1.2.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 32/1

(1)

Neuvosto hyväksyi päätöksellä 2000/742/EY (2), että Euroopan yhteisön ja Venäjän federaation hallituksen välillä tehdään tiede- ja teknologiayhteistyötä koskeva sopimus, jäljempänä ’sopimus’.

(2)

Sopimuksen 12 artiklan b kohdassa määrätään erityisesti, että se voidaan uusia sopimuspuolten yhteisellä sopimuksella uusiksi viisivuotiskausiksi. Neuvosto hyväksyi päätöksellä 2009/313/EY (3) edellisen kerran sopimuksen uusimisen uudeksi viisivuotiskaudeksi.

(3)

Sopimuksen osapuolet tarkastelivat yhdessä sopimusta uudelleen ja ottivat huomioon riippumattomien asiantuntijoiden suosituksen, jonka mukaan sopimus olisi uusittava nykyisessä muodossaan uudeksi viisivuotiskaudeksi.

(4)

Sopimuksen osapuolet katsovat, että sopimuksen uusiminen olisi kummankin osapuolen etujen mukaista.

(5)

Uusittava sopimus vastaa asiasisällöltään täysin 20 päivänä helmikuuta 2014 päättyvää sopimusta.

(6)

Lissabonin sopimuksen tultua voimaan 1 päivänä joulukuuta 2009 Euroopan unioni on korvannut Euroopan yhteisön, jonka seuraaja se on.

(7)

Sopimuksen uusiminen olisi hyväksyttävä unionin puolesta,

1.2.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 32/3

(1)

Asetuksen (EU) N:o 528/2012 liitteessä I olevat ryhmät 1, 2, 3, 4 ja 5 on määritelty hyvin, jotta niihin kuuluvien aineiden ominaisuuksista voidaan tehdä tiettyjä oletuksia. Aineen lisääminen kyseisessä liitteessä olevaan ryhmään 6 edellyttää sitä, että siitä toimitetaan tietoaineisto, jonka perusteella voidaan tehdä kokonaisriskinarviointi kyseessä olevasta käyttötarkoituksesta. Menettelyn, jolla muutetaan pyynnöstä jotakin mainituista ryhmistä siten, että siihen lisätään tehoaineita tai muutetaan siihen liittyviä rajoituksia, olisi oltava avoin ja tasapuolinen kaikille hakijoille. Sen vuoksi sitä on syytä tarkentaa.

(2)

Tietojen, joita vaaditaan tehoaineen lisäämiseksi asetuksen (EU) N:o 528/2012 liitteeseen I, olisi oltava riittävät osoittamaan, että aine ei aiheuta huolta asetuksen (EU) N:o 528/2012 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

(3)

Johdonmukaisuuden vuoksi menettelyn, jota käytetään tehoaineen lisäämistä asetuksen (EU) N:o 528/2012 liitteeseen I koskevien hakemusten toimittamiseen ja validointiin, olisi oltava samanlainen kuin menettely, jota käytetään tehoaineen hyväksyntää koskevan hakemuksen toimittamiseen ja validointiin. Kuitenkin kun ensin mainitussa hakemuksessa mahdollisesti tarvitaan vähemmän tietoja, arviointimenettelyä olisi mukautettava vastaavasti.

(4)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EU) N:o 528/2012 82 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun pysyvän biosidivalmistekomitean lausunnon mukaiset,

a)

lisätään tehoaineita kyseisessä liitteessä olevaan ryhmään 1, 2, 3, 4, 5 tai 6 kyseisen asetuksen 28 artiklan 1 kohdan mukaisesti; tai

b)

muutetaan kyseisiin ryhmiin liittyviä rajoituksia.

a)

katsottava hakemukseksi aineen lisäämisestä kyseisen asetuksen liitteessä I olevaan ryhmään 6; ja

b)

validoitava 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti..

a)

tämän asetuksen 4 artiklan 4 kohdan mukaisesti;

b)

asetuksen (EU) N:o 528/2012 8 artiklan 4 kohdan mukaisesti; tai

c)

jonkin asetuksen (EU) N:o 528/2012 89 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun säädöksen mukaisesti.

1.2.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 32/6

(1)

Komission asetuksessa (EY) N:o 1451/2007 (2) vahvistetaan luettelo tehoaineista, jotka on arvioitava sen selvittämiseksi, olisiko ne mahdollisesti lisättävä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/8/EY (3) liitteeseen I, IA tai IB. Luettelossa on mukana bis-(N-sykloheksyylidiatseniumdioksi)kupari (Cu-HDO).

(2)

Cu-HDO on arvioitu direktiivin 98/8/EY 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti käytettäväksi kyseisen direktiivin liitteessä V määritellyssä tuotetyypissä 8 (puunsuoja-aineet), joka vastaa asetuksen (EU) N:o 528/2012 liitteessä V määritettyä valmisteryhmää 8.

(3)

Itävalta, joka oli nimetty esitteleväksi jäsenvaltioksi, toimitti komissiolle 25 päivänä helmikuuta 2008 toimivaltaisen viranomaisen kertomuksen sekä suosituksen asetuksen (EY) N:o 1451/2007 14 artiklan 4 ja 6 kohdan mukaisesti.

(4)

Jäsenvaltiot ja komissio tarkastelivat toimivaltaisen viranomaisen kertomusta. Biosidivalmisteita käsittelevä pysyvä komitea sisällytti 13 päivänä joulukuuta 2013 tarkastelun tulokset arviointikertomukseen asetuksen (EY) N:o 1451/2007 15 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(5)

Kyseisestä kertomuksesta käy ilmi, että valmisteryhmässä 8 käytettävien ja Cu-HDO:ta sisältävien biosidivalmisteiden voidaan odottaa täyttävän direktiivin 98/8/EY 5 artiklassa säädetyt vaatimukset.

(6)

Tämän vuoksi on aiheellista hyväksyä Cu-HDO:n käyttö valmisteryhmään 8 kuuluvissa biosidivalmisteissa.

(7)

Koska arvioinnissa ei käsitelty nanomateriaaleja, hyväksymisen ei asetuksen (EU) N:o 528/2012 4 artiklan 4 kohdan nojalla tulisi kattaa kyseisiä materiaaleja.

(8)

Kohtuullinen määräaika on tarpeen ennen tehoaineen hyväksymistä, jotta jäsenvaltiot, asianomaiset osapuolet ja tarvittaessa komissio voivat valmistautua uusiin vaatimuksiin.

(9)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat biosidivalmisteita käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

1.2.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 32/9

(1)

Komission asetuksessa (EY) N:o 1451/2007 (2) vahvistetaan luettelo tehoaineista, jotka on arvioitava sen selvittämiseksi, olisiko ne mahdollisesti lisättävä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/8/EY (3) liitteeseen I, IA tai IB. Luettelossa on mukana dekaanihappo.

(2)

Dekaanihappo on arvioitu direktiivin 98/8/EY 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti käytettäväksi kyseisen direktiivin liitteessä V määritellyssä tuotetyypissä 4 (desinfiointiaineet tiloihin, joissa on elintarvikkeita tai rehuja), tuotetyypissä 18 (hyönteis- ja punkkimyrkyt sekä muiden niveljalkaisten torjuntaan käytettävät tuotteet) ja tuotetyypissä 19 (karkotteet ja houkutteet), jotka vastaavat asetuksen (EU) N:o 528/2012 liitteessä V määritettyjä valmisteryhmiä 4, 18 ja 19.

(3)

Itävalta, joka oli nimetty esitteleväksi jäsenvaltioksi, toimitti komissiolle 7 päivänä joulukuuta 2010 toimivaltaisen viranomaisen kertomukset sekä suositukset asetuksen (EY) N:o 1451/2007 14 artiklan 4 ja 6 kohdan mukaisesti.

(4)

Jäsenvaltiot ja komissio tarkastelivat toimivaltaisen viranomaisen kertomuksia. Biosidivalmisteita käsittelevä pysyvä komitea sisällytti 13 päivänä joulukuuta 2013 tarkastelun tulokset kahteen arviointikertomukseen asetuksen (EY) N:o 1451/2007 15 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(5)

Kyseisistä kertomuksista käy ilmi, että valmisteryhmissä 4, 18 ja 19 käytettävien ja dekaanihappoa sisältävien biosidivalmisteiden voidaan odottaa täyttävän direktiivin 98/8/EY 5 artiklassa säädetyt vaatimukset.

(6)

Sen vuoksi on aiheellista hyväksyä dekaanihapon käyttö valmisteryhmiin 4, 18 ja 19 kuuluvissa biosidivalmisteissa.

(7)

Koska arvioinneissa ei käsitelty nanomateriaaleja, hyväksymisien ei asetuksen (EU) N:o 528/2012 4 artiklan 4 kohdan nojalla tulisi kattaa kyseisiä materiaaleja.

(8)

Valmisteryhmää 4 koskevan käytön osalta arvioinnissa ei käsitelty dekaanihappoa sisältävien biosidivalmisteiden lisäämistä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1935/2004 (4) 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin elintarvikkeen kanssa kosketukseen suoraan tai välillisesti joutumaan tarkoitettuihin materiaaleihin ja tarvikkeisiin. Kyseisiä materiaaleja varten voi olla tarpeen vahvistaa niiden siirtymistä elintarvikkeeseen koskevat raja-arvot, joita tarkoitetaan asetuksen (EY) N:o 1935/2004 5 artiklan 1 kohdan e alakohdassa. Sen vuoksi hyväksyntä ei saisi kattaa kyseistä käyttöä, paitsi jos komissio on vahvistanut siirtymäraja-arvot tai jos mainitun asetuksen nojalla on vahvistettu, ettei siirtymäraja-arvoja tarvita.

(9)

Kohtuullinen määräaika on tarpeen ennen tehoaineen hyväksymistä, jotta jäsenvaltiot, asianomaiset osapuolet ja tarvittaessa komissio voivat valmistautua uusiin vaatimuksiin.

(10)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat biosidivalmisteita käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

1.2.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 32/13

(1)

Komission asetuksessa (EY) N:o 1451/2007 (2) vahvistetaan luettelo tehoaineista, jotka on arvioitava sen selvittämiseksi, olisiko ne mahdollisesti lisättävä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/8/EY (3) liitteeseen I, IA tai IB. Luettelossa on mukana s-metopreeni.

(2)

S-metopreeni on arvioitu direktiivin 98/8/EY 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti käytettäväksi kyseisen direktiivin liitteessä V määritellyssä tuotetyypissä 18 (hyönteis- ja punkkimyrkyt sekä muiden niveljalkaisten torjuntaan käytettävät tuotteet), joka vastaa asetuksen (EU) N:o 528/2012 liitteessä V määritettyä valmisteryhmää 18.

(3)

Irlanti, joka oli nimetty esitteleväksi jäsenvaltioksi, toimitti komissiolle 29 päivänä lokakuuta 2010 toimivaltaisen viranomaisen kertomuksen sekä suosituksen asetuksen (EY) N:o 1451/2007 14 artiklan 4 ja 6 kohdan mukaisesti.

(4)

Jäsenvaltiot ja komissio tarkastelivat toimivaltaisen viranomaisen kertomusta. Biosidivalmisteita käsittelevä pysyvä komitea sisällytti 13 päivänä joulukuuta 2013 tarkastelun tulokset arviointikertomukseen asetuksen (EY) N:o 1451/2007 15 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(5)

Kyseisestä kertomuksesta käy ilmi, että valmisteryhmässä 18 käytettävien ja s-metopreeniä sisältävien biosidivalmisteiden voidaan odottaa täyttävän direktiivin 98/8/EY 5 artiklassa säädetyt vaatimukset.

(6)

Tämän vuoksi on aiheellista hyväksyä s-metopreenin käyttö valmisteryhmään 18 kuuluvissa biosidivalmisteissa.

(7)

Koska arvioinnissa ei käsitelty nanomateriaaleja, hyväksymisen ei asetuksen (EU) N:o 528/2012 4 artiklan 4 kohdan nojalla tulisi kattaa kyseisiä materiaaleja.

(8)

Kohtuullinen määräaika on tarpeen ennen tehoaineen hyväksymistä, jotta jäsenvaltiot, asianomaiset osapuolet ja tarvittaessa komissio voivat valmistautua uusiin vaatimuksiin.

(9)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat biosidivalmisteita käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

1.2.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 32/16

(1)

Komission asetuksessa (EY) N:o 1451/2007 (2) vahvistetaan luettelo tehoaineista, jotka on arvioitava sen selvittämiseksi, olisiko ne mahdollisesti lisättävä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/8/EY (3) liitteeseen I, I A tai I B. Luettelossa on mukana tsinebi.

(2)

Tsinebi on arvioitu direktiivin 98/8/EY 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti käytettäväksi kyseisen direktiivin liitteessä V määritellyssä tuotetyypissä 21 (Antifouling-tuotteet), joka vastaa asetuksen (EU) N:o 528/2012 liitteessä V määritettyä valmisteryhmää 21.

(3)

Irlanti, joka oli nimetty esitteleväksi jäsenvaltioksi, toimitti komissiolle 29 päivänä maaliskuuta 2011 toimivaltaisen viranomaisen kertomuksen sekä suosituksen asetuksen (EY) N:o 1451/2007 14 artiklan 4 ja 6 kohdan mukaisesti.

(4)

Jäsenvaltiot ja komissio tarkastelivat toimivaltaisen viranomaisen kertomusta. Biosidivalmisteita käsittelevä pysyvä komitea sisällytti 13 päivänä joulukuuta 2013 tarkastelun tulokset arviointikertomukseen asetuksen (EY) N:o 1451/2007 15 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(5)

Kyseisestä kertomuksesta käy ilmi, että valmisteryhmässä 21 käytettävien ja tsinebiä sisältävien biosidivalmisteiden voidaan odottaa täyttävän direktiivin 98/8/EY 5 artiklassa säädetyt vaatimukset, mikäli tämän asetuksen liitteessä esitetyt edellytykset täyttyvät. Tämän vuoksi on aiheellista hyväksyä tsinebin käyttö valmisteryhmään 21 kuuluvissa biosidivalmisteissa.

(6)

Koska arvioinnissa ei käsitelty nanomateriaaleja, hyväksymisen ei asetuksen (EU) N:o 528/2012 4 artiklan 4 kohdan nojalla tulisi kattaa kyseisiä materiaaleja.

(7)

Kohtuullinen määräaika on tarpeen ennen tehoaineen hyväksymistä, jotta jäsenvaltiot, asianomaiset osapuolet ja tarvittaessa komissio voivat valmistautua uusiin vaatimuksiin.

(8)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat biosidivalmisteita käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

1.2.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 32/19

(1)

Komission asetuksessa (EY) N:o 1451/2007 (2) vahvistetaan luettelo tehoaineista, jotka on arvioitava sen selvittämiseksi, olisiko ne mahdollisesti lisättävä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/8/EY (3) liitteeseen I, IA tai IB. Luettelossa on mukana oktaanihappo.

(2)

Oktaanihappo on arvioitu direktiivin 98/8/EY 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti käytettäväksi kyseisen direktiivin liitteessä V määritellyssä tuotetyypissä 4 (desinfiointiaineet tiloihin, joissa on elintarvikkeita tai rehuja) ja tuotetyypissä 18 (hyönteis- ja punkkimyrkyt sekä muiden niveljalkaisten torjuntaan käytettävät tuotteet), jotka vastaavat asetuksen (EU) N:o 528/2012 liitteessä V määritettyjä valmisteryhmiä 4 ja 18.

(3)

Itävalta, joka oli nimetty esitteleväksi jäsenvaltioksi, toimitti komissiolle 7 päivänä joulukuuta 2010 toimivaltaisen viranomaisen kertomukset sekä suositukset asetuksen (EY) N:o 1451/2007 14 artiklan 4 ja 6 kohdan mukaisesti.

(4)

Jäsenvaltiot ja komissio tarkastelivat toimivaltaisen viranomaisen kertomuksia. Biosidivalmisteita käsittelevä pysyvä komitea sisällytti 13 päivänä joulukuuta 2013 tarkastelun tulokset kahteen arviointikertomukseen asetuksen (EY) N:o 1451/2007 15 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(5)

Kyseisistä kertomuksista käy ilmi, että valmisteryhmissä 4 ja 18 käytettävien ja oktaanihappoa sisältävien biosidivalmisteiden voidaan odottaa täyttävän direktiivin 98/8/EY 5 artiklassa säädetyt vaatimukset.

(6)

Sen vuoksi on aiheellista hyväksyä oktaanihapon käyttö valmisteryhmiin 4 ja 18 kuuluvissa biosidivalmisteissa.

(7)

Koska arvioinneissa ei käsitelty nanomateriaaleja, hyväksymisien ei asetuksen (EU) N:o 528/2012 4 artiklan 4 kohdan nojalla tulisi kattaa kyseisiä materiaaleja.

(8)

Valmisteryhmää 4 koskevan käytön osalta arvioinnissa ei käsitelty oktaanihappoa sisältävien biosidivalmisteiden lisäämistä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1935/2004 (4) 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin elintarvikkeen kanssa kosketukseen suoraan tai välillisesti joutumaan tarkoitettuihin materiaaleihin ja tarvikkeisiin. Kyseisiä materiaaleja varten voi olla tarpeen vahvistaa niiden siirtymistä elintarvikkeeseen koskevat raja-arvot, joita tarkoitetaan asetuksen (EY) N:o 1935/2004 5 artiklan 1 kohdan e alakohdassa. Sen vuoksi hyväksyntä ei saisi kattaa kyseistä käyttöä, paitsi jos komissio on vahvistanut siirtymäraja-arvot tai jos mainitun asetuksen nojalla on vahvistettu, ettei siirtymäraja-arvoja tarvita.

(9)

Kohtuullinen määräaika on tarpeen ennen tehoaineen hyväksymistä, jotta jäsenvaltiot, asianomaiset osapuolet ja tarvittaessa komissio voivat valmistautua uusiin vaatimuksiin.

(10)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat biosidivalmisteita käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

1.2.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 32/23

(1)

Komission asetuksessa (EY) N:o 1451/2007 (2) vahvistetaan luettelo tehoaineista, jotka on arvioitava sen selvittämiseksi, olisiko ne mahdollisesti lisättävä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/8/EY (3) liitteeseen I, I A tai I B. Luettelossa oli mukana jodi.

(2)

Jodi on arvioitu direktiivin 98/8/EY 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti käytettäväksi kyseisen direktiivin liitteessä V määritellyssä tuotetyypissä 1 (ihmisen hygienian hoitoon tarkoitetut biosidituotteet), tuotetyypissä 3 (eläinten hygienian hoitoon käytettävät biosidituotteet), tuotetyypissä 4 (desinfiointiaineet tiloihin, joissa on elintarvikkeita tai rehuja) ja tuotetyypissä 22 (ruumiiden säilytykseen ja eläinten täyttämiseen käytettävät nesteet), jotka vastaavat asetuksen (EU) N:o 528/2012 liitteessä V määritettyjä valmisteryhmiä 1, 3, 4 ja 22.

(3)

Arviointia varten toimitettujen tietojen perusteella oli mahdollista tehdä päätelmät myös polyvinyylipyrrolidiinijodista.

(4)

Ruotsi, joka oli nimetty esitteleväksi jäsenvaltioksi, toimitti komissiolle 20 päivänä huhtikuuta 2011 toimivaltaisen viranomaisen kertomuksen sekä suosituksen asetuksen (EY) N:o 1451/2007 14 artiklan 4 ja 6 kohdan mukaisesti.

(5)

Jäsenvaltiot ja komissio tarkastelivat toimivaltaisen viranomaisen kertomusta. Biosidivalmisteita käsittelevä pysyvä komitea sisällytti 13 päivänä joulukuuta 2013 tarkastelun tulokset arviointikertomukseen asetuksen (EY) N:o 1451/2007 15 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(6)

Kertomuksesta käy ilmi, että tuotetyypeissä 1, 3, 4 ja 22 käytettävien ja jodia sisältävien biosidivalmisteiden voidaan odottaa täyttävän direktiivin 98/8/EY 5 artiklassa säädetyt vaatimukset, mikäli tämän asetuksen liitteessä esitetyt edellytykset täyttyvät.

(7)

Tämän vuoksi on aiheellista hyväksyä jodin, myös polyvinyylipyrrolidiinijodin, käyttö tuotetyyppeihin 1, 3, 4 ja 22 kuuluvissa biosidivalmisteissa.

(8)

Koska arvioinneissa ei käsitelty nanomateriaaleja, hyväksymisien ei asetuksen (EU) N:o 528/2012 4 artiklan 4 kohdan nojalla tulisi kattaa kyseisiä materiaaleja.

(9)

Arvioinnissa ei käsitelty jodia sisältävien biosidivalmisteiden sisällyttämistä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1935/2004 (4) 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin elintarvikkeen kanssa kosketukseen suoraan tai välillisesti joutumaan tarkoitettuihin materiaaleihin ja tarvikkeisiin. Kyseisiä materiaaleja varten voi olla tarpeen vahvistaa niiden siirtymistä elintarvikkeeseen koskevat raja-arvot, joita tarkoitetaan asetuksen (EY) N:o 1935/2004 5 artiklan 1 kohdan e alakohdassa. Sen vuoksi hyväksyntä ei saisi kattaa kyseistä käyttöä, paitsi jos komissio on vahvistanut siirtymäraja-arvot tai jos mainitun asetuksen nojalla on vahvistettu, ettei siirtymäraja-arvoja tarvita.

(10)

Kohtuullinen määräaika on tarpeen ennen tehoaineen hyväksymistä, jotta jäsenvaltiot, asianomaiset osapuolet ja tarvittaessa komissio voivat valmistautua uusiin vaatimuksiin.

(11)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat biosidivalmisteita käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

1.2.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 32/27

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)

Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

1.2.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 32/29

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 136 artiklan 1 kohdassa säädetään, että CN-koodeihin 1001 19 00, 1001 11 00, ex 1001 91 20 (tavallinen vehnä, siemenvilja), ex 1001 99 00 (korkealaatuinen tavallinen vehnä, muu kuin siemenvilja), 1002 10 00, 1002 90 00, 1005 10 90, 1005 90 00, 1007 10 90 ja 1007 90 00 kuuluvien tuotteiden tuontitulli on sama kuin näiden tuotteiden tuontihetkellä voimassa oleva interventiohinta, jota korotetaan 55 prosentilla ja josta vähennetään kyseiseen lähetykseen sovellettava cif-tuontihinta. Tuontitulli ei kuitenkaan voi olla suurempi kuin yhteisen tullitariffin tullit.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 136 artiklan 2 kohdassa säädetään, että mainitun artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tuontitullin laskemista varten kyseisille tuotteille vahvistetaan säännöllisesti edustavat cif-tuontihinnat.

(3)

Asetuksen (EU) N:o 642/2010 2 artiklan 2 kohdan mukaan CN-koodeihin 1001 19 00, 1001 11 00, ex 1001 91 20 (tavallinen vehnä, siemenvilja), ex 1001 99 00 (korkealaatuinen tavallinen vehnä, muu kuin siemenvilja), 1002 10 00, 1002 90 00, 1005 10 90, 1005 90 00, 1007 10 90 ja 1007 90 00 kuuluvien tuotteiden tuontitullin laskemisessa käytetään kyseisen asetuksen 5 artiklan mukaisesti määriteltyä päivittäistä edustavaa cif-tuontihintaa.

(4)

Tuontitullit olisi vahvistettava 1 päivästä helmikuuta 2014 alkavalle ajanjaksolle, ja niitä olisi sovellettava kunnes uusi vahvistus tulee voimaan,

(5)

Koska on tarpeen varmistaa, että tätä toimenpidettä sovelletaan mahdollisimman pian päivitettyjen tietojen saataville asettamisen jälkeen, tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan,

1.2.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 32/32

(1)

Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio kannustavat sellaisten työtä koskevien kansainvälisten yleissopimusten ratifiointiin, jotka Kansainvälinen työjärjestö on luokitellut ajan tasalla oleviksi, sillä näin edistetään Euroopan unionin pyrkimyksiä edistää sekä unionissa että sen ulkopuolella ihmisarvoista työtä, jonka tärkeä osatekijä on työntekijöiden suojelu ja työolojen parantaminen.

(2)

Kotitaloustyöntekijöiden ihmisarvoista työtä koskevan Kansainvälisen työjärjestön (ILO) vuoden 2011 yleissopimuksen nro 189, jäljempänä ’yleissopimus’, useimmat säännöt sisältyvät suureksi osaksi unionin säännöstöön sosiaalipolitiikan, syrjinnän torjunnan, sekä rikosasioissa ja turvapaikka- ja maahanmuuttoasioissa tehtävän oikeudellisen yhteistyön aloilla.

(3)

Yleissopimuksen määräykset, jotka koskevat sellaisten kotitaloustyöntekijöiden suojelua, jotka ovat maahanmuuttajia, saattavat vaikuttaa työntekijöiden vapaaseen liikkuvuuteen eli alaan, joka kuuluu unionin yksinomaiseen toimivaltaan.

(4)

Näin ollen jotkin yleissopimuksen osat kuuluvat unionin toimivaltaan, eivätkä jäsenvaltiot voi näiden osien osalta tehdä sitoumuksia unionin toimielinrakenteen ulkopuolella.

(5)

Euroopan unioni ei voi ratifioida yleissopimusta, koska ainoastaan valtiot voivat olla sen osapuolia.

(6)

Tässä tilanteessa jäsenvaltioiden ja unionin toimielinten on tehtävä yhteistyötä yleissopimuksen ratifioimiseksi.

(7)

Neuvoston olisi sen vuoksi valtuutettava ne jäsenvaltiot, joita työoloihin liittyvien vähimmäisvaatimusten alalla annettu unionin lainsäädäntö sitoo, ratifioimaan yleissopimus unionin edun vuoksi,

1.2.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 32/33

(1)

Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio kannustavat sellaisten työtä koskevien kansainvälisten yleissopimusten ratifiointiin, jotka Kansainvälinen työjärjestö on luokitellut ajan tasalla oleviksi, sillä näin edistetään Euroopan unionin pyrkimyksiä edistää kaikille unionissa ja sen ulkopuolella ihmisarvoista työtä, jonka tärkeä osatekijä on työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelu ja parantaminen.

(2)

Työturvallisuutta kemikaaleja käytettäessä koskevan Kansainvälisen työjärjestön (ILO) vuoden 1990 yleissopimuksen nro 170, jäljempänä ’yleissopimus’, III osan säännöt kuuluvat suurelta osin luokituksen, merkintöjen ja pakkaamisen alaa koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten käytäntöjen lähentämisestä annettuun unionin säännöstöön, jota on kehitetty vuodesta 1967 lähtien ja vahvistettu edelleen.

(3)

Näin ollen jotkin yleissopimuksen osat kuuluvat unionin toimivaltaan, eivätkä jäsenvaltiot voi näiden osien osalta tehdä sitoumuksia unionin toimielinrakenteen ulkopuolella.

(4)

Euroopan unioni ei voi ratifioida yleissopimusta, koska ainoastaan valtiot voivat olla sen osapuolia.

(5)

Tässä tilanteessa jäsenvaltioiden ja unionin toimielinten on tehtävä yhteistyötä yleissopimuksen ratifioimiseksi.

(6)

Neuvoston olisi sen vuoksi valtuutettava ne jäsenvaltiot, joita luokituksen, merkintöjen ja pakkaamisen alaa koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten käytäntöjen lähentämisestä annettu unionin lainsäädäntö sitoo, ratifioimaan yleissopimus unionin edun vuoksi,

1.2.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 32/34

(1)

Lissabonin sopimuksella parannetaan unionin kansalaisten asemaa poliittisina toimijoina luomalla tiivis yhteys kansalaisten, heidän poliittisten oikeuksiensa käytön ja unionin tason demokratian toteuttamisen välille. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 10 artiklan 1 ja 3 kohdassa määrätään, että unionin toiminta perustuu edustukselliseen demokratiaan ja että kaikilla kansalaisilla on oikeus osallistua demokratian toteuttamiseen unionissa. SEU-sopimuksen 10 artiklan 2 kohdassa täsmennetään näitä periaatteita määräämällä, että Euroopan parlamentti edustaa suoraan kansalaisia unionin tasolla ja että valtion- tai hallituksen päämiehet ja hallitukset, jotka edustavat jäsenvaltioita Eurooppa-neuvostossa ja neuvostossa, ovat puolestaan demokratian mukaisessa vastuussa joko kansallisille parlamenteilleen tai kansalaisilleen.

(2)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 20 artiklan mukaan unionin kansalaisuus täydentää mutta ei korvaa jäsenvaltion kansalaisuutta.

(3)

SEUT-sopimuksen 21 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 45 artiklassa tunnustetaan unionin kansalaisten perusoikeus vapaasti liikkua ja oleskella Euroopan unionin alueella.

(4)

Tämän suosituksen tarkoituksena on lujittaa oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen unionin alueella käyttävien unionin kansalaisten oikeutta osallistua demokratian toteuttamiseen unionissa ja jäsenvaltioissa.

(5)

Kuten vuoden 2010 katsauksessa Euroopan unionin kansalaisuuteen (1) korostetaan, eräs poliittiseen toimintaan unionissa liittyvä unionin kansalaisten ongelma on, että tietyt jäsenvaltiot pidättävät heidän äänioikeutensa kotijäsenvaltion parlamenttivaaleissa, kun he ovat asuneet tietyn ajan toisessa jäsenvaltiossa.

(6)

Tällä hetkellä yhdessäkään jäsenvaltiossa ei ole yleistä käytäntöä, jonka mukaan siellä asuville toisten jäsenvaltioiden kansalaisille myönnettäisiin äänioikeus kansallisissa parlamenttivaaleissa. Tämän seurauksena äänioikeutensa menettäneillä unionin kansalaisilla ei yleensä ole äänioikeutta kansallisissa parlamenttivaaleissa missään jäsenvaltiossa.

(7)

Vallitsevan tilanteen voidaan katsoa olevan ristiriidassa sen unionin kansalaisuuden perusominaisuuden kanssa, jonka mukaan se täydentää jäsenvaltion kansalaisuutta ja on tarkoitettu antamaan unionin kansalaisille täydentäviä oikeuksia, koska tässä tapauksessa vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden käyttö saattaa johtaa poliittista osallistumista koskevien oikeuksien menettämiseen.

(8)

Vaikka äänioikeutensa tällä tavoin menettäneillä unionin kansalaisilla on edelleen oikeus äänestää Euroopan parlamentin vaaleissa, heillä ei ole oikeutta osallistua niihin kansallisiin menettelyihin, joiden avulla muodostetaan kansalliset hallitukset, joiden jäsenet puolestaan muodostavat EU:n toisen lainsäädäntöelimen eli neuvoston.

(9)

Unionin kansalaiset katsovat, että äänioikeuden menettäminen kansalaisuusjäsenvaltion parlamenttivaaleissa sen vuoksi, että henkilö on käyttänyt oikeuttaan muuttaa toiseen EU:n jäsenvaltioon, merkitsee kansalaisten poliittisten oikeuksien heikentämistä.

(10)

Vuoden 2013 katsauksessa Euroopan unionin kansalaisuuteen (EU:n kansalaiset: sinun oikeutesi, sinun tulevaisuutesi (2)) komissio korosti, että unionin kansalaisuuden keskeisenä periaatteena on EU:n kansalaisten täysipainoinen osallistuminen demokratian toteuttamiseen EU:ssa kaikilla tasoilla. Komissio ilmoitti ehdottavansa rakentavia keinoja, joiden avulla toisessa EU-maassa asuvat EU:n kansalaiset voisivat osallistua täysipainoisesti demokratian toteuttamiseen EU:ssa ja säilyttäisivät äänioikeutensa kotimaansa parlamenttivaaleissa.

(11)

Äänioikeus on kansalaisen perusoikeus. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on korostanut, että äänioikeus ei ole etuoikeus. Mikä tahansa yleinen, automaattinen ja sattumanvarainen poikkeaminen yleisen äänioikeuden periaatteesta uhkaa vaarantaa tällaisilla vaaleilla valitun lainsäädäntöelimen ja sen hyväksymien lakien demokraattisen oikeutuksen. (3) Demokraattisessa valtiossa perusoletuksena pitäisi olla osallistamisen edistäminen. Ihmisoikeustuomioistuin on myös katsonut, että on olemassa selkeä suuntaus kohti ulkomailla asuvien kansalaisten äänioikeuden hyväksymistä, vaikka aiheeseen ei olekaan vielä muodostunut yhteistä eurooppalaista lähestymistapaa.

(12)

Eräissä jäsenvaltioissa sovellettavat säännöt voivat nykyisellään johtaa siihen, että toisessa jäsenvaltiossa asuvat unionin kansalaiset saattavat menettää äänioikeutensa yksinomaan sillä perusteella, että he ovat asuneet ulkomailla tietyn ajan. Käytäntö perustuu olettamukseen, jonka mukaan tietyn ajan kestävä oleskelu ulkomailla tarkoittaa, että henkilö on menettänyt kosketuksensa kotimaan politiikkaan. Olettamus ei kuitenkaan päde kaikkiin yksittäistapauksiin. Siksi voisi olla parempi antaa kansalaisille, joita äänioikeuden menettäminen uhkaa, mahdollisuus osoittaa, että he ovat edelleen kiinnostuneita kansalaisuusjäsenvaltionsa politiikasta.

(13)

Toisessa jäsenvaltiossa asuvat unionin kansalaiset voivat ylläpitää elinikäisiä ja tiiviitä suhteita lähtömaahansa, ja siellä vaaleilla valitun lainsäädäntöelimen hyväksymät säädökset saattavat edelleen vaikuttaa heihin suoraan. Kotijäsenvaltion yhteiskunnallisen ja poliittisen kehityksen seuraaminen ja siihen osallistuminen on helpompaa kuin koskaan nyt, kun televisiolähetysten seuraaminen yli rajojen on yleistynyt ja on mahdollista käyttää internetiä ja muita verkossa toimivia ja matkaviestinteknologioita.

(14)

Äänioikeuden pidättämistä koskevien nykyisten käytänteiden perusteluja olisi arvioitava uudelleen sosioekonomisen ja teknologisen kehityksen, aktiivista poliittista osallistumista tukevien nykyisten suuntausten ja Euroopan yhdentymistilanteen pohjalta, ottaen huomioon vapaata liikkuvuutta ja osallistumista demokratian toteuttamiseen unionissa koskevien oikeuksien keskeinen merkitys.

(15)

Osallistavampi ja oikeasuhteisempi lähestymistapa olisi varmistaa, että kansalaiset, jotka käyttävät oikeuttaan vapaasti liikkua ja oleskella unionin alueella, voivat säilyttää äänioikeutensa kansallisissa parlamenttivaaleissa, jos he osoittavat olevansa edelleen kiinnostuneita kansalaisuusjäsenvaltionsa poliittisesta elämästä.

(16)

Sopiva peruste – ja yksinkertaisin keino – osoittaa kansallista politiikkaa koskevan kiinnostuksen olemassaolo voisi olla, että asianomaisilta edellytettäisiin aktiivista toimintaa, esimerkiksi hakemus nimen säilyttämiseksi kotijäsenvaltion äänioikeusrekisterissä; jäsenvaltiot voisivat pyytää kansalaisiaan uusimaan tällaisen hakemuksen sopivin väliajoin ja vahvistamaan siten kiinnostuksensa pysyvyyden.

(17)

Jotta ulkomailla asuville kansalaisille aiheutuisi järjestelmästä mahdollisimman vähän rasitusta, äänioikeusrekisteriin rekisteröitymistä tai rekisteröitymisen jatkamista koskeva hakemus olisi voitava uusia sähköisesti.

(18)

Olisi myös tärkeää varmistaa, että toiseen jäsenvaltioon muuttavat tai siellä asuvat kansalaiset saavat hyvissä ajoin asianmukaista tietoa edellytyksistä, joiden täyttyessä he voivat säilyttää äänioikeutensa, ja tähän liittyvistä käytännön järjestelyistä,

1.

Jos jäsenvaltioiden käytänteet rajoittavat niiden kansalaisten äänioikeutta kansallisissa parlamenttivaaleissa yksinomaan asumisperusteen nojalla, jäsenvaltioiden olisi annettava niille kansalaisille, jotka käyttävät oikeuttaan vapaasti liikkua ja oleskella unionin alueella, mahdollisuus osoittaa, että he ovat edelleen kiinnostuneita kansalaisuusjäsenvaltionsa poliittisesta elämästä, esimerkiksi tekemällä hakemuksen nimensä säilyttämiseksi äänioikeusrekisterissä, ja säilyttää siten äänioikeutensa.

2.

Jos jäsenvaltiot sallivat toisessa jäsenvaltiossa asuvien kansalaistensa säilyttää äänioikeutensa kansallisissa parlamenttivaaleissa edellyttäen, että he tekevät hakemuksen nimensä säilyttämiseksi äänioikeusrekisterissä, nämä jäsenvaltiot voisivat myös ottaa käyttöön oikeasuhteisia liitännäisjärjestelyjä, kuten vaatimuksen hakemuksen uusimisesta sopivin väliajoin.

3.

Jos jäsenvaltiot sallivat toisessa jäsenvaltiossa asuvien kansalaistensa säilyttää äänioikeutensa kansallisissa parlamenttivaaleissa tekemällä hakemuksen äänioikeusrekisteriin rekisteröitymisestä tai rekisteröinnin jatkamisesta, niiden olisi varmistettava, että kyseiset hakemukset voidaan tehdä sähköisesti.

4.

Jos jäsenvaltiot säätävät, että toisessa jäsenvaltiossa asuvat kansalaiset menettävät äänioikeuden kansallisissa parlamenttivaaleissa, niiden olisi ilmoitettava asianomaisille hyvissä ajoin ja soveltuvalla tavalla edellytyksistä ja käytännön järjestelyistä, joiden avulla he voivat säilyttää äänioikeutensa kansallisissa parlamenttivaaleissa.

Tämä suositus on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

1.2.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 32/36

(1)

Euroseteleiden hankinnasta 16 päivänä syyskuuta 2004 annettujen suuntaviivojen EKP/2004/18 (1) 2 artiklan 1 kohdassa säädettiin, että eurojärjestelmän yhteinen tarjouskilpailumenettely alkaa viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2012.

(2)

Suuntaviivojen EKP/2004/18 2 artiklan 1 kohta muutettiin eurosetelien hankinnasta annettujen suuntaviivojen EKP/2004/18 muuttamisesta 18 päivänä maaliskuuta annetuilla suuntaviivoilla EKP/2011/3 (2) siten, että eurojärjestelmän yhteinen tarjouskilpailumenettely otetaan käyttöön viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2014, jollei EKP:n neuvosto päätä, että se otetaan käyttöön muuna päivämääränä.

(3)

Suuntaviivojen EKP/2004/18 21 artiklan mukaan EKP:n neuvosto arvioi uudelleen suuntaviivoja EKP/2004/18 vuoden 2008 alussa ja sen jälkeen kahden vuoden välein.

(4)

Suuntaviivojen EKP/2004/18 viimeisimmän arvioinnin yhteydessä EKP:n neuvosto on päättänyt säätää yhteisen tarjouskilpailumenettelyn myöhemmästä käyttöönottopäivästä, koska oletukset, joiden perusteella eurojärjestelmän yhteisen tarjouskilpailumenettelyn käyttöönottopäivä määritettiin, ovat muuttuneet.

(5)

Suuntaviivoja EKP/2004/18 olisi näin ollen muutettava vastaavasti,

1.2.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 32/37

(1)

Unionin tuomioistuin on 25 päivänä syyskuuta 2012 vahvistanut uuden työjärjestyksen, johon sisältyy useita sisällöllisiä ja muodollisia muutoksia sillä kumottuun aikaisempaan työjärjestykseen. Nämä muutokset kohdistuvat muun muassa uudessa työjärjestyksessä oikeusavun myöntämisen yhteydessä käytettyyn termistöön ja asiassa noudatettavaan menettelyyn. Nämä muutokset on sen vuoksi otettava huomioon täydentävien sääntöjen sanamuodossa.

(2)

Koska useat jäsenvaltiot ovat nimenneet uusia viranomaisia huolehtimaan täydentävien sääntöjen 2, 4 ja 6 artiklassa tarkoitetuista asioista ja koska Bulgarian tasavalta ja Romania ovat liittyneet Euroopan unioniin 1 päivänä tammikuuta 2007 ja Kroatian tasavalta 1 päivänä heinäkuuta 2013, myös täydentävien sääntöjen kolmessa liitteessä tarkoitetut luettelot on saatettava ajan tasalle,

neuvoston annettua hyväksyntänsä 17 päivänä joulukuuta 2013,