10.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 275/1

(1)

Neuvoston asetuksella (EY) N:o 91/2009 (2) otettiin käyttöön lopullinen polkumyyntitulli Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen rauta- ja teräskiinnittimien tuonnissa, jäljempänä ’lopullinen asetus’.

(2)

Maailman kauppajärjestön WTO:n riitojenratkaisuelin, jäljempänä ’riitojenratkaisuelin’, hyväksyi 28 päivänä heinäkuuta 2011 valituselimen raportin ja paneelin raportin sellaisena kuin ne ovat muutettuina valituselimen raportilla, joka koskee kiistaa asiassa ’European Communities – Definitive Anti-Dumping Measures on Certain Iron or Steel Fasteners from China’ (Euroopan yhteisöt – tiettyjen Kiinasta peräisin olevien rauta- ja teräskiinnittimien tuonnissa sovellettavat lopulliset polkumyynnin vastaiset toimenpiteet) (3), jäljempänä ’raportit’. Näistä raporteissa todettiin, että Euroopan unioni on toiminut epäjohdonmukaisesti muun muassa seuraavissa yhteyksissä:

(3)

Euroopan unionin virallisessa lehdessä6 päivänä maaliskuuta 2012 julkaistun ilmoituksen (5), jäljempänä ’menettelyn aloittamista koskeva ilmoitus’, seurauksena käynnistettiin arviointi WTO:n valtuutusasetuksen nojalla. Euroopan komissio tiedotti asetuksen (EY) N:o 91/2009 antamiseen johtaneen tutkimuksen, jäljempänä ’alkuperäinen tutkimus’, osapuolille arvioinnista ja tavasta, jolla lopullista asetusta koskevat raporttien päätelmät aiottiin ottaa huomioon.

(4)

Tarkasteltavana olevat tuotteet ovat Kiinan kansantasavallasta peräisin olevia muusta kuin ruostumattomasta teräksestä valmistettuja tiettyjä rauta- ja teräskiinnittimiä eli puuruuveja (lukuun ottamatta kansiruuveja), itsekierteittäviä ruuveja, muita kannallisia ruuveja ja pultteja (myös niihin kuuluvine muttereineen ja aluslaattoineen, mutta lukuun ottamatta poikkileikkaukseltaan täyteisestä materiaalista sorvattuja ruuveja, varren paksuus enintään 6 mm, ja lukuun ottamatta rautatie- tai raitiotieradan rakennusosien kiinnittämiseen tarkoitettuja ruuveja ja pultteja) sekä aluslaattoja, jäljempänä kaikki yhdessä ’kiinnittimet’ tai ’tarkasteltavana oleva tuote’.

(5)

Tarkasteltavana oleva tuote luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin 7318 12 90, 7318 14 91, 7318 14 99, 7318 15 59, 7318 15 69, 7318 15 81, 7318 15 89, ex 7318 15 90, ex 7318 21 00 ja ex 7318 22 00.

(6)

Raportit eivät vaikuta tarkasteltavana olevaa tuotetta ja samankaltaisia tuotteita koskevan lopullisen asetuksen johdanto-osan 40 ja 57 kappaleessa esitettyihin päätelmiin.

(7)

Komissio arvioi menettelyn aloittamista koskevan ilmoituksen mukaisesti uudelleen alkuperäisen tutkimuksen lopulliset päätelmät ja otti huomioon riitojenratkaisuelimen suositukset ja ratkaisut. Uudelleenarviointi perustui alkuperäisestä tutkimuksesta ja menettelyn aloittamista koskevan ilmoituksen julkistamisen jälkeen saatuihin tietoihin.

(8)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus toteutettiin 1 päivän lokakuuta 2006 ja 30 päivän syyskuuta 2007 välisenä aikana, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttavia parametreja varten tarkasteltiin tietoja, jotka kattoivat 1 päivän tammikuuta 2003 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajan, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(9)

Tässä asetuksessa pyritään korjaamaan ne lopullisen asetukset kohdat, joita riitojenratkaisuelin piti hyväksymissään raporteissa ristiriitaisina, ja tekemään lopullisesta asetuksesta riitojenratkaisuelimen suositusten ja ratkaisujen mukainen.

(10)

Tässä luvussa esitellään alkuperäisen tutkimuksen uudelleenarvioituja päätelmiä, jotka koskevat raporteissa esitettyjä suosituksia ja ratkaisuja, joiden mukaan EU ei toiminut johdonmukaisesti WTO:n polkumyynnin vastaisen sopimuksen 6.10 artiklan ja 9.2 artiklan yhteydessä perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan osalta, kun sitä sovellettiin kiinnittimiä koskevaan tutkimukseen.

(11)

Kuten lopullisen asetuksen johdanto-osan 81 ja 84 kappaleessa mainitaan, kaikkien viiden otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan sekä yksilöllistä kohtelua vaatineiden kolmen erikseen tutkitun vientiä harjoittavan tuottajan katsottiin täyttävän kaikki yksilöllisen kohtelun myöntämisedellytykset perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Kuten lopullisen asetuksen johdanto-osan 62 ja 78 kappaleessa todetaan, neljän alun perin otokseen kuuluneen vientiä harjoittavan tuottajan sekä yhden yksilöllistä kohtelun saaneen yrityksen ei katsottu olleen yhteistyötä tekeviä yrityksiä, koska ne toimittivat harhaanjohtavia tietoja tutkimuksen aikana.

(12)

Perusasetuksen 9 artiklan 5 kohtaa koskevien raporteissa esitettyjen suositusten perusteella komissio kehotti Kiinan kansantasavallassa toimivia vientiä harjoittavia tuottajia esittämään ja toimittamaan tarvittavat tiedot niiden senhetkisen tilanteen tarkistamiseksi, jos niiden Euroopan unioniin suuntautuvaan vientiin sovellettiin sillä hetkellä Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen rauta- ja teräskiinnittimien tuonnin osalta voimassa olevia polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä; ne katsoivat, että ne oli saatu luopumaan yhteistyöstä ja yksilöllisen kohtelun pyytämisestä alkuperäisessä tutkimuksessa perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan aiheuttaman hallinnollisen taakan vuoksi tai sen vuoksi, etteivät ne katsoneet täyttävänsä kyseisen kohdan kaikkia perusteita.

(13)

Komissio kehotti näitä tuottajia ilmoittamaan, katsoivatko ne, että niitä oli yritetty saada luopumaan yhteistyöstä ja yksilöllisen kohtelun pyytämisestä alkuperäisessä tutkimuksessa perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan aiheuttaman hallinnollisen taakan vuoksi tai sen vuoksi, etteivät ne katsoneet täyttävänsä kyseisen kohdan kaikkia perusteita. Kyseisiä osapuolia pyydettiin vastaamaan 30 päivän kuluessa menettelyn aloittamista koskevan ilmoituksen julkaisemisesta ja toimittamaan seuraavat tiedot:

(14)

Muutamat Kiinassa vientiä harjoittavat tuottajat ilmaisivat huolensa menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa säädetystä riitojenratkaisuelimen raporttien täytäntöönpanomenettelystä. Ne korostivat erityisesti, että julkistetut määräajat olivat niiden mielestä liian lyhyitä. Ne väittivät, että vientiä harjoittaville tuottajille aiheutui kohtuuton hallinnollinen taakka, jolla oli luovuttamiseen johtava vaikutus ja joka esti niitä saamasta yksilöllistä kohtelua.

(15)

Kyseisten vientiä harjoittavien tuottajien huolta ei pidetty perusteltuna. Komissio katsoi, että määräaika oli sopiva hallinnolliseen taakkaan ja pyydettyjen tietojen vähäiseen määrään nähden. Menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa todettiin, että vientiä harjoittavan tuottajan senhetkisen tilanteen tarkistamista harkittaisiin sen jälkeen, kun seuraavat tiedot sisältämä hakemus oli vastaanotettu:

(16)

Näiden tietojen pyytämisen ainoana tarkoituksena oli auttaa komissiota tunnistamaan ne vientiä harjoittavat tuottajat, jotka olisivat voineet toimia yhteistyössä ja pyytää yksilöllistä kohtelua alkuperäisen tutkimuksen aikana mutta jotka katsoivat, että ne oli saatu luopumaan asiasta. Esitettyä 30 päivän määräaikaa pidettiin riittävänä yksinkertaisen ilmoituksen ja perustietojen toimittamiseen eikä sen voida katsoa aiheuttaneen suhteetonta hallinnollista taakkaa. Kiinan kauppakamari ja kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja väittivät, että vaatimalla johdanto-osan 15 kappaleessa mainittuja tietoja komissio asetti ehtoja kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille, vaikka yksilöllinen kohtelu pitäisi oletusarvoisesti myöntää WTO:n polkumyynnin vastaisen sopimuksen 6.10 artiklan ja 9.3 artiklan nojalla. Lähestymistapa oli riitojenratkaisuelimen raporteissa olevien suositusten vastainen, ja asianomaiset osapuolet kehottivat komissiota ottamaan oma-aloitteisesti yhteyden kiinalaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin ja ilmoittamaan yksilöllisen kohtelun myöntämisestä. Tältä osin komissio katsoo, että julkaisemalla menettelyn aloittamista koskevan ilmoituksen, joka lähetettiin kaikille tunnetuille kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille, niiden kauppajärjestöille sekä kansallisille viranomaisille, komissio on ottanut yhteyden kaikkiin kiinalaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin ja kehottanut niitä ilmoittautumaan 30 päivän kuluessa, jos niillä on ollut vientiä alkuperäisen tutkimusajanjakson aikana ja jos ne eivät ole ilmoittautuneet alkuperäisen tutkimuksen aikana. Tätä jälkimmäistä seikkaa ei pitäisi katsoa ”ehdoksi” siinä mielessä, että se olisi ”testi”, kuten mainitut osapuolet esittävät, vaan pikemminkin sen tosiasian ilmaisuna, että ne olivat tosiasiallisesti asianosaisina alkuperäisessä tutkimuksessa. Vietyjä tuotteita koskevia tietoja pyydetään myös siksi, että voitaisiin tarkistaa, oliko alun perin valittua otosta tarvetta muuttaa, joten tietojen pyytäminen ei liity yksilöllisen kohtelun myöntämiseen. Siksi väite hylättiin.

(17)

Määräaikaan mennessä 15 yritystä vastasi menettelyn aloittamista koskevan ilmoituksen mukaisesti ja esitti kysymyksiä. Näistä yrityksistä

(18)

Kysymyksiä esittäneille yrityksille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia niille toimitetuista tiedoista.

(19)

Vientiä harjoittavan tuottajan, joka ilmoitti täyttävänsä perusteet ja pyysi tilanteensa tarkastelua, todettiin täyttävän menettelyn aloittamista koskevan ilmoituksen 1 kohdassa esitetyt perusteet. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja pyysi myös perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua yksilöllistä tarkastelua ja väitti, että ellei sitä olisi saatu luopumaan yhteistyöstä alkuperäisen tutkimuksen aikana, se olisi pyytänyt kyseistä kohtelua. Sen pyyntö hyväksyttiin yhdenvertaisen kohtelun vuoksi, kun otetaan huomioon, että kaikki ne vientiä harjoittavat tuottajat, jotka alkuperäisen tutkimuksen aikana olivat esittäneet kyseisen pyynnön, oli arvioitu erikseen.

(20)

Seuraavan vientiä harjoittavan tuottajan nykytilanteen arviointia koskeva ilmoitus julkaistiin 6 päivänä kesäkuuta 2012 (6): Bulten Fasteners (China) Co., Ltd, jäljempänä ’BFC’. Kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan vientimäärät olivat tutkimusajanjakson aikana alle 0,4 prosenttia tutkimusajanjakson aikaisesta Kiinan kansantasavallan kokonaistuonnista. Tämän huomioon ottaen komissio katsoo, että vientiä harjoittavien tuottajien alkuperäistä otosta ei ollut tarvetta muuttaa. Kiinassa vientiä harjoittavalle tuottajalle ja siihen etuyhteydessä oleville, tarkasteltavana olevan tuotteen jälleenmyyntiin tutkimusajanjakson aikana osallistuneille yrityksille EU:ssa lähetettiin kyselylomake.

(21)

Komissio hankki ja tarkisti kaikki polkumyynnin määrittämisen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot ja teki tarkastuskäynnit seuraavien yritysten toimitiloihin:

(22)

Komissio päätteli, että BFC:lle olisi pitänyt myöntää yksilöllinen kohtelu perusasetuksen 9 artiklan 5 kohtaa koskevien riitojenratkaisuelimen suositusten mukaisesti.

(23)

Tässä luvussa esitellään alkuperäisen tutkimuksen uudelleenarvioituja päätelmiä, jotka koskevat raporteissa esitettyjä suosituksia ja ratkaisuja, joiden mukaan EU ei toiminut johdonmukaisesti WTO:n polkumyynnin vastaisen sopimuksen 6.4 artiklan, 6.2 artiklan ja 2.4 artiklan yhteydessä polkumyynnin määrittämisen osalta kiinnittimiä koskevassa tutkimuksessa.

(24)

Vientiä harjoittavien kiinalaisten tuottajien ja Kiinan kauppakamarin kanssa pidetyn avoimen vuoropuhelun yhteydessä osapuolille annettiin yksityiskohtaisia tietoja yhteistyössä toimivan intialaisen tuottajan myymien tuotteiden ominaisuuksista, jotta otettaisiin huomioon WTO:n riitojenratkaisuelimen suositukset, jotka koskevat WTO:n polkumyynnin vastaisen sopimuksen 6.4, 6.2 ja 2.4 artiklaa, johdanto-osan 28–53 kappaleen mukaisesti. Nämä tiedot kattoivat erityisesti tuotteiden ne ominaisuudet, joita pidettiin olennaisina normaaliarvon määrittämisen kannalta ja joita käytettiin tarkasteltavana olevan tuotteen vertailussa, eli sitä, että Intian kotimaan myynti oli jaettu vakiokiinnittimien ja erikoiskiinnittimien myyntiin ja että kunkin liiketoimen vahvuusluokka oli määritetty. Tämän jälkeen laskettiin kilokohtainen normaaliarvo kullekin vahvuusluokalle PCN-taulukossa yksilöidyllä tavalla.

(25)

Komissio keskittyi vertailussa kahteen olennaisen tärkeään elementtiin, nimittäin lopullisen asetuksen johdanto-osan 48–50 kappaleessa mainittuihin vahvuusluokkaan sekä vakio- ja erikoiskiinnittimien eroon. Erikois- ja vakiokiinnittimien välinen ero lisättiin uutena vertailuelementtinä tutkimuksen aikana, ja vahvuusluokkaa käytettiin toisena keskeisenä vertailuperusteena alkuperäisen tutkimuksen aikana vientiä harjoittavien kiinalaisten tuottajien enemmistön toimittamalla tavalla.

(26)

Kuten lopullisen asetuksen johdanto-osan 56 kappaleessa mainitaan, vertailumaassa tuotettuja vakiokiinnittimiä voitiin verrata kiinalaisten tuottajien EU:hun viemiin kiinnittimiin, sillä niillä todettiin olevan samat fyysiset ja tekniset ominaisuudet kuin Kiinasta viedyillä tuotteilla.

(27)

Normaaliarvo ilmaistiin noudettuna lähettäjältä -tasolla. Siihen tehtiin oikaisuja, jotta otettaisiin huomioon intialaisen tuottajan suorittaman laadunvalvontavaiheen (jota Kiinassa ei suoritettu) vaikutus hintaan. Tuloksena oli tästä syystä kaksi normaaliarvoon perustuvaa luetteloa ilmaistuna kilohintana Kiinan juaneissa (CNY) vahvuusluokittain; toinen koski vakiokiinnittimiä ja toinen erikoiskiinnittimiä.

(28)

Kaikille asianomaisille osapuolille annettiin 30 päivänä toukokuuta 2012 lisätietoja normaaliarvon ja vientihinnan vertailussa käytetyistä tuotetyypeistä. Kuten menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa todettiin, kaikille osapuolille toimitettiin yksityiskohtaisia tietoja tuotteen niistä ominaisuuksista, joita pidettiin olennaisen tärkeinä normaaliarvon määrittämisessä.

(29)

Tiedotteen sisältö liittyi määritettyyn normaaliarvoon, joka perustui yhteistyössä toimineen intialaisen tuottajan myymän kyseisen tuotteen hintoihin kotimaan markkinoilla. Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaan normaaliarvo niille vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei ole myönnetty markkinatalouskohtelua, on määritettävä vertailumaassa käytettävien hintojen tai vastaavan laskennallisen arvon perusteella. Kaksi intialaista tuottajaa suostui tekemään yhteistyötä vastaamalla kyselylomakkeeseen. Näiden kahden yrityksen antamien kyselylomakevastausten tiedot tarkistettiin niiden toimitiloissa. Kuitenkin vain toinen näistä yrityksistä toimitti riittävän yksityiskohtaiset tiedot käytettäviksi normaaliarvon määrittämisen perustana.

(30)

Kuten lopullisen asetuksen johdanto-osan 90 kappaleessa todetaan, ”useat tuojat ja viejät kyseenalaistivat sen, oliko soveliasta käyttää viimeksi mainitulta intialaiselta tuottajalta saatuja tietoja, sillä perusteella, että i) tämän tuottajan Intian kotimarkkinoilla tuottama ja myymä määrä ei väitetysti olisi edustava Kiinasta yhteisöön viedyn määrän suhteen ja ii) tällä intialaisella tuottajalla on väitetysti kaupalliset yhteydet yhden yhteisön tuottajan kanssa, joka tukee valitusta. Tässä suhteessa on huomattava, että i) intialaisen tuottajan myyntimäärää pidettiin riittävän edustavana, jotta luotettavien normaaliarvojen määrittäminen oli mahdollista, ja ii) se seikka, että vertailumaan tuottajalla on yhteyksiä valitusta tukevaan yhteisön tuottajaan, ei tee kyseisen vertailumaan valinnasta perusteetonta. Lisäksi todettiin, että kyseiset yhteydet oli luotu tutkimusajanjakson jälkeen. Edellä esitetty huomioon ottaen ja koska muut kolmansien maiden tuottajat eivät toimineet yhteistyössä, Intian valintaa vertailumaaksi pidettiin perusteltuna.”

(31)

Kun otetaan huomioon Intian markkinoiden kilpailuolosuhteet ja avoimuus ja se seikka, että yhteistyössä toiminut intialainen tuottaja myi tuotetyyppejä, jotka olivat vertailukelpoisia Kiinassa toimivien vientiä harjoittavien tuottajien viemien tuotetyyppien kanssa, päätelmänä oli, että Intia oli soveltuva kolmas maa, joka on markkinatalousmaa, perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

(32)

Tiedotteessa todettiin, että kotimaan myyntiä koskevat tiedot kattoivat tutkimusajanjakson myynnin mutta niistä ei käynyt ilmi tuotteen valvontakoodi, jäljempänä ’PCN-koodi’. Intialainen tuottaja pystyi kuitenkin yksilöimään myytyjen kiinnittimien vahvuusluokan sekä sen, oliko kyseessä lopullisen asetuksen määritelmän mukainen vakio- vai erikoiskiinnitin. Tutkimuksen alussa, kun PCN-koodi luotiin, ei ollut havaittu tarvetta tehdä ero vakio- ja erikoiskiinnittimien välillä.

(33)

Komissio havaitsi kuitenkin, että kyseinen erottelu vaikutti hintojen vertailtavuuteen, ja tästä syystä intialaiselta tuottajalta pyydettiin kyseisiä tietoja, ja tämä myös toimitti ne. Kotimaan myynti jaettiin vakio- ja erikoismyyntiin, ja tämän jälkeen yksilöitiin kunkin myyntitapahtuman vahvuusluokka. Kunkin vahvuusluokan kilokohtainen normaaliarvo laskettiin PCN-taulukossa määritetyllä tavalla.

(34)

Alkuperäisen PCN-taulukon muita ominaisuuksia ei käytetty. Yksi syy tähän oli se, ettei intialainen tuottaja pystynyt toimittamaan vaadituntasoisia yksityiskohtaisia tietoja. Muita syitä olivat seuraavat:

(35)

Sen vuoksi komissio keskittyi seuraavaan kahteen keskeiseen eroon tuotteiden välillä: vahvuusluokkaan ja vakio- ja erikoiskiinnittimien eroon, joka on asiakaskohtaisten erojen ja laatuerojen indikaattori.

(36)

Normaaliarvo ilmaistiin noudettuna lähettäjältä -tasolla. Siihen tehtiin oikaisu, jonka avulla poistettiin intialaisen tuottajan suorittaman laadunvalvonnan (jota Kiinassa ei suoritettu) vaikutus hintaan. Tuloksena oli tästä syystä kaksi normaaliarvoon perustuvaa luetteloa ilmaistuna kilohintana Kiinan juaneissa (CNY) vahvuusluokittain; toinen koski vakiokiinnittimiä ja toinen erikoiskiinnittimiä.

(37)

Komissio ilmoitti kaikille osapuolille, että normaaliarvoa ei voitu ilmoittaa, koska siinä oli kyse yksittäisen intialaisen tuottajan luottamuksellisesta hintatiedosta kotimaan markkinoilla. Asianomaisille osapuolille ilmoitettiin, että tavanomaiseen normaaliarvon vahvuusluokan 8.8 kiinnittimelle (PCN-taulukossa ’G’), joka on kiinalaisten tuottajien yleisesti viemä vakiotyyppi, laskettiin olevan 9–12 CNY kilogrammaa kohti noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(38)

Yksi tuoja ja neljä vientiä harjoittavaa tuottajaa väitti, että lisätietoja koskevien huomautusten esittämiseen osapuolille myönnetty aika (10 päivää) oli liian lyhyt. Komissio katsoo kuitenkin, että edellä mainittu määräaika oli riittävä, koska annettavissa tiedoissa oli kyse ainoastaan lisätiedoista, jotka jo kävivät ilmi lopullisesta asetuksesta alkuperäisen tutkimuksen lopussa. Tämän vuoksi näiden lisätietojen tarkasteluun ja huomautusten tekemiseen myönnettyä aikaa pidettiin kohtuullisena.

(39)

Jotkin osapuolet väittivät, että komissio oli ilmoittanut, ettei sillä ollut uutta tietoa muista fyysisistä ominaisuuksista kuin normaaliarvon määrittämisessä käytettyjen tuotteiden vahvuusluokasta. Tämä väite olisi hylättävä. Tarkastelun tässä vaiheessa komissio esitti ainoastaan lisäselvityksiä siitä, miten normaaliarvo oli määritetty alkuperäisessä tutkimuksessa. On tärkeää korostaa, että vientiä harjoittavat kiinalaiset tuottajat olivat todenneet vahvuuden kuuluvan olennaisiin ominaisuuksiin. Tämä ei kuitenkaan merkinnyt, ettei komissiolla ollut tietoa muista fyysisistä ominaisuuksista.

(40)

Samat osapuolet väittivät komission ilmoittaneen kuulemisten aikana mahdollisista vientihintojen ja normaaliarvon vertailua varten tehtävistä oikaisuista, että etusija annettaisiin ennemmin hinta-analyysin kuin kustannusanalyysin pohjalta tehtävälle oikaisulle. Komissio selvitti, että perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaan vertailua ei pidä tehdä kustannusten välisten erojen perusteella vaan ottaen asianmukaisesti huomioon erot, jotka vaikuttavat hintojen vertailtavuuteen.

(41)

Kyseiset osapuolet toistivat jälkeenpäin väitteensä, jonka mukaan oikaisut olisi tehtävä ottaen huomioon tuotantokustannusten erot, kuten raaka-aineiden kulutuksen tehokkuudessa esiintyvät erot sekä valssilangan kulutuksen, sähkönkulutuksen, itse tuotetun sähkön, työntekijäkohtaisen tuottavuuden, voittomarginaalin ja välineiden mukauttamiseen liittyvät erot. Kuten edellä todettiin, perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdassa ei viitata kustannuksiin vaan hintaan. Kyseiset osapuolet eivät esittäneet minkäänlaisia todisteita, joista olisi käynyt ilmi, että väitetyt kustannusten erot olisivat ilmenneet hintaeroina. Kiinan kaltaisia siirtymätalouksia koskevissa tutkimuksissa käytetään vertailumaata silloin, kuin se on aiheellista, jotta estettäisiin muiden kuin markkinatalousmaiden sellaisten hintojen ja kustannusten huomioon ottaminen, jotka eivät ole tavanomaista seurausta markkinavoimista. Näin ollen normaaliarvon määrittämiseen käytetään toimivassa markkinataloudessa toimivien tuottajien kustannukset ja hinnat korvaavaa arvoa. Siksi hylätään vaatimukset oikaisuista, joissa olisi otettava huomioon tuotantokustannusten erot.

(42)

Kyseiset osapuolet väittivät edelleen, että intialaisen tuottajan myymien tuotteiden ominaisuuksista 30 päivänä toukokuuta 2012 toimitetut lisätiedot olivat puutteellisia sikäli, että niiden mukaan seuraavia seikkoja koskevien tietojen väitettiin puuttuvan: kiinnitintyyppiin liittyvät erot, pinnoite ja kromin käyttö, läpimitta ja pituus, jäljitettävyys, ISO 9000, viallisten osuus sekä kovuuden, taipuisuuden, vahvuuden, vaikutuksen, lujuuden ja muiden kitkakerrointen aspektit. Osapuolet hakivat selvitystä siitä, miksi alkuperäisen PCN-taulukon muita ominaisuuksia ei pidetty olennaisen tärkeinä. Näitä seikkoja selostettiin kahdessa 5 päivänä heinäkuuta lähetetyssä tiedotteessa, jotka lisättiin 11 päivänä heinäkuuta 2012 asiakirja-aineistoon osapuolten tarkasteltaviksi.

(43)

Johdanto-osan 42 kappaleessa mainitun osapuolten tekemän lisätietopyynnön seurauksena kaikille asianomaisille osapuolille lähetettiin toinen tiedote 5 päivänä heinäkuuta 2012. Siinä esitettiin seuraavat lisätiedot:

(44)

Eräät osapuolet vaativat lisätietoja normaaliarvon hintatasosta. Kuten jäljempänä johdanto-osan 82 kappaleessa todetaan, hintatasoa ei voitu ilmoittaa osapuolille, sillä kyse on vertailumaan yksittäisen tuottajan hinnoista, jotka ovat luottamuksellisia tietoja. Ei-luottamuksellisia tietoja käsittävä versio vakiokiinnittimien normaaliarvosta vahvuusluokittain toimitettiin kuitenkin 5 päivänä heinäkuuta 2012 kyseisiä tietoja pyytäneille vientiä harjoittaville kiinalaisille tuottajille, ja tiedot lisättiin myös asiakirja-aineistoon osapuolten tarkasteltaviksi. Komissio toimitti tiedotteessa taulukon, jossa näkyvät normaaliarvojen hintojen vaihteluvälit, jotka on laskettu vahvuusluokittain yhteistyössä toimineen ainoan intialaisen tuottajan itsenäisille asiakkaille Intian kotimaan markkinoilla myymien vakiokiinnittimien osalta.

(45)

Eräät osapuolet väittivät myös, että komissio ilmoitti niille 26 päivänä kesäkuuta 2012 pidetyn kuulemistilaisuuden aikana, että Intian kotimaan myynnin muodostivat tuotteet, joissa oli alkuperäisessä tutkimuksessa käytetyn PCN-taulukon mukaisesti kahdentyyppistä pinnoitetta (A ja B). Väite ei ole perusteltu. Komissio ilmoitti mainituille osapuolille, että tarkastelun senhetkisessä vaiheessa se tutki intialaisen tuottajan vakiokiinnittimissä käyttämiä pinnoitetyyppejä. Seuraavan kuulemistilaisuuden (3. heinäkuuta 2012) aikana ilmoitettujen tietojen ja 11 päivänä heinäkuuta 2012 asiakirja-aineistoon osapuolten tarkasteltavaksi lisätyn tiedotteen ansiosta kaikki osapuolet olivat tietoisia siitä, että intialainen tuottaja käytti vakiokiinnittimien tuotannossa pinnoitetta A.

(46)

Kyseiset osapuolet pyysivät komissiota selittämään 11 päivänä heinäkuuta 2012 pidetyssä kuulemistilaisuudessa, miten intialainen tuottaja oli toteuttanut normaaliarvon jaon erikois- ja vakiokiinnittimien välillä. Komissio kertoi, että se oli tehty asiakkaiden nimien perusteella. Kuten kuulemismenettelystä vastaavan kauppapolitiikan pääosaston neuvonantajan laatimasta pöytäkirjasta käy ilmi, komissio ilmoitti ennen kuulemistilaisuuden päättymistä, että sen olisi selvitettävä asia, minkä se tekikin, ja ilmoitti tästä 13 päivänä heinäkuuta 2012 julkaistussa tiedotteessa, joka lähetettiin kuulemistilaisuuteen osallistuneille osapuolille ja lisättiin ei-luottamuksellisia tietoja käsittävään asiakirja-aineistoon kaikkien osapuolten tarkasteltavaksi. Mainittujen osapuolten tekemä ilmoitus, jonka mukaan komissio ilmoitti, että ”normaaliarvon jako erikois- ja vakiokiinnittimien välillä toteutettiin muun muassa asiakkaiden nimien perusteella” on siitä syystä puutteellinen, että kyseisestä asiasta toimitettiin enemmän tietoja, kuten jäljempänä olevasta johdanto-osan kappaleesta käy ilmi.

(47)

Komissio selitti 13 päivänä heinäkuuta 2012 antamassaan tiedotteessa vakio- ja erikoiskiinnittimien välisistä eroista, että ”ei voida sulkea pois, että myös autoteollisuus käyttää vakiokiinnittimiä tiettyihin kohteisiin”. Jotkut osapuolet väittivät, että komissio katsoi, että autoteollisuuden kiinnittimiä olisi voitu myös pitää vakiokiinnittiminä. Tällainen väite ei ole perusteltu. Kuten kyseisessä tiedotteessa selvästi todettiin, komissio ilmoitti asiasta ilman intialaisen tuottajan asiakasluetteloa. Kuten todetaan alkuperäisessä tutkimuksessa ja selitetään yksityiskohtaisesti jäljempänä luvussa 2.7, autoteollisuuden tuottajat tilaavat laadun vuoksi ja kaupallisista syistä aina asiakaskohtaisia kiinnittimiä, jotta ne olisivat alan ISO-vaatimusten mukaisia. Tästä syystä kiinnittimien tuottajat pitävät kaikkia autoteollisuuden tarpeisiin tarkoitettuja kiinnittimiä ”erikoistuotteina” – myös Intiassa – Intian autonvalmistajien verkkosivustojen tietojen mukaan. Koska intialainen tuottaja selvästi määritti erikoiskiinnittimiksi kaikki asiakaskohtaisesti valmistetut osat, komissio katsoo, että autoteollisuuteen tarkoitettuja vakiokiinnittimiä ei sisällytetty alkuperäisen tutkimuksen aikana laadittuun vakiokiinnittimien luetteloon.

(48)

Kiinan kauppakamari ja eräs kiinalainen vientialan tuottaja esittivät edellä mainitun kaltaisia vaatimuksia autoteollisuuteen tarkoitettujen kiinnittimien mahdollisesta sisällyttämisestä normaaliarvoon ja väittivät lisäksi, että sellaisia autoteollisuuteen tarkoitettuja kiinnittimiä, joita ei ole valmistettu asiakaskohtaisesti, koskee kuitenkin erityinen laadunvalvonta, tai niissä on noudatettava jäljitettävyysvaatimuksia, mikä nostaa niiden hintaa, joten niitä olisi pidettävä erityiskiinnittiminä. Ne väittivät, että komission päätelmät, joiden mukaan huippulaitteisiin käytettyjä kiinnittimiä, joita ei ole valmistettu käyttäjän piirustusten mukaisesti, oli kuitenkin pidetty erikoiskiinnittiminä, ovat perusteettomia, ja näin komissio toimi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan vastaisesti ja loukkasi tasapuolisen vertailun periaatetta. Ne katsoivat lisäsi, että intialaisen tuottajan tekemään jakoon perustuvia komission päätelmiä ei ollut varmistettu paikan päällä tehtävässä tarkistuksessa. Kiinan kauppakamari ja kiinalainen vientialan tuottaja pyysivät komissiota tarkistamaan vakio- ja erikoiskiinnittimien eron, ja mikäli tämä ei olisi mahdollista, käyttämään jotain toista normaaliarvoon perustuvaa tietokokonaisuutta.

(49)

Vakio- ja erikoiskiinnittimien erottelua koskevia komission perusteluja on jo käsitelty johdanto-osan 47 kappaleessa. Mitä tulee väitteeseen, että intialaisen tuottajan tekemää jakoa ei tarkastettu, komissio varmisti myyntitiedot useiden ns. walk-through-testien avulla (eli tarkastamalla perusteellisesti tietyn otannan myyntitietoihin sisältyvistä myyntitoimista myyntitietojen täsmällisyyden varmistamiseksi) osana vakiotarkastusmenettelyjä. Lisäksi intialaisen tuottajan toimittamien myyntitietojen myöhempää jakoa verrattiin jaon keskimääräiseen hintatasoon mainitussa tiedotteessa selitetyllä tavalla. Tästä syystä väite, jonka mukaan komissio hyväksyi intialaisen tuottajan toimittamat tiedot tarkistamatta niitä, ei ole perusteltu.

(50)

Myös erikoiskiinnittimien määrittämisessä intialaisen tuottajan käyttämät kriteerit eli johdanto-osan 47 kappaleessa mainitut asiakaskohtaiset mallit, ovat riittävän vakuuttavia tietojen luetettavuuden toteamiseksi. Komissio teki jo alkuperäisessä tutkimuksessa normaaliarvoon oikaisun, jotta otettaisiin huomioon intialaisen tuottajan suorittamat laadunvalvontavaiheet, joita ei otokseen valittujen kiinalaisten tuottajien tiedoista löytynyt. Tässä tilanteessa komissio ei pidä tarpeellisena, että se alkaisi käyttää jotain muuta normaaliarvoon perustuvaa tietojoukkoa osapuolten ehdottamalla tavalla. Lisäksi kuten lopullisen asetuksen johdanto-osan 89 kappaleessa todetaan, kukaan muu vertailumaissa toimiva tuottaja ei tarjoutunut tekemään yhteistyötä menettelyssä.

(51)

Eurooppalaisten tuottajien järjestö (EFDA) väitti vertailumaassa Intiassa toimivan tuottajan tietojen käytöstä normaaliarvon määrittämisessä, ettei kyseinen tekniikka ollut asianmukainen, koska tuottajan tuotevalikoima, tuotantovolyymi, asiakasprofiili, jakelumenetelmä ja markkina-asema eivät olleet vertailukelpoisia vientiä harjoittavan kiinalaisen tuottajan tilanteen kanssa. Lisäksi se väitti, että kiinalaiset hinnat olivat matalia, koska niistä heijastui vakiotuotteiden suurtuotannon edut ja koska kiinalaiset ovat alaan erikoistuneita ja tehokkaita tuottajia. Se pyysi myös yksityiskohtaisempia tietoja intialaisen tuottajan hinnoista ja vakiokiinnittimien tuotantomäärästä. Lopuksi EFDA toimitti väitteidensä tueksi Eurostatin tietoja, joiden mukaan Kiinasta ja Intiasta lähtöisin olevien vientihintojen vertailu kahden CN-koodin osalta osoitti, että näiden tuotteiden vienti Intiasta oli alle 4 prosenttia Kiinan viennistä ja ettei Intia ollut kyseisten tuotteiden uskottava toimittaja vientimarkkinoilla.

(52)

Johdanto-osan 49 kappaleen viimeisessä osassa tarkastellaan Intian valintaa vertailumaatuottajaksi ja valinnan asianmukaisuutta. Kun tarkastellaan yleistä väitettä, jonka mukaan Kiinan vientihinnoista heijastui suurtuotannon edut, väitteet eivät olleet perusteltuja tai niitä ei ollut ilmaistu merkityksellisellä tavalla, mikä olisi voinut auttaa tarkastelun kyseisessä vaiheessa tehdyn analyysin suorittamista. Intialaisen tuottajan tietoja koskevan lisätietopyynnön osalta viitataan johdanto-osan 82 kappaleeseen, jossa käsitellään luottamuksellisuutta. Kun tarkastellaan väitettä, jonka mukaan Intiasta lähtöisin oleva vienti ei ollut vertailukelpoinen Kiinan viennin kanssa tutkimusajanjakson aikana eikä sen jälkeen, todetaan, että perusasetuksen mukaan normaaliarvon määrittämisessä katsotaan merkittäviksi Intian kotimaan hinnat eikä Intian vientihinnat. Tästä syystä EFDA:n esittämät väitteet eivät olleet perusteltuja.

(53)

Kiinan kauppakamari ja kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja esittivät epäilyksensä intialaisen tuottajan käyttämää pinnoitetta koskevan ongelman osalta ja pyysivät komissiota selittämään, miten luottamukselliset tiedot tarjosivat vakuuttavan todisteen siitä, että intialainen tuottaja myi ainoastaan galvanoituja kiinnittimiä kotimaansa markkinoilla. Tarkastuksen aikana intialainen tuottaja esitti todisteita, joiden perusteella komissio pystyi päättelemään, että kotimaassa myydyt vakiokiinnittimet olivat galvanoituja ja että ne vastasivat alkuperäisen PCN-taulukon pinnoitetyyppiä A. Komissio katsoo, että asiakirja-aineiston todisteet riittävät sen päättelemiseen, että kotimaan markkinoilla myydyt vakiokiinnittimet olivat galvanoituja. Tässä yhteydessä tehtiin oikaisu kromissa havaittujen eroavuuksien perusteella jäljempänä johdanto-osan 81 kappaleessa mainitulla tavalla.

(54)

Eräät vientiä harjoittavat tuottajat pyysivät lisäselvennyksiä ja -tietoja, jotta ne voisivat esittää mahdollisen pyynnön oikaista omaa polkumyyntimarginaaliaan alkuperäisen tutkimuksen mukaisesti ja seuraavien näkökohtien pohjalta:

(55)

Mitä edellä olevaan a alakohtaan tulee, yhteistyössä toimineen intialaisen tuottajan myymien kiinnittimien vahvuusluokka oli PCN-taulukon sisältämän vahvuuden indikaattori, jota käytettiin kaikille osapuolille lähetetyssä kyselylomakkeessa, kuten todettiin 30 päivänä toukokuuta 2012 annetussa tiedotteessa. Vahvuusluokka määritettiin käyttämällä PCN-taulukon samaa merkityksellistä elementtiä kuin intialainen tuottaja käytti myyntitiedoissaan ja joka tarkistettiin paikan päällä tehtävässä tarkastuksessa.

(56)

Erikois- ja vakiokiinnittimien eroja kuvailtiin lopullisen asetuksen johdanto-osan 54 kappaleessa. Erikoiskiinnittimet ovat asiakkaan piirustusten mukaan valmistettuja kiinnittimiä. Vakiokiinnittimiä valmistetaan varastoon, eivätkä ne ole tietyn asiakkaan antamien teknisten eritelmien mukaisia. Tarve tehdä ero yhteistyössä toimivan intialaisen tuottajan valmistamien vakio- ja erikoiskiinnittimien välillä tunnustettiin selvästi, ja kuten lopullisen asetuksen johdanto-osan 51 ja 54 kappaleessa mainitaan, otantaan valittujen vientiä harjoittavien kiinalaisten tuottajien vientihinnan ja normaaliarvon vertailussa käytettiin vakiotyyppisiä kiinnittimiä.

(57)

Mitä edellä olevassa b alakohdassa mainittuihin seikkoihin tulee, tietojen luottamuksellisuuden vuoksi ei ole mahdollista ilmoittaa intialaisen tuottajan myymien ruuvien ja pulttien täsmällisiä tyyppejä. Kuten edellä todettiin, vertailu tehtiin kuitenkin painon perusteella kyseisessä vakio- tai erikoiskiinnittimien luokassa sekä PCN-taulukossa esitetyssä vahvuusluokassa.

(58)

Mitä edelleen tulee b alakohdassa mainittuihin seikkoihin, useat osapuolet pyysivät pinnoitteita koskevia lisätietoja. Alkuperäinen tutkimusaineisto analysoitiin tarkemmin, ja tämän mukaan Intian kotimaan markkinoilla vakiokiinnittimenä myydyssä tuotteessa oli peruspinnoite, eli se oli galvanoitu. Kyseiset tiedot esitettiin asianomaisten osapuolen pyytämissä kuulemistilaisuuksissa, ja ne toimitettiin uudelleen niitä pyytäneille osapuolille. Lisäksi tiedot lisättiin asiakirja-aineistoon osapuolten tarkasteltaviksi.

(59)

Kaksi otokseen valittua vientiä harjoittavaa tuottajaa pyysi lisätietoja kromin käyttöä pinnoitteissa koskevista oikaisuista. Yhteistyössä toimineen intialaisen tuottajan toimittamia myyntitietoja analysoitiin tarkemmin, ja tämän seurauksena normaaliarvoa oikaistiin kromieroavuuksien vuoksi jäljempänä johdanto-osan 81 kappaleessa esitetyllä tavalla. Samat kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa pyysivät lisäselvityksiä siitä, miten yhteistyössä toimineen intialaisen tuottajan kotimaan myynnin kannattavuus oli määritetty, oliko se ilmoittanut tuotantokustannuksista PCN-taulukon pohjalta vai oliko se käyttänyt keskimääräisiä kustannuksia ja sisältyikö normaaliarvoon myynti etuyhteydessä oleville yrityksille.

(60)

Kaikki normaaliarvoa koskevat olennaiset tiedot mainitaan lopullisen asetuksen johdanto-osan 94 kappaleessa. Siinä todetaan myös, että ainoastaan etuyhteydettömille yrityksille suoritettu kotimaan myynti oli otettu huomioon.

(61)

Kyseiset kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa väittivät myöhemmin, että ne epäilivät vahvasti, oliko kannattavuus- ja edustavuustestit suoritettu oikein. Kyseiset vientiä harjoittavat tuottajat epäilivät edustavuustestissä etenkin sitä, että intialaisen tuottajan kotimaan myyntimäärien osuus oli yli 5 prosenttia niiden vientiin suuntautuvasta myynnistä kutakin tarkistettua tuoteryhmää kohden. Edustavuustestistä todettiin, että niissä tapauksissa, joissa tietystä tuotetyypistä ei voitu tehdä 5 prosentin testiä, kotimaan myyntiä pidettiin kuitenkin riittävän suurena asianmukaisen vertailun tekemiseksi. Kannattavuustestistä vahvistettiin, että se toteutettiin tuotetyypin pohjalta.

(62)

Kun tarkastellaan edellä olevassa c alakohdassa mainittuja seikkoja, eli miksi normaaliarvon ja vientihinnan vertailussa ei käytetty kaikkia PCN-koodeja, tutkimuksen aikana selvisi, että PCN ei olisi luotettava indikaattori. Ensinnäkään Kiinan ja Intian viranomaiset eivät tee eroa tarkasteltavana olevan tuotteen määrittämisessä käytettyjen kymmenen CN-koodin välillä Euroopan unionin viranomaisten tapaan. Kuten lopullisen asetuksen johdanto-osan 48 kappaleessa lisäksi selitetään, useat osapuolet väittivät, että Kiinassa tuotetut kiinnittimet ovat vakiotuotteita (kestävyysluokaltaan pääasiassa 4.8–8.8), joilla ei ole erityisominaisuuksia raaka-aineen, kestävyyden, pinnoituksen tai sertifiointiin/turvallisuuteen liittyvien näkökohtien suhteen; ne on tarkoitettu vähemmän vaativiin sovelluksiin (ei-ammattimaiseen käyttöön ja yleiseen jakeluun) eikä huipputeknologiasovelluksiin, eivätkä ne täytä erityisten loppukäyttäjien kuten autoteollisuuden, kemianteollisuuden tai ilmailu- ja avaruusteollisuuden tiukkoja vaatimuksia.

(63)

Kun tarkastellaan edellä olevassa c alakohdassa mainittuja seikkoja, kahden muun vientiä harjoittavan tuottajan esittämiä kriteerejä – jäljitettävyys, ISO 9000 -standardi, viallisten osuus – ja muita kriteerejä, kuten kovuus, taipuvuus, vahvuus, iskulujuus ja kitkakerroin, ei voitu hyväksyä, koska kyseiset yritykset eivät osoittaneet, miten kyseiset seikat vaikuttavat normaaliarvon ja vientihinnan vertailukelpoisuuteen.

(64)

Koska vertailukelpoisuuden puutetta koskevia yksityiskohtaisia tietoja ei saatu alkuperäisen tutkimuksen osapuolten pyytämällä tavalla suositusten lisäksi ja koska pinnoitteen kaltaisia muita teknisiä ominaisuuksia koskevia lisätietoja oli vain vähän saatavilla, alkuperäisessä tutkimuksessa tehtiin se johtopäätös, että osapuolten itsensä korostamat keskeiset tekijät ja erot – vakiokiinnitin ja erikoiskiinnitin sekä vahvuusluokka – muodostivat riittävän perustan normaaliarvon ja vientihintojen vertailulle.

(65)

Komissio ilmoitti 11 päivänä heinäkuuta 2012 normaaliarvon uudelleenluokituksesta edellä kuvatulla tavalla ja ehdotuksensa polkumyyntimarginaalien uudelleenlaskennasta edellä selvitetyltä pohjalta sekä pyydetyt huomautukset.

(66)

Kuten johdanto-osan 32 kappaleessa todettiin, intialainen tuottaja toimitti ensimmäisellä kerralla kotimaan myyntiä koskevan myyntitiedot ilman PCN-koodeja. Myyntitapahtuman ainoa tunniste oli tavarakoodi, joka koostui kunkin tuotteen sisäisestä koodista ja tuotetta kuvaavasta merkkijonosta, esimerkiksi:

M8X1,25X16 FLANGE SCREW

(67)

Kuten lopullisen asetuksen johdanto-osan 48–57 kappaleessa todetaan, intialainen yritys jakoi kotimaan myynnin vakio- ja erikoiskiinnittimien myyntiin käyttäen johdanto-osan 77 kappaleessa mainittua erottelua. Tästä syystä kotimaan myyntiä koskevat myyntitiedot toimitettiin kahtena tiedostona, joista toinen sisälsi vakiokiinnittimien myynnin ja toinen erikoiskiinnittimien myynnin. Ne myyntitapahtumat, joita ei voitu luokitella vakio- eikä erikoiskiinnittimien myyntiin, jätettiin normaaliarvon laskennan ulkopuolelle.

(68)

Tutkinnan aikana kävi myös ilmi, että normaaliarvon määrittämistä varten tarvittaisiin kiinnittimen vahvuusluokka. Intialainen yritys määritti kunkin rivin vahvuusluokan vakio- ja erikoiskiinnittimien myyntiä koskevissa tiedostoissa. Tiedostoihin lisättiin ”Luokka”-niminen sarake, johon kyseinen vahvuusluokka merkittiin seuraavasti:

(69)

Alkuperäinen normaaliarvo laskettiin tältä pohjalta. Siinä käytettiin jakoa vakio- ja erikoiskiinnittimiin ja vahvuusluokkaa 30 päivänä toukokuuta 2012 annetussa toimeenpanon tarkastuksesta laaditussa ensimmäisessä tiedotteessa esitetyllä tavalla.

(70)

Kuten johdanto-osan 54 kappaleessa mainitaan, jotkut vientiä harjoittavat tuottajat pyysivät lisäselvityksiä ja viittasivat kiinnittimen pinnoitteeseen, läpimittaan ja pituuteen perustuvan vertailun puuttumiseen ja väittivät, että tämä voisi vaikuttaa alun perin lasketun normaaliarvon tasoon.

(71)

PCN-koodien puuttuessa kutakin myyntitapahtumaa kuvaava merkkijono analysoitiin (samalla kuvauksella varustetut myyntitapahtumat ryhmitettiin ensin yhteen), jotta pystyttiin poimimaan myydyn kiinnittimen läpimitta ja pituus. Kun käytetään edellä esitettyä esimerkkiä, M8 = läpimitta ja 16 = pituus. Tässä tapauksessa kyse on läpimitaltaan 8 mm:n suuruisesta ja pituudeltaan 16 mm pitkästä ruuvista. Luku 1,25 viittaa kierteen nousuun, jota ei käytetty tarkasteltavana olevan tuotteen luokittelussa.

(72)

Vientiä harjoittavien kiinalaisten tuottajien käyttämässä PCN-koodissa nämä tiedot ilmaistaan hieman eri tavalla. Edellä mainitun ruuvin läpimitta ja pituus olisi ilmaistu luvulla 080016.

(73)

Jotta varmistettaisiin normaaliarvon ja vientihinnan vastaavuus, komissio ryhmitteli läpimitan ja pituuden kolmeen samankokoiseen ryhmään 5 päivänä heinäkuuta 2012 annetun toisen tiedotteen mukaisesti:

(74)

Pieni osa intialaisen tuottajan myynnistä jäi näiden ryhmien ulkopuolelle, eikä sitä käytetty normaaliarvon laskennassa. Edellä kuvatusta ruuvista ilmoitettaisiin tästä syystä tarkistettu PCN-koodi ’GSS’ = vahvuusluokka 8.8, pieni läpimitta, pieni pituus.

(75)

Edellä esitetystä esimerkistä ilmenee, ettei tuotetta kuvaavassa merkkijonossa ole tietoa intialaisen kotimaan markkinoilla toimivan tuottajan käyttämästä pinnoitteesta. Tämän vuoksi tutkimusaineistosta tarkistettiin, oliko siinä todisteita intialaisen tuottajan kotimaan markkinoilla myymissä vakiokiinnittimissä käyttämästä pinnoitetyypistä. Aineiston sisältämät luottamukselliset tiedot, jotka oli tarkistettu intialaisen tuottajan toimipisteessä, osoittivat, että kotimaan markkinoilla myytävissä vakiokiinnittimissä käytettiin galvanointia (PCN-tyyppiä A), ja tästä ilmoitettiin kaikille osapuolille 5 päivänä heinäkuuta 2012.

(76)

Useat vientiä harjoittavat tuottajat vastasivat edellä mainittuun tiedotteeseen. Kyseisten tuottajien pyynnöstä järjestettiin kuulemismenettelystä vastaavan kauppapolitiikan pääosaston neuvonantajan johdolla kuulemistilaisuus komission kanssa käytävän vuoropuhelun jatkamiseksi ja tuottajien esille nostamien asioiden käsittelemiseksi. Vientiä harjoittavat tuottajat nostivat esiin erityisesti seuraavat seikat:

(77)

Mitä a alakohtaan tulee, intialainen tuottaja jakoi kotimaan myyntinsä vakio- ja erikoiskiinnittimien myyntiin pitämällä asiakkaan piirustusten mukaan valmistettuja kiinnittimiä erikoiskiinnittiminä, kun taas muussa myynnissä on kyse vakiokiinnittimistä, toisin sanoen niitä ei ole valmistettu erikoismittojen tai asiakkaan piirustusten mukaisesti.

(78)

Edellä olevan b alakohdan osalta ja kuten mainitaan 13 päivänä heinäkuuta 2012 päivätyssä asiakirja-aineistoon tarkoitetussa tiedotteessa, joka lähetettiin osapuolille 11 päivänä heinäkuuta 2012 pidetyn kuulemistilaisuuden jälkeen, komissio vahvisti, että asiakkaiden nimien puuttuessa, kuten edellä mainitaan, se viittaa johdanto-osan 47 kappaleeseen. Lisäksi komissio panee merkille, että kiinnittimien valmistajien eurooppalaisen järjestön mukaan asiakkaan – erityisesti autoteollisuuden – tilatessa Euroopassa kiinnittimen, joka on valmistettu piirustusten mukaan ja joka on täysin kansainvälisten standardien (ISO, EN, DIN, AFNOR, UNI) mukainen, kiinnittimien tuottajat pitävät tuotetta joka tapauksessa erikoistuotteena, ja näin ollen se määritetään – yrityksen sisäisessä luokituksessa – erikoistuotteeksi. Tämä on kiinnittimien valmistajien toimintatapa kaikkialla maailmassa ja myös Intiassa. Komissio on näin ollen varma, että autoteollisuuteen tarkoitetut vakiokiinnittimet eivät olleet alkuperäistä tutkimusta koskevien päätelmien aikana toimitetussa vakiokiinnittimien luettelossa. Näin ollen väite hylättiin.

(79)

Mitä edellä olevaan c alakohtaan tulee, vientiä harjoittavat tuottajat ottivat kuulemistilaisuudessa esille perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan b alakohdassa tarkoitetun oikaisun ottaakseen huomioon Intiaan tuotavan valssilangan tuontitullit, jotka sisältyvät normaaliarvoon mutta eivät Kiinasta vietävän tuotteen vientihintaan. Kiinalaiset otokseen valitut tuottajat ostivat Kiinassa valmistettua valssilankaa alkuperäisen tutkimuksen aikana.

(80)

Intialaisen tuottajan tuomaan raaka-aineeseen sovellettiin perustullia (5 prosenttia verotettavasta arvosta) ja koulutusveroa (Customs Education Cess) (3 prosenttia perustulliarvosta plus tasoitustullin määrä). Perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan b alakohdan mukaan tällainen välillisiä veroja koskeva oikaisu on kuitenkin mahdollinen, jos kotimaan markkinoilla kulutettavaksi tarkoitetun samankaltaisen tuotteen tai siihen fyysisesti sisältyvien materiaalien tuontimaksuja ei kanneta tai ne palautettaisiin, kun tuote viedään Euroopan unioniin. Koska ei ole esitetty väitettä eikä todisteita siitä, että edellä mainittujen vientiä harjoittavien tuottajien viemät tuotteet olisivat hyötyneet raaka-aineiden (valssilanka) tuonnissa tuontimaksujen keräämättä jättämisestä tai niiden palauttamisesta, väite on hylättävä. Tällaista oikaisua ei myöskään voida yleensä tehdä, jos kyseinen vientiä harjoittava tuottaja – kuten tässä tarkastelussa – hankkii kaikki raaka-aineensa kotimaisilta toimittajilta, joihin ei sovelleta tuontimaksuja.

(81)

Edellä olevan d alakohdan osalta todetaan, että alkuperäistä tutkintaa koskevan asiakirja-aineiston todisteet osoittivat, että Intian kotimarkkinoilla myytyjen vakiokiinnittimien vakiopinnoite sisälsi kromia Cr3, ja tästä syystä se vastasi PCN-koodien määritelmässä pinnoitetta, johon ei ole lisätty kromi VI:ta. Polkumyyntimarginaalit laskettiin tästä syystä uudelleen siten, että laskentaan otettiin mukaan viennissä käytetty kallein kromipinnoitetyyppi ilman vientihinnan oikaisua. Kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa väitti, että pinnoitetta koskevat tiedot eivät olleet tutkimusajanjakson aikaisen tilanteen vaan nykytilanteen mukaisia. Tämä ei pidä paikkaansa. Alkuperäisen tutkimuksen aikana suoritetussa tarkastuksessa saatiin varmistettua näyttöä siitä, että kaikki Intian kotimarkkinoilla myydyt vakiokiinnittimet olivat galvanoituja alkuperäisen tutkimusajanjakson aikana.

(82)

Edellä olevan e alakohdan osalta on vahvistettu, että polkumyyntimarginaalit laskettiin siten, että tilanteissa, joissa ei ollut vertailukelpoista kotimaan myyntiä, vientitapahtuma jätettiin polkumyyntilaskelman ulkopuolelle. Muutamat osapuolet väittivät, ettei ollut perusteita jättää tiettyjä vientitapahtumia polkumyyntimarginaalilaskelman ulkopuolelle. Kaiken otokseen valitun kiinalaisen tuottajan kannalta merkityksellisen vastaavuuden kotimaan myynnin ja vientimyynnin välillä katsottiin edustavan hyvin eri osapuolten toteuttamaa myyntiä.

(83)

Mitä tulee edellä olevaan f alakohtaan, Kiinan kauppakamari ja kiinalainen viejä väittivät, ettei intialainen tuottaja esittänyt hyviä syitä siihen, miksi se ei antanut komission esittää yksityiskohtaisia tietoja sen kotimaan kaupan tuotekoodeista. Komissio toimitti niin paljon tietoa, kuin on luottamuksellisuussääntöjen noudattamisen yhteydessä mahdollista niissä useissa tiedotteissa, jotka se liitti asiakirja-aineistoon, kaikille osapuolille tarkasteltavaksi annetussa tiedotteessa, Kiinan kauppakamarille järjestetyissä kuulemistilaisuuksissa ja kaikille kiinalaisille viejille, jotka olivat pyytäneet tietoja. Pyynnöstä ilmoittaa intialaisen tuottajan tuotekoodit todetaan, että jos kyseiset tiedot ilmoitettaisiin, muut osapuolet pystyisivät laskemaan intialaisen tuottajan kotimaan hinnat kohtuullisen tarkasti, mitä on vältettävä liikesalaisuuksien suojelemiseksi. Jos komissio ei onnistuisi suojelemaan luottamuksellisia tietoja, siltä voitaisiin vaatia vahingonkorvauksia, ja tämä ehkäisisi vertailumaan yrityksiä ryhtymästä vapaaehtoiseen yhteistyöhön tutkimuksessa. Tästä syystä väite hylättiin.

(84)

Intialaisen tuottajan tiedot tarkistettiin uudelleen sen perusteella, että kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat esittivät tässä tarkastelussa Intiasta peräisin olevien tuotetyyppien määritelmää normaaliarvon laskennassa koskevia väitteitä, joiden mukaan sen lisäksi, että tehdään ero vakio- ja erikoiskiinnittimen ja vahvuusluokan välillä, myös läpimitta, pituus ja pinnoite ovat tärkeitä samoin kuin kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan johdolla pidettävät kuulemistilaisuudet ja vuoropuhelu.

(85)

Kyseisen uudelleentarkastelun jälkeen komissio pystyi määrittämään Intian kotimaan markkinoilla myytyjen kiinnittimien läpimitan ja pituuden. Jotta voitaisiin vertailla tasapuolisesti näitä kiinnittimiä ja Kiinasta vietyjä kiinnittimiä, sekä läpimitta että pituus luokiteltiin ja kullekin luokalle laskettiin normaaliarvo. Tästä kerrottiin yksityiskohtaisesti 5 ja 11 päivänä heinäkuuta 2012 julkaistuissa tiedotteissa, jotka saatettiin kaikkien osapuolten tarkasteltaviksi. Kun intialaisen tuottajan myymät tuotteet luokiteltiin, jotta voitaisiin tehdä ero keskeisten kokojen välillä, niitä voitiin tämän menetelmän avulla vertailla tasapuolisesti kiinalaisten yritysten vientituotteisiin osapuolten pyynnön mukaisesti. Myöhemmin kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa väitti, ettei niillä ollut kaikkia tietoja ja että luokittelu oli epämääräinen ja epätarkoituksenmukainen eikä niillä tämän vuoksi ollut fyysisten erojen oikaisun vaatimiseen tarvittavia riittäviä tietoja. Kyseiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät näiden yleisten väittämien lisäksi kuitenkaan esittäneet vaihtoehtoisia ehdotuksia eivätkä merkittävää näyttöä. Tästä syystä väite hylättiin.

(86)

EFDA väitti, että läpimitan ja pituuden käyttäminen ei heijastanut todellisuutta, ja se ehdottikin vaihtoehtoa, jossa nämä kaksi kriteeriä yhdistyivät, jotta voitaisiin välttää tiettyjen tuotteiden jääminen vertailun ulkopuolelle, mutta se ei kuitenkaan esittänyt näyttöä tästä vaihtoehdosta. Komissio ehdottamassa luokittelussa ei suljettu pois mitään tuotetyyppejä (kaikki mahdolliset läpimitta- ja pituusyhdistelmät otettiin huomioon), ja näin ollen väitettä ei voitu tarkastella yksityiskohtaisemmin.

(87)

Kaikkien myytyjen vakiokiinnittimien katsottiin olevan galvanoituja, ja niinpä normaaliarvo laskettiin PCN-koodia A vastaavan pinnoitepohjan perusteella. Jos otokseen valittu vientiä harjoittava kiinalainen tuottaja ei vienyt pinnoitetyypillä A pinnoitettuja kiinnittimiä, laskennassa käytettiin lähintä pinnoitetyyppiä ilman vientihinnan oikaisua.

(88)

Vahvuusluokkaa koskevat tiedot ja jako vakio- ja erikoiskiinnittimiin pysyivät muuttumattomina.

(89)

Kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa pyysi kuulemismenettelystä vastaavaa kauppapolitiikan pääosaston neuvonantajaa tarkastelemaan vertailumaassa Intiassa toimivan tuottajan luottamuksellisia tietoja ja antamaan varmistuksen sen kotimaan myynnin luottamuksellisuudesta sekä vakiokiinnittimien pinnoitetta koskevasta kysymyksestä, pinnoitteen kromipitoisuudesta sekä vakiokiinnittimien pituutta ja läpimittaa koskevien tietojen hankkimisesta. Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja tutki vertailumaan tuottajan luottamukselliset tiedot ja löysi vastaukset kahden tuottajan esittämiin kysymyksiin. Kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan raportti liitettiin asiakirja-aineistoon asianomaisten osapuolten tarkasteltavaksi.

(90)

Edellä mainituista lisätiedoista, selvityksistä, kuulemistilaisuuksista ja vuoropuhelusta huolimatta eräät osapuolet väittivät edelleen, ettei niillä ollut riittäviä tietoja, jotta ne olisivat voineet pyytää oikaisuja tasapuolisen vertailun varmistamiseksi. Komissio toimitti osapuolille seikkaperäisiä tietoja normaaliarvon määrittämisessä käytetyistä tuoteryhmistä valituselimen vaatimalla tavalla (7). Lisäksi komissio toimitti tietoja ja vastasi kaikkiin osapuolten esittämiin kysymyksiin määräajan pidentämisen jälkeen 30 päivästä toukokuuta 2012 aina 19 päivään heinäkuuta 2012. Kaikki osapuolet saivat myös 20 päivää lisäaikaa tehdä huomautuksia lopullisista tiedoista.

(91)

Samat osapuolet väittivät, että toisin kuin valituselimen raportissa todetaan, komissio kieltäytyi antamasta intialaisen tuottajan erikoistuotteita koskevia normaaliarvon määrittämisessä käytettyjä tietoja ilman pätevää syytä. Polkumyynnin vastaisen sopimuksen 6.5 artiklassa määrätään, että tutkimusviranomaisten on käsiteltävä luottamuksellisia tai luottamuksellisina toimitettuja tietoja luottamuksellisina. Tässä tapauksessa intialainen tuottaja toimitti kotimaan markkinoilla myytyjä tuotetyyppejä koskevia tietoja luottamuksellisina, ja yritys on esittänyt komissiolle tietojensa luottamuksellisesta käsittelystä uuden pyynnön, jonka mukaan se katsoo jatkossakin, että tiedot ovat ehdottoman luottamuksellisia, kuten johdanto-osan 82 kappaleessa mainitaan. Kyseiset osapuolet väittivät edelleen, ettei komissio pystynyt laatimaan mielekästä ei-luottamuksellisia tietoja käsittävää yhteenvetoa intialaisen tuottajan toimittamista tiedoista raporteissa vaaditulla tavalla. Kuten edellä olevissa johdanto-osan kappaleissa on todettu, komissio antoi jatkuneen vuoropuhelun aikana asianomaisille osapuolille kaikki intialaiseen tuottajaan liittyvät olennaiset ei-luottamukselliset tiedot, jotta nämä saattoivat puolustaa etujaan.

(92)

Normaaliarvo laskettiin ja sitä verrattiin vientihintaan edellä mainitulla tavalla. Vientihintaan tehtiin oikaisuja hintaerojen poistamiseksi silloin, kun kyseisten kiinnittimien pinnoitteeseen oli lisätty kromi VI:ta. Vertailu tehtiin alkuperäisen tutkimuksen tavoin noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(93)

Eräs vientiä harjoittava tuottaja vaati perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan a alakohdan mukaista oikaisua tarkasteltavana olevan tuotteen eri tyyppien (kuusioruuvit, puuruuvit, pultit jne.) fyysisten erojen perusteella. Koska kyseinen vientiä harjoittava tuottaja ei tietojen luottamuksellisuuden vuoksi voi käyttää kaikkia normaaliarvoa koskevia tietoja, yritys turvautuu omiin vientihintoihinsa sen osoittamiseksi, missä määrin hinnat vaihtelevat kunkin kiinnitintyypin osalta.

(94)

Vertailu normaaliarvon ja vientihinnan välillä tehtiin alkuperäisessä tutkimuksessa erottelemalla kiinnittimien vakio- ja erikoistyypit lopullisen asetuksen johdanto-osan 102 kappaleen mukaisesti ja lisäksi määrittämällä vahvuusluokka. Tuotteiden täydellisiä valvontanumeroita (PCN-koodit) ei tässä tapauksessa käytetty, koska vertailumaan tuottaja ei toimittanut PCN-koodien mukaan luokiteltuja tietoja pyydetyllä tavalla. Yhtenä alkuperäisen PCN-koodin tarkoituksena oli tunnistaa erityyppiset kiinnittimet niitä koskevan CN-koodin mukaisesti. Koska intialainen tuottaja ei toimittanut näitä tietoja, kyseistä seikkaa ei voitu käyttää alkuperäisen tutkimuksen aikana tehdyssä vertailussa.

(95)

Vientiä harjoittavan tuottajan toimittamat tiedot osoittivat, että on ehkä syytä oikaista erityyppisten kiinnittimien eroja. Menetelmää ei kuitenkaan pidetty asianmukaisena, koska yritys ei toimittanut tuotetyypistä alun perin pyydettyjä CN-koodin mukaisia täsmällisiä tietoja, kuten johdanto-osan 34 kappaleessa todetaan. Tämän sijasta tarkasteltiin unionin tuotannonalan hintaeroja unionin markkinoilla sen määrittämiseksi, oliko erilaisten kiinnitintyyppien välillä hintaeroja. Unionin tuotannonalan toimittamat tiedot oli annettu kaikilta osin PCN-koodeina alkuperäisen pyynnön mukaisesti. Tarkastelusta saatiin vahvistus sille, että hinnat vaihtelivat EU:n markkinoilla kiinnitintyypin mukaan. Tämän perusteella normaaliarvon oikaisemista pidettiin asianmukaisena, jotta se heijastaisi näitä eroja. Oikaisun pohjaksi unionin tuotannonalan myynnin keskihinnaksi unionin markkinoilla määritettiin arvo 1, ja kaikille yksittäisille tyypeille annettiin oma arvo sen mukaan, mikä oli niiden hinnan suhde keskimääräiseen hintaan. Tämän jälkeen arvoja sovellettiin normaaliarvoon, jota oli käytetty vertailussa kuhunkin vientiä harjoittavan tuottajan viemään tuotetyyppiin.

(96)

Koska oikaisut tehtiin Euroopan unionin markkinoilla vallitsevan fyysisten ominaisuuksien erojen markkina-arvon perusteella, katsottiin, että olisi asianmukaista tehdä vastaavia oikaisuja kaikkien vientiä harjoittajien tuottajien polkumyyntimarginaalien laskelmiin.

(97)

Ilmoitusasiakirjan julkaisemisen jälkeen Kiinan kauppakamari ja kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja väittivät, että komissio rikkoi edelleen WTO:n polkumyynnin vastaisen sopimuksen 2.4, 6.2 ja 6.4 artiklaa, koska se ei toimittanut oikea-aikaisesti tietoja, joiden perusteella vientihintaa ja normaaliarvoa verrattiin, ja ne kehottivat komissiota ilmoittamaan kattavat tiedot käytetyistä normaaliarvoisista tuotetyypeistä täyttääkseen velvollisuutensa antaa kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajalle mahdollisuus taata omien etujensa puolustaminen, esittää asiansa kaikkiin siihen liittyvistä seikoista täysin tietoisena ja varmistaa vientihintojen ja normaaliarvon välinen puolueeton vertailu. Tämän vuoksi kyseiset osapuolet pyysivät komissiota tarkastelemaan uudelleen seuraavia seikkoja:

(98)

Mitä tulee a alakohtaan, katsotaan, että 30 päivänä toukokuuta 2012, 11 päivänä heinäkuuta 2012 ja 13 päivänä heinäkuuta 2012 päivätyissä tiedotteissa, 31 päivänä heinäkuuta 2012 lähetetyssä ilmoitusasiakirjassa ja eritoten johdanto-osan 77–96 kappaleessa ja kuulemismenettelyjen aikana pidetyissä kuulemisissa annetut tiedot huomioon ottaen asianomaisille osapuolille on annettu tiedot, jotka on ollut mahdollista antaa luottamuksellisuutta koskevien vaatimusten rajoissa.

(99)

Edellä b alakohdassa mainittua tarvetta varmistaa, että kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien tuottamia vakiokiinnittimiä ei verrata vertailumaan tuottajan valmistamiin, vaativissa sovelluksissa käytettäväksi tarkoitettuihin kiinnittimiin, on käsitelty johdanto-osan 78 kappaleessa. Koska uutta näyttöä ei ole esitetty ja komission käytössä on pelkkiä kyseisten osapuolten esittämiä väitteitä muihin vaativiin sovelluksiin kuin autoteollisuuteen tarkoitettujen kiinnittimien mahdollisesta olemassaolosta, komissio katsoo, että asiakirjoissa esitetyt tiedot ovat riittävän luotettavia varmistamaan, että ainoastaan vakiokiinnittimiä on käytetty sen normaaliarvon määrittämiseen, jota verrattiin kyseisen kiinalaisen viejän vientihintoihin.

(100)

Mitä tulee c alakohtaan ja väitteisiin, joiden mukaan komissio on jättänyt antamatta tietoja siitä, miten kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat voisivat perustella oikaisupyynnöt, jotka koskevat jäljitettävyyttä, ISO 9000 -standardia, viallisten osuutta ja muita kriteerejä kuten kovuus, taipuvuus, vahvuus, iskulujuus ja kitkakerroin (katso johdanto-osan 63 kappale) sekä tuontitulleja (katso johdanto-osan 79 ja 80 kappale), komissio esittää seuraavat huomautukset. Ensinnäkin muistutetaan, että osapuolet ovat esittäneet kyseiset seikat antamatta mitään yksityiskohtaisia lisätietoja. Kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan 11 päivänä heinäkuuta 2012 järjestämän kuulemisen aikana komissio kehotti osapuolia antamaan lisätietoja edellä mainituista seikoista, mutta niitä ei annettu. Mitä tulee vaatimukseen, että vientihintoja on oikaistava Intiaan suuntautuvaan valssilangan tuontiin sovellettavien tullien ja yleisesti ottaen kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien mahdollisuuden hankkia raaka-aineita halvemmalla huomioon ottamiseksi, komissio selosti johdanto-osan 80 kappaleessa yksityiskohtaisesti syyt siihen, miksi tätä oikaisua ei voitu hyväksyä. Lisäksi, kuten alkuperäisen asetuksen johdanto-osan 63 kappaleessa todetaan, tärkeimmän raaka-aineen, teräsvalssilangan, kustannus ei olennaisesti heijastanut markkina-arvoja. Havaittiin, että kotimarkkinoilla teräsvalssilangasta veloitettiin huomattavasti alhaisempia hintoja kuin muilla markkinoilla. Näitä vääristyneitä hintoja ei siis voida käyttää asianomaisten osapuolten vaatiman oikaisun pohjana. Näin ollen komissio ei näe, mitä lisätietoja Kiinan kauppakamarin ja vientiä harjoittavan tuottajan osalta voitaisiin kyseisten kahden oikaisupyynnön perusteeksi toimittaa.

(101)

Mitä d alakohtaan tulee, muistutetaan, että EU:n tuottajien normaaliarvoiset tyypit ja niiden hintatasot sekä tehtyjen oikaisujen vaikutus vertailumaan tuottajan normaaliarvoisiin tyyppeihin ovat luottamuksellisia eikä niitä voi julkistaa. Kiinan kauppakamari ja yksi kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja pyysivät lisäselvityksiä siitä, miten pinnoituksen hintaeroja koskevat oikaisut on tehty. Mutta kuten johdanto-osan 92 kappaleessa todetaan, että komissio ilmoitti erityisessä ilmoitusasiakirjassa, minkä vietyjen tuotetyyppien osalta on tehty oikaisu, minkä ansiosta asianomaiset osapuolet voivat saada käsityksen siitä, miten oikaisu on tehty.

(102)

Mitä tulee e alakohtaan ja väitteeseen, joka mukaan on tarpeen ottaa polkumyyntilaskelmissa huomioon kaikki vertailukelpoiset vientitoimet, jotta taataan WTO:n polkumyynnin vastaisen sopimuksen 2.4.2 artiklan mukainen puolueeton hintavertailu, komissio huomauttaa noudattavansa tarkoin asianomaisten osapuolten pyyntöä ja ehdotuksia siinä, että polkumyyntimarginaalien määrittämisessä käytettyä normaaliarvoa oli oikaistu. Käytetty menetelmä on selostettu johdanto-osan 93–96 kappaleessa, ja syyt siihen, miksi havaitun polkumyynnin määrä on ilmaistu prosenttiosuutena niistä vientitoimista, joita käytettiin johdanto-osan 107 ja 108 kappaleessa esitetyn polkumyynnin määrän laskemiseen, vastaavat täysin WTO:n polkumyynnin vastaisen sopimuksen 2.4.2 artiklaa, joka koskee vertailukelpoisia vientitoimia. Tässä tapauksessa kaikkia vertailukelpoisia toimia (tuotetyypeittäin) on käytetty vertailussa. Siksi oli järkevää ilmaista havaitun polkumyynnin määrä prosenttiosuutena polkumyynnin määrän laskemisessa käytetyistä vientitoimista.

(103)

Tietojen julkistamisen jälkeen kaksi kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa toisti vaatimuksensa, että oikaisuja olisi tehtävä raaka-aineen kulutustehokkuudessa ja helpommassa saannissa, tehokkaammassa sähkönkulutuksessa ja matalammassa tuottavuudessa työntekijää kohti olevien väitettyjen erojen takia. Muistutetaan, että yhdellekään kiinalaisista vientiä harjoittavista tuottajista ei myönnetty markkinatalouskohtelua alkuperäisessä tutkimuksessa eikä niiden kustannusrakenteen voida katsoa heijastavan markkina-arvoja, joita voitaisiin käyttää oikaisujen perustana etenkään raaka-aineiden saannin osalta. Lisäksi on huomattava, että Kiinassa käytössä olevien tuotantoprosessien todettiin olevan verrattavissa intialaisen tuottajan tuotantoprosessiin ja väitetyt erot havaittiin erittäin pieniksi. Koska intialaisen tuottajan havaittiin kilpailevan useiden muiden tuottajien kanssa Intian kotimarkkinoilla, tässä tapauksessa katsotaan, että sen hinnat heijastivat täysimääräisesti tilannetta kotimarkkinoilla. Kuten johdanto-osan 41 kappaleessa todetaan, normaaliarvon määrittämisessä oli käytettävä toimivissa markkinatalouksissa toimivien tuottajien kustannusten ja hintojen korviketta.

(104)

Samat kaksi kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa väittivät, että jakaessaan läpimittaa ja pituutta koskevat tiedot ryhmiin komission ei pitäisi viitata ryhmiin vaan käyttää vertailussa todellisia pituus- ja läpimittalukuja. Kuten johdanto-osan 70 kappaleessa todetaan, komissio suostui kyseisten osapuolten kanssa 26 päivänä kesäkuuta 2012 pidetyn kuulemisen jälkeen ryhmittelemään läpimitan ja pituuden ottaakseen huomioon fyysisten ominaisuuksien vaikutuksen hintoihin. Kyseiset osapuolet esittivät itse joitakin mahdollisia ryhmiä, mutta komissio ilmoitti kuulemisen aikana, että ehdotettuja ryhmiä olisi tarkistettava sen takaamiseksi, että kaikki viedyt tyypit sopivat yhteen niitä läheisesti muistuttavien intialaisen tuottajan tyyppien kanssa. Lisäksi kyseiset osapuolet mainitsivat 3 päivänä heinäkuuta 2012 pidetyn kuulemisen aikana pitämässään puheenvuorossa esimerkkinä, että läpimitalla olisi pieni vaikutus raaka-aineen yksikkökulutukseen. Siksi tämä väite hylättiin.

(105)

Polkumyyntimarginaalit määritettiin painotetun keskimääräisen normaaliarvon ja painotetun keskimääräisen vientihinnan vertailun perusteella.

(106)

Lopullinen polkumyyntimarginaali, joka on ilmaistu tämän tarkastelun vientiä harjoittavaa tuottajaa koskevana prosenttiosuutena CIF-tuontihinnasta unionin rajalla tullaamattomana, on seuraava:

(107)

Lopulliset polkumyyntimarginaalit, jotka on ilmaistu prosenttiosuutena CIF-tuontihinnasta unionin rajalla tullaamattomana, ovat seuraavat:

(108)

Eräs vientiä harjoittava tuottaja väitti, että sen polkumyyntimarginaalia laskettaessa todetun polkumyynnin kokonaisarvo olisi ilmaistava prosenttiosuutena kaikkien vientitapahtumien yhteenlasketusta CIF-arvosta eikä prosenttiosuutena niistä vientitapahtumista, joita käytettiin polkumyynnin määrän laskennassa. Jos toimittaisiin toisin, tämä merkitsisi kyseisen yrityksen mielestä niiden vientitapahtumien oletettua polkumyyntiä, joita ei käytetty polkumyynnin määrittämisessä.

(109)

Vientihinnan ja normaaliarvon välinen vertailu tehtiin painotetun keskiarvon pohjalta vain niiden vientiä harjoittavan kiinalaisen tuottajan viemien tuotetyyppien osalta, joita vastaavia tyyppejä intialainen tuottaja tuotti ja myi. Tätä pidettiin kaikkein luotettavimpana pohjana kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan polkumyynnin tason määrittämisessä; jos olisi yritetty löytää kaikkia muita vientityyppejä läheisesti muistuttavat intialaisen tuottajan tuotetyypit, tulokseksi olisi saatu epätarkkoja tuloksia. Tämän vuoksi on oikein, että todetun polkumyynnin määrä ilmaistaan polkumyynnin määrän laskennassa käytettyjen vientitapahtumien prosenttiosuutena – tuloksen katsotaan edustavan kaikkia vietyjä tuotetyyppejä. Samaa lähestymistapaa käytettiin muiden vientiä harjoittavien viejien polkumyyntimarginaalien laskennassa.

(110)

Kuten menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa todettiin, komissio arvioi uudelleen unionin tuotannonalan määritelmän, jotta otettaisiin huomioon riitojenratkaisuelimen raporttien suositukset, joiden mukaan EU oli toiminut WTO:n polkumyynnin vastaisen sopimuksen 4.1 artiklan vastaisesti jättäessään unionin tuotannonalan määritelmän ulkopuolelle ne tuottajat, jotka eivät halunneet mukaan otokseen, ja katsoessaan, että perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa säädetty 25 prosentin kynnysarvo automaattisesti muodostaa ”pääosan” tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaistuotannosta Euroopan unionissa. Valituselimen raportin 430 kohdassa (julkaistu 15 päivänä heinäkuuta 2011) todetaan, että ”kiinnitinalan pirstaloituneen luonteen vuoksi tällainen vähäinen osuus voisi kuitenkin olla hyväksyttävä, koska lisätietojen saanti oli käytännössä vaikeaa, mikäli prosessissa, jonka avulla komissio määritti tuotannonalan, ei ilmene merkittävää vääristymisen riskiä. […] rajatessaan kotimaan tuotannonalan määritelmän niihin tuottajiin, jotka halusivat osaksi otosta, komissio sulki ulkopuolelle tuottajia, jotka toimittivat olennaisia tietoja.” (alleviivaus lisätty). Viimeksi mainitut tuottajat on nyt sisällytetty unionin tuotannonalan määritelmään.

(111)

Alkuperäisessä tutkimuksessa havaittiin, että osaksi otosta suostuneiden ja kaikilta osin yhteistyötä alkuperäisen tutkimuksen ajan tehneiden unionissa toimivien tuottajien tuotannon osuus oli 27 prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaistuotannosta Euroopan unionissa. Tästä syystä katsottiin, että kyseiset yritykset muodostivat perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun unionin tuotannonalan.

(112)

Riitojenratkaisuelimen raporttien päätelmien seurauksena ja kaikkien niiden EU:n tuottajien tietojen pohjalta, jotka toimittivat ne Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen rauta- ja teräskiinnittimien tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamista koskevan ilmoituksen (8) 6 kohdan b alakohdan i alakohdassa säädettyyn määräaikaan mennessä ja huolimatta siitä, ilmoittivatko ne olevansa halukkaita olemaan osa otosta, komissio laski uudelleen, että unionin tuotannonalan osuus oli 36,3 prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaistuotannosta Euroopan unionissa vuonna 2006.

(113)

Tarkistettuaan unionin tuotannonalan määritelmää komissio varmisti, vastasiko kyseisen tuotannonalan kiinnittimien tuotannon osuus WTO:n polkumyynnin vastaisen sopimuksen 4.1 artiklassa tarkoitettua pääosaa arvioidusta kokonaistuotannosta.

(114)

Kuten lopullisen asetuksen johdanto-osan 112 kappaleessa mainitaan, tutkimuksessa todettiin, että samankaltaista tuotetta valmistaa unionissa suuri tuottajajoukko, jonka määräksi arvioidaan yli 300 pääasiassa pientä ja keskisuurta yritystä mutta johon kuuluu myös muutamia suurempia yrityksiä tai yritysryhmiä. Alkuperäisen tutkimuksen alussa komissio otti yhteyttä kuhunkin tiedossa olevaan tuottajaan ja pyysi niitä osallistumaan tutkimukseen ja toimittamaan tiettyjä tietoja toiminnoistaan. Alkuperäisen tutkimuksen alussa julkistetussa menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa ja tutkimuksen aloittamispäivänä kaikille tiedossa olleille EU-tuottajille lähetetyssä kirjeessä ei kummassakaan ilmoitettu, että niiden Euroopan unionissa toimivien tuottajien toimittamat tiedot jätettäisiin huomiotta, jotka eivät halua tehdä yhteistyötä.

(115)

Useimmat unionissa toimivista kiinnittimien tuottajista ovat pienyrityksiä, jopa mikroyrityksiä (perheyrityksiä), joilla on tavallisesti vähäiset taloudelliset resurssit ja henkilöresurssit ja jotka eivät kuulu sellaisiin kansallisiin järjestöihin tai Euroopan unionin järjestöihin, jotka voisivat edustaa niitä tutkimuksen ajan, ja joilla ei ole varaa palkata kauppaan erikoistuneita lakimiehiä ja kirjanpitäjiä, mikä on yleistä pk-yritysten ollessa kyseessä. Pienyritykset ovat myös hyvin huolissaan luottamuksellisia tietoja koskevasta tietosuojasta tällaisissa tutkimuksissa ja pitävät asiaa erittäin tärkeänä. Huomattava määrä tuottajia (63 Euroopan unionissa toimivaa valmistajaa) toimitti kuitenkin pyydetyt tiedot. On syytä panna merkille, että kyseisten tuottajien joukossa on sekä pk-yrityksiä että suuria yrityksiä, jotka toimivat eri puolilla Euroopan unionia. Edellä esitetyn perusteella ja tätä tapausta koskevat erityisolosuhteet huomioon ottaen kyseisten tuottajien, joiden osuus oli 36,3 prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaistuotannosta Euroopan unionissa, voidaan katsoa muodostavan pääosan unionin tuotannonalasta WTO:n polkumyynnin vastaisen sopimuksen 4.1 artiklan mukaisesti. Koska kaikki tiedossa olevat suurimmat EU:ssa toimivat tuottajat ilmoittivat pyydetyt tiedot menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa, alkuperäiseen tutkimukseen valittua otosta voidaan pitää edustavana myös sen jälkeen, kun unionin tuotannonalan määritelmään sisällytettiin 18 muuta tuottajaa.

(116)

Kiinan kauppakamari väitti, ettei komissio voinut itse määrittää rajoitusta, jonka mukaan se käyttää niiltä EU:ssa toimivilta tuottajilta saamiaan tietoja, jotka toimittavat ne johdanto-osan 112 kappaleessa mainitussa määräajassa, koska tietyt tuottajat saattoivat päättää olla vastaamatta pyyntöön, koska ne eivät halunneet osaksi otosta ja tästä syystä tiesivät, ettei niiden vastausta otettaisi huomioon. Kiinalaisten viejien järjestö kehotti komissiota aloittamaan koko valintamenettelyn uudelleen ja ottamaan yhteyden kaikkiin EU:ssa toimiviin tuottajiin ja olemaan mainitsematta sitä, että tuottajien on oltava halukkaita olemaan osa otosta (9). Edellä esitetyn perusteella katsottiin kuitenkin, ettei lopullisen otoksen valintaprosessia ollut tarpeen käynnistää uudelleen, koska suurimmat tiedossa olevat EU:ssa toimivat tuottajat vastasivat pyyntöön jo alkuvaiheessa. Tietojen ilmoittamisen jälkeen Kiinan kauppakamari toisti, ettei voitu sulkea pois sitä mahdollisuutta, että suuri joukko tuottajia ei yksinkertaisesti vastannut kyselylomakkeeseen nimenomaan siksi, että ne tiesivät, että niiden haluttomuus osallistua otokseen johtaisi automaattisesti niiden sulkemiseen kotimaan tuotannonalan ulkopuolelle. On huomattava, että alkuperäisessä tutkimuksessa saman väitteen esittivät kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat ja eurooppalaiset tuojat, jotka kiistivät, että toimimiseen tarvittaisiin jokin erityinen asema. Kuten lopullisen asetuksen johdanto-osan 26 kappaleessa todetaan, komissio otti menettelyn aloittamisen jälkeen yhteyden suureen joukkoon unionin tuottajia, joista vain harva vastasi. Olisi huomattava, että ei mainittu, otettiinko ne mahdollisesti lopulliseen otokseen vai ei. Unionin tuottajien mahdollisella valitsemisella lopulliseen otokseen ei itse asiassa ollut merkitystä sen kannalta, päättivätkö ne ilmoittautua menettelyn aikana, sillä niiden päätökseen vaikuttivat muut kuin johdanto-osan 115 kappaleessa esitetyt tekijät. Siksi komissiolle osoitettu vaatimus, että komission olisi suoritettava vahingon arviointi uudelleen, hylättiin.

(117)

Alkuperäisessä tutkimuksessa esille tulleita, vahinkoja koskevia tuloksia tarkasteltiin uudelleen raporttien seurauksena unionin tuotannonalan tasolla johdanto-osan 114 kappaleen mukaisesti. Tarkastelussa otettiin huomioon suuntaukset, jotka koskivat tuotantoa, tuotantokapasiteettia, kapasiteetin käyttöastetta, myyntiä, yksikköhintoja, markkinaosuutta, työllisyyttä ja tuottavuutta, ja siinä tutkittiin kuudelta otokseen valitulta tuottajalta kerättyjä tietoja ja sittemmin vielä 57:ltä unionin tuotannonalaan mukaan otetulta tuottajalta kerättyjä tietoja. Koska varastoja, tuottavuutta, kassavirtaa, investointeja, sijoitetun pääoman tuottoa, valmiutta hankkia pääomaa ja palkkoja koskevat tiedot saatiin otokseen valittujen kuuden tuottajan varmistetuista kyselylomakevastauksista, otokseen valittuja unionin yrityksiä koskevien muiden vahinkoa osoittavien tekijöiden osalta päätelmät vahvistettiin uudelleentarkastelussa.

(118)

Kaikkeen saatavilla olevaan tietoon perustuva tuotannon, tuotantokapasiteetin ja kapasiteetin käyttöasteen kehitys unionin tuotannonalalla (katso johdanto-osan 112 kappale) oli seuraavanlainen:

(119)

Vaikka kysyntä kasvoi huomattavasti eli 29 prosenttia vuoden 2004 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana, unionin tuotannonalan tuotantomäärä vaihteli koko kyseisen ajanjakson ajan ja oli tutkimusajanjaksona 9 prosenttia suurempi kuin vuonna 2003 ja 6 prosenttia suurempi kuin alkuperäisessä tutkimuksessa eli edelleen selvästi alhaisempi kuin 29 prosentin kysynnän kasvu.

(120)

Tuotantokapasiteetin ja kapasiteetin käyttöasteen osalta alkuperäisessä tutkimuksessa saavutetut päätelmät vahvistettiin – vaikkakin eri tietojen pohjalta (katso lopullisen asetuksen johdanto-osan 130–133 kappale).

(121)

Alla olevat luvut kuvaavat unionin tuotannonalan myyntiä itsenäisille asiakkaille unionissa ja perustuvat (määrältään ja arvoltaan) kaikkiin saatavissa oleviin tietoihin:

(122)

Edellä olevassa taulukossa ilmoitetut tarkistetut tiedot vahvistavat päätelmät, jotka esitetään lopullisen asetuksen johdanto-osan 137–140 kappaleessa kaikkien vahinkoa koskevien suuntausten osalta. Unionin tuotannonalan myynnin määrä kasvoi kyseisenä ajanjaksona 14 prosenttia eikä 12 prosenttia, kuten alkuperäisessä tutkimuksessa todettiin, ja myynnin arvo kasvoi 30 prosenttia 21 prosentin sijaan. Suuntausten todetaan itse asiassa olevan hyvin samanlaisia kuin alkuperäisessä tutkimuksessa. Vastaavansuuruinen myyntimäärien supistuminen vuosina 2004–2005 vahvistaa lopullisen asetuksen johdanto-osan 139 kappaleessa mainitun päätelmän, jonka mukaan unionin tuotannonala ei pystynyt hyödyntämään kulutuksen kasvua unionissa, ja näin ollen unionin tuottajien markkinaosuus pieneni vajaassa kolmessa vuodessa 20 prosenttia.

(123)

Työllisyys ja tuottavuus ovat kehittyneet unionin tuotannonalalla seuraavasti:

(124)

Lopullisen asetuksen johdanto-osan 153–161 kappaleessa mainitut päätelmät vahvistettiin edellä esitetyn perusteella.

(125)

Kuten menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa todettiin, komissio otti huomioon riitojenratkaisuelimen raporttien päätelmät, joissa todettiin, ettei EU toiminut WTO:n polkumyynnin vastaisen sopimuksen 3.1 artiklan ja 3.2 artiklan mukaisesti polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrien määrittämisessä kiinnittimiä koskevassa tutkimuksessa.

(126)

Tästä syystä komissio tarkasteli uudelleen vahinkoa koskevaa arviotaan siitä näkökulmasta, että joidenkin vientiä harjoittavien tuottajien ei katsottu harjoittaneen polkumyyntiä tutkimusajanjaksona. Muistutetaan, että kaksi vientiä harjoittavaa kiinalaista tuottajaa ei harjoittanut polkumyyntiä alkuperäisen tutkimuksen aikana. Kuten johdanto-osan 105 kappaleessa mainitaan, oli vielä yksi vientiä harjoittava tuottaja, jonka ei katsottu tässä tarkastelussa harjoittavan polkumyyntiä. Näiden kolmen vientiä harjoittavan tuottajan kokonaismyyntimäärän osuus oli ainoastaan 0,01–0,40 prosenttia tarkasteltavan olevan tuotteen kokonaistuonnista Kiinasta tutkimusajanjakson aikana. Kiinasta peräisin olevan tuonnin kehitykseen liittyvä vahinkoa koskeva analyysi – joka on tehty polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrän perusteella, ilman polkumyyntiä tapahtunut tuonti pois lukien – osoittaa merkityksettömiä muutoksia lopullisen asetuksen johdanto-osan 121 kappaleessa kuvatuissa suuntauksissa.

(127)

Kuten menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa todettiin, komissio arvioi syy-yhteysanalyysinsa uudelleen ottaakseen huomioon riitojenratkaisuelimen raporttien päätelmät, joissa todettiin, ettei EU toiminut WTO:n polkumyynnin vastaisen sopimuksen 3.1 artiklan ja 3.5 artiklan mukaisesti, kun se käytti Eurostatin ilmoittamia kokonaisvientiä koskevia tilastotietoja eikä EU:n tuotannonalan vientitulosta.

(128)

Unionin tuotannonalan vientitulosta analysoitiin lopullisen asetuksen johdanto-osan 175 kappaleessa. Siinä todettiin, että kolmansiin maihin suuntautuvan viennin osuus oli ainoastaan 11 prosenttia unionin tuotannonalan kokonaistuotannosta samankaltaisen tuotteen osalta vuonna 2006. Kuten riitojenratkaisuelimen raporteissa kuitenkin huomautettiin, kaikkiin unionissa toimiviin tuottajiin liittyvät tiedot eivät perustuneet unionin tuotannonalan vientiin vaan Eurostatin tietoihin. Komissio arvioi riitojenratkaisuelimen raporttien seurauksena syy-yhteysanalyysiään uudelleen tarkastelemalla, olisiko äskettäin uudelleen määritetyn unionin tuotantoalan vientitulos voinut muodostaa tapahtunutta vahinkoa kuvaavan tekijän. Siinä todettiin, että kolmansiin maihin suuntautuvan viennin osuus oli ainoastaan 3,7 prosenttia unionin tuotannonalan samankaltaisen tuotteen uudestaan määritellystä tuotannosta tutkimusajanjaksona lopullisen asetuksen johdanto-osan 175 kappaleessa mainitun 11 prosentin sijaan. Kyseinen vienti kasvoi 4 prosenttia vuoden 2003 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana. Lisäksi kyseisessä viennissä sovelletut hinnat olivat jatkuvasti huomattavasti korkeampia kuin unionin markkinoilla sovelletut myyntihinnat.

(129)

Näin ollen voidaan päätellä, ettei kolmansiin maihin suuntautuvan unionin tuotannonalan viennin tulos ollut merkittävän vahingon lähde. Lisäksi vahvistettiin lopullisen asetuksen johdanto-osan 184 kappaleessa todettu lopullinen päätelmä, että Kiinasta peräisin oleva polkumyynnillä tapahtunut tuonti aiheutti unionin tuotannonalalle merkittävää vahinkoa perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä.

(130)

Kuten menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa todettiin, komissio lupasi arvioida uudelleen raporttien ratkaisuihin perustuvat päätelmät, joiden mukaan EU ei toiminut WTO:n polkumyynnin vastaisen sopimuksen 6.5 artiklan ja 6.5.1 artiklan mukaisesti luottamuksellisia tietoja käsitellessään.

(131)

Raporttien seurauksena komissio pyysi kahdelta asiaan liittyvältä unionin tuottajalta asianmukaiset lausunnot syistä siihen, miksi luottamuksellisia tietoja ei voitu esittää ei-luottamuksellisessa yhteenvedossa. Kyseiset tuottajat toimittivat lisätietoja ei-luottamuksellisella tavalla, tai jos tiettyjä tietoja ei voitu esittää yhteenvedossa, ne kertoivat mikä tähän oli syynä. Tuottajien toimittamat tiedot lähetettiin kaikille osapuolille. Yksi Euroopan unionin tuojia edustava järjestö väitti, että kyseisten kahden unionissa toimivan tuottajan toimittamat tiedot olivat käsittämättömiä eikä niitä voinut verrata Eurostatin julkaisemiin tietoihin. Tästä väitteestä todetaan, että koska tuottajien toimittamissa tiedoissa on kyse yrityskohtaisista tiedoista, on epätodennäköistä, että julkisen lähteen tietoja voisi verrata näihin.

(132)

Kiinan kauppakamari ja EFDA väittivät, että toimitetut lisätiedot olivat epätäydellisiä siinä mielessä, että osa taulukoiden 22, 23 ja 32–34 tiedoista puuttui edelleen eivätkä ne tästä syystä olleet yhdenmukaisia riitojenratkaisuelimen päätelmien soveltamisen edellyttämällä tavalla. Näiden ei-luottamuksellisten lisätietojen toimittamisen jälkeen ei saatu huomautuksia. Koska taulukot 32–34 sisältävät tarkasteltavana olevan yrityksen myyntiä ja sille aiheutuneita kustannuksia koskevia yksityiskohtia, näistä luottamuksellisista tiedoista esitettiin yhteenveto sen sisältöä koskevien tietojen tarjoamiseksi luottamuksellisia tietoja paljastamatta. Kyseinen unionissa toimiva yritys toimitti uudelleen muut tiedot, jotka puuttuivat taulukosta 22 (toimitettujen raaka-aineiden tyypit ja ostettujen raaka-aineiden määrät) ja taulukosta 23 (siinä ilmoitettiin ainoastaan indeksoidut luvut voittomarginaalista ennen veroja eikä erillisiä lukuja myynnistä EU:ssa ja sen ulkopuolella), jotta tiedot voitaisiin ymmärtää paremmin. Lisäksi vastaus lisättiin asiakirja-aineistoon osapuolten tarkasteltavaksi. Johtopäätöksenä todettiin, että asiaa koskevia raporttien suosituksia oli noudatettu kaikilta osin.

(133)

EFDA väitti myös, että unionissa toimivan tuottajan toimittamasta taulukosta 24 ei voinut tehdä sitä johtopäätöstä, että yritys olisi kärsinyt huomattavaa vahinkoa, koska taulukon mukaan yrityksen voitto, käyttöaste ja tuotto olivat kasvaneet vakaasti. Komissio teki kuitenkin jälleen kerran vahinkoa koskevan arvion, joka sisälsi kuuden otokseen valitun EU:ssa toimivan tuottajan tiedot, ja totesi, että merkittävää vahinkoa oli tapahtunut johdanto-osan 124 kappaleessa esitetyllä tavalla. Tästä syystä väite oli perusteeton.

(134)

Kuten menettelyn aloittamista koskevan ilmoituksen 6 kohdassa todettiin, komissio esitti 30 päivänä toukokuuta 2012 Eurostatin tiedot kiinnittimien kokonaistuotannosta EU:ssa, sellaisina kuin ne oli alun perin esitetty luottamuksellisten tietojen käsittelyä WTO:n polkumyynnin vastaisen sopimuksen 6.5 ja 6.5.1 artiklassa koskevien havaintojen seurauksena.

(135)

Kuten ilmoituksessa mainittiin, komissio lupasi harkita kiinnittimiä koskevassa tutkimuksessa niiden osapuolten huomautuksia, jotka väittävät, että markkinatalouskohtelua tai riitojenratkaisuelimen muita suosituksia tai ratkaisuja koskevien päätelmien ilmoittaminen on vaikuttanut niihin haitallisesti. Komissio myönsi yhdelle yritykselle yksilöllisen kohtelun riitojenratkaisuelimen raporteissa olevien, perusasetuksen 9 artiklan 5 kohtaa koskevien suositusten mukaisesti.

(136)

Kaikille osapuolille ilmoitettiin edellä mainituista päätelmistä. Lisäksi asetettiin määräaika, jonka kuluessa osapuolilla oli mahdollisuus esittää huomautuksia ja vaatimuksia ilmoitettujen tietojen johdosta. Tietojen ilmoittamisen jälkeen saatiin useita huomautuksia.

(137)

Edellä esitetyn perusteella Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen rauta- ja teräskiinnittimien tuonnissa sovellettavat polkumyynnin vastaiset toimenpiteet, joista säädetään asetuksessa (EY) N:o 91/2009, olisi säilytettävä, ja Bulten Fasteners China -yrityksen tuontiin olisi sovellettava 0 prosentin tullia.

(138)

Edellä esitetyn uudelleenarvioinnin perusteella päätellään, että alkuperäisessä tutkimuksessa määritetty vahingollinen polkumyynti on vahvistettu. Yhdelle vientiä harjoittavalle tuottajalle myönnettiin kuitenkin yksilöllinen kohtelu perusasetuksen 9 artiklan 5 kohtaa koskevien riitojenratkaisuelimen suositusten mukaisesti. Tästä syystä lopullisen asetuksen 1 artiklan 2 kohtaa on muutettava vastaavasti. Samaa artiklaa olisi muutettava myös siten, että otetaan huomioon joillekin lopullisen asetuksen 1 artiklan 2 kohdan taulukossa luetelluille yrityksille lasketut tarkistetut polkumyyntitullit seuraavalla tavalla:

10.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 275/23

(1)

Espanjan hakemus nimityksen ”Pimiento de Fresno-Benavente” rekisteröimiseksi julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2) asetuksen (EY) N:o 510/2006 6 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti.

(2)

Koska komissiolle ei ole toimitettu vastaväitteitä asetuksen (EY) N:o 510/2006 7 artiklan mukaisesti, nimitys olisi rekisteröitävä,

10.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 275/25

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)

Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

10.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 275/27

(1)

Jotta voidaan varmistaa kansanterveyden korkea taso, jäsenvaltioiden välisessä ihmiselinten välityksessä tarvitaan yksityiskohtaiset yhtenäiset menettelysäännöt elinten ja luovuttajien ominaisuuksien kuvausta koskevien tietojen siirtämisestä, elinten jäljitettävyyden varmistamisesta sekä vakavista vaaratilanteista ja haittavaikutuksista ilmoittamisesta.

(2)

Ihmiselinten välitykseen liittyvien tietojen toimittamisessa saattaa jäsenvaltioissa olla mukana useita eri sidosryhmiä tietojen lähettäjinä ja vastaanottajina, esimerkiksi toimivaltaiset viranomaiset sekä valtuutetut tahot, kuten eurooppalaiset elinvälitysorganisaatiot, talteenotto-organisaatiot ja elinsiirtokeskukset. Lähettäessään tai vastaanottaessaan ihmiselinten välitykseen liittyvää tietoa tällaisten tahojen olisi toimittava tässä direktiivissä vahvistettavien yhteisten menettelyjen mukaisesti. Nämä menettelyt eivät saisi estää suullista yhteydenpitoa etenkään kiireellisissä tapauksissa.

(3)

Tämän direktiivin täytäntöönpanossa jäsenvaltioiden on varmistettava, että luovuttajien ja vastaanottajien henkilötietojen käsittelyssä noudatetaan yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY (2). Jotta tämän direktiivin nojalla toimitettavia tietoja käsittelevät henkilöt olisivat paremmin tietoisia kyseisestä seikasta, on aiheellista sisällyttää tämän direktiivin mukaiseen kirjalliseen viestintään asiaa koskeva muistutus.

(4)

Jotta voidaan reagoida nopeasti hälytystilanteissa ja auttaa panemaan täytäntöön direktiivin 2010/53/EU 10 artiklan 3 kohdan b alakohdassa säädetty velvoite, jonka mukaan täyden jäljitettävyyden varmistamiseksi tarvittavat tiedot on säilytettävä vähintään 30 vuotta luovutuksen jälkeen – ja rajoittamatta muiden tahojen tähän liittyvien velvoitteiden soveltamista – toimivaltaisten viranomaisten tai valtuutettujen tahojen on aiheellista käsitellä ja pitää kirjaa näistä tiedoista. Talteenotto-organisaatioiden ja elinsiirtokeskusten olisi tämän vuoksi varmistettava, että niiden sijaintivaltion toimivaltaiset viranomaiset tai valtuutetut tahot saavat tarpeen mukaan jäljennöksen tämän direktiivin nojalla vaihdetuista elimen ja luovuttajan ominaisuuksia käsittelevistä tiedoista.

(5)

Koska käytäntö vaihtelee nykyisin suuresti jäsenvaltioiden välillä, ei tässä direktiivissä ole tässä vaiheessa aiheellista säätää vakiomuotoisesta lomakkeesta elimen ja luovuttajan ominaisuuksia koskevien tietojen toimittamista varten. Jotta kuitenkin helpotettaisiin toimitettujen tietojen keskinäistä ymmärtämistä, tällainen vakiolomake olisi tulevaisuudessa kehitettävä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa.

(6)

Vakava vaaratilanne tai haittavaikutus voidaan havaita alkuperä- tai määräjäsenvaltiossa, ja se saattaa aiheuttaa huolta luovutettujen elinten laadusta ja turvallisuudesta ja näin ollen vastaanottajien terveydestä sekä elävien luovuttajien tapauksessa myös luovuttajan terveydestä. Kun elimiä välitetään jäsenvaltioiden välillä, tällaisia huolenaiheita saattaa esiintyä eri jäsenvaltioissa. Yhdeltä luovuttajalta saatuja elimiä saatetaan lisäksi siirtää vastaanottajille eri jäsenvaltioissa, joten yhdessä määräjäsenvaltiossa ensin havaittu vakava vaaratilanne tai haittavaikutus on ilmoitettava alkuperäjäsenvaltion ja muiden määräjäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille tai valtuutetuille tahoille. On olennaisen tärkeää varmistaa, että kaikkien asiaan liittyvien jäsenvaltioiden kaikki toimivaltaiset viranomaiset tai valtuutetut tahot saavat tiedon asiasta ilman aiheetonta viivytystä. Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kaikki olennaiset tiedot jaetaan kaikkien asiaan liittyvien jäsenvaltioiden kesken kirjallisia raportteja käyttämällä. Alkuperäiset raportit olisi saatettava ajan tasalle, jos saataville tulee muuta merkityksellistä tietoa.

(7)

Tiedot on usein toimitettava erittäin kiireellisesti. On olennaisen tärkeää, että tiedon lähettäjät voivat nopeasti kartoittaa sen, kenelle tiedot on lähetettävä, ja lähettää sitten tiedot joutuisasti. Kunkin jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten tai valtuutettujen tahojen olisi, tarvittaessa kyseisessä jäsenvaltiossa käytössä olevan toimivallanjaon mukaisesti, siirrettävä tämän direktiivin nojalla saamansa tiedot asianmukaiselle vastaanottajalle. Unionin tasolla olisi asetettava saataville luettelo kansallisista yhteyspisteistä ja niiden yhteystiedoista, ja luettelo olisi pidettävä jatkuvasti ajan tasalla.

(8)

Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat direktiivin 2010/53/EU 30 artiklan nojalla perustetun elinsiirtoja käsittelevän komitean lausunnon mukaiset,

a)

menettelyt, joita sovelletaan elinten ja luovuttajien kuvausta koskevien tietojen siirtämisessä;

b)

menettelyt, joita noudatetaan elinten täyden jäljitettävyyden varmistamiseksi tarvittavien tietojen siirtämisessä;

c)

menettelyt, joita noudatetaan vakavia vaaratilanteita ja haittavaikutuksia koskevan raportoinnin varmistamisessa.

a)

’alkuperäjäsenvaltiolla’ jäsenvaltiota, jossa elin otetaan talteen elinsiirtoa varten;

b)

’määräjäsenvaltiolla’ jäsenvaltiota, johon elin lähetetään elinsiirtoa varten;

c)

’kansallisella luovuttajan/vastaanottajan tunnistenumerolla’ luovuttajalle tai vastaanottajalle annettua tunnistuskoodia direktiivin 2010/53/EU 10 artiklan 2 kohdan mukaisen kansallisella tasolla perustetun tunnistusjärjestelmän mukaisesti;

d)

’elimen spesifikaatiolla’ 1) elimen anatomista kuvausta, mukaan luettuna sen tyyppi (esim. sydän, maksa), 2) tarvittaessa sen sijaintia (vasemmalla tai oikealla) kehossa; ja 3) sitä, onko kyseessä kokonainen elin vai elimen osa ja mikä elimen lohko tai jaoke on kyseessä;

e)

’valtuutetulla taholla’ tahoa, jolle on siirretty tehtäviä direktiivin 2010/53/EU 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti, tai eurooppalaista elinvälitysorganisaatiota, jolle on siirretty tehtäviä direktiivin 2010/53/EU 21 artiklan mukaisesti.

a)

toimitetaan kirjallisesti joko sähköisessä muodossa tai telekopiona;

b)

on kirjoitettu kielellä, jota sekä lähettäjä että vastaanottaja ymmärtää, tai jollei sellaista ole, niiden keskinäisesti sopimalla kielellä, tai jollei sellaista ole, englanniksi;

c)

toimitetaan ilman aiheetonta viivytystä;

d)

kirjataan ja voidaan pyydettäessä asettaa saataville;

e)

sisältävät toimituspäivän ja -ajan;

f)

sisältävät tietojen toimittamisesta vastaavan henkilön yhteystiedot;

g)

sisältävät seuraavan muistutuksen:

”Sisältää henkilötietoja. Suojattava luvattomalta luovuttamiselta ja pääsyltä.”

a)

on käytettävissä 24 tuntia vuorokaudessa 7 päivänä viikossa kiireellisiä tilanteita varten;

b)

pystyy vastaanottamaan ja siirtämään tämän direktiivin mukaista tietoa ilman aiheetonta viivytystä.

a)

alkuperäjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tai valtuutetun tahon toimesta määräjäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle tai valtuutetulle taholle tai

b)

suoraan talteenotto-organisaation toimesta elinsiirtokeskukselle.

a)

elimen spesifikaatio;

b)

kansallinen luovuttajan tunnistenumero;

c)

talteenoton päivämäärä;

d)

talteenottokeskuksen nimi ja yhteystiedot.

a)

kansallinen vastaanottajan tunnistenumero, tai, jos elintä ei ole käytetty elinsiirtoon, sen lopullinen käyttö;

b)

tarvittaessa elinsiirron päivämäärä;

c)

elinsiirtokeskuksen nimi ja yhteystiedot.

a)

Kun määräjäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle tai valtuutetulle taholle ilmoitetaan vakavasta vaaratilanteesta tai haittavaikutuksesta, jonka se epäilee liittyvän toiselta jäsenvaltiolta vastaanotettuun elimeen, sen on välittömästi ilmoitettava asiasta alkuperäjäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle tai valtuutetulle taholle ja toimitettava ilman aiheetonta viivytystä kyseiselle toimivaltaiselle viranomaiselle tai valtuutetulle taholle alkuperäinen raportti, joka sisältää liitteessä I esitetyt tiedot, mikäli nämä tiedot ovat saatavilla.

b)

Jos alkuperäjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen tai valtuutettu taho saa ilmoituksen vakavasta vaaratilanteesta tai haittavaikutuksesta, jonka se epäilee liittyvän luovuttajaan, jonka elimiä on lähetetty myös muihin jäsenvaltioihin, sen on välittömästi tehtävä ilmoitus kunkin asiaan liittyvän määräjäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille tai valtuutetuille tahoille ja toimitettava niille kullekin alkuperäinen raportti, joka sisältää liitteessä I esitetyt tiedot.

c)

Kun alkuperäisen raportin jälkeen saataville tulee lisätietoja, ne on toimitettava ilman aiheetonta viivytystä.

d)

Alkuperäjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tai valtuutetun tahon on yleensä kolmen kuukauden kuluessa a tai b alakohdan mukaisesti toimitetun alkuperäisen raportin antamisesta toimitettava kaikkien määräjäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille tai valtuutetuille tahoille yhteinen loppuraportti, joka sisältää liitteessä II esitetyt tiedot. Määräjäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tai valtuutettujen tahojen on annettava asiaan liittyvät tiedot kohtuullisessa ajassa alkuperäjäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle tai valtuutetulle taholle. Loppuraportti laaditaan sen jälkeen, kun on kerätty tarvittavat tiedot kaikilta asiaan liittyviltä jäsenvaltioilta.