7.11.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

L 296/12

NEUVOSTON DIREKTIIVI 2013/51/EURATOM,

annettu 22 päivänä lokakuuta 2013,

väestön terveyden suojelemista ihmisten käyttöön tarkoitetussa vedessä olevilta radioaktiivisilta aineilta koskevista vaatimuksista

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 31 ja 32 artiklan,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen, jonka komissio on laatinut saatuaan lausunnon asiantuntijaryhmältä, jonka tieteellis-tekninen komitea on nimennyt jäsenvaltioiden tieteellisten asiantuntijoiden keskuudesta Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 31 artiklan mukaisesti,

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

on kuullut Euroopan parlamenttia,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Ihmiskehoon pääsee radioaktiivisia aineita muun muassa juomaveden mukana. Neuvoston direktiivissä 96/29/Euratom (2) säädetään, että ionisoivan säteilyn riskin sisältävien toimintojen osuudet väestön säteilyaltistuksessa on pidettävä niin vähäisinä kuin käytännössä on mahdollista.

(2)	Koska ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laatu on tärkeä ihmisten terveydelle, on tarpeen vahvistaa yhteisön tasolla indikaattorina käytettävät laatuvaatimukset ja säätää niiden noudattamisen seurannasta.

(3)

Neuvoston direktiivin 98/83/EY (3) liitteessä I olevassa C osassa on vahvistettu radioaktiivisia aineita koskevat osoitinmuuttujat ja liitteessä II on vahvistettu niihin liittyvät valvontasäännökset. Nämä muuttujat kuuluvat kuitenkin Euratomin perustamissopimuksen 30 artiklassa määriteltyjen perusnormien soveltamisalaan.

(4)	Ihmisten käyttöön tarkoitetun veden sisältämien radioaktiivisten aineiden tason seurantaa koskevat vaatimukset olisi siksi sisällytettävä erityiseen lainsäädäntöön, joka takaa säteilyturvalainsäädännön yhtenäisyyden, johdonmukaisuuden ja täydellisyyden Euratomin perustamissopimuksen puitteissa.

(5)

Koska yhteisöllä on toimivalta hyväksyä turvallisuutta koskevia perusnormeja työntekijöiden ja väestön suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta, tämän direktiivin säännökset syrjäyttävät direktiivin 98/83/EY säännökset niiden vaatimusten osalta, jotka koskevat väestön terveyden suojelemista ihmisten käyttöön tarkoitetussa vedessä olevilta radioaktiivisilta aineilta.

(6)

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan Euratomin perustamissopimuksen 2 artiklan b alakohdassa yhteisölle asetettu tehtävä laatia yhtenäiset määräykset työntekijöiden ja väestön terveyden suojelemiseksi ei merkitse sitä, etteivät jäsenvaltiot voisi säätää tiukemmista suojelutoimenpiteistä, ellei toisin nimenomaisesti määrätä kyseisissä määräyksissä. Koska tässä direktiivissä säädetään vähimmäissäännöistä, jäsenvaltioiden olisi voitava vapaasti hyväksyä tai pitää voimassa tiukempia toimenpiteitä tämän direktiivin soveltamisalalla, vaikuttamatta kuitenkaan tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen sisämarkkinoilla siten kuin se on määritelty unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä.

(7)

Enimmäisarvoja ei olisi pidettävä raja-arvoina. Jos ihmisten käyttöön tarkoitetun veden seuranta osoittaa, ettei jotain enimmäisarvoa ole noudatettu, asianomaisen jäsenvaltion olisi arvioitava, aiheuttaako tämä ihmisten terveydelle sellaisen riskin, joka edellyttää toimia, ja tarvittaessa sen olisi toteutettava korjaavia toimia veden laadun palauttamiseksi tasolle, joka vastaa ihmisten terveyden suojelemista koskevia, säteilyturvallisuuden kannalta asetettuja vaatimuksia.

(8)

Sen tarkistamiseksi, noudattaako radioaktiivisten aineiden taso tässä direktiivissä säädettyjä enimmäisarvoja, olisi myyntiin tarkoitettujen pullotettujen tai säiliöissä toimitettavien ihmisten käyttöön tarkoitettujen vesien, lukuun ottamatta luontaisia kivennäisvesiä, seuranta suoritettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 852/2004 (4) vaaditun mukaisesti HACCP-periaatteita (vaarojen analysointi ja kriittiset valvontapisteet) soveltaen ja rajoittamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 882/2004 (5) vahvistettujen virallisen valvonnan periaatteiden soveltamista.

(9)	Väestön olisi saatava riittävästi asianmukaista tietoa ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta.

(10)	Luontaiset kivennäisvedet ja lääkinnälliseen käyttöön tarkoitetut vedet on tarpeen jättää tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, koska niistä säädetään jo Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/54/EY (6) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/83/EY (7).

(11)	Kunkin jäsenvaltion olisi otettava käyttöön seurantaohjelmia sen tarkistamiseksi, että ihmisten käyttöön tarkoitettu vesi täyttää tässä direktiivissä asetetut vaatimukset.

(12)	Ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laatu olisi määritettävä sellaisilla menetelmillä, jotka tuottavat luotettavia ja vertailukelpoisia tuloksia.

(13)

Ottaen huomioon, että radonin esiintyminen luonnossa vaihtelee maantieteellisesti paljon, komissio on antanut suosituksen 2001/928/Euratom (8), jossa käsitellään ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laatua radonin ja sen pitkäikäisten hajoamistuotteitten osalta. Nämä radionuklidit olisi sisällytettävä tämän direktiivin soveltamisalaan.

(14)	Koska ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laatu on tärkeä ihmisten terveydelle, veden korkean laadun ylläpitämiseksi on tarpeen saattaa liitteet II ja III säännöllisesti ajan tasalle tieteellinen ja tekninen edistys huomioon ottaen.

(15)

Vaikka myyntiin tarkoitetun pullotetun tai säiliöissä toimitettavan ihmisten käyttöön tarkoitetun veden näytteiden oton ja analysoinnin tiheyden määrittely on jäsenvaltioiden tehtävä, niiden jäsenvaltioiden, joilta vaaditaan ihmisten käyttöön tarkoitetun veden radon- tai tritiumpitoisuuden seurantaa tai viitteellisen annoksen vahvistamista, on syytä edelleen ottaa näytteitä ja analysoida ne vähintään kerran vuodessa,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Kohde

Tässä direktiivissä vahvistetaan vaatimukset, jotka koskevat väestön terveyden suojelemista ihmisten käyttöön tarkoitetussa vedessä olevilta radioaktiivisilta aineilta. Siinä määritellään radioaktiivisten aineiden seurannassa noudatettavat enimmäisarvot, seurantatiheydet ja seurantamenetelmät.

2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä sovelletaan seuraavia määritelmiä:

’ihmisten käyttöön tarkoitetulla vedellä’ tarkoitetaan

a)	kaikkea vettä, joka alkuperäisessä tilassaan tai käsittelyn jälkeen on tarkoitettu juomavedeksi, ruoanlaittoon, ruoanvalmistukseen tai muihin kotitaloustarkoituksiin riippumatta sen alkuperästä tai siitä, toimitetaanko se jakeluverkon kautta, tankeista, pulloissa tai säiliöissä;

kaikkea vettä, jota käytetään elintarvikkeita valmistavissa yrityksissä ihmisten käyttöön tarkoitettujen tuotteiden tai aineiden valmistukseen, jalostukseen, säilytykseen ja markkinoille saattamiseen, paitsi jos toimivaltaiset kansalliset viranomaiset ovat vakuuttuneita siitä, että veden laatu ei voi vaikuttaa valmiiden elintarvikkeiden terveellisyyteen;

2)	’radioaktiivisella aineella’ tarkoitetaan ainetta, joka sisältää yhtä tai useampaa radionuklidia, jonka aktiivisuutta tai konsentraatiota ei voida säteilysuojelun kannalta jättää huomiotta;

’viitteellisellä annoksella’ tarkoitetaan efektiivisen annoksen kertymää yhden vuoden aikana saadulle määrälle kaikkia ihmisten käyttöön tarkoitetussa vedessä havaittuja – sekä luonnollisia että keinotekoisia – radionuklideja, lukuun ottamatta tritiumia, kalium-40:tä, radonia ja radonin lyhytikäisiä hajoamistuotteita;

’enimmäisarvolla’ tarkoitetaan ihmisten käyttöön tarkoitetussa vedessä olevaa radioaktiivisen aineen arvoa, jonka ylittyessä jäsenvaltion on arvioitava, aiheutuuko ihmisten käyttöön tarkoitetussa vedessä olevista radioaktiivisista aineista ihmisten terveydelle sellainen riski, joka edellyttää toimia, ja toteutettava tarvittaessa korjaavia toimia veden laadun palauttamiseksi tasolle, joka vastaa ihmisten terveyden suojelemista koskevia, säteilyturvallisuuden kannalta asetettuja vaatimuksia.

3 artikla

Soveltamisala ja poikkeukset

1. Tätä direktiiviä sovelletaan ihmisten käyttöön tarkoitettuun veteen.

2. Tätä direktiiviä ei sovelleta:

a)	luontaisiin kivennäisvesiin, jotka toimivaltaiset kansalliset viranomaiset ovat hyväksyneet sellaisiksi direktiivin 2009/54/EY mukaisesti;

b)	vesiin, jotka ovat direktiivissä 2001/83/EY tarkoitettuja lääkkeitä.

3. Jäsenvaltiot voivat jättää tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle:

a)	vedet, jotka on tarkoitettu yksinomaan sellaiseen käyttöön, jonka osalta toimivaltaiset viranomaiset ovat vakuuttuneita siitä, että kyseisen veden laadulla ei ole välitöntä tai välillistä vaikutusta asianomaisen väestön terveyteen;

b)	sellaiset ihmisten käyttöön tarkoitetut vedet, jotka otetaan yksittäisestä, keskimäärin alle 10 kuutiometriä päivässä tuottavasta vesilähteestä tai josta otetaan vettä alle 50 henkilön tarpeisiin, jollei vettä tarjota osana kaupallista tai julkista toimintaa.

4. Niiden jäsenvaltioiden, jotka soveltavat 3 kohdan b alakohdan mukaisia poikkeuksia, on varmistettava, että

a)	kyseessä olevalle väestölle tiedotetaan asiasta sekä kaikista toimista, jotka voidaan toteuttaa ihmisten terveyden suojelemiseksi niiltä haitallisilta vaikutuksilta, jotka johtuvat ihmisten käyttöön tarkoitetun veden saastumisesta;

b)	kun on ilmeistä, että tällaisen veden laatu voi aiheuttaa vaaran ihmisten terveydelle, kyseessä olevalle väestölle annetaan välittömästi asianmukaiset ohjeet.

4 artikla

Yleiset velvoitteet

Direktiivin 96/29/Euratom (9) 6 artiklan 3 kohdan a alakohdan soveltamista rajoittamatta jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet ihmisten käyttöön tarkoitettua vettä koskevan asianmukaisen seurantaohjelman perustamiseksi sen varmistamiseksi, että jos tämän direktiivin mukaisesti vahvistettuja enimmäisarvoja ei noudateta,

a)	arvioidaan, aiheuttaako tämä ihmisten terveydelle sellaisen riskin, joka edellyttää toimia, ja

b)	toteutetaan tarvittaessa korjaavia toimia veden laadun palauttamiseksi tasolle, joka vastaa ihmisten terveyden suojelemista koskevia, säteilyturvallisuuden kannalta asetettuja vaatimuksia.

5 artikla

Enimmäisarvot ja vaatimustenmukaisuuden määrittelykohdat

1. Jäsenvaltioiden on vahvistettava enimmäisarvot, joita sovelletaan ihmisten käyttöön tarkoitetussa vedessä olevien radioaktiivisten aineiden seurantaan liitteen I mukaisesti.

2. Jos ihmisten käyttöön tarkoitetun veden seuranta toteutetaan tämän direktiivin liitteessä II esitettyjen vaatimusten mukaisesti, vaatimustenmukaisuuden määrittelykohta on

a)	jakeluverkosta toimitetun veden osalta kohta, jossa se juoksee hanoista, joista vesi yleensä otetaan;

b)	tankissa toimitetun veden osalta kohta, jossa vesi juoksee tankista;

c)	myyntiin tarkoitetun pullotetun tai säiliöissä toimitettavan veden osalta kohta, jossa vesi pullotetaan tai pannaan säiliöihin;

d)	elintarvikkeita tuottavassa yrityksessä käytetyn veden osalta kohta, jossa kyseistä vettä käytetään yrityksessä.

3. Edellä 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu vaatimustenmukaisuuden määrittelykohtien määritelmä ei vaikuta näytteenottokohdan valintaan, joka voi olla mikä tahansa vedenjakelualueella tai vedenkäsittelylaitoksessa oleva kohta edellyttäen, että pitoisuusarvoon ei kohdistu haitallisia muutoksia näytteenottokohdan ja vaatimustenmukaisuuden määrittelykohdan välillä.

6 artikla

Seuranta ja analyysit

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ihmisten käyttöön tarkoitetun veden radioaktiivisten aineiden seurannassa noudatetaan liitteessä II esitettyjä seurantamenetelmiä ja seurantatiheyksiä, jotta voidaan tarkistaa, ovatko radioaktiivisten aineiden pitoisuudet 5 artiklan 1 kohdan nojalla vahvistettujen enimmäisarvojen mukaiset.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että seuranta toteutetaan niin, että mitatut arvot edustavat koko vuoden aikana kulutettavan veden laatua. Myyntiin tarkoitetun pullotetun tai säiliöissä olevan ihmisten käyttöön tarkoitetun veden osalta tämä ei rajoita asetuksessa (EY) N:o 852/2004 vaaditun mukaista HACCP-periaatteiden (vaarojen analysointi ja kriittiset valvontapisteet) soveltamista eikä asetuksessa (EY) N:o 882/2004 vahvistettujen virallisen valvonnan periaatteiden soveltamista.

2. Viitteellisen annoksen ja analyyttisten suoritusarvovaatimusten seurannassa on noudatettava liitteessä III vahvistettuja vaatimuksia.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikilla näytteitä analysoivilla laboratorioilla on analyyttinen laadunvalvontajärjestelmä, jonka tarkastaa laboratorion ulkopuolinen, toimivaltaisen viranomaisen tähän tarkoitukseen hyväksymä elin.

7 artikla

Korjaavat toimet ja väestölle tiedottaminen

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki 5 artiklan 1 kohdan nojalla vahvistettujen enimmäisarvojen noudattamatta jättämiset tutkitaan heti syiden selville saamiseksi.

2. Jos on havaittu, että enimmäisarvoja ei ole noudatettu, jäsenvaltion on arvioitava, aiheutuuko noudattamatta jättämisestä ihmisten terveydelle sellainen riski, joka edellyttää toimia.

3. Jos 2 kohdassa tarkoitettu riski on olemassa, jäsenvaltion on

a)	toteutettava korjaavia toimia ihmisten terveyden suojelemista koskevien, säteilyturvallisuuden kannalta asetettujen vaatimusten noudattamiseksi, ja

varmistettava, että asianomaiselle väestölle

i)	tiedotetaan riskistä ja toteutetuista korjaavista toimista sekä

ii)	ilmoitetaan muista varotoimenpiteistä, jotka saattavat olla tarpeen ihmisten terveyden suojelemiseksi radioaktiivisilta aineilta.

8 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 28 päivänä marraskuuta 2015. Niiden on toimitettava viipymättä nämä säännökset kirjallisina komissiolle.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

9 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

10 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Luxemburgissa 22 päivänä lokakuuta 2013.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

L. LINKEVIČIUS

(1) EUVL C 24, 28.1.2012, s. 122.

(2) Neuvoston direktiivi 96/29/Euratom, annettu 13 päivänä toukokuuta 1996, perusnormien vahvistamisesta työntekijöiden ja väestön terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta (EYVL L 159, 29.6.1996, s. 1).

(3) Neuvoston direktiivi 98/83/EY, annettu 3 päivänä marraskuuta 1998, ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta (EYVL L 330, 5.12.1998, s. 32).

(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 852/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, elintarvikehygieniasta (EUVL L 139, 30.4.2004, s. 1).

(5) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 882/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta (EUVL L 165, 30.4.2004, s. 1).

(6) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/54/EY, annettu 18 päivänä kesäkuuta 2009, luontaisten kivennäisvesien hyödyntämisestä ja markkinoille saattamisesta (EUVL L 164, 26.6.2009, s. 45).

(7) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/83/EY, annettu 6 päivänä marraskuuta 2001, ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä (EYVL L 311, 28.11.2001, s. 67).

(8) Komission suositus 2001/928/Euratom, annettu 20 päivänä joulukuuta 2001, väestön suojelemiseksi altistumiselta juomaveden radonille (EYVL L 344, 28.12.2001, s. 85).

(9) Neuvoston direktiivi 96/29/Euratom, annettu 13 päivänä toukokuuta 1996, perusnormien vahvistamisesta työntekijöiden ja väestön terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta (EYVL L 159, 29.6.1996, s. 1).

LIITE I

IHMISTEN KÄYTTÖÖN TARKOITETUN VEDEN RADONIN JA TRITIUMIN ENIMMÄISARVOT JA VIITTEELLINEN ANNOS

Muuttuja

Enimmäisarvo

Yksikkö

Huomautukset

Radon

100

Bq/l

(Huomautus 1)

Tritium

100

Bq/l

(Huomautus 2)

Viitteellinen annos

0,10

mSv

Jäsenvaltiot voivat asettaa radonille tason, jonka ylittäminen katsotaan haitalliseksi ja jonka alittuessa suojelua olisi jatkettava, estämättä kuitenkaan vedenjakelua kansallisella tai alueellisella tasolla. Jäsenvaltion asettama taso voi olla yli 100 Bq/l mutta sen on oltava alle 1 000 Bq/l. Kansallisen lainsäädännön yksinkertaistamiseksi jäsenvaltiot voivat säätää enimmäisarvon tälle tasolle.

b)	Korjaavat toimet katsotaan perustelluiksi säteilyturvallisuussyistä ilman lisäarviointeja, jos radonpitoisuudet ylittävät 1 000 Bq/l.

Huomautus 2:

Suurentuneet tritiummäärät voivat olla merkki siitä, että vedessä on muita keinotekoisia radionuklideja. Jos tritiumpitoisuus ylittää enimmäisarvon, analyysi on ulotettava myös muiden keinotekoisten radionuklidien läsnäoloon.

LIITE II

RADIOAKTIIVISTEN AINEIDEN SEURANTA

1. Yleiset periaatteet ja seurantatiheydet

Kaikkiin muuttujiin, joille on 5 artiklan 1 kohdan nojalla vahvistettava enimmäisarvot, on sovellettava seurantaa. Jos toimivaltainen viranomainen kykenee jonkin itse määrittelemänsä ajanjakson osalta vahvistamaan, että muuttuja ei tietyssä ihmisten käyttöön tarkoitetun veden lähteessä esiinny todennäköisesti sellaisina pitoisuuksina, että asianomainen enimmäisarvo saattaisi ylittyä, ei kuitenkaan vaadita kyseisen yksittäisen muuttujan seurantaa.

Jos on kyse luonnossa esiintyvistä radionuklideista ja aiemmat mittaukset ovat osoittaneet, että radionuklidien pitoisuus on vakaa, jäsenvaltio päättää seurantatiheydestä, 6 kohdassa vahvistetuista näytteenottoa koskevista vähimmäisvaatimuksista poiketen, ottaen huomioon ihmisten terveydelle aiheutuvan riskin. Jäsenvaltion ei tarvitse seurata ihmisten käyttöön tarkoitetun veden radon- tai tritiumpitoisuutta tai vahvistaa viitteellistä annosta, jos se on edustavien selvitysten, seurantatietojen tai muiden luotettavien tietojen perusteella vakuuttunut siitä, että radon-, tritium- tai viitteellisen annoksen tasot ovat niissä määriteltävänä ajanjaksona pienemmät kuin liitteessä I luetellut asianomaiset enimmäisarvot. Tällöin jäsenvaltion on ilmoitettava päätöksensä perustelut komissiolle ja toimitettava komissiolle tarvittavat päätöstä tukevat asiakirjat, mukaan lukien tehtyjen selvitysten ja tutkimusten ja suoritetun seurannan tulokset. Tällöin ei sovelleta 6 kohdassa vahvistettuja näytteenottoa koskevia vähimmäisvaatimuksia.

2. Radon

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toteutetaan edustavia selvityksiä sen määrittämiseksi, mikä on ihmisten käyttöön tarkoitetun veden radonin aiheuttamien todennäköisten altistusten laajuus ja luonne. Selvityksissä olisi tarkasteltava erilaisista pohjavesiesiintymistä ja kaivoista peräisin olevaa vettä eri geologisilla alueilla. Selvitykset on suunniteltava niin, että taustatekijät – erityisesti alueen geologia ja hydrologia, kallio- tai maaperän radioaktiivisuus ja kaivon tyyppi – voidaan yksilöidä ja että niitä voidaan käyttää myöhemmin kohdennettaessa lisätoimia tasoltaan todennäköisesti suurimpien altistusten alueille. Radonpitoisuuksia on seurattava, jos edustavien selvitysten tulosten tai muiden luotettavien tietojen perusteella on syytä epäillä, että 5 artiklan 1 kohdan nojalla vahvistettu enimmäistaso saatetaan ylittää.

3. Tritium

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ihmisten käyttöön tarkoitetussa juomavedessä olevaa tritiumin määrää seurataan silloin, kun vesialueella on ihmisen toiminnan aiheuttama tritiumin tai muiden keinotekoisten radionuklidien lähde eikä muiden tarkkailuohjelmien tai tutkimusten perusteella voida osoittaa, että tritiumin määrä on pienempi kuin liitteessä I lueteltu enimmäisarvo. Jos tritiumia on seurattava, seuranta on toteutettava tämän liitteen 6 kohdassa olevassa taulukossa ilmoitetulla tiheydellä. Jos tritiumin pitoisuus ylittää enimmäisarvon, on tutkittava, esiintyykö vedessä muita keinotekoisia radionuklideja.

4. Viitteellinen annos

Ihmisten käyttöön tarkoitettua vettä on seurattava viitteellisen annoksen osalta silloin, kun vesialueella on keinotekoisen tai lisääntyneen luonnollisen radioaktiivisuuden lähde eikä muiden edustavien seurantaohjelmien tai tutkimusten perusteella voida osoittaa, että viitteellinen annos on pienempi kuin liitteessä I lueteltu enimmäisarvo. Jos keinotekoisten radionuklidien määriä on seurattava, seuranta on toteutettava tämän liitteen 6 kohdassa olevassa taulukossa esitetyllä tiheydellä. Jos luonnollisten radionuklidien määriä on seurattava, kunkin jäsenvaltion on määriteltävä joko alfa-aktiivisuuden, beeta-aktiivisuuden tai yksittäisten luonnollisten radionuklidien kokonaismäärien seurantatiheys jäsenvaltion hyväksymän seulontamenetelmän mukaisesti (liitteen III mukaisesti). Seurantatiheys voi vaihdella yksittäisestä tarkistusmittauksesta tämän liitteen 6 kohdassa olevassa taulukossa esitettyyn tiheyteen. Jos vaaditaan ainoastaan yksi luonnollisen radioaktiivisuuden tarkistusmittaus, radioaktiivisuus on tarkistettava uudelleen ainakin silloin, kun vedenjakelussa tapahtuu muutos, joka todennäköisesti vaikuttaa ihmisten käyttöön tarkoitetussa vedessä olevien radionuklidien pitoisuuksiin.

5. Veden käsittely

Jos ihmisten käyttöön tarkoitettua vettä on ryhdytty käsittelemään siinä olevien radionuklidien määrän vähentämiseksi, seuranta on toteutettava 6 kohdassa olevassa taulukossa esitetyllä tiheydellä sen varmistamiseksi, että toteutettu käsittely on edelleen tehokas.

6. Näytteenoton ja analyysien vähimmäistiheys

Ihmisten käyttöön tarkoitetun veden seurantaan tarvittavan näytteenoton ja analyysien vähimmäistiheys, kun vesi on otettu jakeluverkosta tai tankista tai sitä käytetään elintarvikkeita tuottavassa yrityksessä, esitetään seuraavassa taulukossa:

Taulukko

Ihmisten käyttöön tarkoitetun veden seurantaan tarvittavan näytteenoton ja analysoinnin vähimmäistiheydet, kun vesi on otettu jakeluverkosta tai tankista tai sitä käytetään elintarvikkeita tuottavassa yrityksessä

Vedenjakelualueella päivittäin jaeltavan tai tuotettavan veden määrä

(Huomautukset 1 ja 2)

Näytteiden määrä vuodessa

(Huomautukset 3 ja 4)

määrä ≤ 100

(Huomautus 5)

100 < määrä ≤ 1 000

1 000 < määrä ≤ 10 000

+ 1 kutakin 3 300 m3/pv ja tämän määrän osaa kohti kokonaismäärästä

10 000 < määrä ≤ 100 000

+ 1 kutakin 10 000 m3/pv ja tämän määrän osaa kohti kokonaismäärästä

määrä > 100 000

+ 1 kutakin 25 000 m3/pv ja tämän määrän osaa kohti kokonaismäärästä

Huomautus 1:

Vedenjakelualue on maantieteellisesti määritelty alue, jolla ihmisten käyttöön tarkoitettu vesi tulee yhdestä tai useammasta lähteestä ja jolla veden laadun voidaan katsoa olevan jokseenkin tasainen.

Huomautus 2:

Määrät lasketaan kalenterivuoden keskiarvoina. Jäsenvaltio voi käyttää vedenjakelualueella asuvien asukkaiden lukumäärää vesimäärän sijasta määritellessään vähimmäistiheyttä olettaen, että veden kulutus on 200 litraa/vuorokausi/henkilö.

Huomautus 3:

Näytteiden lukumäärän olisi mahdollisuuksien mukaan jakauduttava tasaisesti sekä ajan että paikan suhteen.

Huomautus 4:

Kun kyseessä on epäsäännöllinen lyhytaikainen jakelu, asianomainen jäsenvaltio päättää tankeissa toimitetun veden seurantatiheyden.

Huomautus 5:

Asianomainen jäsenvaltio päättää seurantatiheyden.

Jäsenvaltiot määrittelevät ihmisten käyttöön tarkoitetun pullotetun tai säiliöissä olevan, myyntiin tarkoitetun veden näytteenoton tiheydet. Näin tehdessään jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon tuotetun veden määrän.

7. Keskimäärän selvittäminen

Jos enimmäisarvo ylittyy tietyssä näytteessä, jäsenvaltioiden on määriteltävä tarvittavien uudelleenmittausten määrä sen varmistamiseksi, että mitatut arvot edustavat keskimääräistä aktiivisuuspitoisuutta kokonaisen vuoden ajalta.

LIITE III

VIITTEELLISEN ANNOKSEN JA ANALYYTTISTEN SUORITUSARVOVAATIMUSTEN SEURANTA

1. Viitteellisen annoksen noudattamisen seuranta

Jäsenvaltiot voivat käyttää erilaisia luotettavia seulontamenetelmiä ihmisten käyttöön tarkoitetun veden radioaktiivisuuden osoittamiseen. Näihin menetelmiin voi sisältyä tiettyjen radionuklidien seulonta tai yksittäisen radionuklidin seulonta tai alfa-aktiivisuuden tai beeta-aktiivisuuden kokonaismäärien seulonta.

a) tiettyjen radionuklidien seulonta tai yksittäisen radionuklidin seulonta

Jos jokin aktiivisuuspitoisuuksista ylittää 20 prosenttia asianomaisesta johdetusta arvosta tai jos tritiumpitoisuus ylittää liitteessä I luetellun enimmäisarvon, on analysoitava muita radionuklideja. Jäsenvaltioiden on määriteltävä mitattavat radionuklidit ja otettava tällöin huomioon kaikki asiaan vaikuttavat tiedot radioaktiivisuuden todennäköisistä lähteistä.

b) alfa-aktiivisuuden tai beeta-aktiivisuuden kokonaismäärien seulontamenetelmät

Jäsenvaltiot voivat käyttää seulontamenetelmiä alfa- ja beeta-aktiivisuuden kokonaismäärän (1) mittaamiseksi seuratakseen viitteellisen annoksen enimmäisarvoa.

Tätä varten on vahvistettava alfa- ja beeta-aktiivisuuden kokonaismäärien seulontatasot. Alfa-aktiivisuuden kokonaismäärän seulonnan suositustaso on 0,1 Bq/l. Beeta-aktiivisuuden kokonaismäärän seulonnan suositustaso on 1,0 Bq/l.

Jos alfa-aktiivisuuden kokonaismäärä on pienempi kuin 0,1 Bq/l ja beeta-aktiivisuuden kokonaismäärä pienempi kuin 1,0 Bq/l, jäsenvaltio voi olettaa, että viitteellinen annos on vähemmän kuin enimmäisarvo 0,1 mSv, jolloin ei tarvita radiologisia tutkimuksia, paitsi jos tiedetään muista tietolähteistä, että vedessä esiintyy tiettyjä radionuklideja, joiden vuoksi viitteellinen annos todennäköisesti ylittää arvon 0,1 mSv.

Jos alfa-aktiivisuuden kokonaismäärä on suurempi kuin 0,1 Bq/l tai beeta-aktiivisuuden kokonaismäärä suurempi kuin 1,0 Bq/l, on analysoitava tiettyjä radionuklideja.

Jäsenvaltiot voivat asettaa vaihtoehtoisia seulontatasoja alfa- ja beeta-aktiivisuuden kokonaismäärille, jos ne pystyvät osoittamaan, että vaihtoehtoiset tasot ovat viitteellisen annoksen 0,1 mSv mukaisia.

Jäsenvaltioiden on määriteltävä mitattavat radionuklidit ja otettava tällöin huomioon kaikki olennaiset tiedot radioaktiivisuuden todennäköisistä lähteistä. Koska suurentuneet tritiummäärät voivat olla merkki siitä, että vedessä on myös muita keinotekoisia radionuklideja, tritiumin määrä sekä alfa- ja beeta-aktiivisuuden kokonaismäärät olisi mitattava samasta näytteestä.

2. Viitteellisen annoksen laskeminen

Viitteellinen annos lasketaan mitattujen radionuklidipitoisuuksien ja direktiivin 96/29/Euratom liitteen III taulukossa A olevien veden vuosikulutusta (aikuisilla 730 l) koskevien annosmuuntokertoimien tai muiden, tuoreempien tietojen perusteella, jotka jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet. Jos seuraavaan kaavaan perustuvassa laskennassa saadaan kaavan mukainen tulos, jäsenvaltiot voivat olettaa, että viitteellinen annos on pienempi kuin enimmäisarvo 0,1 mSv, jolloin ei tarvita lisätutkimuksia:

Formula

jossa

Ci(obs)	=	radionuklidin i todettu pitoisuus
Ci(der)	=	radionuklidin i johdettu pitoisuus
n	=	todettujen radionuklidien määrä.

Ihmisten käyttöön tarkoitetun veden radioaktiivisuuden johdetut pitoisuudet (2)

Alkuperä	Nuklidi	Johdettu pitoisuus
Luonnollinen	U-238 (3)	3,0 Bq/l
	U-234 (3)	2,8 Bq/l
	Ra-226	0,5 Bq/l
	Ra-228	0,2 Bq/l
	Pb-210	0,2 Bq/l
	Po-210	0,1 Bq/l
Keinotekoinen	C-14	240 Bq/l
	Sr-90	4,9 Bq/l
	Pu-239/Pu-240	0,6 Bq/l
	Am-241	0,7 Bq/l
	Co-60	40 Bq/l
	Cs-134	7,2 Bq/l
	Cs-137	11 Bq/l
	I-131	6,2 Bq/l

3. Suoritusarvot ja määritysmenetelmät

Seuraavien muuttujien ja radionuklidien osalta määritysmenetelmällä on pystyttävä mittaamaan vähintäänkin aktiivisuuspitoisuudet, joiden toteamisrajat ovat seuraavat:

Muuttujat ja radionuklidit

Toteamisraja (Huomautukset 1 ja 2)

Huomautukset

Tritium

10 Bq/l

Huomautus 3

Radon

10 Bq/l

Huomautus 3

Alfa-aktiivisuuden kokonaismäärä

0,04 Bq/l

Huomautus 4

Beeta-aktiivisuuden kokonaismäärä

0,4 Bq/l

Huomautus 4

U-238

0,02 Bq/l

U-234

0,02 Bq/l

Ra-226

0,04 Bq/l

Ra-228

0,02 Bq/l

Huomautus 5

Pb-210

0,02 Bq/l

Po-210

0,01 Bq/l

C-14

20 Bq/l

Sr-90

0,4 Bq/l

Pu-239/Pu-240

0,04 Bq/l

Am-241

0,06 Bq/l

Co-60

0,5 Bq/l

Cs-134

0,5 Bq/l

Cs-137

0,5 Bq/l

I-131

0,5 Bq/l

Huomautus 1:

Toteamisraja on laskettava standardin ISO 11929: Determination of the characteristic limits (decision threshold, detection limit and limits of the confidence interval) for measurements of ionizing radiation – Fundamentals and application mukaan siten, että ensimmäisen ja toisen lajin virheiden todennäköisyydet ovat kummatkin 0,05.

Huomautus 2:

Mittausepävarmuudet on laskettava ja ilmoitettava ISOn julkaisun Guide for the Expression of Uncertainty in Measurement mukaisesti täydellisinä standardiepävarmuuksina tai laajennettuina standardiepävarmuuksina, jolloin laajennuskerroin on 1,96.

Huomautus 3:

Tritiumin ja radonin toteamisraja on 10 prosenttia sen enimmäisarvosta 100 Bq/l.

Huomautus 4:

Alfa-aktiivisuuden kokonaismäärän toteamisraja on 40 prosenttia seulonta-arvosta 0,1 Bq/l ja beeta-aktiivisuuden kokonaismäärän 40 prosenttia seulonta-arvosta 1,0 Bq/l.

Huomautus 5:

Tätä toteamisrajaa sovelletaan ainoastaan uuden vesilähteen viitteellisen annoksen alustavaan seulontaan; jos alustavassa tarkastuksessa käy ilmi, ettei ole todennäköistä, että Ra-228:n määrä ylittää 20 prosenttia johdetusta pitoisuudesta, toteamisrajaa voidaan nostaa arvoon 0,08 Bq/l rutiiniluonteisesti tehtäville Ra-228:n nuklidikohtaisille mittauksille, kunnes myöhemmin tehtävä uusintatarkastus on tarpeen.

(1) Beeta-aktiivisuuden kokonaismäärä voidaan tarvittaessa korvata jäännösbeeta-aktiivisuudella sen jälkeen, kun K-40:n aktiivisuuspitoisuus on vähennetty.

(2) Taulukko sisältää yleisimmät luonnolliset ja keinotekoiset radionuklidit. Nämä ovat tarkkoja arvoja, jotka on laskettu annoksen 0,1 mSv ja vuosittaisen veden kulutuksen 730 l perusteella ja käyttäen annosmuuntokertoimia, jotka on vahvistettu direktiivin 96/29/Euratom liitteessä III olevassa taulukossa A. Muiden radionuklidien johdetut pitoisuudet voidaan laskea samalta pohjalta, ja arvot voidaan saattaa ajan tasalle tuoreempien tietojen perusteella, jotka jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet.

(3) Taulukossa otetaan huomioon ainoastaan uraanin radiologiset ominaisuudet, ei sen kemiallista myrkyllisyyttä.

7.11.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

L 296/25

EFTAn VALVONTAVIRANOMAISEN PÄÄTÖS

N:o 522/12/KOL,

annettu 19 päivänä joulukuuta 2012,

valtiontukea koskevien menettelysääntöjen ja aineellisten sääntöjen muuttamisesta 87. kerran sisällyttämällä niihin valtiontukea koskeva uusi luku osana Euroopan unionin päästökauppajärjestelmää vuoden 2012 jälkeen

EFTAn VALVONTAVIRANOMAINEN, joka

OTTAA HUOMIOON Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen (1) ja erityisesti sen 61–63 artiklan sekä pöytäkirjan 26,

OTTAA HUOMIOON EFTA-valtioiden sopimuksen (2) valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamisesta ja erityisesti sen 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja 24 artiklan,

PALAUTTAA MIELEEN valtiontukea koskevat menettelysäännöt ja aineelliset säännöt (3), jotka se hyväksyi 19 päivänä tammikuuta 1994,

sekä katsoo seuraavaa:

Valvontaviranomainen varmistaa valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen 24 artiklan nojalla ETA-sopimuksen valtiontukimääräysten soveltamisen.

Valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla valvontaviranomainen antaa ilmoituksia ja suuntaviivoja asioista, joita ETA-sopimus koskee, jos kyseisessä sopimuksessa taikka valvonta- ja tuomioistuinsopimuksessa nimenomaisesti näin määrätään tai jos valvontaviranomainen pitää sitä tarpeellisena.

Euroopan komissio hyväksyi 22 päivänä toukokuuta 2012 tiedonannon ”Suuntaviivat tietyistä päästökauppajärjestelmään liittyvistä valtiontukitoimenpiteistä vuoden 2012 jälkeen” (4).

Kyseinen tiedonanto on merkityksellinen myös Euroopan talousalueen kannalta.

Euroopan talousalueen valtiontukisääntöjen yhtenäinen soveltaminen on varmistettava koko Euroopan talousalueella.

ETA-sopimuksen liitteen XV lopussa olevan luvun ”Yleistä” II kohdan mukaan valvontaviranomaisen on komissiota kuultuaan annettava säädökset, jotka vastaavat Euroopan komission antamia säädöksiä.

Euroopan komissiota ja EFTA-valtioita on kuultu,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Muutetaan valtiontuen suuntaviivoja sisällyttämällä niihin uusi luku, joka koskee valtiontukea Euroopan unionin päästökauppajärjestelmän yhteydessä vuoden 2012 jälkeen. Uusi luku on tämän päätöksen liitteenä.

2 artikla

Ainoastaan englanninkielinen teksti on todistusvoimainen.

Tehty Brysselissä 19 päivänä joulukuuta 2012.

EFTAn valvontaviranomaisen puolesta

Oda Helen SLETNES

Puheenjohtaja

Sverrir Haukur GUNNLAUGSSON

Kollegion jäsen

(1) ”ETA-sopimus”.

(2) ”Valvonta- ja tuomioistuinsopimus”.

(3) Suuntaviivat ETA-sopimuksen 61 ja 62 artiklan sekä valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan 1 artiklan soveltamista ja tulkitsemista varten, valvontaviranomainen hyväksynyt ja antanut 19 päivänä tammikuuta 1994, julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä L 231, 3.9.1994, s. 1, ja ETA-täydennysosassa N:o 32, 3.9.1994, s. 1, jäljempänä ’valtiontuen suuntaviivat’. Valtiontuen suuntaviivojen päivitetty versio on saatavilla valvontaviranomaisen internet-sivuilla: http://www.eftasurv.int/state-aid/legal-framework/state-aid-guidelines/

(4) Komission tiedonanto – Suuntaviivat tietyistä päästökauppajärjestelmään liittyvistä valtiontukitoimenpiteistä vuoden 2012 jälkeen (EUVL C 158, 5.6.2012, s. 4).

LIITE

PÄÄSTÖKAUPPAJÄRJESTELMÄÄN LIITTYVÄ TUKI VUODEN 2012 JÄLKEEN (1)

VALTIONTUKIPOLITIIKKA JA PÄÄSTÖKAUPPADIREKTIIVI

Euroopan unioniin perustettiin kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmä 13 päivänä lokakuuta 2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/87/EY (2). Järjestelmää parannettiin ja laajennettiin 1 päivänä tammikuuta 2013 alkaen direktiivillä 2009/29/EY (3). Direktiivi 2003/87/EY (4), sellaisena kuin se on muutettuna, on jäljempänä ’päästökauppadirektiivi’. Direktiivi 2009/29/EY on osa lainsäädäntöpakettia, johon sisältyvillä toimenpiteillä torjutaan ilmastonmuutosta ja edistetään uusiutuvan ja hiilidioksidipäästöiltään vähäisen energian käyttöä. Paketin pääasiallisena tarkoituksena oli saavuttaa EU:n kokonaisympäristötavoite eli vähentää kasvihuonekaasuja 20 prosenttia verrattuna vuoteen 1990 ja saavuttaa uusiutuvalle energialle 20 prosentin osuus EU:n energian kokonaiskulutuksesta vuoteen 2020 mennessä.

Päästökauppadirektiivissä säädetään erityisistä väliaikaisista toimenpiteistä, jotka koskevat tiettyjä yrityksiä. Näitä toimenpiteitä ovat esimerkiksi tuki sellaisen sähkön hinnan nousun kompensoimiseksi, joka johtuu kasvihuonekaasupäästöihin liittyvien kustannusten sisällyttämisestä niihin päästökauppajärjestelmän mukaisesti (välilliset päästökustannukset), investointituki suuritehoisille voimaloille – myös sellaisille uusille voimaloille, joilla on valmiudet ympäristön kannalta turvalliseen hiilidioksidin talteenottoon ja geologiseen varastointiin (CCS-valmius), vapaaehtoisten siirtymäaikana maksutta jaettavien päästöoikeuksien muodossa myönnettävä tuki tiettyjen EFTA-valtioiden sähköntuotannolle (5) sekä pienten laitosten jättäminen EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle, mikäli kasvihuonekaasupäästöjen määrää voidaan vähentää järjestelmän ulkopuolella pienemmin hallinnollisin kustannuksin.

Päästökauppadirektiivin täytäntöönpanoon liittyvät väliaikaiset erityistoimenpiteet ovat ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea. EFTA-valtioiden on valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan 2 osan II jakson mukaisesti ilmoitettava valtiontuesta EFTAn valvontaviranomaiselle eikä sitä saa panna täytäntöön ennen kuin EFTAn valvontaviranomainen on hyväksynyt sen.

4.	Avoimuuden ja oikeusvarmuuden varmistamiseksi näissä suuntaviivoissa selvitetään kyseisiin valtiontukitoimenpiteisiin sovellettavia soveltuvuusperusteita osana päästökauppajärjestelmää sellaisena kuin se on parannettuna ja laajennettuna direktiivillä 2009/29/EY.

Vuonna 2005 laadittuun valtiontuen toimintasuunnitelmaan (6) sisältyvän tasapainotestin mukaan valtiontuen valvonnan päätavoite EU:n päästökauppajärjestelmän yhteydessä on varmistaa, että kasvihuonekaasut vähenevät enemmän valtiontukitoimenpiteiden ansiosta kuin ilman tukea. Tavoitteena on myös varmistaa, että tuen myönteiset vaikutukset ovat suuremmat kuin sen kielteiset, sisämarkkinoiden kilpailua vääristävät vaikutukset. Valtiontuen on oltava välttämätöntä EU:n päästökauppajärjestelmän ympäristötavoitteen saavuttamiseksi (tuen tarpeellisuus) ja se rajoitetaan tavoitellun ympäristönsuojelun tason saavuttamiseksi tarvittavaan vähimmäismäärään (tuen oikeasuhteisuus) ilman, että kilpailu ja kauppa sisämarkkinoilla vääristyvät kohtuuttomasti.

Direktiivillä 2009/29/EY käyttöön otettuja säännöksiä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2013, eikä valtiontukea voida katsoa direktiivistä johtuvan tilanteen helpottamisen kannalta välttämättömäksi ennen kyseistä päivää. Tämän vuoksi näiden suuntaviivojen soveltamisalaan kuuluvia toimenpiteitä voidaan hyväksyä vain sellaisten kustannusten osalta, jotka ovat aiheutuneet aikaisintaan 1 päivänä tammikuuta 2013, lukuun ottamatta tukea, joka liittyy mahdollisuuteen saada siirtymäkauden ajan maksutta jaettavia oikeuksia sähköntuotannon nykyaikaistamiseksi (eräissä EFTA-valtioissa) ja johon voi sisältyä tietyissä olosuhteissa investointeja, joita on tehty 25 päivästä kesäkuuta 2009 ja jotka kuuluvat kansalliseen suunnitelmaan.

1. NÄIDEN SUUNTAVIIVOJEN SOVELTAMISALAAN KUULUVAT ERITYISET TOIMENPITEET

1.1. Tuki yrityksille toimialoilla ja toimialojen osilla, joiden katsotaan olevan merkittävälle hiilivuotoriskille alttiita EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien aiheuttamien, sähkön hintoihin siirrettyjen kustannusten vuoksi (tuki välillisille päästökustannuksille)

Päästökauppadirektiivin 10 a artiklan 6 kohdan mukaan ETA-valtiot voivat myöntää valtiontukea sellaisten toimialojen tai toimialojen osien hyväksi, joihin todennäköisesti kohdistuu merkittävä hiilivuotoriski, koska kasvihuonekaasupäästöihin liittyvät kustannukset siirtyvät sähkön hintoihin, jäljempänä ’välilliset päästökustannukset’, näiden kustannusten kompensoimiseksi valtiontukisääntöjen mukaisesti. Näissä suuntaviivoissa ”hiilivuodolla” tarkoitetaan mahdollista kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjen lisääntymistä, kun yritykset siirtävät tuotantoa ETAn ulkopuolelle, koska ne eivät pysty siirtämään EU:n päästökauppajärjestelmän kustannuksia asiakkailleen ilman markkinaosuuden merkittävää vähentymistä.

Hiilivuotoriskin välttämisellä on ympäristötavoite, sillä tuella pyritään välttämään kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjen lisääntyminen sen vuoksi, että tuotantoa siirtyy ETAn ulkopuolelle eikä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä ole tehty sitovaa kansainvälistä sopimusta. Toisaalta välillisiin päästökustannuksiin annettavalla tuella voi olla kielteinen vaikutus EU:n päästökauppajärjestelmän tehokkuuteen. Jos tuki olisi kohdistettu huonosti, sillä poistettaisiin tuensaajille näiden omista päästöistä aiheutuvat välilliset kustannukset ja rajoitettaisiin päästöjen vähentämisen kannustimia ja alan innovatiivisuutta. Näin päästöjen vähentämisen kustannukset päätyisivät pääasiassa talouden muiden toimialojen vastattaviksi. Tällainen valtiontuki voi lisäksi johtaa kilpailun merkittävään vääristymiseen sisämarkkinoilla, erityisesti, kun samalla toimialalla toimivia yrityksiä kohdellaan budjettisyistä eri ETA-valtioissa eri tavoin. Suuntaviivoilla on siis oltava kolme erityistavoitetta: minimoida hiilivuotoriski, säilyttää EU:n päästökaupan tavoite eli hiilidioksidipäästöjen kustannustehokas vähentäminen ja minimoida sisämarkkinoiden kilpailun vääristyminen.

9.	Komissio antoi direktiiviä 2009/29/EY hyväksyttäessä lausuman (7) pääperiaatteista, joita se aikoi soveltaa välillisiin päästökustannuksiin kilpailun kohtuuttoman vääristymisen välttämiseksi.

10.	Komissio arvioi EU:n tasolla, missä määrin toimialalla tai toimialan osalla on mahdollista siirtää välilliset päästökustannukset tuotteiden hintaan menettämättä merkittävää markkinaosuutta hiilidioksidipäästöjen kannalta vähemmän tehokkaille laitoksille, jotka sijaitsevat yhteisön ulkopuolella.

11.

Enimmäistuki, jonka ETA-valtio voi myöntää, lasketaan noudattaen kaavaa, jossa otetaan huomioon laitoksen perustuotantotasot tai näiden suuntaviivojen mukaisesti määritelty laitoksen sähkönkulutuksen perustaso sekä hiilidioksidin päästökerroin polttolaitosten tuottamassa sähkössä eri maantieteellisillä alueilla. Jos sähkön toimitussopimuksiin ei sisälly hiilidioksidiin liittyviä kustannuksia, valtiontukea ei myönnetä. Lisäksi edistetään siirtymistä ”harmaasta” sähköstä ”vihreään” direktiivin 2009/29/EY johdanto-osan 27 kappaleen mukaisesti.

12.

Tuella ei saa kokonaan kompensoida EU:n päästöoikeuksien kustannuksia sähkön hinnoissa ja sen on vähennyttävä ajan mittaan, jotta minimoidaan kilpailun vääristyminen sisämarkkinoilla ja saavutetaan EU:n päästökauppajärjestelmän tavoite eli hiilidioksidipäästöjen kustannustehokas vähentäminen. Valtiontukien hallinnoinnissa on keskeisen tärkeää, että tuki-intensiteetit alenevat asteittain, jotta vältetään riippuvuus tuesta. Lisäksi niillä säilytetään pitkän aikavälin kannustimet ottaa huomioon ulkoiset ympäristövaikutukset täysimääräisesti ja lyhyen aikavälin kannustimet siirtyä vähemmän hiilidioksidipäästöjä aiheuttaviin uusiin teknologioihin. Samalla korostetaan, että tuki on luonteeltaan väliaikaista ja auttaa osaltaan siirtymään vähähiiliseen talouteen.

1.2. Investointituki suuritehoisille voimaloille, myös sellaisille uusille voimaloille, joissa on valmiudet hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin (CCS-valmius)

13.

Kuten todetaan päästöoikeuksien huutokaupasta saatavien tulojen käyttöä koskevassa, päästökauppadirektiivin 10 artiklan 3 kohdasta annetussa komission lausumassa (8) Eurooppa-neuvostolle, ETA-valtiot voivat vuosien 2013 ja 2016 välisenä aikana käyttää kyseisiä tuloja tehokkaiden voimaloiden rakentamisen tukemiseen. Tämä koskee myös uusia voimaloita, joilla on valmius hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin. Määritelmästä poiketen hiilidioksidin geologisesta varastoinnista 23 päivänä huhtikuuta 2009 annetun neuvoston direktiivin 2009/31/EY (9) 33 artiklan mukaan ETA-valtioiden on varmistettava, että kaikkien sellaisten polttolaitosten toiminnanharjoittajat, joiden nimellinen sähköntuotantoteho on yli 300 megawattia, ovat arvioineet eräät edellytykset eli sen, että sopivia varastointipaikkoja on käytettävissä ja että sekä siirtolaitteistot että hiilidioksidin talteenoton jälkiasentaminen ovat teknisesti ja taloudellisesti toteutettavissa. Jos arvioinnin tulos on myönteinen, hiilidioksidin talteenottoon ja paineistukseen tarvittaville laitteille on varattava sopiva tila laitosalueella (10).

14.

Tuella on pyrittävä parantamaan ympäristönsuojelua siten, että hiilidioksidipäästöt vähenevät verrattaessa huipputekniikkaan, ja estämään markkinahäiriötä merkittävän ympäristöä suojelevan vaikutuksen avulla. Tuen on oltava tarpeellista, sillä on oltava kannustava vaikutus ja sen on oltava oikeasuhteista. Tuki CCS-järjestelmän käyttöönottoon, hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin ei kuulu näiden suuntaviivojen soveltamisalaan ja sitä arvioidaan jo voimassa olevien valtiontukisääntöjen perusteella, erityisesti valtiontuen suuntaviivojen ympäristönsuojelulle annettavia valtiontukia koskevan luvun (11) perusteella.

15.

Tuen oikeasuhteisuuden varmistamiseksi sen enimmäisintensiteetin on vaihdeltava sen mukaan, mikä on uuden voimalan panos ympäristönsuojelun lisäämiseen ja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen (päästökauppadirektiivin tavoite). Tämän vuoksi koko CCS-ketjun käyttöönoton aloittaminen (eli hiilidioksidin talteenotto-, siirto- ja varastointimahdollisuuksien rakentaminen ja toiminnan tosiasiallinen aloittaminen) uusilla voimaloilla ennen vuotta 2020 on palkittava verrattuna uusiin voimaloihin, joilla on CCS-valmius, mutta joissa CCS-järjestelmän käyttöönotto ei ala ennen vuotta 2020. Lisäksi kun arvioidaan kahta samanlaista uutta voimalaa, joissa on CCS-valmius, tuen sallittu enimmäisintensiteetti on suurempi, jos tuki on myönnetty aitoon kilpailuasetelmaan pohjautuvan (selkeisiin, avoimiin ja syrjimättömiin perusteisiin perustuvan) tarjouskilpailun jälkeen. Näiden perusteiden avulla varmistetaan, että tuki rajoitetaan välttämättömään vähimmäismäärään ja että sillä edistetään kilpailua sähköntuotantomarkkinoilla. Näin voidaan olettaa, että annettuihin tarjouksiin sisältyy kaikki mahdollinen etu, jota lisäinvestoinneilla on mahdollista saada aikaan.

1.3. Tuki, joka liittyy mahdollisuuteen saada siirtymäkauden ajan maksutta jaettavia oikeuksia sähköntuotannon nykyaikaistamiseksi

16.

Päästökauppadirektiivin 2003/87/EY 10 c artiklan mukaan tietyt ehdot täyttävillä ETA-valtioilla on mahdollisuus poiketa väliaikaisesti täyden huutokaupan periaatteesta ja jakaa maksutta oikeuksia sähköntuotantoa varten 31 päivään joulukuuta 2008 mennessä toiminnassa olleille laitoksille tai sähköä tuottaville laitoksille, joita koskeva nykyaikaistamiseen tähtäävä investointiprosessi on konkreettisesti alkanut viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2008. Nämä ehdot koskevat kansallisen sähköverkon kytkentöjä tai sitä, mikä on fossiilisten polttoaineiden osuus niiden sähköntuotannossa ja bruttokansantuote asukasta kohden suhteessa EU:n keskiarvoon. Vastineeksi sähköntuottajille maksutta annetuista oikeuksista ETA-valtion on toimitettava kansallinen investointisuunnitelma, jäljempänä ’kansallinen suunnitelma’. Siinä esitetään investoinnit, jotka oikeuksia maksutta saaneet tahot tai muut toimijat ovat tehneet infrastruktuurin jälkiasentamiseen ja kehittämiseen, puhtaisiin teknologioihin ja energiatuotannon rakenteen ja toimituslähteiden monipuolistamiseen.

17.

Tämä tilanne, jossa päästöoikeuksien täydestä huutokaupasta poiketaan jakamalla siirtymäkauden ajan oikeuksia maksutta, on ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, koska ETA-valtio luopuu tulosta ja antaa valikoivan edun sähköntuottajille. Nämä voivat kilpailla muissa ETA-valtioissa toimivien sähköntuottajien kanssa, mikä voi vääristää tai uhata vääristää kilpailua ja vaikuttaa kauppaan sisämarkkinoilla. Valtiontukea liittyy myös investointeihin, joita oikeuksia maksutta saavat tahot voivat tehdä muita pienemmin kustannuksin.

1.4. Tuki pienten laitosten ja sairaaloiden jättämiseen EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle

18.

Päästökauppadirektiivin 27 artiklan mukaan ETA-valtiot voivat jättää pieniä laitoksia ja sairaaloita EU:n päätöskauppajärjestelmän ulkopuolelle, jos niihin sovelletaan toimenpiteitä, joilla saavutetaan vastaava kasvihuonekaasujen vähentäminen. ETA-valtiot voivat ehdottaa pieniin laitoksiin ja sairaaloihin sovellettavia toimenpiteitä, joilla saavutetaan vastaava osuus päästövähennyksiin kuin EU:n päästökauppajärjestelmällä. Kun niille annetaan mahdollisuus jäädä EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle, voidaan saada suhteessa paras hyöty vähentyneinä hallinnollisina kustannuksina kutakin järjestelmän ulkopuolelle jäävää hiilidioksidiekvivalenttitonnia kohden.

19.

Pienten laitosten ja sairaaloiden jättämiseen EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle saattaa sisältyä valtiontukea. ETA-valtioilla on laaja harkintavara päättää, jätetäänkö pieniä laitoksia EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle, minkä tyyppisiä laitoksia nämä voivat olla ja minkälaisia toimenpiteitä edellytetään. Tämän vuoksi ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että ETA-valtioiden määräämät toimenpiteet tuottavat EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle jätetyille pienille laitoksille tai sairaaloille taloudellista etua, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua ja vaikuttaa kauppaan sisämarkkinoilla.

2. SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

2.1. Näiden suuntaviivojen soveltamisala

20.	Näitä suuntaviivoja sovelletaan ainoastaan päästökauppadirektiivin täytäntöönpanoon liittyviin erityisiin tukitoimenpiteisiin. Valtiontuen suuntaviivojen ympäristönsuojeluun annettavaa valtiontukea koskevaa lukua (12) ei sovelleta näihin toimenpiteisiin.

2.2. Määritelmät

21.	Näissä suuntaviivoissa sovelletaan lisäyksessä I vahvistettuja määritelmiä.

3. ETA-SOPIMUKSEN 61 ARTIKLAN 3 KOHDAN NOJALLA SISÄMARKKINOILLE SOVELTUVAT TUKITOIMENPITEET

22.

Ympäristönsuojeluun annettavan valtiontuen voidaan katsoa soveltuvan sisämarkkinoille ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla, jos sillä parannetaan ympäristönsuojelua (vähennetään kasvihuonekaasupäästöjä), mutta se ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla. EFTAn valvontaviranomainen arvioi tukitoimenpiteen soveltuvuutta vertaamalla sen yhteiseen etuun liittyvän tavoitteen myönteistä vaikutusta ja mahdollisia kielteisiä sivuvaikutuksia, esimerkiksi kaupan ja kilpailun vääristymistä. Tästä syystä tukijärjestelmien kesto ei saa ylittää näiden suuntaviivojen kestoa. Tämä ei kuitenkaan rajoita EFTA-valtion mahdollisuutta ilmoittaa uudelleen toimenpide, joka ulottuu tukiohjelman hyväksymistä koskevassa EFTAn valvontaviranomaisen päätöksessä asetetun aikarajan yli.

3.1. Tuki yrityksille toimialoilla ja toimialojen osilla, joiden katsotaan olevan merkittävälle hiilivuotoriskille alttiita EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien aiheuttamien, sähkön hintoihin siirrettyjen kustannusten vuoksi (tuki välillisille päästökustannuksille)

23.

Tuen sellaisten EU:n päästöoikeusjärjestelmästä 1 päivästä tammikuuta 2013 alkaen aiheutuneiden kustannusten korvaamiseksi, jotka on siirretty päästökauppadirektiivin soveltamisen vuoksi sähkön hintoihin, katsotaan soveltuvan lisäyksessä II lueteltujen alojen osalta sisämarkkinoille ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla edellyttäen, että tässä jaksossa vahvistettuja edellytyksiä on noudatettu.

Tuen tavoite ja tarpeellisuus

24.

Näissä suuntaviivoissa tuen tavoite on estää hiilivuotoriskin merkittävä uhka, joka johtuu sähkön hintoihin siirretyistä EU:n päästöoikeusjärjestelmän kustannuksista, jos hinnat maksaneen tuensaajan EU:n ulkopuolisten kilpailijoiden sähkönhintoihin ei sisälly vastaavia hiilidioksidiin liittyviä kustannuksia eikä tuensaaja pysty siirtämään kustannuksia tuotteiden hintoihin menettämättä merkittävää markkinaosuutta.

25.	Näissä suuntaviivoissa merkittävän hiilivuotoriskin katsotaan aiheutuvan ainoastaan, jos tuensaaja toimii jollakin lisäyksessä II luetelluista toimialoista tai toimialan osista.

Tuen enimmäisintensiteetti

26.

Tuki-intensiteetti saa olla enintään 85 prosenttia vuosina 2013, 2014 ja 2015 aiheutuneista tukikelpoisista kustannuksista, enintään 80 prosenttia vuosina 2016, 2017 ja 2018 aiheutuneista tukikelpoisista kustannuksista ja enintään 75 prosenttia vuosina 2019 ja 2020 aiheutuneista tukikelpoisista kustannuksista.

Tuen enimmäismäärän laskeminen

27.

Laitoskohtainen enimmäistuki tuotteiden valmistukseen näiden suuntaviivojen lisäyksessä II luetelluilla toimialoilla ja toimialojen osilla on laskettava seuraavalla kaavalla:

(a)

Kun lisäyksessä III lueteltuja sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvoja sovelletaan tuensaajan valmistamiin tuotteisiin, vuonna t aiheutuneista kustannuksista laitoskohtaisesti maksettava tuen enimmäismäärä on

Tässä kaavassa Ait on tuki-intensiteetti vuonna t desimaalilukuna (esim. 0,8); Ct on sovellettava hiilidioksidin päästökerroin (tCO2/MWh) (vuonna t); Pt–1 on Euroopan unionin päästöoikeuksien termiinihinta vuonna t–1 (euroa/tCO2); E on sovellettava tuotekohtainen sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvo, joka määritellään lisäyksessä III, ja BO on perustuotos. Nämä käsitteet määritellään lisäyksessä I.

(b)

Kun lisäyksessä III lueteltuja sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvoja ei sovelleta tuensaajan valmistamiin tuotteisiin, vuonna t aiheutuneista kustannuksista laitoskohtaisesti maksettava tuen enimmäismäärä on

Tässä kaavassa Ait on tuki-intensiteetti vuonna t desimaalilukuna (esim. 0,8); Ct on sovellettava hiilidioksidin päästökerroin (tCO2/MWh) (vuonna t); Pt–1 on Euroopan unionin päästöoikeuksien termiinihinta vuonna t–1 (euroa/tCO2); EF on toissijainen sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvo ja BEC on sähkönkulutuksen perustaso (MWh). Nämä käsitteet määritellään lisäyksessä I.

28.

Jos laitos valmistaa tuotteita, joihin sovelletaan lisäyksessä III ilmoitettua sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvoa, sekä tuotteita, joihin sovelletaan toissijaista sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvoa, kunkin tuotteen sähkönkulutuksen osuus on laskettava suhteutettuna sen mukaan, miten monta tonnia sitä on tuotettu.

29.	Jos laitos valmistaa tuotteita, jotka ovat tukikelpoisia (eli kuuluvat lisäyksessä II lueteltuihin aloihin tai alojen osiin), ja tuotteita, jotka eivät ole tukikelpoisia, maksettava enimmäistuki lasketaan ainoastaan tukikelpoisten tuotteiden osalta.

30.

Tuki voidaan maksaa tuensaajalle vuonna, jona kustannukset ovat aiheutuneet, tai sitä seuraavana vuonna. Jos tuki maksetaan vuonna, jona kustannukset ovat aiheutuneet, käytössä on oltava jälkikäteen suoritettavien maksujen mukautusmekanismi, jotta voidaan varmistaa, että mahdolliset liikaa suoritetut tukimäärät maksetaan takaisin ennen 1 päivää heinäkuuta seuraavana vuonna.

Kannustava vaikutus

31.	Kannustavaa vaikutusta koskevan vaatimuksen katsotaan olevan täytetty, jos kaikkia jaksossa 3.1 esitettyjä edellytyksiä on noudatettu.

3.2. Investointituki uusille suuritehoisille voimaloille, myös sellaisille uusille voimaloille, joissa on CCS-valmius

32.	Investointituen, joka myönnetään 1 päivästä tammikuuta 201331 päivään joulukuuta 2016 uusille suuritehoisille voimaloille, katsotaan soveltuvan sisämarkkinoille ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla, jos tässä jaksossa esitettyjä edellytyksiä on noudatettu.

33.

Investointitukea uusille suuritehoisille voimaloille voidaan myöntää ainoastaan, jos molempia seuraavista edellytyksistä on noudatettu:

(a)

uusi suuritehoinen voimala ylittää sähkön ja lämmön erillisen tuotannon yhdenmukaistettujen hyötysuhteen viitearvojen määrittämisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/8/EY soveltamiseksi 19 päivänä joulukuuta 2011 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen 2011/877/EU (13) liitteessä I vahvistetut sähkön erillisen tuotannon yhdenmukaistetut hyötysuhteen viitearvot tai tuen myöntämisajankohtana voimassa olleen hyötysuhteen viitearvon. Uudet suuritehoiset voimalat, jotka ainoastaan noudattavat kyseisiä hyötysuhteen viitearvoja, eivät ole tukikelpoisia, ja

(b)	tuen myöntävän viranomaisen hyväksymispäätös on tehty 1 päivän tammikuuta 2012 ja 31 päivän joulukuuta 2016 välisenä aikana.

Tuen tavoite ja tarpeellisuus

34.

EFTA-valtioiden on osoitettava, että tuki kohdistetaan markkinahäiriöön siten, että sillä on merkittävä vaikutus ympäristönsuojeluun. Tuella on oltava kannustava vaikutus siten, että sen tuloksena tuensaajan toiminta muuttuu. Kannustava vaikutus on osoitettava vaihtoehtoskenaariolla, jolla esitetään todisteita siitä, että ilman tukea tuensaaja ei olisi tehnyt investointia. Tuettu hanke ei myöskään saa alkaa ennen kuin tukihakemus on jätetty. EFTA-valtioiden on myös osoitettava, ettei tuki muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla erityisesti, jos tuki keskitetään rajoitetulle määrälle tuensaajia tai jos sillä todennäköisesti vahvistetaan tuensaajien markkina-asemaa (yritysryhmittymän tasolla).

Tukikelpoiset kustannukset

35.

Tukikelpoiset kustannukset rajoitetaan sellaisten investointien (aineellinen ja aineeton omaisuus) kokonaiskustannuksiin, jotka ovat ehdottomasti tarpeen uuden voimalan rakentamiseksi. Lisäksi jos rakennetaan voimalaa, jossa on CCS-valmius, tukikelpoisia ovat koko CCS-ketjun yleisen taloudellisen ja teknisen toteutettavuuden osoittamisen kustannukset. Näissä suuntaviivoissa talteenotto-, siirto- ja varastointilaitteiden asennuskustannuksia ei katsota tukikelpoisiksi, sillä CCS-järjestelmän käyttöönotolle myönnettävä tuki arvioidaan valtiontuen suuntaviivojen ympäristönsuojelulle annettavia valtiontukia koskevan luvun mukaisesti.

Tuen enimmäisintensiteetit

36.	Tuki ei saa olla yli 15 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista, kun se myönnetään uusiin suuritehoisiin voimaloihin, joissa on CCS-valmius, ja koko CCS-ketjun käyttöönotto alkaa ennen vuotta 2020.

37.

Tuki ei saa olla yli 10 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista, kun se myönnetään uusiin suuritehoisiin voimaloihin, joissa on CCS-valmius, mutta koko CCS-ketjun käyttöönotto ei ala ennen vuotta 2020, ja joita koskeva tuki annetaan sellaisen aitoon kilpailuasetelmaan perustuvan tarjouskilpailun jälkeen, jossa asetetaan etusijalle i) uudessa laitoksessa käytettävät kaikkein ympäristöystävällisimmät, vallitsevaa tekniikan tasoa alhaisempiin hiilidioksidin päästömääriin johtavat sähköntuotantoteknologiat, ja ii) kilpailu sähköntuotantomarkkinoilla. Tällaisen tarjouskilpailun on perustuttava selkeisiin, avoimiin ja syrjimättömiin perusteisiin ja riittävän monen yrityksen on voitava osallistua siihen. Lisäksi tarjouskilpailuun liittyvän talousarvion on oltava siinä mielessä tiukasti rajoitettu, että kaikki osallistujat eivät voi saada tukea.

38.	Tuki ei saa olla yli 5 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista, kun se myönnetään uusiin suuritehoisiin voimaloihin, jotka eivät täytä edellä 36 ja 37 kohdassa tarkoitettuja edellytyksiä.

39.

Jos koko CCS-ketjun käyttöönotto ei ala ennen vuotta 2020, tukea vähennetään 5 prosenttiin investoinnin tukikelpoisista kustannuksista, tai 10 prosenttiin, mikäli 3.2 jakson 37 kohdassa vahvistetut edellytykset täyttyvät. Jos tukea on maksettu etukäteen, EFTA-valtioiden on perittävä tämän osuuden ylittävä tukimäärä takaisin.

3.3. Tuki, joka liittyy mahdollisuuteen saada siirtymäkauden ajan maksutta jaettavia oikeuksia sähköntuotannon nykyaikaistamiseksi

40.

Valtiontuen, joka liittyy mahdollisuuteen saada siirtymäkauden ajan maksutta jaettavia oikeuksia sähköntuotannon nykyaikaistamiseksi, sekä kansallisiin suunnitelmiin päästökauppadirektiivin 10 c artiklan mukaisesti sisältyvien investointien katsotaan soveltuvan sisämarkkinoille 1 päivästä tammikuuta 201331 päivään joulukuuta 2019 ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla, mikäli kaikkia seuraavia edellytyksiä on noudatettu:

(a)

oikeuksien jakaminen siirtymäkauden ajan maksutta toteutetaan noudattaen päästökauppadirektiivin 10 c artiklaa, komission päätöstä (14) direktiivin 2003/87/EY 10 c artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista ohjeista, jotka koskevat menetelmiä päästöoikeuksien jakamiseksi siirtymäkauden ajan maksutta laitoksille sähköntuotannon osalta, sekä komission tiedonantoa (15) ohjeista direktiivin 2003/87/EY 10 c artiklan vapaaehtoista soveltamista varten;

(b)	kansallisella suunnitelmalla pyritään yhteisen edun mukaiseen tavoitteeseen, esimerkiksi ympäristönsuojelun parantamiseen päästökauppadirektiivin yleistavoitteiden mukaisesti;

(c)	kansalliseen suunnitelmaan sisältyy 25 päivän kesäkuuta 2009 jälkeen toteutettuja investointeja infrastruktuurin jälkiasentamiseen ja kehittämiseen, puhtaaseen teknologiaan ja energiatuotannon rakenteen ja toimituslähteiden monipuolistamiseen päästökauppadirektiivin mukaisesti;

(d)

maksutta saatujen oikeuksien markkina-arvo (yritysryhmittymän tasolla) tuen koko myöntämisjakson aikana (laskettuna 29 päivänä maaliskuuta 2011 annetun komission tiedonannon (16) tai tuen myöntämisajankohtana voimassa olleen ohjeiston mukaisesti) ei ylitä niiden saajan toteuttamien investointien kokonaiskustannuksia (yritysryhmittymän tasolla). Jos investointien kokonaiskustannukset ovat pienemmät kuin oikeuksien markkina-arvo tai maksutta saatujen oikeuksien saaja ei tee lainkaan kansallisen suunnitelman nojalla tukikelpoisia investointeja, maksutta saatujen oikeuksien saajan on siirrettävä erotus mekanismiin, josta rahoitetaan muita kansallisen suunnitelman mukaan tukikelpoisia investointeja, ja

(e)	tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla erityisesti, jos tuki keskitetään rajoitetulle määrälle tuensaajia tai jos sillä todennäköisesti vahvistetaan tuensaajien markkina-asemaa (yritysryhmittymän tasolla).

Kannustava vaikutus

Vaikutus katsotaan kannustavaksi sellaisten investointien osalta, jotka tehdään 25 päivästä kesäkuuta 2009 alkaen.

Tukikelpoiset kustannukset

41.

Tukikelpoiset kustannukset on rajattava kansallisessa suunnitelmassa lueteltuihin vuotuisiin investointien kokonaiskustannuksiin (aineellinen ja aineeton omaisuus), jotka vastaavat kullekin tuensaajalle maksutta myönnettyjen oikeuksien markkina-arvoa (laskettuna 29 päivänä maaliskuuta 2011 annetun komission tiedonannon (17) tai tuen myöntämisajankohtana voimassa olleen ohjeiston mukaisesti) riippumatta vastaavan laitoksen toimintakustannuksista ja sen tuottamasta hyödystä.

Tuen enimmäisintensiteetti

42.	Tuen osuus ei saa olla yli 100 prosenttia tukikelpoisista menoista.

3.4. Tuki pienten laitosten ja sairaaloiden jättämiseen EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle

43.

Tuen pienille laitoksille ja sairaaloille, jotka jäävät EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle 1 päivästä tammikuuta 2013, katsotaan soveltuvan sisämarkkinoille ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla, mikäli näihin pieniin laitoksiin ja sairaaloihin sovelletaan toimenpiteitä, joilla saavutetaan päästökauppadirektiivin 27 artiklassa tarkoitettua vastaava kasvihuonekaasujen väheneminen, edellyttäen, että EFTA-valtiot noudattavat päästökauppadirektiivin 27 artiklassa vahvistettuja edellytyksiä.

Kannustava vaikutus

44.	Kannustavaa vaikutusta koskevan vaatimuksen katsotaan olevan täytetty, jos kaikkia jaksossa 3.4 esitettyjä edellytyksiä on noudatettu.

3.5. Oikeasuhteisuus

45.	EFTA-valtion on osoitettava, että tuensaajan saama tukimäärä on rajattu mahdollisimman pieneksi. Erityisesti EFTA-valtioiden myöntämien tukien tuki-intensiteetit voivat olla näissä suuntaviivoissa mainittuja alhaisemmat.

4. TUEN KASAUTUMINEN

46.	Näissä suuntaviivoissa vahvistettuja tukien enimmäismääriä ei saa ylittää riippumatta siitä, onko tuki on rahoitettu kokonaisuudessaan valtion varoin tai rahoittaako EU siitä osan.

47.

Näiden suuntaviivojen nojalla soveltuvaksi katsottua tukea ei saa yhdistää ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun muussa muodossa annetun valtiontuen eikä muun unionin rahoituksen kanssa, jos tällainen kasautuminen johtaa näissä suuntaviivoissa vahvistetun enimmäisintensiteetin ylittymiseen. Jos kuluihin, joihin voidaan myöntää näiden suuntaviivojen soveltamisalaan kuuluviin toimenpiteisiin tarkoitettua tukea, voidaan myöntää kokonaan tai osittain myös muuhun tarkoitukseen tarkoitettua tukea, yhteiseen osuuteen sovelletaan sitä tuen enimmäismäärää, joka on sovellettavien sääntöjen mukaan suotuisin.

5. LOPPUSÄÄNNÖKSET

5.1. Vuosiraportit

48.	Valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan II osan (18) ja 14 päivänä heinäkuuta 2004 tehdyn päätöksen N:o 195/04/KOL (19) mukaan EFTA-valtioiden on toimitettava EFTAn valvontaviranomaiselle vuosittaiset kertomukset.

49.

Valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan II osan ja päätöksen N:o 195/04/KOL vaatimusten lisäksi ympäristönsuojelualan tukitoimenpiteitä koskevissa vuosittaisissa kertomuksissa on esitettävä lisätietoja hyväksytyistä tukiohjelmista. EFTA-valtioiden on sisällytettävä vuosikertomuksiinsa erityisesti seuraavat tiedot:

—	tuensaajien nimet ja näiden omistamien tukea saaneiden laitosten nimet,

—	toimiala(t) tai toimialojen osa(t), jo(i)lla tuensaaja toimii,

—	vuosi, jonka osalta tuki maksetaan, ja vuosi, jonka aikana se maksetaan,

—	kunkin tukea saaneen laitoksen perustuotos asianomaisen toimialan tai sen osan osalta,

—	mahdollinen merkittävä kapasiteetin laajentuminen tai supistuminen,

—	kunkin tukea saaneen laitoksen vuosituotanto kaikilta vuosilta, joita on käytetty perustuotoksen määrittämisessä, kunkin asianomaisen toimialan tai sen osan osalta,

—	kunkin tukea saaneen laitoksen vuosituotanto kunkin asianomaisen toimialan tai sen osan osalta tuen maksuvuonna,

—

kunkin tukea saaneen laitoksen valmistaman muun tuotteen, johon ei sovelleta sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvoa, osalta vuosituotanto kaikilta vuosilta, joita on käytetty perustuotoksen määrittämisessä (mikäli tukea on annettu toissijaisen sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvon perusteella),

—	kunkin tukea saaneen laitoksen sähkönkulutuksen perustaso (mikäli tukea on annettu toissijaisen sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvon perusteella),

—	todellinen sähkönkulutus kultakin vuodelta, jota on käytetty sähkönkulutuksen perustason määrittämisessä (mikäli tukea on annettu toissijaisen sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvon perusteella),

—	laitoksen todellinen sähkönkulutus tuen maksuvuonna (mikäli tukea on annettu toissijaisen sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvon perusteella),

—	Euroopan unionin päästöoikeuksien termiinihinta, jota käytetään laskettaessa tuen määrää tuensaajaa kohti,

—	tuki-intensiteetti;

—	kansallinen hiilidioksidin päästökerroin.

50.

EFTAn valvontaviranomainen seuraa säännöllisesti yrityksille myönnettyä tukea sellaisilla toimialoilla ja toimialan osilla, joiden katsotaan olevan merkittävälle hiilivuotoriskille alttiita 3.1 jaksossa kuvattujen EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien aiheuttamien, sähkön hintoihin siirrettyjen kustannusten vuoksi. Se päivittää samalla tietojaan eteenpäin siirrettyjen välillisten kustannusten määrästä ja hiilivuodon mahdollisista seurauksista.

51.

EFTA-valtioiden on sisällytettävä vuosikertomuksiinsa seuraavat tiedot uusiin suuritehoisiin voimaloihin, myös sellaisiin, joissa on CCS-valmius, myönnetyn tuen osalta:

—	tuensaajien nimet,

—	tuen määrä tuensaajaa kohti,

—	tuki-intensiteetti,

—	osoitus siitä, että 3.2 jakson 32 kohdassa vahvistettuja tuen myöntämisajankohtaa koskevia edellytyksiä on noudatettu,

—	osoitus siitä, että 3.2 jakson 36 kohdassa vahvistettuja edellytyksiä on noudatettu siltä osin, että koko CCS-ketjun käyttöönotto alkaa ennen vuotta 2020.

5.2. Avoimuus

52.

EFTAn valvontaviranomainen katsoo, että EFTA-valtioiden valtiontuen läpinäkyvyyden lisääminen edellyttää jatkotoimia. Erityisesti on varmistettava, että EFTA-valtiot, talouden toimijat, asianomaiset osapuolet ja EFTAn valvontaviranomainen saavat helposti käyttöönsä kaikkia sovellettavia ympäristötukiohjelmia koskevat lyhentämättömät säädöstekstit.

53.

Tämä voidaan helposti varmistaa perustamalla internetsivustoja. Tätä varten EFTAn valvontaviranomainen edellyttää tukiohjelmia arvioidessaan järjestelmällisesti EFTA-valtioilta sitä, että nämä julkaisevat kaikkien lopullisten tukiohjelmien koko tekstin internetissä ja ilmoittavat kyseisen internet-sivun osoitteen EFTAn valvontaviranomaiselle.

5.3. Seuranta

54.

EFTA-valtioiden on varmistettava, että tuen myöntämisestä kaikille toimenpiteille pidetään yksityiskohtaista kirjanpitoa. Kirjanpidon on sisällettävä kaikki tarvittavat tiedot sen osoittamiseksi, että tukikelpoisia kustannuksia ja tuen sallittua enimmäisintensiteettiä koskevia ehtoja on noudatettu. Tiedot on säilytettävä 10 vuoden ajan tuen myöntämisajankohdasta ja ne on toimitettava EFTAn valvontaviranomaiselle pyynnöstä.

5.4. Soveltamisaika ja tarkistaminen

55.	EFTAn valvontaviranomainen soveltaa näitä suuntaviivoja sitä päivää seuraavasta päivästä, jona ne julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ETA-täydennysosassa.

56.

Suuntaviivoja sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2020 asti. EFTAn valvontaviranomainen voi EFTA-valtioita kuultuaan muuttaa suuntaviivoja ennen kyseistä päivämäärää kilpailupolitiikkaan tai ympäristöpolitiikkaan liittyvistä merkittävistä syistä tai ottaakseen huomioon muut politiikan alat tai kansainväliset sitoumukset. Muutokset saattavat osoittautua tarpeellisiksi erityisesti ilmastonmuutoksen alalla tulevaisuudessa mahdollisesti tehtävien kansainvälisten sopimusten ja ilmastonmuutosta koskevan ETAn lainsäädännön jatkokehityksen perusteella. EFTAn valvontaviranomainen saattaa tarkastella näitä suuntaviivoja uudelleen kahden vuoden välein niiden hyväksymisen jälkeen.

57.

EFTAn valvontaviranomainen soveltaa näitä suuntaviivoja kaikkiin ilmoitettuihin tukitoimenpiteisiin, joista se tekee päätöksen sen jälkeen, kun suuntaviivat on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ETA-täydennysosassa, vaikka kyseisistä hankkeista olisi ilmoitettu sille jo ennen suuntaviivojen julkaisemista. EFTAn valvontaviranomainen soveltaa kaikkeen sääntöjenvastaiseen tukeen valtiontuen suuntaviivojen lukua, joka koskee valtiontuen sääntöjenvastaisuuden arvioinnissa sovellettavia sääntöjä (20).

(1) Nämä suuntaviivat vastaavat Euroopan komission suuntaviivoja tietyistä päästökauppajärjestelmään liittyvistä valtiontukitoimenpiteistä vuoden 2012 jälkeen; suuntaviivat hyväksyttiin 22 päivänä toukokuuta 2012 (EUVL C 158, 5.6.2012, s. 4). Valvontaviranomaisen antamat valtiontuen suuntaviivat on julkaistu valvontaviranomaisen verkkosivuilla (www.eftasurv.int/state-aid/legal-framework/state-aid-guidelines/).

(2) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY, annettu 13 päivänä lokakuuta 2003, kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta (EUVL L 275, 25.10.2003, s. 32). Direktiivi on sisällytetty ETA-sopimuksen liitteessä XX olevaan 21 alc kohtaan.

(3) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/29/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kauppaa koskevan yhteisön järjestelmän parantamiseksi ja laajentamiseksi (EUVL L 140, 5.6.2009, s. 63). Direktiivi on sisällytetty ETA-sopimuksen liitteessä XX olevan 21 al kohtaan.

(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/101/EY, annettu 27 päivänä lokakuuta 2004 (EUVL L 338, 13.11.2004, s. 18); Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/101/EY, annettu 19 päivänä marraskuuta 2008 (EUVL L 8, 13.1.2009, s. 3); Euroopan parlamentin ja neuvoston 11. maaliskuuta 2009 antama asetus (EY) N:o 219/2009 (EUVL L 87, 31.3.2009, s. 109).

(5) Näissä suuntaviivoissa ilmaisulla ”EFTA-valtiot” tarkoitetaan Islantia, Liechtensteinia ja Norjaa, mutta ei Sveitsiä, joka ei ole liittynyt Euroopan talousalueeseen siitä huolimatta, että se kuuluu EFTAan.

(6) Valtiontuen toimintasuunnitelma – Valtiontukien vähentäminen ja tarkempi kohdentaminen: suunnitelma valtiontuen uudistamiseksi vuosina 2005–2009 (KOM(2005) 107 lopullinen, 7.6.2005).

(7) Liitteessä 15713/1/08REV1 oleva liite II, 18. marraskuuta 2008 (25.11.) http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?pubRef=-//EP//TEXT+TA+P6-TA-2008-0610+0+DOC+XML+V0//FI

(8) Lisäys I/A-kohtaa koskevaan ilmoitukseen neuvoston pääsihteeristöltä pysyvien edustajien komitealle / neuvostolle (8033/09 ADD 1 REV 1), 31.3.2009.

(9) Neuvoston direktiivi 2009/31/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, hiilidioksidin geologisesta varastoinnista ja neuvoston direktiivin 85/337/ETY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2000/60/EY, 2001/80/EY, 2004/35/EY, 2006/12/EY ja 2008/1/EY ja asetuksen (EY) N:o 1013/2006 muuttamisesta (EUVL L 140, 5.6.2009, s. 114). Direktiivi on sisällytetty ETA-sopimuksen liitteessä XX olevaan 1a, 1f, 1i, 13ca, 19a, 21at ja 32c kohtaan.

(10) Ks. alaviite 9.

(11) EUVL L 144, 10.6.2010, s. 1, ja ETA-täydennysosa N:o 29, 10.6.2010, s. 1. Tämä luku vastaa Euroopan komission antamia yhteisön suuntaviivoja valtiontuesta ympäristönsuojelulle (EUVL C 82, 1.4.2008, s. 1).

(12) EUVL L 144, 10.6.2010, s. 1, ja ETA-täydennysosa N:o 29, 10.6.2010, s. 1. Tämä luku vastaa Euroopan komission antamia yhteisön suuntaviivoja valtiontuesta ympäristönsuojelulle (EUVL C 82, 1.4.2008, s. 1).

(13) EUVL L 343, 23.12.2011, s. 91. Direktiivi on sisällytetty ETA-sopimuksen liitteessä IV olevaan 24 kohtaan.

(14) Komission tiedonanto, annettu 29 päivänä maaliskuuta 2011, direktiivin 2003/87/EY 10 c artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista ohjeista, jotka koskevat menetelmiä päästöoikeuksien jakamiseksi siirtymäajan maksutta laitoksille sähköntuotannon osalta (K(2011) 1983 lopullinen, 29.3.2011).

(15) Komission tiedonanto – Ohjeet direktiivin 2003/87/EY 10 c artiklan vapaaehtoista soveltamista varten (EUVL C 99, 31.3.2011, s. 9).

(16) Ks. alaviite 15.

(17) Ks. alaviite 15.

(18) Valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 oleva II osa vastaa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 659/1999 (EYVL L 83, 27.3.1999, s. 1). Asetus (EY) N:o 659/1999 on lisäksi sisällytetty ETA-sopimuksen pöytäkirjaan 26.

(19) Päätös N:o 195/04/KOL (EUVL L 139, 25.5.2006, s. 37, ja ETA-täydennysosa N:o 26, 25.5.2006, s. 1) vastaa 21 päivänä huhtikuuta 2004 annettua komission asetusta (EY) N:o 794/2004 (EUVL L 140, 30.4.2004, s. 1), jolla pannaan täytäntöön asetus (EY) N:o 659/1999.

(20) EUVL L 73, 19.3.2009, s. 23, ja ETA-täydennysosa N:o 15, 19.3.2009, s. 6. Tämä luku vastaa komission ilmoitusta valtiontuen sääntöjenvastaisuuden arvioinnissa sovellettavien sääntöjen määräytymisestä (EUVL C 119, 22.5.2002, s. 22).

Lisäys I

Määritelmät

Näissä suuntaviivoissa tarkoitetaan:

—	’tuella’ toimenpiteitä, jotka täyttävät kaikki ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa määrätyt edellytykset;

—	’tuen myöntämisajalla’ yhtä tai useampaa vuotta kauden 2013–2020 aikana. Mikäli EFTA-valtio haluaa myöntää tukea lyhyemmäksi ajaksi, sen olisi käytettävä viitejaksona tuensaajien tilikautta ja myönnettävä tukea vuosittain;

—

’tuen enimmäisintensiteetillä’ tuen kokonaismäärää ilmaistuna prosenttiosuutena tukikelpoisista kustannuksista. Kaikki käytettävät luvut on ilmaistava määrinä ennen verojen tai muiden maksujen vähentämistä. Jos tuki myönnetään muussa muodossa kuin avustuksena, tuen määräksi katsotaan avustuksen arvo. Useissa erissä maksettava tuki on laskettava sen nettonykyarvosta ensimmäisen erän myöntämisajankohtana käyttäen valvontaviranomaisen asianmukaista viitekorkoa arvon diskonttaamiseksi, jotta huomioidaan ajan kuluminen. Tuki-intensiteetti lasketaan tuensaajaa kohden;

—	’tuottamisella omaan käyttöön’ sähkön tuotantoa laitoksessa, joka ei ole direktiivin 2003/87/EY 3 artiklan u alakohdassa tarkoitettu ”sähköntuottaja”;

—	’tuensaajalla’ yritystä, joka saa tukea;

—

’CCS-valmiudella’ laitoksen osoittamaa tilannetta, että sillä on käytettävissään sopivat varastointipaikat, siirtolaitteistot ovat teknisesti ja taloudellisesti toteutettavissa ja hiilidioksidin talteenottolaitteiden jälkiasennus on teknisesti tai taloudellisesti toteutettavissa heti, kun saavutetaan riittävät markkinakannustimet eli tietty hiilidioksidin hintakynnys; erityisesti CCS-valmius edellyttää seuraavia seikkoja:

—

Hiilidioksidin talteenottolaitteiden jälkiasennuksen tekninen toteutettavuus on osoitettava. Paikkakohtaisella teknisellä selvityksellä, josta käy ilmi riittävällä teknisellä tarkkuudella, että laitoksella on tekniset valmiudet sellaisten hiilidioksidin talteenottolaitteiden täyteen jälkiasennukseen, joissa talteenottoaste on vähintään 85 prosenttia ja joissa käytetään yhtä tai useampaa esikaupallisessa vaiheessa soveltuvaksi todistettua tai luotettavasti soveltuvaksi arvioitavissa olevaa teknologiaa.

—	Hallussa on oltava lisätilaa paikassa, johon talteenottolaitteet asennetaan;

—	Hiilidioksidin turvalliselle geologiselle varastoinnille on osoitettava yksi tai useampi teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoinen putkisto tai muu kuljetusreitti;

—	Talteenotetulle hiilidioksidille on osoitettava yksi tai useampi mahdollinen varastointipaikka, joka on arvioitu sopivaksi turvalliselle geologiselle varastoinnille siten, että oletuksena on käytetty laitoksen koko elinkaaren määriä ja osuuksia;

—

On osoitettava, että integroidun CCS-järjestelmän jälkiasennus koko kapasiteettiin tai osaan siitä on taloudellisen arvion perusteella taloudellisesti kannattavaa. Arvioinnissa olisi esitettävä todisteita mahdollisista skenaarioista ja otettava huomioon hiilidioksidin hintaennusteet, teknisissä selvityksessä yksilöityjen teknologia- ja varastointivaihtoehtojen kustannukset, virhemarginaalit ja liikevoittoennusteet. Siinä on osoitettava ne olosuhteet, joissa CCS-järjestelmä olisi taloudellisesti kannattava ehdotetun laitoksen elinkaaren aikana. Siihen olisi sisällyttävä myös mahdollista CCS-järjestelmän toteuttamista koskeva suunnitelma, johon sisältyy käyttöönottoaikataulu;

—	Valmisteltaessa CCS-järjestelmän toteuttamista on osoitettava, että kaikki luvat ovat saatavissa, ja esitettävä prosessiin liittyvät menettelyt ja aikataulut;

—

’ympäristönsuojelulla’ kaikkia toimia, joilla pyritään korjaamaan tai ennaltaehkäisemään fyysiselle ympäristölle tai luonnonvaroille tuensaajan omasta toiminnasta aiheutuvia haittoja, pienentämään tällaisten haittojen riskiä tai edistämään luonnonvarojen järkiperäistä käyttöä, mukaan lukien energiansäästötoimenpiteet ja uusiutuvien energialähteiden käyttö;

—	’EU:n päästöoikeudella’ siirrettävissä olevaa oikeutta yhden hiilidioksidiekvivalenttitonnin päästöön tiettynä aikana;

—

’bruttoarvonlisäyksellä’ bruttoarvonlisäystä tuotantokustannushintaan eli tuotannon arvoa, josta on vähennetty välituotekäyttö. Sillä mitataan yksittäisen tuottajan, tuotannonalan tai toimialan osuus suhteessa BKT:hen. Bruttoarvonlisäys tuotantokustannushintaan on markkinahintainen bruttoarvonlisäys, josta on vähennetty välilliset verot ja johon on lisätty mahdolliset avustukset. Arvonlisäys tuotantokustannushintaan voidaan laskea seuraavasti: liikevaihto + valmistus omaan käyttöön + muu varsinaisen toiminnan tuotto +/– varastojen muutos – tavaroiden ja palveluiden ostot – muut liikevaihtoon liittyvät tuoteverot, jotka eivät ole vähennyskelpoisia – tuotantoon liittyvät verot. Vaihtoehtoisesti se voidaan laskea myös lisäämällä henkilöstökustannukset bruttotoimintaylijäämään. Arvonlisäykseen ei sisällytetä kuluja eikä tuottoja, jotka yhtiön tilinpäätöksessä kirjataan rahoitustuotoiksi tai -kuluiksi tai muun kuin varsinaisen toiminnan tuotoiksi tai kuluiksi. Arvonlisäys lasketaan ”bruttoperiaatteella”, koska arvostuseriä (kuten poistoja) ei vähennetä (1);

—	’koko CCS-ketjun käyttöönotolla’ hiilidioksidin talteenotto-, siirto- ja varastointimahdollisuuksien rakentamista ja toiminnan tosiasiallista aloittamista;

—

’pienillä laitoksilla’ laitoksia, joiden toimivaltaiselle viranomaiselle raportoimat vuotuiset päästöt, lukuun ottamatta päästöjä biomassasta, ovat alle 25 000 hiilidioksidiekvivalenttitonnia vuodessa kolmena päästökauppadirektiivin 27 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua, vastaavien toimenpiteiden ilmoittamista edeltävänä vuonna, ja, jos niissä suoritetaan polttotoimintaa, joiden nimellinen lämpöteho on alle 35 megawattia;

—	’töiden aloittamisella’ joko rakennustöiden aloittamista tai ensimmäistä kiinteää sitoumusta tilata laitteita, lukuun ottamatta alustavia toteutettavuustutkimuksia;

—	’aineellisella omaisuudella’ tukikelpoisia kustannuksia laskettaessa investointeja maahan, rakennuksiin, laitokseen ja laitteisiin;

—

’aineettomalla omaisuudella’ tukikelpoisia kustannuksia laskettaessa menoja teknologiansiirtoon, kun hankitaan käyttölupia tai patentoitua ja patentoimatonta taitotietoa, mikäli seuraavia edellytyksiä noudatetaan:

—	kyseinen aineeton omaisuus on poistokelpoista omaisuutta,

—	se on hankittu markkinaehdoin yritykseltä, jossa ostajalla ei ole suoraa eikä välillistä määräysvaltaa,

—

se on kirjattuna yrityksen varoihin ja pysyy tuensaajayrityksessä ja sen käytössä vähintään viiden vuoden ajan tuen myöntämisestä. Tätä edellytystä ei sovelleta, jos kyseinen aineeton omaisuus on vanhentunutta tekniikkaa. Jos aineeton omaisuus myydään viiden vuoden kuluessa, myynnistä saatu tuotto on vähennettävä tukikelpoisista kustannuksista ja tuki on tarvittaessa maksettava takaisin osittain tai kokonaisuudessaan;

—

’kaupan merkittävyydellä’ Eurostatin tilastojen mukainen kolmansiin maihin tapahtuvan viennin kokonaisarvon ja kolmansista maista tapahtuvan tuonnin arvon yhteismäärän ja ETAn kokonaismarkkinoiden koon (ETAn yritysten vuotuinen liikevaihto, johon on lisätty kolmansista maista peräisin oleva kokonaistuonti) välistä suhdetta;

—

’Euroopan unionin päästöoikeuksien termiinihinnalla’ EU:n päästöoikeuksien päivittäisten, toimituksesta tuen myöntämisvuoden joulukuussa maksettavien yhden vuoden termiinihintojen (viimeisin tarjoushinta) keskiarvoa euroina tietyssä EU:n hiilipörssissä tuen myöntämisvuotta edeltävänä vuonna 1. tammikuuta – 31. joulukuuta. Esimerkiksi vuodeksi 2016 myönnettävän tuen osalta se on tietyssä EU:n hiilipörssissä 1. tammikuuta 2015 – 31. joulukuuta 2015 tarjottujen joulukuuta 2016 koskevien viimeisimpien tarjoushintojen keskiarvo;

—

’hiilidioksidin päästökertoimella’ (tCO2/MWh) tarkoitetaan fossiilisista polttoaineista eri maantieteellisillä alueilla tuotetun sähkön hiilidioksidi-intensiteetin painotettua keskiarvoa. Painotus vastaa näiden fossiilisten polttoaineiden tuotantoyhdistelmää kyseisellä maantieteellisellä alueella. Hiilidioksidin päästökerroin lasketaan jakamalla energiateollisuuden hiilidioksidiekvivalentteina ilmoittama päästöjen määrä fossiilisista polttoaineista saadun sähkön bruttotuotannolla (TWh). Näissä suuntaviivoissa maantieteellisiksi alueiksi katsotaan alueet, a) jotka koostuvat sähköpörssien kautta yhteen kytketyistä osamarkkinoista, b) joiden sisällä ei ole ilmoitettu ylikuormituksesta, ja molemmissa tapauksissa tuntikohtaiset seuraavaa vuorokautta koskevat sähköpörssien hinnat alueen sisällä poikkeavat toisistaan euroina (Euroopan keskuspankin päivittäiskurssi) enintään 1 prosenttia merkittävässä määrässä kaikkia yhden vuoden tunteja. Tällainen alueellinen erottelu osoittaa, miten tärkeitä fossiilisia polttoaineita käyttävät voimalat ovat loppuhinnan määräytymiselle tukkumarkkinoilla ja mikä niiden asema on marginaalilaitoksina. Pelkkä sähkökauppa kahden ETA-valtion välillä ei tarkoita automaattisesti, että ne muodostavat ylikansallisen alueen. Koska alueista ei ole tarpeeksi asiaa koskevia tietoja, maantieteellisiin alueisiin kuuluu yhden tai useamman ETA-valtion koko alue. Näin erotetaan seuraavat maantieteelliset alueet: Pohjoismaat (Tanska, Ruotsi, Suomi ja Norja), läntinen Keski-Eurooppa (Itävalta, Belgia, Luxemburg, Ranska, Saksa, Liechtenstein ja Alankomaat), Iberia (Portugali ja Espanja) sekä Tšekki ja Slovakia. Kaikki muut ETA-valtiot muodostavat oman maantieteellisen alueensa. Hiilidioksidin alueelliset enimmäispäästökertoimet luetellaan lisäyksessä IV;

—

’perustuotoksella’ laitoksen keskimääräistä tuotantoa tonneina vuodessa viitejaksolla 2005–2011 sellaisten laitosten osalta, jotka ovat olleet toiminnassa kaikkina kyseisen viitejakson vuosina. Tietty kalenterivuosi (esim. vuosi 2009) voidaan jättää seitsemän vuoden mittaisen viitejakson ulkopuolelle. Jos laitos ei ole ollut toiminnassa vähintään yhtenä vuonna vuosien 2005–2011 aikana, perustuotoksena pidetään vuosituotantoa, kunnes toiminnasta on tiedot neljältä vuodelta. Tämän jälkeen se on edeltävien kolmen vuoden keskiarvo kyseisenä jaksona. Jos laitoksen tuotantokapasiteetti laajentuu tuen myöntämisaikana merkittävästi näissä suuntaviivoissa tarkoitetulla tavalla, perustuotosta voidaan lisätä suhteessa tuotannon laajentumiseen. Jos laitos pienentää tuotantotasoaan tietyn kalenterivuoden aikana 50–75 prosenttia perustuotokseen verrattuna, se saa tukea vain puolet perustuotosta vastaavan tuen määrästä. Jos laitos pienentää tuotantotasoaan tietyn kalenterivuoden aikana 75–90 prosenttia perustuotokseen verrattuna, se saa tukea vain 25 prosenttia perustuotosta vastaavan tuen määrästä. Jos laitos pienentää tuotantotasoaan tietyn kalenterivuoden aikana vähintään 90 prosenttia perustuotokseen verrattuna, se ei saa lainkaan tukea;

—

’sähkönkulutuksen perustasolla’ (MWh) laitoksen keskimääräistä sähkönkulutusta (myös muualle siirretyn, tukikelpoisen tuotannon sähkönkulutus) viitejaksolla 2005–2011 sellaisten laitosten osalta, jotka ovat olleet toiminnassa kaikkina viitejakson vuosina. Tietty kalenterivuosi (esim. vuosi 2009) voidaan jättää seitsemän vuoden mittaisen viitejakson ulkopuolelle. Jos laitos on ollut poissa toiminnasta vähintään yhden vuoden ajan vuosien 2005–2011 aikana, sähkönkulutuksen perustasona pidetään sähkön vuosikulutusta, kunnes toiminnasta on tiedot neljältä vuodelta. Tämän jälkeen sähkönkulutuksen perustasona pidetään niiden edeltävien kolmen vuoden keskiarvoa, joiden osalta toiminnasta on tiedot. Jos tuen myöntämisaikana laitoksen tuotantokapasiteetti laajentuu merkittävästi, sähkönkulutuksen perustasoa voidaan lisätä suhteessa tuotannon laajentumiseen. Jos laitos pienentää tuotantotasoaan tietyn kalenterivuoden aikana 50–75 prosenttia perustuotokseen verrattuna, se saa tukea vain puolet sähkönkulutuksen perustasoa vastaavan tuen määrästä. Jos laitos pienentää tuotantotasoaan tietyn kalenterivuoden aikana 75–90 prosenttia perustuotokseen verrattuna, se saa tukea vain 25 prosenttia sähkönkulutuksen perustasoa vastaavan tuen määrästä. Jos laitos pienentää tuotantotasoaan tietyn kalenterivuoden aikana vähintään 90 prosenttia perustuotokseen verrattuna, se ei saa lainkaan tukea;

—

’merkittävällä kapasiteetin laajentumisella’ laitoksen osan asetetun alkukapasiteetin merkittävää lisäämistä siten, että kaikki seuraavat vaatimukset täyttyvät:

—	laitoksessa tapahtuu yksi tai useampi määritettävissä oleva, sen tekniseen laitteistoon ja toimintaan liittyvä fyysinen muutos, joka on muu kuin pelkkä olemassa olevan tuotantolinjan korvaaminen, ja

—	laitos voi toimia kapasiteetilla, joka on vähintään 10 prosenttia suurempi kuin sen asetettu alkukapasiteetti ennen muutosta, ja joka on tulosta investoinnista käyttöomaisuuteen (tai useista investoinneista käyttöomaisuuteen).

Laitoksen on toimitettava kansalliselle tuen myöntävälle viranomaiselle todisteita siitä, että merkittävän kapasiteetin laajentumisen perusteet on täytetty ja että riippumaton todentaja on todennut merkittävän kapasiteetin laajentumisen tyydyttäväksi. Todentajan on tutkittava laitoksen toimittamien tietojen luotettavuutta, uskottavuutta ja tarkkuutta, ja todentajan lausunnossa on ilmaistava riittävällä varmuudella, ettei toimitetuissa tiedoissa ole olennaisia väärintulkintoja;

—

’sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvolla’, joka ilmaistaan megawattitunteina tuotostonnilta ja määritellään Prodcom-tasolla 8, tuotekohtaista sähkönkulutusta sellaista tuotostonnia kohti, joka on saatu kaikkein sähkötehokkaimmilla kyseisille tuotteelle käytettävissä olevalla tuotantomenetelmällä. Sellaisten tukikelpoisiin aloihin kuuluvien tuotteiden, joille on vahvistettu komission päätöksessä 2011/278/EU (2) tarkoitettu polttoaineen ja sähkön vaihdettavuus, sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvo määritellään samojen järjestelmän rajojen sisällä siten, että huomioon otetaan vain sähkön osuus. Vastaavat tukikelpoisten toimialojen ja niiden osien tuottamien tuotteiden sähkönkulutuksen vertailuarvot luetellaan lisäyksessä III;

—

’toissijaisella sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvolla’ 80 prosentin osuutta sähkönkulutuksen perustasosta. Se vastaa sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvoja soveltamalla saavutettua keskimääräistä vähennyspanosta (vertailuarvon mukainen sähkönkulutus / ennakoitu sähkönkulutus). Sitä sovelletaan kaikkiin tuotteisiin ja prosesseihin, jotka kuuluvat tukikelpoisiin toimialoihin tai toimialojen osiin, mutta joihin ei sovelleta lisäyksessä III määriteltyjä sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvoja.

(1) Oikeudellinen kehys on yritystoiminnan rakennetilastoista 20 päivänä joulukuuta 1996 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 58/97, koodi 12 15 0. Asetus (EY, Euratom) N:o 58/97, joka oli sisällytetty ETA-sopimukseen, kumottiin yritystoiminnan rakennetilastoista (uudelleen laadittu toisinto) 11 päivänä maaliskuuta 2008 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 295/2008, joka on sisällytetty ETA-sopimuksen liitteessä XXI olevaan 1 kohtaan. (Asetuksen (EY, Euratom) N:o 58/97 säännöksiä sovelletaan kuitenkin edelleen vuotta 2007 ja sitä aikaisempia viitevuosia koskevien tilastotietojen keräämiseen, laatimiseen ja toimittamiseen.)

(2) Komission päätös 2011/278/EU, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2011, päästöoikeuksien yhdenmukaistettua maksutta tapahtuvaa jakoa koskevien unionin laajuisten siirtymäsäännösten vahvistamisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan mukaisesti, EUVL L 130, 17.5.2011, s. 1. Päätöksen liitteessä I olevassa 2 kohdassa luetellaan useita tuotteita, joissa katsotaan olevan ainakin jonkin verran sähkön ja polttoaineen vaihdettavuutta. Päätös on sisällytetty ETA-sopimuksen liitteessä XX olevaan 21 alc kohtaan.

Lisäys II

Toimialat ja niiden osat, joita hiilivuotoriskin katsotaan ennakolta merkittävästi uhkaavan välillisten päästökustannusten vuoksi

Tukea saava laitos voi näiden suuntaviivojen mukaisesti saada valtiontukea 3.3 jaksossa tarkoitettuihin välillisiin päästökustannuksiin ainoastaan, jos se toimii seuraavilla aloilla tai alojen osilla. Muita aloja tai niiden osia ei katsota tukikelpoisiksi.

	NACE-koodi (1)	Tavaran kuvaus
1.	2742	Alumiinin valmistus
2.	1430	Kemiallisten ja lannoitemineraalien louhinta
3.	2413	Muiden epäorgaanisten peruskemikaalien valmistus
4.	2743	Lyijyn, sinkin ja tinan valmistus
5.	1810	Nahkavaatteiden valmistus
6.	2710	Raudan, teräksen ja rautaseosten valmistus,
6.	272210	teräksestä valmistetut saumattomat putket
7.	2112	Paperin, kartongin ja pahvin valmistus
8.	2415	Lannoitteiden ja typpiyhdisteiden valmistus
9.	2744	Kuparin valmistus
10.	2414	Muiden orgaanisten peruskemikaalien valmistus
11.	1711	Puuvillatyyppisten kuitujen valmistelu ja kehruu
12.	2470	Tekokuitujen valmistus
13.	1310	Rautamalmien louhinta
14.		Seuraavat osat toimialasta Ensiömuovin valmistus (2416):
	24161039	Pientiheyspolyeteeni
	24161035	Suoraketjuinen pientiheyspolyeteeni
	24161050	Suurtiheyspolyeteeni
	24165130	Polypropeeni
	24163010	Polyvinyylikloridi
	24164040	Polykarbonaatti
15.		Seuraava osa toimialasta Massan valmistus (2111):
15.	21111400	Mekaaninen puumassa

Selitys: menetelmä tukikelpoisten toimialojen ja niiden osien määrittämiseksi

Toimialan tai toimialan osan katsotaan näissä suuntaviivoissa olevan päästökauppadirektiivin 10 a artiklan 15 kohdan mukaisesti alttiina merkittävälle hiilivuotoriskille, jos kolmansien maiden kanssa käytävän kaupan merkittävyys on yli 10 prosenttia ja päästökauppadirektiivin täytäntöönpanosta aiheutuvien välillisten lisäkustannusten yhteismäärä johtaisi tuotantokustannusten huomattavaan eli vähintään 5 prosentin lisääntymiseen laskettuna osuutena bruttoarvonlisäyksestä.

Kun lasketaan välillisiä kustannuksia näissä suuntaviivoissa tarkoitetun tukikelpoisuuden arvioimiseksi, sovelletaan samaa hiilidioksidin hintaoletusta sekä sähkölle määritettyä EU:n keskimääräistä päästökerrointa kuin komission päätöksessä 2010/2/EU (2). Samoin sovelletaan komission päätöksessä 2010/2/EU käytettyjä kunkin toimialan tai sen osan kauppaa, tuotantoa ja arvonlisää koskevia tietoja. Kaupan merkittävyyden laskelman perustana on vienti kaikkiin EU:n ulkopuolisiin maihin ja tuonti niistä riippumatta siitä, onko näissä kolmansissa maissa asetettu hiilidioksidipäästöille hinta (hiiliveron tai EU:n päästökauppajärjestelmän kaltaisen päästökattoihin ja -kauppaan perustuvan järjestelmän kautta). Oletuksena pidetään myös, että 100 prosenttia hiilidioksidipäästöjen kustannuksista siirretään sähkön hintoihin.

Edellä 1 kohdassa esitettyjen määrällisten perusteiden mukaisesti määriteltyjä, taulukossa esitettyjä tukikelpoisia toimialoja ja toimialojen osia on täydennetty päästökauppadirektiivin 10 a artiklan 17 kohdassa säädettyä vastaavalla tavalla laadullisella arvioinnilla, jos asiaa koskevia tietoja on käytettävissä ja teollisuudenalan edustajat tai ETA-valtiot ovat esittäneet tukikelpoisuudelle riittävän uskottavat ja perustellut tiedot. Ensinnäkin laadullista arviota on sovellettu sellaisiin toimialoihin, jotka ovat rajatapauksia, eli NACE -4 -toimialoihin, joiden välilliset päästökustannukset ovat suuret, 3–5 prosenttia, ja kaupan merkittävyys vähintään 10 prosenttia. Toiseksi sitä sovelletaan sellaisiin toimialoihin ja toimialojen osiin (myös Prodcom-tasolla (3)), joista ei ole virallisia tietoja tai tiedot ovat laadultaan heikkoja. Kolmanneksi sitä sovelletaan sellaisiin toimialoihin ja toimialojen osiin (myös Prodcom-tasolla), joiden voidaan katsoa olleen riittämättömästi edustettuina määrällisessä arviossa. Huomioon ei ole otettu toimialoja tai niiden osia, joilla välillisten hiilidioksidiin liittyvien kustannusten osuus on alle yksi prosentti.

Laadullisessa tukikelpoisuusarviossa tarkasteltiin ensinnäkin välillisten hiilidioksidiin liittyvien kustannusten epäsymmetrisen vaikutuksen suuruutta eli osuutta toimialan bruttoarvonlisäyksestä. Kustannusten epäsymmetrisen vaikutuksen on oltava niin suuri, että siihen saattaa sisältyä välillisistä hiilidioksidiin liittyvistä kustannuksista johtuva merkittävä hiilivuotoriski. Perusteen katsottiin täyttyneen, jos välillisten hiilidioksidiin liittyvien kustannusten osuus oli yli 2,5 prosenttia. Toiseksi otettiin huomioon saatavilla olevat markkinoihin liittyvät todisteet, joiden mukaan toimiala tai sen osa ei voi siirtää kasvaneita välillisiä päästökustannuksia asiakkailleen ilman, että se menettää merkittävän markkinaosuuden kolmansista maista tuleville kilpailijoille. Tämän perusteen täyttymisen puolueettomaksi osoittimeksi valittiin riittävä, vähintään 25 prosentin suuruinen kaupan merkittävyys. Lisäksi toisen perusteen täyttyminen edellytti perusteltuja tietoja, joiden mukaan kyseinen EU:n toimiala on todennäköisesti hinnanottaja (eli hinnat vahvistetaan tavarapörsseissä tai on todisteita hintavastaavuuksista makroalueilla); todisteiden tukena oli lisätietoja, jos niitä oli saatavilla kansainvälisestä kysyntä- ja tarjontatilanteesta, kuljetuskustannuksista, voittomarginaaleista ja hiilidioksidin vähennyspotentiaalista. Kolmanneksi otettiin huomioon toimialan tuotteiden komission päätöksessä 2011/278/EU (4) tarkoitettu polttoaineen ja sähkön vaihdettavuus.

5.	Laadullisen ja määrällisen arvion tulokset näkyvät tässä liitteessä olevassa tukikelpoisten toimialojen ja niiden osien luettelossa, joka on suljettu ja jota voidaan tarkistaa vasta näiden suuntaviivojen väliarvioinnin yhteydessä.

(1) NACE rev.1.1: http://ec.europa.eu/eurostat/ramon/nomenclatures/index.cfm?TargetUrl=-LST_CLS_DLD&StrNom=NACE_1_1&StrLanguageCode=EN&StrLayoutCode=HIERARCHIC

(2) Komission päätös, annettu 24 päivänä joulukuuta 2009, luettelon laatimisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY nojalla niistä toimialoista ja toimialojen osista, joiden katsotaan olevan alttiita merkittävälle hiilivuodon riskille, EUVL L 1, 5.1.2010, s. 10. Päätös on sisällytetty ETA-sopimuksen liitteessä XX olevaan 21 alb kohtaan.

(3) Luettelo ”Production Communautaire”, joka on saatavilla verkko-osoitteessa http://ec.europa.eu/eurostat/ramon/nomenclatures/-index.cfm?TargetUrl=LST_NOM_DTL&StrNom=PRD_2010&StrLanguageCode=EN&IntPcKey=&StrLayoutCode=HIERARCHIC

(4) Komission päätös 2011/278/EU, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2011, päästöoikeuksien yhdenmukaistettua maksutta tapahtuvaa jakoa koskevien unionin laajuisten siirtymäsäännösten vahvistamisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan mukaisesti, EUVL L 130, 17.5.2011, s. 1. Päätöksen liitteessä I olevassa 2 kohdassa luetellaan useita tuotteita, joissa katsotaan olevan ainakin jonkin verran sähkön ja polttoaineen vaihdettavuutta. Päätös on sisällytetty ETA-sopimuksen liitteessä XX olevaan 21 alc kohtaan.

Lisäys III

Sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvot tuotteille, jotka kuuluvat lisäyksessä II esitettyihin NACE-koodeihin

NACE4

Vertailutuote (1)

Vertailuarvo

Vertailuyksikkö

Tuotantoyksikkö (2)

Tuotemääritelmä (2)

Vertailutuotteen kattamat prosessit (2)

Prodcom-koodi (rev 1.1)

Kuvaus

2742

Primaarialumiini

14,256

MWh/tuotostonni (vaihtovirtakulutus)

Tonni muokkaamatonta seostamatonta nestemäistä alumiinia

Muokkaamaton seostamaton nestemäinen alumiini elektrolyysistä

Muokkaamaton seostamaton nestemäinen alumiini elektrolyysistä, mukaan lukien pilaantumisen torjuntayksiköt, liitännäisprosessit ja valulaitos. Päätöksessä 2011/278/EU olevan tuotemääritelmän lisäksi anodilaitos (prebake-anodit) on otettu mukaan. Jos anodit hankitaan erillisestä laitoksesta Euroopasta, tälle laitokselle ei pidä maksaa korvausta, koska se sisältyy jo vertailuarvoon. Jos anodit tuotetaan Euroopan ulkopuolella, voidaan tehdä oikaisu.

27421130

Muokkaamaton alumiini, seostamaton (ei kuitenkaan jauheet ja suomut)

27421153

Muokkaamaton alumiini, seos, malmista valmistettu (ei kuitenkaan jauheet ja suomut)

2742

Alumiinioksidi (jalostus)

0,225

MWh/tuotostonni

Tonni alumiinioksidia

Käsittää kaikki alumiinioksidin tuotantoon suoraan tai välillisesti liittyvät prosessit

27421200

Alumiinioksidi (ei kuitenkaan keinotekoinen korundi)

2710

Happipuhallusteräs

0,036

MWh/tuotostonni

Tonni raakaterästä (valettu)

Sekundaarinen metallurgia, tulenkestävien aineiden esilämmitys, liitännäistoiminnot (erityisesti pölynpoisto) ja valulaitokset raakaterästuotteiden leikkaamiseen asti

2710T122

Seostamaton teräs, muu kuin sähkömasuunissa valmistettu

2710T132

Seosteräs, muu kuin ruostumaton teräs, muu kuin sähkömasuunissa valmistettu

2710T142

Ruostumaton ja lämmönkestävä teräs, muu kuin sähkömasuunissa valmistettu

2710

Valokaariuunissa valmistettu hiiliteräs

0,283

tCO2/tuotostonni

Tonni sekundaariraakaterästä valulaitoksesta

Teräs, jossa on alle 8 prosenttia metallisia seosaineita sekä kuona-aineita sellainen määrä, joka rajoittaa sen käyttöä sovelluksiin, joissa pinnalta ei vaadita korkeaa laatua eikä prosessoitavuutta

Käsittää kaikki prosessit, jotka liittyvät suoraan tai välillisesti seuraaviin prosessiyksiköihin:

—	valokaariuuni

—	sekundaarimetallurgia

—	valu ja leikkaus

—	jälkipolttoyksikkö

—	pölynpoistoyksikkö

—	prosessiastioiden kuumennusasemat

—	valanteiden kuumennusasemat

—	romun kuivatus ja

—	romun kuumennus.

2710T121

Raakateräs: seostamatonta terästä, sähkömasuunissa valmistettu

(perustuu parhaan 10 %:n keskiarvoon)

2710T131

Raakateräs: seosterästä, muuta kuin ruostumatonta terästä, sähkömasuunissa valmistettu

2710T141

Raakateräs: ruostumatonta ja lämmönkestävää terästä, sähkömasuunissa valmistettu

2710

Valokaariuunissa valmistettu runsasseosteinen teräs

0,352

tCO2/tuotostonni

Tonni runsasseosteista raakaterästä

Teräs, joka sisältää vähintään 8 prosenttia metallisia seosaineita tai jolta edellytetään korkeata pinnan laatua ja jalostuskelpoisuutta

Käsittää kaikki prosessit, jotka liittyvät suoraan tai välillisesti seuraaviin prosessiyksiköihin:

—	valokaariuuni

—	sekundaarimetallurgia

—	valu ja leikkaus

—	jälkipolttoyksikkö

—	pölynpoistoyksikkö

—	prosessiastioiden kuumennusasemat

—	valanteiden kuumennusasemat

—	jäähdytyskuoppa

—	romun kuivatus ja

—	romun kuumennus.

Ei käsitä seuraavia prosessiyksikköjä: FeCr-muunnin ja teollisuuskaasujen kryogeeninen varastointi.

2710T121

Raakateräs: seostamatonta terästä, sähkömasuunissa valmistettu

(perustuu parhaan 10 %:n keskiarvoon)

2710T142

Ruostumaton ja lämmönkestävä teräs, muu kuin sähkömasuunissa valmistettu

2710

FeSi

8,540

MWh/tuotostonni

Tonni lopullista FeSi-75:tä

FeSi-75

Käsittää kaikki prosessit, jotka liittyvät suoraan uunien toimintaan.

Ei käsitä apuprosesseja.

27102020/24101230

Ferropii-75, piitä 75 %

2710

FeMn HC

2,760

MWh/tuotostonni

Tonni lopullista korkeahiilistä ferromangaania

Korkeahiilinen ferromangaani

Käsittää kaikki prosessit, jotka liittyvät suoraan uuneihin.

Ei käsitä apuprosesseja.

27102010

Ferromangaani (BREF-asiakirjan mukaisesti)

2710

SiMn

3,850

MWh/tuotostonni

Tonni lopullista piimangaania

Hiilipitoisuudeltaan erilaiset piimangaanit, mukaan lukien SiMn, vähähiilinen SiMn ja erittäin vähähiilinen SiMn

Käsittää kaikki prosessit, jotka liittyvät suoraan uunien toimintaan.

Ei käsitä apuprosesseja.

27102030

Piimangaani, lukuun ottamatta ferropiimangaania

2413

Cl2

2,461

MWh/tuotostonni

Tonni klooria

Kloori

Käsittää kaikki prosessit, jotka liittyvät suoraan tai välillisesti elektrolyysiyksikköön, myös apulaitteet kuten moottorit

24131111

Kloori

2413

Piimetalli

11,870

MWh/tuotostonni

Tonni piimetallia

Pii, jossa piipitoisuus on 90–99,99 %

Käsittää kaikki prosessit, jotka liittyvät suoraan uuneihin.

Ei käsitä apuprosesseja.

24131155

Pii, jossa piitä on < 99,99 painoprosenttia

2413

Erittäin puhdas monikiteinen pii

60,000

MWh/tuotostonni

Tonni erittäin puhdasta piimetallia

Pii, jossa piipitoisuus on > 99,99 %

Käsittää kaikki prosessit, jotka liittyvät suoraan tai välillisesti uuniin, myös apulaitteet

24131153

Pii, jossa piitä on ≥ 99,99 painoprosenttia

2413

SiC

6,200

MWh/tuotostonni

Tonni sataprosenttista piikarbidia

Piikarbidi, jonka puhtausaste on 100 %

Käsittää kaikki prosessit, jotka liittyvät suoraan tai välillisesti uuniin, myös apulaitteet

24135450

Karbidit, myös kemiallisesti määritellyt

2414

Korkean arvon kemikaalit

0,702

tCO2/tuotostonni

Tonni korkean arvon kemikaalia (HVC) (tonnia asetyleeniä, etyleeniä, propyleeniä, butadieeniä, bentseeniä ja vetyä)

Korkean arvon kemikaalien (HVC) seos, joka ilmoitetaan asetyleenin, etyleenin, propyleenin, butadieenin, bentseenin ja vedyn kokonaismassana, pois luettuina lisäsyötteestä saadut korkean arvon kemikaalit (vety, etyleeni, muut HVC-aineet), niin että koko tuoteseoksesta vähintään 30 painoprosenttia on etyleeniä ja koko tuoteseoksesta vähintään 50 painoprosenttia on HVC-aineita, polttokaasuja, buteeneja ja nestemäisiä hiilivetyjä.

Käsittää kaikki prosessit, jotka liittyvät suoraan tai välillisesti korkean arvon kemikaalien tuotantoon puhdistettuna tuotteena tai välituotteena, niin että kunkin HVC:n sisältö on konsentroitu matalimpaan myytävään muotoon (raaka C4, hydraamaton pyrolyysikaasu), lukuun ottamatta C4:n uuttamista (butadieenitehdas), C4:n hydraamista, pyrolyysibensiinin vetykäsittelyä ja ja aromaattisten aineiden uuttamista ja logistiikkaa tai varastointia päivittäistä toimintaa varten.

Useita prodcom-koodeja NACE 2414 -luokassa

24141120

Asykliset hiilivedyt, tyydytetyt

24141130

Tyydyttämättömät asykliset hiilivedyt, etyleeni

24141140

Tyydyttämättömät asykliset hiilivedyt, propeeni (propyleeni)

24141150

Tyydyttämättömät asykliset hiilivedyt, buteeni (butyleeni) ja sen isomeerit

24141160

1,3 butadieeni ja isopropeeni

24141190

Tyydyttämättömät asykliset hiilivedyt (muut kuin etyleeni, propeeni-buteeni, 1,3-butadieeni ja isopreeni)

24/20141223

Bentseeni

2414

Aromaattiset aineet

0,030

tCO2/tuotostonni

Hiilidioksidipainotettu tonni

Aromaattisten aineiden seos, joka ilmoitetaan hiilidioksidipainotettuina tonneina (CWT)

Käsittää kaikki prosessit, jotka liittyvät suoraan tai välillisesti seuraaviin aromaattisten aineiden alayksiköihin:

—	pyrolyysikaasun vetykäsittelijä

—	bentseenin/tolueenin/ksyleenin (BTX) uuttaminen

—

TDP

—

HDA

—	ksyleenin isomerointi

—	P-ksyleeniyksiköt

—	kumeenin tuotanto ja

—	sykloheksaanin tuotanto

Useita prodcom-koodeja NACE 2414 -luokassa Ks. suoria päästöjä koskeva ohjeasiakirja nro 9, jossa on täydellinen luettelo

2414

Hiilimusta

1,954

tCO2/tuotostonni

Tonni nokimustaa (myytävä yksikkö, > 96 %)

Nokimusta. Kaasumusta ja lamppumusta eivät kuulu tämän vertailutuotteen piiriin.

Käsittää kaikki prosessit, jotka liittyvät suoraan tai välillisesti nokimustan tuotantoon, sekä viimeistelyn, pakkaamisen ja soihdutuksen.

24131130

Hiili (kimrööki ja muut muualle luokittelemattomat hiilen muodot)

2414

Styreeni

0,527

tCO2/tuotostonni

Tonni styreeniä (myytävä tuote)

Styreenimonomeeri (vinyylibentseeni, CAS-numero 100-42-5)

Käsittää kaikki prosessit, jotka liittyvät suoraan tai välillisesti

—	styreenin ja

—	välituotteena syntyvän etyylibentseenin tuotantoon (määrä käytetään syötteenä styreenin tuotantoon).

24141250

Styreeni

2414

Etyleenioksidi/etyleeniglykolit

0,512

tCO2/tuotostonni

Tonni EO-ekvivalenttia (EOE). EO-ekvivalentilla tarkoitetaan EO:n määrää (massaa) yhdessä massayksikössä tiettyä glykolia

Vertailutuote etyleenioksidi/etyleeniglykoli käsittää seuraavat tuotteet:

—	etyleenioksidi (EO, korkea puhtausaste)

—	monoetyleeniglykoli (MEG, standardilaatu + kuitulaatu (korkea puhtausaste))

—	dietyleeniglykoli (DEG)

—	trietyleeniglykoli (TEG).

Tuotteiden kokonaismäärä ilmoitetaan EO-ekvivalentteina (EOE). EO-ekvivalentilla tarkoitetaan EO:n määrää (massaa) yhdessä massayksikössä tiettyä glykolia.

Käsittää kaikki prosessit, jotka liittyvät suoraan tai välillisesti seuraaviin prosessiyksiköihin: EO:n tuotanto, EO:n puhdistaminen ja glykolisektio.

24146373

Oksiraani (etyleenioksidi)

24142310

Etyleeniglykoli (etaanidioli)

24146333

2,2-oksidietanoli (dietyleeniglykoli, digoli)

2743

Sinkkielektrolyysi

4,000

MWh/tuotostonni

Tonni sinkkiä

Primaarisinkki

Käsittää kaikki prosessit, jotka liittyvät suoraan tai välillisesti sinkkielektrolyysiyksikköön, myös apulaitteet

27431230

Muokkaamaton sinkki, seostamaton (ei kuitenkaan sinkkipöly, -jauheet ja -suomut)

2743125

Muokkaamaton sinkki, seokset (ei kuitenkaan sinkkipöly, -jauheet ja -suomut)

2415

Ammoniakki

1,619

tCO2/tuotostonni

Tonni ammoniakkia, joka on valmistettu myytävänä (netto)tuotantona ja on sataprosenttisesti puhdasta

Ammoniakki (NH3), joka kirjataan tuotettuina tonneina

Käsittää kaikki prosessit, jotka liittyvät suoraan tai välillisesti ammoniakin ja välituotteena syntyvän vedyn tuotantoon.

24151075

Vedetön ammoniakki

Tuotteet, joiden osalta sähkön ja polttoaineen vaihdettavuus on vahvistettu päätöksen 2011/278/EU (3) liitteessä 1 olevassa 2 kohdassa

Päätöksen 2011/278/EU liitteessä 1 vahvistettiin, että eräiden tuotantoprosessien osalta polttoaine ja sähkö ovat vaihdettavissa. Näiden tuotteiden osalta ei ole asianmukaista asettaa tuotteen vertailuarvoa megawattitunteina tuotostonnia kohden ilmaistuna. Sen sijaan lähtökohtana ovat suorista päästöistä johdetut erityiset kasvihuonekaasupäästökäyrät. Näiden prosessien osalta tuotteiden vertailuarvot määritettiin suorien päästöjen (energia- ja prosessipäästöt) summan perusteella samoin kuin sähkön vaihdettavissa olevan osan käytöstä aiheutuvien välillisten päästöjen perusteella.

Näissä tapauksissa suuntaviivojen 27 kohdan a alakohdassa tarkoitetun enimmäistukimäärää koskevan laskentakaavan kerroin E korvataan seuraavalla termillä, jolla tuotteen vertailuarvo muunnetaan päätöksen 2011/278/EU mukaisesti sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvoksi keskimääräisen eurooppalaisen päästötasokertoimen (0,465 tCO2/MWh) perusteella:

Voimassa oleva tuotteen vertailuarvo päätöksen 2011/278/EU liitteestä I (tCO2/MWh) × osuus asianmukaisista välillisistä päästöistä (*) peruskauden aikana (%)/0,465 (t CO2/MWh).

(*)

”Osuudella asianmukaisista välillisistä päästöistä peruskauden aikana” tarkoitetaan seuraavien suhdetta:

—	asianmukaiset välilliset päästöt ja

—	suorien kokonaispäästöjen ja asianomaisten välillisten päästöjen summa päätöksen 2011/278/EU 14 artiklan mukaisesti.

(1) Vaaleanharmaalla merkittyjen tuotteiden osalta sähkön ja polttoaineiden välinen vaihdettavuus on vahvistettu ja vertailuarvo annettu hiilidioksiditonneina.

(2) Tuotantoyksiköt, määritelmät ja katetut prosessit, jotka on merkitty tummanharmaalla, perustuvat päästöoikeuksien yhdenmukaistettua maksutta tapahtuvaa jakoa koskevien unionin laajuisten siirtymäsäännösten vahvistamisesta direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan mukaisesti 27 päivänä huhtikuuta 2011 annettuun komission päätökseen 2011/278/EU.

(3) Komission päätös päästöoikeuksien yhdenmukaistettua maksutta tapahtuvaa jakoa koskevien unionin laajuisten siirtymäsäännösten vahvistamisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan mukaisesti, 27.4.2011, K(2011) 2772 lopullinen (EUVL L 130, 17.5.2011, s. 1). Päätös on sisällytetty ETA-sopimuksen liitteessä XX olevaan 21 alc kohtaan.

Lisäys IV

Alueelliset hiilidioksidin päästökertoimet, enimmäismäärä eri maantieteellisillä alueilla (tCO2/MWh)

		Sähkö
Läntinen Keski-Eurooppa	Itävalta, Belgia, Ranska, Saksa, Alankomaat, Luxemburg ja Liechtenstein	0,76
Tšekki ja Slovakia	Tšekki ja Slovakia	1,06
Iberia	Portugali ja Espanja	0,57
Pohjoismaat	Tanska, Ruotsi, Suomi ja Norja	0,67
Bulgaria		1,12
Kypros		0,75
Viro		1,12
Kreikka		0,82
Unkari		0,84
Irlanti		0,56
Italia		0,60
Latvia		0,60
Liettua		0,60
Malta		0,86
Puola		0,88
Romania		1,10
Slovenia		0,97
Yhdistynyt kuningaskunta		0,58
Islanti		0,00

Selitys: hiilidioksidin alueelliset enimmäispäästökertoimet

Jotta voitaisiin varmistaa sähköntuotannon lähteiden tasavertainen kohtelu ja välttää väärinkäyttömahdollisuudet, samaa hiilidioksidin päästökerrointa sovelletaan kaikkiin sähköntuotannon lähteisiin (tuottaminen omaan käyttöön, sähkön toimitussopimukset tai verkkojakelu) ja kaikkiin tuensaajiin kyseisessä ETA-valtiossa.

Tuen enimmäismäärän vahvistamismenetelmässä otetaan huomioon hiilidioksidin päästökerroin polttolaitosten tuottamassa sähkössä eri maantieteellisillä alueilla. Tällainen alueellinen erottelu osoittaa, miten tärkeitä fossiilisia polttoaineita käyttävät voimalat ovat loppuhinnan määräytymiselle tukkumarkkinoilla ja mikä niiden asema on marginaalilaitoksina.

Komissio määritteli ennalta edellä mainitun hiilidioksidin päästökerrointen alueellisen arvon, jotka muodostavat enimmäisarvot tuen määrää laskettaessa. ETA-valtio voi kuitenkin soveltaa kaikkiin tuensaajiin alueellaan alhaisempaa hiilidioksidin päästökerrointa.

7.11.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

L 296/51

EFTAn VALVONTAVIRANOMAISEN PÄÄTÖS

N:o 309/13/KOL,

annettu 16 päivänä heinäkuuta 2013,

Audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/13/EU (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi) 14 artiklan nojalla Norjassa toteutettavien toimenpiteiden yhteensopivuus ETA:n lainsäädännön kanssa

EFTAn VALVONTAVIRANOMAINEN, joka

ottaa huomioon ETA-sopimuksen liitteessä XI olevassa 5p kohdassa mainitun säädöksen, audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 10 päivänä maaliskuuta 2010 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/13/EU (1), jäljempänä ’säädös’, ja erityisesti sen 14 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Norja ilmoitti 22 päivänä huhtikuuta 2013 päivätyllä kirjeellä, jonka EFTAn valvontaviranomainen, jäljempänä ’valvontaviranomainen’, kirjasi vastaanotetuksi 23 päivänä huhtikuuta 2013, valvontaviranomaiselle toimenpiteistä, jotka on toteutettava direktiivin 2010/13/EU 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(2)	Valvontaviranomainen varmisti kolmen kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta, että ilmoitetut toimenpiteet ovat yhteensopivia ETA:n lainsäädännön kanssa, erityisesti siltä osin, että toimenpiteet ovat oikeasuhtaisia ja kansallinen kuulemismenettely on avoin.

(3)	Toimenpiteitä tarkastellessaan valvontaviranomainen otti huomioon Norjan tiedotusvälineiden markkinoista käytettävissä olevat tiedot.

(4)	Norjan toimenpiteisiin kuuluva luettelo yhteiskunnallisesti erityisen merkittävistä tapahtumista on laadittu selkeästi ja läpinäkyvästi. Norjassa on lisäksi käynnistetty tältä osin laajamittainen kuuleminen.

(5)

Valvontaviranomainen katsoo, että Norjan toimenpiteissä luetellut tapahtumat täyttivät vähintään kaksi seuraavista, tapahtuman yhteiskunnallista merkitystä luotettavalla tavalla ilmentävistä kriteereistä: i) tapahtuma herättää ETA:n EFTA-valtiossa erityistä kiinnostusta ja sillä on merkitystä muillekin kuin niille, jotka seuraavat säännöllisesti kyseistä urheilulajia tai toimintaa; ii) tapahtuma on yleisesti tunnustettu, sillä on erityinen kulttuurinen merkitys ETA:n EFTA-valtion kansalaisille kulttuuri-identiteetin muokkaajana; iii) tapahtumaan, joka on merkittävä kansainvälinen kilpailu tai turnaus, osallistuu maajoukkue; ja iv) tapahtuma on perinteisesti lähetetty maksuttomilla televisiokanavilla ja sillä on ollut suuret katsojamäärät.

(6)

Monet Norjan ilmoittamissa toimenpiteissä luetellut tapahtumat, kuten olympialaiset sekä miesten maailmanmestaruuskilpailut ja miesten jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut, mukaan lukien Norjan karsintaottelut, ovat direktiivin 2010/13/EU johdanto-osan 49 kappaleessa tarkoitettuja yhteiskunnallisesti merkittäviä tapahtumia.

(7)

Kesäolympialaiset ovat tapahtuma, joka herättää erityistä mielenkiintoa Norjassa, koska Norjan urheilijat ovat aina osallistuneet monenlaisiin yksilö- ja joukkuelajeihin. Norjalaiset ovat erityisen kiinnostuneita tapahtumasta, eikä kiinnostus rajoitu pelkästään urheilutapahtumia yleensä seuraavaan yleisöön. Kesäolympialaiset on perinteisesti lähetetty maksuttomilla televisiokanavilla ja niillä on ollut suuret katsojamäärät Norjassa.

(8)

Talviolympialaiset ovat vieläkin suositumpi tapahtuma, ja niillä on erittäin suuret katsojamäärät. Monet norjalaisista urheilijoista osallistuvat talviolympialaisissa yksilölajien lisäksi joukkuelajeihin. Talviolympialaiset on perinteisesti lähetetty maksuttomilla televisiokanavilla ja niillä on ollut suuret katsojamäärät Norjassa. Niitä seuraavat myös muut kuin urheilua tavanomaisesti seuraavat katsojat.

(9)

Miesten jalkapallon Euroopan- ja maailmanmestaruuskilpailut ovat kokonaisuudessaan, mukaan lukien Norjan karsintaottelut, yksi suosituimmista urheilutapahtumista Norjassa. Suuri yleisö ja tiedotusvälineet ovat erittäin kiinnostuneita Norjan joukkueen karsintaotteluista sekä loppukierroksen otteluista ja erityisesti loppuotteluista. Tapahtumat on perinteisesti lähetetty maksuttomilla televisiokanavilla, ja lähetyksillä on ollut suuret katsojamäärät. Norjassa seurataan erityisen tarkasti muiden maiden välisiä otteluita loppukierroksella, koska ne voivat vaikuttaa siihen, mitä joukkueita vastaan Norja voi joutua pelaamaan kokonaistuloksen vuoksi.

(10)

Norjassa osoitetaan suurta kiinnostusta paikallisiin jalkapalloseuroihin. Miesten jalkapallon Norjan loppuottelu on perinteisesti lähetetty maksuttomilla televisiokanavilla. Tapahtuman suuret katsojamäärät osoittavat, että yleisö on tähän mennessä ollut siitä erittäin kiinnostunut, ja se on herättänyt kiinnostusta myös paikallisten jalkapalloseurojen otteluita yleensä seuraavan yleisön ulkopuolella.

(11)

Naisten käsipallon Euroopan- ja maailmanmestaruuskilpailut (viimeisen kierroksen turnaukset) ovat tapahtumia, jotka on perinteisesti lähetetty maksuttomilla televisiokanavilla ja joilla on ollut suuret katsojamäärät. Norjan naisten kansallinen käsipallojoukkue on ollut menestyksekäs hyvin pitkän aikaa, ja se on herättänyt yleistä kiinnostusta Norjassa myös niiden keskuudessa, jotka eivät normaalisti seuraa tätä urheilulajia. Ottelut muiden valtioiden välillä kummankin tapahtuman loppukierroksella vaikuttavat otteluihin, joissa myös Norjan kansallinen joukkue voi joutua pelaamaan kokonaistuloksen vuoksi.

(12)

Kansainvälisen hiihtoliiton (FIS) pohjoismaisten hiihtolajien maailmanmestaruuskilpailut on suosittu tapahtuma Norjassa. Maastohiihto on tiiviisti sidoksissa Norjan kulttuuriin ja se on tärkeä osa Norjan kulttuuriperintöä. Tällä tapahtumalla on yleisesti tunnustettu erityinen kulttuurinen merkitys Norjan väestölle. Se on perinteisesti lähetetty maksuttomilla televisiokanavilla ja sillä on ollut suuret katsojamäärät. Tämän tapahtuman suuret katsojamäärät osoittavat, että kilpailuilla ja sen tuloksilla on erityistä merkitystä Norjassa muillekin kuin niille, jotka seuraavat säännöllisesti kyseistä urheilulajia.

(13)

FIS:n alppihiihdon maailmanmestaruuskilpailut on suosittu tapahtuma Norjassa. Alppihiihto on tiiviisti sidoksissa Norjan kulttuuriin, ja se on tärkeä osa Norjan kulttuuriperintöä. FIS:n alppihiihdon maailmanmestaruuskilpailuilla on siten yleisesti tunnustettu erityinen kulttuurinen merkitys Norjan väestölle. Norjassa on useita kilpailuita voittaneita alppihiihtäjiä, jotka ovat vaikuttaneet merkittävästi lajin kiinnostavuuteen maassa. Tapahtumalla ja sen tuloksilla on siten erityistä merkitystä Norjassa muillekin kuin niille, jotka seuraavat tavanomaisesti kyseistä urheilulajia.

(14)

FIS:n Holmenkollenin pohjoismaisten hiihtolajien maailmanmestaruuskilpailut on Oslossa Holmenkollenilla järjestettävä vuotuinen tapahtuma, ja se on osa FIS:n pohjoismaisten hiihtolajien maailmanmestaruuskilpailuja. Tapahtuma on yksi tärkeimmistä vuosittaisista urheilutapahtumista Norjassa, sillä on pitkät perinteet ja sillä on siten yleisesti tunnustettu erityinen kulttuurinen merkitys Norjan väestölle. Tapahtuma on perinteisesti lähetetty maksuttomilla televisiokanavilla ja sillä on ollut suuret katsojamäärät. Tapahtuman kulttuurisen merkityksen vuoksi sen lopputuloksella on erityistä merkitystä Norjassa muillekin kuin niille, jotka seuraavat yleensä tätä urheilulajia.

(15)

Ampumahiihdon maailmanmestaruuskilpailut on tärkeä talvitapahtuma Norjassa. Sillä on erityistä merkitystä ja se herättää suurta kiinnostusta myös niiden keskuudessa, jotka eivät yleensä seuraa tätä urheilulajia. Se on osa Norjan kulttuuri-identiteettiä ja hiihtoperinnettä. Tapahtuma on perinteisesti lähetetty maksuttomilla televisiokanavilla ja sillä on ollut suuret katsojamäärät.

(16)

Norjan toimenpiteet vaikuttavat oikeasuhtaisilta ja oikeuttavat poikkeamaan Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen 36 artiklassa määrätystä palvelujen tarjoamisen perusvapaudesta, koska kyseessä on yleisen edun mukainen pakottava syy eli tässä tapauksessa yhteiskunnallisesti merkittävien tapahtumien televisiolähetysten yleisen saatavuuden varmistaminen.

(17)

Norjan toimenpiteet ovat myös ETA:n kilpailusääntöjen mukaisia, sillä luetteloon kuuluvien tapahtumien televisiointiin kelpuutettavien lähetystoiminnan harjoittajien määritelmä pohjautuu objektiivisiin kriteereihin (vaadittu kattavuus), jotka mahdollistavat mahdollisen kilpailun näihin tapahtumiin liittyvien lähetysoikeuksien hankinnassa. Lisäksi lueteltujen tapahtumien lukumäärä ei ole niin suuri, että se voisi vääristää kilpailua maksuttomien ja maksullisten televisiolähetysten tuotantoketjun loppupään markkinoilla.

(18)

Norjan toimenpiteiden yleistä oikeasuhtaisuutta tukevat useat tekijät. Ensinnäkin se, että otetaan käyttöön 90 prosentin kynnysarvo katettavan väestömäärän osalta, lisää toimenpiteiden oikeasuhtaisuutta, koska tämä lisää sellaisten televisiotoiminnan harjoittajien määrää, jotka mahdollisesti täyttävät vaatimukset. Toiseksi luetteloon sisältyvien tapahtumien määrä on oikeasuhtainen. Kolmanneksi on otettu käyttöön järjestely, jolla ratkaistaan lähetystoiminnan harjoittajien väliset kiistat, jotka koskevat oikeudenmukaisen korvauksen maksamista lähetysoikeuksista. Lisäksi Norjan toimenpiteissä otetaan huomioon tilanteet, joissa vaatimukset täyttämättömät lähetystoiminnan harjoittajat ovat ostaneet oikeudet lueteltuihin tapahtumiin, jolloin tarkoituksena on varmistaa järjestelyt oikeuksien lisensoimiseksi vaatimukset täyttäville lähetystoiminnan harjoittajille. Tämän lisäksi Norjan toimenpiteillä ennakoidaan tilanteita, joissa vaatimukset täyttämättömät lähetystoiminnan harjoittajat ovat ostaneet oikeudet lueteltuihin tapahtumiin, ja vaatimukset täyttävät lähetystoiminnan harjoittajat eivät ole esittäneet pyyntöä, jolloin tarkoituksena on varmistaa, että vaatimukset täyttämätön lähetystoiminnan harjoittaja voi käyttää oikeuksiaan. Norjan lopullisten toimenpiteiden voimaantuloa lykätään 1 päivään heinäkuuta 2014, jotta voidaan varmistaa, että ennen tätä päivää käytävät sopimusneuvottelut voidaan saattaa päätökseen häiriöittä.

(19)	Valvontaviranomainen on antanut muille ETA:n EFTA-valtioille tiedoksi Norjan ilmoittamat toimenpiteet ja pyytänyt lausuntoa direktiivin 2010/13/EU 29 artiklan nojalla perustetulta EFTAn yhteyskomitealta. Yhteyskomitea on antanut toimenpiteistä myönteisen lausunnon,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

1 artikla

Toimenpiteet, jotka Norja toteuttaa ETA-sopimuksen liitteessä XI olevassa 5p kohdassa mainitun säädöksen, audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 10 päivänä maaliskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/13/EU, jäljempänä ’säädös’, ja erityisesti sen 14 artiklan 1 kohdan nojalla ja joita koskevan ilmoituksen viranomaiset ovat toimittaneet säädöksen 14 artiklan 2 kohdan mukaisesti 22 päivänä huhtikuuta 2013 ja jonka valvontaviranomainen on vastaanottanut 23 päivänä huhtikuuta 2013, ovat yhteensopivia ETA:n lainsäädännön kanssa.

2 artikla

Norjan on ilmoitettava valvontaviranomaiselle lopullisesti hyväksytyistä toimenpiteistä. Valvontaviranomainen julkaisee nämä toimenpiteet direktiivin 2010/13/EU 14 artiklan 2 kohdan mukaisesti Euroopan unionin virallisen lehden ETA-täydennysosassa.

3 artikla

Tämä päätös on osoitettu Norjalle.

Tehty Brysselissä 16 päivänä heinäkuuta 2013.

EFTAn valvontaviranomaisen puolesta

Sabine MONAUNI-TÖMÖRDY

Kollegion jäsen

Xavier LEWIS

Johtaja

(1) EUVL L 95, 15.4.2010, s. 1.

LIITE

Määräys yleisradiotoiminnasta ja audiovisuaalisista mediapalveluista 28 päivänä helmikuuta 1997 annetun määräyksen nro 153 muuttamisesta

Hyväksytty 9 päivänä elokuuta 2013 annetulla kuninkaan asetuksella yleisradiotoiminnasta ja audiovisuaalisista mediapalveluista 4 päivänä joulukuuta 1992 annetussa lain nro 127 2-8 §:n mukaisesti. Määräyksen esitti kulttuuriministeriö.

Muutetaan yleisradiotoiminnasta ja audiovisuaalisista mediapalveluista 28 päivänä helmikuuta 1997 annettua määräystä nro 153 seuraavasti:

Kumotaan nykyiset 5-1 ja 5-2 §:n säännökset.

Lisätään uusi 5-1 § seuraavasti:

5-1 §: Yhteiskunnallisesti merkittävät tapahtumat

Seuraavia tapahtumia pidetään yhteiskunnallisesti merkittävinä tapahtumina:

a)	Kansainvälisen olympiakomitean (KOK) järjestämät kesä- ja talviolympialaiset kokonaisuudessaan

b)	Fédération Internationale de Football Associationin (FIFA) järjestämät miesten jalkapallon maailmanmestaruuskisat kokonaisuudessaan, mukaan lukien Norjan karsintaottelut

c)	Euroopan jalkapalloliiton (UEFA) järjestämät miesten jalkapallon Euroopan-mestaruuskisat kokonaisuudessaan, mukaan lukien Norjan karsintaottelut

d)	Kansainvälisen käsipalloliiton (IHF) naisten käsipallon maailmanmestaruuskilpailut kokonaisuudessaan

e)	Euroopan käsipalloliiton (EHF) naisten käsipallon Euroopan-mestaruuskilpailut kokonaisuudessaan

f)	Norjan jalkapalloliiton (NFF) miesten jalkapallon loppuottelu

g)	Kansainvälisen hiihtoliiton (FIS) pohjoismaisten hiihtolajien maailmanmestaruuskilpailut kokonaisuudessaan

h)	Kansainvälisen hiihtoliiton (FIS) alppihiihdon maailmanmestaruuskilpailut kokonaisuudessaan

i)	FIS:n Holmenkollenin pohjoismaisten hiihtolajien maailmanmestaruuskilpailut

j)	Kansainvälisen ampumahiihtoliiton (IBU) järjestämät ampumahiihdon maailmanmestaruuskilpailut kokonaisuudessaan.

Lisätään uusi 5-2 § seuraavasti:

5-2 §: Televisiokanavat, joita vastaanottaa huomattava osuus maksuttomien televisiokanavien katsojista

Televisiokanavan vastaanottaa huomattava osuus maksuttomien televisioiden katsojista, jos sen vastaanottaa ainakin 90 prosenttia katsojista ilman lisäkustannuksia, lukuun ottamatta lupamaksua ja/tai maksua peruspaketista.

Lisätään uusi 5-3 § seuraavasti:

5-3 §: Menettelytapasäännöt ja markkinahinnan asettaminen

Televisiokanava, joka ei täytä 5-2 §:ssä tarkoitettuja vaatimuksia ja joka on hankkinut yksinoikeuden lähettää 5-1 §:n luetteloon sisältyvän tapahtuman, on velvollinen esittämään kirjallisen tarjouksen oikeuden myymisestä edelleen mille tahansa 5-2 §:n vaatimukset täyttävälle televisiokanavalle, joka hakee oikeutta tapahtuman lähettämiseksi.

b)	Edellä a kohdassa tarkoitettu tarjous on tehtävä viimeistään kuukauden kuluessa 5-2 §:n vaatimukset täyttävän televisiokanavan pyynnön vastaanottamisesta.

c)	Televisiokanavan, joka täyttää 5-2 §:n vaatimukset ja joka on saanut tarjouksen a kohdan mukaisesti, on vastattava kuukauden kuluessa tarjouksen saamisesta, hyväksyykö se sen.

Jos osapuolet eivät pääse sopimukseen 5-1 §:n luetteloon sisältyvän tapahtuman lähetysoikeuksien korvauksista, mikä tahansa osapuolista voi vaatia viimeistään kuusi kuukautta ennen tapahtumaa, että viestintäviranomainen asettaa korvaussumman tapahtuman oikeuksien käytöstä. Lähetysoikeuksien korvaukset asetetaan markkinatalouden periaatteiden mukaisesti. Viestintäviranomainen antaa ohjeita 5-1 §:n luetteloon sisältyvän tapahtuman oikeuksien jälleenmyynnin korvausehdoista markkinatalouden periaatteiden mukaisesti.

Televisiokanava, joka ei täytä 5-2 §:ssä tarkoitettuja vaatimuksia, voi käyttää yksinoikeuttaan 5-1 §:n luetteloon sisältyvään tapahtumaan ainoastaan, jos mitään a kohdan mukaisia pyyntöjä ei ole vastaanotettu viimeistään kymmenen kuukautta ennen tapahtuman järjestämistä tai jos mikään 5-2 §:n vaatimukset täyttävä televisiokanava ei hae lähetysoikeuksia markkinahintaan.

f)	Tämän säännöksen määräaikoja ei sovelleta, jos televisiokanavan oikeudenhaltija myy 5-1 §:n luetteloon sisältyvän tapahtuman televisiolähetyksen yksinoikeuden alle kymmenen kuukautta ennen 5-1 §:n luetteloon sisältyvän tapahtuman järjestämisestä.

Lisätään uusi 5-4 § seuraavasti:

5-4 §: Edellytykset tapahtuman jälki- tai koostelähetyksille

Televisiokanava, joka on saanut yhteiskunnallisesti merkittävän tapahtuman oikeudet 5-3 §:n mukaisesti, on lähetettävä koko tapahtuma suorana lähetyksenä.

Televisiokanava voi kuitenkin lähettää osia tapahtumasta suorana lähetyksenä taikka kokonaan tai osittain koosteina, jos

a)	tapahtuma järjestetään yöllä klo 00.00-06.00 GMT +1

b)	tapahtuma koostuu useista samanaikaisista tapahtumista, tai

c)	muiden tekijöiden perusteella on yleisön edun mukaista, että tapahtuma lähetetään osittain suorana lähetyksenä taikka kokonaan tai osittain koosteina.

Siirretään nykyisen 5-3 §:n säännökset uuteen 5-5 §:ään seuraavasti:

5-5 §: Televisio-oikeuksien hankkimiseen liittyvä raportointi

Televisiokanavan, joka hankkii yksinoikeudet kaikkiin tai osaan tapahtumista, jotka sisältyvät 5-1 §:n luetteloon tai muiden ETA-valtioiden yhteiskunnallisesti merkittävien tapahtumien luetteloihin, jotka Euroopan komissio tai EFTAn valvontaviranomainen on hyväksynyt ja jotka on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja viralliseen lehteen liittyvässä ETA-täydennysosassa, on raportoitava välittömästi hankinnoista Norjan viestintäviranomaiselle.

Siirretään nykyisen 5-4 §:n säännökset uuteen 5-6 §:ään.

Muutetaan 10-2 §:n 1 momenttia seuraavasti:

Norjan viestintäviranomainen voi määrätä harkinnanvaraisen arvion perusteella sakkorangaistuksia lain 3 luvun sääntöjen tai sen nojalla annettujen sääntöjen, tämän määräyksen 10-1 §:ssä mainittuja lukuun ottamatta, rikkomisesta, tai lain 6-4 §:n taikka tämän määräyksen 1-4, 2-5, 2-6, 5-3, 5-4, 5-5 §:n ja 7-6 §:n 1 kohdan rikkomisesta. Sama koskee lupaehtojen rikkomista, mihin sisältyvät lain 2-1 §:n 2 momentin mukaiset selkeästi määritellyt velvoitteet.

Muutetaan 10-3 §:n 1 momenttia seuraavasti:

Norjan viestintäviranomainen voi määrätä lain 2-1 §:n 1 ja 3 momentin, 2-2 §:n 1 momentin ja 2-2 §:n 2 momentin mukaisesti hyväksyttyjen vaatimusten ja lain 2-4 ja 2-5 §:n taikka tämän määräyksen 1-3, 1-7, 2-1, 2-2, 2-4 §:n, 7-1 §:n 2 momentin, 7-6 §:n 2 ja 4 kohdan, 7-7 ja 7-8 §:n, 7-9 §:n 2 ja 3 momentin, 7-10 ja 7-11 §:n rikkomisesta sakkorangaistuksia seuraavien sääntöjen nojalla:

Voimaantulo

Muutokset tulevat voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2014.

		ISSN 1977-0812 doi:10.3000/19770812.L_2013.296.fin
Euroopan unionin virallinen lehti		L 296

Suomenkielinen laitos	Lainsäädäntö	56. vuosikerta 7. marraskuuta 2013

Sisältö		II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset	Sivu
		ASETUKSET
	*	Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1101/2013, annettu 6 päivänä marraskuuta 2013, organismeja Enterococcus faecium DSM 7134 ja Lactobacillus rhamnosus DSM 7133 sisältävän valmisteen hyväksymisestä kasvatusvasikoiden rehun lisäaineena ja asetuksen (EY) N:o 1288/2004 muuttamisesta (hyväksynnän haltija Lactosan GmbH & Co KG) ( 1 )	1
	*	Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1102/2013, annettu 6 päivänä marraskuuta 2013, yleisessä tullietuusjärjestelmässä käytettävistä asetuksessa (ETY) N:o 2454/93 vahvistetuista alkuperäsäännöistä poikkeamisesta Guatemalan erityistilanteen huomioon ottamiseksi tiettyjen unioniin vietävien kalastustuotteiden osalta annetun täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1044/2012 muuttamisesta	4
	*	Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1103/2013, annettu 6 päivänä marraskuuta 2013, asetuksen (EU) N:o 185/2010 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse kolmansien maiden turvavaatimusten vastaavuuden tunnustamisesta ( 1 )	6
	*	Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1104/2013, annettu 6 päivänä marraskuuta 2013, nimityksen rekisteröimisestä aitojen perinteisten tuotteiden rekisteriin [Basterdsuiker / Basterdsuicker / Basterdsuijcker / Basterdsuijker / Basterd / Bastardsuiker / Bastardsuicker / Bastardsuijcker / Bastardsuijker / Bastard / Bastert / Bastertsuiker (APT)]	8
		Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1105/2013, annettu 6 päivänä marraskuuta 2013, kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi	10
		DIREKTIIVIT
	*	Neuvoston direktiivi 2013/51/Euratom, annettu 22 päivänä lokakuuta 2013, väestön terveyden suojelemista ihmisten käyttöön tarkoitetussa vedessä olevilta radioaktiivisilta aineilta koskevista vaatimuksista	12
		PÄÄTÖKSET
		2013/638/EU
	*	Komission päätös, annettu 12 päivänä elokuuta 2013, olennaisista vaatimuksista, jotka liittyvät SOLAS-sopimuksen ulkopuolelle jääviin merialuksiin asennettavaksi tarkoitettuihin radiolaitteisiin, joiden tarkoituksena on osallistua merenkulun maailmanlaajuiseen hätä- ja turvallisuusjärjestelmään (GMDSS) (tiedoksiannettu numerolla C(2013) 5185)	22
		2013/639/EU
	*	Komission päätös, annettu 6 päivänä marraskuuta 2013, tiettyjen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien raudasta tai teräksestä valmistettujen saumattomien putkien, joiden ulkoläpimitta on suurempi kuin 406,4 mm, tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn päättämisestä	24

	III Muut säädökset
	EUROOPAN TALOUSALUE
*	EFTAn valvontaviranomaisen päätös N:o 522/12/KOL, annettu 19 päivänä joulukuuta 2012, valtiontukea koskevien menettelysääntöjen ja aineellisten sääntöjen muuttamisesta 87. kerran sisällyttämällä niihin valtiontukea koskeva uusi luku osana Euroopan unionin päästökauppajärjestelmää vuoden 2012 jälkeen	25
*	EFTAn valvontaviranomaisen päätös N:o 309/13/KOL, annettu 16 päivänä heinäkuuta 2013, Audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/13/EU (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi) 14 artiklan nojalla Norjassa toteutettavien toimenpiteiden yhteensopivuus ETA:n lainsäädännön kanssa	51

	Oikaisuja
*	Oikaisu neuvoston täytäntöönpanoasetukseen (EU) N:o 543/2012, annettu 25 päivänä kesäkuuta 2012, Afganistanin tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, ryhmiin, yrityksiin ja yhteisöihin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 753/2011 11 artiklan 1 kohdan täytäntöönpanosta (EUVL L 165, 26.6.2012)	56
*	Oikaisu neuvoston täytäntöönpanopäätökseen 2012/334/YUTP, annettu 25 päivänä kesäkuuta 2012, Afganistanin tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, ryhmiin, yrityksiin ja yhteisöihin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2011/486/YUTP täytäntöönpanosta (EUVL L 165, 26.6.2012)	56

Järjestysnumero	CN-koodi	Tavaran kuvaus	Ajanjakso	Määrä (tonnia, nettopaino)
09.1627	ex 1604 14 16	Keitetyt, jäädytetyt ja tyhjöpakatut tonnikalafileet (ns. ”loins”)	1.1.2012–31.12.2012	1 975 tonnia
09.1627	ex 1604 14 16	Keitetyt, jäädytetyt ja tyhjöpakatut tonnikalafileet (ns. ”loins”)	1.1.2013–30.6.2013	987,5 tonnia
09.1627	ex 1604 14 16	Keitetyt, jäädytetyt ja tyhjöpakatut tonnikalafileet (ns. ”loins”)	1.7.2013–31.12.2013	987,5 tonnia”

(EUR/100 kg)
CN-koodi	Kolmansien maiden koodi (1)	Kiinteä tuontiarvo
0702 00 00	AL	40,5
	MA	42,3
	MK	40,5
	ZZ	41,1
0707 00 05	AL	46,6
	EG	177,3
	MK	69,6
	TR	146,7
	ZZ	110,1
0709 93 10	AL	48,7
	MA	82,6
	TR	151,9
	ZZ	94,4
0805 20 10	AU	136,9
	MA	82,9
	ZA	153,1
	ZZ	124,3
0805 20 30, 0805 20 50, 0805 20 70, 0805 20 90	PE	123,5
	SZ	55,7
	TR	74,2
	UY	92,8
	ZA	132,7
	ZZ	95,8
0805 50 10	TR	77,6
	ZA	54,2
	ZZ	65,9
0806 10 10	BR	237,2
	PE	270,1
	TR	164,5
	ZZ	223,9
0808 10 80	BA	66,4
	CL	210,3
	NZ	141,4
	US	132,4
	ZA	148,0
	ZZ	139,7
0808 30 90	CN	72,8
	TR	118,4
	ZZ	95,6