Kiinan viranomaiset totesivat, että vähimmäishinta asetetaan sen varmistamiseksi, että loppuhinta ei putoa maankäyttöoikeuksien perusmarkkina-arvon alle. Tämän väitteen tueksi ei esitetty mitään näyttöä, ja väite itsessään on kehäpäätelmä, koska maankäyttöoikeuksista maksetun rahamäärän (jonka valtio on vahvistanut) on tarkoitus olla markkinahinta (johon vähimmäishinta sitten perustuu).

(180)

Kiinan viranomaiset totesivat tämän jälkeen, että vaikka huutokaupassa ei ollut muita tarjoajia, sitä ei voida pitää perustana olettamukselle, että maankäyttöoikeuksia ei tosiasiallisesti huutokaupattu. Näytön perusteella tehtävät päätelmät ovat itse asiassa täysin päinvastaiset. Pyynnöistä huolimatta Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet näyttöä yhdestäkään maankäyttöoikeudesta, joka olisi hinnoiteltu kilpailuun perustuvassa huutokaupassa, minkä vuoksi menettelyn vaikutus on se, että valtio asettaa hinnan, jonka yritys maksaa. Vaikka joka tapauksessa ei ehdottomasti edellytettäisikään useampia tarjoajia, jotta voitaisiin vahvistaa markkinapohjaisen järjestelmän olemassaolo, useampien tarjoajien täydellinen puute, mikä oli tilanne kaikkien otokseen valittujen yritysten osalta, on vankka osoitus siitä, että kyseessä eivät ole todelliset markkinahinnat.

(181)

Tapauksessa, jossa yksi otokseen valittu yritys maksoi 5 juania neliömetriä kohti yli valtion asettaman hinnan, yritys totesi komissiolle, että toimivaltainen viranomainen on käskenyt yrityksen tehdä niin, jotta näyttäisi siltä, että oikeudet on huutokaupattu. Sen vuoksi komissio ei voi pitää tätä seikkaa asiaa tukevana näyttönä siitä, että Kiinassa on maankäyttöoikeuksien markkinat.

(182)

Otokseen valitut yritykset maksoivat itse asiassa tästä syystä Kiinan viranomaisten asettaman hinnan. Kuten myös aurinkopaneeliasetuksen johdanto-osan 361–370 kappaleessa todetaan, maankäyttöoikeudet tarjotaan riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan markkinaviitearvoon verrattuna, joka esitetään jäljempänä e alakohdassa.

(183)

Komissio päättelee, että Kiinan viranomaisten tarjoamia maankäyttöoikeuksia olisi pidettävä perusasetuksen 3 artiklan 1 alakohdan a alakohdan iii alakohdan ja 3 artiklan 2 alakohdan mukaisesti tukena hyödykkeiden tarjoamisen muodossa, josta on koitunut etuutta vastaanottaville yrityksille. Koska tutkimuksessa ei saatu näyttöä toimivista maankäyttöoikeuksien markkinoista Kiinassa, käytettiin ulkoista viitearvoa (ks. e alakohta jäljempänä), joka osoittaa, että otokseen valittujen viejien maankäyttöoikeuksista maksamat summat ovat alle markkinahintojen.

(184)

Tuki on erityistä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a ja c alakohdan mukaisesti, koska valtioneuvoston päätöksessä nro 40 vaaditaan, että viranomaisten on varmistettava maan tarjoaminen kannustetuille tuotannonaloille, joihin aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuotannonala kuuluu. Päätöksen nro 40 18 §:ssä todetaan selvästi, että ”rajoitetut” tuotannonalat eivät voi saada maankäyttöoikeuksia.

(185)

Kiinan maankäyttötilannetta käsitellään myös Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n asiakirjassa, jossa vahvistetaan, että maankäyttöoikeuksien tarjoamisessa kiinalaisille yrityksille ei oteta huomioon markkinaolosuhteita. (19)

(186)

Kiinan viranomaiset kiistivät erityisyyttä koskevat havainnot ja totesivat, että päätöksessä nro 40 esitettyjä rajoituksia ei voida käyttää todistamaan etuuden myöntämiseen liittyvää erityisyyttä. Väite hylätään, koska päätöksen nro 40 vaikutuksena on se, että maankäyttöoikeuksia myönnetään kannustetuille tuotannonaloille. Aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuotanto on kannustettu tuotannonala, minkä vuoksi tämän lasin valmistajien maankäyttöoikeuksia koskevat määräykset kuuluvat päätöksen nro 40 määräyksiin.

(187)

Myös yksi otokseen valittu yritys kiisti komission päätelmät ja totesi, että Kiinassa on maankäyttöoikeuksien toimivat markkinat. Yrityksen arviointi maankäyttöoikeuksiin liittyvästä prosessista Kiinassa ei kuitenkaan tukenut tätä päätelmää. Se ei edelleenkään kyennyt osoittamaan, että maankäyttöoikeuksien arvo arvioidaan riippumattomasti, että ne myydään riippumattomassa huutokaupassa, että oikeuksien hinnat määräytyvät markkinoilla kilpailuun perustuvan tarjousmenettelyn perusteella ja että valtion tuki ei vääristä hintoja.

(188)

Tämän jälkeen otokseen valittu yritys totesi, että siitä huolimatta, että komission olisi pitänyt todeta, että markkinat ovat toimivat eikä tukea esiinny, komission pitäisi verrata yrityksen maankäyttöoikeuksien arvoa viitearvoon eli maankäyttöoikeuksien hintaan siinä provinssissa, jossa yritys sijaitsee. Koska komissio vahvisti, että kyseisessä provinssissa ei ole asianmukaista markkinaviitearvoa, väite hylättiin.

(189)

Etuuden määrä on maankäyttöoikeuksista maksetun hinnan ja asianmukaisen ulkoisen viitearvon välinen erotus. Ulkoinen viitearvo – samoin kuin aurinkopaneeliasetuksessa – on maan markkinahinta Taiwanin saaren sekä Peskadorien, Quemoyn ja Matsun saarten erillisellä tullialueella, jäljempänä ’Taiwan’.

(190)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset vastustivat Taiwanin käyttämistä viitearvon määrittämiseen ja pyysivät lisätietoja sen soveltuvuudesta. Kuten aurinkopaneeliasetuksen 467 kappaleessa selitettiin, komissio pitää Taiwania soveltuvana ulkoisena viitearvona seuraavista syistä:

(191)

Ottaen kaikki nämä tekijät huomioon komissio päätteli, että maankäyttöoikeudet Kiinassa markkinaolosuhteiden vallitessa olisivat otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien osalta hyvin samanlaiset kuin maan hinnat Taiwanissa.

(192)

Yksi otokseen valittu yritys ehdotti, että jos käytetään ulkoista viitearvoa, olisi otettava huomioon sen provinssin BKT, jossa yritys sijaitsee, ja viitearvon olisi oltava maan hinta Egyptissä, Armeniassa, Guatemalassa, Kongossa, Mongoliassa tai Indonesiassa, koska näiden maiden kehityksen taso oli sama. Tämä väite hylätään seuraavista syistä.

(193)

Eräs toinen otokseen valittu yritys ehdotti päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että Taiwanin käyttö ei sovellu sen provinssin taloudellisten olosuhteiden vuoksi, jossa yritys sijaitsee, muttei esittänyt vaihtoehtoa. Koska vaihtoehtoisia viitearvoja ei ehdotettu, Taiwanin käyttö vahvistetaan.

(194)

Keskimääräiset maanhinnat Taiwanissa vuonna 2012 saatiin Taiwanin talousministeriön teollisuusvirastolta, ja niitä mukautettiin inflaation ja BKT:n kasvun mukaisesti, jotta saatiin maan viitehinta kultakin kalenterivuodelta. Koska maankäyttöoikeudet ovat voimassa 50 vuotta ja niitä koskevat poistot tehdään tällä perusteella, etuus tutkimusajanjaksolla on 1/50 viitehinnan ja tosiasiallisesti maksetun hinnan erotuksesta.

(195)

Tukiprosentti maan tarjoamisesta riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan oli seuraava:

(196)

Komissio on laskenut tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrät perusasetuksen säännösten mukaisesti tutkimuksen kohteena olevien yritysten osalta järjestelmäkohtaisesti ja ynnännyt nämä luvut yhteen laskeakseen yrityksen kokonaistuen määrän tutkimusajanjaksolla.

(197)

Tukimarginaalien laskemiseksi komissio laski ensin tuen prosenttiosuuden eli tuen määrän suhteessa yrityksen kokonaisliikevaihtoon. Tätä prosenttiosuutta käytettiin sitten laskettaessa tukea suhteutettuna tarkasteltavana olevan tuotteen vientiin unioniin tutkimusajanjaksolla.

(198)

Tämän jälkeen laskettiin tuen määrä unioniin viedyn tarkasteltavana olevan tuotteen neliömetriä kohti tutkimusajanjaksolla, ja jäljempänä olevat marginaalit laskettiin prosentteina saman viennin CIF-arvosta neliömetriä kohti.

(199)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset huomauttivat, että komissio ei ottanut huomioon rinnakkaisessa polkumyyntimenettelyssä laskettuja polkumyyntimarginaaleja julkaistessaan tukimarginaalit päätelmien ilmoittamisen yhteydessä ja että komissio käsitteli päällekkäisiin laskelmiin liittyvää kysymystä vain laskiessaan käyttöön otettavaa tullia.

(200)

Kiinan viranomaiset vaativat, että jos tuen havaittiin aiheuttavan polkumyyntiä, tämä olisi otettava huomioon sekä marginaalilaskelmissa että tullilaskelmissa.

(201)

Koska toimenpiteet tässä asiassa rajoittuvat vahinkomarginaaliin, tällainen menettely ei muuttaisi käyttöön otettavia tosiasiallisia tulleja. Sen vuoksi komissio ei pitänyt tarpeellisena käsitellä näitä vaatimuksia.

(202)

Vireillepanoilmoituksen johdosta ilmoittautui kahdeksan tuottajaa, jotka tuottivat samankaltaista tuotetta unionissa tutkimusajanjaksolla. Komission tiedossa ei ole muita samankaltaisen tuotteen unionin tuottajia. Sen vuoksi komissio katsoo, että nämä kahdeksan tuottajaa muodostavat perusasetuksen 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun unionin tuotannonalan, ja niistä käytetään jäljempänä nimitystä ’unionin tuotannonala’.

(203)

Tutkimusajanjakson aikaisen unionin kokonaistuotannon määrittämiseksi käytettiin kaikkia unionin tuotannonalasta saatavilla olevia tietoja, myös valituksen tekijän toimittamia tietoja, unionin tuotannonalaa edustavan järjestön (Glass for Europe) toimittamia makrotaloudellisia tietoja ja otokseen valittujen unionin tuottajien kyselyvastauksia. Otokseen valittujen unionin tuottajien tiedot tarkistettiin vertaamalla niitä kyselylomakevastauksiin. Tällä perusteella unionin kokonaistuotannon arvioitiin olevan 21 734 000 neliömetriä tutkimusajanjaksolla.

(204)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset huomauttivat ilmoitusasiakirjaan ja valitukseen sisältyvien unionin tuotannonalaa koskevien tietojen eroavaisuuksista. Ne väittivät myös, että tämä osoittaa objektiivisen ja luotettavan näytön puutetta ja asettaa komission päätelmät kyseenalaisiksi.

(205)

Kiinan viranomaisten esiin ottama ero valituksen ja ilmoitusasiakirjan tietojen välillä johtuu siitä, että kaikki otokseen valittuihin unionin tuottajiin liittyvät tiedot tarkastettiin paikan päällä tehdyllä tarkastuskäynnillä ja niitä päivitettiin tarpeen mukaan. Koska otokseen valittujen tuottajien osuus unionin tuotannonalan kokonaismyynnistä unionin markkinoilla on 79 prosenttia, komissio ei voi hyväksyä väitettä, että komission päätelmien perustana käytetty näyttö ei ollut objektiivista ja luotettavaa.

(206)

Otokseen valittujen unionin tuottajien tuotantoa ei suunnattu lainkaan kytköskäyttöön. Sen vuoksi kytkösmarkkinamyynnistä ei ollut tarpeen tehdä erillistä analyysiä.

(207)

Unionin kulutus määritettiin kaikkien unionin tuottajien unionin markkinoilla myymän kokonaismäärän perusteella lukuun ottamatta vientiä ja ottaen huomioon tuonti Kiinasta ja muista kolmansista maista. Unionin kulutus määritettiin valituksen tekijän ja Glass for Europen toimittamien tietojen perusteella, joita mahdollisuuksien mukaan verrattiin otokseen valittujen unionin tuottajien kyselylomakevastauksiin.

(208)

Unionin kulutus kehittyi seuraavasti:

Taulukko 1

Unionin kulutus (1 000 m2)

(209)

Tarkastelujaksolla unionin kokonaiskulutus kasvoi 65 prosenttia vuoden 2009 ja 2011 välillä mutta laski tutkimusajanjaksolla verrattuna vuoteen 2011. Kulutus vuonna 2012 oli merkittävästi yli vuoden 2009 tason. Tämä johtuu pääasiassa lopputuotteiden, etenkin aurinkosähkömoduulien, kulutuksen kasvusta (ks. E jakson 2.3 kohta).

(210)

Unioniin tuodaan aurinkopaneeleissa käytettävää lasia CN-koodilla ”7007 19 80 – Muu – Laminoitu varmuuslasi”, johon kuuluu muitakin tuotteita, jotka eivät ole tämän tutkimuksen kohteena, joten Eurostatin tietoja ei voitu käyttää tuontimäärien ja -arvojen määrittämiseen. Tuontimäärät ja -arvot perustuivat valituksen tekijän ja Glass for Europe -järjestön toimittamiin tietoihin. Tuettu tuonti asianomaisesta maasta unioniin kehittyi seuraavasti:

Taulukko 2

Tuontimäärä (1 000 m2) ja markkinaosuus

(211)

Tarkasteltavana olevan tuotteen tuetun tuonnin määrä unioniin kasvoi merkittävästi eli 596 prosentilla tarkastelujaksolla. Tämän johdosta Kiinasta unionin markkinoille tapahtuneen tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin markkinaosuus kasvoi merkittävästi (7,2 prosentista 30,5 prosenttiin).

(212)

Myös unionin kulutus kasvoi vuoteen 2012 asti. Vuonna 2012, jolloin unionin markkinat kutistuivat, kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat pystyivät edelleen kasvattamaan tuonnin kokonaismäärää.

(213)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että komissio oli käyttänyt erittäin paisuteltuja tietoja, koska Kiinan vientitilastojen mukaan vienti oli väitetysti paljon vähäisempää verrattuna ilmoitusasiakirjassa esitettyyn tuontimäärään, ja ne vaativat selitystä sille, miten nämä määrät oli laskettu.

(214)

Ensinnäkin komissio huomauttaa, että Kiinan viranomaisten toimittamissa vientitilastoissa – joihin sisältyvät kaikentyyppiset karkaistut lasit – määrät ovat yli 2,5 kertaa alemmat kuin Eurostatin tilastoissa CN-koodin ex 7007 19 80 osalta vuonna 2012. Tämän vuoksi komissio ei voi pitää näitä tilastoja riittävän luotettavina.

(215)

Komissio teki laskelmansa valituksen tekijän ja Glass for Europen toimittamien tietojen perusteella. Nämä tiedot löytyvät ei-luottamuksellisista asiakirjoista. Komissio tarkisti nämä tiedot vertaamalla niitä otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien ja muiden yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien toimittamiin tarkastettuihin tietoihin. Kuten A jakson 3.3 kohdassa mainittiin, yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien osuus aurinkopaneeleissa käytettävän lasin ilmoitetusta viennistä unioniin oli lähes 100 prosenttia vuonna 2012. Tämän vuoksi komissiolla ei ole mitään syytä uskoa, että tiedot, joihin sen päätelmät perustuvat, olisivat virheellisiä. Lisäksi Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet mitään näyttöä väitteensä tueksi.

(216)

Asianomaisesta maasta unioniin tulevan tuetun tuonnin keskimääräiset hinnat kehittyivät seuraavasti:

Taulukko 3

Tuontihinnat (euroa/m2)

(217)

Tarkasteltavana olevan tuotteen keskimääräinen tuontihinta putosi tarkastelujaksolla. Keskimääräinen tuontihinta vuoden 2009 ja tutkimusajanjakson välillä laski 27,2 prosenttia eli 6,02 eurosta/m2 4,38 euroon/m2.

(218)

Tutkimusajanjakson aikaisen hinnan alittavuuden määrittämiseksi verrattiin otokseen valittujen unionin tuottajien unionin markkinoilla etuyhteydettömiltä asiakkailta veloittamia tuotelajikohtaisia painotettuja keskimääräisiä myyntihintoja, jotka oli oikaistu noudettuna lähettäjältä -tasolle, vastaaviin otokseen valituilta kiinalaisilta tuottajilta tulevassa tuonnissa ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta unionin markkinoilla veloitettuihin tuotelajikohtaisiin painotettuihin keskimääräisiin hintoihin, jotka oli määritetty CIF-tasolla ja oikaistu asianmukaisesti ylöspäin (eli 0,40 euroa/m2) tulliselvitys-, käsittely- ja lastauskustannusten ja 3 prosentin tuontitullin huomioon ottamiseksi. Nämä oikaisut nostavat hintaa tuotevalvontakoodista riippuen 7–15 prosenttia (painotettu keskiarvo 11 prosenttia).

(219)

Hintavertailu tehtiin tuotelajikohtaisesti samassa kaupan portaassa tapahtuneiden liiketoimien osalta; hintoja on tarvittaessa oikaistu edeltävän kappaleen mukaisesti, kun niistä on ensin vähennetty alennukset ja hyvitykset. Vertailun tulos osoitti tarkasteltavana olevan tuotteen tuetun tuonnin painotetun keskimääräisen hinnan alittavuuden marginaalin yritystä kohti olevan 10,6–26,7 prosenttia ilmaistuna osuutena otokseen valittujen unionin tuottajien liikevaihdosta tutkimusajanjaksolla.

(220)

Tutkittaessa tuetun tuonnin vaikutusta unionin tuotannonalaan arvioitiin perusasetuksen 8 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikki taloudelliset tekijät ja indeksit, jotka vaikuttivat unionin tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujaksolla.

(221)

Kuten edellä A jakson 3.2 kohdassa mainitaan, unionin tuotannonalan mahdollisesti kärsimän vahingon tutkimiseen käytettiin otantamenetelmää.

(222)

Vahinkoanalyysia varten komissio erotti toisistaan makro- ja mikrotaloudelliset vahinkoindikaattorit. Komissio arvioi makrotaloudelliset indikaattorit tarkastelujaksolta Glass for Europen ja valituksen tekijän toimittamien kaikkia unionin tuottajia koskevien tietojen pohjalta. Komissio analysoi mikrotaloudelliset indikaattorit otokseen valittujen unionin tuottajien kyselylomakevastausten perusteella.

(223)

Tätä tutkimusta varten arvioitiin seuraavia makrotaloudellisia indikaattoreita: tuotanto, tuotantokapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, myyntimäärä, markkinaosuus, kasvu, työllisyys, tuottavuus, tukimarginaalin merkittävyys ja toipuminen aiemman tuetun tuonnin vaikutuksista.

(224)

Siinä arvioitiin seuraavia mikrotaloudellisia indikaattoreita: keskimääräiset yksikköhinnat, yksikkökustannukset, työvoimakustannukset, varastot, kannattavuus, kassavirta, investoinnit, investointien tuotto ja pääoman saanti.

(225)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komissio ei ollut tehnyt vahinkoanalyysia perusasetuksen 8 artiklan 1 ja 4 kohdan mukaisesti, koska se teki analyysin kahden erillisen ja väitetysti epäjohdonmukaisen tietojoukon eli makro- ja mikrotaloudellisten vahinkoindikaattoreiden perusteella. Lisäksi tuottajan mukaan kahden tietojoukkoon perustuvan analyysin väitetty epäjohdonmukaisuus herättää vakavia epäilyksiä koko vahinkoa koskevan kuvan asianmukaisuudesta, tasapuolisuudesta ja puolueettomuudesta.

(226)

Sama osapuoli siteerasi myös useita aiempia tutkimuksia, joissa unionin toimielimet väitetysti määrittelivät epäjohdonmukaisesti eri tiedot kuuluviksi joko makro- tai mikrotason tietoihin.

(227)

Komissio ei voi hyväksyä tätä väitettä. Tätä menetelmää sovelletaan otantatapauksissa, jotta voidaan analysoida unionin tuotannonalan tilanne ja ottaa huomioon otoksessa esiin tulevien suuntausten lisäksi myös koko unionin tuotannonalan tasolla esiin tulevat suuntaukset. Analyysissä tarkasteltiin kaikkia perusasetuksen 8 artiklan 4 kohdassa säädettyjä tekijöitä. Myös vahinkoa koskevat päätelmät on tehty näiden kaikkien tekijöiden perusteella. Näin ollen vahinkoanalyysi tehtiin perusasetuksen 8 artiklan 1 ja 4 kohdan mukaisesti.

(228)

Unionin tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste yhteensä kehittyivät seuraavasti tarkastelujaksolla:

Taulukko 4

Tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste

(229)

Unionin tuotannonalan tuotanto kasvoi tarkastelujaksolla kulutusta vastaavasti. Unionin tuotannonalalla oli jo tarkastelujakson alussa ylimääräistä tuotantokapasiteettia. Unionin kulutuksen nopean kasvun ansiosta ylimääräinen kapasiteetti kutistui vuoteen 2011 asti, kun unionin tuotantokapasiteetti – joka kyllä kasvoi – kasvoi hitaammin kuin unionin kulutus. Tuotantokapasiteetti jatkoi kasvua vuonna 2012, jolloin unionin kulutus puolestaan väheni. Tuotanto kasvoi vuodesta 2009 vuoteen 2011, minkä jälkeen se laski 30 prosenttia tutkimusajanjaksolla. Olemassa olevan kapasiteetin ansiosta unionin tuotannonala pystyi nopeasti lisäämään tuotantoa vastatakseen unionin kysynnän voimakkaaseen kasvuun vuoteen 2011 asti. Samalla unionin tuotannonala – vastauksena vuodesta 2009 vuoteen 2011 todettuun kasvuun – lisäsi kapasiteettiaan, joka tuli osittain tuotantoon vasta tutkimusajanjaksolla. Tämän johdosta kapasiteetin käyttöaste laski jyrkästi tutkimusajanjaksolla verrattuna aiempiin vuosiin.

(230)

Vaikka unionin tuotannonala kasvattikin tarkastelujaksolla kapasiteettiaan vastatakseen kulutuksen kasvuun, unionin tuotannonalan tuotantotasot kasvoivat hitaammin kuin kulutus, ja kapasiteetin käyttöaste – tarkastelujakson kolmen ensimmäisen vuoden merkittävän kasvun jälkeen – pieneni tutkimusajanjaksolla; tämä tapahtui samaan aikaan, kun asianomaisesta maasta tulevan tuetun tuonnin markkinaosuus kasvoi ja unionin tuotannonalan tärkeimmät asiakkaat joutuivat epäoikeudenmukaiseen kilpailutilanteeseen aurinkopaneelisektorilla Kiinasta polkumyynnillä ja tuetusti tulevan tuonnin johdosta.

(231)

Unionin tuotannonalan myyntimäärät ja markkinaosuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 5

Myyntimäärä ja markkinaosuus

(232)

Unionin tuotannonalan myyntimäärä kasvoi tarkastelujaksolla 22,7 prosenttia. Kun kuitenkin otetaan huomioon unionin kulutuksen 65 prosentin kasvu, unionin tuotannonalan markkinaosuus laski 88,6 prosentista 65,8 prosenttiin vuoden 2009 ja tutkimusajanjakson välillä eli laskua oli huomattavat 25,7 prosenttia tarkastelujaksolla. Unionin tuotannonalan myynti kasvoi paljon vähemmän kuin tuettu tuonti asianomaisesta maasta. Tämän vuoksi unionin tuottajat eivät pystyneet täysimääräisesti hyödyntämään kasvavaa kulutusta, ja näin niiden markkinaosuus pieneni tarkastelujaksolla.

(233)

Unionin tuotannonalan kasvu tulee esiin määrällisissä eli tuotantoa, myyntiä ja markkinaosuutta kuvaavissa indikaattoreissa verrattuna kulutuksen kehitykseen. Vaikka kulutus kasvoi tarkastelujakson aikana, unionin tuottajien markkinaosuus ei kasvanut kulutuksen mukaisesti. Unionin tuotannonalan markkinaosuus supistui tarkastelujakson aikana. Samalla kaudella Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi 321 prosenttia. Se, että unionin tuotannonala ei pystynyt kasvamaan markkinoiden kasvun mukaisesti, vaikutti negatiivisesti sen taloudelliseen tilanteeseen.

(234)

Työllisyys ja tuottavuus kehittyivät seuraavasti tarkastelujaksolla:

Taulukko 6

Työllisyys ja tuottavuus

(235)

Työllisyys kasvoi kaiken kaikkiaan 52 prosenttia vuoden 2009 ja tutkimusajanjakson välillä. Kasvu kuitenkin tapahtui vuoteen 2011 mennessä, jolloin työllisyys oli huipussaan (932 kokoaikaista työntekijää), minkä jälkeen se laski 857 kokoaikaiseen työntekijään tutkimusajanjaksolla. Tuottavuus kasvoi vain hieman vuosina 2010 ja 2011 vuoteen 2009 verrattuna. Tämä johtuu osittain siitä, että samankaltaisen tuotteen tuotanto on erittäin automatisoitua ja vaatii vain vähän työntekijöitä. Tutkimusajanjaksolla se kuitenkin laski 24,4 prosenttia verrattuna vuoteen 2011. Tämä johtui siitä, että tuotanto laski samalla kaudella noin 30 prosenttia, mikä vaikutti negatiivisesti kapasiteetin käyttöasteeseen.

(236)

Näin ollen työllisyys laski tutkimusajanjaksolla ja vastasi samankaltaisen tuotteen unionin tuotannon suuntausta tutkimusajanjaksolla.

(237)

Kaikki tukimarginaalit ovat merkittävästi vähimmäistasoa korkeammat. Kun otetaan huomioon asianomaisesta maasta tulevan tuonnin määrä ja hinnat, tosiasiallisten tukimarginaalien vaikutusta unionin tuotannonalaan voidaan pitää merkittävänä.

(238)

Koska kyseessä on ensimmäinen tarkasteltavana olevaa tuotetta koskeva tukien vastainen tutkimus, aiemmasta tuetusta tuonnista toipuminen ei ole relevanttia tässä arvioinnissa.

(239)

Kuten edellä todettiin, mikrotaloudellisia indikaattoreita analysoidaan otokseen valittujen unionin tuottajien toimittamien kyselylomakevastausten perusteella. Useimmat otokseen valitut unionin tuottajat tekivät alkuinvestointinsa ja aloittivat samankaltaisen tuotteen tuotannon vuonna 2009. Vaikka suurin osa otokseen valituista unionin tuottajista toimi lasisektorilla aiemminkin, kaikkien yritysten oli investoitava aurinkopaneeleihin käytettävän lasin tuotantolaitoksiin, jotka ovat täysin riippumattomia tavallisesta lasintuotannosta, koska lasin puhtaus ja rautapitoisuus ovat hyvin erilaiset samoin kuin yleinen laatu. Lisäksi lasi on temperoitava, toisin kuin tavallinen lasi. Lopuksi lisätään myös pinnoite. Näin ollen tämä käynnistysvaihe vaikutti merkittävästi kaikkiin jäljempänä analysoituihin indikaattoreihin. Jotta voitaisiin esittää suuntaukset ilman otokseen valittujen yritysten käynnistysvaiheen vääristävää vaikutusta, indeksit esitetään myös vuodelta 2010.

(240)

Otokseen valittujen unionin tuottajien keskimääräiset myyntihinnat etuyhteydettömille asiakkaille unionissa kehittyivät seuraavasti tarkastelujaksolla:

Taulukko 7

Keskimyyntihinta EU:ssa

(241)

Unionin myyntihinnat putosivat jatkuvasti tarkastelujaksolla, mutta hintojen lasku oli erityisen voimakasta tutkimusajanjaksolla, jolloin ne putosivat 7,9 prosenttia vuoteen 2011 nähden, 9,5 prosenttia vuoteen 2010 nähden ja 23 prosenttia vuoteen 2009 nähden. Unionin tuottajien myyntihintojen lasku oli hitaampaa kuin asianomaisesta maasta tuotujen tuotteiden myyntihinnoissa todettu suuntaus. Kiinan hinnat laskivat esimerkiksi vuosien 2011 ja 2012 välillä 11 prosenttia ja unionin hinnat putosivat 8 prosenttia samalla kaudella.

(242)

Unionin tuotannonalan keskimääräisten yksikkömyyntihintojen ja kiinalaisten tuontihintojen suuresta erosta (ks. D jakson 4.2 kohta) huolimatta tuotelajikohtaiseen vertailuun perustuva hintojen tosiasiallinen alittavuus oli kuitenkin paljon alempi eli 10,6–26,7 prosenttia tutkimusajanjaksolla. Tämä johtuu siitä, että otokseen valitut kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät vieneet kaikkia unionin tuotannonalan tuottamia tuotelajeja.

(243)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että komissio ei ollut ottanut huomioon kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien viemien tuotelajien ja unionin tuottajien myymien tuotelajien eroja arvioidessaan kiinalaisten tuotteiden keskimääräisiä hintoja. Sen tosiseikan mainitseminen, että unionin tuotannonalan ja kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien keskimääräisen myyntihinnan välillä oli merkittävä ero, johti väitteen mukaan tosiseikkojen vääristyneeseen esittämiseen unionin myyntihintojen ja kiinalaisten tuontihintojen välisen eron vuoksi.

(244)

Kuten edellä todettiin, komissio teki tarkan tuotelajikohtaisen vertailun hinnan alittavuuden selvittämiseksi, mikä on kiistaton osa vahinkoanalyysiä. Se ilmoitti selvästi erojen syyn, joka oli se, että kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät tuottaneet kaikkia unionin tuotannonalan tuottamia tuotelajeja. Sen vuoksi ei voida väittää, että komissio esitti tosiseikat harhaanjohtavasti ja vääristellen.

(245)

Yksikkötuotantokustannukset kasvoivat yli 10 prosenttia vuoden 2011 ja tutkimusajanjakson välillä ja pysyivät suhteellisen vakaina vuosien 2010 ja 2011 välillä. Tuotantokustannukset noudattelivat yleisesti myyntihintojen suuntausta vuosien 2009 ja 2011 välillä. Yksikkötuotantokustannusten kasvu vuonna 2012 johtui tuotantomäärän laskusta.

(246)

Kiinan viranomaiset väittivät myös, että keskimääräisen yksikkömyyntihinnan lasku tarkastelujaksolla johtui muun muassa saavutetusta tuotannon tehostumisesta. Lisäksi yksikkötuotantokustannusten nousu vuonna 2012 ei väitetysti johtunut tuotantomäärän laskusta vaan tuotantokapasiteetin kasvusta.

(247)

Tehokkuuden paranemisesta vuosina 2009–2011 saadut hyödyt alensivat tosiaan yksikkötuotantokustannuksia ja vaikuttivat näin yksikkömyyntihinnan alenemiseen. Komissio kuitenkin vahvisti, että tutkimusajanjaksolla keskimääräinen myyntihinta laski huomattavasti alle keskimääräisten yksikkötuotantokustannusten ja kattoi niistä vain 88 prosenttia. Otokseen valittujen yritysten tuotantokapasiteetin kasvu ei olisi voinut aiheuttaa niiden yksikkötuotantokustannusten nousua. Niiden tuotantokapasiteetti kasvoi vain 2,6 prosenttia vuosien 2011 ja 2012 välillä, kun taas niiden keskimääräiset yksikkötuotantokustannukset kohosivat 10,6 prosenttia samalla kaudella. Näin ollen nämä väitteet hylätään.

(248)

Otokseen valittujen unionin tuottajien keskimääräiset työvoimakustannukset kehittyivät seuraavasti tarkastelujaksolla:

Taulukko 8

Keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti

(249)

Keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti kohosivat vuoden 2009 ja tutkimusajanjakson välillä jatkuvasti (yhteensä 12 prosenttia). Merkittävä 4,8 prosentin nousu tapahtui kuitenkin vuoden 2011 ja tutkimusajanjakson välillä. Työvoimakustannusten yleistä kasvua voidaan osittain selittää tehtaiden tyhjäkäynnistä vuoden 2011 ja tutkimusajanjakson välillä joillekin unionin tuottajille aiheutuneilla kustannuksilla; niiden oli maksettava työntekijöille vaikkeivät nämä todellisuudessa tehneet töitä.

(250)

Otokseen valittujen unionin tuottajien varastot kehittyivät seuraavasti tarkastelujaksolla:

Taulukko 9

Varastot

(251)

Varastot kasvoivat 7,3 prosenttia vuoden 2011 ja tutkimusajanjakson välillä ja 15 prosenttia vuoden 2009 ja tutkimusajanjakson välillä ja pienenivät sitten 11,6 prosenttia vuosien 2010 ja 2011 välillä.

(252)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että varastoja koskevat suuntaukset eivät ole merkityksellisiä, koska niiden nousu absoluuttisesti ja suhteellisesti ilmaistuna oli erittäin vähäistä.

(253)

Hintakehitys huomioon ottaen tuottajan ei ole järkevää pitää suuria varastoja, koska niiden arvo pienenee nopeasti. Unionin tuottajien voitaisiin näin ollen odottaa pitävän samankaltaisen tuotteen varastot pieninä. Sen vuoksi samankaltaisen tuotteen varastojen kasvu vuoden 2011 ja tutkimusajanjakson välillä – vaikkakin se oli melko vähäistä – on merkityksellinen indikaattori määritettäessä, aiheutuiko unionin tuotannonalalle merkittävää vahinkoa. Varastojen suurta määrää (absoluuttisesti mitattuna) vuonna 2010 on tarkasteltava ottaen huomioon, että myynti kyseisenä vuonna oli paljon suurempaa kuin tutkimusajanjaksolla.

(254)

Otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto kehittyivät seuraavasti tarkastelujaksolla:

Taulukko 10

Kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto

(255)

Otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuus määritettiin ilmaisemalla samankaltaisen tuotteen myynnistä etuyhteydettömille asiakkaille unionissa saatu nettovoitto ennen veroja prosentteina tämän myynnin liikevaihdosta.

(256)

Vuonna 2009 useimmille otokseen valituille unionin tuottajille aiheutui tappioita, jotka – kuten D jakson 7 kohdassa selitettiin – johtuivat pääasiassa siitä, että ne aloittivat samankaltaisen tuotteen tuotannon tuolloin. Vuonna 2010 keskimääräinen voitto oli jo 8,31 prosenttia. Kannattavuus laski tämän jälkeen hieman vuonna 2011, kun tuettu tuonti alkoi lisääntyä. Tuotannonalalle aiheutui merkittäviä tappioita tutkimusajanjaksolla eli pudotusta oli 276,6 prosenttia vuoteen 2011 verrattuna.

(257)

Nettokassavirta eli otokseen valittujen unionin tuottajien kyky rahoittaa itse toimintaansa putosi huomattavasti (81 prosenttia) vuoden 2011 ja tutkimusajanjakson välillä. Se lisääntyi vähitellen vuodesta 2010 ja kasvoi yleisesti ottaen tarkastelujaksolla.

(258)

Investointien tuotto ilmaistiin voittoprosenttina investointien nettokirjanpitoarvosta.

(259)

Taulukosta 10 käy ilmi, että vuoden 2009 käynnistysvaiheen jälkeen, jolloin tuotannonala teki suuria investointeja samankaltaiseen tuotteeseen, investoinnit vähenivät jatkuvasti vuosien 2009 ja 2011 välillä ja kasvoivat sitten tutkimusajanjaksolla. Investoinnit pysyivät kuitenkin alhaisella tasolla tutkimusajanjaksolla verrattuna vuoden 2009 tasoihin. Tutkimusajanjaksolla tehdyt investoinnit liittyivät lähinnä tutkimukseen ja kehittämiseen sekä tuotantoteknologian ja -prosessien parantamiseen ja ylläpitämiseen tehokkuuden parantamiseksi. Tuotannonala investoi tällä kaudella etenkin uusiin tuotelajeihin, joita ei tuoda Kiinasta ja jotka vaativat paljon tutkimusta ja innovointia.

(260)

Investointien tuotto sitä vastoin pieneni 34 prosenttia vuosien 2009 ja 2012 välillä. Se kuitenkin kasvoi jatkuvasti ennen tutkimusajanjaksoa eli se kasvoi 293 prosenttia vuosien 2009 ja 2011 välillä mutta putosi 186 prosenttia tutkimusajanjaksolla verrattuna vuoteen 2011. Vuonna 2012 tapahtunut pudotus on loogista seurausta siitä, että unionin tuotannonala oli tappiollinen tutkimusajanjaksolla.

(261)

Pääoman saannin osalta todettiin, että unionin tuotannonalan kyky kerryttää samankaltaisen tuotteen osalta käteisvaroja heikkeni jatkuvasti, minkä vuoksi unionin tuotannonalan taloudellinen tilanne huononi.

(262)

Unionin tuotannonalan tilanteen analyysi osoittaa useimpien vahinkoindikaattoreiden selvästi heikkenevän suuntauksen. Yleisesti kasvavan kulutuksen yhteydessä kokonaistuotanto kasvoi tarkastelujaksolla. Vaikka myyntimäärä kasvoi, unionin tuotannonalan markkinaosuus kutistui tarkastelujaksolla, mikä johtui kulutuksen voimakkaammasta kasvusta kyseisellä jaksolla. Keskimääräiset myyntihinnat putosivat jyrkästi tarkastelujaksolla, mikä vaikutti negatiivisesti kaikkiin taloudellista suorituskykyä koskeviin indikaattoreihin, kuten kannattavuuteen, kassavirtaan, investointien tuottoon ja pääoman saamiseen.

(263)

Tarkastelujaksolla unionin tuotannonalan kokonaismyyntimäärä kasvoi. Unionin tuotannonalan myyntimäärän kasvuun liittyi kuitenkin keskimääräisten myyntihintojen sekä sen markkinaosuuden merkittävä lasku.

(264)

Edellä esitetyn perusteella tutkimuksessa vahvistettiin erityisesti, että unionin tuotannonalan myyntihinnat olivat alle tuotantokustannusten tutkimusajanjaksolla, millä on negatiivista vaikutusta unionin tuotannonalan kannattavuuteen, joka päätyikin merkittävästi negatiiviselle tasolle tutkimusajanjaksolla.

(265)

Tuotantokapasiteetti kehittyi kuitenkin positiivisesti vuoden 2009 ja tutkimusajanjakson välillä. Vaikka investoinnit vähenivät vuoden 2009 ja tutkimusajanjakson välillä, ne kasvoivat vuoden 2011 ja tutkimusajanjakson välillä. Tämä johtuu siitä, että kuten D jakson 7.4 kohdassa selitettiin, otokseen valitut yritykset jatkoivat investointeja samankaltaiseen tuotteeseen muun muassa keskittymällä tuotelajeihin markkinasektoreilla, joilla ei ole vielä näiden tuotelajien vientiä asianomaisesta maasta ja jotka edellyttävät paljon tutkimusta ja innovointia. Samalla on ilmeistä, että unionin tuotannonalan on myös pystyttävä tuottamaan ja myymään suuria määriä perustuotelajeja (jotka kilpailevat tällä hetkellä Kiinasta tulevan tuetun tuonnin kanssa), jotta ne voivat pienentää kiinteitä kustannuksia ja saavuttaa mittakaavaetuja.

(266)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että komission arviointi on epäjohdonmukainen, koska siinä todetaan, että investoinnit tehtiin pääasiassa T&K-toimintaan mutta väitetään myös, että kapasiteettia lisättiin tutkimusajanjaksolla kysynnän kasvamista ennakoiden. Nämä seikat eivät ole epäjohdonmukaisia vaan toisiaan täydentäviä: investoinnit uusiin tuotelajeihin samalla kaudella johtavat väistämättä myös kapasiteetin kasvuun. Vaikka tällaiset investoinnit kasvattivatkin unionin tuotannonalan kustannuksia, ne ovat myös merkittävä indikaattori siitä, että tuotannonala tekee parhaansa pysyäkseen kilpailukykyisenä.

(267)

Näin ollen voidaan päätellä, että unionin tuotannonalalle aiheutui merkittävää vahinkoa tutkimusajanjaksolla mutta se myös aktiivisesti etsi tapoja vähentää altistumistaan tarkasteltavana olevan tuotteen tuetulle tuonnille kehittämällä innovatiivisia tuotteita, joita asianomaisesta maasta ei vielä tuoda.

(268)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, että unionin tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 8 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(269)

Perusasetuksen 8 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti tutkittiin, oliko asianomaisesta maasta tuleva tuettu tuonti aiheuttanut unionin tuotannonalalle vahinkoa siinä määrin, että sitä voidaan pitää merkittävänä. Muita tuetun tuonnin ohella tiedossa olevia tekijöitä, jotka olisivat samaan aikaan voineet aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle, tutkittiin sen varmistamiseksi, ettei niiden mahdollisesti aiheuttamaa vahinkoa olisi pidetty tuetusta tuonnista johtuvana.

(270)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että tuettu tuonti lisääntyi tarkastelujaksolla: sen määrä kasvoi 596 prosenttia ja markkinaosuus 366 prosenttia. Sen vuoksi vahvistetaan, että tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin sekä määrä että markkinaosuus lisääntyivät huomattavasti tarkastelujaksolla. Tuetun tuonnin lisääntymisen ja unionin tuotannonalan markkinaosuuden pienenemisen välillä oli olemassa selvä ajallinen yhteys. Toisin sanoen tuonti kasvoi paljon nopeammin kuin unionin markkinat, ja unionin tuottajat menettivät markkinaosuuttaan Kiinasta tulevalle tuetulle tuonnille. Tutkimuksessa vahvistettiin myös, että kuten D jakson 4.2 kohdassa mainittiin, tuettu tuonti alitti unionin tuotannonalan hinnat tutkimusajanjaksolla.

(271)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että tuetun tuonnin hinnat laskivat 27,2 prosenttia tarkastelujaksolla, ja tämä johti vieläkin suurempiin eroihin unionin tuottajien hintojen ja vientiä harjoittavien tuottajien hintojen välillä. Vastatakseen tähän merkittävään hintapaineeseen unionin tuotannonala toteutti mittavia toimia pienentääkseen tuotantokustannuksiaan. Pyrkimyksistä huolimatta Kiinasta tulevan tuonnin poikkeuksellisen alhaiset hinnat pakottivat unionin tuotannonalan alentamaan myyntihintojaan kannattamattomalle tasolle. Vuoden 2009 käynnistysvaiheen jälkeen unionin tuottajat saavuttivat vakaan voittotason vuosina 2010 ja 2011. Tutkimusajanjaksolla unionin tuottajille kuitenkin aiheutui merkittäviä tappioita.

(272)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat asianomaiset osapuolet kiistivät komission päätelmän, jonka mukaan unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon ja Kiinasta tulevan tuetun tuonnin välillä on syy-yhteys. Ne väittivät, että vahingon ja asianomaisesta maasta tulevan tuonnin lisääntymisen välillä ei ole ajallista yhteyttä. Tämä johtuu siitä, että vuosien 2009 ja 2011 välillä Kiinasta tuleva tuonti lisääntyi merkittävästi. Lisäksi Kiinasta tulevan tuonnin keskimääräinen hinta vuonna 2011 oli 4,96 EUR/m2 eli lähes sama kuin vuonna 2012 (4,38 EUR/m2).

(273)

Samojen osapuolten mukaan päätelmä, jonka mukaan unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko johtui kiinalaisesta tuonnista vuonna 2012, on ristiriidassa komission sen havainnon kanssa, että kiinalaisella tuonnilla ei väitetysti ollut mitään negatiivista vaikutusta edeltävänä vuotena etenkään unionin tuotannonalan voittomarginaaliin, vaikka keskimääräinen tuontihinta olikin hyvin samanlainen.

(274)

Osapuolet väittivät myös, että aiheutuneen merkittävän vahingon ja kiinalaisen tuetun tuonnin välistä ajallista yhteyttä ei voida arvioida koko tarkastelujakson ajalta vuodesta 2009 tutkimusajanjakson loppuun asti ottamatta huomioon tällä kaudella havaittuja muita suuntauksia.

(275)

Tarkastelujakson alusta tutkimusajanjakson loppuun tuonti lisääntyi 596 prosenttia ja sen markkinaosuus kasvoi 321 prosenttia. Tuontihinnat laskivat 27,2 prosenttia tarkastelujaksolla.

(276)

On totta, että unionin tuotannonalan voittomarginaali vuonna 2011 oli vain hieman alempi kuin vuonna 2010 siitä huolimatta, että Kiinasta tulevan tuonnin määrä kasvoi voimakkaasti jo vuonna 2011. Aurinkopaneeleissa käytettävän lasin kulutus unionissa kasvoi kuitenkin merkittävästi vuonna 2011 eli 20,4 prosenttia vuosien 2010 ja 2011 välillä, kun taas Kiinasta tulevan tuonnin määrä kasvoi 150 prosenttia samalla kaudella. Tutkimusajanjaksolla kulutus kyllä putosi hieman enemmän kuin 19 prosenttia, mutta Kiinasta tulevan tuonnin määrä kasvoi edelleen yli 35 prosentilla. Tämä osoittaa selvästi, että unionin tuotannonalalle tutkimusajanjaksolla aiheutunut merkittävä vahinko ja Kiinasta tulevan tuetun tuonnin voimakas kasvu osuivat ajallisesti yhteen. On myös loogista, että kestää jonkin aikaa, ennen kuin kasvaneen tuetun tuonnin negatiiviset vaikutukset kohdistuvat unionin tuottajiin (esim. asiakkaiden menetys, tappiot, investointien tuoton ja kassavirran väheneminen). Sen vuoksi väite hylätään.

(277)

Komissio analysoi myös muita suuntauksia tarkastelujaksolla. Se, että unionin tuotannonala tosiaan oli kannattava vielä vuonna 2011, vaikka kiinalainen tuonti kasvoikin silloin jo voimakkaasti, ei vaikuta siihen päätelmään, että tutkimusajanjaksolla unionin tuotannonalalle aiheutunut merkittävä vahinko ja Kiinasta tulevan tuetun tuonnin jatkuva kasvu osuivat ajallisesti yhteen.

(278)

Kun tutkimusajanjaksolla kulutus putosi hieman enemmän kuin 19 prosenttia, kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat

(279)

Edellä esitetyn analyysin perusteella komissio päättelee, että tuetun tuonnin esiintyminen ja sen markkinaosuuden huomattava kasvu hinnoilla, joka alittavat jatkuvasti unionin tuotannonalan hinnat, ovat syynä unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen merkittävään vahinkoon.

(280)

Muista kolmansista maista tulevan tuonnin määrä kehittyi seuraavasti tarkastelujaksolla:

Taulukko 11

Tuonti kolmansista maista (1 000 m2)

(281)

Muista kolmansista maista tulevan tuonnin määrä tarkastelujaksolla kasvoi 46 prosenttia noudatellen unionin kulutuksen kasvua. Niiden markkinaosuus pieneni hieman (3,7 %) tutkimusajanjaksolla verrattuna vuoteen 2011 mutta pysyi kaiken kaikkiaan vakaana tarkastelujaksolla. Kiinan jälkeen toiseksi suurin viejä on Turkki, jonka jälkeen tulee Intia.

(282)

Kaikista kolmansista maista tulevasta tuonnista saatavilla olevat tiedot osoittavat, että keskimääräinen tuontihinta oli korkeampi kuin Kiinasta tulevan tuonnin keskimääräinen hinta. Tämä koskee myös tarkasteltavana olevan tuotteen tiettyjen tuotelajien yksikköhintoja. Toisaalta kolmansista maista tulevan tuonnin hinnat olivat samanlaisia tai korkeampia kuin unionin tuotannonalan keskimääräiset hinnat.

(283)

Kun otetaan huomioon kolmansista maista tuleva vähäinen tuontimäärä ja tuonnin markkinaosuus sekä hintataso, komissio päättelee, että kolmansista maista tuleva tuonti ei poistanut syy-yhteyttä tuetun tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä.

(284)

Otokseen valittujen unionin tuottajien vientimäärä kehittyi seuraavasti tarkastelujaksolla:

Taulukko 12

Otokseen valittujen unionin tuottajien vientitoiminta