—

ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2010 (1),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2010 (COM(2011) 473 – C7-0257/2011) (2),

—

ottaa huomioon selvityksen talousarvio- ja varainhallinnosta varainhoitovuonna 2010, pääluokka I – Euroopan parlamentti (3),

—

ottaa huomioon sisäisen tarkastajan vuosikertomuksen varainhoitovuodelta 2010,

—

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2010 ja toimielinten vastaukset (4),

—

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman, varainhoitovuotta 2010 koskevan tarkastuslausuman tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (5),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan 10 kohdan ja 318 artiklan sekä Euratomin perustamissopimuksen 106 a artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (6) ja erityisesti sen 145, 146 ja 147 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin talousarvion toteuttamista koskevien sisäisten sääntöjen (7) 13 artiklan,

—

ottaa huomioon varainhoitoasetuksen 147 artiklan 1 kohdan, jonka mukaan toimielinten on pyrittävä kaikin tavoin toimimaan vastuuvapauden myöntämistä koskevaan Euroopan parlamentin päätökseen liitettyjen huomautusten mukaisesti,

—

ottaa huomioon vuoden 2010 talousarviomenettelyn suuntaviivoista – pääluokat I, II, IV, V, VI, VII, VIII ja IX 10. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman (8),

—

ottaa huomioon ennakkoarviosta Euroopan parlamentin tuloista ja menoista varainhoitovuodeksi 2010 5. toukokuuta 2009 antamansa päätöslauselman (9),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 77 artiklan, 80 artiklan 3 kohdan ja liitteen VI,

—

ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A7-0120/2012),

A.

ottaa huomioon, että tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksessa todettiin varainhoitovuoden 2010 hallintomenoista, että kaikki toimielimet käyttivät tyydyttävällä tavalla varainhoitoasetuksen edellyttämiä valvontajärjestelmiä ja että 93 prosentissa tarkastetuista 58 maksusta virhetaso ei ollut olennainen;

B.

huomauttaa, että pääsihteeri vakuutti 16. kesäkuuta 2011 saaneensa kohtuullisen varmuuden siitä, että parlamentin talousarvio on toteutettu moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti ja että käyttöön otettu valvontajärjestelmä antaa riittävät takeet tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta;

C.

toteaa, että talousarvion valvontavaliokunnassa vuoden 2010 vastuuvapaudesta käydyissä keskusteluissa tuotiin esiin muitakin kuin nimenomaan vuotta 2010 koskevia aiheita ja nämä aiheet sisällytettiin valiokunnan laaja-alaisiin kysymyksiin, mutta tässä päätöslauselmassa keskitytään pääasiassa talousarvion toteuttamiseen varainhoitovuonna 2010 ja vastuuvapauden myöntämiseen kyseiseltä varainhoitovuodelta ja talousarvioasioita koskevista menettelytavoista voidaan keskustella laajemmin erityisesti työryhmässä, joka perustetaan tarkastelemaan parlamentin kustannuksia ja mahdollisia säästöjä, ja 8. helmikuuta 2012 hyväksyttyjen vuoden 2013 talousarvion suuntaviivojen mukaisesti pyrittäessä saamaan aikaan huomattavia pitkän aikavälin säästöjä arvioimalla puolueettomasti parlamentin talousarviota ja esittämällä vuoden 2012 loppuun mennessä ehdotuksia ja panemalla ne pikaisesti täytäntöön;

1.

huomauttaa, että vuoden 2010 talousarvion toteuttaminen oli haasteellista, sillä kyseessä oli ensimmäinen kokonainen toimintavuosi Euroopan parlamentin vuoden 2009 vaalien jälkeen ja unionissa oli kyseisenä vuonna jatkuvia taloudellisia ongelmia;

2.

toteaa, että parlamentin talousarvion lopulliset määrärahat olivat yhteensä 1 616 760 399 euroa, kun ne vuonna 2009 olivat 1 529 970 930 euroa, eli sen osuus oli hieman alle viidennes (19,99 prosenttia; 19,67 prosenttia vuonna 2009, siis alle tavanomaisen 20 prosentin osuuden) Euroopan unionin vuoden 2010 yleisen talousarvion otsakkeesta 5 (Hallintomenot);

3.

panee merkille parlamentin pääsihteeristön antaman vastauksen, jonka mukaan parlamentille aiheutui vuonna 2010 tarkalleen 51 500 000 euron vuosikustannukset siitä, että sen kotipaikka on Strasbourgissa, ja että määrä koostuu 33 500 000 euron infrastruktuurikustannuksista ja 18 000 000 euron toimintakustannuksista 12 kuukausittaisen istuntojakson ajalta; huomauttaa, että nämä viralliset luvut ovat paljon alhaisemmat kuin aikaisemmin esitetyt arviot, jotka vaihtelivat 169 000 000 eurosta 203 000 000 euroon; panee kuitenkin merkille, että hallinto laski vuoden 2006 ennakkoarviossa, että vuotuinen säästö yhdestä työskentelypaikkakunnasta olisi 204 000 000 euroa ja vuonna 2010 vastaavasti 180 000 000 euroa (alempi määrä selittyy Strasbourgin kiinteistöjen ostolla ja tietotekniikan kehittymisellä), ja palauttaa mieliin, että parlamentti äänesti vuoden 2013 ennakkoarvion yhteydessä yhden toimipaikan puolesta säästöjen aikaansaamiseksi äänin 429 puolesta ja 184 vastaan;

4.

toteaa, että Lissabonin sopimuksen voimaantulo lisäsi parlamentin toimivaltaa, toimintaa ja lainsäädäntötyötä ja edellytti huomattavia muutoksia sen organisaatioon ja työmenetelmiin, jotta se pystyisi takaamaan toimivan lainsäädännön ja jatkamaan Kroatian unioniin liittymisen valmisteluja; toteaa lisäksi, että uusiin haasteisiin vastaamiseksi hyväksyttiin toimenpiteitä kustannustehokkuuden parantamiseksi lisäämällä tuottavuutta, toteuttamalla henkilöstön uudelleenjärjestelyjä ja parantamalla työmenetelmiä;

5.

toteaa, että Lissabonin sopimuksen voimaantulosta suoraan johtuvien lisämenojen rahoittaminen edellytti 9 397 164 euron lisätalousarvion hyväksymistä (19. toukokuuta 2010 hyväksytty lisätalousarvio nro 1/2010); toteaa lisäksi, että lisätalousarviossa otettiin lisämäärärahoja etenkin kahteen budjettikohtaan (alamomentti 1200”Palkat ja palkanlisät” ja alamomentti 4220/01 ”Parlamentin jäsenten avustaminen: paikalliset avustajat”), jotta jäseniä voitaisiin avustaa tehokkaammin heidän lisääntyneiden lainsäädäntötehtäviensä hoitamisessa; pitää kuitenkin valitettavana, että lisäystä ei ole huomattavasti supistettu pidemmälle menevillä säästöillä;

6.

panee merkille, että kyseisenä vuonna hallintoa vakautettiin ja sen nykyaikaistamista jatkettiin ja samalla keskityttiin voimakkaammin ydintoimintoihin, yksiköiden uudelleenjärjestelyihin, modernin teknologian parempaan käyttöön ja toimielinten välisen yhteistyön lisäämiseen;

7.

huomauttaa, että vuosi 2010 oli ensimmäinen vuosi, jolloin uudet jäsenten asemaa koskevat säännöt ja avustajia koskevat säännöt (joista molemmat tulivat voimaan 14. heinäkuuta 2009) pantiin kokonaisuudessaan täytäntöön, kun väliaikaisen arviointiryhmän ehdottamat molempien sääntöjen soveltamisohjeiden muutokset olivat tulleet voimaan, ja toteaa tämän tuoneen huomattavan määrän lisätehtäviä parlamentin hallinnolle;

8.

panee merkille, että puhemiehistö hyväksyi 24. maaliskuuta 2010 keskipitkän aikavälin TVT-strategian (ja etenkin siihen sisältyvän tiedonhallintajärjestelmän) sekä keskipitkän aikavälin kiinteistöpolitiikan, joista molemmilla on huomattavia rahoitusvaikutuksia;

9.

toteaa, että Euroopan parlamentin tulot varainhoitovuonna 2010 olivat määrältään 243 094 204 euroa (141 250 059 euroa vuonna 2009) ja että määrään sisältyy 110 298 523 euroa käyttötarkoitukseensa sidottuja tuloja;

10.

panee merkille seuraavat rahamäärät, joiden perusteella parlamentin tilit varainhoitovuodelta 2010 on päätetty:

11.

panee merkille, että vuonna 2010 lopullisista määrärahoista sidottiin 96 prosenttia (93 prosenttia vuonna 2009), joten peruuntumisaste oli 4 prosenttia (6,7 prosenttia vuonna 2009), ja että talousarvion toteutumisaste oli edellisvuosien tapaan erittäin korkea;

12.

panee kuitenkin merkille, että vuodelle 2010 oli siirretty merkittävästi määrärahoja (190 365 823 euroa (10)) johtuen suurelta osin vaalivuoden 2009 erityisluonteesta, ja kehottaa parantamaan menojen suunnittelua tämä huomioon ottaen ennen tulevia Euroopan parlamentin vaaleja;

13.

toteaa, että tämä yleisesti korkea toteutusaste johtuu osittain ennen varainhoitovuoden 2010 päättymistä tehdyistä kahdesta kohdennetusta siirrosta (9 240 000 euroa Sofian Eurooppa-talon hankintaan ja 10 923 000 euroa neljään suureen tietotekniikkahankkeeseen); panee tyytyväisenä merkille, että vuosien 2010 ja 2011 välillä ei tehty kokonaismäärärahasiirtoja ja että kyseessä on toinen kerta, kun niitä ei tehty; kehottaa kuitenkin hallintoaan pyrkimään jatkossakin paremman ja selkeämmän talousarviosuunnittelun ja kurinalaisuuden tavoitteeseen ja toteaa, että kiinteistö- ja tietotekniikkamenojen sekä muiden merkittävien menojen ottaminen talousarvioon tekisi varainhoidosta selkeää; katsoo, että kaikki suuret menot olisi otettava kokonaisuudessaan talousarvioon eivätkä ne saisi olla tulosta käyttämättä jääneiden määrärahojen kokonaismäärärahasiirroista;

14.

pitää myönteisenä pääsihteerin johtavan valtuutetun tulojen ja menojen hyväksyjän ominaisuudessa 16. kesäkuuta 2011 antamaa lausumaa, joka koski tulojen ja menojen hyväksyjien vuotuisia toimintakertomuksia vuodelta 2010 ja jossa hän vakuutti saaneensa kohtuullisen varmuuden siitä, että parlamentin talousarvio on toteutettu moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti ja että käyttöön otettu valvontajärjestelmä antaa tarvittavat takeet tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta;

15.

panee merkille, että keskusyksiköt laativat tuloja ja menoja hyväksyvien yksiköiden antamien tietojen perusteella budjettivallan käyttäjälle vuosikertomuksen vuonna 2010 tehdyistä hankintasopimuksista (11), ja panee lisäksi merkille seuraavan eritelmän kaikista vuosina 2009 ja 2010 tehdyistä hankintasopimuksista:

(Vuosikertomus Euroopan parlamentin tekemistä hankintasopimuksista 2010, s. 5)

16.

panee merkille seuraavan eritelmän, jossa vuosina 2010 ja 2009 tehdyt hankintasopimukset esitetään menettelytyypin mukaan:

(Vuosikertomus Euroopan parlamentin tekemistä hankintasopimuksista 2010, s. 6–7)

17.

on tyytyväinen siihen, että vuodesta 2010 alkaen kaikki pääosastot antavat vuotuisten toimintakertomustensa liitteessä yksityiskohtaiset tiedot poikkeuksellista neuvottelumenettelyä käyttäen tehdyistä sopimuksista, perustelut menettelyn käytölle sekä muut vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2008, pääluokka I – Euroopan parlamentti 5. toukokuuta 2010 annetun päätöslauselman (12) 50 kohdassa vaaditut tiedot;

18.

pitää myönteisenä, että poikkeuksellisten neuvottelumenettelyjen määrä kääntyi vuonna 2010 laskuun (vuoteen 2009 ja aiempiin vuosin verrattuna) kaikkien yli 25 000 euron arvoisten sopimusten osalta (13), kuten seuraavasta erittelystä käy ilmi:

(Vuosikertomus Euroopan parlamentin tekemistä hankintasopimuksista, 2010, s. 11)

19.

kehottaa niitä pääosastoja, joissa tällaisten menettelyjen määrä on vielä korkea, ja varsinkin infrastruktuurin ja logistiikan pääosastoa vähentämään edelleen niiden määrää/osuutta; kehottaa hallintoaan valvomaan edelleen tiukasti näitä menettelyjä, erityisesti mahdollisten eturistiriitojen suhteen, ja asettamaan tehostettuja ja varoittavia seuraamuksia, jos havaitaan sääntöjenvastaisuuksia; kehottaa pääsihteeriä raportoimaan talousarvion valvontavaliokunnalle saavutetusta edistymisestä kuuden kuukauden välein;

20.

on tyytyväinen siihen, että henkilöstöasioiden pääosasto on perustanut suunnittelu-, talousarviohallinto- ja sopimusyksikköön hankinnoista vastaavan yksikön, koska näin lisätään julkisiin hankintoihin liittyvien menettelyjen avoimuutta;

21.

pitää myönteisenä, että tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksessa havaittiin, että maksuissa ei kaiken kaikkiaan ilmennyt olennaisia virheitä, eikä tilintarkastustuomioistuin havainnut olennaisia puutteita arvioidessaan, ovatko valvontajärjestelmät varainhoitoasetuksen mukaisia;

22.

panee merkille tilintarkastustuomioistuimen havainnon, että vuonna 2010 käytössä olleissa menettelyissä, joissa ei vaadittu näyttöä tosiasiallisista matkakuluista ja joissa ryhmien johtajille suoritettiin käteismaksuja, oli vaarana, että maksettu korvaus oli liian suuri, ja että tämä rajoitti sisäisen valvonnan menettelyjen soveltamista tällaisiin maksuihin, ja panee merkille järjestelmään äskettäin tehdyt muutokset; huomauttaa kuitenkin, että jäsenillä on yhä mahdollisuus pyytää käteismaksua vierailijaryhmille; kehottaa pääsihteeriä pyytämään tilintarkastustuomioistuimelta lausuntoa tarkistetuista säännöistä;

23.

panee pettyneenä merkille, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi, että neljässä tapauksessa viidestä tarkastetusta tapauksesta eli jopa 80 prosentissa tapauksista hakemusten käsittelyyn, haastattelujen tekemiseen ja sopimussuhteisen henkilöstön valintaa koskeviin päätöksiin liittyvä asiakirja-aineisto oli epätäydellinen ja että asiaan liittyvälle henkilöstölle ei aiheutunut kielteisiä seurauksia, joten heillä ei ole kannustimia tilanteen parantamiseksi; yhtyy tilintarkastustuomioistuimen suositukseen, jonka mukaan tästä lähtien olisi varmistettava, että kaikki dokumentaatio on saatavilla sisäisen valvonnan tarpeisiin;

24.

pitää valitettavana, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi virheitä, epäjohdonmukaisuuksia ja muita puutteita tarkastamissaan parlamentin hankintamenettelyissä; kiinnittää huomion menettelyjen parantamiseksi viime aikoina toteutettuihin toimenpiteisiin ja kannustaa hallintoaan lisäparannuksiin tällä alalla; pitää myönteisenä, että sopimuksia varten on kehitetty Webcontracts-väline, joka otettiin käyttöön vuonna 2010 ja joka mahdollistaa sopimusten työstämisen verkossa;

25.

pyytää puhemiehistöä harkitsemaan uudelleen kaikkia julkisten hankintojen valvontamekanismeja, jotta voidaan taata tavaroiden ja palvelujen tarjoaminen mahdollisimman kilpailukykyiseen hintaan;

26.

panee merkille tilintarkastustuomioistuimen havainnon poliittisten ryhmien käyttämättömien määrärahojen siirtämisestä seuraavalle varainhoitovuodelle ja vaalivuosien jakamisesta kahteen osaan sallittujen siirtojen laskentaa varten; katsoo, että vuoden 2010 alussa ilmenneiden vaikeuksien toistumisen välttämiseksi siirrot olisi vaalien jälkeen toimintaansa jatkavien ryhmien tapauksessa laskettava tulevina vaalivuosina koko vuoden pohjalta;

27.

ottaa huomioon väitteen, jonka mukaan kansalaisten esittämiin kirjallisiin kysymyksiin vastataan yleensä kahden viikon kuluessa, mutta toteaa, että tällä hetkellä ei ole voimassa olevaa järjestelmää, jonka mukaisesti jäsenten puhemiehelle tai pääsihteerille esittämiin kysymyksiin vastattaisiin samassa ajassa;

28.

panee tyytyväisenä merkille, että talousarvion valvontavaliokunnalle toimitettiin hyvissä ajoin 6. lokakuuta 2011 laajat kirjalliset vastaukset vuoden 2009 vastuuvapauspäätöslauselmaan ja että pääsihteerin ja talousarvion valvontavaliokunnan välillä käytiin vuoden 2009 vastuuvapausmenettelyn johdosta toteutettuihin jatkotoimiin liittyen 11. lokakuuta 2011 tasokas keskustelu;

29.

panee tyytyväisenä merkille joihinkin edellä mainitussa päätöslauselmassa tehtyihin pyyntöihin saadut vastaukset ja jää odottamaan seuraavien päätöslauselmassa esitettyjen pyyntöjen jatkotoimien loppuun saattamista:

30.

pyytää pääsihteeriä raportoimaan parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle 31. lokakuuta 2012 mennessä toimista, joita on toteutettu tai aiotaan toteuttaa;

31.

panee tyytyväisenä merkille, että ulkopuolinen arvioijayritys on antanut todistuksen siitä, että sisäisen tarkastuksen yksikkö noudattaa erittäin tarkkaan sisäisen tarkastuksen ammattikäytäntöön sovellettavia kansainvälisiä standardeja;

32.

toteaa, että sisäinen tarkastaja esitteli asiasta vastaavan valiokunnan kokouksessa 24. tammikuuta 2012 vuosikertomuksensa, joka on allekirjoitettu 15. heinäkuuta 2011, ja kertoi tehneensä vuonna 2010 seuraavat parlamentin hallintoa koskevat tarkastukset:

33.

panee merkille sisäisen tarkastajan esittämät näkemykset seuraavista seikoista ja kannattaa niitä:

34.

viittaa aiempiin vastuuvapauspäätöslauselmiinsa sisältyviin huomautuksiinsa sisäisistä tarkastuskertomuksista; toteaa, että sisäisten tarkastuskertomusten avulla voidaan parantaa järjestelmiä ja toimintaa ja niitä voidaan tulkita asianmukaisesti vain, kun niiden suositusten mukaiset muutokset on saatettu loppuun ja tulokset on saavutettu; huomauttaa kuitenkin, että käynnissä olevassa varainhoitoasetuksen tarkistuksessa käsitellään näiden kertomusten saatavuutta pyynnöstä Euroopan unionin tuomioistuimen asiasta antaman tuomion mukaisesti;

35.

panee tyytyväisenä merkille, että kaikki pääjohtajat pystyivät antamaan varauksettoman tarkastuslausuman talousarvion toteutuksesta yksiköissään vuonna 2010; on tietoinen siitä, että toimintakertomukset ovat sisäinen hallinnointiväline, jonka päätarkoituksena on antaa pääsihteerille selkeä yleiskuva hallinnon toiminnasta ja erityisesti mahdollisista puutteista;

36.

panee tyytyväisenä merkille, että riskinhallintajohtaja aloitti tehtävässään 1. kesäkuuta 2010 ja raportoi suoraan pääsihteerille; panee tyytyväisenä merkille 16. joulukuuta 2011 julkaistun riskinhallintakäsikirjan ja toistaa pyyntönsä, että sen asiasta vastaavalle valiokunnalle toimitetaan riskinhallintajohtajan vuotuinen toimintakertomus vuodelta 2010 ja sille tiedotetaan parlamentin uuden riskinhallintapolitiikan täytäntöönpanon vaiheista riskinhallintajohtajan läsnä ollessa;

37.

pyytää, että sen asiasta vastaavalle valiokunnalle ilmoitetaan syyskuun 2012 loppuun mennessä arkaluonteisiin tehtäviin liittyvästä strategiasta ja toimista niiden kartoittamiseksi ja hallinnoimiseksi;

38.

panee merkille, että turvallisuuteen varatut määrärahat laskivat vuodesta 2009 vuoteen 2010 hieman eli 45 980 000 eurosta 45 590 000 euroon; pitää myönteisenä, että budjettimenot jatkoivat vuonna 2011 laskuaan vuodesta 2010 (lopulliset määrärahat 42 830 000 euroa), ja panee tyytyväisenä merkille, että puhemiehistö hyväksyi heinäkuussa 2011 yleisen turvallisuusstrategian, joka tarjoaa parlamentille nykyaikaisemman ja tehokkaamman turvallisuusmallin;

39.

toistaa pääsihteerille esittämänsä pyynnön tehdä kulkuluvan esittämisestä pakollista jäsenille, kun he tulevat parlamentin tiloihin ja poistuvat niistä; ehdottaa, että myös jäsenten kulkuluvat otettaisiin sähköisen kulunvalvonnan piiriin;

40.

vaatii ottamaan parlamentin rakennusten ja niiden lähiympäristön turvallisuuden parantamisen ehdottomaksi painopisteeksi; vaatii parantamaan pysäköintitilojen turvallisuutta osana tätä työtä ja katsoo, että kulkua jäsenten työhuoneita sisältäviin rakennusten osiin olisi valvottava;

41.

korostaa, että varkauksien tapahtuessa jäsenten työhuoneet olivat lukittuina, mikä on osoitus työhuoneiden alhaisesta turvallisuustasosta; kehottaa pääsihteeriä ryhtymään kiireesti toimiin nykyisen tilanteen parantamiseksi;

42.

on huolissaan parlamentin pysäköintitilojen alhaisesta turvallisuustasosta; toteaa, että Brysselin pysäköintitiloissa useita autoja on vahingoitettu tahallisesti; kehottaa puhemiehistöä ryhtymään asianmukaisiin toimiin tilanteen parantamiseksi;

43.

pyytää jälleen pääsihteeriä antamaan 30. kesäkuuta 2012 mennessä ehdotuksia tehokkaammasta, turvallisemmasta ja petoksilta paremmin suojatusta allekirjoitusjärjestelmästä (ja tarkastelemaan myös aikoja, jolloin allekirjoittaminen on mahdollista) ja varsinkin mahdollisesta tulevasta sähköisestä allekirjoitusjärjestelmästä, jota jäsenet käyttäisivät sekä asiakirjojen (esimerkiksi tarkistusten) allekirjoittamiseen että läsnäolonsa kirjaamiseen digitaalisella allekirjoituksella, vaikka onkin tietoinen siitä, että odotettavissa olevat kustannusvaikutukset ja säästöt ovat hyvin pienet;

44.

panee tyytyväisenä merkille, että puhemiehistön 5. heinäkuuta 2010 tekemän päätöksen jälkeen akkreditointipalvelujen siirtämistä parlamentin oman henkilöstön hoidettaviksi ollaan nyt saattamassa loppuun; odottaa uuden akkreditointijärjestelmän tarjoavan parempaa ja tehokkaampaa palvelua; katsoo, että parlamentin turvallisuutta on edelleen parannettava ja nykyaikaistettava ja että tätä varten turvallisuusalan toimintaa on asianmukaisesti ammattimaistettava ensisijaisesti erityisten valinta- ja palvelukseenottomenettelyjen sekä tarvittavan jatko-, täydennys- ja kertauskoulutuksen avulla; odottaa mielenkiinnolla uuden yleisen turvallisuusstrategian kehittämistä ja erityisesti vyöhykejakoa, joka tuo huomattavia parannuksia varsinkin jäsenten työhuoneiden turvallisuusongelmien suhteen;

45.

toteaa, että johdon pääosastossa tapahtui vuonna 2010 laaja rakenneuudistus; pitää myönteisenä varainhoitotehtävien, hankintojen suunnittelun ja hallinnoinnin sekä turvallisuuden keskittämistä maaliskuussa 2010 perustettuun resurssiosastoon;

46.

palauttaa mieleen valtuuskuntien poliittisen merkityksen parlamentin työssä unionissa ja sen ulkopuolella; panee kuitenkin merkille, että jäsen- ja päiväkohtaisissa kustannuksissa vaikuttaa olevan suuria eroja eri valtuuskunnissa (kustannukset vaihtelevat 1 400 eurosta 5 300 euroon) ja etenkin unionin ulkopuolella toimivissa valtuuskunnissa; kehottaa puhemiehistöä laatimaan yhteistyössä kaikkien asianomaisten pääosastojen kanssa periaatteita, joiden avulla valtuuskuntavierailujen kustannusrakenteesta saataisiin taloudellisempi ja yhtenäisempi ja joissa otetaan huomioon erityisesti niiden poliittinen merkitys ja kesto sekä jäsenten ja henkilöstön optimaalinen suhde; kehottaa luomaan määrärahojen vakauttamiseksi tietoteknisen järjestelmän, josta saadaan yksityiskohtaiset tiedot kunkin valtuuskunnan määrärahoista ja jonka avulla parannetaan menojen hallinnointia; vaatii, että tulevaisuudessa valtuuskuntien matkojen yhteydessä annetaan yksityiskohtainen ilmoitus kaikkien matkustavien henkilöiden kustannuksista;

47.

on huolissaan siitä, että lainsäädäntötyön seurantatietokannan kustannuksia lukuun ottamatta budjettikohdan 3242 (Julkaisu- ja tiedotusmenot sekä menot osallistumisesta julkisiin tapahtumiin) määrärahojen käyttöä ei voida seurata riittävän hyvin; katsoo, että etenkin alamomentin 3242/01 menot olisi eriteltävä seurattavuuden parantamiseksi tulevina tilikausina;

48.

panee merkille, että alamomenttiin 3243”Vierailukeskus” otetut sitoumukset kasvoivat merkittävästi (+227 prosenttia) 12 725 985 euroon, vaikka vuonna 2009 määrärahoja jäi käyttämättä; kiinnittää huomiota välikattojen turvallisuuteen liittyvään merkittävään ongelmaan, joka viivästytti hanketta vuonna 2010 ja pakotti hallinnon peruuttamaan 1 000 000 euroa, jotka oli siirretty ilman eri toimenpiteitä vuodelta 2009 vuodelle 2010; toteaa, että arvioidut kokonaiskustannukset ovat 20 530 000 euroa, missä on lisäystä 15,3 prosenttia vuoteen 2007; pyytää turvatakuita, jotta muissa monen miljoonan euron arvoisissa suunnitelmissa ei tapahdu vastaavaa nousua;

49.

panee tyytyväisenä merkille vierailukeskuksen avaamisen 14. lokakuuta 2011 (joka alun perin oli suunniteltu Euroopan parlamentin vuoden 2009 vaalien yhteyteen); pahoittelee kuitenkin hankkeen huomattavaa viivästymistä ja kustannusten ylittymistä; kehottaa suorittamaan vierailukeskusta koskevan arvioinnin, kun se on ollut vuoden toiminnassa, jotta voidaan arvioida yleisön reaktiot, keskuksen vahvuudet ja heikkoudet sekä kustannukset ja hyödyt ja siten varmistaa, että se tuottaa rahalle vastinetta;

50.

panee merkille, että puhemiehistö hyväksyi 5. heinäkuuta 2010 päivitetyn viestintästrategian, johon oli otettu mukaan Euroopan historian talo -hanke, ja että kansainvälinen tuomaristo tarkasteli hanketta syyskuussa 2010; panee lisäksi merkille, että hankkeeseen ei käytetty talousarvion lukua 106”Varaus kehitteillä olevia ensisijaisia hankkeita varten”, sillä luvun kaikki määrärahat (5 000 000 euroa) siirrettiin momenttiin 210”Tietojenkäsittely ja televiestintä”; vaatii julkistamaan hankkeen kokonaisrahoitusvaikutukset varsinkin, kun rakennuksen perustusten alla virtaava maanalainen Maalbeek-joki on aiheuttanut vaikeuksia; toistaa edellyttävänsä, että liiketoimintasuunnitelmaan sisältyvää kustannussuunnitelmaa noudatetaan tarkasti;

51.

pitää valitettavana, että puhemiehistön ja muiden elinten Euroopan historian taloa koskevat päätökset eivät perustuneet täysin toimintavalmiin hankkeen lopullisiin ”arvioituihin” kokonaiskustannuksiin; neuvoo puhemiehistöä ja kvestoreita olemaan tulevaisuudessa hyväksymättä yhtään hanketta tai aloitetta, jonka suorista ja välillisistä kustannuksista ei ole esitetty kokonaisrahoitusarviota;

52.

tunnustaa vierailijaohjelman merkityksen parlamentin ja sen lainsäädäntötyön tunnetuksi tekemisen kannalta; panee merkille vuonna 2010 käyttöön otettuun vierailijaryhmien maksujärjestelmään äskettäin tehdyt muutokset ja kehottaa suorittamaan uuden maksu- ja korvausjärjestelmän arvioinnin, jotta saadaan selville kustannuskehitys ja se, missä määrin maksut vastaavat ryhmien tosiasiallisia kustannuksia; kehottaa tilintarkastustuomioistuinta seuraamaan asiaa ja jää mielenkiinnolla odottamaan sisäisen tarkastajan huomautuksia uuden järjestelmän täytäntöönpanosta;

53.

kehottaa hallintoaan raportoimaan parlamentille virallisten vierailijaryhmien kokoa koskevien sääntöjen muutoksista saaduista kokemuksista yleisesti ja varsinkin sääntöjen vaikutuksista vierailujen organisointiin ja kapasiteetin käyttöön;

54.

ottaa huomioon ilmeiset turvallisuuteen liittyvät syyt ja tarpeen huolehtia parlamentin julkisuuskuvasta ja ilmaisee niiden vuoksi huolensa siitä, että vierailijaryhmien johtajille annetaan suuria käteissummia;

55.

pahoittelee, ettei EuroparlTV:tä voi pitää onnistuneena hankkeena, koska sen suorien yksittäisten käyttäjien määrä on hyvin pieni (14) (pois lukien katsojat, joilla on kumppanuussopimus alueellisten televisiokanavien kanssa), vaikka se sai vuonna 2010 huomattavasti määrärahoja, yhteensä noin 9 000 000 euroa (alamomentti 3246); panee tyytyväisenä merkille toimet, joita on toteutettu EuroparlTV:n talousarvion pienentämiseksi 14 prosentilla (8 000 000 euroon) vuonna 2011 ja sitä seuraavina vuosina; toteaa kuitenkin pahoitellen, että uusia avustuksia ei voida perustella, ja kehottaa pääsihteeriä antamaan asiasta vastaavalle valiokunnalle ehdotuksia toimen lopettamiseksi;

56.

panee merkille, että vuonna 2010 LUX-palkinnon kustannukset olivat 380 666,18 euroa; on huolissaan siitä, että vuonna 2011 tapahtuman kustannukset nousivat 573 722,08 euroon (yli 50 prosentilla), ja toivoo suuntauksen kääntyvän jyrkästi vuodesta 2012 alkaen; vaatii erityisesti seuraavien toimien supistamista kustannusten kurissa pitämiseksi:

57.

panee merkille palkintojen kustannukset ajanjaksolla 2009–2011:

58.

ottaa huomioon, että palkintojen kustannukset nousivat 89 prosentilla vuodesta 2009 vuoteen 2011, ja katsoo, että varat olisi voitu käyttää paremmin muualla; kehottaa laskemaan palkintojen tulevat kustannukset vuoden 2009 kustannusten tasolle;

59.

panee merkille, että vuonna 2010 journalismipalkinnon kustannukset olivat 118 059 euroa eli ne olivat nousseet 18 prosenttia vuodesta 2009; on huolissaan siitä, että tapahtuman kustannukset nousivat vuonna 2011 yli neljänneksen, ja pyytää toteuttamaan täydellisen kustannus-hyötyanalyysin, ennen kuin lehdistösuhteiden alalla tai millään muulla alalla kehitellään aloitteita, nyt kun palkinto on lakkautettu;

60.

katsoo, että palkinnot eivät kuulu parlamentin ydintoimintaan, ja vaatii toteuttamaan kustannus-hyötyanalyysin ennen uusien palkintoaloitteiden laatimista, jotta voidaan ottaa huomioon kaikissa jäsenvaltioissa jatkuva heikkenevä talous- ja rahoitustilanne;

61.

panee merkille, että pääosastoon perustettiin vuonna 2010 resurssiosasto hoitamaan muun muassa julkisten hankintojen keskitettyä koordinointia, minkä ansiosta avainhenkilöstön siirtäminen arkaluonteisista tehtävistä vaikuttaisi vähemmän hajautettuihin tiedotustoimistoihin;

62.

panee merkille, että parlamentin 32 tiedostustoimistosta Brysseliin ja Strasbourgiin tehdyt 978 virkamatkaa maksoivat yhteensä 944 330 euroa, eli virkamatka Brysseliin maksoi keskimäärin 701 euroa ja Strasbourgiin 1 064 euroa; toteaa, että virkamatka Luxemburgista Brysseliin maksoi keskimäärin 250 euroa ja Luxemburgista Strasbourgiin keskimäärin 630 euroa; vaatii saada vastaisuudessa tietää myös keskimääräiset virkamatkakohtaiset kustannukset (kyselylomakkeeseen annetut vastaukset, s. 68);

63.

panee merkille parlamentin yhteystoimiston avaamisen Washingtoniin huhtikuussa 2010 sekä lokakuussa 2010 käyttöön otetun neljän virkamiehen vuoden pituisten virkamatkojen järjestelmän; huomauttaa, että vaikka Washingtonin toimiston perustamiseen ei ole liittynyt uusien toimien perustamista, muita kustannuksia on väistämättä aiheutunut; toivoo saavansa tietoa kustannusten määrästä vuosina 2011 ja 2012; kehottaa tarkastelemaan toimiston rakennetta, toimintoja ja kustannuksia ja esittämään tulokset puhemiehistölle sekä kopiot valiokunnille, joita asia koskee;

64.

panee tyytyväisenä merkille, että pääosasto on onnistunut parantamaan toimintakykyään ulkoistamalla tiettyjä tehtäviä (kuten päiväkodin hallinnoinnin) ja lisäämällä tietotekniikan käyttöä henkilöstöasiakirjojen hallinnoinnissa; pitää Streamline-tietotekniikkasovelluksen käyttöönottoa myönteisenä;

65.

toteaa, että neuvoston joulukuussa 2009 tekemä päätös hyväksyä ainoastaan 1,85 prosentin vuosittainen mukautus palkkoihin komission ilmoittaman ja ehdottaman 3,7 prosentin mukautuksen sijaan vaikutti talousarvioon siten, että alamomenttiin 1200”Palkat ja palkanlisät” jäi maksattamatta olevia sitoumuksia (hieman alle 6 000 000 euroa eli 1,4 prosenttia);

66.

panee merkille, että parlamentin henkilöstötaulukossa oli yhteensä 6 285 tointa – 5 348 (eli 85,1 prosenttia) parlamentin pääsihteeristössä ja 937 (eli 14,9 prosenttia) poliittisissa ryhmissä – eli lisäystä vuodesta 2009 vuoteen 2010 oli 3,35 prosenttia (+204 tointa), mikä johtui suurelta osin parlamentin tehtävien lisääntymisestä Lissabonin sopimuksen tultua voimaan 1. joulukuuta 2009;

67.

panee merkille pääsihteeristön rakenteen muutokset, jotka puhemiehistö hyväksyi vuonna 2009 ja jotka tulivat voimaan vuoden 2010 alussa uutta vaalikautta varten ja erityisesti jäsenten palvelujen parantamiseksi; toteaa, että muutokset johtivat erityisesti johdon, henkilöstöasioiden sekä infrastruktuurin ja logistiikan pääosastojen rakennemuutoksiin ja niiden yhteydessä myös perustettiin resurssiosasto henkilöstöasioiden, sisäasioiden, ulkoasioiden ja viestinnän pääosastoihin eli pääosastoihin, joiden tehtävät ovat perimmältään poliittisia;

68.

panee merkille, että 31. joulukuuta 2010 valtaosa pääsihteeristön henkilöstöstä (58,4 prosenttia) ja hallintovirkamiesten tehtäväryhmään kuuluvasta henkilöstöstä (51,7 prosenttia) oli naisia; panee tyytyväisenä merkille, että ylemmän ja keskijohdon tasolla naispuolisten pääjohtajien osuus kasvoi vuonna 2010 (36,4 prosenttiin eli neljä yhdestätoista pääjohtajasta oli naisia) samoin kuin naispuolisten yksikönpäälliköiden osuus (26,2 prosenttiin);

69.

panee merkille, että tietyistä jäsenvaltioista, kuten Saksasta, Yhdistyneestä kuningaskunnasta, Itävallasta ja Alankomaista, on vaikea saada palvelukseen virkamiehiä tai toimihenkilöitä ja että näistä maista tulevan henkilöstön osuus parlamentin pääsihteeristössä on merkittävästä pienempi kuin kyseisten maiden osuus unionin väestöstä (15), ja toteaa, että suhteellisen suurella osalla henkilöstöstä on Belgian kansalaisuus (13,6 prosenttia) tai Luxemburgin kansalaisuus (2,3 prosenttia) parlamentin työskentelypaikkakuntien vuoksi; pyytää puhemiehistöä tarkastelemaan uudelleen palvelukseenottomenettelyjä ja -vaatimuksia, jotta voidaan arvioida, missä määrin ne ehkä vaikeuttavat henkilöstön palvelukseenottoa;

70.

panee merkille, että vuonna 2010 tehtiin 33 200 virkamatkaa (virallista matkaa), joihin sisältyi yhteensä 98 629 virkamatkapäivää, ja että suurin osa virkamatkoista tehtiin parlamentin kolmen työskentelypaikkakunnan välillä; toistaa, että tarpeettomia virkamatkoja kolmen työskentelypaikkakunnan välillä on vältettävä ja että niihin liittyvät kustannukset on perusteltava järjestelmällisemmin ja todennettava asiakirjoin ja niitä on seurattava paremmin; pyytää pääsihteeriä raportoimaan vastuuvapausmenettelyn yhteydessä järkeistämisen jatkamisen avulla mahdollisesti saavutetuista säästöistä ja muista jo tehdyistä tai valmisteilla olevista aloitteista, joiden avulla virkamatkoja vähennetään; katsoo myös, että yleisesti ottaen valiokuntien kokouksia ei pitäisi järjestää Strasbourgissa lukuun ottamatta valiokuntia, joiden esityslista liittyy suoraan kyseisen viikon istuntojakson esityslistalla oleviin mietintöihin tai keskusteluihin; kehottaa tilintarkastustuomioistuinta analysoimaan edelleen nykyisiä virkamatkamenettelyjä ja antamaan suosituksia niiden tehokkuuden lisäämiseksi; pyytää pääsihteeriä tarkastelemaan erityisesti Brysselin ulkopuolella olevia toimia ja varsinkin sellaisten henkilöstön jäsenten toimia, jotka tekevät toistuvasti virkamatkoja Brysseliin, jotta voidaan arvioida, olisiko toimet syytä siirtää; arvelee, että Luxemburgin viranomaisten kanssa tehtyä sopimusta, jossa vahvistetaan parlamentin Luxemburgiin sijoitetun henkilöstön määrä ottamatta huomioon parlamentin muuttuvia tarpeita, on ehkä syytä tarkistaa;

71.

panee tyytyväisenä merkille, että siirtyminen tähän uuteen palkkausjärjestelmään ei yleisesti ole vaikuttanut talousarvioon ja että noin 1 400 avustajan työsuhteita hallinnoi noin 15 henkilöstön jäsentä; odottaa mielenkiinnolla kopiota uuden palkkausjärjestelmän täytäntöönpanoa ja sen välillisiä ja suoria kustannuksia, komission maksamat työttömyysetuisuudet mukaan luettuina, koskevasta raportista;

72.

panee merkille, että tilintarkastustuomioistuimen esittämiä avustajien omaa autoa käyttäen suoritettujen virkamatkojen kustannusten dokumentointiin ja jäljitettävyyteen liittyviä puutteita ei vielä ole korjattu; kehottaa hallintoaan löytämään asiaan pikaisesti avoimen ja jäljitettävyyden mahdollistavan ratkaisun;

73.

panee merkille puhemiehistön 24. maaliskuuta 2010 hyväksymän keskipitkän ja pitkän aikavälin kiinteistöpolitiikan (kiinteistöstrategian) ja sen tärkeimmät osa-alueet:

74.

toteaa, että Eurooppa-neuvosto on oikeutetusti kehottanut parlamenttia säästäväisyyteen mutta ei edelleenkään anna sille mahdollisuutta luoda merkittäviä säästöjä luopumalla kokousten pitämisestä Strasbourgissa;

75.

panee merkille, että kiinteistöjen kunnossapito-, ylläpito-, toiminta- ja siivousmenot kaikilla kolmella työskentelypaikkakunnalla olivat vuonna 2009 yhteensä 33 700 000 euroa ja nousivat vuonna 2010 kaikkiaan 38 700 000 euroon ja että ennusteiden mukaan menot nousevat edelleen vuosina 2011–2013 lukuun ottamatta pientä laskua Luxemburgin kustannuksissa vuonna 2013; panee lisäksi merkille energiankulutuksen ja muiden peruspalvelujen käytön vähemmän jyrkän mutta yhtäpitävän nousun samana ajanjaksona;

76.

panee merkille pitkäaikaisista vuokrasopimuksista aiheutuvien maksujen merkittävän laskun vuonna 2010 (5 700 000 euroa verrattuna 58 600 000 euroon vuonna 2008, joka oli viime vuosien korkein summa); panee myös merkille, että vuokrakulujen vaihtelut olivat vähemmän voimakkaita (kulut olivat 25 300 000 euroa vuonna 2010, kun ne korkeimmillaan vuonna 2006 olivat 31 200 000euroa ja matalimmillaan vuonna 2007 19 900 000 euroa) ja kiinteistöihin käytettiin vaihtelevia rahasummia: menot laskivat vuoden 2006 huipustaan (165 900 000 euroa) nollaan euroon vuonna 2009 ja olivat 20 200 000 euroa vuonna 2010;

77.

panee tyytyväisenä merkille, että vastuuvapauskyselyyn saatujen vastausten mukaan voidaan arvioida, että jos toimielin olisi vuokrannut kaikki kiinteistönsä, sen olisi pitänyt varautua vuoden 2010 talousarviossaan 163 000 000 euron lisäkustannuksiin, jotka vastaavat 10:tä prosenttia sen koko talousarviosta; tukeekin ostamista vuokraamisen sijaan, jota tilintarkastustuomioistuin on voimakkaasti suositellut useiden vuosien ajan ja viimeksi erityiskertomuksessaan nro 2/2007 kiinteistömenoista;

78.

panee merkille, että Strasbourgin kaupungin suorittama 2 015 000 euron korvaus kattoi suuren osan Strasbourgin kolmessa kiinteistössä vuonna 2010 tehdyistä asbestinpoistotöistä, jotka maksoivat 2 464 701 euroa;

79.

panee merkille, että Belgian valtio korvasi 27. tammikuuta 2010 parlamentille sitoumuksensa mukaisesti Willy Brandt- ja József Antall -rakennusten tonttiin ja Brysselin Luxembourg-rautatieaseman kattamiseen liittyviä kustannuksia 85 987 000 euroa; huomauttaa, että tämä summa on otettu kirjanpitoon ”käyttötarkoitukseensa sidottuina tuloina” varainhoitoasetuksen mukaisesti ja sitä on käytetty kiinteistöhankkeiden rahoittamiseen;

80.

panee merkille Brysselin Remard-rakennuksen hankinnan vuonna 2010 (11 000 000 euroa) ja päätöksen ostaa Sofian Eurooppa-talo (9 240 000 euroa); pitää valitettavana, että pienien markkinoiden takia kunnossapito-, kunnostus- ja hankintakustannukset ovat tarpeettoman korkeat ja neuvotteluja on vaikea pitää luottamuksellisina; katsoo, että tarkistetussa varainhoitoasetuksessa ehdotettu vaatimus, että toimielinten on julkaistava rakennushankkeensa useita vuosia etukäteen, aiheuttaisi huomattavia kustannuksia toimielimille ja veronmaksajille;

81.

toteaa, että tarkistettu varainhoitoasetus sallisi rakennusten suoran rahoittamisen, millä olisi myönteinen vaikutus, sillä se antaisi parlamentille mahdollisuuden käyttää lainoja turvautumatta kolmansiin osapuoliin ja vähentää näin samalla kustannuksia ja lisätä avoimuutta; huomauttaa, että näin on jo menetelty Luxemburgin KAD-rakennuksen rahoituksen suhteen, jota varten on sovittu Euroopan investointipankin kanssa kumppanuudesta siten, että EIP tarjoaa 50 prosenttia varoista;

82.

vaatii tässä yhteydessä yksityiskohtaista rahoitusselvitystä Luxemburgin KAD-hankkeesta jo syntyneistä ja seuraavien 20 vuoden ajalle suunnitelluista kustannuksista ja katsoo ehdottomasti, että rakentamisen odotettavissa olevat kokonaiskustannukset, arvioidut toimintakustannukset ja muut kyseisen rakennuksen rakentamisen ja toiminnan yhteydessä syntyvät kustannukset on julkistettava yksityiskohtaisesti;

83.

panee tyytyväisenä merkille pääsihteerin antaman vahvistuksen, että edunvalvojille ja säätiöille ei enää osoiteta työhuoneita, mutta toteaa, että Pegasus-säätiöllä ja Kangaroo Group -työryhmällä oli käytössään työhuoneet parlamentin rakennuksissa 31. joulukuuta 2011 asti;

84.

pitää valitettavana, että vuonna 2010 akkreditoidut edunvalvojat käyttivät toimistotiloja, jolloin kyseisille organisaatioille tarjottiin suosituimmuuskohtelua EU:n veronmaksajien varoin;

85.

kehottaa jälleen monipuolistamaan ruokalapalveluja parlamentin tiloissa siten, että yhdelle ainoalle ruokalapalvelujen tarjoajalle ei enää anneta monopoliasemaa, kun nykyiset sopimukset päättyvät;

86.

panee merkille, että vuonna 2010 käännettiin yhteensä 1 721 191 sivua (1 033 176 niistä – eli 60 prosenttia – talon sisällä), ja pitää myönteisenä, että käännöstoiminnan pääosasto toimitti kaikki äänestykseen tarvittavat asiakirjat ajoissa ja yleisesti 90 prosenttia kaikista käännöksistä toimitettiin asetetuissa aikarajoissa huolimatta siitä, että 65 prosenttia käännöstoimeksiannoista tehtiin myöhässä (toisin sanoen aikaa ei jäänyt monikielisyyttä koskevien menettelysääntöjen mukaisia kymmentä työpäivää);

87.

panee tyytyväisenä merkille, että käännöstoiminnan pääosasto on parantamassa tuottavuutta ja tehostamassa talousarvionsa käyttöä huolehtien kuitenkin monikielisyyden turvaamisesta; tähdentää tässä yhteydessä, että sisäinen tuottavuus on noussut 1 500 sivusta vuodessa 1 800 sivuun; toivoo, että kunkin kieliyksikön tuottavuusluvut julkaistaisiin;

88.

panee kuitenkin merkille, että monikielisyyttä koskevien menettelysääntöjen noudattaminen parani yli 10 prosenttia vuodesta 2008 vuoteen 2009 (sääntöjen ensimmäinen täytäntöönpanovuosi) mutta vuodesta 2009 vuoteen 2010 noudattaminen on vähentynyt (16); kehottaa valiokuntia, valtuuskuntia ja poliittisia ryhmiä noudattamaan tarkasti menettelysäännöissä asetettuja määräaikoja;

89.

pitää myönteisenä tulkkaus- ja konferenssitoiminnan pääosaston jäsenille tarjoamaa uutta henkilökohtaista tulkkauspalvelua, joka on otettu käyttöön vuonna 2010 aloitetun pilottihankkeen jälkeen;

90.

panee tyytyväisenä merkille, että laskujen maksuaika lyhentyi keskimäärin 21 päivään vuonna 2010;

91.

panee merkille, että jäsenten ja henkilöstön matkustuskulut olivat vuonna 2010 noin 107 000 000 euroa (17) (eli 6,6 prosenttia yhteenlasketuista lopullisista määrärahoista) ja että nyt on voimassa 5 prosentin vähennys; katsoo, että olisi tutkittava lentomailien yhdistämisellä mahdollisesti saavutettavia lisävähennyksiä; pyytää analyysiä momentista 300 siten, että tileihin kirjataan keskimääräiset matkakulut virkamiestä kohti seuraavilta kuudelta reitiltä: Bryssel–Luxemburg, Luxemburg–Bryssel, Luxemburg–Strasbourg, Strasbourg–Luxemburg, Bryssel–Strasbourg, Strasbourg–Bryssel;

92.

toteaa, että matkatoimiston lopulliset määrärahat vuonna 2010 olivat 1 438 000 euroa ja sitomisaste oli korkea (94 prosenttia); toteaa lisäksi, että se on sopinut hinnoista lentoyhtiöiden kanssa, minkä vuoksi parhaasta palvelusta maksetaan keskimääräinen hinta; tähdentää kuitenkin, ettei tämä merkitse sitä, etteikö tiettynä päivänä tai tietylle matkalle olisi mahdollista saada parempia hintoja varaamalla suoraan matkanjärjestäjien kautta; pyytää suorittamaan riippumattoman tutkimuksen avulla suorituskyvyn arvioinnin matkatoimistossa ja tarkastamaan sen rakenteen ja toiminnan; kehottaa nykyistä matkatoimistopalvelujen tarjoajaa tehostamaan toimiaan voidakseen varmistaa, että jäsenille ja henkilöstölle ehdotetaan aina halvinta vaihtoehtoa; kehottaa myös asiasta vastaavaa osastoa seuraamaan matkatoimiston tarjoamia palveluja;

93.

pitää valitettavana, että kaikissa tapauksissa matkatoimisto ei tarjoa parasta hintaa verrattuna internetissä toimiviin ja muihin matkatoimistoihin; kehottaa varainhoidon pääosastoa kehittämään sopivan valvontamekanismin, jolla varmistetaan paras hinta-laatusuhde;

94.

katsoo, että lentohintoja koskevien vertailukelpoisten tietojen on oltava saatavilla, jotta jokaiselle lennolle voidaan määritellä paras hinta;

95.

katsoo, että parlamentin pitäisi mahdollisuuksien mukaan lopettaa sopimusten tekeminen yhden ainoan palveluntarjoajan kanssa, koska jos käytettävissä olisi useampi kuin yksi matkatoimisto, jäsenet ja henkilöstö hyötyisivät alemmista kustannuksista ja saisivat parempaa palvelua;

96.

pitää myönteisenä, että varainhoitovuoden 2010 lopussa ei käytetty kokonaismäärärahasiirtomenettelyä, kuten talousarvion valvontavaliokunta on viime vuosina pyytänyt, joten vuodelle suunnitellun talousarvion ja sen toteutuksen välillä ei ollut merkittävää eroa, kuten edellisinä vuosina, ja katsoo, että kaikki unionin toimielimet voisivat helpottaa valvontaa ja talousarviota koskevaa vastuuvapautta tulevina vuosina, jos ne suunnittelisivat kiinteistömenot avoimesti talousarviomenettelyn kautta;

97.

toteaa, että vaikka vapaaehtoisen eläkerahaston varojen arvo vuonna 2010 nousi 13,3 prosentilla, kun sijoitusmarkkinat jatkoivat elpymistään vuoden 2008 maailmanlaajuisesta rahoituskriisistä, vapaaehtoisella eläkerahastolla oli 178 960 000 euron vaje 31. joulukuuta 2010, mikä herättää huolta rahaston mahdollisesta kaatumisesta; palauttaa mieliin, että parlamentti takaa eläkeoikeuksien maksamisen vapaaehtoisesta eläkerahastosta kaikille entisille ja joillekin nykyisille jäsenille, jos tai kun rahasto ei kykene huolehtimaan velvoitteistaan; toivoo saavansa tietoja sitä, kuinka ja mistä budjettikohdasta parlamentti rahoittaa velvoitteensa tällaisessa tapauksessa;

98.

panee merkille, että parlamentti on yksittäisten jäsenten sijaan suorittanut suoraan kaksi kolmasosaa rahastoon tehdyistä maksuista; muistuttaa rahaston jäsenille, että maksut olivat vapaaehtoisia, ja katsoo ehdottomasti, että parlamentin ei pitäisi enää osallistua maksujen rahoittamiseen tai rahaston vajeen pienentämiseen, koska rahaston rakenne on saattanut olla epätyydyttävä alusta alkaen;

99.

panee lisäksi merkille, että jäsenten kuluja ja korvauksia koskevista säännöistä johtuvat velvoitteet, jotka liittyvät leskeneläkkeisiin ja työkyvyttömyyseläkkeisiin (liite II), ovat yhteensä 28 950 000 euroa; toteaa, että määrärahoja on käytetty 195 640 000 euroa tapauksissa, jotka koskevat lähinnä italialaisia ja ranskalaisia jäseniä ja joissa kansalliset ja Euroopan parlamentin eläkemääräykset ovat poikenneet toisistaan (liite III), sekä 152 210 000 euroa jäsenten asemaa koskevien sääntöjen mukaisen uuden järjestelmän mukaisesti (viimeksi mainittu summa nousee vuosittain); kiinnittää huomiota siihen, että tällaisten menojen kattamiseksi ei ole varoja;

100.

panee merkille puhemiehistön 17. kesäkuuta 2009 ja 18. lokakuuta 2010 tekemät päätökset, joilla laajennetaan langattoman verkon (Wi-Fi) käyttöaluetta parlamentissa siten, että se kattaa istuntosalin, valiokuntien kokoushuoneet, jäsenten työhuoneet ja julkiset tilat sekä Brysselissä että Strasbourgissa (hankkeen ensimmäinen vaihe: 7 878 000 euroa); kehottaa innovoinnin ja teknisen tuen pääosastoa antamaan jäsenille mahdollisuuden pyytää, että heille ei enää toimiteta asiakirjojen paperiversioita valiokuntien kokouksissa, joiden asiakirjat ovat saatavilla eCommittee-sivustolla; uskoo, että näin voitaisiin nopeuttaa hankkeen onnistumista;

101.

panee tyytyväisenä merkille käynnissä olevan parlamentin verkkosivuston graafisen ilmeen uudistuksen, joka pohjautuu 22. marraskuuta 2010 tehtyyn puhemiehistön päätökseen Euroopan parlamentin tulevaa verkkoläsnäoloa koskevasta strategiasta ja parlamentin verkkosivuston uudistuksesta; kehottaa parantamaan verkkosivuston tukea varsinkin tekemällä säännöllisiä testejä;

102.

on tyytyväinen vuonna 2010 käyttöön otettuun AT4AM-järjestelmään, jonka avulla jäsenten on helpompi tarkistaa lainsäädäntöehdotuksia ja tekstejä, jotka eivät liity lainsäädäntöön;

103.

panee tyytyväisenä merkille vuodesta 2010 alkaen toteutetut tietotekniikkaan liittyvät parannukset, joiden ansiosta on saatu lisäkapasiteettia hallinnoida keskeisiä tehtäviä talon sisällä ja on voitu ryhtyä siirtämään toimintoja oman henkilöstön hoidettaviksi sekä perustaa keskeisiä hallinnointi- ja ohjauselimiä (tieto- ja viestintätekniikan innovointistrategiaa käsittelevä komitea ja tieto- ja viestintätekniikan innovoinnin ohjauskomitea) sekä tietotekniikan suunnittelutoiminto ja tietotekniikan kehityshankkeiden tilanteen raportointijärjestelmä ja kehittää avoin lyhyen aikavälin suunnittelumenetelmä; on tyytyväinen tulosindikaattoreiden laajaan käyttöön kyseisessä pääosastossa; on huolestunut siitä, että laiton pääsy parlamentin tieto- ja viestintäteknisiin järjestelmiin ja niiden manipulointi muodostaa yhä suuremman riskin, ja katsoo, että on syytä laatia järjestelmien suojaamiseksi äärimmäisen kiireesti tehokas pitkän aikavälin strategia; pyytää pääsihteeriä tiedottamaan asiassa toteutetuista toimista;

104.

edellyttää täydellistä raporttia siitä, kuinka parlamentin maksuttomia ohjelmistoja koskevat hankkeet ovat edenneet ottaen huomioon niiden käytön ja käyttäjät parlamentissa, kansalaisten vuorovaikutuksen ja hankintatoiminnot; ehdottaa, että tutkitaan työjärjestyksen 103 artiklan mukaisia parlamentin velvoitteita avointa lähdekoodia käyttävien ja maksuttomien ohjelmistojen yhteydessä;

105.

kannustaa innovoinnin ja teknisen tuen pääosastoa pyrkimään siihen, että hankintamenettelyt valmistellaan paremmin, etenkin kun on kyse usein mutkikkaista puitesopimuksista, asettamalla suoritteita ja tuloksia koskevia sitovia velvoitteita pelkkien tuotoksia koskevien velvoitteiden sijaan sekä määrittelemällä paremmin parlamentin tarpeet ja tavoitteet; esittää, että sopimussakkoja koskevien lausekkeiden käyttämisen sijaan parlamentin pitäisi hakea korvausta toimittajalta tai palveluntarjoajalta, joka ei ole toimittanut tavaraa tai suorittanut palvelua, tai käyttää uhkana tulevien urakoiden menettämistä, kun on kyse puitesopimuksista;

106.

panee merkille, että istuntosalien uudet äänestyslaitteet maksoivat 2 135 623 euroa ja ne rahoitettiin kokonaan vuoden 2010 määrärahoista; toteaa myös, että äänestyslaitteiden kunnossapidon ja teknisen tuen kustannukset olivat 147 149 euroa vuonna 2010;

107.

toteaa, että vuonna 2010 alamomentin 4000 määrärahat käytettiin seuraavalla tavalla:

108.

panee tyytyväisenä merkille, että tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen mukaan parlamentin hallinto on sitoutunut käyttämään kokonaista kalenterivuotta kahden erillisen puolivuotisjakson sijaan laskettaessa poliittisten ryhmien määrärahasiirtoja vaalivuosien lopussa; toteaa tyytyväisenä, että rahoitusennusteet vaikuttavat parantuneen päätellen siitä, että poliittiset ryhmät eivät palauttaneet lainkaan käyttämättä jääneitä määrärahoja vuodelta 2010;

109.

toteaa, että vuonna 2010 alamomenttien 4020 ja 4030 määrärahat käytettiin seuraavalla tavalla (20):

110.

panee merkille muutokset vuodesta 2010, muun muassa hallinnointikäynnit, joissa tarkastetaan otosten perusteella talousarvio-, palvelukseenotto-, hankinta- ja muita järjestelmiä;

111.

panee merkille puhemiehistön vuonna 2010 hyväksymän hiilidioksidipäästöjä koskevan toimintasuunnitelman; panee tyytyväisenä merkille energian kulutuksen huomattavan laskun parlamentin Strasbourgin toimipaikassa, jossa kulutus laski 74 prosentilla vuosien 2006 ja 2010 välisenä aikana; pitää kuitenkin valitettavana, että Strasbourgin toimipaikan hiilijalanjälki, joka kuvastaa vuonna 2010 kulutetun energian määrää, oli 1 533 hiilidioksiditonnia;

112.

katsoo, että olisi harkittava mahdollisuutta tehdä parlamentin talousarviossa sekä ekologisia parannuksia että säästöjä käyttämällä erilaisia, vihreämpiä ja edullisempia työmenetelmiä, jotka eivät kuitenkaan haittaa parlamentin työtä, teleneuvottelujen käyttö mukaan luettuna;

113.

panee tyytyväisenä merkille, että joulukuussa 2010 otettiin käyttöön NMBS/SNCB:n (23) kanssa tehty sopimus järjestelmästä, jossa maksajana on kolmas osapuoli ja jonka mukaisesti parlamentti maksaa henkilöstölleen 50 prosenttia Brysselin joukkoliikenteen vuosilipun hinnasta; kannustaa hallintoaan ryhtymään tarvittaviin järjestelyihin, jotta voidaan korvata myös niiden henkilöstöön kuuluvien kuluja, joiden on yhdistettävä juna ja kaupunkiliikenne; katsoo, että näin voitaisiin edelleen kannustaa julkisen liikenteen käyttöön ja pienentää parlamentin hiilijalanjälkeä;

114.

pitää myönteisinä logistiikan alan pilottihankkeita (esimerkiksi Euro 5 -standardin mukaisten vähäpäästöisten ajoneuvojen ostaminen, ympäristövastuullisen ajamisen kurssien järjestäminen kuljettajille ja muuttohenkilöstölle ja työasiakirjojen kuljetusarkkujen jakaminen, mikä vähentää tästä aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä noin 33 prosentilla), joita toteutettiin vuonna 2010 osana EMAS-toimintasuunnitelmaa;

115.

panee tyytyväisenä merkille, että puhemiehistö hyväksyi 10. marraskuuta 2010 rakennuksista, kuljetuksista ja vihreästä parlamentista vastaavan työryhmän ehdotuksen jäsenten virka-autojen käyttöä koskevien sääntöjen tarkistamisesta siten, että parlamentilla on mahdollisuus vaihtaa ajoneuvokalustonsa vähäpäästöisempiin autoihin ja järjestää ryhmäkuljetuksia VIP-minibusseilla Brysselin ja Strasbourgin lentoasemille;

116.

kehottaa puheenjohtajakokousta suunnittelemaan parlamentin vastuuvapautta koskevan keskustelun ajoituksen siten, että se käydään eri aikaan kuin keskustelu muista vastuuvapausmietinnöistä, jotta jäsenillä on mahdollisuus kiinnittää koko huomionsa oman toimielimensä vastuuvapauspäätökseen;

117.

ehdottaa, että puhemiehistö ottaisi esityslistalleen keskustelun vastuuvapautta koskevasta päätöslauselmasta, kun se on hyväksytty täysistunnossa.

—

ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2010 (1),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2010 (COM(2011) 473 – C7-0258/2011) (2),

—

ottaa huomioon neuvoston vuosikertomuksen vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle vuonna 2010 toimitetuista sisäisistä tarkastuksista,

—

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2010 ja toimielinten vastaukset (3),

—

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman, varainhoitovuotta 2010 koskevan tarkastuslausuman tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (4),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 314 artiklan 10 kohdan sekä 317, 318 ja 319 artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (5) ja erityisesti sen 50, 86, 145, 146 ja 147 artiklan,

—

ottaa huomioon yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeana edustajana toimivan neuvoston pääsihteerin päätöksen N:o 31/2008 neuvoston jäsenvaltioiden valtuuskuntien jäsenten matkakulujen korvaamisesta (6),

—

ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (7),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 77 artiklan ja liitteen VI,

—

ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A7-0095/2012),

1.

lykkää päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä neuvoston pääsihteerille neuvoston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2010 ja käyttää oikeuttaan hyödyntää vastuuvapausmenettelyyn sisältyvää kahta määräaikaa selvittääkseen tässä tapauksessa mahdollisuudet päästä sopimukseen neuvoston puheenjohtajavaltion kanssa;

2.

panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin totesi vuosikertomuksessaan varainhoitovuodelta 2010, että tarkastuksen perusteella virhetaso ei kaiken kaikkiaan ole olennainen toimielinten ja muiden unionin elinten hallintomenoihin ja muihin menoihin liittyvissä maksuissa 31. joulukuuta 2010 päättyneeltä varainhoitovuodelta; panee merkille, että todennäköisimmäksi virhetasoksi arvioidaan hallintomenojen alalla kaiken kaikkiaan 0,4 prosenttia (7.9 ja 7.10 kohta);

3.

toteaa saaneensa vuoden 2010 vastuuvapausmenettelyä koskevia asiakirjoja (vuoden 2010 lopullinen tilinpäätös, johon sisältyivät tiedot tileistä, selvitys varainhoidosta sekä yhteenveto vuonna 2010 toimitetuista sisäisistä tarkastuksista); odottaa edelleen, että sille toimitetaan kaikki vastuuvapauden myöntämiseen tarvittavat asiakirjat (vuoden 2010 sisäinen tarkastus kokonaisuudessaan mukaan luettuna);

4.

toivoo, että parlamentti saa täydellisen vuotuisen toimintakertomuksen; vaatii, että vuotuisessa toimintakertomuksessa esitetään myös kattava taulukko kaikista neuvoston käytettävissä olevista henkilöresursseista tehtäväryhmän, palkkaluokan, sukupuolen, ammatilliseen koulutukseen osallistumisen sekä kansallisuuden mukaan jaoteltuna;

5.

korostaa, että tilintarkastustuomioistuin arvosteli vuosikertomuksessaan varainhoitovuodelta 2010 ”Residence Palace” -rakennushankkeen rahoittamista ennakkomaksujen vuoksi (7.19. kohta); toteaa, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan vuosina 2008–2010 neuvosto suoritti ennakkomaksuja yhteensä 235 000 000 euroa; toteaa, että maksut suoritettiin budjettikohdista, joiden varoja oli alikäytetty; huomauttaa, että ”alikäytetty” on poliittisesti korrekti muotoilu, kun tarkoitetaan ”ylibudjetoitua”; korostaa, että vuonna 2010 neuvosto kasvatti budjettikohtaa ”Kiinteän omaisuuden hankinta”40 000 000 eurolla;

6.

panee merkille neuvoston selityksen, jonka mukaan määrärahasiirroilla käyttöön annetut määrärahat toimitettiin budjettivallan käyttäjälle varainhoitoasetuksen 22 ja 24 artiklassa edellytettyjen menettelyjen mukaisesti;

7.

on samaa mieltä tilintarkastustuomioistuimen kanssa siitä, että tällainen menettely on vastoin talousarvion totuudenmukaisuuden periaatetta, vaikka vuokramaksuissa on saatu aikaan säästöjä;

8.

panee merkille neuvoston vastauksen, jonka mukaan tulkkausta ja valtuuskuntien matkakuluja koskevien budjettikohtien määrien olisi vastattava paremmin todellista käyttöä, ja kehottaa parantamaan talousarviosuunnittelua, jotta nykyiset käytännöt voidaan vastaisuudessa välttää;

9.

palauttaa tilintarkastustuomioistuimen mieleen parlamentin vaatimuksen siitä, että tilintarkastustuomioistuin arvioi perusteellisesti neuvoston valvontajärjestelmiä samalla tavoin, kuin se arvioi Euroopan unionin tuomioistuimen, oikeusasiamiehen ja tietosuojavaltuutetun järjestelmiä valmistellessaan vuosikertomustaan varainhoitovuodelta 2010;

10.

pitää valitettavina vuosien 2007, 2008 ja 2009 vastuuvapausmenettelyihin liittyneitä ongelmia, jotka johtuivat neuvoston haluttomuudesta käydä avointa ja virallista vuoropuhelua talousarvion valvontavaliokunnan kanssa ja vastata valiokunnan esittämiin kysymyksiin; palauttaa mieliin, että parlamentti epäsi neuvoston pääsihteeriltä vastuuvapauden neuvoston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2009 syistä, jotka se esitti 10. toukokuuta 2011 (8) ja 25. lokakuuta 2011 (9) antamissaan päätöslauselmissa;

11.

toistaa kantansa, jonka mukaan Euroopan veronmaksajilla on täysi oikeus odottaa, että unionin talousarvio kuuluu kokonaisuudessaan tinkimättömän julkisen valvonnan piiriin, kaikki erillisten toimielinten ja virastojen itsenäisesti hallinnoimat varat mukaan luettuina;

12.

pitää valitettavana, että neuvosto katsoo, että toisin kuin muut unionin toimielimet se ei ole vastuuvelvollinen sille osoitettujen varojen käytöstä;

13.

toteaa, että neuvoston näkemys, jonka mukaan vastuuvapauden myöntämistä komissiolle olisi pidettävä vastuuvapauden myöntämisenä koko unionin talousarvion toteuttamiselle, neuvoston käyttämä osuus talousarviosta mukaan luettuna, on virheellinen, mikä näkyy selvästi siinä, että neuvosto pitää epäjohdonmukaisesti kiinni kannastaan, jonka mukaan komissiolla ei pitäisi olla oikeutta valvoa ja hallinnoida neuvoston talousarviota; katsoo, että tämä ristiriita voidaan ratkaista loogisesti ainoastaan siten, että neuvosto pyytää komissiota vastaamaan varojensa hoidosta tai osallistuu täysipainoisesti tavanomaiseen vastuuvapauden myöntämistä koskevaan menettelyyn, jossa on välttämättä noudatettava soveltuvin osin täydellisiä menettelyjä, joita kaikki muut Euroopan unionin toimielimet noudattavat;

14.

palauttaa mieliin, että parlamentti odottaa yhä neuvoston vastausta kahdessa edellä mainitussa päätöslauselmassa yksilöityihin toimiin ja asiakirjapyyntöihin; pyytää neuvoston pääsihteeriä toimittamaan vastuuvapauden myöntämisestä vastaavalle valiokunnalle perusteelliset kirjalliset vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

15.

panee merkille 25. marraskuuta 2011 päivätyn komission vastauksen talousarvion valvontavaliokunnan puheenjohtajan kirjeeseen, jossa komissio toteaa, että on toivottavaa, että parlamentti jatkossakin myöntää vastuuvapauden tai lykkää vastuuvapauden myöntämistä muille toimielimille tai epää vastuuvapauden muilta toimielimiltä kuten tähän asti;

16.

palauttaa mieliin, että talousarvion valvontavaliokunnan puheenjohtaja lähetti 31. tammikuuta 2012 neuvoston puheenjohtajavaltiolle kirjeen, jossa hän korosti haluavansa käynnistää poliittisen vuoropuhelun ja toimitti neuvostolle myönnettävää vastuuvapautta koskevia täydentäviä kysymyksiä talousarvion valvontavaliokunnalta; toivoo siksi, että neuvosto toimittaa vastuuvapauden myöntämistä koskevasta menettelystä vastaavalle valiokunnalle vastaukset puheenjohtajan kirjeeseen liitetyn kyselylomakkeen kysymyksiin ennen täysistuntokeskustelua;

17.

pitää kuitenkin valitettavana, että neuvosto kieltäytyi osallistumasta mihinkään talousarvion valvontavaliokunnan viralliseen kokoukseen, jossa käsiteltiin neuvoston vastuuvapauskysymystä;

18.

painottaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaista parlamentin oikeutta myöntää vastuuvapaus neuvoston suosituksesta olisi tulkittava omassa kontekstissaan ja tarkoituksessaan, joka on se, että Euroopan unionin koko talousarvion toteutusta valvotaan ja seurataan parlamentaarisesti poikkeuksetta ja että vastuuvapaus myönnetään riippumattomasti sekä komission pääluokan talousarvion toteutuksesta että myös varainhoitoasetuksen 1 artiklassa tarkoitettujen muiden toimielinten pääluokkien talousarvioiden toteutuksesta;

19.

korostaa, että neuvoston pitäisi toimia avoimesti ja olla valmis vastaamaan Euroopan kansalaisille kaikista sille unionin toimielimenä uskotuista varoista; painottaa tämän tarkoittavan sitä, että neuvoston on osallistuttava täysipainoisesti ja vilpittömin mielin vuotuiseen vastuuvapausprosessiin

20.

katsoo, että parlamentin ja neuvoston tekemä toimielinten välinen yhteistyö on keskeisen tärkeää valvottaessa unionin talousarvion toteuttamista; pyytää tässä yhteydessä neuvostoa toimittamaan vastauksensa parlamentin laatimaan kyselylomakkeeseen;

21.

pyytää, että neuvosto keskustelee neuvoston istunnon julkisessa osuudessa unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta vuosittain myönnettävästä vastuuvapaudesta.

—

ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2010 (1),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2010 (COM(2011) 473 – C7-0256/2011) (2),

—

ottaa huomioon komission kertomuksen varainhoitovuotta 2009 koskevien vastuuvapauden myöntämispäätösten seurannasta (COM(2011) 736) sekä kertomuksen liitteinä olevat komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SEC(2011) 1350 ja SEC(2011) 1351),

—

ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2011 päivätyn komission tiedonannon ”Yhteenveto komission hallintosaavutuksista vuonna 2010” (COM(2011) 323),

—

ottaa huomioon komission vuosikertomuksen vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle vuonna 2010 toimitetuista sisäisistä tarkastuksista (COM(2011) 643) sekä kertomuksen liitteenä olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SEC(2011) 1189),

—

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2010 ja toimielinten vastaukset (3) (jäljempänä vuosikertomus) sekä tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukset,

—

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman, varainhoitovuotta 2010 koskevan tarkastuslausuman tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (4),

—

ottaa huomioon neuvoston 21. helmikuuta 2012 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2010 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä komissiolle (06081/1/2012 – C7-0053/2012) ja toteaa, että Yhdistynyt kuningaskunta, Alankomaat ja Ruotsi ovat ensimmäisen kerran kieltäytyneet suosittelemasta vastuuvapauden myöntämistä,

—

ottaa huomioon neuvoston 21. helmikuuta 2012 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2010 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä toimeenpanovirastoille (06084/2012 – C7-0052/2012) ja toteaa, että Yhdistynyt kuningaskunta, Alankomaat ja Ruotsi ovat ensimmäisen kerran kieltäytyneet suosittelemasta vastuuvapauden myöntämistä,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 317, 318 ja 319 artiklan ja Euratomin perustamissopimuksen 106 a artiklan,

—

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (5) ja erityisesti sen 55, 145, 146 ja 147 artiklan,

—

ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta 19 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003 (6) ja erityisesti sen 14 artiklan 2 ja 3 kohdan,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 76 artiklan ja liitteen VI,

—

ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön ja lausunnot valiokunnilta, joita asia koskee (A7-0098/2012),

A.

ottaa huomioon, että Euroopassa on vakava budjetti- ja rahoituskriisi, joka voi johtaa luottamuskriisiin unionissa, ja että unionin on tärkeää näyttää talousarviota toteuttavan komission välityksellä esimerkkiä hyvästä julkisesta hallinnosta; katsoo, että hyvä julkinen hallinto on tarpeen, jotta unioni voi säilyttää AAA-luokituksen, joka on hyödyllinen varsinkin siksi, että unioni on sitoutunut takaamaan Euroopan rahoituksenvakautusmekanismin 60 000 000 000 euroon saakka;

B.

ottaa huomioon, että vuosi 2010 oli ensimmäinen kokonainen varainhoitovuosi, jolloin sovellettiin Lissabonin sopimusta ja sen uusia budjettimenettelyjä sekä perustettiin Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH) ja Eurooppa-neuvosto sai puheenjohtajan kiertävän puheenjohtajuuden lisäksi; toteaa, että kyseessä oli myös uuden Eurooppa 2020 -strategian ensimmäinen toteutusvuosi;

C.

toteaa, että hyvän hallintotavan mukaisesti poliittiset tavoitteet asetetaan ennen niiden saavuttamiseksi tarvittavien lainsäädäntövälineiden hyväksymistä ja että nykyisiä lainsäädäntövälineitä, jotka eivät ole täysin poliittisten tavoitteiden mukaisia, olisi muutettava;

D.

katsoo, että julkisten varojen käytön yhteydessä on huolehdittava riittävin järjestelyin avoimuudesta, julkisesta tilivelvollisuudesta ja julkisten varojen valvonnasta; toteaa, että seitsemäntenä peräkkäisenä vuonna tilintarkastustuomioistuin ei ole pystynyt antamaan myönteistä tarkastuslausumaa unionin talousarviosta;

E.

toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa vaaditaan tilintarkastustuomioistuinta antamaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle lausuma tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta ja lisätään, että lausumaa voidaan täydentää unionin jokaista keskeistä toiminta-alaa koskevilla erityisarvioilla;

F.

ottaa huomioon, että yli 90 prosenttia kaikista virheistä ilmenee komission ulkopuolella jäsenvaltioiden viranomaisten ja lopullisen edunsaajien tasolla (vuosikertomus, 1.22 kohta);

G.

ottaa huomioon, että suurimmassa osassa tapauksia, joissa virheitä ilmeni koheesiopolitiikan alalla, jäsenvaltioiden viranomaisilla oli riittävästi tietoa niin, että ne olisivat voineet havaita ja korjata virheet ennen menojen todentamista komissiolle (vuosikertomus, 4.25 kohta);

H.

katsoo, että on syytä pitää erillään jäsenvaltiot, joiden kansalliset viranomaiset ovat perustaneet hyvin toimivat valvontajärjestelmät, ja jäsenvaltiot, joissa järjestelmät ovat vain osittain vaikuttavia, jotta ei aiheuteta lisärasitetta kaikille jäsenvaltioille;

I.

ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden vastuuvapausmenettelyä kohtaan osoittaman todellisen kiinnostuksen puute saattaa johtua siitä, että komissio ei ole pyrkinyt tarpeeksi hyvin yksilöimään julkisesti, selkeästi, yksiselitteisesti ja perustellusti, mitkä jäsenvaltiot, alueet ja ohjelmat eivät toimi tehokkaasti unionin varoja hallinnoitaessa;

J.

katsoo, että pakolliset kansalliset hallinnointia koskevat ilmoitukset, jotka ministerit laativat ja allekirjoittavat ja riippumaton tarkastaja tarkastaa asianmukaisesti, ovat tarpeellinen väline pyrittäessä torjumaan joidenkin kansallisten viranomaisten vastuullisuuden puutetta unionin varojen käytön ja hallinnoinnin yhteydessä;

K.

ottaa huomioon, että komissio on lisännyt ennakkorahoituksen käyttöä, millä on vaikutusta tilintarkastustuomioistuimen tarkastuskäytäntöön, ja katsoo, että tilintarkastustuomioistuin voisi mukauttaa menetelmiään uusiin olosuhteisiin, jotta voidaan varmistaa, että sen toimittamat tiedot ovat hyödyllisiä vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle;

L.

katsoo, että unioni tarvitsee enemmän kuin koskaan vahvaa, riippumatonta ja tehokasta tosiasiallisesti ulkoista tarkastuselintä, mikä luonnollisesti – ja kunnioituksesta veronmaksajia kohtaan – tarkoittaa sitä, että tilintarkastustuomioistuimen jäseniä ei pitäisi koskaan nimittää poliittisin vaan pelkästään ammatillisin perustein;

M.

katsoo, että innovatiivisten ja monimutkaisten rahoitusvälineiden käytön vastapainona on oltava täysi avoimuus, muun muassa täydellisten tietojen julkaiseminen kaikista lopullisista edunsaajista, ja raportointia koskevat selkeät säännöt, jotta unionin talousarviolle ja maineelle ei aiheudu riskejä;

N.

ottaa huomioon, että jäsenvaltiot toimivat yhteistyössä komission kanssa siten, että määrärahat käytetään moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti;

O.

ottaa huomioon, että jäsenvaltiot kantavat vastuun muuhun maailmaan ja unioniin nähden, vaikka ne olisivat rakenteeltaan liittovaltioita;

P.

katsoo, että sääntöjen noudattamista ja toiminnan tuloksellisuutta koskeviin kysymyksiin on kiinnitettävä enemmän huomiota, jotta voidaan vahvistaa unionin legitimiteettiä;

Q.

ottaa huomioon, että tilintarkastustuomioistuimen tarkastuslausuman jatkuvalla kehityksellä vuosien aikana on ollut suuri merkitys pyrittäessä määrittämään aloja, joilla jäsenvaltioiden ja komission hallinnointia on parannettava;

R.

ottaa huomioon, että tilintarkastustuomioistuin ei taaskaan ole pystynyt antamaan myönteistä tarkastuslausumaa maksujen laillisuudesta ja asianmukaisuudesta, mikä on valitettavaa;

1.

kehottaa komissiota esittämään parlamentille toimintasuunnitelman siitä, kuinka seuraavat ensisijaiset toimet toteutetaan:

2.

toteaa, että unionin vuotuinen tilinpäätös varainhoitovuodelta 2010 antaa olennaisilta osiltaan oikeat ja riittävät tiedot unionin taloudellisesta asemasta 31 päivältä joulukuuta 2010 sekä toimien tuloksista ja rahavirroista päättyneeltä varainhoitovuodelta;

3.

panee merkille lisätietokappaleen, joka koskee komission tilinpäätöksen laatimisperiaatteiden muutosta rahoitusjärjestelyjä koskevien välineiden yhteydessä ja josta käy ilmi, että olennaisesti virheellisten tietojen riskit ovat yhä olemassa, vaikka tilinpäätöksestä on annettu huomautuksia sisältämätön lausuma vuodesta 2007 lähtien; kehottaa komissiota tarkastelemaan vuosittain, kuvastaako valittu uusi menettelytapa todellisuutta asianmukaisesti;

4.

panee tyytyväisenä merkille, että 31. joulukuuta 2010 päättyneen varainhoitovuoden osalta tarkastetut tilinpäätöksen perustana olevat tulot ovat olennaisilta osiltaan lailliset ja asianmukaiset;

5.

panee tyytyväisenä merkille, että 31. joulukuuta 2010 päättyneen varainhoitovuoden osalta tarkastetut tilinpäätöksen perustana olevat sitoumukset ovat olennaisilta osiltaan lailliset ja asianmukaiset;

6.

pitää erittäin valitettavana, että maksujen virhetaso on yhä olennainen;

7.

ottaa huomioon, että tilintarkastustuomioistuimen kielteinen lausuma perustuu havaintoon, että valvontajärjestelmät ovat vain osittain vaikuttavat, ja sen seurauksena maksujen todennäköisimmäksi virhetasoksi arvioidaan 3,7 prosenttia;

8.

palauttaa mieliin, että varainhoitovuonna 2009 maksujen todennäköisimmäksi virhetasoksi arvioitiin 3,3 prosenttia;

9.

on huolestunut virhetason noususta, koska se muuttaa viime vuosien positiivisen kehityssuunnan; kehottaa komissiota pyrkimään siihen, että virhetason aleneminen jatkuu, kuten aiemmissa vastuuvapausmietinnöissä on vaadittu;

10.

katsoo tämän kehityksen johtuvan pääasiassa todennäköisimmän virhetason noususta koheesiopolitiikan sekä energian ja liikenteen aloilla, joilla virhetaso nousi huomattavasti, 7,7 prosenttiin;

11.

muistuttaa, että komissio kannattaa rahoitusjärjestelyjä koskevien välineiden käytön lisäämistä seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen (7) yhteydessä, vaikka se itsekin katsoo, että kyseisiin välineisiin liittyy suuria riskejä (8); katsoo, että rahoitusjärjestelyjä koskevat välineet eivät korvaa vaan täydentävät nykyistä rahoitusta ja että niiden mahdollisena etuna on se, että niitä voidaan käyttää useammin kuin kerran;

12.

on syvästi huolissaan nykyisten rahoitusjärjestelyjä koskevien välineiden toteuttamista koskevan tiedon puutteesta, joka näyttää vaikuttavan kaikkiin toimintalohkoihin (vuosikertomus, 1.31 ja 1.33 kohta);

13.

pitää virallisten raportointivaatimusten puuttumista valitettavana ja antaa tunnustusta komission toimille hankkia jäsenvaltioilta tietoa rahoitusjärjestelyjä koskevien välineiden nykyisestä käytöstä Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) yhteydessä; suhtautuu myönteisesti komission kokoamaan ja budjettivaliokunnalle toimittamaan yhteenvetokertomukseen jäsenvaltioiden EAKR:n maksuosuuksien avulla toteuttamista rahoitusjärjestelyjä koskevista välineistä, jossa kuvataan tilanne 31. joulukuuta 2010; panee merkille, että rahoitusjärjestelyjä koskevia välineitä on perustettu kaikkiaan noin 8 100 000 000 euron arvosta ja että vuoden 2010 loppuun mennessä niille on maksettu ohjelmakauden 2007–2013 toimenpideohjelmista noin 5 200 000 000 euroa (vuosikertomus, 4.32 kohta);

14.

pahoittelee, että komissio on saanut tiedot vain noin 75 prosentista kaikista rahoitusjärjestelyjä koskeviin välineisiin yritystoimintaa varten osoitetuista maksuosuuksista (9); on huolestunut siitä, että jäsenvaltioilta saadut tiedot poikkesivat toisistaan kattavuuden ja tarkkuuden suhteen ja että jotkut jäsenvaltiot tai alueet eivät antaneet palautetta tai eivät täyttäneet seurantaraportointilomakkeita; ymmärtää, että näin ollen komissiolla ei ole mahdollisuutta ottaa huomioon kaikkien rahoitusjärjestelyjä koskevien välineiden tilannetta 31. joulukuuta 2010;

15.

korostaa, että

ovat ehdottoman välttämättömiä osatekijöitä arvioitaessa rahoitusjärjestelyjä koskevien välineiden käyttöä, ja pitää erittäin valitettavana, että kaikkia tällaisia tietoja ei ole vielä käytettävissä;

16.

pitää valitettavina tilintarkastustuomioistuimen pääasiassa koheesiopolitiikan alaa koskevia havaintoja, joita ovat rahoitusjärjestelyjä koskeviin välineisiin kohdennettujen varojen kohtuuton korottaminen, mikä johtaa n + 2 -säännön kiertämiseen (vuosikertomus, esimerkki 4.4 a), viivästykset ja rahoitusjärjestelyjä koskevien välineiden hidas toteuttaminen (vuosikertomus, esimerkki 4.4 b), sääntöjenvastaiset lakkauttamista koskevat säännökset (vuosikertomus, esimerkki 4.4 c), rahoitusosuuksien maksaminen ennakkoina heti, kun välineen oikeudellinen rakenne on toteutettu (vuosikertomus, 4.34 kohta) sekä asianmukaisten tarkastusten suorittamiseen liittyvät ongelmat (vuosikertomus, 4.35 ja 4.36 kohta);

17.

uskoo, että havainnot ovat yhteydessä rahoitusjärjestelyjä koskevien välineiden puutteelliseen oikeusperustaan; on huolestunut siitä, että rahoitusjärjestelyjä koskeviin välineisiin sovellettavat säännöt eivät kannusta käyttämään niitä vaikuttavasti; on huolissaan myös siitä, että ne antavat jäsenvaltioille liian paljon joustonvaraa; panee kuitenkin tyytyväisenä merkille viimeaikaiset parannukset rahoitusjärjestelyjä koskevien välineiden oikeusperustan kehittämisessä; toteaa, että kyseisenä ajankohtana oikeusperusta oli neuvoston asetus (13), ja tuo esiin siihen liittyvät seuraavat suurimmat puutteet:

18.

yhtyy tilintarkastustuomioistuimen lausuntoon, jonka mukaan rahoitusvälineisiin takaisinmaksettuja varoja ja rahoitusvälineiden kerryttämiä tuloja ei pitäisi ohjata muualle ennen toimenpideohjelman päättämistä vaan varojen olisi palauduttava kyseisiin rahoitusvälineisiin (tilintarkastustuomioistuin, lausunto 7/2011 (14), sivu 11); edellyttää, että tätä suositusta käsitellään vakavasti tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä, joka koskee ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi rakennepolitiikan välineitä koskevista yleisistä säännöksistä (COM(2011) 615 – 2011/0276(COD));

19.

on tyytyväinen siihen, että ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi unionin vuotuiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä (COM(2010) 815 – 2010/0395(COD)) 130 ja 131 artiklan säännökset mahdollistavat rahoitusvälineen keston vahvistamisen; pyytää komissiota antamaan katsauksen siitä, millä toimenpiteillä voitaisiin estää rahoitusjärjestelyjä koskevista välineistä unionin talousarviolle aiheutuvat riskit;

20.

ottaa huomioon, että rahoitusjärjestelyjä koskevia välineitä käytetään myös muilla politiikan aloilla; panee merkille näiden välineiden päällekkäisyyden ja epäjohdonmukaisuuden riskin, jos niitä ei koordinoida asianmukaisesti; kehottaa tilintarkastustuomioistuinta sen vuoksi tarkastamaan rahoitusjärjestelyjä koskevat välineet horisontaalisesti kaikilla politiikan aloilla;

21.

kehottaa komissiota pitämään ensisijaisena toimena rahoitusjärjestelyjä koskevien välineiden tiivistä seurantaa muun muassa siten, että se

22.

muistuttaa, että SEUT-sopimuksen 317 artiklan mukaisesti komissio toteuttaa unionin talousarviota omalla vastuullaan; tähdentää, että kun komissio toteuttaa talousarviota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, talousarvion toteuttamistehtäviä siirretään jäsenvaltioille varainhoitoasetuksen 53 b artiklan mukaisesti;

23.

korostaa jälleen kerran (15), että näin ollen komissiolla on ensisijainen vastuu kyseisten unionin varojen hallinnoinnista ja siten velvollisuus ryhtyä toimiin, joilla pyritään varmistamaan laillisuus ja asianmukaisuus sekä moitteeton varainhoito;

24.

painottaa, että komissio ei voi siirtää taloudellista vastuutaan jäsenvaltioille edes silloin, kun jäsenvaltion tasolla on havaittu hallinnollinen puute tai sääntöjenvastaisuus;

25.

katsoo, että ”hajautetun hallinnoinnin” käsitteen mielekkään soveltamisen perusajatuksena on oltava, että unioni siirtää osan toimivaltuuksistaan jäsenvaltioille ja että jäsenvaltioiden on suoritettava oma osuutensa työstä unionin säädösten mukaisesti; kehottaa panemaan kokonaisuudessaan täytäntöön talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (16) 44 kohdan; katsoo, että vuotuisten yhteenvetojen saatavilla olevista tarkastuksista ja ilmoituksista on oltava julkisia, jotta niillä voitaisiin parantaa unionin talousarvion hoitoa;

26.

toteaa, että komissiolla viime kädessä oleva vastuu talousarvion toteuttamisesta on tiiviissä yhteydessä vastuuvapausmenettelyn merkitykseen; tähdentää, että komission lopullinen vastuu talousarvion toteuttamisesta kattaa myös jäsenvaltioiden hallinto- ja valvontajärjestelmien puutteet;

27.

korostaa, että taloudellinen vastuu on jakamaton ja pysyy jakamattomana, ja palauttaa mieliin varainhoitoasetuksen 53 b artiklan 4 kohdan säännökset, joiden mukaan ”komissio toteuttaa tilien tarkastamis- ja hyväksymismenettelyjä tai tekee rahoituskorjauksia varmistaakseen, että varat käytetään asiaan sovellettavan lainsäädännön mukaisesti ja että sen on mahdollista kantaa lopullinen vastuu talousarvion toteuttamisesta” (kursivointi lisätty);

28.

painottaa tässä yhteydessä komission johdon antamien tietojen merkitystä; panee kuitenkin merkille tilintarkastustuomioistuimen komission vuotuisista toimintakertomuksista esittämät yleiset huomautukset, joiden mukaan niissä ei annettu ohjeita jäännösvirhetason tai jäännösriskin laskemisesta; toteaa myös, että näistä seikoista on tullut tärkeitä pyrittäessä määrittämään, onko syytä esittää varauma (vuosikertomus, 1.19 ja 1.20 kohta); on huolestunut siitä, että tällainen tilanne johtaa epäjohdonmukaiseen soveltamiseen pääosastojen välillä;

29.

panee lisäksi merkille tilintarkastustuomioistuimen huomautukset seuraavista yksittäisistä vuotuisista toimintakertomuksista:

30.

muistuttaa komissiota, että kaikki varaumat sisältyvät liitteenä komission yhteenvetokertomukseen, ja korostaa, että antamalla yhteenvetokertomuksen ”komissio ottaa poliittisen vastuun pääjohtajiensa ja toimialajohtajiensa hallinnointitoimista niiden lausumien ja varaumien perusteella, joita nämä ovat esittäneet vuotuisissa toimintakertomuksissaan” (17);

31.

korostaa, että näin kollegio ja komission jäsenet ottavat lopullisen vastuun valtuutettuina tulojen ja menojen hyväksyjinä toimivien pääjohtajien ja yksikönpäällikköjen esittämien varaumien luotettavuudesta ja kattavuudesta, ja tähdentää, että valtuuttaminen ei millään tavoin siirrä lopullista vastuuta kollegiolta ja komission jäseniltä;

32.

panee merkille tilintarkastustuomioistuimen sisäisen tarkastajan kokonaislausunnosta esittämät huomautukset; katsoo, että kokonaislausunnon hyöty jää rajalliseksi, jos sitä ei tarkisteta perusteellisesti siten, että puututaan tilintarkastustuomioistuimen mainitsemiin seikkoihin;

33.

panee huolestuneena merkille tilintarkastustuomioistuimen vuotuisia toimintakertomuksia ja yhteenvetokertomusta koskevat huomautukset (vuosikertomus, 1.17–1.25 kohta); katsoo, että huomautuksia on käsiteltävä viipymättä, jotta voidaan turvata kyseisten asiakirjojen arvo vastuuvelvollisuuden välineinä; on kuitenkin tietoinen siitä, että jäännösvirhetason laskenta on vain yksi menetelmä, jota komissio käyttää arvioidessaan määrää, johon riski kohdistuu; kehottaa komissiota antamaan johdonmukaiset ohjeet, joita kaikkien pääosastojen on noudatettava;

34.

ottaa huomioon komission vihreän kirjan EU:n yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevasta kehyksestä yksityissektoria varten (18); panee merkille myös, että komissio on edistynyt merkittävästi pyrkiessään luomaan asianmukaisen sisäisen hallinnointi- ja ohjausjärjestelmän Santerin komission eroon vuonna 1999 johtaneiden tapahtumien jälkeen;

35.

panee merkille 30. toukokuuta 2007 hyväksytyn komission hallintotapaselvityksen, joka kattaa komission sisäisen toiminnan ja jossa selitetään, miten sitä johdetaan ja valvotaan ja minkälaiset suhteet sillä on sidosryhmiinsä; kannustaa komissiota edelleen parantamaan hallinnointi- ja ohjausjärjestelmäänsä sekä ilmoittamaan vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle toteutetuista toimista ja toimenpiteistä

36.

kehottaa komissiota pitämään ensisijaisena toimena vastuuvelvollisuusketjun parantamista ja vahvistamista muun muassa seuraavilla tavoilla:

37.

pitää valitettavana, että huolimatta Eurooppa-kouluille osoitetuista huomattavista määrärahoista ne eivät edelleenkään onnistu hoitamaan päätehtäväänsä, joka on riittävien paikkojen tarjoaminen vaadituilla kielillä virkamiesten työskentely- ja asuinpaikkojen läheisyydessä, vaan ne ovat sen sijaan laajentaneet toimintaansa sisällyttämällä siihen opetuksen muita aloja;

38.

toteaa, että keskeisenä ongelmana ovat Eurooppa-kouluja koskevan sopimuksen päätöksenteko- ja rahoitusrakenteet; vaatii siksi komissiota tarkastelemaan jäsenvaltioiden kanssa mahdollisuutta kyseisen sopimuksen tarkistamiseen ja raportoimaan saavutetusta edistymisestä 31. joulukuuta 2012 mennessä; kehottaa komissiota sillä välin vaatimaan lisätoimia edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi käyttämällä saatavilla olevat määrärahat tarkoituksenmukaisemmin;

39.

kehottaa komissiota antamaan selvityksen muuttosuunnitelmistaan, niistä aiheutuvista kustannuksista, vapautuvista ja uusista toimistotiloista sekä niiden henkilöstön jäsenten määrästä, joihin suunnitelmat kussakin pääosastossa vaikuttavat;

40.

pyytää komissiota saattamaan viipymättä päätökseen kaikkien Euroopan petostentorjuntavirastossa toimivien sellaisten väliaikaisten toimihenkilöiden aseman uudelleen määrittämisen, joilla on toistaiseksi voimassa olevat sopimukset, kuten komission jäsen Šefčovič ilmoitti käynnissä olevan vastuuvapausmenettelyn valmistelua varten laaditussa kyselylomakkeessa (19);

41.

huomauttaa, että salliessaan vuonna 2010 joustavan työajan ja ylityötuntien korvaamisen vapaana vapaaehtoisuuden pohjalta komissio hyväksyi henkilöstölleen noin 90 000 ylimääräistä vapaapäivää, mikä vastaa noin 445:tä virkaa – vaikka henkilöstösääntöjen 56 artiklassa todetaan, että ylitöitä ei korvata vapaana palkkaluokasta AD 5 / AST 5 alkaen; vaatii selvitystä ylityövapaiden veronmaksajille aiheuttamista kokonaiskustannuksista;

42.

muistuttaa, että SEUT-sopimuksen 317 artiklan mukaisesti komissio toteuttaa unionin talousarviota omalla vastuullaan mutta myös yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa;

43.

korostaa, että kahta korkealle virhetasolle altista toimintalohkoa (koheesiopolitiikka, energia ja liikenne sekä maatalous ja luonnonvarat) toteutetaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, ja pahoittelee, että todennäköisimmät arvioidut virhetasot ovat näillä toimintalohkoilla 7,7 prosenttia ja 2,3 prosenttia;

44.

pitää tässä yhteydessä myönteisenä komission analyysia tilintarkastustuomioistuimen varainhoitovuosilta 2006–2009 ilmoittamista virheistä, koska siinä tuodaan ensimmäistä kertaa esiin, että EAKR:n ja koheesiorahaston kohdalla kolmen jäsenvaltion (Espanja, Italia ja Yhdistynyt kuningaskunta) osuus kumulatiivisista kvantitatiivisesti ilmaistavista virheistä kyseisen jakson aikana oli 59 prosenttia ja että ESR:n kohdalla neljän jäsenvaltion (Espanja, Portugali, Yhdistynyt kuningaskunta ja Saksa) osuus kumulatiivisista kvantitatiivisesti ilmaistavista virheistä kyseisen jakson aikana koheesiopolitiikan alalla oli 68 prosenttia (20); ottaa huomioon, että EAKR:n ja koheesiorahaston kohdalla useimmat Italiassa havaitut virheet koskivat Calabrian, Campanian ja Puglian alueita ja että Espanjassa 75 prosenttia havaituista virheistä liittyi pieneen määrään Andalucían, Valencian ja Castilla La Manchan alueilla toteutettavia toimenpideohjelmia (21); on saanut myös sen käsityksen, että Espanja ja Italia ovat vaikuttaneet huomattavasti myös varainhoitovuoden 2010 virhetasoon;

45.

ottaa huomioon, että Italiassa EAKR:n yhteydessä havaitut ongelmat liittyvät tarkastuksista vastaavien ja niitä hallinnoivien viranomaisten tasolla havaittuihin järjestelmän heikkouksiin sekä julkisia hankintoja koskevien sääntöjen soveltamiseen ja hankkeiden valintaan, takautuvasti rahoitettavien hankkeiden tukikelpoisuus mukaan luettuna (22); panee samoin merkille, että Espanjassa ongelmat ovat alkuisin monimutkaisesta hallinto- ja valvontajärjestelmästä, joka saattaa käytännössä johtaa siihen, että vastuun jakautuminen jää epäselväksi ja hallinnoivat viranomaiset eivät harjoita vaikuttavaa valvontaa (23);

46.

palauttaa mieliin, että parlamentin talousarvion valvontavaliokunta kutsui Kreikan, Italian ja Espanjan valtiovarainministerit keskusteluun; on pahoillaan siitä, ettei yksikään kutsutuista valtiovarainministereistä tullut keskustelemaan valiokunnan jäsenten kanssa tilintarkastustuomioistuimen havainnoista, jotta rakennerahastojen hallinnointia ja mahdollisesti oikeusperustaa olisi voitu parantaa; kehottaa puhemiestä ottamaan seuraavassa valtionpäämiesten kokouksessa esille kyseisten valtiovarainministerien kieltäytymisen keskustella näistä tärkeistä kysymyksistä julkisesti parlamentin asiasta vastaavan valiokunnan kanssa;

47.

toistaa komissiolle usein esittämänsä kehotuksen antaa ehdotus sellaisten pakollisten kansallisten hallinnointia koskevien ilmoitusten käyttöönotosta, jotka annetaan ja julkistetaan ja jotka asiasta vastaava tarkastusviranomainen tarkastaa osana komission lopullista kokonaisvastuuta unionin talousarvion toteuttamisesta; toteaa, että kansallisiin hallinnointia koskeviin ilmoituksiin olisi sisällytettävä kattavat tiedot unionin varojen käytöstä;

48.

ehdottaa, että pääosastojen tasolla allekirjoitettavien kansallisten ilmoitusten sisällön olisi vastattava kansainvälisiä tarkastusstandardeja, niitä olisi hyödynnettävä tilintarkastustuomioistuimen tarkastustoiminnassa ja niiden olisi perustuttava muun muassa niiden viranomaisten ilmoituksiin, joille hallinnointi on siirretty;

49.

huomauttaa, että jäsenvaltioiden hallinnoinnin tehokkuudessa yhteisesti hallinnoitavien tulojen ja menojen alalla on merkittäviä eroja, jotka liittyvät etenkin sääntöjenvastaisuuksien, petosten ja virheiden havaitsemiseen sekä varainhoitoon liittyviin jatkotoimiin sekä tullialalla että unionin varojen käytön suhteen; katsoo, että jos kaikki jäsenvaltiot toimisivat asianmukaisesti, unionin talousarvioon olisi yksin tullialalla mahdollista saada vähintään 100 000 000 euron lisä(netto)tulot; toteaa, että komissio on tähän mennessä seurannut hallinnoinnin tehokkuutta tapauskohtaisesti jälkikäteen eikä se siten analysoi kehityssuuntia riittävän hyvin voidakseen kartoittaa riskialoja; kehottaa komissiota käyttämään kehityssuuntien analysointia rahoitusriskien kartoitusmenetelmänä sekä toteuttamaan toimenpiteitä jäsenvaltioiden hallinnoinnin tehokkuuden parantamiseksi;

50.

panee erittäin huolestuneena merkille komission välikertomuksen yhteistyö- ja tarkastusmekanismin puitteissa saavutetusta edistyksestä Bulgariassa; on huolestunut siitä, että Bulgarian oikeuslaitoksen tila on edelleen surkea; panee merkille, että käynnissä on 27 rikosoikeudenkäyntiä 28:aa tuomaria vastaan; vaatii selvitystä useista Bulgariassa käsitellyistä unionin varoihin kohdistuvista väitetyistä petostapauksista, joiden vuoksi maksut keskeytettiin vuonna 2008 ja joissa syyttäjäviranomainen päätti tutkinnan, vaikka toisessa jäsenvaltiossa tutkintaa samanlaisissa ja samoihin tosiseikkoihin perustuvissa tapauksissa jatkettiin; on hämmästynyt siitä, että kaikissa unionin varoihin kohdistuvissa petostapauksissa, jotka vietiin oikeuteen, rikoskanne korvattiin hallinnollisilla rangaistuksilla ja että yhdessä merkittävässä unionin varoihin kohdistuvassa petostapauksessa muutoksenhakumenettely kesti 18 kuukautta; pitää lisäksi valitettavana, ettei maa ole noudattanut komission suositusta antaa rikollisesta toiminnasta saatujen varojen määrittämiskomitealle (CEPACA) valtuudet ylinten virkamiesten ja politiikkojen varallisuuden ennakkotarkastukseen; on huolissaan siitä, että tuomioiden ja niiden perustelujen yhtenäinen, nopea ja järjestelmällinen julkaiseminen ei ole Bulgariassa tavallista; kehottaa komissiota painostamaan oikeusviranomaisia, jotta ne tehostaisivat uudistuspyrkimyksiään ja panisivat komission suositukset mahdollisimman pian täytäntöön; kehottaa komissiota tässä yhteydessä julkistamaan Bulgarian uudistustoimien tueksi myönnetyt varat ja arvioimaan, missä määrin maksut ovat johtaneet luvattuihin tuloksiin; edellyttää, että tulevana vuonna saadaan aikaan tuntuvia parannuksia ja että komissio tarkastelee tilannetta uudelleen ja laatii yhteistyössä Bulgarian hallituksen kanssa toimenpiteitä, joiden avulla voidaan palauttaa Bulgarian oikeusjärjestelmän luotettavuus;

51.

panee huolestuneena merkille komission välikertomuksen yhteistyö- ja tarkastusmekanismin puitteissa saavutetusta edistyksestä Romaniassa; panee kuitenkin samalla tyytyväisenä merkille, että viranomaisten lahjomattomuutta valvova kansallinen virasto (ANI) on saavuttanut yhä parempia tuloksia perusteetonta varallisuutta koskevien tapausten syytteeseenpanossa ja eturistiriitojen havaitsemisessa; toteaa, että ANIn rahoitusta korotettiin unionin varoin; on kuitenkin huolestunut siitä, ettei ANIn tapausten johdosta ole ryhdytty yhtenäisiin jatkotoimiin ja että jatkotoimet usein viivästyvät; on tyytyväinen siihen, että kansallinen korruptiontorjuntavirasto (DNA) toimi edelleen tehokkaasti syyttäjätoimena korkean tason korruptiotapauksissa; toteaa, että syytteiden, tuomioistuinten päätösten ja tuomioiden määrä kasvoi vuonna 2011 ja tapausten käsittelytahti nopeutui korkeimmassa oikeudessa ja kassaatiotuomioistuimessa, mikä näkyy siinä, että DNA:n käynnistämissä asioissa tehtyjen lopullisten päätösten määrä lisääntyi 85 prosenttia vuoteen 2011 verrattuna (24); on huolestunut siitä, että korkean tason korruptiotapauksiin liittyvistä tuomioistuinten tuomioista tehdyn analyysin tulosten mukaan 60 prosenttia rangaistuksista on ehdollisia ja langetetut tuomiot ovat usein lakisääteisten vähimmäistuomioiden tasoa; ihmettelee myös epätyydyttävää käytäntöä, joka liittyy tuomioiden ja niiden perustelujen julkaisemiseen määräaikojen puitteissa ja joka lisää riskiä, että eräissä korkean tason korruptiotapauksissa perustelujen viivästyminen saattaa johtaa asian vanhenemiseen, kun valituksia ei voida esittää ajoissa; kehottaa komissiota julkistamaan oikeuslaitoksen uudistamiseen tähtäävien Romanian toimien tueksi myönnetyt varat; edellyttää ensi vuonna jälleen uusia parannuksia; kehottaa komissiota painostamaan entistä voimakkaammin Romanian hallitusta panemaan täytäntöön komission suositukset; edellyttää komission vaativan tinkimättömästi Romanian hallitusta tehostamaan toimiaan johdonmukaisen oikeuskäytännön kehittämiseksi julkisiin hankintoihin liittyvissä oikeuskäsittelyissä; kehottaa komissiota myös vaatimaan sinnikkäästi ja määrätietoisesti Romanian hallitukselta, että komission suosituksia noudatetaan ja että laaditaan selkeä ja kattava toteuttamissuunnitelma, jota noudatetaan valmistauduttaessa rikoslain ja rikosprosessilain säännösten täytäntöönpanoon; edellyttää, että Romaniassa toteutetaan lisätoimia, joiden avulla voidaan edistyä rikoksen tuottaman hyödyn menetetyksi tuomitsemisessa; edellyttää myös, että komissio laatii yhteistyössä Romanian hallituksen kanssa toimenpiteitä, joiden avulla voidaan parantaa Romanian oikeusjärjestelmän luotettavuutta;

52.

ottaa huomioon, että ennakkorahoitusta pidetään tarpeellisena, jotta edunsaajat voivat käynnistää hyväksytyt toimet;

53.

panee merkille tilintarkastustuomioistuimen huomautukset, joiden mukaan komissio on lisännyt ennakkomaksujen käyttöä huomattavasti vuosina 2005–2010 (vuosikertomus, 1.28 kohta); on huolestunut siitä, että ennakkomaksujen selvittäminen on puutteellista (vuosikertomus, 1.29 kohta ja tilintarkastustuomioistuimen lausunnon nro 6/2010 86 kohta);

54.

on huolestunut ennakkorahoituksen vaikutuksesta varsinkin toimintalohkoissa ”unionin ulkopuolelle suunnattu tuki sekä kehitysyhteistyö ja laajentumisasiat” sekä ”tutkimus ja sisäiset politiikat”; panee merkille, että ennakkomaksujen käyttö on lisääntynyt ja kokonaisvirhetaso on alle 2 prosenttia näissä kahdessa toimintalohkossa; panee lisäksi merkille tilintarkastustuomioistuimen päätelmät, että ennakkomaksujen virhetaso ei ollut olennainen mutta väli- ja loppumaksujen virhetaso oli olennainen (vuosikertomus, 5.35 ja 6.48 kohta);

55.

katsoo, että maksaessaan suuria määriä ennakkorahoitusta komissio ottaa suuremman rahoitusriskin esimerkiksi edunsaajien maksukyvyttömyystilanteessa sekä suuremman laillisuuteen ja asianmukaisuuteen liittyvän riskin, koska edunsaajien ilmoittamien kustannusten hyväksyminen lykkääntyy;

56.

katsoo, että on tehokkaampaa ehkäistä sääntöjenvastaisuuksia kuin korjata jälkikäteen aiheettomia maksuja takaisinperinnän avulla; kehottaa sen vuoksi komissiota ensisijaisena toimena harkitsemaan uudelleen ennakkomaksujen käytön lisäämistä sekä valvonta- ja tarkastusmekanismeja siten, että se

57.

palauttaa mieliin, että maksattamatta olevat talousarviositoumukset ovat määrärahoja, jotka on sidottu mutta joita ei ole käytetty (toisin sanoen maksettu), ja että ne ovat pääasiassa peräisin monivuotisista ohjelmista (esimerkiksi koheesio), joissa sitoumuksia tehdään ohjelmakauden ensimmäisinä vuosina, kun taas niitä vastaavia maksuja suoritetaan vaiheittain koko ohjelmakauden ajan;

58.

toteaa, että maksattamatta olevien talousarviositoumusten suuri määrä saattaa olla merkki jäsenvaltioiden vaikeuksista käyttää kohdennetut määrät;

59.

panee merkille tilintarkastustuomioistuimen havainnon, että vuonna 2010 maksattamatta olevien talousarviositoumusten määrä kasvoi lähes 10 prosentilla noin 194 000 000 000 euroon (vuosikertomus, 1.43 kohta ja kaavio 1.2), mikä vastaa nykyisellä tasolla lähes kolmen vuoden menoja;

60.

katsoo, että ohjelmakauden 2007–2013 osalta on vaarana, että

61.

kehottaa komissiota antamaan tietoja maksattamatta olevien sitoumusten määrästä jäsenvaltioittain sekä antamaan tietoa jäsenvaltioiden kanssa tekemästään yhteistyöstä määrärahojen käyttöön ja sääntöjenmukaisuuteen liittyvien riskialojen kartoittamiseksi ja riskeihin puuttumiseksi;