14.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 218/1

(1)

Kansainvälinen työjärjestö (ILO) hyväksyi 23 päivänä helmikuuta 2006 merityötä koskevan yleissopimuksen, 2006, jäljempänä ’vuoden 2006 merityöyleissopimus’, jonka avulla haluttiin laatia yksi yhtenäinen asiakirja, joka mahdollisuuksien mukaan sisältää kaikkien voimassa olevien kansainvälisten merityötä koskevien yleissopimusten ja suositusten ajanmukaiset määräykset sekä ne perusperiaatteet, jotka sisältyvät muihin kansainvälisiin työoikeutta koskeviin yleissopimuksiin.

(2)

Neuvoston päätöksellä 2007/431/EY (3) jäsenvaltiot on valtuutettu ratifioimaan, Euroopan yhteisön edun vuoksi, vuoden 2006 merityöyleissopimus. Jäsenvaltioiden olisi siksi ratifioitava se mahdollisimman pian.

(3)

Kun jäsenvaltiot suorittavat satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta 23 päivänä huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/16/EY (4) mukaisia satamavaltiotarkastuksia, jotka koskevat sellaisten yleissopimusten alaan kuuluvia asioita, joita ne eivät ole vielä ratifioineet ja joissa määrätään, että asianmukaisesti valtuutettujen virkailijoiden on tarkastettava jokainen alus, kun alus on toisen sopimusvaltion tai -osapuolen satamassa, näiden jäsenvaltioiden olisi pyrittävä kaikin keinoin noudattamaan kyseisten yleissopimusten mukaisia menettelyjä ja käytäntöjä ja niiden olisi näin ollen pidättäydyttävä raportoimasta satamavaltiovalvonnasta Kansainväliselle merenkulkujärjestölle (IMO) ja/tai ILO:lle. Jäsenvaltioiden, jotka eivät direktiivin 2009/16/EY voimaantuloajankohtana ole vielä ratifioineet jotakin sen soveltamisalaan kuuluvaa kansainvälistä yleissopimusta, olisi kaikin tavoin pyrittävä järjestämään samanlaiset olosuhteet aluksillaan kulloinkin kyseessä olevan yleissopimuksen vaatimusten mukaisesti.

(4)

Jotta voitaisiin varmistaa yhdenmukaistettu lähestymistapa, kun jäsenvaltiot panevat tehokkaasti täytäntöön kansainvälisiä normeja sekä lippuvaltio- että satamavaltiovalvontaan kuuluvissa tarkastuksissa, ja välttää ristiriita kansainvälisen ja unionin oikeuden välillä, jäsenvaltioiden olisi pyrittävä ratifioimaan yleissopimukset siihen päivään mennessä, jona ne tulevat voimaan, ainakin niiltä osin, jotka kuuluvat unionin toimivaltaan.

(5)

Vuoden 2006 merityöyleissopimuksessa määritetään merityötä koskevat normit, joita on sovellettava kaikkiin merenkulkijoihin riippumatta heidän kansalaisuudestaan tai siitä, minkä valtion lipun alla purjehtivalla aluksella he työskentelevät.

(6)

Direktiivin 2009/16/EY soveltamiseksi on suotavaa, että käsitteiden ”merenkulkija” ja ”laivaväki” tai ”miehistö” määrittelemisen sijaan nuo käsitteet ymmärretään kulloisessakin asiayhteydessä siten kuin ne on määritelty tai ymmärretään asiaankuuluvissa kansainvälisissä yleissopimuksissa. Erityisesti sellaisten asioiden osalta, jotka liittyvät vuoden 2006 merityöyleissopimuksen täytäntöönpanoon, käsitteen ”laivaväki” tai ”miehistö” olisi katsottava tarkoittavan vuoden 2006 merityöyleissopimuksessa määriteltyä ”merenkulkijaa”.

(7)

Kaikkien sellaisten tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien asioiden osalta, jotka liittyvät vuoden 2006 merityöyleissopimuksen täytäntöönpanoon, mukaan lukien niiden alusten osalta, joihin ei sovelleta kansainvälistä turvallisuusjohtamissäännöstöä, direktiivissä 2009/16/EY olevien viittausten ”yhtiöön” olisi katsottava tarkoittavan ”laivanvarustajaa” sellaisena kuin tämä on määritelty vuoden 2006 merityöyleissopimuksen asiaankuuluvassa määräyksessä, sillä viimeksi mainittu määritelmä soveltuu paremmin vuoden 2006 merityöyleissopimuksen erityisiin tarpeisiin.

(8)

Merkittävä osa vuoden 2006 merityöyleissopimuksen normeista on pantu täytäntöön unionin oikeudessa Euroopan yhteisön kansallisten varustamoyhdistysten keskusjärjestön (ECSA) ja Euroopan kuljetustyöntekijöiden liiton (ETF) merityötä koskevasta yleissopimuksesta, 2006, tekemän sopimuksen täytäntöönpanosta 16 päivänä helmikuuta 2009 annetulla neuvoston direktiivillä 2009/13/EY (5) ja Euroopan yhteisön kansallisten varustamoyhdistysten keskusjärjestön (ECSA) ja Euroopan unionin kuljetusalojen ammattiliiton (FST) tekemästä, merenkulkijoiden työajan järjestämistä koskevasta sopimuksesta 21 päivänä kesäkuuta 1999 annetulla neuvoston direktiivillä 1999/63/EY (6). Jäsenvaltioiden on saatettava voimaan sellaiset vuoden 2006 merityöyleissopimuksen normit, jotka kuuluvat direktiivin 2009/13/EY tai direktiivin 1999/63/EY soveltamisalaan, noiden direktiivien mukaisesti.

(9)

Yleisenä periaatteena on, että tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi toteutettavat toimenpiteet eivät saisi missään tapauksessa olla peruste sille, että jäsenvaltiot alentavat jäsenvaltioiden lipun alla purjehtivilla aluksilla työskentelevien merenkulkijoiden suojelun yleistä tasoa, joka perustuu sovellettavaan sosiaaliturvaa koskevaan unionin oikeuteen.

(10)

Vuoden 2006 merityöyleissopimus sisältää täytäntöönpanomääräyksiä, joissa määritellään satamavaltioiden suorittamasta alusten valvonnasta vastaavien valtioiden velvollisuudet. Jotta voitaisiin suojella turvallisuutta ja välttää kilpailun vääristyminen, jäsenvaltioiden olisi voitava tarkastaa, että vuoden 2006 merityöyleissopimuksen määräyksiä noudatetaan kaikilla niiden satamissa tai ankkuripaikoissa käyvillä aluksilla riippumatta siitä, minkä valtion lipun alla alukset purjehtivat.

(11)

Satamavaltioiden suorittamaa valvontaa säännellään direktiivillä 2009/16/EY, ja siinä olisi sisällytettävä vuoden 2006 merityöyleissopimus niihin yleissopimuksiin, joiden täytäntöönpanon jäsenvaltioiden viranomaiset tarkastavat unionin satamissa.

(12)

Suorittaessaan satamavaltioiden valvontaan liittyviä tarkastuksia direktiivin 2009/16/EY mukaisesti jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon vuoden 2006 merityöyleissopimuksen määräykset, joiden mukaan merityösertifikaatti ja merityöehtojen noudattamista koskeva ilmoitus on hyväksyttävä ensisijaisena osoituksena vuoden 2006 merityöyleissopimuksen vaatimusten noudattamisesta.

(13)

Unionin oikeudessa olisi otettava huomioon myös vuoden 2006 merityöyleissopimuksessa määrätyt menettelyt, jotka koskevat vuoden 2006 merityöyleissopimuksen alaan kuuluvista kysymyksistä maissa tehtyjen valitusten käsittelyä.

(14)

Jotta voidaan varmistaa direktiivin 2009/16/EY yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä. Komissiolla olisi oltava oikeus hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä seuraavia tarkoituksia varten: niiden yleisten riskitekijöiden tarkastelua varten, jotka liittyvät erityisesti lippuvaltioon sekä yhtiön toimintaan liittyviin perusteisiin; yhdenmukaisten edellytysten varmistamiseksi laajennettujen tarkastusten soveltamisalaa varten, niiden piiriin kuuluvat riskialueet mukaan lukien; yhdenmukaisten edellytysten varmistamiseksi laivojen tarkastuksia ja turvatarkastuksia koskevia menettelyjä varten; sellaisen yhtenäistetyn sähköisen lomakkeen hyväksymistä varten, jota käytetään vuoden 2006 merityöyleissopimukseen liittyvien valitusten ilmoittamiseen; sellaisten yhdenmukaistettujen menettelyjen täytäntöönpanemiseksi, joita käytetään luotsien ja satamaviranomaisten tai -organisaatioiden havaitsemista ilmeisistä sääntöjenvastaisuuksista sekä jäsenvaltioiden toteuttamien jakotoimenpiteiden ilmoittamiseen; sekä sellaisia yhtiöitä koskevien tietojen julkaisemista koskevien yksityiskohtaisten järjestelyjen vahvistamiseen, joiden toiminnan laatu on heikko tai erittäin heikko, sekä asiaa koskevien tietojen koontamista koskevat perusteet ja ajan tasalle saattamisen tiheys. Nämä ovat erittäin teknisiä toimenpiteitä, jotka on toteutettava mainitulla direktiivillä vahvistettujen periaatteiden ja perusteiden mukaisesti. Tätä valtaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (7) mukaisesti.

(15)

Jos tässä direktiivissä tarkoitettu komitea ei anna lausuntoa komission ehdotuksesta täytäntöönpanosäädökseksi, komission ei olisi annettava tällaisia täytäntöönpanosäädöksiä, jotka liittyvät menetelmiin, joita noudatetaan tarkasteltaessa erityisesti lippuvaltioon liittyvien perusteiden ja yhtiön toimintaan liittyvien perusteiden yleisiä riskitekijöitä, jotka liittyvät luotsien ja satamaviranomaisten tai -organisaatioiden tekemiin ilmoituksiin, mukaan lukien yhdenmukaistetut menettelyt, joita käytetään ilmoitettaessa luotsien ja satamaviranomaisten tai -organisaatioiden havaitsemista ilmeisistä sääntöjenvastaisuuksista ja jäsenvaltioiden jatkotoimenpiteistä, sekä yksityiskohtaisiin järjestelyihin, jotka koskevat tietojen julkaisemista yhtiöistä, joiden toiminnan laatu on heikko tai erittäin heikko.

(16)

Antaessaan täytäntöönpanoa koskevia sääntöjä komission olisi erityisesti otettava huomioon tarkastusjärjestelmän käytöstä unionissa kertynyt asiantuntemus ja siitä saatu kokemus sekä käytettävä hyväksi Pariisissa 26 päivänä tammikuuta 1982 allekirjoitetun satamavaltioiden harjoittamaa tarkastustoimintaa koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan, jäljempänä ’Pariisin pöytäkirja’, ajan tasalle saatetun version mukaista asiantuntemusta.

(17)

Täytäntöönpanosäännöt, mukaan lukien viittaukset Pariisin pöytäkirjan ohjeisiin ja suuntaviivoihin, eivät saisi vaikeuttaa tarkastajien tai toimivaltaisen viranomaisen ammatillisen harkinnan käyttöä ja vaarantaa direktiivissä 2009/16/EY säädettyä joustavuutta.

(18)

Direktiivissä 2009/16/EY tarkoitettua tarkastustietokantaa olisi mukautettava ja kehitettävä tällä direktiivillä tehtyjen muutosten tai Pariisin pöytäkirjan puitteissa tehtyjen muutosten mukaisesti.

(19)

Pariisin pöytäkirjan tarkoituksena on poistaa käytöstä alikuntoiset alukset sellaisen yhdenmukaistetun satamavaltioiden valvontajärjestelmän avulla, johon kuuluu satamassa, myös jäsenvaltioiden satamissa, käyvien alusten yhteensovitettu tarkastaminen Pariisin pöytäkirjan alueella. Näillä tarkastuksilla pyritään varmistamaan, että alukset täyttävät kansainväliset turvallisuus-, turvatoimi- ja ympäristönormit ja että merenkulkijoilla on asianmukaiset, voimassa olevien kansainvälisten yleissopimusten mukaiset asumis- ja työskentelyolosuhteet. Kun tarkastuksia suoritetaan ja kun viitataan Pariisin pöytäkirjan ohjeisiin ja suuntaviivoihin, on otettava huomioon, että nämä ohjeet ja suuntaviivat on laadittu ja hyväksytty yhdenmukaisuuden varmistamiseksi ja tarkastusten ohjaamiseksi siten, että helpotetaan mahdollisimman pitkälle menevää lähentymistä.

(20)

Aluksella suoritettava merenkulkijoiden asumis- ja työskentelyolosuhteiden tarkastus, ja heidän koulutuksensa ja pätevyytensä tarkastus sen varmistamiseksi, että ne täyttävät vuoden 2006 merityöyleissopimuksen vaatimukset, edellyttävät tarvittavan koulutuksen järjestämistä tarkastajille. Euroopan meriturvallisuusviraston ja jäsenvaltioiden olisi edistettävä tarkastajien kouluttamista, jotta voidaan tarkastaa, että vuoden 2006 merityöyleissopimuksen vaatimuksia noudatetaan.

(21)

Jotta komissio voisi saattaa asiaankuuluvat menettelyt ajan tasalle nopeasti ja siten edistää merenkulkualan tasavertaisia toimintaedellytyksiä kaikkialla maailmassa, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan direktiivin 2009/16/EY liitettä VI, jossa on luettelo Pariisin pöytäkirjassa vahvistetuista ohjeista, jotta jäsenvaltioiden alueella sovellettavat ja täytäntöön pantavat menettelyt ovat yhdenmukaiset kansainvälisellä tasolla sovittujen menettelyjen kanssa sekä asiaa koskevien yleissopimusten mukaiset. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(22)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(23)

Direktiivi 2009/16/EY olisi sen vuoksi muutettava tämän mukaisesti.

(24)

Vuoden 2006 merityöyleissopimuksen VIII artiklan mukaan mainittu yleissopimus tulee voimaan 12 kuukauden kuluttua päivästä, jona on rekisteröity ainakin 30:n ILO:n sellaisen jäsenen ratifiointi, joiden osuus maailman bruttovetoisuudesta on 33 prosenttia. Tämä ehto täyttyi 20 päivänä elokuuta 2012, ja vuoden 2006 merityöyleissopimus tulee voimaan 20 päivänä elokuuta 2013.

(25)

Tämän direktiivin olisi tultava voimaan samana päivänä kuin vuoden 2006 merityöyleissopimus,

1)

Muutetaan 2 artikla seuraavasti:

2)

Muutetaan 3 artikla seuraavasti:

3)

Kumotaan 8 artiklan 4 kohta.

4)

Korvataan 10 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Siirretään komissiolle täytäntöönpanovalta toteuttaa menetelmiä niiden yleisten riskitekijöiden tarkastelua varten, jotka liittyvät erityisesti lippuvaltioon sekä yhtiön toimintaan liittyviin perusteisiin. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 31 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.”

5)

Korvataan 14 artiklan 4 kohta seuraavasti:

”4.   Laajennetun tarkastuksen soveltamisala ja sen yhteydessä tarkastettavat riskikohteet esitetään liitteessä VII. Komissio voi hyväksyä yksityiskohtaisia toimenpiteitä liitteen VII yhdenmukaisten soveltamisedellytysten varmistamiseksi. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 31 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.”

6)

Korvataan 15 artiklan 4 kohta seuraavasti:

”4.   Komissio voi hyväksyä yksityiskohtaisia toimenpiteitä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen menettelyjen ja 2 kohdassa tarkoitettujen turvatarkastusten yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 31 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.”

7)

Lisätään 17 artiklaan kohdat seuraavasti:

”Jos yksityiskohtaisen tarkastuksen perusteella havaitaan, että asumis- ja työskentelyolosuhteet aluksella eivät vastaa vuoden 2006 merityöyleissopimuksen vaatimuksia, tarkastajan on ilmoitettava puutteista viipymättä aluksen päällikölle ja vaadittava korjaamaan ne tietyssä määräajassa.

Jos tarkastaja katsoo, että tällaiset puutteet ovat merkittäviä tai jos ne liittyvät liitteessä V olevan A osan 19 kohdan mukaisesti tehtyyn valitukseen, tarkastajan on ilmoitettava puutteista myös asiaankuuluville merenkulkijoiden ja laivanvarustajien järjestöille jäsenvaltiossa, jossa tarkastus suoritetaan, ja hän voi

Vuoden 2006 merityöyleissopimukseen liittyvissä asioissa jäsenvaltiolla, jossa tarkastus suoritetaan, on oikeus välittää Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle jäljennös tarkastajan raportista ja liittää siihen lippuvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta asetetussa määräajassa mahdollisesti saatu vastaus, jotta voidaan toteuttaa tarpeellisiksi katsotut ja tarkoituksenmukaiset toimet sen varmistamiseksi, että kyseiset tiedot kirjataan ja niistä tiedotetaan niille osapuolille, jotka halutessaan voivat ryhtyä asian johdosta tarpeellisiin vastatoimenpiteisiin.”

8)

Korvataan 18 artiklan neljäs kohta seuraavasti:

”Valittajan henkilöllisyyttä ei saa paljastaa kyseisen aluksen päällikölle eikä omistajalle. Tarkastajan on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet varmistaakseen merenkulkijoiden tekemien valitusten luottamuksellisuuden, myös varmistamalla, että merenkulkijoiden haastattelut toteutetaan luottamuksellisesti.”

9)

Lisätään artikla seuraavasti:

”18 a artikla

Vuoden 2006 merityöyleissopimusta koskevien valitusten maissa tapahtuva käsittely

1.   Merenkulkija voi tehdä valituksen, joka koskee vuoden 2006 merityöyleissopimuksen vaatimusten rikkomista, merenkulkijoiden oikeudet mukaan luettuina, tarkastajalle siinä satamassa, johon merenkulkijan alus on poikennut. Tällaisissa tapauksissa tarkastajan on alustavasti tutkittava asia.

2.   Alustavan tutkimuksen yhteydessä on valituksen luonteesta riippuen tarkastettava tarvittaessa myös se, onko asiassa noudatettu vuoden 2006 merityöyleissopimuksen säännön 5.1.5 mukaista aluksella tapahtuvaa valitusmenettelyä. Tarkastaja voi myös suorittaa yksityiskohtaisen tarkastuksen tämän direktiivin 13 artiklan mukaisesti.

3.   Tarkastajan on pyrittävä tapauksen mukaan ratkaisemaan valitus aluksella.

4.   Jos tutkimuksessa tai tarkastuksessa todetaan vaatimustenvastaisuus, joka kuuluu 19 artiklan soveltamisalaan, sovelletaan mainittua artiklaa.

5.   Jos 4 kohta ei sovellu ja jotakin merenkulkijan valitusta, joka koskee vuoden 2006 merityöyleissopimuksen alaan kuuluvia asioita, ei ole voitu ratkaista aluksella, tarkastajan on viipymättä ilmoitettava asiasta lippuvaltiolle ja pyydettävä sitä tietyn määräajan kuluessa antamaan ohjeita ja esittämään suunnitelma korjaaviksi toimiksi. Kertomus kaikista suoritetuista tarkastuksista on toimitettava sähköisesti 24 artiklassa tarkoitettuun tarkastustietokantaan.

6.   Jos valitusta ei ole voitu ratkaista 5 kohdan mukaisilla toimilla, satamavaltion on toimitettava Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle tarkastuskertomuksen jäljennös ja liitettävä siihen lippuvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta asetetussa määräajassa mahdollisesti saatu vastaus. Asiasta on tiedotettava samalla tavalla myös satamavaltion asiaankuuluville merenkulkijoiden ja laivanvarustajien järjestöille. Satamavaltion on lisäksi toimitettava ratkaistuja valituksia koskevat tilastot ja tiedot säännöllisesti Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle.

Tällainen toimittaminen on suoritettava, jotta tällaisten asianmukaisiksi ja tarkoituksenmukaisiksi katsottujen toimien perusteella pidetään rekisteriä tällaisista tiedoista ja tuodaan ne niiden osapuolten, myös merenkulkijoiden ja laivanvarustajien järjestöjen, tietoon, jotka voivat olla kiinnostuneita ryhtymään asian johdosta tarpeellisiin vastatoimenpiteisiin.

7.   Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle siirretään täytäntöönpanovalta hyväksyä yhtenäistetty sähköinen lomake ja menettely, joita käytetään ilmoitettaessa jäsenvaltioiden toteuttamista seurantatoimista. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 31 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

8.   Tämä artikla ei rajoita 18 artiklan soveltamista. Mainitun 18 artiklan neljättä kohtaa sovelletaan myös vuoden 2006 merityöyleissopimuksen alaan kuuluviin asioihin liittyviin valituksiin.”

10)

Muutetaan 19 artikla seuraavasti:

11)

Korvataan 23 artiklan 5 kohta seuraavasti:

”5.   Siirretään komissiolle täytäntöönpanovalta hyväksyä toimenpiteitä tämän artiklan täytäntöönpanemiseksi, mukaan lukien yhdenmukaistetut menettelyt, joita käytetään luotsien ja satamaviranomaisten tai -organisaatioiden havaitsemien ilmeisten sääntöjenvastaisuuksien ja jäsenvaltioiden toteuttamien jatkotoimenpiteiden ilmoittamiseen. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 31 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.”

12)

Korvataan 27 artiklan toinen kohta seuraavasti:

”Siirretään komissiolle täytäntöönpanovalta vahvistaa ensimmäisessä kohdassa tarkoitettujen tietojen julkaisemista koskevat yksityiskohtaiset järjestelyt, asiaa koskevien tietojen koontamista koskevat perusteet ja ajan tasalle saattamisen tiheys. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 31 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.”

13)

Lisätään artiklat seuraavasti:

”30 a artikla

Delegoidut säädökset

Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 30 b artiklan mukaisesti liitteen VI muuttamiseksi niin, että mainitussa liitteessä esitettyyn luetteloon lisätään Pariisin pöytäkirjalla perustetun järjestön hyväksymiä uusia satamavaltioiden suorittamaa valvontaa koskevia ohjeita.

30 b artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.   Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.   Siirretään komissiolle 20 päivästä elokuuta 2013 viiden vuoden ajaksi 30 a artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 30 a artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.   Edellä olevan 30 a artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.”

14)

Korvataan 31 artikla seuraavasti:

”31 artikla

Komitea

1.   Komissiota avustaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2099/2002 (8) 3 artiklalla perustettu meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevä komitea (COSS-komitea). Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

Jos komitea ei anna lausuntoa ehdotuksesta täytäntöönpanosäädökseksi, joka on määrä hyväksyä 10 artiklan 3 kohdan, 23 artiklan 5 kohdan ja 27 artiklan toisen kohdan mukaisesti, komissio ei hyväksy tuota ehdotusta täytäntöönpanosäädökseksi ja tuolloin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan 4 kohdan kolmatta alakohtaa.

15)

Kumotaan 32 artikla.

16)

Korvataan 33 artikla seuraavasti:

”33 artikla

Täytäntöönpanoa koskevat säännöt

Vahvistaessaan 10 artiklan 3 kohdassa, 14 artiklan 4 kohdassa, 15 artiklan 4 kohdassa, 18 a artiklan 7 kohdassa, 23 artiklan 5 kohdassa ja 27 artiklassa tarkoitettuja täytäntöönpanoa koskevia sääntöjä 31 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen menettelyjen mukaisesti komissio valvoo erityisesti, että näissä säännöissä otetaan huomioon unionin tarkastusjärjestelmästä saatu kokemus ja hyödynnetään Pariisin pöytäkirjan asiantuntemusta.”

17)

Muutetaan liitteessä I oleva II osan 2B kohta seuraavasti:

18)

Muutetaan liite IV seuraavasti:

19)

Lisätään liitteessä V olevaan A osaan kohdat seuraavasti:

20)

Muutetaan liitteessä X oleva 3.10 kohta seuraavasti:

14.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 218/8

(1)

Tämän direktiivin tavoitteina on lähentää tietojärjestelmiin kohdistuvia hyökkäyksiä koskevaa jäsenvaltioiden rikosoikeutta vahvistamalla vähimmäissäännöt rikosten määrittelylle ja sovellettaville seuraamuksille sekä parantaa yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten välillä, jäsenvaltioiden poliisi- ja muut erikoistuneet lainvalvontaviranomaiset mukaan luettuina, ja unionin toimivaltaisten erityisvirastojen ja -elinten, kuten Eurojust, Europol ja sen Euroopan verkkorikostorjuntakeskus, sekä Euroopan verkko- ja tietoturvaviraston (ENISA) välillä.

(2)

Tietojärjestelmät ovat tärkeä osa poliittista, sosiaalista ja taloudellista vuorovaikutusta unionissa. Yhteiskunta on yhä enemmän riippuvainen tällaisista järjestelmistä. Sisämarkkinoiden sekä kilpailukykyisen ja innovoivan talouden kehittämisen kannalta on erittäin tärkeää, että nämä järjestelmät toimivat sujuvasti ja turvallisesti unionissa. Tietojärjestelmien asianmukaisen suojelun tason varmistamisen olisi oltava osa tehokkaita ja kattavia puitteita ehkäisytoimille, jotka liittyvät tietoverkkorikollisuuden vastaisiin rikosoikeudellisiin toimiin.

(3)

Tietojärjestelmiä vastaan tehdyt hyökkäykset ja erityisesti järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvät hyökkäykset ovat kasvava uhka unionissa ja maailmanlaajuisesti, ja samalla tietojärjestelmiin kohdistuvien terrorihyökkäysten tai poliittisista syistä tapahtuvien hyökkäysten mahdollisuus herättää lisääntyvää huolta, sillä tietojärjestelmät ovat osa jäsenvaltioiden ja unionin elintärkeää infrastruktuuria. Koska hyökkäykset uhkaavat turvallisemman tietoyhteiskunnan sekä vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen toteuttamista, niihin on varauduttava unionin tasolla ja ne edellyttävät tehokkaampaa kansainvälistä yhteistyötä ja yhteensovittamista.

(4)

Unionissa on useita elintärkeitä infrastruktuureja, joiden vahingoittumisella tai tuhoutumisella olisi huomattava rajatylittävä vaikutus. Elintärkeiden infrastruktuurien suojaamisvalmiuksia on lisättävä unionissa, joten toimenpiteitä verkkohyökkäysten torjumiseksi olisi tästä syystä täydennettävä ankarilla rikosoikeudellisilla seuraamuksilla, jotka kuvastavat tällaisten hyökkäysten vakavuutta. Elintärkeänä infrastruktuurina voidaan pitää sellaisia jäsenvaltioissa sijaitsevia hyödykkeitä ja järjestelmiä tai niiden osia, jotka ovat keskeisiä yhteiskunnan välttämättömien toimintojen, terveydenhuollon, turvallisuuden, turvatoimien sekä väestön taloudellisen tai sosiaalisen hyvinvoinnin ylläpitämiseksi, kuten voimalat, liikenneverkot tai julkiset verkot, ja joiden vahingoittumisella tai tuhoutumisella olisi merkittävä vaikutus jäsenvaltioon sen vuoksi, että näitä toimintoja ei kyetä ylläpitämään.

(5)

On todisteita siitä, että jäsenvaltioiden tai julkisen tai yksityisen sektorin tiettyjen toimintojen kannalta elintärkeitä tietojärjestelmiä vastaan pyritään tekemään entistä vaarallisempia ja toistuvia laajamittaisia hyökkäyksiä. Tähän suuntaukseen liittyvät entistä pidemmälle kehitetyt menetelmät, kuten niin kutsuttujen bottiverkkojen luominen ja käyttö, mihin liittyy rikoksen useita eri vaiheita, joista jokainen yksin voi olla vakava riski yleiselle edulle. Tällä direktiivillä pyritään muun muassa ottamaan käyttöön rikosoikeudellisia seuraamuksia, jotka koskevat bottiverkkojen luomista eli sitä, että perustetaan etähallinta merkittävälle määrälle tietokoneita tartuttamalla ne haittaohjelmilla kohdennettujen verkkohyökkäysten kautta. Kun bottiverkko on luotu, bottiverkon muodostavat tartunnan saaneet tietokoneet on mahdollista aktivoida tietokoneiden käyttäjien tietämättä sellaisen tässä direktiivissä tarkoitetun laajamittaisen verkkohyökkäyksen käynnistämiseksi, joka yleensä kykenee aiheuttamaan vakavaa vahinkoa. Jäsenvaltiot voivat määritellä vakavan vahingon kansallisen lakinsa ja käytäntönsä mukaisesti, ja siihen voi kuulua yleiseltä merkitykseltään huomattavien järjestelmäpalvelujen vahingoittaminen tai huomattavien taloudellisten menetysten taikka henkilötietojen tai arkaluonteisten tietojen häviämisen aiheuttaminen.

(6)

Laajamittaiset verkkohyökkäykset voivat aiheuttaa merkittäviä taloudellisia vahinkoja keskeyttämällä tietojärjestelmät ja viestinnän sekä aiheuttamalla kaupallisesti tärkeiden luottamuksellisten tietojen tai muun datan menetyksen tai muuttumisen. Erityisesti olisi kiinnitettävä huomiota innovatiivisten pienten ja keskisuurten yritysten tietoisuuden lisäämiseen tällaisista uhkista ja niiden haavoittuvaisuudesta tällaisten hyökkäysten osalta, koska ne ovat entistä riippuvaisempia tietojärjestelmien moitteettomasta toiminnasta ja saatavuudesta ja niillä on usein rajoitetut voimavarat tietoturvallisuutta varten.

(7)

Alan yhteiset määritelmät ovat tärkeitä sen varmistamiseksi, että jäsenvaltioilla on yhdenmukainen linja tämän direktiivin soveltamisessa.

(8)

Rikostunnusmerkistöjen osalta on tarpeen omaksua yhteinen linja ottamalla käyttöön yhteinen rikosmääritelmä laittomista tunkeutumisista tietojärjestelmään, laittomasta järjestelmän häirinnästä, laittomasta datan vahingoittamisesta ja viestintäsalaisuuden loukkaamisesta (tietojen laiton hankkiminen).

(9)

Viestintäsalaisuuden loukkaamiseen (tietojen laiton hankkiminen) kuuluvat viestin sisällön kuunteleminen, seuranta tai valvonta ja tietosisällön hankkiminen joko suoraan tunkeutumalla tietojärjestelmään ja käyttämällä sitä tai epäsuorasti teknisin keinoin käyttämällä elektronista salakuuntelua tai salakuuntelulaitteita, mutta se ei välttämättä rajoitu näihin.

(10)

Jäsenvaltioiden olisi säädettävä tietojärjestelmiin kohdistuvista hyökkäyksistä määrättävistä seuraamuksista. Näiden seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia, ja niihin olisi kuuluttava vankeusrangaistus ja/tai sakko.

(11)

Tässä direktiivissä säädetään rikosoikeudellisista seuraamuksista ainakin niiden tapausten osalta, jotka eivät ole vähäisiä. Jäsenvaltiot voivat kansallisen lakinsa ja käytäntönsä mukaisesti määritellä, mikä on vähäinen tapaus. Tapausta voidaan pitää vähäisenä esimerkiksi silloin, kun rikoksen aiheuttama yleiseen tai yksityiseen etuun, esimerkiksi tietokonejärjestelmän tai datan eheyteen taikka henkilön koskemattomuuteen, oikeuksiin tai muihin etuihin, kohdistuva vahinko ja/tai riski on merkityksetön tai luonteeltaan sellainen, että rikosoikeudellisen seuraamuksen määrääminen lakisääteisissä rajoissa tai rikosoikeudelliseen vastuuseen asettaminen ei ole tarpeen.

(12)

Verkkohyökkäysten aiheuttamien uhkien ja riskien tunnistamisella ja niistä raportoimisella sekä tähän liittyvällä tietojärjestelmien haavoittuvuudella on merkitystä verkkohyökkäysten tehokkaan estämisen ja niihin puuttumisen sekä tietojärjestelmien turvallisuuden parantamisen kannalta. Kannustimien tarjoaminen voisi lisätä turvallisuuspuutteista raportoimista. Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä tarjoamaan mahdollisuuksia turvallisuuspuutteiden oikeudelliselle toteamiselle ja niistä raportoimiselle.

(13)

On tarkoituksenmukaista säätää ankarammista seuraamuksista silloin, kun tietojärjestelmään kohdistuvan hyökkäyksen toteuttaa rikollisjärjestö, sellaisena kuin se on määritelty järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta 24 päivänä lokakuuta 2008 tehdyssä neuvoston puitepäätöksessä 2008/841/YOS (3), kun verkkohyökkäys on laajamittainen ja vaikuttaa merkittävään määrään tietojärjestelmiä, mukaan lukien silloin, kun hyökkäyksen tarkoituksena on luoda bottiverkko, tai kun verkkohyökkäys aiheuttaa vakavaa vahinkoa, mukaan lukien silloin, kun hyökkäys toteutetaan bottiverkon kautta. On myös tarkoituksenmukaista säätää ankarammista seuraamuksista silloin, kun hyökkäys kohdistuu jäsenvaltioiden tai unionin elintärkeään infrastruktuuriin.

(14)

Toinen tärkeä seikka pyrittäessä yhdennettyyn lähestymistapaan tietoverkkorikollisuuden torjunnassa on tehokkaiden toimenpiteiden ottaminen käyttöön henkilöllisyysvarkauden ja muiden henkilöllisyyteen liittyvien rikosten estämiseksi. Mahdollista tarvetta unionin toimiin tällaisen rikollisen käyttäytymisen torjumiseksi voitaisiin myös harkita arvioitaessa kattavan horisontaalisen unionin välineen tarvetta.

(15)

Neuvoston 27 ja 28 päivänä marraskuuta 2008 antamien päätelmien mukaan jäsenvaltioiden ja komission kanssa olisi luotava uusi strategia ottaen huomioon Euroopan neuvoston vuonna 2001 tekemän tietoverkkorikollisuutta koskevan yleissopimuksen sisältö. Kyseinen yleissopimus on oikeudellinen viitekehys torjuttaessa tietoverkkorikollisuutta, tietojärjestelmiin kohdistuvat hyökkäykset mukaan luettuina. Tämä direktiivi pohjautuu mainittuun yleissopimukseen. Olisi pidettävä ensisijaisena sitä, että kaikki jäsenvaltiot saattavat yleissopimuksen ratifiointimenettelyt päätökseen mahdollisimman pian.

(16)

Koska hyökkäyksiä voidaan toteuttaa erilaisin tavoin ja koska laitteistot ja ohjelmistot kehittyvät nopeasti, tässä direktiivissä viitataan välineisiin, joita voidaan käyttää tässä direktiivissä säädettyjen rikosten tekemiseen. Tällaisia välineitä voivat olla haittaohjelmat, mukaan lukien haittaohjelmat, joilla voidaan luoda bottiverkkoja, joita käytetään verkkohyökkäysten tekemiseen. Vaikka tällainen väline olisi sopiva tai erityisen sopiva jonkin tässä direktiivissä säädetyn rikoksen tekemiseen, on mahdollista, että se on valmistettu laillisia tarkoituksia varten. Koska kriminalisointia on vältettävä siltä osin kuin tällaiset välineet on valmistettu ja saatettu markkinoille laillisia tarkoituksia varten, kuten tietotekniikkatuotteiden luotettavuuden tai tietojärjestelmien turvallisuuden testaamiseksi, yleisen tahallisuusedellytyksen lisäksi on edellytettävä myös välitöntä tahallisuutta käyttää näitä välineitä yhden tai useamman tässä direktiivissä säädetyn rikoksen tekemiseen.

(17)

Tässä direktiivissä ei määrätä rikosoikeudellista vastuuta silloin, kun tässä direktiivissä säädettyjä rikoksia koskevat objektiiviset kriteerit täyttyvät mutta teot on tehty ilman tahallisuutta, esimerkiksi kun henkilö ei tiedä, että järjestelmään pääsyyn ei ollut lupaa, tai kun on kyse tietojärjestelmien luvallisesta testauksesta tai suojauksesta, kuten silloin, kun yritys tai myyjä antaa henkilölle tehtäväksi testata turvallisuusjärjestelmänsä vahvuutta. Sopimusvelvoitteet tai sopimukset tietojärjestelmiin pääsyn rajoittamiseksi käyttäjäpolitiikalla tai palveluehdoilla sekä työnantajan tietojärjestelmiin pääsyä ja niiden käyttöä henkilökohtaisiin tarkoituksiin koskevat työriidat eivät saisi aiheuttaa rikosoikeudellista vastuuta tämän direktiivin puitteissa, jos järjestelmiin pääsyä pidettäisiin näissä olosuhteissa luvattomana ja se muodostaisi ainoan perusteen rikosoikeudelliselle menettelylle. Tämä direktiivi ei rajoita kansallisessa ja unionin oikeudessa säädettyä tietojensaantioikeutta, mutta se ei myöskään saa olla laittoman tai mielivaltaisen tietojensaannin peruste.

(18)

Eri olosuhteet voivat helpottaa verkkohyökkäysten tekemistä; tekijällä voi esimerkiksi työnsä puolesta olla käyttöoikeus verkkohyökkäyksen kohteeksi joutuneiden tietojärjestelmien turvajärjestelmiin. Tällaiset olosuhteet olisi kansallisen lain puitteissa otettava asianmukaisesti huomioon rikosoikeudellisten menettelyjen aikana.

(19)

Jäsenvaltioiden olisi kansallisessa laissaan säädettävä raskauttavista asianhaaroista oikeusjärjestelmänsä raskauttavia asianhaaroja koskevien sovellettavien sääntöjen mukaisesti. Niiden olisi varmistettava, että tuomarit voivat harkita näitä raskauttavia asianhaaroja tuomitessaan rikoksentekijöitä. Tuomari voi harkita näitä asianhaaroja yhdessä tietyn tapauksen muiden tosiseikkojen kanssa.

(20)

Tässä direktiivissä ei säädetä edellytyksistä, joiden olisi täytyttävä lainkäyttövallan käyttämiseksi jonkin tässä direktiivissä tarkoitetun rikoksen osalta, kuten että uhri on tehnyt ilmoituksen rikoksen tekopaikassa tai että se valtio, jossa rikos tehtiin, on tehnyt ilmiannon tai että tekijään ei ole kohdistettu syytetoimia rikoksen tekopaikassa.

(21)

Valtioiden ja julkisten elinten on tämän direktiivin yhteydessä täysimääräisesti taattava ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen voimassa olevien kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti.

(22)

Tällä direktiivillä vahvistetaan G8:n tai Euroopan neuvoston ympärivuorokautisen ja kaikkina viikonpäivinä toimivan yhteyspisteverkoston kaltaisten verkkojen merkitystä. Näiden yhteyspisteiden olisi voitava antaa tehokasta apua ja siten esimerkiksi helpottaa saatavilla olevien tietojen vaihtoa sekä teknisten neuvojen tai oikeudellisten tietojen antamista tutkimuksissa tai menettelyissä, jotka koskevat tietojärjestelmiin ja dataan liittyviä rikoksia ja joissa pyynnön esittänyt jäsenvaltio on osallisena. Verkkojen sujuvan toimimisen varmistamiseksi kullakin yhteyspisteellä olisi oltava valmiudet viestiä nopeasti toisen jäsenvaltion yhteyspisteen kanssa, ja niiden olisi saatava tukea muun muassa koulutetulta ja valmiudet omaavalta henkilöstöltä. Kun otetaan huomioon, miten nopeasti laajamittaisia verkkohyökkäyksiä voidaan toteuttaa, jäsenvaltioiden olisi voitava vastata ripeästi yhteyspisteverkoston esittämiin kiireellisiin pyyntöihin. Tällaisissa tapauksissa voi olla asianmukaista, että tietopyyntöön liittyy yhteydenotto puhelimitse sen varmistamiseksi, että pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio käsittelee pyynnön nopeasti ja antaa palautetta kahdeksan tunnin kuluessa.

(23)

Yhtäältä viranomaisten ja toisaalta yksityissektorin ja kansalaisyhteiskunnan välinen yhteistyö on hyvin tärkeää ehkäistäessä ja torjuttaessa tietojärjestelmiin kohdistuvia hyökkäyksiä. Palveluntarjoajien, tuottajien, lainvalvontaelinten ja oikeusviranomaisten välistä yhteistyötä on edistettävä ja parannettava kunnioittaen samalla täysimääräisesti oikeusvaltioperiaatetta. Tällaiseen yhteistyöhön voi sisältyä palveluntarjoajien antama tuki mahdollisten todisteiden säilyttämisessä ja rikoksentekijöiden tunnistamista auttavien tietojen tarjoamisessa sekä viimeisenä keinona sellaisten tietojärjestelmien tai toimintojen, jotka on kaapattu tai joita on käytetty laittomiin tarkoituksiin, sulkeminen kansallisen lain ja käytännön mukaisesti osittain tai kokonaan. Jäsenvaltioiden olisi myös harkittava yhteistyö- ja kumppanuusverkostojen perustamista palveluntarjoajien ja tuottajien kanssa tietojen vaihtamiseksi tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien rikosten osalta.

(24)

Tässä direktiivissä säädetyistä rikoksista on tarpeen kerätä vertailukelpoista tietoa. Merkitykselliset tiedot olisi saatettava unionin toimivaltaisten erityisvirastojen ja -elinten kuten Europolin ja ENISAn saataville niiden tehtävien ja tiedonsaantitarpeiden mukaisesti, jotta tietoverkkorikollisuutta sekä verkko- ja tietoturvallisuutta koskevasta ongelmasta saataisiin parempi käsitys unionin tasolla, millä edistettäisiin tehokkaampien vastatoimenpiteiden laatimista. Jäsenvaltioiden olisi toimitettava tietoja rikoksentekijöiden toimintatavasta Europolille ja sen Euroopan verkkorikostorjuntakeskukselle tietoverkkorikollisuutta koskevan uhka-arvioinnin ja sitä koskevien strategisten analyysien tekemiseksi Euroopan poliisiviraston (Europol) perustamisesta 6 päivänä huhtikuuta 2009 tehdyn neuvoston päätöksen 2009/371/YOS (4) mukaisesti. Tietojen toimittamisella voidaan helpottaa nykyisten ja tulevien uhkien parempaa ymmärtämistä ja edistää näin asianmukaisempaa ja kohdistetumpaa päätöksentekoa tietojärjestelmiin kohdistuvien hyökkäysten torjumiseksi ja ehkäisemiseksi.

(25)

Komission olisi annettava kertomus tämän direktiivin soveltamisesta ja tehtävä tarpeelliset lainsäädäntöehdotukset, joilla mahdollisesti laajennettaisiin sen soveltamisalaa ottaen huomioon tietoverkkorikollisuuden alalla tapahtuva kehitys. Tällainen kehitys voisi sisältää teknologisen kehityksen, esimerkiksi sellaisen teknologisen kehityksen, jonka ansiosta voidaan tehokkaammin valvoa tietojärjestelmiin kohdistuvia hyökkäyksiä tai jolla helpotetaan tällaisten hyökkäysten ehkäisemistä tai niiden vaikutusten minimoimista. Komission olisi tätä tarkoitusta varten otettava huomioon saatavilla olevat asiaan kuuluvien toimijoiden ja erityisesti Europolin ja ENISAn laatimat analyysit ja raportit.

(26)

Jotta tietoverkkorikollisuutta voidaan torjua tehokkaasti, on tarpeen vahvistaa tietojärjestelmien kestävyyttä toteuttamalla asianmukaisia toimia niiden suojaamiseksi tehokkaammin verkkohyökkäyksiltä. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava tarpeelliset toimenpiteet suojatakseen niiden elintärkeät infrastruktuurit verkkohyökkäyksiltä, ja osana tätä niiden olisi tarkasteltava tietojärjestelmiensä ja niihin liittyvien tietojen suojaamista. Yksi olennainen osa kattavaa lähestymistapaa tietoverkkorikollisuuden torjumiseksi tehokkaasti on se, että oikeushenkilöt varmistavat tietojärjestelmien suojaamisen ja turvallisuuden asianmukaisen tason esimerkiksi julkisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoamisen yhteydessä yksityisyyttä, sähköistä viestintää ja tietosuojaa koskevan unionin voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti. Sellaisia uhkia ja haavoittuvaisuuksia vastaan, joiden voidaan kohtuudella katsoa olevan tunnistettavissa, olisi tarjottava asianmukainen suojan taso erityisalojen uusimpien keinojen ja erityisten tietojenkäsittelytilanteiden mukaisesti. Tällaisesta suojasta aiheutuvien kustannusten ja rasitteen olisi oltava oikeassa suhteessa verkkohyökkäyksen kohteiksi joutuneille aiheutuvaan todennäköiseen vahinkoon nähden. Jäsenvaltioita kannustetaan asiaankuuluviin toimiin kansallisen lakinsa puitteissa vastuun toteuttamiseksi tapauksissa, joissa oikeushenkilö ei selvästi ole tarjonnut asianmukaista suojaa verkkohyökkäyksiä vastaan.

(27)

Merkittävät puutteet ja eroavuudet jäsenvaltioiden lainsäädännöissä ja rikosoikeudellisissa menettelyissä tietojärjestelmiin kohdistuvien hyökkäysten osalta saattavat vaikeuttaa järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin torjuntaa sekä hankaloittaa tehokasta poliisi- ja oikeudellista yhteistyötä tällä alalla. Koska nykyaikaiset tietojärjestelmät eivät tunne maantieteellisiä rajoja, niihin kohdistuvilla hyökkäyksillä on rajat ylittävä ulottuvuus, mikä korostaa pikaista tarvetta lähentää edelleen jäsenvaltioiden rikosoikeutta tällä alalla. Lisäksi rikosoikeudenkäyntejä koskevien toimivaltaristiriitojen ehkäisemisestä ja ratkaisemisesta 30 päivänä marraskuuta 2009 annetun neuvoston puitepäätöksen 2009/948/YOS (5) asianmukaisen täytäntöönpanon ja soveltamisen pitäisi helpottaa tietojärjestelmiin kohdistuvia hyökkäyksiä koskevien syytetoimien yhteensovittamista. Jäsenvaltioiden olisi yhteistyössä unionin kanssa myös pyrittävä parantamaan tietojärjestelmien, tietokoneverkkojen ja datan turvallisuuteen liittyvää kansainvälistä yhteistyötä. Kaikissa tietojenvaihtoa koskevissa kansainvälisissä sopimuksissa olisi otettava asianmukaisesti huomioon tietojen siirron ja varastoimisen turvallisuus.

(28)

Toimivaltaisten lainvalvonta- ja oikeusviranomaisten parempi yhteistyö unionissa on olennaisen tärkeää tietoverkkorikollisuuden tehokkaassa torjunnassa. Tässä yhteydessä olisi kannustettava tehostamaan toimia asianmukaisen koulutuksen tarjoamiseksi viranomaisille, jotta lisättäisiin ymmärrystä tietoverkkorikollisuudesta ja sen vaikutuksista ja edistettäisiin yhteistyötä ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa esimerkiksi unionin toimivaltaisten erityisvirastojen ja -elimien välityksellä. Tällaisella koulutuksella olisi pyrittävä muun muassa lisäämään tietoisuutta erilaisista kansallisista oikeusjärjestelmistä, rikostutkinnan mahdollisista oikeudellisista ja teknisistä haasteista sekä toimivallan jaosta kansallisten viranomaisten välillä.

(29)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan ihmisoikeuksia ja perusvapauksia sekä noudatetaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä yleissopimuksessa tunnustettuja periaatteita, mukaan lukien henkilötietojen suoja, oikeus yksityisyyteen, sananvapaus ja tiedonvälityksen vapaus, oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, syyttömyysolettama ja puolustautumisoikeus sekä laillisuusperiaate ja rikoksista määrättävien rangaistusten oikeasuhteisuuden periaate. Tässä direktiivissä pyritään erityisesti varmistamaan näiden oikeuksien ja periaatteiden noudattaminen täysimääräisesti, ja se on pantava täytäntöön tämän mukaisesti.

(30)

Henkilötietojen suoja on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 16 artiklan 1 kohdan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 8 artiklan mukaisesti perusoikeus. Sen vuoksi henkilötietojen käsittelyssä tämän direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä olisi täysimääräisesti noudatettava asiaan kuuluvaa unionin tietosuojalainsäädäntöä.

(31)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyn pöytäkirjan 3 artiklan mukaisesti nämä jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet haluavansa osallistua tämän direktiivin hyväksymiseen ja soveltamiseen.

(32)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn, Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän direktiivin hyväksymiseen, direktiivi ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan.

(33)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita eli sitä, että tietojärjestelmiin kohdistuvista hyökkäyksistä määrätään kaikissa jäsenvaltioissa tehokkaat, oikeasuhteiset ja varoittavat rikosoikeudelliset seuraamukset ja että oikeusviranomaisten ja muiden toimivaltaisten viranomaisten välistä yhteistyötä tehostetaan ja siihen kannustetaan, vaan ne voidaan niiden laajuuden tai vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(34)

Tämän direktiivin tarkoituksena on muuttaa tietojärjestelmiin kohdistuvista hyökkäyksistä 24 päivänä helmikuuta 2005 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2005/222/YOS (6) säännöksiä ja laajentaa niiden soveltamisalaa. Koska muutokset ovat määrältään ja sisällöltään merkittäviä, puitepäätös 2005/222/YOS olisi selkeyden vuoksi korvattava kokonaisuudessaan tämän direktiivin hyväksymiseen osallistuvien jäsenvaltioiden osalta,

a)

’tietojärjestelmällä’ laitetta tai toisiinsa kytkettyjä tai liitettyjä laitteita, joista yksi tai useampi on ohjelmoitu automaattista tietojenkäsittelyä varten, sekä dataa, jota kyseisessä laitteessa tai toisiinsa kytketyissä tai liitetyissä laitteissa varastoidaan, käsitellään, haetaan tai välitetään sen tai niiden toimintaa, käyttöä, suojausta tai huoltoa varten;

b)

’datalla’ sellaisessa muodossa olevien tosiseikkojen, tietojen tai käsitteiden esitystä, että se soveltuu käsiteltäväksi tietojärjestelmässä, mukaan lukien ohjelmat, joiden avulla tietojärjestelmä pystyy suorittamaan jonkin toiminnon;

c)

’oikeushenkilöllä’ yksikköä, jolla on sovellettavan lain mukaan oikeushenkilön asema, lukuun ottamatta valtioita tai julkisia elimiä niiden käyttäessä julkista valtaa, tai julkisoikeudellisia kansainvälisiä järjestöjä;

d)

ilmaisulla ’oikeudettomasti’ tässä direktiivissä tarkoitettua toimintaa, mukaan lukien järjestelmään tunkeutuminen, sen häirintä tai tietojen hankkiminen, johon ei ole järjestelmän tai sen osan omistajan tai muun oikeudenhaltijan lupaa tai joka ei ole sallittua kansallisen lain nojalla.

a)

tietokoneohjelma, joka on suunniteltu tai muutettu ensisijaisesti 3–6 artiklassa tarkoitettujen rikosten tekemistä varten;

b)

tietojärjestelmän salasana, pääsykoodi tai muu vastaava tieto, joka mahdollistaa pääsyn tietojärjestelmään tai sen osaan.

a)

ne on tehty rikollisjärjestön puitteissa, sellaisena kuin se on määritelty puitepäätöksessä 2008/841/YOS, riippumatta siitä, mikä on siinä säädetty seuraamus;

b)

ne aiheuttavat vakavaa vahinkoa; tai

c)

ne kohdistuvat elintärkeään infrastruktuuriin kuuluvaan tietojärjestelmään.

a)

oikeus edustaa oikeushenkilöä;

b)

valtuus tehdä päätöksiä oikeushenkilön puolesta;

c)

valtuus harjoittaa valvontaa oikeushenkilössä.

a)

oikeuden menettäminen julkisista varoista myönnettäviin etuuksiin tai tukiin;

b)

väliaikainen tai pysyvä kielto harjoittaa liiketoimintaa;

c)

tuomioistuimen valvontaan asettaminen;

d)

tuomioistuimen määräys purkaa oikeushenkilö;

e)

rikoksen tekemiseen käytettyjen tilojen sulkeminen väliaikaisesti tai pysyvästi.

a)

rikos on tehty kokonaan tai osittain niiden alueella; tai

b)

rikoksen on tehnyt niiden kansalainen, ainakin jos teko katsotaan rikokseksi siellä, missä se tehtiin.

a)

rikoksentekijä tekee rikoksen ollessaan fyysisesti sen alueella, riippumatta siitä, kohdistuuko rikos sen alueella sijaitsevaan tietojärjestelmään; tai

b)

rikos kohdistuu sen alueella sijaitsevaan tietojärjestelmään, riippumatta siitä, tekeekö rikoksentekijä rikoksen ollessaan fyysisesti sen alueella.

a)

rikoksentekijän vakinainen asuinpaikka on sen alueella; tai

b)

rikos on tehty sen alueelle sijoittautuneen oikeushenkilön hyväksi.

14.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 218/15

(1)

Georgian ja Euroopan unionin suhteita kehitetään osana Euroopan naapuruuspolitiikkaa. Vuonna 2006 yhteisö ja Georgia sopivat Euroopan naapuruuspolitiikan toimintaohjelmasta, jossa määritellään EU:n ja Georgian suhteiden keskipitkän aikavälin painopisteet. Vuonna 2010 unioni ja Georgia aloittivat neuvottelut assosiaatiosopimuksesta, jonka on määrä korvata nykyinen EU:n ja Georgian kumppanuus- ja yhteistyösopimus (2). EU:n ja Georgian välisiä suhteita syvennetään myös uudella itäinen kumppanuus -aloitteella.

(2)

Ylimääräisessä Eurooppa-neuvoston kokouksessa 1 päivänä syyskuuta 2008 vahvistettiin, että unioni on halukas tehostamaan EU:n ja Georgian välisiä suhteita Georgian ja Venäjän federaation välillä elokuussa 2008 puhjenneen aseellisen konfliktin jälkeen.

(3)

Kansainvälinen finanssikriisi on vaikuttanut Georgian talouteen vuoden 2008 kolmannelta neljännekseltä lähtien, jolloin tuotanto on vähentynyt, verotulot ovat laskeneet ja ulkoiset rahoitustarpeet ovat kasvaneet.

(4)

Kansainvälinen yhteisö sitoutui 22 päivänä lokakuuta 2008 pidetyssä kansainvälisessä avunantajien konferenssissa tukemaan Georgian talouden elvyttämistä Yhdistyneiden kansakuntien ja Maailmanpankin tekemän yhteisen tarvearvioinnin mukaisesti.

(5)

Unioni ilmoitti antavansa Georgialle rahoitusapua enintään 500 miljoonaa euroa.

(6)

Georgian talouden sopeuttamista ja elvyttämistä tuetaan Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) rahoitusavulla. Syyskuussa 2008 Georgian viranomaiset sopivat IMF:n kanssa 750 miljoonan Yhdysvaltain dollarin valmiusluottojärjestelystä, jolla tuettiin Georgian taloutta, jotta siinä voitaisiin toteuttaa välttämättömät sopeuttamistoimet finanssikriisi huomioiden.

(7)

Koska Georgian taloustilanne heikkeni edelleen ja IMF:n ohjelman taustalla olevia talousolettamuksia oli tarpeen korjata ja koska Georgian ulkoiset rahoitustarpeet kasvoivat, Georgia ja IMF pääsivät sopimukseen 424 miljoonan Yhdysvaltain dollarin lisäämisestä valmiusluottojärjestelyyn, minkä IMF:n johtokunta hyväksyi elokuussa 2009.

(8)

Unioni on myöntänyt vuosien 2010–2012 osalta eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineestä (European Neighbourhood and Partnership Instrument, ENPI) budjettitukiavustuksia Georgialle keskimäärin 24 miljoonaa euroa vuodessa.

(9)

Georgia on pyytänyt unionilta makrotaloudellista rahoitusapua heikkenevän taloustilanteensa ja talousnäkymiensä vuoksi.

(10)

Georgian maksutaseessa on edelleen rahoitusvaje, joten makrotaloudellista rahoitusapua pidetään tarkoituksenmukaisena vastauksena Georgian pyyntöön saada tämänhetkisissä poikkeuksellisissa olosuhteissa tukea talouden vakauttamiseen yhdessä nykyisen IMF:n ohjelman kanssa.

(11)

Georgialle annettavalla unionin makrotaloudellisella rahoitusavulla, jäljempänä ’unionin makrotaloudellinen rahoitusapu’, ei olisi vain täydennettävä IMF:n ja Maailmanpankin ohjelmia ja rahoitusta, vaan sen avulla olisi myös varmistettava unionin osallistumisen tuoma lisäarvo.

(12)

Komission olisi varmistettava, että unionin makrotaloudellinen apu on oikeudellisesti ja sisällöltään johdonmukainen ulkoisen toiminnan eri aloilla toteutettujen toimenpiteiden ja muiden asiaankuuluvien unionin politiikkojen yhteydessä toteutettujen toimenpiteiden kanssa.

(13)

Unionin makrotaloudellisen rahoitusavun erityistavoitteiden olisi lisättävä tehokkuutta, avoimuutta ja vastuullisuutta. Komission olisi seurattava näitä tavoitteita säännöllisesti.

(14)

Unionin makrotaloudellista rahoitusapua koskevien ehtojen olisi perustuttava unionin Georgiaan soveltaman politiikan keskeisiin periaatteisiin ja tavoitteisiin.

(15)

Jotta unionin makrotaloudelliseen rahoitusapuun liittyvät unionin taloudelliset edut voidaan suojata tehokkaasti, on välttämätöntä, että Georgia toteuttaa tarkoituksenmukaisia toimenpiteitä petosten, korruption ja muiden tähän apuun liittyvien väärinkäytösten estämiseksi ja torjumiseksi. Lisäksi on tarpeen, että komissio huolehtii asianmukaisista tarkastuksista ja tilintarkastustuomioistuin tarpeellisista tilintarkastuksista.

(16)

Unionin makrotaloudellisen rahoitusavun maksaminen ei rajoita budjettivallan käyttäjän valtuuksia.

(17)

Komission olisi hallinnoitava unionin makrotaloudellista rahoitusapua. Sen varmistamiseksi, että Euroopan parlamentti ja talous- ja rahoituskomitea voivat seurata tämän päätöksen täytäntöönpanoa, komission olisi annettava niille säännöllisesti tietoja unionin makrotaloudellisen rahoitusavun täytäntöönpanosta ja toimitettava niille asiaan liittyviä asiakirjoja.

(18)

Jotta voidaan varmistaa tämän päätöksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (3) mukaisesti.

(19)

Tässä yhteydessä muistutettakoon, että mainitun asetuksen mukaisesti neuvoa-antavaa menettelyä olisi sovellettava pääsääntöisesti kaikkiin muihin kuin mainitussa asetuksessa tarkoitettuihin tapauksiin. Kun otetaan huomioon 90 miljoonan euron raja-arvon ylittävien toimien huomattava vaikutus, on asianmukaista käyttää tarkastelumenettelyä näiden toimien osalta. Kun otetaan huomioon unionin Georgialle myöntämän makrotaloudellisen rahoitusavun määrä, yhteisymmärryspöytäkirjan hyväksymiseen tai avun vähentämiseen, keskeyttämiseen tai peruuttamiseen olisi sovellettava neuvoa-antavaa menettelyä,

14.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 218/24

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)

Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

14.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 218/26

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 103 n artiklassa säädetään, että käytettävissä olevien unionin varojen jakautuminen ja kansallisten tukiohjelmien talousarviorajat viinialalla vahvistetaan mainitun asetuksen liitteessä X b.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 103 o artiklan mukaisesti jäsenvaltiot voivat viimeistään 1 päivänä joulukuuta 2012 päättää myöntää viininviljelijöille tukea vuodeksi 2014 yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä 19 päivänä tammikuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 (2) III osaston 1 luvussa tarkoitettuja tukioikeuksia myöntämällä.

(3)

Jäsenvaltiot, jotka aikovat myöntää tukea asetuksen (EY) N:o 1234/2007 103 o artiklan mukaisesti, ovat ilmoittaneet vastaavat määrät. Komission olisi selkeyden vuoksi julkaistava kyseiset määrät.

(4)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomitean lausunnon mukaiset,

14.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 218/28

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1107/2009 80 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti direktiiviä 91/414/ETY sovelletaan edelleen tehoaineisiin, joista on tehty päätös direktiivin 91/414/ETY 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti ennen 14 päivää kesäkuuta 2011.

(2)

Portugali vastaanotti helmikuussa 2002 direktiivin 91/414/ETY 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti Isagro IT:ltä hakemuksen benalaksyyli-M -nimisen tehoaineen sisällyttämiseksi direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I. Komission päätöksessä 2003/35/EY (3) vahvistettiin, että asiakirja-aineisto oli täydellinen ja että sen voitiin periaatteessa katsoa täyttävän kyseisen direktiivin liitteissä II ja III säädetyt tietovaatimukset.

(3)

Unkari vastaanotti syyskuussa 2005 direktiivin 91/414/ETY 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti Isagro SpA:lta hakemuksen valifenalaatti-nimisen tehoaineen sisällyttämiseksi direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I. Komission päätöksessä 2006/586/EY (4) vahvistettiin, että asiakirja-aineisto oli täydellinen ja että sen voitiin periaatteessa katsoa täyttävän kyseisen direktiivin liitteissä II ja III säädetyt tietovaatimukset.

(4)

Asiakirja-aineistojen täydellisyyden varmistaminen oli tarpeen, jotta niitä voitaisiin tarkastella yksityiskohtaisesti ja jotta jäsenvaltioilla olisi mahdollisuus myöntää asianomaisia tehoaineita sisältäville kasvinsuojeluaineille väliaikaiset luvat enintään kolmeksi vuodeksi siten, että noudatetaan direktiivin 91/414/ETY 8 artiklan 1 kohdassa säädettyjä edellytyksiä, erityisesti niitä, joiden mukaan tehoaineista ja kasvinsuojeluaineista on tehtävä yksityiskohtainen arviointi kyseisen direktiivin vaatimusten mukaisesti.

(5)

Näiden tehoaineiden vaikutukset ihmisten terveyteen ja ympäristöön on arvioitu direktiivin 91/414/ETY 6 artiklan 2 ja 4 kohdan säännösten mukaisesti hakijoiden ehdottamien käyttötarkoitusten osalta. Esittelevät jäsenvaltiot toimittivat komissiolle asianomaisia tehoaineita koskevien arviointikertomusten luonnokset 21 päivänä marraskuuta 2003 (benalaksyyli-M) ja 19 päivänä helmikuuta 2008 (valifenalaatti).

(6)

Esittelevien jäsenvaltioiden toimitettua arviointikertomusluonnokset on käynyt ilmi, että hakijoilta on pyydettävä lisätietoja, joista esittelevien jäsenvaltioiden on niitä tarkasteltuaan toimitettava arviointi. Asiakirja-aineistojen tarkastelu on sen vuoksi edelleen käynnissä, eikä arviointia ole mahdollista saada päätökseen määräajassa, josta säädetään direktiivissä 91/414/ETY tulkittuna yhdessä komission täytäntöönpanopäätöksen 2011/671/EU (5) kanssa.

(7)

Koska arvioinnissa ei toistaiseksi ole ilmennyt välittömiä huolenaiheita, jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus pidentää kyseisiä tehoaineita sisältäville kasvinsuojeluaineille myönnettyjä väliaikaisia lupia 24 kuukaudella direktiivin 91/414/ETY 8 artiklan säännösten mukaisesti, jotta asiakirja-aineistojen tarkastelua voidaan jatkaa. Tämän 24 kuukauden ajanjakson oletetaan olevan riittävä sen arviointi- ja päätösmenettelyn loppuun saattamiseksi, joka liittyy päätöksen tekemiseen benalaksyyli-M:n ja valifenalaatin mahdollisesta hyväksynnästä asetuksen (EY) N:o 1107/2009 13 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(8)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

14.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 218/s3

14.8.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 218/s3