(1)

Komissio hyväksyi 18 päivänä elokuuta 2010 antamallaan päätöksellä (2) SeaFrance S.A:lle, jäljempänä ’SeaFrance’, suunnatun pelastamistuen, jäljempänä ’pelastamistuki’, jonka Ranska pani täytäntöön. Tämä tuki koostui enimmäismäärältään [40–70] miljoonan euron lainasta, jonka SNCF myönsi SeaFrancelle.

(2)

Ranskan viranomaiset ilmoittivat 18 päivänä helmikuuta 2011 SeaFrancelle myönnettävästä 223 miljoonan euron suuruisesta rakenneuudistustuesta, jäljempänä ’rakenneuudistustuki’, ja siihen liittyvästä rakenneuudistussuunnitelmasta. Komissio pyysi 29 päivänä maaliskuuta 2011 päivätyllä kirjeellä lisätietoja, jotka Ranskan viranomaiset toimittivat 4 päivänä toukokuuta 2011.

(3)

SeaFrancen kilpailija P&O Ferries, jäljempänä ’P&O’, teki 6 päivänä huhtikuuta 2011 komissiolle rakenneuudistustukea koskevan kantelun.

(4)

Komissio ilmoitti 22 päivänä kesäkuuta 2011 Ranskan tasavallalle päätöksestään aloittaa SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdan mukainen menettely, jäljempänä ’menettelyn aloittamista koskeva päätös’.

(5)

Komissio kehotti asianomaisia esittämään huomautuksensa kyseessä olevista tuista (3). Se sai huomautuksia, joita kuvataan tarkemmin V jaksossa.

(6)

Ranskan viranomaiset esittivät huomautuksia 14 päivänä heinäkuuta 2011 vastauksena menettelyn aloittamista koskevaan päätökseen, 22 päivänä heinäkuuta 2011 P&O:n tekemän kantelun johdosta sekä 19 päivänä elokuuta 2011 vastauksena kolmansien osapuolten huomautuksiin menettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä.

(7)

Ranskan viranomaiset toimittivat 12 päivänä syyskuuta 2011 muutetun rakenneuudistussuunnitelman.

(8)

Ranskan viranomaiset muuttivat rakenneuudistussuunnitelmaa uudelleen 3 päivänä lokakuuta 2011, jäljempänä ’muutettu rakenneuudistussuunnitelma’.

(9)

Komissio ja Ranskan viranomaiset tapasivat […]. Menettelyn aikana käytiin myös useita puhelinkeskusteluja (4) sekä sähköpostikirjeenvaihtoa. Ranskan viranomaiset lähettivät 18 päivänä lokakuuta 2011 komissiolle kirjeen, jossa ne esittivät tiivistelmän aikaisemmassa yhteydenpidossa esitetyistä perusteluista.

(10)

Pariisin kauppatuomioistuimen on annettava SeaFrancen 30 päivänä kesäkuuta 2010 aloitetun yrityssaneerausmenettelyn yhteydessä 25 päivänä lokakuuta 2011 lopullinen päätöksensä siitä, asetetaanko SeaFrance selvitystilaan vai jatkuuko sen toiminta (5).

(11)

Lisäksi yrityssaneerausmenettelyn aloittamisesta lähtien kolmansille osapuolille oli annettu mahdollisuus esittää selvitysmiehelle tarjouksia, joilla tähdätään toiminnan ylläpitämiseen yrityksen täydellä tai osittaisella luovutuksella. Komission käytettävissä olevien tietojen mukaan ostotarjouksia esitettiin kolme; yhden niistä esitti ranskalainen yhtymä Louis Dreyfus Armateurs yhdessä tanskalaisen yhtiön DFDS A/S, jäljempänä ’DFDS’, kanssa, molemmat yhtiöt yhdessä jäljempänä ’DFDS-LDA’, toisen ammattiliitto Confédération française démocratique du travail, jäljempänä ’CFDT’ ja kolmannen SNC Being Bang Immaterial, jäljempänä ’Being Bang’.

(12)

DFDS-LDA esitti osittaisen ostotarjouksen, joka koski SeaFrancen omaisuuseriä ja henkilöstöä ja jonka suuruus oli symboliset kolme euroa (6). Se toimitti tarjouksesta kopion komissiolle tiedoksi. Tarjouksen mukaan DFDS-LDA säilyttäisi palveluksessaan vain 460 työntekijää (mikä on 200 vähemmän kuin muutetussa rakenneuudistussuunnitelmassa ehdotettiin). Lisäksi se pitäisi rahtialuksen Nord Pas-de-Calais (ro-pax-alusten Berlioz ja Rodin ohella), mutta ei Molière-autolauttaa (kun puolestaan muutetussa rakenneuudistussuunnitelmassa ehdotettiin Nord Pas-de-Calais -rahtialuksen myymistä, mutta ei aiottu luopua Molière-autolautasta, vaan päinvastoin käyttää etuajassa sitä koskeva osto-optio).

(13)

Lehtitietojen mukaan CFDT esitti yritystä koskevan ostotarjouksen Pariisin kauppaoikeudelle 24 päivänä elokuuta 2011. Sen mukaan CFDT haluaisi pitää palveluksessa kaikki tämänhetkiset 1 100 työntekijää. Tässä tarkoituksessa se suunnittelee ostavansa SeaFrancen alukset yhden euron symbolisella hinnalla, mutta ei halua ottaa vastuulleen yrityksen velkoja. CFDT:n tarkoituksena on saada vähintään 50 miljoonan euron vakuudellinen pankkilaina ja hakea paikallisviranomaisilta 80 miljoonan euron suuruista lisälainaa pystyäkseen vastaamaan mahdolliseen uuteen kriisiin.

(14)

Lehtitietojen mukaan myös Being Bang teki SeaFrancesta ostotarjouksen, jonka ehtoja komissio ei tunne. Being Bang välitti komissiolle tiedoksi SeaFrancea koskevan ostotarjouksen. Tämä asiakirja saapui komissiolle vasta, kun asianomaisten huomautusten esittämiselle varattu määräaika, joka on 15 päivää menettelyn aloittamista koskevan päätöksen julkaisemisesta, oli päättynyt. Komissio ei sen vuoksi ole vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti toimittanut sitä Ranskan viranomaisille eikä ota sitä huomioon tämän päätöksen antamisen yhteydessä (7).

(15)

Ranska ei toimittanut komissiolle yhtäkään johdanto-osan 11–14 kappaleessa mainituista tarjouksista. Täten ne eivät ole tämän päätöksen kohteena.

(16)

Tämä päätös koskee ainoastaan Ranskan ilmoittamaa SeaFrancen pääomankorotusta, kahta SeaFrancelle myönnettäväksi suunniteltua, 99,8 miljoonan euron ja [40–70] miljoonan euron lainaa sekä pelastamistukea, jonka komissio hyväksyi 18 päivänä elokuuta 2010.

(17)

Tämä päätös ei koske SNCF:n SeaFrancen hyväksi toteuttamaa kassatilannetta koskevan sopimuksen jatkamista (SA.31331–2011/NN), eikä sen SeaFrancelle myöntämää rahoitusta SeaFrance Berlioz -aluksen osto-option käyttämiseksi (SA.31252–2010/NN). Näidenkin kahden toimenpiteen osalta komissio oli aloittanut SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn 22 päivänä kesäkuuta 2011.

(18)

Kun otetaan huomioon yrityssaneerausmenettelyn kiireellisyys (Pariisin kauppatuomioistuimen on annettava päätöksensä 25 päivänä lokakuuta 2011), tämä päätös koskee ainoastaan rakenneuudistustukea, joka koostuu muutetun rakenneuudistussuunnitelman mukaan pääomapohjan vahvistamisesta ja kahdesta lainasta, sekä pelastamistukea, joka on hyväksytty rajoitetuksi ajaksi. Näin ollen kassatilannetta koskevan sopimuksen jatkamisen (SA.31331–2011/NN) ja Berlioz-aluksen rahoituksen (SA.31252–2010/NN) osalta tutkintamenettelyä jatketaan.

(19)

SeaFrance on Ranskan lainsäädännön mukainen osakeyhtiö, jonka omistaa kokonaan SNCF Participations SA Sekin on Ranskan lainsäädännön mukainen osakeyhtiö, joka hoitaa SNCF-konsernin omistusosuuksia ja joka itse on kokonaan julkisen teollisuus- ja liikelaitoksen Société nationale des chemins de fer français’n, jäljempänä ’SNCF ’ omistuksessa.

(20)

SeaFrance tarjoaa meriliikenteen kuljetuspalveluja (rahti ja matkustajat). Se toimii ainoastaan Calais’n ja Doverin välisellä reitillä. Sen markkinaosuus tällä reitillä on kehittynyt seuraavasti:

(21)

Kun alkuperäisestä rakenneuudistussuunnitelmasta ilmoitettiin helmikuussa 2011, SeaFrancen kalusto koostui seuraavista aluksista:

(22)

Joulukuussa 2009 SeaFrancen vakituisessa palveluksessa oli 1 550 henkilöä.

(23)

SeaFrance harjoittaa rahtiliikennettä (rekkojen kuljetus) ja matkustajaliikennettä (autottomia matkustajia vuoden 2008 loppuun, autoja, asuntovaunuja, moottoripyöriä ja busseja). Lisäksi se tarjoaa muita palveluja kuten myyntipalveluja aluksilla (8) ja valuutanvaihtopalveluja.

(24)

Rakenneuudistussuunnitelman mukaan, sellaisena kuin siitä ilmoitettiin alun perin helmikuussa 2011, jäljempänä ’alkuperäinen rakenneuudistussuunnitelma’, rakenneuudistustuen oli määrä koostua SeaFrancen pääoman korotuksesta 223 miljoonalla eurolla, ja sen ainoan omistajan SNCF Participations SA:n oli tarkoitus ottaa siitä taloudellinen vastuu.

(25)

Alkuperäinen rakenneuudistussuunnitelma perustuu pääosiltaan seuraaviin osatekijöihin:

(26)

Suunnitelman mukaan tarkoitus oli myös parantaa aluksilla tapahtuvan myynnin tuottavuutta matkustajamäärän mukaan, vaihtaa ravintolan valikoimaa, määritellä ”Croisière Bleu marine” -risteilyjen tarjonta uudelleen, tarkistaa autokansien tilanhallintaa, lopettaa matkojen tarjonta yksittäisille, ilman autoa matkustaville henkilöille (toteutettiin vuoden 2008 lopusta) ja luopua vain yhteen kohteeseen suuntautuvien matkojen tarjonnasta. Lisäksi rakenneuudistuksen täydennykseksi aiottiin supistaa vieraille suoritettuja kuluja: ostoista vastaavan osaston luominen, minkä avulla oli tarkoitus järkeistää ostomenettelyjä ja parantaa sisäistä valvontaa (tietokoneavusteista kunnossapitoa koskevan hallinnointihankkeen käynnistäminen, maissa ja aluksilla olevien varastojen keskitetty valvonta, eurooppalaisten telakoiden järjestelmällinen kilpailuttaminen alusten telakointia koskevien sopimusten tekemisestä, mainontakulujen supistaminen).

(27)

SNCF:n toteuttaman SeaFrancen pääomankorotuksen oli 12 päivänä syyskuuta 2011 ilmoitetun rakenneuudistussuunnitelman mukaan tarkoitus olla enää vain 166,3 miljoonaa euroa.

(28)

Tätä pääomankorotusta oli määrä täydentää kahdella lainalla, joista ensimmäinen, 99,8 miljoonan euron laina oli tarkoitettu SeaFrancen varsinaiseen rakenneuudistukseen, ja toinen, [40–70] miljoonan euron laina korvaamaan olemassa oleva, Molière-alusta koskeva laina alusta koskevan osto-option käytön aikaistamiseksi (jo vuoden […] alusta vuoden […] lopun sijaan). Tällä suunniteltua aikaisemmalla option käytöllä oli tarkoitus mahdollistaa se, että SeaFrance saa jo vuoden […] lopulla kokonaan omistukseensa […] miljoonan euron arvoiseksi arvioidun aluksen.

(29)

Kyseiset kaksi lainaa oli määrä myöntää 6,05 prosentin korolla 12 vuoden ajaksi siten, että lainapääomaa maksetaan takaisin jatkuvasti.

(30)

Ranskan viranomaiset perustelivat 6,05 prosentin korkoa seuraavasti:

(31)

Alkuperäisessä rakenneuudistussuunnitelmassa ilmoitettujen toimenpiteiden ja kahden edellä mainitun lainan lisäksi 12 päivänä syyskuuta 2011 ilmoitetussa rakenneuudistussuunnitelmassa ehdotettiin muitakin toimenpiteitä:

(32)

Muutetussa rakenneuudistussuunnitelmassa määritetty rakenneuudistuskausi ulottuu viiden vuoden ajalle (2011–2015), kun alkuperäisessä rakenneuudistussuunnitelmassa se jatkui vuoteen 2019 saakka.

(33)

Muutetun rakenneuudistussuunnitelman mukaan SNCF:n myöntämien kahden lainan ehdot ovat seuraavat:

Muut 12 päivänä syyskuuta 2011 esitetyssä rakenneuudistussuunnitelmassa ehdotetut toimenpiteet (ks. johdanto-osan 31 kappale) sisällytettiin muutettuun rakenneuudistussuunnitelmaan.

(34)

Muutetun rakenneuudistussuunnitelman täytäntöönpanemiseen liittyvät alustavat rahoitustarpeet ovat seuraavat:

(35)

Muutetun rakenneuudistussuunnitelman täytäntöönpanemiseksi tarvittavat alustavat rahoitustarpeet ovat yhteensä […] miljoonaa euroa (ei sisällä myyntivoittoja):

(36)

Komissio teki sen johtopäätöksen, että ilmoitettu toimenpide oli SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea, ja aloitti perusteellisen tutkimuksen, koska se epäili yrityksen mahdollisuuksia palauttaa pitkän aikavälin elinkelpoisuutensa rakenneuudistussuunnitelman mukaisesti ja sen oman rahoitusosuuden suuruutta. Komissio asetti kyseenalaiseksi myös sen, olivatko tuen aiheuttamien kilpailun vääristymien rajoittamiseksi ehdotetut toimenpiteet riittäviä.

(37)

P&O toimitti 29 päivänä heinäkuuta 2011 huomautuksensa menettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä ja täydensi näin kanteluaan.

(38)

Seuraavassa esitetään P&O:n kantelussa ja huomautuksissa esitetyt väitteet.

(39)

P&O:n mukaan SeaFrancen markkinaosuus kyseisillä markkinoilla (20) supistui 21 prosentista (vuonna 2006) 17 prosenttiin vuonna 2010, ja yrityksen alusten täyttöaste supistui 63 prosentista (vuonna 2008) 56 prosenttiin vuonna 2009 ja 58 prosenttiin vuonna 2010, toisin sanoen kannattamattomalle tasolle.

(40)

P&O tähdentää, että SeaFrancen tappiot ovat jo usean vuoden ajan olleet sen voittoja suuremmat (ajanjakson aikana 120 miljoonan euron nettotappiot), mikä tarkoittaa sitä, ettei SeaFrance pystyisi pitkään aikaan tarjoamaan osakkeenomistajilleen/sijoittajille tuottoa sijoitetulle pääomalle.

(41)

Kun otetaan huomioon, että SeaFrancen autolautoista suurin osa on ro-pax-aluksia (yhdistetyn matkustaja- ja rahtiliikenteen aluksia) ja että matkustajaliikenne on hyvin sesonkiluonteista, SeaFrancen olisi erittäin tärkeää pitää kiinni rahtiasiakkaistaan. Näiden on oltava varmoja siitä, että palvelu on käytettävissä koko vuoden ajan luotettavalla ja jatkuvalla pohjalla.

(42)

P&O:n mukaan SeaFrancen rahtiliikenteen alan liikearvo, maine ja markkinaosuus ovat taantuneet merkittävästi erityisesti sen vuoksi, että liikennöinnissä on ollut usein keskeytyksiä (esim. lakkojen takia), markkinat ovat olleet tietoisia SeaFrancen vaikeuksista ja että Nord Pas-de-Calais -rahtilaiva on poistettu käytöstä (P&O:n mukaan käytöstä poistetun laivan ylläpitäminen on nykyään kallista, ja lisäksi se toteaa, että Cézanne- ja Renoir-alusten käytöstä poistaminen Dunkerquen satamassa maksaisi vähintään 1,09 miljoonaa euroa, jopa 2,4 miljoonaa euroa).

(43)

P&O esittää numerotietoja, joiden tarkoituksena on osoittaa, että kyseisillä markkinoilla on ollut rakenteellista ylikapasiteettia jo pitkän aikaa. Komission antaman tiedonannon Yhteisön suuntaviivat valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi (21), jäljempänä ’suuntaviivat’, 8 kohdan mukaan ei kuitenkaan ”ole perusteltua pitää yritystä keinotekoisesti toiminnassa alalla, jolla on pitkäaikaista rakenteellista ylikapasiteettia, tai jos yritys selviytyy ainoastaan toistuvien valtiontukitoimien avulla”.

(44)

SeaFrancen vaikeuksien syiden väitetään olevan seuraavat:

(45)

P&O:n mukaan kuvaavaa on, että SeaFrance on ollut myynnissä yli kolmen vuoden ajan, mutta ostajaa ei ole löytynyt.

(46)

P&O selittää SeaFrancen pitkän aikavälin kannattavuuden palauttamiseen liittyviä vaikeuksia pääasiassa jo aiemmin esitetyin näkökohdin, jotka koskevat erityisesti SeaFrancen markkinaosuuksia, täyttöastetta ja sen luonnetta vaikeuksissa olevana yrityksenä.

(47)

Ainoa SeaFrancen alkuperäisessä rakenneuudistussuunnitelmassaan esittämä olennainen toimenpide oli työntekijämäärän vähentäminen, mutta palkat olivat edelleen liian korkeat (palkkakustannusten suhde liikevaihtoon oli 26 prosenttia, kun P&O:lla se on 15 prosenttia). Vaikka henkilöstöä vähennettäisiin vielä 200 henkilöllä, suhde olisi 22 prosentin tienoilla.

(48)

Manet-, Cézanne- ja Renoir-alusten käytöstä poistaminen ei olisi millään tavalla parantanut vuosien 2008, 2009 ja 2010 tuloksia (tappioita), eikä suunniteltu Nord Pas-de-Calais -rahtilaivan käytöstä poistaminen parantaisi SeaFrancen tilannetta merkittävästi, varsinkaan käytöstä poistetun aluksen ylläpitokustannusten vuoksi (1,8 miljoonaa euroa vuodessa).

(49)

SeaFrancen mainitsema vuoromäärän vähentyminen on harhaanjohtava, koska kyseessä ei ole kuin 10 prosentin vähennys, joka on tulosta aluskannan vaihtumisesta (Cézanne- ja Renoir-alusten korvaaminen suuremmalla Molière-aluksella). Nord Pas-de-Calais -rahtilaivan käytöstä poistaminen ei vähentäisi kapasiteettia kuin seitsemällä prosentilla lisää.

(50)

Ehdotukset parantaa aluksilla tapahtuvaa myyntiä, ravintoloita, alihankintaa ja mainoskulujen hallintaa ovat pelkästään tavanomaista liiketoimintaa, ja kaikki SeaFrancen kilpailijatkin toimivat niin.

(51)

Mikään ehdotetuista toimenpiteistä ei olisi reaktio markkinoiden uusiin osatekijöihin (taantuma, polttoaineen hinta, Eurotunnelin kilpailu) eikä valuuttakurssien vaihteluun.

(52)

P&O huomauttaa, että SeaFrancen rakenneuudistussuunnitelman mukaan tämä odottaa täyttöasteensa parantuvan huomiota herättävässä määrin (58 prosentista 80 prosenttiin) kysynnän nopean paranemisen ja/tai markkinaosuutensa merkittävän kasvun ansiosta.

(53)

SeaFrancen ennusteet eivät kuitenkaan vastaa missään määrin P&O:n ennusteita eivätkä SeaFrancen markkinaosuuden kehitystä, joka on supistunut 21 prosentista (vuonna 2006) 17 prosenttiin (vuonna 2010). Rahtiasiakkaille tarjottavan palvelun laatu todennäköisesti kärsii Nord Pas-de-Calais -rahtialuksen käytöstä poistosta, ja osa asiakkaista saattaa siirtyä käyttämään Eurotunnelia kovan kysynnän jaksoina, jolloin SeaFrancella on liian vähän kapasiteettia.

(54)

Näin ollen se seikka, että tukitoimenpiteiden vaikutus tuntuisi vasta vuodesta 2016, mutta niiden avulla mahdollistettaisiin pitkän aikavälin elinkelpoisuuden turvaaminen vasta vuodesta 2019 lähtien, ei ole suuntaviivojen 35 kohdan mukainen. Siinä edellytetään, että rakenneuudistussuunnitelman ”toteuttamisajan on oltava mahdollisimman lyhyt” ja ”mahdollistettava yrityksen pitkän aikavälin elinkelpoisuuden palautuminen kohtuullisessa ajassa”. Nord Pas-de-Calais -rahtialuksen poistaminen liikenteestä ja henkilöstön lisävähennykset eivät parantaisi SeaFrancen tilannetta merkittävällä tavalla: se säästäisi 6 miljoonaa euroa palkkakuluja ja 7 miljoonaa euroa aluksiin liittyviä kuluja (eli yhteensä 13 miljoonaa euroa). P&O arvioi kuitenkin, että SeaFrance menettää 50 000 rahtiyksikköä, mikä merkitsee 5–6 miljoonaa euroa rahtituloja, ja että Nord Pas-de-Calais -rahtialuksen käytöstä poistaminen maksaisi 1,8 miljoonaa euroa, ellei sille löydy ostajaa.

(55)

Vastasuoritteet on toteutettava elinkelpoisuuden palauttamiseen tähtäävien toimenpiteiden lisäksi ja niiden on oltava toisistaan erillisiä. Kuitenkin kaikki vastasuoritteiksi väitetyt toimenpiteet ovat Ranskan viranomaisten ja menettelyn aloittamisesta tehdyn päätöksen mukaan välttämättömiä yrityksen elinkelpoisuuden palauttamiseksi. P&O:n mukaan kyseessä eivät siis ole vastasuoritteet.

(56)

P&O:n mukaan Manet-aluksen vuonna 2008 tapahtunutta liikenteestä poistamista ja Cézanne- ja Renoir-alusten liikenteestä poistamista ei voida pitää rahoitusosuutena, koska ne on poistettu liikenteestä kauan ennen rakenneuudistuksesta ilmoittamista ja koska alusten arvo on vähäpätöinen verrattuna valtiontuen kokonaismäärään, joka on P&O:n mukaan 400 miljoonaa euroa. Ranskan viranomaiset eivät ole sen mukaan esittäneet, että Nord Pas-de-Calais -rahtialuksen myynti laskettaisiin omaksi rahoitusosuudeksi ja että sen 12 miljoonaksi euroksi arvioitu arvo olisi vähäpätöinen verrattuna valtiontuen määrään.

(57)

P&O esittää, että omana rahoitusosuutena SeaFrancen alukset myytäisiin ja vuokrattaisiin takaisin (sale and lease-back).

(58)

P&O ehdottaa, että SeaFrancen rakenneuudistukselle asetettaisiin esiin tuotujen puutteiden ja ongelmien korjaamiseksi toteutettavien muutosten lisäksi seuraavat ehdot:

(59)

Lopuksi P&O pyysi komissiota olemaan hyväksymättä kyseistä rakenneuudistustukea.

(60)

Eurotunnel SA -konserni, jäljempänä ’Eurotunnel’, esitti 29 päivänä heinäkuuta 2011 komissiolle huomautuksensa menettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä.

(61)

Eurotunnel epäilee, onko SeaFrancen suunnittelema täyttöasteen lisääminen toteutettavissa. Eurotunnel arvioi nimittäin, että Doverinsalmessa on ollut ylikapasiteettia jo usean vuoden ajan. Kanaalitunnelin käyttöaste on ollut 57 prosenttia ja lauttayhtiöt ovat investoineet kapasiteetiltaan hyvin suurin aluksiin, jotka ovat kasvattaneet tarjontaa entisestään. Lisäksi Eurotunnel katsoo, että SeaFrancen aluskannan supistaminen kuudesta neljään alukseen ei sekään vielä mahdollista kanaalinylitysliikenteen markkinoiden tasapainon palautumista. Sitä paitsi tammikuusta helmikuuhun 2011 SeaFrance harjoitti liikennettä ainoastaan kahdella aluksella ilman, että sen kokonaisliikenne olisi supistunut. Näin ollen 80 prosentin täyttöaste vuosiksi 2011–2019 on epärealistinen. Eurotunnelin arvioiden mukaan SeaFrancen olisi pystyttävä kasvattamaan liikennettään 25 prosentilla. Eurotunnel syyttää SeaFrancea pitkäaikaisen hintasodan harjoittamisesta perustaen väitteensä lehtiartikkeliin, jonka mukaan ”[…] tämän liikenteen takaisin voittamiseksi meidän on pitänyt alentaa hintojamme” (22).

(62)

Lopuksi Eurotunnel katsoo, ettei ole asianmukaista verrata ro-pax-alusten ja kanaalitunnelijunien täyttöastetta keskenään, sillä jälkimmäiset eivät kuljeta sekä matkustajia että rahtia ja niitä on mahdollista mukauttaa reaaliajassa liikenteen vaatimuksiin.

(63)

Polttoaineen hinnannousun huomioonottamisen osalta Eurotunnel vahvistaa, että SeaFrance laskuttaa asiakkailtaan vain osan tästä lisämaksusta, 8,11 euroa ylitykseltä, kun P&O perii 11,62 euroa ja DFDS 14,73 euroa. SeaFrancelle vuoden 2011 alusta lähtien aiheutunut tulonmenetys on 1,2 miljoonaa euroa.

(64)

Työpaikkojen vähentäminen lähes 50 prosentilla on Eurotunnelin mukaan asetettava oikeisiin mittasuhteisiin, sillä osalla työntekijöistä on mahdollisuus siirtyä toisiin tehtäviin SNCF-konsernin sisällä, jolloin nettovaikutus työssäkäyntialueeseen on vähäinen.

(65)

Lopuksi Eurotunnel tekee sen johtopäätöksen, että rakenneuudistussuunnitelma on riittämätön eikä se vastaa järkevien investointien kriteerejä.

(66)

DFDS toimitti huomautuksensa komissiolle 29 päivänä heinäkuuta 2011 päivätyllä kirjeellä.

(67)

DFDS epäilee SeaFrancen mahdollisuuksia palauttaa pitkän aikavälin taloudellinen elinkelpoisuutensa, koska rakenneuudistustoimenpiteet ovat riittämättömiä suhteessa sen tämänhetkiseen rahoitustilanteeseen. DFDS pelkää näiden uusien tukitoimenpiteiden vaikutuksia kyseisillä markkinoilla vallitsevaan kilpailuun.

(68)

DFDS lähetti komissiolle 23 päivänä syyskuuta 2011 myös sähköpostiviestin, jossa se esitti huomautuksia SeaFrancen rakenneuudistussuunnitelmasta.

(69)

Tämä asiakirja saapui komissiolle vasta, kun asianomaisten huomautusten esittämiselle varattu määräaika, joka on 15 päivää menettelyn aloittamista koskevan päätöksen julkaisemisesta, oli päättynyt. Siitä ei myöskään ilmene mitään uusia näkökohtia. Komissio ei sen vuoksi ole vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti toimittanut sitä Ranskan viranomaisille eikä ota sitä huomioon tämän päätöksen antamisen yhteydessä (23).

(70)

CLdN-konserni, jäljempänä ’CLdN’, toimitti huomautuksensa komissiolle 29 päivänä heinäkuuta 2011.

(71)

CLdN on Luxemburgiin sijoittautunut kuljetusyhtiö, joka toimialana on erityisesti rahtialuksilla (ro-ro- eli roll-on/roll-off -aluksilla) tai ro-pax-aluksilla tapahtuva rahdinkuljetus Englannin kanaalissa ja Pohjanmerellä Belgian ja Alankomaiden sekä Yhdistyneen kuningaskunnan, Irlannin, Ruotsin ja Tanskan välillä.

(72)

CLdN katsoo olevansa SeaFrancen kilpailija, joka kärsisi pahasti SNCF:n tytäryhtiönsä SeaFrancen hyväksi toteuttamien toimenpiteiden kielteisistä vaikutuksista, koska sen ylläpitämät reitit Ipswich–Rotterdam ja Purfleet–Zeebrugge ovat maantieteellisesti niin lähellä.

(73)

CLdN katsoo, että toteutetuilla toimenpiteillä on hyvin todennäköisesti kilpailua rajoittavia vaikutuksia rahtiliikenteeseen Calais–Dover-reitin lisäksi myös muilla läheisillä Yhdistyneen kuningaskunnan ja Belgian välisillä reiteillä. Se katsoo, etteivät rakenneuudistussuunnitelmassa ehdotetut vastasuoritteet ja oma rahoitusosuus korvaa riittävällä tavalla näiden toimenpiteiden kielteisiä vaikutuksia. Kyseisillä toimenpiteillä päinvastoin pidetään markkinoilla yritystä, joka on vaikeuksissa ja kyvytön alentamaan peruskustannuksiaan, ja niiden avulla yritys pystyy kasvattamaan kapasiteettiaan markkinoilla, joilla on jo ennestään ylikapasiteettia.

(74)

CLdN:n mukaan kyseiset toimenpiteet heikentävät olemassa olevien kilpailijoiden elinkelpoisuutta, koska niiden avulla markkinoilla ylläpidetään kuljetuskapasiteettia, joka tavanomaisissa olosuhteissa olisi kadonnut. Ei ole realistista luottaa siihen, että SeaFrance pystyy saavuttamaan 80 prosentin täyttöasteen muuten kuin käyttämällä tukia hintojen aggressiiviseen alentamiseen ja markkinaosuuksien valtaamiseen kilpailijoilta. Tämä strategia ei kuitenkaan sen mukaan ole keskipitkällä tai pitkällä aikavälillä SeaFrancelle taloudellisesti mahdollinen, ja se on haitallinen sen välittömien kilpailijoiden, toisin sanoen samalla Calais–Dover-reitillä toimivien P&O:n ja Eurotunnelin kannalta, mutta ajan mittaan myös CLdN:n kannalta.

(75)

Lopuksi CLdN korostaa rakenneuudistussuunnitelmassa kaavailtujen henkilöstövähennysten riittämättömyyttä (ne eivät sen mielestä läheskään mahdollista sitä, että SeaFrance lähestyisi kilpailijoidensa henkilöstökustannus/liikevaihto-suhdelukua). Lisäksi CLdN alleviivaa sitä, että irtisanomiskustannuksia verrattuna perinteiseen rakenneuudistukseen alentaa se, että monet SeaFrancen työntekijöistä pääsevät SNCF:n palvelukseen.

(76)

CLdN toivoo näin ollen, että Euroopan komissio tekee kielteisen päätöksen.

(77)

SNCF toimitti komissiolle 29 päivänä heinäkuuta 2011 huomautuksensa, jotka vastaavat Ranskan viranomaisten esittämiä huomautuksia (ks. VI jakso).

(78)

Eräs talouden toimija, joka on halunnut pysytellä nimettömänä, toimitti huomautuksensa komissiolle 30 päivänä heinäkuuta 2011.

(79)

Ensinnäkin tämä talouden toimija muistuttaa Englannin kanaalin markkinoiden tärkeimmistä piirteistä ja vetää sen johtopäätöksen, että SeaFrancen vaikeuksien syynä on ollut varustamojen ja Eurotunnelin välisen kilpailun lisääntyminen, polttoaineen hinnannousu sekä Englannin punnan kurssin vaihtelu, mutta nämä syyt saattavat vaaraan myös P&O:n ja DFDS:n pitkän aikavälin elinkelpoisuuden.

(80)

Kyseinen toimija arvioi, että SeaFrancen vaikeudet ovat ennen kaikkea rakenteellisia (työllisyyskerroin on liian korkea ja organisaatio liian jäykkä), mutta että pääomapohjan vahvistamisen ja rakenneuudistuksen myötä sekä pitämällä kalusto neljän aluksen suuruisena yrityksen pitkän aikavälin kannattavuus voidaan taata.

(81)

Toimijan mukaan SeaFrancen poistuminen markkinoilta aiheuttaisi Eurotunnelin ja P&O:n muodostaman duopolin syntymisen. Monet maantieliikenteen harjoittajista kuitenkin käyttävät vähintään kahta varustamoa varmistaakseen aikataulujen joustavuuden ja rekkojensa kannattavuuden.

(82)

Kyseinen toimija katsoo, että jos SeaFrance poistuisi markkinoilta, kahden muun varustamon kapasiteetti ei riittäisi Englannin kanaalin liikenteen hoitamiseen. Nimettömänä pysyttelemistä toivovan toimijan mukaan Eurotunnel on jo saavuttanut lähes maksimaalisen kapasiteettinsa eikä sen vuoksi pystyisi ottamaan vastaan kuin pienen osan SeaFrancen liikenteestä. ”Kanaalissa tällä hetkellä havaittavissa oleva ylikapasiteetti on […] hyvin suhteellista eikä sen pitäisi muodostaa vakavaa ongelmaa”, koska heti, kun yhdellä varustamolla tai satamissa ilmenee jokin ongelma, seurauksena on ruuhka Calais’n, Doverin ja Dunkerquen satamissa.

(83)

Lisäksi se katsoo, että jos Englannin kanaaliin jäisi toimintaan vain yksi, P&O:n liikennöimä rahtialus, riittävä kuljetuskapasiteetti ei olisi taattu, vaan seurauksena olisi markkinoiden vääristyminen P&O:n hyväksi, kun se pitäisi näin hallussaan vaarallisten tuotteiden kuljetuksen monopolia.

(84)

Tämän toimijan mukaan P&O on aiheuttanut hintojen alenemisen, ja se uskoo SeaFrancen elinkelpoisuuteen, koska yhtiön hallinto toimii laadukkaasti (se tekee hyvää yhteistyötä edustajiensa kanssa), sen kalusto on uudenaikaista ja toimintakuntoista ainakin kymmenen vuoden ajan, ja sen henkilökunta on motivoitunutta.

(85)

Viisi maantiekuljetusyritystä tai niitä edustavaa järjestöä (LKW Walter Internationale Transportorganisation AG, Youngs Transportation & Logistics Ltd, Laser Transport International Limited, Carna Transport Ltd ja Road Haulage association international group) toimitti huomautuksensa komissiolle 26, 27 ja 28 päivänä heinäkuuta 2011 päivätyillä kirjeillä.

(86)

Nämä viisi yritystä tai järjestöä ilmaisivat huolensa siitä, että SeaFrance saattaisi poistua markkinoilta. Niiden mukaan SeaFrancen toiminnan lakkaaminen merkitsisi toisaalta oligopolia Englannin kanaalin liikenteen markkinoilla, ja tämän seurauksena palvelujen laatu laskisi ja hinnat nousisivat. Toisaalta seurauksena olisi riski siitä, riittääkö markkinoille jäävien toimijoiden kapasiteetti rahtimäärän hoitamiseen, varsinkaan jos niistä yhden liikenteessä esiintyy ongelmia.

(87)

Nämä huomautusten esittäjät pelkäävät myös sitä, että jos SeaFrance joutuisi luopumaan Nord Pas-de-Calais -rahtilaivastaan, vaarallisten tuotteiden kuljetuksen alalle syntyisi P&O:n monopoli, sillä näitä tuotteita ei voida kuljettaa tunnelin kautta eikä matkustajia kuljettavalla aluksella.

(88)

Lukuisat matkatoimistot ja matkanjärjestäjät ilmaisivat huolensa siitä, että SeaFrance saattaisi lopettaa toimintansa (ks. tässä johdanto-osan kappaleessa esitetty taulukko):

(89)

Niiden mukaan SeaFrancen toiminnan lakkaaminen merkitsisi toisaalta oligopolin syntymistä Englannin kanaalin liikenteen markkinoille, ja tämän seurauksena olisi palvelujen laadun lasku ja hintojen nousu. Toisaalta seurauksena olisi riski siitä, riittääkö markkinoille jäävien toimijoiden kapasiteetti matkustajamäärän hoitamiseen, varsinkaan jos niistä yhden liikenteessä esiintyy ongelmia.

(90)

Côte d’Opalen alueen kauppa- ja teollisuuskamari, jäljempänä ’kauppa- ja teollisuuskamari’, toimitti huomautuksensa komissiolle 29 päivänä heinäkuuta 2011 päivätyllä kirjeellä. Kauppa- ja teollisuuskamari totesi olevansa julkinen laitos, jonka tehtävänä on edistää Nord Pas-de-Calais’n alueen yritysten talouden kehitystä, lisätä yritysten houkuttelevuutta ja tukea yrityksiä. Se on myös Calais’n satamaa koskevan toimiluvan haltija, ja käyttää satamaa tässä ominaisuudessa.

(91)

Kauppa- ja teollisuuskamari muistuttaa ensinnäkin siitä, että SeaFrancella on ollut keskeinen osuus Calais’n sataman kehittämisessä. SeaFrancen palveluksessa oli vuoden 2008 lopussa 1 600 henkilöä, joista suurin osa asui Nord Pas-de-Calais’n alueella. Lisäksi se tuo Calais’n satamalle tuloja aluksille ja kauppatavaralle suoritettujen palvelujen kautta. SeaFrance oli vuonna 2008 myös suurin satamatoiminnan ulkopuolisten tuotteiden ja/tai palvelujen ostaja; sen vuosittainen osuus on ollut 130 miljoonaa euroa, ja tämä on koostunut tarvikkeista, palveluista, kulutushyödykkeistä, korjaus- ja ylläpitotoiminnasta, josta noin 36 prosenttia on tapahtunut Nord Pas-de-Calais’n alueella. Kauppa- ja teollisuuskamari toteaa lisäksi, että Calais’n satamalla on huomattava merkitys Pas-de-Calais’n alueen kehitykselle.

(92)

Kauppa- ja teollisuuskamarin mukaan SeaFrancen toiminnan loppuminen vaikuttaisi merkittävällä tavalla Calais’n sataman kehittämiseen työpaikkojen ja yrityksen suoraan ja epäsuorasti tuottamien tulojen menettämisen vuoksi. Nord Pas-de-Calais’n alue on lisäksi hyväksynyt toteutettavaksi Port 2015 -hankkeen, johon kuuluu sataman laajennus, uuden satama-altaan rakentaminen ja olemassa olevien rakenteiden parantaminen. Hanke perustuu liiketoimintanäkymiin, joihin SeaFrancen toiminnan mahdollisella lopettamisella olisi vakavia vaikutuksia.

(93)

Kauppa- ja teollisuuskamari pelkää lisäksi, että SeaFrancen lopettaessa syntyisi Eurotunnelin ja P&O:n muodostama duopoli, jolla olisi kielteinen vaikutus hintoihin ja palveluihin.

(94)

Kauppa- ja teollisuuskamari tekee sen johtopäätöksen, että SeaFrancen toiminnan jatkuminen on välttämätöntä tämänhetkisessä kilpailutilanteessa, erityisesti koska liikennemääriä koskevat ennusteet ovat noususuunnassa erityisesti rahdinkuljetuksen osalta.

(95)

Ammattijärjestö Syndicat Maritime Nord, jäljempänä ’SMN’, joka kuuluu CFDT-ammattiliittoon, toimitti huomautuksensa komissiolle 29 päivänä heinäkuuta 2011 päivätyllä kirjeellä.

(96)

SMN korostaa ensisijaisesti sitä, että sen jälkeen, kun SeaFrance perustettiin vuonna 1996, sen ainoa omistaja, SNCF, ei ole koskaan vahvistanut sen pääomapohjaa. Näin ollen SeaFrance joutui hoitamaan aluskantansa uusimisen omista varoistaan, millä oli vakavia vaikutuksia yrityksen kassatilanteeseen.

(97)

SMN muistuttaa myös Yhdistyneen kuningaskunnan sosiaalilainsäädännön ja Ranskan lainsäädännön välisistä eroista (Yhdistyneen kuningaskunnan pidemmät työajat, joita Ranskan pienemmät miehistöt eivät täysin korvaa). Henkilöstökustannusten ja liikevaihdon välisen suhteen vuoksi SMN tähdentää sitä, että SeaFrance ei ole halukas harjoittamaan matalien hintojen politiikkaa, vaan kompensoi tilannetta tarjottujen palvelujen laadulla. Se muistuttaa myös siitä, että koska SeaFrancen markkinaosuudet ovat kaukana markkinajohtajien osuuksista sekä rahdin että matkustajien kuljetuksen alalla, SeaFrancella on vain vähän vaikutusta hintojen tasoon.

(98)

SMN arvioi, että Englannin punnan kurssin laskun kielteiset vaikutukset jatkavat tasaantumistaan, koska kulut, varsinkin tekniset kulut, merkitään mahdollisimman usein Englannin puntina.

(99)

SMN:n mielestä SeaFrance on jo vuodesta 2009 alkaen vähentänyt rajusti vuorojensa määrää ja kuljetuskapasiteettiaan (30 prosentin vähennys vuorotiheydessä ja 25 prosentin vähennys kuljetusmäärinä) ja että nyt liikenteessä olevien neljän aluksen avulla SeaFrance on saavuttanut vähimmäiskoon, jolla se pystyy pitämään yllä uskottavana pysymisen edellyttämää vuorotiheyttä.

(100)

Lopuksi SMN muistuttaa vielä siitä, että SeaFrancen työntekijät eivät ymmärrä, miksi komissio ei ota huomioon peräkkäisten, jo toteutettujen rakenneuudistusten seurauksia työehtojen ja SeaFrancella työskentelyn tasolla, mutta myös Calais’n työssäkäyntialueella, jolla vallitseva tilanne on yksi Ranskan synkimmistä.

(101)

Ranskan viranomaiset toteavat SeaFrancen vaikeuksista yleensä, että P&O:n esittämät tiedot ovat suurelta osin virheellisiä (vuosien 2002, 2004, 2005 ja 2006 osalta, ks. johdanto-osan 40 kappale) ja että toisin kuin P&O:n esittämissä tuloksissa väitetään, SeaFrancen tappiot vuosina 1996–2010 ovat –151,4 euroa, eivät –169 miljoonaa euroa. Ranskan viranomaiset toimittivat seuraavan taulukon, jossa korjataan P&O:n kantelussaan esittämässä taulukossa olleet virheet.

(102)

Ranskan viranomaiset kiistävät P&O:n esittämät syyt SeaFrancen vaikeuksille, eli sen, että SeaFrancen rahtiliikenteen alan liikearvo, maine ja markkinaosuus olisivat taantuneet merkittävällä tavalla erityisesti sen vuoksi, että liikennöinnissä oli ollut usein keskeytyksiä ja että SeaFrancen vaikeudet olivat markkinoiden tiedossa (ks. johdanto-osan 42 kappale). Ranskan viranomaiset esittävät vastaperusteluiksi SeaFrancen asiakkaiden huomautukset, joissa korostetaan yrityksen tarjoamien palvelujen laatua ja viime vuosien aikana saavutettua edistystä palvelujen laadun parantamisessa (ks. johdanto-osan 85–89 kappale).

(103)

Vastauksena SeaFrancen kilpailijoiden esittämään väitteeseen, jonka mukaan yrityksen henkilökunta olisi ylimitoitettu, Ranskan viranomaiset muistuttavat siitä, että SeaFrance on vähentänyt henkilökuntaa merkittävästi, 725:lla työpaikalla. Tällä radikaalilla toimenpiteellä oli tarkoitus saada henkilöstökustannusten ja liikevaihdon välinen suhde 26 prosenttiin vuonna 2013. Tämä suhde olisi edelleen hiukan korkeampi kuin Eurotunnelilla ja Irish Ferries -yhtiöllä. SeaFrancen toiminta poikkeaa kuitenkin toteutukseltaan melko suuressa määrin kanaalitunnelin hoitajan toiminnasta (sen vastaava suhde vuonna 2010 oli 22,5 prosenttia) eikä SeaFrancen ole Ranskan lipun alla purjehtiessaan mahdollista päästä yhtä alhaiseen suhdelukuun kuin Irish Ferries, jonka laivat purjehtivat Kyproksen lipun alla. Ranskan viranomaiset katsovat, että ottaen huomioon SeaFrancen toteuttamat huomattavat ponnistelut työpaikkojen vähentämiseksi, henkilöstökulujen ja liikevaihdon 26 prosentin suuruinen suhde on riittävä ja mahdollistaa SeaFrancen säilymisen kilpailukykyisenä. Ne tarkentavat, että SeaFrancen maksamien palkkojen taso johtuu Ranskan sosiaalilainsäädännöstä, joka suojaa työntekijöitä kattavammin kuin sen kilpailijoiden sijoittautumisvaltioiden, erityisesti Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädäntö, varsinkin vähimmäispalkan osalta.

(104)

SeaFrancen aluskanta, sellaisena kuin se määritellään rakenneuudistussuunnitelmassa, ei ole vaatimuksiin soveltumaton. Se on päinvastoin rakennettu nimenomaan Calais’n ja Doverin välistä reittiä varten, lukuun ottamatta Molière-alusta, jossa toteutettiin muutostöitä, jotta se sopisi merikuljetuksiin Pohjanmerellä. Lisäksi Ranskan viranomaiset arvioivat, että P&O:n väite, jonka mukaan SeaFrancen johto ei olisi riittävän riippumaton valtiosta ja ammattiliitoista pystyäkseen johtamaan yritystä tehokkaasti, ei perustu minkäänlaisiin todisteisiin.

(105)

Ranskan viranomaiset kiistävät P&O:n, Eurotunnelin ja CLdN:n väitteet markkinoiden rakenteellisesta ylikapasiteetista. Viranomaisten mukaan todettu ylikapasiteetti johtuu suurimmaksi osaksi suhdanteellisista syistä (erityisesti talouskriisistä, jonka seurauksena rahtiliikenne on vähentynyt ja punnan kurssi noussut). Jotkin liikenteenharjoittajat olivat lisänneet kapasiteettiaan ennen kriisiä laadittujen ennusteiden pohjalta, mutta toivottu kasvu ei toteutunut taloudellisen taantuman vuoksi. Ranskan viranomaiset vetoavat Dover Harbour Boardin vuosina 2005 (24) ja 2008 (25) toteuttamiin markkina-analyyseihin, joiden mukaan rahtimäärät olisivat pitkällä aikavälillä kasvusuunnassa.

(106)

Ranska katsoo, että joidenkin SeaFrancen asiakkaiden esille tuoma huoli siitä, että P&O saisi monopoliaseman vaarallisten tuotteiden kuljetuksessa Calais’n ja Doverin välisellä reitillä (ks. johdanto-osan 83 ja 87 kappale), ei ole perusteltu. Koska ei ole olemassa kansallista eikä kansainvälistä lainsäädäntöä, jossa vaarallisten aineiden kuljetus autolautoilla kiellettäisiin, SeaFrance voisi kaavailla tällaisten kuljetusten toteuttamista vuoroilla, joilla matkustajien määrä on vähäinen, kuten tietyillä yövuoroilla.

(107)

Tarkasteltaessa rakenneuudistussuunnitelman yhteydessä ilmoitettujen toimenpiteiden soveltuvuutta sisämarkkinoille komissio esitti epäilyjä rakenneuudistussuunnitelmassa odotetusta pitkän aikavälin elinkelpoisuuden palauttamisesta, kilpailun liiallisen vääristymisen ehkäisemisestä sekä SeaFrancen omasta rahoitusosuudesta rakenneuudistussuunnitelmaan. Seuraavassa esitetään Ranskan viranomaisten vastauksena tähän esittämiä näkemyksiä.

(108)

Ranskan viranomaiset väittävät, että tulevina vuosina odotetut täyttöasteluvut ovat korkeammat kuin luvut, jotka on todettu aiempina vuosina, kun vuonna 2006 otettiin käyttöön uusi tietojärjestelmä, jolla voidaan optimoida ja rationalisoida alusten täyttöä. Niiden mukaan tämän järjestelmän avulla on voitu erityisesti yksilöidä huonosti kannattavat vuorot ja poistaa ne SeaFrancen tarjonnasta. Lisäksi Ranskan viranomaiset pitävät kiinni siitä, että komission huomioon ottamana aikana, vuosina 2000–2007, SeaFrancen toiminta oli järjestetty sukkulakuljetuksina, jotka eivät olleet riippuvaisia kysynnän vilkkaudesta.

(109)

Ranskan viranomaiset perustelevat lisäksi SeaFrancen kilpailijoiden huonompaa täyttöastetta näiden valitsemalla toimintatavalla. Niiden mukaan P&O:lla oli käytössään suuri määrä aluksia, ja sukkulakuljetusten tyyppisellä tarjonnalla oli vaikutusta niiden täyttöasteen laskuun. DFDS:n kohdalla puolestaan sen alusten erikoistuneisuus esti sen lastauksen optimoinnin alusten yksilöllisen kannattavuuden mukaisesti. Lisäksi DFDS on viranomaisten mukaan pitkien ajanjaksojen ajan ollut reittiensä pituuden vuoksi pakotettu tarjoamaan sukkulaliikennettä. Lisäksi sen alusten suuri kapasiteetti huonontaa automaattisesti DFDS:n keskimääräistä täyttöastetta heikon kysynnän vuorojen välityksellä.

(110)

Ranskan viranomaiset esittivät huomautuksensa myös komission esittämiin epäilyihin ja kolmansien huomautuksiin, jotka koskivat rakenneuudistussuunnitelman uskottavuuden arvioinnin kannalta tarpeellista riskien (polttoaineen hinta, Englannin punnan arvon heikentyminen) huomioon ottamista. Ne korostavat ensinnäkin sitä, että SeaFrance palaa vaihtosopimuksin toteutettavaan rahoitussuojaan heti kun yrityssaneerausmenettely saadaan päätökseen. Lisäksi ne toteavat yrityksen soveltavan polttoainelisää (Bunker Adjustment Factor), joka kattaa noin 40 prosenttia lisäkustannuksista, jotka aiheutuvat polttoaineen hinnannoususta 285 euroa/tonni ylittävälle tasolle. Vuoden 2015 jälkeen polttoainelisää on tarkoitus täydentää uudella lisämaksulla, jonka yhteydessä otetaan huomioon velvollisuus käyttää rikkipitoisuudeltaan 0,1-prosenttista polttoainetta.

(111)

Englannin punnan arvon heikentymisestä Ranskan viranomaiset tarkentavat ensinnäkin, että yrityssaneerausmenettelyn vuoksi keskeytynyt tapa suojata osa kuukausittaisista rahamääristä Englannin puntina termiinikaupalla budjetinhoidossa käytetyn kurssin mukaisesti otetaan uudelleen käyttöön heti menettelyn päätyttyä. […]

(112)

Muista menettelyn aloittamista koskevan päätöksen johdanto-osan 96 kappaleessa mainituista toimenpiteistä Ranskan viranomaiset tarkentavat, että niiden vaikutuksia ei ole otettu huomioon liiketoimintasuunnitelmassa, koska niitä on vaikea ilmaista lukuina. Toimenpiteillä kuitenkin todennäköisesti saadaan aikaan säästöä.

(113)

Lopuksi Ranskan viranomaiset muistuttavat siitä, että henkilöstökulujen ja liikevaihdon välisen suhteen olisi tarkoitus kehittyä [20–25] prosentista vuonna 2012 [20–25] prosenttiin vuonna 2019. Se lähentyisi SeaFrancen kilpailijoiden vastaavia suhdelukuja.

(114)

Kohtuuttomien kilpailua vääristävien vaikutusten välttämisen osalta Ranskan viranomaiset vahvistavat, että Renoir- ja Cézanne-alusten myynti toteutui 7 päivänä heinäkuuta 2011 [0–10] miljoonan Yhdysvaltain dollarin ([0–10] miljoonaa euroa) hinnalla.

(115)

Ranskan viranomaisten mukaan ensimmäinen osuus SeaFrancen omasta rahoitusosuudesta rakenneuudistussuunnitelman toteuttamiseksi koostuu Renoir- ja Cézanne-alusten myynnistä saaduista tuloista sekä Nord Pas-de-Calais-aluksen myynnistä odotetuista tuloista.

(116)

Ranskan viranomaiset katsovat lisäksi, että johdanto-osan 28–33 kappaleessa kuvatut kaksi lainaa eivät sisällä valtiontukea ja että 99,8 miljoonan euron laina on katsottava omaksi rahoitusosuudeksi. Ranskan viranomaisten mukaan komission on tuen olemassaoloa arvioidessaan käytettävä perustana ainoastaan viitekorkoja koskevaa tiedonantoa. Niiden mukaan komissio sovelsi tätä tiedonantoa menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä, joka koski julkisen elimen Osinekin ČSA-Czech Airlines -yhtiölle myöntämää lainaa (26) sekä päätöksessään, joka koski unkarilaisen kehityspankin lannoitteiden valmistaja Péti Nitrogénmüvekille myöntämiä lainoja (27). Ne arvioivat, että johdanto-osan 28–33 kappaleessa selostetuista syistä kyseiset kaksi lainaa eivät ole tukea.

(117)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa määrätään, että ”jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan”.

(118)

Jäsenvaltion toteuttaman toimenpiteen katsominen valtiontueksi edellyttää seuraavien edellytysten täyttymistä: 1) kyseisestä toimenpiteestä koituu etua, 2) etu myönnetään valtion varoin, 3) etu on valikoiva ja 4) kyseinen toimenpide vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua ja voi vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan (28).

(119)

Tämä päätös koskee kolmea tukitoimenpidettä: pääomapohjan vahvistamista ja kahta lainaa, joita on selostettu johdanto-osan 28–33 kappaleessa.

(120)

Ranskan viranomaiset katsovat itsekin ilmoituksessaan, että SeaFrancen pääomapohjan vahvistaminen on valtiontukea. Ilmoituksensa välityksellä Ranskan viranomaiset myöntävät, että pääomapohjan vahvistamistoimenpide on valtion toimenpide ja että sen välityksellä myönnetään valikoivaa etua vain yhdelle yritykselle, SeaFrancelle.

(121)

Tarkasteltaessa sitä, onko kyseessä etu, komissio katsoo, että 7.2.1 jaksossa selitettävistä syistä SeaFrance on vaikeuksissa oleva yritys. Kun otetaan huomioon SeaFrancen hyvin heikko tilanne ja sen joutuminen yrityssaneeraukseen, se ei pystyisi selviämään sitä koskevan rakenneuudistussuunnitelman toteuttamisesta eikä sillä olisi riittävästi käteisvaroja. Tällaisissa olosuhteissa yksityinen toimija ei olisi antanut sille pääomaa. Lisäksi Ranskan viranomaiset eivät ole edes yrittäneet osoittaa, että odotettavissa oleva tuotto vastaa tuottoa, jota yksityinen sijoittaja olisi vaatinut. Näin ollen toimenpiteellä myönnetään valikoivaa etua, koska siitä hyötyy vain SeaFrance. Sitä myönnetään valtion varoin, koska SNCF on julkinen yritys. Kyseessä on valtion toimenpide.

(122)

Kun kyseessä on vaikutus kilpailuun ja unionin sisäiseen kauppaan, on muistettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yrityksen toimiessa alalla, jolla vallitsee todellista kilpailua eri jäsenvaltioissa toimivien tuottajien kesken, kaikki tuki, jota viranomaiset myöntävät yritykselle, vaikuttaa todennäköisesti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja haittaa kilpailua siltä osin kuin yrityksen pitäminen markkinoilla estää kilpailevia yrityksiä kasvattamasta omaa markkinaosuuttaan (29).

(123)

Tässä suhteessa se, että jokin talouden ala on vapautettu unionin tasolla, on todiste siitä, että tuella voi olla todellinen tai mahdollinen vaikutus kilpailuun ja jäsenvaltioiden väliseen kauppaan (30).

(124)

Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen soveltamisesta jäsenvaltioiden väliseen meriliikenteeseen sekä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden väliseen meriliikenteeseen 22 päivänä joulukuuta 1986 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 4055/86 (31) jäsenvaltioiden välinen meriliikenne vapautettiin kokonaan 1 päivästä tammikuuta 1993.

(125)

Kuten edellä on todettu, tässä asiassa vapautetulla alalla vallitsee saman liikennemuodon sisäistä kilpailua muiden meriliikenteen harjoittajien kanssa sekä eri liikennemuotojen välistä kilpailua erityisesti rautatiekuljetusten kanssa (32).

(126)

Komissio päättelee tästä, että pääomapohjan vahvistamiseksi toteutettu toimenpide todennäköisesti vahvistaa yrityksen asemaa suhteessa sen kilpailijoihin unionin jäsenvaltioiden välillä käytävässä kaupassa. Näin ollen toimenpide vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja uhkaa vääristää kilpailua.

(127)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että kysymyksessä oleva toimenpide on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(128)

Ranska katsoo, että johdanto-osan 28–33 kappaleessa kuvatut lainat on myönnetty markkinaehdoin ja sen myötä markkinataloussijoittajaperiaatteen mukaisesti (ks. johdanto-osan 116 kappale).

(129)

Komissio on eri mieltä tästä analyysistä. Tässä asiassa SNCF on jo myöntänyt SeaFrancelle tukea, erityisesti pelastamistukea, ja aikoo myöntää sitä lisää, nimittäin pääomapohjan vahvistamiseen. Lainoilla on sama tarkoitus kuin muillakin tuilla, toisin sanoen SeaFrancen pelastaminen ja rakenneuudistus. Ne myönnetään aikana, jona SeaFrance on vaikeuksissa oleva yritys, ja samaan aikaan rakenneuudistustukien kanssa. Tämä on itsestään selvää 99,7 miljoonan euron lainan osalta, jonka tavoitteena on (aivan pääomapohjan vahvistamisen tapaan) auttaa SeaFrancea selviytymään vakavaraisuustarpeistaan. Tämä koskee kuitenkin myös [40–70] miljoonan euron lainaa, jolla on tarkoitus rahoittaa ja käyttää Molière-alusta koskevan leasingsopimuksen osto-optio suunniteltua aikaisemmin. Tuotantovälineiden, tässä tapauksessa aluksen, rahoittaminen, liittyy todellakin kiinteästi SeaFrancen päivittäiseen toimintaan. Leasingsopimuksen uudelleenrahoituksella ja siihen kuuluvan osto-option käytöllä SeaFrance pyrkii supistamaan toimintakustannuksiaan, mikä on osa yrityksen rakenneuudistusta. Näin ollen [40–70] miljoonan euron laina on osa SeaFrancen rakenneuudistuksen logiikkaa.

(130)

Asiassa BP Chemicals antamassaan tuomiossa yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on selostanut, että tällaisessa tilanteessa lainoja ei ole syytä analysoida valtiontukien näkökulmasta irrallisina vaan yhdessä muiden toimenpiteiden kanssa (33).

(131)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion mukaan pitää paikkansa, että pelkästään se seikka, että julkinen yritys on jo tehnyt tytäryhtiöönsä pääomasijoituksia, joita on pidetty ”tukena”, ei lähtökohtaisesti estä pitämästä myöhempää toimenpidettä sellaisena toimintana, joka täyttää markkinataloussijoittajan käyttäytymiseen perustuvan arviointiperusteen. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo kuitenkin, että tapauksessa, joka koskee saman sijoittajan kahden vuoden aikana tekemiä kolmea pääomasijoitusta, joista kaksi ensimmäistä eivät tuottaneet mitään, komission kuului tarkastaa, voitiinko kolmas pääomasijoitus järkevästi erottaa kahdesta ensimmäisestä ja voitiinko sitä pitää itsenäisenä sijoituksena yksityisen sijoittajan käyttäytymiseen perustuvaa arviointiperustetta sovellettaessa.

(132)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että seikkoja, joilla on merkitystä arvioitaessa sitä, voitiinko viimeinen toimenpide järkevästi erottaa kahdesta ensimmäisestä ja voitiinko sitä pitää itsenäisenä sijoituksena yksityisen sijoittajan käyttäytymiseen perustuvaa arviointiperustetta sovellettaessa, ovat erityisesti kyseisten pääomasijoitusten aikajärjestys, niiden tarkoitus ja tytäryhtiön tilanne silloin kun kunkin pääomasijoituksen tekemisestä päätettiin.

(133)

Ranska ei kiistä sitä, etteikö pääomapohjan vahvistaminen olisi tukea, koska sillä ei ole mitään mahdollisuuksia saada siitä tuottoa, joka vastaisi yksityisen sijoittajan edellyttämää tuottoa. Tämä käy ilmi myös johdanto-osan 35 kappaleessa olevasta taulukosta, jossa esitetään rahoitustarpeet vuosiksi 2011–2017. Yritys ei tänä aikana itse asiassa pystyisi jakamaan osinkoa. Kun otetaan huomioon johdanto-osan 28–33 kappaleessa kuvattujen lainojen korkojen ja pääoman maksamisesta aiheutuvat huomattavat kustannukset ja rakenneuudistussuunnitelmassa kaavaillun voittomarginaalin pienuus, tilanne hyvin todennäköisesti jatkuisi vastaavanlaisena vuoden 2017 ylikin aina lainojen täysimääräiseen takaisinmaksuun saakka vuonna 2023. Perinteisellä toimialalla kuten meriliikenteen alalla toimiva yksityinen sijoittaja ei kuitenkaan hyväksyisi tilannetta, jossa 166,3 miljoonan euron sijoituksesta ei saada minkäänlaista tuottoa 12 vuoden aikana. Koska kyseisillä kahdella lainalla on sama tavoite kuin pääomapohjan vahvistamisella, toisin sanoen rakenneuudistuksen kustannusten rahoittaminen, koska yrityksen taloudellinen tilanne on pysynyt samanlaisena (se on vaikeuksissa) ja koska lainat myönnetään samanaikaisesti pääomapohjan vahvistamisen kanssa, lainoja ei voida järkevästi erottaa pelastamistuesta ja pääomapohjan vahvistamisesta.

(134)

Pelastamistuen, pääomapohjan vahvistamisen ja kyseisten kahden lainan tuotto yhteensä jää huonommaksi kuin markkinataloussijoittaja edellyttäisi. Kuten edellä selostettiin, SNCF ei itse asiassa voi odottaa pääomapohjan vahvistamisesta minkäänlaista tuottoa ennen vuotta 2023. Vaikka kyseisten kahden lainan tuotto erikseen tarkasteltuina vastaisi markkinaehtoja, mikä tässä tapauksessa ei ole tilanne, se ei riittäisi tekemään toimenpiteitä kokonaisuudessaan markkinataloussijoittajaperiaatteen mukaisiksi. Seuraavat selitykset esitetään näin ollen ainoastaan varmuuden vuoksi.

(135)

Ranskan viranomaiset vetoavat viitekorkoja koskevaan tiedonantoon perustellakseen väitettään, jonka mukaan kahteen lainaan ei sisälly tukea. Ne arvioivat, että yrityksen luokitus (CCC) ja tarjottujen vakuuksien taso (tavanomainen) huomioon ottaen koron on oltava 8,55 prosenttia, toisin sanoen yhden vuoden Euribor korotettuna 650 peruspisteellä. Ranskan viranomaisten mukaan kyseessä on viitekorkoja koskevan tiedonannon soveltaminen perinteisellä tavalla.

(136)

Vaikka näitä kahta lainaa olisi arvioitava erikseen, mikä ei pidä paikkaansa, Ranskan viranomaiset eivät kuitenkaan ole osoittaneet, että ne olisi myönnetty markkinaehdoin.

(137)

Tässä suhteessa komissio haluaa ensinnäkin korostaa sitä, että kuten viitekorkoja koskevan tiedonannon ensimmäisessä kohdassa muistutetaan, ”[v]iite- ja diskonttokorkoja käytetään markkinakorkojen kuvaajina, ja niitä sovelletaan erityisesti useassa erässä maksetun tuen avustusekvivalentin määrittämiseen ja korkotukiohjelmista myönnettyjen tukien määrän laskemiseen. Niitä käytetään myös tarkistamaan, että tuki on vähämerkityksistä tukea koskevan säännön ja ryhmäpoikkeusasetusten mukainen.” (34) Viitekorkoja koskeva tiedonanto ei siis voi sitoa komissiota markkinataloussijoittajaperiaatteen soveltamisen yhteydessä, varsinkaan siinä tapauksessa, että markkinoista on käytettävissä todellisia tietoja, jotka ovat selvästi erilaisia kuin tiedonannossa esitetyn metodologian perusteella saatavat tiedot.

(138)

Kun otetaan huomioon, että tässä tapauksessa sekä tuen että lainan myöntää sama taho, varmistaakseen, että ehdotettu korvaus todella vastaa markkinoilla perittävää korvausta, komission on käytettävä perusteena SNCF:n ulkopuolisia toimijoita. Komissio pyysi Ranskan viranomaisia useaan otteeseen toimittamaan esimerkin jonkin riippumattoman rahoituslaitoksen tarjouksesta. Tällaista tarjousta ei koskaan toimitettu.

(139)

Lisäksi komissio teki markkinatutkimuksen. Komissio arvioi, että vakuuksien tason ollessa tavanomainen, jotta lainojen korko olisi markkinaehtoinen, sen olisi oltava 14 prosentin luokkaa (viiden vuoden swap-korko, 2,825 prosenttia (35) + keskiarvo luottoriskinvaihtosopimuksista (36), jotka ovat luokitukseltaan alle B– (eli CCC), 11,18 prosenttia + 0,2 prosentin preemio). Tämä vastaa vuoden 2011 huhti-, touko- ja kesäkuun tietoja. Ranskan viranomaiset eivät myöskään komission toistuvista pyynnöistä (37) huolimatta toimittaneet yksityisen pankin antamaa luokitusta eivätkä korkotarjousta.

(140)

Lisäksi komissio pyysi Ranskan viranomaisia useaan otteeseen (38) harkitsemaan ulkoista rahoitusta tai toimittamaan jonkin liikepankin antaman luokituksen tai korkotarjouksen. Näihin ehdotuksiin ei saatu virallista vastausta.

(141)

Johdanto-osan 116 kappaleessa kuvattuja Ranskan viranomaisten väitteitä, joiden mukaan komissio on soveltanut viitekorkoja koskevaa tiedonantoa kahdessa äskettäisessä menettelyssä, ei voida hyväksyä. Itse asiassa näissä kahdessa menettelyssä, joista toinen on vielä käynnissä, ongelmanasettelu oli erilainen. Péti Nitrogénmüvekiä koskevassa asiassa kaikki tarkasteltavina olleet toimenpiteet olivat valtiontukia. Osinekin kohdalla komissio ei ole vielä antanut lopullista päätöstä, ja lainan myöntämishetkellä ei ollut ilmoitettu mistään tukitoimenpiteestä.

(142)

Komissio päättelee lopuksi, että myös lainat, joiden tarkoituksena oli rahoittaa oma rahoitusosuus ja Molière-alusta koskeneen osto-option aikaistettu käyttö, merkitsevät etua SeaFrancelle. Johdanto-osan 121–126 kappaleessa selostetuista syistä myös kolme muuta tuen olemassaolon edellytystä (julkisten varojen avulla myönnetty valikoiva etu, vaikutus kilpailuun ja jäsenvaltioiden väliseen kauppaan) täyttyvät. Näin ollen nämä lainat ovat valtiontukea.

(143)

Komission 18 päivänä elokuuta 2010 antaman päätöksen johdanto-osan 30–47 kappaleessa selostetuista syistä SNCF:n SeaFrancelle pelastamistukena myöntämä laina on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea.

(144)

Kun otetaan huomioon kolmen rakenneuudistustukitoimenpiteen tarkoitus sekä Ranskan viranomaisten ilmoitustensa yhteydessä esittämät väitteet, komissio katsoo, että näiden kolmen tukitoimenpiteen soveltuvuutta sisämarkkinoille on analysoitava SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan perusteella sekä suuntaviivojen valossa.

(145)

Voidakseen saada rakenneuudistustukea yritys on voitava katsoa vaikeuksissa olevaksi yritykseksi suuntaviivojen 2.1 jaksossa tarkoitetussa merkityksessä.

(146)

Tältä osin komissio katsoo, että SeaFrance on suuntaviivojen 10 kohdan a alakohdassa tarkoitettu vaikeuksissa oleva yritys, koska se on menettänyt yli puolet merkitystä pääomastaan. Se supistui 81,7 miljoonasta eurosta (vuonna 2007) 57,7 miljoonaan euroon (vuonna 2008) ja edelleen – 0,69 miljoonaan euroon (vuonna 2009), eli kyseessä on yli 100 prosentin, 82,4 miljoonan euron menettäminen vuosina 2007–2009. Toisena perusteluna on se, että yli neljännes sen pääomasta on menetetty viimeisten kahdentoista kuukauden aikana sen supistuttua 57,7 miljoonasta eurosta vuonna 2008 – 0,69 miljoonaan euroon vuonna 2009.

(147)

SeaFrancen voidaan katsoa lisäksi olevan suuntaviivojen 10 kohdan c alakohdassa tarkoitettu vaikeuksissa oleva yritys, koska se täyttää yleistäytäntöönpanomenettelyyn maksukyvyttömyyden vuoksi asettamista koskevat ehdot. Pariisin kauppatuomioistuinhan on määrännyt SeaFrancen yrityssaneerausmenettelyyn 30 päivänä kesäkuuta 2010, kuten johdanto-osan 10 kappaleessa todetaan.

(148)

Lisäksi asiassa täyttyvät suuntaviivojen 13 kohdassa esitetyt edellytykset, sillä vaikka SeaFrance kuuluu SNCF-konserniin, sen vaikeudet kohdistuivat vain siihen eikä niiden aiheuttajana ollut sattumanvarainen kustannustenjako yhtymän sisällä.

(149)

Muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä komissio katsoi, että SeaFrancen oma rahoitusosuus rakenneuudistuspyrkimyksistä oli epävarma ja riittämätön suhteessa suuntaviivojen määräyksiin.

(150)

Ranskan viranomaiset ehdottavat muutetussa rakenneuudistussuunnitelmassa, että SeaFrancen [80–130] miljoonan euron oma rahoitusosuus koostuisi seuraavista toimenpiteistä:

(151)

Suuntaviivojen 43 kohdan mukaan ”Tukimäärä ja -intensiteetti on rajattava määrään, joka on ehdottomasti välttämätön rakenneuudistuksen toteuttamiseksi ottaen huomioon yrityksen, sen osakkaiden tai yhtymän, johon yritys kuuluu, käytettävissä olevat varat. Tässä arvioinnissa otetaan huomioon aikaisemmin mahdollisesti myönnetty pelastamistuki. Tuensaajien on osallistuttava rakenneuudistussuunnitelmaan merkittävällä määrällä omia varojaan, myös myymällä omaisuuseriä, jotka eivät ole välttämättömiä yrityksen elinkelpoisuuden kannalta, tai markkinaehtoisella ulkoisella rahoituksella. Tällainen rahoitusosuus on merkki markkinoiden uskosta elinkelpoisuuden palautumiseen. Rahoitusosuuden on oltava todellinen ja mahdollisimman suuri, eikä siihen voida laskea arvioituja tulevia voittoja, kuten kassavaroja.” (39).

(152)

Suuntaviivojen 7 kohdassa tarkennetaan lisäksi, että on tarkoituksenmukaista todeta aiempaa selkeämmin periaate, että [tuensaajan merkittävän rahoitusosuuden rakenneuudistuksesta] on oltava todellinen ja tuen ulkopuolelle jäävä. Tuensaajan rahoitusosuudella on kaksinainen merkitys, sillä yhtäältä se osoittaa, että markkinat (omistajat, velkojat) uskovat elinkelpoisuuden palautumiseen kohtuullisessa ajassa, ja toisaalta rahoitusosuudella varmistetaan, että rakenneuudistustuki rajoittuu määrään, joka on välttämätön elinkelpoisuuden palautumiseen, ja että kilpailun vääristymistä rajoitetaan. […] (40).

(153)

Myös unionin oikeuskäytännössä on korostettu, että oman rahoitusosuuden on osoitettava, että markkinat uskovat elinkelpoisuuden palautumiseen (41).

(154)

Ranskan viranomaiset ilmoittivat komissiolle, että Renoir- ja Cézanne-alusten myynti toteutui 3,1 miljoonan euron summalla 7 päivänä heinäkuuta 2011.

(155)

Nord Pas-de-Calais -rahtialuksen suunnitellun myynnin oli tarkoitus nostaa alusten myynneistä koostunut SeaFrancen rahoitusosuus [10–20] miljoonaan euroon. Alkuperäistä rakenneuudistussuunnitelmaa koskeneessa ilmoituksessaan Ranskan viranomaiset olivat sitoutuneet siihen, että SeaFrance luopuu Renoir- ja Cézanne-aluksistaan. Nämä kaksi myyntiä toteutuivat heinäkuussa 2011. Komission päätöksentekokäytännössä on vahvistettu, että tulevat omaisuuserien myynnit voidaan hyväksyä omaksi rahoitusosuudeksi sillä ehdolla, että jäsenvaltio on esittänyt realistisen arvion niiden markkina-arvosta (42). Tässä asiassa Ranskan viranomaiset ovat esittäneet kaksi riippumattomien asiantuntijoiden laatimaa arviota Nord Pas-de-Calais -rahtialuksesta, joissa kummassakin aluksen markkina-arvoksi määriteltiin noin [0–10] miljoonaa euroa. Komissio huomauttaa, että toinen asiantuntijoista oli arvioinut huhtikuussa 2011 Renoir- ja Cézanne-alusten markkina-arvoksi [0–10 miljoonaa] Yhdysvaltain dollaria. Ne myytiin [0–10 miljoonan] Yhdysvaltain dollarin hintaan heinäkuussa 2011. Tämän johdosta komissio katsoo ensinnäkin, että markkina-arvoa koskevan arvion voidaan katsoa olevan realistinen ja että Nord Pas-de-Calais -rahtialuksen suunniteltu myynti voidaan hyväksyä omaksi rahoitusosuudeksi.

(156)

Ranskan viranomaiset tarkensivat ensinnäkin, että [40–70] miljoonan euron laina, joka oli tarkoitettu rahoittamaan Molière-alusta koskevan osto-option käyttö, ei ole lisärahoitusosuus. Se nimittäin korvaa Molière-alusta koskevan leasingsopimuksen mukaisesti jo olemassa olevan taseen ulkopuolisen osuuden. Sitä ei siis ole otettu huomioon laskettaessa kokonaisrahoitusosuutta. Siltä osin kuin tämä rahoitus korvaa olemassa olevan rahoituksen, komission on kuitenkin varmistettava, että se vastaa myös oman rahoitusosuuden sisämarkkinoille soveltuvuutta koskevia arviointiperusteita, erityisesti kriteeriä, jonka mukaan toimenpiteeseen ei sisälly tukea.

(157)

Siltä osin kuin SNCF on myöntänyt lainat suuntaviivojen 43 kohdan mukaisesti komission on varmistettava, että tähän rahoitukseen ei sisälly tukea ja että se osoittaa markkinoiden uskovan elinkelpoisuuden palautumiseen. Asia ei ole näin kolmesta seuraavassa esitettävästä syystä, joista jokainen riittäisi yksinäänkin tukemaan tätä johtopäätöstä.

(158)

Ensinnäkin, kuten komissio on esittänyt edellä 7.1.2 jaksossa, johdanto-osan 129–142 kappaleessa, lainojen ehdot eivät vastaa markkinaehtoja.

(159)

Komissio arvioi, että vakuuksien tason ollessa tavanomainen, jotta lainojen korko olisi markkinaehtoinen, sen olisi oltava 14 prosentin luokkaa (viiden vuoden swap-korko, 2,825 prosenttia (43) + keskiarvo luottoriskinvaihtosopimuksista (44), jotka ovat luokitukseltaan alle B– (eli CCC), 11,18 prosenttia + 0,2 prosentin preemio). Tämä vastaa vuoden 2011 huhti-, touko- ja kesäkuun tietoja. Ranskan viranomaiset eivät myöskään komission toistuvista pyynnöistä (45) huolimatta toimittaneet yksityisen pankin antamaa luokitusta eivätkä korkotarjousta.

(160)

Toiseksi, kuten 7.1.2 jaksossa, johdanto-osan 129–142 kappaleessa osoitetaan, kyseiset lainat itse ovat valtiontukea. Niitä ei siis pitäisi ottaa huomioon omana rahoitusosuutena, johon ei suuntaviivojen 43 kohtaa edeltävän otsikon mukaan saa sisältyä tukea.

(161)

Kolmanneksi ja joka tapauksessa suuntaviivojen 7 ja 43 kohdan mukaan todellisen rahoitusosuuden tarkoituksena on erityisesti osoittaa, että markkinat uskovat elinkelpoisuuden palautumiseen (46). Nyt käsiteltävässä asiassa tuen myöntävä viranomainen ja emoyhtiö ovat kuitenkin yksi ja sama oikeushenkilö, SNCF, ja kyseessä olevat toimenpiteet on toteutettu samanaikaisesti. Näissä olosuhteissa tätä päämäärää ei voida noudattaa SNCF:n ulkopuoliselta sijoittajalta tai velkojalta saadun todellisen rahoitusosuuden puuttuessa. Tuen myöntävän viranomaisen toiminta ei nimittäin osoita millään tavalla, että markkinat uskoisivat elinkelpoisuuden palautumiseen.

(162)

Kuten johdanto-osan 141 kappaleessa todetaan, komissio katsoo, että Ranskan huomautuksissaan esittämä viittaus päätöksiin, jotka koskevat julkisen elimen Osinekin ČSA–Czech Airlinesille myöntämää tukea ja unkarilaisen kehityspankin unkarilaiselle lannoitteiden tuottajalle Péti Nitrogénmüvekille myöntämiä lainoja (ks. johdanto-osan 116 kappale), ei ole olennainen, koska ensimmäisessä asiassa komissio ei ole vielä antanut lopullista päätöstä ja toisessa kyseessä ei ole rakenneuudistusasia.

(163)

Sitä paitsi, kuten edellä todettiin, ja riippumatta kysymyksestä mahdollisen tukielementin sisältymisestä lainoihin, oman rahoitusosuuden on osoitettava, että markkinat uskovat elinkelpoisuuden palautumiseen.

(164)

Tässä asiassa SNCF:n rahoitus ei pystynyt osoittamaan tätä. Itse asiassa SNCF on yhtä aikaa sekä tuen että oman rahoitusosuuden myöntäjä. Ranskan viranomaiset eivät ole toimittaneet tietoja, jotka osoittaisivat järkevän ja riippumattoman sijoittajan olevan valmis sitoutumaan kiinteästi toimittamaan oman rahoitusosuuden ja lainan osto-option käyttämiseksi samoin ehdoin kuin SNCF ehdotti.

(165)

SeaFrancen oma rahoitusosuus, joka täyttää suuntaviivojen 43 kohdan vaatimukset, toisin sanoen ettei siihen sisälly valtiontukea ja että se ilmentää markkinoiden uskoa elinkelpoisuuden palautumiseen, ei näin ollen ole kuin [10–20] miljoonaa euroa, toisin sanoen alle [< 10] prosenttia rakenneuudistuksen kustannuksista. Suuntaviivojen 44 kohdassa määrättyä 50 prosentin kynnysarvoa ei siis saavuteta. Komissio katsoo näin ollen, että SeaFrancen oma rahoitusosuus rakenneuudistuksen toteuttamiseksi on hyvin riittämätön suhteessa suuntaviivojen määräyksiin.

(166)

Komissio toteaa lisäksi, ettei Ranska ole vedonnut suuntaviivojen 44 kohtaan sisältyvään poikkeusoloja koskevaan lausekkeeseen eikä toimittanut minkäänlaisia todisteita tällaisen poikkeuksellisen tilanteen olemassaolosta.

(167)

Komissio päättelee näin ollen, että suuntaviivojen vaatimus ”tuensaajan todellisesta rahoitusosuudesta, johon ei sisälly tukea” ei täyty.

(168)

Siltä osin kuin SeaFrancen oma rahoitusosuus rakenneuudistuksen toteuttamiseksi pysyy hyvin riittämättömänä suhteessa suuntaviivojen määräyksiin, komissio katsoo, ettei ole tarpeen arvioida pitkän aikavälin elinkelpoisuuden palauttamista koskevaa ehtoa.

(169)

Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään komissio totesi, että Ranskan viranomaisten ehdottamat vastasuoritteet olivat riittämättömiä. Vastauksena menettelyn aloittamista koskevaan päätökseen esittämissään huomautuksissa Ranskan viranomaiset myönsivät (47) vastasuoritteiden puuttumisen käytännössä kokonaan (48). Ne ilmoittivat, että tämä ongelma korjattaisiin muutetun rakenneuudistussuunnitelman yhteydessä.

(170)

Sittemmin 12 päivänä syyskuuta 2011 esitetyn rakenneuudistussuunnitelman yhteydessä todella ehdotettiin lisää vastasuoritteita, erityisesti Nord Pas-de-Calais -rahtialuksen tulevaa myyntiä. Ranskan viranomaiset mainitsevat myös jo toteutuneen Renoir- ja Cézanne-alusten myynnin, vuoromäärän vähentämisen (vähennys 5 830 vuoroa, eli – 37,6 prosenttia verrattuna vuoden 2007 vuorotarjontaan) sekä SeaFrancen markkinaosuuksien supistumisen ([10–15] prosenttia autojen kuljetusmarkkinoista vuosina 2012–2019, kun vuonna 2008 osuus oli [15–20] prosenttia).

(171)

Siltä osin kuin SeaFrancen oma rahoitusosuus rakenneuudistuksen toteuttamiseksi pysyy hyvin riittämättömänä suhteessa suuntaviivojen määräyksiin, komissio katsoo, ettei ole tarpeen arvioida ehdotettuja vastasuoritteita.

(172)

Ranskan esitettyä rakenneuudistussuunnitelmaa koskevan ilmoituksen 18 päivänä helmikuuta 2011 lainan takaisinmaksun päättymisen kuuden kuukauden määräaikaa pidennettiin suuntaviivojen 26 kohdan mukaisesti siihen saakka, että komissio antaa rakenneuudistussuunnitelmasta päätöksen. Koska komissio arvioi, että rakenneuudistustukena ilmoitetut toimenpiteet eivät täytä suuntaviivoissa määrättyjä sisämarkkinoille soveltuvuuden ehtoja, on tehtävä tätä soveltumattomuutta koskevat johtopäätökset. Laina-aikaa ei voida siis jatkaa tämän päätöksen antamispäivää pidemmälle, vaan se on maksettava takaisin viipymättä.

(173)

Takaisin perittävä määrä koostuu pelastamislainan pääomasta, korotettuna kertyneellä sopimusperusteisella korolla, jota ei ole vielä maksettu tämän päätöksen tiedoksiantamispäivänä, ja korotettuna Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 täytäntöönpanosta 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 794/2004 (49) V luvun mukaisesti tämän päätöksen tiedoksiantamispäivästä lähtien lasketuilla koroilla.

(174)

Pääoman korottaminen 166,3 miljoonalla eurolla, 99,7 miljoonan euron laina sekä [40–70] miljoonan euron laina, jotka SNCF aikoo myöntää SeaFrancelle, ovat SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea. Nämä tuet eivät sovellu sisämarkkinoille, eikä niitä voida panna täytäntöön.

(175)

Ranskan SNCF:n välityksellä pelastamistukena SeaFrancen hyväksi myöntämä laina, joka hyväksyttiin 18 päivänä elokuuta 2010 annetulla komission päätöksellä, on maksettava välittömästi takaisin, korotettuna kertyneillä sopimusperusteisilla koroilla, joita ei ole vielä maksettu tämän päätöksen tiedoksiantamispäivänä,

(1)

Komissio hyväksyi 23 päivänä toukokuuta 2001 tekemällään päätöksellä (3), jäljempänä ’Sernam 1 -päätös’, rakenneuudistustuen kommandiittiyhtiölle SCS Sernam, jonka nimi muutettiin joulukuussa 2001 Sernam SA:ksi.

(2)

Komissio teki 20 päivänä lokakuuta 2004 lopullisen päätöksen (4), jäljempänä Sernam 2 -päätös, jossa se vahvisti, että Sernam 1 -päätöksellä hyväksytty 503 miljoonan euron tuki soveltuu sisämarkkinoille tietyin edellytyksin. Päätös koskee myös 41 miljoonan euron lisätukea, joka ei sovellu sisämarkkinoille ja joka Ranskan on perittävä takaisin.

(3)

Kolmansista osapuolista ensimmäinen, jäljempänä ’ensimmäinen kantelija’, valitti 24 päivänä kesäkuuta 2005 päivätyssä kirjeessä (5) Sernam 2 -päätöksen virheellisestä soveltamisesta.

(4)

Lisäksi ensimmäinen kantelija nosti 22 päivänä helmikuuta 2006 kanteen komissiota vastaan, koska komissio ei tuolloin ollut ryhtynyt sen kantelun perusteella toimenpiteisiin.

(5)

Kolmansista osapuolista toinen, yritys Mory Group, jäljempänä ’toinen kantelija’, esitti 10 päivänä huhtikuuta 2006 päivätyllä kirjeellä oman kantelunsa komissiolle (6).

(6)

Molemmat kantelijat katsoivat pohjimmiltaan, että Sernam 2 -päätöstä oli sovellettu virheellisesti, ja pyysivät komissiota aloittamaan uuden muodollisen tutkintamenettelyn siitä, miten Ranska on soveltanut Sernam 2 -päätöstä.

(7)

Komissio ilmoitti 16 päivänä heinäkuuta 2008 päivätyllä kirjeellä Ranskalle päätöksestään aloittaa SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely, jossa tarkastellaan sitä, miten Ranska on soveltanut Sernam 2 –päätöstä, jäljempänä ’menettelyn aloittamista koskeva päätös’. Komissio toi erityisesti esiin epäilynsä siitä, ovatko Ranskan valitsemat toimintatavat Sernam 2 -päätöksen soveltamiseksi kyseisen päätöksen mukaisia, sekä siitä mahdollisuudesta, että nämä toimintatavat sisältävät uutta valtiontukea.

(8)

Komission päätös menettelyn aloittamisesta on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä (7). Päätöksen johdanto-osan 16 kappaleessa esitetään tiivistetysti kahden kantelijan väitteet. Komissio myös kehottaa kyseisessä päätöksessä asianomaisia esittämään huomautuksensa siitä, miten Ranska on soveltanut Sernam 2 -päätöstä.

(9)

Ranskan viranomaiset esittivät menettelyn aloittamista koskevaa päätöstä koskevia huomautuksia 8 päivänä lokakuuta 2008.

(10)

Komissio sai huomautuksia asianomaisilta. Ensimmäinen kantelija toimitti huomautuksia 13 päivänä marraskuuta 2008. La Société nationale des chemins de fer, jäljempänä ’SNCF’, toimitti huomautuksia 6 päivänä helmikuuta 2009. Sijoitusrahasto Butler Capital Partners, jäljempänä ’BCP’, toimitti huomautuksia 9 päivänä helmikuuta 2009. Komissio toimitti saamaansa huomautukset edelleen Ranskalle 25 päivänä maaliskuuta 2009 tarjoten sille mahdollisuuden kommentoida niitä. Se sai Ranskan viranomaisten vastineet ensimmäisen kantelijan huomautuksiin 7 päivänä toukokuuta 2009.

(11)

Toinen kantelija vaati komissiota toteuttamaan tutkintatoimenpiteitä Sernam 2 -päätöksen soveltamisehtojen tarkastamiseksi. Komissio vastasi vaatimukseen 18 päivänä toukokuuta 2011 ja kertoi, mitä tutkintatoimenpiteitä menettelyn aloittamista koskevan päätöksen tekemisen jälkeen oli toteutettu.

(12)

Komissio pyysi Ranskan viranomaisilta tietoja 25 päivänä marraskuuta 2009 ja 29 päivänä marraskuuta 2011. Ranskan vastaukset saatiin 15 päivänä tammikuuta 2010 ja 25 päivänä tammikuuta 2012.

(13)

Mory group pyysi 3 päivänä tammikuuta 2007 Ranskan viranomaisia tekemään kaksi palautuspäätöstä: 1) yhden Sernam SA:ta kohtaan 41 miljoonan euron tuesta, joka oli todettu Sernam 2 -päätöksessä sisämarkkinoille soveltumattomaksi ja jota Ranska ei sen mukaan ollut tosiasiallisesti perinyt takaisin ja 2) toisen nimeämätöntä edunsaajaa kohtaan sen saatua Sernam SA:n rakenneuudistusta varten tarkoitettua tukea, jota Ranskan väitettiin myöntäneen Sernam SA:n omaisuuserien siirtoa varten (ks. tämän päätöksen 2.4 jakso).

(14)

Talous-, valtiovarain- ja teollisuusministeri vastasi toisen kantelijan esittämiin pyyntöihin sähköpostitse kielteisesti. Mory group on valittanut tästä kielteisestä päätöksestä harkintavallan väärinkäyttöön vedoten Tribunal administratif de Paris’hin. Komission tietojen mukaan asia on edelleen vireillä.

(15)

Lisäksi yritys Sernam Xpress asetettiin 30 päivänä tammikuuta 2012 verkasaneerausmenettelyyn. Sernam Xpress on yritys, joka sai rahoitusvaroihin kuulumattomat Sernam SA:n varallisuuserät ja velat Sernam SA:n omaisuuserien siirron yhteydessä (toimenpiteestä tarkemmin 2.4 jaksossa). Tribunal de commerce de Nanterre päätti kuuden kuukauden seuranta-ajasta ja määräsi seuraavan käsittelyn 27 päiväksi maaliskuuta 2012.

(16)

SNCF perusti Sernamin vuonna 1970 sisäiseksi palveluyritykseksi, jonka toimialoja ovat postipalvelut sekä pakettien ja kuormalavojen pikakuljetukset (8).

(17)

Sernamin koko toiminta siirrettiin 1 päivänä helmikuuta 2000 tytäryhtiölle, ja näin muodostettiin kommandiittiyhtiö SCS Sernam. SCS Sernam muutettiin osakeyhtiöksi (Sernam SA) 21 päivänä joulukuuta 2001. Sernam SA:han kuului vuonna 2005 kymmenen operatiivista tytäryhtiötä sekä maantiekuljetusyhtiö Sernam Transport Route.

(18)

Sernam Xpress sai 17 päivänä lokakuuta 2005 rahoitusvaroihin kuulumattomat Sernam SA:n varallisuuserät ja velat siinä yhteydessä, kun Sernam SA:n toiminta siirrettiin Financière Sernamille (toimenpiteestä tarkemmin 2.4 jaksossa). Sernam Xpress siirtyi näin kokonaan Financière Sernamin omistukseen.

(19)

BCP hankki Sernam Xpressin pääomasta vuoden 2006 kuluessa 51,8 prosentin osuuden. Samaan aikaa Sernam Xpress osti Limogesissa sijaitsevan kuljetusyrityksen Coulonge.

(20)

Vuoden 2011 aikana Financière Sernamin ja Sernam Xpressin oli kartutettava omia pääomiaan tilikauden loppuun mennessä. BCP ei toimittanut tarvittavaa pääomaa, joten edettiin kahteen seuraavaan toimenpiteeseen.

(21)

Ensinnäkin Sernam Xpress siirsi toukokuussa 2011 Sernam-merkin (jonka arvoksi määritettiin 15 miljoonaa euroa) operatiiviselle tytäryritykselle Sernam Services.

(22)

Toiseksi Sernam Xpress hajotettiin 30 päivänä kesäkuuta 2011, ja sen ainoa osakas, Financière Sernam, sulautti itseensä sen varat ja velat (”varojen ja velkojen siirto”).

(23)

Tämän seurauksena Sernam-konserniin kuuluvat tällä hetkellä Financière Sernam ja entisen Sernam Xpressin tytäryhtiöt, jotka ovat edellä jo mainittu Sernam Services ja Aster. Aster on entinen Sernam Transport Route. Sernam Xpress myi tämän tytäryhtiön joulukuussa 2005 ja antoi kaupan yhteydessä ostajalle liikevaihtotakuut. Sernam Xpress osti maaliskuussa 2008 takaisin yrityksen, joka oli tällä välin muuttanut nimensä Asteriksi. Sernam Xpress siirsi takaisinoston yhteydessä 5 miljoonaa euroa Asterin taseeseen. Tämä summa luovutettiin Asterille heinäkuun yhtiökokouksessa. Financière Sernam, joka oli tällä välin sulauttanut itseensä Sernam Xpressin (ks. 22 kappale), korotti joulukuussa 2011 Asterin pääomaa luovuttamalla sille 5 599 998 euroa, jotka kirjattiin tämän taseeseen.

(24)

Sernam-konsernin taloudellinen tilanne heikkeni edelleen, ja yhtiöiden Financière Sernam ja Sernam Services velkasaneerausmenettely aloitettiin 31 päivänä tammikuuta 2011. Tytäryhtiö Aster asetettiin selvitystilaan 3 päivänä helmikuuta 2011, mutta se jatkoi vielä tilapäisesti toimintaansa. Tribunal de commerce de Nanterre päätti kuuden kuukauden seuranta-ajasta ja määräsi seuraavan käsittelyn 27 päiväksi maaliskuuta 2012.

(25)

Komissio hyväksyi Sernam 1 -päätöksessä 503 miljoonan euron rakenneuudistustuen myöntämisen SCS Sernamille. Tuen hyväksyminen perustui pääasiassa Ranskan sitoumukseen, jonka mukaan kyseinen yritys oli määrä myydä. Geodis SA:n, joka on kuljetus- ja logistiikka-alan yksityinen yritys ja jonka osakkeet noteerataan Pariisin arvopaperipörssissä (second marché), oli määrä ottaa haltuunsa 60 prosenttia SCS Sernamin pääomasta (9). Tällä tavoin Geodis SA:n olisi pitänyt saada kokonaan vastuulleen SCS Sernamin velat ilmat ylärajaa (10) ja kattaa Sernamin rakenneuudistuksen lisäkustannuksia 67 miljoonalla eurolla. SCS Sernam puolestaan sitoutui vähentämään toimintapisteidensä määrän 107:stä 72:een vuosien 1999–2004 aikana, supistamaan liikevaihtoaan 18 prosentilla, vähentämään henkilökunnan määrää ja toteuttamaan rakenneuudistuksen edellä mainitun summan puitteissa ja asetetun aikataulun mukaisesti ennen vuoden 2004 alkua.

(26)

Komissio totesi Sernam 2 -päätöksessä, että Sernam 1 -päätöksessä hyväksytty 503 miljoonan euron tuki oli maksettu toisenlaisin ehdoin kuin Sernam 1 -päätöksessä oletettiin. Merkittävin ero oli se, että Geodis otti haltuunsa 15 prosenttia SCS Sernamin pääomasta (suunnitellun 60 prosentin sijasta). Lisäksi Geodis luopui aikeesta osallistua omistajana yrityksen rakenneuudistuskustannuksiin 67 miljoonalla eurolla.

(27)

Näistä seikoista johtuen komissio määräsi ehtoja 503 miljoonan euron tuelle Sernam SA:n rakenneuudistusta varten. Nämä ehdot sisältyvät Sernam 2 -päätöksen 3 artiklaan:

(28)

Lisäksi komissio toteaa Sernam 2 -päätöksessä, että Ranskan viranomaiset ovat myöntäneet Sernamille 41 miljoonaa euroa ylimääräistä tukea. Komissio katsoi tämän tuen sisämarkkinoille soveltumattomaksi ja määräsi Ranskan perimään sen takaisin.

(29)

Ranska väittää panneensa Sernam 2 -päätöksen täytäntöön sen 3 artiklan 2 kohdan ehtoja noudattaen. Ranskan mukaan SNCF pyysi lehdistötiedotteessa (11) kaikkia niitä, joita asia koskee, ottamaan yhteyttä ABN AMRO -pankkiin. Asiakirjoihin halusi tutustua 34 teollisuus- tai rahoitusalan ryhmittymää tai yhteenliittymää. ABN AMROn lähettämiin ensimmäisen kierroksen kutsukirjeisiin osapuolille, jotka olivat pyytäneet saada tutustua asiakirjoihin, sisältyi tarjouspyyntö, joka koski Sernam SA:n kaikkien varallisuuserien (englanninkielisessä kirjeessä käytettiin termiä assets) haltuunottoa.

(30)

Ranskan viranomaisten mukaan tarjouksissa ei esitetty Sernamin taloudellisesta tilanteesta johtuen yhtään positiivista arvonmääritystä. Kaikissa tässä menettelyssä tehdyissä tarjouksissa päädyttiin voimakkaasti negatiivisiin arvoihin:

(31)

Koska yhtään sitovaa tarjousta ei saatu, Sernam SA:n johtoryhmä teki ostotarjouksen tätä varten perustettavan yrityksen kautta. Uuden yrityksen nimi oli aluksi Bidco, sittemmin Financière Sernam.

(32)

Tarjous jätettiin SNCF:lle 30 päivänä kesäkuuta 2005, ja sen johto hyväksyi sen periaatteellisella tasolla samana päivänä. Virallisen, kaikki osapuolet kattavan sopimuksen tekeminen edellytti kuitenkin virallisia menettelyjä. SNCF, Sernam SA, Sernam Xpress (yksi Sernam SA:n kokonaan omistamista kymmenestä tytäryhtiöstä, perustettu vuonna 2002) ja tulevan Financière Sernam -yrityksen johtajat allekirjoittivat sopimuspöytäkirjan 21 päivänä heinäkuuta 2005, jäljempänä ’heinäkuun 21 päivän 2005 sopimuspöytäkirja’. Financière Sernam kirjattiin kaupparekisteriin 14 päivänä lokakuuta 2005. Seuraavissa kappaleissa tarkemmin kuvatut eri toimenpiteet Sernamin toiminnan siirtämiseksi Financière Sernamille toteutettiin 17 päivänä lokakuuta 2005.

(33)

Ranskan viranomaiset ovat ilmoittaneet, että Sernamin toiminta siirrettiin Financière Sernamille neljässä vaiheessa:

(34)

Sernam SA:n asetettiin virallisesti konkurssiin 15 päivänä joulukuuta 2005. SNCF:lle Sernam 2 -päätöksen nojalla takaisinmaksettavat 41 miljoonaa euroa kirjattiin konkurssipesän velkoihin (13).

(35)

Toimenpiteet esitetään seuraavassa kaaviossa:

Sernam SA

Jäljellä olevat velat SNCF:lle 38,5 milj. euroa. 41 milj. euron takaisinperintämääräys kirjattu konkurssipesän velkoihin.

SNCF

Pääomankorotus 2 Milj. €

Pääomankorotus 57 milj. €

Varall.erät

57 milj. €

Rah.varoihin kuulumattomat velat

2 milj. €: Financière Sernamin SNCF:lle ja Sernam SA:lle Sernam Xpressin hankinnasta maksama hinta

Sernam Xpress

Financière Sernam

(kokonaan Sernam SA:n entisen henkilöstön omistuksessa)

(36)

Heinäkuun 21 päivän 2005 sopimuspöytäkirjassa määrättiin SNCF:n tarjoaman pääomankorotuksen (57 miljoonaa euroa Sernam SA:lle ja 2 miljoonaa euroa Sernam Xpressille) lisäksi SNCF:n tarjoamista takuusitoumuksista Financière Sernamille (tästä tarkemmin menettelyn aloittamista koskevan päätöksen johdanto-osan 72–85 kappaleessa). Lisäksi siihen sisältyi mitätöimislauseke siltä varalta, että komissio tekee viiden vuoden kuluessa sopimuspöytäkirjan tekemisestä kielteisen päätöksen (tästä tarkemmin menettelyn aloittamista koskevan päätöksen johdanto-osan 117 kappaleessa).

(37)

Komissio teki 16 päivänä joulukuuta 2008 päätöksen, jossa se tarkasteli sitä, oliko Ranska väittämänsä mukaisesti noudattanut Sernam 2 -päätöksen 3 artiklan 2 kohtaa ja oliko Ranskan valitsema sisämarkkinoille soveltumattoman 41 miljoonan euron tuen takaisinperintätapa (määrän kirjaaminen valtion saatavaksi Sernam SA:n konkurssipesässä) todella poistanut tuen aiheuttaman kilpailun vääristymän. Lisäksi komissio halusi tarkastaa, ettei Sernam SA:n varallisuuserien siirtoon ole sisältynyt uusia, sisämarkkinoille soveltumattomia valtiontukia.

(38)

Ensimmäinen kantelija katsoo ensinnäkin, että Sernam 2 -päätöksen ehtoja Sernam SA:n varallisuuserien myymiselle ei ole noudatettu.

(39)

Myöskään Sernam 2 -päätöksessä asetettua määräaikaa (30 päivä kesäkuuta 2005) luovuttamiselle ei ole noudatettu, koska siirtotoimenpiteet hyväksyttiin vasta 17 päivänä lokakuuta 2005 ja osakkeiden luovutuksen olisi pitänyt tapahtua samana päivänä.

(40)

Siirron hinnasta ensimmäinen kantelija katsoo, että se on vahvistettu pelkästään Financière Sernamin tekemän tarjouksen mukaisesti. Tarjous sinänsä oli laiton, koska se edellytti uusia tukia, etenkin Sernam SA:n pääomankorotusta. Ensimmäinen kantelija vielä korostaa, että Sernam Xpress ei ollut Sernam SA:sta riippumaton yritys, kuten komissiokin on tuonut esiin menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään.

(41)

Lisäksi siirtotoimenpiteessä oli todellisuudessa kyse osakekaupasta (share deal) eli tuensaajan pitämisestä markkinoilla vaihtamalla yksinkertaisesti sen omistajaa.

(42)

Kantelija katsoo myös sitä ehtoa rikotun, että myynti oli järjestettävä läpinäkyvällä ja avoimella menettelyllä. Sen mielestä Sernam Xpressin myynnistä sen jälkeen, kun sekä Sernam SA:n että Sernam Xpressin – eikä yksin Sernam SA:n – pääomaa oli korotettu, olisi pitänyt järjestää julkinen kuuleminen ja tarjouskilpailu

(43)

Toiseksi ensimmäinen kantelija puuttui siirrettyjen varojen ja velkojen keinotekoiseen arvottamiseen ja myytävän yksikön aliarvostukseen.

(44)

Kolmanneksi ensimmäinen kantelija luetteli useita toimenpiteitä, joihin sisältyi sen mukaan uusia tukia: 57 miljoonan euron pääomankorotus, sääntöjenvastaisen 41 miljoonan euron jättäminen perimättä takaisin ja SNCF:n luopuminen saatavistaan Sernam SA:lta. Kaikkia näitä toimenpiteitä se piti sisämarkkinoille soveltumattomina tukina.

(45)

Neljänneksi se korosti, että Sernam SA olisi pitänyt päästää konkurssiin eikä vain siirtää toiselle omistajalle. Se jakoi komission epäilyt, jotka koskivat tiettyjen kustannusten huomioimista konkurssilaskelmissa ja katsoi, että missään vaiheessa ei vaikuttanut siltä, että Sernamin rakenneuudistuskustannukset olisivat pienemmät kuin konkurssin kulut.

(46)

Ensimmäinen kantelija päätteli, että Ranskan viranomaiset eivät ainoastaan laiminlyöneet velvollisuuttaan periä sisämarkkinoille soveltumattomaksi todettu 41 miljoonan euron tuki takaisin vaan myönsivät uusia tukia vähintään 95 miljoonaa euroa ja niiden lisäksi muitakin tukia takuusitoumusten muodossa.

(47)

Toinen kantelija ei esittänyt huomautuksia aloittamista koskevasta päätöksestä.

(48)

SNCF katsoi noudattaneensa Sernam 2 -päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa asetettuja ehtoja. Se väitti myyneensä Sernamin varat kokonaisuudessaan ennen 30 päivää kesäkuuta 2005 markkinahintaan juridisesti täysin erilliselle yritykselle läpinäkyvällä ja avoimella menettelyllä.

(49)

SNCF:n mukaan siirtotoimenpiteitä ei voida erottaa toisistaan ja ne olivat samanaikaisia. Niinpä komissio ei voi keinotekoisesti purkaa niitä osiin.

(50)

SNCF katsoi, että hinnan ollessa negatiivinen markkinataloussijoittajaperiaate täyttyy, jos luovutuskustannukset ovat pienemmät kuin konkurssista valtiolle osakkaana aiheutuvat kustannukset. Se esitti tämän osoittamiseksi tarkkoja huomioita.

(51)

Lisäksi se korosti, että 41 miljoonan euron tuen takaisinperintää koskeva velvoite täyttyi, kun summa kirjattiin Sernam SA:n konkurssipesän velkoihin.

(52)

BCP teki tarkennuksia siihen, miten se oli osallistunut Sernam Xpressin pääomaan.

(53)

Se tarkensi myös tavoitetta, johon Coulongen takaisinostolla pyrittiin.

(54)

BCP kiisti sen, että Sernam Xpressillä olisi ollut ylijäämäiset kassavarat 57 miljoonan ja 2 miljoonan euron pääomankorotusten jälkeen. Jotta kassavarat olisi saatu rahoitettavien tappioiden mukaan hyväksyttävälle tasolle, BCP:n olisi pitänyt sijoittaa kassaan vielä 6 miljoonaa euroa lisää.

(55)

BCP kiisti myös sen, että hyöty 41 miljoonan euron tuesta olisi siirtynyt Sernam Xpressille. BCP:n mukaan tämä olisi ollut mahdollista ainoastaan, jos olisi voitu osoittaa, että Sernam SA:n toiminnan siirto ei tapahtunut markkinahintaan. BCP:n mukaan siirto kuitenkin tapahtui avoimella, läpinäkyvällä ja syrjimättömällä menettelyllä. BCP muistuttaa, että siirtoprosessista tehtiin asiantuntijaselvitys.

(56)

Sernamin haltuunoton seurauksien osalta BCP tulkitsi pääomankorotuksen myynniksi ja katsoi, että oikeuskäytännön (Banks (14) ja SMI (15)) mukaan mahdollisen tuen takaisinperintä ei voi koskea Financière Sernamia tai sen tytäryhtiötä Sernam Xpressiä.

(57)

Ranskan viranomaiset katsoivat, että ostajaa oikeudellisesti sitova tarjous jätettiin 30 päivänä kesäkuuta 2005 ja SNCF hyväksyi sen samana päivänä, jolloin sopimuksesta tuli Ranskan sopimusoikeuden mukaan sitova.

(58)

Ranskan viranomaisten mukaan Sernam 2 -päätöksessä ei kielletä myyntiä negatiiviseen hintaan. Oikeuskäytännössäkin tunnustetaan, että markkinahinta voi olla negatiivinen.

(59)

Varallisuuserät myytiin 57 miljoonan euron negatiiviseen hintaan, mikä vastaa SNCF:n Sernam SA:han tekemää pääomankorotusta. Hinta on parempi kuin alun perin tehdyissä alustavissa tarjouksissa, ja tarjous oli ainoa sitova tarjous, jonka SNCF markkinoilta sai. Useat riippumattomat asiantuntijat (ABN Amro, Oddo Corporate Finance/Paul Hastings ja Commission des Participations et Transferts) hyväksyivät sen.

(60)

Ranskan viranomaisten mukaan SNCF:n aiemmin tekemä pääomankorotus oli vain täytäntöönpanomuodollisuus. Komissio ei siis voi viitata tähän pääomankorotukseen asettaessaan kyseenalaiseksi Sernamin varallisuuserien markkina-arvoa. Se, että markkinahinnan määrittäminen ylipäätään oli mahdollista, merkitsee sitä, että negatiivisen kokonaishinnan ei voida katsoa sisältävän tukea.

(61)

Komission mukaan Sernam SA:n toiminnan siirto Financière Sernamille tapahtui seuraavilla peräkkäisillä toimenpiteillä: 1) Sernam SA:n varojen siirto kokonaisuudessaan ryhmittymän sisällä Sernam Xpressille (joka oli tässä vaiheessa Sernam SA:n kokonaan omistama tytäryhtiö); 2) Sernam Xpressin myynti Financière Sernamille share deal -järjestelyllä ilman varallisuuserien myyntiä. Ranskan viranomaiset pitivät tätä jaottelua keinotekoisena ja perusteettomana.

(62)

Ensinnäkin siirtotoimenpiteet vastasivat pääomapohjan vahvistamisen avulla toteutettua Ranskan lainsäädännön mukaista ”pääomankorotus–luovutus-toimenpidettä”, jota ei voida jakaa osiin ja joka toteutettiin kahdesta syystä: 1) varallisuuserien myynti negatiiviseen hintaan ei ole mahdollista Ranskan lain mukaan; 2) oli varmistettava, että ostaja ei ole oikeudellisesti kytköksissä SNCF:ään.

(63)

Koska Sernam SA:n taloudellinen tilanne oli pysyvästi tappiollinen (neljän luovutusta edeltäneen tilikauden kumulatiiviset tappiot olivat 309,2 miljoonaa euroa), sen varallisuuserien kokonaisarvo oli negatiivinen.

(64)

Koska varallisuuserien myynti negatiiviseen hintaan oli Ranskan lain mukaan kiellettyä ja jotta luovutustoimenpiteen taloudellinen neutraliteetti voitiin varmistaa, markkinatoimijoiden käytäntönä siinä tilanteessa, että luovutettavien varallisuuserien arvo on negatiivinen, on seuraava: 1) ostaja maksaa symbolisen hinnan ja 2) tehdään järjestely korvauksesta ostajalle (eli myyjä osallistuu ennen luovutusta tehtävään pääomankorotukseen tai myyjä luopuu sille kuuluvista luovutettavan yrityksen saatavista).

(65)

Jotta Sernam SA:n velkojat eivät olisi voineet riitauttaa tai muuten vastustaa toimenpidettä, kokonaisuudessaan siirrettyihin varoihin oli liitettävä Sernamin toiminnan jatkamiseksi välttämättömät velat. Pelkässä varojen myynnissä näitä velkoja ei olisi voitu liittää mukaan.

(66)

Tämän vuoksi varat oli siirrettävä osittain, ja siihen sovelletaan Ranskan kauppalain L.236–16–L.236–21 §:ssä tarkoitettua siirtojärjestelyä. Ranskan viranomaiset tarkensivat, että siirto vastasi siltä osin myyntiä, että sekin johti omaisuuden siirtoon, josta saatiin vastikkeena siirrosta hyötyvän yrityksen liikkeeseen laskemia arvopapereita.

(67)

Sernam 2 -päätöksen 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti ostaja ei saanut olla oikeudellisesti kytköksissä SNCF:ään, joten varallisuuseriä ei ollut mahdollista siirtää kokonaisuutena suoraan Financière Sernamille, koska Sernam SA:sta olisi tällöin automaattisesti tullut siirron myötä Financière Sernamin osakas. Tämän vuoksi varallisuuseristä osa siirrettiin Sernam Xpressille, minkä jälkeen Sernam Xpress luovutettiin Financière Sernamille.

(68)

Ranskan viranomaisten mukaan varallisuuserien osittainen siirto Sernam Xpressille ei ole missään tapauksessa ryhmittymän sisäinen siirto, koska Sernam Xpress on postilaatikkoyhtiö, jota käytettiin Sernam SA:n varallisuuserien säilyttämiseen kokonaisuutena, jotta ne voitiin siirtää ostajalle (Financière Sernam), eikä emoyhtiön toiminnan jatkamista varten. Nämä varallisuuserät säilytettiin ja siirrettiin markkina-arvoisina Sernam Xpressille toimenpiteen toteuttamista varten. Varallisuuserien siirrolla saatiin aikaan omaisuuden siirto, josta vastikkeena Sernam Xpress antoi nimellisarvoltaan 100 euron omistusosuuden. Ranskan viranomaisten mukaan tämä toimenpide vastasi siirrettyjen varojen ja velkojen todellista arvoa 57 miljoonan euron pääomankorotuksen jälkeen.

(69)

Ranskan viranomaiset liittivät menettelyn aloittamista koskevaan päätökseen laatimiinsa huomautuksiin oikeustieteen professori Nicolas Molfessisin lausunnon, jonka mukaan ’Ranskan laki ei sallinut sitä, että SNCF luovuttaa Sernamin varat kokonaisuutena suoraan Financière Sernamille, vaan SNCF:n oli sovellettavan lainsäädännön mukaisesti toteutettava pääomankorotus–luovutus-toimenpide voidakseen noudattaa komission määräämiä ehtoja.

Sernamin toteuttama järjestely on verrattavissa varojen luovutukseen kokonaisuudessaan:

(70)

Ranskan viranomaisten mukaan Sernam SA:n varat myytiin kokonaisuudessaan yritykselle, joka ei ollut oikeudellisesti kytköksissä SNCF:ään, markkinahintaa vastaavaan negatiiviseen hintaan avoimen, läpinäkyvän, ehtoja asettamattoman ja syrjimättömän tarjouskilpailun puitteissa toiminnan siirtämisestä käytyjen neuvottelujen perusteella Sernam 2 -päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa määriteltyjen ehtojen mukaisesti.

(71)

Ranskan viranomaisten mielestä on täysin virheellistä väittää, että asiakirjoissa, jotka Sernam SA:n varallisuuserien ostajaehdokkaille toimitettiin, ei viitattu Sernam Xpressin myyntiin vaan Sernam SA:n varallisuuserien myyntiin. Vaatimus avoimen, läpinäkyvän ja syrjimättömän tarjouskilpailun järjestämisestä ei myöskään edellyttänyt uuden tarjouskilpailun järjestämistä pääomankorotuksen jälkeen, koska pääomankorotus oli suoraan seurausta tarjouskilpailusta ja siinä ilmenneistä negatiivista hinnoista.

(72)

Ranskan viranomaiset katsoivat, että kun Sernam 2 -päätöksessä tarjottiin nimenomaan mahdollisuus siirtää Sernamin varat kokonaisuudessaan, tämä loi SNCF:lle ja Ranskan viranomaisille perustellusti odotuksia, jotka perustuivat siihen, että niillä oli lupa toimia tällä tavalla. Valtiontukitutkimuksen aloittaminen onkin vastoin Ranskan viranomaisten perusteltua luottamusta Sernam 2 -päätöstä kohtaan varsinkin, kun ne olivat toimineet komissioon nähden täysin avoimesti ja toimittaneet kaikki selvitykset siirron toteuttamistavasta.

(73)

Ranskan viranomaiset kiistivät arvonmäärityksen manipulointia koskevien väitteiden osalta ensinnäkin sen, että varallisuuseriä olisi aliarvostettu 22 miljoonalla eurolla. Koska kyseessä oli varallisuuserien osittainen siirto ja sen jälkeen luovutus, sovellettava kirjanpitolainsäädäntö edellytti, että arvonmääritys tehdään siirrettävien varojen ja velkojen todellisten arvojen mukaisesti eikä, kuten ensimmäinen kantelija väitti, kirjanpidolliselta nettoarvolta. Nämä arvot määritetään markkinahinnan tai riippumattomien asiantuntijalausuntojen mukaan. Sovellettavia kirjanpitosääntöjä sovellettiin myös jaksotettuihin verohyvityksiin. Tuotemerkkivalikoiman arvottaminen sen sijaan perustui arvioon, jonka Euroopan komissio esitti 23 päivänä toukokuuta 2001 siinä yhteydessä, kun SNCF korotti SCS Sernamin pääomaa.

(74)

Velkojen arvon määrittämisen osalta Ranskan viranomaiset katsoivat, että siirto koski ainoastaan pääomankorotuksesta hyötyneen yrityksen toiminnan jatkamisen kannalta välttämättömiä velkoja. Konsernireservin arvo taas määritettiin ainoastaan 57 miljoonan euron negatiivisen markkina-arvon kirjanpitoarvon mukaan.

(75)

Ranskan viranomaiset toivat esiin, että share deal ja asset deal -järjestelyjen välinen ero, johon komissio perusti väitteensä oikeustapauksissa SMI (16) ja CDA (17), ei vaikuta tähän tapaukseen.

(76)

Ranskan viranomaiset katsoivat 61–70 kappaleessa kuvatuista syistä, että Sernam SA:n toiminnan siirtäminen Financière Sernamille ei ollut konsernin sisäinen siirto, jota seurasi share deal, vaan varojen luovutus kolmannelle osapuolelle.

(77)

Toissijaisesti ne väittivät, että Sernam Xpressin markkinahinnassa olisi ilman muuta otettu huomioon 41 miljoonan euron velka, jos tuki olisi siirretty. Tällöin negatiivinen hinta olisi ollut 98 miljoonaa euroa (57 + 41). Financière Sernamin ”maksama” (todellisuudessa siis saama) negatiivinen hinta oli vain 57 miljoonaa euroa. Myyjä olisi tässä tapauksessa säästänyt 41 miljoonaa euroa ja pitänyt itsellään tuen taloudellisen hyödyn. Viranomaiset viittaavat tässä yhteydessä asiassa Banks annettuun tuomioon (18).

(78)

Ranskan viranomaiset väittävät tuomioistuimen todenneen asiassa CDA antamassaan tuomiossa, että sen seikan perusteella, että CDA jatkoi tukea saaneiden yritysten toimintaa, ei kuitenkaan sinänsä voida osoittaa, että olisi olemassa tahto välttää takaisinperimismääräyksen seuraukset (19).

(79)

Tuomioistuin päätteli, että tahtoa välttää takaisinperimismääräyksen seurauksia ei ollut, sillä CDA maksoi LCA:n käyttö- ja vaihto-omaisuuden siirrosta markkinahinnan (20).

(80)

Ranskan viranomaisten mukaan se, että Sernam Xpress sai omistukseensa Sernam SA:n varat ja osan sen veloista markkina-arvoisina, ei siirtänyt Sernam Xpressille etua, joka syntyi 41 miljoonan euron tuen myöntämisestä. Lisäksi komissio ei voisi kiistää sitä, että varallisuuseriensä takaisinoston jälkeen Sernam SA jäi postilaatikkoyhtiöksi, jolta ei ollut mahdollista saada takaisin sisämarkkinoille soveltumattomaksi todettua tukea. Tuomioistuin oli jo hylännyt tällaiset perustelut CDA-tuomiossa (21).

(81)

Ranskan viranomaiset korostavat, että Sernam SA:n varojen luovutus kokonaisuudessaan oli komission nimenomaan tarjoama mahdollisuus. Sitä, että SNCF luovutti Sernamin varallisuuserät kokonaisuutena markkinahintaan toiselle yritykselle läpinäkyvällä ja avoimella menettelyllä, ei voida missään tapauksessa pitää osoituksena siitä, että SNCF pyrki kiertämään takaisinperintämääräystä.

(82)

Komissio itsekin oli todennut, että ”tällainen kierrätys voidaan poissulkea vain silloin kun tuensaajayhtiön omaisuuden luovutus yhtenä kokonaisuutena tapahtuu markkinahintaan ja menettelyssä, johon ei liity ehtoja ja joka on avoin kaikille kyseisen yhtiön kilpailijoille” (22).

(83)

Komission mukaan (23) toimenpide ei ainoastaan suojellut varallisuuseriä CDA-tuomiossa sallitulla tavalla vaan loi lisäksi rakenteen, jossa oli mahdollista rahoittaa uusia investointeja, kuten Coulongen takaisinosto. Tästä Ranskan viranomaiset totesivat, että kun Sernam Xpress osti Coulonge Services -yrityksen, tämä tapahtui samaan aikaan kuin Sernam Xpressin määräysvallan siirto BCP:lle, ja Sernam Xpress sai tukea hankintaa varten siitä, että sen määräysvalta siirtyi BCP:lle uuden rahoituksen myötä.

(84)

Toisin kuin komissio epäilee, Ranskan viranomaisten mukaan CDA-tuomion ”kolmaskin kriteeri” näin ollen täyttyy.

(85)

Heinäkuun 21 päivän 2005 sopimuspöytäkirjaan mahdollisesti sisältyneistä uusista tuista (SNCF:n tekemä 57 miljoonan euron pääomanlisäys Sernam SA:han, SNCF:n tekemä 2 miljoonan euron pääomanlisäys Sernam Xpressiin, SNCF:n Financière Sernamille antamat takuusitoumukset, mitätöimislauseke) Ranskan viranomaiset katsoivat, että kun myynti tapahtuu avoimen ja läpinäkyvän tarjouskilpailun jälkeen markkinahintaan aiheuttaen konkurssia pienemmät kustannukset, kyseessä ei ole tuki.

(86)

Lisäksi Financière Sernamin tarjoama negatiivinen hinta vastasi riippumattomien asiantuntijoiden arvioita.

(87)

Ranskan viranomaiset toteavat myös, että mitätöimislauseke sisällytettiin heinäkuun 21 päivän 2005 sopimuspöytäkirjaan Financière Sernamin pyynnöstä ja ainoastaan komission mahdollisesti kielteiseltä päätökseltä suojautumiseksi. Ranskan viranomaisten mielestä minkäänlainen luovutus ei olisi ollut mahdollinen ilman tällaista lauseketta, ja ne väittävät, ettei komissiokaan ollut kyseenalaistanut tällaista lauseketta eräässä aiemmassa tapauksessa (24).

(88)

Ensinnäkin komissio muistuttaa, että tämä menettely aloitettiin Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (25) 16 artiklan nojalla, koska komissiolla oli viitteitä siitä, että Ranska on soveltanut Sernam 2 -päätöksen nojalla tietyin ehdoin hyväksyttyä tukea väärin käytettyään jo sitä ennen väärin Sernam 1 -päätöksessä, myöskin tietyin ehdoin, hyväksyttyä tukea.

(89)

Komissio katsoo aiheelliseksi muistuttaa, mistä syistä se määräsi Sernam 2 -päätöksessä säädetyt ehdot (26):

”Lisäksi kun otetaan huomioon edellä todettu tuen väärinkäyttö ja rakenneuudistussuunnitelman keston jatkaminen, komissio katsoo, että Sernamin on annettava erityinen vastasuorite vetäytymällä pysyvästi markkinoilta, joilla on ylikapasiteettia, jotta tarkasteltavana olevan tuen osittainen hyväksyminen olisi perusteltua.

Valtiontuen myöntämisestä markkinoilla, joilla valitsee rakenteellinen ylikapasiteetti tai jotka taantuvat, olisi välittömänä seurauksena, että yritys, joka muuten joutuisi lopettamaan toimintansa ilmoitettujen vaikeuksien vuoksi, voi pitää keinotekoisesti hallussaan hyvin haluttuja markkinaosuuksia kilpailevien ja taloudellisesti terveiden yritysten vahingoksi. Näin ollen on vältettävä sellainen tuen kielteinen vaikutus, että se ajaa markkinoilta taloudellisesti terveet yritykset sellaisten yritysten hyväksi, jotka eivät kykene selviytymään omin voimin.

Tältä osin komissio katsoo, että Sernamin on lopetettava pysyvästi toimintansa markkinalohkoilta, joilla on ylikapasiteettia, eli maantiekuljetusten perinteisten yhteislähetysten/postipalvelujen markkinalohkolta.

Vaikka Serman on jo käynnistänyt tämän vetäytymisen, komissio katsoo, että se ei riitä ja että Sernamin on vetäydyttävä markkinoilta pysyvästi. Siksi komissio katsoo, että on asetettava ehtoja, jotka mahdollistavat, että i) Sernam voi jatkaa palvelujensa kehittämistä diversifioimalla niitä innovatiivisesti markkinalohkolla, jolla on kehitysvaraa (eikä näin ollen ylikapasiteettia) ja että ii) Sernamin tarjoamat palvelut markkinalohkoilla, joilla vallitsee ylikapasiteetti, stagnaatio tai taantuma, voidaan korvata muiden toimijoiden tarjoamilla palveluilla (ja että Sernamin hallussa olevat markkinaosuudet voidaan vapauttaa näillä markkinalohkoilla

(…)

Komissio muistuttaa myös, että jos Serman myydään kokonaisuudessaan (varat ja velat) Ranskan viranomaisten aikomalla tavalla, päätöksen muita ehtoja (Sernamin maantieliikennepalvelut korvataan muiden yritysten palveluilla ja toimintoja diversifioidaan kohti raiderahtiliikennettä) on noudatettava joka tapauksessa. Jos sen sijaan Sernam myy varansa kokonaisuudessaan, komissio muistuttaa, että mainittuja kahta yrityksen rakenneuudistukseen liittyvää ehtoa ei sovelleta, koska Sernam ei enää toimisi nykyisessä oikeudellisessa muodossaan ja luovuttaisi markkinaosuutensa riippumattomalle ostajalle (joka voisi tosiasiallisesti jatkaa toimintaansa Sernamin varoin).”

(90)

Sernam 2 -päätökseen sisältyy siis kaksi erilaista Sernam SA:n myyntiskenaariota: koko Sernam SA:n (varat ja velat) myynti ja ainoastaan varojen myynti. Ensimmäisessä vaihtoehdossa yritykseen, joka ostaa varat ja velat, on sovellettava Sernam 2 -päätöksen 3 kohdan 1 kohdassa mainittuja ehtoja, kun taas toisessa vaihtoehdossa näitä ehtoja ei sovelleta.

(91)

Lisäksi on aiheellista muistuttaa komission Sernam 1 ja 2 -päätösten laajemmasta viitekehyksestä. Sernam SA oli jatkuvasti tappiollinen yritys, joka sai emoyhtiönsä SNCF:n välityksellä yrityksen elinkelpoisuuden ylläpitämiseksi välttämätöntä toimintatukea valtiolta.

(92)

Oli välttämätöntä lopettaa keinotekoisesti ylläpidetty yritys, joka piti perusteettomasti hallussaan markkinaosuuksia, vaikka se ei ollut kilpailukykyinen. Tästä seurasi, että valtio lopetti Sernamin säännöllisen tukemisen ja tuen vääristävä vaikutus kilpailuun oli joko poistettava tai suoritettava korvaavia toimenpiteitä. Sernamentrelle vuosina 2001 ja 2004 myönnetty sääntöjenvastainen ja sisämarkkinoille soveltumaton 41 miljoonan euron tuki piti periä takaisin, ja piti päättää korvaavista toimenpiteistä, jotka vapauttaisivat markkinaosuuksia vastineena 503 miljoonan euron rakenneuudistustuesta.

(93)

Komissio toteaa kuitenkin suoralta kädeltä, että Ranskan aikoma tapa panna vuoden 2004 päätös täytäntöön on selkeästi näiden tavoitteiden vastainen. Ranskan viranomaiset nimittäin jatkoivat toimintatuen myöntämistä kyseisen päätöksen täytäntöönpanon nimissä ja pyrkivät ylläpitämään yrityksen taloudellista jatkuvuutta vapauttamatta markkinaosuuksia ja pyrkien päinvastoin lujittamaan yrityksen kilpailuasemaa.

(94)

Tässä vaiheessa on syytä tarkastella järjestelmällisesti Ranskan viranomaisten käyttämiä keinoja näihin tavoitteisiin pääsemiseksi.

(95)

Ranskan viranomaiset myöntävät, että Sernam 2 -päätöksen 3 artiklan 1 kohdassa asetettuja ehtoja ei ole noudatettu. Tämän vuoksi riittää, että komissio tarkastaa, onko Ranska noudattanut Sernam 2 -päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa mainittuja ehtoja. Kohta kuuluu seuraavasti:

”Jos Sernam myy varansa kokonaisuudessaan 30 päivään kesäkuuta 2005 mennessä markkinahintaan yritykselle, jolla ei ole oikeudellista kytköstä SNCF:ään, ja noudattaen läpinäkyvää ja avointa menettelyä, 1 kohdan ehtoja ei sovelleta.”

(96)

Kuten seuraavaksi esitetään, Ranska ei ole noudattanut näitä ehtoja.

(97)

Ranskan viranomaisten ja ensimmäisen kantelijan huomautuksista ilmenee, että SNCF:n johto oli 30 päivään kesäkuuta 2005 mennessä vasta periaatteellisesti hyväksynyt Financière Sernamin sitovan tarjouksen. Kaikkia sopimuspuolia sitova sopimuspöytäkirja allekirjoitettiin kuitenkin vasta 21 päivänä heinäkuuta 2005, ja eri siirtotoimenpiteet toteutettiin vasta 17 päivänä lokakuuta 2005.

(98)

Komissio päättelee tästä, että Sernam SA:n toimintaa ei siirretty Financière Sernamille viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2005, kuten Sernam 2 -päätöksen ehdot edellyttivät. Jo tämä yksinään riittäisi päätelmään, että Ranska on käyttänyt väärin Sernam 2 -päätöksessä ehdollisesti hyväksyttyä tukea.

(99)

Unionin jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksissä myyntisopimus perustuu roomalaisen oikeuden periaatteisiin (emptio venditio). Myynti muodostuu kohteen omistajuuden siirrosta maksua vastaan. Hinnan on oltava, kuten Ranskan viranomaiset korostavat Ranskankin lain mukaisesti, positiivinen hinta.

(100)

Jos henkilö haluaa siirtää yhden tai useamman kohteen omistajuuden tarjoten vastaanottajalle rahaa, kyseessä ei ole myynti vaan muunlainen sopimus.

(101)

Tässä tapauksessa SNCF on maksanut 59 miljoonaa euroa korottamalla Sernam SA:n pääomaa 57 miljoonalla eurolla ja Sernam Xpressin pääomaa 2 miljoonalla eurolla ja tarjoamalla Financière Sernamille erilaisia takuita. Se, että Financière Sernam maksoi 2 miljoonaa euroa SNCF:lle ja Sernam SA:lle, neutralisoi Sernam Xpressin pääomankorotuksen mutta ei muita toimenpiteeseen kuuluvia elementtejä. Näin ollen SNCF:n ja Financière Sernamin sopimusta ei voida pitää myyntisopimuksena. Myöskään Ranskan viranomaiset eivät kiistä tätä vaan selittävät, että Sernam SA:n toiminnan siirtämiseksi Financière Sernamille tarvitut eri toimenpiteet eivät olleet myyntiä, sillä Ranskan laki ei mahdollistanut tällaista myyntiä.

(102)

Komissio päättelee, että SNCF:n ja Financière Sernamin sopimuksessa ei ole kyse myynnistä. Koska myyntiä ei tapahtunut, Sernam 2 -päätöksen 3 artiklan 2 kohtaa ei ole noudatettu. Näin ollen Ranska on käyttänyt väärin Sernam 2 -päätöksessä ehdollisesti hyväksyttyä tukea.

(103)

Vaikka katsottaisiin, että Sernam SA:n toiminnan siirrossa Financière Sernamille olisi kyse myynnistä, Sernam 2 -päätöksen 3 artiklan 2 kohdan noudattaminen edellyttää, että myynti käsittää yksinomaan varat eikä Sernam SA:n kokonaisuudessaan (varat ja velat). Tämä ehto seuraa Sernam 2 -päätöksen johdanto-osan 217 kappaleesta, johon on viitattu tämän päätöksen 89 kappaleessa.

(104)

Kuten edellä 2.4 jaksossa todetaan, Sernam SA:n toiminta siirretään SNCF:ltä Financière Sernamille siten, että Sernam SA toteuttaa sen kokonaan omistamansa tytäryhtiön Sernam Xpressin kautta. Sernam Xpressille on siirretty Sernam SA:n varat ja velat, lukuun ottamatta eräitä sen velkoja emoyhtiölle SNCF:lle. Ennen tätä siirtoa SNCF korotti Sernam SA:n pääomaa 57 miljoonalla eurolla, ja nämä uudet varat sisältyvät siirrettyihin varallisuuseriin. Kun siirto oli toteutettu, SNCF korotti puolestaan Sernam Xpressin pääomaa 2 miljoonalla eurolla. Sernam Xpressin osakkeet myytiin tämän jälkeen Financière Sernamille samasta summasta (2 miljoonaa euroa).

(105)

Kuten 2.7.1.3 jaksossa todetaan, Ranskan viranomaiset perustelevat tätä toimenpidettä Ranskan lainsäädännöstä ja Sernam 2 -päätöksestä johtuvalla kaksinkertaisella velvoitteellaan.

(106)

Viranomaisten mukaan toimenpiteen lopputulos on sama kuin varojen myynnissä. Toimenpiteen pitäisikin siis katsoa vastaavan Sernam SA:n varojen myymistä kokonaisuudessaan Sernam 2 -päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

(107)

Komissio on kuitenkin eri mieltä seuraavassa esitetyistä syistä.

(108)

SNCF:n toteuttaman toimenpiteen avulla Financière Sernam pystyi hankkimaan Sernam Xpressin osakkeet osakekaupalla (share deal).

(109)

Pitää paikkansa, että SNCF toteutti Ranskan lainsäädännössä Ranskan viranomaisten mukaan varallisuuserien osittaiseksi siirroksi luokitellun toimenpiteen (käytännössä kyse oli varoista ja veloista). Vaikka toimenpidettä arvioitaisiin erikseen, sitä ei voida katsoa varojen myynniksi kolmannelle osapuolelle. Toimenpide toteutettiin 57 miljoonan euron negatiiviseen hintaan, eikä kyseessä ole myyntitapahtuma (ks. 3.2.2. jakso). Lisäksi toimenpide ei koske pelkästään varoja vaan myös kaikkia velkoja, lukuun ottamatta eräitä Sernam SA:n velkoja sen emoyhtiölle SNCF:lle. Kyse ei siis ole Sernam SA:n siirrosta kokonaisuudessaan (varat ja velat) eikä pelkkien varojen myynnistä (ks. myös 3.2.3.2 jakso).

(110)

Kyseisen siirron kohteena oli 100-prosenttisesti omistettu tytäryhtiö, Sernam Xpress. Se on erillisyhtiö, joka perustettiin vain vastaanottamaan Sernam SA:n varat ja velat ja joka oli tarkoitus myydä edelleen Financière Sernamille. Varojensiirron kohteena ei siis ollut SNCF:stä riippumaton konsernin ulkopuolinen yritys.

(111)

Sernam Xpressin osakkeet myytiin lisäksi Financière Sernamille. Myöskään tässä ei ole kyse myynnistä konsernin ulkopuoliselle yritykselle, vaan osakkeiden siirrosta tai osakekaupasta (share deal) ja käytännössä yrityksen siirrosta kokonaisuudessaan.

(112)

Näistä syistä mikään SNCF:n toteuttamista toimenpiteistä ei merkitse Sernam SA:n varojen myyntiä kokonaisuudessaan yritykselle, jolla ei ole oikeudellista kytköstä SNCF:ään. Sernam 2 -päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa asetettuja ehtoja ei siis ole noudatettu.

(113)

Tämän päätöksen 89 kappaleessa mainitussa Sernam 2 -päätöksen johdanto-osan 217 kappaleessa erotetaan selkeästi toisistaan Sernam SA:n varojen myynti ja yrityksen myynti kokonaisuudessaan (varat ja velat). Kyseisestä kappaleesta seuraa, että jos Ranskan viranomaiset myisivät Sernam SA:n kokonaisuudessaan (varat ja velat), kuten tarkoitus oli Sernam 2 -päätöksen hyväksymisajankohtana, viranomaisten olisi noudatettava Sernam 2 -päätöksen 3 artiklan 1 kohdassa asettuja ehtoja.

(114)

Eri siirtotoimenpiteiden tuloksena on se, että ostamalla Sernam Xpressin Financière Sernam ostaa Sernam SA:n varat ja velat kokonaisuudessaan, sellaisina kuin ne olivat Sernam 2 -päätöksen hyväksymisajankohtana seuraavia poikkeuksia lukuun ottamatta: varoja on korotettu Sernam SA:n hyväksi toteutetulla 57 miljoonan euron pääomanlisäyksellä ja Sernam Xpressin hyväksi toteutetulla 2 miljoonan euron pääomanlisäyksellä (ks. myös tämän päätöksen 3.2.4 jakso) ja velkoja on lyhennetty Sernam SA:n SNCF-konsernilta ottamaa osakkuuslainaa, IBM–GPS-sopimuksen irtisanomiseen liittyviä velkoja ja 41 miljoonan euron suuruisen sääntöjenvastaisen tuen takaisinmaksuvelvoitetta vastaavalla summalla.

(115)

Nämä mukautukset eivät kuitenkaan vaikuta siihen tosiseikkaan, että Sernam SA:n varat ja velat on siirretty ensin Sernam Xpressille ja sen jälkeen Financière Sernamille.

(116)

Toiminnan siirto ei siis merkitse varojen myyntiä, vaan kyseessä on Sernam SA:n siirto kokonaisuudessaan (varat ja velat), muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Tästä seuraa, että Sernam 2 -päätöksessä asetettuja ehtoja ei ole noudatettu.

(117)

Varoista komissio toteaa myös, että varojen korotus 59 miljoonalla eurolla tapahtui pääomasijoituksilla Sernam SA:han ja Sernam Xpressiin. Kun otetaan huomioon Financière Sernamin suorittama 2 miljoonan euron maksu, kyseinen pääomankorotus on 57 miljoonaa euroa. Tällainen varojen korottaminen ei ole Sernam 2 -päätöksen 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti sallittua.

(118)

Ranskan viranomaiset järjestivät aluksi läpinäkyvän ja avoimen menettelyn. Tämän menettelyn päätteeksi SNCF ei kuitenkaan ollut saanut yhtään sitovaa tarjousta.

(119)

Kun läpinäkyvä ja avoin menettely oli epäonnistunut, Sernam SA:n toiminnan siirtotoimenpiteitä koskeva sopimus tehtiin Financière Sernamin kansa. Koska Financière Sernam ei ollut erillisenä yhtiönä osallistunut läpinäkyvään ja avoimeen menettelyyn, toiminnan siirto ei lopulta tapahtunut läpinäkyvää ja avointa menettelyä noudattaen.

(120)

Myös tästä seuraa, että Sernam 2 -päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa asetettuja ehtoja ei ole noudatettu.

(121)

Sernam 2 -päätöksen johdanto-osan 217 kappaleessa selvennetään varojen myynnin tarkoitusta seuraavasti:

”Sernam […] luovuttaisi markkinaosuutensa riippumattomalle ostajalle (joka voisi tosiasiallisesti jatkaa toimintaansa Sernamin varoin)”.

(122)

Varojen myynnin tarkoituksena oli siis vapauttaa Sernam SA:n markkinaosuudet ja varat sekä tarjota kolmannelle osapuolelle mahdollisuus käyttää kyseisiä varoja. Varojen myynnillä pyrittiin siis lopettamaan Sernam SA:n taloudellinen toiminta.

(123)

Käsiteltävänä olevassa tapauksessa Sernam SA:n osti kokonaisuudessaan samaan konserniin kuuluva yritys, joka sulautettiin tulevaan Financière Sernamiin. Taloudellisen toiminnan jatkuminen on täydellistä. Lisäksi yritys vapautui merkittävästä osasta velkojaan ja sai uutta pääomaa 59 miljoonaa euroa, josta 57 miljoonaa on taloudellisesti edelleen SNCF:n vastuulla. Sen lisäksi, että toteutettu toimenpide ei noudata Sernam 2 -päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa asetettuja ehtoja, se ei siis myöskään mahdollista kyseisen päätöksen tavoitteiden saavuttamista. Tätä vastoin se johtaa taloudellisen yksikön vahvistumiseen tavalla, joka on omiaan lisäämään kilpailun vääristymistä, vaikka päätöksellä asetetuilla toimenpiteillä nimenomaan pyrittiin sitä vähentämään.

(124)

Ranskan perustelua, jonka mukaan toteutetut toimenpiteet yhdessä vastaavat varojen myymistä kokonaisuudessaan, ei voida hyväksyä. Varojen myynnille kokonaisuudessaan on ensiksikin ominaista se, ettei se perustu osakkeiden myyntiin. Näin ollen komissio ei voi hyväksyä perustelua, jonka mukaan useammat eri oikeustoimet (varojen ja velkojen osittainen siirto ja sitä seurannut share deal -järjestely) vastaisivat oikeustoimina varojen myyntiä, kun yksi käytännössä toteutetuista oikeustoimista on jo täysin vastakohtainen tavoitellulle oikeustoimelle.

(125)

Komissio ei voi myöskään hyväksyä perustelua, jonka mukaan Sernam SA:n varojen suora myynti Financière Sernamille ei olisi mahdollista Ranskan lainsäädännön nojalla. On muistettava, että Sernam 2 -päätöksessä Ranskalle annetaan kaksi vaihtoehtoista tapaa soveltaa päätöstä. Jos varojen myyntiä ei pystytä toteuttamaan, Ranskan viranomaiset voivat soveltaa päätöstä sen 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla (rajaamalla Sernam SA:n oma toiminta yksinomaan rautateitse harjoitettaviin postipalveluihin ja siirtämällä maantiekuljetukset alihankkijalle). Jos kolmannet velkojat olisivat todella vastustaneet myyntiä negatiiviseen hintaan, Sernam SA olisi voitu asettaa yleistäytäntöönpanomenettelyyn, ja varojen myynti olisi voitu toteuttaa sen yhteydessä.

(126)

Jos Ranskan viranomaisilla oli vaikeuksia Sernam 2 -päätöksen täytäntöönpanossa, niiden olisi pitänyt ottaa uudelleen yhteyttä komissioon, jotta viranomaiset olisivat voineet määrittää komission kanssa ratkaisun, joka olisi perustunut Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU-sopimus) 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun lojaalin yhteistyön periaatteen mukaisiin toisiin järjestelyihin. Ranskan viranomaiset tapasivat komission edustajia 24 päivänä marraskuuta 2004 ja ilmoittivat komissiolle virallisesti 21 päivänä joulukuuta 2004 päivätyllä kirjeellään, että ne ovat päätyneet ratkaisuun, jossa varat myydään kokonaisuudessaan. Viranomaiset eivät kuitenkaan kuvailleet asiaan liittyviä olennaisia seikkoja. Onkin korostettava, että Ranska ei missään vaiheessa ilmoittanut komissiolle, että komission Sernam 2 -päätöksessä tietyin ehdoin hyväksymää rakenneuudistussuunnitelmaa olisi muutettu. Valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen yhteisön suuntaviivojen 3.2.3 jaksossa vahvistetaan (28), että jäsenvaltio ei voi muuttaa rakenneuudistussuunnitelmaa ilmoittamatta asiasta komissiolle ja ilman tämän ennakolta antamaa hyväksyntää.

(127)

Komissio ei ole kuitenkaan missään vaiheessa antanut hyväksyntäänsä Ranskan toteuttamalle toimenpiteelle, jolla Sernam SA:n toiminta siirretään Financière Sernamille.

(128)

Komissio päättelee, että Sernam 2 -päätöksen 3 artiklaa ei ole noudatettu. Tästä seuraa, että 503 miljoonan euron rakenneuudistustukea, joka hyväksyttiin tietyin ehdoin Sernam 2 -päätöksessä, on käytetty väärin.

(129)

Koska tuensaaja on käyttänyt 503 miljoonan euron tuen Sernam 2 -päätöksen vastaisesti, tuki ei sovellu sisämarkkinoille.

(130)

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltion tehtävänä on esittää perustelut, joiden nojalla tuki voidaan katsoa sisämarkkinoille soveltuvaksi. Ranska ei ole esittänyt perusteita sisämarkkinoille soveltuvuudelle, joten komissio päättelee, että 503 miljoonan euron tuki ei sovellu sisämarkkinoille ja se perittävä takaisin. Takaisinperittävään määrään lisätään korko, jota on kertynyt tuen asettamisesta käyttöön.

(131)

Tuki on perittävä takaisin Financière Sernamilta sekä sen tytäryhtiöiltä, erityisesti yrityksiltä Sernam Services ja Aster. Ne harjoittavat nykyisin toimintaa, jolle tukea myönnettiin, kun toiminnasta vastasi Sernam SA (nykyisin konkurssissa) ja sen jälkeen Sernam Xpress (jonka omaisuuserät sulautettiin Financière Sernamiin sen kaikkien varojen ja velkojen siirrolla). Onkin ensiksi todettava, että Sernam Xpressiin siirrettiin kaikki Sernam SA:n varat ja osa sen veloista konsernin sisäisellä siirtotoimenpiteellä. Sernam Xpress jatkoi siis Sernam SA:n taloudellista toimintaa (ks. yksityiskohtaiset perustelut 3.3. jaksosta). Koska kaikki varat ja velat siirrettiin Financière Sernamille, se on Sernam Xpressin oikeudellinen seuraaja. Financière Sernam ja sen tytäryhtiöt, erityisesti Sernam Services ja Aster, harjoittavat Sernam SA:n ja Sernam Xpressin toimintaa ja hyötyvät siis edelleen 503 miljoonan euron tuesta, joka myönnettiin alun perin Sernam SA:lle.

(132)

Sääntöjenvastainen 41 miljoonan euron tuki, joka Ranskan on perittävä takaisin tuensaajalta Sernam 2 -päätöksen mukaisesti, on kirjattu Sernam SA:n konkurssipesän velkoihin.

(133)

Ranskan viranomaiset katsovat, että Sernam SA:n toiminnan siirto Financière Sernamille viranomaisten mukaan läpinäkyvää ja avointa menettelyä noudattaen merkitsee Sernam 2 -päätöksen 4 artiklan nojalla sitä, että takaisinmaksuvelvollisuus on rajattu pelkästään Sernam SA:han.

(134)

Sernam 2 -päätöksen 4 artiklassa todetaan seuraavaa:

”Sernamin mahdollinen myynti kokonaan tai osittain on toteutettava markkinahintaan ja noudattaen läpinäkyvää ja kaikille sen kilpailijoille avointa menettelyä. Tällöin velvoite maksaa takaisin 41 miljoonan euron tukimäärä kuuluu Sernam-yritykselle, jos se on edelleen olemassa.”

(135)

Kyseisessä 4 artiklassa erotetaan toisistaan tilanteet, joissa Sernamin taloudellinen toiminta päättyy tai jatkuu. Jos taloudellinen toiminta päättyy, tukea ei tarvitse periä takaisin yritykseltä, joka on hankkinut varat markkinahintaan läpinäkyvää ja avointa menettelyä noudattaen.

(136)

Komissio toteaa, että unionin tuomioistuin ja yleinen tuomioistuin pitävät oikeuskäytännössään ratkaisevan tärkeinä samoja tekijöitä.

(137)

SMI-tuomiossa (29) erotetaan kaksi vaihtoehtoista tilannetta, jotka syntyvät myytäessä tukea saaneet toiminnot: yhtiön osakkeet tai yhtiöosuudet voidaan luovuttaa, minkä jälkeen tuensaajayritys säilyy samana oikeushenkilönä (share deal), tai osa yhtiön omaisuudesta tai koko sen omaisuus voidaan myydä toiselle yritykselle, minkä jälkeen tuensaajayrityksen liiketoimintaa ei enää harjoita sama oikeushenkilö (asset deal).

(138)

Unionin tuomioistuin toteaa share deal -järjestelystä seuraavaa (30):

”[…] kun sääntöjenvastaista valtion tukea saanut yritys ostetaan markkinahintaan eli korkeimpaan hintaan, jonka tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa toimiva yksityinen sijoittaja on valmis maksamaan tästä yhtiöstä tilanteessa, jossa yritys silloin erityisesti valtiontukia saatuaan on, tuki on arvostettu markkinahintaan ja otettu huomioon kauppahinnassa. Tässä tilanteessa ostajan ei voida katsoa saaneen etua verrattuna muihin markkinoilla toimiviin yrityksiin (ks. vastaavasti asia C-390/98, Banks, tuomio 20.9.2001, Kok., s. I-6117, 77 kohta).

Käsillä olevassa asiassa yritys, jolle sääntöjenvastaiset valtiontuet on myönnetty, säilyttää oikeushenkilöllisyytensä ja jatkaa itse valtiontuilla tuettua toimintaa. Näin ollen tämä yritys on yleisesti ottaen se, jolle mainittuihin tukiin liittyvä kilpailuetu jää, ja siis tämä yritys on velvoitettava maksamaan takaisin näitä tukia vastaava määrä. […]”

(139)

Tuomioistuin toteaa asset deal -järjestelystä puolestaan seuraavaa (31):

”Ei tosin voida sulkea pois sitä, että tilanteessa, jossa on perustettu yhtiöitä jatkamaan osaa tukia saaneen yrityksen toiminnoista, kun tämä on joutunut konkurssiin, nämä yhtiöt voidaan myös mahdollisesti velvoittaa maksamaan kyseessä olevat tuet takaisin, jos todetaan, että ne edelleen tosiasiallisesti hyötyvät näiden tukien saamiseen liittyvästä kilpailuedusta. Näin voisi olla erityisesti silloin, kun nämä toimintaa jatkamaan perustetut yhtiöt ostavat selvitystilassa olevan yhtiön omaisuuden maksamatta vastineeksi markkinaehtojen mukaista hintaa, tai silloin kun todetaan, että näiden yhtiöiden perustamisella on vältytty näiden tukien palauttamisvelvollisuudelta.”

(140)

Sama periaatteellinen erottelu esitetään Seleco-tuomiossa (32). Tässä tuomiossa tuomioistuin vahvistaa, että komissio voi joutua vaatimaan, ettei takaisinperintä koske ainoastaan alkuperäistä yritystä vaan myös yritystä, joka mahdollisesti jatkaa alkuperäisen yrityksen toimintaa haltuunsa siirrettyjä tuotantovälineitä käyttäen, edellyttäen että tiettyjen siirtoon liittyvien ominaisuuksien perusteella voidaan todeta taloudellisen toiminnan jatkuvuus näiden yritysten välillä. Tuomioistuin on myös hyväksynyt seuraavien tekijöiden merkityksen taloudellisen toiminnan jatkuvuuden määrittämisessä: siirron kohde (varat ja velat, henkilöstön jatkuvuus, yhteensidotut varat), siirron hinta, ostajayrityksen ja alkuperäisen yrityksen osakkaiden tai omistajien henkilöllisyys, siirron toteuttamisajankohta (sijoittuuko se tutkimusten tai menettelyn aloittamisen tai lopullisen päätöksen jälkeen) sekä toimenpiteen taloudellinen johdonmukaisuus. (33)

(141)

On hyödyllistä korostaa myös sitä, että varojen myynti asioissa SMI ja Seleco on tapahtunut osana tuomioistuimen valvomaa yleistäytäntöönpanomenettelyä. Ne liittyivät vain osaan yleistäytäntöönpanomenettelyyn asetettujen yritysten varoista. Tuomioistuimen mukaan ei ollut osoitettu, että myynti oli tapahtunut markkinaehtoja noudattaen.

(142)

Yleinen tuomioistuin analysoi asset deal -järjestelyä CDA-tuomiossa (34). Se varmisti, liittyikö käsiteltävänä olevaan tapauksessa tekijöitä, joiden perusteella voitaisiin päätellä, että takaisinperintämääräystä olisi kierretty varojen osittaisella myynnillä. Yleinen tuomioistuin katsoi, että komissio ei ollut osoittanut tällaista pyrkimystä kyseisessä asiassa ja että myönnettyihin tukiin liittyvä kilpailuetu ei ollut hyödyttänyt todellisuudessa CDA:ta. Yleinen tuomioistuin perusti kantansa seuraaviin tosiseikkoihin: myynti rajoittui vain osaan omaisuudesta, jotka myytiin yhtenä kokonaisuutena, ja tämän menettelytavan (myynti yhtenä kokonaisuutena) ansiosta saatiin korkeampi hinta kuin mitä olisi saatu myymällä omaisuuserät erikseen.

(143)

On siis syytä tarkastella Sernam SA:n toiminnan siirtoa Financière Sernamille unionin tuomioistuimen ja yleisen tuomioistuimen määrittämien periaatteiden nojalla, jotta voidaan päätellä, onko tuki perittävä takaisin Financière Sernamilta ja sen tytäryhtiöiltä, Sernam Services ja Aster.

(144)

Kun tarkastellaan kaikkien varojen ja velkojen siirtoa Sernam SA:lta Sernam Xpressille, lukuun ottamatta kolmea rahoitusvelkaa (Sernam SA:n osakkuuslaina SNCF-konsernilta, IBM–GPS-sopimuksen irtisanomiseen liittyvä velka ja 41 miljoonan euron suuruisen sääntöjenvastaisen tuen takaisinmaksuvelvoite), komissio toteaa, että siirto kattoi yrityksen kokonaisuudessaan (ks. 3.2.3 jakso). Sernam SA:n ja Sernam Xpressin välillä on siis kyse taloudellisen toiminnan jatkamisesta. Tämä tosiseikka poikkeaa käsiteltävänä olevassa asiassa niistä tosiseikoista, jotka johtivat asioissa SMI, Seleco ja CDA annettuihin tuomioihin ja joissa myynti kattoi vain osan varoista. Lisäksi siirto tapahtui käsiteltävänä olevassa tapauksessa konsernin sisällä. Siirto toteutettiin sen jälkeen, kun tuen takaisinperintämääräyksen sisältänyt komission lopullinen päätös oli hyväksytty. Siirron ainoana taloudellisena syynä on mahdollistaa Sernam SA:n toimintojen jatkaminen ilman, että Sernam 2 -päätöksen 3 artiklassa asetettuja ehtoja tarvitsisi noudattaa. Tapaus täyttää kaikki arviointiperusteet, joilla voidaan osoittaa päätöksessä ja Seleco-tuomiossa tarkoitettu taloudellisen toiminnan jatkuvuus.

(145)

Komissio toteaa lisäksi, että siirtoa Sernam Xpressille ei ole toteutettu markkinaehdoin. Siirto Sernam Xpressille toteutettiin negatiiviseen hintaan eikä siinä noudatettu läpinäkyvää ja avointa menettelyä (ks. 3.2.5 jakso). Negatiivinen 57 miljoonan euron hinta on toimintatukea, joka mahdollisti Sernam Xpressin tappioiden kattamisen vuosina 2005–2008 (35). Se on lisättävä Sernam SA:n 38,5 miljoonan euron velkaan, jonka takaisinperinnästä SNCF luopui (ks. johdanto-osan 27 kappale). Komissio toteaa myös, että Sernam SA:n jäljellä olevat velat ovat velkoja kolmansille eikä SNCF:lle. Tekemällä 57 miljoonan euron pääomasijoituksen SNCF antoi Sernam Xpressille mahdollisuuden maksaa kaikki velkansa ainakin kaudella 2005–2008. Jos SNCF olisi sitä vastoin myynyt pelkät varallisuuserät positiiviseen hintaan, Sernam SA:n velkoja kolmansille ei olisi pystytty maksamaan kuin myyntitulojen kattamaan määrään asti. Tämä on lisäosoitus siitä, että SNCF:n ja Financière Sernamin sopimussuhde ei vastaa markkinaehtoja.

(146)

On myös syytä huomata, että 57 miljoonan euron negatiivinen hinta on korkeampi kuin tuloksettomaksi jääneen tarjouskilpailun aikana saatu paras tarjous, joka oli 56,4 miljoonan euron negatiivinen hinta (toisen kierroksen tarjous [5. ostajaehdokas]).

(147)

Siirron avulla Sernam Xpress vapautui 41 miljoonan euron takaisinperintämääräyksestä, joka rasitti Sernam SA:ta, ja antoi sille mahdollisuuden jatkaa Sernam SA:n toimintaa ilman, että sen olisi pitänyt maksaa tuki takaisin ja noudattaa Sernam 2 -päätöksen 3 artiklassa asetettuja ehtoja.

(148)

Näistä syistä komissio päättelee, että Sernam SA:n toimintojen siirrosta Sernam Xpressille seurasi, että myönnettyihin tukiin liittyvä kilpailuetu on todellisuudessa hyödyttänyt Sernam Xpressiä. Taloudellinen toiminta on jatkunut kyseisten yhtiöiden välillä, ja siirto on toteutettu Sernam SA:ta rasittaneen takaisinperintämääräyksen kiertämiseksi.

(149)

Kuten SMI- ja Seleco-tuomioissa on selitetty, sillä, että lainvastaista tukea saaneen yhtiön osakkeenomistaja myy osakkeita kolmannelle, ei ole vaikutusta takaisin perimistä koskevaan velvollisuuteen. Tämän vuoksi Sernam Xpressin yhtiöosuuksien myynnistä Financière Sernamille ei seuraa, että Sernam Xpress vapautuisi velvoitteesta maksaa takaisin 41 miljoonan euron tuki.

(150)

Sernam Xpressin ja Financière Sernamin sulautumisen jälkeen takaisinmaksuvelvoite siirtyy Financière Sernamille. Lisäksi Financière Sernam ja sen tytäryhtiöt, erityisesti Sernam Services ja Aster, harjoittavat Sernam SA:n ja Sernam Xpressin toimintaa ja hyötyvät siis edelleen 41 miljoonan euron tuesta, joka myönnettiin alun perin Sernam SA:lle.

(151)

Jäljempänä 3.4 jaksossa esitetyistä syistä Ranskan viranomaisten esittämät perustelut, joiden mukaan markkinasijoittajaperiaatetta on noudatettu, on myös hylättävä.

(152)

Heinäkuun 21 päivän 2005 sopimuspöytäkirjassa mainitaan toimenpiteitä, jotka voivat olla uutta tukea (ks. 36 kappale). Komission on arvioitava, sisältyykö näihin toimenpiteisiin uutta tukea ja voidaanko tuen tällöin katsoa soveltuvan sisämarkkinoille.

(153)

Ranskan viranomaisten mukaan kaikki nämä toimenpiteet noudattavat markkinataloussijoittajaperiaatetta. Viranomaisten mukaan SNCF siirsi Sernam SA:n toiminnan yhtiölle, joka esitti parhaan tarjouksen läpinäkyvässä ja avoimessa tarjouskilpailussa. Hinta oli negatiivisenakin valtiolle osakkaana vähemmän kallis vaihtoehto kuin Sernamin konkurssi.

(154)

Komissio katsoo, että tuen takaisinperintään ei ole tarpeen soveltaa markkinataloussijoittajaperiaatetta. Periessään tukea takaisin valtio toimii unionin oikeudesta johtuvien velvoitteiden nojalla eikä osakkaan ominaisuudessa.

(155)

Komissio toteaa lisäksi, että Sernam 2 -päätöksen 3 artiklan 2 kohdassa varojen myynnin katsotaan vastaavan 3 artiklan 1 kohdassa asetettuja korvaustoimenpiteitä. Valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen yhteisön suuntaviivojen (36) 40 kohdan mukaan tappiollisen toiminnan lopettamista ei voida katsoa korvaustoimenpiteeksi. SNCF:n ja Financière Sernamin sopima negatiivinen hinta osoittaa, että kyseessä on tappiollisen toiminnan luovuttaminen. Sen ei voida katsoa vastaavan korvaustoimenpidettä. Käsiteltävänä olevassa asiassa negatiivinen hinta vastaa yritykselle myönnettävää toimintatukea, joka ei ominaisuuksiensa vuoksi sovellu vähentämään kilpailun vääristymistä.

(156)

Jos Ranskan kanta hyväksyttäisiin, Ranska voisi lisäksi vapautua velvoitteestaan periä takaisin Sernam SA:lta ja koko yhtiöltä, joka jatkaa taloudellista toimintaa, 41 miljoonan euron sääntöjenvastainen tuki, joka katsottiin sisämarkkinoille soveltumattomaksi Sernam 2 -päätöksessä, ja väärin käytetty 503 miljoonan euron tuki. Tämä lopputulos olisi ilmeisessä ristiriidassa tuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa, jonka mukaan jäsenvaltiota kehotetaan perimään tuki viipymättä takaisin kaikin käytettävissään olevin oikeudellisin keinoin, yrityksen varojen takavarikointi mukaan luettuna, ja tarvittaessa asettamalla yritys selvitystilaan, jos se ei muutoin pysty palauttamaan kyseistä tukea. (37)

(157)

Ranskan kannan hyväksyminen johtaisi myös syrjintään yksityisen ja julkisen yrityksen välillä. Siinä missä valtio perisi tuen takaisin yksityiseltä yritykseltä tarvittaessa jopa takavarikoinnin kautta, julkinen yritys voisi vapautua tästä velvoitteesta pelkästään siitä syystä, että valtiolle tulisi edullisemmaksi myydä yritys negatiiviseen hintaan kuin periä takaisin sen saamat sääntöjenvastaiset ja sisämarkkinoille soveltumattomat tuet.

(158)

Näistä syistä komissio katsoo, että Ranska ei voi vedota markkinataloussijoittajaperiaatteeseen, jotta 21 päivänä heinäkuuta 2005 allekirjoitetussa sopimuspöytäkirjassa mainittuja toimenpiteitä ei katsottaisi valtiontueksi.

(159)

On siis määritettävä, ovatko kyseiset toimenpiteet tarjonneet etua Sernam Xpressille tai Financière Sernamille. Koska nämä kaksi yritystä ovat sittemmin sulautuneet, ei ole tarpeen eritellä niille kummallekin myönnettyjä etuja. Kolme muuta kriteeriä, joiden perusteella toimenpiteiden voidaan katsoa olevan valtiontukea, täyttyvät: toimenpiteet myönnetään valtion yrityksen eli SNCF:n varoista, SNCF on valtion erittäin tiukasti valvoma julkisoikeudellinen yksikkö (EPIC) ja edun myöntäminen voidaan siis myös katsoa valtion toteuttamaksi toimenpiteeksi. Sernam Xpress ja Financière Sernam toimivat maantiekuljetusten alalla, jolla käydään kilpailua unionissa. Etu voi siis vääristää kilpailua ja vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(160)

Kun SNCF korotti Sernam SA:n pääomaa 57 miljoonalla eurolla, Sernam SA sai tuntuvan taloudellisen edun, jota sen kilpailijoilla ei ollut. Tämä etu siirrettiin sittemmin muiden varojen ja velkojen kanssa Sernam Xpressille.

(161)

Kun SNCF korotti Sernam Xpressin pääomaa 2 miljoonalla eurolla, Sernam Xpress sai tuntuvan taloudellisen edun, jota sen kilpailijoilla ei ollut. Komissio toteaa kuitenkin, että SNCF sai Financière Sernamilta 2 miljoonan euron maksun, mikä tasoittaa 2 miljoonan euron pääomankorotuksen vaikutukset. Toimenpiteestä ei siis ole koitunut etua.

(162)

Kuten 33 kappaleessa todetaan, Sernam SA:n toiminnan siirto Financière Sernamille ei sisällä kahta velkaerää, jotka Sernam SA:lla on SNCF:lle. Luopumalla näistä saatavistaan SNCF myöntää vastaavansuuruisen edun Sernam Xpressille ja Financière Sernamille.

(163)

Siirtäessään Sernam SA:n toiminnan Financière Sernamille SNCF antoi seuraavat takuusitoumukset:

(164)

Kahden ensimmäisen takuusitoumuksen osalta on ilmeistä, että ne tarjoavat etua Sernam Xpressille / Financière Sernamille. Ilman kyseisiä takuusitoumuksia Sernam Xpressin / Financière Sernamin olisi pitänyt itse vastata kyseisistä kustannuksista.

(165)

TBE-takuusitoumusten osalta komissio katsoo, että ne supistavat tuntuvasti Sernam Xpressille / Financière Sernamille aiheutuvaa riskiä. Tämän vuoksi niihin sisältyy etua.

(166)

Ranskan mukaan rautatietyöläisille annettu takuusitoumus hyödytti käytännössä SNCF:ää. SNCF siirsi viranomaisten mukaan tietyn määrän rautatietyöläisiä Sernam SA:han. Sernam SA vastasi kyseisiin rautatietyöläisiin liittyvistä kustannuksista, ja työläisillä oli oikeus palata pyynnöstä SNCF:n palvelukseen. Yksityistämisen mahdollisesti aiheuttamien pelkojen vuoksi SNCF jatkoi kautta, jonka aikana rautatietyöläisillä oli mahdollisuus hyödyntää tätä oikeutta. Näin pyrittiin välttämään työläisten joukkopaluu, mikä olisi aiheuttanut sille enemmän kustannuksia.

(167)

Komissio katsoo, että ilman tätä takuusitoumusta rautatietyöläiset olisivat erittäin todennäköisesti pyytäneet paluuta SNCF:n palvelukseen silloin, kun toiminnan siirto toteutettiin. Sernam Xpressin olisi pitänyt korvata heidät uusilla yksityissektorin sopimusehtojen mukaan palkatuilla työntekijöillä. Komissio katsoo, että tässä tapauksessa on todennäköistä, että näiden uusien työtekijöiden palkka olisi ollut alhaisempi kuin rautatietyöläisillä. Tämä olisi kompensoinut lisäkustannukset, joita Sernam Xpressille olisi aiheutunut työntekijöiden vähäisemmästä kokemuksesta tai ongelmista palkata merkittävä määrä uusia työtekijöitä erittäin lyhyellä aikavälillä.

(168)

Ranska katsoo uutta työpaikkaa koskevan takuusitoumuksen jatkamisesta kolmella vuodella, että kyseessä on henkilökohtainen oikeus, jonka SNCF myönsi tietyille työntekijöille. Financière Sernam ja Sernam Xpress eivät olleet tämän sopimuksen osapuolia.

(169)

Komissio on eri mieltä tästä analyysistä. Tämän takuusitoumuksen myötä on houkuttelevampaa jäädä Sernam Xpressin työntekijäksi kyseiseksi ajaksi, eikä siitä aiheudu yritykselle minkäänlaisia lisäkustannuksia.

(170)

Komissio päättelee, että heinäkuun 21 päivän 2005 sopimuspöytäkirjaan sisältyvät SNCF:n takuusitoumukset tarjoavat etua Sernam Xpressille / Financière Sernamille, lukuun ottamatta rautatietyöläisiä koskevaa takuusitoumusta.

(171)

Kolmen ensiksi mainitun takuusitoumuksen arvo on helppo määrittää: ne ovat miljoona euroa, 3 miljoonaa euroa ja 3 miljoonaa euroa. Uuden työpaikan tarjoamista työntekijöille koskevan takuusitoumuksen arvoa on puolestaan vaikea määrittää. Ranskan olisi määritettävä se palkankorotus, joka Sernam Xpressin / Financière Sernamin olisi pitänyt myöntää työntekijöilleen saman tavoitteen saavuttamiseksi ilman takuusitoumuksia.

(172)

Menettelyn aloittamisesta tehdyn päätöksen johdanto-osan 164 kappaleessa komissio epäili, vastasiko Financière Sernamin ”maksama” negatiivinen hinta markkina-arvoa. Komissio toteaa, että tämän jälkeen Sernam Xpress ja Financière Sernam ovat sulautuneet. Mahdollinen Financière Sernamille myönnetty tuki, joka sisältyisi liian korkeaan negatiiviseen hintaan, ei tällöin ylittäisi sitä 57 miljoonan euron tukea, jonka Sernam Xpress on saanut uutena tukea. Näin ollen ei enää ole tarpeen tarkastella mahdollisen tuen myöntämistä ostajalle.

(173)

Tässä 3.4 jaksossa kuvaillut heinäkuun 21 päivän 2005 sopimuspöytäkirjaan sisältyvät toimenpiteet ovat uutta tukea Sernam Xpressille / Financière Sernamille.

(174)

Tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltion tehtävänä on esittää perustelut, joiden nojalla tuki voidaan katsoa sisämarkkinoille soveltuvaksi. Ranska ei ole esittänyt perusteita sisämarkkinoille soveltuvuudelle, joten komissio päättelee, että tuki ei sovellu sisämarkkinoille ja se perittävä takaisin. Takaisinperittävään määrään on lisättävä korko.

(175)

Tuki on perittävä takaisin Financière Sernamilta sekä sen tytäryhtiöiltä, erityisesti yrityksiltä Sernam Services ja Aster. Ne harjoittavat nykyisin toimintaa, jolle tukea myönnettiin, kun toiminnasta vastasi Sernam Xpress (joka sulautui Financière Sernamiin).

(176)

Heinäkuun 21 päivän 2005 sopimuspöytäkirja sisältää mitätöimislausekkeen, jota sovelletaan, jos Euroopan komissio tekee kielteisen päätöksen pöytäkirjan allekirjoittamista seuraavan viiden vuoden aikana. Tämä lauseke voi olla myös uutta tukea. Jos kyseessä on tuki, korjaustoimenpiteenä on olla soveltamatta lauseketta. Koska lauseketta ei ole käytännössä sovellettu, tämä tulos on saavutettu. Tämän vuoksi ei ole tarpeen analysoida lähemmin kyseistä lauseketta.

(177)

Ranskan viranomaisten mukaan yhteistyövelvoitteen mukaisesti ja hyvässä uskossa komission suhteen toteutetut toimenpiteet (kuten komission edustajien tapaaminen 24 päivänä marraskuuta 2004 ja 21 päivänä joulukuuta 2004 päivätty kirje) johtivat perustellun luottamuksen syntymiseen siitä, että Sernam SA:n toimintojen siirto Financière Sernamille tapahtui Sernam 2 -päätöksen ja unionin oikeuden mukaisesti. Tätä perustelua ei kuitenkaan voida hyväksyä.

(178)

Ranskan toimittamissa tiedoissa vain ilmoitettiin komissiolle valinnasta myydä varat kokonaisuudessaan. Sernam SA:n varojen siirtoon liittyviä olennaisia tekijöitä ei sen sijaan kuvailtu. Erityisesti 21 päivänä joulukuuta 2004 päivätyssä kirjeessä komissiolle esitetään vain muutamia varojen luovutusprosessin järjestämiseen liittyviä tekijöitä ja mainitaan prosessin olevan avoin ja läpinäkyvä, jotta myynti saataisiin toteutettua markkinahintaa ennen 30 päivää kesäkuuta 2005.

(179)

Komissiolle ei kuitenkaan ilmoitettu seuraavista seikoista:

(180)

Ilman näitä tietoja komissio ei pystynyt ennakoimaan, miten Ranska lopulta pani Sernam 2 -päätöksen täytäntöön. Tätä vastoin 21 päivänä joulukuuta 2004 päivätyssä kirjeessä annetaan ymmärtää, että luovutus toteutettaisiin ilman velkojen erottelua ja positiiviseen hintaan. Kirjeessä todetaan seuraavaa: kun luovutus on toteutettu, siitä saadut tuotot käytetään Sernam-oikeushenkilön velkojen maksamiseen, mukaan lukien sääntöjenvastainen valtiontuki, osana tällaisessa tilanteessa tavanomaisesti sovellettavaa kansallista menettelyä.

(181)

Kun tarkastellaan Sernam SA:n varoista tarjottua negatiivista hintaa voidaan todeta, että vaikka pääomankorotuksen mahdollisuus (tekijä 3) olisikin tullut ilmeiseksi vasta tarjousten vastaanottamisen jälkeen, Ranskan olisi ainakin periaatteessa pitänyt olla tietoinen siitä, että osa veloista oli tarkoitus myydä yhdessä varojen kanssa, kun viranomaiset laativat 21 päivänä joulukuuta 2004 päivätyn kirjeen. Tilanteesta riippumatta Ranskan viranomaiset eivät voi vedota perusteltuun luottamukseen, sillä ne eivät ilmoittaneet komissiolle oma-aloitteisesti 21 päivänä joulukuuta 2004 tai myöhemmin näistä keskeisistä tekijöistä.

(182)

Etenkin jos Ranskan viranomaisilla oli vaikeuksia soveltaa Sernam 2 -päätöstä, niiden olisi pitänyt ottaa uudelleen yhteyttä komissioon, jotta viranomaiset olisivat voineet määrittää komission kanssa ratkaisun, joka olisi perustunut SEU-sopimuksen 4 artiklan 3 artiklassa tarkoitetun lojaalin yhteistyön periaatteen mukaisiin toisiin järjestelyihin. Valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen yhteisön suuntaviivojen 3.2.3 jaksossa vahvistetaan (40), että jäsenvaltio ei voi muuttaa rakenneuudistussuunnitelmaa ilmoittamatta asiasta komissiolle ja ilman tämän ennakolta antamaa hyväksyntää.

(183)

Komissio ei ole kuitenkaan missään vaiheessa antanut hyväksyntäänsä Ranskan toteuttamalle toimenpiteelle, jossa Sernam SA:n toiminta siirretään Financière Sernamille.

(184)

Tämän vuoksi komissio päättelee, että Ranska ja tuensaajat eivät voi vedota asiassa perusteltuun luottamukseen.

(185)

Komissio on päätellyt, että Sernam 2 -päätöksessä asetettuja ehtoja ei ole noudatettu. Tämän vuoksi Sernam 2 -päätöksen nojalla hyväksytyt tukitoimenpiteet perustuvat asetuksen (EY) N:o 659/1999 16 artiklassa tarkoitettuun tuen väärinkäyttöön. Koska Ranska ei ole esittänyt näiden tukien soveltuvuutta koskevia perusteluja, tukien ei katsota soveltuvan sisämarkkinoille. Ranskan on siis toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet näiden tukien ja kertyneiden korkojen perimiseksi takaisin.

(186)

Näiden tukitoimenpiteiden määrä on 503 miljoonaa euroa. Osa summasta muodostuu erilaisista rakenneuudistustuista, joita on myönnetty 2 938 miljoonaa Ranskan frangia eli 448 miljoonaa euroa. Nämä tuet on eritelty 30 päivänä huhtikuuta 2003 tehtyyn päätökseen sisältyvässä taulukossa 3, jonka keskeiset osat esitetään seuraavassa taulukossa.

(187)

Jotta yhteenlasketusta summasta tulisi 503 euroa, kyseisiin tukiin on lisättävä matkatavaran ja lehtien kuljetusta koskevien sopimusten yhteydessä myönnetty 34 miljoonan euron tuki ja hankintasopimusten yhteydessä myönnetty 21 miljoonan euron tuki.

(188)

Yksityiskohtaisemmat tiedot esitetään 23 päivänä toukokuuta 2001 tehdyssä Sernam 1 -päätöksessä.

(189)

Jotta tuki voidaan periä takaisin välittömästi ja tehokkaasti, Ranskan viranomaisten on ilmoitettava, minä päivänä kukin tuki on annettu tuensaajan käyttöön (41). Kyseisestä päivästä alkaen on laskettava korkoa, joka määritetään kunkin tukitoimenpiteen osalta komission asetuksen (EY) N:o 794/2004 V luvun säännösten mukaisesti (42).

(190)

Lisäksi 41 miljoonan euron tuki, joka on jo katsottu soveltumattomaksi sisämarkkinoille Sernam 2 -päätöksessä, on perittävä takaisin ja määrään on lisättävä saman menetelmän mukaisesti laskettu korko.

(191)

Myös 57 miljoonan euron pääomankorotus, SNCF:n luopuminen 38,5 miljoonan euron saatavistaan Sernam SA:lta ja SNCF:n takuusitoumukset, jotka se antoi Sernam SA:n toiminnan siirtyessä Financière Sernamille, lukuun ottamatta rautatietyöläisiä koskevaa takuusitoumusta, ovat sisämarkkinoille soveltumatonta valtiontukea. Nämä uudet tuet on perittävä takaisin, ja määrään on lisättävä saman menetelmän mukaisesti laskettu korko. Takaisinperittävien määrien laskentamenetelmän osalta komissio viittaa tämän päätöksen 171 ja 189 kappaleeseen.

(192)

Kun takaisinperittävää määrää määritetään, Ranska voi ottaa huomioon SNCF:n mahdollisesti Sernam SA:n konkurssin yhteydessä saamat määrät 41 miljoonan euron tuen ja siitä kertyneiden korkojen ja/tai osakkuuslainan ja siitä kertyneiden korkojen hyvittämiseksi.

(193)

Jos SNCF on saanut kaikki saatavansa katettua, Ranska voi ottaa huomioon määrän, jonka SNCF sai perittyä Sernam SA:n konkurssin yhteydessä, vain suhteessa kyseisen kahden tukitoimenpiteen määrän osuuteen Sernam SA:n vastattaviin kirjattujen saatavien kokonaismäärästä.

(194)

Nämä tuet, mukaan lukien alun perin Sernam SA:lle ja Sernam Xpressille myönnetyt tuet, on perittävä takaisin Financière Sernamilta sekä sen tytäryhtiöiltä, erityisesti yrityksiltä Sernam Services ja Aster, jotka harjoittavat nykyisin toimintaa, jolle tukea myönnettiin, kun toiminnasta vastasi Sernam Xpress (joka sulautui Financière Sernamin kanssa) ja sitä ennen Sernam SA.

(195)

On kiistatonta, että Sernam Xpress ja sen operatiiviset tytäryhtiöt Sernam Services ja Aster ovat jatkaneet Sernam SA:n taloudellista toimintaa, sillä Ranska siirsi Sernam SA:n toiminnan Financière Sernamille nimenomaan tässä tarkoituksessa. Lisäksi asiakirjakokonaisuudesta ilmenee, että Sernam Xpress, Sernam Services ja Aster ovat jatkaneet toimintaa, jolle tukea myönnettiin, Sernam SA:n voimassa olleen liiketoimintasuunnitelman mukaisesti ja käyttämällä samaa henkilöstöä. Sen jälkeen ainoa osakas, Financière Sernam, purki Sernam Xpressin 30 päivänä kesäkuuta 2011 ja otti kaikki sen velat ja varat haltuunsa. Näin ollen Financière Sernam on Sernam Xpressin oikeudellinen ja taloudellinen seuraaja, koska Financière Sernamilla on nykyisin omistuksessaan ja suorassa määräysvallassaan operatiiviset tytäryhtiöt Sernam Services ja Aster. Lisäksi Financière Sernam ja sen tytäryhtiöt, erityisesti Sernam Services ja Aster, harjoittavat Sernam SA:n ja Sernam Xpressin toimintaa ja hyötyvät siis edelleen tuesta. Toukokuussa 2011 Sernam Services sai Sernam-merkin siirron myötä pääomanlisäyksen, jonka arvoksi katsotaan 15 miljoonaa euroa. Se ei maksanut siirrosta asianmukaista vastiketta. Aster sai maaliskuussa 2008 puolestaan 5 miljoonan euron pääomanlisäyksen käteisvaroina, kun vastaavansuuruisista saatavista luovuttiin heinäkuussa 2008. Lisäksi Asterin pääomaa korotettiin joulukuussa 2011 luopumalla 5 599 998 euron saatavista. Nämä kaksi tytäryhtiötä ovat siis hyötyneet alun perin Sernam SA:lle ja Sernam Xpressille myönnetyistä tuista samaan konserniin kuuluvina ja niiden toimintaa jatkavina yhtiöinä. Lisäksi ne ovat hyötyneet varojen siirrosta ja niiden hyväksi toteutetuista pääomankorotuksista.

(196)

On syytä täsmentää, että Sernam SA perustettiin siten, että Sernam SCS muunnettiin osakeyhtiöksi vuoden 2001 lopussa (ks. Sernam 2 -päätöksen johdanto-osan 11 kappale). Sernam SCS on alkuperäinen tuensaaja osassa kyseessä olevista tuista.

(197)

Financière Sernam ja sen tytäryhtiö Sernam Services asetettiin velkasaneerausmenettelyyn 31 päivänä tammikuuta 2012. Financière Sernamin toinen tytäryhtiö Aster asetettiin puolestaan konkurssiin 3 päivänä helmikuuta 2012. Ranskan viranomaisia kehotetaan määrittämään takaisin perittävän tuen määrät ja kertyneet korot mahdollisimman nopeasti, jotta ne voidaan kirjata kyseisten yritysten vastattaviin,