26.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 173/1

26.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 173/2

(1)

Direktiivissä 2002/58/EY säädetään sellaisten kansallisten säännösten yhdenmukaistamisesta, joita tarvitaan samantasoisen perusoikeuksien ja -vapauksien, erityisesti yksityisyyttä ja luottamuksellisuutta koskevan oikeuden, suojan varmistamiseksi henkilötietojen käsittelyssä sähköisen viestinnän alalla sekä tällaisten tietojen ja sähköisten viestintälaitteiden ja -palvelujen vapaan liikkuvuuden varmistamiseksi unionissa.

(2)

Direktiivin 2002/58/EY 4 artiklan mukaan yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajien on ilmoitettava henkilötietojen tietoturvaloukkauksista toimivaltaisille kansallisille viranomaisille ja eräissä tapauksissa myös niiden kohteeksi joutuneille tilaajille ja henkilöille. Henkilötietojen tietoturvaloukkaukset määritellään direktiivin 2002/58/EY 2 artiklan i alakohdassa tietoturvaloukkauksiksi, jotka johtavat yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tarjoamisen yhteydessä unionissa siirrettyjen, tallennettujen tai muutoin käsiteltyjen henkilötietojen vahingossa tapahtuvaan tai laittomaan tuhoamiseen, häviämiseen, muuttamiseen, luvattomaan luovuttamiseen tai käyttöön antamiseen.

(3)

Direktiivin 2002/58/EY 4 artiklan 2, 3 ja 4 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden yhdenmukaisen toteuttamisen varmistamiseksi komissio valtuutetaan sen 4 artiklan 5 kohdassa hyväksymään teknisiä täytäntöönpanotoimenpiteitä, jotka koskevat kyseisessä artiklassa tarkoitettuihin tiedotus- ja ilmoitusvaatimuksiin sovellettavia olosuhteita, muotoa ja menettelyjä.

(4)

Toisistaan poikkeavat kansalliset vaatimukset voivat tässä yhteydessä aiheuttaa oikeudellista epävarmuutta, monimutkaisempia ja raskaampia menettelyjä ja huomattavia hallinnollisia kustannuksia rajojen yli toimiville palveluntarjoajille. Näistä syistä komissio katsoo tarpeelliseksi hyväksyä tällaisia teknisiä täytäntöönpanotoimenpiteitä.

(5)

Tämä asetus rajoittuu henkilötietojen tietoturvaloukkauksista ilmoittamiseen, eikä siinä näin ollen vahvisteta direktiivin 2002/58/EY 4 artiklan 2 kohtaan liittyviä teknisiä täytäntöönpanotoimenpiteitä, jotka koskevat tilaajille ilmoittamista verkon turvallisuuteen kohdistuvista erityisistä riskeistä.

(6)

Direktiivin 2002/58/EY 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisestä alakohdasta seuraa, että palveluntarjoajien olisi ilmoitettava toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle kaikista henkilötietojen tietoturvaloukkauksista. Näin ollen päätöstä siitä, ilmoitetaanko henkilötietojen tietoturvaloukkauksesta toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle, ei saisi jättää palveluntarjoajan omaan harkintavaltaan. Tämä ei kuitenkaan saisi estää kyseistä toimivaltaista kansallista viranomaista priorisoimasta tiettyjen tietoturvaloukkausten tutkintaa tarpeelliseksi katsomallaan tavalla sovellettavan lainsäädännön mukaisesti ja toteuttamasta tarvittavia toimia henkilötietojen tietoturvaloukkauksien yli- tai aliraportoinnin välttämiseksi.

(7)

Henkilötietojen tietoturvaloukkauksista toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle tehtäviä ilmoituksia varten on tarkoituksenmukaista säätää järjestelmästä, joka muodostuu tietyin edellytyksin eri vaiheista, joista kullakin on tietty aikaraja. Tämän järjestelmän tarkoituksena on varmistaa, että toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle ilmoitetaan tietoturvaloukkauksesta mahdollisimman aikaisin ja mahdollisimman tyhjentävästi estämättä kuitenkaan tarpeettomasti palveluntarjoajaa tutkimasta tietoturvaloukkausta ja toteuttamasta tarpeellisia toimenpiteitä tietoturvaloukkauksen rajoittamiseksi ja sen seurausten korjaamiseksi.

(8)

Pelkkä epäily henkilötietojen tietoturvaloukkauksen tapahtumisesta tai pelkkä tietoturvapoikkeaman havaitseminen ilman, että palveluntarjoajan yrityksistä huolimatta käytettävissä on riittäviä tietoja, ei ole riittävä syy katsoa, että tässä asetuksessa tarkoitettu tietoturvaloukkaus on havaittu. Erityistä huomiota olisi tässä yhteydessä kiinnitettävä liitteessä I tarkoitettujen tietojen saatavuuteen.

(9)

Asianomaisten toimivaltaisten kansallisten viranomaisten olisi tämän asetuksen soveltamisen yhteydessä tehtävä yhteistyötä sellaisissa tapauksissa, joissa henkilötietojen tietoturvaloukkauksella on rajat ylittävä ulottuvuus.

(10)

Tässä asetuksessa ei määritellä tarkemmin henkilötietojen tietoturvaloukkauksien luetteloa, jota palveluntarjoajien on pidettävä yllä, koska sen sisältö määritellään tyhjentävästi direktiivin 2002/58/EY 4 artiklassa. Palveluntarjoajat voivat kuitenkin käyttää tätä asetusta määritellessään luettelon muotoa.

(11)

Kaikkien toimivaltaisten kansallisten viranomaisten olisi annettava palveluntarjoajien käyttöön suojattu sähköinen menetelmä henkilötietojen tietoturvaloukkauksista ilmoittamiseen noudattaen yhteistä muotoa, joka perustuu standardiin, kuten XML:ään, ja joka sisältää liitteessä I mainitut tiedot asianomaisilla kielillä, jotta kaikki palveluntarjoajat unionissa voivat noudattaa samanlaista ilmoitusmenettelyä riippumatta siitä, minne ne ovat sijoittautuneet tai missä henkilötietojen tietoturvaloukkaus on tapahtunut. Tähän liittyen komission olisi helpotettava suojatun sähköisen menetelmän käyttöönottoa järjestämällä tarvittaessa kokouksia toimivaltaisten kansallisten viranomaisten kanssa.

(12)

Arvioitaessa, onko henkilötietojen tietoturvaloukkauksella todennäköisesti haittavaikutuksia tilaajan tai henkilön henkilötiedoille tai yksityisyydelle, olisi otettava huomioon erityisesti kyseisten henkilötietojen luonne ja sisältö, varsinkin jos tiedot sisältävät taloudellista informaatiota, kuten luottokortti- ja pankkitilitietoja, direktiivin 95/46/EY 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin erityisiin luokkiin kuuluvia tietoja ja tiettyjä tietoja, jotka liittyvät erityisesti puhelin- tai internetpalvelujen tarjoamiseen, kuten sähköpostitiedot, paikannustiedot, internetin lokitiedostot, www-selaushistoriat ja puheluerittelyt.

(13)

Poikkeuksellisissa olosuhteissa palveluntarjoajan olisi voitava lykätä tilaajalle tai henkilölle annettavaa ilmoitusta, jos tilaajalle tai yksityishenkilölle ilmoittaminen voi vaarantaa henkilötietojen tietoturvaloukkauksen asianmukaisen tutkimisen. Tässä yhteydessä poikkeuksellisiin olosuhteisiin voivat kuulua myös rikostutkinta sekä muut sellaiset henkilötietojen tietoturvaloukkaukset, jotka eivät ole vakavia rikoksia mutta joiden osalta voi olla tarkoituksenmukaista lykätä ilmoittamista. Toimivaltaisen kansallisen viranomaisen olisi joka tapauksessa arvioitava kunkin tapauksen olosuhteet huomioon ottaen, hyväksytäänkö lykkääminen vai vaaditaanko ilmoitusta.

(14)

Palveluntarjoajilla olisi oltava tilaajiensa yhteystiedot suoran sopimussuhteen vuoksi, mutta palveluntarjoajilla ei välttämättä ole näitä tietoja muista henkilöistä, joihin henkilötietojen tietoturvaloukkaus on vaikuttanut haitallisesti. Tällöin palveluntarjoajan olisi voitava aluksi ilmoittaa näille henkilöille suurimmissa kansallisissa tai alueellisissa tiedotusvälineissä, kuten sanomalehdissä, julkaistavilla ilmoituksilla, minkä jälkeen sen olisi annettava mahdollisimman pian henkilökohtainen ilmoitus siten kuin tässä asetuksessa säädetään. Palveluntarjoajalla ei siis ole velvollisuutta julkaista ilmoitusta tiedotusvälineissä, mutta sillä on halutessaan lupa toimia näin, kunnes se on yksilöinyt kaikki henkilöt, joihin tietoturvaloukkaus on vaikuttanut.

(15)

Tietoturvaloukkausta koskevat tiedot olisi liitettävä pelkästään tietoturvaloukkauksen asiayhteyteen eikä muita aiheita koskevien tietojen yhteyteen. Esimerkiksi henkilötietojen tietoturvaloukkausta koskevien tietojen antamista tavanomaisen laskun yhteydessä ei saisi pitää asianmukaisena keinona ilmoittaa henkilötietojen tietoturvaloukkauksesta.

(16)

Tässä asetuksessa ei säädetä erityisistä teknisistä suojatoimenpiteistä, joiden vuoksi voidaan poiketa velvoitteesta ilmoittaa henkilötietojen tietoturvaloukkauksista tilaajille tai henkilöille, sillä nämä suojatoimenpiteet voivat muuttua ajan myötä teknologian kehityksen myötä. Komission olisi kuitenkin voitava julkaista ohjeellinen luettelo nykykäytännön mukaisista tällaisista erityisistä teknisistä suojatoimenpiteistä.

(17)

Salauksen tai tiivistämisen toteuttamista ei saisi pitää itsessään riittävänä, jotta palveluntarjoajat voisivat yleisemmin väittää täyttäneensä direktiivin 95/46/EY 17 artiklassa asetetun yleisen tietoturvavelvoitteen. Palveluntarjoajien olisi tältä osin toteutettava myös riittävät organisatoriset ja tekniset toimenpiteet henkilötietojen tietoturvaloukkausten torjumiseksi, havaitsemiseksi ja estämiseksi. Palveluntarjoajien olisi otettava huomioon mahdollinen suojakeinojen toteuttamisen jälkeinen jäännösriski, jotta voidaan ymmärtää, missä henkilötietojen tietoturvaloukkauksia voi potentiaalisesti esiintyä.

(18)

Jos palveluntarjoaja käyttää toista palveluntarjoajaa suorittamaan osan palvelusta esimerkiksi laskutuksessa tai hallinnossa, tätä toista palveluntarjoajaa, joka ei ole suorassa sopimussuhteessa loppukäyttäjään, ei saisi velvoittaa antamaan ilmoituksia henkilötietojen tietoturvaloukkauksista. Sen sijaan sen olisi varoitettava ja informoitava palveluntarjoajaa, jonka kanssa sillä on suora sopimussuhde. Tämän olisi koskettava myös sähköisten viestintäpalvelujen tukkutarjontaa, jossa tukkupalveluntarjoaja ei yleensä ole suorassa sopimussuhteessa loppukäyttäjään.

(19)

Direktiivissä 95/46/EY määritellään yleiset puitteet henkilötietojen suojalle Euroopan unionissa. Komissio on antanut ehdotuksen direktiivin 95/46/EY korvaavasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksesta (tietosuoja-asetus). Ehdotetussa tietosuoja-asetuksessa kaikki rekisterinpitäjät velvoitettaisiin ilmoittamaan henkilötietojen tietoturvaloukkauksista direktiivin 2002/58/EY 4 artiklan 3 kohtaan perustuvalla tavalla. Tämä komission asetus on täysin johdonmukainen kyseisen ehdotetun säädöksen kanssa.

(20)

Ehdotetussa tietosuoja-asetuksessa direktiiviin 2002/58/EY tehdään myös joitain teknisiä mukautuksia, jotta voidaan ottaa huomioon direktiivin 95/46/EY muuttaminen asetukseksi. Komissio tekee arvioinnin uuden asetuksen aineellisoikeudellisista seurauksista direktiivin 2002/58/EY kannalta.

(21)

Tämän asetuksen täytäntöönpanoa olisi tarkasteltava kolme vuotta sen voimaantulon jälkeen, jolloin myös sen sisältöä olisi tarkasteltava uudelleen tuolloin voimassa olevan oikeudellisen kehyksen, muun muassa ehdotetun tietosuoja-asetuksen, perusteella. Tämän asetuksen uudelleentarkastelu olisi mahdollisuuksien mukaan kytkettävä direktiivin 2002/58/EY tuleviin uudelleentarkasteluihin.

(22)

Tämän asetuksen täytäntöönpanoa voidaan arvioida muun muassa toimivaltaisten kansallisten viranomaisten niille ilmoitetuista henkilötietojen tietoturvaloukkauksista mahdollisesti pitämien tilastojen pohjalta. Näitä tilastoja voidaan pitää esimerkiksi toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle ilmoitettujen henkilötietojen tietoturvaloukkauksien määrästä, tilaajalle tai henkilölle ilmoitettujen henkilötietojen tietoturvaloukkauksien määrästä, henkilötietojen tietoturvaloukkauksen ratkaisemiseen kuluneesta ajasta ja siitä, onko käytössä teknisiä suojatoimenpiteitä. Näiden tilastojen olisi annettava komissiolle ja jäsenvaltioille johdonmukaiset ja vertailukelpoiset tilastotiedot nimeämättä ilmoituksen tekevää palveluntarjoajaa ja kyseisiä tilaajia ja yksityishenkilöitä. Komissio voi tätä tarkoitusta varten myös järjestää säännöllisiä kokouksia toimivaltaisten kansallisten viranomaisten ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa.

(23)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat viestintäkomitean lausunnon mukaiset,

a)

kyseisten henkilötietojen luonne ja sisältö, erityisesti jos tiedot sisältävät taloudellista informaatiota, kuuluvat direktiivin 95/46/EY 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin erityisiin luokkiin tai ovat paikannustietoja, internetin lokitiedostoja, www-selaushistorioita, sähköpostitietoja ja puheluerittelyjä;

b)

henkilötietojen tietoturvaloukkauksesta sen kohteeksi joutuneelle tilaajalle tai henkilölle todennäköisesti aiheutuvat seuraukset, erityisesti jos tietoturvaloukkaus voi johtaa henkilöllisyysvarkauteen tai -petokseen, ruumiilliseen tai henkiseen kärsimykseen, nöyryytykseen tai maineen vahingoittumiseen; ja

c)

henkilötietojen tietoturvaloukkauksen olosuhteet, erityisesti jos tiedot on varastettu tai jos palveluntarjoaja tietää, että tiedot ovat luvattomasti kolmannen osapuolen hallussa.

a)

ne on salattu turvallisesti käyttäen standardoitua algoritmia, salauksen purkamiseen käytetty avain ei ole vaarantunut missään tietoturvaloukkauksessa ja salauksen purkamiseen käytetty avain on muodostettu siten, etteivät henkilöt, joilla ei ole lupa käyttää avainta, voi saada sitä selville käytettävissä olevan teknologian avulla; tai

b)

ne on korvattu niiden tiivistearvolla, joka on laskettu standardoitua kryptografista avaimellista tiivistefunktiota käyttäen, tietojen tiivistämiseen käytetty avain ei ole vaarantunut missään tietoturvaloukkauksessa ja tietojen tiivistämiseen käytetty avain on muodostettu siten, etteivät henkilöt, joilla ei ole lupa käyttää avainta, voi saada sitä selville käytettävissä olevan teknologian avulla.

26.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 173/9

(1)

Asetuksessa (EU) N:o 389/2012 säädetään puitteet jäsenvaltioiden välisen hallinnollisen yhteistyön yksinkertaistamiselle ja lujittamiselle valmisteverojen alalla.

(2)

Valmisteveroja koskevasta yleisestä järjestelmästä ja direktiivin 92/12/ETY kumoamisesta 16 päivänä joulukuuta 2008 annetun neuvoston direktiivin 2008/118/EY (2) 21 artiklassa edellytetään, että lähtöjäsenvaltion on tarkastettava sähköisen hallinnollisen asiakirjan luonnoksessa olevat tiedot ennen kuin valmisteveron alaiset tavarat voidaan siirtää väliaikaisen verottomuuden järjestelmässä. Neuvoston direktiivin 2008/118/EY täytäntöön panemisesta valmisteveron alaisten tavaroiden väliaikaisesti verottomia siirtoja koskevien tietokoneistettujen menettelyjen osalta 24 päivänä heinäkuuta 2009 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 684/2009 (3) eritellään sähköisen hallinnollisen asiakirjan luonnoksen sisältö. Koska tällaisessa valmisteverolupia koskevassa hallinnollisessa asiakirjassa olevia tietoja verrataan vastaavissa kansallisissa rekistereissä oleviin tietoihin, kussakin kansallisessa rekisterissä olevat tiedot olisi annettava jokaisen lähtöjäsenvaltion käyttöön ja pidettävä ajan tasalla.

(3)

Kansallisissa rekistereissä olevat tiedot, jotka koskevat valmisteveron alaisia tavaroita väliaikaisen verottomuuden järjestelmässä siirtäviä talouden toimijoita, on vaihdettava automaattisesti komission asetuksen (EU) N:o 389/2012 19 artiklan 4 kohdan mukaisesti käyttämän talouden toimijoiden keskusrekisterin, jäljempänä ’keskusrekisteri’, kautta.

(4)

Keskusrekisterin kautta tapahtuvan tiedonvaihdon helpottamiseksi on tarpeen vahvistaa käytettävien vakiomuotoisten tietueiden rakenne ja sisältö, mukaan lukien tietueisiin syötettävät koodit.

(5)

Jotta varmistetaan, että keskusrekisterissä käytettävissä olevat tiedot ovat oikein ja että ne päivitetään automaattisesti, valmisteverotuksen alan keskusyhteystoimiston tai yhteysviranomaisen olisi ilmoitettava kansallisiin rekistereihinsä tehdyistä muutoksista ja toimitettava ne keskusrekisteriin.

(6)

Jotta kansallisiin rekistereihin syötetyt tiedot olisivat oikein ja ajan tasalla, valmisteverotuksen alan keskusyhteystoimiston tai yhteysviranomaisen olisi päivitettävä kansallinen rekisteri samana päivänä, kun lupaan tehdään muutos, ja toimitettava muutokset viipymättä keskusrekisteriin.

(7)

Jotta varmistetaan, että jäsenvaltioilla on käytössään yhtäpitävät tiedot muissa kansallisissa rekistereissä olevissa tiedoista, valmisteverotuksen alan keskusyhteystoimiston tai yhteysviranomaisen olisi varmistettava, että tiedot uusista muutoksista saadaan keskusrekisteristä säännöllisesti ja hyvissä ajoin.

(8)

Talouden toimijoilla on tarpeen olla valmiudet varmentaa, että niiden lupatiedot on käsitelty keskusrekisterissä oikein ja että ne saadaan keskusrekisteristä tarkasti, ja tarkastaa kauppakumppanin tiedot ennen sähköisen hallinnollisen asiakirjan luonnoksen antamista. Jotta asetuksen (EU) N:o 389/2012 20 artiklan 1 kohdassa säädetty vahvistus valmisteveronumeroiden voimassaolosta olisi mahdollista, komissio antaa tarvittavat keskusrekisterissä olevat lupaa koskevat päätiedot, kun voimassa oleva ainutkertainen valmisteveronumero esitetään. Lisäksi olisi annettava säännöt talouden toimijoiden lupaa koskevien virheellisten tietojen oikaisemista.

(9)

Jotta varmistetaan, että keskusrekisteriä käytetään tehokkaasti ja että kansalliseen rekisteriin tehdyn muutoksen ilmoittamiselle tai yleiselle pyynnölle vahvistettua enimmäiskäsittelyaikaa noudatetaan, on tarpeen eritellä keskusrekisterin ja kansallisten rekisterien käytettävyyden taso sekä olosuhteet, joissa keskusrekisterin tai kansallisten rekisterien käytettävyys tai suorituskyky saa jäädä alle vahvistetun tason.

(10)

Jotta keskusrekisterin käyttöä voitaisiin arvioida, komissio poimii rekisteristä tilastotiedot ja toimittaa ne jäsenvaltioille kuukausittain.

(11)

Jotta komissiolla ja jäsenvaltioilla on riittävästi aikaa suorittaa järjestelyt tässä asetuksessa säädettyjen määräaikoja ja palvelujen käytettävyyttä koskevien velvoitteiden noudattamiseksi, 8, 9 ja 10 artiklaa olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2015.

(12)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat valmisteverokomitean lausunnon mukaiset,

a)

valmisteverotuksen alan keskusyhteystoimistot ja yhteysviranomaiset ovat lähettäneet keskusrekisteriin ilmoituksen kansallisiin rekistereihin tehdyistä muutoksista;

b)

keskusrekisteriin tehtyjä muutoksia koskeva ilmoitus on lähetetty kansallisiin rekistereihin;

c)

valmisteverotuksen alan keskusyhteystoimistot ja yhteysviranomaiset ovat pyytäneet tietoja keskusrekisteriin tehdyistä muutoksista;

d)

valmisteverotuksen alan keskusyhteystoimistot ja yhteysviranomaiset ovat pyytäneet tilastotietojen poimimista keskusrekisteristä;

e)

komissio on toimittanut keskusrekisteristä poimitut tilastotiedot niitä pyytäneelle jäsenvaltiolle.

1)

’tietueella’ kansalliseen rekisteriin tai asetuksen (EU) N:o 389/2012 19 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuun keskusrekisteriin tehtyä merkintää;

2)

’muutoksella’ tietueen luomista, päivittämistä tai mitätöintiä;

3)

’aktivointipäivällä’ vastaavan jäsenvaltion vahvistamaa tietueen päivämäärää, josta alkaen tietuetta voidaan käyttää sähköiseen varmentamiseen kaikissa jäsenvaltioissa ja josta alkaen tietueesta poimitut tiedot ovat talouden toimijoiden käytettävissä.

a)

komissio rekisteröi muutoksen viipymättä keskusrekisteriin;

b)

ilmoitus lähetetään kullekin jäsenvaltiolle, jonka valmisteverotuksen alan keskusyhteystoimisto tai yhteysviranomainen on rekisteröity muutoksia koskevien ilmoitusten vastaanottajiksi, liitteen I taulukossa 2 vahvistetulla ”Talouden toimijoiden rekisteriä koskevat toimet” -sanomalla.

a)

jos toimitettu ainutkertainen valmisteveronumero vastaa valtuutetun varastonpitäjän, rekisteröidyn vastaanottajan tai rekisteröidyn lähettäjän tietuetta, otteessa on oltava jokin seuraavista:

b)

jos toimitettu ainutkertainen valmisteveronumero vastaa verotonta varastoa koskevaa tietuetta, otteessa on ilmaistava jokin seuraavista:

c)

jos toimitettu ainutkertainen valmisteveronumero vastaa asetuksen (EU) N:o 389/2012 19 artiklan 2 kohdan h alakohdassa tarkoitettua rekisteröityä vastaanottajaa, otteessa on a alakohdassa säädettyjen tietojen lisäksi oltava seuraavat tiedot:

a)

talouden toimijoiden aktiivisten ja ei-aktiivisten tietueiden lukumäärä;

b)

raukeamassa olevien lupien lukumäärä eli sellaisten lupien kokonaismäärä, joiden voimassaolo lakkaa seuraavan kuukauden tai neljännesvuoden aikana;

c)

talouden toimijoiden tyypit, talouden toimijoiden lukumäärä tyyppien perusteella jaoteltuna ja verottomien varastojen lukumäärä;

d)

luvan saaneiden talouden toimijoiden lukumäärä tuotteiden ja tuoteluokkien perusteella jaoteltuna;

e)

valmisteverolupiin tehtyjen muutosten lukumäärä.

a)

keskusrekisteri tai kansallinen rekisteri ei ole käytettävissä laitteiston tai televiestinnän vikojen takia;

b)

verkossa on ongelmia, joihin komissio tai asianomainen jäsenvaltio ei voi suoranaisesti vaikuttaa;

c)

ylivoimainen este;

d)

määräaikaishuolto, josta on ilmoitettu vähintään 48 tuntia ennen huollon suunniteltua aloittamista.

26.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 173/34

(1)

Biosidituotteiden markkinoille saattamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/8/EY 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kymmenvuotisen työohjelman toisesta vaiheesta 4 päivänä joulukuuta 2007 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1451/2007 (2) liitteessä II vahvistetaan kattava luettelo vanhoista tehoaineista, jotka on arvioitava jo markkinoilla olevien tehoaineiden järjestelmällistä tutkimista koskevan työohjelman, jäljempänä ’tarkastusohjelma’ mukaisesti, ja kielletään sellaisten biosidituotteiden markkinoille saattaminen, jotka sisältävät sellaisia tehoaineiden ja valmisteryhmien yhdistelmiä, joita ei ole lueteltu mainitussa liitteessä tai direktiivin 98/8/EY liitteessä I tai IA taikka joiden osalta komissio on tehnyt päätöksen siitä, että niitä ei sisällytetä liitteisiin.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1451/2007 liitteessä II oleva luettelo sisältää vanhojen tehoaineiden ja valmisteryhmien yhdistelmät, joista on tehty ilmoitus biosidituotteiden markkinoille saattamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/8/EY 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ohjelman ensimmäisestä vaiheesta 7 päivänä syyskuuta 2000 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1896/2000 (3) 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti, joista jokin jäsenvaltio on ilmaissut kiinnostuksensa asetuksen (EY) N:o 1896/2000 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti tai joista on 1 päivään maaliskuuta 2006 mennessä toimitettu täydelliseksi todettu asiakirja-aineisto.

(3)

Direktiivin 98/8/EY 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa olevaa biosidituotteiden määritelmää, kyseisen direktiivin 2 artiklan 1 kohdan d alakohdassa olevaa tehoaineen määritelmää ja kyseisen direktiivin liitteessä V olevia tuotetyyppien (valmisteryhmien) kuvauksia on tulkittu eri tavoilla. Joissakin tapauksissa komission ja direktiivin 98/8/EY 26 artiklan mukaisesti nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten välinen yhteinen käsitys on muuttunut ajan myötä. Erityisesti unionin tuomioistuimen 1 päivänä maaliskuuta 2012 asiassa C-420/10, Söll GmbH v. Tetra GmbH (4) antamassa tuomiossa selvennettiin, että ”biosidituotteiden” käsitettä on tulkittava siten, että käsite sisältää sellaiset tehoaineita sisältävät tuotteet, jotka on tarkoitettu vaikuttamaan niiden kohteena oleviin haitallisiin eliöihin vain välillisesti.

(4)

Sen vuoksi on mahdollista, että henkilöt, jotka nojautuvat komission tai direktiivin 98/8/EY 26 artiklan mukaisesti nimetyn toimivaltaisen viranomaisen julkaisemiin ohjeisiin tai antamiin kirjallisiin neuvoihin, eivät ole ilmoittaneet vanhan tehoaineen ja valmisteryhmän yhdistelmää markkinoille saatetussa tuotteessa tai eivät ole ottaneet osanottajan tehtäviä siinä objektiivisesti oikeutetussa uskomuksessa, että tuote ei kuulu direktiivin 98/8/EY soveltamisalaan tai että se kuuluu eri valmisteryhmään.

(5)

Näillä henkilöillä olisi näissä tapauksissa oltava mahdollisuus toimittaa asiakirja-aineisto arvioitavaksi tarkastusohjelmassa siten, että tarvittaessa käytetään etukäteisilmoitusta, jotta vältetään sellaisten tuotteiden vetäminen pois markkinoilta, joiden osalta jäsenvaltiot tai komissio myöhemmin kiistävät tulkinnan, joka koskee sen karakterisointia biosidituotteeksi tai sen asianmukaista valmisteryhmää.

(6)

Lisäksi tapauksissa, joissa samasta syystä tehoaineita ei ole tunnistettu vanhoiksi tehoaineiksi, asetuksen (EY) N:o 1451/2007 liite I olisi päivitettävä siten, että se vastaa asianmukaisesti kaikkia vanhoja tehoaineita.

(7)

Niiden henkilöiden tilanne, jotka haluavat ilmoittaa tehoaineen ja valmisteryhmän yhdistelmän tämän asetuksen perusteella, on samanlainen kuin niiden henkilöiden tilanne, jotka haluavat ottaa osanottajien tehtävät asetuksen (EY) N:o 1451/2007 12 artiklan mukaisesti. On sen vuoksi asianmukaista säätää samanlaisesta menettelystä ja samanlaisista määräajoista, joiden mukaan tiedotetaan sidosryhmille ja ilmaistaan aikomus tehdä ilmoitus komissiolle.

(8)

Lisäksi on asianmukaista yhdenmukaistaa määräajat ja muut ilmoitusta koskevat vaatimukset niiden vaatimusten kanssa, jotka on asetettu asetuksen (EY) N:o 1896/2000 4 artiklan 1 kohdassa vanhojen tehoaineiden ilmoittamiselle, siinä määrin kuin mahdollista, ottaen samalla huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1907/2006 (5) perustetun Euroopan kemikaaliviraston tämänhetkiset työskentelymenetelmät.

(9)

Tapauksissa, joissa ei ole nimetty esittelevää jäsenvaltiota ilmoituksen kattamaa tehoainetta varten, ja jotta voidaan varmistaa, että aine arvioidaan hyväksymistä varten, ilmoituksen tekijältä tarvitaan vahvistus siitä, että toimivaltainen viranomainen suostuu arvioimaan tulevan hakemuksen tehoaineen hyväksymisestä.

(10)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 1451/2007 olisi muutettava.

(11)

Jotta voidaan varmistaa sujuva siirtyminen direktiivistä 98/8/EY biosidivalmisteiden asettamisesta saataville markkinoilla ja niiden käytöstä 22 päivänä toukokuuta 2012 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) N:o 528/2012 (6), tämän asetuksen tiettyjä osia olisi sovellettava samasta päivästä alkaen kuin asetusta (EU) N:o 528/2012.

(12)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat biosidivalmisteita käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaisia,

1)

Korvataan 2 artiklan toinen kohta seuraavasti:

”Lisäksi ’osanottajalla’ tarkoitetaan henkilöä, jonka tekemän ilmoituksen komissio on hyväksynyt asetuksen (EY) N:o 1896/2000 4 artiklan 2 kohdan tai tämän asetuksen 3 c artiklan 1 kohdan mukaisesti, taikka jäsenvaltiota, joka on ilmaissut kiinnostuksensa asetuksen (EY) N:o 1896/2000 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti.”

2)

Lisätään 3 artiklan 2 kohtaan d alakohta seuraavasti:

3)

Lisätään 3 a artikla seuraavasti:

”3 a artikla

Menettely, jolla ilmaistaan aikomus tehdä ilmoitus

1.   Henkilö tai jäsenvaltio, joka katsoo, että markkinoille saatettava, ainoastaan vanhoja tehoaineita sisältävä biosidituote sisältyy direktiivin 98/8/EY soveltamisalaan ja kuuluu yhteen tai useaan niistä valmisteryhmistä, joiden markkinoille saattaminen on kiellettyä 4 artiklan perusteella, voi hakea komissiolta sitä, että sallitaan ilmoituksen tekeminen kyseisen tuotteen sisältämistä tehoaineista kyseisissä valmisteryhmissä.

Hakemuksessa on ilmoitettava tehoaine tai valmisteryhmäyhdistelmät sekä peruste sille, ettei ilmoitusta ole tehty asetuksen N:o (EY) 1896/2000 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ettei ole ilmoitettu kiinnostusta kyseisen asetuksen 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti, ettei ole otettu osanottajan tehtäviä tämän asetuksen 12 artiklan mukaisesti tai toimitettu täydellistä asiakirja-aineistoa tämän asetuksen 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

2.   Saatuaan 1 kohdan mukaisen hakemuksen komissio kuulee jäsenvaltioita siitä, voidaanko hakemus hyväksyä.

Hakemus voidaan hyväksyä, jos biosidituote kuuluu direktiivin 98/8/EY soveltamisalaan ja yhteen tai useaan niistä valmisteryhmistä, joiden markkinoille saattaminen on kiellettyä tämän asetuksen 4 artiklan perusteella, ja ennen kyseisen hakemuksen toimittamista hakija on katsonut objektiivisesti oikeutetusti komission tai direktiivin 98/8/EY 26 artiklan mukaisesti nimetyn toimivaltaisen viranomaisen julkaisemien ohjeiden tai antamien kirjallisten neuvojen perusteella, ettei tuote kuulu direktiivin 98/8/EY soveltamisalaan tai kuului eri valmisteryhmään.

Hakemusta ei kuitenkaan voida hyväksyä, jos kyseisestä tehoaineesta tai valmisteryhmäyhdistelmästä on jo tehty päätös, jonka mukaan sitä ei sisällytetä direktiivin 98/8/EY liitteeseen I tai IA, sellaisen arviointiraportin perusteella, jonka biosidivalmisteita käsittelevä pysyvä komitea on tarkastanut tämän asetuksen 15 artiklan 4 kohdan perusteella.

3.   Mikäli 2 kohdan mukaisen kuulemisen jälkeen komissio katsoo, että hakemus voidaan hyväksyä, se hyväksyy sen ja sallii tehoaineen ilmoittamisen kyseisissä valmisteryhmissä.

Kuitenkin mikäli esittelevän jäsenvaltion kyseisestä tehoaineesta toimittama asiakirja-aineisto sisältää jo kaikki tiedot, joita tarvitaan arvioimaan kyseiset valmisteryhmät, joiden markkinoille saattaminen on kiellettyä 4 artiklan perusteella, ja asiakirja-aineiston toimittanut osanottaja haluaa, että sen katsotaan ilmoittaneen tehoaine kyseisten valmisteryhmien osalta, esittelevän jäsenvaltion on ilmoitettava siitä komissiolle, jolloin ensimmäisen alakohdan mukaista lisäilmoitusta ei sallita.

Komissio ilmoittaa asiasta jäsenvaltioille ja julkaisee kyseiset tiedot sähköisesti.

4.   Henkilön, joka haluaa ilmoittaa 3 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettuihin sähköisiin tietoihin sisältyvän tehoaineen ja valmisteryhmän yhdistelmän, on ilmoitettava tästä aikomuksesta komissiolle kolmen kuukauden kuluessa sähköisten tietojen julkaisemisesta.”

4)

Lisätään 3 b artikla seuraavasti:

”3 b artikla

Ilmoitusmenettely

1.   Ilmaistuaan aikomuksensa tehdä ilmoitus 3 a artiklan 4 kohdassa tarkoitetun henkilön on toimitettava ilmoitus tehoaineen ja valmisteryhmän yhdistelmästä asetuksella (EY) N:o 1907/2006 perustetulle Euroopan kemikaalivirastolle, jäljempänä ’kemikaalivirasto’, 18 kuukauden kuluessa 3 a artiklan 3 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetusta sähköisten tietojen julkaisemisen päivämäärästä.

Ilmoitus tehdään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 528/2012 71 artiklassa tarkoitetun biosidivalmisterekisterin kautta (7).

2.   Ilmoitus toimitetaan IUCLID-muodossa. Sen on sisällettävä kaikki asetuksen (EY) N:o 1896/2000 liitteessä II olevassa 1, 2 ja 3 kohdassa ja taulukossa tarkoitetut tiedot sekä todisteet siitä, että aine on ollut markkinoilla kyseiseen valmisteryhmään kuuluvan biosidituotteen tehoaineena päivänä, jolloin sähköiset tiedot julkaistiin 3 a artiklan 3 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti.

3.   Jollei ole jo nimetty esittelevää jäsenvaltiota kyseistä tehoainetta varten, ilmoittajan on kerrottava, mille jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle se aikoo toimittaa asiakirja-aineiston, ja annettava kirjallinen vahvistus siitä, että toimivaltainen viranomainen suostuu arvioimaan asiakirja-aineiston.

4.   Saatuaan ilmoituksen kemikaaliviraston on ilmoitettava siitä komissiolle ja kerrottava ilmoittajalle maksuista, jotka on suoritettava asetuksen (EU) N:o 528/2012 80 artiklan 1 kohdan mukaisesti annetun asetuksen perusteella. Mikäli ilmoittaja ei suorita maksua 30 päivän kuluessa kyseisten tietojen vastaanottamisesta, kemikaaliviraston on hylättävä ilmoitus ja kerrottava asiasta ilmoittajalle.

5.   Vastaanotettuaan maksut kemikaalivirasto tarkistaa 30 päivän kuluessa, noudattaako ilmoitus 2 kohdassa esitettyjä vaatimuksia. Jos ilmoitus ei ole kyseisten vaatimusten mukainen, kemikaalivirasto myöntää ilmoittajalle 30 päivää aikaa täydentää tai korjata hakemustaan. Kyseisen 30 päivän jakson päätyttyä kemikaalivirasto ilmoittaa 30 päivän kuluessa joko että ilmoitus on 2 kohdan vaatimusten mukainen tai hylkää ilmoituksen ja ilmoittaa tästä ilmoittajalle.

6.   Muutosta kemikaaliviraston 4 tai 5 kohdan mukaisesti tekemiin päätöksiin on haettava asetuksen (EY) N:o 1907/2006 mukaisesti perustetulta valituslautakunnalta. Kyseisiin muutoksenhakumenettelyihin sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1907/2006 92 artiklan 1 ja 2 kohtaa sekä 93 ja 94 artiklaa. Tällaisella muutoksenhaulla on lykkäävä vaikutus.

7.   Kemikaaliviraston on viipymättä ilmoitettava komissiolle siitä, vastaako ilmoitus 2 kohdan vaatimuksia vai onko se hylätty.”

5)

Lisätään 3 c artikla seuraavasti:

”3 c artikla

Sisällyttäminen tarkastusohjelmaan tai jättäminen sen ulkopuolelle

1.   Kun katsotaan, että tehoaineesta on tehty ilmoitus 3 a artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaisesti, tai kun kemikaalivirasto ilmoittaa komissiolle 3 b artiklan 7 kohdan mukaisesti, että ilmoitus noudattaa 3 b artiklan 2 kohdan vaatimuksia, komissio hyväksyy ilmoituksen ja

2.   Mikäli ei ole ilmaistu aikomusta tehdä ilmoitus 3 a artiklan 4 kohdassa tarkoitettuun määräaikaan mennessä, vastaanotettu ilmoitusta 3 b artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun määräaikaan mennessä tai kemikaaliviranomainen ilmoittaa komissiolle 3 b artiklan 7 kohdan mukaisesti, että 3 b artiklan 1 kohdan mukaisesti toimitettu ilmoitus on hylätty, komissio ilmoittaa asiasta jäsenvaltioille ja julkaisee kyseiset tiedot sähköisesti.”

6)

Lisätään 4 artiklaan 4 kohta seuraavasti:

”4.   Poiketen siitä, mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, sellaista tehoainetta sisältävät biosidituotteet, jota koskevat tiedot komissio on julkaissut sähköisesti 3 a artiklan 3 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti kyseisten valmisteryhmien osalta, voidaan saattaa markkinoille direktiivin 98/8/EY 16 artiklan 1 kohdan mukaisesti siihen päivämäärään saakka, jona komissio tekee päätöksen sisällyttää tehoaineen ja valmisteryhmän yhdistelmä liitteeseen II 3 c artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti tai peruuttaa aiemman päätöksen siitä, ettei tehoainetta sisällytetä, 3 c artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti, tai kuuden kuukauden ajan päivämäärästä, jona komissio julkaisee sähköisesti tiedot 3 c artiklan 2 kohdan mukaisesti.”

7)

Lisätään 9 artiklaan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, 3 c artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti liitteessä II lueteltujen tehoaineen ja valmisteryhmän yhdistelmien osalta tai niiden tehoaineen ja valmisteryhmän yhdistelmien osalta, joita koskeva päätös on kumottu 3 c artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti, hakemukset siitä, että tehoaine hyväksytään asetuksen (EU) N:o 528/2012 7 artiklan mukaisesti, on toimitettava kahden vuoden kuluessa päivämäärästä, jona tehdään päätös 3 c artiklan 1 kohdan a tai b alakohdan mukaisesti.”

26.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 173/38

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)

Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

26.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 173/40

(1)

Neuvosto on myöntänyt Irlannille täytäntöönpanopäätöksellä 2011/77/EU (2) tämän pyynnöstä rahoitustukea tukeakseen tiukkaa talous- ja uudistusohjelmaa, jonka tarkoituksena on palauttaa luottamus, mahdollistaa talouden paluu kestävään kasvuun ja turvata rahoitusvakaus Irlannissa, euroalueella ja unionissa.

(2)

Komissio sai Irlannin talousuudistusohjelman yhdeksännen tarkastelun valmiiksi 22 päivänä huhtikuuta 2013.

(3)

EU:n lainan enimmäiserääntymisajan pidentäminen olisi edullista, koska se tukisi Irlannin ponnisteluja päästä kokonaan markkinoille ja saattaa ohjelmansa onnistuneesti päätökseen. Jotta EU:n lainan enimmäiserääntymisajan pidentämisestä saataisiin täysi hyöty, komissiolle olisi annettava valtuudet pidentää erien ja osaerien erääntymisaikaa.

(4)

Näiden seikkojen vuoksi täytäntöönpanopäätös 2011/77/EU olisi muutettava,

1)

Korvataan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Unioni myöntää Irlannille lainan, jonka määrä on enintään 22,5 miljardia euroa ja keskimääräinen erääntymisaika enintään 19,5 vuotta. Lainan yksittäisten osaerien erääntymisaika voi olla enintään 30 vuotta.”

2)

Lisätään kohta seuraavasti:

”9.   Komissio voi Irlannin pyynnöstä pidentää erän tai osaerän erääntymisaikaa sillä ehdolla, että 1 kohdassa vahvistettua enimmäiserääntymisaikaa noudatetaan. Komissio voi tätä varten jälleenrahoittaa ottamansa lainan kokonaan tai osan siitä. Kaikki ennakkoon lainaksi otetut määrät pidetään sillä EKP:n tilillä, jonka komissio on avannut rahoitustuen hallinnointia varten.”