31.1.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 31/1

I

II

III

IV

(1)

Neuvoston annettua hyväksyntänsä unionin tuomioistuin vahvisti 25 päivänä syyskuuta 2012 uuden työjärjestyksen, jolla kumottiin 19 päivänä kesäkuuta 1991 tehty työjärjestys, sellaisena kuin se oli viimeksi muutettuna 24 päivänä toukokuuta 2011. Uusi työjärjestys tuli voimaan 1 päivänä marraskuuta 2012, ja sen tarkoituksena on muun muassa mukauttaa unionin tuomioistuimen työjärjestyksen rakenne ja sisältö tuomioistuimen käsittelemissä asioissa tapahtuneeseen kehitykseen, erityisesti unionin jäsenvaltioiden tuomioistuinten esittämien ennakkoratkaisupyyntöjen määrän lisääntymiseen, ja samalla siinä täydennetään ja selvennetään useisiin tärkeisiin seikkoihin liittyviä sääntöjä oikeudenkäyntimenettelyn kulusta unionin tuomioistuimessa.

(2)

Hyvän oikeudenhoidon vuoksi ja luettavuuden parantamiseksi on sen vuoksi aiheellista korvata aikaisemman työjärjestyksen nojalla annetut kanne- ja valitusasioita koskevat käytännön ohjeet ja antaa asianosaisille ja heidän edustajilleen uuteen työjärjestykseen perustuvat käytännön ohjeet sekä ottaa erityisesti huomioon uuden työjärjestyksen soveltamisesta saadut kokemukset.

(3)

Näillä uusilla ohjeilla, joita sovelletaan kaikkiin unionin tuomioistuimen käsiteltäviksi saatettujen asioiden ryhmiin, ei ole tarkoitus korvata asiaa koskevia perussäännön ja työjärjestyksen määräyksiä. Niiden tarkoituksena on se, että asianosaiset ja heidän edustajansa voivat ymmärtää paremmin näiden määräyksien sisällön ja hahmottaa täsmällisemmin asian käsittelyn kulun unionin tuomioistuimessa ja unionin tuomioistuimeen kohdistuvat vaatimukset, jotka aiheutuvat erityisesti oikeudenkäyntiasiakirjojen käsittelystä ja kääntämisestä sekä asianosaisten kuulemiseksi pidettävässä istunnossa esitettävien huomautusten simultaanitulkkauksesta. Kun nykytilanteelle on ominaista sekä tuomioistuimen käsiteltäviksi tulevien asioiden määrän jatkuva kasvu että asioiden vaikeutuminen, näiden ohjeiden noudattaminen ja huomioon ottaminen antaa sekä asianosaisille että unionin tuomioistuimelle parhaat takeet siitä, että unionin tuomioistuin pystyy käsittelemään asiat parhaalla mahdollisella tavalla.

(4)

Selvyyden vuoksi on myös syytä ottaa näihin uusiin ohjeisiin eräitä sellaisia lähinnä käytännön menettelytapoihin liittyviä määräyksiä, jotka ovat aikaisemmin sisältyneet asianosaisten edustajille tarkoitettuun oppaaseen, unionin tuomioistuimen kirjaajan ohjeisiin tai istuntoon kutsumiseksi lähetettäviin kirjeisiin ja jotka koskevat oikeudenkäyntiasiakirjojen jättämistä ja tiedoksiantoa sekä asian käsittelyn suullisen vaiheen konkreettista kulkua,

1.

Jollei Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan (jäljempänä perussääntö) tai työjärjestyksen erityisistä määräyksistä muuta johdu, asian käsittelyyn unionin tuomioistuimessa kuuluu pääsääntöisesti kirjallinen vaihe ja suullinen vaihe. Asian käsittelyn kirjallisen vaiheen tarkoituksena on se, että oikeudenkäynnin asianosaiset esittävät unionin tuomioistuimelle väitteensä, perusteensa ja perustelunsa, tai ennakkoratkaisumenettelyssä se, että perussäännön 23 artiklassa tarkoitetut osapuolet toimittavat ne huomautukset, joita ne haluavat esittää jäsenvaltioiden tuomioistuinten esittämien kysymysten johdosta. Kirjallista vaihetta seuraavan suullisen vaiheen tarkoituksena on puolestaan se, että unionin tuomioistuin voi täydentää asiaa koskevia tietojaan kuulemalla näitä asianosaisia ja osapuolia sitä varten pidettävässä istunnossa sekä tapauksesta riippuen kuulemalla julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksen.

2.

Unionin tuomioistuimessa käsiteltävän asian asianosaisten on perussäännön 19 artiklan mukaan ehdottomasti käytettävä oikeudenkäyntiedustajaa, jolla on tähän vaadittava asianmukainen kelpoisuus. Jäsenvaltioiden, Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen (jäljempänä ETA-sopimus) sopimuspuolina olevien muiden valtioiden, Euroopan vapaakauppaliiton (jäljempänä EFTA) valvontaviranomaisen ja unionin toimielinten oikeudenkäyntiedustajana on kutakin asiaa varten nimetty asiamies; oikeudenkäynnin muiden asianosaisten on käytettävä oikeudenkäyntiedustajana asianajajaa, jolla on kelpoisuus esiintyä jonkin jäsenvaltion tai jonkin ETA-sopimuksen sopimuspuolena olevan valtion tuomioistuimessa. Tämä kelpoisuus on voitava vaadittaessa osoittaa asian käsittelyn missä tahansa vaiheessa. Perussäännön 19 artiklan seitsemännen kohdan mukaan asianajajiin rinnastetaan korkeakoulujen opettajat, joilla sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jonka kansalaisia he ovat, on oikeus esiintyä tuomioistuimessa asiamiehenä.

3.

Ennakkoratkaisumenettelyssä unionin tuomioistuin ottaa kuitenkin huomioon ne pääasian asianosaisten edustamista koskevat säännöt, joita sovelletaan oikeudenkäyntimenettelyyn ennakkoratkaisupyynnön esittäneessä tuomioistuimessa. Jokaisella, jolla on kelpoisuus asianosaisen edustamiseen ennakkoratkaisupyynnön esittäneessä tuomioistuimessa, on siten oikeus edustaa tätä asianosaista myös unionin tuomioistuimessa, ja jos oikeudenkäyntiedustajan käyttäminen ei ole oikeudenkäyntimenettelyyn sovellettavien kansallisten sääntöjen mukaan pakollista, pääasian asianosaisilla on oikeus esittää kirjalliset tai suulliset huomautuksensa itse. Jos tästä on epätietoisuutta, unionin tuomioistuin voi milloin tahansa pyytää tätä koskevia tietoja asianosaisilta, heidän edustajiltaan tai ennakkoratkaisupyynnön esittäneeltä tuomioistuimelta.

4.

Unionin tuomioistuimessa esiintyvän henkilön on asemastaan riippumatta oltava pukeutunut viittaan. Kun asianosaisten kuulemiseksi pidetään istunto, tähän istuntoon osallistuvien asiamiesten ja asianajajien tulee siten ottaa mukaan oma viittansa; unionin tuomioistuimella on kuitenkin varalla muutama viitta niitä asianosaisia tai oikeudenkäyntiedustajia varten, joilla ei ole käytettävissään omaa viittaa.

5.

Jollei työjärjestyksen 143 artiklan määräyksistä muuta johdu, asian käsittely unionin tuomioistuimessa on maksutonta siten, ettei unionin tuomioistuin peri mitään maksuja tai veroja kanteen nostamisesta tai oikeudenkäyntiasiakirjan jättämisestä. Työjärjestyksen 137 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa tarkoitettuihin oikeudenkäyntikuluihin sisältyy pelkästään niin sanotut korvattavat kulut eli todistajille ja asiantuntijoille mahdollisesti maksettavat rahamäärät sekä asianosaisille asian käsittelystä unionin tuomioistuimessa aiheutuneet välttämättömät kulut, joita ovat heidän edustajiensa palkkio ja edustajille aiheutuneet kulut matkasta Luxemburgiin ja oleskelusta siellä, kun asianosaisten kuulemiseksi pidetään istunto. Unionin tuomioistuin antaa ratkaisun näiden kulujen korvausvelvollisuudesta ja määrästä tuomiossa tai määräyksessä, jolla asia lopullisesti ratkaistaan; sen sijaan ennakkoratkaisumenettelyssä oikeudenkäyntikuluista päättää ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin.

6.

Jos asianosainen tai ennakkoratkaisumenettelyssä pääasian asianosainen ei kokonaan tai osaksi kykene suorittamaan oikeudenkäynnistä aiheutuvia kuluja, hän voi milloin tahansa hakea oikeusapua siten kuin työjärjestyksen 115–118 artiklassa tai vastaavasti sen 185–189 artiklassa määrätään. Oikeusapuhakemuksen huomioon ottaminen edellyttää kuitenkin, että siihen on liitetty kaikki sellaiset tiedot ja asiakirjat, joiden perusteella unionin tuomioistuin pystyy arvioimaan hakijan todellisen taloudellisen tilanteen. Ennakkoratkaisumenettelyssä unionin tuomioistuin antaa ratkaisun jäsenvaltion tuomioistuimen pyynnöstä, joten pääasian asianosaisten on tehtävä mahdollinen oikeusapuhakemuksensa ensisijaisesti kyseiselle tuomioistuimelle tai asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, koska unionin tuomioistuimen myöntämä oikeusapu on kansalliseen oikeusapuun nähden toissijainen.

7.

On syytä muistuttaa, että oikeusapuhakemuksen hyväksyessään unionin tuomioistuin ottaa vastattavakseen vain hakijan avustamiseen ja edustamiseen unionin tuomioistuimessa liittyvät kulut ratkaisukokoonpanon mahdollisesti vahvistamissa rajoissa. Työjärjestyksen määräysten mukaan ratkaisussa, jolla asian käsittely lopullisesti päätetään ja johon sisältyy ratkaisu oikeudenkäyntikuluista, voidaan määrätä näiden rahamäärien maksamisesta kokonaan tai osittain takaisin unionin tuomioistuimelle, minkä lisäksi oikeusapua koskevan hakemuksen ratkaissut ratkaisukokoonpano voi milloin tahansa määrätä oikeusavun lakkaamaan, jos sen myöntämiseen johtaneet seikat muuttuvat asian käsittelyn aikana.

8.

Asianosainen, joka pitää tarpeellisena, että hänen nimeään tai joitakin häntä koskevia tietoja ei ilmaista unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetun asian yhteydessä, voi pyytää unionin tuomioistuinta poistamaan asiaan liittyvät tunnistetiedot kokonaan tai osaksi. Tällainen pyyntö on kuitenkin sen tehokkuuden turvaamiseksi syytä esittää mahdollisimman nopeasti. Tunnistetietojen poistaminen on nimittäin uuden tieto- ja viestintäteknologian lisääntyvän käytön vuoksi paljon vaikeampi toteuttaa käytännössä, jos kyseistä asiaa koskeva tiedonanto on jo julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä tai jos ennakkoratkaisumenettelyssä ennakkoratkaisupyyntö on jo annettu tiedoksi perussäännön 23 artiklassa tarkoitetuille osapuolille, mikä tapahtuu noin kuukauden kuluttua ennakkoratkaisupyynnön jättämisestä unionin tuomioistuimelle.

9.

Asian käsittelyn kirjallisella vaiheella on olennainen merkitys asian hahmottamiselle unionin tuomioistuimessa, koska unionin tuomioistuimen on voitava muodostaa sille kirjallisessa käsittelyssä jätettyjen kirjelmien tai huomautusten lukemisen perusteella itselleen tarkka käsitys sen käsiteltäväksi saatetun asian kohteesta ja merkityksestä. Tämä tarkoitus on sama kaikissa unionin tuomioistuimen käsiteltäviksi saatetuissa asioissa, mutta asian käsittelyn kirjallisen vaiheen kulku ja puitteet eroavat toisistaan sen mukaan, mihin menettelylajiin asia kuuluu. Kanne- tai muutoksenhakuasioissa asianosaisia kehotetaan ottamaan kantaa oikeudenkäynnin muiden asianosaisten jättämiin kirjelmiin, mutta ennakkoratkaisumenettelyssä asian käsittelyn kirjallisen vaiheen ominaispiirteenä on se, ettei se ole kontradiktorinen vaan perussäännön 23 artiklassa tarkoitettuja osapuolia kehotetaan pelkästään toimittamaan mahdolliset huomautuksensa kansallisen tuomioistuimen esittämistä kysymyksistä yleensä tietämättä muiden osapuolien näkemystä samoista kysymyksistä. Tämän vuoksi sekä huomautusten muotoon ja pituuteen että asian käsittelyn myöhempiin vaiheisiin liittyvät vaatimukset ovat niissä erilaisia.

10.

Koska ennakkoratkaisumenettely ei ole luonteeltaan riita-asia, perussäännön 23 artiklassa tarkoitettujen osapuolien kirjallisten huomautusten jättämiseen ei liity korostettuja muotovaatimuksia. Kun unionin tuomioistuin on antanut ennakkoratkaisupyynnön tiedoksi kyseisille osapuolille, nämä voivat halutessaan toimittaa kirjelmän, jossa ne esittävät näkemyksensä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämästä pyynnöstä. Tämä kirjelmä on jätettävä kahden kuukauden kuluessa ennakkoratkaisupyynnön tiedoksiannosta – tähän määräaikaan lisätään kymmenen päivää pitkien etäisyyksien vuoksi, mutta sitä ei voida pidentää muilla perusteilla – ja sen tarkoituksena on antaa unionin tuomioistuimelle selvitystä ennakkoratkaisupyynnön merkityksestä ja erityisesti vastauksista, jotka ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen kysymyksiin olisi annettava.

11.

Esityksen on oltava täydellinen, ja siinä on erityisesti oltava perustelut, joihin unionin tuomioistuimen vastaus esitettyihin kysymyksiin voidaan perustaa, mutta siinä on sen sijaan tarpeetonta toistaa sitä, mitä ennakkoratkaisupyynnössä on sanottu oikeusriitaan liittyvistä oikeussäännöistä tai tosiseikoista, paitsi jos nämä kaipaavat lisähuomautuksia. Jollei erityisistä syistä tai kirjelmien pituuden rajoittamista asian kiireellisyyden vuoksi koskevista työjärjestyksen erityisistä määräyksistä muuta johdu, ennakkoratkaisumenettelyssä jätettävien kirjallisten huomautusten ei tulisi olla yli 20 sivun pituisia.

12.

Koska kanneasiat ovat luonteeltaan oikeusriitoja, niiden käsittelyn kirjallista vaihetta koskevat säännöt ovat tiukemmat. Säännöt ovat työjärjestyksen 119 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa (IV osastossa), ja ne koskevat sekä asianosaisten velvollisuutta käyttää oikeudenkäyntiedustajana asiamiestä tai asianajajaa että oikeudenkäyntikirjelmien muoto- ja sisältövaatimuksia. Erityisesti työjärjestyksen 120 artiklasta johtuu, että kannekirjelmässä, jolla asia tulee vireille, on mainittava kantajan nimi ja kotipaikka ja sen asianosaisen nimi, jota vastaan kanne nostetaan, ja niiden lisäksi täsmällinen ilmoitus kanteen kohteesta, perusteet ja perustelut, joihin vedotaan, tarvittaessa niiden tueksi esitettävät todisteet ja pyynnöt näytön hankkimiseksi sekä kantajan vaatimukset. Näiden määräysten noudattamatta jättämisestä seuraa kannekirjelmän tutkimatta jättäminen, eikä kirjelmän tulisi ilman erityistä syytä olla yli 30 sivun pituinen.

13.

Kuten työjärjestyksen 120 artiklan c alakohdasta ilmenee, kannekirjelmään on ehdottomasti sisällyttävä myös yhteenveto perusteista, joihin asiassa vedotaan. Yhteenvedon – joka ei saa olla yli kahden sivun pituinen – tarkoitus on helpottaa jokaisesta unionin tuomioistuimessa vireille tulevasta asiasta Euroopan unionin virallisessa lehdessä työjärjestyksen 21 artiklan 4 kohdan mukaisesti julkaistavan tiedonannon laatimista.

14.

Työjärjestyksen 124 artiklassa tarkoitettua vastinekirjelmää koskevat muotovaatimukset ovat pääosin samat kuin kannekirjelmää koskevat muotovaatimukset, ja vastinekirjelmä on toimitettava kahden kuukauden kuluessa kanteen tiedoksiannosta. Tätä määräaikaa – johon lisätään kymmenen päivää pitkien etäisyyksien vuoksi – voidaan sen lisäksi pidentää vain poikkeuksellisesti ja edellyttäen, että siitä tehdään ajoissa pyyntö, jossa esitetään asianmukaiset perustelut, joista ilmenevät ne seikat, joiden vuoksi määräajan pidentäminen on aiheellista.

15.

Koska oikeudenkäynnin kohdetta koskevat oikeussäännöt määräytyvät kanteen mukaan, vastinekirjelmässä esitettävät perustelut on mikäli suinkin mahdollista jäsenneltävä kannekirjelmässä esitettyjen perusteiden tai väitteiden mukaisesti. Asian käsittelyn kuluessa ei saa vedota uuteen perusteeseen, ellei se perustu asian käsittelyn aikana ilmenneisiin oikeudellisiin seikkoihin ja tosiseikkoihin. Vastinekirjelmässä on syytä selostaa oikeusriitaan liittyviä oikeussääntöjä tai tosiseikkoja vain, jos niistä kannekirjelmässä esitetty selostus kiistetään tai ne kaipaavat täydennyksiä. Kannekirjelmän tavoin myöskään vastinekirjelmän ei tulisi ilman erityistä syytä olla yli 30 sivun pituinen.

16.

Kantaja voi täydentää perustelujaan kantajan vastauksella ja vastaaja puolestaan vastaajan vastauksella, jos he pitävät sitä tarpeellisena. Näihin kirjelmiin sovelletaan samoja muotomääräyksiä kuin kannekirjelmään ja vastinekirjelmään, mutta koska ne ovat luonteeltaan vapaaehtoisia ja täydentäviä, niiden on ehdottomasti oltava lyhyempiä kuin kannekirjelmä ja vastinekirjelmä. Koska oikeusriidan puitteet ja sen kohteena olevat perusteet tai väitteet on jo esitetty (tai kiistetty) perusteellisesti kannekirjelmässä tai vastinekirjelmässä, kantajan ja vastaajan vastausten ainoana tarkoituksena on antaa kantajalle ja vastaajalle tilaisuus täsmentää kannanottojaan tai tarkentaa lausumiaan jostain tärkeästä kysymyksestä, minkä lisäksi unionin tuomioistuimen presidentti voi työjärjestyksen 126 artiklan nojalla itse täsmentää ne seikat, joita näissä kirjelmissä tulisi käsitellä. Kantajan vastauskirjelmän ja vastaajan vastauskirjelmän ei tulisi ilman erityistä syytä olla yli kymmenen sivun pituinen. Nämä kirjelmät on jätettävä kirjaamoon unionin tuomioistuimen asettamassa määräajassa, jota presidentti voi vain poikkeuksellisesti pidentää asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä.

17.

Jos asian laatu edellyttää sen käsittelemistä mahdollisimman nopeasti, kantaja tai vastaaja voi pyytää unionin tuomioistuinta käsittelemään asian työjärjestyksen määräyksistä poiketen nopeutetussa menettelyssä. Tämä työjärjestyksen 133 artiklassa määrätty mahdollisuus edellyttää kuitenkin, että tästä tehdään erillisellä asiakirjalla nimenomainen pyyntö, jossa selostetaan yksityiskohtaisesti syyt, joiden vuoksi nopeutettu käsittely on aiheellinen, ja jos pyyntöön suostutaan, nopeutettu käsittely merkitsee asian käsittelyn kirjallisen vaiheen mukauttamista. Kirjelmien toimittamisen tavanomaisia määräaikoja nimittäin lyhennetään, kuten myös kirjelmien pituutta, ja kantajan vastaus, vastaajan vastaus tai väliintulokirjelmä saadaan työjärjestyksen 134 artiklan mukaan toimittaa vain, jos presidentti pitää sitä tarpeellisena.

18.

Kanteeseen voi myös liittyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (jäljempänä ’SEUT’) 278 artiklassa tarkoitettu täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva hakemus tai sen 279 artiklassa tarkoitettu välitoimia koskeva hakemus. Työjärjestyksen 160 artiklan määräysten mukaan tällainen hakemus otetaan kuitenkin tutkittavaksi vain, jos hakija on nostanut hakemuksessa tarkoitetusta toimesta kanteen unionin tuomioistuimessa tai hakija on unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetun asian toinen asianosainen, ja hakemus on tehtävä erillisellä asiakirjalla, jossa on ilmoitettava oikeudenkäynnin kohde ja seikat, joiden vuoksi asia on kiireellinen, sekä ne tosiseikat ja oikeudelliset perusteet, joiden vuoksi haetun välitoimen määrääminen on ilmeisesti perusteltua. Pääsääntöisesti hakemus annetaan tällöin tiedoksi oikeudenkäynnin vastapuolelle, joka voi esittää kirjallisia tai suullisia huomautuksia unionin tuomioistuimen presidentin asettamassa lyhyessä määräajassa. Äärimmäisen kiireellisissä tapauksissa presidentti voi hyväksyä hakemuksen väliaikaisesti jo ennen huomautusten esittämistä. Välitoimimenettelyä koskeva lopullinen ratkaisu tehdään tällöin kuitenkin vasta vastapuolen kuulemisen jälkeen.

19.

Asian käsittelyn kirjallinen vaihe muutoksenhakuasioissa muistuttaa monessa suhteessa tämän vaiheen kulkua kanneasioissa. Asiaa koskevat säännöt ovat työjärjestyksen 167 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa (V osastossa), ja niissä täsmennetään sekä valituskirjelmältä ja vastinekirjelmältä edellytetty sisältö että niissä esitettävien vaatimusten kohde.

20.

Kuten työjärjestyksen 168 ja 169 artiklasta – jotka tältä osin täydentävät perussäännön 56–58 artiklaa – ilmenee, muutoksenhaku ei kohdistu unionin toimielimen, elimen tai laitoksen toimeen vaan unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisuun ensimmäisessä oikeusasteessa nostetun kanteen johdosta. Tästä täsmennyksestä johtuu, että valituksessa on vaadittava unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun tuomiolauselmaan tai määräysosaan sisältyvän lopputuloksen eikä siis unionin yleisessä tuomioistuimessa riitautetun toimen kumoamista kokonaan tai osittain. Oikeudellisissa perusteissa ja perusteluissa, joihin vedotaan, on valituksen tutkimatta jättämisen uhalla lisäksi yksilöitävä täsmällisesti, mitkä unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun kohdat riitautetaan, ja selostettava yksityiskohtaisesti, miksi ratkaisu on valittajan mielestä oikeudellisesti virheellinen – eikä valituskirjelmän tulisi ilman erityistä syytä olla yli 25 sivun pituinen.

21.

Valittajan on Euroopan unionin virallisessa lehdessä työjärjestyksen 21 artiklan 4 kohdan mukaisesti julkaistavan tiedonannon laatimisen helpottamiseksi myös sisällytettävä valitukseensa enintään kahden sivun pituinen yhteenveto valitusperusteista ja jätettävä kirjaamoon tarvittavat asiakirjat, jotka osoittavat, että perussäännön 19 artiklassa mainittuja ja työjärjestyksen 119 artiklassa toistettuja vaatimuksia on noudatettu.

22.

Unionin yleisessä tuomioistuimessa käsitellyn asian kaikilla asianosaisilla on oikeus vastinekirjelmän toimittamiseen kahden kuukauden kuluessa siitä, kun valitus on annettu hänelle tiedoksi – tähän määräaikaan lisätään kymmenen päivää pitkien etäisyyksien vuoksi, mutta sitä ei voida pidentää muulla perusteella. Vastinekirjelmän sisältöä koskevat vaatimukset ovat työjärjestyksen 173 artiklassa, ja työjärjestyksen 174 artiklan mukaan vastineessa voidaan vaatia valituksen hyväksymistä, hylkäämistä tai tutkimatta jättämistä kokonaan tai osittain. Vastinekirjelmään sisältyvät oikeudelliset perustelut on mikäli suinkin mahdollista jäsenneltävä niiden perusteiden mukaisesti, joihin valittaja on vedonnut, mutta vastinekirjelmässä ei ole tarpeen toistaa oikeusriitaan liittyviä oikeussääntöjä tai tosiseikkoja, paitsi jos niistä valituskirjelmässä esitetty selostus kiistetään tai ne kaipaavat täydennyksiä. Väitteet siitä, että valitus on jätettävä tutkimatta kokonaan tai osaksi, on sen sijaan sisällytettävä vastinekirjelmän tekstiin, sillä työjärjestyksen 151 artiklassa määrätty mahdollisuus oikeudenkäyntiväitteen esittämiseen erillisellä asiakirjalla ei koske muutoksenhakumenettelyä. Valituskirjelmän tavoin myöskään vastinekirjelmän ei tulisi ilman erityistä syytä olla yli 25 sivun pituinen.

23.

Jos unionin yleisessä tuomioistuimessa käsitellyn asian asianosainen, jolle valitus on annettu tiedoksi, haluaa riitauttaa unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun joltain muulta kuin valituksessa tarkoitetulta osalta, tämän asianosaisen on tehtävä liitännäisvalitus unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisusta. Liitännäisvalitus on tehtävä erillisellä asiakirjalla samassa määräajassa kuin vastinekirjelmä on toimitettava, eikä tätä määräaikaa voida pidentää, ja liitännäisvalituksen on täytettävä työjärjestyksen 177 ja 178 artiklassa asetetut vaatimukset. Liitännäisvalitukseen sisältyvien oikeudellisten perusteiden ja perustelujen on oltava muita kuin ne, joihin vedotaan valitukseen annetussa vastineessa.

24.

Liitännäisvalituksen jälkeen valittaja tai unionin yleisessä tuomioistuimessa käsitellyn asian asianosainen, jonka etujen mukaista on, että liitännäisvalitus hyväksytään, hylätään tai jätetään tutkimatta, voi toimittaa vastinekirjelmän, jossa käsitellään vain niitä perusteita, joihin liitännäisvalituksessa on vedottu. Työjärjestyksen 179 artiklan mukaan tämä kirjelmä on toimitettava kahden kuukauden kuluessa liitännäisvalituksen tiedoksiannosta (määräaikaan lisätään kymmenen päivää pitkien etäisyyksien vuoksi), eikä tätä määräaikaa voida pidentää.

25.

Päävalitusta, liitännäisvalitusta tai niihin annettua vastinetta voidaan täydentää vastauskirjelmällä erityisesti siksi, että asianosaiset voivat ottaa kantaa oikeudenkäyntiväitteeseen tai sellaisiin uusiin seikkoihin, joihin vastineessa on vedottu. Tämä mahdollisuus edellyttää kuitenkin kanneasioihin sovellettavista säännöistä poiketen unionin tuomioistuimen presidentin nimenomaista lupaa. Tätä varten valittajan (tai liitännäisvalituksen tekijän) on toimitettava seitsemän päivän kuluessa vastineen (tai liitännäisvalitukseen annetun vastineen) tiedoksiannosta (määräaikaan lisätään kymmenen päivää pitkien etäisyyksien vuoksi) asianmukaisesti perusteltu pyyntö, jossa selostetaan syyt, joiden vuoksi vastaus on tämän asianosaisen mielestä tarpeen. Tämän pyynnön ei tulisi olla yli kolmen sivun pituinen, ja sen on oltava sellaisenaan ymmärrettävissä tutustumatta samalla valitus- tai vastinekirjelmään.

26.

Koska muutoksenhakuasioiden erityispiirteenä on se, että niissä käsitellään vain oikeuskysymyksiä, presidentti voi antaessaan luvan vastauksen esittämiseen samalla rajoittaa vastauksessa ja sen johdosta annettavassa vastineen antajan vastauksessa käsiteltäviä asioita sekä näiden kirjelmien sivumäärää. Ilmoitettujen rajoitusten noudattaminen on olennainen edellytys asian käsittelyn asianmukaiselle kululle, joten valittajan vastaus tai vastineen antajan vastaus, joka ylittää sallitun sivumäärän tai jossa käsitellään muita asioita, palautetaan sen laatijalle.

27.

Näiden ohjeiden 19–26 kohdassa esitettyjä sääntöjä ei kuitenkaan kaikilta osin sovelleta valituksiin unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisuista, joilla väliintulohakemus on hylätty tai jotka on annettu SEUT 278 tai SEUT 279 artiklan nojalla tehdyn välitoimihakemuksen johdosta. Perussäännön 57 artiklan kolmannen kohdan mukaan tällaiset valitukset nimittäin käsitellään samassa menettelyssä kuin välitoimihakemukset, jotka on tehty suoraan unionin tuomioistuimelle. Asianosaisille asetetaan tällöin lyhyt määräaika mahdollisten huomautustensa esittämiseen valituksen johdosta, ja unionin tuomioistuin ratkaisee valituksen asian käsittelyn kirjallista vaihetta jatkamatta tai jopa ilman käsittelyn suullista vaihetta.

28.

Perussäännön 40 artiklan mukaan jäsenvaltiot ja unionin toimielimet sekä saman artiklan toisessa ja kolmannessa kohdassa määrätyin edellytyksin myös ETA-sopimuksen osapuolina olevat kolmannet valtiot, EFTAn valvontaviranomainen, unionin elimet ja laitokset sekä luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt voivat olla unionin tuomioistuimessa vireillä olevissa asioissa väliintulijoina tukemassa jonkun asianosaisen vaatimuksia kokonaan tai osittain. Jotta väliintulohakemus voitaisiin ottaa huomioon, se on tehtävä (kanneasioissa) työjärjestyksen 130 artiklan 1 kohdassa tai (muutoksenhakuasioissa) sen 190 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa määräajassa ja sen on täytettävä työjärjestyksen 130 artiklan 2–4 kohdassa asetetut vaatimukset.

29.

Jos väliintulohakemus hyväksytään, väliintulijalle toimitetaan kaikki asianosaisille tiedoksi annetut oikeudenkäyntiasiakirjat lukuun ottamatta mahdollisia salassa pidettäviä tai luottamuksellisia asiakirjoja, ja väliintulija voi toimittaa väliintulokirjelmän yhden kuukauden kuluessa näiden asiakirjojen vastaanottamisesta. Väliintulokirjelmän on täytettävä työjärjestyksen 132 artiklan 2 kohtaan sisältyvät vaatimukset, mutta sen sisältö on luonnollisesti paljon lyhytsanaisempi kuin väliintulijan tukeman asianosaisen kirjelmä, eikä sen tulisi olla yli kymmenen sivun pituinen. Koska väliintulo on liitännäisessä suhteessa asianosaisten väliseen oikeudenkäyntiin, väliintulijan ei pidä toistaa kirjelmässään samoja perusteita tai perusteluja, jotka sisältyvät hänen tukemansa asianosaisen kirjelmiin, vaan väliintulijan on pelkästään esitettävä lisäperusteita tai lisäperusteluja, jotka tukevat kyseisen asianosaisen näkemystä. Oikeusriitaan liittyvien oikeussääntöjen tai tosiseikkojen toistaminen on tarpeetonta, paitsi jos niistä asianosaisten kirjelmissä esitetty selostus kiistetään tai ne kaipaavat täydennyksiä.

30.

Kun väliintulokirjelmä on jätetty, presidentti voi pitäessään sitä tarpeellisena vahvistaa määräajan lyhyiden huomautusten esittämiseen väliintulokirjelmän johdosta. Tällaisten huomautusten ei tulisi olla yli viiden sivun pituisia, ja niiden jättäminen on vapaaehtoista. Tällaisten huomautusten tarkoituksena on ainoastaan antaa oikeusriidan asianosaisille tilaisuus reagoida paikkansa pitämättömiin väitteisiin tai ottaa kantaa väliintulijan esittämiin uusiin perusteisiin tai perusteluihin. Jos tällaisia seikkoja ei ole, asian käsittelyn kirjallisen vaiheen tarpeettoman pitkittämisen välttämiseksi on suositeltavaa olla esittämättä tässä tarkoitettuja huomautuksia.

31.

Unionin tuomioistuin voi ottaa huomioon työjärjestyksen 130 artiklan 1 kohdassa tai 190 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun määräajan jälkeen tehdyn väliintulohakemuksen, joka täyttää työjärjestyksen 130 artiklan 2–4 kohdan mukaiset vaatimukset, edellyttäen kuitenkin, että hakemus saapuu unionin tuomioistuimelle ennen työjärjestyksen 60 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun päätöksen tekemistä asian käsittelyn suullisen vaiheen aloittamisesta. Tässä tapauksessa väliintulija voi esittää mahdolliset huomautuksensa istunnossa asianosaisten kuulemiseksi, jos sellainen pidetään.

32.

Välitoimihakemuksen käsittelyyn ja nopeutettuun menettelyyn sovelletaan lähtökohtaisesti samoja sääntöjä. Jollei kirjallisten huomautusten jättäminen ole erityisistä syistä perusteltua, tällaiseen menettelyyn väliintulijaksi hyväksytty henkilö tai yksikkö saa esittää huomautuksensa vain suullisesti, mikäli asiassa pidetään istunto.

33.

Edellä mainittuja väliintuloa koskevia sääntöjä ei sen sijaan sovelleta ennakkoratkaisupyyntöihin. Koska tässä asiaryhmässä ei ole kyse asianosaisten välisen oikeusriidan ratkaisemisesta ja koska unionin tuomioistuimella on erityinen tehtävä unionin oikeuden tulkintaa tai pätevyyttä koskevan ennakkoratkaisun antamisessa, vain perussäännön 23 artiklassa tarkoitetuilla osapuolilla on oikeus esittää kirjallisia tai suullisia huomautuksia jäsenvaltioiden tuomioistuinten unionin tuomioistuimelle esittämistä kysymyksistä.

34.

Sen ohella, mitä edellä on todettu ja mitä perussäännössä ja työjärjestyksessä määrätään oikeudenkäyntiasiakirjojen sisällöstä, unionin tuomioistuimelle jätettävien kirjelmien ja kirjallisten huomautusten on täytettävä tietyt lisävaatimukset, joiden tarkoituksena on helpottaa niiden lukemista ja käsittelyä unionin tuomioistuimessa erityisesti sähköisin välinein. Nämä vaatimukset koskevat sekä oikeudenkäyntiasiakirjojen muotoa ja ulkoasua että niiden rakennetta ja niiden pituutta.

35.

Asianosaisten jättämien kirjelmien ja huomautusten muodon kannalta on ensinnäkin ehdottoman tärkeää, että nämä asiakirjat ovat ulkoasultaan sellaisia, että niitä voidaan käsitellä unionin tuomioistuimessa sähköisesti, ja erityisesti, että ne voidaan skannata ja merkit voidaan tunnistaa. Tätä varten tulisi ottaa huomioon seuraavat vaatimukset:

36.

Näiden nimenomaisten vaatimusten lisäksi unionin tuomioistuimelle jätettävät oikeudenkäyntiasiakirjat on laadittava siten, että niiden rakenne ja tarkoitus ovat ymmärrettävissä jo ensimmäisiltä sivuilta. Sen lisäksi, että kirjelmän tai huomautusten ensimmäisellä sivulla tulee mainita asiakirjan nimike, asian numero (jos kirjaamo on jo ilmoittanut sen) ja asianosaiset (pääasian asianosaiset tai kantaja ja vastaaja taikka unionin yleisessä tuomioistuimessa käsitellyn asian asianosaiset), kirjelmän tai huomautusten alussa tulee olla lyhyt selostus asiakirjan laatijan käyttämästä jäsentelystä tai asiakirjan sisällysluettelo. Kirjelmän tai huomautusten lopussa on ehdottomasti esitettävä asiakirjan laatijan vaatimukset tai ennakkoratkaisumenettelyssä vastaukset, jotka asiakirjan laatija ehdottaa annettavaksi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin.

37.

Vaikkei unionin tuomioistuimelle toimitettavien asiakirjojen sisältöön kohdistu muita kuin perussäännön ja työjärjestyksen mukaisia vaatimuksia, on silti syytä pitää mielessä, että asian käsittely unionin tuomioistuimessa perustuu näihin asiakirjoihin ja asiakirjat on pääsääntöisesti käännettävä unionin tuomioistuimessa tai siinä toimielimessä, josta asiakirjat ovat peräisin. Unionin tuomioistuimelle jätettävien kirjelmien tai huomautusten laatimisessa on siten asian käsittelyn asianmukaisen kulun ja myös asianosaisten oman edun vuoksi käytettävä yksinkertaista ja täsmällistä kieliasua ja pidättäydyttävä kansalliseen oikeusjärjestykseen kuuluvien teknisluonteisten termien käytöstä. Toistoa on vältettävä, ja pitkien, monimutkaisten ja kiilalauseita tai sivulauseita sisältävien virkkeiden sijasta on mahdollisuuksien mukaan käytettävä lyhyitä virkkeitä.

38.

Jos asianosaiset viittaavat kirjelmässään tai huomautuksissaan tiettyyn kansallisen oikeuden tai unionin oikeuden säädökseen tai säännöstöön, tähän säädökseen tai säännöstöön viitattaessa on esitettävä täsmälliset tiedot sen antopäivästä ja mahdollisuuksien mukaan julkaisupäivästä sekä myös sen ajallisesta sovellettavuudesta. Jos asianosaiset viittaavat oikeuskäytännössä annetun ratkaisun tai julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksen otteeseen tai katkelmaan, heitä pyydetään vastaavasti ilmoittamaan kyseisen asian nimi ja numero sekä viittaamaan täsmällisesti siihen otteeseen tai katkelmaan, jota he tarkoittavat.

39.

Lopuksi on syytä huomauttaa, että asianosaisten tai perussäännön 23 artiklassa tarkoitettujen osapuolien oikeudellisten perustelujen on sisällyttävä kirjelmiin tai kirjallisiin huomautuksiin eikä niiden mahdollisiin liitteisiin, joita ei pääsääntöisesti käännetä. Kirjelmään tai huomautuksiin saa liittää vain sellaisia asiakirjoja, jotka mainitaan kirjelmän tai huomautusten varsinaisessa tekstissä ja jotka ovat välttämättömiä niiden sisällön havainnollistamiseksi tai vahvistamiseksi. Työjärjestyksen 57 artiklan 4 kohdan mukaan liitteiden toimittaminen on sallittua vain siten, että samalla toimitetaan liiteluettelo. Liiteluettelossa on oltava jokaisen liitteenä olevan asiakirjan numero, lyhyt maininta asiakirjan luonteesta sekä maininta siitä kirjelmän tai huomautusten sivusta tai kohdasta, jossa kyseiseen asiakirjaan viitataan ja jonka perusteella asiakirjan toimittaminen on aiheellista.

40.

Kirjaamoon saadaan jättää vain oikeudenkäyntimenettelyä koskevissa säännöissä nimenomaisesti tarkoitettuja oikeudenkäyntiasiakirjoja. Nämä asiakirjat on jätettävä noudattaen säädettyjä määräaikoja ja työjärjestyksen 57 artiklan vaatimuksia. Asiakirjat voidaan toimittaa sähköisesti tai postilähetyksenä taikka jättämällä asiakirja fyysisesti unionin tuomioistuimen kirjaamoon tai kirjaamon aukioloaikojen ulkopuolella unionin tuomioistuimen rakennusten sisäänkäynnin (rue du Fort Niedergrünewald) vahtimestarille, joka vahvistaa asiakirjan vastaanottamisen merkitsemällä siihen sen jättämispäivän ja kellonajan.

41.

Varmin ja nopein tapa oikeudenkäyntiasiakirjan toimittamiseksi on sen jättäminen e-Curia-sovelluksella. Tämä sovellus on yhteinen niille kolmelle tuomioistuimelle, joista Euroopan unionin tuomioistuin muodostuu, ja se on otettu käyttöön vuonna 2011. Sitä käyttämällä oikeudenkäyntiasiakirjat voidaan jättää ja antaa tiedoksi pelkästään sähköisesti, eikä tällöin ole tarpeen laatia oikeaksi todistettuja jäljennöksiä unionin tuomioistuimelle jätetyistä asiakirjoista eikä lähettää asiakirjoja uudelleen postilähetyksenä. Menettelytavat e-Curia-sovellukseen pääsemiseksi ja sovelluksen käyttöehdot on selostettu täsmällisesti oikeudenkäyntiasiakirjojen jättämisestä ja vastaanottamisesta e-Curia-sovelluksella 13 päivänä syyskuuta 2011 annetussa unionin tuomioistuimen päätöksessä ja tässä päätöksessä tarkoitetuissa käyttöehdoissa. Nämä asiakirjat ovat nähtävissä unionin tuomioistuimen internetsivuilla (otsikkolinkkien ”Unionin tuomioistuin” ja ”Menettely” kautta).

42.

Jollei oikeudenkäyntiasiakirjaa toimiteta unionin tuomioistuimelle edellä mainitulla sovelluksella, se voidaan lähettää unionin tuomioistuimelle myös postilähetyksenä. Oikeudenkäyntiasiakirjan sisältävä kirjekuori on osoitettava unionin tuomioistuimen kirjaamolle, postiosoite Rue du Fort Niedergrünewald, L-2925 Luxembourg. Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, että työjärjestyksen 57 artiklan 7 kohdan mukaan asian käsittelyssä noudatettavia määräaikoja laskettaessa otetaan huomioon ainoastaan päivä ja kellonaika, jona alkuperäiskappale on jätetty kirjaamoon. Määräajan ylittämisestä aiheutuvien oikeudenmenetysten välttämiseksi on siten erittäin suositeltavaa, että kyseinen postilähetys lähetetään kirjattuna lähetyksenä tai pikalähetyksenä useita päiviä ennen oikeudenkäyntiasiakirjan jättämistä koskevan määräajan päättymistä.

43.

Nykyisin on myös mahdollista lähettää oikeudenkäyntiasiakirjan allekirjoitetun alkuperäiskappaleen jäljennös kirjaamoon telekopiolaitteella (+352433766) tai sähköpostin (ecj.registry@curia.europa.eu) liitteenä. Oikeudenkäyntiasiakirjan toimittaminen jommallakummalla näistä tavoista on kuitenkin asian käsittelyssä noudatettavien määräaikojen kannalta pätevä vain, jos asiakirjan allekirjoitettu alkuperäiskappale ja sen mukana työjärjestyksen 57 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut liitteet ja jäljennökset saapuvat kirjaamoon kymmenen päivän kuluessa telekopion tai sähköpostin lähettämisestä. Alkuperäiskappale on sen vuoksi lähetettävä viipymättä jäljennöksen lähettämisen jälkeen, eikä siihen saa tehdä vähäisiäkään korjauksia tai muutoksia. Jos allekirjoitettu alkuperäiskappale ja sitä ennen lähetetty jäljennös eroavat toisistaan, vain allekirjoitetun alkuperäiskappaleen jättämispäivä otetaan huomioon.

44.

Kuten perussäännön 20 artiklan neljännestä kohdasta ilmenee, asian käsittelyn suulliseen vaiheeseen kuuluu kaksi erillistä päävaihetta: asianosaisten tai perussäännön 23 artiklassa tarkoitettujen osapuolten kuuleminen sekä julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksen esittäminen. Perussäännön 20 artiklan viidennen kohdan mukaan unionin tuomioistuin voi kuitenkin päättää, että asia ratkaistaan ilman julkisasiamiehen ratkaisuehdotusta, jos se katsoo, että asiassa ei tule esiin uutta oikeuskysymystä. Istunnon pitäminen asianosaisten kuulemiseksi ei puolestaan ole kaikissa tapauksissa automaattisesti noudatettava käytäntö.

45.

Jollei työjärjestyksen 76 artiklan 3 kohdan soveltamisesta muuta johdu, asian käsittelyn kirjallisen vaiheen keskeisestä merkityksestä unionin tuomioistuimen käsiteltäviksi saatetuissa asioissa seuraa, ettei istunnon pitäminen riipu ensisijaisesti siitä, tehdäänkö siitä nimenomainen pyyntö, vaan siitä, miten unionin tuomioistuin itse arvioi istunnon mahdollista antia oikeusriidan ratkaisulle tai niiden vastausten määrittämiselle, jotka unionin tuomioistuin voisi antaa jäsenvaltion kansallisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin. Unionin tuomioistuin pitää sen vuoksi istunnon aina silloin, kun istunto voi auttaa ymmärtämään paremmin asian ja sen merkityksen, eikä tämä riipu siitä, ovatko asianosaiset tai perussäännön 23 artiklassa tarkoitetut osapuolet pyytäneet sitä.

46.

Jos kyseiset asianosaiset tai osapuolet katsovat, että asiassa olisi järjestettävä istunto, niiden on kaikissa tapauksissa heti asian käsittelyn kirjallisen vaiheen päättämistä koskevan tiedoksiannon jälkeen ilmoitettava unionin tuomioistuimelle kirjeitse syyt, joiden vuoksi ne haluavat unionin tuomioistuimen kuulevan niitä. Näiden perustelujen – joita ei saa yhdistää kirjelmään tai kirjallisiin huomautuksiin ja joiden ei tulisi olla pituudeltaan yli kolme sivua – lähtökohtana on oltava konkreettinen arviointi asianosaisten kuulemiseksi pidettävän istunnon merkityksestä kyseiselle asianosaiselle tai osapuolelle, ja perusteluissa on ilmoitettava ne asiakirja-aineiston tai perustelujen osat, joiden yksityiskohtaisempi kehittely tai kiistäminen istunnossa on tämän asianosaisen tai osapuolen mielestä välttämätöntä. Yleisluonteinen perustelu, jossa viitataan esimerkiksi unionin tuomioistuimen ratkaistavana olevan asian tai sen ratkaistavina olevien kysymysten tärkeyteen, ei ole sellaisenaan riittävä.

47.

Kun unionin tuomioistuin päättää, että asiassa järjestetään istunto asianosaisten kuulemiseksi, se määrää täsmällisesti istunnon päivän ja kellonajan, ja heti tämän jälkeen kirjaamo kutsuu asianosaiset ja perussäännön 23 artiklassa tarkoitetut osapuolet istuntoon ja ilmoittaa niille myös, minkä kokoonpanon ratkaistavaksi unionin tuomioistuin on jakanut asian, mitä prosessinjohtotoimia se on määrännyt ja tapauksen mukaan sen, ettei asiassa esitetä julkisasiamiehen ratkaisuehdotusta. Jotta unionin tuomioistuin voisi järjestää istunnon parhaissa mahdollisissa olosuhteissa, edellä mainittuja asianosaisia ja osapuolia kehotetaan vastaamaan kirjaamon kirjeeseen lyhyessä määräajassa ja ilmoittamaan sen, aikovatko ne osallistua istuntoon, sekä niitä istunnossa edustavan asianajajan tai asiamiehen nimen. Viivyttely kirjaamon kutsukirjeisiin vastaamisessa voi vaarantaa istunnon asianmukaisen järjestämisen niin tälle asianosaiselle annettavan puheajan kuin tulkkauspalvelujen järjestelyihin kohdistuvien vaatimusten kannalta.

48.

Luxemburgin kaupungin ajoittain hankalien liikenneolosuhteiden ja unionin tuomioistuimen rakennuksiin pääsyyn liittyvien turvatoimien vuoksi on suositeltavaa varmistautua kaikin tarvittavin keinoin siitä, että pystyy saapumaan istuntopäivänä siihen istuntosaliin, jossa istunto pidetään, hyvissä ajoin ennen istunnon vahvistettua alkamisaikaa. Ennen istunnon aloittamista ratkaisukokoonpanon jäsenet nimittäin tavallisesti keskustelevat asianosaisten tai perussäännön 23 artiklassa tarkoitettujen osapuolien edustajien kanssa lyhyesti istunnon järjestämiseen liittyvistä seikoista. Esittelevä tuomari ja julkisasiamies voivat tässä yhteydessä kehottaa oikeudenkäyntiedustajia esittämään istunnossa tiettyjä seikkoja koskevia tarkennuksia tai käsittelemään yksityiskohtaisemmin tiettyä käsiteltävän asian näkökohtaa.

49.

Vaikka unionin tuomioistuimessa pidettävän istunnon kulku voi yksityiskohdissaan vaihdella kuhunkin asiaan liittyvien seikkojen mukaan, istuntoon kuuluu pääsääntöisesti kolme erillistä osaa: varsinaiset suulliset lausumat, unionin tuomioistuimen jäsenten kysymykset ja vastauspuheenvuorot.

50.

Jollei erityisistä seikoista muuta johdu, istunto aloitetaan tavallisesti asianosaisten tai perussäännön 23 artiklassa tarkoitettujen osapuolien edustajien suullisilla lausumilla. Näiden lausumien ensisijaisena tarkoituksena on lausumien keskittäminen mahdollisten kehotusten mukaisesti ja vastaaminen kysymyksiin, jotka unionin tuomioistuin on mahdollisesti esittänyt asianosaisille tai työjärjestyksen 61 tai 62 artiklassa tarkoitetuille osapuolille ennen istuntoa, ja sen jälkeen mahdollisesti sellaisten seikkojen korostaminen, joita lausuman esittäjä pitää erityisen tärkeinä unionin tuomioistuimen ratkaisun kannalta, erityisesti ennakkoratkaisumenettelyssä muiden asian käsittelyyn osallistuvien esittämien kirjallisten huomautusten johdosta.

51.

Unionin tuomioistuin on jo asian käsittelyn kirjallisen vaiheen päättyessä perehtynyt asiaan, joten istunnossa on tarpeetonta toistaa kirjelmien tai kirjallisten huomautusten sisältöä tai varsinkaan asiaa koskevia oikeussääntöjä tai tosiseikkoja. Unionin tuomioistuimen huomioon tulee saattaa ainoastaan sellaiset seikat, joilla on olennainen merkitys tuomioistuimen ratkaisun kannalta. On kuitenkin syytä täsmentää, että jos unionin tuomioistuin on ennen istunnon pitämistä kehottanut edellä mainittuja asianosaisia tai osapuolia keskittämään lausumansa tiettyyn asiaa koskevaan kysymykseen tai näkökohtaan, lausumissa tulisi lähtökohtaisesti käsitellä vain tätä kysymystä tai näkökohtaa. Niiden istuntoon osallistuvien, jotka ovat asiasta samaa mieltä, tulisi mikäli suinkin mahdollista neuvotella keskenään ennen istuntoa, jottei kerran esitettyjä perusteluja esitettäisi uudelleen.

52.

Puheajan määrää ratkaisukokoonpanon puheenjohtaja kuultuaan esittelevää tuomaria ja mahdollisesti asiaan nimettyä julkisasiamiestä. Puheaikaa annetaan pääsääntöisesti 15 minuuttia siitä riippumatta, mille ratkaisukokoonpanolle asia on jaettu, mutta puheaikaa voidaan pidentää tai lyhentää asian laadun, sen erityisen vaikeuden, istuntoon osallistuvien henkilöiden lukumäärän ja heidän prosessuaalisen asemansa taikka mahdollisten prosessinjohtotoimien perusteella. Ratkaisukokoonpanon puheenjohtaja voi poikkeuksellisesti pidentää annettua puheaikaa asianosaisen tai perussäännön 23 artiklassa tarkoitetun osapuolen asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä. Tällainen pyyntö voidaan kuitenkin ottaa huomioon vain, jos kyseinen asianosainen tai osapuoli esittää sen istuntoon kutsumista koskevaan kirjeeseen vastatessaan, ja pyynnön on joka tapauksessa saavuttava unionin tuomioistuimeen viimeistään kaksi viikkoa ennen sitä päivää, jona istunto pidetään.

53.

Istunnon asianmukainen kulku edellyttää, että vain yksi henkilö esittää kunkin istuntoon osallistuvan asianosaisen tai osapuolen lausumat. Toiselle henkilölle voidaan kuitenkin poikkeuksellisesti antaa lupa lausumien esittämiseen, jos se on välttämätöntä asian laadun tai erityisen vaikeuden vuoksi, ja vain siinä tapauksessa, että tätä koskeva asianmukaisesti perusteltu pyyntö on esitetty kyseisen asianosaisen tai osapuolen vastauksessa istuntoon kutsumista koskevaan kirjeeseen ja joka tapauksessa viimeistään kaksi viikkoa ennen sitä päivää, jona istunto pidetään. Jos tämä lupa myönnetään, puheaikaa ei pidennetä tällä perusteella, vaan lausumat esittävien kahden henkilön on jaettava keskenään kyseiselle asianosaiselle tai osapuolelle annettu puheaika.

54.

Lausumien esittäjiä voidaan kehottaa lausumien jälkeen vastaamaan unionin tuomioistuimen jäsenten lisäkysymyksiin siitä riippumatta, ovatko jäsenet mahdollisesti esittäneet kysymyksiä tai pyytäneet selvennyksiä jo lausumien aikana. Kysymysten tarkoitus on täydentää tietoja, jotka tuomioistuimen jäsenillä on asiakirja-aineiston perusteella, ja lausumien esittäjillä on niiden perusteella tilaisuus käsitellä selvemmin tai perusteellisemmin sellaisia tiettyjä seikkoja, jotka mahdollisesti kaipaavat täsmennystä asian käsittelyn kirjallisen vaiheen ja suullisten lausumien esittämisen jälkeen.

55.

Näiden keskustelujen lopuksi asianosaisten tai perussäännön 23 artiklassa tarkoitettujen osapuolien edustajilla on vielä tilaisuus käyttää lyhyet vastauspuheenvuorot, jos he pitävät sitä tarpeellisena. Kukin vastauspuheenvuoro saa kestää enintään viisi minuuttia, eikä niiden tarkoitus ole olla toinen lausumakierros. Niiden tarkoituksena on ainoastaan antaa lausumien esittäjille tilaisuus vastata lyhyesti huomautuksiin tai kysymyksiin, joita muut istuntoon osallistujat tai unionin tuomioistuimen jäsenet ovat esittäneet istunnon aikana. Jos kahdelle henkilölle on annettu lupa esittää jonkun asianosaisen tai osapuolen lausumat, vain toinen heistä saa käyttää vastauspuheenvuoron.

56.

Lausumien esittäjien on sekä varsinaisten lausumien, vastauspuheenvuorojen että unionin tuomioistuimen kysymyksiin annettavien vastausten yhteydessä pidettävä mielessä, että ratkaisukokoonpanon jäsenet usein kuuntelevat heidän puheenvuorojaan simultaanitulkkauksen välityksellä. Jos asianosaisten tai perussäännön 23 artiklassa tarkoitettujen osapuolien edustajilla on käytössään lausumansa teksti edes lyhytsanaisessa kirjallisessa muodossa tai lausumaa varten laaditut muistiinpanot tai puheenvuoronsa jäsentely, heitä kehotetaan istunnon asianmukaisen kulun turvaamiseksi ja tulkkauksen laadun varmistamiseksi toimittamaan ne etukäteen tulkkausosastolle joko telekopiolaitteella (+ 352 4303 3697) tai sähköpostitse (interpret@curia.europa.eu). Teksti tai muistiinpanot on tarkoitettu vain tulkkien käyttöön, eikä niitä toimiteta ratkaisukokoonpanon jäsenille eikä asiaan nimetylle julkisasiamiehelle eikä niitä myöskään oteta asian asiakirja-aineistoon.

57.

Tekstin lukeminen varsinaisessa istunnossa ei kuitenkaan ole suositeltavaa. Tulkkauksen helpottamiseksi on syytä käyttää vapaata esitystä, joka perustuu hyvin jäsenneltyihin muistiinpanoihin. Puhujan on joka tapauksessa ehdottomasti puhuttava mikrofoniin rauhallisesti, luonnollista vauhtia eikä liian nopeasti, ja hänen on ilmoitettava puheenvuoronsa jäsentely etukäteen sekä käytettävä mieluiten lyhyitä virkkeitä ja yksinkertaisia virkerakenteita.

58.

Asianosaisten tai perussäännön 23 artiklassa tarkoitettujen osapuolien aktiivinen osallistuminen asian käsittelyyn päättyy istunnon päättyessä. Kun ratkaisukokoonpanon puheenjohtaja on julistanut asianosaisten kuulemiseksi pidetyn istunnon päättyneeksi, edellä mainituilla asianosaisilla tai osapuolilla ei ole oikeutta esittää enää kirjallisia tai suullisia huomautuksia varsinkaan julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksen johdosta, jollei suullista käsittelyä poikkeuksellisesti aloiteta uudelleen työjärjestyksen 83 artiklan mukaisesti.

59.

Näillä käytännön ohjeilla kumotaan ja korvataan kanne- ja valitusasioita koskevat 15 päivänä lokakuuta 2004 annetut ohjeet (EUVL L 361, s. 15), sellaisina kuin ne ovat muutettuina 27 päivänä tammikuuta 2009 (EUVL L 29, s. 51).

60.

Nämä käytännön ohjeet julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Ne tulevat voimaan niiden julkaisemista seuraavana päivänä.