12.3.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 68/1

(1)

Neuvosto otti täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 2/2012 (2) käyttöön 24,7 prosentin suuruisen lopullisen polkumyyntitullin tiettyjen Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, peräisin olevien ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kiinnikkeiden ja niiden osien tuonnissa kaikkien muiden yritysten osalta kuin niiden, jotka mainitaan kyseisen asetuksen 1 artiklan 2 kohdassa, neuvoston asetuksella (EY) N:o 1890/2005 (3), jäljempänä ’alkuperäinen asetus’, käyttöön otettujen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun seurauksena. Kyseisistä toimenpiteistä käytetään jäljempänä nimitystä ’voimassa olevat toimenpiteet’ tai ’alkuperäiset toimenpiteet’ ja tutkimuksesta, joka johti alkuperäisellä asetuksella käyttöön otettuihin toimenpiteisiin, nimitystä ’alkuperäinen tutkimus’.

(2)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, päätti neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan, että oli olemassa riittävä alustava näyttö perusasetuksen 13 artiklan 3 kohdan ja 14 artiklan 5 kohdan mukaisen tutkimuksen vireillepanoon, ja on päättänyt tutkia omasta aloitteestaan tiettyjen Kiinasta peräisin olevien ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kiinnikkeiden ja niiden osien tuonnissa käyttöön otettujen polkumyyntitoimenpiteiden mahdollista kiertämistä ja asettaa kirjaamisvelvoitteen tiettyjen Malesiasta, Thaimaasta ja Filippiineiltä lähetettyjen ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kiinnikkeiden ja niiden osien tuonnille riippumatta siitä, onko niiden alkuperämaaksi ilmoitettu Malesia, Thaimaa tai Filippiinit.

(3)

Tutkimus pantiin vireille 15 päivänä kesäkuuta 2012 komission asetuksella (EU) N:o 502/2012 (4), jäljempänä ’vireillepanoasetus’.

(4)

Komission hallussa olevan alustavan näytön mukaan alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistettujen toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen kaupan rakenteessa on Kiinasta, Malesiasta, Thaimaasta ja Filippiineiltä unioniin suuntautuvan viennin osalta tapahtunut merkittäviä muutoksia, joille ei ollut muuta riittävää perusteltua syytä tai perustetta kuin alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistettujen toimenpiteiden käyttöönotto. Tämän muutoksen väitetään johtuvan tiettyjen Kiinasta peräisin olevien ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kiinnikkeiden ja niiden osien jälleenlaivaamisesta Malesian, Thaimaan tai Filippiinien kautta unioniin.

(5)

Lisäksi näyttö viittasi siihen, että voimassa olevien toimenpiteiden korjaavat vaikutukset vaarantuivat sekä määrän että hinnan osalta. Näytön mukaan tämä lisääntynyt tuonti Malesiasta, Thaimaasta ja Filippiineiltä tapahtuu hinnoilla, jotka alittavat alkuperäisessä tutkimuksessa määritetyn vahinkoa aiheuttamattoman hinnan, jota on oikaistu raaka-ainekustannusten nousun mukaisesti.

(6)

Näyttöä oli lisäksi siitä, että Malesiasta, Thaimaasta ja Filippiineiltä lähetettyjen tiettyjen ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kiinnikkeiden ja niiden osien hintoja oli poljettu alkuperäisessä tutkimuksessa aikaisemmin määritettyyn ja raaka-ainekustannusten nousun mukaisesti oikaistuun normaaliarvoon verrattuna.

(7)

Komissio ilmoitti tutkimuksen vireillepanosta virallisesti Kiinan, Malesian, Thaimaan ja Filippiinien viranomaisille, kyseisissä maissa toimiville vientiä harjoittaville tuottajille, niille unionin tuojille, joita asian tiedettiin koskevan, ja unionin tuotannonalalle.

(8)

Vapautuksen hakemista koskevat lomakkeet lähetettiin komission tiedossa oleville Malesian, Thaimaan ja Filippiinien tuottajille/viejille tai kyseisten maiden Euroopan unionissa sijaitsevien edustustojen kautta. Kyselylomakkeet lähetettiin komission tiedossa oleville Kiinan tuottajille/viejille tai Kiinan Euroopan unionissa sijaitsevan edustuston kautta. Kyselylomakkeet lähetettiin lisäksi tiedossa oleville tuojille unionissa.

(9)

Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi vireillepanoasetuksessa asetetussa määräajassa. Kaikille osapuolille ilmoitettiin, että yhteistyöstä kieltäytyminen voi johtaa perusasetuksen 18 artiklan soveltamiseen ja päätelmien tekemiseen käytettävissä olevien tietojen perusteella.

(10)

Seitsemän malesialaista, kuusi thaimaalaista ja kolme filippiiniläistä tuottajaa/viejää ja soveltuvin osin niihin etuyhteydessä olevat yritykset Kiinassa toimittivat vastauksen vapautuksen hakemista koskevaan lomakkeeseen. Kahden malesialaisen, yhden thaimaalaisen ja yhden filippiiniläisen yrityksen esittämät hakemukset hylättiin muodollisista syistä, koska kyseiset yritykset eivät joko olleet tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuottajia tai ne eivät toimineet yhteistyössä lomakkeen toimittamisen jälkeen tai lomake toimitettiin tutkimuksen erittäin myöhäisessä vaiheessa.

(11)

Kaksi kiinalaista viejää ja neljä unionissa toimivaa tuojaa / tuojien ryhmää toimitti vastauksen kyselylomakkeeseen.

(12)

Komissio teki tarkastuskäyntejä seuraavien yritysten toimitiloihin:

(13)

Raportointijakso eli jakso, jolta arvonlisäys määritettiin ja polkumyyntiä ja viitehinnan alittavuutta koskevat laskelmat tehtiin, kattoi 12 kuukautta 1 päivästä huhtikuuta 201131 päivään maaliskuuta 2012. Tutkimusajanjakso eli ajanjakso, jolta kaupan rakenteen muutoksia koskevat analyysit tehtiin ja mahdollisia kiertämiskäytäntöjä tutkittiin, kattoi ajanjakson alkuperäisten toimenpiteiden käyttöönotosta raportointijakson päättymiseen saakka.

(14)

Perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti toimenpiteiden kiertämisen esiintymistä arvioitiin analysoimalla järjestyksessä seuraavia seikkoja: onko Kiinan, kyseisten kolmen maan ja unionin välisen kaupan rakenteissa muutoksia; johtuuko tämä muutos käytännöstä, menettelystä tai toiminnasta, jolla ei ole riittävästi perusteita tai jolla ei ole muuta taloudellista perustetta kuin tullin käyttöön ottaminen; onko olemassa näyttöä vahingosta tai siitä, että tullin korjaavat vaikutukset vaarantuvat tutkimuksen kohteena olevan tuotteen hintojen ja/tai määrien osalta; ja onko näyttöä polkumyynnistä verrattuna alkuperäisessä tutkimuksessa aikaisemmin määritettyihin normaaliarvoihin, tarvittaessa perusasetuksen 2 artiklan säännösten mukaisesti.

(15)

Mahdollisten kiertämiskäytäntöjen kohteena oleva tuote on Kiinan kansantasavallasta peräisin olevat tietyt ruostumattomasta teräksestä valmistetut kiinnikkeet ja niiden osat, jotka nykyisin luokitellaan CN-koodeihin 7318 12 10, 7318 14 10, 7318 15 30, 7318 15 51, 7318 15 61 ja 7318 15 70, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’.

(16)

Tutkimuksen kohteena oleva tuote on sama kuin tarkasteltavana oleva tuote, mutta lähetetty Malesiasta, Thaimaasta tai Filippiineiltä – riippumatta siitä, onko tuotteen alkuperämaaksi ilmoitettu Malesia, Thaimaa tai Filippiinit – ja joka luokitellaan tällä hetkellä samoihin CN-koodeihin kuin tarkasteltavana oleva tuote, jäljempänä ’tutkimuksen kohteena oleva tuote’.

(17)

Tutkimus osoitti, että edellä määritellyn mukaisilla Kiinasta unioniin viedyillä ja Malesiasta, Thaimaasta tai Filippiineiltä unioniin lähetetyillä ruostumattomasta teräksestä valmistetuilla kiinnikkeillä ja niiden osilla on samat fyysiset ja tekniset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset, minkä perusteella niiden katsotaan olevan perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

(18)

Kuten edellä johdanto-osan 10 kappaleessa todettiin, ainoastaan kolme filippiiniläistä yritystä (joista yhden osalta todettiin myöhemmin, ettei se ole sen enempää tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuottaja kuin viejäkään) toimitti vastauksen vapautuksen hakemista koskevaan lomakkeeseen. Yhteistyössä toimineiden yritysten osuus oli näin ollen 10 prosenttia tutkimuksen kohteena olevan tuotteen viennistä Filippiineiltä unioniin raportointijakson aikana.

(19)

Lisäksi kaksi kiinalaista tuottajaa/viejää toimitti vastauksen kyselylomakkeeseen, mutta niistä kumpikaan ei kuitenkaan tutkimusajanjaksolla harjoittanut vientiä Filippiineille.

(20)

Kun otetaan huomioon filippiiniläisten ja kiinalaisten yritysten suhteellisen vähäinen yhteistyössä toimimisen aste, tiettyjen ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kiinnikkeiden ja niiden osien tuontia Filippiineiltä unioniin ja tarkasteltavana olevan tuotteen vientiä Kiinasta Filippiineille koskevat päätelmät jouduttiin tekemään käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Filippiineiltä unioniin tapahtuvan tuonnin kokonaismäärän määrittämisessä käytettiin Eurostatin tietoja ja Kiinasta Filippiineille tapahtuvan viennin kokonaismäärän määrittämisessä Kiinan vientitilastoja.

(21)

Kiinan vientitilastojen osalta on syytä todeta, että Kiinan ja Filippiinien välisiä kauppavirtoja koskevat tilastot kattavat kokonaisia HS-koodeja, jotka koskevat laajempia tuoteryhmiä kuin tarkasteltavana oleva ja tutkimuksen kohteena oleva tuote. Kun kuitenkin otetaan huomioon vallinnut erittäin selkeä suuntaus, näitä tietoja voidaan käyttää kaupan rakenteen muutosten määrittämiseen.

(22)

Lisäksi käytettiin vielä Filippiinien viranomaisten toimittamia tietoja. Vaikka kyseiset tiedot eivät olekaan riittävän täydelliset ja yksityiskohtaiset analyysin yksinomaiseksi perustaksi, ne soveltuvat kaupan rakennetta koskevien päätelmien ristiintarkastukseen.

(23)

Kun Kiinasta tulevan tuonnin osalta oli otettu käyttöön alkuperäiset toimenpiteet, tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuonti Filippiineiltä unioniin lisääntyi yhtäkkiä merkittävästi. Tuonti oli vuosina 2004–2005 ollut vähäisellä alle 100 tonnin vuositasolla mutta kasvoi raportointijaksolla yli 12 000 tonniin.

(24)

Samaan aikaan vienti Kiinasta Filippiineille kasvoi vuodesta 2004 raportointijaksolle voimakkaasti eli 1 100 tonnista yli 15 000 tonniin.

(25)

Tiedoista käy selvästi ilmi, että tuonti Filippiineiltä unioniin oli olematonta vuosina 2004 ja 2005. Vuonna 2006 Kiinaan kohdistuvien toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen tuonti kuitenkin kasvoi äkillisesti ja osittain korvasi Kiinasta unionin markkinoille tapahtuvan viennin määrällisesti tarkasteltuna. Voimassa olevien toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen Kiinasta unioniin tapahtuva vienti on lisäksi vähentynyt merkittävästi (70 %). Filippiinien viranomaisilta saadut tiedot vahvistavat lisäksi, että ainoastaan pieni osa Kiinasta tulevasta tuonnista vapautettiin kaupankäyntiin Filippiinien tullialueella. Suurin osa tuonnista ohjattiin erityistalousalueille.

(26)

Perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan mukaan kaupan rakenteen muutoksen on johduttava käytännöstä, menettelystä tai toiminnasta, jolla ei ole muuta riittävää syytä tai taloudellista perustetta kuin tullin käyttöön ottaminen. Tällaiseen käytäntöön, menettelyyn tai toimintaan sisältyy muun muassa toimenpiteiden kohteena olevan tuotteen lähettäminen kolmansien maiden kautta.

(27)

Yhteistyössä toimineiden yritysten osuus Filippiinien kokonaisviennistä unioniin raportointijaksolla oli noin 10 prosenttia. Muun viennin voidaan katsoa olevan peräisin niiltä tuottajilta, jotka eivät toimineet yhteistyössä tutkimuksessa, tai puhtaasta jälleenlaivauksesta. Jälkimmäinen päätelmä saa tukea Filippiinien viranomaisten toimittamista tiedoista ja erityisesti siitä, että i) suurin osa tarkasteltavana olevan tuotteen Kiinasta tapahtuvasta tuonnista ohjattiin erityistalousalueille eikä päätynyt Filippiinien tullialueelle ja että ii) tutkimuksen kohteena olevalla tuotteella on vain muutama tosiasiallinen tuottaja Filippiineillä.

(28)

Näin voitiin vahvistaa, että kiinalaista alkuperää olevia tuotteita jälleenlaivataan Filippiinien kautta.

(29)

Tutkimuksessa ei tullut esiin muita riittäviä syitä tai taloudellisia perusteita jälleenlaivaukselle kuin tarkasteltavana olevaa tuotetta koskevien voimassa olevien toimenpiteiden välttäminen. Tullin lisäksi ei havaittu muita tekijöitä, joiden voitaisiin katsoa kompensoivan tiettyjen Kiinasta peräisin olevien ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kiinnikkeiden ja niiden osien jälleenlaivaamisesta Filippiinien kautta aiheutuvia erityisesti kuljetusta ja uudelleenlastausta koskevia kustannuksia.

(30)

Koska yhteistyössä toimimattomien filippiiniläisten yritysten viennin määrästä ja hinnasta saatiin parhaat tiedot Eurostatilta, näitä tietoja käytettiin sen arvioimiseksi, onko tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuonti vaarantanut tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa voimassa olevien toimenpiteiden korjaavia vaikutuksia määrän tai hinnan osalta. Näin saatuja hintoja verrattiin alkuperäisessä tutkimuksessa unionin tuottajien osalta vahvistettuun vahingon korjaavaan tasoon. Alkuperäisen tutkimusajanjakson ja tämän tutkimuksen raportointijakson välillä oli kulunut huomattavasti aikaa, joten tuotantokustannusten perusosatekijöissä tapahtunut merkittävä kehitys oli otettava huomioon. Vahinkoa aiheuttamatonta hintaa oikaistiin siis perusraaka-aineiden hinnanlisäyksen pohjalta – ja valmistuskustannuksiin ja myyntiin liittyvien muiden osatekijöiden osalta – unionin kuluttajahintaindeksin vaihtelun pohjalta.

(31)

Filippiineiltä unioniin suuntautuvan tuonnin kasvu alle 100 tonnista vuonna 2004 yli 12 000 tonniin raportointijaksolla oli määrällisesti merkittävää.

(32)

Oikaistun vahingon korjaavan tason ja vientihinnan painotetun keskiarvon vertailu osoitti, että viitehinnan alittavuutta esiintyy.

(33)

Näin ollen pääteltiin, että voimassa olevien toimenpiteiden korjaavat vaikutukset vaarantuvat sekä määrän että hinnan osalta.

(34)

Perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti tarkasteltiin, oliko polkumyynnistä olemassa näyttöä alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistettuun normaaliarvoon verrattuna.

(35)

Koska alkuperäisessä asetuksessa Taiwanin katsottiin olevan soveltuva markkinataloutta toteuttava vertailumaa Kiinalle, normaaliarvo määritettiin Taiwanissa sovellettavien hintojen perusteella. Alkuperäisen tutkimusajanjakson ja tämän tutkimuksen raportointijakson välillä oli kuitenkin kulunut huomattavasti aikaa, joten tuotantokustannusten perusosatekijöissä tapahtunut merkittävä kehitys oli otettava huomioon. Normaaliarvoa oikaistiin siis perusraaka-aineiden hinnanlisäyksen pohjalta – ja valmistuskustannuksiin ja myyntiin liittyvien muiden osatekijöiden osalta – Taiwanin kuluttajahintaindeksin vaihtelun pohjalta.

(36)

Vientihinta Filippiineiltä perustui käytettävissä oleviin tietoihin eli tiettyjen ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kiinnikkeiden ja niiden osien keskimääräisiin vientihintoihin raportointijaksolla (Eurostatin tietojen mukaan). Käytettävissä olevien tietojen käyttö johtui tutkimuksen kohteena olevan tuotteen filippiiniläisten tuottajien erittäin vähäisestä yhteistyössä toimimisen asteesta. Laskennassa käytettyä keskimääräistä vientihintaa verrattiin kahden yhteistyössä toimineen filippiiniläisen viejän vientihintoihin, ja sen todettiin olevan niiden mukainen.

(37)

Jotta normaaliarvon ja vientihinnan vertailu olisi tasapuolinen, hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot otettiin asianmukaisesti huomioon tekemällä oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Oikaisuja tehtiin, jotta voitiin ottaa huomioon erot kuljetus- ja vakuutuskustannuksissa sekä Kiinassa tapahtuvan vientimyynnin arvonlisäverossa, joka ei ole palautettavissa. Koska tuottajat Filippiineillä ja Kiinassa toimivat vain vähäisessä määrin yhteistyössä, oikaisut oli vahvistettava parhaiden käytettävissä olevien tietojen perusteella. Näin ollen kuljetusta ja vakuutusta koskevat oikaisut perustuivat alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistettuihin kuljetus- ja vakuutuskustannuksiin tonnia kohti.

(38)

Perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti polkumyynnin taso laskettiin vertailemalla alkuperäisessä asetuksessa määritettyä oikaistua normaaliarvon painotettua keskiarvoa tämän tutkimuksen raportointijaksolla määritettyyn Filippiinien tuonnin vientihintojen painotettuun keskiarvoon, joka ilmaistiin prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana.

(39)

Näin vahvistetun normaaliarvon painotetun keskiarvon ja vientihintojen painotetun keskiarvon vertailu osoitti, että polkumyyntiä esiintyy.

(40)

Kuten edellä johdanto-osan 10 kappaleessa todetaan, seitsemän malesialaista yritystä toimitti vastaukset vapautuksen hakemista koskevaan lomakkeeseen. Ilmeni, että yksi näistä yrityksistä ei tuottanut tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta ja toinen yritys toimitti epätäydellisen vastauksensa tutkimuksen myöhäisessä vaiheessa, minkä vuoksi oli mahdotonta täydentää puutteita ja tarkistaa toimitettuja tietoja. Näin ollen nämä kaksi vastausta oli jätettävä huomiotta. Jäljellä olevien viiden yhteistyössä toimineen malesialaisen yrityksen osuus oli kuitenkin 93 prosenttia tutkimuksen kohteena olevan tuotteen viennistä Malesiasta unioniin raportointijakson aikana.

(41)

Sen jälkeen kun Kiinasta tulevan tuonnin osalta oli otettu käyttöön alkuperäiset toimenpiteet, tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuonti Malesiasta unioniin lisääntyi vakaasti. Tuonti oli vuosina 2004–2005 ollut alle 2 000 tonnin vuositasolla mutta kasvoi raportointijaksolla yli 13 000 tonniin.

(42)

Olisi kuitenkin korostettava, että tarkastuskäyntien perusteella vahvistettiin, että Malesian viennin kasvu unioniin voidaan selittää todellisen tuotannon kasvulla Malesiassa saman ajanjakson kuluessa. Yhteistyössä toimineiden yritysten, joiden todettiin olevan kiertämiskäytäntöihin osallistumattomia malesialaisia tuottajia, osuus viennistä unioniin oli 93 prosenttia. Tutkimuksessa kävi ilmi, että ainoastaan yksi näistä yrityksistä jälleenlaivasi tarkasteltavana olevaa tuotetta, mutta tämä käytäntö koski ainoastaan pientä osaa sen myynnistä ja päättyi vuonna 2009. Yhdenkään yhteistyössä toimineen yrityksen ei myöskään todettu osallistuvan kokoonpanotoimiin, joissa olisi käytetty kiinalaista alkuperää olevia osia tai puolivalmisteita.

(43)

Edellä sanottu huomioon ottaen todetaan, että tuonnin kasvu Malesiasta on perusteltavissa kotimaisen tuotannon kasvulla. Näin ollen Malesian ja unionin välisen kaupan rakenteen muutos ei johdu kiertämiskäytännöistä.

(44)

Kuten edellä johdanto-osan 10 kappaleessa todetaan, kuusi thaimaalaista yritystä toimitti vastaukset vapautuksen hakemista koskevaan lomakkeeseen. Yksi näistä yrityksistä ei toiminut myöhemmässä menettelyssä yhteistyössä, minkä vuoksi oli mahdotonta täydentää puutteita ja tarkastaa toimitettuja tietoja paikan päällä. Näin ollen tämä vastaus jätettiin huomiotta. Jäljellä olevien viiden yhteistyössä toimineen thaimaalaisen yrityksen osuus oli kuitenkin 67 prosenttia tutkimuksen kohteena olevan tuotteen viennistä Thaimaasta unioniin raportointijakson aikana.

(45)

Sen jälkeen kun Kiinasta tulevan tuonnin osalta oli otettu käyttöön alkuperäiset toimenpiteet, tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuonti Thaimaasta unioniin kehittyi seuraavasti:

(46)

Analysoitaessa vientiä Thaimaasta unioniin on otettava huomioon se, että marraskuulta 2005 lähtien Thaimaahan samoin kuin Kiinaan sovellettiin unionin polkumyyntitoimenpiteitä (5). Näiden toimenpiteiden voimassaolo päättyi marraskuussa 2010. Tämän jälkeen vienti Thaimaasta unioniin kasvoi rajusti – 367 tonnista vuonna 2010 yli 5 500 tonniin vuonna 2011 ja yli 6 700 tonniin raportointijaksolla.

(47)

Olisi kuitenkin huomattava, että tutkimuksen kohteena olevan tuotteen vienti Thaimaasta unioniin ei raportointijaksolla ollut absoluuttisesti paljon suurempaa kuin vuonna 2004, eli ennen kuin polkumyyntitoimenpiteitä alettiin soveltaa Kiinaan ja Thaimaahan. Suhteellisesti (osuutena unionin kokonaistuonnista) tuonti Thaimaasta itse asiassa laski lähes 12 prosentista 7 prosenttiin.

(48)

Tutkimuksessa ei todettu jälleenlaivausta tai kokoonpanotoimia, joissa olisi käytetty kiinalaista alkuperää olevia osia tai puolivalmisteita. Kun otetaan huomioon se, että ennen polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönottoa Thaimaasta tuleva vienti oli ehdottomasti thaimaalaista tuotantoa, on vaikeaa todeta, että nykyisentasoinen vienti – joka on määrältään samansuuntaista – olisi alkuperältään muunlaista. On lisäksi syytä korostaa, että tässä tutkimuksessa yhteistyössä toimineet kaksi suurinta thaimaalaista tuottajaa olivat mukana myös alkuperäisessä Thaimaata koskeneessa tutkimuksessa.

(49)

Edellä sanottu huomioon ottaen todetaan, että tuonnin kasvu Thaimaasta on suurelta osin perusteltavissa kotimaisella tuotannolla. Näin ollen Thaimaan ja unionin välisen kaupan rakenteen muutos ei johdu kiertämiskäytännöistä.

(50)

Edellä esitetyn perusteella pääteltiin, että tiettyjen Kiinasta peräisin olevien ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kiinnikkeiden ja niiden osien tuonnissa käyttöön otettua lopullista polkumyyntitullia kierrettiin perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla jälleenlaivaamalla niitä Filippiinien kautta.

(51)

Tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin sovellettavat voimassa olevat toimenpiteet olisi perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti laajennettava koskemaan tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuontia eli saman mutta Filippiineiltä lähetetyn tuotteen tuontia riippumatta siitä, onko tuotteen alkuperämaaksi ilmoitettu Filippiinit.

(52)

Kun otetaan huomioon yhteistyössä toimimisen vähäisyys tässä tutkimuksessa, laajennettavan toimenpiteen olisi oltava täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 2/2012 1 artiklan 2 kohdassa kaikille muille kiinalaisille yrityksille vahvistettu toimenpide eli vapaasti unionin rajalla tullaamattomana -nettohintaan sovellettava 27,4 prosentin lopullinen polkumyyntitulli.

(53)

Perusasetuksen 13 artiklan 3 kohdassa ja 14 artiklan 5 kohdassa säädetään, että laajennettuja toimenpiteitä olisi sovellettava vireillepanoasetuksella käyttöön otetun kirjaamisvelvoitteen alaiseen, unioniin tulevaan tuontiin, ja siksi kyseisestä Filippiineiltä lähetetystä tiettyjen ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kiinnikkeiden ja niiden osien kirjatusta tuonnista olisi kannettava tullit.

(54)

Ottaen huomioon Malesiaa ja Thaimaata koskevat päätelmät olisi tutkimus, joka koskee polkumyyntitoimenpiteiden mahdollista kiertämistä tiettyjen Malesiasta ja Thaimaasta lähetettyjen ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kiinnikkeiden ja niiden osien tuonnilla, päätettävä ja vireillepanoasetuksella käyttöön otettu tiettyjen Malesiasta ja Thaimaasta lähetettyjen ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kiinnikkeiden ja niiden osien tuonnin kirjaaminen lopetettava.

(55)

Kuten johdanto-osan 10 kappaleessa selostettiin, 16 Malesiassa, Thaimaassa ja Filippiineillä sijaitsevaa yritystä pyysi vapautusta mahdollisista laajennetuista toimenpiteistä perusasetuksen 13 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(56)

Malesialaisten ja thaimaalaisten yritysten vapautusta koskevia pyyntöjä ei tarkasteltu, koska toimenpiteitä ei laajenneta näihin kahteen maahan.

(57)

Todettiin, että yksi vapautusta pyytäneistä kolmesta filippiiniläisyrityksestä ei tuottanut eikä vienyt tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta tutkimusajanjakson aikana eikä sen toiminnan luonteesta voitu tehdä päätelmiä. Tälle yritykselle ei siksi voida myöntää vapautusta tässä vaiheessa. Jos perusasetuksen 11 artiklan 4 kohdan ja 13 artiklan 4 kohdan edellytysten kuitenkin havaitaan täyttyvän voimassa olevien polkumyyntitoimenpiteiden soveltamisalan laajentamisen jälkeen, yrityksen tilannetta voidaan pyynnöstä tarkastella uudelleen.

(58)

Tarkastuskäyntien pohjalta vahvistettiin, että kaksi muuta filippiiniläistä vientiä harjoittavaa tuottajaa oli tosiasiallisia tuottajia. Näin ollen todetaan, että ne eivät osallistuneet kiertämiskäytäntöihin, ja tämän vuoksi näille yrityksille voidaan myöntää vapautukset.

(59)

Jotta näitä vapautuksia sovellettaisiin asianmukaisesti, tarvitaan erityistoimenpiteitä. Tällainen erityistoimenpide on vaatimus sellaisen pätevän kauppalaskun esittämisestä jäsenvaltioiden tulliviranomaisille, joka täyttää tämän asetuksen liitteessä esitetyt vaatimukset. Tuontiin, jonka yhteydessä ei esitetä tällaista kauppalaskua, on sovellettava laajennettua polkumyyntitullia.

(60)

Niiden muiden filippiiniläistuottajien, jotka eivät ilmoittautuneet tässä menettelyssä eivätkä vieneet tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta tutkimusajanjakson aikana mutta aikovat esittää laajennetusta polkumyyntitullista vapautusta koskevan pyynnön perusasetuksen 11 artiklan 4 kohdan ja 13 artiklan 4 kohdan nojalla, edellytetään täyttävän vapautuksen hakemista koskevan lomakkeen, jotta komissio voi arvioida pyynnön. Tavallisesti komissio tekee myös tarkastuskäynnin paikan päällä. Jos perusasetuksen 11 artiklan 4 kohdassa ja 13 artiklan 4 kohdassa asetetut edellytykset täyttyvät, vapautus voidaan myöntää. Kun vapautus katsotaan perustelluksi, komissio voi neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan myöntää päätöksellä vapautuksen tällä asetuksella laajennetusta tullista sellaisilta yrityksiltä tulevalle tuonnille, jotka eivät kierrä asetuksella (EU) N:o 2/2012 käyttöön otettuja polkumyyntitoimenpiteitä.

(61)

Kaikille asianomaisille osapuolille ilmoitettiin niistä keskeisistä tosiseikoista ja huomioista, joiden perusteella edellä esitettyihin päätelmiin päädyttiin, ja niitä kehotettiin esittämään huomautuksia. Huomautuksia ei saatu päätelmistä ilmoittamisen jälkeen,

European Commission

Directorate-General for Trade

Directorate H

Office: N-105 08/20

1049 Bruxelles/Brussel

BELGIQUE/BELGIË

Faksi +32 22956505

12.3.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 68/9

(1)

Neuvosto antoi 12 päivänä huhtikuuta 2011 neuvoston asetuksen (EU) N:o 359/2011.

(2)

Iranin jatkuvien ihmisoikeusloukkauksien vuoksi asetuksen (EU) N:o 359/2011 liitteessä I olevaan luetteloon henkilöistä, yhteisöistä ja elimistä, joihin sovelletaan rajoittavia toimenpiteitä, olisi lisättävä uusia henkilöitä ja uusi yhteisö,

12.3.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 68/14

(1)

Asetuksen (EY) N:o 73/2009 68 artiklan 8 kohdan mukaan jäsenvaltiot, jotka ovat tehneet kyseisen asetuksen 69 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun päätöksen, voivat 1 päivään syyskuuta 2012 mennessä tarkastella sitä uudelleen ja päättää, että vuodesta 2013 lähtien 68 artiklan 1 kohdassa säädetyn erityistuen rahoitukseen osoitettuja määriä muutetaan tai kyseisen tuen soveltaminen lopetetaan.

(2)

Koska rehunhinnat ovat jatkaneet nousuaan eräiden unionin ja maailman johtavien viljantoimittajien toimituksiin vuonna 2012 vaikuttaneiden epäsuotuisien ilmasto-olosuhteiden vuoksi, maatilojen taloudellinen tilanne huononee jäsenvaltioissa erityisesti maitoalalla, naudan- ja vasikanliha-alalla sekä lampaan- ja vuohenliha-alalla. Kyseisillä aloilla oli mainitun vuoden lopulla suuria taloudellisia vaikeuksia, koska rehunhintojen osuus tuotantokustannuksista on huomattava. Tässä kriittisessä tilanteessa toiminnan hidastumisen tai keskeytymisen riski on kyseisillä aloilla todellinen ja saattaa johtaa tuotannon vähenemiseen tai lopettamiseen. Nykytilannetta ei pystytty ennakoimaan ajankohtana, jona vuotta 2013 koskevia jäsenvaltioiden päätöksiä olisi voitu tarkastella uudelleen asetuksen (EY) N:o 73/2009 68 artiklan 8 kohdan mukaisesti.

(3)

Tämän tilanteen korjaamiseksi sopiva väline näyttäisi olevan 68 artiklan 1 kohdassa säädetty erityistuki, joka myönnetään tiloille, joiden elinkelpoisuus on uhattuna. Viljelijöiden huonontuneen tilanteen korjaamiseksi maitoalalla, naudan- ja vasikanliha-alalla sekä lampaan- ja vuohenliha-alalla kuten myös sellaisten vakavien käytännön ongelmien ja erityisongelmien välttämiseksi, joita voi esiintyä muihin maataloustoimintoihin siirryttäessä tai tiloja siirrettäessä, jäsenvaltioiden olisi sallittava tarkastella vuodelle 2013 tehtyjä päätöksiä uudelleen uudella aikataululla.

(4)

Samasta syystä olisi pidennettävä määräaikaa, joka on asetettu tällaista uudelleentarkastelua koskevan ilmoituksen tekemiselle komissiolle yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 III osastossa säädetyn tilatukijärjestelmän täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 29 päivänä lokakuuta 2009 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1120/2009 (2) 50 artiklan 3 kohdassa.

(5)

Sen vuoksi on asianmukaista poiketa asetuksista (EY) N:o 73/2009 ja (EY) N:o 1120/2009.

(6)

Koska poikkeukset koskevat vuotta 2013, tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat suorien tukien hallintokomitean lausunnon mukaiset,

12.3.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 68/16

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 178/2002 vahvistetaan yleiset periaatteet, jotka koskevat yleisesti elintarvikkeita ja rehuja sekä etenkin elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuutta unionin ja jäsenvaltioiden tasolla. Kyseisen asetuksen 18 artiklassa säädetään, että kaikissa tuotanto-, jalostus- ja jakeluvaiheissa on huolehdittava siitä, että on mahdollista jäljittää elintarvikkeet, rehut, elintarviketuotantoon käytettävät eläimet ja mahdolliset muut aineet, jotka on tarkoitettu tai joiden voidaan olettaa tulevan lisätyksi elintarvikkeeseen tai rehuun.

(2)

Kyseisessä artiklassa säädetään myös, että elintarvikealan toimijoiden on voitava tunnistaa luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka on toimittanut niille elintarvikkeen, ja että niillä on oltava käytössä sellaiset järjestelmät ja menettelyt, joiden avulla ne voivat tunnistaa muut yritykset, joille niiden tuotteita on toimitettu. Nämä tiedot on annettava pyynnöstä toimivaltaiselle viranomaiselle.

(3)

Toukokuussa 2011 unionissa tapahtuneen shigatoksiinia tuottavan E. coli -bakteerin (STEC) aiheuttaman taudinpurkauksen jälkeen todettiin, että sen todennäköisin alkuperä oli itujen nauttiminen.

(4)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’EFSA’, antoi 20 päivänä lokakuuta 2011 tieteellisen lausunnon shigatoksiinia tuottavan Escherichia coli -bakteerin (STEC) ja muiden siemenissä ja idätetyissä siemenissä olevien patogeenisten bakteerien aiheuttamasta riskistä (2). Lausunnossaan EFSA toteaa, että kuivien siementen saastuminen bakteeripatogeeneillä on ituihin liittyvien taudinpurkausten todennäköisin alkuperäinen lähde. Lausunnossa todetaan lisäksi, että kuivissa siemenissä olevat bakteeripatogeenit pystyvät idätyksen aikana vallitsevan voimakkaan kosteuden ja otollisen lämpötilan vuoksi lisääntymään idätyksen aikana ja aiheuttamaan siten vaaran kansanterveydelle.

(5)

Jäljitettävyys on tehokas keino varmistaa elintarvikkeiden turvallisuus, sillä kun elintarvike voidaan jäljittää kaikissa tuotanto-, jalostus- ja jakeluvaiheissa, voidaan myös reagoida nopeasti elintarvikeperäisiin taudinpurkauksiin. Etenkin tiettyjen muiden kuin eläinperäisten elintarvikkeiden jäljitettävyys voi helpottaa vaarallisten elintarvikkeiden poistamista markkinoilta ja suojata näin kuluttajia.

(6)

Jotta asetuksen (EY) N:o 178/2002 18 artiklan mukainen jäljitettävyys varmistetaan, sekä idut tai itujen tuotantoon tarkoitetut siemenet toimittaneen elintarvikealan toimijan että sen elintarvikealan toimijan, jolle tällaiset siemenet tai idut on toimitettu, nimien ja osoitteiden tulisi aina olla saatavilla. Tämä vaatimus nojautuu ”askel taaksepäin – askel eteenpäin” -toimintamalliin, joka edellyttää, että elintarvikealan toimijoilla on käytössä järjestelmä, jonka avulla ne voivat tunnistaa tuotteidensa välittömät toimittajat ja välittömät asiakkaat paitsi, jos nämä ovat lopullisia kuluttajia.

(7)

Itujen tuotanto-olosuhteet voivat aiheuttaa potentiaalisesti suuren kansanterveysriskin, sillä ne voivat johtaa elintarvikeperäisten patogeenien huomattavaan lisääntymiseen. Itujen nauttimiseen liittyvän elintarvikeperäisen taudinpurkauksen tapauksessa kyseisten tuotteiden nopea jäljittäminen on olennainen edellytys sille, että taudinpurkauksen vaikutukset kansanterveyteen voidaan rajoittaa.

(8)

Itujen tuotantoon tarkoitettujen siementen kauppa on lisäksi laajaa, mikä lisää jäljitettävyyden tarvetta.

(9)

Tässä asetuksessa olisi sen vuoksi vahvistettava itujen ja itujen tuotantoon tarkoitettujen siementen jäljitettävyyttä koskevat säännöt.

(10)

On etenkin aiheellista vahvistaa vaatimus, jonka mukaan elintarvikealan toimijoiden on annettava lisätietoja tällaisten siementen tai itujen määrästä ja ilmoitettava lähetyspäivä, erän yksilöivä viite sekä siementen tai itujen yksityiskohtainen kuvaus.

(11)

Elintarvikealan toimijoille aiheutuvan hallinnollisen rasitteen vähentämiseksi on aiheellista suhtautua joustavasti siihen, missä muodossa elintarvikealan toimijat säilyttävät ja toimittavat kyseiset tiedot osana jäljitettävyysvaatimuksia.

(12)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

i)

idut;

ii)

itujen tuotantoon tarkoitetut siemenet.

a)

’iduilla’ tarkoitetaan tuotteita, jotka saadaan idättämällä siemeniä ja antamalla niiden kehittyä vedessä tai muussa liuoksessa ja joiden sato korjataan ennen varsinaisten lehtien kehittymistä ja jotka on tarkoitettu syötäviksi kokonaisina siemen mukaan luettuna;

b)

’erällä’ tarkoitetaan sellaisten itujen tai itujen tuotantoon tarkoitettujen siementen, joilla on sama taksonominen nimi, määrää, joka lähetetään yhdestä ja samasta laitoksesta samaan määräpaikkaan samana päivänä. Yksi tai useampi erä voi muodostaa lähetyksen. Yhtenä eränä pidetään kuitenkin myös siemeniä, joilla on eri taksonominen nimi, jos ne kootaan sekoituksena samaan pakkaukseen ja jos ne on tarkoitettu idätettäviksi yhdessä, sekä tällaisista siemenistä saatuja ituja.

a)

tarkka kuvaus siemenistä tai iduista, mukaan luettuna kasvin taksonominen nimi;

b)

toimitettavien siementen tai itujen määrä;

c)

jos toinen elintarvikealan toimija oli lähettänyt siemenet tai idut, seuraavien tahojen nimi ja osoite:

d)

sen elintarvikealan toimijan nimi ja osoite, jolle siemenet tai idut lähetetään;

e)

vastaanottajan (omistajan), jos se on eri kuin se elintarvikealan toimija, jolle siemenet tai idut lähetetään, nimi ja osoite;

f)

erän yksilöivä viite tapauksen mukaan;

g)

lähetyspäivä.

12.3.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 68/19

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 852/2004 säädetään elintarvikealan toimijoita koskevista elintarvikkeiden yleisistä hygieniasäännöistä, joissa otetaan erityisesti huomioon vaarojen analysointia ja kriittisiä hallintapisteitä koskevien periaatteiden (HACCP) soveltamiseen pohjautuvat menettelyt. Kyseisen asetuksen 4 artiklassa säädetään, että elintarvikealan toimijoiden on toteutettava erityisiä hygieniatoimenpiteitä, jotka koskevat muun muassa elintarvikkeisiin sovellettavien mikrobiologisten vaatimusten noudattamista ja näytteenotto- ja analyysivaatimuksia.

(2)

Elintarvikkeiden mikrobiologisista vaatimuksista 15 päivänä marraskuuta 2005 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 2073/2005 (2) säädetään tiettyjä mikro-organismeja koskevista mikrobiologisista vaatimuksista ja täytäntöönpanosäännöistä, joita elintarvikealan toimijoiden on noudatettava pannessaan täytäntöön asetuksen (EY) N:o 852/2004 4 artiklassa tarkoitettuja yleisiä ja erityisiä hygieniatoimenpiteitä.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 2073/2005 liitteessä I olevassa 1 luvussa vahvistetaan elintarvikkeiden turvallisuutta koskevat vaatimukset, jotka tiettyjen elintarvikeluokkien on täytettävä, mukaan luettuina näytteenottosuunnitelmat, analyyttiset vertailumenetelmät ja rajat mikro-organismeille tai niiden toksiineille ja metaboliiteille. Kyseisessä luvussa luetellaan idätettyihin siemeniin sovellettavat elintarvikkeiden turvallisuutta koskevat vaatimukset Salmonellan osalta.

(4)

Toukokuussa 2011 unionissa tapahtuneen shigatoksiinia tuottavan E. coli -bakteerin (STEC) aiheuttaman taudinpurkauksen jälkeen todettiin, että sen todennäköisin alkuperä oli itujen nauttiminen.

(5)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’EFSA’, antoi 20 päivänä lokakuuta 2011 tieteellisen lausunnon shigatoksiinia tuottavan Escherichia coli -bakteerin ja muiden siemenissä ja idätetyissä siemenissä olevien patogeenisten bakteerien aiheuttamasta riskistä. (3) Lausunnossaan EFSA toteaa, että kuivien siementen saastuminen bakteeripatogeeneillä on ituihin liittyvien taudinpurkausten todennäköisin alkuperäinen lähde. Lausunnossa todetaan lisäksi, että kuivissa siemenissä olevat bakteeripatogeenit pystyvät idätyksen aikana vallitsevan voimakkaan kosteuden ja otollisen lämpötilan vuoksi lisääntymään idätyksen aikana ja aiheuttamaan siten vaaran kansanterveydelle.

(6)

EFSA suositteli lausunnossaan muun muassa, että mikrobiologisia vaatimuksia olisi tiukennettava yhtenä osana elintarvikkeiden turvallisuuden hallintajärjestelmää, jota sovelletaan idätettyjen siementen tuotantoketjuun. Suositus koskee idätettyihin siemeniin sovellettavia nykyisiä mikrobiologisia vaatimuksia Salmonellan osalta ja mikrobiologisten vaatimusten tarkastelua muiden patogeenien osalta. EFSA toteaa myös käytettävissä olevien tietojen antavan viitteitä siitä, että ituihin liittyy suurempi riski kuin muihin idätettyihin siemeniin.

(7)

EFSA tarkastelee lausunnossaan erilaisia siemeniin sovellettavien mikrobiologisten vaatimusten vaihtoehtoja patogeenisen E. coli -bakteerin osalta: ennen tuotantoprosessin alkua, idätyksen aikana ja lopputuotteessa. Tässä yhteydessä EFSA toteaa, että kontaminaatio-ongelman osoittamisesta ja lieventämisestä idätettyjen siementen tuotantoketjun aiemmissa vaiheissa voi koitua etuja, sillä näin vältetään kontaminaation laajentuminen varsinaisen idätysprosessin aikana. Se huomauttaa myös, että yksinomaan siemeniä testaamalla ei voida osoittaa kontaminaatiota, joka voi syntyä tuotantoprosessin myöhemmässä vaiheessa. Sen vuoksi EFSAn päätelmänä on, että mikrobiologiset vaatimukset voisivat olla hyödyllisiä idätysprosessin aikana ja/tai lopputuotteeseen sovellettuina. Tarkastellessaan valmiisiin idätettyihin siemeniin sovellettavaa mikrobiologista vaatimusta EFSA huomauttaa, että patogeenisten bakteerien osoittamismenetelmien vaatiman ajan ja tuotteiden lyhyen myyntiajan vuoksi tuotetta ei ehkä ole mahdollista vetää pois myynnistä siinä tapauksessa, että sen todetaan olevan vaatimusten vastainen. EFSAn lausunnon mukaan tällä hetkellä ei ole mahdollista arvioida, missä määrin siemeniin ja idätettyihin siemeniin sovellettavat erityiset mikrobiologiset vaatimukset vaikuttaisivat kansanterveyden suojeluun. Tässä tulee esiin tarve koota tietoa kvantitatiivisen riskinarvioinnin laatimista varten. Sen vuoksi tätä vaatimusta olisi tarkasteltava uudelleen ottaen huomioon tieteen, teknologian ja menetelmien edistyminen, elintarvikkeissa ilmenevät uudet patogeeniset mikro-organismit sekä riskinarvioinnista saatavat tiedot.

(8)

Kansanterveyden suojelun varmistamiseksi unionissa ja kyseisen EFSAn lausunnon huomioon ottamiseksi hyväksyttiin todistuksia koskevista vaatimuksista itujen ja itujen tuotantoon tarkoitettujen siementen tuonnissa unioniin 11 päivänä maaliskuuta 2013 annettu komission asetus (EU) N:o 211/2013 (4) ja ituihin ja itujen tuotantoon tarkoitettuihin siemeniin sovellettavista jäljitettävyysvaatimuksista 11 päivänä maaliskuuta 2013 annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 208/2013 (5).

(9)

Ottaen huomioon iduissa mahdollisesti esiintyvien patogeenien mahdollisesti aiheuttama merkittävä terveysriski, kyseisissä säädöksissä vahvistettujen toimenpiteiden lisäksi olisi annettava mikrobiologisia lisävaatimuksia koskevia säännöksiä EFSAn suositusten mukaisesti, etenkin niiden STEC-seroryhmien osalta, joita pidetään kansanterveyden kannalta huolestuttavimpina.

(10)

Mikrobiologiset vaatimukset ovat yksi monista elintarviketurvallisuuden hallintakeinoista, ja elintarvikealan toimijoiden tulisi käyttää niitä yhtenä tapana todentaa elintarvikkeiden turvallisuuden toimivan hallintajärjestelmän täytäntöönpanoa. Koska kuitenkin eräiden patogeenien esiintyminen siemenissä ja idätetyissä siemenissä on vähäistä ja niiden jakautuminen epätasaista, koska näytteenottosuunnitelmat ovat tilastollisesti rajallisia ja koska tiedot hyvien maatalouskäytäntöjen soveltamisesta siementen tuotannossa ovat puutteellisia, on tarpeen testata kaikki siemenerät patogeenien esiintymisen osoittamiseksi niissä tapauksissa, joissa elintarvikealan toimijat eivät ole ottaneet käyttöön elintarvikkeiden turvallisuuden hallintajärjestelmiä, joihin sisältyy mikrobiologista riskiä vähentäviä toimia. Jos käytössä on elintarvikkeiden turvallisuuden hallintajärjestelmiä, joiden toimivuuden aiemmat tiedot vahvistavat, voidaan harkita näytteenottotiheyden harventamista. Näytteitä olisi kuitenkin aina otettava vähintään kerran kuukaudessa.

(11)

Vahvistettaessa ituja koskevia mikrobiologisia vaatimuksia olisi säädettävä näytteenottovaiheisiin ja otettaviin näytetyyppeihin sovellettavasta joustavuudesta, jotta otetaan huomioon tuotantojärjestelmien erot säilyttäen kuitenkin yhdenmukaiset elintarviketurvallisuutta koskevat normit. On etenkin aiheellista säätää ituihin sovellettavan näytteenoton vaihtoehdoista tapauksissa, joissa näytteenotto on teknisesti vaikeaa. Vaihtoehtoiseksi toimintamenetelmäksi on ehdotettu käytetyn kasteluveden testaamista patogeenisten bakteerien osoittamiseksi, koska se vaikuttaa indikoivan hyvin sitä, minkä tyyppisiä mikro-organismeja itse iduissa esiintyy. Koska tämän toimintamenetelmän herkkyydestä ei ole varmuutta, tätä vaihtoehtoa käyttävien elintarvikealan toimijoiden olisi laadittava näytteenottosuunnitelma, johon sisältyvät näytteenottomenetelmät ja näytteenottopaikat käytetylle kasteluvedelle.

(12)

Tiettyjen STEC-seroryhmien (O157, O26, O103, O111, O145 ja O104:H4) on tunnistettu aiheuttavan suurimman osan EU:ssa esiintyvistä hemolyyttis-ureemisen oireyhtymän (HUS) tapauksista. Lisäksi serotyyppi O104:H4 aiheutti unionissa toukokuussa 2011 esiintyneen taudinpurkauksen. Näiden kuuden seroryhmän osalta tulisi sen vuoksi harkita mikrobiologisia vaatimuksia. Ei kuitenkaan voida sulkea pois mahdollisuutta, että myös muut STEC-seroryhmät voivat olla ihmiselle patogeenisiä. Tällaiset STEC-seroryhmät voivat aiheuttaa taudin lievempiä muotoja, esimerkiksi ripulia ja/tai veristä ripulia, mutta ne voivat aiheuttaa myös HUS-oireyhtymän ja siten vaaran kuluttajien terveydelle.

(13)

Ituja tulisi pitää sellaisenaan syötävänä elintarvikkeena, sillä ne voidaan nauttia keittämättä tai muuten käsittelemättä; nämä menetelmät olisivat tehokas keino poistaa patogeeniset mikro-organismit tai vähentää niiden määrä hyväksyttävälle tasolle. Ituja tuottavien elintarvikealan toimijoiden olisi sen vuoksi noudatettava sellaisenaan syötäville elintarvikkeille unionin lainsäädännössä vahvistettuja elintarviketurvallisuusvaatimuksia, mukaan luettuina näytteenotto käsittelyalueilta ja -laitteista osana näytteenotto-ohjelmaa.

(14)

Salmonellan ja muiden tiettyjen elintarvikkeiden kautta tarttuvien tiettyjen zoonoosien aiheuttajien valvonnasta 17 päivänä marraskuuta 2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 2160/2003 (6) pyritään varmistamaan, että Salmonella ja muut zoonoosien aiheuttajat havaitaan ja niitä valvotaan asianmukaisin ja tehokkain toimenpitein kaikissa oleellisissa tuotanto-, prosessointi- ja jakeluvaiheissa niiden esiintyvyyden ja kansanterveydelle aiheuttaman riskin vähentämiseksi.

(15)

Asetuksessa (EY) N:o 2160/2003, sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella (EU) N:o 1086/2011 (7), vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat tuoreeseen siipikarjanlihaan sovellettavia Salmonellaan liittyviä elintarvikkeiden turvallisuusvaatimuksia. Asetukseen (EY) N:o 2160/2003 tehtyjen muutosten seurauksena myös asetusta (EY) N:o 2073/2005 muutettiin asetuksella (EU) N:o 1086/2011. Muutoksen myötä asetuksen (EY) N:o 2073/2005 tekstiin on kuitenkin tullut tiettyjä terminologiaan liittyviä moniselitteisyyksiä. Näitä moniselitteisyyksiä tulisi selkeyttää unionin lainsäädännön selkeyden ja johdonmukaisuuden parantamiseksi.

(16)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 2073/2005 olisi muutettava.

(17)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset, eikä Euroopan parlamentti tai neuvosto ole vastustanut niitä,

1)

Lisätään 2 artiklaan seuraava m alakohta:

2)

Muutetaan liite I tämän asetuksen liitteen mukaisesti.

12.3.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 68/24

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 852/2004 vahvistetaan elintarvikealan toimijoille elintarvikehygieniaa koskevat yleiset säännöt, jotka liittyvät muiden muassa alkutuotantoon ja siihen liittyviin toimintoihin. Asetuksessa säädetään, että elintarvikealan toimijoiden on varmistettava, että laitokset ovat toimivaltaisten viranomaisten hyväksymiä vähintään yhden paikalla suoritetun tarkastuksen jälkeen, jos hyväksyntää edellyttää kansallinen lainsäädäntö, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 853/2004 (2) tai asetuksen (EY) N:o 852/2004 nojalla annettu päätös.

(2)

Toukokuussa 2011 unionissa tapahtuneiden shigatoksiinia tuottavan E. colin esiintymisten jälkeen todettiin niiden todennäköisimmäksi lähteeksi itujen nauttiminen.

(3)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’EFSA’, antoi 20 päivänä lokakuuta 2011 tieteellisen lausunnon shigatoksiinia tuottavan Escherichia colin (STEC) ja muiden siemenissä ja idätetyissä siemenissä olevien patogeenisten bakteerien aiheuttamasta riskistä. (3) Lausunnossaan EFSA toteaa, että kuivien siementen saastuminen bakteerisilla patogeeneilla on ituihin liittyvien sairastumisten todennäköisin alkuperäinen lähde. Lausunnossa todetaan lisäksi, että idätyksen aikana vallitsevan voimakkaan kosteuden ja otollisen lämpötilan ansiosta kuivissa siemenissä olevat bakteeriset patogeenit pystyvät lisääntymään idätyksen aikana ja aiheuttamaan siten vaaran kansanterveydelle.

(4)

Kansanterveyden suojelemiseksi unionissa ja ottaen huomioon mainittu EFSA:n lausunto hyväksyttiin elintarvikkeiden mikrobiologisista vaatimuksista 15 päivänä marraskuuta 2005 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2073/2005 (4) muuttamisesta annettu komission asetus (EU) N:o 209/2013 (5), komission asetus (EU) N:o 211/2013 (6) ja komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 208/2013. (7)

(5)

Kyseisissä säädöksissä vahvistettujen toimenpiteiden lisäksi olisi edellytettävä, että iduntuotantolaitokset hyväksytään asetuksen (EY) N:o 852/2004 mukaisesti. Tällaisilla hyväksynnillä, jotka myönnetään vähintään yhden paikan päällä suoritetun tarkastuksen jälkeen, varmistettaisiin, että kyseisissä laitoksissa noudatetaan soveltuvia hygieniasääntöjä, jotka takaavat ihmisten terveyden korkeatasoisen suojan. Tällaisten laitosten hyväksynnän edellytyksenä pitäisi olla, että ne noudattavat erinäisiä vaatimuksia, joiden myötä varmistetaan, että saastumisen mahdollisuus itujen tuotantotiloissa pienenee.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

12.3.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 68/26

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 882/2004 vahvistetaan yleiset säännöt sellaista virallista valvontaa varten, jolla todetaan erityisesti niiden sääntöjen noudattaminen, joilla pyritään estämään, poistamaan tai vähentämään hyväksyttäville tasoille ihmisiin ja eläimiin joko suoraan tai ympäristön kautta kohdistuvia riskejä.

(2)

Elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28 päivänä tammikuuta 2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 178/2002 (2) vahvistetaan yleiset periaatteet, jotka koskevat yleisesti elintarvikkeita ja rehuja sekä varsinkin elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuutta unionin ja kansallisella tasolla. Kyseisessä asetuksessa säädetään, että unioniin sen markkinoille saatettaviksi tuotujen elintarvikkeiden ja rehujen on oltava elintarvikelainsäädännön asiaa koskevien vaatimusten tai unionin vähintään vastaaviksi tunnustamien edellytysten mukaisia.

(3)

Elintarvikehygieniasta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 852/2004 (3) vahvistetaan elintarvikehygieniaa koskevat yleiset säännöt elintarvikealan toimijoille. Kyseisessä asetuksessa säädetään, että elintarvikealan toimijoiden on varmistettava, että kaikki niiden vastuulla olevat elintarvikkeiden tuotanto-, jalostus- ja jakeluvaiheet täyttävät kyseisessä asetuksessa säädetyt asiaa koskevat hygieniavaatimukset. Asetuksessa (EY) N:o 852/2004 säädetään erityisesti, että alkutuotantoa ja asetuksen liitteessä I lueteltuja liitännäisiä toimintoja harjoittavien elintarvikealan toimijoiden on noudatettava kyseisessä liitteessä olevassa A osassa säädettyjä yleisiä hygieniasäännöksiä.

(4)

Toukokuussa 2011 unionissa tapahtuneen shigatoksiinia tuottavan E. coli -bakteerin (STEC) aiheuttaman taudinpurkauksen jälkeen todettiin, että sen todennäköisin alkuperä oli idätettyjen siementen nauttiminen.

(5)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’EFSA’, antoi 20 päivänä lokakuuta 2011 tieteellisen lausunnon shigatoksiinia tuottavan Escherichia coli -bakteerin (STEC) ja muiden siemenissä ja idätetyissä siemenissä olevien patogeenisten bakteerien aiheuttamasta riskistä. (4) Lausunnossaan EFSA toteaa, että kuivien siementen saastuminen bakteeripatogeeneillä on ituihin liittyvien taudinpurkausten todennäköisin alkuperäinen lähde. Lausunnossa todetaan lisäksi, että kuivissa siemenissä olevat bakteeripatogeenit pystyvät idätyksen aikana vallitsevan voimakkaan kosteuden ja otollisen lämpötilan vuoksi lisääntymään idätyksen aikana ja aiheuttamaan siten vaaran kansanterveydelle.

(6)

Kansanterveyden suojelun varmistamiseksi unionissa ja mainitun EFSAn lausunnon huomioon ottamiseksi annettiin komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 208/2013 (5). Kyseisessä täytäntöönpanoasetuksessa vahvistetaan ituja ja itujen tuotantoon tarkoitettuja siemeniä sisältäviin lähetyksiin sovellettavat jäljitettävyyssäännöt.

(7)

Kansanterveyden riittävän suojelutason varmistamiseksi on aiheellista, että unioniin tuodut idut ja itujen tuotantoon tarkoitetut siemenet täyttävät myös asetuksessa (EY) N:o 852/2004 vahvistetut vaatimukset ja että idut täyttävät täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 208/2013 vahvistetut jäljitettävyysvaatimukset ja komission asetuksessa (EY) N:o 2073/2005 (6) vahvistetut mikrobiologiset vaatimukset. Tällaisille unioniin tuotaville hyödykkeille olisi sen vuoksi vahvistettava asianmukaiset todistuksia koskevat vaatimukset.

(8)

Unionin lainsäädännössä ei tällä hetkellä säädetä todistuksista, joita käytettäisiin tuotaessa unioniin ituja ja itujen tuotantoon tarkoitettuja siemeniä. Sen vuoksi tässä asetuksessa olisi vahvistettava malli todistukselle, jota käytetään tuotaessa näitä hyödykkeitä unioniin.

(9)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset, eikä Euroopan parlamentti tai neuvosto ole vastustanut niitä,

a)

sovelletaan täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 208/2013 2 artiklan a alakohdassa olevaa ”itujen” määritelmää;

b)

’lähetyksellä’ tarkoitetaan itujen tai itujen tuotantoon tarkoitettujen siementen tiettyä määrää,

12.3.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 68/30

(1)

Useat jäsenvaltiot ovat pyytäneet muutoksia ja lisäyksiä asetuksen (EY) N:o 396/2005 liitteessä I olevaan sarakkeeseen ”Esimerkkejä sukua olevista lajikkeista tai muista tuotteista, joihin sovelletaan samaa jäämien enimmäismäärää”.

(2)

Nämä lisäykset ovat tarpeen, jotta asetuksen (EY) N:o 396/2005 liitteeseen I voidaan lisätä uusia hedelmiä, vihanneksia ja viljoja, joita on tullut saataville jäsenvaltioiden markkinoilla.

(3)

Liitteeseen olisi lisättävä seuraavat hedelmät, vihannekset, viljat ja eläinperäiset tuotteet: sormisukaattisitruuna, tangori, kiinanjujuba, teivadelmat, longaani, langsat, salaki, mukulapähkämö, isotakiainen, muut ruokasipulit, muut vihreät sipulit, Solanum macrocarpon/antroewa, karvaskurkku/bitter melon/sopropo, Luffa acutangula/teroi, käärmekurkku, pullokurpitsa/kalebassi/lauki, kajottikurpitsa, jättikurpitsa (myöhäinen lajike), minimaissi, mungopavun idut, sinimailasen idut, voikukanlehdet, kyssäkaalin lehdet, Xanthosoma sagittifoliumin lehdet, Cestrum latifolium, malabarinpinaatti, banaaninlehdet, vesipinaatti/pinaattielämänlanka, apilasaniainen (Marsilea crenata), vesimimosa (Neptunia oleracea), salaattipiikkiputki, juuripersiljan lehdet, pyhä basilika, makea basilika, kamferibasilika, sitruunaheinä, rohtosammakonputki (Centella asiatica), Piper sarmentosumin lehdet, curryn lehdet, banaaninkukka, guar-pavut, tuoreet soijapavut, intiaaniriisi/villiriisi, rohtopurasruohon/kurkkuyrtin lehdet ja varret, Acacia pennata, sienirihmasto, piiankieli/ratamoneidonkieli, sormihirssi, helmihirssi, kanarianhelpin siemenet, viherpippuri, hirvieläimet ja kennohunaja.

(4)

Johdonmukaisuuden vuoksi on aiheellista siirtää luonnonvarainen riista luokasta ”Muut tuotantoeläimet” luokkaan ”Muut maaeläinperäiset tuotteet” ja syötävät kukat luokasta ”Muut” luokkaan, joka edustaa esimerkkiä viljelykasvista.

(5)

Jotta kansainvälistä taksonomista nimikkeistöä koskevia sääntöjä voitaisiin soveltaa paremmin, on aiheellista mukauttaa seuraavien kasvien latinankieliset nimet: pistaasipähkinät, omenat, kirsikat, mansikat, sinivatukat, pensasmustikat, kumkvatit, perunat, jamssit, punajuuret, paprikat, okra, parsakaali, keräkaali, kiinankaali eli salaattikiinankaali, lehtikaalit, kyssäkaali, endiivi, rucola, Brassica spp:n lehdet ja idut, mangoldi, sikuri (valkolehti), yrttiselleri, basilika, palmunsydämet, durra, kahvipavut, ruusun terälehdet, jasmiinin kukat, lehmus, punapensaan (rooibos) lehdet, tilli, anispippuri, kaneli, kurkuma, sokerijuurikas ja banaani.

(6)

Kun otetaan huomioon sidosryhmien ja täytäntöönpanoelinten tekemät pyynnöt sekä muoto, jossa tuotteet ovat markkinoilla, olisi tehtävä joitakin tarkistuksia siltä osin kuin on kyse tuotteiden niistä osista, joihin sovelletaan jäämien enimmäismääriä.

(7)

Tällaisia tarkistuksia on aiheellista tehdä teen, kaakaopapujen, humalan, kyssäkaalin sekä eläinperäisten tuotteiden osalta.

(8)

Selvyyden vuoksi on aiheellista korvata asetuksen (EY) N:o 396/2005 liite I.

(9)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 396/2005 olisi muutettava.

(10)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset, eikä Euroopan parlamentti tai neuvosto ole vastustanut niitä,