3.9.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 237/1

(1)

Maailman kauppajärjestön WTO:n riitojenratkaisuelin hyväksyi 28 päivänä heinäkuuta 2011 asiassa ”European Communities – Definitive Anti-Dumping Measures on Certain Iron or Steel Fasteners from China” (Euroopan yhteisöt – tiettyjä Kiinasta peräisin olevia rauta- ja teräskiinnittimiä koskevat lopulliset polkumyynnin vastaiset toimenpiteet) (2) pysyvän valituselimen raportin ja paneeliraportin, sellaisena kuin se on muutettuna pysyvän valituselimen raportilla.

(2)

Raporteissa todettiin muun muassa, että polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30 päivänä marraskuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (3), jäljempänä ’polkumyyntiä koskeva perusasetus’, 9 artiklan 5 kohta on ristiriidassa WTO:n polkumyyntisopimuksen 6 artiklan 10 kohdan, 9 artiklan 2 kohdan ja 18 artiklan 4 kohdan sekä WTO-sopimuksen XVI artiklan 4 kohdan kanssa. Polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa säädetään, että sellaisiin muussa kuin markkinatalousmaassa toimiviin yksittäisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin, joille ei ole polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan mukaisesti myönnetty markkinatalouskohtelua, sovelletaan koko maata koskevaa tullia, jolleivät nämä viejät pysty osoittamaan, että ne täyttävät polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa säädetyt yksilöllisen kohtelun edellytykset.

(3)

Pysyvä valituselin katsoi, että polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa luodaan olettamus, jonka mukaan muissa kuin markkinatalousmaissa toimivat vientiä harjoittavat tuottajat eivät ole oikeutettuja yksilölliseen kohteluun, vaan niiden on osoitettava, jotta ne täyttäisivät yksilöllisen kohtelun edellytykset, että ne täyttävät yksilöllisen kohtelun vaatimukset. Pysyvän valituselimen mukaan asianomaisiin WTO:n sopimuksiin ei sisälly oikeudellista perustaa tällaiselle olettamukselle.

(4)

Pysyvä valituselin selvensi kuitenkin, että määritettäessä useille viejille yksi ainoa polkumyyntimarginaali ja polkumyyntitulli tämän määrityksen yhteensopivuus WTO:n polkumyyntisopimuksen 6 artiklan 10 kohdan ja 9 artiklan 2 kohdan kanssa riippuu siitä, onko olemassa sellaisia tilanteita, jotka osoittavat kahden tai useamman viejän suhteen olevan sellainen, että niitä olisi kohdeltava yhtenä yksikkönä siitä huolimatta, että ne ovat oikeudellisesti erillisiä. Tällaisia tilanteita voivat olla: i) viejien väliset yhtiöoikeudelliset ja rakenteelliset yhteydet, kuten yhteinen valvonta, osakeomistus ja johto; ii) valtion ja viejien väliset yhtiöoikeudelliset ja rakenteelliset yhteydet, kuten yhteinen valvonta, osakeomistus ja johto; sekä iii) valtion valvonta tai merkittävä vaikutus hinnoittelun ja tuotannon osalta. Polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 9 artiklan 5 kohtaa koskeviin ehdotettuihin muutoksiin sisältyviä käsitteitä, jotka ilmentävät näitä tilanteita, olisi tältä osin tulkittava pysyvän valituselimen selvennykset huomioon ottaen, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta polkumyyntiä koskevan perusasetuksen muissa säännöksissä oleviin käsitteisiin, joiden sanamuoto on sama tai samankaltainen.

(5)

Unioni ilmoitti 18 päivänä elokuuta 2011 riitojenratkaisuelimelle, että se aikoo panna riitojenratkaisuelimen tässä asiassa esittämät suositukset ja päätökset täytäntöön WTO-velvoitteitaan kunnioittaen.

(6)

Tästä syystä on tarpeen muuttaa polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan säännöksiä,