(1)

Direktiivin 2010/40/EU mukaan komissio vahvistaa delegoiduilla säädöksillä yksityiskohtaiset määritykset, jotka tarvitaan yhteensopivuuden, yhteentoimivuuden ja jatkuvuuden varmistamiseksi älykkäiden liikennejärjestelmien (ITS) käyttöönotossa ja operatiivisessa käytössä.

(2)

Direktiivin 2010/40/EU 3 artiklan d alakohdan mukaan yhteentoimivan EU:n laajuisen hätäpuhelujärjestelmän (eCall) tarjoamista on pidettävä etusijaisena toimena. Komission olisi sen vuoksi vahvistettava tarvittavat määritykset tällä alalla.

(3)

Yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla 7 päivänä maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) (2) 26 artiklassa edellytetään, että eurooppalaiseen hätänumeroon 112 soitettuihin puheluihin vastataan asianmukaisesti ja että puhelut välitetään tavalla, joka sopii parhaiten kansallisen hätäpalvelun organisaatioon, hätäkeskukset (PSAP-hätäkeskukset) mukaan luettuina.

(4)

Komission Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle antamassa tiedonannossa ”Aika ottaa eCall käyttöön” (3) suunnitellaan uusia sääntelytoimenpiteitä ajoneuvojen hätäviestipalvelun käyttöönoton nopeuttamiseksi unionissa. Yksi ehdotetuista toimenpiteistä on, että eCall-puhelujen asianmukaisen vastaanottamisen ja käsittelyn edellyttämästä hätäkeskusten (PSAP) ajanmukaistamisesta tehtäisiin pakollista.

(5)

Komission suosituksessa 2011/750/EU (4) EU:n laajuisen eCall-palvelun tukemisesta sähköisissä viestintäverkoissa hätänumeroon 112 perustuvien ajoneuvojen hätäpuhelujen (’eCalls’) välittämiseksi kehotetaan jäsenvaltioita ilmoittamaan hätäkeskukset, jonne eCall-puhelut reititetään, ja varmistamaan, että matkaviestinverkko-operaattorit käsittelevät eCall-puheluita asianmukaisesti.

(6)

On odotettavissa, että hätäpalvelujen vasteaikaa vähentämällä yhteentoimiva EU:n laajuinen eCall-järjestelmä vähentää kuolonuhrien määrää unionissa ja tieliikenneonnettomuuksien aiheuttamien vammojen vakavuutta.

(7)

Yhteentoimivasta EU:n laajuisesta eCall-järjestelmästä odotetaan saatavan myös yhteiskunnalle säästöjä, kun vaaratilanteiden hallinta paranee ja liikenneruuhkat ja lisäonnettomuudet vähenevät.

(8)

Käsitellessään henkilötietoja eCall-puhelujen yhteydessä hätäkeskukset, hätäpalvelut ja palvelukumppanit toimivat siten kuin säädetään yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 95/46/EY (5) sekä henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12 päivänä heinäkuuta 2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2002/58/EY (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) (6). Jäsenvaltioiden on kansallisten tietosuojaviranomaisten kanssa varmistettava, että näiden säännösten noudattaminen osoitetaan joko ennakkotarkastusmenettelyssä, kuten etukäteisilmoituksilla, tai jälkeenpäin suoritettavissa tarkastuksissa, kuten kanteluiden ja tutkimusten yhteydessä.

(9)

Yhteentoimiva EU:n laajuinen eCall-palvelu on seurausta 29 artiklalla perustetun tietosuojatyöryhmän suosituksista, jotka sisältyivät 26 päivänä syyskuuta 2006 hyväksyttyyn valmisteluasiakirjaan eCall-aloitteen vaikutuksista tietosuojaan ja yksityisyyteen (1609/06/EN – WP 125). Ajoneuvoja, jotka ovat eCall-varustettuja, ei pystytä jäljittämään normaalissa toimintatilassa. Vähimmäistietoihin, joita ajoneuvojen eCall-varusteisiin (päälle kytkettyinä) on sisällyttävä vähintään tiedot, jotka tarvitaan hätäpuhelujen asianmukaiseen käsittelyyn.

(10)

Jäsenvaltioiden on eCall-järjestelmän hätäkeskusinfratruktuuria käyttöön ottaessaan otettava huomioon 29 artiklalla perustetun tietosuojatyöryhmän 26 päivänä syyskuuta 2006 hyväksymä valmisteluasiakirja eCall-aloitteen vaikutuksista tietosuojaan ja yksityisyyteen (1609/06/EN – WP 125), sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 95/46/EY soveltamista.

(11)

On tärkeää, että kaikki jäsenvaltiot kehittävät yhteisiä teknisiä ratkaisuja ja käytäntöjä hätäpuhelupalvelujen tarjoamiselle. Yhteisiä teknisiä ratkaisuja tulisi kehittää erityisesti eurooppalaisten standardointielinten kautta, jotta voidaan helpottaa eCall-palvelun käyttöönottoa, varmistaa palvelun yhteentoimivuus ja jatkuvuus koko unionissa sekä alentaa unionille koituvia toteuttamiskustannuksia.

(12)

Eurooppalaiset standardointielimet ETSI ja CEN, ovat kehittäneet yleiseurooppalaisen eCall-palvelun käyttöönottoa varten yhteiset standardit, joihin tässä asetuksessa viitataan.

(13)

Olisi annettava riittävästi aikaa ajanmukaistaa jo käytössä olevat infrastruktuurit, ja sen vuoksi asetusta olisi sovellettava niihin 12 kuukauden kuluttua asetuksen voimaantulopäivästä,

a)

’hätäpalvelulla’ jäsenvaltion sellaiseksi tunnustamaa palvelua, joka antaa kansallisen lainsäädännön mukaisesti välitöntä ja pikaista apua tilanteissa, joissa on erityisesti olemassa välitön hengenvaara tai loukkaantumisen vaara, vaara yksilön tai yleisön terveydelle tai turvallisuudelle, yksityiselle tai julkiselle omaisuudelle tai ympäristölle;

b)

’hätäkeskuksella (PSAP)’ fyysistä paikkaa, jossa hätäpuheluja otetaan ensimmäisenä vastaan viranomaisen vastuulla tai jäsenvaltion hyväksymän yksityisen organisaation vastuulla;

c)

’sopivimmalla hätäkeskuksella’ hätäkeskusta, jonka vastuuviranomaiset ovat etukäteen määränneet vastaamaan tietyltä alueelta tulevista tai tietyntyyppisistä hätäpuheluista;

d)

’eCall-hätäkeskuksella’ sopivinta hätäkeskusta, jonka viranomaiset ovat etukäteen määränneet ensimmäisenä vastaanottamaan ja käsittelemään eCall-puheluja;

e)

’eCall-hätäkeskusoperaattorilla’ hätäpuheluja eCall-hätäkeskuksessa vastaanottavaa ja/tai käsittelevää henkilöä;

f)

’palvelukumppanilla’ kansallisten viranomaisten hyväksymää julkista tai yksityistä organisaatiota, joka osallistuu eCall-puheluun liittyvien vaaratilanteiden hoitamiseen (esimerkiksi liikenteenharjoittaja tai avustuspalvelu);

g)

’ajoneuvon varusteilla’ ajoneuvossa olevia laitteita, jotka antavat pääsyn tai joilla on pääsy niihin ajoneuvossa oleviin tietoihin, joita tarvitaan eCall-hälytyksen tekemiseen yleisen langattoman matkaviestinverkon välityksellä;

h)

’eCall-puhelulla’ (johon viitataan direktiivissä 2010/40/EU ilmaisulla ”yhteentoimiva EU:n laajuinen hätäpuhelujärjestelmä (eCall)”) ajoneuvosta numeroon 112 tulevaa hätäpuhelua, joka tapahtuu joko automaattisesti, kun ajoneuvoon asennetut anturit laukeavat, tai manuaalisesti ja joka lähettää standardoidut vähimmäistiedot ja avaa äänikanavan ajoneuvon ja eCall-hätäkeskuksen välillä yleisen langattoman matkaviestinverkon kautta;

i)

’eCall-hälytyksellä’ langattoman matkaviestinistunnon avaamista yleisen langattoman matkaviestinverkon kautta sekä vähimmäistietojen välittämistä ajoneuvosta eCall-hätäkeskukseen ja äänikanavan avaamista ajoneuvon ja saman eCall-hätäkeskuksen välillä;

j)

’vähimmäistiedoilla’ standardissa EN 15722 (Road transport and traffic telematics – Esafety – ECall minimum set of data (MSD)) määriteltyjä tietoja, jotka lähetetään eCall-hätäkeskukseen;

k)

’ajoneuvon valmistenumerolla (VIN)’ valmistajan ajoneuvolle antamaa aakkosnumeerista koodia jokaisen ajoneuvon asianmukaisen tunnistamisen varmistamiseksi ISO-standardissa 3779 kuvatun mukaisesti;

l)

’langattomalla matkaviestinverkolla’ langattomia tietoliikenneverkkoja, joissa on homogeeninen kanavanvaihto verkkopalvelupisteiden välillä;

m)

’yleisellä langattomalla matkaviestinverkolla’ langattomia matkaviestinverkkoja, jotka ovat yleisesti saatavilla direktiivin 2002/22/EY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/21/EY (7) mukaisesti;

n)

’hätävalvontakeskuksella’ laitosta, jota yksi tai useampi hätäpalvelu käyttää hätäpuhelujen käsittelyyn;

o)

’raakavähimmäistiedoilla’ vähimmäistietojen esitysmuotoa ennen kuin ne esitetään ymmärrettävässä muodossa eCall-hätäkeskusoperaattorille.

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden hyväksymisestä ja vahvistetaan perusteet ja menettelyt hyväksynnän myöntämiselle.

(2)

Bacillus subtilis (ATCC PTA-6737) -valmisteen uuden käyttötavan hyväksymistä varten on tehty hakemus asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan mukaisesti. Hakemuksen mukana toimitettiin asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot ja asiakirjat.

(3)

Hakemus koskee Bacillus subtilis (ATCC PTA-6737) -valmisteen uuden käyttötavan hyväksymistä vieroitettujen porsaiden ja vieroitettujen sikaeläinten heimoon kuuluvien eläinten, lukuun ottamatta lajiin Sus scrofa domesticus kuuluvia eläimiä, rehun lisäaineena, joka luokitellaan lisäaineluokkaan ”eläintuotantoon vaikuttavat lisäaineet”.

(4)

Bacillus subtilis (ATCC PTA-6737) -valmisteen käyttö hyväksyttiin kymmeneksi vuodeksi broilerien rehun lisäaineena komission asetuksella (EU) N:o 107/2010 (2) ja kananuorikkojen, liha-ankkojen, viiriäisten, fasaanien, peltopyiden, helmikanojen, kyyhkysten, lihahanhien ja strutsien rehun lisäaineena komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 885/2011 (3).

(5)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, vahvisti 25 päivänä huhtikuuta 2012 antamassaan lausunnossa (4) aiemmat päätelmänsä siitä, että Bacillus subtilis (ATCC PTA-6737) -valmisteen oletetaan ehdotetuissa käyttöolosuhteissa olevan turvallinen kaikille eläinlajeille, sellaisista eläimistä saatujen tuotteiden kuluttajille, joille tätä lisäainetta annetaan, sekä ympäristölle. Vaikka kolmessa hakijan tekemässä kokeessa osoitettiin ainakin yhden parametrin parantuneen huomattavasti vertailuryhmiin verrattuna, elintarviketurvallisuusviranomainen ei pystynyt vahvistamaan hakijan ehdottamaa pienintä vaikuttavaa annosta testatuilla eri annostasoilla ilmenneiden ristiriitaisten tulosten vuoksi. Kahdessa kokeessa merkittäviä parannuksia ilmeni annoksella 1 × 107CFU/kg mutta ei annoksella 5 × 107CFU/kg rehua. Elintarviketurvallisuusviranomaisen mukaan erityisiä vaatimuksia markkinoille saattamisen jälkeisestä seurannasta ei tarvita. Elintarviketurvallisuusviranomainen myös vahvisti asetuksella (EY) N:o 1831/2003 perustetun vertailulaboratorion toimittaman raportin analyysimenetelmästä, jolla rehun lisäaine määritellään rehusta.

(6)

Bacillus subtilis (ATCC PTA-6737) -valmisteen arviointi osoittaa, että asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt hyväksymisen edellytykset täyttyvät. Sen vuoksi kyseisen valmisteen käyttö tämän asetuksen liitteessä esitetyllä tavalla olisi hyväksyttävä.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)

Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

(1)

Klassisen sikaruton hävittämistä luonnonvaraisista sioista ja luonnonvaraisten sikojen hätärokotuksia klassista sikaruttoa vastaan Saksassa Niedersachsenin, Nordrhein-Westfalenin, Rheinland-Pfalzin ja Saarlandin osavaltioita koskevien suunnitelmien hyväksymisestä 27 päivänä helmikuuta 2003 tehty komission päätös 2003/135/EY (2), suunnitelmien hyväksymisestä klassisen sikaruton hävittämiseksi luonnonvaraisista sioista ja luonnonvaraisten sikojen hätärokottamiseksi Vosgesin pohjoisosassa Ranskassa 3 päivänä joulukuuta 2004 tehty komission päätös 2004/832/EY (3) ja suunnitelmien hyväksymisestä klassisen sikaruton hävittämiseksi luonnonvaraisista sioista ja luonnonvaraisten sikojen hätärokottamiseksi Slovakiassa 26 päivänä tammikuuta 2005 tehty komission päätös 2005/59/EY (4) hyväksyttiin, kun oli vahvistettu, että Saksan, Ranskan ja Slovakian tietyillä alueilla esiintyy klassista sikaruttoa luonnonvaraisissa sioissa. Kyseisillä päätöksillä hyväksyttiin näiden jäsenvaltioiden suunnitelmat klassisen sikaruton hävittämiseksi ja luonnonvaraisten sikojen hätärokottamiseksi kyseistä tautia vastaan.

(2)

Jäsenvaltioiden vuodeksi 2013 ja sitä seuraaviksi vuosiksi esittämien eräiden eläintautien ja zoonoosien vuotuisten ja monivuotisten hävittämis-, torjunta- ja seurantaohjelmien hyväksymisestä ja niihin myönnettävästä unionin rahoituksesta 30 päivänä marraskuuta 2012 annetulla komission täytäntöönpanopäätöksellä 2012/761/EU (5) hyväksytään muun muassa Saksan ja Slovakian toimittamat klassisen sikaruton torjunta- ja seurantaohjelmat.

(3)

Vuonna 2011 Ranska ja Slovakia ilmoittivat komissiolle ja jäsenvaltioille, että klassisen sikaruton tilanne niiden alueella oli suotuisa. Toimitettujen tietojen mukaan klassinen sikarutto oli menestyksekkäästi hävitetty luonnonvaraisista sioista kyseisten jäsenvaltioiden niiltä alueilta, joilla tautia esiintyy. Lisäksi Saksa ilmoitti vuonna 2012 komissiolle ja jäsenvaltioille, että klassinen sikarutto oli menestyksekkäästi hävitetty luonnonvaraisista sioista kyseisen jäsenvaltion niiltä alueilta, joilla tautia esiintyy

(4)

Saksan, Ranskan ja Slovakian toimittamien tietojen mukaan luonnonvaraisten sikojen hätärokotukset lopetettiin. Alueilla, joilla tautia aiemmin esiintyi, jatketaan kuitenkin tehostettua seurantaa osana täytäntöönpanopäätöksellä 2012/761/EU hyväksyttyjä ohjelmia. Sen vuoksi näiden jäsenvaltioiden osalta hyväksyttyihin klassisen sikaruton hävittämistä luonnonvaraisista sioista ja luonnonvaraisten sikojen hätärokotuksia klassista sikaruttoa vastaan koskeviin suunnitelmiin sisältyvät toimenpiteet eivät ole enää tarpeen.

(5)

Unionin lainsäädännön selkeyden ja johdonmukaisuuden vuoksi päätökset 2003/135/EY, 2004/832/EY ja 2005/59/EY olisi näin ollen kumottava.

(6)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

(1)

T-2- ja HT-2-toksiini ovat mykotoksiineja, joita erilaiset Fusarium-lajikkeet tuottavat. T-2-toksiini metaboloituu nopeasti useiksi metaboliiteiksi, joista HT-2-toksiini on tärkein.

(2)

Elintarvikeketjun vierasaineita käsittelevä lautakunta, jäljempänä ’CONTAM-lautakunta’, joka kuuluu Euroopan elintarviketurvallisuusvirastoon, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusvirasto’, on komission pyynnöstä antanut lausunnon riskeistä, joita T-2- ja HT-2-toksiinin esiintyvyydestä elintarvikkeissa ja rehuissa aiheutuu ihmisten ja eläinten terveydelle (1).

(3)

CONTAM-lautakunta määritti T-2- ja HT-2-toksiineille yhteiseksi siedettäväksi päivittäiseksi enimmäissaantimääräksi (TDI-arvo) 100 ng/kg ruumiinpainoa kohden. Saatavilla oleviin esiintyvyystietoihin perustuvien arvioiden mukaan ihmisten pitkäaikainen altistuminen T-2- ja HT-2-toksiinien yhteismäärälle ruokavalion kautta jää alle TDI-arvon kaikissa väestön ikäryhmissä eikä se siten ole välitön terveysuhka.

(4)

Eläinten terveydelle aiheutuvista riskeistä CONTAM-lautakunta totesi, että tämänhetkinen arvioitu altistuminen T-2- ja HT-2-toksiinille ei todennäköisesti ole terveysuhka märehtijöiille, kaniineille ja kaloille. Arvioitu altistuminen T-2- ja HT-2-toksiineille aiheuttaa sioille, siipikarjalle, hevosille ja koirille pienen terveyshaittariskin. Kissat ovat altistumisen suhteen yksi kaikkein herkimpiä eläinlajeja. Koska tiedot ovat puutteelliset ja koska vakavia terveyshaittoja voi ilmetä jo pienillä annosmäärillä, haitatonta vaikutustasoa (NOAEL) tai alhaisinta haitallista tasoa (LOAEL) ei ole voitu määrittää. Siksi tätä suositusta ei sovelleta kissanruokaan; sen osalta on vahvistettava tiukempia toimenpiteitä.

(5)

CONTAM-lautakunta totesi myös, että T-2- ja HT-2-toksiinien siirtyminen rehuista eläinperäisiin elintarvikkeisiin on vähäistä eikä siten vaikuta mainittavasti ihmisten altistumiseen näille toksiineille.

(6)

Kun otetaan huomioon tieteellisen lausunnon tulokset ja suuri vuosittainen vaihtelu T-2- ja HT-2-toksiinien esiintyvyydessä, on aiheellista kerätä enemmän tietoa T-2- ja HT-2-toksiinien esiintyvyydestä viljassa ja viljatuotteissa sekä elintarvikkeiden jalostuksen (esimerkiksi keittäminen) ja agronomisten tekijöiden vaikutuksista T-2- ja HT-2-toksiinien esiintyvyyteen. Lisäksi tarvitaan enemmän tietoa siitä, mitkä eri tekijät johtavat suhteellisen korkeisiin T-2- ja HT-2-toksiinitasoihin viljassa ja viljatuotteissa, jotta voidaan määrittää, mitä toimenpiteitä toteuttamalla voidaan estää T-2- ja HT-2-toksiinin esiintyvyys viljassa ja viljatuotteissa tai ainakin vähentää sitä. On tutkittava, mitkä tekijät johtavat suhteellisen korkeisiin T-2- ja HT-2-toksiinitasoihin viljassa ja viljatuotteissa, ja mitä vaikutuksia elintarvikkeiden ja rehujen jalostuksesta aiheutuu tämän suhteen. Saatavilla olevien tietojen mukaan T-2- ja HT-2-toksiinia esiintyy riisissä ja riisituotteissa enintään hyvin pieniä määriä, mistä syystä on asianmukaista jättää nämä tuotteet tämän suosituksen soveltamisalan ulkopuolelle.

(7)

Viljan ja viljatuotteiden seurannasta saatavien tulosten perusteella arvioidaan, mitä muutoksia ja kehityssuuntia ihmisten ja eläinten altistumisessa T-2- ja HT-2-toksiinille tapahtuu. Siksi on aiheellista käyttää analyysimenetelmiä, jotka ovat riittävän herkkiä.

(8)

Sen selventämiseksi, missä tapauksissa tällaisia tutkimuksia olisi tarkoituksenmukaista tehdä, on aiheellista antaa ohjeelliset arvot, joiden ylityttyä tällaisiin tutkimuksiin olisi ryhdyttävä. Nämä ohjeelliset arvot on määritetty elintarviketurvallisuusviraston tietokannassa saatavilla olevien esiintyvyystietojen perusteella. Tutkimusten kannalta jäljitettävyys on äärimmäisen tärkeä seikka.

(9)

Vuonna 2015 olisi laadittava arviointi tämän suosituksen yhteydessä kerätyistä tiedoista. Tämän suosituksen perusteella kerättyjen seurantatietojen avulla voidaan myös muodostaa parempi käsitys T-2- ja HT-2-toksiinien vuosittaisesta vaihtelusta ja esiintyvyydestä monissa viljatuotteissa, kohonneisiin tasoihin johtavista tekijöistä ja toimenpiteistä, joita toteuttamalla voitaisiin estää T-2- ja HT-2-toksiinien esiintyvyys tai ainakin vähentää sitä, mukaan lukien agronomiset tekijät ja jalostus,