29.12.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

L 360/1

KOMISSION ASETUS (EU) N:o 1254/2012,

annettu 11 päivänä joulukuuta 2012,

tiettyjen kansainvälisten tilinpäätösstandardien hyväksymisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o (EY) 1606/2002 mukaisesti annetun asetuksen (EY) N:o 1126/2008 muuttamisesta kansainvälisten tilinpäätösstandardien IFRS 10, IFRS 11, IFRS 12, IAS 27 (2011) ja IAS 28 (2011) osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon kansainvälisten tilinpäätösstandardien soveltamisesta 19 päivänä heinäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1606/2002 (1) ja erityisesti sen 3 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Tietyt kansainväliset tilinpäätösstandardit ja tulkinnat, jotka olivat voimassa 15 päivänä lokakuuta 2008, hyväksyttiin komission asetuksella (EY) N:o 1126/2008 (2).

(2)

Kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja antava elin International Accounting Standards Board (IASB) julkaisi 12 päivänä toukokuuta 2011 kansainväliset tilinpäätösstandardit IFRS 10 Konsernitilinpäätös, IFRS 11 Yhteisjärjestelyt ja IFRS 12 Tilinpäätöksessä esitettävät tiedot osuuksista muissa yhteisöissä sekä muutetut kansainväliset tilinpäätösstandardit IAS 27 Erillistilinpäätös ja IAS 28 Sijoitukset osakkuus- ja yhteisyrityksiin. IFRS 10:n tavoitteena on vahvistaa yksi yhteinen konsernitilinpäätöksen laadintamalli, jossa määräysvalta toimii perustana kaikentyyppisten yhteisöjen konsernitilinpäätöksen laatimiselle. IFRS 10:llä korvataan IAS 27 Konsernitilinpäätös ja erillistilinpäätös ja pysyvän tulkintakomitean (SIC) tulkinta 12 Konsernitilinpäätös – erityistä tarkoitusta varten perustetut yksiköt (SIC-12). IFRS 11:ssä vahvistetaan taloudellista raportointia koskevat periaatteet yhteisjärjestelyn osapuolille, ja sillä korvataan IAS 31 Osuudet yhteisyrityksissä ja SIC-13 Yhteisessä määräysvallassa olevat yksiköt – osapuolten ei-monetaariset panokset. IFRS 12:ssa yhdistetään, lisätään ja korvataan tytäryrityksiä, yhteisjärjestelyjä, osakkuusyrityksiä ja konsernitilinpäätökseen sisältymättömiä strukturoituja yhteisöjä koskevia, tilinpäätöksessä esitettäville tiedoille asetettuja vaatimuksia. Näiden uusien IFRS-standardien vuoksi IASB antoi myös muutetut IAS 27:n ja IAS 28:n.

(3)

Tällä asetuksella vahvistetaan IFRS 10, IFRS 11 ja IFRS 12 ja muutetut IAS 27 ja IAS 28 sekä niistä aiheutuvat muutokset muihin standardeihin ja tulkintoihin. Kyseisiin standardeihin ja muutoksiin olemassa oleviin standardeihin tai tulkintoihin sisältyy joitakin viittauksia IFRS 9:ään, joita ei tällä hetkellä voida soveltaa, koska unioni ei ole vielä hyväksynyt IFRS 9:ää. Siksi tämän asetuksen liitteessä olevia viittauksia IFRS 9:ään olisi pidettävä viittauksina IAS 39:ään Rahoitusinstrumentit: kirjaaminen ja arvostaminen. Lisäksi tämän asetuksen liitteestä johtuvia muutoksia IFRS 9:ään ei voida soveltaa.

(4)

Euroopan tilinpäätösraportoinnin neuvoa-antavan ryhmän (European Financial Reporting Advisory Group, EFRAG) teknisten asiantuntijoiden ryhmän (Technical Expert Group, TEG) kuulemisessa vahvistettiin, että IFRS 10, IFRS 11 ja IFRS 12 sekä muutetut IAS 27 ja IAS 28 täyttävät asetuksen (EY) N:o 1606/2002 3 artiklan 2 kohdassa säädetyt tekniset hyväksymisperusteet.

(5)	Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 1126/2008 olisi muutettava.

(6)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat tilinpäätöskysymysten sääntelykomitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1. Muutetaan asetuksen (EY) N:o 1126/2008 liite seuraavasti:

a)	lisätään tämän asetuksen liitteenä oleva kansainvälinen tilinpäätösstandardi IFRS 10 Konsernitilinpäätös;

muutetaan IFRS 1, IFRS 2, IFRS 3, IFRS 7, kansainväliset tilinpäätösstandardit (IAS)1, IAS 7, IAS 21, IAS 24, IAS 27, IAS 32, IAS 33, IAS 36, IAS 38 ja IAS 39 sekä kansainvälisen tilinpäätöskysymysten tulkintakomitean tulkinta 5 (IFRIC 5) ja korvataan pysyvän tulkintakomitean tulkinta 12 (SIC-12) tämän asetuksen liitteenä olevassa IFRS 10:ssä esitetyllä tavalla;

c)	lisätään tämän asetuksen liitteenä oleva IFRS 11 Yhteisjärjestelyt;

d)	muutetaan IFRS 1, IFRS 2, IFRS 5, IFRS 7, IAS 7, IAS 12, IAS 18, IAS 21, IAS 24, IAS 32, IAS 33, IAS 36, IAS 38, IAS 39, IFRIC 5, IFRIC 9 ja IFRIC 16 sekä korvataan IAS 31 ja SIC-13 tämän asetuksen liitteenä olevassa IFRS 11:ssä esitetyllä tavalla;

e)	lisätään tämän asetuksen liitteenä oleva IFRS 12 Tilinpäätöksessä esitettävät tiedot osuuksista muissa yhteisöissä;

f)	muutetaan IAS 1 ja IAS 24 tämän asetuksen liitteenä olevassa IFRS 12:ssa esitetyllä tavalla;

g)	lisätään tämän asetuksen liitteenä oleva muutettu IAS 27 Erillistilinpäätös;

h)	lisätään tämän asetuksen liitteenä oleva muutettu IAS 28 Sijoitukset osakkuus- ja yhteisyrityksiin.

2. Tämän asetuksen liitteessä olevia viittauksia IFRS 9:ään on pidettävä viittauksina IAS 39:ään Rahoitusinstrumentit: kirjaaminen ja arvostaminen.

3. Tämän asetuksen liitteestä johtuvia muutoksia IFRS 9:ään ei saa soveltaa.

2 artikla

Yritysten on sovellettava 1 artiklan 1 kohdan b, d ja f alakohdassa tarkoitettuja IFRS 10:tä, IFRS 11:tä, IFRS 12:ta, muutettua IAS 27:ää, muutettua IAS 28:aa ja niistä johtuvia muutoksia viimeistään sen ensimmäisen tilikauden alusta, joka alkaa 1 päivänä tammikuuta 2014 tai sen jälkeen.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 11 päivänä joulukuuta 2012.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

José Manuel BARROSO

(1) EYVL L 243, 11.9.2002, s. 1.

(2) EUVL L 320, 29.11.2008, s. 1.

LIITE

KANSAINVÄLISET TILINPÄÄTÖSSTANDARDIT

IFRS 10

Konsernitilinpäätös

IFRS 11

Yhteisjärjestelyt

IFRS 12

Tilinpäätöksessä esitettävät tiedot osuuksista muissa yhteisöissä

IAS 27

Erillistilinpäätös

IAS 28

Sijoitukset osakkuus- ja yhteisyrityksiin

” Jäljentäminen sallittu Euroopan talousalueella. Kaikki olemassa olevat oikeudet pidätetään Euroopan talousalueen ulkopuolella lukuun ottamatta oikeutta kopioida yksityiskäyttöön tai muuhun kohtuulliseen käyttöön. Lisätietoja on saatavissa IASB:ltä internetosoitteesta www.iasb.org. ”

KANSAINVÄLINEN TILINPÄÄTÖSSTANDARDI IFRS 10

Konsernitilinpäätös

TAVOITE

Tämän IFRS-standardin tarkoituksena on luoda periaatteet, jotka koskevat konsernitilinpäätöksen esittämistä ja laatimista, kun yhteisöllä on määräysvalta yhdessä tai useammassa muussa yhteisössä.

Tavoitteen saavuttaminen

Kappaleessa 1 esitetyn tavoitteen saavuttamiseksi tässä IFRS-standardissa:

(a)	vaaditaan, että yhteisö (emoyritys), jolla on määräysvalta yhdessä tai useammassa muussa yhteisössä (tytäryritykset) esittää konsernitilinpäätöksen;

(b)	määritellään määräysvallan periaate ja asetetaan määräysvalta perusteeksi konsernitilinpäätökseen yhdistelemiselle;

(c)	esitetään, kuinka määräysvallan periaatetta sovelletaan sen tunnistamiseksi, onko sijoittajalla määräysvalta sijoituskohteessa ja onko sijoituskohde sen vuoksi yhdisteltävä konsernitilinpäätökseen; ja

(d)	asetetaan kirjanpitokäsittelyä koskevat vaatimukset konsernitilinpäätöksen laatimista varten.

Tässä IFRS-standardissa ei käsitellä liiketoimintojen yhdistämisten kirjanpitokäsittelyä koskevia vaatimuksia ja niiden vaikutusta konsernitilinpäätöksen laatimiseen, mukaan lukien liiketoimintojen yhdistämisestä syntyvä liikearvo (ks. IFRS 3 Liiketoimintojen yhdistäminen).

SOVELTAMISALA

Yhteisön, joka on emoyritys, on esitettävä konsernitilinpäätös. Tätä IFRS-standardia sovelletaan kaikkiin yhteisöihin seuraavin poikkeuksin:

(a)

emoyrityksen ei tarvitse esittää konsernitilinpäätöstä, jos se täyttää kaikki seuraavat ehdot:

(i)	se on itse kokonaan omistettu tytäryritys tai toisen yhteisön osittain omistama tytäryritys ja sen kaikille muille omistajille, myös niille, joilla ei muutoin olisi äänioikeutta, on ilmoitettu, että emoyritys ei esitä konsernitilinpäätöstä, ja nämä eivät vastusta sitä;

(ii)	sen vieraan tai oman pääoman ehtoisia instrumentteja ei ole julkisen kaupankäynnin kohteena (ei kotimaisessa eikä ulkomaisessa pörssissä eikä OTC-markkinoilla, paikalliset ja alueelliset markkinapaikat mukaan luettuina);

(iii)

se ei ole toimittanut tilinpäätöstään arvopaperimarkkinavalvojalle tai muulle sääntelytaholle tarkoituksenaan laskea liikkeeseen minkäänlaisia instrumentteja julkiseen kaupankäyntiin, eikä sillä ole parhaillaan meneillään tällaista prosessia; ja

(iv)	koko konsernin emoyritys tai jokin sen ja emoyrityksen välissä oleva alakonsernin emoyritys laatii yleisesti saatavilla olevan, IFRS-standardien mukaisen konsernitilinpäätöksen.

(b)	työsuhteen päättymisen jälkeisiä etuuksia tai muita pitkäaikaisia työsuhde-etuuksia koskevat järjestelyt, joihin sovelletaan IAS 19:ää Työsuhde-etuudet.

Määräysvalta

Sijoittajan on riippumatta siitä, millä tavoin se on osallisena yhteisössä (sijoituskohde), ratkaistava, onko se emoyritys, arvioimalla, onko sillä määräysvalta sijoituskohteessa.

Sijoittajalla on määräysvalta sijoituskohteessa, kun se olemalla osallisena sijoituskohteessa altistuu sijoituskohteen muuttuvalle tuotolle tai on oikeutettu sen muuttuvaan tuottoon ja se pystyy vaikuttamaan tähän tuottoon käyttämällä sijoituskohdetta koskevaa valtaansa.

Näin ollen sijoittajalla on määräysvalta sijoituskohteessa siinä ja vain siinä tapauksessa, että kaikki seuraavat seikat toteutuvat sijoittajan osalta:

(a)	sillä on sijoituskohdetta koskeva valta (ks. kappaleet 10–14);

(b)	olemalla osallisena sijoituskohteessa se altistuu sijoituskohteen muuttuvalle tuotolle tai on oikeutettu sen muuttuvaan tuottoon (ks. kappaleet 15 ja 16); ja

(c)	se pystyy käyttämään sijoituskohdetta koskevaa valtaansa ja näin vaikuttamaan saamansa tuoton määrään (ks. kappaleet 17 ja 18).

Sijoittajan on otettava huomioon kaikki tosiseikat ja olosuhteet arvioidessaan, onko sillä määräysvalta sijoituskohteessa. Sijoittajan on arvioitava uudelleen, onko sillä määräysvalta sijoituskohteessa, jos tosiseikat ja olosuhteet viittaavat siihen, että yhdessä tai useammassa kappaleessa 7 mainituista määräysvallan kolmesta osatekijästä on tapahtunut muutoksia (ks. kappaleet B80–B85).

Kaksi tai useampi sijoittaja käyttää yhdessä määräysvaltaa sijoituskohteessa, kun niiden täytyy toimia yhdessä merkityksellisten toimintojen ohjaamiseksi. Koska tällaisissa tapauksissa mikään sijoittajista ei voi ohjata toimintoja tekemättä yhteistyötä muiden kanssa, millään sijoittajalla ei ole yksin määräysvaltaa sijoituskohteessa. Kukin sijoittaja käsittelee osuutensa sijoituskohteessa asiaankuuluvan IFRS-standardin, kuten IFRS 11:n Yhteisjärjestelyt, IAS 28:n Sijoitukset osakkuus- ja yhteisyrityksiin tai IFRS 9:n Rahoitusinstrumentit, mukaisesti.

Valta

Sijoittajalla on sijoituskohdetta koskeva valta, kun sijoittajalla on olemassa olevia oikeuksia, jotka tarkasteluhetkellä tuottavat sille kyvyn ohjata merkityksellisiä toimintoja, ts. toimintoja, joilla on merkittävä vaikutus sijoituskohteen tuottoon.

Valta johtuu oikeuksista. Joskus vallan arvioiminen on suoraviivaista, esimerkiksi kun sijoituskohdetta koskeva valta perustuu suoraan ja yksinomaan oman pääoman ehtoisten instrumenttien, kuten osakkeiden, tuottamiin äänioikeuksiin, ja sitä voidaan arvioida tarkastelemalla kyseisten instrumenttien tuottamia äänioikeuksia. Toisissa tapauksissa arviointi on monimutkaisempaa ja vaatii useamman kuin yhden tekijän tarkastelua, esimerkiksi, kun valta johtuu yhdestä tai useammasta sopimukseen perustuvasta järjestelystä.

Sijoittajalla, joka tarkasteluhetkellä pystyy ohjaamaan merkityksellisiä toimintoja, on valta, vaikka sillä olevat ohjaamisoikeudet olisivat vielä toteuttamatta. Näyttö siitä, että sijoittaja on ohjannut merkityksellisiä toimintoja, voi auttaa ratkaisemaan, onko sijoittajalla valta, mutta tällainen näyttö ei itsessään ole ratkaisevaa sen kannalta, onko sijoittajalla sijoituskohdetta koskeva valta.

Jos kahdella tai useammalla sijoittajalla on kummallakin olemassa olevia oikeuksia, jotka tuottavat niille kyvyn yksipuolisesti ohjata eri toimintoja, jotka ovat merkityksellisiä, sijoituskohdetta koskeva valta on sillä sijoittajalla, joka tarkasteluhetkellä pystyy ohjaamaan niitä toimintoja, joilla on merkittävin vaikutus sijoituskohteen tuottoon.

Sijoittajalla voi olla sijoituskohdetta koskeva valta, vaikka muilla yhteisöillä olisi olemassa olevia oikeuksia, joiden perusteella ne tarkasteluhetkellä pystyvät osallistumaan merkityksellisten toimintojen ohjaamiseen, esimerkiksi kun toisella yhteisöllä on huomattava vaikutusvalta. Sijoittajalla, jolla on vain suojaavia oikeuksia, ei kuitenkaan ole sijoituskohdetta koskevaa valtaa (ks. kappaleet B26–B28), eikä sillä sen vuoksi ole määräysvaltaa sijoituskohteessa.

Tuotto

Sijoittaja altistuu sijoituskohteen muuttuvalle tuotolle tai on oikeutettu sen muuttuvaan tuottoon olemalla osallisena sijoituskohteessa, kun sijoittajan osallisuutensa perusteella saama tuotto voi vaihdella sijoituskohteen tuloksen seurauksena. Sijoittajan saama tuotto saattaa olla pelkästään positiivista, pelkästään negatiivista tai sekä positiivista että negatiivista.

Vaikka vain yhdellä sijoittajalla voi olla määräysvalta sijoituskohteessa, useampi osapuoli voi osallistua sijoituskohteen tuottoon. Esimerkiksi määräysvallattomien omistajien osuuksien haltijat voivat osallistua sijoituskohteen voittoihin tai varojen jakamiseen.

Vallan ja tuoton välinen yhteys

Sijoittajalla on määräysvalta sijoituskohteessa, jos sijoittaja sen lisäksi, että sillä on sijoituskohdetta koskeva valta ja se olemalla osallisena sijoituskohteessa altistuu sijoituskohteen muuttuvalle tuotolle tai on oikeutettu sijoituskohteen muuttuvaan tuottoon, pystyy myös käyttämään valtaansa ja näin vaikuttamaan siihen tuottoon, jonka sijoittaja saa sijoituskohteesta osallisuutensa perusteella.

Näin ollen sijoittajan, jolla on päätöksenteko-oikeuksia, on ratkaistava, onko se päämies vai agentti. Sijoittajalla, joka on agentti kappaleiden B58–B72 mukaisesti, ei ole määräysvaltaa sijoituskohteessa, kun se toteuttaa sille delegoituja päätöksenteko-oikeuksia.

KIRJANPITOKÄSITTELYÄ KOSKEVAT VAATIMUKSET

Emoyrityksen on laadittava konsernitilinpäätös soveltaen yhtenäisiä laatimisperiaatteita samankaltaisissa olosuhteissa toteutuviin samanlaisiin liiketoimiin ja muihin tapahtumiin.

Sijoituskohde on yhdisteltävä konsernitilinpäätökseen siitä päivästä lukien, jona sijoittaja saa määräysvallan sijoituskohteessa, ja yhdisteleminen on lopetettava, kun sijoittaja menettää määräysvallan sijoituskohteessa.

Kappaleissa B86–B93 on ohjeistusta konsernitilinpäätöksen laatimisesta.

Määräysvallattomien omistajien osuus

Emoyrityksen on esitettävä määräysvallattomien omistajien osuus konsernitaseen omassa pääomassa erillään emoyrityksen omistajille kuuluvasta omasta pääomasta.

Emoyrityksellä tytäryrityksessä olevan omistusosuuden muutokset, joiden seurauksena emoyritys ei menetä määräysvaltaa, ovat omaa pääomaa koskevia liiketoimia (ts. liiketoimia omistajien kanssa näiden toimiessa omistajan ominaisuudessa).

Kappaleissa B94–B96 on ohjeistusta määräysvallattomien omistajien osuuden käsittelystä konsernitilinpäätöksessä.

Määräysvallan menettäminen

Jos emoyritys menettää määräysvallan tytäryrityksessä, emoyritys:

(a)	kirjaa aiemman tytäryrityksen varat ja velat pois konsernitaseesta.

(b)

kirjaa aiemmassa tytäryrityksessä mahdollisesti säilytetyn sijoituksen määräysvallan menettämisajankohdan käypään arvoon ja sen jälkeen käsittelee asiaankuuluvien IFRS-standardien mukaisesti kyseistä määrää sekä määriä, jotka aiempi tytäryritys on velkaa sille tai se aiemmalle tytäryritykselle. Tätä käypää arvoa on pidettävä käypänä arvona rahoitusvaroihin kuuluvan erän IFRS 9:n mukaisessa alkuperäisessä kirjaamisessa tai, silloin kun se on asianmukaista, hankintamenona osakkuus- tai yhteisyritykseen tehdyn sijoituksen alkuperäisessä kirjaamisessa.

(c)	kirjaa aiemmalle määräysvaltaiselle omistajalle kuuluvan voiton tai tappion, joka liittyy määräysvallan menettämiseen.

Kappaleissa B97–B99 on ohjeistusta määräysvallan menettämisen kirjanpitokäsittelystä.

Liite A

Määritelmät

Tämä liite on kiinteä osa IFRS-standardia.

konsernitilin- päätös	Konsernista laadittu tilinpäätös, jossa emoyrityksen ja sen tytäryritysten varat, velat, oma pääoma, tuotot, kulut ja rahavirrat esitetään yhden taloudellisen kokonaisuuden varoina, velkoina, omana pääomana, tuottoina, kuluina ja rahavirtoina.
määräysvalta sijoituskohteessa	Sijoittajalla on määräysvalta sijoituskohteessa, kun sijoittaja olemalla osallisena sijoituskohteessa altistuu sijoituskohteen muuttuvalle tuotolle tai on oikeutettu sen muuttuvaan tuottoon ja se pystyy vaikuttamaan tähän tuottoon käyttämällä sijoituskohdetta koskevaa valtaansa.
päätöksentekijä	Yhteisö, jolla on päätöksenteko-oikeuksia ja joka on joko päämies tai muiden osapuolten agentti.
konserni	Emoyritys ja sen tytäryritykset.
määräysvallattomien omistajien osuus	Tytäryrityksen oma pääoma, joka ei kuulu välittömästi eikä välillisesti emoyritykselle.
emoyritys	Yhteisö, jolla on määräysvalta yhdessä tai useammassa yhteisössä.
valta	Olemassa olevat oikeudet, jotka tarkasteluhetkellä tuottavat kyvyn ohjata merkityksellisiä toimintoja.
suojaavat oikeudet	Oikeudet, joiden tarkoituksena on suojata sen osapuolen oikeuksia, joiden hallussa ne ovat, antamatta kyseiselle osapuolelle valtaa siihen yhteisöön nähden, johon oikeudet liittyvät.
merkitykselliset toiminnot	Merkityksellisillä toiminnoilla tarkoitetaan tässä IFRS-standardissa sijoituskohteen toimintoja, joilla on merkittävä vaikutus sijoituskohteen tuottoon.
päätösvallan poistamisoikeudet	Oikeudet poistaa päätöksentekijältä päätöksentekovaltuudet.
tytäryritys	Yhteisö, joka on toisen yhteisön määräysvallassa.

Seuraavat termit määritellään IFRS 11:ssä, IFRS 12:ssa Tilinpäätöksessä esitettävät tiedot osuuksista muissa yhteisöissä, IAS 28:ssa (muutettu 2011) tai IAS 24:ssä Lähipiiriä koskevat tiedot tilinpäätöksessä, ja niitä käytetään tässä IFRS-standardissa kyseisissä standardeissa annetussa merkityksessä.

—	osakkuusyritys

—	osuus toisessa yhteisössä

—	yhteisyritys

—	johtoon kuuluvat avainhenkilöt

—

lähipiiri

—	huomattava vaikutusvalta

Liite B

Soveltamisohjeistus

Tämä liite on kiinteä osa IFRS-standardia. Siinä kuvataan kappaleiden 1–26 soveltamista, ja sen sitovuus on sama kuin IFRS-standardin muiden osien.

Tähän liitteeseen sisältyvät esimerkit kuvaavat kuvitteellisia tilanteita. Vaikka joitakin esimerkkeihin liittyviä näkökohtia saattaa esiintyä todellisissa tosiseikastoissa, IFRS 10:tä sovellettaessa pitää arvioida kaikkia tiettyyn tosiseikastoon kuuluvia asioita ja olosuhteita.

MÄÄRÄYSVALLAN ARVIOIMINEN

Sen ratkaisemiseksi, onko sijoittajalla määräysvalta sijoituskohteessa, sen on arvioitava, toteutuvatko kaikki seuraavat seikat sen osalta:

(a)	sillä on sijoituskohdetta koskeva valta;

(b)	olemalla osallisena sijoituskohteessa se altistuu sijoituskohteen muuttuvalle tuotolle tai on oikeutettu sen muuttuvaan tuottoon; ja

(c)	se pystyy käyttämään sijoituskohdetta koskevaa valtaansa ja näin vaikuttamaan saamansa tuoton määrään.

Seuraavien tekijöiden tarkastelusta saattaa olla apua tätä ratkaisua tehtäessä:

(a)	sijoituskohteen tarkoitus ja rakenne (ks. kappaleet B5–B8);

(b)	mitkä ovat merkitykselliset toiminnot ja kuinka tehdään näitä toimintoja koskevia päätöksiä (ks. kappaleet B11–B13);

(c)	tuottavatko sijoittajalla olevat oikeudet sille tarkasteluhetkellä kyvyn ohjata merkityksellisiä toimintoja (ks. kappaleet B14–B54);

(d)	onko sijoittaja osallistumalla sijoituskohteeseen altistunut sijoituskohteen muuttuvalle tuotolle tai oikeutettu sen muuttuvaan tuottoon (ks. kappaleet B55–B57); ja

(e)	pystyykö sijoittaja käyttämään sijoituskohdetta koskevaa valtaansa ja näin vaikuttamaan saamansa tuoton määrään (ks. kappaleet B58–B72).

Arvioidessaan sijoituskohdetta koskevaa määräysvaltaa sijoittajan on tarkasteltava sen suhteen luonnetta, joka sillä on muiden osapuolten kanssa (ks. kappaleet B73–B75).

Sijoituskohteen tarkoitus ja rakenne

Arvioidessaan sijoituskohdetta koskevaa määräysvaltaa sijoittajan on tarkasteltava sijoituskohteen tarkoitusta ja rakennetta tunnistaakseen, mitkä ovat merkitykselliset toiminnot, kuinka tehdään merkityksellisiä toimintoja koskevia päätöksiä, kuka pystyy tarkasteluhetkellä ohjaamaan näitä toimintoja ja kuka saa tuoton näistä toiminnoista.

Sijoituskohteen tarkoitusta ja rakennetta tarkasteltaessa voi olla selvää, että sijoituskohdetta koskeva määräysvalta perustuu sellaisiin oman pääoman ehtoisiin instrumentteihin, jotka tuottavat haltijalleen suhteellisia äänioikeuksia, esimerkiksi sijoituskohteen kantaosakkeisiin. Ellei päätöksentekoa muuttavia lisäjärjestelyjä ole, määräysvaltaa arvioitaessa keskitytään tässä tapauksessa siihen, mikä osapuoli mahdollisesti pystyy toteuttamaan riittävän suuren määrän äänioikeuksia pystyäkseen päättämään sijoituskohteen liiketoiminnan ja rahoituksen periaatteista (ks. kappaleet B34–B50). Selvimmässä tapauksessa sijoittajalla, jolla on enemmistö näistä äänioikeuksista, on määräysvalta sijoituskohteessa, ellei mitään muita tekijöitä esiinny.

Sen ratkaisemiseksi, onko sijoittajalla monimutkaisemmissa tapauksissa määräysvalta sijoituskohteessa, voi olla tarpeellista tarkastella joitakin tai kaikkia kappaleessa B3 mainittuja muita tekijöitä.

Sijoituskohde voi olla rakennettu siten, etteivät äänioikeudet ole ratkaiseva tekijä päätettäessä, kenellä on määräysvalta sijoituskohteessa, esimerkiksi kun äänioikeudet liittyvät vain hallinnollisiin tehtäviin ja merkityksellisiä toimintoja ohjataan sopimukseen perustuvien järjestelyjen avulla. Tällaisissa tapauksissa sijoittajan on sijoituskohteen tarkoitusta ja rakennetta tarkastellessaan otettava huomioon myös riskit, joille sijoituskohteen on ollut tarkoitus altistua, riskit, jotka sen on ollut tarkoitus siirtää eteenpäin osapuolille, jotka ovat osallisina sijoituskohteessa, sekä se, altistuuko sijoittaja joillekin tai kaikille näistä riskeistä. Riskien tarkastelu ei kata vain tappioriskiä vaan myös voiton mahdollisuuden.

Valta

Jotta sijoittajalla olisi sijoituskohdetta koskeva valta, sillä täytyy olla olemassa olevia oikeuksia, jotka tarkasteluhetkellä tuottavat sille kyvyn ohjata merkityksellisiä toimintoja. Valtaa arvioitaessa on otettava huomioon vain tosiasialliset oikeudet sekä oikeudet, jotka eivät ole suojaavia (ks. kappaleet B22–B28).

B10

Sen ratkaiseminen, onko sijoittajalla valta, riippuu merkityksellisistä toiminnoista, siitä kuinka merkityksellisiä toimintoja koskevia päätöksiä tehdään, sekä oikeuksista, joita sijoittajalla ja muilla osapuolilla on sijoituskohteeseen nähden.

Merkitykselliset toiminnot ja niiden ohjaaminen

B11

Monissa sijoituskohteissa useilla erilaisilla liiketoimintaan ja rahoitukseen liittyvillä toiminnoilla on merkittävä vaikutus niiden tuottoon. Esimerkkejä toiminnoista, jotka olosuhteista riippuen voivat olla merkityksellisiä toimintoja, ovat seuraavat niihin kuitenkaan rajoittumatta:

(a)	tavaroiden tai palvelujen myyminen ja ostaminen;

(b)	rahoitusvarojen hallinnointi niiden voimassaoloaikana (myös laiminlyöntien tapahtuessa);

(c)	omaisuuserien valitseminen, hankkiminen tai luovuttaminen;

(d)	uusia tuotteita tai prosesseja koskeva tutkimus ja kehittäminen; ja

(e)	rahoitusrakenteesta päättäminen tai rahoituksen hankkiminen.

B12

Esimerkkejä merkityksellisiä toimintoja koskevista päätöksistä ovat seuraavat niihin kuitenkaan rajoittumatta:

(a)	sijoituskohteen liiketoimintaa ja pääomaa koskevien päätösten tekeminen, budjetit mukaan lukien; ja

(b)	sijoituskohteen johtoon kuuluvien avainhenkilöiden tai sen palveluntuottajien nimittäminen ja palkitseminen ja näiden palvelujen tai työsuhteen lopettaminen.

B13

Joissakin tilanteissa toiminnot, jotka toteutetaan ennen ja jälkeen tietyn olosuhteiden muodostaman kokonaisuuden syntymistä tai tietyn tapahtuman toteutumista, voivat olla merkityksellisiä toimintoja. Kun kaksi tai useampi sijoittaja pystyy tarkasteluhetkellä ohjaamaan merkityksellisiä toimintoja ja kyseiset toiminnot toteutuvat eri ajankohtina, sijoittajien on ratkaistava, mikä niistä pystyy ohjaamaan toimintoja, joilla on merkittävin vaikutus tuottoon, ja tämän on tapahduttava yhdenmukaisesti samanaikaisten päätöksenteko-oikeuksien tarkastelun kanssa (ks. kappale 13). Sijoittajien tulee tehdä tämä arviointi uudelleen ajan kuluessa, jos merkitykselliset tosiseikat tai olosuhteet muuttuvat.

Esimerkkejä soveltamisesta

Esimerkki 1

Kaksi sijoittajaa muodostaa sijoituskohteen lääkkeen kehittämistä ja markkinointia varten. Toinen sijoittaja vastaa lääkkeen kehittämisestä ja sääntelytahon hyväksynnän hankkimisesta — tähän kuuluu, että se pystyy tekemään yksipuolisesti kaikki tuotteen kehittämiseen ja sääntelytahon hyväksynnän hankkimiseen liittyvät päätökset. Kun sääntelytaho on hyväksynyt tuotteen, toinen sijoittaja valmistaa ja markkinoi sitä – tämä sijoittaja pystyy tekemään yksipuolisesti kaikki valmistusta ja markkinointia koskevat päätökset projektissa. Jos kaikki toiminnot – kehittäminen ja sääntelytahon hyväksynnän hankkiminen samoin kuin lääkkeen valmistus ja markkinointi – ovat merkityksellisiä toimintoja, kunkin sijoittajan pitää ratkaista, pystyykö se ohjaamaan toimintoja, joilla on merkittävin vaikutus sijoituskohteen tuottoon. Näin ollen kummankin sijoittajan pitää harkita, onko kehittäminen ja sääntelytahon hyväksymisen hankkiminen vai lääkkeen valmistus ja markkinointi se toiminto, jolla on merkittävin vaikutus sijoituskohteen tuottoon ja pystyykö se ohjaamaan kyseistä toimintoa. Ratkaistessaan, kummalla sijoittajalla on valta, sijoittajat tarkastelevat:

(a)	sijoituskohteen tarkoitusta ja rakennetta;

(b)	tekijöitä, jotka määräävät katteen, liikevaihdon ja sijoituskohteen arvon samoin kuin lääkkeen arvon;

(c)	sitä, mikä vaikutus sijoituskohteen tuottoon johtuu kunkin sijoittajan päätöksentekovaltuuksista, jotka koskevat kohdassa (b) tarkoitettuja tekijöitä; ja

(d)	sijoittajien altistumista tuoton vaihtelulle.

Tässä nimenomaisessa esimerkissä sijoittajat tarkastelisivat myös:

(e)	sääntelytaholta saatavan hyväksynnän epävarmuutta ja sen hankkimisesta aiheutuvia ponnistuksia (ottaen huomioon sen, kuinka hyvin sijoittaja on aiemmin menestynyt kehittäessään lääkkeitä ja hankkiessaan niille sääntelytahon hyväksynnän); ja

(f)	sitä, kummalla sijoittajalla on määräysvalta lääkkeeseen, kun kehittämisvaihe on hoidettu menestyksekkäästi.

Esimerkki 2

Luodaan sijoitusväline (sijoituskohde), joka rahoitetaan sijoittajan (vieraan pääoman sijoittaja) hallussa olevalla vieraan pääoman ehtoisella instrumentilla sekä useiden muiden sijoittajien hallussa olevilla oman pääoman ehtoisilla instrumenteilla. Oman pääoman siivun on tarkoitus kantaa sijoituskohteen ensimmäiset tappiot ja saada mahdollinen jäännöstuotto. Yksi oman pääoman sijoittajista, jolla on 30 prosentin osuus omasta pääomasta, toimii myös varainhoitajana. Sijoituskohde käyttää saamansa maksut rahoitusvaroista koostuvan salkun ostamiseen ja näin altistuu luottoriskille, joka liittyy varoja koskevien pääoma- ja korkomaksujen mahdolliseen laiminlyöntiin. Transaktiota markkinoidaan vieraan pääoman sijoittajalle sijoituksena, johon liittyy erittäin vähän salkkuun kuuluvia varoja koskevaan mahdolliseen laiminlyöntiin liittyvää luottoriskiä, mikä johtuu kyseisten varojen luonteesta ja siitä, että oman pääoman siivun on tarkoitus kantaa sijoituskohteen ensimmäiset tappiot. Sijoituskohteen tuottoon vaikuttaa merkittävästi sen varoista muodostuvan salkun hallinnointi, johon kuuluu varojen valintaa, hankkimista ja luovuttamista koskevia päätöksiä salkkua koskevien suuntaviivojen mukaisesti sekä hallinnointi salkkuun kuuluviin varoihin kohdistuvien laiminlyöntien tapahtuessa. Varainhoitaja hallinnoi kaikkia näitä toimintoja, kunnes laiminlyönnit saavuttavat tietyn osuuden salkun arvosta (ts. kun salkun arvo on sellainen, että sijoituskohteen oman pääoman siivu on kulutettu). Siitä alkaen varoja hallinnoi ulkopuolinen omaisuudenhoitaja vieraan pääoman sijoittajan ohjeiden mukaisesti. Sijoituskohteen varoista koostuvan salkun hallinnointi on sijoituskohteen merkityksellinen toiminto. Varainhoitaja pystyy ohjaamaan merkityksellisiä toimintoja, kunnes varat, joihin kohdistuu laiminlyöntejä, ylittävät tietyn osuuden salkun arvosta; vieraan pääoman sijoittaja pystyy ohjaamaan merkityksellisiä toimintoja sitten, kun varat, joihin kohdistuu laiminlyöntejä, ylittävät määrätyn osuuden salkun arvosta. Varainhoitajan ja vieraan pääoman sijoittajan pitää kummankin ratkaista, pystyvätkö ne ohjaamaan toimintoja, joilla on merkittävin vaikutus sijoituskohteen tuottoon, mihin kuuluu, että tarkastellaan sijoituskohteen tarkoitusta ja rakennetta sekä kunkin osapuolen altistumista tuoton vaihtelulle.

Oikeudet, jotka tuottavat sijoittajalle sijoituskohdetta koskevan vallan

B14

Valta syntyy oikeuksista. Jotta sijoittajalla olisi sijoituskohdetta koskeva valta, sillä täytyy olla olemassa olevia oikeuksia, jotka tarkasteluhetkellä tuottavat sille kyvyn ohjata merkityksellisiä toimintoja. Oikeudet, jotka voivat tuottaa sijoittajalle vallan, saattavat olla erilaisia eri sijoituskohteissa.

B15

Esimerkkejä oikeuksia, jotka joko yksin tai yhdessä voivat tuottaa sijoittajalle vallan, ovat seuraavat niihin kuitenkaan rajoittumatta:

(a)	sijoituskohdetta koskevien äänioikeuksien (tai potentiaalisten äänioikeuksien) muodossa olevat oikeudet (ks. kappaleet B34–B50);

(b)	oikeudet nimittää tai asettaa uudelleen tehtäväänsä tai poistaa asemastaan sijoituskohteen johtoon kuuluvia avainhenkilöitä, jotka pystyvät ohjaamaan merkityksellisiä toimintoja;

(c)	oikeudet nimittää tehtävään tai poistaa asemastaan toinen yhteisö, joka ohjaa merkityksellisiä toimintoja;

(d)	oikeudet ohjata sijoituskohdetta ryhtymään liiketoimiin sijoittajan hyödyksi tai kieltää tällaisiin liiketoimiin tehtävät muutokset; ja

(e)	muut oikeudet (kuten hallinnointisopimuksessa määrätyt päätöksenteko-oikeudet), jotka tuottavat haltijalleen kyvyn ohjata merkityksellisiä toimintoja.

B16

Yleensä kun sijoituskohteella on erilaisia liiketoimintaan ja rahoitukseen kuuluvia toimintoja, joilla on merkittävä vaikutus sen tuottoon ja kun näitä toimintoja koskevaa tosiasiallista päätöksentekoa tarvitaan jatkuvasti, juuri äänioikeudet tai muut vastaavat oikeudet tuottavat sijoittajalle vallan joko yksin tai yhdessä muiden järjestelyjen kanssa.

B17

Silloin kun äänioikeuksilla ei voi olla merkittävää vaikutusta sijoituskohteen tuottoon, esimerkiksi kun äänioikeudet liittyvät yksinomaan hallinnollisiin tehtäviin ja sopimuksiin perustuvat järjestelyt määräävät merkityksellisten toimintojen ohjaamisesta, sijoittajan pitää arvioida näitä sopimuksiin perustuvia järjestelyjä ratkaistakseen, riittävätkö sen oikeudet tuottamaan sille sijoituskohdetta koskevan vallan. Ratkaistakseen, riittävätkö sen oikeudet tuottamaan sille vallan, sijoittajan on tarkasteltava sijoituskohteen tarkoitusta ja rakennetta (ks. kappaleet B5–B8) sekä kappaleiden B51–B54 vaatimuksia yhdessä kappaleiden B18–B20 kanssa.

B18

Joissakin olosuhteissa saattaa olla vaikeaa ratkaista, riittävätkö sijoittajan oikeudet tuottamaan sille sijoituskohdetta koskevan vallan. Jotta valtaa pystyttäisiin arvioimaan tällaisissa tapauksissa, sijoittajan on tarkasteltava näyttöä, joka koskee sitä, pystyykö se käytännössä ohjaamaan merkityksellisiä toimintoja yksipuolisesti. Huomioon otetaan seuraavat seikat – niihin kuitenkaan rajoittumatta – jotka tarkasteltuina yhdessä sen oikeuksien sekä kappaleissa B19 ja B20 tarkoitettujen viitteiden kanssa saattavat antaa näyttöä siitä, että sijoittajan oikeudet riittävät tuottamaan sille sijoituskohdetta koskevan vallan.

(a)	Sijoittaja voi, ilman että sillä on sopimukseen perustuvaa oikeutta tähän, nimittää sijoituskohteen johtoon kuuluvat avainhenkilöt, jotka pystyvät ohjaamaan merkityksellisiä toimintoja, tai hyväksyä tällaiset nimitykset.

(b)	Sijoittaja voi, ilman että sillä on sopimukseen perustuvaa oikeutta tähän, ohjata sijoituskohdetta ryhtymään merkittäviin liiketoimiin sijoittajan hyödyksi tai kieltämään tällaisiin liiketoimiin tehtävät muutokset.

(c)	Sijoittaja voi dominoida joko nimitysprosessia, jossa valitaan sijoituskohteen hallintoelimen jäsenet, tai valtuutusten saantia muilta äänioikeuksien haltijoilta.

(d)	Sijoituskohteen johtoon kuuluvat avainhenkilöt kuuluvat sijoittajan lähipiiriin (esimerkiksi sijoituskohteen ja sijoittajan toimitusjohtaja on sama henkilö).

(e)	Enemmistö sijoituskohteen hallintoelimen jäsenistä kuuluu sijoittajan lähipiiriin.

B19

Joskus voi olla viitteitä siitä, että sijoittajalla on erityinen suhde sijoituskohteeseen, mikä viittaa siihen, että sijoittajan osuus sijoituskohteessa on muutakin kuin passiivinen. Yksittäisen viitteen tai tietyn useammasta viitteestä muodostuvan kokonaisuuden esiintyminen ei välttämättä tarkoita, että vallan kriteeri täyttyisi. Se, että osuus sijoituskohteessa on muutakin kuin passiivinen, saattaa kuitenkin viitata siihen, että sijoittajalla on muita asiaan liittyviä oikeuksia, jotka riittävät tuottamaan sille vallan tai antamaan näyttöä sijoituskohdetta koskevasta olemassa olevasta vallasta. Esimerkiksi seuraavat seikat viittaavat siihen, että sijoittajalla on muutakin kuin passiivinen osuus sijoituskohteessa, ja ne saattavat yhdessä toisten oikeuksien kanssa viitata valtaan.

(a)	Sijoituskohteen johtoon kuuluvat avainhenkilöt, jotka pystyvät ohjaamaan merkityksellisiä toimintoja, ovat sijoittajan senhetkisiä tai entisiä työntekijöitä.

(b)

Sijoituskohteen toiminnot ovat riippuvaisia sijoittajasta, kuten seuraavissa tilanteissa:

(i)	Sijoituskohde on riippuvainen siitä, että sijoittaja rahoittaa merkittävän osan sen toiminnoista.

(ii)	Sijoittaja takaa merkittävän osan sijoituskohteen velvoitteista.

(iii)

Sijoituskohde on riippuvainen sijoittajasta ratkaisevien palveluiden, teknologian, tarvikkeiden tai raaka-aineiden osalta.

(iv)	Sijoittajalla on määräysvalta sellaisiin omaisuuseriin kuin lisensseihin tai tavaramerkkeihin, jotka ovat sijoituskohteen toiminnan kannalta ratkaisevia.

(v)	Sijoituskohde on riippuvainen sijoittajasta johtoon kuuluvien avainhenkilöiden osalta, esimerkiksi kun sijoittajan henkilöstöllä on erityistä tietoa sijoituskohteen toiminnasta.

(c)	Sijoittaja on mukana merkittävässä osassa sijoituskohteen toimintoja tai ne toteutetaan sijoittajan puolesta.

(d)

Osallistumalla sijoituskohteeseen sijoittaja altistuu sijoituskohteen tuotolle tai on oikeutettu sen tuottoon suhteettomasti suuremmassa määrin kuin sen äänioikeudet tai muut oikeudet tarkoittavat. Voi esimerkiksi olla sellainen tilanne, jossa sijoittaja on oikeutettu enempään kuin puoleen sijoituskohteen tuotosta tai altistuu enemmälle kuin puolelle sen tuotosta mutta omistaa alle puolet sijoituskohteen äänioikeuksista.

B20

Mitä enemmän sijoittaja altistuu sijoituskohteen tuoton vaihtelulle tai on oikeutettu sen tuoton vaihteluun osallistumalla sijoituskohteeseen, sitä suurempi kannustin tämä on sijoittajalle sellaisten oikeuksien hankkimiseen, jotka riittävät tuottamaan sille vallan. Suuri altistuminen tuoton vaihtelulle on sen vuoksi viite siitä, että sijoittajalla saattaa olla valta. Sijoittajan altistumisen suuruus ei kuitenkaan itsessään ratkaise, onko sijoittajalla sijoituskohdetta koskeva valta.

B21

Kun kappaleessa B18 esitettyjä tekijöitä ja kappaleissa B19 ja B20 esitettyjä viitteitä tarkastellaan yhdessä sijoittajan oikeuksien kanssa, on painotettava enemmän kappaleessa B18 kuvattua näyttöä vallasta.

Tosiasialliset oikeudet

B22

Kun sijoittaja arvioi, onko sillä valta, se ottaa huomioon vain sijoituskohdetta koskevat tosiasialliset oikeudet (jotka on sillä itsellään ja muilla). Jotta oikeus olisi tosiasiallinen, sen haltijan täytyy pystyä käytännössä toteuttamaan kyseinen oikeus.

B23

Sen ratkaiseminen, ovatko oikeudet tosiasiallisia, vaatii harkintaa, jossa otetaan huomioon kaikki tosiseikat ja olosuhteet. Tätä ratkaisua tehtäessä huomioon otettaviin tekijöihin kuuluvat seuraavat niihin kuitenkaan rajoittumatta:

(a)

Onko olemassa mitään esteitä (taloudellisia tai muita), jotka estävät haltijaa (tai haltijoita) toteuttamasta oikeuksiaan. Esimerkkejä tällaisista esteistä ovat seuraavat niihin kuitenkaan rajoittumatta:

(i)	taloudelliset seuraamukset ja kannustimet, jotka estäisivät haltijaa toteuttamasta oikeuksiaan (tai saisivat sen luopumaan niiden toteuttamisesta).

(ii)	toteutus- tai vaihtohinta, joka muodostaa taloudellisen esteen, joka estäisi haltijaa toteuttamasta oikeuksiaan (tai saisi sen luopumaan niiden toteuttamisesta).

(iii)

ehdot, joiden vuoksi oikeuksien toteuttaminen olisi epätodennäköistä, esimerkiksi toteuttamisaikaa tiukasti rajoittavat ehdot.

(iv)	sellaisen nimenomaisen, kohtuullisen mekanismin puuttuminen sijoituskohteen perustamisasiakirjoista tai sovellettavista säädöksistä tai määräyksistä, joka sallisi haltijan toteuttaa oikeutensa.

(v)	oikeuksien haltijan kyvyttömyys hankkia oikeuksiensa toteuttamiseksi tarvittava informaatio.

(vi)

toiminnalliset esteet tai kannustimet, jotka estäisivät haltijaa toteuttamasta oikeuksiaan (tai saisivat sen luopumaan niiden toteuttamisesta) (esimerkiksi se, ettei ole muita hallinnoijia, jotka haluaisivat tai pystyisivät tuottamaan erikoistuneita palveluja tai tuottamaan palvelut ja ottamaan hoidettavakseen nykyisen hallinnoijan muita osuuksia).

(vii)

säädöksiin tai määräyksiin perustuvat vaatimukset, jotka estävät haltijaa toteuttamasta oikeuksiaan (esimerkiksi kun ulkomaisen sijoittajan on kiellettyä toteuttaa oikeuksiaan).

(b)

Kun oikeuksien toteuttaminen edellyttää useamman kuin yhden osapuolen hyväksyntää tai kun oikeudet ovat useamman kuin yhden osapuolen hallussa, se, onko olemassa mekanismia, joka tuottaa näille osapuolille kyvyn käytännössä toteuttaa oikeutensa yhdessä, jos ne haluavat tehdä näin. Jos tällaista mekanismia ei ole, tämä on viitteenä siitä, etteivät oikeudet mahdollisesti ole tosiasiallisia. Mitä useamman osapuolen täytyy sopia oikeuksien toteuttamisesta, sitä epätodennäköisemmin kyseiset oikeudet ovat tosiasiallisia. Hallitus, jonka jäsenet ovat riippumattomia päätöksentekijästä, voi kuitenkin toimia mekanismina, jonka avulla lukuisat sijoittajat toimivat yhdessä toteuttaessaan oikeuksiaan. Sen vuoksi päätösvallan poistamisoikeudet, jotka ovat riippumattoman hallituksen toteutettavissa, ovat tosiasiallisia todennäköisemmin kuin jos samat oikeudet olisivat suuren sijoittajajoukon yksittäin toteutettavissa.

(c)

Hyötyisivätkö osapuoli tai osapuolet, joiden hallussa oikeudet ovat, näiden oikeuksien käyttämisestä. Esimerkiksi osapuolen, jolla on potentiaalisia äänioikeuksia sijoituskohteessa (ks. kappaleet B47–B50), on tarkasteltava instrumentin toteutus- tai vaihtohintaa. Potentiaalisten äänioikeuksien ehdot ovat todennäköisemmin tosiasiallisia, kun instrumentti on plusoptio (in the money) tai sijoittaja muista syistä (esim. realisoimalla sijoittajan ja sijoituskohteen välisiä synergioita) hyötyisi instrumentin toteuttamisesta tai vaihtamisesta.

B24

Jotta oikeudet olisivat tosiasiallisia, niiden pitää myös olla toteutettavissa, kun tarvitaan merkityksellisten toimintojen ohjaamista koskevia päätöksiä. Ollakseen tosiasiallisia oikeuksien pitää yleensä olla toteutettavissa tarkasteluhetkellä. Joskus oikeudet saattavat kuitenkin olla tosiasiallisia, vaikkeivät ne olisi tarkasteluhetkellä toteutettavissa.

Esimerkkejä soveltamisesta

Esimerkki 3

Sijoituskohteella on vuosittain yhtiökokous, jossa tehdään merkityksellisten toimintojen ohjaamista koskevia päätöksiä. Seuraava aikataulun mukainen yhtiökokous pidetään kahdeksan kuukauden kuluttua. Osakkeenomistajat, joilla yksin tai yhdessä on vähintään 5 prosenttia äänioikeuksista, voivat kuitenkin kutsua koolle ylimääräisen kokouksen muuttaakseen merkityksellisiä toimintoja koskevia voimassaolevia periaatteita, mutta asiasta on ilmoitettava etukäteen muille osakkaille, ja tämä tarkoittaa, ettei tällaista kokousta voida pitää ennen kuin on kulunut vähintään 30 päivää. Merkityksellisiä toimintoja koskevia periaatteita voidaan muuttaa vain ylimääräisissä tai aikataulun mukaisissa yhtiökokouksissa. Tämä koskee myös olennaisia varojen myyntejä samoin kuin merkittävien sijoitusten tekemistä tai luovuttamista.

Edellä esitetty tosiseikasto koskee seuraavassa kuvattuja esimerkkejä 3A–3D. Kutakin esimerkkiä tarkastellaan erikseen.

Esimerkki 3A

Sijoittajalla on enemmistö äänioikeuksista sijoituskohteessa. Sijoittajan äänioikeudet ovat tosiasiallisia, koska sijoittaja pystyy tekemään merkityksellisten toimintojen ohjaamista koskevia päätöksiä, kun niitä tarvitaan. Se, että kestää 30 päivää ennen kuin sijoittaja pystyy toteuttamaan äänioikeutensa, ei estä sitä, että sijoittaja pystyy tarkasteluhetkellä ohjaamaan merkityksellisiä toimintoja siitä hetkestä alkaen, kun se hankkii osakeomistuksen.

Esimerkki 3B

Sijoittaja on osapuolena sijoituskohteen osakkeiden enemmistön hankkimista koskevassa termiinisopimuksessa. Termiinisopimuksen toteuttamispäivä on 25 päivän kuluttua. Nykyiset osakkeenomistajat eivät pysty muuttamaan merkityksellisiä toimintoja koskevia olemassa olevia periaatteita, koska ylimääräistä kokousta ei voida pitää ennen kuin on kulunut vähintään 30 päivää, ja tällöin termiinisopimus on jo toteutettu. Täten sijoittajalla on oikeuksia, jotka perimmältään vastaavat edellä esimerkissä 3A tarkoitettuja enemmistöomistajan oikeuksia (ts. sijoittaja, joka on termiinisopimuksen haltija, voi tehdä merkityksellisten toimintojen ohjaamista koskevia päätöksiä, kun niitä tarvitaan). Sijoittajan termiinisopimus on tosiasiallinen oikeus, joka tuottaa sijoittajalle tarkasteluhetkellä kyvyn ohjata merkityksellisiä toimintoja jopa ennen termiinisopimuksen toteuttamista.

Esimerkki 3C

Sijoittajalla on sijoituskohteen osake-enemmistön hankkimista koskeva tosiasiallinen optio, joka on toteutettavissa 25 päivän kuluttua ja on selvästi plusoptio. Johtopäätös on sama kuin esimerkissä 3B.

Esimerkki 3D

Sijoittaja on osapuolena sijoituskohteen osake-enemmistön hankkimista koskevassa termiinisopimuksessa, ja sillä ei ole muita tähän liittyviä oikeuksia sijoituskohteeseen nähden. Termiinisopimuksen toteuttamispäivä on kuuden kuukauden kuluttua. Toisin kuin edellä olevissa esimerkeissä, sijoittaja ei pysty tarkasteluhetkellä ohjaamaan merkityksellisiä toimintoja. Nykyiset osakkeenomistajat pystyvät tarkasteluhetkellä ohjaamaan merkityksellisiä toimintoja, koska ne voivat muuttaa merkityksellisiä toimintoja koskevia olemassa olevia periaatteita ennen kuin termiinisopimus toteutetaan.

B25

Muiden osapuolten käytettävissä olevat tosiasialliset oikeudet voivat estää sijoittajaa käyttämästä määräysvaltaa sijoituskohteessa, johon nämä oikeudet liittyvät. Tällaiset tosiasialliset oikeudet eivät edellytä, että niiden haltijat pystyisivät tekemään aloitteita päätöksistä. Niin kauan kuin oikeudet eivät ole pelkästään suojaavia (ks. kappaleet B26–B28), muilla osapuolilla olevat tosiasialliset oikeudet saattavat estää sijoittajaa käyttämästä määräysvaltaa sijoituskohteessa, vaikka oikeudet tuottaisivat haltijoilleen tarkasteluhetkellä vain kyvyn hyväksyä tai torjua merkityksellisiä toimintoja koskevia päätöksiä.

Suojaavat oikeudet

B26

Arvioidessaan, tuottavatko oikeudet sijoittajalle sijoituskohdetta koskevan vallan, sijoittajan on arvioitava, ovatko sen oikeudet ja muilla olevat oikeudet suojaavia oikeuksia. Suojaavat oikeudet liittyvät perustavanlaatuisiin muutoksiin sijoituskohteen toiminnoissa tai koskevat poikkeuksellisia olosuhteita. Kaikki oikeudet, jotka koskevat poikkeuksellisia olosuhteita tai riippuvat tapahtumista, eivät kuitenkaan ole suojaavia (ks. kappaleet B13 ja B53).

B27

Koska suojaavien oikeuksien tarkoituksena on suojata haltijansa oikeuksia antamatta kyseiselle osapuolelle valtaa siihen sijoituskohteeseen nähden, johon nämä oikeudet liittyvät, sijoittajalla, jolla on vain suojaavia oikeuksia, ei voi olla valtaa, eikä se voi estää sitä, että toisella osapuolella on sijoituskohdetta koskeva valta (ks. kappale 14).

B28

Esimerkkejä suojaavista oikeuksista ovat seuraavat niihin kuitenkaan rajoittumatta:

(a)	luotonantajan oikeus rajoittaa luotonsaajan ryhtymistä toimiin, jotka voisivat merkittävästi muuttaa luotonsaajan luottoriskiä luotonantajan vahingoksi.

(b)	sijoituskohteessa määräysvallattoman omistajan osuutta hallitsevan osapuolen oikeus hyväksyä investointi, joka on tavanomaisessa liiketoiminnassa tarvittavaa suurempi, tai hyväksyä oman tai vieraan pääoman ehtoisen instrumenttien liikkeeseenlasku.

(c)	luotonantajan oikeus takavarikoida luotonsaajan varoja, jos tämä ei täytä tiettyjä lainan takaisinmaksuun liittyviä ehtoja.

Franchising

B29

Franchising-sopimus, jonka mukaan sijoituskohde on franchising-oikeuden saaja, tuottaa usein franchising-oikeuden antajalle oikeuksia, joiden tarkoituksena on suojata franchising-oikeuden kohteena olevaa brändiä. Tyypillisesti franchising-sopimukset tuottavat franchising-oikeuden antajille joitakin päätöksenteko-oikeuksia, jotka koskevat franchising-oikeuden saajan toimintoja.

B30

Franchising-oikeuden antajien oikeudet eivät yleensä rajoita muiden osapuolten oikeutta tehdä päätöksiä, joilla voi olla merkittävä vaikutus franchising-oikeuden saajan tuottoon. Franchising-sopimuksiin sisältyvät franchising-oikeuden antajan oikeudet eivät myöskään välttämättä tuota franchising-oikeuden antajalle tarkasteluhetkellä kykyä ohjata toimintoja, joilla on merkittävä vaikutus franchising-oikeuden saajan tuottoon.

B31

On tarpeellista erottaa toisistaan tarkasteluhetkellä olemassa oleva kyky tehdä päätöksiä, jotka merkittävästi vaikuttavat franchising-oikeuden saajan tuottoon, ja kyky tehdä päätöksiä, jotka suojaavat franchising-oikeuden kohteena olevaa brändiä. Franchising-oikeuden antajalla ei ole franchising-oikeuden saajaa koskevaa valtaa, jos muilla osapuolilla on olemassa olevia oikeuksia, jotka tarkasteluhetkellä tuottavat niille kyvyn ohjata franchising-oikeuden saajan merkityksellisiä toimintoja.

B32

Tekemällä franchising-sopimuksen franchising-oikeuden saaja on tehnyt yksipuolisen päätöksen siitä, että se toteuttaa liiketoimintaansa franchising-sopimuksen ehtojen mukaisesti mutta omaan lukuunsa.

B33

Määräysvalta, joka koskee sellaisia perustavanlaatuisia päätöksiä kuin franchising-oikeuden saajan juridista muotoa ja sen rahoitusrakennetta, voi olla muilla osapuolilla kuin franchising-oikeuden antajalla, ja tällä voi olla merkittävä vaikutus franchising-oikeuden saajan tuottoon. Mitä vähemmän franchising-oikeuden antaja antaa taloudellista tukea ja mitä vähemmän se altistuu franchising-oikeuden saajan tuoton vaihtelulle, sitä todennäköisemmin franchising-oikeuden antajalla on vain suojaavia oikeuksia.

Äänioikeudet

B34

Usein sijoittaja pystyy tarkasteluhetkellä ohjaamaan merkityksellisiä toimintoja äänioikeuksien tai vastaavanlaisten oikeuksien perusteella. Sijoittaja tarkastelee tähän osioon (kappaleet B35–B50) sisältyviä vaatimuksia, jos sijoituskohteen merkityksellisiä toimintoja ohjataan äänioikeuksien perusteella.

Valta ja enemmistö äänioikeuksista

B35

Sijoittajalla, jolla on yli puolet sijoituskohteen äänioikeuksista, on valta seuraavissa tilanteissa, paitsi jos kappale B36 tai B37 tulee sovellettavaksi:

(a)	merkityksellisiä toimintoja ohjataan äänioikeuksien enemmistön haltijan antamilla äänillä; tai

(b)	enemmistö merkityksellisiä toimintoja ohjaavan hallintoelimen jäsenistä nimitetään äänioikeuksien enemmistön haltijan antamilla äänillä.

Enemmistö äänioikeuksista mutta ei valtaa

B36

Jotta sijoittajalla, jolla on yli puolet sijoituskohteen äänioikeuksista, olisi sijoituskohdetta koskeva valta, äänioikeuksien täytyy olla tosiasiallisia kappaleiden B22–B25 mukaisesti ja niiden täytyy tuottaa sijoittajalle tarkasteluhetkellä kyky ohjata merkityksellisiä toimintoja, mikä usein tapahtuu päättämällä toiminnan ja rahoituksen periaatteista. Jos toisella yhteisöllä on olemassa olevia oikeuksia, jotka tuottavat kyseiselle yhteisölle kyvyn ohjata merkityksellisiä toimintoja, eikä kyseinen yhteisö ole sijoittajan agentti, sijoittajalla ei ole sijoituskohdetta koskevaa valtaa.

B37

Sijoittajalla ei ole sijoituskohdetta koskevaa valtaa, vaikka sillä olisi enemmistö äänioikeuksista sijoituskohteessa, kun nämä äänioikeudet eivät ole tosiasiallisia. Esimerkiksi sijoittajalla, jolla on yli puolet äänioikeuksista sijoituskohteessa, ei voi olla valtaa, jos merkitykselliset toiminnot ovat julkisen vallan, oikeusistuimen, hallinnoijan, konkurssitoimitsijan, selvitysmiehen tai sääntelyelimen ohjauksessa.

Valta ilman äänioikeuksien enemmistöä

B38

Sijoittajalla voi olla valta, vaikka sillä ei olisi enemmistöä sijoituskohteen äänioikeuksista. Sijoittajalla voi olla valta ilman äänioikeuksien enemmistöä esimerkiksi perustuen:

(a)	sijoittajan ja muiden äänioikeuksien haltijoiden väliseen sopimukseen perustuvaan järjestelyyn (ks. kappale B39);

(b)	muista sopimukseen perustuvista järjestelyistä johtuviin oikeuksiin (ks. kappale B40);

(c)	sijoittajan äänioikeuksiin (ks. kappaleet B41–B45);

(d)	potentiaalisiin äänioikeuksiin (ks. kappaleet B47–B50); tai

(e)	kohtien (a)–(d) yhdistelmään.

Sopimukseen perustuva järjestely muiden äänioikeuksien haltijoiden kanssa

B39

Sijoittajan ja muiden äänioikeuksien haltijoiden välinen sopimukseen perustuva järjestely voi tuottaa sijoittajalle oikeuden käyttää äänioikeuksia, jotka riittävät tuottamaan sille vallan, vaikkei sijoittajalla ilman sopimukseen perustuvaa järjestelyä olisi äänioikeuksia, jotka riittävät tuottamaan sille vallan. Sopimukseen perustuva järjestely saattaisi kuitenkin varmistaa, että sijoittaja pystyy ohjaamaan riittävän monta muuta äänioikeuden haltijaa äänestämään niin, että sijoittaja pystyy tekemään päätöksiä merkityksellisistä toiminnoista.

Muista sopimukseen perustuvista järjestelyistä johtuvat oikeudet

B40

Muut päätöksenteko-oikeudet voivat yhdessä äänioikeuksien kanssa tuottaa sijoittajalle tarkasteluhetkellä kyvyn ohjata merkityksellisiä toimintoja. Esimerkiksi sopimukseen perustuvassa järjestelyssä määritetyt oikeudet voivat yhdessä äänioikeuksien kanssa riittää tuottamaan sijoittajalle tarkasteluhetkellä kyvyn ohjata sijoituskohteen valmistusprosessia tai muita sen toimintaan tai rahoitukseen kuuluvia toimintoja, joilla on merkittävä vaikutus sijoituskohteen tuottoon. Jos mitään muita oikeuksia ei ole, sijoituskohteen taloudellinen riippuvuus sijoittajasta (esimerkiksi tavarantoimittajan suhde tärkeimpään asiakkaaseen) ei kuitenkaan johda siihen, että sijoittajalla olisi sijoituskohdetta koskeva valta.

Sijoittajan äänioikeudet

B41

Sijoittajalla, jolla ei ole enemmistöä äänioikeuksista, on oikeudet, jotka riittävät tuottamaan sille vallan, kun se pystyy käytännössä ohjaamaan merkityksellisiä toimintoja yksipuolisesti.

B42

Arvioidessaan, riittävätkö sen äänioikeudet tuottamaan sille vallan, sijoittaja tarkastelee kaikkia tosiseikkoja ja olosuhteita, joihin kuuluvat:

(a)

sijoittajan äänioikeuksia tuottavan omistuksen suuruus suhteessa muiden äänioikeuksien haltijoiden äänioikeuksia tuottavan omistuksen suuruuteen ja hajaantumiseen, ottaen huomioon, että:

(i)	mitä enemmän äänioikeuksia sijoittajalla on, sitä todennäköisemmin sillä on olemassa olevia oikeuksia, jotka tuottavat sille tarkasteluhetkellä kyvyn ohjata merkityksellisiä toimintoja;

(ii)	mitä enemmän äänioikeuksia sijoittajalla on suhteutettuna muihin äänioikeuksien haltijoihin, sitä todennäköisemmin sillä on olemassa olevia oikeuksia, jotka tuottavat sille tarkasteluhetkellä kyvyn ohjata merkityksellisiä toimintoja;

(iii)

mitä useamman osapuolen pitäisi toimia yhdessä voittaakseen sijoittajan äänestyksessä, sitä todennäköisemmin sijoittajalla on olemassa olevia oikeuksia, jotka tuottavat sille tarkasteluhetkellä kyvyn ohjata merkityksellisiä toimintoja;

(b)	sijoittajalla, muilla äänioikeuksien haltijoilla tai muilla osapuolilla olevat potentiaaliset äänioikeudet (ks. kappaleet B47–B50);

(c)	muista sopimukseen perustuvista järjestelyistä johtuvat oikeudet (ks. kappale B40); ja

(d)	mahdolliset muut tosiseikat ja olosuhteet, jotka viittaavat siihen, että sijoittaja pystyy tai ei pysty tarkasteluhetkellä ohjaamaan merkityksellisiä toimintoja, kun päätöksiä tarvitaan, mukaan lukien äänien jakautuminen aiemmissa yhtiökokouksissa.

B43

Kun merkityksellisten toimintojen ohjaaminen tapahtuu äänten enemmistön perusteella ja sijoittajalla on merkittävästi enemmän äänioikeuksia kuin yhdelläkään muulla äänioikeuksien haltijalla tai näiden järjestäytyneellä ryhmällä ja muut osakeomistukset ovat laajalle hajaantuneita, saattaa olla pelkästään kappaleissa 42(a)–(c) lueteltujen tekijöiden tarkastelun perusteella selvää, että sijoittajalla on sijoituskohdetta koskeva valta.

Esimerkkejä soveltamisesta

Esimerkki 4

Sijoittaja hankkii 48 prosenttia sijoituskohteen äänioikeuksista. Loput äänioikeudet kuuluvat tuhansille osakkeenomistajille, joista yhdelläkään ei yksin ole enempää kuin 1 prosentti äänioikeuksista. Millään osakkeenomistajalla ei ole järjestelyjä, joiden mukaan ne konsultoisivat toisia tai tekisivät yhteisiä päätöksiä. Arvioidessaan, kuinka suuri osuus äänioikeuksista hankitaan, sijoittaja on muiden osakeomistusten suhteellisen suuruuden perusteella todennut, että 48 prosentin osuus riittäisi tuottamaan sille määräysvallan. Tässä tapauksessa sijoittaja tekee oman omistuksensa absoluuttisen suuruuden ja muiden osakeomistusten suhteellisen suuruuden perusteella johtopäätöksen, että sillä on riittävän määräävä ääniosuus vallan kriteerin täyttymiseksi ilman, että tarvitsee ottaa huomioon mitään muuta näyttöä vallasta.

Esimerkki 5

Sijoittajalla A on 40 prosenttia sijoituskohteen äänioikeuksista, ja kahdellatoista muulla sijoittajalla on kullakin 5 prosenttia sijoituskohteen äänioikeuksista. Osakassopimuksen mukaan sijoittajalla A on oikeus nimittää ja erottaa merkityksellisten toimintojen ohjaamisesta vastaava johto ja päättää sen palkitsemisesta. Sopimuksen muuttamiseen tarvitaan kahden kolmasosan enemmistö osakkeenomistajien äänistä. Tässä tapauksessa sijoittaja A tekee sen johtopäätöksen, etteivät sen omistuksen absoluuttinen suuruus ja muiden osakeomistusten suhteellinen suuruus yksin ole ratkaisevia päätettäessä riittävätkö sijoittajan oikeudet tuottamaan sille vallan. Sijoittaja A toteaa kuitenkin, että sillä oleva sopimukseen perustuva oikeus nimittää ja erottaa johto ja päättää sen palkitsemisesta riittää johtopäätökseen, että sillä on sijoituskohdetta koskeva valta. Sitä, ettei sijoittaja A mahdollisesti ole toteuttanut tätä oikeutta tai sitä, kuinka todennäköisesti sijoittaja A toteuttaa oikeutensa valita, nimittää tai erottaa johto, ei pidä ottaa huomioon arvioitaessa onko sijoittajalla A valta.

B44

Toisissa tilanteissa voi olla yksinomaan kappaleissa B42(a)–(c) lueteltujen tekijöiden tarkastelun perusteella selvää, ettei sijoittajalla ole valta.

Esimerkki soveltamisesta

Esimerkki 6

Sijoittajalla A on 45 prosenttia sijoituskohteen äänioikeuksista. Kahdella muulla sijoittajalla on kummallakin 26 prosenttia sijoituskohteen äänioikeuksista. Loput äänioikeudet kuuluvat kolmelle muulle osakkeenomistajalle, joilla kullakin on 1 prosentti. Muita päätöksentekoon vaikuttavia järjestelyjä ei ole. Tässä tapauksessa sijoittajan A ääniosuuden suuruus ja sen suhteellinen suuruus muihin osakeomistuksiin verrattuna riittävät johtopäätökseen, ettei sijoittajalla A ole valtaa. Vain kahden muun sijoittajan tarvitsisi toimia yhdessä pystyäkseen estämään sijoittajaa A ohjaamasta sijoituskohteen merkityksellisiä toimintoja.

B45

Kappaleissa B42(a)–(c) luetellut seikat eivät mahdollisesti kuitenkaan yksin ole ratkaisevia. Jos sijoittajalle on näitä tekijöitä tarkasteltuaan epäselvää, onko sillä valta, sen on tarkasteltava muita tosiseikkoja ja olosuhteita, kuten sitä, ovatko muut osakkeenomistajat luonteeltaan passiivisia sen perusteella, kuinka äänet ovat jakautuneet aiemmissa yhtiökokouksissa. Tähän kuuluu kappaleessa B18 mainittujen tekijöiden ja kappaleissa B19 ja B20 mainittujen viitteiden arvioiminen. Mitä vähemmän sijoittajalla on äänioikeuksia ja mitä harvempien osapuolten tarvitsisi toimia yhdessä voittaakseen sijoittajan äänestyksessä, sitä enemmän painotettaisiin muita tosiseikkoja ja olosuhteita arvioitaessa sitä, riittävätkö sijoittajan äänioikeudet tuottamaan sille vallan. Kun kappaleissa B18–B20 tarkoitettuja tosiseikkoja ja olosuhteita tarkastellaan yhdessä sijoittajan oikeuksien kanssa, painotetaan enemmän kappaleessa B18 tarkoitettua näyttöä vallasta kuin kappaleissa B19 ja B20 tarkoitettuja viitteitä vallasta.

Esimerkkejä soveltamisesta

Esimerkki 7

Sijoittajalla on 45 prosenttia sijoituskohteen äänioikeuksista. Yhdellätoista muulla osakkeenomistajalla on kullakin 5 prosenttia sijoituskohteen äänioikeuksista. Millään osakkeenomistajalla ei ole sopimukseen perustuvia järjestelyjä, joiden mukaan ne konsultoisivat toisia tai tekisivät yhteisiä päätöksiä. Tässä tapauksessa sijoittajan omistuksen absoluuttinen suuruus ja muiden osakeomistusten suhteellinen suuruus eivät yksin ole ratkaisevia päätettäessä, riittävätkö sijoittajan oikeudet tuottamaan sille sijoituskohdetta koskevan vallan. On tarkasteltava muita tosiseikkoja ja olosuhteita, jotka voivat antaa näyttöä siitä, että sijoittajalla on valta tai sillä ei ole valtaa.

Esimerkki 8

Sijoittajalla on 35 prosenttia sijoituskohteen äänioikeuksista. Kolmella muulla osakkeenomistajalla on kullakin 5 prosenttia sijoituskohteen äänioikeuksista. Jäljellä olevat äänioikeudet kuuluvat lukuisille muille osakkeenomistajille, joista yhdelläkään ei yksin ole enempää kuin 1 prosentti äänioikeuksista. Millään osakkeenomistajalla ei ole järjestelyjä, joiden mukaan ne konsultoisivat ketään toisista tai tekisivät yhteisiä päätöksiä. Sijoituskohteen merkityksellisiä toimintoja koskevat päätökset edellyttävät äänten enemmistöä asiaankuuluvissa yhtiökokouksissa – viimeaikaisissa asiaankuuluvissa yhtiökokouksissa on käytetty 75 prosenttia äänioikeuksista. Tässä tapauksessa muiden osakkeenomistajien aktiivinen osallistuminen viimeaikaisissa yhtiökokouksissa viittaa siihen, ettei sijoittaja pystyisi käytännössä ohjaamaan merkityksellisiä toimintoja yksipuolisesti riippumatta siitä, onko sijoittaja ohjannut merkityksellisiä toimintoja sen vuoksi, että riittävä määrä muita osakkeenomistajia on äänestänyt samalla tavalla kuin se.

B46

Jos kappaleissa B42(a)–(d) tarkoitettujen tekijöiden tarkastelun jälkeen ei ole selvää, että sijoittajalla on valta, sillä ei ole määräysvaltaa sijoituskohteessa.

Potentiaaliset äänioikeudet

B47

Määräysvaltaa arvioidessaan sijoittaja tarkastelee potentiaalisia äänioikeuksiaan samoin kuin muilla osapuolilla olevia potentiaalisia äänioikeuksia ratkaistakseen, onko sillä valta. Potentiaaliset äänioikeudet ovat oikeuksia, joiden perusteella saadaan sijoituskohteen äänioikeuksia, ja niitä ovat esimerkiksi oikeudet, jotka johtuvat vaihdettavista instrumenteista tai optioista, termiinisopimukset mukaan lukien. Nämä potentiaaliset äänioikeudet otetaan huomioon vain, jos oikeudet ovat tosiasiallisia (ks. kappaleet B22–B25).

B48

Kun sijoittaja tarkastelee potentiaalisia äänioikeuksia, sen on otettava huomioon instrumentin tarkoitus ja rakenne samoin kuin muun sillä sijoituskohteessa mahdollisesti olevan osallisuuden tarkoitus ja rakenne. Tähän kuuluu, että arvioidaan instrumentin erilaisia ehtoja sekä sijoittajan ilmeisiä odotuksia, motiiveja ja syitä, joiden vuoksi se on suostunut näihin ehtoihin.

B49

Jos sijoittajalla on myös sijoituskohteen toimintoja koskevia äänioikeuksia tai muita päätöksenteko-oikeuksia, se arvioi, tuottavatko nämä oikeudet yhdessä potentiaalisten äänioikeuksien kanssa sille vallan.

B50

Tosiasialliset potentiaaliset äänioikeudet voivat yksin tai yhdessä muiden oikeuksien kanssa tuottaa sijoittajalle tarkasteluhetkellä kyvyn ohjata merkityksellisiä toimintoja. Näin on todennäköisesti esimerkiksi silloin, kun sijoittajalla on 40 prosenttia sijoituskohteen äänioikeuksista ja sillä on kappaleen B23 mukaisesti optioista johtuvia tosiasiallisia oikeuksia, joiden perusteella se voi hankkia vielä 20 prosenttia äänioikeuksista.

Esimerkkejä soveltamisesta

Esimerkki 9

Sijoittajalla A on 70 prosenttia sijoituskohteen äänioikeuksista. Sijoittajalla B on 30 prosenttia sijoituskohteen äänioikeuksista sekä optio, joka oikeuttaa sen hankkimaan puolet sijoittajan A äänioikeuksista. Optio on toteutettavissa kahden seuraavan vuoden aikana kiinteään hintaan, joka tekee siitä selvästi miinusoption (out of the money) (ja sen odotetaan pysyvän sellaisena seuraavat kaksi vuotta). Sijoittaja A on käyttänyt ääniään ja ohjaa aktiivisesti sijoituskohteen merkityksellisiä toimintoja. Tällaisessa tapauksessa sijoittaja A todennäköisesti täyttää vallan kriteerin, koska vaikuttaa siltä, että se pystyy tarkasteluhetkellä ohjaamaan merkityksellisiä toimintoja. Vaikka sijoittajalla B on tarkasteluhetkellä toteutettavissa olevia optioita, jotka oikeuttavat sen ostamaan lisää äänioikeuksia (ja jotka, jos ne toteutetaan, tuottaisivat sille enemmistön äänioikeuksista sijoituskohteessa), näihin optioihin liittyvät ehdot ovat sellaisia, ettei optioiden katsota olevan tosiasiallisia.

Esimerkki 10

Sijoittajalla A ja kahdella muulla sijoittajalla on kullakin kolmannes sijoituskohteen äänioikeuksista. Sijoituskohteen liiketoiminta liittyy läheisesti sijoittajaan A. Oman pääoman ehtoisten instrumenttien lisäksi sijoittajalla A on myös vieraan pääoman ehtoisia instrumentteja, jotka ovat milloin tahansa vaihdettavissa sijoituskohteen kantaosakkeisiin kiinteään hintaan, joka tekee niistä miinusoptioita (mutta ei selvästi miinusoptioita). Jos velkakirjat vaihdettaisiin, sijoittajalla A olisi 60 prosenttia sijoituskohteen äänioikeuksista. Sijoittaja A hyötyisi synergioiden realisoimisesta, jos vieraan pääoman ehtoiset instrumentit vaihdettaisiin kantaosakkeisiin. Sijoittajalla A on sijoituskohdetta koskeva valta, koska sillä on sijoituskohteen äänioikeuksia ja samalla tosiasiallisia potentiaalisia äänioikeuksia, jotka tuottavat sille tarkasteluhetkellä kyvyn ohjata merkityksellisiä toimintoja.

Valta, kun äänioikeuksilla tai vastaavilla oikeuksilla ei ole merkittävää vaikutusta sijoituskohteen tuottoon

B51

Sijoituskohteen tarkoitusta ja rakennetta arvioidessaan (ks. kappaleet B5–B8) sijoittajan on tarkasteltava osallisuutta, johon on ryhdytty, ja päätöksiä, jotka on tehty sijoituskohdetta alkuun saatettaessa osana sen rakenteen suunnittelua, ja arvioitava, tuottavatko osallisuutta koskevan liiketoimen ehdot ja piirteet sijoittajalle oikeuksia, jotka riittävät tuottamaan sille vallan. Osallisuus sijoituskohteen rakenteen suunnittelussa ei yksin riitä tuottamaan sijoittajalle määräysvaltaa. Osallisuus rakenteen suunnittelussa voi kuitenkin viitata siihen, että sijoittajalla on ollut tilaisuus hankkia sellaiset oikeudet, jotka riittävät tuottamaan sille sijoituskohdetta koskevan vallan.

B52

Lisäksi sijoittajan on tarkasteltava sopimukseen perustuvia järjestelyjä, kuten osto- ja myyntioikeuksia ja purkamiseen liittyviä oikeuksia, jotka on perustettu sijoituskohdetta alkuun saatettaessa. Kun näihin sopimukseen perustuviin järjestelyihin kuuluu toimintoja, jotka liittyvät läheisesti sijoituskohteeseen, nämä toiminnot ovat tosiasiallisesti kiinteä osa sijoituskohteen toimintojen kokonaisuutta, vaikka ne saattavat toteutua sijoituskohteen juridisten rajojen ulkopuolella. Tämän vuoksi sopimukseen perustuviin järjestelyihin kytkettyjen eksplisiittisten tai implisiittisten päätöksenteko-oikeuksien, jotka liittyvät läheisesti sijoituskohteeseen, pitää katsoa olevan merkityksellisiä toimintoja määritettäessä sijoituskohdetta koskevaa valtaa.

B53

Joidenkin sijoituskohteiden merkitykselliset toiminnot toteutuvat vain tiettyjen olosuhteiden vallitessa tai tiettyjen tapahtumien toteutuessa. Sijoituskohde on voitu rakentaa niin, että sen toimintojen ohjaaminen ja sen tuotto ovat ennalta määrättyjä, paitsi jos ja siihen asti kun nämä tietyt olosuhteet vallitsevat tai tapahtumat toteutuvat. Tässä tapauksessa vain päätökset, jotka koskevat sijoituskohteen toimintoja näiden olosuhteiden vallitessa tai tapahtumien toteutuessa, voivat merkittävästi vaikuttaa sen tuottoon ja siten olla merkityksellisiä toimintoja. Olosuhteiden tai tapahtumien ei tarvitse olla toteutunut, jotta näitä päätöksiä tekemään pystyvällä sijoittajalla olisi valta. Se, että oikeus tehdä päätöksiä riippuu olosuhteiden tai tapahtuman toteutumisesta, ei itsessään tee näistä oikeuksista suojaavia.

Esimerkkejä soveltamisesta

Esimerkki 11

Sijoituskohteen ainoa liiketoiminta on sen perustamisasiakirjojen mukaisesti sen sijoittajien saamisten ostaminen ja niiden päivittäinen hoitaminen. Päivittäiseen hoitamiseen kuuluu pääomaa ja korkoja koskevien maksujen periminen ja välittäminen niiden erääntyessä. Jos saamisen maksu laiminlyödään, sijoituskohde lunastuttaa saamisen sijoittajalla automaattisesti sijoittajan ja sijoituskohteen välisen erillisen lunastussopimuksen mukaisesti. Ainoa merkityksellinen toiminto on saamisten hallinnointi laiminlyönnin tapahtuessa, koska se on ainoa toiminto, jolla voi olla merkittävä vaikutus sijoituskohteen tuottoon. Saamisten hoitaminen ennen maksun laiminlyöntiä ei ole merkityksellinen toiminto, koska se ei edellytä tosiasiallisia päätöksiä, joilla voisi olla merkittävä vaikutus sijoituskohteen tuottoon – toiminnot ennen laiminlyöntiä ovat ennalta määrättyjä ja koostuvat vain rahavirtojen vastaanottamisesta maksujen erääntyessä ja niiden välittämisestä sijoittajille. Sen vuoksi vain sijoittajan oikeus hallinnoida varoja laiminlyönnin tapahtuessa tulee ottaa huomioon arvioitaessa sijoituskohteen toimintojen kokonaisuutta, jolla on merkittävä vaikutus sijoituskohteen tuottoon. Tässä esimerkissä sijoituskohteen rakenne varmistaa sen, että sijoittajalla on päätöksentekovaltuudet koskien toimintoja, joilla on merkittävä vaikutus tuottoon, sinä ainoana ajankohtana, jona tällaisia päätöksentekovaltuuksia tarvitaan. Lunastussopimuksen ehdot ovat kiinteä osa liiketoimen kokonaisuutta ja sijoituskohteen perustamista. Siksi lunastussopimuksen ehdot yhdessä sijoituskohteen perustamisasiakirjojen kanssa tuovat siihen johtopäätökseen, että sijoittajalla on sijoituskohdetta koskeva valta, vaikka sijoittaja ottaa saamiset omistukseensa vain laiminlyönnin tapahtuessa ja hallinnoi laiminlyönnin kohteena olleita saamisia sijoituskohteen juridisten rajojen ulkopuolella.

Esimerkki 12

Sijoituskohteen varat koostuvat pelkästään saamisista. Kun tarkastellaan sijoituskohteen tarkoitusta ja rakennetta, todetaan, että ainoa merkityksellinen toiminto on saamisten hallinnointi laiminlyönnin tapahtuessa. Osapuolella, joka pystyy hallinnoimaan laiminlyönnin kohteena olevia saamisia, on sijoituskohdetta koskeva valta riippumatta siitä, onko yksikään velallisista laiminlyönyt maksuja.

B54

Sijoittaja voi olla eksplisiittisesti tai implisiittisesti sitoutunut sen varmistamiseen, että sijoituskohde jatkaa toimintaansa suunnitellulla tavalla. Tällainen sitoumus voi lisätä sijoittajan altistumista tuoton vaihtelulle ja näin lisätä kannustimia sellaisten oikeuksien hankkimiseen, jotka riittävät tuottamaan sille vallan. Sen vuoksi sitoutuminen sen varmistamiseen, että sijoituskohde toimii suunnitellulla tavalla, voi olla viite siitä, että sijoittajalla on valta, mutta se ei itsessään tuota sijoittajalle valtaa eikä myöskään estä sitä, että toisella osapuolella on valta.

Altistuminen sijoituskohteen muuttuvalle tuotolle tai oikeudet sen muuttuvaan tuottoon

B55

Arvioidessaan, onko sillä määräysvalta sijoituskohteessa, sijoittaja ratkaisee, onko se olemalla osallisena sijoituskohteessa altistunut sijoituskohteen muuttuvalle tuotolle tai oikeutettu sen muuttuvaan tuottoon.

B56

Muuttuvalla tuotolla tarkoitetaan tuottoa, joka ei ole kiinteä ja joka voi vaihdella sijoituskohteen tuloksen seurauksena. Muuttuva tuotto voi olla pelkästään positiivinen, pelkästään negatiivinen tai sekä positiivinen että negatiivinen (ks. kappale 15). Sijoittaja arvioi sitä, onko sijoituskohteesta saatava tuotto muuttuva ja kuinka muuttuva tämä tuotto on, järjestelyn tosiasiallisen sisällön perusteella ja tuoton juridisesta muodosta riippumatta. Sijoittajalla voi esimerkiksi olla kiinteäkorkoinen joukkovelkakirjalaina. Kiinteät korkomaksut katsotaan tässä IFRS-standardissa muuttuvaksi tuotoksi, koska niihin liittyy riski maksujen laiminlyönnistä ja sijoittaja altistuu joukkovelkakirjan liikkeeseenlaskijan luottoriskille. Vaihtelun määrä (ts. miten muuttuva kyseinen tuotto on) riippuu joukkovelkakirjan luottoriskistä. Vastaavasti kiinteät tulokseen perustuvat palkkiot, jotka saadaan sijoituskohteen varojen hallinnoimisesta, ovat muuttuvaa tuottoa, koska sijoittaja altistuu sijoituskohteen tulokseen liittyvälle riskille. Vaihtelun määrä riippuu sijoituskohteen kyvystä tuottaa riittävästi tuloa palkkion maksamista varten.

B57

Esimerkkejä tuotosta ovat:

(a)	osingot, muunlaiset taloudellisen hyödyn jakamiset sijoituskohteesta (esim. korko sijoituskohteen liikkeeseen laskemista vieraan pääoman ehtoisista arvopapereista) sekä sijoittajan sijoituskohteeseen tekemän sijoituksen arvon muutokset.

(b)

kompensaatio, joka saadaan sijoituskohteen varojen tai velkojen hoitamisesta, palkkiot ja tappioriski, jotka johtuvat luoton tai maksuvalmiustuen antamisesta, osuus sijoituskohteen varojen ja velkojen erotuksesta sijoituskohteen purkautuessa, verohyödyt sekä maksuvalmius, joka sijoittajalle syntyy tulevaisuudessa sen osallisuudesta sijoituskohteeseen.

(c)

tuotto, joka ei ole muiden osuuksien haltijoiden saatavissa. Sijoittaja voi esimerkiksi käyttää omia varojaan yhdessä sijoituskohteen varojen kanssa esimerkiksi yhdistämällä liiketoimintoja, jotta saadaan mittakaavaetuja, kustannussäästöjä, niukasti saatavilla olevia tuotteita tai rajoitettua tietoa tai jotta asetetaan rajoituksia joillekin toiminnoille tai varoille sijoittajan muiden omaisuuserien arvon lisäämiseksi.

Vallan ja tuoton välinen yhteys

Delegoitu valta

B58

Kun sijoittaja, jolla on päätöksenteko-oikeuksia (päätöksentekijä) arvioi, onko sillä määräysvalta sijoituskohteessa, sen on ratkaistava, onko se päämies vai agentti. Sijoittajan on myös ratkaistava, toimiiko jokin muu yhteisö, jolla on päätöksenteko-oikeuksia, sijoittajan agenttina. Agentti on osapuoli, joka pääasiallisesti toimii muun osapuolen tai muiden osapuolten (päämiehen tai päämiesten) puolesta ja hyödyksi, eikä sillä sen vuoksi ole sijoituskohteessa määräysvaltaa, kun se käyttää päätöksentekovaltuuksiaan (ks. kappaleet 17 ja 18). Näin ollen sijoittajan valta voi olla agentin hallussa ja käytettävissä, mutta tämä tapahtuu päämiehen puolesta. Päätöksentekijä ei ole agentti pelkästään sillä perusteella, että muut osapuolet voivat hyötyä sen tekemistä päätöksistä.

B59

Sijoittaja voi delegoida agentille joitakin tiettyjä asioita tai kaikkia merkityksellisiä toimintoja koskevat päätöksentekovaltuutensa. Arvioidessaan, onko sillä määräysvalta sijoituskohteessa, sijoittajan on käsiteltävä agentilleen delegoimiaan päätöksentekovaltuuksia ikään kuin ne olisivat suoraan sijoittajan hallussa. Tilanteissa, joissa päämiehiä on useampia kuin yksi, kunkin niistä on arvioitava, onko sillä sijoituskohdetta koskeva valta, tarkastelemalla kappaleiden B5–B54 vaatimuksia. Kappaleissa B60–B72 on ohjeistusta sen ratkaisemisesta, onko päätöksentekijä agentti vai päämies.

B60

Päätöksentekijän on tarkasteltava itsensä, hallinnoitavan sijoituskohteen ja muiden sijoituskohteeseen osallisena olevien osapuolten välistä suhdetta kokonaisuutena, erityisesti kaikkia alla mainittuja tekijöitä, ratkaistessaan, onko se agentti:

(a)	sijoituskohdetta koskevien päätöksentekovaltuuksien laajuus (kappaleet B62 ja B63).

(b)	muilla osapuolilla olevat oikeudet (kappaleet B64–B67).

(c)	kompensaatio, johon se on oikeutettu kompensaatiosopimuksen (tai -sopimusten) mukaisesti (kappaleet B68–B70).

(d)	päätöksentekijän altistuminen sillä sijoituskohteessa olevista muista osuuksista saatavan tuoton vaihtelulle (kappaleet B71 ja B72).

Tekijöitä tulee nimenomaisten tosiseikkojen ja olosuhteiden perusteella painottaa eri tavoin.

B61

Sen ratkaiseminen, onko päätöksentekijä agentti, edellyttää kaikkien kappaleessa B60 lueteltujen tekijöiden arvioimista, paitsi jos yksittäisellä osapuolella on tosiasialliset oikeudet poistaa päätöksentekijä asemastaan (päätösvallan poistamisoikeudet) ja se voi poistaa päätöksentekijän asemastaan ilman syytä (ks. kappale B65).

Päätöksentekovaltuuksien laajuus

B62

Päätöksentekijän päätöksentekovaltuuksien laajuutta arvioidaan tarkastelemalla:

(a)	toimintoja, jotka ovat sallittuja päätöksentekosopimuksen (tai -sopimusten) mukaan ja joista on määrätty laissa; ja

(b)	päätöksentekijällä olevaa harkintavaltaa näitä toimintoja koskevia päätöksiä tehtäessä.

B63

Päätöksentekijän on tarkasteltava sijoituskohteen tarkoitusta ja rakennetta, riskejä, joille sijoituskohteen on ollut tarkoitus altistua, riskejä, jotka sen on ollut tarkoitus siirtää eteenpäin siihen osallistuville osapuolille, sekä sitä, missä määrin päätöksentekijä on ollut osallisena sijoituskohteen rakenteen suunnittelussa. Jos päätöksentekijä esimerkiksi on merkittävästi osallisena sijoituskohteen rakenteen suunnittelussa (mukaan lukien päättäminen päätöksentekovaltuuksien laajuudesta), tämä osallisuus saattaa viitata siihen, että päätöksentekijällä on ollut tilaisuus saada sellaisia oikeuksia ja kannustin sellaisten oikeuksien hankkimiseen, joiden tuloksena se pystyy ohjaamaan merkityksellisiä toimintoja.

Muilla osapuolilla olevat oikeudet

B64

Muilla osapuolilla olevat tosiasialliset oikeudet voivat vaikuttaa päätöksentekijän kykyyn ohjata sijoituskohteen merkityksellisiä toimintoja. Tosiasialliset päätösvallan poistamisoikeudet tai muut oikeudet voivat viitata siihen, että päätöksentekijä on agentti.

B65

Kun jollakin yksittäisellä osapuolella on tosiasialliset päätösvallan poistamisoikeudet ja se voi poistaa päätöksentekijän asemastaan ilman syytä, tämä yksin riittää sen johtopäätöksen tekemiseen, että päätöksentekijä on agentti. Jos tällaisia oikeuksia on useammalla kuin yhdellä osapuolella (eikä mikään yksittäinen osapuoli voi poistaa päätöksentekijää asemastaan ilman toisten osapuolten suostumusta), nämä oikeudet eivät yksin ole ratkaisevia sen toteamiseksi, että päätöksentekijä toimii pääasiassa muiden puolesta ja hyödyksi. Lisäksi mitä useampien osapuolten täytyy toimia yhdessä käyttääkseen oikeutensa päätöksentekijän poistamiseksi asemastaan ja mitä suurempi on päätöksentekijän muiden taloudellisten intressien (ts. kompensaation ja muiden osuuksien) laajuus ja niihin liittyvä vaihtelu, sitä vähemmän tätä tekijää on painotettava.

B66

Muilla osapuolilla olevia tosiasiallisia oikeuksia, jotka rajoittavat päätöksentekijän harkintavaltaa, on tarkasteltava vastaavalla tavalla kuin päätösvallan poistamisoikeuksia arvioitaessa, onko päätöksentekijä agentti. Esimerkiksi päätöksentekijä, jonka täytyy hankkia toimiinsa hyväksyntä pieneltä määrältä muita osapuolia, on yleensä agentti. (Kappaleissa B22–B25 on lisäohjeistusta, joka koskee oikeuksia ja sitä, ovatko ne tosiasiallisia.)

B67

Muilla osapuolilla olevia oikeuksia tarkasteltaessa on arvioitava myös mahdollisia oikeuksia, jotka ovat sijoituskohteen hallituksen (tai muun hallintoelimen) käytettävissä, ja niiden vaikutusta päätöksentekovaltuuteen (ks. kappale B23(b)).

Kompensaatio

B68

Mitä suurempi on päätöksentekijän saama kompensaatio ja mitä enemmän vaihtelua siihen liittyy sijoituskohteen toiminnoista odotettavissa olevaan tuottoon suhteutettuna, sitä todennäköisemmin päätöksentekijä on päämies.

B69

Ratkaistessaan, onko se päämies vai agentti, päätöksentekijän on myös harkittava, vallitsevatko seuraavat olosuhteet:

(a)	Päätöksentekijän saama kompensaatio on yhteismitallinen tuotettavien palvelujen kanssa.

(b)	Kompensaatiosopimus sisältää vain sellaisia kohtia, ehtoja tai rahamääriä, joita tavanomaisesti esiintyy toisistaan riippumattomien osapuolten välillä neuvotelluissa vastaavanlaisia palveluja ja osaamistasoja koskevissa järjestelyissä.

B70

Päätöksentekijä ei voi olla agentti, elleivät kappaleen B69 kohdissa (a) ja (b) mainitut ehdot täyty. Näiden ehtojen täyttyminen erillisinä ei kuitenkaan riitä sen johtopäätöksen tekemiseen, että päätöksentekijä on agentti.

Altistuminen muista osuuksista saatavan tuoton vaihtelulle

B71

Päätöksentekijä, jolla on sijoituskohteessa muita osuuksia (esimerkiksi sijoituksia sijoituskohteeseen tai sijoituskohteen tulosta koskevia annettuja takauksia), on tarkasteltava altistumistaan näistä osuuksista saatavan tuoton vaihtelulle arvioidessaan, onko se agentti. Muut osuudet sijoituskohteessa viittaavat siihen, että päätöksentekijä saattaa olla päämies.

B72

Arvioidessaan altistumistaan sen tuoton vaihtelulle, jonka se saa muista osuuksista sijoituskohteessa, päätöksentekijän on tarkasteltava seuraavia seikkoja:

(a)	mitä suurempia sen taloudelliset intressit ja mitä suurempi vaihtelu niihin liittyy, ottaen huomioon kompensaation ja muiden osuuksien yhteismäärän, sitä todennäköisemmin päätöksentekijä on päämies.

(b)

poikkeaako sen altistuminen tuoton vaihtelulle muiden sijoittajien altistumisesta, ja jos poikkeaa, voisiko tämä vaikuttaa sen toimiin. Näin voi olla esimerkiksi silloin, kun päätöksentekijällä on sijoituskohteessa etuoikeusasemaltaan huonompia osuuksia tai se tekee muunlaisia sijoituskohteen luoton laatua parantavia järjestelyjä.

Päätöksentekijän on arvioitava altistumistaan suhteutettuna sijoituskohteesta saatavan tuoton kokonaisvaihteluun. Tämä arviointi tapahtuu pääasiassa sijoituskohteen toiminnoista odotettavissa olevan tuoton perusteella, mutta ei pidä jättää huomioimatta päätöksentekijän enimmäisaltistumista sijoituskohteen tuoton vaihtelulle muiden osuuksiensa kautta.

Esimerkkejä soveltamisesta

Esimerkki 13

Päätöksentekijä (rahaston hoitaja) perustaa julkisen kaupankäynnin ja sääntelyn kohteena olevan rahaston ja markkinoi ja hoitaa sitä niiden tiukkojen parametrien mukaisesti, jotka sijoitusmandaatille on määrätty paikallisten säädösten ja määräysten vaatimalla tavalla. Sijoittajille rahastoa on markkinoitu sijoituksena julkisen kaupankäynnin kohteena olevista oman pääoman ehtoisista arvopapereista koostuvaan hajautettuun salkkuun. Määriteltyjen parametrien mukaan rahaston hoitajalla on harkintavalta siinä, mihin varoihin sijoitetaan. Rahaston hoitaja on tehnyt 10 prosentin suuruisen suhteellisen sijoituksen rahastoon, ja se saa palveluistaan markkinoilla määräytyvän palkkion, joka on 1 prosentti rahaston nettovarojen arvosta. Palkkiot ovat yhteismitallisia tuotettavien palvelujen kanssa. Rahaston hoitajalla ei ole 10 prosentin suuruisen sijoituksensa lisäksi mitään tappioiden kattamiseen liittyviä velvoitteita. Rahasto ei ole velvollinen perustamaan eikä se ole perustanut itsenäistä hallitusta. Sijoittajilla ei ole tosiasiallisia oikeuksia, jotka vaikuttaisivat rahaston hoitajan päätöksentekovaltuuksiin, mutta ne voivat vaatia osuuksiensa lunastamista tietyissä rahaston asettamissa rajoissa.

Vaikka rahaston hoitaja toimii sijoitusmandaatin määräämien parametrien rajoissa ja sääntelytahojen vaatimusten mukaisesti, sillä on päätöksenteko-oikeuksia, jotka tuottavat sille tarkasteluhetkellä kyvyn ohjata rahaston merkityksellisiä toimintoja – sijoittajilla ei ole tosiasiallisia oikeuksia, jotka voisivat vaikuttaa rahaston hoitajan päätöksentekovaltuuksiin. Rahaston hoitaja saa palveluistaan markkinoilla määräytyvän palkkion, joka on yhteismitallinen tuotettavien palvelujen kanssa, ja se on myös tehnyt rahastoon suhteellisen sijoituksen. Saatava kompensaatio ja sen oma sijoitus altistavat rahaston hoitajan rahaston toiminnoista saatavan tuoton vaihtelulle, ilman että syntyy niin merkittävää altistumista, että se osoittaisi rahaston hoitajan olevan päämies.

Tässä esimerkissä rahaston hoitajan altistuminen rahaston tuoton vaihtelulle yhdessä sen rajoitettujen parametrien rajoissa toteutuvien päätöksentekovaltuuksien kanssa viittaa siihen, että rahaston hoitaja on agentti. Rahaston hoitaja tekee johtopäätöksen, ettei sillä ole määräysvaltaa rahastossa.

Esimerkki 14

Päätöksentekijä perustaa useille sijoittajille sijoitusmahdollisuuksia tarjoavan rahaston sekä markkinoi ja hallinnoi sitä. Päätöksentekijän (rahaston hoitaja) täytyy tehdä päätöksiä kaikkien sijoittajien parhaaksi ja rahaston perustamissopimuksen mukaisesti. Rahaston hoitajalla on kuitenkin päätöksenteossaan laaja harkintavalta. Rahaston hoitaja saa markkinoilla määräytyvän palkkion, joka on 1 prosentti hallinnoitavista varoista ja 20 prosenttia rahaston voitosta, jos voitto saavuttaa tietyn tason. Palkkiot ovat yhteismitallisia tuotettavien palvelujen kanssa.

Vaikka rahaston hoitajan täytyy tehdä päätökset kaikkien sijoittajien parhaaksi, sillä on laajat päätöksentekovaltuudet rahaston merkityksellisten toimintojen ohjaamiseksi. Rahaston hoitajalle maksetaan kiinteä ja tulokseen perustuva palkkio, jotka ovat yhteismitallisia tuotettavien palvelujen kanssa. Lisäksi kompensaatio tekee rahaston hoitajan intressin samansuuntaiseksi muiden sijoittajien intressin kanssa, intressin ollessa rahaston arvon kasvattaminen, ilman että syntyy niin merkittävää altistumista rahaston toiminnoista saatavan tuoton vaihtelulle, että kompensaatio erikseen tarkasteltuna osoittaisi rahaston hoitajan olevan päämies.

Edellä esitetty tosiseikasto ja analyysi koskee alla kuvattuja esimerkkejä 14A–14C. Kutakin esimerkkiä tarkastellaan erikseen.

Esimerkki 14A

Rahaston hoitajalla on myös 2 prosentin suuruinen sijoitus rahastoon, ja tämä tekee sen intressit samansuuntaisiksi muiden sijoittajien intressien kanssa. Rahaston hoitajalla ei ole 2 prosentin suuruisen sijoituksensa lisäksi mitään tappioiden kattamiseen liittyviä velvoitteita. Sijoittajat voivat poistaa rahaston hoitajan asemastaan yksinkertaisella äänten enemmistöllä, mutta vain jos sopimusta rikotaan.

Rahaston hoitajan 2 prosentin suuruinen sijoitus lisää sen altistumista rahaston toiminnoista saatavan tuoton vaihtelulle, ilman että syntyisi niin merkittävää altistumista, että se osoittaisi rahaston hoitajan olevan päämies. Muiden sijoittajien oikeuksien, jotka koskevat rahaston hoitajan poistamista asemastaan, katsotaan olevan suojaavia oikeuksia, koska ne ovat toteutettavissa vain, jos sopimusta rikotaan. Vaikka rahaston hoitajalla on laaja päätöksentekovaltuus ja se on altistunut osuudestaan ja kompensaatiostaan saamansa tuoton vaihtelulle, tässä esimerkissä sen altistuminen osoittaa sen olevan agentti. Rahaston hoitaja tekee johtopäätöksen, ettei sillä ole määräysvaltaa rahastossa.

Esimerkki 14B

Rahaston hoitaja on tehnyt huomattavamman suhteellisen sijoituksen rahastoon, mutta sillä ei ole tämän sijoituksen lisäksi mitään tappioiden kattamiseen liittyviä velvoitteita. Sijoittajat voivat poistaa rahaston hoitajan asemastaan yksinkertaisella äänten enemmistöllä, mutta vain jos sopimusta rikotaan.

Tässä esimerkissä muiden sijoittajien oikeuksien, jotka koskevat rahaston hoitajan poistamista asemastaan, katsotaan olevan suojaavia oikeuksia, koska ne ovat käytettävissä vain, jos sopimusta rikotaan. Vaikka rahaston hoitajalle maksetaan kiinteä ja tulokseen perustuva palkkio, jotka ovat yhteismitallisia tuotettavien palvelujen kanssa, rahaston hoitajan sijoitus yhdessä sen saaman kompensaation kanssa voisi tarkoittaa niin merkittävää altistumista rahaston toiminnoista saatavan tuoton vaihtelulle, että se osoittaa rahaston hoitajan olevan päämies. Mitä suuremmat ovat rahaston hoitajan taloudelliset intressit ja mitä enemmän vaihtelua niihin liittyy (ottaen huomioon sen saama kompensaatio ja muut osuudet yhteenlaskettuina), sitä enemmän rahaston hoitaja painottaisi analyysissaan näitä taloudellisia intressejä ja sitä todennäköisemmin se on päämies.

Saamaansa kompensaatiota ja muita tekijöitä tarkasteltuaan rahaston hoitaja voisi todeta 20 prosentin suuruisen sijoituksen riittävän johtopäätökseen, että sillä on määräysvalta rahastossa. Erilaisissa olosuhteissa (ts. jos kompensaatio tai muut tekijät ovat erilaiset), määräysvalta voi kuitenkin toteutua eritasoisella sijoituksella.

Esimerkki 14C

Rahaston hoitaja on tehnyt 20 prosentin suuruisen suhteellisen sijoituksen rahastoon, mutta sillä ei ole 20 prosentin suuruisen sijoituksensa lisäksi mitään tappioiden kattamiseen liittyviä velvoitteita. Rahastolla on hallitus, jonka kaikki jäsenet ovat riippumattomia rahaston hoitajasta ja muiden sijoittajien nimittämiä. Hallitus nimittää rahaston hoitajan vuosittain. Jos hallitus päättäisi olla uudistamatta rahaston hoitajan sopimusta, muut toimialalla toimivat hallinnoijat pystyisivät tuottamaan rahaston hoitajan tuottamat palvelut.

Vaikka rahaston hoitajalle maksetaan kiinteä ja tulokseen perustuva palkkio, jotka ovat yhteismitallisia tuotettavien palvelujen kanssa, rahaston hoitajan 20 prosentin sijoitus yhdessä sen saaman kompensaation kanssa tarkoittaa niin merkittävää altistumista rahaston toiminnoista saatavan tuoton vaihtelulle, että se osoittaa rahaston hoitajan olevan päämies. Sijoittajilla on kuitenkin tosiasiallisia oikeuksia, jotka koskevat rahaston hoitajan poistamista asemastaan – hallitus toimii mekanismina, joka varmistaa sen, että sijoittajat voivat niin päättäessään poistaa rahaston hoitajan asemastaan.

Tässä esimerkissä rahaston hoitaja painottaa analyysissaan enemmän tosiasiallisia päätösvallan poistamisoikeuksia. Näin ollen, vaikka rahaston hoitajalla on laajat päätöksentekovaltuudet ja se on saamansa kompensaation ja sijoituksensa vuoksi altistunut rahaston tuoton vaihtelulle, muilla sijoittajilla olevat tosiasialliset oikeudet viittaavat siihen, että rahaston hoitaja on agentti. Näin ollen rahaston hoitaja tekee johtopäätöksen, ettei sillä ole määräysvaltaa rahastossa.

Esimerkki 15

Luodaan sijoituskohde, ja se ostaa kiinteäkorkoisista omaisuuserään perustuvista arvopapereista koostuvan salkun, joka rahoitetaan kiinteäkorkoisilla vieraan pääoman ehtoisilla instrumenteilla sekä oman pääoman ehtoisilla instrumenteilla. Oman pääoman ehtoisten instrumenttien on tarkoitus suojata vieraan pääoman sijoittajia ensimmäisiltä tappioilta ja saada sijoituskohteen mahdollinen jäännöstuotto. Transaktiota on markkinoitu potentiaalisille vieraan pääoman sijoittajille sijoituksena omaisuuserään perustuvista arvopapereista muodostuvaan salkkuun, jota koskeva luottoriski liittyy salkkuun sisältyvien, omaisuuserään perustuvien arvopapereiden liikkeeseenlaskijoiden mahdollisiin laiminlyönteihin, ja jota koskeva korkoriski liittyy salkun hallinnointiin. Muodostamishetkellä oman pääoman ehtoiset instrumentit muodostavat 10 prosenttia ostetuista varoista. Päätöksentekijä (varainhoitaja) hallinnoi aktiivista omaisuussalkkua tekemällä sijoituspäätöksiä sijoituskohteen liikkeeseenlaskuesitteessä mainittujen parametrien rajoissa. Varainhoitaja saa näistä palveluista markkinoilla määräytyvän kiinteän palkkion (ts. 1 prosentti hoidettavista varoista) sekä tulokseen perustuvia palkkioita (ts. 10 prosenttia voitosta), jos sijoituskohteen voitto ylittää tietyn tason. Palkkiot ovat yhteismitallisia tuotettavien palvelujen kanssa. Varainhoitajalla on 35 prosentin osuus sijoituskohteen omasta pääomasta.

Loput 65 prosenttia omasta pääomasta ja kaikki vieraan pääoman ehtoiset instrumentit ovat lukuisien lähipiiriin kuulumattomien laajalle hajaantuneiden kolmansien osapuolten hallussa. Varainhoitaja voidaan poistaa asemastaan ilman eri syytä muiden sijoittajien yksinkertaisella enemmistöpäätöksellä.

Varainhoitajalle maksetaan kiinteä ja tulokseen perustuva palkkio, jotka ovat yhteismitallisia tuotettavien palvelujen kanssa. Kompensaatio saattaa rahaston hoitajan intressit samansuuntaisiksi muiden sijoittajien intressin kanssa, intressin ollessa rahaston arvon kasvattaminen. Varainhoitaja on altistunut rahaston toiminnoista saatavan tuoton vaihtelulle, koska sillä on 35 prosenttia omasta pääomasta, sekä kompensaationa saamansa tuoton vaihtelulle.

Vaikka varainhoitaja toimii sijoituskohteen liikkeeseenlaskuesitteessä mainittujen parametrien rajoissa, se pystyy tarkasteluhetkellä tekemään sijoituspäätöksiä, joilla on merkittävä vaikutus sijoituskohteen tuottoon – toisilla sijoittajilla olevat päätösvallan poistamisoikeudet saavat analyysissa vain vähän painoa, koska nämä oikeudet jakautuvat suurelle joukolle laajalle hajaantuneita sijoittajia. Tässä esimerkissä varainhoitaja painottaa enemmän oman pääoman ehtoisesta osuudestaan johtuvaa altistumistaan rahaston tuoton vaihtelulle, koska sen etuoikeusasema on huonompi kuin vieraan pääoman ehtoisten instrumenttien. Se, että varainhoitajalla on 35 prosenttia omasta pääomasta, aiheuttaa etuoikeusasemaltaan huonomman altistumisen sijoituskohteen tappioille ja oikeuden sen tuottoon, ja tämä on niin merkittävää, että se osoittaa varainhoitajan olevan päämies. Näin ollen varainhoitaja tekee johtopäätöksen, että sillä on määräysvalta sijoituskohteessa.

Esimerkki 16

Päätöksentekijä (sponsori) sponsoroi multi-seller conduit -sijoitusvälinettä, joka laskee liikkeeseen lyhytaikaisia vieraan pääoman ehtoisia instrumentteja sijoittajille, jotka ovat lähipiiriin kuulumattomia kolmansia osapuolia. Transaktiota on markkinoitu potentiaalisille sijoittajille sijoituksena korkean luottoluokituksen saaneista keskipitkän aikavälin varoista koostuvaan salkkuun, jonka luottoriski on erittäin vähäinen ja liittyy salkkuun sisältyvien varojen liikkeeseenlaskijoiden mahdollisiin laiminlyönteihin. Useat varoja siirtävät osapuolet myyvät conduit-sijoitusvälineelle korkealaatuisista keskipitkän aikavälin varoista koostuvia salkkuja. Kukin varoja siirtävä osapuoli hoitaa conduit-sijoitusvälineelle myymäänsä varoista koostuvaa salkkua ja hallinnoi laiminlyönnin kohteena olevia saamisia markkinoilla määräytyvää hoitopalkkiota vastaan. Kaikki varoja siirtävät osapuolet tarjoavat myös suojan varoista koostuvan salkun ensimmäisiä luottotappioita vastaan antamalla conduit-sijoitusvälineelle siirretyille varoille ylisuuret vakuudet. Sponsori määrää conduit-sijoitusvälineen ehdot ja hallinnoi sen toimintaa markkinoilla määräytyvää palkkiota vastaan. Palkkio on yhteismitallinen tuotettavien palvelujen kanssa. Sponsori hyväksyy myyjät, joiden on sallittua myydä varoja conduit-sijoitusvälineelle, hyväksyy varat, joita conduit-sijoitusväline ostaa, sekä tekee conduit-sijoitusvälineen rahoitusta koskevat päätökset. Sponsorin täytyy toimia kaikkien sijoittajien parhaaksi.

Sponsori on oikeutettu conduit-sijoitusvälineen jäännöstuottoon, ja lisäksi se tekee conduit-sijoitusvälineen luoton laatua parantavia järjestelyjä ja tarjoaa sille maksuvalmiuslimiittejä. Sponsorin tekemien luoton laatua parantavien järjestelyjen avulla kannetaan tappiot 5 prosenttiin saakka conduit-sijoitusvälineen kokonaisvaroista, sen jälkeen kun siirron tekijät ovat kantaneet tappionsa. Maksuvalmiuslimiittejä ei anneta sellaisia varoja vastaan, joihin kohdistuu laiminlyöntejä. Sijoittajilla ei ole tosiasiallisia oikeuksia, joilla voisi olla vaikutusta sponsorin päätöksentekovaltuuksiin.

Vaikka sponsorille maksetaan palveluistaan markkinoilla määräytyvä palkkio, joka on yhteismitallinen tuotettavien palvelujen kanssa, sponsori altistuu conduit-sijoitusvälineen toiminnoista saatavan tuoton vaihtelulle, koska sillä on oikeudet conduit-sijoitusvälineen mahdolliseen jäännöstuottoon ja se tarjoaa luoton laatua parantavia järjestelyjä ja maksuvalmiuslimiittejä (ts. conduit-sijoitusväline altistuu maksuvalmiusriskille käyttämällä lyhytaikaisia vieraan pääoman instrumentteja keskipitkän aikavälin varojen rahoittamiseen). Vaikka jokaisella varoja siirtävällä osapuolella on päätöksenteko-oikeuksia, joilla on vaikutusta conduit-sijoitusvälineen varojen arvoon, sponsorilla on laajat päätöksentekovaltuudet, jotka tuottavat sille tarkasteluhetkellä kyvyn ohjata toimintoja, joilla on merkittävin vaikutus conduit-sijoitusvälineen tuottoon (ts. sponsori on määrännyt conduit-sijoitusvälineen ehdot, sillä on oikeus tehdä päätöksiä varoista (ostettavien varojen hyväksyminen ja näitä varoja siirtävät tahot) ja conduit-sijoitusvälineen rahoituksesta (jota varten täytyy löytää säännöllisesti uusia sijoituksia)). Oikeus conduit-sijoitusvälineen jäännöstuottoon sekä luoton laatua parantavien järjestelyjen tekeminen ja maksuvalmiuslimiittien tarjoaminen altistavat sponsorin conduit-sijoitusvälineen toiminnoista saatava tuoton vaihtelulle, ja tämä poikkeaa muiden sijoittajien altistumisesta. Näin ollen tämä altistuminen viittaa siihen, että sponsori on päämies, ja sponsori tekee siis johtopäätöksen, että sillä on määräysvalta conduit-sijoitusvälineessä. Sponsorin velvollisuus toimia kaikkien sijoittajien parhaaksi ei estä sitä olemasta päämies.

Suhde muiden osapuolten kanssa

B73

Määräysvaltaa arvioidessaan sijoittajan on tarkasteltava sen suhteen luonnetta, joka sillä on muiden osapuolten kanssa, ja sitä, toimivatko nämä muut osapuolet sijoittajan puolesta (ts. ovatko ne ”de facto -agentteja”). Sen ratkaiseminen, ovatko muut osapuolet de facto -agentteja, edellyttää harkintaa, jossa tarkastellaan suhteen luonteen lisäksi sitä, kuinka kyseiset osapuolet toimivat keskenään ja sijoittajan kanssa.

B74

Tällaiseen suhteeseen ei tarvitse liittyä sopimukseen perustuvaa järjestelyä. Osapuoli on de facto -agentti, kun sijoittaja tai sen toimintoja ohjaavat tahot pystyvät ohjaamaan kyseistä osapuolta toimimaan sijoittajan puolesta. Näissä olosuhteissa sijoittajan on tarkasteltava de facto -agenttinsa päätöksenteko-oikeuksia ja de facto -agentin kautta tapahtuvaa epäsuoraa altistumistaan muuttuvalle tuotolle tai epäsuoria oikeuksiaan muuttuvaan tuottoon yhdessä oman altistumisensa ja omien oikeuksiensa kanssa, kun se arvioi määräysvaltaa sijoituskohteessa.

B75

Seuraavat ovat esimerkkejä sellaisista muista osapuolista, jotka suhteensa luonteen perusteella voisivat toimia sijoittajan de facto -agenttina:

(a)	sijoittajan lähipiiri.

(b)	osapuoli, joka on saanut osuutensa sijoituskohteessa panoksena tai lainana sijoittajalta.

(c)

osapuoli, joka on sopinut olevansa myymättä, siirtämättä tai rasittamatta osuuksia, jotka sillä on sijoituskohteessa, ilman sijoittajan etukäteishyväksyntää (paitsi tilanteissa, joissa sijoittajalla ja kyseisellä muulla osapuolella on oikeus antaa etukäteishyväksyntä ja oikeudet perustuvat halukkaiden, toisistaan riippumattomien osapuolten molemminpuolisesti hyväksymiin ehtoihin).

(d)	osapuoli, joka ei pysty rahoittamaan liiketoimintaansa ilman sijoittajan antamaa, huonommassa etuoikeusasemassa olevaa taloudellista tukea.

(e)	sijoituskohde, jossa enemmistö hallintoelimen jäsenistä tai johtoon kuuluvat avainhenkilöt ovat samoja kuin sijoittajalla.

(f)	osapuoli, jolla on läheinen liikesuhde sijoittajan kanssa, kuten asiantuntijapalvelun tuottajan ja sen merkittävän asiakkaan välinen suhde.

Määräysvalta määrättyihin varoihin

B76

Sijoittajan on harkittava, käsitteleekö se osaa sijoituskohteesta erilliseksi katsottavana yhteisönä, ja jos näin on, onko sillä määräysvalta erilliseksi katsottavassa yhteisössä.

B77

Sijoittajan on käsiteltävä osaa sijoituskohteesta erilliseksi katsottavana yhteisönä siinä ja vain siinä tapauksessa, että seuraava ehto täyttyy:

Sijoituskohteen määrätyt varat (ja niihin liittyvät mahdolliset luoton laatua parantavat järjestelyt) ovat sijoituskohteen määrättyjä velkoja tai määrättyjä muita sijoituskohteeseen kohdistuvia osuuksia koskevien maksujen ainoa lähde. Muilla kuin määrätyn velan osapuolilla ei ole määrättyihin varoihin tai näiden varojen jäännösrahavirtoihin liittyviä oikeuksia eikä velvoitteita. Tosiasiallisesti sijoituskohteen muu osa ei voi käyttää mitään osaa määrättyjen varojen tuotosta, eikä mitään erilliseksi katsottavan yhteisön veloista makseta sijoituskohteen muun osan varoista. Näin ollen kaikki kyseisen erilliseksi katsottavan yhteisön varat, velat ja oma pääoma on aidattu erilleen sijoituskohteen kokonaisuudesta. Tällaisesta erilliseksi katsottavasta yhteisöstä käytetään usein nimitystä ”siilo”.

B78

Kun kappaleessa B77 tarkoitettu ehto täyttyy, sijoittajan on yksilöitävä ne toiminnot, joilla on merkittävä vaikutus erilliseksi katsottavan yhteisön tuottoon, ja tunnistettava, kuinka näitä toimintoja ohjataan, sen arvioimiseksi, onko sillä sijoituskohteen tätä osaa koskeva valta. Arvioidessaan määräysvaltaa erilliseksi katsottavassa yhteisössä sijoittajan on myös harkittava, onko se altistunut muuttuvalle tuotolle tai oikeutettu muuttuvaan tuottoon olemalla osallisena tässä erilliseksi katsottavassa yhteisössä ja pystyykö sen käyttämään sijoituskohteen tätä osaa koskevaa valtaansa ja näin vaikuttamaan saamansa tuoton määrään.

B79

Jos sijoittajalla on määräysvalta erilliseksi katsottavassa yhteisössä, sen on yhdisteltävä sijoituskohteen kyseinen osa konsernitilinpäätökseen. Tässä tapauksessa muut osapuolet jättävät sijoituskohteen tämän osan huomioimatta arvioidessaan määräysvaltaa ja yhdistellessään sijoituskohdetta konsernitilinpäätökseen.

Jatkuva arviointi

B80

Sijoittajan on arvioitava uudelleen, onko sillä määräysvalta sijoituskohteessa, jos tosiseikat ja olosuhteet antavat viitteitä siitä, että yhdessä tai useammassa kappaleessa 7 mainituista määräysvallan osatekijöistä on tapahtunut muutoksia.

B81

Jos on tapahtunut muutos siinä, kuinka sijoituskohdetta koskevaa valtaa voidaan käyttää, tämän muutoksen täytyy kuvastua siinä, kuinka sijoittaja arvioi sijoituskohdetta koskevaa valtaansa. Esimerkiksi päätöksenteko-oikeuksissa tapahtuneet muutokset voivat tarkoittaa, ettei merkityksellisiä toimintoja enää ohjata äänioikeuksien perusteella, vaan sen sijaan muut järjestelyt, kuten sopimukset, tuottavat tarkasteluhetkellä toiselle osapuolelle tai toisille osapuolille kyvyn ohjata merkityksellisiä toimintoja.

B82

Jokin tapahtuma voi johtaa siihen, että sijoittaja saa tai menettää sijoituskohdetta koskevan vallan, ilman että sijoittaja olisi osallisena tässä tapahtumassa. Sijoittaja voi saada sijoituskohdetta koskevan vallan esimerkiksi siksi, että toisella osapuolella tai toisilla osapuolilla olevat päätöksenteko-oikeudet, jotka aiemmin ovat estäneet sijoittajan määräysvallan sijoituskohteessa, ovat lakanneet olemasta voimassa.

B83

Sijoittaja tarkastelee myös muutoksia, jotka vaikuttavat sen osallisuudesta sijoituskohteeseen johtuvaan altistumiseen sijoituskohteen muuttuvalle tuotolle tai sen osallisuudesta sijoituskohteeseen johtuviin oikeuksiin sijoituskohteen muuttuvaan tuottoon. Esimerkiksi sijoittaja, jolla on sijoituskohdetta koskeva valta, voi menettää määräysvallan sijoituskohteessa, jos se ei enää ole oikeutettu saamaan tuottoa tai lakkaa olemasta vastuussa velvoitteista, koska se ei täyttäisi kappaleen 7(b) ehtoja (esim. jos tulokseen perustuvien palkkioiden saamista koskeva sopimus irtisanotaan).

B84

Sijoittajan on harkittava, onko sen arvio siitä, että se toimii agenttina tai päämiehenä, muuttunut. Sijoittajan ja muiden osapuolten välisessä suhteessa tapahtuneet muutokset voivat tarkoittaa, ettei sijoittaja enää toimi agenttina, vaikka se on aiemmin toiminut agenttina, ja päinvastoin. Jos esimerkiksi sijoittajan tai muiden osapuolten oikeuksissa tapahtuu muutoksia, sijoittajan on tarkasteltava uudelleen asemaansa päämiehenä tai agenttina.

B85

Sijoittajan alkuperäinen arvio määräysvallasta tai asemastaan päämiehenä tai agenttina ei muutu pelkästään markkinaolosuhteiden muutoksen (esim. markkinaolosuhteista aiheutuva muutos sijoituskohteen tuotossa) vuoksi, paitsi jos markkinaolosuhteiden muutos muuttaa yhtä tai useampaa kappaleessa 7 luetelluista määräysvallan kolmesta osatekijästä tai jos se muuttaa päämiehen ja agentin välistä kokonaissuhdetta.

KIRJANPITOKÄSITTELYÄ KOSKEVAT VAATIMUKSET

Konsernitilinpäätöksen laatimistoimenpiteet

B86

Konsernitilinpäätöksessä:

(a)	yhdistellään emoyrityksen ja sen tytäryritysten samanlaiset varojen, velkojen, oman pääoman, tuottojen, kulujen ja rahavirtojen erät.

(b)	vähennetään toisistaan (eliminoidaan) emoyrityksen kuhunkin tytäryritykseen tekemän sijoituksen kirjanpitoarvo ja emoyrityksen osuus kunkin tytäryrityksen omasta pääomasta (IFRS 3:ssa selitetään, kuinka tästä mahdollisesti syntyvä liikearvo käsitellään kirjanpidossa).

(c)

eliminoidaan konserniin kuuluvien yhteisöjen välisiin liiketoimiin liittyvät konsernin sisäiset varat ja velat, oma pääoma, tuotot, kulut ja rahavirrat kokonaisuudessaan (konsernin sisäisistä liiketoimista johtuvat voitot ja tappiot, jotka on kirjattu omaisuuseriin, kuten vaihto-omaisuuteen ja käyttöomaisuuteen, eliminoidaan kokonaisuudessaan). Konsernin sisäiset tappiot saattavat viitata arvonalentumiseen, joka on kirjattava konsernitilinpäätöksessä. Konsernin sisäisistä liiketoimista johtuvien voittojen ja tappioiden eliminoimisesta syntyviin väliaikaisiin eroihin sovelletaan IAS 12:ta Tuloverot.

Yhtenäiset tilinpäätöksen laatimisperiaatteet

B87

Jos konserniin kuuluva yhteisö soveltaa erilaisia tilinpäätöksen laatimisperiaatteita kuin konsernitilinpäätöksessä sovelletaan samankaltaisissa olosuhteissa toteutuviin samanlaisiin liiketoimiin ja tapahtumiin, kyseisen yhteisön tilinpäätökseen tehdään konsernitilinpäätöstä laadittaessa asianmukaiset oikaisut, jotta varmistetaan yhdenmukaisuus konsernissa sovellettaviin tilinpäätöksen laatimisperiaatteisiin nähden.

Arvostaminen

B88

Yhteisö sisällyttää tytäryrityksen tuotot ja kulut konsernitilinpäätökseen siitä päivästä alkaen, jona se saa määräysvallan, siihen päivään saakka, jona yhteisöllä lakkaa olemasta määräysvalta tytäryrityksessä. Tytäryrityksen tuotot ja kulut perustuvat niihin varojen ja velkojen määriin, jotka on merkitty konsernitilinpäätökseen hankinta-ajankohtana. Esimerkiksi konsernin laajaan tuloslaskelmaan merkittävät hankinta-ajankohdan jälkeiset poistot perustuvat asianomaisten poistojen kohteena olevien omaisuuserien käypiin arvoihin, jotka on merkitty konsernitilinpäätökseen hankinta-ajankohtana.

Potentiaaliset äänioikeudet

B89

Silloin kun on olemassa potentiaalisia äänioikeuksia tai muita johdannaisia, joihin sisältyy potentiaalisia äänioikeuksia, emoyritykselle ja määräysvallattomille omistajille kohdistettava osuus voitosta tai tappiosta ja omasta pääomasta konsernitilinpäätöstä laadittaessa määritetään pelkästään olemassa olevien omistusosuuksien perusteella, eikä siinä oteta huomioon potentiaalisten äänioikeuksien ja muiden johdannaisten mahdollista toteutumista toteutettaessa oikeus tai suoritettaessa vaihto, paitsi jos kappale B90 tulee sovellettavaksi.

B90

Joissakin olosuhteissa yhteisöllä on tosiasiassa olemassa oleva omistusosuus sellaisen liiketoimen tuloksena, joka tarkasteluhetkellä oikeuttaa sen omistusosuuteen liittyvään tuottoon. Tällaisissa olosuhteissa emoyritykselle ja määräysvallattomille omistajille kohdistettava osuus konsernitilinpäätöstä laadittaessa määritetään ottamalla huomioon niiden potentiaalisten äänioikeuksien ja muiden johdannaisten mahdollinen toteuttaminen, jotka tarkasteluhetkellä tuottavat yhteisölle oikeuden tuottoon.

B91

IFRS 9:ää ei sovelleta osuuksiin konsernitilinpäätökseen yhdisteltävissä tytäryrityksissä. Kun potentiaalisia äänioikeuksia sisältävät instrumentit tosiasiallisesti oikeuttavat tarkasteluhetkellä tytäryrityksessä olevaan omistusosuuteen liittyvään tuottoon, kyseisiin instrumentteihin ei sovelleta IFRS 9:n vaatimuksia. Kaikissa muissa tapauksissa potentiaalisia äänioikeuksia tytäryrityksessä sisältäviä instrumentteja käsitellään kirjanpidossa IFRS 9:n mukaisesti.

Raportointipäivä

B92

Konsernitilinpäätöksen laatimiseen käytettävät emoyrityksen ja tytäryritysten tilinpäätökset on laadittava samalle raportointipäivälle. Silloin kun emoyrityksen ja tytäryrityksen raportointikaudet päättyvät eri päivinä, tytäryritys tuottaa lisäksi konsernitilinpäätöstä varten taloudellista informaatiota samalle päivälle kuin emoyrityksen tilinpäätös, jotta emoyritys pystyy yhdistelemään tytäryrityksen taloudellisen informaation konsernitilinpäätökseen, paitsi jos ei ole käytännössä mahdollista tehdä niin.

B93

Jos ei ole käytännössä mahdollista tehdä niin, emoyrityksen on yhdisteltävä tytäryrityksen taloudellinen informaatio konsernitilinpäätökseen käyttäen tytäryrityksen viimeisintä tilinpäätöstä, jota oikaistaan niiden merkittävien liiketoimien tai tapahtumien huomioon ottamiseksi, jotka toteutuvat kyseisen tilinpäätöksen ja konsernitilinpäätöksen ajankohtien välillä. Tytäryrityksen tilinpäätöspäivän ja konsernitilinpäätöksen tilinpäätöspäivän välinen aika ei missään tapauksessa saa olla pidempi kuin kolme kuukautta, ja raportointikausien pituuden ja tilinpäätöspäivien välisen eron on oltava samat kaudesta toiseen.

Määräysvallattomien omistajien osuus

B94

Yhteisön on kohdistettava voitto tai tappio sekä kaikki muihin laajan tuloksen eriin kuuluvat erät emoyrityksen omistajille ja määräysvallattomille omistajille. Yhteisön on myös kohdistettava laaja tulos emoyrityksen omistajille ja määräysvallattomille omistajille, vaikka tämä johtaisi siihen, että määräysvallattomien omistajien osuudesta tulisi negatiivinen.

B95

Jos tytäryrityksellä on ulkona olevia, kumuloituvaa osinkoa kerryttäviä etuosakkeita, jotka luokitellaan omaksi pääomaksi ja jotka ovat määräysvallattomien omistajien hallussa, emoyrityksen on laskettava osuutensa voitosta tai tappiosta tytäryrityksen tällaisille osakkeille kuuluvia osinkoja koskevan oikaisun jälkeen riippumatta siitä, onko tällaisista osingoista tehty päätös vai ei.

Muutokset määräysvallattomien omistajien osuudessa

B96

Kun määräysvallattomien omistajien osuus omasta pääomasta muuttuu, yhteisön on oikaistava määräysvaltaisten ja määräysvallattomien omistajien osuuksien kirjanpitoarvoja, jotta otetaan huomioon muutokset niillä tytäryrityksestä olevissa suhteellisissa osuuksissa. Yhteisön on kirjattava suoraan omaan pääomaan määrä, jolla määräysvallattomien omistajien osuuteen tehtävä oikaisu poikkeaa maksetun tai saadun vastikkeen käyvästä arvosta, ja se on kohdistettava emoyrityksen omistajille.

Määräysvallan menettäminen

B97

Emoyritys saattaa menettää määräysvallan tytäryrityksessä kahden tai useamman järjestelyn (liiketoimen) tuloksena. Joskus olosuhteet viittaavat kuitenkin siihen, että useita erillisiä järjestelyjä pitäisi käsitellä kirjanpidossa yhtenä liiketoimena. Tehdessään päätöstä siitä, käsitelläänkö järjestelyjä yhtenä liiketoimena, emoyrityksen on tarkasteltava järjestelyjen kaikkia ehtoja ja taloudellisia vaikutuksia. Yksi tai useampi seuraavista seikoista viittaa siihen, että emoyrityksen tulee käsitellä useita eri järjestelyjä kirjanpidossa yhtenä liiketoimena:

(a)	Ne on toteutettu samanaikaisesti tai toisiaan ennakoiden.

(b)	Ne muodostavat yhden liiketoimen, jonka tarkoituksena on jonkin taloudellisen kokonaisvaikutuksen aikaansaaminen.

(c)	Yhden järjestelyn toteutuminen riippuu vähintään yhden muun järjestelyn toteutumisesta.

(d)

Yksi järjestely ei ole yksittäin tarkasteltuna taloudellisesti perusteltu, mutta se on taloudellisesti perusteltu, kun sitä tarkastellaan yhdessä toisten järjestelyjen kanssa. Esimerkki tästä on tilanne, jossa osakkeiden myynti tapahtuu alle markkinahinnan ja tämän kompensoi myöhemmin tapahtuva myynti markkinahinnan ylittävään hintaan.

B98

Jos emoyritys menettää määräysvallan tytäryrityksessä, sen on:

(a)

kirjattava pois taseesta:

(i)	tytäryrityksen varat (mahdollinen liikearvo mukaan luettuna) ja velat määräysvallan menettämisajankohdan kirjanpitoarvoihin; ja

(ii)	aiemmassa tytäryrityksessä määräysvallan menettämisajankohtana mahdollisesti olleen määräysvallattomien omistajien osuuden (niille mahdollisesti kuuluvat muut laajan tuloksen erät mukaan luettuina) kirjanpitoarvo.

(b)

kirjattava:

(i)	määräysvallan menettämiseen johtaneesta liiketoimesta, tapahtumasta tai olosuhteista saadun vastikkeen käypä arvo, jos vastiketta on saatu;

(ii)	jos määräysvallan menettämiseen johtaneeseen liiketoimeen, tapahtumaan tai olosuhteisiin kuuluu tytäryrityksen osakkeiden jakamista omistajille näiden toimiessa omistajan ominaisuudessa, kyseinen jakaminen; ja

(iii)

entisessä tytäryrityksessä mahdollisesti jäljellä oleva sijoitus sen määräysvallan menettämisajankohdan käypään arvoon.

(c)	siirrettävä tulosvaikutteiseksi tai muiden IFRS-standardien sitä vaatiessa suoraan kertyneisiin voittovaroihin tytäryritykseen liittyvät muihin laajan tuloksen eriin kirjatut määrät kappaleessa B99 kuvatulla perusteella.

(d)	kirjattava tästä mahdollisesti syntyvä erotus tulosvaikutteisesti emoyritykselle kuuluvaksi voitoksi tai tappioksi.

B99

Jos emoyritys menettää määräysvallan tytäryrityksessä, emoyrityksen on käsiteltävä kaikki kyseiseen tytäryritykseen liittyvät muihin laajan tuloksen eriin aiemmin kirjatut määrät samalla perusteella kuin ne olisi käsiteltävä, jos emoyritys olisi suoraan luovuttanut asianomaiset varat tai velat. Näin ollen jos aiemmin muihin laajan tuloksen eriin kirjattu voitto tai tappio siirrettäisiin tulosvaikutteiseksi asianomaisten varojen tai velkojen luovutuksen yhteydessä, emoyrityksen on siirrettävä kyseinen voitto tai tappio omasta pääomasta tulosvaikutteiseksi (luokittelun muutoksesta johtuvana oikaisuna), kun se menettää määräysvallan tytäryrityksessä. Jos aiemmin muihin laajan tuloksen eriin kirjattu uudelleenarvostuksesta johtuva lisäys siirrettäisiin kyseisen omaisuuserän myynnin yhteydessä suoraan kertyneisiin voittovaroihin, emoyrityksen on siirrettävä uudelleenarvostuksesta johtuva lisäys suoraan kertyneisiin voittovaroihin, kun se menettää määräysvallan tytäryrityksessä.

Liite C

Voimaantulo ja siirtymäsäännöt

Tämä liite on kiinteä osa IFRS-standardia ja sen sitovuus on sama kuin IFRS-standardin muiden osien.

VOIMAANTULO

Yhteisön on sovellettava tätä IFRS-standardia 1.1.2013 tai sen jälkeen alkavilla tilikausilla. Aikaisempi soveltaminen on sallittua. Jos yhteisö soveltaa tätä standardia aikaisemmin, sen on annettava tästä tieto ja samanaikaisesti sovellettava IFRS 11:tä, IFRS 12:ta, IAS 27:ää Erillistilinpäätös sekä IAS 28:aa (muutettu 2011).

SIIRTYMÄSÄÄNNÖT

Yhteisön on sovellettava tätä IFRS-standardia takautuvasti IAS 8:n Tilinpäätöksen laatimisperiaatteet, kirjanpidollisten arvioiden muutokset ja virheet mukaisesti, lukuun ottamatta kappaleissa C3–C6 mainittuja tapauksia.

Kun yhteisö soveltaa tätä IFRS-standardia ensimmäisen kerran, sen ei tarvitse tehdä oikaisuja kirjanpitokäsittelyyn, joka koskee sen osallisuutta:

(a)	yhteisöissä, jotka on aiemmin yhdistelty konsernitilinpäätökseen IAS 27:n Konsernitilinpäätös ja erillistilinpäätös ja SIC-12:n Konsernitilinpäätös – erityistä tarkoitusta varten perustetut yksiköt mukaan ja jotka tämän IFRS-standardin mukaan edelleen yhdistellään konsernitilinpäätökseen; tai

(b)	yhteisöissä, joita ei aiemmin yhdistelty konsernitilinpäätökseen IAS 27:n ja SIC-12:n mukaan ja joita ei tämän IFRS-standardin mukaan edelleenkään yhdistellä konsernitilinpäätökseen.

Kun tämän IFRS-standardin ensimmäistä kertaa tapahtuva soveltaminen johtaa siihen, että sijoittaja yhdistelee konsernitilinpäätökseen sijoituskohteen, jota ei yhdistelty IAS 27:n ja SIC-12:n mukaan, sijoittajan on:

(a)

jos sijoituskohde on (IFRS 3:ssa määritelty) liiketoiminta, arvostettava aiemmin konsernitilinpäätökseen yhdistelemättömän sijoituskohteen varat ja velat ja määräysvallattomien omistajien osuudet siinä standardin soveltamisen aloittamisajankohtana ikään kuin kyseinen sijoituskohde olisi ollut yhdistelty konsernitilinpäätökseen (ja siihen olisi täten sovellettu hankintalaskentaa IFRS 3:n mukaisesti) siitä päivästä alkaen, jona sijoittaja on tämän IFRS-standardin vaatimusten perusteella saanut määräysvallan kyseissä sijoituskohteessa.

(b)

jos sijoituskohde ei ole (IFRS 3:ssa määritelty) liiketoiminta, arvostettava aiemmin konsernitilinpäätökseen yhdistelemättömän sijoituskohteen varat ja velat ja määräysvallattomien omistajien osuudet siinä standardin soveltamisen aloittamisajankohtana ikään kuin kyseinen sijoituskohde olisi ollut yhdistelty konsernitilinpäätökseen (soveltaen sijoituskohteeseen IFRS 3:ssa kuvattua hankintamenetelmää ilman, että kirjataan liikearvoa) siitä päivästä alkaen, jona sijoittaja on tämän IFRS-standardin vaatimusten perusteella saanut määräysvallan kyseissä sijoituskohteessa. Taseeseen merkittävien varojen, velkojen ja määräysvallattomien omistajien osuuksien määrän ja sijoittajalla sijoituskohteessa olevan osallisuuden aiemman kirjanpitoarvon välinen erotus on kirjattava vastaavana oikaisuna oman pääoman alkusaldoon.

(c)

jos sijoituskohteen varojen, velkojen ja määräysvallattomien omistajien osuuden arvostaminen kohtien (a) tai (b) mukaisesti ei ole käytännössä mahdollista (määritelty IAS 8:ssa), sijoittajan on:

(i)	jos sijoituskohde on liiketoiminta, sovellettava IFRS 3:n vaatimuksia. Oletushankinta-ajankohdan on oltava sen aikaisimman kauden alku, jolla IFRS 3:n soveltaminen on käytännössä mahdollista, ja tämä voi olla tarkasteltavana oleva kausi.

(ii)

jos sijoituskohde ei ole liiketoiminta, sovellettava sijoituskohteeseen IFRS 3:ssa kuvattua hankintamenetelmää oletushankinta-ajankohtana ilman, että kirjataan liikearvoa. Oletushankinta-ajankohdan on oltava sen aikaisimman kauden alku, jolla tämän kappaleen soveltaminen on käytännössä mahdollista, ja tämä voi olla tarkasteltavana oleva kausi.

Sijoittajan on kirjattava oletushankinta-ajankohtana kirjattavien varojen, velkojen ja määräysvallattomien omistajien osuuden määrän ja osallisuuttaan koskien aiemmin kirjattujen määrien välinen erotus oman pääoman oikaisuksi kyseisellä kaudella. Lisäksi sijoittajan on tuotettava vertailutiedot ja liitetiedot IAS 8:n mukaisesti.

Silloin kun tämän IFRS-standardin ensimmäistä kertaa tapahtuva soveltaminen johtaa siihen, ettei sijoittaja enää yhdistele konsernitilinpäätökseen sijoituskohdetta, joka yhdisteltiin IAS 27:n (muutettu 2008) ja SIC-12:n mukaan, sijoittajan on soveltamisen aloittamisajankohtana arvostettava osuus, joka sillä edelleen on sijoituskohteessa, siihen määrään, johon se olisi arvostettu, jos tämän IFRS-standardin vaatimukset olisivat olleet voimassa, kun sijoittaja tuli osalliseksi sijoituskohteessa tai menetti siinä määräysvallan. Jos jäljellä olevan osuuden arvostaminen ei ole käytännössä mahdollista (määritelty IAS 8:ssa), sijoittajan on sovellettava tämän IFRS-standardin mukaisia, määräysvallan menettämistä koskevia vaatimuksia aikaisimman sellaisen kauden alussa, jolla tämän IFRS-standardin soveltaminen on käytännössä mahdollista, ja se saattaa olla tarkasteltavana oleva kausi. Sijoittajan on kirjattava aiemmin taseeseen merkittyjen varojen, velkojen ja määräysvallattomien omistajien osuuden määrän ja sijoituskohteessa olevan osallisuutensa kirjanpitoarvon välinen erotus oman pääoman oikaisuksi kyseisellä kaudella. Lisäksi sijoittajan on tuotettava vertailutiedot ja liitetiedot IAS 8:n mukaisesti.

Kappaleet 23, 25, B94 ja B96–B99 ovat IAS 27:ään vuonna 2008 tehtyjä muutoksia, jotka on siirretty IFRS 10:een. Yhteisön on sovellettava kyseisten kappaleiden vaatimuksia seuraavasti, paitsi jos se soveltaa kappaletta C3:

(a)	Yhteisö ei saa tehdä muutoksia voiton tai tappion kohdistamiseen aikaisemmilla raportointikausilla kuin millä se on soveltanut kappaleen B94 mukaista muutosta ensimmäisen kerran.

(b)	Kappaleisiin 23 ja B96 sisältyviä vaatimuksia, jotka koskevat määräysvallan saamisen jälkeen tapahtuneiden tytäryrityksen omistusosuuksien muutosten kirjanpitokäsittelyä, ei sovelleta muutoksiin, jotka ovat tapahtuneet ennen kuin yhteisö on soveltanut näitä muutoksia ensimmäisen kerran.

(c)

Yhteisö ei saa muuttaa entisessä tytäryrityksessä olevan sijoituksensa kirjanpitoarvoa, jos määräysvalta on menetetty ennen kuin se on soveltanut kappaleisiin 25 ja B97–B99 sisältyviä muutoksia ensimmäisen kerran. Yhteisö ei myöskään saa laskea uudelleen voittoa tai tappiota, joka johtuu tytäryritystä koskevan määräysvallan menettämisestä, joka on toteutunut ennen kuin kappaleisiin 25 ja B97–B99 sisältyviä muutoksia on sovellettu ensimmäisen kerran.

Viittaukset IFRS 9:ään

Jos yhteisö soveltaa tätä IFRS-standardia mutta ei vielä sovella IFRS 9:ää, kaikki tähän standardiin sisältyvät viittaukset IFRS 9:ään on ymmärrettävä viittauksiksi IAS 39:ään Rahoitusinstrumentit: kirjaaminen ja arvostaminen.

MUIDEN IFRS-STANDARDIEN KUMOAMINEN

Tämä IFRS-standardi korvaa konsernitilinpäätöstä koskevat vaatimukset, jotka sisältyvät IAS 27:ään (muutettu 2008).

Tämä IFRS-standardi korvaa myös SIC-12:n Konsernitilinpäätös – erityistä tarkoitusta varten perustetut yksiköt.

Liite D

Muutokset muihin IFRS-standardeihin

Tässä liitteessä esitetään muihin IFRS-standardeihin tulevat muutokset, jotka seuraavat siitä, että IASB julkistaa tämän IFRS-standardin. Yhteisön on sovellettava muutoksia 1.1.2013 tai sen jälkeen alkavilla tilikausilla. Jos yhteisö soveltaa tätä IFRS-standardia aikaisemmalla kaudella, sen on sovellettava näitä muutoksia tällä aikaisemmalla kaudella. Muutetut kappaleet esitetään siten, että uusi teksti on alleviivattu ja poistettu teksti yliviivattu.

IFRS 1 Ensimmäinen IFRS-standardien käyttöönotto

Lisätään seuraavanlainen kappale 39I:

39I	Toukokuussa 2011 julkaistuilla asiakirjoilla IFRS 10 Konsernitilinpäätös ja IFRS 11 Yhteisjärjestelyt muutettiin kappaleita 31, B7, C1, D1, D14 ja D15 sekä lisättiin kappale D31. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 10:tä ja IFRS 11:tä.

Liitteen B kappaletta B7 muutetaan seuraavasti:

Ensilaatijan on sovellettava seuraavia IFRS 10:n vaatimuksia ei-takautuvasti IFRS-standardeihin siirtymispäivästä alkaen:

(a)	kappaleeseen B94 sisältyvä vaatimus, jonka mukaan laaja tulos kohdistetaan emoyrityksen omistajille ja määräysvallattomille omistajille, vaikka tämä johtaisi siihen, että määräysvallattomien omistajien osuudesta tulee negatiivinen;

(b)	kappaleisiin 23 ja B93 sisältyvät vaatimukset emoyrityksellä tytäryrityksessä olevien omistusosuuksien muutosten kirjanpitokäsittelystä, kun muutokset eivät johda määräysvallan menettämiseen; ja

(c)	kappaleisiin B97–B99 sisältyvät vaatimukset siitä, miten kirjanpidossa käsitellään määräysvallan menettämistä tytäryrityksessä, ja tähän liittyvät vaatimukset IFRS 5:n Myytävänä olevat pitkäaikaiset omaisuuserät ja lopetetut toiminnot kappaleessa 8A.

Jos ensilaatija kuitenkin päättää soveltaa IFRS 3:a takautuvasti aiempiin liiketoimintojen yhdistämisiin, sen on sovellettava myös IFRS 10:tä tämän IFRS-standardin kappaleen C1 mukaisesti.

Liitteen C kappaletta C1 muutetaan seuraavasti:

Ensilaatija saa olla soveltamatta IFRS 3:a takautuvasti aikaisempiin liiketoimintojen yhdistämisiin (liiketoimintojen yhdistämiset, jotka ovat toteutuneet ennen IFRS-standardeihin siirtymispäivää). Jos ensilaatija kuitenkin oikaisee jonkin liiketoimintojen yhdistämisen IFRS 3:n mukaiseksi, sen on oikaistava kaikki myöhemmät liiketoimintojen yhdistämiset, ja sen on lisäksi sovellettava IFRS 10:tä samasta ajankohdasta lähtien. Esimerkiksi jos ensilaatija päättää oikaista 30.6.20X6 toteutuneen liiketoimintojen yhdistämisen, sen on oikaistava kaikki liiketoimintojen yhdistämiset, jotka ovat toteutuneet 30.6.20X6 ja IFRS-standardeihin siirtymispäivän välillä, ja sen on lisäksi sovellettava IFRS 10:tä 30.6.20X6 lähtien.

IFRS 2 Osakeperusteiset maksut

Lisätään seuraavanlainen kappale 63A:

63A	Toukokuussa 2011 julkaistuilla asiakirjoilla IFRS 10 Konsernitilinpäätös ja IFRS 11, muutettiin kappaletta 5 ja liitettä A. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 10:tä ja IFRS 11:tä.

Liitteessä A muutetaan "osakeperusteisia maksuja koskevan järjestelyn" määritelmän alaviitettä seuraavasti:

*	Konserni määritellään IFRS 10:n Konsernitilinpäätös liitteessä A siten, että se on ”emoyritys ja sen tytäryritykset” raportoivan yhteisön koko konsernin emoyrityksen näkökulmasta.

IFRS 3 Liiketoimintojen yhdistäminen

Muutetaan kappaletta 7 ja lisätään kappale 64E seuraavasti:

Hankkijaosapuolen – yhteisön, joka saa määräysvallan toisessa yhteisössä, ts. hankinnan kohteessa – nimeämiseen on sovellettava IFRS 10:een Konsernitilinpäätös sisältyvää ohjeistusta. Jos on tapahtunut liiketoimintojen yhdistäminen mutta IFRS 10:n sisältämää ohjeistusta soveltamalla ei tule selvästi osoitetuksi, mikä yhdistyvistä yhteisöistä on hankkijaosapuoli, ratkaisua tehtäessä on otettava huomioon kappaleissa B14–B18 mainitut tekijät.

64E	Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 10 muutettiin kappaleita 7, B13 ja B63(e) sekä liitettä A. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 10:tä.

[Ei koske vaatimuksia]

Liitteestä A poistetaan ”määräysvallan” määritelmä.

Liitteen B kappaleita B13 and B63(e) muutetaan seuraavasti:

B13

Hankkijaosapuolen – yhteisön, joka saa määräysvallan hankinnan kohteessa – nimeämiseen on sovellettava IFRS 10:een Konsernitilinpäätös sisältyvää ohjeistusta. Jos on tapahtunut liiketoimintojen yhdistäminen mutta IFRS 10:n sisältämää ohjeistusta soveltamalla ei tule selvästi osoitetuksi, mikä yhdistyvistä yhteisöistä on hankkijaosapuoli, ratkaisua tehtäessä on otettava huomioon kappaleissa B14–B18 mainitut tekijät.

B63

Seuraavat ovat esimerkkejä muista IFRS-standardeista, jotka sisältävät ohjeistusta liiketoimintojen yhdistämisessä hankittujen varojen ja vastattavaksi otettujen tai syntyneiden velkojen myöhemmästä arvostamisesta ja kirjanpitokäsittelystä:

(a)

…

(e)	IFRS 10 sisältää ohjeistusta siitä, miten kirjanpidossa käsitellään määräysvallan saamisen jälkeen tapahtuvia muutoksia osuudessa, jonka emoyritys omistaa tytäryrityksestä.

IFRS 7 Rahoitusinstrumentit: tilinpäätöksessä esitettävät tiedot

Muutetaan kappaletta 3(a) ja lisätään kappale 44O seuraavasti:

Kaikkien yhteisöjen on sovellettava tätä IFRS-standardia kaikentyyppisiin rahoitusinstrumentteihin lukuun ottamatta seuraavia:

(a)

sellaiset osuudet tytär-, osakkuus- tai yhteisyrityksissä, joita käsitellään kirjanpidossa IFRS 10:n Konsernitilinpäätös, IAS 27:n Erillistilinpäätös tai IAS 28:n Sijoitukset osakkuus- ja yhteisyrityksiin mukaisesti. Eräissä tapauksissa yhteisö saa kuitenkin IAS 27:n tai IAS 28:n nojalla käsitellä tytär-, osakkuus- tai yhteisyrityksessä omistamansa osuuden kirjanpidossa soveltamalla IAS 39:ää; näissä tapauksissa …

44O	Toukokuussa 2011 julkaistuilla asiakirjoilla IFRS 10 ja IFRS 11 Yhteisjärjestelyt muutettiin kappaletta 3. Yhteisön on sovellettava tätä muutosta, kun se soveltaa IFRS 10:tä ja IFRS 11:tä.

IFRS 9 Rahoitusinstrumentit (julkaistu marraskuussa 2009)

D10

Lisätään seuraavanlainen kappale 8.1.2:

8.1.2

Toukokuussa 2011 julkaistuilla asiakirjoilla IFRS 10 Konsernitilinpäätös ja IFRS 11 Yhteisjärjestelyt muutettiin kappaletta C8 sekä poistettiin kappaletta C18 edeltävä otsikko ja kappaleet C18–C23. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 10:tä ja IFRS 11:tä.

D11

Liitteen C kappaleet C18 ja C19 sekä kappaleita C18 ja C19 edeltävät otsikot poistetaan ja kappaletta C8 muutetaan seuraavasti:

C83

Kaikkien yhteisöjen on sovellettava tätä IFRS-standardia kaikentyyppisiin rahoitusinstrumentteihin lukuun ottamatta seuraavia:

(a)

IFRS 9 Rahoitusinstrumentit (julkaistu lokakuussa 2010)

D12

Muutetaan kappaletta 3.2.1 ja lisätään kappale 7.1.2 seuraavasti:

3.2.1

Konsernitilinpäätöksessä kappaleita 3.2.2–3.2.9, B3.1.1, B3.1.2 ja B3.2.1–B3.2.17 sovelletaan konsernin tasolla. Näin ollen yhteisö yhdistelee ensin kaikki tytäryritykset IFRS 10:n Konsernitilinpäätös mukaisesti ja sitten soveltaa näin syntyvään konserniin kyseisiä kappaleita.

7.1.2

Toukokuussa 2011 julkaistuilla asiakirjoilla IFRS 10 ja IFRS 11 Yhteisjärjestelyt muutettiin kappaleita 3.2.1, B3.2.1–B3.2.3, B4.3.12(c), B5.7.15, C11 ja C30 sekä poistettiin kappaleet C23—C28 ja niihin liittyvät otsikot. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 10:tä ja IFRS 11:tä.

D13

Liitteen B kappaleita B3.2.1–B3.2.3 ja B5.7.15 muutetaan seuraavasti:

Kappaleessa B3.2.1 olevan vuokaavion ensimmäisestä laatikosta poistetaan teksti ”(mahdolliset erityistä tarkoitusta varten perustetut yksiköt mukaan lukien)”.

B3.2.2

Kappaleessa 3.2.4(b) kuvattu tilanne (kun yhteisö pitää itsellään sopimukseen perustuvat oikeudet rahoitusvaroihin kuuluvan erän rahavirtojen saamiseen mutta ottaa vastatakseen sopimukseen perustuvan velvollisuuden maksaa kyseiset rahavirrat yhdelle tai useammalle vastaanottajalle) syntyy esimerkiksi, jos yhteisö on trusti, joka laskee liikkeeseen sijoittajille tarkoitettuja osuuksia, joiden tuotto perustuu yhteisön omistamiin rahoitusvaroihin, ja tuottaa näiden rahoitusvarojen hoitopalveluja. Tällöin rahoitusvarat täyttävät taseesta pois kirjaamisen edellytykset, jos kappaleiden 3.2.5 ja 3.2.6 mukaiset ehdot täyttyvät.

B3.2.3

Kappaletta 3.2.5 sovellettaessa yhteisö voi olla esimerkiksi rahoitusvaroihin kuuluvan erän alkuunpanija originator, tai se voi olla konserni, johon kuuluu tytäryritys, joka on hankkinut rahoitusvaroihin kuuluvan erän ja siirtää siihen liittyvät rahavirrat edelleen sijoittajina oleville riippumattomille kolmansille osapuolille.

B5.7.15

Seuraavat ovat esimerkkejä omaisuuseräkohtaisesta tulosriskistä:

(a)

…

(b)

velka, jonka liikkeeseenlaskijana on seuraavat ominaispiirteet omaava strukturoitu yhteisö: Yhteisö on juridisesti eriytetty siten, että sen varat on erotettu aitaamalla ne käytettäviksi vain sen sijoittajien hyödyksi myös konkurssin tapahtuessa. Yhteisö ei ryhdy muihin liiketoimiin, eikä sen varoja voida kiinnittää. Rahamääriä erääntyy maksettaviksi yhteisön sijoittajille vain, jos aidatut varat kerryttävät rahavirtoja. Näin ollen …

D14

Liitteen C kappaleet C23 ja C24 sekä kappaletta C23 edeltävä otsikko poistetaan ja kappaleita C11 ja C30 muutetaan seuraavasti:

C11

Kaikkien yhteisöjen on sovellettava tätä IFRS-standardia kaikentyyppisiin rahoitusinstrumentteihin lukuun ottamatta seuraavia:

(a)

sellaiset osuudet tytär-, osakkuus- tai yhteisyrityksissä, joita käsitellään kirjanpidossa IFRS 10:n Konsernitilinpäätös, IAS 27:n Erillistilinpäätös tai IAS 28:n Sijoitukset osakkuus- ja yhteisyrityksiin mukaisesti. Eräissä tapauksissa yhteisö saa kuitenkin IAS 27:n tai IAS 28:n tai nojalla käsitellä tytär-, osakkuus- tai yhteisyrityksessä omistamansa osuuden kirjanpidossa soveltamalla IFRS 9:ää; näissä tapauksissa …

C30

Kaikkien yhteisöjen on sovellettava tätä standardia kaikentyyppisiin rahoitusinstrumentteihin lukuun ottamatta seuraavia:

(a)

IAS 1 Tilinpäätöksen esittäminen

D15

Muutetaan kappaleita 4 ja 123 ja lisätään kappale 139H seuraavasti:

Tämä standardi ei koske IAS 34:n Osavuosikatsaukset mukaisesti laadittavien osavuosijakson lyhennettyjen tilinpäätösten rakennetta ja sisältöä. Tällaisiin tilinpäätöksiin sovelletaan kuitenkin kappaleita 15–35. Tämä standardi koskee samalla tavoin kaikkia yhteisöjä, mukaan lukien ne, jotka esittävät konsernitilinpäätöksen IFRS 10:n Konsernitilinpäätös mukaisesti ja ne, jotka esittävät erillistilinpäätöksen IAS 27:n Erillistilinpäätös mukaisesti.

123

Johto tekee yhteisön noudattamia tilinpäätöksen laatimisperiaatteita soveltaessaan useita harkintaan perustuvia ratkaisuja – muitakin kuin arvioita edellyttäviä – joilla saattaa olla merkittävä vaikutus tilinpäätöksessä esitettäviin lukuihin. Johto tekee harkintaan perustuvia ratkaisuja esimerkiksi määrittäessään:

(a)

…

(b)	milloin rahoitusvarojen ja vuokrattujen omaisuuserien omistamiselle ominaiset merkittävät riskit ja edut ovat siirtyneet olennaisilta osin toisille yhteisöille; ja

(c)	ovatko tietyt tuotteiden myynnit tosiasialliselta sisällöltään rahoitusjärjestelyjä, jolloin niistä ei synny tuottoja.

(d)	[poistettu]

139H	Toukokuussa 2011 julkaistuilla asiakirjoilla IFRS 10 ja IFRS 12 muutettiin kappaleita 4, 119, 123 ja 124. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 10:tä ja IFRS 12:ta.

IAS 7 Rahavirtalaskelmat

D16

Muutetaan kappaletta 42B ja lisätään kappale 57 seuraavasti:

42B

Sellaiset omistusosuuden muutokset tytäryrityksessä, jotka eivät aiheuta määräysvallan menetystä, esimerkiksi tilanne, jossa emoyritys myöhemmin ostaa tai myy tytäryrityksen oman pääoman ehtoisia instrumentteja, käsitellään kirjanpidossa omaa pääomaa koskevina liiketoimina (ks. IFRS 10 Konsernitilinpäätös). Näin ollen …

57	Toukokuussa 2011 julkaistuilla asiakirjoilla IFRS 10 ja IFRS 11 Yhteisjärjestelyt muutettiin kappaleita 37, 38 ja 42B sekä poistettiin kappale 50(b). Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 10:tä ja IFRS 11:tä.

IAS 21 Valuuttakurssien muutosten vaikutukset

D17

[Ei koske vaatimuksia]

D18

Muutetaan kappaleita 19, 45 ja 46 ja lisätään kappale 60F seuraavasti:

19	Tämän standardin mukaan myös tilinpäätöksen laativa itsenäinen yhteisö tai yhteisö, joka laatii erillistilinpäätöksen IAS 27:n Erillistilinpäätös mukaisesti, saa esittää tilinpäätöksensä missä valuutassa (tai valuutoissa) tahansa. Jos …

Ulkomaisen yksikön tulosta ja taloudellista asemaa koskevien lukujen yhdisteleminen raportoivan yhteisön tulosta ja taloudellista asemaa koskeviin lukuihin tapahtuu normaalien konsernitilinpäätöstä laadittaessa sovellettavien menettelytapojen mukaisesti, joita ovat esimerkiksi tytäryrityksellä olevien konsernin sisäisten saamisten ja velkojen ja konsernin sisäisten liiketapahtumien eliminointi (ks. IFRS 10 Konsernitilinpäätös). Konsernin … kuitenkaan …

Silloin kun ulkomaisen yksikön tilinpäätös laaditaan eri päivälle kuin raportoivan yhteisön tilinpäätös, ulkomainen yksikkö laatii usein ylimääräisen tilinpäätöksen samalle päivälle kuin raportoiva yhteisö. Silloin kun näin ei tapahdu, IFRS 10 sallii eri päivän käyttämisen edellyttäen, ettei ero ole suurempi kuin kolme kuukautta ja että tehdään kaikkia näiden päivämäärien välillä toteutuneita merkittäviä liiketoimia tai muita tapahtumia koskevat oikaisut. Tällöin ulkomaisen yksikön varat ja velat muunnetaan ulkomaisen yksikön raportointikauden päättymispäivän kurssiin. Jos valuuttakurssit ovat muuttuneet merkittävästi ennen raportoivan yhteisön raportointikauden päättymispäivää, tehdään tätä koskevat oikaisut IFRS 10:n mukaisesti. Samoin …

60F	Toukokuussa 2011 julkaistuilla asiakirjoilla IFRS 10 ja IFRS 11 Yhteisjärjestelyt muutettiin kappaleita 3(b), 8, 11, 18, 19, 33, 44–46 ja 48A. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 10:tä ja IFRS 11:tä.

IAS 24 Lähipiiriä koskevat tiedot tilinpäätöksessä

D19

Kappaletta 3 muutetaan seuraavasti:

Tämä standardi edellyttää, että lähipiirisuhteet ja -liiketoimet ja avoimet saldot lähipiiriin kuuluvien kanssa, sitoumukset mukaan lukien on esitettävä emoyrityksen tai sijoituskohteessa yhteisen määräysvallan tai huomattavan vaikutusvallan omaavan sijoittajan konsernitilinpäätöksessä ja erillistilinpäätöksessä, jotka esitetään IFRS 10:n Konsernitilinpäätös tai IAS 27:n Erillistilinpäätös mukaisesti. Tätä standardia sovelletaan myös yhteisöjen omiin tilinpäätöksiin.

Kappaleesta 9 poistetaan ”määräysvallan”, ”yhteisen määräysvallan” ja ”huomattavan vaikutusvallan” käsitteet, ja siihen lisätään seuraavanlainen virke:

Termit ”määräysvalta”, ”yhteinen määräysvalta” ja ”huomattava vaikutusvalta” määritellään IFRS 10:ssä, IFRS 11:ssä Yhteisjärjestelyt sekä IAS 28:ssa Sijoitukset osakkuus- ja yhteisyrityksiin, ja niitä käytetään tässä standardissa kyseisessä IFRS-standardeissa annetussa merkityksessä.

Lisätään seuraavanlainen kappale 28A:

28A	Toukokuussa 2011 julkaistuilla asiakirjoilla IFRS 10, IFRS 11 Yhteisjärjestelyt ja IFRS 12 muutettiin kappaleita 3, 9, 11(b), 15, 19(b) ja (e) sekä 25. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 10:tä, IFRS 11:tä ja IFRS 12:ta.

IAS 27 Konsernitilinpäätös ja erillistilinpäätös

D20

IAS 27:ään Konsernitilinpäätös ja erillistilinpäätös sisältyvät konsernitilinpäätöstä koskevat vaatimukset poistetaan ja siirretään soveltuvin osin IFRS 10:een. Erillistilinpäätöstä koskevat vaatimukset kirjanpitokäsittelystä ja tilinpäätöksessä esitettävistä tiedoista säilyvät IAS 27:ssä; otsikoksi muutetaan Erillistilinpäätös, jäljelle jäävät kappaleet numeroidaan uudelleen, soveltamisalaa muutetaan ja tehdään muita toimituksellisia muutoksia. Myös IAS 27:ssä (muutettu 2011) säilyvät kirjanpitokäsittelyä ja tilinpäätöksessä esitettäviä tietoja koskevat vaatimukset päivitetään vastamaan ohjeistusta, joka sisältyy standardeihin IFRS 10, IFRS 11, IFRS 12 ja IAS 28 (muutettu 2011). Yksityiskohtaiset tiedot siitä, mihin IAS 27:n (muutettu 2008) kappaleet on siirretty, esitetään IAS 27:ään (muutettu 2011) sisältyvässä vastaavuustaulukossa.

IAS 32 Rahoitusinstrumentit: esittämistapa

D21

Kappaletta 4 muutetaan ja lisätään kappale 97I seuraavasti:

Kaikkien yhteisöjen on sovellettava tätä standardia kaikentyyppisiin rahoitusinstrumentteihin lukuun ottamatta seuraavia:

(a)

97I	Toukokuussa 2011 julkaistuilla asiakirjoilla IFRS 10 ja IFRS 11 muutettiin kappaleita 4(a) ja AG29. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 10:tä ja IFRS 11:tä.

D22

Liitteen kappaletta AG29 muutetaan seuraavasti:

AG29	Yhteisö esittää konsernitilinpäätöksessään määräysvallattomien omistajien osuudet – toisin sanoen toisten osapuolten osuudet tytäryritystensä omasta pääomasta ja tuloksesta – IAS 1:n ja IFRS 10:n mukaisesti. Kun …

IAS 33 Osakekohtainen tulos

D23

Muutetaan kappaletta 4 ja lisätään kappale 74B seuraavasti:

4	Silloin kun yhteisö esittää sekä konsernitilinpäätöksen että erillistilinpäätöksen, jotka on laadittu IFRS 10:n Konsernitilinpäätös ja IAS 27:n Erillistilinpäätös mukaisesti, tämän standardin vaatimat tiedot tarvitsee esittää vain konsernin tietojen perusteella. Jos …

74B	Toukokuussa 2011 julkaistuilla asiakirjoilla IFRS 10 ja IFRS 11 Yhteisjärjestelyt muutettiin kappaleita 4, 40 ja A11. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 10:tä ja IFRS 11:tä.

IAS 36 Omaisuuserien arvon alentuminen

D24

Muutetaan kappaletta 4(a) ja lisätään kappale 140H seuraavasti:

Tämä standardi koskee seuraaviin ryhmiin luokiteltuja rahoitusvaroja:

(a)	IFRS 10:ssä Konsernitilinpäätös määritellyt tytäryritykset;

(b)

…

140H	Toukokuussa 2011 julkaistuilla asiakirjoilla IFRS 10 ja IFRS 11 muutettiin kappaletta 4, kappaletta 12(h) edeltävää otsikkoa ja kappaletta 12(h). Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 10:tä ja IFRS 11:tä.

D25

[Ei koske vaatimuksia]

IAS 38 Aineettomat hyödykkeet

D26

Muutetaan kappaletta 3(e) ja lisätään kappale 130F seuraavasti:

Jos tietyntyyppisen aineettoman hyödykkeen kirjanpitokäsittelystä määrätään jossakin muussa standardissa, yhteisö soveltaa kyseistä standardia tämän standardin sijaan. Tämä standardi ei koske esimerkiksi seuraavia eriä:

(a)

…

(e)	IAS 32:ssa määritellyt rahoitusvarat. Joidenkin rahoitusvarojen kirjaamista ja arvostamista käsitellään IFRS 10:ssä Konsernitilinpäätös, IAS 27:ssä Erillistilinpäätös ja IAS 28:ssa Sijoitukset osakkuus- ja yhteisyrityksiin.

(f)

…

130F	Toukokuussa 2011 julkaistuilla asiakirjoilla IFRS 10 ja IFRS 11 Yhteisjärjestelyt muutettiin kappaletta 3(e). Yhteisön on sovellettava tätä muutosta, kun se soveltaa IFRS 10:tä ja IFRS 11:tä.

IAS 39 Rahoitusinstrumentit: kirjaaminen ja arvostaminen (muutettu lokakuussa 2009)

D27

Muutetaan kappaleita 2(a) ja 15 ja lisätään kappale 103P seuraavasti:

Kaikkien yhteisöjen on sovellettava tätä standardia kaikentyyppisiin rahoitusinstrumentteihin lukuun ottamatta seuraavia:

(a)

sellaiset osuudet tytär-, osakkuus- ja yhteisyrityksissä, joita käsitellään kirjanpidossa IFRS 10:n Konsernitilinpäätös, IAS 27:n Erillistilinpäätös tai IAS 28:n Sijoitukset osakkuus- ja yhteisyrityksiin mukaisesti. Yhteisöjen on kuitenkin sovellettava tätä standardia sellaiseen osuuteen tytär-, osakkuus- tai yhteisyrityksessä, jota IAS 27:n tai IAS 28:n mukaan käsitellään tämän standardin mukaisesti. …

15	Konsernitilinpäätöksessä kappaleita 16–23 ja liitteen A kappaleita AG34–AG52 sovelletaan konsernitasolla. Näin ollen yhteisö yhdistelee ensin kaikki tytäryritykset IFRS 10:n mukaisesti ja sitten soveltaa näin syntyvään konserniin kappaleita 16–23 ja liitteen A kappaleita AG34–AG52.

103P	Toukokuussa 2011 julkaistuilla asiakirjoilla IFRS 10 ja IFRS 11 Yhteisjärjestelyt muutettiin kappaleita 2(a), 15, AG3, AG36–AG38 ja AG41(a). Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 10:tä ja IFRS 11:tä.

D28

Liitteen A kappaleita AG36–AG38 muutetaan seuraavasti:

Kappaleessa AG36, olevan vuokaavion ensimmäisestä laatikosta poistetaan teksti ”(mahdolliset erityistä tarkoitusta varten perustetut yksiköt mukaan lukien)”.

AG37

Kappaleessa 18(b) kuvattu tilanne (kun yhteisö pitää itsellään sopimukseen perustuvat oikeudet rahoitusvaroihin kuuluvan erän rahavirtojen saamiseen mutta ottaa vastatakseen sopimukseen perustuvan velvollisuuden maksaa kyseiset rahavirrat yhdelle tai useammalle vastaanottajalle) syntyy esimerkiksi, jos yhteisö on trusti, joka laskee liikkeeseen sijoittajille tarkoitettuja osuuksia, joiden tuotto perustuu yhteisön omistamiin rahoitusvaroihin, ja tuottaa näiden rahoitusvarojen hoitopalveluja. Tällöin rahoitusvarat täyttävät taseesta pois kirjaamisen edellytykset, jos kappaleiden 19 ja 20 mukaiset ehdot täyttyvät.

AG38

Kappaletta 19 sovellettaessa yhteisö voi olla esimerkiksi rahoitusvaroihin kuuluvan erän alkuunpanija originator, tai se voi olla konserni, johon kuuluu tytäryritys, joka on hankkinut rahoitusvaroihin kuuluvan erän ja siirtää siihen liittyvät rahavirrat edelleen sijoittajina oleville riippumattomille kolmansille osapuolille.

Tulkinta IFRIC 5 Oikeudet osuuksiin rahastoista, jotka on tarkoitettu käytöstä poistamiseen, alkuperäiseen tilaan palauttamiseen ja ympäristön kunnostamiseen

D29

Kohdasta ”Viittaukset” poistetaan IAS 27:ää ja IAS 31:tä koskevat kohdat, IAS 28:aa koskeva kohta muutetaan muotoon ”IAS 28 Osuudet osakkuus- ja yhteisyrityksissä”, ja luetteloon lisätään IFRS 10 Konsernitilinpäätös ja IFRS 11 Yhteisjärjestelyt.

Kappaletta 8 muutetaan ja lisätään kappale 14B seuraavasti:

8	Osakkaan on määritettävä, onko sillä rahastossa määräysvalta, yhteinen määräysvalta tai huomattava vaikutusvalta IFRS 10:n, IFRS 11:n ja IAS 28:n perusteella. Jos osakkaalla on jokin näistä, sen on käsiteltävä rahasto-osuuttaan kyseisten standardien mukaisesti.

14B	Toukokuussa 2011 julkaistuilla asiakirjoilla IFRS 10 ja IFRS 11 muutettiin kappaleita 8 ja 9. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 10:tä ja IFRS 11:tä.

IFRIC 17 Muiden kuin käteisvarojen jakaminen omistajille

D30

Osioon ”Viittaukset” lisätään “IFRS 10 Konsernitilinpäätös”.

Muutetaan kappaletta 7 ja lisätään kappale 19 seuraavasti:

Kappaleen 5 mukaisesti tätä tulkintaa ei sovelleta, kun yhteisö jakaa osan omistusosuudestaan tytäryrityksessä mutta säilyttää siinä määräysvallan. Yhteisö, joka jakaa varoja siten, että se tämän seurauksena merkitsee taseeseen määräysvallattomien omistajien osuuden tytäryrityksessään, käsittelee varojen jakamista IFRS 10:n mukaisesti.

19	Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 10 muutettiin kappaletta 7. Yhteisön on sovellettava tätä muutosta, kun se soveltaa IFRS 10:tä.

KANSAINVÄLINEN TILINPÄÄTÖSSTANDARDI IFRS 11

Yhteisjärjestelyt

TAVOITE

Tämän IFRS-standardin tarkoituksena on asettaa taloudellista raportointia koskevat periaatteet yhteisöille, joilla on osuus yhteisessä määräysvallassa olevissa järjestelyissä (ts. yhteisjärjestelyissä).

Tavoitteen saavuttaminen

Kappaleessa 1 mainitun tavoitteen saavuttamiseksi tässä IFRS-standardissa määritellään yhteinen määräysvalta ja edellytetään, että yhteisjärjestelyn osapuolena oleva yhteisö ratkaisee arvioimalla oikeuksiaan ja velvoitteitaan, minkätyyppisessä yhteisjärjestelyssä se on osallisena, ja käsittelee nämä oikeudet ja velvoitteet kirjanpidossa kyseisen yhteisjärjestelytyypin mukaisesti.

SOVELTAMISALA

Kaikkien yhteisöjen, jotka ovat yhteisjärjestelyn osapuolena, on sovellettava tätä IFRS-standardia.

YHTEISJÄRJESTELYT

Yhteisjärjestely on järjestely, jossa kahdella tai useammalla osapuolella on yhteinen määräysvalta.

Yhteisjärjestelyllä on seuraavat ominaispiirteet:

(a)	Osapuolia sitoo sopimukseen perustuva järjestely (ks. kappaleet B2–B4).

(b)	Sopimukseen perustuva järjestely tuottaa kahdelle tai useammalle näistä osapuolista yhteisen määräysvallan järjestelyssä (ks. kappaleet 7–13).

Yhteisjärjestely on joko yhteinen toiminto tai yhteisyritys.

Yhteinen määräysvalta

Yhteinen määräysvalta on järjestelyä koskevan määräysvallan pitämistä yhteisenä sopimukseen perustuen, ja se vallitsee vain silloin, kun merkityksellisiä toimintoja koskevat päätökset edellyttävät määräysvallan jakavien osapuolten yksimielistä hyväksymistä.

Järjestelyn osapuolena olevan yhteisön on arvioitava, tuottaako sopimukseen perustuva järjestely kaikille osapuolille tai osapuolista koostuvalle ryhmälle yhdessä järjestelyä koskevan määräysvallan. Kaikilla osapuolilla tai osapuolista koostuvalla ryhmällä yhdessä on määräysvalta järjestelyssä, kun niiden täytyy toimia yhdessä ohjatakseen toimintoja, joilla on merkittävä vaikutus järjestelyn tuottoon (ts. merkityksellisiä toimintoja).

Kun on ratkaistu, että kaikilla osapuolilla tai osapuolista koostuvalla ryhmällä yhdessä on määräysvalta järjestelyssä, yhteinen määräysvalta vallitsee vain, kun merkityksellisiä toimintoja koskevat päätökset edellyttävät niiden osapuolten yksimielistä suostumusta, joilla yhdessä on määräysvalta järjestelyssä.

Yhteisjärjestelyssä millään yksittäisellä osapuolella ei yksinään ole järjestelyä koskevaa määräysvaltaa. Osapuoli, jolla on järjestelyssä yhteinen määräysvalta, voi estää minkä tahansa muun osapuolen tai osapuolista koostuvan ryhmän määräysvallan järjestelyssä.

Järjestely voi olla yhteisjärjestely, vaikkei kaikilla sen osapuolilla olisi yhteistä määräysvaltaa järjestelyssä. Tässä IFRS-standardissa erotetaan osapuolet, joilla on yhteinen määräysvalta yhteisjärjestelyssä (yhteisen toiminnon osapuolet tai yhteisyrityksen osapuolet), osapuolista, jotka osallistuvat yhteisjärjestelyyn mutta joilla ei ole siinä yhteistä määräysvaltaa.

Yhteisön pitää käyttää harkintaa arvioidessaan, onko kaikilla osapuolilla tai osapuolista koostuvalle ryhmällä yhteinen määräysvalta järjestelyssä. Yhteisön on tehtävä tämä arviointi tarkastelemalla kaikkia tosiseikkoja ja olosuhteita (ks. kappaleet B5–B11).

Jos tosiseikat ja olosuhteet muuttuvat, yhteisön on arvioitava uudelleen, onko sillä edelleen yhteinen määräysvalta järjestelyssä.

Yhteisjärjestelyn tyypit

Yhteisön on ratkaistava, minkätyyppisessä yhteisjärjestelyssä se on osallisena. Yhteisjärjestelyn luokittelu yhteiseksi toiminnoksi tai yhteisyritykseksi riippuu järjestelyn osapuolten oikeuksista ja velvoitteista.

Yhteinen toiminto on yhteisjärjestely, jonka mukaan osapuolilla, joilla on järjestelyssä yhteinen määräysvalta, on järjestelyyn liittyviä varoja koskevia oikeuksia ja velkoja koskevia velvoitteita. Näitä osapuolia nimitetään yhteisen toiminnon osapuoliksi.

Yhteisyritys on yhteisjärjestely, jonka mukaan osapuolilla, joilla on järjestelyssä yhteinen määräysvalta, on oikeuksia järjestelyn nettovarallisuuteen. Näitä osapuolia nimitetään yhteisyrityksen osapuoliksi.

Yhteisö käyttää harkintaa arvioidessaan, onko yhteisjärjestely yhteinen toiminto vai yhteisyritys. Yhteisön on ratkaistava, minkätyyppisessä yhteisjärjestelyssä se on osallisena, tarkastelemalla järjestelystä johtuvia oikeuksiaan ja velvoitteitaan. Yhteisö arvioi oikeuksiaan ja velvoitteitaan tarkastelemalla järjestelyn rakennetta ja oikeudellista muotoa, sopimukseen perustuvan järjestelyn osapuolten sopimia ehtoja ja, kun niillä on merkitystä, muita tosiseikkoja ja olosuhteita (ks. kappaleet B12–B33).

Joskus osapuolia sitoo puitesopimus, jossa määrätään yleiset sopimusehdot yhden tai useamman toiminnon harjoittamista varten. Puitesopimuksessa saatetaan määrätä, että osapuolet perustavat erilaisia yhteisjärjestelyjä käsitelläkseen erityisiä toimintoja, jotka muodostavat osan sopimuksesta. Vaikka kyseiset yhteisjärjestelyt liittyvät samaan puitesopimukseen, ne voivat olla erityyppisiä, jos osapuolten oikeudet ja velvoitteet ovat erilaisia harjoitettaessa erilaisia puitesopimuksessa käsiteltäviä toimintoja. Tämän vuoksi voi samalla esiintyä sekä yhteisiä toimintoja että yhteisyrityksiä, kun osapuolet harjoittavat erilaisia toimintoja, jotka ovat osa samaa puitesopimusta.

Jos tosiseikat ja olosuhteet muuttuvat, yhteisön on arvioitava uudelleen, onko yhteisjärjestely, jossa se on osallisena, muuttunut toisentyyppiseksi.

YHTEISJÄRJESTELYN OSAPUOLTEN TILINPÄÄTÖKSET

Yhteiset toiminnot

Yhteisen toiminnon osapuolen on merkittävä tilinpäätökseensä osuudestaan yhteisessä toiminnossa:

(a)	omat varansa, mukaan lukien osuutensa yhteisistä varoista, jos niitä on;

(b)	omat velkansa, mukaan lukien osuutensa yhteisistä veloista, jos niitä on;

(c)	omat tuottonsa, jotka se on saanut myymällä osuutensa yhteisen toiminnon tuotoksesta;

(d)	oma osuutensa tuotoista, jonka yhteinen toiminto on saanut tuotoksensa myynnistä; ja

(e)	omat kulunsa, mukaan lukien osuutensa yhteisistä kuluista, jos niitä on.

Yhteisen toiminnon osapuolen tulee käsitellä kirjanpidossaan varoja, velkoja, tuottoja ja kuluja, jotka liittyvät sen osuuteen yhteisessä toiminnossa, asianomaisia varoja, velkoja, tuottoja ja kuluja koskevien IFRS-standardien mukaisesti.

Sellaisten liiketoimien kuin omaisuuserien myyntien, panostusten tai ostojen, jotka toteutuvat yhteisön ja yhteisen toiminnon, jossa se on osapuolena, välillä, kirjanpitokäsittelystä määrätään kappaleissa B34–B37.

Myös osapuolen, joka osallistuu yhteiseen toimintoon mutta jolla ei ole siinä yhteistä määräysvaltaa, on käsiteltävä kirjanpidossa osuutensa järjestelyssä kappaleiden 20–22 mukaisesti, jos tällä osapuolella on myös yhteiseen toimintoon liittyviä varoja koskevia oikeuksia ja velkoja koskevia velvoitteita. Jos osapuolella, joka osallistuu yhteiseen toimintoon mutta jolla ei ole siinä yhteistä määräysvaltaa, ei ole yhteiseen toimintoon liittyviä varoja koskevia oikeuksia ja velkoja koskevia velvoitteita, sen on käsiteltävä kirjanpidossaan osuutensa yhteisessä toiminnossa kyseiseen osuuteen sovellettavien IFRS-standardien mukaisesti.

Yhteisyritykset

Yhteisyrityksen osapuolen on kirjattava osuutensa yhteisyrityksessä sijoitukseksi, ja sen on käsiteltävä tätä sijoitusta kirjanpidossa pääomaosuusmenetelmällä IAS 28:n Sijoitukset osakkuus- ja yhteisyrityksiin mukaisesti, paitsi jos yhteisö on kyseisessä standardissa määrätyllä tavalla vapautettu pääomaosuusmenetelmän soveltamisesta.

Osapuoli, joka osallistuu yhteisyritykseen mutta jolla ei ole siinä yhteistä määräysvaltaa, on käsiteltävä kirjanpidossaan osuutensa järjestelyssä IFRS 9:n Rahoitusinstrumentit mukaisesti, paitsi jos sillä on yhteisyrityksessä huomattava vaikutusvalta, jolloin sen on käsiteltävä se kirjanpidossaan IAS 28:n (muutettu 2011) mukaisesti.

ERILLISTILINPÄÄTÖS

Yhteisen toiminnon tai yhteisyrityksen osapuolen on erillistilinpäätöksessään käsiteltävä osuutensa:

(a)	yhteisessä toiminnossa kappaleiden 20–22 mukaisesti;

(b)	yhteisyrityksessä IAS 27:n Erillistilinpäätös kappaleen 10 mukaisesti.

Osapuolen, joka osallistuu yhteisjärjestelyyn mutta jolla ei ole siinä yhteistä määräysvaltaa, on erillistilinpäätöksessään käsiteltävä osuutensa:

(a)	yhteisessä toiminnossa kappaleen 23 mukaisesti;

(b)	yhteisyrityksessä IFRS 9:n mukaisesti, paitsi jos yhteisöllä on huomattava vaikutusvalta yhteisyrityksessä, jolloin sen on sovellettava IAS 27:n (muutettu 2011) kappaletta 10.

Liite A

Määritelmät

Tämä liite on kiinteä osa IFRS-standardia.

yhteisjärjestely	Järjestely, jossa kahdella tai useammalla osapuolella on yhteinen määräysvalta.
yhteinen määräysvalta	Järjestelyä koskevan määräysvallan pitäminen yhteisenä sopimukseen perustuen, ja se vallitsee vain silloin, kun merkityksellisiä toimintoja koskevat päätökset edellyttävät määräysvallan jakavien osapuolten yksimielistä hyväksymistä.
yhteinen toiminto	Yhteisjärjestely, jonka mukaan osapuolilla, joilla on järjestelyssä yhteinen määräysvalta, on järjestelyyn liittyviä varoja koskevia oikeuksia ja velkoja koskevia velvoitteita.
yhteisen toiminnon osapuoli	Yhteisen toiminnon osapuoli, jolla on yhteinen määräysvalta kyseisessä yhteisessä toiminnossa.
yhteisyritys	Yhteisjärjestely, jonka mukaan osapuolilla, joilla on järjestelyssä yhteinen määräysvalta, on oikeuksia järjestelyn nettovarallisuuteen.
yhteisyrityksen osapuoli	Yhteisyrityksen osapuoli, jolla on yhteinen määräysvalta kyseisessä yhteisyrityksessä.
yhteisjärjestelyn osapuoli	Yhteisjärjestelyyn osallistuva yhteisö riippumatta siitä, onko kyseisellä yhteisöllä yhteinen määräysvalta järjestelyssä.
erillinen sijoitusväline	Erikseen yksilöitävissä oleva taloudellinen rakenne, mukaan lukien erilliset juridiset yhteisöt tai sitovassa säännöstössä mainitut yhteisöt riippumatta siitä, ovatko kyseiset yhteisöt oikeushenkilöitä.

Seuraavat termit on määritelty IAS 27:ssä (muutettu 2011), IAS 28:ssa (muutettu 2011) tai IFRS 10:ssä Konsernitilinpäätös, ja niitä käytetään tässä IFRS-standardissa kyseisissä IFRS-standardeissa annetussa merkityksessä:

—	määräysvalta sijoituskohteessa

—	pääomaosuusmenetelmä

—

valta

—	suojaavat oikeudet

—	merkitykselliset toiminnot

—	erillistilinpäätös

—	huomattava vaikutusvalta

Liite B

soveltamisohjeistus

Tämä liite on kiinteä osa IFRS-standardia. Siinä kuvataan kappaleiden 1–27 soveltamista, ja sen sitovuus on sama kuin IFRS-standardin muiden osien.

Tähän liitteeseen sisältyvät esimerkit kuvaavat kuvitteellisia tilanteita. Vaikka joitakin esimerkkeihin liittyviä näkökohtia saattaa esiintyä todellisissa tosiseikastoissa, IFRS 11:tä sovellettaessa pitää arvioida kaikkia tiettyyn tosiseikastoon kuuluvia tosiseikkoja ja olosuhteita.

YHTEISJÄRJESTELYT

Sopimukseen perustuva järjestely (kappale 5)

Sopimukseen perustuvat järjestelyt voidaan osoittaa monella eri tavalla. Täytäntöön pantavissa oleva sopimukseen perustuva järjestely on usein, mutta ei aina, kirjallinen, ja yleensä sen muotona on osapuolten välinen sopimus tai dokumentoitu keskustelu. Myös lakisääteiset mekanismit voivat luoda järjestelyjä, jotka ovat pantavissa täytäntöön joko sellaisenaan tai yhdessä osapuolten välisten sopimusten kanssa.

Kun yhteisjärjestely rakennetaan käyttäen erillistä sijoitusvälinettä (ks. kappaleet B19–B33), sopimukseen perustuva järjestely tai jotkin siihen liittyvät näkökohdat on joissakin tapauksissa sisällytetty erillisen sijoitusvälineen yhtiöjärjestykseen, perustamiskirjaan tai sääntöihin.

Sopimukseen perustuvassa järjestelyssä määrätään ehdot, joilla osapuolet osallistuvat järjestelyn kohteena olevaan toimintoon. Yleensä sopimukseen perustuvassa järjestelyssä käsitellään sellaisia asioita kuin:

(a)	yhteisjärjestelyn tarkoitusta, toimintaa ja kestoaikaa.

(b)	sitä, kuinka yhteisjärjestelyn hallituksen tai vastaavan hallintoelimen jäsenet nimitetään.

(c)	päätöksentekoprosessia: osapuolten päätöksiä edellyttäviä seikkoja, osapuolten äänioikeuksia ja sitä, minkä tasoinen tuki näille seikoille tarvitaan. Sopimukseen perustuvassa järjestelyssä kuvastuva päätöksentekoprosessi luo järjestelyä koskevan yhteisen määräysvallan (ks. kappaleet B5–B11).

(d)	osapuolilta edellytettävää pääomasijoitusta tai muita panoksia.

(e)	sitä, kuinka osapuolet jakavat yhteisjärjestelyyn liittyvät varat, velat, tuotot, kulut tai voiton tai tappion.

Yhteinen määräysvalta (kappaleet 7–13)

Arvioidessaan, onko sillä yhteinen määräysvalta järjestelyssä, yhteisön on ensiksi arvioitava, onko kaikilla osapuolilla tai osapuolista koostuvalla ryhmällä määräysvalta järjestelyssä. Määräysvalta määritellään IFRS 10:ssä, ja sitä on käytettävä ratkaistaessa, ovatko kaikki osapuolet tai osapuolista koostuva ryhmä osallistumalla järjestelyyn altistuneet järjestelyn muuttuvalle tuotolle tai oikeutettuja sen muuttuvaan tuottoon ja pystyvätkö ne vaikuttamaan tähän tuottoon käyttämällä järjestelyä koskevaa valtaansa. Kun kaikki osapuolet tai osapuolista koostuva ryhmä yhdessä tarkasteltuina pystyvät ohjaamaan toimintoja, joilla on merkittävä vaikutus järjestelyn tuottoon (ts. merkityksellisiä toimintoja), osapuolilla yhdessä on määräysvalta järjestelyssä.

Kun on todettu, että kaikilla osapuolilla tai osapuolista koostuvalla ryhmällä yhdessä on määräysvalta järjestelyssä, yhteisön on arvioitava, onko sillä yhteinen määräysvalta järjestelyssä. Yhteinen määräysvalta esiintyy vain, kun merkityksellisiä toimintoja koskevat päätökset edellyttävät kaikkien niiden osapuolten yksimielistä hyväksyntää, joilla yhdessä on määräysvalta järjestelyssä. Sen arvioiminen, onko kaikilla järjestelyn osapuolilla tai osapuolista koostuvalla ryhmällä yhteinen määräysvalta järjestelyssä vai onko siinä määräysvalta yhdellä osapuolella yksin, voi vaatia harkintaa.

Joskus päätöksentekoprosessi, josta osapuolet ovat sopineet sopimukseen perustuvassa järjestelyssään, johtaa yhteiseen määräysvaltaan implisiittisesti. Oletetaan esimerkiksi, että kaksi osapuolta perustaa järjestelyn, jossa kummallakin on 50 prosenttia äänioikeuksista, ja niiden välisessä sopimukseen perustuvassa järjestelyssä määrätään, että merkityksellisiä toimintoja koskevien päätösten tekemiseen tarvitaan vähintään 51 prosenttia äänioikeuksista. Tässä tapauksessa osapuolet ovat hiljaisesti sopineet, että niillä on järjestelyssä yhteinen määräysvalta, koska merkityksellisiä toimintoja koskevia päätöksiä ei voida tehdä ilman molempien osapuolten suostumusta.

Toisissa olosuhteissa sopimukseen perustuva järjestely edellyttää vähimmäisosuutta äänioikeuksista merkityksellisiä toimintoja koskevien päätösten tekemiseksi. Kun tämä vaadittava vähimmäisosuus äänioikeuksista voidaan saavuttaa asiasta yhdessä sopivien osapuolten useamman kuin yhden yhdistelmän avulla, järjestely ei ole yhteisjärjestely, paitsi jos sopimukseen perustuvassa järjestelyssä määrätään, mitkä osapuolet (tai niiden yhdistelmä) tarvitaan sopimaan yksimielisesti järjestelyn merkityksellisiä toimintoja koskevista päätöksistä.

Esimerkkejä soveltamisesta

Esimerkki 1

Oletetaan, että kolme osapuolta perustavat järjestelyn. A:lla on järjestelyssä 50 prosenttia äänioikeuksista, B:llä 30 prosenttia ja C:llä 20 prosenttia. A:n, B:n ja C:n välisessä sopimukseen perustuvassa järjestelyssä määrätään, että järjestelyn merkityksellisiä toimintoja koskevien päätöksen tekemiseen tarvitaan vähintään 75 prosenttia äänioikeuksista. Vaikka A pystyy estämään minkä tahansa päätöksen, sillä ei ole järjestelyssä määräysvaltaa, koska se tarvitsee B:n hyväksymisen. Sopimukseen perustuvan järjestelyn ehdot, joiden mukaan merkityksellisiä toimintoja koskevien päätösten tekemiseen tarvitaan vähintään 75 prosenttia äänioikeuksista, viittaavat siihen, että A:lla ja B:llä on yhteinen määräysvalta järjestelyssä, koska järjestelyn merkityksellisiä toimintoja koskevia päätöksiä ei ole mahdollista tehdä ilman, että A ja B ovat yksimielisiä.

Esimerkki 2

Oletetaan, että järjestelyssä on kolme osapuolta. A:lla on järjestelyssä 50 prosenttia äänioikeuksista, ja B:llä ja C:llä on kummallakin 25 prosenttia. A:n, B:n ja C:n välisessä sopimukseen perustuvassa järjestelyssä määrätään, että järjestelyn merkityksellisiä toimintoja koskevien päätöksen tekemiseen tarvitaan vähintään 75 prosenttia äänioikeuksista. Vaikka A pystyy estämään minkä tahansa päätöksen, sillä ei ole järjestelyssä määräysvaltaa, koska se tarvitsee joko B:n tai C:n hyväksymisen. Tässä esimerkissä A:lla, B:llä ja C:llä on yhdessä määräysvalta järjestelyssä. Osapuolten yhdistelmiä, jotka voivat keskenään sopia siitä, että päästään 75 prosenttiin äänioikeuksista, on kuitenkin useampia kuin yksi (ts. joko A ja B tai A ja C). Jotta kyseessä olisi yhteisjärjestely, pitäisi tällaisessa tilanteessa osapuolten välisessä sopimukseen perustuvassa järjestelyssä määrätä, minkä osapuolten yhdistelmän edellytetään yksimielisesti hyväksyvän järjestelyn merkityksellisiä toimintoja koskevat päätökset.

Esimerkki 3

Oletetaan järjestely, jossa A:lla ja B:llä on kummallakin 35 prosenttia äänioikeuksista järjestelyssä ja loput 30 prosenttia on laajalle hajaantunut. Merkityksellisiä toimintoja koskevat päätökset edellyttävät äänioikeuksien enemmistöä. A:lla ja B:llä on järjestelyssä yhteinen määräysvalta vain, jos sopimukseen perustuvassa järjestelyssä määrätään, että järjestelyn merkityksellisiä toimintoja koskevat päätökset edellyttävät sekä A:n että B:n suostumusta.

Vaatimus yksimielisestä hyväksymisestä tarkoittaa, että mikä tahansa osapuoli, jolla on yhteinen määräysvalta järjestelyssä, voi estää mitä tahansa muita osapuolia tai osapuolista koostuvaa ryhmää tekemästä (merkityksellisiä toimintoja koskevia) yksipuolisia päätöksiä ilman sen suostumusta. Jos vaatimus yksimielisestä suostumuksesta koskee vain päätöksiä, jotka antavat jollekin osapuolelle suojaavia oikeuksia, eikä se koske järjestelyn merkityksellisiä toimintoja koskevia päätöksiä, kyseisellä osapuolella ei ole yhteistä määräysvaltaa järjestelyssä.

B10

Sopimukseen perustuvaan järjestelyyn voi sisältyä lausekkeita, jotka koskevat erimielisyyksien ratkaisemista, esimerkiksi välimiesmenettelyä. Nämä ehdot voivat sallia päätösten tekemisen ilman niiden osapuolten yksimielistä suostumusta, joilla on yhteinen määräysvalta. Tällaisten ehtojen olemassaolo ei estä järjestelyä olemasta yhteisessä määräysvallassa eikä siis estä sitä olemasta yhteisjärjestely.

Yhteisen määräysvallan arvioiminen

Tuottaako sopimukseen perustuva järjestely kaikille osapuolille tai osapuolista koostuvalle ryhmälle yhdessä määräysvallan järjestelyssä?

Edellyttävätkö merkityksellisiä toimintoja koskevat päätökset kaikkien osapuolten tai osapuolista koostuvan ryhmän, joilla yhdessä on määräysvalta järjestelyssä, yksimielistä hyväksymistä?

Järjestely on yhteisessä määräysvallassa: kyseessä on yhteisjärjestely

Kyllä

Ei kuulu IFRS 11:n soveltamisalaan

B11

Kun järjestely ei kuulu IFRS 11:n soveltamisalaan, yhteisö käsittelee osuuttaan järjestelyssä asiaankuuluvien IFRS-standardien, kuten IFRS 10:n, IAS 28:n (muutettu 2011) tai IFRS 9:n, mukaisesti.

YHTEISJÄRJESTELYN TYYPIT (KAPPALEET 14–19)

B12

Yhteisjärjestelyjä perustetaan monenlaisia tarkoituksia varten (esimerkiksi keinoksi, jolla osapuolet jakavat kustannuksia ja riskejä, tai keinoksi, joka antaa osapuolille pääsyn uuteen teknologiaan tai uusille markkinoille), ja niissä voidaan käyttää erilaisia rakenteita ja oikeudellisia muotoja.

B13

Jotkin järjestelyt eivät edellytä, että toimintoa, jota järjestely koskee, harjoitettaisiin erillistä sijoitusvälinettä käyttäen. Toisiin järjestelyihin kuitenkin kuuluu erillisen sijoitusvälineen perustaminen.

B14

Tässä IFRS-standardissa vaadittava yhteisjärjestelyjen luokittelu riippuu oikeuksista ja velvoitteista, joita järjestelystä aiheutuu osapuolille tavanomaisessa liiketoiminnassa. Tässä IFRS-standardissa yhteisjärjestelyt luokitellaan yhteisiksi toiminnoiksi tai yhteisyrityksiksi. Kun yhteisöllä on järjestelyyn liittyviä varoja koskevia oikeuksia ja velkoja koskevia velvoitteita, järjestely on yhteinen toiminto. Kun yhteisöllä on oikeuksia järjestelyn nettovarallisuuteen, järjestely on yhteisyritys. Kappaleissa B16–B33 kuvataan arviointia, jonka yhteisö tekee ratkaistakseen, onko sillä osuus yhteisessä toiminnossa vai osuus yhteisyrityksessä.

Yhteisjärjestelyn luokittelu

B15

Kuten kappaleessa B14 todetaan, yhteisjärjestelyjen luokitteleminen edellyttää, että osapuolet arvioivat järjestelystä johtuvat oikeutensa ja velvoitteensa. Tätä arviointia tehdessään yhteisön on tarkasteltava seuraavia asioita:

(a)	yhteisjärjestelyn rakenne (ks. kappaleet B16–B21).

(b)

kun yhteisjärjestely on rakennettu erillistä sijoitusvälinettä käyttäen:

(i)	erillisen sijoitusvälineen oikeudellinen muoto (ks. kappaleet B22–B24);

(ii)	sopimukseen perustuvan järjestelyn ehdot (ks. kappaleet B25–B28); ja

(iii)

muut tosiseikat ja olosuhteet, kun niillä on merkitystä (ks. kappaleet B29–B33).

Yhteisjärjestelyn rakenne

Yhteisjärjestelyt, joita ei ole rakennettu erillistä sijoitusvälinettä käyttäen

B16

Yhteisjärjestely, jota ei ole rakennettu erillistä sijoitusvälinettä käyttäen, on yhteinen toiminto. Tällaisissa tapauksissa sopimukseen perustuvassa järjestelyssä määrätään osapuolten oikeuksista, jotka koskevat järjestelyyn liittyviä varoja, ja velvoitteista, jotka koskevat järjestelyyn liittyviä velkoja, sekä osapuolten oikeuksista, jotka koskevat vastaavia tuottoja, ja velvoitteista, jotka koskevat vastaavia kuluja.

B17

Sopimukseen perustuvassa järjestelyssä kuvataan usein niiden toimintojen luonnetta, joita järjestely koskee, ja sitä, kuinka osapuolten on tarkoitus harjoittaa näitä toimintoja yhdessä. Yhteisjärjestelyn osapuolet voisivat esimerkiksi sopia valmistavansa tuotetta yhdessä siten, että kukin osapuoli vastaa tietystä tehtävästä ja kukin käyttää omia varojaan ja vastaa omista veloistaan. Sopimukseen perustuvassa järjestelyssä voitaisiin myös määrätä, kuinka osapuolille yhteiset tuotot ja kulut jaetaan niiden kesken. Tällaisessa tapauksessa kukin yhteisen toiminnon osapuoli kirjaa tämän tietyn tehtävän hoitamisessa käytettävät varat ja velat sekä osuutensa tuotoista ja kuluista sopimukseen perustuvan järjestelyn mukaisesti.

B18

Toisissa tapauksissa yhteisjärjestelyn osapuolet voisivat esimerkiksi sopia jonkin omaisuuserän pitämisestä ja käyttämisestä yhteisenä. Tällaisessa tapauksessa sopimukseen perustuvassa järjestelyssä määrätään osapuolten oikeuksista yhteisesti käytettävään omaisuuserään sekä siitä, kuinka omaisuuserän tuotos tai tuotot ja toiminnasta johtuvat menot jaetaan osapuolten kesken. Kukin osapuoli käsittelee kirjanpidossaan oman osuutensa yhteisestä omaisuuserästä sekä sovitun osuutensa mahdollisista veloista ja kirjaa oman osuutensa tuotoksesta, tuotoista ja kuluista sopimukseen perustuvan järjestelyn mukaisesti.

Yhteisjärjestelyt, jotka on rakennettu erillistä sijoitusvälinettä käyttäen

B19

Yhteisjärjestely, jossa järjestelyyn liittyvät varat ja velat ovat erillisessä sijoitusvälineessä, voi olla joko yhteisyritys tai yhteinen toiminto.

B20

Se, onko jokin osapuoli yhteisen toiminnon osapuoli vai yhteisyrityksen osapuoli, riippuu kyseisen osapuolen oikeuksista ja velvoitteista, jotka koskevat erillisessä sijoitusvälineessä olevia järjestelyyn liittyviä varoja ja velkoja.

B21

Kuten kappaleessa B15 todetaan, kun osapuolet ovat rakentaneet yhteisjärjestelyn käyttäen erillistä sijoitusvälinettä, niiden pitää arvioida, tuottavatko erillisen sijoitusvälinen oikeudellinen muoto, sopimukseen perustuvan järjestelyn ehdot ja, kun sillä on merkitystä, muut tosiseikat ja olosuhteet niille:

(a)	järjestelyyn liittyviä varoja koskevia oikeuksia ja velkoja koskevia velvoitteita (ts. järjestely on yhteinen toiminto); vai

(b)	oikeuksia järjestelyn nettovarallisuuteen (ts. järjestely on yhteisyritys).

Yhteisjärjestelyn luokittelu: osapuolille järjestelystä aiheutuvien oikeuksien ja velvoitteiden arvioiminen

Yhteisjärjestelyn rakenne

Yhteisön on tarkasteltava:

(i) Erillisen sijoitusvälineen oikeudellista muotoa;

(ii) Sopimukseen perustuvan järjestelyn ehtoja; ja

(iii) Muita tosiseikkoja ja olosuhteita, kun niillä on merkitystä.

Yhteinen toiminto

Rakennettu erillistä sijoitusvälinettä käyttäen

Yhteisyritys

Ei rakennettu erillistä sijoitusvälinettä käyttäen

Erillisen sijoitusvälineen oikeudellinen muoto

B22

Erillisen sijoitusvälineen oikeudellisella muodolla on merkitystä arvioitaessa yhteisjärjestelyn tyyppiä. Oikeudellisesta muodosta on apua tehtäessä ensimmäistä arviota osapuolten oikeuksista, jotka koskevat erillisessä sijoitusvälineessä olevia varoja, ja velvoitteista, jotka koskevat erillisessä sijoitusvälineessä olevia velkoja, kuten onko osapuolilla osuudet erillisessä sijoitusvälineessä olevista varoista ja vastaavatko ne erillisessä sijoitusvälineessä olevista veloista.

B23

Osapuolet voisivat esimerkiksi hoitaa yhteisjärjestelyä käyttäen erillistä sijoitusvälinettä, jonka oikeudellinen muoto on sellainen, että sitä on tarkasteltava omana kokonaisuutenaan (ts. erillisessä sijoitusvälineessä olevat varat ja velat ovat sen varoja ja velkoja, eivät osapuolten varoja ja velkoja). Tällaisessa tapauksessa arviointi, joka koskee erillisen sijoitusvälineen oikeudellisesta muodosta osapuolille aiheutuvia oikeuksia ja velvoitteita, antaa viitteitä siitä, että järjestely on yhteisyritys. Ehdot, joista osapuolet ovat sopineet sopimukseen perustuvassa järjestelyssään (ks. kappaleet B25–B28), sekä muut tosiseikat ja olosuhteet, kun niillä on merkitystä (ks. kappaleet B29–B33), voivat kuitenkin syrjäyttää arvioinnin, joka koskee erillisen sijoitusvälineen oikeudellisesta muodosta osapuolille aiheutuvia oikeuksia ja velvoitteita.

B24

Arviointi, joka koskee erillisen sijoitusvälineen oikeudellisesta muodosta osapuolille aiheutuvia oikeuksia ja velvoitteita, riittää johtopäätökseen siitä, että järjestely on yhteinen toiminto, vain jos osapuolet hoitavat yhteisjärjestelyä sellaista erillistä sijoitusvälinettä käyttäen, jonka oikeudellinen muoto ei tee eroa osapuolten ja erillisen sijoitusvälineen välille (ts. erillisessä sijoitusvälineessä olevat varat ja velat ovat osapuolten varoja ja velkoja).

Sopimukseen perustuvan järjestelyn ehtojen arvioiminen

B25

Oikeudet ja velvoitteet, joista osapuolet ovat sopineet sopimukseen perustuvassa järjestelyssään, ovat monissa tapauksissa yhdenmukaisia niiden oikeuksien ja velvoitteiden kanssa tai eivät ole ristiriidassa niihin oikeuksiin ja velvoitteisiin nähden, jotka osapuolille aiheutuu sen erillisen sijoitusvälineen oikeudellisesta muodosta, jota käyttäen järjestely on rakennettu.

B26

Toisissa tapauksissa osapuolet käyttävät sopimukseen perustuvia järjestelyjä niiden oikeuksien kumoamiseen tai muuttamiseen, jotka niille aiheutuu sen erillisen sijoituskohteen oikeudellisesta muodosta, jota käyttäen järjestely on rakennettu.

Esimerkki soveltamisesta

Esimerkki 4

Oletetaan, että kaksi osapuolta rakentavat yhteisjärjestelyn käyttäen osakeyhtiömuotoista yhteisöä. Kummallakin osapuolella on osakeyhtiömuotoisessa yhteisössä 50 prosentin omistusosuus. Osakeyhtiömuotoisuus mahdollistaa yhteisön erottamisen omistajistaan, ja tästä seuraa, että yhteisössä olevat varat ja velat ovat kyseisen osakeyhtiömuotoisen yhteisön varoja ja velkoja. Tällaisessa tapauksessa arviointi, joka koskee erillisen sijoitusvälineen oikeudellisesta muodosta osapuolille aiheutuvia oikeuksia ja velvoitteita, antaa viitteitä siitä, että osapuolilla on oikeuksia järjestelyn nettovarallisuuteen.

Osapuolet kuitenkin muuttavat osakeyhtiömuotoon liittyviä piirteitä sopimukseen perustuvalla järjestelyllään siten, että kummallakin on osuus osakeyhtiömuotoisen yhteisön varoista ja kumpikin vastaa sen veloista määrätyssä suhteessa. Tällaiset sopimukseen perustuvat muutokset osakeyhtiömuodon piirteisiin voivat johtaa siihen, että järjestely on yhteinen toiminto.

B27

Seuraavassa taulukossa verrataan ehtoja, joita yleisesti esiintyy yhteisen toiminnon osapuolten tekemissä sopimukseen perustuvissa järjestelyissä, ja ehtoja, joita yleisesti esiintyy yhteisyrityksen osapuolten tekemissä sopimukseen perustuvissa järjestelyissä. Seuraavaan taulukkoon sisältyvät esimerkit sopimusehdoista eivät ole tyhjentäviä.

Sopimukseen perustuvan järjestelyn ehtojen arvioiminen

	Yhteinen toiminto	Yhteisyritys
Sopimukseen perustuvan järjestelyn ehdot	Sopimukseen perustuva järjestely tuottaa yhteisjärjestelyn osapuolille järjestelyyn liittyviä varoja koskevia oikeuksia ja velkoja koskevia velvoitteita.	Sopimukseen perustuva järjestely tuottaa yhteisjärjestelyn osapuolille oikeuksia järjestelyn nettovarallisuuteen (ts. järjestelyyn liittyviä varoja koskevat oikeudet ja velkoja koskevat velvoitteet ovat erillisellä sijoitusvälineellä, eivät osapuolilla).
Varoja koskevat oikeudet	Sopimukseen perustuvassa järjestelyssä määrätään, että yhteisjärjestelyn osapuolet jakavat kaikki järjestelyyn liittyviä varoja koskevat osuudet (ts. oikeudet, omistusoikeudet tai omistuksen) määrätyssä suhteessa (esim. osapuolilla järjestelyssä olevien omistusosuuksien suhteessa tai suoraan niille kuuluvien, järjestelyn kautta harjoitettavien toimintojen suhteessa).	Sopimukseen perustuvassa järjestelyssä määrätään, että varat, jotka on tuotu järjestelyyn tai jotka yhteisjärjestely on myöhemmin hankkinut, ovat järjestelyn varoja. Osapuolilla ei ole mitään osuutta (ts. ei oikeuksia, omistusoikeutta eikä omistusta) järjestelyn varoihin.
Velkoja koskevat velvoitteet	Sopimukseen perustuvassa järjestelyssä määrätään, että yhteisjärjestelyn osapuolet jakavat kaikki velat, velvoitteet, menot ja kulut määrätyssä suhteessa (esim. osapuolilla järjestelyssä olevien omistusosuuksien suhteessa tai suoraan niille kuuluvien, järjestelyn kautta harjoitettavien toimintojen suhteessa).	Sopimukseen perustuvassa järjestelyssä määrätään, että yhteisjärjestely vastaa järjestelyn veloista ja velvoitteista.
		Sopimukseen perustuvassa järjestelyssä määrätään, että yhteisjärjestelyn osapuolten vastuu järjestelyä kohtaan rajoittuu siihen määrään, joka vastaa niiden sijoitusta järjestelyyn tai niiden velvollisuutta suorittaa järjestelyyn maksamatonta tai uutta pääomaa taikka näitä molempia.
	Sopimukseen perustuvassa järjestelyssä määrätään, että yhteisjärjestelyn osapuolet ovat vastuussa kolmansien osapuolten vaateista.	Sopimukseen perustuvan järjestelyn mukaan yhteisjärjestelyn velkojilla ei ole järjestelyn velkoja tai velvoitteita koskevaa takautumisoikeutta mitään osapuolta kohtaan.
Tuotot, kulut, voitto tai tappio	Sopimukseen perustuvassa järjestelyssä määrätään tuottojen ja kulujen jakamisesta yhteisjärjestelyn osapuolten suhteellisen suorituksen perusteella. Sopimukseen perustuvassa järjestelyssä voitaisiin esimerkiksi määrätä, että tuotot ja kulut jaetaan perustuen kapasiteettiin, jota kukin osapuoli käyttää yhteisesti hoidettavassa tehtaassa, ja se voi poiketa niillä yhteisjärjestelyssä olevasta omistusosuudesta. Muissa tapauksissa osapuolet olisivat voineet sopia jakavansa järjestelyyn liittyvän voiton tai tappion jossakin tietyssä suhteessa, kuten osapuolilla järjestelyssä olevien omistusosuuksien mukaisesti. Tämä ei estäisi järjestelyä olemasta yhteinen toiminto, jos osapuolilla on järjestelyyn liittyviä varoja koskevia oikeuksia ja velkoja koskevia velvoitteita.	Sopimukseen perustuvassa järjestelyssä määrätään kunkin osapuolen osuus järjestelyn toimintoihin liittyvästä voitosta tai tappiosta.
Takaukset	Yhteisjärjestelyn osapuolia vaaditaan usein antamaan takauksia kolmansille osapuolille, jotka esimerkiksi vastaanottavat yhteisjärjestelyltä palveluja tai antavat sille rahoitusta. Tällaisten takausten antaminen tai osapuolten sitoutuminen niiden antamiseen ei itsessään ratkaise, että yhteisjärjestely on yhteinen toiminto. Piirre, joka ratkaisee, onko yhteisjärjestely yhteinen toiminto vai yhteisyritys, on se, onko osapuolilla velvoitteita, jotka koskevat järjestelyyn liittyviä velkoja (osapuolet ovat mahdollisesti antaneet takauksen joistakin näistä tai eivät ole antaneet takausta).

B28

Kun sopimukseen perustuvassa järjestelyssä määrätään, että osapuolilla on järjestelyyn liittyviä varoja koskevia oikeuksia ja velkoja koskevia velvoitteita, ne ovat yhteisen toiminnon osapuolia, eikä niiden tarvitse tarkastella muita tosiseikkoja ja olosuhteita (kappaleet B29–B33) yhteisjärjestelyn luokittelua varten.

Muiden tosiseikkojen ja olosuhteiden arvioiminen

B29

Kun sopimukseen perustuvan järjestelyn ehdoista ei ilmene, että osapuolilla on järjestelyyn liittyviä varoja koskevia oikeuksia ja velkoja koskevia velvoitteita, osapuolten on tarkasteltava muita tosiseikkoja ja olosuhteita arvioidakseen, onko järjestely yhteinen toiminto vai yhteisyritys.

B30

Yhteisjärjestely saattaa olla rakennettu käyttäen erillistä sijoitusvälinettä, jonka oikeudellinen muoto tekee eron osapuolten ja erillisen sijoitusvälineen välille. Osapuolen sopimissa sopimusehdoissa ei välttämättä määrätä osapuolten varoja koskevista oikeuksista ja velkoja koskevista velvoitteista, mutta muiden tosiseikkojen ja olosuhteiden tarkastelu voi kuitenkin johtaa siihen, että järjestely luokitellaan yhteiseksi toiminnoksi. Näin on silloin kun muut tosiseikat ja olosuhteet tuottavat osapuolille järjestelyyn liittyviä varoja koskevia oikeuksia ja velkoja koskevia velvoitteita.

B31

Kun järjestelyn toimintojen ensisijaisena tarkoituksena on järjestää tuotosta osapuolia varten, tämä viittaa siihen, että osapuolilla on oikeudet olennaiseen osaan järjestelyn varoihin liittyvästä taloudellisesta hyödystä. Tällaisten järjestelyjen osapuolet usein varmistavat, että järjestelyn tuotos on niiden käytettävissä, estämällä järjestelyä myymästä tuotostaan kolmansille osapuolille.

B32

Kun järjestelyn rakenne ja tarkoitus ovat tällaiset, tällä on se vaikutus, että järjestelylle syntyvät velat maksetaan tosiasiallisesti rahavirroista, jotka saadaan osapuolilta näiden ostaessa tuotoksen. Kun osapuolet ovat tosiasiallisesti ainoa järjestelyn toiminnan jatkuvuuteen vaikuttavien rahavirtojen lähde, tämä viittaa siihen, että osapuolilla on järjestelyyn liittyviä velkoja koskeva velvoite.

Esimerkki soveltamisesta

Esimerkki 5

Oletetaan, että kaksi osapuolta rakentavat yhteisjärjestelyn käyttäen osakeyhtiömuotoista yhteisöä (yhteisö C), jossa kummallakin on 50 prosentin omistusosuus. Järjestelyn tarkoituksena on valmistaa materiaaleja, joita osapuolet tarvitsevat omissa erilisissä valmistusprosesseissaan. Järjestely varmistaa, että osapuolilla on toiminnassa tehdas, joka tuottaa materiaalit osapuolten antamien määrä- ja laatuvaatimusten mukaisesti.

Yhteisön C, jonka kautta toimintoja harjoitetaan, oikeudellinen muoto (osakeyhtiömuotoinen yhteisö) viittaa aluksi siihen, että yhteisössä C olevat varat ja velat ovat yhteisön C varoja ja velkoja. Osapuolen välisessä sopimukseen perustuvassa järjestelyssä ei määrätä, että osapuolilla olisi yhteisön C varoja koskevia oikeuksia ja velkoja koskevia velvoitteita. Näin ollen yhteisön C oikeudellinen muoto ja sopimukseen perustuvan järjestelyn ehdot viittaavat siihen, että järjestely on yhteisyritys.

Osapuolet kuitenkin tarkastelevat myös seuraavia järjestelyyn liittyviä näkökohtia:

—

Osapuolet ovat sopineet ostavansa kaiken yhteisön C valmistaman tuotoksen suhteessa 50:50. Yhteisö C ei saa lainkaan myydä tuotostaan kolmansille osapuolille, elleivät järjestelyn kaksi osapuolta anna siihen lupaa. Koska järjestelyn tarkoituksena on järjestää osapuolille niiden tarvitsema tuotos, tällaisten kolmansille osapuolille tapahtuvien myyntien odotetaan olevan epätavallisia ja epäolennaisia.

—	Molemmat osapuolet asettavat niille myytävän tuotoksen hinnan sellaiselle tasolle, että se on suunniteltu kattamaan yhteisölle C syntyvät valmistusmenot ja hallintokulut. Tämän toimintamallin perusteella järjestelyn on tarkoitus toimia kannattavuusrajan tasolla.

Seuraavilla tosiseikoilla ja olosuhteilla on merkitystä edellä esitetyn tosiseikaston perusteella:

—	Se, että osapuolet ovat velvollisia ostamaan yhteisön C koko tuotoksen, kuvastaa yhteisön C täydellistä riippuvuutta osapuolista rahavirran kerryttämisessä, ja näin ollen osapuolet ovat velvollisia rahoittamaan yhteisön C velkojen maksamisen.

—	Se, että osapuolilla on oikeus yhteisön C koko tuotokseen tarkoittaa, että osapuolet käyttävät kaiken yhteisön C varoihin liittyvän taloudellisen hyödyn, ja sen vuoksi niillä on oikeudet koko tähän taloudelliseen hyötyyn.

Nämä tosiseikat ja olosuhteet viittaavat siihen, että järjestely on yhteinen toiminto. Yhteisjärjestelyn luokittelua koskeva johtopäätös ei näissä olosuhteissa muuttuisi, jos osapuolet sen sijaan, että ne käyttävät osuutensa tuotoksesta omassa tuotantoprosessissaan, myisivät osuutensa tuotoksesta kolmansille osapuolille.

Jos osapuolet muuttaisivat sopimukseen perustuvan järjestelyn ehtoja siten, että järjestely voisi myydä tuotostaan kolmansille osapuolille, tästä seuraisi, että yhteisölle C syntyy kysyntään, vaihto-omaisuuteen ja luottoon liittyviä riskejä. Tässä skenaariossa tällainen tosiseikkojen ja olosuhteiden muutos tarkoittaisi, että yhteisjärjestelyn luokittelua täytyy arvioida uudelleen. Tällaiset tosiseikat ja olosuhteet viittaisivat siihen, että järjestely on yhteisyritys.

B33

Seuraava vuokaavio kuvaa arviointia, jota yhteisö tekee järjestelyn luokittelemiseksi, kun yhteisjärjestely on rakennettu käyttäen erillistä sijoitusvälinettä:

Erillistä sijoitusvälinettä käyttäen rakennetun yhteisjärjestelyn luokittelu

Erillisen sijoitusvälineen oikeudellinen muoto

Sopimukseen perustuvan järjestelyn ehdot

Muut tosiseikat ja olosuhteet

Onko erillisen sijoitusvälineen oikeudellinen muoto sellainen, että se tuottaa osapuolille järjestelyyn liittyviä varoja koskevia oikeuksia ja velkoja koskevia velvoitteita?

Määrätäänkö sopimukseen perustuvan järjestelyn ehdoissa, että osapuolilla on järjestelyyn liittyviä varoja koskevia oikeuksia ja velkoja koskevia velvoitteita?

Ovatko osapuolet suunnitelleet järjestelyn niin, että:

(a) sen toimintojen ensisijainen tarkoitus on tuotoksen järjestäminen osapuolille (ts. osapuolilla on oikeudet olennaiseen osaan erillisessä sijoituskohteessa oleviin varoihin liittyvästä taloudellisesta hyödystä) ja

(b) se on jatkuvasti riippuvainen osapuolista järjestelyn kautta harjoitettavaan toimintaan liittyvien velkojen maksamisessa?

Yhteisyritys

Yhteinen toiminto

YHTEISJÄRJESTELYN OSAPUOLTEN TILINPÄÄTÖKSET (KAPPALE 22)

Yhteiselle toiminnolle tapahtuvan varojen myynnin tai sille panoksena annettavien varojen kirjanpitokäsittely

B34

Kun yhteisö toteuttaa liiketoimen sellaisen yhteisen toiminnon kanssa, jossa se on osapuolena, kuten varojen myynnin tai niiden antamisen panoksena, se toteuttaa liiketoimen yhteisen toiminnon muiden osapuolten kanssa, ja näin ollen sen on kirjattava tällaisesta liiketoimesta aiheutuvat voitot ja tappiot vain yhteisen toiminnon muiden osapuolten osuuksien osalta.

B35

Kun tällaiset liiketoimet antavat näyttöä yhteiselle toiminnolle myytävien tai panoksena annettavien varojen nettorealisointiarvon pienentymisestä tai näitä varoja koskevasta arvonalentumistappiosta, yhteisen toiminnon osapuolen on kirjattava nämä tappiot kokonaisuudessaan.

Yhteiseltä toiminnolta tapahtuvan varojen ostamisen kirjanpitokäsittely

B36

Kun yhteisö toteuttaa liiketoimen sellaisen yhteisen toiminnon kanssa, jossa se on osapuolena, kuten varojen oston, se ei saa kirjata osuuttaan voitoista ja tappioista ennen kuin se myy kyseiset varat edelleen kolmannelle osapuolelle.

B37

Kun tällaiset liiketoimet antavat näyttöä ostettavien varojen nettorealisointiarvon pienentymisestä tai näitä varoja koskevasta arvonalentumistappiosta, yhteisen toiminnon osapuolen on kirjattava osuutensa näistä tappioista.

Liite C

Voimaantulo, siirtymäsäännöt ja muiden IFRS-standardien kumoaminen

Tämä liite on kiinteä osa IFRS-standardia, ja sen sitovuus on sama kuin IFRS-standardin muiden osien.

VOIMAANTULO

Yhteisön on sovellettava tätä IFRS-standardia 1.1.2013 tai sen jälkeen alkavilla tilikausilla. Aikaisempi soveltaminen on sallittua. Jos yhteisö soveltaa tätä IFRS-standardia aikaisemmin, sen on annettava tieto tästä ja samanaikaisesti sovellettava IFRS 10:tä, IFRS 12:ta Tilinpäätöksessä esitettävät tiedot osuuksista muissa yhteisöissä, IAS 27:ää (muutettu 2011) ja IAS 28:aa (muutettu 2011).

SIIRTYMÄSÄÄNNÖT

Yhteisyritykset – siirtyminen suhteellisesta yhdistelystä pääomaosuusmenetelmään

Siirtyessään suhteellisesta yhdistelystä pääomaosuusmenetelmään yhteisön on kirjattava sijoituksensa yhteisyritykseen aikaisimman esitettävän kauden alussa. Alkuperäinen sijoitus on arvostettava määrään, joka vastaa niiden varojen ja velkojen yhteenlaskettua kirjanpitoarvoa, jotka yhteisö oli aiemmin yhdistellyt suhteellisesti, mukaan lukien mahdollinen hankinnasta johtuva liikearvo. Jos liikearvo on aiemmin kuulunut suurempaan rahavirtaa tuottavaan yksikköön tai rahavirtaa tuottavien yksikköjen ryhmään, yhteisön on kohdistettava liikearvoa yhteisyritykselle yhteisyrityksen ja sen rahavirtaa tuottavan yksikön tai rahavirtaa tuottavien yksikköjen, johon se on kuulunut, suhteellisten kirjanpitoarvojen perusteella.

Kappaleen C2 mukaisesti määritettyä sijoituksen alkusaldoa pidetään sijoituksen oletushankintamenona alkuperäisessä kirjaamisessa. Yhteisön on sovellettava sijoituksen alkusaldoon IAS 28:n (muutettu 2011) kappaleita 40–43 arvioidakseen, onko sijoituksen arvo alentunut, ja sen on kirjattava mahdollinen arvonalentumistappio kertyneiden voittovarojen oikaisuksi aikaisimman esitettävän kauden alussa. Alkuperäistä kirjaamista koskeva poikkeus IAS 12:n Tuloverot kappaleissa 15 ja 24 ei ole sovellettavissa, kun yhteisö kirjaa yhteisyritykseen tehdyn sijoituksen niiden siirtymäsääntöjen soveltamisen seurauksena, jotka koskevat aiemmin suhteellisesti yhdisteltyjä yhteisyrityksiä.

Jos kaikkien aiemmin suhteellisesti yhdisteltyjen varojen ja velkojen laskeminen yhteen johtaa negatiiviseen nettovarallisuuteen, yhteisön on arvioitava, onko sillä negatiiviseen nettovarallisuuteen liittyviä oikeudellisia tai tosiasiallisia velvoitteita, ja jos on, sen on kirjattava vastaava velka. Jos yhteisö tekee johtopäätöksen, ettei sillä ole negatiiviseen nettovarallisuuteen liittyviä oikeudellisia eikä tosiasiallisia velvoitteita, se ei saa kirjata vastaavaa velkaa vaan sen on oikaistava kertyneitä voittovaroja aikaisimman esitettävän kauden alussa. Yhteisön on annettava tieto tästä samoin kuin kertyneestä kirjaamattomasta osuudesta yhteisyritystensä tappioista aikaisimman esitettävän kauden alussa sekä tämän IFRS-standardin soveltamisen aloittamisajankohtana.

Yhteisön on esitettävä erittely sijoituksen saldoksi yhdelle riville yhdistetyistä varoista ja veloista aikaisimman esitettävän kauden alussa. Tämä liitetieto on laadittava yhdistettynä kaikista yhteisyrityksistä, joihin yhteisö soveltaa kappaleissa C2–C6 tarkoitettuja siirtymäsääntöjä.

Yhteisön on alkuperäisen kirjaamisen jälkeen käsiteltävä yhteisyritykseen tekemäänsä sijoitusta pääomaosuusmenetelmällä IAS 28:n (muutettu 2011) mukaisesti.

Yhteiset toiminnot – siirtyminen pääomaosuusmenetelmästä varojen ja velkojen käsittelyyn kirjanpidossa

Siirtyessään käsittelemään osuuttaan yhteisessä toiminnossa pääomaosuusmenetelmän sijaan varoina ja velkoina yhteisön on kirjattava aikaisimman esitettävän kauden alussa pois taseesta aiemmin pääomaosuusmenetelmän mukaisesti käsitelty sijoitus ja mahdolliset muut erät, jotka ovat muodostaneet osan yhteisön nettosijoituksesta järjestelyyn IAS 28:n (muutettu 2011) kappaleen 38 mukaisesti, ja kirjattava osuutensa kaikista varoista ja veloista, jotka koskevat sen osuutta yhteisessä toiminnossa, mukaan lukien liikearvo, joka on saattanut muodostaa osan sijoituksen kirjanpitoarvosta.

Yhteisön on määritettävä osuutensa yhteiseen toimintoon liittyvistä varoista ja veloista oikeuksiensa ja velvoitteidensa perusteella sopimukseen perustuvan järjestelyn mukaisesti määrätyssä suhteessa. Yhteisö määrittää varojen ja velkojen alkuperäiset kirjanpitoarvot erottelemalla ne sijoituksen kirjanpitoarvosta aikaisimman esitettävän kauden alussa sen informaation perusteella, jota yhteisö on käyttänyt pääomaosuusmenetelmää soveltaessaan.

Mahdollinen ero, joka syntyy aiemmin pääomaosuusmenetelmällä käsitellyn sijoituksen ja mahdollisten muiden erien, jotka ovat muodostaneet osan yhteisön nettosijoituksesta järjestelyyn IAS 28:n (muutettu 2011) kappaleen 38 mukaisesti, ja toisaalta kirjattavien varojen ja velkojen, mahdollinen liikearvo mukaan lukien, nettomäärän välille, on:

(a)

kirjattava sijoitukseen liittyvää liikearvoa vastaan ja oikaistava mahdollinen jäljelle jäävä ero kertyneitä voittovaroja vastaan aikaisimman esitettävän kauden alussa, jos kirjattavien varojen ja velkojen, mahdollinen liikearvo mukaan lukien, nettomäärä on suurempi kuin taseesta pois kirjattu sijoitus (ja mahdolliset muut erät, jotka ovat muodostaneet osan yhteisön nettosijoituksesta).

(b)

oikaistava kertyneitä voittovaroja vastaan aikaisimman esitettävän kauden alussa, jos kirjattavien varojen ja velkojen, mahdollinen liikearvo mukaan lukien, nettomäärä on pienempi kuin taseesta pois kirjattu sijoitus (ja mahdolliset muut erät, jotka ovat muodostaneet osan yhteisön nettosijoituksesta).

C10

Yhteisön, joka siirtyy pääomaosuusmenetelmästä varojen ja velkojen käsittelyyn, on esitettävä täsmäytyslaskelma taseesta pois kirjatun sijoituksen ja kirjattujen varojen ja velkojen ja mahdollisen jäljelle jäävän kertyneitä voittovaroja vastaan oikaistun erotuksen välillä aikaisimman esitettävän kauden alussa.

C11

Alkuperäistä kirjaamista koskeva poikkeus, joka sisältyy IAS 12:n kappaleisiin 15 ja 24, ei ole sovellettavissa, kun yhteisö kirjaa varoja ja velkoja, jotka liittyvät sen osuuteen yhteisessä toiminnossa.

Yhteisön erillistilinpäätöksessä noudatettavat siirtymäsäännöt

C12

Yhteisön, joka on IAS 27:n kappaleen 10 mukaisesti aiemmin käsitellyt erillistilinpäätöksessään osuutensa yhteisessä toiminnossa hankintamenoon arvostettavana sijoituksena tai IFRS 9:n mukaisesti, on:

(a)	kirjattava sijoitus pois taseesta ja kirjattava varat ja velat, jotka koskevat sen osuutta yhteisessä toiminnossa, kappaleiden C7–C9 mukaisesti määritettäviin rahamääriin.

(b)	esitettävä täsmäytyslaskelma taseesta pois kirjatun sijoituksen ja kirjattujen varojen ja velkojen ja mahdollisen kertyneitä voittovaroja vastaan kirjatun jäljellä olevan erotuksen välillä aikaisimman esitettävän kauden alussa.

C13

Alkuperäistä kirjaamista koskeva poikkeus, joka sisältyy IAS 12:n kappaleisiin 15 ja 24, ei ole sovellettavissa, kun yhteisö merkitsee erillistilinpäätökseensä varoja ja velkoja, jotka liittyvät sen osuuteen yhteisessä toiminnossa, kappaleessa C12 tarkoitettujen, yhteisiä toimintoja koskevien siirtymisvaatimusten soveltamisen seurauksena.

Viittaukset IFRS 9:ään

C14

Jos yhteisö soveltaa tätä IFRS-standardia mutta ei vielä sovella IFRS 9:ää, kaikki viittaukset IFRS 9:ään on ymmärrettävä viittauksiksi IAS 39:ään Rahoitusinstrumentit: kirjaaminen ja arvostaminen.

MUIDEN IFRS-STANDARDIEN KUMOAMINEN

C15

Tämä IFRS-standardi korvaa seuraavat IFRS-standardit:

(a)	IAS 31 Osuudet yhteisyrityksissä; ja

(b)	SIC-13 Yhteisessä määräysvallassa olevat yksiköt – osapuolten ei-monetaariset panokset.

Liite D

Muutokset muihin IFRS-standardeihin

Tässä liitteessä esitetään muihin IFRS-standareihin tulevat muutokset, jotka seuraavat siitä, että IASB julkistaa IFRS 11:n. Yhteisön on sovellettava muutoksia 1.1.2013 tai sen jälkeen alkavilla tilikausilla. Jos yhteisö soveltaa IFRS 11:tä aikaisemmalla kaudella, sen on sovellettava muutoksia tällä aikaisemmalla kaudella. Muutetut kappaleet esitetään siten, että uusi teksti on alleviivattu ja poistettu teksti yliviivattu.

Tässä taulukossa esitetään, kuinka seuraavia viittauksia on muutettu muissa IFRS-standardeissa.

Nykyinen viittaus, jonka kohde on	ja joka sisältyy standardin	kohtaan	muuttuu viittaukseksi seuraavaan
IAS 31 Osuudet yhteisyrityksissä	IFRS 2	kappale 5	IFRS 11 Yhteisjärjestelyt
	IFRS 9 (julkaistulokakuussa 2010)	kappale B4.3.12(c)
	IAS 36	kappale 4(c)
	IFRIC 5	Viittaukset
	IFRIC 9	kappale 5(c)
IAS 28 Sijoitukset osakkuusyrityksiin	IAS 18	kappale 6(b)	IAS 28 Sijoitukset osakkuus- ja yhteisyrityksiin
	IAS 36	kappale 4(b)
	IFRIC 5	Viittaukset
yhteinen määräysvalta	IAS 24	Kappaleet 9(a)(i) ja11(b)	[muutos ei koske suomenkielistä versiota]
yhteisessä määräysvallassa oleva yksikkö (yksiköt)	IFRS 1	otsikko ennen kappaletta 31, kappaleet 31 ja D1(g), otsikko ennen kappaletta D14, kappaleet D14 ja D15	yhteisyritys (yhteisyritykset)
yhteisessä määräysvallassa oleva yksikkö (yksiköt)	IAS 36	otsikko ennen kappaletta 12(h) sekä kappaleet 12(h) ja 12(h)(ii)	yhteisyritys (yhteisyritykset)
yhteisyritys (yhteisyritykset)	IAS 12	kappaleet 2, 15, 18(e), 24, otsikko ennen kappaletta 38, kappaleet 38, 38(a), 44, 45, 81(f), 87 ja 87C	yhteisjärjestely(t)
yhteisyritys (yhteisyritykset)	IAS 21	“ulkomaisen yksikön” määritelmä kappaleessa 8 sekä kappaleet 11 ja 18	yhteisjärjestely(t)
yhteisyrityksen osapuoli (osapuolet)	IAS 24	kappaleet 11(b) ja 19(e)	[muutos ei koske suomenkielistä versiota]

IFRS 1 Ensimmäinen IFRS-standardien käyttöönotto

Lisätään seuraavanlainen kappale 39I:

39I	Toukokuussa 2011 julkaistuilla asiakirjoilla IFRS 10 Konsernitilinpäätös ja IFRS 11 Yhteisjärjestelyt muutettiin kappaleita 31, B7, C1, D1, D14 ja D15 sekä lisättiin kappale D31. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 10:tä ja IFRS 11:tä.

Muutetaan kappaletta D1 seuraavasti:

Yhteisö saa käyttää yhtä tai useampaa seuraavista helpotuksista:

(a)

…

(p)	rahoitusvelkojen kuolettaminen oman pääoman ehtoisilla instrumenteilla (kappale D25);

(q)	ankara hyperinflaatio (kappaleet D26–D30);

(r)	yhteisjärjestelyt (kappale D31).

Kappaleen D30 jälkeen lisätään otsikko ja kappale D31.

Yhteisjärjestelyt

D31

Ensilaatija saa soveltaa IFRS 11:een sisältyviä siirtymäsääntöjä seuraavin poikkeuksin. Siirtyessään suhteellisesta yhdistelystä pääomaosuusmenetelmään ensilaatijan on testattava sijoitus arvonalentumisen varalta IAS 36:n mukaisesti ensimmäisen esitettävän kauden alussa riippumatta siitä, onko mitään viitteitä sijoituksen mahdollisesta arvonalentumisesta. Tästä mahdollisesti aiheutuva arvonalentuminen on kirjattava kertyneiden voittovarojen oikaisuksi ensimmäisen esitettävän kauden alussa.

IFRS 2 Osakeperusteiset maksut

Lisätään seuraavanlainen kappale 63A:

63A	Toukokuussa 2011 julkaistuilla asiakirjoilla IFRS 10 Konsernitilinpäätös ja IFRS 11, muutettiin kappaletta 5 ja liitettä A. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 10:tä ja IFRS 11:tä.

IFRS 5 Myytävänä olevat pitkäaikaiset omaisuuserät ja lopetetut toiminnot

Muutetaan kappaletta 28 seuraavasti:

Yhteisön on sisällytettävä oikaisu, joka on tehtävä sellaisen pitkäaikaisen omaisuuserän kirjanpitoarvoon, jota ei enää luokitella myytävänä olevaksi, jatkuvien toimintojen tulokseen [alaviite jätetty pois] kaudella, jonka aikana kappaleiden 7–9 mukaiset kriteerit eivät enää täyty. Myytävänä olevaksi luokittelua seuraavien tilikausien tilinpäätöksiä on muutettava vastaavasti, jos luovutettavien erien ryhmä tai pitkäaikainen omaisuuserä, jota ei enää luokitella myytävänä olevaksi, on tytäryritys, yhteinen toiminto, yhteisyritys, osakkuusyritys tai osa osuudesta yhteis- tai osakkuusyrityksesä. Yhteisön on esitettävä kyseinen oikaisu siinä laajan tuloslaskelman erässä, jota se on käyttänyt kappaleen 37 mukaan kirjattujen voittojen tai tappioiden esittämiseen, jos tällaisia on.

Lisätään seuraavanlainen kappale 44G:

44G	Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 11 Yhteisjärjestelyt muutettiin kappaletta 28. Yhteisön on sovellettava tätä muutosta, kun se soveltaa IFRS 11:tä.

IFRS 7 Rahoitusinstrumentit: tilinpäätöksessä esitettävät tiedot

Muutetaan kappaletta 3(a) seuraavasti:

Kaikkien yhteisöjen on sovellettava tätä IFRS-standardia kaikentyyppisiin rahoitusinstrumentteihin lukuun ottamatta seuraavia:

(a)

Lisätään seuraavanlainen kappale 44O:

44O	Toukokuussa 2011 julkaistuilla asiakirjoilla IFRS 10 ja IFRS 11 Yhteisjärjestelyt muutettiin kappaletta 3. Yhteisön on sovellettava tätä muutosta, kun se soveltaa IFRS 10:tä ja IFRS 11:tä.

IFRS 9 Rahoitusinstrumentit (julkaistu marraskuussa 2009)

D10

Lisätään seuraavanlainen kappale 8.1.2:

8.1.2

Toukokuussa 2011 julkaistuilla asiakirjoilla IFRS 10 Konsernitilinpäätös ja IFRS 11 Yhteisjärjestelyt muutettiin kappaletta C8 sekä poistettiin kappaleet C18–C23 ja niihin liittyvät otsikot. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 10:tä ja IFRS 11:tä.

D11

Muutetaan liitteen C kappaleessa C8 esitettyjä muutoksia IFRS 7:n Rahoitusinstrumentit: tilinpäätöksessä esitettävät tiedot kappaleeseen 3(a) seuraavasti:

Kaikkien yhteisöjen on sovellettava tätä IFRS-standardia kaikentyyppisiin rahoitusinstrumentteihin lukuun ottamatta seuraavia:

(a)

D12

Poistetaan kappaletta C20 edeltävä otsikko ja kappaleet C20 ja C21.

D13

Poistetaan kappaletta C22 edeltävä otsikko ja kappaleet C22 ja C23.

IFRS 9 Rahoitusinstrumentit (julkaistu lokakuussa 2010)

D14

Lisätään seuraavanlainen kappale 7.1.2:

7.1.2

D15

Muutetaan liitteen C kappaleessa C11 esitettyjä muutoksia IFRS 7:n Rahoitusinstrumentit: tilinpäätöksessä esitettävät tiedot kappaleeseen 3(a) seuraavasti:

Kaikkien yhteisöjen on sovellettava tätä IFRS-standardia kaikentyyppisiin rahoitusinstrumentteihin lukuun ottamatta seuraavia:

(a)

D16

Poistetaan kappaletta C25 edeltävä otsikko ja kappaleet C25 ja C26.

D17

Poistetaan kappaletta C27 edeltävä otsikko ja kappaleet C27 ja C28.

D18

Muutetaan kappaleessa C30 esitettyjä muutoksia IAS 32:n Rahoitusinstrumentit: esittämistapa kappaleeseen 4(a) seuraavasti:

Kaikkien yhteisöjen on sovellettava tätä standardia kaikentyyppisiin rahoitusinstrumentteihin lukuun ottamatta seuraavia:

(a)

IAS 7 Rahavirtalaskelmat

D19

[Ei koske vaatimuksia]

D20

Muutetaan kappaleita 37 ja 38 seuraavasti:

37	Kun osakkuus-, yhteis- tai tytäryritykseen tehty sijoitus on käsitelty joko pääomaosuusmenetelmää käyttäen tai hankintamenoon perustuen, sijoittajayritys merkitsee sen osalta rahavirtalaskelmaan vain yhteisön itsensä ja sijoituskohteen väliset rahavirrat, esimerkiksi osingot ja saamiset.

Yhteisö, joka soveltaa pääomaosuusmenetelmää osuuteensa osakkuus- tai yhteisyrityksessä, sisällyttää rahavirtalaskelmaansa rahavirrat, jotka koskevat sen sijoituksia osakkuus- tai yhteisyritykseen, sekä varojen jakamiset ja muut sen itsensä ja osakkuus- tai yhteisyrityksen väliset suoritetut tai saadut maksut.

D21

Poistetaan kappale 50(b).

D22

Lisätään seuraavanlainen kappale 57:

57	Toukokuussa 2011 julkaistuilla asiakirjoilla IFRS 10 ja IFRS 11 Yhteisjärjestelyt muutettiin kappaleita 37, 38 ja 42B sekä poistettiin kappale 50(b). Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 10:tä ja IFRS 11:tä.

IAS 12 Tuloverot

D23

[Ei koske vaatimuksia]

D24

[Ei koske vaatimuksia]

D25

Muutetaan kappaletta 39 seuraavasti:

Yhteisön on kirjattava laskennallinen verovelka kaikista veronalaisista väliaikaisista eroista, jotka liittyvät tytäryrityksiin, sivuliikkeisiin ja osakkuusyrityksiin tehtyihin sijoituksiin sekä osuuksiin yhteisjärjestelyissä, lukuun ottamatta niitä eriä, joiden osalta molemmat seuraavista ehdoista täyttyvät:

(a)	emoyrityksellä, sijoittajayrityksellä, yhteisyrityksen osapuolella tai yhteisen toiminnon osapuolella on määräysvalta siihen, milloin väliaikainen ero purkautuu; ja

(b)

…

D26

Muutetaan kappaletta 43 seuraavasti:

Yhteisjärjestelyn osapuolten välisessä järjestelyssä mainitaan yleensä voitonjako ja määrätään, edellyttääkö tällaisia seikkoja koskevien päätösten tekeminen kaikkien osapuolten tai osapuolista koostuvan ryhmän suostumusta. Kun yhteisyrityksen osapuolella tai yhteisen toiminnon osapuolella on määräysvalta koskien ajankohtaa, jolloin sen osuus yhteisjärjestelyn voitoista jaetaan, ja kun on todennäköistä, ettei sen osuutta voitoista jaeta ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa, laskennallista verovelkaa ei kirjata.

D27

Lisätään seuraavanlainen kappale 98A:

98A	Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 11 Yhteisjärjestelyt muutettiin kappaleita 2, 15, 18(e), 24, 38, 39, 43–45, 81(f), 87 ja 87C. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 11:tä.

IAS 18 Tuotot

D28

[Ei koske vaatimuksia]

D29

Lisätään seuraavanlainen kappale 41:

41	Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 11 Yhteisjärjestelyt muutettiin kappaletta 6(b). Yhteisön on sovellettava tätä muutosta, kun se soveltaa IFRS 11:tä.

IAS 21 Valuuttakurssien muutosten vaikutukset

D30

[Ei koske vaatimuksia]

D31

Poistetaan kappaleista 3(b) ja 44 sanat ”omistusosuuden mukaisesti” ja kappaleesta 33 sanat ”omistusosuuden mukaisesti”.

D32

Poistetaan kappaleesta 45 teksti ”IAS 31 Osuudet yhteisyrityksissä”.

D33

Muutetaan kappaleen 46 viimeistä virkettä seuraavasti:

46	… Samoin toimitaan sovellettaessa pääomaosuusmenetelmää osakkuus- ja yhteisyrityksiin IAS 28:n (muutettu 2011) mukaisesti.

D34

Muutetaan kappaletta 48A seuraavasti:

48A

Sen lisäksi, että yhteisön luopumista koko osuudestaan ulkomaisessa yksikössä käsitellään kirjanpidossa luopumisina, myös seuraavia osittaisia luopumisia käsitellään luopumisina:

(a)	kun osittaiseen luopumiseen liittyy määräysvallan menettäminen ulkomaisen yksikön sisältävässä tytäryrityksessä, riippumatta siitä, säilyykö yhteisöllä osittaisen luopumisen jälkeen määräysvallattoman omistajan osuus entisessä tytäryrityksessään; ja

(b)	kun osuus, joka yhteisölle jää, kun se on osittain luopunut osuudesta ulkomaisen yksikön sisältävässä yhteisjärjestelyssä tai osakkuusyrityksessä, on ulkomaisen yksikön sisältävä rahoitusvaroihin kuluva erä.

(c)	[poistettu]

D35

Lisätään seuraavanlainen kappale 60F:

60F	Toukokuussa 2011 julkaistuilla asiakirjoilla IFRS 10 ja IFRS 11 Yhteisjärjestelyt muutettiin kappaleita 3(b), 8, 11, 18, 19, 33, 44–46 ja 48A. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 10:tä ja IFRS 11:tä.

IAS 24 Lähipiiriä koskevat tiedot tilinpäätöksessä

D36

Muutetaan kappaletta 3 seuraavasti:

Tämä standardi edellyttää, että lähipiirisuhteet ja -liiketoimet sekä avoimet saldot lähipiiriin kuuluvien kanssa, sitoumukset mukaan lukien on esitettävä emoyrityksen tai sijoituskohteessa yhteisen määräysvallan tai huomattavan vaikutusvallan omaavan sijoittajayrityksen konsernitilinpäätöksessä ja erillistilinpäätöksessä, jotka esitetään IFRS 10:n Konsernitilinpäätös tai IAS 27:n Erillistilinpäätös mukaisesti. Tätä standardia sovelletaan myös yhteisöjen omiin tilinpäätöksiin.

D37

Muutetaan kappaletta 19 seuraavasti:

Kappaleessa 18 vaadittavat tiedot on esitettävä erikseen jokaisesta seuraavasta ryhmästä:

(a)	emoyritys;

(b)	yhteisöt, joilla on yhteisössä yhteinen määräysvalta tai huomattava vaikutusvalta;

(c)	tytäryritykset; …

D38

Muutetaan kappaletta 25 seuraavasti:

Raportoivan yhteisön ei tarvitse esittää kappaleessa 18 tarkoitettuja tietoja siltä osin kuin kyseessä ovat lähipiiriliiketoimet ja avoimet saldot, sitoumukset mukaan lukien, seuraavien tahojen kanssa:

(a)	julkisen vallan taho, jolla on raportoivassa yhteisössä määräysvalta, yhteinen määräysvalta tai huomattava vaikutusvalta; ja

(b)	jokin muu yhteisö, joka on lähipiiriin kuuluva osapuoli sen vuoksi, että samalla julkisen vallan taholla on määräysvalta, yhteinen määräysvalta tai huomattava vaikutusvalta sekä raportoivassa yhteisössä että kyseisessä muussa yhteisössä.

D39

Lisätään seuraavanlainen kappale 28A:

28A	Toukokuussa 2011 julkaistuilla asiakirjoilla IFRS 10, IFRS 11 Yhteisjärjestelyt ja IFRS 12 muutettiin kappaleita 3, 9, 11(b), 15, 19(b) ja (e) sekä 25. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 10:tä, IFRS 11:tä ja IFRS 12:ta.

IAS 32 Rahoitusinstrumentit: esittämistapa

D40

Muutetaan kappaletta 4(a) seuraavasti:

Kaikkien yhteisöjen on sovellettava tätä standardia kaikentyyppisiin rahoitusinstrumentteihin lukuun ottamatta seuraavia:

(a)

D41

Lisätään seuraavanlainen kappale 97I:

97I	Toukokuussa 2011 julkaistuilla asiakirjoilla IFRS 10 ja IFRS 11 Yhteisjärjestelyt muutettiin kappaleita 4(a) ja AG29. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 10:tä ja IFRS 11:tä.

IAS 33 Osakekohtainen tulos

D42

Muutetaan kappaleita 40 ja A11 ja lisätään kappale 74B seuraavasti:

Tytär-, yhteis- tai osakkuusyritys saattaa laskea liikkeeseen muille tahoille kuin emoyritykselle tai sijoittajayrityksille, joilla on sijoituskohteessa yhteinen määräysvalta tai huomattava vaikutusvalta, potentiaalisia kantaosakkeita, jotka ovat vaihdettavissa joko tytär-, yhteis- tai osakkuusyrityksen kantaosakkeisiin taikka emoyrityksen tai sijoittajayritysten, joilla on sijoituskohteessa yhteinen määräysvalta tai huomattava vaikutusvalta (raportoiva yhteisö), kantaosakkeisiin. Jos näillä tytär-, yhteis- tai osakkuusyrityksen potentiaalisilla kantaosakkeilla on laimentava vaikutus raportoivan yhteisön osakekohtaiseen tulokseen, ne sisällytetään laimennettua osakekohtaista tulosta koskevaan laskelmaan.

A11

Tytär-, yhteis- tai osakkuusyrityksen potentiaaliset kantaosakkeet, jotka ovat vaihdettavissa joko tytär-, yhteis- tai osakkuusyrityksen kantaosakkeisiin taikka emoyrityksen tai sijoittajayritysten, joilla on sijoituskohteessa yhteinen määräysvalta tai huomattava vaikutusvalta (raportoiva yhteisö), kantaosakkeisiin, sisällytetään laimennusvaikutuksella oikaistua osakekohtaista tulosta koskevaan laskelmaan seuraavasti: …

74B	Toukokuussa 2011 julkaistuilla asiakirjoilla IFRS 10 ja IFRS 11 Yhteisjärjestelyt muutettiin kappaleita 4, 40 ja A11. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 10:tä ja IFRS 11:tä.

IAS 36 Omaisuuserien arvon alentuminen

D43

Lisätään seuraavanlainen kappale 140H:

140H	Toukokuussa 2011 julkaistuilla asiakirjoilla IFRS 10 ja IFRS 11 muutettiin kappaletta 4, kappaletta 12(h) edeltävää otsikkoa ja kappaletta 12(h). Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 10:tä ja IFRS 11:tä.

IAS 38 Aineettomat hyödykkeet

D44

Muutetaan kappaletta 3(e) seuraavasti:

Jos tietyn tyyppisen aineettoman hyödykkeen kirjanpitokäsittelystä määrätään jossakin muussa standardissa, yhteisö soveltaa kyseistä standardia tämän standardin sijaan. Tämä standardi ei koske esimerkiksi seuraavia eriä:

(a)

…

(e)	IAS 32:ssa määritellyt rahoitusvarat. Joidenkin rahoitusvarojen kirjaamista ja arvostamista käsitellään IFRS 10:ssä Konsernitilinpäätös, IAS 27:ssä Erillistilinpäätös ja IAS 28:ssa Sijoitukset osakkuus- ja yhteisyrityksiin.

(f)

…

D45

Lisätään seuraavanlainen kappale 130F:

130F	Toukokuussa 2011 julkaistuilla asiakirjoilla IFRS 10 ja IFRS 11 Yhteisjärjestelyt muutettiin kappaletta 3(e). Yhteisön on sovellettava tätä muutosta, kun se soveltaa IFRS 10:tä ja IFRS 11:tä.

IAS 39 Rahoitusinstrumentit: kirjaaminen ja arvostaminen (muutettu lokakuussa 2009)

D46

Muutetaan kappaletta 2(a) seuraavasti:

Kaikkien yhteisöjen on sovellettava tätä standardia kaikentyyppisiin rahoitusinstrumentteihin lukuun ottamatta seuraavia:

(a)

D47

Muutetaan kappaleita AG3 ja AG4I(a) seuraavasti:

AG3

Joskus yhteisö tekee toisen yhteisön liikkeeseen laskemiin oman pääoman ehtoisiin instrumentteihin sijoituksen, jota se pitää ”strategisena”, aikomuksenaan luoda tai säilyttää pitkäaikainen toiminnallinen yhteys siihen yhteisöön, johon sijoitus tehdään. Sijoittajayritys tai yhteisyrityksen osapuoli soveltaa IAS 28:aa ratkaistakseen, onko asianmukaista soveltaa tällaiseen sijoitukseen pääomaosuusmenetelmää. Jos pääomaosuusmenetelmän soveltaminen ei ole asianmukaista, yhteisö soveltaa kyseiseen strategiseen sijoitukseen tätä standardia.

AG4I(a)

Yhteisö on pääomasijoittaja, sijoitusrahasto tai vastaava yhteisö, jonka liiketoimintana on sijoittaa rahoitusvaroihin tarkoituksena saada hyötyä niiden kokonaistuotosta korkojen tai osinkojen sekä käyvän arvon muutosten muodossa. IAS 28 sallii tällaisten sijoituksen arvostamisen käypään arvoon tulosvaikutteisesti tämän standardin mukaisesti. Yhteisö saa soveltaa samaa tilinpäätöksen laatimisperiaatetta muihin sijoituksiin, joita hallinnoidaan kokonaistuoton pohjalta mutta joihin sillä ei ole riittävää vaikutusvaltaa, jotta ne kuuluisivat IAS 28:n soveltamisalaan.

D48

Lisätään seuraavanlainen kappale 130P:

103P	Toukokuussa 2011 julkaistuilla asiakirjoilla IFRS 10 ja IFRS 11 Yhteisjärjestelyt muutettiin kappaleita 2(a), 15, AG3, AG36–AG38 ja AG4I(a). Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 10:tä ja IFRS 11:tä.

Tulkinta IFRIC 5 Oikeudet osuuksiin rahastoista, jotka on tarkoitettu käytöstä poistamiseen, alkuperäiseen tilaan palauttamiseen ja ympäristön kunnostamiseen

D49

Muutetaan kappaleita 8 ja 9 seuraavasti:

8	Osakkaan on määritettävä, onko sillä rahastossa määräysvalta, yhteinen määräysvalta tai huomattava vaikutusvalta IFRS 10:n, IFRS 11:n ja IAS 28:n perusteella. Jos osakkaalla on jokin näistä, sen on käsiteltävä rahasto-osuuttaan kyseisten standardien mukaisesti.

Jos osakkaalla ei ole rahastossa määräysvaltaa, yhteistä määräysvaltaa eikä huomattavaa vaikutusvaltaa, sen on kirjattava oikeutensa saada korvausta rahastolta IAS 37:n mukaisena korvauksena. Tämän korvauksen määrä on pienempi seuraavista:

(a)

…

D50

Lisätään seuraavanlainen kappale 14B:

14B	Toukokuussa 2011 julkaistuilla asiakirjoilla IFRS 10 ja IFRS 11 muutettiin kappaleita 8 ja 9. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 10:tä ja IFRS 11:tä.

IFRIC 9 Kytkettyjen johdannaisten uudelleenarviointi

D51

[Ei koske vaatimuksia]

D52

Lisätään seuraavanlainen kappale 12:

12	Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 11 muutettiin kappaletta 5(c). Yhteisön on sovellettava tätä muutosta, kun se soveltaa IFRS 11:tä.

IFRIC 16 Ulkomaiseen yksikköön tehdyn nettosijoituksen suojaukset

D53

Muutetaan kappaleen 2 alaviitettä seuraavasti:

*	Tämä toteutuu konsernitilinpäätöksessä ja sellaisessa tilinpäätöksessä, jossa sijoitukset osakkuus- tai yhteisyrityksiin on käsitelty pääomaosuusmenetelmällä, sekä tilinpäätöksessä, johon sisältyy sivuliike tai IFRS 11:ssä Yhteisjärjestelyt määritelty yhteinen toiminto.

KANSAINVÄLINEN TILINPÄÄTÖSSTANDARDI IFRS 12

Tilinpäätöksessä esitettävät tiedot osuuksista muissa yhteisöissä

TAVOITE

Tämän IFRS-standardin tarkoituksena on vaatia yhteisöä esittämään informaatiota, jonka avulla sen tilinpäätöksen käyttäjien on mahdollista arvioida:

(a)	minkä luonteisia ovat sen osuudet muissa yhteisöissä ja mitä riskejä niihin liittyy; ja

(b)	kyseisten osuuksien vaikutuksia sen taloudelliseen asemaan, taloudelliseen tulokseen ja rahavirtoihin.

Tavoitteen saavuttaminen

Kappaleessa 1 tarkoitetun tavoitteen saavuttamiseksi yhteisön on esitettävä tilinpäätöksessään:

(a)	merkittävät harkintaan perustuvat ratkaisut ja oletukset, jotka se on tehnyt ratkaistessaan, minkä luonteinen osuus sillä on toisessa yhteisössä tai järjestelyssä ja minkä tyyppinen on yhteisjärjestely, jossa sillä on osuus (kappaleet 7–9); ja

(b)

tietoja osuuksista, jotka sillä on:

(i)	tytäryrityksissä (kappaleet 10–19);

(ii)	yhteisjärjestelyissä ja osakkuusyrityksissä (kappaleet 20–23); ja

(iii)

strukturoiduissa yhteisöissä, jotka eivät ole yhteisön määräysvallassa (konsernitilinpäätökseen sisältymättömät strukturoidut yhteisöt) (kappaleet 24–31).

Jos tässä standardissa vaadittavat tiedot yhdessä muissa IFRS-standardeissa vaadittavien tietojen kanssa eivät riitä kappaleessa 1 tarkoitetun tavoitteen saavuttamiseksi, yhteisön on esitettävä kaikki tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvittavat lisätiedot.

Yhteisön on harkittava, kuinka yksityiskohtaisella tasolla tiedot on tarpeellista antaa esitettäviä tietoja koskevan tavoitteen saavuttamiseksi ja kuinka paljon painotetaan kutakin tämän IFRS-standardin sisältämistä vaatimuksista. Sen on yhdistettävä tai eroteltava esitettäviä tietoja siten, ettei hyödyllistä informaatiota tehdä vaikeasti ymmärrettäväksi esittämällä paljon merkityksettömiä yksityiskohtia eikä yhdistämällä eriä, joilla on erilaiset ominaispiirteet (ks. kappaleet B2–B6).

SOVELTAMISALA

Tätä standardia on sovellettava yhteisön, jolla on osuus jossakin seuraavista:

(a)	tytäryritykset

(b)	yhteisjärjestelyt (ts. yhteiset toiminnot tai yhteisyritykset)

(c)	osakkuusyritykset

(d)	konsernitilinpäätöksen sisältymättömät strukturoidut yhteisöt.

Tätä IFRS-standardia ei sovelleta:

(a)	työsuhteen päättymisen jälkeisiä etuuksia tai muita pitkäaikaisia työsuhde-etuuksia koskeviin järjestelyihin, joihin sovelletaan IAS 19:ää Työsuhde-etuudet.

(b)

yhteisön erillistilinpäätökseen, johon sovelletaan IAS 27:ää Erillistilinpäätös. Jos yhteisöllä kuitenkin on osuuksia konsernitilinpäätökseen sisältymättömissä strukturoiduissa yhteisöissä ja se laatii erillistilinpäätöksen ainoana tilinpäätöksenään, sen on sovellettava kyseistä erillistilinpäätöstä laatiessaan kappaleisiin 24–31 sisältyviä vaatimuksia.

(c)	yhteisöllä olevaan osuuteen, jolla se osallistuu yhteisjärjestelyyn mutta joka ei tuota sille siinä yhteistä määräysvaltaa, paitsi jos kyseinen osuus johtaa huomattavaan vaikutusvaltaan järjestelyssä tai se on osuus strukturoidussa yhteisössä.

(d)

IFRS 9:n Rahoitusinstrumentit mukaisesti kirjanpidossa käsiteltävään osuuteen toisessa yhteisössä. Yhteisön on kuitenkin sovellettava tätä IFRS-standardia:

(i)	kun kyseinen osuus on osuus osakkuus- tai yhteisyrityksessä, joka IAS 28:n Sijoitukset osakkuus- ja yhteisyrityksiin mukaisesti arvostetaan käypään arvoon tulosvaikutteisesti; tai

(ii)	kun kyseinen osuus on osuus konsernitilinpäätökseen sisältymättömässä strukturoidussa yhteisössä.

MERKITTÄVÄT HARKINTAAN PERUSTUVAT RATKAISUT JA OLETUKSET

Yhteisön on esitettävä tilinpäätöksessään tiedot merkittävistä harkintaan perustuvista ratkaisuista ja oletuksista, jotka se on tehnyt, (ja näiden ratkaisujen ja oletusten muutoksista) ratkaistessaan:

(a)	että sillä on IFRS 10:n Konsernitilinpäätös kappaleissa 5 ja 6 kuvattu määräysvalta toisessa yhteisössä, ts. sijoituskohteessa;

(b)	että sillä on yhteinen määräysvalta järjestelyssä tai huomattava vaikutusvalta toisessa yhteisössä; ja

(c)	minkä tyyppinen yhteisjärjestely on (ts. yhteinen toiminto vai yhteisyritys), kun järjestely on rakennettu erillistä sijoitusvälinettä käyttäen.

Kappaleen 7 mukaisesti esitettäviin merkittäviin harkintaan perustuviin ratkaisuihin ja oletuksiin kuuluvat myös ne ratkaisut ja oletukset, joita yhteisö tekee, kun tosiseikoissa ja olosuhteissa tapahtuu sellaisia muutoksia, että johtopäätös siitä, onko sillä määräysvalta, yhteinen määräysvalta tai huomattava vaikutusvalta, muuttuu raportointikauden aikana.

Kappaleen 7 noudattamiseksi yhteisön on esitettävä tilinpäätöksessään esimerkiksi ne merkittävät harkintaan perustuvat ratkaisut ja oletukset, jotka on tehty ratkaistaessa, että:

(a)	sillä ei ole määräysvaltaa toisessa yhteisössä, vaikka sillä on enemmän kuin puolet toisen yhteisön äänioikeuksista.

(b)	sillä on määräysvalta toisessa yhteisössä, vaikka sillä on vähemmän kuin puolet toisen yhteisön äänioikeuksista.

(c)	se on agentti tai päämies (ks. IFRS 10:n kappaleet 58–72).

(d)	sillä ei ole huomattavaa vaikutusvaltaa, vaikka sillä on vähintään 20 prosenttia toisen yhteisön äänioikeuksista.

(e)	sillä on huomattava vaikutusvalta, vaikka sillä on vähemmän kuin 20 prosenttia toisen yhteisön äänioikeuksista.

OSUUDET TYTÄRYRITYKSISSÄ

Yhteisön on esitettävä tilinpäätöksessään tiedot, joiden avulla sen konsernitilinpäätöksen käyttäjien on mahdollista

(a)

saada käsitys:

(i)	konsernin koostumuksesta; ja

(ii)	osuudesta, joka määräysvallattomilla omistajilla on konsernin toiminnoista ja rahavirroista (kappale 12); ja

(b)

arvioida:

(i)	niiden merkittävien rajoitusten luonnetta ja laajuutta, jotka koskevat sen kykyä päästä käsiksi konsernin varoihin tai käyttää niitä ja sen kykyä maksaa konsernin velkoja (kappale 13);

(ii)	niiden riskien luonnetta, jotka liittyvät sen osuuksiin konsernitilinpäätökseen sisältyvissä strukturoiduissa yhteisöissä, ja näissä riskeissä tapahtuneita muutoksia (kappaleet 14–17);

(iii)

seurauksia, joita aiheutuu tytäryrityksestä omistetun osuuden muutoksista, jotka eivät johda määräysvallan menettämiseen (kappale 18); ja

(iv)	seurauksia, joita aiheutuu tytäryritystä koskevan määräysvallan menettämisestä raportointikauden aikana (kappale 19).

Kun konsernitilinpäätöksen laatimiseen käytetty tytäryrityksen tilinpäätös on eri päivältä tai kaudelta kuin konsernitilinpäätös (ks. IFRS 10:n kappaleet B92 ja B93), yhteisön on esitettävä tilinpäätöksessään:

(a)	kyseisen tytäryrityksen tilinpäätöksen raportointikauden päättymispäivä; ja

(b)	syy, jonka vuoksi on käytetty erilaista päivää tai kautta.

Osuus, joka määräysvallattomilla omistajilla on konsernin toiminnoista ja rahavirroista

Yhteisön on esitettävä tilinpäätöksessään jokaisesta sellaisesta tytäryrityksestä, jossa on raportoivan yhteisön kannalta olennainen määräysvallattomien omistajien osuus:

(a)	tytäryrityksen nimi.

(b)	tytäryrityksen pääasiallinen toimipaikka (ja rekisteröintimaa, jos se poikkeaa pääasiallisesta toimipaikasta).

(c)	määräysvallattomien omistajien omistusosuus.

(d)	määräysvallattomien omistajien osuus äänioikeuksista, jos se poikkeaa omistusosuudesta.

(e)	tytäryrityksen määräysvallattomille omistajille raportointikaudella kohdistettu voitto tai tappio.

(f)	kertyneet määräysvallattomien omistajien osuudet tytäryrityksessä raportointikauden lopussa.

(g)	yhteenveto tytäryritystä koskevasta taloudellisesta informaatiosta (ks. kappale B10).

Merkittävien rajoitusten luonne ja laajuus

Yhteisön on esitettävä tilinpäätöksessään:

(a)

merkittävät rajoitukset (esim. lakiin, sopimukseen tai määräykseen perustuvat), jotka koskevat sen kykyä päästä käsiksi konsernin varoihin tai käyttää niitä ja kykyä maksaa konsernin velkoja, kuten:

(i)	rajoitukset, jotka rajoittavat emoyrityksen tai sen tytäryritysten kykyä siirtää käteisvaroja tai muita varoja muille konserniin kuuluville yhteisöille (tai näiltä itselleen).

(ii)	takaukset tai muut vaatimukset, jotka voivat rajoittaa osinkojen maksamista tai muuta pääoman jakamista taikka lainojen tai ennakkojen myöntämistä tai takaisinmaksua muille konserniin kuuluville yhteisöille (tai näiltä yhteisölle).

(b)

millä tavoin ja kuinka laajasti määräysvallattomilla omistajilla olevat suojaavat oikeudet voivat merkittävästi rajoittaa yhteisön kykyä päästä käsiksi konsernin varoihin tai käyttää niitä tai sen kykyä maksaa konsernin velkoja (esimerkiksi kun emoyritys on velvollinen maksamaan tytäryrityksen velat ennen omien velkojensa maksamista tai kun joko pääseminen käsiksi tytäryrityksen varoihin tai sen velkojen maksaminen edellyttää määräysvallattomien omistajien suostumusta).

(c)	näiden rajoitusten kohteena olevien varojen ja velkojen kirjanpitoarvo konsernitilinpäätöksessä.

Niiden riskien luonne, jotka liittyvät yhteisön osuuksiin konsernitilinpäätökseen sisältyvissä strukturoiduissa yhteisöissä

Yhteisön on esitettävä tilinpäätöksessään sellaisten sopimukseen perustuvien järjestelyjen ehdot, joiden mukaan emoyritystä tai sen tytäryrityksiä voitaisiin vaatia antamaan taloudellista tukea konsernitilinpäätökseen sisältyvälle strukturoidulle yhteisölle, mukaan lukien tapahtumat tai olosuhteet, joiden seurauksena raportoiva yhteisö voisi altistua tappiolle (esim. maksuvalmiusjärjestelyt tai luottoluokituksen laukaisevat tekijät, joihin liittyy velvollisuus ostaa strukturoidun yhteisön varoja tai antaa taloudellista tukea).

Jos emoyritys tai jokin sen tytäryrityksistä on raportointikauden aikana antanut konsernitilinpäätökseen sisältyvälle strukturoidulle yhteisölle taloudellista tai muuta tukea (esim. ostamalla strukturoidun yhteisön varoja tai sen liikkeeseen laskemia instrumentteja), ilman että sillä on sopimukseen perustuvaa velvoitetta tähän, yhteisön on esitettävä tilinpäätöksessään:

(a)	minkä tyyppistä tukea on annettu ja kuinka paljon sitä on annettu, mukaan lukien tilanteet, joissa emoyritys tai sen tytäryritykset ovat avustaneet strukturoitua yhteisöä taloudellisen tuen hankkimisessa; ja

(b)	syyt tuen antamiseen.

Jos emoyritys tai jokin sen tytäryrityksistä on raportointikauden aikana antanut aiemmin konsernitilinpäätökseen sisältymättömälle strukturoidulle yhteisölle taloudellista tai muuta tukea ilman, että sillä on tähän sopimukseen perustuvaa velvoitetta, ja tämän tuen antaminen on johtanut siihen, että yhteisöllä on määräysvalta strukturoidussa yhteisössä, yhteisön on esitettävä tilinpäätöksessään selvitys tekijöistä, joilla on ollut merkitystä tätä päätöstä tehtäessä.

Yhteisön on esitettävä tilinpäätöksessään senhetkiset aikomuksensa, jotka koskevat taloudellisen tai muun tuen antamista konsernitilinpäätökseen sisältyvälle strukturoidulle yhteisölle, mukaan lukien aikomukset, jotka koskevat strukturoidun yhteisön avustamista taloudellisen tuen hankkimisessa.

Seuraukset, joita aiheutuu emoyrityksen tytäryrityksestä omistaman osuuden muutoksista, jotka eivät johda määräysvallan menettämiseen

Yhteisön on esitettävä taulukko, joka osoittaa, mitä vaikutuksia emoyrityksen omistajille kuuluvaan omaan pääomaan on emoyrityksen tytäryrityksestä omistaman osuuden muutoksilla, jotka eivät johda määräysvallan menettämiseen.

Seuraukset, joita aiheutuu tytäryritystä koskevan määräysvallan menettämisestä raportointikauden aikana

Yhteisön on esitettävä tilinpäätöksessään IFRS 10:n kappaleen 25 mukaisesti laskettava voitto tai tappio, jos sellaista on, sekä:

(a)	kyseisen voiton tai tappion osa, joka johtuu entisessä tytäryrityksessä jäljellä olevan sijoituksen arvostamisesta määräysvallan menettämispäivän käypään arvoon; ja

(b)	rivi(t), jo(i)lla voitto tai tappio on esitetty tulosvaikutteisesti (jos sitä ei ole esitetty omana eränään).

OSUUDET YHTEISJÄRJESTELYISSÄ JA OSAKKUUSYRITYKSISSÄ

Yhteisön on esitettävä tilinpäätöksessään tiedot, joiden avulla sen tilinpäätöksen käyttäjien on mahdollista arvioida:

(a)

sillä yhteisjärjestelyissä ja osakkuusyrityksissä olevien osuuksien luonnetta, laajuutta ja taloudellisia vaikutuksia, mukaan lukien niiden sopimussuhteiden luonne ja vaikutukset, joita sillä on muiden sellaisten sijoittajayritysten kanssa, joilla on yhteinen määräysvalta tai huomattava vaikutusvalta yhteisjärjestelyissä ja osakkuusyrityksissä (kappaleet 21 ja 22); ja

(b)	niiden riskien luonnetta, jotka liittyvät sen osuuksiin yhteisyrityksissä ja osakkuusyrityksissä, ja näissä riskeissä tapahtuneita muutoksia (kappale 23).

Yhteisöllä yhteisjärjestelyissä ja osakkuusyrityksissä olevien osuuksien luonne, laajuus ja taloudelliset vaikutukset

Yhteisön on esitettävä tilinpäätöksessään:

(a)

jokaisesta raportoivan yhteisön kannalta olennaisesta yhteisjärjestelystä ja osakkuusyrityksestä:

(i)	yhteisjärjestelyn tai osakkuusyrityksen nimi.

(ii)	yhteisöllä yhteisjärjestelyn tai osakkuusyrityksen kanssa olevan suhteen luonne (esim. kuvaamalla yhteisjärjestelyn tai osakkuusyrityksen toimintojen luonnetta ja sitä, ovatko ne yhteisön toimintojen kannalta strategisia).

(iii)

yhteisjärjestelyn tai osakkuusyrityksen pääasiallinen toimipaikka (ja rekisteröintimaa, jos se on sovellettavissa ja poikkeaa pääasiallisesta toimipaikasta).

(iv)	yhteisön omistusosuus tai osallistumisosuus sekä osuus äänioikeuksista (jos sovellettavissa), jos se on erilainen.

(b)

jokaisesta raportoivan yhteisön kannalta olennaisesta yhteisyrityksestä ja osakkuusyrityksestä:

(i)	onko yhteis- tai osakkuusyritykseen tehty sijoitus arvostettu pääomaosuusmenetelmällä vai käypään arvoon.

(ii)	kappaleissa B12 ja B13 määrätty yhteenveto yhteis- tai osakkuusyritystä koskevasta taloudellisesta informaatiosta.

(iii)

jos yhteis- tai osakkuusyritystä käsitellään kirjanpidossa pääomaosuusmenetelmällä, yhteis- tai osakkuusyritykseen tehdyn sijoituksen käypä arvo, jos sijoitukselle on olemassa noteerattu markkinahinta.

(c)

kappaleessa B16 määrätty taloudellinen informaatio, joka koskee yhteisön sijoituksia yhteis- ja osakkuusyrityksiin, jotka eivät yksittäin tarkasteltuina ole olennaisia:

(i)	kaikista yksittäin tarkasteltuina epäolennaisista yhteisyrityksistä yhteenlaskettuna sekä erikseen,

(ii)	kaikista yksittäin tarkasteltuina epäolennaisista osakkuusyrityksistä yhteenlaskettuna.

Yhteisön on esitettävä tilinpäätöksessään myös seuraavat tiedot:

(a)

sellaisten merkittävien rajoitusten (jotka johtuvat esim. lainajärjestelyistä, sääntelytahon vaatimuksista taikka yhteis- tai osakkuusyrityksessä yhteisen määräysvallan tai huomattavan vaikutusvallan omaavien sijoittajayritysten välisistä sopimukseen perustuvista järjestelyistä) luonne ja laajuus, jotka koskevat yhteis- tai osakkuusyritysten kykyä siirtää rahaa yhteisölle käteisosinkoina tai maksaa takaisin yhteisön antamia lainoja tai ennakkoja.

(b)

kun pääomaosuusmenetelmää sovellettaessa käytetty yhteis- tai osakkuusyrityksen tilinpäätös on eri päivältä tai kaudelta kuin yhteisön tilinpäätös:

(i)	kyseisen yhteis- tai osakkuusyrityksen tilinpäätöksen raportointikauden päättymispäivä; ja

(ii)	syy, jonka vuoksi on käytetty erilaista päivää tai kautta.

(c)	kirjaamaton osuus yhteis- tai osakkuusyrityksen raportointikauden tappioista ja kertyneistä tappioista, jos yhteisö on lakannut kirjaamasta osuutensa yhteis- tai osakkuusyrityksen tappioista pääomaosuusmenetelmää sovellettaessa.

Riskit, jotka liittyvät yhteisön osuuksiin yhteis- ja osakkuusyrityksissä

Yhteisön on esitettävä tilinpäätöksessään:

(a)	erillään muista sitoumuksista sellaiset sitoumukset, joita sillä on yhteisyrityksiinsä liittyen, kappaleissa B18–B20 täsmennettävällä tavalla.

(b)

erillään muiden ehdollisten velkojen määrästä IAS 37:n Varaukset, ehdolliset velat ja ehdolliset varat mukaisesti ne ehdolliset velat, jotka ovat syntyneet liittyen sen osuuksiin yhteis- tai osakkuusyrityksissä (mukaan lukien sen osuus ehdollisista veloista, jotka sille on syntynyt yhdessä muiden sellaisten sijoittajayritysten kanssa, joilla on yhteinen määräysvalta tai huomattava vaikutusvalta yhteis- tai osakkuusyrityksissä), paitsi jos tappion todennäköisyys on erittäin vähäinen.

OSUUDET KONSERNITILINPÄÄTÖKSEEN SISÄLTYMÄTTÖMISSÄ STRUKTUROIDUISSA YHTEISÖISSÄ

Yhteisön on esitettävä tilinpäätöksessään tiedot, joiden avulla sen tilinpäätöksen käyttäjien on mahdollista:

(a)	saada käsitys niiden osuuksien luonteesta ja laajuudesta, jotka sillä on konsernitilinpäätökseen sisältymättömissä strukturoiduissa yhteisöissä (kappaleet 26–28); ja

(b)	arvioida niiden riskien luonnetta, jotka liittyvät sen osuuksiin konsernitilinpäätökseen sisältymättömissä strukturoiduissa yhteisöissä, ja näissä riskeissä tapahtuneita muutoksia (kappaleet 29–31).

Kappaleessa 24(b) vaadittaviin tietoihin kuuluvat tiedot riskeistä, joille yhteisö on altistunut sen osallisuuden vuoksi, joka sillä on aiemmilla kausilla ollut konsernitilinpäätökseen sisältymättömissä strukturoiduissa yhteisöissä (esim. strukturoidun yhteisön sponsoroiminen), vaikkei yhteisöllä enää raportointipäivänä olisi sopimukseen perustuvaa osallisuutta kyseisessä strukturoidussa yhteisössä.

Osuuksien luonne

Yhteisön on esitettävä tilinpäätöksessään osuuksistaan konsernitilinpäätökseen sisältymättömissä strukturoiduissa yhteisöissä laadullisia ja määrällisiä tietoja, joihin kuuluvat niihin kuitenkaan rajoittumatta strukturoidun yhteisön luonne, tarkoitus, koko ja toiminnot sekä se, kuinka strukturoitu yhteisö on rahoitettu.

Jos yhteisö on sponsoroinut konsernitilinpäätökseen sisältymätöntä strukturoitua yhteisöä, josta se ei esitä kappaleessa 29 vaadittavia tietoja (esimerkiksi siksi, ettei sillä raportointipäivänä ole osuutta yhteisössä), yhteisön on esitettävä tilinpäätöksessään:

(a)	kuinka se on päättänyt, mitä strukturoituja yhteisöjä se on sponsoroinut;

(b)	raportointikaudella näistä strukturoiduista yhteisöistä saatu tulo, mukaan lukien kuvaus siitä, minkätyyppisiä tuloja on esitetty; ja

(c)	kaikkien kyseisille strukturoiduille yhteisöille raportointikauden aikana siirrettyjen varojen (siirtämisajankohdan) kirjanpitoarvo.

Yhteisön on esitettävä kappaleissa 27(b) and (c) tarkoitetut tiedot taulukon muodossa, paitsi jos jokin muu muoto on asianmukaisempi, ja luokiteltava sponsorointitoimintonsa merkityksellisiin ryhmiin (ks. kappaleet B2–B6).

Riskien luonne

Yhteisön on esitettävä yhteenveto seuraavista seikoista taulukon muodossa, paitsi jos jokin muu muoto on asianmukaisempi:

(a)	sellaisten sen tilinpäätökseen merkittyjen varojen ja velkojen kirjanpitoarvot, jotka liittyvät sen osuuksiin konsernitilinpäätökseen sisältymättömissä strukturoiduissa yhteisöissä.

(b)	taseen erät, joihin kyseiset varat ja velat on merkitty.

(c)

määrä, joka parhaiten kuvaa suurinta mahdollista tappiota, joka yhteisölle voi aiheutua sen osuuksista konsernitilinpäätökseen sisältymättömissä strukturoiduissa yhteisöissä, mukaan lukien kuinka suurin mahdollinen tappio on määritetty. Jos yhteisö ei pysty esittämään määrällistä tietoa suurimmasta mahdollisesta tappiosta, joka sille voi aiheutua osuuksistaan konsernitilinpäätökseen sisältymättömissä strukturoiduissa yhteisössä, sen on annettava tieto tästä ja tähän johtaneista syistä.

(d)	vertailu niiden yhteisön varojen ja velkojen kirjanpitoarvojen, jotka liittyvät yhteisön osuuksiin konsernitilinpäätökseen sisältymättömissä strukturoiduissa yhteisöissä, ja sen näistä yhteisöistä aiheutuvan enimmäistappion välillä, jolle se on altistunut.

Jos yhteisö on raportointikauden aikana antanut taloudellista tai muuta tukea konsernitilinpäätökseen sisältymättömälle strukturoidulle yhteisölle, jossa sillä on aiemmin ollut tai tarkasteluhetkellä on osuus (esim. ostamalla strukturoidun yhteisön varoja tai sen liikkeeseen laskemia instrumentteja), ilman että sillä on tähän sopimukseen perustuvaa velvoitetta, yhteisön on esitettävä tilinpäätöksessään:

(a)	minkä tyyppistä tukea on annettu ja kuinka paljon sitä on annettu, mukaan lukien tilanteet, joissa yhteisö on avustanut strukturoitua yhteisöä taloudellisen tuen hankkimisessa; ja

(b)	syyt tuen antamiseen.

Yhteisön on esitettävä tilinpäätöksessään senhetkiset aikomuksensa, jotka koskevat taloudellisen tai muun tuen antamista konsernitilinpäätökseen sisältymättömälle strukturoidulle yhteisölle, mukaan lukien aikomukset, jotka koskevat strukturoidun yhteisön avustamista taloudellisen tuen hankkimisessa.

Liite A

Määritelmät

Tämä liite on kiinteä osa IFRS-standardia.

strukturoidusta yhteisöstä saatu tulo

Tässä IFRS-standardissa strukturoidusta yhteisöstä saatu tulo sisältää toistuvat ja kertaluonteiset palkkiot, korot, osingot, voitot tai tappiot, jotka aiheutuvat strukturoidussa yhteisössä olevan osuuden määrittämisestä uudelleen tai sen kirjaamisesta pois taseesta, sekä voitot tai tappiot varojen ja velkojen siirtämisestä strukturoidulle yhteisölle, näihin kuitenkaan rajoittumatta.

osuus toisessa yhteisössä

Tässä IFRS-standardissa osuudella toisessa yhteisössä tarkoitetaan sopimukseen perustuvaa ja sopimukseen perustumatonta osallisuutta, jonka seurauksena yhteisö altistuu toisen yhteisön tuloksesta johtuvan tuoton vaihtelulle. Osoituksena osuudesta toisessa yhteisössä voi olla oman tai vieraan pääoman ehtoisten instrumenttien hallussapito sekä muissa muodoissa oleva osallisuus, kuten rahoituksen antaminen, maksuvalmiustuki, luoton laatua parantavat järjestelyt ja takaukset, näihin kuitenkaan rajoittumatta. Se sisältää keinot, joiden avulla yhteisöllä on määräysvalta, yhteinen määräysvalta tai huomattava vaikutusvalta toisessa yhteisössä. Yhteisöllä ei välttämättä ole osuutta toisessa yhteisössä pelkästään tyypillisen asiakas–tavarantoimittaja -suhteen perusteella.

Kappaleisiin B7–B9 sisältyy lisää tietoa osuuksista muissa yhteisöissä.

Tuoton vaihtelua selitetään IFRS 10:n kappaleissa B55–B57.

strukturoitu yhteisö

Yhteisö, joka on rakennettu siten, etteivät äänioikeudet tai vastaavanlaiset oikeudet ole ratkaiseva tekijä päätettäessä, kenellä on määräysvalta yhteisössä, esimerkiksi kun äänioikeudet liittyvät vain hallinnollisiin tehtäviin ja merkityksellisiä toimintoja ohjataan sopimukseen perustuvien järjestelyjen avulla.

Kappaleissa B22–B24 on lisää tietoa strukturoiduista yhteisöistä.

Seuraavat termit on määritelty IAS 27:ssä (muutettu 2011), IAS 28:ssa (muutettu 2011), IFRS 10:ssä ja IFRS 11:ssä Yhteisjärjestelyt, ja niitä käytetään tässä IFRS-standardissa kyseisissä IFRS-standardeissa annetussa merkityksessä:

—	osakkuusyritys

—	konsernitilinpäätös

—	määräysvalta yhteisössä

—	pääomaosuusmenetelmä

—

konserni

—	yhteisjärjestely

—	yhteinen määräysvalta

—	yhteinen toiminto

—	yhteisyritys

—	määräysvallattomien omistajien osuus

—

emoyritys

—	suojaavat oikeudet

—	merkitykselliset toiminnot

—	erillistilinpäätös

—	erillinen sijoitusväline

—	huomattava vaikutusvalta

—	tytäryritys.

Liite B

Soveltamisohjeistus

Tämä liite on kiinteä osa IFRS-standardia. Siinä kuvataan kappaleiden 1–31 soveltamista, ja sen sitovuus on sama kuin IFRS-standardin muiden osien.

Tähän liitteeseen sisältyvät esimerkit kuvaavat kuvitteellisia tilanteita. Vaikka joitakin esimerkkeihin liittyviä näkökohtia saattaa esiintyä todellisissa tosiseikastoissa, IFRS 12:ta sovellettaessa pitää arvioida kaikkia tiettyyn tosiseikastoon kuuluvia tosiseikkoja ja olosuhteita.

TIETOJEN YHDISTÄMINEN (KAPPALE 4)

Yhteisön on päätettävä olosuhteidensa perusteella, kuinka yksityiskohtaista tietoa se esittää käyttäjien informaatiotarpeiden tyydyttämiseksi, kuinka paljon se painottaa erilaisia vaatimuksiin liittyviä näkökohtia ja kuinka se yhdistää tietoja. Esittämistavassa on löydettävä tasapaino siten, että tilinpäätöstä ei rasiteta runsailla yksityiskohdilla, jotka eivät ehkä auta tilinpäätöksen käyttäjiä, eikä toisaalta tehdä tärkeää informaatiota vaikeasti ymmärrettäväksi yhdistämällä tietoja liikaa.

Yhteisö saa yhdistää tämän IFRS-standardin edellyttämät tiedot, jotka koskevat osuuksia samankaltaisissa yhteisöissä, jos yhdistäminen on tietojen esittämistä koskevan tavoitteen ja kappaleessa B4 esitettävän vaatimuksen mukaista eikä tee esitettävästä informaatiosta vaikeasti ymmärrettävää. Yhteisön on annettava tieto siitä, kuinka se on yhdistänyt osuutensa samankaltaisissa yhteisöissä.

Yhteisön on esitettävä erikseen tiedot osuuksista:

(a)	tytäryrityksissä;

(b)	yhteisyrityksissä;

(c)	yhteisissä toiminnoissa;

(d)	osakkuusyrityksissä; ja

(e)	konsernitilinpäätöksen sisältymättömissä strukturoiduissa yhteisöissä.

Tehdessään päätöstä siitä, yhdistetäänkö tietoja, yhteisön on tarkasteltava määrällistä ja laadullista tietoa, joka koskee kunkin yhdistettäväksi harkittavan yhteisön riskiin ja tuottoon liittyviä piirteitä sekä kunkin tällaisen yhteisön merkittävyyttä raportoivan yhteisön kannalta. Yhteisön on esitettävä tiedot sillä tavoin, että sillä näissä muissa yhteisöissä olevien osuuksien luonne ja laajuus tulee selkeästi selitetyksi tilinpäätöksen käyttäjille.

Seuraavat ovat esimerkkejä tasoista, joille tiedot voisi olla asianmukaista yhdistää kappaleessa B4 esitettyjen yhteisöluokkien sisällä:

(a)	toimintojen luonne (esim. tutkimus- ja kehittämisyhteisö, luottokorttisaamisten rullaavaa arvopaperistamista harjoittava yhteisö).

(b)	toimialaryhmä.

(c)	maantieteellinen alue (esim. maa tai hallinnollinen alue).

OSUUDET MUISSA YHTEISÖISSÄ

Osuudella toisessa yhteisössä tarkoitetaan sopimukseen perustuvaa ja sopimukseen perustumatonta osallisuutta, jonka seurauksena raportoiva yhteisö altistuu toisen yhteisön tuloksesta johtuvan tuoton vaihtelulle. Toisen yhteisön tarkoituksen ja rakenteen tarkastelusta voi olla raportoivalle yhteisölle apua arvioitaessa, onko sillä osuus kyseisessä yhteisössä ja täytyykö sen näin ollen antaa tämän IFRS-standardin mukaiset tiedot. Arvioinnissa on otettava huomioon riskit, joita toisen yhteisön on ollut tarkoitus aiheuttaa, sekä riskit, jotka sen on ollut tarkoitus siirtää edelleen raportoivalle yhteisölle ja muille osapuolille.

Raportoiva yhteisö altistuu tyypillisesti toisen yhteisön tuloksesta johtuvan tuoton vaihtelulle siksi, että sillä on instrumentteja (kuten toisen yhteisön liikkeeseen laskemia oman tai vieraan pääoman ehtoisia instrumentteja) tai muunlainen osallisuus, joka absorboi vaihtelua. Oletetaan esimerkiksi, että strukturoidulla yhteisöllä on lainasalkku. Strukturoitu yhteisö tekee toisen yhteisön (raportoiva yhteisö) kanssa luottoriskinvaihtosopimuksen, jolla se suojautuu lainojen korko- ja lyhennysmaksuihin kohdistuvilta laiminlyönneiltä. Raportoivalla yhteisöllä on osallisuus, jonka vuoksi se altistuu strukturoidun yhteisön tuloksesta johtuvan tuoton vaihtelulle, koska luottoriskinvaihtosopimus absorboi strukturoidun yhteisön tuoton vaihtelua.

Joidenkin instrumenttien tarkoituksena on siirtää riskiä raportoivalta yhteisöltä toiselle yhteisölle. Tällaiset instrumentit aiheuttavat toiselle yhteisölle tuoton vaihtelua mutta eivät tyypillisesti altista yhteisöä tämän toisen yhteisön tuloksesta johtuvan tuoton vaihtelulle. Oletetaan esimerkiksi, että perustetaan strukturoitu yhteisö tarkoituksena järjestää sijoitusmahdollisuuksia sijoittajille, jotka ovat halukkaita altistumaan yhteisön Z luottoriskille (yhteisö Z ei kuulu minkään järjestelyssä osallisena olevan osapuolen lähipiiriin). Strukturoitu yhteisö hankkii rahoitusta laskemalla liikkeeseen kyseisille sijoittajille velkakirjoja, jotka on sidottu yhteisön Z luottoriskiin (luottoriskin vaihtolaina), ja sijoittaa saamansa maksut riskittömistä rahoitusvaroista koostuvaan salkkuun. Strukturoitu yhteisö altistuu yhteisön Z luottoriskille tekemällä luottoriskin vaihtosopimuksen (CDS) swap-vastapuolen kanssa. CDS siirtää yhteisön Z luottoriskin strukturoidulle yhteisölle swap-vastapuolen maksamaa palkkiota vastaan. Strukturoituun yhteisöön sijoittaneet osapuolet saavat korkeamman tuoton, joka kuvastaa sekä strukturoidun yhteisön omaisuussalkun tuottoa että CDS-palkkiota. Swap-vastapuolella ei ole strukturoidussa yhteisössä osallisuutta, joka altistaisi sen strukturoidun yhteisön tuloksesta johtuvan tuoton vaihtelulle, koska CDS siirtää vaihtelun strukturoidulle yhteisölle sen sijaan, että se absorboisi strukturoidun yhteisön tuoton vaihtelua.

YHTEENVETO TYTÄR-, YHTEIS- JA OSAKKUUSYRITYKSIÄ KOSKEVASTA TALOUDELLISESTA INFORMAATIOSTA (KAPPALEET 12 JA 21)

B10

Yhteisön on esitettävä seuraavat tiedot jokaisesta tytäryrityksestä, jossa on raportoivan yhteisön kannalta olennainen määräysvallattomien omistajien osuus:

(a)	määräysvallattomille omistajille maksetut osingot.

(b)

tytäryrityksen varoja, velkoja, voittoa tai tappiota ja rahavirtoja koskevasta taloudellisesta informaatiosta yhteenveto, jonka avulla käyttäjien on mahdollista saada käsitys osuudesta, joka määräysvallattomilla omistajilla on konsernin toiminnoissa ja rahavirroissa. Tämä informaatio voi sisältää esimerkiksi lyhytaikaiset varat, pitkäaikaiset varat, lyhytaikaiset velat, pitkäaikaiset velat, liikevaihdon, voiton tai tappion ja laajan tuloksen, näihin kuitenkaan rajoittumatta.

B11

Kappaleessa B10(b) vaadittava yhteenveto taloudellisesta informaatiosta on esitettävä ilman konsernin sisäisten erien eliminointia.

B12

Yhteisön on esitettävä jokaisesta raportoivan yhteisön kannalta olennaisesta yhteis- ja osakkuusyrityksestä:

(a)	yhteis- tai osakkuusyritykseltä saadut osingot.

(b)

yhteis- tai osakkuusyritystä koskevasta taloudellisesta informaatiosta yhteenveto (ks. kappaleet B14 ja B15), joka sisältää seuraavat tiedot niihin kuitenkaan rajoittumatta:

(i)	lyhytaikaiset varat.

(ii)	pitkäaikaiset varat.

(iii)

lyhytaikaiset velat.

(iv)	pitkäaikaiset velat.

(v)	liikevaihto.

(vi)	jatkuvien toimintojen voitto tai tappio.

(vii)

lopetettujen toimintojen voitto tai tappio verojen jälkeen.

(viii)

muut laajan tuloksen erät.

(ix)	laaja tulos.

B13

Kappaleessa B12 vaadittavan taloudellista informaatiota koskevan yhteenvedon lisäksi yhteisön on esitettävä jokaisesta raportoivan yhteisön kannalta olennaisesta yhteisyrityksestä seuraavat rahamäärät:

(a)	kappaleeseen B12(b)(i) sisältyvät rahavarat.

(b)	kappaleeseen B12(b)(iii) sisältyvät lyhytaikaiset rahoitusvelat (lukuun ottamatta ostovelkoja, muita velkoja ja varauksia).

(c)	kappaleeseen B12(b)(iv) sisältyvät pitkäaikaiset rahoitusvelat (lukuun ottamatta ostovelkoja, muita velkoja ja varauksia).

(d)

poistot.

(e)	korkotuotot.

(f)	korkokulut.

(g)	tuloverokulu tai -tuotto.

B14

Kappaleiden B12 ja B13 mukaisesti esitettävä yhteenveto taloudellisesta informaatiosta on esitettävä yhteis- tai osakkuusyrityksen IFRS-tilinpäätökseen sisältyvinä rahamäärinä (ei yhteisön osuutena kyseisistä rahamääristä). Jos yhteisö käsittelee osuutensa yhteis- tai osakkuusyrityksessä pääomaosuusmenetelmällä:

(a)

yhteis- tai osakkuusyrityksen IFRS-tilinpäätökseen sisältyviä rahamääriä on oikaistava niiden oikaisujen huomioon ottamiseksi, jotka yhteisö on tehnyt pääomaosuusmenetelmää soveltaessaan, kuten hankinta-ajankohtana tehdyt käypää arvoa koskevat oikaisut ja erilaisista tilinpäätöksen laatimisperiaatteista johtuvat oikaisut.

(b)	yhteisön on esitettävä täsmäytyslaskelma taloudellisesta informaatiosta esitetyn yhteenvedon ja sillä yhteis- tai osakkuusyrityksessä olevan osuuden kirjanpitoarvon välillä.

B15

Yhteisö saa esittää kappaleissa B12 ja B13 vaadittavan yhteenvedon taloudellisesta informaatiosta yhteis- tai osakkuusyrityksen tilinpäätöksen perusteella, jos:

(a)	yhteisö arvostaa osuutensa yhteis- tai osakkuusyrityksessä käypään arvoon IAS 28:n (muutettu 2011) mukaisesti; ja

(b)	yhteis- tai osakkuusyritys ei laadi IFRS-tilinpäätöstä, ja laatiminen tällä perusteella ei olisi käytännössä mahdollista tai aiheuttaisi kohtuuttomia kustannuksia.

Tässä tapauksessa yhteisön on annettava tieto siitä, millä perusteella yhteenveto taloudellisesta informaatiosta on laadittu.

B16

Yhteisön on esitettävä tilinpäätöksessään yhteenlaskettuna sellaisten sillä yhteis- ja osakkuusyrityksissä olevien pääomaosuusmenetelmällä käsiteltyjen osuuksien kirjanpitoarvo, jotka ovat yksittäin tarkasteltuina epäolennaisia. Yhteisön on myös esitettävä tilinpäätöksessään erikseen yhteenlaskettuna osuutensa kyseisten yhteis- tai osakkuusyritysten:

(a)	jatkuvien toimintojen voitosta tai tappiosta.

(b)	lopetettujen toimintojen voitosta tai tappiosta verojen jälkeen.

(c)	muista laajan tuloksen eristä.

(d)	laajasta tuloksesta.

Yhteisö esittää tiedot erikseen yhteis- ja osakkuusyrityksistä.

B17

Kun yhteisön osuus tytär-, yhteis- tai osakkuusyrityksessä (tai osa sen osuudesta yhteis- tai osakkuusyrityksistä) on myytävänä IFRS 5:n Myytävänä olevat pitkäaikaiset omaisuuserät ja lopetetut toiminnot mukaisesti, yhteisön ei tarvitse esittää tilinpäätöksessään yhteenvetoa kyseisiä tytär-, yhteis- tai osakkuusyrityksiä koskevasta taloudellisesta informaatiosta kappaleiden B10–B16 mukaisesti.

YHTEISYRITYKSIÄ KOSKEVAT SITOUMUKSET (KAPPALE 23(A))

B18

Yhteisön on esitettävä tilinpäätöksessään kaikkien niiden sitoumusten yhteismäärä, jotka se on tehnyt liittyen osuuteensa yhteisyrityksissä mutta joita se ei ole merkinnyt tilinpäätökseensä raportointipäivänä (mukaan lukien osuutensa sitoumuksista, jotka on tehty yhdessä muiden sellaisten sijoittajayritysten kanssa, joilla on yhteinen määräysvalta yhteisyrityksessä). Sitoumuksilla tarkoitetaan niitä sitoumuksia, joiden seurauksena käteisvaroja tai muita voimavaroja saattaa tulevaisuudessa siirtyä pois yhteisöstä.

B19

Tilinpäätökseen merkitsemättömiin sitoumuksiin, joiden seurauksena käteisvaroja tai muita voimavaroja saattaa tulevaisuudessa siirtyä pois yhteisöstä, kuuluvat:

(a)

tilinpäätökseen merkitsemättömät sitoumukset, jotka koskevat rahoituksen tai voimavarojen järjestämistä esimerkiksi seuraavista seikoista johtuen:

(i)	yhteisyrityksen perustamis- tai hankkimissopimukset (jotka voivat esimerkiksi edellyttää, että yhteisö antaa sille rahaa tiettynä ajanjaksona).

(ii)	yhteisyrityksen pääomavaltaiset projektit.

(iii)

ehdottomat ostovelvoitteet, joihin kuuluu sellaisten laitteistojen, vaihto-omaisuuden tai palvelujen hankkiminen, jotka yhteisö on sitoutunut ostamaan yhteisyritykseltä tai sen puolesta.

(iv)	tilinpäätökseen merkitsemättömät sitoumukset, jotka koskevat lainojen tai muun taloudellisen tuen antamista yhteisyritykselle.

(v)	tilinpäätökseen merkitsemättömät sitoumukset, jotka koskevat voimavarojen, kuten omaisuuserien tai palvelujen, antamista yhteisyritykselle.

(vi)	muut yhteisyritykseen liittyvät, ei peruutettavissa olevat, tilinpäätökseen merkitsemättömät sitoumukset.

(b)	tilinpäätökseen merkitsemättömät sitoumukset, jotka koskevat toisella osapuolella yhteisyrityksessä olevan omistusosuuden (tai osan tästä omistusosuudesta) hankkimista tietyn vastaisen tapahtuman toteutuessa tai jäädessä toteutumatta.

B20

Kappaleissa B18 ja B19 esitetyt vaatimukset ja esimerkit havainnollistavat joitakin tilinpäätöksessä esitettäviä tietoja, joita vaaditaan IAS 24:n Lähipiiriä koskevat tiedot tilinpäätöksessä kappaleessa 18.

OSUUDET KONSERNITILINPÄÄTÖKSEEN SISÄLTYMÄTTÖMISSÄ STRUKTUROIDUISSA YHTEISÖISSÄ (KAPPALEET 24–31)

Strukturoidut yhteisöt

B21

Strukturoidulla yhteisöllä tarkoitetaan yhteisöä, joka on rakennettu siten, etteivät äänioikeudet tai muut vastaavanlaiset oikeudet ole ratkaiseva tekijä päätettäessä, kenellä on määräysvalta yhteisössä, esimerkiksi kun äänioikeudet liittyvät vain hallinnollisiin tehtäviin ja merkityksellisiä toimintoja ohjataan sopimukseen perustuvien järjestelyjen avulla.

B22

Strukturoidulla yhteisöllä on usein joitakin seuraavista piirteistä tai ominaisuuksista tai ne kaikki:

(a)	rajoitetut toiminnot.

(b)

kapea-alainen ja hyvin määritelty tavoite, kuten verotehokkaan vuokrasopimuksen järjestäminen, tutkimus- ja kehittämistoiminnan harjoittaminen, pääoma- tai rahoituslähteen järjestäminen yhteisölle tai sijoitusmahdollisuuksien tarjoaminen sijoittajille siirtämällä strukturoidun yhteisön varoihin liittyvät riskit ja edut sijoittajille.

(c)	riittämätön pääoma, jotta strukturoitu yhteisö pystyisi rahoittamaan toimintonsa ilman huonommassa etuoikeusasemassa olevaa taloudellista tukea.

(d)	rahoitus, joka tapahtuu käyttäen useita sopimuksella toisiinsa liitettyjä, sijoittajille kohdistettuja instrumentteja, jotka muodostavat luottoriskin tai muun riskin keskittymiä (siivut).

B23

Esimerkkejä yhteisöistä, joiden katsotaan olevan strukturoituja yhteisöjä, ovat seuraavat niihin kuitenkaan rajoittumatta:

(a)	arvopaperistamisvälineet.

(b)	omaisuuseriin perustuva rahoitus.

(c)	jotkin sijoitusrahastot.

B24

Yhteisö, jota koskeva määräysvalta perustuu äänioikeuksiin, ei ole strukturoitu yhteisö yksinkertaisesti siksi, että se esimerkiksi saa rahoitusta kolmansilta osapuolilta uudelleenjärjestelyn jälkeen.

Niiden riskien luonne, jotka johtuvat osuuksista konsernitilinpäätökseen sisältymättömissä strukturoiduissa yhteisöissä (kappaleet 29–31).

B25

Kappaleissa 29–31 vaadittavien tietojen lisäksi yhteisön on esitettävä tilinpäätöksessään lisätietoja, jotka tarvitaan kappaleessa 24(b) asetetun, esitettäviä tietoja koskevan tavoitteen saavuttamiseksi.

B26

Seuraavat ovat esimerkkejä lisätiedoista, joilla olosuhteista riippuen voi olla merkitystä arvioitaessa riskejä, joille yhteisö on altistunut, kun sillä on osuus konsernitilinpäätökseen sisältymättömässä strukturoidussa yhteisössä:

(a)

järjestelyn ehdot, joiden mukaan yhteisö voi joutua antamaan konsernitilinpäätökseen sisältymättömälle strukturoidulle yhteisölle taloudellista tukea (esim. maksuvalmiusjärjestelyt tai luottoluokituksen laukaisevat tekijät, jotka liittyvät velvollisuuteen ostaa strukturoidun yhteisön varoja tai antaa taloudellista tukea), mukaan lukien:

(i)	kuvaus tapahtumista tai olosuhteista, jotka voisivat altistaa raportoivan yhteisön tappiolle.

(ii)	onko mitään ehtoja, jotka rajoittaisivat velvoitetta.

(iii)

onko muita osapuolia, jotka antavat taloudellista tukea, ja jos on, mikä on raportoivan yhteisön velvoitteen asema suhteessa näiden toisten osapuolten velvoitteisiin.

(b)	yhteisölle raportointikaudella syntyneet tappiot, jotka liittyvät sen osuuksiin konsernitilinpäätökseen sisältymättömissä strukturoiduissa yhteisöissä.

(c)	minkätyyppistä tuloa yhteisö on raportointikaudella saanut osuuksistaan konsernitilinpäätökseen sisältymättömissä strukturoiduissa yhteisöissä.

(d)

täytyykö yhteisön kantaa konsernitilinpäätökseen sisältymättömän strukturoidun yhteisön tappiot ennen muita osapuolia, tällaisten yhteisölle syntyvien tappioiden yläraja ja (jos tällä on merkitystä) niiden mahdollisten tappioiden asema ja määrä, joiden kantajina ovat muut osapuolet, joiden osuuksilla on huonompi etuoikeusasema kuin yhteisön osuudella konsernitilinpäätökseen sisältymättömässä strukturoidussa yhteisössä.

(e)	tiedot kolmansien osapuolten kanssa tehdyistä maksuvalmiusjärjestelyistä, takauksista tai muista sitoumuksista, jotka voivat vaikuttaa yhteisöllä konsernitilinpäätökseen sisältymättömässä strukturoidussa yhteisössä olevan osuuden käypään arvoon tai osuuteen liittyvään riskiin.

(f)	vaikeudet, joita konsernitilinpäätökseen sisältymättömällä strukturoidulla yhteisöllä mahdollisesti on ollut toimintojensa rahoittamisessa raportointikauden aikana.

(g)

konsernitilinpäätökseen sisältymättömän strukturoidun yhteisön rahoittamisessa käytetyt rahoitusmuodot (esim. sijoitustodistukset tai keskipitkän aikavälin velkakirjat) ja niiden voimassaoloajan painotettu keskiarvo. Näihin tietoihin voi sisältyä maturiteettianalyyseja, jotka koskevat konsernitilinpäätökseen sisältymättömän strukturoidun yhteisön varoja ja rahoitusta, jos strukturoidulla yhteisöllä on pidempiaikaisia varoja, joilla on lyhytaikaisempi rahoitus.

Liite C

Voimaantulo ja siirtyminen

Tämä liite on kiinteä osa IFRS-standardia, ja sen sitovuus on sama kuin IFRS-standardin muiden osien.

VOIMAANTULO JA SIIRTYMÄSÄÄNNÖT

Yhteisön on sovellettava tätä IFRS-standardia 1.1.2013 tai sen jälkeen alkavilla tilikausilla. Aikaisempi soveltaminen on sallittua.

Yhteisölle suositellaan tässä IFRS-standardissa vaadittavien tietojen esittämistä aikaisemmin kuin 1.1.2013 alkavalta tilikaudelta. Joidenkin tässä IFRS-standardissa vaadittavien tietojen esittäminen ei tarkoita, että yhteisön täytyisi noudattaa kaikkia tämän IFRS-standardin vaatimuksia tai soveltaa ennenaikaisesti IFRS 10:tä, IFRS 11:tä, IAS 27:ää (muutettu 2011) ja IAS 28:aa (muutettu 2011).

VIITTAUKSET IFRS 9:ÄÄN

Liite D

Muutokset muihin IFRS-standardeihin

Tässä liitteessä esitetään muihin IFRS-standareihin tulevat muutokset, jotka seuraavat siitä, että IASB julkaisee IFRS 12:n. Yhteisön on sovellettava muutoksia 1.1.2013 tai sen jälkeen alkavilla tilikausilla. Jos yhteisö soveltaa IFRS 12:ta aikaisemmalla kaudella, sen on sovellettava muutoksia tällä aikaisemmalla kaudella. Muutetut kappaleet esitetään siten, että uusi teksti on alleviivattu ja poistettu teksti yliviivattu.

IAS 1 Tilinpäätöksen esittäminen

Muutetaan kappaleita 119 ja 124 ja lisätään kappale 139H seuraavasti.

119

… Yksi esimerkki on tieto siitä, soveltaako yhteisö sijoituskiinteistöihinsä käyvän arvon mallia vai hankintamenomallia (ks. IAS 40 Sijoituskiinteistöt). Joissakin IFRS-standardeissa nimenomaisesti vaaditaan tiettyjen tilinpäätöksen laatimisperiaatteiden esittämistä, ja tämä käsittää myös johdon tekemät valinnat sallittujen laatimisperiaatteiden välillä. …

124

Joidenkin kappaleen 122 mukaisten tietojen esittämistä vaaditaan muissa IFRS-standardeissa. Esimerkiksi IFRS 12:n Tilinpäätöksessä esitettävät tiedot osuuksista muissa yhteisöissä mukaan yhteisön on annettava tiedot harkintaan perustuvista ratkaisuista, jotka se on tehnyt määrittäessään, onko sillä määräysvalta toisessa yhteisössä. IAS 40:n mukaan …

139H	Toukokuussa 2011 julkaistuilla asiakirjoilla IFRS 10 ja IFRS 12 muutettiin kappaleita 4, 119, 123 ja 124. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 10:tä ja IFRS 12:ta.

IAS 24 Lähipiiriä koskevat tiedot tilinpäätöksessä

Muutetaan kappaletta 15 ja lisätään kappale 28A seuraavasti.

15	Vaatimus emoyrityksen ja sen tytäryrityksen välisten lähipiirisuhteiden esittämisestä tulee niiden tilinpäätöksessä esitettäviä tietoja koskevien vaatimusten lisäksi, jotka sisältyvät IAS 27:ään ja IFRS 12:een Tilinpäätöksessä esitettävä tiedot osuuksista muissa yhteisöissä.

28A	Toukokuussa 2011 julkaistuilla asiakirjoilla IFRS 10, IFRS 11 Yhteisjärjestelyt ja IFRS 12 muutettiin kappaleita 3, 9, 11(b), 15, 19(b) ja (e) sekä 25. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 10:tä, IFRS 11:tä ja IFRS 12:ta.

KANSAINVÄLINEN TILINPÄÄTÖSSTANDARDI IAS 27

Erillistilinpäätös

TAVOITE

Tämän standardin tarkoituksena on määrätä vaatimuksista, jotka koskevat tytär-, yhteis- ja osakkuusyrityksiin tehtyjen sijoitusten kirjanpitokäsittelyä ja niistä tilinpäätöksessä esitettäviä tietoja silloin, kun yhteisö laatii erillistilinpäätöksen.

SOVELTAMISALA

Tätä standardia on sovellettava tytär-, yhteis- ja osakkuusyrityksiin tehtyjen sijoitusten kirjanpitokäsittelyyn, kun yhteisö esittää erillistilinpäätöksen joko vapaaehtoisesti tai paikallisten säädösten vaatimuksesta.

Tässä standardissa ei määrätä, mitkä yhteisöt laativat erillistilinpäätöksen. Standardia sovelletaan silloin, kun yhteisö laatii IFRS-standardien mukaisen erillistilinpäätöksen.

MÄÄRITELMÄT

Tässä standardissa käytetään seuraavia termejä seuraavassa merkityksessä:

Konsernitilinpäätös on konsernista laadittu tilinpäätös, jossa emoyrityksen ja sen tytäryritysten varat, velat, oma pääoma, tuotot, kulut ja rahavirrat esitetään yhden taloudellisen kokonaisuuden varoina, velkoina, omana pääomana, tuottoina, kuluina ja rahavirtoina.

Erillistilinpäätös on tilinpäätös, jonka esittää emoyritys (eli tytäryrityksessä määräysvaltaa käyttävä sijoittaja) tai sijoituskohteessa yhteistä määräysvaltaa tai huomattavaa vaikutusvaltaa käyttävä sijoittaja ja jossa kyseisten sijoitusten kirjanpitokäsittely perustuu hankintamenoon tai tapahtuu IFRS 9:n Rahoitusinstrumentit mukaisesti.

Seuraavat termit määritellään IFRS 10:n Konsernitilinpäätös liitteessä A, IFRS 11:n Yhteisjärjestelyt liitteessä A ja IAS 28:n Sijoitukset osakkuus- ja yhteisyrityksiin kappaleessa 3:

—	osakkuusyritys

—	määräysvalta sijoituskohteessa

—

konserni

—	yhteinen määräysvalta

—	yhteisyritys

—	yhteisyrityksen osapuoli

—

emoyritys

—	huomattava vaikutusvalta

—	tytäryritys.

Erillistilinpäätös esitetään konsernitilinpäätöksen lisäksi tai sellaisen tilinpäätöksen lisäksi, jossa osakkuus- tai yhteisyrityksiin tehtyjä sijoituksia käsitellään pääomaosuusmenetelmällä, lukuun ottamatta kappaleessa 8 tarkoitettuja tilanteita. Erillistilinpäätöstä ei tarvitse liittää tällaiseen tilinpäätökseen eikä esittää sen yhteydessä.

Tilinpäätös, jossa sovelletaan pääomaosuusmenetelmää, ei ole erillistilinpäätös. Myöskään sellaisen yhteisön tilinpäätös, jolla ole tytär- eikä osakkuusyrityksiä ja joka ei ole yhteisyrityksen osapuoli, ei ole erillistilinpäätös.

Jos yhteisö on vapautettu konsernitilinpäätöksen laatimisesta IFRS 10:n kappaleen 4(a) mukaisesti tai pääomaosuusmenetelmän soveltamisesta IAS 28:n (muutettu 2011) kappaleen 17 mukaisesti, se saa esittää erillistilinpäätöksen ainoana tilinpäätöksenään.

ERILLISTILINPÄÄTÖKSEN LAATIMINEN

Erillistilinpäätös on laadittava kaikkien soveltuvien IFRS-standardien mukaisesti, ellei kappaleesta 10 muuta johdu.

Kun yhteisö laatii erillistilinpäätöksen, sen on käsiteltävä tytär-, yhteis- ja osakkuusyrityksiin tehtyjä sijoituksia joko:

(a)	hankintamenoon perustuen, tai

(b)	IFRS 9:n mukaisesti.

Yhteisön on sovellettava samaa kirjanpitokäsittelyä jokaiseen sijoitusten ryhmään. Sijoituksia, jotka käsitellään hankintamenoon perustuen, on käsiteltävä kirjanpidossa IFRS 5:n Myytävänä olevat pitkäaikaiset omaisuuserät ja lopetetut toiminnot mukaisesti, kun ne luokitellaan myytävänä oleviksi (tai ne sisältyvät myytävänä olevaksi luokiteltavaan luovutettavien erien ryhmään). IFRS 9:n mukaisesti käsiteltävien sijoitusten arvostus ei tällaisessa tapauksessa muutu.

Jos yhteisö päättää IAS 28:n (muutettu 2011) kappaleen 18 mukaisesti arvostaa osakkuus- tai yhteisyrityksiin tekemänsä sijoitukset käypään arvoon tulosvaikutteisesti IFRS 9:n mukaisesti, sen on käsiteltävä kyseisiä sijoituksia samalla tavalla myös erillistilinpäätöksessään.

Yhteisön on kirjattava tytär-, yhteis- tai osakkuusyritykseltä saamansa osingot erillistilinpäätökseensä tulosvaikutteisesti, kun sille syntyy oikeus osingon saamiseen.

Kun emoyritys muuttaa konserninsa rakennetta perustamalla uuden yhteisön emoyrityksekseen siten, että seuraavat kriteerit täyttyvät:

(a)	uusi emoyritys saa määräysvallan alkuperäisessä emoyrityksessä laskemalla liikkeeseen oman pääoman ehtoisia instrumentteja alkuperäisen emoyrityksen oman pääoman ehtoisia instrumentteja vastaan;

(b)	uudella ja alkuperäisellä konsernilla on samat varat ja velat välittömästi ennen uudelleenorganisointia ja välittömästi sen jälkeen; ja

(c)	alkuperäisen emoyrityksen uudelleenorganisointia edeltävillä omistajilla on samat absoluuttiset ja suhteelliset osuudet alkuperäisen ja uuden konsernin nettovarallisuudesta välittömästi ennen uudelleenorganisointia ja välittömästi sen jälkeen,

ja uusi emoyritys käsittelee alkuperäiseen emoyritykseen tekemäänsä sijoitusta erillistilinpäätöksessään kappaleen 10(a) mukaisesti, uuden emoyrityksen on määritettävä hankintamenoksi sen osuuden kirjanpitoarvo, joka sillä on alkuperäisen emoyrityksen erillistilinpäätöksen osoittamista oman pääoman eristä uudelleenorganisoinnin toteutumisajankohtana.

Vastaavasti yhteisö, joka ei itse ole emoyritys, saattaisi perustaa uuden yhteisön emoyrityksekseen siten, että kappaleen 13 mukaiset kriteerit täyttyvät. Kappaleen 13 vaatimuksia sovelletaan samalla tavoin myös tällaisiin uudelleenorganisointeihin. Tällöin viitataan ”alkuperäisen emoyrityksen” ja ”alkuperäisen konsernin” sijaan ”alkuperäiseen yhteisöön”.

ERILLISTILINPÄÄTÖKSESSÄ ESITETTÄVÄT TIEDOT

Kun yhteisö esittää erillistilinpäätöksessään tietoja, sen on sovellettava kaikkia soveltuvia IFRS-standardeja, mukaan lukien kappaleiden 16 ja 17 vaatimukset.

Kun emoyritys päättää IFRS 10:n kappaleen 4(a) mukaisesti olla laatimatta konsernitilinpäätöstä ja laatii sen sijaan erillistilinpäätöksen, sen on tässä erillistilinpäätöksessä esitettävä:

(a)

että kyseinen tilinpäätös on erillistilinpäätös; että on käytetty oikeutta jättää konsernitilinpäätös laatimatta; mikä on sen yhteisön nimi ja pääasiasiallinen toimipaikka (ja rekisteröintimaa, jos se poikkeaa toimipaikasta), jonka IFRS-standardien mukaisesti laadittu konsernitilinpäätös on yleisesti saatavissa; sekä osoite, josta tällainen konsernitilinpäätös on saatavissa.

(b)

luettelo merkittävistä tytär-, yhteis- ja osakkuusyrityksiin tehdyistä sijoituksista, mukaan lukien:

(i)	sijoituskohteiden nimet.

(ii)	sijoituskohteiden pääasiallinen toimipaikka (ja rekisteröintimaa, jos se poikkeaa toimipaikasta).

(iii)

emoyrityksen omistusosuus (ja osuus äänivallasta, jos se poikkeaa omistusosuudesta) näissä sijoituskohteissa.

(c)	kuvaus menetelmästä, jolla kohdan (b) mukaisesti lueteltuja sijoituksia on käsitelty kirjanpidossa.

Silloin kun emoyritys (muu kuin kappaleessa 16 tarkoitettu emoyritys) tai sijoituskohteessa yhteistä määräysvaltaa tai huomattavaa vaikutusvaltaa käyttävä sijoittaja laatii erillistilinpäätöksen, emoyrityksen tai sijoittajan on yksilöitävä se IFRS 10:n, IFRS 11:n tai IAS 28:n (muutettu 2011) mukaisesti laadittu tilinpäätös, johon erillistilinpäätös liittyy. Emoyrityksen tai sijoittajan on myös esitettävä erillistilinpäätöksessään:

(a)	että kyseessä on erillistilinpäätös, sekä syyt sen laatimiseen, jos laki ei edellytä erillistilinpäätöksen laatimista.

(b)

luettelo merkittävistä tytär-, yhteis- ja osakkuusyrityksiin tehdyistä sijoituksista, mukaan lukien:

(i)	sijoituskohteiden nimet.

(ii)	sijoituskohteiden pääasiallinen toimipaikka (ja rekisteröintimaa, jos se poikkeaa toimipaikasta).

(iii)

emo- tai sijoittajayrityksen omistusosuus (ja osuus äänivallasta, jos se poikkeaa omistusosuudesta) näissä sijoituskohteissa.

(c)	kuvaus menetelmästä, jolla kohdan (b) mukaisesti lueteltuja sijoituksia on käsitelty kirjanpidossa.

Emoyrityksen tai sijoittajan on myös yksilöitävä se IFRS 10:n, IFRS 11:n tai IAS 28:n (muutettu 2011) mukaisesti laadittu tilinpäätös, johon erillistilinpäätös liittyy.

VOIMAANTULO JA SIIRTYMÄSÄÄNNÖT

Yhteisön on sovellettava tätä standardia 1.1.2013 tai sen jälkeen alkavilla tilikausilla. Aikaisempi soveltaminen on sallittua. Jos yhteisö soveltaa tätä standardia aikaisemmin, sen on annettava asiasta tieto sekä sovellettava samanaikaisesti IFRS 10:tä, IFRS 11:tä, IFRS 12:ta Tilinpäätöksessä esitettävät tiedot osuuksista muissa yhteisöissä ja IAS 28:aa (muutettu 2011).

Viittaukset IFRS 9:ään

Jos yhteisö soveltaa tätä standardia muttei vielä sovella IFRS 9:ää, kaikki viittaukset IFRS 9:ään on tulkittava viittauksiksi IAS 39:ään Rahoitusinstrumentit: kirjaaminen ja arvostaminen.

IAS 27:N (2008) KUMOAMINEN

Tämä standardi julkaistaan samanaikaisesti IFRS 10:n kanssa. Yhdessä nämä kaksi IFRS-standardia korvaavat IAS 27:n Konsernitilinpäätös ja erillistilinpäätös (muutettu 2008).

KANSAINVÄLINEN TILINPÄÄTÖSSTANDARDI IAS 28

Sijoitukset osakkuus- ja yhteisyrityksiin

TAVOITE

Tämän standardin tarkoituksena on määrätä osakkuusyrityksiin tehtyjen sijoitusten kirjanpitokäsittelystä ja esittää vaatimukset pääomaosuusmenetelmän soveltamisesta osakkuus- ja yhteisyrityksiin tehtyjen sijoitusten kirjanpitokäsittelyssä.

SOVELTAMISALA

Tätä standardia on sovellettava kaikkien sijoittajina toimivien yhteisöjen, joilla on yhteinen määräysvalta tai huomattava vaikutusvalta sijoituskohteessa.

MÄÄRITELMÄT

Tässä standardissa käytetään seuraavia termejä seuraavassa merkityksessä:

Osakkuusyritys on yhteisö, jossa sijoittajalla on huomattava vaikutusvalta.

Pääomaosuusmenetelmä on menetelmä, jonka mukaan sijoitus kirjataan alun perin hankintamenon määräisenä ja tämän jälkeen sitä oikaistaan hankinta-ajankohdan jälkeen tapahtuneella muutoksella sijoittajan osuudessa sijoituskohteen nettovarallisuudesta. Sijoittaja kirjaa tulosvaikutteisesti osuutensa sijoituskohteen voitoista tai tappioista, ja se kirjaa muihin laajan tuloksen eriin osuutensa sijoituskohteen muista laajan tuloksen eristä.

Yhteisjärjestely on järjestely, jossa kahdella tai useammalla osapuolella on yhteinen määräysvalta.

Yhteisyritys on yhteisjärjestely, jonka mukaan osapuolilla, joilla on järjestelyssä yhteinen määräysvalta, on oikeuksia järjestelyn nettovarallisuuteen.

Yhteisyrityksen osapuoli on yhteisyritykseen osallistuva osapuoli, jolla on yhteinen määräysvalta kyseisessä yhteisyrityksessä.

Huomattava vaikutusvalta on oikeus osallistua sijoituskohteen talouden ja toiminnan periaatteita koskevaan päätöksentekoon, mutta se ei ole kyseisiä periaatteita koskevaa määräysvaltaa eikä yhteistä määräysvaltaa.

Seuraavat termit on määritelty IAS 27:n Erillistilinpäätös kappaleessa 4 ja IFRS 10:n Konsernitilinpäätös liitteessä A, ja niitä käytetään tässä standardissa siinä merkityksessä, joka niille on annettu niissä IFRS-standardeissa, joissa ne on määritelty:

—	määräysvalta sijoituskohteessa

—

konserni

—

emoyritys

—	erillistilinpäätös

—	tytäryritys.

HUOMATTAVA VAIKUTUSVALTA

Jos yhteisöllä on suoraan tai välillisesti (esimerkiksi tytäryritysten kautta) 20 prosenttia tai enemmän äänivallasta sijoituskohteessa, yhteisöllä oletetaan olevan huomattava vaikutusvalta, jollei pystytä selkeästi osoittamaan, että näin ei ole. Vastaavasti, jos yhteisöllä on suoraan tai välillisesti (esim. tytäryritysten kautta) vähemmän kuin 20 prosenttia sijoituskohteen äänivallasta, yhteisöllä ei oleteta olevan huomattavaa vaikutusvaltaa, jollei tällaista vaikutusvaltaa pystytä selkeästi osoittamaan. Toisen sijoittajan huomattava tai enemmistöä merkitsevä omistus ei välttämättä estä sitä, että yhteisöllä on huomattava vaikutusvalta.

Yhteisön huomattava vaikutusvalta tulee tavallisesti osoitetuksi yhdellä tai useammalla seuraavista tavoista:

(a)	edustus sijoituskohteen hallituksessa tai vastaavassa hallintoelimessä;

(b)	osallistuminen toimintaperiaatteiden luomiseen, esimerkiksi osallistuminen osinkoja tai muuta varojen jakamista koskevaan päätöksentekoon;

(c)	olennaiset liiketoimet yhteisön ja sijoituskohteen välillä;

(d)	johtoon kuuluvien henkilöiden vaihtaminen yhteisöjen välillä; tai

(e)	tärkeän teknisen tiedon antaminen.

Yhteisö saattaa omistaa osakkeiden merkintäoikeuksia, osakkeiden osto-optioita, kantaosakkeisiin vaihdettavissa olevia vieraan tai oman pääoman ehtoisia instrumentteja tai muita vastaavanlaisia instrumentteja, joilla on kyky antaa yhteisölle lisää äänivaltaa tai pienentää muun osapuolen äänivaltaa määrättäessä toisen yhteisön talouden ja toiminnan periaatteista (ts. potentiaalinen äänivalta), jos oikeudet käytetään tai vaihto toteutetaan. Arvioitaessa, onko yhteisöllä huomattava vaikutusvalta, otetaan huomioon sellaisten potentiaalisten äänioikeuksien olemassaolo ja vaikutus, jotka ovat tarkasteluhetkellä toteutettavissa käyttämällä oikeus tai suorittamalla vaihto, samoin kuin toisten yhteisöjen potentiaaliset äänioikeudet. Potentiaaliset äänioikeudet eivät ole tarkasteluhetkellä toteutettavissa käyttämällä oikeus tai suorittamalla vaihto esimerkiksi silloin, kun käyttäminen tai vaihtaminen on mahdollista vasta tulevaisuudessa tai jonkin vastaisen tapahtuman toteutuessa.

Kun yhteisö arvioi, onko potentiaalisilla äänioikeuksilla vaikutusta huomattavaan vaikutusvaltaan, se tutkii kaikki potentiaalisiin äänioikeuksiin vaikuttavat seikat ja olosuhteet (esimerkiksi potentiaalisten äänioikeuksien toteuttamiseen liittyvät ehdot ja muut sopimukseen perustuvat järjestelyt erikseen ja yhdessä tarkasteltuina), lukuun ottamatta johdon aikomuksia ja yhteisön taloudellisia mahdollisuuksia oikeuden käyttämiseen tai vaihdon suorittamiseen.

Yhteisö menettää huomattavan vaikutusvallan sijoituskohteeseen, kun se menettää oikeuden osallistua sijoituskohteen talouden ja toiminnan periaatteita koskevaan päätöksentekoon. Huomattava vaikutusvalta voidaan menettää riippumatta siitä, muuttuuko absoluuttinen tai suhteellinen omistusosuus vai ei. On esimerkiksi mahdollista, että osakkuusyritys joutuu julkisen vallan, tuomioistuimen, hallintoviranomaisen tai muun viranomaistahon määräysvaltaan. Huomattavan vaikutusvallan menettäminen voi perustua myös sopimusjärjestelyyn.

PÄÄOMAOSUUSMENETELMÄ

Pääomaosuusmenetelmää sovellettaessa osakkuus- tai yhteisyritykseen tehty sijoitus kirjataan alun perin hankintamenon määräisenä ja kirjanpitoarvoa lisätään tai vähennetään, jotta sijoittajan osuus sijoituskohteen hankinta-ajankohdan jälkeisistä voitoista tai tappioista tulee otetuksi huomioon. Sijoittaja kirjaa tulosvaikutteisesti osuutensa sijoituskohteen voitosta tai tappiosta. Sijoituskohteesta saatu varojen jako vähentää sijoituksen kirjanpitoarvoa. Kirjanpitoarvoa voidaan joutua oikaisemaan myös, jos sijoittajan suhteellisessa osuudessa sijoituskohteen omasta pääomasta tapahtuu muutoksia, jotka johtuvat sijoituskohteen muiden laajan tuloksen erien muutoksista. Tällaisia muutoksia aiheutuu esimerkiksi aineellisten käyttöomaisuushyödykkeiden uudelleenarvostuksesta ja muuntoeroista. Sijoittajan osuus näistä muutoksista kirjataan sijoittajan muihin laajan tuloksen eriin (ks. IAS 1 Tilinpäätöksen esittäminen).

Tuottojen kirjaaminen saadun voitonjaon perusteella ei välttämättä osoita pätevällä tavalla tuottoa, jonka sijoittaja on ansainnut sijoituksestaan osakkuus- tai yhteisyritykseen, koska saadulla voitonjaolla saattaa olla vain vähän yhteyttä osakkuus- tai yhteisyrityksen tulokseen. Koska sijoittajalla on sijoituskohteessa yhteinen määräysvalta tai huomattava vaikutusvalta, sillä on osuutensa osakkuus- tai yhteisyrityksen tuloksellisuuteen ja näin ollen sijoituksensa tuottoon. Sijoittaja käsittelee tätä osallisuuttaan laajentamalla tilinpäätöstään niin, että siihen sisällytetään sijoittajan osuus tällaisen sijoituskohteen voitosta tai tappiosta. Pääomaosuusmenetelmän soveltaminen johtaa näin ollen sijoittajan nettovarallisuuden ja voiton tai tappion informatiivisempaan esittämiseen.

Silloin kun esiintyy potentiaalisia äänioikeuksia tai muita potentiaalisia äänioikeuksia sisältäviä johdannaisia, yhteisön osuus osakkuus- tai yhteisyrityksestä määritetään yksinomaan olemassa olevan omistuksen perusteella, ilman että otetaan huomioon mahdollinen potentiaalisten äänioikeuksien tai muiden johdannaisinstrumenttien toteutumiseen johtava oikeuksien käyttö tai vaihdon suorittaminen, ellei kappale 13 tule sovellettavaksi.

Joissakin tapauksissa yhteisöllä on tosiasiallisesti olemassa oleva omistusosuus, joka johtuu liiketoimesta, joka antaa sillä hetkellä yhteisölle oikeuden omistukseen liittyvään tuottoon. Näissä tapauksissa yhteisölle kuuluva osuus määritetään ottamalla huomioon näiden potentiaalisten äänioikeuksien ja muiden sillä hetkellä yhteisölle oikeuden tuottoon antavien johdannaisinstrumenttien mahdollinen toteuttaminen.

IFRS 9:ää Rahoitusinstrumentit ei sovelleta pääomaosuusmenetelmällä käsiteltäviin osakkuus- ja yhteisyritysosuuksiin. Kun potentiaalisia äänioikeuksia sisältävät instrumentit tosiasiallisesti antavat sillä hetkellä oikeuden osakkuus- tai yhteisyrityksen omistukseen liittyvään tuottoon, instrumentteihin ei sovelleta IFRS 9:ää. Kaikissa muissa tapauksissa osakkuus- tai yhteisyritykseen liittyviä potentiaalisia äänioikeuksia sisältävät instrumentit käsitellään IFRS 9:n mukaisesti.

Jollei osakkuus- tai yhteisyritykseen tehtyä sijoitusta tai osaa sijoituksesta ole luokiteltu myytävänä olevaksi IFRS 5:n Myytävänä olevat pitkäaikaiset omaisuuserät ja lopetetut toiminnot mukaisesti, tämä sijoitus tai muu jäljellä oleva omistusosuus ei myytävänä olevaksi luokitellusta sijoituksesta on luokiteltava pitkäaikaiseksi omaisuuseräksi.

PÄÄOMAOSUUSMENETELMÄN SOVELTAMINEN

Yhteisön, jolla on yhteinen määräysvalta tai huomattava vaikutusvalta sijoituskohteessa, on käsiteltävä osakkuus- tai yhteisyritykseen tekemänsä sijoitus pääomaosuusmenetelmällä, paitsi silloin, kun tähän sijoitukseen sovelletaan kappaleiden 17–19 mukaista vapautusta.

Vapautukset pääomaosuusmenetelmän soveltamisesta

Yhteisön ei tarvitse soveltaa pääomaosuusmenetelmää osakkuus- tai yhteisyritykseen tekemäänsä sijoitukseen, jos se on emoyritys, joka on vapautettu konsernitilinpäätöksen laadinnasta IFRS 10:n kappaleessa 4 a tarkoitetun soveltamisalaa koskevan poikkeussäännön nojalla, ja jos kaikki seuraavat kohdat toteutuvat:

(a)	Yhteisö on kokonaan omistettu tytäryritys tai toisen yhteisön osittain omistama tytäryritys ja sen muille omistajille, myös niille, joilla ei muutoin olisi äänioikeutta, on ilmoitettu, että yhteisö ei sovella pääomaosuusmenetelmää, ja nämä eivät vastusta sitä.

(b)	Yhteisön vieraan tai oman pääoman ehtoisia instrumentteja ei ole julkisen kaupankäynnin kohteena (ei kotimaisessa eikä ulkomaisessa pörssissä eikä OTC-markkinoilla, paikalliset ja alueelliset markkinapaikat mukaan luettuina).

(c)	Yhteisö ei ole toimittanut tilinpäätöstään arvopaperimarkkinavalvojalle tai muulle sääntelytaholle tarkoituksenaan laskea liikkeeseen minkäänlaisia instrumentteja julkiseen kaupankäyntiin, eikä sillä ole parhaillaan meneillään tällaista prosessia.

(d)	Koko konsernin emoyritys tai jokin sen ja yhteisön välissä oleva alakonsernin emoyritys laatii yleisesti saatavissa olevan, IFRS-standardien mukaisen konsernitilinpäätöksen.

Kun sijoituksen osakkuus- tai yhteisyritykseen on tehnyt sellainen yhteisö tai se on tehty välillisesti sellaisen yhteisön kautta, joka on pääomasijoittaja taikka sijoitusrahasto tai muu vastaavanlainen yhteisö, mukaan luettuina sijoitussidonnaisiin vakuutuksiin liittyvät rahastot, yhteisö voi päättää, että se arvostaa näihin osakkuus- ja yhteisyrityksiin tekemänsä sijoitukset käypään arvoon tulosvaikutteisesti IFRS 9:n mukaisesti.

Kun yhteisöllä on osakkuusyrityksessä sijoitus, josta osa on tehty välillisesti pääomasijoittajan taikka sijoitusrahaston tai muun vastaavanlaisen yhteisön, mukaan luettuina sijoitussidonnaisiin vakuutuksiin liittyvät rahastot, kautta, yhteisö voi päättää, että se arvostaa tämän osan osakkuusyritykseen tekemästään sijoituksesta käypään arvoon tulosvaikutteisesti IFRS 9:n mukaisesti riippumatta siitä, onko pääomasijoittajalla taikka sijoitusrahastolla tai muulla vastaavanlaisella yhteisöllä, mukaan luettuina sijoitussidonnaisiin vakuutuksiin liittyvät rahastot, huomattava vaikutusvalta sijoituksen tähän osaan. Jos yhteisö päättää toimia näin, sen on sovellettava pääomaosuusmenetelmää osakkuusyritykseen tekemänsä sijoituksen mahdolliseen jäljellä olevaan osaan, jota ei ole tehty pääomasijoittajan taikka sijoitusrahaston tai muun vastaavanlaisen yhteisön, mukaan luettuina sijoitussidonnaisiin vakuutuksiin liittyvät rahastot, kautta.

Luokittelu myytävänä olevaksi

Yhteisön on sovellettava IFRS 5:tä osakkuus- tai yhteisyritykseen tekemäänsä sijoitukseen tai sijoituksen osaan, joka täyttää myytävänä olevaksi luokittelun edellytykset. Osakkuus- tai yhteisyritykseen tehdyn sijoituksen mahdollinen jäljellä oleva osa, jota ei ole luokiteltu myytävänä olevaksi, käsitellään pääomaosuusmenetelmällä siihen saakka, kunnes myytävänä olevaksi luokiteltu osuus luovutetaan. Luovutuksen jälkeen yhteisö käsittelee mahdollisen jäljellä olevan osuuden osakkuus- tai yhteisyrityksestä IFRS 9:n mukaisesti, ellei jäljellä oleva osuus ole edelleen osakkuus- tai yhteisyritys, jolloin yhteisö soveltaa pääomaosuusmenetelmää.

Silloin kun osakkuus- tai yhteisyritykseen tehty sijoitus tai sijoituksen osa, joka on aikaisemmin luokiteltu myytävänä olevaksi, ei enää täytä tällaisen luokittelun edellytyksiä, siihen on sovellettava pääomaosuusmenetelmää takautuvasti siitä päivästä alkaen, jona se on luokiteltu myytävänä olevaksi. Aikaisempien kausien tilinpäätökset on oikaistava vastaavasti siitä kaudesta alkaen, jolla sijoitus on luokiteltu myytävänä olevaksi.

Pääomaosuusmenetelmän soveltamisen lopettaminen

Yhteisön on lopetettava pääomaosuusmenetelmän soveltaminen sinä päivänä, jona sen sijoitus lakkaa olemasta osakkuus- tai yhteisyritys, seuraavalla tavalla:

(a)	Jos sijoituksesta tulee tytäryritys, yhteisön on käsiteltävä sijoitustaan IFRS 3:n Liiketoimintojen yhdistäminen ja IFRS 10:n mukaisesti.

(b)

Jos jäljellä oleva osuus entisessä osakkuus- tai yhteisyrityksessä on rahoitusvaroihin kuuluva erä, yhteisön on arvostettava jäljellä oleva osuus käypään arvoon. Jäljellä olevan osuuden käypää arvoa on pidettävä sen käypänä arvona, kun se alun perin kirjataan rahoitusvaroihin kuuluvaksi eräksi IFRS 9:n mukaisesti. Yhteisön on kirjattava tulosvaikutteisesti seuraavien erien välinen erotus:

(i)	jäljellä olevan osuuden käypä arvo ja mahdollinen luovutustulo osakkuus- tai yhteisyritysosuuden osasta; ja

(ii)	sijoituksen kirjanpitoarvo päivänä, jona pääomaosuusmenetelmän soveltaminen lopetettiin.

(c)	Kun yhteisö lopettaa pääomaosuusmenetelmän soveltamisen, yhteisön on käsiteltävä kaikki kyseiseen sijoitukseen liittyvät aiemmin muihin laajan tuloksen eriin kirjatut määrät samalla perusteella kuin ne olisi käsiteltävä, jos sijoituskohde olisi suoraan luovuttanut asianomaiset varat tai velat.

Näin ollen jos sijoituskohteen aiemmin muihin laajan tuloksen eriin kirjaama voitto tai tappio siirrettäisiin tulosvaikutteiseksi asianomaisten varojen tai velkojen luovutuksen yhteydessä, yhteisö siirtää kyseisen voiton tai tappion omasta pääomasta tulosvaikutteiseksi (luokittelun muutoksesta johtuvana oikaisuna), kun pääomaosuusmenetelmän soveltaminen lopetetaan. Esimerkiksi jos osakkuus- tai yhteisyrityksellä on ulkomaiseen yksikköön liittyviä kertyneitä kurssieroja ja yhteisö lopettaa pääomaosuusmenetelmän soveltamisen, yhteisön on siirrettävä tulosvaikutteiseksi muihin laajan tuloksen eriin aiemmin kirjattu ulkomaiseen yksikköön liittyvä voitto tai tappio.

Jos osakkuusyritykseen tehdystä sijoituksesta tulee yhteisyritykseen tehty sijoitus tai jos yhteisyritykseen tehdystä sijoituksesta tulee osakkuusyritykseen tehty sijoitus, yhteisö soveltaa edelleen pääomaosuusmenetelmää eikä se arvosta uudelleen jäljellä olevaa osuutta.

Omistusosuuksien muutokset

Jos yhteisön omistusosuus osakkuus- tai yhteisyrityksessä pienenee mutta yhteisö soveltaa edelleen pääomaosuusmenetelmää, yhteisön on siirrettävä tulosvaikutteiseksi aiemmin muihin laajan tuloksen eriin kirjattu osuus tähän omistusosuuden pienenemiseen liittyvästä voitosta tai tappiosta, jos tämä voitto tai tappio olisi siirrettävä tulosvaikutteiseksi asianomaisten varojen tai velkojen luovutuksen yhteydessä.

Pääomaosuusmenetelmää sovellettaessa suoritettavat toimenpiteet

Monet pääomaosuusmenetelmää sovellettaessa suoritettavat toimenpiteet ovat samankaltaisia kuin IFRS 10:ssä kuvatut konsernitilinpäätöksen laatimistoimenpiteet. Lisäksi käsitteitä, jotka ovat tytäryrityksen hankintaan sovellettavan kirjanpitokäsittelyn pohjana, sovelletaan myös osakkuus- tai yhteisyritykseen tehdyn sijoituksen hankinnan käsittelyyn.

Konsernin osuus osakkuus- tai yhteisyrityksestä on emoyrityksen ja sen tytäryritysten omistusten yhteismäärä. Konsernin muiden osakkuus- tai yhteisyritysten omistuksia ei oteta tässä huomioon. Silloin kun osakkuus- tai yhteisyrityksellä on tytär-, osakkuus- tai yhteisyrityksiä, pääomaosuusmenetelmää sovellettaessa otetaan huomioon sellainen voitto tai tappio sekä sellaiset muut laajan tuloksen erät ja nettovarat, jotka on merkitty osakkuus- tai yhteisyrityksen tilinpäätökseen (ja sisältävät osakkuus- tai yhteisyrityksen osuuden sen osakkuus- ja yhteisyritysten voitoista ja tappioista, muista laajan tuloksen eristä ja nettovaroista) sen jälkeen, kun niihin on tehty tarvittavat oikaisut yhtenäisiin tilinpäätöksen laatimisperiaatteisiin pääsemiseksi (ks. kappaleet 35 ja 36).

Voitoista ja tappioista, jotka johtuvat yhteisön (mukaan lukien sen yhdistellyt tytäryritykset) ja osakkuus- tai yhteisyrityksen välisistä ”ylöspäin” ja ”alaspäin” toteutuneista liiketoimista, otetaan yhteisön tilinpäätöksessä huomioon vain se osa, joka liittyy ulkopuolisten sijoittajien osuuteen osakkuus- tai yhteisyrityksestä. ”Ylöspäin” toteutuvia liiketoimia ovat esimerkiksi omaisuuserien myynnit osakkuus- tai yhteisyritykseltä sijoittajalle. ”Alaspäin” toteutuvia liiketoimia ovat esimerkiksi omaisuuserien myynnit tai luovutukset sijoittajalta sen osakkuus- tai yhteisyritykselle. Sijoittajan osuus näistä liiketoimista osakkuus- tai yhteisyritykselle syntyneistä voitoista ja tappioista eliminoidaan.

Kun alaspäin toteutuvat liiketoimet antavat näyttöä myytävien tai luovutettavien omaisuuserien nettorealisointiarvon vähentymisestä tai näistä omaisuuseristä johtuvasta arvonalentumistappiosta, sijoittajan on kirjattava nämä tappiot kokonaisuudessaan. Kun ylöspäin toteutuvat liiketoimet antavat näyttöä ostettavien omaisuuserien nettorealisointiarvon vähentymisestä tai näistä omaisuuseristä johtuvasta arvonalentumistappiosta, sijoittajan on kirjattava osuutensa näistä tappioista.

Ei-monetaarinen panos, joka on annettu osakkuus- tai yhteisyritykselle vastikkeeksi omistusosuudesta osakkuus- tai yhteisyrityksessä, kirjataan kappaleen 28 mukaisesti, paitsi jos panoksella ei ole kaupallista merkitystä, siten kuin tämä termi on kuvattu IAS 16:ssa Aineelliset käyttöomaisuushyödykkeet. Jos tällaisella panoksella ei ole kaupallista merkitystä, voittoa tai tappiota pidetään realisoitumattomana, eikä sitä kirjata, paitsi kappaleen 31 mukaisessa tapauksessa. Tällaiset realisoitumattomat voitot ja tappiot on eliminoitava pääomaosuusmenetelmän mukaisesti kirjattua sijoitusta vastaan, eikä niitä saa esittää lykättyinä voittoina tai tappioina yhteisön konsernitaseessa tai yhteisön taseessa, jossa sijoituksiin sovelletaan pääomaosuusmenetelmää.

Jos yhteisö saa osakkuus- tai yhteisyrityksestä saamansa omistusosuuden lisäksi monetaarisia tai ei-monetaarisia omaisuuseriä, yhteisö kirjaa kokonaan tulosvaikutteisesti sen osan ei-monetaarisen panoksen voitosta tai tappiosta, joka liittyy saatuihin monetaarisiin tai ei-monetaarisiin omaisuuseriin.

Sijoitusta käsitellään pääomaosuusmenetelmällä siitä päivästä alkaen, jona siitä tulee osakkuus- tai yhteisyritys. Mahdollista eroa, joka syntyy sijoituksen hankintamenon ylittäessä tai alittaessa yhteisön osuuden sijoituskohteen yksilöitävissä olevien varojen ja velkojen nettomääräisestä käyvästä arvosta, käsitellään sijoituksen hankinnan yhteydessä seuraavasti:

(a)	Osakkuus- tai yhteisyritykseen liittyvä liikearvo sisällytetään sijoituksen kirjanpitoarvoon. Tästä liikearvosta ei saa tehdä poistoja.

(b)

Määrä, jolla yhteisön osuus sijoituskohteen yksilöitävissä olevien varojen ja velkojen nettomääräisestä käyvästä arvosta ylittää sijoituksen hankintamenon, otetaan huomioon tuottoina määritettäessä yhteisön osuutta osakkuus- tai yhteisyrityksen voitosta tai tappiosta kaudella, jonka aikana sijoitus on hankittu.

Yhteisön osuutta osakkuus- tai yhteisyrityksen hankinnan jälkeisestä voitosta tai tappiosta oikaistaan asianmukaisesti niin, että esimerkiksi poistojen kohteena olevista omaisuuseristä tehtävät hankinta-ajankohdan käypiin arvioihin perustuvat poistot tulevat otetuiksi huomioon. Vastaavasti oikaistaan asianmukaisesti yhteisön osuutta osakkuus- tai yhteisyrityksen hankinnan jälkeisistä voitoista tai tappioista, jotta otettaisiin huomioon arvonalentumistappiot esimerkiksi liikearvosta tai aineellisista käyttöomaisuushyödykkeistä.

Yhteisö käyttää pääomaosuusmenetelmää soveltaessaan osakkuus- tai yhteisyrityksen viimeisintä saatavissa olevaa tilinpäätöstä. Silloin kun yhteisön ja osakkuus- tai yhteisyrityksen raportointikaudet päättyvät eri päivänä, osakkuus- tai yhteisyritys laatii sijoittajayrityksen käyttöön tilinpäätöksen samalle päivälle kuin yhteisön tilinpäätös, paitsi jos tämä ei ole käytännössä mahdollista.

Silloin kun pääomaosuusmenetelmää sovellettaessa käytettävä osakkuus- tai yhteisyrityksen tilinpäätös laaditaan kappaleen 33 mukaisesti eri päivälle kuin yhteisön tilinpäätös, on tehtävä oikaisut, joiden avulla otetaan huomioon kyseisen ajankohdan ja yhteisön tilinpäätöspäivän välillä toteutuneiden merkittävien liiketoimien tai muiden tapahtumien vaikutus. Yhteisön ja osakkuus- tai yhteisyrityksen raportointikausien päättymispäivien välinen ero ei saa missään tapauksessa olla kolmea kuukautta pidempi. Raportointikausien pituuden ja raportointikausien päättymispäivien välisen eron on oltava samat kaudesta toiseen.

Yhteisön tilinpäätös on laadittava niin, että samanlaisiin, samankaltaisissa olosuhteissa toteutuviin liiketoimiin ja tapahtumiin sovelletaan yhtenäisiä tilinpäätöksen laatimisperiaatteita.

Mikäli osakkuus- tai yhteisyritys soveltaa erilaisia tilinpäätöksen laatimisperiaatteita kuin ne, joita yhteisö soveltaa samankaltaisissa olosuhteissa toteutuviin samanlaisiin liiketoimiin ja tapahtumiin, on pääomaosuusmenetelmää sovellettaessa tehtävä tarvittavat oikaisut, joiden avulla osakkuus- tai yhteisyrityksen noudattamat periaatteet saatetaan yhdenmukaisiksi yhteisön noudattamien periaatteiden kanssa.

Mikäli osakkuus- tai yhteisyrityksellä on ulkona olevia, kumuloituvaa osinkoa kerryttäviä etuosakkeita, jotka ovat muiden kuin yhteisön hallussa ja jotka luokitellaan omaksi pääomaksi, yhteisö laskee osuutensa voitosta tai tappiosta tällaisille osakkeille kuuluvia osinkoja koskevan oikaisun jälkeen riippumatta siitä, onko osingonjaosta tehty päätös vai ei.

Jos yhteisön osuus osakkuus- tai yhteisyrityksen tappioista on yhtä suuri tai suurempi kuin sen osuus osakkuus- tai yhteisyrityksestä, yhteisö ei kirjaa osuuttaan sen ylittävistä tappioista. Osuudella osakkuus- tai yhteisyrityksestä tarkoitetaan osakkuus- tai yhteisyritykseen tehdyn sijoituksen pääomaosuusmenetelmän mukaista kirjanpitoarvoa sekä mahdollisia muita pitkäaikaisia sijoituksia, jotka tosiasiallisesti ovat osa yhteisön nettosijoitusta osakkuus- tai yhteisyritykseen. Esimerkiksi erä, jonka suorittamista ei ole suunniteltu ja jonka suorittaminen ei ole ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa todennäköistä, on tosiasialliselta luonteeltaan yhteisön kyseiseen osakkuus- tai yhteisyritykseen tekemän sijoituksen jatke. Tällaisiin eriin voi kuulua esimerkiksi etuosakkeita ja pitkäaikaisia saamisia tai lainoja, mutta niihin eivät kuulu myyntisaamiset, ostovelat eivätkä pitkäaikaiset saamiset, joilla on riittävä vakuus, kuten vakuudelliset lainat. Pääomaosuusmenetelmää sovellettaessa kirjattavat tappiot, jotka ylittävät yhteisön sijoituksen kantaosakkeisiin, kohdistetaan yhteisöllä osakkuus- tai yhteisyrityksessä olevan osuuden muille osille käänteisessä etuoikeusjärjestyksessä (toisin sanoen päinvastoin kuin etuoikeusjärjestys likvidaatiotilanteessa).

Kun yhteisön osuus on pienentynyt nollan suuruiseksi, lisätappioita otetaan huomioon ja velkaa kirjataan vain siihen määrään asti kuin yhteisöllä on oikeudellinen tai tosiasiallinen velvoite tai se on suorittanut maksuja osakkuus- tai yhteisyrityksen puolesta. Jos osakkuus- tai yhteisyritys myöhemmin näyttää voittoa, yhteisö jatkaa osuutensa kirjaamista kyseisistä voitoista vasta sen jälkeen, kun sen osuus voitoista on yhtä suuri kuin kirjaamaton osuus tappioista.

Arvonalentumistappiot

Sovellettuaan pääomaosuusmenetelmää ja kirjattuaan osakkuus- tai yhteisyrityksen tappiot kappaleen 38 mukaisesti yhteisö soveltaa IAS 39:ää Rahoitusinstrumentit: kirjaaminen ja arvostaminen määrittääkseen, onko osakkuus- tai yhteisyritykseen tehdystä nettosijoituksesta tarpeellista kirjata lisää arvonalentumistappiota.

Yhteisö soveltaa IAS 39:ää myös määrittäessään, kirjataanko lisää arvonalentumistappiota sellaisesta osuudesta osakkuus- tai yhteisyrityksessä, joka ei ole osa nettosijoitusta, ja minkä suuruinen tämä arvonalentumistappio on.

Koska liikearvoa, joka on osa osakkuus- tai yhteisyritykseen tehdyn sijoituksen kirjanpitoarvosta, ei kirjata erikseen, sille ei tehdä erikseen arvonalentumistestiä IAS 36:n Omaisuuserien arvon alentuminen sisältämien, liikearvon arvoalentumistestausta koskevien vaatimusten mukaisesti. Sen sijaan sijoituksen koko kirjanpitoarvo testataan arvonalentumisen varalta yhtenä omaisuuseränä IAS 36:n mukaisesti vertaamalla siitä kerrytettävissä olevaa rahamäärää (käyttöarvo tai myynnistä aiheutuvilla menoilla vähennetty käypä arvo sen mukaan, kumpi niistä on suurempi) sen kirjanpitoarvoon aina silloin, kun IAS 39:ää sovellettaessa saadaan viitteitä siitä, että sijoituksen arvo saattaa olla alentunut. Tällaisessa tapauksessa kirjattavaa arvonalentumistappiota ei kohdisteta millekään omaisuuserälle, liikearvo mukaan lukien, joka on osa osakkuus- tai yhteisyritykseen tehdyn sijoituksen kirjanpitoarvoa. Vastaavasti tämän arvonalentumistappion mahdollinen peruutus kirjataan IAS 36:n mukaisesti siihen määrään asti kuin sijoituksesta kerrytettävissä oleva rahamäärä myöhemmin kasvaa. Sijoituksen käyttöarvoa määrittäessään yhteisö arvioi:

(a)	osuutensa niiden arvioitujen vastaisten rahavirtojen nykyarvosta, jotka osakkuus- tai yhteisyrityksen odotetaan kerryttävän, sisältäen rahavirrat osakkuus- tai yhteisyrityksen liiketoiminnasta sekä tulot sijoituksen lopullisesta luovuttamisesta; tai

(b)	niiden arvioitujen vastaisten rahavirtojen nykyarvon, joiden odotetaan syntyvän sijoituksesta saatavista osingoista ja sijoituksen lopullisesta luovuttamisesta.

Asianmukaisia oletuksia käytettäessä molemmat menetelmät tuottavat saman tuloksen.

Osakkuus- tai yhteisyritykseen tehdystä sijoituksesta kerrytettävissä oleva rahamäärä arvioidaan kunkin osakkuus- tai yhteisyrityksen osalta erikseen, paitsi silloin kun osakkuus- tai yhteisyrityksen jatkuvasta hyödyntämisestä ei kerry rahavirtoja, jotka ovat pitkälti riippumattomia yhteisön muiden varojen kerryttämistä rahavirroista.

ERILLISTILINPÄÄTÖS

Osakkuus- tai yhteisyritykseen tehty sijoitus on käsiteltävä yhteisön erillistilinpäätöksessä IAS 27:n (muutettu 2011) kappaleen 10 mukaisesti.

VOIMAANTULO JA SIIRTYMÄSÄÄNNÖT

Yhteisön on sovellettava tätä standardia 1.1.2013 tai sen jälkeen alkavilla tilikausilla. Aikaisempi soveltaminen on sallittua. Jos yhteisö soveltaa tätä standardia aikaisemmin, sen on annettava asiasta tieto sekä sovellettava samanaikaisesti IFRS 10:tä, IFRS 11:tä Yhteisjärjestelyt, IFRS 12:ta Tilinpäätöksessä esitettävät tiedot osuuksista muissa yhteisöissä ja IAS 27:ää (muutettu 2011).

Viittaukset IFRS 9:ään

Jos yhteisö soveltaa tätä standardia muttei vielä sovella IFRS 9:ää, kaikki viittaukset IFRS 9:ään on tulkittava viittauksiksi IAS 39:ään.

IAS 28:N (2003) KUMOAMINEN

Tämä standardi korvaa IAS 28:n Sijoitukset osakkuusyrityksiin (uudistettu 2003).

29.12.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

L 360/78

KOMISSION ASETUS (EU) N:o 1255/2012,

annettu 11 päivänä joulukuuta 2012,

tiettyjen kansainvälisten tilinpäätösstandardien hyväksymisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1606/2002 mukaisesti annetun asetuksen (EY) N:o 1126/2008 muuttamisesta kansainvälisten tilinpäätösstandardien IAS 12, IFRS 1 ja IFRS 13 sekä kansainvälisen tilinpäätöskysymysten tulkintakomitean tulkinnan IFRIC 20 osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Tietyt kansainväliset tilinpäätösstandardit ja tulkinnat, jotka olivat voimassa 15 päivänä lokakuuta 2008, hyväksyttiin komission asetuksella (EY) N:o 1126/2008 (2).

(2)

Kansainvälinen tilinpäätösstandardilautakunta (International Accounting Standards Board, IASB) julkaisi 20 päivänä joulukuuta 2010 muutokset kansainväliseen tilinpäätösstandardiin IFRS 1 Ensimmäinen IFRS-standardien käyttöönotto – Ankara hyperinflaatio ja ensilaatijoita koskevien kiinteiden päivämäärien poistaminen, jäljempänä ’muutokset IFRS 1:een’, ja muutokset kansainväliseen tilinpäätösstandardiin IAS 12 Tuloverot – Laskennallinen vero: Perustana olevien omaisuuserien kirjanpitoarvoa vastaavan määrän kertyminen, jäljempänä ’muutokset IAS 12:een’. Muutosten IFRS 1:een tavoitteena on ottaa käyttöön uusi IFRS 1:n soveltamisalaa koskeva poikkeus, jonka mukaisesti yhteisöt, joihin on kohdistunut ankara hyperinflaatio, saavat käyttää käypää arvoa varojensa ja velkojensa oletushankintamenona avaavassa IFRS-taseessaan. Lisäksi kyseisillä muutoksilla myös korvataan IFRS 1:ssä viittaukset kiinteisiin päivämääriin viittauksilla siirtymispäivään. IAS 12:ssa esitetään tuloverojen käsittely kirjanpidossa. Muutosten IAS 12:een tavoitteena on ottaa IAS 12:ssa käyttöön arvostusperiaatetta koskeva poikkeus sellaisen kumottavissa olevan oletuksen muodossa, että käypään arvoon arvostetun sijoituskiinteistön kirjanpitoarvoa vastaava määrä kertyy sijoituskiinteistön myynnistä ja yhteisön on käytettävä perustana olevan omaisuuserän myyntiin sovellettavaa verokantaa.

(3)

IASB antoi 12 päivänä toukokuuta 2011 IFRS 13:n Käyvän arvon määrittäminen, jäljempänä ’IFRS 13’. IFRS 13:ssa vahvistetaan yksi yhteinen IFRS-viitekehys käyvän arvon määrittämistä varten ja annetaan kattavat ohjeet käyvän arvon määrittämiseksi sekä rahoitusvaroille ja rahoitusvaroihin kuulumattomille omaisuuserille että rahoitusveloille ja rahoitusvelkoihin kuulumattomille veloille. IFRS 13:a sovelletaan, kun jossakin muussa IFRS-standardissa vaaditaan tai sallitaan käypään arvoon tapahtuva arvostaminen tai sitä koskevien tietojen esittäminen.

(4)

IASB antoi 19 päivänä lokakuuta 2011 kansainvälisen tilinpäätöskysymysten tulkintakomitean tulkinnan IFRIC 20 Pintamaan poistamisesta aiheutuvat menot avolouhoksen tuotantovaiheessa, jäljempänä ’IFRIC 20’. IFRIC 20:n tavoitteena on antaa ohjeet tuotantovaiheessa tapahtuvasta pintamaan poistamisesta aiheutuvien menojen merkitsemisestä taseeseen omaisuuseräksi ja pintamaan poistamisesta aiheutuvan omaisuuserän alkuperäisestä ja myöhemmästä arvostamisesta, jotta voidaan yhdenmukaistaa yhteisöjen käytäntöjä, kun ne käsittelevät avolouhoksen tuotantovaiheessa tapahtuvasta pintamaan poistamisesta aiheutuvia menoja kirjanpidossa.

(5)

Tällä asetuksella vahvistetaan muutokset IAS 12:een, muutokset IFRS 1:een, IFRS 13, IFRIC 20 ja niistä aiheutuvat muutokset muihin standardeihin ja tulkintoihin. Kyseisiin standardeihin ja muutoksiin olemassa oleviin standardeihin tai tulkintoihin sisältyy joitakin viittauksia IFRS 9:ään, joita ei tällä hetkellä voida soveltaa, koska unioni ei ole vielä hyväksynyt IFRS 9:ää. Siksi tämän asetuksen liitteessä olevia viittauksia IFRS 9:ään olisi pidettävä viittauksina IAS 39:ään Rahoitusinstrumentit: kirjaaminen ja arvostaminen. Lisäksi tämän asetuksen liitteestä johtuvia muutoksia IFRS 9:ään ei voida soveltaa.

(6)

Euroopan tilinpäätösraportoinnin neuvoa-antavan ryhmän (European Financial Reporting Advisory Group, EFRAG) teknisten asiantuntijoiden ryhmän (Technical Expert Group, TEG) kuulemisessa vahvistettiin, että muutokset IAS 12:een ja muutokset IFRS 1:een sekä IFRS 13 ja IFRIC 20 täyttävät asetuksen (EY) N:o 1606/2002 3 artiklan 2 kohdassa säädetyt tekniset hyväksymisperusteet.

(7)	Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 1126/2008 olisi muutettava.

(8)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat tilinpäätöskysymysten sääntelykomitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1. Muutetaan asetuksen (EY) N:o 1126/2008 liite seuraavasti:

a)	muutetaan kansainvälinen tilinpäätösstandardi IAS 12 Tuloverot tämän asetuksen liitteessä esitetyllä tavalla;

b)	poistetaan pysyvän tulkintakomitean tulkinta SIC-21 tämän asetuksen liitteenä olevan muutokset IAS 12:een mukaisesti;

c)	muutetaan kansainvälinen tilinpäätösstandardi IFRS 1 Ensimmäinen IFRS-standardien käyttöönotto tämän asetuksen liitteessä esitetyllä tavalla;

d)	lisätään tämän asetuksen liitteenä oleva kansainvälinen tilinpäätösstandardi IFRS 13 Käyvän arvon määrittäminen;

muutetaan IFRS 1, IFRS 2, IFRS 3, IFRS 4, IFRS 5, IFRS 7, IAS 1, IAS 2, IAS 8, IAS 10, IAS 16, IAS 17, IAS 18, IAS 19, IAS 20, IAS 21, IAS 28, IAS 31, IAS 32, IAS 33, IAS 34, IAS 36, IAS 38, IAS 39, IAS 40, IAS 41, IFRIC 2, IFRIC 4, IFRIC 13, IFRIC 17 ja IFRIC 19 tämän asetuksen liitteenä olevassa IFRS 13:ssa esitetyllä tavalla;

f)	lisätään tämän asetuksen liitteenä oleva tulkinta IFRIC 20 Pintamaan poistamisesta aiheutuvat menot avolouhoksen tuotantovaiheessa;

g)	muutetaan IFRS 1:tä tämän asetuksen liitteenä olevassa IFRIC 20:ssä esitetyllä tavalla.

2. Tämän asetuksen liitteessä olevia viittauksia IFRS 9:ään on pidettävä viittauksina IAS 39:ään Rahoitusinstrumentit: kirjaaminen ja arvostaminen.

3. Tämän asetuksen liitteestä johtuvia muutoksia IFRS 9:ään ei saa soveltaa.

2 artikla

1. Yritysten on sovellettava 1 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettuja muutoksia viimeistään sen ensimmäisen tilikauden alusta, joka alkaa tämän asetuksen voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.

2. Yritysten on sovellettava 1 artiklan 1 kohdan d–g alakohdassa tarkoitettuja IFRS 13:a ja IFRIC 20:tä sekä niistä johtuvia muutoksia viimeistään sen ensimmäisen tilikauden alusta, joka alkaa 1 päivänä tammikuuta 2013 tai sen jälkeen.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 11 päivänä joulukuuta 2012.

Komission puolesta

José Manuel BARROSO

Puheenjohtaja

(1) EYVL L 243, 11.9.2002, s. 1.

(2) EUVL L 320, 29.11.2008, s. 1.

LIITE

KANSAINVÄLISET TILINPÄÄTÖSSTANDARDIT

IFRS 1

Ensimmäinen IFRS-standardien käyttöönotto – Ankara hyperinflaatio ja ensilaatijoita koskevien kiinteiden päivämäärien poistaminen

IAS 12

Tuloverot – Laskennallinen vero: Perustana olevien omaisuuserien kirjanpitoarvoa vastaavan määrän kertyminen

IFRS 13

Käyvän arvon määrittäminen

IFRIC 20

Tulkinta IFRIC 20

Pintamaan poistamisesta aiheutuvat menot avolouhoksen tuotantovaiheessa

MUUTOKSET IFRS 1:EEN

Ensimmäinen IFRS-standardien käyttöönotto

Lisätään kappaleen 31B jälkeen otsikko ja kappale 31C.

ESITTÄMISTAPA JA TILINPÄÄTÖKSESSÄ ESITETTÄVÄT TIEDOT

Selostus IFRS-standardeihin siirtymisestä

Oletushankintamenon käyttäminen ankaran hyperinflaation jälkeen

31C

Jos yhteisö päättää ankaran hyperinflaation vuoksi arvostaa varat ja velat käypään arvoon ja käyttää kyseistä käypää arvoa oletushankintamenona avaavassa IFRS-taseessaan (ks. kappaleet D26–D30), yhteisön ensimmäisessä IFRS-tilinpäätöksessä on esitettävä selostus siitä, kuinka ja miksi yhteisön toimintavaluutalla on ensin ollut molemmat seuraavat ominaispiirteet ja nyt niitä ei enää ole:

(a)	luotettavaa yleistä hintaindeksiä ei ole kaikkien sellaisten yhteisöjen saatavissa, joilla on kyseisen valuutan määräisiä liiketoimia ja saldoja.

(b)	kyseinen valuutta ei ole vaihdettavissa suhteellisen vakaaseen ulkomaan valuuttaan.

Liite B

Poikkeukset muiden IFRS-standardien takautuvasta soveltamisesta

Muutetaan kappaletta B2.

Rahoitusvarojen ja -velkojen kirjaaminen pois taseesta

Ensilaatijan on kappaleessa B3 sallittuja poikkeuksia lukuun ottamatta sovellettava IAS 39:n Rahoitusinstrumentit: kirjaaminen ja arvostaminen mukaisia taseesta pois kirjaamista koskevia vaatimuksia ei-takautuvasti IFRS-standardeihin siirtymispäivänä tai sen jälkeen toteutuviin liiketoimiin. Esimerkiksi jos ensilaatija on aiemman tilinpäätösnormistonsa mukaisesti kirjannut johdannaisvaroihin kuulumattomia rahoitusvaroja tai johdannaisvelkoihin kuulumattomia rahoitusvelkoja pois taseesta sellaisen liiketoimen seurauksena, joka on toteutunut ennen IFRS-standardeihin siirtymispäivää, se ei saa merkitä kyseisiä varoja ja velkoja taseeseen IFRS-standardien mukaan (paitsi jos ne täyttävät kirjaamisedellytykset myöhemmin toteutuneen liiketoimen tai tapahtuman seurauksena).

Liite D

Helpotukset muiden IFRS-standardien vaatimuksista

Muutetaan kappaleita D1 ja D20.

Yhteisö saa käyttää yhtä tai useampaa seuraavista helpotuksista:

(a)

…

(o)	omaisuuserien siirrot asiakkailta (kappale D24);

(p)	rahoitusvelkojen kuolettaminen oman pääoman ehtoisilla instrumenteilla (kappale D25); ja

(q)	ankara hyperinflaatio (kappaleet D26–D30).

Yhteisö ei saa soveltaa näitä helpotuksia analogisesti muihin eriin.

Rahoitusvarojen tai -velkojen arvostaminen käypään arvoon alkuperäisen kirjaamisen tapahtuessa

D20

Kappaleiden 7 ja 9 sisältämistä vaatimuksista huolimatta yhteisö saa soveltaa IAS 39:n kappaleen AG76 viimeisen virkkeen ja kappaleen AG76A mukaisia vaatimuksia ei-takautuvasti IFRS-standardeihin siirtymispäivänä tai sen jälkeen toteutuviin liiketoimiin.

Lisätään otsikko sekä kappaleet D26–D30.

Ankara hyperinflaatio

D26

Jos yhteisöllä on toimintavaluutta, joka on ollut tai on edelleen hyperinflaatiomaan valuutta, yhteisön on ratkaistava, onko se ollut ankaran hyperinflaation vaikutuksen alaisena ennen IFRS-standardeihin siirtymispäivää. Tämä koskee yhteisöjä, jotka ottavat IFRS-standardit käyttöön ensimmäistä kertaa, samoin kuin yhteisöjä, jotka ovat aiemmin soveltaneet IFRS-standardeja.

D27

Hyperinflaatiomaan valuutta on ankaran hyperinflaation vaikutuksen alainen, jos sillä on molemmat seuraavat ominaispiirteet:

(a)	luotettavaa hintaindeksiä ei ole kaikkien sellaisten yhteisöjen saatavissa, joilla on kyseisen valuutan määräisiä liiketoimia ja saldoja.

(b)	kyseinen valuutta ei ole vaihdettavissa suhteellisen vakaaseen ulkomaan valuuttaan.

D28

Yhteisön toimintavaluutta lakkaa olemasta ankaran hyperinflaation vaikutuksen alainen toimintavaluutan normalisoitumispäivänä. Se on päivä, jona toimintavaluutalla ei enää ole jompaakumpaa tai kumpaakaan kappaleessa D27 tarkoitetuista ominaispiirteistä tai jona yhteisön toimintavaluutaksi vaihtuu valuutta, joka ei ole ankaran hyperinflaation vaikutuksen alainen.

D29

Kun yhteisön IFRS-standardeihin siirtymispäivä on toimintavaluutan normalisoitumispäivänä tai sen jälkeen, yhteisö saa valintansa mukaan arvostaa kaikki sillä ennen toimintavaluutan normalisoitumispäivää olevat varat ja velat IFRS-standardeihin siirtymispäivänä käypään arvoon. Yhteisö saa käyttää tätä käypää arvoa kyseisten varojen ja velkojen oletushankintamenona avaavassa IFRS-taseessa.

D30

Kun toimintavaluutan normalisoitumispäivä on 12 kuukauden pituisella vertailukaudella, vertailukausi voi olla lyhyempi kuin 12 kuukautta edellyttäen, että tältä lyhyemmältä kaudelta toimitetaan (IAS 1:n kappaleen 10 mukaan vaadittava) tilinpäätöskokonaisuus.

VOIMAANTULO

Lisätään kappale 39H.

39H

Joulukuussa 2010 julkaistulla asiakirjalla Ankara hyperinflaatio ja ensilaatijoita koskevien kiinteiden päivämäärien poistaminen (muutokset IFRS 1:een) muutettiin kappaleita B2, D1 ja D20 sekä lisättiin kappaleet 31C ja D26–D30. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia 1.7.2011 tai sen jälkeen alkavilla tilikausilla. Aikaisempi soveltaminen on sallittua.

MUUTOKSET IFRS 9:ÄÄN

IFRS 9 Rahoitusinstrumentit (julkaistu marraskuussa 2009)

Muutetaan kappaletta C2 seuraavasti:

Muutetaan liitteen B kappaleita B1, B2 ja B5, …

Muutetaan kappaletta C3 lisäämällä kappale D20 seuraavasti.

Muutetaan liitteen D (helpotukset muiden IFRS-standardien vaatimuksista) kappaleita D19 ja D20 …

D20	Kappaleiden 7 ja 9 sisältämistä vaatimuksista huolimatta yhteisö saa soveltaa IAS 39:n kappaleen AG76 viimeisen virkkeen ja kappaleen AG76A mukaisia vaatimuksia ei-takautuvasti IFRS-standardeihin siirtymispäivänä tai sen jälkeen toteutuviin liiketoimiin.

IFRS 9 Rahoitusinstrumentit (julkaistu lokakuussa 2010)

Kappaleita C2 ja C3 muutetaan seuraavasti:

Muutetaan kappaleessa C2 esitettyä muutosta kappaleeseen B2 seuraavasti.

Ensilaatijan on kappaleessa B3 sallittuja poikkeuksia lukuun ottamatta sovellettava IFRS 9:n Rahoitusinstrumentit mukaisia taseesta pois kirjaamista koskevia vaatimuksia ei-takautuvasti IFRS-standardeihin siirtymispäivänä tai sen jälkeen toteutuviin liiketoimiin. Esimerkiksi jos ensilaatija on aiemman tilinpäätösnormistonsa mukaisesti kirjannut johdannaisvaroihin kuulumattomia rahoitusvaroja tai johdannaisvelkoihin kuulumattomia rahoitusvelkoja pois taseesta sellaisen liiketoimen seurauksena, joka on toteutunut ennen IFRS-standardeihin siirtymispäivää, se ei saa merkitä kyseisiä varoja ja velkoja taseeseen IFRS-standardien mukaan (paitsi jos ne täyttävät kirjaamisedellytykset myöhemmin toteutuneen liiketoimen tai tapahtuman seurauksena).

Muutetaan kappaleessa C3 esitettyä muutosta kappaleeseen D20 seuraavasti.

D20	Kappaleiden 7 ja 9 sisältämistä vaatimuksista huolimatta yhteisö saa soveltaa IFRS 9:n kappaleen B5.4.8 viimeisen virkkeen ja kappaleen B5.4.9 mukaisia vaatimuksia ei-takautuvasti IFRS-standardeihin siirtymispäivänä tai sen jälkeen toteutuviin liiketoimiin.

Muutokset IAS 12:een

Tuloverot

Kappale 52 numeroidaan uudelleen kappaleeksi 51A. Kappale 10 ja kappaleen 51A jäljessä olevat esimerkit muutetaan. Kappaleet 51B ja 51C, niiden jälkeinen esimerkki sekä kappaleet 51D, 51E, 98 ja 99 lisätään.

MÄÄRITELMÄT

Verotuksellinen arvo

Silloin kun omaisuuserän tai velan verotuksellinen arvo ei ole heti ilmeinen, voi tämän standardin perustana olevan pääperiaatteen huomioon ottamisesta olla apua: yhteisön on tiettyjä rajoitettuja poikkeuksia lukuun ottamatta kirjattava laskennallinen verovelka (tai -saaminen) aina, kun omaisuuserän kirjanpitoarvoa vastaavan määrän kertyminen tai velan kirjanpitoarvoa vastaavan määrän suorittaminen johtaisi siihen, että tulevaisuudessa maksettavaksi tulevat verot ovat suuremmat (tai pienemmät) kuin tilanteessa, jossa edellä tarkoitetulla kertymisellä tai suorittamisella ei olisi verovaikutuksia. Kappaleen 51A jälkeen esitettävä esimerkki C kuvaa tilanteita, joissa tämä perusperiaate voi olla hyödyllistä ottaa huomioon, esimerkiksi tapaus, jossa omaisuuserän tai velan verotuksellinen arvo riippuu tavasta, jolla tämän kertymisen tai suorittamisen odotetaan tapahtuvan.

ARVOSTAMINEN

51A

Joissakin maissa se, millä tavalla yhteisö kerryttää omaisuuserän kirjanpitoarvoa vastaavan määrän (tai suorittaa velan kirjanpitoarvoa vastaavan määrän), saattaa vaikuttaa toiseen tai molempiin seuraavista:

(a)	verokanta, jota sovelletaan yhteisön kerryttäessä omaisuuserän kirjanpitoarvoa vastaavan määrän tai suorittaessa velan kirjanpitoarvoa vastaavan määrän; ja

(b)	omaisuuserän (tai velan) verotuksellinen arvo.

Tällöin yhteisö käyttää laskennallisten verovelkojen ja -saamisten määrittämiseen ennakoidun kerryttämis- tai suorittamistavan kanssa yhdenmukaista verokantaa ja verotuksellista arvoa.

Esimerkki A

Aineellisen käyttöomaisuushyödykkeen kirjanpitoarvo on 100 ja verotuksellinen arvo 60. Hyödykkeen myyntiin sovellettaisiin 20 prosentin verokantaa ja muuhun tuloon 30 prosentin verokantaa.

Jos yhteisö aikoo myydä kyseisen hyödykkeen ilman että se enää käyttää sitä, yhteisö kirjaa laskennallisen verovelan 8 (20 % 40:stä), ja jos se aikoo pitää hyödykkeen ja kerryttää sen kirjanpitoarvoa vastaavan määrän hyödykettä käyttämällä, laskennallinen verovelka on 12 (30 % 40:stä).

Esimerkki B

Aineellinen käyttöomaisuushyödyke, jonka hankintameno on 100 ja kirjanpitoarvo 80, arvostetaan uudelleen määrään 150. Vastaavaa oikaisua ei tehdä verotuksessa. Hyödykkeen kertyneet poistot verotuksessa ovat 30, ja verokanta on 30 prosenttia. Mikäli hyödyke myydään hankintamenon ylittävään hintaan, verotuksessa tehdyt kertyneet poistot 30 sisällytetään verotettavaan tuloon mutta hankintamenon ylittävä myyntitulo ei ole veronalaista.

Hyödykkeen verotuksellinen arvo on 70, ja veronalainen väliaikainen ero on 80. Mikäli yhteisö ennakoi kerryttävänsä hyödykkeen kirjanpitoarvoa vastaavan määrän hyödykettä käyttämällä, yhteisön on saatava veronalaista tuloa 150, mutta hyödykkeestä voidaan tehdä verotuksessa vähennyskelpoisia poistoja vain 70. Tällä perusteella syntyy laskennallinen verovelka 24 (30 % 80:stä). Mikäli hyödykkeen kirjanpitoarvoa vastaava määrä odotetaan saatavan myymällä hyödyke välittömästi hintaan 150, laskennallinen verovelka lasketaan seuraavasti:

	Veronalainen väliaikainen ero	Verokanta	Laskennallinen vero- velka
Kertyneet poistot verotuksessa	30	30 %	9
Hankintamenon ylittävä myyntitulo	50	nolla	—
Yhteensä	80		9

(Huom! Kappaleen 61A mukaan uudelleenarvostuksesta johtuva laskennallisen veron lisäys kirjataan muihin laajan tuloksen eriin.)

Esimerkki C

Lähtötiedot ovat samat kuin esimerkissä B sillä erotuksella, että jos hyödyke myydään hankintamenon ylittävään hintaan, verotuksessa tehdyt kertyneet poistot luetaan verotettavaan tuloon (verokanta 30 %) ja myyntitulo inflaatiotarkistetulla hankintamenolla 110 vähennettynä verotetaan 40 prosentin verokannalla.

Mikäli yhteisö ennakoi kerryttävänsä hyödykkeen kirjanpitoarvoa vastaavan määrän hyödykettä käyttämällä, yhteisön on saatava veronalaista tuloa 150 mutta hyödykkeestä voidaan tehdä verotuksessa vähennyskelpoisia poistoja vain 70. Tällä perusteella verotuksellinen arvo on 70, veronalainen väliaikainen ero on 80 ja syntyy laskennallinen verovelka 24 (30 % 80:stä) samoin kuin esimerkissä B.

Mikäli hyödykkeen kirjanpitoarvoa vastaava määrä odotetaan saatavan myymällä hyödyke välittömästi hintaan 150, yhteisö voi vähentää verotuksessa indeksikorjatun hankintamenon 110. Nettotulo 40 verotetaan 40 prosentin verokannalla. Lisäksi kertyneet verotuksessa tehdyt poistot 30 sisällytetään verotettavaan tuloon ja verotetaan verokannalla 30 prosenttia. Tällä perusteella verotuksellinen arvo on 80 (110–30), veronalainen väliaikainen ero on 70 ja syntyy laskennallinen verovelka 25 (40 % 40:stä ja 30 % 30:stä). Mikäli verotuksellinen arvo ei käy heti selville tästä esimerkistä, kappaleessa 10 esitetystä perusperiaatteesta saattaa olla apua.

(Huom! Kappaleen 61A mukaan uudelleenarvostuksesta johtuva laskennallisen veron lisäys kirjataan muihin laajan tuloksen eriin.)

51B

Mikäli laskennallinen verovelka tai -saaminen johtuu ei poistojen kohteena olevasta omaisuuserästä, joka on arvostettu IAS 16:n uudelleenarvostusmallin mukaisesti, laskennalliset verovelat tai -saamiset on määritettävä siten, että ne kuvastavat verovaikutuksia ei poistojen kohteena olevan omaisuuserän kirjanpitoarvoa vastaavan määrän kertymisestä myymällä omaisuuserä, riippumatta siitä, millä perusteella kyseisen omaisuuserän kirjanpitoarvo on määritetty. Jos verolaissa määrätään omaisuuserän myynnistä kertyvään verotettavaan määrään sovellettava verokanta, joka poikkeaa omaisuuserän käytöstä kertyvään verotettavaan määrään sovellettavasta verokannasta, käytetään silloin ensiksi mainittua verokantaa, kun määritetään ei poistojen kohteena olevaan omaisuuserään liittyvää laskennallista verovelkaa tai -saamista.

51C

Mikäli laskennallinen verovelka tai -saaminen johtuu sijoituskiinteistöstä, joka on arvostettu IAS 40:n käyvän arvon mallin mukaisesti, on lähtökohtaisesti oletettava, että sijoituskiinteistön kirjanpitoarvoa vastaava määrä tulee kertymään sijoituskiinteistön myynnistä, mutta tämä oletus on kumottavissa. Näin ollen, ellei oletusta kumota, laskennalliset verovelat tai -saamiset on määritettävä siten, että ne kuvastavat verovaikutuksia sijoituskiinteistön kirjanpitoarvoa vastaavan määrän kertymisestä kokonaan sijoituskiinteistön myynnistä. Tämä oletus kumotaan, jos sijoituskiinteistö on poistojen kohteena ja jos sen pitäminen perustuu liiketoimintamalliin, jonka tavoitteena on käyttää sijoituskiinteistön ilmentämä taloudellinen hyöty olennaisilta osin ajan kuluessa sijoituskiinteistön myynnistä saatavan taloudellisen hyödyn sijaan. Jos oletus kumotaan, on noudatettava kappaleiden 51 ja 51A vaatimuksia.

Kappaletta 51C havainnollistava esimerkki

Sijoituskiinteistön hankintameno on 100 ja käypä arvo 150. Se arvostetaan IAS 40:n käyvän arvon mallin mukaisesti. Sijoituskiinteistö koostuu maa-alueesta, jonka hankintameno on 40 ja käypä arvo 60, sekä rakennuksesta, jonka hankintameno on 60 ja käypä arvo 90. Maa-alueella on rajoittamaton taloudellinen vaikutusaika.

Rakennuksen kertyneet poistot verotuksessa ovat 30. Sijoituskiinteistön käyvän arvon realisoitumattomat muutokset eivät vaikuta verotettavaan tuloon. Mikäli sijoituskiinteistö myydään hankintamenon ylittävään hintaan, verotuksessa tehtyjen 30:n suuruisten kertyneiden poistojen peruutus luetaan verotettavaan tuloon ja verotetaan tavanomaisella 30 prosentin verokannalla. Hankintamenon ylittävästä myyntitulosta verolaissa määrätään 25 prosentin verokanta alle kaksi vuotta hallussa olleille omaisuuserille ja 20 prosentin verokanta vähintään kaksi vuotta hallussa olleille omaisuuserille.

Sijoituskiinteistö on arvostettu IAS 40:n käyvän arvon mallin mukaisesti, joten on lähtökohtaisesti oletettava, että yhteisö tulee kerryttämään sijoituskiinteistön kirjanpitoarvoa vastaavan määrän kokonaisuudessaan myymällä kiinteistön, mutta tämä oletus on kumottavissa. Mikäli tätä oletusta ei kumota, laskennallinen vero kuvastaa verovaikutuksia kirjanpitoarvoa vastaavan määrän kertymisestä kokonaan sijoituskiinteistön myynnistä, vaikka yhteisö odottaa saavansa sijoituskiinteistöstä vuokratuottoja ennen sen myyntiä.

Mikäli maa-alue myydään, sen verotuksellinen arvo on 40 ja veronalainen väliaikainen ero on 20 (60–40). Mikäli rakennus myydään, sen verotuksellinen arvo on 30 (60–30) ja veronalainen väliaikainen ero on 60 (90–30). Tämän tuloksena sijoituskiinteistöön liittyvä veronalainen väliaikainen ero on kokonaisuudessaan 80 (20 + 60).

Kappaleen 47 mukaisesti verokantana käytetään sitä verokantaa, jonka odotetaan olevan voimassa sillä kaudella, jolla sijoituskiinteistö realisoidaan. Näin ollen tästä johtuva laskennallinen verovelka lasketaan seuraavasti, jos yhteisö odottaa myyvänsä sijoituskiinteistön pidettyään sitä hallussaan yli kaksi vuotta:

	Veronalainen väliaikainen ero	Verokanta	Laskennallinen verovelka
Kertyneet poistot verotuksessa	30	30 %	9
Hankintamenon ylittävä myyntitulo	50	20 %	10
Yhteensä	80		19

Jos yhteisö odottaa myyvänsä sijoituskiinteistön pidettyään sitä hallussaan alle kaksi vuotta, edellä olevaa laskelmaa muutetaan siten, että siinä sovelletaan 20 prosentin verokannan sijasta 25 prosentin verokantaa hankintamenon ylittävään myyntituloon.

Jos yhteisö sen sijaan pitää rakennusta hallussaan sellaisen liiketoimintamallin mukaisesti, jonka tavoitteena on käyttää rakennuksen ilmentämä taloudellinen hyöty olennaisilta osin ajan kuluessa sen sijaan, että rakennus myytäisiin, tämä rakennusta koskeva oletus kumotaan. Maa-alue ei ole kuitenkaan poistojen kohteena. Siksi maa-aluetta koskevaa oletusta, joka koskee kirjanpitoarvoa vastaavan määrän kerryttämistä myymällä sijoituskiinteistö, ei kumota. Siitä seuraa, että laskennallinen verovelka kuvastaa verovaikutuksia, jotka aiheutuvat rakennuksen kirjanpitoarvoa vastaavan määrän kerryttämisestä rakennusta käyttämällä ja maa-alueen kirjanpitoarvoa vastaavan määrän kerryttämisestä myymällä maa-alue.

Mikäli rakennusta käytetään, sen verotuksellinen arvo on 30 (60–30) ja veronalainen väliaikainen ero on 60 (90–30), ja tästä syntyy laskennallinen verovelka 18 (30 % 60:stä).

Mikäli maa-alue myydään, sen verotuksellinen arvo on 40 ja veronalainen väliaikainen ero on 20 (60–40), ja tästä syntyy laskennallinen verovelka 4 (20 % 20:stä).

Tästä seuraa, että mikäli rakennukseen liittyvä oletus, joka koskee kirjanpitoarvoa vastaavan määrän kerryttämistä myymällä rakennus, kumotaan, sijoituskiinteistöön liittyvä laskennallinen verovelka on 22 (18 + 4).

51D

Kappaleen 51C kumottavissa olevaa oletusta sovelletaan myös, kun laskennallinen verovelka tai -saaminen aiheutuu sijoituskiinteistön arvostamisesta liiketoimintojen yhdistämisessä, mikäli yhteisö käyttää käyvän arvon mallia kyseistä sijoituskiinteistön arvostamisessa alkuperäisen kirjaamisen jälkeen.

51E

Kappaleet 51B–51D eivät aiheuta muutoksia vaatimuksiin, jotka koskevat tämän standardin kappaleisiin 24–33 (verotuksessa vähennyskelpoiset väliaikaiset erot) ja kappaleisiin 34–36 (käyttämättömät verotukselliset tappiot ja hyvitykset) sisältyvien periaatteiden soveltamista, kun on kyse laskennallisten verosaamisten kirjaamisesta ja arvostamisesta.

VOIMAANTULO

Kappale 52 numeroitiin uudelleen kappaleeksi 51A, kappale 10 ja kappaleen 51A jälkeiset esimerkit muutettiin. Lisäksi kappaleet 51B ja 51C sekä niiden jälkeinen esimerkki ja kappaleisiin 51D, 51E ja 99 lisättiin joulukuussa 2010 julkaistulla asiakirjalla Laskennallinen vero: Perustana olevien omaisuuserien kirjanpitoarvoa vastaavan määrän kertyminen. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia 1.1.2012 tai sen jälkeen alkavilla tilikausilla. Aikaisempi soveltaminen on sallittua. Jos yhteisö soveltaa muutoksia aikaisemmalla kaudella, tästä on annettava tieto.

SIC-21:N POISTAMINEN

Tulkinta SIC-21: Tuloverot – uudelleen arvostettujen, ei poistojen kohteena olevien omaisuuserien kirjanpitoarvoa vastaavan määrän kertyminen korvataan joulukuussa 2010 julkaistulla muutosasiakirjalla Laskennallinen vero: Perustana olevien omaisuuserien kirjanpitoa vastaavan määrän kertyminen.

KANSAINVÄLINEN TILINPÄÄTÖSSTANDARDI IFRS 13

Käyvän arvon määrittäminen

TAVOITE

Tässä IFRS-standardissa:

(a)	määritellään käypä arvo;

(b)	esitetään yhdessä IFRS-standardissa viitekehys käyvän arvon määrittämistä varten; ja

(c)	asetetaan vaatimukset käyvän arvon määrittämistä koskevien tietojen esittämisestä tilinpäätöksessä.

Käypä arvo on markkinaperusteinen arvo, ei yhteisökohtainen arvo. Joillekin varoille ja veloille voi olla käytettävissä havainnoitavissa olevia markkinatransaktioita tai markkinatietoa. Toisille varoille ja veloille ei mahdollisesti ole havainnoitavissa olevia markkinatransaktioita ja markkinatietoa. Käyvän arvon määrittämisellä on kuitenkin molemmissa tapauksissa sama tavoite – arvioida hinta, johon tavanmukainen liiketoimi omaisuuserän myymiseksi tai velan siirtämiseksi toteutuisi markkinaosapuolten välillä arvostuspäivänä tarkasteluhetken markkinaolosuhteiden vallitessa (ts. arvostuspäivän poistumishinta sellaisen markkinaosapuolen näkökulmasta, jolla on kyseinen omaisuuserä tai velka).

Silloin kun ei ole havainnoitavissa olevaa hintaa täysin samanlaiselle omaisuuserälle tai velalle, yhteisö määrittää käyvän arvon jollakin muulla arvostusmenetelmällä, jossa käytetään mahdollisimman paljon merkityksellisiä havainnoitavissa olevia syöttötietoja ja mahdollisimman vähän muita kuin havainnoitavissa olevia syöttötietoja. Koska käypä arvo on markkinaperusteinen arvo, sitä määritettäessä käytetään oletuksia, joita markkinaosapuolet käyttäisivät omaisuuserän tai velan hinnoittelussa, riskiä koskevat oletukset mukaan lukien. Tästä seuraa, että yhteisön aikomuksella, joka koskee omaisuuserän pitämistä taikka velan maksamista tai muunlaista suorittamista, ei ole merkitystä käypää arvoa määritettäessä.

Käyvän arvon määritelmä keskittyy varoihin ja velkoihin, koska ne ovat kirjanpidossa tapahtuvan arvostamisen pääasiallisia kohteita. Lisäksi tätä IFRS-standardia on sovellettava yhteisön omiin oman pääoman ehtoisiin instrumentteihin, jotka arvostetaan käypään arvoon.

SOVELTAMISALA

Tätä IFRS-standardia sovelletaan, kun jossakin muussa IFRS-standardissa vaaditaan tai sallitaan käypään arvoon tapahtuva arvostaminen tai sitä koskevien tietojen esittäminen (sekä arvostaminen käypään arvoon perustuvaan arvoon, kuten käypä arvo vähennettynä myynnistä aiheutuvilla menoilla, tai tällaisia arvoja koskevien tietojen esittäminen), lukuun ottamatta kappaleissa 6 ja 7 tarkoitettuja tapauksia.

Tämän IFRS-standardin mukaisia arvostamista ja tilinpäätöksessä esitettäviä tietoja koskevia vaatimuksia ei sovelleta seuraaviin eriin:

(a)	IFRS 2:n Osakeperusteiset maksut soveltamisalaan kuuluvat osakeperusteiset maksut;

(b)	IAS 17:n Vuokrasopimukset soveltamisalaan kuuluvat vuokrasopimukset; ja

(c)	arvot, joilla on joitakin yhtäläisyyksiä käyvän arvon kanssa mutta jotka eivät ole käypiä arvoja, kuten IAS 2:n Vaihto-omaisuus mukainen nettorealisointiarvo tai IAS 36:n Omaisuuserien arvon alentuminen mukainen käyttöarvo.

Tässä IFRS-standardissa vaadittavia tilinpäätöksessä esitettäviä tietoja ei vaadita seuraavista eristä:

(a)	järjestelyyn kuuluvat varat, jotka arvostetaan käypään arvoon IAS 19:n Työsuhde-etuudet mukaisesti;

(b)	eläke-etuusjärjestelyjen sijoitukset, jotka arvostetaan käypään arvoon IAS 26:n Eläke-etuusjärjestelyjen kirjanpito ja raportointi mukaisesti; ja

(c)	omaisuuserät, joiden kerrytettävissä oleva rahamäärä on käypä arvo vähennettynä luovutuksesta johtuvilla menoilla IAS 36:n mukaisesti.

Tässä IFRS-standardissa kuvattava käyvän arvon määrittämisen viitekehys koskee sekä alkuperäistä että myöhempää arvostamista, jos muissa IFRS-standardeissa vaaditaan käypää arvoa tai sallitaan se.

ARVOSTAMINEN

Käyvän arvon määritelmä

Käypä arvo määritellään tässä IFRS-standardissa hinnaksi, joka saataisiin omaisuuserän myynnistä tai maksettaisiin velan siirtämisestä markkinaosapuolten välillä arvostuspäivänä toteutuvassa tavanmukaisessa liiketoimessa.

Käyvän arvon määrittämisessä sovellettavaa yleistä lähestymistapaa kuvataan kappaleessa B2.

Omaisuuserä tai velka

Käypä arvo määritetään tietylle omaisuuserälle tai velalle. Sen vuoksi yhteisön on otettava käypää arvoa määritettäessä huomioon omaisuuserän tai velan ominaispiirteet, jos markkinaosapuolet ottaisivat kyseiset ominaispiirteet huomioon hinnoitellessaan omaisuuserää tai velkaa arvostuspäivänä. Tällaisia ominaispiirteitä ovat esimerkiksi seuraavat:

(a)	omaisuuserän kunto ja sijaintipaikka; ja

(b)	omaisuuserän myyntiä tai käyttöä koskevat rajoitukset, jos niitä on.

Tietystä ominaispiirteestä aiheutuva vaikutus arvonmääritykseen vaihtelee sen mukaan, kuinka markkinaosapuolet ottaisivat kyseisen ominaispiirteen huomioon.

Käypään arvoon arvostettava omaisuuserä tai velka voisi olla kumpi tahansa seuraavista:

(a)	itsenäinen omaisuuserä tai velka (esim. rahoitusinstrumentti tai rahoitusvaroihin kuulumaton omaisuuserä); tai

(b)	omaisuuseräryhmä, velkaryhmä tai varojen ja velkojen ryhmä (esim. rahavirtaa tuottava yksikkö tai liiketoiminta).

Se, onko omaisuuserä tai velka kirjaamista tai tilinpäätöksessä esitettäviä tietoja ajatellen itsenäinen omaisuuserä tai velka, omaisuuseräryhmä, velkaryhmä vai varojen ja velkojen ryhmä, riippuu sen laskentayksiköstä. Omaisuuserän tai velan laskentayksikkö on määritettävä sen IFRS-standardin mukaisesti, jossa käypään arvoon arvostamista vaaditaan tai se sallitaan, ellei tästä IFRS-standardista muuta johdu.

Liiketoimi

Käypää arvoa määritettäessä oletetaan, että omaisuuserä tai velka vaihdetaan tavanmukaisessa liiketoimessa, joka toteutuu markkinaosapuolten välillä omaisuuserän myymiseksi tai velan siirtämiseksi arvostuspäivänä tarkasteluhetken markkinaolosuhteiden vallitessa.

Käypää arvoa määritettäessä oletetaan, että omaisuuserän myymiseksi tai velan siirtämiseksi toteutuva liiketoimi tapahtuu joko:

(a)	omaisuuserän tai velan pääasiallisilla markkinoilla; tai

(b)	jos pääasiallisia markkinoita ei ole, omaisuuserän tai velan suotuisimmilla markkinoilla.

Yhteisön ei tarvitse tehdä tyhjentävää selvitystä kaikista mahdollisista markkinoista tunnistaakseen pääasialliset markkinat tai, jos pääasiallisia markkinoita ei ole, suotuisimmat markkinat, mutta sen on otettava huomioon kaikki kohtuudella saatavilla oleva tieto. Ellei päinvastaisesta ole näyttöä, oletetaan, että ne markkinat, joilla yhteisö normaalisti toteuttaisi liiketoimen omaisuuserän myymiseksi tai velan siirtämiseksi, ovat pääasialliset markkinat tai, jos pääasiallisia markkinoita ei ole, suotuisimmat markkinat.

Jos omaisuuserälle tai velalle on olemassa pääasialliset markkinat, käyvän arvon on kuvastettava näillä markkinoilla toteutuvaa hintaa (riippumatta siitä, onko tämä hinta suoraan havainnoitavissa vai arvioidaanko se muulla arvostusmenetelmällä), vaikka joillakin toisilla markkinoilla toteutuva hinta olisi arvostuspäivänä mahdollisesti suotuisampi.

Yhteisöllä täytyy olla arvostuspäivänä pääsy pääasiallisille (tai suotuisimmille) markkinoille. Koska eri yhteisöillä (ja näihin yhteisöihin sisältyvillä liiketoiminnoilla) voi olla pääsy erilaisille markkinoille, saman omaisuuserän tai velan pääasialliset (tai edullisimmat) markkinat voivat olla erilaiset eri yhteisöillä (ja näihin yhteisöihin sisältyvillä liiketoiminnoilla). Sen vuoksi pääasiallisia (tai suotuisimpia) markkinoita (ja näin ollen markkinaosapuolia) on tarkasteltava yhteisön näkökulmasta, jolloin otetaan huomioon erot toiminnoiltaan erilaisten yhteisöjen välillä ja sisällä.

Vaikka yhteisön täytyy pystyä pääsemään markkinoille, sen ei tarvitse pystyä myymään tiettyä omaisuuserää tai siirtämään tiettyä velkaa arvostuspäivänä, jotta se pystyisi määrittämään käyvän arvon kyseisillä markkinoilla määräytyvän hinnan perusteella.

Silloinkin, kun ei ole olemassa havainnoitavissa olevia markkinoita, joilta saataisiin omaisuuserän myyntiä tai velan siirtämistä koskevaa hinnoittelutietoa arvostuspäivänä, käypää arvoa määritettäessä on oletettava, että liiketoimi tapahtuu kyseisenä päivänä tarkasteltuna sen markkinaosapuolen näkökulmasta, jolla on kyseinen omaisuuserä tai velka. Tämä oletettu liiketoimi antaa perustan sen hinnan arvioimiselle, johon omaisuuserä myytäisiin tai velka siirrettäisiin.

Markkinaosapuolet

Yhteisön on määritettävä omaisuuserän tai velan käypä arvo käyttäen niitä oletuksia, joita markkinaosapuolet käyttäisivät omaisuuserän tai velan hinnoittelussa olettaen, että markkinaosapuolet toimivat parhaan taloudellisen etunsa mukaisesti.

Yhteisön ei tarvitse näitä oletuksia muodostaessaan yksilöidä tiettyjä markkinaosapuolia. Sen sijaan yhteisön on yksilöitävä ominaispiirteet, jotka erottavat markkinaosapuolet yleisesti, tarkastelemalla kaikille seuraaville seikoille ominaisia tekijöitä:

(a)	omaisuuserä tai velka;

(b)	omaisuuserän tai velan pääasialliset (tai suotuisimmat) markkinat; ja

(c)	markkinaosapuolet, joiden kanssa yhteisö toteuttaisi liiketoimen kyseisillä markkinoilla.

Hinta

Käypä arvo on hinta, joka saataisiin omaisuuserän myynnistä tai maksettaisiin velan siirtämisestä pääasiallisilla (tai suotuisimmilla markkinoilla) toteutuvassa tavanmukaisessa liiketoimessa arvostuspäivänä tarkasteluhetken markkinaolosuhteiden vallitessa (ts. poistumishinta) riippumatta siitä, onko hinta suoraan havainnoitavissa vai arvioidaanko se muuta arvostusmenetelmää käyttäen.

Omaisuuserän tai velan käypää arvoa määritettäessä käytettävää pääasiallisilla (tai suotuisimmilla) markkinoilla määräytyvää hintaa ei saa oikaista transaktiomenoilla. Transaktiomenot on käsiteltävä kirjanpidossa muiden IFRS-standardien mukaisesti. Transaktiomenot eivät ole omaisuuserän tai velan ominaispiirre; sen sijaan ne ovat liiketoimikohtaisia ja ovat erilaiset riippuen siitä, kuinka yhteisö toteuttaa omaisuuserää tai velkaa koskevan liiketoimen.

Kuljetusmenot eivät kuulu transaktiomenoihin. Jos sijaintipaikka on omaisuuserän ominaispiirre (kuten voi olla esimerkiksi hyödykkeellä), pääasiallisilla (tai suotuisimmilla) markkinoilla määräytyvää hintaa on oikaistava menoilla, jotka aiheutuisivat omaisuuserän kuljettamisesta senhetkisestä sijaintipaikastaan kyseisille markkinoille, jos tällaisia menoja on.

Soveltaminen rahoitusvaroihin kuulumattomiin omaisuuseriin

Rahoitusvaroihin kuulumattomien omaisuuserien parhaiten tuottava käyttö

Rahoitusvaroihin kuulumattoman omaisuuserän käypää arvoa määritettäessä otetaan huomioon markkinaosapuolen kyky kerryttää taloudellista hyötyä käyttämällä omaisuuserää sen parhaiten tuottavassa käytössä tai myymällä se toiselle markkinaosapuolelle, joka käyttäisi omaisuuserää sen parhaiten tuottavassa käytössä.

Rahoitusvaroihin kuulumattoman omaisuuserän parhaiten tuottavassa käytössä otetaan huomioon omaisuuserän käyttö, joka on fyysisesti mahdollista, lain mukaan sallittua ja taloudellisesti toteuttamiskelpoista, seuraavasti:

(a)	Fyysisesti mahdollisessa käytössä otetaan huomioon omaisuuserän fyysiset ominaisuudet, jotka markkinaosapuolet ottaisivat huomioon omaisuuserän hinnoittelussa (esim. kiinteistön sijaintipaikka tai koko).

(b)	Lain mukaan sallitussa käytössä otetaan huomioon omaisuuserän käyttöä koskevat lakisääteiset rajoitteet, jotka markkinaosapuolet ottaisivat huomioon omaisuuserän hinnoittelussa (esim. kiinteistöä koskevat kaavoitusmääräykset).

(c)

Taloudellisesti toteuttamiskelpoisessa käytössä otetaan huomioon, kerryttääkö omaisuuserän fyysisesti mahdollinen ja lain mukaan sallittu käyttö riittävästi tuloa tai rahavirtoja (ottaen huomioon menot, jotka aiheutuvat omaisuuserän muuttamisesta kyseistä käyttöä varten) antaakseen sijoitukselle tuoton, jota markkinaosapuolet edellyttäisivät sijoitukselta kyseiseen omaisuuserään, joka asetetaan kyseiseen käyttöön.

Parhaiten tuottava käyttö ratkaistaan markkinaosapuolten näkökulmasta, vaikka yhteisön aikomuksena olisi erilainen käyttö. Kuitenkin oletetaan, että käyttö, jossa rahoitusvaroihin kuulumaton omaisuuserä on yhteisöllä tarkasteluhetkellä, on sen parhaiten tuottava käyttö, paitsi jos markkinatekijät tai muut tekijät viittaavat siihen, että omaisuuserän arvo maksimoituisi, jos se olisi markkinaosapuolilla muussa käytössä.

Yhteisön aikomuksena voi olla, ettei se kilpailuasemansa suojelemiseksi tai muista syistä käytä hankkimaansa rahoitusvaroihin kuulumatonta omaisuuserää aktiivisesti tai ettei se käytä omaisuuserää sen parhaiten tuottavassa käytössä. Tämä voi päteä esimerkiksi hankittuun aineettomaan hyödykkeeseen, jota yhteisö suunnittelee käyttävänsä defensiivisesti estämällä toisia käyttämästä sitä. Yhteisön on tästä huolimatta määritettävä rahoitusvaroihin kuulumattoman omaisuuserän käypä arvo olettaen sen olevan markkinaosapuolten parhaiten tuottavassa käytössä.

Rahoitusvaroihin kuulumattomien omaisuuserien arvonmäärityksen lähtökohta

Rahoitusvaroihin kuulumattoman omaisuuserän parhaiten tuottava käyttö toimii arvonmäärityksen lähtökohtana, jota käytetään omaisuuserän käypää arvoa määritettäessä seuraavasti:

(a)

Rahoitusvaroihin kuulumattoman omaisuuserän parhaiten tuottava käyttö saattaa tuottaa markkinaosapuolille eniten arvoa, kun sitä käytetään yhdessä muiden varojen kanssa ryhmänä (käyttöä varten asennettuna tai muutoin konfiguroituna) taikka yhdessä muiden varojen ja velkojen kanssa (esimerkiksi liiketoiminnassa).

(i)

Jos omaisuuserä on parhaiten tuottavassa käytössä, kun sitä käytetään yhdessä muiden varojen tai muiden varojen ja velkojen kanssa, omaisuuserän käypä arvo on hinta, joka saataisiin omaisuuserän myynnistä tarkasteluhetkellä toteutuvassa liiketoimessa olettaen, että omaisuuserää käytettäisiin muiden varojen tai muiden varojen ja velkojen kanssa ja että nämä varat ja velat (ts. sitä täydentävät varat ja niihin liittyvät velat) olisivat markkinaosapuolten saatavilla.

(ii)	Omaisuuserään ja sitä täydentäviin varoihin liittyviin velkoihin luetaan velat, joilla rahoitetaan käyttöpääomaa, mutta niihin ei lueta velkoja, joita käytetään muiden kuin omaisuuseräryhmään kuuluvien varojen rahoittamiseen.

(iii)

Rahoitusvaroihin kuulumattoman omaisuuserän parhaiten tuottavaa käyttöä koskevien oletusten on oltava yhdenmukaisia kaikille varoille (joille parhaiten tuottavalla käytöllä on merkitystä) siinä omaisuuseräryhmässä tai varojen ja velkojen ryhmässä, jossa omaisuuserää käytettäisiin.

(b)

Rahoitusvaroihin kuulumattoman omaisuuserän parhaiten tuottava käyttö saattaa tuottaa markkinaosapuolille eniten arvoa, kun omaisuuserää käytetään itsenäisenä. Jos omaisuuserä on parhaiten tuottavassa käytössä, kun sitä käytetään itsenäisenä, omaisuuserän käypä arvo on hinta, joka saataisiin tarkasteluhetkellä toteutuvassa liiketoimessa myymällä omaisuuserä markkinaosapuolille, jotka käyttäisivät omaisuuserää itsenäisenä.

Rahoitusvaroihin kuulumattoman omaisuuserän käypää arvoa määritettäessä oletetaan, että omaisuuserä myydään muissa IFRS-standardeissa määritetyn laskentayksikön mukaisesti (joka voi olla yksittäinen omaisuuserä). Näin on silloinkin, kun tätä käypää arvoa määritettäessä oletetaan, että omaisuuserä on parhaiten tuottavassa käytössä, kun sitä käytetään yhdessä muiden varojen tai muiden varojen ja velkojen kanssa, koska käypää arvoa määritettäessä oletetaan, että markkinaosapuolella jo on täydentävät varat ja niihin liittyvät velat.

Arvonmäärityksen lähtökohdan käsitteen soveltamista rahoitusvaroihin kuulumattomiin omaisuuseriin kuvataan kappaleessa B3.

Soveltaminen velkoihin ja yhteisön omiin oman pääoman ehtoisiin instrumentteihin

Yleiset periaatteet

Käypää arvoa määritettäessä oletetaan, että rahoitusvelka, rahoitusvelkoihin kuulumaton velka tai yhteisön oma oman pääoman ehtoinen instrumentti (esim. liiketoimintojen yhdistämisessä vastikkeeksi liikkeeseen lasketut oman pääoman ehtoiset osuudet) siirretään markkinaosapuolelle arvostuspäivänä. Velan tai yhteisön oman pääoman ehtoisen instrumentin siirrossa oletetaan seuraavaa:

(a)	Velka pysyisi voimassa, eikä siirron vastaanottavalta markkinaosapuolelta vaadittaisi velvoitteen täyttämistä. Velkaa ei suoritettaisi vastapuolelle eikä sitä muulla tavoin kuoletettaisi arvostuspäivänä.

(b)	Yhteisön oma oman pääoman ehtoinen instrumentti pysyisi voimassa, ja siirron vastaanottava markkinaosapuoli ottaisi instrumenttiin liittyvät oikeudet ja velvollisuudet. Instrumenttia ei peruutettaisi eikä muulla tavoin kuoletettaisi arvostuspäivänä.

Silloinkin, kun ei ole olemassa havainnoitavissa olevia markkinoita, joilta saataisiin velan tai yhteisön oman oman pääoman ehtoisen instrumentin siirtoa koskevaa hinnoittelutietoa (esim. koska sopimukseen perustuvat tai muut oikeudelliset rajoitukset estävät tällaisen erien siirtämisen), tällaisille erille saattaa olla olemassa havainnoitavissa olevat markkinat, jos erät ovat toisilla osapuolilla varoina (esimerkiksi yrityksen liikkeeseen laskema joukkovelkakirja tai yhteisön osakkeita koskeva osto-optio).

Yhteisön on kaikissa tapauksissa käytettävä mahdollisimman paljon merkityksellisiä havainnoitavissa olevia syöttötietoja ja mahdollisimman vähän muita kuin havainnoitavissa olevia syöttötietoja saavuttaakseen käyvän arvon määrittämisen tavoitteen, joka on sen hinnan arvioiminen, johon tavanmukainen liiketoimi velan tai oman pääoman ehtoisen instrumentin siirtämiseksi toteutuisi markkinaosapuolten välillä arvostuspäivänä tarkasteluhetken markkinaolosuhteiden vallitessa.

Velat ja oman pääoman ehtoiset instrumentit, jotka ovat toisilla osapuolilla varoina

Silloin kun ei ole saatavissa noteerattua hintaa, joka koskee täysin samanlaisen tai vastaavanlaisen velan tai yhteisön oman oman pääoman ehtoisen instrumentin siirtoa, ja jollakin toisella osapuolella on täysin samanlainen erä omaisuuseränä, yhteisön on määritettävä velan tai oman pääoman ehtoisen instrumentin käypä arvo sellaisen markkinaosapuolen näkökulmasta, jolla on arvostuspäivänä täysin samanlainen erä omaisuuseränä.

Tällaisissa tapauksissa yhteisön on määritettävä velan tai oman pääoman ehtoisen instrumentin käypä arvo seuraavasti:

(a)	käyttäen hintaa, joka on noteerattu toimivilla markkinoilla täysin samanlaiselle erälle, joka on jollakin toisella osapuolella omaisuuseränä, jos tämä hinta on saatavilla.

(b)	jos tätä hintaa ei ole saatavilla, käyttäen muita havainnoitavissa olevia syöttötietoja, kuten noteerattua hintaa markkinoilla, jotka eivät ole toimivat markkinat toisella osapuolella omaisuuseränä olevalle täysin samanlaiselle omaisuuserälle.

(c)

jos kohdissa (a) ja (b) tarkoitettuja havainnoitavissa olevia hintoja ei ole saatavilla, käyttäen jotakin muuta arvostusmenetelmää, kuten:

(i)	tuottoihin perustuvaa lähestymistapaa (esim. nykyarvomenetelmää, jossa otetaan huomioon vastaiset rahavirrat, joita markkinaosapuoli odottaisi saavansa pitämällä kyseistä velkaa tai oman pääoman ehtoista instrumenttia omaisuuseränä; ks. kappaleet B10 ja B11).

(ii)	markkinoihin perustuvaa lähestymistapaa (esim. käyttämällä toisilla osapuolilla varoina olevien vastaavanlaisten velkojen tai oman pääoman ehtoisten instrumenttien noteerattuja hintoja; ks. kappaleet B5–B7).

Yhteisön on oikaistava toisella osapuolella omaisuuseränä olevan velan tai yhteisön oman oman pääoman ehtoisen instrumentin noteerattua hintaa vain, jos on olemassa kyseiselle omaisuuserälle ominaisia tekijöitä, jotka eivät ole sovellettavissa velan tai oman pääoman ehtoisen instrumentin käyvän arvon määrittämiseen. Yhteisön on varmistettava, ettei omaisuuserän hinta kuvasta kyseisen omaisuuserän myyntiä estävän rajoituksen vaikutusta. Seuraavassa esitetään joitakin tekijöitä, jotka voivat viitata siihen, että omaisuuserän noteerattua hintaa tulee oikaista:

(a)

Omaisuuserän noteerattu hinta liittyy vastaavanlaiseen (mutta ei täysin samanlaiseen) velkaan tai oman pääoman ehtoiseen instrumenttiin, joka on jollakin toisella osapuolella omaisuuseränä. Velalla tai oman pääoman ehtoisella instrumentilla voi esimerkiksi olla tietty ominaispiirre (esim. liikkeeseenlaskijan luottokelpoisuus), joka on erilainen kuin omaisuuseränä olevan vastaavanlaisen velan tai oman pääoman ehtoisen instrumentin käyvässä arvossa kuvastuva ominaispiirre.

(b)

Omaisuuserän laskentayksikkö ei ole sama kuin velan tai oman pääoman ehtoisen instrumentin laskentayksikkö. Esimerkiksi kun on kyse veloista, omaisuuserän hinta kuvastaa joissakin tapauksissa kokonaishintaa paketille, joka sisältää sekä liikkeeseenlaskijalta saatavana olevan rahamäärän että kolmannen osapuolen tekemän luoton laatua parantavan järjestelyn. Jos velan laskentayksikkönä ei ole kyseinen yhdistetty paketti, tavoitteena on määrittää liikkeeseenlaskijan velan käypä arvo, ei yhdistetyn paketin käypää arvoa. Näin ollen yhteisö oikaisisi tällaisissa tapauksissa omaisuuserälle havainnoitua hintaa, jotta kolmannen osapuolen tekemän luoton laatua parantavan järjestelyn vaikutus ei tulisi mukaan.

Velat ja oman pääoman ehtoiset instrumentit, jotka eivät ole toisilla osapuolilla varoina

Silloin kun ei ole saatavilla noteerattua hintaa, joka koskee täysin samanlaisen tai vastaavanlaisen velan tai yhteisön oman oman pääoman ehtoisen instrumentin siirtoa, eikä täysin samanlaista erää ole toisella osapuolella omaisuuseränä, yhteisön on määritettävä velan tai oman pääoman ehtoisen instrumentin käypä arvo käyttämällä arvostusmenetelmää sellaisen markkinaosapuolen näkökulmasta, jolla on kyseinen velka tai joka on laskenut liikkeeseen kyseisen omaan pääomaan oikeuttavan instrumentin.

Esimerkiksi nykyarvomenetelmää sovellettaessa yhteisö saattaa ottaa huomioon jommankumman seuraavista:

(a)	vastaiset lähtevät rahavirrat, joiden markkinaosapuoli odottaisi aiheutuvan velvoitteen täyttämisestä, mukaan lukien korvaus, jonka markkinaosapuoli vaatisi velvoitteen vastaanottamisesta (ks. kappaleet B31–B33).

(b)

rahamäärä, jonka markkinaosapuoli saisi ottaessaan täysin samanlaisen velan tai laskiessaan liikkeeseen täysin samanlaisen oman pääoman ehtoisen instrumentin, käyttäen oletuksia, joita markkinaosapuolet käyttäisivät hinnoitellessaan täysin samanlaista (esim. luotto-ominaisuuksiltaan samanlaista) erää pääasiallisilla (tai suotuisimmilla) markkinoilla sopimusehdoiltaan samanlaisen vieraan tai oman pääoman ehtoisen instrumentin liikkeeseenlaskussa.

Laiminlyöntiriski

Velan käypä arvo kuvastaa laiminlyöntiriskin vaikutusta. Laiminlyöntiriski sisältää yhteisön oman luottoriskin (määritelty IFRS 7:ssä Rahoitusinstrumentit: tilinpäätöksessä esitettävät tiedot) siihen mahdollisesti kuitenkaan rajoittumatta. Laiminlyöntiriskin oletetaan olevan sama ennen velan siirtämistä ja sen jälkeen.

Velan käypää arvoa määritettäessä yhteisön on otettava huomioon oman luottoriskinsä (luottokelpoisuuden) vaikutus sekä kaikkien muiden sellaisten tekijöiden vaikutus, jotka saattaisivat vaikuttaa velvoitteen täyttämisen tai sen täyttämättä jättämisen todennäköisyyteen. Tämä vaikutus voi olla erilainen velasta riippuen, esimerkiksi:

(a)	onko kyseinen velka käteisvarojen luovuttamista koskeva velvoite (rahoitusvelka) vai tavaroiden toimittamista tai palvelujen tuottamista koskeva velvoite (rahoitusvelkoihin kuulumaton velka).

(b)	velkaan liittyvien luoton laatua parantavien järjestelyjen ehdot, jos sellaisia on.

Velan käypä arvo kuvastaa laiminlyöntiriskin vaikutusta velan laskentayksikön perusteella. Jos velkaan sisältyy erottamattomana osana kolmannen osapuolen tekemä luoton laatua parantava järjestely, joka käsitellään kirjanpidossa erillään velasta, velan liikkeeseenlaskija ei saa ottaa luoton laatua parantavan järjestelyn (esim. kolmannen osapuolen antaman takauksen) vaikutusta huomioon velan käypää arvoa määritettäessä. Jos luoton laatua parantava järjestely käsitellään kirjanpidossa erillään velasta, liikkeeseenlaskija ottaisi velan käypää arvoa määritettäessä huomioon oman luottokelpoisuutensa, ei takauksen antaneen kolmannen osapuolen luottokelpoisuutta.

Velan tai yhteisön oman oman pääoman ehtoisen instrumentin siirtämisen estävä rajoitus

Velan tai yhteisön oman oman pääoman ehtoisen instrumentin käypää arvoa määritettäessä yhteisö ei saa ottaa huomioon erillistä syöttötietoa tai muihin syöttötietoihin tehtävää oikaisua, joka liittyy erän siirtämistä koskevan rajoituksen olemassaoloon. Velan tai yhteisön oman oman pääoman ehtoisen instrumentin siirtämisen estävän rajoituksen vaikutus sisältyy joko implisiittisesti tai eksplisiittisesti muihin käypää arvoa määritettäessä käytettäviin syöttötietoihin.

Esimerkiksi sekä luoton antaja että luoton saaja ovat transaktiopäivänä hyväksyneet velalle transaktiohinnan täysin tietoisina siitä, että velvoitteeseen sisältyy sen siirtämisen estävä rajoitus. Koska rajoitus sisältyy transaktiohintaan, ei transaktiopäivänä tarvita erillistä syöttötietoa tai oikaisua olemassa olevaan syöttötietoon siirtorajoituksen vaikutuksen huomioon ottamiseksi. Myöskään myöhempinä arvostusajankohtina ei tarvita erillistä syöttötietoa tai oikaisua olemassa olevaan syöttötietoon siirtorajoituksen huomioon ottamiseksi.

Vaadittaessa maksettava rahoitusvelka

Vaadittaessa maksettavan rahoitusvelan (esimerkiksi vaadittaessa maksettavan talletuksen) käypä arvo on vähintään se rahamäärä, joka voitaisiin vaatia maksettavaksi, diskontattuna ensimmäisestä päivästä, jona sen maksamista voitaisiin vaatia.

Soveltaminen rahoitusvaroihin ja -velkoihin, joilla on toisensa kumoavat markkinariskipositiot tai vastapuolen luottoriskipositiot

Yhteisö, jolla on hallussaan rahoitusvarojen ja -velkojen ryhmä, altistuu markkinariskeille (määritelty IFRS 7:ssä) sekä luottoriskille (määritelty IFRS 7:ssä) jokaisen vastapuolen osalta. Jos yhteisö hallinnoi kyseistä rahoitusvarojen ja -velkojen ryhmää joko markkina- tai luottoriskille alttiina olevan nettomäärän perusteella, yhteisö saa soveltaa käypää arvoa määritettäessä tätä IFRS-standardia koskevaa poikkeusta. Tämän poikkeuksen mukaan yhteisö saa määrittää rahoitusvarojen ja -velkojen ryhmän käyvän arvon perustuen siihen hintaan, joka saataisiin myymällä tietyille riskeille alttiina oleva pitkä nettopositio (ts. omaisuuserä) tai siirtämällä tietyille riskeille alttiina oleva lyhyt nettopositio (ts. velka) markkinaosapuolten välillä toteutuvassa tavanmukaisessa liiketoimessa arvostuspäivänä tarkasteluhetken markkinaolosuhteiden vallitessa. Näin ollen yhteisön on määritettävä rahoitusvarojen ja -velkojen ryhmän käypä arvo yhdenmukaisesti sen kanssa, kuinka markkinaosapuolet hinnoittelisivat riskille alttiina olevan nettomäärän arvostuspäivänä.

Yhteisö saa käyttää kappaleeseen 48 sisältyvää poikkeusta vain, jos se toteuttaa kaikki seuraavat toimenpiteet:

(a)	se hallinnoi rahoitusvarojen ja -velkojen ryhmää perustuen tietylle markkinariskille (tai tietyille markkinariskeille) tai tietyn vastapuolen luottoriskille alttiina olevaan nettomäärään yhteisön dokumentoidun riskienhallinta- tai sijoitusstrategian mukaisesti;

(b)	se toimittaa rahoitusvarojen ja -velkojen ryhmästä tällä perusteella tuotettua informaatiota yhteisön johtoon kuuluville avainhenkilöille, jotka on määritelty IAS 24:ssä Lähipiiriä koskevat tiedot tilinpäätöksessä; ja

(c)	sen täytyy arvostaa kyseiset rahoitusvarat ja -velat käypään arvoon kunkin raportointikauden lopun taseessa tai se on valinnut tämän vaihtoehdon.

Kappaleeseen 48 sisältyvä poikkeus ei koske tilinpäätöksessä esittämistä. Joissakin tapauksissa rahoitusinstrumentit esitetään taseessa erilaisella perusteella kuin ne arvostetaan, esimerkiksi jos jokin IFRS-standardi ei vaadi tai salli rahoitusinstrumenttien nettomääräistä esittämistä. Tällaisissa tapauksissa yhteisön pitää mahdollisesti kohdistaa salkun tasolla tehtävät oikaisut (ks. kappaleet 53–56) niille yksittäisille omaisuuserille tai veloille, joista riskille alttiina olevan nettomäärän perusteella hallinnoitava rahoitusvarojen ja -velkojen ryhmä koostuu. Yhteisön on tehtävä tällaiset kohdistukset järkevällä ja johdonmukaisella perusteella ja käyttäen kyseisissä olosuhteissa asianmukaista metodologiaa.

Jotta yhteisö voisi käyttää kappaleeseen 48 sisältyvää poikkeusta, sen on tehtävä tilinpäätöksen laatimisperiaatetta koskeva päätös IAS 8:n Tilinpäätöksen laatimisperiaatteet, kirjanpidollisten arvioiden muutokset ja virheet mukaisesti. Yhteisön, joka käyttää poikkeusta, on sovellettava tätä tilinpäätöksen laatimisperiaatetta, mukaan lukien periaate, jonka mukaan se kohdistaa osto- ja myyntikurssia koskevat oikaisut (ks. kappaleet 53–55) ja luottoriskiä koskevat oikaisut (ks. kappale 56), jos nämä ovat sovellettavissa, tiettyyn salkkuun johdonmukaisesti kaudesta toiseen.

Kappaleeseen 48 sisältyvää poikkeusta sovelletaan vain rahoitusvaroihin ja -velkoihin, jotka kuuluvat IAS 39:n Rahoitusinstrumentit: kirjaaminen ja arvostaminen tai IFRS 9:n Rahoitusinstrumentit soveltamisalaan.

Altistuminen markkinariskeille

Käyttäessään kappaleeseen 48 sisältyvää poikkeusta käyvän arvon määrittämiseksi sellaiselle rahoitusvarojen ja -velkojen ryhmälle, jota hallinnoidaan tietylle markkinariskille (tai -riskeille) alttiina olevan nettomäärän perusteella, yhteisön on sovellettava kyseisille markkinariskeille alttiina olevaan nettomäärään sellaista osto- ja myyntikurssin välille sijoittuvaa hintaa, joka kyseisissä olosuhteissa parhaiten edustaa käypää arvoa (ks. kappaleet 70 ja 71).

Käyttäessään kappaleeseen 48 sisältyvää poikkeusta yhteisön on varmistuttava siitä, että markkinariski (tai -riskit), jo(i)lle yhteisö on alttiina kyseisessä rahoitusvarojen ja -velkojen ryhmässä, on (tai ovat) olennaisilta osin sama(t). Yhteisö ei esimerkiksi yhdistäisi rahoitusvaroihin kuuluvan erään liittyvää korkoriskiä rahoitusvelkaan liittyvään hyödykkeen hintariskiin, koska tämä ei pienentäisi korkoriskille tai hyödykkeen hintariskille alttiina olevaa määrä. Kappaleeseen 48 sisältyvää poikkeusta käytettäessä mahdollinen perusriski, joka johtuu sellaisista markkinariskiparametreista, jotka eivät ole täysin samanlaisia, on otettava huomioon ryhmään kuuluvien rahoitusvarojen ja -velkojen käypää arvoa määritettäessä.

Vastaavasti ajanjakson, jonka yhteisö on alttiina tietylle rahoitusvaroista ja -veloista aiheutuvalle markkinariskille (tai -riskeille), on oltava olennaisilta osin sama. Esimerkiksi yhteisö, joka käyttää 12 kuukauden futuurisopimusta 12 kuukautta kattavaan määrään rahavirtoja, jotka ovat on alttiina sellaisen viisivuotisen rahoitusinstrumentin korkoriskille, joka kuuluu yksinomaan kyseisistä rahoitusvaroista ja -veloista koostuvaan ryhmään, määrittää 12 kuukauden korkoriskille alttiina olevan määrän käyvän arvon nettoperusteisesti ja jäljellä olevan korkoriskille alttiina olevan nettomäärän (ts. vuodet 2–5) bruttoperusteisesti.

Altistuminen tietyn vastapuolen luottoriskille

Käyttäessään kappaleeseen 48 sisältyvää poikkeusta käyvän arvon määrittämiseksi rahoitusvarojen ja -velkojen ryhmälle, jolla on tietty vastapuoli, yhteisön on otettava käypää arvoa määritettäessä huomioon vaikutus, joka johtuu yhteisöllä kyseisen vastapuolen luottoriskille alttiina olevasta nettomäärästä tai vastapuolella yhteisön luottoriskille alttiina olevasta nettomäärästä, silloin kun markkinaosapuolet ottaisivat huomioon olemassa olevat järjestelyt, jotka pienentävät luottoriskille alttiina olevaa määrää laiminlyönnin tapahtuessa (esim. vastapuolen kanssa tehty yleinen nettoutussopimus tai sopimus, joka edellyttää vakuuksien vaihtamista perustuen kullakin osapuolella toisen osapuolen luottoriskille alttiina olevaan nettomäärään). Käyvän arvon määrittämisen on kuvastettava markkinaosapuolten odotuksia siitä, kuinka todennäköisesti tällainen järjestely olisi oikeudellisesti täytäntöön pantavissa laiminlyönnin tapahtuessa.

Käypä arvo alkuperäisen kirjaamisen tapahtuessa

Kun omaisuuserä hankitaan tai velka otetaan vastattavaksi kyseistä omaisuuserää tai velkaa koskevassa vaihtotransaktiossa, transaktiohinta on omaisuuserän hankkimisesta maksettava tai velan vastattavaksi ottamisesta saatava hinta (sisääntulohinta). Sen sijaan omaisuuserän käypä arvo on hinta, joka saataisiin omaisuuserän myynnistä tai maksettaisiin velan siirtämisestä (poistumishinta). Yhteisöt eivät välttämättä myy varoja hintoihin, jotka on maksettu niiden hankkimisesta. Yhteisöt eivät myöskään välttämättä siirrä velkoja hintoihin, jotka on saatu otettaessa ne vastattaviksi.

Useissa tapauksissa transaktiohinta on yhtä suuri kuin käypä arvo (näin voisi olla esimerkiksi, kun transaktiopäivänä tapahtuva liiketoimi, jossa omaisuuserä ostetaan, toteutuu markkinoilla, joilla omaisuuserä myytäisiin).

Ratkaistaessa, onko käypä arvo alkuperäisen kirjaamisen tapahtuessa yhtä suuri kuin transaktiohinta, yhteisön on otettava huomioon kyseiselle liiketoimelle sekä omaisuuserälle tai velalle ominaiset tekijät. Kappaleessa B4 kuvataan tilanteita, joissa transaktiohinta ei mahdollisesti kuvasta omaisuuserän tai velan käypää arvoa alkuperäisen kirjaamisen tapahtuessa.

Jos jossakin muussa IFRS-standardissa vaaditaan tai sallitaan, että yhteisö arvostaa omaisuuserän tai velan alun perin käypään arvoon, ja transaktiohinta poikkeaa käyvästä arvosta, yhteisön on kirjattava tästä syntyvä voitto tai tappio tulosvaikutteisesti, paitsi jos kyseisessä IFRS-standardissa määrätään toisin.

Arvostusmenetelmät

Yhteisön on käytettävä arvostusmenetelmiä, jotka ovat kyseisissä olosuhteissa asianmukaisia ja joita varten on saatavilla riittävästi tietoa käyvän arvon määrittämiseksi, siten että käytetään mahdollisimman paljon merkityksellisiä havainnoitavissa olevia syöttötietoja ja mahdollisimman vähän muita kuin havainnoitavissa olevia syöttötietoja.

Arvostusmenetelmää käytettäessä on tavoitteena arvioida hinta, johon tavanmukainen liiketoimi omaisuuserän myymiseksi tai velan siirtämiseksi toteutuisi markkinaosapuolten välillä arvostuspäivänä tarkasteluhetken markkinaolosuhteiden vallitessa. Kolme yleisesti käytettyä arvostusmenetelmää ovat markkinoihin perustuva lähestymistapa, hankintamenoon perustuva lähestymistapa ja tuottoihin perustuva lähestymistapa. Näihin lähestymistapoihin liittyvistä keskeisistä näkökohdista esitetään yhteenveto kappaleissa B5–B11. Yhteisön on käytettävä käyvän arvon määrittämiseen arvostusmenetelmiä, jotka ovat yhdenmukaisia yhden tai useamman edellä esitetyn lähestymistavan kanssa.

Joissakin tapauksissa vain yksi arvostusmenetelmä on asianmukainen (esim. määritettäessä omaisuuserän tai velan arvoa käyttäen toimivilla markkinoilla täysin samanlaisille varoille tai veloille noteerattuja hintoja). Toisissa tapauksissa useat arvostusmenetelmät ovat asianmukaisia (näin voisi olla esim. määritettäessä rahavirtaa tuottavan yksikön arvoa). Jos käyvän arvon määrittämiseen käytetään useita menetelmiä, on tuloksia (ts. kunkin menetelmän osoittamia käypiä arvoja) arvioitava tarkastelemalla kyseisten tulosten osoittamien arvojen vaihtelualueen kohtuullisuutta. Käypä arvo on se tälle vaihtelualueelle sijoittuva piste, joka kyseisissä olosuhteissa parhaiten edustaa käypää arvoa.

Jos transaktiohinta on alkuperäisen kirjaamisen tapahtuessa käypä arvo ja käyvän arvon määrittämiseen käytetään myöhemmillä kausilla arvostusmenetelmää, jossa käytetään muita kuin havainnoitavissa olevia syöttötietoja, arvostusmenetelmä on kalibroitava siten, että sen tuottama tulos on alkuperäisen kirjaamisen tapahtuessa yhtä suuri kuin transaktiohinta. Kalibrointi varmistaa sen, että arvostusmenetelmä kuvastaa tarkasteluhetken markkinaolosuhteita, ja se auttaa yhteisöä ratkaisemaan, onko arvostusmenetelmää tarpeellista muuttaa (voisi esimerkiksi olla, että omaisuuserällä tai velalla on jokin ominaispiirre, jota arvostusmenetelmä ei ota huomioon). Määritettäessä alkuperäisen kirjaamisen jälkeen käypää arvoa arvostusmenetelmällä tai -menetelmillä, jo(i)ssa käytetään muita kuin havainnoitavissa olevia syöttötietoja, yhteisön on varmistettava, että kyseiset arvostusmenetelmät kuvastavat havainnoitavissa olevaa markkinatietoa (esim. samankaltaisen omaisuuserän tai velan hintaa) arvostuspäivänä.

Käyvän arvon määrittämisessä käytettäviä arvostusmenetelmiä on sovellettava johdonmukaisesti. Arvostusmenetelmään tai sen soveltamiseen tehtävä muutos (esim. muutos painotuksessa useita arvostusmenetelmiä käytettäessä tai muutos arvostusmenetelmässä käytettävässä oikaisussa) on kuitenkin asianmukainen, jos muutos johtaa arvoon, joka edustaa käypää arvoa kyseisissä olosuhteissa vähintään yhtä hyvin. Näin voisi olla, jos esimerkiksi jokin seuraavista tapahtumista toteutuu:

(a)	syntyy uusia markkinoita;

(b)	saadaan uutta informaatiota;

(c)	aiemmin käytetty informaatio ei ole enää saatavilla;

(d)	arvostusmenetelmät parantuvat; tai

(e)	markkinaolosuhteet muuttuvat.

Arvostusmenetelmään tai sen soveltamiseen tehtävästä muutoksesta johtuvat tarkistukset on käsiteltävä kirjanpidossa kirjanpidollisen arvion muutoksena IAS 8:n mukaisesti. Tilinpäätöksessä ei kuitenkaan vaadita esitettäväksi IAS 8:n mukaisia kirjanpidollisen arvion muutoksia koskevia tietoja tarkistuksista, jotka johtuvat arvostusmenetelmään tai sen soveltamiseen tehtävästä muutoksesta.

Arvostusmenetelmien syöttötiedot

Yleiset periaatteet

Käyvän arvon määrittämiseen käytettävissä arvostusmenetelmissä on käytettävä mahdollisimman paljon merkityksellisiä havainnoitavissa olevia syöttötietoja ja mahdollisimman vähän muita kuin havainnoitavissa olevia syöttötietoja.

Esimerkkejä markkinoista, joilla joillekin varoille tai veloille (esim. rahoitusinstrumenteille) voidaan pystyä havainnoimaan syöttötietoja, ovat pörssimarkkinat, diilerimarkkinat, välittäjämarkkinat ja päämiesten väliset markkinat (ks. kappale B34).

Yhteisön on valittava syöttötiedot, jotka ovat yhdenmukaisia omaisuuserän tai velan niiden ominaispiirteiden kanssa, jotka markkinaosapuolet ottaisivat huomioon omaisuuserää tai velkaa koskevassa liiketoimessa (ks. kappaleet 11 ja 12). Joissakin tapauksissa nämä ominaispiirteet johtavat oikaisuun, kuten lisään tai alennukseen (esim. määräysvaltalisään tai vähemmistöalennukseen). Käyvän arvon määrittämiseen ei kuitenkaan saa sisällyttää sellaista lisää tai alennusta, joka ei ole yhdenmukainen sen IFRS-standardin laskentayksikön kanssa, jossa käypään arvoon arvostamista vaaditaan tai se sallitaan (ks. kappaleet 13 ja 14). Lisät tai alennukset jotka kuvastavat suuruutta ennemminkin yhteisön omistuksen ominaispiirteenä (erityisesti blokkitekijä, jolla oikaistaan omaisuuserän tai velan noteerattua hintaa, koska markkinoiden tavanomainen päivittäinen kaupantekovolyymi ei riitä kattamaan yhteisön omistamaa määrää, kuten kappaleessa 80 kuvataan) kuin omaisuuserän tai velan ominaispiirteenä (esim. määräysvaltalisä määräysvaltaisten omistajien osuuden käypää arvoa määritettäessä), eivät ole sallittuja käypää arvoa määritettäessä. Kaikissa tapauksissa on niin, että jos omaisuuserälle tai velalle on olemassa toimivilla markkinoilla noteerattu hinta (ts. tason 1 syöttötieto), yhteisön on käytettävä käyvän arvon määrittämiseen tätä hintaa oikaisemattomana, ellei kappaleesta 79 muuta johdu.

Osto- ja myyntikursseihin perustuvat syöttötiedot

Jos käypään arvoon arvostettavalle omaisuuserälle tai velalle on olemassa ostokurssi ja myyntikurssi (esim. diilerimarkkinoilta saatava syöttötieto), käyvän arvon määrittämiseen on käytettävä sitä osto- ja myyntikurssin välillä olevaa hintaa, joka parhaiten edustaa käypää arvoa kyseisissä olosuhteissa, riippumatta siitä, mihin ryhmään syöttötieto kuuluu käypien arvojen hierarkiassa (ts. tasolle 1, 2 vai 3; ks. kappaleet 72–90). Ostokurssien soveltaminen omaisuuseräpositioihin ja myyntikurssien soveltaminen velkapositioihin on sallittua, mutta sitä ei edellytetä.

Tämä IFRS-standardi ei estä markkinoiden perusteella määräytyvään keskikurssiin perustuvaa hinnoittelua eikä muita hinnoittelukonventioita, joita markkinaosapuolet käyttävät käytännön apukeinona määritettäessä käypää arvoa osto- ja myyntikurssin välisellä alueella.

Käypien arvojen hierarkia

Käypien arvojen määrittämisen ja siihen liittyvien tilinpäätöksessä esitettävien tietojen johdonmukaisuuden ja vertailukelpoisuuden lisäämiseksi tässä IFRS-standardissa luodaan käypien arvojen hierarkia, jonka mukaan käyvän arvon määrittämiseen käytettävien arvostusmenetelmien syöttötiedot luokitellaan kolmelle tasolle (ks. kappaleet 76–90). Käypien arvojen hierarkiassa korkeimman sijan saavat toimivilla markkinoilla täysin samanlaisille varoille tai veloille noteeratut (oikaisemattomat) hinnat (tason 1 syöttötiedot), ja alimman sijan saavat muut kuin havainnoitavissa olevat syöttötiedot (tason 3 syöttötiedot).

Joissakin tapauksissa omaisuuserän tai velan käyvän arvon määrittämisessä käytettävät syöttötiedot voivat olla käypien arvojen hierarkian eri tasoilla. Näissä tapauksissa käypään arvoon arvostettava erä luokitellaan kokonaisuudessaan samalle käypien arvojen hierarkian tasolle kuin alimmalla tasolla oleva syöttötieto, joka on merkittävä koko arvonmäärityksen kannalta. Sen arvioiminen, kuinka merkittävä tietty syöttötieto on koko arvonmäärityksen kannalta, edellyttää harkintaa, jossa otetaan huomioon kyseiselle omaisuuserälle tai velalle ominaiset tekijät. Käypään arvoon perustuviin arvoihin pääsemiseksi tehtäviä oikaisuja, kuten myynnistä aiheutuvat menot määritettäessä käypää arvoa vähennettynä myynnistä aiheutuvilla menoilla, ei saa ottaa huomioon ratkaistaessa, mille käypien arvojen hierarkian tasolle käypä arvo luokitellaan.

Merkityksellisten syöttötietojen saatavuus ja niiden suhteellinen subjektiivisuus saattavat vaikuttaa asianmukaisten arvostusmenetelmien valintaan (ks. kappale 61). Käypien arvojen hierarkiassa asetetaan kuitenkin etusijalle arvostusmenetelmissä käytettävät syöttötiedot, ei käyvän arvon määrittämiseen käytettävää arvostusmenetelmää. Esimerkiksi nykyarvomenetelmällä määritetty käypä arvo saatettaisiin luokitella tasolle 2 tai 3 riippuen syöttötiedoista, jotka ovat merkittäviä koko arvonmäärityksen kannalta, ja siitä käypien arvojen hierarkian tasosta, jolle kyseiset syöttötiedot luokitellaan.

Jos havainnoitavissa oleva syöttötieto edellyttää muuhun kuin havainnoitavissa olevaan syöttötietoon perustuvaa oikaisua ja kyseinen oikaisu johtaa merkittävästi korkeampaan tai alempaan käypään arvoon, tuloksena saatava arvo luokiteltaisiin käypien arvojen hierarkian tasolle 3. Esimerkiksi jos markkinaosapuoli ottaisi omaisuuserän hintaa arvioidessaan huomioon omaisuuserän myyntiä koskevan rajoituksen vaikutuksen, yhteisö oikaisisi noteerattua hintaa kyseisen rajoituksen vaikutuksen huomioon ottamiseksi. Jos kyseinen noteerattu hinta on tason 2 syöttötieto ja oikaisu on muu kuin havainnoitavissa oleva syöttötieto, joka on merkittävä koko arvonmäärityksen kannalta, arvo luokiteltaisiin käypien arvojen hierarkian tasolle 3.

Tason 1 syöttötiedot

Tason 1 syöttötiedot ovat täysin samanlaisille varoille tai veloille noteerattuja (oikaisemattomia) hintoja toimivilla markkinoilla, joille yhteisöllä on pääsy arvostuspäivänä.

Toimivilla markkinoilla noteerattu hinta antaa luotettavinta näyttöä käyvästä arvosta, ja sitä on käytettävä käyvän arvon määrittämiseen oikaisemattomana aina, kun se on saatavilla, ellei kappaleesta 79 muuta johdu.

Tason 1 syöttötieto on saatavilla monille rahoitusvaroille ja -veloille, joista joillakin saatetaan käydä kauppaa useilla toimivilla markkinoilla (esim. eri pörsseissä). Sen vuoksi tasolla 1 painotetaan molempien seuraavien seikkojen ratkaisemista:

(a)	omaisuuserän tai velan pääasialliset markkinat tai, jos pääasiallisia markkinoita ei ole, omaisuuserän tai velan suotuisimmat markkinat; ja

(b)	pystyykö yhteisö arvostuspäivänä toteuttamaan omaisuuserää tai velkaa koskevan liiketoimen kyseisillä markkinoilla määräytyvään hintaan.

Yhteisö ei saa tehdä oikaisua tason 1 syöttötietoon muutoin kuin seuraavien olosuhteiden vallitessa:

(a)

kun yhteisöllä on suuri määrä vastaavanlaisia (mutta ei täysin samanlaisia) varoja tai velkoja (esim. vieraan pääoman ehtoisia arvopapereita), jotka arvostetaan käypään arvoon, ja kullekin näistä omaisuuseristä tai veloista yksittäin tarkasteltuina on saatavilla mutta ei helposti saatavissa toimivilla markkinoilla noteerattu hinta (ts. yhteisöllä olevien vastaavanlaisten varojen tai velkojen suuri lukumäärä huomioon ottaen olisi vaikeaa hankkia arvostuspäivänä hinnoittelutietoa jokaisesta yksittäisestä omaisuuserästä tai velasta). Tässä tapauksessa yhteisö voi käyttää käyvän arvon määrittämisessä käytännön apukeinona vaihtoehtoista hinnoittelumenetelmää, jossa ei tukeuduta yksinomaan noteerattuihin hintoihin (esim. matriisihinnoittelu). Vaihtoehtoisen hinnoittelumenetelmän käyttäminen johtaa kuitenkin käypään arvoon, joka luokitellaan käypien arvojen hierarkian alemmalle tasolle.

(b)

kun toimivilla markkinoilla noteerattu hinta ei edusta arvostuspäivän käypää arvoa. Näin voi olla esimerkiksi, jos markkinoiden sulkemisen jälkeen mutta ennen arvostuspäivää toteutuu merkittäviä tapahtumia (kuten liiketoimia päämiesten välisillä markkinoilla, kauppoja välittäjämarkkinoilla taikka tiedonantoja). Yhteisön on luotava periaatteet sellaisten tapahtumien tunnistamista varten, jotka voisivat vaikuttaa käypiin arvoihin, ja sovellettava näitä periaatteita johdonmukaisesti. Kuitenkin jos noteerattua hintaa oikaistaan uuden tiedon huomioon ottamiseksi, oikaisu johtaa käypien arvojen hierarkian alemmalle tasolle luokiteltavaan käypään arvoon.

(c)

kun velalle tai yhteisön omalle oman pääoman ehtoiselle instrumentille määritetään käypä arvo käyttäen hintaa, joka on noteerattu täysin samanlaiselle erälle, jolla käydään toimivilla markkinoilla kauppaa omaisuuseränä, ja tätä hintaa pitää oikaista kyseiselle erälle tai omaisuuserälle ominaisten tekijöiden huomioon ottamiseksi (ks. kappale 39). Jos omaisuuserän noteerattuun hintaan ei tarvita oikaisua, tuloksena on käypien arvojen hierarkian tasolle 1 luokiteltava käypä arvo. Oikaisujen tekeminen omaisuuserän noteerattuun hintaan johtaa kuitenkin käypään arvoon, joka luokitellaan käypien arvojen hierarkian alemmalle tasolle.

Jos yhteisöllä on yksittäistä omaisuuserää tai velkaa koskeva positio (mukaan lukien positio, joka koostuu suuresta määrästä täysin samanlaisia varoja tai velkoja, kuten hallussa olevia rahoitusinstrumentteja) ja kyseinen omaisuuserä tai velka on kaupankäynnin kohteena toimivilla markkinoilla, omaisuuserän tai velan käypä arvo on määritettävä tasolla 1 yksittäisen omaisuuserän tai velan noteeratun hinnan ja yhteisön hallussa olevan määrän tuloksena. Näin on, vaikka markkinoiden normaali päivittäinen kaupankäyntivolyymi ei riittäisi kattamaan hallussa olevaa määrää ja toimeksiantojen tekeminen position myymiseksi yksittäisenä liiketoimena voisi vaikuttaa hintanoteeraukseen.

Tason 2 syöttötiedot

Tason 2 syöttötiedot ovat syöttötietoja, jotka ovat muita kuin tasolle 1 kuuluvia noteerattuja hintoja ja jotka ovat havainnoitavissa omaisuuserälle tai velalle joko suoraan tai epäsuorasti.

Jos omaisuuserälle tai velalle on määrätty (sopimukseen perustuva) voimassaoloaika, tason 2 syöttötiedon on oltava havainnoitavissa olennaiselta osalta omaisuuserän tai velan koko voimassaoloaikaa. Tason 2 syöttötietoihin kuuluvat:

(a)	vastaavanlaisten varojen tai velkojen noteeratut hinnat toimivilla markkinoilla.

(b)	täysin samanlaisten tai vastaavanlaisten varojen tai velkojen noteeratut hinnat markkinoilla, jotka eivät ole toimivat.

(c)

muut syöttötiedot kuin noteeratut hinnat, jotka kyseiselle omaisuuserälle tai velalle ovat havainnoitavissa, esimerkiksi:

(i)	korkokannat ja tuottokäyrät, jotka ovat havainnoitavissa tavanomaisesti noteeratuin väliajoin;

(ii)	implisiittiset volatiliteetit; ja

(iii)

luottomarginaalit.

(d)	markkinoiden tukemat syöttötiedot.

Tason 2 syöttötietoihin tehtävät oikaisut vaihtelevat riippuen omaisuuserälle tai velalle ominaisista tekijöistä. Näihin tekijöihin kuuluvat seuraavat:

(a)	omaisuuserän kunto tai sijaintipaikka;

(b)	missä määrin syöttötiedot liittyvät omaisuuserään tai velkaan verrattavissa oleviin eriin (mukaan lukien kappaleessa 39 kuvatut tekijät); ja

(c)	volyymi tai toiminnan taso markkinoilla, joilla syöttötiedot on havainnoitu.

Tason 2 syöttötietoon tehtävä oikaisu, joka on merkittävä koko arvonmäärityksen kannalta, voisi johtaa käypien arvojen hierarkian tasolle 3 luokiteltavaan käypään arvoon, jos oikaisussa käytetään merkittäviä muita kuin havainnoitavissa olevia syöttötietoja.

Kappaleessa B35 kuvataan tason 2 syöttötietojen käyttöä tiettyjen varojen ja velkojen arvostuksessa.

Tason 3 syöttötiedot

Tason 3 syöttötiedot ovat syöttötietoja, jotka eivät ole havainnoitavissa omaisuuserälle tai velalle.

Muita kuin havainnoitavissa olevia syöttötietoja on käytettävä käyvän arvon määrittämisessä siltä osin kuin merkityksellisiä havainnoitavissa olevia syöttötietoja ei ole saatavilla, ja näin otetaan huomioon tilanteet, joissa omaisuuserää tai velkaa koskevaa toimintaa on markkinoilla arvostuspäivänä vain vähän tai ei lainkaan. Käyvän arvon määrittämisen tavoite on kuitenkin edelleen sama, ts. arvostuspäivän poistumishinta sen markkinaosapuolen näkökulmasta, jolla on omaisuuserä tai velka. Sen vuoksi muiden kuin havainnoitavissa olevien syöttötietojen on kuvastettava oletuksia, joita markkinaosapuolet käyttäisivät omaisuuserän tai velan hinnoittelussa, riskiä koskevat oletukset mukaan lukien.

Riskiä koskeviin oletuksiin sisältyvät tiettyyn käypää arvoa määritettäessä käytettävään menetelmään (kuten hinnoittelumalli) liittyvä riski sekä arvostusmenetelmän syöttötietoihin liittyvä riski. Arvo, johon ei sisälly riskioikaisua, ei edustaisi käypää arvoa, jos markkinaosapuolet sisällyttäisivät oikaisun omaisuuserän tai velan hinnoitteluun. Riskioikaisun sisällyttäminen saattaisi olla tarpeellista esimerkiksi, kun arvostukseen liittyy merkittävää epävarmuutta (esim. kun toiminnan volyymi tai taso on vähentynyt merkittävästi verrattuna omaisuuserää tai velkaa tai vastaavanlaisia varoja tai velkoja koskevaan normaaliin markkinatoimintaan, ja yhteisö on todennut, ettei transaktiohinta tai noteerattu hinta kuvasta käypää arvoa, kuten kappaleissa B37–B47 kuvataan).

Yhteisön on muodostettava muut kuin havainnoitavissa olevat syöttötiedot perustuen parhaaseen informaatioon, joka on kyseisissä olosuhteissa saatavilla, ja siihen voi sisältyä yhteisön omaa tietoa. Yhteisö saattaa muita kuin havainnoitavissa olevia syöttötietoja muodostaessaan pitää lähtökohtana omia tietojaan, mutta sen on oikaistava kyseisiä tietoja, jos kohtuullisesti saatavissa oleva informaatio viittaa siihen, että muut markkinaosapuolet käyttäisivät erilaista tietoa tai jos on jotakin erityisesti yhteisöä koskevaa, joka ei ole muiden markkinaosapuolten saatavilla (esim. yhteisökohtainen synergia). Yhteisön ei tarvitse tehdä perinpohjaisia selvityksiä hankkiakseen tietoa markkinaosapuolten oletuksista. Yhteisön on kuitenkin otettava huomioon kaikki markkinaosapuolten oletuksia koskeva tieto, joka on kohtuudella saatavissa. Edellä kuvatulla tavalla muodostettujen muiden kuin havaittavissa olevien syöttötietojen katsotaan olevan markkinaosapuolten oletuksia ja saavuttavan käyvän arvon määrittämisen tavoitteen.

Kappaleessa B36 kuvataan tason 3 syöttötietojen käyttöä tiettyjen varojen ja velkojen arvostuksessa.

TILINPÄÄTÖKSESSÄ ESITETTÄVÄT TIEDOT

Yhteisön on esitettävä tilinpäätöksessään tietoja, jotka auttavat sen tilinpäätöksen käyttäjiä arvioimaan molempia seuraavia:

(a)	kun on kyse varoista ja veloista, jotka alkuperäisen kirjaamisen jälkeen arvostetaan taseessa käypään arvoon toistuvasti tai kertaluonteisesti, näitä arvoja määritettäessä käytetyt arvostusmenetelmät ja syöttötiedot.

(b)	kun on kyse toistuvasti määritettävistä käyvistä arvoista, joiden määrittämisessä käytetään merkittäviä muita kuin havainnoitavissa olevia syöttötietoja (taso 3), näiden arvojen vaikutus kauden voittoon tai tappioon tai muihin laajan tuloksen eriin.

Kappaleessa 91 asetetun tavoitteen saavuttamiseksi yhteisön on harkittava kaikkia seuraavia seikkoja:

(a)	tilinpäätöksessä esitettäviä tietoja koskevan vaatimuksen täyttämiseksi tarvittava yksityiskohtaisuuden taso;

(b)	kuinka paljon kutakin erilaista vaatimusta painotetaan;

(c)	missä määrin eriä yhdistetään tai eritellään; ja

(d)	tarvitsevatko tilinpäätöksen käyttäjät lisätietoa pystyäkseen arvioimaan esitettyjä määrällisiä tietoja.

Jos tässä IFRS-standardissa ja muissa IFRS-standardeissa vaadittavat tiedot eivät riitä kappaleessa 91 asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi, yhteisön on esitettävä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavat lisätiedot.

Kappaleessa 91 asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi yhteisön on esitettävä vähintään seuraavat tiedot jokaisesta varojen ja velkojen luokasta (kappaleessa 94 on tietoa varojen ja velkojen asianmukaisten luokkien määrittämisestä), jotka alkuperäisen kirjaamisen jälkeen arvostetaan taseessa käypään arvoon (mukaan lukien tämän IFRS-standardin soveltamisalaan kuuluvat käypään arvoon perustuvat arvot):

(a)

toistuvasti ja kertaluonteisesti määritettävistä käyvistä arvoista käypä arvo raportointikauden lopussa sekä kertaluonteisesti määritettävistä käyvistä arvoista syyt arvon määrittämiseen. Varojen ja velkojen toistuvasti määritettävät käyvät arvot ovat käypiä arvoja, joita muut IFRS-standardit edellyttävät tai jotka ne sallivat jokaisen raportointikauden lopun taseessa. Varojen ja velkojen kertaluonteisesti määritettävät käyvät arvot ovat käypiä arvoja, joita muut IFRS-standardit edellyttävät tai jotka ne sallivat määrätyissä olosuhteissa (esim. kun yhteisö arvostaa myytävänä olevan omaisuuserän käypään arvoon vähennettynä myynnistä aiheutuvilla menoilla IFRS 5:n Myytävänä olevat pitkäaikaiset omaisuuserät ja lopetetut toiminnot mukaisesti, koska omaisuuserän käypä arvo vähennettynä myynnistä aiheutuvilla menoilla on pienempi kuin sen kirjanpitoarvo).

(b)	toistuvasti ja kertaluonteisesti määritettävistä käyvistä arvoista se käypien arvojen hierarkian taso, jolle kyseiset käyvät arvot luokitellaan kokonaisuudessaan (taso 1, 2 tai 3).

(c)

raportointikauden lopussa hallussa olevista toistuvasti käypään arvoon arvostettavista varoista ja veloista siirrot käypien arvojen hierarkian tasojen 1 ja 2 välillä, syyt näihin siirtoihin sekä periaatteet, joiden mukaan yhteisö ratkaisee, milloin tasojen välisten siirtojen katsotaan tapahtuneen (ks. kappale 95). Siirrot kummallekin tasolle ja siirrot pois kummaltakin tasolta on esitettävä ja käsiteltävä erikseen.

(d)

käypien arvojen hierarkian tasoille 2 ja 3 luokitelluista toistuvasti ja kertaluonteisesti määritettävistä käyvistä arvoista kuvaus käypää arvoa määritettäessä käytetystä arvostusmenetelmästä (tai -menetelmistä) ja syöttötiedoista. Jos arvostusmenetelmässä on tapahtunut muutos (esim. on siirrytty markkinoihin perustuvasta lähestymistavasta tuottoihin perustuvaan lähestymistapaan tai käytetty lisäksi muuta arvostusmenetelmää), yhteisön on annettava tieto kyseisestä muutoksesta ja syystä (tai syistä) sen tekemiseen. Käypien arvojen hierarkian tasolle 3 luokitelluista käyvistä arvoista yhteisön on esitettävä määrällistä informaatiota muista kuin havainnoitavissa olevista syöttötiedoista, joita on käytetty käypää arvoa määritettäessä. Yhteisön ei tarvitse esittää tämän vaatimuksen täyttämiseksi vaadittavia määrällisiä tietoja, jos yhteisö ei ole käypää arvoa määrittäessään muodostanut määrällisiä muita kuin havainnoitavissa olevia syöttötietoja (esim. kun yhteisö käyttää aiemmissa liiketoimissa toteutunutta hintaa tai kolmannelta osapuolelta saatavaa hintatietoa oikaisemattomana). Tätä esitettävää tietoa tuottaessaan yhteisö ei kuitenkaan voi jättää huomioimatta määrällisiä muita kuin havainnoitavissa olevia syöttötietoja, jotka ovat käyvän arvon määrittämisen kannalta merkittäviä ja kohtuudella yhteisön saatavissa.

(e)

käypien arvojen hierarkian tasolle 3 luokitelluista toistuvasti määritettävistä käyvistä arvoista alku- ja loppusaldojen välinen täsmäytyslaskelma, jossa esitetään erikseen seuraavista seikoista johtuvat kauden aikana tapahtuneet muutokset:

(i)	kaudella tulosvaikutteisesti kirjattujen voittojen tai tappioiden kokonaismäärä sekä voittoa tai tappiota osoittavan laskelman rivi(t) jo(i)lle kyseiset voitot tai tappiot on kirjattu.

(ii)	kaudella muihin laajan tuloksen eriin kirjattujen voittojen tai tappioiden kokonaismäärä sekä muun laajan tuloksen rivi(t) jo(i)lle kyseiset voitot tai tappiot on kirjattu.

(iii)

ostot, myynnit, liikkeeseenlaskut ja toteuttamiset (kunkintyyppiset muutokset esitetään erikseen).

(iv)	siirrot käypien arvojen hierarkian tasolle 3 tai pois sieltä, syyt näihin siirtoihin sekä periaate, jonka mukaan ratkaistaan, milloin tasojen välisten siirtojen katsotaan tapahtuneen (ks. kappale 95). Siirrot tasolle 3 ja siirrot pois tasolta 3 on esitettävä ja käsiteltävä erikseen.

(f)

käypien arvojen hierarkian tasolle 3 luokitelluista toistuvasti määritettävistä käyvistä arvoista kohdan (e)(i) mukainen kaudella tulosvaikutteisesti kirjattujen voittojen tai tappioiden kokonaismäärä, joka johtuu kyseisiin kauden lopussa hallussa oleviin varoihin ja velkoihin liittyvien realisoitumattomien voittojen tai tappioiden muutoksesta, sekä voittoa tai tappiota osoittavan laskelman rivi(t), jo(i)lle nämä realisoitumattomat voitot tai tappiot on kirjattu.

(g)

käypien arvojen hierarkian tasolle 3 luokitelluista toistuvasti ja kertaluonteisesti määritettävistä käyvistä arvoista kuvaus yhteisön käyttämistä arvonmääritysprosesseista (mukaan lukien esimerkiksi, kuinka yhteisö päättää arvonmäärityksessä noudatettavista periaatteista ja menettelytavoista ja kuinka se analysoi kausien välillä tapahtuneita käypien arvojen muutoksia).

(h)

käypien arvojen hierarkian tasolle 3 luokitelluista toistuvasti määritettävistä käyvistä arvoista:

(i)

kaikista tällaisista arvoista sanallinen kuvaus käyvän arvon herkkyydestä muiden kuin havainnoitavissa olevien syöttötietojen muutoksille, jos näiden syöttötietojen vaihtaminen erilaiseksi rahamääräksi voisi johtaa merkittävästi suurempaan tai pienempään käypään arvoon. Jos näiden syöttötietojen ja toisten käypää arvoa määritettäessä käytettyjen muiden kuin havainnoitavissa olevien syöttötietojen välillä on keskinäisiä yhteyksiä, yhteisön on esitettävä myös kuvaus näistä yhteyksistä ja siitä, kuinka ne voisivat suurentaa tai pienentää muiden kuin havainnoitavissa olevien syöttötietojen muutosten vaikutuksia käypään arvoon. Jotta tämä esitettäviä tietoja koskeva vaatimus täyttyisi, sanallisen kuvauksen, joka koskee herkkyyttä muiden kuin havainnoitavissa olevien syöttötietojen muutoksille, on sisällettävä vähintään ne muut kuin havainnoitavissa olevat syöttötiedot, jotka esitetään kohdan (d) noudattamiseksi.

(ii)

rahoitusvarojen ja -velkojen osalta, jos yhden tai useamman muun kuin havainnoitavissa olevan syöttötiedon vaihtaminen kuvastamaan jokseenkin mahdollisia vaihtoehtoisia oletuksia muuttaisi käypää arvoa merkittävästi, yhteisön on mainittava tämä seikka ja esitettävä kyseisten muutosten vaikutus. Yhteisön on esitettävä, kuinka jokseenkin mahdollisen vaihtoehtoisen oletuksen kuvastamiseksi tehtävän muutoksen vaikutus on laskettu. Merkittävyyttä on tässä arvioitava voiton tai tappion ja varojen tai velkojen kokonaismäärän perusteella, tai jos käyvän arvon muutokset on kirjattu muihin laajan tuloksen eriin, oman pääoman kokonaismäärän perusteella.

(i)

toistuvasti ja kertaluonteisesti määritettävien käypien arvojen osalta, jos rahoitusvaroihin kuulumattoman omaisuuserän parhaiten tuottava käyttö poikkeaa käytöstä, jossa se on tarkasteluhetkellä, yhteisön on annettava tieto tästä ja siitä, miksi rahoitusvaroihin kuulumaton erä on käytössä, joka poikkeaa sen parhaiten tuottavasta käytöstä.

Yhteisön on määritettävä varojen ja velkojen asianmukaiset luokat seuraavalla perusteella:

(a)	omaisuuserän tai velan luonne, ominaispiirteet ja riskit; ja

(b)	käypien arvojen hierarkian taso, jolle käypä arvo luokitellaan.

Luokkien määrän pitää mahdollisesti olla suurempi käypien arvojen hierarkian tasolle 3 luokiteltaville käyville arvoille, koska näihin arvoihin liittyy enemmän epävarmuutta ja subjektiivisuutta. Varojen ja velkojen asianmukaisten luokkien, joista tulee esittää käypiä arvoja koskevia tietoja, määrittäminen vaatii harkintaa. Varojen ja velkojen luokka on usein jaoteltava taseessa esitettäviä rivejä tarkemmalle tasolle. Yhteisön on kuitenkin esitettävä riittävästi tietoa, jotta täsmäyttäminen taseessa esitettäviin eriin on mahdollista. Jos jossakin muussa IFRS-standardissa määrätään omaisuuserän tai velan luokasta, yhteisön on käytettävä kyseistä luokkaa tämän IFRS-standardin edellyttämiä tietoja esitettäessä, jos kyseinen luokka täyttää tähän kappaleeseen sisältyvät vaatimukset.

Yhteisön on esitettävä tilinpäätöksessään periaate, jonka mukaan se ratkaisee, milloin käypien arvojen hierarkian eri tasojen välisten siirtojen katsotaan tapahtuneen kappaleiden 93(c) ja (e)(iv) mukaisesti, ja noudatettava tätä periaatetta johdonmukaisesti. Siirtojen kirjaamisajankohtaa koskevan periaatteen on oltava sama näille tasoille tapahtuville ja näiltä tasoilta pois tapahtuville siirroille. Seuraavat ovat esimerkkejä periaatteista, joiden mukaan siirtojen ajankohta määritetään:

(a)	siirron aiheuttaneen tapahtuman tai olosuhteiden muutoksen toteutumispäivä.

(b)	raportointikauden alku.

(c)	raportointikauden loppu.

Jos yhteisö tekee tilinpäätöksen laatimisperiaatetta koskevan päätöksen, jonka mukaan se hyödyntää kappaleessa 48 tarkoitettua poikkeusta, tästä on annettava tieto.

Jokaisesta varojen ja velkojen luokasta, jota ei arvosteta käypään arvoon taseessa mutta jonka käypä arvo esitetään tilinpäätöksessä, yhteisön on esitettävä kappaleissa 93(b), (d) ja (i) vaadittavat tiedot. Yhteisön ei kuitenkaan tarvitse esittää kappaleessa 93(d) vaadittavia määrällisiä tietoja merkittävistä muista kuin havainnoitavissa olevista syöttötiedoista, joita on käytetty käypien arvojen hierarkian tasolle 3 luokiteltujen käypien arvojen määrittämisessä. Yhteisön ei tarvitse esittää tällaisista varoista ja veloista muita tässä IFRS-standardissa vaadittavia tietoja.

Velasta, joka arvostetaan käypään arvoon ja joka on laskettu liikkeeseen siten että siihen kuuluu erottamattomana osana kolmannen osapuolen tekemä luoton laatua parantava järjestely, liikkeeseenlaskijan on annettava tieto kyseisen luoton laatua parantavan järjestelyn olemassaolosta ja siitä, onko se otettu huomioon velan käyvässä arvossa.

Yhteisön on esitettävä tässä IFRS-standardissa vaadittavat määrälliset tiedot taulukon muodossa, paitsi jos jokin toinen muoto on asianmukaisempi.

Liite A

Määritelmät

Tämä liite on kiinteä osa IFRS-standardia.

toimivat markkinat

Markkinat, joilla omaisuuserää tai velkaa koskevia liiketoimia toteutuu riittävän usein ja niiden volyymi on riittävän suuri, jotta hinnoittelutietoa saadaan jatkuvasti.

hankintamenoon perustuva lähestymistapa

Arvostusmenetelmä, joka kuvastaa sitä määrää, joka tarkasteluhetkellä tarvittaisiin omaisuuserän toimintakapasiteetin korvaamiseen (usein käytetään nimitystä tarkasteluhetken jälleenhankinta-arvo).

sisääntulohinta

Hinta, joka on maksettu omaisuuserän hankkimisesta tai saatu otettaessa velka vastattavaksi vaihtotransaktiossa.

poistumishinta

Hinta, joka saataisiin omaisuuserän myynnistä tai maksettaisiin velan siirtämisestä.

odotettavissa oleva rahavirta

Mahdollisten vastaisten rahavirtojen todennäköisyyksillä painotettu keskiarvo (ts. jakauman odotusarvo).

käypä arvo

Hinta, joka saataisiin omaisuuserän myynnistä tai maksettaisiin velan siirtämisestä markkinaosapuolten välillä arvostuspäivänä toteutuvassa tavanmukaisessa liiketoimessa.

parhaiten tuottava käyttö

Rahoitusvaroihin kuulumattoman erän sellainen käyttö markkinaosapuolten toimesta, joka maksimoisi omaisuuserän arvon tai sen varojen ja velkojen ryhmän (esim. liiketoiminnan) arvon, jossa omaisuuserää käytettäisiin.

tuottoihin perustuva lähestymistapa

Arvostusmenetelmät, joiden mukaan vastaiset rahamäärät (esim. rahavirrat tai tuotot ja kulut) muutetaan yhdeksi nykyhetken (ts. diskontatuksi) rahamääräksi. Käypä arvo määritetään perustuen arvoon, johon markkinoilla tarkasteluhetkellä vallitsevat näitä vastaisia rahamääriä koskevat odotukset viittaavat.

syöttötiedot

Oletukset, joita markkinaosapuolet käyttäisivät omaisuuserän tai velan hinnoittelussa, mukaan lukien oletukset, jotka koskevat riskiä, kuten:

(a)	riskiä, joka liittyy tiettyyn käypää arvoa määritettäessä käytettävään arvostusmenetelmään (kuten hinnoittelumalliin); ja

(b)	riskiä, joka liittyy arvostusmenetelmän syöttötietoihin.

Syöttötiedot voivat olla havainnoitavissa olevia tai muita kuin havainnoitavissa olevia.

tason 1 syöttötiedot

Täysin samanlaisille varoille tai veloille noteeratut (oikaisemattomat) hinnat toimivilla markkinoilla, joille yhteisöllä on pääsy arvostuspäivänä.

tason 2 syöttötiedot

Syöttötiedot, jotka ovat muita kuin tasolle 1 kuuluvia noteerattuja hintoja ja jotka ovat havainnoitavissa omaisuuserälle tai velalle joko suoraan täi epäsuorasti.

tason 3 syöttötiedot

Omaisuuserää tai velkaa koskevat muut kuin havainnoitavissa olevat syöttötiedot.

markkinoihin perustuva lähestymistapa

Arvostusmenetelmä, jossa käytetään hintoja ja muuta merkityksellistä tietoa, joka syntyy täysin samanlaisia tai vertailukelpoisia (ts. vastaavanlaisia) varoja, velkoja tai varojen ja velkojen ryhmää, kuten liiketoimintaa, koskevissa markkinatransaktioissa.

markkinoiden tukemat syöttötiedot

Syöttötiedot, jotka johdetaan pääasiassa havainnoitavissa olevasta markkinatiedosta tai jotka saavat tukea havainnoitavissa olevasta markkinatiedosta korrelaation avulla tai muilla tavoin.

markkinaosapuolet

Omaisuuserän tai velan pääasiallisilla (tai suotuisimmilla) markkinoilla toimivat ostajat ja myyjät, joilla on kaikki seuraavat ominaispiirteet:

(a)

Ne ovat toisistaan riippumattomia, ts. ne eivät ole IAS 24:ssä määriteltyjä toistensa lähipiiriin kuuluvia osapuolia, joskin lähipiiriliiketoimessa toteutuvaa hintaa voidaan käyttää syöttötietona käypää arvoa määritettäessä, jos yhteisöllä on näyttöä siitä, että liiketoimi on toteutunut markkinoilla noudatettavin ehdoin.

(b)	Ne ovat asiantuntevia ja niillä on kohtuullinen käsitys omaisuuserästä tai velasta sekä liiketoimesta käyttäen kaikkea saatavilla olevaa tietoa, mukaan lukien tieto, joka voitaisiin hankkia tavallisten ja tavanmukaisten due diligence -selvitysten avulla.

(c)	Ne pystyvät toteuttamaan omaisuuserää tai velkaa koskevan liiketoimen.

(d)	Ne ovat halukkaita toteuttamaan omaisuuserää tai velkaa koskevan liiketoimen, ts. ne ovat motivoituneita siihen, mutta ne eivät ole pakotettuja tai muutoin velvoitettuja toteuttamaan sitä.

suotuisimmat markkinat

Markkinat, joilla omaisuuserän myynnistä saataisiin suurin rahamäärä tai velan siirtämisestä maksettaisiin pienin rahamäärä, kun on otettu huomioon transaktiomenot ja kuljetusmenot.

laiminlyöntiriski

Riski siitä, ettei yhteisö täytä velvoitettaan. Laiminlyöntiriski sisältää yhteisön oman luottoriskin siihen mahdollisesti kuitenkaan rajoittumatta.

havainnoitavissa olevat syöttötiedot

Syöttötiedot, jotka on muodostettu käyttäen markkinatietoa, kuten todellisia tapahtumia tai liiketoimia koskevaa julkisesti saatavilla olevaa tietoa, ja jotka kuvastavat oletuksia, joita markkinaosapuolet käyttäisivät omaisuuserän tai velan hinnoittelussa.

tavanmukainen liiketoimi

Liiketoimi, jossa oletetaan, että ennen arvostuspäivää on oltu markkinoilla tietty ajanjakso, jotta voidaan ottaa huomioon markkinointitoimenpiteet, jotka ovat tavallisia ja tavanomaisia tällaisia varoja tai velkoja koskevissa liiketoimissa; kyseessä ei ole pakkotilanteessa tapahtuva liiketoimi (esim. pakkotilanteessa tapahtuva realisointi tai ahdingossa tapahtuva myynti).

pääasialliset markkinat

Markkinat, joilla omaisuuserää tai velkaa koskeva volyymi ja toiminnan taso on suurin.

riskilisä

Korvaus, jota riskiä karttavat markkinaosapuolet vaativat omaisuuserän tai velan rahavirtoihin liittyvän epävarmuuden kantamisesta. Siitä käytetään myös nimeä ”riskioikaisu”.

transaktiomenot

Menot, jotka aiheutuvat omaisuuserän myymisestä tai velan siirtämisestä omaisuuserän tai velan pääasiallisilla (tai suotuisimmilla) markkinoilla ja jotka välittömästi johtuvat omaisuuserän luovuttamisesta tai velan siirtämisestä ja täyttävät molemmat seuraavat kriteerit:

(a)	Ne johtuvat välittömästi kyseisestä liiketoimesta tai ovat sen kannalta oleellisia.

(b)	Niitä ei olisi syntynyt yhteisölle, jos ei olisi tehty päätöstä omaisuuserän myymisestä tai velan siirtämisestä (vastaavasti kuin IFRS 5:ssä määritellyt myynnistä aiheutuva menot).

kuljetusmenot

Menot, jotka syntyisivät omaisuuserän kuljettamisesta sen nykyisestä sijaintipaikasta pääasiallisille (tai suotuisimmille) markkinoille.

laskentayksikkö

Taso, jolle omaisuuserä tai velka jossakin IFRS-standardissa yhdistellään tai erotellaan kirjaamista varten.

muut kuin havainnoitavissa olevat syöttötiedot

Syöttötiedot, joista ei ole saatavilla markkinatietoa ja jotka muodostetaan käyttäen parasta saatavilla olevaa tietoa oletuksista, joita markkinaosapuolet käyttäisivät omaisuuserän tai velan hinnoittelussa.

Liite B

Soveltamisohjeistus

Tämä liite on kiinteä osa IFRS-standardia. Siinä kuvataan kappaleiden 1–99 soveltamista, ja sen sitovuus on sama kuin IFRS-standardin muiden osien.

Erilaisissa arvonmääritystilanteissa voidaan tehdä erilaisia harkintaan perustuvia ratkaisuja. Tässä liitteessä kuvataan harkintaan perustuvia ratkaisuja, joita saatetaan tehdä yhteisön määrittäessä käypää arvoa erilaisissa arvonmääritystilanteissa.

KÄYPÄÄ ARVOA MÄÄRITETTÄESSÄ KÄYTETTÄVÄ LÄHESTYMISTAPA

Käyvän arvon määrittämisen tavoitteena on arvioida hinta, johon tavanmukainen liiketoimi omaisuuserän myymiseksi tai velan siirtämiseksi toteutuisi markkinaosapuolten välillä arvostuspäivänä tarkasteluhetken markkinaolosuhteiden vallitessa. Käyvän arvon määrittäminen edellyttää yhteisöltä kaikkien seuraavien seikkojen ratkaisemista:

(a)	arvonmäärityksen kohteena oleva nimenomainen omaisuuserä tai velka (laskentayksikkönsä mukaisesti).

(b)	kun kyseessä on rahoitusvaroihin kuulumaton omaisuuserä, arvonmäärityksen lähtökohta, joka on kyseisessä arvonmäärityksessä asianmukainen (sen parhaiten tuottavan käytön mukaisesti).

(c)	omaisuuserän tai velan pääasialliset (tai suotuisimmat) markkinat.

(d)

arvostusmenetelmä, joka on kyseisessä arvonmäärityksessä asianmukainen (tai arvostusmenetelmät, jotka ovat kyseisessä arvonmäärityksessä asianmukaisia), ottaen huomioon sen tiedon saatavuus, jota käyttäen muodostetaan syöttötietoja, jotka edustavat oletuksia, joita markkinaosapuolet tekisivät omaisuuserän hinnoittelussa, sekä se käypien arvojen hierarkian taso, jolle syöttötiedot luokitellaan.

RAHOITUSVAROIHIN KUULUMATTOMIEN OMAISUUSERIEN ARVONMÄÄRITYKSEN LÄHTÖKOHTA (KAPPALEET 31–33)

Määritettäessä käypää arvoa rahoitusvaroihin kuulumattomalle omaisuuserälle, jota käytetään yhdessä toisten varojen kanssa ryhmänä (käyttöä varten asennettuna tai konfiguroituna) tai yhdessä toisten varojen ja velkojen kanssa (esim. liiketoiminnassa), arvonmäärityksen lähtökohdan vaikutus riippuu olosuhteista. Esimerkiksi:

(a)

omaisuuserän käypä arvo voi olla sama riippumatta siitä, käytetäänkö omaisuuserää itsenäisenä vai yhdessä muiden varojen tai muiden varojen ja velkojen kanssa. Näin voi olla, jos omaisuuserä on liiketoiminta, jonka harjoittamista markkinaosapuolet jatkaisivat. Tässä tapauksessa liiketoimessa määritettäisiin arvo koko liiketoiminnalle. Varojen käyttäminen ryhmänä jatkuvassa liiketoiminnassa loisi synergioita, jotka olisivat markkinaosapuolten käytettävissä (ts. markkinaosapuolia koskevia synergioita, joiden näin ollen pitäisi vaikuttaa käypään arvoon, joka omaisuuserällä on joko itsenäisenä omaisuuseränä tai yhdessä muiden varojen tai muiden varojen ja velkojen kanssa).

(b)

omaisuuserän käyttäminen yhdessä muiden varojen tai muiden varojen ja velkojen kanssa voitaisiin sisällyttää käyvän arvon määrittämiseen tekemällä oikaisuja itsenäisenä käytettävän omaisuuserän arvoon. Näin voisi olla, jos omaisuuserä on kone ja käypä arvo määritetään käyttäen hintaa, joka on havainnoitu vastaavanlaiselle koneelle (jota ei ole asennettu tai muutoin konfiguroitu käyttöä varten), oikaistuna kuljetus- ja asennusmenoilla siten, että käypä arvo kuvastaa koneen senhetkistä kuntoa ja sijaintipaikkaa (asennettuna ja konfiguroituna käyttöä varten).

(c)

omaisuuserän käyttäminen yhdessä muiden varojen tai muiden varojen ja velkojen kanssa voitaisiin sisällyttää käyvän arvon määrittämiseen niiden oletusten avulla, joita markkinaosapuolet käyttäisivät omaisuuserän käyvän arvon määrittämiseen. Esimerkiksi jos omaisuuserä on ainutlaatuinen keskeneräinen vaihto-omaisuus ja markkinaosapuolet jalostaisivat sen valmiiksi tuotteiksi, vaihto-omaisuuden käypää arvoa määritettäessä oletettaisiin, että markkinaosapuolet ovat hankkineet tai hankkisivat mahdollisen erityislaitteiston, joka tarvitaan vaihto-omaisuuden jalostamiseen valmiiksi tuotteiksi.

(d)

omaisuuserän käyttäminen yhdessä muiden varojen tai muiden varojen ja velkojen kanssa voitaisiin sisällyttää omaisuuserän käyvän arvon määrittämisessä käytettävään arvostusmenetelmään. Näin voisi olla, kun aineettoman hyödykkeen käyvän arvon määrittämiseen käytetään moniperiodista ylituottomallia (multi-period excess earnings model), koska tässä arvostusmenetelmässä otetaan erityisesti huomioon täydentävien varojen ja niihin liittyvien velkojen osuus ryhmässä, jossa tällaista aineetonta hyödykettä käytettäisiin.

(e)

rajoitetummissa tapauksissa yhteisö voisi käyttäessään omaisuuserää omaisuuseräryhmässä arvostaa omaisuuserän lähellä sen käypää arvoa olevaan rahamäärään kohdistamalla omaisuuseräryhmän käyvän arvon yksittäisille ryhmään kuuluville omaisuuserille. Näin voisi olla, jos arvonmääritys koskee kiinteistöä ja kunnostetun kiinteistön (ts. omaisuuseräryhmän) käypä arvo kohdistetaan sen osille (kuten maa-alue ja parannustyöt).

KÄYPÄ ARVO ALKUPERÄISEN KIRJAAMISEN TAPAHTUESSA (KAPPALEET 57–60)

Ratkaistaessa, onko käypä arvo alkuperäisen kirjaamisen tapahtuessa yhtä suuri kuin transaktiohinta, yhteisön on otettava huomioon kyseiselle liiketoimelle sekä kyseiselle omaisuuserälle tai velalle ominaiset tekijät. Transaktiohinta ei mahdollisesti edusta omaisuuserän tai velan käypää arvoa alkuperäisen kirjaamisen tapahtuessa esimerkiksi, jos jokin seuraavista olosuhteista vallitsee:

(a)	liiketoimi toteutuu toistensa lähipiiriin kuuluvien osapuolten välillä, joskin lähipiiriliiketoimessa toteutuvaa hintaa voidaan käyttää syöttötietona käypää arvoa määritettäessä, jos yhteisöllä on näyttöä siitä, että liiketoimi on toteutunut markkinoilla noudatettavin ehdoin.

(b)	liiketoimi toteutuu pakkotilanteessa tai myyjän on pakko hyväksyä liiketoimessa toteutuva hinta. Näin voisi olla esimerkiksi, jos myyjällä on taloudellisia vaikeuksia.

(c)

laskentayksikkö, jota transaktiohinta edustaa, ei ole sama kuin käypään arvoon arvostettavan omaisuuserän tai velan laskentayksikkö. Näin voisi olla esimerkiksi, jos käypään arvoon arvostettava omaisuuserä tai velka on vain liiketoimen yksi osatekijä (esim. liiketoimintojen yhdistämisessä), jos liiketoimeen sisältyy lausumattomia oikeuksia ja etuoikeuksia, jotka arvostetaan erikseen jonkin muun IFRS-standardin mukaisesti tai jos transaktiomenot sisältyvät transaktiohintaan.

(d)

Markkinat, joilla liiketoimi toteutuu, eivät ole samat kuin pääasialliset (tai suotuisimmat) markkinat. Markkinat eivät mahdollisesti olisi samat esimerkiksi, jos yhteisö on diileri, joka toteuttaa liiketoimia asiakkaiden kanssa vähittäismarkkinoilla, mutta poistumistransaktioiden pääasialliset (tai suotuisimmat) markkinat ovat diilerimarkkinat, joilla liiketoimi toteutuu toisten diilereiden kanssa.

ARVOSTUSMENETELMÄT (KAPPALEET 61–66)

Markkinoihin perustuva lähestymistapa

Markkinoihin perustuvaa lähestymistapaa sovellettaessa käytetään hintoja ja muuta merkityksellistä tietoa, joka syntyy täysin samanlaisia tai vertailukelpoisia (ts. vastaavanlaisia) varoja, velkoja tai varojen ja velkojen ryhmää koskevissa markkinatransaktioissa.

Markkinoihin perustuvan lähestymistavan mukaisissa arvostusmenetelmissä käytetään usein markkinakertoimia, jotka on johdettu joukosta vertailulukuja. Kertoimet voivat sijoittua vaihtelualueille niin, että kullekin vertailuluvulle on erilainen kerroin. Asianmukaisen kertoimen valitseminen vaihtelualueen sisällä edellyttää harkintaa, jossa tarkastellaan kyseiselle arvonmääritykselle ominaisia laadullisia ja määrällisiä tekijöitä.

Matriisihinnoittelu kuuluu markkinoihin perustuvan lähestymistavan mukaisiin arvostusmenetelmiin. Matriisihinnoittelu on matemaattinen menetelmä, jota käytetään pääasiassa joidenkin rahoitusinstrumenttien, kuten vieraan pääoman ehtoisten arvopapereiden, arvon määrittämiseen siten, ettei turvauduta yksinomaan tiettyjen arvopapereiden noteerattuihin hintoihin vaan hyödynnetään ennemminkin kyseisten arvopapereiden suhdetta toisiin vertailukohtana käytettäviin noteerattuihin arvopapereihin.

Hankintamenoon perustuva lähestymistapa

Hankintamenoon perustuva lähestymistapa kuvastaa rahamäärää, joka tarkasteluhetkellä tarvittaisiin omaisuuserän toimintakapasiteetin korvaamiseen (usein käytetään nimitystä tarkasteluhetken jälleenhankinta-arvo).

Markkinaosapuolena olevan myyjän näkökulmasta hinta, joka omaisuuserästä saataisiin, perustuu hankintamenoon, joka markkinaosapuolena olevalle ostajalle syntyy hyödyllisyydeltään vertailukelpoisen korvaavan omaisuuserän hankkimisesta tai rakentamisesta, oikaistuna epäkuranttiuden huomioon ottamiseksi. Tämä johtuu siitä, ettei markkinaosapuolena oleva ostaja maksaisi omaisuuserästä enempää kuin sen rahamäärän, jolla se pystyisi korvaamaan kyseisen omaisuuserän toimintakapasiteetin. Epäkuranttiuteen luetaan fyysinen huonontuminen, toiminnallinen (teknologinen) epäkuranttius sekä taloudellinen (ulkoinen) epäkuranttius, ja se on laajempi kuin tilinpäätöksessä esitettävät poistot (alkuperäisen hankintamenon jaksottaminen) tai verotusta varten tehtävät poistot (tietyn käyttöajan perusteella). Tarkasteluhetken jälleenhankinta-arvoon perustuvaa menetelmää käytetään useissa tapauksissa sellaisten aineellisten omaisuuserien käyvän arvon määrittämiseen, joita käytetään yhdessä muiden varojen tai muiden varojen ja velkojen kanssa.

Tuottoihin perustuva lähestymistapa

B10

Tuottoihin perustuvan lähestymistavan mukaan vastaiset rahamäärät (esim. rahavirrat tai tuotot ja kulut) muutetaan yhdeksi nykyhetken (ts. diskontatuksi) rahamääräksi. Tuottoihin perustuvaa lähestymistapaa käytettäessä käypä arvo kuvastaa markkinoilla tarkasteluhetkellä vallitsevia odotuksia, jotka koskevat näitä vastaisia rahavirtoja.

B11

Tällaisia arvostusmenetelmiä ovat esimerkiksi seuraavat:

(a)	nykyarvomenetelmät (ks. kappaleet B12–B30);

(b)	optionhinnoittelumallit, kuten Black–Scholes–Merton-malli tai binomimalli (ts. lattiisimalli), jossa käytetään nykyarvomenetelmää ja joka kuvastaa sekä option aika-arvoa että sen perusarvoa; ja

(c)	joidenkin aineettomien hyödykkeiden käyvän arvon määrittämiseen käytettävä moniperiodinen ylituottomalli.

Nykyarvomenetelmät

B12

Kappaleissa B13–B30 kuvataan nykyarvomenetelmien käyttöä käypää arvoa määritettäessä. Näissä kappaleissa keskitytään diskonttauskoron oikaisemiseen perustuvaan menetelmään sekä odotettavissa oleviin rahavirtoihin (nykyarvon odotusarvoon) perustuvaan menetelmään. Näissä kappaleissa ei määrätä käytettäväksi mitään yksittäistä nykyarvomenetelmää eikä rajoiteta käyvän arvon määrittämisessä käytettäviä nykyarvomenetelmiä tässä käsiteltäviin menetelmiin. Käyvän arvon määrittämisessä käytettävä nykyarvomenetelmä riippuu arvostettavana olevalle omaisuuserälle tai velalle ominaisista tosiseikoista ja olosuhteista (esim. pystytäänkö vertailukelpoisille varoille tai veloille havainnoimaan hintoja markkinoilla) sekä riittävän tiedon saatavuudesta.

Nykyarvon määrittämisen osatekijät

B13

Nykyarvo (ts. tuottoihin perustuvan lähestymistavan sovellus) on työkalu, jonka avulla tulevaisuudessa toteutuvat rahamäärät (esim. rahavirrat tai arvot) yhdistetään nykyhetken rahamääräksi diskonttauskorkoa käyttäen. Nykyarvomenetelmän avulla tapahtuva omaisuuserän tai velan käyvän arvon määrittäminen käsittää kaikki seuraavat osatekijät tarkasteltuina markkinaosapuolten näkökulmasta arvostuspäivänä:

(a)	arvio arvostettavana olevaa omaisuuserää tai velkaa koskevista vastaisista rahavirroista.

(b)	odotukset näiden rahavirtojen määrän tai ajoittumisen mahdollisista vaihteluista, jotka edustavat rahavirtoihin liittyvää epävarmuutta.

(c)

rahan aika-arvo, jota edustaa sellaisten riskittömien monetaaristen varojen korko, joiden erääntymisajat tai duraatiot ovat samat kuin rahavirtojen kattama ajanjakso ja jotka eivät aiheuta haltijalleen sen paremmin ajoitukseen liittyvää epävarmuutta kuin riskiä maksujen laiminlyönnistä (ts. riskitön korko).

(d)	hinta rahavirtoihin liittyvän epävarmuuden kantamisesta (ts. riskilisä).

(e)	muut tekijät, jotka markkinaosapuolet ottaisivat huomioon kyseisissä olosuhteissa.

(f)	jos kyseessä on velka, tähän velkaan liittyvä laiminlyöntiriski, mukaan lukien yhteisön (ts. velallisen) oma luottoriski.

Yleiset periaatteet

B14

Nykyarvomenetelmät eroavat toisistaan siinä, miten niissä otetaan huomioon kappaleessa B13 tarkoitetut tekijät. Kaikki seuraavat yleiset periaatteet koskevat kuitenkin minkä tahansa käyvän arvon määrittämisessä käytettävän nykyarvomenetelmän soveltamista:

(a)	rahavirtojen ja diskonttauskorkojen tulee kuvastaa oletuksia, joita markkinaosapuolet käyttäisivät omaisuuserän tai velan hinnoittelussa.

(b)	rahavirroissa ja diskonttauskoroissa tulee ottaa huomioon vain tekijät, jotka koskevat arvostettavana olevaa omaisuuserää tai velkaa.

(c)

jottei riskitekijöiden vaikutuksia laskettaisi kahteen kertaan tai jätettäisi ottamatta huomioon, diskonttauskorkojen tulee kuvastaa oletuksia, jotka ovat yhdenmukaisia rahavirtoja koskevien oletusten kanssa. Esimerkiksi diskonttauskorko, joka kuvastaa vastaisia maksujen laiminlyöntejä koskeviin odotuksiin sisältyvää epävarmuutta, on asianmukainen, jos käytetään lainan sopimusperusteisia rahavirtoja (ts. diskonttauskoron oikaisemiseen perustuva menetelmä). Samaa korkoa ei pidä käyttää, jos käytetään odotettavissa olevia (ts. todennäköisyyksillä painotettuja) rahavirtoja (ts. nykyarvon odotusarvoon perustuva menetelmä), koska odotettavissa olevat rahavirrat jo kuvastavat oletuksia vastaisiin maksujen laiminlyönteihin sisältyvästä epävarmuudesta; sen sijaan tulee käyttää diskonttauskorkoa, joka on yhteismitallinen odotettavissa oleviin rahavirtoihin liittyvän riskin kanssa.

(d)

Rahavirtoja ja diskonttauskorkoja koskevien oletusten tulee olla keskenään yhdenmukaisia. Esimerkiksi nimellisarvoiset rahavirrat, jotka sisältävät inflaation vaikutuksen, tulee diskontata inflaation vaikutuksen sisältävällä korolla. Riskitön nimelliskorko sisältää inflaation vaikutuksen. Reaaliset rahavirrat, jotka eivät sisällä inflaation vaikutusta, tulee diskontata korolla, joka ei sisällä inflaation vaikutusta. Vastaavasti verojen jälkeen määritetyt rahavirrat tulee diskontata verojen jälkeen määritetyllä diskonttauskorolla. Ennen veroja määritetyt rahavirrat tulee diskontata näiden rahavirtojen kanssa yhdenmukaisella korolla.

(e)	Diskonttauskorkojen tulee olla yhdenmukaisia sen valuutan taustalla olevien taloudellisten tekijöiden kanssa, jonka määräisiä rahavirrat ovat.

Riski ja epävarmuus

B15

Nykyarvomenetelmiä käyttäen tapahtuva käyvän arvon määrittäminen tapahtuu epävarmuuden vallitessa, koska käytettävät rahavirrat ovat ennemminkin arvioita kuin tiedossa olevia rahamääriä. Monissa tapauksissa sekä rahavirtojen määrä että niiden ajoitus ovat epävarmoja. Myös sopimuksen perusteella kiinteäksi määrätyt rahamäärät, kuten lainaa koskevat maksut, ovat epävarmoja, jos on olemassa riski maksujen laiminlyönnistä.

B16

Markkinaosapuolet vaativat yleensä korvauksen (ts. riskipreemion) omaisuuserän tai velan rahavirtoihin liittyvän epävarmuuden kantamisesta. Käyvässä arvossa tulee ottaa huomioon riskilisä, joka kuvastaa rahamäärää, jota markkinaosapuolet vaatisivat korvaukseksi rahavirtoihin liittyvästä epävarmuudesta. Muutoin arvo ei edustaisi käypää arvoa todenmukaisesti. Joissakin tapauksissa asianmukaisen riskilisän määrittäminen saattaa olla vaikeaa. Vaikeuden aste ei kuitenkaan yksin ole riittävä syy riskilisän pois jättämiseen.

B17

Nykyarvomenetelmät eroavat toisistaan siinä, kuinka riskioikaisut tehdään ja minkätyyppisiä rahavirtoja niissä käytetään Esimerkiksi:

(a)	Diskonttauskoron oikaisemiseen perustuvassa menetelmässä (ks. kappaleet B18–B22) käytetään riskioikaistua diskonttauskorkoa ja sopimukseen perustuvia, luvattuja tai todennäköisimpiä rahavirtoja.

(b)	Nykyarvon odotusarvoon perustuvassa menetelmässä 1 (ks. kappale B25) käytetään riskioikaistuja odotettavissa olevia rahavirtoja ja riskitöntä korkoa.

(c)

Nykyarvon odotusarvoon perustuvassa menetelmässä 2 (ks. kappale B26) käytetään riskioikaisemattomia odotettavissa olevia rahavirtoja ja diskonttauskorkoa, jota on oikaistu markkinaosapuolten vaatimalla riskilisällä. Tämä korko ei ole sama kuin diskonttauskoron oikaisemiseen perustuvassa menetelmässä käytettävä korko.

Diskonttauskoron oikaisemiseen perustuva menetelmä

B18

Diskonttauskoron oikaisemiseen perustuvassa menetelmässä käytetään yhtä rahavirtojen joukkoa mahdollisten arvioitujen rahamäärien vaihtelualueella riippumatta siitä, ovatko kyseessä sopimukseen perustuvat, luvatut (kuten joukkovelkakirjan tapauksessa) vai todennäköisimmät rahavirrat. Näiden rahavirtojen ehtona on kaikissa tapauksissa tiettyjen tapahtumien toteutuminen (esim. joukkovelkakirjaa koskevien sopimukseen perustuvien tai luvattujen rahavirtojen ehtona on se tapahtuma, että velallinen suorittaa maksut). Diskonttauskoron oikaisemiseen perustuvassa menetelmässä käytettävä diskonttauskorko johdetaan markkinoilla kaupankäynnin kohteena olevien vertailukelpoisten varojen tai velkojen havainnoiduista tuottoasteista. Näin ollen sopimukseen perustuvat, luvatut tai todennäköisimmät rahavirrat diskontataan tällaisten ehdollisten rahavirtojen havainnoidulla tai arvioidulla markkinakorolla (ts. markkinatuotolla).

B19

Diskonttauskoron oikaisemiseen perustuva menetelmä edellyttää vertailukelpoisia varoja tai velkoja koskevan markkinatiedon analysointia. Vertailukelpoisuus todetaan tarkastelemalla rahavirtojen luonnetta (esim. ovatko ne sopimukseen perustuvia vai perustumattomia ja reagoivatko ne todennäköisesti taloudellisten olosuhteiden muutoksiin samankaltaisella tavalla) sekä muita tekijöitä (kuten luottokelpoisuutta, vakuuksia, duraatiota, rajoittavia kovenantteja ja maksuvalmiutta). Vaihtoehtoisesti, jos yksittäinen vertailukelpoinen omaisuuserä tai velka ei kuvasta arvostettavana olevan omaisuuserän tai velan rahavirtoihin liittyvää riskiä, diskonttauskorko voi olla mahdollista johtaa käyttäen useita vertailukelpoisia omaisuuseriä tai velkoja koskevaa tietoa riskittömän tuottokäyrän yhteydessä (ts. käyttäen alhaalta ylös rakentuvaa lähestymistapaa (build-up approach)).

B20

Alhaalta ylös rakentuvan lähestymistavan havainnollistamiseksi oletetaan, että omaisuuserä A on sopimukseen perustuva oikeus saada 800 CU (1) vuoden kuluttua (ts. ajoitukseen ei liity epävarmuutta). Vertailukelpoisille omaisuuserille on olemassa vakiintuneet markkinat, ja näitä varoja koskevaa tietoa, hintatiedot mukaan lukien, on saatavilla. Näistä vertailukelpoisista omaisuuseristä:

(a)	Omaisuuserä B on sopimukseen perustuva oikeus saada 1 200 CU vuoden kuluttua, ja sen markkinahinta on 1 083 CU. Näin ollen implisiittinen vuotuinen tuottoaste (ts. vuotuinen markkinatuotto) on 10,8 prosenttia [(1 200 CU/1 083 CU) – 1].

(b)	Omaisuuserä C on sopimukseen perustuva oikeus saada 700 CU kahden vuoden kuluttua, ja sen markkinahinta on 566 CU. Näin ollen implisiittinen vuotuinen tuottoaste (ts. kahden vuoden markkinatuotto) on 11,2 prosenttia [(700 CU /566 CU)^0,5 – 1].

(c)	Kaikki kolme omaisuuserää ovat vertailukelpoisia riskin (ts. mahdollisten tuottojen ja luoton hajonnan) suhteen.

B21

Perustuen omaisuuserästä A saatavien sopimukseen perustuvien maksujen ajoittumiseen suhteessa omaisuuseristä B ja C saatavien maksujen ajoittumiseen (ts. yksi vuosi omaisuuserällä B ja kaksi vuotta omaisuuserällä C) omaisuuserän B katsotaan olevan paremmin vertailukelpoinen omaisuuserän A kanssa. Omaisuuserästä A saatavaa sopimukseen perustuvaa maksua (800 CU) ja omaisuuserästä B johdettua yhden vuoden markkinatuottoa (10,8 prosenttia) käyttäen omaisuuserän A käyväksi arvoksi saadaan 722 CU (800 CU/1,108). Jos omaisuuserää B koskevaa markkinatietoa ei olisi, yhden vuoden tuottoaste voitaisiin vaihtoehtoisesti johtaa omaisuuserästä C alhaalta ylöspäin rakentuvaa lähestymistapaa käyttäen. Tässä tapauksessa omaisuuserän C osoittama kahden vuoden markkinakorko (11,2 prosenttia) oikaistaisiin yhden vuoden markkinakoroksi käyttäen riskittömän tuottokäyrän aikarakennetta. Lisätietoa ja -analysointia saatetaan tarvita sen ratkaisemiseksi, ovatko riskipreemiot samat yksi- ja kaksivuotiselle omaisuuserälle. Jos todetaan, etteivät yksi- ja kaksivuotista omaisuuserää koskevat riskipreemiot ole samat, kahden vuoden markkinatuottoa oikaistaan vielä tämän vaikutuksen huomioon ottamiseksi.

B22

Kun diskonttauskoron oikaisemiseen perustuvaa menetelmää sovelletaan saataviin tai suoritettaviin kiinteisiin maksuihin, arvostettavana olevan omaisuuserän tai velan rahavirtoihin luontaisesti liittyvää riskiä koskeva oikaisu sisällytetään diskonttauskorkoon. Sovellettaessa diskonttauskoron oikaisemiseen perustuvaa menetelmää rahavirtoihin, jotka eivät ole saatavia tai suoritettavia kiinteitä maksuja, on joskus tarpeellista oikaista rahavirtoja, jotta ne olisivat vertailukelpoisia sen havainnoidun omaisuuserän tai velan rahavirtojen kanssa, josta diskonttauskorko on johdettu.

Nykyarvon odotusarvoon perustuva menetelmä

B23

Nykyarvon odotusarvoon perustuvassa menetelmässä käytetään lähtökohtana rahavirtojen joukkoa, joka edustaa kaikkien mahdollisten vastaisten rahavirtojen todennäköisyyksillä painotettuja keskiarvoja (ts. odotettavissa olevia rahavirtoja). Tuloksena syntyvä arvio on täysin sama kuin nykyarvo, joka tilastollisesti on epäjatkuvan satunnaismuuttujan mahdollisten arvojen painotettu keskiarvo vastaavilla todennäköisyyksillä painotettuna. Koska kaikki mahdolliset käyvät arvot painotetaan todennäköisyyksillä, tuloksena saatavan odotettavissa olevan rahavirran ehtona ei ole minkään määrätyn tapahtuman toteutuminen (toisin kuin diskonttauskoron oikaisemiseen perustuvassa menetelmässä käytettävien rahavirtojen).

B24

Riskiä karttavat markkinaosapuolet ottaisivat sijoituspäätöstä tehdessään huomioon riskin siitä, että toteutuvat rahavirrat saattavat poiketa odotettavissa olevista rahavirroista. Portfolioteorian mukaan erotetaan kaksi riskityyppiä:

(a)	epäsystemaattinen (hajautettavissa oleva) riski, joka on nimenomaisesti tiettyä omaisuuserää tai velkaa koskeva riski.

(b)	systemaattinen (ei hajautettavissa oleva) riski, joka on yhteinen omaisuuserälle tai velalle ja muille hajautetun salkun erille.

Portfolioteorian mukaan markkinoiden ollessa tasapainossa markkinaosapuolet saavat korvauksen vain rahavirtoihin liittyvän systemaattisen riskin kantamisesta. (Markkinoilla, jotka ovat tehottomat tai eivät ole tasapainossa, voidaan saada muunlaisia tuottoja tai korvauksia).

B25

Nykyarvon odotusarvoon perustuvassa menetelmässä 1 omaisuuserän odotettavissa olevia rahavirtoja oikaistaan systemaattisen riskin (ts. markkinariskin) huomioon ottamiseksi vähentämällä niihin liittyvä riskilisä (ts. riskioikaistut odotettavissa olevat rahavirrat). Nämä riskioikaistut odotettavissa olevat rahavirrat edustavat varmaa vastaavaa rahavirtaa, joka on diskontattu riskittömällä korolla. Varmaa vastaavalla rahavirralla tarkoitetaan (määriteltyä) odotettavissa olevaa rahavirtaa, jota oikaistaan riskin huomioon ottamiseksi siten, että markkinaosapuolelle on yhdentekevää, vaihdetaanko tietty rahavirta odotettavissa olevaan rahavirtaan. Esimerkiksi jos markkinaosapuoli on ollut halukas vaihtamaan 1 200 CU:n suuruisen odotettavissa olevan rahavirran 1 000 CU:n suuruiseen varmaan rahavirtaan, niin 1 000 CU on 1 200 CU:n varmaa vastaava rahamäärä (ts. 200 CU edustaisi rahavirtaan liittyvää riskilisää). Tässä tapauksessa markkinaosapuolelle on yhdentekevää, kumpi omaisuuserä sillä on.

B26

Toisaalta nykyarvon odotusarvoon perustuvassa menetelmässä 2 tehdään oikaisu systemaattisen riskin (ts. markkinariskin) huomioon ottamiseksi soveltamalla riskilisää riskittömään korkoon. Näin ollen odotettavissa olevat rahavirrat diskontataan korolla, joka vastaa todennäköisyyksillä painotettuihin rahavirtoihin liittyvää odotettavissa olevaa korkoa (ts. odotettavissa oleva tuottoaste). Odotettavissa olevan tuottoasteen arvioimiseen voidaan käyttää riskialttiiden varojen hinnoittelussa käytettäviä malleja, kuten capital asset pricing -mallia. Koska diskonttauskoron oikaisemiseen perustuvassa menetelmässä käytettävä diskonttauskorko on ehdollisiin rahavirtoihin liittyvä tuottoaste, se on todennäköisesti korkeampi kuin menetelmässä 2 käytettävä diskonttauskorko, joka on odotettavissa oleviin tai todennäköisyyksillä painotettuihin rahavirtoihin liittyvä odotettavissa oleva tuottoaste.

B27

Menetelmien 1 ja 2 havainnollistamiseksi oletetaan, että omaisuuserästä vuoden kuluttua odotettavissa olevat rahavirrat ovat 780 CU, ja ne on määritetty alla esitettyjen mahdollisten rahavirtojen ja todennäköisyyksien perusteella. Vuoden kuluttua toteutuvaan rahavirtaan sovellettava riskitön korko on 5 prosenttia, ja systemaattista riskiä koskeva lisä riskiprofiililtaan samanlaiselle omaisuuserälle on 3 prosenttia.

Mahdolliset rahavirrat	Todennäköisyys	Todennäköisyydellä painotetut rahavirrat
500 CU	15 %	75 CU
800 CU	60 %	480 CU
900 CU	25 %	225 CU
Odotettavissa olevat rahavirrat		780 CU

B28

Odottavissa olevat rahavirrat (780 CU) edustavat tässä yksinkertaisessa esimerkissä kolmen mahdollisen tuleman todennäköisyyksillä painotettua keskiarvoa. Todenmukaisemmissa tilanteissa mahdollisia tulemia voisi olla useita. Nykyarvon odotusarvoon perustuvaa menetelmää sovellettaessa ei kuitenkaan aina ole tarpeellista ottaa huomioon kaikkien mahdollisten rahavirtojen jakaumia monimutkaisia malleja ja menetelmiä käyttäen. Sen sijaan voisi olla mahdollista muodostaa rajoitettu määrä epäjatkuvia skenaarioita ja määrittää todennäköisyydet, jotka koskevat mahdollisten rahavirtojen joukkoa. Yhteisö voisi esimerkiksi käyttää jollakin merkityksellisellä aikaisemmalla kaudella toteutuneita rahavirtoja, joita oikaistaan sen jälkeen tapahtuneiden olosuhteiden muutosten (esim. ulkoisissa tekijöissä, kuten taloudellisissa olosuhteissa, markkinaolosuhteissa, toimialan kehityssuunnissa ja kilpailussa tapahtuneiden muutosten samoin kuin sisäisissä olosuhteissa tapahtuneiden, yhteisöön erityisemmin vaikuttavin muutosten) mukaisesti markkinaosapuolten oletukset huomioon ottaen.

B29

Teoreettisesti katsottuna omaisuuserän rahavirtojen nykyarvo (ts. käypä arvo) on sama riippumatta siitä, onko sen määrittämiseen käytetty menetelmää 1 vai menetelmää 2, kuten seuraavassa esitetään:

(a)

Menetelmää 1 käytettäessä odotettavissa olevia rahavirtoja oikaistaan systemaattisen riskin (ts. markkinariskin) huomioon ottamiseksi. Jos ei ole markkinatietoa, joka suoraan osoittaisi riskioikaisun määrän, tällainen oikaisu voitaisiin johtaa omaisuuserän hinnoittelumallista hyödyntämällä varmaa vastaavien rahamäärien käsitettä. Riskioikaisu (ts. rahavirtaan liittyvä riskilisä 22 CU) voitaisiin määrittää esimerkiksi käyttämällä systemaattista riskiä koskevaa 3 prosentin suuruista lisää (780 CU – [780 CU × (1,05/1,08)]), jolloin tulokseksi saadaan riskioikaistut odotettavissa olevat rahavirrat 758 CU (780 CU – 22 CU). 758 CU on varmaa vastaava rahamäärä 780 CU:lle, ja se diskontataan riskittömällä korolla (5 prosenttia). Omaisuuserän nykyarvo (ts. käypä arvo) on 722 CU (758 CU/1,05).

(b)

Menetelmää 2 käytettäessä odotettavissa olevia rahavirtoja ei oikaista systemaattisen riskin (ts. markkinariskin) huomioon ottamiseksi. Sen sijaan kyseistä riskiä koskeva oikaisu sisällytetään diskonttauskorkoon. Täten odotettavissa olevat rahavirrat diskontataan 8 prosentin suuruisella odotettavissa olevalla tuottoasteella (ts. 5 prosentin riskitön korko plus 3 prosentin lisä systemaattista riskiä varten). Omaisuuserän nykyarvo (ts. käypä arvo) on 722 CU (780 CU/1,08).

B30

Nykyarvojen odotusarvoon perustuvaa menetelmää sovellettaessa voidaan käyttää joko menetelmää 1 tai menetelmää 2. Se, valitaanko menetelmä 1 vai menetelmä 2, riippuu arvostettavana olevalle omaisuuserälle tai velalle ominaisista tosiseikoista ja olosuhteista, siitä, miltä osin on saatavissa riittävästi tietoa, sekä tehdyistä harkintaan perustuvista ratkaisuista.

NYKYARVOMENETELMIEN SOVELTAMINEN VELKOIHIN JA YHTEISÖN OMIIN OMAN PÄÄOMAN EHTOISIIN INSTRUMENTTEIHIN, JOTKA EIVÄT OLE TOISILLA OSAPUOLILLA VAROINA (KAPPALEET 40 JA 41)

B31

Kun nykyarvomenetelmää käytetään määritettäessä käypää arvoa velalle, joka ei ole toisella osapuolella omaisuuseränä (esim. käytöstä poistamiseen liittyvä velka), yhteisön on muun muassa arvioitava vastaiset lähtevät rahavirrat, joiden markkinaosapuolet odottaisivat toteutuvan velvoitetta täytettäessä. Näiden vastaisten rahavirtojen tulee sisältää markkinaosapuolten odotukset velvoitteen täyttämiseksi syntyvistä menoista ja sekä korvauksista, joita markkinaosapuolet vaatisivat velvoitteen vastaanottamisesta. Tällainen korvaus sisältää tuoton, jota markkinaosapuoli vaatisi seuraavista:

(a)	toimenpiteen toteuttaminen (ts. velvoitteen täyttämisen arvo; esim. käyttämällä voimavaroja, jotka voitaisiin käyttää muissa toiminnoissa); ja

(b)	velvoitteeseen liittyvän riskin ottaminen (ts. riskilisä, joka kuvastaa riskiä siitä, että todelliset lähtevät rahavirrat voivat poiketa odotettavissa olevista lähtevistä rahavirroista; ks. kappale B33).

B32

Esimerkiksi rahoitusvelkoihin kuulumattomaan velkaan ei kuulu sopimukseen perustuvaa tuottoastetta, eikä kyseiselle velalle ole olemassa havainnoitavissa olevaa markkinatuottoa. Joissakin tapauksissa sen tuoton osatekijät, jota markkinaosapuolet vaatisivat, eivät ole erotettavissa toisistaan (esim. käytettäessä hintaa, jonka ulkopuolinen sopimusosapuoli veloittaisi kiinteänä palkkiona). Toisissa tapauksissa yhteisön pitää arvioida nämä osatekijät erikseen (esim. käytettäessä hintaa, jonka ulkopuolinen sopimusosapuoli veloittaisi kustannuslisäperusteella, koska sopimusosapuoli ei tässä tapauksessa kantaisi riskiä menojen muuttumisesta tulevaisuudessa).

B33

Yhteisö voi sisällyttää riskilisän sellaisen velan tai yhteisön oman oman pääoman ehtoisen instrumentin käypään arvoon, joka ei ole toisella osapuolella omaisuuseränä, jollakin seuraavista tavoista:

(a)	oikaisemalla rahavirtoja (ts. lähtevien rahavirtojen lisäyksenä); tai

(b)	oikaisemalla korkoa, jota käytetään diskontattaessa vastaisia rahavirtoja nykyarvoonsa (ts. diskonttauskoron vähennyksenä).

Yhteisön on varmistuttava siitä, ettei se laske riskioikaisuja kahteen kertaan tai jätä niitä huomioimatta. Esimerkiksi jos arvioituja rahavirtoja kasvatetaan velvoitteeseen liittyvän riskin ottamista koskevan korvauksen huomioon ottamiseksi, diskonttauskorkoa ei pidä oikaista kyseisen riskin huomioon ottamiseksi.

ARVOSTUSMENETELMIEN SYÖTTÖTIEDOT (KAPPALEET 67–71)

B34

Seuraavat ovat esimerkkejä markkinoista, joilla joillekin varoille ja veloille (esim. rahoitusinstrumenteille) saatetaan pystyä havainnoimaan syöttötietoja:

(a)	Pörssimarkkinat. Pörssimarkkinoilla päätöshinnat ovat helposti saatavissa ja yleensä ne edustavat käypää arvoa. Esimerkki tällaisista markkinoista on Lontoon arvopaperipörssi.

(b)

Diilerimarkkinat. Diilerimarkkinoilla diilerit ovat valmiita käymään kauppaa (joko myymään tai ostamaan omaan lukuunsa), jolloin ne järjestävät likviditeettiä käyttämällä pääomaansa siihen, että ne pitävät vaihto-omaisuutena eriä, joille ne takaavat markkinoita. Tyypillisesti osto- ja myyntikurssit (jotka edustavat ostokurssin osalta hintaa, johon diileri on halukas ostamaan, ja myyntikurssin osalta hintaa, jolla diileri on halukas myymään) ovat saatavissa helpommin kuin päätöshinnat. OTC-markkinat (joilla toteutuvat hinnat raportoidaan julkisesti) ovat diilerimarkkinoita. Diilerimarkkinoita on olemassa myös joillekin muille varoille ja veloille, kuten joillekin rahoitusinstrumenteille, hyödykkeille ja aineellisille omaisuuserille (esim. käytetyille laitteistoille).

(c)

Välittäjämarkkinat. Välittäjämarkkinoilla välittäjät pyrkivät saattamaan ostajia ja myyjiä yhteen mutta eivät ole valmiita käymään kauppaa omaan lukuunsa. Toisin sanoen välittäjät eivät käytä pääomaansa siihen, että ne pitäisivät vaihto-omaisuutena eriä, joille ne takaavat markkinoita. Välittäjä tietää osapuolten tarjoamat ja pyytämät hinnat, mutta kukin osapuoli on tyypillisesti tietämätön toisen osapuolen esittämistä hintavaatimuksista. Toteutuneita liiketoimia koskevia hintoja on joskus saatavilla. Välittäjämarkkinoihin kuuluvat sähköiset viestintäverkot, joissa osto- ja myyntitoimeksiannot saatetaan yhteen, sekä liike- ja asuinkiinteistöjen markkinat.

(d)	Päämiesten väliset markkinat. Päämiesten välisillä markkinoilla liiketoimista, sekä alkuperäisistä myynneistä että jälleenmyynneistä, neuvotellaan itsenäisesti ilman välikäsiä. Näistä liiketoimista saatetaan julkistaa vain vähän tietoa.

KÄYPIEN ARVOJEN HIERARKIA (KAPPALEET 72–90)

Tason 2 syöttötiedot (kappaleet 81–85)

B35

Seuraavat ovat esimerkkejä tiettyjä varoja ja velkoja koskevista tason 2 syöttötiedoista.

(a)	Saa kiinteää – maksa muuttuvaa -koronvaihtosopimus, joka perustuu London Interbank Offered Rate (LIBOR) -swap-korkoon. Tason 2 syöttötieto olisi LIBOR-swap-korko, jos tämä korko on havainnoitavissa tavanomaisesti noteerattavin väliajoin olennaiselta osalta swap-sopimuksen koko voimassaoloaikaa.

(b)

Saa kiinteää – maksa muuttuvaa -koronvaihtosopimus, joka perustuu ulkomaanrahan määräiseen tuottokäyrään Tason 2 syöttötieto olisi ulkomaanrahan määräiseen tuottokäyrään perustuva swap-korko, joka on havainnoitavissa tavanomaisesti noteerattavin väliajoin olennaiselta osalta swap-sopimuksen koko voimassaoloaikaa. Näin olisi, jos swap-sopimuksen voimassaoloaika on 10 vuotta ja korko on havainnoitavissa tavanomaisesti noteerattavin väliajoin 9 vuodelta, olettaen, ettei tuottokäyrän kohtuullinen ekstrapolointi vuodelle 10 olisi merkittävä koko swap-sopimuksen käyvän arvon määrittämisen kannalta.

(c)

Saa kiinteää – maksa muuttuvaa -koronvaihtosopimus, joka perustuu tietyn pankin omaan viitekorkoon. Tason 2 syöttötieto olisi pankin oma viitekorko, joka on johdettu ekstrapoloimalla, jos havainnoitavissa oleva markkinatieto tukee ekstrapoloituja arvoja, esimerkiksi korrelaatiota käyttäen sellaisesta korosta, joka on havainnoitavissa olennaiselta osalta swap-sopimuksen koko voimassaoloaikaa.

(d)

Pörssissä kaupankäynnin kohteena olevia osakkeita koskeva kolmivuotinen optio. Tason 2 syöttötieto olisi osakkeiden implisiittinen volatiliteetti, joka on johdettu ekstrapoloimalla vuoteen 3, jos molemmat seuraavat ehdot täyttyvät:

(i)	Osakkeita koskevien yksi- ja kaksivuotisten optioiden hinnat ovat havainnoitavissa.

(ii)	Havainnoitavissa oleva markkinatieto tukee kolmivuotisen option ekstrapoloitua implisiittistä volatiliteettia olennaiselta osalta option koko voimassaoloaikaa.

Tässä tapauksessa implisiittinen volatiliteetti voitaisiin johtaa ekstrapoloimalla osakkeita koskevien yksivuotisten ja kaksivuotisten optioiden implisiittisestä volatiliteetista, ja se voi saada tukea vertailukelpoisten yhteisöjen osakkeita koskevien kolmivuotisten optioiden implisiittisestä volatiliteetista edellyttäen, että todetaan korrelaatio yksi- ja kaksivuotisten implisiittisten volatiliteettien kanssa.

(e)

Lisenssisopimus. Kun kyseessä on lisenssisopimus, joka on hankittu liiketoimintojen yhdistämisessä ja jonka hankittu yhteisö oli äskettäin neuvotellut lähipiiriin kuulumattoman osapuolen (lisenssisopimuksen osapuoli) kanssa, tason 2 syöttötieto olisi lähipiiriin kuulumattoman osapuolen kanssa tehdyn sopimuksen mukainen rojaltiprosentti järjestelyn voimaantuloajankohtana.

(f)

Valmiista tuotteista koostuva vaihto-omaisuus vähittäismyymälässä. Kun kyseessä on liiketoimintojen yhdistämisessä hankittu valmiista tuotteista koostuva vaihto-omaisuus, tason 2 syöttötieto olisi joko hinta, jolla myydään asiakkaille vähittäismarkkinoilla, tai hinta, jolla myydään vähittäiskauppiaille tukkumarkkinoilla, oikaistuna vaihto-omaisuuserän kunnon ja sijaintipaikan ja vertailukelpoisten (ts. vastaavanlaisten) vaihto-omaisuuserien välisillä eroilla siten, että käypä arvo kuvastaa hintaa, joka saataisiin liiketoimessa, jossa vaihto-omaisuus myydään toiselle vähittäiskauppiaalle, joka saattaisi tarvittavat myyntiponnistukset päätökseen. Teoreettisesti tarkasteltuna käypä arvo on sama riippumatta siitä, tehdäänkö oikaisut vähittäishintaan (alaspäin) vai tukkuhintaan (ylöspäin). Yleensä käyvän arvon määrittämisessä tulee käyttää hintaa, johon tarvitaan pienin määrä subjektiivisia oikaisuja.

(g)

Omistettu omassa käytössä oleva rakennus. Tason 2 syöttötieto olisi rakennuksen neliöhinta (arvonmäärityskerroin), joka on johdettu havainnoitavissa olevasta markkinatiedosta, esim. kertoimet, jotka on johdettu vertailukelpoisia (ts. vastaavanlaisia) sijaintipaikaltaan vastaavanlaisia rakennuksia koskevissa havainnoiduissa liiketoimissa toteutuneista hinnoista.

(h)

Rahavirtaa tuottava yksikkö. Tason 2 syöttötieto olisi arvonmäärityskerroin (esim. tulosta tai liikevaihtoa tai vastaavaa tuloksellisuutta kuvaavaa lukua koskeva kerroin), joka on johdettu havainnoitavissa olevasta markkinatiedosta, esim. kertoimet, jotka on johdettu vertailukelpoisia (ts. vastaavanlaisia) liiketoimintoja koskevissa havainnoiduissa liiketoimissa toteutuneista hinnoista, ottaen huomioon liiketoimintaan ja markkinoihin liittyvät tekijät sekä taloudelliset ja muut kuin taloudelliset tekijät.

Tason 3 syöttötiedot (kappaleet 86–90)

B36

Seuraavat ovat esimerkkejä tiettyjä varoja ja velkoja koskevista tason 3 syöttötiedoista:

(a)

Pitkäkestoinen valuutanvaihtosopimus. Tason 3 syöttötieto olisi tiettyyn valuuttaan liittyvä korkokanta, joka ei ole havainnoitavissa ja joka ei saa tukea havainnoitavissa olevasta markkinatiedosta tavanomaisesti noteerattavin väliajoin tai muulla tavoin olennaiselta osalta valuutanvaihtosopimuksen koko voimassaoloaikaa. Valuutanvaihtosopimuksen korkokannat ovat asianomaisten maiden tuottokäyristä laskettuja swap-korkoja.

(b)

Pörssissä kaupankäynnin kohteena olevia osakkeita koskeva kolmivuotinen optio. Tason 3 syöttötieto olisi toteutunut volatiliteetti, ts. osakkeiden toteutuneista hinnoista johdettu volatiliteetti. Toteutunut volatiliteetti ei tyypillisesti edusta senhetkisten markkinaosapuolten odotuksia tulevasta volatiliteetista, vaikka se on ainoa saatavissa oleva option hintaa koskeva tieto.

(c)	Koronvaihtosopimus. Tason 3 syöttötieto olisi oikaisu, joka tehdään swap-sopimuksen markkinoilla määräytyvään (ei sitovaan) konsensuskeskihintaan, käyttäen tietoa, joka ei ole suoraan havainnoitavissa ja jota havainnoitavissa oleva markkinatieto ei muutoin tue.

(d)

Liiketoimintojen yhdistämisessä vastattavaksi otettu käytöstä poistamista koskeva velka. Tason 3 syöttötieto olisi senhetkinen arvio, joka on tehty käyttäen yhteisön omaa tietoa, joka koskee velvoitteen täyttämiseksi tarvittavia vastaisia lähteviä rahavirtoja (mukaan lukien markkinaosapuolten odotukset velvoitteen täyttämisen aiheuttamista menoista sekä korvaus, jonka markkinaosapuolet vaatisivat omaisuuserän purkamista koskevan velvoitteen vastaanottamisesta), ellei ole kohtuudella saatavissa olevaa tietoa, joka osoittaisi, että markkinaosapuolet käyttäisivät erilaisia oletuksia. Tätä tason 3 syöttötietoa käytettäisiin nykyarvomenetelmässä yhdessä muiden syöttötietojen kanssa, joita ovat esim. senhetkinen riskitön korko tai luottoriskioikaistu riskitön korko, jos yhteisön luottokelpoisuuden vaikutus velan käypään arvoon kuvastuu diskonttauskorossa eikä vastaisia lähteviä rahavirtoja koskevassa arviossa.

(e)

Rahavirtaa tuottava yksikkö. Tason 3 syöttötieto olisi taloudellinen ennuste (esim. rahavirtoja tai voittoa tai tappiota koskeva ennuste), joka on muodostettu yhteisön omaa tietoa käyttäen, ellei ole olemassa kohtuudella saatavissa olevaa tietoa, joka osoittaisi, että markkinaosapuolet käyttäisivät erilaisia oletuksia.

KÄYVÄN ARVON MÄÄRITTÄMINEN, KUN OMAISUUSERÄÄ TAI VELKAA KOSKEVAN TOIMINNAN VOLYYMI TAI TASO ON VÄHENTYNYT MERKITTÄVÄSTI

B37

Omaisuuserän tai velan käypään arvoon saattaa olla vaikutusta sillä, että kyseistä omaisuuserää koskevan toiminnan volyymi tai taso on vähentynyt merkittävästi verrattuna omaisuuserää tai velkaa (tai vastaavanlaisia varoja tai velkoja) koskevaan normaaliin markkinatoimintaan. Sen ratkaisemiseksi, onko omaisuuserää tai velkaa koskevan toiminnan volyymissa tai tasossa tapahtunut merkittävä vähennys, yhteisön on arvioitava esimerkiksi seuraavien tekijöiden merkittävyyttä ja merkityksellisyyttä:

(a)	Viimeaikaisia liiketoimia on vähän.

(b)	Hintanoteerauksia ei tehdä senhetkistä tietoa käyttäen.

(c)	Hintanoteeraukset vaihtelevat huomattavasti joko ajan kuluessa tai eri markkinatakaajien välillä (esim. joillakin välittäjämarkkinoilla).

(d)	Indeksit, jotka aiemmin ovat korreloineet omaisuuserän tai velan käypien arvojen kanssa hyvin, eivät todistettavasti korreloi kyseisen omaisuuserän tai velan käypää arvoa osoittavien viimeaikaisten tietojen kanssa.

(e)

Havainnoituja liiketoimia tai noteerattuja hintoja koskevat implisiittiset maksuvalmiusriskipreemiot, tuotot tai suorituskykyä koskevat indikaattorit (kuten laiminlyöntien osuudet tai pääomasta saamatta jäävät osuudet ulosmittaustapauksessa) ovat kasvaneet merkittävästi verrattuna yhteisön arvioimiin odotettavissa oleviin rahavirtoihin ottaen huomioon kaikki saatavilla oleva markkinatieto, joka koskee omaisuuserään tai velkaan liittyvää luottoriskiä ja muuta laiminlyöntiriskiä.

(f)	Osto- ja myyntikurssin välinen ero on suuri tai se on kasvanut merkittävästi.

(g)	Omaisuuserän tai velan tai vastaavanlaisten varojen tai velkojen uusia liikkeeseenlaskuja koskeva toiminta markkinoilla (ts. pääasiallisilla markkinoilla) on vähentynyt merkittävästi tai niille ei ole lainkaan markkinoita.

(h)	Julkisesti on saatavilla vain vähän tietoa (esim. päämiesten välisillä markkinoilla toteutuvista liiketoimista).

B38

Jos yhteisö tekee johtopäätöksen, että omaisuuserää tai velkaa koskevan toiminnan volyymi tai taso on vähentynyt merkittävästi verrattuna omaisuuserää tai velkaa (tai samankaltaisia varoja tai velkoja) koskevaan normaaliin markkinatoimintaan, on tarpeellista analysoida tarkemmin liiketoimia tai hintanoteerauksia. Volyymin tai tason väheneminen ei itsessään välttämättä osoita, ettei transaktiohinta tai noteerattu hinta edustaisi käypää arvoa tai ettei kyseisillä markkinoilla toteutuva liiketoimi olisi tavanmukainen. Jos yhteisö kuitenkin toteaa, ettei transaktiohinta tai noteerattu hinta edusta käypää arvoa (voi esim. esiintyä liiketoimia, jotka eivät ole tavanmukaisia), transaktiohintoja tai noteerattuja hintoja on tarpeellista oikaista, jos yhteisö käyttää näitä hintoja käyvän arvon määrittämisen perustana ja oikaisu olisi merkittävä koko käyvän arvon määrittämisen kannalta. Oikaisut voivat olla tarpeen myös muissa olosuhteissa (esim. kun samankaltaisen omaisuuserän hintaa on oikaistava merkittävästi, jotta se olisi vertailukelpoinen arvostettavana olevan omaisuuserän kanssa tai kun hinta on vanhentunut).

B39

Tässä IFRS-standardissa ei määrätä metodologiasta, jonka mukaan transaktiohintoihin tai noteerattuihin hintoihin tehdään merkittäviä oikaisuja. Ks. kappaleet 61–66 ja B5–B11, joissa käsitellään arvostusmenetelmien käyttöä käypää arvoa määritettäessä. Käytettävästä arvostusmenetelmästä riippumatta yhteisön on sisällytettävä arvon määrittämiseen asianmukaiset riskioikaisut, mukaan lukien riskilisä, joka kuvastaa määrää, jonka markkinaosapuolet vaatisivat korvauksena omaisuuserän tai velan rahavirtoihin liittyvästä epävarmuudesta (ks. kappale B17). Muutoin arvo ei edusta käypää arvoa todenmukaisesti. Joissakin tapauksissa asianmukaisen riskioikaisun määrittäminen saattaa olla vaikeaa. Vaikeuden aste ei kuitenkaan yksin ole riittävä syy riskioikaisun poisjättämiseen. Riskioikaisun tulee kuvastaa markkinaosapuolten välistä tavanomaista liiketointa, joka toteutuu arvostuspäivänä tarkasteluhetken olosuhteiden vallitessa.

B40

Jos omaisuuserää tai velkaa koskevan toiminnan volyymi tai taso on vähentynyt merkittävästi, voi olla asianmukaista vaihtaa arvostusmenetelmää tai käyttää useita arvostusmenetelmiä (esim. markkinoihin perustuvaa lähestymistapaa ja nykyarvomenetelmää). Painotettaessa useiden menetelmien käytön tuloksena syntyviä käypiä arvoja osoittavia lukuja yhteisön on tarkasteltava käypien arvojen vaihtelualueen kohtuullisuutta. Tavoitteena on määrittää vaihtelualueeseen kuuluva piste, joka parhaiten edustaa käypää arvoa tarkasteluhetken markkinaolosuhteiden vallitessa. Käypien arvojen laaja vaihtelualue voi viitata siihen, että tarvitaan lisää analysointia.

B41

Vaikka omaisuuserää tai velkaa koskevan toiminnan volyymi tai taso olisi vähentynyt merkittävästi, käyvän arvon määrittämisen tavoite on edelleen sama. Käypä arvo on hinta, joka saataisiin omaisuuserän myynnistä tai maksettaisiin velan siirtämisestä tavanmukaisessa liiketoimessa (ts. ei pakkotilanteessa tapahtuvassa realisoinnissa tai ahdingossa tapahtuvassa myynnissä), joka toteutuu markkinaosapuolten välillä arvostuspäivänä tarkasteluhetken markkinaolosuhteiden vallitessa.

B42

Sen hinnan arvioiminen, jolla markkinaosapuolet olisivat arvostuspäivänä halukkaita liiketoimeen tarkasteluhetken markkinaolosuhteiden vallitessa, jos omaisuuserää tai velkaa koskevan toiminnan volyymi tai taso on vähentynyt merkittävästi, riippuu arvostuspäivänä vallitsevista tosiseikoista ja olosuhteista ja vaatii harkintaa. Yhteisön aikeilla, jotka koskevat omaisuuserän pitämistä tai velan muulla tavalla tapahtuvaa suorittamista, ei ole merkitystä käypää arvoa määritettäessä, koska käypä arvo on markkinoihin perustuva arvo, ei yhteisökohtainen arvo.

Niiden liiketoimien tunnistaminen, jotka eivät ole tavanmukaisia

B43

Sen ratkaiseminen, onko liiketoimi tavanmukainen (vai eikö se ole tavanmukainen) on vaikeampaa, jos omaisuuserää tai velkaa koskevan toiminnan volyymi tai taso on vähentynyt merkittävästi verrattuna omaisuuserää tai velkaa (tai vastaavanlaisia varoja tai velkoja) koskevaan normaaliin markkinatoimintaan. Tällaisissa olosuhteissa ei ole asianmukaista tehdä johtopäätöstä, etteivät mitkään kyseisillä markkinoilla toteutuvat liiketoimet ole tavanmukaisia (ts. ne liittyvät pakkotilanteessa tapahtuvaan realisointiin tai ahdingossa tapahtuvaan myyntiin). Olosuhteisin, jotka voivat viitata siihen, ettei liiketoimi ole tavanmukainen, kuuluvat seuraavat:

(a)	Markkinoilla ei ole oltu ennen arvostuspäivää riittävän pitkää ajanjaksoa, jotta voitaisiin ottaa huomioon markkinointitoimenpiteet, jotka ovat tavallisia ja tavanomaisia tällaisia varoja tai velkoja koskevissa liiketoimissa tarkasteluhetken markkinaolosuhteiden vallitessa.

(b)	Tavallinen ja tavanomainen markkinointiajanjakso on toteutunut, mutta myyjä on markkinoinut omaisuuserää tai velkaa vain yhdelle markkinaosapuolelle.

(c)	Myyjä on konkurssissa tai selvitystilassa tai lähellä sitä (ts. myyjä on ahdingossa).

(d)	Myyjän on täytynyt myydä täyttääkseen sääntelytahojen asettamat tai lainsäädäntöön perustuvat vaatimukset (ts. myyjä oli pakotettu).

(e)	Transaktiohinta on poikkeava verrattuna muihin viimeaikaisiin samaa tai vastaavanlaista omaisuuserää tai velkaa koskeviin liiketoimiin.

Yhteisön on arvioitava olosuhteita sen ratkaisemiseksi, onko liiketoimi käytettävissä olevan näytön perusteella tavanmukainen.

B44

Yhteisön on tarkasteltava kaikkia seuraavia seikkoja määrittäessään käypää arvoa tai arvioidessaan markkinariskilisiä:

(a)	Jos näyttö viittaa siihen, ettei liiketoimi ole tavanmukainen, yhteisön on annettava kyseiselle transaktiohinnalle vain vähän tai ei lainkaan painoa (verrattuna muihin käypää arvoa osoittaviin lukuihin).

(b)

Jos näyttö viittaa siihen, että liiketoimi on tavanmukainen, yhteisön on otettava kyseinen transaktiohinta huomioon. Kyseiselle transaktiohinnalle annettava paino verrattuna muihin käypää arvoa osoittaviin lukuihin riippuu esimerkiksi seuraavista tosiseikoista ja olosuhteista:

(i)	liiketoimen koko.

(ii)	liiketoimen vertailukelpoisuus arvostettavana olevaan omaisuuserään tai velkaan nähden.

(iii)

liiketoimen läheisyys arvostuspäivään nähden.

(c)

Jos yhteisöllä ei ole riittävästi tietoa johtopäätöksen tekemiseksi siitä, onko liiketoimi tavanmukainen, sen on otettava transaktiohinta huomioon. Kyseinen transaktiohinta ei mahdollisesti kuitenkaan edusta käypää arvoa (ts. transaktiohinta ei välttämättä ole ainoa tai pääasiallinen perusta käyvän arvon määrittämiselle tai markkinariskilisien arvioimiselle). Kun yhteisöllä ei ole riittävästi tietoa johtopäätöksen tekemiseksi siitä, ovatko tietyt liiketoimet tavanmukaisia, yhteisön on annettava kyseisille liiketoimille vähemmän painoa verrattuna muihin liiketoimiin, joiden tiedetään olevan tavanmukaisia.

Yhteisön ei tarvitse tehdä kattavia selvityksiä sen ratkaisemiseksi, onko liiketoimi tavanmukainen, mutta se ei saa jättää huomioimatta tietoa, joka on kohtuudella saatavissa. Kun yhteisö on liiketoimen osapuolena, sillä oletetaan olevan riittävästi tietoa johtopäätöksen tekemiseksi siitä, onko liiketoimi tavanmukainen.

Kolmansilta osapuolilta saatujen noteerattujen hintojen käyttäminen

B45

Tämä IFRS-standardi ei estä kolmansilta osapuolilta, kuten hinnoittelupalveluista tai välittäjiltä, saatavien noteerattujen hintojen käyttämistä, jos yhteisö on todennut, että näiltä osapuolilta saatavat noteeratut hinnat on muodostettu tämän IFRS-standardin mukaisesti.

B46

Jos omaisuuserää tai velkaa koskevan toiminnan volyymi tai taso on vähentynyt merkittävästi, yhteisön on arvioitava, onko kolmansilta osapuolilta saadut noteeratut hinnat muodostettu käyttäen tavanmukaisia liiketoimia koskevaa senhetkistä tietoa tai markkinaosapuolten oletuksia (mukaan lukien riskiä koskevat oletukset) kuvastavaa arvostusmenetelmää. Painottaessaan noteerattua hintaa käyvän arvon määrittämisen syöttötietona yhteisö antaa vähemmän painoa (verrattuna toisiin liiketointen tuloksia kuvastaviin käypää arvoa osoittaviin lukuihin) noteerauksille, jotka eivät kuvasta liiketointen tuloksia.

B47

Lisäksi noteerauksen luonne (esim. osoittaako se hintaa vai sitovaa tarjousta) on otettava huomioon saatavilla olevaa näyttöä painotettaessa siten, että annetaan enemmän painoa sellaisille kolmansilta osapuolilta saataville noteerauksille, jotka edustavat sitovia tarjouksia.

Liite C

Voimaantulo ja siirtyminen

Tämä liite on kiinteä osa IFRS-standardia, ja sen sitovuus on sama kuin IFRS-standardin muiden osien.

Tätä IFRS-standardia on sovellettava ei-takautuvasti sen tilikauden alusta, jolla sen soveltaminen aloitetaan.

Tähän IFRS-standardin sisältyviä vaatimuksia tilinpäätöksessä esitettävistä tiedoista ei tarvitse soveltaa vertailutietoihin, jotka esitetään tämän IFRS-standardin soveltamisen aloittamista edeltäviltä kausilta.

Liite D

Muutokset muihin IFRS-standardeihin

Tässä liitteessä esitetään muihin IFRS-standardeihin tulevat muutokset, jotka seuraavat siitä, että IASB julkistaa IFRS 13:n. Yhteisön on sovellettava muutoksia 1.1.2013 tai sen jälkeen alkavilla tilikausilla. Jos yhteisö soveltaa IFRS 13:a aikaisemmalla kaudella, sen on sovellettava muutoksia tällä aikaisemmalla kaudella. Muutetut kappaleet esitetään siten, että uusi teksti on alleviivattu ja poistettu teksti yliviivattu.

MÄÄRITELMÄN MUUTOS

Käyvän arvon määritelmä, joka sisältyy standardeihin IFRS 1, 3–5 ja 9 (julkaistu lokakuussa 2010), korvataan seuraavalla määritelmällä:

Käypä arvo on hinta, joka saataisiin omaisuuserän myynnistä tai maksettaisiin velan siirtämisestä markkinaosapuolten välillä arvostuspäivänä toteutuvassa tavanmukaisessa liiketoimessa. (Ks. IFRS 13.)

Käyvän arvon määritelmä, joka sisältyy standardeihin IAS 2, 16, 18–21, 32 ja 40, korvataan seuraavalla määritelmällä:

IFRS 1 Ensimmäinen IFRS-standardien käyttöönotto (muutettu syyskuussa 2010)

Poistetaan kappale 19.

Lisätään seuraavanlainen kappale 39J:

39J	Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 Käyvän arvon määrittäminen poistettiin kappale 19, muutettiin liitteeseen A sisältyvää käyvän arvon määritelmää sekä muutettiin kappaleita D15 ja D20. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 13:a.

Muutetaan kappaleita D15 ja D20 seuraavasti:

D15

Jos ensilaatija arvostaa tällaisen sijoituksen IAS 27:n mukaisesti hankintamenoon perustuen, sen on arvostettava kyseinen sijoitus avaavassa IFRS-erillistaseessaan jompaankumpaan seuraavista rahamääristä:

…

(b)

oletushankintameno. Tällaisen sijoituksen oletushankintamenon on oltava sen:

(i)	yhteisön IFRS-standardeihin siirtymispäivän käypä arvo sen erillistilinpäätöksessä; tai …

D20	Kappaleiden 7 ja 9 sisältämistä vaatimuksista huolimatta yhteisö saa soveltaa IAS 39:n kappaleen AG76(a) mukaisia vaatimuksia kummalla tahansa seuraavista tavoista: …

IFRS 2 Osakeperusteiset maksut

Lisätään seuraavanlainen kappale 6A:

6A	Tässä IFRS-standardissa käytetään termiä ”käypä arvo” tavalla, joka joiltakin osin poikkeaa IFRS 13.een Käyvän arvon määrittäminen sisältyvästä käyvän arvon määritelmästä. Sen vuoksi yhteisö määrittää IFRS 2:ta soveltaessaan käyvän arvon tämän IFRS-standardin, ei IFRS 13:n mukaisesti.

IFRS 3 Liiketoimintojen yhdistäminen

Muutetaan kappaleita 20, 29, 33 ja 47 seuraavasti:

20	Kappaleissa 24–31 täsmennetään, minkä tyyppisiin yksilöitävissä oleviin varoihin ja velkoihin kuuluu eriä, joita tämän IFRS-standardin rajoitetut poikkeukset arvostusperiaatteesta koskevat.

Hankkijaosapuolen on määritettävä aineettomaksi hyödykkeeksi kirjatun takaisin hankitun oikeuden arvo siihen liittyvän sopimuksen jäljellä olevan juoksuajan perusteella riippumatta siitä, ottaisivatko markkinaosapuolet sopimuksen mahdolliset uudistamiset huomioon sen käypää arvoa määrittäessään. Kappaleissa B35 ja B36 on tätä koskevaa soveltamisohjeistusta.

… Määritettäessä liikearvoa liiketoimintojen yhdistämisessä, jossa ei luovuteta lainkaan vastiketta, hankkijaosapuolen on käytettävä luovutetun vastikkeen hankinta-ajankohdan käyvän arvon asemesta hankkijaosapuolella hankinnan kohteessa olevan osuuden hankinta-ajankohdan käypää arvoa (kappale 32(a)(i)). …

… Esimerkiksi omaisuuserän myynti kolmannelle osapuolelle pian hankinta-ajankohdan jälkeen hintaan, joka poikkeaa merkittävästi sille kyseisenä ajankohtana määritetystä alustavasta käyvästä arvosta, osoittaa alustavan määrän todennäköisesti olevan virheellinen, paitsi jos pystytään yksilöimään näiden ajankohtien välillä toteutunut tapahtuma, joka on muuttanut omaisuuserän käypää arvoa.

Lisätään seuraavanlainen kappale 64F:

64F

Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 Käyvän arvon määrittäminen muutettiin kappaleita 20, 29, 33, ja 47, muutettiin liitteeseen A sisältyvää käyvän arvon määritelmää sekä muutettiin kappaleita B22, B40, B43–B46, B49 ja B64. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 13:a.

Muutetaan liitteen B kappaleita B22 ja B40, B43–B46, B49 ja B64 seuraavasti:

B22

Koska konsernitilinpäätöksessä jatkuvuus koskee juridisen tytäryrityksen tilinpäätöstä sen pääomarakennetta lukuun ottamatta, konsernitilinpäätöksessä esitetään:

…

(d)

rahamäärä, joka konsernitilinpäätökseen merkitään liikkeeseen laskettuina oman pääoman ehtoisina osuuksina ja joka määritetään lisäämällä juridisen tytäryrityksen (kirjanpidollisen hankkijaosapuolen) liikkeeseen laskemat juuri ennen liiketoiminnan yhdistämistä ulkona olevat oman pääoman ehtoiset osuudet juridisen emoyrityksen (kirjanpidollinen hankinnan kohde) käypään arvoon. Oman pääoman rakenne … kuitenkin …

…

B40

Yksilöitävyyskriteerit ratkaisevat, kirjataanko aineeton hyödyke erillään liikearvosta. Kyseiset kriteerit eivät kuitenkaan opasta aineettoman hyödykkeen käyvän arvon määrittämisessä eivätkä aseta rajoituksia aineettoman hyödykkeen käypää arvoa määritettäessä käytettäville oletuksille. Hankkijaosapuoli esimerkiksi ottaisi käypää arvoa määrittäessään huomioon oletukset, joita markkinaosapuolet käyttäisivät aineettoman hyödykkeen hinnoittelussa, kuten odotukset sopimusten tulevaisuudessa tapahtuvasta uudistamisesta. …

B43

Hankkijaosapuolen aikomuksena voi olla, ettei se kilpailuasemansa suojelemiseksi tai muista syistä käytä hankkimaansa rahoitusvaroihin kuulumatonta omaisuuserää tai ettei se käytä omaisuuserää sen parhaiten tuottavassa käytössä. Tämä voi päteä esimerkiksi hankittuun tutkimukseen ja kehittämiseen liittyvään aineettomaan hyödykkeeseen, jota hankkijaosapuoli suunnittelee käyttävänsä defensiivisesti estämällä muita käyttämästä sitä. Hankkijaosapuolen on tästä huolimatta määritettävä rahoitusvaroihin kuulumattoman omaisuuserän käypä arvo olettaen, että se on markkinaosapuolilla parhaiten tuottavassa käytössä asianmukaisen arvonmäärityksen lähtökohdan mukaisesti, sekä alun perin että myöhemmässä arvonalentumistestauksessa, kun määritetään käypää arvoa vähennettynä luovutuksesta johtuvilla menoilla.

B44

Tämän IFRS-standardin mukaan hankkijaosapuoli saa arvostaa hankinnan kohteessa olevan määräysvallattomien omistajien osuuden hankinta-ajankohdan käypään arvoon. Joskus hankkijaosapuoli pystyy määrittämään määräysvallattomien omistajien osuuden hankinta-ajankohdan käyvän arvon osakkeille (ts. muille kuin hankkijaosapuolen hallussa oleville osakkeille) toimivilla markkinoilla noteeratun hinnan perusteella. Toisissa tilanteissa osakkeille ei kuitenkaan ole saatavissa toimivilla markkinoilla noteerattua hintaa. Näissä tilanteissa hankkijaosapuoli määrittää määräysvallattomien omistajien osuuden käyvän arvon muita arvostusmenetelmiä käyttäen.

B45

Hankkijaosapuolella hankinnan kohteessa olevan osuuden ja määräysvallattomien omistajien osuuden osakekohtaiset käyvät arvot voivat poiketa toisistaan. Merkittävin ero aiheutuu todennäköisesti siitä, että hankkijaosapuolella hankinnan kohteessa olevan osuuden osakekohtaiseen arvoon sisältyy määräysvaltalisä, tai kääntäen, että määräysvallattomien omistajien osuuden osakekohtainen arvo on pienempi määräysvallan puuttumisesta johtuen (nimitetään myös vähemmistöalennukseksi), jos markkinaosapuolet ottaisivat tällaisen lisän tai alennuksen huomioon määräysvallattomien omistajien osuuden hinnoittelussa.

B46

Jos liiketoimintojen yhdistäminen on toteutettu luovuttamatta vastiketta, hankkijaosapuolen on liikearvoa tai edullisesta kaupasta syntyvää voittoa määrittäessään käytettävä luovutetun vastikkeen hankinta-ajankohdan käyvän arvon sijaan sillä hankinnan kohteessa olevan osuuden hankinta-ajankohdan käypää arvoa (ks. kappaleet 32–34).

B49

Keskinäisen yhteisön käypää arvoa määritettäessä tulee ottaa huomioon oletukset, joita markkinaosapuolet tekisivät tulevaisuudessa saatavista jäseneduista, sekä muut merkitykselliset oletukset, joita markkinaosapuolet tekisivät keskinäisestä yhteisöstä. Keskinäisen yhteisön käyvän arvon määrittämiseen voidaan käyttää esimerkiksi nykyarvomenetelmää. Mallin syöttötietoina käytettävien rahavirtojen tulee perustua keskinäisen yhteisön odotettavissa oleviin rahavirtoihin, joissa todennäköisesti kuvastuvat jäsenetuihin liittyvät vähennykset, kuten tavaroista ja palveluista perittävät pienemmät maksut.

B64

Kappaleessa 59 tarkoitetun tavoitteen saavuttamiseksi hankkijaosapuolen on esitettävä tilinpäätöksessään jokaisesta raportointikauden aikana tapahtuvasta liiketoimintojen yhdistämisestä seuraavat tiedot:

…

(f)

luovutetun kokonaisvastikkeen hankinta-ajankohdan käypä arvo sekä hankinta-ajankohdan käypä arvo jokaisesta keskeisestä vastikeluokasta, kuten:

…

(iv)	hankkijaosapuolen oman pääoman ehtoiset osuudet, mukaan lukien liikkeeseen laskettujen tai laskettavien instrumenttien tai osuuksien lukumäärä ja näiden instrumenttien tai osuuksien käyvän arvon määrittämismenetelmä.

…

(o)

jokaisesta liiketoimintojen yhdistämisestä, jossa hankkijaosapuolella on hankinta-ajankohtana alle 100 % hankinnan kohteen oman pääoman ehtoisista osuuksista:

…

(ii)	jokaisesta hankinnan kohteessa olevasta määräysvallattomien omistajien osuudesta, joka on arvostettu käypään arvoon, arvostusmenetelmä(t) sekä kyseistä arvoa määritettäessä käytetyt merkittävät syöttötiedot.

…

IFRS 4 Vakuutussopimukset

Lisätään seuraavanlainen kappale 41E:

41E	Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 Käyvän arvon määrittäminen muutettiin liitteeseen A sisältyvää käyvän arvon määritelmää. Yhteisön on sovellettava tätä muutosta, kun se soveltaa IFRS 13:a.

IFRS 5 Myytävänä olevat pitkäaikaiset omaisuuserät ja lopetetut toiminnot

D10

Lisätään seuraavanlainen kappale 44H:

44H	Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 Käyvän arvon määrittäminen muutettiin liitteeseen A sisältyvää käyvän arvon määritelmää. Yhteisön on sovellettava tätä muutosta, kun se soveltaa IFRS 13:a.

IFRS 7 Rahoitusinstrumentit: tilinpäätöksessä esitettävät tiedot (muutettu lokakuussa 2009)

D11

[Ei koske vaatimuksia]

D12

Muutetaan kappaletta 3 seuraavasti:

Kaikkien yhteisöjen on sovellettava tätä IFRS-standardia kaikentyyppisiin rahoitusinstrumentteihin lukuun ottamatta seuraavia:

(a)	… näissä tapauksissa yhteisön on sovellettava tämän IFRS-standardin vaatimuksia ja käypään arvoon arvostettavien osuuksien osalta IFRS 13:n Käyvän arvon määrittäminen vaatimuksia. …

…

D13

Poistetaan kappaleet 27–27B.

D14

Muutetaan kappaletta 28 seuraavasti:

Joissakin tapauksissa yhteisö ei kirjaa voittoa tai tappiota rahoitusvaroihin kuuluvan erän tai velan alkuperäisen kirjaamisen yhteydessä, koska kyseistä käypää arvoa koskevaa näyttöä ei saada toimivilla markkinoilla täysin samanlaiselle omaisuuserälle tai velalle noteeratusta hinnasta (ts. tason 1 syöttötiedosta) eikä se perustu arvostusmenetelmään, jossa käytetään vain havainnoitavissa olevilta markkinoilta saatavaa tietoa (ks. IAS 39:n kappale AG76) Tällaisissa tapauksissa yhteisön on esitettävä tilinpäätöksessään jokaisen rahoitusvarojen tai -velkojen luokan osalta:

(a)

tilinpäätöksen laatimisperiaate, jonka mukaisesti alkuperäisen kirjaamisajankohdan käyvän arvon ja transaktiohinnan välinen erotus kirjataan tulosvaikutteisesti siten, että otetaan huomioon niiden tekijöiden muuttuminen (aika mukaan luettuna), jotka markkinaosapuolet ottaisivat huomioon omaisuuserän tai velan hinnoittelussa (ks. IAS 39:n kappale AG76(b)).

…

(c)	miksi yhteisö on tullut siihen johtopäätökseen, ettei transaktiohinta ollut parasta näyttöä käyvästä arvosta, mukaan lukien kuvaus käypää arvoa tukevasta näytöstä.

D15

Muutetaan kappaletta 29 seuraavasti:

Käypien arvojen esittämistä tilinpäätöksessä ei edellytetä:

…

(b)

kun kyse on sijoituksesta sellaisiin oman pääoman ehtoisiin instrumentteihin, joilla ei ole toimivilla markkinoilla täysin samanlaiselle instrumentille noteerattua hintaa (ts. tason 1 syöttötietoa), tai johdannaisista, jotka on sidottu tällaisiin oman pääoman ehtoisiin instrumentteihin, ja joka arvostetaan IAS 39:n mukaisesti hankintamenoon perustuen, koska sen käypää arvoa ei voida muulla tavoin määrittää luotettavasti; tai

…

D16

Lisätään seuraavanlainen kappale 44P:

44P	Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 muutettiin kappaleita 3, 28, 29, B4 ja B26 sekä liitettä A ja poistettiin kappaleet 27–27B. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 13:a.

D17

Muutetaan liitteeseen A sisältyvää muun hintariskin määritelmää seuraavasti:

muu hintariski

Riski, että rahoitusinstrumentin käypä arvo tai vastaiset rahavirrat vaihtelevat markkinahintojen muutoksista johtuen (lukuun ottamatta korkoriskistä tai valuuttariskistä aiheutuvia muutoksia), riippumatta siitä, aiheutuvatko muutokset yksittäiselle rahoitusinstrumentille tai sen liikkeeseenlaskijalle ominaisista tekijöistä vai kaikkiin markkinoilla kaupankäynnin kohteena oleviin vastaavanlaisiin rahoitusinstrumentteihin vaikuttavista tekijöistä.

IFRS 9 Rahoitusinstrumentit (julkaistu marraskuussa 2009)

D18

Muutetaan kappaletta 5.1.1 seuraavasti:

5.1.1

Yhteisön on alkuperäisen kirjaamisen yhteydessä arvostettava rahoitusvaroihin kuuluva erä käypään arvoon, ja jos kyseessä on muu kuin käypään arvoon tulosvaikutteisesti kirjattava rahoitusvaroihin kuuluva erä, siihen lisätään rahoitusvaroihin kuuluvan erän hankkimisesta välittömästi johtuvat transaktiomenot.

D19

Lisätään seuraavanlainen kappale 5.1.1A:

5.1.1A

Jos rahoitusvaroihin kuuluvan erän alkuperäisen kirjaamisajankohdan käypä arvo kuitenkin poikkeaa transaktiohinnasta, yhteisön on sovellettava kappaletta B5.1 sekä IAS 39:n kappaletta AG76.

D20

Muutetaan kappaleita 5.2.1, 5.3.2, 8.2.5 ja 8.2.11 seuraavasti:

5.2.1

Yhteisön on alkuperäisen kirjaamisen jälkeen arvostettava rahoitusvaroihin kuuluva erä kappaleiden 4.1–4.5 mukaisesti käypään arvoon tai jaksotettuun hankintamenoon.

5.3.2

Jos yhteisö muuttaa rahoitusvaroihin kuuluvan erän luokittelua kappaleen 4.9 mukaisesti siten, että se arvostetaan käypään arvoon, sen käypä arvo määritetään luokittelun muutospäivänä. Aikaisemman kirjanpitoarvon ja käyvän arvon välisestä erosta mahdollisesti johtuva voitto tai tappio kirjataan tulosvaikutteisesti.

8.2.5

Jos yhteisö arvostaa hybridisopimuksen käypään arvoon kappaleen 4.4 tai kappaleen 4.5 mukaisesti mutta hybridisopimuksen käypää arvoa ei ole määritetty raportoitavilla vertailukausilla, hybridisopimuksen käyvän arvon raportoitavilla vertailukausilla on oltava sopimuksen osatekijöiden (ts. johdannaisiin kuulumattoman pääsopimuksen ja kytketyn johdannaisen) käypien arvojen yhteenlaskettu määrä kunkin raportoitavan vertailukauden lopussa.

8.2.11

Jos yhteisö on aiemmin käsitellyt kirjanpidossaan IAS 39:n mukaisesti hankintamenoon perustuen sellaisen oman pääoman ehtoiseen instrumenttiin tehdyn sijoituksen, jolla ei ole toimivilla markkinoilla täysin samanlaiselle instrumentille noteerattua hintaa (ts. tason 1 syöttötietoa) (tai johdannaisen, joka on sidottu tällaiseen oman pääoman ehtoiseen instrumenttiin ja joka on toteutettava luovuttamalla tällainen oman pääoman ehtoinen instrumentti), sen on arvostettava kyseinen instrumentti soveltamisen aloittamispäivän käypään arvoon. …

D21

Lisätään seuraavanlainen kappale 8.1.3:

8.1.3

Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 Käyvän arvon määrittäminen muutettiin kappaleita 5.1.1, 5.2.1, 5.3.2, 8.2.5, 8.2.11, B5.1, B5.4, B5.5, B5.7, C8, C20, C22, C27 ja C28 sekä lisättiin kappale 5.1.1A. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 13:a.

D22

Liitteessä A esitettyä johdantotekstiä muutetaan seuraavasti:

Seuraavat termit on määritelty IAS 32:n Rahoitusinstrumentit: esittämistapa kappaleessa 11, IAS 39:n kappaleessa 9 tai IFRS 13:n liitteessä A, ja niitä käytetään tässä IFRS-standardissa niille IAS 32:ssa, IAS 39:ssä tai IFRS 13:ssa annetussa merkityksessä: …

D23

Muutetaan liitteen B kappaletta B5.1, kappaletta B5.5 edeltävää otsikkoa sekä kappaleita B5.5 ja B5.7 seuraavasti:

B5.1

Rahoitusvaroihin kuuluvan erän alkuperäisen kirjaamisajankohdan käypä arvo on yleensä transaktiohinta (toisin sanoen annetun vastikkeen käypä arvo, ks. myös IFRS 13 ja IAS 39:n kappale AG76). Jos osa annetusta vastikkeesta kuitenkin koskee jotakin muuta kuin kyseistä rahoitusinstrumenttia, yhteisön on määritettävä rahoitusinstrumentin käypä arvo. Esimerkiksi pitkäaikaisen korottoman lainan tai muun pitkäaikaisen korottoman saamisen käypä arvo voidaan määrittää kaikkien tulevaisuudessa saatavien maksujen nykyarvona, jonka laskemiseen käytetään vastaavanlaisen instrumentin (valuutan, ehtojen, korkotyypin ja muiden tekijöiden suhteen vastaavanlaisen), jolla on vastaavanlainen luottoluokitus, senhetkistä markkinakorkoa (tai -korkoja). Mahdollinen tämän ylittävä lainaksi annettu määrä on kulua tai tuoton vähennystä, paitsi jos se täyttää jonkin muuntyyppisen omaisuuserän kirjaamisen edellytykset.

Sijoitukset oman pääoman ehtoisiin instrumentteihin ja näihin sijoituksiin liittyvät sopimukset

B5.5

… Näin voi olla, jos käyvän arvon määrittämistä varten ei ole saatavissa riittävästi viimeaikaista tietoa tai jos mahdollisten käypien arvojen vaihtelualue on suuri ja hankintameno edustaa parasta arvioita tälle vaihtelualueelle sijoittuvasta käyvästä arvosta.

B5.7

… Tällaisissa tapauksissa yhteisön täytyy määrittää käypä arvo.

D24

Muutetaan liitteen C kappaleessa C8 esitettyjä muutoksia IFRS 7:n Rahoitusinstrumentit: tilinpäätöksessä esitettävät tiedot kappaleeseen 29 seuraavasti:

Käypien arvojen esittämistä tilinpäätöksessä ei edellytetä:

…

(b)

kun on kyse johdannaisista, jotka on sidottu sellaisiin oman pääoman ehtoisiin instrumentteihin tehtyihin sijoituksiin, joilla ei ole toimivilla markkinoilla täysin samanlaiselle instrumentille noteerattua hintaa (ts. tason 1 syöttötietoa) ja jotka arvostetaan IAS 39:n mukaisesti hankintamenoon perustuen, koska niiden käypää arvoa ei voida muulla tavoin määrittää luotettavasti; tai

…

D25

Muutetaan kappaleessa C20 esitettyjä muutoksia IAS 28:n Sijoitukset osakkuusyrityksiin kappaleeseen 1 seuraavasti:

Tätä standardia on sovellettava osakkuusyrityksiin tehtyjen sijoitusten kirjanpitokäsittelyyn. Se ei kuitenkaan koske sellaisia sijoituksia osakkuusyrityksiin, joiden tekijöinä ovat:

(a)	pääomasijoittajat, tai

(b)	sijoitusrahastot ja muut vastaavanlaiset yhteisöt, mukaan luettuina sijoitussidonnaisiin vakuutuksiin liittyvät rahastot,

ja jotka arvostetaan käypään arvoon tulosvaikutteisesti IFRS 9:n Rahoitusinstrumentit ja IAS 39:n Rahoitusinstrumentit: kirjaaminen ja arvostaminen mukaisesti. Yhteisön, jolla on tällainen sijoitus, on esitettävä tilinpäätöksessään kappaleessa 37(f) vaadittavat tiedot.

D26

Muutetaan kappaleessa C22 esitettyjä muutoksia IAS 31:n Osuudet yhteisyrityksissä kappaleeseen 1 seuraavasti:

Tätä standardia on sovellettava yhteisyritysosuuksien kirjanpitokäsittelyyn sekä yhteisyrityksen varojen, velkojen, tuottojen ja kulujen esittämiseen yhteisyrityksen osapuolen ja sijoittajan tilinpäätöksissä riippumatta rakenteesta tai muodosta, jossa yhteisyrityksen toiminta tapahtuu. Standardi ei kuitenkaan koske sellaisia osuuksia yhteisessä määräysvallassa olevissa yksiköissä, joiden haltijana ovat:

(a)	pääomasijoittajat, tai

(b)	sijoitusrahastot ja muut vastaavanlaiset yhteisöt, mukaan luettuina sijoitussidonnaisiin vakuutuksiin liittyvät rahastot,

ja jotka arvostetaan käypään arvoon tulosvaikutteisesti IFRS 9:n Rahoitusinstrumentit ja IAS 39:n Rahoitusinstrumentit: kirjaaminen ja arvostaminen mukaisesti. Yhteisyrityksen osapuolen, jolla on tällainen osuus, on esitettävä tilinpäätöksessään kappaleissa 55 ja 56 vaadittavat tiedot.

D27

Muutetaan kappaleessa C27 esitettyjä muutoksia IAS 39:n Rahoitusinstrumentit: kirjaaminen ja arvostaminen kappaleisiin 9, 13 ja 88 seuraavasti:

…

On huomattava, että IFRS 13 Käyvän arvon määrittäminen sisältää vaatimukset rahoitusvelan käyvän arvon määrittämisestä riippumatta siitä, onko velka nimenomaisesti luokiteltu käypään arvoon arvostettavaksi, arvostetaanko se käypään arvoon muusta syystä vai annetaanko sen käyvästä arvosta tietoja tilinpäätöksessä.

…

Jos yhteisö ei pysty määrittämään kytketyn johdannaisen käypää arvoa luotettavasti sen ehtojen perusteella, kytketyn johdannaisen käypä arvo on hybridisopimuksen (yhdistetyn sopimuksen) käyvän arvon ja pääsopimuksen käyvän arvon välinen erotus. Jos yhteisö ei pysty määrittämään kytketyn johdannaisen käypää arvoa tällä menetelmällä, sovelletaan kappaletta 12 ja koko hybridisopimus (yhdistetty sopimus) luokitellaan käypään arvoon tulosvaikutteisesti kirjattavaksi.

Suojaussuhde täyttää kappaleiden 89–102 mukaiset suojauslaskennan soveltamisedellytykset siinä ja vain siinä tapauksessa, että kaikki seuraavat ehdot täyttyvät.

…

(d)	Suojauksen tehokkuus on mitattavissa luotettavasti, ts. sekä suojauskohteen käypä arvo tai rahavirrat, joihin suojattu riski vaikuttaa, että suojausinstrumentin käypä arvo ovat määritettävissä luotettavasti.

…

D28

Muutetaan kappaleessa C28 esitettyjä muutoksia IAS 39:n kappaleisiin AG64, AG80, AG81 ja AG96 seuraavasti:

AG64

Rahoitusvelan käypä arvo alkuperäisen kirjaamisen yhteydessä on yleensä transaktiohinta (ts. saadun vastikkeen käypä arvo, ks. myös kappale AG76 ja IFRS 13). Jos osa annetusta tai saadusta vastikkeesta kuitenkin koskee jotakin muuta kuin kyseistä rahoitusvelkaa, yhteisön on määritettävä rahoitusvelan käypä arvo:

AG80

Sellaisten johdannaisten käypä arvo, jotka on sidottu sellaisiin oman pääoman ehtoisiin instrumentteihin ja jotka on toteutettava luovuttamalla sellaisia oman pääoman ehtoisia instrumentteja, joilla ei ole toimivilla markkinoilla täysin samanlaiselle instrumentille noteerattua hintaa (ts. tason 1 syöttötietoa) (ks. kappale 47(a)), on määritettävissä luotettavasti, jos (a) vaihtelualueelle sijoittuvat kohtuulliset käyvät arvot eivät kyseisen instrumentin osalta vaihtele merkittävästi tai (b) vaihtelualueelle sijoittuvien erilaisten arvioiden todennäköisyydet ovat kohtuullisesti arvioitavissa ja käytettävissä käyvän arvon määrittämiseen.

AG81

On paljon tilanteita, joissa vaihtelualueelle sijoittuvat kohtuulliset käyvät arvot eivät todennäköisesti vaihtele merkittävästi sellaisten johdannaisten osalta, jotka on sidottu oman pääoman ehtoisiin instrumentteihin, joilla ei ole toimivilla markkinoilla täysin samanlaiselle instrumentille noteerattua hintaa (ts. tason 1 syöttötietoa), ja jotka on toteutettava luovuttamalla tällaisia oman pääoman ehtoisia instrumentteja (ks. kappaleet 1(c) ja 47). Tällaisten yhteisön ulkopuoliselta osapuolelta hankkimien johdannaisten käypä arvo on tavallisesti mahdollista määrittää. Jos kohtuullisten käypien arvojen vaihtelualue kuitenkin on merkittävä ja erilaisten arvioiden todennäköisyyksiä ei pystytä kohtuullisesti arvioimaan, yhteisö on estynyt arvostamasta instrumenttia käypään arvoon.

AG96

Johdannaista, joka on sidottu sellaisiin oman pääoman ehtoisiin instrumentteihin ja joka on toteutettava luovuttamalla sellaisia oman pääoman ehtoisia instrumentteja, joilla ei ole toimivilla markkinoilla täysin samanlaiselle instrumentille noteerattua hintaa (ts. tason 1 syöttötietoa), ja jota ei merkitä taseeseen käypään arvoon, koska sen käypää arvoa ei pystytä muulla tavoin määrittämään luotettavasti (ks. kappale 47(a)), ei voida määrittää suojausinstrumentiksi.

IFRS 9 Rahoitusinstrumentit (julkaistu lokakuussa 2010)

D29

[Ei koske vaatimuksia]

D30

Muutetaan kappaleita 3.2.14, 4.3.7 ja 5.1.1 seuraavasti:

3.2.14

Kun yhteisö jakaa suuremman rahoitusvaroihin kuuluvan erän aikaisempaa kirjanpitoarvoa taseeseen jäävän ja taseesta pois kirjattavan osan kesken, on määritettävä taseeseen jäävän osan käypä arvo. Kun yhteisön käytäntönä on ollut myydä taseeseen jäävän osan kaltaisia osia tai tällaisia osia koskevia liiketoimia on muutoin toteutunut markkinoilla, viimeaikaisten todellisissa liiketoimissa toteutuneiden hintojen pohjalta saadaan paras arvio kyseisen osan käyvästä arvosta. …

4.3.7

Jos yhteisö ei pysty määrittämään kytketyn johdannaisen käypää arvoa luotettavasti sen ehtojen perusteella, kytketyn johdannaisen käypä arvo on hybridisopimuksen käyvän arvon ja pääsopimuksen käyvän arvon välinen erotus. Jos yhteisö ei pysty määrittämään kytketyn johdannaisen käypää arvoa tällä menetelmällä, sovelletaan kappaletta 4.3.6, ja koko hybridisopimus luokitellaan käypään arvoon tulosvaikutteisesti kirjattavaksi.

5.1.1

Yhteisön on alkuperäisen kirjaamisen yhteydessä arvostettava rahoitusvaroihin kuuluva erä tai rahoitusvelka käypään arvoon, ja jos kyseessä on muu kuin käypään arvoon tulosvaikutteisesti kirjattava rahoitusvaroihin kuuluva erä tai rahoitusvelka, siihen lisätään tai siitä vähennetään rahoitusvaroihin kuuluvan erän tai rahoitusvelan hankkimisesta tai liikkeeseenlaskusta välittömästi johtuvat transaktiomenot.

D31

Lisätään seuraavanlainen kappale 5.1.1A:

5.1.1A

Jos rahoitusvaroihin kuuluvan erän tai rahoitusvelan alkuperäisen kirjaamisajankohdan käypä arvo kuitenkin poikkeaa transaktiohinnasta, yhteisön on sovellettava kappaletta B5.1.2A.

D32

Muutetaan kappaletta 5.2.1 seuraavasti:

5.2.1

Yhteisön on alkuperäisen kirjaamisen jälkeen arvostettava rahoitusvaroihin kuuluva erä kappaleiden 4.1.1–4.1.5 mukaisesti käypään arvoon tai jaksotettuun hankintamenoon (ks. IAS 39:n kappaleet 9 ja AG5–AG8).

D33

Poistetaan kappaletta 5.4.1 edeltävä otsikko ja kappaleet 5.4.1–5.4.3.

D34

Muutetaan kappaleita 5.6.2, 7.2.5, 7.2.11 ja 7.2.12 seuraavasti:

5.6.2

Jos yhteisö muuttaa rahoitusvaroihin kuuluvan erän luokittelua kappaleen 4.4.1 mukaisesti siten, että se arvostetaan käypään arvoon, sen käypä arvo määritetään luokittelun muutospäivänä. Aikaisemman kirjanpitoarvon ja käyvän arvon välisestä erosta mahdollisesti johtuva voitto tai tappio kirjataan tulosvaikutteisesti.

7.2.5

Jos yhteisö arvostaa hybridisopimuksen käypään arvoon kappaleen 4.1.4 tai kappaleen 4.1.5 mukaisesti mutta hybridisopimuksen käypää arvoa ei ole määritetty raportoitavilla vertailukausilla, hybridisopimuksen käyvän arvon raportoitavilla vertailukausilla on oltava sopimuksen osatekijöiden (ts. johdannaisiin kuulumattoman pääsopimuksen ja kytketyn johdannaisen) käypien arvojen yhteenlaskettu määrä kunkin raportoitavan vertailukauden lopussa.

7.2.11

Jos yhteisö on aiemmin käsitellyt kirjanpidossaan IAS 39:n mukaisesti hankintamenoon perustuen sellaisen oman pääoman ehtoiseen instrumenttiin tehdyn sijoituksen (tai johdannaisvaroihin kuuluvan omaisuuserän, joka on sidottu sellaiseen oman pääoman ehtoiseen instrumenttiin ja on toteutettava luovuttamalla sellainen oman pääoman ehtoinen instrumentti), jolla ei ole toimivilla markkinoilla täysin samanlaiselle instrumentille noteerattua hintaa (ts. tason 1 syöttötietoa), sen on arvostettava kyseinen instrumentti soveltamisen aloittamispäivän käypään arvoon.

7.2.12

Jos yhteisö on aiemmin käsitellyt kirjanpidossaan IAS 39:n mukaisesti hankintamenoon perustuen johdannaisvelan, joka on sidottu sellaiseen oman pääoman ehtoiseen instrumenttiin ja joka on toteutettava luovuttamalla sellainen oman pääoman ehtoinen instrumentti, jolla ei ole toimivilla markkinoilla täysin samanlaiselle instrumentille noteerattua hintaa (ts. tason 1 syöttötietoa), sen on arvostettava kyseinen johdannaisvelka soveltamisen aloittamispäivän käypään arvoon. …

D35

Lisätään seuraavanlainen kappale 7.1.3:

7.1.3

Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 Käyvän arvon määrittäminen muutettiin kappaleita 3.2.14, 4.3.7, 5.1.1, 5.2.1, 5.4.1, 5.6.2, 7.2.5, 7.2.11, 7.2.12, muutettiin liitteeseen A sisältyvää käyvän arvon määritelmää, muutettiin kappaleita B3.2.11, B3.2.17, B5.1.1, B5.2.2, B5.4.8, B5.4.14, B5.4.16, B5.7.20, C3, C11, C26, C28, C30, C49 ja C53, poistettiin kappaleet 5.4.2, B5.4.1–B5.4.13 sekä lisättiin kappaleet 5.1.1A, B5.1.2A ja B5.2.2A. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 13:a.

D36

Liitteen B kappaleita B3.2.11, B3.2.17, B5.1.1 ja B5.2.2 muutetaan seuraavasti:

B3.2.11

Määritettäessä taseeseen jäävän ja taseesta pois kirjattavan osan käypiä arvoja kappaletta 3.2.13 sovellettaessa yhteisö soveltaa kappaleen 3.2.14 lisäksi IFRS 13:een sisältyviä käyvän arvon määrittämistä koskevia vaatimuksia.

B3.2.17

Tässä kappaleessa havainnollistetaan yhteisöllä säilyvään intressiin perustuvan lähestymistavan soveltamista, kun yhteisöllä säilyvä intressi kohdistuu rahoitusvaroihin kuuluvan erän osaan.

Oletetaan että yhteisöllä on salkku ennen eräpäivää suoritettavissa olevia lainasaamisia … Lainasaamisten käypä arvo transaktiopäivänä on 10 100 CU, ja 0,5 %:n lisämarginaalin arvioitu käypä arvo on 40 CU.

…

Yhteisö laskee voiton tai tappion, joka sille syntyy sen myydessä 90 % rahavirroista. Olettaen, että toiselle osapuolelle siirretyn 90 %:n osuuden ja itsellä pidetyn 10 %:n osuuden erillisiä käypiä arvoja ei ole saatavissa siirtopäivänä, yhteisö kohdistaa omaisuuserän kirjanpitoarvon kappaleen 3.2.14 mukaisesti seuraavasti:

	Käypä arvo	Prosentti-osuus	Kohdistettu kirjanpito-arvo:
Siirretty osuus	9 090	90 %	9 000
Itsellä pidetty osuus	1 010	10 %	1 000
Yhteensä	10 100		10 000

…

B5.1.1

Rahoitusinstrumentin alkuperäisen kirjaamisajankohdan käypä arvo on yleensä transaktiohinta (ts. annetun tai saadun vastikkeen käypä arvo, ks. myös kappale B5.1.2A ja IFRS 13). Jos osa annetusta tai saadusta vastikkeesta kuitenkin koskee jotakin muuta kuin kyseistä rahoitusinstrumenttia, yhteisön on määritettävä rahoitusinstrumentin käypä arvo. Esimerkiksi pitkäaikaisen korottoman lainan tai muun pitkäaikaisen korottoman saamisen käypä arvo voidaan määrittää kaikkien tulevaisuudessa saatavien maksujen nykyarvona, jonka laskemiseen käytetään vastaavanlaisen instrumentin (valuutan, ehtojen, korkotyypin ja muiden tekijöiden suhteen vastaavanlaisen), jolla on vastaavanlainen luottoluokitus, senhetkistä markkinakorkoa (tai -korkoja). Mahdollinen tämän ylittävä lainaksi annettu määrä on kulua tai tuoton vähennystä, paitsi jos se täyttää jonkin muun tyyppisen omaisuuserän kirjaamisen edellytykset.

D37

Lisätään seuraavanlaiset kappaleet B5.1.2A ja B5.2.2A:

B5.1.2A

Rahoitusinstrumentin alkuperäisen kirjaamisajankohdan käypää arvoa osoittaa yleensä parhaiten transaktiohinta (toisin sanoen annetun tai saadun vastikkeen käypä arvo, ks. myös IFRS 13). Jos yhteisö toteaa, että alkuperäisen kirjaamisajankohdan käypä arvo poikkeaa transaktiohinnasta kappaleessa 5.1.1A mainitulla tavalla, yhteisön on käsiteltävä kyseinen instrumentti kirjanpidossaan kyseisenä päivänä seuraavasti:

(a)

kappaleen 5.1.1 edellyttämään arvoon, jos kyseistä käypää arvoa osoittaa toimivilla markkinoilla täysin samanlaiselle omaisuuserälle noteerattu hinta (ts. tason 1 syöttötieto) tai se perustuu arvostusmenetelmään, jossa käytetään pelkästään havainnoitavissa olevilta markkinoilta saatavaa tietoa. Yhteisön on kirjattava alkuperäisen kirjaamisajankohdan käyvän arvon ja transaktiohinnan välinen erotus voitoksi tai tappioksi.

(b)

kaikissa muissa tapauksissa kappaleen 5.1.1. edellyttämään määrään, jota oikaistaan alkuperäisen kirjaamisajankohdan käyvän arvon ja transaktiohinnan välisen eron tulosvaikutteisen kirjaamisen lykkäämiseksi. Yhteisön on alkuperäisen kirjaamisen jälkeen kirjattava tämä lykätty ero voitoksi tai tappioksi vain siltä osin kuin se johtuu sellaisen tekijän (aika mukaan lukien) muutoksesta, jonka markkinaosapuolet ottaisivat huomioon omaisuuserän tai velan hinnoittelussa.

B5.2.2A

Rahoitusvaroihin kuuluvan erän tai rahoitusvelan myöhemmän arvostamisen ja kappaleessa B5.1.2A kuvattujen voittojen tai tappioiden myöhemmän kirjaamisen on tapahduttava tämän standardin vaatimusten mukaisesti.

D38

Poistetaan kappaleet B5.4.1–B5.4.13 ja niihin liittyvät otsikot.

D39

Muutetaan kappaletta B5.4.14 edeltävää otsikkoa sekä kappaleita B5.4.14, B5.4.16 ja B5.7.20 seuraavasti:

Sijoitukset oman pääoman ehtoisiin instrumentteihin (ja näihin sijoituksiin liittyvät sopimukset)

B5.4.14

B5.4.16

… Siltä osin kuin esiintyy tällaisia merkityksellisiä tekijöitä, ne saattavat viitata siihen, ettei hankintameno edusta käypää arvoa. Tällaisissa tapauksissa yhteisön täytyy määrittää käypä arvo:

B5.7.20

Niin kuin kaikissa käyvän arvon määrityksissä, myös menetelmässä, jolla yhteisö määrittää rahoitusvelan käyvän arvon muutoksen sen osuuden, joka johtuu sen luottoriskistä, täytyy käyttää mahdollisimman paljon merkityksellisiä havainnoitavissa olevia syöttötietoja ja mahdollisimman vähän muita kuin havainnoitavissa olevia syöttötietoja.

D40

Muutetaan liitteen C kappaleessa C3 esitettyjä muutoksia IFRS 1:n Ensimmäinen IFRS-standardien käyttöönotto kappaleisiin D15 ja D20 seuraavasti:

D15

…

(b)

oletushankintameno. Tällaisen sijoituksen oletushankintamenon on oltava sen:

(i)	yhteisön IFRS-standardeihin siirtymispäivän käypä arvo sen erillistilinpäätöksessä; tai …

D20	Kappaleiden 7 ja 9 sisältämistä vaatimuksista huolimatta yhteisö saa soveltaa IFRS 9:n kappaleen B5.1.2A(b) mukaisia vaatimuksia kummalla tahansa seuraavista tavoista: …

D41

Muutetaan kappaleessa C11 esitettyjä muutoksia IFRS 7:n Rahoitusinstrumentit: tilinpäätöksessä esitettävät tiedot kappaleeseen 28 seuraavasti:

Joissakin tapauksissa yhteisö ei kirjaa voittoa tai tappiota rahoitusvaroihin kuuluvan erän tai velan alkuperäisen kirjaamisen yhteydessä, koska kyseistä käypää arvoa koskevaa näyttöä ei saada toimivilla markkinoilla täysin samanlaiselle omaisuuserälle tai velalle noteeratusta hinnasta (ts. tason 1 syöttötiedosta) eikä se perustu arvostusmenetelmään, jossa käytetään vain havainnoitavissa olevilta markkinoilta saatavaa tietoa (ks. IFRS 9:n kappale B5.1.2A) Tällaisissa tapauksissa yhteisön on esitettävä tilinpäätöksessään jokaisen rahoitusvarojen tai -velkojen luokan osalta:

(a)

tilinpäätöksen laatimisperiaate jonka mukaisesti alkuperäisen kirjaamisajankohdan käyvän arvon ja transaktiohinnan välinen erotus kirjataan tulosvaikutteisesti siten, että otetaan huomioon niiden tekijöiden muuttuminen (aika mukaan luettuna), jotka markkinaosapuolet ottaisivat huomioon omaisuuserän tai velan hinnoittelussa (ks. IFRS 9:n kappale B5.1.2A(b)).

…

(c)	miksi yhteisö on tullut siihen johtopäätökseen, ettei transaktiohinta ollut parasta näyttöä käyvästä arvosta, mukaan lukien kuvaus käypää arvoa tukevasta näytöstä.

D42

Muutetaan kappaleessa C26 esitettyjä muutoksia IAS 28:n Sijoitukset osakkuusyrityksiin kappaleeseen 1 seuraavasti:

Tätä standardia on sovellettava osakkuusyrityksiin tehtyjen sijoitusten kirjanpitokäsittelyyn. Se ei kuitenkaan koske sellaisia sijoituksia osakkuusyrityksiin, joiden tekijöinä ovat:

(a)	pääomasijoittajat, tai

(b)	sijoitusrahastot ja muut vastaavanlaiset yhteisöt, mukaan luettuina sijoitussidonnaisiin vakuutuksiin liittyvät rahastot,

ja jotka arvostetaan käypään arvoon tulosvaikutteisesti IFRS 9:n Rahoitusinstrumentit mukaisesti. Yhteisön, jolla on tällainen sijoitus, on esitettävä tilinpäätöksessään kappaleessa 37(f) vaadittavat tiedot.

D43

Muutetaan kappaleessa C28 esitettyjä muutoksia IAS 31:n Osuudet yhteisyrityksissä kappaleeseen 1 seuraavasti:

(a)	pääomasijoittajat, tai

(b)	sijoitusrahastot ja muut vastaavanlaiset yhteisöt, mukaan luettuina sijoitussidonnaisiin vakuutuksiin liittyvät rahastot,

ja jotka arvostetaan käypään arvoon tulosvaikutteisesti IFRS 9:n Rahoitusinstrumentit mukaisesti. Yhteisyrityksen osapuolen, jolla on tällainen osuus, on esitettävä tilinpäätöksessään kappaleissa 55 ja 56 vaadittavat tiedot.

D44

Muutetaan kappaleessa C30 esitettyjä muutoksia IAS 32:n Rahoitusinstrumentit: esittämistapa kappaleeseen 23 seuraavasti:

23	… Yhtenä esimerkkinä on yhteisön velvollisuus ostaa omia oman pääoman ehtoisia instrumenttejaan käteisvaroja vastaan termiinisopimuksen perusteella. Rahoitusvelka kirjataan alun perin lunastusmäärän nykyarvoa vastaavaan määrään ja siirretään pois omasta pääomasta. …

D45

Muutetaan kappaleessa C49 esitettyjä muutoksia IFRIC 2:n Jäsenten osuudet osuustoiminnallisissa yhteisöissä ja muut vastaavat instrumentit kappaleeseen A8 seuraavasti:

Lunastuskiellon alaisen määrän ylittävät jäsenten osuudet ovat rahoitusvelkoja. Osuustoiminnallinen yhteisö arvostaa tämän rahoitusvelan alkuperäisen kirjaamisen yhteydessä käypään arvoon. Koska nämä osuudet lunastetaan vaadittaessa, osuustoiminnallinen yhteisö määrittää tällaisten rahoitusvelkojen käyvän arvon siten, kuin määrätään IFRS 13:n kappaleessa 47, jossa sanotaan: ”Vaadittaessa maksettavan velan (esim. vaadittaessa maksettavan talletuksen) käypä arvo on vähintään se määrä, joka voidaan vaatia maksettavaksi …”. Näin ollen osuustoiminnallinen yhteisö luokittelee rahoitusveloiksi lunastusehtojen mukaisesti vaadittaessa maksettavan enimmäismäärän.

D46

Muutetaan kappaleessa C53 esitettyjä muutoksia IFRIC 19:n Rahoitusvelkojen kuolettaminen oman pääoman ehtoisilla instrumenteilla kappaleeseen 7 seuraavasti:

Jos liikkeeseen laskettujen oman pääoman ehtoisten instrumenttien käypä arvo ei ole luotettavasti määritettävissä, niin oman pääoman ehtoiset instrumentit on arvostettava siten, että ne kuvastavat kuoletetun rahoitusvelan käypää arvoa. Sellaisen kuoletetun rahoitusvelan, joka on vaadittaessa maksettava (esim. vaadittaessa maksettava talletus) käypää arvoa arvostettaessa ei sovelleta IFRS 13:n kappaletta 47.

IAS 1 Tilinpäätöksen esittäminen

D47

Muutetaan kappaleita 128 ja 133 seuraavasti:

128

Kappaleen 125 mukaisia tietoja ei vaadita esitettäväksi varoista ja veloista, joihin liittyy merkittävä riski kirjanpitoarvon olennaisesta muuttumisesta seuraavan tilikauden aikana, jos ne arvostetaan raportointikauden lopussa käypään arvoon, joka perustuu toimivilla markkinoilla täysin samanlaiselle omaisuuserälle tai velalle noteerattuun hintaan. Tällaiset käyvät arvot voivat muuttua olennaisesti seuraavan tilikauden aikana, mutta nämä muutokset eivät johdu oletuksista tai muista raportointikauden päättymisajankohdan arvioihin liittyvistä epävarmuustekijöistä.

133

Muissa IFRS-standardeissa vaaditaan esittämään tilinpäätöksessä tietoja joistakin sellaisista oletuksista, joita kappale 125 muutoin edellyttäisi. Esimerkiksi IAS 37:n mukaan tilinpäätöksessä on tietyissä tapauksissa ilmoitettava tärkeimmät vastaisia tapahtumia koskevat oletukset, jotka vaikuttavat kuhunkin varausten ryhmään. IFRS 13:ssa Käyvän arvon määrittäminen vaaditaan, että tilinpäätöksessä esitetään tiedot merkittävistä oletuksista (mukaan lukien arvostusmenetelmä(t) ja syöttötiedot), joita yhteisö käyttää määritettäessä käypään arvoon taseeseen merkittävien varojen ja velkojen käypiä arvoja.

D48

Lisätään seuraavanlainen kappale 139I:

139I	Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 muutettiin kappaleita 128 ja 133. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 13:a.

IAS 2 Vaihto-omaisuus

D49

Muutetaan kappaletta 7 seuraavasti:

Nettorealisointiarvo viittaa siihen nettorahamäärään, jonka yhteisö odottaa saavansa myydessään vaihto-omaisuuden tavanomaisessa liiketoiminnassa. Käypä arvo kuvastaa hintaa, johon tavanmukainen liiketoimi saman vaihto-omaisuuden myymiseksi toteutuisi markkinaosapuolten välillä arvostuspäivänä kyseisen vaihto-omaisuuden pääasiallisilla (tai suotuisimmilla) markkinoilla. Ensiksi mainittu on yhteisökohtainen arvo; jälkimmäinen ei. Vaihto-omaisuuden nettorealisointiarvo voi olla erisuuruinen kuin myynnistä aiheutuvilla menoilla vähennetty käypä arvo.

D50

Lisätään seuraavanlainen kappale 40C:

40C	Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 muutettiin kappaleeseen 6 sisältyvää käyvän arvon määritelmää ja kappaletta 7. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 13:a.

IAS 8 Tilinpäätöksen laatimisperiaatteet, kirjanpidollisten arvioiden muutokset ja virheet

D51

Muutetaan kappaletta 52 seuraavasti:

Kun uutta tilinpäätöksen laatimisperiaatetta sovelletaan tai aikaisempia kausia koskeva virhe korjataan takautuvasti, on sen vuoksi erotettava informaatio, joka:

(a)	antaa näyttöä sinä päivänä (tai niinä päivinä) vallinneista olosuhteista, jo(i)na liiketoimi, muu tapahtuma tai olosuhteet ovat toteutuneet; ja

(b)	olisi ollut käytettävissä silloin, kun kyseisen aikaisemman kauden tilinpäätös on hyväksytty julkistettavaksi,

muusta informaatiosta. Tietyn tyyppisiä arvioita (esim. käypä arvo, jota määritettäessä käytetään merkittäviä muita kuin havainnoitavissa olevia syöttötietoja) tehtäessä näitä informaatiotyyppejä ei ole käytännössä mahdollista erottaa toisistaan. Silloin kun takautuva soveltaminen tai oikaiseminen edellyttäisi sellaista merkittävää arviota, jota tehtäessä näitä informaatiotyyppejä on mahdotonta erottaa toisistaan, uutta tilinpäätöksen laatimisperiaatetta ei ole käytännössä mahdollista soveltaa takautuvasti tai aikaisempia kausia koskevaa virhettä ei ole käytännössä mahdollista korjata takautuvasti.

D52

Lisätään seuraavanlainen kappale 54C:

54C	Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 Käyvän arvon määrittäminen muutettiin kappaletta 52. Yhteisön on sovellettava tätä muutosta, kun se soveltaa IFRS 13:a.

IAS 10 Raportointikauden päättymisen jälkeiset tapahtumat

D53

Muutetaan kappaletta 11 seuraavasti:

Esimerkki raportointikauden päättymisen jälkeisestä tapahtumasta, jonka johdosta tilinpäätöslaskelmia ei oikaista, on sijoitusten käyvän arvon alentuminen raportointikauden päättymispäivän ja sen päivän välillä, jona tilinpäätös hyväksytään julkistettavaksi. Käyvän arvon alentuminen ei yleensä liity sijoituksen raportointikauden päättymispäivän tilanteeseen vaan kuvastaa myöhemmin syntyneitä olosuhteita. …

D54

Lisätään seuraavanlainen kappale 23A:

23A	Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 muutettiin kappaletta 11. Yhteisön on sovellettava tätä muutosta, kun se soveltaa IFRS 13:a.

IAS 16 Aineelliset käyttöomaisuushyödykkeet

D55

Muutetaan kappaletta 26 seuraavasti:

Omaisuuserän käypä arvo on luotettavasti määritettävissä, jos (a) vaihtelualueelle sijoittuvat kohtuulliset käyvät arvot eivät kyseisen omaisuuserän osalta vaihtele merkittävästi; tai (b) vaihtelualueelle sijoittuvien erilaisten arvioiden todennäköisyydet ovat kohtuudella arvioitavissa ja käytettävissä käyvän arvon määrittämiseen. Jos yhteisö pystyy määrittämään joko vastaanotetun tai luovutetun omaisuuserän käyvän arvon luotettavasti, luovutetun omaisuuserän käypää arvoa käytetään vastaanotetun omaisuuserän hankintamenon määrittämiseen, paitsi jos vastaanotetun omaisuuserän käypä arvo on selvemmin ilmeinen.

D56

Poistetaan kappaleet 32 ja 33.

D57

Muutetaan kappaleita 35 ja 77 seuraavasti:

Kun aineellinen käyttöomaisuushyödyke arvostetaan uudelleen, uudelleenarvostuspäivään mennessä kertyneet poistot käsitellään jommallakummalla seuraavista tavoista:

(a)

oikaistaan suhteessa omaisuuserän bruttomääräisen kirjanpitoarvon muutokseen siten, että omaisuuserän kirjanpitoarvo uudelleenarvostamisen jälkeen on yhtä suuri kuin sen uudelleenarvostukseen perustuva arvo.

Tätä menetelmää käytetään usein silloin, kun omaisuuserän uudelleenarvostus tapahtuu määrittämällä sen jälleenhankinta-arvo indeksiä käyttäen (ks. IFRS 13).

…

Jos aineelliset käyttöomaisuushyödykkeet merkitään taseeseen uudelleenarvostukseen perustuviin arvoihin, tilinpäätöksessä on esitettävä IFRS 13:n edellyttämien tietojen lisäksi seuraavat tiedot:

…

(c)	[poistettu]

(d)	[poistettu]

…

D58

Lisätään seuraavanlainen kappale 81F:

81F	Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 muutettiin kappaleeseen 6 sisältyvää käyvän arvon määritelmää ja kappaleita 26, 35 ja 77 sekä poistettiin kappaleet 32 ja 33. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 13:a.

IAS 17 Vuokrasopimukset

D59

Lisätään seuraavanlainen kappale 6A:

6A	IAS 17:ssä käytetään termiä ”käypä arvo” tavalla, joka joiltakin osin poikkeaa IFRS 13.een Käyvän arvon määrittäminen sisältyvästä käyvän arvon määritelmästä. Sen vuoksi yhteisö määrittää IAS 17:ää soveltaessaan käyvän arvon IAS 17:n, ei IFRS 13:n mukaisesti.

IAS 18 Tuotot

D60

Lisätään seuraavanlainen kappale 42:

42	Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 muutettiin kappaleeseen 7 sisältyvää käyvän arvon määritelmää. Yhteisön on sovellettava tätä muutosta, kun se soveltaa IFRS 13:a.

IAS 19 Työsuhde-etuudet

D61

[Ei koske vaatimuksia]

D62

Muutetaan kappaleita 50 ja 102 seuraavasti:

Etuuspohjaisten järjestelyjen käsittely yhteisön kirjanpidossa käsittää seuraavat vaiheet:

…

(c)	järjestelyyn kuuluvien varojen käyvän arvon määrittäminen (ks. kappaleet 102–104);

…

102	Järjestelyyn kuuluvien varojen käypä arvo vähennetään määritettäessä taseeseen merkittävää erää kappaleen 54 mukaisesti.

D63

Lisätään seuraavanlainen kappale 162:

162	Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 muutettiin kappaleeseen 7 sisältyvää käyvän arvon määritelmää sekä kappaleita 50 ja 102. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 13:a.

IAS 20 Julkisten avustusten kirjanpidollinen käsittely ja julkisesta tuesta tilinpäätöksessä esitettävät tiedot

D64

Lisätään seuraavanlainen kappale 45:

45	Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 muutettiin kappaleeseen 3 sisältyvää käyvän arvon määritelmää. Yhteisön on sovellettava tätä muutosta, kun se soveltaa IFRS 13:a.

IAS 21 Valuuttakurssien muutosten vaikutukset

D65

Muutetaan kappaletta 23 seuraavasti:

Kunkin raportointikauden lopussa:

…

(c)	ei-monetaariset erät, joiden arvostaminen perustuu ulkomaanrahan määräisenä ilmaistuun käypään arvoon, on esitettävä tilinpäätöksessä käyttäen käyvän arvon määrittämispäivän kursseja.

D66

Lisätään seuraavanlainen kappale 60G:

60G	Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 muutettiin kappaleeseen 8 sisältyvää käyvän arvon määritelmää ja kappaletta 23. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 13:a.

IAS 28 Sijoitukset osakkuusyrityksiin (muutettu lokakuussa 2009)

D67

Muutetaan kappaleita 1 ja 37 seuraavasti:

Tätä standardia on sovellettava osakkuusyrityksiin tehtyjen sijoitusten kirjanpitokäsittelyyn. Se ei kuitenkaan koske sellaisia sijoituksia osakkuusyrityksiin, joiden tekijöinä ovat:

(a)	pääomasijoittajat, tai

(b)	sijoitusrahastot ja muut vastaavanlaiset yhteisöt, mukaan luettuina sijoitussidonnaisiin vakuutuksiin liittyvät rahastot,

ja jotka on alkuperäisen kirjaamisen yhteydessä nimenomaisesti luokiteltu käypään arvoon tulosvaikutteisesti kirjattaviksi tai luokiteltu kaupankäyntitarkoituksessa pidettäviksi ja käsitellään kirjanpidossa IAS 39:n Rahoitusinstrumentit: kirjaaminen ja arvostaminen mukaisesti. Yhteisön on kirjattava tällaisten sijoitusten käyvän arvon muutokset tulosvaikutteisesti kaudella, jonka aikana muutokset toteutuvat. Yhteisön, jolla on tällainen sijoitus, on esitettävä tilinpäätöksessään kappaleessa 37(f) vaadittavat tiedot.

Tilinpäätöksessä on esitettävä seuraavat tiedot:

(a)	sellaisten osakkuusyrityksiin tehtyjen sijoitusten käypä arvo, joille on olemassa noteeratut markkinahinnat;

…

D68

Lisätään seuraavanlainen kappale 41G:

41G	Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 Käyvän arvon määrittäminen muutettiin kappaleita 1 ja 37. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 13:a.

IAS 31 Osuudet yhteisyrityksissä (muutettu lokakuussa 2009)

D69

Muutetaan kappaletta 1 seuraavasti:

(a)	pääomasijoittajat, tai

(b)	sijoitusrahastot ja muut vastaavanlaiset yhteisöt, mukaan luettuina sijoitussidonnaisiin vakuutuksiin liittyvät rahastot,

ja jotka on alkuperäisen kirjaamisen yhteydessä nimenomaisesti luokiteltu käypään arvoon tulosvaikutteisesti kirjattaviksi tai luokiteltu kaupankäyntitarkoituksessa pidettäviksi ja käsitellään kirjanpidossa IAS 39:n Rahoitusinstrumentit: kirjaaminen ja arvostaminen mukaisesti. Yhteisön on kirjattava tällaisten sijoitusten käyvän arvon muutokset tulosvaikutteisesti kaudella, jonka aikana muutokset toteutuvat. Yhteisyrityksen osapuolen, jolla on tällainen osuus, on esitettävä tilinpäätöksessään kappaleissa 55 ja 56 vaadittavat tiedot.

D70

Lisätään seuraavanlainen kappale 58F:

58F	Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 Käyvän arvon määrittäminen muutettiin kappaletta 1. Yhteisön on sovellettava tätä muutosta, kun se soveltaa IFRS 13:a.

IAS 32 Rahoitusinstrumentit: esittämistapa (muutettu syyskuussa 2010)

D71

Muutetaan kappaletta 23 seuraavasti:

23	… Rahoitusvelka kirjataan alun perin lunastusmäärän nykyarvoa vastaavaan määrään ja siirretään pois omasta pääomasta. …

D72

Lisätään seuraavanlainen kappale 97J:

97J	Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 muutettiin kappaleeseen 11 sisältyvää käyvän arvon määritelmää ja kappaleita 23 ja AG31. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 13:a.

D73

Soveltamisohjeistuksen kappaletta AG31 muutetaan seuraavasti:

AG31

Tavanomainen yhdistelmäinstrumentti on muodoltaan vieraan pääoman ehtoinen instrumentti, johon on kytketty vaihto-oikeus, kuten liikkeeseenlaskijan kantaosakkeisiin vaihdettavissa oleva joukkovelkakirjalaina, ja johon ei sisälly muita kytkettyjä johdannaispiirteitä. Kappaleen 28 mukaan tällaisen rahoitusinstrumentin liikkeeseenlaskijan on esitettävä vieraan pääoman komponentti ja oman pääoman komponentti erikseen taseessa seuraavasti:

…

(b)	Oman pääoman ehtoinen instrumentti on kytketty optio, joka oikeuttaa vaihtamaan velan liikkeeseenlaskijan omaan pääomaan. Tällä optiolla on arvo sitä alun perin kirjanpitoon merkittäessä silloinkin, kun se on miinusoptio (out of the money).

IAS 33 Osakekohtainen tulos

D74

Muutetaan kappaleita 8 ja 47A seuraavasti:

Termejä, jotka on määritelty IAS 32:ssa Rahoitusinstrumentit: esittämistapa, käytetään tässä standardissa IAS 32:n kappaleen 11 mukaisessa merkityksessä, ellei muuta mainita. IAS 32:ssa määritellään rahoitusinstrumentti, rahoitusvaroihin kuuluva erä, rahoitusvelka ja oman pääoman ehtoinen instrumentti sekä ohjeistetaan näiden määritelmien soveltamista. IFRS 13:ssa Käyvän arvon määrittäminen määritellään käypä arvo ja asetetaan tämän määritelmän soveltamista koskevia vaatimuksia.

47A

Kun kyseessä ovat osakeoptiot ja muut osakeperusteisia maksuja koskevat järjestelyt, joita koskee IFRS 2 Osakeperusteiset maksut, kappaleessa 46 tarkoitetun merkintähinnan ja kappaleessa 47 tarkoitetun toteutushinnan on sisällettävä niiden tavaroiden tai palvelujen (IFRS 2:n mukaisesti määritetty) käypä arvo, jotka yhteisölle toimitetaan tulevaisuudessa osakeoptioita tai muita osakeperusteisia maksuja koskevan järjestelyn mukaisesti.

D75

Lisätään seuraavanlainen kappale 74C:

74C	Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 muutettiin kappaleita 8, 47A ja A2. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 13:a.

D76

Muutetaan liitteen A kappaletta A2 seuraavasti:

Kantaosakkeiden liikkeeseenlasku ajankohtana, jona potentiaaliset kantaosakkeet ovat vaihdettavissa tai niihin liittyvät oikeudet käytettävissä, ei yleensä saa aikaan ilmaiselementtiä. Tämä johtuu siitä, että potentiaaliset kantaosakkeet lasketaan yleensä liikkeeseen käypään arvoon, ja tämän seurauksena yhteisön käytettävissä olevat voimavarat muuttuvat samassa suhteessa. Maksullisessa osakeannissa osakkeenomistajille merkintähinta on kuitenkin usein alhaisempi kuin osakkeiden käypä arvo. … Osakkeen teoreettinen käypä arvo oikeuksien käyttämisen jälkeen lasketaan lisäämällä osakkeiden yhteenlaskettu käypä arvo välittömästi ennen oikeuksien käyttämistä oikeuksien käyttämisestä saatuihin suorituksiin ja jakamalla tulos ulkona olevien osakkeiden lukumäärällä oikeuksien käyttämisen jälkeen. Jos oikeudet ovat ennen merkintäpäivää julkisen kaupankäynnin kohteena erillään osakkeista, käypä arvo määritetään viimeisen sellaisen päivän päättymisajankohdan mukaan, jona osakkeilla käydään kauppaa yhdessä oikeuksien kanssa.

IAS 34 Osavuosikatsaukset (muutettu toukokuussa 2010)

D77

[Ei koske vaatimuksia]

D78

Lisätään seuraavanlainen kappale 16A(j):

16A

Sen lisäksi, että yhteisö esittää tiedot merkittävistä tapahtumista ja liiketoimista kappaleiden 15–15C mukaisesti, sen on sisällytettävä osavuositilinpäätöksen liitetietoihin seuraavat tiedot, mikäli niitä ei esitetä muualla osavuosikatsauksessa. Tiedot on esitettävä normaalisti perustuen ajanjaksoon tilikauden alusta osavuosijakson loppuun.

…

(j)	rahoitusinstrumenteista käypää arvoa koskevat tiedot, jotka vaaditaan IFRS 13:n Käyvän arvon määrittäminen kappaleissa 91–93(h), 94–96, 98 ja 99 ja IFRS 7:n Rahoitusinstrumentit: tilinpäätöksessä esitettävät tiedot kappaleissa 25, 26 ja 28–30.

D79

Lisätään seuraavanlainen kappale 50:

50	Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 lisättiin kappale 16A(j). Yhteisön on sovellettava tätä muutosta, kun se soveltaa IFRS 13:a.

IAS 36 Omaisuuserien arvon alentuminen

D80

Muutetaan kappaletta 5 seuraavasti:

Tätä standardia ei sovelleta IAS 39:n soveltamisalaan kuuluviin rahoitusvaroihin, IAS 40:n soveltamisalaan kuuluviin käypään arvoon arvostettaviin sijoituskiinteistöihin eikä IAS 41:n soveltamisalaan kuuluviin maataloustoimintaan liittyviin biologisiin hyödykkeisiin, jotka arvostetaan käypään arvoon vähennettynä myynnistä aiheutuvilla menoilla. Tätä standardia sovelletaan kuitenkin varoihin, jotka merkitään taseeseen uudelleenarvostukseen perustuvaan arvoon (ts. uudelleenarvostuspäivän käypään arvoon vähennettynä sen jälkeisillä kertyneillä poistoilla ja arvonalentumistappioilla) muiden IFRS-standardien, esimerkiksi IAS 16:n Aineelliset käyttöomaisuushyödykkeet ja IAS 38:n Aineettomat hyödykkeet uudelleenarvostusmallien mukaisesti. Ainoa ero omaisuuserän käyvän arvon ja sen luovutuksesta johtuvilla menoilla vähennetyn käyvän arvon välillä ovat välittömät lisämenot, jotka aiheutuvat omaisuuserän luovuttamisesta.

(a)

(i)

Jos luovutuksesta johtuvat menot ovat määrältään mitättömät, uudelleenarvostetusta omaisuuserästä kerrytettävissä oleva rahamäärä on välttämättä lähellä uudelleenarvostukseen perustuvaa arvoa tai sitä suurempi. Kun uudelleenarvostamista koskevia vaatimuksia on noudatettu, on tässä tapauksessa epätodennäköistä, että uudelleenarvostetun omaisuuserän arvo olisi alentunut, eikä kerrytettävissä olevaa rahamäärää tarvitse arvioida.

(ii)	[poistettu]

(b)	[poistettu]

(c)

jos luovutuksesta johtuvat menot eivät ole määrältään mitättömät, uudelleenarvostetun omaisuuserän käypä arvo vähennettynä luovutuksesta johtuvilla menoilla on välttämättä pienempi kuin sen käypä arvo. Uudelleenarvostetun omaisuuserän arvo on näin ollen alentunut, jos sen käyttöarvo on pienempi kuin uudelleenarvostukseen perustuva arvo. Kun uudelleenarvostamista koskevia vaatimuksia on noudatettu, yhteisö soveltaa tällöin tätä standardia ratkaistakseen, onko omaisuuserän arvo mahdollisesti alentunut.

D81

Muutetaan kappaletta 6 seuraavasti (sen seurauksena, että määritelmä, joka koskee käypää arvoa vähennettynä myynnistä aiheutuvilla menoilla on muuttunut, sanat ”käypä arvo vähennettynä myynnistä aiheutuvilla menoilla” korvataan kaikissa kohdissa, joissa se esiintyy IAS 36:ssa, sanoilla ”käypä arvo vähennettynä luovutuksesta johtuvilla menoilla”):

Tässä standardissa käytetään seuraavia termejä seuraavassa merkityksessä:

[poistettu]

(a)	[poistettu]

(b)	[poistettu]

(c)	[poistettu]

D82

Muutetaan kappaleita 12, 20 ja 22 seuraavasti:

Yhteisön on otettava vähintään seuraavat seikat huomioon arvioidessaan, onko mitään viitteitä siitä, että jonkin omaisuuserän arvo saattaa olla alentunut:

Ulkoiset informaatiolähteet

(a)	on havainnoitavissa olevia viitteitä siitä, että omaisuuserän arvo on laskenut kauden aikana merkittävästi enemmän kuin sen voisi odottaa laskevan ajan kulumisesta tai normaalista käytöstä johtuen.

…

Luovutuksesta johtuvilla menoilla vähennetyn käyvän arvon määrittäminen saattaa olla mahdollista, vaikkei olisi olemassa toimivilla markkinoilla täysin samanlaiselle omaisuuserälle noteerattua hintaa. Joskus luovutuksesta aiheutuvilla menoilla vähennetyn käyvän arvon määrittäminen ei kuitenkaan ole mahdollista, koska ei ole olemassa perustetta sen hinnan luotettavalle arvioimiselle, johon tavanmukainen liiketoimi omaisuuserän myymiseksi toteutuisi markkinaosapuolten välillä arvostuspäivänä tarkasteluhetken markkinaolosuhteiden vallitessa. Tällöin yhteisö voi käyttää omaisuuserästä kerrytettävissä olevana rahamääränä sen käyttöarvoa.

Kerrytettävissä oleva rahamäärä määritetään omaisuuseräkohtaisesti … paitsi siinä tapauksessa, että:

…

(b)	omaisuuserän käyttöarvon voidaan arvioida olevan lähellä käypää arvoa vähennettynä luovutuksesta johtuvilla menoilla ja käypä arvo vähennettynä luovutuksesta johtuvilla menoilla on määritettävissä.

D83

Poistetaan kappaleet 25–27.

D84

Muutetaan kappaletta 28 seuraavasti:

28	Ne luovutuksesta johtuvat menot, joita vastaavaa velkaa ei vielä ole kirjattu, vähennetään määritettäessä käypää arvoa vähennettynä luovutuksesta johtuvilla menoilla. Tällaisia menoja ovat esimerkiksi …

D85

Lisätään seuraavanlainen kappale 53A:

53A

Käypä arvo poikkeaa käyttöarvosta. Käypä arvo kuvastaa oletuksia, joita markkinaosapuolet käyttäisivät omaisuuserän hinnoittelussa. Käyttöarvo sitä vastoin kuvastaa sellaisten tekijöiden vaikutuksia, jotka saattavat koskea erityisesti kyseistä yhteisöä eivätkä ole sovellettavissa yhteisöihin yleensä. Käypä arvo ei esimerkiksi kuvasta mitään seuraavista tekijöistä enempää kuin sen verran, mitä olisi yleisesti markkinaosapuolten tiedossa:

(a)	lisäarvo, joka saadaan varojen yhdistämisestä ryhmäksi (kuten eri paikoissa sijaitsevista kiinteistöistä koostuvan sijoitussalkun muodostamisesta);

(b)	arvostettavana olevan omaisuuserän ja muiden varojen väliset synergiat;

(c)	lailliset oikeudet tai oikeudelliset rajoitteet, jotka koskevat nimenomaisesti vain omaisuuserän senhetkistä omistajaa; ja

(d)	verohyödyt tai veroseuraamukset, jotka koskevat erityisesti omaisuuserän senhetkistä omistajaa.

D86

Muutetaan kappaleita 78, 105, 111, 130 ja 134 seuraavasti:

Joidenkin taseeseen merkittyjen velkojen huomioon ottaminen saattaa olla välttämätöntä määritettäessä rahavirtaa tuottavan yksikön kerrytettävissä olevaa rahamäärää. Näin voi olla, jos rahavirtaa tuottavan yksikön luovuttaminen edellyttäisi, että ostaja ottaa velan vastatakseen. Tässä tapauksessa rahavirtaa tuottavan yksikön käypä arvo vähennettynä luovutuksesta johtuvilla menoilla (tai arvioitu lopullisesta luovutuksesta johtuva rahavirta) on hinta, joka saataisiin myytäessä rahavirtaa tuottavan yksikön varat yhdessä velan kanssa, vähennettynä luovutuksesta johtuvilla menoilla. Jotta rahavirtaa tuottavan yksikön kirjanpitoarvo ja siitä kerrytettävissä oleva rahamäärä olisivat mielekkäästi vertailtavissa, velan kirjanpitoarvo vähennetään sekä rahavirtaa tuottavan yksikön käyttöarvoa että sen kirjanpitoarvoa määritettäessä.

105

Kohdistettaessa arvonalentumistappiota kappaleen 104 mukaisesti yksittäisen omaisuuserän kirjanpitoarvoa ei saa vähentää niin paljon, että se alittaisi korkeimman seuraavista:

(a)	omaisuuserän käypä arvo vähennettynä luovutuksesta johtuvilla menoilla (jos määritettävissä);

…

111

Yhteisön on otettava huomioon vähintään seuraavat seikat arvioidessaan, onko mitään viitteitä siitä, että omaisuuserästä – muusta kuin liikearvosta – aikaisemmilla kausilla kirjattua arvonalentumistappiota ei mahdollisesti enää ole tai että se saattaa olla pienentynyt:

Ulkoiset informaatiolähteet

(a)	on olemassa havainnoitavissa olevia viitteitä siitä, että omaisuuserän arvo on noussut merkittävästi kauden aikana.

…

130

Yhteisön on esitettävä seuraavat tiedot jokaisesta olennaisesta arvonalentumistappiosta, joka kaudella on kirjattu tai peruutettu koskien yksittäistä omaisuuserää – liikearvo mukaan lukien – tai rahavirtaa tuottavaa yksikköä:

…

(f)

jos kerrytettävissä oleva rahamäärä on käypä arvo vähennettynä luovutuksesta johtuvilla menoilla, peruste jolla käypä arvo vähennettynä luovutuksesta johtuvilla menoilla on määritetty (kuten onko käypä arvo määritetty perustuen toimivilla markkinoilla täysin samanlaiselle omaisuuserälle noteerattuun hintaan). Yhteisön ei tarvitse esittää IFRS 13:ssa vaadittavia tietoja.

134

Yhteisön on esitettävä tilinpäätöksessään kohtien (a)–(f) mukaiset tiedot jokaisesta rahavirtaa tuottavasta yksiköstä (tai yksikköjen ryhmästä), jolle kohdistetun liikearvon tai taloudelliselta vaikutusajaltaan rajoittamattomien aineettomien hyödykkeiden kirjanpitoarvo on merkittävä verrattuna yhteisön liikearvon tai taloudelliselta vaikutusajaltaan rajoittamattomien aineettomien hyödykkeiden koko kirjanpitoarvoon:

…

(c)	yksikön (tai yksikköjen ryhmän) kerrytettävissä oleva rahamäärä sekä peruste, jolla yksikön (tai yksikköjen ryhmän) kerrytettävissä oleva rahamäärä on määritetty (ts. käyttöarvo vai käypä arvo vähennettynä luovutuksesta johtuvilla menoilla).

(d)

jos yksikön (tai yksikköjen ryhmän) kerrytettävissä oleva rahamäärä perustuu käyttöarvoon:

(i)	kaikki keskeiset oletukset, joille johdon viimeisimpien budjettien/ennusteiden kattamien kausien ennakoidut rahavirrat perustuvat. Keskeiset oletukset ovat niitä oletuksia, joille yksikön (tai yksikköjen ryhmän) kerrytettävissä oleva rahamäärä on herkin.

…

(e)

jos yksikön (tai yksikköjen ryhmän) kerrytettävissä oleva rahamäärä perustuu käypään arvoon vähennettynä luovutuksesta johtuvilla menoilla, luovutuksesta johtuvilla menoilla vähennetyn käyvän arvon määrittämiseen käytetty arvostusmenetelmä (tai käytetyt arvostusmenetelmät). Yhteisön ei tarvitse esittää IFRS 13:ssa vaadittavia tietoja. Jos käypää arvoa vähennettynä luovutuksesta johtuvilla menoilla ei ole määritetty käyttäen täysin samanlaiselle yksikölle (tai yksikköjen ryhmälle) noteerattua hintaa, yhteisön on esitettävä tilinpäätöksessään seuraavat tiedot:

(i)

kaikki keskeiset oletukset, joiden perusteella johto on määrittänyt luovutuksesta johtuvilla menoilla vähennetyn käyvän arvon. Keskeiset oletukset ovat niitä oletuksia, joille yksikön (tai yksikköjen ryhmän) kerrytettävissä oleva rahamäärä on herkin.

…

(iiA)

käypien arvojen hierarkian taso (ks. IFRS 13), jolle käypä arvo kokonaisuudessaan luokitellaan (ottamatta huomioon sitä, ovatko ”luovutuksesta johtuvat menot” havainnoitavissa).

(iiB)

Jos arvostusmenetelmää on muutettu, tämä muutos ja siihen johtaneet syyt.

Jos käypä arvo vähennettynä luovutuksesta johtuvilla menoilla määritetään käyttämällä diskontattuja ennakoituja rahavirtoja, yhteisön on esitettävä tilinpäätöksessään seuraavat tiedot:

(iii)

ajanjakso, jolle johto on ennakoinut rahavirrat.

(iv)	ennakoituja rahavirtoja ekstrapoloitaessa käytetty kasvuvauhti.

(v)	rahavirtojen ennakoinnissa käytetty diskonttauskorko (tai -korot).

…

D87

Lisätään seuraavanlainen kappale 140I:

140I	Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 muutettiin kappaleita 5, 6, 12, 20, 78, 105, 111, 130 ja 134, poistettiin kappaleet 25–27 sekä lisättiin kappaleet 25A ja 53A. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 13:a.

IAS 38 Aineettomat hyödykkeet

D88

Muutetaan kappaletta 8 seuraavasti:

Tässä standardissa käytetään seuraavia termejä seuraavassa merkityksessä:

[poistettu]

(a)	[poistettu]

(b)	[poistettu]

(c)	[poistettu]

…

D89

Muutetaan kappaletta 33 seuraavasti:

IFRS 3:n Liiketoimintojen yhdistäminen mukaan liiketoimintojen yhdistämisessä hankitun aineettoman hyödykkeen hankintameno on kyseisen aineettoman hyödykkeen hankinta-ajankohdan käypä arvo. Aineettoman hyödykkeen käypä arvo kuvastaa markkinaosapuolilla hankinta-ajankohtana olevia odotuksia siitä, miten todennäköistä on, että omaisuuserän ilmentämä odotettavissa oleva vastainen taloudellinen hyöty koituu yhteisön hyväksi. …

D90

Kappaletta 35 edeltävää otsikkoa muutetaan seuraavasti:

Liiketoimintojen yhdistämisessä hankittu aineeton hyödyke

D91

Poistetaan kappaleet 39–41.

D92

Muutetaan kappaleita 47, 50, 75, 78, 82, 84 ja 100 seuraavasti:

Kappaleessa 21(b) määrätään aineettoman hyödykkeen kirjaamisen ehdoksi, että omaisuuserän hankintameno on määritettävissä luotettavasti. Aineettoman hyödykkeen käypä arvo on luotettavasti määritettävissä, jos (a) vaihtelualueelle sijoittuvat kohtuulliset käyvät arvot eivät kyseisen omaisuuserän osalta vaihtele merkittävästi; tai (b) vaihtelualueelle sijoittuvien erilaisten arvioiden todennäköisyydet ovat kohtuullisesti arvioitavissa ja käytettävissä käyvän arvon määrittämiseen. Jos yhteisö pystyy määrittämään joko vastaanotetun tai luovutetun omaisuuserän käyvän arvon luotettavasti, luovutetun omaisuuserän käypää arvoa käytetään vastaanotetun omaisuuserän hankintamenon määrittämiseen, paitsi jos vastaanotetun omaisuuserän käypä arvo on selvemmin ilmeinen.

Yhteisön käyvän arvon ja sen yksilöitävissä olevien nettovarojen kirjanpitoarvon väliset erot minä tahansa ajankohtana saattavat sisältää joukon yhteisön käypään arvoon vaikuttavia tekijöitä. Tällaiset erot eivät kuitenkaan ole yhteisön määräysvallassa olevien aineettomien hyödykkeiden hankintamenoa.

75	… Tämän standardin mukaista uudelleenarvostusta varten käypä arvo on määritettävä toimiviin markkinoihin perustuen. …

78	On epätavanomaista, että aineettomalle hyödykkeelle olisi olemassa toimivat markkinat, joskin se on mahdollista. …

Jos uudelleenarvostetun aineettoman hyödykkeen käypä arvo ei enää ole määritettävissä toimiviin markkinoihin perustuen, hyödykkeen kirjanpitoarvon on oltava uudelleenarvostukseen perustuva arvo viimeisen toimiviin markkinoihin perustuvan uudelleenarvostuksen ajankohtana vähennettynä sen jälkeen kertyneillä poistoilla ja arvonalentumistappioilla.

84	Jos omaisuuserän käypä arvo on määritettävissä toimiviin markkinoihin perustuen myöhempänä arvostuspäivänä, uudelleenarvostusmallia sovelletaan kyseisestä päivästä lähtien.

100

Taloudelliselta vaikutusajaltaan rajallisen aineettoman hyödykkeen jäännösarvo on oletettava nollan suuruiseksi, paitsi jos:

…

(b)	omaisuuserälle on olemassa toimivat markkinat (määritelty IFRS 13:ssa) ja: …

D93

Muutetaan kappaletta 124 seuraavasti:

124

Jos aineettomia hyödykkeitä käsitellään kirjanpidossa uudelleenarvostukseen perustuviin arvoihin, yhteisön on esitettävä tilinpäätöksessään seuraavat tiedot:

(a)

jokaisesta aineettomien hyödykkeiden luokasta:

…

(iii)

kirjanpitoarvo … kappaleen 74 mukaisesti; ja

(b)	aineettomiin hyödykkeisiin liittyvän uudelleenarvostusrahaston määrä … osakkeenomistajille.

(c)	[poistettu]

D94

Poistetaan kappale 130E.

D95

Lisätään seuraavanlainen kappale 130G:

130G	Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 muutettiin kappaleita 8, 33, 47, 50, 75, 78, 82, 84, 100 ja 124 sekä poistettiin kappaleet 39–41 ja 130E. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 13:a.

IAS 39 Rahoitusinstrumentit: kirjaaminen ja arvostaminen (muutettu lokakuussa 2009)

D96

[Ei koske vaatimuksia]

D97

Muutetaan kappaletta 9 seuraavasti:

Tässä standardissa käytetään seuraavia termejä seuraavassa merkityksessä:

…

On huomattava, että IFRS 13 Käyvän arvon määrittäminen sisältää vaatimukset rahoitusvaroihin kuuluvan erän tai rahoitusvelan käyvän arvon määrittämisestä riippumatta siitä, onko rahoitusvaroihin kuuluva erä tai rahoitusvelka nimenomaisesti luokiteltu käypään arvoon arvostettavaksi, arvostetaanko se käypään arvoon muusta syystä vai annetaanko sen käyvästä arvosta tietoja tilinpäätöksessä.

…

Käyvän arvon määritelmään liittyvä alaviite poistetaan.

D98

Muutetaan kappaleita 13 ja 28 seuraavasti:

Jos yhteisö ei pysty määrittämään kytketyn johdannaisen käypää arvoa luotettavasti sen ehtojen perusteella (esimerkiksi sen vuoksi, että kytketty johdannainen perustuu oman pääoman ehtoiseen instrumenttiin, jolla ei ole toimivilla markkinoilla täysin samanlaiselle instrumentille noteerattua hintaa, ts. tason 1 syöttötietoa), kytketyn johdannaisen käypä arvo on hybridi-instrumentin (yhdistetyn instrumentin) käyvän arvon ja pääsopimuksen käyvän arvon välinen erotus. Jos yhteisö ei pysty määrittämään kytketyn johdannaisen käypää arvoa tällä menetelmällä, sovelletaan kappaletta 12 ja koko hybridi-instrumentti (yhdistetty instrumentti) luokitellaan käypään arvoon tulosvaikutteisesti kirjattavaksi.

28	Kun yhteisö jakaa suuremman rahoitusvaroihin kuuluvan erän aikaisempaa kirjanpitoarvoa taseeseen jäävän ja taseesta pois kirjattavan osan kesken, on määritettävä taseeseen jäävän osan käypä arvo. …

D99

Lisätään kappale 43A.

43A	Jos rahoitusvaroihin kuuluvan erän tai rahoitusvelan alkuperäisen kirjaamisajankohdan käypä arvo kuitenkin poikkeaa transaktiohinnasta, yhteisön on sovellettava kappaletta AG76.

D100

Muutetaan kappaletta 47 seuraavasti:

Alkuperäisen kirjaamisen jälkeen yhteisön on arvostettava kaikki rahoitusvelat jaksotettuun hankintamenoon efektiivisen koron menetelmää käyttäen lukuun ottamatta seuraavia:

(a)

käypään arvoon tulosvaikutteisesti kirjattavat rahoitusvelat. Tällaiset velat, johdannaisvelat mukaan lukien, on arvostettava käypään arvoon lukuun ottamatta johdannaisvelkaa, joka on sidottu sellaiseen oman pääoman ehtoiseen instrumenttiin ja on toteutettava luovuttamalla sellainen oman pääoman ehtoinen instrumentti, jolla ei ole toimivilla markkinoilla täysin samanlaiselle instrumentille noteerattua hintaa (ts. tason 1 syöttötietoa) ja jonka käypä arvo ei ole muulla tavoin luotettavasti määritettävissä; nämä on arvostettava hankintamenoon perustuen.

…

D101

Poistetaan kappaleet 48–49.

D102

Muutetaan kappaletta 88 seuraavasti:

Suojaussuhde täyttää kappaleiden 89–102 mukaiset suojauslaskennan soveltamisedellytykset siinä ja vain siinä tapauksessa, että kaikki seuraavat ehdot täyttyvät.

…

(d)	Suojauksen tehokkuus on mitattavissa luotettavasti, ts. sekä suojauskohteen käypä arvo tai rahavirrat, joihin suojattu riski vaikuttaa, että suojausinstrumentin käypä arvo ovat määritettävissä luotettavasti.

…

D103

Lisätään seuraavanlainen kappale 103Q:

103Q	Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 muutettiin kappaleita 9, 13, 28, 47, 88, AG46, AG52, AG64, AG76, AG76A, AG80, AG81 ja AG96, lisättiin kappale 43A sekä poistettiin kappaleet 48–49, AG69–AG75, AG77–AG79 ja AG82. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 13:a.

D104

Liitteen A kappaleita AG46, AG52 and AG64 muutetaan seuraavasti:

AG46	Määritettäessä taseeseen jäävän ja taseesta pois kirjattavan osan käypiä arvoja kappaletta 27 sovellettaessa yhteisö soveltaa kappaleen 28 lisäksi IFRS 13:een sisältyviä käyvän arvon määrittämistä koskevia vaatimuksia.

AG52

…

	Käypä arvo	Prosentti-osuus	Kohdistettu kirjanpito-arvo:
Siirretty osuus	9 090	90 %	9 000
Itsellä pidetty osuus	1 010	10 %	1 000
Yhteensä	10 100		10 000

…

D105

Muutetaan kappaletta AG64 seuraavasti:

AG64

Rahoitusinstrumentin käypä arvo alkuperäisen kirjaamisen yhteydessä on yleensä transaktiohinta (toisin sanoen annetun tai saadun vastikkeen käypä arvo, ks. myös IFRS 13 ja kappale AG76). Jos osa annetusta tai saadusta vastikkeesta kuitenkin koskee jotakin muuta kuin kyseistä rahoitusinstrumenttia, yhteisön on määritettävä rahoitusinstrumentin käypä arvo. Esimerkiksi pitkäaikaisen korottoman lainan tai muun pitkäaikaisen korottoman saamisen käypä arvo voidaan määrittää kaikkien tulevaisuudessa saatavien maksujen nykyarvona, jonka laskemiseen käytetään vastaavanlaisen instrumentin (valuutan, ehtojen, korkotyypin ja muiden tekijöiden suhteen vastaavanlaisen), jolla on vastaavanlainen luottoluokitus, senhetkistä markkinakorkoa (tai -korkoja). Mahdollinen tämän ylittävä lainaksi annettu määrä on kulua tai tuoton vähennystä, paitsi jos se täyttää jonkin muun tyyppisen omaisuuserän kirjaamisen edellytykset.

D106

Poistetaan kappaleet AG69–AG75 ja niihin liittyvät otsikot.

D107

Muutetaan kappaletta AG76 seuraavasti:

AG76

Rahoitusinstrumentin alkuperäisen kirjaamisajankohdan käypää arvoa osoittaa yleensä parhaiten transaktiohinta (toisin sanoen annetun tai saadun vastikkeen käypä arvo, ks. myös IFRS 13). Jos yhteisö toteaa, että alkuperäisen kirjaamisajankohdan käypä arvo poikkeaa transaktiohinnasta kappaleessa 43A mainitulla tavalla, yhteisön on käsiteltävä kyseinen instrumentti kirjanpidossaan kyseisenä päivänä seuraavasti:

(a)

kappaleen 5.1.1. edellyttämään arvoon, jos kyseistä käypää arvoa osoittaa toimivilla markkinoilla täysin samanlaiselle omaisuuserälle noteerattu hinta (ts. tason 1 syöttötieto) tai se perustuu arvostusmenetelmään, jossa käytetään pelkästään havainnoitavissa olevilta markkinoilta saatavaa tietoa Yhteisön on kirjattava alkuperäisen kirjaamisajankohdan käyvän arvon ja transaktiohinnan välinen erotus tuotoksi tai kuluksi.

(b)

kaikissa muissa tapauksissa kappaleen 43 edellyttämään määrään, jota oikaistaan alkuperäisen kirjaamisajankohdan käyvän arvon ja transaktiohinnan välisen eron tulosvaikutteisen kirjaamisen lykkäämiseksi. Yhteisön on alkuperäisen kirjaamisen jälkeen kirjattava tämä lykätty ero voitoksi tai tappioksi vain siltä osin kuin se johtuu sellaisen tekijän (aika mukaan lukien) muutoksesta, jonka markkinaosapuolet ottaisivat huomioon omaisuuserän tai velan hinnoittelussa.

D108

Muutetaan kappaletta AG76A seuraavasti:

AG76A

Rahoitusvaroihin kuuluvan erän tai rahoitusvelan myöhemmän arvostamisen ja myöhempien voittojen ja tappioiden kirjaamisen on tapahduttava tämän standardin vaatimusten mukaisesti.

D109

Poistetaan kappaleet AG77–AG79.

D110

Muutetaan kappaleita AG80 ja AG81 seuraavasti:

AG80

Sellaisten oman pääoman ehtoisiin instrumentteihin tehtyjen sijoitusten käypä arvo, joilla ei ole toimivilla markkinoilla täysin samanlaiselle omaisuuserälle noteerattua hintaa, ja sellaisten johdannaisten käypä arvo, jotka on sidottu tällaiseen oman pääoman ehtoiseen instrumenttiin ja jotka on toteutettava luovuttamalla tällainen oman pääoman ehtoinen instrumentti (ks. kappaleet 46(c) ja 47), on määritettävissä luotettavasti, jos (a) vaihtelualueelle sijoittuvat kohtuulliset käyvät arvot eivät kyseisen instrumentin osalta vaihtele merkittävästi tai (b) vaihtelualueelle sijoittuvien erilaisten arvioiden todennäköisyydet ovat kohtuullisesti määritettävissä ja käytettävissä käyvän arvon arvioimiseen.

AG81

On paljon tilanteita, joissa vaihtelualueelle sijoittuvat kohtuulliset käyvät arvot eivät todennäköisesti vaihtele merkittävästi sellaisiin oman pääoman ehtoisiin instrumentteihin tehtyjen sijoitusten osalta, joilla ei ole toimivilla markkinoilla täysin samanlaiselle instrumentille noteerattua hintaa, ja sellaisten johdannaisten osalta, jotka on sidottu tällaiseen oman pääoman ehtoiseen instrumenttiin ja jotka on toteutettava luovuttamalla tällainen oman pääoman ehtoinen instrumentti (ks. kappaleet 46(c) ja 47). Yhteisön ulkopuoliselta osapuolelta hankkiman rahoitusvaroihin kuuluvan erän käypä arvo on tavallisesti mahdollista arvioida. Jos kohtuullisten käypien arvojen vaihtelualue kuitenkin on merkittävä ja erilaisten arvioiden todennäköisyyksiä ei pystytä kohtuullisesti arvioimaan, yhteisö on estynyt arvostamasta instrumenttia käypään arvoon.

D111

Poistetaan kappaletta AG82 edeltävä otsikko ja kappale AG82.

D112

Muutetaan kappaletta AG96 seuraavasti:

AG96

Oman pääoman ehtoiseen instrumenttiin tehtyä sijoitusta, joilla ei ole toimivilla markkinoilla täysin samanlaiselle instrumentille noteerattua hintaa (ts. tason 1 syöttötietoa), ei arvosteta käypään arvoon, koska sen käypä arvo ei ole muutoin määrittävissä luotettavasti, tai johdannaista, joka on sidottu tällaiseen oman pääoman ehtoiseen instrumenttiin ja joka on toteutettava luovuttamalla tällainen oman pääoman ehtoinen instrumentti (ks. kappaleet 46(c) ja 47), ei voida määrittää suojausinstrumentiksi.

IAS 40 Sijoituskiinteistöt

D113

[Ei koske vaatimuksia]

D114

Muutetaan kappaleita 26, 29 ja 32 seuraavasti:

26	… Kiinteistöä koskevan vuokraoikeuden käyvän arvon määrittämistä ohjeistetaan käyvän arvon mallin yhteydessä kappaleissa 33–52 ja IFRS 13:ssa. Tämä ohjeistus koskee käyvän arvon määrittämistä myös silloin, kun kyseistä arvoa käytetään hankintamenona alkuperäisen kirjaamisen tapahtuessa.

Omaisuuserän käypä arvo on luotettavasti määritettävissä, jos (a) vaihtelualueelle sijoittuvat kohtuulliset käyvät arvot eivät kyseisen omaisuuserän osalta vaihtele merkittävästi tai (b) vaihtelualueelle sijoittuvien erilaisten arvioiden todennäköisyydet ovat kohtuullisesti arvioitavissa ja käytettävissä käyvän arvon määrittämiseen. Jos yhteisö pystyy määrittämään joko vastaanotetun tai luovutetun omaisuuserän käyvän arvon luotettavasti, luovutetun omaisuuserän käypää arvoa käytetään vastaanotetun omaisuuserän hankintamenon määrittämiseen, paitsi jos vastaanotetun omaisuuserän käypä arvo on selvemmin ilmeinen.

Tämän standardin mukaan kaikkien yhteisöjen on määritettävä sijoituskiinteistöjen käypä arvo joko taseeseen merkittävän arvon määrittämistä varten (jos yhteisö käyttää käyvän arvon mallia) tai liitetietoja varten (jos se käyttää hankintamenomallia). On suositeltavaa, ei kuitenkaan vaadittua, että yhteisö määrittää sijoituskiinteistöjensä käyvän arvon sellaisen arvion perusteella, jonka on tehnyt riippumaton, tunnustetun ja asianmukaisen ammatillisen pätevyyden omaava arvioija, jolla on viimeaikaista kokemusta sijainniltaan ja tyypiltään vastaavanlaisista kiinteistöistä kuin arvioitavana oleva sijoituskiinteistö.

D115

Poistetaan kappaleet 36–39.

D116

Muutetaan kappaletta 40 seuraavasti:

Määritettäessä sijoituskiinteistön käypää arvoa IFRS 13:n mukaisesti yhteisön on varmistuttava siitä, että käypä arvo kuvastaa muun muassa voimassaoleviin vuokrasopimuksiin perustuvia vuokratuottoja ja muita oletuksia, joita markkinaosapuolet käyttäisivät sijoituskiinteistön hinnoittelussa tarkasteluhetken markkinaolosuhteiden vallitessa.

D117

Poistetaan kappaleet 42–47, 49, 51 ja 75(d).

D118

Muutetaan kappaletta 48 seuraavasti:

Poikkeuksellisissa tapauksissa on jo yhteisön hankkiessa sijoituskiinteistön (tai kun olemassa olevasta kiinteistöstä tulee sijoituskiinteistö käyttötarkoituksen muuttuessa) selvää näyttöä siitä, että vaihtelualueelle sijoittuvat kohtuulliset käyvät arvot vaihtelevat niin paljon ja eri tulemien todennäköisyydet ovat niin vaikeasti arvioitavissa, ettei yksittäinen käypä arvo ole käyttökelpoinen. Tämä saattaa viitata siihen, ettei kiinteistön käypä arvo ole jatkuvasti määritettävissä luotettavasti (ks. kappale 53).

D119

Muutetaan kappaletta 53 edeltävää otsikkoa ja kappaleita 53 ja 53B seuraavasti:

Kun käyvän arvon luotettava määrittäminen ei ole mahdollista

Lähtökohtaisesti oletetaan, että yhteisö pystyy jatkuvasti määrittämään sijoituskiinteistön käyvän arvon luotettavasti, mutta tämä olettamus on kumottavissa. Poikkeuksellisissa tapauksissa on kuitenkin jo yhteisön hankkiessa sijoituskiinteistön (tai kun olemassa olevasta kiinteistöstä tulee sijoituskiinteistö käyttötarkoituksen muuttuessa) selvää näyttöä siitä, ettei sijoituskiinteistön käypä arvo ole jatkuvasti määritettävissä luotettavasti. Näin on silloin ja vain silloin, kun vertailukelpoisten kiinteistöjen markkinat eivät ole toimivat (ts. viimeaikaisia liiketoimia on vain vähän, hintanoteeraukset eivät ole ajantasaisia tai havainnoidut transaktiohinnat viittaavat siihen, että myyjä on ollut pakotettu myymään), eikä vaihtoehtoisia käypiä arvoja (esimerkiksi diskontattuihin rahavirtaennusteisiin perustuvia) ole saatavilla. Jos yhteisö toteaa, ettei rakenteilla olevan sijoituskiinteistön käypä arvo ole luotettavasti määritettävissä, mutta odottaa kiinteistön käyvän arvon olevan luotettavasti määritettävissä rakennustyön valmistuessa, sen on arvostettava kyseinen rakenteilla oleva sijoituskiinteistö hankintamenoon, kunnes joko sen käypä arvo on luotettavasti määritettävissä tai rakennustyö valmistuu (sen mukaan kumpi toteutuu aikaisemmin). Jos yhteisö toteaa, ettei sijoituskiinteistön (muun kuin rakenteilla olevan sijoituskiinteistön) käypä arvo ole jatkuvasti määritettävissä luotettavasti, yhteisön on arvostettava kyseinen sijoituskiinteistö IAS 16:n mukaista hankintamenomallia käyttäen. Sijoituskiinteistön jäännösarvo on oletettava nollan suuruiseksi. Yhteisön on sovellettava IAS 16:ta sijoituskiinteistön luovutukseen asti.

53B

… Jos yhteisö on arvostanut rakenteilla olevan sijoituskiinteistön käypään arvoon, se ei saa todeta, ettei valmistuneen sijoituskiinteistön käypä arvo ole luotettavasti määritettävissä.

D120

Poistetaan kappale 75(d).

D121

Muutetaan kappaleita 78–80 seuraavasti:

Kun yhteisö kappaleessa 53 tarkoitetuissa poikkeuksellisissa tapauksissa arvostaa jonkin sijoituskiinteistön IAS 16:n mukaista hankintamenomallia käyttäen, kappaleen 76 mukainen täsmäytyslaskelma on esitettävä erikseen kyseisistä sijoituskiinteistöistä ja muista sijoituskiinteistöistä. Lisäksi yhteisön on esitettävä tilinpäätöksessään:

…

(b)	selostus siitä, miksi käypä arvo ei ole määritettävissä luotettavasti;

…

Jos yhteisö soveltaa kappaleessa 56 esitettyä hankintamenomallia, sen on esitettävä tilinpäätöksessään kappaleessa 75 vaadittavien tietojen lisäksi:

…

(e)

sijoituskiinteistöjen käypä arvo. Niissä kappaleessa 53 kuvatuissa poikkeuksellisissa tapauksissa, joissa yhteisö ei pysty määrittämään joidenkin sijoituskiinteistöjen käypää arvoa luotettavasti, sen on esitettävä:

…

(ii)	selostus siitä, miksi käypä arvo ei ole määritettävissä luotettavasti; ja …

Jos yhteisö on aikaisemmin soveltanut IAS 40:tä (2000) ja päättää nyt luokitella jotkin tai kaikki siihen vaadittavat edellytykset täyttävät, muulla vuokrasopimuksella vuokralle otetut kiinteistöt ensimmäistä kertaa sijoituskiinteistöiksi ja käsitellä niitä sellaisina kirjanpidossa, sen on kirjattava tämän päätöksen vaikutus kertyneisiin voittovaroihin sen kauden alussa, jolla näin aletaan toimia. Lisäksi:

(a)	mikäli yhteisö on julkistanut (joko tilinpäätöksessä tai muutoin) näiden vuokraoikeuksien käyvän arvon jo aikaisemmilla kausilla (määritettynä sellaisella perusteella, joka vastaa IFRS 13:een sisältyvää käyvän arvon määritelmää) yhteisölle suositellaan, mutta siltä ei kuitenkaan edellytetä, että:

…

D122

Muutetaan kappaletta 85B seuraavasti:

85B	… Yhteisö saa soveltaa muutoksia rakenteilla oleviin sijoituskiinteistöihin alkaen mistä tahansa päivästä ennen 1.1.2009 edellyttäen, että rakenteilla olevien sijoituskiinteistöjen käyvät arvot on määritetty kyseisinä päivinä. …

D123

Lisätään seuraavanlainen kappale 85C:

85C

Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 muutettiin kappaleeseen 5 sisältyvää käyvän arvon määritelmää, muutettiin kappaleita 26, 29, 32, 40, 48, 53, 53B, 78–80 ja 85B sekä poistettiin kappaleet 36–39, 42–47, 49, 51 ja 75(d). Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 13:a.

IAS 41 Maatalous

D124–125

[Ei koske vaatimuksia]

D126

Muutetaan kappaleita 8, 15 ja 16 seuraavasti:

Tässä standardissa käytetään seuraavia termejä seuraavassa merkityksessä:

[poistettu]

(a)	[poistettu]

(b)	[poistettu]

(c)	[poistettu]

…

15	Biologisen hyödykkeen tai maataloustuotteen käyvän arvon määrittämistä voidaan helpottaa ryhmittelemällä biologiset hyödykkeet tai maataloustuotteet merkittävien ominaisuuksien, esimerkiksi iän tai laadun, mukaisesti. …

Yhteisöt tekevät usein sopimuksia biologisten hyödykkeiden tai maataloustuotteiden myymisestä tulevana ajankohtana. Sopimushinnoilla ei välttämättä ole merkitystä käypää arvoa määritettäessä, koska käypä arvo kuvastaa tarkasteluhetken olosuhteita markkinoilla, joilla markkinaosapuolina toimivat myyjät ja ostajat toteuttaisivat liiketoimen. …

D127

Poistetaan kappaleet 9, 17–21 ja 23.

D128

Muutetaan kappaleita 25 ja 30 seuraavasti:

25	… Yhteisö voi käyttää yhdistettyjä omaisuuseriä koskevaa informaatiota biologisten hyödykkeiden käyvän arvon määrittämiseen. …

Lähtökohtaisesti oletetaan, että biologisen hyödykkeen käypä arvo on määritettävissä luotettavasti. Tämä oletus on kuitenkin kumottavissa, mutta vain alkuperäisen kirjaamisen yhteydessä, jos biologiselle hyödykkeelle ei ole saatavissa noteerattuja markkinahintoja ja jos vaihtoehtoisilla tavoilla määritettävien käypien arvojen katsotaan olevan selvästi epäluotettavia. …

D129

Poistetaan kappaleet 47 ja 48.

D130

Lisätään seuraavanlainen kappale 61:

61	Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 muutettiin kappaleita 8, 15, 16, 25 ja 30 sekä poistettiin kappaleet 9, 17–21, 23, 47 ja 48. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 13:a.

IFRIC 2 Jäsenten osuudet osuustoiminnallisissa yhteisöissä ja muut vastaavat instrumentit (muutettu lokakuussa 2009)

D131

[Ei koske vaatimuksia]

D132

Otsikon ”Viittaukset” alle lisätään viittaus IFRS 13:een Käyvän arvon määrittäminen.

D133

Lisätään seuraavanlainen kappale 16:

16	Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 muutettiin kappaletta A8. Yhteisön on sovellettava tätä muutosta, kun se soveltaa IFRS 13:a.

D134

Liitteen kappaletta A8 muutetaan seuraavasti:

Lunastuskiellon alaisen määrän ylittävät jäsenten osuudet ovat rahoitusvelkoja. Osuustoiminnallinen yhteisö arvostaa tämän rahoitusvelan alkuperäisen kirjaamisen yhteydessä käypään arvoon. Koska nämä osuudet lunastetaan vaadittaessa, osuustoiminnallinen yhteisö määrittää tällaisten rahoitusvelkojen käyvän arvon, siten kuin määrätään IFRS 13:n kappaleessa 47, jossa sanotaan: ”Vaadittaessa maksettavan velan (esim. vaadittaessa maksettavan talletuksen) käypä arvo on vähintään se määrä, joka voidaan vaatia maksettavaksi …". Näin ollen osuustoiminnallinen yhteisö luokittelee rahoitusveloiksi lunastusehtojen mukaisesti vaadittaessa maksettavan enimmäismäärän.

IFRIC 4 Miten määritetään, sisältääkö järjestely vuokrasopimuksen

D135

Otsikon “Viittaukset” alle lisätään viittaus IFRS 13:een Käyvän arvon määrittäminen.

D136

Kappaleeseen 15(a) lisätään seuraavanlainen alaviite kohtaan ”käypää arvoa”:

*	IAS 17:ssä käytetään termiä ”käypä arvo” tavalla, joka joiltakin osin poikkeaa IFRS 13.een sisältyvästä käyvän arvon määritelmästä. Sen vuoksi yhteisö määrittää IAS 17:ää soveltaessaan käyvän arvon IAS 17:n, ei IFRS 13:n mukaisesti.

IFRIC 13 Kanta-asiakasohjelmat

D137

Otsikon “Viittaukset” alle lisätään viittaus IFRS 13:een Käyvän arvon määrittäminen.

D138

Muutetaan kappaletta 6 seuraavasti:

6	Etupisteille kohdistettavan vastikkeen on perustuttava etupisteiden käypään arvoon.

D139

Lisätään seuraavanlainen kappale 10B:

10B	Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 muutettiin kappaletta 6 ja kappaleita AG1–AG3. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia, kun se soveltaa IFRS 13:a.

D140

Soveltamisohjeistuksen kappaleita AG1–AG3 muutetaan seuraavasti:

AG1	Päätöksen kappaleen 6 mukaan etupisteille kohdistettavan vastikkeen arvostuksen on perustuttava etupisteiden käypään arvoon. Jos ei ole olemassa täysin samanlaisille etupisteille noteerattua markkinahintaa, käypä arvo täytyy määrittää jollakin muulla arvostusmenetelmällä.

AG2

Yhteisö voi määrittää etupisteiden käyvän arvon niiden etujen käyvän arvon perusteella, joihin etupisteet voitaisiin vaihtaa. Etupisteiden käyvässä arvossa otetaan huomioon soveltuvin osin:

(a)	niiden alennusten ja kannustimien määrä, joita muutoin tarjottaisiin asiakkaille, jotka eivät ole ansainneet etupisteitä alkuperäisestä myynnistä;

(b)	se osa etupisteistä, jota asiakkaiden ei odoteta käyttävän; ja

(c)	riski velvoitteen laiminlyönnistä.

Jos asiakkaat voivat valita erilaisten etujen välillä, etupisteiden käypä arvo kuvastaa saatavissa olevien etujen käypää arvoa painotettuna sen mukaisesti miten usein kunkin edun odotetaan tulevan valituksi.

AG3

Joissakin olosuhteissa voidaan käyttää muita arvostusmenetelmiä. Esimerkiksi jos edut antaa kolmas osapuoli ja yhteisö maksaa kolmannelle osapuolelle jokaisesta antamastaan etupisteestä, se voisi määrittää etupisteiden käyvän arvon kolmannelle osapuolelle maksamansa määrän perusteella lisäämällä siihen kohtuullisen katteen. Vaaditaan harkintaa sellaisen arvostusmenetelmän valitsemiseksi ja soveltamiseksi, joka täyttää päätöksen kappaleen 6 mukaiset vaatimukset ja on olosuhteisiin nähden tarkoituksenmukaisin.

IFRIC 17 Muiden kuin käteisvarojen jakaminen omistajille

D141

[Ei koske vaatimuksia]

D142

Otsikon “Viittaukset” alle lisätään viittaus IFRS 13:een Käyvän arvon määrittäminen.

D143

Muutetaan kappaletta 17 seuraavasti:

Jos yhteisö tekee päätöksen muuna kuin käteisvaroina jaettavasta osingosta raportointikauden päättymisen jälkeen mutta ennen kuin tilinpäätös on hyväksytty julkistettavaksi, sen on esitettävä tilinpäätöksessä:

…

(c)	jaettavan omaisuuserän käypä arvo raportointikauden lopussa, jos se poikkeaa kirjanpitoarvosta, sekä IFRS 13:n kappaleen 9 kohtien (b), (d), (g) ja (i) ja kappaleen 99 edellyttämät tiedot menetelmästä, jota (tai menetelmistä, joita) on käytetty kyseisen käyvän arvon määrittämiseen.

D144

Lisätään seuraavanlainen kappale 20:

20	Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 muutettiin kappaletta 17. Yhteisön on sovellettava tätä muutosta, kun se soveltaa IFRS 13:a.

IFRIC 19 Rahoitusvelkojen kuolettaminen oman pääoman ehtoisilla instrumenteilla (muutettu syyskuussa 2010)

D145

[Ei koske vaatimuksia]

D146

Otsikon “Viittaukset” alle lisätään viittaus IFRS 13:een Käyvän arvon määrittäminen.

D147

Muutetaan kappaletta 7 seuraavasti:

Jos liikkeeseen laskettujen oman pääoman ehtoisten instrumenttien käypä arvo ei ole luotettavasti määritettävissä, niin oman pääoman ehtoiset instrumentit on arvostettava siten, että ne kuvastavat kuoletetun rahoitusvelan käypää arvoa. Sellaisen kuoletetun rahoitusvelan, joka on vaadittaessa maksettava (esim. vaadittaessa maksettava talletus) käypää arvoa määritettäessä ei sovelleta IFRS 13:n kappaletta 47.

D148

Lisätään seuraavanlainen kappale 15:

15	Toukokuussa 2011 julkaistulla asiakirjalla IFRS 13 muutettiin kappaletta 7. Yhteisön on sovellettava tätä muutosta, kun se soveltaa IFRS 13:a.

TULKINTA IFRIC 20

Pintamaan poistamisesta aiheutuvat menot avolouhoksen tuotantovaiheessa

VIITTAUKSET

—	Taloudellisen raportoinnin käsitteellinen viitekehys

—	IAS 1 Tilinpäätöksen esittäminen

—	IAS 2 Vaihto-omaisuus

—	IAS 16 Aineelliset käyttöomaisuushyödykkeet

—	IAS 38 Aineettomat hyödykkeet

TAUSTAA

Avolouhinnassa yhteisöt voivat katsoa tarpeelliseksi poistaa kaivosjäteainesta (”maapeite”), jotta päästäisiin käsiksi malmivarantoihin. Tästä jätteen poistosta käytetään nimitystä ”pintamaan poistaminen”.

Kaivoksen kehittämisvaiheessa (ennen tuotannon aloittamista) pintamaan poistamisesta aiheutuvat menot yleensä aktivoidaan osaksi kaivoksen rakentamisesta, kehittämisestä ja ylösajosta aiheutuvaa poistojen kohteena olevaa hankintamenoa. Nämä aktivoidut menot kirjataan tuotannon käynnistymisen jälkeen poistoina kuluiksi systemaattisella perusteella yleensä suoriteyksikköihin perustuvaa menetelmää käyttäen.

Kaivostoimintaa harjoittava yhteisö saattaa jatkaa maapeitteen poistamista tai sille saattaa syntyä pintamaan poistamisesta aiheutuvia menoja myös kaivoksen tuotantovaiheessa.

Aines, joka tuotantovaiheessa poistetaan pintamaana, ei välttämättä ole 100-prosenttisesti jätettä. Usein se on yhdistelmä malmia ja jätettä. Malmin ja jätteen suhde voi vaihdella epätaloudellisen alhaisesta pitoisuudesta kannattavan korkeaan pitoisuuteen. Poistettaessa ainesta, jossa malmia on jätteeseen verrattuna vähän, voidaan saada jonkin verran käyttökelpoista ainesta, jota voidaan käyttää vaihto-omaisuuden tuottamiseen. Tämän poistamistyön ansiosta voidaan myös päästä käsiksi esiintymän syvempiin tasoihin, joissa malmin suhde jätteeseen on korkeampi. Yhteisölle voi siis koitua pintamaan poistamisesta kahdenlaista hyötyä: käyttökelpoinen malmi, jota voidaan käyttää vaihto-omaisuuden tuottamiseen, ja aiempaa parempi pääsy suurempaan määrään ainesta, jota louhitaan tulevilla kausilla.

Tämä tulkinta koskee sitä, milloin ja kuinka näitä kahta pintamaan poistamisesta koituvaa hyötyä käsitellään erikseen kirjanpidossa ja sitä, kuinka nämä hyödyt arvostetaan alun perin ja myöhemmin.

SOVELTAMISALA

Tämä tulkinta koskee jätteen poistamisesta johtuvia menoja, jotka syntyvät avolouhoksessa kaivoksen tuotantovaiheessa (”tuotantovaiheessa tapahtuvasta pintamaan poistamisesta aiheutuvat menot”).

KÄSITELTÄVÄT ASIAT

Tässä tulkinnassa käsitellään seuraavia kysymyksiä:

(a)	tuotantovaiheessa tapahtuvasta pintamaan poistamisesta aiheutuvien menojen merkitseminen taseeseen omaisuuseräksi;

(b)	pintamaan poistamisesta aiheutuvan omaisuuserän alkuperäinen arvostaminen; ja

(c)	pintamaan poistamisesta aiheutuvan omaisuuserän myöhempi arvostaminen.

PÄÄTÖS

Tuotantovaiheessa tapahtuvasta pintamaan poistamisesta aiheutuvien menojen merkitseminen taseeseen omaisuuseräksi

Siltä osin kuin pintamaan poistamisesta koituva hyöty realisoituu tuotettavan vaihto-omaisuuden muodossa, yhteisön on käsiteltävä kyseisestä pintamaan poistamisesta aiheutuvia menoja IAS 2:een Vaihto-omaisuus sisältyvien periaatteiden mukaisesti. Siltä osin kuin hyöty toteutuu parempana pääsynä malmiin, yhteisön on merkittävä nämä menot taseeseen pitkäaikaiseksi omaisuuseräksi, jos jäljempänä kappaleessa 9 tarkoitetut ehdot täyttyvät. Kyseistä pitkäaikaista omaisuuserää nimitetään tässä tulkinnassa ”pintamaan poistamisesta aiheutuvaksi omaisuuseräksi”.

Yhteisön on merkittävä taseeseen pintamaan poistamisesta aiheutuva omaisuuserä jos ja vain jos kaikki seuraavat ehdot täyttyvät:

(a)	on todennäköistä, että pintamaan poistamiseen liittyvä vastainen taloudellinen hyöty (parempi pääsy malmiesiintymään) koituu yhteisön hyväksi;

(b)	yhteisö pystyy yksilöimään malmiesiintymän sen komponentin, johon pääsy on parantunut; ja

(c)	kyseiseen komponenttiin liittyvät pintamaan poistamisesta aiheutuvat menot ovat luotettavasti määritettävissä.

Pintamaan poistamisesta aiheutuvia menoja on käsiteltävä olemassa olevaan omaisuuserään tehtävänä lisäyksenä tai parannuksena. Toisin sanoen pintamaan poistamisesta aiheutuvaa omaisuuserää käsitellään kirjanpidossa osana olemassa olevaa omaisuuserää.

Pintamaan poistamisesta aiheutuva omaisuuserä luokitellaan aineelliseksi tai aineettomaksi omaisuuseräksi samalla tavoin kuin olemassa oleva omaisuuserä. Toisin sanoen tämän olemassa olevan omaisuuserän luonne ratkaisee, luokitteleeko yhteisö pintamaan poistamisesta aiheutuvan omaisuuserän aineelliseksi vai aineettomaksi.

Pintamaan poistamisesta aiheutuvan omaisuuserän alkuperäinen arvostaminen

Yhteisön on alun perin arvostettava pintamaan poistamisesta aiheutuva omaisuuserä hankintamenoon, joka on niiden menojen yhteismäärä, jotka välittömästi johtuvat malmin yksilöityyn komponenttiin pääsyä parantavasta pintamaan poistamisesta, lisättynä osuudella siihen välittömästi kohdistettavista olevista yleismenoista. On mahdollista, että joitakin satunnaisia toimintoja tapahtuu samanaikaisesti kuin tuotantovaiheessa tapahtuva pintamaan poistaminen mutta ne eivät ole välttämättömiä pintamaan poistamisen jatkamiseksi suunnitellulla tavalla. Näihin satunnaisiin toimintoihin liittyviä menoja ei pidä sisällyttää pintamaan poistamisesta aiheutuvan omaisuuserän hankintamenoon.

Silloin kun pintamaan poistamisesta aiheutuvan omaisuuserän ja tuotetun vaihto-omaisuuden hankintamenot eivät ole erikseen yksilöitävissä, yhteisön on jaettava pintamaan poistamisesta aiheutuvat menot tuotetun vaihto-omaisuuden ja pintamaan poistamisesta aiheutuvan omaisuuserän kesken käyttäen relevanttiin tuotantolukuun perustuvaa kohdistamisperustetta. Tämä tuotantoluku on laskettava malmiesiintymän yksilöidylle komponentille, ja sitä on käytettävä vertailuperusteena todettaessa missä määrin on tapahtunut vastaista hyötyä tuottavaa lisätoimintaa. Tällaisia lukuja ovat esimerkiksi

(a)	tuotetun vaihto-omaisuuden hankintameno verrattuna odotettuun hankintamenoon;

(b)	erotetun jätteen määrä verrattuna odotettuun määrään, kun malmin tuotannon määrä on tietyn suuruinen; ja

(c)	louhitun malmin mineraalipitoisuus verrattuna odotettuun louhittavan malmin mineraalipitoisuuteen, kun tuotetun malmin määrä on tietyn suuruinen.

Pintamaan poistamisesta aiheutuvan omaisuuserän myöhempi arvostaminen

Pintamaan poistamisesta aiheutuva omaisuuserä on alkuperäisen kirjaamisen jälkeen arvostettava joko hankintamenoonsa tai uudelleenarvostukseen perustuvaan arvoonsa vähennettynä poistoilla ja arvonalentumistappioilla, samalla tavalla kuin olemassa oleva omaisuuserä, josta se muodostaa osan.

Pintamaan poistamisesta aiheutuvasta omaisuuserästä on tehtävä poistot systemaattisella tavalla sen malmiesiintymän tunnistetun komponentin taloudellisena vaikutusaikana, johon pääsy paranee pintamaan poistamisen seurauksena. Poistojen laskennassa on käytettävä suoriteyksikköihin perustuvaa menetelmää, paitsi jos jokin muu menetelmä on asianmukaisempi.

Malmiesiintymän yksilöitävissä olevan komponentin odotettavissa oleva taloudellinen vaikutusaika, jota sovelletaan pintamaan poistamisesta aiheutuvan omaisuuserän poistoihin, poikkeaa siitä odotettavissa olevasta taloudellisesta vaikutusajasta, jota sovelletaan itse kaivoksen ja siihen liittyvien vaikutusajaltaan vastaavien omaisuuserien poistoihin. Poikkeuksena tästä ovat ne rajoitetut olosuhteet, joissa pääsy koko jäljellä olevaan malmiesiintymään paranee pintamaan poistamisen seurauksena. Näin voisi tapahtua esimerkiksi kaivoksen taloudellisen vaikutusajan loppuvaiheessa, kun yksilöity komponentti vastaa malmiesiintymän viimeiseksi louhittavaa osuutta.

Liite A

Voimaantulo ja siirtymäsäännöt

Tämä liite on kiinteä osa tulkintaa, ja sen sitovuus on sama kuin tulkinnan muiden osien.

Yhteisön on sovellettava tätä tulkintaa 1.1.2013 tai sen jälkeen alkavilla tilikausilla. Aikaisempi soveltaminen on sallittua. Jos yhteisö soveltaa tätä tulkintaa aikaisemmalla kaudella, tästä on annettava tieto.

Yhteisön on sovellettava tätä tulkintaa tuotantovaiheessa tapahtuvasta pintamaan poistamisesta aiheutuviin menoihin, jotka syntyvät aikaisimman esitettävän tilikauden alussa tai sen jälkeen.

Mahdollinen aiemmin kirjattu tuotantovaiheessa tapahtuneesta pintamaan poistamisesta aiheutuva omaisuuserä (”edeltävä pintamaan poistamisesta aiheutuva omaisuuserä”) on siirrettävä aikaisimman esitettävän kauden alussa osaksi jotakin olemassa olevaa omaisuuserää, johon pintamaan poistaminen liittyy, siltä osin kuin edelleen on olemassa malmiesiintymän tunnistettavissa oleva komponentti, johon edeltävä pintamaan poistamisesta aiheutuva omaisuuserä on yhdistettävissä. Tällaisista saldoista on tehtävä poistot sen malmiesiintymän yksilöitävissä olevan komponentin jäljellä olevana odotettavissa olevana taloudellisena vaikutusaikana, johon kukin edeltävä pintamaan poistamisesta aiheutuva omaisuuserä liittyy.

Jos ei ole olemassa malmiesiintymän tunnistettavissa olevaa komponenttia, johon edeltävä pintamaan poistamisesta aiheutuva omaisuuserä liittyy, se on kirjattava kertyneiden voittovarojen alkusaldoon aikaisimman esitettävän kauden alussa.

Liite B

Tämän liitteen sisältämiä muutoksia on sovellettava 1.1.2013 tai sen jälkeen alkavilla tilikausilla. Jos yhteisö soveltaa tätä tulkintaa aikaisemmalla kaudella, näitä muutoksia on sovellettava tällä aikaisemmalla kaudella.

Muutokset IFRS 1:een Ensimmäinen IFRS-standardien käyttöönotto

Liitteen D kappaletta D1 muutetaan seuraavasti:

Yhteisö saa käyttää yhtä tai useampaa seuraavista helpotuksista:

(a)	osakeperusteisesti maksettavat liiketoimet (kappaleet D2 ja D3); …

(m)	IFRIC 12:n Palvelutoimilupajärjestelyt mukaisesti kirjattavat rahoitusvaroihin kuuluvat erät tai aineettomat hyödykkeet (kappale D22);

(n)	vieraan pääoman menot (kappale D23);

(o)	omaisuuserien siirrot asiakkailta (kappale D24);

(p)	rahoitusvelkojen kuolettaminen oman pääoman ehtoisilla instrumenteilla (kappale D25);

(q)	ankara hyperinflaatio (kappaleet D26–D30)

(r)	yhteisjärjestelyt (kappale D31).

(s)	pintamaan poistamisesta aiheutuvat menot avolouhoksen tuotantovaiheessa (kappale D32).

Lisätään kappaleen D31 jälkeen otsikko ja kappale D32:

Pintamaan poistamisesta aiheutuvat menot avolouhoksen tuotantovaiheessa

D32

Ensilaatija saa soveltaa IFRIC 20:n Pintamaan poistamisesta aiheutuvat menot avolouhoksen tuotantovaiheessa kappaleiden A1-A4 mukaisia siirtymäsääntöjä. Kyseiseen kappaleeseen sisältyvä viittaus voimaantuloajankohtaan on tulkittava siten, että sillä tarkoitetaan 1.1.2013 tai ensimmäisen IFRS-tilikauden alkua sen mukaan, kumpi niistä on myöhäisempi.

Kappaleen 39L jälkeen lisätään kappale 39M.

39M	Asiakirjalla IFRIC 20 Pintamaan poistamisesta aiheutuvat menot avolouhoksen tuotantovaiheessa lisättiin kappale D32 ja muutettiin kappaletta D1. Yhteisön on sovellettava tätä muutosta, kun se soveltaa IFRIC 20:tä.

(1) Tässä IFRS-standardissa monetaariset määrät ilmaistaan valuuttayksikköinä CU (currency units).

		ISSN 1977-0812 doi:10.3000/19770812.L_2012.360.fin
Euroopan unionin virallinen lehti		L 360

Suomenkielinen laitos	Lainsäädäntö	55. vuosikerta 29. joulukuuta 2012

Sisältö		II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset	Sivu
		ASETUKSET
	*	Komission asetus (EU) N:o 1254/2012, annettu 11 päivänä joulukuuta 2012, tiettyjen kansainvälisten tilinpäätösstandardien hyväksymisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o (EY) 1606/2002 mukaisesti annetun asetuksen (EY) N:o 1126/2008 muuttamisesta kansainvälisten tilinpäätösstandardien IFRS 10, IFRS 11, IFRS 12, IAS 27 (2011) ja IAS 28 (2011) osalta ( 1 )	1
	*	Komission asetus (EU) N:o 1255/2012, annettu 11 päivänä joulukuuta 2012, tiettyjen kansainvälisten tilinpäätösstandardien hyväksymisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1606/2002 mukaisesti annetun asetuksen (EY) N:o 1126/2008 muuttamisesta kansainvälisten tilinpäätösstandardien IAS 12, IFRS 1 ja IFRS 13 sekä kansainvälisen tilinpäätöskysymysten tulkintakomitean tulkinnan IFRIC 20 osalta ( 1 )	78
	*	Komission asetus (EU) N:o 1256/2012, annettu 13 päivänä joulukuuta 2012, tiettyjen kansainvälisten tilinpäätösstandardien hyväksymisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1606/2002 mukaisesti annetun asetuksen (EY) N:o 1126/2008 muuttamisesta kansainvälisten tilinpäätösstandardien IFRS 7 ja IAS 32 osalta ( 1 )	145

IFRS 7	Muutokset IFRS 7:ään Rahoitusinstrumentit: tilinpäätöksessä esitettävät tiedot Rahoitusvarojen ja rahoitusvelkojen vähentäminen toisistaan
IAS 32	Muutokset IAS 32:een Rahoitusinstrumentit: esittämistapa – Rahoitusvarojen ja rahoitusvelkojen vähentäminen toisistaan