22.2.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 49/1

(1)

Neuvosto valtuutti 5 päivänä kesäkuuta 2003 tehdyllä päätöksellä komission aloittamaan neuvottelut kolmansien maiden kanssa voimassa olevien kahdenvälisten sopimusten tiettyjen määräysten korvaamisesta unionitason sopimuksella.

(2)

Komissio on neuvotellut unionin puolesta Sri Lankan demokraattisen sosialistisen tasavallan hallituksen kanssa sopimuksen tietyistä lentoliikenteen näkökohdista, jäljempänä ’sopimus’, 5 päivänä kesäkuuta 2003 tehdyn neuvoston päätöksen liitteessä vahvistettujen menettelyiden ja neuvotteluohjeiden mukaisesti.

(3)

Sopimus olisi allekirjoitettava ja sitä olisi sovellettava väliaikaisesti, kunnes sen tekemistä varten tarvittavat menettelyt on saatettu päätökseen,

22.2.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 49/10

(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, julkaisi Euroopan unionin virallisessa lehdessä25 päivänä marraskuuta 2011 ilmoituksen (2) polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisesta Amerikan yhdysvalloista, jäljempänä ’Yhdysvallat’ tai ’asianomainen maa’, peräisin olevan bioetanolin tuonnissa unioniin.

(2)

Samana päivänä komissio julkaisi Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen (3) tukien vastaisen menettelyn aloittamisesta Yhdysvalloista peräisin olevan bioetanolin tuonnissa unioniin ja pani vireille erillisen tutkimuksen (AS tutkimus). Tämä menettely päättyi 21 päivänä joulukuuta 2012 ilman tasoitustoimenpiteitä.

(3)

Polkumyynnin vastainen menettely pantiin vireille, kun eurooppalainen tuottajajärjestö European Producers Union of Renewable Ethanol Association (ePURE), jäljempänä ’valituksen tekijä’, oli 12 päivänä lokakuuta 2011 tehnyt valituksen sellaisten tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa yli 25 prosenttia bioetanolin kokonaistuotannosta unionissa. Valituksessa esitetty alustava näyttö kyseisen tuotteen polkumyynnistä ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäväksi tutkimuksen vireillepanemiseksi.

(4)

Komissio ilmoitti virallisesti menettelyn vireillepanosta valituksen tekijälle, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, yhdysvaltalaisille viejille/tuottajille, tuojille ja muille osapuolille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä Yhdysvaltojen viranomaisille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(5)

Kaikkia niitä asianomaisia osapuolia kuultiin, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(6)

Yhdysvaltalaisten viejien/tuottajien mahdollisen suuren määrän takia vireillepanoilmoituksessa esitettiin perusasetuksen 17 artiklan mukaisen otantamenettelyn käyttöä.

(7)

Jotta komissio voisi päättää otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valita otoksen, kaikkia yhdysvaltalaisia viejiä/tuottajia pyydettiin ilmoittautumaan 15 päivän kuluessa tutkimuksen vireillepanosta ja vastaamaan otantalomakkeeseen sekä toimittamaan vireillepanoilmoituksen mukaisesti perustiedot bioetanolin tuotantoon ja myyntiin liittyvästä liiketoiminnastaan 1 päivän lokakuuta 2010 ja 30 päivän syyskuuta 2011 väliseltä ajalta, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’.

(8)

Myös asiaa hoitavia Yhdysvaltojen viranomaisia kuultiin edustavan otoksen valinnasta.

(9)

Yli 60 viejää/tuottajaa ilmoittautui ja toimitti otantaa varten pyydetyt tiedot 15 päivän määräajassa.

(10)

Komissio valitsi perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti otoksen, joka perustui bioetanolin unioniin suuntautuneen viennin suurimpaan edustavaan määrään, joka voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Otokseen sisältyi kuusi yhdysvaltalaista bioetanolin tuottajaa, jäljempänä ’Yhdysvaltoja koskeva otos’.

(11)

Tutkimuksen aikana havaittiin, että erään Yhdysvaltoja koskevaan otokseen valitun tuottajan tuotantoa ei viety unioniin tutkimusajanjaksolla. Sen vuoksi yritys poistettiin otoksesta.

(12)

Vaikka muut otokseen valitut tuottajat mainitsivat otantalomakkeessa vieneensä bioetanolia unioniin, tutkimuksen mukaan yksikään niistä ei vienyt bioetanolia unionin markkinoille. Itse asiassa ne myivät bioetanolia kotimaassaan etuyhteydettömille kauppiaille/sekoittajille, jotka sekoittivat bioetanolia bensiiniin ja myivät sen uudelleen Yhdysvaltojen markkinoilla tai vietäväksi erityisesti unioniin. Tutkimuksessa paikan päällä havaittiin, että toisin kuin otokseen valittujen yhdysvaltalaisten tuottajien otantalomakkeissaan esittämien tietojen perusteella vaikutti, kyseiset tuottajat eivät yleensä tienneet, oliko heidän tuotantonsa tarkoitettu unionin markkinoille tai muille tietyille markkinoille Yhdysvaltojen markkinat mukaan luettuina, eivätkä ne olleet tietoisia kauppiaiden/sekoittajien myyntihinnoista. Tämä tarkoittaa, että yhdysvaltalaiset bioetanolin tuottajat eivät vie kyseistä tuotetta unioniin. Sen sijaan tuotetta vievät kauppiaat/sekoittajat. Näin ollen Yhdysvaltoja koskevan otoksen perusteella kerättyjen ja tarkistettujen tietojen avulla ei alustavasti voitu päätellä, vietiinkö yhdysvaltalaista bioetanolia unioniin polkumyyntihinnoin tutkimusajanjaksolla.

(13)

Tuolloin ei siis voitu määrätä polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä.

(14)

Yhdysvaltoja koskevassa otoksessa pyrittiin tunnistamaan bioetanolia unioniin vievät yritykset lähinnä niiden tietojen perusteella, joita oli saatu etuyhteydettömiltä sekoittajilta/kauppiailta, jotka eivät alustavassa vaiheessa olleet tutkimuksen kohteena. Vaikka eräs tällainen kauppias teki tutkimuksen alustavassa vaiheessa yhteistyötä ja toimitti lisätietoja, tiedot eivät riittäneet vahvistamaan tarkasti ja luotettavasti niitä tietoja, joita tarvittiin polkumyyntimarginaalien laskemiseen.

(15)

Polkumyyntiä koskevan tutkimuksen toteuttamiseksi katsottiin sen vuoksi tarpeelliseksi käyttää niiden kauppiaiden ja sekoittajien toimittamia tietoja, jotka todellisuudessa veivät kyseistä tuotetta unioniin.

(16)

Sen vuoksi polkumyyntiä koskevat lomakkeet lähetettiin kahdeksalle suurimmalle yhdysvaltalaiselle kauppiaalle/sekoittajalle, jotka saatiin selville Yhdysvaltoja koskevaa otosta tarkasteltaessa. Näiden kauppiaiden/sekoittajien osuus kaikesta bioetanolin viennistä unioniin on yli 90 prosenttia. Kaksi niistä suostui tekemään yhteistyötä tutkimuksen puitteissa. Niiden viennin osuus kaikesta bioetanolin viennistä unioniin tutkimusajanjaksolla on noin 51 prosenttia.

(17)

Unionin tuottajien mahdollisen suuren määrän takia vireillepanoilmoituksessa esitettiin perusasetuksen 17 artiklan mukaisen otantamenettelyn käyttöä.

(18)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se oli alustavasti valinnut otoksen unionin tuottajista, jäljempänä ’EU:n otos’. Otos käsitti viisi yritystä ja ryhmittymää niistä 19:stä unionin tuottajasta, jotka olivat tiedossa ennen tutkimuksen vireillepanoa. Yritykset valittiin otokseen tutkimusajanjaksolla tuotetun bioetanolin määrän sekä tiedossa olevien tuottajien sijainnin perusteella. Otokseen kuuluvien yritysten osuus unionin arvioidusta kokonaistuotannosta tutkimusajanjaksolla oli 48 prosenttia.

(19)

Tutkimuksen aikana kuitenkin selvisi, että EU:n otokseen sisältyvät ryhmittymät koostuivat joko useista yrityksistä tai yksittäisistä yhteisöistä, jotka tuottivat ja myivät samankaltaista tuotetta. Tässä tapauksessa olisi pitänyt tutkia 13:a yritystä. Tutkimukseen käytettävissä olleen ajan puitteissa ei kuitenkaan ollut mahdollista tutkia niitä kaikkia. Sen vuoksi päätettiin tutkia uudelleen edustavan otoksen valintaa varten käytettävissä olleet tiedot. Katsottiin, että otoksen olisi perustuttava suurimpiin yksittäisiin tuottajiin unionissa ja kyseisissä ryhmittymissä ottaen lisäksi huomioon unionin tuottajien maantieteellisen jakautumisen.

(20)

Lopulliseen EU:n otokseen valittiin siten kuusi yksittäistä tuottajaa niiden edustavuuden perusteella, jota mitattiin tutkimusajanjaksolla tuotetun ja myydyn bioetanolin määrän sekä tuottajien maantieteellisen sijainnin perusteella. Näiden Belgiassa, Alankomaissa, Ranskassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Ruotsissa ja Saksassa sijaitsevien tuottajien osuus on 36 prosenttia unionin arvioidusta kokonaistuotannosta ja 44 prosenttia niiden yritysten kokonaistuotannosta, jotka toimittivat tietoja otoksen valintaa varten. Tämän otoksen katsottiin olevan edustava unionin tuotannonalan mahdollisesti kärsimän vahingon tutkimisen kannalta.

(21)

Asianomaisille osapuolille annettiin mahdollisuus esittää huomioita tämän otoksen asianmukaisuudesta.

(22)

Eräät osapuolet väittivät, että EU:n otos oli vähemmän edustava kuin alkuperäinen otos, johon sisältyi kokonaisia yritysryhmiä. Niiden mukaan unionin tuotannonalan tilannetta voidaan analysoida puolueettomasti vain, jos otetaan huomioon kaikki yritykset, jotka kuuluvat otokseen valittuihin ryhmittymiin. Ne väittivät erityisesti, että ryhmittymät voivat ohjata kustannuksia ja tuloja sellaisille yrityksilleen, joihin ei ole tehty tarkastuksia ja jotka saattavat siten jäädä vahinkoanalyysin ulkopuolelle.

(23)

Tältä osin on todettava, että komissio on tarkastellut asianmukaisesti tietoja, jotka kaikki otokseen kuuluvat ja otoksen ulkopuoliset yritykset ja erityisesti ryhmittymiin kuuluvat yritykset ovat toimittaneet, varmistaakseen, että kaikki otokseen valittujen yritysten tuotantoon ja myyntiin liittyvät kustannukset ja tulot on otettu täysimääräisesti ja oikein huomioon vahinkoanalyysissa.

(24)

Eräät osapuolet arvostelivat sellaisten unionin tuottajien sisällyttämistä EU:n otokseen, jotka olivat vasta aloittelemassa toimintaansa. Lisäksi ne totesivat, että otokseen ei olisi pitänyt valita erästä yritystä, jolla oli vuonna 2011 merkittävästi käyttämätöntä kapasiteettia ja joka sijaitsi sellaisessa jäsenvaltiossa, joka ei ollut pannut täytäntöön uusiutuvaa energiaa koskevaa direktiiviä (4). Lisäksi ne väittivät, että jos kyseiset yritykset sisällytettäisiin otokseen, komission olisi mukautettava niitä koskevia tietoja poikkeuksellisten olosuhteiden huomioon ottamiseksi.

(25)

Komissio katsoo, että yritys voidaan valita otokseen, vaikka se olisi aloittanut toimintansa äskettäin tai käynnistänyt sen uudelleen. Näiden yritysten valinta otokseen ei ole vastoin perusasetuksen 17 artiklassa säädettyjä otoksen valintaa koskevia kriteerejä. Osapuolet eivät esittäneet tietojen mukauttamista koskevan väitteensä yhteydessä mitään erityisiä seikkoja eivätkä toimittaneet väitteensä tueksi todisteita. Ne eivät myöskään ehdottaneet, millä perusteella tietoja olisi pitänyt mukauttaa.

(26)

Tutkimuksessa ei havaittu sellaisia kustannuksia, kuten nopeutettuja poistoja, joita olisi pitänyt mukauttaa yrityksen alkuvaiheen toiminnasta mahdollisesti aiheutuvan vääristymän korjaamiseksi. Sen vuoksi tämä väite hylätään.

(27)

Eräät osapuolet arvostelivat sitä, että EU:n otoksesta jätettiin pois yritys, joka oli ensin valittu alustavasti ja joka sijaitsi sellaisessa jäsenvaltiossa, jossa kulutetaan ja tuotetaan paljon bioetanolia. Ne väittivät, että kyseisen yrityksen taloudellinen tilanne oli hyvä, ja vihjasivat, että se oli jätetty pois otoksesta juuri tämän takia. Ne väittivät lisäksi, että otos oli tarkoituksella valittu todistamaan vahingon aiheutuminen. Osapuolten mukaan komission olisi pitänyt lähettää kaikille tuottajille suppeat kyselylomakkeet, joiden avulla olisi voitu kerätä otoksen valinnassa tarvittavat tiedot.

(28)

Suppeiden kyselylomakkeiden osalta voidaan todeta, että komissio pyysi ennen otoksen valintaa kaikilta unionin tuottajilta, joita asian tiedettiin koskevan, tarpeellisia tietoja otoksen valintaa varten. Kuten ilmoituksen 5.2.1 kohdassa todetaan, nämä tiedot olivat menettelyn aloittamispäivästä saatavilla asianomaisten osapuolten tarkasteltavaksi tarkoitetusta asiakirjasta eikä vastaajien taloudellinen tilanne käynyt niistä ilmi. Komissiolla oli siis käytettävissään riittävästi asianmukaista tietoa edustavan otoksen valitsemiseen perusasetuksen 17 artiklassa vahvistettujen kriteerien mukaisesti, mutta se ei kyennyt suorittamaan yritysten valintaa tulospainotteisesti. Näin ollen edellä esitetyt väitteet hylättiin.

(29)

Lopuksi osapuolet väittivät, että otokseen olisi pitänyt valita yrityksiä, jotka valmistavat bioetanolia sokerijuurikkaasta, sillä tällainen tuotanto voi olla paljon kannattavampaa kuin bioetanolin valmistus esimerkiksi vehnästä. Vaikka tätä väitettä ei perusteltu, käytettävissä olevista tiedoista selviää, että sokerijuurikkaasta valmistettu bioetanoli muodostaa vain pienen osan unionin kokonaistuotannosta (noin 12 % vuonna 2011) ja että kaksi otokseen valituista yrityksistä käyttää bioetanolin tuotannossa raaka-aineena myös jonkin verran sokerijuurikasta. Sen vuoksi väite hylätään.

(30)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että vahinkoanalyysia varten edellä kuvatulla tavalla valittu otos on unionin tuotannonalan osalta edustava.

(31)

Menettelyn piiriin kuuluvien tuojien mahdollisen suuren määrän vuoksi vireillepanoilmoituksessa esitettiin perusasetuksen 17 artiklan mukaisen otantamenettelyn soveltamista tuojiin.

(32)

Vain kolme tuojaa toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa. Yhteistyöhön suostuneiden tuojien vähäisen määrän vuoksi otantaa ei katsottu tarpeelliseksi.

(33)

Komissio lähetti kyselylomakkeet kaikille osapuolille, joita asian tiedettiin koskevan. Kyselylomakkeet lähetettiin otokseen valituille yhdysvaltalaisille viejille/tuottajille, otokseen valituille unionin tuottajille, yhteistyöhön osallistuville kolmelle etuyhteydettömälle tuojalle unionissa ja kaikille käyttäjille, joita tutkimuksen tiedettiin koskevan.

(34)

Vastaukset saatiin otokseen valituilta yhdysvaltalaisilta viejiltä/tuottajilta, otokseen valituilta unionin tuottajilta, kahdelta etuyhteydettömältä tuojalta ja neljältä käyttäjältä.

(35)

Komissio hankki ja tarkisti kaikki asianomaisten osapuolten toimittamat tiedot, joita se piti tarpeellisina polkumyynnin, siitä johtuvan vahingon ja unionin edun lopullista määrittämistä varten.

(36)

Tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien yritysten toimitiloihin:

(37)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän lokakuuta 2010 ja 30 päivän syyskuuta 2011 välisen ajanjakson. Vahingon määrittämisen kannalta merkittävien kehityssuuntausten tarkastelu koski vuoden 2008 tammikuun ja tutkimusajanjakson päättymisen välistä aikaa, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(38)

Tarkasteltavana oleva tuote on Yhdysvalloista peräisin oleva bioetanoli, jota kutsutaan myös ”etanolipolttoaineeksi”, eli (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen liitteessä I luetelluista) maataloustuotteista tuotettu denaturoitu tai denaturoimaton etyylialkoholi, lukuun ottamatta tuotteita, joiden vesipitoisuus on yli 0,3 prosenttia (m/m) mitattuna standardin EN 15376 mukaisesti, sekä (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen liitteessä I luetelluista) maataloustuotteista tuotettu etyylialkoholi bensiinisekoituksissa, joiden etyylialkoholipitoisuus on yli 10 prosenttia (v/v), ja joka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin ex 2207 10 00, ex 2207 20 00, ex 2208 90 99, ex 2710 12 21, ex 2710 12 25, ex 2710 12 31, ex 2710 12 41, ex 2710 12 45, ex 2710 12 49, ex 2710 12 51, ex 2710 12 59, ex 2710 12 70, ex 2710 12 90, ex 3814 00 10, ex 3814 00 90, ex 3820 00 00 ja ex 3824 90 97.

(39)

Bioetanolia voidaan valmistaa useista maatalouden raaka-aineista, kuten sokeriruo’osta, sokerijuurikkaasta, perunasta, maniokista ja maissista. Yhdysvalloissa tehdään seuraava erottelu raaka-aineen perusteella:

(40)

Selluloosapohjainen biopolttoaine (6) on uusiutuvasta biomassasta peräisin olevasta selluloosasta, hemiselluloosasta tai ligniinistä valmistettu uusiutuva polttoaine, jonka elinkaaren aikaiset kasvihuonekaasupäästöt energiapolitiikkalakia valvovan viranomaisen mukaisesti määritettyinä ovat vähintään 60 prosenttia pienemmät kuin vertailukohtana käytetyt elinkaaren aikaiset kasvihuonekaasupäästöt. Selluloosapohjaiset biopolttoaineet käsittävät selluloosapohjaisen bioetanolin. Yhdysvaltain liittovaltio on tukenut tutkimuksia ja pilottihankkeita, jotka koskevat edistyksellisten biopolttoaineiden ja erityisesti selluloosapohjaisen bioetanolin tuotantoa varsinkin maa- ja metsätalouden jätteistä. Yhdysvaltojen viranomaisten ja julkisesti saatavilla olevien tietojen (7) mukaan tällaista bioetanolia tuotetaan vuonna 2014 noin 4 miljardia litraa ja vuoteen 2021 mennessä jo yli 50 miljardia litraa. Selluloosapohjaisen bioetanolin tuotanto oli tutkimusajanjaksolla vähäistä.

(41)

Tutkimusajanjakson aikana ja nykyhetkeen asti tärkein raaka-aine Yhdysvalloissa on ollut maissi, kun taas unionissa käytetyin raaka-aine on vehnä.

(42)

Tutkimuksen mukaan bioetanolia myydään yleensä puhtaassa muodossa sekoittajille/kauppiaille, jotka sekoittavat (8) sitä bensiiniin erityisesti tuottaakseen korkealaatuisia sekoituksia, jotka viedään ulkomaille tai myydään kotimaan markkinoilla jatkosekoitusta varten tai käytetään polttoaineena. Sekoittaminen ei ole kovin monimutkaista, ja se voidaan suorittaa erityisissä säiliöissä, joihin lisätään haluttu prosenttimäärä bioetanolia ja bensiiniä.

(43)

Jotta eri puolilla maailmaa käytettävät erityyppiset bioetanolit ja bioetanolisekoitukset voitaisiin erottaa toisistaan, polttoaineena käytettäville etanoliseoksille annetaan E-numerot, jotka kuvaavat etanolin prosenttiosuutta seoksen tilavuudesta. Esimerkiksi E85 sisältää 85 prosenttia vedetöntä etanolia ja 15 prosenttia bensiiniä. Vähän etanolia sisältävät sekoitukset (E5–E25) tunnetaan myös ”gasoholin” nimellä, vaikka kansainvälisesti gasoholilla tarkoitetaan yleensä E10-sekoitusta. Sekoituksia, joissa on etanolia 10 prosenttia tai vähemmän, oli vuoteen 2011 mennessä käytössä yli 20 maassa. Kärjessä oli Yhdysvallat, missä lähes kaikkeen vähittäismyynnissä olevaan bensiiniin oli vuonna 2010 sekoitettu 10 prosenttia bioetanolia.

(44)

Tutkimuksen mukaan kaikki bioetanolityypit katsotaan vuoden 2005 energiapolitiikkalain (Energy Policy Act of 2005) mukaisesti vahvistetun uusiutuvia polttoaineita koskevaan standardiin (RFS1) perustuvan kansallisen ohjelman nojalla biopolttoaineeksi. Lailla muutettiin ilmansuojelulakia (Clean Air Act) vahvistamalla ensimmäinen kansallinen uusiutuvia polttoaineita koskeva standardi. Yhdysvaltojen kongressi antoi Yhdysvaltojen ympäristönsuojeluvirastolle tehtäväksi koordinoida Yhdysvaltojen energiaministeriön, Yhdysvaltojen maatalousministeriön ja sidosryhmien kanssa ohjelman suunnittelua ja täytäntöönpanoa.

(45)

Yhdysvallat on energiapolitiikkansa ansiosta ollut vuodesta 2005 alkaen maailman suurin bioetanolin tuottaja, jonka osuus kaikesta maailmassa tuotetusta bioetanolista on 57,5 prosenttia. Vuonna 2009 energiapolitiikkalain vaatimusten ansiosta Yhdysvalloissa tuotettiin vähintään 11 miljardia gallonaa uusiutuvia polttoaineita, jotta voitiin saavuttaa energiaomavaraisuutta ja energiavarmuutta koskevassa vuoden 2007 laissa asetetut tavoitteet. Suurimittaisen tuotannon ansiosta yhdysvaltalaiset tuottajat kykenivät viemään bioetanolia muille markkinoille, myös unioniin.

(46)

Virallisista lähteistä, markkinoilta ja julkisesti saatujen tietojen (9) perusteella kaikentyyppistä bioetanolia ja seoksiin sisältyvää bioetanolia eli bioetanolin ja mineraalibensiinin sekoituksia, kuten edellä johdanto-osan 43 kappaleessa esitetään, jotka tuotetaan Yhdysvalloissa ja myydään joko kotimaassa tai viedään ulkomaille, pidetään bioetanolipolttoaineina, ja ne kuuluvat Yhdysvaltojen lainsäädäntöpakettiin, joka koskee energiatehokkuutta, uusiutuvaa energiaa ja vaihtoehtoisia polttoaineita.

(47)

Tämän tutkimuksen piiriin kuuluvilla kaikentyyppisillä bioetanoleilla ja seoksiin sisältyvällä bioetanolilla havaittiin olevan samat tai hyvin samankaltaiset fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset tuotantoon mahdollisesti käytetyistä erilaisista raaka-aineista tai tuotantoprosessin eroista huolimatta. Tarkasteltavana olevan tuotteen mahdolliset pienet vaihtelut eivät muuta sen perusmääritelmää tai ominaisuuksia taikka käsitystä, joka eri osapuolilla siitä on.

(48)

Eräiden osapuolten mukaan tarkasteltavana olevaa tuotetta ei ollut määritelty selkeästi erityisesti sen takia, että määritelmän perusteella ei voitu erotella polttoaineena käytettävää bioetanolia muihin sovelluksiin tarkoitetusta bioetanolista. Sen vuoksi ne väittivät, että tutkimuksessa olisi tarkasteltava kaikkiin käyttötarkoituksiin tarkoitettua etanolia sekä kaikista raaka-aineista valmistettua etanolia, mukaan lukien synteettinen etanoli, joka kilpailee bioetanolin kanssa teollisuuskäytössä.

(49)

Eräs osapuoli väitti päinvastoin, että tutkimuksessa olisi tarkasteltava pelkästään polttoaineena käytettävää bioetanolia ja että teollisuuskäyttöön tarkoitettu bioetanoli olisi jätettävä sen ulkopuolelle.

(50)

Tältä osin olisi huomattava, että tarkasteltavana oleva tuote olisi ensisijaisesti määriteltävä fyysisten, teknisten ja kemiallisten perusominaisuuksien eikä käyttötarkoitusten tai sovellusten perusteella. Tuotteella, jolla on useita käyttötarkoituksia, voi olla samat tai samankaltaiset perusominaisuudet riippumatta sen myöhemmästä käytöstä. Eräissä tapauksissa voi olla tarpeen syventää tuotteen määritelmän ja soveltamisalan analyysia tuotannonalan ja markkinoiden erityispiirteet huomioon ottaen.

(51)

Tässä tapauksessa oli selvää, että vireillepanoilmoituksessa ei ollut tarkoitus sisällyttää synteettistä etanolia tuotteen määritelmään. Synteettinen etanoli poikkeaa ominaisuuksiltaan bioetanolista, eikä se vastaa edellä määriteltyjä tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään liittyviä kriteerejä. Tutkimukseen ei osallistunut yksikään sellainen tuottaja, joka tuotannossaan keskittyy kyseiseen tuotteeseen. Sen vuoksi synteettistä etanolia ei voida sisällyttää tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään, vaan se jää tutkimuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Toisin kuin eräät osapuolet ovat esittäneet, tämä selvennys ei muuta tutkimuksen soveltamisalaa tai tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmää eikä sillä ollut vaikutusta käytettyjen tietojen laatuun.

(52)

Polttoaineena käytettävällä bioetanolilla ja muihin sovelluksiin tarkoitetulla bioetanolilla saattaa olla samanlaisia ominaisuuksia. Polkumyyntiä tarkasteltiin tutkimuksen aikana kuitenkin niiden yhdysvaltalaisten toimijoiden tasolla, jotka tuottivat tai sekoittivat bioetanolia käytettäväksi polttoaineena eli polttoainesekoituksiin lisättävää bioetanolia. Vastaavasti unionin tuottajien tutkimuksessa keskityttiin bioetanoliin, joka oli tarkoitettu polttoainesovelluksiin eikä muihin käyttötarkoituksiin. Näin ollen muihin käyttötarkoituksiin kuin polttoaineeksi tarkoitettua bioetanolia ei sisällytetä tämän tutkimuksen soveltamisalaan.

(53)

Tuojat, jotka eivät käytä Yhdysvalloista tuotua bioetanolia polttoaineena, voivat antaa ilmoituksen tiettyä käyttötarkoitusta koskevien säännösten mukaisesti sellaisina kuin ne esitetään unionin tullikoodeksin (10) 291–300 artiklassa vahvistetuissa soveltamissäännöksissä.

(54)

Tutkimuksessa havaittiin, että unionin tuotannonalalla valmistetulla ja unionin markkinoilla myydyllä bioetanolilla on samankaltaiset fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet kuin Yhdysvalloista unioniin tuodulla bioetanolilla.

(55)

Kuten edellä johdanto-osan 39 kappaleessa todetaan, bioetanolia voidaan valmistaa monenlaisista raaka-aineista. Tutkimuksen mukaan lopputuotteen ominaisuuksissa ei kuitenkaan ole käytetystä raaka-aineesta johtuvia eroja. Havaittiin, että tarkasteltavana oleva, Yhdysvalloissa erityisesti maissista tuotettu ja unioniin viety tuote on korvattavissa unionin tuottajien erityisesti vehnästä tuottamalla ja unionissa myymällä tuotteella. Myöskään tuotteen käyttötarkoituksissa tai bioetanolimarkkinoiden toimijoiden ja käyttäjien näkemyksissä ei ole merkittäviä tai lainkaan eroja.

(56)

Sen vuoksi unionissa tuotettu ja myyty bioetanoli ja Yhdysvalloista tuotu tarkasteltavana oleva tuote olisi katsottava perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdan mukaisesti samankaltaisiksi.

(57)

Osa otokseen valituista yhdysvaltalaisista tuottajista katsoi, että Yhdysvaltojen markkinoilla tuotettu ja myyty bioetanoli ei ole samankaltainen kuin tarkasteltavana oleva tuote, sillä se ei vastaa tarkalleen vireillepanoilmoituksessa esitetyn tuotekuvauksen sanamuotoa. Yhdysvaltojen markkinoilla myytävien bioetanolityyppien vesipitoisuus on suurempi kuin 0,3 prosenttia ja se vastaa Yhdysvaltojen standardia (ASTM) eikä standardia EN 15376.

(58)

Tutkimuksessa kuitenkin selvisi, että Yhdysvaltojen markkinoilla myyntiä varten tuotetun bioetanolin fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ovat suurelta osin samat kuin tarkasteltavana olevan tuotteen. Perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdan mukaan samankaltaisen tuotteen ei välttämättä tarvitse olla kaikilta osin identtinen, vaan se voi olla tuote, joka, vaikka se ei ole kaikissa suhteissa samanlainen, muistuttaa ominaispiirteiltään tarkasteltavana olevaa tuotetta. Tästä on kyse Yhdysvaltojen markkinoilla myydyn bioetanolin ja unioniin viedyn bioetanolin tapauksessa. Eräiden ennakkotapausten mukaan tuotteet on katsottu samankaltaisiksi huolimatta eräistä eroavuuksista (11).

(59)

Sen vuoksi päätettiin kumota alustava päätelmä ja katsoa, että Yhdysvaltojen markkinoilla myyty ASTM:n mukainen bioetanoli on perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdan mukaisesti samankaltainen kuin tarkasteltavana oleva tuote.

(60)

Kuten edellä johdanto-osan 6–16 kappaleessa todettiin, polkumyynnin olemassaolon tutkimiseksi tutkimuksessa käsiteltiin bioetanolin tuottajia ja toisaalta kauppiaita/sekoittajia, jotka veivät tarkasteltavana olevaa tuotetta unionin markkinoille.

(61)

Perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti tullin määräämisestä annettavassa asetuksessa on vahvistettava tulli kunkin toimittajan osalta, tai jos tämä on mahdotonta, koko tuotetta toimittavaan maahan sovellettava tulli.

(62)

Eräät tuottajat väittivät, että on mahdollista tunnistaa ja jäljittää niiden tuotteet, jotka myydään yhdysvaltalaisille toimijoille erityisesti unioniin suuntautuvaa vientiä varten. Ne viittasivat uusiutuvaa energiaa koskevassa direktiivissä esitettyyn hyväksymismenettelyyn, mutta ne eivät kyenneet perustelemaan yhteyttä niiden Yhdysvaltojen markkinoilla tapahtuvan myynnin ja muiden toimijoiden EU:hun suuntautuvan viennin välillä. Kuten edellä johdanto-osan 12 kappaleessa ja jäljempänä johdanto-osan 63 kappaleessa mainitaan, nämä tuottajat eivät myöskään tienneet, mikä oli vientihinta unioniin.

(63)

Tässä asiassa havaittiin, että yhdysvaltalaisille tuottajille ei voitu määrätä yksittäisiä polkumyyntimarginaaleja toisaalta bioetanolialan rakenteen ja toisaalta sen takia, miten tarkasteltavana olevaa tuotetta tuotettiin ja myytiin Yhdysvaltojen markkinoilla ja vietiin unioniin. Yhdysvaltoja koskevaan otokseen valitut tuottajat eivät vieneet tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin ja tutkimuksen kohteena olleet kauppiaat/sekoittajat hankkivat bioetanolia useilta tuottajilta, sekoittivat sitä ja myivät sitä erityisesti unioniin vietäväksi. Siten, toisin kuin edellä mainitut osapuolet ovat väittäneet, ei ollut mahdollista jäljittää kaikkia erillisiä hankintoja ja vertailla normaaliarvoja vientihintoihin eikä myöskään tunnistaa tuottajaa siinä vaiheessa, kun bioetanoli viedään unioniin. Toisin sanoen kukin lähetys EU:hun sisältää bioetanolia, jonka ovat tuottaneet useat yhdysvaltalaiset tuottajat Yhdysvalloissa eivätkä pelkästään Yhdysvaltoja koskevaan otokseen valitut tuottajat. Lisäksi tutkimuksessa ilmeni, että Yhdysvaltoja koskevaan otokseen valittujen tuottajien yhdysvaltalaisilta asiakkailtaan Yhdysvalloissa perimät hinnat eivät vastanneet hintaa, joka todellisuudessa maksettiin tai maksetaan tarkasteltavana olevasta tuotteesta unioniin vietynä.

(64)

Sen vuoksi katsotaan, että olisi vahvistettava koko maata koskeva polkumyyntimarginaali.

(65)

Määrittäessään normaaliarvoa perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti komissio määritteli ensin, oliko kahden yhteistyössä toimineen kauppiaan/sekoittajan suorittama tarkasteltavana olevan tuotteen kotimarkkinamyynti riippumattomille asiakkaille edustavaa määrältään eli oliko tällaisen myynnin kokonaismäärän osuus vähintään 5 prosenttia unioniin suuntautuvan viennin kokonaismyyntimäärästä tutkimusajanjaksolla.

(66)

Koska samankaltaista tuotetta myytiin kotimarkkinoilla riittävä määrä, normaaliarvo määritettiin sen hinnan perusteella, jonka riippumattomat asiakkaat Yhdysvalloissa maksoivat tai maksavat kahdelle edellä mainitulle kauppiaalle/sekoittajalle tavanomaisessa kaupankäynnissä.

(67)

Yhteistyötä tehneet kauppiaat/sekoittajat toimittivat tietoja, joiden pohjalta voitiin vahvistaa vientihinta perustuen niihin hintoihin, joita todellisuudessa maksettiin tai maksetaan perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti. Todettakoon, että kun tuotetta tuotiin unioniin etuyhteydessä olevan kauppayhtiön välityksellä, vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti sen jälleenmyyntihinnan perusteella, jonka kyseinen etuyhteydessä oleva kauppias veloitti ensimmäisiltä riippumattomilta asiakkailta unionissa.

(68)

Sveitsissä sijaitsevan etuyhteydessä olevan kauppiaan kautta suoritetun myynnin osalta vientihinnasta ei vähennetty myynti- tai hallintokustannuksia, yleisiä kustannuksia eikä tuottoa, sillä niiden ei katsottu liittyvän tuontiin ja jälleenmyyntiin unionissa. Tutkimuksen mukaan etuyhteydessä olevan kauppiaan päätoimintaa oli huolehtia kassanhallinnasta sokeria koskevassa liiketoimintayksikössä, johon myös biopolttoaineet kuuluvat, sekä suojautua maatalousalaan olennaisesti liittyviltä riskeiltä tekemällä johdannaissopimuksia sekä OTC-markkinoilla että järjestäytyneillä finanssimarkkinoilla.

(69)

Eräät yhdysvaltalaiset tuottajat väittivät, että toimielimet käyttävät järjestelmällisesti vientihintana viejän ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta perimää myyntihintaa tehdessään polkumyyntilaskelmia. Tässä asiassa kyseinen hinta olisi yhdysvaltalaisten tuottajien myyntihinta yhdysvaltalaisille etuyhteydettömille kauppiaille/sekoittajille. Kuten edellä johdanto-osan 62 ja 63 kappaleessa kuitenkin todetaan, yksikään yhdysvaltalaisista bioetanolin tuottajista ei vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin, eivätkä ne olleet tietoisia vientihinnasta EU:hun. Siten niiden kotimarkkinahintaa ei voida käyttää, koska se ei ole tarkasteltavana olevan tuotteen osalta vientihinta, joka olisi maksettu tai maksetaan unionissa. Sen vuoksi niiden väitettä ei voida hyväksyä.

(70)

Yhteistyössä toimineiden kauppiaiden/sekoittajien painotettua keskimääräistä normaaliarvoa ja painotettua keskimääräistä vientihintaa vertailtiin tuotetyypin mukaan noudettuna lähettäjältä -tasolla ottaen huomioon perussopimuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti sellaisten tekijöiden erot, joiden on osoitettu vaikuttavan hintoihin ja niiden vertailtavuuteen. Eräs kauppias/sekoittaja väittää, että kotimaan myyntiä koskevat tiedot eivät olleet edustavat. Koska kauppiaat/sekoittajat eivät toimittaneet tietoja kaikesta kotimaan myynnistä, laskelma perustuu niihin tietoihin, joita on saatu kyselylomakkeen avulla sekä paikalla tehdyn tarkastuksen aikana.

(71)

Eräs kauppias/sekoittaja väittää, että kotimarkkinahinta olisi laskettava NYMEX:stä saatujen, spot-markkinoita koskevien tietoja perusteella. Komissio pitää kahdelta kauppiaalta/sekoittajalta saatuja, tarkistettuja tietoja luotettavampina.

(72)

Sitä varten kuljetuksesta, vakuutuksesta, käsittelystä ja lastauksesta aiheutuneiden kustannusten sekä liitännäiskustannusten erot otettiin asianmukaisesti huomioon tekemällä oikaisuja tarvittaessa silloin, kun se oli mahdollista ja perusteltua.

(73)

Tarkasteltavana olevaan tuotteeseen ja samankaltaiseen tuotteeseen liittyy se erityispiirre, että kauppiaat/sekoittajat ovat saaneet tutkimusajanjaksolla tukea lähinnä valmisteverohyvityksen muodossa bioetanolisekoitusten myynnistä. Normaaliarvon ja vientihinnan määrittämisessä on sovellettu menetelmää, jossa on otettu täysimääräisesti huomioon kyseisten kauppiaiden/sekoittajien todelliset myyntihinnat kotimaan ja vientimarkkinoilla. Kun vertaillaan kauppiaiden/sekoittajien myyntiä Yhdysvaltojen markkinoilla niiden EU:hun suuntautuvaan vientiin soveltamiin hintoihin tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyynnin tason laskemiseksi, havaitaan, ettei tuella ole voinut olla vaikutusta hintoihin, koska se vaikutti yhtä lailla kotimarkkinamyyntiin ja vientiin tutkimusajanjaksolla. Eräs kauppias/sekoittaja väitti, ettei se ollut saanut tukea kotimaan myyntiä varten. Se ei kuitenkaan ole kyennyt osoittamaan väitettään todeksi. Lisäksi väite sopii huonosti yhteen niiden tietojen kanssa, joita Yhdysvaltojen viranomaiset ovat esittäneet tuen käytöstä.

(74)

Tarkasteltavana olevan tuotteen kunkin tuotelajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa verrattiin perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdan mukaisesti vastaavan tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan. Vertailun perusteella todettiin, että yhteistyössä toimineet etuyhteydettömät kauppiaat/sekoittajat harjoittivat polkumyyntiä.

(75)

Painotetuksi keskimääräiseksi polkumyyntimarginaaliksi vahvistettiin 9,5 prosenttia yhteistyössä toimineiden kauppiaiden/sekoittajien toimittamien koottujen tietojen perusteella. Kyseinen marginaali koskee koko Yhdysvaltoja.

(76)

Eräät otokseen valitut yhdysvaltalaiset tuottajat esittivät, että jos lopullisia polkumyyntitoimenpiteitä otetaan käyttöön, tuottajille olisi määritettävä yksilöllinen marginaali. Ottaen huomioon johdanto-osan 6–16 kappaleessa esitetyt seikat sekä johdanto-osan 60–64 kappaleen perustelut, tätä väitettä ei voida hyväksyä, sillä tutkimuksen mukaan kyseisten tuottajien osalta ei ollut mahdollista jäljittää niiden tuotteiden vientiä unioniin erityisesti sen vuoksi, ettei niillä ollut omaa vientiä unioniin tutkimusajanjaksolla, eivätkä ne yleensä tienneet mitään viennin ajankohdasta tai hinnasta, jonka unionin tuojat olivat maksaneet tai maksavat. Sen vuoksi kyseisiä tuottajia varten ei voitu luotettavasti määrittää vientihintaa eikä polkumyyntimarginaalia.

(77)

Eräät tuottajat pyysivät lisätietoja polkumyyntilaskelmista, jotka oli laadittu kahden yhteistyöhön suostuneen kauppiaan/sekoittajan osalta. On kuitenkin otettava huomioon, että pyydettyihin tietoihin sisältyy liikesalaisuuksia, eikä niitä voida sen vuoksi ilmoittaa muille osapuolille kuin sille, jota asia koskee. Toisaalta toimielimet yleensä ilmoittavat polkumyynnin vahvistamiseksi käytetyn yleisen menetelmän kaikille niille osapuolille, joita koskevia yksittäisiä tietoja ei ole käytetty polkumyyntilaskelmissa. Tämä menetelmä kuvattiin kaikille osapuolille toimitetussa yleisessä asiakirjassa.

(78)

Unionin tuotanto laskettiin valituksen tekijän tutkimuksen aikana toimittaman markkinaraportin perusteella. Raportissa ilmoitettua samankaltaisen tuotteen kokonaistuotantoa unionissa verrattiin yhteistyössä toimineiden 17 unionin tuottajan toimittamiin tietoihin. Tietojen havaittiin eroavan toisistaan hieman eli noin 5 prosenttia. Tämä johtuu siitä, että eräät melko pienet yhteistyöstä kieltäytyneet unionin tuottajat eivät toimittaneet tuotantotietoja. Sen perusteella unionin kokonaistuotannoksi tutkimusajanjaksolla arvioitiin 3,42 miljoonaa tonnia. Unionin tuottajat vastaavat unionin koko tuotannosta ja muodostavat perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun unionin tuotannonalan, ja niistä käytetään sen vuoksi jäljempänä nimitystä ’unionin tuotannonala’.

(79)

Unionin kulutus määritettiin unionin tuotannonalan kokonaistuotannon perusteella, johon lisättiin tarkimpien käytettävissä olevien tilastotietojen perusteella määritetty kolmansista maista peräisin olevan tuonnin määrä, ja tiedoista vähennettiin varastojen muutos ja unionin tuotannonalan suorittama vienti tuotannonalan itsensä ilmoittamana. Eräät osapuolet esittivät, että kulutuksen määrittämisessä käytetyt tilastot eivät olleet täydelliset, sillä erityisesti tutkimusajanjaksolla unioniin tuotiin bioetanolia huomattavasti myös muista kolmansista maista, eikä tätä ole otettu huomioon. Lisäksi ne katsoivat, että komissio oli yliarvioinut Yhdysvalloista peräisin olevan tuonnin määrän ja että kulutusta ja markkinaosuutta koskevat luvut eivät siten olleet luotettavia.

(80)

Väitteitä analysoitiin ja ne tarkistettiin käytettävissä olevien tietojen pohjalta. Muista maista tapahtuvan tuonnin osalta osapuolet eivät toimittaneet minkäänlaisia todisteita tarkasteltavana olevan tuotteen tuontimääristä. Tuonti muista maista otettiin kuitenkin huomioon tuonnin määrittelyssä. Tutkimusajanjaksolla Yhdysvalloista tapahtuneen tuonnin määrää koskevassa arviossa havaittiin virhe. Tuonnin määrä on siis arvioitu uudelleen, ja sitä on tarvittaessa muutettu. Tällä ei kuitenkaan ole vaikutusta vahinkoa ja syy-yhteyttä koskevien arviointien päätelmiin.

(81)

Tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin osalta on korostettava, ettei tuotteelle ole vahvistettu omaa yhdistetyn nimikkeistön koodia. Lisäksi yhdistetyn nimikkeistön koodit, joilla tarkasteltavana oleva tuote voidaan ilmoittaa tulliviranomaisille, kattavat myös muita tuotteita.

(82)

Bioetanolisekoitusten tuonnin osalta etuyhteydettömien tuojien kyselylomakkeeseen antamien tarkistettujen vastausten perusteella suurin osa tuonnista ilmoitettiin tullissa Taric-koodilla 3824909799. Tuonnin määrää ei kuitenkaan saada suoraan Eurostatilta, sillä kyseinen Taric-koodi kattaa tarkasteltavana olevan tuotteen lisäksi useita muitakin kemiallisia tuotteita.

(83)

Yhdistetyn nimikkeistön koodeilla 2207 10 00 ja 2207 20 00 ilmoitetun tuonnin osalta ei voitu erottaa toisistaan tarkasteltavana olevaa tuotetta ja muita tuotteita, jotka eivät kuuluneet tutkimuksen soveltamisalaan, sillä EU:n alueelle tuodusta tuotteesta ei ollut riittävästi tietoja.

(84)

Koska Eurostatilta ei saatu täydellisiä ja yksityiskohtaisia tuontitietoja, päätettiin käyttää myös muita tietolähteitä tarkasteltavana olevan tuotteen unionin markkinoille tapahtuneen tuonnin määrittämiseksi.

(85)

Yhdysvalloista peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin arvioimiseksi mahdollisimman tarkasti katsottiin, että luotettavin lähde olivat Yhdysvaltojen kansainvälisen kaupan komission toimittamat tilastotiedot. Ilmoitetun viennin määrä vastaa Yhdysvaltojen tariffikoodeja 2207 10 60 ja 2207 20 00.

(86)

Kyseisen tuonnin arvioimiseksi sovellettiin kohtuullista lähestymistapaa, ja kaikki Yhdysvaltojen kansainvälisen kaupan komission ilmoittamat määrät otettiin huomioon määritettäessä Yhdysvalloista unionin markkinoille tapahtuvaa tuontia.

(87)

Brasiliasta unioniin tapahtuvaa tuontia koskeva arvio perustui seuraaviin tietolähteisiin: Yhdistyneen kuningaskunnan uusiutuvista polttoaineista vastaavan viraston raportit Yhdistyneeseen kuningaskuntaan tapahtuneen tuonnin osalta sekä Alankomaiden, Ruotsin, Suomen ja Eurostatin toimittamat otteet tullin yksityiskohtaisesta tuontitietokannasta. Alankomaihin, Ruotsiin ja Suomeen suuntautuneen tuonnin määrä arvioitiin tuojan ja viejän nimien sekä tuotekuvauksen perusteella, silloin kun nämä olivat saatavilla. Tämän tuonnin arviointiin sovellettiin varovaista lähestymistapaa. Kaikki ilmoitetut määrät otettiin huomioon tuonnin laskemisessa.

(88)

Lopuksi myös Eurostatilta saatiin apua unioniin tapahtuvan jäännöstuonnin arvioimiseksi muiden kuin edellä johdanto-osan 87 kappaleessa mainittujen jäsenvaltioiden osalta. Tuontimääriä mukautettiin unionissa polttoaineena käytettävän bioetanolin prosenttiosuuden perusteella. Mukautuksen perusteet esitetään valituksessa. Prosenttiosuus saatiin Euroopan komission vuosittain julkaisemasta etyylialkoholitilastosta (12). Polttoaineena käytettävän bioetanolin prosenttiosuus unionissa oli 54 prosenttia vuonna 2008, 66 prosenttia vuonna 2009 ja 68 prosenttia vuonna 2010. Tutkimusajanjakson osalta käytettiin vuoden 2010 prosenttilukua, kun arvioitiin tuonnin määrää tutkimusajanjaksolla.

(89)

Muista maista tapahtuvan tuonnin arvioimiseksi käytettiin lähteenä Eurostatia sekä Alankomaiden, Ruotsin ja Suomen toimittamia otteita tullin yksityiskohtaisesta tuontitietokannasta. Arvioinnissa sovellettiin samaa menetelmää, jota käytettiin Brasiliasta tapahtuvan tuonnin määrittämiseen.

(90)

Laskettaessa Yhdysvalloista ja Brasiliasta tapahtuvan tuonnin keskimääräistä CIF-yksikköhintaa tietolähteenä on käytetty Alankomaiden, Ruotsin ja Suomen toimittamia otteita tullin yksityiskohtaisesta tuontitietokannasta. Yhdysvaltojen osalta käytettiin lisäksi etuyhteydettömille tuojille toimitettuun kyselylomakkeeseen saatuja vastauksia, jotka tarkistettiin. Yhdysvaltojen osalta keskimääräiset CIF-hinnat vuosina 2008 ja 2009 arvioitiin käyttäen pohjana Yhdysvaltojen kansainvälisen kaupan komission kyseisten vuosien osalta ilmoittamaa keskimääräistä hintaa, joka ilmaistiin suhteessa keskimääräiseen CIF-yksikköhintaan vuodelta 2010.

(91)

Varastojen muutos määritettiin valituksen tekijän toimittamien unionin tuotannonalaa koskevien tietojen pohjalta.

(92)

Tämän perusteella unionin kulutuksen todettiin kehittyneen seuraavasti:

(93)

Unionin kulutus kasvoi tarkastelujaksolla merkittävästi eli 29 prosenttia. Kulutuksen kasvua kiihdytti uusiutuvaa energiaa koskevan direktiivin täytäntöönpano jäsenvaltioissa, jolla vahvistettiin tavoitteet uusiutuvien energialähteiden kulutuksen lisäämiseksi.

(94)

Yhdysvalloista unioniin suuntautuvan tuonnin määrä, markkinaosuus ja hinta kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

(95)

Tuonti Yhdysvalloista kasvoi tarkastelujaksolla merkittävästi, 63 406 tonnista 686 185 tonniin. Vastaavasti yhdysvaltalaisten viejien markkinaosuus unionissa kasvoi tarkastelujaksolla 1,9 prosentista 15,7 prosenttiin.

(96)

Vaikka Yhdysvalloista tapahtuneen tuonnin keskimääräiset hinnat nousivat tarkastelujaksolla 6 prosenttia, yhdysvaltalaisten viejien käyttämät hinnat olivat jatkuvasti pienemmät kuin unionin tuottajien keskimääräiset hinnat, kuten jäljempänä johdanto-osan 117 kappaleessa kuvataan. Tämä yhdysvaltalaisten viejien harjoittama järjestelmällinen hintojen alittaminen selittää, miksi niiden markkinaosuus kasvoi merkittävästi tarkastelujaksolla.

(97)

Tutkimusajanjakson aikaisen hinnan alittavuuden määrittämiseksi verrattiin otokseen valittujen unionin tuottajien unionin markkinoilla etuyhteydettömiltä asiakkailta veloittamia tuotelajikohtaisia painotettuja keskimääräisiä myyntihintoja, jotka oli oikaistu noudettuna lähettäjältä -tasolle, vastaaviin yhdysvaltalaisten viejien ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta unionin markkinoilla veloittamiin painotettuihin keskimääräisiin tuotelajikohtaisiin hintoihin, jotka oli määritetty CIF-tasolla. Tasapuolisen hintavertailun toteuttamiseksi yhdysvaltalaisten viejien hintaan sovellettiin asianmukaisia oikaisuja voimassa olevien tullien ja tuonnin jälkeisten kustannusten huomioon ottamiseksi.

(98)

Vertailun tulokset – ilmaistuina prosentteina otokseen valittujen unionin tuottajien tutkimusajanjakson aikaisista myyntihinnoista – osoittivat, että hintojen alittavuus oli jatkuvaa (keskimäärin 5,6 %). Hintojen alittavuus osoittaa, että asianomaisesta maasta tapahtunut tuonti aiheutti unionin markkinoille hintapainetta erityisesti tutkimusajanjaksolla.

(99)

Tutkittaessa polkumyyntituonnin vaikutuksia unionin tuotannonalaan arvioitiin perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikki taloudelliset tekijät, jotka oli vahvistettu unionin tuotannonalalle tarkastelujaksolla.

(100)

Siltä osin kuin vahinkoanalyysissä tarkastellaan makrotaloudellisia tietoja, kuten tuotantoa, tuotantokapasiteettia ja sen käyttöastetta, myynnin määrää, markkinaosuutta, kasvua, varastoja, työllisyyttä, tuottavuutta ja polkumyyntimarginaalia, perustana ovat unionin koko tuotannonalaa koskevat tiedot, jotka on saatu ePURElta.

(101)

Mikrotaloudellisiin tietoihin (hinnat, kannattavuus, kassavirta, investoinnit, investointien tuotto, pääoman saanti, palkat ja varastot) perustuva vahinkoanalyysi on tehty otokseen valituilta unionin tuottajilta kyselylomakkeiden avulla kerättyjen tietojen pohjalta, jotka on myöhemmin tarkistettu.

(102)

Bioetanoliala on unionissa vasta käynnistysvaiheessa. Yritykset ovat hiljattain investoineet uusiin tuotantolaitoksiin tai laajentaneet olemassa olevaa kapasiteettia täyttääkseen unionin kasvavan kysynnän. Uusien tuottajien tuotannon käynnistyminen tarkastelujaksolla vaikutti positiivisesti esimerkiksi tuotannon, tuotantokapasiteetin, myynnin määrän ja työllisyyden kehittymiseen.

(103)

Tutkimuksessa selvisi myös, että tällaisella tuotannonalalla kestää kahdesta kolmeen vuotta käynnistymisestä, ennen kuin päästään tavanomaiseen tuotantotasoon.

(104)

Uusiutuvaa energiaa koskevan direktiivin johdosta unionin tuotanto kasvoi tarkastelujaksolla peräti noin 57 prosenttia. Vuosina 2008–2010 unionin tuotanto kasvoi 36 prosenttia, mutta sen jälkeen kasvuvauhti hidastui merkittävästi ja oli tutkimusajanjaksolla vain 3,5 prosenttia vuoteen 2010 verrattuna.

(105)

Tuotantokapasiteetti kasvoi 37 prosenttia tarkastelujaksolla, ja sen kehitys vastasi tuotannon kehitystä.

(106)

Kapasiteetin käyttöaste kasvoi 14 prosenttia tarkastelujakson alussa. Koska eräät unionin tuottajat olivat vuonna 2009 käynnistysvaiheessa, kapasiteetin käyttöasteen odotettiin kasvavan edelleen, sillä yleensä tuottajilla kestää kahdesta kolmeen vuotta päästä tavanomaiseen tuotantotasoon, kuten edellä johdanto-osan 103 kappaleessa esitetään. Näin ei kuitenkaan ole käynyt.

(107)

Tutkimuksessa vahvistui, että useat EU:n yritykset aloittivat toimintansa tarkastelujakson alussa tai sen aikana odotettavissa olleen uusiutuvaa energiaa koskevan direktiivin antamisen takia. Tämä edisti erityisesti edellä mainittujen vahinkotekijöiden osalta myönteistä kehitystä varsinkin ennen vuotta 2010. Tilanne unionin markkinoilla kuitenkin muuttui polkumyynnillä Yhdysvalloista tapahtuneen tuonnin lisäyksen takia vuonna 2010, eikä tutkimusajanjaksolla odotettu toiminnan kasvu toteutunut.

(108)

Unionin tuotannonalan myyntimäärä kasvoi 59 prosenttia ja markkinaosuus kasvoi 13,8 prosenttiyksikköä tarkastelujaksolla. Myynnin määrä kasvoi tasaisesti vuosina 2008–2010, mutta vuoden 2010 ja tutkimusajanjakson välillä myynnin määrä kasvoi vähemmän kuin kulutus, joka kasvoi samalla ajanjaksolla 6,8 prosenttia.

(109)

Vastaavasti unionin tuotannonalan markkinaosuus kasvoi vuoteen 2010, mutta alkoi pienentyä tutkimusajanjaksolla. Vuoden 2010 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, kun Yhdysvalloista tapahtuneen tuonnin markkinaosuus lähes kaksinkertaistui ja kasvoi 7,2 prosenttiyksikköä, unionin tuotannonalan markkinaosuus supistui 2,2 prosenttiyksikköä.

(110)

Unionin kulutus kasvoi tarkastelujaksolla merkittävät 29,2 prosenttia. Vaikka myös myyntimäärä ja markkinaosuus kasvoivat kyseisellä ajanjaksolla, unionin tuotannonala ei täysin hyötynyt kulutuksen kasvusta etenkään vuodesta 2010 lähtien. Vuodesta 2010 tutkimusajanjaksoon asti unionin tuotannonalan myyntimäärä kasvoi aiempaa hitaammin ja markkinaosuus pieneni aiempiin vuosiin verrattuna.

(111)

Joidenkin osapuolten mukaan eräisiin indikaattoreihin perustuva kasvumalli ei tarkastelujaksolla vastaa vahinkoa kärsineen tuotannonalan todellista tilannetta. Kuten edellä esitettiin, tutkimuksessa kuitenkin ilmeni, että unionin tuotannonalan kasvun hidastuminen vuonna 2010 ja tutkimusajanjaksolla osui samaan aikaan kuin Yhdysvalloista polkumyynnillä tapahtuneen matalahintaisen tuonnin kasvu.

(112)

Työllisyys kasvoi tarkastelujaksolla 9 prosenttia. Työllisyys kasvoi 8 prosenttia vuosina 2008–2010 mutta vain 1 prosentin tutkimusajanjaksolla. Tämä vastaa kapasiteetin ja tuotannon kehitystä unionissa.

(113)

Unionin tuotannonalan työvoiman tuottavuutta mitattiin tuotantomääränä työntekijää kohti vuodessa. Tuottavuus kasvoi tarkastelujaksolla merkittävästi eli 44 prosenttia, mikä kuvastaa oppimisvaikutusta sekä tehokkuuden paranemista yritysten käynnistysvaiheessa ja sen jälkeen.

(114)

Asianomaisesta maasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä, markkinaosuus ja hinnat huomioon ottaen tutkimusajanjaksolla vahvistettujen polkumyyntimarginaalien vaikutusta unionin tuotannonalaan ei voida pitää vähäpätöisenä.

(115)

Tämä ei koske nyt tarkasteltavana olevaa asiaa, sillä polkumyynnillä ei ollut aiemmin vaikutusta.

(116)

Unionin tuotannonalan hinnat nousivat 9 prosenttia tarkastelujakson aikana. Ne laskivat vuonna 2009 vuoteen 2008 verrattuna, mutta sen jälkeen ne nousivat tasaisesti tutkimusajanjakson loppuun. Tutkimuksessa kuitenkin ilmeni, että hinnannousu ei ollut riittävä, jotta unionin tuotannonala olisi kyennyt kattamaan kustannuksensa. Myyntihintojen ja kustannusten ero kasvoi edelleen varsinkin tutkimusajanjaksolla. Samanaikaisesti polkumyynnillä tapahtunut matalahintainen tuonti Yhdysvalloista unionin markkinoille lisääntyi.

(117)

Tutkimuksen mukaan unionin tuotannonalan hinnat olivat (jopa 23 %) suuremmat kuin Yhdysvalloista tarkastelujaksolla polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hinnat.

(118)

Unionin tuotannonalan kannattavuus laskettiin sekä absoluuttisina lukuina (nettovoitto ennen veroja) että ilmoittamalla nettovoitto tai -tappio ennen veroja prosenttiosuutena samankaltaisen tuotteen myynnin liikevaihdosta. Unionin tuotannonalan kannattavuus on ollut negatiivinen tarkastelujaksolla lukuun ottamatta vuotta 2009, jolloin otokseen valitut yritykset ylittivät kannattavuusrajan.

(119)

Investointien tuotto kehittyi samalla tavalla eikä yltänyt lähellekään sitä tuottorajaa, joka olisi ollut tarpeen unionin tuotannonalan turvaamiseksi.

(120)

Kassavirta oli miinuksella vuonna 2008 ja parani vuosina 2009 ja 2010. Tutkimusajanjaksolla kassavirta alkoi kuitenkin jälleen supistua, mikä johtui unionin tuotannonalan heikkenevästä kyvystä rahoittaa itse toimintaansa.

(121)

Kannattavuuden, kassavirran ja investointien tuoton kehitys tarkastelujaksolla rajoitti unionin tuotannonalan kykyä investoida omaan toimintaansa ja heikensi sen edistymistä. Tätä kuvastaa selkeästi se, että investoinnit vähenivät kyseisellä ajanjaksolla 93 prosenttia.

(122)

Palkat kasvoivat tarkastelujaksolla 32 prosenttia, mikä johtui työntekijöiden tuottavuuden paranemisesta.

(123)

Varastot pienenivät hiukan tarkastelujaksolla.

(124)

Tutkimuksen mukaan polkumyynnillä unioniin tapahtunut matalahintainen tuonti lisääntyi vuonna 2010 ja erityisesti tutkimusajanjaksolla. Eräät unionin tuotannonalan taloudellista tilannetta koskevat vahinkoindikaattorit paranivat kyseisellä ajanjaksolla, mutta kasvu ei vastannut kulutuksen lisääntymistä tarkastelujaksolla, eikä paraneminen ollut riittävää, jotta unionin tuotannonala olisi voinut kehittää toimintaansa.

(125)

Kuten yleensä uudella ja kasvavalla toimialalla, eräät indikaattorit, kuten myynnin määrä, tuotanto ja kapasiteetin käyttöaste, kehittyivät positiivisesti tarkastelujaksolla. Tätä selittää se, että unionin markkinoille tuli kyseisellä ajanjaksolla uusia tuottajia. Tutkimuksessa kuitenkin selvisi, että unionin markkinoiden tilanne vuodesta 2010, jolloin matalahintainen tuonti lisääntyi huomattavasti, ei antanut unionin tuottajille mahdollisuutta päästä riittävälle toiminnan ja hintatasolle, jotta ne olisivat voineet kehittää ja ylläpitää merkittäviä sijoituksia tarkastelujaksolla.

(126)

Tutkimuksessa havaittiin, että matalahintainen tuonti alitti jatkuvasti unionin tuotannonalan hinnat. Hintataso ei antanut tuotannonalalle mahdollisuutta kattaa kustannuksiaan ja saavuttaa toiminnan kehittämisen kannalta tarvittavaa kassavirtaa ja tuottoa.

(127)

Unionin tuotannonalan taloudelliseen tilanteeseen liittyvät vahinkoindikaattorit, kuten kannattavuus, kassavirta ja investointien tuotto, heikkenivät tai jäivät selvästi alle normaalitason. Tämä heikensi huomattavasti unionin tuotannonalan valmiuksia kerätä pääomaa ja investoida edelleen toimintaansa.

(128)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoi, että unionin tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa tutkimusajanjaksolla.

(129)

Polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 3 artiklan 5 ja 6 kohdan mukaisesti tarkasteltiin, aiheuttiko tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti polkumyynnillä asianomaisesta maasta vahinkoa unionin tuotannonalalle. Komissio tarkasteli polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin lisäksi myös muita tiedossa olleita tekijöitä, jotka olisivat saattaneet samanaikaisesti vahingoittaa unionin tuotannonalaa, varmistaakseen, ettei niiden mahdollisesti aiheuttamaa vahinkoa katsottaisi polkumyyntituonnin aiheuttamaksi.

(130)

Kuten edellä todettiin, unionin kulutus kasvoi tarkastelujaksolla huomattavasti eli 29,2 prosenttia. Asianomaisesta maasta polkumyynnillä tapahtunut tuonti kuitenkin lisääntyi merkittävästi määrältään: sen osuus unionin markkinoista oli tarkastelujakson alussa 1,9 prosenttia ja tutkimusajanjaksolla 15,7 prosenttia. Tästä aiheutui selvästi painetta unionin tuotannonalalle erityisesti vuodesta 2010 tutkimusajanjakson loppuun, jolloin kyseinen tuonti enemmän kuin kaksinkertaistui. Vuodesta 2010 ja erityisesti tutkimusajanjaksolla Yhdysvalloista tuli unionin markkinoille suuret määrät matalahintaista tuontia, jonka hinnat olivat unionin tuotannonalan hintoja alhaisemmat. Tämän tilanteen takia unionin tuotannonala ei kyennyt kehittymään odotetulla tavalla tutkimusajanjaksolla.

(131)

Eräät osapuolet ovat esittäneet, että unionin tuotannonalan tilanne nimenomaan parani vuoden 2010 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, jolloin tuonti Yhdysvalloista kaksinkertaistui. Kuten edellä johdanto-osan 102 ja 107 kappaleessa esitetään, useita unionin tuottajia tuli markkinoille tarkastelujaksolla, mikä aikaansai eräiden vahinkoindikaattoreiden myönteisen kehityksen, kuten tuotanto ja myynnin määrä. Unionin tuotannonalan markkinaosuus kuitenkin pieneni tutkimusajanjaksolla verrattuna vuoteen 2010, ja samaan aikaan polkumyynnillä Yhdysvalloista tapahtunut tuonti unionin markkinoille lisääntyi eniten. Hintojen alittavuus ja hintapaineet heikensivät unionin tuotannonalan yleistä taloudellista tilannetta ja erityisesti kannattavuutta.

(132)

Matalahintaisella tuonnilla oli siis merkittävä rooli unionin tuotannonalalle tutkimusajanjaksolla aiheutuneessa merkittävässä vahingossa.

(133)

Komissio tarkasteli polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin lisäksi seuraavia tiedossa olleita tekijöitä, jotka olisivat saattaneet vahingoittaa unionin tuotannonalaa, varmistaakseen, ettei niiden aiheuttamaa vahinkoa katsottaisi polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttamaksi: tuonti muita maista, unionin tuotannonalan vientisaavutukset, talouskriisin ja muiden seikkojen vaikutus, kuten raaka-aineiden hintojen vaihtelu, kysynnän muutokset sekä unionin tuotannonalalla toimivien yritysten väitetyt sisäiset ongelmat.

(134)

Käytettävissä olevien tietojen mukaan Brasiliaa lukuun ottamatta mistään muusta maasta ei viety tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin merkittäviä määriä tarkastelujaksolla. Brasilian tuontihinnat ovat olleet selvästi unionin tuottajien hintoja alhaisemmat. Tuonti Brasiliasta kuitenkin väheni selvästi sekä määrällisesti (–81 %) että markkinaosuudella mitattuna (–25,8 %) tarkastelujaksolla. Koska tuontimäärät pienenivät siinä määrin tutkimusajanjaksolla, niiden ei voida katsoa poistaneen syy-yhteyttä Yhdysvalloista tapahtuneen matalahintaisen tuonnin ja unionin tuotannonalalle tutkimusajanjaksolla aiheutuneen vahingon välillä.

(135)

Osapuolet väittivät, että tuonti Brasiliasta ylitti vähimmäistason koko tarkastelujakson ajan ja että tuonti unionin markkinoille tapahtui polkumyyntihinnoin. Lisäksi ne esittivät, että tuonti Yhdysvalloista pelkästään korvasi Brasiliasta tapahtuneen tuonnin jättämän markkinaosuuden. Sen vuoksi Yhdysvalloista tapahtunutta tuontia ei niiden mukaan voida pitää syynä unionin tuotannonalan kärsimään merkittävään vahinkoon.

(136)

Kuten edellä todettiin, tuonti Brasiliasta väheni merkittävästi tarkastelujaksolla. Kyseisen tuonnin markkinaosuus laski 30,3 prosentista 4,5 prosenttiin samalla kun kulutus kasvoi merkittävästi. Ottaen huomioon brasilialaisten viejien unionin markkinoilla soveltamat hinnat, ei voida sulkea pois sitä, että brasilialaisen bioetanolin tulo EU:n markkinoille edisti jossain määrin unionin tuotannonalalle aiheutunutta vahinkoa. Komissio kuitenkin katsoo, että kyseisen tuonnin määrä tutkimusajanjaksolla oli niin vähäinen, ettei sitä voida pitää keskeisenä syynä unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon. Vuoden 2010 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana tuonti Brasiliasta väheni noin 200 000 tonnilla, kun taas polkumyynnillä tapahtunut tuonti Yhdysvalloista kasvoi yli 330 000 tonnia. Sen vuoksi katsotaan, että brasilialaisen bioetanolin läsnäolo unionin markkinoilla erityisesti tutkimusajanjaksolla ei kyennyt poistamaan syy-yhteyttä Yhdysvalloista polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja unionin tuotannonalalle kyseisellä ajanjaksolla aiheutuneen vahingon välillä.

(137)

Tutkimuksessa ilmeni, että unionin tuotannonala vei pieniä määriä bioetanolia tutkimusajanjaksolla hinnoin, jotka ylittivät suurelta osin unionin markkinoilla käytetyt hinnat. Sen vuoksi katsottiin, että vientitulos ei ole sellainen tekijä, joka olisi poistanut syy-yhteyden unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon ja asianomaisesta maasta polkumyyntihinnoin tapahtuneen tuonnin välillä.

(138)

Talouskriisin ei havaittu vaikuttaneen kielteisesti unionin tuotannonalaan. Bioetanolin kulutus unionissa kasvoi eniten vuonna 2009, jota pidetään yleisesti talouskriisin pahimpana vuonna. Samalla ajanjaksolla kasvoivat myös unionin tuottajien tuotanto ja myynti.

(139)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että talouskriisi ei poistanut syy-yhteyttä asianomaisesta maasta tapahtuneen matalahintaisen tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon välillä.

(140)

Osapuolet ovat lisäksi maininneet muita seikkoja, jotka olisivat saattaneet rikkoa syy-yhteyden, kuten raaka-aineiden hintojen vaihtelu, kysynnän odotettua huonompi kehitys, unionin sääntelykehys, jonka väitettiin olleen epäedullinen unionin tuottajien kannalta, sekä eräät unionin tuottajien väitetyt sisäiset ongelmat.

(141)

Raaka-aineiden hintojen vaihtelun osalta todettiin, että maissin ja vehnän hinnat olivat epävakaat tarkastelujaksolla. Tutkimuksen mukaan useimmat tuottajat kuitenkin suojautuvat tältä riskiltä erityisellä hinnanmuodostusmekanismilla toimittajiensa kanssa tai rahoitusmarkkinoiden kautta. Vaikka raaka-aineiden hinnat vaihtelivat erityisesti vuodesta 2008 vuoteen 2010, jolloin maissin hinta oli pienempi kuin vehnän hinta, raaka-aineiden hinnat pysyivät tutkimusajanjakson toisella puoliskolla suunnilleen samoina. Tämä osoittaa, että mahdollinen hintaero on erittäin pieni eikä se ole pysyvä.

(142)

Eräät osapuolet ovat väittäneet, että uusiutuvaa energiaa koskeva direktiivi on pantu täytäntöön jäsenvaltioissa liian hitaasti ja että kulutus ei ole lisääntynyt direktiivissä asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Vaikka alkuperäisiä tavoitteita ei täysin saavutettu tarkastelujaksolla, kulutuksen merkittävä kasvu (29,2 %) on myönteinen tekijä, joka on otettava huomioon analyysissa. Joka tapauksessa väitetty direktiivin hidas täytäntöönpano ei riitä selittämään unionin markkinoille polkumyynnillä tapahtunutta suurimittaista tuontia hinnoilla, jotka alittivat unionin tuotannonalan hinnat, mistä aiheutui vahinkoa unionin tuotannonalalle. Sen vuoksi tämä väite hylätään.

(143)

Osapuolet ovat myös esittäneet, että unionin tuotannonala ei voinut yksin vastata unionin kysyntään sääntelyn epävarmuuden takia ja että hyväksymisjärjestelmä on hyvin hidas ja siten estää hyväksynnän saaneita unionin tuottajia hyötymästä järjestelmästä. Eräät osapuolet esittivät lopuksi, että useiden unionin tuottajien sisäiset ongelmat tarkastelujaksolla selittävät niille mahdollisesti aiheutuneen vahingon. Näille väitteille ei kuitenkaan löytynyt perusteita eikä tutkimus vahvistanut väitteiden todenperäisyyttä. On kuitenkin todettava, että tutkimuksen mukaan unionin tuotannon väitetty alhainen taso perustui lähinnä alhaisiin myyntihintoihin unionin markkinoilla. Nämä puolestaan johtuivat suurelta osin siitä, että tuonti Yhdysvalloista polkumyynnillä unionin tuottajien hinnat alittavilla hinnoilla lisääntyi äkillisesti erityisesti tutkimusajanjaksolla. Vaikutti siltä, että EU:n tuottajilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa tuotanto, sillä hinnat olivat niin alhaiset, etteivät tuottajat kyenneet kattamaan edes raaka-aineiden kustannuksia erityisesti tutkimusajanjaksolla. Sen vuoksi edellä esitetyt perusteettomat väitteet eivät poista syy-yhteyttä polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja unionin tuotannonalalle tutkimusajanjaksolla aiheutuneen vahingon välillä.

(144)

Komissio katsoo, että edellä mainitut seikat eivät voi poistaa syy-yhteyttä unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon ja Yhdysvalloista polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin välillä.

(145)

Osapuolet mainitsevat lopuksi, että tutkimusajanjaksolla ilmoitettiin merkittävä määrä tuontia CN-koodilla 3824, ja kyseisestä tuonnista maksettiin alhaista tullimaksua. Kyseistä tullimaksua korotettiin tutkimusajanjakson lopussa. Osapuolten mukaan vahingon aiheutti alhainen tullimaksu eikä polkumyynti. Tältä osin on riittävää todeta, että tullimaksut voivat muuttua milloin tahansa ja että tällä väitteellä ei voida sen vuoksi kyseenalaistaa vahingon olemassaoloa tutkimusajanjaksolla.

(146)

Edellä esitetty analyysi osoitti, että asianomaisesta maasta tulevan matalahintaisen tuonnin määrä ja markkinaosuus kasvoivat merkittävästi tarkastelujaksolla. Lisäksi todettiin, että kyseisen tuonnin hinnat alittivat unionin tuotannonalan hinnat unionin markkinoilla.

(147)

Asianomaisesta maasta tapahtuneen matalahintaisen tuonnin määrän ja markkinaosuuden kasvu esiintyi samanaikaisesti unionin kulutuksen yleisen ja jatkuvan kasvun sekä unionin tuotannonalan negatiivisten tulosten kanssa tarkastelujaksolla. Asianomaisen maan viejät onnistuivat lisäämään markkinaosuuttaan soveltamalla järjestelmällisesti unionin tuotannonalan hintoja halvempia hintoja. Samanaikaisesti unionin tuotannonala ei kyennyt toimimaan kannattavasti toiminnan lisääntymisestä huolimatta.

(148)

Tarkasteltaessa muita tiedossa olleita tekijöitä, jotka olisivat saattaneet aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle, kävi ilmi, että tekijät eivät näytä olleen sellaisia, että ne olisivat poistaneet syy-yhteyden asianomaisesta maasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välillä.

(149)

Edellä esitetyn analyysin perusteella, jossa on asianmukaisesti erotettu toisistaan yhtäältä kaikkien tiedossa olevien tekijöiden vaikutukset unionin tuotannonalan tilanteeseen ja toisaalta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vahingolliset vaikutukset, pääteltiin, että Yhdysvalloista polkumyynnillä tapahtunut tuonti on aiheuttanut unionin tuotannonalalle perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(150)

Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti tutkittiin, olisiko asianomaisesta maasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttamaa vahinkoa koskevista päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä, joiden perusteella olisi pääteltävä, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönotto ei tässä tapauksessa olisi unionin edun mukaista. Unionin etua määritettäessä arvioitiin kaikki asiaan liittyvät etunäkökohdat, kuten unionin tuotannonalan sekä tarkasteltavana olevan tuotteen tuojien ja käyttäjien edut.

(151)

Tutkimuksen mukaan unionin tuotannonalalle on aiheutunut merkittävää vahinkoa Yhdysvalloista polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista. Ellei kyseisen tuonnin kauppaa vääristäviä vaikutuksia korjata eräillä toimenpiteillä, on erittäin todennäköistä, että unionin tuotannonalan taloudellinen tilanne heikkenee edelleen.

(152)

Polkumyyntitullin käyttöönoton odotetaan palauttavan unionin markkinoille tehokkaat kilpailuedellytykset, jolloin unionin tuotannonala voi mukauttaa hinnat vastaamaan tuotantokustannuksia. Lisäksi voidaan olettaa, että toimenpiteiden käyttöönotto tarjoaisi unionin tuotannonalalle tilaisuuden lisätä myynnin määrää ja siten saada takaisin polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin takia menetetty markkinaosuus. Tällä puolestaan voisi olla muita myönteisiä vaikutuksia unionin tuotannonalan taloudelliseen tilanteeseen ja kannattavuuteen.

(153)

Sen vuoksi katsottiin, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönotto Yhdysvalloista peräisin olevan, tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa ei olisi vastoin unionin tuotannonalan etua.

(154)

Kaksi yritystä vastasi kyselylomakkeeseen, joka oli tarkoitettu tuontia harjoittaville etuyhteydettömille yrityksille unionissa. Tarkastuskäyntejä tehtiin kyseisten yritysten toimitiloihin. Bioetanoliliiketoiminta muodostaa vain pienen osan kummankin yrityksen kokonaisliikevaihdosta (alle 5 %). Lisäksi kumpikin niistä ilmoitti, että ne voisivat siirtää mahdolliset hinnankorotukset asiakkailleen eli käyttäjille.

(155)

Saatavilla olleiden tietojen perusteella katsottiin, että toimenpiteiden käyttöönotolla ei olisi merkittäviä kielteisiä vaikutuksia tuojiin.

(156)

Neljä yritystä vastasi kyselylomakkeeseen, joka oli tarkoitettu unionin käyttäjille. Tarkastuskäyntejä tehtiin yhden yrityksen toimitiloihin.

(157)

Bioetanoliliiketoiminta muodostaa vain pienen osan kyseisen yrityksen liikevaihdosta (alle 5 %). Yritys on laatinut vaikutustenarvioinnin, joka koskee E5:n sekoitusta. Arvioinnissa todettiin, että jos tarkasteltavana olevalle tuotteelle määrätään tullia 100 euroa kuutiometriä kohti, kuluttajahintaa on kasvatettava 0,005 euroa litralta.

(158)

Kolmen muun käyttäjän kyselylomakkeeseen antamien vastausten perusteella on selvää, että vaikutus olisi rajallinen. Yhden yrityksen asianomaisesta maasta ostamat määrät ovat aika pienet, ja polkumyyntitullin käyttöönotto vaikuttaisi sen kannattavuuteen vain vähän.

(159)

Kaksi muuta yhteistyöhön suostunutta käyttäjää ovat etuyhteydessä. Ne ilmoittivat, että ne voivat siirtää polkumyyntitullit asiakkaidensa maksettavaksi. Lisäksi ne totesivat selvästi, että niillä on riittävästi valinnanvaraa tuotteiden hankkimiseksi ja että ne eivät ole riippuvaisia Yhdysvalloista peräisin olevasta tuonnista.

(160)

Osapuolet ovat esittäneet, että unionissa ei ole riittävästi kapasiteettia koko kysynnän täyttämiseksi ja että unioni tarvitsee tuontia täyttääkseen bioetanolin tarpeensa. Kapasiteettia koskevien tarkistettujen lukujen mukaan unionissa oli käyttämätöntä kapasiteettia erityisesti, kun otetaan huomioon alhaiset myyntihinnat. Unionin tuottajat voisivat siis lisätä tuotantoaan vastatakseen kasvavaan kysyntään erityisesti, jos markkinoilta poistetaan kaupan vääristymät. Lisäksi on odotettavissa, että unionin alueelle rakennetaan uusia laitoksia, jotka aloittavat toimintansa lähitulevaisuudessa, joten väitetty riittämättömän tuotannon riski pienenee.

(161)

Edellä esitetyn perusteella katsottiin, että Yhdysvalloista peräisin olevan bioetanolin tuontiin kohdistetuilla polkumyynnin vastaisilla toimenpiteillä ei olisi merkittävää haittavaikutusta unionin käyttäjiin.

(162)

Edellä esitetyn perusteella katsottiin, että unionin edusta saatavilla olevien tietojen perusteella ei ole pakottavia syitä olla ottamatta käyttöön polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä Yhdysvalloista peräisin olevan bioetanolin tuonnissa.

(163)

Polkumyyntiä, vahinkoa, syy-yhteyttä ja unionin etua koskevien päätelmien perusteella olisi otettava käyttöön lopulliset polkumyynnin vastaiset toimenpiteet, jotta polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista ei aiheutuisi unionin tuotannonalalle enempää vahinkoa.

(164)

Näiden toimenpiteiden suuruutta määritettäessä otettiin huomioon todetut polkumyyntimarginaalit ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon korjaamiseksi tarvittavan tullin määrä niin, ettei ylitetä todettuja polkumyyntimarginaaleja.

(165)

Vahingollisen polkumyynnin vaikutukset poistavan tullin määrää laskettaessa katsottiin, että toimenpiteiden olisi oltava sellaisia, että unionin tuotannonala voi kattaa tuotantokustannuksensa ja saada sellaisen myyntivoiton (ennen veroja), joka voitaisiin kohtuudella saada tällaisella tuotannonalalla samankaltaisen tuotteen myynnistä unionissa tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa eli ilman polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta.

(166)

Ottaen huomioon erityisesti johdanto-osan 102 ja 103 kappaleessa esitetyt huomautukset, komissio katsoo tässä asiassa, että unionin tuotannonalan tavoitetuoton olisi perustuttava tuottoon, joka saatiin silloin kun tuonti Yhdysvalloista oli vähäistä, eli jonkin otokseen valitun sellaisen unionin tuottajan keskimääräiseen tuottomarginaaliin ennen veroja vuonna 2008 ja 2009, joka ei ollut tuolloin käynnistysvaiheessa. Näin ollen katsotaan, että 6,8 prosentin osuutta liikevaihdosta edustava marginaali on kohtuullinen ja sitä voidaan pitää sellaisena sopivana vähimmäismääränä, jonka unionin tuotannonalan voitiin odottaa saavuttavan tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa tutkimusajanjaksolla ilman vahingollista polkumyyntiä.

(167)

Tämän perusteella unionin tuotannonalalle laskettiin samankaltaisen tuotteen vahinkoa aiheuttamaton hinta. Vahinkoa aiheuttamaton hinta saatiin oikaisemalla otokseen valittujen unionin tuottajien myyntihinnat tutkimusajanjakson tosiasiallisella voitolla/tappiolla sekä lisäämällä edellä mainittu voittomarginaali.

(168)

Tarvittava hinnankorotus määritettiin vertaamalla hinnan alittavuuden laskemisessa määritettyä yhdysvaltalaisten yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien painotettua keskimääräistä tuontihintaa unionin tuotannonalan unionin markkinoilla tutkimusajanjaksolla myymien tuotteiden vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan. Tästä vertailusta johtuvat mahdolliset erot ilmaistiin tämän jälkeen prosentteina tuonnin keskimääräisestä CIF-kokonaisarvosta.

(169)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia koskevat lopulliset polkumyyntitoimenpiteet olisi otettava perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti käyttöön polkumyynti- ja vahinkomarginaaleista alemman suuruisina alhaisemman tullin säännön mukaisesti. Kaikki tullit olisi näin ollen määrättävä todettujen polkumyyntimarginaalien suuruisiksi.

(170)

Ehdotetut lopulliset polkumyyntitullit ovat seuraavat:

(171)

Ottaen huomioon, että polkumyyntitullia sovelletaan myös enemmän kuin 10 painoprosenttia bioetanolia sisältäviin sekoituksiin suhteessa niiden bioetanolisisältöön, pidetään aiheellisena määrittää tullit kiinteinä määrinä puhtaan bioetanolisisällön perusteella, jotta jäsenvaltioiden tulliviranomaiset voivat panna toimenpiteet tehokkaasti täytäntöön.

(172)

Tässä asetuksessa vahvistettava polkumyyntitulli määritettiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisen tutkimuksen aikaista tilannetta. Tätä kaikkia yrityksiä koskevaa maanlaajuista tullia sovelletaan Yhdysvalloista peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin.

(173)

Vaikka toimenpiteiden kesto oli alun perin tarkoitus rajata kolmeen vuoteen tarkasteltavana olevan tuotteen dynaamisen markkinakehityksen perusteella, asiaa arvioitiin uudelleen asianomaisten osapuolten esittämien huomautusten jälkeen. Valituksen tekijät väittivät erityisesti, että tässä vaiheessa olisi liian aikaista olettaa markkinoiden muuttuvan radikaalisti, sillä siirtyminen uuden sukupolven bioetanoliin saattaa hyvin todennäköisesti viedä huomattavasti aikaa eikä sitä pitäisi ottaa huomioon tässä ehdotuksessa. Lisäksi olisi liian varhaista olettaa, millainen vaikutus eräillä käsiteltävänä olevilla sääntelyehdotuksilla olisi kaikkiin markkinatoimijoihin. Komissio katsoi näitä väitteitä tarkasteltuaan, ettei ole asianmukaista poiketa perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta toimenpiteiden tavanomaisesta voimassaoloajasta. Tämä ei vaikuta asianomaisten osapuolten mahdollisuuteen pyytää tarkistamista, jos tämä on olosuhteiden nojalla perusteltua 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(174)

Komissio on vastaanottanut valituksen tekijän pyynnön Yhdysvalloista peräisin olevan bioetanolin tuonnin kirjaamisesta. Perusasetuksen 14 artiklan 6 kohdan mukaan komissio voi neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan määrätä tulliviranomaiset toteuttamaan aiheelliset toimenpiteet tuonnin kirjaamiseksi siten, että tätä tuontia vastaan voidaan myöhemmin soveltaa toimenpiteitä kirjaamispäivästä alkaen. Tuonnin kirjaaminen voidaan tehdä pakolliseksi unionin tuotannonalan asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä. Valituksen tekijä katsoi, että koska kirjaaminen tehtiin pakolliseksi rinnakkaisessa, Yhdysvalloista peräisin olevan bioetanolin tuontia koskevassa tukien vastaisessa menettelyssä (14), edellytykset täyttyivät automaattisesti.

(175)

On kuitenkin tarpeen korostaa, että kirjaaminen perustuu rinnakkaisessa tukien vastaisessa menettelyssä aivan toisenlaisiin olosuhteisiin. Kuten asetuksen (EU) N:o 771/2012 johdanto-osan 10 kappaleessa todetaan, vaikka tasoitustoimenpiteiden alaista tukea ja sen unionin tuotannonalalle aiheuttamaa merkittävää vahinkoa koskevat päätelmät katsottiin tutkimusajanjakson osalta hyväksytyiksi, komissio päätti olla soveltamatta väliaikaisia tasoitustulleja, koska alustavasti katsottiin, että tutkimusajanjaksolla voimassa ollut merkittävin tukijärjestelmä oli päättynyt eikä siitä enää koitunut hyötyä ajanjaksona, johon väliaikaiset toimenpiteet olisivat kohdistuneet. Oli kuitenkin näyttöä siitä, että Yhdysvallat saattaisi ottaa merkittävimmän tasoitustoimenpiteiden alaiseksi todetun tukijärjestelmänsä uudelleen käyttöön lähikuukausina ja toteuttaa sitä takautuvasti. Siinä tapauksessa komissio olisi katsonut olevansa oikeutettu ottamaan käyttöön (ja myöhemmin kantamaan) väliaikaiset tasoitustullit nykyisessä tutkimuksessa. Euroopan unionin oikeuksien säilyttämiseksi näissä erityisolosuhteissa komissio on siksi päättänyt ohjeistaa tulliviranomaisia kirjaamaan tuonnin. Nämä erityisolosuhteet eivät koske tätä polkumyynnin vastaista menettelyä,

22.2.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 49/29

(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, ilmoitti Euroopan unionin virallisessa lehdessä20 päivänä lokakuuta 2007 julkaistulla ilmoituksella (2) tiettyjen Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, peräisin olevien sitrushedelmävalmisteiden ja -säilykkeiden (mandariinien jne.) tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn vireillepanosta. Komissio otti 4 päivänä heinäkuuta 2008 käyttöön tiettyjen Kiinasta peräisin olevien sitrushedelmävalmisteiden ja -säilykkeiden tuontia koskevan väliaikaisen polkumyyntitullin asetuksella (EY) N:o 642/2008 (3), jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’.

(2)

Menettelyn vireillepano perustui Espanjan hedelmä- ja vihannesjalostealan järjestöjen kansallisen liiton (FENAVAL, aiemmalta nimeltään FNACV), jäljempänä ’valituksen tekijä’, 6 päivänä syyskuuta 2007 sellaisten tuottajien puolesta tekemään valitukseen, joiden tuotanto muodostaa 100 prosenttia tiettyjen valmistettujen tai säilöttyjen sitrushedelmien (mandariinien jne.) kokonaistuotannosta yhteisössä. Valituksessa esitetty näyttö tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyynnistä ja siitä aiheutuvasta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäväksi menettelyn aloittamiseksi.

(3)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 12 kappaleessa todetaan, polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän lokakuuta 2006 ja 30 päivän syyskuuta 2007 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahingon määrittämisen kannalta merkittävien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän lokakuuta 2002 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajan, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(4)

Komissio saattoi 9 päivänä marraskuuta 2007 tiettyjen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien sitrushedelmävalmisteiden ja -säilykkeiden (mandariinien jne.) tuonnin kirjaamisvelvoitteesta 5 päivänä marraskuuta 2007 annetulla asetuksella (EY) N:o 1295/2007 (4), jäljempänä ’rekisteröintiasetus’, Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan tarkastelevana olevan tuotteen tuonnin kirjaamisvelvoitteen alaiseksi.

(5)

Kyseistä tuotetta koskevat suojatoimenpiteet olivat voimassa 8 päivään marraskuuta 2007 asti. Komissio otti käyttöön väliaikaiset suojatoimenpiteet tiettyjen sitrushedelmävalmisteiden ja -säilykkeiden (mandariinien jne.) tuonnissa asetuksella (EY) N:o 1964/2003 (5). Lopulliset suojatoimenpiteet otettiin käyttöön asetuksella (EY) N:o 658/2004 (6), jäljempänä ’suojatoimenpiteistä annettu asetus’. Sekä väliaikaiset että lopulliset suojatoimenpiteet muodostuivat tariffikiintiöistä, toisin sanoen tullia kannettiin vasta, kun tariffikiintiö oli käytetty loppuun.

(6)

Neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 1355/2008 (7), jäljempänä ’alkuperäinen asetus’, käyttöön lopullisen polkumyyntitullin tiettyjen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien sitrushedelmävalmisteiden ja -säilykkeiden (mandariinien jne.) tuonnissa.

(7)

Lopullinen polkumyyntitulli oli 361,4–531,2 euroa/tonni (tuotteen nettopaino).

(8)

Euroopan unionin tuomioistuin kumosi 17 päivänä helmikuuta 2011 asiassa T-122/09 (8) – Zhejiang Xinshiji Foods ja Hubei Xinshiji Foods v. neuvosto, ja vastaajan vaatimuksia tukeva Euroopan komissio – antamallaan tuomiolla, jäljempänä ’Xinshiji-tuomio’, alkuperäisen asetuksen siltä osin, kuin se koskee valituksen tekijöitä Zhejiang Xinshiji Foods Co., Ltd ja Hubei Xinshiji Foods Co. Ltd.

(9)

Yleisen tuomioistuimen tuomio perustui siihen, että komissio rikkoi puolustusoikeutta, koska se ei antanut tarvittavia tietoja, jotta pyynnön esittäjät olisivat voineet määrittää, oliko vientihinnan oikaisu tuojan noudettuna lähettäjältä -tasolle asianmukainen sikäli, että pystyttiin vertaamaan vientihintaa ja unionin tuotannonalan hintaa samassa kaupan portaassa, kun otetaan huomioon markkinoiden rakenne. Tuomioistuin katsoi myös, että komissio rikkoi velvollisuutta esittää perusteet, sillä toimenpiteen syyt on annettava varsinaisessa toimenpiteessä, eikä niitä voida esittää kirjallisissa tai suullisissa selvityksissä, jotka annetaan myöhemmin toimenpiteen ollessa jo Euroopan unionin tuomioistuinten käsiteltävänä.

(10)

Komissio toimitti huhtikuussa 2011 valituksen (C-195/11P) Xinshiji-tuomion kumoamiseksi. Euroopan unionin tuomioistuimen, jäljempänä ’tuomioistuin’, julistettua alkuperäisen asetuksen pätemättömäksi 22 päivänä maaliskuuta 2012 (ks. johdanto-osan 16 kappale) komissio peruutti valituksensa, koska sillä ei ollut enää kohdetta.

(11)

Komissio julkaisi 3 päivänä joulukuuta 2011 ilmoituksen (9), jolla aloitettiin uudelleen osittain polkumyyntitutkimus, jäljempänä ’ensimmäinen uudelleenaloittamista koskeva ilmoitus’, yleisen tuomioistuimen Xinxhiji-tuomion täytäntöönpanemiseksi. Uudelleenaloittamisessa rajoituttiin sen määrittämiseen, oliko vientihinnan oikaisu tuojan noudettuna lähettäjältä -tasolle asianmukainen sikäli, että pystyttiin vertaamaan vientihintaa ja unionin tuotannonalan hintaa samassa kaupan portaassa ottaen huomioon markkinoiden rakenne.

(12)

Kaikille asianomaisille osapuolille toimitettiin liittein varustettu ilmoitusasiakirja, jossa selitettiin tuonnin jälkeisten kustannusten oikaisun syyt, jotka oli otettu huomioon laskettaessa Kiinasta peräisin olevien tuotteiden hintaa.

(13)

Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää kantansa kirjallisesti ja tulla kuulluiksi ilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(14)

Kaikille osapuolille, jotka olivat sitä edellä mainitun määräajan kuluessa pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä, annettiin tilaisuus tulla kuulluiksi.

(15)

Kaksi pyynnön esittänyttä viejää, kahdeksan tuojaa, kaksi tuojien järjestöä ja yksi tuottajien järjestö ilmoittautui asianomaisina osapuolina.

(16)

Tuomioistuin julisti 22 päivänä maaliskuuta 2012 asiassa C-338/10, Grünwald Logistik Service GmbH (GLS) v. Hauptzollamt Hamburg-Stadt, antamassaan tuomiossa (10), jäljempänä ’vertailumaata koskeva tuomio’, alkuperäisen asetuksen pätemättömäksi.

(17)

Tuomioistuin katsoi, että koska komissio ja neuvosto olivat määrittäneet tarkasteltavana olevan tuotteen normaaliarvon samankaltaisesta tuotteesta tosiasiallisesti unionissa maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella toimimatta tarpeeksi huolellisesti normaaliarvon määrittämiseksi niiden hintojen perusteella, joita samasta tuotteesta käytetään sellaisessa kolmannessa maassa, joka on markkinatalousmaa, ne eivät täyttäneet perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan vaatimuksia.

(18)

Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistiin 19 päivänä kesäkuuta 2012 ilmoitus (11), jäljempänä ’toinen uudelleenaloittamista koskeva ilmoitus’. Siinä ilmoitettiin osapuolille, että edellä mainittu tuomioistuimen tuomio huomioon ottaen tiettyjen Kiinasta peräisin olevien sitrushedelmävalmisteiden ja -säilykkeiden (mandariinien jne.) tuonnissa Euroopan unioniin ei enää sovelleta alkuperäisellä asetuksella käyttöön otettuja polkumyyntitoimenpiteitä ja että kyseisen asetuksen mukaisesti tarkasteltavana olevasta tuotteesta maksetut lopulliset polkumyyntitullit olisi palautettava tai peruutettava.

(19)

Ilmoituksella aloitettiin myös osittain uudelleen tiettyjen Kiinasta peräisin olevien sitrushedelmävalmisteiden ja -säilykkeiden (mandariinien jne.) tuontia koskeva polkumyyntitutkimus edellä mainitun tuomioistuimen tuomion täytäntöönpanemiseksi.

(20)

Ilmoituksessa todettiin, että uudelleenaloittaminen koskee vain mahdollisen vertailumaan valintaa ja mahdollisen polkumyyntimarginaalin laskemisessa käytetyn normaaliarvon määrittämistä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(21)

Samassa ilmoituksessa myös kaikkia asianomaisia osapuolia pyydettiin esittämään näkökantansa sekä toimittamaan tiedot ja näyttö sellaisten markkinataloutta toteuttavien kolmansien maiden käytettävyydestä, jotka voitaisiin valita normaaliarvon määrittämiseksi perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti, mukaan luettuina Israel, Swasimaa, Thaimaa ja Turkki.

(22)

Komissio ilmoitti asiasta suoraan unionin tuotannonalalle ja sen järjestölle sekä vientiä harjoittaville tuottajille, tavarantoimittajille ja tuojille ja sekä niiden järjestöille, joita asian tiedettiin koskevan, ja kyseisten kolmansien maiden viranomaisille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää kantansa kirjallisesti ja tulla kuulluiksi ilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(23)

Kaikille osapuolille, jotka olivat sitä edellä mainitun määräajan kuluessa pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä, annettiin tilaisuus tulla kuulluiksi.

(24)

Kahdeksan tuojaa ja yksi tuojien järjestö ilmoittautui asianomaisina osapuolina.

(25)

Kiinasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia koskevan väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönoton jälkeen useat asianomaiset osapuolet esittivät kirjallisia huomautuksia. Kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin myös mahdollisuus tulla kuulluiksi.

(26)

Komissio jatkoi lopullisia päätelmiään varten tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista ja tarkistamista. Erityisesti se saattoi loppuun tutkimuksen unionin etuun liittyvistä näkökohdista. Tähän liittyen tehtiin tarkastuskäyntejä seuraavien etuyhteydettömien unionin tuojien toimitiloihin:

(27)

Kaikille osapuolille ilmoitettiin niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin suositella lopullisen polkumyyntitullin käyttöönottoa Kiinasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa ja väliaikaisen tullin vakuutena olevien määrien lopullista kantamista. Osapuolille annettiin myös määräaika, jonka kuluessa ne voivat tehdä tästä päätelmien ilmoittamisesta johtuvia huomautuksia.

(28)

Eräät tuojat ehdottivat kaikkien asianomaisten osapuolten yhteisen kokouksen järjestämistä perusasetuksen 6 artiklan 6 kohdan nojalla; yksi niistä kuitenkin kieltäytyi.

(29)

Kaikkia asianomaisten osapuolten esittämiä suullisia ja kirjallisia huomautuksia tarkasteltiin, ja ne otettiin huomioon soveltuvin osin.

(30)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönotosta ilmoittamisen jälkeen kaksi etuyhteydetöntä EU:n tuojaa väitti, että tietyntyyppiset mandariinit olisi jätettävä tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän ulkopuolelle joko niiden makeusasteen tai vientipakkauksen takia. Tältä osin todetaan, että väitteiden tueksi ei esitetty mitään tarkistettavissa olevaa tietoa, joka osoittaisi kyseisten tyyppisillä mandariineilla olevan ominaisuuksia, jotka erottaisivat ne tarkasteltavana olevasta tuotteesta. Pakkauksissa olevia eroja ei myöskään voida pitää ratkaisevana tekijänä määriteltäessä tarkasteltavana olevaa tuotetta erityisesti siksi, että pakkausmuodot on jo otettu huomioon tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmässä väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 16 kappaleen mukaisesti. Tämän vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(31)

Toimenpiteitä sovelletaan tuotteeseen, joka määriteltiin alkuperäisessä asetuksessa seuraavasti: Kiinasta peräisin olevat CN-koodeihin 2008 30 55, 2008 30 75 ja ex 2008 30 90 (Taric-koodit 2008309061, 2008309063, 2008309065, 2008309067, 2008309069) kuuluvat valmistetut tai säilötyt lisättyä alkoholia sisältämättömät, myös lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältävät mandariinit (myös tangeriinit ja satsumat), klementiinit, wilkingit ja niiden kaltaiset sitrushedelmähybridit, sellaisina kuin ne on määritelty CN-nimikkeessä 2008.

(32)

Vertailumaata koskevassa tuomiossa tuomioistuin tulkitsi komission tuomioistuimelle 27 päivänä heinäkuuta 2011 toimittamat tilastot tiedoiksi, jotka koskivat yksinomaisesti tarkasteltavana olevaa tuotetta. Komissio on kuitenkin tutkinut uudelleen kunkin CN-koodin koko laajuuden ja on huomattava, että ne ulottuvat toimenpiteiden kohteena olevaa tuotetta laajemmalle, koska niihin sisältyivät koko CN-koodit 2008 30 55, 2008 30 75 ja 2008 30 90. Tilastotiedot, jotka kattavat vain tarkasteltavana olevan tuotteen tai samankaltaisen tuotteen (CN-koodit 2008 30 55 ja 2008 30 75) edellä mainittujen maiden osalta tutkimusajanjaksolla, ovat seuraavat:

(33)

CN-koodin 2008 30 90 alla tilastoihin sisältyy muitakin tuotteita kuin tarkasteltavana oleva tuote. Tämän seurauksena tähän CN-koodiin kuuluvan samankaltaisen tuotteen tuonnista ei voida tehdä päätelmiä. Sen vuoksi tilastoista ei voida päätellä, että samankaltaista tuotetta tuotiin tutkimusajanjaksolla Israelista tai Swasimaasta merkittäviä määriä.

(34)

Kaksi etuyhteydetöntä EU:n tuojaa kiisti, että otokseen valitut kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat edustaisivat 60:tä prosenttia unioniin suuntautuvasta kokonaisviennistä. Ne eivät kuitenkaan kyenneet toimittamaan varmistettavissa olevaa tietoa, joka antaisi aihetta epäillä niiden otantaa koskevien tietojen paikkansapitävyyttä, jotka yhteistyössä toimineet kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat toimittivat ja jotka on suurelta osin vahvistettu lisätutkimusten aikana. Sen vuoksi tämä väite hylätään.

(35)

Kolme yhteistyössä toiminutta kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa väitti, että niihin etuyhteydessä olevat yritykset olivat tarkasteltavana olevan tuotteen vientiä harjoittavia tuottajia ja että ne pitäisi siksi sisällyttää yhteistyössä toimineita vientiä harjoittavia tuottajia koskevaan liitteeseen. Nämä väitteet katsottiin perustelluiksi, ja asianomaista liitettä päätettiin tarkistaa. Yksi etuyhteydetön EU:n tuoja väitti, että unioniin kauppiaiden kautta kulkevan viennin pitäisi automaattisesti saada hyötyä kiinalaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin sovellettavista toimenpiteistä. Tältä osin huomautetaan, että tässä tapauksessa polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä sovelletaan tuotteisiin, jotka vientiä harjoittavat tuottajat ovat valmistaneet tutkimuksen kohteena olevassa maassa ja jotka viedään unioniin (riippumatta siitä, mikä yritys niillä käy kauppaa), eikä siis yrityksiin, jotka vain käyvät kauppaa. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(36)

Yhteistyössä toiminut kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja ei esittänyt huomautuksia markkinatalouskohtelua koskevista päätelmistä väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen. Koska asiaa koskevia huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 29–33 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(37)

Koska asiaa koskevia huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 34–37 kappaleessa esitetyt yksilöllistä kohtelua koskevat päätelmät vahvistetaan.

(38)

Jotkin tuojat väittivät, että Kiinasta tuleva tuonti on välttämätöntä unionin kysynnän kattamiseksi, vaikkakin yksi tuoja totesi, että Espanjan ja Turkin tuotanto yhteensä olisi riittävä kattamaan unionin markkinatarpeet. Yksi tuoja huomautti, että polkumyyntitullien käyttöönotto kohottaisi merkittävästi tarkasteltavana olevan tuotteen hintaa. Muutkin tuojat toivat esiin hintojen kohoamisen. Tällaisen kohoamisen syyksi yksilöitiin eri tekijöitä, kuten kiinalaisten mandariinien vähentynyt saatavuus unionissa sisäisen kysynnän ja muiden markkinoiden kysynnän, epäonnistuneiden satojen sekä Kiinan työvoiman puutteen vuoksi. Tekijäksi esitettiin myös vähentynyttä kilpailua unionissa (arvioiden mukaan unionissa on enää vain kolme tuottajaa, kun niitä vuonna 2000 oli vielä kahdeksan). Yksi tuoja valitti, että polkumyyntitoimenpiteet suosisivat suuria kauppayhtiöitä sellaisten perinteisten sijaan, jotka ovat käyneet tarkasteltavana olevan tuotteen kauppaa Kiinan kanssa vuosikymmeniä. Tuoja kannatti lisenssijärjestelmää, joka perustuisi vuotta 2001 edeltäviin tietoihin.

(39)

Tuojien ryhmä pyysi, että unionin toimielinten olisi pantava vireille täysin uusi tutkimus eikä aloitettava osittain uudelleen polkumyyntitutkimusta, jonka tuloksena oli otettu käyttöön toimenpiteet, jotka olivat olleet voimassa vertailumaata koskevaan tuomioon asti. Pyyntö perustui siihen, että tuojat eivät pitäneet näyttöä polkumyynnistä tai vahingosta markkinoiden nykytilanteessa riittävänä.

(40)

Toiset tuojat taas vastustivat tutkimusajanjaksoa koskevien tietojen käyttöä, jos olisi laskettava uusi polkumyyntimarginaali. Kyseisten tuojien mukaan olisi käytettävä tuoreimpia tietoja ja etenkin vuosia 2010–2011 ja 2011–2012 ehdotettiin.

(41)

Yksi tuojien ryhmä katsoi, että tutkimuksen osittain uudelleenaloittaminen on vastoin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 266 artiklaa. Näiden tuojien mukaan toista uudelleenaloittamista koskevassa ilmoituksessa mainittuun oikeuskäytäntöön (12) olisi nojauduttava vain, jos toimenpiteet kumotaan tai julistetaan pätemättömiksi virheellisen vahingon määrittämisen vuoksi. Heidän mukaansa ”yhteisön toimielimet eivät tehneet virhettä vahingon määrittämisen vaiheessa vaan jo arvioidessaan, tuotiinko tarkasteltavana olevaa tuotetta polkumyynnillä”. Koska tässä tapauksessa alkuperäinen asetus julistettiin pätemättömäksi normaaliarvon määrittämisen vuoksi, tuojat väittivät, että tämä oikeuskäytäntö ei päde.

(42)

Useat tuojat suosittelivat Turkin käyttämistä vertailumaana. Kuulemisessa yksi tuoja ehdotti yhteyden ottamista Japanin ja Korean viranomaisiin, koska myös näissä maissa on yrityksiä, jotka valmistivat samankaltaista tuotetta tutkimusajanjaksolla.

(43)

Edellä olevassa johdanto-osan 38 kappaleessa esitettyjen monien väitteiden osalta on korostettava, että komissio päätti aloittaa alkuperäisen tutkimuksen uudelleen niin, että se on rajoitettu vain vertailumaan mahdolliseen yksilöimiseen. Se ei määrittänyt uutta tutkimusajanjaksoa, toisin kuin tuomioon johtaneessa asiassa C-458/98 P Industrie des poudres sphériques v. neuvosto (Kok. 2000, s. I-8147). Tämä perustui siihen, että koska polkumyyntitullit olivat olleet käytössä, uuden tutkimusajanjakson aikana kerätyt tiedot olisivat olleet vääristyneitä näiden tullien vuoksi, etenkin vahingon määrittämisen osalta. Komissio katsoo, että osapuolten esiin ottamia seikkoja, joiden mukaan polkumyyntiä ei esiintynyt, voidaan paremmin käsitellä välivaiheen tarkastelun puitteissa perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Alkuperäisessä tutkimuksessa vahingon esiintymistä koskeva analyysi tehdään jälkikäteen tutkimusajanjakson osalta, mutta välivaiheen tarkastelun yhteydessä se tehdään ennakoivasti, koska tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla havaittuihin vahinkoihin vaikuttaa todennäköisesti se, että polkumyyntitulli on käytössä.

(44)

Asianomaisia osapuolia muistutetaan siitä, että jos jokin tuoja tai toinen osapuoli haluaa, että toimenpiteitä tarkastellaan uudelleen täysimääräisesti, sillä on mahdollisuus pyytää välivaiheen tarkastelun vireillepanoa perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Asianomaisilla osapuolilla on tämä mahdollisuus milloin tahansa, koska 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu yhden vuoden kausi lopullisten toimenpiteiden käyttöönotosta on umpeutunut. Jos jokin osapuoli on esittänyt tarkastelua koskevan pyynnön 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti ennen vertailumaata koskevaa tuomiota, komission yksiköt ottavat siihen yhteyttä määrittääkseen, haluaako se viedä pyynnön eteenpäin.

(45)

Osittaisen uudelleenaloittamisen väitetyn lainvastaisuuden osalta on huomattava, että mainittu oikeuskäytäntö ei tarkoita sitä, että osittainen uudelleenaloittaminen voitaisiin toteuttaa vain, jos se koskee unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon määrittämistä. Asiassa T-2/95 ja C-458/98 P selkeytettiin sitä, että ”sellaisen säädöksen kumoaminen, jolla päätetään useita vaiheita käsittävä hallinnollinen menettely, ei välttämättä johda riidanalaisen säädöksen antamista edeltävän koko menettelyn pätemättömäksi toteamiseen, riippumatta kumoamistuomion aineellisista tai menettelyä koskevista perusteluista” (13). Sen vuoksi ei ole relevanttia, liittyykö asetuksen kumoaminen tai pätemättömäksi julistaminen vahingon määrittämiseen vai normaaliarvon määrittämiseen.

(46)

Tutkimusajanjaksoa koskevien tietojen käytön osalta on muistettava, että toinen uudelleenaloittamista koskeva ilmoitus liittyi alkuperäisen tutkimuksen osittaiseen uudelleenaloittamiseen eikä uuteen tutkimukseen. Sen vuoksi vain tutkimusajanjaksoa koskevat tiedot voivat olla relevantteja ja niitä olisi tarkasteltava, etenkin kun vertailussa käytetyt vientihinnat liittyvät myös kyseiseen kauteen. Sen vuoksi väitteet, joiden mukaan olisi käytettävä tuoreempia tietoja, on hylättävä.

(47)

Edellä olevassa 16 kappaleessa tarkoitetussa tuomiossa tuomioistuin viittasi nimenomaisesti neljään maahan, joista Eurostatin tietojen mukaan olisi ollut CN-koodeihin 2008 30 55, 2008 30 75 ja ex 2008 30 90 luokiteltua merkittävää tuontia unioniin. Nämä maat ovat Israel, Swasimaa, Thaimaa ja Turkki. Tämän vuoksi komissio otti yhteyttä näiden maiden viranomaisiin niiden Euroopan unionin edustustojen kautta. Kaikkiin otettiin yhteyttä ennen tutkimuksen osittaista uudelleenaloittamista ja jälleen uudelleenaloittamisen aikaan. Kyseisiä edustustoja sekä Euroopan unionin edustustoja kyseisissä neljässä maassa pyydettiin yksilöimään mahdollisia samankaltaisen tuotteen kotimaisia tuottajia ja avustamaan niiden saamisessa toimimaan yhteistyössä.

(48)

Swasimaan ja Thaimaan edustustoihin Euroopan unionissa otettiin yhteyttä kahdesti, mutta niiltä ei saatu vastauksia. Israelin ja Turkin edustustoilta saatiin vastaukset. Turkin edustusto toimitti kuuden väitetyn tuottajan osoitteet, ja Israelin edustusto ilmoitti komission yksiköille, että samankaltaista tuotetta ei tuotettu Israelissa lainkaan tutkimusajanjaksolla (eikä siellä ole tälläkään hetkellä tällaista tuotantoa).

(49)

Kaikkiin kuuteen turkkilaiseen tuottajaan otettiin yhteyttä, viiteen niistä kahdesti. Kolmelta ei saatu vastausta lainkaan ja toiset kolme ilmoittivat tutkijoille, että ne eivät tuottaneet samankaltaista tuotetta tutkimusajanjaksolla. Vaikka yritykset tarjoutuivat toimimaan yhteistyössä, ne eivät tämän vuoksi pystyneet toimittamaan komissiolle tarvittavia tietoja. Asiaan saatiin tukea saksalaiselta tuojalta, jolla oli tuotantoetuja Turkissa ja jonka toimittamassa kannanotossa todettiin, että Turkissa ei ollut tutkimusajanjaksolla samankaltaisen tuotteen tuotantoa.

(50)

Vaikka Thaimaan edustustolta ei saatu vastausta, kahteen thaimaalaiseen yritykseen, joiden ajantasaiset osoitteet saatiin Bangkokissa olevan Euroopan unionin edustuston kautta, otettiin myös yhteyttä, molempiin kahdesti. Näihin kahteen tuottajaan oli otettu yhteyttä jo alkuperäisessä tutkimuksessa, mutta tuolloin ne eivät toimineet yhteistyössä. Tällä kerralla toinen tuottajista ei vastannut lainkaan kahteen pyyntöön ja toinen vastasi, ettei se aikonut toimia yhteistyössä tutkimuksessa.

(51)

Huolimatta komission pyrkimyksistä Swasimaan Euroopan unionissa sijaitsevan edustuston ja Swasimaassa sijaitsevan Euroopan unionin edustuston kautta Swasimaassa toimivia tuottajia ei ollut mahdollista yksilöidä.

(52)

Yhteistyöhalukkuutta tiedusteltiin myös Japanin ja Korean tasavallan viranomaisilta (ks. johdanto-osan 42 kappaleessa esitetty ehdotus), ja samaan aikaan Euroopan unionin edustustoja kyseisissä maissa pyydettiin yksilöimään mahdollisia samankaltaisen tuotteen paikallisia tuottajia. Korean viranomaiset eivät vastanneet, mutta komissio onnistui Korean tasavallassa sijaitsevan EU:n edustuston kautta saamaan samankaltaisen tuotteen mahdollisen tuottajan nimen ja osoitteen Korean tasavallassa. Tuottajaan otettiin yhteyttä, mutta se ei vastannut yhteistyötä koskevaan pyyntöön.

(53)

Japanin viranomaiset ottivat yhteyttä mahdollisiin japanilaisiin tuottajiin, mutta viranomaisten mukaan nämä yritykset eivät halunneet toimia yhteistyössä menettelyssä eivätkä halunneet yhteystietojaan toimitettavan komissiolle.

(54)

Kun otetaan huomioon osapuolten esittämät huomautukset, niiden analyysi ja – komission yksiköiden merkittävistä pyrkimyksistä huolimatta – kolmansien maiden mahdollisten tuottajien yhteistyön puute, pääteltiin että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaista normaaliarvoa kolmannessa maassa, joka on markkinatalousmaa, käytettävän hinnan tai laskennallisen arvon perusteella, ei voitu määrittää.

(55)

Normaaliarvo määritettiin siis unionin tuotannonalan toimittamien tietojen perusteella. Kyseiset tiedot tarkistettiin yhteistyössä toimineiden unionin tuottajien toimitiloissa.

(56)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen kaikki kolme kiinalaista otokseen valittua yhteistyössä toiminutta vientiä harjoittavaa tuottajaa ja kaksi etuyhteydetöntä unionin tuojaa kyseenalaistivat unionin tuotannonalan hintojen käytön normaaliarvon laskemisessa. Ne esittivät, että normaaliarvo olisi pitänyt laskea Kiinan tuotantokustannusten perusteella niin, että otetaan huomioon unionin ja Kiinan markkinoiden eroihin liittyvät mahdolliset aiheelliset oikaisut.

(57)

On muistettava, että olisi perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan säännösten vastaista käyttää tietoja, jotka on saatu maasta, joka ei ole markkinatalousmaa, ja varsinkin yrityksiltä, joille ei ole myönnetty markkinatalouskohtelua. Sen vuoksi tämä väite hylätään. Väitettiin myös, että kaikista muista tuojamaista saatujen hintatietojen tai asiaa koskevien julkaistujen tietojen käyttäminen olisi voinut olla vertailumaan yhteistyön puuttuessa järkevä ratkaisu. Tällaisten yleisten tietojen – toisin kuin komission käyttämien tietojen – paikkansapitävyyttä ei kuitenkaan olisi voitu tutkia ja ristiintarkistaa perusasetuksen 6 artiklan 8 kohdan säännösten mukaisesti. Sen vuoksi tämä väite hylätään. Muita sellaisia väitteitä ei esitetty, joiden perusteella olisi voitu kyseenalaistaa se, että komission käyttämät menetelmät ovat perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisia ja erityisesti se, että ne muodostavat tässä tapauksessa ainoan mahdollisen järkevän perustan normaaliarvon laskemiselle.

(58)

Koska muita huomautuksia ei saatu ja komission yksiköiden merkittävistä pyrkimyksistä huolimatta yhteistyössä toimivaa vertailumaan tuottajaa ei löydetty eikä ollut mahdollista saada tietoja vertailumaan tuottajalta tutkimusajanjaksolta, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 38–45 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(59)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen eräs kiinalainen otokseen valittu yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja esitti, että sen vientihintaa olisi oikaistava tiettyjen kustannustekijöiden (eritoten merirahtikustannusten) huomioon ottamiseksi. Tältä osin todettiin, että asia oli käsitelty paikan päällä suoritetun tarkastuksen aikana sekä asianomaisen yrityksen että muiden otoksessa mukana olevien yritysten osalta. Tuolloin kukin yritys toimitti tiedot kyseisistä kustannuksistaan. Yrityksen nyt esittämä määrä on sen alun perin ilmoittamaa huomattavasti suurempi. Todettiin, että tämä uusi väite perustuu pelkästään huolitsijan ilmoitukseen eikä heijasta todelliseen liiketapahtumaan liittyviä tietoja. Yksikään muista otokseen kuuluvista vientiä harjoittavista tuottajista ei kyseenalaistanut merirahdin osalta käytettyjä lukuja. Väitettä ei edes voida tarkistaa, koska se esitettiin myöhässä. Vaadittu oikaisu ei myöskään liity asiakirjoissa jo oleviin tietoihin. Komissio on kuitenkin väitteen johdosta tarkistanut kyseisten kustannusten määrän, koska niiden merkitys yrityksen ilmoittamille EU:hun suuntautuvan viennin liiketapahtumille on suuri. Komissio tuli siihen johtopäätökseen, että on tarkoituksenmukaisempaa käyttää kaikkien otokseen kuuluvien kiinalaisyritysten osalta keskimääräistä merirahtikustannusta, joka on tarkistettu paikan päällä. Näin ollen yrityksen vientihintaa oikaistiin vastaavasti.

(60)

Eräs toinen kiinalainen otokseen kuuluva yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja huomautti vientihintansa laskelmissa olevan kaksi laskuvirhettä, jotka liittyvät sen ilmoittamiin vientitapahtumiin. Väite katsottiin perustelluksi, ja tuottajan vientihinta korjattiin asianmukaisesti.

(61)

Koska tältä osin ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 46 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(62)

Koska tältä osin ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 47 ja 48 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(63)

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen lopulliset polkumyyntimarginaalit prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana ilmaistuna ovat seuraavat:

Kaikki muut yritykset: 139,4 prosenttia.

(64)

Asianomaiset viejät ja ryhmä tuojia vastustivat osittaista uudelleenaloittamista ennen asiassa C-338/10 annettavan tuomion ilmoittamista. Ne väittivät, että tutkimuksen uudelleenaloittaminen sillä välin, kun alkuperäisen asetuksen pätevyys oli kiistanalaista ja – osapuolten näkemyksen mukaan – säädös todennäköisesti julistettaisiin pätemättömäksi, on vastoin suhteellisuusperiaatetta ja hyvän hallinnon periaatetta Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan mukaisesti, koska se asetti tarpeettomasti suhteettoman rasitteen asianomaisille osapuolille, joiden täytyi uhrata merkittäviä taloudellisia ja henkilöresursseja uudelleenaloitettuun menettelyyn.

(65)

Samat osapuolet väittivät myös, että tutkimuksen uudellenaloittaminen ennen muutoksenhakuasiassa C-195/11P annettua tuomiota oli ennenaikaista ja vastoin SEUT-sopimuksen 266 ja 264 artiklaa sekä tuomioistuimen perussäännön 60 artiklan 2 kohtaa, koska komissio väitetysti odotti valituksensa ratkeavan omaksi edukseen. Tällainen vireillepano on ristiriidassa komission ja neuvoston sekä komission ja tuomioistuimen välisen suhteen kanssa ja heikentää oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin. Asianomaiset tuojat vaativat, että komissio odottaa tuomioistuimen lopullista päätöstä ennen kuin se aloittaa uudelleen polkumyyntimenettelyn kyseisen tuomion panemiseksi täytäntöön.

(66)

Asianomaiset viejät ja tuojien ryhmä väittivät, että uudelleenaloittaminen rikkoi perusasetuksen 3 artiklaa, koska se perustui tutkimusajanjaksolla (eli 1 päivänä lokakuuta 2006 ja 30 päivänä syyskuuta 2007 välillä) eikä tuoreemmalla kaudella kerättyihin tietoihin.

(67)

Tuojien ryhmä kiisti komission käytöksen oikeudenmukaisuuden ja puolueettomuuden Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdan mukaisesti sillä perusteella, että komissio väitteen mukaan hylkäsi unionin tuojien pyynnön täyden välivaiheen tarkastelun vireillepanosta, vaikka Eurostatin viralliset tiedot osoittivat tuontihinnan kestävän ja pysyvän kohoamisen.

(68)

Asianomaiset viejät ja tuojien ryhmä väittivät, että uudelleenaloittaminen oli tuomittu epäonnistumaan siitä syystä, että puolustusoikeuksien rikkomista ja perusteluvelvollisuuksien noudattamatta jättämistä lopullista polkumyyntitullia koskevassa asetuksessa ei voida oikaista erikseen ja taannehtivasti. Ne väittivät erityisesti, että asianomaisten osapuolten puolustautumisoikeus olisi täytynyt suojata käynnissä olevassa polkumyyntimenettelyssä eli ennen toimenpiteen hyväksymistä ja asianmukaiset perustelut lopullista polkumyyntitullia koskevassa asetuksessa olisi täytynyt toimittaa viimeistään alkuperäisen asetuksen hyväksymisen yhteydessä.

(69)

Lisäksi väitettiin, että säädös, joka perustuu riittämättömiin perusteluihin, on tehoton alusta lähtien ja pysyy sellaisena, ja tarkoitetusta toimenpiteestä voi tulla tehokas vasta, kun annetaan uusi säädös, jossa on asianmukaiset perustelut.

(70)

Asianomaiset viejät ja tuojien ryhmä väittivät, että ilmoittaminen ei ollut riittävää korjaamaan oikeudellisia virheitä, jotka yleinen tuomioistuin toi esiin, jäljempänä esitetyistä syistä.

(71)

Asianomaiset viejät sekä tuojien ryhmä väittivät, että yleisen tuomioistuimen toteama unionin lainsäädännön rikkomus vaikutti kaikkiin päätelmiin ja vahinkomarginaalin laskentatulokseen, mikä edellytti uuden prosessin käynnistämistä tuoreimpien vahinkotietojen huomioon ottamiseksi.

(72)

Samat osapuolet väittivät myös, että komissio ei onnistunut tunnistamaan oikein rikkomuksensa laajuutta ja seurauksia. Väitteen mukaan yleisen tuomioistuimen toteamat oikeudelliset rikkomukset – toisin kuin komissio tulkitsi – eivät liittyneet pelkästään laskelmiin, jotka koskivat kiinalaisten tuotteiden tuontikustannusten (tuonnin jälkeisten kustannusten) ja unionin tuottajien tuottamien tuotteiden kuljetuskustannusten 2 prosentin nostamista. Asianomaiset tuojat väittivät, että rikkomukset liittyivät vähintäänkin koko vahinkomarginaalien määrittämiseen.

(73)

Tässä yhteydessä väitettiin, että uudelleenaloittamisen yhteydessä lähetetyssä ilmoituksessa ei käsitelty kaupan portaan tasojen vertailtavuutta eikä sitä, miten komission valitsema menetelmä tuontihintojen ja unionin hintojen vertailuun oli perusteltua markkinaympäristö huomioon ottaen eli kilpailevatko unionin tuottajien tuottamat tuotteet ja tuodut tavarat itse asiassa keskenään ”Hampurissa sijaitsevassa tuojien varastossa”. Asianomaiset viejät ja tuojien ryhmä väittivät, että uudelleenaloittamisen yhteydessä kaupan portaan määrittämistä koskevat tiedot ovat aivan liian yleisluonteisia, jotta osapuolet voisivat ymmärtää, miksi tuontihintojen ja unionin tuotannonalan hintojen vertailu tehtiin samassa kaupan portaassa, ja ilmoituksessa jätettiin suureksi osaksi selittämättä tekijät, jotka tulivat esiin tutkimuksessa, jonka perusteella laskelmat tehtiin. Siinä ei käsitelty sitä, miksi kyseinen 2 prosentin nostaminen, johon ei sisältynyt myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia eikä tuojien voittomarginaalia, oli aiheellinen, jotta saatiin unionin tuottajien myyntihinnoista vertailukelpoiset vientiä harjoittavien kiinalaisten tuottajien tuontihintojen kanssa.

(74)

Samat osapuolet väittivät, että minkäänlaisia päätelmiä ei tehty siitä olettamuksesta, että unionin tuottajat myivät tuotteet pelkästään tuojien kautta. Lisäksi väitettiin, että valittua kaupan porrasta koskevat perustelut, joiden mukaan unionin tuottajat myivät yksinomaisesti tuojille, hylättiin koska ilmoitettujen tietojen mukaan vain 62 prosenttia unionin tuottajien myynnistä tapahtui riippumattomille tuojille. Osapuolet väittivät, että komissio vaikutti jättävän huomiotta sen seikan, että väitetysti 38:aa prosenttia unionin tuotannosta ei ollut myyty tuojien kautta, mikä merkitsee sitä, että tämän myynnin osalta tuodut tuotteet kilpailivat kaupan eri portaassa. Väitteen mukaan komission tämän myynnin osalta käyttämä menetelmä vahinkomarginaalin määrittämiseksi oli epäasianmukainen, koska tuojien hintoja olisi pitänyt oikaista lisäämällä niihin tuonnin jälkeiset kustannukset, myynti-, yleis- ja hallintokulut sekä riippumattoman tuojan asianmukainen voittomarginaali. Näiden oikaisujen perusteella vahinkomarginaali olisi alentunut 38 prosentissa unionin tuotteista, mikä olisi johtanut vahinkomarginaalin yleiseen alenemiseen ja näin ollen polkumyyntitullien merkittävään alenemiseen.

(75)

Tämän vuoksi osapuolet väittivät, että komissio ei käyttänyt koko tuontia koskevan vahinkomarginaalin määrittämiseksi asianmukaista menetelmää, jossa olisi otettu huomioon tosiasialliset markkinaolosuhteet. Väitteen mukaan unionin tuottajien tuotteiden myyntiä olisi pitänyt kohdella eri tavalla vahinkomarginaalin määrittämistä varten, kun otetaan huomioon unionin tuottajien eri myyntikanavat.

(76)

Osapuolet kehottivat komissiota toimittamaan kauppavirtojen ja niihin liittyvien määrien osalta tarkistetun näytön yksityiskohtaisen kuvauksen ja analyysin, joka tukee sen päätelmiä, ja ilmoittamaan merkitykselliset tiedot, jotka eivät ole luottamuksellisia.

(77)

Tuojien ryhmä kiisti myös ”stereotyyppisen viittauksen” tietojen luottamuksellisuuteen, minkä vuoksi vientiä harjoittavat tuottajat ja unionin tuojat eivät saaneet nähtäväkseen asiaan liittyviä tarpeellisia lähteitä, jotta ne olisivat voineet määrittää, oliko kiistanalainen oikaisu – markkinoiden rakenne huomioon ottaen – asianmukainen sikäli, että se mahdollisti vientihinnan ja unionin tuotannonalan hinnan vertailun samassa kaupan portaassa. Asianomaiset tuojat esittivät, että yleinen tuomioistuin tuki tätä väitettä Xinshiji-tuomion 86 kappaleessa.

(78)

Asianomaiset viejät vastustivat unionin tuotannonalan noudettuna lähettäjältä -myyntihintojen korottamista niin, että niihin sisällytetään toimituskustannukset tuojan varastolle, koska se on vastoin sisämarkkinoiden periaatetta eikä kaupan suojatoimenpiteiden tarkoituksena ole korjata unionin tuotannonalan kustannushaittoja, jotka johtuvat sen tuotantolaitosten sijainnista.

(79)

Asianomaiset viejät ja tuojien ryhmä väittivät, että komission olisi pitänyt ottaa huomioon se, että tuojilla oli suuremmat jälleenlaivauskustannukset, koska kiinalaiset tuotteet toimitettiin konteissa, kun taas unionin tuottajien tuottamat tuotteet olivat kuormalavoilla rekkakuljetusta varten, minkä vuoksi ne voitiin lähettää välittömästi edelleen asiakkaille ilman muuta käsittelyä, mikä alensi käsittelykustannuksia 50 prosenttia eli 7 euroa/tonni.

(80)

Tuojien ryhmä väitti, että komissio ei ottanut huomioon niiden unionin tuotannonalan tuotteiden osalta, joiden jakelusta vastasi tuoja, että unionin tuotannonalan tuotteiden kuljetuskustannukset tuojien varastoon aiheutuivat vain, jos säilötyt mandariinit oli ”fyysisesti” asetettu saataville kyseisen tuojan varastossa. Tosiasiassa kuitenkin unionin tuottajat toimittivat suurimman osan tuojien kautta myymistään tuotteista suoraan tuojien asiakkaille. Tämän väitettiin tuoneen merkittäviä kustannusetuja unionin tuottajille verrattuna tuotuihin tuotteisiin, ja jos se olisi otettu asianmukaisesti huomioon, tulokseksi olisi saatu pienempi vahinkomarginaali kuin se, joka määritettiin komission laskentamenetelmällä.

(81)

Tuojien järjestö ja jotkin tuojat kiistivät luvun (90 euroa), jota käytettiin kuljetuskustannusten laskentaperusteena. Osapuolet väittivät, että valitut kuljetuskustannukset olivat liian korkeat ja koskivat todennäköisesti rekkakuljetuksia. Osapuolten toimittamien tietojen mukana suurin osa tuotteista kuitenkin kuljetettiin laivoilla, mikä on paljon edullisempi kuljetusmuoto.

(82)

Osapuolet pyysivät selitystä sille, miksi terminaalikäsittelymaksut ja rekkakuljetuskustannukset tuojien tiloihin oli sisällytetty tuonnin jälkeisiin kustannuksiin.

(83)

Väitteestä, jonka mukaan tutkimusta ei olisi pitänyt aloittaa uudelleen sinä aikana, kun alkuperäisen asetuksen pätevyyttä käsiteltiin asiassa C-338/10 (ks. johdanto-osan 64 kappale), komissio selitti, että se toimi lainmukaisuusolettaman mukaisesti.

(84)

Väitteitä, jotka koskevat käsittelyn ennenaikaista uudelleenaloittamista odotettaessa tuomiota muutoksenhakuasiassa C-195/11P (ks. johdanto-osan 65 kappale), komissio pitää perusteettomina, kun otetaan huomioon, että uudelleenaloittaminen perustui yleisen tuomioistuimen päätelmiin. Muutoksenhakuasia on lisäksi peruutettu tällä välin.

(85)

Uutta tutkimusta koskevista väitteistä on korostettava, että osittaisen uudelleenaloittamisen tavoitteena on korjata vain puolustautumisoikeuksien rikkominen, jonka yleinen tuomioistuin toi esiin, eikä aloittaa uudelleen koko menettelyä. Komissio antaa kuitenkin asianomaisille osapuolille ohjeeksi, että niillä on mahdollisuus pyytää välivaiheen tarkastelun vireillepanoa perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti, jos ne haluavat toimielinten varmentavan esitetyn väitteen siitä, että tuoreempien tietojen perusteella vahinkoa ei enää esiinny.

(86)

Väitteestä, jonka mukaan vahinkoanalyysin olisi pitänyt perustua tuoreempiin tietoihin (ks. johdanto-osan 66 kappale), on huomattava, että kaikkiin tuoreempiin tietoihin vaikuttaa se, että polkumyyntitulli on ollut käytössä. Sen vuoksi asianmukainen väline tuoreempien tietojen analysoimiseksi on perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdassa säädetty välivaiheen tarkastelu eikä uusi tutkimus (ks. myös johdanto-osan 43 kappale).

(87)

Menettelyn oikeudenmukaisuuteen ja puolueettomuuteen liittyvät epäilykset (ks. 67 johdanto-osan kappale) perustuvat väärinymmärrykseen, jonka mukaan komissio hylkäsi välivaiheen tarkastelua koskevan pyynnön. Komission yksiköt ilmoittivat asianomaisille osapuolille 6 päivänä syyskuuta 2011 päivätyllä kirjeellä, että kyseiseen päivään mennessä toimitettujen tietojen perusteella ei voida tehdä päätöstä siitä, voidaanko tarkastelu panna vireille. Lisäselvityksiä tai -näyttöä vaativat kohdat tuotiin esiin. Osapuolille ilmoitettiin tästä 29 päivänä helmikuuta 2012 järjestetyssä kuulemisessa, ja niitä kehotettiin jatkamaan keskusteluja asianomaisen komission yksikön kanssa. Komission yksiköt ilmoittavat niille, että ne voivat viedä pyyntönsä eteenpäin tämän asetuksen voimaantulopäivästä. Perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdassa säädettyä yhden vuoden kautta ei sovelleta tässä tapauksessa, koska se olisi vastoin sen tavoitetta eli sitä, että alkuperäisen tutkimusajanjakson ja välivaiheen tarkastelun väliin olisi jäätävä tietty vähimmäisaika. Tässä tapauksessa vähimmäisaikaa on noudatettu.

(88)

Puolustusoikeuksien rikkomisen taannehtivaa korjaamista koskevan väitteen osalta (ks. johdanto-osan 68 kappale) komissio katsoo, että yleisen tuomioistuimen tuomion seurauksena tutkimus on aloitettu uudelleen siltä kohdin, jossa lainvastaisuus tapahtui. Osapuolilla on nyt mahdollisuus harjoittaa oikeuksiaan siltä osin kuin ne estettiin, kuten yleinen tuomioistuin vahvisti. Lisäksi tullit otetaan käyttöön ainoastaan tulevaisuudessa. Tätä taustaa vasten komissio katsoo, että kyseessä ei ole osapuolten väittämä taannehtiva korjaaminen, minkä vuoksi osapuolten tämä väite on hylättävä.

(89)

Riittämättömiä perusteluja koskevan väitteen osalta (ks. johdanto-osan 69 kappale) voidaan todeta, että uudelleenaloittamisen tarkoituksena on juuri korjata perustelujen puute ja esittää uuden säädöksen pohjaksi kattavat perustelut. Sen vuoksi katsotaan, että osapuolten tähän väitteeseen on vastattu.

(90)

Tuomion soveltamisalan osalta (ks. johdanto-osan 72 kappale) uudelleenaloittamisen tarkoituksena on määrittää asianmukainen kaupan porras ja erityisesti selventää, miksi cif-vientihinnan tuonnin jälkeisten kustannusten oikaisu oli välttämätön sen varmistamiseksi, että vientihinnan ja unionin tuotannonalan hinnan vertailu tehtiin samassa kaupan portaassa. Sen vuoksi osapuolten väitteet on hylättävä.

(91)

Ilmoitusasiakirjan (päivätty 5 päivänä joulukuuta 2011) puutteellisuutta koskevista väitteistä tässä tapauksessa sovelletun kaupan portaan selityksen osalta (ks. erityisesti johdanto-osan 73–76 kappale) voidaan todeta, että osapuolille toimitettiin lisätietoja ja -selvityksiä useaan otteeseen, esimerkiksi 5 päivänä joulukuuta 2011 päivätyn ilmoitusasiakirjan kohdissa 4 ja 5 sekä 29 päivänä helmikuuta 2012 järjestetyssä kuulemisessa.

(92)

Asian selventämiseksi lopullisesti kaupan porrasta koskevat päätelmät tiivistettynä ovat seuraavat: i) Tutkimuksessa kävi ilmi, että säilykemandariineja tuotetaan vain yhdellä Espanjan alueella (Valencia) ja myydään pääasiassa Saksassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Saksaan ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan suuntautuvan unionin myynnin osuudeksi vahvistettiin 62 prosenttia unionin kokonaismyynnistä. ii) Tarkistettujen tietojen perusteella vahvistettiin, että tutkimusajanjaksolla unionin tuottajat ja kiinalaiset viejät myivät pääasiassa samoille asiakkaille eli kauppiaille tai jakelijoille. iii) Näistä syistä hintavertailu vientiä harjoittavien tuottajien tuonnin ja unionin tuottajien myynnin välillä tehtiin vientiä harjoittavien tuottajien osalta rajalla (cif-hinta) ja unionin tuottajien osalta tehtaalla (noudettuna lähettäjältä) oikaistuna tuojien varastojen tasolle. iv) Menetelmä edellytti seuraavia oikaisuja: kiinalaisten cif-vientihintojen tuonnin jälkeisten kustannusten oikaisu tavaroiden saattamiseksi satamasta tuojien varastoihin; oikaisu vahvistettiin 2 prosenttiin ja se perustui kerättyihin ja tarkistettuihin laskuihin; asiaa koskevat laskelmat esitettiin asianomaisille osapuolille 5 päivänä joulukuuta 2011 päivätyn ilmoitusasiakirjan liitteessä. Unionin noudettuna lähettäjältä -hintoja korotettiin niin, että niissä näkyivät rahtikustannukset tavaroiden saattamisesta tuottajilta (Valencia) tuojien tiloihin (Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta). Rahtia koskeva oikaisu laskettiin Valenciasta Hampuriin vahvistettujen kuljetuskustannusten perusteella. Koska kaikkea unionin tuottajien myyntiä ei toimitettu Saksaan ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, keskiarvoa alennettiin niin, että otettiin huomioon Saksaan ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan suuntautuneen myynnin osuus (62 %) ja suoran myynnin osuus.

(93)

Unionin tuottajien suoran myynnin osuus oli 2–12 prosenttia tutkimusajanjaksolla. Tarkkaa prosenttilukua ei voida ilmoittaa luottamuksellisuussyistä.

(94)

Lisäksi väitettiin, että olisi pitänyt kehittää eriytetty lähestymistapa asianmukaisen kaupan portaan määrittämiseen unionin tuottajien suoran myynnin osalta (ks. johdanto-osan 72 kappale). Tältä osin on huomattava, että tarkistettujen päätelmien perusteella mitään kiinalaisesta tuonnista ei myyty suoraan tutkimusajanjaksolla. Koska kiinalaisilla viejillä ei ollut vastaavaa suoraa myyntiä, ei ollut mahdollista kehittää eriytettyä lähestymistapaa, jolla olisi määritetty kaupan porras unionin tuottajien suoran myynnin osuuden osalta. Vahinkomarginaalin laskemista varten sen sijaan unionin tuottajien suora myynti oikaistiin takaisin noudettuna lähettäjältä -tasolle ja siihen sovellettiin rahtia koskevaa oikaisua, joka kuvattiin johdanto-osan 92 kappaleen iv kohdassa. Tällä perusteella osapuolten väitteet on hylättävä.

(95)

Osapuolten väitteestä, jonka mukaan cif-vientihinnan oikaisuun olisi pitänyt sisällyttää myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset ja kohtuullinen voittomarginaali (ks. johdanto-osan 73 kappale), voidaan todeta, että jos komissio olisi oikaissut cif-vientihinnan lisäämällä siihen myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset ja voittomarginaalin, tuotujen tavaroiden myynti olisi saatettu vähittäismyyntitasolle. Tällöin kiinalaisten vientihintojen ja unionin myyntihintojen vertailu olisi tehty eri kaupan portaassa. Tällä perusteella osapuolten väitteet on hylättävä.

(96)

Mitä tulee osapuolten väitteeseen, jonka mukaan 5 päivänä joulukuuta 2011 päivätyn ilmoitusasiakirjan perusteella unionin tuottajien myynnistä tutkimusajanjaksolla 38 prosenttia oli suoraa myyntiä (ks. johdanto-osan 74 kappale), osapuolille selitettiin 29 päivänä helmikuuta 2012 järjestetyssä kuulemisessa, että päätelmä oli virheellinen. Unionin tuotannonalan myyntiä Saksaan ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan kuvaava 62 prosentin luku liittyy myynnin maantieteelliseen jakautumiseen, eikä sillä ole merkitystä asiakkaan tyypin eikä näin ollen suoran myynnin tunnistamisen osalta. Tästä tosiseikasta voidaan ainoastaan päätellä – mikä on vahvistettukin – että unionin tuottajien muu, 38 prosentin myynti tapahtui muualle kuin Saksaan ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Koska osapuolten olettamus unionin tuottajien 38 prosentin myynnin kaupan portaasta on virheellinen, tähän olettamukseen perustuva väite, joka koskee vahinkomarginaalin uudelleenlaskemista, on myös hylättävä.

(97)

Kauppavirtojen ja niihin liittyvien määrien yksityiskohtaista ilmoittamista (ks. johdanto-osan 76 kappale) koskevasta väitteestä on muistettava, että tässä tapauksessa kaupan portaan määrittämiseksi valittavan menetelmän taustalla olevia tosiseikkoja ja lukuja on käsitelty 5 päivänä joulukuuta 2011 päivitetyn ilmoitusasiakirjan kohdissa 3–7. Osapuolia kehotetaan tutustumaan näihin tietoihin samoin kuin 29 päivänä helmikuuta 2012 järjestetyssä kuulemisessa esitettyihin selityksiin. Perustana olevia kauppavirtoja selitetään selvyyden vuoksi yksityiskohtaisesti johdanto-osan 92 kappaleessa.

(98)

Väitteestä, joka koskee ”stereotyyppistä viittausta” tietojen luottamuksellisuuteen (ks. johdanto-osan 77 kappale), komissio katsoo, että luottamuksellisina pidetyt tiedot liittyivät i) suoran myynnin prosenttiosuuteen ja ii) tietoihin, joita käytettiin 2 prosentin suuruisen lisäyksen laskentaan tarkastuskäynnillä kerättyjen laskujen ja tietojen perusteella. On huomattava, että laskut ovat luonnostaan luottamuksellisia tietoja. Niistä on esitetty ei-luottamuksellinen tiivistelmä 5 päivänä joulukuuta 2011 päivätyn ilmoitusasiakirjan liitteessä. Suoran myynnin osalta kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja vahvisti 29 päivänä helmikuuta 2012 järjestetyssä yhteisessä kuulemisessa, että tosiasialliset luvut suorasta myynnistä ovat luottamuksellisia tietoja, ja tarjoutui tarkastelemaan asianomaisten osapuolten pyynnöstä, miten tutkimuksesta vastaavat komission yksiköt olivat käyttäneet luottamuksellisissa asiakirjoissa olevia tosiasiallisia tietoja, ja ilmoittamaan osapuolille, oliko tiedot hänen mielestään otettu oikein huomioon päätelmissä. Osapuolet eivät pyytäneet tätä. Näistä syistä komissio katsoo, että vaatimus kaikkien muiden kuin luottamuksellisten tietojen ilmoittamisesta täyttyi. Lisäksi kun otetaan huomioon, että arvioitavana olevat tiedot ovat yli viisi vuotta vanhoja, komissio katsoo, että se voi paljastaa tässä vaiheessa, että suoran myynnin osuus on 2–12 prosenttia.

(99)

Osapuolten väitteestä, joka koskee unionin noudettuna lähettäjältä -myyntihinnan rahtioikaisua (ks. johdanto-osan 78 kappale), komissio katsoo, että kyseinen oikaisu tehtiin tavaroiden saattamiseksi tuojien varastolle eli samaan kaupan portaaseen kuin kiinalaisten viejien. Oikaisu perustui markkinoiden erityisolosuhteisiin; säilykemandariineja tuotetaan vain yhdellä Espanjan alueella (Valencia) ja myydään pääasiassa Saksassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Se tehtiin, jotta voitiin verrata oikeudenmukaisesti vientihintaa ja unionin hintaa samassa kaupan portaassa, eikä siksi, että olisi tasoitettu unionin tuottajien väitettyjä kustannushaittoja, jotka johtuivat niiden tuotantolaitosten sijainnista. Näin ollen osapuolten väite hylättiin.

(100)

Väitteestä, jonka mukaan komission olisi pitänyt ottaa huomioon tuojien korkeammat kustannukset, koska kiinalaiset tuotteet toimitettiin konteissa kun taas unionin tuotannonalan tuotteet oli pakattu kuormalavoille, minkä ansiosta unionin tuottajien käsittelymaksut alenivat (ks. johdanto-osan 79 kappale), on huomattava, että tehdyt oikaisut kattavat vain kustannukset, jotka aiheutuivat tavaroiden saattamisesta tuojien varastolle. Myöhemmät kustannukset, jotka aiheutuvat tavaroiden kuljetuksesta vähittäismyyjille, syntyvät määritetyn kaupan portaan jälkeen eikä niitä sen vuoksi vuoda ottaa huomioon. Tästä syystä osapuolten väite hylätään.

(101)

Väitteestä, jonka mukaan unionin tuottajien kuljetuskustannuksia olisi pitänyt alentaa sellaisten tapausten ottamiseksi huomioon, joissa tuotteet toimitettiin suoraan tuojien asiakkaille (ks. johdanto-osan 80 kappale), on muistettava, että unionin noudettuna lähettäjältä -myyntihinnan rahtioikaisu perustui kerättyjen laskujen perusteella vahvistettuihin kustannuksiin, jotka syntyivät tuotteen fyysisestä toimituksesta varastoon Hampuriin (90 euroa), koska varasto Hampurissa on asianmukainen kaupan porras vientihinnan ja unionin tuotteen hintojen vertaamista varten. Rahtioikaisu ei ole perusteltu sillä perusteella, että se sisältää kaikki unionin tuottajan ja vähittäismyyjän väliset kuljetuskustannukset (jotka olisivat korkeammat kuin varastolle toimittamisesta aiheutuvat kustannukset), vaan sillä perusteella, että tarkasteltavana olevan tuotteen markkinoiden erityisyyden vuoksi varasto Hampurissa on asianmukainen kaupan porras. Tässä yhteydessä osapuolten esiin ottama väite ei ole merkityksellinen.

(102)

Osapuolet väittivät, että sovellettu rahtioikaisu oli liian korkea, koska se perustui rekkakuljetuskustannuksiin (ks. johdanto-osan 81 kappale). On muistettava, että rahtioikaisu perustui fyysisestä toimituksesta Hampuriin aiheutuneista vahvistetuista kustannuksista, joihin sisältyivät sekä rekka- että laivakuljetus. Sen vuoksi osapuolten vaatima oikaisu oli jo sisällytetty laskelmiin, jotka koskevat rahtikustannuksia Hampuriin. Näin ollen ei ollut tarpeen tarkistaa osapuolten kuulemisen aikana toimittamia tietoja, koska alkuperäisessä tutkimuksessa toimituskustannukset Hampuriin oli vahvistettu unionin tuottajien tarkistettujen tietojen perusteella.

(103)

Pyynnön esittäjän huomautuksesta, joka koski tuonnin jälkeisten kustannusten laskemista (ks. 82 johdanto-osan kappale), voidaan todeta, että kuten 5 päivänä joulukuuta 2011 päivätyn ilmoitusasiakirjan kohdassa 9 selitettiin, laskelmiin oli sisällytetty sekä terminaalikäsittelymaksut että rekkakuljetuskustannukset tuojien tiloihin. Terminaalikäsittelymaksuihin ei sisältynyt merirahti- tai vakuutuskustannuksia, koska ne sisältyivät jo cif-hintoihin, jotka kerättiin ja tarkistettiin viejien tiloihin tehtyjen tarkastusten aikana. Näin ollen jos komissio olisi sisällyttänyt nämä kustannukset tuonnin jälkeisten kustannusten laskemiseen, ne olisi otettu huomioon kahteen kertaan.

(104)

Komissio toimitti 5 päivänä joulukuuta 2011 ilmoitusasiakirjan, joka sisälsi tosiseikat ja luvut, joiden perusteella yleinen tuomioistuin kumosi toimenpiteet. Kaikkia asianomaisia osapuolia kehotettiin esittämään huomautuksia.

(105)

Komissio järjesti 29 päivänä helmikuuta 2012 kuulemisen kaikkien osapuolten kanssa, jotka olivat sitä pyytäneet, mukaan luettuna yhteinen kuuleminen asianomaisten viejien kuulemisesta vastaavan neuvonantajan ja tuojien ryhmän kanssa.

(106)

Yksi asianomaisista osapuolista ilmoitti 26 päivänä maaliskuuta 2012 komissiolle, että kun otetaan huomioon asiassa C-338/10 annettu tuomio, se piti osittaista uudelleenaloittamista tuonnin jälkeisten kustannusten osalta tarkoituksettomana.

(107)

Komissio vastasi 17 päivänä heinäkuuta 2012, että kun otetaan huomioon 19 päivänä kesäkuuta 2012 käynnistetty uudelleenaloittaminen, se katsoi, että molemmat osittaiset uudelleenaloittamiset ovat edelleen käynnissä eikä mistään tutkimuksesta ole tullut tarkoituksetonta.

(108)

Yleisen tuomioistuimen Xinshiji-tuomio on pantu täytäntöön esittämällä lisäperusteita, -tietoja ja -selityksiä osapuolille alkuperäisen tutkimuksen uudelleenaloitetuista kohdista. Osapuolille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia ja tulla kuulluksi. Kaikki esiin tuodut väitteet on käsitelty ja otettu asianmukaisesti huomioon.

(109)

Kun otetaan huomioon osapuolten esittämät huomautukset ja niiden analyysi, voidaan päätellä, että osapuolten esiin ottamat väitteet ja tosiseikat eivät osoittaneet, että olisi tarpeen muuttaa kiistettyä vahinkomarginaalin laskentaa.

(110)

Sen vuoksi alkuperäisessä tutkimuksessa määritetty vahinkomarginaali voidaan vahvistaa.

(111)

Edellä esitetyn perusteella pääteltiin, että Xinshiji-tuomion täytäntöönpanon olisi tapahduttava ottamalla uudelleen käyttöön lopullinen polkumyyntitulli pyynnön esittäjien osalta.

(112)

Koska perusteltuja huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 52–54 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(113)

Yksi viejistä väitti, että suojatoimenpiteistä annetussa asetuksessa ja väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa vahvistetun kulutuksen määrän välillä on ero. On korostettava, että kulutuksen määrän ero johtuu pohjimmiltaan siitä, että nykyisessä tutkimuksessa tuotteen määritelmä on erilainen ja että kyseisten kahden tutkimuksen kohteena oli eri määrä jäsenvaltioita. Asiasta ei kuitenkaan saatu uusia perusteltuja tietoja. Näin ollen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 55–57 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan. Tästä seuraa, että myös kulutuksen analyysia koskevat myöhemmät osat vahvistetaan.

(114)

Jotkin asianomaiset osapuolet vastustivat väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 58 kappaleessa olevaa komission toteamusta, jonka mukaan polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin markkinaosuus oli kasvanut. Ne väittivät, että päinvastoin kuin komission päätelmässä esitetään, Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuus oli pienentynyt. Kiinasta tulevan tuonnin määrän ja markkinaosuuden arviot tarkistettiin. Kuten edellä mainitussa kappaleessa todetaan, Kiinan tuonnin markkinaosuus laski ainoastaan yhtenä vuonna. Koko muun tutkitun ajanjakson ajan Kiinan tuonnin markkinaosuus pysyi jatkuvasti suurena. Tämän vuoksi menettelyn väliaikaisessa vaiheessa tehdyt päätelmät vahvistetaan.

(115)

Eräät osapuolet väittivät, että myös tutkimusajanjakson jälkeiset määrät olisi tutkittava sen määrittämiseksi, onko tuonti Kiinasta kasvussa. On huomattava, että Kiinan tuonnin kehityskulku arvioitiin kaudelta 2002/2003–2006/2007 ja selkeää kasvua havaittiin. Perusasetuksen säännösten mukaisesti tutkimusajanjakson jälkeisiä tapahtumia otetaan huomioon vain poikkeustapauksessa. Kuten johdanto-osan 136 kappaleessa todetaan, tutkimusajanjakson jälkeinen tuonnin määrä kuitenkin tutkittiin, ja sen havaittiin olevan huomattava.

(116)

Kolme yhteistyössä toiminutta vientiä harjoittavaa tuottajaa kiisti hintojen alittavuutta koskevat komission päätelmät. Yksi niistä kiisti hintojen alittavuuden laskemisessa käytetyt menetelmät ja vaati niihin oikaisua, jossa tulisivat esiin kauppiaille niiden välillisestä myynnistä aiheutuvat kustannukset. Laskelmia mukautettiin perustelluissa tapauksissa. Tarkistettu vertailu osoitti, että tutkimusajanjaksolla unioniin tuotua kyseessä olevaa tuotetta myytiin unionin markkinoilla hinnoilla, jotka alittivat yhteisön tuotannonalan hinnat 18,4–35,2 prosentilla, kun perustana käytettiin otokseen kuuluvien yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien toimittamia tietoja.

(117)

Kaksi tuojaa ja tuojia edustava järjestö kiistivät väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 79 kappaleessa mainitun säilöntäkauden kestoajan. Ne väittivät, että säilöntäkausi kestää Espanjassa vain kolme kuukautta eikä neljästä viiteen, kuten väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa todetaan. Tämä väite liittyy kuitenkin (luonnostaan vaihtelevaan) satoon ja tuotettuun määrään, eikä sillä missään tapauksessa ole vaikutusta komission yksiköiden analysoimiin vahinkotekijöihin.

(118)

Koska muita perusteltuja tietoja tai väitteitä unionin tuotannonalan tilanteesta ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 63–86 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(119)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen eräät tuojat ja vientiä harjoittavat tuottajat viittasivat väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 83–86 kappaleeseen ja väittivät, että komission vahingon määrää laskiessaan käyttämät tiedot eivät olleet oikeat eivätkä puolueettomasti arvioidut. Ne väittivät, että lähes kaikki vahinkoon liittyvät indikaattorit osoittivat positiivista suuntausta eikä näyttöä vahingosta siis ollut.

(120)

Tältä osin huomautetaan, että vaikka jotkin indikaattorit osoittavat pientä parannusta, unionin tuotannonalan tilannetta on arvioitava kokonaisuudessaan ja ottaen huomioon se, että suojatoimenpiteet olivat voimassa tutkimusajanjakson loppuun asti. Asiaa tarkasteltiin tarkemmin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 51–86 kappaleessa. Syvä rakennemuutosprosessi, jonka nämä toimenpiteet mahdollistivat ja joka johti tuotannon ja kapasiteetin huomattavaan vähenemiseen, olisi normaaleissa oloissa parantanut merkittävästi unionin tuottajien yleistä tilannetta, myös tuotantoa, kapasiteetin käyttöä, myyntiä sekä hintojen ja kustannusten välistä eroa. Sen sijaan määräindikaattorit ovat edelleen heikkoja, varastot kasvaneet huomattavasti ja rahoitusindikaattorit pysyneet negatiivisina tai jopa huonontuneet.

(121)

Tämän perusteella katsotaan, että väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa unionin tuotannonalalle aiheutuneesta vahingosta esitettyjä päätelmiä ei muuteta. Koska asiasta ei esitetty muita perusteltuja tietoja tai väitteitä, päätelmät vahvistetaan lopullisesti.

(122)

Eräät osapuolet väittivät, että Kiinasta tulevan tuonnin määrä oli pysynyt vakaana vuodesta 1982, eikä tuonti siksi ole voinut aiheuttaa väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa selostettua vahinkoa (ks. johdanto-osan 58 kappale). Kuten johdanto-osan 114 kappaleessa todetaan, tuonti Kiinasta on kasvanut tutkitulla ajanjaksolla merkittävästi niin, että unionin tuotannonalan markkinaosuus on heikentynyt. Lisäksi väitteessä viitataan paljon kyseistä jaksoa laaja-alaisempaan tuonnin kehitykseen, joten väite hylätään.

(123)

Kuten johdanto-osan 116 kappaleessa todetaan, voidaan lopullisesti päätellä, että tutkimusajanjaksolla otokseen kuuluvien kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien tuontihinnat alittivat unionin tuotannonalan keskimääräiset hinnat 18,4–35,2 prosentilla. Alittavuusmarginaalin tarkistaminen ei vaikuta päätelmiin, jotka koskevat polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutuksia ja jotka esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 100 ja 101 kappaleessa.

(124)

Väliaikaisten tullien käyttöönoton jälkeen eräät tuojat väittivät valuuttakurssin vaikuttaneen kielteisesti hintatasoon. Ne väittivät, että valuuttakurssi on suurin syyllinen vahinkoon. Komission arviointi koskee kuitenkin pelkästään hintatasojen välistä eroa eikä ole tarpeen analysoida hintoihin vaikuttavia tekijöitä. Tämän seurauksena havaittiin selkeä syy-yhteys polkumyynnin suuren määrän ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välillä, minkä vuoksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 95 kappaleen päätelmät voidaan vahvistaa.

(125)

Jotkin asianomaiset osapuolet väittivät, että vahinkoa ei aiheuttanut polkumyynnillä tapahtunut tuonti vaan pikemminkin tuoreiden hedelmien eli mandariinisäilykkeiden raaka-aineen niukka tarjonta.

(126)

Espanjan maatalousministeriöltä saadut viralliset tiedot kuitenkin vahvistavat, että säilöntäteollisuuden saatavissa oleva määrä on enemmän kuin riittävä täyttämään espanjalaisten tuottajien koko tuotantokapasiteetin.

(127)

Kyseiset tuottajat kilpailevat tuoreista hedelmistä jossain määrin tuoretuotteiden kuluttajamarkkinoiden kanssa. Tämä kilpailu ei kuitenkaan poista syy-yhteyttä. Selkeä ja merkittävä syy unionin tuotannonalan suhteellisen alhaiselle tuotannolle, myynnille ja markkinaosuudelle on pikemminkin paine, joka aiheutuu Kiinasta erittäin alhaisin hinnoin tulevan tuonnin valtavasta määrästä. Kun markkinahinnan määrää tuonti, joka kattaa yli 70 prosenttia markkinoista, alittaa unionin hinnat ja painaa niitä alaspäin, olisi epätaloudellista lisätä tuotantoa ilman kohtuullisia mahdollisuuksia myydä tuotteet tavanomaisen voiton mahdollistavilla hinnoilla. Siksi Espanjan tuotannonala voisi tuottaa huomattavasti suurempiakin määriä sillä edellytyksellä, että markkinahinta ei pienentäisi sen taloudellista tulosta.

(128)

Toinen tämän analyysin vahvistava tosiasia on unionin tuottajien huomattavan suurten varastojen olemassaolo, mikä korostaa sitä, että unionin tuotannonalaa vahingoittava tilanne ei ole syntynyt riittämättömän tuotannon takia vaan siksi, että tuotantoa ei ole voitu myydä Kiinasta tulevan tuonnin paineen vuoksi.

(129)

Koska raaka-aine on maataloustuote, sen hinta vaihtelee kausittain. Komissio kuitenkin havaitsi, että analysoidulla viisivuotisjaksolla, joka sisälsi matalampien ja korkeampien hintojen sadonkorjuita, vahinkoa (taloudellisten menetysten muodossa) aiheutui näistä vaihteluista huolimatta, ja siksi unionin tuotannonalan taloudelliset tulokset eivät suoraan korreloi tällaisten kausivaihteluiden kanssa.

(130)

Eräät osapuolet väittivät, että kiinalainen tuote on laadukkaampi kuin unionin tuottama. Tästä mahdollisesti johtuvia hintaeroja ei kuitenkaan perusteltu riittävästi, eikä ole näyttöä siitä, että väitetty kuluttajien mieltymys kiinalaisiin tuotteisiin olisi niin suurta, että se olisi syynä unionin tuotannonalan tilanteen heikkenemiseen. Joka tapauksessa tällainen väitetty hintaero suosisi kiinalaisia tuotteita, mikä lisäisi hintojen alittavuutta ja alihinnoittelua. Koska muita uusia ja perusteltuja tietoja tai väitteitä ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 99 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(131)

Eräät osapuolet väittivät, että vahinkoon oli syynä eräille tuottajille aiheutunut epätavallisen suuri kustannusten nousu. Näitä väitteitä ei perusteltu riittävästi. Komission analyysissa ei havaittu mitään tällaisia tapahtumia, jotka voisivat muuttaa syy-yhteyden arviointia tai vaikuttaa vahingon korjaavan tason laskemiseen.

(132)

Eräät osapuolet esittivät kommentteja kasvaneista tuotantokustannuksista ja unionin tuotannonalan kyvyttömyydestä alentaa niitä. Tietyt kustannuserät (kuten energiakustannukset) ovat kasvaneet, mutta niiden vaikutus ei ole sellainen, että se poistaisi syy-yhteyden tilanteessa, jossa erittäin suuri määrä polkumyynnillä tuotuja kiinalaisia tuotteita laskee unionin tuotannonalan myyntiä ja tuotantoa (mikä nostaa yksikkökustannuksia) ja painaa hintoja alaspäin.

(133)

Väitettiin, että EU:n tukijärjestelmät ovat keinotekoisesti paisuttaneet jalostusta EU:ssa ja siten kannustaneet vähentämään tarkasteltavana olevan tuotteen raaka-aineen tarjontaa. Tämä väite on yleisluonteinen eikä riittävästi perusteltu. Joka tapauksessa kyseisiä järjestelmiä muutettiin vuonna 1996, kun tukea alettiin antaa tarkasteltavana olevan tuotteen viljelijöille jalostajien sijasta. Komission analyysissä ei havaittu tutkimusajanjaksolla mitään jälkivaikutuksia, jotka poistaisivat syy-yhteyden. Tarjonnan osalta viitataan edellä oleviin johdanto-osan 128 ja 129 kappaleeseen.

(134)

Koska muita uusia ja perusteltuja tietoja tai väitteitä ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 87–101 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(135)

Edellä esitetyn perusteella unionin tuotannonalalle aiheutuneen aineellisen vahingon ja Kiinasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin välistä syy-yhteyttä koskevat väliaikaiset päätelmät voidaan vahvistaa.

(136)

Tuonti Kiinasta on ollut 9 päivästä marraskuuta 2007 kirjaamisvelvoitteen alaista rekisteröintiasetuksen nojalla. Tarkoituksena on polkumyynnin vastaisten tullien mahdollinen taannehtiva käyttöönotto. Siksi myös tutkimusajanjakson jälkeinen kehityskulku on poikkeuksellisesti analysoitu. Eurostatin tiedoista käy ilmi, että tuonti Kiinasta pysyi merkittävänä, minkä vahvistavat myös eräät tuojat. Tutkimusajanjakson jälkeisten viimeisten kymmenen kuukauden aikainen määrä oli 74 000 tonnia ja hinnat vakaat ja matalat.

(137)

Jotkin osapuolet huomauttivat Espanjan alhaisesta tuotannosta, jonka ne väittivät olevan riittämätön unionin markkinoiden kysynnän tyydyttämiseksi. Vaikka onkin totta, että nykytilanteessa unionin tuotannonala ei kykene täysin tyydyttämään koko unionin markkinoiden kysyntää, on huomattava, että tämä liittyy vahinkoa aiheuttavan tuonnin vaikutuksiin, kuten edellä selostetaan. Toimenpiteillä ei missään tapauksessa pyritä sulkemaan unionin markkinoita kiinalaiselta tuonnilta vaan poistamaan vahingollisen polkumyynnin vaikutukset. Koska kyseisten tuotteiden hankintalähteitä on ainoastaan kaksi, katsotaan, että vaikka lopulliset toimenpiteet otettaisiin käyttöön, kiinalaisten tuotteiden kysyntä unionissa olisi edelleen suurta.

(138)

Eräs tuojia edustava järjestö väitti, että polkumyyntitoimenpiteet ilman määrärajoituksia eivät auttaisi suojelemaan Espanjan tuotannonalaa vaan johtaisivat automaattisesti laittomaan kaupankäyntiin. Esitetty väite koskee pikemminkin sitä, että toimielinten on taattava toimenpiteiden täytäntöönpanon asianmukainen valvonta, eikä siinä niinkään vastusteta etuja, joita toimenpiteistä voi unionin tuottajille olla.

(139)

Eräs tuoja väitti, että polkumyynnin vastaiset toimenpiteet eivät parantaisi Espanjan tuottajien tilannetta, koska unionin tuojat ovat koonneet suuret varastot, joilla voidaan tyydyttää markkinoiden kysyntä lähitulevaisuudessa. Toinen tuoja vahvisti varastojen koon ja kerryttämisen. Nämä huomautukset vahvistavat väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa ja muualla tässä asetuksessa esitettyä komission analyysiä. On kuitenkin muistettava, että toimenpiteillä on tarkoitus saada helpotusta vahinkoa aiheuttavaan polkumyyntiin viiden eikä ainoastaan yhden vuoden ajalta.

(140)

Koska tältä osin ei esitetty muita uusia perusteltuja tietoja tai väitteitä, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 103–106 ja 115 kappaleessa esitetyt päätelmät, jotka koskevat unionin tuotannonalan etua.

(141)

Yhteistyössä toimineet tuojat ilmaisivat olevansa yleisesti ottaen kiinnostuneita säilyttämään tarkasteltavana olevan tuotteen kaksi hankintalähdettä, eli Espanjan ja Kiinan, turvatakseen tarjonnan kilpailukykyisillä hinnoilla.

(142)

Jos lopulliset toimenpiteet otetaan käyttöön, suurin osa tuojista pitäisi kuitenkin parempana toimenpidettä, joka vaikuttaa myös määrään. Tällaisia toimenpiteitä ei kuitenkaan pidetty asianmukaisina, kuten jäljempänä johdanto-osan 156 kappaleessa todetaan.

(143)

Otokseen kuuluvilta yhteistyössä toimineilta tuojilta saadut tarkistetut tiedot vahvistivat, että mandariinisäilykesektorin osuus kyseisten tuojien kokonaisliikevaihdosta on alle 6 prosenttia ja että niiden kannattavuus oli keskimäärin yli 10 prosenttia sekä tutkimusajanjaksolla että kaudella 2004–2008.

(144)

Edellä esitetty korostaa sitä, että toimenpiteiden potentiaalinen vaikutus tuojiin ja kauppiaisiin olisi tasapainoisessa suhteessa toimenpiteiden myönteisiin vaikutuksiin.

(145)

Eräs käyttäjä, jonka osuus kulutuksesta on alle prosentti, esitti yleisiä kommentteja mandariinien heikentyneestä saatavuudesta EU:ssa ja kiinalaisten tuotteiden paremmasta laadusta. Käyttäjää kehotettiin jatkamaan yhteistyötä ja toimittamaan yksilöllisiä tietoja, mutta se kieltäytyi eikä perustellut väitteitään. Eräs vähittäismyyjä, joka kuuluu tärkeimpään tuojia edustavaa järjestöön, vastusti yleisesti ottaen hinnannousua. Käyttäjien ja vähittäismyyjien etuja koskevia muita huomautuksia ei toimitettu tutkimuksen aikana. Tässä tilanteessa ja koska käyttäjiltä tai kauppiailta ei saatu muita perusteltuja huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 109–112 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(146)

Kuluttajien etu otettiin huomioon alustavassa vaiheessa, toisin kuin eräs tuoja väittää. Komission päätelmät on esitetty väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 113 ja 114 kappaleessa. Muut osapuolet ehdottivat, että vaikutus kuluttajiin olisi merkittävä. Ei kuitenkaan ole toimitettu tietoja, jotka asettaisivat edellä mainituissa johdanto-osan kappaleissa olevat päätelmät kyseenalaisiksi. Vaikka tullit johtaisivat kuluttajahintojen nousuun, yksikään osapuoli ei kiistänyt sitä tosiseikkaa, että kyseinen tuote on hyvin pieni osa kotitalouksien elintarvikemenoista. Koska kuluttajilta ei tullut kommentteja eikä muitakaan uusia perusteltuja tietoja toimitettu, kyseisten johdanto-osan kappaleiden päätelmät vahvistetaan.

(147)

Edellä esitetty lisäanalyysi ei ole muuttanut asiaa koskevia alustavia päätelmiä. Otokseen kuuluvilta yhteistyössä toimineilta tuojilta saadut tarkistetut tiedot vahvistivat, että mandariinisäilykesektorin osuus kyseisten tuojien kokonaisliikevaihdosta on alle 6 prosenttia ja että ne pääsivät vähintäänkin kohtuulliseen tulokseen sekä tutkimusajanjaksolla että kaudella 2004–2008, joten toimenpiteiden vaikutus tuojiin tulee olemaan vähäinen. On myös varmistettu, että taloudellinen vaikutus loppukuluttajiin on mitätön, koska kuluttajamaissa ostetaan tuotetta erittäin vähäisiä määriä henkeä kohti. Katsotaan, että väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa esitetyt unionin etua koskevat päätelmät eivät ole muuttuneet. Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa olevat päätelmät voidaan vahvistaa.

(148)

Eräs tuoja väitti, että alustavassa vaiheessa vertailuarvona käytetty 6,8 prosentin voittomarginaali oli yliarvioitu. Tältä osin on huomattava, että samaa arvoa käytettiin ja se hyväksyttiin suojatoimenpiteiden osalta tosiasialliseksi voitoksi, jonka unionin tuotannonala saavutti kaudella 1998–1999–2001–2002. Se viittaa unionin tuottajien voittoon tavanomaisessa kaupankäynnissä ennen tuotannonalan vahinkoon johtanutta tuonnin kasvua. Näin ollen väitettä ei voida hyväksyä.

(149)

Unionin tuottajat väittivät, että väliaikaisissa tulleissa ei otettu huomioon mandariinisäilykemarkkinoilla vallinnutta epätavallista tilannetta, jossa tuotanto oli keskittynyt vain yhteen maahan ja suurin osa myynnistä ja tuonnista toiseen EU-maahan. Siksi vaadittiin, että lopullisissa laskelmissa otetaan huomioon kuljetuskustannukset tuotantomaasta kuluttajamaahan. Väite oli perusteltu ja oikeutettu, ja laskelmia mukautettiin siten, että ne heijastavat myynnin keskittymistä unionin asianomaisille alueille.

(150)

Eräs osapuoli esitti huomautuksia hintojen ja viitehintojen alittavuuden laskemisesta. Oikeutetut mukautukset tehtiin lopullisessa vaiheessa.

(151)

Tuloksena olevat vahinkomarginaalit, joissa otetaan perustelluissa tapauksissa huomioon asianomaisten osapuolten vaatimukset ja jotka on ilmaistu prosentteina tuonnin cif-kokonaisarvosta kunkin otokseen kuuluvan kiinalaisen viejän osalta, ovat pienemmät kuin todetut polkumyyntimarginaalit:

Kaikki muut yritykset: 100,1 prosenttia.

(152)

Kuten 4 kappaleessa täsmennetään, komissio asetti 9 päivänä marraskuuta 2007 unionin tuotannonalan pyynnöstä kirjaamisvelvoitteen Kiinasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnille. Tämä pyyntö on peruttu eikä asiaa ole tutkittu sen enempää.

(153)

Polkumyynnistä, vahingosta, syy-yhteydestä ja unionin edusta tehtyjen päätelmien perusteella katsotaan, että perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti olisi otettava käyttöön lopullinen polkumyyntitulli alhaisimman havaitun polkumyynti- ja vahinkomarginaalin suuruisena alhaisemman tullin säännön mukaisesti. Tässä tapauksessa tulli olisi näin ollen määrättävä todettujen vahinkojen suuruiseksi.

(154)

Edellä todetun perusteella ja Euroopan unionin virallisessa lehdessä L 258  (14) julkaistun oikaisun mukaisesti lopullisten tullien määrien olisi oltava seuraavat:

Kaikki muut yritykset: 531,2 euroa/tonni.

(155)

Eräät osapuolet vaativat hinta- ja laatutekijät yhdistäviä toimenpiteitä, joiden mukaan ensimmäisestä tuontimäärästä ei maksettaisi ollenkaan tullia tai maksettaisiin alennettua tullia. Tietyissä tapauksissa tämä liittyy lupajärjestelmään.

(156)

Tätä vaihtoehtoa harkittiin, mutta se hylättiin erityisesti seuraavassa esitetyistä syistä. Käyttöön otetaan polkumyynnin vastaiset tullit, koska vientihinta on matalampi kuin normaaliarvo. Unioniin viedyt määrät ovat olennaisia sen analysoimiseksi, aiheuttaako polkumyynnillä tapahtuva tuonti vahinkoa. Nämä määrät eivät kuitenkaan yleensä ole merkityksellisiä käyttöön otettavan tullin suuruuden kannalta. Toisin sanoen jos havaitaan, että polkumyynnillä tapahtuva tuonti aiheuttaa vahinkoa, polkumyynnin vaikutus voidaan tasoittaa tullilla, jota sovelletaan tullin voimaantulon jälkeen tuodusta ensimmäisestä toimituksesta alkaen. Jos todettaisiin olevan unionin edun mukaista, että tuotteita saa tietyn ajan tuoda ilman polkumyyntitullien soveltamista, perusasetuksen 14 artiklan 4 kohta mahdollistaa soveltamatta jättämisen tietyn edellytyksin.

(157)

Eräät osapuolet väittivät, että ilman määrällisiä rajoituksia toteutettavat toimenpiteet johtavat tullien välttämiseen. Kyseiset osapuolet viittasivat jälleen varastojen kerryttämiseen, jota tapahtui Euroopan unionin 1 päivänä toukokuuta 2004 tapahtuneen laajentumisen jälkeen. Komission yksiköiden suorittama analyysi vahvistaa, että se oli selvä yritys välttää tulleja. Kun otetaan huomioon nämä lausunnot ja väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 123 ja 125 kappaleessa kuvatut tosiasiat, komissio aikoo seurata kehitystä, jotta se voisi ryhtyä tarvittaviin toimiin toimenpiteiden asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi.

(158)

Toiset osapuolet väittivät, että voimassa olevien myyntisopimusten alaiset määrät pitäisi jättää toimenpiteiden ulkopuolelle. Käytännössä tämä merkitsisi vapautusta tulleista ja heikentäisi toimenpiteiden korjaavaa vaikutusta, minkä vuoksi väite hylättiin. Myös edellä olevaan johdanto-osan 138 ja 139 kappaleeseen viitataan.

(159)

Väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa polkumyynnin vastainen tulli otettiin käyttöön kunkin yrityksen paljoustullina, joka saatiin soveltamalla vahingon korjaavaa marginaalia polkumyynnin laskemisessa käytettyihin vientihintoihin tutkimusajanjaksolla. Tämä menetelmä vahvistetaan lopullisten toimenpiteiden tasolla.

(160)

Tutkimuksen myöhäisessä vaiheessa moni kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja tarjosi hintasitoumuksia. Niitä ei pidetty hyväksyttävinä tuotteen suuren hintavaihtelun ja tullien välttämis- ja kiertämisriskin takia (katso väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 124 ja 125 kappale) ja siksi, että tarjoukset eivät sisältäneet Kiinan viranomaisten takuita siitä, että yrityksiä, joille ei ollut myönnetty markkinatalouskohtelua, voitaisiin valvoa riittävästi.

(161)

Tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnille asetettiin kirjaamisvelvoite komission asetuksella (EU) N:o 572/2012 (15). Kirjaaminen olisi lopetettava. Mahdollisuudesta periä tulleja taannehtivasti päätetään myöhemmin, kun kaikki tilastotiedot ovat saatavilla.

(162)

Kaikille osapuolille ilmoitettiin niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin suositella lopullisen polkumyyntitullin käyttöönottoa Kiinasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa. Osapuolille annettiin myös määräaika, jonka kuluessa ne voivat tehdä tästä ilmoituksesta johtuvia huomautuksia. Kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin mahdollisuus tulla kuulluiksi. Kaksi tuojien ryhmää pyysi kuulemista ja niille järjestettiin sellainen kauppapolitiikan pääosaston kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan kanssa.

(163)

Xinshiji-tuomion osalta esitetyt väitteet oli jo analysoitu ja käsitelty aiemmin yleisessä ilmoitusasiakirjassa. Mikään väitteistä ei johtanut niiden olennaisten tosiasioiden ja huomioiden muuttamiseen, joiden perusteella päätettiin vahvistaa alkuperäisessä tutkimuksessa määritetty vahinkomarginaali. Vertailumaata koskevan tuomion osalta eräs tuojien ryhmä toisti jo tutkimuksen aikana esittämänsä huomautukset osittaisen uudelleenavaamisen soveltamisalasta, tutkimusajanjaksoa koskevien tietojen käytöstä ja normaaliarvon määrittämisestä. Näitä huomautuksia on käsitelty johdanto-osan 43, 46 ja 54 kappaleessa. Sama tuojien ryhmä esitti kannattavansa polkumyyntitullien sijaan suojatoimenpiteitä, joissa on kiintiöjärjestelmä. Kiintiöjärjestelmän hylkäyksen syyt esitetään johdanto-osan 156 kappaleessa. Lisäksi on huomattava, että suojatoimenpiteitä voidaan ottaa käyttöön ainoastaan tietyissä tilanteissa erittäin erityisissä olosuhteissa tuontiin sovellettavasta yhteisestä järjestelmästä 26 päivänä helmikuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 260/2009 (16) mukaisesti. Vahingollisen polkumyynnin käsittelemiseksi asianmukaisimpana tapana pidetään polkumyyntitulleja. Sama tuojien ryhmä toi myös esiin, että komissio ei pannut vireille välivaiheen tarkastelua, kun sitä pyydettiin tekemään niin johdanto-osan 44 ja 85 kappaleen yhteydessä esiin otettujen seikkojen osalta. Muistettakoon, että vertailumaata koskevan tuomion päivämäärästä lähtien ei ollut enää mahdollista tehdä välivaiheen tarkastelua, koska ei ollut voimassa olevaa tullia. Komissio ryhtyy analysoimaan välivaiheen tarkastelua koskevaa pyyntöä tämän asetuksen voimaantulopäivän jälkeen. Jos pyynnön analysointi osoittaa, että perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdassa asetetut edellytykset täyttyvät, välivaiheen tarkastelu pannaan vireille mahdollisimman pian.

(164)

Kun on tarkasteltu kaikkia huomautuksia, jotka saatiin sen jälkeen, kun tutkimuksen päätelmistä oli ilmoitettu asianomaisille osapuolille, voidaan päätellä, että mikään niistä ei ollut sellainen, että se olisi muuttanut päätelmiä, joihin päädyttiin tutkimuksen aikana.

(165)

Tällä päätöksellä pannaan täytäntöön alkuperäistä asetusta koskevat tuomioistuimen tuomiot. Tämän asetuksen voimassaolo päättyy siksi viisi vuotta alkuperäisen asetuksen voimaantulon jälkeen,

22.2.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 49/47

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden hyväksymisestä ja vahvistetaan perusteet ja menettelyt hyväksynnän myöntämiselle. Kyseisen asetuksen 10 artiklassa säädetään sellaisten lisäaineiden uudelleenarvioinnista, joille on annettu hyväksyntä neuvoston direktiivin 70/524/ETY (2) mukaisesti.

(2)

Natriumbentsoaatti-, propionihappo- ja natriumpropionaattivalmisteen käyttö hyväksyttiin ilman määräaikaa direktiivin 70/524/ETY mukaisesti sikojen ja lypsylehmien ruokinnassa komission asetuksella (EY) N:o 1876/2006 (3) ja lihanautojen ruokinnassa komission asetuksella (EY) N:o 757/2007 (4). Kyseinen valmiste merkittiin sen jälkeen rehujen lisäaineita koskevaan rekisteriin olemassa olevana tuotteena asetuksen (EY) N:o 1831/2003 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1831/2003 10 artiklan 2 kohdan ja 7 artiklan mukaisesti toimitettiin hakemus, joka koskee mainitun natriumbentsoaatti-, propionihappo- ja natriumpropionaattivalmisteen uudelleenarviointia sikojen ja lypsylehmien sekä lihanautojen rehun lisäaineena ja kyseisen asetuksen 7 artiklan mukaisesti sen uutta käyttötapaa sikojen, siipikarjan, nautojen, lampaiden, vuohien, kanien ja hevosten ruokinnassa ja jossa pyydettiin, että lisäaine luokiteltaisiin lisäaineluokkaan ”teknologiset lisäaineet”. Hakemuksen mukana toimitettiin asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot ja asiakirjat.

(4)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, totesi 6 päivänä syyskuuta 2011 (5) ja 24 päivänä huhtikuuta 2012 (6) antamissaan lausunnoissa, että kyseinen natriumbentsoaatti-, propionihappo- ja natriumpropionaattivalmiste ei ehdotetuissa käyttöolosuhteissa vaikuta haitallisesti eläinten tai ihmisten terveyteen edellyttäen, että toteutetaan tarvittavat toimenpiteet käyttäjien suojelemiseksi, eikä ympäristöön, ja että se parantaa tehokkaasti viljojen ja täysrehun säilyvyyttä. Elintarviketurvallisuusviranomaisen mukaan erityisiä vaatimuksia markkinoille saattamisen jälkeisestä seurannasta ei tarvita. Elintarviketurvallisuusviranomainen myös vahvisti asetuksella (EY) N:o 1831/2003 perustetun vertailulaboratorion toimittaman raportin analyysimenetelmästä, jolla rehun lisäaine määritellään rehusta.

(5)

Natriumbentsoaatti-, propionihappo- ja natriumpropionaattivalmisteen arviointi osoittaa, että asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt hyväksymisen edellytykset täyttyvät. Sen vuoksi kyseisen valmisteen käyttö tämän asetuksen liitteessä esitetyllä tavalla olisi hyväksyttävä.

(6)

Uuden hyväksynnän myöntäminen asetuksen (EY) N:o 1831/2003 nojalla tarkoittaa, että asetuksia (EY) N:o 1876/2006 ja (EY) N:o 757/2007 olisi muutettava.

(7)

Koska hyväksynnän edellytysten muutoksia ei ole turvallisuussyistä välttämätöntä alkaa soveltaa välittömästi, on aiheellista säätää siirtymäajasta, jotta asianomaiset tahot voivat valmistautua uusien hyväksynnästä aiheutuvien vaatimusten noudattamiseen.

(8)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

22.2.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 49/50

(1)

Janssen Pharmaceutica NV on jättänyt asetuksen (EY) N:o 1831/2003 13 artiklan 3 kohdan nojalla hakemuksen, joka koskee hyväksynnän haltijan nimen muuttamista seuraavissa komission asetuksissa: rehun lisäaineen hyväksymisestä 30 päivänä tammikuuta 2003 annettu komission asetus (EY) N:o 162/2003 (2), kokkidiostaattien uudesta käyttötavasta rehujen lisäaineena 3 päivänä lokakuuta 2008 annettu komission asetus (EY) N:o 971/2008 (3), diklatsuriilin hyväksymisestä broilerien rehun lisäaineena ja asetuksen (EY) N:o 2430/1999 muuttamisesta (hyväksynnän haltija Janssen Pharmaceutica NV), 2 päivänä joulukuuta 2010 annettu komission asetus (EU) N:o 1118/2010 (4), diklatsuriilin hyväksymisestä helmikanojen rehun lisäaineena (hyväksynnän haltija Janssen Pharmaceutica NV), 23 päivänä helmikuuta 2011 annettu komission asetus (EU) N:o 169/2011 (5) sekä diklatsuriilin hyväksymisestä lihakalkkunoiden rehun lisäaineena ja asetuksen (EY) N:o 2430/1999 muuttamisesta (hyväksynnän haltija Janssen Pharmaceutica NV) 5 päivänä syyskuuta 2011 annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 888/2011 (6).

(2)

Hakija väittää, että Janssen Pharmaceutica NV:n liiketoimintayksikkö Janssen Animal Health kuuluu 7 päivästä heinäkuuta 2011 Eli Lilly and Company Ltd.:lle, joka omistaa nyt diklatsuriili-lisäaineen kaupan pitämistä koskevat oikeudet. Hakija on esittänyt pyyntöään tukevat olennaiset tiedot.

(3)

Ehdotettu hyväksynnän ehtojen muutos on luonteeltaan puhtaasti hallinnollinen eikä edellytä kyseessä olevan lisäaineen uutta arviointia. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle on ilmoitettu hakemuksesta.

(4)

Jotta Eli Lilly and Company Ltd voi hyödyntää kaupan pitämistä koskevia oikeuksiaan, on tarpeen muuttaa hyväksynnän ehtoja.

(5)

Asetuksia (EY) N:o 162/2003, (EY) N:o 971/2008, (EU) N:o 1118/2010, (EU) N:o 169/2011 ja täytäntöönpanoasetusta(EU) N:o 888/2011 olisi sen vuoksi muutettava.

(6)

Koska turvallisuuteen liittyvät syyt eivät edellytä tällä asetuksella asetuksiin (EY) N:o 162/2003, (EY) N:o 971/2008, (EU) N:o 1118/2010, (EU) N:o 169/2011 ja täytäntöönpanoasetukseen(EU) N:o 888/2011 tehtyjen muutosten välitöntä soveltamista, on aiheellista säätää siirtymäkaudesta, jonka aikana nykyiset varastot voidaan käyttää loppuun.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

22.2.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 49/52

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden hyväksymisestä ja vahvistetaan perusteet ja menettelyt hyväksynnän myöntämiselle. Kyseisen asetuksen 10 artiklassa säädetään sellaisten lisäaineiden uudelleenarvioinnista, joille on annettu hyväksyntä neuvoston direktiivin 70/524/ETY (2) mukaisesti.

(2)

Natriumhydroksidivalmiste, jonka CAS-numero on 1310-73-2, hyväksyttiin direktiivin 70/524/ETY mukaisesti ilman määräaikaa käytettäväksi lisäaineena kissojen ja koirien ruokinnassa komission direktiivillä 86/525/ETY (3). Kyseinen valmiste kirjattiin sen jälkeen rehujen lisäaineita koskevaan yhteisön rekisteriin olemassa olevana tuotteena asetuksen (EY) N:o 1831/2003 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1831/2003 10 artiklan 2 kohdan ja 7 artiklan mukaisesti toimitettiin hakemus, joka koskee natriumhydroksidivalmisteen, CAS-numero 1310-73-2, uudelleenarviointia kissojen ja koirien ruokinnassa käytettävänä lisäaineena ja kyseisen asetuksen 7 artiklan mukaisesti uutta käyttötapaa koristekalojen ruokinnassa ja jossa pyydettiin, että lisäaine luokiteltaisiin lisäaineluokkaan ’teknologiset lisäaineet’. Hakemuksen mukana toimitettiin asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot ja asiakirjat.

(4)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, totesi 11 päivänä syyskuuta 2012 antamassaan lausunnossa (4), että koska kyseinen lisäaine on jo hyväksytty elintarvikekäyttöön samaan tarkoitukseen ja ehdotetuissa käyttöolosuhteissa, koska natriumhydroksidilla ei ole haitallisia vaikutuksia eläinten terveyteen ja koska sen funktio rehussa on olennaisilta osin sama kuin elintarvikkeissa happamuudensäätöaineena, sen tehoa ei näin ollen tarvitse osoittaa muulla tavoin. Lausunnossa todettiin, että käyttäjille ei aiheudu turvallisuusongelmia, kunhan toteutetaan asianmukaiset suojatoimenpiteet. Elintarviketurvallisuusviranomainen myös vahvisti asetuksella (EY) N:o 1831/2003 perustetun vertailulaboratorion toimittaman raportin analyysimenetelmästä, jolla rehun lisäaine määritetään rehusta.

(5)

Natriumhydroksidin arviointi osoittaa, että asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt hyväksymisen edellytykset täyttyvät. Näin ollen kyseisen valmisteen käyttö olisi hyväksyttävä tämän asetuksen liitteessä esitetyn mukaisesti.

(6)

Koska hyväksynnän edellytysten muutoksia ei ole turvallisuussyistä välttämätöntä alkaa soveltaa välittömästi, on aiheellista sallia siirtymäaika, jotta tämän direktiivillä 86/525/ETY hyväksytyn valmisteen sekä sitä sisältävien esiseosten ja rehuseosten olemassa olevat varastot voidaan käyttää loppuun.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

22.2.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 49/55

(1)

Direktiivin 92/83/ETY 27 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla jäsenvaltioiden on vapautettava valmisteverosta alkoholi, joka on kokonaan denaturoitu jonkin jäsenvaltion määräysten mukaisesti, jos nämä määräykset on ilmoitettu asianmukaisesti ja ne on hyväksytty kyseisen artiklan 3 ja 4 kohdassa säädetyin edellytyksin.

(2)

Alkoholin täydellistä denaturointia koskevien menetelmien molemminpuolisesta tunnustamisesta valmisteverottomuutta varten 22 päivänä marraskuuta 1993 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 3199/93 (2) säädetään, että direktiivin 92/83/ETY 27 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti alkoholin täydelliseen denaturointiin jäsenvaltioissa käytettävät denaturoimisaineet on lueteltava mainitun asetuksen liitteessä.

(3)

Denaturointimenettelyjen lisääntyminen monimutkaistaa denaturointijärjestelmää, heikentää mahdollisuuksia järjestelmän tehokkaaseen hallinnointiin ja antaa enemmän mahdollisuuksia petoksiin.

(4)

Vuonna 2008 jäsenvaltiot tukivat vahvasti hankeryhmää, joka toimi sisämarkkinoiden verotuksen järjestelmiä vahvistavasta yhteisön ohjelmasta (Fiscalis 2013) ja päätöksen N:o 2235/2002/EY kumoamisesta 11 päivänä joulukuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1482/2007/EY (3) nojalla ja jossa oli mukana lukuisia tullihallintojen kemiallisia laboratorioita ja yhteinen tutkimuskeskus (JRC). Hankkeen tarkoituksena oli tarkastella mahdollisuutta soveltaa yhteisiä denaturointimenettelyjä (euro-denaturant) alkoholin täydelliseen denaturointiin.

(5)

Hanketyöryhmä ehdotti kesäkuussa 2011 julkaistussa loppuraportissaan, että denaturointimenettely, jossa käytetään kolme litraa isopropyylialkoholia, kolme litraa metyylietyyliketonia ja yksi gramma denatoniumbentsoaattia hehtolitrassa absoluuttista alkoholia, voitaisiin harkita hyväksyttävän yhteiseksi denaturointimenettelyksi alkoholin täydelliseen denaturointiin. Yksi tämän yhteisen menettelyn suurimmista eduista on se, että se todennäköisesti korvaa lukuisia yksittäisiä menettelyjä eri jäsenvaltioissa. Tätä menettelyä olisi siksi käytettävä yhteisenä menettelynä alkoholin täydelliseen denaturointiin kaikissa jäsenvaltioissa veropetosten, veronkierron ja väärinkäytösten estämiseksi tällä alalla.

(6)

Sittemmin kukin jäsenvaltio on antanut komissiolle tiedoksi uuden luettelon vaatimuksista direktiivin 92/83/ETY 27 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Kaikissa näissä luetteloissa viitattiin yhteiseen denaturointimenettelyyn ja joissakin tapauksissa muihin voimassa oleviin menettelyihin. Eräät jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet haluavansa säilyttää nykyiset menettelyt siirtymäkauden ajan tai määräämättömän ajan erityisten teknisten vaatimusten vuoksi.

(7)

Komissio antoi saamansa ilmoitukset muille jäsenvaltioille 28 päivänä kesäkuuta 2012.

(8)

Yksikään jäsenvaltio ei vastustanut ehdotettua yhteistä denaturointimenettelyä.

(9)

Nykyisistä menettelyistä ei ole esitetty uusia tietoja, jotka osoittaisivat veropetosten, veronkierron ja väärinkäytösten riskiä.

(10)

Itävalta on patentoinnin ja siihen liittyvien kulujen vuoksi hyväksynyt alkoholin täydelliseen denaturointiin yhteisen denaturointimenettelyn lisäksi vaihtoehtoisen menettelyn, joka on jo ollut käytössä muissa jäsenvaltioissa denaturointimenettelynä.

(11)

Jotta toimialalla olisi riittävästi aikaa käyttää varastoidut denaturoimisaineet ja denaturoidut tuotteet, jotka ovat tähän asti kuuluneet asetuksen (EY) N:o 3199/93 soveltamisalaan mutta jotka eivät enää kuulu sen soveltamisalaan tämän asetuksen tultua voimaan, tämän asetuksen soveltamista olisi lykättävä liitteessä olevan I jakson osalta.

(12)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 3199/93 olisi muutettava.

(13)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat valmisteverokomitean lausunnon mukaiset,