(1)

Ryanair Ltd., jäljempänä ’kantelija’ tai ’Ryanair’, toimitti 3 päivänä marraskuuta 2005 päivätyllä kirjeellä kantelun, joka koski Münchenin lentoaseman terminaalin 2 rakentamiseen liittyviä rahoitusjärjestelyjä ja Deutsche Lufthansa AG:n, jäljempänä ’LH’, ja Flughafen München GmbH:n, jäljempänä ’FMG’, välistä sopimusta, joka koskee yksinoikeutta kyseisen terminaalin käyttöön. Kantelija esitti muun muassa, että FMG:n osakkaiden (viranomaisten) terminaalin 2 rakentamiseen tarjoama rahoitus ei ollut markkinataloussijoittajaperiaatteen mukaista ja että LH:n ja sen Star Alliance -kumppaneiden yksinoikeus terminaalin 2 käyttöön oli aiheuttanut FMG:lle edeltävien kahden vuoden aikana yli 100 miljoonan euron tappiot. Näistä syistä Ryanair katsoi, että kyseiset toimenpiteet olivat sisämarkkinoille soveltumatonta sääntöjenvastaista valtiontukea, josta LH oli saanut taloudellista etua.

(2)

Komissio pyysi Saksalta lisätietoja kanteluun liittyvistä kysymyksistä 18 päivänä marraskuuta 2005, 31 päivänä heinäkuuta 2006, 6 päivänä kesäkuuta 2007 ja 3 päivänä lokakuuta 2007 päivätyillä kirjeillä. Saksan viranomaiset vastasivat 18 päivänä tammikuuta 2006, 8 päivänä elokuuta 2006, 28 päivänä elokuuta 2007, 17 päivänä syyskuuta 2007, 21 päivänä syyskuuta 2007, 29 päivänä marraskuuta 2007 ja 13 päivänä helmikuuta 2008 päivätyillä kirjeillä. Komission ja Saksan viranomaisten välillä pidettiin kokous 10 päivänä lokakuuta 2007.

(3)

Kantelija esitti 31 päivänä heinäkuuta 2007 päivätyllä kirjeellä SEUT-sopimuksen 265 artiklan toisen kohdan mukaisen virallisen kehotuksen, jonka mukaan komissio oli laiminlyönyt ratkaisun tekemisen sen kantelussa. Kantelija jätti 15 päivänä marraskuuta 2007 unionin yleiseen tuomioistuimeen laiminlyöntikanteen (3).

(4)

Komissio ilmoitti 23 päivänä heinäkuuta 2008 päivätyllä kirjeellä Saksalle päätöksestään aloittaa SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdan mukainen menettely, jäljempänä ’menettelyn aloittamisesta tehty päätös’. Menettelyn kohteena olivat rahoituslaitosten KfW Bankengruppe, Bayerische Landesbank ja LfA Förderbank Bayern, jäljempänä ’LfA’, FM Terminal 2 Immobilien-Verwaltungsgesellschaft mbH:lle myöntämät lainat 1, 5, 6, 7, 9, 10, 16, 17, 20, 21 ja 23 sekä FM Terminal 2 Immobilien-Verwaltungsgesellschaft mbH:n FMG:lle maksama vuokra Münchenin lentoasemalla sijaitsevan tontin käytöstä.

(5)

Saksa pyysi 31 päivänä heinäkuuta 2008 päivätyllä kirjeellä huomautusten esittämiselle asetetun määräajan pidentämistä. Komissio suostui tähän pyyntöön. Saksan pyynnöstä 12 päivänä syyskuuta 2008 järjestettiin tapaaminen. Saksa toimitti huomautuksensa 6 päivänä marraskuuta 2008.

(6)

Menettelyn aloittamisesta tehtyyn päätökseen tehtiin oikaisu 12 päivänä marraskuuta 2008.

(7)

Komission päätös menettelyn aloittamisesta julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä (4)10 päivänä tammikuuta 2009. Komissio kehotti asianomaisia esittämään toimenpiteitä koskevat huomautuksensa kuukauden kuluessa päätöksen julkaisemisesta.

(8)

Komissio sai huomautuksia Ryanairilta. Se toimitti huomautukset Saksalle 17 päivänä helmikuuta 2009 päivätyllä kirjeellä. Saksalla oli tilaisuus esittää niistä kantansa kuukauden kuluessa. Saksa pyysi 1 päivänä huhtikuuta 2009 huomautusten esittämiselle asetetun määräajan pidentämistä. Komissio suostui tähän pyyntöön. Saksa toimitti huomautuksensa 30 päivänä huhtikuuta 2009.

(9)

Tuomioistuin antoi 19 päivänä toukokuuta 2011 tuomion (5) Ryanairin esittämää laiminlyöntikannetta koskevassa asiassa.

(10)

Komissio pyysi 30 päivänä huhtikuuta 2012 päivätyllä kirjeellä lisätietoja lainoista 17 ja 20. Saksa vastasi 30 päivänä toukokuuta 2012 päivätyllä kirjeellä.

(11)

Komissio pyysi vielä lisätietoja 23 päivänä heinäkuuta 2012 päivätyllä kirjeellä. Saksa vastasi 16 päivänä elokuuta 2012 päivätyllä kirjeellä.

(12)

Jo muutaman vuoden kuluttua Münchenin lentoaseman käyttöönotosta vuonna 1992 kävi ilmeiseksi, että lentoasema saavuttaisi kasvavan matkustajamäärän vuoksi maksimikapasiteettinsa odotettua aikaisemmin. Tämän vuoksi Münchenin lentoasemalle päätettiin rakentaa toinen terminaali. FMG (6) ja LH (7) allekirjoittivat 15 päivänä heinäkuuta 1998 terminaalin 2 (Münchenin lentoaseman uusi terminaali) rakentamista ja toimintaa koskevan aiesopimuksen.

(13)

FMG ja LH perustivat aiesopimuksen määräysten mukaisesti seuraavat terminaalin rakentamisesta ja terminaalitoiminnasta vastaavat yhteisyritykset, jäljempänä ’T2-yhtiöt’:

(14)

Aiesopimuksen mukaan T2-yhtiöiden toimintaan liittyvät riskit jakautuvat FMG:n ja LH:n omistusosuuksien mukaisesti. FMG ja LH ovat tehneet T2-yhtiöiden kanssa sopimuksen voittojen ja tappioiden siirrosta. FMG ja LH kattavat mahdolliset tappiot omistusosuuksiensa (60:40) mukaisesti. Saksan lainsäädännön mukaan FMG ja LH ovat tästä syystä vastuussa kaikista T2-yhtiöiden velvoitteista, jotka syntyvät voittojen ja tappioiden siirrosta tehdyn sopimuksen voimassaoloaikana. Vastuuvelvollisuus jatkuu myös sopimuksen voimassaoloajan päättymisen jälkeen, jos velvoite on syntynyt jo sopimuskaudella.

(15)

Münchenin lentoaseman terminaalin 2 rakentamisen edellyttämät investointikustannukset olivat yhteensä noin […] (*1) euroa. T2-yhtiöt rahoittivat rakennushankkeen osittain omalla pääomallaan (FMG:n ja LH:n pääomasijoituksilla) ja osittain pankkilainoilla. Kolme saksalaista valtion omistamaa pankkia (KfW Bankengruppe (8), Bayerische Landesbank (9) ja LfA Förderbank Bayern (10)) myönsivät T2-yhtiöille pitkäaikaisia lainoja, joiden määrä on yhteensä noin […] euroa, terminaalin 2 rakennushankkeen rahoittamiseen. Molemmat T2-yhtiöt ovat kaikkien lainasopimusten sopimuspuolia.

(16)

Menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä komissio päätteli, että FMG:n ja LH:n pääomasijoitukset ja LH:lle myönnetty yksinoikeus terminaalin 2 käyttöön eivät ole valtiontukea.

(17)

KfW:n, BayernLB:n ja LfA:n T2-yhtiöille terminaalin 2 rakentamiseen myöntämistä lainoista komissio päätteli, että lainat 2, 3, 4, 11, 12, 13, 14, 15, 18, 19 ja 22 eivät ole SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(18)

Menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä esitettiin kuitenkin seuraavat kysymykset:

(19)

Ainoastaan menettelyn aloittamisessa tehdyssä päätöksessä mainitut KfW:n ja BayernLB:n myöntämät lainat 1, 5, 6, 7, 9, 10, 16, 17, 20, 21 ja 23 ovat merkityksellisiä tämän päätöksen kannalta.

(20)

Kunkin johdanto-osan 19 kappaleessa mainitun lainan korkotaso vahvistettiin erikseen lainasopimuksissa. Peruskorko määritettiin juoksuaikasidonnaisen pankkien välisen koron mukaan, joka julkaistiin Reuters-tietojärjestelmän DGZF-sivulla klo 11 (Münchenin/Frankfurtin aikaa) sinä päivänä, jolloin korkotaso vahvistettiin (DekaBank-pankin pitkäaikaisten joukkovelkakirjalainojen korko). Lainasopimuksissa sovittiin myös kunkin lainan riskimarginaaleista.

(21)

Lainat 5, 6 ja 7 myönnettiin osana KfW:n infrastruktuuriohjelmaa […] lainasopimuksen mukaisesti. Tarkoitus oli tukea infrastruktuurin rakentamista aluekehityksen ja taloudellisen kehityksen edistämiseksi. Lainojen 5, 6 ja 7 korkotaso vahvistettiin 10 vuodeksi. Kiinteän korkotason kattaman ajan (2009–2011) päättymisen jälkeen korko on määrä saattaa komission julkaiseman viitekoron tasolle. Lainasopimuksessa sovitut riskimarginaalit säilyvät ennallaan.

(22)

Syyskuun 13 päivänä 2000 tehdyssä lainasopimuksessa vahvistettiin lainoille 1, 9, 10, 16, 21 ja 23 seuraavat riskimarginaalit (peruspisteinä), jotka olivat voimassa koko lainasopimuksen ajan:

(23)

BayernLB ja KfW tekivät heinäkuussa 2003 uuden lainasopimuksen, jolla täydennettiin 13 päivänä syyskuuta 2000 tehtyä sopimusta. Sillä katettiin terminaalin 2 kasvaneiden rakennuskustannusten aiheuttama lisärahoitustarve. Peruskorko määritettiin juoksuaikasidonnaisen pankkien välisen koron mukaan, joka julkaistiin Reuters-tietojärjestelmän DGZF-sivulla klo 11 (Münchenin/Frankfurtin aikaa) sinä päivänä, jolloin korkotaso vahvistettiin (DekaBank-pankin pitkäaikaisten joukkovelkakirjalainojen korko). Tämän muutoksen jälkeen lainojen 17 ja 20 korkomarginaaleiksi vahvistettiin […] (11).

(24)

T2-yhtiöt tarjosivat seuraavat vakuudet myönnetyille lainoille ja luottolimiiteille:

(25)

Lisäksi pankeilla oli oikeus irtisanoa lainasopimukset, jos

(26)

Johdanto-osan 20–25 kappaleessa mainittujen seikkojen vuoksi komissio epäili, että sellaisia ehtoja, joilla julkiset kehityspankit KfW ja LfA sekä valtion omistama BayerLB myönsivät lainat 1, 5, 6, 7, 9, 10, 16, 17, 20, 21 ja 23 T2-yhtiöille, ei olisi pystytty saamaan tavanomaisissa markkinaolosuhteissa. Tämä arvio perustui pääasiassa siihen, että näille lainoille määritetyt korot olivat alhaisemmat kuin viitekorot, jotka saadaan soveltamalla voimassa olevista 15 jäsenvaltiota koskevista valtion tuen takaisinperinnässä sovellettavista koroista sekä viite- ja diskonttokoroista 1.1.2005 alkaen sekä aiemmista 1.8.1997 lähtien sovelletuista koroista annettua komission tiedonantoa (12), jäljempänä ’vuonna 2005 annettu komission tiedonanto’.

(27)

Vuonna 2005 annettu komission tiedonanto korvattiin viite- ja diskonttokorkojen määrittämisessä sovellettavan menetelmän tarkistamisesta 12 päivänä joulukuuta 2007 annetulla komission tiedonannolla (13), jäljempänä ’vuonna 2008 annettu viitekorkotiedonanto’. Vuonna 2008 annetun viitekorkotiedonannon mukaan riskimarginaalien määrittämisessä on otettava huomioon kyseisen yrityksen luottoluokitus (luottokelpoisuus) ja tarjotut vakuudet. Komissio katsoi, että emoyhtiöiden FMG:n ja LH:n luottoluokitus on tarkasteltavana olevassa tapauksessa merkityksellinen. Alustavassa arvioinnissaan komissio katsoi, että myönnettyjen lainojen korkotaso vaikutti kyseisten kahden yrityksen luottoluokituksen perusteella olevan vuonna 2008 annetun viitekorkotiedonannon soveltamisesta johtuvaa korkotasoa alempi.

(28)

Tämän vuoksi myös ehdot, joilla lainat 1, 5, 6, 7, 9, 10, 16, 17, 20, 21 ja 23, myönnettiin, vaikuttivat suotuisammilta kuin vertailukelpoinen markkinakorko, jonka komissio määritti soveltamalla vuonna 2008 annettua viitekorkotiedonantoa.

(29)

Lisäksi komissio esitti epäilyjä siitä, oliko kyse valtion toteuttamista tukitoimenpiteistä. Vaikutti nimittäin siltä, BayernLB:n ja LfA:n myöntämiin lainoihin ei ollut tarvittu niiden hallintoneuvoston hyväksyntää.

(30)

FMG ja Immo T2 -yhtiö tekivät 30 päivänä maaliskuuta 2000 sopimuksen, jonka nojalla FMG myönsi Immo T2 -yhtiölle oikeuden käyttää pinta-alaltaan noin 170 000 m2:n tontteja 4935/3 ja 4881 ja rakentaa niille terminaalin 2.

(31)

Vastikkeeksi yksinomaisesta käyttöoikeudesta Immo T2 -yhtiö maksaa vuosittain vuokraa […], johon lisätään arvonlisävero (noin […] euroa). Vuokra maksetaan takautuvasti neljännesvuosittain terminaalin 2 toiminnan aloittamisesta alkaen. Jotta kiinteistöhintojen ja korkojen muutokset voidaan ottaa huomioon, vuotuista vuokrasummaa tarkistetaan […] vuoden jälkeen ja muutetaan tarvittaessa.

(32)

Sopimus on voimassa […] vuotta. […]

(33)

Tonttien käyttöoikeussopimuksen osalta komissio ei voinut olla varma siitä, vastasiko Immo T2 -yhtiön FMG:lle siitä maa-alueesta maksama vuokra, jolle terminaali rakennettiin, markkinahintaa.

(34)

Komissio esitti myös epäilyjä siitä, oliko kyse valtion toteuttamista tukitoimenpiteistä. Komissiolla ei ollut käytettävissään tietoja siitä, osallistuivatko FMG:n julkiset osakkaat tonttien käyttöoikeussopimuksen tekemiseen.

(35)

Komissio arvioi, soveltuisivatko johdanto-osan 31 kappaleessa mainittu vuokra ja 19 kappaleessa mainitut lainat sisämarkkinoille, jos ne olivat valtiontukea. Vaikutti siltä, että erityisesti lainat 16, 17, 20, 21 ja 23 sisälsivät toimintatukea, joka ei todennäköisesti täytä SEUT-sopimuksen 107 artiklan 2 ja 3 kohdassa määrättyjä edellytyksiä yleisestä valtiontukikiellosta myönnettyjen poikkeusten soveltamiselle.

(36)

Saksa esittää aluksi näkemyksensä T2-yhtiöiden taloudellisen toiminnan käsitteestä ja mahdollisuudesta soveltaa siihen SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohtaa, sellaisena kuin se on tulkittuna ennen tuomioistuimen asiassa Aéroports de Paris antamaa tuomiota (14).

(37)

Saksa toteaa, että BayernLB, joka otti myöhemmin johtavan pankin aseman kyseiset lainat myöntäneessä konsortiossa, oli jo 2 päivänä joulukuuta 1998 antanut sitovan hyväksynnän T2-yhtiöille myönnettävälle lainarahoitukselle. Saksa selittää lisäksi, että kaikkien KfW:n, LfA:n ja BayernLB:n myöntämien lainojen ehdot perustuivat tähän sitoumukseen, jolla jo vahvistettiin lopullisesti lainasopimusten ehdot. Lainojen 5, 6 ja 7 ehdot vahvistettiin peruuttamattomasti 31 päivänä elokuuta 1999 tehdyssä lainasopimuksessa ja lainojen 1, 9, 10, 16, 21 ja 23 ehdot 13 päivänä syyskuuta 2000 tehdyssä sopimuksessa. Molemmat lainasopimukset oli tehty peruuttamattomasti jo ennen Aéroports de Paris -tuomion antamista. Lisäksi tonttien käyttöä koskeva sopimus allekirjoitettiin 30 päivänä maaliskuuta 2000 eli sekin ennen Aéroports de Paris -tuomion antamista.

(38)

Näistä syistä riskimarginaalien markkinaehtoisuutta voitaisiin tutkia ainoastaan kyseisenä ajankohtana vallinneiden olosuhteiden perusteella. Lisäksi lentoaseman toimintaa ja rakentamista ei tuolloin pidetty taloudellisena toimintana, koska lentoasemat eivät kuuluneet SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan.

(39)

Saksa esittää aluksi näkemyksensä siitä, minkä sääntökokonaisuuden nojalla T2-yhtiöille myönnettyjen lainojen markkinaehtoisuutta olisi tarkasteltava. Saksa vastustaa sitä, että arvioinnissa sovelletaan vuonna 2005 annettua komission tiedonantoa. Saksan mukaan ei ole asianmukaista verrata T2-yhtiöille myönnettyjen yksittäisten lainojen yhteenlaskettuja korkotasoja komission määrittämään viitekorkoon. Sen sijaan olisi tarkasteltava vastaavia riskimarginaaleja ja verrattava niitä markkinoiden vastaavaan viitearvoon. Peruskorko vaihtelee päivittäin, eikä osapuolilla ole mahdollisuutta vaikuttaa siihen. Tämän vuoksi komission olisikin mieluummin käytettävä markkinavertailussa saatuja tietoja riskimarginaalien viitearvoina, koska yksityiset lainanantajat eivät yleensä ota huomioon vuonna 2005 annetussa komission tiedonannossa mainittuja marginaaleja lainasopimuksia tehdessään. Lisäksi Saksa esittää, että vuonna 2005 annetun komission tiedonannon puutteellisuus vahvistettiin myös vuonna 2008 annetussa viitekorkotiedonannossa. Uudessa tiedonannossa otetaan huomioon myös lainanottajan luottokelpoisuus ja tarjotut vakuudet.

(40)

Saksan mukaan ei myöskään ole tarpeen soveltaa vuonna 2008 annettua viitekorkotiedonantoa, koska komission pitäisi käyttää tutkinnassaan mieluummin markkinaviitearvoja, jos markkinavertailussa saatuja tietoja on saatavilla. Muussa tapauksessa julkisten luottolaitosten kilpailukyky vaarannettaisiin merkittävällä tavalla, koska konkreettiset ehdot voitaisiin määrittää vain komission viitekoron perusteella eikä todellisten markkinaolosuhteiden mukaan.

(41)

Lisäksi Saksa toteaa, että kyseisten lainojen ehdot selittyvät FMG:n ja LH:n erittäin hyvällä luottoluokituksella ja luottokelpoisuudella. Tässä tapauksessa luottokelpoisuutta on arvioitava Saksan mukaan FMG:n ja LH:n tasolla, sillä kun tytär- ja emoyhtiöiden välillä on tehty voittojen ja tappioiden siirtoa koskeva sopimus, yleisenä pankkialan käytäntönä on ottaa huomioon pelkästään emoyhtiöiden luottokelpoisuus.

(42)

Saksa viittaa siihen, että Standard & Poor’s -luokituslaitos antoi LH:lle vuosina 2001–2003 luottoluokituksen BBB+ (15). FMG:lle ei ole annettu luokitusta, koska se on yksinomaan julkiseen omistukseen kuuluva yritys. Saksa vertaa FMG:n rahoitustilannetta Schipholin lentoaseman tilanteeseen. Se on niin ikään kokonaan julkisessa omistuksessa ja Standard & Poor’s -luokituslaitos on luokittanut sen välille A (16) ja AA (17). Lisäksi FMG sai vuonna 2006 kansainväliseltä 21:n julkisen ja yksityisen pankin muodostamalta konsortiolta […] euron vakuudettoman syndikoidun lainan. Kyseistä lainaa varten tehdyssä sopimuksessa FMG:lle annettiin luokitus […] (18).

(43)

Saksa toteaa, että toisin kuin FMG:lle myönnetyn syndikoidun lainan tapauksessa tässä käsiteltävinä oleville lainoille tarjottiin merkittävät vakuudet. Menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä mainittujen vakuuksien lisäksi on huomattava, että […] lainan takaamiseksi. Tämä osoittaa Saksan mukaan, että käsiteltävinä olevissa lainoissa pitäisi olla vielä alhaisempi riskimarginaali kuin syndikoidussa lainassa, jonka marginaali oli […] ja […] peruspisteen välillä.

(44)

Saksa selostaa lisäksi, että menettelyn aloittamisesta tehdyn päätöksen johdanto-osan 40 ja 45 kappaleessa mainittujen vakuuksien lisäksi ei tarjottu muita vakuuksia. Saksan mukaan […] arvo oli 31 päivänä joulukuuta 2002 […] euroa ja vastaavien velkasitoumusten arvo […] euroa. Saksa toteaa lisäksi, että vakuudeksi tarjottujen […] arvo oli 31 päivänä joulukuuta 2002 […] euroa ja vastaavien velkasitoumusten arvo […] euroa. FMG ja LH tai FMG:n osakkaat eivät tarjonneet lisävakuuksia.

(45)

Käsiteltävänä olevien lainaehtojen vertailukelpoisuudesta Deutsche Telekom AG:n, Bayer AG:n, Volkswagen AG:n ja Deutsche Börse AG:n liikkeeseenlaskemien velkakirjojen kanssa Saksa toteaa, että näiden yritysten luottoluokitukset osoittavat, että niiden rahoitustilanne on åtäysin vertailukelpoinen FMG:n ja LH:n kanssa. Saksa on toimittanut näiden yritysten luottoluokitukset, ja ne on koottu taulukkoon 1.

Taulukko 1

Saksan toimittamat vertailuyritysten luottoluokitukset

(46)

Saksa viittaa lisäksi euroalueen yritysluottojen keskimääräisiin riskimarginaaleihin (peruspisteinä), kun lainanottajan luokitus on (Standard & Poor’sin mukaan) AA:n ja BBB:n välillä. Nämä tiedot on koottu taulukkoon 2.

Taulukko 2

Euroalueen yritysluottojen keskimääräiset riskimarginaalit (peruspisteinä)

(47)

Saksan mukaan taulukosta 2 ilmenee, että riskimarginaalit vaihtelevat eri ajankohtina huomattavasti. Tämän vuoksi ei ole hyväksyttävää käyttää riskimarginaaleja, joita sovellettiin vain tiettynä kuukautena, kun tehdään päätelmiä siitä, onko käsiteltävinä olevien lainojen riskimarginaalit vahvistettu tavanomaisten markkinaehtojen mukaan.

(48)

Saksa toteaa 30 päivänä maaliskuuta 2000 allekirjoitetun tonttien käyttöoikeussopimuksen ehdoista, että Münchenin lentoaseman ympäristössä yleensä sovellettaviin tonttihintoihin verrattuna Immo T2 -yhtiön maksama vuokra näyttää olevan vertailukelpoista markkina-arvoa korkeampi.

(49)

Saksa selittää, että tontin vuotuinen […] Saksan markan (noin […] euroa) vuokra määritettiin seuraavien seikkojen perusteella:

(50)

Saksan mukaan […] Saksan markan (noin […] euroa) neliömetrihinta on markkinahinta seuraavista syistä.

(51)

Jotta tontin markkinahinta voidaan määrittää, sitä on verrattava vastaavien tonttien hintoihin erityisesti niiden rakennuskelpoisuuden, sijainnin ja rakennetun alan osalta. Käsiteltävinä olevat alueet olivat sopimuksen tekohetkellä vuonna 2000 rakennuskelpoisia, mutta infrastruktuurikytkennät puuttuivat. Jotta voidaan määrittää käsiteltävinä olevien tonttien käytöstä perittävä markkinahinta, hintoihin on lisättävä taulukossa 3 esitetyt infrastruktuurikulut. Immo T2 -yhtiö rahoitti nämä kulut, jotka maanomistajan olisi muutoin pitänyt maksaa.

Taulukko 3

Yleiskatsaus Immo T2 -yhtiön rahoittamiin infrastruktuurikuluihin

(52)

Immo T2 -yhtiölle käytännössä aiheutuneiden ja sen maksamien investointikustannusten perusteella tonttien arvo nousee noin […] euroa/m2 ja se on yhteensä noin […] euroa/m2.. Vaikka Immo T2 -yhtiön rahoittamaa teiden ja siltojen rakentamista ei otettaisi huomioon, tonttien arvo nousee silti noin […] euroa/m2.

(53)

Lisäksi Saksa selittää, että näiden laskelmien on tarkoitus auttaa kyseisten tonttien arvojen vertaamisessa muihin tontteihin. Vuokraa laskettaessa tonttien arvoksi katsottiin edelleen […] euroa/m2, koska Immo T2 -yhtiö vastasi omistajan sijaan kaikista infrastruktuurikuluista. Muussa tapauksessa Immo T2 -yhtiö olisi joutunut vastaamaan kustannuksista kahteen kertaan.

(54)

Saksa toteaa myös, että tontit sijaitsevat Oberdingin kunnassa Erdingin piirikunnassa. Infrastruktuuriin kytkettyjen tonttien arvo lentoaseman välittömässä läheisyydessä Oberdingin kunnassa sijaitsevassa Schwaigissa on viime vuosina pysynyt muuttumattomana, ja tonttien hinta on […] euroa/m2. Erdingin piirikunnan tonttien arvon määrityksestä vastaava riippumaton asiantuntijatoimikunta on vahvistanut nämä tiedot.

(55)

Saksan mukaan hintaa, joka on […] euroa/m2, olisi kuitenkin vielä mukautettava. Ensiksi vertailtavien tonttien hintaa olisi tämän vuoksi korotettava noin […] prosenttia tai […] euroa/m2. Vertailuhinta kohoaisi näin ollen […] euroon/m2.

(56)

Lisäksi tontin hinta määräytyy sen sijainnin mukaan. Terminaalin 2 tonteilta on suora yhteys lentoasemalle, moottoritielle, esikaupunkijunaan (S-Bahn) ja muihin joukkoliikennevälineisiin, toisin kuin Schwaigissa sijaitsevilla vertailutonteilla. Jotta nämä taloudelliset edut voidaan ottaa huomioon, asiantuntijoiden arvioiden mukaan hintaa olisi korotettava vielä noin […] prosenttia tai […] euroa/m2. Vertailuhinta kohoaisi näin ollen […] eurosta/m2 […] euroon/m2.

(57)

Edellä esitetyn perusteella kyseisten tonttien arvo on Immo T2 -yhtiön maksamien infrastruktuurikulujen (pl. teiden ja siltojen rakennuskulut) vähintään […] euroa/m2. Tämän vuoksi kyseisten tonttien arvo on vähintään […] prosenttia korkeampi kuin vertailuhinta. Näin ollen tonttien käyttöoikeussopimus tehtiin tavanomaisissa markkinaolosuhteissa, eikä se sisällä valtiontukea.

(58)

Saksa esittää, että kaikki nämä vertailuarvot liittyvät myös tontin myyntiin. Kyse on siis omistusoikeuden siirtymisen edellyttämistä hinnoista. Kyseiset sopimukset koskevat sitä vastoin vain oikeutta käyttää tonttia tietyn ajan ([…] vuotta) vastiketta vastaan, eikä niihin liity omistuksen siirtoa. Sopimusneuvotteluissa LH yritti hyödyntää tätä seikkaa saadakseen edullisemman vuokran. Sopimukseen kirjatun ehdon (”doppelte Heimfallregelung”) vuoksi Immo T2 -yhtiö ei pysty ostamaan itselleen terminaalirakennusta eikä tonttia, jolle se on rakennettu.

(59)

Näistä syistä Saksa katsoo, että molempien tonttien käytöstä maksettu vuokra on tosiasiassa korkeampi kuin niiden ostohinta markkinoilla. Tämän vuoksi vuokra ei sisällä SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(60)

Komissio sai menettelyn aloittamisesta tehtyä päätöstä koskevia huomautuksia ainoastaan Ryanairilta. Ryanairin mukaan Saksan käsitys siitä, että terminaalia 2 koskevat sopimukset mahdollistavat lentoaseman optimaalisen käytön, ei ole perusteltu. Lisäksi Ryanair toteaa, että komission olisi pitänyt tutkia omistusosuuksien jakautumista Immo T2 -yhtiössä ja T2-toimintaa harjoittavassa yhtiössä.

(61)

Pankkilainojen osalta Ryanair ei pidä 75 peruspisteen riskipreemiota asianmukaisena. Lisäksi Ryanair väittää komission todenneen, että T2-yhtiöt ovat vasta perustettuja erillisyhtiöitä, joilla ei ole luottoluokitushistoriaa, että FMG on erittäin riippuvainen LH:n liiketoimintastrategiasta, että LH:lla on suhteellisen korkea kustannusperusta ja alhainen tulosprosentti ja se toimii suhdanneherkällä, pääomavaltaisella ja tiukan kilpailun leimaamalla ilmailualalla. Lisäksi on ilmeistä, ettei pankkien tavallisesti edellyttämiä vakuuksia ole tarjottu. Näistä syistä pitäisi soveltaa korkeampaa riskipreemiota.

(62)

Ryanair epäilee, että Saksa ei ole ilmoittanut tietoja takauksista, joita valtio on tarjonnut pankeille. Ryanair toteaa, että lainanantajapankit ovat pidättäneet itselleen oikeuden irtisanoa lainasopimuksensa T2-yhtiöiden kanssa, jos tietyt viranomaiset menettävät määräysvallan FMG:ssä. Tästä voi Ryanairin mukaan päätellä, että kyseiset lainat myönnettiin T2-yhtiöiden julkisten omistajien implisiittisen tai eksplisiittisen takauksen turvin. Näistä syistä Ryanair katsoo, että pankkien edellyttämät korot ovat alhaisemmat kuin mitä ne olisivat olleet tavanomaisissa markkinaolosuhteissa. Sen mukaan olisi tutkittava, ovatko T2-yhtiöt maksaneet asianmukaista korvausta saadusta takauksesta.

(63)

Ryanair toteaa terminaalin 2 rakentamiseen käytetyn tontin vuokrasta, että terminaali aloitti toimintansa vasta kesäkuussa 2003, mutta Immo T2 -yhtiö oli käyttänyt tonttia jo maaliskuusta 2000. Tämän vuoksi Ryanair katsoo, että Immo T2 -yhtiö on voinut käyttää tonttia kolme vuotta ja kolme kuukautta vastikkeetta. Ryanair esittää myös, että kahden vuokratarkistuksen (ja vuokramäärän mukautuksen) välinen aika eli […] vuotta oli epätavallisen pitkä ja hyödytti vuokraajaa.

(64)

Kun tarkastellaan mahdollisuutta infrastruktuurin tasapuoliseen käyttöön, Ryanair toteaa, että LH:n Star Alliance -kumppanit hyötyivät myös tuesta. Ryanairin mukaan Star Alliance -liittoutuman jäsenille myönnetty etuuskohteluun perustuva pääsy on FMG:n myöntämä erityinen etu, josta FMG ei saanut mitään erillistä vastiketta. Ryanair on eri mieltä siitä, että terminaalien 1 ja 2 välillä ei olisi laatueroja, koska terminaalissa 2 on esimerkiksi enemmän kapasiteettia, parkkitilaa, se on pinta-alaltaan suurempi ja terminaalissa on enemmän paikkoja lentokoneille kuin terminaalissa 1. On todennäköistä, että terminaalin 1 käyttökapasiteetin rajat saavutetaan tulevaisuudessa nopeammin kuin terminaalin 2. Ryanairin mukaan LH ei ilmeisestikään maksa tästä FMG:lta saamastaan etuuskohtelusta mitään lisämaksua. Ryanair korostaa myös tuen kielteisiä vaikutuksia kilpailuun Etelä-Saksassa.

(65)

Saksa vastasi huomautuksiin, jotka Ryanair esitti menettelyn aloittamisesta tehdystä päätöksestä. Saksa tarkastelee aluksi käsiteltävään asiaan mahdollisesti sisältyvien tukien vaikutusta Ryanairin kilpailutilanteeseen. Vaikka oletettaisiin, että käsiteltävänä olevassa asiassa on myönnetty valtiontukea, se ei vaikuttaisi tuntuvasti Ryanairin kilpailuasemaan markkinoilla. Immo T2 -yhtiö on vain kiinteistöholdingyhtiö, joka vuokraa tontteja, joille terminaali 2 on rakennettu, ja vuokraa terminaalia edelleen T2-toimintaa harjoittavalle yhtiölle. T2-toimintaa harjoittava yhtiö vuokraa terminaalia 2, vastaa sen toiminnasta ja vuokraa tiloja edelleen yksittäisille vuokralaisille. Tämän vuoksi molemmat mahdolliset tuensaajat toimivat täysin eri markkinoilla kuin Ryanair. Vaikka LH on osakkaana T2-yhtiöissä, se ei sinällään muodosta kilpailusuhdetta LH:n ja Ryanairin välille.

(66)

Saksa esittää lisäksi, että terminaalia 2 koskevat sopimukset mahdollistivat lentoaseman optimaalisen käytön. Saksa kiistää myös kritiikin, joka kohdistuu T2-yhtiöiden omistusosuuksien jakautumiseen. Omistusoikeuksien jakautuminen vastaa FMG:n ja Lufthansan sijoittaman pääoman määrää ja riskien jakautumista. Komissio on hyväksynyt tämän toimintatavan ja vahvistanut, että sopimus oli markkinaehtojen mukainen. Saksa selittää lisäksi, että seuraamukset eivät olleet tarpeen sen varmistamiseksi, että LH noudattaa sitoumuksiaan ja tekee siitä liikenteensä keskuslentoaseman, koska LH joutuu jakamaan myös terminaalin 2 käyttöön liittyvät liiketoimintariskit.

(67)

Lainarahoituksen arviointia koskevista Ryanairin huomautuksista Saksa toteaa, että 75 peruspisteen riskipreemio, jonka komissio otti vuonna 2005 annetun komission tiedonannon mukaiseksi lähtökohdaksi menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessään, on asianmukainen ainoastaan silloin, kun yritys on taloudellisissa vaikeuksissa tai ei pysty tarjoamaan riittäviä vakuuksia. Käsiteltävänä olevassa tapauksessa ei ole kyse kummastakaan tilanteesta, sillä lainaan ei liity poikkeuksellista luottoriskiä.

(68)

Tonttien käyttöoikeussopimuksen ehtoja koskevien Ryanairin huomautusten osalta Saksa selittää, miksi Immo T2 -yhtiö ei ole maksanut terminaalin 2 rakentamiseen kuluneiden kolmen vuoden ja kolmen kuukauden aikana vuokraa. Saksa vahvistaa, että Immo T2 -yhtiö ei maksanut rakennuskaudella tontin käytöstä vuokraa. Kyseisiä järjestelyjä on kuitenkin arvioitava kokonaisuutena eli ottaen huomioon terminaalin 2 rakentamisen jälkeen maksetut vuokrat, joilla on korvattu ensimmäisten kolmen vuoden ja kolmen kuukauden maksamaton kausi. Lisäksi on otettava huomioon, että T2-yhtiöille ei ole annettu mahdollisuutta tontin ostoon. Ryanairin epäilyistä, jotka koskevat kymmenvuotisen vuokrantarkistusajan asianmukaisuutta, Saksa on jo osoittanut, että vuokra ylittää selvästi markkina-arvon, mikä on ratkaiseva asia.

(69)

Lisäksi Saksa korostaa jälleen, että molemmat terminaalit vastaavat laadultaan toisiaan. Ryanairin esittämät laatua koskevat väitteet eivät ole relevantteja. Terminaalien välillä on eroja, koska terminaali 1 on suunniteltu point-to-point–liikenteeseen ja terminaali 2 taas toimimaan keskuslentoasemana ja se on siksi suurempi. Terminaali 1 ei kuitenkaan ole laadultaan heikompi. Ryanairin käsitys siitä, että terminaalin 1 käyttökapasiteetin rajat saavutetaan nopeammin, ei pidä paikkaansa. Terminaalin 1 kapasiteetista oli kyseisenä aikana käytössä vain 66 prosenttia, kun terminaalin 2 kapasiteetti oli lähes kokonaan käytössä (90 prosenttia).

(70)

Saksa esittää, että käsiteltävänä oleva asia ei kuulu valtiontuen valvonnan piiriin. Saksan mukaan komissio on myöntänyt, että kansainvälisen lentoaseman toiminta on katsottu taloudelliseksi toiminnaksi vasta sen jälkeen, kun tuomioistuin antoi Aéroports de Paris -tuomionsa. Tämän vuoksi ennen kyseistä ajankohtaa käyttöön otetut toimenpiteet ovat Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (19) 1 artiklan b kohdan v alakohdassa tarkoitettua voimassa olevaa valtiontukea. Saksa esittää myös, että toimenpiteet ovat asetuksen (EY) N:o 659/1999 1 artiklan e alakohdassa tarkoitettuja yksittäisiä tukia eikä komissiolla ole tästä syystä valtuuksia tutkia niitä.

(71)

Saksa viittaa myös siihen, että käsiteltävänä olevan tapauksen kannalta merkityksellinen tuomio ei ole vuonna 2000 annettu tuomio, vaan 24 päivänä lokakuuta 2002 annettu oikeusvoimainen tuomio. Vasta tässä tuomiossa asia ratkaistiin lopullisesti ja asiaan saatiin oikeusvarmuus.

(72)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan mukaan ”jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.”

(73)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa määrätyt arviointiperusteet ovat kumulatiivisia. Käsiteltävänä olevat toimenpiteet ovat SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, jos kaikki a–d alakohdan arviointiperusteet täyttyvät. Taloudellisen tuen on

(74)

Lentoasemien rakentamista ovat vasta viime vuosina alkaneet ohjata muut kuin pelkästään aluesuunnitteluun liittyvät tai joissain tapauksissa sotilaalliset syyt. Lentoasematoiminta oli osa julkishallintoa, eikä kyse ollut liiketaloudellisista yrityksistä. Myös lentoasemien ja lentoasematoiminnan harjoittajien välinen kilpailu on ollut vähäistä, mutta se on lisääntynyt asteittain. Näistä syistä komissio on itsekin pitänyt lentoasemille tai lentoasemainfrastruktuureille myönnettyjä valtion rahoitustoimenpiteitä yleisinä talouspoliittisina toimenpiteinä, jotka eivät kuulu SEUT-sopimuksen valtiontukimääräysten soveltamisalaan (20).

(75)

Tilanne on kuitenkin muuttunut viime vuosina. Vaikka aluesuunnitteluun ja julkishallintoon liittyvät näkökohdat voivat vielä edelleenkin vaikuttaa eräissä tapauksissa, pääosa lentoasemista on perustettu kauppaoikeuden mukaisiksi yhtiöiksi, jotta ne voisivat toimia markkinaehdoin yhä kilpaillummassa toimintaympäristössä. Toiminnan siirtäminen yksityissektorille on yleensä toteutettu yksityistämisellä tai omistuspohjan laajentamisella. Viime vuosina pääomasijoitusyhtiöt ja sijoitus- ja eläkerahastot ovat osoittaneet suurta kiinnostusta lentoasemien hankintaan.

(76)

Viime vuosina unionin lentoasematoiminnan alalla on tehty perusteellisia organisaatiomuutoksia. Niiden taustalla on paitsi yksityisten sijoittajien aktiivinen kiinnostus lentoasemia kohtaan myös viranomaisten suopeampi asenne yksityissektorin osallistumiseen lentoasemien kehittämiseen. Tämä kehitys on johtanut lentoasemien toiminnan monipuolistumiseen ja monimutkaistumiseen.

(77)

Viimeaikaiset muutokset ovat johtaneet myös lentoasemien välisten taloudellisten suhteiden muuttumiseen. Aikaisemmin lentoasemia hallinnointiin yleensä infrastruktuurina, ja tavoitteena oli taata pääsy alueelle ja aluekehitys. Viime vuosina yhä useammille lentoasemille on kuitenkin asetettu myös taloudellisia tavoitteita, ja ne kilpailevat keskenään lentoliikenteestä.

(78)

Kun otetaan huomioon markkinavoimien asteittainen kehittyminen alalla, ei ole helppoa määrittää ajankohtaa, josta alkaen lentoasematoiminta on selkeästi katsottava taloudelliseksi toiminnaksi. Tuomioistuimen oikeuskäytäntö kuvastaa kuitenkin lentoasematoiminnan luonteen muuttumista. Aéroports de Paris -tuomiossa tuomioistuin katsoi, että lentoasematoiminnan harjoittamista, johon sisältyy lentoasemapalvelujen tarjoaminen lentoyhtiöille ja palvelujen tarjoajille, on pidettävä taloudellisena toimintana, sillä siinä on kyse ”lentoaseman rakennelmien ja laitteiden antamisesta lentoyhtiöiden ja erilaisten palvelujen tarjoajien käyttöön sellaista maksua vastaan, jonka määrän lentoaseman pitäjä vahvistaa vapaasti, ja lentoaseman pitäjän ollessa julkinen laitos tämä toiminta ei kuulu julkisen vallan piiriin kuuluviin tehtäviin vaan on ennemminkin näistä tehtävistä erillistä toimintaa” (21). Tämän vuoksi Aéroports de Paris -tuomion antamisen jälkeen (12 päivänä joulukuuta 2000) lentoaseman rakentamista ja toimintaa ei enää ole voitu pitää osana viranomaisten julkisia tehtäviä, jotka eivät kuulu valtiontukivalvonnan alaan.

(79)

Tuomioistuin vahvisti asiassa Flughafen Leipzig/Halle antamassaan tuomiossa, että enää ei voida lähtökohtaisesti katsoa, että valtiontukisääntöjä ei sovelleta lentoasemiin, sillä lentoasematoiminta on taloudellista toimintaa ja lentoasemainfrastruktuurin rakentaminen on kiinteä osa siitä (22). Kun lentoasematoiminnan harjoittaja – riippumatta sen oikeudellisesta asemasta tai rahoitustavasta – alkaa harjoittaa taloudellista toimintaa, se katsotaan SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi yritykseksi ja siihen sovelletaan SEUT-sopimuksen mukaisia valtiontukisääntöjä (23).

(80)

Flughafen Leipzig/Halle -tuomiossaan tuomioistuin totesi myös, että vuoden 2000 jälkeen ei ole enää ollut mahdollista sulkea pois sitä, että unionin valtiontukisääntöjä saatetaan soveltaa lentoasemainfrastruktuurin rahoitukseen (24).

(81)

Johdanto-osan 74–80 kappaleen perusteella komissio toteaa, että ennen tuomioistuimen Aéroports de Paris -tuomiota jäsenvaltiot ovat voineet katsoa, että ennen kyseisen tuomion antamista lopullisesti hyväksytyt rahoitustoimenpiteet eivät ole valtiontukea eikä niistä tarvitse ilmoittaa komissiolle. Tästä seuraa, että komissio ei voi esittää valtiontukisääntöjen perusteella epäilyjä rahoitustoimenpiteistä, jotka on lopullisesti hyväksytty ennen Aéroports de Paris -tuomiota.

(82)

Vaikka rahoitustoimenpiteet, jotka hyväksyttiin lopullisesti ennen kuin ilmailualalle syntyi kilpailua, eivät hyväksymisajankohtanaan olisi olleet valtiontukea, ne on kuitenkin nyt katsottava asetuksen (EY) N:o 659/1999 1 artiklan b kohdan v alakohdassa tarkoitetuksi voimassa olevaksi tueksi.

(83)

Kun tarkastellaan käsiteltävänä olevaa asiaa ja T2-yhtiöille terminaalin 2 rakentamisen rahoittamiseksi myönnettyjä lainoja, komissio katsoi menettelyn aloittamisesta tehdyssä päätöksessä, että korkotasot määritettiin lainojen myöntämisajankohtana eli päivänä, jolloin varat käytännössä maksettiin T2-yhtiöille.

(84)

Saksa kuitenkin selitti muodollisen tutkintamenettelyn aikana, että lainojen 5, 6 ja 7 ehdot vahvistettiin peruuttamattomalla tavalla 31 päivänä elokuuta 1999 allekirjoitetussa lainasopimuksessa ja lainojen 1, 9, 10, 16, 21 ja 23 ehdot 13 päivänä syyskuuta 2000 allekirjoitetussa lainasopimuksessa. Saksa toimitti myös lisää näyttöä siitä, että 31 päivänä elokuuta 1999 ja 13 päivänä syyskuuta 2000 allekirjoitettujen lainasopimusten ehdot asetettiin 2 päivänä joulukuuta 1998 annetun oikeudellisesti sitovan lainasitoumuksen perusteella. Näiden lainojen ehtoihin ei tehty sen jälkeen muutoksia.

(85)

Komissio toteaa, että lainojen 1, 5, 6, 7, 9, 10, 16, 21 ja 23 ehdot on vahvistettu peruuttamattomalla tavalla ennen Aéroports de Paris -tuomion antamista (eli ennen 12 päivää joulukuuta 2000). Tämän vuoksi komissio päättelee, että sillä ei ole valtuuksia tutkia lainoja 1, 5, 6, 7, 9, 10, 16, 21 ja 23 valtiontukisääntöjen nojalla eikä esittää niitä koskevia epäilyjä.

(86)

Johdanto-osan 74–82 kappaleessa kuvaillun oikeudellisen tilanteen vuoksi komissio rajoittaa arviointinsa lainoihin 17 ja 20. Ne myönnettiin T2-toimintaa harjoittavalle yhtiölle vuonna 2003 allekirjoitetun lisälainasopimuksen nojalla.

(87)

Komissio toteaa, että T2-toimintaa harjoittava yhtiö harjoittaa terminaalin 2 toimintaa liiketaloudellisin perustein ja vuokraa sitä lentoyhtiöille, ravintoloille ja yrittäjille vastiketta vastaan. T2-toimintaa harjoittava yritys olisi sen vuoksi katsottava lainojen 17 ja 20 valtiontukisääntöjen mukaisessa tarkastelussa yritykseksi, joka harjoittaa SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua taloudellista toimintaa.

(88)

Komissio arvioi markkinataloussijoittajaperiaatteen mukaisesti, onko edullisin ehdoin myönnettyä lainaa saaneelle yritykselle koitunut taloudellista etua. Markkinataloussijoittajaperiaatteen mukaan valtiontueksi ei katsota velkapääomaa, jonka valtio on antanut suoraan tai välillisesti yrityksen käyttöön tavanomaisin markkinaehdoin (25).

(89)

Käsiteltävänä olevassa asiassa komission on arvioitava, ovatko T2-yhtiöt saaneet lainojen 17 ja 20 ehtojen perusteella taloudellista etua, jota ne eivät olisi saaneet tavanomaisissa markkinaolosuhteissa.

(90)

Saksa katsoo, että markkinataloussijoittaperiaatetta voidaan soveltaa täysimääräisesti, sillä lainat 17 ja 20 myönnettiin markkinaehdoin. Perustellakseen kyseisten lainojen ehtoja Saksa vertaa T2-yhtiöiden rahoitusta Deutsche Telekom AG:n, Bayer AG:n, Volkswagen AG:n ja Deutsche Börse AG:n rahoitusehtoihin sekä FMG:lle vuonna 2006 myönnettyyn syndikoituun lainaan.

(91)

Kun komissio tutkii, myönnettiinkö kyseiset rahoitusvälineet edullisin ehdoin, se voi vakiintuneen päätöksentekokäytäntönsä mukaisesti arvioida muiden vertailuarvojen puuttuessa sitä, ovatko kyseisten lainojen korkotasot komission määrittämien viitekorkojen mukaisia. Komissio noudattaa viitekoron määrittelyssä vuonna 2008 annetun viitekorkotiedonannon mukaisia menetelmiä.

(92)

Vuonna 2008 annetussa viitekorkotiedonannossa vahvistetaan määritysmenetelmä sellaisille viite- ja diskonttokoroille, joita voidaan käyttää markkinakorkojen sijaan. Komission määrittämä viitekorko on kuitenkin vain suuntaa-antava. Jos komissiolla on tietyssä tapauksessa käytettävissään muita indikaattoreita korkotasosta, jonka lainanottaja olisi voinut saada markkinoilta, se voi tällöin ottaa kyseiset indikaattorit luottoluokitusta koskevan arviointinsa lähtökohdaksi.

(93)

Jotta komissio voisi verrata kyseisten lainojen ehtoja Saksan toimittamien vertailuarvojen kanssa, sen on ensi arvioitava T2-toimintaa harjoittavan yhtiön luottokelpoisuutta.

(94)

Mikään luokituslaitos ei ole toistaiseksi arvioinut T2-toimintaa harjoittavan yhtiön luottokelpoisuutta. Saksa kuitenkin esittää, että emoyhtiöiden luokitus olisi otettava huomioon T2-toimintaa harjoittavan yhtiön sekä LH:n ja FMG:n välillä emoyhtiöiden omistussuhteeseen perustuvan, voittojen ja tappioiden siirrosta tehdyn sopimuksen mukaisesti.

(95)

Komissio toteaa, että Saksan lainsäädännön mukaan LH ja FMG vastaavat kaikista lainoista, jotka T2-yhtiöt ottavat voittojen ja tappioiden siirtoa koskevan sopimuksen voimassaoloaikana, vaikka sopimus myöhemmin irtisanottaisiin.

(96)

Tästä syystä komissio katsoo, että T2-yhtiöiden luokitus vastaa vähintään heikompaa emoyhtiöiden eli LH:n ja FMG:n luokituksista.

(97)

Standard & Poor's ja Moody's ovat määrittäneet LH:n luottoluokituksen. Lainojen 17 ja 20 myöntämisajankohtana (maaliskuussa 2005) Standard&Poor's antoi LH:n pitkän ajan luokitukseksi BBB ja Moody's luokituksen Baa2. Näin ollen molemmat luokituslaitokset ovat arvioineet yrityksen kuuluvan samaan luokkaan.

(98)

Mikään luokituslaitos ei ole toistaiseksi arvioinut FMG:n luottokelpoisuutta. Komissio toteaa, että vuonna 2008 annetussa viitekorkotiedonannossa ei edellytetä, että luokituksen on antanut luottoluokituslaitos. Pankkien luokitusjärjestelmät luottoriskin määrittämiseksi voidaan myös hyväksyä. FMG:n ja 21 julkisen ja yksityisen pankin välillä syyskuussa 2006 (eli pian lainojen 17 ja 20 myöntämisen jälkeen) tehty syndikoitua lainaa koskeva sopimus osoittaa, että pankit arvioivat FMG:n luokituksen olevan vähintään […].

(99)

Edellä 94–98 kappaleessa esitetyistä syistä komissio katsoo, että T2-toimintaa harjoittavan yhtiön luottoluokitus on vähintään LH:n luokitus eli vähintään […].

(100)

Komissio toteaa, että vuonna 2006 tehtyä, FMG:lle myönnettävää syndikoitua lainaa koskevaa sopimusta ei voida käyttää vertailukohtana tarkasteltavina oleville lainoille, koska T2-toimintaa harjoittavan yhtiön luokitus voi olla alhaisempi kuin FMG:n. Lisäksi lainojen 17 ja 20 ehdoista sovittiin vuonna 2003, kun syndikoitua lainaa koskeva sopimus tehtiin puolestaan eri vuonna.

(101)

Komissio toteaa muista Saksan esittämistä vertailuyrityksistä, joita ovat Deutsche Telekom AG, Bayer AG, Volkswagen AG ja Deutsche Börse AG, että kyseessä on varsin suppea otanta. Lisäksi T2-toimintaa harjoittavan yhtiön luokitukseen verrattavissa olevan luokituksen on saanut näistä vain Deutsche Telekom AG. Standard & Poor's antoi sen pitkän ajan luokitukseksi BBB+ ja Moody's luokituksen Baa1. Komissio toteaa myös, että Deutsche Telekom AG:n rahoitusedellytykset on määritetty lokakuussa 2000 eli täysin eri aikaan kuin tarkasteltavina olevien lainojen ehdot.

(102)

Edellä 100 ja 101 kappaleessa esitetyistä syistä komissio katsoo, että Saksa ei ole toimittanut riittäviä markkina-arvoja, joiden avulla voitaisiin perustella lainojen 17 ja 20 ehdot.

(103)

Jotta voidaan arvioida, onko lainat 17 ja 20 myönnetty markkinaehdoin, komissio on toteuttanut korkovertailun luottoriskinvaihtosopimusten hintaerojen (credit default swap spread) perusteella.

(104)

Vuonna 2008 annetun viitekorkotiedonannon lähtökohtana olevan määritysmenetelmän mukaisesti komissio katsoo, että lainakorkoja voidaan pitää markkinaehtoisina, jos laina on myönnetty korolla, joka on vähintään samansuuruinen kuin seuraavan kaavan mukaan laskettu vertailuarvo:

(105)

Peruskorko vastaa pankeille aiheutuvia kustannuksia likviditeetin tarjoamisesta käyttöön (rahoituskulut). Kiinteäkorkoisen rahoituksen (ts. korkotaso vahvistetaan koko lainasopimuksen ajaksi) tapauksessa peruskorko määritetään swap-korkojen (26) perusteella, joiden juoksuaika ja valuutta vastaavat kulloistakin sitoumusta. Riskimarginaali korvaa lainanantajalle määrättyyn rahoitustapahtumaan liittyvät riskit ja erityisesti luottoriskin. Riskimarginaali voidaan myös johtaa asianmukaisesta otannasta luottoriskinvaihtosopimusten hintaeroja (27), jotka liittyvät viiteyksikköihin (esim. yritysten velkakirjoihin), joiden luokitus vastaa T2-toimintaa harjoittavan yhtiön lainojen luokitusta (28).

(106)

Jotta voidaan määrittää kyseisten lainojen asian kannalta merkityksellinen juoksuaika, on otettava huomioon lainojen lyhentäminen. Komissio on laskenut tätä varten lainojen painotetun keskimääräisen juoksuajan, joka osoittaa, kuinka kauan kunkin euron takaisinmaksu kestää keskimäärin. Lainan 17 painotetuksi keskimääräiseksi juoksuajaksi saatiin […] vuotta ja lainan 20 […] vuotta.

(107)

Koska lainan 17 painotettu keskimääräinen juoksuaika on […] vuotta (eikä kyseiselle juoksuajalle ole käytettävissä swap-korkoa), komissio on käyttänyt viitearvona kyseisen lainan peruskoron määrittämisessä kahden vuoden euromääräisten lainojen swap-korkoa (29). Lainan 20 painotettu keskimääräinen juoksuaika on […] vuotta ja sen osalta lähimpänä mahdollisena viitearvona on käytetty viiden vuoden euromääräisten lainojen swap-korkoa (30). Molemmat swap-korot ovat taloustietotoimisto Bloombergin vahvistamia ja olivat voimassa lainan myöntämispäivänä (23 päivänä maaliskuuta 2005). Vastaava swap-korko on 2,73 prosenttia lainan 17 osalta ja 3,28 prosenttia lainan 20 osalta (31).

(108)

Marginaalista komissio toteaa, että molemmille lainoille on tarjottu hyvät vakuudet (32). Lainojen vakuustaso oli 31 päivänä joulukuuta 2003 […] prosenttia (varat olivat 31 päivänä joulukuuta 2003 […] euroa ja velat […] euroa). Käytännössä kyseisen velkainstrumentin luokitusta (liikkeeseenlaskun luottoriskiluokitusta) nostetaan tällöin markkinoilla luokkaa korkeammaksi kuin liikkeeseenlaskijan luokitus (33). Vastaavasti T2-toimintaa harjoittavan yhtiön luokitusta kyseisten lainojen osalta olisi korotettava luokalla siten, että luokitus olisi (vähintään) […].

(109)

Bloombergin tietojen perusteella komissio laati otannan (julkisyhteisöjä ja finanssialaa lukuun ottamatta) kaikilla aloilla toimivista viiteyksiköistä, joiden luokitus on […]. Lainaa 17 varten muodostettu otanta (3 vuoden luottoriskivaihtosopimusten korot (34)) käsittää 29 viiteyksikköä ja lainaa 20 varten muodostettu otanta (5 vuoden luottoriskivaihtosopimusten korot) käsittää 38 yritystä. Lainojen myöntämispäivänä sovellettujen hintaerojen mediaani on 19 peruspistettä kolmen vuoden juoksuajan (35) ja 28 peruspistettä viiden vuoden juoksuajan (36) tapauksessa.

(110)

Näistä koroista saadaan lainan 17 vertailukoroksi 3,12 prosenttia (37) ja lainan 20 vertailukoroksi 3,76 prosenttia (38). Lainojen 17 ja 20 korkotaso on näin laskettuja vertailukorkoja korkeampi (laina 17: […] ja laina 20: […]). Tämä osoittaa komission mielestä, että lainat vastasivat markkinaolosuhteita.

(111)

Komissio suoritti LH:n ja T2-toimintaa harjoittavan yhtiön välisen tiiviin sidoksen vuoksi lisätutkimuksia ja tarkasteli LH:ta koskevien luottoriskinvaihtosopimusten hintaeroja. LH:n kolmen vuoden (39) luottoriskivaihtosopimusten hintaerot olivat lainan 17 myöntämispäivänä […] peruspistettä. LH:n viiden vuoden luottoriskivaihtosopimusten hintaerot olivat […] peruspistettä. Jotta voitaisiin ottaa huomioon lainojen 17 ja 20 vastineeksi tarjotut hyvät vakuudet, määritettyjä hintaeroja on syytä korjata alaspäin. Kun käytetään kerrointa 2/3 (40), tulokseksi saatava vertailukorko on lainan 17 osalta […] prosenttia ja lainan 20 osalta […] prosenttia. Lisäksi tämä korko antaa lisäviitteitä siitä, että lainaehtojen mukaiset riskimarginaalit vastasivat markkinaolosuhteita.

(112)

Edellä 103–111 kappaleessa esitetyistä syistä komissio toteaa, että lainat 17 ja 20 myönnettiin laskettuja viitekorkoja korkeammalla korolla. Tämän vuoksi korkoja voidaan pitää markkinaehtoisina.

(113)

Koska Saksa ei ole toimittanut vertailukelpoisia markkina-arvoja, komissio arvioi lainojen 17 ja 20 ehtoja myös vuonna 2008 annetun viitekorkotiedonannon perusteella. Vuonna 2008 annetussa viitekorkotiedonannossa vahvistetaan määritysmenetelmä sellaisille viite- ja diskonttokoroille, joita voidaan käyttää markkinakorkojen sijaan.

(114)

Viitekorot määritetään peruskoron (pankkien välinen 12 kuukauden antolainauskorko; 12 kuukauden IBOR-korko) perusteella, johon lisätään riskimarginaali. Marginaali määräytyy yrityksen luottokelpoisuuden ja tarjottujen vakuuksien mukaan, ja se on 60–1 000 peruspistettä. Tavanomaisissa olosuhteissa peruskorkoon lisätään 100 peruspistettä. Tällöin oletetaan, että kyse on lainoista yrityksille, joilla on tyydyttävä luokitus ja hyvä vakuustaso, tai yrityksille, joilla on hyvä luokitus ja tavanomainen vakuustaso, tai yrityksille, joilla on erittäin hyvä luokitus mutta ei vakuuksia.

(115)

Käsiteltävänä olevassa asiassa peruskoroksi on määritetty 12-kuukauden EURIBOR-koron (41) kolmen kuukauden keskiarvo syys-marraskuussa vuonna 2004. Kyseisten lainojen tapauksessa sovellettavan peruskoron voidaan arvioida olevan 2,34 prosenttia.

(116)

Riskimarginaali riippuu kyseessä olevan yrityksen luottoluokituksesta ja tarjotuista vakuuksista. Kuten 99 kappaleessa todetaan, T2-yhtiöiden luokitus on vähintään […].

(117)

Komissio toteaa lisäksi, että kyseisten lainojen vakuustaso on hyvä (eli tappio-osuus on alle 30 prosenttia). Tämä johtuu erityisesti […] (42). Alle 30 prosentin tappio-osuus perustuu panteiksi annettuihin saataviin ja varoihin. Komissio toteaa, että tappio-osuus on tavallisesti noin 35 prosenttia, kun lainan vakuutena on […] (43). Lisäksi kyseisten lainojen vakuudet perustuvat […], ja lainojen vakuustaso on […].

(118)

Vuonna 2008 annetun viitekorkotiedonannon mukaan lainanottajien, joiden luokitus on vähintään […] ja joilla on hyvä vakuustaso, riskimarginaali on vähintään […] peruspistettä. Kun 2,34 prosentin peruskorkoon lisätään […] peruspisteen riskimarginaali, koroksi saadaan […] prosenttia.

(119)

Komissio toteaa, että lainan 17 korkotasoksi on vahvistettu […] ja lainan 20 […]. Tästä seuraa, että molempien lainojen korkotaso on komission määrittämää viitekorkoa korkeampi.

(120)

Komissio voi päätellä, että lainat 17 ja 20 on myönnetty markkinaehdoin. Koska yrityksille ei ole muodostunut taloudellista etua, ei ole tarpeen selvittää, onko kyse valtion toimenpiteistä.

(121)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan kumulatiiviset arviointiperusteet eivät täyty, joten komissio katsoo, että lainat 17 ja 20 eivät sisällä SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(122)

Kuten 74–81 kappaleessa todetaan, 12 päivään joulukuuta 2000 asti ei ollut selvää, miten lentoasematoiminta ja lentoasemainfrastruktuurin rakentaminen olisi luokiteltava valtiontukisääntöjä sovellettaessa. Vaikka kilpailu kehittyi alalla vähitellen, komissio ja jäsenvaltiot katsoivat kyseisten toimintojen kuuluvan julkisen palvelun alaan eikä niitä pidetty taloudellisena toimintana.

(123)

Saksa selvensi muodollisen tutkintamenettelyn kuluessa FMG:n ja Immo T2 -yhtiön välisen tonttien käyttöoikeussopimuksen osalta, että tonttien 4935/3 ja 4881 käyttöä koskevat ehdot vahvistettiin peruuttamattomalla tavalla 30 päivänä maaliskuuta 2000 tehdyssä tonttien käyttöoikeussopimuksessa.

(124)

Komissio toteaa, että tonttien 4935/3 ja 4881 ehdot on vahvistettu peruuttamattomalla tavalla ennen Aéroports de Paris -tuomion antamista (eli ennen 12 päivää joulukuuta 2000). Vaikka nämä toimenpiteet tarjoaisivatkin etua, komissiolla ei ole valtiontukisääntöjen nojalla valtuuksia tutkia näitä toimenpiteitä ja esittää niitä koskevia epäilyjä 6.1.1. jaksossa esitetyistä syistä.

(125)

Edellä esitetyistä syistä komissio päättelee, että sillä ei ole valtiontukisääntöjen nojalla valtuuksia tutkia lainoja 1, 5, 6, 7, 9, 10, 16, 21 ja 23 ja esittää niitä koskevia epäilyjä.

(126)

Lainoista 17 ja 20 komissio päättelee, että ne on myönnetty markkinaehdoin. SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan kumulatiiviset arviointiperusteet eivät täyty, joten komissio katsoo, että lainat 17 ja 20 eivät sisällä SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(127)

Tonttien 4935/3 ja 4881 käyttöä koskevista ehdoista komissio katsoo, että sillä ei ole valtiontukisääntöjen nojalla valtuuksia tutkia tontin käyttöoikeussopimusta ja esittää sitä koskevia epäilyjä,