29.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 181/1

(1)

Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1185/2003 (3) säädetään nk. haiden eväpyynnin yleinen kielto. Sillä tarkoitetaan menettelyä, jossa hainevät irrotetaan ja jäljellä olevat hain osat heitetään takaisin mereen.

(2)

Leveäsuisten rustokalojen (Elasmobranchii) alaluokkaan kuuluvat kalat, myös hait ja rauskut, ovat yleisesti hyvin voimakkaasti alttiina liikakalastuksen aiheuttamalle vaaralle niiden elinkaaren ominaispiirteiden vuoksi, joita ovat hidas kasvu, myöhäinen sukukypsyys sekä nuorten yksilöiden pieni määrä, vaikka kaikkien lajien biologinen tuottavuus ei ole sama. Haituotteiden ja erityisesti hainevien kysynnän huomattavan kasvun vuoksi eräiden haipopulaatioiden pyynti, johon osallistuu myös unionin vesillä ja unionin ulkopuolisilla vesillä toimivia, jonkin jäsenvaltion lipun alla purjehtivia aluksia, on viime vuosina yleisesti lisääntynyt voimakkaasti, minkä seurauksena kyseiset populaatiot ovat vakavasti uhattuina.

(3)

Hainevät eivät sisälly perinteisesti eurooppalaiseen ruokavalioon, mutta hait ovat välttämätön osa unionin meriekosysteemiä. Ensisijaisena tavoitteena olisi siksi oltava haikantojen hoito ja säilyttäminen sekä yleisemmin sellaisen kalatalouden edistäminen, jota hoidetaan kestävällä tavalla ympäristön ja kalastusalalla työskentelevien hyväksi.

(4)

Nykyinen tieteellinen tieto, joka perustuu tutkimuksiin haiden osuudesta saaliissa, osoittaa yleisesti ottaen, että monet haikannat ovat vakavasti uhattuina, vaikka tilanne ei ole sama kaikkien lajien osalta tai edes saman lajin osalta eri merialueilla. Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (International Union for Conservation of Nature, IUCN) mukaan uhanalaisia on yli 25 prosenttia kaikista pelagisista hailajeista, joista yli 50 prosenttia on suuria pelagisia haita. Unionin lainsäädännössä tai alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen puitteissa on viime vuosina kielletty yhä useampien hailajien, myös sellaisten haiden, joiden evillä on suuri kaupallinen arvo, pyynti, aluksella säilyttäminen, jälleenlaivaaminen tai aluksesta purkaminen.

(5)

Sinihai (Priconace glauca) ja makrillihai (Isurus oxyrinchus), joista ensin mainitun IUCN on luokitellut ”lähes uhanalaiseksi” ja toisen ”haavoittuvaksi”, ovat tällä hetkellä pääasialliset unionin alusten pyytämät hailajit, ja sinihain osuus on noin 70 prosenttia ilmoitettujen purettujen haisaaliiden kokonaismäärästä. Unionin vesillä ja unionin ulkopuolisilla vesillä pyydetään kuitenkin myös muita hailajeja, mukaan lukien vasarahait ja haukkahait, ja niillä on vaikutusta kalastuksen taloudelliseen kannattavuuteen.

(6)

Asetuksessa (EY) N:o 1185/2003 annetaan jäsenvaltioille tällä hetkellä mahdollisuus myöntää erityisiä kalastuslupia sellaista aluksella tapahtuvaa haiden käsittelyä varten, jossa niiden evät irrotetaan niiden ruumiista. Sen varmistamiseksi, että hain evien ja sen ruumiin paino korreloivat keskenään, on määritetty ”evä-ruumis”-painosuhde. ”Evä-ruumis”-painosuhteeseen perustuvan järjestelmän käytön valvontaan ja täytäntöönpanoon liittyy vakavia vaikeuksia. Tällaisen suhteen käyttö ei riitä poistamaan käytäntöä, jolla korotetaan saaliin arvoa, ja koska evien leikkuutekniikat vaihtelevat ja eri hailajien evien koossa ja painossa on eroja, sen käyttö voi johtaa siihen, että eväpyynti jää huomaamatta. Käsittelyn jälkeen evät ja kalanruumiit saatetaan purkaa eri satamissa. Näissä olosuhteissa kalastuksen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden määrittämiseksi tarvittavien tieteellisten lausuntojen perustana olevan ja muun muassa lajien tunnistamista ja populaation rakennetta koskevan tiedon kerääminen hankaloituu.

(7)

Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) vuonna 1999 hyväksymä kansainvälinen haiden säilyttämistä ja hoitoa koskeva toimintasuunnitelma huomioiden unionin olisi hyväksyttävä kaikki toimenpiteet, jotka ovat tarpeen haiden suojelemiseksi ja haisaaliista aiheutuvien jätteiden ja poisheitettyjen määrien vähentämiseksi mahdollisimman pieniksi. Neuvosto antoi 23 päivänä huhtikuuta 2009 hyväksytyissä päätelmissään tukensa unionin yleiselle lähestymistavalle ja asiaan liittyvässä haiden säilyttämistä ja hoitoa koskevasta Euroopan yhteisön toimintasuunnitelmasta 5 päivänä helmikuuta 2009 annetussa komission tiedonannossa esitetyille erityisille tavoitteille. Lisäksi neuvosto kehotti komissiota kiinnittämään erityistä huomiota hainevien irrottamista koskevaan kysymykseen sekä tekemään mahdollisimman pikaisesti ehdotuksen asetuksen (EY) N:o 1185/2003 ja erityisesti siinä säädettyjen poikkeusten ja niitä koskevien ehtojen muuttamiseksi.

(8)

Tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea (Scientific, Technical and Economic Committee for Fisheries, STECF) on tunnustanut eväpyyntiin liittyvän ongelman, on vaatinut tämän menettelyn täydellistä poistamista ilman poikkeuksia ja on suosittanut, että kaikki rustokalalajit olisi purettava siten, että niiden evät ovat luonnollisella tavalla kiinni niiden ruumiissa.

(9)

Alueelliset kalastuksenhoitojärjestöt käsittelevät haiden eväpyyntiä yhä enemmän. Lisäksi näiden järjestöjen asiantuntijaelimet pitävät parempana, että hait puretaan aluksesta siten, että niiden evät jätetään luonnollisella tavalla kiinni niiden ruumiiseen, ja ne ovat todenneet, että tämä on paras tapa estää eväpyynti ja helpottaa kalakantojen arviointia varten tarvittavien tietojen keräämistä. Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen vuodesta 2007 lähtien vuosittain antamissa kestävää kalastusta koskevissa päätöslauselmissa, IUCN:n vuonna 2008 esittämässä hain eväpyynnin vastaisessa maailmanlaajuisessa politiikassa sekä kalakantoja koskevan sopimuksen tarkistamista käsitelleessä vuoden 2010 konferenssissa on kehotettu valtioita toteuttamaan toimenpiteitä, joilla vaaditaan purkamaan kaikki hait siten, että niiden evät jätetään luonnollisella tavalla kiinni niiden ruumiiseen.

(10)

Komissio on vuosina 2010 ja 2011 järjestänyt osana vaadittua vaikutusten arviointia julkisen kuulemisen kerätäkseen tietoja siitä, mikä olisi tarkoituksenmukaisin tapa muuttaa asetusta (EY) N:o 1185/2003. Komissio on vaikutusten arvioinnissaan päätynyt siihen, että haikantojen säilyttämisen perustavoitteen saavuttamiseksi tuossa asetuksessa olisi säädettävä, että kaikki hait on purettava siten, että niiden evät ovat luonnollisella tavalla kiinni niiden ruumiissa.

(11)

Asetus (EY) N:o 1185/2003 olisi sen vuoksi muutettava tämän mukaisesti,

1)

Kumotaan 2 artiklan 3 kohta.

2)

Lisätään 3 artiklaan kohta seuraavasti:

”1 a.   Hainevät voidaan aluksella säilyttämisen helpottamiseksi leikata osittain irti ja taittaa ruumista vasten, mutta niitä ei saa irrottaa ruumiista ennen saaliin purkamista, tämän kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan soveltamista.”

3)

Kumotaan 4 ja 5 artikla.

4)

Korvataan 6 artikla seuraavasti:

”6 artikla

Kertomukset

1.   Jos jäsenvaltion lipun alla purjehtiva alus pyytää, pitää aluksella, jälleenlaivaa tai purkaa haita, lippujäsenvaltion on yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, 20 päivänä marraskuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 (4) ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 8 päivänä huhtikuuta 2011 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 404/2011 (5) mukaisesti lähetettävä komissiolle vuosittain viimeistään 1 päivänä toukokuuta kattava kertomus siitä, miten se on pannut tämän asetuksen täytäntöön edellisenä vuonna. Kertomuksessa on esitettävä, miten lippujäsenvaltio on seurannut sitä, että sen alukset ovat noudattaneet tätä asetusta unionin vesillä ja unionin ulkopuolisilla vesillä, ja ne täytäntöönpanotoimenpiteet, jotka se on toteuttanut silloin, kun säännöksiä ei ole noudatettu. Lippujäsenvaltion on kertomuksessa annettava erityisesti kaikki seuraavat tiedot:

2.   Jäsenvaltioiden toimitettua toisen vuosikertomuksensa 1 kohdan mukaisesti komissio antaa viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2016 kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle tämän asetuksen toimivuudesta ja tämän alan kansainvälisestä kehityksestä.

29.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 181/4

(1)

Unioni on asettanut tavoitteekseen pitää yllä ja kehittää vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta, jolla taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus ja helpotetaan oikeussuojan saatavuutta erityisesti yksityisoikeuden alalla annettujen tuomioistuinten päätösten ja tuomioistuinten ulkopuolella annettujen päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen avulla. Tällaisen alueen asteittaiseksi luomiseksi unionin on määrä hyväksyä toimenpiteitä, jotka koskevat oikeudellista yhteistyötä yksityisoikeuden alalla, joilla on rajatylittäviä vaikutuksia, erityisesti sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan sitä edellyttäessä.

(2)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 artiklan 1 kohdassa määrätään, että oikeudellinen yhteistyö unionissa yksityisoikeudellisissa asioissa, joilla on rajatylittäviä vaikutuksia, perustuu tuomioistuinten päätösten ja muiden päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen.

(3)

Yhteisellä oikeusalueella, jolla ei ole sisärajoja, säännökset, joiden avulla voidaan varmistaa yhdessä jäsenvaltiossa määrättyjen suojelutoimenpiteiden toisessa jäsenvaltiossa tapahtuva nopea ja yksinkertainen tunnustaminen ja tarvittaessa täytäntöönpano ovat välttämättömiä sen varmistamiseksi, että luonnolliselle henkilölle yhdessä jäsenvaltiossa tarjottua suojelua pidetään yllä ja jatketaan muissa jäsenvaltioissa, joihin kyseinen henkilö matkustaa tai muuttaa. Olisi varmistettava, että unionin kansalaiset eivät menetä suojeluaan sen seurauksena, että he käyttävät laillista oikeuttaan liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 2 kohdan ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 21 artiklan mukaisesti.

(4)

Keskinäinen luottamus oikeudenkäyttöön unionissa ja tavoite parantaa suojelutoimenpiteiden liikkuvuutta sekä vähentää käsittelyyn kuluvaa aikaa ja kustannuksia unionissa oikeuttavat periaatteen, jonka mukaan yhdessä jäsenvaltiossa määrätyt toimenpiteet tunnustetaan muissa jäsenvaltioissa edellyttämättä mitään erityismenettelyjä. Tämän vuoksi yhdessä jäsenvaltiossa, jäljempänä ’alkuperäjäsenvaltio’, määrättyä suojelutoimenpidettä olisi käsiteltävä, niin kuin se olisi määrätty siinä jäsenvaltiossa, jossa tunnustamista haetaan, jäljempänä ’vastaanottava jäsenvaltio’.

(5)

Suojelutoimenpiteiden vapaan liikkuvuuden tavoitteen saavuttamiseksi on tarpeellista ja asianmukaista, että suojelutoimenpiteiden tunnustamista ja mahdollista täytäntöönpanoa koskevista säännöistä säädetään velvoittavalla unionin säädöksellä, jota sovelletaan sellaisenaan.

(6)

Tätä asetusta olisi sovellettava suojelutoimenpiteisiin, jotka on määrätty henkilön suojelemiseksi, kun on vakavat perusteet katsoa tämän henkilön hengen, ruumiillisen tai henkisen koskemattomuuden, henkilökohtaisen vapauden, turvallisuuden tai seksuaalisen koskemattomuuden olevan uhattuina, jotta voitaisiin esimerkiksi estää kaikenlainen sukupuoleen perustuva väkivalta tai lähisuhdeväkivalta, kuten fyysinen väkivalta, ahdistelu, seksuaalinen väkivalta, vainoaminen, uhkailu tai muunlainen epäsuora pakottaminen. On tärkeää korostaa, että tätä asetusta sovelletaan kaikkiin uhreihin riippumatta siitä, ovatko he sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreja.

(7)

Rikoksen uhrien oikeuksia sekä tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista 25 päivänä lokakuuta 2012 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2012/29/EU (3) varmistetaan, että rikosten uhrit saavat asianmukaista tietoa ja tukea.

(8)

Tämä asetus täydentää direktiiviä 2012/29/EU. Se, että henkilöön kohdistuu yksityisoikeuden alalla määrättyjä suojelutoimenpiteitä ei väistämättä estä määrittelemästä kyseistä henkilöä edellä mainitussa direktiivissä tarkoitetuksi ’uhriksi’.

(9)

Tämän asetuksen soveltamisala kuuluu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 artiklassa tarkoitetun yksityisoikeudellisia asioita koskevan oikeudellisen yhteistyön alaan. Tätä asetusta sovelletaan ainoastaan yksityisoikeuden alalla määrättyihin suojelutoimenpiteisiin. Rikosoikeuden alalla hyväksytyt suojelutoimenpiteet kuuluvat eurooppalaisesta suojelumääräyksestä 13 päivänä joulukuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/99/EU (4) soveltamisalaan.

(10)

Yksityisoikeudellisten asioiden/yksityisoikeuden alan (civil matters) käsitettä olisi tulkittava itsenäisesti unionin oikeuden periaatteita noudattaen. Sillä, onko suojelutoimenpiteen määrännyt viranomainen yksityisoikeudellinen, hallinnollinen vai rikosoikeudellinen, ei pitäisi olla ratkaisevaa merkitystä suojelutoimenpiteen yksityisoikeudellisen luonteen arvioimisessa.

(11)

Tämän asetuksen ei pitäisi vaikuttaa tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa 27 päivänä marraskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 (5), jäljempänä ’Bryssel II a -asetus’, soveltamiseen. Bryssel II a -asetuksen nojalla tehdyt päätökset olisi edelleen tunnustettava ja pantava täytäntöön kyseisen asetuksen mukaisesti.

(12)

Tässä asetuksessa otetaan huomioon jäsenvaltioiden erilaiset oikeudelliset perinteet, eikä se vaikuta kansallisiin järjestelmiin suojelutoimenpiteiden määräämiseksi. Tällä asetuksella ei velvoiteta jäsenvaltioita muuttamaan kansallisia järjestelmiään siten, että niillä olisi mahdollisuus määrätä suojelutoimenpiteitä yksityisoikeuden alalla tai ottaa käyttöön suojelutoimenpiteitä yksityisoikeuden alalla tämän asetuksen soveltamiseksi.

(13)

Jotta otettaisiin huomioon erityyppiset viranomaiset, jotka määräävät jäsenvaltioissa suojelutoimenpiteitä yksityisoikeuden alalla, ja toisin kuin muilla oikeudellisen yhteistyön aloilla, tätä asetusta olisi sovellettava sekä oikeus- että hallintoviranomaisten päätöksiin edellyttäen, että viimeksi mainitut voivat taata erityisesti puolueettomuutensa ja osapuolten oikeuden muutoksenhakuun. Poliisiviranomaisia ei missään tapauksessa tulisi pitää tässä asetuksessa tarkoitettuina suojelutoimenpiteitä määräävinä viranomaisina.

(14)

Alkuperäjäsenvaltiossa yksityisoikeuden alalla määrätyt suojelutoimenpiteet olisi vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen nojalla tunnustettava vastaanottavassa jäsenvaltiossa yksityisoikeudellisen alan suojelutoimenpiteinä tämän asetuksen mukaisesti.

(15)

Vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen mukaisesti tunnustaminen vastaa suojelutoimenpiteen kestoa. Kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden lainsäädäntöihin perustuva vaihtelu suojelutoimenpiteissä, erityisesti niiden keston osalta, sekä se, että tätä asetusta sovelletaan pääsääntöisesti kiireellisissä tilanteissa, tämän asetuksen mukaisen tunnustamisen vaikutusten kesto olisi kuitenkin poikkeuksellisesti rajattava 12 kuukauteen tässä asetuksessa säädetystä todistuksen myöntämisestä, riippumatta itse suojelutoimenpiteen (joka voi olla väliaikainen, ajallisesti rajattu tai kestoltaan määrittelemätön toimenpide) mahdollisesta pidemmästä kestosta.

(16)

Tapauksissa, joissa suojelutoimenpiteen kesto on pidempi kuin 12 kuukautta, tämän asetuksen mukaisen tunnustamisen vaikutuksiin liittyvä rajaus ei saisi rajoittaa suojeltavan henkilön oikeutta vedota suojelutoimenpiteeseen jonkin muun sellaisen unionin säädöksen nojalla, jossa säädetään tunnustamisesta, tai hakea kansallista suojelutoimenpidettä vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

(17)

Tunnustamisen vaikutusten rajoittaminen on poikkeuksellista ja johtuu tämän asetuksen kohteen erityisluonteesta, eikä sen tulisi muodostaa ennakkotapausta muille siviili- ja kauppaoikeuden alan välineille.

(18)

Tässä asetuksessa olisi käsiteltävä vain suojelutoimenpiteellä määrätyn velvoitteen tunnustamista. Tällä asetuksella ei olisi säänneltävä suojelutoimenpiteen soveltamis- tai täytäntöönpanomenettelyjä, eikä sen olisi myöskään katettava mahdollisia seuraamuksia, joita voidaan asettaa, jos suojelutoimenpiteellä määrättyä velvoitetta rikotaan vastaanottavassa jäsenvaltiossa. Nämä määräytyvät kyseisen jäsenvaltion oikeuden mukaan. Unionin oikeuden yleisten periaatteiden ja erityisesti vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden on kuitenkin huolehdittava siitä, että tämän asetuksen nojalla tunnustetut suojelutoimenpiteet voivat tulla sovellettaviksi vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

(19)

Tämän asetuksen kattamilla suojelutoimenpiteillä olisi annettava suojelua suojeltavalle henkilölle tämän asuinpaikassa, työpaikassa tai muussa paikassa, jossa kyseinen henkilö vierailee säännöllisesti, kuten lähiomaisten asuinpaikassa taikka koulussa tai oppilaitoksessa, jota hänen lapsensa käy. Riippumatta siitä, onko kyseinen paikka tai suojelutoimenpiteen kattaman alueen laajuus kuvattu suojelutoimenpiteessä mainitsemalla yksi tai useampi osoite, jota vaaraa aiheuttava henkilö ei saa lähestyä, tai määritelty alue, jonne hän ei saa mennä (tai näiden kahden yhdistelmä), suojelutoimenpiteellä määrätyn velvoitteen tunnustamisen yhteydessä kyseisen paikan merkitys suojeltavalle henkilölle on olennaisempi kuin tietty osoite.

(20)

Edellä esitetyn perusteella ja edellyttäen, että suojelutoimenpiteen luonne ja olennaiset elementit säilytetään, vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen olisi voitava tehdä tarkistuksia suojelutoimenpiteen tosiasiatietoihin, jos kyseinen tarkistaminen on tarpeen, jotta suojelutoimenpiteen tunnustaminen voisi tulla käytännössä voimaan vastaanottavassa jäsenvaltiossa. Tosiasiatietoihin kuuluvat osoite, yleinen sijaintipaikka tai tieto siitä, millä vähimmäisetäisyydellä vaaraa aiheuttavan henkilön on pysyttävä suojeltavasta henkilöstä, osoitteesta tai yleisestä sijaintipaikasta. Tarkistaminen ei kuitenkaan voi koskea suojelutoimenpiteen tyyppiä eikä yksityisoikeudellista luonnetta.

(21)

Suojelutoimenpiteeseen tehtävien tarkistusten helpottamiseksi todistuksesta olisi tarvittaessa käytävä ilmi, onko suojelutoimenpiteessä mainittu osoite asuinpaikka, työpaikka vai paikka, jossa suojeltu henkilö vierailee säännöllisesti. Lisäksi todistuksesta tulisi tarvittaessa käydä ilmi myös sen määritellyn alueen rajat (keskimääräinen etäisyys tietystä osoitteesta), jolla vaaraa aiheuttavalle henkilölle suojelutoimenpiteellä asetettua velvoitetta sovelletaan

(22)

Jotta voitaisiin helpottaa suojelutoimenpiteiden vapaata liikkuvuutta unionissa, tällä asetuksella olisi otettava käyttöön suojelutoimenpidettä koskevan todistuksen yhtenäinen malli ja siinä olisi säädettävä tähän tarkoitetusta monikielisestä vakiolomakkeesta. Suojelutoimenpiteen määräävän viranomaisen olisi myönnettävä todistus suojeltavan henkilön pyynnöstä.

(23)

Monikielisessä todistuksen vakiolomakkeessa tulisi olla mahdollisimman rajoitetusti vapaita tekstikenttiä, jotta käännöksen tai translitteraation toimittaminen käyttämällä vakiolomaketta asiaankuuluvalla kielellä olisi useimmissa tapauksissa mahdollista aiheuttamatta kustannuksia suojeltavalle henkilölle. Muiden kuin monikielisen vakiolomakkeen tekstien tarvittavasta kääntämisestä aiheutuvat kustannukset jaetaan alkuperäjäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti.

(24)

Jos todistus sisältää vapaita tekstikenttiä, vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen olisi ratkaistava, onko käännös tai translitteraatio tarpeen. Tämän ei tulisi estää suojeltavaa henkilöä tai alkuperäjäsenvaltion suojelutoimenpiteen määräävää viranomaista toimittamasta käännöstä tai translitteraatiota omasta aloitteestaan.

(25)

Vaaraa aiheuttavan henkilön puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen varmistamiseksi silloin, kun suojelutoimenpide oli määrätty vaaraa aiheuttavan henkilön poissa ollessa tai menettelyllä, jossa kyseessä olevalle henkilölle ei anneta ennakkoilmoitusta (”ex parte -menettely”), todistus olisi voitava antaa vain, jos kyseisellä henkilöllä on ollut mahdollisuus valmistautua vastaamaan suojelutoimenpidettä koskevassa asiassa. Kiertämisen estämiseksi ja suojelutoimenpiteitä vaativille tapauksille ominaisen kiireellisyyden vuoksi ei kuitenkaan olisi edellytettävä, että vastaamiselle asetettu määräaika olisi umpeutunut, ennen kuin todistus voidaan myöntää. Todistus olisi myönnettävä heti, kun suojelutoimenpide on täytäntöönpanokelpoinen alkuperäjäsenvaltiossa.

(26)

Yksinkertaisuutta ja nopeutta koskevat tavoitteet huomioon ottaen tässä asetuksessa säädetään yksinkertaisista ja nopeista menetelmistä menettelyn vaiheiden ilmoittamisessa vaaraa aiheuttavalle henkilölle. Näitä erityisiä ilmoittamistapoja olisi otettava käyttöön vain tätä asetusta sovellettaessa sen kohteen erityisluonteen vuoksi; niitä ei olisi pidettävä ennakkotapauksina muita siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa käytettäviä välineitä varten, eikä niiden pitäisi vaikuttaa oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiantoa ulkomailla yksityisoikeudellisissa asioissa koskeviin jäsenvaltion velvollisuuksiin, jotka johtuvat kyseisen jäsenvaltion ja jonkin kolmannen maan välillä tehdyistä kahden- tai monenvälisistä sopimuksista.

(27)

Ilmoitettaessa todistuksesta vaaraa aiheuttavalle henkilölle ja myös tehtäessä tarkistuksia suojelutoimenpiteen tosiasiatietoihin vastaanottavassa jäsenvaltiossa olisi otettava asianmukaisesti huomioon suojeltavan henkilön intressi olla ilmaisematta olinpaikkaansa tai muita yhteystietojaan vaaraa aiheuttavalle henkilölle. Näitä tietoja ei saisi ilmaista vaaraa aiheuttavalle henkilölle, ellei tällainen ilmaiseminen ole tarpeen suojelutoimenpiteen noudattamista tai täytäntöön panemista varten.

(28)

Todistuksen myöntämiseen ei pitäisi voida hakea muutosta.

(29)

Todistus olisi oikaistava, jos todistus ilmeisen virheen tai epätarkkuuden, kuten paino-, kirjoitus- tai kopiointivirheen vuoksi ei asianmukaisesti vastaa suojelutoimenpidettä, tai se olisi peruutettava, jos todistus on annettu selvästi virheellisin perustein, esimerkiksi jos sitä käytetään tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäävää toimenpidettä varten, tai jos todistus on annettu sen myöntämisperusteiden vastaisesti.

(30)

Alkuperäjäsenvaltion suojelutoimenpiteen määräävän viranomaisen olisi pyynnöstä avustettava suojeltavaa henkilöä tiedon hankkimisessa niistä vastaanottavan jäsenvaltion viranomaisista, joissa suojelutoimenpiteeseen vedotaan tai joilta sen täytäntöönpanoa haetaan.

(31)

Oikeudenkäytön yhdenmukaisuus edellyttää sen varmistamista, ettei kahdessa jäsenvaltiossa anneta keskenään ristiriitaisia päätöksiä. Tätä varten tässä asetuksessa olisi säädettävä perusteesta, jonka nojalla suojelutoimenpiteen tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä, jos suojelutoimenpide olisi ristiriidassa vastaanottavassa jäsenvaltiossa annetun tai tunnustetun tuomion kanssa.

(32)

Yleistä etua koskevat seikat voivat poikkeustilanteissa oikeuttaa vastaanottavan jäsenvaltion tuomioistuimen kieltäytymisen suojelutoimenpiteen tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta, jos sen soveltaminen olisi selvästi ristiriidassa kyseisen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteiden (ordre public) kanssa. Tuomioistuimen ei kuitenkaan pitäisi voida soveltaa oikeusjärjestyksen perusteisiin perustuvaa poikkeusta kieltäytyäkseen suojelutoimenpiteen tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta, jos tämä olisi vastoin Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja erityisesti sen 21 artiklassa säädettyjä oikeuksia.

(33)

Jos suojelutoimenpide keskeytetään tai peruutetaan taikka jos todistus peruutetaan alkuperäjäsenvaltiossa, vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen olisi asianomaisen todistuksen esittämisen johdosta keskeytettävä tai peruutettava suojelutoimenpiteen tunnustamisen vaikutukset ja tarvittaessa suojelutoimenpiteen täytäntöönpano.

(34)

Suojeltavalla henkilöllä olisi oltava todellinen mahdollisuus oikeussuojaan toisissa jäsenvaltioissa. Jotta varmistetaan todellinen mahdollisuus käyttää tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia menettelyjä, oikeusapua on annettava oikeussuojakeinojen parantamisesta rajat ylittävissä riita-asioissa vahvistamalla oikeusapuun kyseisissä riita-asioissa liittyvät yhteiset vähimmäisvaatimukset 27 päivänä tammikuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/8/EY mukaisesti (6).

(35)

Tämän asetuksen soveltamisen helpottamiseksi jäsenvaltiot olisi velvoitettava ilmoittamaan tietyt tiedot yksityisoikeuden alan suojelutoimenpiteitä koskevista kansallisista säännöistään ja menettelyistään neuvoston päätöksellä 2001/470/EY (7) perustetun siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellisen verkoston puitteissa. Jäsenvaltioiden toimittamat tiedot olisi asetettava saataville Euroopan oikeusportaalin kautta.

(36)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa tässä asetuksessa tarkoitettujen lomakkeiden laatimisen ja myöhemmän muuttamisen osalta. Tätä valtaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (8) mukaisesti.

(37)

Tässä asetuksessa tarkoitettujen lomakkeiden laatimista ja myöhempää muuttamista koskevien täytäntöönpanosäädösten hyväksymiseen olisi sovellettava tarkastelumenettelyä.

(38)

Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet. Siinä pyritään erityisesti varmistamaan perusoikeuskirjan 47 ja 48 artiklassa vahvistetut oikeus puolustukseen ja oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Tätä asetusta olisi sovellettava näiden oikeuksien ja periaatteiden mukaisesti.

(39)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on yksinkertaisen ja nopean jäsenvaltioissa yksityisoikeuden alalla määrättyjen suojelutoimenpiteiden tunnustamista koskevan mekanismin perustaminen, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(40)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevan 3 artiklan mukaisesti nämä jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet haluavansa osallistua tämän asetuksen hyväksymiseen ja soveltamiseen.

(41)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan,

(42)

Euroopan tietosuojavaltuutettu on antanut 17 päivänä lokakuuta 2011 lausunnon (9) yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (10) 41 artiklan 2 kohdan perusteella,

1)

’suojelutoimenpiteellä’ tarkoitetaan käytetystä nimityksestä riippumatta päätöstä, jonka alkuperäjäsenvaltion suojelutoimenpiteen määräävä viranomainen määrää kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti ja jossa vaaraa aiheuttavalle henkilölle asetetaan yksi tai useampi seuraavista velvoitteista toisen henkilön suojelemiseksi, kun viimeksi mainitun henkilön ruumiillinen tai henkinen koskemattomuus voi olla uhattuna:

2)

’suojeltavalla henkilöllä’ tarkoitetaan luonnollista henkilöä, joka on suojelutoimenpiteeseen perustuvan suojelun kohteena;

3)

’vaaraa aiheuttavalla henkilöllä’ tarkoitetaan luonnollista henkilöä, johon yksi tai useampi 1 kohdassa tarkoitettu velvoite kohdistuu;

4)

’suojelutoimenpiteen määräävällä viranomaisella’ tarkoitetaan jäsenvaltion nimeämää oikeusviranomaista tai muuta viranomaista, jolla on toimivalta tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa, edellyttäen, että kyseinen muu viranomainen antaa osapuolille takeet puolueettomuudesta ja että sen päätökset suojelutoimenpiteestä sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jossa viranomainen toimii, voidaan saattaa oikeusviranomaisen uudelleen tarkasteltavaksi ja niillä on samanlainen oikeusvoima ja samanlaiset vaikutukset kuin samaa asiaa koskevalla oikeusviranomaisen päätöksellä;

5)

’alkuperäjäsenvaltiolla’ tarkoitetaan jäsenvaltiota, jossa suojelutoimenpide on määrätty;

6)

’vastaanottavalla jäsenvaltiolla’ tarkoitetaan jäsenvaltiota, jossa suojelutoimenpiteen tunnustamista ja tarvittaessa täytäntöönpanoa haetaan.

a)

suojelutoimenpiteen jäljennös, joka täyttää sen aitouden toteamiseksi tarvittavat vaatimukset;

b)

alkuperäjäsenvaltiossa 5 artiklan mukaisesti annettu todistus; sekä

c)

tarvittaessa todistuksen translitteraatio ja/tai käännös 16 artiklan mukaisesti.

a)

suojelutoimenpiteen määräävän viranomaisen nimi ja osoite/yhteystiedot;

b)

asian viitenumero;

c)

todistuksen myöntämispäivä;

d)

tiedot suojeltavasta henkilöstä: nimi, syntymäaika ja -paikka, jos tiedot ovat saatavilla, sekä ilmoittamista varten käytettävä osoite ja tätä edeltävä selkeä varoitus siitä, että tämä osoite saatetaan ilmaista vaaraa aiheuttavalle henkilölle;

e)

tiedot vaaraa aiheuttavasta henkilöstä: nimi, syntymäaika ja -paikka, jos tiedot ovat saatavilla, sekä ilmoittamista varten käytettävä osoite;

f)

kaikki suojelutoimenpiteen täytäntöön panemiseksi tarvittavat tiedot, mukaan lukien tarvittaessa toimenpiteen laji ja toimenpiteellä vaaraa aiheuttavalle henkilölle asetettu velvoite, sekä sen määritellyn paikan, jota kyseinen henkilö ei saa lähestyä ja/tai alueen, jonne hän ei saa mennä, asema;

g)

suojelutoimenpiteen kesto;

h)

tunnustamisen vaikutusten kesto 4 artiklan 4 kohdan mukaisesti;

i)

ilmoitus siitä, että 6 artiklassa säädetyt vaatimukset on täytetty;

j)

tiedot 9 ja 13 artiklan mukaisista oikeuksista;

k)

viittaustarkoituksiin tämän asetuksen täydellinen nimi.

a)

oikaistava, jos suojelutoimenpide ja todistus ovat keskenään ristiriidassa kirjoitusvirheen vuoksi; tai

b)

peruutettava, jos todistus on annettu selkeästi virheellisin perustein 6 artiklassa säädetyt vaatimukset ja tämän asetuksen soveltamisala huomioon ottaen.

a)

selvästi vastoin vastaanottavan jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public); tai

b)

ristiriidassa vastaanottavassa jäsenvaltiossa annetun tai tunnustetun tuomion kanssa.

a)

tyypeittäin viranomaiset, jotka ovat toimivaltaisia tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa, eritellen tarvittaessa

b)

kieli, joka, tai kielet, jotka on hyväksytty 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen käännösten osalta.

29.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 181/13

(1)

Yleisten tullietuuksien väliaikaisesta peruuttamisesta Myanmarin liitolta 24 päivänä maaliskuuta 1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 552/97 (2) 1 artiklassa, sellaisena kuin se on muutettuna yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta 1 päivästä tammikuuta 2009 alkaen 22 päivänä heinäkuuta 2008 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 732/2008 (3) 28 artiklan 1 kohdalla, säädetään, että Myanmarille/Burmalle asetuksella (EY) N:o 732/2008 myönnetyt tullietuudet peruutetaan väliaikaisesti.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 732/2008 15 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään, että kyseisessä asetuksessa säädetyt etuusmenettelyt voidaan peruuttaa väliaikaisesti kaikilta tai joiltakin edunsaajamaasta peräisin olevilta tuotteilta, jos maassa ilmenee kyseisen asetuksen liitteessä III olevassa A osassa luetelluissa yleissopimuksissa vahvistettujen periaatteiden vakavaa ja järjestelmällistä rikkomista, jonka asiaankuuluvat valvontaelimet ovat todenneet.

(3)

Kansainvälisen työjärjestön (ILO) vuonna 1930 hyväksymä yleissopimus, joka koskee pakollista työtä (nro 29), mainitaan asetuksen (EY) N:o 732/2008 liitteessä III olevan A osan luettelossa.

(4)

Asetuksen (EY) N:o 552/97 2 artiklan mukaisesti kyseisen asetuksen soveltaminen olisi lopetettava komission annettua pakkotyövoiman käytöstä Myanmarissa/Burmassa kertomuksen, josta ilmenee, että asetuksen (EY) N:o 732/2008 15 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut käytännöt ovat lakanneet.

(5)

Kansainvälinen työkonferenssi (ILC) antoi 13 päivänä kesäkuuta 2012 päätöslauselman ILOn peruskirjan 33 artiklan mukaisesti hyväksytyistä Myanmaria koskevista toimenpiteistä, jäljempänä ’kansainvälisen työkonferenssin päätöslauselma’. Ottaen huomioon kansainvälisen työkonferenssin sääntöjen noudattamista seuraavan komitean 4 päivänä kesäkuuta 2012 antamat päätelmät ja katsottuaan, ettei nykyisten toimenpiteiden pitäminen voimassa enää auttaisi halutun tuloksen saavuttamisessa, kansainvälinen työkonferenssi poisti rajoitukset, jotka estivät Myanmarin/Burman hallitusta hyötymästä ILOn teknisestä yhteistyöstä ja avusta. Lisäksi se keskeytti yhdeksi vuodeksi sen ILOn jäsenilleen esittämän pyynnön soveltamisen, jonka mukaan niiden on arvioitava suhteitaan Myanmariin/Burmaan sen varmistamiseksi, ettei kyseisissä suhteissa käytetä pakkotyövoimaa.

(6)

Komissio julkaisi 17 päivänä syyskuuta 2012 kertomuksen ”pakkotyöstä Myanmarissa/Burmassa neuvoston asetuksen (EY) N:o 552/97 2 artiklan mukaisesti” komission päätelmineen, jäljempänä ’kertomus’. Kertomuksessa todetaan, että Myanmar/Burma on edistynyt ILOn suositusten noudattamisessa, minkä toimivaltaiset ILOn valvontaelimet ovat todenneet, eikä ILOn yleissopimuksessa nro 29 vahvistettujen periaatteiden rikkomista näin ollen pidetä enää ”vakavana ja järjestelmällisenä”, ja siinä suositellaan, että yleiset tullietuudet olisi Myanmarin/Burman osalta otettava uudelleen käyttöön.

(7)

Kun otetaan huomioon kansainvälisen työkonferenssin päätöslauselma ja kertomus, Myanmarille/Burmalle asetuksella (EY) N:o 732/2008 myönnettyjen tullietuuksien väliaikainen peruuttaminen olisi näin ollen asetuksen (EY) N:o 552/97 2 artiklan nojalla kumottava kansainvälisen työkonferenssin päätöslauselman antamispäivästä alkaen.

(8)

Komission olisi edelleen seurattava kehitystä Myanmarissa/Burmassa pakkotyön osalta ja reagoitava kehitykseen voimassa olevien menettelyjen mukaisesti ja tarvittaessa uusittava peruuttamismenettelyt,

29.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 181/15

(1)

Neuvosto pyysi kattavasta eurooppalaisesta suunnitelmasta väärentämisen ja piratismin torjumiseksi 25 päivänä syyskuuta 2008 antamassaan päätöslauselmassa, että tulliviranomaisten toimenpiteistä epäiltäessä tavaroiden loukkaavan tiettyjä teollis- ja tekijänoikeuksia sekä tiettyjä teollis- ja tekijänoikeuksia loukkaavien tavaroiden suhteen toteutettavista toimenpiteistä 22 päivänä heinäkuuta 2003 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 1383/2003 (2) tarkasteltaisiin uudelleen.

(2)

Teollis- ja tekijänoikeuksia loukkaavien tavaroiden markkinoille saattaminen aiheuttaa huomattavaa vahinkoa oikeudenhaltijoille, käyttäjille ja tuottajien ryhmittymille, sekä lakia noudattaville valmistajille ja kaupan toimijoille. Tällainen markkinoille saattaminen voi myös johtaa kuluttajia harhaan, ja tietyissä tapauksissa olla vaaraksi heidän terveydelleen ja turvallisuudelleen. Tällaiset tavarat olisi mahdollisuuksien mukaan pidettävä pois unionin markkinoilta, ja olisi toteutettava toimenpiteitä, jotta tällaiseen laittomaan markkinoille saattamiseen voidaan puuttua, ilman että siitä aiheutuu haittaa lailliselle kaupalle.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1383/2003 uudelleentarkastelussa ilmeni, että talouden, kaupan ja oikeuden alalla tapahtuneiden muutoksien huomioon ottamiseksi oikeudelliseen kehykseen on välttämätöntä tehdä tiettyjä parannuksia, jotta voidaan tehostaa tulliviranomaisten suorittamaa teollis- ja tekijänoikeuksien valvontaa sekä varmistaa asianmukainen oikeusvarmuus.

(4)

Tulliviranomaisilla olisi oltava toimivalta valvoa teollis- ja tekijänoikeuksia sellaisten tavaroiden osalta, joihin unionin tullilainsäädännön mukaisesti sovelletaan tullivalvontaa tai tullitarkastusta, ja suorittaa asianmukaisia tarkastuksia tällaisille tavaroille teollis- ja tekijänoikeuslakeja loukkaavien toimien estämiseksi. Teollis- ja tekijänoikeuksien valvonta rajoilla, jossa tavarat ovat tai niiden olisi pitänyt olla tullivalvonnassa tai tullitarkastuksessa, on tehokas tapa antaa nopeasti ja tehokkaasti oikeussuoja oikeudenhaltijalle sekä käyttäjille ja tuottajien ryhmittymille. Jos tulliviranomaiset keskeyttävät tavaroiden luovutuksen tai ottavat tavarat haltuun rajalla, tarvitaan ainoastaan yksi oikeudellinen menettely, kun taas saman teollis- ja tekijänoikeuksien valvonnan tason varmistamiseksi tarvittaisiin useita erillisiä menettelyjä, jos tavarat havaittaisiin vasta sitten, kun ne ovat markkinoilla hajallaan vähittäiskauppiaille toimitettuina. Olisi sallittava poikkeus tietyn käyttötarkoituksen perusteella vapaaseen liikkeeseen luovutettujen tavaroiden tapauksessa, koska tällaiset tavarat pysyvät tullivalvonnassa, vaikka ne on luovutettu vapaaseen liikkeeseen. Tätä asetusta ei olisi sovellettava matkustajien henkilökohtaisiin matkatavaroihin sisältyviin tavaroihin, edellyttäen että tavarat ovat heidän henkilökohtaiseen käyttöönsä ja että mikään ei viittaa kaupalliseen tarkoitukseen.

(5)

Asetuksen (EY) N:o 1383/2003 soveltamisalaan ei sisälly tiettyjä teollis- ja tekijänoikeuksia ja tietyt oikeuksien loukkaamisen muodot on rajattu sen soveltamisalan ulkopuolelle. Jotta voitaisiin tehostaa teollis- ja tekijänoikeuksien valvontaa, tullitoimet olisi laajennettava koskemaan muita oikeuksien loukkaamisen muotoja, jotka eivät kuulu asetuksen (EY) N:o 1383/2003 soveltamisalaan. Tämän asetuksen soveltamisalaan olisi näin ollen aiheellista sisällyttää asetukseen (EY) N:o 1383/2003 jo sisältyvien oikeuksien lisäksi myös toiminimet, edellyttäen että ne on suojattu yksinoikeuksina kansallisen lainsäädännön nojalla, puolijohdetuotteiden topografiat ja hyödyllisyysmallit sekä välineet ja laitteet, jotka on ensisijaisesti suunniteltu, tuotettu tai mukautettu teknisten toimenpiteiden kiertämisen mahdollistamiseksi tai helpottamiseksi.

(6)

Laittomasta rinnakkaiskaupasta ja luvattomista tuotantomääristä johtuvat oikeuksien loukkaukset eivät kuulu asetuksen (EY) N:o 1383/2003 soveltamisalaan. Laittoman rinnakkaiskaupan piiriin kuuluvat tavarat, eli oikeudenhaltijan suostumuksella valmistetut mutta ilman hänen suostumustaan Euroopan talousalueella ensimmäistä kertaa markkinoille saatetut tavarat, sekä luvattomat tuotantomäärät, eli tavarat, joita oikeudenhaltijan tietyn määrän tavaroita valmistamaan asianmukaisesti valtuuttama henkilö valmistaa enemmän kuin kyseisen henkilön ja oikeudenhaltijan välillä on sovittu, valmistetaan aitoina tavaroina, joten ei ole asianmukaista, että tulliviranomaisten keskittyisivät toimissaan tällaisiin tavaroihin. Laiton rinnakkaiskauppa ja luvattomat tuotantomäärät olisi näin ollen jätettävä myös tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

(7)

Jäsenvaltioiden olisi yhteistyössä komission kanssa annettava asianmukaista koulutusta tullivirkailijoille tämän asetuksen moitteettoman täytäntöönpanon varmistamiseksi.

(8)

Täysimääräisesti täytäntöönpantuna tämä asetus osaltaan edistää sisämarkkinoita, joilla oikeudenhaltijoiden suoja paranee, luovuus ja innovointi lisääntyvät ja kuluttajat saavat luotettavia ja korkealaatuisia tuotteita, jotka puolestaan lujittanevat rajatylittäviä liiketoimia kuluttajien, yritysten ja kaupan toimijoiden välillä.

(9)

Jäsenvaltioiden resursseja tullialalla kavennetaan koko ajan. Näin ollen olisi tuettava riskinhallintateknologioita ja -strategioita, jotta voidaan varmistaa tulliviranomaisten käytettävissä olevien resurssien maksimaalinen käyttö.

(10)

Tähän asetukseen sisältyvät pelkästään tulliviranomaisten menettelysäännöt. Näin ollen tässä asetuksessa ei vahvisteta mitään perusteita, joilla todennetaan teollis- tai tekijänoikeuden loukkaus.

(11)

Dohassa pidetyssä WTO:n ministeritason konferenssissa 14 päivänä marraskuuta 2001 annetun teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehtyä sopimusta (TRIPS-sopimus) ja kansanterveyttä koskevan julistuksen mukaan TRIPS-sopimusta voidaan ja tulisi tulkita ja soveltaa siten, että tuetaan WTO:n jäsenten oikeutta suojella kansanterveyttä ja erityisesti edistää sitä, että lääkkeet ovat kaikkien saatavilla. Näin ollen, unionin kansainvälisten sitoumusten ja sen kehitysyhteistyöpolitiikan mukaisesti, kun kyse on lääkkeistä, joiden unionin tullialueen kautta tapahtuva kuljetus, liittyipä siihen tai ei tavaroiden lastausta kuljetusvälineestä toiseen, varastointia, lastinjakamista taikka kuljetustavan tai kuljetusvälineen muuttamista, muodostaa vain osan koko kuljetuksesta, joka alkaa unionin alueen ulkopuolella ja päättyy sen ulkopuolelle, tulliviranomaisten olisi teollis- ja tekijänoikeuksien loukkaamisen riskiä arvioidessaan otettava huomioon mahdollinen huomattava todennäköisyys, että tällaiset lääkkeet päätyvät unionin markkinoille.

(12)

Tällä asetuksella ei saisi olla vaikutusta säännöksiin, jotka koskevat tuomioistuinten toimivaltaa ja jotka sisältyvät erityisesti tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12 päivänä joulukuuta 2012 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) N:o 1215/2012 (3).

(13)

Henkilöillä, käyttäjillä, elimillä tai tuottajien ryhmittymillä, jotka ovat sellaisessa asemassa, että pystyvät panemaan hallussaan olevan teollis- tai tekijänoikeuden mahdollista loukkausta koskevan oikeudellisen menettelyn vireille omissa nimissään, olisi oltava oikeus esittää hakemus.

(14)

Jotta voidaan varmistaa, että teollis- ja tekijänoikeuksien valvonta toteutuu kaikkialla unionissa, on aiheellista sallia unionin kattavien oikeuksien täytäntöönpanoa hakevien henkilöiden tai tahojen esittää hakemuksensa yhdessä ainoassa jäsenvaltiossa. Tällaisten hakijoiden olisi voitava pyytää kyseisiä tulliviranomaisia päättämään toimista teollis- ja tekijänoikeuden täytäntöönpanemiseksi sekä omassa jäsenvaltiossaan että missä tahansa muussa jäsenvaltiossa.

(15)

Jotta voidaan varmistaa nopea toiminta teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanossa, olisi säädettävä siitä, että jos tulliviranomaiset epäilevät kohtuullisen näytön perusteella, että niiden valvonnassa olevat tavarat loukkaavat teollis- ja tekijänoikeuksia, ne voivat keskeyttää tavaroiden luovutuksen tai ottaa ne haltuun joko oma-aloitteisesti tai esitetyn hakemuksen perusteella, jotta henkilö tai taho, jolla on oikeus esittää hakemus, voi panna vireille menettelyn sen määrittämiseksi, onko teollis- tai tekijänoikeutta loukattu.

(16)

Asetuksessa (EY) N:o 1383/2003 sallittiin jäsenvaltioiden soveltaa menettelyä, jonka nojalla tietyt tavarat on mahdollista tuhota tarvitsematta panna vireille menettelyä sen määrittämiseksi, onko teollis- tai tekijänoikeutta loukattu. Kuten väärennysten vaikutuksesta kansainväliseen kauppaan 18 päivänä joulukuuta 2008 annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa (4) todetaan, kyseinen menettely on osoittautunut erittäin menestyksekkääksi niissä jäsenvaltioissa, joissa se on ollut käytössä. Sen vuoksi tällainen menettely olisi saatettava pakollisiksi kaikissa teollis- ja tekijänoikeuksien loukkauksissa, ja sitä olisi sovellettava, kun tavaroiden ilmoittaja tai tavaroiden haltija hyväksyy tuhoamisen. Lisäksi tässä menettelyssä olisi säädettävä, että tulliviranomaiset voivat katsoa, että tavaroiden ilmoittaja tai tavaroiden haltija on hyväksynyt tavaroiden tuhoamisen, jos hän ei ole nimenomaisesti vastustanut tuhoamista säädetyssä ajassa.

(17)

Jotta hallinnollista rasitusta ja hallinnollisia kustannuksia voitaisiin vähentää mahdollisimman paljon, olisi otettava käyttöön väärennettyjen tavaroiden ja laittomasti valmistettujen tavaroiden pieniä lähetyksiä koskeva erityinen menettely, jossa olisi mahdollista tuhota tällaiset tavarat ilman hakijan joka kerta erikseen antamaa suostumusta. Hakemuksessa olisi kuitenkin oltava hakijan yleinen pyyntö, jotta tätä menettelyä voidaan soveltaa. Tulliviranomaisilla olisi myös oltava mahdollisuus edellyttää, että hakija maksaa mainitun menettelyn soveltamisesta aiheutuvat kustannukset.

(18)

Oikeusvarmuuden parantamiseksi on aiheellista muuttaa asetuksessa (EY) N:o 1383/2003 säädettyjä sellaisten tavaroiden luovuttamisen keskeyttämisen tai niiden haltuunoton määräaikoja, joiden epäillään loukkaavan teollis- tai tekijänoikeutta, sekä perusteita, joiden mukaisesti tulliviranomaisten on toimitettava haltuunotettuja tavaroita koskevat tiedot asianomaisille henkilöille ja tahoille.

(19)

Tämän asetuksen moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi olisi menettelyjen joitakin osia mukautettava huolehtien kuitenkin siitä, että asianomaisten osapuolten oikeuksia kunnioitetaan. Tässä yhteydessä olisi otettava huomioon tulliviranomaisten tätä asetusta soveltaessaan toteuttamien toimenpiteiden tilapäinen ja ehkäisevä vaikutus sekä toimenpiteisiin liittyvien osapuolten ristiriitaiset edut. Näin ollen kun kyse on tässä asetuksessa säädetyistä eri tiedoksiannoista, tulliviranomaisten tulisi antaa tieto sellaiselle asiaankuuluvalle henkilölle, joka määräytyy tavaroiden tullikohtelua tai tullioikeudellista asemaa koskevien asiakirjojen perusteella. Tämän lisäksi, koska tavaroiden tuhoamista koskeva menettely tarkoittaa, että sekä tavaroiden ilmoittajan tai tavaroiden haltijan että päätöksen saajan olisi ilmoitettava mahdollisesta tuhoamisen vastustamisestaan rinnakkain, olisi varmistettava, että päätöksen saajalle annetaan mahdollisuus esittää vastineensa tavaroiden ilmoittajan tai tavaroiden haltijan mahdollisesti esittämään tuhoamisen vastustamiseen. Näin ollen olisi varmistettava, että tavaroiden ilmoittajalle tai tavaroiden haltijalle annetaan tieto tavaroiden luovutuksen keskeyttämisestä tai niiden haltuunotosta joko ennen tiedoksiantoa päätöksen saajalle tai samana päivänä.

(20)

Tulliviranomaisia ja komissiota kannustetaan tekemään yhteistyötä teollis- ja tekijänoikeuksien loukkausten eurooppalaisen seurantakeskuksen kanssa toimivaltansa puitteissa.

(21)

Teollis- ja tekijänoikeuksia loukkaavien tavaroiden kansainvälisen kaupan lopettamiseksi TRIPS-sopimuksessa määrätään, että WTO:n jäsenten on edistettävä tulliviranomaisten välistä tiedonvaihtoa tällaisesta kaupasta. Näin ollen komission ja jäsenvaltioiden tulliviranomaisten pitäisi olla mahdollista jakaa tietoja teollis- ja tekijänoikeuksien epäillyistä rikkomuksista kolmansien maiden asianomaisten viranomaisen kanssa, myös sellaisten tavaroiden osalta, jotka kulkevat unionin alueen kautta ja ovat peräisin kyseisistä kolmansista maista tai ovat matkalla niihin.

(22)

Tehokkuuden vuoksi olisi sovellettava jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten keskinäisestä avunannosta sekä jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten ja komission yhteistyöstä tulli- ja maatalousasioita koskevan lainsäädännön moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi 13 päivänä maaliskuuta 1997 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 515/97 (5).

(23)

Tulliviranomaisten vastuuvelvollisuudesta olisi säädettävä jäsenvaltioiden lainsäädännössä, vaikkakaan sen, että tulliviranomaiset hyväksyvät hakemuksen, ei pitäisi oikeuttaa päätöksen saajaa korvaukseen silloin, kun tulliviranomaiset eivät ole havainneet tavaroita, joiden epäillään loukkaavan teollis- tai tekijänoikeutta, vaan ne on luovutettu, tai kun mitään toimia ei ole toteutettu tällaisten tavaroiden haltuun ottamiseksi.

(24)

Koska tulliviranomaiset toteuttavat toimia hakemuksen perusteella, on aiheellista säätää, että päätöksen saajan olisi korvattava kaikki kustannukset, joita tulliviranomaisille aiheutuu päätöksen saajan teollis- ja tekijänoikeuksien turvaamiseksi toteutetuista toimista. Tämä ei kuitenkaan saisi estää päätöksen saajaa hakemasta korvausta oikeuksien loukkaajalta tai muilta henkilöiltä, jota tai joita pidetään vastuuvelvollisina sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jossa tavarat havaitaan. Kyseisiin henkilöihin voivat kuulua tapauksen mukaan välittäjät. Kolmannen osapuolen teollis- ja tekijänoikeuksien nojalla esittämien vaatimusten perusteella toteutetuista tulliviranomaisten toimista, joilla tavaroiden luovutus on keskeytetty tai ne on otettu haltuun, muille henkilöille kuin tulliviranomaisille aiheutuneista kustannuksista ja vahingoista olisi säädettävä kuhunkin yksittäiseen tapaukseen soveltuvassa erityislainsäädännössä.

(25)

Tässä asetuksessa otetaan käyttöön mahdollisuus, että tulliviranomaiset voivat siirtää tuhottavaksi luovutettuja tavaroita tullivalvonnassa paikasta toiseen unionin tullialueella. Tulliviranomaiset voivat lisäksi päättää luovuttaa tällaiset tavarat vapaaseen liikkeeseen niiden kierrättämiseksi tai niistä vapautumiseksi kaupallisten kanavien ulkopuolella, myös tiedotus- ja koulutustarkoituksia varten.

(26)

Teollis- ja tekijänoikeuksien tullivalvonta edellyttää hakemuksia koskeviin päätöksiin liittyvien tietojen vaihtoa. Tällaiseen tietojen käsittelyyn sisältyy myös henkilötietojen käsittely, ja siinä tulisi noudattaa unionin lainsäädäntöä, sellaisena kuin se esitetään yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 95/46/EY (6) ja yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 45/2001 (7).

(27)

Hakemuksiin ja tulliviranomaisten toimenpiteisiin liittyvien tietojen vaihdon olisi tapahduttava keskitetyn elektronisen tietokannan kautta. Olisi määriteltävä kyseistä tietokantaa valvova ja hallinnoiva yksikkö sekä tietokantaan sisältyvien tietojen käsittelyn turvallisuuden varmistamisesta vastaavat yksiköt. Yhteentoimivuutta tai vaihtoa koskevien mahdollisten toimien olisi oltava ennen kaikkea käyttötarkoituksen rajaamisen periaatteen mukaisia siten, että tietoja olisi käytettävä siihen tarkoitukseen, johon tietokanta on perustettu, ja että tietojen vaihtoja tai yhteyksiä ei sallita muussa tarkoituksessa.

(28)

Jotta voidaan varmistaa, että pienten lähetysten määritelmää voidaan mukauttaa, jos se osoittautuu epäkäytännölliseksi, ottaen huomioon tarve varmistaa menettelyn tehokas toiminta, tai tarvittaessa tämän menettelyn mahdollisen kiertämisen välttämiseksi lähetysten koostumuksen osalta, komissio olisi valtuutettava antamaan muita kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä, soveltamisalaltaan yleisiä säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti pienten lähetysten määritelmän muiden kuin keskeisten osien eli kyseisessä määritelmässä esitettyjen määrien muuttamisen osalta. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(29)

Jotta voidaan varmistaa yhdenmukaiset perusteet, joiden mukaisesti pannaan täytäntöön säännökset, jotka koskevat tiedonvaihtoa kolmansien maiden kanssa koskevien käytännön järjestelyjen yksityiskohtien määrittelyä, sekä säännökset, jotka koskevat lomakkeita, joilla haetaan tulliviranomaisten toimia ja sen määräajan pidentämistä, jonka kuluessa tulliviranomaisten on määrä toteuttaa toimet, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta erityisesti näiden käytännön järjestelyjen yksityiskohtien määrittelemiseksi ja vakiomuotoisten lomakkeiden vahvistamiseksi. Tätä täytäntöönpanovaltaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (8) mukaisesti. Vakiomuotoisten lomakkeiden vahvistamiseksi, vaikka tämän asetuksen säännösten kohde kuuluu yhteisen kauppapolitiikan piiriin, kyseisten täytäntöönpanosäädösten antamisessa olisi noudatettava neuvoa-antavaa menettelyä niiden luonteen ja vaikutusten vuoksi, koska kaikki lomakkeisiin sisällytettäviä tietoja koskevat yksityiskohdat johtuvat suoraan tämän asetuksen tekstistä. Kyseessä olevissa täytäntöönpanosäädöksissä vahvistetaan näin ollen ainoastaan lomakkeen muoto ja rakenne, eikä niillä ole muita vaikutuksia unionin yhteiseen kauppapolitiikkaan.

(30)

Asetus (EY) N:o 1383/2003 olisi kumottava.

(31)

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu asetuksen (EY) N:o 45/2001 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja hän on antanut 12 päivänä lokakuuta 2011 lausunnon (9),

a)

tavarat ilmoitetaan luovutettavaksi vapaaseen liikkeeseen, vientiin tai jälleenvientiin;

b)

tavarat tuodaan unionin tullialueelle tai viedään sieltä;

c)

tavarat asetetaan suspensiomenettelyyn tai vapaa-alueelle tai vapaavarastoon.

1)

’teollis- ja tekijänoikeudella’ tarkoitetaan

2)

’tavaramerkillä’ tarkoitetaan

3)

’mallilla’ tarkoitetaan

4)

’maantieteellisellä merkinnällä’ tarkoitetaan

5)

’väärennetyillä tavaroilla’ tarkoitetaan

6)

’laittomasti valmistetuilla tavaroilla’ tarkoitetaan tavaroita, joihin liittyy tekijänoikeutta tai lähioikeutta taikka mallia loukkaava teko jäsenvaltiossa, jossa tavarat havaitaan, ja jotka ovat tai joihin sisältyy kopioita, jotka on valmistettu ilman tekijänoikeuden tai lähioikeuden taikka mallin haltijan suostumusta, tai jotka on valmistettu ilman tällaisen oikeuden tai mallin haltijan asianomaisessa tuotantomaassa valtuuttaman henkilön lupaa;

7)

’tavaroilla, joiden epäillään loukkaavan teollis- tai tekijänoikeutta’ tarkoitetaan tavaroita, joista on olemassa kohtuullista näyttöä siitä, että ne ovat siinä jäsenvaltiossa, jossa ne havaitaan, alustavan tarkastelun perusteella

8)

’oikeudenhaltijalla’ tarkoitetaan teollis- ja tekijänoikeuksien haltijaa;

9)

’hakemuksella’ tarkoitetaan toimivaltaiselle tullin yksikölle esitettyä pyyntöä, että tulliviranomaiset toteuttaisivat toimia sellaisten tavaroiden osalta, joiden epäillään loukkaavan teollis- tai tekijänoikeutta;

10)

’kansallisella hakemuksella’ tarkoitetaan hakemusta, jolla pyydetään jäsenvaltion tulliviranomaisia toteuttamaan toimia kyseisessä jäsenvaltiossa;

11)

’unionihakemuksella’ tarkoitetaan yhdessä jäsenvaltioissa esitettyä hakemusta, jolla pyydetään kyseisen jäsenvaltion sekä yhden tai useamman muun jäsenvaltion tulliviranomaisia toteuttamaan toimia omissa jäsenvaltioissaan;

12)

’hakijalla’ tarkoitetaan henkilöä tai tahoa, jonka nimissä hakemus esitetään;

13)

’päätöksen saajalla’ tarkoitetaan sellaisen päätöksen saajaa, jolla hyväksytään hakemus;

14)

’tavaroiden haltijalla’ tarkoitetaan teollis- tai tekijänoikeuden loukkauksesta epäiltyjen tavaroiden omistajaa tai muuta henkilöä, jolla on vastaava määräämisoikeus kyseisiin tavaroihin tai jonka fyysisessä valvonnassa tavarat ovat;

15)

’tavaroiden ilmoittajalla’ tarkoitetaan asetuksen (ETY) N:o 2913/92 4 artiklan 18 kohdassa määriteltyä tavaranhaltijaa;

16)

’tuhoamisella’ tarkoitetaan fyysistä tuhoamista, kierrättämistä tai tavaroista vapautumista kaupallisten kanavien ulkopuolella siten, että päätöksen saajalle aiheutuva vahinko poistuu;

17)

’unionin tullialueella’ tarkoitetaan asetuksen (ETY) N:o 2913/92 3 artiklassa määriteltyä yhteisön tullialuetta;

18)

’tavaroiden luovutuksella’ tarkoitetaan asetuksen (ETY) N:o 2913/92 4 artiklan 20 alakohdassa määriteltyä tavaran luovutusta;

19)

’pienellä lähetyksellä’ tarkoitetaan posti- tai pikalähetystä, joka

20)

’herkästi pilaantuvilla tavaroilla’ tarkoitetaan tavaroita, joiden tulliviranomaiset katsovat pilaantuvan siitä, että niitä säilytetään enintään 20 päivää luovutuksen keskeyttämisen tai haltuunoton päivämäärästä;

21)

’yksinomaisella käyttöluvalla’ tarkoitetaan käyttölupaa (yleistä tai rajoitettua), jolla annetaan käyttöluvan saajalle kaikki muut henkilöt, myös käyttöluvan myöntävä henkilö, pois sulkien lupa käyttää teollis- tai tekijänoikeutta käyttöluvan sallimalla tavalla.

1)

kansallisen hakemuksen tai unionihakemuksen esittämiseen:

2)

kansallisen hakemuksen esittämiseen:

3)

unionihakemuksen esittämiseen: kahden tai useamman jäsenvaltion koko alueella sovellettavien yksinomaisten käyttölupien haltijat, jotka oikeudenhaltija on virallisesti valtuuttanut panemaan vireille menettelyn sen määrittämiseksi, onko teollis- tai tekijänoikeutta loukattu.

a)

se esitetään toimivaltaiselle tullin yksikölle neljän työpäivän kuluessa siitä, kun tavaroiden luovutuksen keskeyttämisestä tai niiden haltuunotosta on annettu tieto;

b)

se on kansallinen hakemus;

c)

siinä on 6 artiklan 3 kohdassa vaaditut tiedot. Hakija voi kuitenkin jättää ilmoittamatta kyseisen kohdan g, h tai i alakohdassa mainitut tiedot.

a)

hakijaa koskevat tiedot;

b)

tieto hakijan 3 artiklan mukaisesta asemasta;

c)

todistusasiakirjat, joista käy toimivaltaista tullin yksikköä tyydyttävällä tavalla ilmi se, että hakija on henkilö, joka on oikeutettu esittämään hakemuksen;

d)

jos hakija esittää hakemuksen käyttäen edustajaa, hakijaa edustavan henkilön tiedot sekä todisteet kyseisen henkilön valtuuksista toimia edustajina, sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jossa hakemus esitetään;

e)

täytäntöönpantava teollis- tai tekijänoikeus taikka täytäntöönpantavat teollis- tai tekijänoikeudet;

f)

unionihakemuksen tapauksessa tieto jäsenvaltioista, joissa tullin toimia pyydetään;

g)

aitoja tavaroita koskevat erityiset ja tekniset tiedot, mukaan luettuina merkinnät, kuten viivakoodimerkinnät, ja kuvat tarvittaessa;

h)

tiedot, joiden avulla tulliviranomaiset voivat tunnistaa kyseiset tavarat helposti;

i)

tiedot, jotka ovat merkityksellisiä tulliviranomaisten toteuttaman asianomaisen teollis- tai tekijänoikeuden tai asianomaisten teollis- ja tekijänoikeuksien loukkaukseen liittyvän riskin analyysin tai arvioinnin kannalta, kuten tiedot valtuutetuista jakelijoista;

j)

tieto siitä, onko tämän kohdan g, h tai i alakohdan mukaisesti annetut tiedot merkittävä rajoitetun käsittelyn alaisiksi 31 artiklan 5 kohdan mukaisesti;

k)

hakijan nimeämän oikeudellisista ja teknisistä asioista vastaavan edustajan yhteystiedot;

l)

hakijan sitoumus ilmoittaa toimivaltaiselle tullin yksikölle 15 artiklassa tarkoitetuista tilanteista;

m)

hakijan sitoumus toimittaa ja pitää ajan tasalla tiedot, jotka ovat merkityksellisiä tulliviranomaisten toteuttaman asianomaisen teollis- tai tekijänoikeuden tai asianomaisten teollis- tai tekijänoikeuksien loukkaukseen liittyvän riskin analyysin tai arvioinnin kannalta;

n)

hakijan sitoumus vastuuvelvollisuudesta 28 artiklassa tarkoitetussa tilanteessa;

o)

hakijan sitoumus vastata 29 artiklassa tarkoitetuista kustannuksista kyseisessä artiklassa säädettyjen perusteiden täyttyessä;

p)

hakijan hyväksyntä siihen, että komissio ja jäsenvaltiot voivat käsitellä hänen toimittamiaan tietoja;

q)

se, pyytääkö hakija 26 artiklassa tarkoitetun menettelyn käyttöä ja, jos tulliviranomaiset sitä pyytävät, suostuuko hän kattamaan kyseisen menettelyn mukaiseen tavaroiden tuhoamiseen liittyvät kustannukset.

a)

jäsenvaltiossa, jossa hakemus on esitetty, päätöksen antamista seuraavana päivänä;

b)

kaikissa muissa jäsenvaltioissa, joissa tulliviranomaisten toimia on pyydetty, sitä päivää seuraavana päivänä, jona tulliviranomaisille annetaan tieto 14 artiklan 2 kohdan mukaisesti edellyttäen, että päätöksen saaja on täyttänyt 29 artiklan 3 kohdan mukaiset velvollisuutensa käännöskulujen osalta.

a)

hakemusten hyväksymispäätökset;

b)

päätökset, joilla kumotaan hakemusten hyväksymispäätökset;

c)

päätökset, joilla muutetaan hakemusten hyväksymispäätöksiä;

d)

päätökset, joilla pidennetään määräaikaa, jonka kuluessa tulliviranomaisten on määrä toteuttaa toimet.

a)

hakemusten hyväksymispäätökset;

b)

päätökset, joilla kumotaan hakemusten hyväksymispäätökset;

c)

päätökset, joilla muutetaan hakemusten hyväksymispäätöksiä;

d)

päätökset, joilla pidennetään määräaikaa, jonka kuluessa tulliviranomaisten on määrä toteuttaa toimet.

a)

tieto siitä, että hakemuksessa mainitun teollis- tai tekijänoikeuden voimassaolo on päättynyt;

b)

tieto siitä, että päätöksen saaja on lakannut jostain muusta syystä olemasta hakemuksen esittämiseen oikeutettu;

c)

muutokset 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin.

a)

kumota antamansa päätöksen, jolla hyväksytään kyseisen päätöksen saajan kansallinen hakemus, ja kieltäytyä pidentämästä määräaikaa, jonka kuluessa tulliviranomaisten on määrä toteuttaa toimet;

b)

keskeyttää alueellaan siksi ajaksi, jona tulliviranomaiset toteuttavat toimia, sellaisen päätöksen soveltamisen, jolla hyväksytään kyseisen päätöksen saajan unionihakemus.

a)

ei noudata 15 artiklassa säädettyjä tiedoksiantovelvollisuuksiaan;

b)

ei noudata näytteiden palauttamista koskevaa 19 artiklan 3 kohdassa säädettyä velvollisuuttaan;

c)

ei noudata 29 artiklan 1 ja 3 kohdassa säädettyjä kustannuksia ja käännöksiä koskevia velvollisuuksiaan;

d)

ilman pätevää syytä ei pane vireille 23 artiklan 3 kohdassa tai 26 artiklan 9 kohdassa säädettyä menettelyä.

a)

kun tulliviranomaiset eivät ole yhden työpäivän kuluessa tavaroiden luovutuksen keskeyttämisestä tai niiden haltuunotosta kyenneet määrittämään yhtään henkilöä tai tahoa, joka on oikeutettu esittämään väitettyä teollis- ja tekijänoikeuksien loukkausta koskevan hakemuksen;

b)

kun tulliviranomaiset eivät ole vastaanottaneet 5 artiklan 3 kohdan mukaista hakemusta tai ovat hylänneet sen.

a)

menettelyn vireillepanoon ja kyseisissä menettelyissä sen määrittämiseksi, onko teollis- tai tekijänoikeutta loukattu;

b)

sellaisten rikostutkintojen yhteydessä, jotka liittyvät teollis- tai tekijänoikeuden loukkaukseen ja joita viranomaiset toteuttavat jäsenvaltiossa, jossa tavarat on havaittu;

c)

rikosoikeudellisten menettelyjen vireille panemiseksi ja kyseisissä menettelyissä;

d)

korvauksen hakemiseksi oikeuden loukkaajalta tai muilta henkilöiltä;

e)

sovittaessa tavaroiden ilmoittajan tai tavaroiden haltijan kanssa siitä, että tavarat tuhotaan 23 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

f)

sovittaessa tavaroiden ilmoittajan tai tavaroiden haltijan kanssa 24 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta vakuuden määrästä.

a)

tavaroiden luonne ja määrä,

b)

epäilty teollis- tai tekijänoikeuden rikkominen,

c)

tavaroiden alkuperä, lähtöpaikka ja määräpaikka,

d)

tiedot kuljetusvälineiden liikkeistä, erityisesti:

e)

tiedot konttien liikkeistä, erityisesti:

a)

päätöksen saaja on vahvistanut tulliviranomaisille kirjallisesti, että hänen käsityksensä mukaan teollis- tai tekijänoikeutta on loukattu, 10 työpäivän kuluessa tai, jos kyse on herkästi pilaantuvista tavaroista, kolmen työpäivän kuluessa siitä, kun tieto tavaroiden luovutuksen keskeyttämisestä tai niiden haltuunotosta on annettu;

b)

päätöksen saaja on vahvistanut tulliviranomaisille kirjallisesti suostuvansa tavaroiden tuhoamiseen 10 työpäivän kuluessa tai, jos kyse on herkästi pilaantuvista tavaroista, kolmen työpäivän kuluessa siitä, kun tieto tavaroiden luovutuksen keskeyttämisestä tai niiden haltuunotosta on annettu;

c)

tavaroiden ilmoittaja tai tavaroiden haltija on vahvistanut tulliviranomaisille kirjallisesti suostuvansa tavaroiden tuhoamiseen 10 työpäivän kuluessa tai, jos kyse on herkästi pilaantuvista tavaroista, kolmen työpäivän kuluessa siitä, kun tieto tavaroiden luovutuksen keskeyttämisestä tai niiden haltuunotosta on annettu. Jos tavaroiden ilmoittaja tai tavaroiden haltija ei ole vahvistanut tulliviranomaisille suostuvansa tavaroiden tuhoamiseen tai ilmoittanut vastustavansa sitä mainituissa määräajoissa, tulliviranomaiset voivat katsoa, että tavaroiden ilmoittaja tai tavaroiden haltija on vahvistanut suostuvansa tavaroiden tuhoamiseen.

a)

tavaroiden ilmoittaja tai tavaroiden haltija on antanut vakuuden, joka on riittävän korkea suojaamaan päätöksen saajan etuja;

b)

viranomainen, joka on toimivaltainen määrittämään, onko teollis- tai tekijänoikeutta loukattu, ei ole määrännyt turvaamistoimia;

c)

kaikki tullimuodollisuudet on suoritettu.

a)

luovuttaa vapaaseen liikkeeseen, elleivät tulliviranomaiset päätöksen saajan suostumuksella päätä, että se on tarpeen, jos tavarat on määrä kierrättää tai niistä on määrä vapautua kaupallisten kanavien ulkopuolella, myös tiedotus- ja koulutustarkoituksia varten. Tulliviranomaisten on määritettävä edellytykset, joilla tavarat voidaan luovuttaa vapaaseen liikkeeseen;

b)

siirtää pois unionin tullialueelta;

c)

viedä;

d)

jälleenviedä;

e)

asettaa suspensiomenettelyyn;

f)

siirtää vapaa-alueelle tai vapaavarastoon.

a)

tavaroiden epäillään olevan väärennettyjä tavaroita tai laittomasti valmistettuja tavaroita;

b)

kyse on muista kuin herkästi pilaantuvista tavaroista;

c)

tavarat sisältyvät hakemuksen hyväksymispäätökseen;

d)

päätöksen saaja on pyytänyt hakemuksessaan tässä artiklassa esitetyn menettelyn käyttöä;

e)

tavarat on kuljetettu pieninä lähetyksinä.

a)

tulliviranomaisten aikomus tuhota tavarat;

b)

tavaroiden ilmoittajan tai tavaroiden haltijan 4, 5 ja 6 kohdan mukaiset oikeudet.

a)

hakemusten hyväksymispäätökset, mukaan lukien hakemus ja sen liitteet;

b)

päätökset, joilla pidennetään määräaikaa, jonka kuluessa tulliviranomaisten on määrä toteuttaa toimet, tai päätökset, joilla kumotaan hakemuksen hyväksymispäätös tai muutetaan sitä;

c)

hakemuksen hyväksymispäätöksen soveltamisen keskeyttäminen.

a)

6 artiklaa, 12 artiklan 7 kohtaa ja 22 artiklan 3 kohtaa, joita sovelletaan 19 päivästä heinäkuuta 2013;

b)

31 artiklan 1 ja 3–7 kohtaa sekä 33 artiklaa, joita sovelletaan siitä päivästä, josta 32 artiklassa tarkoitettu keskustietokanta on toiminnassa. Komissio julkaisee kyseisen päivämäärän.

29.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 181/35

(1)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’perussopimus’, 114 artiklassa määrätään, että komissio perustaa sellaiset toimenpiteet, joiden tavoitteena on sisämarkkinoiden toteuttaminen ja toiminta ja jotka koskevat muun muassa terveyttä, turvallisuutta ja kuluttajansuojaa, suojelun korkeaan tasoon ottaen erityisesti huomioon kaiken tieteelliseen tietoon perustuvan uuden kehityksen.

(2)

Turvallisten ja terveellisten elintarvikkeiden vapaa liikkuvuus on sisämarkkinoiden keskeinen ominaisuus, ja se vaikuttaa merkittävästi kansalaisten terveyteen ja hyvinvointiin sekä heidän sosiaalisiin ja taloudellisiin etuihinsa.

(3)

Unionin elintarvikelainsäädännön tarkoituksena on muun muassa varmistaa, ettei markkinoille saateta yhtään vaarallista elintarviketta. Tästä syystä kaikki aineet, joita pidetään asianomaisten väestöryhmien terveydelle vahingollisina tai ihmisravinnoksi soveltumattomina, olisi suljettava tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien elintarvikeryhmien ulkopuolelle.

(4)

Erityisravinnoksi tarkoitetuista elintarvikkeista 6 päivänä toukokuuta 2009 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/39/EY (3) säädetään sellaisten elintarvikkeiden koostumusta ja valmistusta koskevat yleiset säännöt, jotka on erityisesti suunniteltu vastaamaan niiden henkilöiden erityisiä ravitsemuksellisia tarpeita, joille ne on tarkoitettu. Useimmat mainitun direktiivin säännökset ovat peräisin vuodelta 1977, ja niitä on tarpeen tarkastella uudelleen.

(5)

Direktiivissä 2009/39/EY annetaan yleinen määritelmä ”erityisravinnoksi tarkoitetuille elintarvikkeille” ja säädetään yleisistä merkintävaatimuksista, joihin sisältyy vaatimus, että tällaisissa elintarvikkeissa on oltava maininta niiden soveltuvuudesta ilmoitettuihin ravitsemuksellisiin tarkoituksiin.

(6)

Direktiivissä 2009/39/EY asetettuja yleisiä koostumusta ja merkintöjä koskevia vaatimuksia on täydennetty lukuisilla muilla kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyillä unionin säädöksillä, joita sovelletaan tiettyihin elintarvikeryhmiin. Laihdutukseen tarkoitetuista vähäenergiaisista elintarvikkeista 26 päivänä helmikuuta 1996 annetussa komission direktiivissä 96/8/EY (4) sekä ruokavaliovalmisteista erityisiin lääkinnällisiin tarkoituksiin 25 päivänä maaliskuuta 1999 annetussa komission direktiivissä 1999/21/EY (5) on tältä osin säädetty yhdenmukaistetuista säännöistä. Samoin komission direktiivissä 2006/125/EY (6) säädetään tiettyjä yhdenmukaistettuja sääntöjä, jotka koskevat imeväisille ja pikkulapsille tarkoitettuja viljapohjaisia valmisruokia ja muita lastenruokia. Komission direktiivissä 2006/141/EY (7) annetaan yhdenmukaistettuja sääntöjä äidinmaidonkorvikkeista ja vieroitusvalmisteista sekä komission asetuksessa (EY) N:o 41/2009 (8) gluteenille intoleranteille henkilöille soveltuvien elintarvikkeiden koostumuksesta ja merkitsemisestä.

(7)

Yhdenmukaistettuja sääntöjä on annettu lisäksi kolmansiin maihin vietäviksi tarkoitetuista äidinmaidonvastikkeista ja vieroitusvalmisteista 18 päivänä kesäkuuta 1992 annetussa neuvoston direktiivissä 92/52/ETY (9) ja erityisruokavaliovalmisteisiin ravitsemuksellisessa tarkoituksessa lisättävistä aineista 13 päivänä lokakuuta 2009 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 953/2009 (10).

(8)

Jäsenvaltioiden suorittaman asianomaisten elintarvikkeiden tehokkaan valvonnan helpottamiseksi direktiivissä 2009/39/EY edellytetään yleistä kansallisen tason ilmoitusmenettelyä sellaisille elintarvikkeille, joiden elintarvikealan toimijat esittävät olevan ”erityisravinnoksi tarkoitettuja elintarvikkeita” koskevan määritelmän mukaisia ja joista ei ole unionin lainsäädännössä annettu erityissäännöksiä ennen tuotteiden saattamista unionin markkinoille.

(9)

Tuon ilmoitusmenettelyn täytäntöönpanoa koskevassa 27 päivänä kesäkuuta 2008 annetussa komission Euroopan parlamentille ja neuvostolle antamassa kertomuksessa on todettu, että ”erityisravinnoksi tarkoitettujen elintarvikkeiden” määritelmä voi aiheuttaa vaikeuksia, koska kansalliset viranomaiset voivat ilmeisesti tulkita sitä eri tavoin. Näin ollen siinä on päädytty siihen, että direktiiviä 2009/39/EY olisi tarpeen tarkastella uudelleen, jotta varmistetaan unionin säädösten tehokkaampi ja yhdenmukaisempi täytäntöönpano.

(10)

Agra CEAS Consulting -konsultin 29 päivänä huhtikuuta 2009 antamassa direktiivin 2009/39/EY uudelleen tarkastelua koskevassa tutkimusraportissa on vahvistettu ilmoitusmenettelyn täytäntöönpanoa käsittelevässä 27 päivänä kesäkuuta 2008 annetussa komission kertomuksessa esitetyt tulokset ja siinä todettiin, että nykyään yhä useampia elintarvikkeita markkinoidaan erityisravinnoksi tarkoitettuina ja merkitään sellaisiksi, koska mainitussa direktiivissä annettu määritelmä on laaja. Tutkimusraportissa todettiin myös, että mainitun direktiivin kohteena olevien elintarvikkeiden välillä on merkittäviä eroja eri jäsenvaltioissa: samanlaista elintarviketta saatetaan markkinoida samanaikaisesti eri jäsenvaltioissa erityisravinnoksi tarkoitettuna elintarvikkeena ja/tai tavanomaiseen käyttöön tarkoitettuna elintarvikkeena, ravintolisät mukaan luettuina, eli koko väestölle tai sitten tietyille väestöryhmille, kuten raskaana oleville naisille, vaihdevuodet ohittaneille naisille, vanhuksille, kasvuiässä oleville lapsille, nuorille, vaihtelevasti aktiivisille henkilöille sekä muille tarkoitettuna elintarvikkeena. Tämä asiaintila heikentää sisämarkkinoiden toimintaa, luo oikeudellista epävarmuutta toimivaltaisille viranomaisille, elintarvikealan toimijoille, erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille, ja kuluttajille, eikä tässä tilanteessa pystytä poistamaan väärinkäytösten vaaraa markkinoinnissa eikä kilpailun vääristymistä. Tämän vuoksi on tarpeen poistaa tulkintaeroja yksinkertaistamalla sääntelyä.

(11)

On ilmeistä, että muut viime aikoina hyväksytyt unionin säädökset sopivat jatkuvasti kehittyville ja innovatiivisille elintarvikemarkkinoille paremmin kuin direktiivi 2009/39/EY. Erityisen merkittäviä säädöksiä tältä kannalta ovat seuraavat: ravintolisiä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 10 päivänä kesäkuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/46/EY (11), elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä 20 päivänä joulukuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1924/2006 (12) sekä vitamiinien, kivennäisaineiden ja eräiden muiden aineiden lisäämisestä elintarvikkeisiin 20 päivänä joulukuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1925/2006 (13). Näiden unionin säädösten sisältämillä säännöksillä voitaisiin lisäksi säädellä useita direktiivin 2009/39/EY soveltamisalaan kuuluvia elintarvikeryhmiä asianmukaisesti, vähäisemmällä hallinnollisella kuormituksella ja siten, että soveltamisala ja tavoitteet selkeytyisivät.

(12)

Kokemus on lisäksi osoittanut, että tietyt direktiivin 2009/39/EY sisältämät tai sen nojalla annetut säännökset eivät ole enää tehokkaita, jotta sisämarkkinoiden toimivuus voidaan varmistaa.

(13)

Tämän vuoksi käsite ”erityisravinnoksi tarkoitetut elintarvikkeet” olisi poistettava ja direktiivi 2009/39/EY korvattava tällä säädöksellä. Tämän säädöksen soveltamisen yksinkertaistamiseksi ja soveltamisen yhdenmukaisuuden varmistamiseksi kaikkialla jäsenvaltioissa säädöksen olisi oltava asetus.

(14)

Elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28 päivänä tammikuuta 2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002 (14) tarjoaa yhteiset periaatteet ja määritelmät unionin elintarvikelainsäädäntöä varten. Tiettyjä tuossa asetuksessa annettuja määritelmiä olisi sovellettava myös tämän asetuksen yhteydessä.

(15)

Tiettyjen väestöryhmien osittaisena tai ainoana ravintolähteenä on rajallinen määrä elintarvikeryhmiä. Tällaiset elintarvikeryhmät ovat erittäin tärkeitä tiettyjen tilojen hallinnassa ja/tai ne ovat olennaisen tärkeitä pyrittäessä tyydyttämään tiettyjen haavoittuvassa asemassa oleviksi selkeästi yksilöityjen väestöryhmien ravitsemukselliset tarpeet. Näihin elintarvikeryhmiin kuuluvat äidinmaidonkorvikkeet ja vieroitusvalmisteet, viljapohjaiset valmisruoat ja lastenruoat sekä erityisiin lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitetut elintarvikkeet. Kokemus on osoittanut, että direktiiveissä 1999/21/EY, 2006/125/EY ja 2006/141/EY annetuilla säännöksillä varmistetaan tällaisten elintarvikeryhmien vapaa liikkuvuus tyydyttävällä tavalla ja turvataan samalla kansanterveyden korkeatasoinen suojelu. Sen vuoksi on asianmukaista, että tässä asetuksessa keskitytään yleisiin näiden elintarvikeryhmien koostumusta ja niitä koskevien tietojen antamista koskeviin vaatimuksiin, ottaen huomioon direktiivit 1999/21/EY, 2006/125/EY ja 2006/141/EY.

(16)

Koska yhä useammilla on ylipainoon ja lihavuuteen liittyviä ongelmia, markkinoille tuodaan tämän lisäksi yhä enemmän elintarvikkeita painonhallintaan tarkoitettuina ruokavalionkorvikkeina. Tällä hetkellä voidaan tällaisten markkinoilla olevien elintarvikkeiden välillä tehdä ero vähäenergiaisiin ruokavalioihin tarkoitettujen valmisteiden, jotka sisältävät 3 360 kJ:esta (800 kcal) 5 040 kJ:een (1 200 kcal), ja erittäin vähäenergiaisiin ruokavalioihin tarkoitettujen valmisteiden, joissa on yleensä alle 3 360 kJ (800 kcal), kesken. Kyseessä olevien elintarvikkeiden luonne huomioon ottaen on asianmukaista antaa tiettyjä niitä koskevia erityisäännöksiä. Kokemus on osoittanut, että direktiivissä 96/8/EY olevat asiaan liittyvät säännökset takaavat painonhallintaan tarkoitettuina ruokavalionkorvikkeina esitettyjen elintarvikkeiden vapaan liikkuvuuden tyydyttävällä tavalla, samalla kun niillä varmistetaan kansanterveyden korkeatasoinen suojelu. Sen vuoksi tässä asetuksessa on asianmukaista keskittyä sellaisten elintarvikkeiden koostumusta ja niistä annettavia tietoja koskeviin yleisiin vaatimuksiin, joiden tarkoituksena on korvata koko päivittäinen ruokavalio, myös niiden elintarvikkeiden osalta, joiden energiasisältö on erittäin alhainen, ottamalla huomioon direktiivin 96/8/EY asiaa koskevat säännökset.

(17)

Tässä asetuksessa olisi vahvistettava muun muassa äidinmaidonkorvikkeen, vieroitusvalmisteen, viljapohjaisen valmisruoan, lastenruoan, erityisiin lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitetun elintarvikkeen sekä painonhallintaan tarkoitetun ruokavalionkorvikkeen määritelmät ottamalla huomioon direktiivien 96/8/EY, 1999/21/EY, 2006/125/EY ja 2006/141/EY asiaa koskevat säännökset.

(18)

Asetuksessa (EY) N:o 178/2002 säädetään elintarvikkeiden riskianalyysin periaatteet sekä luodaan rakenteet ja mekanismit Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen, jäljempänä ’viranomainen’, suorittamia tieteellisiä ja teknisiä arviointeja varten. Viranomaista olisi myös kuultava kaikissa tähän asetuksen soveltamiseen liittyvissä kysymyksissä, jotka todennäköisesti vaikuttavat kansanterveyteen.

(19)

On tärkeää, että tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien elintarvikkeiden valmistuksessa käytetyt ainekset ovat asianmukaiset tyydyttämään niiden henkilöiden ravitsemukselliset tarpeet, joille nämä elintarvikkeet on tarkoitettu, ja soveltuvat heille ja että niiden ravitsemuksellisen sopivuuden määritys perustuu yleisesti hyväksyttyyn tieteelliseen tietoon. Tämä sopivuus olisi osoitettava käytettävissä olevaa tieteellistä tietoa koskevalla järjestelmällisellä tarkastelulla.

(20)

Olisi sovellettava asianomaisessa unionin lainsäädännössä, erityisesti torjunta-ainejäämien enimmäismääristä kasvi- ja eläinperäisissä elintarvikkeissa ja rehuissa tai niiden pinnalla 23 päivänä helmikuuta 2005 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 396/2005 (15) säädettyjä torjunta-ainejäämien enimmäismääriä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tässä asetuksessa annettujen erityissäännösten ja tämän asetuksen mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettujen delegoitujen säännösten soveltamista.

(21)

Torjunta-aineiden käyttö voi johtaa torjunta-ainejäämien esiintymiseen tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa elintarvikkeissa. Sen vuoksi tällaista käyttöä olisi rajoitettava niin paljon kuin mahdollista ottaen huomioon kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta 21 päivänä lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 (16) vaatimukset. Torjunta-aineiden käytön rajoittaminen tai kieltäminen ei kuitenkaan välttämättä takaisi sitä, ettei tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa elintarvikkeissa, imeväisille ja pikkulapsille tarkoitetut elintarvikkeet mukaan luettuina, ole torjunta-aineita, koska jotkin torjunta-aineet saastuttavat ympäristöä ja niiden jäämiä voi olla tällaisissa elintarvikkeissa. Tällaisissa elintarvikkeissa olevien jäämien enimmäistasot olisi sen vuoksi asetettava mahdollisimman alas haavoittuvassa asemassa olevien väestöryhmien suojelemiseksi, ottamalla huomioon hyvät maanviljelyskäytännöt ja muut altistuslähteet, kuten ympäristön pilaantuminen.

(22)

Direktiivien 2006/125/EY ja 2006/141/EY liitteissä tällä hetkellä vahvistettuja vastaavat tiettyjä torjunta-aineita koskevat rajoitukset ja kiellot olisi otettava huomioon tämän asetuksen mukaisesti annetuissa delegoiduissa säädöksissä. Nämä rajoitukset tai kiellot olisi saatettava säännöllisesti ajan tasalle kiinnittäen erityistä huomiota teho-, suoja- tai tehosteaineita sisältäviin torjunta-aineisiin, jotka on aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta 16 päivänä joulukuuta 2008 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1272/2008 (17) luokiteltu kategoriaan 1A tai 1B kuuluviksi perimää vaurioittaviksi aineiksi, kategoriaan 1A tai 1B kuuluviksi syöpää aiheuttaviksi aineiksi tai kategoriaan 1A tai 1B kuuluviksi lisääntymiselle vaarallisiksi aineiksi tai joilla katsotaan olevan sellaisia hormonitoimintaa häiritseviä ominaisuuksia, joilla voi olla ihmisille haitallisia vaikutuksia.

(23)

Uuselintarvikkeista ja elintarvikkeiden uusista ainesosista 27 päivänä tammikuuta 1997 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 258/97 (18) soveltamisalaan kuuluvia aineita ei saisi lisätä tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin elintarvikkeisiin, paitsi jos tällaiset aineet täyttävät asetuksen (EY) N:o 258/97 mukaiset markkinoille saattamisen edellytykset tässä asetuksessa ja tämän asetuksen mukaisesti annetuissa delegoiduissa säädöksissä vahvistettujen edellytysten lisäksi. Jos tämän asetuksen mukaisesti käytetyn aineen valmistusmenetelmä on merkittävästi muuttunut tai sen hiukkaskokoa on muutettu esimerkiksi nanoteknologian avulla, aine pitäisi katsoa eri aineeksi kuin tämän asetuksen mukaisesti käytetty aine ja se olisi arvioitava uudelleen asetuksen (EY) N:o 258/97 ja sen jälkeen tämän asetuksen nojalla.

(24)

Elintarviketietojen antamisesta kuluttajille 25 päivänä lokakuuta 2011 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1169/2011 (19) vahvistetaan merkintöjä koskevat yleiset vaatimukset. Näitä merkintävaatimuksia olisi pääsääntöisesti sovellettava kaikkiin tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin elintarvikeryhmiin. Tässä asetuksessa olisi sen erityistavoitteiden saavuttamiseksi kuitenkin tarvittaessa säädettävä lisävaatimuksista tai poikkeuksista asetukseen (EU) N:o 1169/2011.

(25)

Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien elintarvikkeiden merkinnöissä, esillepanossa tai mainonnassa ei tällaisiin elintarvikkeisiin saisi liittää ihmisten sairauksien ehkäisemiseen, hoitamiseen tai parantamiseen liittyviä ominaisuuksia eikä antaa sellaista kuvaa, että niillä on sellaisia ominaisuuksia. Erityisiin lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitetut elintarvikkeet on kuitenkin tarkoitettu sellaisten potilaiden ruokavaliohoitoon, joiden kyky nauttia tavallisia elintarvikkeita on puutteellinen, huonontunut tai häiriintynyt tietyn sairauden, häiriön tai lääketieteellisen tilan vuoksi. Viittausta niiden sairauksien, häiriöiden tai lääketieteellisten tilojen ruokavaliohoitoon, joita varten elintarvike on tarkoitettu, ei saisi pitää osoituksena ihmisten sairauksien ehkäisemisen, hoitamisen tai parantamisen ominaisuudesta.

(26)

Haavoittuvassa asemassa olevien kuluttajien suojelemiseksi merkintävaatimusten olisi turvattava kuluttajalle mahdollisuus tuotteen täsmälliseen tunnistamiseen. Äidinmaidonkorvikkeiden ja vieroitusvalmisteiden osalta olisi kaikkien kirjallisten ja kuvitettujen tietojen avulla voitava erottaa selvästi toisistaan eri valmisteet. Tuotemerkinnöissä olevassa kuvassa olevan imeväisen tarkan iän määrittelyn vaikeus voisi aiheuttaa hämmennystä kuluttajissa ja estää heitä tunnistamasta tuotetta. Tämä vaara olisi vältettävä asianmukaisin merkintöjä koskevin rajoituksin. Tuotteen asianmukaiset tunnistetiedot ovat lisäksi ratkaisevan tärkeitä kuluttajansuojan kannalta, kun otetaan huomioon, että äidinmaidonkorvike on elintarvike, joka yksinään tyydyttää imeväisten ravitsemukselliset tarpeet syntymästä soveltuvan täydentävän ravinnon käyttöönottoon saakka. Sen vuoksi olisi otettava käyttöön äidinmaidonkorvikkeiden esillepanoa ja mainontaa koskevia asianmukaisia rajoituksia.

(27)

Tässä asetuksessa olisi säädettävä äidinmaidonkorvikkeiden, vieroitusvalmisteiden, viljapohjaisten valmisruokien, lastenruokien, erityisiin lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitettujen elintarvikkeiden sekä painonhallintaan tarkoitettujen ruokavalionkorvikkeiden koostumusta ja tietoja koskevien erityisvaatimusten vahvistamisen perusteet direktiivit 96/8/EY, 1999/21/EY, 2006/125/EY ja 2006/141/EY huomioon ottaen.

(28)

Asetuksessa (EY) N:o 1924/2006 vahvistetaan elintarvikkeita koskevien ravitsemus- ja terveysväitteiden käyttöä koskevat säännöt ja edellytykset. Näitä sääntöjä olisi pääsääntöisesti sovellettava kaikkiin tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin elintarvikeryhmiin, jollei tässä asetuksessa tai tämän asetuksen nojalla annetuissa delegoiduissa säädöksissä ole toisin mainittu.

(29)

Maailman terveysjärjestön (WHO) suositusten mukaan imeväisille, joiden syntymäpaino on pieni, olisi annettava äidinmaitoa. Pienipainoisilla imeväisillä ja ennenaikaisina syntyneillä imeväisillä voi kuitenkin olla erityisiä ravitsemuksellisia tarpeita, joihin vastaamiseksi äidinmaito tai tavanomainen äidinmaidonkorvike ei riitä. Pienipainoisten ja ennenaikaisina syntyneiden imeväisten ravitsemukselliset tarpeet voivat itse asiassa riippua asianomaisen imeväisen terveydentilasta, erityisesti imeväisen painosta terveen imeväisen painoon verrattuna, ja siitä, kuinka monta viikkoa ennenaikainen lapsi on. Tapauskohtaisesti on ratkaistava, vaatiiko imeväisen tila imeväisten ravitsemuksellisiin tarpeisiin kehitetyn ja asianomaisen imeväisen ravitsemukselliseen hoitoon mukautetun erityisiin lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitetun elintarvikkeen (korvike) käyttöä lääkärin valvonnassa.

(30)

Direktiivissä 1999/21/EY edellytetään, että tiettyjä direktiivissä 2006/141/EY säädettyjä äidinmaidonkorvikkeiden ja vieroitusvalmisteiden koostumusta koskevia vaatimuksia sovelletaan imeväisille erityisiin lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitettuihin elintarvikkeisiin imeväisen iästä riippuen. Tietyt direktiivissä 2006/141/EY esitetyt säännökset, mukaan lukien ne, jotka koskevat merkintöjä, esillepanoa, mainontaa sekä myynninedistämis- ja kaupallisia käytäntöjä, eivät tällä hetkellä kuitenkaan koske tällaisia elintarvikkeita. Markkinoiden kehittymisen ja tällaisten elintarvikkeiden määrän merkittävän kasvun vuoksi on tarpeen arvioida uudelleen imeväisille tarkoitettuja korvikkeita koskevia vaatimuksia, kuten niitä, jotka koskevat torjunta-aineiden käyttöä tällaisten korvikkeiden tuotantoon tarkoitetuissa tuotteissa, torjunta-ainejäämiä, merkintöjä, esillepanoa, mainontaa sekä myynninedistämis- ja kaupallisia käytäntöjä, ja joita olisi tarvittaessa sovellettava myös imeväisten ravitsemuksellisten tarpeiden tyydyttämiseen kehitettyihin erityisiin lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitettuihin elintarvikkeisiin.

(31)

Unionin markkinoilla on kasvava määrä maitopohjaisia juomia ja vastaavia tuotteita, joita mainostetaan erityisen hyvin pikkulapsille soveltuvina. Tällaisia tuotteita, jotka voidaan valmistaa eläin- tai kasviperäisestä proteiinista, kuten lehmänmaidosta, vuohenmaidosta, soijasta tai riisistä, markkinoidaan usein ”kasvua edistävinä maitovalmisteina” tai ”pikkulasten maitona” tai vastaavilla ilmaisuilla. Näitä tuotteita/valmisteita säännellään tällä hetkellä useilla unionin säädöksillä, kuten asetuksilla (EY) N:o 178/2002, (EY) N:o 1924/2006 ja (EY) N:o 1925/2006 sekä direktiivillä 2009/39/EY, mutta ne eivät kuulu imeväisille ja pikkulapsille tarkoitettuja elintarvikkeita koskevien olemassa olevien erityistoimenpiteiden soveltamisalaan. On erilaisia näkemyksiä siitä, tyydyttävätkö tällaiset tuotteet niiden kohteena olevan väestöryhmän ravitsemukselliset erityistarpeet. Komission olisi sen vuoksi esitettävä viranomaista kuultuaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus näiden tuotteiden koostumusta, merkintöjä ja tarpeen mukaan muita vaatimuksia koskevien erityissäännösten tarpeellisuudesta. Kertomuksessa olisi arvioitava muun muassa pikkulasten ravitsemuksellisia tarpeita ja näiden tuotteiden merkitystä pikkulasten ruokavaliossa ottaen huomioon pikkulasten kulutustottumukset, ravintoaineiden saanti sekä epäpuhtauksille ja torjunta-aineille altistumisen aste. Lisäksi kertomuksessa olisi pohdittava tällaisten tuotteiden ja valmisteiden koostumusta ja sitä, onko niistä ravitsemuksellista hyötyä vieroitusvaiheessa olevan lapsen normaaliin ruokavalioon verrattuna. Komissio voi liittää tähän kertomukseen lainsäädäntöehdotuksen.

(32)

Direktiivissä 2009/39/EY säädetään mahdollisuudesta hyväksyä erityissäännöksiä erityisravinnoksi tarkoitettujen elintarvikkeiden määritelmän piiriin kuuluvaa kahta elintarvikeryhmää varten, jotka ovat: ”elintarvikkeet, jotka on tarkoitettu erityisesti urheilijoille korvaamaan erittäin voimakkaan lihasponnistuksen aiheuttamaa kulutusta” ja ”hiilihydraattiaineenvaihdunnan häiriöistä (diabetes) kärsiville henkilöille tarkoitetut elintarvikkeet”. Euroopan parlamentille ja neuvostolle hiilihydraattiaineenvaihdunnan häiriöistä (diabetes) kärsiville henkilöille tarkoitetuista elintarvikkeista 26 päivänä kesäkuuta 2008 annetussa komission kertomuksessa päädyttiin hiilihydraattiaineenvaihdunnan häiriöistä (diabetes) kärsiville henkilöille tarkoitettuja elintarvikkeita koskevien erityissäännösten osalta siihen, ettei tällaisten elintarvikkeiden koostumusta koskevien vaatimusten määrittelemiselle ole riittävästi tieteellisiä perusteita. Elintarvikkeita, jotka on tarkoitettu erityisesti urheilijoille korvaamaan erittäin voimakkaan lihasponnistuksen aiheuttamaa kulutusta, koskevien erityissäännösten laatimisen osalta ei ole päästy onnistuneeseen ratkaisuun, koska jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kannat poikkeavat jyrkästi toisistaan erityislainsäädännön soveltamisalan, siihen sisällytettävien elintarvikkeiden alaryhmien määrän, koostumusta koskeviin vaatimuksiin sovellettavien perusteiden ja tuotekehityksessä tapahtuvaan innovaatiotoimintaan kohdistuvien mahdollisten vaikutusten osalta. Tämän vuoksi ei erityissäännöksiä olisi laadittava tässä vaiheessa. Elintarvikealan toimijoiden esittämien pyyntöjen pohjalta on kuitenkin tarkasteltu asiaan liittyvien väitteiden hyväksymistä asetuksen (EY) N:o 1924/2006 mukaisesti.

(33)

On kuitenkin olemassa erilaisia näkemyksiä siitä, tarvitaanko lisäsääntöjä, joilla varmistetaan riittävän suojan antaminen urheilijoille tarkoitettujen elintarvikkeiden kuluttajille; näitä elintarvikkeita kutsutaan myös elintarvikkeiksi, jotka on tarkoitettu korvaamaan erittäin voimakkaan lihasponnistuksen aiheuttamaa kulutusta. Komissiota olisi sen vuoksi kehotettava toimittamaan viranomaista kuultuaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus urheilijoille tarkoitettuja elintarvikkeita koskevien säännösten tarpeellisuudesta. Viranomaisen kuulemisessa olisi otettava huomioon elintarvikealan tiedekomitean 28 päivänä helmikuuta 2001 antama raportti sellaisten elintarvikkeiden koostumuksesta ja eritelmästä, jotka on tarkoitettu erityisesti urheilijoille korvaamaan erittäin voimakkaan lihasponnistuksen aiheuttamaa kulutusta. Komission olisi kertomuksessaan arvioitava erityisesti sitä, tarvitaanko säännöksiä kuluttajansuojan varmistamiseksi.

(34)

Komission olisi voitava hyväksyä teknisiä ohjeita, joiden tarkoituksena on tukea elintarvikealan toimijoita, erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä, tämän asetuksen noudattamisessa.

(35)

Ottaen huomioon markkinoiden nykytilanne ja direktiivit 2006/125/EY ja 2006/141/EY sekä asetus (EY) N:o 953/2009 on aiheellista luoda ja sisällyttää tämän asetuksen liitteeseen unionin luettelo seuraaviin luokkiin kuuluvista aineista: vitamiinit, kivennäisaineet, aminohapot, karnitiini ja tauriini, nukleotidit, koliini ja inositoli. Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin elintarvikeryhmiin olisi sallittava lisätä ainoastaan unionin luetteloon sisältyviä aineita. Kun aine sisällytetään unionin luetteloon, olisi tarkennettava, mihin tämän asetuksen soveltamisalaan sisältyvään elintarvikeryhmään kuuluviin elintarvikkeisiin kyseistä ainetta saa lisätä.

(36)

Aineiden sisällyttämisen unionin luetteloon ei olisi tarkoitettava sitä, että niiden lisääminen tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin elintarvikeryhmiin olisi tarpeen tai toivottavaa. Unionin luettelo on tarkoitettu vain sen osoittamiseen, mitä tiettyihin aineluokkiin kuuluvia aineita saa lisätä yhteen tai useampaan tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvaan elintarvikeryhmään, kun taas erityisten koostumusta koskevien vaatimusten tarkoituksena on vahvistaa kunkin tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan elintarvikkeen koostumus.

(37)

Monia aineita, joita voidaan lisätä tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin elintarvikkeisiin, voidaan lisätä teknisistä syistä elintarvikkeiden lisäaineina, väriaineina tai aromiaineina taikka muihin tällaisiin tarkoituksiin, joihin kuuluvat elintarvikkeisiin sovellettaviin asianomaisiin unionin säädöksiin sisältyvät hyväksytyt viininvalmistuksen käytännöt ja prosessit. Tällaisten aineiden erittelyt hyväksytään tässä tapauksessa unionin tasolla. On asianmukaista, että näitä erittelyjä voidaan soveltaa aineisiin riippumatta siitä, mihin tarkoitukseen niitä käytetään elintarvikkeissa, jollei tässä asetuksessa toisin säädetä.

(38)

Unionin luetteloon sisällytettyjen sellaisten aineiden osalta, joille ei unionin tasolla ole vielä hyväksytty puhtausvaatimuksia, ja korkeatasoisen kansanterveyden suojelun varmistamiseksi, olisi sovellettava yleisesti hyväksyttäviä puhtausvaatimuksia, joita kansainväliset järjestöt tai virastot, esimerkiksi FAO:n ja WHO:n yhteinen elintarvikelisäaineita käsittelevä asiantuntijakomitea (Joint FAO/WHO Expert Committee on Food Additives JECFA) ja Euroopan farmakopea ovat suositelleet. Jäsenvaltioiden olisi sallittava pitää voimassa kansallisia säännöksiä, joissa säädetään tiukemmista puhtausvaatimuksista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perussopimuksen määräysten soveltamista.

(39)

Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia elintarvikeryhmiä koskevien vaatimusten tarkemmaksi määrittämiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta antaa säädöksiä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien elintarvikeryhmien koostumusta ja niitä koskevien tietojen antamista koskevien erityisvaatimusten vahvistamisen osalta, mukaan lukien asetuksen (EU) N:o 1169/2011 säännöksiä täydentävät merkintävaatimukset tai sen säännöksistä tehtävät poikkeukset, sekä ravitsemus- ja terveysväitteiden hyväksymisen osalta. Jotta kuluttajat voisivat hyötyä nopeasti tekniikan ja tieteen kehityksestä erityisesti innovatiivisten tuotteiden osalta ja voitaisiin siten stimuloida innovointia, komissiolle olisi niin ikään siirrettävä valta antaa säädöksiä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti myös näiden erityisvaatimusten säännöllistä ajan tasalla pitämistä varten, jolloin otetaan huomioon kaikki asiaan liittyvät tiedot, asianomaisten osapuolten toimittamat tiedot mukaan luettuina. Teknisen edistymisen ja tieteellisen kehityksen tai kuluttajien terveyden huomioon ottamiseksi komissiolle olisi lisäksi siirrettävä valta antaa säädöksiä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti myös sellaisten aineluokkien lisäämiseksi unionin luetteloon, joilla on ravitsemuksellisia tai fysiologisia vaikutuksia, tai tällaisten luokkien poistamiseksi unionin luetteloon kuuluvien aineluokkien joukosta. Samassa tarkoituksessa ja jollei tässä asetuksessa säädetyistä lisävaatimuksista muuta johdu, komissiolle olisi myös siirrettävä valta antaa säädöksiä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti unionin luettelon muuttamiseksi siten, että siihen lisätään uusi aine, siitä poistetaan aine tai lisätään, poistetaan tai muutetaan ainetta koskevia unionin luettelon tietoja. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(40)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta päättää, kuuluuko tietty elintarvike tämän asetuksen soveltamisalaan ja mihin elintarvikeryhmään se kuuluu. Tätä valtaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (20) mukaisesti.

(41)

Tällä hetkellä mainintojen ”gluteeniton” ja ”erittäin vähägluteeninen” käyttöä koskevista säännöistä säädetään asetuksessa (EY) N:o 41/2009. Tuolla asetuksella yhdenmukaistetaan kuluttajille annettavat tiedot siitä, että elintarvike ei sisällä gluteenia tai että gluteenia on vähennetty, ja vahvistetaan erityissäännöt elintarvikkeille, jotka on erityisesti tuotettu, valmistettu ja/tai käsitelty yhden tai useamman gluteenia sisältävän ainesosan gluteenipitoisuuden vähentämiseksi tai tällaisten gluteenia sisältävien ainesosien korvaamiseksi, sekä muille elintarvikkeille, jotka on valmistettu pelkästään luontaisesti gluteenittomista ainesosista. Asetuksessa (EU) N:o 1169/2011 vahvistetaan säännöt, jotka koskevat tietojen antamista kaikkien elintarvikkeiden, myös pakkaamattomien elintarvikkeiden, sisältämistä tieteellisesti todistetusti allergioita tai intoleransseja aiheuttavista ainesosista, kuten gluteenia sisältävistä ainesosista, jotta etenkin ruoka-allergiasta tai intoleranssista kärsivät kuluttajat, kuten gluteenille intolerantit henkilöt, voivat tehdä tietoon perustuvia ja heille turvallisia valintoja. Selkeyden ja johdonmukaisuuden vuoksi mainintojen ”gluteeniton” ja ”erittäin vähägluteeninen” käyttöä koskevia sääntöjä olisi myös säänneltävä asetuksen (EU) N:o 1169/2011 nojalla. Asetuksen (EU) N:o 1169/2011 nojalla hyväksyttävillä säädöksillä, joilla siirretään mainintojen ”gluteeniton” ja ”erittäin vähägluteeninen” käyttöä koskevat säännöt, sellaisina kuin ne ovat asetuksessa (EY) N:o 41/2009, olisi varmistettava gluteenille intoleranteille henkilöille vähintään sama suojelun taso kuin se, joka tällä hetkellä on varmistettu asetuksen (EY) N:o 41/2009 nojalla. Tämä sääntöjen siirtäminen olisi saatettava päätökseen ennen tämän asetuksen soveltamista. Lisäksi komission olisi pohdittava, miten varmistetaan, että gluteenille intoleranteille henkilöille tiedotetaan riittävästi eroista niiden elintarvikkeiden, jotka on erityisesti valmistettu, tuotettu ja/tai käsitelty yhden tai useamman gluteenia sisältävän ainesosan gluteenipitoisuuden vähentämiseksi, sekä muiden elintarvikkeiden, jotka on valmistettu pelkästään luontaisesti gluteenittomista ainesosista, välillä.

(42)

Elintarvikkeiden laktoosittomuutta tai vähälaktoosisuutta koskevia merkintöjä ja koostumusta koskevia sääntöjä ei ole vielä yhdenmukaistettu unionin tasolla. Nämä maininnat ovat kuitenkin tärkeitä laktoosi-intoleranteille henkilöille. Asetuksessa (EU) N:o 1169/2011 vahvistetaan säännöt, jotka koskevat tietojen antamista tieteellisesti todistetusti allergioita tai intoleransseja aiheuttavista aineista, jotta kuluttajat, kuten laktoosi-intolerantit henkilöt, voivat tehdä tietoon perustuvia ja heille turvallisia valintoja. Selkeyden ja johdonmukaisuuden vuoksi mainintojen ”laktoositon” ja ”vähälaktoosinen” käyttöä koskevien sääntöjen vahvistamista olisi säänneltävä asetuksen (EU) N:o 1169/2011 nojalla ottaen huomioon viranomaisen 10 päivänä syyskuuta 2010 antama tieteellinen lausunto laktoosille asetettavista raja-arvoista laktoosi-intoleranssin ja galaktosemian osalta.

(43)

”Ateriankorvike painonsäätelyyn”, jonka tarkoituksena on korvata päivän ruokavalio osittain, katsotaan erityisravinnoksi tarkoitetuksi elintarvikkeeksi, johon sovelletaan tällä hetkellä direktiivin 96/8/EY mukaisia erityissäännöksiä. Markkinoille on kuitenkin tullut yhä enemmän suuren yleisön käytettäviksi tarkoitettuja elintarvikkeita, joissa on samantyyppisiä painonhallintaa koskevina terveysväitteinä esitettäviä mainintoja. Jotta ei syntyisi epäselvyyttä tämän painonhallintaan markkinoitujen elintarvikkeiden ryhmän sisällä ja jotta varmistetaan oikeusvarmuus ja unionin säädösten johdonmukaisuus, tällaisia mainintoja olisi säänneltävä ainoastaan asetuksella (EY) N:o 1924/2006 ja niiden olisi oltava sen vaatimusten mukaiset. Ennen tämän asetuksen soveltamista on tarpeen toteuttaa asetuksesta (EY) N:o 1924/2006 johtuvat tekniset mukautukset, jotka koskevat direktiivissä 96/8/EY säänneltyjä terveysväitteitä, joissa viitataan painonhallintaan ja jotka tehdään ”ateriankorvikkeena painonsäätelyyn” tarjottuina esitetyistä elintarvikkeista, ja määrittää tällaisten väitteiden käyttöä koskevat ehdot.

(44)

Tällä asetuksella ei ole vaikutusta velvoitteeseen noudattaa perusoikeuksia ja perustavanlaatuisia oikeusperiaatteita, kuten sananvapautta, sellaisina kuin ne on esitetty Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklassa tarkasteltuina yhdessä perusoikeuskirjan 52 artiklan kanssa ja muissa asiaan liittyvissä säännöksissä.

(45)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, jotka ovat koostumusta ja annettavia tietoja koskevien vaatimusten vahvistaminen tietyille elintarvikeryhmille, unionin luettelon laatiminen aineista, joita saadaan lisätä tiettyihin elintarvikeryhmiin sekä unionin luettelon ajan tasalla pitämistä koskevien sääntöjen vahvistaminen, vaan ne voidaan ehdotettujen toimien laajuuden vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(46)

Direktiivissä 92/52/ETY säädetään, että unionista vietävien tai jälleenvietävien äidinmaidonkorvikkeiden ja vieroitusvalmisteiden on oltava unionin lainsäädännön mukaisia, jollei tuovan maan antamissa säännöksissä toisin vaadita tai säädetä. Tämä periaate sisältyy elintarvikkeiden osalta jo asetukseen (EY) N:o 178/2002. Yksinkertaisuuden ja oikeusvarmuuden vuoksi direktiivi 92/52/ETY olisi siten kumottava.

(47)

Olisi myös kumottava direktiivit 96/8/EY, 1999/21/EY, 2006/125/EY, 2006/141/EY, 2009/39/EY sekä asetukset (EY) N:o 41/2009 ja (EY) N:o 953/2009.

(48)

Asianmukaiset siirtymätoimenpiteet ovat tarpeen, jotta elintarvikealan toimijat voivat mukautua tämän asetuksen vaatimuksiin,

a)

äidinmaidonkorvikkeet ja vieroitusvalmisteet;

b)

viljapohjaiset valmisruoat ja lastenruoat;

c)

erityisiin lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitetut elintarvikkeet;

d)

painonhallintaan tarkoitetut ruokavalionkorvikkeet.

a)

asetuksen (EY) N:o 178/2002 2 artiklassa käsitteelle ”elintarvike” sekä 3 artiklan 3 kohdassa käsitteelle ”elintarvikealan toimija”, 7 kohdassa käsitteelle ”vähittäiskauppa” ja 8 kohdassa käsitteelle ”markkinoille saattaminen” annetut määritelmät;

b)

asetuksen (EU) N:o 1169/2011 2 artiklan 2 kohdan e alakohdassa käsitteelle ”valmiiksi pakattu elintarvike”, j alakohdassa käsitteelle ”merkintä” ja t alakohdassa käsitteelle ”valmistettu nanomateriaali” annetut määritelmät;

c)

asetuksen (EY) N:o 1924/2006 2 artiklan 2 kohdan 4 alakohdassa käsitteelle ”ravitsemusväite” ja 5 alakohdassa käsitteelle ”terveysväite” annetut määritelmät.

a)

’imeväisellä’ tarkoitetaan alle 12 kuukauden ikäistä lasta;

b)

’pikkulapsella’ tarkoitetaan 1–3-vuotiasta lasta;

c)

’äidinmaidonkorvikkeella’ tarkoitetaan elintarviketta, joka on tarkoitettu imeväisille ensimmäisten elinkuukausien aikana ja joka yksinään tyydyttää tällaisten imeväisten ravitsemukselliset tarpeet siihen asti, kun otetaan käyttöön soveltuva täydentävä ravinto;

d)

’vieroitusvalmisteella’ tarkoitetaan elintarviketta, joka on tarkoitettu imeväisille silloin, kun otetaan käyttöön soveltuva täydentävä ravinto, ja joka muodostaa pääasiallisen nesteosuuden tällaisten imeväisten vähitellen monipuolistuvassa ruokavaliossa;

e)

’viljapohjaisella valmisruoalla’ tarkoitetaan elintarviketta, joka

f)

’lastenruoalla’ tarkoitetaan elintarviketta, joka on tarkoitettu täyttämään vieroitusvaiheessa olevien terveiden imeväisten erityistarpeet ja täydentämään terveiden pikkulasten ruokavaliota ja/tai edesauttamaan heidän asteittaista mukautumistaan tavalliseen ruokaan, lukuun ottamatta

g)

’erityisiin lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitetulla elintarvikkeella’ tarkoitetaan erityisesti valmistettua tai koostettua ja lääkärin valvonnassa tapahtuvaan potilaiden, myös imeväisten, ruokavaliohoitoon tarkoitettua elintarviketta; se on tarkoitettu ainoaksi tai osittaiseksi ravinnoksi potilaille, joiden tavallisten elintarvikkeiden tai niiden sisältämien tiettyjen ravintoaineiden tai aineenvaihduntatuotteiden nauttiminen, sulatus, imeytyminen, aineenvaihdunta tai erittäminen on puutteellista, huonontunutta tai häiriintynyttä tai joilla on muita lääketieteellisesti määritettyjä ravitsemuksellisia tarpeita ja joiden ravinnonsaantia ei voida turvata pelkästään tavanomaista ruokavaliota muuttamalla;

h)

’painonhallintaan tarkoitetulla ruokavalionkorvikkeella’ tarkoitetaan erityisesti vähäenergiaisissa laihdutusruokavalioissa käytettäväksi valmistettua elintarviketta, joka elintarvikealan toimijan ohjeiden mukaisesti käytettäessä korvaa päivän kaikki ateriat.

a)

kuuluuko tietty elintarvike tämän asetuksen soveltamisalaan;

b)

mihin 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista elintarvikeryhmistä tietty elintarvike kuuluu.

a)

edellä 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin elintarvikkeisiin sovellettavat koostumusta koskevat erityiset vaatimukset, lukuun ottamatta liitteessä olevia vaatimuksia;

b)

erityisvaatimukset, jotka koskevat torjunta-aineiden käyttöä tuotteissa, jotka on tarkoitettu käytettäväksi 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen elintarvikkeiden valmistuksessa, sekä erityisvaatimukset, jotka koskevat torjunta-ainejäämiä tällaisissa elintarvikkeissa. Edellä 1 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuja elintarvikeryhmiä sekä imeväisten ja pikkulasten ravitsemuksellisiin tarpeisiin kehitettyjä erityisiin lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitettuja elintarvikkeita koskevat erityisvaatimukset on saatettava säännöllisesti ajan tasalle ja niihin on kuuluttava muun muassa säännökset torjunta-aineiden käytön rajoittamisesta mahdollisimman paljon;

c)

edellä 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevat erityisvaatimukset, myös niitä koskevien ravitsemus- ja terveysväitteiden hyväksymisen osalta;

d)

edellä 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen elintarvikkeiden markkinoille saattamista koskevaan ilmoitukseen liittyvät vaatimukset, jotta voidaan helpottaa näiden elintarvikkeiden tehokasta virallista valvontaa ja joiden perusteella elintarvikealan toimijat ilmoittavat asiasta niiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, joissa asianomainen elintarvike saatetaan markkinoille;

e)

äidinmaidonkorvikkeisiin liittyviä myynninedistämis- ja kaupallisia käytäntöjä koskevat vaatimukset;

f)

imeväisten ja pikkulasten ravitsemisesta annettavia tietoja koskevat vaatimukset, jotta kuluttajat saavat riittävästi tietoa asianmukaisista ravitsemiskäytännöistä;

g)

imeväisten ravitsemuksellisten tarpeiden tyydyttämiseen kehitettyjä erityisiin lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitettuja elintarvikkeita koskevat erityisvaatimukset, kuten koostumusta koskevat vaatimukset sekä vaatimukset, jotka koskevat torjunta-aineiden käyttöä tällaisten elintarvikkeiden valmistukseen tarkoitetuissa tuotteissa, torjunta-ainejäämiä, pakkausmerkintöjä, esillepanoa, mainontaa sekä tarvittaessa myynninedistämis- ja kaupallisia käytäntöjä.

a)

vitamiinit;

b)

kivennäisaineet;

c)

aminohapot;

d)

karnitiini ja tauriini;

e)

nukleotidit;

f)

koliini ja inositoli.

a)

se 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu elintarvikeryhmä, johon tämän artiklan 1 kohdassa lueteltuihin luokkiin kuuluvia aineita saadaan lisätä;

b)

aineen nimi ja kuvaus sekä tarvittaessa eritelmä aineen esiintymismuodosta;

c)

tarvittaessa aineen käytön edellytykset;

d)

tarvittaessa aineeseen sovellettavat puhtausvaatimukset.

a)

aineluokan poistaminen luettelosta;

b)

sellaisten aineiden luokan lisääminen, joilla on ravitsemuksellinen tai fysiologinen vaikutus.

a)

aineen lisääminen unionin luetteloon;

b)

aineen poistaminen unionin luettelosta;

c)

15 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen tietojen lisääminen, poistaminen tai muuttaminen.

—

11, 16, 18 ja19 artiklaa, joita sovelletaan 19 päivästä heinäkuuta 2013,

—

15 artiklaa ja tämän asetuksen liitettä, joita sovelletaan 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen delegoitujen säädösten soveltamispäivästä.

29.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 181/57

(1)

Siirtymämääräyksistä tehdyssä pöytäkirjassa N:o 36 olevan 2 artiklan 1 ja 2 kohdan voimassaolo päättyy vaalikauden 2009–2014 lopussa.

(2)

Kroatian tasavallan liittymisehdoista sekä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen mukautuksista tehdyn asiakirjan 19 artiklan 1 kohdan voimassaolo päättyy vaalikauden 2009–2014 lopussa.

(3)

Pöytäkirjassa N:o 36 olevan 2 artiklan 3 kohdan määräyksiä on noudatettava viipymättä, ja tämän vuoksi on tehtävä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 14 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukainen päätös, jotta jäsenvaltiot voivat toteuttaa hyvissä ajoin tarvittavat kansalliset toimenpiteet Euroopan parlamentin vaalien järjestämiseksi vaalikaudeksi 2014–2019.

(4)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 14 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa määrätään Euroopan parlamentin kokoonpanoa koskevat perusteet, joiden mukaan unionin kansalaisten edustajien kokonaismäärä on puhemiehen lisäksi enintään 750 jäsentä ja edustus on alenevasti suhteellinen siten, että vähimmäismäärä on kuusi jäsentä jäsenvaltiota kohden ja jäsenvaltio voi saada enintään 96 paikkaa.

(5)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 10 artiklassa määrätään muun muassa, että unionin toiminta perustuu edustukselliseen demokratiaan, Euroopan parlamentti edustaa suoraan kansalaisia unionin tasolla, ja jäsenvaltiota edustaa neuvostossa hallitus, joka puolestaan on demokratian mukaisessa vastuussa kansalliselle parlamentilleen tai kansalaisilleen. Euroopan parlamentin kokoonpanoa koskevaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 14 artiklan 2 kohtaa sovelletaan näin ollen perussopimuksissa vahvistettujen laajempien institutionaalisten järjestelyjen yhteydessä, joihin kuuluvat myös päätöksentekoa neuvostossa koskevat määräykset,

—

Euroopan parlamentin paikkajaossa on käytettävä täysimääräisesti Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa määrättyjä vähimmäis- ja enimmäismääriä, jotta paikkajako eroaa mahdollisimman vähän jäsenvaltioiden väestömäärien jakautumisesta;

—

kunkin jäsenvaltion väkiluvun ja paikkojen määrän suhteen on ennen pyöristämistä kokonaislukuun vaihdeltava niiden väkiluvun perusteella siten, että väkiluvultaan suuremman jäsenvaltion jokainen Euroopan parlamentin jäsen edustaa useampia kansalaisia kuin väkiluvultaan pienemmän jäsenvaltion jokainen parlamentin jäsen, ja käänteisesti, että mitä suurempi jäsenvaltion väkiluku on, sitä suurempi oikeus sillä on suureen paikkamäärään.