14.11.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 316/1

(1)

Sovellettaessa tiettyjä tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääomien vapaata liikkuvuutta koskevia unionin säädöksiä edellytetään, että jäsenvaltiot tekevät tehokkaampaa yhteistyötä ja vaihtavat tietoja toistensa ja komission kanssa. Koska käytännön keinoja tällaisen tietojenvaihdon toteuttamiseen ei usein määritetä kyseisissä säädöksissä, tarvitaan asianmukaisia käytännön järjestelyitä.

(2)

Sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmä, jäljempänä ’IMI’, on internetin kautta käytettävä ohjelmasovellus, jonka komissio on kehittänyt yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa avustaakseen jäsenvaltioita unionin säädöksissä säädettyjen tietojenvaihtovaatimusten käytännön täytäntöönpanossa siten, että jäsenvaltioiden käyttöön asetetaan keskitetty yhteydenpitojärjestelmä, joka helpottaa tietojenvaihtoa ja keskinäistä avunantoa rajojen yli. IMI auttaa toimivaltaisia viranomaisia erityisesti yksilöimään vastaavan viranomaisen toisessa jäsenvaltiossa, hallinnoimaan tietojenvaihtoa, mukaan lukien henkilötietojen vaihto, yksinkertaisten ja yhtenäistettyjen menettelyiden perusteella sekä ylittämään kieliesteet ennakkoon määriteltyjen ja käännettyjen työnkulkujen perusteella. Komission olisi mahdollisuuksien mukaan tarjottava IMI-käyttäjille sellaisia olemassa olevia lisäkäännöstoimintoja, jotka vastaavat näiden tarpeita, ovat IMIn tietojenvaihtoa koskevien turvallisuus- ja luottamuksellisuusvaatimusten mukaisia ja jotka voidaan tarjota kohtuullisin kustannuksin.

(3)

Kieliesteiden ylittämiseksi IMIn olisi periaatteessa oltava saatavilla kaikilla unionin virallisilla kielillä.

(4)

IMIn tarkoituksena olisi oltava sisämarkkinoiden toiminnan parantaminen tarjoamalla tehokas ja käyttäjäystävällinen väline jäsenvaltioiden välisen sekä jäsenvaltioiden ja komission välisen hallinnollisen yhteistyön toteutusta varten, mikä helpottaa tämän asetuksen liitteessä lueteltujen unionin säädösten soveltamista.

(5)

Komission 21 päivänä helmikuuta 2011 antamassa tiedonannossa ”Sisämarkkinoiden hallinnoinnin parantaminen hallinnollisen yhteistyön laajentamisen avulla – Sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän (IMI) laajentamista ja kehittämistä koskeva strategia” esitellään suunnitelmia IMIn mahdollisesta laajentamisesta muihin unionin säädöksiin. Komission 13 päivänä huhtikuuta 2011 antamassa tiedonannossa ”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti: 12 viputekijää kasvun vauhdittamiseksi ja luottamuksen lisäämiseksi ’Yhdessä uuteen kasvuun’” korostetaan IMIn suurta merkitystä asiaan liittyvien toimijoiden, myös paikallistason toimijoiden, välisen yhteistyön lujittamisen ja sitä kautta myös sisämarkkinoiden hallinnoinnin parantamisen kannalta. Sen vuoksi IMIlle on tarpeen luoda vakaa oikeudellinen kehys ja yhteinen säännöstö sen varmistamiseksi, että IMI toimii tehokkaasti.

(6)

Jos unionin säädöksen sisältämän säännöksen soveltaminen edellyttää jäsenvaltioiden vaihtavan henkilötietoja ja kyseisessä säännöksessä säädetään tämän tietojenkäsittelyn tarkoituksesta, kyseisen säännöksen olisi katsottava tarjoavan riittävän oikeusperustan henkilötietojen käsittelylle, jollei Euroopan unionin perusoikeuskirjan 8 ja 52 artiklan mukaisista edellytyksistä muuta johdu. IMI olisi katsottava ensisijaisesti työvälineeksi, jota käytetään tietojen, myös henkilötietojen, vaihtoon, joka toteutettaisiin muussa tapauksessa muilla keinoilla, mukaan lukien tavallisen postin, faksin tai sähköpostin välityksellä, unionin säädöksissä jäsenvaltioiden viranomaisille ja elimille asetetun lakisääteisen velvoitteen perusteella. IMIn kautta vaihdettavia henkilötietoja olisi kerättävä, käsiteltävä ja käytettävä kaikkia asianmukaisia suojatoimia noudattaen ainoastaan tarkoituksiin, jotka vastaavat niitä tarkoituksia, joita varten ne on alun perin kerätty.

(7)

IMIn kehittämisessä on noudatettu sisäänrakennettua yksityisyyden suojan periaatetta ja otettu huomioon tietosuojalainsäädännön vaatimukset, ja se on ollut alusta alkaen tietosuojan kannalta myönteinen ympäristö erityisesti IMIssä vaihdettavien henkilötietojen saannille asetettujen rajoitusten vuoksi. Tämän vuoksi IMIn tarjoama suoja- ja turvallisuustaso on huomattavasti korkeampi kuin muiden tietojenvaihtomenetelmien, kuten tavallisen postin, puhelimen, faksin tai sähköpostin.

(8)

Jäsenvaltioiden välisessä sekä jäsenvaltioiden ja komission välisessä sähköisessä hallinnollisessa yhteistyössä olisi noudatettava henkilötietojen suojaa koskevia sääntöjä, jotka on vahvistettu yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelystä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 95/46/EY (3) sekä yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 45/2001 (4). Direktiivissä 95/46/EY ja asetuksessa (EY) N:o 45/2001 säädettyjä määritelmiä olisi käytettävä myös tätä asetusta sovellettaessa.

(9)

Komissio toimittaa IMIn ohjelmistot ja tietotekniikkainfrastruktuurin ja hallinnoi niitä, varmistaa IMIn turvallisuuden, hallinnoi kansallisten IMI-koordinaattorien verkostoa ja osallistuu IMI-käyttäjien koulutukseen ja tekniseen avustamiseen. Tätä varten komission olisi saatava käyttöönsä ainoastaan sellaisia henkilötietoja, jotka ovat ehdottoman tarpeellisia sille tässä asetuksessa asetettujen vastuiden mukaisten tehtävien, kuten kansallisten IMI-koordinaattorien rekisteröinnin, suorittamiseksi. Komissiolla olisi oltava pääsy henkilötietoihin myös silloin, kun se toisen IMI-toimijan pyynnöstä hakee sellaisia tietoja, jotka on suojattu IMIssä ja joita rekisteröity on itse pyytänyt. Komissiolla ei olisi oltava pääsyä henkilötietoihin, jotka on vaihdettu osana IMIn kanssa tehtävää hallinnollista yhteistyötä, ellei jossakin unionin säädöksessä ole annettu komissiolle tähän yhteistyöhön liittyvää tehtävää.

(10)

Avoimuuden varmistamiseksi erityisesti rekisteröityjen osalta unionin säädösten ne säännökset, joissa edellytetään IMIn käyttöä, olisi lueteltava tämän asetuksen liitteessä.

(11)

IMIä saatetaan tulevaisuudessa laajentaa koskemaan uusia aloja, joilla se voi auttaa varmistamaan tietyn unionin säädöksen tehokkaan täytäntöönpanon kustannustehokkaalla ja käyttäjäystävällisellä tavalla, ottaen huomioon teknisen toteutettavuuden ja IMIin kohdistuvan kokonaisvaikutuksen. Komission on suoritettava tarpeelliset testit todetakseen IMIn tekninen valmiustaso suunnitellun laajentamisen varalta. Päätökset IMIn laajentamisesta koskemaan uusia unionin säädöksiä olisi hyväksyttävä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

(12)

Pilottihankkeet ovat hyödyllinen väline sen testaamiseksi, onko IMIn laajentaminen perusteltua, ja myös teknisten toimintojen sekä menettelyä koskevien järjestelyjen mukauttamiseksi IMI-käyttäjien vaatimuksiin ennen IMIn laajentamista koskevan päätöksen tekemistä. Jäsenvaltioiden olisi oltava täysimääräisesti mukana päättämässä, minkä unionin säädösten osalta olisi toteutettava pilottihanke sekä kyseisen pilottihankkeen menettelytavoista sen varmistamiseksi, että pilottihanke vastaa IMI-käyttäjien tarpeita ja sen toteuttamisessa noudatetaan täysimääräisesti henkilötietojen käsittelyä koskevia säännöksiä. Menettelytavat olisi määriteltävä erikseen kunkin pilottihankkeen osalta.

(13)

Mikään tämän asetuksen säännös ei saisi estää jäsenvaltioita ja komissiota päättämästä käyttää IMIä tietojenvaihdossa, johon ei sisälly henkilötietojen käsittelyä.

(14)

Tässä asetuksessa olisi vahvistettava säännöt, joita sovelletaan IMIn käyttöön hallinnolliseen yhteistyöhön liittyvissä tarkoituksissa, muun muassa kahdenvälisessä tietojenvaihdossa, ilmoitusmenettelyissä, hälytysjärjestelmissä, keskinäistä avunantoa koskevissa järjestelyissä ja ongelmanratkaisussa.

(15)

Tämän asetuksen ei pitäisi vaikuttaa jäsenvaltioiden oikeuteen päättää, mitkä kansalliset viranomaiset vastaavat asetuksesta johtuvien velvoitteiden suorittamisesta. Jäsenvaltioiden olisi kyettävä mukauttamaan IMIin liittyvät toiminnot ja vastuualueet sisäisiin hallintorakenteisiinsa sekä huolehtimaan yksittäiseen IMI-työnkulkuun liittyvien edellytysten noudattamisesta. Jäsenvaltioiden olisi voitava nimetä lisää IMI-koordinaattoreita hoitamaan kansallisten IMI-koordinaattorien tehtäviä yksin tai yhdessä muiden koordinaattoreiden kanssa yksittäisen sisämarkkina-alan, hallintoalan tai maantieteellisen alueen osalta tai muun perusteen mukaan. Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava komissiolle nimittämistään IMI-koordinaattoreista, mutta niiden ei pitäisi olla velvollisia ilmoittamaan IMIssä ylimääräisistä koordinaattoreista, jos IMIn asianmukainen toiminta ei edellytä sitä.

(16)

IMIn välityksellä tapahtuvan tehokkaan hallinnollisen yhteistyön varmistamiseksi jäsenvaltioiden ja komission olisi huolehdittava siitä, että niiden IMI-toimijoilla on tarvittavat resurssit tämän asetuksen mukaisten velvoitteidensa suorittamiseksi.

(17)

Vaikka IMI on ensisijaisesti toimivaltaisten viranomaisten välisen hallinnollisen yhteistyön yhteydenpitoväline, joka ei ole avoinna suurelle yleisölle, voi olla tarpeen kehittää teknisiä keinoja, jotta ulkopuoliset toimijat, kuten kansalaiset, yritykset ja järjestöt, voivat olla vuorovaikutuksessa toimivaltaisten viranomaisten kanssa toimittaakseen tai hakeakseen tietoja tai käyttääkseen rekisteröidyille kuuluvia oikeuksiaan. Kyseisiin teknisiin keinoihin olisi sisällytettävä tietosuojaa koskevat aiheelliset suojatoimet. Korkean turvallisuustason varmistamiseksi julkinen rajapinta olisi suunniteltava niin, että se on teknisesti erillään IMIstä, johon vain IMI-käyttäjillä olisi käyttöoikeus.

(18)

IMIn käyttö SOLVIT-verkoston tekniseksi tueksi ei saisi vaikuttaa SOLVIT-menettelyn epäviralliseen luonteeseen; kyseinen menettely perustuu komission 7 päivänä joulukuuta 2001 antaman suosituksen periaatteista ”SOLVIT” ongelmaratkaisun käytössä – sisämarkkinoiden ongelmanratkaisuverkko (5), jäljempänä ’SOLVIT-suositus’, mukaiseen jäsenvaltioiden vapaaehtoiseen sitoumukseen. Jotta voidaan jatkaa SOLVIT-verkoston toimintaa nykyisten työjärjestelyjen pohjalta, yksi tai useampia kansallisen IMI-koordinaattorin tehtävistä voidaan antaa SOLVIT-keskuksille niiden vastuualueen puitteissa, jolloin ne voivat toimia kansallisesta IMI-koordinaattorista riippumatta. Kaikkia tämän asetuksen mukaisia takeita olisi sovellettava SOLVIT-menettelyjen yhteydessä tapahtuvaan henkilötietojen ja luottamuksellisten tietojen käsittelyyn riippumatta SOLVIT-suosituksen ei-sitovasta luonteesta.

(19)

Vaikka IMIin sisältyy internetpohjainen rajapinta sen käyttäjille, joissakin tapauksissa ja kyseessä olevan jäsenvaltion pyynnöstä saattaa olla asianmukaista harkita teknisiä ratkaisuja, joissa tietoja siirretään IMIin suoraan kansallisista järjestelmistä, jos tällaisia kansallisia järjestelmiä on jo toteutettu, erityisesti ilmoitusmenettelyjen osalta. Tällaisten teknisten ratkaisujen soveltamisen pitäisi olla riippuvaista niiden toteutettavuuden, kustannusten ja niistä oletettavasti koituvan hyödyn arvioinnin tuloksista. Nämä ratkaisut eivät saisi vaikuttaa olemassa oleviin rakenteisiin eivätkä kansalliseen toimivaltajärjestykseen.

(20)

Jos jäsenvaltiot ovat täyttäneet palveluista sisämarkkinoilla 12 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY (6) 15 artiklan 7 kohdan mukaisen ilmoitusvelvollisuutensa noudattaen teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22 päivänä kesäkuuta 1998 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 98/34/EY (7) säädettyä menettelyä, niiltä ei olisi tämän lisäksi edellytettävä saman ilmoituksen tekemistä IMIn välityksellä.

(21)

IMIn välityksellä tapahtuvassa tietojenvaihdossa noudatetaan jäsenvaltioiden viranomaisten lakisääteistä keskinäisen avunannon velvoitetta. Jotta voidaan varmistaa, että sisämarkkinat toimivat asianmukaisesti, tiedoilta, jotka toimivaltainen viranomainen on saanut IMIn välityksellä toisesta jäsenvaltiosta, ei saisi poistaa niiden todistusarvoa hallinnollisissa menettelyissä pelkästään sen perusteella, että ne ovat lähtöisin toisesta jäsenvaltiosta tai että ne on saatu sähköisesti, ja kyseisen toimivaltaisen viranomaisen olisi käsiteltävä niitä samaan tapaan kuin sen kotijäsenvaltiosta lähtöisin olevia samankaltaisia asiakirjoja.

(22)

Korkean tietosuojan tason turvaamiseksi on tarpeen asettaa enimmäiskesto sille, kuinka kauan henkilötietoja voidaan säilyttää IMIssä. Tämän ajan olisi kuitenkin oltava hyvin tasapainotettu ottaen asianmukaisesti huomioon tarve siihen, että IMI toimii moitteettomasti, sekä rekisteröityjen oikeudet käyttää täysipainoisesti oikeuksiaan esimerkiksi hankkimalla todisteet siitä, että tietojenvaihto tapahtui, jotta he voivat hakea muutosta johonkin päätökseen. Erityisen tärkeää on, että tietojen säilyttämisajat eivät ole tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavaa aikaa pidempiä.

(23)

IMI-käyttäjien nimiä ja yhteystietoja olisi oltava mahdollista käsitellä tämän asetuksen tavoitteiden mukaisissa tarkoituksissa, mukaan lukien sen seurannassa, kuinka IMI-koordinaattorit ja komissio käyttävät järjestelmää, yhteydenpidossa, koulutuksessa ja tiedotusaloitteissa sekä sisämarkkinoilla harjoitettavaa hallinnollista yhteistyötä tai keskinäistä avunantoa koskevien tietojen keruussa.

(24)

Euroopan tietosuojavaltuutetun olisi seurattava tämän asetuksen, mukaan lukien sen tietosuojaa koskevat säännökset, soveltamista ja pyrittävä varmistamaan muun muassa yhteydenpidolla kansallisiin tietosuojaviranomaisiin, että sitä sovelletaan.

(25)

Jotta voidaan varmistaa IMIn toiminnan ja tämän asetuksen soveltamisen tehokas seuranta ja niistä raportointi, jäsenvaltioiden olisi saatettava asiaankuuluvat tiedot komission tietoon.

(26)

Rekisteröidyille olisi ilmoitettava tämän asetuksen ja direktiivin 95/46/EY täytäntöönpanemiseksi annetun kansallisen lainsäädännön mukaisesti heidän henkilötietojensa käsittelystä IMIssä ja siitä, että heillä on oikeus saada heihin liittyvät tiedot sekä oikeus virheellisten tietojen oikaisemiseen ja luvatta käsiteltyjen tietojen poistamiseen.

(27)

Jotta jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat panna täytäntöön hallinnollista yhteistyötä koskevat säännökset ja toteuttaa tehokasta tietojenvaihtoa IMIn välityksellä, saattaa olla tarpeen määrittää tällaisen tietojenvaihdon käytännön järjestelyt. Komission olisi hyväksyttävä kyseiset järjestelyt kutakin liitteessä lueteltua unionin säädöstä koskevan erillisen täytäntöönpanosäädöksen muodossa tai kunkintyyppisen hallinnollisen yhteistyömenettelyn osalta, ja niiden olisi katettava keskeiset tekniset toiminnot ja menettelyä koskevat järjestelyt, joita asiaankuuluvien hallinnollisten yhteistyömenettelyjen täytäntöönpano IMIn välityksellä edellyttää. Komission olisi varmistettava IMIn ohjelmistojen ja tietotekniikkainfrastruktuurin ylläpito ja kehittäminen.

(28)

Jotta rekisteröidyille voitaisiin taata riittävä avoimuus, ennakkoon määritellyt työnkulut, kysymys- ja vastaussarjat, lomakkeet sekä muut IMIssä harjoitettaviin hallinnollisiin yhteistyömenettelyihin liittyvät järjestelyt olisi julkistettava.

(29)

Jos jäsenvaltiot asettavat direktiivin 95/46/EY 13 artiklan mukaisesti rajoituksia tai poikkeuksia rekisteröityjen oikeuksille, kyseisiä rajoituksia tai poikkeuksia koskevat tiedot olisi julkistettava, jotta rekisteröidyille voitaisiin taata täysi avoimuus. Tällaisten poikkeusten tai rajoitusten olisi oltava välttämättömiä ja oikeassa suhteessa niiden tarkoitukseen, ja niihin olisi sovellettava riittäviä suojatoimia.

(30)

Jos unionin ja kolmansien maiden välillä tehdään kansainvälisiä sopimuksia, jotka kattavat myös tämän asetuksen liitteessä lueteltujen unionin säädösten sisältämien säännösten soveltamisen, kyseisissä kolmansissa maissa olevat IMI-toimijoita vastaavat toimivaltaiset viranomaiset olisi voitava ottaa mukaan IMIn tukemiin hallinnollisiin yhteistyömenettelyihin, mikäli on todettu, että kyseessä oleva kolmas maa voi tarjota henkilötietojen suojan riittävän tason direktiivin 95/46/EY mukaisesti.

(31)

Sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän (IMI) täytäntöönpanosta henkilötietojen suojelun osalta 12 päivänä joulukuuta 2007 tehty komission päätös 2008/49/EY (8) olisi kumottava. Palveluista sisämarkkinoilla annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY VI luvun mukaisten jäsenvaltioiden välisen sähköisen tiedonvaihdon käytännön järjestelyjen vahvistamisesta 2 päivänä lokakuuta 2009 tehtyä komission päätöstä 2009/739/EY (9) olisi sovellettava myös jatkossa asioihin, jotka liittyvät direktiivin 2006/123/EY nojalla tapahtuvaan tietojenvaihtoon.

(32)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (10) mukaisesti.

(33)

Sitä, miten jäsenvaltiot tosiasiallisesti soveltavat tätä asetusta, olisi seurattava IMIn toiminnasta laadittavassa vuosikertomuksessa IMIstä saatujen tilastotietojen ja muiden asiaankuuluvien tietojen pohjalta. Sitä, miten jäsenvaltiot soveltavat tätä asetusta, olisi arvioitava muun muassa keskimääräisten vastausaikojen perusteella, jotta voitaisiin varmistaa nopeat ja laadukkaat vastaukset.

(34)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli sääntöjen vahvistamista IMIn käytölle hallinnollisessa yhteistyössä, vaan se voidaan sen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(35)

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu asetuksen (EY) N:o 45/2001 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja hän on antanut lausunnon 22 päivänä marraskuuta 2011 (11),

a)

’IMIllä’ komission käyttöön asettamaa sähköistä työvälinettä, jolla helpotetaan jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välistä sekä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ja komission välistä hallinnollista yhteistyötä;

b)

’hallinnollisella yhteistyöllä’ jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tai jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ja komission yhteistoimintaa, joka perustuu tietojenvaihtoon ja -käsittelyyn, mukaan lukien ilmoitukset ja varoitukset, tai keskinäiseen avunantoon, mukaan lukien ongelmien ratkaiseminen, unionin lainsäädännön soveltamisen parantamiseksi;

c)

’sisämarkkina-alueella’ Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen sisämarkkinoiden lainsäädännöllistä tai toiminnallista alaa, jolla IMIä käytetään tämän asetuksen 3 artiklan mukaisesti;

d)

’hallinnollisella yhteistyömenettelyllä’ IMIn ennalta määriteltyä työnkulkua, jonka avulla IMI-toimijat voivat olla yhteydessä ja vuorovaikutuksessa toistensa kanssa jäsennellyllä tavalla;

e)

’IMI-koordinaattorilla’ elintä, jonka jäsenvaltio on nimittänyt suorittamaan IMIn tehokkaan toiminnan kannalta välttämättömiä tukitehtäviä tämän asetuksen mukaisesti;

f)

’toimivaltaisella viranomaisella’ kansallisella, alueellisella tai paikallisella tasolla perustettua ja IMIin rekisteröityä elintä, jolla on kansallisen lainsäädännön tai liitteessä lueteltujen unionin säädösten soveltamiseen liittyviä erityisiä vastuualueita yhdellä tai useammalla sisämarkkina-alueella;

g)

’IMI-toimijoilla’ toimivaltaisia viranomaisia, IMI-koordinaattoreita ja komissiota;

h)

’IMI-käyttäjällä’ IMI-toimijan alaisena työskentelevää ja IMIin kyseisen IMI-toimijan puolesta rekisteröityä luonnollista henkilöä;

i)

’ulkopuolisilla toimijoilla’ muita luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä kuin IMI-käyttäjiä, jotka voivat olla vuorovaikutuksessa IMIn kanssa vain erillisillä teknisillä keinoilla ja tarkoitusta varten kehitetyn erityisen ennakkoon määritellyn työnkulun mukaisesti;

j)

’suojaamisella’ sellaisten teknisten keinojen käyttöä, joilla estetään se, että IMI-käyttäjät saisivat henkilötietoja IMIn yleisen rajapinnan kautta;

k)

’muodollisella sulkemisella’ IMIin kuuluvan teknisen toiminnon soveltamista hallinnollisen yhteistyömenettelyn päättämiseksi.

a)

IMI-koordinaattoreiden ja toimivaltaisten viranomaisten rekisteröinti tai rekisteröinnin vahvistaminen;

b)

toimiminen jäsenvaltioiden IMI-toimijoiden pääasiallisena yhteyspisteenä IMIin liittyvissä asioissa, mukaan lukien tietojen antaminen henkilötietojen suojaan liittyvistä näkökohdista tämän asetuksen mukaisesti;

c)

toimiminen komission yhteyskumppanina IMIin liittyvissä asioissa, mukaan lukien tietojen antaminen henkilötietojen suojaan liittyvistä näkökohdista tämän asetuksen mukaisesti;

d)

tietojen, koulutuksen ja tuen antaminen, mukaan lukien perustason tekninen tuki, jäsenvaltioiden IMI-toimijoille;

e)

IMIn tehokkaan toiminnan varmistaminen siltä osin kuin se on niiden valvonnassa, mukaan lukien sen varmistaminen, että jäsenvaltioiden IMI-toimijat antavat oikea-aikaisia ja riittäviä vastauksia hallinnollista yhteistyötä koskeviin pyyntöihin.

a)

IMIn ohjelmistojen ja tietotekniikkainfrastruktuurin turvallisuuden, saatavuuden, ylläpidon ja kehittämisen varmistaminen;

b)

monikielisen järjestelmän, nykyiset käännöstoiminnot mukaan luettuina, yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa järjestettävän koulutuksen ja jäsenvaltioita IMIn käytössä avustavan neuvontapisteen tarjoaminen;

c)

kansallisten IMI-koordinaattorien rekisteröinti ja pääsyn myöntäminen niille IMIin;

d)

henkilötietojen käsittelytoimintojen suorittaminen IMIssä tässä asetuksessa säädetyissä tapauksissa liitteessä lueteltujen sovellettavien unionin säädösten mukaisiin tarkoituksiin;

e)

tämän asetuksen soveltamisen seuraaminen ja siitä raportointi Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan tietosuojavaltuutetulle 25 artiklan mukaisesti.

a)

vuorovaikutuksesta säädetään unionin säädöksessä;

b)

vuorovaikutuksesta säädetään 11 artiklassa tarkoitetussa täytäntöönpanosäädöksessä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välisen hallinnollisen yhteistyön helpottamiseksi jäsenvaltioissa liitteessä lueteltuihin unionin säädöksiin sisältyvien säännösten soveltamista varten; tai

c)

vuorovaikutus on tarpeen pyyntöjen toimittamista varten, jotta kyseiset toimijat voivat käyttää heille rekisteröityinä kuuluvia oikeuksiaan 19 artiklan mukaisesti.

a)

asetuksen (EY) N:o 45/2001 11 ja 12 artiklan mukaisesti IMIä koskevat tiedot selkeässä ja ymmärrettävässä muodossa;

b)

tiedot tämän asetuksen 11 artiklassa tarkoitettujen IMIn hallinnollisten yhteistyömenettelyjen tietosuojanäkökohdista;

c)

tiedot tämän asetuksen 20 artiklassa tarkoitetuista rekisteröityjen oikeuksia koskevista poikkeuksista tai rajoituksista;

d)

hallinnollisten yhteistyömenettelyjen muodot, keskeiset IMI-toiminnot ja IMIssä käsiteltävät tietoryhmät;

e)

kattavan luettelon kaikista IMIä koskevista täytäntöönpanosäädöksistä tai delegoiduista säädöksistä, jotka on hyväksytty tämän asetuksen tai muun unionin säädöksen nojalla, ja konsolidoidun version tämän asetuksen liitteestä sekä siihen muilla unionin säädöksillä tehdyistä myöhemmistä muutoksista.

a)

voimassa oleviin hallinnollisiin yhteistyömenettelyihin ei edellytetä huomattavia muutoksia;

b)

kansalliselle valvontaviranomaiselle on annettu ilmoitus IMIn aiotusta käytöstä, jos ilmoitusta edellytetään kansallisessa laissa; ja

c)

käytöllä ei ole kielteistä vaikutusta IMIn tehokkaaseen toimintaan IMI-käyttäjien osalta.

a)

tiedot käsitellään liitteessä luetellun unionin säädöksen säännöksen ja kolmannen maan lainsäädännön vastaavan säännöksen nojalla;

b)

tiedot vaihdetaan tai asetetaan saataville sellaisen kansainvälisen sopimuksen mukaisesti, jossa määrätään

c)

kyseinen kolmas maa takaa direktiivin 95/46/EY 25 artiklan 2 kohdan mukaisesti henkilötietojen riittävän suojan, mukaan lukien riittävät suojatoimet, joilla varmistetaan, että IMIssä käsiteltäviä tietoja käytetään vain siinä tarkoituksessa, jota varten ne alun perin vaihdettiin, ja komissio on hyväksynyt päätöksen direktiivin 95/46/EY 25 artiklan 6 kohdan mukaisesti.

14.11.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 316/12

(1)

Standardoinnin päätavoitteena on sellaisten vapaaehtoisten teknisten eritelmien tai laatuvaatimusten määritteleminen, joita voidaan noudattaa nykyisissä tai tulevissa tuotteissa, tuotantoprosesseissa tai palveluissa. Monia erilaisia tekijöitä voidaan standardoida, esimerkiksi voidaan laatia tietyn tuotteen laatua tai eri kokoja koskevia standardeja taikka laatia teknisiä eritelmiä tuote- tai palvelumarkkinoilla, joilla yhteensopivuus ja yhteentoimivuus muiden tuotteiden tai järjestelmien kanssa on olennaista.

(2)

Eurooppalaisen standardoinnin alan sidosryhmät ovat järjestäytyneet omia tarkoituksiaan varten perustaen toimintansa kansalliseen edustukseen (Euroopan standardointikomitea (CEN) ja Euroopan sähkötekniikan standardointikomitea (Cenelec)) ja suoraan osallistumiseen (Euroopan telealan standardointilaitos (ETSI)) sekä Maailman kauppajärjestön (WTO) standardointialalle tunnustamiin periaatteisiin, joita ovat yhtenäisyys, läpinäkyvyys, avoimuus, yhteisymmärrys, soveltamisen vapaaehtoisuus, riippumattomuus erityiseduista ja tehokkuus, jäljempänä ’perusperiaatteet’. Näiden perusperiaatteiden mukaisesti on tärkeää, että kaikki intressitahot, joita asia koskee, mukaan lukien viranomaiset ja pienet ja keskisuuret yritykset, jäljempänä ’pk-yritykset’, osallistuvat asianmukaisesti kansalliseen ja eurooppalaiseen standardointiprosessiin. Kansallisten standardointielinten olisi myös kannustettava ja helpotettava sidosryhmien osallistumista.

(3)

Eurooppalainen standardointi auttaa myös parantamaan yritysten kilpailukykyä helpottamalla erityisesti tavaroiden ja palvelujen vapaata liikkuvuutta, verkkojen yhteentoimivuutta, viestintävälineiden käyttöä, teknologista kehittämistä ja innovaatiotoimintaa. Eurooppalainen standardointi vahvistaa Euroopan teollisuuden kilpailukykyä maailmanlaajuisesti erityisesti, jos siitä päätetään koordinoidusti kansainvälisten standardointielinten eli Kansainvälisen standardoimisjärjestön (ISO), sähköalan kansainvälisen standardisointijärjestön (IEC) ja Kansainvälisen televiestintäliiton (ITU) kanssa. Standardeilla on merkittävä myönteinen taloudellinen vaikutus, sillä ne esimerkiksi edistävät pääsyä toisten jäsenvaltioiden markkinoille sisämarkkinoilla ja kannustavat kehittämään uusia ja parempia tuotteita tai markkinoita sekä parantamaan tarjonnan edellytyksiä. Siten standardit yleensä lisäävät kilpailua ja supistavat tuotanto- ja myyntikustannuksia, mikä hyödyttää koko talouselämää ja erityisesti kuluttajia. Standardien avulla voidaan ylläpitää ja parantaa laatua, antaa tietoja ja varmistaa yhteentoimivuus ja yhteensopivuus ja lisätä näin turvallisuutta ja arvoa kuluttajien kannalta.

(4)

Eurooppalaisten standardien vahvistamisesta vastaavat eurooppalaiset standardointiorganisaatiot, joita ovat CEN, Cenelec ja ETSI.

(5)

Eurooppalaiset standardit ovat erittäin tärkeitä sisämarkkinoilla esimerkiksi sen vuoksi, että yhdenmukaistettuja standardeja käytetään siihen olettamukseen perustuen, että markkinoille saataville asetettavat tuotteet ovat unionin sovellettavassa yhdenmukaistamislainsäädännössä niille vahvistettujen olennaisten vaatimusten mukaisia. Nämä vaatimukset olisi määriteltävä täsmällisesti, jotta vältettäisiin virhetulkintoja eurooppalaisten standardointiorganisaatioiden taholla.

(6)

Standardoinnista on tullut yhä merkittävämpää kansainvälisessä kaupassa ja markkinoiden avaamisessa. Unionin olisi pyrittävä edistämään yhteistyötä eurooppalaisten standardointiorganisaatioiden ja kansainvälisten standardointielinten välillä. Unionin olisi edistettävä myös kahdenvälisiä toimintamalleja kolmansien maiden kanssa, jotta voidaan koordinoida standardointitoimintaa ja edistää eurooppalaisia standardeja, esimerkiksi neuvoteltaessa sopimuksia, tai lähettämällä standardoinnin asiantuntijoita kolmansiin maihin. Lisäksi unionin olisi edistettävä eurooppalaisten standardointiorganisaatioiden ja yksityisten tahojen ja konsortioiden välistä yhteydenpitoa ja huolehdittava samalla eurooppalaisten standardointien ensisijaisuuden säilyttämisestä.

(7)

Eurooppalaista standardointia säännellään erityisellä oikeudellisella kehyksellä, jonka muodostavat kolme eri säädöstä eli teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22 päivänä kesäkuuta 1998 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/34/EY (3), eurooppalaisen standardoinnin rahoituksesta 24 päivänä lokakuuta 2006 tehty Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1673/2006/EY (4) ja standardoinnista tietotekniikassa ja televiestinnässä 22 päivänä joulukuuta 1986 tehty neuvoston päätös 87/95/ETY (5). Nykyinen oikeudellinen kehys ei kuitenkaan enää ole eurooppalaisessa standardoinnissa viime vuosikymmeninä tapahtuneen kehityksen tasalla. Sen vuoksi tätä oikeudellista kehystä olisi yksinkertaistettava ja mukautettava ottaen huomioon standardoinnin uudet näkökohdat ja sen myötä eurooppalaisen standardoinnin viimeisin kehitys ja tulevat haasteet. Tämä koskee etenkin lisääntynyttä palveluihin liittyvien standardien kehitystyötä ja muiden standardointituotteiden kuin virallisten standardien kehittämistä.

(8)

Eurooppalaisen standardoinnin tulevaisuudesta 21 päivänä lokakuuta 2010 annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa (6) ja eurooppalaisen standardointijärjestelmän tarkistamista käsittelevän asiantuntijaryhmän (Express) helmikuussa 2010 julkaisemassa selonteossa ”standardoinnista kilpailukykyistä ja innovatiivista Eurooppaa varten: visio vuodelle 2020” esitettiin useita merkittäviä strategisia suosituksia, jotka koskevat eurooppalaisen standardointijärjestelmän tarkistamista.

(9)

Jotta standardit ja standardointi olisivat unionille tehokkaita politiikan välineitä, tarvitaan tehokas ja toimiva standardointijärjestelmä, joka tarjoaa joustavan ja avoimen foorumin yhteisymmärryksen rakentamiseksi kaikkien osapuolten kesken ja on taloudellisesti elinkelpoinen.

(10)

Palveluista sisämarkkinoilla 12 päivänä joulukuuta 2006 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2006/123/EY (7) vahvistetaan yleisiä säännöksiä, joilla edistetään palveluntarjoajien sijoittautumisvapautta ja palvelujen vapaata liikkuvuutta ja taataan samalla palvelujen korkea laatu. Siinä velvoitetaan jäsenvaltiot edistämään yhteistyössä komission kanssa sellaisten vapaaehtoisten eurooppalaisten standardien kehittämistä, joiden tavoitteena on edistää eri jäsenvaltioiden palveluntarjoajien palvelujen yhteensopivuutta, vastaanottajan tiedonsaantia ja palvelujen laatua. Direktiiviä 98/34/EY sovelletaan kuitenkin vain tuotteita koskeviin standardeihin, ja siinä ei säännellä erikseen palveluja koskevia standardeja. Palvelujen ja tuotteiden välinen rajanveto on lisäksi menettämässä merkitystään sisämarkkinoiden toiminnassa. Käytännössä ei aina pystytä tekemään selvää eroa tuotteita ja palveluja koskevien standardien välillä. Moniin tuotteita koskeviin standardeihin liittyy palveluelementti, ja palvelustandardit koskevat usein myös tuotteita. Nykyistä oikeudellista kehystä on siksi tarpeen mukauttaa uusiin olosuhteisiin laajentamalla sen soveltamisalaa niin, että se käsittää myös palvelustandardit.

(11)

Muiden standardien tavoin palvelustandardit ovat vapaaehtoisia, ja niiden olisi oltava markkinalähtöisiä, jolloin ensisijaisia ovat niiden talouden toimijoiden ja sidosryhmien tarpeet, joihin standardi suoraan tai välillisesti vaikuttaa, niissä olisi otettava huomioon yleinen etu ja niiden olisi perustuttava perusperiaatteisiin, myös yhteisymmärrykseen. Niissä olisi keskityttävä ensisijaisesti palveluihin, jotka liittyvät tuotteisiin ja prosesseihin.

(12)

Oikeudellista kehystä, jonka mukaan komissio voi pyytää yhtä tai useampaa eurooppalaista standardointiorganisaatiota laatimaan palveluihin liittyvän eurooppalaisen standardin tai eurooppalaisen standardointituotteen, olisi sovellettava noudattaen täysin unionin ja sen jäsenvaltioiden välistä toimivallan jakoa sellaisena kuin se on määritelty perussopimuksissa. Tämä koskee erityisesti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 14, 151, 152, 153, 165, 166 ja 168 artiklaa sekä tähän sopimukseen ja Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen liitettyä pöytäkirjaa N:o 26 yleistä etua koskevista palveluista, joiden perusteella jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan kuuluu määritellä sosiaaliturva-, ammattikoulutus- ja terveydenhuoltojärjestelmänsä perusperiaatteet ja edellytykset näiden järjestelmien puitteissa tarjottavien palvelujen hallinnoinnille, rahoitukselle, järjestämiselle ja toimittamiselle, mukaan lukien niihin sovellettavien vaatimusten sekä laatu- ja turvallisuusnormien määritteleminen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 168 artiklan 4 kohdan ja ammattipätevyyden tunnustamisesta 7 päivänä syyskuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/36/EY (8) soveltamista. Komission ei tällaisella pyynnöllä pitäisi vaikuttaa oikeuteen neuvotella, tehdä ja panna täytäntöön työehtosopimuksia eikä oikeuteen ryhtyä työtaistelutoimenpiteisiin sellaista kansallista lainsäädäntöä ja sellaisia kansallisia käytäntöjä noudattaen, jotka ovat unionin oikeuden mukaisia.

(13)

Eurooppalaisiin standardointiorganisaatioihin sovelletaan kilpailulainsäädäntöä siinä määrin kuin niiden voidaan katsoa olevan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 ja 102 artiklassa tarkoitettuja yrityksiä tai yritysten yhteenliittymiä.

(14)

Unionissa kansalliset standardointielimet hyväksyvät kansallisia standardeja, mikä voi johtaa keskenään ristiriitaisiin standardeihin ja teknisiin esteisiin sisämarkkinoilla. Sisämarkkinoiden ja unionissa tapahtuvan standardointitoiminnan tehokkuuden vuoksi on sen vuoksi tarpeen vahvistaa kansallisten standardointielinten, eurooppalaisten standardointiorganisaatioiden ja komission välinen säännöllinen tiedonvaihto niiden meneillään olevasta ja tulevasta standardointitoiminnasta sekä kansallisiin standardointielimiin eurooppalaisten standardointiorganisaatioiden puitteissa sovellettava toimenpidekiellon periaate, jonka mukaan kansalliset standardit on poistettava käytöstä, kun julkaistaan uusi eurooppalainen standardi. Kansallisten standardointielinten ja eurooppalaisten standardointiorganisaatioiden olisi myös noudatettava tiedonvaihtoa koskevia määräyksiä, jotka sisältyvät kaupan teknisiä esteitä koskevan sopimuksen (9) liitteeseen 3.

(15)

Jäsenvaltioiden velvoitteen ilmoittaa komissiolle kansalliset standardointielimensä ei pitäisi edellyttää kansallisten erityissäännöksien hyväksymistä näiden elinten tunnustamista varten.

(16)

Kansallisten standardointielinten, eurooppalaisten standardointiorganisaatioiden ja komission välisen säännöllisen tiedonvaihdon ei pitäisi estää kansallisia standardointielimiä noudattamasta muita velvoitteitaan ja sitoumuksiaan eikä etenkään kaupan teknisiä esteitä koskevan sopimuksen liitettä 3.

(17)

Yhteiskunnan etu- ja sidosryhmillä tarkoitetaan eurooppalaisessa standardointitoiminnassa yhteiskunnallisesti merkittäviä etuja, kuten ympäristönäkökohtia ja kuluttajien tai työntekijöiden etuja, edustavien organisaatioiden ja osapuolten toimintaa. Sen sijaan sosiaalisilla etu- ja sidosryhmillä tarkoitetaan eurooppalaisessa standardointitoiminnassa erityisesti työntekijöitä ja työntekijöiden perusoikeuksia edustavien organisaatioiden ja osapuolten, kuten ammattijärjestöjen, toimintaa.

(18)

Päätöksenteon jouduttamiseksi kansallisten standardointielinten ja eurooppalaisten standardointiorganisaatioiden olisi parannettava tiedonsaantia toiminnastaan edistämällä tieto- ja viestintätekniikan (ICT) käyttöä standardointijärjestelmissään, esimerkiksi ottamalla käyttöön helppokäyttöinen verkossa toimiva kuulemisjärjestely, jonka avulla kaikki sidosryhmät voivat esittää huomautuksia standardiehdotuksista, ja järjestämällä teknisten komiteoiden virtuaalikokouksia, myös verkko- ja videokonferensseina.

(19)

Standardien avulla unionin politiikassa voidaan käsitellä sellaisia merkittäviä yhteiskunnallisia kysymyksiä kuin ilmastonmuutos, luonnonvarojen kestävä käyttö, innovointi, väestön ikääntyminen, vammaisten henkilöiden osallistumismahdollisuudet, kuluttajansuojelu, työntekijöiden turvallisuus ja työolosuhteet. Edistämällä näillä laajenevilla markkinoilla tavaroita ja teknologioita koskevien eurooppalaisten tai kansainvälisten standardien kehittämistä unioni voisi luoda yrityksilleen kilpailuetua ja helpottaa erityisesti pk-yritysten, jotka muodostavat suuren osan eurooppalaisista yrityksistä, kaupankäyntiä.

(20)

Standardit ovat tärkeitä työvälineitä yritysten ja etenkin pk-yritysten kilpailukyvyn kannalta, ja näiden yritysten osallistuminen standardointiprosessiin on tärkeää unionin teknologiselle kehitykselle. Standardointijärjestelmässä on tämän vuoksi kannustettava pk-yrityksiä osallistumaan standardointitoimintaan aktiivisesti innovatiivisilla teknologisilla ratkaisuillaan. On myös lisättävä pk-yritysten osallistumista kansallisella tasolla, missä ne voivat toimia tehokkaammin, koska kustannukset ovat alhaisemmat eikä kieliesteitä esiinny. Näin ollen tällä asetuksella olisi parannettava pk-yritysten edustusta ja osallistumista sekä kansallisissa että eurooppalaisissa teknisissä komiteoissa ja lisättävä niiden tietoisuutta standardeista ja helpotettava niiden mahdollisuuksia käyttää standardeja tehokkaasti.

(21)

Eurooppalaiset standardit ovat keskeisiä pk-yritysten kilpailukyvylle, mutta pk-yrityksillä ei joissakin tapauksissa ole riittävää edustusta eurooppalaisessa standardointitoiminnassa. Tällä asetuksella olisi sen vuoksi edistettävä ja helpotettava pk-yritysten asianmukaista edustusta eurooppalaisessa standardoinnissa ja osallistumista siihen sellaisen elimen välityksellä, joka pitää tosiasiallisesti yhteyttä pk-yrityksiin ja pk-yrityksiä edustaviin kansallisen tason järjestöihin ja edustaa niitä asianmukaisesti.

(22)

Standardit voivat vaikuttaa laajasti yhteiskuntaan, etenkin kansalaisten turvallisuuteen ja hyvinvointiin, verkostojen toimivuuteen, ympäristöön, työntekijöiden turvallisuuteen ja työolosuhteisiin, esteettömyyteen ja muihin yhteiskuntapolitiikan osa-alueisiin. Sen vuoksi on huolehdittava, että yhteiskunnan sidosryhmien roolia ja panosta standardien kehittämisessä vahvistetaan tukemalla aiempaa voimakkaammin kuluttajia, sekä ympäristönäkökohtia ja sosiaalisia etuja ajavia organisaatioita.

(23)

Eurooppalaisten standardointiorganisaatioiden velvoite edistää ja helpottaa kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien edustusta ja tosiasiallista osallistumista ei edellytä, että näille sidosryhmille annetaan äänioikeus, jos tällaisesta äänioikeudesta ei määrätä eurooppalaisten standardointiorganisaatioiden sisäisissä säännöissä.

(24)

Eurooppalaisessa standardointijärjestelmässä olisi myös otettava täysimääräisesti huomioon Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista (10). Siksi on tärkeää, että kuluttajien etuja ajavat organisaatiot edustavat riittävästi myös vammaisten henkilöiden etuja ja sisällyttävät nämä edut toimintaansa. Lisäksi vammaisten henkilöiden osallistumista standardointiprosessiin olisi edistettävä kaikin mahdollisin tavoin.

(25)

Koska standardointi on merkittävä tapa tukea unionin lainsäädäntöä ja politiikkoja ja jotta vältetään yhdenmukaistettuihin standardeihin jälkikäteen esitettävät vastalauseet ja muutokset, on tärkeää, että viranomaiset osallistuvat standardien kehittämiseen kaikissa vaiheissa, joissa niiden osallistuminen on mahdollista, ja erityisesti unionin tuotteita koskevan yhdenmukaistamislainsäädännön piiriin kuuluvilla aloilla.

(26)

Standardeissa olisi otettava huomioon ympäristövaikutukset tuotteiden ja palvelujen koko elinkaarella. Komission yhteinen tutkimuskeskus on kehittänyt merkittäviä ja yleisesti saatavia välineitä, joilla näitä vaikutuksia voidaan arvioida koko elinkaaren ajalla. Siksi tällä asetuksella olisi varmistettava, että Yhteisellä tutkimuskeskuksella (JRC) on mahdollisuus osallistua aktiivisesti eurooppalaiseen standardointijärjestelmään.

(27)

Komission ja eurooppalaisen standardointijärjestelmän välisen yhteistyön toimivuus edellyttää, että tulevat standardien laatimista koskevat pyynnöt suunnitellaan huolellisesti. Suunnittelua voitaisiin parantaa etenkin eri intressitahojen, kuten kansallisten markkinavalvontaviranomaisten, panoksen avulla, ottamalla käyttöön järjestelyjä näkemysten keräämiseksi ja helpottamalla tiedonvaihtoa kaikkien intressitahojen kesken. Koska direktiivissä 98/34/EY annetaan jo nyt mahdollisuus esittää eurooppalaisille standardointiorganisaatioille eurooppalaisten standardien kehittämistä koskevia pyyntöjä, on aiheellista parantaa suunnittelua ja lisätä sen avoimuutta vuotuisessa työohjelmassa, jossa olisi esitettävä yhteenveto kaikista niistä standardien laatimista koskevista pyynnöistä, jotka komissio aikoo esittää eurooppalaisille standardointiorganisaatioille. On tarpeen varmistaa, että eurooppalaiset standardointiorganisaatiot ja eurooppalaiset sidosryhmien organisaatiot, jotka saavat unionin rahoitusta tämän asetuksen mukaisesti, tekevät tiivistä yhteistyötä komission kanssa laadittaessa unionin vuotuista standardointia koskevaa työohjelmaa ja valmisteltaessa standardeja koskevia pyyntöjä, jotta voidaan tarkastella ehdotusten merkitystä markkinoiden kannalta ja lainsäätäjän asettamia toimintapoliittisia tavoitteita ja jotta eurooppalaiset standardointiorganisaatiot voivat reagoida nopeammin standardointipyyntöihin.

(28)

Ennen kuin eurooppalaisia standardeja tai eurooppalaisia standardointituotteita koskevat pyynnöt tai yhdenmukaistettuja standardeja koskevat vastalauseet annetaan tällä asetuksella perustetun komitean käsiteltäväksi, komission olisi kuultava jäsenvaltioiden asiantuntijoita, esimerkiksi unionin lainsäädännöllä perustettujen komiteoiden välityksellä tai, jos tällaisia komiteoita ei ole, kuulemalla alakohtaisia asiantuntijoita muulla tavoin.

(29)

Useissa direktiiveissä, joilla yhdenmukaistetaan tuotteiden kaupan pitämiseen sovellettavia edellytyksiä, säädetään, että komissio voi pyytää eurooppalaisia standardointiorganisaatioita laatimaan yhdenmukaistettuja standardeja, joiden perusteella voidaan olettaa tuotteen olevan sovellettavien olennaisten vaatimusten mukainen. Monissa näistä direktiiveistä on kuitenkin hyvinkin erilaisia säännöksiä vastalauseista, joita standardeista voidaan esittää, jos ne eivät kata tai eivät täysin kata kaikkia sovellettavia vaatimuksia. Toisistaan poikkeavia säännöksiä, jotka aiheuttavat epävarmuutta talouden toimijoille ja eurooppalaisille standardointiorganisaatioille, on erityisesti seuraavissa säädöksissä: henkilönsuojaimia koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 21 päivänä joulukuuta 1989 annettu neuvoston direktiivi 89/686/ETY (11), siviilikäyttöön tarkoitettujen räjähdystarvikkeiden markkinoille saattamista ja valvontaa koskevien säännösten yhdenmukaistamisesta 5 päivänä huhtikuuta 1993 annettu neuvoston direktiivi 93/15/ETY (12), räjähdysvaarallisissa tiloissa käytettäviksi tarkoitettuja laitteita ja suojajärjestelmiä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 23 päivänä maaliskuuta 1994 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/9/EY (13), huviveneitä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 16 päivänä kesäkuuta 1994 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/25/EY (14), jäsenvaltioiden hissejä koskevan lainsäädännön lähentämisestä 29 päivänä kesäkuuta 1995 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/16/EY (15), painelaitteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 29 päivänä toukokuuta 1997 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 97/23/EY (16), mittauslaitteista 31 päivänä maaliskuuta 2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/22/EY (17), pyroteknisten tuotteiden markkinoille saattamisesta 23 päivänä toukokuuta 2007 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/23/EY (18), muista kuin itsetoimivista vaaoista23 päivänä huhtikuuta 2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/23/EY (19) ja yksinkertaisista paineastioista 16 päivänä syyskuuta 2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/105/EY (20). Sen vuoksi on tarpeen sisällyttää tähän asetukseen yhdenmukainen menettely, josta säädetään tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvistä yhteisistä puitteista 9 päivänä heinäkuuta 2008 tehdyssä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 768/2008/EY (21), poistaa asiaankuuluvat säännökset mainituista direktiiveistä ja antaa myös Euroopan parlamentille oikeus esittää yhdenmukaistettua standardia koskeva vastalause tämän asetuksen mukaisesti.

(30)

Viranomaisten olisi hyödynnettävä mahdollisimman laajasti asiaa koskevia teknisiä eritelmiä laitteiden, ohjelmistojen ja tietotekniikkapalvelujen hankinnoissa esimerkiksi yksilöimällä tekniset eritelmät, joita kaikki asiasta kiinnostuneet toimittajat voivat noudattaa; näin voidaan lisätä kilpailua ja vähentää riskiä sitoutumisesta yhteen toimittajaan. Vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjen yhteensovittamisesta 31 päivänä maaliskuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/17/EY (22), julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31 päivänä maaliskuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/18/EY (23), hankintaviranomaisten ja hankintayksiköiden tekemien rakennusurakoita sekä tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta puolustus- ja turvallisuusalalla 13 päivänä heinäkuuta 2009 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/81/EY (24) ja Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 soveltamissäännöistä 23 päivänä joulukuuta 2002 annetussa komission asetuksessa (EY, Euratom) N:o 2342/2002 (25) säädetään, että julkisissa hankinnoissa käytettävät tekniset eritelmät on laadittava viittaamalla rakennusurakoiden suunnitteluun, laskentaan ja toteuttamiseen sekä tuotteiden käyttöön liittyviin, eurooppalaisen standardin täytäntöön panemiseksi annettuihin kansallisiin standardeihin, eurooppalaisiin teknisiin hyväksyntöihin, yhteisiin teknisiin eritelmiin, kansainvälisiin standardeihin, muihin eurooppalaisten standardointiorganisaatioiden perustamiin teknisiin viittausjärjestelmiin tai, jos näitä ei ole, kansallisiin standardeihin, kansallisiin teknisiin hyväksyntöihin tai kansallisiin teknisiin eritelmiin taikka vastaaviin asiakirjoihin. Tieto- ja viestintätekniikan teknisiä eritelmiä kuitenkin laativat usein muut standardointiorganisaatiot, ja ne eivät kuulu mihinkään direktiiveissä 2004/17/EY, 2004/18/EY tai 2009/81/EY taikka asetuksessa (EY, Euratom) N:o 2342/2002 vahvistettuihin standardien ja hyväksyntien luokkiin. Sen vuoksi on tarpeen säätää, että julkisissa hankinnoissa käytettävissä teknisissä eritelmissä olisi voitava viitata tieto- ja viestintätekniikan teknisiin eritelmiin, jotta voidaan reagoida nopeasti tieto- ja viestintätekniikan nopeaan kehitykseen, helpottaa palvelujen tarjoamista yli rajojen ja edistää kilpailua sekä yhteentoimivuutta ja innovointia.

(31)

Teknisiä eritelmiä, joita eurooppalaiset standardointiorganisaatiot eivät ole vahvistaneet, ei voida rinnastaa eurooppalaisiin standardeihin. Joitakin tieto- ja viestintätekniikan teknisiä eritelmiä ei laadita perusperiaatteiden mukaisesti. Sen vuoksi tässä asetuksessa olisi vahvistettava menettely niiden tieto- ja viestintätekniikan teknisten eritelmien yksilöimiseksi, joihin julkisissa hankinnoissa voitaisiin viitata; tässä yhteydessä olisi kuultava laajasti monia erilaisia sidosryhmiä, kuten eurooppalaisia standardointiorganisaatioita, yrityksiä ja viranomaisia. Tässä asetuksessa olisi lisäksi vahvistettava kriteeriluettelona esitettävät vaatimukset, joita sovelletaan tällaisiin teknisiin eritelmiin ja niiden laadintaprosesseihin. Tieto- ja viestintätekniikan teknisten eritelmien yksilöimistä koskevien vaatimusten olisi varmistettava, että yhteiskuntapoliittiset tavoitteet ja yhteiskunnan tarpeet otetaan huomioon, ja niiden pitäisi perustua perusperiaatteisiin.

(32)

Jotta voitaisiin edistää innovointia ja kilpailua, jonkin tietyn teknisen eritelmän yksilöiminen ei saisi estää kilpailevan teknisen eritelmän yksilöimistä tämän asetuksen säännösten mukaisesti. Yksilöimisen edellytyksenä olisi aina oltava, että asetetut kriteerit täyttyvät ja että kyseinen tekninen eritelmä on saavuttanut merkittävän hyväksynnän markkinoilla.

(33)

Yksilöidyt tieto- ja viestintätekniikan tekniset eritelmät voisivat edesauttaa yhteentoimivuusratkaisuista eurooppalaisille julkishallinnoille (ISA) 16 päivänä syyskuuta 2009 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 922/2009/EY (26) täytäntöönpanoa. Päätöksessä vahvistetaan kaudeksi 2010–2015 eurooppalaisten julkishallintojen sekä unionin toimielinten ja muiden elinten yhteentoimivuusratkaisuja koskeva ohjelma, jolla tuotetaan yhteentoimivuutta parantavia yhteisiä ja jaettuja ratkaisuja.

(34)

Tieto- ja viestintätekniikan alalla voi tulla esiin tilanteita, joissa on asianmukaista edistää tai vaatia asiaankuuluvien standardien noudattamista unionin tasolla, jotta voidaan varmistaa yhteentoimivuus sisämarkkinoilla ja parantaa käyttäjien valinnanvapautta. Toisinaan voi olla myös niin, että tietyt eurooppalaiset standardit eivät enää vastaa kuluttajien tarpeita tai että ne haittaavat teknologista kehittämistä. Tämän vuoksi sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä 7 päivänä maaliskuuta 2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2002/21/EY (27) säädetään, että komissio voi tarvittaessa pyytää eurooppalaisia standardointiorganisaatioita laatimaan standardeja, laatia ja julkaistaEuroopan unionin virallisessa lehdessä luettelo standardeista tai eritelmistä edistääkseen niiden käyttöä, tai tehdä niiden noudattamisesta pakollista taikka poistaa standardeja tai eritelmiä kyseisestä luettelosta.

(35)

Tällä asetuksella ei pitäisi estää eurooppalaisia standardointiorganisaatioita jatkamasta standardien laatimista tieto- ja viestintätekniikan alalla tai lisäämästä yhteistyötään muiden standardeja laativien elinten kanssa etenkin tieto- ja viestintätekniikan alalla, jotta voidaan varmistaa yhtenäisyys ja välttää hajanaisuus ja päällekkäisyydet standardien ja eritelmien täytäntöönpanon aikana.

(36)

Tässä asetuksessa tarkoitettu menettely tieto- ja viestintätekniikan alan teknisten eritelmien yksilöimiseksi ei saisi heikentää eurooppalaisen standardointijärjestelmän yhtenäisyyttä. Sen vuoksi tässä asetuksessa olisi myös säädettävä edellytyksistä, joiden täyttyessä voidaan katsoa, että tekninen eritelmä ei ole ristiriidassa muiden eurooppalaisten standardien kanssa.

(37)

Ennen kuin yksilöidään tieto- ja viestintätekniikan tekniset eritelmät, joihin voidaan viitata julkisissa hankinnoissa, komission 28 päivänä marraskuuta 2011 tekemällä päätöksellä (28) perustetun sidosryhmäfoorumin välityksellä olisi kuultava eurooppalaisia ja kansallisia sidosryhmiä, eurooppalaisia standardointiorganisaatioita ja jäsenvaltioita, jotta varmistetaan prosessin legitimiteetti.

(38)

Päätöksessä N:o 1673/2006/EY vahvistetaan säännöt, joiden mukaisesti unioni osallistuu eurooppalaisen standardoinnin rahoitukseen, jotta eurooppalaisia standardeja ja muita eurooppalaisia standardointituotteita laadittaisiin ja tarkistettaisiin unionin tavoitteita, lainsäädäntöä ja politiikkaa tukevalla tavalla. Hallinnollisen ja varainhoitoon liittyvän yksinkertaistamisen vuoksi on aiheellista sisällyttää mainitun päätöksen säännökset tähän asetukseen ja käyttää mahdollisuuksien mukaan kaikkein vähiten kuormittavia menettelyjä.

(39)

Kun otetaan huomioon eurooppalaisen standardoinnin laaja-alaisuus unionin lainsäädännön ja politiikkojen tukemisessa sekä standardointitoimien erilaisuus, on tarpeen säätää erilaisista rahoitusjärjestelyistä. Tämä koskee pääasiassa Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (29) 110 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja asetuksen (EY, Euratom) N:o 2342/2002 168 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisia, eurooppalaisille standardointiorganisaatioille ja kansallisille standardointielimille ilman ehdotuspyyntöjä annettavia avustuksia. Samoja säännöksiä olisi lisäksi sovellettava niihin perussäädöksessä mainittuihin elimiin, joita ei tässä asetuksessa luokitella eurooppalaisiksi standardointiorganisaatioiksi mutta joiden tehtävänä on ollut toteuttaa alustavia toimia eurooppalaisen standardoinnin tukemiseksi yhteistyössä eurooppalaisten standardointiorganisaatioiden kanssa.

(40)

Eurooppalaiset standardointiorganisaatiot tukevat jatkuvasti unionin toimia, joten niillä olisi oltava käytössään tehokkaat ja tulokselliset keskussihteeristöt. Komission olisi sen vuoksi voitava myöntää näille yleistä eurooppalaista etua edistäville organisaatioille avustuksia ilman, että toiminta-avustuksiin sovelletaan asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 113 artiklan 2 kohdassa säädettyä vuotuisen vähentämisen periaatetta.

(41)

Kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman (2007–2013) perustamisesta 24 päivänä lokakuuta 2006 tehdyssä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 1639/2006/EY (30), kuluttajapolitiikkaa koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta (2007–2013) 18 päivänä joulukuuta 2006 tehdyssä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 1926/2006/EY (31) sekä ympäristöalan rahoitusvälineestä (Life+) 23 päivänä toukokuuta 2007 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 614/2007 (32) säädetään jo mahdollisuudesta myöntää rahoitustukea eurooppalaisille organisaatioille, jotka edustavat pk-yrityksiä, kuluttajia ja ympäristönäkökohtia standardoinnissa, kun taas sosiaalisia eturyhmiä standardoinnissa edustaville eurooppalaisille organisaatioille myönnetään erityisavustuksia. Rahoituksen myöntäminen päätöksen N:o 1639/2006/EY, päätöksen N:o 1926/2006/EY ja asetuksen (EY) N:o 614/2007 nojalla päättyy 31 päivänä joulukuuta 2013. Eurooppalaisen standardoinnin kehittämisen kannalta on olennaista, että vastedeskin edistetään pk-yrityksiä, kuluttajia, ympäristönäkökohtia ja sosiaalisia eturyhmiä edustavien eurooppalaisten organisaatioiden aktiivista osallistumista. Tällaiset organisaatiot edistävät yleistä eurooppalaista etua, ja kansallisten voittoa tavoittelemattomien järjestöjen niille antaman nimenomaisen toimeksiannon perusteella ne muodostavat yleiseurooppalaisen verkoston, jossa jäsenvaltioissa toimivat voittoa tavoittelemattomat järjestöt edistävät perussopimusten tavoitteiden mukaisia periaatteita ja politiikkaa. Pk-yrityksiä, kuluttajia, ympäristönäkökohtia ja sosiaalisia eturyhmiä eurooppalaisessa standardoinnissa edustavien eurooppalaisten organisaatioiden toimintaympäristö ja niiden sääntömääräiset tavoitteet ovat sellaisia, että niillä on pysyvä ja olennainen rooli unionin tavoitteissa ja politiikassa. Komission olisi sen vuoksi voitava myöntää näille organisaatioille avustuksia ilman, että toiminta-avustuksiin sovelletaan asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 113 artiklan 2 kohdassa säädettyä vuotuisen vähentämisen periaatetta.

(42)

Standardointitoiminnan rahoituksessa olisi myös voitava kattaa eurooppalaisten standardien tai tuotteisiin ja palveluihin liittyvien eurooppalaisten standardointituotteiden laatimiseen liittyvät valmistelu- tai täydentämistoimet. Tämä on tarpeen erityisesti, kun kyse on tutkimustoimista, lainsäädännön valmisteluasiakirjojen laatimisesta, laboratorioiden välisten testien suorittamisesta ja standardien validoinnista tai evaluoinnista. Standardoinnin edistämistä sekä Euroopan että kansainvälisellä tasolla olisi lisäksi jatkettava kolmansille maille annettavaan tekniseen apuun ja niiden kanssa tehtävään yhteistyöhön liittyvien ohjelmien kautta. Unionissa toimivien yritysten markkinoillepääsyn ja kilpailukyvyn parantamiseksi olisi voitava myöntää avustuksia muille elimille ehdotuspyyntöjen perusteella tai tarvittaessa hankintasopimusten avulla.

(43)

Unionin rahoitus olisi suunnattava eurooppalaisten standardien tai tuotteisiin ja palveluihin liittyvien eurooppalaisten standardointituotteiden laatimiseen ja niiden käytön helpottamiseen yrityksissä tukemalla aiempaa enemmän niiden kääntämistä unionin virallisille kielille, jotta pk-yritykset saisivat täyden hyödyn siitä, että ne pystyvät ymmärtämään ja soveltamaan eurooppalaisia standardeja, sekä eurooppalaisen standardointijärjestelmän yhtenäisyyden lisäämiseen ja eurooppalaisten standardien oikeudenmukaisen ja avoimen käytettävyyden varmistamiseen unionin kaikille markkinatoimijoille. Tämä on erityisen tärkeää tapauksissa, joissa standardien käyttö mahdollistaa sovellettavan unionin lainsäädännön noudattamisen.

(44)

Tämän asetuksen tehokkaan soveltamisen varmistamiseksi olisi voitava käyttää tarvittavaa asiantuntemusta erityisesti tilintarkastus- ja varainhoitotehtävissä, turvautua täytäntöönpanoa helpottavaan hallinnolliseen tukeen sekä arvioida säännöllisesti unionin rahoituksen kohteena olevien toimien tarpeellisuutta, jotta niiden hyödyllisyys ja vaikutus varmistetaan.

(45)

Lisäksi on tarpeen ryhtyä asianmukaisiin toimiin petosten ja sääntöjenvastaisuuksien estämiseksi sekä aiheettomasti maksettujen varojen takaisin perimiseksi Euroopan yhteisön taloudellisten etujen suojaamisesta 18 päivänä joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 (33), komission paikan päällä suorittamista tarkastuksista ja todentamisista Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi 11 päivänä marraskuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (Euratom, EY) N:o 2185/96 (34) ja Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista 25 päivänä toukokuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 (35) mukaisesti.

(46)

Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tämän asetuksen liitteiden muuttamista, jotta eurooppalaisten standardointiorganisaatioiden luettelot voidaan saattaa ajan tasalle ja jotta pk-yrityksiä ja yhteiskunnan sidosryhmiä edustaviin organisaatioihin sovellettavat kriteerit voidaan mukauttaa uuteen kehitykseen siltä osin kuin kyse on niiden voittoa tavoittelemattomasta luonteesta ja edustavuudesta. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(47)

Komissiota avustaa kaikissa tämän asetuksen täytäntöönpanoon liittyvissä asioissa tällä asetuksella perustettu komitea, joka ottaa asianmukaisesti huomioon alakohtaisten asiantuntijoiden näkemykset.

(48)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (36) mukaisesti.

(49)

Hyväksyttäessä täytäntöönpanosäädöksiä, jotka koskevat sellaisiin yhdenmukaistettuihin standardeihin liittyviä vastalauseita, joiden viitetietoja ei vielä ole julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, olisi sovellettava neuvoa-antavaa menettelyä, koska asianomainen standardi ei vielä ole johtanut olettamukseen sovellettavassa unionin yhdenmukaistamislainsäädännössä vahvistettujen olennaisten vaatimusten mukaisuudesta.

(50)

Esitettäessä standardointipyyntöä eurooppalaisille standardointiorganisaatioille ja hyväksyttäessä täytäntöönpanosäädöksiä, jotka koskevat sellaisiin yhdenmukaistettuihin standardeihin liittyviä vastalauseita, joiden viitetiedot on jo julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, olisi sovellettava tarkastelumenettelyä, koska tällaisella päätöksellä voisi olla vaikutusta olettamukseen sovellettavien olennaisten vaatimusten mukaisuudesta.

(51)

Jotta tämän asetuksen päätavoitteet voidaan saavuttaa ja edistää ripeää päätöksentekoa sekä samalla lyhentää standardien laatimisen kokonaiskestoa, päätöksenteossa olisi mahdollisuuksien mukaan hyödynnettävä asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaista menettelyä, jolla asianomaisen komitean puheenjohtajalle annetaan mahdollisuus asettaa määräaika komitean lausunnon antamiselle asian kiireellisyyden mukaan. Asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa komitean lausunto olisi voitava hankkia kirjallista menettelyä noudattaen, ja komitean jäsenen olisi katsottava antaneen suostumuksensa, jos hän ei ole ilmaissut kantaansa.

(52)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita eli standardien ja standardoinnin tehokkaan ja vaikuttavan käytön varmistamista unionin politiikan välineinä edistämällä eurooppalaisten standardointiorganisaatioiden, kansallisten standardointielinten, jäsenvaltioiden ja komission välistä yhteistyötä, unionin lainsäädäntöä ja politiikkaa tukevien, tuotteisiin sekä palveluihin liittyvien eurooppalaisten standardien ja eurooppalaisten standardointituotteiden laatimista, viiteasiakirjoina käytettävien tieto- ja viestintätekniikan teknisten eritelmien yksilöimistä, eurooppalaisen standardoinnin rahoitusta ja sidosryhmien osallistumista eurooppalaiseen standardointiin, vaan ne voidaan niiden vaikutuksen vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(53)

Direktiivit 89/686/ETY, 93/15/ETY, 94/9/EY, 94/25/EY, 95/16/EY, 97/23/EY, 98/34/EY, 2004/22/EY, 2007/23/EY, 2009/23/EY ja 2009/105/EY olisi muutettava tämän mukaisesti.

(54)

Päätös N:o 1673/2006/EY ja päätös 87/95/ETY olisi kumottava,

1)

’standardilla’ tarkoitetaan tunnustetun standardointielimen toistuvaa tai jatkuvaa käyttöä varten vahvistamaa teknistä eritelmää, jonka noudattaminen ei ole pakollista ja joka kuuluu johonkin seuraavista ryhmistä:

2)

’eurooppalaisella standardointituotteella’ tarkoitetaan eurooppalaisen standardointiorganisaation toistuvaa tai jatkuvaa käyttöä varten vahvistamaa teknistä eritelmää, joka ei ole eurooppalainen standardi ja jonka noudattaminen ei ole pakollista;

3)

’standardiehdotuksella’ tarkoitetaan asiakirjaa, joka sisältää tiettyä kohdetta koskevat tekniset eritelmät ja joka on tarkoitus vahvistaa asianmukaista standardointimenettelyä noudattaen, sellaisena kuin asiakirja on valmistelun jälkeen ja lähetettynä julkiselle lausuntokierrokselle tai tarkasteltavaksi;

4)

’teknisellä eritelmällä’ tarkoitetaan asiakirjaa, jossa esitetään tekniset vaatimukset, jotka tuotteen, prosessin, palvelun tai järjestelmän on täytettävä, ja jossa esitetään yksi tai useampi seuraavista:

5)

’tieto- ja viestintätekniikan teknisellä eritelmällä’ tarkoitetaan tieto- ja viestintätekniikan alan teknistä eritelmää;

6)

’tuotteella’ tarkoitetaan teollisesti valmistettua tuotetta tai maataloustuotetta, kalastustuotteet mukaan luettuina;

7)

’palvelulla’ tarkoitetaan itsenäisenä ammatinharjoittajana suoritettavaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 57 artiklassa määriteltyä taloudellista toimintaa, josta yleensä saadaan korvaus;

8)

’eurooppalaisella standardointiorganisaatiolla’ tarkoitetaan liitteen I luettelossa mainittua organisaatiota;

9)

’kansainvälisellä standardointielimellä’ tarkoitetaan Kansainvälistä standardoimisjärjestöä (ISO), sähköalan kansainvälistä standardisointijärjestöä (IEC) sekä Kansainvälistä televiestintäliittoa (ITU);

10)

’kansallisella standardointielimellä’ tarkoitetaan jäsenvaltion komissiolle tämän asetuksen 27 artiklan mukaisesti ilmoittamaa elintä.

a)

kohde;

b)

standardien ja eurooppalaisten standardointituotteiden laatimisessa saavutettu vaihe;

c)

mahdollisesti perustaksi otettujen kansainvälisten standardien viitetiedot.

a)

huolehdittava siitä, että kansalliset standardiehdotukset ovat saatavilla siten, että kaikilla asianomaisilla osapuolilla ja erityisesti muihin jäsenvaltioihin sijoittuneilla osapuolilla on mahdollisuus esittää huomautuksia;

b)

sallittava se, että muut kansalliset standardointielimet osallistuvat suunniteltuihin toimiin passiivisesti tai aktiivisesti lähettämällä tarkkailijan.

a)

uusia työkohteita koskevat ehdotukset ja niiden hyväksyminen;

b)

tekninen keskustelu ehdotuksista;

c)

huomautusten esittäminen ehdotuksista;

d)

voimassa olevien eurooppalaisten standardien tai eurooppalaisten standardointituotteiden tarkistaminen;

e)

vahvistettuja eurooppalaisia standardeja tai eurooppalaisia standardointituotteita koskevan tiedon levittäminen ja tiedottaminen niistä.

a)

tuomalla vuotuisissa työohjelmissaan esille erityisesti pk-yritysten kannalta kiinnostavat standardointihankkeet;

b)

antamalla pk-yrityksille mahdollisuus osallistua standardointitoimintaan ilman velvoitetta liittyä kansallisen standardointielimen jäseneksi;

c)

antamalla mahdollisuus osallistua standardointitoimintaan maksutta tai erityishintaan;

d)

antamalla mahdollisuus tutustua maksutta standardiehdotuksiin;

e)

antamalla verkkosivustoillaan standardien tiivistelmät käyttöön maksutta;

f)

tarjoamalla standardeja erityishinnoin tai tarjoamalla standardipaketteja alennettuun hintaan.

a)

kyseisen yhdenmukaistetun standardin viitetietojen julkaisemisesta tai julkaisematta jättämisestä taikka julkaisemisesta rajoituksin Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

b)

kyseisen yhdenmukaistetun standardin viitetietojen säilyttämisestä tai säilyttämisestä rajoituksin Euroopan unionin virallisessa lehdessä taikka niiden poistamisesta Euroopan unionin virallisesta lehdestä.

a)

hyväksyy 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun eurooppalaista standardointia koskevan unionin vuotuisen työohjelman;

b)

hyväksyy 10 artiklassa tarkoitetut standardointipyynnöt;

c)

tekee päätöksen 11 artiklan 1 kohdan mukaisesti yhdenmukaistettuja standardeja vastaan esitetyistä virallisista vastalauseista;

d)

tekee päätöksen 13 artiklassa tarkoitettujen tieto- ja viestintätekniikan eritelmien yksilöimisestä;

e)

hyväksyy 20 artiklassa tarkoitettuja delegoituja säädöksiä.

a)

unionin lainsäädännön ja politiikan tukemiseen tarvittavien ja soveltuvien eurooppalaisten standardien tai eurooppalaisten standardointituotteiden laatiminen ja tarkistaminen;

b)

eurooppalaisten standardien tai eurooppalaisten standardointituotteiden laadun ja unionin lainsäädännön ja politiikan mukaisuuden tarkastaminen;

c)

eurooppalaiseen standardointiin liittyvät valmistelu- tai täydentämistoimet, myös selvitykset, yhteistyötoimet, mukaan lukien kansainvälinen yhteistyö, seminaarit, arvioinnit, vertailuanalyysit, tutkimustyö, laboratoriotyö, laboratorioiden väliset testit, vaatimustenmukaisuuden arviointi sekä toimet, joilla varmistetaan, että eurooppalaisten standardien tai eurooppalaisten standardointituotteiden laatimis- ja tarkistamisaikoja lyhennetään rajoittamatta kuitenkaan perusperiaatteiden, erityisesti avoimuutta, laatua, läpinäkyvyyttä ja kaikkien sidosryhmien yhteisymmärrystä koskevien periaatteiden, soveltamista;

d)

eurooppalaisten standardointiorganisaatioiden keskussihteeristöjen toimet, mukaan lukien toiminnan kehittäminen, standardointitoimien koordinointi, tekninen työ ja tiedottaminen intressitahoille;

e)

unionin lainsäädännön ja politiikan tukemiseen käytettyjen eurooppalaisten standardien tai eurooppalaisten standardointituotteiden kääntäminen unionin virallisille kielille, jotka eivät ole eurooppalaisten standardointiorganisaatioiden työkieliä, tai asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa muille kuin unionin virallisille kielille;

f)

sellaisten tietoaineistojen laatiminen, joissa selostetaan, tulkitaan ja yksinkertaistetaan eurooppalaisia standardeja tai eurooppalaisia standardointituotteita, kuten käyttäjän oppaat, standardien tiivistelmät, tiedot hyvistä toimintatavoista sekä tiedotustoimet, strategiat ja koulutusohjelmat;

g)

toimet teknisten avustusohjelmien toteuttamiseksi, yhteistyö kolmansien maiden kanssa sekä eurooppalaisen standardointijärjestelmän ja eurooppalaisten standardien ja eurooppalaisten standardointituotteiden tunnetuksi tekeminen ja edistäminen intressitahojen keskuudessa unionissa ja kansainvälisesti.

a)

kansallisille standardointielimille 1 kohdassa tarkoitettuihin standardointitoimiin, joita ne toteuttavat yhdessä eurooppalaisten standardointiorganisaatioiden kanssa;

b)

muille elimille, joiden tehtäväksi on annettu osallistua 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin toimiin tai suorittaa 1 kohdan c ja g alakohdassa tarkoitettuja toimia yhdessä eurooppalaisten standardointiorganisaatioiden kanssa.

a)

organisaatioiden toiminta ja niiden eurooppalaiseen ja kansainväliseen standardointiin liittyvät toimet, mukaan lukien tekninen työ ja jäsenille ja muille intressitahoille tiedottaminen;

b)

sellaisen oikeudellisen ja teknisen asiantuntija-avun, myös selvitysten, tarjoaminen, joka liittyy eurooppalaisten standardien ja eurooppalaisten standardointituotteiden tarpeen arviointiin ja niiden laatimiseen, sekä asiantuntijoiden koulutus;

c)

osallistuminen tekniseen työhön, joka liittyy unionin lainsäädännön ja politiikan tukemiseen tarvittavien ja soveltuvien eurooppalaisten standardien ja eurooppalaisten standardointituotteiden laatimiseen ja tarkistamiseen;

d)

eurooppalaisten standardien ja eurooppalaisten standardointituotteiden tunnetuksi tekeminen sekä standardeja koskevan tiedotuksen ja standardien käytön edistäminen intressitahojen, myös pk-yritysten ja kuluttajien, keskuudessa.

a)

avustuksina ilman ehdotuspyyntöä tai julkisten hankintamenettelyjen tuloksena tehtyinä sopimuksina

b)

avustuksina ehdotuspyynnön jälkeen tai julkisten hankintamenettelyjen tuloksena tehtyinä sopimuksina 15 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetuille muille elimille

c)

avustuksina ehdotuspyynnön jälkeen eurooppalaisille sidosryhmien organisaatioille, jotka täyttävät tämän asetuksen liitteessä III säädetyt kriteerit, 16 artiklassa tarkoitettuja toimia varten.

a)

yksittäisiin toimiin myönnettävinä avustuksina;

b)

toiminta-avustuksina eurooppalaisille standardointiorganisaatioille ja eurooppalaisille sidosryhmien organisaatioille, jotka täyttävät tämän asetuksen liitteessä III säädetyt kriteerit, asetuksessa (EY, Euratom) N:o 1605/2002 vahvistettujen sääntöjen mukaisesti. Toiminta-avustukset eivät uusittaessa pienene automaattisesti.

a)

komission 10 artiklan mukaisesti pyytämät eurooppalaiset standardit tai eurooppalaiset standardointituotteet vahvistetaan tai tarkistetaan ajanjakson kuluessa, joka ei ylitä tuossa artiklassa tarkoitetussa pyynnössä asetettua määräaikaa;

b)

pk-yritykset, kuluttajajärjestöt sekä ympäristöalan sidosryhmät ja sosiaaliset sidosryhmät ovat asianmukaisesti edustettuina eurooppalaisessa standardointitoiminnassa ja voivat osallistua siihen 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

a)

liitteessä I olevan eurooppalaisten standardointiorganisaatioiden luettelon saattamiseksi ajan tasalle, jotta voidaan ottaa huomioon niiden nimen tai rakenteen muutokset;

b)

niiden tämän asetuksen III liitteessä säädettyjen eurooppalaisia sidosryhmiä koskevien kriteerien mukauttamiseksi uuteen kehitykseen, jotka koskevat organisaatioiden voittoa tavoittelematonta luonnetta ja edustavuutta. Mukautukset eivät saa johtaa uusien kriteerien luomiseen, eivätkä olemassa olevien kriteerien tai organisaatioluokkien poistamiseen.

a)

4, 5, 10, 15 ja 17 artiklan soveltaminen;

b)

pk-yritysten, kuluttajajärjestöjen sekä ympäristöalan sidosryhmien ja sosiaalisten sidosryhmien edustus kansallisissa standardointielimissä;

c)

pk-yritysten edustus 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen vuotuisten kertomusten perusteella;

d)

tieto- ja viestintätekniikan käyttö standardointijärjestelmässä;

e)

kansallisten standardointielinten ja eurooppalaisten standardointiorganisaatioiden välinen yhteistyö.

a)

direktiivin 89/686/ETY 6 artiklan 1 kohta;

b)

direktiivin 93/15/ETY 5 artikla;

c)

direktiivin 94/9/EY 6 artiklan 1 kohta;

d)

direktiivin 94/25/EY 6 artiklan 1 kohta;

e)

direktiivin 95/16/EY 6 artiklan 1 kohta;

f)

direktiivin 97/23/EY 6 artikla;

g)

direktiivin 2004/22/EY 14 artikla;

h)

direktiivin 2007/23/EY 8 artiklan 4 kohta;

i)

direktiivin 2009/23/EY 7 artikla;

j)

direktiivin 2009/105/EY 6 artikla.

a)

kumotaan 1 artiklan 6–10 kohta;

b)

kumotaan 2, 3 ja 4 artikla;

c)

poistetaan 6 artiklan 1 kohdasta ilmaisu ”liitteessä I ja II mainittujen standardointielinten edustajien kanssa”;

d)

kumotaan 6 artiklan 3 kohdan ensimmäinen luetelmakohta;

e)

kumotaan 6 artiklan 4 kohdan a, b ja e alakohta;

f)

korvataan 7 artikla seuraavasti:

”7 artikla

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti kaikki standardointielimille esitetyt pyynnöt tiettyjä tuotteita koskevien teknisten eritelmien tai standardin laatimiseksi näitä tuotteita koskevan teknisen määräyksen antamiseksi teknistä määräystä koskevan ehdotuksen muodossa ja esitettävä perusteet määräysten antamiselle.”;

g)

korvataan 11 artiklan toinen virke seuraavasti:

”Komissio julkaisee vuotuiset tilastot saaduista tiedonannoista Euroopan unionin virallisessa lehdessä.”;

h)

poistetaan liitteet I ja II.

14.11.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 316/34

(1)

Kuten 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyssä Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksessa, jäljempänä ’UNCLOS’, ja hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen määräysten täytäntöönpanosta 4 päivänä elokuuta 1995 tehdyssä sopimuksessa, jäljempänä ’YK:n kalakantasopimus’, määrätään, tiettyjen jaettujen, hajallaan olevien ja laajasti vaeltavien kalakantojen hoito edellyttää kaikkien niiden maiden yhteistyötä, joiden vesillä kyseisiä kalakantoja esiintyy (rantavaltiot) ja joiden laivastot hyödyntävät kyseisiä kantoja (kalastusta harjoittavat valtiot). Yhteistyö voidaan toteuttaa alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen piirissä tai, jos ne eivät ole toimivaltaisia kyseisen kannan suhteen, sellaisten maiden välisellä erityisjärjestelyllä, joiden intressinä asianomainen kalastus on.

(2)

Jos kolmas maa, jonka intressinä on sille ja unionille yhteisesti tärkeän kannan pyynti, sallii kyseisen kannan kestävyyden vaarantavan kalastustoiminnan ottamatta asianmukaisesti huomioon muiden maiden ja unionin kalastustapoja tai niiden oikeuksia, velvollisuuksia ja etuja, eikä tee kannan hoitamiseksi yhteistyötä muiden maiden ja unionin kanssa, olisi toteutettava erityistoimenpiteitä, joilla kyseistä maata kannustetaan osallistumaan asianomaisen kannan säilyttämiseen.

(3)

Kalakannan tilaa olisi pidettävä kestämättömänä, jos kalakantaa ei pidetä pysyvästi vähintään kestävän enimmäistuoton mahdollistavilla tasoilla tai, kun nämä tasot eivät ole arvioitavissa, jos kalakantaa ei pidetä pysyvästi turvallisissa biologisissa rajoissa.

(4)

On tarpeen määritellä edellytykset, joiden perusteella voidaan katsoa, että maa sallii kestämättömän kalastuksen ja että siihen olisi sovellettava tämän asetuksen mukaisia toimenpiteitä, mukaan lukien menettely, jossa kyseiselle maalle taataan oikeus tulla kuulluksi ja tilaisuus toteuttaa korjaavia toimenpiteitä.

(5)

Lisäksi on tarpeen määritellä, minkä tyyppisiä toimenpiteitä kestämättömän kalastuksen sallivien maiden suhteen voidaan toteuttaa, ja vahvistaa yleiset edellytykset tällaisten toimenpiteiden toteuttamiselle, jotta ne perustuisivat puolueettomiin kriteereihin ja olisivat tasapuolisia, kustannustehokkaita ja yhteensopivia kansainvälisen oikeuden, erityisesti Maailman kauppajärjestön perustamissopimuksen, kanssa.

(6)

Tällaisilla toimenpiteillä olisi pyrittävä poistamaan kestämättömän kalastuksen sallivilta mailta kannustimet kalastaa yhteisesti tärkeitä kantoja. Tähän voidaan päästä muun muassa rajoittamalla kestämättömän kalastuksen sallivien maiden alaisuudessa olevien, yhteisesti tärkeän kannan kalastusta harjoittavien alusten suorittamaan pyyntiin perustuvien kalatuotteiden tuontia, rajoittamalla näiden alusten pääsyä satamiin tai estämällä mahdollisuus, että unionin kalastusaluksia tai unionin kalastusvälineitä käytetään kestämättömän kalastuksen sallivien maiden alaisuudessa tapahtuvaan yhteisesti tärkeän kannan kalastukseen.

(7)

Unionin vaikuttavan ja yhtenäisen toiminnan varmistamiseksi kalakantojen säilyttämisen alalla on tärkeää, että laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä 29 päivänä syyskuuta 2008 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1005/2008 (3) säädetyt toimenpiteet otetaan huomioon.

(8)

Jotta voidaan taata, että tiettyyn maahan kohdistuvat tämän asetuksen nojalla käyttöön otetut toimenpiteet ovat ympäristöä vähän kuormittavia, tehokkaita, oikeasuhteisia ja kansainvälisten sääntöjen mukaisia, ennen niiden toteuttamista on tarpeen arvioida niiden vaikutukset ympäristön, kaupan, talouden ja sosiaalisten näkökohtien kannalta.

(9)

Jos tiettyyn maahan kohdistuvat tämän asetuksen nojalla käyttöön otetut toimenpiteet ovat tehottomia ja kyseistä maata pidetään edelleen kestämättömän kalastuksen sallivana maana, tämän asetuksen mukaisesti on mahdollista toteuttaa lisätoimenpiteitä.

(10)

Tämän asetuksen nojalla tiettyyn maahan kohdistettujen toimenpiteiden soveltaminen olisi lopetettava heti, kun kestämättömän kalastuksen salliva maa on toteuttanut toimenpiteet, jotka ovat tarpeen sen osallistumiselle yhteisesti tärkeän kannan säilyttämiseen.

(11)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa tietyn maan määrittämiseksi kestämättömän kalastuksen sallivaksi maaksi, toimenpiteiden toteuttamiseksi tällaisen maan suhteen ja tällaisten toimenpiteiden soveltamisen lopettamisesta päättämiseksi. Tätä valtaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (4) mukaisesti.

(12)

Komission olisi hyväksyttävä välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä, kun tämä on tarpeen asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa, jotka liittyvät tämän asetuksen nojalla toteutettujen toimenpiteiden soveltamisen lopettamiseen,

a)

’yhteisesti tärkeällä kannalla’ kalakantaa, joka on maantieteellisen levinneisyytensä johdosta sekä unionin että kolmansien maiden ulottuvilla ja jonka hoito edellyttää tällaisten maiden ja unionin välistä yhteistyötä joko kahdenvälisissä tai monenvälisissä yhteyksissä;

b)

’oheislajilla’ mitä tahansa kalalajia, joka kuuluu samaan ekosysteemiin yhteisesti tärkeän kannan kanssa ja joka käyttää kyseistä kantaa ravintonaan, jota kyseinen kanta käyttää ravintonaan, joka kilpailee sen kanssa ravinnosta ja elintilasta tai jota esiintyy sen kanssa samalla kalastusalueella ja jota hyödynnetään tai tulee tahattomasti saaliiksi saman kalastuksen yhteydessä;

c)

’alueellisella kalastuksenhoitojärjestöllä’ osa-alueen tasolla toimivaa, alueellista tai vastaavaa järjestöä, jolla on kansainvälisessä oikeudessa tunnustettu toimivalta ottaa käyttöön säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä meren elollisille luonnonvaroille, joista se perustamistaan koskevan yleissopimuksen tai sopimuksen nojalla vastaa;

d)

’tuonnilla’ kalan tai kalastustuotteiden tuomista unionin alueelle, myös sen alueella sijaitsevissa satamissa tapahtuvaa jälleenlaivausta varten;

e)

’jälleenlaivauksella’ kaikkien tai joidenkin kalastusaluksella olevien kalojen tai kalastustuotteiden purkamista toiseen kalastusalukseen;

f)

’kestämättömällä tilalla’ tilannetta, jossa kalakantaa ei pidetä pysyvästi vähintään kestävän enimmäistuoton mahdollistavilla tasoilla tai, jos nämä tasot eivät ole arvioitavissa, jossa kalakantaa ei pidetä pysyvästi turvallisissa biologisissa rajoissa; kalakannan kestämätöntä tilaa merkitsevät tasot määritellään parhaiden käytettävissä olevien tieteellisten lausuntojen perusteella;

g)

’turvallisilla biologisilla rajoilla’ kalakannan koon rajoja, joissa kalakanta voi suurella todennäköisyydellä uudistua samalla, kun sen pyynnistä saadaan korkea tuotto;

h)

’maalla’ kolmatta maata, mukaan lukien itsehallinnolliset alueet, joilla on meren elollisten luonnonvarojen säilyttämiseen ja hoitoon liittyvää toimivaltaa.

a)

se ei tee yhteistyötä yhteisesti tärkeän kannan hoitamiseksi noudattaen täysimääräisesti UNCLOS:n ja YK:n kalakantasopimuksen määräyksiä taikka mitä tahansa muuta kansainvälistä sopimusta tai kansainvälisen oikeuden sääntöä ja

b)

se joko

a)

kyseinen maa määritetään kestämättömän kalastuksen sallivaksi maaksi;

b)

määritetään tarvittaessa kyseisen kolmannen maan alukset tai laivastot, joihin sovelletaan tiettyjä toimenpiteitä;

c)

otetaan tuonnissa käyttöön määrällisiä rajoituksia kalalle, joka on pyydetty kyseisen maan alaisuudessa yhteisesti tärkeästä kannasta, ja tällaisesta kalasta valmistetuille tai sitä sisältäville kalastustuotteille;

d)

otetaan käyttöön tuonnin määrällisiä rajoituksia minkä tahansa oheislajin kalalle, joka on pyydetty kyseisen maan alaisuudessa kalastettaessa yhteisesti tärkeästä kannasta, ja tällaisesta kalasta valmistetuille tai sitä sisältäville kalastustuotteille; toimenpidettä hyväksyessään komissio määrittää tämän asetuksen 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti suhteellisuusperiaatetta soveltaen, mitkä lajit ja näiden lajien saaliit kuuluvat toimenpiteen soveltamisalaan;

e)

määrätään unionin satamien käyttöä koskevia rajoituksia aluksille, jotka purjehtivat kyseisen maan lipun alla ja kalastavat yhteisesti tärkeää kantaa ja/tai oheislajeja, ja aluksille, jotka kuljettavat kyseisen maan lipun alla purjehtivien alusten tai tuon maan hyväksymien, jonkin muun lipun alla purjehtivien alusten pyytämää yhteisesti tärkeän kannan ja/tai oheislajien kalaa tai niihin perustuvia kalatuotteita; tällaisia rajoituksia ei sovelleta UNCLOS:n 18 artiklassa tarkoitetun ylivoimaisen esteen tai hätätilan vallitessa palveluihin, jotka ovat noissa tilanteissa ehdottoman välttämättömiä;

f)

kielletään unionin talouden toimijoita ostamasta kyseisen maan lipun alla purjehtivaa kalastusalusta;

g)

kielletään jäsenvaltion lipun alla purjehtivien kalastusalusten siirtäminen kyseisen maan lipun alle;

h)

kielletään jäsenvaltioita antamasta unionin talouden toimijoille lupaa tehdä aluksiaan koskevia rahtaussopimuksia kyseisen maan talouden toimijoiden kanssa;

i)

kielletään jäsenvaltion lipun alla purjehtivien kalastusalusten tai yhteisesti tärkeän kannan kalastuksessa tarvittavien kalastusvälineiden ja -tarvikkeiden vienti kyseiseen maahan;

j)

kielletään unionin talouden toimijoiden ja kyseisen maan väliset yksityiset kauppajärjestelyt, joiden avulla jonkin jäsenvaltion lipun alla purjehtiva kalastusalus voisi käyttää tämän maan kalastusmahdollisuuksia;

k)

kielletään jäsenvaltion lipun alla purjehtivien kalastusalusten ja kyseisen maan lipun alla purjehtivien kalastusalusten yhteiset kalastustoimet.

a)

liittyvät yhteisesti tärkeän kannan säilyttämiseen;

b)

toteutetaan yhdessä unionin alusten harjoittaman pyynnin taikka kalan ja siitä valmistettujen tai sitä sisältävien kalatuotteiden unionissa tapahtuvan tuotannon tai kulutuksen rajoitusten kanssa sen lajin osalta, jota varten toimenpiteet on hyväksytty;

c)

ovat oikeassa suhteessa asetettuihin tavoitteisiin ja sopivat yhteen sellaisten velvoitteiden kanssa, jotka perustuvat kansainvälisiin sopimuksiin, joiden osapuoli unioni on, tai muihin asiaa koskeviin kansainvälisen oikeuden sääntöihin.

a)

on joko toteutettu itsenäisesti tai niistä on sovittu unionin, ja tapauksesta riippuen muiden asianomaisten maiden, kanssa käydyissä neuvotteluissa, ja

b)

ne eivät heikennä unionin itsenäisesti tai yhteistyössä muiden maiden kanssa kyseisten kalakantojen säilyttämiseksi toteuttamien toimenpiteiden vaikutusta.

14.11.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 316/38

(1)

Jotta voidaan varmistaa myyntiluvan saaneiden lääkkeiden valvonnan läpinäkyvyys, ihmisille ja eläimille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön lupa- ja valvontamenettelyistä ja Euroopan lääkeviraston perustamisesta 31 päivänä maaliskuuta 2004 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 726/2004 (3) käyttöön otettuun luetteloon lääkkeistä, joihin kohdistuu lisäseuranta, olisi sisällytettävä järjestelmällisesti lääkkeet, joihin kohdistuu tiettyjä myyntiluvan myöntämisen jälkeisiä turvallisuuteen liittyviä ehtoja.

(2)

Lisäksi myyntiluvan haltijan vapaaehtoiset toimenpiteet eivät saisi johtaa tilanteeseen, jossa unionissa myyntiluvan saaneen lääkkeen riskeihin tai hyötyihin liittyviä huolenaiheita ei käsitellä asianmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa. Sen vuoksi myyntiluvan haltija olisi velvoitettava ilmoittamaan Euroopan lääkevirastolle perusteet lääkkeen vetämiseen pois markkinoilta ja lääkkeen markkinoille saattamisen keskeyttämiseen, myyntiluvan peruuttamispyyntöön tai myyntiluvan uusimatta jättämiseen.

(3)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli antaa erityisiä lääketurvatoimintaa koskevia sääntöjä ja parantaa asetuksen (EY) N:o 726/2004 nojalla myyntiluvan saaneiden ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden turvallisuutta, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(4)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 726/2004 olisi muutettava,

1)

Korvataan 13 artiklan 4 kohdan toinen alakohta seuraavasti:

”Myyntiluvan haltijan on ilmoitettava virastolle kyseisen lääkkeen markkinoille saattamisen tilapäisestä tai pysyvästä keskeytymisestä kyseisessä jäsenvaltiossa. Ilmoitus on poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta tehtävä vähintään kaksi kuukautta ennen lääkkeen markkinoille saattamisen keskeytymistä. Myyntiluvan haltijan on ilmoitettava virastolle tällaisen toimenpiteen perusteet 14 b artiklan mukaisesti.”

2)

Lisätään artikla seuraavasti:

”14 b artikla

1.   Myyntiluvan haltijan on ilmoitettava virastolle viipymättä kaikista toimenpiteistä, jotka haltija on toteuttanut keskeyttääkseen lääkkeen kaupan pitämisen, vetääkseen lääkkeen pois markkinoilta, pyytääkseen myyntiluvan peruuttamista tai jättääkseen hakematta myyntiluvan uusimista, sekä tällaisten toimenpiteiden perusteet. Myyntiluvan haltijan on erityisesti ilmoitettava, perustuvatko tällaiset toimenpiteet johonkin direktiivin 2001/83/EY 116 artiklassa tai 117 artiklan 1 kohdassa säädettyihin perusteisiin.

2.   Myyntiluvan haltijan on myös tehtävä tämän artiklan 1 kohdan mukainen ilmoitus, jos toimenpiteet toteutetaan kolmannessa maassa ja jos ne perustuvat johonkin direktiivin 2001/83/EY 116 artiklassa tai 117 artiklan 1 kohdassa säädetyistä perusteista.

3.   Viraston on 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa toimitettava tieto ilman aiheetonta viivytystä jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille.”

3)

Korvataan 20 artiklan 8 kohta seuraavasti:

”8.   Kun menettely on aloitettu lääketurvatoiminnan tietojen arvioinnin johdosta, ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä käsittelevä komitea hyväksyy tämän artiklan 2 kohdan mukaisen viraston lausunnon lääketurvallisuuden riskinarviointikomitean suosituksen perusteella, ja tällöin sovelletaan direktiivin 2001/83/EY 107 j artiklan 2 kohtaa.”

4)

Korvataan 23 artikla seuraavasti:

”23 artikla

1.   Virasto laatii yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa luettelon lääkkeistä, joihin kohdistuu lisäseuranta, ylläpitää sitä ja julkaisee sen.

Luetteloon on sisällytettävä seuraavien lääkkeiden nimet ja vaikuttavat aineet:

1 a.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun luetteloon voidaan sisällyttää komission pyynnöstä lääketurvallisuuden riskinarviointikomitean kuulemisen jälkeen myös lääkkeet, joille on myönnetty myyntilupa tämän asetuksen nojalla ja jotka täyttävät 9 artiklan 4 kohdan c, ca tai cc alakohdassa, 10 a artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tai 21 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut ehdot.

Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun luetteloon voidaan sisällyttää jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä lääketurvallisuuden riskinarviointikomitean kuulemisen jälkeen myös lääkkeet, joille on myönnetty myyntilupa direktiivin 2001/83/EY nojalla ja jotka täyttävät sen 21 a artiklan ensimmäisen kohdan a, d, e tai f alakohdassa, 22 a artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tai 104 a artiklan 2 kohdassa tarkoitetut ehdot.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuun luetteloon on sisällytettävä sähköinen linkki tuotetietoihin ja yhteenvetoon riskinhallintasuunnitelmasta.

3.   Tämän artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa virasto poistaa lääkkeen luettelosta viiden vuoden kuluttua direktiivin 2001/83/EY 107 c artiklan 5 kohdassa tarkoitetusta unionin viitepäivästä.

Tämän artiklan 1 kohdan c ja d alakohdassa ja 1 a kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa virasto poistaa lääkkeen luettelosta, kun ehdot on täytetty.

4.   Kun on kyse 1 kohdassa tarkoitettuun luetteloon sisältyvästä lääkkeestä, valmisteyhteenvetoon ja pakkausselosteeseen on lisättävä maininta: ”Tähän lääkkeeseen kohdistuu lisäseuranta.” Mainintaa edeltää musta symboli, jonka komissio valitsee lääketurvallisuuden riskinarviointikomitean suosituksesta viimeistään 2 päivänä heinäkuuta 2013, ja sen perässä on asiaankuuluva selittävä vakiolause.

4 a.   Komissio esittää viimeistään 5 päivänä kesäkuuta 2018 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen 1 kohdassa tarkoitetun luettelon soveltamisesta jäsenvaltioiden ja viraston saamien kokemusten ja niiden toimittamien tietojen perusteella.

Komissio antaa tarvittaessa mainitun kertomuksen perusteella ja jäsenvaltioita ja muita asianomaisia sidosryhmiä kuultuaan ehdotuksen 1 kohdassa tarkoitettua luetteloa koskevien säännösten mukauttamiseksi.”

5)

Muutetaan 57 artikla seuraavasti:

14.11.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 316/41

(1)

Maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) (4) 103 o artiklassa säädetään jäsenvaltioiden mahdollisuudesta myöntää viininviljelijöille tuotannosta irrotettua tukea tilatukijärjestelmässä. Useat jäsenvaltiot ovat käyttäneet tätä erityistukitoimenpidettä.

(2)

Kuitenkin se seikka, että jäsenvaltiot voivat muuttaa kerran vuodessa tilatukijärjestelmään tukiohjelmista tehtäviä siirtoja ja että tukiohjelmat ovat voimassa viisi vuotta, kun taas suoriin tukiin johtavat tukioikeudet myönnetään määräämättömäksi ajaksi, on aiheuttanut hallinnollisia ja talousarvioon kohdistuvia rasitteita.

(3)

Kyseisen erityistukitoimenpiteen hallinnoinnin yksinkertaistamiseksi sekä sen varmistamiseksi, että toimenpide on yhdenmukainen maanviljelijöiden suorien tukijärjestelmien sääntöjä koskevien tavoitteiden kanssa, on aiheellista muuttaa toimenpide jäsenvaltioiden mahdollisuudeksi vähentää pysyvästi viinialan tukiohjelmiin osoitettuja varoja ja näin ollen korottaa suorien tukien kansallisia enimmäismääriä.

(4)

On aiheellista antaa jäsenvaltioiden jatkaa asetuksen (EY) N:o 1234/2007 103 o artiklassa tarkoitetun tuen soveltamista vuonna 2014.

(5)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 1234/2007 olisi muutettava vastaavasti,

1)

Lisätään 103 n artiklaan kohta seuraavasti:

”1 a.   Jäsenvaltiot voivat viimeistään 1 päivänä elokuuta 2013 päättää vähentää vuodesta 2015 alkaen liitteessä X b tarkoitettua tukiohjelmiin käytössä olevaa määrää korottaakseen asetuksen (EY) N:o 73/2009 40 artiklassa tarkoitettuja suorien tukien kansallisia enimmäismääriä.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun vähennyksen seurauksena saatu määrä jää lopullisesti asetuksen (EY) N:o 73/2009 40 artiklassa tarkoitettuihin suorien tukien kansallisiin enimmäismääriin eikä ole enää käytettävissä 103 p–103 y artiklassa lueteltuihin toimenpiteisiin.”

2)

Korvataan 103 o artikla seuraavasti:

”103 o artikla

Tilatukijärjestelmä ja tuki viininviljelijöille

1.   Jäsenvaltiot voivat viimeistään 1 päivänä joulukuuta 2012 päättää myöntää viininviljelijöille tukea vuodeksi 2014 asetuksen (EY) N:o 73/2009 III osaston 1 luvussa tarkoitettuja tukioikeuksia myöntämällä.

Jos ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun tuen määrä on suurempi kuin vuodeksi 2013 säädetyn tuen määrä, asianomaisen jäsenvaltion on käytettävä erotus asetuksen (EY) N:o 73/2009 III osaston 1 luvussa tarkoitettujen tukioikeuksien myöntämiseen viininviljelijöille mainitun asetuksen liitteessä IX olevan C kohdan mukaisesti.

2.   Jäsenvaltioiden, jotka aikovat myöntää 1 kohdassa tarkoitettua tukea, on sisällytettävä tämä tuki tukiohjelmiinsa 103 k artiklan 3 kohdan mukaisesti.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu tuki vuodeksi 2014

14.11.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 316/43

(1)

Euroopan unionin, jäljempänä ’unioni’, ja Pakistanin islamilaisen tasavallan, jäljempänä ’Pakistan’, välinen suhde perustuu yhteistyösopimukseen (2), joka tuli voimaan 1 päivänä syyskuuta 2004. Yhtenä sopimuksen päätavoitteista on yhteistyösopimuksen osapuolten välisen kaupan edellytysten turvaaminen ja sen kasvun ja kehityksen edistäminen. Myös ihmisoikeuksien, keskeiset työnormit mukaan luettuina, ja kansanvallan periaatteiden kunnioittaminen on kyseisen sopimuksen olennainen osa.

(2)

Heinä- ja elokuussa 2010 rankat monsuunisateet aiheuttivat tuhoisia tulvia laajoilla alueilla Pakistanissa, erityisesti Balochistanin, Khyber Pakhtunkhwan, Punjabin, Sindhin ja Gilgit-Baltistanin alueilla. Yhdistyneiden kansakuntien lähteiden mukaan tulvista kärsi noin 20 miljoonaa ihmistä, tuhoja aiheutui ainakin 160 000 neliökilometrin suuruiselle alueelle, joka vastaa 20:tä prosenttia Pakistanin maa-alueesta, ja tulvien jälkeen jopa 12 miljoonaa ihmistä oli kiireellisen humanitaarisen avun tarpeessa.

(3)

Tällaisessa tilanteessa humanitaarinen apu on luonnollisesti ensisijainen avustusväline, ja unioni onkin tarjonnut apuaan ensimmäisten joukossa hätätilanteen alusta lähtien ja sitoutunut antamaan Pakistanille yli 423 miljoonan euron verran hätäapua.

(4)

On tärkeää ottaa käyttöön kaikki käytettävissä olevat keinot, joilla voidaan tukea Pakistanin elpymistä hätätilanteesta, mukaan luettuina ehdotetut poikkeukselliset kaupan toimenpiteet, joilla vauhditetaan Pakistanin vientiä ja siten edistetään sen tulevaa taloudellista kehitystä samalla kun varmistetaan, että kaikilla tasoilla säilytetään johdonmukaisuus ja yhtenäisyys kestävän pitkän aikavälin strategian kehittämiseksi.

(5)

Tämän luonnonkatastrofin rajuus edellyttää välittömiä ja merkittäviä toimia, joissa otetaan huomioon Pakistanin ja unionin kumppanuuden geostrateginen merkitys sekä erityisesti Pakistanin keskeinen asema terrorismin torjunnassa ja joilla edistetään alueen kokonaiskehitystä, turvallisuutta ja vakautta.

(6)

Yksipuolisten tullietuuksien vaikutuksia olisi voitava mitata konkreettisesti uusina työpaikkoina, köyhyyden vähenemisenä ja kestävänä kehityksenä Pakistanin työssäkäyvän väestön ja köyhien kannalta.

(7)

Eurooppa-neuvosto ilmoitti 16 päivänä syyskuuta 2010 Pakistanista antamassaan päätelmiinsä liitetyssä julkilausumassa, että se oli päättänyt antaa ministereille tehtäväksi sopia kiireellisesti kattavasta lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin toimenpidepaketista Pakistanin elpymisen ja tulevan kehityksen tukemiseksi ja että siihen olisi kuuluttava muun muassa kunnianhimoisia kauppaa koskevia toimenpiteitä, jotka ovat välttämättömiä taloudelliselle elpymiselle ja kasvulle.

(8)

Eurooppa-neuvosto korosti erityisesti vakaata sitoumustaan myöntää yksinomaan Pakistanille laajempi unionin markkinoille pääsy alentamalla välittömästi ja ajallisesti rajoitetusti Pakistanista tuotujen päätuotteiden tulleja. Komissio esitti mainitun julkilausuman perusteella pakettia, joka sisältää 75 tuoteryhmää tulvista eniten kärsineiden Pakistanin alueiden tärkeimmiltä vientialoilta, ja totesi, että vähintään 100 miljoonan euron vuotuinen lisäys Pakistanin viennissä unioniin merkitsisi alueelle todellista, huomattavaa ja kannattavaa apua.

(9)

Pakistanin kauppa unionin kanssa koostuu pääasiassa tekstiiliaineista ja vaatteista, jotka muodostivat 73,7 prosenttia Pakistanin viennistä unioniin vuonna 2009. Pakistanista viedään myös etanolia ja nahkaa, jotka tekstiiliaineiden ja vaatteiden ohella ovat arkaluonteisia teollisuustuotteita tietyissä jäsenvaltioissa, joissa maailmanlaajuinen taantuma on jo vaihtelevassa määrin vaikuttanut alan työpaikkoihin. Nämä alat kamppailevat sopeutuakseen uuteen maailmanlaajuiseen kaupankäyntiympäristöön.

(10)

Tekstiiliala on Pakistanin taloudelle erittäin tärkeä, sillä sen osuus bruttokansantuotteesta on 8,5 prosenttia ja se työllistää 38 prosenttia työvoimasta, josta noin puolet on naisia.

(11)

Kun otetaan huomioon vastoinkäymiset, joita Pakistanin väestö on joutunut kokemaan tuhoisien tulvien vuoksi, on aiheellista laajentaa Pakistanille myönnettäviä poikkeuksellisia yksipuolisia tullietuuksia keskeyttämällä määräajaksi tiettyjen Pakistanille tärkeiden vientituotteiden kaikki tullit. Tällaisten tullietuuksien myöntämisen odotetaan aiheuttavan vain rajallisia kielteisiä vaikutuksia unionin kotimarkkinoihin eikä sen pitäisi vaikuttaa kielteisesti Maailman kauppajärjestön (WTO) vähiten kehittyneisiin jäseniin.

(12)

Kyseisiä toimenpiteitä ehdotetaan osana poikkeuksellista toimenpidepakettia, jolla vastataan Pakistanin erityislaatuiseen tilanteeseen. Niiden ei missään olosuhteissa olisi muodostettava ennakkotapausta unionin kauppapolitiikassa muiden maiden kanssa.

(13)

Yksipuoliset tullietuudet myönnetään joko unioniin tuotavien tuotteiden tullien vapauttamisena tai tariffikiintiöinä.

(14)

Poikkeuksellisten yksipuolisten tullietuuksien myöntäminen edellyttää, että Pakistan noudattaa tuotteiden alkuperää koskevia sääntöjä ja niihin liittyviä menettelyjä ja osallistuu tehokkaaseen hallinnolliseen yhteistyöhön unionin kanssa petosriskien ehkäisemiseksi. Tullietuuksien myöntäminen olisi voitava keskeyttää väliaikaisesti, jos etuuskohtelun edellytyksiä rikotaan vakavasti ja toistuvasti, todetaan petos tai hallinnollinen yhteistyö tavaroiden alkuperän todentamiseksi on puutteellista.

(15)

Alkuperätuotteiden käsitteen määrittelemiseen, alkuperän todentamiseen ja hallinnollisen yhteistyön menettelyihin olisi sovellettava tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2 päivänä heinäkuuta 1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 (3) I osan IV osaston 2 luvun 1 ja 1 A jakson säännöksiä kyseisten jaksojen 68–71 ja 90–97 i artiklaa sekä 97 j artiklan 2 kohtaa lukuun ottamatta. Alkuperäkumulaatiota pitäisi kuitenkin soveltaa vain unionista peräisin oleviin aineksiin. Alueellista ja muuntyyppistä kumulaatiota, lukuun ottamatta kumulaatiota unionista peräisin olevien ainesten kanssa, ei olisi sovellettava tämän asetuksen perusteella käyttöön otettujen yksipuolisten tullietuuksien piiriin kuuluvien tuotteiden alkuperäaseman määrittämiseen, jotta voidaan varmistaa, että jalostaminen Pakistanissa on riittävää.

(16)

Pakistanille myönnettävien yksipuolisten tullietuuksien laajentaminen edellyttää, että unioni saa vapautuksen tullitariffeja ja kauppaa koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen (GATT) I ja XIII artiklan mukaisista velvoitteistaan WTO:n perustamissopimuksen IX artiklan mukaisesti. WTO:n yleisneuvosto myönsi tällaisen vapautuksen 14 päivänä helmikuuta 2012.

(17)

Jotta voidaan varmistaa Pakistanin taloudelliselle elpymiselle aiheutuvan vaikutuksen välittömyys ja kestävyys tulvien jälkeen ja noudattaen WTO:n vapautusta, suositellaan yksipuolisten tullietuuksien keston rajoittamista 31 päivään joulukuuta 2013.

(18)

Jotta voidaan vastata välittömästi ja varmistaa Pakistanille myönnettyjen yksipuolisten tullietuuksien eheys ja moitteeton toiminta ja jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukaisen täytäntöönpanon edellytykset tullietuuksien myöntämisen väliaikaisen keskeyttämisen osalta, joka johtuu Pakistanin toimesta tapahtuvasta tullia koskevien menettelyjen ja velvoitteiden noudattamatta jättämisestä, ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion perusperiaatteiden vakavista ja järjestelmällisistä loukkauksista, tai joka aiheutuu siitä, ettei Pakistan kunnioita ehtoa, joka mukaan se pidättyy 1 päivästä heinäkuuta 2012 lukien ottamasta käyttöön uusia vientitulleja tai vaikutukseltaan vastaavia maksuja tai muita rajoituksia tai kieltoja, jotka koskevat tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden tuotannossa käytettävien ainesten vientiä tai niiden vientiä varten tapahtuvaa myyntiä, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä, kun tämä on erittäin kiireellisessä tapauksessa tarpeen. Tätä valtaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (4) mukaisesti.

(19)

Jotta yksipuolisten tullietuuksien piiriin kuuluvien tavaroiden luetteloon voidaan tehdä tarvittavat tekniset mukautukset ja tuotteita voidaan jättää tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle, kun tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden tuontimäärät nousevat tiettyjen tasojen yläpuolelle, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat liitteiden I ja II muuttamista yhdistetyn nimikkeistön muutosten huomioon ottamiseksi ja tuotteiden jättämiseksi tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(20)

Jotta voidaan viipymättä puuttua unioniin tuonnin yhteydessä tulleista vapautettujen tuotteiden tuonnin merkittävään kasvuun, jolla voi olla kielteisiä vaikutuksia unionin tuottajiin, komission olisi hyväksyttävä delegoituja säädöksiä tuotteiden jättämiseksi tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle kiireellistä menettelyä noudattaen.

(21)

Komission olisi esitettävä Euroopan parlamentille ja neuvostolle näiden yksipuolisten tullietuuksien vaikutuksia koskeva kertomus viimeistään kahden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimassaolon päättymisestä. Kertomukseen olisi sisällyttävä yksityiskohtainen analyysi kyseisten etuuksien vaikutuksista Pakistanin talouteen sekä kauppaan ja unionin tullituloihin samoin kuin unionin talouteen ja työpaikkoihin. Komission olisi kertomuksessaan otettava huomioon erityisesti yksipuolisten tullietuuksien vaikutukset uusina työpaikkoina, köyhyyden vähenemisenä ja kestävänä kehityksenä Pakistanin työssäkäyvän väestön ja köyhien kannalta,

a)

noudatetaan asetuksen (ETY) N:o 2454/93 I osan IV osaston 2 luvun 1 ja 1 A jakson 1 ja 2 alajaksossa tarkoitettuja tuotteiden alkuperää koskevia sääntöjä ja niihin liittyviä menettelyjä kyseisten jaksojen 68–71 ja 90–97 i artiklaa sekä 97 j artiklan 2 kohtaa lukuun ottamatta. Tämän asetuksen 1 artiklalla käyttöön otetun etuuskohtelun piiriin kuuluvien tuotteiden alkuperäaseman määrittämisessä alkuperäkumulaation soveltaminen on kuitenkin mahdollista vain unionista peräisin olevien ainesten kanssa. Alueellisen ja muuntyyppisen kumulaation, lukuun ottamatta kumulaatiota unionista peräisin olevien ainesten kanssa, soveltaminen ei ole sallittua;

b)

noudatetaan asetuksen (ETY) N:o 2454/93 I osan IV osaston 2 luvun 1 jakson 3 alajaksossa säädettyjä hallinnollisen yhteistyön menetelmiä;

c)

Pakistan ei loukkaa vakavasti ja toistuvasti ihmisoikeuksia, keskeiset työnormit sekä kansanvallan ja oikeusvaltion perusperiaatteet mukaan luettuina;

d)

Pakistan pidättyy 1 päivästä heinäkuuta 2012 ottamasta käyttöön uusia tai lisäämästä nykyisiä vientitulleja tai vaikutukseltaan vastaavia maksuja taikka muita rajoituksia tai kieltoja, jotka koskevat unionin alueelle tarkoitettujen, tämän etuuskohtelun piiriin kuuluvien tuotteiden valmistuksessa käytettyjen ainesten vientiä tai myyntiä vientiin.

a)

ilmoittanut asiasta 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle komitealle;

b)

kehottanut jäsenvaltioita toteuttamaan sellaisia varotoimenpiteitä, jotka ovat tarpeen unionin taloudellisten etujen turvaamiseksi tai Pakistanin saamiseksi noudattamaan 2 artiklaa;

c)

julkaissut Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen, jossa todetaan, että on syytä epäillä, että Pakistan ei sovella etuuskohtelua asianmukaisesti tai ei noudata 2 artiklaa, minkä vuoksi on kyseenalaista, onko sillä enää oikeutta tässä asetuksessa myönnettyihin etuihin;

d)

ilmoittanut Pakistanille tämän kohdan mukaisesti tehdyistä päätöksistä ennen niiden voimaantuloa.