24.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 122/1

(1)

Solidaarisuus on yksi unionin perusarvoista, ja on mahdollista kehittää keinoja, joilla unionin kansalaiset voivat ilmaista solidaarisuuttaan sellaisia kolmansien maiden ihmisiä kohtaan, jotka ovat alttiina ihmisten aiheuttamille kriiseille tai luonnonkatastrofeille tai ovat joutuneet kärsimään niistä. Lisäksi unioni kokonaisuudessaan on suurin humanitaarisen avun antaja, sillä se antaa lähes 50 prosenttia koko maailman humanitaarisesta avusta.

(2)

Vapaaehtoistoiminta on konkreettinen ja näkyvä tapa ilmaista solidaarisuutta; sen kautta yksittäiset ihmiset voivat antaa tietojaan, taitojaan ja aikaansa muiden ihmisten käyttöön ilman rahallisia vaikuttimia.

(3)

On tarpeen edelleen kehittää solidaarisuutta kolmansien maiden kriisien ja katastrofien uhreja kohtaan sekä lisätä unionin kansalaisten tietoisuutta humanitaarisesta avusta ja yleensä vapaaehtoistoiminnasta ja antaa tällaiselle toiminnalle lisää näkyvyyttä.

(4)

Unionin humanitaarista apua koskeva visio, joka käsittää unionin humanitaarisen avun yhteiset tavoitteet, periaatteet, hyvät toimintatavat sekä sen antamisen yhteiset puitteet, esitetään neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja Euroopan komission yhteisessä julkilausumassa ”Humanitaarista apua koskeva eurooppalainen konsensus” (2). Humanitaarista apua koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa korostetaan, että unioni on vahvasti sitoutunut tarveperusteiseen lähestymistapaan sekä vaalimaan ja edistämään humanitaarisia perusperiaatteita eli humaanisuutta, puolueettomuutta, tasapuolisuutta ja riippumattomuutta. Humanitaarista apua koskevan eurooppalaisen konsensuksen tulisikin ohjata Euroopan humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukkojen, jäljempänä ’EU:n vapaaehtoisapua koskeva aloite’, toimia.

(5)

Unioni antaa humanitaarista apua tilanteissa, joissa voidaan käyttää muita kehitysyhteistyön, kriisinhallinnan ja pelastuspalvelun välineitä. Jotta voidaan sovittaa yhteen unionin toimia humanitaarisissa kriiseissä kolmansissa maissa, EU:n vapaaehtoisapua koskevan aloitteen mukaisen toiminnan olisi oltava johdonmukaista asiaan liittyvien unionin politiikkojen ja välineiden kanssa ja täydennettävä niitä sekä vältettävä päällekkäisyyksiä niiden kanssa, mikä koskee erityisesti unionin humanitaarisen avun politiikkaa, kehitysyhteistyöpolitiikkaa, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 1313/2013/EU (3) perustettua unionin pelastuspalvelumekanismia ja mainitulla päätöksellä perustettua hätäavun koordinointikeskusta sekä Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) ja unionin edustustoja.

(6)

EU:n vapaaehtoisapua koskevan aloitteen olisi osaltaan edistettävä pyrkimyksiä vahvistaa unionin valmiutta antaa tarveperusteista humanitaarista apua sekä vahvistaa haavoittuvassa asemassa olevien tai katastrofista kärsimään joutuneiden yhteisöjen valmiuksia ja selviytymiskykyä kolmansissa maissa. Lisäksi on tärkeää edistää yhteistyötä alan kansainvälisten järjestöjen ja muiden humanitaarisen alan yhteistyökumppaneiden sekä paikallisten ja alueellisten toimijoiden kanssa. Tätä yhteistyötä olisi tehtävä Yhdistyneiden kansakuntien toteuttamien toimien mukaisesti Yhdistyneiden kansakuntien humanitaaristen asioiden koordinointitoimiston (OCHA) keskeisen ja yleisen koordinointitehtävän tukemiseksi.

(7)

Luonnonkatastrofien ja ihmisten aiheuttamien humanitaaristen kriisien määrä, laajuus ja monitahoisuus eri puolilla maailmaa on kasvanut merkittävästi vuosien kuluessa, ja on todennäköistä, että sama kehitys jatkuu, mikä lisää tarvetta humanitaarisen alan toimijoista, jotka toimivat viipymättä, tuloksellisesti, tehokkaasti ja johdonmukaisesti ja auttavat kolmansien maiden paikallisyhteisöjä vähentämään kriisialttiuttaan ja parantamaan selviytymiskykyään.

(8)

Vapaaehtoiset voivat osaltaan vahvistaa unionin valmiutta antaa tarveperusteista humanitaarista apua tiettyjen periaatteiden mukaisesti ja osaltaan tehostaa humanitaarisen alan toimintaa, kun heidät valitaan, koulutetaan ja valmennetaan kenttätyöhön asianmukaisesti siten, että heillä on varmasti tarvittavat taidot ja pätevyys avun tarpeessa olevien ihmisten auttamiseen mahdollisimman tuloksellisesti, edellyttäen, että he saavat asianmukaista tukea ja ohjausta paikan päällä.

(9)

Euroopassa ja eri puolilla maailmaa on vapaaehtoistoiminnan järjestelmiä, jotka keskittyvät vapaaehtoisten lähettämiseen kolmansiin maihin. Kyse on usein kansallisista järjestelmistä, jotka keskittyvät pääasiassa tai yksinomaan kehitysyhteistyöhankkeisiin. EU:n vapaaehtoisapua koskevan aloitteen olisi tämän vuoksi tarjottava lisäarvoa antamalla vapaaehtoisille tilaisuus edistää yhteisesti humanitaarisen avun operaatioita; näin vahvistetaan aktiivista Euroopan kansalaisuutta. EU:n vapaaehtoisapua koskeva aloite voi myös tuoda lisäarvoa edistämällä sen mukaisen toiminnan toteutukseen osallistuvien järjestöjen yhteistyötä valtioiden välillä, jolloin samalla parannetaan kansainvälisiä suhteita, annetaan unionista myönteinen kuva maailmalla ja lisätään kiinnostusta yleiseurooppalaisiin humanitaarisiin hankkeisiin.

(10)

EU:n vapaaehtoisapua koskevan aloitteen olisi oltava kustannustehokas, sen olisi täydennettävä olemassa olevia kansallisia ja kansainvälisiä vapaaehtoistoiminnan järjestelmiä toimimatta päällekkäin niiden kanssa ja sen olisi keskityttävä vastaamaan humanitaarisen alan konkreettisiin tarpeisiin ja puutteisiin.

(11)

Kuten komission 23 päivänä marraskuuta 2010 antamassa tiedonannossa ”EU:n kansalaisten solidaarisuuden ilmaiseminen vapaaehtoistyön avulla — Alustavia pohdintoja Euroopan humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukoista” todetaan, nykyisessä humanitaarisen avun vapaaehtoistoiminnassa on puutteita, joita EU:n vapaaehtoisapua koskeva aloite voi korjata lähettämällä profiililtaan sopivia vapaaehtoisia oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Tähän päästäisiin erityisesti vahvistamalla vapaaehtoisten määrittämistä ja valintaa koskevat eurooppalaiset säännöt ja menettelyt sekä yhteisesti sovitut vapaaehtoisten kouluttamista ja valmentamista kenttätyöhön koskevat vertailuarvot, luomalla tietokanta mahdollisista vapaaehtoisista, jotka on määritetty kenttätason tarpeiden perusteella, ja tarjoamalla vapaaehtoisille mahdollisuuksia osallistua humanitaarisen avun operaatioihin kenttätyöhön lisäksi myös tukitoimintojen ja verkkovapaaehtoistoiminnan kautta.

(12)

Vapaaehtoisten asianmukaisen koulutuksen, suojelun ja turvallisuuden pitäisi olla ensisijaisessa asemassa, ja niiden osalta olisi vaihdettava tietoja säännöllisesti muun muassa jäsenvaltioiden kanssa. EU:n vapaaehtoisapua koskevan aloitteen vapaaehtoisia ei pitäisi käyttää kansainvälisten ja muiden aseellisten konfliktien alueella suoritettavissa operaatioissa.

(13)

Unioni toteuttaa humanitaarisen avun operaationsa tarpeiden perusteella ja yhteistyössä toteutuksesta vastaavien järjestöjen kanssa. Näillä järjestöillä olisi oltava merkittävä rooli EU:n vapaaehtoisapua koskevan aloitteen toteuttamisessa, jotta varmistetaan kenttätason toimijoiden sitoutuminen ja kyseisen aloitteen mukaisten toimien mahdollisimman tehokas käyttö. Unionin olisi annettava toteutuksesta vastaavien järjestöjen tehtäväksi erityisesti EU:n vapaaehtoisapua koskevan aloitteen vapaaehtoisten määrittäminen, valinta, valmentaminen, kenttätyöhön lähettäminen ja näiden seuranta tehtävien aikana ja niiden jälkeen komission vahvistamien sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti. Komission olisi voitava tarvittaessa hyödyntää asianmukaisesti koulutettuja ja valmennettuja vapaaehtoisia lähettämällä heitä tukitehtäviin paikallistoimistoihinsa.

(14)

Komission 25 päivänä lokakuuta 2011 päivätyssä tiedonannossa ”Yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva uudistettu EU:n strategia vuosiksi 2011–2014” todetaan, että yksityisillä yrityksillä voi olla merkittävä rooli, ja ne voivat edistää unionin humanitaarisen avun operaatioita erityisesti työntekijöidensä vapaaehtoistoiminnan kautta.

(15)

EU:n vapaaehtoisapua koskevalla aloitteella olisi autettava kaikenikäisiä eurooppalaisia osoittamaan aktiivista Euroopan kansalaisuutta. Aloitteen olisi siten osaltaan edistettävä vapaaehtoistoimintaa koko unionissa ja tuettava siihen osallistuvien vapaaehtoisten henkilökohtaista kehitystä ja muiden kulttuurien tuntemusta parantaen näin heidän osaamistaan ja työllistettävyyttään maailmantaloudessa.

(16)

Tasa-arvoa ja syrjimättömyyttä koskevien unionin periaatteiden mukaisesti kaikkia eri elämänaloja ja ikäryhmiä edustavien unionin kansalaisten ja unionissa pitkään asuneiden olisi voitava osallistua aktiivisina kansalaisina. Koska humanitaariseen toimintaan liittyy erityisiä haasteita, EU:n vapaaehtoisapua koskevan aloitteen vapaaehtoisten olisi oltava vähintään 18-vuotiaita ja he voisivat poiketa paljonkin toisistaan profiililtaan ja edustaa eri sukupolvia eli olla esimerkiksi asiantuntijoita tai eläkkeellä olevia ammatti-ihmisiä.

(17)

Selkeä oikeudellinen asema on keskeinen edellytys, jotta vapaaehtoisia voidaan lähettää unionin ulkopuolisiin maihin. Vapaaehtoisten lähettämisen edellytykset olisi määritettävä sopimuksella, joka kattaa vapaaehtoisten suojelua ja turvallisuutta koskevat säännöt, lähettävien ja vastaanottavien järjestöjen velvollisuudet, vakuutusturvan, oleskelu- ja asumiskulut sekä muut aiheutuvat kulut. Vapaaehtoisten lähettämiseen kolmansiin maihin olisi sovellettava asianmukaisia suojelu- ja turvallisuusjärjestelyjä.

(18)

Euroopan vapaaehtoistoiminnan toimenpideohjelmaan sisältyvät suositukset ja eurooppalaisten ja kansainvälisten vapaaehtoisjärjestöjen työ sekä Yhdistyneiden kansakuntien vapaaehtoisohjelma olisi tarvittaessa otettava huomioon EU:n vapaaehtoisapua koskevan aloitteen mukaisten toimien yhteydessä.

(19)

EU:n vapaaehtoisapua koskevalla aloitteella olisi tuettava tarveperusteisia toimia, joilla pyritään vahvistamaan kolmansien maiden vastaanottavien järjestöjen valmiuksia antaa humanitaarista apua, jotta tehostetaan paikallisia humanitaarisiin kriiseihin ja niihin vastaamiseen liittyviä valmiuksia ja toimia sekä varmistetaan EU:n vapaaehtoisapua koskevan aloitteen vapaaehtoisten työn tosiasiallinen ja kestävä vaikutus paikan päällä katastrofiriskien hallinnan, katastrofi- ja toimintavalmiuden, työnohjauksen, vapaaehtoisten johtamista koskevan koulutuksen ja muiden merkityksellisten alojen toimien avulla.

(20)

EU:n vapaaehtoisapua koskevalla aloitteella olisi tarvittaessa pyrittävä vaikuttamaan siihen, että sukupuolinäkökohdat otetaan tehokkaammin huomioon unionin humanitaarisen avun politiikassa, ja edistämään kaikenikäisten naisten ja miesten erityistarpeisiin vastaamiseen tarkoitettuja riittäviä humanitaarisia toimia. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä naisryhmien ja -verkostojen kanssa tehtävään yhteistyöhön, jotta edistettäisiin naisten osallistumista ja johtajuutta humanitaarisen avun alalla ja hyödynnettäisiin heidän valmiuksiaan ja asiantuntemustaan kriisistä toipumisessa, rauhan rakentamisessa, katastrofiriskien vähentämisessä ja kärsimään joutuneiden yhteisöjen selviytymiskyvyn parantamisessa.

(21)

Tässä asetuksessa vahvistetaan koko rahoituskaudeksi rahoituspuitteet, joita budjettivallan käyttäjä pitää talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2 päivänä joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (4) 17 kohdan mukaisesti ensisijaisena ohjeenaan vuosittaisessa talousarviomenettelyssä.

(22)

Rahoitustukea olisi jaettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 (5) mukaisesti. EU:n vapaaehtoisapua koskevan aloitteen mukaisen toiminnan erityisen luonteen vuoksi olisi säädettävä, että rahoitustukea voidaan myöntää luonnollisille henkilöille sekä julkis- että yksityisoikeudellisille oikeushenkilöille. On myös tärkeää varmistaa, että varainhoitoasetuksen sääntöjä noudatetaan, erityisesti taloudellisuuden, tehokkuuden ja vaikuttavuuden periaatteiden osalta.

(23)

Täytäntöönpanon ja varainkäytön laadun parantamisen olisi oltava ohjaavana periaatteena pyrittäessä saavuttamaan EU:n vapaaehtoisapua koskevan aloitteen tavoitteet, samalla kun varmistetaan varojen optimaalinen käyttö.

(24)

Unionin taloudelliset edut olisi suojattava oikeasuhtaisin toimenpitein koko menosyklin ajan; näihin toimenpiteisiin sisältyvät väärinkäytösten torjunta, havaitseminen ja tutkiminen, menetettyjen, virheellisesti maksettujen tai väärin käytettyjen varojen takaisinperintä ja tarpeen mukaan seuraamukset. Väärinkäytösten estämiseksi olisi toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä, ja hukattujen, aiheettomasti maksettujen tai virheellisesti käytettyjen varojen takaisin perimiseksi on toteutettava tarvittavat toimet neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 (6), neuvoston asetuksen (Euratom, EY) N:o 2185/96 (7) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 (8) mukaisesti.

(25)

Kolmansien maiden, erityisesti unioniin liittyvien maiden, ehdokasmaiden, mahdollisten ehdokkaiden, Euroopan naapuruuspolitiikan kumppanimaiden ja Euroopan vapaakauppaliiton maiden, olisi voitava osallistua aloitteeseen yhteistyösopimusten perusteella.

(26)

Myös niiden EU:n vapaaehtoisapua koskevan aloitteen toteutuksesta vastaavien järjestöjen ja toimintaan osallistuvien vapaaehtoisten, jotka tulevat yhteistyöhön osallistuvista maista, olisi noudatettava humanitaarista apua koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa vahvistettuja periaatteita ja edistettävä niitä ja erityisesti suojeltava ”humanitaarista tilaa”.

(27)

Jotta mahdollistetaan jatkuva palautteen saaminen ja toiminnan kehittäminen ja lisätään säädösten hyväksymisen joustavuutta ja tehokkuutta, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat EU:n vapaaehtoisapua koskevan aloitteen vapaaehtoisten valintaan, johtamiseen ja kenttätyöhön lähettämiseen sovellettavia sääntöjä, suoritusindikaattoreiden ja temaattisten painopisteiden muuttamista sekä tämän asetuksen täytäntöönpanon rahoituspuitteista osoitettavien määrärahojen prosenttiosuuksien mukauttamista. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(28)

Jotta voidaan varmistaa yhdenmukaiset edellytykset tämän asetuksen täytäntöönpanolle, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta. Tätä täytäntöönpanovaltaa olisi käytettävä noudattaen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 182/2011 (9). Tarkastelumenettelyä olisi käytettävä EU:n vapaaehtoisapua koskevan aloitteen vapaaehtoisten valintaan, johtamiseen ja kenttätyöhön lähettämiseen sovellettavien menettelyjen sekä EU:n vapaaehtoisapua koskevan aloitteen sertifiointijärjestelmän, koulutusohjelman ja vuotuisen työohjelman määrittämisessä.

(29)

Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita.

(30)

Tämän asetuksen mukaisesti suoritettava henkilötietojen käsittely ei ylitä sitä, mikä on tarpeen ja oikeasuhteista EU:n vapaaehtoisapua koskevan aloitteen joustavan toiminnan varmistamiseksi. Komission suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä noudatetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001 (10). Unioniin laillisesti sijoittautuneiden, EU:n vapaaehtoisapua koskevan aloitteen toteutuksesta vastaavien järjestöjen suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä noudatetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY (11).

(31)

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu asetuksen (EY) N:o 45/2001 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja Euroopan tietosuojavaltuutettu antoi lausunnon 23 päivänä marraskuuta 2012 (12).

(32)

On asianmukaista yhdenmukaistaa tämän asetuksen ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 (13) soveltamisaika. Tätä asetusta olisi sen vuoksi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2014,

1)

EU:n vapaaehtoisapua koskevan aloitteen vapaaehtoisten valintaan, koulutukseen ja lähettämiseen siten, että he voivat tukea ja täydentää humanitaarisen avun antamista kolmansissa maissa;

2)

toimiin, joilla tuetaan, edistetään ja valmistellaan EU:n vapaaehtoisapua koskevan aloitteen vapaaehtoisten lähettämistä tukemaan ja täydentämään humanitaarisen avun antamista kolmansissa maissa;

3)

unionin sisäisiin ja ulkopuolisiin toimiin, joilla pyritään lisäämään kolmansien maiden vastaanottavien järjestöjen valmiuksia antaa humanitaarista apua.

a)

’vapaaehtoisella’ henkilöä, joka vapaaehtoisesti ja muista kuin rahallisista vaikuttimista osallistuu toimiin, jotka hyödyttävät yhteisöä ja koko yhteiskuntaa;

b)

’vapaaehtoisehdokkaalla’ henkilöä, joka täyttää 11 artiklan 3 kohdan mukaiset edellytykset, joiden täyttyessä voi hakea EU:n vapaaehtoisapua koskevan aloitteen mukaisiin toimiin;

c)

’EU:n vapaaehtoisapua koskevan aloitteen vapaaehtoisella’ vapaaehtoisehdokasta, joka on valittu ja koulutettu erityisten sääntöjen, menettelyjen ja viitekriteerien mukaisesti, jonka on arvioitu täyttävän hakuedellytykset ja joka on kirjattu rekisteriin henkilönä, joka on lähetettävissä tukemaan ja täydentämään humanitaarisen avun antamista kolmansissa maissa;

d)

’humanitaarisella avulla’ kolmansissa maissa toteutettavia toimia ja operaatioita, joiden tarkoituksena on antaa tarveperusteista hätäapua, jolla pyritään pelastamaan ja suojelemaan ihmishenkiä, ehkäisemään ja lieventämään inhimillistä kärsimystä ja säilyttämään ihmisarvo ihmisten aiheuttamissa kriiseissä tai luonnonkatastrofeissa. Se käsittää avustus- ja suojelutoimet humanitaarisissa kriiseissä tai niiden jälkitilanteissa, tukitoimenpiteet, joilla varmistetaan apua tarvitsevien luokse pääseminen ja helpotetaan avun esteetöntä toimittamista, sekä toimet, joiden tarkoituksena on parantaa katastrofivalmiutta ja vähentää katastrofiriskiä ja joilla edistetään selviytymiskykyä ja valmiutta toimia kriisitilanteissa ja toipua niistä;

e)

’kolmannella maalla’ unionin ulkopuolista maata, jossa d alakohdassa tarkoitettuja humanitaarisen avun toimia ja operaatioita toteutetaan.

a)

Lisätä ja parantaa osaltaan unionin valmiutta antaa humanitaarista apua.

Edistymistä tämän tavoitteen saavuttamisessa arvioidaan seuraavankaltaisten indikaattorien avulla:

b)

Kehittää vapaaehtoisten taitoja, tietoja ja osaamista humanitaarisen avun alalla ja parantaa heidän osallistumisensa ehtoja ja edellytyksiä.

Edistymistä tämän toimintatavoitteen saavuttamisessa arvioidaan seuraavankaltaisten indikaattorien avulla:

c)

Kehittää vastaanottavien järjestöjen valmiuksia ja edistää vapaaehtoistoimintaa kolmansissa maissa.

Edistymistä tämän toimintatavoitteen saavuttamisessa arvioidaan seuraavankaltaisten indikaattorien avulla:

d)

Tiedottaa unionin humanitaarisen avun periaatteista, joista on sovittu humanitaarista apua koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa.

Edistymistä tämän toimintatavoitteen saavuttamisessa arvioidaan seuraavankaltaisten indikaattorien avulla:

e)

Lisätä vapaaehtoistoiminnan johdonmukaisuutta ja yhtenäisyyttä eri jäsenvaltioissa, jotta voidaan parantaa unionin kansalaisten mahdollisuuksia osallistua humanitaarisen avun toimiin ja operaatioihin:

Edistymistä tämän toimintatavoitteen saavuttamisessa arvioidaan seuraavankaltaisten indikaattorien avulla:

—

vapaaehtoisehdokkaita ja EU:n vapaaehtoisapua koskevan aloitteen vapaaehtoisia koskevien sääntöjen ja menettelyjen kehittäminen ja ylläpito;

—

lähettäviä ja vastaanottavia järjestöjä koskevien sertifiointijärjestelmien kehittäminen ja ylläpito;

—

vapaaehtoisehdokkaiden määrittäminen ja valinta;

—

koulutusohjelman laatiminen sekä koulutuksen ja harjoittelupaikkojen tukeminen;

—

EU:n vapaaehtoisapua koskevan aloitteen vapaaehtoisehdokkaita koskevan tietokannan perustaminen, ylläpito ja päivitys;

—

EU:n vapaaehtoisapua koskevan aloitteen vapaaehtoisten lähettäminen tukemaan ja täydentämään humanitaarisen avun antamista kolmansissa maissa;

—

vastaanottavien järjestöjen valmiuksien kehittäminen;

—

EU:n vapaaehtoisapua koskevan aloitteen verkoston perustaminen ja hallinnointi;

—

viestintä ja valistus;

—

oheistoimet, joilla edistetään EU:n vapaaehtoisapua koskevaan aloitteeseen liittyvää vastuuvelvollisuutta, avoimuutta ja tuloksellisuutta.

—

osaamiskehystä, jota käytetään vapaaehtoisten määrittämisessä, valitsemisessa ja valmentamisessa toimimaan alemman tai ylemmän osaamistason ammattilaisina;

—

säännöksiä, joilla varmistetaan yhtäläiset mahdollisuudet ja syrjimättömyys määrittämis- ja valitsemisprosessissa;

—

säännöksiä, joilla varmistetaan, että lähettävät ja vastaanottavat järjestöt noudattavat asiaankuuluvaa kansallista ja unionin oikeutta sekä vastaanottavan maan oikeutta;

—

sääntöjä lähettävien ja vastaanottavien järjestöjen välisistä kumppanuuksista;

—

säännöksiä, jotka koskevat EU:n vapaaehtoisapua koskevan aloitteen vapaaehtoisten hankkimien taitojen ja osaamisen tunnustamista olemassa olevien asiaan liittyvien unionin aloitteiden mukaisesti.

—

menettelyt, joita on noudatettava vapaaehtoisehdokkaiden määrittämisessä, valinnassa ja ennen kenttätyöhön lähettämistä tarvittavassa valmentamisessa, mukaan lukien tarvittaessa harjoittelun suorittamisessa;

—

säännökset EU:n vapaaehtoisapua koskevan aloitteen vapaaehtoisten lähettämisestä ja heidän johtamisestaan kolmansissa maissa, mukaan lukien muun muassa ohjaus kenttätyössä, jatkuva tukeminen työnohjauksen avulla, mentorointi, lisäkoulutus, tarvittavat työskentelyedellytykset, kenttätyön jälkeinen tuki;

—

vakuutusturvan tarjoaminen vapaaehtoisille ja heidän elinolosuhteistaan huolehtimista, mukaan lukien oleskelu-, asumis- ja matkakulujen sekä muiden kustannusten kattaminen;

—

menettelyt, joita on noudatettava ennen kenttätyöhön lähettämistä, kenttätyön aikana ja sen jälkeen huolellisuusvelvollisuuden ja asianmukaisten suojelu- ja turvallisuustoimien varmistamiseksi, mukaan luettuina lääketieteellisistä syistä tapahtuvan evakuoinnin käytännöt ja turvallisuussuunnitelmat, jotka kattavat hätäevakuoinnin kolmansista maista, mukaan luettuina yhteydenpitoon kansallisten viranomaisten kanssa tarvittavat menettelyt;

—

menettelyt, joilla seurataan ja arvioidaan EU:n vapaaehtoisapua koskevan aloitteen vapaaehtoisten henkilökohtaista suoriutumista.

a)

ne noudattavat 9 artiklassa tarkoitettuja sääntöjä ja menettelyjä;

b)

ne toimivat 3 artiklan d alakohdassa määritellyllä humanitaarisen avun alalla; ja

c)

ne kuuluvat johonkin seuraavista ryhmistä:

a)

ne noudattavat 9 artiklassa tarkoitettuja sääntöjä ja menettelyjä;

b)

ne toimivat 3 artiklan d alakohdassa määritellyllä humanitaarisen avun alalla; ja

c)

ne kuuluvat johonkin seuraavista ryhmistä:

a)

unionin kansalaiset;

b)

unionin jäsenvaltiossa pitkään oleskelleet kolmannen maan kansalaiset; ja

c)

jäljempänä 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen maiden kansalaiset kyseisessä artiklassa vahvistetuin edellytyksin.

a)

sertifioidut lähettävät järjestöt voivat lähettää heitä vastaanottaviin järjestöihin kolmansissa maissa; tai

b)

tarvittaessa komissio voi lähettää heitä tukitehtäviin humanitaarisen avun paikallistoimistoihinsa.

a)

katastrofiriskien hallinta, katastrofi- ja toimintavalmius, työnohjaus, vapaaehtoisten johtamista koskeva koulutus ja muut vastaanottavien järjestöjen henkilöstön ja vapaaehtoisten kannalta merkityksellisten alojen toimet;

b)

parhaiden käytäntöjen vaihto, tekninen apu, kumppanuusohjelmat ja henkilöstön ja vapaaehtoisten vaihto-ohjelmat, verkostojen perustaminen ja muut asiaankuuluvat toimet.

a)

vapaaehtoisehdokkaista ja EU:n vapaaehtoisapua koskevan aloitteen vapaaehtoisista, jotka osallistuvat tai ovat osallistuneet aloitteeseen;

b)

lähettävistä ja vastaanottavista järjestöistä;

c)

jäsenvaltioiden ja Euroopan parlamentin edustajista.

a)

helpottaa yhteydenpitoa ja toimii tietojenvaihdon, kuulemisen ja tiedonvälityksen, hyvien käytäntöjen vaihdon sekä 21 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun tarvearvioinnin tarkoituksia palvelevana foorumina;

b)

helpottaa kumppanuuksien luomista sekä sellaisten kenttätyöhön lähettämistä ja valmiuksien kehittämistä koskeviin toimiin liittyvien yhteisten hankkeiden perustamista, joihin osallistuu lähettäviä järjestöjä kaikkialta unionista ja kolmansien maiden vastaanottavia järjestöjä;

c)

tarjoaa perustan EU:n vapaaehtoisapua koskevan aloitteen mukaisten toimien kehittämiselle siten, että varmistetaan toiminnan jatkuva kehittäminen sekä tehokas seuranta ja arviointi;

d)

tarjoaa mahdollisuuksia verkkovapaaehtoistoimintaan EU:n vapaaehtoisapua koskevan aloitteen liittyvissä hankkeissa.

a)

kansalaiset ja lähettävät järjestöt unioniin liittymässä olevista maista, ehdokasmaista, mahdollisista ehdokkaista ja Euroopan naapuruuspolitiikan kumppanimaista kunkin maan osalta puitesopimuksissa ja assosiaationeuvostojen päätöksissä vahvistettujen unionin ohjelmiin osallistumista koskevien yleisten periaatteiden sekä yleisten ehtojen tai vastaavien järjestelyjen mukaisesti;

b)

kansalaiset ja lähettävät järjestöt Euroopan talousalueeseen (ETA) kuuluvista Euroopan vapaakauppaliiton maista ETA-sopimuksen ehtojen mukaisesti;

c)

kansalaiset ja lähettävät järjestöt muista Euroopan maista, jos kyseisten maiden kanssa on tehty kahdenvälinen sopimus.

a)

vuosikertomuksia, joissa tarkastellaan tämän asetuksen täytäntöönpanon edistymistä, mukaan lukien tulokset sekä mahdollisuuksien mukaan merkittävimmät vaikutukset;

b)

väliarviointikertomuksen tämän asetuksen nojalla rahoitettujen toimien tuloksista ja niiden täytäntöönpanon laadullisista ja määrällisistä tekijöistä, mukaan lukien EU:n vapaaehtoisapua koskevan aloitteen vaikutus humanitaariseen alaan sekä selvitys ohjelman kustannustehokkuudesta, kolmen ensimmäisen täytäntöönpanovuoden aikana viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2017;

c)

tiedonannon tämän asetuksen täytäntöönpanon jatkamisesta tämän kohdan b alakohdassa tarkoitetun väliarviointikertomuksen pohjalta viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2018;

d)

jälkiarviointikertomuksen täytäntöönpanon seitsemän vuoden rahoituskaudesta viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2021.

24.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 122/18

(1)

Olisi varmistettava unionin siviili-ilmailun yleinen korkea turvallisuustaso ja pyrittävä kaikin tavoin vähentämään onnettomuuksien ja vaaratilanteiden määrää, jotta voidaan varmistaa kansalaisten luottamus lentoliikenteeseen.

(2)

Siviili-ilmailussa tapahtuneiden kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien määrä on pysynyt melko vakaana viime vuosikymmenen aikana. Ilmaliikenteen ennustettu kasvu sekä ilma-alusten lisääntyvä tekninen monimutkaisuus voivat tulevien vuosikymmenten aikana kuitenkin johtaa onnettomuuksien lukumäärän kasvuun.

(3)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 996/2010 (3) tavoitteena on ennaltaehkäistä onnettomuuksia helpottamalla nopean, tehokkaan ja laadukkaan turvallisuustutkinnan suorittamista. Tämän asetuksen ei tulisi vaikuttaa onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkintamenettelyyn, jota hoitavat asetuksessa (EU) N:o 996/2010 määritellyt kansalliset turvallisuustutkintaviranomaiset. Onnettomuuden tai vakavan vaaratilanteen yhteydessä poikkeamasta ilmoittamiseen sovelletaan myös asetusta (EU) N:o 996/2010.

(4)

Voimassa olevissa unionin lainsäätämisjärjestyksessä annetuissa säädöksissä, erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 216/2008 (4) ja sen täytäntöönpanoasetuksissa asetetaan tietyille organisaatioille velvollisuus perustaa poikkeamailmoitusjärjestelmiä niiden turvallisuusjohtamisjärjestelmien yhteydessä. Asetuksen (EY) N:o 216/2008 ja sen täytäntöönpanoasetusten noudattamisen ei olisi vapautettava organisaatioita tämän asetuksen noudattamisesta. Vastaavasti tämän asetuksen noudattamisen ei olisi vapautettava organisaatioita asetuksen (EY) N:o 216/2008 ja sen täytäntöönpanoasetusten noudattamisesta. Tämän ei olisi kuitenkaan johdettava kahden rinnakkaisen ilmoitusjärjestelmän perustamiseen, ja asetusta (EY) N:o 216/2008, sen täytäntöönpanoasetuksia ja tätä asetusta olisi pidettävä toisiaan täydentävinä.

(5)

Kokemus on osoittanut, että vaaratilanteet ja muut puutteet ovat monesti paljastaneet turvallisuusriskien olemassaolon jo ennen onnettomuuden tapahtumista. Turvallisuudesta saatava tieto on sen vuoksi tärkeä resurssi mahdollisten turvallisuusriskien havaitsemiseksi. Lisäksi vaikka onnettomuuksista on ehdottoman tärkeää pystyä oppimaan, puhtaasti reaktiivisten järjestelmien käyttökelpoisuus on osoittautunut rajalliseksi yhä uusien parannusten aikaansaamisessa. Reaktiivisia järjestelmiä olisi sen vuoksi täydennettävä muunlaisia turvallisuustietoja käyttävillä proaktiivisilla järjestelmillä tehokkaiden parannusten aikaansaamiseksi ilmailun turvallisuuteen. Unionin, sen jäsenvaltioiden, Euroopan lentoturvallisuusviraston (jäljempänä ’virasto’) ja organisaatioiden olisi osaltaan edistettävä ilmailun turvallisuuden parantamista ottamalla käyttöön proaktiivisempia ja näyttöön perustuvia turvallisuusjärjestelmiä, joissa keskitytään ennaltaehkäisemään onnettomuuksia analysoimalla kaikki merkitykselliset turvallisuustiedot, mukaan lukien siviili-ilmailun poikkeamia koskevat tiedot.

(6)

Ilmailun turvallisuuden parantamiseksi asiaankuuluvia siviili-ilmailun turvallisuustietoja olisi ilmoitettava, kerättävä, tallennettava, suojattava, jaettava, levitettävä ja analysoitava, ja kerättyjen tietojen perusteella olisi toteutettava asianmukaisia turvallisuustoimia. Tämä proaktiivinen ja näyttöön perustuva lähestymistapa olisi pantava täytäntöön jäsenvaltioiden lentoturvallisuusviranomaisissa, organisaatioissa osana niiden turvallisuusjohtamisjärjestelmää ja virastossa.

(7)

Organisaatioille asetettujen poikkeamista ilmoittamista koskevien vaatimusten olisi oltava oikeassa suhteessa kyseessä olevan organisaation kokoon ja sen toiminnan laajuuteen. Siksi voi olla mahdollista erityisesti pienten organisaatioiden osalta päättää poikkeamien käsittelyyn liittyvien toimintojen yhdistämisestä organisaatiossa, poikkeamien ilmoittamista koskevien tehtävien jakamisesta muiden samantyyppisten organisaatioiden kanssa tai poikkeamia koskevien yksityiskohtaisten tietojen keräämisen, arvioinnin, käsittelyn, analysoinnin ja tallentamisen ulkoistamisesta jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten hyväksymille erikoistuneille yksiköille. Tällaisten yksiköiden olisi noudatettava tässä asetuksessa vahvistettuja suojelun ja luottamuksellisuuden periaatteita. Ulkoistavan organisaation olisi huolehdittava ulkoistettujen tehtävien asianmukaisesta valvonnasta ja oltava viime kädessä tili- ja vastuuvelvollinen tämän asetuksen mukaisten vaatimusten soveltamisesta.

(8)

On tarpeen varmistaa, että kentällä toimivat ilmailualan ammattilaiset ilmoittavat järjestelmällisesti ilmailun turvallisuudelle huomattavan riskin aiheuttavista poikkeamista. Pakollisia ilmoitusjärjestelmiä olisi täydennettävä vapaaehtoisilla ilmoitusjärjestelmillä, ja yksityishenkilöiden olisi molempien näiden järjestelmien avulla voitava ilmoittaa yksityiskohtaisia tietoja ilmailun turvallisuuteen liittyvistä poikkeamista. Pakollisia ja vapaaehtoisia ilmoitusjärjestelmiä olisi perustettava organisaatioihin, virastoon ja jäsenvaltioiden toimivaltaisiin viranomaisiin. Kerätyt tiedot olisi välitettävä viranomaiselle, joka on toimivaltainen toteuttamaan asianmukaista valvontaa ilmailun turvallisuuden parantamiseksi. Organisaatioiden olisi analysoitava ne poikkeamat, joilla saattaa olla vaikutusta turvallisuuteen, määritelläkseen niihin liittyvät turvallisuusriskit ja toteuttaakseen tarvittaessa asianmukaisia korjaavia tai ehkäiseviä toimia. Organisaatioiden olisi lähetettävä analyysiensä alustavat tulokset jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille tai virastolle, ja jos lopullisessa analyysissä ilmenee tosiasiallinen tai mahdollinen riski lentoturvallisuudelle, lähetettävä niille myös analyysin lopulliset tulokset. Toimivaltaisten viranomaisten ja viraston olisi otettava käyttöön samankaltainen menettely niitä poikkeamia varten, joista on ilmoitettu niille suoraan, ja niiden olisi asianmukaisesti valvottava organisaation arviointia sekä mahdollisia korjaavia tai ehkäiseviä toimia.

(9)

Siviili-ilmailun eri henkilöstöryhmiin kuuluvat työntekijät tai siviili-ilmailuun muulla tavoin osallistuvat henkilöt havaitsevat tapahtumia, joilla on merkitystä onnettomuuksien ehkäisemisessä. Heillä olisi sen vuoksi oltava käytettävissään välineet niistä ilmoittamiseen, ja heidän suojelunsa olisi varmistettava. Jotta työntekijöitä voidaan kannustaa ilmoittamaan poikkeamista ja jotta he voisivat täysin arvostaa sitä myönteistä vaikutusta, joka poikkeamasta ilmoittamisella on ilmailun turvallisuuteen, heille olisi tiedotettava säännöllisesti poikkeamasta ilmoittamisjärjestelmien puitteissa toteutetuista toimista.

(10)

Vaativiin moottorikäyttöisiin ilma-aluksiin liittyvät vaarat ja riskit eroavat suuresti muuntyyppisiin ilma-aluksiin liittyvistä vaaroista ja riskeistä. Vaikka tämän asetuksen olisi koskettava koko ilmailualaa, sen velvoitteiden olisi oltava oikeasuhteisia toimialaan ja erityyppisten ilma-alusten vaativuuteen nähden. Näin ollen poikkeamille, joissa ovat osallisina muut kuin vaativat moottorikäyttöiset ilma-alukset, olisi asetettava yksinkertaistetut ja tämäntyyppiseen ilmailuun paremmin soveltuvat ilmoitusvelvoitteet.

(11)

Tässä asetuksessa vaadittujen järjestelmien lisäksi olisi kannustettava kehittämään muita turvallisuustietojen keräämistapoja sellaisten lisätietojen saamiseksi, jotka voisivat edistää ilmailun turvallisuuden parantamista. Jos organisaatioilla on jo käytössään hyvin toimivia turvallisuustietojen keruujärjestelmiä, niiden olisi sallittava jatkaa tällaisten järjestelmien käyttöä tämän asetuksen mukaisesti perustettavien järjestelmien ohella.

(12)

Turvallisuustutkintaviranomaisille ja kaikille yhteisöille, jotka vastaavat siviili-ilmailun turvallisuuden sääntelystä unionissa, olisi annettava täydellinen pääsy jäsenvaltioissaan kerättyihin poikkeamia koskeviin yksityiskohtaisiin tietoihin ja tallennettuihin poikkeamailmoituksiin, jotta ne voisivat päättää, mitkä vaaratilanteet edellyttävät turvallisuustutkintaa, ja määrittää, miltä osin vaaratilanteista voidaan oppia ilmailun turvallisuuden parantamiseksi, sekä täyttää valvontavelvollisuutensa.

(13)

On olennaista saada hyvälaatuisia ja täydellisiä tietoja, sillä epätarkkoihin tietoihin perustuvat analyysit ja suuntaukset voivat johtaa harhaan ja aiheuttaa resurssien kohdistamisen epätarkoituksenmukaisiin toimiin. Tällaiset epätarkat tiedot voivat lisäksi heikentää luottamusta poikkeamailmoitusjärjestelmistä saatuihin tietoihin. Poikkeamailmoitusten laadun varmistamiseksi ja kattavuuden edistämiseksi niiden olisi sisällettävä vähimmäistiedot, jotka voivat vaihdella poikkeamaluokasta riippuen. Lisäksi olisi pantava täytäntöön menettelyjä tietojen laadun tarkastamiseksi sekä poikkeamailmoituksen ja poikkeamasta kerättyjen alkuperäisten tietojen välisen epäjohdonmukaisuuden välttämiseksi. Tämän lisäksi olisi komission tuella kehitettävä asianmukainen ohjeistus esimerkiksi tietojen laadun varmistamiseksi ja kattavuuden edistämiseksi sekä sen varmistamiseksi, että tiedot tallennetaan tietokantoihin johdonmukaisella ja yhtenäisellä tavalla. Esimerkiksi komission olisi myös järjestettävä työpajoja tarvittavan tuen antamiseksi.

(14)

Komission olisi kehitettävä yhteinen eurooppalainen riskiluokitusjärjestelmä, jotta voitaisiin varmistaa tarpeellisten kiireellisten toimien määrittely sellaisten yksittäisten turvallisuuspoikkeamien tapauksessa, joihin liittyy korkea riski. Tämän järjestelmän olisi mahdollistettava myös keskeisten riskialueiden määrittely yhdistettyjä tietoja tarkasteltaessa. Tällaisen järjestelmän olisi autettava asiaankuuluvia tahoja arvioimaan poikkeamia ja päättämään, mihin toimia olisi parasta keskittää. Yhteisen eurooppalaisen riskiluokitusjärjestelmän pitäisi edistää riskinhallintaan koko Euroopan ilmailujärjestelmässä sovellettavaa yhdennettyä ja yhdenmukaista lähestymistapaa, jolloin organisaatiot, jäsenvaltiot, komissio ja virasto voivat keskittyä turvallisuuden parantamistoimiin yhdenmukaisella tavalla.

(15)

Lisäksi yhteisen eurooppalaisen riskiluokitusjärjestelmän olisi sekä mahdollistettava keskeisten riskialueiden määrittely unionin tasolla, perustuen yhdistettyihin tietoihin eurooppalaisesta näkökulmasta, että tuettava Euroopan lentoturvallisuusohjelman ja Euroopan lentoturvallisuussuunnitelman alalla tehtävää työtä. Komission olisi annettava asianmukaista tukea johdonmukaisen ja yhtenäisen riskiluokituksen varmistamiseksi kaikissa jäsenvaltioissa.

(16)

Tiedonvaihdon helpottamiseksi poikkeamailmoitukset olisi tallennettava tietokantoihin, joiden olisi oltava yhteensopivia kaikkien jäsenvaltioiden ja eurooppalaisen keskusrekisterin (European Coordination Centre for Aircraft Incident Reporting Systems, Eccairs) poikkeamailmoitusten tallentamiseen käyttämän ohjelmiston ja ADREP-luokituksen kanssa (Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) luokitus, jota käytetään myös Eccairs-ohjelmistossa). Viraston ja komission olisi annettava teknistä tukea järjestelmien yhteentoimivuudelle.

(17)

Organisaatioiden olisi tallennettava pakollisissa ja tarvittaessa vapaaehtoisissa ilmoitusjärjestelmissä kerättyjen poikkeamatietojen perusteella laaditut poikkeamailmoitukset yhteen tai useampaan tietokantaan. Tietokannan monimutkaisuuden vuoksi sen rakenne olisi voitava suhteuttaa asianomaisen organisaation kokoon ja/tai sen merkitykseen tämän asetuksen tavoitteiden kannalta, ja sen olisi koostuttava vähintään tiedostosta, joka sisältää yhteiset pakolliset tietokentät ja tarvittaessa erityiset pakolliset tietokentät.

(18)

Poikkeamista, joissa on osallisena jäsenvaltioon rekisteröity tai jäsenvaltioon sijoittautuneen organisaation käyttämä ilma-alus, olisi ilmoitettava myös silloin, kun ne ovat tapahtuneet kyseisen jäsenvaltion alueen ulkopuolella.

(19)

Poikkeamia koskevia tietoja olisi vaihdettava unionissa todellisten tai mahdollisten riskien havaitsemiseksi. Tämän tiedonvaihdon olisi myös annettava jäsenvaltioille mahdollisuus saada kaikki tiedot poikkeamista, jotka ovat tapahtuneet niiden alueella tai niiden ilmatilassa mutta jotka ilmoitetaan jollekin toiselle jäsenvaltiolle. Tämän pitäisi myös mahdollistaa se, että virasto saa tarkat tiedot poikkeamista ja sillä on pääsy kaikkiin unionissa kerättyihin poikkeamailmoituksiin, jotta se voi tarvittaessa toteuttaa korjaavia toimia unionissa havaitun riskin torjumiseksi. Tämän tiedonvaihdon olisi annettava jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille mahdollisuus saada tarkat tiedot niiden ilmatilassa tapahtuneista poikkeamista, jotta ne voivat tarvittaessa toteuttaa korjaavia toimia niiden alueella havaitun riskin torjumiseksi.

(20)

Poikkeamatietojen vaihdon ensisijaisen tavoitteen olisi oltava ilmailuonnettomuuksien ja vaaratilanteiden ehkäiseminen. Sitä ei näin ollen olisi käytettävä syyllisyyden tai korvausvastuun osoittamiseen eikä turvallisuustason vertailuun.

(21)

Tehokkain tapa varmistaa suuren turvallisuustietomäärän vaihto kaikkien jäsenvaltioiden, komission ja viraston välillä on eurooppalainen keskusrekisteri, edellyttäen, että jäsenvaltioilla, komissiolla ja virastolla on siihen täydet käyttöoikeudet.

(22)

Kaikki unionissa kerätyistä poikkeamailmoituksista saadut turvallisuuteen liittyvät tiedot olisi hyvissä ajoin siirrettävä eurooppalaiseen keskusrekisteriin. Sen olisi sisällettävä vaaratilanteista kootut tiedot mutta myös asetuksen (EU) N:o 996/2010 mukaisesti tutkituista onnettomuuksista ja vakavista vaaratilanteista johdettua tietoa.

(23)

Tätä asetusta olisi sovellettava organisaatioiden, jäsenvaltioiden ja viraston tietokantoihin tallennettuihin poikkeamia koskeviin tietoihin.

(24)

Eurooppalaisen keskusrekisterin sisältämien turvallisuustietojen olisi oltava täysin niiden yhteisöjen käytettävissä, jotka vastaavat siviili-ilmailun turvallisuuden sääntelystä unionissa, mukaan lukien virasto, ja niiden viranomaisten käytettävissä, jotka vastaavat onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinnasta unionissa.

(25)

Asianosaisten olisi voitava pyytää pääsyä eräisiin eurooppalaisen keskusrekisterin sisältämiin tietoihin kyseisten tietojen luottamuksellisuutta koskevia sääntöjä noudattaen ja siten, että poikkeamaan osalliset henkilöt säilyvät nimettöminä.

(26)

Koska kansallisilla yhteystahoilla on parhaat tiedot jäsenvaltioon sijoittautuneista asianosaisista, kunkin kansallisen yhteystahon olisi voitava käsitellä jäsenvaltionsa alueelle sijoittautuneiden asianosaisten pyynnöt. Komission olisi käsiteltävä kolmansien maiden asianosaisten tai kansainvälisten organisaatioiden pyynnöt.

(27)

Poikkeamailmoitusten sisältämät tiedot olisi analysoitava ja turvallisuusriskit tunnistettava. Mahdolliset asiaankuuluvat toimet ilmailun turvallisuuden parantamiseksi olisi määritettävä, ja ne olisi pantava täytäntöön hyvissä ajoin. Poikkeamien analysointia ja seurantaa koskevia tietoja olisi jaettava organisaatioille, jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ja virastolle, sillä palautteen antaminen ilmoitetuista poikkeamista on yksityishenkilöille hyvä kannustin poikkeamien ilmoittamiseen. Poikkeamien analysointia ja seurantaa koskevia tietoja olisi tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan jaettava yksityishenkilöille, jotka ilmoittivat poikkeamista suoraan jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille tai virastolle. Tällaisessa palautteessa olisi noudatettava luottamuksellisuutta ja poikkeamailmoituksen tekijän sekä poikkeamailmoituksessa mainittujen henkilöiden suojaa koskevia sääntöjä tämän asetuksen mukaisesti.

(28)

Tämän asetuksen olisi autettava jäsenvaltioita, virastoa ja organisaatioita hallinnoimaan ilmailun turvallisuuteen kohdistuvia riskejä. Jäsenvaltioiden ja viraston turvallisuusjohtamisjärjestelmät täydentävät organisaatioiden omia turvallisuusjohtamisjärjestelmiä. Samalla kun organisaatiot hallinnoivat omaan erityistoimintaansa liittyviä turvallisuusriskejä, jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ja virasto hallinnoivat kokonaisiin jäsenvaltioihin ja EU:n ilmailujärjestelmiin liittyviä turvallisuusriskejä puuttuen ilmailun yhteisiin turvallisuusriskeihin omassa jäsenvaltiossaan tai unionin tasolla. Virastolle ja jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille kuuluvan vastuun ei kuitenkaan olisi vapautettava organisaatioita näiden tarjoamien tuotteiden ja palveluiden turvallisuuden hallinnointia koskevasta suorasta vastuusta. Tätä varten organisaatioiden olisi kerättävä ja analysoitava poikkeamatietoja tunnistaakseen ja vähentääkseen toimintaansa liittyviä vaaroja. Niiden olisi myös arvioitava toimintaansa liittyviä turvallisuusriskejä ja kohdennettava resursseja toteuttaakseen ripeitä ja asianmukaisia toimenpiteitä turvallisuusriskien lieventämiseksi. Asiaankuuluvan toimivaltaisen viranomaisen olisi valvottava koko prosessia ja vaadittava tarvittaessa lisätoimien toteuttamista sen varmistamiseksi, että turvallisuuspuutteet on korjattu asianmukaisesti. Toisaalta jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ja viraston olisi täydennettävä organisaatioiden turvallisuusjohtamisjärjestelmiä jäsenvaltioiden ja eurooppalaisella tasolla.

(29)

Jäsenvaltioiden olisi käytettävä kerätyistä poikkeamailmoituksista ja niiden analysoinnista saatuja tietoja päättäessään kansalliseen turvallisuusohjelmaan ja kansalliseen turvallisuussuunnitelmaan sisällytettävistä toimista ja varmistaakseen, että toimet perustuvat näyttöön. Kansallisia turvallisuusohjelmia ja turvallisuussuunnitelmia täydennetään eurooppalaisella tasolla Euroopan lentoturvallisuusohjelmalla ja Euroopan lentoturvallisuussuunnitelmalla.

(30)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa ilmailun turvallisuuden parantamista koskevaa tavoitetta, sillä jäsenvaltioiden erilliset ilmoitusjärjestelmät eivät ole yhtä tehokkaita kuin yhteensovitettu verkko, jossa tapahtuvan tietojenvaihdon avulla mahdolliset unionin tason turvallisuusongelmat ja keskeiset riskialat voidaan havaita, joten kansallisen tason analysointia olisi täydennettävä unionin tason analysoinnilla ja seurannalla, jotta voidaan varmistaa ilmailuonnettomuuksien ja vaaratilanteiden entistä parempi ennaltaehkäisy. Tämän unionin tason tehtävän olisi oltava viraston ja komission kanssa yhteistyössä toimivan ilmailualan turvallisuusanalyytikkojen verkoston vastuulla. Tämän verkoston olisi voitava yksimielisesti päättää kutsua kokouksiinsa muita tarkkailijoita, muun muassa alan työntekijöitä tai edustajia.

(31)

Ilmailualan turvallisuusanalyytikkojen verkoston työtä olisi hyödynnettävä erityisesti Euroopan lentoturvallisuusohjelmassa ja Euroopan lentoturvallisuussuunnitelmassa päätettäessä unionin tasolla näytön perusteella toteutettavista toimista.

(32)

Suurelle yleisölle olisi tarjottava yleisiä yhdistettyjä tietoja ilmailuturvallisuuden tasosta jäsenvaltioissa ja unionissa. Näiden tietojen olisi katettava erityisesti kehityssuuntaukset ja analyysit, jotka ovat seurausta tämän asetuksen täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa, sekä yhdistetyt tiedot eurooppalaisen keskusrekisterin sisällöstä ja niitä voidaan antaa julkaisemalla turvallisuutta kuvaavat indikaattorit.

(33)

Siviili-ilmailun turvallisuusjärjestelmä perustuu palautteeseen ja onnettomuuksista ja vaaratilanteista saaduista kokemuksista oppimiseen. Poikkeamista ilmoittaminen ja poikkeamatietojen käyttö turvallisuuden edistämiseksi perustuu poikkeamasta ilmoittajan ja tietojen keruusta ja arvioinnista vastaavan yhteisön väliseen luottamussuhteeseen. Tämä edellyttää luottamuksellisuutta koskevien sääntöjen tiukkaa soveltamista. Turvallisuustiedot suojataan epäasianmukaiselta käytöltä, ja eurooppalaiseen keskusrekisteriin pääsy rajoitetaan ainoastaan siviili-ilmailun turvallisuuden parantamiseen osallistuviin asianosaisiin, jotta voidaan varmistaa turvallisuustietojen jatkuva saatavuus asianmukaisten ja oikea-aikaisten ennaltaehkäisevien toimien toteuttamiseksi ja ilmailun turvallisuuden parantamiseksi. Tästä syystä arkaluonteiset turvallisuustiedot olisi suojattava asiaankuuluvalla tavalla ja niiden kerääminen varmistettava takaamalla niiden luottamuksellisuus, lähdesuoja ja varmistamalla siviili-ilmailualan poikkeamailmoitusjärjestelmien parissa työskentelevän henkilöstön luottamus. Olisi toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että poikkeamailmoitusjärjestelmien kautta kerätyt tiedot säilyvät luottamuksellisina, ja eurooppalaiseen keskusrekisteriin pääsyn rajoittamiseksi. Tiedonsaantioikeutta koskevissa kansallisissa säädöksissä olisi otettava huomioon tällaisten tietojen tarvittava luottamuksellisuus. Kerätyt tiedot olisi suojattava asianmukaisella tavalla luvattomalta käytöltä ja luovuttamiselta. Niitä olisi käytettävä yksinomaan ilmailun turvallisuuden ylläpitämiseen ja parantamiseen, eikä niitä olisi käytettävä syyllisyyden tai vahingonkorvausvelvollisuuden osoittamiseen.

(34)

Jotta voidaan varmistaa työntekijöiden ja muun sopimuksen perusteella palvelukseen otetun henkilöstön luottamus organisaation poikkeamailmoitusjärjestelmään, poikkeamailmoituksissa olevat tiedot olisi suojattava asianmukaisesti eikä niitä olisi käytettävä muihin tarkoituksiin kuin ilmailun turvallisuuden ylläpitämiseen tai parantamiseen. Organisaatioiden tämän asetuksen nojalla käyttöön ottamien oikeudenmukaista turvallisuuskulttuuria koskevien sisäisten sääntöjen olisi osaltaan edistettävä erityisesti tätä tavoitetta. Myös henkilötietojen ja sellaisten tietojen siirron rajoittaminen, joiden avulla ilmoituksen tekijä tai poikkeamailmoituksessa mainitut muut henkilöt on mahdollista tunnistaa, erottamalla poikkeamailmoitusten käsittelystä vastaavat osastot selkeästi muusta organisaatiosta, voi olla tehokas tapa saavuttaa tämä tavoite.

(35)

Ilmoituksen tekijää tai poikkeamailmoituksessa mainittua henkilöä, olisi suojeltava asianmukaisesti. Sen vuoksi poikkeamailmoitukset olisi tehtävä ilmoituksen tekijää ja poikkeamailmoituksissa mainittuja henkilöitä yksilöimättömässä muodossa, eikä näiden henkilöllisyyteen liittyviä yksityiskohtaisia tietoja olisi tallennettava tietokantoihin.

(36)

Tämän lisäksi siviili-ilmailujärjestelmän olisi edistettävä turvallisuuskulttuuria, joka edesauttaa poikkeamien oma-aloitteista ilmoittamista ja vaikuttaa siten myönteisesti oikeudenmukaisen turvallisuuskulttuurin periaatteen noudattamiseen. Oikeudenmukainen turvallisuuskulttuuri on olennainen osa laajempaa turvallisuuskulttuurin käsitettä, joka on vankan turvallisuusjohtamisjärjestelmän perusta. Turvallisuuskulttuurin periaatteita edistävän toimintaympäristön ei olisi kuitenkaan estettävä ilmailun turvallisuustason ylläpitämiseksi tai parantamiseksi tarpeellisten toimien toteuttamista.

(37)

Oikeudenmukaisen turvallisuuskulttuurin olisi rohkaistava yksityishenkilöitä ilmoittamaan turvallisuuteen liittyviä tietoja. Sen ei kuitenkaan olisi vapautettava henkilöitä näiden tavanomaisista vastuista. Sen vuoksi työntekijöille ja muun sopimuksen perusteella palvelukseen otetulle henkilöstölle ei saisi aiheutua vaikeuksia niiden tietojen perusteella, joita he ovat toimittaneet tämän asetuksen mukaisesti, ellei kyseessä ole tahallinen laiminlyönti tai tilanne, jossa ilmeinen riski on selkeällä ja vakavalla tavalla jätetty huomiotta ja joissa on vakavasti laiminlyöty olosuhteiden edellyttämää ammatillista huolellisuusvelvoitetta, mikä aiheuttaa ennakoitavissa olevaa vahinkoa henkilölle tai omaisuudelle tai vaarantaa vakavasti ilmailun turvallisuuden tason.

(38)

Poikkeamista ilmoittamiseen kannustamiseksi olisi asianmukaista suojella poikkeamailmoitusten tekijöitä mutta myös kyseisessä ilmoituksessa mainittuja henkilöitä. Tällainen suojelu ei kuitenkaan saisi vapauttaa näitä henkilöitä tämän asetuksen mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta. Erityisesti sellaisessa tilanteessa, jossa poikkeamailmoituksessa mainitulla henkilöllä on itsellään velvollisuus ilmoittaa samasta poikkeamasta ja hän tahallisesti jättää tekemättä ilmoituksen, tätä henkilöä ei olisi enää suojeltava vaan häneen olisi kohdistettava seuraamuksia tämän asetuksen mukaisesti.

(39)

Rajoittamatta kansallisen rikosoikeuden soveltamista ja asianmukaista lainkäyttöä on tärkeää määritellä selkeästi missä määrin poikkeama ilmoituksen tekijää ja muita poikkeamailmoituksessa mainittuja henkilöitä suojellaan haitoilta ja syytteiltä.

(40)

Jotta voitaisiin lisätä yksityishenkilöiden luottamusta järjestelmään, poikkeamailmoitusten käsittely olisi organisoitava siten, että turvataan asianmukaisesti poikkeamailmoituksen tekijän ja muiden poikkeamailmoituksessa mainittujen henkilöiden henkilöllisyyden luottamuksellisuus oikeudenmukaisen turvallisuuskulttuurin edistämiseksi. Tällä olisi pyrittävä mahdollisuuksien mukaan siihen, että voidaan perustaa riippumaton poikkeamien käsittelyjärjestelmä.

(41)

Poikkeamien arviointiin, käsittelyyn tai analysointiin osallistuvalla organisaatioiden, jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ja viraston henkilöstöllä on merkittävä rooli turvallisuusriskien ja turvallisuuspuutteiden tunnistamisessa. Kokemus osoittaa, että kun poikkeamia analysoidaan saatujen kokemusten perusteella onnettomuuden jälkeen, analyysi johtaa sellaisten riskien ja puutteiden tunnistamiseen, joita ei olisi muutoin kenties tunnistettu. Arviointiin, käsittelyyn tai analysointiin osallistuvat henkilöt voivat näin ollen pelätä mahdollisia tuomioistuinkäsittelyyn liittyviä seurauksia. Jäsenvaltioiden ei olisi nostettava kannetta sellaisia henkilöitä vastaan, jotka hoitavat jäsenvaltioiden toimivaltaisissa viranomaisissa poikkeamien arviointia, käsittelyä tai analysointia ja joiden näiden tehtävien osana tekemät päätökset myöhemmin ja jälkikäteen tarkasteltuina osoittautuvat vääriksi tai tehottomiksi, jos nämä päätökset niitä tehtäessä ja tuolloin käytettävissä olleiden tietojen perusteella olivat oikeasuhteisia ja asianmukaisia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisen rikosoikeuden soveltamista ja asianmukaista lainkäyttöä.

(42)

Työntekijöillä ja muun sopimuksen perusteella palvelukseen otetulla henkilöstöllä olisi oltava mahdollisuus ilmoittaa niiden periaatteiden rikkomisesta, jotka ohjaavat heidän suojeluaan tämän asetuksen mukaisesti, ja näistä rikkomuksista ilmoittamisesta ei olisi aiheuduttava heille rangaistuksia. Jäsenvaltioiden olisi määriteltävä seuraamukset ilmoittajan ja muiden poikkeamailmoituksessa mainittujen henkilöiden suojelemista sääntelevien periaatteiden rikkomisesta ja määrättävä tarvittaessa korjaavia toimenpiteitä tai rangaistuksia.

(43)

Yksityishenkilöt voivat jättää poikkeamia ilmoittamatta pelätessään, että he joutuvat osoittamaan oman syyllisyytensä ja kärsimään mahdollisista tuomioistuinkäsittelyyn liittyvistä seurauksista. Tämän asetuksen tavoitteet voidaan saavuttaa puuttumatta aiheettomasti jäsenvaltioiden oikeudellisiin järjestelmiin. Sen vuoksi on aiheellista säätää, että suunnittelemattomiin tai tahattomiin lainrikkomuksiin, jotka tulevat jäsenvaltioiden viranomaisten tietoon ainoastaan siksi, että niistä on tehty ilmoitus tämän asetuksen mukaisesti, ei saisi kohdistaa kurinpidollisia, hallinnollisia eikä oikeudellisia menettelyjä, jollei sovellettavissa rikoslain kansallisissa säännöksissä toisin säädetä. Tämän kiellon ei kuitenkaan olisi koskettava kolmansien osapuolten oikeutta aloittaa siviilioikeudellista menettelyä, ja siihen oikeuteen olisi sovellettava ainoastaan kansallista lainsäädäntöä.

(44)

Oikeudenmukaisen turvallisuuskulttuurin kehittämisen yhteydessä jäsenvaltioiden olisi voitava kuitenkin ulottaa kielto käyttää poikkeamailmoituksia todisteena ilmoittajia vastaan koskemaan hallinnollisten ja kurinpidollisten menettelyjen ohella myös siviili- tai rikosoikeudellisia menettelyjä.

(45)

Tämän lisäksi turvallisuusviranomaisten ja oikeusviranomaisten välistä yhteistyötä olisi tehostettava ja virallistettava ennakkojärjestelyin, joissa olisi kunnioitettava asiaan liittyvien erinäisten yleisten etujen välistä tasapainoa ja erityisesti säänneltävä esimerkiksi kansallisten tietokantojen sisältämien poikkeamailmoitusten saatavuutta ja käyttöä.

(46)

Virastolle tämän asetuksen mukaisesti lisättyjen vastuiden tueksi virastolle olisi annettava käyttöön riittävät resurssit sille annettujen lisätehtävien suorittamista varten.

(47)

Tämän asetuksen täydentämiseksi tai muuttamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(48)

Tätä asetusta sovellettaessa komission olisi kuultava virastoa ja tässä asetuksessa tarkoitettua ilmailualan turvallisuusanalyytikkojen verkostoa.

(49)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (5) mukaisesti.

(50)

Tätä asetusta sovellettaessa olisi noudatettava täysimääräisesti tietojen käsittelyä ja yksilöiden suojelua koskevia sääntöjä, sellaisina kuin ne on vahvistettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 95/46/EY (6) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 45/2001 (7). Tätä asetusta sovellettaessa olisi noudatettava täysimääräisesti tietojen saatavuutta koskevia sääntöjä, sellaisina kuin ne on vahvistettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 (8), paitsi siltä osin kuin tämä asetus koskee eurooppalaisen keskusrekisterin sisältämien tietojen jakamista, sillä kyseiset tiedot on suojattu tässä asetuksessa vahvistetuin tiukemmin saatavuutta koskevin säännöin.

(51)

Seuraamuksia olisi erityisesti sovellettava sellaisten henkilöiden tai yhteisöjen rankaisemiseen, jotka tämän asetuksen vastaisesti käyttävät väärin tällä asetuksella suojattuja tietoja, aiheuttavat haittaa poikkeaman ilmoittajalle tai muille poikkeamailmoituksessa mainituille henkilöille tässä asetuksessa vahvistettuja poikkeuksia lukuun ottamatta, eivät luo otollisia edellytyksiä poikkeamia koskevien yksityiskohtaisen tietojen keräämiselle, eivät analysoi kerättyjä tietoja, eivät ryhdy toimiin korjatakseen havaitut tai mahdolliset turvallisuuspuutteet tai eivät jaa tämän asetuksen mukaisesti kerättyjä tietoja.

(52)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on yhteisten sääntöjen vahvistaminen poikkeamien ilmoittamiseksi siviili-ilmailun alalla, vaan se voidaan tämän asetuksen unionin laajuisen soveltamisalan ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(53)

Asetus (EU) N:o 996/2010 olisi sen vuoksi muutettava.

(54)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/42/EY (9), komission asetus (EY) N:o 1321/2007 (10) ja komission asetus (EY) N:o 1330/2007 (11) olisi sen vuoksi kumottava.

(55)

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu asetuksen (EY) N:o 45/2001 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja hän antoi lausuntonsa 10 päivänä huhtikuuta 2013 (12),

a)

että kerättyjen tietojen analysoinnin perusteella toteutetaan tarvittaessa ja hyvissä ajoin asianmukaisia turvallisuustoimia;

b)

turvallisuustietojen jatkuva saatavuus tietojen luottamuksellisuutta ja asianmukaista käyttöä koskevien sääntöjen käyttöönoton sekä niiden henkilöiden, jotka ovat tehneet ilmoituksen tai jotka on mainittu poikkeamailmoituksessa, yhdenmukaisen ja tehostetun suojelun avulla; ja

c)

että ilmailun turvallisuuteen kohdistuvat riskit otetaan huomioon ja niitä käsitellään unionin tasolla sekä kansallisella tasolla.

1)

’ilmoittajalla’ luonnollista henkilöä, joka tekee ilmoituksen poikkeamasta tai muista asiaan kuuluvista turvallisuuteen liittyvistä tiedoista tämän asetuksen mukaisesti.

2)

’ilma-aluksella’ laitetta, joka voi saada ilmakehässä nostovoimaa ilman reaktioista, lukuun ottamatta ilman reaktioita maan tai veden pintaa vastaan;

3)

’vaaratilanteella’ asetuksessa (EU) N:o 996/2010 tarkoitettua ”vaaratilannetta”;

4)

’vakavalla vaaratilanteella’ asetuksessa (EU) N:o 996/2010 tarkoitettua ”vakavaa vaaratilannetta”;

5)

’onnettomuudella’ asetuksessa (EU) N:o 996/2010 tarkoitettua ”onnettomuutta”;

6)

’yksilöimättömällä tiedolla’ poikkeamailmoituksista saatuja tietoja, joista on poistettu kaikki henkilötiedot, kuten luonnollisten henkilöiden nimet ja osoitteet;

7)

’poikkeamalla’ mitä tahansa turvallisuuteen liittyvää tapahtumaa, joka vaarantaa tai, jos siihen ei puututa tai jos sitä ei käsitellä, voisi vaarantaa ilma-aluksen, siinä olevien henkilöiden tai muiden henkilöiden turvallisuuden; käsite sisältää erityisesti onnettomuudet tai vakavat vaaratilanteet;

8)

’organisaatiolla’ mitä tahansa ilmailutuotteita ja/tai -palveluja tarjoavaa organisaatiota, jonka palveluksessa on henkilöitä tai jotka tekevät sopimuksia sellaisten henkilöiden kanssa tai käyttävät sellaisten henkilöiden palveluksia, joiden edellytetään ilmoittavan poikkeamista 4 artiklan 6 kohdan mukaisesti;

9)

’anonymisoinnilla’ sitä, että poikkeamailmoituksista poistetaan kaikki ilmoituksen tekijää ja muita poikkeamailmoituksessa mainittuja henkilöitä koskevat henkilötiedot ja sellaiset yksityiskohdat, mukaan lukien poikkeamaan osallisena olevan organisaation (organisaatioiden) nimi, jotka saattavat paljastaa poikkeamailmoituksen tekijän tai kolmansien osapuolten henkilöllisyyden taikka johtaa tällaisten tietojen päättelemiseen poikkeamailmoituksesta;

10)

’vaaralla’ tilannetta tai esinettä, joka saattaa aiheuttaa henkilön kuoleman tai loukkaantumisen, vahinkoa laitteille tai rakenteille, aineellista hävikkiä tai vähentää kykyä suoriutua määrätystä tehtävästä.

11)

’turvallisuustutkintaviranomaisella’ asetuksen (EU) N:o 996/2010 4 artiklassa tarkoitettua pysyvää kansallista siviili-ilmailualan turvallisuustutkintaviranomaista, joka suorittaa tai valvoo turvallisuustutkintaa;

12)

’oikeudenmukaisella turvallisuuskulttuurilla’ toimintakulttuuria, jossa käytännön ilmailutehtävissä toimivia henkilöitä tai muita henkilöitä ei rangaista toimista, laiminlyönneistä tai päätöksistä, jotka ovat näiden kokemuksen ja koulutuksen kannalta oikeasuhteisia, mutta jossa ei suvaita törkeää huolimattomuutta, tahallisia rikkomuksia ja vahingollisia toimia;

13)

’yhteystaholla’ tarkoitetaan:

14)

’asianosaisilla’ sellaisia luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä taikka virallisia elimiä, riippumatta siitä, ovatko nämä oikeushenkilöitä, jotka voivat asemansa vuoksi osallistua siviili-ilmailun turvallisuuden parantamiseen saamalla käyttöönsä jäsenvaltioiden vaihtamia poikkeamia koskevia tietoja ja jotka kuuluvat johonkin liitteessä II esitetyistä asianosaisten ryhmistä;

15)

’kansallisella turvallisuusohjelmalla’ sellaisten säädösten ja toimintojen yhtenäistä kokonaisuutta, joilla hallinnoidaan siviili-ilmailun turvallisuutta jäsenvaltiossa;

16)

’Euroopan lentoturvallisuussuunnitelmalla’ turvallisuuskysymysten arviointia ja siihen liittyvää toimintasuunnitelmaa Euroopan tasolla;

17)

’Euroopan lentoturvallisuusohjelmalla’ unionin tason asetusten yhtenäistä kokonaisuutta sekä toimintoja ja menettelyjä, joita käytetään siviili-ilmailun turvallisuuden yhteiseen hallinnointiin Euroopan tasolla;

18)

’turvallisuusjohtamisjärjestelmällä’ ilmailun turvallisuuden hallintaan sovellettavaa systemaattista lähestymistapaa, mukaan lukien tarvittavat organisaatiorakenteet, vastuut, toimintaperiaatteet ja menettelyt, joka kattaa kaikki johtamisjärjestelmät, joilla itsenäisesti tai muihin organisaation johtamisjärjestelmiin yhdistettyinä huolehditaan turvallisuusjohtamisesta;

a)

sellaisista poikkeamista ilmoittamiseksi, jotka vaarantavat, tai jos niihin ei puututa tai jos niitä ei käsitellä, vaarantaisivat ilma-aluksen, siinä olevien henkilöiden, kenen tahansa muun henkilön, ilma-aluksen toimintaan vaikuttavan varusteen tai laitteen turvallisuuden, sekä muista asiaan kuuluvista turvallisuustiedoista ilmoittamiseksi;

b)

ilmoitettujen poikkeamien ja muiden turvallisuustietojen analysoinnista ja seurannasta:

c)

ilmailualan ammattilaisten suojelusta;

d)

kerättyjen turvallisuustietojen asianmukaisesta käytöstä;

e)

tietojen yhdistämisestä eurooppalaiseen keskusrekisteriin; ja

f)

tällaisten anonymisoitujen tietojen jakamista asianosaisille, jotta nämä saisivat ilmailun turvallisuuden parantamiseksi tarvitsemansa tiedot.

a)

poikkeamat, jotka liittyvät ilma-aluksen toimintaan, kuten:

b)

poikkeamat, jotka liittyvät ilma-aluksen tekniseen kuntoon, huoltoon ja korjaukseen, kuten:

c)

poikkeamat, jotka liittyvät lennonvarmistuspalveluihin ja -laitteisiin, kuten:

d)

poikkeamat, jotka liittyvät lentopaikkoihin ja maapalveluihin, kuten:

a)

jäsenvaltiossa rekisteröidyn ilma-aluksen päällikkö, tai jos päällikkö on estynyt ilmoittamasta poikkeamasta, komentoketjussa seuraavana oleva miehistön jäsen, kun ilma-alus on rekisteröity jäsenvaltiossa tai jos se on rekisteröity unionin ulkopuolella, sitä käyttää jonkin jäsenvaltion valvoma tai unioniin sijoittautunut lentotoiminnan harjoittaja;

b)

henkilö, joka harjoittaa jonkin jäsenvaltion tai viraston valvomaa ilma-aluksen tai sen laitteen tai osan suunnittelua, valmistusta, jatkuvan lentokelpoisuuden valvontaa, huoltoa tai muutostöitä;

c)

henkilö, joka allekirjoittaa jäsenvaltion tai viraston valvonnan alaisena ilma-alusta tai sen laitetta tai osaa koskevan lentokelpoisuuden tarkastustodistuksen tai huoltotodisteen;

d)

henkilö, joka suorittaa tehtäviä, joihin häneltä vaaditaan jäsenvaltion myöntämä lupa toimia jonkin ilmaliikennepalvelun tarjoajan työntekijänä, jolla on lennonvarmistukseen liittyviä vastuita, tai lennontiedottajana;

e)

henkilö, joka suorittaa tehtäviä, jotka liittyvät sellaisen lentoaseman turvallisuusjohtamiseen, johon sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1008/2008 (13);

f)

henkilö, joka suorittaa tehtäviä, jotka liittyvät sellaisen lennonvarmistuslaitteiston asennukseen, muutostöihin, huoltoon, korjaamiseen, peruskorjaukseen, lentomittaukseen tai tarkastukseen, jonka valvonnan jokin jäsenvaltio varmistaa;

g)

henkilö, joka suorittaa ilma-alusten maahuolintaan liittyviä tehtäviä, mukaan luettuina tankkaus, kuormauslaskelman laadinta, kuormaus, jäänpoisto ja hinaus asetuksen (EY) N:o 1008/2008 soveltamisalaan kuuluvalla lentoasemalla.

a)

sellaisten poikkeamatietojen keräämistä, jotka eivät välttämättä tule ilmi pakollisessa ilmoitusjärjestelmässä;

b)

sellaisten muiden turvallisuustietojen keräämistä, jotka niiden ilmoittajan mielestä muodostavat todellisen tai mahdollisen riskin ilmailun turvallisuudelle.

a)

sellaisten poikkeamatietojen keräämistä, jotka eivät välttämättä tule ilmi pakollisessa ilmoitusjärjestelmässä;

b)

sellaisten muiden turvallisuustietojen keräämistä, jotka niiden ilmoittajan mielestä muodostavat todellisen tai mahdollisen riskin ilmailun turvallisuudelle.

a)

sellaisten poikkeamatietojen keräämistä, jotka eivät välttämättä tule ilmi pakollisessa ilmoitusjärjestelmässä,

b)

sellaisten muiden turvallisuustietojen keräämistä, jotka niiden ilmoittajan mielestä muodostavat todellisen tai mahdollisen vaaran ilmailun turvallisuudelle.

a)

joiden ilmoittaminen ei 4 artiklan 1 kohdan nojalla ole pakollista;

b)

joista ilmoittavat muut kuin 4 artiklan 6 kohdassa luetellut henkilöt.

a)

ilmailutoimialalta

b)

ilmailualan henkilöstön ammattijärjestöiltä.

a)

kansallinen siviili-ilmailuviranomainen; ja/tai

b)

turvallisuustutkintaviranomainen; ja/tai

c)

muu unioniin sijoittautunut itsenäinen elin tai yhteisö, jolle on annettu tämä tehtävä.

a)

vakioituja tiedonvaihdon helpottamiseksi; ja

b)

Eccairs-ohjelmiston ja ADREP-luokituksen kanssa yhteensopivia.

a)

1 kohdassa tarkoitettujen vähimmäistietojen yhtenäistämisessä;

b)

2 kohdassa tarkoitetussa poikkeamien riskiluokituksessa; ja

c)

3 kohdassa tarkoitettujen tietojen laadun tarkastusmenettelyjen laatimisessa.

a)

ohjeita;

b)

työpajoja; ja

c)

asianmukaista koulutusta.

a)

alustavat tiedot, kun onnettomuuden tai vaaratilanteen tutkinta on kesken;

b)

tutkinnan päätyttyä:

a)

kiinnostavan muita jäsenvaltioita tai virastoa; tai

b)

edellyttävän mahdollisesti turvallisuustoimia muilta jäsenvaltioilta tai virastolta.

a)

pyytäjä on asianosainen;

b)

yhteystaho on toimivaltainen käsittelemään pyyntöä.

a)

pyydetyt tiedot liittyvät asianosaisen omiin laitteisiin, toimintaan tai toimialaan;

b)

yleisellä päätöksellä ei anneta pääsyä tietokannan kaikkeen sisältöön;

c)

yleinen päätös liittyy vain anonymisoituihin tietoihin.

a)

asianosainen saa käyttää tietoja ainoastaan pyyntölomakkeessa ilmoitettuun tarkoitukseen, jonka olisi oltava yhteensopiva tämän asetuksen 1 artiklassa säädetyn tavoitteen kanssa; ja

b)

asianosainen ei saa luovuttaa saamiaan tietoja eteenpäin ilman tietojen antajan kirjallista suostumusta, ja asianosaisen on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen saamiensa tietojen asianmukaisen luottamuksellisuuden.

a)

pantava kyseiset toimet täytäntöön kohtuullisessa ajassa; ja

b)

laadittava menettely toimien täytäntöönpanon ja tehokkuuden seuraamiseksi.

a)

edellä olevan 1 kohdan nojalla laaditun analyysin alustavat tulokset, jos sellaisia on saatavilla; ja

b)

edellä olevan 2 kohdan nojalla toteutettavat toimet.

a)

edellä olevan 1 kohdan nojalla laaditun analyysin mahdolliset alustavat tulokset; ja

b)

edellä olevan 2 kohdan nojalla toteutettavat toimet.

a)

pantava nämä toimet täytäntöön kohtuullisessa ajassa; ja

b)

laadittava menettely toimien täytäntöönpanon ja tehokkuuden seuraamiseksi.

a)

sisällettävä yhdistettyjä ja anonymisoituja tietoja kansallisten pakollisten ja vapaaehtoisten poikkeamailmoitusjärjestelmien mukaisesti ilmoitetuista poikkeamatyypeistä ja muista turvallisuustiedoista;

b)

kerrottava kehityssuuntauksista;

c)

yksilöitävä toimet, jotka se on toteuttanut.

a)

syyllisyyden tai vahingonkorvausvelvollisuuden osoittamiseen; tai

b)

muihin tarkoituksiin kuin ilmailun turvallisuuden ylläpitämiseen tai parantamiseen.

a)

varmistavat tietojen luottamuksellisuuden; ja

b)

rajoittavat tietojen käytön ainoastaan tarkoituksiin, jotka ovat välttämättömiä niiden turvallisuuteen liittyvien velvollisuuksien täyttämiseksi syyllisyyttä tai vahingonkorvausvelvollisuutta osoittamatta; sen vuoksi näitä tietoja on käytettävä erityisesti riskinhallintaan ja turvallisuussuuntausten analysointiin, jotka voivat johtaa turvallisuussuosituksiin tai -toimiin todellisten tai mahdollisten turvallisuuspuutteiden korjaamiseksi.

a)

poikkeamailmoituksen tekijöitä; tai

b)

poikkeamailmoituksissa mainittuja henkilöitä vastaan.

a)

kun kyse on tahallisesta laiminlyönnistä

b)

kun ilmeinen riski on selkeällä ja vakavalla tavalla jätetty huomiotta ja on vakavasti laiminlyöty olosuhteiden edellyttämää ammatillista huolellisuusvelvollisuutta, mikä aiheuttaa ennakoitavissa olevaa vahinkoa henkilölle tai omaisuudelle tai vaarantaa vakavasti ilmailun turvallisuuden tason.

a)

liitteessä I olevan poikkeamailmoitusten pakollisten tietokenttien luettelon päivittämiseksi asetuksen soveltamisesta saatujen kokemusten perusteella, jos muutokset osoittautuvat tarpeellisiksi ilmailun turvallisuuden parantamiseksi;

b)

liitteessä III olevan eurooppalaisen keskusrekisterin tietopyyntölomakkeen päivittämiseksi saatujen kokemusten ja uusien tilanteiden huomioon ottamiseksi;

c)

minkä tahansa liitteen mukauttamiseksi Eccairs-ohjelmiston ja ADREP-luokituksen sekä unionin hyväksymien säädösten ja kansainvälisten sopimusten mukaisiksi.

24.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 122/44

(1)

Ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuinen seuranta (Global Monitoring for Environment and Security, GMES) on ollut maan seurantaan liittyvä hanke, jota johtaa unioni ja joka toteutetaan yhteistyössä jäsenvaltioiden ja Euroopan avaruusjärjestön (ESA) kanssa. GMES-ohjelma sai alkunsa toukokuussa 1998, jolloin Euroopan avaruustoiminnan kehittämiseen osallistuvat instituutiot antoivat yhteisen julistuksen, niin kutsutun Bavenon manifestin. Manifestissa peräänkuulutettiin pitkäaikaista sitoutumista avaruussijoitteisten ympäristönseurantapalvelujen kehittämiseen, jossa hyödynnetään ja kehitetään edelleen eurooppalaista osaamista ja teknologiaa. Vuonna 2005 unioni teki strategisen valinnan riippumattoman eurooppalaisen maanseurantakapasiteetin kehittämisestä yhdessä ESAn kanssa voidakseen tarjota palveluja ympäristö- ja turvallisuusalalla.

(2)

Kyseisen aloitteen perusteella Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 911/2010 (3) perustettiin Euroopan maanseurantaohjelma (GMES) ja annettiin säännöt sen ensivaiheen toiminnan täytäntöönpanoa varten.

(3)

Asetuksella (EU) N:o 911/2010 perustetun ohjelman olisi jatkuttava neuvoston asetuksella (EU, Euratom) N:o 1311/2013 (4) vahvistetun vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen puitteissa, mutta ohjelmasta käytettävän lyhenteen ’GMES’ sijaan sen nimi olisi korvattava nimellä ’Copernicus’, joka olisi yleisölle suunnatun viestinnän kannalta käyttökelpoisempi. Komissio on rekisteröinyt tavaramerkin, jotta unionin toimielimet voivat käyttää sitä ja lisensoida sen käytön muille asiaan liittyville käyttäjille, etenkin ydinpalvelujen tarjoajille.

(4)

Copernicus-ohjelma, jäljempänä ’Copernicus’, perustuu unionin, ESAn ja jäsenvaltioiden väliseen kumppanuuteen. Sen olisi näin ollen pohjauduttava olemassa oleviin eurooppalaisiin ja kansallisiin valmiuksiin ja täydennettävä niitä uusilla, yhteisesti kehitetyillä resursseilla. Tämän lähestymistavan toteuttamiseksi komission olisi pyrittävä pitämään yllä vuoropuhelua ESAn ja jäsenvaltioiden kanssa, joilla on asianomaisia avaruus- ja in situ -resursseja.

(5)

Copernicuksessa olisi sen tavoitteiden saavuttamiseksi varmistettava unionin itsenäinen kapasiteetti avaruudesta suoritettavan seurannan osalta ja tarjottava operationaalisia palveluja ympäristön, pelastuspalvelutoimien ja siviiliturvallisuuden alalla kunnioittaen täysin kansallisia toimeksiantoja virallisista varoituksista. Siinä olisi hyödynnettävä myös käytettävissä olevia, pääasiassa jäsenvaltioiden toteuttamia edistäviä hankkeita ja niiden toimittamia in situ -tietoja. Copernicuksessa olisi hyödynnettävä mahdollisimman kattavasti avaruudesta suoritettavaan seurantaan ja palveluihin liittyviä jäsenvaltioiden valmiuksia. Copernicuksessa olisi myös hyödynnettävä eurooppalaisten kaupallisten aloitteiden tarjoamaa kapasiteettia sekä edistettävä elinvoimaisen kaupallisen avaruusalan kehitystä Euroopassa. Lisäksi olisi edistettävä tiedonsiirtoa optimoivia järjestelmiä, jotta voidaan vahvistaa edelleen valmiuksia vastata lähes reaaliaikaisia tietoja koskevaan lisääntyvään käyttäjäkysyntään.

(6)

Jotta maanseurantateknologian käyttöä voitaisiin edistää ja helpottaa sekä paikallisten viranomaisten että pienten ja keskisuurten yritysten, jäljempänä ’pk-yritykset’, parissa, olisi edistettävä erityisiä Copernicus-datan jakelua käsitteleviä verkkoja, jotka koostuvat kansallisista ja alueellisista elimistä.

(7)

Copernicuksen tavoitteena olisi oltava sellaisten ympäristö- ja turvallisuusalaa koskevien tarkkojen ja luotettavien tietojen tarjoaminen, jotka on räätälöity käyttäjien tarpeiden mukaan ja jotka tukevat muita unionin toimintalinjoja, varsinkin niitä, jotka liittyvät sisämarkkinoihin, liikenteeseen, ympäristöön, energiaan, pelastuspalvelutoimiin ja siviiliturvallisuuteen, kolmansien maiden kanssa tehtävään yhteistyöhön ja humanitaarisiin avustustoimiin.

(8)

Copernicusta olisi pidettävä Euroopan panoksena maapallon tilan seurantaa käsittelevän ryhmän (Group on Earth Observations, GEO) puitteissa kehitettävän maailmanlaajuisen maanhavainnointijärjestelmän (Global Earth Observation System of Systems, GEOSS) rakentamiseen.

(9)

Copernicus olisi toteutettava johdonmukaisesti muiden asiaan liittyvien unionin välineiden ja toimien kanssa, joita ovat erityisesti ympäristö- ja ilmastonmuutostoimet sekä välineet turvallisuuden, henkilötietojen suojan, kilpailukyvyn ja innovaation, koheesion, tutkimuksen, liikenteen, kilpailun ja kansainvälisen yhteistyön alalla, sekä Euroopan satelliittinavigointijärjestelmien (Galileo ja EGNOS) kanssa. Copernicus-datan olisi lisäksi oltava yhdenmukaista jäsenvaltioiden paikkaviitetietojen ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2007/2/EY (5) perustetun unionin paikkatietoinfrastruktuurin täytäntöönpanosääntöjen ja teknisten suuntaviivojen kanssa. Copernicuksen olisi lisäksi täydennettävä 1 päivänä helmikuuta 2008 annetussa komission tiedonannossa ”Kohti yhteistä ympäristötietojärjestelmää (Shared Environmental Information System, SEIS)” tarkoitettua yhteistä ympäristötietojärjestelmää ja hätätilanteiden hallintaan liittyviä unionin toimia. Copernicus olisi pantava täytäntöön julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäytöstä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/98/EY (6) tavoitteiden mukaisesti, joita ovat erityisesti avoimuus, palvelujen kehittämistä edistävät edellytykset ja taloudelliseen kasvuun ja työpaikkojen luomiseen myötävaikuttaminen. Copernicus-datan ja -informaation tulisi olla vapaasti ja avoimesti saatavilla 26 päivänä elokuuta 2010 annetussa komission tiedonannossa ”Euroopan digitaalistrategia” tarkoitetun Euroopan digitaalistrategian tukemiseksi.

(10)

Copernicus toteutetaan älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan Eurooppa 2020 -strategian, jäljempänä ’Eurooppa 2020 -strategia’, puitteissa. Siinä olisi hyödynnettävä unionin eri toimintalinjoja ja edistettävä Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamista, etenkin laatimalla toimiva avaruuspolitiikka, jolla tarjotaan välineet joihinkin keskeisiin globaaleihin haasteisiin vastaamiseksi ja ilmastonmuutosta ja energian kestävyyttä koskeviin tavoitteisiin pääsemiseksi. Copernicuksella olisi myös tuettava Euroopan avaruuspolitiikan toteuttamista sekä Euroopan avaruusperusteisten tietojen ja palvelujen markkinoiden kasvua.

(11)

Copernicuksessa olisi myös hyödynnettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1291/2013 (7) perustetun Horisontti 2020 -ohjelman tuottamia tuloksia, etenkin sen toimia, jotka koskevat kaukokartoitus-, ilmassa käytettävää ja in situ -teknologiaa ja -tietoja käyttävän uuden maanseurantateknologian ja -sovellusten tutkimusta ja innovointia merkittäviin yhteiskunnallisiin haasteisiin vastaamiseksi. Komission olisi varmistettava Copernicuksen eri näkökohtien asianmukainen synergia, avoimuus ja selkeys.

(12)

Copernicuksen avaruuskomponenttia olisi kehitettävä analysoimalla vaihtoehtoja käyttäjien muuttuviin tarpeisiin vastaamiseksi. Tähän kuuluvat hankinnat kansallisista/julkisista hankkeista ja Euroopan kaupallisilta toimittajilta, uusien kohdennettujen hankkeiden yksilöiminen, kansainväliset sopimukset muihin kuin eurooppalaisiin hankkeisiin pääsyn varmistamiseksi sekä eurooppalaiset maanhavainnointimarkkinat.

(13)

Selvyyden vuoksi ja kustannusvalvonnan helpottamiseksi unionin Copernicukseen sisältyvien toimien toteuttamiseen kohdentama enimmäismäärä olisi jaettava eri luokkiin. Komission olisi kuitenkin joustavuuden vuoksi ja Copernicuksen sujuvan toteuttamisen varmistamiseksi voitava kohdentaa uudelleen varoja luokasta toiseen.

(14)

Operationaalisten palvelujen tarjoaminen riippuu Copernicuksen avaruuskomponentin moitteettomasta toimivuudesta, jatkuvasta käytettävyydestä ja turvallisuudesta. Vakava uhka avaruuskomponentin toiminnalle on kasvava yhteentörmäyksen riski muiden satelliittien ja avaruusromun kanssa. Copernicukseen sisältyviin toimiin olisi sen vuoksi kuuluttava Copernicuksen avaruuskomponentin ja sen käytön suojaaminen, mukaan lukien satelliitteja laukaistaessa. Suhteellinen rahoitusosuus tällaisten suojaamispalvelujen kustannuksiin voitaisiin rahoittaa Copernicukselle osoitetusta talousarviosta hallinnoimalla kustannuksia mahdollisimman tiukasti ja noudattamalla täysin tässä asetuksessa vahvistettua enimmäismäärää, joka on 26,5 miljoonaa euroa. Tällaista rahoitusosuutta olisi käytettävä vain Copernicus-tietojen ja -palvelujen toimittamiseen, ei infrastruktuurin hankintaan.

(15)

Copernicuksen täytäntöönpanon ja sen pitkän aikavälin suunnittelun parantamiseksi komission olisi hyväksyttävä vuotuinen työohjelma, johon sisältyy suunnitelma toimista Copernicuksen tavoitteiden täytäntöönpanemiseksi. Suunnitelman olisi oltava ennakoiva, ja siinä olisi kuvattava tarpeelliset toimet Copernicuksen täytäntöönpanemiseksi ottaen huomioon käyttäjien muuttuvat tarpeet ja teknologian kehitys.

(16)

Copernicuksen palvelukomponentin täytäntöönpanon olisi perustuttava teknisiin eritelmiin Copernicuksen monimutkaisuus ja sille osoitetut resurssit huomioon ottaen. Näin helpotettaisiin myös palvelujen julkista hyväksyntää, koska käyttäjät voisivat ennakoida palvelujen saatavuutta ja kehittymistä sekä yhteistyötä jäsenvaltioiden ja muiden osapuolten kanssa. Komission olisi sen vuoksi hyväksyttävä ja tarvittaessa päivitettävä kaikkia Copernicus-palveluja varten teknisiä eritelmiä, joissa käsitellään muun muassa kattavuutta, arkkitehtuuria, teknisten palvelujen kokonaisuuksia, viitteellistä kustannusten jakoa ja suunnittelua, suorituskykytasoa, tarvetta saada avaruus- ja in situ -tietoja, kehitystä, standardeja, arkistointia ja tietojen levittämistä.

(17)

Copernicuksen avaruuskomponentin täytäntöönpanon olisi perustuttava teknisiin eritelmiin Copernicuksen monimutkaisuus ja sille osoitetut resurssit huomioon ottaen. Komission olisi sen vuoksi hyväksyttävä ja tarvittaessa päivitettävä teknisiä eritelmiä, joissa esitetään yksityiskohtaisesti toimet, joita tuetaan Copernicuksen avaruuskomponentin mukaisesti, ja niiden viitteellinen kustannusten jakautuminen ja suunnittelu. Koska Copernicuksen olisi perustuttava unionin, ESAn ja jäsenvaltioiden ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuisen seurannan yhteydessä tekemiin investointeihin, Copernicuksen avaruuskomponentin mukaisissa toimissa olisi otettava tarvittaessa huomioon ESAn pitkän aikavälin skenaarion osia; skenaario on ESAn valmistelema ja päivittämä asiakirja, jolla luodaan yleiset puitteet Copernicuksen avaruuskomponenttia varten.

(18)

Copernicuksen olisi oltava käyttäjälähtöinen ohjelma, mikä edellyttää käyttäjien jatkuvaa ja todellista osallistumista varsinkin palveluvaatimusten määrittelyyn ja validointiin.

(19)

Copernicuksen kansainvälinen ulottuvuus on erityisen merkityksellinen dataa ja informaatiota koskevan vaihdon samoin kuin seurantainfrastruktuurin käyttömahdollisuuksien kannalta. Tällainen data- ja informaatiovaihto on kustannustehokkaampaa kuin tiedonostojärjestelmät ja vahvistaa Copernicuksen globaalia ulottuvuutta.

(20)

Euroopan talousalueesta (ETA) tehdyssä sopimuksessa sekä ehdokasmaiden ja mahdollisten ehdokkaiden kanssa tehdyissä puitesopimuksissa määrätään kyseisten maiden osallistumisesta unionin ohjelmiin. Muiden kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen osallistuminen olisi mahdollistettava kansainvälisillä sopimuksilla.

(21)

Jäsenvaltioiden, kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen olisi voitava osallistua ohjelmien rahoitukseen asianmukaisten sopimusten perusteella.

(22)

Komissiolla olisi oltava yleisvastuu Copernicuksesta. Komission olisi määriteltävä Copernicuksen prioriteetit ja varmistettava sen yleinen koordinointi ja valvonta. Tähän tulisi sisältyä myös erityistoimia, joilla lisätään yleisön tietoisuutta avaruusohjelmien merkityksestä Euroopan kansalaisille. Komission olisi toimitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle hyvissä ajoin kaikki Copernicusta koskevat olennaiset tiedot.

(23)

Copernicusta toteuttaessaan komission olisi tarvittaessa tukeuduttava eurooppalaisiin hallitustenvälisiin elimiin, joiden kanssa sillä jo on kumppanuussuhde, erityisesti ESAan Copernicuksen avaruuskomponentin teknisen koordinoinnin, sen arkkitehtuurin määrittelyn, avaruusresurssien kehittämisen ja hankinnan, tietojensaannin sekä kohdennettujen hankkeiden toteuttamisen osalta. Komission olisi tukeuduttava myös Euroopan sääsatelliittijärjestöön (Eumetsat) kohdennettujen hankkeiden toteuttamisen osalta sen asiantuntemuksen ja toimeksiannon mukaisesti.

(24)

Kun otetaan huomioon Copernicuksen yhteistyökumppanuusulottuvuus ja jotta vältettäisiin teknisen asiantuntemuksen päällekkäisyys, Copernicuksen täytäntöönpano olisi siirrettävä tahoille, joilla on asianmukaiset tekniset ja ammatilliset valmiudet. Tällaisia tahoja olisi kannustettava avaamaan näiden tehtävien suorittaminen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 (8), jäljempänä ’varainhoitoasetus’, mukaisesti kilpailulle asianmukaiselle tasolle saakka.

(25)

Copernicukseen olisi sisällytettävä palvelukomponentti, jolla varmistetaan tietojen tarjoaminen ilmakehän seurannan, meriympäristön seurannan, maakartoituksen, ilmastonmuutoksen seurannan, hätätilanteiden hallinnan ja turvallisuuden alalla. Copernicuksen olisi erityisesti tarjottava tietoa ilmakehän tilasta niin paikallisella, kansallisella, Euroopan kuin maailmanlaajuisellakin tasolla; tietoa valtamerten tilasta, mukaan lukien perustamalla meriympäristön seurantaan keskittyvä eurooppalainen ryhmittymä; maakartoitusta tukevaa tietoa paikallisen, kansallisen ja eurooppalaisen politiikan toteuttamisen tueksi; tietoa ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja sen vaikutusten hillitsemisen tueksi; paikkatietoja hätätilanteiden hallinnan tueksi, ennalta ehkäisevät toimet mukaan lukien, ja siviiliturvallisuuden tueksi, unionin ulkoinen toiminta mukaan lukien. Komission olisi määriteltävä asianmukaiset sopimusjärjestelyt, joilla tuetaan kestävää palvelujen tarjoamista.

(26)

Copernicuksen palvelukomponentin täytäntöönpanossa komissio voi — kun se on perusteltua toimen erityisluonteen ja erityisasiantuntemuksen vuoksi — tukeutua toimivaltaisiin tahoihin, jollaisia ovat esimerkiksi Euroopan ympäristökeskus, Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtiva virasto (FRONTEX), Euroopan meriturvallisuusvirasto (EMSA) sekä Euroopan unionin satelliittikeskus (EUSK), Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskus (ECMWF), muut asianomaiset eurooppalaiset virastot, kansallisten elinten ryhmittymät tai yhteenliittymät, tai muihin asianmukaisiin elimiin, joille tehtävät voidaan siirtää varainhoitoasetuksen mukaisesti. Kyseisen tahon valinnassa olisi otettava asianmukaisesti huomioon tehtävien antamisesta syntyvä kustannustehokkuus ja vaikutus kyseisen tahon hallintorakenteeseen ja sen taloudellisiin ja henkilöresursseihin.

(27)

Komission Yhteinen tutkimuskeskus on osallistunut aktiivisesti asetuksella (EU) N:o 911/2010 perustettuun GMES-aloitteeseen ja sen ensivaiheen toiminnan toteuttamiseen. Komission olisi lisäksi hyödynnettävä edelleen Yhteisen tutkimuskeskuksen tieteellistä ja teknistä tukea Copernicuksen täytäntöönpanossa.

(28)

Copernicus-ohjelman täytäntöönpanosta vastaavien tahojen julkisten hankintojen olisi oltava unionin sääntöjen tai vastaavien kansainvälisten normien mukaisia varainhoitoasetuksen julkisia hankintoja koskevien säännösten sallimissa rajoissa. Vastaavissa valtuutussopimuksissa olisi määriteltävä erityiset näihin sääntöihin tarvittavat mukautukset sekä nykyisten sopimusten jatkamista koskevat järjestelyt. Julkisilla hankinnoilla olisi pyrittävä ennen kaikkea kustannustehokkuuteen, kustannusten hallintaan, riskien vähentämiseen, tehokkuuden parantamiseen ja riippuvuuden vähentämiseen yksittäisistä toimittajista. Olisi varmistettava vapaa osallistuminen ja terve kilpailu koko toimitusketjussa sekä tasapuolisten osallistumismahdollisuuksien tarjoaminen eri toimialoille kaikilla tasoilla, mukaan lukien erityisesti uudet tulokkaat sekä pk-yritykset. Olisi vältettävä mahdollista hallitsevan aseman väärinkäyttöä ja pitkäaikaista riippuvuutta yksittäisistä toimittajista. Jotta voidaan vähentää Copernicukseen liittyviä riskejä, välttää riippuvuutta yksittäisistä toimittajista sekä varmistaa ohjelmien ja niiden kustannusten ja aikataulujen parempi yleinen hallinta, on syytä käyttää tarpeen mukaan useita eri toimituslähteitä. Lisäksi olisi turvattava Euroopan teollisuuden kehitys ja edistettävä sitä kaikilla maanhavainnointiin liittyvillä aloilla niiden kansainvälisten sopimusten mukaisesti, joiden osapuolena unioni on.

(29)

Hankintasopimuksen heikon toteuttamisen tai toteuttamatta jättämisen riskiä olisi pienennettävä mahdollisuuksien mukaan. Tätä varten toimeksisaajien olisi osoitettava luotettavuutensa sopimusten toteuttamisessa sekä tehtyjen sitoumusten että sopimuksen keston osalta. Hankintaviranomaisten olisi sen vuoksi aina, kun se on tarkoituksenmukaista, yksilöitävä toimitusten luotettavuuteen ja palvelujen tarjoamiseen liittyvät vaatimukset. Lisäksi arkaluonteisten tavaroiden ja palvelujen hankinnan osalta hankintaviranomaiset voivat asettaa kyseisille hankinnoille erityisvaatimuksia, erityisesti tietoturvallisuuden varmistamiseksi. Unionin teollisuuden olisi voitava käyttää unionin ulkopuolella sijaitsevia lähteitä tiettyjen komponenttien ja palvelujen hankkimiseksi, kun tällä osoitetaan olevan merkittäviä etuja laadun ja kustannusten kannalta, ottaen kuitenkin huomioon Copernicus-ohjelmien strateginen luonne sekä unionin turvallisuutta ja vientivalvontaa koskevat vaatimukset. On tarpeen hyödyntää julkisen sektorin investointeja sekä alan kokemusta ja osaamista varmistaen samalla, ettei kilpailutussääntöjen noudattamista vaaranneta.

(30)

Hankinnan kohteena olevan tuotteen, palvelun tai työn kokonaiskustannusten arvioimiseksi paremmin, mukaan lukien pitkän aikavälin toimintakustannukset, olisi hankinnan aikana aina kun se on tarkoituksenmukaista otettava huomioon hankinnan kohteena olevan tuotteen, palvelun tai työn koko elinkaaren aikana muodostuvat kokonaiskustannukset käyttäen kustannustehokasta lähestymistapaa, kuten elinkaarikustannuksia, suoritettaessa hankintoja taloudellisesti edullisimman tarjouksen valitsemisperustetta käyttäen. Tätä varten hankintaviranomaisen olisi varmistettava, että tuotteen, palvelun tai työn koko elinkaaren kustannusten laskemisessa käytettävä menetelmä mainitaan nimenomaisesti sopimusasiakirjoissa tai hankintailmoituksessa ja että sen avulla on mahdollista tarkistaa tarjoajien toimittamien tietojen oikeellisuus.

(31)

Hankintaviranomaisen olisi voitava palauttaa tasapuoliset kilpailuolosuhteet silloin, kun yhdellä tai useammalla yrityksellä on etuoikeutettuja tietoja kyseiseen tarjouspyyntöön liittyvistä toimista jo ennen tarjouspyynnön esittämistä. Sen olisi myös voitava tehdä sopimus monivaiheisen ehdollisen sopimuksen muodossa, liittää sopimukseen sen toteuttamisen kuluessa tietyin ehdoin lisäsopimus ja lisäksi vaatia alihankinnan vähimmäisosuutta. Copernicus-ohjelmille ominaisten teknisten epävarmuustekijöiden vuoksi hankintahintoja ei myöskään aina ole mahdollista määrittää täsmällisesti, joten olisi toivottavaa tehdä sopimukset sen muotoisina, että niissä ei määrätä kiinteää, lopullista hintaa ja että niihin sisältyy unionin taloudelliset edut turvaavia suojalausekkeita.

(32)

Jotta Copernicus voitaisiin säilyttää enimmäismäärän puitteissa vähentämällä mahdollisimman paljon teknisiä ja aikatauluun liittyviä riskejä ja niihin liittyviä kustannuksia ja varmistamalla toimitusten kestävä luotettavuus, Copernicuksessa olisi hyödynnettävä mahdollisimman paljon julkisen sektorin rahoitus- ja infrastruktuuri-investointeja sekä tällaisista investoinneista GMES-alalla saatua kokemusta ja osaamista. Tämä koskee erityisesti toistuvia avaruus- ja maasegmenttikomponentteja, joita ESA ja sen osallistujavaltiot ovat kehittäneet vapaaehtoisen GMES-avaruuskomponenttiohjelman puitteissa ja joiden rahoitukseen unioni on osallistunut. Jälkimmäisessä tapauksessa hankintaviranomaisen olisi harkittava asianmukaisesti neuvottelumenettelyn käyttöä ilman hankintailmoituksen tai vastaavan julkaisemista etukäteen.

(33)

Jotta Copernicuksen tavoitteet voitaisiin saavuttaa kestävällä tavalla, on tarpeen koordinoida Copernicus-toimintaan osallistuvien eri kumppanien toimia sekä kehittää, perustaa ja tarjota palvelu- ja seurantavalmiudet, jotka vastaavat käyttäjien tarpeita. Tähän liittyen komitean, jäljempänä ’Copernicus-komitea’, olisi autettava komissiota huolehtimaan unionin, jäsenvaltioiden ja hallitusten välisten järjestöjen Copernicusta edistävien toimien koordinoinnista sekä koordinoinnista yksityisen sektorin kanssa hyödyntämällä parhaalla mahdollisella tavalla nykyisiä valmiuksia ja määrittelemällä sellaiset puutteet, joihin on tarpeen puuttua unionin tasolla. Sen olisi myös avustettava komissiota Copernicuksen yhdenmukaisen täytäntöönpanon seurannassa. Koska moitteeton julkinen hallinnointi edellyttää Copernicuksen yhtenäistä hallintaa, nopeampaa päätöksentekoa ja yhtäläistä tietojen saatavuutta, talousarvion toteuttamistehtävistä huolehtivien tahojen edustajien olisi voitava osallistua tarkkailijoina Copernicus-komitean työhön. Samoista syistä niiden kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen edustajien, jotka ovat tehneet kansainvälisen sopimuksen unionin kanssa, olisi voitava osallistua Copernicus-komitean työhön, ellei turvallisuusnäkökohdista muuta johdu, kyseisessä sopimuksessa määrätyin edellytyksin. Mainittujen edustajien ei tulisi saada osallistua Copernicus-komitean äänestysmenettelyihin.

(34)

Niiden tahojen työtä, joille komissio on siirtänyt täytäntöönpanotehtäviä, olisi myös mitattava tulosindikaattoreiden perusteella. Näin Euroopan parlamentti ja neuvosto saisivat osviittaa Copernicus-toimien ja Copernicuksen täytäntöönpanon edistymisestä.

(35)

Komission delegoidussa asetuksessa (EU) N:o 1159/2013 (9) vahvistetaan GMES-käyttäjien rekisteröitymis- ja lisenssiehdot ja määritellään GMES-erityisdatan ja GMES-palveluinformaation saannin rajoittamista koskevat kriteerit.

(36)

Copernicuksen puitteissa tuotettu data ja informaatio olisi asetettava saataville täysimääräisesti, avoimesti ja maksuttomasti, ellei asianmukaisista edellytyksistä ja rajoituksista muuta johdu, jotta voidaan edistää niiden käyttöä ja jakamista ja vahvistaa Euroopan maanseurantamarkkinoita, etenkin toimintaketjun loppupäässä, ja mahdollistaa näin kasvu ja työpaikkojen luominen.

(37)

Komission olisi tehtävä yhteistyötä datan toimittajien kanssa kolmannen osapuolen dataan liittyvistä lisenssiehdoista sopimiseksi, jotta helpotetaan niiden käyttöä Copernicuksessa, tämän asetuksen ja sovellettavien kolmannen osapuolen oikeuksien mukaisesti.

(38)

ESAn maanseurantaa käsittelevän ohjelmalautakunnan 24. syyskuuta 2013 hyväksymän GMES-avaruuskomponenttiohjelman nojalla myönnetyt oikeudet Copernicus Sentinel -tietojen saantiin olisi otettava huomioon.

(39)

Koska Copernicus on siviilivalvonnassa oleva siviiliohjelma, ensisijaisen tärkeää olisi oltava sellaisen datan hankkiminen ja sellaisen informaation tuottaminen, mukaan lukien teräväpiirtokuvat, jotka eivät aiheuta riskiä tai uhkaa unionin tai sen jäsenvaltioiden turvallisuudelle. Koska tiettyä Copernicus-dataa ja -informaatiota on kuitenkin suojeltava sen turvallisen jakamisen varmistamiseksi tämän asetuksen soveltamisalan puitteissa, kaikkien Copernicukseen osallistuvien olisi varmistettava, että EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojelun taso vastaa komission päätöksen 2001/844/EY, EHTY, Euratom (10) liitteessä säädettyjen turvallisuussääntöjen ja neuvoston päätöksen 2013/488/EU (11) liitteissä säädettyjen neuvoston turvallisuussääntöjen tasoa.

(40)

Koska tietty Copernicus-data ja -informaatio, mukaan lukien teräväpiirtokuvat, voi vaikuttaa unionin tai sen jäsenvaltioiden turvallisuuteen, neuvostolle olisi asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa annettava valtuudet hyväksyä toimenpiteitä unionin tai sen jäsenvaltioiden turvallisuuteen kohdistuviin riskeihin tai uhkiin puuttumiseksi.

(41)

Unionin olisi oltava kaiken Copernicus-ohjelmissa luodun tai kehitetyn aineellisen ja aineettoman omaisuuden omistaja. Nykyisten omistajien kanssa olisi tehtävä tarvittavat järjestelyt, jotta kaikki omistajuuteen liittyvät perusoikeudet otetaan täysin huomioon. Tässä asetuksessa esitettyjen aineettoman omaisuuden omistajuutta koskevien säännösten ei katsota koskevan aineettomia oikeuksia, joiden siirtäminen ei kansallisen lainsäädännön mukaan ole mahdollista. Tällainen unionin omistajuus ei saisi rajoittaa unionin mahdollisuutta antaa tämän asetuksen mukaisesti ja silloin, kun se katsotaan tapauskohtaisen arvioinnin perusteella asianmukaiseksi, tämä omaisuus kolmansien osapuolten käyttöön tai luovuttaa se. Unionilla pitäisi erityisesti olla mahdollisuus siirtää omistajuus tai lisensoida tekijän- ja teollisoikeudet, jotka johtuvat Copernicuksen nojalla suoritetusta työstä, Copernicus-palvelujen vahvan hyväksynnän aikaansaamiseksi toimintaketjun loppupään käyttäjien keskuudessa.

(42)

Euroopan unionin taloudellisia etuja olisi menojen hallinnoinnin kaikissa vaiheissa suojattava oikeasuhteisin toimenpitein, joita ovat muun muassa sääntöjenvastaisuuksien ehkäiseminen, havaitseminen ja tutkiminen sekä menetettyjen, aiheettomasti maksettujen tai virheellisesti käytettyjen varojen takaisinperintä ja tapauksen mukaan hallinnolliset tai taloudelliset seuraamukset varainhoitoasetuksen mukaisesti.

(43)

Koska Copernicus on monimutkainen ohjelma, komission apuna olisi oltava riippumattomia asiantuntijoita lukuisista sidosryhmistä, mukaan lukien erityisesti jäsenvaltioiden nimeämiä turvallisuusalan asiantuntijoita, asianmukaisten kansallisten avaruudesta vastaavien tahojen edustajia ja Copernicus-käyttäjiä, jotka tarjoavat sille tarpeellista teknistä ja tieteellistä asiantuntemusta ja eri tieteiden ja alojen välisiä näkökulmia ottaen huomioon olemassa olevat unionin, kansallisen ja alueellisen tason aloitteet.

(44)

Jotta voidaan varmistaa asetuksen täytäntöönpanon yhdenmukaiset edellytykset vuotuisen työohjelman, palvelu- ja avaruuskomponenttien teknisten eritelmien, turvallisuusnäkökohtien ja niiden toimenpiteiden hyväksymistä varten, joilla edistetään jäsenvaltioiden lähentymistä Copernicus-datan ja -informaation käytössä ja niiden maanseurantaan liittyvän teknologian ja kehittämisen käyttömahdollisuuksia, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (12) mukaisesti.

(45)

Koska Copernicus on käyttäjälähtöinen ohjelma, se edellyttää käyttäjien jatkuvaa ja todellista osallistumista varsinkin palveluvaatimusten määrittelyyn ja validointiin. Käyttäjien arvon lisäämiseksi käyttäjien panosta olisi aktiivisesti pyydettävä julkisen ja yksityisen sektorin loppukäyttäjille esitettävillä säännöllisillä kyselyillä. Tätä varten olisi perustettava työryhmä, jäljempänä ’käyttäjäfoorumi’, avustamaan Copernicus-komiteaa käyttäjien vaatimusten tunnistamisessa, vaatimustenmukaisuuden tarkastamisessa ja julkisen sektorin käyttäjien koordinoinnissa.

(46)

Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä siltä osin kuin on kyse operationaalisten palveluiden kehittämiseen tarvittavista tietovaatimuksista, Copernicus-datan ja -informaation käyttömahdollisuuksia, rekisteröintiä ja käyttöä koskevista ehdoista ja menettelyistä, Copernicus-datan ja -informaation häiriöiden ehkäisemiseksi tarvittavista erityisistä teknisistä kriteereistä ja Copernicus-datan ja -informaation hankkimisen tai levittämisen rajoittamista koskevista kriteereistä eturistiriitojen vuoksi. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(47)

Tämän asetuksen nojalla rahoitettua toimintaa olisi seurattava ja arvioitava mahdollisia mukautuksia ja uusia kehitysaskelia varten. Erityisesti olisi arvioitava Copernicus-data- ja Copernicus-informaatiokonseptin vaikutuksia sidosryhmiin, toimintaketjun loppupään käyttäjiin, yrityksiin sekä kansallisiin ja yksityisiin investointeihin maanhavainnointi-infrastruktuureihin. Arvioinnissa olisi myös tarkasteltava asianomaisten eurooppalaisten virastojen, kuten Euroopan GNSS-viraston (GSA), tulevaa osallistumista. Tulosten maksimoimiseksi ja Copernicuksen täytäntöönpanovaiheissa syntyneen osaamisen ja asiantuntemuksen hyödyntämiseksi olisi tutkittava tulevaa suunnittelua varten uusia organisaatiomalleja, joilla varmistetaan pitkän aikavälin taloudellinen sitoutuminen.

(48)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on Copernicuksen perustaminen, koska siihen sisältyy myös yleiseurooppalainen kapasiteetti, mikä edellyttää unionin tasolla koordinoitua palvelujen tarjontaa kaikissa jäsenvaltioissa, vaan se voidaan toiminnan laajuuden vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(49)

Tässä asetuksessa vahvistetaan rahoituspuitteet, joita Euroopan parlamentti ja neuvosto pitävät talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2 päivänä joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (13) 17 kohdan mukaisesti ensisijaisena rahoitusohjeenaan vuosittaisessa talousarviomenettelyssä.

(50)

On aiheellista yhdenmukaistaa tämän asetuksen rahoitusajankohta asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 kanssa. Näin ollen tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2014.

(51)

On myös tarpeen kumota asetus (EU) N:o 911/2010, jotta voidaan luoda asianmukaiset hallinta- ja rahoituspuitteet ja varmistaa täysin toimiva Copernicus. Jatkuvuuden turvaamiseksi asetuksen (EU) N:o 911/2010 perusteella hyväksyttyjen toimenpiteiden olisi pysyttävä voimassa,

a)

palvelukomponentti, jolla varmistetaan tietojen toimittaminen seuraavilla aloilla: ilmakehän seuranta, meriympäristön seuranta, maakartoitus, ilmastonmuutoksen seuranta, hätätilanteiden hallinta ja turvallisuus;

b)

avaruuskomponentti, jolla huolehditaan avaruudesta käsin tapahtuvasta kestäväpohjaisesta havainnoinnista a alakohdassa tarkoitetuilla palvelualueilla;

c)

in situ -komponentti, jolla huolehditaan ilmaan, mereen ja maanpinnalle sijoitettujen laitteitten avulla tehtävästä havainnoinnista a alakohdassa tarkoitetuilla palvelualueilla.

1)

’kohdennetuilla hankkeilla’ avaruussijoitteisia maan havainnointihankkeita Copernicus-ohjelman käyttöön ja siinä käytettäväksi, erityisesti Sentinel-hankkeita;

2)

’edistävillä hankkeilla’ avaruussijoitteisia maan havainnointihankkeita, joilla Copernicus-ohjelmalle toimitetaan kohdennetuista hankkeista saatuja tietoja täydentäviä tietoja;

3)

’kohdennetuista hankkeista saaduilla tiedoilla’ kohdennettujen hankkeiden avaruudesta käsin tapahtuvasta maan havainnoinnista saatuja tietoja Copernicus-ohjelman käyttöön;

4)

’edistävistä hankkeista saaduilla tiedoilla’ edistävien hankkeiden avaruudesta käsin tapahtuvasta maan havainnoinnista saatuja tietoja, jotka on lisensoitu tai toimitettu Copernicus-ohjelman käyttöön;

5)

’in situ -tiedoilla’ maan pinnalle, mereen tai ilmaan sijoitettujen mittalaitteiden havainnointitietoja sekä Copernicus-ohjelman käyttöön lisensoituja tai toimitettuja viite- ja liitännäistietoja;

6)

’kolmannen osapuolen datalla ja informaatiolla’ Copernicus-ohjelman soveltamisalan ulkopuolella luotua dataa ja informaatiota, joka on tarpeen ohjelman tavoitteiden toteuttamiseksi;

7)

’Copernicus-datalla’ kohdennetuista hankkeista ja edistävistä hankkeista saatuja tietoja sekä in situ -tietoja;

8)

’Copernicus-informaatiolla’ 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilta Copernicus-palveluilta Copernicus-datan käsittelyn tai mallintamisen jälkeen saatuja tietoja;

9)

’Copernicus-ohjelman käyttäjillä’

a)

maanseuranta ympäristönsuojelun sekä pelastuspalvelun ja siviiliturvallisuuden pyrkimysten tukemiseksi;

b)

sosioekonomisten hyötyjen maksimointi tukemalla siten Eurooppa 2020 -strategiaa ja sen älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun tavoitteita edistämällä maahavainnoinnin käyttöä sovelluksissa ja palveluissa;

c)

kilpailukykyisen eurooppalaisen avaruus- ja palveluteollisuuden kehittämisen edistäminen ja eurooppalaisten yritysten mahdollisuuksien maksimointi innovatiivisten maahavainnointijärjestelmien ja -palvelujen kehittämisessä ja toimittamisessa;

d)

maahavainnointi- ja geoinformaatiopalvelujen riippumattoman tiedonsaannin varmistaminen ympäristöstä ja keskeisestä teknologiasta, jotta Eurooppa voi tehdä päätöksiä ja toimia itsenäisesti;

e)

eurooppalaisten toimintalinjojen tukeminen ja edistäminen sekä maailmanlaajuisten aloitteiden kuten GEOSS:n edistäminen.

a)

tarkkojen ja luotettavien tietojen toimittaminen Copernicus-käyttäjille pitkällä aikavälillä ja kestävästi, jotta 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut palvelut olisivat mahdollisia ja Copernicus-ohjelman varsinaisten käyttäjien vaatimuksiin vastattaisiin;

b)

huolehditaan kestävästä ja luotettavasta avaruudesta saatujen tietojen saannista sekä itsenäisestä eurooppalaisesta maanseurantakapasiteetista saatujen tietojen saannista niin, että noudatetaan yhdenmukaisia teknisiä eritelmiä ja käytetään perustana olemassa olevia eurooppalaisia ja kansallisia resursseja ja valmiuksia ja täydennetään niitä tarpeen mukaan;

c)

kestävä ja luotettava pääsy in situ -tietoihin hyödyntämällä erityisesti olemassa olevia eurooppalaisia ja kansallisia valmiuksia sekä maailmanlaajuisia havainnointijärjestelmiä ja -verkkoja.

a)

saataville asetettu Copernicus-data ja -informaatio ympäristöä, pelastuspalvelua ja siviiliturvallisuutta koskevien palvelutason toimitusvaatimusten mukaisesti;

b)

Copernicus-datan ja -informaation lisääntyvä kysyntä mittaamalla käyttäjien lukumäärän kasvua, käytettyjen tietojen määrää ja toimintaketjun loppupään palveluista saatavan lisäarvoa tuottavan informaation määrää sekä sen jakelun laajentumista jäsenvaltioissa ja unionissa;

c)

unionin toimielinten ja elinten, kansainvälisten järjestöjen ja eurooppalaisten, kansallisten, alueellisten tai paikallisviranomaisten Copernicus-datan ja -informaation käyttö, mukaan lukien käyttäjäkunnan hyväksyntä ja tyytyväisyys, sekä eurooppalaisille yhteiskunnille koituvat hyödyt;

d)

eurooppalaisten toimintaketjun loppupään toimijoiden markkinaosuus, mukaan lukien olemassa olevien markkinoiden laajentuminen ja uusien markkinoiden luominen, sekä kilpailukyky;

e)

Copernicus-palveluja tukevan Copernicus-datan kestävä saatavuus.

a)

Ilmakehän seurantapalvelut, joilla tarjotaan tietoa ilmanlaadusta Euroopan laajuisesti ja ilmakehän kemiallisesta koostumuksesta maailmanlaajuisesti. Tietoa tarjotaan varsinkin paikallisille ja kansallisille ilmanlaadun seurantajärjestelmille, ja edesautetaan ilmakehän kemiallisten ilmastomuuttujien seurantaa, vuorovaikutus metsäpinta-alan kanssa mukaan luettuna, mikäli mahdollista.

b)

Meriympäristön seurantapalvelut, joilla tarjotaan tietoa valtamerien ja merien ekosysteemien tilasta ja kehityksestä sekä maailman valtamerillä että Euroopan merialueilla meriturvallisuuden, jätevirtojen, meriympäristön sekä rannikko- ja napa-alueiden ja merellisten resurssien seuraamisen edistämisen ja sääennusteiden laatimisen ja ilmastonseurannan tueksi.

c)

Maakartoituspalvelut, joilla tarjotaan tietoa maankäytöstä ja maanpeitteestä, kryosfääristä, ilmastonmuutoksesta ja biogeofysikaalisista muuttujista, muun muassa niiden dynamiikasta biodiversiteetin, maaperän, sisä- ja rannikkovesien, metsien ja kasviston sekä luonnonvarojen ympäristönseurannan tueksi maailmanlaajuiselta tasolta paikallistasolle sekä ympäristö-, maatalous-, kehitys-, energia-, kaupunkisuunnittelu-, infrastruktuuri- ja liikennepolitiikan yleistä täytäntöönpanoa varten.

d)

Ilmastonmuutosta koskevat palvelut, joilla tarjotaan tietoa tietopohjan parantamiseksi sopeutumis- ja hillitsemispolitiikkojen tukemiseksi. Niillä edistetään erityisesti ajallisten ja alueellisten ilmastomuuttujien sekä ilmastoanalyysien, -ennusteiden ja -indikaattoreiden laatimista, mikä on merkityksellistä sopeutumis- ja hillitsemisstrategioissa eri aloilla, joilla saadaan alakohtaisia ja yhteiskunnallisia hyötyjä unionissa.

e)

Hätätilanteiden hallintapalvelut, joilla tarjotaan tietoa hätätilanteiden hallintaa varten erityyppisistä katastrofeista, kuten ilmastoon liittyvistä tai geofysikaalisista, ihmisen tahallaan tai tahattomasti aiheuttamista tai muista humanitaarisista kriiseistä, sekä ehkäisy-, valmius-, reagointi- ja jälkihoitotoimia varten.

f)

Turvallisuuspalvelut, joilla tarjotaan tietoa Euroopan siviiliturvallisuushaasteiden tueksi parantamalla kriisien ehkäisy-, valmius- ja reagointivalmiuksia etenkin rajavalvonnan ja merialueiden valvonnan osalta, mutta myös unionin ulkoisten toimien tueksi, tämän vaikuttamatta mahdollisiin komission ja eri yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan elinten, erityisesti Euroopan unionin satelliittikeskuksen, välillä sovittaviin yhteistyöjärjestelyihin.

a)

kehitystoimet palvelujen laadun ja suorituskyvyn parantamiseksi, mukaan luettuna niiden kehittäminen ja mukauttaminen, operationaalisten riskien välttämiseksi tai vähentämiseksi ja synergioiden hyödyntämiseksi vastaavien toimien kanssa, kuten Horisontti 2020 -ohjelman puitteissa;

b)

tukitoimet, joiden avulla Copernicus-datan ja -informaation käyttöä ja hyväksymistä edistävät

a)

avaruudesta tapahtuva seuranta, mukaan luettuna

b)

toimet vastaukseksi käyttäjien kehittyviin tarpeisiin, mukaan luettuna

c)

satelliittien suojaaminen törmäysriskiä vastaan ottaen huomioon unionin avaruusvalvonnan ja -seurannan tukiohjelman;

d)

satelliittien turvallinen käytöstäpoisto niiden käyttöiän lopussa.

a)

in situ -tietojen tarjoaminen olemassa olevien valmiuksien pohjalta operationaalisia palveluja varten, mukaan lukien kolmannen osapuolen in situ -tiedot kansainvälisellä tasolla;

b)

in situ -tietojen keräämisen ja tarjoamisen koordinointi ja yhdenmukaistaminen;

c)

in situ -seurantatietojen palveluvaatimuksia koskeva tekninen apu komissiolle;

d)

yhteistyö in situ -toimijoiden kanssa in situ -seurantainfrastruktuuriin ja -verkostoihin liittyvien kehitystoimien johdonmukaisuuden edistämiseksi;

e)

sellaisten in situ -havaintojen puutteiden tunnistaminen, myös maailmanlaajuisesti, joita ei voida korjata olemassa olevien infrastruktuurien ja verkkojen avulla, ja näiden puutteiden käsittely, noudattaen samalla toissijaisuusperiaatetta.

a)

edellä 5 ja 7 artiklassa tarkoitetut toimet 897,415 miljoonaa euroa;

b)

edellä 6 artiklassa tarkoitetut toimet 3 394,065 miljoonaa euroa, mukaan lukien enintään 26,5 miljoonaa euroa 6 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettuihin toimiin.

a)

edellä 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun Copernicus-ohjelman palvelukomponentin tekniset eritelmät sen täytäntöönpanon osalta;

b)

edellä 6 artiklassa tarkoitetun Copernicus-ohjelman avaruuskomponentin tekniset eritelmät sen täytäntöönpanon ja kehittämisen osalta käyttäjien vaatimusten pohjalta.

a)

Copernicus-ohjelman avaruuskomponentin tekninen koordinointi

b)

Copernicus-ohjelman avaruuskomponentin yleisen järjestelmäarkkitehtuurin määrittely ja sen kehittäminen komission koordinoimien käyttäjävaatimusten pohjalta

c)

kohdennettujen varojen hallinnointi

d)

seuranta- ja valvontamenettelyistä huolehtiminen

e)

uusien kohdennettujen hankkeiden kehittäminen

f)

toistuvien kohdennettujen hankkeiden toimittaminen

g)

kohdennettujen hankkeiden toteuttaminen lukuun ottamatta niitä, jotka Eumetsat toteuttaa tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti

h)

sellaisen järjestelmän koordinointi, jonka avulla Copernicus-palvelut saavat tietoja edistävistä hankkeista

i)

oikeuksien hankkiminen ja ehtojen neuvotteleminen 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen Copernicus-palvelujen pyytämien kaupallisten satelliittitietojen käyttöä varten.

a)

Euroopan ympäristökeskus (EEA)

b)

Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtiva virasto (Frontex)

c)

Euroopan meriturvallisuusvirasto (EMSA)

d)

Euroopan unionin satelliittikeskus (EUSK)

e)

Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskus (ECMWF)

f)

muut merkitykselliset eurooppalaiset virastot, kansallisten elinten ryhmittymät tai yhteenliittymät.

a)

edistetään koko unionissa kaikkien talouden toimijoiden ja erityisesti uusien tarjoajaehdokkaiden ja pk-yritysten mahdollisimman laajaa ja avointa osallistumista, muun muassa lukien kannustamalla tarjoajia käyttämään alihankintaa;

b)

vältetään mahdollista määräävän aseman väärinkäyttöä ja riippuvuutta yksittäisistä toimittajista;

c)

hyödynnetään aiempia julkisen sektorin investointeja ja saatuja kokemuksia sekä toimialan kokemusta ja pätevyyttä ja taataan samalla tarjouskilpailusääntöjen noudattaminen;

d)

käytetään useita toimittajia aina, kun se on tarkoituksenmukaista Copernicus-ohjelman, sen kustannusten ja aikataulun paremman yleisen hallinnan varmistamiseksi;

e)

otetaan aina kun se on tarkoituksenmukaista huomioon kokonaiskustannukset hankinnan kohteena olevan tuotteen, palvelun tai työn koko elinkaaren aikana.

a)

saattaa antaa kyseiselle talouden toimijalle etuoikeutetuista tiedoista johtuvaa huomattavaa etua, mikä voi synnyttää huolta tasapuolisen kohtelun periaatteen toteutumisesta; tai

b)

vaikuttaa tavanomaisiin kilpailuedellytyksiin tai hankintasopimusten tekemisen tai toteuttamisen puolueettomuuteen ja objektiivisuuteen.

a)

sopimus koskee erittäin monimutkaisia osia tai edellyttää uuden teknologian käyttöä, minkä vuoksi siihen liittyy merkittäviä teknisiä riskejä; tai

b)

sopimuksen kohteena olevat toimet on operationaalisista syistä aloitettava viipymättä, vaikka kiinteän ja lopullisen kokonaishinnan määrittäminen ei vielä ole mahdollista huomattavien epävarmuustekijöiden vuoksi tai koska sopimuksen toteuttaminen riippuu osittain muiden sopimusten toteuttamisesta.

a)

sopimuksen luonne eli että kyseessä on sopimus, joka perustuu kokonaan tai osittain todellisten kustannusten korvaamiseen enimmäishinnan asettamissa rajoissa;

b)

todellisten kustannusten korvaamiseen osittain perustuvan sopimuksen osalta ne sopimuksen osat, jotka korvataan todellisten kustannusten perusteella;

c)

enimmäishinnan määrä;

d)

ratkaisuperusteet, jotka ovat tarpeen arvioitaessa alustavan kokonaistalousarvion, korvattavien kustannusten, kustannusten määräytymismekanismien sekä tarjouksessa mainitun voiton uskottavuutta;

e)

välittömiin kustannuksiin sovellettavan, 1 kohdassa tarkoitetun lisäkorvauksen tyyppi;

f)

tarjoajan arvioimien, sopimuksen toteuttamisesta aiheutuvien kustannusten korvattavuutta koskevat säännöt ja menettelyt 5 kohdassa esitettyjen periaatteiden mukaisesti;

g)

kirjanpitosäännöt, joita tarjoajien on noudatettava;

h)

jos todellisten kustannusten korvaamiseen osittain perustuva sopimus muunnetaan lopulliseen kiinteään hintaan perustuvaksi sopimukseksi, tällaista muuntamista koskevat parametrit.

a)

ovat tosiasiallisesti aiheutuneet sopimuksen voimassaolon aikana, lukuun ottamatta kustannuksia, jotka aiheutuvat sellaisista sopimuksen täyttämisen edellyttämistä laitteista, infrastruktuurista ja aineettomista hyödykkeistä, joiden koko hankinta-arvo voidaan katsoa korvauskelpoiseksi;

b)

mainitaan alustavassa talousarviossa, jota on mahdollisesti myöhemmin tarkistettu alkuperäiseen sopimukseen liitetyillä lisäsopimuksilla;

c)

ovat sopimuksen toteuttamisen kannalta välttämättömiä;

d)

johtuvat sopimuksen toteuttamisesta ja kohdennetaan siihen;

e)

ovat yksilöitävissä ja todennettavissa, ne on kirjattu toimeksisaajan kirjanpitoon ja määritetty tarjouseritelmässä ja sopimuksessa mainittujen kirjanpitosäännösten mukaisesti;

f)

ovat sovellettavan vero- ja sosiaalilainsäädännön mukaisia;

g)

eivät ole sopimusehtojen vastaisia;

h)

ovat kohtuullisia ja perusteltuja sekä moitteettoman varainhoidon periaatteen mukaisia erityisesti taloudellisuuden ja tehokkuuden osalta.

a)

määritetään mahdollisimman realistinen enimmäishinta, joka kuitenkin antaa riittävästi joustovaraa teknisistä riskeistä johtuvien kustannusten kattamiseksi;

b)

muunnetaan todellisten kustannusten perusteella osittain korvattava sopimus lopulliseen kiinteään hintaan kokonaan perustuvaksi sopimukseksi heti, kun tällainen lopullinen kiinteä hinta on sopimuksen toteuttamisen aikana mahdollista vahvistaa. Tätä varten se määrittää muuntamista koskevat parametrit, joilla todellisten kustannusten perusteella korvattavana tehty sopimus voidaan muuttaa lopulliseen kiinteään hintaan perustuvaksi sopimukseksi;

c)

otetaan käyttöön seuranta- ja valvontamenettelyjä, joilla luodaan etenkin kustannusten ennakointi- ja seurantamalli;

d)

määritetään asianmukaiset periaatteet, välineet ja menettelyt sopimuksen täytäntöönpanoa varten ja erityisesti toimeksisaajan tai sen alihankkijoiden sopimuksen toteuttamisen aikana esittämien kustannusten yksilöintiä ja niiden korvauskelpoisuuden tarkastamista sekä lisäsopimusten tekemistä varten;

e)

varmistetaan, että toimeksisaaja ja sen alihankkijat noudattavat sopimuksessa määrättyjä kirjanpitostandardeja sekä velvollisuutta toimittaa kirjanpitoasiakirjat, joissa tulee antaa todenmukainen ja riittävä kuva tileistä;

f)

huolehditaan sopimuksen toteuttamisen aikana jatkuvasti siitä, että d alakohdassa mainitut periaatteet, välineet ja menettelyt ovat tehokkaita.

a)

sillä ei muuteta sopimuksen kohdetta;

b)

se ei vaaranna sopimuksen taloudellista tasapainoa;

c)

sillä ei oteta käyttöön sellaisia ehtoja, jotka — jos ne olisivat sisältyneet alkuperäisiin hankinta-asiakirjoihin — olisivat mahdollistaneet sen, että alun perin hyväksyttyjen tarjoajien lisäksi muutkin tarjoajat olisivat voineet tehdä tarjouksen tai että jokin muu kuin alun perin voittanut tarjous olisi voinut tulla valituksi.

a)

edistetään Copernicus-datan ja -informaation käyttöä ja jakamista

b)

vahvistetaan Euroopan maan havainnointiin liittyviä markkinoita etenkin toimintaketjun myöhemmän vaiheen osalta kasvun ja työpaikkojen luomisen edistämiseksi

c)

edistetään Copernicus-datan ja -informaation tarjonnan ylläpidettävyyttä ja jatkuvuutta

d)

tuetaan eurooppalaisia tutkija-, teknologia- ja innovointiyhteisöjä.

a)

kolmannen osapuolen dataan ja informaatioon liittyvät lisenssiehdot

b)

datan ja informaation formaatit, ominaisuudet ja levittämistavat

c)

unionin tai sen jäsenvaltioiden turvallisuusintressit ja ulkosuhteet

d)

Copernicus-dataa ja -informaatiota tuottavan järjestelmän häiriöiden vaara turvallisuus- tai teknisistä syistä

e)

luotettavan pääsyn varmistaminen eurooppalaisille käyttäjille Copernicus-dataan ja -informaatioon.

a)

Copernicus-datan ja -informaation saantia, rekisteröintiä ja käyttöä koskevat ehdot ja menettelyt, levittämistavat mukaan luettuina

b)

Copernicus-datan ja -informaation häiriöiden ehkäisemiseksi tarvittavat erityiset tekniset kriteerit, mukaan luettuna tietojen ensisijainen saanti

c)

Copernicus-datan ja -informaation hankkimisen tai levittämisen rajoittamista koskevat kriteerit ja menettelyt eturistiriitojen vuoksi.

a)

vastaanottoasemille tai kohdennetuilla erittäin nopeilla laajakaistayhteyksillä asemille, jotka eivät kuulu Copernicus-ohjelmaan, siirrettyjen kohdennetuista hankkeista saatujen tietojen siirtoa ja käyttöä koskevat tekniset eritelmät

b)

Copernicus-datan ja -informaation arkistointia koskevat tekniset eritelmät.

a)

Euroopan vapaakauppaliiton (EFTA) maat, jotka ovat ETA-sopimuksen sopimuspuolia, ETA-sopimuksen ehtojen mukaisesti;

b)

ehdokasmaat sekä mahdolliset ehdokkaat näiden maiden unionin ohjelmiin osallistumista koskevista yleisperiaatteista tehtyjen puitesopimusten tai assosiaatiosopimusten lisäpöytäkirjojen mukaisesti;

c)

Sveitsin valaliitto, muut kolmannet maat, joita ei mainita a tai b alakohdassa, sekä kansainväliset järjestöt SEUT 218 artiklan nojalla tehdyissä unionin ja kyseisten kolmansien maiden tai kansainvälisten järjestöjen välisissä sopimuksissa vahvistettujen osallistumiseen sovellettavien ehtojen ja sääntöjen mukaisesti.

24.4.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 122/67

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1166/2008 (2) säädetään, että jäsenvaltioiden on suoritettava maatilojen rakennetutkimuksia vuosina 2010, 2013 ja 2016 ja että jäsenvaltiot saavat tutkimuksia varten unionilta rahoitustukea, joka on enintään 75 prosenttia näiden tutkimusten suorittamisesta aiheutuvista kustannuksista, määriteltyjen enimmäismäärien rajoissa.

(2)

Maatilojen rakennetutkimusten suorittamista ja unionin tietovaatimusten täyttämistä varten jäsenvaltioilta ja unionilta vaaditaan merkittävää rahoitusta.

(3)

Asetuksessa (EY) N:o 1166/2008 vahvistetaan rahoituspuitteet tutkimuksia koskevan ohjelman täytäntöönpanoa varten, mukaan lukien jäsenvaltioiden toimittamien tietojen käsittelyä varten komissiossa käytössä olevien tietokantajärjestelmien hallinnointi, ylläpito ja kehittäminen, ja siinä vahvistettiin rahoituksen määrä kaudeksi 2008–2013.

(4)

Asetuksen (EY) N:o 1166/2008 mukaisesti budjetti- ja lainsäädäntövallan käyttäjä vahvistaa kauden 2014–2018 määrän komission ehdotuksesta vuonna 2014 alkavalla kaudella voimassa olevan uuden rahoituskehyksen perusteella.

(5)

Ehdotettujen rahoituspuitteiden avulla olisi ainoastaan rahoitettava vuoden 2016 maatilojen rakennetutkimuksen suorittaminen ja siihen liittyvä niiden tietokantajärjestelmien hallinnointi, ylläpito ja kehittäminen, jotka ovat käytössä komissiossa jäsenvaltioiden toimittamien tietojen käsittelyä varten.

(6)

Kun huomioon otetaan Kroatian liittyminen sekä tarve suorittaa maatilojen rakennetta koskevia tutkimuksia kyseisessä jäsenvaltiossa vuonna 2016, Kroatialle olisi vahvistettava tutkimuskohtainen unionin tuen enimmäismäärä, koska siitä ei ole määrätty liittymisasiakirjassa.

(7)

Pysyvää maataloustilastokomiteaa on kuultu.

(8)

Asetus (EY) N:o 1166/2008 olisi sen vuoksi muutettava tämän mukaisesti,

1)

Lisätään 13 artiklaan kohta seuraavasti:

”4 a.   Kroatialle vuoden 2016 maatilojen rakennetutkimusta varten osoitettava enimmäismäärä on 500 000 euroa.”

2)

Muutetaan 14 artikla seuraavasti:

3)

Lisätään artikla seuraavasti:

”14 a artikla

Unionin taloudellisten etujen suojaaminen

1.   Komissio varmistaa asianmukaisin toimenpitein, että tämän asetuksen mukaisesti rahoitettavia toimia toteutettaessa unionin taloudellisia etuja suojataan petoksia, lahjontaa ja muuta laitonta toimintaa ehkäisevillä toimenpiteillä, tehokkailla tarkastuksilla ja, jos sääntöjenvastaisuuksia havaitaan, perimällä aiheettomasti maksetut määrät takaisin sekä soveltuvin osin käyttämällä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia.

2.   Komissiolla tai sen edustajilla sekä tilintarkastustuomioistuimella on valtuudet tehdä kaikkien unionilta tämän ohjelman mukaisesti rahoitusta saaneiden tuensaajien, toimeksisaajien ja alihankkijoiden osalta asiakirjoihin perustuvia ja paikalla suoritettavia tarkastuksia.

Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) voi tehdä niihin talouden toimijoihin kohdistuvia paikalla suoritettavia todentamisia ja tarkastuksia, joille on suoraan tai välillisesti myönnetty asianomaista rahoitusta, neuvoston asetuksessa (Euratom, EY) N:o 2185/96 (4) säädettyjen menettelyjen mukaisesti sen osoittamiseksi, onko kyse avustussopimukseen tai -päätökseen taikka unionin rahoitusta koskevaan sopimukseen liittyvästä petoksesta, lahjonnasta tai unionin taloudellisia etuja vahingoittavasta muusta laittomasta toiminnasta.

Tämän asetuksen täytäntöönpanosta seurauksena kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa tehdyissä yhteistyösopimuksissa, avustussopimuksissa, avustuspäätöksissä ja sopimuksissa on nimenomaisesti annettava komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle ja OLAFille valtuudet tehdä tällaisia tarkastuksia sekä paikalla suoritettavia todentamisia ja tarkastuksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta ensimmäisen ja toisen alakohdan soveltamista.

(4)  Neuvoston asetus (Euratom, EY) N:o 2185/96, annettu 11 päivänä marraskuuta 1996, komission paikan päällä suorittamista tarkastuksista ja todentamisista Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi (EYVL L 292, 15.11.1996, s. 2).”"