18.12.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 341/1

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/138/EY (2) säädetään unionin vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten uudenaikaisesta riskiperusteisesta sääntely- ja valvontajärjestelmästä. Tämä järjestelmä on olennaisen tärkeä sellaisen turvallisen ja vakaan vakuutusalan varmistamiseksi, joka voi tuottaa kestäviä vakuutustuotteita ja tukea reaalitaloutta edistämällä pitkäaikaisia investointeja ja lisävakautta.

(2)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2011/89/EU (3) tehdään direktiivin 2009/138/EY 212–262 artiklaan joitakin muutoksia, joita on tarkoitus soveltaa 10 päivästä kesäkuuta 2013.

(3)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2012/23/EU (4) muutetaan direktiiviä 2009/138/EY lykkäämällä sen saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä asetettua määräaikaa 31 päivästä lokakuuta 201230 päivään kesäkuuta 2013, soveltamisen alkamispäivämäärää1 päivästä marraskuuta 20121 päivään tammikuuta 2014 ja voimassa olevien vakuutus- ja jälleenvakuutusdirektiivien (5), jäljempänä yhdessä ’Solvenssi I’, kumoamispäivämäärää 1 päivästä marraskuuta 20121 päivään tammikuuta 2014.

(4)

Komissio hyväksyi 19 päivänä tammikuuta 2011 ehdotuksen, jäljempänä ’Omnibus II -ehdotus’, muun muassa direktiivin 2009/138/EY muuttamiseksi, jotta voidaan ottaa huomioon vakuutusalan uusi valvontarakenne eli Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen, EVLEV) perustaminen. Omnibus II -ehdotus sisältää myös säännöksiä, joilla lykätään määräpäiviä, jotka koskevat direktiivin 2009/138/EY saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen soveltamisen aloittamista sekä Solvenssi I:n kumoamista, ja sillä mukautetaan direktiivi 2009/138/EY Euroopan unionista tehdyn sopimuksen voimaantuloon muuttamalla säännökset, joilla komissio valtuutetaan hyväksymään täytäntöönpanotoimenpiteitä, säännöksiksi, joilla komissio valtuutetaan hyväksymään delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä.

(5)

Kun otetaan huomioon Omnibus II -ehdotuksen monimutkaisuus, vaarana on, ettei direktiivi ole tullut voimaan ennen direktiivin 2009/138/EY saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen soveltamisen aloittamiselle säädettyjä määräpäiviä. Jos kyseiset määräpäivät jätettäisiin ennalleen, direktiivi 2009/138/EY pantaisiin täytäntöön ennen Omnibus II -ehdotuksen mukaisten siirtymäsäännösten ja aiheellisten mukautusten voimaantuloa, mukaan lukien delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä koskeviin valtuuksiin liittyvät lisäselvennykset.

(6)

Jotta vältettäisiin jäsenvaltioille direktiivin 2009/138/EY nojalla ja myöhemmin Omnibus II -ehdotukseen perustuvan uuden valvontarakenteen nojalla aiheutuvat liian raskaat oikeudelliset velvoitteet, on näin ollen asianmukaista lykätä määräpäivää direktiivin 2009/138/EY saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen soveltamisen alkamispäivämäärää sekä antaa valvontaviranomaisille ja vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksille riittävästi aikaa sopeutua tämän uuden valvontarakenteen soveltamiseen.

(7)

Tapahtumien kronologisen järjestyksen perusteella on selvää, että direktiivin 2009/138/EY saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä ja soveltamisen alkamiselle vahvistettuja lykättyjä päivämääriä sovelletaan myös mainittuun direktiiviin direktiivillä 2011/89/EY tehtyihin muutoksiin.

(8)

Solvenssi I:n kumoamispäivämäärää olisi oikeusvarmuuden vuoksi lykättävä vastaavasti.

(9)

Koska direktiivissä 2009/138/EY säädettyihin määräpäiviin on erittäin vähän aikaa, tämän direktiivin olisi tultava voimaan viipymättä.

(10)

Näin ollen tämän direktiiviehdotuksen toimittamiseen kansallisille parlamenteille on tässä tapauksessa perusteltua soveltaa kansallisten parlamenttien asemasta Euroopan unionissa tehdyn pöytäkirjan N:o 1 4 artiklassa määrättyä kiireellisissä tapauksissa sovellettavaa poikkeusta,

1.

Muutetaan 309 artiklan 1 kohta seuraavasti:

2.

Korvataan 310 artiklan ensimmäisessä kohdassa ilmaisu ”1 päivästä tammikuuta 2014” ilmaisulla ”1 päivästä tammikuuta 2016”.

3.

Korvataan 311 artiklan toisessa kohdassa ilmaisu ”1 päivästä tammikuuta 2014” ilmaisulla ”1 päivästä tammikuuta 2016”.

18.12.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 341/4

(1)

Jordanian hašemiittisen kuningaskunnan, jäljempänä ’Jordania’, ja unionin, suhteita kehitetään osana Euroopan naapuruuspolitiikkaa, jäljempänä myös ’ENP’. Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Jordanian Euro–Välimeri-assosiaatiosopimus (2), jäljempänä ’EU:n ja Jordanian assosiaatiosopimus’, tuli voimaan 1 päivänä toukokuuta 2002. Kahdenvälistä poliittista vuoropuhelua ja taloudellista yhteistyötä on sen jälkeen kehitetty ENP:n toimintaohjelmissa, joista viimeisin kattoi vuodet 2010–2015. Unioni myönsi Jordanialle vuonna 2010 ”pitkälle edistyneen maan” kumppanuusaseman, mikä merkitsee laaja-alaista yhteistyötä osapuolten välillä. EU:n ja Jordanian assosiaatiosopimusta täydennettiin vuonna 2013 unionin ja Jordanian välisellä puitesopimuksella yleisistä periaatteista, jotka koskevat Jordanian osallistumista unionin ohjelmiin, mikä edistää unionin ja Jordanian yhteistyötä.

(2)

Jordanian talouteen ovat vuoden 2010 lopusta vaikuttaneet voimakkaasti kotimaiset tapahtumat, jotka liittyvät arabikevääksi kutsuttuihin eteläisen Välimeren maiden tapahtumiin, sekä jatkuvat alueelliset levottomuudet erityisesti naapurimaissa Egyptissä ja Syyriassa. Etenkin Jordaniasta turvapaikkaa hakevien syyrialaispakolaisten suuri määrä on vaikuttanut vakavasti Jordanian talouteen. Huomattavasti heikentynyt globaali taloudellinen ympäristö, Egyptistä tulevien maakaasutoimitusten toistuvat häiriöt, joiden vuoksi Jordania on joutunut sähkön tuotannossa korvaamaan egyptiläistä kaasuntuontia kalliimmilla polttoaineilla, ja Jordanian alueella oleville syyrialaispakolaisille annettavan humanitaarisen avun edellyttämät huomattavat taloudelliset resurssit ovat johtaneet merkittäviin ulkoisiin ja talousarvioon liittyviin rahoitusvajeisiin.

(3)

Unioni on arabikevään tapahtumien alusta alkaen useaan otteeseen ilmoittanut sitoutuvansa tukemaan Jordaniaa sen taloudellisessa ja poliittisessa uudistusprosessissa. Tämä sitoumus vahvistettiin joulukuussa 2012 unionin ja Jordanian välisen assosiaationeuvoston 10. kokouksen päätelmissä.

(4)

Jordanian maantieteellinen sijainti tekee siitä Lähi-idän vakauden ja turvallisuuden kannalta strategisen maan mutta samalla erityisen haavoittuvan niin poliittisille kuin taloudellisillekin ulkoisille häiriöille. Tästä syystä on tärkeää tarjota Jordanialle riittävästi tukea ja edistää unionin ja Jordanian välistä poliittista ja taloudellista vuoropuhelua.

(5)

Jordania on toteuttanut useita poliittisia uudistuksia, joista merkittävimpänä voidaan mainita Jordanian parlamentin syyskuussa 2011 hyväksymät yli 40 perustuslain muutosta, jotka ovat merkittävä edistysaskel kohti täysin demokraattista järjestelmää. Unionin poliittinen ja taloudellinen tuki Jordanian uudistusprosessille on johdonmukainen Euroopan naapuruuspolitiikan yhteydessä määritetyn, eteläisen Välimeren alueella harjoitettavan toimintapolitiikan kanssa.

(6)

Yhdessä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 778/2013/EU (3) kanssa annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston yhteisen julistuksen mukaisesti unionin makrotaloudellisen rahoitusavun olisi oltava poikkeuksellinen rahoitusväline, jolla myönnetään sitomatonta ja kohdentamatonta maksutasetukea ja jonka tarkoituksena on palauttaa avunsaajan kestävä ulkoinen rahoitusasema, tukea sellaisen poliittisen ohjelman täytäntöönpanoa, joka sisältää vankkoja sopeuttamis- ja rakenneuudistustoimia maksutaseaseman parantamiseksi erityisesti ohjelmakauden aikana, sekä tehostaa unionin kanssa tehtyjen asiaankuuluvien sopimusten ja ohjelmien täytäntöönpanoa.

(7)

Jordanian viranomaiset ja Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) sopivat elokuussa 2012 kolmivuotisesta muusta kuin ennalta varautuvasta valmiusluottojärjestelystä, jäljempänä ’IMF:n ohjelma’, jonka suuruus on 1 364 miljoonaa erityistä nosto-oikeutta (SDR) ja jolla tuetaan Jordanian talouden sopeutus- ja uudistusohjelmaa. IMF:n ohjelman tavoitteet vastaavat unionin makrotaloudellisen rahoitusavun tarkoitusta, joka on vähentää lyhyen aikavälin maksutasevaikeuksia, ja vankkojen sopeuttamistoimien toteuttaminen on unionin makrotaloudellisen rahoitusavun päämäärien mukaista.

(8)

Unioni on myöntänyt kaudelle 2011–2013 osana säännönmukaista yhteistyöohjelmaansa 293 miljoonan euron avustukset, joilla tuetaan Jordanian poliittista ja taloudellista uudistusohjelmaa. Lisäksi Jordanialle on myönnetty vuonna 2012 70 miljoonaa euroa kumppanuutta, uudistuksia ja osallistavaa kasvua tukevasta SPRING-ohjelmasta ja 10 miljoonaa euroa unionin humanitaarista apua Syyrian pakolaisten tukemiseksi.

(9)

Jordania pyysi joulukuussa 2012 unionin makrotaloudellista rahoitusapua heikkenevän taloustilanteen ja synkeiden talousnäkymien vuoksi.

(10)

Koska Jordania kuuluu Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin, se olisi katsottava oikeutetuksi saamaan unionin makrotaloudellista rahoitusapua.

(11)

Vaikka Jordania on saanut varoja IMF:ltä ja muilta monenkeskisiltä rahoituslaitoksilta ja vaikka se on toteuttanut vankkoja talouden vakauttamis- ja uudistusohjelmia, maan maksutaseessa on yhä huomattava ulkoinen rahoitusvaje ja sen ulkoinen rahoitusasema on altis ulkoisille häiriöille, mikä edellyttää valuuttavarannon pitämistä riittävällä tasolla. Näistä syistä unionin makrotaloudellista rahoitusapua Jordanialle, jäljempänä ’unionin makrotaloudellinen rahoitusapu’, pidetään tämänhetkisissä poikkeuksellisissa olosuhteissa tarkoituksenmukaisena vastauksena Jordanian pyyntöön saada tukea talouden vakauttamiseen yhdessä IMF:n ohjelman kanssa. Unionin makrotaloudellisella rahoitusavulla on tarkoitus tukea Jordanian talouden vakauttamista ja rakenneuudistusohjelmaa ja täydentää IMF:n rahoitusjärjestelyllä käyttöön asetettavia varoja.

(12)

Unionin makrotaloudellisella rahoitusavulla olisi pyrittävä tukemaan Jordanian kestävän ulkoisen rahoitusaseman palauttamista ja siten myös maan taloudellista ja sosiaalista kehitystä.

(13)

Unionin makrotaloudellisen rahoitusavun määrän määrittämisessä käytetään perustana Jordanian jäljellä olevien ulkoisten rahoitustarpeiden määrän täydellistä arviointia ja otetaan huomioon maan kyky huolehtia rahoituksestaan omin varoin ja erityisesti sen valuuttavaranto. Unionin makrotaloudellisella rahoitusavulla olisi täydennettävä IMF:n ja Maailmanpankin ohjelmia ja rahoitusta. Määritettäessä rahoitusavun määrää otetaan myös huomioon monenvälisiltä avunantajilta odotetut rahoitusosuudet ja tarve varmistaa oikeudenmukainen taakanjako unionin ja muiden avunantajien välillä sekä unionin muiden ulkoisten rahoitusvälineiden aiempi käyttäminen Jordaniassa ja unionin yleisen osallistumisen tuottama lisäarvo.

(14)

Komission olisi varmistettava, että unionin makrotaloudellinen rahoitusapu on oikeudellisesti ja sisällöltään yhdenmukainen ulkoisen toiminnan eri alojen ja muiden asiaankuuluvien unionin politiikkojen keskeisten periaatteiden, tavoitteiden ja niiden yhteydessä toteutettujen toimenpiteiden kanssa.

(15)

Unionin makrotaloudellisella rahoitusavulla olisi tuettava unionin Jordanian suhteissa soveltamaa ulkoista politiikkaa. Komission yksiköiden ja Euroopan ulkosuhdehallinnon olisi työskenneltävä tiiviisti yhdessä koko makrotaloudellisen rahoitusaputoimen keston ajan unionin ulkoisen politiikan yhteensovittamiseksi ja sen johdonmukaisuuden varmistamiseksi.

(16)

Unionin makrotaloudellisella rahoitusavulla olisi tuettava Jordanian sitoutumista unionin kanssa yhteisiin arvoihin, joihin kuuluvat demokratia, oikeusvaltion periaate, hyvä hallintotapa, ihmisoikeuksien kunnioittaminen, kestävä kehitys ja köyhyyden vähentäminen, sekä maan sitoutumista avoimen, sääntöihin perustuvan ja oikeudenmukaisen kaupan periaatteisiin.

(17)

Unionin makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämisen ennakkoedellytyksenä olisi oltava, että Jordania noudattaa tehokkaita demokraattisia mekanismeja, kuten parlamentaarista monipuoluejärjestelmää ja oikeusvaltion periaatetta, ja takaa ihmisoikeuksien kunnioittamisen. Lisäksi unionin makrotaloudellisen rahoitusavun erityistavoitteina olisi oltava julkisten varainhoitojärjestelmien tehokkuuden, avoimuuden ja vastuullisuuden lisääminen Jordaniassa ja sellaisten rakenneuudistusten edistäminen, joilla pyritään tukemaan kestävää ja osallistavaa kasvua, työpaikkojen luomista ja julkisen talouden vakauttamista. Komission olisi säännöllisesti seurattava sekä ennakkoedellytyksen täyttymistä että näiden tavoitteiden saavuttamista.

(18)

Jotta unionin makrotaloudelliseen rahoitusapuun liittyvät unionin taloudelliset edut voidaan suojata tehokkaasti, Jordanian olisi toteutettava tarkoituksenmukaisia toimenpiteitä petosten, lahjonnan ja muiden tähän rahoitusapuun liittyvien väärinkäytösten estämiseksi ja torjumiseksi. Lisäksi olisi määrättävä komission tarkastuksista ja tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksista.

(19)

Unionin makrotaloudellisen rahoitusavun maksaminen ei rajoita Euroopan parlamentin ja neuvoston valtuuksia.

(20)

Makrotaloudellisen rahoitusavun edellyttämien määrärahojen määrien olisi oltava yhdenmukaisia monivuotisessa rahoituskehyksessä vahvistettujen talousarviomäärärahojen kanssa.

(21)

Komission olisi hallinnoitava unionin makrotaloudellista rahoitusapua. Jotta Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat seurata tämän päätöksen täytäntöönpanoa, komission olisi annettava niille säännöllisesti tietoja rahoitusavun täytäntöönpanosta ja toimitettava niille asiaan liittyvät asiakirjat.

(22)

Jotta voidaan varmistaa tämän päätöksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (4) mukaisesti.

(23)

Unionin makrotaloudelliseen rahoitusapuun olisi sovellettava talouspoliittisia ehtoja, jotka vahvistetaan yhteisymmärryspöytäkirjassa. Yhdenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi ja tehokkuussyistä komissio olisi valtuutettava neuvottelemaan tällaisista ehdoista Jordanian viranomaisten kanssa jäsenvaltioiden edustajista muodostuvan komitean valvonnassa asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti. Mainitun asetuksen mukaisesti neuvoa-antavaa menettelyä olisi sovellettava pääsääntöisesti kaikkiin muihin kuin mainitussa asetuksessa tarkoitettuihin tapauksiin. Koska yli 90 miljoonan euron suuruisella rahoitusavulla voi olla huomattava vaikutus, olisi asianmukaista käyttää tarkastelumenettelyä kyseisen raja-arvon ylittävien toimien osalta. Kun otetaan huomioon unionin Jordanialle myöntämän makrotaloudellisen rahoitusavun määrä, yhteisymmärryspöytäkirjan hyväksymiseen ja rahoitusavun mahdolliseen vähentämiseen, keskeyttämiseen tai peruuttamiseen olisi sovellettava tarkastelumenettelyä,

a)

2 artiklassa säädetty ennakkoedellytys;

b)

jatkuvasti tyydyttävä edistyminen sellaisen poliittisen ohjelman täytäntöönpanossa, joka sisältää IMF:n muulla kuin ennaltavarautuvalla luottojärjestelyllä tuettavia vankkoja sopeuttamis- ja rakenneuudistustoimia; ja

c)

yhteisymmärryspöytäkirjassa sovittujen talouspolitiikkaa ja rahoitusta koskevien ehtojen täyttäminen tietyn aikataulun mukaan.

a)

varmistetaan, että Jordania tarkistaa säännöllisesti, että unionin yleisestä talousarviosta myönnettyä rahoitusta on käytetty oikein, toteuttaa tarkoituksenmukaiset toimenpiteet väärinkäytösten ja petosten estämiseksi ja ryhtyy tarvittaessa oikeustoimiin periäkseen takaisin mahdolliset tämän päätöksen nojalla myönnetyt varat, jotka on kavallettu;

b)

varmistetaan unionin taloudellisten etujen suojaaminen ja määrätään erityistoimenpiteistä unionin makrotaloudelliseen rahoitusapuun kohdistuvien petosten, lahjonnan ja muiden väärinkäytösten ehkäisemiseksi ja torjumiseksi neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 (9), neuvoston asetuksen (Euratom, EY) N:o 2185/96 (10) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 (11) mukaisesti.

c)

annetaan komissiolle, Euroopan petostentorjuntavirasto mukaan lukien, tai sen edustajille nimenomainen lupa suorittaa tarkastuksia, paikan päällä suoritettavat tarkastukset ja todentamiset mukaan lukien;

d)

annetaan komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle nimenomaiset valtuudet toimittaa tarkastuksia unionin makrotaloudellisen rahoitusavun saatavuusaikana ja sen jälkeen, mukaan lukien asiakirjoihin ja tarkastuskäynteihin perustuvat tarkastukset, kuten toiminnan arvioinnit;

e)

varmistetaan, että unionilla on oikeus lainan aikaistettuun takaisinmaksuun, jos on osoitettu, että Jordania on unionin makrotaloudellisen rahoitusavun hallinnoinnissa sekaantunut petokseen tai lahjontaan tai mihin tahansa muuhun unionin taloudellisia etuja vahingoittavaan laittomaan toimintaan.

a)

tarkasteltava edistymistä unionin makrotaloudellisen rahoitusavun täytäntöönpanossa;

b)

arvioitava Jordanian taloudellista tilannetta ja näkymiä sekä edistymistä 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden toteuttamisessa;

c)

osoitettava yhteys yhteisymmärryspöytäkirjassa vahvistettujen talouspoliittisten ehtojen, Jordaniassa meneillään olevan talous- ja finanssipoliittisen kehityksen sekä unionin makrotaloudellisen rahoitusavun erien maksamista koskevien komission päätösten välillä.

18.12.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 341/10

(1)

Asetuksessa (EU) N:o 608/2013 säädetään tulliviranomaisten toimia koskevat edellytykset ja menettelyt, kun teollis- ja tekijänoikeuden loukkaamisesta epäiltyjen tavaroiden suhteen on suoritettu tai olisi pitänyt suorittaa tullivalvontaa tai tullitarkastuksia neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (2) mukaisesti.

(2)

Asetuksen (EU) N:o 608/2013 mukaisesti henkilöt ja tahot, joilla on oikeus esittää hakemus, voivat toimittaa hakemuksen toimivaltaiselle tullin yksikölle ja pyytää, että tulliviranomaiset toteuttavat kyseessä olevia tavaroita koskevia toimia (hakemus) ja että sitä määräaikaa pidennetään, jonka kuluessa tulliviranomaisten on määrä toteuttaa toimia aiemmin hyväksytyn hakemuksen mukaisesti (pidennyspyyntö).

(3)

Jotta hakemusta ja pidennyspyyntöä koskevat edellytykset olisivat yhdenmukaiset, olisi vahvistettava vakiomuotoiset lomakkeet.

(4)

Kyseisten vakiomuotoisten lomakkeiden olisi korvattava lomakkeet, jotka ovat asetuksen (EY) N:o 1383/2003 (3), joka kumotaan asetuksella (EU) N:o 608/2013, täytäntöönpanoa koskevassa komission asetuksessa (EY) N:o 1891/2004 (4).

(5)

Sen vuoksi asetus (EY) N:o 1891/2004 olisi kumottava.

(6)

Asetusta (EU) N:o 608/2013 sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2014, minkä vuoksi tätä asetusta olisi sovellettava samasta päivästä alkaen.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EU) N:o 608/2013 34 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tullikoodeksikomitean antaman lausunnon mukaiset,

18.12.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 341/32

(1)

Belgian hakemus nimityksen ”Liers vlaaike” rekisteröimiseksi julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä asetuksen (EU) N:o 1151/2012 50 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti (2).

(2)

Koska komissiolle ei ole toimitettu vastaväitteitä asetuksen (EU) N:o 1151/2012 51 artiklan mukaisesti, nimitys ”Liers vlaaike” olisi rekisteröitävä,

18.12.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 341/34

(1)

Itämeren turskakantojen pyyntiponnistusrajoitusten asettamista koskevat säännökset vahvistetaan asetuksessa (EY) N:o 1098/2007.

(2)

Neuvoston asetuksen (EU) N:o 1180/2013 (2) liitteessä II vahvistetaan asetuksen (EY) N:o 1098/2007 perusteella Itämeren pyyntiponnistusrajoitukset vuodeksi 2014.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1098/2007 29 artiklan 2 kohdan mukaisesti komissio voi jättää ICES-osa-alueet 27 ja 28.2 eräiden pyyntiponnistusrajoitusten ulkopuolelle, jos turskasaaliit ovat olleet viimeksi kuluneella kirjaamiskaudella alle tietyn vähimmäismäärän.

(4)

Kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden toimittamat kertomukset ja tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean lausunto, ICES-osa-alueet 27 ja 28.2 olisi jätettävä vuonna 2014 kyseisten pyyntiponnistusrajoitusten ulkopuolelle.

(5)

Asetusta (EU) N:o 1180/2013 sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2014. Jotta varmistettaisiin johdonmukaisuus kyseisen asetuksen kanssa, tätä asetusta olisi niin ikään sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2014 alkaen.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat kalastus- ja vesiviljelyalan komitean lausunnon mukaiset,

18.12.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 341/35

(1)

Komission asetuksessa (EY) N:o 669/2009 (2) säädetään tehostettua virallista valvontaa koskevista säännöistä, joita on sovellettava kyseisen asetuksen liitteessä I lueteltujen, jäljempänä ’luettelo’, muiden kuin eläinperäisten rehujen ja elintarvikkeiden tuonnissa niissä saapumispaikoissa, joiden kautta ne tulevat asetuksen (EY) N:o 882/2004 liitteessä I tarkoitetuille alueille.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 669/2009 2 artiklassa säädetään, että luetteloa on tarkasteltava säännöllisesti ja vähintään neljännesvuosittain ottaen huomioon vähintään kyseisessä artiklassa tarkoitetut tiedonlähteet.

(3)

Elintarvikkeita ja rehuja koskevan nopean hälytysjärjestelmän kautta ilmoitettujen elintarvikkeita koskevien tapahtumien esiintyminen ja merkityksellisyys, elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston suorittamat tarkastusmatkat kolmansiin maihin ja jäsenvaltioiden komissiolle neljännesvuosittain muiden kuin eläinperäisten rehujen ja elintarvikkeiden lähetyksistä asetuksen (EY) N:o 669/2009 15 artiklan mukaisesti toimittamat raportit osoittavat, että luetteloa olisi muutettava.

(4)

Erityisesti luetteloa olisi muutettava poistamalla niiden tuotteiden tiedot, jotka käytettävissä olevien tietojen mukaan yleisesti ottaen riittävässä määrin vastaavat asiaankuuluvassa unionin lainsäädännössä säädettyjä turvallisuusvaatimuksia ja joiden tehostettu virallinen valvonta ei sen vuoksi enää ole perusteltua. Tämän vuoksi olisi poistettava luettelossa olevat kohdat, jotka koskevat Azerbaidžanista peräisin olevia hasselpähkinöitä, Intiasta peräisin olevia muskottikukkaa, inkivääriä ja kurkumaa, Indonesiasta peräisin olevaa muskottikukkaa sekä Thaimaasta peräisin olevia kaalikasveja.

(5)

Johdonmukaisuuden ja selkeyden vuoksi on aiheellista korvata asetuksen (EY) N:o 669/2009 liite I tämän asetuksen liitteellä.

(6)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 669/2009 olisi muutettava.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

18.12.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 341/43

(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, on vastaanottanut perusasetuksen 13 artiklan 3 kohdan ja 14 artiklan 5 kohdan mukaisen pyynnön tutkia tiettyjen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien lasikuidusta valmistettujen seulakankaiden tuonnissa käyttöön otettujen polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden mahdollista kiertämistä Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien hiukan muunneltujen lasikuidusta valmistettujen seulakankaiden tuonnilla ja saattaa tällainen tuonti kirjaamisvelvoitteen alaiseksi.

(2)

Pyynnön esittivät 6 päivänä marraskuuta 2013 neljä lasikuidusta tiettyjä seulakankaita valmistavaa unionin tuottajaa: Saint-Gobain Adfors CZ s.r.o., Tolnatext Fonalfeldolgozo, Valmieras ”Stikla Skiedra” AS ja Vitrulan Technical Textiles GmbH.

(3)

Tuote, jonka osalta toimenpiteitä mahdollisesti kierretään, on Kiinan kansantasavallasta peräisin olevat, tällä hetkellä CN-koodeihin ex 7019 51 00 ja ex 7019 59 00 kuuluvat tietyt lasikuidusta valmistetut seulakankaat, joiden silmäkoko on sekä pituudeltaan että leveydeltään suurempi kuin 1,8 mm ja jotka painavat enemmän kuin 35 g/m2, lasikuituvahvikekiekkoja lukuun ottamatta, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’.

(4)

Tutkimuksen kohteena oleva tuote on Kiinan kansantasavallasta peräisin oleva sama kuin edellä olevassa kappaleessa määritelty tuote, joka kuitenkin luokitellaan tällä hetkellä CN-koodiin ex 7019 40 00, jäljempänä ’tutkimuksen kohteena oleva tuote’.

(5)

Nyt voimassa olevat toimenpiteet, joita mahdollisesti kierretään, ovat neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 791/2011 (2) käyttöön otetut polkumyyntitoimenpiteet.

(6)

Pyynnössä esitetään riittävästi alustavaa näyttöä siitä, että Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen lasikuidusta valmistettujen seulakankaiden tuonnissa käyttöön otettuja polkumyyntitoimenpiteitä kierretään muuntamalla tarkasteltavana olevaa tuotetta hiukan, jotta se voidaan luokitella sellaisiin tullikoodeihin, joihin toimenpiteitä ei sovelleta. Lisäksi siinä esitetään riittävästi alustavaa näyttöä siitä, että nämä mukautukset eivät muuta tarkasteltavana olevan tuotteen perusominaisuuksia. Vähäisillä muutoksilla tarkoitetaan sitä, että jatkuvakuituisen kiertämättömän lasikuitulangan (rovings) osuutta seulakankaassa lisätään, jolloin sen paino on tutkimuksen kohteena olevassa tuotteessa suurempi, minkä vuoksi tutkimuksen kohteena oleva tuote luokitellaan CN-koodiin 7019 40 00 jatkuvakuituisesta kiertämättömästä langasta (rovings) valmistetuksi kudotuksi kankaaksi.

(7)

Esitetty alustava näyttö on seuraava:

(8)

Pyynnöstä ilmenee, että Kiinan kansantasavallasta unioniin suuntautuvan vientikaupan rakenteessa on tapahtunut merkittävä muutos sen jälkeen, kun tarkasteltavana olevaa tuotetta koskeva lopullinen polkumyyntitulli otettiin käyttöön täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 791/2011, ja että kyseiselle muutokselle ei ole olemassa muuta pätevää syitä tai taloudellista perustetta kuin tullin käyttöönotto.

(9)

Muutos näyttää johtuvan tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuonnista unioniin. Pyynnössä esitetään riittävästi alustavaa näyttöä siitä, että tutkimuksen kohteena olevan tuotteen perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset ovat samat kuin tarkasteltavana olevalla tuotteella.

(10)

Pyynnössä esitetään myös riittävästi alustavaa näyttöä siitä, että tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin sovellettavien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden korjaavat vaikutukset kumoutuvat sekä määrien että hintojen osalta. Määrältään huomattavan suuri tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuonti näyttää korvanneen tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin. Lisäksi on riittävästi alustavaa näyttöä siitä, että tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuonti tapahtuu hinnoilla, jotka alittavat nyt voimassa olevien toimenpiteiden käyttöönottoon johtaneessa tutkimuksessa määritetyn vahinkoa aiheuttamattoman hinnan.

(11)

Pyynnössä esitetään niin ikään riittävästi alustavaa näyttöä siitä, että tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta myydään polkumyyntihinnoin verrattuna tarkasteltavana olevalle tuotteelle aikaisemmin vahvistettuun normaaliarvoon.

(12)

Jos tutkimuksessa havaitaan edellä kuvatun lisäksi muuta perusasetuksen 13 artiklassa tarkoitettua toimenpiteiden kiertämistä, tutkimus voi koskea myös kyseisiä kiertämiskäytäntöjä.

(13)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että on olemassa riittävä näyttö perusasetuksen 13 artiklan 3 kohdan mukaisen tutkimuksen panemiseksi vireille ja tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuonnin saattamiseksi kirjaamisvelvoitteen alaiseksi perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

(14)

Saadakseen tutkimuksensa kannalta välttämättöminä pitämänsä tiedot komissio lähettää kyselylomakkeet tiedossa oleville Kiinan kansantasavallassa toimiville viejille/tuottajille ja niiden järjestöille, tiedossa oleville unionin tuojille ja niiden järjestöille sekä Kiinan kansantasavallan viranomaisille. Tietoja voidaan tarvittaessa pyytää myös unionin tuotannonalalta.

(15)

Kaikkien asianomaisten osapuolten olisi joka tapauksessa mahdollisimman pian ja viimeistään tämän asetuksen 3 artiklassa vahvistetussa määräajassa otettava yhteyttä komissioon ja pyydettävä kyselylomake tämän asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa vahvistetussa määräajassa, koska tämän asetuksen 3 artiklan 2 kohdassa vahvistettua määräaikaa sovelletaan kaikkiin asianomaisiin osapuoliin.

(16)

Kiinan kansantasavallan viranomaisille ilmoitetaan tutkimuksen vireillepanosta.

(17)

Kaikkia asianomaisia osapuolia pyydetään esittämään näkökantansa kirjallisesti ja toimittamaan asiaa tukevaa näyttöä. Komissio voi lisäksi kuulla osapuolia, jos ne pyytävät sitä kirjallisesti ja osoittavat, että niiden kuulemiseen on olemassa erityisiä syitä.

(18)

Tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuonti voidaan vapauttaa kirjaamisvelvoitteesta tai siihen sovellettavista toimenpiteistä perusasetuksen 13 artiklan 4 kohdan mukaisesti silloin, kun tuontiin ei liity toimenpiteiden kiertämistä.

(19)

Koska toimenpiteiden mahdollinen kiertäminen tapahtuu unionin ulkopuolella, voidaan perusasetuksen 13 artiklan 4 kohdan mukaisesti myöntää vapautus sellaisille tutkimuksen kohteena olevan tuotteen Kiinan kansantasavallassa toimiville tuottajille, jotka voivat osoittaa, etteivät ne ole etuyhteydessä (3) yhteenkään toimenpiteiden kohteena olevaan tuottajaan (4), ja joiden osalta todetaan, etteivät ne ole osallisina perusasetuksen 13 artiklan 1 ja 2 kohdassa määritellyissä kiertämiskäytännöissä. Tuottajien, jotka haluavat vapautuksen, olisi esitettävä asiaa koskeva pyyntö ja siihen liittyvä näyttö tämän asetuksen 3 artiklan 3 kohdassa asetetussa määräajassa.

(20)

Tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuonti on perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävä kirjattavaksi sen varmistamiseksi, että jos tutkimuksessa todetaan toimenpiteitä kierretyn, tuonnista voidaan kantaa asianmukainen polkumyyntitulli kyseisen tuonnin kirjaamisen aloittamispäivästä lukien.

(21)

Moitteettoman hallinnon varmistamiseksi olisi asetettava määräajat, joiden kuluessa

(22)

On syytä huomata, että useimpien perusasetuksessa säädettyjen menettelyjä koskevien oikeuksien käyttö edellyttää osapuolen ilmoittautumista tämän asetuksen 3 artiklassa tarkoitetussa määräajassa.

(23)

Jos jokin asianomainen osapuoli kieltäytyy antamasta tai ei toimita tarvittavia tietoja määräajassa tai jos se merkittävällä tavalla vaikeuttaa tutkimusta, päätelmät, jotka voivat olla joko myönteisiä tai kielteisiä, voidaan tehdä käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti.

(24)

Jos todetaan, että asianomainen osapuoli on toimittanut vääriä tai harhaanjohtavia tietoja, näitä tietoja ei oteta huomioon ja niiden sijasta voidaan käyttää käytettävissä olevia tietoja.

(25)

Jos asianomainen osapuoli ei toimi yhteistyössä tai toimii vain osittain yhteistyössä ja tästä johtuen päätelmät tehdään käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti, lopputulos voi olla osapuolen kannalta epäedullisempi kuin siinä tapauksessa, että se olisi toiminut yhteistyössä.

(26)

Tutkimus saatetaan päätökseen perusasetuksen 13 artiklan 3 kohdan mukaisesti yhdeksän kuukauden kuluessa tämän asetuksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(27)

Tässä tutkimuksessa kerättyjä henkilötietoja käsitellään yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (5) mukaisesti.

(28)

Asianomaiset osapuolet voivat ottaa yhteyttä kuulemismenettelystä vastaavaan kauppapolitiikan pääosaston neuvonantajaan. Neuvonantaja on asianomaisten osapuolten ja tutkimuksen suorittavien komission yksiköiden välinen yhteyshenkilö. Neuvonantaja tarkastelee pyyntöjä tutustua asiakirjoihin, asiakirjojen luottamuksellisuutta koskevia kiistoja, määräaikojen pidentämispyyntöjä ja kolmansien osapuolten pyyntöjä tulla kuulluksi. Neuvonantaja voi järjestää yksittäisen asianomaisen osapuolen kuulemisen ja toimia sovittelijana sen varmistamiseksi, että asianomaisten osapuolten puolustautumisoikeus toteutuu täysimääräisesti.

(29)

Neuvonantajan kanssa järjestettävää kuulemista koskevat pyynnöt on esitettävä kirjallisesti, ja niissä on ilmoitettava pyynnön perustelut. Neuvonantaja järjestää myös tilaisuuksia osapuolten väliselle kuulemiselle, jossa voidaan tuoda esille vastakkaisia näkökantoja ja esittää niihin vastaväitteitä.

(30)

Asianomaiset osapuolet saavat lisätietoja sekä tarkemmat yhteystiedot kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan verkkosivuilta kauppapolitiikan pääosaston verkkosivustolla: http://ec.europa.eu/commission_2010-2014/degucht/contact/hearing-officer/,

European Commission

Directorate-General for Trade

Directorate H

Office: N105 08/020

1049 Bruxelles/Brussel

BELGIQUE/BELGIË

Faksi: +32 2 22962219

Sähköposti: TRADE-OPEN-MESH-FABRICS-DUMPING@ec.europa.eu

18.12.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 341/47

(1)

Muuta kuin etuuskohteluun oikeutettavaa alkuperää koskevia sääntöjä olisi sovellettava kaikkiin muuta kuin etuuskohteluun oikeutettua kauppaa koskeviin toimenpiteisiin, polkumyynti- ja tasoitustullit mukaan luettuina.

(2)

Asetuksen (ETY) N:o 2913/92 24 artiklassa vahvistetaan perusperiaate, jonka mukaan tavarat, joiden tuottamiseen on osallistunut kaksi tai useampia maita, ovat peräisin siitä maasta, jossa niille on suoritettu tähän tarkoitukseen varustetussa yrityksessä viimeinen merkittävä ja taloudellisesti perusteltu valmistus tai käsittely, joka on johtanut uuden tuotteen valmistukseen tai edustaa merkittävää valmistusastetta.

(3)

Vapaaseen liikkeeseen luovutettaviksi ilmoitetuille kiteisestä piistä valmistetuille aurinkosähkömoduuleille tai -paneeleille ja niiden keskeisille komponenteille on asetettu väliaikaiset polkumyyntitullit komission asetuksella (EU) N:o 513/2013 (2).

(4)

Jotta voidaan varmistaa, että väliaikaisia polkumyyntitulleja sovelletaan oikein ja yhdenmukaisesti, asetuksen (ETY) N:o 2913/92 24 artiklan periaatteelle on vahvistettava yksityiskohtainen tulkintasääntö näiden toimenpiteiden soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden alkuperän määrittämiseksi kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien tai -paneelien ja yhden niiden keskeisten komponenttien, kiteisestä piistä valmistettujen aurinkokennojen, osalta.

(5)

Kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien tai -paneelien tuotantoprosessi voidaan jakaa seuraaviin päävaiheisiin: piikiekkojen tuotanto, piikiekkojen jalostus kiteisestä piistä valmistetuiksi aurinkosähkökennoiksi ja useamman kiteisestä piistä valmistetun aurinkosähkökennon kokoaminen kiteisestä piistä valmistetuksi aurinkosähkömoduuliksi tai -paneeliksi.

(6)

Tärkein vaihe kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähköpaneelien tai -moduulien valmistuksessa on piikiekkojen jalostus kiteisestä piistä valmistetuiksi aurinkosähkökennoiksi. Tämä on ratkaiseva tuotantovaihe, jonka aikana paneelin tai moduulin rakenneosien käyttötarkoitus selviää ja ne saavat omat eritysominaisuutensa.

(7)

Tämän valmistuksen olisi sen vuoksi katsottava muodostavan viimeisen merkittävän valmistustoimen kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien tai -paneelien tuotantoprosessissa asetuksen (ETY) N:o 2913/92 24 artiklan mukaisesti. Sen maan, jossa kiteisestä piistä valmistetut aurinkosähkökennot valmistetaan, olisi siis oltava kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien tai -paneelien muu kuin etuuskohteluun oikeuttava alkuperämaa.

(8)

Neuvosto hyväksyi päätöksellä 94/800/EY (3) muun muassa Marrakeshissä 15 päivänä huhtikuuta 1994 allekirjoitettuun päätösasiakirjaan liitetyn sopimuksen alkuperäsäännöistä (WTO-GATT 1994). Kyseisessä sopimuksessa yhdenmukaistamista koskevaa työohjelmaa varten vahvistettujen periaatteiden mukaan perusteena sen maan määrittämisessä, jossa tavaroille tehtiin viimeinen merkittävä valmistustoimi, olisi ensisijaisesti oltava maa, jossa tuotantoprosessi on johtanut tariffiluokituksen muuttumiseen. Ainoastaan silloin, kun tämän perusteen avulla ei voida määrittää maata, jossa viimeinen merkittävä valmistustoimi on tehty, voidaan käyttää muita perusteita, kuten arvonlisäperustetta tai tietyn jalostustoiminnon määrittämistä. EU:n tullilainsäädännössä on aiheellista käyttää samoja periaatteita.

(9)

Kiteisestä piistä valmistetut aurinkosähkökennot luokitellaan harmonoidun järjestelmän (HS) nimikkeeseen 8541. Kiteisestä piistä valmistetut aurinkosähkömoduulit tai -paneelit luokitellaan samaan nimikkeeseen. Tuotantopanos eli piikiekot luokitellaan harmonoidun järjestelmän nimikkeeseen 3818. Tullinimikkeen muuttumiseen perustuva sääntö ilmaisee näin riittävällä tavalla kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkökennojen viimeisen merkittävän valmistustoimen. Samalla se sulkee pois sen, että kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähköpaneelien tai -moduulien kokoaminen kennoista antaa alkuperäaseman lopputuotteelle, koska sekä paneelit ja kennot luokitellaan samaan nimikkeeseen.

(10)

Arvonlisäykseen perustuva alkuperäsääntö, johon yleensä yhdistetään tullinimikkeen muuttumista koskeva sääntö määritettäessä tuotteita, joiden viimeinen valmistustoimi on kokoonpano, ei ole asianmukainen kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien tai -paneelien tapauksessa, koska tarvittava ennustettavuus ja oikeusvarmuus saavutettaisiin juuri näiden tuotteiden tapauksessa paremmin yksilöimällä tärkein tuotantovaihe.

(11)

Niin sanottu ”jäännössääntö” on tarpeen piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien tai -paneelien alkuperän määrittämiseksi silloin, kun tullinimikkeen muuttumista koskeva ensisijainen sääntö ei täyty. Tässä tapauksessa kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkökennojen tai kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkökennojen arvoltaan suurimman osuuden alkuperän olisi muodostettava paneelin tai moduulin alkuperä.

(12)

Kiteisestä piistä valmistetut aurinkosähkömoduulit tai -paneelit voidaan tietyin edellytyksin luokitella myös harmonoidun järjestelmän nimikkeeseen 8501. Harmonoidun järjestelmän nimikettä 8541 koskevaa sääntöä vastaava sääntö olisi vahvistettava myös näille kiteisestä piistä valmistetuille aurinkosähköpaneeleille tai -moduuleille.

(13)

Sen vuoksi komission asetusta (ETY) N:o 2454/93 (4) olisi muutettava.

(14)

Tullikoodeksikomitea ei antanut lausuntoa. Täytäntöönpanosäädös katsottiin tarpeelliseksi, ja puheenjohtaja toimitti täytäntöönpanosäädöksen luonnoksen muutoksenhakukomitean käsiteltäväksi. Muutoksenhakukomitea ei antanut lausuntoa,

18.12.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 341/50

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)

Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

18.12.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 341/52

(1)

Direktiivin 2002/56/EY antamisen jälkeen on kehitetty uusia menetelmiä perunan jalostuksessa ja diagnostiset välineet haitallisten organismien tunnistamiseksi ja maatalouskäytännöt haitallisten organismien leviämisen torjumiseksi ovat parantuneet.

(2)

Tämän teknisen kehityksen ansiosta on mahdollista tuottaa siemenperunoita, jotka täyttävät direktiivin 2002/56/EY liitteissä I ja II vahvistettuja vaatimuksia tiukemmat vaatimukset. Samalla on saatu tietoa uusista taudinaiheuttajista, ja tietämys nykyisistä taudeista on kehittynyt, minkä myötä on käynyt ilmi, että jotkin taudit edellyttävät tiukempia toimenpiteitä.

(3)

Tätä taustaa vasten Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission (UN/ECE) siemenperunoiden kaupan pitämisestä ja kauppalaadun valvonnasta antamia laatuvaatimuksia on mukautettu tähän tekniseen ja tieteelliseen kehitykseen (2).

(4)

Ottaen huomioon tämän kehityksen direktiivin 2002/56/EY liitteissä I ja II asetetut tietyt vähimmäisedellytykset ja toleranssit olisi saatettava ajan tasalle ja liitteeseen II olisi lisättävä perunaseittiä, kuorirokkoa ja liian kuivuneita ja nahistuneita siemenperunoita koskevia rajoituksia.

(5)

Direktiivin 2002/56/EY antamisen jälkeen tieteellinen tietämys on kehittynyt siemenperunoiden sukupolvien lukumäärän ja siemenperunoissa esiintyvien tuholaisten välisestä yhteydestä. Sukupolvien lukumäärän rajoittaminen on tarpeen piilevässä muodossa olevien tuholaisten aiheuttaman kasvinsuojelullisen riskin lieventämiseksi. Tämä rajoittaminen on välttämätöntä riskin lieventämiseksi, eikä käytettävissä ole muita vähemmän tiukkoja toimenpiteitä sen korvaamiseksi. Kun esiperus- ja perussiemenperunoiden sukupolvia on enintään seitsemän, voidaan tasapainottaa keskenään tarve lisätä riittävä määrä siemenperunoita varmennettujen siemenperunoiden tuottamiseksi sekä niiden terveydentilan suojelu.

(6)

Haitallista organismia Synchytrium endobioticum (Schilb.) Perc. koskevat vaatimukset olisi poistettava liitteestä I, koska sen esiintymistä siemenperunoissa säännellään neuvoston direktiivillä 69/464/ETY (3). Haitallista organismia Corynebacterium sepedonicum (Spieck. et Kotth.) Skapt. ja Burkh., jonka nimi on korvattu nimellä Clavibacter michiganensis subsp. sepedonicus (Spieck. et Kotth.) Davis et al., koskevat vaatimukset olisi poistettava liitteistä I ja II, koska sen esiintymistä siemenperunoissa säännellään neuvoston direktiivillä 93/85/ETY (4). Haitallista organismia Heterodera rostochiensis Woll., jonka nimi on korvattu nimellä Globodera rostochiensis (Wollenweber) Behrens, koskevat vaatimukset olisi poistettava liitteestä II, koska sen esiintymistä siemenperunoissa säännellään neuvoston direktiivillä 2007/33/EY (5). Haitallista organismia Pseudomonas solanacearum (Smith) Smith, jonka nimi on korvattu nimellä Ralstonia solanacearum (Smith) Yabuuchi et al., koskevat vaatimukset olisi poistettava liitteestä II, koska sen esiintymistä siemenperunoissa säännellään neuvoston direktiivillä 98/57/EY (6).

(7)

Sen vuoksi direktiivin 2002/56/EY liitteitä I ja II olisi muutettava.

(8)

Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat maataloudessa, puutarhaviljelyssä ja metsätaloudessa käytettäviä siemeniä ja lisäysaineistoa käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

18.12.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 341/56

(1)

YK:n yleiskokous antoi 6 päivänä joulukuuta 2006 päätöslauselman 61/89 ”Kohti asekauppasopimusta: tavanomaisten aseiden tuontia, vientiä ja siirtoa koskevien yhteisten kansainvälisten normien vahvistaminen”. Sillä käynnistettiin asekauppasopimusta koskeva YK:n prosessi, jäljempänä ’asekauppasopimusprosessi’. YK:n yleiskokous antoi 2 päivänä joulukuuta 2009 päätöslauselman 64/48 ”Asekauppasopimus”, jolla se päätti kutsua vuonna 2012 koolle asekauppasopimusta käsittelevän YK:n konferenssin, jonka tehtävänä on laatia sellainen oikeudellisesti sitova väline, jossa annetaan tiukimmat mahdolliset yhteiset tavanomaisten aseiden siirtoa koskevat kansainväliset normit.

(2)

Koska heinäkuussa 2012 koolle kutsutussa asekauppasopimusta käsittelevässä YK:n konferenssissa ei pystytty asetetussa määräajassa sopimaan päätösasiakirjasta ja ottaen huomioon YK:n yleiskokouksessa 24 päivänä joulukuuta 2012 annetun päätöslauselman 67/234 A, maaliskuussa 2013 kutsuttiin koolle asekauppasopimusta käsittelevä lopullinen YK:n konferenssi. Konferenssissa laadittiin tasapainoinen ja laajapohjainen sopimus, josta ei kuitenkaan päästy yksimielisyyteen kolmen YK:n jäsenvaltion vastustuksen vuoksi. Seuraavaksi asia toimitettiin YK:n yleiskokouksen käsiteltäväksi, ja se hyväksyi asekauppasopimuksen, jäljempänä myös ’sopimus’, 2 päivänä huhtikuuta 2013 äänestämällä suurella enemmistöllä päätöslauselman A/RES/67/234 B puolesta. Sopimus avattiin allekirjoitettavaksi 3 päivänä kesäkuuta 2013, ja se tulee voimaan viidenkymmenen valtion ratifioitua sen. Kaikki unionin jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet sopimuksen.

(3)

Neuvosto on 11 päivänä joulukuuta 2006, 10 päivänä joulukuuta 2007, 12 päivänä heinäkuuta 2010 ja 25 päivänä kesäkuuta 2012 antamissaan päätelmissä ilmaissut olevansa vahvasti sitoutunut uuteen oikeudellisesti sitovaan kansainväliseen välineeseen. Välineellä on määrä vahvistaa tiukimmat mahdolliset yhteiset kansainväliset normit tavanomaisten aseiden laillisen kaupan sääntelemiseksi ja sen olisi koskettava kaikkia valtioita ja se voisi siten olla universaali.

(4)

Edistääkseen laajaa osallistumista asekauppasopimusprosessiin ja sen merkittävyyttä neuvosto on hyväksynyt päätöksen 2009/42/YUTP (1) ja päätöksen 2010/336/YUTP (2), joilla tuetaan muun muassa alueellisten seminaarien sarjan järjestämistä ympäri maailmaa. Heinäkuussa 2012 järjestetyn tuloksettoman YK:n konferenssin jälkeen unionin jatkuvia toimia asekauppasopimuksen tukemiseksi täydennettiin neuvoston päätöksellä 2013/43/YUTP (3).

(5)

Ensisijaisena tavoitteena on nyt tukea sopimuksen pikaista voimaantuloa ja täysimääräistä täytäntöönpanoa. Asekauppasopimusprosessille alusta saakka antamansa varauksettoman tuen mukaisesti, unioni voi nyt merkittävällä tavalla edistää tämän tavoitteen saavuttamista erityisesti siten, että se pystyy hyödyntämään pitkää kokemustaan aseviennin valvontaan liittyvän avustus- ja tiedotustoiminnan rahoituksen alalla. Koska aseisiin ja kaksikäyttötuotteisiin liittyvät luvat ovat EU:ssa edelleen kansallisen vastuun piiriin kuuluvia alueita, unionin rahoittamissa avustus- ja tiedotusohjelmissa käytettävä aseviennin valvonnan asiantuntemus riippuu pitkälti jäsenvaltioista. Aseviennin valvontaan liittyvien unionin avustus- ja tiedotustoimien onnistumisen vuoksi on näin ollen ensisijaisen tärkeää, että jäsenvaltiot nimeävät asiantuntijoita tukemaan unionin ohjelmia.

(6)

Unionin avustus- ja tiedostustoimet aseviennin valvonnan alalla on toteutettu neuvoston yhteisen toiminnan 2008/230/YUTP (4) sekä neuvoston päätösten 2009/1012/YUTP (5) ja 2012/711/YUTP (6) nojalla. Toteutetut toimet ovat koskeneet useita unionin lähinaapurustossa sijaitsevia kolmansia maita ja niiden tarkoituksena on ollut tehostaa niiden aseviennin valvontajärjestelmiä sekä parantaa vastuullisuutta ja avoimuutta.

(7)

Unioni on myös jo pitkään avustanut aseviennin valvonnassa kaksikäyttötuotteiden alalla asetuksen (EY) N:o 1717/2006 (7) perusteella, jolla on perustettu vakausväline avustamaan kaksikäyttötuotteiden tehokkaan vientivalvonnan kehittämiseen ja täytäntöönpanoon liittyvän oikeudellisen kehyksen ja institutionaalisten valmiuksien kehittämisessä, mihin kuuluvat alueelliset yhteistyötoimenpiteet. Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto antoi 28 päivänä huhtikuuta 2004 päätöslauselman 1540 (2004), jäljempänä ’päätöslauselma 1540 (2004)’, jossa annetaan toimeksianto joukkotuhoaseisiin kuuluvien tuotteiden siirron tehokkaalle valvonnalle. Unioni on tukenut päätöslauselman 1540 (2004) täytäntöönpanoa erityisesti neuvoston yhteisellä toiminnalla 2006/419/YUTP (8), neuvoston yhteisellä toiminnalla 2008/368/YUTP (9) ja neuvoston päätöksellä 2013/391/YUTP (10) ja päätöslauselman 1540 (2004) aseviennin valvonta -aspektin osalta kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnan alan avustusohjelmiensa kautta.

(8)

Aseviennin valvonnan alan erityisten avustustoimien lisäksi päätöslauselman 1540 (2004) täytäntöönpanoa varten ja kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnan unionin avustusohjelmien puitteissa kehitetyt tarkastukset parantavat kokonaisvalmiutta panna asekauppasopimus tehokkaasti täytäntöön, koska monissa tapauksissa kaksikäyttötuotteiden ja perinteisten aseiden vientivalvontaa koskevat lait, siihen sovellettavat hallinnolliset menettelyt ja siitä vastaavat virastot ovat päällekkäisiä. Kaksikäyttötuotteiden alan avustustoimilla tuetaan siis myös aseiden vientivalvontaan liittyviä valmiuksia. Näin ollen on välttämätöntä varmistaa, että kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnan alalla toteutettavat toimet ja asekauppasopimuksen täytäntöönpanoa tukevat toimet koordinoidaan tarkasti keskenään.

(9)

Ottaen huomioon tarpeen koordinoida muilla asiaankuuluvilla aloilla annettavan aseviennin valvonnan avustustoimintaa, tällä päätöksellä tuettavilla toimilla pyritään vahvistamaan aseiden siirron valvontaa koskevia valmiuksia useissa edunsaajamaissa asekauppasopimuksen tehokkaan ja osaavan täytäntöönpanon tukemiseksi. Koska sopimuksen vaikuttavuus riippuu siitä, miten yleismaailmallinen se on ja miten laajalti siihen liitytään, myös tiedotustoimia ja tietoisuutta lisääviä toimia olisi tuettava myös asiaankuuluvien sidosryhmien ja muiden kolmansien maiden asekauppasopimukselle antaman tuen lisäämiseksi sekä sen täytäntöönpanoa koskevan kiinnostuksen edistämiseksi.

(10)

Neuvosto on valtuuttanut Saksan vientivalvontaviraston (Bundesamt für Wirtschaft und Ausfuhrkontrolle, jäljempänä ’BAFA’) huolehtimaan päätösten 2009/1012/YUTP ja 2012/711/YUTP teknisestä täytäntöönpanosta. Se on onnistuneesti organisoinut kaikki neuvoston päätöksen 2009/1012/YUTP mukaiset toimet. BAFA on myös se virasto joka toteuttaa ”vakautusvälineen” nojalla rahoitetut kaksikäyttötuotteiden vientivalvontaa koskevat hankkeet. Tätä taustaa vasten BAFAn valinta virastoksi, joka toteuttaa unionin toimia asekauppasopimuksen täytäntöönpanon tukemiseksi kolmansissa maissa, on perusteltua ottaen huomioon, että sillä on todistettavasti kokemusta, pätevyys ja tarvittava asiantuntemus, jotka ulottuvat asiaankuuluvien unionin vientivalvonnan toimien koko kirjoon sekä kaksikäyttötuotteiden että aseiden viennin valvonnan aloilla. BAFAn valinta helpottaa synergioiden tunnistamista kaksikäyttötuotteisiin ja aseisiin liittyvien viennin valvontatoimien välillä sen varmistamiseksi, että asekauppasopimukseen liittyvät avustustoimet täydentävät asianmukaisella tavalla kaksikäyttötuotteiden ja aseiden viennin valvontaan liittyvien nykyisten avustusohjelmien puitteissa jo annettavaa apua,

—

useiden pyynnön esittäneiden valtioiden tukeminen aseiden siirron valvontajärjestelmien tehostamisessa, jotta ne voivat panna asekauppasopimuksen täytäntöön;

—

asiaankuuluvien kansallisten ja alueellisten viranomaisten sekä kansalaisyhteiskunnan sidosryhmien asekauppasopimusta koskevan tietoisuuden ja vastuullisuuden lisääminen kansallisella ja alueellisella tasolla, jotta ne olisivat edelleen mukana asekauppasopimuksen täytäntöönpanossa.

a)

edunsaajamaiden avustaminen tarpeen mukaan laatimaan, päivittämään ja panemaan täytäntöön asiaan liittyviä lainsäädännöllisiä ja hallinnollisia toimenpiteitä, joiden tavoitteena on luoda asekauppasopimuksen vaatimusten mukainen tehokas aseiden siirron valvontajärjestelmä;

b)

edunsaajamaiden lupa- ja valvontaviranomaisten asiantuntemuksen ja valmiuksien parantaminen aseiden siirtoa koskevien tarkastusten asianmukaisen toteutuksen ja valvonnan varmistamiseksi erityisesti vaihtamalla parhaita käytäntöjä, tarjoamalla koulutusta ja antamalla mahdollisuuden käyttää asiaankuuluvia tietolähteitä;

c)

avoimuuden edistäminen kansainvälisessä asekaupassa asekauppasopimuksen avoimuutta koskevien vaatimusten pohjalta;

d)

asekauppasopimukseen liittyvän kestävän sitoutumisen edistäminen edunsaajamaissa osallistamalla asiaankuuluvat kansalliset ja alueelliset sidosryhmät, kuten kansalliset parlamentit, toimivaltaiset alueelliset organisaatiot ja kansalaisyhteiskunnan edustajat, joiden pitkän tähtäimen etuun kuuluu asekauppasopimuksen tehokkaan täytäntöönpanon valvonta;

e)

asekauppasopimusta kohtaan tunnettavan laajemman kiinnostuksen edistäminen houkuttelemalla sopimuksen maailmanlaajuisen soveltamisen tukemiseksi mukaan maita, jotka eivät ole ryhtyneet minkäänlaisiin toimiin asekauppasopimuksen suhteen.

18.12.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 341/68

(1)

Komissiossa 27 päivänä marraskuuta 2013 vastaanotetuksi rekisteröidyssä ilmoituksessa Unkari pyysi lupaa toteuttaa direktiivin 2006/112/EY 193 artiklasta poikkeava nopean reagoinnin mekanismin erityistoimenpide.

(2)

Kyseisen ilmoituksen mukaan kansallisten viranomaisten tietoon oli tullut, että useat kaupan alan toimijat ovat harjoittaneet verovilppiä jättämällä alv:n maksamatta toimivaltaisille veroviranomaisille.

(3)

Pyydetyssä toimenpiteessä arvonlisäverovelvolliseksi nimettäisiin toimittajan sijaan henkilö, jolle tavarat eli tässä tapauksessa sokeri, luovutetaan.

(4)

Komissio ilmoitti 4 päivänä joulukuuta 2013 jäsenvaltioille, että sillä oli kaikki pyynnön arvioimiseksi tarvitsemansa tiedot.

(5)

Unkarin antamista tämän alan yksityiskohtaisista petosluvuista käy selvästi ilmi, että petokset olivat merkittäviä tällä alalla jo vuosina 2011 ja 2012.

(6)

Sen vuoksi todettiin, ettei yksilöity petos ole direktiivin 2006/112/EY 199 b artiklan mukainen äkillisesti ilmenevä petos.

(7)

Pyydettyä poikkeusta ei tulisi sen vuoksi myöntää,

18.12.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 341/69

(1)

Asetuksella (EY) N:o 58/2003 komissio valtuutetaan siirtämään toimivaltaa toimeenpanovirastoille unionin ohjelman tai hankkeen panemiseksi kokonaan tai osittain täytäntöön komission puolesta ja sen vastuulla.

(2)

Antamalla ohjelmien täytäntöönpanoon liittyviä tehtäviä toimeenpanovirastoille komissio voi keskittyä ensisijaisiin toimintoihinsa ja tehtäviinsä, joita ei voida ulkoistaa, ja pitää samalla toimeenpanovirastojen hoitamat tehtävät valvonnassaan ja säilyttää lopullisen vastuun niistä.

(3)

Ohjelman täytäntöönpanoon liittyvien tehtävien siirtäminen toimeenpanovirastolle edellyttää, että ohjelman suunnitteluvaiheet, joihin sisältyy laajaa harkintavaltaa tehtäessä valintoja poliittisista lähtökohdista käsin ja joiden toteuttamisesta huolehtii komissio, erotetaan selkeästi ohjelman täytäntöönpanosta, joka olisi annettava toimeenpanoviraston tehtäväksi.

(4)

Komissio perusti päätöksellä 2004/858/EY (2) kansanterveysalan toimintaohjelman toimeenpanoviraston, jäljempänä ’virasto’, ja antoi sen tehtäväksi Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 1786/2002/EY (3) hyväksytyn yhteisön kansanterveysalan toimintaohjelman hallinnoinnin 1 päivän tammikuuta 2003 ja 31 päivän joulukuuta 2008 väliseksi ajaksi.

(5)

Komissio on tämän jälkeen muuttanut viraston toimeksiantoa useaan kertaan sen laajentamiseksi koskemaan uusien hankkeiden ja ohjelmien hallinnointia. Komission päätöksellä 2008/544/EY (4) kansanterveysalan toimintaohjelman toimeenpanovirasto muutettiin terveys- ja kuluttaja-asioiden toimeenpanovirastoksi, sen toimintajaksoa jatkettiin 31 päivään joulukuuta 2015 ja sen toimeksiantoon sisällytettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 1350/2007/EY (5) hyväksytyn kansanterveysalan toimintaohjelman 2008–2013 täytäntöönpano, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 1926/2006/EY (6) hyväksytyn kuluttajaohjelman 2007–2013 täytäntöönpano sekä neuvoston direktiivin 2000/29/EY (7) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004 (8) kattamien elintarviketurvallisuutta koskevien koulutustoimenpiteiden täytäntöönpano. Komission täytäntöönpanopäätöksellä 2012/740/EU (9) viraston toiminta-ala laajennettiin jäsenvaltioiden ulkopuolisiin koulutustoimenpiteisiin ja sen tehtäväksi annettiin hallinnoida komission päätöksen C(2012) 1548 (10) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1905/2006 (11) 22 artiklan 1 ja 3 kohdan kattamia elintarviketurvallisuutta koskevia koulutustoimenpiteitä. Mainitulla täytäntöönpanopäätöksellä viraston tehtäväksi annettiin myös hallinnoida eurooppalaisen standardointiasioiden kuluttajajärjestön ANECin kanssa tehtyä sopimusta, johon sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 1025/2012 (12).

(6)

Päätöksellä 2004/858/EY perustettu virasto on osoittanut tehokkuutensa ja tuloksellisuutensa. Ulkopuoliset konsultit ovat tehneet väliarvioinnin kansanterveysalan toimintaohjelman toimeenpanovirastosta (jonka nimi on heinäkuusta 2008 alkaen ollut terveys- ja kuluttaja-asioiden toimeenpanovirasto). Joulukuussa 2010 julkaistu loppuraportti osoitti, että virasto voisi hoitaa kansanterveysalan toimintaohjelman täytäntöönpanoon liittyvät tehtävät tehokkaammin samalla, kun komissio vastaa näiden yhteisön ohjelmien ja toimenpiteiden kokonaisvaltaisesta hallinnoinnista.

(7)

Kesäkuun 29 päivänä 2011 antamassaan tiedonannossa Eurooppa 2020 -strategiaa tukeva talousarvio (13) komissio ehdotti, että nykyisiä toimeenpanovirastoja käytettäisiin laajemmin unionin ohjelmien täytäntöönpanoon seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä.

(8)

Asetuksen (EY) N:o 58/2003 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti tehty kustannus-hyötyanalyysi (14) osoittaa, että antamalla virastolle kuluttajaohjelmaan, kansanterveysalan toimintaohjelmaan ja elintarviketurvallisuutta koskevien koulutustoimenpiteiden täytäntöönpanoon liittyviä tehtäviä saataisiin merkittäviä laadullisia ja määrällisiä hyötyjä verrattuna siihen, että kaikkia uusien ohjelmien osatekijöitä hallinnoitaisiin komission sisällä. Näiden kolmen ohjelman seuraajaohjelmat vastaavat viraston toimeksiantoa ja tehtävänkuvaa ja muodostavat jatkon viraston toiminnalle. Virastoon on kertynyt pätevyyttä, osaamista ja valmiuksia näiden ohjelmien hallinnoinnista usean vuoden ajalta. Komissio ja ohjelmista myönnettävän rahoituksen saajat hyötyisivät viraston kokemuksesta ja asiantuntemuksesta ja tähän liittyvästä tuottavuuden kasvusta, kuten korkealaatuisesta ohjelmien hallinnoinnista, yksinkertaisemmista menettelyistä ja paremmasta palvelutarjonnasta, kun sopimukset voidaan tehdä ja maksut suorittaa nopeammin. Virasto on ajan myötä kehittänyt toimivia kanavia, joilla varmistetaan läheiset yhteydet rahoituksen saajiin ja unionin laaja näkyvyys asianomaisten ohjelmien vetäjänä. Ohjelmien hallinnoinnin siirtäminen virastolle takaisi toiminnan jatkuvuuden sen vastuulle jo siirrettyjen ohjelmien rahoituksen saajien ja kaikkien sidosryhmien kannalta. Siirtyminen komission sisäiseen hallinnointiin vaikuttaisi näin ollen toimintaan häiritsevästi. Ohjelmien hallinnoinnin antamisesta viraston tehtäväksi arvioidaan saatavan noin 14 miljoonan euron tehokkuushyödyt vuosina 2014–2024 verrattuna siihen, että hallinnoinnista huolehdittaisiin komission sisällä.

(9)

Johdonmukaisen tehtävänkuvan luomiseksi toimenpanovirastoille komissio on mahdollisuuksien mukaan ryhmitellyt tehtävät politiikan aihepiirien mukaan virastojen uusia toimeksiantoja määrittäessään.

(10)

Päätöksellä N:o 1350/2007/EY hyväksytyn kansanterveysalan toimintaohjelman 2008–2013, päätöksellä N:o 1926/2006/EY hyväksytyn kuluttajaohjelman 2007–2013, direktiivin 2000/29/EY, asetuksen (EY) N:o 882/2004, asetuksen (EY) N:o 1905/2006 ja päätöksen C(2012) 1548 kattamien elintarviketurvallisuutta koskevien koulutustoimenpiteiden ja ANECin kanssa tehdyn, asetuksen (EU) N:o 1025/2012 alaisen sopimuksen, joiden kaikkien täytäntöönpanosta virasto tällä hetkellä huolehtii, sekä kuluttajaohjelman 2014–2020 (15), kansanterveysalan toimintaohjelman 2014–2020 (16) ja asetuksen (EY) N:o 882/2004 ja direktiivin 2000/29/EY kattamien elintarviketurvallisuutta koskevien koulutustoimenpiteiden hallinnointiin kuuluu sellaisten teknisluonteisten hankkeiden toteuttaminen, jotka eivät edellytä poliittista päätöksentekoa mutta jotka vaativat korkeatasoista teknistä ja taloudellista osaamista koko hankesyklin ajan.

(11)

Viraston olisi huolehdittava hallinnollisten ja logististen tukipalvelujen tarjoamisesta erityisesti silloin kun näiden tukipalvelujen keskitetyllä tarjoamisella voitaisiin lisätä kustannustehokkuutta ja mittakaavaetuja.

(12)

Tämän päätöksen ja kyseisten ohjelmien panemiseksi täytäntöön johdonmukaisesti ja ajoissa olisi varmistettava, että virasto hoitaa ohjelmien täytäntöönpanoon liittyviä tehtäviään ohjelmien voimaantulopäivästä edellyttäen, että ohjelmat tulevat voimaan.

(13)

Olisi perustettava kuluttaja-, terveys- ja elintarvikeasioiden toimeenpanovirasto. Sen olisi korvattava päätöksellä 2004/858/EY perustettu toimeenpanovirasto ja jatkettava sen toimintaa. Sen olisi toimittava asetuksessa (EY) N:o 58/2003 vahvistetun yleisen perussäännön mukaisesti.

(14)

Päätös 2004/858/EY olisi sen vuoksi kumottava, ja olisi annettava siirtymäsäännöksiä.

(15)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat toimeenpanovirastojen komitean lausunnon mukaiset,

a)

kuluttajaohjelma 2014–2020;

b)

kansanterveysalan toimintaohjelma 2014–2020;

c)

direktiivin 2000/29/EY ja asetuksen (EY) N:o 882/2004 kattamat elintarviketurvallisuutta koskevat koulutustoimenpiteet.

a)

kuluttajaohjelma 2007–2013;

b)

kansanterveysalan toimintaohjelma 2008–2013;

c)

direktiivin 2000/29/EY, asetuksen (EY) N:o 882/2004, asetuksen (EY) N:o 1905/2006 ja päätöksen C(2012) 1548 kattamat elintarviketurvallisuutta koskevat koulutustoimenpiteet;

d)

eurooppalaisen standardointiasioiden kuluttajajärjestön ANECin kanssa tehdyn, asetuksen (EU) N:o 1025/2012 alaisen sopimuksen hallinnointi.

a)

ohjelmien joidenkin tai kaikkien toteutusvaiheiden ja yksittäisten hankkeiden elinkaaren joidenkin tai kaikkien vaiheiden hallinnointi vastaavien komission hyväksymien työohjelmien pohjalta komission valtuutusasiakirjassa antaman valtuutuksen nojalla;

b)

talousarvion tulojen ja menojen toteuttamistoimien vahvistaminen sekä kaikkien ohjelmien hallinnoimiseksi tarvittavien toimintojen toteuttaminen komission valtuutusasiakirjassa antaman valtuutuksen nojalla;

c)

tuen tarjoaminen ohjelmien täytäntöönpanolle komission valtuutusasiakirjassa antaman valtuutuksen nojalla.

18.12.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 341/73

(1)

Asetuksella (EY) N:o 58/2003 komissio valtuutetaan siirtämään toimivaltaa toimeenpanovirastoille unionin ohjelman tai hankkeen panemiseksi kokonaan tai osittain täytäntöön komission puolesta ja sen vastuulla.

(2)

Antamalla ohjelmien täytäntöönpanoon liittyviä tehtäviä toimeenpanovirastoille komissio voi keskittyä ensisijaisiin toimintoihinsa ja tehtäviinsä, joita ei voida ulkoistaa, ja pitää samalla toimeenpanovirastojen hoitamat tehtävät valvonnassaan ja säilyttää lopullisen vastuun niistä.

(3)

Ohjelman täytäntöönpanoon liittyvien tehtävien siirtäminen toimeenpanovirastolle edellyttää, että ohjelman suunnitteluvaiheet, joihin sisältyy laajaa harkintavaltaa tehtäessä valintoja poliittisista lähtökohdista käsin ja joiden toteuttamisesta huolehtii komissio, erotetaan selkeästi ohjelman täytäntöönpanosta, joka olisi annettava toimeenpanoviraston tehtäväksi.

(4)

Komissio perusti päätöksellä 2004/20/EY (2) älykkään energiahuollon viraston, jäljempänä ’virasto’, ja antoi sen tehtäväksi uusiutuviin energialähteisiin ja energiatehokkuuteen liittyvien yhteisön toimien hallinnoinnin.

(5)

Komissio on tämän jälkeen muuttanut viraston toimeksiantoa päätöksellä 2007/372/EY (3), jolla sen toimintaa laajennettiin käsittämään innovointiin, yrittäjyyteen ja liikkuvuuteen liittyvien uusien hankkeiden ja ohjelmien hallinnointi ja jolla sen nimi muutettiin kilpailukyvyn ja innovoinnin toimeenpanovirastoksi.

(6)

Päätöksellä 2004/20/EY perustettu virasto on osoittanut, että vastuupääosastot ovat tiettyjen toimenpideohjelmien hallinnoinnin ulkoistamisen ansiosta voineet keskittyä ohjelmien politiikkapainotteisiin näkökohtiin. EU:n talousarvion asettamien rajoitusten kannalta tehtävien siirtäminen toimeenpanovirastolle on kustannustehokkaampaa. Virastosta tehdyt kaksi väliarviointia ovat osoittaneet, että kaiken kaikkiaan virasto suoriutuu tehtävistään hyvin ja muodostaa toimivan ja tuloksellisen toteutusmekanismin aloitteille, joiden toteuttamisesta se on vastuussa.

(7)

Kesäkuun 29 päivänä 2011 antamassaan tiedonannossa Eurooppa 2020 -strategiaa tukeva talousarvio (4) komissio ehdotti, että nykyisiä toimeenpanovirastoja käytettäisiin laajemmin unionin ohjelmien täytäntöönpanoon seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä.

(8)

Asetuksen (EY) N:o 58/2003 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti tehdyssä kustannus-hyötyanalyysissa (5) ennakoidaan kustannuksiksi 295 miljoonaa euroa verrattuna 399 miljoonaan euroon, jotka aiheutuisivat huolehdittaessa hallinnoinnista komission sisällä. Tehokkuushyötyjen ennakoidaan olevan 104 miljoonaa euroa, jos sisäisen hallinnoinnin sijaan hallinnointi annetaan tehtäväksi virastolle. Lisäksi saadaan merkittäviä laadullisia hyötyjä huolehdittaessa siitä, että viraston vastuulla olevat entistä johdonmukaisemmat ohjelmakokonaisuudet vastaavat paremmin viraston ydinosaamista ja toiminta-ajatusta. Analyysi on osoittanut, että tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman ”Horisontti 2020” (2014–2020) (6), jäljempänä ’Horisontti 2020 -puiteohjelma’, yritysten kilpailukykyä sekä pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevan ohjelman (2014–2020) (7), jäljempänä ’COSME-ohjelma’, ja ympäristö- ja ilmastotoimien ohjelman (8), jäljempänä ’LIFE-ohjelma’, hallinnoinnin yhdistäminen ja osoittaminen virastolle tarjoaa synergioista, yksinkertaistamisesta ja mittakaavaeduista saatavia hyötyjä. Lisäksi yhdistämällä Horisontti 2020 -puiteohjelman pk-yrityksille kohdennetun välineen kaikki näkökohdat tarjotaan keskitetty palvelupiste potentiaalisille rahoituksen saajille ja taataan johdonmukaisuus palvelujen tarjoamisessa. Euroopan meri- ja kalatalousrahastossa (9), erityisesti yhdennetyn meripolitiikan toimintalinjassa, kaavaillut toimet vastaavat hyvin viraston nykyistä innovointiin ja kilpailukykyyn liittyvää profiilia. Lisäksi siirtämällä Marco Polo -ohjelman (2007–2013) jäljellä olevan toiminnan hallinnointi innovoinnin ja verkkojen toimeenpanovirastolle keskitetään liikenteen infrastruktuuriohjelmien hallinnointi mainittuun virastoon ja tarjotaan keskitetty palvelupiste rahoituksen hakijoille.

(9)

Johdonmukaisen tehtävänkuvan luomiseksi toimenpanovirastoille komissio on mahdollisuuksien mukaan ryhmitellyt tehtävät politiikan aihepiirien mukaan virastojen uusia toimeksiantoja määrittäessään.

(10)

Viraston tehtäväksi olisi annettava hallinnoida Life-ohjelmaa, jonka edeltäjän Life+-ohjelman hallinnoinnista huolehditaan monivuotisen rahoituskehyksen (2007–2013) mukaisesti komission sisällä. Life-ohjelman hallinnointiin kuuluu sellaisten teknisluonteisten hankkeiden toteuttaminen, jotka eivät edellytä poliittista päätöksentekoa mutta jotka vaativat korkeatasoista teknistä ja taloudellista osaamista koko hankesyklin ajan. Life-ohjelmalle ovat luonteenomaisia hankkeet, joihin liittyy suuri määrä homogeenisia ja standardoituja toimintoja.

(11)

Viraston tehtäväksi olisi annettava niiden COSME-ohjelman osien hallinnointi, joilla jatketaan tiettyjä kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmaan 2007–2013 (10) kuuluvan Yrittäjyyden ja innovoinnin ohjelman osia, joiden hallinnoinnista huolehtivat tällä hetkellä osaksi virasto ja osaksi komissio. Viraston tehtäväksi annettavien COSME-ohjelman osien hallinnointiin kuuluu sellaisten teknisluonteisten hankkeiden toteuttaminen, jotka eivät edellytä poliittista päätöksentekoa mutta jotka vaativat korkeatasoista teknistä ja taloudellista osaamista koko hankesyklin ajan. Joillekin COSME-ohjelman osille ovat luonteenomaisia hankkeet, joihin liittyy suuri määrä homogeenisia ja standardoituja toimintoja.

(12)

Viraston tehtäväksi olisi annettava sellaisten Euroopan meri- ja kalatalousrahaston toimintalohkojen hallinnointi yhdennetyn meripolitiikan, valvonnan sekä tieteellisen neuvonnan ja tietämyksen aloilla, joilla jatketaan vastaavia toimia, joiden hallinnoinnista huolehditaan monivuotisen rahoituskehyksen (2007–2013) mukaisesti komission sisällä. Euroopan meri- ja kalatalousrahaston hallinnointiin kuuluu sellaisten teknisluonteisten hankkeiden toteuttaminen, jotka eivät edellytä poliittista päätöksentekoa mutta jotka vaativat korkeatasoista teknistä ja taloudellista osaamista koko hankesyklin ajan.

(13)

Viraston tehtäväksi olisi annettava seuraavien Horisontti 2020 -puiteohjelman osien hallinnointi:

(14)

Viraston tehtäväksi olisi annettava hallinnoida jäljellä olevia osia seuraavista toimista, jotka on jo siirretty sen tehtäväksi osana kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmaa monivuotisen rahoituskehyksen (2007–2013) mukaisesti: ”Älykäs energiahuolto Euroopassa (IEE II)”, ”Yritys-Eurooppa-verkosto”, ”Sinun Eurooppasi -yritysportaali”, ”Euroopan teollis- ja tekijänoikeuksien tukipalvelu” (IPR Helpdesk), ”Ekoinnovointialoite” ja ”IPorta-hanke”.

(15)

Viraston olisi huolehdittava hallinnollisten ja logististen tukipalvelujen tarjoamisesta erityisesti silloin kun näiden tukipalvelujen keskitetyllä tarjoamisella voitaisiin lisätä kustannustehokkuutta ja mittakaavaetuja.

(16)

Olisi perustettava pienistä ja keskisuurista yrityksistä vastaava toimeenpanovirasto. Sen olisi korvattava päätöksellä 2004/20/EY, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2007/372/EY, perustettu virasto ja jatkettava sen toimintaa. Sen olisi toimittava asetuksessa (EY) N:o 58/2003 vahvistetun yleisen perussäännön mukaisesti.

(17)

Päätökset 2004/20/EY ja 2007/372/EY olisi kumottava, ja olisi annettava siirtymäsäännöksiä.

(18)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat toimeenpanovirastojen komitean lausunnon mukaiset,

a)

Yritysten kilpailukykyä ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskeva ohjelma (COSME) (2014–2020) (11);

b)

Ympäristö- ja ilmastotoimien ohjelma (Life) (2014–2020) (12);

c)

Euroopan meri- ja kalatalousrahasto (13), mukaan lukien yhdennetty meripolitiikka, valvonta ja tieteellinen neuvonta ja tietämys;

d)

Tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman ”Horisontti 2020” (2014–2020) (14) osa II ”Teollisuuden johtoasema” ja III osa ”Yhteiskunnalliset haasteet”.

a)

Älykäs energiahuolto Euroopassa (IEE II);

b)

Ekoinnovointialoite;

c)

Yritys-Eurooppa-verkosto;

d)

Sinun Eurooppasi -yritysportaali;

e)

Euroopan teollis- ja tekijänoikeuksien tukipalvelu (IPR Helpdesk);

f)

IPorta-hanke.

a)

ohjelmien joidenkin tai kaikkien toteutusvaiheiden ja yksittäisten hankkeiden elinkaaren joidenkin tai kaikkien vaiheiden hallinnointi vastaavien komission hyväksymien työohjelmien pohjalta komission valtuutusasiakirjassa antaman valtuutuksen nojalla;

b)

talousarvion tulojen ja menojen toteuttamistoimien vahvistaminen sekä kaikkien ohjelmien hallinnoimiseksi tarvittavien toimintojen toteuttaminen komission valtuutusasiakirjassa antaman valtuutuksen nojalla;

c)

tuen tarjoaminen ohjelmien täytäntöönpanolle komission valtuutusasiakirjassa antaman valtuutuksen nojalla.