(1)

Tutkiessaan muodollisesti valtiontukiasiaa N:o C 51/05, joka koskee Ranskan Institut Français du Pétrole -konsernin (4), jäljempänä ’IFP’, hyväksi toteuttamia tukitoimenpiteitä, Ranskan viranomaiset ilmoittivat komissiolle 18 päivänä heinäkuuta 2006 päivätyllä kirjeellä, joka kirjattiin saapuneeksi 19 päivänä heinäkuuta 2006, että julkisoikeudellinen laitos IFP, joka ennen oli ollut ammatti-intresseistä 17 päivänä marraskuuta 1943 annetussa laissa nro 43-612 tarkoitettu yksityisoikeudellinen toimialajärjestö, oli muutettu 7 päivänä heinäkuuta 2006 teollista ja kaupallista toimintaa harjoittavaksi julkisoikeudelliseksi laitokseksi, jäljempänä ’EPIC-yhtiö’. Tämä muutos käy ilmi seuraavista kahdesta asiakirjasta, jotka olivat Ranskan viranomaisten kirjeen liitteenä: i) IFP:n uudesta asemasta 6 päivänä heinäkuuta 2006 annettu asetus nro 2006–797 ja ii) energiapolitiikan suuntaukset vahvistavasta ohjelmasta 13 päivänä heinäkuuta 2005 annetun lain nro 2005–781 95 § (jonka mukaisesti edellä mainittu asetus on annettu).

(2)

Komissio pyysi Ranskan viranomaisilta tietoja 3 päivänä elokuuta 2007 ja 7 päivänä toukokuuta 2008 päivätyillä kirjeillä, joihin Ranskan viranomaiset vastasivat 28 päivänä syyskuuta 2007 ja 26 päivänä kesäkuuta 2008 päivätyillä kirjeillä.

(3)

Erään aiemman asian yhteydessä komissio teki 16 päivänä heinäkuuta 2008 päätöksen, jäljempänä ’päätös C 51/2005’, ensimmäisestä tukitoimenpiteestä, jonka Ranska oli toteuttanut IFP-konsernin hyväksi (5). Komissio korosti kyseisessä päätöksessä, että ylimääräisen valtiontuen olemassaoloa, joka johtuisi IFP:n EPIC-asemansa ansiosta mahdollisesti saamasta rajoittamattomasta valtiontakauksesta, tarkasteltaisiin erillisessä menettelyssä.

(4)

Tässä toisessa SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdan mukaisessa menettelyssä komissio päätti 16 päivänä heinäkuuta 2008 (6), jäljempänä ’menettelyn aloittamista koskeva päätös’, Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (7), jäljempänä ’menettelyasetus’, 4 artiklan 4 kohdan nojalla aloittaa menettelyn, joka koskee IFP-konsernin hyväksi mahdollisesti myönnettyä rajoittamatonta valtiontakausta.

(5)

Komissio julkaisi edellä mainitun, menettelyn aloittamista koskevan päätöksen 11 päivänä lokakuuta 2008Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja kehotti asianomaisia esittämään huomautuksensa kyseisestä toimenpiteestä.

(6)

Komissio vastaanotti Ranskan huomautukset 14 päivänä lokakuuta 2008 päivätyllä kirjeellä.

(7)

UOP Limited -yhtiön neuvonantajat ilmoittivat komissiolle 6 päivänä marraskuuta 2008 päivätyllä kirjeellä, joka kirjattiin saapuneeksi samana päivänä, asiakkaansa halukkuudesta esittää huomautuksia kyseisestä toimenpiteestä. Tässä yhteydessä neuvonantajat pyysivät välttämättömään käännöstyöhön kuluvan ajan perusteella lisäaikaa huomautustensa toimittamiseen 30 päivään marraskuuta 2008 saakka. Komissio ilmoitti 7 päivänä marraskuuta 2008 päivätyllä kirjeellä hyväksyvänsä pyynnön perustelut ja myöntävänsä UOP Limitedille lisäaikaa vastaamiseen 30 päivään marraskuuta 2008 saakka. UOP Limited -yhtiön neuvonantajat toimittivat 28 päivänä marraskuuta 2008 päivätyllä ja komissiossa samana päivänä saapuneeksi kirjatulla kirjeellä asiakkaansa huomautukset menettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä.

(8)

UOP Limited -yhtiön neuvonantajat pyysivät samassa 28 päivänä marraskuuta 2008 päivätyssä kirjeessä asiakkaalleen lupaa toimittaa ylimääräisiä huomautuksia menettelyn kuluessa. Komissio vastasi pyyntöön 17 päivänä joulukuuta 2008 päivätyllä kirjeellä ja jatkoi vastauksen määräaikaa 23 päivään tammikuuta 2009, jotta UOP Limitedille jäisi riittävästi aikaa toimittaa mahdollisia täydentäviä huomautuksia. UOP Limited -yhtiön neuvonantajat toimittivat 23 päivänä tammikuuta 2009 päivätyllä kirjeellä asiakkaansa täydentävät huomautukset.

(9)

Komissio välitti 6 päivänä toukokuuta 2009 päivätyllä kirjeellä Ranskan viranomaisille kaikki UOP Limited -yhtiön menettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä esittämät huomautukset, tarvittaessa luottamuksellisena versiona. Komissio pyysi Ranskan viranomaisia toimittamaan huomautuksensa 8 päivään kesäkuuta 2009 mennessä. Ranskan viranomaiset pyysivät 2 päivänä kesäkuuta 2009 päivätyllä kirjeellä määräajan jatkamista 22 päivään kesäkuuta 2009, koska niiden näkemyksen mukaan kolmannen osapuolen toimittamat huomautukset edellyttivät tarkkaa ja perinpohjaista tutkimista ja useiden ministeriöiden yksiköiden kuulemista. Komissio hyväksyi 9 päivänä kesäkuuta 2009 päivätyllä kirjeellä määräajan jatkamisen 22 päivään kesäkuuta 2009. Ranskan viranomaiset toimittivat 22 päivänä kesäkuuta 2009 päivätyllä kirjeellä huomautuksensa UOP Limited -yhtiön esittämistä huomautuksista.

(10)

Komissio pyysi 29 päivänä heinäkuuta 2009 päivätyllä kirjeellä Ranskan viranomaisilta lisätietoja ja kehotti antamaan vastauksen 24 päivään elokuuta 2009 mennessä. Ranskan viranomaiset pyysivät 19 päivänä elokuuta 2009 päivätyllä kirjeellä lisäaikaa vastauksen antamiseen 7 päivään syyskuuta 2009 saakka, minkä komissio hyväksyi 20 päivänä elokuuta 2009 päivätyllä kirjeellä. Ranskan viranomaiset toimittivat pyydetyt tiedot lopulta 8 päivänä syyskuuta 2009 päivätyllä kirjeellä.

(11)

Komissio pyysi 20 päivänä marraskuuta 2009 päivätyllä kirjeellä Ranskan viranomaisilta uudelleen täydentäviä tietoja ja kehotti niitä antamaan vastauksensa 20 päivän kuluessa. Ranskan viranomaiset pyysivät 14 päivänä joulukuuta 2009 päivätyllä kirjeellä lisäaikaa vastauksen antamiseen 22 päivään tammikuuta 2010, mihin komissio suostui 18 päivänä joulukuuta 2009 päivätyllä kirjeellä. Ranskan viranomaiset toimittivat pyydetyt tiedot lopulta 13 päivänä tammikuuta 2010 päivätyllä kirjeellä.

(12)

Komissio järjesti 20 päivänä toukokuuta 2010 Brysselissä kokouksen, jossa käsiteltiin Ranskan viranomaisten kanssa Ranskan La Postelle (8) myöntämästä valtiontuesta C 56/07 (ex E 15/05) 26 päivänä tammikuuta 2010 annetun komission päätöksen, jäljempänä ’päätös C 56/2007’, vaikutuksia nyt esillä olevaan asiaan. La Poste on julkinen laitos, jolla on EPIC-yhtiötä vastaava asema (9). La Postea koskeneessa asiassa, jäljempänä ’La Poste -asia’, oli paljon samankaltaisuuksia nyt esillä olevan toimenpiteen kanssa, minkä vuoksi Ranskan viranomaiset esittivät molemmista asioista toimittamissaan huomautuksissa soveltuvin osin samat väitteet. Ranskalle toimitettiin 4 päivänä kesäkuuta 2010 päivätyllä kirjeellä luettelo ylimääräisistä kysymyksistä, sillä komissio toivoi saavansa kirjallisessa muodossa Ranskan viranomaisten näkemyksen mainitussa kokouksessa käsitellyistä seikoista. Ranskan viranomaiset toimittivat pyydetyt näkemykset 16 päivänä heinäkuuta 2010.

(13)

Komissio pyysi 29 päivänä syyskuuta 2010 päivätyllä kirjeellä Ranskan viranomaisia toimittamaan lisätietoja 20 päivän kuluessa. Ranskan viranomaiset pyysivät 7 päivänä lokakuuta 2010 päivätyllä kirjeellä lisäaikaa vastauksen antamiseen 26 päivään marraskuuta 2010, minkä komissio hyväksyi 8 päivänä lokakuuta 2010 päivätyllä kirjeellä. Ranskan viranomaiset toimittivat pyydetyt tiedot lopulta 26 päivänä marraskuuta 2010 päivätyllä kirjeellä.

(14)

Kuten komissio totesi menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä ja edellä mainitussa päätöksessä C 51/2005 (10), julkisoikeudellisella laitoksella IFP:llä on kolme tehtävää:

Valtion kanssa tehdyssä tavoitesopimuksessa määritellään toiminnan päälinjat viideksi vuodeksi.

(15)

Lisäksi julkisoikeudellisen laitoksen IFP:n suorassa ja välillisessä määräysvallassa on kaupallisia yhtiöitä, joiden kanssa se on tehnyt yksinoikeuteen perustuvia tutkimus- ja lisenssisopimuksia. Komissio katsoi useiden vastaavuuksien perusteella edellä mainitussa päätöksessä C 51/2005, että osakeyhtiöt Axens, Beicip-Franlab ja Prosernat ja niiden emoyhtiö, julkisoikeudellinen yhtiö IFP, muodostivat yhdessä kilpailuoikeudessa tarkoitetun taloudellisen ryhmittymän, jäljempänä ’IFP-konserni’. Näitä vastaavuuksia käsitellään tarkemmin jäljempänä 137 kappaleessa.

(16)

Axens toimii katalyyttien sekä jalostusteollisuuden petrokemian alan teknologian markkinoilla, ja sen konsolidoitu liikevaihto oli 308,45 miljoonaa euroa vuonna 2006, jolloin emoyhtiön asema muuttui. IFP ja Axens ovat tehneet keskenään kaksi yksinoikeussopimusta, puitelisenssisopimuksen ja tuotelisenssisopimuksen, sekä teollista tutkimusta koskevan sopimuksen (11). Vastineeksi tytäryritys maksaa IFP:lle toisaalta lisenssisopimusmaksut ja toisaalta korvauksen […] (*2) mahdollisuudesta käyttää IFP:n tutkimuskapasiteettia.

(17)

Beicip-Franlab on erikoistunut esiintymien kartoituksen alan ohjelmistojen tuottamiseen ja levittämiseen sekä tutkimus- ja konsultointitoimintaan. Vuonna 2006 sen liikevaihto oli 42 miljoonaa euroa. Vuonna 2003 tehdyssä, kymmenen vuotta voimassa olevassa yksinoikeudellisessa kehittämis-, markkinointi- ja käyttösopimuksessa määrätään, että [IFP esittää] Beicip-Franlabille [tutkimustensa tuloksia, jotka koskevat] (**) esiintymäalueiden kartoituksen alalla kehittämiään algoritmeja, malleja ja menetelmiä [, jotka ovat peräisin tutkimuksesta] (**), ja Beicip-Franlab voi pyytää IFP:tä valmistamaan tuotteita niiden pohjalta. Beicip-Franlab kattaa kaikki IFP:lle tuotteiden kehittämisestä aiheutuneet kustannukset ja maksaa erilaisia lisäkorvauksia […] (*), joilla on tarkoitus kattaa ylläpito ja käyttöoikeudet. Vuonna 2005 allekirjoitettiin lisäsopimus, jolla muutetaan tiettyjä korvausjärjestelyjä, mutta säilytetään periaate, jonka mukaan Beicip-Franlab vastaa kaikista kehittämiskustannuksista.

(18)

Prosernat tarjoaa tutkimuksia ja palveluja sekä laitekokonaisuuksia kaasun käsittelyn ja rikinpoiston alalla. Vuonna 2006 sen liikevaihto oli 49,9 miljoonaa euroa. IFP ja Prosernat allekirjoittivat 18 päivänä elokuuta 2003 takautuvasti 1 päivänä tammikuuta 2002 kymmeneksi vuodeksi voimaan tulleen puitelisenssisopimuksen ja sopimuksen teollisesta tutkimuksesta. Sopimuksen mukaan Prosernatilla on yksinoikeudellinen lisenssisopimus julkisoikeudellisen laitoksen IFP:n patentteihin ja [IFP esittää Prosernatille tulokset, jotka ovat peräisin sen] (**) tutkimuksista […] (*) kaasun käsittelyyn ja rikinpoistoon tarkoitetun tekniikan alalla. Prosernat maksaa emoyhtiölle tietyn osuuden vuotuisesta liikevaihdostaan korvauksena prosessien lisensseistä. Laitteisiin liittyvät käyttömaksut määritellään tapauskohtaisesti. IFP:n saama korvaus siitä, että Prosernat saa mahdollisuuden käyttää tutkimustöiden tuloksia, on […] (*) prosenttia Prosernatin vuotuisesta liikevaihdosta.

(19)

Kuten edellä mainitun päätöksen C 51/2005 6 artiklassa säädetään, yksinoikeussopimuksiin, joilla hallinnoidaan IFP:n tytäryritysten Axensin ja Prosernatin emoyhtiölle suorittamia maksuja, lisättiin vuonna 2009 lauseke (12) sen varmistamiseksi, että tytäryritykset maksavat emoyhtiölle 17 päivänä helmikuuta 1996 julkaistuissa tutkimus- ja kehitystyöhön myönnettävää valtiontukea koskevissa yhteisön puitteissa (13), jäljempänä ’vuoden 1996 T&K-puitteet’, tarkoitetun ei-kiinteämääräisen vähimmäiskorvauksen, joka kattaa 25 prosenttia IFP:n teollista tutkimusta valmistelevien toteutettavuustutkimusten kustannuksista, 50 prosenttia IFP:n teollisen tutkimuksen kustannuksista ja tarvittaessa 75 prosenttia IFP:n kilpailua edeltävän kehittämistyön kustannuksista tytäryritysten toiminta-aloilla (14).

(20)

Menettelyn aloittamista koskevan päätöksen mukaisesti nyt esillä olevan toimenpiteen tarkastelun yhteydessä on otettava huomioon EPIC-asemasta johtuvan valtiontakauksen mahdollinen vaikutus IFP-konsernin kaikkiin yrityksiin (toisin sanoen julkisoikeudellinen laitos IFP ja sen kolme yksityisoikeudellista tytäryritystä) (15).

(21)

Julkisoikeudellinen laitos IFP oli vuoteen 2006 yksityisoikeudellisen oikeushenkilön muodossa oleva, ammatti-intresseistä 17 päivänä marraskuuta 1943 annetussa laissa nro 43–612 tarkoitettu yksityisoikeudellinen toimialajärjestö, joka oli Ranskan hallituksen taloudellisessa ja rahoituksellisessa määräysvallassa.

(22)

Energiapolitiikan suuntaukset vahvistavasta ohjelmasta 13 päivänä heinäkuuta 2005 annetun lain nro 2005–781 95 §:ssä vahvistettiin periaate, jonka mukaan IFP:stä tuli EPIC-yhtiö. Tämä muutos tuli voimaan sen jälkeen, kun julkisoikeudellisen laitoksen IFP:n asemasta 6 päivänä heinäkuuta 2006 annettu asetus nro 2006–797 julkaistiin Ranskan valtion virallisessa lehdessä.

(23)

EPIC-yhtiönä IFP:stä tuli asemansa muuttumisen myötä julkisoikeudellinen oikeushenkilö (16).

(24)

EPIC-asemasta aiheutuvia oikeudellisia seurauksia kuvataan yksityiskohtaisesti edellä mainitun päätöksen C 56/2007 2 jaksossa (”Toimenpiteiden kuvaus”) ja menettelyn aloittamista koskevan päätöksen 3.2.1 kohdassa (”IFP:n EPIC-asemasta aiheutuvat oikeudelliset seuraukset”), joihin komissio viittaa soveltuvin osin.

(25)

Komissio katsoi menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä ensiksi, että toimenpide herätti epäilyjä, koska EPIC-yhtiön hyväksi toteutettu yleiseen lainsäädäntöön perustuva konkurssijärjestely muistutti rajoittamattoman valtiontakauksen mekanismia, jossa realisoidaan valtion varoja:

(26)

Lisäksi kuten todetaan menettelyn aloittamista koskevan päätöksen johdanto-osan 65–74 kappaleessa, joihin komissio viittaa lisätietoja varten, Ranskan viranomaisten esittämät lainsäädäntöön perustuvat täsmennykset eivät ilmeisesti ole riittäviä poistamaan ennalta syntyneitä epäilyksiä.

(27)

Komissio totesi tämän jälkeen, ettei voida poissulkea mahdollisuutta, että tästä tilanteesta on seurannut valikoiva taloudellinen etu, lähinnä edullisemmiksi katsottujen rahoitusedellytysten vuoksi, sitäkin suuremmalla syyllä, kun ulkoinen luottoluokituslaitos ei ole luokitellut IFP:tä ja sen tytäryrityksiä. IFP-konserni on myös voinut olla edullisemmassa asemassa suhteissaan asiakkaisiinsa ja toimittajiinsa, jos viimeksi mainitut uskoivat voivansa hyötyä saatavilleen annettavasta valtiontakauksesta. Näin ollen alustavassa tutkinnassa ei voitu sulkea pois sitä mahdollisuutta, että kun oli kyse tavaroiden tai palvelujen hankinnasta tai ostosta, johon liittyi saatava, hankkijat tai asiakkaat myönsivät IFP:lle paremmat ehdot kuin mitä ne olisivat myöntäneet yritykselle, joka ei saa valtiontakausta.

(28)

Lisäksi komissio katsoi alustavassa tutkinnassa käytettävissä olleiden tietojen perusteella, että takauksen rajoittamattomuuden ja erityisesti sen keston, määrän ja laajuuden vuoksi oli erittäin vaikeaa laskea markkinahintaista takausmaksua, joka IFP:n olisi suoritettava valtiolle kyseisestä suojasta.

(29)

Lopuksi komissio totesi epäilevänsä kyseisen valtiontuen soveltuvuutta sisämarkkinoille, koska ensi näkemältä vaikutti siltä, ettei tukea ole tarkoitettu tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen.

(30)

Edellä mainitun, menettelyn aloittamista koskevan päätöksen seurauksena Ranskan viranomaiset toimittivat 14 päivänä lokakuuta 2008 päivätyllä kirjeellä komissiolle huomautuksensa ja ehdotuksensa. Kirjeellä täydennettiin Ranskan viranomaisten aiemmissa kirjeissä esittämiä huomautuksia ja ehdotuksia (23), joita on kuvattu lyhyesti menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä.

(31)

Ranskan viranomaiset muistuttivat 14 päivänä lokakuuta 2008 toimittamissaan huomautuksissa, että IFP-konsernia koskeva menettely aloitettiin samanaikaisesti edellä mainitun La Poste -asian kanssa, minkä vuoksi Ranskan viranomaiset ilmoittivat toistavansa soveltuvin osin samat väitteet, jotka ne olivat esittäneet kyseisen asian tutkinnan yhteydessä (24). Samankaltaisuuksista huolimatta Ranskan viranomaiset halusivat kuitenkin palauttaa mieliin IFP:n erityispiirteet: kyseessä on tutkimuslaitos, jolla on kolme yleishyödyllistä tehtävää (tutkimus, koulutus ja dokumentointi) ja jonka toiminta ei suurimmalta osaltaan ole taloudellista, mikä on perusteena sille myönnetylle julkiselle rahoitukselle. Lisäksi Ranskan viranomaiset täsmensivät syitä IFP:n aseman muuttamiselle EPIC-yhtiöksi: IFP:n toiminnan luonteen ja rahoitustavan sekä oikeudellisen aseman yhtenäistäminen oli perusteena sen aseman muuttamiselle. Tarkoituksena oli lähentää IFP:tä julkiseen sektoriin ja luopua yksityisoikeudellisen toimialajärjestön muodosta.

(32)

Ranskan viranomaiset kiistivät valtiontuen olemassaolon sillä perusteella, että niiden mukaan SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa asetetut kaksi edellytystä eivät täyttyneet: kyseinen mekanismi ei edellyttänyt valtion varojen siirtoa (5.1.1) eikä sillä myönnetty minkäänlaista etua IFP:lle (5.1.2).

(33)

Ranskan viranomaisten mukaan julkiset laitokset eivät asemansa perusteella saa minkäänlaista takausta (A). Toisaalta Ranskan viranomaiset katsovat, että komission menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä esittämät perustelut ovat virheelliset (B).

(34)

Komissio viittaa soveltuvin osin edellä mainitun päätöksen C 56/2007 johdanto-osan 41–45 kappaleeseen, joissa todetaan, että Ranskan viranomaiset esittävät viisi väiteperustetta.

(35)

Ensiksi missään tekstissä tai päätöksessä ei vahvisteta periaatetta, jonka mukaan valtio takaisi periaatteessa rajoittamattomasti EPIC-yhtiöiden velat.

(36)

Toiseksi korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännössä on todettu takauksien puuttuminen, erityisesti asiassa Société de l’hôtel d’Albe (25) annetussa tuomiossa ja asiassa Campoloro (26) annetuissa kahdessa päätöksessä.

(37)

Kolmanneksi finanssilaeista 1 päivänä elokuuta 2001 annetun orgaanisen lain, jäljempänä ’LOLF’, mukaan takaus voidaan myöntää vain finanssilain säännöksen perusteella (27), minkä korkein hallinto-oikeus on nimenomaan vahvistanut vuosikertomuksessaan 2006 (28). Tämän vuoksi Ranskan viranomaisten edellä mainitussa La Poste -asiassa (29) käyttämä asiantuntija katsoo, ettei koko LOLF:n voimaantulon eli 1 päivän tammikuuta 2005 jälkeen ole voitu myöntää laillisesti minkäänlaista implisiittistä takausta. Tammikuun 1 päivästä 2005 lähtien otetuilla veloilla ei siten ole implisiittistä takausta. Ennen tammikuun 1 päivää 2005 otettujen velkojen osalta Ranskan viranomaisten asiantuntija arvioi, että riidanalaisen päätöksen puuttuessa ei voida vahvistaa, olisiko päätelmä ennen tammikuun 1 päivää 2005 annettujen implisiittisten takausten – joiden myöntämistä ei olisi nimenomaisesti sallittu finanssilaissa – raukeamisesta mahdollisesti hylättävä sillä perusteella, että velkojien perustuslailla suojattuja oikeuksia on kunnioitettava.

(38)

Neljänneksi Ranska katsoo, että jos EPIC-yhtiöillä olisi valtiontakaus, niiden aseman muuttaminen edellyttäisi toimenpiteitä velkojien oikeuksien säilyttämiseksi. Koska tällaista järjestelyä ei kuitenkaan missään vaiheessa ole toteutettu (30), Ranskan viranomaiset päättelevät, ettei EPIC-yhtiöillä suinkaan ole valtiontakausta.

(39)

Viidenneksi Ranskan viranomaiset lainaavat korkeimman hallinto-oikeuden riita-asioita käsittelevän jaoston entisen presidentin Labetoullen kirjoittamaa artikkelia (31), jonka mukaan tämän takauksen myöntämiseen, siitä saatavaan hyötyyn ja takauksen laajuuteen ei liity oikeudellisesti minkäänlaista automaattisuutta [valtiontakaus, jota sovellettaisiin välittömästi lain nojalla valtion julkisiin laitoksiin].

(40)

Ranskan viranomaiset katsovat, että EPIC-yhtiöiden osalta ei taata yksittäisten saatavien takaisinmaksua (a) eikä varmisteta julkisen laitoksen ja sen velvollisuuksien olemassaoloa (b).

(41)

Komissio viittaa soveltuvin osin edellä mainitun päätöksen C 56/2007 johdanto-osan 46–49 kappaleeseen, joiden mukaan Ranskan viranomaiset katsovat, ettei 16 päivänä heinäkuuta 1980 annettuun lakiin sisälly takausta: kyseisen lain valmistelujen perusteella, asiaan Campoloro10 päivänä marraskuuta 1999 (33) ja 18 päivänä marraskuuta 2005 (34) liittyvän oikeuskäytännön tulkinnan perusteella ja oikeustieteellisten artikkelien (35) perusteella Ranska toteaa, ettei sen mukaan 16 päivänä heinäkuuta 1980 annetussa laissa velvoitettu valtiota sitomaan omia varojaan: lain 1 §:ssä käytetty ilmaus ”y pourvoit” viittaa valtiolle myönnettyyn ”substitution”-valtuuteen, jota käyttäessään sijaantulijalla on samat valtuudet kuin henkilöllä, jonka sijaan se tulee (”il est de principe que le substituant dispose des mêmes compétences que le substitué”). Näin ollen tämän sijaantulovaltuuden yhteydessä valtio voi käyttää vain tämän toimeenpanoelimen toimivaltuuksia, joihin ei sisälly valtion talousarvion käyttömahdollisuutta, koska poikkeuksellisen avustuksen myöntäminen ei kuulu sijaantulovaltuuden käytön soveltamisalaan (”hors de l'exercice d'un pouvoir de substitution”).

(42)

Komissio viittaa soveltuvin osin edellä mainitun päätöksen C 56/2007 johdanto-osan 50–53 kappaleeseen, joissa todetaan Ranskan viranomaisten katsovan, että valtion ankaraan vastuuseen ei voida vedota pelkästään varojen riittämättömyyden perusteella. Itse asiassa Ranskan viranomaisten mukaan takauksessa oletetaan aina, että takaaja ottaa vastatakseen takauksen saajaan kohdistuvat toimet. Jos kyseessä on virheestä vastaaminen tai ankaran vastuun yhteydessä oman toiminnan seurauksista vastaaminen, kyseessä ei voi olla takaus. Ranskan mukaan valtion vastuuseen ei voida missään tilanteessa vedota pelkästään sillä perusteella, ettei prefekti tai valvontaviranomainen ole voinut panna täytäntöön mitään saatavan korvaamisen mahdollistavaa toimenpidettä yhteisön tai julkisen laitoksen rahoitus- ja omaisuustilanteen vuoksi. Virheen mahdollisuus on suljettava pois, sillä se, ettei prefekti tai valvontaviranomainen ole käyttänyt valtuuksiaan, ei sellaisenaan ole virhe. Ranskan viranomaiset myöntävät kuitenkin, että julkisen palvelun jatkuvuuden vaatimus velvoittaa valtion edustajaa 16 päivänä heinäkuuta 1980 annetussa laissa perustetun menettelyn täytäntöönpanon yhteydessä, mutta katsovat, että vaikka tuomioistuin määräisi maksamaan velkojalle korvausta, korvaus johtaisi velkojan kannalta samaan tilanteeseen kuin yleisen lainsäädännön perusteella, sillä yleisen lainsäädännön perusteella omaisuus olisi luovutettu ja kaikki velkojat olisivat saaneet siitä saataviaan vastaavan osuuden. Tilanteessa ei siten koidu hyötyä velkojalle.

(43)

Komissio viittaa soveltuvin osin edellä mainitun päätöksen C 56/2007 johdanto-osan 54–56 kappaleeseen, joissa todetaan Ranskan viranomaisten katsovan, että maksukyvyttömyys- ja saneerausmenettelyjen soveltumattomuus julkisoikeudellisiin oikeushenkilöihin ei estä EPIC-yhtiön konkurssia tai konkurssimenettelyn käynnistämistä tällaista yhtiötä kohtaan. Ranskan viranomaiset kiistävät komission selvityksen, joka perustuu tiedonantoon valtiontakauksina myönnettävästä valtiontuesta (36), jäljempänä ’takauksia koskeva tiedonanto’. Ranskan viranomaiset katsovat, ettei komissio nyt käsiteltävänä olevassa asiassa ole osoittanut konkurssimenettelyn mahdollisuuden poissulkemisesta johtuvien muita edullisempien lainaehtojen olemassaoloa eikä sitä, ettei julkisoikeudellinen laitos IFP voisi joutua konkurssiin tai maksukyvyttömyysmenettelyyn. Ne perustelevat edellä esitettyä sillä, että vuoden 1985 laki on ainoastaan menettelylaki, sekä sillä, että vaikka EPIC-yhtiöt eivät kuulu kyseisen lain soveltamisalaan, tämä ei sulje pois sitä, etteivätkö ne voisi joutua velkasaneerausmenettelyyn, selvitystilamenettelyyn tai konkurssimenettelyyn.

(44)

Komissio viittaa soveltuvin osin edellä mainitun päätöksen C 56/2007 johdanto-osan 57–67 kappaleeseen, joissa todetaan Ranskan viranomaisten katsovan, ettei velkoja saa mitään etua 16 päivänä heinäkuuta 1980 annetusta laista johtuvan ”menettelyn” soveltamisesta verrattuna yleisen lainsäädännön mukaiseen yleistäytäntöönpanomenettelyyn. Ranskan viranomaisten mukaan ei ole tarpeen noudattaa komission menettelyn aloittamista koskevan päätöksen johdanto-osan 81 kappaleessa esittämiä, julkisuutta (37) ja samanarvoisuutta (38) koskevia kriteerejä arvioitaessa, antaako erityisen maksukyvyttömyysmenettelyn soveltaminen oikeushenkilöön sille etua kauppaoikeuden soveltamisalaan kuuluviin yrityksiin verrattuna (39). Ne kuitenkin käyttävät näitä samoja kriteerejä tutkiessaan 16 päivänä heinäkuuta 1980 annetussa laissa perustettua menettelyä. Julkisuuskriteerin osalta Ranskan viranomaiset katsovat, että luottoluokituslaitokset ovat todenneet aivan oikein, että kyseistä menettelyä sovelletaan EPIC-yhtiön maksukyvyttömyyden yhteydessä julkisuuskriteeriin. Samanarvoisuuden kriteerin osalta Ranskan viranomaiset erottavat toisistaan tapaukset, joissa julkisen palvelun jatkuvuusvaatimusta on sovellettava, ja tapaukset, joissa tällaista vaatimusta ei sovelleta. Ne huomauttavat, että IFP:n ja sen tytäryritysten taloudellisen tilanteen perusteella on mahdotonta, että IFP-konserni joutuisi tilanteeseen, jossa sillä ei olisi riittävästi varoja. Konsernin käyttövarat ja investoinnit (150,3 miljoonaa euroa) olivat vuoden 2007 lopulla noin viisi kertaa suuremmat kuin sen lainat ja velat (25,2 miljoonaa euroa):

(45)

Komissio viittaa soveltuvin osin päätöksen C 56/2007 johdanto-osan 68 kappaleeseen, jossa esitetään Ranskan viranomaisten korostavan, että menettelyn aloittamista koskevassa komission päätöksessä ja erityisesti johdanto-osan 82 kappaleessa mainitsemia tekstejä, varsinkin julkisten teollisuus- ja liikelaitosten rahoituksen ja kirjanpidon sääntelystä 18 päivänä heinäkuuta 2002 annettua kodifioitua ohjetta nro 02–060-M95 (l'instruction codificatrice No 02–060-M95 sur la réglementation financière et comptable des établissements publics nationaux à caractère industriel et commercial) ja kansallisten julkisten laitosten ja julkisten etuyhtymien perustamiseen, muuttamiseen ja lakkauttamiseen liittyviä rahoitusjärjestelyjä koskevaa ohjetta (Le guide sur l’organisation financière des créations, transformations et suppressions des établissements publics nationaux et des groupements d’intérêt public), joka on julkaistu 14 päivänä marraskuuta 2006, ei voida soveltaa sellaisinaan eikä muutettuina IFP:hen.

(46)

IFP:n tytäryritysten pääomapohjan vahvistamisesta Ranskan viranomaiset katsovat ensiksi, että menettelyn aloittamista koskevan päätöksen johdanto-osan 80 kappaleessa esitettyä kysymystä ei saisi arvioida mahdollisen valtiontakauksen olemassaolon osoittamiseksi, vaan pikemminkin tällaisen takauksen mahdollisten seurausten mittaamiseksi, sillä tällainen takaus voisi tarvittaessa asettaa IFP:n ja sen tytäryritykset edullisempaan asemaan, koska niihin sovellettaisiin vähemmän ankaria pääomapohjan vahvistamista koskevia ehtoja. Viranomaiset katsovat myös, että komission päätelmät perustuvat kahteen virheelliseen ajatukseen:

(47)

Ranskan viranomaiset katsovat, että edellä mainitun takauksia koskevan tiedonannon nojalla ei ole mahdollista päätellä edun olemassaoloa nyt esillä olevassa asiassa. Ne katsovat myös, että IFP:n EPIC-asemansa perusteella mahdollisesti saamien etujen ulottaminen koskemaan konsernin tytäryrityksiä, jotka yleisen lainsäädännön mukaan ovat osakeyhtiöitä, olisi ristiriidassa komission päätöskäytännön kanssa. Viranomaiset katsovat myös, ettei IFP:lle ja sen tytäryrityksille koituvaa todellista taloudellista etua ole osoitettu nyt esillä olevassa asiassa.

(48)

Ranskan viranomaiset katsovat, että komissio on tulkinnut virheellisesti edellä mainitun takauksista annetun tiedonannon 1.2. kohtaa, jonka mukaan myös tavanomaista edullisemmat rahoitusehdot sellaisille yrityksille, joiden oikeudellinen muoto sulkee pois konkurssin tai muut maksukyvyttömyysmenettelyt taikka nimenomaan mahdollistaa valtiontakauksen tai sen, että valtio kattaa tappiot, ovat takauksina myönnettyä valtiontukea:

(49)

Lisäksi Ranskan viranomaiset katsovat, että komissio jätti menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä huomiotta päätöskäytäntönsä, kun se tarkasteli mahdollisia etuja, jotka koituvat IFP:n tytäryrityksille EPIC-yhtiölle myönnetyn rajoittamattoman takauksen johdosta. Komissio on Ranskan viranomaisten mukaan käyttänyt La Banque Postalen perustamisen yhteydessä noudattamiensa päättelyjen kanssa ristiriitaista päättelyä (44): La Banque Postale oli IFP:n tytäryritysten tavoin osakeyhtiö, jonka omisti kokonaan EPIC-yhtiöön rinnastettavissa oleva laitos. Komissio katsoi (ottamatta huomioon Ranskan kyseisessä asiassa antamia sitoumuksia), että yleisen lainsäädännön mukaisen osakeyhtiön oikeudellinen asema sulkisi sellaisenaan pois tytäryrityksen hyödyksi koituvan rajoittamattoman takauksen. Tämän päättelyn perusteella on Ranskan viranomaisten mukaan katsottava, että julkisen laitoksen IFP:n tytäryritykset, joilla on myös yleisen lainsäädännön mukaisen osakeyhtiön asema, eivät myöskään saa rajoittamatonta takausta, jota mahdollisesti myönnetään EPIC-aseman perusteella.

(50)

Ranskan viranomaiset katsovat lopuksi, ettei komissio ole osoittanut todellisen taloudellisen edun koitumista IFP:lle ja sen tytäryrityksille, vaan on tyytynyt vetoamaan menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä edullisemmiksi väitettyihin rahoitusehtoihin esittämättä asiasta yhtään tosiasiallista todistetta. Euroopan unionin oikeuskäytännössä edellytetään Ranskan viranomaisten mukaan, että komissio tällaisessa tapauksessa osoittaa, että IFP:n EPIC-asema on antanut sille mahdollisuuden saada tosiasiallisesti edullisemmat rahoitusehdot (45). Ranskan viranomaiset katsovat esittäneensä menettelyn aikana useita seikkoja, jotka osoittavat, että IFP:n EPIC-asema ei ole tuonut eikä voikaan tuoda minkäänlaista rahoitusetua IFP:lle ja sen tytäryrityksille, koska IFP:n muuttaminen julkiseksi laitokseksi toteutettiin noudattaen yleistä jatkuvuuden periaatetta erityisesti sen toiminnassa, organisaatiossa, kirjanpito- ja rahoitusjärjestelyissä (varat ja kirjanpito- ja rahoitussäännöt) sekä sen verotusjärjestelyissä.

(51)

Ranskan viranomaiset katsovat, että edellä esitetyt seikat osoittavat seuraavaa:

(52)

Ranskan viranomaiset päättelevät edellä esitetyn perusteella seuraavaa:

(53)

Poistaakseen komission epäilykset Ranskan viranomaiset ilmoittivat olevansa valmiit toteuttamaan seuraavat toimenpiteet, jos komissio suostuisi lopettamaan menettelyn edellä mainitun menettelyasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti päätöksellä, jonka mukaan toimenpide ei ole tukea:

(54)

Komissio viittaa soveltuvin osin edellä mainitun päätöksen C 56/2007 johdanto-osan 94–96 kappaleeseen, joissa todetaan Ranskan viranomaisten ehdottaneen, että ne selventäisivät 16 päivänä heinäkuuta 1980 annetun lain tulkintaa muuttamalla sen soveltamisasetuksen 3-1 §:n neljättä alakohtaa (46). Ehdotetun muutoksen tarkoituksena on Ranskan viranomaisten mukaan poistaa kaikki epäilyt ilmauksen ”y pourvoit” ulottuvuudesta prefektille tai valvontaviranomaiselle myönnettyjen valvontavaltuuksien organisoinnissa, sillä nämä vapauttavat varat yhteisön tai laitoksen talousarviosta (47). Ranskan viranomaisten mukaan tämä ehdotus sulkee pois mahdollisuuden, että valtion edustaja voisi valvontavaltuuksia käyttäessään kasvattaa kyseisen yhteisön tai laitoksen varoja valtiontuella tai sijoittamalla julkisia varoja.

(55)

Komissio viittaa soveltuvin osin edellä mainitun päätöksen C 56/2007 johdanto-osan 97–100 kappaleeseen, joissa todetaan Ranskan viranomaisten kiistävän komission kannan (48), jonka mukaan valtion vastuuseen voitaisiin vedota pelkästään IFP:n maksukyvyttömyyden perusteella. Viranomaiset tekevät kuitenkin hyväksyttyyn riskiin perustuvan ehdotuksen (vrt. korkeimman hallinto-oikeuden tuomiot asioissa Sille (49) ja Meunier (50), joka on samankaltainen viranomaisten La Poste -asiassa tekemän ehdotuksen kanssa ja jonka mukaan ne vahvistavat virallisesti IFP:n velkojille, ettei näiden saatavilla ole valtiontakausta ja että maksukyvyttömyystilanteessa valtiota ei voida velvoittaa suorittamaan saatavaa yrityksen sijaan. Näin ollen mahdolliset asianosaiset, jotka ovat tieten tahtoen ja tietoisesti altistuneet vahingolle, eivät voi vedota oikeuteen saada korvausta. Ranskan viranomaiset sitoutuvat siis IFP:n kanssa yhdessä tekemään kunkin rahoitusoperaation yhteydessä seuraavan merkinnän rahoitussopimukseen (jokaiseen sopimuksen piiriin kuuluvaan instrumenttiin):

”Emissiolla/ohjelmalla/lainalla ei ole minkäänlaista suoraa tai välillistä valtiontakausta. Maksukyvyttömyystapauksessa valtiolla ei ole velvollisuutta hoitaa IFP:n puolesta velan takaisinmaksua.”

(56)

Komissio viittaa soveltuvin osin edellä mainitun päätöksen C 56/2007 johdanto-osan 101 kappaleeseen, jossa täsmennetään, että Ranskan viranomaiset ovat myös panneet merkille komission menettelyn aloittamista koskevan päätöksen johdanto-osan 71 kappaleessa esittämät epäilyt siitä, että hyväksyttyä riskiä koskeva poikkeus on oikeuskäytännössä määritelty sääntö, joka voi muuttua, ja että tällainen sääntö perustuu toissijaisiin oikeudellisiin välineisiin, jotka voidaan varsin helposti kumota ristiriidan ilmetessä. Komissio epäilee myös, etteivät Ranskan viranomaisten ehdotukset kata kaikkia mahdollisia tapauksia, sillä saatavat eivät ole luonteeltaan pelkästään rahoituksellisia vaan myös kaupallisia ja muuntyyppisiä.

(57)

Komissio viittaa soveltuvin osin edellä mainitun päätöksen C 56/2007 johdanto-osan 102–104 kappaleeseen, joissa todetaan, että Ranskan viranomaiset muistuttivat vastustavansa periaatteessa komission kantaa, jonka mukaan valtion ankaraan vastuuseen voitaisiin vedota pelkästään IFP:n varojen riittämättömyyden perusteella, ja toimittivat täydentäviä tietoja epäilysten poistamiseksi:

(58)

Komissio viittaa soveltuvin osin edellä mainitun päätöksen C 56/2007 johdanto-osan 106 kappaleeseen, jossa todetaan Ranskan viranomaisten olevan valmiit laajentamaan takauksen puuttumista ilmoittavan lausekkeen lisäämistä koskevaa ehdotustaan kaikkiin sopimuksiin, joihin liittyy saatava, poistaakseen nimenomaan kaikki riskit siitä, että valtion ankaraan vastuuseen vedotaan pelkästään IFP:n maksukyvyttömyyden perusteella.

(59)

Täydentääkseen ehdotettua järjestelyä Ranskan viranomaiset tekevät komissiolle lisäehdotuksen, joka muistuttaa La Banque Postalen perustamisen yhteydessä tehtyä ehdotusta. Ehdotuksessa on kyse siitä, että Ranska sitoutuu IFP:n tytäryritysten (Axens, Beicip-Franlab ja Prosernat) markkinoilta saamien lainaehtojen yhteydessä ilmoittamaan kunkin rahoitusoperaation osalta kirjallisesti rahoitussopimuksessa (jokaisessa sopimuksen piiriin kuuluvassa instrumentissa) seuraavaa: ”Ranskan lain mukaan (ottaen erityisesti huomioon sen, että kukin takaus on erikseen hyväksyttävä lailla) tälle rahoitusoperaatiolle ei ole myönnetty minkäänlaista eikä minkäänluonteista, suoraa tai välillistä valtiontakausta”.

(60)

Komissio viittaa soveltuvin osin edellä mainitun päätöksen C 56/2007 johdanto-osan 107–110 kappaleeseen, joissa todetaan Ranskan viranomaisten katsovan, että molemmilla selventämisehdotuksilla (joita kuvataan tarkemmin edellä 55 ja 59 kappaleessa) täsmennetään IFP:n ja sen tytäryritysten velkojille niiden oikeudet, minkä vuoksi ei voida katsoa, kuten komissio tekee menettelyn aloittamista koskevan päätöksen johdanto-osan 87 kappaleessa, että Ranska olisi vastuussa IFP:n velkojille syntyneistä takauksen olemassaoloa koskevista oletuksista eikä Ranskan enää voitaisi katsoa ylläpitävän tahallisesti epäselvää oikeudellista tilannetta, joka tuottaa IFP:lle etua ja voi johtaa valtion varojen käyttämiseen.

(61)

Ranskan viranomaiset toimittivat 16 päivänä heinäkuuta 2010 ja 26 päivänä marraskuuta 2010 päivätyillä kirjeillä lisätietoja, jotka viranomaisten mukaan osoittivat, ettei julkinen laitos IFP ollut saanut valtiontukea.

(62)

Ranskan viranomaiset viittaavat 16 päivänä heinäkuuta 2010 päivätyssä kirjeessään aluksi asiaan France Télécom (51) ja korostavat, että Euroopan unionin tuomioistuin on muistuttanut komission velvollisuudesta osoittaa tosiasiallinen etu voidakseen todeta valtiontuen olemassaolon. Viranomaiset katsovat, että nyt esillä olevassa asiassa rajoittamaton takaus, joka komission mukaan johtuu IFP:n julkisen laitoksen asemasta, ei tosiasiallisesti tuota IFP:lle minkäänlaista taloudellista etua. Ranskan viranomaiset täsmentävät 26 päivänä marraskuuta 2010 päivätyssä kirjeessään, että niiden mukaan todistustaakka on komissiolla. Tällä perusteella ne muistuttavat Euroopan unionin oikeuskäytännössä ja erityisesti edellä mainitussa asiassa France Telecom annetussa unionin yleisen tuomioistuimen tuomiossa sekä unionin tuomioistuimen asiassa Krantz (52) ja viimeksi asiassa Deutsche Post AG (53) antamissa tuomioissa vahvistetuista todiste- ja perusteluvaatimuksista. Ranskan viranomaiset katsovat, että komission nyt esillä olevassa asiassa esittämä analyysi perustuu pikemminkin olettamukseen kuin konkreettiseen analyysiin.

(63)

Ranskan viranomaiset katsovat myös, että komission mukaan julkinen laitos IFP saattaa saada etua kolmella tasolla: i) suhteissaan pankki- ja rahoituslaitoksiin, ii) suhteissaan toimittajiin ja iii) suhteissaan kolmansiin teollisuuskumppaneihin, jotka teettävät tutkimuksia.

(64)

IFP:n suhteista pankki- ja rahoituslaitoksiin Ranskan viranomaiset katsovat, ettei julkinen laitos IFP toistaiseksi ole saanut minkäänlaista taloudellista etua EPIC-asemastaan. Viranomaiset esittävät komissiolle tietoja, jotka osoittavat, että i) pitkällä aikavälillä IFP:llä ei ole ollut velkoja vuosina 2005, 2006 ja 2007 (54), kuten ei myöskään vuosina 2008 ja 2009, että ii) keskipitkällä aikavälillä julkinen laitos IFP on tosin vuosittain neuvotellut lyhytaikaisista suojausluotoista eri pankkilaitosten kanssa, mutta sille on määrätty markkinakorkoja vastaavat korot eikä se missään tapauksessa ole koskaan käyttänyt näitä luottojärjestelyjä, ja että iii) lyhyellä aikavälillä julkinen laitos IFP ei ole velkaantunut lainkaan tai tuskin lainkaan kyseisenä ajanjaksona.

(65)

Suhteista toimittajiin Ranskan viranomaiset katsovat, että IFP:tä koskee hankintaviranomaisena 6 päivänä kesäkuuta 2005 annetussa määräyksessä 2005-649 (55) asetettu julkistamis- ja kilpailuttamisvelvollisuus ja että näin ollen IFP ei voi saada etua. Ranskan viranomaiset toistavat 26 päivänä marraskuuta 2010 päivätyssä kirjeessään tämän analyysin ja täsmentävät, että edellyttämällä IFP:n tilausten tekemistä tarjouskilpailussa julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY (56) mukaisesti ehkäistään riittävällä tavalla kilpailun vääristyminen markkinoilla. Ranskan mukaan IFP:tä ei voida syyttää, ilman erityisiä todisteita, sääntöjenvastaisen edun saamisesta sen kilpailuttaessa toimittajiaan Euroopan unionin oikeudesta johtuvien velvollisuuksien mukaisesti. Viranomaiset korostavat, että nimenomaan julkisen tarjouksen tehostamiseksi päädyttiin sähköisen ostojärjestelmän käyttöön, sillä direktiivin 2004/18/EY johdanto-osan 13 kappaleessa todetaan muun muassa, että ”tämän hankintatekniikan avulla hankintaviranomaiset voivat […] saada sähköisten välineiden käytön ansiosta käyttöönsä erityisen suuren määrän tarjouksia ja siten varmistaa, että julkisia varoja käytetään laajan kilpailun ansiosta parhaalla mahdollisella tavalla”. Tässä yhteydessä viranomaiset mainitsevat komission selonteon (57), jonka mukaan julkisia hankintoja koskevilla säännöillä on myönteisiä vaikutuksia eli ne alentavat hintoja, mikä näkyy yhteiskunnallisena hyötynä, kun tarjouksentekijöiden välinen kilpailu on oikeudenmukaisempaa. Väittäessään näiden säästöjen johtuvan IFP:n EPIC-asemasta komissio ei viranomaisten mukaan kuitenkaan noudata direktiivin henkeä, sillä direktiivissä katsotaan valintamenettelyjen olevan olennainen tekijä kilpailun parantamisessa ja näin ollen myös julkisten hankintojen hintojen alenemisessa.

(66)

IFP:n suhteista asiakkaisiinsa Ranska täsmentää, että kyseinen sopimusperusteinen tutkimustoiminta kattaa palvelut, jotka IFP tuottaa asiakkaan, kolmannen tai tytäryrityksen pyynnöstä alalla, joka kuuluu IFP:n tehtäviin, ei merkitse IFP:lle strategista intressiä tulosten omistamisen suhteen ja voi lisätä julkisen laitoksen osaamista ja pätevyyttä julkisten T&K-ohjelmien johtamisessa eikä kuulu tytäryritysten yksinomaiseen toiminta-alaan. Ranskan viranomaiset huomauttavat, että kyseisten asiakkaiden hankkimat tutkimuspalvelut edellyttävät erityisiä laitteita ja asiantuntemusta.

(67)

Tältä osin Ranskan toteaa, että vaikka julkinen laitos IFP saisi etua EPIC-asemastaan harjoittaessaan taloudellista toimintaa, tällä edulla ei olisi minkäänlaisia aineellisia vaikutuksia markkinoihin. Erityisesti se ei voisi vääristää kilpailua eikä vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Ranskan viranomaiset myöntävät kuitenkin, että IFP:n aseman muuttumisesta alkaneena ajanjaksona (heinäkuusta 2006) IFP on saattanut hyötyä pienemmistä kustannuksista, koska sen ei tarvinnut antaa suoritustakuita. Jos tarkastellaan pankkien ja vakuutuslaitosten tämän tyyppisestä palvelusta yleensä perimiä palkkioita, kyse on kuitenkin melko pienistä summista. Ranskan viranomaiset päättelevät edellä esitetyn perusteella, ettei tällainen vaikutus ole luonteeltaan etu, mikä kyseenalaistaa IFP:n saaman valtiontuen olemassaolon.

(68)

UOP Limited perustelee 28 päivänä marraskuuta 2008 päivätyssä kirjeessään ensin sitä, miksi on sen edun mukaista olla menettelyssä asianomaisena osapuolena (58). Sen jälkeen se esittää yleisiä huomautuksia ja väittää, että laitos, josta UOP Limited käyttää nimeä IFP/Axens, saa valtiontukea:

(69)

UOP Limited pitää perusteettomana Ranskan viranomaisten väitettä, jonka mukaan Axens ja IFP:n muut tytäryritykset muodostavat erilliset taloudelliset kokonaisuudet. Komissio katsoo UOP Limitedin mukaan perustellusti, että i) Axensin omistaa sataprosenttisesti julkinen laitos IFP, ii) se, että Axens toteuttaa julkisen laitoksen IFP:n tutkimus- ja kehittämistyötä, osoittaa valtion asettamaa strategista tärkeysjärjestystä, iii) IFP:n vastuuhenkilöt osallistuvat Axensin hallintoon, iv) Axensilla on yksinoikeussopimus IFP:n kanssa, mikä on olennaista tytäryrityksen taloudellisen toiminnan kannalta, ja v) on tehty sopimus ensimmäisestä käytöstä ja henkilöstön käyttöön asettamisesta.

(70)

Edellä olevassa kappaleessa esitettyjen seikkojen lisäksi UOP Limited toteaa, että IFP:n ja Axensin suhteestaan antama kuva ja markkinoilla niistä vallitseva käsitys ovat myös ratkaisevia tekijöitä:

(71)

UOP Limited -yhtiön mukaan se, että toimittajat ja asiakkaat katsovat Axensilla olevan käytössään rajoittamattomasti valtion varoja toimintansa rahoittamiseksi, antaa sille merkittävän edun markkinoilla. Vaikka kyseessä olisi vain markkinoilla vallitseva käsitys, sen merkitys kasvaisi maailmanlaajuisen talouskriisin oloissa.

(72)

Asiakkaille IFP/Axensin tarjoamilla takauksilla on UOP Limited -yhtiön mukaan erityisen suuri merkitys markkinoilla, joilla asiakkaat ottavat huomioon pitkän aikavälin taloudelliset tekijät valitessaan tiettyä teknologiaa. UOP Limited viittaa aromaattisiin yhdisteisiin ja selittää pääpiirteittäin, että ennen tällaisen teknologian käyttöön ottamista asiakkaiden on tehtävä huomattavia investointeja tuotantoinfrastruktuurien suunnitteluun ja rakentamiseen, mihin kuluu useita työvuosia. Toisin sanoen teollisuuslaitosten menestys liittyy UOP Limited -yhtiön mukaan niiden käyttämän teknologian suorituskykyyn, jonka asiakkaat yleensä haluavat prosessien myyjän takaavan (60). Silloin kun suorituskyvyn taso ei vastaa odotuksia, asiakkaat eivät epäröi katsoa luovutuksensaajaa vastuulliseksi ja vaatia korjaamisvelvollisuuden tiukkaa noudattamista. Luovutuksensaajan pitkän aikavälin maksukyky olisi tällöin tärkeä tekijä ostajien tehdessä valintaansa paitsi sopimusperusteisten velvollisuuksien noudattamisen kannalta myös T&K:n tarjoamien mahdollisuuksien kannalta, sillä jälkimmäiset kuvastavat hankitun teknologian tulevaa kehityskapasiteettia. IFP/Axensin katsotaan markkinoilla olevan valtiosta riippuvainen laitos, mikä merkitsee sille etua kilpailijoihin nähden, sillä ostajien ei tarvitse epäillä sen toiminnan jatkumista pitkällä aikavälillä.

(73)

Toimittajien osalta UOP Limited katsoo, että IFP/Axens saattaa saada kilpailijoitaan paremmat ehdot. Tältä osin UOP Limited viittaa IFP:n ja Axensin yhdessä allekirjoittamiin sopimuksiin, jotka on mainittu menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä.

(74)

Rahoitusmarkkinoiden osalta UOP Limited katsoo, että IFP/Axens saa pääomamarkkinoilla edulliset ehdot ja korkoprosentit sen takia, että valtio toimii viime kädessä sen takaajana. Lisäksi finanssikriisin aikana valtion osallistuminen ja se, että valtio edustaa sijoittajille turvallisuutta, houkuttelevat yksityistä pääomaa, vaikka pääomista on yleisesti puutetta. Kilpailevat yritykset eivät UOP Limitedin mukaan voi saada vastaavaa rahoitusta tai saavat sen ainoastaan heikommin taloudellisin ehdoin. Sen mukaan talous- ja finanssikriisin vaikutukset ovat entisestään lisänneet toimenpiteestä aiheutuvan kilpailun vääristymisen mahdollisuutta.

(75)

UOP Limited viittaa 23 päivänä tammikuuta 2009 päivätyssä kirjeessään aiemmin esittämiinsä huomautuksiin ja edellä mainittuun päätökseen C 51/2005 liittyvän menettelyn yhteydessä toimittamiinsa huomautuksiin. UOP Limited katsoo, että näissä tiedoissa on riittävästi seikkoja, jotka osoittavat sopimuskumppaneiden maksukyvyn merkityksen prosessilisenssien markkinoilla. Yhtiö toistaa väitteen, jonka mukaan IFP/Axensin asiakkaat uskovat olevansa kauppasuhteessa valtion laitoksen kanssa, jonka pitkän aikavälin kannattavuuteen ei liity minkäänlaisia riskejä. Lopuksi UOP Limited kehottaa komissiota tutkimaan Axensin ja sen asiakkaiden välisiä sopimuksia ja toteaa olevansa vakuuttunut siitä, ettei niissä ole ainoatakaan määräystä, jolla rajoitettaisiin Axensin vastuuta.

(76)

Ranskan viranomaiset katsovat 22 päivänä kesäkuuta 2009 päivätyssä kirjeessään, että UOP Limited -yhtiön huomautukset perustuvat virheellisiin, jopa täysin vääriin päätelmiin, joilla ei missään tapauksessa kyetä osoittamaan julkisen laitoksen IFP:n tai Axensin saaneen valtiontukea.

(77)

Pääasiallisesti Ranskan viranomaiset kiistävät väitteen, jonka mukaan IFP/Axens käsitettäisiin markkinoilla julkiseksi laitokseksi, joka saa etua suhteessa asiakkaisiinsa, toimittajiinsa ja rahoitusmarkkinoihin, ja hylkäävät väitteen, jonka mukaan IFP/Axens olisi valtion laitos, jolla ei ole minkäänlaisia pitkän aikavälin kannattavuushuolia.

(78)

Ranskan viranomaiset esittävät kaksi väitettä:

(79)

Toisin kuin UOP Limited väittää, Ranskan viranomaisten mukaan IFP/Axensin toimittajat ja asiakkaat eivät pidä yritystä valtion laitoksena, joka saa rajoittamattomasti varoja käyttöönsä.

(80)

Ensiksi Ranskan viranomaiset viittaavat komissiolle toimittamaansa juridiseen analyysiin ja aiemmin esittämiinsä huomautuksiin, jotka niiden mukaan osoittavat, että IFP:n EPIC-asemaan ei liity minkäänlaista valtion takausta.

(81)

Toiseksi Ranskan viranomaiset huomauttavat, että UOP Limited vetoaa väitettyyn käsitykseen valtion IFP/Axensille myöntämästä rajoittamattomasta takauksesta, jota ei oikeusseikkojen perusteella ole olemassa ja joka ei myöskään sellaisenaan riittäisi osoittamaan valtiontuen olemassaoloa.

(82)

Kolmanneksi vaikka oletettaisiin, että IFP:lle on myönnetty valtiontakaus – minkä Ranskan viranomaiset kiistävät – olisi virheellistä katsoa, että tällainen takaus ulotettaisiin automaattisesti koskemaan IFP:n tytäryrityksiä sillä perusteella, että IFP ja sen tytäryritykset muodostavat kilpailulainsäädännössä tarkoitetun taloudellisen ryhmittymän. Ranskan mukaan tällainen takaus ei kata IFP:n tytäryrityksiä eikä varsinkaan Axensia, jotka ovat yhtiöoikeuden alaisia yksityisoikeudellisia yhteisöjä, sillä tytäryritysten itsenäisyyden periaate on ristiriidassa UOP Limited -yhtiön esittämän teorian kanssa, jonka mukaan takaukset laajenevat automaattisesti konsernin sisällä. Konsernin käsitettä, joka on voitu määritellä kilpailuoikeudessa, ei ole tunnustettu yhtiöoikeudessa, minkä vuoksi takausten myöntämiseen konsernissa sovelletaan tiukkoja aineellisia ja muotoa koskevia edellytyksiä. Tämä pätee Ranskan mukaan erityisesti julkiseen laitokseen IFP:hen, jonka on yhtiöjärjestyksensä 7 §:n mukaisesti saatava hallintoneuvostolta lupa. Lisäksi Ranskan viranomaiset katsovat, että komissio on jo pannut merkille tämän seikan tunnustaessaan, että Banque Postalen oikeudellinen asema (yksityisoikeudellinen oikeushenkilö) riittää sellaisenaan sulkemaan pois sille myönnettävän rajoittamattoman takauksen mahdollisuuden (61).

(83)

Ranskan viranomaiset katsovat, että UOP Limited -yhtiön esittämä väite, jonka mukaan markkinoilla vallitsee käsitys, että IFP/Axens on valtion laitos, jolla on käytettävissään rajoittamattomasti valtion varoja ja joka saa etuja asiakkaisiinsa, toimittajiinsa ja velkojiinsa nähden, ei perustu mihinkään vakavasti otettavaan seikkaan, ja tosiseikat kiistattomasti mitätöivät väitteen.

(84)

Ranskan viranomaiset ovat esittäneet Axensin oikeudellisista asioista ja sopimuksista vastaavan yksikön (AJA) ilmoituksen, jonka otsikkona on Principes de sécurité juridiques d'Axens (62) (Axensin oikeusvarmuuden periaatteet) ja jossa täsmennetään IFP:n ja Axensin suhteita. Näihin suhteisiin sovelletaan nimenomaisesti yleissääntöä, jonka mukaan Axens ei millään perusteella vaadi emoyhtiöltä takausta. Ranskan viranomaiset täsmensivät, ettei tästä takauksen puuttumista koskevasta säännöstä voida poiketa. Tämä periaate palautetaan laajalti mieliin asiakirjan seuraavassa sanamuodossa: IFP ei takaa Axensin toimia tai laiminlyöntejä. Ranskan viranomaiset täsmensivät, että tätä sääntöä sovelletaan kaikkiin sopimuksiin ja hankkeisiin, joita Axens mahdollisesti tekee tai toteuttaa rahoitusmarkkinoilla asiakkaidensa ja toimittajiensa kanssa.

(85)

Ranskan mukaan UOP Limited -yhtiön väite julkisen takauksen merkityksestä Axensin pitkän aikavälin rahoitustilanteelle on täysin perusteeton, erityisesti kun otetaan huomioon lisenssisopimuksissa perinteisesti määrätyt sopimusperusteiset takaukset ja velvollisuudet (63). Ranskan viranomaisten mukaan UOP Limited ei perustele myöskään sitä, miksi se on vakuuttunut siitä, ettei komissio löydä ainoatakaan määräystä Axensin vastuun rajoittamisesta.

(86)

Ranskan viranomaiset täsmensivät, että johdanto-osan 84 kappaleessa kuvattua sääntöä (jonka mukaan tytäryritys ei vaadi minkäänlaista takausta emoyhtiöltään) sovelletaan myös kaikkiin takauksiin, joista Axens mahdollisesti neuvottelee tai joita se tekee asiakkaidensa kanssa. Ranskan viranomaiset esittivät väitteensä selventämiseksi esimerkin aromaattisista yhdisteistä, jotka UOP Limited mainitsee huomautuksissaan. Ranskan viranomaiset täsmensivät, että yleensä Axens rajoittaa vastuunsa koskemaan tiettyä osaa maksuista […] (*). Tämä takauksen rajoittamisen politiikka, joka on Axensin oikeusvarmuuden periaatteita, erottuu näin ollen selvästi muiden tällä alalla toimivien yritysten käytännöistä, sillä nämä yritykset myöntävät Ranskan viranomaisten mukaan yleensä tietyissä tapauksissa rajoittamattomia takauksia.

(87)

Lopuksi Ranskan viranomaiset muistuttavat, että vahingon yhteydessä sovellettavat ylläpito- ja korjausvelvollisuudet eivät johda IFP:n korvausvelvollisuuteen:

(88)

Ranskan viranomaiset päättelevät edellä esitetystä, että UOP Limited -yhtiön väitteet edusta, jota Axens saa prosessilisenssien markkinoilla, ovat perusteettomia erityisesti sen takia, että Axens on järjestelmällisesti rajoittanut asiakkailleen myöntämiään takauksia.

(89)

Ranskan viranomaiset täsmensivät 8 päivänä syyskuuta 2009 päivätyssä kirjeessään, että vastuun rajoittamisesta asiakkaisiin nähden määrätään sekä puitelisenssisopimuksessa (64) että tuotelisenssisopimuksessa (65), jotka on tehty IFP:n ja Axensin välillä ja jotka tulivat voimaan 1 päivänä tammikuuta 2001. Molemmissa sopimuksissa määrätään, että jos Axens voi osoittaa, että maksun laiminlyönti johtuu IFP:n toimittamista palveluista, IFP:n rahoitusvastuu rajoittuu tiettyyn prosenttiosuuteen (66) niistä määristä, joita IFP on tosiasiallisesti perinyt käyttömaksuna suhteessa valituksen kohteena olevaan myyntioperaatioon (tuotelisenssi) sekä alilisenssin kohteena olevaan yksikköön tai valituksen kohteena olevan alilisenssin (puitelisenssi) puitteissa toteutettuun myyntioperaatioon. Toisin sanoen IFP:n vastuu voi olla enintään saatujen määrien suuruinen. Lisäksi puitelisenssissä määrätään, että Axens huolehtii prosessien teknisen suorituskyvyn osalta alilisenssinhaltijoille myönnetyistä rahoitustakuista. Näin ollen julkinen laitos IFP ei ole vastuussa Axensin asiakkailleen myöntämistä teknisistä takuista.

(90)

Lisäksi on täsmennettävä, että Axensin ja sen asiakkaiden välisissä lisenssisopimuksissa määrätään symmetrisesti, että Axensin rahoitusvastuu rajoittuu yleensä […] (*) prosenttiin kullekin valituksen kohteena olevalle yksikölle maksetuista rojalteista. IFP:n vastuu on täysin riippumaton Axensin vastuusta silloin, kun Axensin asiakkaalleen myöntämä takaus osoittautuu kaupallisista syistä korkeammaksi kuin IFP:n sille myöntämä takaus. Samaa periaatetta sovelletaan kaikkiin IFP:n muille kuin tytäryrityksilleen myöntämiin lisensseihin.

(91)

Ranskan viranomaiset toteavat vielä, että julkinen laitos IFP rajoittaa periaatteessa vastuutaan suhteessa asiakkaisiinsa (tytäryrityksiin tai konsernin ulkopuolisiin asiakkaisiin) toimittaessaan palveluja näiden puolesta (tutkimuksia, tilauksesta tehtyjä tutkimuksia, testejä jne.). IFP:n hyväksymä vastuu koskee näin ollen sitoutumista korjaamaan tehdyt työt, ja rahoituksen osalta periaatteena on, että vastuu rajoittuu […] (*) prosenttiin tosiasiallisesti suoritetusta maksusta, ja ylärajana voi mahdollisesti olla tapauskohtaisesti jopa […] (*) prosenttia. Jos asiakas katsoo, että IFP:n tekemä työ on viallinen, IFP ei missään tapauksessa ole velvollinen tekemään työtä uudelleen rajoittamattomasti.

(92)

Ranskan viranomaiset kiistävät UOP Limited -yhtiön väitteen, jonka mukaan luottamus siihen, että Axensilla on käytettävissään rajoittamattomasti rahoitusvaroja, takaisi sille edulliset ehdot suhteessa toimittajiin ja rahoitusmarkkinoihin. Ranskan mukaan UOP Limited ei ole esittänyt minkäänlaisia todisteita väitteensä tueksi.

(93)

Ranskan viranomaiset katsovat, että edellä 84 kappaleessa kuvattu sääntö, jonka mukaan tytäryritys ei esitä minkäänlaisia takausvaatimuksia emoyhtiölle, riittää mitätöimään UOP Limited -yhtiön esittämän olettamuksen.

(94)

Lisäksi Ranskan viranomaiset toteavat Axensin sekä Beicip-Franlabin ja Prosernatin rahoitusmarkkinoilta saamien lainaehtojen osalta, että ne olivat valmiit antamaan komissiolle sitoumuksen siitä, että kaikissa rahoitussopimuksissa mainittaisiin kunkin rahoitusoperaation yhteydessä kirjallisesti seuraavaa: ”Ranskan lain mukaan (ottaen erityisesti huomioon sen, että kukin takaus on erikseen hyväksyttävä lailla) tälle rahoitusoperaatiolle ei ole myönnetty minkäänlaista eikä minkäänluonteista, suoraa tai välillistä valtiontakausta” (67).

(95)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa: ”Jollei perussopimuksissa toisin määrätä, jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.”

(96)

Nyt esillä olevassa asiassa valtiontuen olemassaolon toteamiseksi on ensin tarkasteltava, käytetäänkö toimenpiteeseen, joka koskee Ranskan julkiselle laitokselle IFP:lle 7 päivänä heinäkuuta 2006 myöntämää EPIC-asemaa, valtion varoja (7.1.1) taloudellisen toiminnan kattavan rajoittamattoman julkisen takauksen antamiseksi (7.1.2). Sen jälkeen kun valtiontakauksen laajuuden ja takauksella katettavan toiminnan luonteen perusteella on määritelty tämän päätöksen soveltamisala (7.1.3), on tarkasteltava myös, aiheutuuko kyseisestä toimenpiteestä IFP-konsernille valikoivaa etua (7.1.4), joka voi vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan (7.1.5).

(97)

Ottaen huomioon kilpailuoikeudessa tarkoitetun taloudellisen ryhmittymän erityinen rakenne on tarkasteltava IFP:n EPIC-asemasta johtuvan rajoittamattoman valtiontakauksen mahdollisia vaikutuksia IFP-konsernin kaikkiin yksikköihin, toisin sanoen itse julkiseen laitokseen ja sen tytäryrityksiin, kahdelta näkökannalta:

(98)

Komissio päätteli edellä mainitussa päätöksessä C 56/2007 (68), että La Posten julkisen laitoksen asemaan luontaisesti liittyvät erityispiirteet (69) ja erityisesti yksittäisten saatavien takaisinmaksulle ja La Posten ja/tai sen velvollisuuksien olemassaolon jatkumiselle myönnetty takaus merkitsevät, että valtio toimii viime kädessä julkisen laitoksen taloudellisen toiminnan takaajana.

(99)

Nyt esillä olevassa asiassa komissio katsoo, että edellä mainitussa päätöksessä C 56/2007 esitetyt väitteet voidaan olennaisilta osiltaan siirtää IFP:n EPIC-asemaan ja että kyseinen laitos hyötyy myös erityisestä oikeudellisesta tilanteesta, kun on kyse takaisinmaksusta velkojille sekä sen olemassaolon jatkumisesta maksukyvyttömyystilanteessa. Tätä analyysia varten komissio viittaa edellä mainitun päätöksen C 56/2007 4.1 jaksossa (”Tueksi luokittelu”) esitettyihin perusteluihin.

(100)

Aluksi on todennettava Ranskan viranomaisten väite, jonka mukaan valtiontakaus EPIC-yhtiöille on suljettu pois lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä (a), ennen kuin osoitetaan, että sellaisessa oletetussa tapauksessa, jossa julkinen laitos IFP olisi maksujen lakkautustilassa, sen velkojat saisivat edullisemman kohtelun kuin yleisen lainsäädännön soveltamisalaan kuuluvien yritysten velkojat.

(101)

Toisin kuin Ranskan viranomaiset, komissio päättelee, että Ranskan lainsäädännössä sallitaan implisiittiset takaukset ja erityisesti valtiontakaus, joka perustuu julkisen laitoksen asemaan. Komissio hylkää Ranskan viranomaisten väitteet seuraavin perustein.

(102)

Ensiksi komissio viittaa soveltuvin osin edellä mainitun päätöksen C 56/2007 johdanto-osan 120 ja 121 kappaleeseen, kun Ranskan viranomaiset väittävät, ettei ainoassakaan säädöksessä tai päätöksessä vahvisteta periaatetta, jonka mukaan valtio takaisi EPIC-yhtiöiden velat. Komissio katsoo päinvastoin, että vaikka ei ole olemassa säädöstä tai päätöstä, jossa vahvistettaisiin tai suljettaisiin pois valtion nimenomainen takaus EPIC-yhtiöille, tämä ei sulje pois implisiittisen takauksen olemassaoloa.

(103)

Toiseksi komissio viittaa soveltuvin osin edellä mainitun päätöksen C 56/2007 johdanto-osan 122–124 kappaleeseen, kun Ranskan viranomaiset katsovat, että takauksen puuttuminen on todettu oikeuskäytännössä, erityisesti asiassa Société de l'hôtel d'Albe (70) annetussa tuomiossa ja asiassa Campoloro (71) annetuissa tuomioissa. Kuten komission asiantuntija on korostanut La Poste -asiassa, asiassa Société de l'hôtel d'Albe annettu tuomio ei koske tarkalleen ottaen sitä tilannetta, jossa takausta on tarkoitus käyttää (72). Jälkimmäisen asian osalta (73) komissio katsoo päinvastoin sen osoittavan, että valtion vastuujärjestely, jota käytetään julkisten laitosten velkojen perintämenettelyssä, sisältää kaikki takausmekanismin piirteet.

(104)

Kolmanneksi komissio katsoo, että Ranskan viranomaisten La Poste -asiassa esittämä väite, jonka mukaan velat, joita EPIC-yhtiöt ovat ottaneet LOLF:n voimaantulon eli tammikuun 1 päivän 2005 jälkeen, eivät voi kuulua implisiittisen takauksen piiriin, on perusteeton:

(105)

Neljänneksi komissio hylkää Ranskan viranomaisten väitteen, jonka mukaan jos EPIC-yhtiöille on myönnetty valtiontakaus, uuden EPIC-yhtiön perustaminen (mukaan lukien aseman muuttaminen) edellyttäisi sellaisten takausmenettelyjen toteuttamista, joilla säilytettäisiin ennen muutosta syntyneet velkojien oikeudet. Komission mukaan toisaalta se, ettei tällaista mekanismia ole koskaan perustettu (77), osoittaa, ettei IFP:lle ole koskaan myönnetty takausta:

(106)

Lopuksi komissio viittaa tämän päätöksen jaksoon, joka koskee valtion vastuuta, sekä edellä mainitun päätöksen C 56/2007 4.1.1 A b) 3) kohtaan Ranskan viranomaisten lainaaman Labetoullen artikkelin osalta (79) ja asiassa Campoloro noudatetusta oikeuskäytännöstä tekemäänsä analyysiin (80).

(107)

Toisin kuin Ranskan viranomaiset esittävät – niiden mukaan tällainen takaus on poissuljettu säädöksillä – komissio huomauttaa, että julkisen laitoksen asemaan liittyvien implisiittisten takausten olemassaolo on vahvistettu korkeimman hallinto-oikeuden asiassa Crédit Lyonnais vuonna 1995 antamassa muistiossa, jossa implisiittisen takauksen olemassaoloa perustellaan yksinomaan organisaation julkisen laitoksen luonteella (81).

(108)

Komissio viittaa soveltuvin osin edellä mainitun päätöksen C 56/2007 johdanto-osan 142–145 kappaleeseen, joissa todetaan, että komissio ei hyväksy Ranskan viranomaisten tulkintaa, jonka mukaan tätä korkeimman hallinto-oikeuden lausuntoa ei voitaisi soveltaa IFP:hen. Komissio korostaa erityisesti, ettei tässä lausunnossa mitenkään viitata julkisen laitoksen käyttämän julkisen kirjanpitäjän tehtäviin tai julkisen kirjanpitäjän käyttöön. Lisäksi Ranskan viranomaiset eivät selvennä, miksi niiden mukaan tätä lausuntoa voidaan soveltaa ainoastaan julkista kirjanpitäjää käyttäviin julkisiin laitoksiin. Komissio hylkää Ranskan viranomaisten väitteet, joiden mukaan lausuntoa ei voida soveltaa, koska se on annettu ennen LOLF:n voimaantuloa ja korkeimman hallinto-oikeuden aiemman oikeuskäytännön vastaisesti. Komissio on muistuttanut edellä 104 kappaleessa ja edellä mainitussa päätöksessä C 56/2007, ettei LOLF estä valtion IFP:lle myöntämää implisiittistä takausta.

(109)

Lopuksi komissio viittaa soveltuvin osin edellä mainitun päätöksen C 56/2007 johdanto-osan 146 ja 147 kappaleeseen, joissa todetaan komission ottavan huomioon 22 päivänä heinäkuuta 2003 annetun talous-, valtiovarain- ja teollisuusministerin muistion, jonka aiheena on valtion implisiittisesti tai nimenomaisesti myöntämien takausjärjestelmien luettelointi ja jossa vahvistetaan hallinnollisesta määräyksestä tai säädöksestä johtuvien implisiittisten takausten olemassaolo ja se, että nämä aiheuttavat ja sisältävät rahoituksellisia seurauksia valtiolle. Tämä muistio osoittaa, että valtion takaus voi johtua hyvin eriluonteisista säädöksistä (82), ja siinä muistutetaan, että julkisen laitoksen perustaminen voi edellyttää valtion implisiittistä takausta kyseisen laitoksen velkojien hyväksi (83).

(110)

Komissio viittaa soveltuvin osin edellä mainitun päätöksen C 56/2007 johdanto-osan 4.1.1. A b) kohdassa esitettyyn esimerkkiin ja aikoo osoittaa, että jos IFP:n maksujen suorittaminen lakkaa, sen velkojat ovat suotuisammassa tilanteessa kuin kauppaoikeuden soveltamisalaan kuuluvan yrityksen velkojat.

(111)

Ensiksi julkisiin laitoksiin ei sovelleta perinteisiä rajoituksia, jotka koskevat yksityisoikeudellisen organisaation saatavan maksamista. Komissio viittaa soveltuvin osin edellä mainitun päätöksen C 56/2007 johdanto-osan 150–154 kappaleessa laajemmin selvitettyihin seikkoihin, joiden pohjalta se toteaa ensimmäisestä kohdasta seuraavaa:

(112)

Toiseksi 16 päivänä heinäkuuta 1980 annetussa laissa (ja useissa sen soveltamista koskevissa säädöksissä (84) määritellyllä päätöksellä tuomitun julkisen laitoksen velkojen perintämenettely on jäljempänä 113–117 kappaleessa selvitetyistä syistä edullisempi IFP:n velkojille kuin yleisen lainsäädännön mukaiset tuomioistuinmenettelyt, jollei se johda IFP:ltä olevan saatavan raukeamiseen.

(113)

Komissio viittaa soveltuvin osin edellä mainitun päätöksen C 56/2007 johdanto-osan 157–161 kappaleeseen, joissa kehitetyn analyysin mukaisesti komissio huomauttaa ensin, että vuoden 1980 laissa (85) ja sen soveltamissäännöissä (86) nimetään valtio toimivaltaiseksi viranomaiseksi julkisten laitosten velkojen perijänä ja annetaan valtiolle merkittäviä etuoikeuksia: viran puolesta annettava maksumääräys ja riittävien varojen hankkiminen.

(114)

Komissio viittaa soveltuvin osin edellä mainitun päätöksen C 56/2007 johdanto-osan 162–168 kappaleeseen, joissa esitetyn mukaisesti komissio katsoo, että vuoden 1980 laissa ja sen soveltamista koskevissa säädöksissä määritelty erityinen menettely on ainoastaan velkojen perimismenettely eikä selvitystilamenettely. Saatava ei katoa tämän menettelyn soveltamisen päätteeksi, kun taas yleisen lainsäädännön mukaisen selvitysmenettelyn lopuksi varojen puuttumisen takia annettava tuomio konkurssimenettelyn päättämisestä estää velkojaa nostamasta uutta syytettä. Komissio huomauttaa myös, että vuoden 1980 laki ja sen soveltamista koskevat säädökset, joissa säädetään maksumääräyksen lykkäämisestä eikä missään vaiheessa varauduta maksujen lakkautukseen, jättävät velkojat siihen uskoon, että riittävät varat ovat nyt tai myöhemmin käytettävissä sen saatavan maksuun, joka niillä on julkiselta laitokselta. Nämä molemmat seikat johtavat päättelemään, että käyttövarojen riittämättömyys kuuluu tarvittaessa valtiontakauksen piiriin tai on vain tilapäistä. Sitä vastoin missään selvitysmenettelyssä ei varauduta mahdollisuuteen, jonka mukaan kolmannet tulisivat vastuullisiksi maksukyvyttömän henkilön veloista, paitsi tietysti silloin, kun kyseessä on takaaja.

(115)

Komissio viittaa soveltuvin osin edellä mainitun päätöksen C 56/2007 johdanto-osan 170–180 kappaleeseen, joissa kehitetyn analyysin mukaisesti komissio katsoo, että Ranskan lainsäädännössä annetaan valtiolle lupa myöntää ja vieläpä kannustetaan valtiota myöntämään määrärahoja julkisille laitoksille, eikä odoteta niiden turvautuvan perinteiseen pankkilainaan käyttövarojen ehtyessä. Nämä määrärahat voivat olla 16 päivänä heinäkuuta 1980 annetussa laissa tarkoitettuja täydentäviä varoja. Komissio katsoo myös, että nämä säädökset ovat velkojien tiedossa, joten niillä on täysi syy uskoa, että valvontaviranomainen löytää tarpeelliset varat saatavan maksamiseksi. Näin ollen komissio katsoo, että oletus siitä, että velkoja ei onnistuisi saamaan maksua saatavalleen 16 päivänä heinäkuuta 1980 annetun lain menettelyjä soveltamalla, on epätodennäköinen.

(116)

Komissio katsoo kuitenkin, että päinvastoin kuin se päätteli edellä mainitussa La Postea koskevassa päätöksessä C 56/2007, nyt esillä olevassa asiassa IFP:n realisoitavat omat varat ovat suhteellisen merkittävät, jos, kuten Ranskan viranomaiset selvittävät edellä 44 kappaleessa, käyttövarat ja investoinnit (150,3 miljoonaa euroa) olivat vuoden 2007 lopulla noin viisi kertaa suuremmat kuin sen lainat ja velat (25,2 miljoonaa euroa). Näin ollen komissio myöntää, että IFP:n nykyisessä rahoitustilanteessa näyttää hyvin epätodennäköiseltä, että omien varojen puute voisi ainakaan lähitulevaisuudessa saattaa konsernin kyvyttömäksi maksamaan velkojaan, mikä aiheuttaisi valtion asioihin puuttumisen.

(117)

Vaikka tällainen tilanne, jossa IFP:ltä puuttuisi varoja, on tällä hetkellä epätodennäköinen, pitkällä aikavälillä se on kuitenkin mahdollinen. Tällaisessa tilanteessa ei ole mahdollista realisoida varoja omaisuutta luovuttamalla, mikä johtaisi muiden takausmenettelyjen käyttöön (ennakot, valtion vastuuseen vetoaminen jne.). Lisäksi lainsäätäjän toteuttama omaisuuden suojausjärjestelmä voisi johtaa riita-asioihin, jotka koskevat valtion ankaraa vastuuta IFP:n mahdollisen maksuvelvollisuuksien laiminlyönnin yhteydessä (87). Tältä osin komissio ottaa huomioon Ranskan viranomaisten väitteen (88), jonka mukaan olettaen, että valtio katsoisi julkiselle laitokselle kuuluvan omaisuuden välttämättömäksi julkisen palvelun tehtävän suorittamisessa ja vastustaisi näin ollen sen luovuttamista, valtio ei kuitenkaan olisi korvausvelvollinen eikä joutuisi käyttämään takausmekanismeja. Komissio huomauttaa kuitenkin, että Ranskan viranomaiset ovat myöntäneet (vaikka ne kiistävätkin, että IFP voisi saada tästä etua), että julkisen palvelun jatkuvuuden vaatimus velvoittaa valtion edustajan toteuttamaan 16 päivänä heinäkuuta 1980 annetussa laissa perustetun menettelyn (89). Näin ollen komissio katsoo, että julkisen vallan päätös olla luovuttamatta omaisuutta julkisen palvelun säilyttämiseksi voisi saattaa valtion ankaraan vastuuseen julkisten menojen tasapuolisuuden periaatteen rikkomisesta.

(118)

Kolmanneksi komissio viittaa soveltuvin osin edellä mainitun päätöksen C 56/2007 johdanto-osan 185–226 kappaleeseen, joissa esitetyistä syistä komissio katsoo, että siinä erittäin epätodennäköisessä tapauksessa, ettei velkoja saisi korvausta vuoden 1980 laissa vahvistetulla menettelyllä, sille ei jäisi muuta keinoa kuin vedota valtion vastuuseen, joka vastaisi piirteiltään takausmekanismia.

(119)

Vaikka Ranskan viranomaiset katsovat, että valtion vastuuseen ei periaatteessa voida vedota sen enempää tuottamukseen perustuvan vastuun kuin ankarankaan vastuun perusteella (90), ne myöntävät kuitenkin, että mikäli olemassa olisi julkisen palvelun jatkuvuusvelvoite ja se koskisi valtion edustajaa 16 päivänä heinäkuuta 1980 annetussa laissa vahvistetun menettelyn täytäntöönpanon yhteydessä, olisi mahdollista, että tuomioistuin antaisi määräyksen korvauksen maksamisesta velkojalle. Tässä tapauksessa Ranskan viranomaiset katsovat kuitenkin, ettei velkoja saisi mitään etua, koska sen saama korvaus olisi verrattavissa korvaukseen, jonka se saisi yleisen lainsäädännön perusteella. Tältä osin komissio esittää tiettyjä vuoden 1980 lailla perustettuun erityiseen oikeuteen kuuluvia erityispiirteitä: selvitystilaa koskevan yleisen lainsäädännön perusteella velkojat (ainakaan etuoikeudettomien saatavien velkojat) eivät yleensä saa takaisin koko saatavaansa ja useimmiten selvitystilassa olevan yrityksen velkoja ei myöskään maksa kolmas taho.

(120)

Ranskan viranomaiset kiistävät myös sen, että velkojien mahdollisuudet saada korvauksia vetoamalla valtion vastuuseen voitaisiin rinnastaa takaukseen. Komissio katsoo päinvastoin, että valtion vastuuseen saattaminen (tuottamusvastuun tai ankaran vastuun perusteella) 16 päivänä heinäkuuta 1980 annetussa laissa tarkoitetun julkisoikeudellisten oikeushenkilöiden velkojen perintämenettelyn yhteydessä vastaa unionin lainsäädännön kannalta takausmekanismia, sillä se varmistaa velkojien saatavien maksun velvoittamalla valtion korvaamaan ne IFP:n laiminlyödessä maksuvelvollisuutensa. Lisäksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö asiassa Société de gestion du port de Campoloro ja Société fermière de Campoloro vastaan Ranska (91), jäljempänä ’Campoloro-asia’, pyrkii tunnustamaan automaattisen takauksen.

(121)

Komissio katsoo, samoin kuin edellä mainitun päätöksen C 56/2007 johdanto-osan 181–184 kappaleessa, joihin se viittaa soveltuvin osin, että Ranskan viranomaisten ehdotus vuoden 1980 lain soveltamista koskevan asetuksen selventämisestä ei riitä sulkemaan pois sitä, että varoja vapautetaan lisäämällä julkisia varoja:

(122)

Komissio viittaa soveltuvin osin edellä mainitun päätöksen C 56/2007 johdanto-osan 204–211 kappaleeseen, joissa esitetyistä syistä se katsoo lisäksi, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Campoloro-asiassa antama ratkaisu osoittaa, että Ranskan valtion vastuuseen vetoaminen kyseisessä tapauksessa toimii julkisviranomaisten velkojen implisiittisenä takauksena eikä siihen liity minkäänlaista vahinkoehtoa.

(123)

Komissio viittaa soveltuvin osin edellä mainitun päätöksen C 56/2007 johdanto-osan 212–220 kappaleeseen, joissa esitetyistä syistä se katsoo, etteivät Ranskan viranomaisten esittämät huomautukset mitätöi tätä todistelua. Kuten komissio päätteli La Poste -asian osalta edellä mainitun päätöksen C 56/2007 johdanto-osan 222 kappaleessa sekä totesi menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään, se katsoo, että Ranskan voimassa olevan lainsäädännön mukaan IFP:n velkoja, joka ei ole saanut saatavastaan maksua 16 päivänä heinäkuuta 1980 annetun lain menettelyjen avulla, voi saada koko laiminlyödyn saatavansa suuruisen korvauksen vetoamalla valtion vastuuseen, toisin kuin yleisen lainsäädännön selvitystilamenettelyssä, jossa velkojan saama korvaus rajoittuu käytettävissä olevien varojen määrään. Komissio katsoo edellä esitetyn perusteella, että valtion vastuuta käsitellään kuten takausta eikä Ranskan lainsäädännössä rajoiteta sitä millään lailla ja että se liittyy luontaisesti velallisen organisaation julkisoikeudelliseen asemaan.

(124)

Lisäksi komissio viittaa soveltuvin osin edellä mainitun päätöksen C 56/2007 johdanto-osan 223–226 kappaleeseen, joissa esitetyistä syistä se ottaa huomioon Ranskan ehdotuksen sisällyttää kaikkiin IFP:n sopimuksiin, joihin liittyy saatava, sellainen lauseke, jolla rajoitettaisiin riskiä siitä, että valtion ankaraan vastuuseen vedotaan pelkästään IFP:n maksukyvyttömyyden perusteella. Komissio katsoo kuitenkin, että tällainen sääntelykehys on epävakainen ja että sen pysyvyys herättää epäilyksiä, koska hyväksytyn riskin poikkeus on oikeuskäytännössä vahvistettu sääntö, joka voi aina muuttua. Komissio pitää kuitenkin tällaista ehdotusta sellaisenaan riittämättömänä, sillä se ei kata kaikkia oletettuja tapauksia: se ei sulje pois mahdollisuutta, että valtiontakausta voitaisiin käyttää kaikenlaisessa vastuussa (erityisesti sopimuksiin perustumattomassa vastuussa ja rikosoikeudellisessa vastuussa). Sopimusteitse on ennalta mahdotonta määrätä, ettei valtio ole velvollinen maksamaan IFP:n velkoja sen velkojille, esimerkiksi silloin kun julkinen laitos IFP on yleisesti velkaa kolmansille erilaisten juridisten mekanismien välityksellä, erityisesti jos IFP olisi sulauttanut itseensä toisen laitoksen (100), jolla olisi kolmansien hallussa olevia saatavia, jotka eivät ole aivan heti tunnistettavissa. Komissio katsoo kolmansien hallussa olevista yksittäisistä saatavista, että vain soveltamisalaltaan yleinen säädös, jossa todetaan, ettei valtio ole IFP:n takaaja, ja jota sovelletaan kaikissa tilanteissa ja kaikenlaisten kolmansien yhteydessä, on riittävä poistamaan rajoittamattoman takauksen. Lisäksi olettaen, että Ranskan ehdotukset estäisivät IFP:n velkojien kaikki mahdollisuudet vedota valtion vastuuseen saatavansa takaisinmaksun varmistamiseksi (tätä olettamusta ei komission mukaan ole todennettu), näiden ehdotusten perusteella ei voida selvästi todeta, mitä tapahtuisi siinä tapauksessa, että julkinen laitos IFP joutuisi maksukyvyttömäksi (101).

(125)

Neljänneksi vaikka julkisen laitoksen velkoja ei saisikaan täyttä korvausta, se voi aikaansaada oikeusvaikutuksia vetoamalla oikeutettuun virheeseen, johon se on syyllistynyt saatavan syntyhetkellä olettaen, että saatava korvataan joka tapauksessa.

(126)

Komissio viittaa soveltuvin osin edellä mainitun päätöksen C 56/2007 johdanto-osan 227, 228 (ensimmäinen, toinen ja kolmas luetelmakohta) ja 229 kappaleeseen, joissa esitetyistä syistä se katsoo, että vilpittömän mielen suojan teorialla (théorie de l'apparence) (102) voidaan vahvistaa, että IFP:n velkojilla on perusteita uskoa yhdenmukaisten viitteiden sarjan perusteella, että tällainen takaus on todella olemassa (siinäkin tapauksessa – mikä ei pidä paikkaansa – että IFP:n EPIC-asema ei oikeuttaisi sitä oikeudellisten syiden perusteella saamaan rajoittamatonta takausta Ranskan valtiolta). Tärkeimmät viittaukset vilpittömän mielen suojan teoriaan perustuvat toisaalta siihen, että eri säädökset (vuoden 1980 laki ja sen soveltamissäädökset) ja viralliset asiakirjat (talousarvioasiakirjat) saavat velkojan uskomaan, että valtio huolehtisi EPIC-yhtiöiden veloista käteisvarojen loppuessa tai käyttäisi omaa vastuuvelvollisuuttaan. Toisaalta se, että Ranskan viranomaiset eivät ole selventäneet oikeudellista tilannetta Campoloro-asian ratkaisun jälkeen eivätkä komission EPIC-yhtiöiden asemasta käynnistämien ensimmäisten menettelyjen päättymisen jälkeen, lisää niin ikään velkojien luottamusta tällaisen takauksen olemassaoloon. Se, ettei EPIC-yhtiön maksukyvyttömyystilanteen vaikutuksia ole selvästi osoitettu, puhuu myös tämän tulkinnan puolesta.

(127)

Nyt esillä olevassa asiassa komissio haluaa lisätä, että IFP:n mahdolliset velkojat olivat ennen heinäkuun 7 päivää 2006 sopimussuhteessa ammatti-intresseistä 17 päivänä marraskuuta 1943 annetussa laissa nro 43–612 tarkoitetun toimialajärjestön kanssa, joka oli oikeushenkilö ja jonka ne eivät voineet millään perusteella katsoa kuuluvan valtiontakauksen piiriin. Näin ollen vilpittömän mielen suojan teoriaa voidaan soveltaa tarvittaessa ainoastaan IFP:n aseman muuttumisen jälkeen syntyneisiin saataviin.

(128)

Asiantuntijansa La Poste -asiassa esittämien päätelmien mukaisesti komissio katsoo heinäkuun 7 päivän 2006 jälkeen muodostuneista saatavista, että vaikka velkoja – kuten Ranskan viranomaiset esittävät – olettaisi virheellisesti, että valtio on velvollinen takaamaan julkisten laitosten ja erityisesti IFP:n velat, tämä virhe olisi oikeutettu edellä mainittujen seikkojen perusteella, ja oikeus voisi liittää siihen vaikutuksia. Jollei velkoja poikkeuksellisesti onnistuisi saamaan maksua saatavalleen, se voisi olla yhtä kaikki varma, ettei saatava missään nimessä lakkaa olemasta.

(129)

Komissio viittaa soveltuvin osin edellä mainitun päätöksen C 56/2007 johdanto-osan 230–250 kappaleeseen, joissa esitetyistä syistä se katsoo, että vaikka EPIC-yhtiön velkoja ei saisi kohtuullisessa ajassa ja edellisessä jaksossa kuvattuja menettelyjä käyttämällä maksua saatavalleen, se voi olla varma, ettei saatava lakkaa olemasta. Tämä tilanne eroaa selvitystilassa olevan yksityisoikeudellisen laitoksen velkojan tilanteesta, sillä tällä ei ole mitään varmuutta saataviensa suorittamisesta.

(130)

Komissio korostaa, ettei ole olemassa julkisen viranomaisen aloitteesta tapahtuvaa julkisen laitoksen selvitys- ja kuittausmenettelyä, jonka myötä laitoksen oikeudet ja velvollisuudet lakkaisivat olemasta: mikäli julkinen laitos lakkaa olemasta julkisen viranomaisen päätöksellä ja vaikka asiasta ei nimenomaisesti säädetäkään missään säädöksessä, käytäntö ja tietyt hallinto-oikeuden perusperiaatteet näyttävät osoittavan, että sellaisinaan lakkaavien julkisten laitosten oikeudet ja velvollisuudet siirtyvät aina toisen yksikön tai sellaisen puuttuessa valtion vastuulle. Toisin sanoen julkisten laitosten velat siirretään aina toiselle oikeushenkilölle, joka ei voi kieltäytyä niistä, joten jokainen velkoja on varma, että sille sen saatavan perusteella tulevaa oikeutta voidaan käyttää suhteessa toiseen organisaatioon ja ettei sen saatava siten lakkaa olemasta.

(131)

Komissio viittaa edellä mainitun päätöksen C 56/2007 johdanto-osan 233–250 kappaleessa esitettyyn analyysiin, joka perustuu komission asiantuntijan La Poste -asiassa tekemään tutkimukseen julkisissa laitoksissa tapahtuneesta rakenteellisesta kehityksestä ja jossa erotetaan kolme syytä julkisten laitosten lakkauttamiselle (103): laitoksen toimikauden umpeutuminen, julkisen laitoksen tehtävän lakkaaminen ja yleisin tapaus, tehtävän siirto, joka edellyttää väistämättä oikeuksien ja velvollisuuksien siirtoa:

(132)

Komissio päättelee La Poste -asiassa käyttämänsä asiantuntijan tavoin, että julkisten laitosten velat siirretään käytännössä aina toiselle julkisoikeudelliselle oikeushenkilölle, jos tehtävää suorittanut julkinen laitos lakkautetaan. Näiden julkisten laitosten, joihin julkinen laitos IFP kuuluu, velkojat ovat sen vuoksi varmoja siitä, etteivät niiden suorittamatta jääneet saatavat lakkaa.

(133)

Niiden seikkojen perusteella, jotka on esitetty yksittäisten saatavien takaisinmaksua ja IFP:n velvollisuuksien olemassaolon jatkumista koskevan takauksen olemassaolon osoittamiseksi, komissio katsoo, että IFP:n aseman muuttumisesta 7 päivänä heinäkuuta 2006 alkaen:

(134)

Nämä erityispiirteet liittyvät luontaisesti IFP:n julkisen laitoksen asemaan ja merkitsevät sitä, että valtio toimii viime kädessä takaajana. Voidaan siis oikeutetusti päätellä, että IFP:llä on Ranskan valtion rajoittamaton takaus, joka perustuu sen EPIC-asemaan.

(135)

IFP:lle myönnetty rajoittamaton valtiontakaus aiheuttaa edellä mainitun takauksia koskevan tiedonannon 2.1 kohdassa tarkoitetun valtion varojen siirron. Julkinen laitos IFP ei maksa tästä takauksesta lainkaan takausmaksua. Tällä tavoin yritykselle aiheutuu etua ja samalla kulutetaan julkisia varoja, koska valtio luopuu takaukseen yleensä liitettävästä korvauksesta. Toisaalta takaus muodostaa valtion varoihin kohdistuvan mahdollisen tulevan sitoumuksen riskin, koska valtio voi joutua maksamaan IFP:n velat (108).

(136)

IFP:lle myönnetty rajoittamaton valtiontakaus on katsottava valtion toimenpiteeksi, koska se johtuu yhdistelmästä, johon liittyvät IFP:n julkisoikeudellinen asema, jäsenvaltion lainsäädännön periaatteet ja kaksi säädöstä eli 25 päivänä tammikuuta 1985 annettu laki, josta on tullut kauppalaki, ja 16 päivänä heinäkuuta 1980 annettu laki nro 80–539 sekä sen soveltamissäädökset.

(137)

Kuten komissio on jo todennut edellä mainitussa asiaa C 51/2005 koskevassa päätöksessään (109), nyt esillä olevaa toimenpidettä koskevassa menettelyn aloittamispäätöksessä ja edellä 2 jaksossa (IFP-konserni), julkinen laitos IFP ja sen tytäryritykset Axens, Beicip-Franlab ja Prosernat muodostavat kilpailuoikeudessa tarkoitetun taloudellisen ryhmittymän: julkinen laitos IFP omistaa suoraan 100 prosenttia Axensin pääomasta ja 100 prosenttia Beicip-Franlabin pääomasta ja välillisesti 100 prosenttia Prosernatin pääomasta sekä valvoo tytäryrityksiään, sillä sen johtohenkilöt kuuluvat tytäryritysten päätöksentekoelimiin. Lisäksi IFP antaa lausuntonsa erityisesti tytäryritystensä strategisista suuntauksista ja tärkeimmistä päätöksistä, jotka koskevat tytäryritysten tulevaisuutta. IFP on myös tehnyt tytäryritysten kanssa näiden taloudellisen toiminnan kannalta välttämättömän teknologian siirtoja koskevia sopimuksia (jotka sisältävät vastavuoroiset etuosto-oikeudet (110) sekä tilojen ja henkilöstön käyttöön asettamista koskevia sopimuksia. IFP:n ja sen tytäryritysten Axensin, Beicip-Franlabin ja Prosernatin taloudellinen integraatio on siis riittävän luja edellä esitetyn päätelmän tekemiseksi. Lisäksi on syytä tarkastella valtiontakauksen tarkkaa ulottuvuutta, jotta saataisiin selville, voidaanko julkisia varoja realisoida velkojien saatavien maksamiseksi, jos IFP:n yksityisoikeudellinen tytäryritys lyö laimin maksusitoumuksensa (toisin sanoen, kattaako rajoittamaton valtiontakaus IFP:n tytäryritysten taloudellisen toiminnan).

(138)

UOP Limited ei huomautuksissaan ota kantaa tähän kysymykseen. Sen väitteet perustuvat käsitykseen, joka markkinatoimijoilla on IFP/Axensista, joka tuottaa sen mukaan etua IFP-konsernille sen toimittajiin, asiakkaisiin ja pääomalähteisiin nähden. Tätä näkökohtaa tarkastellaan tämän päätöksen 7.1.4 jaksossa, jossa käsitellään IFP-konsernille toimenpiteestä koituvia etuja.

(139)

Sen sijaan kuten edellä 47 kappaleessa on todettu, Ranskan viranomaiset kiistävät IFP:n tytäryrityksille myönnetyn valtiontakauksen erityisesti sillä perusteella, että ne ovat yleisen lainsäädännön mukaisia osakeyhtiöitä.

(140)

Samoin kuin tämän päätöksen 7.1.1.1 kohdassa IFP:lle myönnetyn rajoittamattoman takauksen olemassaolosta esitetyssä todistelussa, komissio tarkastelee, saavatko IFP:n yksityisoikeudellisten tytäryritysten velkojat takauksen yksittäisten saataviensa takaisinmaksulle (A) vai takauksen näiden tytäryritysten velvollisuuksien jatkumisesta (B) siinä tapauksessa, että varat ovat riittämättömät.

(141)

IFP:n tytäryritykset ovat osakeyhtiöitä. Yksityisoikeudellisina oikeushenkilöinä (toisin kuin niitä valvova osakas, joka on julkinen laitos) ne kuuluvat täysimääräisesti Ranskan saneeraus- ja selvitystilamenettelyjä koskevan yleisen lainsäädännön soveltamisalaan (111).

(142)

Ennen kuin tarkastellaan, voidaanko hallitseva osakas, julkinen laitos IFP, saattaa vastuuseen tytäryrityksistään (b), on selvennettävä julkisen lainsäädännön mukainen selvitystilamenettely, jota sovellettaisiin yksityisoikeudellisiin tytäryrityksiin niiden joutuessa maksujen lakkautukseen (a).

(143)

Olettaen, että IFP-konsernin tytäryritys, osakeyhtiö, lopettaa maksut (toisin sanoen se ei enää kykene vastaamaan veloistaan käytettävissä olevilla varoillaan) ja että velkasaneeraus vaikuttaa ilmeisen mahdottomalta (112), yleisen lainsäädännön mukainen menettely (113) johtaisi sen selvitystilaan. Menettelyn aloittamista (114) vaatisi tarvittaessa velkoja 45 päivän kuluessa maksujen lakkauttamisesta (jollei velkoja ole jo vaatinut sovittelumenettelyn aloittamista). Tällaisen selvitystilamenettelyn tarkoituksena on lopettaa yrityksen toiminta tai realisoida sen omaisuus luovuttamalla sen oikeudet ja omaisuus täysimääräisesti tai erillisesti (115). Tuomioistuimen ratkaisussa, jolla selvitystila käynnistetään (116), nimitetään asiaa valvova tuomari ja selvitysmieheksi toimitusmies tai henkilö, joka valitaan alaa koskevan asiantuntemuksen perusteella. Selvitysmies laatii kuukauden kuluessa nimittämisestään selvityksen yrityksen tilasta ja ryhtyy sen jälkeen toteuttamaan selvitystoimia ja todentamaan (117) saatavia (118). Selvitystilan tuotto jaetaan velkojien kesken niiden järjestyksen mukaan (etuoikeutetut ja kiinnitysvelkojat, velkojat, joilla on erityinen omaisuusvakuus, ja etuoikeudettomat velkojat, joilla ei ole etuoikeutta saataviinsa nähden, suhteessa niiden saataviin).

(144)

Kun velkoja ei enää ole ja jos selvitysmiehellä on riittävästi varoja korvaamaan velkojien vaatimukset tai jos selvitystilatoimien jatkaminen on mahdotonta varojen puuttumisen vuoksi, tuomioistuin antaa tuomion selvitystilamenettelyn päättämisestä (119). Menettelyn päättämisen jälkeen velalliseen sovelletaan uuden syytteen nostamiskiellon periaatetta. Toisin sanoen varojen riittämättömyyden perusteella annettu tuomio selvitystilamenettelyn päättämisestä ei anna velkojille mahdollisuutta nostaa syytettä velallista vastaan, paitsi (120) jos saatava perustuu rikosoikeudelliseen tuomioon tai velkojan henkilöön liittyviin oikeuksiin.

(145)

Kuten komission asiantuntija on selvittänyt La Poste -asiassa, tietyissä kaupallisissa yhtiöissä, erityisesti osakeyhtiöissä ja rajavastuuyhtiöissä, osakkaat eivät yleensä ole velvollisia korvaamaan organisaation velkoja enempää kuin niiden alkuperäisen osuutensa verran. Osakeyhtiöinä IFP:n tytäryritykset kuuluvat nimenomaan tähän ryhmään. Näin ollen IFP-konsernissa, samoin kuin kaikissa muissa yhtiöryhmittymissä, jos rajavastuuyhtiön muotoinen tytäryritys (tässä tapauksessa osakeyhtiö) lyö laimin maksuvelvollisuutensa eikä ole olemassa vakuuksia, avaaleja, takauksia, aiesopimuksia tai takausilmoituksia (121), jotka sitoisivat nimenomaisesti kyseistä yritystä, emoyhtiön vastuu rajoittuu sen osuuksien menettämiseen (sama koskee kaikkia tavallisia osakkaita).

(146)

Ottaen huomioon, että julkinen laitos IFP ja sen tytäryritykset kuuluvat samaan kilpailuoikeudessa tarkoitettuun taloudelliseen ryhmittymään, on todennettava, voiko Ranskan yhtiöoikeuden mukaan taloudellinen riippuvuussuhde, jossa tytäryritykset ovat emoyhtiöönsä nähden, saattaa näiden yksityisoikeudellisten tytäryritysten maksukyvyttömyystilanteessa IFP:n automaattisesti vastuuseen ja näin ollen aiheuttaa julkisten varojen realisoinnin, koska valtio takaa olennaisilta osin sen rahoituksen ja on myöntänyt julkiselle laitokselle implisiittisen rajoittamattoman takauksen.

(147)

Tämän perinpohjaisen tarkastelun perusteella komissio voi päätellä, että Ranskan siviililain ja kauppalain mukaan tytäryrityksen maksukyvyttömyystilanteessa sen valvova osakas ei periaatteessa ole vastuussa, paitsi jos voidaan osoittaa, että tytäryrityksen hallintoa valvova osakas on tehnyt virheen (i). Siviililain uudistamista koskevissa viimeaikaisissa hankkeissa pyrittiin nimenomaan laajentamaan periaate, jonka mukaan yhteisö on vastuussa muiden teoista, koskemaan ryhmittymän emoyhtiön ja tytäryritysten välisiä suhteita. Nämä hankkeet, joista on kuitenkin luovuttu, vahvistavat päinvastoin, ettei tällaista periaatetta nykyään ole Ranskan lainsäädännössä (ii).

(148)

Oikeusopin mukaan (122) ryhmittymän organisaatio ei koskaan itsessään ole vastuussa eri yrityksistä. Ranskan lainsäädännössä pitäydytään henkilökohtaisen vastuun periaatteessa, joka on muotoiltu siviililain 1382 §:ssä (123). Ainoastaan emoyhtiön lainvastainen käyttäytyminen voisi antaa pääsyn sen omaisuuteen.

(149)

Kun nyt esillä olevassa asiassa IFP-konsernin emoyhtiö on julkisoikeudellinen oikeushenkilö (julkinen laitos IFP), tähän kysymykseen liittyy toinenkin ongelma: on syytä miettiä alustavasti, millä tuomioistuimella (hallinnollisella vai yleisellä) olisi ranskalaisessa oikeusjärjestelmässä tarvittaessa toimivalta pyrkiä selvittämään selvitystilaan asetettua yksityisoikeudellista oikeushenkilöä valvovan julkisoikeudellisen oikeushenkilön mahdollista vastuuta.

(150)

Komissio huomauttaa, että varojen riittämättömyyden perusteella käynnistettyjen vahingonkorvauskanteiden osalta (124) riita-asioiden tuomioistuin (Tribunal de conflits) on jo pitkään katsonut, että yleinen tuomioistuin on toimivaltainen silloin, kun julkisoikeudellinen henkilö on yrityksen laillinen johtaja (125), ja hallintotuomioistuin silloin, kun julkisoikeudellinen henkilö on tosiasiallinen johtaja (126). Näyttää kuitenkin siltä, että toimivallan jakautuminen hallintotuomioistuinten ja yleisten tuomioistuinten välillä perustuu vastedes tarjottuihin palveluihin: hallinnollinen julkinen palvelu tai teollisluonteinen tai kaupallinen palvelu.

(151)

Tarkasteltaessa nimenomaan osakeyhtiöitä Axens, Beicip-Franlab ja Prosernat, jotka ovat julkisen laitoksen eli IFP:n kontrolloimia yksityisoikeudellisia tytäryrityksiä, asiakirja-aineistossa olevista tiedoista ja erityisesti 159 kappaleessa esitetyistä seikoista johtuu, että niiden toiminnan kohde on taloudellinen (133) eikä hallinnollinen. Lisäksi näiden yritysten varat ovat pääosin peräisin liiketoiminnan tuloksesta, jota niiden taloudellinen toiminta tuottaa, eikä julkisesta rahoituksesta. On syytä huomauttaa, että nämä IFP:n tytäryritykset on perustettu kaupallisiksi yhtiöiksi yksityisoikeudellisen oikeushenkilön aloitteesta (134) (eikä julkisoikeudellisen oikeushenkilön aloitteesta, sillä IFP muuttui EPIC-yhtiöksi vasta 7 päivänä heinäkuuta 2006). Axensin, Beicip-Franlabin ja Prosernatin toiminnasta käy kiistatta ilmi sen teollinen ja kaupallinen luonne, ja selvitystilan yhteydessä yleisillä tuomioistuimilla olisi epäilemättä toimivalta käsitellä asiat, jotka koskevat IFP:n vastuuta.

(152)

Näin ollen on syytä tarkistaa korkeimman oikeuden oikeuskäytännön mukaiset edellytykset valvovan osakkaan vastuuseen saattamiselle. Edellytykset, joiden perusteella tietyn henkilön (tytäryrityksen) selvitystilamenettely voitaisiin ulottaa koskemaan toista oikeushenkilöä (emoyhtiötä), ovat kuitenkin erittäin tiukat. Kun tytäryritys joutuu maksukyvyttömäksi, sen toiminnan uhrien on korvausta saadakseen osoitettava emoyhtiön virheellinen käytös ja erityisesti se, että emoyhtiö kieltää tytäryrityksensä oikeushenkilöyden (α), ja valvonnassa olevan yhtiön virheellinen johtaminen (β).

(153)

Korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä annetaan mahdollisuus ulottaa emoyhtiön vastuu koskemaan tytäryritysten toimia kahdessa poikkeustapauksessa (135). kun tytäryritysten omaisuus sekoittuu emoyhtiön omaisuuteen (nk. omaisuuden sekoittumista koskeva olettamus) ja kun tytäryritykset ovat fiktiivisiä oikeushenkilöitä (nk. fiktiivisen oikeushenkilön olettamus).

(154)

Omaisuuden sekoittumisen (136) käsite koskee yleensä tilannetta, jossa kahden erillisen oikeushenkilön kirjanpidon perusteella ei voida määrittää, kumman yrityksen varoista tai veloista on tietyssä kohdassa kyse. Tällaisen omaisuuden sekoittumisen osoittamiseksi ei riitä, että on olemassa tiiviit yhteydet konsernin eri yritysten välillä. Myöskään samat osakkaat tai johtajat tai edes sama kotipaikka (137) eivät riitä osoittamaan omaisuuden sekoittumista. Konsernin sisäisten suhteiden virallistaminen emoyhtiön ja sen tytäryritysten välisillä sopimuksilla riittää useimmiten poistamaan omaisuuden sekoittumismahdollisuuden (138).

(155)

Kahdessa äskettäisessä asiassa Metaleurop (139) ja AOL Liberté (140) korkein oikeus näyttää jopa tiukentaneen edellytyksiä, jotka koskevat menettelyn laajentamista konsernin emoyhtiöön. Edes konsernin yritysten tiivis integraatio ei välttämättä aiheuta omaisuuden sekoittumista. Oikeusopin (141) mukaan kahden yksikön varoja ja niiden vaihtamista koskevat sopimukset, henkilöstön vaihdot, emoyhtiön myöntämät ennakot tai emoyhtiön suorittama tytäryrityksen hallinnon haltuunotto eivät vastaa luonteeltaan tilien yleistä sekoittumista, mikä oikeuttaisi omaisuuden jälleenyhdistämisen. Näyttää siis siltä, että emoyhtiötä on erittäin vaikea saattaa vastuuseen tytäryrityksen toiminnasta omaisuuksien sekoittumisen perusteella (142), koska korkein oikeus vaatii hyvin vankat todisteet.

(156)

Nyt esillä olevassa asiassa on todettava, että komissio on jo katsonut, että koska ”IFP ja kyseiset tytäryritykset ovat eri oikeushenkilöitä, niiden kirjanpito on erillinen” (143). Lisäksi IFP:n ja sen tytäryritysten väliset sopimukset, erityisesti teknologiansiirtoja koskevat yksinoikeussopimukset, tai henkilöstön käyttöön asettaminen (144) eivät kuvasta kirjanpidon yleistä sekoittumista, mikä oikeuttaisi korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä tarkoitetun omaisuuksien jälleenyhdistämisen. Kukin palvelu on nimittäin merkitty erikseen IFP-konsernin kunkin yksikön taseeseen, kuten jäljempänä 7.1.4 ja 7.3 jaksossa todetaan.

(157)

Oikeushenkilön fiktiivisyyden osalta on määriteltävä, ettei tytäryrityksellä ole yhtiöjärjestystä (affectio societatis), jotta voidaan osoittaa, ettei sillä ole todellista toimintaa. Korkein oikeus (145) katsoo, että kyse on fiktiivisestä yhtiöstä, jos oikeushenkilö, jota vastaan menettely on aloitettu, harjoittaa vain näennäistä toimintaa, eikä sen toimintaa voida erottaa (146) päämiehenä toimivan oikeushenkilön tai luonnollisen henkilön toiminnasta.

(158)

Yleisesti saatavilla olevien tietojen perusteella (147) komissio huomauttaa myös, etteivät IFP:n sekä Axensin, Beicip-Franlabin ja Prosernatin yhteystiedot tai toimitilat ole yhtäpitävät:

(159)

Lisäksi nyt esillä olevassa asiassa kukin tytäryritys harjoittaa todellista liiketoimintaa, joten niitä ei kohtuudella voi luonnehtia fiktiivisiksi, varsinkin kun korkein oikeus on hyvin vaativa luonnehtiessaan oikeushenkilön fiktiiviseksi (155):

(160)

Edellä esitetystä johtuu, että jollei hallinnossa ole tehty virhettä, mitä tarkastellaan johdanto-osan 161–163 kappaleessa, oikeuskäytännössä vahvistetut erittäin tiukasti rajatut tapaukset, joissa emoyhtiö voidaan saattaa vastuuseen tytäryritystensä toiminnasta – tytäryritys on fiktiivinen oikeushenkilö tai tytäryrityksen ja emoyhtiön omaisuudet ovat sekoittuneet – eivät selvästi koske nyt esillä olevaa asiaa. Näin ollen komissio katsoo, että edellytykset IFP:n saattamiseksi automaattisesti vastuuseen sen tytäryritysten Axensin, Beicip-Franlabin ja Prosernatin selvitystilamenettelyssä eivät täyty.

(161)

Emoyhtiö voidaan perinteisesti saattaa vastuuseen tytäryrityksen valvonnassa tehdyistä virheistä (156). Jos emoyhtiö on syyllistynyt virheisiin valvoessaan tytäryritystensä hallintoa, oikeuskäytännön mukaan emoyhtiö voidaan saattaa vastuuseen erityisesti, kun on kyse konsernista (157). Oikeusopin mukaan emoyhtiö, joka toimii vaikeuksissa olevan tytäryrityksen laillisena tai tosiasiallisena johtajana, voidaan selvitystilamenettelyn yhteydessä saattaa vastuuseen tytäryrityksen hallinnossa tekemästään virheestä (158). Emoyhtiö voidaan katsoa vastuulliseksi tytäryrityksen osakkaana (159), jos sen voidaan katsoa olevan vastuussa valvonnassaan olevan yhtiön vaikeuksien perustana olevista virheistä (160).

(162)

Yleisen lainsäädännön mukaan johtajat ovat siis vastuussa yhtiölleen, osakkailleen tai velkojilleen (161). Konsernin kohdalla maksujen lakkautustilassa olevan tytäryrityksen velkojat pyrkivät osoittamaan, että emoyhtiö on toiminut tytäryrityksen laillisena tai tosiasiallisena (162) johtajana. Näin ollen emoyhtiön tuottamukseen perustuva vastuu tytäryrityksestään on erityisesti todettu yleistäytäntöönpanomenettelyjä koskevassa lainsäädännössä (163) ja tarkemmin varojen riittämättömyyden perusteella käynnistettyjen vahingonkorvauskanteiden yhteydessä (164) edellyttäen, että kyseinen yhtiö on toiminut tytäryrityksensä johtajana (165). Jotta emoyhtiö saatettaisiin tuottamusvastuuseen, on esitettävä todiste virheestä ja ennen kaikkea tämän virheen ja tytäryrityksen toiminnasta aiheutuneen vahingon välinen syy-yhteys (166).

(163)

Edellä esitetystä seuraa joka tapauksessa, että tällaiset kanteet eivät missään tapauksessa koske takauksen täytäntöönpanoa, sillä ne perustuvat aina emoyhtiön tuottamusvastuuseen. Tällaisten kanteiden pohjalta ei sen vuoksi voida määrittää yleistä periaatetta emoyhtiön vastuusta tytäryrityksiinsä nähden, sillä se olisi ristiriidassa sen periaatteen kanssa, että osakkaan vastuu rajoittuu osakeyhtiöön sijoitettuun alkuperäiseen osuuteen, lukuun ottamatta tapauksia, joissa osakeyhtiö on fiktiivinen yritys tai sen omaisuus on sekoittunut emoyhtiön omaisuuteen, sillä nämä olettamukset voidaan sulkea pois nyt esillä olevassa asiassa.

(164)

Korkeimman oikeuden oikeuskäytännöstä johtuu, että vetoaminen emoyhtiön tuottamukseen perustuvaan vastuuseen tytäryrityksen hallinnossa ei missään tapauksessa ole rinnastettavissa takausjärjestelyä koskevaan mekanismiin.

(165)

Nykyisen lainsäädännön valossa näyttää siis äskettäisen parlamentin selonteon (167) päätelmien perusteella siltä, että oikeuskäytännössä esitetyissä ratkaisuissa korostetaan oikeushenkilöydestä aiheutuvaa estettä vastuun määrittämisen yhteydessä (168) (alleviivaus lisätty).

(166)

Tämä este on ollut niin merkittävä, että Ranskassa on käyty viime aikoina keskustelua mahdollisuudesta uudistaa siviililakia niin, että vastuu muiden teoista ulotettaisiin koskemaan tilanteita, joissa on kyse taloudellisesta riippuvuudesta (169) (erityisesti konsernin tytäryritysten suhteet emoyhtiöön). Tietyt edellä esitetyssä parlamentin selonteossa mainitut kuluttajajärjestöt (170) näyttävät erityisesti valittavan sitä, että yhtiöiden muuttaminen tytäryrityksiksi antaa myöhemmässä riita-asiassa tietyille yrityksille mahdollisuuden vedota konsernin yritysten oikeudelliseen erotteluun silloin, kun on kyse tytäryrityksen vastuusta, vaikka kaupallisissa tarjouksissa konserni on esitetty kokonaisvaltaisia palveluja tarjoavana täysin integroituneena ryhmittymänä.

(167)

Catala-luonnoksen 1355 §:ssä (171) ehdotettiin äskettäin, että luodaan uusi perusta vastuulle muiden teoista, mikä kyseenalaistaisi tytäryritysten oikeudellisen riippumattomuuden periaatteen:

”1355 §:n mukaan henkilö on lain nojalla välittömästi vastuussa vahingoista, jotka ovat aiheuttaneet ne, joiden elintapoja henkilö sääntelee tai joiden toimintaa henkilö järjestää, ohjaa tai valvoo oman etunsa mukaisesti.”

(168)

Tämän alustavan luonnoksen laatijoiden huomautukset havainnollistavat tekstissä esitettyjä uudistuksia, jotka koskevat sopimusten ulkopuolista vastuuta muiden teoista. Jos alustava luonnos hyväksytään, saadaan mahdolliseksi perusteeksi muiden toiminnan ohjaaminen ja valvominen valvonnan harjoittajan oman edun mukaisesti (172). Tämä muuttaisi melko perinpohjaisesti nykyistä lainsäädäntöä, etenkin kun vastuu olisi sen jälkeen ankara: sen toteamiseksi ei edellytettäisi vastuuhenkilön virheen osoittamista, vaan riittäisi, että jokin teko olisi todennäköisesti johtanut sen suoran tekijän henkilökohtaiseen vastuuseen, jos tämä ei olisi toiminut muiden valvonnassa (173).

(169)

Alustavan luonnoksen 1360 §:n 2 momentissa vahvistetaan tämä periaate silloin, kun konsernin emoyhtiö on vastuussa tytäryrityksiinsä nähden:

”1360 §:n mukaan vastuussa on myös se, joka valvoo riippuvuussuhteessa olevan ammattihenkilön taloudellista toimintaa tai omaisuutta, vaikka hän toimisi omissa nimissään, jos uhri toteaa, että vahinko liittyy valvonnan harjoittamiseen. Tämä pätee erityisesti emoyhtiöihin niiden tytäryritysten aiheuttamissa vahingoissa ja oikeuden luovuttajiin niiden käyttöoikeuden haltijoiden aiheuttamissa vahingoissa” (alleviivaus lisätty).

(170)

Edellä esitetystä johtuu, että toisin kuin Ranskan nykyisessä lainsäädännössä, emoyhtiön saattaminen vastuuseen tytäryrityksensä toiminnasta edellyttää, kuten edellä on esitetty, että voidaan todistaa emoyhtiön syyllistyneen virheeseen tytäryrityksen suhteen.

(171)

Ranskan positiivisen oikeuden tulevan kehityksen suhteen komissio ottaa huomioon, että tätä kohtaa koskeva uudistusehdotus on ilmeisesti hylätty. Edellä mainitun parlamentin selonteon yhteydessä lakiasiainvaliokunnan työryhmä ilmoitti vastustavansa taloudelliseen riippuvuuteen perustuvan ankaran vastuun olemassaolon vahvistamista (Suositus nro 19). Tämänsuuntainen uudistus ei näytä enää olevan ajankohtainen: sitä ei mainita lakiesityksessä nro 657, joka koskee siviilioikeudellisen vastuun uudistamista (174) ja joka esitettiin varsinaisessa istunnossa 2009–2010 (kirjattu senaatin puheenjohtajistossa 9 päivänä heinäkuuta 2010).

(172)

Voidaan siis todeta, että toisin kuin julkisten laitosten maksuvelvollisuuksien laiminlyöntiin liittyvässä valtion vastuussa, joka (erityisesti) automaattisuutensa vuoksi on luonteeltaan takausmekanismi, Ranskan nykyisessä lainsäädännössä emoyhtiöitä ei saateta implisiittisesti ja automaattisesti vastuuseen selvitystilaan joutuneiden yksityisoikeudellisten tytäryritystensä toimista.

(173)

Komissio päättelee edellä esitetyn perusteella, että jos IFP:n tytäryritykset lakkautettaisiin osakeyhtiöinä selvitystilamenettelyn tuloksena, samalla katoaisivat niiden oikeudet ja velvollisuudet. Tällaisessa tilanteessa niitä valvovalla osakkaalla eli IFP:llä olisi tosin mahdollisuus lisätä ennalta pääomia (175) näiden yritysten lakkauttamisen ja selvitystilan välttämiseksi. Tällaisella varojen panostuksella voitaisiin siis varmistaa, että kolmannet säilyttävät saatavansa tytäryrityksiltä.

(174)

Tällöin on kuitenkin kyseessä julkisen laitoksen strateginen valinta eikä sille automaattisesti kuuluva lakisääteinen velvollisuus. Lisäksi tällaista valintaa rajoitetaan tiukasti valtiontukilainsäädännössä: jos pääomapanostus ei vastaisi markkinataloudessa toimivan yksityisen sijoittajan käyttäytymistä, siihen sovellettaisiin edelleen Euroopan komission ennakkovalvontaa ja (hyväksymistä) sen jälkeen, kun Ranskan viranomaiset olisivat tehneet siitä ilmoituksen.

(175)

Komissio voikin päätellä, että selvitystilamenettelyssä julkisen laitoksen IFP:n tytäryritysten velkojilla ei ole minkäänlaista varmuutta saataviensa maksamisesta.

(176)

Komissio voi päätellä edellä esitetyn perusteella, että toisin kuin IFP:n velkojilla, IFP:n yksityisoikeudellisten tytäryritysten velkojilla ei ole takausta henkilökohtaisten saataviensa takaisinmaksamisesta eikä kyseisten osakeyhtiöiden olemassaolon jatkumisesta selvitystilamenettelyssä. Tästä seuraa, että IFP:n asemansa vuoksi saama rajoittamaton takaus ei kata sen yksityisoikeudellisia tytäryrityksiä. Komissio perustaa analyysinsä seuraaviin seikkoihin:

(177)

Komissio korostaa, että se on jo tehnyt vastaavat päätelmät muissa tapauksissa, joissa se on katsonut, että rajoittamaton valtiontakaus, joka kattaa osakeyhtiön osakkaan, ei kata itse osakeyhtiötä, joka on sataprosenttisesti julkisen laitoksen tai valtion itsensä omistuksessa. Suoraan valtion omistuksessa olevien osakeyhtiöiden osalta komissio katsoi jo vuonna 2003 asiassa EDF (176), että EPIC-yhtiön muuttaminen yleisen lainsäädännön mukaiseksi osakeyhtiöksi, johon sovelletaan konkursseja koskevaa yleistä lainsäädäntöä, poisti takauksen, joka oli kattanut yrityksen siihen asti. Tämä näkemys on vahvistettu äskettäin, kun La Poste muutettiin sataprosenttisesti valtion omistuksessa olevaksi osakeyhtiöksi (177). Julkisten laitosten omistamien osakeyhtiöiden osalta komissio on tunnustanut edellä mainitussa La Banque Postalen perustamista koskevassa päätöksessä, että tällaisen, osakeyhtiön muodossa olevan ja sataprosenttisesti julkisen laitoksen (tässä tapauksessa La Poste, jolla oli tuolloin EPIC-yhtiöön rinnastettavissa oleva julkisoikeudellinen asema) omistuksessa olevan tytäryrityksen juridinen asema poisti jo sellaisenaan siltä rajoittamattoman takauksen mahdollisuuden (178).

(178)

Kuten komissio on jo todennut aiemmissa päätöksissään, jotka koskevat IFP:tä (179), IFP:llä on yhtiöjärjestyksen perusteella kolme tehtävää:

(179)

Kuten edellä 31 kappaleessa on muistutettu, Ranskan viranomaiset katsovat, että julkinen laitos IFP on tutkimuslaitos, jolla on kolme yleishyödyllistä tehtävää (tutkimus, koulutus ja dokumentointi).

(180)

Komissio katsoo myös, että IFP:n voidaan sille annettujen tehtävien perusteella katsoa olevan luonteeltaan tutkimus- ja kehitystyöhön sekä innovaatiotoimintaan myönnettävää valtiontukea koskevien yhteisön puitteiden (180), jäljempänä ’T&K&I-puitteet’, 2.2. d kohdassa tarkoitettu tutkimusorganisaatio: sen päätavoitteena on harjoittaa perustutkimusta (181), teollista tutkimusta (182) tai kokeellista kehittämistä (183) ja levittää tutkimustuloksia koulutuksen, julkaisujen tai teknologiansiirron kautta.

(181)

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan (184) tutkimusorganisaation harjoittamalle toiminnalle myönnetty julkinen rahoitus (myös rajoittamattoman valtiontakauksen myöntäminen) voi (185) olla valtiontukea, jos kyseinen organisaatio harjoittaa taloudellista toimintaa, toisin sanoen toimintaa, jossa tarjotaan tavaroita ja palveluita tietyillä markkinoilla (186), riippumatta sen oikeudellisesta muodosta tai rahoitustavasta.

(182)

Komissio on pohtinut tutkimusorganisaatioiden harjoittaman toiminnan taloudellista (tai ei-taloudellista) luonnetta ja täsmentänyt päätöskäytännössään (187), minkä toimien se katsoo kuuluvan mihinkin ryhmään.

(183)

Tutkimusorganisaatioiden päätoiminnasta komissio katsoo, että niiden ensisijaiset toiminnot eivät ole yleensä luonteeltaan taloudellista toimintaa, erityisesti:

(184)

Komissio katsoo lisäksi, että teknologiansiirtotoiminnot (lisensointi, oheistuotteet tai muut keinot hyödyntää tutkimusorganisaation osaamista) eivät ole luonteeltaan taloudellista toimintaa, jos toiminnot ovat tutkimusorganisaatioiden sisäisiä (188) ja kaikki toiminnoista saatavat tulot investoidaan edelleen organisaatioiden ensisijaisiin toimintoihin.

(185)

Sen sijaan komission mukaan taloudelliseksi toiminnaksi katsotaan erityisesti teollisuuden kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti harjoitettu tutkimustoiminta, tutkimusinfrastruktuurin vuokraaminen ja konsultointityö (189).

(186)

Nyt esillä olevassa tapauksessa IFP:lle sen EPIC-aseman perusteella myönnetty rajoittamaton takaus kattaa muun kuin taloudellisen toiminnan (mikä ei aiheuta ongelmia valtiontukilainsäädännön suhteen) ja taloudellisen toiminnan, jota on kahdenlaista.

(187)

Ensimmäisestä taloudellisen toiminnan tyypistä voidaan todeta, että vaikka Ranskan viranomaisten mukaan, kuten edellä 31 kappaleessa on todettu, IFP:n toiminta on suurimmalta osin muuta kuin taloudellista toimintaa, ne myöntävät 13 päivänä tammikuuta ja 16 päivänä heinäkuuta 2010 päivätyissä kirjeissään, että tytäryritystensä yksinoikeudellisen toiminta-alan lisäksi julkinen laitos IFP harjoitti palvelujen tarjontaa lähinnä vuokraamalla materiaaleja ja tiloja, toimittamalla henkilöstöä sekä tarjoamalla juridisia palveluja tytäryritystensä käyttöön ja sopimusperusteisen tutkimuksen palveluja kolmansien ja tytäryritystensä lukuun. Kuten edellä 185 kappaleessa on todettu, tällainen toiminta on luonteeltaan taloudellista komission tavanomaisesti käyttämässä merkityksessä.

(188)

Toisesta taloudellisen toiminnan tyypistä voidaan todeta, että teknologiansiirrot, kuten lisensointi, oheistuotteet tai muut keinot hyödyntää tutkimusorganisaation osaamista, ovat periaatteessa muuta kuin taloudellista toimintaa, kuten edellä 184 kappaleessa muistutetaan, jos ne toteutetaan sisäisesti ja jos kaikki toiminnoista saatavat tulot investoidaan edelleen julkiseen tutkimukseen. Nyt esillä olevassa tapauksessa, kuten komissio on päätellyt edellä mainitussa päätöksessä C 51/2005, IFP:n ja sen tiettyjen yksityisoikeudellisten tytäryritysten väliset erityiset suhteet ovat sellaiset, että ”osa IFP:n toiminnasta ei kuulu sen muun kuin taloudellisen toiminnan piiriin, sillä sen tytäryritykset hyödyntävät sitä kaupallisesti” (190). Komissio on päätellyt, että kyseisiä tytäryrityksiä ei voida pitää emoyhtiöstään riippumattomina toimijoina, sillä niiden toiminta kuuluu IFP:n kehittämisstrategiaan, ne ovat IFP:n määräysvallassa sekä juridisesti että tosiasiallisesti, yksinoikeussopimukset ovat osoituksena niiden vahvasta taloudellisesta integraatiosta ja IFP:llä ja kyseisillä tytäryrityksillä on näiden alojen toimijoiden mielestä yhteinen imago. Teknologiansiirrot ja erityisesti teolliseen tutkimukseen perustuvat teknologiansiirrot (191) IFP:n ja sen tytäryritysten Axensin, Beicip-Franlabin ja Prosernatin välillä on näin ollen katsottava kilpailuoikeudessa tarkoitetuksi taloudelliseksi toiminnaksi.

(189)

Edellä olevasta 7.1.1 kohdasta johtuu, että valtiontakaus kattaa ainoastaan IFP:n suoraan toteuttaman toiminnan, mutta sen yksityisoikeudellisten tytäryritysten toiminta ei kuulu valtiontakauksen piiriin.

(190)

Lisäksi IFP:n suoraan toteuttamasta toiminnasta ainoastaan luonteeltaan taloudellisen toiminnan kattava valtiontakaus saattaa käsittää valtiontukea edellyttäen, että myös muut SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa asetetut edellytykset täyttyvät.

(191)

Edellä olevasta 7.1.2 kohdasta johtuu, että tämä taloudellinen toiminta rajoittuu koskemaan IFP:n toteuttamaa sopimukseen perustuvaa tutkimusta ja teknologiansiirtoja tytäryritysten Axensin, Prosernatin ja Beicip-Franlabin yksinoikeudellisilla toiminta-aloilla sekä infrastruktuurien vuokrausta, henkilöstön käyttöön asettamista ja juridisten palvelujen tarjoamista.

(192)

Voidakseen analysoida etuja, joita IFP-konserni voi saada emoyhtiölle eli julkiselle laitokselle IFP:lle sen EPIC-aseman vuoksi myönnetyn rajoittamattoman takauksen perusteella, komissio aikoo noudattaa seuraavaa järjestystä: se tarkastelee ensin emoyhtiölle mahdollisesti muodostuneita etuja (7.1.4.1) ja sen jälkeen IFP:n tytäryrityksille mahdollisesti siirrettyjä etuja (7.1.4.2).

(193)

Edellä mainitun takauksia koskevan tiedonannon 2.1.3 kohdan mukaisesti komissio ilmoitti menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään katsovansa, että IFP:lle voisi muodostua etua sen EPIC-asemasta lähinnä pääomamarkkinoilta saatavien edullisempien rahoitusehtojen kautta (192). Tämä etu johtuu siitä, että yleisen lainsäädännön mukaista saneeraus- ja selvitystilamenettelyä ei sovelleta julkisoikeudellisiin oikeushenkilöihin. Lisäksi komissio totesi julkisen laitoksen maksuvelvollisuuksien laiminlyönnistä, että valtiontakaus koskisi kaikkia IFP:n saatavia, jotka, kuten menettelyn aloittamista koskevan päätöksen johdanto-osan 71 kappaleessa on todettu, voivat olla rahoituksellisia ja liiketaloudellisia tai muunluonteisia, erityisesti toimittajien (joiden laskuja ei ole maksettu) saatavia ja asiakkaiden (jotka eivät ole saaneet luvattuja palveluja) saatavia.

(194)

Näin ollen nyt esillä olevan toimenpiteen perinpohjaisen tutkimuksen jälkeen komissio katsoo, että IFP:lle mahdollisesti muodostunutta etua on tutkittava ottaen huomioon sen suhteet pankki- ja rahoituslaitoksiin (A), toimittajiin (B) ja asiakkaisiin (C).

(195)

Vaikka komissio myöntää edellä mainitussa menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä, että ulkoinen luottoluokituslaitos ei ole luokitellut IFP:tä (193), se toteaa, että velkojat ovat väistämättä tehneet IFP:lle myönnetyn rahoituksen yhteydessä maksukyvyttömyyttä koskevan riskiarvion (194). Komissio ottaa huomioon, että julkinen laitos IFP turvautuu luottomarkkinoihin rahoittaakseen velkansa, ja katsoo, ettei se voi sulkea pois alustavassa tutkimuksessa sitä, että julkiselle laitokselle IFP:lle voi muodostua taloudellista etua sen takia, että rahoitusmarkkinoiden arvioinnissa otetaan huomioon se, että valtio viime kädessä takaa IFP:n velat.

(196)

Perinpohjaisessa tarkastelussaan komissio ottaa huomioon Ranskan toimittamat seikat, jotka on mainittu edellä 64 kappaleessa ja jotka esitetään seuraavassa taulukossa 1.

Taulukko 1

IFP:n velkaantuminen vuosina 2005–2010

(197)

Edellä esitetyistä seikoista johtuu, että myöhemmin kuin vuoden jälkeen erääntyviä maksuja tarkasteltaessa voidaan todeta, että julkinen laitos IFP ei ole hakenut luottolaitoksilta lainaa asemansa muuttumisen jälkeen, toisin sanoen vuosina 2006–2009, jolta ajalta tiedot ovat käytettävissä. Samana muutoksen jälkeisenä ajanjaksona julkinen laitos IFP on turvautunut vuotta lyhyempään lainaan vain kerran, vuonna 2009, ja laina oli suuruudeltaan vähäinen eli […] (*) euroa. Tässä yhteydessä on todettava, että [pankin nro 3] (**) (EONIA + […] (*) prosenttia) tuolloin käyttämä korko oli […] (*) peruspistettä korkeampi (kaikkien muiden tekijöiden ollessa samat) kuin IFP:n vuonna 2005 [pankin nro 1] (**) kanssa neuvottelema korko (EONIA + […] (*) prosenttia), kun julkinen laitos IFP oli vielä yksityisoikeudellinen oikeushenkilö eikä sillä ollut valtiontakausta, jonka se nykyään saa julkisen laitoksen asemansa perusteella.

(198)

Vuoden 2010 osalta Ranskan viranomaiset ovat täsmentäneet, että julkinen laitos IFP sai neljä luottojärjestelyehdotusta, joiden suuruus oli […] (*) euroa ja joiden vuoden korko vaihteli korkoprosentista EONIA + […] (*) prosenttia [pankilla nro 4] (**) (johon lisätään sitoutumismaksu, joka on […] (*) prosenttia eli […] (*) euroa) ja [pankilla nro 5] (**) (johon lisätään sitoutumismaksu, joka on […] (*) prosenttia eli […] (*) euroa) ja EONIA + […] (*) prosenttia [pankilla nro 3] (**) (johon lisätään sitoutumismaksu, joka on […] (*) prosenttia eli […] (*) euroa) ja [pankilla nro 1] (**) (johon lisätään sitoutumismaksu, joka on […] (*) prosenttia eli […] (*) euroa). Julkinen laitos IFP sai toisenkin spot-tarjouksen [pankilta nro 3] (**) (valitulla nostoajalla), ja korko oli euriborkorko + […] (*) prosenttia. Komissio ottaa huomioon, että nämä korot vastaavat korkoja, joista julkinen laitos IFP neuvotteli ennen asemansa muuttumista vuonna 2006, kun se oli vielä yksityisoikeudellinen oikeushenkilö, jolla ei ollut valtiontakausta.

(199)

Edellä esitetyn perusteella komissio myöntää, ettei IFP saanut todellista taloudellista etua EPIC-asemansa perusteella suhteissaan pankki- ja rahoituslaitoksiin sen vuoden, jolloin sen asema muuttui, ja vuoden 2010 välisenä aikana. Toisin sanoen näyttää siltä, että etu, jota yritys olisi voinut saada rajoittamattomasta takauksesta markkinaehtoja edullisempien lainakorkojen muodossa, ei toteutunut kyseisenä aikana.

(200)

Tämä päätelmä koskee luonnollisesti ainoastaan mennyttä aikaa, sillä komissio ei voi ennakoida toimijoiden tulevaa käyttäytymistä markkinoilla eikä niiden käsitystä valtiontakauksen vaikutuksesta IFP:n maksukyvyttömyysriskiin. Ranskan viranomaisten olisi myös komissiolle vastaisuudessa toimittamissaan vuosikertomuksissa esitettävä tietoja julkisen laitoksen IFP:n velkaantumistasoista ja -ehdoista ja toimitettava näyttö siitä, että kyseiset lainat ovat markkinaehtojen mukaisia, tai liitettävä vastaava bruttoekvivalentti arvioon takauksen vaikutusten enimmäismääristä käyttäen jäljempänä 300 kappaleen taulukossa (Taulukko 6) kuvattua menetelmää.

(201)

Komissio ottaa huomioon Ranskan viranomaisten ehdotuksen lisätä kunkin rahoitusoperaation yhteydessä rahoitussopimukseen (jokaiseen sopimuksen piiriin kuuluvaan instrumenttiin) seuraava merkintä:

”Emissiolla/ohjelmalla/lainalla ei ole minkäänlaista suoraa tai välillistä valtiontakausta. Maksukyvyttömyystapauksessa valtiolla ei ole velvollisuutta hoitaa IFP:n puolesta velan takaisinmaksua.”

(202)

Tässä yhteydessä kyseinen sitoumus yhdistettynä Ranskan kaikkiin muihin velvollisuuksiin voi tarvittaessa aikaansaada hyväksytyn riskin poikkeuksen ja rajoittaa merkittävästi takauksesta mahdollisesti koituvia kielteisiä vaikutuksia, vaikka sen avulla ei voida sellaisenaan ratkaista takauksen olemassaoloa.

(203)

Toimittajien osalta on todettava, että toisin kuin Ranskan viranomaiset esittävät (ks. 65 kappale), ei riitä, että IFP:n on Euroopan unionin lainsäädännön tai kansallisen lainsäädännön nojalla kilpailutettava hankinnat sulkeakseen pois kaiken mahdollisen edun, jota voi muodostua sen EPIC-asemasta: julkisissa tarjouskilpailuissa kukin tarjouksen tekevä toimittaja voi tarjousta tehdessään ottaa ennalta huomioon, ettei julkinen laitos IFP voi joutua konkurssiin. Julkisissa hankinnoissa on myös syytä erottaa toisistaan hinnanalennus, joka liittyy alihankkijoiden kilpailuttamisesta tarjouskilpailuissa saatavaan tehokkuushyötyyn – ja edustaa, kuten komissio on todennut Ranskan viranomaisten lainaamassa raportissa, todellista yhteiskunnallista hyötyä – hinnanalennuksesta, joka johtuu sopimuskumppaneiden suotuisammasta arviosta sellaisen laitoksen maksukyvyttömyysriskistä, jonka ne tietävät julkisen laitoksen aseman vuoksi olevan suojattu selvitysmenettelyyn liittyvältä riskiltä. Nämä kaksi tekijää ovat luonteeltaan täysin erilaiset, vaikka kumpikin yleensä laskee julkisten hankintojen hintoja. Näin ollen komissio ei voi katsoa, että viimeksi mainitusta aiheutuvat vaikutukset olisivat ensin mainitun vastuulla.

(204)

Arvioidakseen hinnanalennusta, joka johtuu siitä, että toimittajat arvioivat suotuisammin EPIC-yhtiön maksukyvyttömyysriskin, komissio aikoo tarkastella vastaavan riskin kattamisesta aiheutuvia kustannuksia. Jos valtiontakausta ei olisi, julkisen laitoksen IFP:n toimittaja, joka haluaisi hyötyä vastaavasta takauksesta (toisin sanoen saada täyden takauksen sopimuskumppaninsa maksukyvyttömyysriskiä vastaan), voisi kääntyä luottolaitoksen tai erityisen vakuutuslaitoksen puoleen. Tällaista maksukyvyttömyysriskin vastuulleottoa tarjoavat nykyään erityisesti myyntilaskurahoitukseen (factoring) erikoistuneet yritykset (195).

(205)

Komissio huomauttaa, että tällaisesta myyntilaskurahoituksesta maksettavaan maksuun sisältyy kaksi seikkaa:

(206)

Ranskan viranomaiset totesivat 26 päivänä marraskuuta 2010 päivätyssä kirjeessään, että niiden mukaan komission päätelmät myyntilaskurahoituspalvelujen luonteesta perustuvat puutteelliseen arvioon syistä, joiden perusteella yritys turvautuu tällaiseen palveluun. Ranskan viranomaiset kyllä myöntävät, että myyntilaskurahoituspalveluyritykset tarjoavat kolmenlaisia palveluja eli käteisennakkopalvelua, perintäpalvelua ja saatavien takauspalvelua, mutta ne täsmentävät, että kyseiset yritykset voivat tarjota kyseisiä palveluja yhdessä tai erikseen. Ranskan keskuspankin (Banque de France) vuonna 2009 toteuttaman tutkimuksen (197) perusteella Ranskan viranomaiset lisäävät, että näistä palveluista delegoitu hallinto (rahoitustoimi ilman saatavien takaisin perimistä) yleistyisi myyntilaskurahoituspalveluja tarjoavien yritysten tarjonnassa, joten myyntilaskurahoituspalvelujen käyttäminen koostuisi yhä useammin toimittajalle tarjotusta yksinkertaisesta käteiskassaoperaatiosta. Komissio ottaa huomioon tämän huomautuksen.

(207)

Lisäksi Ranskan viranomaiset ovat ilmoittaneet IFP:n myyntilaskurahoitusyrityksille suorittamien maksujen määrän (198) vuodesta 2004 (maksut koskevat sekä taloudellisen toiminnan että muun kuin taloudellisen toiminnan kannalta välttämättömiä hankintoja):

Taulukko 2

IFP:n toimittajien käyttämät myyntilaskurahoituspalvelut vuosina 2004–2010

(208)

Ranskan viranomaiset toteavat, että IFP:n myyntilaskurahoitusyrityksille suorittamat maksut ovat kasvaneet vuodesta 2006 lähtien, jolloin sen asema muuttui. Viranomaiset päättelevät tästä, että edellä kuvattu kehitys mitätöi komission päätelmän siitä, millainen käsitys kolmansilla on EPIC-yhtiön maksukyvyttömyysriskistä. Viranomaiset katsovat, että mikäli valtio olisi kattanut IFP:n maksukyvyttömyysriskin vuodesta 2006 alkaen, IFP olisi kyseisestä ajankohdasta lähtien turvautunut myyntilaskurahoitusyritysten palveluihin harvemmin tai ei lainkaan.

(209)

Jos, kuten Ranskan viranomaiset itse toteavat 206 kappaleessa, myyntilaskurahoituspalvelujen käyttö liittyy yhä useammin käteiskassaennakkojen tarpeeseen (delegoidun hallinnon palvelun lisääntyminen) ja yhä vähemmän maksun suorittamatta jättämisen riskin vastuulle ottamiseen (perintä-, rahoitus- ja takauspalvelun väheneminen) ja jos IFP:n tileissä ei voida erottaa sen toimittajien käyttämiä myyntilaskurahoituspalveluja tyypeittäin, komissio katsoo päinvastoin, että IFP:n toteama kehitys ei mitätöi komission päättelyä eikä varsinkaan osoita, että IFP:n toimittajat olisivat päätyneet arvioimaan IFP:n maksukyvyttömyysriskin suuremmaksi sen aseman muuttumisen jälkeen.

(210)

Komissio myöntää, ettei se voi arvioida tarkasti takausmaksun määrää, joka tarvittaisiin suojaamaan toimittajat IFP:n maksukyvyttömyysriskiltä, jollei viimeksi mainitulla olisi jo valtiontakausta. Komissio huomauttaa kuitenkin, että mikäli 205.b kappaleessa mainittu myyntirahoituspalvelusta perittävä maksu kattaisi todellisuudessa kolme eri palvelua (perinnän, rahoituksen ja takauksen maksun suorittamatta jättämisen riskiä vastaan), mainittu enimmäismäärä eli 2,5 prosenttia taatusta liikevaihdosta merkitsisi joka tapauksessa pelkän maksukyvyttömyysriskin kattamiseksi välttämättömän maksun korotusta.

(211)

Ranskan viranomaiset säilyttävät kuitenkin mahdollisuuden ilmoittaa tarkemmasta menetelmästä, jota käytetään arvioitaessa julkiselle laitokselle myönnetystä takauksesta aiheutuvaa etua sen suhteissa toimittajiin. Tämä menetelmä perustuu taloudelliseen asiantuntijalausuntoon, jota käsiteltiin kontradiktorisesti tutkinnan yhteydessä. Komissio voi tarvittaessa tehdä menetelmästä myönteisen päätöksen, ja Ranska voi käyttää sitä täyttääkseen tämän päätöksen artiklaosassa täsmennetyt ilmoitusvelvollisuutensa.

(212)

Kyseisten määrien osalta Ranskan viranomaiset totesivat 26 päivänä marraskuuta 2010 päivätyssä kirjeessään, että näiden tavaroiden ja palvelujen hankintakustannukset on sisällytetty suoraan kyseisestä toiminnasta vastaavan henkilöstön tuottoasteeseen (200). Lisäksi lähetettyä henkilöstöä ja tiloja koskeva laskutus ei merkitse erityisen merkittävää kulua, sillä siihen liittyvät kokonaiskustannukset on jo sisällytetty laitoksen rakennekustannuksiin.

(213)

Yksinomaan taloudellisen toiminnan toteuttamiseksi hankituista tavaroista ja palveluista vuosittain aiheutuva keskimääräinen määrä merkitsee Ranskan viranomaisten mukaan vain vähäistä osaa (201) IFP:n keskimääräisestä vuotuisesta liikevaihdosta. IFP:n kustannuslaskentajärjestelmänsä kautta keräämien tietojen perusteella sopimusperusteisten tutkimuspalvelujen toteuttamiseen liittyviin hankintoihin käytetty määrä vuosina 2006–2009 oli keskimäärin […] (*) euroa vuodessa.

(214)

Komissio katsoo, että IFP:lle on muodostunut taloudellisen toiminnan harjoittamisesta todellista taloudellista etua, joka koostuu sen toimittajien toteuttamasta hintojen alentamisesta ja johtuu näiden suotuisammasta arviosta yrityksen maksukyvyttömyysriskistä. Komissio ei kykene laskemaan tämän edun tarkkaa määrää, mutta se katsoo sen olevan joka tapauksessa enintään keskimäärin noin […] (*) euroa vuodessa (202) kyseisenä ajanjaksona (2006–2009).

(215)

Komissio huomauttaa lopuksi, että IFP:n ja sen toimittajien välisissä suhteissa muodostuva etu on valikoivaa niiltä osin kuin yrityksen kilpailijat, joihin sovelletaan yleisen lainsäädännön mukaisia saneeraus- ja selvitystilamenettelyjä, eivät saa vastaavaa valtion myöntämää takausta, joka liittyy tiiviisti IFP:n asemaan julkisena laitoksena.

(216)

Tarkastellessaan IFP:n tarjoamia tutkimuspalveluja komissio ottaa huomioon UOP Limited -yhtiön huomautukset, joissa todetaan, että teknologiansiirrot ovat luonnostaan riskialtis ala ja siksi ostajat ovat erityisen herkkiä palveluntarjoajien tarjoamille takauksille sopimusperusteisen vastuun ja sopimukseen perustumattoman vastuun kattamiseksi.

(217)

Sopimukseen perustumattoman vastuun osalta Ranskan viranomaiset totesivat kuitenkin 13 päivänä tammikuuta 2010 päivätyssä kirjeessään, että yksityisoikeudellisiin yrityksiin ja julkisiin laitoksiin sovellettiin Ranskassa yhtäläisesti yleisen lainsäädännön mukaista järjestelmää (siviililain 1382 §:ää, joka koskee erityisesti sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausvastuuta (203). Ranskan viranomaiset lisäsivät, että IFP:n toiminnalla oli omat erityispiirteensä siinä mielessä, että se edellytti laboratoriovälineiden ja tulenarkojen, räjähtävien tai myrkyllisten tuotteiden käyttöä, jotka voivat aiheuttaa merkittävän teollisuusriskin (204) vakuutuksenantajien yleisesti käyttämässä merkityksessä. Näin ollen julkinen laitos IFP on tehnyt eri vakuutussopimuksia, joilla katetaan perinteiset riskit (yksityisoikeudellinen vastuu) ja myös erityiset riskit, kuten säteilylähteisiin liittyvät riskit tai riskit, jotka liittyvät konerikkoihin kaivojen lähettyvillä. Yksityisoikeudellisen vastuun osalta IFP:n vakuutussopimus kattaa neljä riskiä: käyttöön liittyvän vastuun, luovuttamisen jälkeisen vastuun, ammatillisen vastuun ja ympäristövahingot.

(218)

Edellä esitetystä seuraa, ettei IFP ole millään tavoin pyrkinyt siirtämään sopimukseen perustumatonta vastuutaan valtiolle pyrkimällä hyödyntämään EPIC-aseman perusteella saamaansa takausta vahingon sattuessa, vaan päinvastoin yritys on markkinoilla tehnyt välttämättömät vakuutussopimukset, jotka kattavat tämän riskin.

(219)

Sopimusperusteisen vastuun osalta voidaan todeta niiden tietojen pohjalta, joita Ranskan viranomaiset ovat esittäneet vastauksena UOP Limited -yhtiön huomautuksiin, ja erityisesti edellä 91 kappaleessa esitettyjen tietojen perusteella, että palvelujen tarjoamisessa IFP:n vastuu asiakkaisiinsa nähden (olivatpa nämä sen tytäryrityksiä tai muita yrityksiä) ”rajoittuu […] (*) prosenttiin tosiasiallisesti suoritetusta maksusta, ja enimmäismäärä voi tapauskohtaisesti olla jopa […] (*) prosenttia”, joten jos asiakas katsoo, että IFP:n toteuttama työ on puutteellinen, tämä ei missään tapauksessa ole velvollinen tekemään työtä uudelleen rajoittamattomasti. Lisäksi komissio ottaa huomioon Ranskan viranomaisten huomautuksen, jossa nämä toteavat, että koska vastuu ei kasaudu, toinen sopimuspuoli ei voi vedota sopimukseen perustumattomaan vastuuseen saadakseen korvausta sopimussuhteen puitteissa kärsimistään vahingoista (205).

(220)

Ottaen huomioon valtion IFP:lle myöntämä takaus tämän asiakkaat voivat kuitenkin edelleen olla varmoja siitä, ettei julkinen laitos IFP joudu koskaan selvitystilaan ja että se näin ollen kykenee aina täyttämään sopimusvelvoitteensa, tai jos se ei täyttäisi, asiakkaat saisivat korvauksen laiminlyönnistä.

(221)

Edellä 204 kappaleessa ja sitä seuraavissa kappaleissa esittämiensä, suhteita toimittajiin koskevien perustelujen perusteella komissio katsoo, että valtion takauksen puuttuessa asiakas, joka haluaisi saada samantasoisen suojan, joutuisi ottamaan rahoituspalvelujen välittäjältä (joka voi olla esimerkiksi pankki tai vakuutusyhtiö) suoritustakuun (englanniksi performance bond) varmistaakseen IFP:n kanssa tekemänsä sopimuksen loppuun saattamisen. Tällaisen suojan tarkoituksena olisi taata kyseiselle asiakkaalle taloudellinen korvaus vahingosta, joka on johtunut sopimuksen täytäntöönpanon (täydellisestä tai osittaisesta) laiminlyönnistä.

(222)

Tältä osin komissio ottaa huomioon, että Ranska myöntää, tosin tietyin varauksin, kuten edellä 66 kappaleessa on todettu, että ainoa IFP:lle mahdollisesti aiheutuva vaikutus olisi, että sen taloudellinen rasitus kevenisi, koska sen ei tarvitsisi ottaa suoritustakuuta. Ranskan viranomaiset päättelevät tämän jälkeen, sen tarkemmin asiaa täsmentämättä, että pankkien ja vakuutusyhtiöiden tämän tyyppisistä palveluista yleensä perimien määrien perusteella tällainen kevennys merkitsee kuitenkin vähäistä määrää.

(223)

Komissio toteaa aluksi, että suoritustakuun kustannusten laskentaan vaikuttavat monet tekijät, erityisesti sopimustyyppi ja sen kattama määrä, henkilöstön määrä, taloudellinen tilanne, maksukyvyttömyysriski ja sen yrityksen vahinkohistoria, jonka palvelu suoritustakuulla katetaan, sekä eräät muut puhtaasti taloudelliset seikat, kuten välittäjien palkkiot tai provisiot. Komissio arvioi yleisesti käyttöön asetettujen tietojen perusteella (206), että käytetty osuus on yleensä 1–5 prosenttia takuun kohteena olevasta liikevaihdosta.

(224)

Erikoistuneiden välittäjien tarjoaman kattavuuden hinnoittelu perustuu tilastotekniikkaan ja on mahdollisesti määritelty riskityypeittäin, joten suoritustakuun kiinteää hintaa ei voida vahvistaa ennalta. Takauksen lopullinen hinta perustuu lopulta mahdollisten tappioiden arvioituun määrään ja niiden toteutumisen todennäköisyyteen. Näin ollen vaikka tietyillä aloilla voidaan tarjota urakkatakausta (esimerkiksi maa- ja vesirakentamisessa, rakennusteollisuudessa tai kansainvälisessä kaupassa), ei sopimusperusteisten tutkimuspalvelujen osalta näytä mahdolliselta, että voitaisiin kattaa best effort -takausta enempää, sillä T&K on luonnostaan riskialtis ala, jolla tutkimustöiden ostajalla ei ole minkäänlaista varmuutta siitä, että tutkimuksessa päädyttäisiin käyttökelpoisiin tuloksiin. Tältä osin komissio toteaa, että sopimuksessa IFP:n ja sen tytäryritysten asiakkaille taattu määrä rajoittuu toteutettujen tutkimustöiden kertaluonteiseen hintaan.

(225)

Komissio myöntää, ettei se voi tehdä tarkkaa arviota takausmaksun määrästä, joka tarvitaan best effort -takauksen antamiseksi asiakkaille (myös tytäryrityksille) IFP:n tutkimuspalvelujen osalta. Kun Ranskan viranomaisilta tiedusteltiin tästä seikasta, ne vastasivat 26 päivänä marraskuuta 2010 päivätyssä kirjeessään, ettei niilläkään ollut enempää tietoja markkinoiden vaatimien maksujen tasosta T&K-alan erityisriskien kattamiseksi. Komissio katsoo kuitenkin, että markkinoiden tällaisen riskin kattamisesta (joka rajoittuu tutkimuksen best effort -takaukseen ja on siis vähemmän kuin sopimuksen täysi toteuttaminen) vaatiman maksun pitäisi loogisesti olla alhaisempi kuin 223 kappaleessa esitetyt arviot enimmäismääristä. Komissio katsoo sen vuoksi, että viiden prosentin enimmäisosuus katetun palvelun tuottamasta liikevaihdosta merkitsee joka tapauksessa tällaisen riskin kattamiseksi välttämättömän maksun korotusta.

(226)

Tällaisella takauksella mahdollisesti katettavan taloudellisen toiminnan määrästä komissio toteaa, että toimintaa on kahdenlaista: toisaalta IFP:n toteuttama infrastruktuurin vuokraustoiminta, tutkimushenkilöstön käyttöön asettaminen ja juridisten palvelujen tarjoaminen sekä sopimusperusteinen tutkimustoiminta (jota julkinen laitos IFP tekee kolmansien ja tytäryritystensä lukuun) ja toisaalta IFP:n toteuttamat teknologian siirrot tytäryrityksilleen Axensin ja Prosernatin yksinoikeudellisilla toiminta-aloilla. Tarkastellessaan IFP:n toimintaa tytäryrityksensä Beicip-Franlabin (207) yksinoikeudellisella toiminta-alalla komissio on jo todennut, että tämä toiminta rahoitetaan kokonaisuudessaan öljykenttien hyödyntämiseen liittyvästä konsultoinnista ja öljyntuotannon tietokoneohjelmistoista saaduilla tuloilla. Komissio on vahvistanut edellä mainitussa päätöksessä C 51/2005, ettei IFP:n julkista rahoitusta siirretä yhtiön sisällä sen tytäryritykselle Beicip-Franlabille, sillä näiden kahden liikesuhteet toimivat tavanomaisissa markkinaolosuhteissa. Koska Beicip-Franlabin IFP:lle maksamat palkkiot kattavat laajalti (208) viimeksi mainitun työt sen tytäryritysten yksinoikeudellisella toiminta-alalla, komissio päättelee, että noudatettu hinnoittelu on sellainen, että Beicip-Franlabin voidaan katsoa vastaavan jo kaikissa oloissa valtiontakauksesta mahdollisesti aiheutuvista lisävaikutuksista IFP:lle koituviin tutkimuskustannuksiin. Tässä tilanteessa se, että valtiontakaus kattaa tytäryrityksen ja sen emoyhtiön kaupalliset suhteet, ei ole omiaan muodostamaan kilpailuetua IFP:n toiminnassa sen tytäryrityksen Beicip-Franlabin yksinoikeudellisilla tutkimusaloilla. Näin ollen se, että valtiontakaus mahdollisesti kattaa tämän toiminnan, ei ole SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(227)

Tarkasteltaessa IFP:n kolmansien ja tytäryritystensä lukuun toteuttamaa ensimmäistä toimintatyyppiä voidaan todeta, että Ranskan viranomaiset ilmoittivat 26 päivänä marraskuuta 2010 päivätyssä kirjeessään IFP:n taloudellisen toiminnan määrän vuosina 2006–2009. Näistä tiedoista selviää, että tutkimuspalvelujen keskimääräinen vuotuinen määrä kyseisenä ajanjaksona on noin […] (*) euroa, josta […] (*) euroa koskee toimintaa kolmansien lukuun ja […] (*) euroa toimintaa tytäryritysten lukuun.

(228)

Lisäksi Ranskan viranomaiset toimittivat tietoja IFP:n tytäryrityksilleen samalla ajanjaksolla toteuttamista hallinnollisista palveluista. Näistä tiedoista käy ilmi, että IFP:n vuodesta 2006 alkaen tytäryrityksiltään laskuttama vuotuinen määrä on keskimäärin noin […] (*) euroa lähetetyn henkilöstön osalta ja noin […] (*) euroa kotiuttamiskustannusten osalta (209).

(229)

Tarkasteltaessa toista toimintatyyppiä eli IFP:n suorittamia teknologiansiirtoja tytäryrityksilleen Axensille ja Prosernatille niiden yksinoikeudellisilla toiminta-aloilla on ensin todettava, että päätöksessä C 51/2005 esitettiin jo vuoden 2006 toimintaa koskevat määrät:

(230)

Edellä mainitun päätöksen C 51/2005 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti Ranskan on toimitettava seuraavien vuosien osalta komissiolle ”siihen asti, kunnes yksinoikeussopimusten voimassaolo päättyy, IFP:n hankkeista toiminta-aloilla, joilla Axensilla ja Prosernatilla on yksinoikeus, vuosiraportti”. Näissä vuosiraporteissa annettujen tietojen perusteella voidaan laskea tarkasti IFP:n tytäryritystensä lukuun ja niiden yksinoikeudellisilla toiminta-aloilla toteuttamien tutkimuspalvelujen vuotuiset määrät.

(231)

Toistaiseksi Ranska on toimittanut komissiolle vuosiraportit vuosilta 2007, 2008 ja 2009. Ottaen huomioon kirjanpitotietojen käsittelyyn tarvittava aika, vuotta 2010 koskeva vuosiraportti toimitetaan vuoden 2011 kuluessa.

(232)

Taloudellisesta toiminnasta Axensin yksinoikeudellisilla toiminta-aloilla esitetään tiivistelmä vuosilta 2007–2009 seuraavassa taulukossa (Taulukko 3) (luvut ovat tuhansia euroja).

Taulukko 3

IFP:n toiminta Axensin yksinoikeudellisilla aloilla vuosina 2007–2009

(233)

IFP:n tutkimustyö Axensin yksinoikeudellisella alalla tuotti siis taloudellista toimintaa […] (*) euron arvosta vuonna 2007, […] (*) euron arvosta vuonna 2008 ja […] (*) euron arvosta vuonna 2009. Luvut ovat vertailukelpoisia sen kanssa, mitä komissio totesi vuoden 2006 osalta ([…] (*) euroa) päätöksessä C 51/2005.

(234)

Taloudellisesta toiminnasta Prosernatin yksinoikeudellisilla aloilla esitetään tiivistelmä vuosilta 2007–2009 seuraavassa taulukossa (Taulukko 4) (luvut ovat tuhansia euroja).

Taulukko 4

IFP:n toiminta Prosernatin yksinoikeudellisilla aloilla vuosina 2007–2009

(235)

IFP:n tutkimustyö Prosernatin yksinoikeudellisella alalla tuotti siis taloudellista toimintaa […] (*) euron arvosta vuonna 2007, […] (*) euron arvosta vuonna 2008 ja […] (*) euron arvosta vuonna 2009. Luvut ovat vertailukelpoisia sen kanssa, mitä komissio totesi vuoden osalta 2006 ([…] (*) euroa) päätöksessä C 51/2005.

(236)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että IFP sai taloudellisesta toiminnastaan todellista taloudellista etua, joka koostui suoritustakuuta koskevan maksun suorittamatta jättämisestä, ainakin best effort -takauksesta, jonka se voi tarjota tutkimustoimintansa osalta asiakkailleen, mukaan lukien sen tytäryritykset Axens ja Prosernat niiden yksinoikeudellisilla aloilla. Komissiolla ei ole mahdollisuutta todeta kyseisen edun tarkkaa määrää ottaen huomioon katetun riskin erityisyys, mutta se katsoo, ettei määrä missään tapauksessa ylitä palvelu- ja vuosikohtaisesti seuraavassa taulukossa (Taulukko 5) esitettyjä määriä:

Taulukko 5

IFP:lle rajoittamattoman takauksen vuoksi sen asiakassuhteissa muodostuneen taloudellisen edun korotukset vuosina 2006–2009

(237)

Ranskan viranomaiset säilyttävät kuitenkin mahdollisuuden ilmoittaa tarkemmasta menetelmästä, jota käytetään arvioitaessa julkiselle laitokselle myönnetystä takauksesta aiheutuvaa etua sen suhteissa asiakkaisiin. Tämä menetelmä perustuu taloudelliseen asiantuntijalausuntoon, jota käsiteltiin kontradiktorisesti tutkinnan yhteydessä. Komissio voi tarvittaessa tehdä menetelmästä myönteisen päätöksen, ja Ranska voi käyttää sitä täyttääkseen tämän päätöksen artiklaosassa täsmennetyt ilmoitusvelvollisuutensa.

(238)

Komissio huomauttaa lopuksi, että IFP:n ja sen asiakkaiden välisissä suhteissa muodostuva etu on valikoivaa niiltä osin kuin yrityksen kilpailijat, joihin sovelletaan yleisen lainsäädännön mukaisia saneeraus- ja selvitystilamenettelyjä, eivät saa vastaavaa valtion myöntämää takausta, joka liittyy tiiviisti IFP:n asemaan julkisena laitoksena.

(239)

Komissio totesi menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään IFP:n tytäryrityksistä, ettei se voi sulkea alustavassa tarkastelussa pois sitä, että kaikki etu, joka johtuu IFP:n EPIC-asemasta, kuten erityisesti edullisemmat lainaehdot, voisi koitua myös kolmen tytäryrityksen hyödyksi (212).

(240)

Perinpohjaisen tarkastelun perusteella ja 7.1.1.2 kohdassa esitetyistä syistä ei ole asianmukaista katsoa, että IFP tai siten Ranskan valtio voisi olla vastuussa niiden saatavien takaisinmaksusta, joita kolmansilla on Axensin ja Prosernatin toiminnan perusteella erityisesti silloin, jos nämä yritykset joutuisivat selvitystilaan, koska Ranskan lainsäädännössä ei säädetä osakkaan yleisestä vastuusta konsernin tytäryritysten suhteen.

(241)

On kuitenkin syytä huomata, että vaikka edellä mainitussa päätöksessä N 531/2005 katsotaan, kuten edellä 177 kappaleessa todetaan, että osakeyhtiönä La Banque Postaleen sovellettiin edelleen saneeraus- ja selvitystilamenettelyjä koskevaa yleistä lainsäädäntöä eikä se näin ollen saanut omaan lukuunsa valtion rajoittamatonta takausta, komissio käsitteli kuitenkin yrityksen ainoalle osakkaalle myönnetyn valtiontakauksen vaikutusten mahdollista siirtämistä tytäryritykselle (213).

(242)

Tarkemmin sanoen komissio arvioi (214), että konsernin toimintarakenteesta aiheutui osakkaan (La Poste) ja tytäryrityksen (La Banque Postale) välille suodatusvaikutus, joka perustui seuraavien seikkojen yhteisvaikutukseen: i) tytäryritys käytti emoyhtiön käyttöön asettamia aineellisia ja henkilöresursseja ja ii) nämä resurssit maksettiin emoyhtiölle koituneiden kustannusten perusteella. Näin ollen jos olisi muodostunut taloudellista etua, joka alensi La Posten kustannuksia, La Banque Postalen emoyhtiölle maksama korvaus olisi supistunut samassa suhteessa, mikä olisi aiheuttanut tämän taloudellisen edun (ainakin osittaisen) siirtämisen tytäryritykselle.

(243)

Komissio on katsonut vastaavasti edellä mainitussa päätöksessä C 51/2005, että tietynlaista läpäisevyyttä esiintyi erityisesti IFP:n käyttämässä hinnoittelussa, kun kyseessä olivat sen Axensille ja Prosernatille tarjoamat palvelut aloilla, joilla niillä on yksinoikeus. Näin ollen konsernin sisäisissä suhteissa ei noudatettu markkinoiden logiikkaa, vaan päinvastoin tarjottiin mahdollisuus tytäryritysten taloudellisen toiminnan ristiintukemiseen emoyhtiön käyttöön asetetuilla julkisilla varoilla. Kuten edellä 226 kappaleessa muistutetaan, IFP:n ja sen tytäryrityksen Beicip-Prosernatin (*5). suhteet vastaavat tavanomaisia markkinaolosuhteita.

(244)

Komissio arvioi edellä mainitussa La Banque Postalea koskevassa asiassa välttämättömäksi, että Ranskan viranomaiset tekevät sitoumuksia sellaisen mekanismin perustamisesta, joka neutralisoi tytäryrityksen suhteen emoyhtiölle mahdollisesti muodostuneet edut. Rahoitusehtojen osalta tässä velvollisuudessa oli kyse siitä, että kunkin rahoitusoperaation osalta mainitaan kirjallisesti rahoitussopimuksessa (jokaisessa sopimuksen piiriin kuuluvassa instrumentissa), että Ranskan lain mukaan (ottaen erityisesti huomioon sen, että kukin takaus on erikseen hyväksyttävä lailla) kyseiselle rahoitusoperaatiolle ei ole myönnetty minkäänlaista eikä minkäänluonteista, suoraa tai välillistä valtiontakausta. Kunkin operaation esitteessä on julkaistava tämä sopimusperusteinen määräys. (215)

(245)

Nyt esillä olevassa asiassa Ranskan viranomaiset ovat sitoutuneet julkisen laitoksen IFP:n tytäryritysten (Axensin, Beicip-Franlabin ja Prosernatin) lainaehtojen yhteydessä mainitsemaan kirjallisesti rahoitussopimuksessa kunkin rahoitusoperaation osalta (jokaisessa sopimuksen piiriin kuuluvassa instrumentissa), että Ranskan lain mukaan (ottaen erityisesti huomioon sen, että kukin takaus on erikseen hyväksyttävä lailla) kyseiselle rahoitusoperaatiolle ei ole myönnetty minkäänlaista eikä minkäänluonteista, suoraa tai välillistä valtiontakausta.

(246)

Silloin kun tytäryritykset käyttävät emoyhtiön niiden käyttöön asettamia aineellisia ja henkilöresursseja, komissio on todennut edellä mainitussa päätöksessä C 51/2005, että jos asiaan liittyy taloudellisen toiminnan tukemista, se johtuu kyseisten tytäryritysten emoyhtiölle maksamista palkkioista ja näkyy IFP:n kirjanpidossa (216). Tarkasteltaessa IFP:n kirjanpitoa voidaan kuitenkin todeta, että ainoat kustannuserät, joita ei ole otettu vuoden 2006 osalta huomioon jo edellä mainitussa komission päätöksessä C 51/2005 ja sitä seuraavien vuosien osalta Ranskan viranomaisten toimittamissa vuosiraporteissa, koskevat rajoittamattomalla takauksella katettuja IFP:n tytäryrityksilleen tarjoamia palveluja. Koska suoritustakuun tai vähintään best effort -takauksen maksua ei suoritettu valtiolle, sitä ei myöskään ole voitu hinnoitella tytäryrityksille tarjotuissa palveluissa.

(247)

Näin ollen on katsottava, että julkiselle laitokselle sen saaman sääntömääräisen takauksen johdosta muodostunut taloudellinen etu on näin ollen siirretty sen yksityisoikeudellisille tytäryrityksille Axensille ja Prosernatille.

(248)

Ranskan viranomaiset ovat vahvistaneet IFP:n ja sen tytäryritysten Axensin, Prosernatin ja Beicip-Franlabin yhdessä yhteisten toimittajien kanssa allekirjoittamien sopimusten olemassaolon, ja komissio on maininnut kyseiset sopimukset menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä ja UOP Limited huomautuksissaan, kuten edellä 73 kappaleessa on todettu. Viranomaiset ovat kuitenkin täsmentäneet, että kyseessä on lähinnä kuljetusala (lentoliikenne ja rautatiet) ja henkilöstön työmatkat eri yksiköiden välillä. Komissio katsoo, että jos tytäryritykset ovat voineet hyötyä IFP-konsernille myönnetyistä edullisemmista ostoehdoista, mitä ei välttämättä ole vahvistettu kyseisten toimittajien osalta, se on johtunut enemmänkin paljousalennuksesta, jota toimittajat mahdollisesti ovat noudattaneet ryhmäostoissa, eikä niinkään takauksesta mahdollisesti aiheutuneesta vaikutuksesta. Vaikka oletettaisiin, että 7.1.4.1 kohdan B alakohdassa julkisesta laitoksesta esitetty analyysi voitaisiin ulottaa koskemaan tytäryrityksiä yhdessä niiden kanssa tehtyjen hankintojen osalta ja että viimeksi mainituille siirtyy tällaisen mekanismin kautta etu, joka on muodostunut IFP:lle takauksen perusteella, kun se hankkii kyseisiä palveluja halvemmalla, kyseessä olevat määrät ovat niin vähäiset, että komissio epäilee, etteivät ne muodosta todellista taloudellista etua.

(249)

Näin ollen edellä mainitun päätöksen C 51/2005 päätelmien mukaisesti ainoa toiminta, jolle voi muodostua etua siitä, että emoyhtiölle myönnetty valtiontakaus kattaa tutkimustoiminnan sen tytäryritysten yksinoikeudellisilla toiminta-aloilla, rajoittuu toiminnan rahoittamiseen Axensin ja Prosernatin toiminta-aloilla (217). Komissio ei voi esittää nimenomaan Axensille ja Prosernatille siirrettyjen etujen tarkkaa määrää, mutta ottaen huomioon katetun riskin erityisyys komissio katsoo, ettei se missään tapauksessa voi ylittää palvelu- ja vuosikohtaisesti edellä 236 kappaleessa olevassa taulukossa (Taulukko 5) esitettyjä määriä.

(250)

Komissio katsoo, että tällainen IFP:n yksityisoikeudellisille tytäryrityksilleen Axensille ja Prosernatille siirtämä taloudellinen etu on valikoivaa, mikäli viimeksi mainittujen kilpailijat eivät voi käyttää IFP:n teknologiaa ja aineellisia ja henkilöstöresursseja yhtä edullisin ehdoin.

(251)

Tarkastelun kohteena oleva toimenpide voi johtaa IFP:n toimintakustannusten alenemiseen niiden palvelujen osalta, joita se tarjoaa kolmansille (sopimusperusteinen tutkimus), ja Axensin ja Prosernatin toimintakustannusten alenemiseen niiden palvelujen osalta, joita ne ostavat emoyhtiöltään (tutkimus niiden yksinoikeudellisilla toiminta-aloilla, sopimusperusteinen tutkimus, aineellisten ja henkilöresurssien käyttöön asettaminen ja hallinnolliset palvelut), mikä suosii IFP-konsernia ja näin ollen vääristää kilpailua SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

(252)

Mikäli markkinoilla, joilla IFP-konserni toimii, ja erityisesti sopimusperusteisen tutkimuksen markkinoilla, joilla julkinen laitos IFP toimii suoraan, katalyyttien ja jalostuksen ja petrokemian teollisuuden markkinoilla, joilla tytäryritys Axens toimii, sekä kaasun käsittelyn ja rikinpoiston alan tutkimusten ja palvelujen sekä laitekokonaisuuksien markkinoilla, joilla tytäryritys Prosernat toimii, käydään laajalti kauppaa Euroopan unionissa, tällaisella toimenpiteellä voi olla epäsuotuisia vaikutuksia kilpaileviin yrityksiin, jotka harjoittavat tai aikovat harjoittaa samankaltaista taloudellista toimintaa kyseisillä markkinoilla.

(253)

Näin ollen rajoittamattoman valtiontakauksen myöntäminen IFP:lle voi vääristää kilpailua ja vaikuttaa kauppaan SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

(254)

Valtion sääntömääräinen takaus IFP:lle johtaa siis valtion suorittamaan valtion varojen siirtämiseen ja vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua ja vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan suosimalla IFP-konsernia.

(255)

Komissio päättelee, että kyseinen takaus on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(256)

IFP oli ennen asemansa muuttamista yksityisoikeudellinen oikeushenkilö, joka oli perustettu ammatti-intresseistä 17 päivänä marraskuuta 1943 annetussa säädöksessä eli laissa nro 43–612 tarkoitetuksi ammattiyhteisöksi. Tämän johdosta IFP:hen sovellettiin yleisen lainsäädännön mukaisia saneeraus- ja selvitystilamenettelyjä, eikä se saanut EPIC-aseman perusteella myönnettyä valtiontakausta.

(257)

Heinäkuun 13 päivänä 2005 annetun lain nro 2005–781 soveltamisesta 6 päivänä heinäkuuta 2006 annetun asetuksen nojalla IFP:stä tuli 7 päivänä heinäkuuta 2006 EPIC-yhtiö. Tämä aseman muutos on perustana sille, että IFP:lle myönnettiin rajoittamaton valtiontakaus. Kyseisen toimenpiteen on siis katsottava olevan menettelyasetuksen 1 artiklan c alakohdassa tarkoitettua uutta tukea.

(258)

Menettelyasetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden on riittävän ajoissa ilmoitettava komissiolle ”kaikista suunnitelmistaan myöntää uutta tukea”. Mikäli Ranska ei ole ilmoittanut IFP:n aseman muuttamisesta muodollisesti, vaan ainoastaan maininnut siitä sattumalta toisen menettelyn yhteydessä, ja mikäli toimenpiteen tosiasiallista täytäntöönpanoa ei ole edeltänyt komission hyväksyminen, Ranskan hallitus on toteuttanut kyseisen valtiontuen SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan vastaisesti.

(259)

Näin ollen komissio katsoo, että kyseinen toimenpide on menettelyasetuksen 1 artiklan f alakohdassa tarkoitettua sääntöjenvastaista tukea.

(260)

Palvelujen tarjoamisessa on kyse tutkimusinfrastruktuurien vuokraamisesta, henkilöstön käyttöön asettamisesta ja juridisista palveluista (tytäryritysten lukuun).

(261)

Julkinen laitos IFP tarjoaa sopimusperusteisia tutkimuspalveluja yleensä tukeakseen asiakastaan (kolmatta tai tytäryritystä (218), joka haluaa tehdä tutkimustyötä ymmärtääkseen paremmin ja hallitakseen tieteellisiä ja teknisiä ilmiöitä (219). Kysyntä voi olla melko täsmällistä ja sallia IFP:lle laajemman toimintamarginaalin asiakkaan tiukasti määritellyn sopimusasiakirjan yksinkertaisesta noudattamisesta täydellisten tutkimuspalvelujen tarjoamiseen, suositukset mukaan lukien. […] (*) Julkinen laitos IFP tekee kunkin tilauksen perusteella teknis-kaupallisen ehdotuksen, johon se liittää toteuttamista koskevat sopimusperusteiset ehdot ja josta neuvotellaan asiakkaan kanssa. Ranskan viranomaiset ovat kuvanneet sopimusperusteisia tutkimuspalveluja ja IFP:n toteuttamia palveluja kolmella osaamisalueella (CREP, CRRP, CRME).

(262)

CREP-yksikön (Centre de Résultat Exploration - Production) alalla palvelujen tarkoituksena on vahvistaa ja/tai parantaa tutkimuskeskuksen kehittämiä menetelmiä, teknologioita ja ohjelmia. Lisäksi tiettyjen palvelujen toteuttamiseksi CREP-yksikkö toimittaa teollisten kumppaniensa käyttöön IFP:lle tyypillisiä laskentalaitteita ja -algoritmeja tai harvinaista asiantuntemusta, jota ei ole saatavilla yksityisen toimijan tarjoamissa kaupallisissa palveluissa. Nämä palvelut voidaan jakaa seuraaviin kolmeen ryhmään:

(263)

CRRP-yksikössä (Centre de Résultat Raffinage-Pétrochimie) sopimusperusteiset palvelut ovat voineet olla esimerkiksi auttamista IFP:n erityiseen osaamiseen perustuvan toiminnan toteuttamisessa ulkomaisessa yliopistossa (224) katalyyttien alalla […] (*) (225) koskevissa töissä, joissa arvioidaan […] (*) ilmiöitä, tai […] (*) koskevassa tutkimuksessa (226).

(264)

CRME-yksikössä (Centre de Résultat Moteurs - Énergie) sopimusperusteisissa tutkimuspalveluissa on ollut kyse esimerkiksi autonvalmistajien lukuun tehdyistä […] (*), jotka perustuvat […] (*), […] (*) ja IFP:n menetelmään (227), tutkimuksesta […] (*) (228), joka perustuu IFP:n tutkimuksiin […] (*) tai […] (*) testeihin, jotka ovat koskeneet […] (*), jota julkinen laitos IFP on kehittänyt (229).

(265)

Edellä esitetyn perusteella voidaan todeta, että IFP:n kolmansien lukuun toteuttaman sopimusperusteisen tutkimustoiminnan tarkoituksena on tehdä tutkimustyötä edeltäviä teknisiä toteutettavuustutkimuksia, hankkia uutta osaamista ja pätevyyttä laitoksen osaamisalueilla tai käyttää IFP:n kehittämää osaamista ja teknologiaa uusien tuotteiden, menetelmien ja palveluiden viimeistelemiseksi.

(266)

Ranskan viranomaiset toimittivat lukuja IFP:n vuosina 2004–2009 kolmansien lukuun tekemästä sopimusperusteisesta tutkimustyöstä ja tarjoamista palveluista. Toimitetuista tiedoista käy ilmi, että kyseisten tutkimuspalvelujen vuotuinen osuus IFP:n kokonaisbudjetista on noin [0–5] (**) prosenttia (eli palvelujen arvo on […] (*) euroa noin 300 miljoonan euron budjetista), joten tämä taloudellinen toiminta voidaan katsoa IFP:n lisätoiminnaksi.

(267)

T&K&I-puitteiden 3.1.2 kohdassa todetaan, että jos tutkimusorganisaatiot tai muut voittoa tavoittelemattomat innovaatioiden välittäjät harjoittavat taloudellista toimintaa, kuten infrastruktuurien vuokrausta, palvelujen tarjoamista liikeyrityksille tai sopimusperusteisen tutkimustoiminnan harjoittamista, tällaisen toiminnan julkiseen rahoitukseen liittyy yleensä valtiontukea. Jos kuitenkin voidaan osoittaa, että valtionrahoitus on kokonaan siirretty lopulliselle tuensaajalle ja että välittäjä ei ole saanut rahoituksesta etua, voidaan katsoa, että välittäjäorganisaatio ei ole saanut valtiontukea.

(268)

Nyt esillä olevassa asiassa, mikäli tutkimusorganisaatio eli julkinen laitos IFP harjoittaa sopimusperusteista tutkimustoimintaa ja saa rajoittamattoman valtiontakauksen, on katsottava, että se saa valtiontukea, ellei voida osoittaa, että kyseisten palvelujen myyntihinnan perusteella valtiontuki on voitu kokonaisuudessaan siirtää sen asiakkaille.

(269)

IFP:n sopimusperusteisten tutkimuspalvelujen hinnoittelu on vahvistettu niiden kokonaistuotantokustannusten perusteella (230) soveltaen marginaalia, joka vaihtelee riippuen edellä 261 kappaleessa mainittujen asiakasneuvottelujen tuloksista. Näin ollen ainoa kustannuselementti, jota julkinen laitos ei näytä ottaneen huomioon, vastaa täsmälleen IFP:n suoritustakuusta (tai best effort -takauksesta) perittävää maksua.

(270)

Tarkasteltuaan sopimusperusteisia tutkimuspalveluja, joita IFP on toteuttanut tytäryritystensä Axensin ja Prosernatin lukuun, komissio katsoo, että takauksesta johtuva taloudellinen etu voi jäädä IFP:n hyväksi ja tarvittaessa sitä voidaan käyttää muuhun tarkoitukseen tai se voidaan hinnoittelun avulla siirtää tytäryrityksille ottaen huomioon niiden erityissiteet emoyhtiöön:

(271)

Samoin jos kolmansien asiakkaiden osalta voitaisiin vahvistaa, että kyseistä ylimääräistä kustannusta vastaava määrä on järjestelmällisesti siirretty kolmansille hinnoittelun välityksellä, siirrettyjä tukia tarkasteltaessa kävisi todennäköisesti ilmi, että kyseessä ovat vähämerkityksiset määrät (231). Ranskan viranomaisten toimittamista tiedoista selviää, että suurin osa laskutetuista palveluista tuottaa alle […] (*) euroa liikevaihtoon (toisin sanoen maksukyvyttömyysriskin kattamisen enimmäismäärän […] (*) euroa), sillä merkittävin sopimus on vain […] (*) euron arvoinen (toisin sanoen maksukyvyttömyysriskin kattamisen enimmäismäärä […] (*) euroa).

(272)

Ei kuitenkaan voida sulkea pois sitä, että IFP:n marginaalikäyttäytyminen ei ole aina johtanut siihen, että valtiotuki olisi siirretty kokonaisuudessaan sopimusperusteisten tutkimuspalvelujen asiakkaalle. Tällaisessa tapauksessa, jos valtiolle ei makseta takausmaksua kolmansille toteutettujen sopimusperusteisten tutkimuspalvelujen kattamisesta, kyseessä olisi ylimääräinen julkinen rahoitus, jonka valtio on asettanut julkisen laitoksen käyttöön.

(273)

Kyseisillä julkisilla varoilla voisi näin ollen olla kolme käyttötarkoitusta:

(274)

Ennen kuin tarkastellaan nyt esillä olevan asian erityispiirteitä, komissio vahvistaa päätöskäytännössään ottamansa periaatteellisen kannan, jonka mukaan valtion rajoittamaton takaus, joka kattaa taloudellisen toiminnan, on periaatteessa sisämarkkinoille soveltumatonta valtiontukea (232). Komissio katsoo yleisesti, että rajoittamaton takaus sellaisella talouden alalla, jolla käydään kilpailua, on ristiriidassa SEUT-sopimuksen kanssa erityisesti sen takia, että tällä takauksella valtio kattaa kaikki taloudelliseen toimintaan liittyvät riskit, ilman että tuensaajana oleva yritys maksaa tämän kattavuuden kustannukset. Tästä seuraa moraalikato, sillä takaus kannustaa tuensaajayritystä, joka on suojattu kaikilta konkurssiuhkilta, lisäämään riskinottoa verrattuna tilanteeseen, jossa se vastaisi itse täysimääräisesti toimintansa kielteisistä seurauksista. Suhteellisuusperiaatteen mukaan tällaisia rajoittamattomia takauksia ei voida useimmiten perustella yleishyödyllisillä taloudellisilla tehtävillä, jos on mahdotonta rajoittamattoman takauksen yhteydessä todentaa, ettei tuen määrä ylitä julkisen palvelun toteuttamisesta aiheutuvia nettokustannuksia (233).

(275)

Nyt esillä olevassa asiassa on todettava, että Ranskan lainsäädännössä IFP:lle on annettu julkisen palvelun velvoitteita, jotka koskevat kolmea tehtävää: tutkimusta, koulutusta ja dokumentointia. Toisin kuin yleistä taloudellista etua koskevat palvelut (234), ne eivät kuulu unionin oikeudessa tarkoitetun taloudellisen toiminnan soveltamisalaan. Näin ollen muun kuin taloudellisen toiminnan kattaminen sääntömääräisellä julkisella takauksella ei ole valtiontukea. Lisäksi IFP:n toiminta on pääosin luonteeltaan muuta kuin taloudellista toimintaa. Näin ollen IFP:n saaman takauksen vaikutus keskittyy pääasiallisesti muuhun kuin taloudelliseen toimintaan ja koskee sopimusperusteisen tutkimuksen ja palvelujen liitännäispalveluja vain satunnaisesti.

(276)

Sen sijaan kun tällaisella takauksella katetaan tutkimusorganisaatioiden taloudellista toimintaa, esimerkiksi sopimusperusteista tutkimusta ja palveluja, ilman että niihin sovelletaan markkinahintaista hinnoittelua, tämä tutkimusorganisaatiolle annettu valtiontuki, kuten edellä on selvitetty, voidaan lisätä yleishyödyllisen muun kuin taloudellisen toiminnan (riippumattoman tutkimuksen) julkiseen rahoitukseen, muun sopimusperusteisesta tutkimuksesta ja palvelujen tarjoamisesta koostuvan muun taloudellisen toiminnan rahoitukseen tai Axensille ja Prosernatillle tehtyjen teknologiansiirtojen rahoitukseen (235).

(277)

Kahdessa ensin mainitussa tapauksessa on kuitenkin todettava, että valtiontakauksen ennalta rajoittamattomuudesta huolimatta nyt esillä olevassa asiassa voidaan poikkeuksellisesti arvioida jälkeenpäin vuosien 2006–2009 osalta tämän takauksen vaikutusten bruttoavustusekvivalentin korotus (riskimaksu, jota ole suoritettu valtiolle), joka lisää (jos se on säilytetty IFP:n hyväksi) julkisia varoja, jotka valtio on jo maksanut IFP:lle ja joilla on katettu kyseisen laitoksen riippumattoman julkisen tutkimustoiminnan ja sopimusperusteisen tutkimuksen ja palvelujen nettokustannuksia.

(278)

Edellä esitetyn perusteella komissio korostaa, että valtiontakauksen kattamat sopimusperusteinen tutkimus ja palvelut rajoittuvat kuitenkin pääasiallisen toiminnan eli riippumattoman julkisen tutkimuksen liitännäistoimintaan, toisin sanoen taloudelliseen toimintaan,

(279)

Tämä liitännäistoiminta voi olla tutkimussopimusten täytäntöönpanoa tai teknistä tai tieteellistä asiantuntemusta tai konsultointia, joka edellyttää tarvittaessa erittäin innovatiivisen infrastruktuurin, innovatiivisten materiaalien ja laitteiden ja teknologian käyttöön asettamista. Tätä toimintaa rahoitetaan tai toteutetaan riippumattoman julkisen tutkimustyön yhteydessä, ja se on sille välttämätöntä. Kyseinen riippumaton julkinen tutkimustyö on ainutlaatuista maailmassa (236) lukuun ottamatta muutamien vastaavien tutkimusorganisaatioiden tarjoamia palveluja, joiden käyttö edellyttää tutkimusorganisaation riippumattomassa julkisessa tutkimustyössään päätoimisesti käyttämien tutkijoiden, insinöörien, suunnittelijoiden ja teknikkojen asiantuntemusta ja osaamista.

(280)

Näiden palvelujen ansiosta tieteellistä osaamista voidaan levittää julkisen tutkimuksen ja teollisuuden välillä ja asiakasyrityksille voidaan tarjota mahdollisuus päästä käyttämään IFP:n kokeellisia välineitä, teknologiaa ja henkilöstön osaamista. Samalla julkinen laitos voi saada palautetta alkuperäisen tutkimustyönsä kaupallisista mahdollisuuksista ja siten parantaa vastaisuudessa riippumatonta julkista tutkimustaan. Tämä tieteellisen osaamisen ristiinkertymä hyödyttää eri toimijoita ja koko Euroopan unionia.

(281)

Kuten edellä 266 kappaleessa on todettu, sopimusperusteisen tutkimuksen ja palvelujen osuus IFP:n kokonaisbudjetista oli vain [0–5] (**) prosenttia vuosina 2004–2009, mikä on erittäin vähäinen määrä.

(282)

Lisäksi asiakaskohtaisesti laskutettujen palvelujen osuus on usein vähemmän kuin […] (*) euroa liikevaihdosta, joten tuen arvioitu enimmäismäärä jää usein vähäiseksi, noin […] (*) euroksi sopimukselta. Näin ollen komissio arvioi, että kyseinen tuki on oikeassa suhteessa tieteellisen osaamisen Euroopan unioniin levittämisen yleishyödylliseen tavoitteeseen.

(283)

Mikäli tämä liitännäistoiminta muodostaa edelleen hyvin rajoitetun osuuden IFP:n budjetista, joka on tarkoitettu sen pääasialliseen toimintaan eli riippumattomaan julkiseen tutkimukseen, ja ottaen huomioon tämän liitännäistoiminnan myönteinen vaikutus yleishyödyllisiin tavoitteisiin, komissio katsoo, että sen kattaminen valtiontakauksella ei missään tapauksessa voi muuttaa kaupankäynnin edellytyksiä SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla unionin edun kanssa ristiriitaisella tavalla.

(284)

Ranskan viranomaisten on esitettävä kyseistä toimenpidettä koskevissa vuosiraporteissaan todiste siitä, että kyseinen edellytys täyttyy vastaisuudessakin. Jos on syytä epäillä, että sopimusperusteinen tutkimustoiminta tai palvelut eivät enää ole liitännäistoimintaa, asiasta on tietenkin ilmoitettava välittömästi komissiolle ja tarvittaessa on tehtävä ilmoitus mahdollisesta valtiontuesta ottaen huomioon valtiontakauksen vaikutus.

(285)

Tässä yhteydessä komissio ottaa huomioon myös Ranskan viranomaisten ehdotuksen, jonka mukaan jokaiseen sopimukseen, joka koskee erityisesti IFP:n taloudellista toimintaa ja näin ollen sen sopimusperusteista tutkimustoimintaa ja palveluja, liitetään lauseke valtion vastuun puuttumisesta ja tarvittaessa viitataan hyväksytyn riskin poikkeukseen, millä rajoitetaan huomattavasti takauksesta mahdollisesti koituvia kielteisiä vaikutuksia.

(286)

Koska kyseessä on valtion tukitoimenpide, jonka tarkoituksena on tukea IFP:n T&K-työtä, sisämarkkinoille soveltuvuuden tarkasteluun sovelletaan tutkimukseen ja kehittämiseen myönnettävään valtiontukeen sovellettavia sääntöjä.

(287)

Koska IFP:n asema muuttui 7 päivänä heinäkuuta 2006, se sai kyseisen rajoittamattoman valtiontakauksen ennen tammikuun 1 päivää 2007, jolloin edellä mainitut T&K&I-puitteet tulivat voimaan. Ottaen siis huomioon komission ilmoituksen valtiontuen sääntöjenvastaisuuden arvioinnissa sovellettavien sääntöjen määräytymisestä (237) komissio soveltaa tämän ilmoittamatta jätetyn tukitoimenpiteen sisämarkkinoille soveltuvuuden arvioinnissa vuoden 1996 yhteisön puitteita tutkimukseen ja kehitystyöhön myönnettävälle valtiontuelle, jotka olivat voimassa tuen myöntämisajankohtana.

(288)

Ottaen huomioon, että IFP:lle sen EPIC-aseman perusteella myönnetyn rajoittamattoman takauksen on katettava laitoksen taloudellinen toiminta toistaiseksi, ja ottaen huomioon, että, kuten edellä 277 kappaleessa on todettu, takauksen enimmäisvaikutus voidaan poikkeuksellisesti arvioida nyt esillä olevassa asiassa, komissio tarkastelee kuitenkin myös julkisen laitoksen Axensin ja Prosernatin yksinoikeudellisilla toiminta-aloilla harjoittamalle taloudelliselle toiminnalle myönnetyn rajoittamattoman takauksen kattavuuden soveltuvuutta sisämarkkinoille T&K&I-puitteiden perusteella 1 päivästä tammikuuta 2007 eli ajankohdasta, jolloin puitteet tulivat voimaan. Sisämarkkinoille soveltuvuuden tarkastelusta tehdyt päätelmät pysyvät kuitenkin muuttumattomina riippumatta siitä, mitä puitteita sovelletaan.

(289)

Komissio katsoi edellä mainitun päätöksen C 51/2005 (238) yhteydessä, että IFP:n toiminta sen tytäryritysten Axensin ja Prosernatin yksinoikeudellisilla toiminta-aloilla yhteistyössä näiden kanssa kuului nimenomaan T&K:n piiriin, mikäli kunkin hankkeen osalta oli yksilöity haasteet prosessien tai tuotteiden osatekijöiden, suhteiden tai ominaispiirteiden yhteydessä, töillä valmisteltiin prosessien ja tuotteiden hyväksyntää ja niitä teki pääasiassa tutkijoista ja teknikoista koostunut henkilöstö käyttäen kokeisiin, tulkintaan ja mallintamiseen perustuvia menetelmiä, ja hankkeista saadut tulokset olivat vaikutukseltaan laajat ja ne oli patentoitu. Komissio totesi myös, että samantyyppiset alan muiden toimijoiden toteuttamat toimet luokitellaan yleensä tutkimustoiminnaksi (239). Analyysi toteutetun tutkimustoiminnan innovoivista piirteistä tehtiin Manuel de Frascatin kansainvälisesti tunnustettujen standardien perusteella (240).

(290)

Komissio tarkasteli edellä mainitussa päätöksessä C 51/2005 (241) IFP:n ja Axensin sekä julkisen laitoksen IFP:n ja Prosernatin välisten tutkimussopimusten perusteella vuonna 2006 toteutettuja töitä. Komissio päätteli, että kyseiset työt koostuivat vuoden 1996 T&K-puitteissa tarkoitetuista teollisesta tutkimustoiminnasta ja teollisen tutkimustyön hankkeita valmistelevista teollisista toteutettavuustutkimuksista. Tutkimustoiminta luokiteltiin edellä esitetyllä tavalla Manuel de Frascatin antamien erityisten esimerkkien ja selitysten perusteella tarkastellen kutakin julkisen laitoksen ja Axensin ja toisaalta julkisen laitoksen ja Prosernatin tutkimustyötä erikseen.

(291)

Lisäksi Ranskan viranomaiset luokittelivat edellä mainitun päätöksen C 51/2005 mukaisesti toimitettujen raporttien yhteydessä hankkeet, joita toteutettiin Axensin ja Prosernatin yksinoikeudellisilla toiminta-aloilla vuosina 2007, 2008 ja 2009, käyttäen vuoden 1996 T&K-puitteissa tarkoitettuja kahta edellä mainittua luokkaa tai vaihtoehtoisesti vuoden 2006 T&K&I-puitteiden 2.2 kohdan f alakohdassa tarkoitettua teollista tutkimustoimintaa ja 5.2 kohdassa tarkoitettuja teollista tutkimusta edeltäviä teknisiä toteutettavuustutkimuksia. Näissä töissä tutkittiin uusia synteesimenetelmiä ja niiden täydentämistä mittakaavassa, joka ei vielä vastannut teollista. Niiden tarkoituksena oli konseptien validointi, joka oli osa vuoden 1996 T&K-puitteissa ja T&K&I-puitteissa tarkoitettua teollista tutkimusta. Komissiolle toimitettiin edellä mainitun päätöksen C 51/2005 mukaisesti annettujen vuosiraporttien kanssa vuotuiset hankekohtaiset yhteenvedot.

(292)

Komissio muistuttaa, että Ranskalla on edellä mainitun päätöksen C 51/2005 mukaisesti velvollisuus toimittaa komissiolle vuoden 2006 jälkeisistä vuosista vuosiraportti, jossa esitetään IFP:n toteuttamien hankkeiden yksityiskohdat tutkimusluokittain.

(293)

Edellä mainitun päätöksen C 51/2005 (242) yhteydessä (vuoden 2006 osalta) ja (vuosien 2007, 2008 ja 2009) vuosiraporteissa esitetyt hankkeiden kustannukset Axensin ja Prosernatin yksinoikeudellisilla aloilla ovat vuoden 1996 T&K-puitteiden liitteessä II määriteltyjen tukikelpoisten menojen ja T&K&I-puitteiden 5.1.4 kohdassa tarkoitettujen tukikelpoisten kustannusten mukaisia.

(294)

On syytä muistuttaa, että IFP:n Axensille ja Prosernatille suorittaman tutkimustoiminnan laskuttamiskustannukset sisältävät suoraan hankkeisiin liittyviä kuluja ja koskevat alihankintaa, työmatkoja, vakuutuksia ja asiakirjoja sekä tavaroita ja tarvikkeita. Ne sisältävät myös muita hankkeisiin liittyviä kuluja, kuten tutkimushenkilöstön menot, käyttöomaisuuden ja aineettomien hyödykkeiden poistot sekä muut yleiskulut. Nämä kustannukset aiheutuvat suoraan tutkimustoiminnasta, ja ne jaetaan eri tutkimushankkeiden kesken tutkimushenkilöstön kuhunkin hankkeeseen käyttämän ajan perusteella. Lisäksi horisontaalisten T&K-hankkeiden kustannukset, jotka koskevat muissa T&K-hankkeissa käytettyjä menetelmiä ja laitteita, lisätään oikeassa suhteessa kunkin T&K-hankkeen kustannuksiin.

(295)

Kustannukset voidaan jakaa seuraaviin vuoden 1996 puitteiden ja T&K&I-puitteiden mukaisten tukikelpoisten kustannusten luokkiin: konsulttitoiminnan ja muiden vastaavien palvelujen kustannukset, henkilöstömenot, laitteista, materiaaleista, maa-alueista ja tiloista aiheutuneet kustannukset, muut yleiskustannukset sekä muut toimintamenot.

(296)

Nämä tiedot on seuraavien vuosien osalta esitettävä myös Ranskan viranomaisten toimittamissa vuosiraporteissa.

(297)

Vuoden 1996 T&K-puitteiden mukaan teollista tutkimusta valmistelevien teknisten toteutettavuustutkimusten sallittu enimmäisintensiteetti on 75 prosenttia (5.4 kohta) ja teollisten tutkimushankkeiden enimmäisintensiteetti on 50 prosenttia (5.3 kohta).

(298)

T&K&I-puitteiden mukaan hankkeen tukikelpoisten kustannusten perusteella laskettu tuki-intensiteetti saa olla enintään 50 prosenttia teollisen tutkimuksen osalta (5.1.2 kohdan b alakohta) ja 65 prosenttia suurissa yrityksissä toteutettavien teollista tutkimusta edeltävien tutkimusten osalta (5.2 kohdan b alakohta). On syytä muistaa, että valtiontakauksella katettu toiminta koskee yksinomaan IFP:n toteuttamaa teollista tutkimusta ja teknisiä toteutettavuustutkimuksia. Vuoden 1996 T&K-puitteissa tarkoitettu kilpailua edeltävä kehittämistoiminta (eli T&K&I-puitteissa tarkoitettu kokeellinen kehittäminen) rahoitetaan kokonaisuudessaan Axensin ja Prosernatin markkinoilta saaduista omista varoista.

(299)

Komissio on laatinut 300 kappaleessa esitetyn taulukon (Taulukko 6) hankeluetteloiden perusteella. Luetteloissa esitetään yksityiskohtaisesti hankekohtaiset vuosikustannukset tutkimusvaiheittain ja IFP:n varaselvityksen perusteella.

(300)

Komissio noudatti taulukkoa laatiessaan varovaista lähestymistapaa ja otti huomioon kaikki asiaan suoraan tai välillisesti liittyvät kustannukset Axensin ja Prosernatin yksinoikeudellisilla toiminta-aloilla ja jätti pois kaikki muut kuin Axensin ja Prosernatin maksamat tulot (243). Komissio liitti taulukkoon varovaisuuden vuoksi myös kaikki rajoittamattoman takauksen mahdolliset vaikutukset olettaen, että julkinen laitos IFP olisi käyttänyt ne kaikki – mikä on hyvin epätodennäköistä – tutkimustoiminnan rahoittamiseen Axensin ja Prosernatin yksinoikeudellisilla toiminta-aloilla (takauksen vaikutukset suhteisiin toimittajien ja asiakkaiden kanssa, tytäryritysten lisäksi myös kolmansien kanssa).

Taulukko 6

Enimmäisarvio julkisen rahoituksen kokonaismäärästä, jonka julkinen laitos IFP on käyttänyt toimintaan Axensin ja Prosernatin yksinoikeudellisilla aloilla vuosina 2006–2009

(301)

Komissio tarkasti sallitun intensiteetin noudattamisen tutkimusvaiheittain vuosina 2006–2009 toteutettujen hankkeiden vuosiluetteloiden perusteella ottaen huomioon IFP:n julkisen laitoksen asemaan perustuvan rajoittamattoman takauksen mahdollisen enimmäisvaikutuksen. Komissio on liittänyt mukaan täydentävänä tukielementtinä eri riskien kattavuusmaksujen arvioidun korotuksen. Joka tapauksessa, vaikka huomioon otettaisiin takauksen kaikki mahdolliset vaikutukset asiakas- ja toimittajasuhteisiin, tuki-intensiteetin korotus jää selvästi alle sallitun enimmäisintensiteetin. Komissio toteaa lopuksi, että vuoden 1996 T&K-puitteissa ja T&K&I-puitteissa sallittuja tuki-intensiteettejä on noudatettu.

(302)

Komissio muistuttaa, että edellä mainitun päätöksen C 51/2005 mukaisesti Ranskan on toimitettava seuraavista vuosista komissiolle vuosiraportit, jotta komissio voisi varmistua tuki-intensiteetin noudattamisesta tutkimusvaiheittain ja hankkeittain. Vuodesta 2010 alkaen raporteissa on esitettävä kaikki hankkeet, jotka toteutetaan Axensin ja Prosernatin toiminta-aloilla, jaoteltuina tutkimusluokittain. Raporteissa on täsmennettävä tutkimusvaiheittaisten kustannusten lisäksi julkisen rahoituksen sekä IFP:n ja sen tytäryritysten käyttämien omien varojen määrät ja takausmaksun korotus, joka on arvioitu tässä päätöksessä kuvattua menetelmää käyttäen, mukaan lukien mahdolliset vaikutukset IFP:n velkaantumisehtoihin edellä 200 kappaleessa esitettyjen perusteiden mukaisesti.

(303)

Kasautumista koskevia säännöksiä, jotka on täsmennetty vuoden 1996 T&K-puitteiden 5.12 kohdassa ja T&K&I-puitteiden 8 kohdassa, on noudatettu. Komissio on laskenut julkisen rahoituksen yhteismäärän riippumatta rahoituksen alkuperästä, mukaan lukien rajoittamattoman valtiontakauksen enimmäisvaikutus vuosina 2006–2009.

(304)

Ranskan viranomaiset soveltavat vuodesta 2010 alkaen samaa menetelmää komissiolle toimitettavissa vuosiraporteissa.

(305)

Vuoden 1996 T&K-puitteiden ja T&K&I-puitteiden perusteella valtiontuella on oltava kannustava vaikutus, ts. tuensaajan on sen johdosta muutettava käyttäytymistään ja lisättävä T&K-toimintaansa (ja innovointia). Seuraavat perusteet riittävät yleensä osoittamaan kannustavan vaikutuksen olemassaolon hankkeissa, joille myönnetty tuki jää yksityiskohtaista arviointia edellyttävän rajan alle: hankkeen koon kasvattaminen, hankkeen soveltamisalan laajentaminen, hankkeen nopeuttaminen ja T&K&I-toimintaan käytetyn kokonaissumman lisääminen. Jos voidaan osoittaa, että ainakin yhdellä näistä tekijöistä on merkittävä vaikutus ottaen huomioon yrityksen tavanomainen käyttäytyminen kyseisellä alalla, komissio päättelee yleensä, että tukiehdotuksella on kannustava vaikutus (247).

(306)

Komissio viittaa edellä mainitun päätöksen C 51/2005 johdanto-osan 196–198 kappaleessa esittämäänsä analyysiin strategisesta edusta, jonka seurannasta ja valvonnasta huolehtivat tekniset komiteat ja joka koskee IFP:n ja sen tytäryritysten tutkimustoimintaa seuraavilla aloilla: energian toimitusvarmuuden varmistaminen pitkällä aikavälillä ja erityisesti polttoaine- ja kaasuvarantojen uusiutuminen ja lisääntyminen (tämä tarkoittaa esiintymien onnistunutta kartoitusta ja hyödyntämistä, mutta myös epätavanomaisten resurssien hyödyntämistä jne.), jalostusprosessien ja konversioteknologian kehittäminen, innovatiivisten polttoaineiden ja tehokkaan moottoriteknologian kehittäminen sekä energianlähteiden monipuolistaminen polttoaineiden valmistamisessa. Suuri osa edellä mainituista tavoitteista kuuluu Euroopan unionin painopisteisiin tutkimuksen, energiapolitiikan ja ympäristöpolitiikan aloilla.

(307)

Komissio toistaa vuoden 2006 osalta edellä mainitun päätöksen C 51/2005 johdanto-osan 199 kappaleessa esittämänsä analyysin, jonka mukaan julkinen laitos IFP ja sen tytäryritykset ovat voineet julkisen tuen avulla (johon kuului olennaisena osana rajoittamaton takaus) tehdä lisätutkimusta, jota ei olisi muutoin voitu toteuttaa teknisten riskien tai investointien tuoton epävarmuuden vuoksi.

(308)

Komissio toteaa Ranskan viranomaisten toimittamien vuosiraporttien perusteella, että kyseistä logiikkaa noudatettiin myös vuosina 2007, 2008 ja 2009. Ranskan viranomaiset esittivät näissä raporteissa hankkeittain tuen kannustavan vaikutuksen erityisesti hankkeen soveltamisalaan, hankkeen nopeuttamiseen ja T&K-toimintaan käytetyn kokonaissumman lisäämiseen.

(309)

IFP-konserni toteutti esimerkiksi vuonna 2007 Axensin yksinoikeudellisella toiminta-alalla lippulaivahankkeita, […] (*) (248).[…] (*). Ilman julkista tukea kyseisten tuotteiden markkinoille saattaminen olisi viivästynyt useilla vuosilla: T&K-hankkeet olisi käynnistetty paljon myöhemmin, niiden kehittäminen olisi ollut hitaampaa ja […] (*).

(310)

Lisäksi Prosernatin yksinoikeudellisella toiminta-alalla valtiontuen avulla voitiin käynnistää hanke […] (*), joka koski […] (*), […] (*) (249) peräisin olevien menetelmien viimeistelyä ja patentointia […] (*). [Tällainen hanke] (**) edellytti vaativia ja vaikeita toimia, joihin tarvittiin merkittävien henkilöresurssien, tekniikan ja varojen investointia, jota Prosernatin kaltainen yritys ei olisi voinut yksin tehdä. Näin ollen IFP:n antama julkinen tuki osoittautui välttämättömäksi. Erityisesti vain IFP:llä oli käytössään erikoistuneita ryhmiä, joilla on valmius kehittää terveydelle vaarallisten osien käsittelyssä tarvittavien menetelmien ja laboratoriolaitteiden malleja.

(311)

Vuonna 2008 Axensin yksinoikeudellisella toiminta-alalla voitiin valtiontuen avulla poistaa tieteelliset ja tekniset esteet […] (*). Lisäksi hankkeessa […] (*) (250) tapahtui suurta kehitystä. Valtiontuen avulla julkinen laitos IFP voi kehittää yhdessä teollisten kumppaniensa kanssa menetelmää […] (*), jota voidaan markkinoilla käyttää lisenssin avulla. Tämäntyyppisen menetelmän kehittämistöissä tarvitaan sekä […] (*) että […] (*).

(312)

Lisäksi Prosernatin yksinoikeudellisella toiminta-alalla toteutettiin hiilidioksidin talteenottoa poistokaasusta koskeva hanke […] (*). Hiilidioksidin talteenotto ja varastointi (251) on tunnustettu keinoksi vähentää ilmaston lämpenemistä. Poistokaasun koostumus ja alhainen paine olivat IFP:lle uusia teknologisia ongelmia. Prosernat ei olisi voinut kehittää tätä menetelmää omilla varoillaan ottaen huomioon tulevien hiilidioksidin talteenottomarkkinoiden rakenteeseen ja laajuuteen, käyttöön ja sääntelykehykseen liittyvä epävarmuus.

(313)

Vuodelta 2009 voidaan esittää esimerkkinä Axensin yksinoikeudelliselta toiminta-alalta hanke […] (*), joka koskee menetelmiä […] (*). Tarkoituksena oli kehittää […] (*) ja parantaa tiettyjä menetelmiä […] (*). Julkisten varojen ansiosta voitiin tutkia […] (*), mikä puolestaan paransi tuntuvasti […] (*). Hankkeessa […] (*) voitiin julkisen rahoituksen ansiosta etsiä nykyteknologiasta poikkeavia ratkaisuja […] (*). Hanketta […] (*) jatkettiin myös katalyyttien suhteen, minkä avulla ekstrapoloinnin jälkeen voitiin monipuolistaa tarjontaa kasvumarkkinoilla […] (*). Ilman julkista tukea katalyyttejä olisi sen sijaan kehitetty vaiheittain, minkä vuoksi suorituskyky olisi parantunut paljon hitaammin. […] (*) osalta hankkeessa […] (*), joka koski innovatiivisia katalyyttejä […] (*), voitiin julkisen tuen avulla etsiä uusia suuntia, ja hankkeessa […] (*), jonka tarkoituksena oli etsiä teknologian rajoja (erityisesti kuormituksen vaihtelua) […] (*) varten, voitiin laajentaa spektriä silloista suorituskykyä pidemmälle.

(314)

Lisäksi Prosernatin yksinoikeudellisella toiminta-alalla voitiin julkisen tuen avulla esimerkiksi käynnistää ja jatkaa T&K-töitä, jotka koskivat […] (*) mutta joista oli asteittain luovuttu. Julkisen tuen avulla onnistuttiin turvaamaan aiemmat tekniset saavutukset ja säilyttämään menetelmien […] (*) valikoima markkinoilla. Myös hanketta […] (*), joka koski hiilidioksidin talteenottoa […] (*), jatkettiin julkisen tuen ansiosta.

(315)

Komissio huomauttaa myös, että IFP:n ja sen tytäryritysten Axensin ja Prosernatin T&K-panosta mittaavien indikaattoreiden myönteinen kehitys, jonka komissio totesi edellä mainitun päätöksen C 51/2005 johdanto-osan 200 kappaleessa, jatkui vuosina 2007 ja 2009.

Taulukko 7

IFP:n ja sen tytäryritysten Axensin ja Prosernatin panosta mittaavien indikaattorien kehitys vuosina 2007, 2008 ja 2009

(316)

Lisäksi komissio toistaa edellä mainitun päätöksen C 51/2005 johdanto-osan 201–203 kappaleessa tiivistämänsä havainnot: T&K-menojen osuus IFP:n liikevaihdosta on erityisen suuri, vaikka IFP toimii ympäristössä, johon sovelletaan useita jatkuvasti muuttuvia kansallisia säädöksiä, erityisesti ympäristönsuojelun ja immateriaalioikeuksien suojelun alalla.

(317)

Komissio ottaa huomioon, samoin kuin edellä mainitun päätöksen C 51/2005 johdanto-osan 204 kappaleessa, tarjonnan monipuolisuuden ja rakenteen sekä kilpailun (252) jalostuksen ja petrokemian menetelmien markkinoilla. Tältä osin komissio huomauttaa, että tietyillä kilpailijoilla on huomattavasti parempi kilpailuasema kuin IFP-konsernilla. Esimerkiksi UOP Limited -yhtiön osuus maailmanmarkkinoista on noin 57 prosenttia markkinoiden arvosta, kun IFP-konsernin vastaava osuus on vain seitsemän prosenttia. Komissio katsoo näin ollen, että IFP:n toteuttamille T&K-hankkeille myönnetty julkinen tuki ei ole luonteeltaan tai laajuudeltaan sellaista, että jalostusteknologiamarkkinoiden dynaamiset kannustimet vääristyisivät. Lisäksi on todettava, että Euroopan unionin kauppakumppanit, erityisesti Yhdysvallat, käyttävät runsaasti määrärahoja energia-alan tutkimuksen rahoittamiseen, millä on tuettu IFP-konsernin kilpailijoiden T&K-hankkeita. Tietyt IFP-konsernin kilpailijat, erityisesti UOP Limited, ovat saaneet merkittävää julkista tukea (253) tai välillistä julkista tukea tutkimuslaitosten tai korkeakoulujen kanssa solmimiensa kumppanuuksien ansiosta.

(318)

Komissio päättelee, että valtiontuella, jotka julkinen laitos IFP on saanut tytäryritystensä Axensin ja Prosernatin yksinoikeudellisilla aloilla, on ollut kannustava vaikutus vuosina 2006, 2007, 2008 ja 2009.

(319)

Vuosiraporteissa, joita Ranskan on toimitettava komissiolle siihen asti, kunnes IFP:n ja sen tytäryritysten yksinoikeussopimusten voimassaolo päättyy, on vuodesta 2010 alkaen osoitettava, että tuella on edelleen kannustava vaikutus.

(320)

Edellä esitetyn perusteella komissio päättelee, että IFP-konsernille sen tytäryritysten Axensin ja Prosernatin yksinoikeudellisilla aloilla toteuttamaa toimintaa varten myönnetty valtiontuki, mukaan lukien IFP:n saamaan rajoittamattomaan takaukseen liittyvä tukielementti, on vuoden 1996 T&K-puitteiden ja T&K&I-puitteiden mukaista edellyttäen, että kyseisissä puitteissa asetettuja edellytyksiä on noudatettu.

(321)

Komissio päättelee, että kyseinen toimenpide soveltuu sisämarkkinoille edellyttäen, että edellä 7.3.1 ja 7.3.2 jaksossa esitetyt edellytykset täyttyvät.

(322)

Komissio haluaa korostaa, ettei se millään tavoin kyseenalaista IFP:n kuulumista valtiolle eikä kiistä julkisoikeudellisen oikeushenkilön asemaa sellaisenaan.

(323)

SEUT-sopimuksen 345 artiklan mukaan unioni ei puutu jäsenvaltioiden omistusoikeusjärjestelmiin, eivätkä perussopimuksen määräykset estä valtiota omistamasta yrityksiä (kokonaan tai osittain). Kilpailusääntöjä on kuitenkin sovellettava samalla tavoin yksityisiin yrityksiin ja julkisiin yrityksiin. Kumpaakaan näistä yritystyypeistä ei saa asettaa edullisempaan tai epäedullisempaan asemaan kyseisiä sääntöjä soveltamalla.

(324)

Nyt esillä olevassa asiassa IFP:n saama takaus ei johdu omistuksesta vaan yrityksen oikeudellisesta asemasta. Jäsenvaltiot voivat vapaasti valita yritysten oikeudellisen muodon, mutta niiden on valinnoissaan noudatettava perussopimuksen kilpailusääntöjä. Erityisesti pelkästään se seikka, että valtiontakaus liittyy automaattisesti tiettyyn oikeudelliseen asemaan, ei estä kyseistä takausta olemasta SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, jos siinä asetetut edellytykset täyttyvät (254),