14.3.2014

Euroopan unionin virallinen lehti

L 75/1

Vain alkuperäiset UNECE:n tekstit ovat kansainvälisen julkisoikeuden mukaan sitovia. Tämän säännön asema ja voimaantulopäivä on hyvä tarkastaa UNECE:n asiakirjan TRANS/WP.29/343 viimeisimmästä versiosta. Asiakirja saatavana osoitteessa:

http://www.unece.org/trans/main/wp29/wp29wgs/wp29gen/wp29fdocstts.html.

Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UNECE) sääntö nro 72 – Epäsymmetrisen lähivalon ja kaukovalon aikaansaavien, halogeenilampuilla (HS1)varustettujen moottoripyörien ajovalaisimien tyyppihyväksyntää koskevat yhdenmukaiset vaatimukset

Sisältää kaiken voimassa olevan tekstin seuraaviin asti:

Muutossarja 01 – voimaantulopäivä: 12. syyskuuta 2001

SISÄLLYS

1.	Soveltamisala

2.	Määritelmät

3.	Hyväksynnän hakeminen

Merkinnät

5.	Hyväksyntä

6.	Yleiset vaatimukset

7.	Valaistusta koskevat vaatimukset

8.	Värillisiä linssejä ja suodattimia koskevat vaatimukset

9.	Vakioajovalaisin

10.	Väriä koskeva huomautus

11.	Tuotannon vaatimustenmukaisuus

12.	Seuraamukset vaatimustenmukaisuudesta poikkeavasta tuotannosta

13.	Ajovalaisintyypin muutokset ja hyväksynnän laajentaminen

14.	Tuotannon lopettaminen

15.	Hyväksyntätesteistä vastaavien teknisten tutkimuslaitosten sekä hallinnollisten yksiköiden nimet ja osoitteet

16.	Siirtymämääräykset

LIITTEET

Liite 1

Ilmoitus moottoripyörän ajovalaisimen tyypin hyväksynnän myöntämisestä, epäämisestä, laajentamisesta tai peruuttamisesta taikka tuotannon lopettamisesta säännön nro 72 mukaisesti

Liite 2

Luokan HS1 lampuilla varustettujen ajovalaisimien tuotannon vaatimustenmukaisuuden tarkastaminen

Liite 3

Hyväksyntämerkkien sijoittelu

Liite 4

Mittaustaso

Liite 5

Toiminnassa olevien ajovalaisimien fotometristen ominaisuuksien vakauden testaus

Liite 6

Muovimateriaalista valmistettuja linssejä sisältäviä valaisimia koskevat vaatimukset – linssi- tai materiaalinäytteiden ja täydellisten valaisimien testaus

1. SOVELTAMISALA

Tätä sääntöä sovelletaan halogeenihehkulampuilla (HS1) varustettujen, lasi- tai muovimateriaalista valmistettuja linssejä (1) sisältävien, moottoripyörien ja sellaisina pidettävien ajoneuvojen varusteeksi tarkoitettujen ajovalaisimien hyväksyntään

2. MÄÄRITELMÄT

Tässä säännössä sovelletaan seuraavia määritelmiä:

2.1.	’Linssillä’ tarkoitetaan ajovalaisimen (ajovalaisinyksikön) uloimmaista osaa, joka läpäisee valoa valaisevan pinnan kautta.

2.2.	’Pinnoitteella’ tarkoitetaan linssin ulkopinnalle yhtenä tai useampana kerroksena lisättävää tuotetta.

2.3.

Eri ’tyyppiä’ olevilla ajovalaisimilla tarkoitetaan ajovalaisimia, jotka eroavat toisistaan seuraavien olennaisten piirteiden osalta:

2.3.1.

kauppanimi tai tavaramerkki

2.3.2.

optisten järjestelmien ominaisuudet

2.3.3.

sellaiset valaisimeen sisältyvät tai siitä puuttuvat osat, jotka voivat muuttaa optisia ominaisuuksia käytön aikana heijastumisen, taittumisen, absorboitumisen ja/tai muodonmuutoksen vuoksi. Ajovalaisimien lähettämien valokeilojen värin muuttumista ei pidetä ajovalaisintyypin muuttumisena, jos ajovalaisimien muut ominaisuudet eivät muutu. Tällaisille ajovalaisimille annetaan sama hyväksyntänumero.

2.3.4.

soveltuvuus vasemman- tai oikeanpuoleiseen liikenteeseen tai molempiin

2.3.5.

materiaalit, joista linssit ja mahdollinen pinnoite on valmistettu.

3. HYVÄKSYNNÄN HAKEMINEN

3.1.

Ajovalaisimen hyväksyntää hakee kauppanimen tai tavaramerkin omistaja tai tämän valtuutettu edustaja. Hakemuksessa on mainittava,

3.1.1.

onko ajovalaisin tarkoitettu sekä vasemman- että oikeanpuoleiseen liikenteeseen vai pelkästään vasemman- tai oikeanpuoleiseen liikenteeseen.

3.2.

Jokaiseen hyväksyntähakemukseen on liitettävä

3.2.1.

kolmena kappaleena riittävän yksityiskohtaiset piirustukset, jotka mahdollistavat tyypin tunnistamisen ja joissa esitetään ajovalaisin edestä päin siten, että linssin mahdollisen urituksen yksityiskohdat näkyvät, sekä poikkileikkaus. Piirustuksista on käytävä ilmi hyväksyntämerkille varattu tila.

3.2.2.

lyhyt tekninen kuvaus

3.2.3.

kaksi värittömillä linsseillä varustettua ajovalaisintyypin näytekappaletta.

3.2.3.1.

kaksi näytettä värillisen suodattimen (tai värillisen linssin) testausta varten

3.2.4.

Linssien valmistuksessa käytetyn muovimateriaalin testaamista varten on toimitettava

3.2.4.1.

kolmetoista linssiä

3.2.4.1.1.

Kuusi näistä linsseistä voidaan korvata kuudella vähintään 60 × 80 mm:n suuruisella materiaalinäytteellä, joissa on tasomainen tai kupera ulkopinta ja keskellä olennaisilta osin tasomainen vähintään 15 × 15 mm:n suuruinen alue (kaarevuussäde vähintään 300 mm).

3.2.4.1.2.

Kukin tällainen linssi tai materiaalinäyte on valmistettava massatuotannossa käytetyllä menetelmällä.

3.2.4.2.

heijastin, johon linssit voidaan asentaa valmistajan ohjeiden mukaan.

3.3.	Jos materiaalit, joista linssit ja mahdollinen pinnoite on valmistettu, on jo testattu, niiden mukana on toimitettava kyseisten materiaalien ja pinnoitteiden ominaisuuksia koskeva testausseloste.

3.4.	Toimivaltaisen viranomaisen on ennen tyyppihyväksynnän myöntämistä todennettava, että on huolehdittu riittävistä järjestelyistä, joiden avulla tuotannon vaatimustenmukaisuuden tehokas valvonta voidaan varmistaa.

4. MERKINNÄT (2)

4.1.	Hyväksyntää varten toimitetuissa ajovalaisimissa on oltava hakijan kauppanimi tai tavaramerkki helposti luettavalla ja pysyvällä tavalla.

4.2.	Valaisimien linssissä ja päärungossa (3) on oltava riittävän kokoiset tilat kohdassa 5.4.2 tarkoitetulle hyväksyntämerkille ja lisätunnuksille. Nämä tilat on osoitettava kohdassa 3.2.1. tarkoitetuissa piirustuksissa.

4.3.

Ajovalaisimissa, jotka on suunniteltu täyttämään sekä oikean- että vasemmanpuoleisen liikenteen vaatimukset, on oltava merkinnät, joista käyvät ilmi ajoneuvossa olevan optisen yksikön tai hehkulampun kaksi asentoa. Oikeanpuoleisen liikenteen asento merkitään tunnuksella R/D ja vasemmanpuoleisen liikenteen asento tunnuksella L/G.

5. HYVÄKSYNTÄ

5.1.	Jos kaikki kohdan 3.2.3 mukaisesti hyväksyntää varten toimitetut ajovalaisintyypin näytekappaleet täyttävät tämän säännön vaatimukset, hyväksyntä on myönnettävä.

5.2.

Kullekin hyväksytylle tyypille on annettava hyväksyntänumero. Hyväksyntänumeron kahdesta ensimmäisestä numerosta (tällä hetkellä 00, eli sääntö on alkuperäisessä muodossaan) käy ilmi muutossarja, joka sisältää ne sääntöön tehdyt tärkeät tekniset muutokset, jotka ovat hyväksynnän myöntämishetkellä viimeisimmät. Sama sopimuspuoli ei saa antaa samaa numeroa toiselle tämän säännön soveltamisalaan kuuluvalle ajovalaisintyypille paitsi, jos kyseessä on hyväksynnän laajentaminen laitteeseen, joka eroaa edellä tarkoitetusta tyypistä ainoastaan säteilevän valon värin osalta. (4)

5.3.	Tätä sääntöä soveltaville sopimuksen sopimuspuolille on ilmoitettava tähän sääntöön perustuvasta ajovalaisintyypin hyväksynnästä, hyväksynnän epäämisestä, laajentamisesta tai peruuttamisesta taikka tuotannon lopettamisesta tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella lomakkeella.

5.4.

Jokaiseen tämän säännön mukaisesti hyväksyttyä tyyppiä vastaavaan ajovalaisimeen on kiinnitettävä kohdassa 4.2 määriteltyyn paikkaan ja kohdassa 4.1 määriteltyjen merkintöjen lisäksi kansainvälinen hyväksyntämerkki, (5) joka koostuu

5.4.1.

E-kirjaimesta ja hyväksynnän myöntäneen maan tunnusnumerosta, jotka ovat ympyrän sisällä (6)

5.4.2.

hyväksyntänumerosta ja seuraavasta lisätunnuksesta tai seuraavista lisätunnuksista sijoitettuna ympyrän lähelle:

5.4.2.1.

ainoastaan vasemmanpuoleisen liikenteen vaatimukset täyttävissä ajovalaisimissa vaakasuora nuoli, joka osoittaa ajovalaisimen edestä katsottuna oikealle eli liikennesuunnan puolelle

5.4.2.2.

ajovalaisimissa, jotka on suunniteltu täyttämään sekä oikean- että vasemmanpuoleisen liikenteen vaatimukset optisen yksikön tai hehkulampun asennon asianmukaisella säädöllä, vaakasuora kaksipäinen nuoli, jonka toinen pää osoittaa vasemmalle ja toinen oikealle

5.4.2.3.

kirjaimet MBH hyväksyntänumeroa vastakkaiselle puolelle.

5.4.2.4.

Hyväksyntätodistuksissa ja tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille toimitettavissa ilmoituslomakkeissa on aina annettava tiedot liitteessä 5 olevan kohdan 1.1.1.1 mukaisen testausmenettelyn kuluessa käytetystä asiaankuuluvasta toimintamuodosta ja liitteessä 5 olevan kohdan 1.1.1.2 mukaisista sallituista jännitteistä.

Laite on merkittävä tapauksen mukaan seuraavasti:

Tämän säännön vaatimuksia vastaavissa yksiöissä, jotka on suunniteltu siten, että lähivalon hehkulanka ei saa olla toiminnassa samanaikaisesti muun valaisutoiminnon kanssa, jonka kanssa se voi olla rakenteellisesti yhdistetty,

hyväksyntämerkin lähivalotunnuksen jälkeen on merkittävä vinoviiva (/).

5.4.2.5.

Ajovalaisimissa, joissa on muovimateriaalista valmistettu linssi, kirjaimet PL, jotka on merkittävä kohdissa 5.4.2.1–5.4.2.4 tarkoitettujen tunnusten lähelle.

5.5.	Kohdassa 5.4 tarkoitetun hyväksyntämerkin on oltava helposti luettava ja pysyvä.

5.6.	Tämän säännön liitteessä 3 annetaan esimerkkejä edellä tarkoitettujen hyväksyntämerkkien ja lisätunnusten sijoittelusta.

6. YLEISET VAATIMUKSET

6.1.	Ajoneuvotyypin kunkin näytekappaleen on täytettävä tässä kohdassa ja kohdissa 7–9 asetetut vaatimukset.

6.2.

Ajovalaisimet on suunniteltava ja valmistettava siten, että ne toimivat tyydyttävästi tavanomaisissa käyttöolosuhteissa ja säilyttävät tässä säännössä tarkoitetut ominaisuudet huolimatta niihin mahdollisesti kohdistuvasta tärinästä.

6.2.1.

Ajovalaisimet on varustettava laitteella, joka mahdollistaa niiden säädön ajoneuvoissa siten, että valaisimet täyttävät niitä koskevat määräykset. Kyseistä laitetta ei tarvitse asentaa komponentteihin, joissa heijastinta ja valoa hajottavaa linssiä ei voida erottaa toisistaan, jos kyseisiä komponentteja käytetään ainoastaan ajoneuvoissa, joissa ajovalaisimia voidaan säätää muulla tavoin.

Jos kaukovalon tuottava ajovalaisin ja lähivalon tuottava ajovalaisin, jotka kumpikin on varustettu omalla lampulla, asennetaan niin, että ne muodostavat yksikön, säätölaitteella on voitava asianmukaisesti säätää kumpaakin optista järjestelmää erikseen.

6.2.2.

Näitä vaatimuksia ei kuitenkaan sovelleta ajovalaisinyhdistelmiin, joiden heijastimet eivät ole jaettavissa ajovalaisimittain. Tämäntyyppisiin yhdistelmiin sovelletaan tämän säännön kohdan 7.3 vaatimuksia. Jos kaukovalon tuottamiseen käytetään useampaa kuin yhtä valonlähdettä, valaistuksen enimmäisarvon (Emax) määrittämiseksi käytetään yhdistettyjä toimintoja.

6.3.	Komponentit, joiden avulla hehkulamppu on kiinnitetty heijastimeen, on valmistettava niin, että hehkulamppu voidaan pimeässäkin kiinnittää ainoastaan oikeaan asentoonsa.

6.4.	Linssin oikea asento suhteessa optiseen järjestelmään on merkittävä yksiselitteisesri, ja sen kiertyminen käytön aikana on estettävä.

6.5.

Ajovalaisimet, jotka on suunniteltu täyttämään sekä oikean- että vasemmanpuoleisen liikenteen vaatimukset, voidaan mukauttaa tietynpuoleista liikennettä varten joko asianmukaisella alkusäädöllä, kun ajovalaisimet asennetaan ajoneuvoon, tai käyttäjän suorittamalla säädöllä. Tämä alkusäätö tai käyttäjän suorittama säätö voi tapahtua niin, että ajovalaisinyksikkö asennetaan ajoneuvoon tai lamppu optiseen yksikköön nähden tiettyyn kulmaan. Kaikissa tapauksissa ainoastaan kaksi toisistaan selvästi erotettavaa asentoa saavat olla mahdollisia siten, että toinen asento on tarkoitettu oikeanpuoleiselle ja toinen vasemmanpuoleiselle liikenteelle, eikä rakenne saa mahdollistaa ajovalaisimen tahatonta vaihtamista asennosta toiseen tai ajovalaisimen asettamista väliasentoon. Jos lampulle on olemassa kaksi erilaista asennusasentoa, on komponenttien, jotka kiinnittävät lampun heijastimeen, oltava siten suunniteltuja ja valmistettuja, että kummassakin asennossa lamppu pysyy paikallaan samalla tarkkuudella, jota vaaditaan niiden ajovalaisimien osalta, jotka on tarkoitettu käytettäviksi ainoastaan vasemman- tai oikeanpuoleisessa liikenteessä. Tämän kohdan vaatimusten täyttyminen on tarkastettava silmämääräisesti ja tarvittaessa koeasennuksella.

6.6.	Sen varmistamiseksi, että fotometriset ominaisuudet eivät kohtuuttomasti muutu, on suoritettava täydentäviä testejä liitteen 5 vaatimusten mukaisesti.

6.7.	Jos ajovalaisimessa on muovimateriaalista valmistettu linssi, testit on tehtävä liitteen 6 vaatimusten mukaisesti.

7. VALAISTUSTA KOSKEVAT VAATIMUKSET

7.1. Yleiset määräykset

7.1.1.

Ajovalaisimien on oltava sellaisia, että sopivilla HS1-lampuilla varustettuina niiden lähivalotoiminto tuottaa riittävän valaistuksen aiheuttamatta häikäisyä ja kaukovalotoiminto tuottaa hyvän valaistuksen.

7.1.2.

Ajovalaisimen tuottama valaistus määritetään käyttämällä pystysuoraa mittaustasoa, joka on 25 m:n etäisyydellä valaisimen etupuolella tämän säännön liitteen 4 mukaisesti.

7.1.3.

Ajovalaisimet on tarkastettava käyttämällä värittömällä vakiohehkulampulla (vertailuhehkulampulla), joka on suunniteltu 12 V:n nimellisjännitteelle. Jos ajovalaisimet voidaan varustaa vaaleankeltaisilla suodattimilla, (7) suodattimet on korvattava geometrisesti samanlaisilla värittömillä suodattimilla, joiden siirtokerroin on vähintään 80 prosenttia. Ajovalaisimen tarkastuksen aikana lampun napojen jännitettä on säädettävä niin, että saavutetaan seuraavat ominaisuudet:

Kulutus

(wattia)

Valovirta

(luumenia)

lähivalon hehkulanka

noin 35

450

ajovalon hehkulanka

noin 35

700

Ajovalaisin katsotaan hyväksyttäväksi, jos se täyttää tämän 7 kohdan vaatimukset vähintään yhdellä vakiolampulla, joka voidaan toimittaa ajovalaisimen mukana.

7.1.4.

Mitat, jotka määrittelevät HS1-lampun sisällä olevien hehkulankojen paikan, esitetään säännössä nro 37 olevissa asiaa koskevissa tietolomakkeissa.

7.1.5.

Vakiohehkulampun kuvun on oltava optiselta muodoltaan ja laadultaan sellainen, että se saa mahdollisimman vähän aikaan valon jakaantumiseen kielteisesti vaikuttavaa heijastusta tai taittumista.

7.2. Lähivaloja koskevat vaatimukset

7.2.1.

Lähivalon on tuotettava tarpeeksi terävä valoraja, jotta sen avulla voidaan suorittaa asianmukainen säätö. Valorajan on oltava vaakasuora viiva sen liikenteensuunnan vastakkaiselle puolelle, jolle ajovalaisin on tarkoitettu. Toisella puolella se ei saa ulottua sen murtoviivan HV H1 H4 ulkopuolelle, joka muodostuu 45 asteen kulmassa vaakasuoraan nähden olevasta suorasta HV H1 ja 1 cm suoran hh yläpuolella sijaitsevasta suorasta H1 H4, eikä sen suoran HV H3 ulkopuolelle, joka on 15 asteen kulmassa vaakasuoraan nähden (ks. liite 4). Valorajaa, joka ulottuu sekä suoran HV H2 että suoran H2 H4 ulkopuolelle ja joka on kahden edellä mainitun mahdollisuuden yhdistelmä, ei sallita missään olosuhteissa.

7.2.2.

Ajovalaisimen on oltava siten suunnattu, että seuraavat vaatimukset täyttyvät:

7.2.2.1.

Jos ajovalaisimet on suunniteltu täyttämään oikeanpuoleisen liikenteen vaatimukset, valoraja on vaakasuora mittaustason vasemmalla puolella, (8) ja jos ajovalaisimet on suunniteltu täyttämään vasemmanpuoleisen liikenteen vaatimukset, valoraja on vaakasuora mittaustason oikealla puolella.

7.2.2.2.

Valorajan vaakasuora osa sijaitsee mittaustasolla 25 cm sen vaakatason alapuolella, joka kulkee ajovalaisimen keskipisteen kautta (ks. liite 4),

7.2.2.3.

Valorajan ”taive” sijaitsee suoralla vv. (9)

7.2.3.

Näin suunnattuna ajovalaisimen on täytettävä kohdissa 7.2.5–7.2.7 ja 7.3 asetetut vaatimukset.

7.2.4.

Jos näin suunnattu ajovalaisin ei täytä kohdissa 7.2.5–7.2.7 ja 7.3 vahvistettuja vaatimuksia, sen suuntausta voidaan muuttaa sillä edellytyksellä, että sädekimpun akselia siirretään sivuun oikealle tai vasemmalle enintään yhden asteen (= 44 cm) verran. (10) Jotta suuntaaminen valorajan avulla helpottuisi, ajovalaisin voidaan osittain peittää valorajan terävöittämiseksi.

7.2.5.

Lähivalon mittaustasolle tuottaman valaistuksen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

Piste mittaustasolla				Vaadittu valaistus lukseina
Ajovalaisimet oikeanpuoleiseen liikenteeseen		Ajovalaisimet vasemmanpuoleiseen liikenteeseen		Vaadittu valaistus lukseina
Piste B	50 L	Piste B	50 R	≤ 0,3
Piste	75 R	Piste	75 L	≥ 6
Piste	50 R	Piste	50 L	≥ 6
Piste	25 L	Piste	25 R	≥ 1,5
Piste	25 R	Piste	25 L	≥ 1,5
Kaikki pisteet alueella III				≤ 0,7
Kaikki pisteet alueella IV				≥ 2
Kaikki pisteet alueella I				≤ 20

7.2.6.

Hyvälle näkyvyydelle haitallista sivuttaista vaihtelua ei saa esiintyä millään alueista I, II, III ja IV.

7.2.7.

Ajovalaisimien, jotka on suunniteltu täyttämään sekä oikean- että vasemmanpuoleisen liikenteen vaatimukset, on täytettävä molemmissa optisen yksikön tai hehkulampun säätöasennoissa vastaavalle liikennejärjestelmälle edellä asetetut vaatimukset.

7.3. Kaukovaloja koskevat vaatimukset

7.3.1.

Kaukovalon mittaustasolle tuottaman valaistuksen mittaukset on suoritettava ajovalaisimen ollessa suunnattuna samalla tavoin kuin kohdissa 7.2.5–7.2.7 tarkoitetuissa mittauksissa.

7.3.2.

Kaukovalon mittaustasolle tuottaman valaistuksen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

7.3.2.1.

Suorien hh ja vv leikkauspisteen HV on sijaittava alueella, jonka rajaa isoluksikäyrä, joka vastaa 90:tä prosenttia enimmäisvalaistuksesta. Enimmäisarvo Emax ei saa olla pienempi kuin 32 luksia. Enimmäisarvo ei saa olla suurempi kuin 240 luksia.

7.3.2.2.

Pisteestä HV alkaen vaakasuoraan vasemmalle ja oikealle valaistus ei saa olla pienempi kuin 16 luksia 1,125 m:n etäisyyteen asti eikä pienempi kuin 4 luksia 2,25 m:n etäisyyteen asti.

7.4 Kohdissa 7.2.5–7.2.7 ja 7.3 tarkoitetut valaistuksen arvot kankaalla on mitattava fotoreseptorilla, jonka tehoalueen on oltava sivuiltaan 65 mm:n suuruisen neliön sisällä.

8. VÄRILLISIÄ LINSSEJÄ JA SUODATTIMIA KOSKEVAT VAATIMUKSET

8.1.

Hyväksyntä voidaan saada ajovalaisimille, jotka heijastavat väritöntä tai vaaleankeltaista valoa ja joissa on väritön hehkulamppu. Vastaavat kolorimetriset ominaisuudet ovat seuraavat ilmaistuna kansainvälisen valaistustoimikunnan (CIE) värikoordinaatteina:

Vaaleankeltainen suodatin (varjostin tai linssi)

Raja punaiseen päin
Raja vihreään päin
Raja valkoiseen päin
Raja spektriarvoon päin
mikä voidaan ilmoittaa myös seuraavasti:
vallitseva aallonpituus	575 – 585 nm
puhtauskerroin	0,90 – 0,98
Siirtokertoimen on oltava	≥ 0,78.

Siirtokertoimen määrittelyssä on käytettävä valonlähdettä, jonka värilämpötila on 2 856 K. (11)

8.2.	Suodattimen on oltava osa ajovalaisinta, ja sen on oltava kiinnitettynä siihen niin, että käyttäjä ei voi irrottaa sitä tahattomasti tai tavallisin työkaluin tarkoituksellisesti.

9. VAKIOAJOVALAISIN (12)

Ajovalaisin katsotaan vakioajovalaisimeksi (vertailuajovalaisimeksi), jos

9.1.	se täyttää edellä esitetyt tyyppihyväksyntävaatimukset

9.2.	sen tehollinen halkaisija on vähintään 160 mm,

9.3.

se tuottaa vakiohehkulampulla kohdassa 7.2.5 tarkoitetuissa eri pisteissä ja eri alueilla valaistusvoimakkuuden, joka on

9.3.1.

enintään 90 prosenttia enimmäisarvoista ja

9.3.2.

vähintään 120 prosenttia kohdan 7.2.5 taulukossa määritellyistä vähimmäisarvoista.

10. VÄRIÄ KOSKEVA HUOMAUTUS

Koska hyväksyntä myönnetään tämän säännön kohdan 8.1 mukaisesti valkoista tai vaaleankeltaista valoa säteilevälle ajovalaisintyypille, sen sopimuksen, jonka liitteenä tämä sääntö on, 3 artikla ei estä sopimuksen osapuolia kieltämästä rekisteröimissään ajoneuvoissa valkoista tai vaaleankeltaista valoa säteileviä ajovalaisimia.

11. TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUS

Kaikkien ajovalaisimien, joissa on tässä säännössä määrätty hyväksyntämerkki, on vastattava hyväksyttyä tyyppiä ja täytettävä edellä esitetyt fotometriset ja kolorimetriset vaatimukset. Näiden vaatimusten täyttyminen on todennettava tämän säännön liitteen 2 ja liitteen 5 kohdan 3 ja tapauksen mukaan liitteen 6 kohdan 3 mukaisesti.

12. SEURAAMUKSET VAATIMUSTENMUKAISUUDESTA POIKKEAVASTA TUOTANNOSTA

12.1.

Ajovalaisintyypille tämän säännön mukaisesti myönnetty hyväksyntä voidaan peruuttaa, jos edellä esitetyt vaatimukset eivät täyty tai jos hyväksyntämerkillä varustettu ajovalaisin ei vastaa hyväksyttyä tyyppiä.

12.2.

Jos tätä sääntöä soveltava sopimuksen osapuoli peruuttaa aiemmin myöntämänsä hyväksynnän, sen on viipymättä ilmoitettava siitä muille tätä sääntöä soveltaville sopimuksen osapuolille tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella ilmoituslomakkeella.

13. AJOVALAISINTYYPIN MUUTOKSET JA HYVÄKSYNNÄN LAAJENTAMINEN

13.1.

Ajovalaisintyyppiin mahdollisesti tehtävistä muutoksista on ilmoitettava hallinnolliselle yksikölle, joka on hyväksynyt kyseisen ajovalaisintyypin. Hallinnollinen yksikkö voi tämän jälkeen

13.1.1.

katsoa, että tehdyillä muutoksilla ei todennäköisesti ole havaittavia kielteisiä vaikutuksia ja että ajovalaisin joka tapauksessa täyttää edelleen vaatimukset, tai

13.1.2.

vaatia testien suorittamisesta vastaavalta tutkimuslaitokselta uuden testausselosteen.

13.2.

Hyväksynnän vahvistamisesta tai epäämisestä on ilmoitettava muutokset eritellen tätä sääntöä soveltaville sopimuksen osapuolille kohdan 5.3 mukaisella menettelyllä.

13.3.

Hyväksynnän laajentamisen myöntäneen toimivaltaisen viranomaisen on annettava laajentamiselle sarjanumero ja ilmoitettava siitä muille tätä sääntöä soveltaville sopimuksen sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella ilmoituslomakkeella.

14. TUOTANNON LOPETTAMINEN

Jos hyväksynnän haltija lopettaa tämän säännön perusteella hyväksytyn ajovalaisimen valmistamisen, hyväksynnän haltijan on ilmoitettava tästä hyväksynnän myöntäneelle viranomaiselle. Ilmoituksen saatuaan viranomaisen on ilmoitettava asiasta muille tätä sääntöä soveltaville sopimuksen sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella lomakkeella.

15. HYVÄKSYNTÄTESTEISTÄ VASTAAVIEN TEKNISTEN TUTKIMUSLAITOSTEN SEKÄ HALLINNOLLISTEN YKSIKÖIDEN NIMET JA OSOITTEET

Tätä sääntöä soveltavien sopimuspuolien on ilmoitettava Yhdistyneiden kansakuntien sihteeristölle hyväksyntätestauksesta vastaavien teknisten tutkimuslaitosten ja niiden hallinnollisten yksiköiden nimet ja osoitteet, jotka myöntävät hyväksynnän ja joille on lähetettävä ilmoitukset muissa maissa annetusta hyväksynnästä taikka hyväksynnän laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta.

16. SIIRTYMÄMÄÄRÄYKSET

16.1.

Kuuden kuukauden kuluttua säännön nro 112 virallisesta voimaantulopäivästä tätä sääntöä soveltavien sopimuspuolten on lakattava myöntämästä E-hyväksyntöjä tämän säännön perusteella.

16.2.

Tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet eivät saa kieltäytyä laajentamasta hyväksyntää, joka on myönnetty tämän säännön muutossarjan 01 perusteella.

16.3.

Hyväksynnät, jotka on myönnetty tämän säännön perusteella ennen säännön nro 112 voimaantuloa, sekä kaikki hyväksyntien laajennukset, mukaan luettuina myöhemmin myönnettävät laajennukset tämän säännön alkuperäisen version mukaisiin hyväksyntiin, pysyvät voimassa rajoittamattoman ajan.

16.4.

Tätä sääntöä soveltavien sopimuspuolten on edelleen myönnettävä hyväksyntiä muutossarjan 01 ja tämän säännön alkuperäisen version perusteella, jos kyseiset ajovalaisimet on tarkoitettu varaosiksi käytössä oleviin ajoneuvoihin.

16.5.

Säännön nro 112 virallisesta voimaantulopäivästä alkaen mikään tätä sääntöä soveltava sopimuspuoli ei saa kieltää sellaisen ajovalaisintyypin asentamista uuteen ajoneuvoon, joka on hyväksytty säännön nro 112 mukaisesti.

16.6.

Tätä sääntöä soveltavien sopimuspuolten on edelleen sallittava tämän säännön mukaisesti hyväksytyn ajovalaisimen asentaminen ajoneuvotyyppiin tai ajoneuvoon.

16.7.

Tätä sääntöä soveltavien sopimuspuolten on edelleen sallittava tämän säännön alkuperäisen version mukaisesti hyväksytyn ajovalaisimen asentaminen ja käyttö käytössä olevassa ajoneuvossa sillä edellytyksellä, että ajovalaisin on tarkoitettu varaosaksi.

(1) Tämän säännön vaatimukset eivät estä tätä sääntöä soveltavaa sopimuspuolta kieltämästä sellaisen tämän säännön mukaisesti hyväksytyn ajovalaisimen, jossa on muovimateriaalista valmistettu linssi, ja mekaanisen (pyyhkimillä varustetun) ajovalaisimen puhdistuslaitteen yhdistelmää.

(2) Jos ajovalaisimet on suunniteltu täyttämään ainoastaan joko oikean- tai vasemmanpuoleiselle liikenteelle asetetut vaatimukset, suositetaan lisäksi, että sen alueen ääriviivat, joka voidaan pimentää tienkäyttäjille aiheutuvan haitan estämiseksi niissä maissa, joissa liikenne kulkee tien vastakkaista puolta verrattuna siihen maahan, jota varten ajovalaisin on suunniteltu, olisi merkittävä pysyvästi etulinssiin. Tämä rajaus ei ole kuitenkaan välttämätön silloin, kun alue on selvästi erotettavissa valaisimen muotoilusta.

(3) Jos linssiä ei voi irrottaa ajovalaisimen päärungosta, riittää, että kyseinen tila on linssissä tai rungossa.

(4) Ajovalaisimien lähettämien valokeilojen värin muuttumista ei pidetä ajovalaisintyypin muuttumisena, jos ajovalaisimien muut ominaisuudet eivät muutu. Tällaisille ajovalaisimille annetaan sama hyväksyntänumero (ks. kohta 2.3).

(5) Jos eri ajovalaisimityypeissä on samanlainen linssi, linssiin voidaan kiinnittää näiden ajovalaisintyyppien eri hyväksyntämerkit, jos ajovalaisimen päärungolla, vaikka sitä ei voida erottaa linssistä, on kohdassa 4.2 kuvattu tila ja ajovalaisintyypin hyväksyntänumero. Jos eri ajovalaisintyypeissä on samanlainen päärunko, siihen voidaan kiinnittää näiden ajovalaisintyyppien eri hyväksyntämerkit.

(6) Vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolten tunnusnumerot esitetään ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman (R.E.3) liitteessä 3 (asiakirja ECE/TRANS/WP.29/78/Rev.2/Amend.1).

(7) Kaikkien komponenttien, joiden tarkoituksena on värittää valoa, katsotaan kuuluvan näihin suodattimiin.

(8) Mittaustason on oltava riittävän leveä, jotta valorajaa voidaan tarkastella vähintään 5°:n alueella suoran vv molemmilla puolilla.

(9) Jos valokeilan valorajan ”taive” ei ole terävä, käytetään sivuttaissuuntausta tavalla, joka parhaiten täyttää valaistusta koskevat vaatimukset oikeanpuoleisen liikenteen osalta pisteissä 75 R ja 50 R ja vasemmanpuoleisen liikenteen osalta pisteissä 75 L ja 50 L.

(10) Uudelleensuuntauksen 1 asteen raja oikealle tai vasemmalle ei estä ylös- tai alaspäin suuntautuvaa pystysuuntaista uudelleensuuntausta. Pystysäätöä rajoittavat ainoastaan kohdan 7.3 vaatimukset. Valorajan vaakasuuntaisen osan ei kuitenkaan pitäisi ulottua suoran hh ulkopuolelle.

(11) Vastaa Kansainvälisen valaistustoimikunnan A-valonlähdettä.

(12) Tilapäisesti voidaan hyväksyä muita arvoja. Lopullisten erittelyjen puuttuessa suositellaan hyväksytyn ajovalaisimen käyttöä.

LIITE 1

ILMOITUS

(Enimmäiskoko: A4 (210 × 297 mm))

LIITE 2

LUOKAN HS1 LAMPUILLA VARUSTETTUJEN AJOVALAISIMIEN TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUDEN TARKASTAMINEN

1.	Hyväksyntämerkillä varustettujen ajovalaisimien on vastattava hyväksyttyä tyyppiä.

2.	Tuotanto katsotaan mekaaniselta ja geometriselta kannalta vaatimustenmukaiseksi, jos eroavuudet eivät ylitä väistämättömiä valmistuspoikkeamia.

Sarjan ajovalaisimien vaatimustenmukaisuutta ei aseteta kyseenalaiseksi fotometristen ominaisuuksien osalta (1), jos minkä tahansa sattumanvaraisesti valitun ja vakiolampulla varustetun ajovalaisimen fotometrisiä ominaisuuksia testattaessa

3.1	mikään mitattu arvo ei poikkea kielteisesti yli 20 prosentilla tässä säännössä määritellyistä arvoista (pisteitä B 50 R tai L ja aluetta III koskevien arvojen kielteinen poikkeama saa olla enintään 0,2 luksia (B 50 R tai L) tai 0,3 luksia (alue III))

3.2

tai jos

3.2.1

lähivalon osalta tässä säännössä määrätyt arvot täyttyvät pisteessä HV (toleranssi 0,2 luksia) ja vähintään yhdessä pisteessä kullakin niistä alueista, jotka säteeltään 15 cm:n suuruinen ympyrä rajaa mittaustasolle (etäisyys 25 m) pisteiden B 50 L (tai R) (toleranssi 0,1 luksia), 75 R (tai L), 50 R tai L, 25 R ja 25 L ympärille, sekä lisäksi alueen IV koko sillä alueella, joka on enintään 22,5 cm suoran 25 R–25 L yläpuolella

3.2.2

ja jos kaukovalon osalta pisteen HV sijaitessa alueella, jossa isoluksi on 0,75 Emax, fotometriset arvot ovat 20 prosentin toleranssin sisällä.

4.	Jos kohdassa 3 kuvattujen testien tulokset eivät vastaa vaatimuksia, ajovalaisimelle suoritettavat testit on toistettava käyttämällä toista vakiolamppua.

(1) On suositeltavaa, että valmistusmaan viranomaiset tarkastelevat valmistajan mahdollisesti tekemien tilastollisten tarkastusten tuloksia sen sijaan, että ne tekisivät kohdassa 3 mainitut testit.

LIITE 3

HYVÄKSYNTÄMERKKIEN SIJOITTELU

(Ks. tämän säännön kohta 5)

Kuva 1

a= vähintään 12 mm

Edellä esitetyllä hyväksyntämerkillä varustettu ajovalaisin on ajovalaisin, joka täyttää tämän säännön vaatimukset ja on tarkoitettu ainoastaan oikeanpuoleiseen liikenteeseen.

a= vähintään 12 mm

Kuva 2

Edellä esitetyllä hyväksyntämerkillä varustettu ajovalaisin on ajovalaisin, joka täyttää tämän säännön vaatimukset ja on tarkoitettu

ainoastaan vasemmanpuoleiseen liikenteeseen.

Kuva 3

Ajovalaisin on tarkoitettu sekä oikean- että vasemmanpuoleiseen liikenteeseen säätämällä asianmukaisella tavalla optisen järjestelmän tai lampun asentoa ajoneuvossa.

Kuva 4

Edellä esitetyllä hyväksyntämerkillä varustettu ajovalaisin on ajovalaisin, joka täyttää tämän säännön vaatimukset ja on suunniteltu siten, että lähivalon hehkulanka ei voi syttyä yhtäaikaa kaukovalon ja/tai muun rakenteellisesti yhdistetyn valotoiminnon kanssa.

Huomautus:

Edellä esitetyillä hyväksyntämerkeillä varustetut ajovalaisimet on hyväksytty Alankomaissa (E4) hyväksyntänumerolla 002439. Hyväksyntänumerosta käy ilmi, että hyväksyntä on myönnetty tämän säännön vaatimusten mukaisesti säännön ollessa alkuperäisessä muodossaan.

Hyväksyntänumero on sijoitettava ympyrän lähelle ja joko E-kirjaimen ylä- tai alapuolelle taikka sen oikealle tai vasemmalle puolelle. Hyväksyntänumeron muodostavien merkkien on oltava E-kirjaimen samalla puolella ja samaan suuntaan suunnattuja. Roomalaisten numeroiden käyttämistä hyväksyntänumeroina on vältettävä, jotta niitä ei sekoitettaisi muihin merkkeihin.

Kuva 5

Edellä esitetyllä hyväksyntämerkillä varustetussa ajovalaisimessa on tämän säännön vaatimusten mukainen muovimateriaalista valmistettu linssi ja se täyttää tämän säännön vaatimukset.

Ajovalaisin on suunniteltu siten, että lähivalon hehkulanka voidaan sytyttää yhtäaikaa kaukovalon ja/tai muun rakenteellisesti yhdistetyn valotoiminnon kanssa.

LIITE 4

MITTAUSTASO

Oikeanpuoleisen liikenteen ajovalaisin (1)

(Mitat millimetreinä)

h–h	:	vaakataso) kulkee
v–v	:	pystytaso) ajovalaisimen keskipisteen kautta

(1) Vasemmanpuoleisen liikenteen osalta käytettävä mittaustaso on symmetrinen suhteessa tässä liitteessä esitettyyn suoraan v–v.

LIITE 5

TOIMINNASSA OLEVIEN AJOVALAISIMIEN FOTOMETRISTEN OMINAISUUKSIEN VAKAUDEN TESTAUS

TÄYDELLISTEN AJOVALAISIMIEN TESTAUS

Kun fotometriset arvot on mitattu tämän säännön vaatimusten mukaisesti pisteessä Emax kaukovalon osalta ja pisteissä HV, 50 R ja B 50 L lähivalon osalta (tai pisteissä HV, 50 L ja B 50 R vasemmanpuoleiseen liikenteeseen suunniteltujen ajovalaisimien osalta), täydellistä ajovalaisinta edustavan näytekappaleen fotometristen ominaisuuksien vakaus on testattava valaisimen toimiessa. ’Täydellisellä ajovalaisimella’ tarkoitetaan itse täydellistä valaisinta ja sitä ympäröiviä korin osia ja valaisimia, jotka saattavat vaikuttaa ajovalaisimen lämpöhäviöön.

1. FOTOMETRISTEN OMINAISUUKSIEN VAKAUDEN TESTAUS

Testit on suoritettava kuivassa ja ilmavirrattomassa ympäristössä, jonka lämpötila on 23 °C ± 5 °C siten, että täydelliset ajovalaisimet on kiinnitetty alustaan tavalla, joka vastaa asianmukaista asennusta ajoneuvoon.

1.1 Puhdas ajovalaisin

Ajovalaisimen on oltava toiminnassa 12 tunnin ajan kohdan 1.1.1 mukaisesti, ja se on tarkastettava kohdan 1.1.2 mukaisesti.

1.1.1 Testausmenettely

Ajovalaisimen on oltava toiminnassa määriteltyä aikaa vastaava jakso seuraavasti:

a)	Kun hyväksyttävänä on ainoastaan yksi valaisutoiminto (kauko- tai lähivalo), tätä toimintoa vastaavan hehkulangan on oltava toiminnassa määrätty aika (1).

Kun hyväksyttävänä on rakenteellisesti yhdistetty lähivalaisin ja kaukovalaisin (kaksoishehkulanka tai kaksi hehkulamppua), on meneteltävä seuraavasti:

Jos hakija ilmoittaa, että ajovalaisinta on tarkoitus käyttää siten, että vain yksi hehkulanka on toiminnassa kerrallaan (2), testi on suoritettava tämän edellytyksen mukaisesti niin, että kukin eritellyistä toiminnoista aktivoidaan vuorollaan ajaksi, joka on puolet kohdassa 1.1 tarkoitetusta ajasta.

Kaikissa muissa tapauksissa, ajovalaisimen on oltava toiminnassa seuraavan syklin mukaisesti, kunnes annettu aika täyttyy:

15 minuuttia – lähivalo toiminnassa

5 minuuttia, kaikki hehkulangat toiminnassa.

Kun hyväksyttävänä ovat ryhmitellyt valaisutoiminnot, kaikkien yksittäisten toimintojen on oltava samanaikaisesti toiminnassa yksittäisille valaisutoiminnoille (a) määritellyn ajan, jolloin otetaan huomioon myös rakenteellisesti yhdistettyjen valaisutoimintojen (b) käyttö valmistajan ohjeiden mukaisesti.

1.1.1.2 Testijännite

Jännite on säädettävä siten, että saavutetaan 90 prosenttia luokan HS1 hehkulampuille säännössä nro 37 vahvistetusta enimmäistehosta.

1.1.2 Testitulokset

1.1.2.1 Silmämääräinen tarkastus

Kun ajovalaisimen lämpötila on tasaantunut ympäristön lämpötilaa vastaavaksi, ajovalaisimen linssi ja mahdollinen ulkopuolinen linssi on puhdistettava puhtaalla, kostealla puuvillakankaalla. Tämän jälkeen valaisin on tarkastettava silmämääräisesti. Ajovalaisimien linssissä tai mahdollisessa ulkolinssissä ei saa olla havaittavissa vääristymiä, muodonmuutoksia, murtumia taikka värimuutoksia.

1.1.2.2 Fotometrinen testi

Tämän säännön fotometristen vaatimusten täyttyminen on tarkastettava seuraavista pisteistä:

Lähivalo:

50 R - B 50 L - HV oikeanpuoleiseen liikenteeseen suunniteltujen ajovalaisimien osalta,

50 L - B 50 R - HV vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tarkoitettujen ajovalaisimien osalta.

Kaukovalo:

piste Emax

Lämmön aiheuttaman ajovalaisimen alustan muodonmuutoksen huomioon ottamiseksi voidaan suorittaa toinen suuntaus (valorajan sijainnin muutos käsitellään tämän liitteen kohdassa 2).

Fotometristen ominaisuuksien ja ennen testiä mitattujen arvojen välillä sallitaan 10 prosentin poikkeama, johon luetaan kuuluvaksi myös fotometrisen mittausmenettelyn toleranssit.

1.2 Likainen ajovalaisin

Kun ajovalaisin on testattu kohdan 1.1 mukaisesti ja sitten valmisteltu kohdan 1.2.1 mukaisesti, sitä on pidettävä toiminnassa yhden tunnin ajan kohdan 1.1.1 mukaisesti. Tämän jälkeen se on tarkastettava kohdan 1.1.2 mukaisesti.

1.2.1 Ajovalaisimen valmistelu

1.2.1.1 Testiseos

1.2.1.1.1.

Ajovalaisimelle, jonka ulkolinssi on valmistettu lasista:

Ajovalaisimelle levitetään veden ja epäpuhtaan aineen seos, joka on koostumukseltaan seuraava:

9 paino-osaa silikahiekkaa, jonka hiukkaskoko on 0–100 μm,

1 paino-osa kasviperäistä hiilipölyä (pyökki), jonka hiukkaskoko on 0–100 μm,

0,2 paino-osaa NaCMC:tä (3) ja

sopiva määrä tislattua vettä, jonka johtavuus on ≤ 1 mS/m.

Seos saa olla enintään 14 vuorokautta vanha.

1.2.1.1.2.

Ajovalaisimelle, jonka ulkolinssi on valmistettu muovimateriaalista:

Ajovalaisimelle levitetään veden ja epäpuhtaan aineen seos, joka on koostumukseltaan seuraava:

9 paino-osaa silikahiekkaa, jonka hiukkaskoko on 0–100 μm,

1 paino-osa kasviperäistä hiilipölyä (pyökki), jonka hiukkaskoko on 0–100 μm,

0,2 paino-osaa NaCMC:tä,

13 paino-osaa tislattua vettä, jonka johtavuus on ≤ 1 mS/m, ja

2 ± 1 paino-osaa pinta-aktiivista ainetta (4).

Seos saa olla enintään 14 vuorokautta vanha.

1.2.1.2 Testiseoksen levittäminen ajovalaisimelle

Testiseosta levitetään tasaisesti koko ajovalaisimen valoa säteilevälle pinnalle, ja sen annetaan kuivua. Toimenpide toistetaan, kunnes valaistusarvo on laskenut 15–20 prosenttiin kussakin seuraavista pisteistä mitatuista arvoista tässä liitteessä kuvatuissa olosuhteissa:

kaukovalon piste Emax – kauko/lähivalaisimen fotometrinen jakauma,

kaukovalon piste Emax – ainoastaan kaukovalaisimena toimivan valaisimen fotometrinen jakauma,

50 R ja 50 V (5), kun kyseessä on vain lähivaloa tuottava valaisin, joka on tarkoitettu käytettäväksi oikeanpuoleisessa liikenteessä,

50 L ja 50 V, kun kyseessä on vasemmanpuoleisessa liikenteessä käytettäväksi suunniteltu, ainoastaan lähivalaisimena toimiva valaisin.

1.2.1.3 Mittauslaite

Mittauslaitteena käytetään samanlaista laitetta kuin ajovalaisimien hyväksyntätestissä. Fotometrisissä tarkastuksissa on käytettävä vakiohehkulamppua.

2. LÄMMÖN VAIKUTUKSESTA JOHTUVAN VALORAJAN PYSTYSUUNTAISEN SIIRTYMÄN TESTI

Tässä testissä tarkastetaan, ettei lämmön vaikutuksesta johtuva valorajan pystysuuntainen siirtymä ylitä toiminnassa olevalle lähivalaisimelle määriteltyä arvoa.

Kun ajovalaisin on testattu kohdan 1 mukaisesti, se on testattava kohdassa 2.1 määritellyssä testissä säätämättä ajovalaisinta testausalustaan nähden tai irrottamatta sitä testausalustasta.

2.1 Testi

Testi on suoritettava kuivassa ja ilmavirrattomassa ympäristössä, jonka lämpötila on 23 °C ± 5 °C.

Ajovalaisin on testattava lähivalolla käyttämällä sarjavalmisteista hehkulamppua, jota on poltettu vähintään tunnin ajan ennen testiä, eikä ajovalaisinta saa irrottaa testausalustasta eikä säätää testausalustaan nähden. (Tätä testiä varten jännite on säädettävä kohdan 1.1.1.2 mukaisesti.) Valorajan vaakasuoran osan (vv:n ja pystysuoran, oikeanpuoleisessa liikenteessä pisteen B 50 L kautta tai vasemmanpuoleisessa liikenteessä pisteen B 50 R kautta kulkevan viivan välisen osan) sijainti on määritettävä 3 minuuttia (r3) ja 60 minuuttia (r60) testin alkamisajankohdan jälkeen.

Edellä tarkoitetussa valorajan sijainnissa tapahtuneen vaihtelun mittaamisessa voidaan käyttää mitä tahansa menetelmää, joka antaa riittävän tarkat toistettavat tulokset.

2.2 Testitulokset

2.2.1

Milliradiaaneina (mrad) ilmoitettu testitulos katsotaan lähivalon osalta hyväksyttäväksi vain, jos absoluuttinen arvo

Formula

ajovalaisimesta mitattuna on enintään 1,0 mrad (ΔrI ≤ 1,0 mrad).

2.2.2

Jos tämä arvo on kuitenkin yli 1,0 mrad mutta enintään 1,5 mrad (1,0 mrad < ΔrI ≤ 1,5 mrad) testataan toinen ajovalaisin kohdan 2.1 mukaisesti sen jälkeen, kun ajovalaisin on käynyt kolmesti peräkkäin läpi seuraavassa määritellyn syklin ajovalaisimen mekaanisten osien sijainnin vakiinnuttamiseksi alustassa, joka vastaa oikeaa asennusta ajoneuvoon:

lähivalo toiminnassa tunnin ajan (jännite säädetään kohdan 1.1.1.2 mukaisesti),

tunnin mittainen lepojakso.

Ajovalaisintyyppi katsotaan hyväksyttäväksi, jos ensimmäisestä näytteestä mitatun itseisarvon ΔrI ja toisesta näytteestä mitatun itseisarvon ΔrII keskiarvo on enintään 1,0 mrad

Formula

3. TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUS

Yksi ajovalaisinnäytteistä on testattava kohdassa 2.1 esitetyn menettelyn mukaisesti sen jälkeen, kun ajovalaisin on käynyt kolmesti peräkkäin läpi kohdassa 2.2.2 määritellyn syklin. Ajovalaisin katsotaan hyväksyttäväksi, jos arvo Δr on enintään 1,5 mrad.

Jos kyseinen arvo on yli 1,5 mrad mutta enintään 2,0 mrad, testataan toinen ajovalaisin, minkä jälkeen molemmista näytteistä mitattujen itseisarvojen keskiarvo saa olla enintään 1,5 mrad.

(1) Jos testattava ajovalaisin on ryhmitetty ja/tai rakenteellisesti yhdistetty merkkivalaisimen kanssa, merkkivalaisimen on oltava toiminnassa testin ajan. Jos kyseessä on suuntavalaisin, sitä on käytettävä vilkkutoiminnolla siten, että kytkentäaikojen suhde on suunnilleen yksi yhteen.

(2) Jos hehkulangoista kaksi tai useampia on toiminnassa samanaikaisesti ajovalaisimia vilkutettaessa, tätä ei katsota tavanomaiseksi hehkulankojen samanaikaiseksi käytöksi.

(3) NaCMC on tavallisesti lyhenteellä CMC merkityn karboksimetyyliselluloosan natriumsuola. Epäpuhtausseoksessa käytettävän NaCMC:n substituutioaste on 0,6–0,7 ja 2 %:n liuoksen viskositeetti 20 °C:n lämpötilassa on 200–300 cP.

(4) Määrän toleranssi johtuu siitä, että on saatava aikaan epäpuhtaan aineen seos, joka levittyy oikealla tavalla koko muovilinssille.

(5) 50 V sijaitsee 375 mm HV:n alapuolella 25 m:n etäisyydellä olevan mittaustason pystysuoralla viivalla vv.

LIITE 6

MUOVILINSSEILLÄ VARUSTETTUJA VALAISIMIA KOSKEVAT VAATIMUKSET – LINSSI- TAI MATERIAALINÄYTTEIDEN JA TÄYDELLISTEN VALAISIMIEN TESTAUS

1. YLEISET VAATIMUKSET

1.1.	Tämän säännön kohdan 3.2.4 mukaisesti toimitettujen näytteiden on täytettävä kohdissa 2.1–2.5 tarkoitetut vaatimukset.

1.2.	Kahden täydellistä valaisinta edustavan näytteen, jotka on toimitettu tämän säännön kohdan 3.2.3 mukaisesti ja jotka sisältävät muovimateriaalista valmistetut linssit, on linssin materiaalin osalta täytettävä kohdassa 2.6 tarkoitetut vaatimukset.

1.3.	Muovimateriaalista valmistettujen linssien näytekappaleet tai materiaalinäytteet on testattava yhdessä sen heijastimen kanssa, johon ne on tarkoitettu asennettaviksi (jos sovellettavissa), hyväksyntätesteissä tämän liitteen lisäyksen 1 taulukossa A esitetyssä aikajärjestyksessä.

1.4.	Jos valaisimen valmistaja pystyy kuitenkin osoittamaan, että tuote on jo läpäissyt kohdissa 2.1–2.5 tarkoitetut testit tai vastaavat testit toisen säännön mukaisesti, kyseisiä testejä ei tarvitse toistaa. Ainoastaan lisäyksen 1 taulukossa B tarkoitetut testit ovat pakollisia.

2. TESTIT

2.1. Lämpötilamuutosten sieto

2.1.1. Testit

Kolmen käyttämättömän näytteen (linssin) on käytävä läpi viisi lämpötilan ja suhteellisen kosteuden muutossykliä seuraavan ohjelman mukaisesti:

3 tuntia lämpötilassa 40 °C ± 2 °C ja 85–95 prosentin suhteellisessa kosteudessa,

1 tunti lämpötilassa 23 °C ± 5 °C ja 60–75 prosentin suhteellisessa kosteudessa,

15 tuntia lämpötilassa – 30 °C ± 2 °C,

1 tunti lämpötilassa 23 °C ± 5 °C ja 60–75 prosentin suhteellisessa kosteudessa,

3 tuntia lämpötilassa 80 °C ± 2 °C,

1 tunti lämpötilassa 23 °C ± 5 °C ja 60–75 prosentin suhteellisessa kosteudessa.

Ennen tätä testiä näytteitä on pidettävä lämpötilassa 23 °C ± 5 °C ja 60–75 prosentin suhteellisessa kosteudessa vähintään neljän tunnin ajan.

Huomautus:

Jakson ”yksi tunti lämpötilassa 23 °C ± 5 °C” on sisällettävä ne siirtymäjaksot lämpötilasta toiseen, jotka ovat tarpeen lämpöshokkivaikutusten välttämiseksi.

2.1.2. Fotometriset mittaukset

2.1.2.1. Menetelmä

Näytteille on suoritettava fotometriset mittaukset ennen testiä ja sen jälkeen.

Näissä mittauksissa on käytettävä vakiolamppua seuraavissa pisteissä:

B 50 L ja 50 R lähivalaisimen tai lähi/kaukovalaisimen lähivalon osalta (B 50 R ja 50 L vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tarkoitettujen ajovalaisimien osalta),

Emax kaukovalaisimen tai lähi/kaukovalaisimen kaukovalon osalta.

2.1.2.2. Tulokset

Kustakin näytteestä ennen testiä ja sen jälkeen mitatut fotometriset arvot saavat vaihdella enintään 10 prosenttia fotometrisen mittausmenettelyn toleranssit mukaan luettuina.

2.2. Ilmakehässä vaikuttavien ja kemiallisten tekijöiden sieto

2.2.1. Ilmakehässä vaikuttavien tekijöiden sieto

Kolme uutta näytettä (linssiä tai materiaalinäytettä) on altistettava sellaisesta lähteestä peräisin olevalle säteilylle, jonka spektrijakauma on sama kuin lämpötilassa 5 500 K–6 000 K olevan mustan kappaleen. Lähteen ja näytteiden väliin on sijoitettava asianmukaiset suodattimet, jotta vähennetään mahdollisimman paljon säteilyä, joka on aallonpituudeltaan alle 295 nm ja yli 2 500 nm. Näytteet on altistettava voimakkaalle valaistukselle, joka on teholtaan 1 200 W/m2 ± 200 W/m2, sellaiseksi ajaksi, että näytteiden saaman valoenergian arvo on 4 500 MJ/m2 ± 200 MJ/m2. Kotelon sisällä näytteiden kanssa samaan tasoon asetetusta mustasta levystä mitatun lämpötilan on oltava 50 °C ± 5 °C. Tasaisen altistuksen aikaansaamiseksi näytteiden on kierrettävä säteilylähteen ympäri nopeudella 1–5 kierrosta minuutissa.

Näytteet on suihkutettava tislatulla vedellä, jonka johtokyky on pienempi kuin 1 mS/m lämpötilassa 23 °C ± 5 °C, seuraavan syklin mukaisesti:

suihkutus	:	5 minuuttia,
kuivaus	:	25 minuuttia.

2.2.2. Kemiallisten tekijöiden sieto

Kun kohdassa 2.2.1 tarkoitettu testi ja kohdassa 2.2.3.1 tarkoitettu mittaus on suoritettu, mainittujen kolmen näytteen ulkopinnat on käsiteltävä kohdassa 2.2.2.2 tarkoitetulla tavalla kohdassa 2.2.2.1 määritellyllä seoksella.

2.2.2.1. Testiseos

Testiseoksen koostumuksen on oltava 61,5 prosenttia n-heptaania, 12,5 prosenttia tolueenia, 7,5 prosenttia etyylitetrakloridia, 12,5 prosenttia trikloorietyleeniä ja 6 prosenttia ksyleeniä (tilavuusprosentteina).

2.2.2.2. Testiseoksen levittäminen

Liotetaan puuvillakankaan (ISO 105 -standardin mukaisen) palaa kohdassa 2.2.2.1 määritellyssä seoksessa, kunnes se on kyllästynyt. Tämän jälkeen kangas levitetään 10 sekunnin kuluessa 10 minuutin ajaksi näytteen ulkopinnalle niin, että paine on 50 N/cm2, mikä vastaa 14 × 14 mm:n suuruiseen testipintaan kohdistettua 100 N:n voimaa.

Tämän 10 minuutin jakson aikana kangaspalaa on kostutettava uudelleen seoksella niin, että käytettävä neste on koostumukseltaan jatkuvasti täysin sama määritellyn testiseoksen koostumuksen kanssa.

Testiseoksen levittämisen aikana näytteeseen kohdistettua painetta voidaan kompensoida säröytymisen välttämiseksi.

2.2.2.3. Puhdistaminen

Kun testiseos on levitetty näytteille, näytteiden annetaan kuivua ilmassa, ja ne pestään sitten kohdassa 2.3 (Puhdistusaineiden sieto) määritellyllä liuoksella lämpötilassa 23 °C ± 5 °C.

Sitten näytteet huuhdotaan huolellisesti tislatulla vedellä, joka saa sisältää enintään 0,2 prosenttia epäpuhtauksia ja jonka lämpötila on 23 °C ± 5 °C. Tämän jälkeen näytteet pyyhitään pehmeällä kankaalla.

2.2.3. Tulokset

2.2.3.1. Ilman epäpuhtauksien sietoa mittaavan testin jälkeen näytteiden ulkopinnassa ei saa olla halkeamia, naarmuja, säröjä tai epämuodostumia, ja läpäisevyyden keskivariaatio

Formula , mitattuna kolmesta näytteestä

tämän liitteen lisäyksessä 2 kuvatulla tavalla ei saa ylittää arvoa 0,020

(Δ tm ≤ 0.020).

2.2.3.2. Kemiallisten aineiden sietotestin jälkeen näytteissä ei saa olla jälkiä kemiallisista aineista, jotka voivat aiheuttaa poikkeaman valon diffuusioon, jonka keskivariaatio

Formula , mitattuna kolmesta näytteestä

tämän liitteen lisäyksessä 2 kuvatulla tavalla ei saa ylittää arvoa 0,020

(Δ dm ≤ 0,020).

2.3. Puhdistusaineiden ja hiilivetyjen sieto

2.3.1. Puhdistusaineiden sieto

Kolmen näytteen (linssien tai materiaalinäytteiden) ulkopinnat on lämmitettävä lämpötilaan 50 °C ± 5 °C ja upotettava sen jälkeen viiden minuutin ajaksi seokseen, jota pidetään lämpötilassa 23 °C ± 5 °C ja joka on koostumukseltaan seuraava: 99 osaa tislattua vettä, joka sisältää enintään 0,02 prosenttia epäpuhtauksia, ja yksi osa alkyyliaryylisulfonaattia.

Testin lopuksi näytteet on kuivattava lämpötilassa 50 °C ± 5 °C ja näytteiden pinta puhdistettava kostealla kankaalla.

2.3.2. Hiilivetyjen sieto

Kolmen näytteen ulkopintoja hierotaan kevyesti yhden minuutin ajan sellaisessa seoksessa kastellulla puuvillakankaalla, jonka koostumus on 70 prosenttia n-heptaania ja 30 prosenttia tolueenia (tilavuusprosentteina), ja sen jälkeen näytteiden annetaan kuivua ilmassa.

2.3.3. Tulokset

Kun edellä esitetyt kaksi testiä on suoritettu peräkkäin, valon läpäisyn vaihtelun keskiarvo

Formula , mitattuna kolmesta näytteestä

tämän liitteen lisäyksessä 2 kuvatulla tavalla ei saa ylittää arvoa 0,010

(Δ tm ≤ 0,010).

2.4. Mekaanisen kulutuksen sieto

2.4.1. Kulutustestin menetelmä

Kolmen uuden näytteen (linssin) ulkopinnoille on suoritettava tasaisen mekaanisen kulutuksen testi tämän liitteen lisäyksessä 3 määriteltyä menetelmää käyttäen.

2.4.2. Tulokset

Tämän testin jälkeen on mitattava

valon läpäisyn vaihtelu	:
ja hajonnan vaihtelu	:

lisäyksessä 2 määritellyn menettelyn mukaisesti kohdassa 2.2.4 määritellyllä alueella. Kolmen näytteen keskiarvon on oltava sellainen, että

Δ tm ≤ 0,100

Δ dm ≤ 0,050.

2.5. Pinnoitteiden pysyvyyden testaus

2.5.1. Näytteen valmistelu

Linssin pinnoitteen alueelle viilletään partakoneenterällä tai neulalla 20 × 20 mm:n kokoinen ruudukko, jonka ruudut ovat kooltaan noin 2 × 2 mm. Terän tai neulan paineen on oltava riittävä ainakin pinnoitteen leikkaamiseksi.

2.5.2. Testin kuvaus

Testissä käytetään teippiä, jonka kiinnitysvoima on 2 N leveyssenttimetriä kohti ± 20 prosenttia mitattuna tämän liitteen lisäyksessä 4 määritellyissä vakioiduissa olosuhteissa. Teippiä, jonka leveyden on oltava vähintään 25 mm, painetaan vähintään viiden minuutin ajan kohdassa 2.5.1 määritellyllä tavalla valmisteltua pintaa vasten.

Tämän jälkeen teipin päätä kuormitetaan siten, että kohteena olevaan pintaan nähden kohtisuorassa oleva voima on sama kuin kyseiseen pintaan kohdistuva kiinnitysvoima. Tässä vaiheessa teippi irrotetaan vakionopeudella 1,5 m/s ±0,2 m/s.

2.5.3. Tulokset

Ruudutettu alue ei saa olla mainittavasti vaurioitunut. Huononemat leikkauskohdissa neliöiden välillä tai viiltojen reunoilla sallitaan, jos huonontunut alue ei edusta yli 15:tä prosenttia ritiläpinnasta.

2.6. Muovimateriaalista valmistetulla linssillä varustetun täydellisen valaisimen testit

2.6.1. Linssin pinnan mekaanisen kulutuksen sieto

2.6.1.1. Testit

Valaisinnäytteen nro 1 linssille on tehtävä kohdassa 2.4.1 määritelty testi.

2.6.1.2. Tulokset

Testin jälkeen valaisimelle tämän säännön mukaisesti suoritettujen fotometristen mittausten tulokset saavat ylittää enintään 30 prosentilla pisteille B 50 L ja HV määritellyt enimmäisarvot ja alittaa enintään 10 prosenttia pisteelle 75 R määritellyt vähimmäisarvot (vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tarkoitettujen ajovalaisimien osalta kyseeseen tulevat pisteet B 50 R, HV ja 75 L).

2.6.2. Pinnoitteiden pysyvyyden testaus

Valaisinnäytteen nro 2 linssille on suoritettava kohdassa 2.5 määritelty testi.

3. TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUDEN TARKASTUS

3.1.

Samaan sarjaan kuuluvat valaisimet katsotaan tämän säännön mukaisiksi linssien valmistuksessa käytettyjen materiaalien osalta, jos seuraavat vaatimukset täyttyvät:

3.1.1.

Näytteiden ulkopinnoissa ei kemiallisten tekijöiden sietotestin eikä puhdistusaineiden ja hiilivetyjen sietotestin jälkeen ole paljain silmin havaittavissa säröjä, lohkeilua eikä muodonmuutoksia (ks. kohdat 2.2.2, 2.3.1 ja 2.3.2).

3.1.2.

Kohdassa 2.6.1.1 määritellyn testin jälkeen fotometriset arvot kohdassa 2.6.1.2 tarkoitetuissa mittauspisteissä ovat tässä säännössä vaatimustenmukaisuudelle määriteltyjen rajojen sisällä.

3.2.	Jos testitulokset eivät täytä vaatimuksia, testit toistetaan toisella sattumanvaraisesti valitulla ajovalaisinnäytteellä.

Lisäys 1

Hyväksyntätestien aikajärjestys

A. Muovimateriaaleille (tämän säännön kohdan 3.2.4 mukaisesti toimitetuille linsseille tai materiaalinäytteille) suoritettavat testit

Näytteet

Linssit tai materiaalinäytteet

Linssit

Testit

1.1	Fotometriset ominaisuudet (kohta 2.1.2.)

1.1.1

Lämpötilanmuutos

(kohta 2.1.1.)

1.1.2

Fotometriset ominaisuudet

(kohta 2.1.2.)

1.2.1

Valon läpäisyn mittaus

1.2.2

Hajonnan mittaus

1.3	Ilmakehässä esiintyvät aineet (kohta 2.2.1.)

1.3.1

Valon läpäisyn mittaus

1.4	Kemialliset tekijät (kohta 2.2.2.)

1.4.1

Hajonnan mittaus

1.5	Puhdistusaineet (kohta 2.3.1.)

1.6	Hiilivedyt (kohta 2.3.2.)

1.6.1

Valon läpäisyn mittaus

1.7	Kuluminen (kohta 2.4.1.)

1.7.1

Valon läpäisyn mittaus

1.7.2

Hajonnan mittaus

1.8	Pysyvyys (kohta 2.5.)

B. Täydellisille valaisimille (jotka on toimitettu tämän säännön kohdan 3.2.3 mukaisesti) suoritettavat testit

Testit

Täydellinen valaisin

Näytteen numero

2.1	Kuluminen (kohta 2.6.1.1.)

2.2	Fotometriset ominaisuudet (kohta 2.6.1.2.)

2.3	Pysyvyys (kohta 2.6.2.)

Lisäys 2

Valon hajonnan ja läpäisyn mittausmenetelmä

1. LAITTEET (ks. kuva)

Kollimaattorin K, jolla on puolihajoama β/2 = 17,4 × 10–4 rd, sädettä rajoittaa 6 mm:n aukolla varustettu himmennin DT, jota vasten näytteen alusta sijoitetaan.

Konvergentti akromaattinen linssi L2, jonka pallopoikkeamat on korjattu, yhdistää himmentimen DT ilmaisimeen R. Linssin L2 läpimitan on oltava sellainen, että linssi ei himmennä valoa, jonka näyte hajottaa keilaan, jonka puolihuippukulma on β/2 = 14°.

Rengasmainen himmennin DD, jonka kulmat ovat α/2 = 1° ja αmax/2 = 12°, sijoitetaan linssin L2 kuvapolttotasolle.

Himmentimen läpinäkymätön keskiosa on tarpeen suoraan valonlähteestä tulevan valon eliminoimiseksi. Himmentimen keskiosa on voitava irrottaa valonsäteestä siten, että se palaa täsmälleen alkuperäiseen asentoonsa.

Etäisyys L2 DT ja linssin L2 fokaalipituus F2 (1) on valittava niin, että kuva DT peittää täysin ilmaisimen R.

Kun alkutulovalovirtaan viitataan 1 000 yksikkönä, kunkin lukeman absoluuttisen tarkkuuden on oltava parempi kuin 1 yksikkö.

2. MITTAUKSET

Otetaan seuraavat lukemat:

Lukema	Näytteen kanssa	DD:n keskiosan kanssa	Muuttuja
T1	ei	ei	Tulovalovirta alkulukemassa
T2	kyllä (ennen testiä)	ei	Uuden materiaalin läpäisemä valovirta 24 °C:n kentässä
T3	kyllä (testin jälkeen)	ei	Testatun materiaalin läpäisemä valovirta 24 °C:n kentässä
T4	kyllä (ennen testiä)	kyllä	Uuden materiaalin hajottama valovirta
T5	kyllä (testin jälkeen)	kyllä	Testatun materiaalin hajottama valovirta

(1) L2:n osalta suositellaan käytettäväksi noin 80 mm:n polttoväliä.

Lisäys 3

Suihkutustestausmenetelmä

1. TESTAUSLAITTEET

1.1. Suihkutin

Käytettävässä suihkuttimessa on oltava läpimitaltaan 1,3 mm:n suutin, joka mahdollistaa 0,24 + 0,02 litran nestevirran minuutissa käyttöpaineella 6,0 – 0/+ 0,5 baaria.

Näissä käyttöolosuhteissa aikaansaatavan suihkun on oltava läpimitaltaan 170 ± 50 mm kulumiselle altistettavalla pinnalla, joka on 380 ± 10 mm:n etäisyydellä suuttimesta.

1.2. Testiseos

Testiseos koostuu

silikahiekasta, jonka kovuus on 7 Mohsin asteikolla, raekoko 0–0,2 mm, jakauma lähes normaali ja kulmakerroin 1,8–2,

vedestä, jonka kovuus on enintään 205 g/m3, niin, että seoksessa on 25 g hiekkaa vesilitraa kohti.

2. TESTI

Valaisimien linssien ulkopinnat on altistettava kerran tai useammin edellä esitetyllä tavalla tuotetun hiekkasuihkun vaikutukselle. Suihku on suunnattava lähes kohtisuoraan testattavalle pinnalle.

Kuluminen tarkastetaan yhden tai useamman lasinäytteen avulla, jotka on vertailua varten asetettu testattavien linssien läheisyyteen. Seosta suihkutetaan, kunnes vaihtelu näytteen tai näytteiden aikaansaaman valon hajonnassa lisäyksessä 2 määritellyllä menetelmällä mitattuna on sellainen, että

Formula

Testauksessa voidaan käyttää useita vertailunäytteitä sen tarkistamiseksi, että koko testattava pinta on tasaisesti kulunut.

Lisäys 4

Teipin pysyvyystesti

1. TARKOITUS

Tämän menetelmän avulla pystytään vakio-olosuhteissa määrittämään teipin lineaarinen kiinnitysvoima lasilevyyn nähden.

2. PERIAATE

Mitataan voima, joka tarvitaan irrottamaan teippi lasilevystä 90 asteen kulmassa.

3. YMPÄRISTÖOLOSUHTEET

Ympäristön lämpötilan on oltava 23 °C ± 5 °C ja suhteellisen kosteuden 65 ± 5 %.

4. TESTIKAPPALEET

Ennen testiä kiinnitysteipin näyterullaa on pidettävä 24 tunnin ajan määritellyissä ympäristöolosuhteissa (ks. kohta 3). Kustakin rullasta testataan viisi 400 mm:n pituista testikappaletta.

Kyseiset testikappaleet otetaan rullasta, kun teipistä on irrotettu kolme ensimmäistä kierrosta.

5. MENETTELY

Testi on suoritettava 3 kohdassa määritellyissä olosuhteissa.

Teipistä otetaan viisi testikappaletta siten, että teippiä rullataan auki rullan säteen suuntaisesti nopeudella, joka on noin 300 mm/s. Sitten kappaleet kiinnitetään 15 sekunnin kuluessa seuraavassa esitetyllä tavalla:

Teippi kiinnitetään lasilevyyn portaattomasti sormen hienoisella pituussuuntaisella hankaavalla liikkeellä teippiä liiallisesti painamatta niin, että teipin ja lasilevyn väliin ei jää ilmakuplia.

Yhdistelmä jätetään määriteltyihin ympäristöolosuhteisiin 10 minuutin ajaksi.

Testikappaletta irrotetaan noin 25 mm:n verran levystä testikappaleeseen nähden kohtisuorasti.

Levy kiinnitetään paikalleen ja teipin irrallinen pää käännetään 90 asteen kulmaan. Teippi kiristetään siten, että teipin ja levyn välinen rajaviiva on kohtisuorassa kiristysvoiman suuntaan ja levyyn nähden.

Teippi vedetään irti nopeudella 300 ± 30 mm/s ja tarvittava voima kirjataan.

6. TULOKSET

Saadut viisi arvoa asetetaan järjestykseen ja mediaanin arvo otetaan mittauksen tulokseksi. Arvo ilmaistaan newtoneina teipin leveyssenttimetriä kohti.

14.3.2014

Euroopan unionin virallinen lehti

L 75/29

http://www.unece.org/trans/main/wp29/wp29wgs/wp29gen/wp29fdocstts.html.

Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UNECE) sääntö nro 104 – Luokkiin M, N ja O kuuluvissa ajoneuvoissa käytettävien heijastavien merkintöjen hyväksyntää koskevat yhdenmukaiset vaatimukset

Sisältää kaiken voimassa olevan tekstin seuraaviin asti:

Täydennys 7 säännön alkuperäistoisintoon – Voimaantulopäivä: 26. heinäkuuta 2012

SISÄLTÖ

SÄÄNTÖ

1.	Soveltamisala

2.	Määritelmät

3.	Hyväksynnän hakeminen

4.	Kauppanimet ja muut merkinnät

5.	Hyväksyntä

6.	Yleiset vaatimukset

7.	Erityiset vaatimukset

8.	Heijastavien merkintöjen materiaalien muutokset ja hyväksynnän laajentaminen

9.	Tuotannon vaatimustenmukaisuus

10.	Seuraamukset vaatimustenmukaisuudesta poikkeavasta tuotannosta

11.	Tuotannon lopettaminen

12.	Hyväksyntätestauksesta vastaavien teknisten tutkimuslaitosten ja hallinnollisten yksiköiden nimet ja osoitteet

LIITTEET

Liite 1

CIE:n koordinaattijärjestelmä; Goniometrimekanismi, jolla toteutetaan CIE:n kulmajärjestelmä

Liite 2

Ilmoitus raskaiden ja pitkien ajoneuvojen ja niiden perävaunujen heijastavien merkintöjen hyväksynnästä, hyväksynnän laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta taikka tuotannon lopettamisesta säännön nro 104 nojalla

Liite 3

Hyväksyntämerkki

Liite 4

Testausmenettely

Liite 5

Merkinnän mittoja koskevat vaatimukset

Liite 6

Kolorimetriset vaatimukset

Liite 7

Fotometriset vaatimukset

Liite 8

Kestävyys ulkoisten tekijöiden suhteen

1. SOVELTAMISALA

Tätä sääntöä sovelletaan luokkiin M2, M3, N, O2, O3 ja O4 kuuluvien ajoneuvojen (1) heijastaviin merkintöihin.

2. MÄÄRITELMÄT

2.1. Näissä vaatimuksissa sovelletaan seuraavia määritelmiä:

2.1.1.

’Näytekappaleella’ tarkoitetaan sitä heijastavaa materiaalia tai sen osaa, jota on tarkoitus käyttää kohdassa 2.1.2 tarkoitettujen merkintöjen esittämiseen.

2.1.2.

’Erityisillä merkinnöillä ja kuvilla’ tarkoitetaan värillisiä merkintöjä, joiden heijastuskerroin on kohtien 7.2.1 ja 7.2.2 mukainen.

2.1.3.

Tähän sääntöön sovelletaan määritelmiä, jotka annetaan säännössä nro 48 ja sen muutossarjoissa, jotka ovat voimassa tyyppihyväksynnän soveltamishetkellä.

2.2. ’Heijastuksella’ tarkoitetaan heijastusta, jossa valovirta heijastuu takaisin suuntaan, joka on lähellä säteilyn tulosuuntaa, ja tämä ominaisuus säilyy, vaikka valovirran tulosuunta vaihtelee laajalla alueella.

2.2.1.

’Heijastavien merkintöjen materiaalilla’ tarkoitetaan pintaa tai laitetta, jota tietystä suunnasta valaistaessa suhteellisen suuri osuus tulevasta säteilystä heijastuu takaisin.

2.3. Geometriset määritelmät (katso liite 1, kuva 1).

2.3.1.

’Vertailukeskipisteellä’ tarkoitetaan heijastavalla alueella tai sen lähellä sijaitsevaa pistettä, joka määrätään laitteen keskipisteeksi sen toimintaa määriteltäessä.

2.3.2.

’Valaistusakselilla (symboli I)’ tarkoitetaan vertailukeskipisteestä valonlähteeseen kulkevaa janaa.

2.3.3.

’Havaintoakselilla (symboli O)’ tarkoitetaan vertailukeskipisteestä fotometrin päähän kulkevaa janaa.

2.3.4.

’Havaintokulmalla (symboli α)’ tarkoitetaan valaistusakselin ja havaintoakselin välistä kulmaa. Havaintokulma on aina positiivinen, ja heijastavuuden yhteydessä se rajoittuu pieniin kulmiin.

2.3.5.

’Havaintopuolitasolla’ tarkoitetaan puolitasoa, joka alkaa valaistusakselista ja sisältää havaintoakselin.

2.3.6.

’Vertailuakselilla (symboli R)’ tarkoitetaan määrättyä janaa, joka alkaa vertailukeskipisteestä ja jonka avulla kuvataan heijastuslaitteen kiertymiskulma.

2.3.7.

’Valaistuskulmalla (symboli β)’ tarkoitetaan valaistusakselin ja vertailuakselin välistä kulmaa. Valaistuskulma on tavallisesti enintään 90°, mutta kattavuuden vuoksi sen suurimmaksi vaihteluväliksi määritellään 0° ≤ β ≤ 180°. Jotta suuntaus voitaisiin määrittää täydellisesti, kyseinen kulma määritellään sen kahden komponentin β1 ja β2 avulla.

2.3.8.

’Kiertymiskulmalla (symboli ε)’ tarkoitetaan kulmaa, joka osoittaa heijastavan materiaalin suuntauksen asianmukaisella symbolilla suhteessa pyörimisliikkeeseen vertailuakselin ympäri.

2.3.9.

’Ensimmäisellä akselilla (symboli 1)’ tarkoitetaan vertailukeskipisteen kautta kulkevaa akselia, joka on kohtisuorassa havaintopuolitasoon nähden.

2.3.10.

’Valaistuskulman ensimmäisellä komponentilla (symboli β1)’ tarkoitetaan kulmaa, jonka valaistusakseli muodostaa vertailuakselin ja ensimmäisen akselin sisältävään tasoon nähden. Vaihteluväli: – 180° < β1 < 180°.

2.3.11.

’Valaistuskulman toisella komponentilla (symboli β2)’ tarkoitetaan kulmaa, jonka havaintopuolitason sisältävä taso muodostaa vertailuakseliin nähden. Vaihteluväli: – 90° < β2 < 90°.

2.3.12.

’Toisella akselilla (symboli 2)’ tarkoitetaan vertailukeskipisteen kautta kulkevaa akselia, joka on kohtisuorassa sekä ensimmäiseen akseliin että vertailuakseliin nähden. Toisen akselin positiivinen suunta on havaintopuolitasossa, kun – 90° < β1 < 90°, kuten liitteen 1 kuvassa 1 on esitetty.

2.4. Fotometristen termien määritelmät

2.4.1.

’Heijastuskertoimella (symboli R')’ tarkoitetaan heijastavan tason pinnan valovoiman kerrointa R jaettuna sen alueella A.

	Heijastuskerroin R' ilmaistaan kandeloina neliömetriä (m2) ja luksia (lx) kohden (cd.m–2.lx–1)
	(Luminanssi / valaistus)

2.4.2.

’Heijastinnäytteen kulmahalkaisijalla (symboli η)’ tarkoitetaan heijastinnäytteen suurimman mitan vastaista kulmaa joko valaistuksen lähteen keskipisteessä tai vastaanottimen keskipisteessä (ß1 = ß2 = 0°).

2.4.3.

’Vastaanottimen kulmahalkaisijalla (symboli η2)’ tarkoitetaan vastaanottimen suurimman mitan vastaista kulmaa nähtynä vertailukeskipisteestä (β1 = β2 = 0°).

2.4.4.

’Luminanssisuhteella (symboli ß)’ tarkoitetaan kappaleen luminanssin suhdetta täydellisen hajaheijastimen luminanssiin samanlaisissa valaistus- ja havainnointioloissa.

2.4.5.

’Laitteesta heijastuvan valon väri:’ heijastuvan valon väriä koskevat määritelmät esitetään säännön nro 48 kohdassa 2.30.

2.5. Goniometrin kuvaus

Goniometri, jota voidaan käyttää CIE:n geometrian mukaisiin heijastusmittauksiin, on kuvattu liitteen 1 kuvassa 2. Kuvassa fotometrin pää (O) on sijoitettu mielivaltaisesti pystysuunnassa lähteen (I) yläpuolelle. Ensimmäinen akseli esitetään kiinteänä ja vaakasuorana, ja se sijaitsee kohtisuorassa havaintopuolitasoon nähden. Komponentit voidaan järjestää millä tahansa tavalla, joka vastaa esitettyä tapaa.

2.6. ”Tyypin” määritelmä

Erityyppisillä merkintämateriaaleilla tarkoitetaan materiaaleja, jotka eroavat toisistaan seuraavien olennaisten seikkojen osalta:

2.6.1.

tuotenimi tai tavaramerkki;

2.6.2.

heijastavan materiaalin ominaisuudet;

2.6.3.

heijastavien materiaalien tai laitteiden ominaisuuksiin vaikuttavat osat.

3. HYVÄKSYNNÄN HAKEMINEN

3.1.

Kauppanimen tai tavaramerkin omistajan tai tarvittaessa tämän valtuutetun edustajan on haettava heijastavien merkintöjen materiaalin hyväksyntää, ja hakemukseen on liitettävä seuraavat:

3.1.1.

Piirustukset, jotka ovat riittävän yksityiskohtaiset tyypin yksilöimiseksi, kolmena kappaleena. Piirustuksissa on esitettävä geometrisesti asento, jossa merkintämateriaalit asennetaan ajoneuvoon. Niissä on esitettävä myös hyväksyntänumeron ja tunnuksen aiottu sijainti suhteessa hyväksyntämerkin ympyrään;

3.1.2.

Lyhyt kuvaus heijastavien merkintöjen materiaalien teknisistä eritelmistä;

3.1.3.

Näytteet heijastavien merkintöjen materiaaleista siten kuin liitteessä 4 määritellään.

4. KAUPPANIMET JA MUUT MERKINNÄT

4.1.

Jokaisessa hyväksyttäväksi esitettävässä merkintämateriaalissa on oltava seuraavat:

4.1.1.

Hakijan kauppanimi tai tavaramerkki;

4.1.2.

Asentoa osoittava merkintä ”TOP”, joka on merkittävä kaikkiin merkintämateriaaleihin, joiden heijastusjärjestelmä ei ole tarkoitettu kaikille kiertymiskulmille, vähintään seuraavasti:

a)	nauhoihin 0,5 metrin välein,

b)	kullekin 100 × 100 mm2:n alueelle.

4.2.	Merkkien on oltava selvästi luettavissa merkintämateriaalin ulkopuolella, ja niiden on oltava pysyviä.

5. HYVÄKSYNTÄ

5.1.	Jos kohdan 4 mukaisesti hyväksyttäväksi toimitettu heijastavien merkintöjen materiaali on tämän säännön vaatimusten mukainen, kyseiselle merkintämateriaalin tyypille myönnetään hyväksyntä.

5.2.

Kullekin hyväksytylle tyypille annetaan hyväksyntänumero. Hyväksyntänumeron kahdesta ensimmäisestä numerosta (tällä hetkellä 00 säännön ollessa yhä alkuperäisessä muodossaan) käy ilmi muutossarja, joka sisältää ne sääntöön tehdyt tärkeät tekniset muutokset, jotka ovat hyväksynnän myöntämishetkellä viimeisimmät. Sama sopimuspuoli ei saa antaa samaa numeroa toiselle heijastavien merkintöjen materiaalin tyypille.

5.3.	Tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille on ilmoitettava tähän sääntöön perustuvasta merkintämateriaalin tyypin hyväksynnästä tai hyväksynnän epäämisestä tai laajentamisesta tämän säännön liitteessä 2 esitetyn mallin mukaisella lomakkeella.

5.4.

Jokaisessa tämän säännön mukaisesti hyväksyttyä tyyppiä vastaavassa merkintämateriaalissa on kohdassa 4.1 määrättyjen merkintöjen lisäksi oltava selvästi luettavissa oleva, pysyvästi merkitty hyväksyntämerkki, joka koostuu seuraavista:

5.4.1.

E-kirjain ja hyväksynnän myöntäneen maan tunnusnumero (2), jotka ovat ympyrän sisällä;

5.4.2.

Tämän säännön numero, R-kirjain, viiva ja kohdan 5.2 mukainen hyväksyntänumero.

5.4.3.

Seuraavat materiaaliluokkaa osoittavat lisäsymbolit:

5.4.3.1.

”C” osoittamaan ääriviiva- tai nauhamaisen merkinnän materiaalia;

5.4.3.2.

”D” osoittamaan suppealle alueelle tarkoitettujen erityisten merkintöjen tai kuvien materiaalia,

5.4.3.3.

”E” osoittamaan laajalle alueelle tarkoitettujen erityisten merkintöjen tai kuvien materiaalia;

5.4.3.4.

”D/E” osoittamaan sellaisten erityisten merkintöjen tai kuvien materiaalia, joita käytetään pohjana tai taustana painettaessa luokan E täysin värillisiä tunnuksia tai merkintöjä, jotka täyttävät luokan D materiaalien vaatimukset;

5.5.

Hyväksyntämerkin on oltava näkyvissä, pysyvä ja selvästi luettavissa merkintämateriaalin ulkopuolella vähintään kerran

a)	nauhoissa 0,5 metrin välein,

b)	kullakin 100 × 100 mm2:n alueella.

5.6.	Tämän säännön liitteessä 3 on esimerkki tyyppihyväksyntämerkistä.

6. YLEISET VAATIMUKSET

6.1.	Heijastavien merkintöjen materiaalien on oltava sellaisia, että ne toimivat tyydyttävästi ja pysyvät toimivina tavanomaisessa käytössä. Lisäksi niissä ei saa olla sellaista suunnittelu- tai valmistusvikaa, joka estää niiden tehokkaan toiminnan tai niiden pitämisen hyvässä kunnossa.

6.2.	Heijastavien merkintöjen materiaalit tai niiden osat eivät saa olla helposti irrotettavissa.

6.3.	Merkintämateriaalien asennustavan on oltava kestävä ja vakaa.

6.4.	Heijastavien merkintöjen materiaalien ulkopintojen on oltava helposti puhdistettavissa. Tästä syystä pinta ei saa olla karkea, eivätkä niiden mahdolliset ulkonemat saa vaikeuttaa puhdistamista.

7. ERITYISET VAATIMUKSET

7.1.	Heijastavien merkintöjen materiaalien on täytettävä myös muotoja ja mittoja koskevat vaatimukset sekä kolorimetriset, fotometriset, fyysiset ja mekaaniset vaatimukset, jotka esitetään tämän säännön liitteissä 5–8.

7.2.

Heijastavista tunnuksista, erityisistä merkinnöistä tai kirjaimista/merkeistä koostuva mainos ei saa olla loukkaava.

Se voi koostua luokan D merkintämateriaaleista, jos heijastavan alueen kokonaispinta-ala on alle 2 m2. Jos heijastavan alueen kokonaispinta-ala on vähintään 2 m2, on käytettävä luokan E materiaaleja. (3)

7.2.1.

Erityisissä merkinnöissä ja kuvissa käytettäviksi tarkoitettujen luokan D merkintämateriaalien osalta heijastuskertoimen enimmäisarvot ovat enintään yhtä suuret kuin liitteen 7 taulukossa 2 määritetyt arvot.

7.2.2.

Luokan E merkintämateriaalien osalta heijastuskertoimen enimmäisarvot ovat enintään 33 prosenttia liitteen 7 taulukossa 2 määritetyistä arvoista.

7.2.3.

Sellaisten valkoisten heijastavien merkintöjen materiaalien, jotka on tarkoitettu painettavien luokan E täysin värillisten tunnusten ja merkintöjen pohjaksi tai taustaksi ilman, että alueessa on painamattomia kohtia, voivat täyttää luokkaa D koskevat liitteen 7 taulukon 2 vaatimukset, ja ne on merkittävä kuuluviksi luokkaan D/E.

7.3.	Toimivaltaiset viranomaiset voivat heijastavien merkintöjen materiaalin luonteen mukaan antaa laboratorioille luvan jättää pois tietyt tarpeettomat testit sillä edellytyksellä, että tällainen pois jättäminen mainitaan hyväksyntäilmoituslomakkeen kohdassa ”Huomautuksia”.

8. HEIJASTAVIEN MERKINTÖJEN MATERIAALIEN MUUTOKSET JA HYVÄKSYNNÄN LAAJENTAMINEN

8.1.

Kaikista heijastavien merkintöjen materiaaliin tehtävistä muutoksista on ilmoitettava tyyppihyväksynnän myöntäneelle hallinnolliselle yksikölle. Hallinnollinen yksikkö voi tämän jälkeen

8.1.1.

joko katsoa, ettei tehdyillä muutoksilla todennäköisesti ole havaittavaa kielteistä vaikutusta ja että laitetyyppi joka tapauksessa edelleen täyttää vaatimukset;

8.1.2.

vaatia uutta testausselostetta testien tekemisestä vastaavalta tekniseltä tutkimuslaitokselta.

8.2.	Hyväksynnän vahvistamisesta tai epäämisestä on ilmoitettava muutokset eritellen tätä sääntöä soveltaville sopimuksen sopimuspuolille kohdan 5.3 mukaisella menettelyllä.

8.3.	Hyväksynnän laajentamisen myöntävän toimivaltaisen viranomaisen on annettava sarjanumero kaikille kyseistä laajentamista koskeville ilmoituslomakkeille.

9. TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUS

Tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvontamenettelyjen on oltava sopimuksen lisäyksessä 2 (E/ECE/324-E/ECE/TRANS/505/Rev.2) esitettyjen määräysten sekä seuraavien vaatimusten mukaisia:

9.1.	Tämän säännön nojalla hyväksytyn heijastavien merkintöjen materiaalin valmistustavan on oltava sellainen, että se vastaa hyväksyttyä tyyppiä täyttämällä edellä kohdissa 6 ja 7 asetetut vaatimukset.

9.2.	Tuotannon vaatimustenmukaisuutta ei aseteta kyseenalaiseksi, jos sattumanvaraisesti valitun viiden näytteen fotometrisen mittauksen keskiarvo ei poikkea negatiivisesti yli 20 prosentilla tämän säännön liitteessä 7 määritetyistä arvoista.

9.3.	Tuotannon vaatimustenmukaisuutta ei aseteta kyseenalaiseksi, jos sattumanvaraisesti valitun viiden näytteen kolorimetristen ominaisuuksien keskiarvo silmämääräisesti tarkastettuna täyttää liitteen 6 vaatimukset.

9.4.	Tyyppihyväksynnän myöntänyt viranomainen voi milloin tahansa tarkastaa kussakin tuotantolaitoksessa sovellettavat vaatimustenmukaisuuden valvontamenetelmät. Tällaisia tarkastuksia tehdään tavallisesti kerran kahdessa vuodessa.

10. SEURAAMUKSET VAATIMUSTENMUKAISUUDESTA POIKKEAVASTA TUOTANNOSTA

10.1.

Heijastavien merkintöjen materiaalin tyypille tämän säännön mukaisesti myönnetty hyväksyntä voidaan peruuttaa, jos edellä asetetut vaatimukset eivät täyty tai jos heijastavien merkintöjen materiaali, jossa on hyväksyntämerkki, ei vastaa hyväksyttyä tyyppiä.

10.2.

Jos tätä sääntöä soveltava sopimuksen sopimuspuoli peruuttaa aiemmin myöntämänsä hyväksynnän, sen on viipymättä ilmoitettava siitä muille tätä sääntöä soveltaville sopimuksen sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 2 esitetyn mallin mukaisella ilmoituslomakkeella.

11. TUOTANNON LOPETTAMINEN

Jos hyväksynnän haltija lopettaa kokonaan tämän säännön perusteella hyväksytyn heijastavien merkintöjen materiaalin valmistamisen, hyväksynnän haltijan on ilmoitettava tästä hyväksynnän myöntäneelle viranomaiselle. Ilmoituksen saatuaan viranomaisen on ilmoitettava asiasta muille tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 2 esitetyn mallin mukaisella lomakkeella.

12. HYVÄKSYNTÄTESTAUKSESTA VASTAAVIEN TEKNISTEN TUTKIMUSLAITOSTEN JA HALLINNOLLISTEN YKSIKÖIDEN NIMET JA OSOITTEET

Tätä sääntöä soveltavien sopimuksen sopimuspuolten on ilmoitettava Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristölle hyväksyntätestien suorittamisesta vastaavien teknisten tutkimuslaitosten sekä niiden hallinnollisten yksiköiden nimet ja osoitteet, jotka myöntävät hyväksynnät ja joille toimitetaan lomakkeet todistukseksi muissa maissa myönnetystä hyväksynnästä tai hyväksynnän laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta taikka tuotannon lopettamisesta.

(1) Ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman (R.E.3) liitteen 7 määritelmän mukaisesti (asiakirja TRANS/WP.29/78/Rev.1/Amend.2, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna muutoksella 4).

(2) Vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolten tunnusnumerot esitetään ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman (R.E.3) liitteessä 3 (asiakirja TRANS/WP.29/78/Rev. 2/Amend.1).

(3) Tämän säännön määräyksillä ei estetä kansallisia viranomaisia kieltämästä sellaisten heijastavien mainosten, tunnusten, erityisten merkintöjen tai kirjainten/merkkien käyttöä, joista määrätään tämän säännön kohdassa 2.1.2.

LIITE 1

Kuva 1

CIE:n koordinaattijärjestelmä

1	:	Ensimmäinen akseli
2	:	Toinen akseli
I	:	Valaistusakseli
O	:	Havaintoakseli
R	:	Vertailuakseli
α	:	Havaintokulma
ß1, ß2	:	Valaistuskulmat
ε	:	Kiertymiskulma

CIE:n kulmajärjestelmä heijastavien merkintöjen materiaalien määrittelyä ja mittaamista varten. Ensimmäinen akseli on kohtisuorassa havaintoakselin ja valaistusakselin sisältävään tasoon nähden. Toinen akseli on kohtisuorassa sekä ensimmäiseen akseliin että vertailuakseliin nähden. Kaikki akselit, kulmat ja kiertymissuunnat esitetään positiivisina.

Huomautukset:

a)	Tärkein kiinteä akseli on valaistusakseli.

b)	Ensimmäinen akseli on kiinteästi kohtisuorassa havaintoakselin ja valaistusakselin sisältävään tasoon nähden.

c)	Vertailuakseli on kiinteästi heijastavissa materiaaleissa ja liikkuu ß1 and ß2:n kanssa.

Kuva 2

Goniometrimekanismi, jolla toteutetaan CIE:n kulmajärjestelmä

1	:	Ensimmäinen akseli
2	:	Toinen akseli
I	:	Valaistusakseli
O	:	Havaintoakseli
R	:	Vertailuakseli
P	:	Heijastinmateriaali
α	:	Havaintokulma
ß1, ß2	:	Valaistuskulmat
ε	:	Kiertymiskulma

Esitys goniometrimekanismista, jolla toteutetaan CIE:n kulmajärjestelmä heijastinmateriaalien määrittelyä ja mittaamista varten. Kaikki kulmat ja kiertymissuunnat esitetään positiivisina.

LIITE 2

ILMOITUS

(enimmäiskoko: A4 (210 × 297 mm))

LIITE 3

HYVÄKSYNTÄMERKKI

a= vähintään 12 mm

Edellä esitetyllä hyväksyntämerkillä varustettu heijastavien merkintöjen materiaali on hyväksytty Saksassa (E1) hyväksyntänumerolla 0001148. Hyväksyntänumeron kaksi ensimmäistä numeroa ilmaisevat, että hyväksyntä on myönnetty säännön nro 104 vaatimusten mukaisesti säännön ollessa alkuperäisessä muodossaan. Symboli ”C” osoittaa ääriviiva- tai nauhamaiseen merkintään tarkoitettua heijastavan materiaalin luokkaa. Symboli ”D” osoittaa suppealle alueelle tarkoitettujen erityisten merkintöjen tai kuvien materiaalia ja symboli ”E” laajalle alueelle tarkoitettujen erityisten merkintöjen tai kuvien materiaalia.

Huomautus:

Hyväksyntänumero ja lisätunnus on sijoitettava ympyrän lähelle ja joko E-kirjaimen ylä- tai alapuolelle tai sen vasemmalle tai oikealle puolelle. Hyväksyntänumeron muodostavien merkkien on oltava E-kirjaimen samalla puolella ja samansuuntaiset. Hyväksyntänumero ja lisätunnus on sijoitettava suoraan vastapäätä toisiaan. Roomalaisten numeroiden käyttämistä hyväksyntänumeroina on vältettävä, jotta niitä ei sekoitettaisi muihin merkkeihin.

LIITE 4

TESTAUSMENETTELY

TESTINÄYTTEET

Testauslaboratoriolle on toimitettava viisi näytettä, jotka edustavat joko nauha- tai tasomuotoisia heijastavien merkintöjen materiaaleja. Nauhojen ollessa kyseessä näytettä on toimitettava vähintään 3 metriä, ja kun kyse on tasoista, on toimitettava näyte, jonka pinta-ala on vähintään 500 mm × 500 mm.

2.	Testinäytteiden on edustettava senhetkistä tuotantoa ja oltava heijastavien merkintöjen materiaalien valmistajien suositusten mukaisesti valmistettuja (1).

3.	Kun yleisten vaatimusten (säännön kohta 6) sekä muotoa ja mittoja koskevien vaatimusten (liite 5) noudattaminen on tarkastettu, näytteet on asettava tämän säännön liitteessä 8 kuvattuun lämmönkestävyystestiin ennen liitteissä 6 ja 7 kuvattuja testejä.

4.	Fotometriset ja kolorimetriset mittaukset voidaan tehdä viidestä näytteestä. Niistä otetaan keskiarvot.

5.	Muissa testeissä on käytettävä näytteitä, joille ei ole tehty mitään testejä.

(1) Heijastavien merkintämateriaalien näytekappaleet on kiinnitettävä 2 mm:n paksuisiin alumiinipaneeleihin, jotka on taivutettu kulmaan ja joista on poistettu rasva, ja niitä on ennen testausta pidettävä 24 tunnin ajan 23 °C ± 2 °C:n lämpötilassa 50 ± 5 prosentin suhteellisessa kosteudessa.

LIITE 5

MERKINNÄN MITTOJA KOSKEVAT VAATIMUKSET

1. Nauhamaiset sivu- ja takamerkinnät

1.1. Yleistä

Merkinnät on tehtävä heijastavasta materiaalista valmistetuilla nauhoilla.

1.2. Mitat

1.2.1.

Sivu- ja/tai takamerkinnän materiaalin leveyden on oltava 50 mm + 10/– 0 mm.

1.2.2.

Heijastavien merkintöjen materiaalin osan vähimmäispituuden on oltava sellainen, että vähintään yksi hyväksyntämerkki on näkyvissä.

LIITE 6

KOLORIMETRISET VAATIMUKSET

1.	Heijastavien merkintöjen materiaalien (luokka C) on oltava valkoisia, keltaisia tai punaisia. Erityiset heijastavat merkinnät ja/tai kuvat (luokat D ja E) voivat olla mitä väriä tahansa.

Kun uuden veroinen materiaali valaistaan CIE:n standardivalolähteellä A valaistuskulman ollessa β1 = β2 = 0°, tai milloin tämä tuottaa värittömän pintaheijastuman, kulman ollessa β1 = ± 5°, β2 = 0°, ja mitataan 20’:n havaintokulmassa, sen värin on oltava säännön nro 48 kohdassa 2.30 määritellyllä alueella.

Värikoordinaatit

Väri		1	2	3	4
	x [1]	0,585	0,610	0,520	0,505
keltainen
	y [1]	0,385	0,390	0,480	0,465
	x [1]	0,373	0,417	0,450	0,548
valkoinen
	y [1]	0,402	0,359	0,513	0,414
	x [1]	0,720	0,735	0,665	0,643
punainen
	y [1]	0,258	0,265	0,335	0,335

Huomautus:

Kysymystä heijastavien merkintöjen materiaalien yöaikaisista väreistä tutkitaan parhaillaan CIE TC 2.19:ssa, ja edellä esitetyt rajat ovat näin ollen ainoastaan väliaikaisia ja ne tarkistetaan myöhemmin, kun CIE TC 2.19 on saanut työnsä päätökseen.

LIITE 7

FOTOMETRISET VAATIMUKSET

1. Kun uuden veroiset heijastavat alueet valaistaan CIE:n standardivalolähteellä A ja sen heijastuskerroin R' mitataan CIE:n julkaisussa nro 54 (1982) suositellulla tavalla, kyseisten heijastavien alueiden heijastuskertoimen R' on keltaisen, valkoisen ja punaisen materiaalin osalta oltava vähintään taulukon 1 mukainen kandeloina neliömetriä ja luksia kohden (cd/m2/lux).

1.1. Heijastuskertoimen vähimmäisarvot

Luokan C heijastavien merkintöjen fotometriset vaatimukset:

Taulukko 1

Heijastuskertoimen R’ [cd.m–2.lx–1] vähimmäisarvot

Havaintokulma α [°]	Valaistuskulma β [°]
α = 0,33(20’)	β1	0	0	0	0	0
	β2	5	20	30	40	60
Väri
Keltainen		300	—	130	75	10
Valkoinen		450	—	200	95	16
Punainen		120	60	30	10	—

1.2. Heijastuskertoimen enimmäisarvot

Luokan D erityisten merkintöjen ja kuvien fotometriset vaatimukset:

Taulukko 2

Heijastuskertoimen R' [cd.m–2.lx–1] enimmäisarvot

Havaintokulma α [°]	Valaistuskulma β [°]
	β1	0	0	0	0
α = 0,33° (20')	β2	5	30	40	60
Mikä väri tahansa		150	65	37	5

Huomautus:

Jos toimitettavassa näytteessä on asentoa osoittava merkintä, määritettyjä arvoja on tarkasteltava vain kyseisen asennon osalta. Ilman asentoa osoittavaa merkintää toimitettavia testinäytteitä on tarkasteltava myös asennoissa 0° ja 90° saatavien arvojen osalta.

LIITE 8

KESTÄVYYS ULKOISTEN TEKIJÖIDEN SUHTEEN

1. SÄÄNKESTÄVYYS

1.1. Menettely – Kutakin testiä varten näytekappaleesta otetaan kaksi näytettä (ks. tämän säännön kohta 2.1.1). Yksi näyte on varastoitava pimeässä ja kuivassa säiliössä käytettäväksi myöhemmin ”altistamattomana vertailunäytteenä”.

Toinen näyte on altistettava ISO-standardin 105-B02-1978 kohdan 4.3.1 mukaiselle valonlähteelle. Heijastava materiaali on pidettävä altistettuna, kunnes sininen standardi nro 7 on haalistunut harmaa-asteikolla numeroon 4. Testin jälkeen näyte on pestävä laimeassa, neutraalissa pesuaineliuoksessa ja kuivattava, minkä jälkeen on tutkittava, onko näyte kohdissa 1.2–1.4 määriteltyjen vaatimusten mukainen.

1.2. Ulkonäkö

Altistetun näytteen millään alueella ei saa näkyä merkkejä halkeilusta, hilseilystä, lohkeilusta, kuplimisesta, pinnoitteen irtoamisesta, vääristymisestä, liituuntumisesta, tahriutumisesta eikä korroosiosta.

1.3. Värinpitävyys – Altistetun näytteen värien on edelleen täytettävä liitteen 6 vaatimukset.

1.4. Vaikutus heijastavan materiaalin heijastuskertoimeen:

1.4.1.

Tämän tarkastuksen osalta mittaukset on suoritettava ainoastaan havaintokulmalla α = 20′ ja valaistuskulmalla 5° liitteessä 7 selostetulla menetelmällä.

1.4.2.

Altistetun näytteen heijastuskertoimen on oltava vähintään 80 prosenttia liitteen 7 taulukoissa 1 ja 2 annetusta arvosta näytteen ollessa kuiva.

2. KORROOSIONKESTÄVYYS

2.1. Näytekappaleesta otettu näyte on altistettava suolasumun vaikutukselle 48 tunnin ajaksi siten, että kahden 24 tunnin altistamisjakson välillä on 2 tunnin mittainen tauko, jonka aikana näytteen annetaan kuivua.

Suolasumu on tuotettava sumuttamalla suolaliuosta, jonka lämpötila on 35 ± 2 °C ja joka on saatu liuottamalla viisi paino-osaa natriumkloridia 95 osaan tislattua vettä, jossa saa olla enintään 0,02 prosenttia epäpuhtauksia.

2.2. Välittömästi testin jälkeen näytekappaleessa ei saa näkyä merkkejä korroosiosta, joka voi huonontaa merkinnän tehokkuutta.

2.2.1. Kun heijastavien alueiden heijastuskerroin R′ mitataan 48 tunnin palautumisajan jälkeen siten kuin liitteen 7 kohdassa 1 kohdassa määritellään, kun valaistuskulma ß2 = 5° ja havaintokulma α = 20′, sillä on oltava vähintään liitteen 7 taulukossa 1 annettu arvo tai enintään taulukossa 2 annettu arvo. Ennen mittaamista pinta on puhdistettava suolasumusta kertyneen suolan poistamiseksi.

3. POLTTOAINEENKESTÄVYYS

Vähintään 300 mm:n pituinen pala näytekappaleesta on upotettava yhden minuutin ajaksi n-heptaanin ja toluolin seokseen, jonka suhteet ovat 70 ja 30 tilavuusprosenttia.

Liuoksesta poistamisen jälkeen pinta on pyyhittävä kuivaksi pehmeällä liinalla eikä siinä saa ilmetä näkyviä muutoksia, jotka voivat heikentää sen tehoa.

4. LÄMMÖNKESTÄVYYS

4.1. Vähintään 300 mm:n pituinen pala näytekappaleesta on pidettävä 12 tunnin ajan (muottiin puristetun heijastimen ollessa kyseessä ajan on oltava 48 tuntia) kuivassa 65 ± 2 °C:n lämpötilassa, minkä jälkeen näytekappaleen on annettava jäähtyä tunnin ajan 23 ± 2 °C:n lämpötilassa. Sen jälkeen sitä on pidettävä 12 tuntia – 20 ± 2 °C:n lämpötilassa.

4.2. Näyte on tutkittava, kun se on palautunut 4 tunnin ajan tavanomaisissa laboratorio-olosuhteissa.

4.3. Tämän testin jälkeen pinnassa ja erityisesti optisissa yksiköissä ei saa näkyä murtumia eikä huomattavaa vääristymistä.

5. PESUNKESTO

5.1. Käsinpesu

5.1.1. Pesuainetyyppisen voiteluöljyn ja grafiitin seoksella tahritun testinäytteen on oltava helposti puhdistettavissa ilman että heijastava pinta vahingoittuisi pyyhittäessä miedolla alifaattisella liuottimella, kuten n-heptaanilla, ja pestäessä sen jälkeen neutraalilla pesuaineella.

5.2. Konepesu

5.2.1. Kun testikappale altistetaan jatkuvalle suihkutukselle 60 sekunnin ajan tavanomaisissa asennusolosuhteissa, sen heijastava pinta ei saa millään tavoin vaurioitua eikä irrota pohjamateriaalista, eikä näytekappale saa irrota asennusalustasta, kun testausolosuhteet ovat seuraavat:

a)	vesi-pesuaineliuoksen paine 8 ± 0,2 MPa

b)	vesi-pesuaineliuoksen lämpötila 60° – 5 °C

c)	vesi-pesuaineliuoksen virtausnopeus 7 ± 1 l/min

d	pesusuuttimen kärki 600 ± 20 mm:n etäisyydellä heijastavasta pinnasta

e)	pesusuutin kulmassa, joka on enintään 45 astetta heijastavaan pintaan nähden kohtisuorasta tasosta

f)	käytetään 40 asteen suutinta, joka tuottaa laajan viuhkamaisen suihkun.

6. FOTOMETRISTEN OMINAISUUKSIEN PYSYVYYS

6.1. Hyväksynnän myöntävällä viranomaisella on oikeus testata käytettävän heijastavan materiaalin optisten ominaisuuksien pysyvyys (kun kyseistä materiaalia käytetään merkitsemiseen taikka erityisiin merkintöihin tai kuviin).

6.2. Sopimuspuolten hallinnolliset yksiköt, joissa hyväksyntä on myönnetty, voivat tehdä samat testit. Jos heijastinmateriaalityypissä ilmenee ”järjestelmällisiä käytönaikaisia vikoja”, testatut materiaalinäytteet on toimitettava hyväksynnän myöntäneen viranomaisen arvioitaviksi.

6.3. Jos muita kriteerejä ei ole, heijastavan materiaalin arviointitulos ”järjestelmällisiä käytönaikaisia vikoja” on vahvistettava tämän säännön kohdan 6 mukaisesti.

7. VEDENKESTÄVYYS

7.1. Heijastavan merkintämateriaalin näytekappale on upotettava 10 minuutin ajaksi veteen, jonka lämpötila on 50 ± 5 °C, siten, että heijastavan pinnan yläosan korkein kohta on 20 mm vedenpinnan alapuolella. Testi on toistettava sen jälkeen, kun näytekappaletta on käännetty 180 °C, siten, että heijastava pinta on pohjalla ja kääntöpuolen päällä on noin 20 mm:n vesikerros. Näytekappaleet on tämän jälkeen välittömästi upotettava samoissa olosuhteissa veteen, jonka lämpötila on 25 ± 5 °C.

7.2. Näytekappaleen heijastavaan pintaan ei saa tunkeutua vettä. Jos silmämääräinen tarkastus paljastaa selvästi vedenläpäisyn, heijastavaa merkintämateriaalia ei katsota testissä hyväksytyksi.

7.3. Jos tarkastuksessa ei havaita vedenläpäisyä tai jos tapaus on epävarma, on mitattava heijastuskerroin R′ liitteen 7 mukaisesti sen jälkeen, kun näytekappaletta on hieman ravisteltu ylimääräisen veden poistamiseksi ulkopuolelta.

8. SIDOSLUJUUS (LUOKAN C LIIMATTAVIEN MATERIAALIEN OSALTA)

8.1. Heijastavien materiaalien tartunta on määritettävä 24 tunnin kovettumisajan jälkeen suorittamalla vetolujuuden testauslaitteella koe, jossa pintamateriaalia kuoritaan alusmateriaalista 90 asteen kulmassa.

8.2. Heijastavat materiaalit eivät saa olla helposti poistettavissa niin, että materiaali ei vahingoitu.

8.3. Heijastavat materiaalit eivät saa irrota alustasta voimalla, joka on pienempi kuin 10 N 25 mm:n leveyttä kohden vakionopeudella 300 mm minuutissa.

9. TAIPUVUUS

9.1. Joustaviin alustoihin kuten suojapeitteeseen kiinnitettäviksi tarkoitettuihin näytekappaleisiin sovelletaan seuraavaa:

9.1.1.

Näytekappaleen 50 mm kertaa 300 mm:n kokoista näytettä on taivutettava kerran pituussuunnassa 3,2 mm:n telan ympäri siten, että liimapuoli koskettaa telaa yhden sekunnin ajan. Testauslämpötilan on oltava 23 °C ± 2 °C.

Huomautus:

Testin helpottamiseksi liimapuolelle levitetään talkkijauhetta, jottei näyte tartu telaan.

9.1.2.

Testin jälkeen näytteen pinnassa ei saa olla halkeamia eikä näkyviä muutoksia, jotka heikentäisivät sen toimivuutta.

		ISSN 1977-0812 doi:10.3000/19770812.L_2014.075.fin
Euroopan unionin virallinen lehti		L 75

Suomenkielinen laitos	Lainsäädäntö	57. vuosikerta 14. maaliskuu 2014

Sisältö		II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset	Sivu
		KANSAINVÄLISILLÄ SOPIMUKSILLA PERUSTETTUJEN ELINTEN ANTAMAT SÄÄDÖKSET
	*	Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UNECE) sääntö nro 72 – Epäsymmetrisen lähivalon ja kaukovalon aikaansaavien, halogeenilampuilla (HS1)varustettujen moottoripyörien ajovalaisimien tyyppihyväksyntää koskevat yhdenmukaiset vaatimukset	1
	*	Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UNECE) sääntö nro 104 – Luokkiin M, N ja O kuuluvissa ajoneuvoissa käytettävien heijastavien merkintöjen hyväksyntää koskevat yhdenmukaiset vaatimukset	29