21.3.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 81/1

(1)

Lampaan bluetongue-taudin torjunta- ja hävittämistoimenpiteitä koskevista erityissäännöksistä 20 päivänä marraskuuta 2000 annetussa neuvoston direktiivissä 2000/75/EY (3) vahvistetaan bluetongue-taudin valvontaa koskevat säännöt sekä sen torjunta- ja hävittämistoimenpiteet, mukaan lukien suoja- ja valvontavyöhykkeiden perustamista sekä bluetongue-taudin rokotteiden käyttöä koskevat säännöt.

(2)

Unionissa on aiemmin rekisteröity vain yksittäisiä bluetongue-tautiviruksen tiettyjen serotyyppien esiintymisiä. Näitä esiintymisiä oli pääasiassa unionin eteläisissä osissa. Direktiivin 2000/75/EY antamisen jälkeen ja erityisesti bluetongue-tautiviruksen serotyyppien 1 ja 8 ilmettyä unionissa vuosina 2006 ja 2007 bluetongue-tautivirus on levinnyt unionissa laajemmalle, ja se saattaa muodostua endeemiseksi tietyillä alueilla. Sen vuoksi kyseisen viruksen leviämisen torjunta on vaikeutunut.

(3)

Direktiivissä 2000/75/EY vahvistetut säännöt bluetongue-tautia vastaan rokottamisesta perustuvat kokemuksiin, joita on saatu käytettäessä niin sanottuja muunnettuja eläviä rokotteita tai eläviä heikennettyjä rokotteita, jotka olivat ainoat saatavilla olevat rokotteet direktiivin antamisen aikaan. Kyseisten rokotteiden käyttö voi johtaa epätoivottuun rokoteviruksen leviämiseen rokottamattomiin eläimiin.

(4)

Viime vuosina on uuden teknologian ansiosta tullut saataville inaktivoituja bluetongue-taudin rokotteita, joista ei aiheudu vaaraa epätoivotusta rokoteviruksen leviämisestä rokottamattomiin eläimiin. Näiden rokotteiden laaja käyttö vuosien 2008 ja 2009 rokotusohjelmien aikana on parantanut tautitilannetta merkittävästi. Nykyisin ollaan laajalti sitä mieltä, että inaktivoitujen rokotteiden käyttö on paras keino bluetongue-taudin torjuntaan ja kliinisten tautitapausten ennaltaehkäisyyn unionissa.

(5)

Jotta voitaisiin varmistaa bluetongue-tautiviruksen leviämisen tehokkaampi torjunta ja vähentää maatalousalalle taudista aiheutuvaa rasitetta, on aiheellista muuttaa direktiivissä 2000/75/EY vahvistettuja nykyisiä rokotussääntöjä siten, että rokotetuotannon viimeaikainen tekninen kehitys otetaan huomioon.

(6)

Jotta uusista säännöistä olisi hyötyä vuoden 2012 rokotuskaudella, tämän direktiivin olisi tultava voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(7)

Tässä direktiivissä säädetyillä muutoksilla olisi tarkoitus joustavoittaa rokotussääntöjä ja ottaa myös huomioon se, että nykyisin on saatavilla inaktivoituja rokotteita, joita voidaan käyttää menestyksekkäästi myös niiden alueiden ulkopuolella, joilla on voimassa eläinten liikkumista koskevia rajoituksia.

(8)

Lisäksi elävien heikennettyjen rokotteiden käyttöä ei olisi suljettava pois, edellyttäen että toteutetaan asianmukaisia varotoimenpiteitä, sillä niiden käyttö saattaa yhä olla tarpeellista tietyissä olosuhteissa, kuten silloin, kun ilmenee uusi bluetongue-tautiviruksen serotyyppi, jota vastaan ei ehkä ole saatavilla inaktivoituja rokotteita.

(9)

Sen vuoksi direktiiviä 2000/75/EY olisi muutettava,

1)

Lisätään 2 artiklaan alakohta seuraavasti:

2)

Korvataan 5 artikla seuraavasti:

”5 artikla

1.   Jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi päättää sallia rokotteiden käytön bluetongue-tautia vastaan, edellyttäen että

2.   Aina kun käytetään eläviä heikennettyjä rokotteita, jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltainen viranomainen määrittää

3)

Korvataan 6 artiklan 1 kohdan d alakohta seuraavasti:

4)

Korvataan 8 artiklan 2 kohdan b alakohta seuraavasti:

5)

Korvataan 10 artiklan 2 kohta seuraavasti:

21.3.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 81/3

(1)

Maaliskuun 8 ja 9 päivänä 2007 kokoontunut Eurooppa-neuvosto korosti päätelmissään, että hallinnollisten rasitteiden vähentäminen on tärkeää Euroopan talouden elvyttämisen kannalta ja että tarvitaan vahvaa yhteistä pyrkimystä hallinnollisten rasitteiden vähentämiseksi Euroopan unionissa.

(2)

Tilinpäätökset on määritelty erääksi ensisijaiseksi alaksi, jolla unionissa voidaan vähentää yritysten hallinnollisia rasitteita.

(3)

Komission suosituksessa 2003/361/EY (3) määritellään mikroyritykset, pienet yritykset ja keskisuuret yritykset. Jäsenvaltioiden kanssa käydyissä keskusteluissa on kuitenkin ilmennyt, että mainitussa suosituksessa mikroyritysten kokoa koskevat arviointiperusteet voivat tilinpäätöstarkoituksia ajatellen olla liian korkeat. Tämän vuoksi olisi luotava mikroyritysten alaryhmä, niin kutsutut mikroyhteisöt, joihin sovellettavat taseen loppusumman ja nettoliikevaihdon suuruutta koskevat arviointiperusteet olisivat alhaisemmat kuin mikroyritysten osalta säädetyt.

(4)

Mikroyhteisöt harjoittavat liiketoimintaa pääsääntöisesti paikallisella ja alueellisella tasolla, ja niillä ei ole rajat ylittävää toimintaa ollenkaan tai se on vähäistä. Lisäksi ne ovat merkittäviä uusien työpaikkojen luomisen, tutkimus- ja kehitystoiminnan edistämisen ja uuden taloudellisen toiminnan syntymisen kannalta.

(5)

Mikroyhteisöillä on rajalliset resurssit noudattaa vaativia säädännäisiä vaatimuksia. Niihin sovelletaan kuitenkin usein samoja rahoitusta koskevia raportointisääntöjä kuin suurempiin yrityksiin. Nämä säännöt aiheuttavat niille taakan, joka ei ole suhteessa niiden kokoon ja on siksi pienimmille yrityksille suhteeton suurempiin yrityksiin verrattuna. Sen vuoksi olisi voitava vapauttaa mikroyhteisöt tietyistä velvoitteista, jotka saattavat aiheuttaa niille tarpeettoman raskaan hallinnollisen taakan. Mikroyhteisöjen olisi kuitenkin edelleen noudatettava mahdollista kansallista velvollisuutta pitää kirjaa liiketoimistaan ja rahoitustilanteestaan.

(6)

Koska yritysten, joihin tässä direktiivissä asetettuja kokoa koskevia arviointiperusteita sovelletaan, lukumäärä vaihtelee huomattavasti jäsenvaltiosta toiseen ja koska mikroyhteisöjen toiminta ei vaikuta tai vaikuttaa vain vähän rajat ylittävään kauppaan tai sisämarkkinoiden toimintaan, jäsenvaltioiden olisi otettava näiden arviointiperusteiden erilainen vaikutus huomioon direktiivin kansallisessa täytäntöönpanossa.

(7)

Jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon omien markkinoidensa erityisolosuhteet ja -tarpeet tehdessään päätöksiä siitä, kuinka ne panevat tai panevatko ne täytäntöön mikroyhteisöjärjestelmän neuvoston direktiivin 78/660/ETY (4) puitteissa.

(8)

Mikroyhteisöjen on otettava huomioon tilikauteen liittyvät tulot ja menot riippumatta tällaisen tulon tai menon saanti- tai maksupäivästä. Ennakkomaksujen ja siirtosaamisten sekä siirtovelkojen laskeminen saattaa kuitenkin olla työlästä mikroyhteisöille. Näin ollen jäsenvaltioille olisi annettava lupa vapauttaa mikroyhteisöt tällaisten erien laskemisesta ja esittämisestä siltä osin kuin tällaiset vapautukset koskevat muita kuin raaka-aine- ja tarvikekustannuksia, poistoja, henkilöstökuluja ja veroja. Tällä tavoin voidaan vähentää suhteellisen pienten taseiden laskemiseen liittyvää hallinnollista rasitusta.

(9)

Tilinpäätösten julkistaminen voi olla työlästä mikroyhteisöille. Samanaikaisesti jäsenvaltioiden on tarpeen varmistaa tämän direktiivin noudattaminen. Tämän mukaisesti jäsenvaltioiden olisi sallittava vapauttaa mikroyhteisöt yleisestä julkistamisvaatimuksesta edellyttäen, että tasetiedot annetaan asianmukaisesti kansallisen lainsäädännön mukaisesti vähintään yhdelle nimetylle toimivaltaiselle viranomaiselle ja että tiedot toimitetaan kaupparekisteriin, niin että jäljennös on saatavissa pyynnöstä. Tällaisissa tapauksissa ei sovellettaisi direktiivin 78/660/ETY 47 artiklassa säädettyä velvoitetta julkistaa tilinpäätösasiakirjat direktiivin 2009/101/EY (5) 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

(10)

Tämän direktiivin tarkoituksena on antaa jäsenvaltioille mahdollisuus luoda yksinkertainen mikroyhteisöjä koskeva rahoitusraportoinnin kehys. Käypien arvojen käyttäminen voi vaatia yksityiskohtaisten tietojen antamista selvittämään perustaa, jonka pohjalta tiettyjen erien käypä arvo on määritetty. Koska mikroyhteisöjä koskeva järjestelmä johtaa hyvin rajallisten tietojen antamiseen tilinpäätöksen liitetiedoissa, mikroyhteisöjen tilinpäätösten käyttäjät eivät voisi tietää, onko tuloslaskelmassa ja taseessa esitetyissä luvuissa käytetty käypiä arvoja. Jotta tällaisille käyttäjille voidaan antaa tältä osin varmuus, jäsenvaltiot eivät siten saisi sallia tai edellyttää mikroyhteisöjen, jotka hyödyntävät jotakin tämän direktiivin nojalla niiden käytettävissä olevaa vapautusta, käyttävän käypää arvoa perustana tilinpäätöstensä laadinnassa. Mikroyhteisöt, jotka haluavat käyttää tai joiden on tarpeen käyttää käypää arvoa, voivat edelleen tehdä niin käyttämällä muita tämän direktiivin mukaisia järjestelmiä, jos jäsenvaltio sallii tällaisen käytön tai sitä vaatii.

(11)

Kun jäsenvaltiot päättävät siitä, kuinka ne panevat tai panevatko ne täytäntöön mikroyhteisöjärjestelmän direktiivin 78/660/ETY soveltamisalalla, niiden olisi varmistettava, että mikroyhteisöt, jotka on määrä konsolidoida konsolidoiduista tilinpäätöksistä annetun neuvoston direktiivin 83/349/ETY (6) mukaisesti, käyttävät riittävän yksityiskohtaisia tilinpäätöstietoja tähän tarkoitukseen ja että tähän direktiiviin sisältyvät poikkeukset eivät vaikuta velvollisuuteen laatia konsolidoidut tilinpäätökset direktiivin 83/349/ETY mukaisesti.

(12)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on mikroyhteisöjen hallinnollisen taakan vähentäminen, vaan se voidaan vaikutuksensa vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(13)

Direktiivi 78/660/ETY olisi näin ollen muutettava tämän mukaisesti,

1)

Lisätään artikla seuraavasti:

”1 a artikla

1.   Jäsenvaltiot voivat myöntää vapautuksia tietyistä tässä direktiivissä säädetyistä velvoitteista 2 ja 3 kohdan mukaisesti sellaisten yhtiöiden osalta, joiden osalta seuraaviin arviointiperusteisiin liittyvistä kolmesta raja-arvosta kaksi ei ylity tilinpäätöspäivänä (mikroyhteisöt):

2.   Jäsenvaltiot voivat vapauttaa 1 kohdassa tarkoitetut yhtiöt joistakin tai kaikista seuraavista velvoitteista:

3.   Jäsenvaltiot voivat sallia 1 kohdassa tarkoitettujen yhtiöiden:

4.   Jäsenvaltiot eivät saa sallia tai vaatia 7 a jakson soveltamista mikroyhteisöihin, jotka käyttävät jotakin 2 ja 3 kohdassa säädetyistä vapautuksista.

5.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen yhtiöiden osalta 2, 3 ja 4 kohdan mukaisesti laadittujen tilinpäätösten katsotaan antavan 2 artiklan 3 kohdassa edellytetyn oikean ja riittävän kuvan ja näin ollen 2 artiklan 4 ja 5 kohtaa ei sovelleta tällaisiin tilinpäätöksiin.

6.   Jos yhtiö tilinpäätöspäivänä ylittää 1 kohdassa säädettyihin arviointiperusteisiin liittyvistä kolmesta raja-arvosta kaksi tai ei enää ylitä niitä, tämä vaikuttaa 2, 3 ja 4 kohdassa säädetyn poikkeuksen soveltamiseen vain, jos näin tapahtuu sekä kuluvana että edeltävänä tilikautena.

7.   Edellä 1 kohdassa euroina ilmaistut rahamäärät muunnetaan niiden jäsenvaltioiden, jotka eivät ole ottaneet euroa käyttöön, kansalliseksi valuutaksi nämä rahamäärät määrittävän direktiivin voimaantulopäivänä Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistun vaihtokurssin mukaan.

8.   Edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu taseen loppusumma on joko 9 artiklassa olevan kohdan ”Vastaavaa” erissä A–E tarkoitettujen tai 10 artiklan erissä A–E tarkoitettujen varojen määrä. Mikäli sovelletaan 2 kohdan a alakohtaa, 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu taseen loppusumma on joko 9 artiklassa olevan kohdan ”Vastaavaa” erissä A–D tarkoitettujen tai 10 artiklan erissä A–D tarkoitettujen varojen määrä.

2)

Korvataan 5 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Jäsenvaltiot voivat 4 artiklan 1 ja 2 kohdasta poiketen säätää sijoitusyhtiöiden ja rahoitushallintayhtiöiden (financial holding companies) tilinpäätöksille erityiset kaavat, jos nämä kaavat antavat näistä yhtiöistä 2 artiklan 3 kohdassa edellytettyä vastaavan kuvan. Jäsenvaltiot eivät saa myöntää 1 a artiklassa säädettyjä vapautuksia sijoitusyhtiöiden tai rahoitushallintayhtiöiden osalta.”

3)

Korvataan 53 a artikla seuraavasti:

”53 a artikla

Jäsenvaltiot eivät saa myöntää 1 a, 11 ja 27 artiklassa, 43 artiklan 1 kohdan 7 a ja 7 b alakohdassa sekä 46, 47 ja 51 artiklassa säädettyjä vapautuksia sellaisten yhtiöiden osalta, joiden arvopapereita on otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyillä markkinoilla direktiivin 2004/39/EY 4 artiklan 1 kohdan 14 alakohdassa tarkoitetulla tavalla.”

21.3.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 81/7

(1)

Sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä (puitedirektiivi) 7 päivänä maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/21/EY (3) mukaisesti komissio voi antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle säädösehdotuksia monivuotisten radiotaajuuspolitiikkaa koskevien ohjelmien perustamiseksi. Näissä ohjelmissa olisi vahvistettava poliittiset suuntaviivat ja tavoitteet radiotaajuuksien käytön strategiselle suunnittelulle ja yhdenmukaistamiselle sähköisen viestinnän verkkoihin ja palveluihin sovellettavien direktiivien mukaisesti. Näiden poliittisten suuntaviivojen ja tavoitteiden olisi liityttävä sisämarkkinoiden luomisen ja toiminnan edellyttämien taajuuksien saatavuuteen ja tehokkaaseen käyttöön. Radiotaajuuspoliittisella ohjelmalla, jäljempänä ’ohjelma’, olisi tuettava Eurooppa 2020 -strategiasta 3 päivänä maaliskuuta 2010 annetussa komission tiedonannossa ja Euroopan digitaalistrategiasta 26 päivänä elokuuta 2010 annetussa komission tiedonannossa määritettyjä tavoitteita ja keskeisiä toimia, ja ohjelma on yksi sisämarkkinoiden toimenpidepaketista 11 päivänä marraskuuta 2010 annettuun komission tiedonantoon sisältyvistä 50 ensisijaisesta toimesta.

(2)

Tällä päätöksellä ei olisi rajoitettava voimassa olevan unionin lainsäädännön eikä etenkään radio- ja telepäätelaitteista ja niiden vaatimustenmukaisuuden vastavuoroisesta tunnustamisesta 9 päivänä maaliskuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/5/EY (4), sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä (käyttöoikeusdirektiivi) 7 päivänä maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/19/EY (5), sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevista valtuutuksista (valtuutusdirektiivi) 7 päivänä maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/20/EY (6), direktiivin 2002/21/EY eikä Euroopan yhteisön radiotaajuuspolitiikan sääntelyjärjestelmästä (radiotaajuuspäätös) 7 päivänä maaliskuuta 2002 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 676/2002/EY (7) soveltamista. Tällä päätöksellä ei myöskään olisi rajoitettava kansallisella tasolla unionin lainsäädännön mukaisesti toteutettavia toimenpiteitä, joilla pyritään yleisen edun mukaisiin, erityisesti sisällön sääntelyyn ja audiovisuaalialan politiikkaan liittyviin tavoitteisiin, eikä jäsenvaltioiden oikeutta järjestää taajuutensa ja käyttää niitä yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen sekä puolustukseen liittyviä tarkoituksia varten.

(3)

Taajuudet ovat olennaisen tärkeä julkinen resurssi keskeisille toimialoille ja palveluille, joita ovat esimerkiksi matkaviestintä, langaton laajakaistaviestintä ja satelliittiviestintä, televisio- ja radiolähetystoiminta, liikenne, radiopaikannus sekä erilaiset sovellukset, kuten hälytysjärjestelmät, kauko-ohjauslaitteet, kuulolaitteet, mikrofonit ja lääketieteelliset laitteistot. Taajuuksia hyödynnetään julkisissa palveluissa, kuten yleiseen turvallisuuteen liittyvissä palveluissa väestönsuojelu mukaan luettuna, sekä tieteellisessä toiminnassa, kuten meteorologiassa, kaukokartoituksessa, radioastronomiassa ja avaruustutkimuksessa. Sillä, että taajuuksia voi saada helposti käyttöön, on merkitystä myös sähköisen viestinnän mahdollisuuden tarjoamiselle, erityisesti niiden kansalaisten ja yritysten saataville, jotka ovat sijoittautuneet syrjäisille tai harvaanasutuille alueille, kuten maaseudulle tai saarille. Taajuuksien sääntely vaikuttaa näin ollen talouteen, turvallisuuteen, terveyteen, yleiseen etuun, kulttuuriin, tieteeseen, sosiaalisiin olosuhteisiin, ympäristöön ja teknisiin näkökohtiin.

(4)

Olisi omaksuttava uudenlainen taloudellinen ja yhteiskunnallinen lähestymistapa taajuuksien hallintaan, jakamiseen ja käyttöön. Tällä lähestymistavalla olisi pyrittävä erityisesti sellaisen taajuuspolitiikan toteuttamiseen, jonka tavoitteena on varmistaa taajuuksien käytön suurempi tehokkuus, parempi taajuuksien suunnittelu ja suoja kilpailun vastaiselta toiminnalta.

(5)

Taajuuksien käytön unionin tason strategisella suunnittelulla ja yhdenmukaistamisella olisi tuettava langattoman sähköisen viestinnän palvelujen ja laitteiden sisämarkkinoita ja taajuuksien käyttöä edellyttäviä muita unionin politiikan osa-alueita ja luotava näin uusia mahdollisuuksia innovointiin ja työpaikkojen syntymiseen ja samalla edesautettava talouden elpymistä ja sosiaalista integraatiota koko unionissa ottaen samalla huomioon taajuuksien suuri yhteiskunnallinen, kulttuurinen ja taloudellinen arvo.

(6)

Taajuuksien asianmukaisen käytön yhdenmukaistaminen voi olla hyödyllistä myös sähköisten viestintäpalvelujen laadun kannalta, ja se voi auttaa merkittävällä tavalla synnyttämään mittakaavaetuja, jotka alentavat sekä langattomien verkkojen käyttöönoton kustannuksia että langattomista laitteista kuluttajille aiheutuvia kustannuksia. Tätä varten unioni tarvitsee politiikkaohjelman, joka kattaa kaikkien sellaisten unionin toimialojen sisämarkkinat, joihin liittyy taajuuksien käyttöä, kuten sähköisen viestinnän, tutkimuksen, teknologian kehittämisen sekä avaruus-, liikenne-, energia- ja audiovisuaalisen alan.

(7)

Ohjelmalla olisi edistettävä kilpailua ja autettava osaltaan luomaan perusta todellisille digitaalisille sisämarkkinoille.

(8)

Ohjelmalla olisi tuettava erityisesti Eurooppa 2020 -strategiaa, koska langattomat palvelut tarjoavat valtavia mahdollisuuksia edistää tietopohjaista taloutta, kehittää ja tukea tieto- ja viestintätekniikasta riippuvaisia aloja ja poistaa digitaalinen kahtiajako. Erityisesti audiovisuaalisten mediapalvelujen ja verkkosisällön kasvava käyttö lisää kysyntää nopeuden ja kattavuuden osalta. Ohjelma on myös Euroopan digitaalistrategian yksi avaintoiminto, jolla pyritään luomaan nopea laajakaistainternet tulevaisuuden verkottunutta tietopohjaista taloutta varten ja jonka kunnianhimoisena tavoitteena on taata laajakaistayhteyksien yleinen saatavuus. Se, että tarjotaan mahdollisimman suuret kiinteän ja langattoman verkon laajakaistanopeudet ja -kapasiteetit, auttaa osaltaan saavuttamaan tavoitteen, jonka mukaan vuoteen 2020 mennessä on yleisesti saatavilla vähintään nopeudella 30 Mbit/s toimiva yhteys ja vähintään puolet unionin talouksista voi käyttää laajakaistaa vähintään nopeudella 100 Mbit/s, mikä on tärkeää talouskasvun ja yleisen kilpailukyvyn edistämisen kannalta ja tarpeen, jotta voidaan saavuttaa digitaalisten yhtenäismarkkinoiden kestävät taloudelliset ja yhteiskunnalliset hyödyt. Ohjelman olisi myös tuettava ja edistettävä muita unionin alakohtaisia politiikkoja, kuten kestävää ympäristöpolitiikkaa ja kaikkien unionin kansalaisten taloudellista ja yhteiskunnallista osallisuutta. Koska langattomat sovellukset ovat tärkeitä myös innovoinnin kannalta, ohjelma tukee keskeisellä tavalla myös unionin innovointipolitiikkaa.

(9)

Ohjelmalla olisi luotava perusta tulevalle kehitykselle, jonka myötä unioni voi ottaa johtoaseman langattomien laajakaistayhteyksien nopeuksien, liikkuvuuden, kattavuuden ja kapasiteetin osalta. Tällainen johtava asema on välttämätön kilpailukykyisten digitaalisten sisämarkkinoiden luomiseksi ja sisämarkkinoiden avaamiseksi sitä kautta kaikille unionin kansalaisille.

(10)

Ohjelmassa olisi määriteltävä jäsenvaltioille ja unionin toimielimille pääperiaatteet ja -tavoitteet vuoteen 2015 saakka sekä hahmoteltava yksittäiset täytäntöönpanotoimet. Vaikka taajuuksien hallinta kuuluukin vielä pääasiallisesti kansalliseen toimivaltaan, sen olisi oltava voimassa olevan unionin lainsäädännön mukaista ja sen olisi mahdollistettava unionin politiikan eri osa-alueiden toteuttaminen.

(11)

Ohjelmassa olisi otettava huomioon myös päätös N:o 676/2002/EY sekä Euroopan posti- ja telehallintojen konferenssin, jäljempänä ’CEPT’, tekninen asiantuntemus, jotta taajuuksista riippuvaisia unionin politiikkoja, joista Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat sopineet, voidaan toteuttaa teknisin täytäntöönpanotoimenpitein, ottaen huomioon, että tällaisia toimenpiteitä voidaan toteuttaa aina, kun se on tarpeen jo olemassa olevien unionin politiikkojen täytäntöönpanemiseksi.

(12)

Taajuuksien saanti helposti käyttöön saattaa edellyttää innovatiivisia lupamenettelyjä, kuten taajuuksien tai infrastruktuurien yhteiskäyttöä, joiden soveltamista unionissa voitaisiin mahdollisesti helpottaa määrittelemällä parhaat käytännöt ja kannustamalla tiedonvaihtoon sekä määrittelemällä taajuuksien käytölle tiettyjä yhteisiä ehtoja tai pyrkimällä lähentämään tällaisia ehtoja toisiinsa. Yleisvaltuutukset, jotka ovat kaikkein kevein luvanmyöntämistyyppi, ovat erityisen edullinen vaihtoehto silloin, kun ei ole riskiä haitan aiheuttamisesta muiden palvelujen kehitykselle.

(13)

Vaikka niin kutsutut kognitiiviset teknologiat ovat vielä teknisesti kehittämisvaiheessa, niitä olisi jo ryhdyttävä tutkimaan tarkemmin, myös helpottamalla satelliittipaikannukseen perustuvaa tiedonvaihtoa.

(14)

Taajuuksien käyttöoikeuksien kauppa, yhdistettynä joustaviin käyttöehtoihin, voisi merkittävästi edesauttaa talouskasvua. Tästä syystä olisi direktiivin 2002/21/EY nojalla välittömästi sallittava kaupankäynti sellaisilla taajuuskaistoilla, joilla joustava käyttö on unionin lainsäädännön perusteella jo mahdollistettu. Tällaisten taajuuskaistojen osalta sovellettavia valtuutusehtoja ja -menettelyjä koskevien parhaiden käytäntöjen vaihto sekä yhteiset toimenpiteet taajuuksien käyttöoikeuksien sellaisen kasautumisen estämiseksi, joka saattaa johtaa määräävän markkina-aseman syntymiseen samoin kuin siihen, että hankitut käyttöoikeudet jäävät perusteettomasti käyttämättä, helpottaisivat näiden toimenpiteiden yhteensovitettua käyttöönottoa kaikissa jäsenvaltioissa ja tällaisten oikeuksien hankintaa koko unionissa. Mahdollisuuksien mukaan olisi edistettävä taajuuksien yhteiskäyttöä (tai rinnakkaista käyttöä) – jossa ennalta määräämätön määrä riippumattomia käyttäjiä ja/tai laitteita voi tarkasti määriteltyjen ehtojen mukaisesti käyttää samalle taajuusalueelle kuuluvia taajuuksia samanaikaisesti tietyllä maantieteellisellä alueella – rajoittamatta kuitenkaan direktiivin 2002/20/EY säännösten soveltamista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen osalta.

(15)

Kuten Euroopan digitaalistrategiassa korostetaan, langaton laajakaista on tärkeä keino piristää kilpailua, lisätä kuluttajien valinnanvaraa ja mahdollistaa yhteydet maaseudulla ja muilla alueilla, joilla kiinteän verkon laajakaistan käyttöönotto on vaikeaa tai taloudellisesti kannattamatonta. Taajuuksien hallinnoinnilla saatetaan kuitenkin vaikuttaa kilpailuun muuttamalla markkinatoimijoiden asemaa tai vaikutusvaltaa esimerkiksi, jos taajuuksien nykykäyttäjät saavat perusteetonta kilpailuetua. Taajuuksien saatavuuden rajallisuus, varsinkin kun soveltuvimmista taajuuksista tulee pulaa, voi luoda esteen uusien palvelujen ja sovellusten markkinoillepääsylle ja haitata innovointia ja kilpailua. Uusien taajuuksien käyttöoikeuksien hankkiminen muun muassa taajuuksien käyttöoikeuksien siirron tai vuokraamisen tai muunlaisten käyttäjien välisten siirtojen kautta ja uusien joustavien taajuuksien käyttöehtojen käyttöönotto saattaa vaikuttaa vallitsevaan kilpailutilanteeseen. Jäsenvaltioiden olisi siksi toteutettava ennakkoon tai jälkikäteen tarvittavia sääntelyllisiä toimenpiteitä (esimerkiksi tehtävä olemassa oleviin oikeuksiin muutoksia, estettävä tietyt taajuuksien käyttöoikeuksien hankinnat, asetettava taajuuksien varastoon keräämistä ja taajuuksien tehokasta käyttöä koskevia ehtoja, jollaisiin viitataan direktiivissä 2002/21/EY, rajoitettava kunkin yrityksen käytössä olevien taajuuksien määrää tai vältettävä taajuuksien käyttöoikeuksien liiallista kasautumista) kilpailun vääristymisen välttämiseksi direktiivin 2002/20/EY ja taajuusalueista, jotka varataan yleiseurooppalaisen yleisen solukkojärjestelmäisen digitaalisen maanpäällisen matkaviestinliikenteen yhteen sovitettuun käyttöönottoon yhteisössä, 25 päivänä kesäkuuta 1987 annetun neuvoston direktiivin 87/372/ETY (8) (GSM-direktiivi) perustana olevien periaatteiden mukaisesti.

(16)

Kartoittamalla taajuuksien nykyistä käyttöä sekä analysoimalla taajuuksien teknologian kehityssuuntauksia, tulevia tarpeita ja kysyntää erityisesti 400 MHz:n ja 6 GHz:n välisellä taajuusalueella pitäisi olla mahdollista tunnistaa sellaiset taajuusalueet, joiden käyttöä voitaisiin tehostaa, ja selvittää mahdollisuudet taajuusalueiden rinnakkaiselle käytölle, josta hyötyisivät sekä kaupallinen että julkinen sektori. Menetelmässä, jolla toteutetaan taajuuksien nykyistä käyttöä koskeva kartoitus ja pidetään tätä kartoitusta yllä, olisi otettava asianmukaisesti huomioon viranomaisille aiheutuva hallinnollinen rasite, ja pyrittävä minimoimaan se. Sen vuoksi nykyisestä taajuuksien käytöstä tehtävässä kartoituksessa sovellettavaa menetelmää laadittaessa olisi otettava täysimääräisesti huomioon tiedot, joita jäsenvaltiot toimittavat taajuuksien käyttöä yhteisössä koskevien tietojen yhdenmukaisesta saatavuudesta 16 päivänä toukokuuta 2007 tehdyn komission päätöksen N:o 2007/344/EY (9) perusteella.

(17)

Direktiivillä 1999/5/EY yhdenmukaistettavilla standardeilla on keskeinen merkitys tehokkaaseen taajuuksien käyttöön pääsemisessä, ja niissä olisi otettava huomioon taajuuksien yhteiskäytön osalta oikeudellisesti määritellyt ehdot. Myös muiden kuin radioteknisiä sähkö- ja elektroniikkalaitteita ja verkkoja koskevien eurooppalaisten standardien yhteydessä olisi vältettävä aiheuttamasta häiriöitä taajuuksien käyttöön. Langattomien laitteiden ja sovellusten määrän ja tiheyden lisääntymisen kumulatiiviset vaikutukset aiheuttavat yhdessä taajuuksien käyttökohteiden moninaisuuden kanssa haasteita nykyisille tavoille hallita häiriöitä. Näitä olisi näin ollen tarkasteltava ja arvioitava uudelleen yhdessä vastaanotinten ominaisuuksien ja pidemmälle kehittyneiden häiriönestomekanismien kanssa.

(18)

Jäsenvaltioilla olisi oltava tarvittaessa mahdollisuus ottaa käyttöön siirtymäkustannuksiin liittyviä korvaustoimenpiteitä.

(19)

Euroopan digitaalistrategiassa asetettujen tavoitteiden mukaisesti langaton laajakaista voisi merkittävästi edesauttaa talouden elpymistä ja kasvua, jos saattavilla on riittävästi taajuuksia, taajuuksien käyttöoikeudet myönnetään nopeasti ja taajuuskauppa sallitaan markkinoiden muutokseen sopeutumiseksi. Digitaalistrategialla pyritään tuomaan kaikkien unionin kansalaisten ulottuville vuoteen 2020 mennessä vähintään nopeudella 30 Mbit/s toimiva laajakaistaliittymä. Näin ollen taajuudet, jotka jo kuuluvat komission olemassa olevien päätösten soveltamisalaan, olisi saatettava käyttöön mainittujen päätösten edellytysten mukaisesti. Valtuutusmenettely olisi markkinakysynnästä riippuen toteutettava direktiivin 2002/20/EY mukaisesti 31 päivään joulukuuta 2012 mennessä maanpäällisen verkon viestinnän osalta, jotta langaton laajakaista voitaisiin tuoda helposti kaikkien saataville, mikä koskee erityisesti taajuusalueita, jotka on osoitettu käyttöön komission päätöksillä 2008/411/EY (10), 2008/477/EY (11) ja 2009/766/EY (12). Satelliittivälitteiset laajakaistaliittymät voisivat olla nopea ja toteuttamiskelpoinen ratkaisu maanpäällisen verkon laajakaistapalvelujen täydentämiseen ja kattavuuden varmistamiseen unionin kaikkein syrjäisimmillä seuduilla.

(20)

Taajuuksien käytön joustavuutta olisi mahdollisuuksien mukaan lisättävä, jotta edistettäisiin innovointia ja nopeita laajakaistayhteyksiä, joiden avulla yritykset voivat vähentää kustannuksiaan ja lisätä kilpailukykyään ja jotka mahdollistavat uusien interaktiivisten verkkopalvelujen kehittämisen esimerkiksi koulutuksen ja terveyden sekä yleishyödyllisten palvelujen alalla.

(21)

Sillä, että Euroopassa olisi lähes 500 miljoonaa nopeaa laajakaistaa käyttävää kansalaista, edistettäisiin osaltaan sisämarkkinoiden kehittämistä muodostamalla sellainen maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen käyttäjien vähimmäismäärä, jonka myötä tuotaisiin uusia mahdollisuuksia kaikkien alueiden ulottuville, tuotettaisiin lisäarvoa kaikille käyttäjille ja annettaisiin unionille valmiudet nousta maailman johtavaksi osaamistaloudeksi. Laajakaistan nopea yleistyminen on siksi ratkaisevaa Euroopan tuottavuuden kehittymisen kannalta ja sellaisten uusien ja pienten yritysten syntymisen kannalta, jotka voivat olla johtavia eri aloilla, esimerkiksi terveydenhoidon, tuotannon ja palvelujen aloilla.

(22)

Kansainvälinen teleliitto arvioi vuonna 2006, että International Mobile Telecommunications-2000 (IMT-2000) -järjestelmän ja kehittyneiden IMT-järjestelmien (eli 3G- ja 4G-matkapuhelinviestinnän) kehittämisen tulevaisuudessa edellyttämä taajuuksien kaistanleveys nousisi 1 280–1 720 MHz:iin vuonna 2020 kaupallisen matkapuhelinalan osalta kullakin Kansainvälisen teleliiton alueella Eurooppa mukaan lukien. On syytä panna merkille, että edellä mainituista luvuista matalampi (1 280 MHz) on joidenkin maiden osalta sovellettavia vaatimuksia korkeampi. Lisäksi joissakin maissa edellytetään vielä suurempaa tasoa kuin edellä mainittu korkeampi luku (1 720 MHz). Molemmat näistä luvuista sisältyvät taajuuksiin, jotka ovat jo käytössä tai joiden käyttö on suunnitteilla IMT-järjestelmiä edeltävissä järjestelmissä, IMT-2000-järjestelmässä ja sen kehittyneemmissä versioissa. Mikäli vaadittavia taajuuksia ei vapauteta, mieluiten niin, että se tapahtuu yhdenmukaisesti koko maailmassa, matkapuhelinverkkojen kapasiteettirajoitukset vaikeuttavat uusien palveluiden kehittämistä ja talouskasvun synnyttämistä.

(23)

800 MHz:n taajuusalue (790–862 MHz) soveltuu optimaalisesti laajojen alueiden kattamiseen langattomilla laajakaistapalveluilla. Kyseinen taajuusalue olisi lähtökohtaisesti vapautettava sähköisten viestintäpalvelujen käyttöön unionissa vuoteen 2013 mennessä, koska tekniset ehdot on yhdenmukaistettu päätöksellä 2010/267/EU ja koska analogiset televisiolähetykset on määrä lopettaa 1 päivään tammikuuta 2012 mennessä taajuusylijäämän vapautumisen helpottamisesta Euroopan unionissa 28 päivänä lokakuuta 2009 annetun komission suosituksen (13) mukaisesti ja asia on sääntelyn näkökulmasta edennyt jäsenvaltioissa nopeasti. Pidemmällä aikavälillä voitaisiin harkita myös lisätaajuuksia riippuen tutkimustuloksista, teknologian kehityssuuntauksista sekä taajuuksien tulevista tarpeista ja kysynnästä. Koska 800 MHz:n taajuuksilla pystytään toteuttamaan laaja peittoalue, niiden käyttöoikeuksiin voitaisiin liittää myös kattavuusvelvoitteita.

(24)

Langattoman laajakaistan tarjoamien mahdollisuuksien lisääminen on avainasemassa uusien jakelualustojen tarjoamiseksi kulttuurialalle ja siten tien raivaamiseksi alan tulevalle menestyksekkäälle kehitykselle.

(25)

Langattomien liityntäjärjestelmien, myös langattomien lähiverkojen, tämänhetkiset taajuudet, jotka niille on jaettu ilman erityistä toimilupaa, voivat osoittautua riittämättömiksi. Taajuuksien nykykäyttöä ja uusien taajuuksien tarvetta koskevan kartoituksen yhteydessä ja riippuen siitä, miten taajuuksia käytetään muihin tarkoituksiin, olisi arvioitava, onko tarpeen ja mahdollista laajentaa langattomille liityntäjärjestelmille, mukaan lukien langattomille lähiverkoille, taajuusalueilla 2,4 GHz ja 5 GHz jaettuja toimiluvista vapautettuja taajuuksia.

(26)

Vaikka lähetystoiminta on edelleen sisällön keskeinen jakelualusta, koska se on vielä edullisin massajakelualusta, langaton tai kiinteän verkon laajakaista ja muut uudet palvelut tarjoavat kulttuurialalle uusia mahdollisuuksia monipuolistaa jakelualustojensa kirjoa, toimittaa tilauspalveluja ja hyödyntää tietoliikenteen huomattavaan kasvuun liittyviä taloudellisia mahdollisuuksia.

(27)

Monivuotisen ohjelman painopisteiden edistämiseksi edellytetään, että jäsenvaltiot ja komissio yhteistyössä toimien tukevat tavoitetta, jonka mukaan unionin pitäisi voida nousta johtavaan asemaan langattoman sähköisen viestinnän laajakaistapalveluissa vapauttamalla riittävästi uusia taajuuksia kustannustehokkaimmilla taajuusalueilla, jolloin kyseisten palveluiden saatavuus yleistyisi, ja että ne saavuttavat tämän tavoitteen.

(28)

Koska yhteinen lähestymistapa ja mittakaavaedut ovat erittäin tärkeitä kehitettäessä laajakaistaviestintää koko unionissa ja ehkäistäessä kilpailun vääristymistä ja markkinoiden pirstaloitumista jäsenvaltioiden välillä, olisi yhteisesti määriteltävä jäsenvaltioiden kesken ja komission kanssa tietyt valtuutusehtoja ja -menettelyjä koskevat parhaat käytännöt. Tällaisiin ehtoihin ja menettelyihin voisivat kuulua kattavuusvelvoitteet, taajuuksien lohkokoko, käyttöoikeuksien myöntämisen ajoitus, matkaviestinnän virtuaaliverkko-operaattorien mahdollisuudet käyttää taajuuksia sekä taajuuksien käyttöoikeuksien voimassaoloaika. Näitä ehtoja ja menettelyjä olisi sovellettava langattomaan viestintään osoitettuihin taajuusalueisiin, joihin kohdistuvia oikeuksia voidaan siirtää tai vuokrata, koska taajuuskaupalla on suuri merkitys taajuuksien käytön tehostamisen ja langattomien laitteiden ja palvelujen sisämarkkinoiden kehittämisen kannalta.

(29)

Lisätaajuuksia saatetaan tarvita muilla aloilla, kuten liikenteessä (turvallisuussovellukset, tiedotusjärjestelmät, liikenteenhallintajärjestelmät), tutkimuksessa ja kehittämisessä, sähköisessä terveydenhuollossa ja osallistavaan tietoyhteiskuntaan liittyvissä sovelluksissa sekä tarvittaessa väestönsuojelussa ja pelastuspalvelussa, ottaen huomioon, että näillä aloilla käytetään yhä enemmän videokuvan ja datan siirtoa nopean ja aiempaa tehokkaamman palvelun mahdollistamiseksi. Innovointia voidaan helpottaa, jos taajuuspolitiikan ja tutkimus- ja kehittämistoiminnan välille saadaan syntymään optimaalinen yhteisvaikutus ja laaditaan tarvittavat selvitykset taajuuksien eri käyttökohteiden välisestä radioteknisestä yhteensopivuudesta. Lisäksi Euroopan yhteisön seitsemännen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelman (2007–2013) puitteissa harjoitetusta tutkimuksesta saadut tulokset edellyttävät sellaisten esimerkiksi kognitiiviseen radioon tai sähköiseen terveydenhuoltoon liittyvien hankkeiden taajuustarpeiden selvittämistä, joilla saattaa olla suurta taloudellista tai investointipotentiaalia erityisesti pk-yritysten kannalta. Tutkimus- ja kehittämistoiminnan ja tieteellisen käytön ylläpitämiseksi olisi varmistettava myös riittävä suoja haitallisilta häiriöiltä.

(30)

Eurooppa 2020 -strategiassa asetetaan ympäristöpoliittisia tavoitteita kestävään, energiatehokkaaseen ja kilpailukykyiseen talouteen pääsemiseksi, esimerkiksi parantamalla energiatehokkuutta 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Tieto- ja viestintätekniikkasektorilla on tässä tärkeä tehtävä, kuten Euroopan digitaalistrategiassa korostetaan. Ehdotettuja toimia ovat muun muassa tiedonsiirtoa hyödyntävien älykkäiden energianhallintajärjestelmien (älyverkkojen ja -mittareiden) unionin laajuisen käyttöönoton nopeuttaminen energiankulutuksen vähentämiseksi sekä älykkäiden liikennejärjestelmien ja älykkään liikenteenhallinnan kehittäminen liikennesektorin hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Radiotaajuustekniikan tehokas käyttö voisi auttaa vähentämään myös radiolaitteiden energiankulutusta ja pienentää ympäristövaikutusta maaseudulla ja syrjäisillä alueilla.

(31)

Väestön suojelu sähkömagneettisilta kentiltä, joka on keskeistä kansalaisten hyvinvoinnin kannalta, olisi otettava täysimääräisesti huomioon yhdenmukaisessa lähestymistavassa taajuusvaltuutuksiin unionissa. Väestön sähkömagneettisille kentille (0 Hz–300 GHz) altistumisen rajoittamisesta 12 päivänä heinäkuuta 1999 annettua neuvoston suositusta 1999/519/EY (14) noudatettaessa on olennaisen tärkeää varmistaa, että terveyteen kohdistuvia taajuuksien käytön ionisoivia ja ionisoimattomia vaikutuksia tarkkaillaan jatkuvasti, mikä koskee myös todellisia kumulatiivisia vaikutuksia, joita eri taajuuksien käytöstä yhä useamman tyyppisissä laitteissa voi aiheutua.

(32)

Keskeiset yleiseen etuun liittyvät tavoitteet, kuten ihmishengen turvaaminen, edellyttävät koordinoituja teknisiä ratkaisuja pelastus- ja hätäpalvelujen yhteentoimivuuteen jäsenvaltioiden välillä. Turvallisuuteen liittyvien palvelujen ja laitteiden kehittämistä ja vapaata liikkuvuutta sekä innovatiivisten yleiseurooppalaisten tai yhteentoimivien turvallisuus- ja hätäpalveluratkaisujen kehittämistä varten olisi yhdenmukaiselta pohjalta asetettava saataville riittävästi taajuuksia. Tutkimukset ovat osoittaneet, että unionissa tarvitaan seuraavien viiden–kymmenen vuoden aikana lisää yhdenmukaistettuja alle 1 GHz:n taajuuksia väestönsuojelu- ja pelastuspalvelutarkoituksiin käytettäville mobiililaajakaistapalveluille.

(33)

Taajuuksien sääntelyllä on vahvoja rajat ylittäviä tai kansainvälisiä ulottuvuuksia syistä, jotka liittyvät radiosignaalien etenemiseen ilmassa, radioviestintäpohjaisista palveluista riippuvaisten markkinoiden kansainväliseen luonteeseen sekä tarpeeseen välttyä haitallisilta häiriöiltä maiden välillä.

(34)

Euroopan unionin tuomioistuimen asiaa koskevan oikeuskäytännön mukaisesti tilanteissa, joissa kansainvälisen sopimuksen kohde kuuluu osittain unionin ja osittain jäsenvaltioiden toimivaltaan, on olennaisen tärkeää huolehtia läheisestä yhteistyöstä jäsenvaltioiden ja unionin toimielinten välillä. Tämä yhteistyövelvoite, jonka sisältöä on selvennetty vakiintuneessa oikeuskäytännössä, johtuu unionin ja sen jäsenvaltioiden kansainvälistä edustusta koskevasta yhtenäisyyden periaatteesta.

(35)

Jäsenvaltiot saattavat myös tarvita tukea taajuuskoordinointiin kahdenvälisissä neuvotteluissa unionin naapurimaiden kanssa, jäsenehdokasmaat ja liittyvät maat mukaan luettuina, voidakseen täyttää taajuuskoordinointiin liittyvät unionin tason velvoitteensa. Tuen pitäisi myös auttaa välttämään häiriöiden aiheutumista ja tehostamaan taajuuksien käyttöä sekä lähentämään taajuuksien käyttötapoja myös unionin rajoja laajemmalti.

(36)

Tämän päätöksen tavoitteiden saavuttamiseksi on tärkeää tehostaa taajuuspolitiikan ja taajuuksien hallinnan unionin tason koordinoinnin nykyisiä institutionaalisia puitteita, myös sellaisten asioiden osalta, jotka koskevat suoraan kahta tai useampaa jäsenvaltiota, niin, että jäsenvaltioiden viranomaisten toimivalta ja asiantuntemus otetaan täysimääräisesti huomioon. Olennaista on myös standardointielinten, tutkimuslaitosten ja CEPT:n välinen yhteistyö ja koordinointi.

(37)

Jotta voidaan varmistaa tämän päätöksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (15) mukaisesti.

(38)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän päätöksen tavoitetta, joka on monivuotisen radiotaajuuspoliittisen ohjelman perustaminen, vaan se voidaan toiminnan laajuuden vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä päätöksessä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(39)

Komission olisi raportoitava Euroopan parlamentille ja neuvostolle tämän päätöksen mukaisesti saavutetuista tuloksista sekä suunnitelluista tulevista toimista.

(40)

Komissio on ehdotustaan laatiessaan ottanut mahdollisimman tarkasti huomioon komission päätöksellä 2002/622/EY (16) perustetun radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän lausunnon,

a)

sovelletaan kaikkein asianmukaisinta ja hallinnollisesti mahdollisimman kevyttä valtuutusjärjestelmää siten, että taajuuksien käytössä päästään mahdollisimman suureen joustavuuteen ja tehokkuuteen. Tällaisen valtuutusjärjestelmän on perustuttava puolueettomiin, läpinäkyviin, syrjimättömiin ja oikeasuhteisiin arviointiperusteisiin;

b)

edistetään sisämarkkinoiden kehittämistä tukemalla tulevien unionin laajuisten digitaalisten palvelujen syntymistä ja tehostamalla toimivaa kilpailua;

c)

edistetään kilpailua ja innovointia sekä otetaan huomioon tarve välttää häiriöiden aiheutumista ja huolehtia palvelujen teknisestä laadusta tarkoituksena helpottaa laajakaistapalvelujen saatavuutta ja vastata tehokkaalla tavalla langattoman dataliikenteen kasvuun;

d)

määriteltäessä taajuuksien käytön teknisiä ehtoja otetaan täysimääräisesti huomioon asiaan kuuluva unionin oikeus, mukaan lukien se, joka koskee väestön sähkömagneettisille kentille altistumisen rajoittamista;

e)

edistetään mahdollisuuksien mukaan teknologia- ja palveluneutraaliutta taajuuksien käyttöoikeuksien kohdalla.

a)

sovelletaan teknologia- ja palveluneutraaliuden periaatteita oikeuksiin käyttää taajuuksia sähköisen viestinnän verkoissa ja palveluissa sekä radiotaajuuksien yksittäisten käyttöoikeuksien siirtoon tai vuokraukseen;

b)

edistetään radiotaajuuksien käytön yhdenmukaistamista unionissa siten, että otetaan huomioon tarve varmistaa taajuuksien käytön vaikuttavuus ja tehokkuus;

c)

helpotetaan langattoman dataliikenteen ja laajakaistapalvelujen lisäämistä erityisesti suosimalla joustavuutta ja edistetään innovointia ottaen huomioon tarve välttää häiriöiden aiheutumista ja varmistaa palvelun tekninen laatu.

a)

kannustetaan taajuuksien tehokasta hallintaa ja käyttöä, jotta voidaan mahdollisimman hyvin vastata taajuuksien kasvavaan kysyntään taajuuksien suuri yhteiskunnallinen, kulttuurinen ja taloudellinen arvo huomioon ottaen;

b)

pyritään jakamaan asianmukaisessa aikataulussa riittävästi ja tarkoituksenmukaisesti taajuuksia unionin politiikkatavoitteiden tueksi ja niin, että voidaan mahdollisimman hyvin vastata langattoman dataliikenteen kasvavaan kysyntään ja mahdollistaa siten kaupallisten ja julkisten palveluiden kehittyminen ottaen huomioon tärkeät yleisen edun mukaiset tavoitteet, kuten kulttuurinen monimuotoisuus ja viestinten moniarvoisuus; sitä varten olisi pyrittävä kaikin tavoin erittelemään 9 artiklassa tarkoitetun taajuuksien kartoituksen pohjalta vähintään 1 200 MHz:n laajuinen soveltuva taajuusalue vuoteen 2015 mennessä. Tähän lukuun sisältyvät jo käytössä olevat taajuudet;

c)

poistetaan digitaalinen kahtiajako ja tuetaan Euroopan digitaalistrategiassa asetettuja tavoitteita edistämällä mahdollisuutta tarjota kaikkien unionin kansalaisten käyttöön vuoteen 2020 mennessä vähintään siirtonopeudella 30 Mbit/s toimiva laajakaistayhteys ja toteuttamalla tavoite siitä, että unionissa ovat käytössä nopeimmat mahdolliset laajakaistayhteydet ja suurin laajakaistakapasiteetti;

d)

annetaan unionille mahdollisuus nousta johtavaan asemaan langattoman sähköisen viestinnän laajakaistapalveluissa vapauttamalla riittävästi taajuuksia kustannustehokkailla taajuusalueilla, jotta kyseisten palveluiden saatavuus yleistyy;

e)

varmistetaan mahdollisuuksien tarjoaminen niin kaupalliselle kuin julkiselle alalle lisäämällä mobiililaajakaistan kapasiteettia;

f)

edistetään innovaatioita ja investointeja tehostamalla taajuuksien käytön joustavuutta, soveltamalla koko unionissa johdonmukaisesti teknologia- ja palveluneutraaliuden periaatteita mahdollisesti hyväksyttävien teknologiaratkaisujen kesken ja huolehtimalla sääntelyn riittävästä ennustettavuudesta, jota edellytetään muun muassa sähköistä viestintää koskevassa sääntelykehyksessä, vapauttamalla yhdenmukaisia taajuuksia uusille edistyneille teknologioille ja sallimalla kaupankäynti taajuuksien käyttöoikeuksilla, ja luodaan näin mahdollisuuksia kehittää tulevaisuudessa unionin laajuisia digitaalisia palveluita;

g)

helpotetaan taajuuksien saantia käyttöön hyödyntämällä yleisvaltuutusten suomia etuja sähköisen viestinnän kohdalla direktiivin 2002/20/EY 5 artiklan mukaisesti;

h)

rohkaistaan infrastruktuurin passiivista yhteiskäyttöä tapauksissa, joissa se olisi oikeasuhteista ja syrjimätöntä direktiivin 2002/21/EY 12 artiklassa tarkoitetulla tavalla;

i)

ylläpidetään ja kehitetään toimivaa kilpailua erityisesti sähköisen viestinnän palveluissa pyrkimällä välttämään ennakkotoimenpiteillä tai jälkikäteen toteutettavilla korjaustoimilla radiotaajuuksien liiallista kasautumista tietyille yrityksille tavalla, joka merkittävästi haittaa kilpailua;

j)

vähennetään sisämarkkinoiden hajanaisuutta ja hyödynnetään täysimääräisesti niihin liittyvää potentiaalia talouskasvun ja mittakaavaetujen lisäämiseksi unionin tasolla tehostamalla mahdollisuuksien mukaan taajuuksien käyttöön ja saatavuuteen liittyvien teknisten ehtojen koordinointia ja yhdenmukaistamista;

k)

vältetään muiden radioteknisten ja muunlaisten laitteiden aiheuttamia häiriöitä muun muassa helpottamalla sellaisten standardien kehittämistä, joiden avulla taajuuksien käyttö tehostuu, ja parantamalla vastaanotinten häiriösuojausta ottaen erityisesti huomioon radiolaitteiden ja -sovellusten lisääntyvän määrän ja tiheyden kumulatiiviset vaikutukset;

l)

parannetaan uusien kuluttajatuotteiden ja -teknologioiden helppokäyttöisyyttä, jotta varmistetaan kuluttajien tuki digitaaliseen teknologiaan siirtymiselle sekä digitaaliylijäämän tehokas hyödyntäminen;

m)

pienennetään unionin hiilijalanjälkeä parantamalla langattomissa viestintäverkoissa ja laitteissa käytettävän teknologian tehokkuutta ja näiden verkkojen ja laitteiden energiatehokkuutta.

a)

rajoitetaan niiden taajuuksien määrää, joihin yksittäiselle yritykselle myönnetään käyttöoikeuksia, tai asetetaan käyttöoikeuksille ehtoja, esimerkiksi velvoittaa tarjoamaan tukkutason käyttöoikeuden taikka kansallisen tai alueellisen verkkovierailun tietyillä taajuuskaistoilla tai tietyissä ominaisuuksiltaan samankaltaisten taajuuskaistojen ryhmissä, esimerkiksi sähköisen viestinnän palveluille osoitetuilla alle 1 GHz:n taajuusalueilla. Tällaisia lisäehtoja voivat asettaa vain toimivaltaiset kansalliset viranomaiset;

b)

varataan tietty osa taajuusalueesta tai taajuusalueiden ryhmästä myönnettäväksi uusille tulokkaille, jos se on asianmukaista kansallisten markkinoiden tilanteen kannalta;

c)

ollaan myöntämättä uusia taajuuksien käyttöoikeuksia tai ollakseen sallimatta taajuuksien uudenlaista käyttöä tietyillä taajuuskaistoilla tai asetetaan edellytyksiä uusien taajuuksien käyttöoikeuksien myöntämiselle tai uusien käyttötarkoitusten valtuuttamiselle, jotta vältetään kilpailun vääristyminen sen johdosta, että käyttöoikeuksia myönnetään tai siirretään tai että ne kasautuvat;

d)

estetään taajuuksien käyttöoikeuksien siirron tai asetetaan sille ehtoja, jos se ei kuulu kansallisen tai unionin harjoittaman yrityskeskittymien valvonnan piiriin ja jos se todennäköisesti haittaisi merkittävästi kilpailua;

e)

tehdään olemassa oleviin oikeuksiin muutoksia direktiivin 2002/20/EY mukaisesti, kun se on tarpeellista radiotaajuuksien käyttöoikeuksien siirtämisestä tai kasautumisesta aiheutuneen kilpailun vääristymisen korjaamiseksi jälkikäteen.

a)

sen perusteella voidaan yksilöidä ne taajuusalueet, joilla on mahdollista tehostaa taajuuksien nykyistä käyttöä;

b)

kartoitus auttaa yksilöimään taajuuskaistat, jotka voitaisiin jakaa uudelleen, sekä mahdollisuudet taajuuksien yhteiskäyttöön tässä päätöksessä esitettyjen unionin politiikkojen tukemiseksi ottaen kuitenkin samalla huomioon kuluttajien ja operaattorien suunnalta tulevaan kysyntään pohjautuvat tulevat taajuustarpeet sekä mahdollisuudet vastata näihin tarpeisiin;

c)

kartoituksesta on apua tutkittaessa taajuuksien erityyppistä käyttöä sekä yksityisten että julkisten käyttäjien osalta;

d)

kartoituksen avulla voidaan yksilöidä taajuuskaistoja, joita voitaisiin jakaa tai osoittaa uudelleen toiseen käyttötarkoitukseen niiden käytön tehostamiseksi, innovoinnin edistämiseksi ja kilpailun lisäämiseksi sisämarkkinoilla, ja voidaan tutkia uusia keinoja taajuuksien yhteiskäytölle niin yksityisiä kuin julkisiakin käyttäjiä hyödyttävällä tavalla ottaen samalla huomioon jakamisesta tai toiseen käyttötarkoitukseen uudelleen osoittamisesta aiheutuvat mahdolliset myönteiset ja kielteiset vaikutukset kyseisten taajuuskaistojen ja niiden lähitaajuuksien nykyisiin käyttäjiin.

a)

laatiakseen käytännön menettelytavat ja yhdenmukaiset mallit, joita jäsenvaltiot käyttävät kootessaan ja toimittaessaan komissiolle tietoja taajuuksien nykyisestä käytöstä, edellyttäen, että niissä noudatetaan päätöksen N:o 676/2002/EY 8 artiklan mukaisia, liikesalaisuuksia koskevia sääntöjä ja jäsenvaltioiden oikeutta olla luovuttamatta luottamuksellisia tietoja, ottaen huomioon pyrkimys mahdollisimman vähäisiin hallinnollisiin rasitteisiin sekä muista unionin säännöksistä johtuvat jäsenvaltioiden nykyiset velvoitteet, erityisesti velvoite toimittaa yksityiskohtaisia tietoja;

b)

laatiakseen menetelmät, joilla tutkitaan teknologian kehityssuuntauksia sekä taajuuksien tulevia tarpeita ja kysyntää tämän päätöksen soveltamisalaan kuuluvilla unionin politiikka-aloilla erityisesti sellaisten palvelujen osalta, joita voitaisiin käyttää 400 MHz:n ja 6 GHz:n välisellä taajuusalueella, tarkoituksena määrittää taajuuksien kehittyviä ja mahdollisesti merkityksellisiä käyttömahdollisuuksia.

a)

jos kansainvälisten neuvottelujen kohde kuuluu unionin toimivallan piiriin, unionin kanta muodostetaan unionin lainsäädännön mukaisesti;

b)

jos kansainvälisten neuvottelujen kohde kuuluu osittain unionin ja osittain jäsenvaltioiden toimivallan piiriin, unionin ja jäsenvaltioiden kesken pyritään muodostamaan yhteinen kanta vilpittömän yhteistyön periaatteen edellyttämällä tavalla.

21.3.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 81/18

(1)

Direktiivin 2010/31/EU mukaan komission on vahvistettava delegoidulla säädöksellä vertailumenetelmäkehys rakennusten ja rakennusosien energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten kustannusoptimaalisten tasojen laskentaa varten.

(2)

Jäsenvaltioilla on velvollisuus vahvistaa energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset rakennuksille ja rakennusosille. Vaatimukset on asetettava siten, että niiden avulla voidaan saavuttaa kustannusoptimaaliset tasot. Jäsenvaltiot voivat päättää, onko kansallisena vertailutasona käytettävä kustannusoptimaalisuuslaskelmien lopputulos se, joka on laskettu makrotaloudellisesta näkökulmasta (ottaen huomioon energiatehokkuusinvestointien kustannukset ja hyödyt koko yhteiskunnalle), vai se, joka on laskettu puhtaasti rahoituksellisesta näkökulmasta (ottaen huomioon ainoastaan investoinnin itsensä). Kansalliset energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset eivät saisi olla yli 15 prosenttia alhaisemmat kuin kansalliseksi vertailutasoksi valitun kustannusoptimaalisuuslaskelman tulokset. Kustannusoptimaalisen tason on oltava niiden tehokkuustasojen rajoissa, joissa elinkaaren ajalta tehty kustannus-hyötyanalyysi on positiivinen.

(3)

Direktiivillä 2010/31/EU edistetään energiankulutuksen vähentämistä rakennetussa ympäristössä, mutta siinä korostetaan myös, että rakennusala on yksi suurimmista hiilidioksidipäästöjen lähteistä.

(4)

Energiaan liittyvien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista 21 päivänä lokakuuta 2009 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/125/EY (2) säädetään tällaisten tuotteiden energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten vahvistamisesta. Asettaessaan kansallisia vaatimuksia taloteknisille järjestelmille jäsenvaltioiden on otettava huomioon mainitun direktiivin nojalla vahvistetut täytäntöönpanotoimenpiteet. Tämän asetuksen mukaisissa laskelmissa käytettävät rakennustuotteiden suoritustasot olisi määritettävä rakennustuotteiden kaupan pitämistä koskevien ehtojen yhdenmukaistamisesta ja neuvoston direktiivin 89/106/ETY kumoamisesta 9 päivänä maaliskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 305/2011 (3) säännösten mukaisesti.

(5)

Jäsenvaltiot voivat tietyissä olosuhteissa käyttää energiatehokkuustasojen kustannustehokkuutta tai kustannusoptimaalisuutta koskevaa tavoitetta perusteena asettaessaan rakennusosille sellaisia kustannustehokkuus- tai kustannusoptimaalisuusvaatimuksia, jotka käytännössä asettaisivat esteitä joillekin rakennusten suunnittelu- tai teknisille vaihtoehdoille samalla kun ne edistäisivät energiatehokkaampien energiaan liittyvien tuotteiden käyttöä.

(6)

Vertailumenetelmäkehys koostuu direktiivin 2010/31/EU liitteessä III esitetyistä vaiheista, ja siihen sisältyvät vertailurakennusten määrittely, näihin vertailurakennuksiin sovellettavien energiatehokkuustoimenpiteiden määrittely, näiden toimenpiteiden primäärienergiantarpeen arviointi sekä toimenpiteiden kustannusten (eli nettonykyarvon) laskeminen.

(7)

Direktiivin 2010/31/EU liitteessä I esitettyä energiatehokkuuden laskennan yhteistä kehystä sovelletaan myös kustannusoptimaalisuutta koskevan menetelmäkehyksen kaikkiin vaiheisiin, etenkin rakennusten ja rakennusosien energiatehokkuuden laskentaan.

(8)

Vertailumenetelmäkehyksen mukauttamiseksi kansallisiin olosuhteisiin jäsenvaltioiden olisi määritettävä rakennusten ja/tai rakennusosien arvioitu taloudellinen elinkaari, energiamuotojen, tuotteiden ja järjestelmien asianmukaiset kustannukset ja asianmukaiset ylläpito-, kiinteistönhoito- ja työvoimakustannukset, primäärienergian muuntokertoimet sekä energianhintojen oletettu kehitys niiden polttoaineiden osalta, joita niiden kansallisessa ympäristössä käytetään rakennusten energialähteenä, ottaen huomioon komission käyttöön antamat tiedot. Jäsenvaltioiden olisi lisäksi määritettävä sekä makrotaloudellisissa että rahoituslaskelmissa käytettävä diskonttokorko tehtyään ensin herkkyysanalyysin vähintään kahdelle korkoprosentille kussakin laskelmassa.

(9)

Jotta voidaan varmistaa, että jäsenvaltiot noudattavat yhteistä lähestymistapaa vertailumenetelmäkehyksen soveltamiseen, on asianmukaista, että komissio vahvistaa nettonykyarvoa koskevissa laskelmissa tarvittavat keskeiset reunaehdot, kuten pitoajan alun, huomioon otettavat kustannuslajit ja käytettävän laskentajakson.

(10)

Yhteisen laskentajakson määrittely ei ole ristiriidassa sen kanssa, että jäsenvaltioilla on oikeus vahvistaa rakennusten ja/tai rakennusosien arvioitu taloudellinen elinkaari, sillä tämä voi olla pidempi tai lyhyempi kuin määritelty laskentajakso. Rakennuksen tai rakennusosan arvioidulla taloudellisella elinkaarella on vain vähäinen vaikutus laskentajaksoon, sillä viimeksi mainitun kannalta merkitsevä tekijä on pikemminkin rakennuksen peruskorjausjakso eli aika, jonka jälkeen rakennukselle tehdään peruskorjaus.

(11)

Kustannuslaskelmiin ja -ennusteisiin liittyy monia oletuksia ja epävarmuustekijöitä, kuten energianhintojen kehitys, minkä vuoksi niihin liittyy yleensä herkkyysanalyysi, jossa arvioidaan keskeisten syöteparametrien luotettavuutta. Kustannusoptimaalisuuslaskelmia varten herkkyysanalyysissa olisi käsiteltävä ainakin energianhintojen kehitystä ja diskonttokorkoa, ja parhaassa tapauksessa herkkyysanalyysin olisi katettava myös teknologian tuleva hintakehitys yhtenä laskelmien uudelleentarkastelun syöttötietona.

(12)

Vertailumenetelmäkehyksen avulla jäsenvaltioiden olisi voitava verrata kustannusoptimaalisuuslaskelmien tuloksia voimassa oleviin energiatehokkuutta koskeviin vähimmäisvaatimuksiin ja käyttää vertailun tuloksia sen varmistamiseen, että energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset asetetaan tasolle, joilla voidaan saavuttaa kustannusoptimaaliset tasot. Jäsenvaltioiden olisi lisäksi harkittava energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten asettamista kustannusoptimaalisille tasoille niille rakennusluokille, joille ei tähän mennessä ole asetettu energiatehokkuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia.

(13)

Kustannusoptimaalisuutta koskeva menetelmä on teknologiasta riippumaton eikä suosi mitään yksittäistä teknistä ratkaisua. Se varmistaa kilpailun toimenpiteiden, kokonaisuuksien ja muunnelmien välillä rakennuksen tai rakennusosan arvioidun elinkaaren aikana.

(14)

Laskelmien tulokset sekä käytetyt syöttötiedot ja oletukset on ilmoitettava komissiolle direktiivin 2010/31/EU 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Komission olisi toimitettujen tietojen avulla voitava arvioida jäsenvaltioiden edistymistä energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten kustannusoptimaalisten tasojen saavuttamisessa ja laatia asiasta kertomus.

(15)

Hallinnollisen taakan keventämiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava vähentää laskelmien määrää määrittelemällä useampaa kuin yhtä rakennusluokkaa edustavia vertailurakennuksia, tämän kuitenkaan vaikuttamatta jäsenvaltioille direktiivissä 2010/31/EU asetettuun velvollisuuteen vahvistaa energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset tietyille rakennusluokille,

1)

Kokonaiskustannuksilla tarkoitetaan alkuperäisten investointikustannusten nykyarvojen summaa, kokonaiskäyttökustannusten ja uusintakustannusten summaa (laskettuna pitoajan alun arvoon) sekä tarvittaessa käytöstäpoistokustannuksia. Makrotaloudellisella tasolla tehtävässä laskelmassa otetaan huomioon lisäkustannuslaji kasvihuonekaasujen kustannukset.

2)

Alkuperäisillä investointikustannuksilla tarkoitetaan kaikkia siihen ajankohtaan mennessä aiheutuneita kustannuksia, jolloin rakennus tai rakennusosa luovutetaan asiakkaalle valmiina käyttöön. Näihin kustannuksiin sisältyvät suunnittelu, rakennusosien hankinta, toimitusliittymät, asennukset ja käyttöönottoprosessit.

3)

Energiakustannuksilla tarkoitetaan vuotuisia energiakustannuksia ja kiinteitä ja huippukuormitusmaksuja kansalliset verot mukaan luettuina.

4)

Kiinteistönhoidon kustannuksilla tarkoitetaan kaikkia rakennuksen käyttöön liittyviä kustannuksia, mukaan lukien vakuutusmaksuista, palvelumaksuista ja muista perusmaksuista ja veroista aiheutuvat vuotuiset kustannukset.

5)

Ylläpito- ja korjauskustannuksilla tarkoitetaan rakennuksen tai rakennusosan halutun laatutason ylläpito- ja korjaustoimenpiteiden vuotuisia kustannuksia. Tähän sisältyvät tarkastuksista, puhdistuksesta, säädöistä, korjauksesta ja kulutustavaroista aiheutuvat vuotuiset kustannukset.

6)

Kokonaiskäyttökustannuksilla tarkoitetaan vuotuisia ylläpito- ja korjauskustannuksia, kiinteistönhoidon kustannuksia ja energiakustannuksia.

7)

Käytöstäpoistokustannuksilla tarkoitetaan kustannuksia, jotka aiheutuvat rakennuksen tai rakennusosan purkamisesta sen käyttöiän päätyttyä, ja niihin sisältyvät purkaminen, niiden rakennusosien poistaminen, joiden käyttöikä ei ole vielä päättynyt, kuljetus ja kierrätys.

8)

Vuotuisilla kustannuksilla tarkoitetaan kokonaiskäyttökustannusten ja jaksottaisten kustannusten tai uusintakustannusten summaa, joka on maksettu tiettynä vuonna.

9)

Uusintakustannuksilla tarkoitetaan rakennusosan korvaamiseen tehtävää investointia arvioidun taloudellisen elinkaaren mukaisesti laskentajakson aikana.

10)

Kasvihuonekaasupäästöjen kustannuksilla tarkoitetaan rakennusten energiankulutukseen liittyvien hiilidioksidipäästöjen aiheuttamien ympäristövahinkojen rahallista arvoa.

11)

Vertailurakennuksella tarkoitetaan oletettua tai todellista vertailurakennusta, joka edustaa rakennuksen tyypillistä geometriaa ja tyypillisiä järjestelmiä, rakennuksen vaipan ja järjestelmien tyypillistä energiatehokkuutta, tyypillistä toiminnallisuutta ja tyypillistä kustannusrakennetta kyseessä olevassa jäsenvaltiossa ja on ilmasto-olosuhteiden ja maantieteellisen sijainnin suhteen edustava.

12)

Diskonttokorolla tarkoitetaan määrättyä arvoa rahan arvon vertaamiseksi eri aikoina nykyarvossa ilmaistuna.

13)

Diskonttaustekijällä tarkoitetaan kerrointa, jota käytetään muuntamaan tiettynä ajankohtana esiintyvä kassavirta vastaavaksi arvoksi pitoajan alussa. Se johdetaan diskonttokorosta.

14)

Pitoajan alulla tarkoitetaan vuotta, johon laskelmat perustuvat ja josta laskentajakso määritetään.

15)

Laskentajaksolla tarkoitetaan laskelman kattamaa ajanjaksoa yleensä vuosina ilmaistuna.

16)

Rakennuksen jäännösarvolla tarkoitetaan rakennuksen ja rakennusosien jäännösarvojen summaa laskentajakson lopussa.

17)

Hintakehityksellä tarkoitetaan energian, tuotteiden, rakennusten järjestelmien, palvelujen, työvoimakustannusten, ylläpito- ja korjauskustannusten ja muiden kustannusten hintakehitystä, joka voi poiketa inflaatiotasosta.

18)

Energiatehokkuustoimenpiteellä tarkoitetaan rakennukseen tehtävää muutosta, joka johtaa rakennuksen primäärienergiantarpeen pienenemiseen.

19)

Toimenpidekokonaisuudella tarkoitetaan vertailurakennukseen sovellettavaa energiatehokkuustoimenpiteiden ja/tai uusiutuviin energialähteisiin perustuvien toimenpiteiden kokonaisuutta.

20)

Muunnoksella tarkoitetaan sellaisen rakennukseen sovellettavien toimenpiteiden tai toimenpidekokonaisuuksien täydellisen sarjan yleistä tulosta ja kuvausta, joka voi koostua rakennuksen vaippaan kohdistuvien toimenpiteiden, passiivisten tekniikoiden, rakennuksen järjestelmiin kohdistuvien toimenpiteiden ja/tai uusiutuviin energialähteisiin perustuvien toimenpiteiden yhdistelmästä.

21)

Rakennusten alaluokilla tarkoitetaan rakennustyyppien luokkia, jotka on jaoteltu koon, iän, rakennusmateriaalin, käyttötavan, ilmastovyöhykkeen tai muiden perusteiden mukaan tarkemmin kuin direktiivin 2010/31/EU liitteessä I olevassa 5 kohdassa luetellut luokat. Vertailurakennukset määritellään yleensä tällaisille alaluokille.

22)

Ostoenergialla tarkoitetaan energiamuodoittain ilmaistua energiaa, joka toimitetaan talotekniseen järjestelmään järjestelmän rajan yli huomioon otettuja käyttötarkoituksia varten (lämmitys, jäähdytys, ilmanvaihto, lämmin käyttövesi, valaistus, laitteet jne.) tai sähköntuotantoa varten.

23)

Lämmityksen tai jäähdytyksen nettoenergiantarpeella tarkoitetaan lämpöä, joka toimitetaan ilmastoituun sisätilaan tai poistetaan sieltä haluttujen lämpöolojen ylläpitämiseksi tietyn ajanjakson aikana.

24)

Muualle viedyllä energialla tarkoitetaan energiamuodoittain ilmaistua energiaa, joka toimitetaan taloteknisestä järjestelmästä kyseisen järjestelmän rajan yli ja kulutetaan järjestelmän rajan ulkopuolella.

25)

Ilmastoidulla sisätilalla tarkoitetaan tilaa, jossa tiettyjä sisäilman parametreja kuten lämpötilaa ja kosteutta säädellään teknisesti esimerkiksi lämmittämällä ja jäähdyttämällä.

26)

Uusiutuvista lähteistä peräisin olevalla energialla tarkoitetaan uusiutuvista, muista kuin fossiilisista lähteistä peräisin olevaa energiaa eli tuuli- ja aurinkoenergiaa, ilmalämpöenergiaa, geotermistä energiaa, hydrotermistä energiaa ja valtamerienergiaa, vesivoimaa, biomassaa, kaatopaikoilla ja jätevedenpuhdistamossa syntyvää kaasua ja biokaasua.

a)

otettava pitoajan aluksi vuosi, jonka aikana laskelma tehdään;

b)

käytettävä tämän asetuksen liitteessä I määriteltyä laskentajaksoa;

c)

käytettävä tämän asetuksen liitteessä I määriteltyjä kustannuslajeja;

d)

käytettävä hiilidioksidikustannusten laskennassa vähimmäisalarajana liitteessä II annettuja päästökauppajärjestelmän ennakoituja hiilidioksidihintoja.

a)

rakennuksen ja/tai rakennusosan arvioitu taloudellinen elinkaari;

b)

diskonttokorko;

c)

energiamuotojen, tuotteiden ja järjestelmien kustannukset sekä ylläpito- ja korjauskustannukset, kiinteistönhoidon kustannukset ja työvoimakustannukset;

d)

primäärienergiakertoimet;

e)

oletettu energianhintojen kehitys kaikille energiamuodoille ottaen huomioon tämän asetuksen liitteessä II tarkoitetut tiedot.

21.3.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 81/37

(1)

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista erityissäännöistä maidon ja maitotuotteiden vientitodistusten ja vientitukien osalta 27 päivänä marraskuuta 2009 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1187/2009 (2) 27 artiklassa säädetään, että Dominikaanisen tasavallan avaamassa maitojauheen vientikiintiössä etusijalle on asetettava vientitukinimikkeistön erityisiin tuotekoodeihin kuuluvat tuotteet. Tämä rajoitus otettiin käyttöön, jottei todistushakemuksia esitettäisi liikaa, mikä voisi johtaa markkinoiden pirstaloitumiseen ja aiheuttaa unionin viejien markkinaosuuden menetyksen riskin.

(2)

Kiintiövuonna 2011/2012 haetut määrät olivat ensimmäistä kertaa pienemmät kuin käytettävissä olevat kiintiömäärät. Olisi asianmukaista jakaa jäljellä olevat määrät hakijoille, jotka ottavat mielellään vastaan hakemiaan määriä suuremman määrän, edellyttäen että vakuutta korotetaan vastaavasti.

(3)

Jotta kiintiötä käytettäisiin mahdollisimman paljon tulevina vuosina, on asianmukaista ulottaa todistushakemukset koskemaan CARIFORUM-valtioiden sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisessä talouskumppanuussopimuksessa (3), jonka allekirjoittaminen ja väliaikainen soveltaminen hyväksyttiin neuvoston päätöksellä 2008/805/EY (4), määrättyyn tariffikiintiöön kuuluvia kaikkia tuotteita. Lisäksi vientitodistusten voimassaoloajan osalta asetuksen (EY) N:o 1187/2009 6 artiklan 2 kohdassa säädettyä poikkeusta ei saisi rajoittaa koskemaan vain tuotteita, jotka kuuluvat mainitun asetuksen liitteessä I tarkoitettuun samaan tuoteluokkaan, vaan se olisi laajennettava koskemaan kaikkia tariffikiintiöön kuuluvia tuotteita.

(4)

Koska vientitukien määräksi on vahvistettu nolla vuodesta 2008 alkaen, todistushakemuksissa ja todistuksissa olisi mainittava tukinimikkeistön tuotekoodien sijaan yhdistetyn nimikkeistön koodit. Asianomaisia säännöksiä olisi muutettava vastaavasti.

(5)

Moitteettoman hallinnoinnin varmistamiseksi on tarpeen, että komissiolle ilmoitetaan ennen 31 päivää elokuuta määrät, joille todistuksia on annettu. Sen vuoksi annettuja määriä koskeva ilmoitus on turha ja se voidaan poistaa.

(6)

Asetuksen (EY) N:o 1187/2009 28 artiklan 3 kohdan a alakohdassa säädetään, että vientitodistushakemukset hyväksytään ainoastaan, jos hakija asettaa vakuuden 9 artiklan mukaisesti. Sen vuoksi 33 artiklan 1 kohdassa säädetty asetuksen 9 artiklaa koskeva poikkeus on epäjohdonmukainen.

(7)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 1187/2009 olisi muutettava.

(8)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomitean lausunnon mukaiset,

1)

Korvataan 27 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”Todistushakemuksia voidaan jättää kaikista CN-koodeihin 0402 10, 0402 21 ja 0402 29 kuuluvista tuotteista.”

2)

Korvataan 28 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”Hylkäämisen uhalla ainoastaan yksi vientitodistushakemus hyväksytään yhdistetyn nimikkeistön tuotekoodia kohti, ja kaikki hakemukset on jätettävä yhtä aikaa yhden jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle.”

3)

Muutetaan 31 artikla seuraavasti:

4)

Muutetaan 32 artikla seuraavasti:

5)

Korvataan 33 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Sovelletaan II luvun säännöksiä, lukuun ottamatta 7 ja 10 artiklan säännöksiä.”

21.3.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 81/39

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)

Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

21.3.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 81/41

(1)

Korkealaatuisen naudanlihan tuontitariffikiintiön hallinnoinnista 13 päivänä heinäkuuta 2009 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 620/2009 (3) säädetään tuontitodistusten hakemista ja myöntämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1301/2006 7 artiklan 2 kohdassa säädetään, että jos todistushakemuksissa haetut määrät ylittävät kyseisellä kiintiökaudella käytettävissä olevat määrät, kussakin todistushakemuksessa haetuille määrille olisi vahvistettava myöntämiskertoimet. Asetuksen (EY) N:o 620/2009 3 artiklan nojalla 1 ja 7 päivän maaliskuuta 2012 välisenä aikana jätetyissä tuontitodistushakemuksissa haetut määrät ylittävät käytettävissä olevat määrät. Sen vuoksi olisi määritettävä, missä määrin tuontitodistuksia voidaan myöntää, ja vahvistettava myöntämiskerroin,

21.3.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 81/42

(1)

Todistushakemusten jättäminen keskeytettiin asetuksen (EY) N:o 891/2009 mukaisesti järjestysnumeron 09.4318 osalta 19 päivästä tammikuuta 2012 sokerialan tuotteiden tuontitodistushakemusten jättämisen keskeyttämisestä eräissä tariffikiintiöissä 18 päivänä tammikuuta 2012 annetulla komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 41/2012 (3).

(2)

Käyttämättömiä ja/tai osittain käytettyjä todistuksia koskevien ilmoitusten perusteella kyseisen järjestysnumeron osalta saatiin taas käyttöön määriä. Sen vuoksi olisi peruutettava hakemusten jättämisen keskeyttäminen,