30.3.2012

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 92/1

---

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS N:o 281/2012/EU,

annettu 29 päivänä maaliskuuta 2012,

Euroopan pakolaisrahaston perustamisesta vuosiksi 2008–2013 osana yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevaa yleisohjelmaa tehdyn päätöksen N:o 573/2007/EY muuttamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 78 artiklan 2 kohdan g alakohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (1),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Koska perustetaan EU:n yhteinen uudelleensijoittamisohjelma, jonka tavoitteena on lisätä unionin toteuttamien uudelleensijoittamistoimien vaikutusta tarjottaessa suojelua pakolaisille ja pyrittäessä uudelleensijoittamisen mahdollisimman suureen strategiseen vaikutukseen tehostamalla toimien kohdentamista niihin henkilöihin, jotka tarvitsevat uudelleensijoittamista eniten, unionin tasolla olisi määriteltävä yhteiset uudelleensijoittamista koskevat painopisteet.

(2)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 80 artiklan mukaan rajavalvontaa sekä turvapaikka- ja maahanmuuttoasioita koskevassa luvussa tarkoitetussa unionin politiikassa ja sen toteuttamisessa noudatetaan jäsenvaltioiden yhteisvastuun ja oikeudenmukaisen vastuunjaon periaatetta, myös rahoituksen osalta, ja unionin mainitun luvun nojalla antamiin säädöksiin sisällytetään tarvittaessa aina asianmukaisia toimenpiteitä tämän periaatteen soveltamiseksi.

(3)

Tätä varten on määritelty tällä päätöksellä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseen N:o 573/2007/EY (2) lisättävässä liitteessä luetellut unionin yhteiset uudelleensijoittamista koskevat erityispainopisteet vuodeksi 2013 seuraavien kahden ryhmän perusteella: ensimmäisen ryhmän olisi käsitettävä sellaiseen erityisryhmään kuuluvat henkilöt, jotka täyttävät Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun (UNHCR) uudelleensijoittamisperusteet, ja toisen olisi käsitettävä henkilöt, jotka tulevat sellaisesta UNHCR:n vuotuisessa uudelleensijoittamisennusteessa yksilöidystä maasta tai yksilöidyltä alueelta, jossa unionin yhteisellä toiminnalla voisi olla merkittävä vaikutus vastattaessa suojelutarpeisiin.

(4)

Ottaen huomioon tällä päätöksellä päätökseen N:o 573/2007/EY lisättävässä liitteessä, jossa luetellaan unionin yhteiset uudelleensijoittamista koskevat erityispainopisteet, esitetyt uudelleensijoittamistarpeet, on myös tarpeen antaa lisärahoitusta henkilöiden uudelleensijoittamiseen tiettyjen maantieteellisten alueiden ja kansalaisuuksien osalta samoin kuin tiettyjen uudelleensijoitettavien pakolaisryhmien osalta silloin, kun uudelleensijoittamisen katsotaan olevan sopivin vastaus näiden erityistarpeisiin.

(5)

Koska uudelleensijoittamista on tärkeää käyttää strategisesti alueellisten suojeluohjelmien kohdemaista tai -alueilta tulevien henkilöiden kohdalla, on tarpeen lisätä taloudellista tukea sellaisten henkilöiden uudelleensijoittamiseen, jotka tulevat Tansaniasta, Itä-Euroopasta (Valko-Venäjä, Moldovan tasavalta ja Ukraina), Afrikan sarven alueelta (Djibouti, Kenia ja Jemen), Pohjois-Afrikasta (Egypti, Libya ja Tunisia) ja jostakin muusta myöhemmin kohdemaaksi nimettävästä maasta tai joltakin muulta myöhemmin kohdealueeksi nimettävältä alueelta.

(6)	Jotta nykyistä useampia jäsenvaltioita voitaisiin kannustaa osallistumaan uudelleensijoittamistoimiin, on myös tarpeen lisätä taloudellista tukea jäsenvaltioille, jotka päättävät uudelleensijoittaa henkilöitä ensimmäistä kertaa.

(7)	On myös tarpeen vahvistaa säännöt, jotka koskevat menojen tukikelpoisuutta myönnettäessä lisärahoitusta uudelleensijoittamiseen.

(8)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevan 3 artiklan ja 4 a artiklan 1 kohdan mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta on ilmoittanut haluavansa osallistua tämän päätöksen hyväksymiseen ja soveltamiseen.

(9)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevan 1 ja 2 artiklan sekä 4 a artiklan 1 kohdan mukaisesti Irlanti ei osallistu tämän päätöksen hyväksymiseen, päätös ei sido Irlantia eikä sitä sovelleta Irlantiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mainitun pöytäkirjan 4 artiklan soveltamista.

(10)	Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän päätöksen hyväksymiseen, päätös ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Muutetaan päätös N:o 573/2007/EY seuraavasti:

1)

Muutetaan 13 artikla seuraavasti: a) korvataan 3 kohta seuraavasti: ”3.   Jäsenvaltio saa 3 a kohdan mukaisen kiinteän summan jokaista henkilöä kohti, joka uudelleensijoitetaan yhden tai useamman seuraavan painopisteen perusteella: a) toteutettavan alueellisen suojeluohjelman kohdemaasta tai -alueelta tulevat henkilöt; b) henkilöt, jotka kuuluvat yhteen tai useampaan seuraavista haavoittuvassa asemassa olevista ryhmistä: — riskiryhmään kuuluvat lapset ja naiset, — ilman huoltajaa olevat alaikäiset, — väkivallan ja/tai kidutuksen uhrit, — henkilöt, joilla on vakavia terveydenhoitoon liittyviä tarpeita, joiden hoitoon voidaan vastata ainoastaan, jos heidät uudelleensijoitetaan, — hätätapaukset tai henkilöt, jotka tarvitsevat kiireellisesti uudelleensijoituspaikan oikeudelliseen ja/tai fyysiseen suojeluun liittyvien tarpeiden vuoksi; c) tämän päätöksen liitteessä luetellut unionin yhteiset erityispainopisteet vuodeksi 2013.”; b) lisätään kohta seuraavasti: ”3 a.   Jäsenvaltio saa 4 000 euron kiinteän summan jokaista 3 kohdassa lueteltujen painopisteiden perusteella uudelleensijoitettavaa henkilöä kohti. Jäljempänä esitetyissä tapauksissa kiinteää summaa korotetaan seuraavasti: — 6 000 euroa uudelleensijoitettavaa henkilöä kohti jäsenvaltioille, jotka saavat rahastosta ensimmäistä kertaa kiinteän summan uudelleensijoittamista varten, — 5 000 euroa uudelleensijoitettavaa henkilöä kohti jäsenvaltioille, jotka ovat rahaston aiempien toimintavuosien aikana saaneet rahastosta jo kerran kiinteän summan uudelleensijoittamista varten.”; c) korvataan 4 kohta seuraavasti: ”4.   Jos jäsenvaltio uudelleensijoittaa henkilön useamman kuin yhden 3 kohdassa luetellun, uudelleensijoittamista koskevan unionin painopisteen perusteella, se saa tätä henkilöä kohti myönnettävän kiinteän summan vain kerran.”; d) korvataan 6 kohta seuraavasti: ”6.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle 1 päivään toukokuuta 2012 mennessä arvio niiden henkilöiden lukumäärästä, jotka ne aikovat uudelleensijoittaa 3 kohdassa lueteltujen painopisteiden perusteella seuraavan kalenterivuoden aikana, mukaan lukien erittely mainitussa kohdassa tarkoitettujen eri ryhmien mukaan. Komissio toimittaa nämä tiedot 52 artiklassa tarkoitetulle komitealle.”; e) lisätään kohta seuraavasti: ”7.   Jäsenvaltiot ilmoittavat 3 kohdassa lueteltujen painopisteiden perusteella toteutettaviin uudelleensijoittamistoimiin myönnettävien taloudellisten kannusteiden tuloksista ja vaikutuksista 50 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa kertomuksessa, ja komissio ilmoittaa niistä 50 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa kertomuksessa.”;

2)	Lisätään 35 artiklaan kohta seuraavasti: ”5.   Jäsenvaltioille kutakin uudelleensijoitettavaa henkilöä kohti myönnettävä kiinteä summa myönnetään kertamaksuna kutakin tosiasiassa uudelleensijoitettua henkilöä kohti.”;

3)	Lisätään tämän päätöksen liite päätöksen N:o 573/2007/EY liitteeksi.

2 artikla

Tämä päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

3 artikla

Tämä päätös on osoitettu jäsenvaltioille perussopimusten mukaisesti.

---

(1)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 18. toukokuuta 2010 (EUVL C 161 E, 31.5.2011, s. 161), ja neuvoston ensimmäisen käsittelyn kanta, vahvistettu 8. maaliskuuta 2012 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä). Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 29. maaliskuuta 2012 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(2)  EUVL L 144, 6.6.2007, s. 1.

---

---

30.3.2012

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 92/4

---

KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 282/2012,

annettu 28 päivänä maaliskuuta 2012,

maataloustuotteiden vakuusjärjestelmän soveltamista koskevien yhteisten yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistamisesta

(kodifikaatio)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1) ja erityisesti sen 43 artiklan a, d, f ja j alakohdan, 47 artiklan 2 kohdan, 134 artiklan, 143 artiklan b alakohdan, 148 artiklan, 161 artiklan 3 kohdan, 171 artiklan ja 172 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä joulukuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 (2) ja erityisesti sen 37 ja 38 artiklan,

ottaa huomioon tiettyihin maataloustuotteiden valmistuksessa tuotettuihin tavaroihin sovellettavasta kauppajärjestelmästä 30 päivänä marraskuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1216/2009 (3) ja erityisesti sen 4 artiklan 4 kohdan, 6 artiklan 4 kohdan, 7 artiklan 3 kohdan ja 11 artiklan 4 kohdan,

ottaa huomioon unionin syrjäisimpien alueiden hyväksi toteutettavista maatalousalan erityistoimenpiteistä 30 päivänä tammikuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 247/2006 (4) ja erityisesti sen 25 artiklan,

ottaa huomioon yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (ETY) N:o 1290/2005, (EY) N:o 247/2006, (EY) N:o 378/2007 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 kumoamisesta 19 päivänä tammikuuta 2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 73/2009 (5) ja erityisesti sen 142 artiklan c alakohdan,

ottaa huomioon maatalouden euromääräisestä valuuttajärjestelmästä 15 päivänä joulukuuta 1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2799/98 (6) ja erityisesti sen 9 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Maataloustuotteiden vakuusjärjestelmän soveltamista koskevien yhteisten yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistamisesta 22 päivänä heinäkuuta 1985 annettua komission asetusta (ETY) N:o 2220/85 (7) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osilta (8). Sen vuoksi olisi selkeyden ja järkeistämisen takia kodifioitava mainittu asetus.

(2)

Lukuisat unionin maatalousasetusten säännökset edellyttävät vakuuden antamista maksettavaksi lankeavan määrän maksamisen varmistamiseksi, jos velvoitetta ei ole noudatettu. Saatu kokemus on kuitenkin osoittanut, että tätä vaatimusta tulkitaan käytännössä hyvin eri tavoin. Epäoikeudenmukaisten kilpailuolosuhteiden välttämiseksi tämä vaatimus olisi sen vuoksi määriteltävä.

(3)	Olisi erityisesti määriteltävä vakuuden muoto.

(4)

Monissa unionin maatalousasetuksissa säädetään annetun vakuuden pidättämisestä, jos velvoitetta on rikottu, tekemättä eroa rikkomuksista ensisijaisista ja toissijaisista tai alempiasteisista vaatimuksista. Oikeudenmukaisen käsittelyn vuoksi olisi tehtävä ero ensisijaisen vaatimuksen rikkomisen ja toissijaisen tai alempiasteisen vaatimuksen rikkomisen seurauksista. Hyväksyttävissä tapauksissa olisi erityisesti säädettävä, että ainoastaan osa vakuudesta pidätetään, jos ensisijainen vaatimus on täytetty, mutta vaatimuksen täyttämiselle asetettu määräaika on lievästi ylitetty tai alempiasteista vaatimusta ei ole täytetty.

(5)	Seurauksia velvoitteen laiminlyönnistä ei saisi erotella sen perusteella, onko ennakkoa saatu vai ei. Tämän vuoksi ennakoiden maksamisesta annettuihin vakuuksiin olisi sovellettava erityisiä sääntöjä.

(6)

Vakuuden antamisesta vakuuden antajalle sekä toimivaltaisille viranomaisille aiheutuvat kulut saattavat olla kohtuuttomat siihen määrään nähden, jonka maksaminen varmistetaan antamalla vakuus, jos tämä määrä on tiettyä rajaa pienempi. Toimivaltaisilla viranomaisilla olisi siten oltava oikeus olla vaatimatta vakuutta tämän rajan alittavan määrän maksamisesta. Lisäksi toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava oikeus olla vaatimatta vakuutta, jos velvoitteiden noudattamisesta vastaavan ominaisuuden vuoksi tämä vaatimus olisi turha.

(7)	Toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava oikeus kieltää tai korvata tarjottu vakuus, jos ne eivät pidä sitä tyydyttävänä.

(8)	Vakuutetun määrän vapauttamista varten tarvittavien todisteiden esittämiselle olisi asetettava määräaika, jollei tätä ole tehty muussa yhteydessä.

(9)	Olisi määriteltävä komission asetuksen (EY) N:o 1913/2006 (9) mukaisesti asetuksen (EY) N:o 2799/98 3 artiklassa tarkoitettu vaihtokurssin määräytymisperuste, jota käytetään muunnettaessa euroina ilmaistu vakuutettu määrä kansalliseksi valuutaksi.

(10)	Olisi laadittava menettelystä, jota noudatetaan välittömästi, kun vakuus on ilmoitettu pidätetyksi.

(11)	Komission olisi pystyttävä seuraamaan vakuuksia koskevien säännösten täytäntöönpanoa.

(12)	Tässä asetuksessa vahvistetaan yleisesti sovellettavat säännöt, jollei erityisessä unionin lainsäädännössä toisin säädetä.

(13)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomitean lausunnon mukaiset, ja ne on toimitettu tiedoksi muille toimivaltaisille komiteoille,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

I   LUKU

SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Tässä asetuksessa vahvistetaan joko jäljempänä lueteltujen asetusten tai mainittujen asetusten nojalla annettavia vakuuksia koskevat säännökset, jollei mainituissa asetuksissa toisin säädetä:

a)	tiettyjen maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä annetut asetukset: — asetus (EY) N:o 104/2000 (kalastus- ja vesiviljelytuotteet), — asetus (EY) N:o 1234/2007 (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus);

b)	asetus (EY) N:o 73/2009 (suoran tuen järjestelmät);

c)	asetus (EY) N:o 1216/2009 (tiettyihin maataloustuotteiden valmistuksessa tuotettuihin tavaroihin sovellettavasta kauppajärjestelmästä).

2 artikla

Tätä asetusta sovelletaan kaikissa tapauksissa, joissa 1 artiklassa tarkoitetuissa asetuksissa säädetään 3 artiklassa määritellystä vakuudesta, käytetään ilmaisua ’vakuus’ tai ei.

Tätä asetusta ei sovelleta neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2913/92 (10) tarkoitettujen tuonti- tai vientitullien maksamisen varmistamiseksi annettuihin vakuuksiin.

3 artikla

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

a)	’vakuudella’ takuuta määrän maksamisesta tai pidättämisestä toimivaltaiselle viranomaiselle, jos määritettyä velvoitetta ei ole täytetty;

b)	’kokonaisvaltaisella vakuudella’, toimivaltaiselle viranomaiselle annettua vakuutta useamman velvoitteen noudattamisesta;

c)	’velvoitteella’ asetuksella annettua vaatimusta tai useita vaatimuksia toimen suorittamisesta tai suorittamatta jättämisestä;

d)	’toimivaltaisella viranomaisella’ joko viranomaista, joka on toimivaltainen vastaanottamaan vakuuden tai viranomaista, joka on toimivaltainen päättämään vakuuden vapauttamisesta tai pidättämisestä ottaen huomioon sovellettavan asetuksen.

II   LUKU

VAKUUTTA KOSKEVAT VAATIMUKSET

4 artikla

Vakuuden on annettava sellainen henkilö tai se on annettava tämän henkilön lukuun, joka vastaa määrän maksamisesta, jos velvoitetta ei ole täytetty.

5 artikla

1.   Toimivaltainen viranomainen voi olla vaatimatta vakuuden antamista, jos vakuutettu määrä on pienempi kuin 500 euroa.

2.   Jos 1 kohtaa sovelletaan, asianosaisen on sitouduttava kirjallisesti maksamaan sitä määrää vastaava määrä, joka tältä olisi vaadittu, jos tämä olisi antanut vakuuden ja jos vakuus olisi sittemmin ilmoitettu kokonaan tai osittain siirtyneeksi..

6 artikla

Toimivaltainen viranomainen voi olla vaatimatta vakuutta, jos velvoitteiden noudattamisesta vastaava on:

a)	julkinen elin, joka harjoittaa viranomaisen toimintaa;

b)	yksityinen elin, joka harjoittaa a alakohdassa tarkoitettua toimintaa valtion valvonnan alaisena.

III   LUKU

VAKUUSMUODOT

7 artikla

1.   Vakuus voidaan antaa:

a)	12 ja 13 artiklassa tarkoitettuna käteistalletuksena ja/tai

b)	takauksena siten kuin 15 artiklan 1 kohdassa määritellään.

2.   Toimivaltainen viranomainen voi sallia vakuuden antamisen:

a)	kiinnityksenä ja/tai

b)	pankkitalletuksena ja/tai

c)	maksettaviksi erääntyvinä velkasaatavina julkiselta elimeltä tai rahastolta ja sillä edellytyksellä, että niiden etusijalla ei ole muita saatavia ja/tai

d)	kyseisessä jäsenvaltiossa siirrettävinä arvopapereina sillä edellytyksellä, että ne ovat jäsenvaltion liikkeelle laskemia ja takaamia ja/tai

e)	kiinnitysluottoyhdistysten liikkeelle laskemina maksusitoumuksina, jotka on pörssinoteerattu ja joita myydään avoimilla markkinoilla sillä edellytyksellä, että niiden riskiluokitus on sama kuin valtion maksusitoumusten riskiluokitus.

3.   Toimivaltaiset viranomaiset voivat asettaa 2 kohdassa tarkoitetun vakuuden hyväksymiselle lisäehtoja.

8 artikla

Toimivaltaisen viranomaisen on kieltäydyttävä hyväksymästä tai vaadittava korvaamaan tarjottu vakuus, jota se pitää soveltumattomana tai riittämättömänä tai joka ei kata riittävän pitkää ajanjaksoa.

9 artikla

1.   Edellä 7 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisen kiinnitetyn omaisuuden tai 7 artiklan 2 kohdan d ja e alakohdassa tarkoitettujen arvopapereiden ja maksusitoumusten realisointiarvon on oltava vakuuden antamispäivänä vähintään 115 prosenttia vaaditun vakuuden arvosta.

Toimivaltainen viranomainen voi hyväksyä 7 artiklan 2 kohdan a, d ja e alakohdassa tarkoitetun vakuuden kaltaisen vakuuden ainoastaan, jos tätä vakuutta tarjoava osapuoli sitoutuu kirjallisesti joko antamaan täydentävän vakuuden tai korvaamaan alkuperäisen vakuuden, jos omaisuuden, arvopapereiden tai maksusitoumusten realisointiarvo on ollut kolmen kuukauden ajan pienempi kuin 105 prosenttia vaaditun vakuuden arvosta. Kirjallinen sitoutuminen ei ole välttämätöntä, jos kansallisessa lainsäädännössä niin säädetään. Toimivaltaisen viranomaisen on tarkastettava säännöllisesti omaisuuden, arvopaperien ja maksusitoumusten arvo.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on vahvistettava, ottaen huomioon realisointikustannukset, 7 artiklan 2 kohdan a, d ja e alakohdassa tarkoitetun vakuuden realisointiarvo.

Arvopapereiden ja maksusitoumusten realisointiarvo lasketaan viimeisimmän käytettävissä olevan kurssin perusteella.

Vakuuden antajan on toimitettava toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä todisteet realisointiarvosta.

10 artikla

1.   Vakuus voidaan korvata toisella vakuudella.

Korvaamisen edellytyksenä on kuitenkin toimivaltaisen viranomaisen suostumus seuraavissa tapauksissa:

a)	jos alkuperäinen vakuus on pidätetty mutta sitä ei ole vielä muutettu rahaksi; tai

b)	jos korvaava vakuus on jokin 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista vakuusmuodoista.

2.   Kokonaisvaltainen vakuus voidaan korvata toisella kokonaisvaltaisella vakuudella sillä edellytyksellä, että uusi kokonaisvaltainen vakuus kattaa vähintään kyseisenä ajankohtana yhden tai useamman velvoitteen noudattamisen varmistamiseksi annetun alkuperäisen vakuuden osan.

11 artikla

1.   Kaikki 1 artiklassa tarkoitetut vakuudet asetetaan euroina.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, kun vakuus hyväksytään euroalueen ulkopuolisessa jäsenvaltiossa kansallisessa valuutassa, vakuuden määrä euroina muunnetaan täksi valuutaksi asetuksen (EY) N:o 1913/2006 10 artiklan mukaisesti. Vakuutta vastaavat sitoumusmäärärahat ja määrä, joka mahdollisesti pidätetään väärinkäytöksen tai laiminlyönnin vuoksi, säilyvät euromääräisinä.

12 artikla

Jos käteistalletus suoritetaan pankkisiirtona, se voidaan katsoa vakuudeksi vasta, kun toimivaltainen viranomainen on varmistunut määrän saamisesta käyttöönsä.

13 artikla

1.   Sekki, jonka maksamisen sen jäsenvaltion tätä tehtävää varten hoitamaan hyväksymä rahoituslaitos on taannut, jonka toimivaltainen viranomainen on kyseessä, katsotaan käteistalletukseksi. Toimivaltainen viranomainen on velvollinen esittämään sekin maksettavaksi vasta, kun takuuaika päättyy.

2.   Muu kuin 1 kohdassa tarkoitettu sekki kelpaa vakuudeksi ainoastaan, jos toimivaltainen viranomainen varmistuu sen määrän saamisesta käyttöönsä.

3.   Rahalaitoksen vaatimat kulut lankeavat vakuuden antajan maksettaviksi.

14 artikla

Korkoa ei makseta käteistalletuksena maksetun vakuuden antajalle.

15 artikla

1.   Takaajan asuinpaikan tai sijoittautumispaikan on oltava unionissa, ja jollei perussopimuksen palvelujen vapaata tarjoamista koskevista määräyksistä muuta johdu, sen jäsenvaltion, jossa vakuus annetaan, toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä. Takaajan on sitouduttava toimittamalla kirjallinen vakuus.

2.   Kirjallisessa vakuudessa on vähintään:

a)	määritettävä tarkasti velvoite, tai jos on kyse kokonaisvaltaisesta vakuudesta, velvoitteen tai velvoitteiden muodot, joiden noudattaminen taataan maksamalla rahasumma;

b)	ilmoitettava enimmäismäärä, johon takaaja sitoutuu;

c)	määriteltävä tarkasti takaajan sitoutuminen yhdessä ja yhteisvastuullisesti velvoitteen noudattamisesta vastaavan henkilön kanssa maksamaan saatava summa 30 päivän kuluessa toimivaltaisen viranomaisen vaatimuksesta ja vakuuden rajoissa, jos vakuus pidätetään.

3.   Toimivaltainen viranomainen voi hyväksyä takaajan toimittaman kirjallisen telekopion kirjalliseksi vakuudeksi. Tällöin sen on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet telekopion alkuperän varmistamiseksi.

4.   Jos kirjallinen kokonaisvaltainen vakuus on jo toimitettu, toimivaltaisen viranomaisen on määritettävä noudatettava menettely, jotta tämän kokonaisvaltaisen vakuuden osa tai se kokonaisuudessaan liitetään erityiseen velvoitteeseen.

16 artikla

Kun kokonaisvaltainen vakuus liitetään erityiseen velvoitteeseen, käytettävissä oleva jäljelle jäävä määrä on saatettava ajan tasalle.

IV   LUKU

ENNAKOT

17 artikla

Tämän luvun säännöksiä sovelletaan kaikkiin tapauksiin, joissa unionin erityisessä sääntelyssä säädetään, että määrä voidaan maksaa, ennen kuin velvoite on täytetty.

18 artikla

1.   Vakuus vapautetaan, jos:

a)	oikeus ennakkomäärän saamiseen on vahvistettu; tai jos

b)	ennakko on maksettu takaisin ja korotettu unionin erityisessä sääntelyssä säädetyllä prosentilla.

2.   Kun ennakkomäärän saamista koskevan oikeuden todistamiselle asetettu määräaika ylitetään ilman, että oikeudesta on esitetty todiste, toimivaltaisen viranomaisen on välittömästi sovellettava 28 artiklassa säädettyä menettelyä.

Määräaikaa voidaan pidentää ylivoimaisen esteen sattuessa.

Jos unionin lainsäädännössä niin säädetään, tämä todiste voidaan kuitenkin esittää vielä tämän määräpäivän jälkeen vakuuden osittaista palauttamista vastaan.

3.   Jos unionin lainsäädännön ylivoimaista estettä koskevissa säännöksissä säädetään, että takaisinmaksu rajoittuu ennakkomäärään, sovelletaan seuraavia lisäehtoja:

a)	ylivoimaisen esteen muodostavista olosuhteista on tiedotettava toimivaltaiselle viranomaiselle 30 päivän kuluessa päivästä, jona asianosainen on saanut tietoonsa olosuhteet, joiden perusteella voidaan todeta, että kyseessä on ylivoimainen este;

b)	asianosaisen on maksettava ennakko tai sen osa takaisin 30 päivän kuluessa päivästä, jona toimivaltainen viranomainen on esittänyt takaisinmaksuvaatimuksen.

Jos a ja b alakohdassa tarkoitettuja edellytyksiä ei täytetä, takaisinmaksua koskevat ehdot ovat samat, kuin jos ylivoimaista estettä ei olisi ollut.

V   LUKU

VAPAUTETUT VAKUUDET, MUUT KUIN IV LUVUSSA TARKOITETUT PIDÄTETYT VAKUUDET

19 artikla

1.   Velvoitteeseen voi sisältyä ensisijaisia, toissijaisia tai alempiasteisia vaatimuksia.

2.   Ensisijaisena vaatimuksena on kussakin asetuksessa asetettujen tavoitteiden toteuttamiseksi teon suorittaminen tai suorittamatta jättäminen.

3.   Toissijaisena vaatimuksena on ensisijaisen vaatimuksen täyttämiselle asetetun määräajan noudattaminen.

4.   Alempiasteinen vaatimus on muu asetuksessa säädetty vaatimus.

5.   Tämän luvun säännöksiä ei sovelleta, jos unionin erityisessä sääntelyssä ei ole määritetty ensisijaista vaatimusta tai ensisijaisia vaatimuksia.

6.   Tässä luvussa tarkoitetaan ’vakuutetun määrän kyseisellä osalla’ vakuutetun määrän osaa, jota vastaavaa määrää koskevaa vaatimusta ei ole noudatettu.

20 artikla

Kun tätä tarkoitusta varten unionin erityisessä sääntelyssä säädetty todiste kaikkien ensisijaisten, toissijaisten tai alempiasteisten vaatimusten täyttämisestä on esitetty, vakuus vapautetaan.

21 artikla

1.   Vakuus pidätetään kokonaan sen määrän osalta, jota vastaavaa ensisijaista vaatimusta ei ole noudatettu, jollei noudattaminen ole ylivoimaisen esteen vuoksi mahdotonta.

2.   Ensisijainen vaatimus katsotaan laiminlyödyksi, jos sitä koskevaa todistetta ei ole esitetty sen esittämiselle asetetussa määräajassa, jollei tämän todisteen esittäminen määräajassa ole ylivoimaisen esteen vuoksi mahdotonta. Jäljempänä 28 artiklassa säädettyä menettelyä pidätetyn määrän perimiseksi on noudatettava välittömästi.

3.   Jos todiste ensisijaisen vaatimuksen tai ensisijaisten vaatimusten noudattamisesta esitetään 18 kuukauden kuluessa 2 kohdassa säädetystä määräajasta, 85 prosenttia pidätetystä määrästä maksetaan takaisin.

Jos todiste ensisijaisen vaatimuksen tai ensisijaisten vaatimusten noudattamisesta esitetään 18 kuukauden kuluessa 2 kohdassa säädetystä määräajasta ja jos siihen liittyvää toissijaista vaatimusta ei ole täytetty, takaisin maksettava määrä on samansuuruinen kuin määrä, joka olisi vapautettu sovellettaessa 22 artiklan 2 kohtaa, vähennettynä 15 prosentilla kyseisen osan vakuutetusta määrästä.

4.   Pidätettyä määrää ei makseta takaisin, jos todiste ensisijaisen vaatimuksen tai ensisijaisten vaatimusten noudattamisesta esitetään 3 kohdassa tarkoitetun 18 kuukauden määräajan päättymisen jälkeen, jollei tämän todisteen esittäminen määräajassa ole ylivoimaisen esteen vuoksi mahdotonta.

22 artikla

1.   Jos tähän tarkoitukseen asetetussa määräajassa esitetään unionin erityisessä sääntelyssä vahvistettu todiste ensisijaisen vaatimuksen tai ensisijaisten vaatimusten noudattamisesta ja jos toissijaista vaatimusta ei ole täytetty, osa vakuudesta vapautetaan ja jäljelle jäänyt määrä pidätetään. Jäljempänä 28 artiklassa säädettyä menettelyä määrän perimiseksi on noudatettava välittömästi.

2.   Vakuuden osuus, joka vapautetaan, on samansuuruinen kuin vakuus, joka kattaa kyseisen osan vakuutetusta määrästä ja josta vähennetään 15 prosenttia, ja

a)	10 prosenttia määrästä, joka jää jäljelle, kun siitä on vähennetty 15 prosenttia päivää kohti: i) jos enintään 40 päivän pituinen tai sitä lyhyempi määräaika on ylitetty, ii) jos vähintään 40 päivän pituista tai sitä lyhyempää määräaikaa ei ole noudatettu;

b)	viisi prosenttia määrästä, joka jää jäljelle, kun siitä on vähennetty 15 prosenttia päivää kohti: i) jos enintään 41–80 päivän pituinen määräaika on ylitetty, ii) jos vähintään 41–80 päivän pituista määräaikaa ei ole noudatettu;

c)	kaksi prosenttia määrästä, joka jää jäljelle, kun siitä on vähennetty 15 prosenttia päivää kohti: i) jos enintään 81 päivän pituinen tai sitä pidempi määräaika on ylitetty, ii) jos vähintään 81 päivän pituista tai sitä pidempää määräaikaa ei ole noudatettu.

3.   Tämän artiklan säännöksiä ei noudateta vienti-, tuonti- tai ennakkovahvistustodistuksia koskeviin määräaikoihin, eikä tuonti- ja vientimaksujen ja tarjouskilpailulla vientitukien vahvistamista koskeviin määräaikoihin.

23 artikla

1.   Yhden tai useamman alempiasteisen vaatimuksen laiminlyömisen vuoksi 15 prosenttia vakuutetun määrän kyseisestä osasta pidätetään, jollei noudattaminen ole ylivoimaisen esteen vuoksi mahdotonta.

2.   Jäljempänä 28 artiklassa säädettyä menettelyä pidätetyn määrän perimiseksi on noudatettava välittömästi.

3.   Tätä artiklaa ei sovelleta sovellettaessa 21 artiklan 3 kohtaa.

24 artikla

Jos esitetään todiste kaikkien ensisijaisten vaatimusten noudattamisesta mutta jos samalla toissijaista ja alempiasteista vaatimusta ei ole noudatettu, 22 ja 23 artiklaa sovelletaan ja pidätetty kokonaismäärä on samansuuruinen kuin 22 artiklaa soveltamalla saatu määrä, korotettuna 15 prosentilla vakuutetun määrän kyseisestä osasta.

25 artikla

Pidätetyn määrän kokonaismäärä ei saa olla suurempi kuin 100 prosenttia vakuutetun määrän kyseisestä osasta.

VI   LUKU

YLEISIÄ SÄÄNNÖKSIÄ

26 artikla

1.   Vakuus vapautetaan pyynnöstä osittain, jos tuotteen määrän osaa koskeva, tätä tarkoitusta varten säädetty todiste esitetään, sillä edellytyksellä, että tämä osa ei ole pienempi kuin asetuksessa, jossa vakuus vaaditaan, määritetty vähimmäismäärä.

Kun unionin erityisessä sääntelyssä ei säädetä vähimmäismäärästä, toimivaltainen viranomainen voi rajata vakuuden vapautettujen osien lukumäärän ja vahvistaa vähimmäismäärän kaikille tämänkaltaisille vapautuksille.

2.   Ennen vakuuden tai sen osan vapauttamista toimivaltainen viranomainen voi vaatia kirjallisen vapauttamispyynnön toimittamista.

3.   Jos vakuus kattaa 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti enemmän kuin 100 prosenttia vakuutettavasta määrästä, 100 prosentin ylittävä määrä vapautetaan, kun jäljelle jäänyt määrä vapautetaan tai pidätetään lopullisesti.

27 artikla

1.   Jos vakuuden vapauttamiseksi tarvittavien todisteiden esittämiselle ei ole asetettu määräaikaa, määräaika on:

a)	12 kuukautta ensisijaisen vaatimuksen tai ensisijaisten vaatimusten noudattamiselle asetetusta määräajasta; tai

b)	jos tällaista a alakohdassa tarkoitettua määräaikaa ei ole asetettu, 12 kuukautta siitä päivästä, jona ensisijainen vaatimus tai ensisijaiset vaatimukset on noudatettu.

2.   Edellä 1 kohdassa säädetty määräaika ei voi olla enemmän kuin kolme vuotta siitä, kun vakuus on liitetty tiettyyn velvoitteeseen, lukuun ottamatta ylivoimaista estettä.

28 artikla

1.   Jos toimivaltaisen viranomaisen tietoon tulee seikkoja, jotka aiheuttavat vakuuden pidättämisen kokonaan tai osittain, sen on viipymättä vaadittava asianomaiselta pidätetyn määrän maksamista enintään 30 päivän kuluessa vaatimuksen esittämispäivästä.

Jos maksua ei ole suoritettu määrätyssä määräajassa, toimivaltaisen viranomaisen:

a)	on perittävä viipymättä ja lopullisesti 7 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu vakuus;

b)	on vaadittava viipymättä, että 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu takaaja suorittaa maksun 30 päivän kuluessa vaatimuksen esittämispäivästä;

c)	on toteutettava viipymättä tarvittavat toimenpiteet, jotta: i) 7 artiklan 2 kohdan a, c, d ja e alakohdassa tarkoitetut vakuudet muunnetaan sen käytettävissä olevaksi käteiseksi, ii) 7 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetut pankkitalletukset olisivat sen käytettävissä.

Toimivaltainen viranomainen voi välittömästi ja lopullisesti periä 7 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun vakuuden kysymättä sitä etukäteen asianomaiselta.

2.   Viranomainen voi luopua vähemmän kuin 60 euron menetyksestä edellyttäen, että kansallisessa laissa, asetuksessa tai hallinnollisessa määräyksessä on säädetty vastaaviin tapauksiin sovellettavista samanlaisista säännöistä.

3.   Kun vakuuden pidättämisestä on tehty päätös, jota kansallisen lainsäädännön mukaisen valituksen vuoksi lykätään, asianomaisen on maksettava tosiasiallisesti pidätetyn summan korot 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun maksuvaatimuksen esittämispäivää seuraavan 30 päivän kuluttua alkavan ja tosiasiallisesti pidätetyn määrän maksupäivää edeltävänä päivänä päättyvältä jaksolta, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan soveltamista.

Kun asianomaista osapuolta pyydetään muutoksenhaun tuloksen perusteella maksamaan pidätetty määrä 30 päivän kuluessa, jäsenvaltio voi korkojen laskentaa varten katsoa, että maksu suoritetaan kyseisen pyynnön esittämispäivää seuraavana 20 päivänä.

Sovellettava korkokanta lasketaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti, mutta se ei voi olla pienempi kuin kansallisten suoritusten hyvityksiin sovellettava korkokanta.

Maksamisesta vastaavat viranomaisten on vähennettävä maksetut korot Euroopan maatalouden tukirahaston (maataloustukirahaston) tai Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) menoista neuvoston asetuksen (ETY) N:o 352/78 (11) mukaisesti.

Jäsenvaltiot voivat määräajoin hakea lisävakuutta sovellettavan koron huomioon ottaen.

Kun vakuus on pidätetty, sen määrä hyvitetty maataloustukirahastolle tai maaseuturahastolle ja kun pidätetty määrä kansallisessa lainsäädännössä säädetyn kannan mukaisesti laskettuine korkoineen on muutoksenhaun vuoksi korvattava kokonaan tai osittain, maataloustukirahasto tai maaseuturahasto vastaa menetyksen korvaamisesta, ellei se ole jäsenvaltioiden hallinnon tai muiden elinten laiminlyönnistä tai vakavasta virheestä johtuva.

29 artikla

Komissio voi asetuksen (EY) N:o 1234/2007 195 artiklan 2 kohdassa ja muiden asiaa koskevien asetusten vastaavissa artikloissa tarkoitettua menettelyä noudattaen myöntää poikkeuksia edellä oleviin säännöksiin.

VII   LUKU

TIEDOT

30 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että komission käytettävissä on kunkin varainhoitovuoden osalta tiedot pidätettyjen vakuuksien kokonaismääristä ja kokonaissummista, riippumatta 28 artiklassa tarkoitetun menettelyn vaiheesta, ja eriteltävä ne, jotka otetaan kansallisiin talousarvioihin, ja ne, jotka otetaan unionin talousarvioon.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on koottava jokaisen unionin säännöksen, jossa säädetään vakuudesta, ja kaikkien yli 1 000 euron suuruisten pidätettyjen vakuuksien osalta.

3.   Tiedoista on käytävä ilmi summat, jotka asianomainen on maksanut suoraan, sekä summat, jotka on saatu, kun vakuus on muutettu rahaksi.

31 artikla

Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että komission käytettävissä on seuraavat tiedot:

a)	takaajaksi hyväksyttävät laitokset sekä tähän liittyvät edellytykset;

b)	edellä 7 artiklan 2 kohdan nojalla hyväksyttävät vakuusmuodot sekä tähän liittyvät edellytykset.

32 artikla

Kumotaan asetus (ETY) N:o 2220/85.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä II olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

33 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(2)  EYVL L 17, 21.1.2000, s. 22.

(3)  EUVL L 328, 15.12.2009, s. 10.

(4)  EUVL L 42, 14.2.2006, s. 1.

(5)  EUVL L 30, 31.1.2009, s. 16.

(6)  EYVL L 349, 24.12.1998, s. 1.

(7)  EYVL L 205, 3.8.1985, s. 5.

(8)  Ks. liite I.

(9)  EUVL L 365, 21.12.2006, s. 52.

(10)  EYVL L 302, 19.10.1992, s. 1.

(11)  EYVL L 50, 22.2.1978, s. 1.

---

---

---

30.3.2012

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 92/15

---

KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 283/2012,

annettu 29 päivänä maaliskuuta 2012,

kiinteän korvauksen vahvistamisesta maatalouden kirjanpidon tietoverkkoon liittyvää maatilailmoitusta kohden tilivuodesta 2012

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon verkoston luomisesta Euroopan yhteisön maatilojen tuloja ja taloutta koskevien kirjanpitotietojen keruuta varten 30 päivänä marraskuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1217/2009 (1),

ottaa huomioon tietyistä kirjanpitoon liittyvistä soveltamista koskevista säännöistä maatilojen tulojen selvittämiseksi 13 päivänä heinäkuuta 1983 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 1915/83 (2) ja erityisesti sen 5 artiklan 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Asetuksen (ETY) N:o 1915/83 5 artiklan 1 kohdassa säädetään kiinteästä korvauksesta, jonka komissio maksaa jäsenvaltiolle jokaista asianmukaisesti täytettyä ja komissiolle mainitun asetuksen 3 artiklassa säädetyssä määräajassa toimitettua maatilailmoitusta kohden.

(2)

Kiinteän korvauksen vahvistamisesta maatalouden kirjanpidon tietoverkkoon liittyvää maatilailmoitusta kohden tilivuodesta 2011 7 päivänä maaliskuuta 2011 annetussa komission asetuksessa (EU) N:o 224/2011 (3) vahvistetaan tilivuoden 2011 kiinteäksi korvaukseksi 157 euroa maatilailmoitusta kohden. Korvauksen tarkistaminen on aiheellista, kun otetaan huomioon kustannuskehitys ja sen vaikutukset maatilailmoituksen laatimiskuluihin.

(3)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden kirjanpidon tietoverkkoa käsittelevän yhteisön komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (ETY) N:o 1915/83 5 artiklan 1 kohdassa säädetty kiinteä korvaus vahvistetaan 160 euroksi.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan tilivuodesta 2012 alkaen.

---

(1)  EUVL L 328, 15.12.2009, s. 27.

(2)  EYVL L 190, 14.7.1983, s. 25.

(3)  EUVL L 61, 8.3.2011, s. 1.

---

30.3.2012

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 92/16

---

KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 284/2012,

annettu 29 päivänä maaliskuuta 2012,

erityisten edellytysten asettamisesta Japanista peräisin olevien tai Japanista lähetettyjen rehujen ja elintarvikkeiden tuonnille Fukushiman ydinvoimalassa tapahtuneen onnettomuuden jälkeen ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 961/2011 kumoamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28 päivänä tammikuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002 (1) ja erityisesti sen 53 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EY) N:o 178/2002 53 artiklassa säädetään mahdollisuudesta toteuttaa asianmukaiset unionin kiireelliset toimenpiteet kolmannesta maasta tuotujen elintarvikkeiden ja rehujen osalta ihmisten terveyden, eläinten terveyden tai ympäristön suojelemiseksi, kun tällaista riskiä ei voida tyydyttävällä tavalla hallita yksittäisten jäsenvaltioiden toteuttamilla toimenpiteillä.

(2)

Fukushiman ydinvoimalassa 11 päivänä maaliskuuta 2011 tapahtuneen onnettomuuden jälkeen komissiolle ilmoitettiin, että radionukliditasot tietyissä Japanista peräisin olevissa elintarvikkeissa ylittävät Japanissa elintarvikkeisiin sovellettavat toimenpiteet käynnistävät tasot. Tällainen saastuminen saattaa vaarantaa ihmisten ja eläinten terveyden unionissa, minkä vuoksi 25 päivänä maaliskuuta 2011 annettiin komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 297/2011 (2) erityisten edellytysten asettamisesta Japanista peräisin olevien tai Japanista lähetettyjen rehujen ja elintarvikkeiden tuonnille Fukushiman ydinvoimalassa tapahtuneen onnettomuuden jälkeen. Kyseinen asetus korvattiin myöhemmin komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) N: o 961/2011 (3).

(3)

Japanin viranomaiset ovat ilmoittaneet komissiolle, että yhdessäkään sakesta ja muista tislatuista alkoholijuomista (viskistä ja shochusta) otetuista monista näytteistä ei havaittu radioaktiivisuutta. Kiillotus-, käymis- ja tislaamisprosessi poistaa radioaktiivisuuden tislatusta alkoholijuomasta lähes kokonaan. Asiaa seurataan siten, että Japanin viranomaiset jatkavat saken, viskin ja shochun valvontaa. Sen vuoksi on aiheellista jättää sake, viski ja shochu tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle, jotta voidaan vähentää Japanin viranomaisten ja tuojajäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten hallinnollista taakkaa.

(4)

Japanin viranomaiset vahvistivat 24 päivänä helmikuuta 2012 cesium-134:n ja cesium-137:n uudet enimmäismäärät, joita on sovellettava 1 päivästä huhtikuuta 2012, sekä riisiä, naudanlihaa ja soijapapuja sekä niistä jalostettuja tuotteita koskevat siirtymätoimenpiteet; kyseiset enimmäismäärät ovat alhaisemmat kuin sallittujen enimmäistasojen vahvistamisesta elintarvikkeiden ja rehujen radioaktiivisen saastumisen enimmäistasoista ydinonnettomuuden tai muun säteilytilan jälkeen 22 päivänä joulukuuta 1987 annetussa neuvoston asetuksessa (Euratom) N: o 3954/87 (4) vahvistetut enimmäismäärät. Naudanlihaa koskevilla siirtymäkauden toimenpiteillä ei ole merkitystä unioniin tuonnin kannalta, sillä naudanlihan tuonti Japanista unioniin ei ole sallittua eläinten ja ihmisten terveyteen liittyvistä, muista kuin radioaktiivisuudesta johtuvista syistä. Japanin viranomaiset ilmoittivat komissiolle lisäksi, että tuotteita, joita ei saa saattaa Japanin markkinoille, ei saa myöskään viedä. Siksi on aiheellista huolehtia, vaikkei se ole turvallisuussyistä tarpeen, että Japanin viranomaisten tekemät vientiä edeltävät tarkastukset ja Japanista peräisin olevien tai Japanista lähetettyjen rehujen ja elintarvikkeiden radionukliditasoa koskevat, tuotteiden unioniin saapumisen yhteydessä tehtävät tarkastukset ovat keskenään johdonmukaisia, jotta unionissa sovellettaisiin Japanista peräisin olevien rehujen ja elintarvikkeiden radionukliditasoihin samoja enimmäistasoja kuin Japanissa, sikäli kuin jälkimmäiset ovat alempia kuin neuvoston asetuksessa (Euratom) N:o 3954/87 vahvistetut arvot.

(5)

Pian ydinonnettomuuden jälkeen Japanista peräisin olevat rehut ja elintarvikkeet oli tarkastettava jodi-131:n sekä cesium-134:n ja cesium-137:n summan varalta, koska oli olemassa näyttöä siitä, että radioaktiivisten päästöjen vapautuminen ympäristöön liittyi hyvin suurelta osin jodi-131:een, cesium-134:ään ja cesium-137:ään ja että radionuklidien strontium (Sr-90), plutonium (Pu-239) ja amerikium (Am-241) päästöjä oli ainoastaan hyvin vähän tai ei lainkaan. Koska jodi-131:n puoliintumisaika on lyhyt (8 päivää) ja koska onnettomuusydinvoimalasta ei ole viime kuukausina vapautunut radioaktiivisia päästöjä ympäristöön ja voimalan ydinreaktori on nyt vakaassa tilassa eikä muita päästöjä ympäristöön odoteta, tilanne on se, että jodi 131:tä ei enää esiinny ympäristössä eikä näin ollen myöskään Japanista peräisin olevissa rehuissa ja elintarvikkeissa. Erityisten edellytysten asettamisesta Japanista peräisin olevien tai Japanista lähetettyjen rehujen ja elintarvikkeiden tuonnille Fukushiman ydinvoimalassa tapahtuneen onnettomuuden jälkeen annetun täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 961/2011 muuttamisesta 21 päivänä joulukuuta 2011 annetussa komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 1371/2011 (5) ei siksi enää edellytetty jodi 131:n esiintymisen tarkastamista. Tämän vuoksi jodi 131:n enimmäismääriä ei ole tarpeen sisällyttää tähän asetukseen.

(6)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 961/2011 säädettiin myös strontiumin, plutoniumin ja amerikiumin enimmäismääristä siltä varalta, että ympäristöön olisi joutunut näitä radionuklideja sisältäviä radioaktiivisia päästöjä. Koska ydinreaktorin tilanne on nyt vakaa, uusien radioaktiivisten ympäristöpäästöjen mahdollisuus on joko poissuljettu tai erittäin pieni, ja koska strontiumin, plutoniumin ja amerikiumin päästöt ympäristöön ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen eivät olleet merkittäviä, on selvää, että näiden radionuklidien esiintymistä Japanista peräisin olevissa elintarvikkeissa tai rehuissa ei ole tarpeen valvoa. Näin ollen kyseisten radionuklidien enimmäismääriä ei ole tarpeen sisällyttää tähän asetukseen.

(7)

Täytäntöönpanoasetusta (EU) N:o 961/2011 on muutettu kahdesti tilanteen kehittymisen huomioon ottamiseksi. Koska tässä asetuksessa säädetään uusista muutoksista, jotka edellyttävät kyseisen asetuksen useiden säännösten muuttamista, on aiheellista korvata täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 961/2011 uudella asetuksella.

(8)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Soveltamisala

Tätä asetusta sovelletaan asetuksen (Euratom) N:o 3954/87 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin, Japanista peräisin oleviin tai sieltä lähetettyihin rehuihin ja elintarvikkeisiin, lukuun ottamatta seuraavia:

a)	tuotteet, jotka lähtivät Japanista ennen 28 päivää maaliskuuta 2011;

b)	tuotteet, jotka on korjattu ja/tai käsitelty ennen 11 päivää maaliskuuta 2011;

c)	sake, joka kuuluu CN-koodeihin ex 2206 00 39 (kuohuvat), ex 2206 00 59 (kuohumattomat, enintään 2 litraa vetävissä astioissa) tai ex 2206 00 89 (kuohumattomat, enemmän kuin 2 litraa vetävissä astioissa);

d)	viski, joka kuuluu CN-koodiin 2208 30;

e)	shochu, joka kuuluu CN-koodeihin ex 2208 90 56, ex 2208 90 69, ex 2208 90 77 tai ex 2208 90 78.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa ’Japanin lainsäädännössä säädetyillä siirtymätoimenpiteillä’ tarkoitetaan Japanin viranomaisten 24 päivänä helmikuuta 2012 vahvistamia, cesium-134:n ja cesium-137:n summan enimmäismääriä koskevia siirtymätoimenpiteitä, jotka esitetään liitteessä III.

3 artikla

Tuonti unioniin

Edellä 1 artiklassa tarkoitettuja elintarvikkeita ja rehuja, jäljempänä ’tuotteet’, saa tuoda Euroopan unioniin ainoastaan, jos ne ovat tämän asetuksen mukaisia.

4 artikla

Cesium-134:n ja cesium-137:n enimmäismäärät

1.   Edellä 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden, paitsi riisin, soijapapujen ja niistä jalostettujen tuotteiden, osalta on noudatettava liitteessä II vahvistettua cesium-134:n ja cesium-137:n summan enimmäismäärää.

2.   Riisin, soijapapujen ja niistä jalostettujen tuotteiden osalta on noudatettava liitteessä III vahvistettua cesium-134:n ja cesium-137:n summan enimmäismäärää.

5 artikla

Vakuutus

1.   Edellä 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden kunkin erän mukana on oltava voimassa oleva, 6 artiklan mukaisesti laadittu ja allekirjoitettu vakuutus.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa vakuutuksessa on

a)	todistettava, että tuotteet ovat Japanin voimassa olevan lainsäädännön mukaisia, ja

b)	täsmennettävä, kuuluvatko tuotteet Japanin lainsäädännössä säädettyjen siirtymätoimenpiteiden soveltamisalaan.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa vakuutuksessa on lisäksi todistettava, että

a)	tuotteet on korjattu ja/tai käsitelty ennen 11 päivää maaliskuuta 2011; tai

b)	tuotteet eivät ole peräisin eikä niitä ole lähetetty Fukushiman, Gunman, Ibarakin, Tochigin, Miyagin, Yamanashin, Saitaman, Tokion, Chiban, Kanagawan tai Shizuokan prefektuurista; tai

c)	tuotteet on lähetetty Fukushiman, Gunman, Ibarakin, Tochigin, Miyagin, Yamanashin, Saitaman, Tokion, Chiban, Kanagawan tai Shizuokan prefektuurista mutta ne eivät ole peräisin näistä prefektuureista eivätkä ne ole altistuneet radioaktiivisuudelle siirron aikana; tai

d)	jos tuotteet ovat peräisin Fukushiman, Gunman, Ibarakin, Tochigin, Miyagin, Yamanashin, Saitaman, Tokion, Chiban, Kanagawan tai Shizuokan prefektuurista, tuotteiden mukana on näytteenoton ja analyysin tulokset sisältävä analyysiseloste.

4.   Edellä oleva 3 kohdan d alakohta koskee myös tuotteita, jotka on pyydystetty tai korjattu kyseisessä kohdassa mainittujen prefektuurien rannikkovesistä, riippumatta siitä, missä kyseiset tuotteet tuodaan maihin.

6 artikla

Vakuutuksen laatiminen ja allekirjoittaminen

1.   Edellä 5 artiklassa tarkoitettu vakuutus on laadittava liitteessä I vahvistetun mallin mukaisesti.

2.   Kun kyse on 5 artiklan 3 kohdan a, b tai c alakohdassa tarkoitetuista tuotteista, vakuutuksen allekirjoittajana on oltava Japanin toimivaltaisen viranomaisen valtuutettu edustaja tai Japanin toimivaltaisen viranomaisen valtuuttaman elimen valtuutettu edustaja, joka toimii Japanin toimivaltaisen viranomaisen valtuutuksella ja valvonnassa.

3.   Kun kyse on 5 artiklan 3 kohdan d alakohdassa tarkoitetuista tuotteista, vakuutuksen allekirjoittajana on oltava Japanin toimivaltaisen viranomaisen valtuutettu edustaja, ja siihen on liitettävä näytteenoton ja analyysin tulokset sisältävä analyysiseloste.

7 artikla

Tunnistetiedot

Kukin 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden lähetyserä on merkittävä tunnistuskoodilla, joka on ilmoitettava 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa vakuutuksessa, 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa analyysiselosteessa, terveystodistuksessa ja kaikissa lähetyksen mukana seuraavissa kaupallisissa asiakirjoissa.

8 artikla

Rajatarkastusasemat ja nimetyt saapumispaikat

Edellä 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden lähetykset, neuvoston direktiivin 97/78/EY (6) soveltamisalaan kuuluvia lähetyksiä lukuun ottamatta, on tuotava unioniin komission asetuksen (EY) N:o 669/2009 (7) 3 artiklan b kohdassa tarkoitetun nimetyn saapumispaikan, jäljempänä ’nimetty saapumispaikka’, kautta.

9 artikla

Ennakkoilmoitus

Rehu- ja elintarvikealan toimijoiden tai niiden edustajien on annettava rajatarkastusaseman tai nimetyn saapumispaikan toimivaltaisille viranomaisille ennakkoilmoitus kaikista 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden lähetyksistä vähintään kahta työpäivää ennen lähetyksen fyysistä saapumista.

10 artikla

Viralliset tarkastukset

1.   Rajatarkastusaseman tai nimetyn saapumispaikan toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä

a)	asiakirjatarkastus kaikille 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden lähetyksille;

b)

fyysinen tarkastus ja tunnistustarkastus, sekä laboratorioanalyysi cesium-134:n ja cesium-137:n varalta, vähintään i) 5 prosentille 5 artiklan 3 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden lähetyksistä; ja ii) 10 prosentille 5 artiklan 3 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden lähetyksistä.

2.   Lähetykset on pidettävä virallisessa valvonnassa enintään viiden työpäivän ajan odotettaessa laboratorioanalyysin tuloksia.

3.   Jos laboratorioanalyysien tuloksissa on merkkejä siitä, että vakuutuksessa annetut takeet eivät pidä paikkaansa, katsotaan, että vakuutus ei ole voimassa ja että rehujen ja elintarvikkeiden lähetys ei ole tämän asetuksen säännösten mukainen.

11 artikla

Kustannukset

Rehu- ja elintarvikealan toimijoiden on vastattava kaikista niistä kustannuksista, joita 10 artiklassa tarkoitetuista virallisista tarkastuksista ja mahdollisista vaatimustenvastaisuuksien perusteella toteutettavista toimenpiteistä koituu.

12 artikla

Luovutus vapaaseen liikkeeseen

Lähetykset voidaan luovuttaa vapaaseen liikkeeseen ainoastaan, jos rehu- ja elintarvikealan toimija tai sen edustaja esittää tulliviranomaisille edellä 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun vakuutuksen,

a)	jonka rajatarkastusaseman tai nimetyn saapumispaikan toimivaltainen viranomainen on vahvistanut asianmukaisesti ja

b)	jossa esitetään todisteet siitä, että 10 artiklassa tarkoitetut viralliset tarkastukset on tehty ja että tarkastusten tulokset ovat olleet myönteiset.

13 artikla

Vaatimustenvastaiset tuotteet

Tuotteita, jotka eivät ole tämän asetuksen säännösten mukaisia, ei saa saattaa markkinoille. Tällaiset tuotteet on hävitettävä turvallisesti tai palautettava alkuperämaahan.

14 artikla

Raportit

Jäsenvaltioiden on kuukausittain ilmoitettava komissiolle kaikista analyysituloksista elintarvikkeita ja rehuja koskevan nopean hälytysjärjestelmän (RASFF) kautta.

15 artikla

Kumoaminen

Kumotaan täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 961/2011.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen.

16 artikla

Siirtymätoimenpide

Poiketen siitä, mitä 3 artiklassa säädetään, 1 artiklassa tarkoitettuja tuotteita saa tuoda unioniin, jos ne ovat täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 961/2011 mukaisia ja jos

a)	tuotteet lähtivät Japanista ennen tämän asetuksen voimaantuloa tai

b)	tuotteiden mukana on kyseisen asetuksen mukainen vakuutus, joka on annettu ennen 1 päivää huhtikuuta 2012, ja tuotteet lähtivät Japanista ennen 15 päivää huhtikuuta 2012.

17 artikla

Voimaantulo ja soveltamisaika

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan voimaantulopäivästä 31 päivään lokakuuta 2012. Sitä tarkastellaan säännöllisesti saastumistilanteen kehittymisen huomioon ottamiseksi.

---

(1)  EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1.

(2)  EUVL L 80, 26.3.2011, s. 5.

(3)  EUVL L 252, 28.9.2011, s. 10.

(4)  EYVL L 371, 30.12.1987, s. 11.

(5)  EUVL L 341, 22.12.2011, s. 41.

(6)  EYVL L 24, 30.1.1998, s. 9.

(7)  EUVL L 194, 25.7.2009, s. 11.

---

---

---

---

30.3.2012

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 92/24

---

KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 285/2012,

annettu 29 päivänä maaliskuuta 2012,

kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1),

ottaa huomioon neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan osalta 7 päivänä kesäkuuta 2011 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 (2) ja erityisesti sen 136 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)	Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklassa tarkoitetut kiinteät tuontiarvot vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(2)  EUVL L 157, 15.6.2011, s. 1.

---

---

30.3.2012

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 92/26

---

NEUVOSTON TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖS,

annettu 26 päivänä maaliskuuta 2012,

luvan antamisesta Romanialle ottaa käyttöön yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY 287 artiklasta poikkeava erityistoimenpide

(2012/181/EU)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28 päivänä marraskuuta 2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (1) ja erityisesti sen 395 artiklan 1 kohdan,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Romania on pyytänyt kirjeessään, jonka komissio on kirjannut saapuneeksi 30 päivänä elokuuta 2011, lupaa ottaa käyttöön direktiivin 2006/112/EY 287 artiklan 18 kohdasta poikkeava erityistoimenpide vapauttaakseen arvonlisäverosta sellaiset verovelvolliset, joiden vuosittaisen liikevaihdon vasta-arvo kansallisena valuuttana on enintään 65 000 euroa Romanian Euroopan unioniin liittymispäivänä voimassa olleen muuntokurssin mukaan laskettuna. Tällä toimenpiteellä nämä verovelvolliset vapautettaisiin tietyistä tai kaikista direktiivin 2006/112/EY XI osaston 2–6 luvussa tarkoitetuista arvonlisäverovelvoitteista.

(2)

Komissio on direktiivin 2006/112/EY 395 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti antanut Romanian pyynnön tiedoksi muille jäsenvaltioille 8 päivänä marraskuuta 2011 päivätyllä kirjeellä. Komissio on ilmoittanut Romanialle 9 päivänä marraskuuta 2011 päivätyllä kirjeellä saaneensa kaikki pyynnön arviointiin tarvitsemansa tiedot.

(3)

Jäsenvaltioilla on jo käytettävissään direktiivin 2006/112/EY XII osastossa tarkoitettu mahdollisuus käyttää pienille yrityksille tarkoitettua erityisjärjestelmää. Tämä toimenpide poikkeaa direktiivin 2006/112/EY XII osastosta ainoastaan siten, että verovelvollisen vuosittaisen liikevaihdon raja-arvo on tässä järjestelmässä korkeampi kuin Romanialle direktiivin 2006/112/EY 287 artiklan 18 kohdan nojalla sallittu 35 000 euron raja-arvo.

(4)

Korkeampi raja-arvo pienille yrityksille tarkoitettua erityisjärjestelmää varten on yksinkertaistamistoimenpide, koska sillä voidaan vähentää huomattavasti pienimpien yritysten arvonlisäverovelvoitteita; kyseinen erityisjärjestelmä on kuitenkin verovelvollisille vapaaehtoinen. Toimenpiteen ennakoidaan parantavan yleisellä tasolla arvonlisäverosääntöjen noudattamista.

(5)

Komissio on sisällyttänyt 29 päivänä lokakuuta 2004 antamaansa ehdotukseen direktiiviksi neuvoston direktiivin 77/388/ETY muuttamisesta arvonlisäverovelvoitteiden yksinkertaistamiseksi säännöksiä, jotka antaisivat jäsenvaltioille mahdollisuuden vahvistaa arvonlisäverovapauden raja-arvona käytettävän vuosittaisen liikevaihdon ylärajaksi 100 000 euroa tai sen vasta-arvo kansallisena valuuttana sekä tarkistaa tätä määrää vuosittain. Romanian esittämä pyyntö on mainitun ehdotuksen mukainen.

(6)	Toimenpide ei vaikuta arvonlisäverosta saataviin Euroopan unionin omiin varoihin, ja sillä on vain vähäinen vaikutus Romanian niiden verotulojen kokonaismäärään, jotka kerätään loppukulutusvaiheessa,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Poiketen siitä, mitä direktiivin 2006/112/EY 287 artiklan 18 kohdassa säädetään, Romanialle annetaan lupa vapauttaa arvonlisäverosta sellaiset verovelvolliset, joiden vuosittaisen liikevaihdon vasta-arvo kansallisena valuuttana on enintään 65 000 euroa Romanian Euroopan unioniin liittymispäivänä voimassa olleen muuntokurssin mukaan laskettuna.

2 artikla

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se annetaan tiedoksi.

Sitä sovelletaan sellaisen direktiivin voimaantulopäivään saakka, jolla muutetaan sitä vuosittaisen liikevaihdon raja-arvoa, jonka alittuessa verovelvollisille voidaan myöntää arvonlisäverovapautus, tai 31 päivään joulukuuta 2014 saakka, sen mukaan, kumpi näistä päivämääristä on aiempi.

3 artikla

Tämä päätös on osoitettu Romanialle.

---

(1)  EUVL L 347, 11.12.2006, s. 1.

---

30.3.2012

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 92/28

---

KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖS,

annettu 28 päivänä maaliskuuta 2012,

unionin osallistumisesta kasveille ja kasvituotteille haitallisten organismien torjuntaohjelman rahoitukseen Ranskan merentakaisissa departementeissa vuonna 2012

(tiedoksiannettu numerolla C(2012) 1954)

(Vain ranskankielinen teksti on todistusvoimainen)

(2012/182/EU)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon unionin syrjäisimpien alueiden hyväksi toteutettavista maatalousalan erityistoimenpiteistä 30 päivänä tammikuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 247/2006 (1) ja erityisesti sen 17 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisen virkkeen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Ranskan viranomaiset esittivät 8 päivänä marraskuuta 2011 komissiolle Ranskan merentakaisissa departementeissa toteutettavan kasvinterveydelliset toimenpiteet sisältävän ohjelman vuodeksi 2012. Ohjelmassa määritetään asetetut tavoitteet, odotetut suoritteet, toteutettavat toimet sekä niiden kesto ja kustannukset, jotta unioni voisi mahdollisesti osallistua niiden rahoitukseen.

(2)

Ohjelmaan sisältyvät toimenpiteet täyttävät yhteisön rahoitukseen oikeutettujen kasveille ja kasviperäisille tuotteille haitallisten organismien torjuntaohjelmiin Ranskan merentakaisissa departementeissa, Azoreilla ja Madeiralla liittyvien toimenpiteiden määrittelemisestä 10 päivänä syyskuuta 2007 tehdyn komission päätöksen 2007/609/EY (2) vaatimukset.

(3)

Komissio on arvioinut kyseisessä ohjelmassa vahvistetut toimenpiteet ja keskustellut niistä 24 ja 25 päivänä marraskuuta 2011 pidetyssä pysyvän kasvinsuojelukomitean kokouksessa. Näin ollen komissio katsoo, että kyseinen ohjelma ja sen tavoitteet täyttävät asetuksen (EY) N:o 247/2006 17 artiklan 1 kohdan vaatimukset.

(4)	Asetuksen (EY) N:o 247/2006 17 artiklan 3 kohdan mukaan olisi vahvistettava asianmukainen unionin rahoitusosuuden enimmäismäärä ja maksu olisi suoritettava Ranskan toimittamien asiakirjojen perusteella.

(5)

Yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 21 päivänä kesäkuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1290/2005 (3) 3 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti kasvien terveyttä koskeviin toimiin myönnettävä unionin rahoitusosuus rahoitetaan Euroopan maatalouden tukirahastosta. Näiden toimien varainhoidon valvontaan sovelletaan kyseisen asetuksen 9, 36 ja 37 artiklaa.

(6)

Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (4) 75 artiklan sekä Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 soveltamissäännöistä 23 päivänä joulukuuta 2002 annetun komission asetuksen (EY, Euratom) N:o 2342/2002 (5) 90 artiklan 1 kohdan mukaisesti toimielin tai viranomainen, jolle on siirretty päätöstä koskeva toimivalta, tekee ennen kuin unioni sitoutuu talousarvioista rahoitettaviin menoihin rahoituspäätöksen, jossa määritetään menoja aiheuttavan toiminnan keskeiset osat.

(7)

Ranskan viranomaisten 8 päivänä marraskuuta 2011 esittämä ohjelma ja siihen sisältyvät toimenpiteet koskevat kalenterivuotta 2012. Asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 112 artiklan mukaan avustusta ei myönnetä jo aloitettuihin hankkeisiin, ellei hakija pysty osoittamaan, että hanke oli aloitettava ennen avustuksen myöntämistä. Ranska on osoittanut, että ohjelma oli aloitettava vuoden 2012 alusta, ennen kuin tässä päätöksessä vahvistettava unionin rahoitusosuus oli myönnetty, jotta voitiin taata asianmukainen rahoitus ja käynnistää toimenpiteet.

(8)	Tämä päätös on Ranskan esittämään ohjelmaan liittyvän osarahoituspyynnön sisältämiä menoja koskeva varainhoitoasetuksen 75 artiklassa tarkoitettu sallittuja enimmäismääriä koskeva rahoituspäätös.

(9)	Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvinsuojelukomitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Myönnetään Ranskalle unionin rahoitusosuus kasveille ja kasvituotteille haitallisten organismien virallisen torjuntaohjelman täytäntöönpanoa varten Ranskan merentakaisissa departementeissa vuodeksi 2012, sellaisena kuin ohjelma on esitetty liitteessä olevassa A osassa.

Rahoitusosuus on enintään 60 prosenttia tukikelpoisista kokonaiskustannuksista, sellaisina kuin ne vahvistetaan liitteessä olevassa B osassa, ja enintään 180 000 euroa (ilman arvonlisäveroa).

2 artikla

1.   Ranskalle maksetaan 100 000 euron suuruinen ennakko 60 päivän kuluessa siitä, kun Ranskalta on saatu maksupyyntö.

2.   Unionin rahoitusosuuden loppuerä maksetaan edellyttäen, että ohjelmaa koskeva lopullinen täytäntöönpanokertomus toimitetaan komissiolle sähköisessä muodossa viimeistään 15 päivänä maaliskuuta 2013; maksu tapahtuu sen jälkeen kun komissio on hyväksynyt kyseisen kertomuksen.

Kertomuksen on sisällettävä ainakin

a)

lyhyt tekninen arvio koko ohjelmasta, myös fyysisten ja laadullisten tavoitteiden saavuttamisen asteesta. Arviossa on tarkasteltava Ranskan alkuperäisessä ohjelmassa esitettyjä tavoitteita saavutettuihin tuloksiin nähden, jotka on esitettävä odotettuina suoritteina ja toteutettuina työvaiheina. Arviossa on selostettava toteutunut edistys ja arvioitava suoritettujen toimenpiteiden välitöntä kasvinterveydellistä ja taloudellista vaikutusta; sekä

b)	kustannusselvitys, josta käyvät ilmi suunnitellut ja toteutuneet menot osaohjelmittain ja toimenpiteittäin eriteltyinä. Selvitykseen on liitettävä menoja koskevat maksutodisteet, esimerkiksi asiaan liittyvät tositteet, laskut tai kuitit.

3.   Ranska voi mukauttaa liitteessä olevassa B osassa vahvistettua ohjeellista budjettierittelyä samaan osaohjelmaan kuuluvien eri toimenpiteiden rahoituksen osalta, enintään 15 prosentin rajoissa kyseisen osaohjelman unionin rahoitusosuudesta, edellyttäen, että ohjelmassa vahvistettujen tukikelpoisten kustannusten kokonaismäärä ei ylity eivätkä ohjelman päätavoitteet vaarannu.

Ranskan on ilmoitettava komissiolle kaikista tehdyistä mukautuksista.

3 artikla

Tätä päätöstä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2012.

4 artikla

Tämä päätös on osoitettu Ranskan tasavallalle.

---

(1)  EUVL L 42, 14.2.2006, s. 1.

(2)  EUVL L 242, 15.9.2007, s. 20.

(3)  EUVL L 209, 11.8.2005, s. 1.

(4)  EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1.

(5)  EYVL L 357, 31.12.2002, s. 1.

---

---