12.1.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

L 8/1

NEUVOSTON PÄÄTÖS,

annettu 12 päivänä joulukuuta 2011,

Euroopan unionin liittymisestä matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse vuonna 1974 tehdyn Ateenan yleissopimuksen vuoden 2002 pöytäkirjaan, lukuun ottamatta sen 10 ja 11 artiklaa

(2012/22/EU)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 100 artiklan 2 kohdan yhdessä sen 218 artiklan 6 kohdan a alakohdan ja 8 kohdan ensimmäisen alakohdan kanssa,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin hyväksynnän,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse vuonna 1974 tehdyn Ateenan yleissopimuksen vuoden 2002 pöytäkirja, jäljempänä ’Ateenan pöytäkirja’, merkitsee huomattavaa parannusta säännöstöön, joka koskee meriliikenteen harjoittajien vastuuta ja meriliikenteen matkustajien vahingonkorvauksia. Siinä määrätään erityisesti rahdinkuljettajan ankarasta vastuusta, mukaan lukien pakollinen vakuutus, johon liittyy oikeus nostaa kanne vakuutuksenantajia vastaan tietyin rajoituksin, ja tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevista säännöistä. Ateenan pöytäkirja on näin ollen rahdinkuljettajien vastuuta koskevan säännöstön parantamiseen tähtäävän unionin tavoitteen mukainen.

(2)

Ateenan pöytäkirjalla muutetaan matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse vuonna 1974 tehtyä Ateenan yleissopimusta, jäljempänä ’Ateenan yleissopimus’, ja sen 15 artiklassa määrätään, että Ateenan pöytäkirjan osapuolten välillä kyseisiä kahta asiakirjaa luetaan ja tulkitaan yhdessä yhtenä ainoana asiakirjana.

(3)

Suurin osa Ateenan pöytäkirjan säännöistä on sisällytetty unionin lainsäädäntöön merten matkustajaliikenteen harjoittajan vastuusta onnettomuustapauksessa 23 päivänä huhtikuuta 2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 392/2009 (1). Näin ollen unioni käytti toimivaltaa kyseisessä asetuksessa säänneltyjen asioiden osalta. Jäsenvaltioilla on kuitenkin edelleen toimivalta useiden Ateenan pöytäkirjan määräysten osalta, kuten osallistumattomuuslausekkeen osalta, jonka mukaan ne voivat asettaa Ateenan pöytäkirjassa määrättyä korkeampia vastuurajoja. Jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvat, Ateenan pöytäkirjaan sisältyvät asiat ovat sidoksissa unionin yksinomaiseen toimivaltaan kuuluviin asioihin. Näin ollen jäsenvaltioiden olisi toimivaltaansa kuuluvien, Ateenan pöytäkirjaan sisältyvien asioiden osalta toimittava koordinoidusti ja otettava huomioon vilpitöntä yhteistyötä koskeva velvoitteensa.

(4)

Ateenan pöytäkirjan voivat ratifioida tai hyväksyä tai siihen voivat liittyä valtiot sekä alueelliset taloudellisen yhdentymisen järjestöt, jotka koostuvat itsenäisistä valtioista, jotka ovat siirtäneet toimivaltaa näille järjestöille tietyissä Ateenan pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvissa asioissa.

(5)	Ateenan pöytäkirjan 17 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja 19 artiklan mukaan alueelliset taloudellisen yhdentymisen järjestöt voivat tehdä Ateenan pöytäkirjan.

(6)

Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) oikeudellinen komitea hyväksyi lokakuussa 2006 IMOn varauman ja ohjeet Ateenan yleissopimuksen täytäntöönpanosta, jäljempänä ’IMOn ohjeet’, joissa käsitellään tiettyjä Ateenan yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvia asioita, kuten erityisesti terrorismiin liittyvien vahinkojen korvaamista.

(7)	Asetuksen (EY) N:o 392/2009 liitteissä on Ateenan yleissopimuksen konsolidoidun toisinnon asiaa koskevat määräykset sellaisina kuin ne ovat muutettuina Ateenan pöytäkirjalla ja IMOn ohjeilla.

(8)	Ateenan pöytäkirjan 19 artiklan mukaan alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestön on allekirjoittaessaan, ratifioidessaan tai hyväksyessään Ateenan pöytäkirjan tai liittyessään siihen ilmoitettava toimivaltansa laajuus Ateenan pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvissa asioissa.

(9)

Unionin olisi näin ollen liityttävä Ateenan pöytäkirjaan ja esitettävä IMOn ohjeisiin sisältyvä varauma. Varauman esittämistä ei olisi tulkittava siten, että se muuttaa nykyistä toimivallan jakoa unionin ja jäsenvaltioiden välillä valtion viranomaisten antamien todistusten ja suorittamien tarkastusten osalta.

(10)	Tietyt Ateenan pöytäkirjan määräykset koskevat oikeudellista yhteistyötä siviilioikeuden alalla ja kuuluvat siksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen kolmannen osan V osaston soveltamisalaan. Näiden määräysten osalta hyväksytään erillinen päätös samanaikaisesti tämän päätöksen kanssa.

(11)

Jäsenvaltioiden, jotka aikovat ratifioida Ateenan pöytäkirjan tai liittyä siihen, olisi mahdollisuuksien mukaan tehtävä se samanaikaisesti. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi vaihdettava tietoja ratifiointi- tai liittymismenettelyjensä edistymisestä valmistellakseen mahdollisuuksien mukaan ratifioimis- tai liittymisasiakirjojensa samanaikaista tallettamista. Jäsenvaltioiden olisi ratifioidessaan Ateenan pöytäkirjan tai liittyessään siihen esitettävä IMOn ohjeisiin sisältyvä varauma,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Hyväksytään Euroopan unionin puolesta Euroopan unionin liittyminen matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse vuonna 1974 tehdyn Ateenan yleissopimuksen vuoden 2002 pöytäkirjaan, jäljempänä ’Ateenan pöytäkirja’, unionin yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvien asioiden osalta, lukuun ottamatta sen 10 ja 11 artiklaa.

Ateenan pöytäkirjan teksti on liitteessä, lukuun ottamatta sen 10 ja 11 artiklaa.

2 artikla

1. Neuvoston puheenjohtaja valtuutetaan nimeämään yksi tai useampi henkilö, jolla on oikeus tallettaa Ateenan pöytäkirjaa koskeva unionin liittymisasiakirja kyseisen pöytäkirjan 17 artiklan 2 kohdan c alakohdan ja 3 kohdan sekä 19 artiklan mukaisesti.

2. Liittymisasiakirjan tallettamisen yhteydessä unioni antaa seuraavan julistuksen toimivallasta:

”1.

Matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse vuonna 1974 tehdyn Ateenan yleissopimuksen vuoden 2002 Ateenan pöytäkirjan 19 artiklassa määrätään, että alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestöt, jotka koostuvat itsenäisistä valtioista, jotka ovat siirtäneet kyseisille järjestöille toimivaltaa tietyissä kyseisen pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvissa asioissa, voivat allekirjoittaa pöytäkirjan sillä ehdolla, että ne antavat mainitussa artiklassa tarkoitetun julistuksen. Unioni on päättänyt liittyä Ateenan pöytäkirjaan ja antaa sen mukaisesti tällaisen julistuksen.

Euroopan unionin nykyiset jäsenet ovat Belgian kuningaskunta, Bulgarian tasavalta, Tšekin tasavalta, Tanskan kuningaskunta, Saksan liittotasavalta, Viron tasavalta, Irlanti, Helleenien tasavalta, Espanjan kuningaskunta, Ranskan tasavalta, Italian tasavalta, Kyproksen tasavalta, Latvian tasavalta, Liettuan tasavalta, Luxemburgin suurherttuakunta, Unkarin tasavalta, Malta, Alankomaiden kuningaskunta, Itävallan tasavalta, Puolan tasavalta, Portugalin tasavalta, Romania, Slovenian tasavalta, Slovakian tasavalta, Suomen tasavalta, Ruotsin kuningaskunta ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta.

Tätä julistusta ei sovelleta Euroopan unionin jäsenvaltioiden alueisiin, joihin Euroopan unionin toiminnasta tehtyä sopimusta ei sovelleta, eikä se rajoita toimia tai kannanottoja, joita asianomaiset jäsenvaltiot mahdollisesti toteuttavat tai antavat pöytäkirjan nojalla kyseisten alueiden puolesta ja niiden etujen suojelemiseksi.

Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat antaneet unionille yksinomaisen toimivallan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 100 artiklan perusteella hyväksyttyjen toimenpiteiden osalta. Mainitunlaisia toimenpiteitä on hyväksytty Ateenaan yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna Ateenan pöytäkirjalla ja IMOn ohjeiden säännöksillä, 1 ja 1 a artiklan, 2 artiklan 2 kohdan, 3–16 artiklan ja 18, 20 ja 21 artiklan osalta merten matkustajaliikenteen harjoittajan vastuusta onnettomuustapauksessa 23 päivänä huhtikuuta 2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 392/2009.

Jäsenvaltioiden Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen nojalla Euroopan unionille siirtämän toimivallan käyttäminen kehittyy sen ominaisluonteen vuoksi jatkuvasti. Toimivaltaiset toimielimet voivat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen puitteissa tehdä päätöksiä, jotka määrittävät Euroopan unionin toimivallan laajuuden. Euroopan unioni pidättää sen vuoksi oikeuden muuttaa tätä julistusta vastaavasti, tämän olematta kuitenkaan edellytyksenä Ateenan pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluviin asioihin liittyvän unionin toimivallan käyttämiselle. Euroopan unioni antaa muutetun julistuksen tiedoksi Kansainvälisen merenkulkujärjestön pääsihteerille.”.

3. Tämän artiklan 1 kohdan nojalla nimetyn henkilön tai henkilöiden on esitettävä IMOn ohjeisiin sisältyvä varauma, kun Ateenan pöytäkirjaa koskeva unionin liittymisasiakirja talletetaan.

3 artikla

Unioni tallettaa Ateenan pöytäkirjaa koskevan liittymisasiakirjansa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2011.

4 artikla

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet tallettaakseen Ateenan pöytäkirjaa koskevat ratifiointi- tai liittymisasiakirjat kohtuullisen ajan kuluessa ja, mikäli mahdollista, viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2011.

2. Jäsenvaltioiden on esitettävä IMOn ohjeisiin sisältyvä varauma tallettaessaan Ateenan pöytäkirjaa koskevat ratifioimis- tai liittymisasiakirjansa.

Tehty Brysselissä 12 päivänä joulukuuta 2011.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

S. NOWAK

(1) EUVL L 131, 28.5.2009, s. 24.

LIITE

KÄÄNNÖS

MATKUSTAJIEN JA MATKATAVAROIDEN KULJETTAMISESTA MERITSE VUONNA 1974 TEHDYN ATEENAN YLEISSOPIMUKSEN VUODEN 2002 PÖYTÄKIRJA

TÄMÄN PÖYTÄKIRJAN SOPIMUSVALTIOT, jotka

OTTAVAT HUOMIOON, että matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse 13 päivänä joulukuuta 1974 Ateenassa tehtyä Ateenan yleissopimusta olisi tarkistettava, jotta voidaan korottaa korvauksien tasoa, ottaa käyttöön ankara vastuu, vahvistaa yksinkertaistettu menettely enimmäismäärien tarkistamista varten ja taata pakollinen vakuutussuoja matkustajien hyväksi,

PALAUTTAVAT MIELEEN, että yleissopimuksen vuoden 1976 pöytäkirjalla otettiin käyttöön laskentayksikkönä erityisnosto-oikeus kultafrangin sijaan,

PANEVAT MERKILLE, että yleissopimuksen vuoden 1990 pöytäkirja, jolla korotetaan korvauksia ja yksinkertaistetaan enimmäismäärien tarkistamismenettelyä, ei ole tullut voimaan,

OVAT SOPINEET seuraavaa:

1 artikla

Tässä pöytäkirjassa:

1.	’Yleissopimuksella’ tarkoitetaan matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse vuonna 1974 tehdyn Ateenan yleissopimuksen tekstiä.

2.	’Järjestöllä’ tarkoitetaan Kansainvälistä merenkulkujärjestöä.

3.	’Pääsihteerillä’ tarkoitetaan järjestön pääsihteeriä.

2 artikla

Korvataan yleissopimuksen 1 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.

a)	’rahdinkuljettajalla’ tarkoitetaan henkilöä, joka tekee kuljetussopimuksen tai jonka puolesta se tehdään, riippumatta siitä, suorittaako kuljetuksen tosiasiallisesti kyseinen henkilö vai alirahdinkuljettaja,
b)	’alirahdinkuljettajalla’ tarkoitetaan henkilöä (muuta kuin rahdinkuljettajaa), joka aluksen omistajan, rahdinantajan tai laivanisännän ominaisuudessa tosiasiallisesti suorittaa kuljetuksen kokonaan tai osittain; ja
c)	’rahdinkuljettajalla, joka tosiasiallisesti suorittaa kuljetuksen kokonaan tai osittain’ tarkoitetaan alirahdinkuljettajaa tai, jos rahdinkuljettaja tosiasiallisesti suorittaa kuljetuksen, rahdinkuljettajaa.”

3 artikla

1. Korvataan yleissopimuksen 1 artiklan 10 kohta seuraavasti:

”10. ”Järjestöllä” tarkoitetaan Kansainvälistä merenkulkujärjestöä.”

2. Lisätään yleissopimuksen 1 artiklan 11 kohdaksi seuraava teksti:

”11. ”Pääsihteerillä” tarkoitetaan järjestön pääsihteeriä.”

4 artikla

Korvataan yleissopimuksen 3 artikla seuraavasti:

”3 artikla

Rahdinkuljettajan vastuu

1. Rahdinkuljettajan vastuu merionnettomuuden aiheuttaman matkustajan kuolemantapauksen tai henkilövahingon aiheuttamasta menetyksestä on enintään 250 000 laskentayksikköä matkustajaa kohti kussakin erillisessä tapauksessa, jollei rahdinkuljettaja näytä toteen, että tapahtuma

a)	on aiheutunut sotaan, vihollisuuteen, sisällissotaan tai kapinaan liittyneestä teosta tai poikkeuksellisesta, väistämättömästä ja ylivoimaisesta luonnonilmiöstä; tai

b)	on kokonaan aiheutunut kolmannen osapuolen teosta tai laiminlyönnistä, jonka tarkoituksena on ollut tapahtuman aiheuttaminen.

Jos ja siltä osin kuin menetys ylittää edellä mainitun enimmäismäärän, rahdinkuljettaja vastaa menetyksestä enemmälti, jollei rahdinkuljettaja osoita, ettei menetyksen aiheuttanut tapahtuma johtunut rahdinkuljettajan tuottamuksesta tai laiminlyönnistä.

2. Jos matkustajan kuolemantapaus tai henkilövahinko ei johdu merionnettomuudesta, rahdinkuljettaja vastaa kyseisen kuolemantapauksen tai henkilövahingon seurauksena kärsitystä menetyksestä, jos menetyksen aiheuttanut tapahtuma johtui rahdinkuljettajan tuottamuksesta tai laiminlyönnistä. Tuottamusta tai laiminlyöntiä koskeva todistustaakka on kantajalla.

3. Rahdinkuljettaja vastaa käsimatkatavaran menetyksen tai vahingoittumisen seurauksena kärsitystä menetyksestä, jos menetyksen aiheuttanut tapahtuma johtui rahdinkuljettajan tuottamuksesta tai laiminlyönnistä. Jos menetyksen on aiheuttanut merionnettomuus, menetyksen oletetaan johtuneen liikenteenharjoittajan tuottamuksesta tai laiminlyönnistä.

4. Rahdinkuljettaja vastaa muun matkatavaran kuin käsimatkatavaran menetyksen tai vahingoittumisen seurauksena kärsitystä menetyksestä, jollei rahdinkuljettaja näytä toteen, että menetyksen aiheuttanut tapahtuma ei johtunut rahdinkuljettajan tuottamuksesta tai laiminlyönnistä.

5. Tässä artiklassa:

a)	’merionnettomuudella’ tarkoitetaan aluksen haaksirikkoa, kaatumista, yhteentörmäystä tai karilleajoa taikka räjähdystä, tulipaloa tai aluksessa olevaa vikaa;

b)	’rahdinkuljettajan tuottamus tai laiminlyönti’ käsittää rahdinkuljettajan palveluksessa olevien henkilöiden tuottamuksen tai laiminlyönnin työtehtävien puitteissa;

’aluksessa olevalla vialla’ tarkoitetaan mitä tahansa toimintahäiriötä, epäkuntoisuutta tai sovellettavien turvallisuusmääräysten laiminlyöntiä missä tahansa aluksen tai sen laitteiden osassa, kun sitä käytetään matkustajien pelastautumiseen, evakuointiin, alukselle nousuun ja maihinmenoon; tai aluksen käyttövoimaan, ohjaamiseen, turvalliseen navigointiin, kiinnitykseen, ankkurointiin, kiinnitys- tai ankkuripaikkaan saapumiseen tai siitä lähtemiseen taikka vuodon jälkeiseen vaurioiden tarkistamiseen; tai hengenpelastusvarusteiden käyttöönottoon; ja

d)	’menetys’ ei käsitä rankaisuksi tuomittavia tai varoittavia vahingonkorvauksia.

6. Rahdinkuljettajan tämän artiklan mukainen vastuu rajoittuu ainoastaan menetykseen, joka johtuu kuljetuksen aikana sattuneesta tapahtumasta. Todistustaakka siitä, että menetyksen aiheuttanut tapahtuma sattui kuljetuksen aikana, sekä menetyksen laajuudesta on kantajalla.

7. Tämän yleissopimuksen määräykset eivät rajoita rahdinkuljettajan takautumisoikeutta kolmatta osapuolta kohtaan eivätkä vastaamista vedoten vahinkoa kärsineen myötävaikutukseen tämän yleissopimuksen 6 artiklan mukaisesti. Tämän artiklan määräykset eivät rajoita tämän yleissopimuksen 7 ja 8 artiklan mukaista rajoitusoikeutta.

8. Osapuolen tuottamusta tai laiminlyöntiä koskevat olettamat tai todistustaakan asettaminen osapuolelle eivät estä ottamasta huomioon todisteita kyseisen osapuolen eduksi.”

5 artikla

Lisätään yleissopimuksen 4 a artiklaksi seuraava teksti:

”4 a artikla

Pakollinen vakuutus

1. Kun matkustajia kuljetetaan sopimusvaltiossa rekisteröidyllä aluksella, jolla on lupa kuljettaa yli kaksitoista matkustajaa, ja tätä yleissopimusta sovelletaan, jokaisella rahdinkuljettajalla, joka tosiasiallisesti suorittaa kuljetuksen kokonaan tai osittain, on oltava vakuutus tai muu rahavakuus, kuten pankin tai vastaavan rahoituslaitoksen takaus, joka kattaa tähän yleissopimukseen perustuvan korvausvastuun matkustajien kuolemantapauksen ja henkilövahingon varalta. Pakollisen vakuutuksen tai muun rahavakuuden on oltava vähintään 250 000 laskentayksikköä matkustajaa kohti kussakin erillisessä tapauksessa.

2. Jokaiselle alukselle on myönnettävä todistus, jolla osoitetaan, että vakuutus tai muu rahavakuus on voimassa tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti, sen jälkeen, kun sopimusvaltion toimivaltainen viranomainen on todennut, että 1 kohdan vaatimuksia on noudatettu. Sopimusvaltiossa rekisteröidylle alukselle tällaisen todistuksen myöntää tai vahvistaa rekisteröintivaltion toimivaltainen viranomainen, ja alukselle, jota ei ole rekisteröity missään sopimusvaltiossa, todistuksen voi myöntää tai vahvistaa minkä tahansa sopimusvaltion toimivaltainen viranomainen. Todistuksen on oltava tämän yleissopimuksen liitteessä olevan mallin mukainen, ja siinä on oltava seuraavat tiedot:

a)	aluksen nimi, numero- tai kirjaintunnus ja rekisteröintisatama;

b)	rahdinkuljettajan, joka tosiasiallisesti suorittaa kuljetuksen kokonaan tai osittain, nimi ja päätoimipaikka;

c)	aluksen IMO-tunnistenumero;

d)	vakuuden tyyppi ja kesto;

e)	vakuutuksenantajan tai muun rahavakuuden antajan nimi ja päätoimipaikka sekä tarvittaessa se toimipaikka, jossa vakuutus tai muu rahavakuus on annettu; ja

f)	todistuksen voimassaoloaika, joka ei saa ylittää vakuutuksen tai muun rahavakuuden voimassaoloaikaa.

Sopimusvaltio voi valtuuttaa tunnustamansa laitoksen tai elimen myöntämään todistuksen. Kyseisen laitoksen tai elimen on ilmoitettava tälle sopimusvaltiolle todistusten antamisesta. Sopimusvaltio takaa kaikissa tapauksissa täysin näin myönnetyn todistuksen täydellisyyden ja oikeellisuuden ja sitoutuu varmistamaan tämän velvoitteen täyttämisen edellyttämät järjestelyt.

Sopimusvaltion on ilmoitettava pääsihteerille

i)	tunnustamalleen laitokselle tai elimelle siirrettyyn toimivaltaan liittyvistä erityisistä velvoitteista ja ehdoista;

ii)	tällaisen toimivallan peruuttamisesta; ja

iii)	päivä, jona toimivallan siirtäminen tai peruuttaminen tulee voimaan.

Toimivallan siirtäminen tulee voimaan aikaisintaan kolme kuukautta sen jälkeen, kun asiaa koskeva ilmoitus on annettu pääsihteerille.

Laitos tai elin, joka on tämän kohdan mukaisesti valtuutettu myöntämään todistuksia, on vähintään valtuutettava peruuttamaan todistukset, kun niiden myöntämisehdot eivät enää täyty. Laitoksen tai elimen on kaikissa tapauksissa ilmoitettava todistuksen peruuttamisesta valtiolle, jonka puolesta todistus on myönnetty.

4. Todistus on kirjoitettava sen myöntävän valtion virallisella kielellä tai virallisilla kielillä. Jos käytettävä kieli ei ole englanti, ranska tai espanja, tekstiin on liitettävä käännös jollekin näistä kielistä, ja valtion niin päättäessä valtion virallinen kieli voidaan jättää pois.

5. Todistusta on säilytettävä aluksella, ja sen jäljennös on talletettava aluksen rekisteröineen viranomaisen huostaan tai, jos alusta ei ole rekisteröity sopimusvaltiossa, sen valtion viranomaisen huostaan, joka myöntää tai vahvistaa todistuksen.

6. Vakuutus tai muu rahavakuus ei täytä tämän artiklan vaatimuksia, jos sen voimassaolo voi muista syistä kuin todistuksessa määritetyn vakuutuksen tai vakuuden voimassaoloajan päättymisen vuoksi päättyä ennen kuin kolme kuukautta on kulunut siitä päivästä, jona sen päättymisestä ilmoitetaan 5 kohdassa tarkoitetuille viranomaisille, ellei todistusta ole toimitettu kyseisille viranomaisille tai ellei uutta todistusta ole myönnetty kyseisen ajanjakson kuluessa. Edellä olevia määräyksiä sovelletaan myös sellaiseen vakuutuksen tai muun rahavakuuden muutokseen, jonka seurauksena tämän artiklan vaatimukset eivät enää täyty.

7 Aluksen rekisterivaltio päättää todistuksen myöntämisehdoista ja voimassaolosta tämän artiklan määräysten mukaisesti.

8. Tämän yleissopimuksen määräysten ei katsota estävän sopimusvaltiota käyttämästä muilta valtioilta tai järjestöltä tai muilta kansainvälisiltä järjestöiltä tämän yleissopimuksen soveltamista varten saatuja tietoja, jotka koskevat vakuutuksen tai muun rahavakuuden antajien taloudellista asemaa. Tällaisessa tapauksessa sopimusvaltio, joka käyttää kyseisiä tietoja, ei vapaudu vastuusta, joka sillä on todistuksen myöntävänä valtiona.

9. Sopimusvaltiot hyväksyvät toisen sopimusvaltion viranomaisten myöntämät tai vahvistamat todistukset tätä yleissopimusta sovellettaessa ja katsovat ne yhtä päteviksi kuin niiden itsensä myöntämät tai vahvistamat todistukset, vaikka ne olisi myönnetty tai vahvistettu aluksille, joita ei ole rekisteröity sopimusvaltiossa. Sopimusvaltio voi milloin tahansa pyytää neuvotteluja todistuksen myöntävän tai varmentavan valtion kanssa, jos se uskoo, että vakuutustodistuksessa mainittu vakuutuksenantaja tai takaaja ei pysty taloudellisesti täyttämään tämän yleissopimuksen velvoitteita.

10. Korvausvaatimukset, jotka vakuutus tai muu rahavakuus kattaa tämän artiklan mukaisesti, voidaan esittää suoraan vakuutuksenantajalle tai muulle henkilölle, joka on antanut rahavakuuden. Tällöin vakuutuksenantajan tai muun rahavakuuden antaneen henkilön vastuu rajoittuu 1 kohdassa vahvistettuun määrään, vaikka rahdinkuljettajalla tai alirahdinkuljettajalla ei olisi oikeutta vastuun rajoittamiseen. Vastaaja voi myös vedota niihin seikkoihin, joihin 1 kohdassa tarkoitettu rahdinkuljettaja olisi voinut vedota tämän yleissopimuksen mukaisesti, ei kuitenkaan konkurssiin tai toiminnan lopettamiseen. Lisäksi vastaaja voi vedota siihen, että vahinko on johtunut vakuutetun tahallisesta teosta, mutta vastaaja ei voi vedota muihin sellaisiin seikkoihin, joihin hän olisi voinut vedota vakuutetun häntä vastaan aloittamassa oikeudenkäynnissä. Vastaajalla on kaikissa tapauksissa oikeus vaatia rahdinkuljettajan ja alirahdinkuljettajan osallistumista oikeudenkäyntiin.

11. Kaikki 1 kohdan mukaisen vakuutuksen tai muun rahavakuuden takaamat summat ovat käytettävissä yksinomaan tähän yleissopimukseen perustuvien korvausvaatimusten täyttämiseen, ja kyseisistä summista suoritetut maksut vapauttavat tähän yleissopimukseen perustuvasta korvausvastuusta suoritettujen maksujen määrään.

12. Sopimusvaltio ei saa sallia sen lipun alla purjehtivan ja tämän artiklan soveltamisalaan kuuluvan aluksen liikennöintiä, ellei sille ole myönnetty 2 tai 15 kohdan mukaista todistusta.

13. Jollei tämän artiklan määräyksistä muuta johdu, kunkin sopimusvaltion on kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti varmistettava, että 1 kohdan vaatimusten mukainen vakuutus tai muu rahavakuus on voimassa sellaisilla aluksilla, joilla on lupa kuljettaa yli kaksitoista matkustajaa ja jotka saapuvat sen alueella olevaan satamaan tai lähtevät sieltä, riippumatta siitä, missä alukset on rekisteröity, ja siltä osin kuin tätä yleissopimusta sovelletaan.

14. Sen estämättä, mitä tämän artiklan 5 kohdassa määrätään, sopimusvaltio voi ilmoittaa pääsihteerille, että 13 kohtaa sovellettaessa aluksilta ei vaadita 2 kohdassa edellytetyn todistuksen säilyttämistä aluksella eikä sen esittämistä aluksen tullessa sen alueella sijaitsevaan satamaan tai lähtiessä sieltä, jos todistuksen myöntävä sopimusvaltio on ilmoittanut pääsihteerille pitävänsä yllä todistuksen olemassaolon osoittavaa sähköistä rekisteriä, johon kaikilla sopimusvaltioilla on pääsy ja jonka avulla sopimusvaltiot voivat täyttää 13 kohdan mukaiset velvoitteensa.

15. Tämän artiklan määräyksiä ei sovelleta sopimusvaltion omistamaan alukseen, jonka osalta ei ole voimassa vakuutusta tai muuta rahavakuutta, mutta aluksella on oltava todistus, jonka aluksen rekisterivaltion toimivaltainen viranomainen on myöntänyt ja jonka mukaan aluksen omistaa kyseinen valtio ja aluksen vastuu on katettu 1 kohdan mukaisesti määrättyyn rajaan saakka. Todistuksen on noudatettava mahdollisimman tarkasti 2 kohdassa määrättyä mallia.”

6 artikla

Korvataan yleissopimuksen 7 artikla seuraavasti:

”7 artikla

Vastuun rajoittaminen kuolemantapauksessa ja henkilövahingossa

1. Edellä olevan 3 artiklan mukainen rahdinkuljettajan vastuu matkustajan kuolemantapauksesta tai henkilövahingosta on enintään 400 000 laskentayksikköä matkustajaa kohti kussakin erillisessä tapauksessa. Jos sen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä, lainsäädännön mukaan korvaukset suoritetaan määräaikaisina maksuina, kyseisten maksujen vastaava pääoma-arvo ei saa ylittää mainittua rajaa.

2. Sopimusvaltio voi säätää 1 kohdassa määrätystä vastuun rajasta kansallisilla erityissäännöksillä, kuitenkin niin, että vastuuta koskeva kansallinen yläraja, jos sellainen on, ei ole alempi kuin 1 kohdassa vahvistettu. Sopimusvaltion, joka käyttää tässä kohdassa määrättyä mahdollisuutta, on ilmoitettava asetetusta korvausvastuun rajasta tai siitä, ettei mitään rajaa ole asetettu, pääsihteerille.”

7 artikla

Korvataan yleissopimuksen 8 artikla seuraavasti:

”8 artikla

Matkatavaran ja ajoneuvon menetystä tai vahinkoa koskevan vastuun rajoittaminen

1. Rahdinkuljettajan vastuu käsimatkatavaran menetyksestä tai vahingoittumisesta on enintään 2 250 laskentayksikköä matkustajaa kohti kunkin yksittäisen kuljetuksen osalta.

2. Rahdinkuljettajan vastuu ajoneuvon menetyksestä tai vahingoittumisesta, mukaan lukien kaikki ajoneuvon sisällä tai päällä oleva matkatavara, on enintään 12 700 laskentayksikköä ajoneuvoa kohti kunkin yksittäisen kuljetuksen osalta.

3. Rahdinkuljettajan vastuu muun kuin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun matkatavaran menetyksestä tai vahingoittumisesta on enintään 3 375 laskentayksikköä matkustajaa kohti kunkin yksittäisen kuljetuksen osalta.

4. Rahdinkuljettaja ja matkustaja voivat sopia, että rahdinkuljettajan vastuuseen sovelletaan enintään 330 laskentayksikön omavastuuosuutta ajoneuvon vahingoittumisen osalta ja enintään 149 laskentayksikön omavastuuosuutta matkustajaa kohti muun matkatavaran menetyksen tai vahingoittumisen osalta, jolloin kyseinen summa vähennetään menetyksestä tai vahingosta.”

8 artikla

Korvataan yleissopimuksen 9 artikla seuraavasti:

”9 artikla

Laskentayksikkö ja muuntaminen

1. Tässä yleissopimuksessa tarkoitettu laskentayksikkö on Kansainvälisen valuuttarahaston määrittämä erityisnosto-oikeus. Määrät, jotka mainitaan 3 artiklan 1 kohdassa, 4 a artiklan 1 kohdassa, 7 artiklan 1 kohdassa ja 8 artiklassa, muunnetaan sen valtion kansalliseksi valuutaksi, jossa tuomioistuin, jossa asia on vireillä, sijaitsee, sen arvon mukaisesti, joka kyseisellä valuutalla on suhteessa erityisnosto-oikeuteen tuomion antamispäivänä tai osapuolten sopimana päivänä. Sellaisen sopimusvaltion osalta, joka on Kansainvälisen valuuttarahaston jäsen, kansallisen valuutan arvo suhteessa erityisnosto-oikeuteen lasketaan sillä menetelmällä, jota Kansainvälinen valuuttarahasto soveltaa kyseisenä päivänä maksutapahtumissaan ja -liikenteessään. Sellaisen sopimusvaltion osalta, joka ei ole Kansainvälisen valuuttarahaston jäsen, kansallisen valuutan arvo suhteessa erityisnosto-oikeuteen lasketaan kyseisen sopimusvaltion määrittelemällä tavalla.

2. Sopimusvaltio, joka ei ole Kansainvälisen valuuttarahaston jäsen ja jonka lainsäädäntö ei salli 1 kohdan määräysten soveltamista, voi kuitenkin ratifioidessaan tai hyväksyessään tämän yleissopimuksen tai siihen liittyessään taikka milloin tahansa sen jälkeen antaa selityksen, jonka mukaan 1 kohdassa tarkoitettu laskentayksikkö vastaa 15:tä kultafrangia. Tässä kohdassa tarkoitettu kultafrangi vastaa 65,5:tä milligrammaa kultaa, jonka hienous on yhdeksänsataa tuhannesosaa. Kultafrangi muunnetaan kansalliseksi valuutaksi asianomaisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaisesti.

3. Edellä 1 kohdan viimeisessä virkkeessä tarkoitettu laskutoimitus sekä 2 kohdassa tarkoitettu muuntaminen suoritetaan siten, että 3 artiklan 1 kohdassa, 4 a artiklan 1 kohdassa, 7 artiklan 1 kohdassa ja 8 artiklassa mainittujen määrien reaaliarvo sopimusvaltion kansallisessa valuutassa ilmaistuna on mahdollisimman lähellä sitä arvoa, joka saataisiin 1 kohdan kolmea ensimmäistä virkettä sovellettaessa. Tallettaessaan tätä yleissopimusta koskevan ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa valtiot tiedottavat pääsihteerille, mitä laskentatapaa ne soveltavat 1 kohdan nojalla tai, vastaavasti, mikä on 2 kohdassa tarkoitetun muuntamisen tulos, sekä ilmoittavat laskentatavan tai muuntamisen tuloksen muutoksista.”

9 artikla

Korvataan yleissopimuksen 16 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3. Vanhentumisaikojen lykkäämiseen ja keskeyttämiseen sovelletaan sen tuomioistuimen lainsäädäntöä, jossa asia on vireillä, mutta tämän yleissopimuksen nojalla ei voi nostaa kannetta sen jälkeen, kun jompikumpi seuraavista määräajoista on umpeutunut:

a)	viisi vuotta matkustajan maihin astumisesta tai ajankohdasta, jolloin maihin astumisen olisi pitänyt tapahtua, sen mukaan, kumpi on myöhäisempi; tai, jos b alakohdassa tarkoitettu määräaika on tätä aikaisempi,

b)	kolme vuotta ajankohdasta, kun kantaja tiesi tai hänen olisi kohtuudella pitänyt tietää tapahtuman aiheuttamasta loukkaantumisesta, menetyksestä tai vahingosta.”

10 artikla

[ei esitetty]

11 artikla

[ei esitetty]

12 artikla

Korvataan yleissopimuksen 18 artikla seuraavasti:

”18 artikla

Sopimusehtojen pätemättömyys

Ennen matkustajan kuolemantapauksen tai henkilövahingon taikka matkustajan matkatavaran menetyksen tai vahingoittumisen aiheuttanutta tapahtumaa tehdyt sopimusehdot, joiden tarkoituksena on vapauttaa henkilö vastuusta, joka hänellä on tämän yleissopimuksen perusteella matkustajaa kohtaan, tai määrätä tässä yleissopimuksessa määrättyjä vastuurajoja alempi vastuuraja, lukuun ottamatta 8 artiklan 4 kohdassa määrättyä rajaa, sekä määräykset, joiden tarkoituksena on siirtää rahdinkuljettajalla tai alirahdinkuljettajalla oleva todistustaakka tai jotka rajoittavat 17 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja vaihtoehtoja, ovat pätemättömiä, mutta kyseisten määräysten pätemättömyys ei kuitenkaan tee koko kuljetussopimusta pätemättömäksi, vaan siihen sovelletaan edelleen tämän yleissopimuksen määräyksiä.”

13 artikla

Korvataan yleissopimuksen 20 artikla seuraavasti:

”20 artikla

Ydinvahingot

Tämän yleissopimuksen nojalla ei synny korvausvastuuta ydintapahtuman aiheuttamasta vahingosta:

jos ydinvoimalaitoksen ylläpitäjä vastaa kyseisestä vahingosta joko vahingonkorvausvastuusta ydinvoiman alalla 29 päivänä heinäkuuta 1960 tehdyn Pariisin yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna siihen 28 päivänä tammikuuta 1964 liitetyllä lisäpöytäkirjalla, tai korvausvastuusta ydinvahinkojen alalla 21 päivänä toukokuuta 1963 tehdyn Wienin yleissopimuksen taikka niiden voimassa olevien muutosten tai pöytäkirjojen mukaisesti; tai

jos ydinvoimalaitoksen ylläpitäjä vastaa kyseisestä vahingosta tällaisen vahingon korvausta koskevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti, edellyttäen, että kyseinen lainsäädäntö on henkilöille, jotka voivat kärsiä vahinkoa, kaikilta osin yhtä suosiollinen kuin joko Pariisin tai Wienin yleissopimus tai niiden voimassa olevat muutokset tai pöytäkirjat.”

14 artikla

Todistusmalli

1. Lisätään tämän pöytäkirjan liitteenä oleva todistusmalli yleissopimukseen liitteeksi.

2. Lisätään seuraava teksti yleissopimuksen 1 a artiklaksi:

”1 a artikla

Liite

Tämän yleissopimuksen liite on tämän yleissopimuksen erottamaton osa.”

15 artikla

Tulkinta ja soveltaminen

1. Tämän pöytäkirjan osapuolten välillä yleissopimusta ja tätä pöytäkirjaa luetaan ja tulkitaan yhdessä yhtenä ainoana asiakirjana.

2. Tällä pöytäkirjalla muutettua yleissopimusta sovelletaan ainoastaan sellaisiin korvausvaatimuksiin, jotka johtuvat vahinkotapahtumista, jotka ovat sattuneet sen jälkeen kun tämä pöytäkirja on tullut voimaan kunkin valtion osalta.

3. Yleissopimuksen 1–22 artikla, sellaisina kuin ne ovat muutettuina tällä pöytäkirjalla, yhdessä tämän pöytäkirjan 17–25 artiklan ja liitteen kanssa muodostavat sopimuksen, josta käytetään nimeä matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse vuonna 2002 tehty Ateenan yleissopimus.

16 artikla

Lisätään seuraava teksti yleissopimuksen 22 a artiklaksi:

”22 a artikla

Yleissopimuksen loppumääräykset

Tämän yleissopimuksen loppumääräykset ovat matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse vuonna 1974 tehdyn Ateenan yleissopimuksen vuoden 2002 pöytäkirjan artiklat 17–25. Tässä yleissopimuksessa olevat viittaukset sopimusvaltioihin katsotaan viittauksiksi kyseisen pöytäkirjan sopimusvaltioihin.”

LOPPUMÄÄRÄYKSET

17 artikla

Allekirjoittaminen, ratifiointi, hyväksyminen ja liittyminen

1. Tämä pöytäkirja on avoinna allekirjoittamista varten järjestön päämajassa 1 päivästä toukokuuta 2003 lähtien 30 päivään huhtikuuta 2004 saakka, ja se on sen jälkeen avoinna liittymistä varten.

2. Valtiot voivat ilmaista suostumuksensa tulla tämän pöytäkirjan sitomiksi:

a)	allekirjoittamalla sen ilman ratifioimis- tai hyväksymisvaraumaa; tai

b)	allekirjoittamalla sen ratifioimis- tai hyväksymisvaraumin, mitä seuraa ratifioiminen tai hyväksyminen; tai

c)	liittymällä siihen.

3. Ratifioiminen, hyväksyminen tai liittyminen tapahtuu tallettamalla sitä koskeva asiakirja pääsihteerin huostaan.

4. Ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjan, joka talletetaan tähän pöytäkirjaan tehdyn, kaikkia sopimusvaltioita koskevan muutoksen voimaantulon jälkeen tai kyseisiä sopimusvaltioita koskevan muutoksen voimaantulon edellyttämien kaikkien toimenpiteiden jälkeen, katsotaan koskevan tätä pöytäkirjaa muutoksineen.

5. Valtio ei voi ilmaista suostumustaan tulla tämän pöytäkirjan sitomaksi, ellei se irtisano seuraavia sopimuksia siinä tapauksessa, että se on niiden sopimuspuoli:

a)	matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse 13 päivänä joulukuuta 1974 Ateenassa tehty Ateenan yleissopimus;

b)	matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse tehdyn Ateenan yleissopimuksen 19 päivänä marraskuuta 1976 Lontoossa tehty pöytäkirja; ja

c)	matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse tehdyn Ateenan yleissopimuksen 29 päivänä marraskuuta 1990 Lontoossa tehty vuoden 1990 pöytäkirja,

siten, että irtisanominen tulee voimaan ajankohdasta, jolloin tämä pöytäkirja tulee voimaan kyseisen valtion osalta 20 artiklan mukaisesti.

18 artikla

Valtiot, joissa on useampi kuin yksi oikeusjärjestelmä

1. Jos valtioon kuuluu kaksi tai useampia alueita, joilla sovelletaan eri oikeusjärjestelmiä tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa, se voi tämän pöytäkirjan allekirjoittaessaan, ratifioidessaan tai hyväksyessään tai siihen liittyessään antaa selityksen, jonka mukaan tätä pöytäkirjaa sovelletaan kaikkiin sen alueisiin tai vain yhteen tai useampaan niistä, ja selitystä voidaan muuttaa antamalla milloin tahansa toinen selitys.

2. Tällaiset selitykset on ilmoitettava pääsihteerille, ja niissä on nimenomaisesti mainittava alueet, joihin tätä pöytäkirjaa sovelletaan.

3. Selityksen antaneen sopimusvaltion osalta:

a)	aluksen rekisterivaltiota koskevien viittausten sekä pakolliseen vakuutustodistukseen liittyvien todistuksen myöntävää tai vahvistavaa valtiota koskevien viittausten katsotaan olevan viittauksia alueeseen, jolla alus on rekisteröity ja joka myöntää tai vahvistaa todistuksen;

b)	kansallisen lainsäädännön vaatimuksia, kansallista vastuunrajaa ja kansallista valuuttaa koskevien viittausten katsotaan olevan viittauksia kyseessä olevan alueen lainsäädännön vaatimuksiin, vastuunrajaan ja valuuttaan; ja

c)	tuomioistuimia ja sopimusvaltioissa tunnustettavia tuomioita koskevien viittausten katsotaan olevan viittauksia kyseessä olevan alueen tuomioistuimiin ja kyseisellä alueella tunnustettaviin tuomioihin.

19 artikla

Alueelliset taloudellisen yhdentymisen järjestöt

1. Alueellinen taloudellisen yhdentymisen järjestö, joka koostuu itsenäisistä valtioista, jotka ovat siirtäneet kyseiselle järjestölle toimivaltaa tietyissä tämän pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvissa asioissa, voi allekirjoittaa tai hyväksyä tämän pöytäkirjan tai liittyä siihen. Alueellisella taloudellisen yhdentymisen järjestöllä, joka on tämän pöytäkirjan sopimuspuoli, on sopimusvaltion oikeudet ja velvollisuudet siltä osin kuin tällä alueellisella taloudellisen yhdentymisen järjestöllä on toimivalta tämän pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvissa asioissa.

2. Kun alueellinen taloudellisen yhdentymisen järjestö käyttää äänioikeuttaan asioissa, joissa sillä on toimivalta, sen äänimäärä on sama kuin sen niiden jäsenvaltioiden lukumäärä, jotka ovat tämän pöytäkirjan sopimuspuolia ja jotka ovat siirtäneet sille toimivallan kyseisessä asiassa. Alueellinen taloudellisen yhdentymisen järjestö ei voi käyttää äänioikeuttaan, jos sen jäsenvaltiot käyttävät omaa äänioikeuttaan, ja päinvastoin.

3. Kun sopimusvaltioiden lukumäärällä on merkitystä tätä pöytäkirjaa sovellettaessa, mukaan lukien mutta ei yksinomaan tämän pöytäkirjan 20 ja 23 artiklan osalta, alueellista taloudellisen yhdentymisen järjestöä ei lasketa sopimusvaltioksi sen niiden jäsenvaltioiden lisäksi, jotka ovat sopimusvaltioita.

4. Allekirjoittamisen, ratifioinnin, hyväksymisen tai liittymisen yhteydessä alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestö antaa pääsihteerille selityksen, jossa se ilmoittaa tämän pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvat asiat, joiden osalta kyseisen järjestön ne jäsenvaltiot, jotka ovat tämän pöytäkirjan allekirjoittajia tai sopimuspuolia, ovat siirtäneet sille toimivallan, sekä mahdolliset muut merkitykselliset toimivallan rajoitukset. Alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestön on viipymättä ilmoitettava pääsihteerille mahdollisista muutoksista tässä kohdassa tarkoitetussa selityksessä ilmoitettuun toimivallan jakoon, mukaan lukien uusi toimivallan siirto. Pääsihteeri ilmoittaa tällaisista selityksistä tämän pöytäkirjan 24 artiklan mukaisesti.

5. Sopimusvaltioilla, jotka ovat sellaisen alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestön jäsenvaltioita, joka on tämän pöytäkirjan sopimuspuoli, katsotaan olevan toimivalta kaikissa tämän pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvissa asioissa, joiden osalta 4 kohdan mukaisessa selityksessä ei ole nimenomaisesti ilmoitettu toimivallan siirrosta kyseiselle järjestölle.

20 artikla

Voimaantulo

1. Tämä pöytäkirja tulee voimaan kahdentoista kuukauden kuluttua päivästä, jona 10 valtiota on joko allekirjoittanut sen ilman ratifioimis- tai hyväksymisvaraumaa tai tallettanut ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymisasiakirjansa pääsihteerin huostaan.

2. Sellaisen valtion osalta, joka ratifioi tai hyväksyy tämän pöytäkirjan tai liittyy siihen sen jälkeen, kun 1 kohdan mukaiset edellytykset sen voimaantulolle ovat täyttyneet, pöytäkirja tulee voimaan kolmen kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona valtio on tallettanut ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa, mutta ei ennen kuin tämä pöytäkirja on tullut voimaan 1 kohdan mukaisesti.

21 artikla

Irtisanominen

1. Sopimusvaltio voi irtisanoa tämän pöytäkirjan milloin tahansa sen jälkeen, kun pöytäkirja on tullut voimaan kyseisen valtion osalta.

2. Irtisanominen tapahtuu tallettamalla sitä koskeva asiakirja pääsihteerin huostaan.

3. Irtisanominen tulee voimaan kahdentoista kuukauden kuluttua irtisanomisasiakirjan tallettamisesta pääsihteerin huostaan tai irtisanomisasiakirjassa määritetyn pidemmän ajan kuluttua.

4. Kun tämän pöytäkirjan sopimusvaltio irtisanoo yleissopimuksen sen 25 artiklan mukaisesti, tätä ei katsota tämän pöytäkirjan sopimusvaltioiden osalta pöytäkirjalla muutetun yleissopimuksen irtisanomiseksi.

22 artikla

Tarkistaminen ja muuttaminen

1. Järjestö voi kutsua koolle konferenssin tämän pöytäkirjan tarkistamista tai muuttamista varten.

2. Järjestön on kutsuttava koolle tämän pöytäkirjan sopimusvaltioiden konferenssi tämän pöytäkirjan tarkistamista tai muuttamista varten, jos vähintään yksi kolmasosa sopimusvaltioista sitä pyytää.

23 artikla

Vastuunrajojen muuttaminen

1. Tämän artiklan mukaista erityismenettelyä sovelletaan ainoastaan yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna tällä pöytäkirjalla, 3 artiklan 1 kohdassa, 4 a artiklan 1 kohdassa, 7 artiklan 1 kohdassa ja 8 artiklassa määritettyjen vastuunrajojen muuttamiseen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 22 artiklan määräysten soveltamista.

2. Pääsihteeri antaa yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna tällä pöytäkirjalla, 3 artiklan 1 kohdassa, 4 a artiklan 1 kohdassa, 7 artiklan 1 kohdassa ja 8 artiklassa määritettyjen vastuunrajojen, mukaan lukien omavastuuosuudet, muuttamista koskevan ehdotuksen tiedoksi kaikille järjestön jäsenille ja kaikille sopimusvaltioille, jos vähintään puolet tämän pöytäkirjan sopimusvaltioista, kuitenkin vähintään kuusi sopimusvaltiota, on sitä pyytänyt.

3. Kaikki yllä mainitulla tavalla esitetyt ja tiedoksi annetut muutokset saatetaan järjestön oikeudellisen komitean, jäljempänä ’oikeudellinen komitea’, käsiteltäväksi vähintään kuuden kuukauden kuluttua niiden tiedoksiantopäivästä.

4. Kaikilla tällä pöytäkirjalla muutetun yleissopimuksen sopimusvaltioilla, riippumatta siitä, ovatko ne järjestön jäseniä, on oikeus osallistua muutosten käsittelyyn ja hyväksymiseen oikeudellisessa komiteassa.

5. Muutokset hyväksytään tällä pöytäkirjalla muutetun yleissopimuksen läsnäolevien ja äänestävien sopimusvaltioiden kahden kolmasosan äänten enemmistöllä oikeudellisessa komiteassa, jonka kokoonpanoa on laajennettu 4 kohdan mukaisesti, edellyttäen kuitenkin, että vähintään puolet tällä pöytäkirjalla muutetun yleissopimuksen sopimusvaltioista on läsnä äänestyksen aikana.

6. Käsitellessään vastuunrajojen muutosehdotusta oikeudellinen komitea ottaa huomioon kokemukset vahinkotapahtumista ja erityisesti niistä aiheutuneiden vahinkojen laajuudesta, valuuttojen arvon muutokset sekä vaikutukset, joita esitetyllä muutoksella olisi vakuutusmaksuun.

a)	Tämän artiklan mukaisia vastuunrajojen muutoksia ei voida käsitellä ennen kuin viisi vuotta on kulunut siitä päivästä, jona tämä pöytäkirja avattiin allekirjoittamista varten, eikä ennen kuin viisi vuotta on kulunut aiemman tämän artiklan mukaisesti tehdyn muutoksen voimaantulopäivästä.
b)	Vastuunrajaa ei saa korottaa siten, että se ylittäisi tällä pöytäkirjalla muutetussa yleissopimuksessa määrätyn rajan korotettuna 6 prosentilla vuosittain ja sisältäen edeltävän vuoden prosentuaalisen korotuksen siitä päivästä lukien, jona tämä pöytäkirja avattiin allekirjoittamista varten.
c)	Vastuunrajaa ei saa korottaa siten, että se ylittäisi tällä pöytäkirjalla muutetussa yleissopimuksessa määrätyn rajan kerrottuna kolmella.

8. Järjestö ilmoittaa kaikille sopimusvaltioille 5 kohdan mukaisesti hyväksytyistä muutoksista. Muutos katsotaan hyväksytyksi kahdeksantoista kuukauden kuluttua ilmoituksen päivämäärästä, jollei tämän ajanjakson kuluessa vähintään yksi neljäsosa valtioista, jotka olivat sopimusvaltioita muutoksen hyväksymisen aikaan, ole toimittanut pääsihteerille tiedonantoa, jonka mukaan ne eivät hyväksy muutosta, jolloin muutos hylätään eikä sillä ole vaikutusta.

9. Muutos, joka katsotaan hyväksytyksi 8 kohdan mukaisesti, tulee voimaan kahdeksantoista kuukauden kuluttua sen hyväksymisestä.

10. Muutos sitoo kaikkia sopimusvaltioita, elleivät ne irtisano tätä pöytäkirjaa 21 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti viimeistään kuusi kuukautta ennen muutoksen voimaantuloa. Irtisanominen tulee voimaan samanaikaisesti kuin kyseinen muutos.

11. Kun muutos on hyväksytty, mutta sen hyväksymisen edellytyksenä oleva kahdeksantoista kuukauden ajanjakso ei ole vielä päättynyt, muutos sitoo sanotun ajanjakson aikana sopimusvaltioksi tulevaa valtiota, jos se tulee voimaan. Tämän ajanjakson jälkeen sopimusvaltioksi tullutta valtiota sitovat 8 kohdan mukaisesti hyväksytyt muutokset. Muutos sitoo valtiota tässä kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, kun muutos tulee voimaan tai kun tämä pöytäkirja tulee voimaan kyseisen valtion osalta, mikäli pöytäkirjan voimaantuloajankohta on myöhempi.

24 artikla

Tallettaja

1. Tämä pöytäkirja ja 23 artiklan mukaisesti hyväksytyt muutokset talletetaan pääsihteerin huostaan.

2. Pääsihteeri

ilmoittaa kaikille tämän pöytäkirjan allekirjoittaneille tai siihen liittyneille valtioille

i)	jokaisesta uudesta allekirjoittamisesta tai ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjan tallettamisesta päivämäärineen;

ii)	jokaisesta tällä pöytäkirjalla muutetun yleissopimuksen 9 artiklan 2 ja 3 kohdan, 18 artiklan 1 kohdan ja 19 artiklan 4 kohdan mukaisesta uudesta selityksestä ja tiedonannosta;

iii)	tämän pöytäkirjan voimaantulopäivästä;

iv)	vastuunrajoja koskevista muutosehdotuksista, jotka on tehty tämän pöytäkirjan 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

v)	muutoksista, jotka on hyväksytty tämän pöytäkirjan 23 artiklan 5 kohdan mukaisesti;

vi)	muutoksista, jotka katsotaan hyväksytyiksi tämän pöytäkirjan 23 artiklan 8 kohdan mukaisesti, sekä mainitun artiklan 9 ja 10 kohdan mukaisista muutosten voimaantulopäivistä;

vii)	jokaisesta tämän pöytäkirjan irtisanomiskirjan tallettamisesta päivämäärineen sekä päivämäärästä, jona irtisanominen tulee voimaan;

viii)

kaikista muista tämän pöytäkirjan mihin tahansa artiklaan perustuvista tiedonannoista;

b)	toimittaa tämän pöytäkirjan oikeaksi todistetut jäljennökset kaikille valtioille, jotka ovat allekirjoittaneet tämän pöytäkirjan tai liittyneet siihen.

3. Tämän pöytäkirjan tultua voimaan pääsihteeri toimittaa sen tekstin Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristöön rekisteröintiä ja julkaisemista varten Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 102 artiklan mukaisesti.

25 artikla

Kielet

Tämä pöytäkirja on tehty yhtenä arabian-, englannin-, espanjan-, kiinan-, ranskan- ja venäjänkielisenä alkuperäiskappaleena, jonka jokainen teksti on yhtä todistusvoimainen.

TEHTY LONTOOSSA ensimmäisenä päivänä marraskuuta vuonna kaksituhattakaksi.

TÄMÄN VAKUUDEKSI allekirjoittaneet, hallitustensa siihen asianmukaisesti valtuuttamina, ovat allekirjoittaneet tämän pöytäkirjan.

ATEENAN PÖYTÄKIRJAN LIITE

12.1.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

L 8/13

NEUVOSTON PÄÄTÖS,

annettu 12 päivänä joulukuuta 2011,

Euroopan unionin liittymisestä matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse vuonna 1974 tehdyn Ateenan yleissopimuksen vuoden 2002 pöytäkirjaan sen 10 ja 11 artiklan osalta

(2012/23/EU)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 81 artiklan 1 kohdan ja 2 kohdan a ja c alakohdan yhdessä 218 artiklan 6 kohdan a alakohdan ja 8 kohdan ensimmäisen alakohdan kanssa,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin hyväksynnän,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse vuonna 1974 tehdyn Ateenan yleissopimuksen vuoden 2002 pöytäkirja, jäljempänä ‧Ateenan pöytäkirja‧, merkitsee huomattavaa parannusta säännöstöön, joka koskee meriliikenteen harjoittajien vastuuta ja meriliikenteen matkustajien vahingonkorvauksia.

(2)	Ateenan pöytäkirjalla muutetaan matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse vuonna 1974 tehtyä Ateenan yleissopimusta, ja sen 15 artiklassa määrätään, että Ateenan pöytäkirjan osapuolten välillä kyseisiä kahta asiakirjaa luetaan ja tulkitaan yhdessä yhtenä ainoana asiakirjana.

(3)

Ateenan pöytäkirjan 10 ja 11 artikla vaikuttavat tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22 päivänä joulukuuta 2000 annettuun neuvoston asetukseen (EY) N:o 44/2001 (1). Näin ollen unionilla on yksinomainen toimivalta Ateenan pöytäkirjan 10 ja 11 artiklan osalta.

(4)	Unionin liittyessä Ateenan pöytäkirjaan sen 10 artiklassa vahvistettujen tuomioistuimen toimivaltaa koskevien sääntöjen olisi oltava ensisijaisia asiaa koskeviin unionin sääntöihin nähden.

(5)

Tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevien Ateenan pöytäkirjan 11 artiklassa vahvistettujen sääntöjen ei kuitenkaan olisi oltava ensisijaisia asiaa koskeviin unionin sääntöihin nähden, sellaisina kuin ne on ulotettu koskemaan Tanskaa Euroopan yhteisön ja Tanskan kuningaskunnan välisellä tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla tehdyllä sopimuksella (2), eikä tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla 16 päivänä syyskuuta 1988 tehdyn Luganon yleissopimuksen (3) sääntöihin nähden, eikä tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 30 päivänä lokakuuta 2007 tehdyn Luganon yleissopimuksen (4) sääntöihin nähden, koska näiden sääntöjen soveltamisen tarkoituksena on taata, että tuomiot tunnustetaan ja pannaan täytäntöön vähintään samassa laajuudessa kuin Ateenan pöytäkirjan sääntöjen nojalla.

(6)

Ateenan pöytäkirjan voivat ratifioida tai hyväksyä tai siihen voivat liittyä valtiot sekä alueelliset taloudellisen yhdentymisen järjestöt, jotka koostuvat itsenäisistä valtioista, jotka ovat siirtäneet toimivaltaa kyseisille järjestöille tietyissä Ateenan pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvissa asioissa.

(7)	Ateenan pöytäkirjan 17 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja 19 artiklan mukaan alueelliset taloudellisen yhdentymisen järjestöt voivat tehdä Ateenan pöytäkirjan.

(8)

Ateenan pöytäkirjan 10 ja 11 artikla sitovat Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Irlantia, joihin sovelletaan Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitettyä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehtyä pöytäkirjaa N:o 21, osana Euroopan unionia.

(9)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn, Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjan N:o 22 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän päätöksen hyväksymiseen, päätös ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan Ateenan pöytäkirjan 10 ja 11 artiklan osalta. Kyseiset artiklat sitovat Tanskaa vain erillisenä sopimuspuolena.

(10)

(11)

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Hyväksytään Euroopan unionin puolesta Euroopan unionin liittyminen matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse vuonna 1974 tehdyn Ateenan yleissopimuksen vuoden 2002 pöytäkirjaan, jäljempänä ‧Ateenan pöytäkirja‧, sen 10 ja 11 artiklan osalta.

Kyseisten artiklojen teksti on tämän päätöksen liitteessä.

2 artikla

1. Neuvoston puheenjohtaja valtuutetaan nimeämään yksi tai useampi henkilö, jolla on oikeus tallettaa Ateenan pöytäkirjaa koskeva unionin liittymisasiakirja sen 10 ja 11 artiklan osalta kyseisen pöytäkirjan 17 artiklan 2 kohdan c alakohdan ja 3 kohdan sekä 19 artiklan mukaisesti.

2. Liittymisasiakirjan tallettamisen yhteydessä unioni antaa seuraavan julistuksen toimivallasta:

"Euroopan unionin jäsenvaltiot, lukuun ottamatta Tanskan kuningaskuntaa Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn, Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjan N:o 22 1 ja 2 artiklan mukaisesti, ovat antaneet unionille toimivallan matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse vuonna 1974 tehdyn Ateenan yleissopimuksen vuoden 2002 Ateenan pöytäkirjan 10 ja 11 artiklan soveltamisalaan kuuluvissa asioissa, jotka kuuluvat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 artiklan soveltamisalaan. Unioni on käyttänyt tätä toimivaltaa antamalla 22 päivänä joulukuuta 2000 neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla.".

3. Unioni antaa liittymisasiakirjan tallettamisen yhteydessä seuraavan julistuksen matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse vuonna 1974 tehdyn Ateenan yleissopimuksen 17 a artiklan 3 kohdasta, sellaisena kuin se on muutettuna Ateenan pöytäkirjan 11 artiklalla:

"1.

Matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse vuonna 1974 tehdyn Ateenan yleissopimuksen vuoden 2002 Ateenan pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvia asioita koskevat tuomiot, jotka on antanut jokin Belgian kuningaskunnan, Bulgarian tasavallan, Tšekin tasavallan, Saksan liittotasavallan, Viron tasavallan, Irlannin, Helleenien tasavallan, Espanjan kuningaskunnan, Ranskan tasavallan, Italian tasavallan, Kyproksen tasavallan, Latvian tasavallan, Liettuan tasavallan, Luxemburgin suurherttuakunnan, Unkarin tasavallan, Maltan, Alankomaiden kuningaskunnan, Itävallan tasavallan, Puolan tasavallan, Portugalin tasavallan, Romanian, Slovenian tasavallan, Slovakian tasavallan, Suomen tasavallan, Ruotsin kuningaskunnan tai Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuin, tunnustetaan ja pannaan täytäntöön Euroopan unionin jäsenvaltiossa asiaa koskevien Euroopan unionin sääntöjen mukaisesti.

Ateenan pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvia asioita koskevat tuomiot, jotka on antanut jokin Tanskan kuningaskunnan tuomioistuin, tunnustetaan ja pannaan täytäntöön Euroopan unionin jäsenvaltiossa Euroopan yhteisön ja Tanskan kuningaskunnan välillä tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla tehdyn sopimuksen mukaisesti.

Ateenan pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvia asioita koskevat tuomiot, jotka on antanut jokin kolmannen valtion tuomioistuin,

a)	jota sitoo tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 30 päivänä lokakuuta 2007 tehty Luganon yleissopimus, tunnustetaan ja pannaan täytäntöön Euroopan unionin jäsenvaltioissa kyseisen yleissopimuksen mukaisesti;

b)	jota sitoo tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla 16 päivänä syyskuuta 1988 tehty Luganon yleissopimus, tunnustetaan ja pannaan täytäntöön Euroopan unionin jäsenvaltioissa kyseisen yleissopimuksen mukaisesti."

4. Tämän artiklan 1 kohdan nojalla nimetyn henkilön tai henkilöiden on esitettävä IMOn ohjeisiin sisältyvä varauma tallettaessaan asiakirjan unionin liittymisestä Ateenan pöytäkirjaan sen 10 ja 11 artiklan osalta.

3 artikla

Unioni tallettaa asiakirjan unionin liittymisestä Ateenan pöytäkirjaan sen 10 ja 11 artiklan osalta viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2011.

4 artikla

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet tallettaakseen asiakirjat Ateenan pöytäkirjan ratifioimisesta tai siihen liittymisestä kohtuullisen ajan kuluessa ja, mikäli mahdollista, viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2011.

Tehty Brysselissä 12 päivänä joulukuuta 2011.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

S. NOWAK

(1) EYVL L 12, 16.1.2001, s. 1.

(2) EUVL L 299, 16.11.2005, s. 62.

(3) EYVL L 319, 25.11.1988, s. 9.

(4) EUVL L 339, 21.12.2007, s. 3.

(5) EUVL L 131, 28.5.2009, s. 24.

LIITE

KÄÄNNÖS

MATKUSTAJIEN JA MATKATAVAROIDEN KULJETTAMISESTA MERITSE VUONNA 1974 TEHDYN ATEENAN YLEISSOPIMUKSEN VUODEN 2002 PÖYTÄKIRJAN 10 JA 11 ARTIKLA

10 artikla

Korvataan yleissopimuksen 17 artikla seuraavasti:

”17 artikla

Tuomioistuimen toimivalta

1. Tämän yleissopimuksen 3 ja 4 artiklaan perustuva kanne nostetaan jossakin seuraavista tuomioistuimista kantajan valinnan mukaan, edellyttäen, että tuomioistuin sijaitsee tämän yleissopimuksen sopimusvaltiossa ja ettei muuta johdu oikean tuomioistuimen valintaa koskevasta sopimusvaltion kansallisesta lainsäädännöstä niissä valtioissa, joissa mahdollisia tuomioistuimia on useita:

a)	sen valtion tuomioistuin, jossa vastaajan vakituinen asuinpaikka tai päätoimipaikka sijaitsee, tai

b)	sen valtion tuomioistuin, jossa kuljetussopimuksen mukainen lähtö- tai määräsatama sijaitsee, tai

c)	sen valtion tuomioistuin, jossa kantajan kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka sijaitsee, edellyttäen, että vastaajalla on toimipaikka kyseisessä valtiossa ja hän on tuomioistuimen toimivallan alainen siinä, tai

d)	sen valtion tuomioistuin, jossa kuljetussopimus tehtiin, jos vastaajalla on toimipaikka kyseisessä valtiossa ja hän on tuomioistuimen toimivallan alainen siinä.

2. Tämän yleissopimuksen 4 a artiklaan perustuvat kanteet nostetaan kantajan valinnan mukaan jossakin niistä tuomioistuimista, joissa rahdinkuljettajaa tai alirahdinkuljettajaa vastaan voidaan nostaa kanne 1 kohdan mukaisesti.

3. Vahingon aiheuttaneen tapahtuman jälkeen osapuolet voivat sopia, että vahingonkorvausvaatimus esitetään joko tuomioistuimessa tai välimiesmenettelyssä.”

11 artikla

Lisätään seuraava teksti yleissopimuksen 17 a artiklaksi:

”17 a artikla

Tunnustaminen ja täytäntöönpano

1. Tuomio, joka on 17 artiklan mukaisesti toimivaltaisen tuomioistuimen antama ja täytäntöönpanokelpoinen alkuperämaassa, jossa siihen ei enää voida hakea muutosta varsinaisin muutoksenhakukeinoin, on tunnustettava jokaisessa sopimusvaltiossa, paitsi jos

a)	tuomio on saatu petollisin keinoin; tai

b)	vastaajalle ei ole annettu kohtuullista aikaa ja oikeudenmukaista mahdollisuutta valmistautua vastaamaan asiassa.

2. Tuomio, joka on tunnustettu 1 kohdan mukaisesti, on täytäntöönpanokelpoinen jokaisessa sopimusvaltiossa heti kun sopimusvaltion vaatimat muodollisuudet on täytetty. Muodollisuuksiin ei kuulu asian aineellisen ratkaisun uusi tutkiminen.

3. Tämän pöytäkirjan sopimusvaltio voi soveltaa muita tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevia sääntöjä, jos niillä taataan, että tuomiot tunnustetaan ja pannaan täytäntöön vähintään samassa laajuudessa kuin 1 ja 2 kohdan mukaisesti.”

12.1.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

L 8/17

NEUVOSTON TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 13/2012,

annettu 6 päivänä tammikuuta 2012,

lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Intiasta peräisin olevan polyeteenitereftalaattikalvon tuonnissa annetun asetuksen (EY) N:o 1292/2007 muuttamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30 päivänä marraskuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (1), jäljempänä ’perusasetus’, ja erityisesti sen 9 artiklan 4 kohdan ja 11 artiklan 3, 5 ja 6 kohdan,

ottaa huomioon Euroopan komission, jäljempänä ’komissio’, ehdotuksen, jonka tämä on tehnyt neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan,

sekä katsoo seuraavaa:

A. MENETTELY

1. Aiemmat tutkimukset ja voimassa olevat polkumyynnin vastaiset toimenpiteet

(1)

Elokuussa 2001 neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 1676/2001 (2) käyttöön lopullisen polkumyyntitullin muun muassa Intiasta peräisin olevan polyeteenitereftalaattikalvon eli PET-kalvon tuonnissa. Toimenpiteinä olivat arvoon perustuva 0–62,6 prosentin polkumyyntitulli, jota sovellettiin tietyiltä nimeltä mainituilta vientiä harjoittavilta tuottajilta peräisin olevaan tuontiin, sekä kaikilta muilta yrityksiltä peräisin olevaan tuontiin sovellettava 53,3 prosentin jäännöstulli.

(2)	Elokuussa 2011 komissio hyväksyi päätöksellä 2001/645/EY (3) viiden intialaisen tuottajan tarjoamat hintasitoumukset. Sitoumuksille annettu hyväksyntä peruutettiin (4) maaliskuussa 2006.

(3)

Maaliskuussa 2006 neuvosto muutti asetuksella (EY) N:o 366/2006 (5) toimenpiteitä, jotka oli otettu käyttöön asetuksella (EY) N:o 1676/2001. Käyttöön otettiin polkumyyntitulli 0–18 prosentin suuruisena ottaen huomioon lopullisten tasoitustullien voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun tulokset, jotka esitetään neuvoston asetuksessa (EY) N:o 367/2006 (6).

(4)

Syyskuussa 2006 neuvosto muutti uutta vientiä harjoittavaa tuottajaa koskevan pyynnön jälkeen asetuksella (EY) N:o 1424/2006 (7) asetusta (EY) N:o 1676/2001 yhden intialaisen viejän osalta. Muutetussa asetuksessa vahvistettiin 15,5 prosentin polkumyyntimarginaali yhteistyössä toimineille mutta otokseen kuulumattomille yrityksille ja 3,5 prosentin polkumyyntitulli asianomaiselle yritykselle ottaen huomioon kyseisen yrityksen vientitukimarginaali, joka varmistui asetuksen (EY) N:o 367/2006 antamiseen johtaneessa tukien vastaisessa tutkimuksessa. Koska yritykselle ei ollut määritelty yksilöllistä tasoitustullia, siihen sovellettiin kaikille muille yrityksille vahvistettua tullia.

(5)

Marraskuussa 2007 neuvosto otti perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen asetuksella (EY) N:o 1292/2007 (8) käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Intiasta peräisin olevan PET-kalvon tuonnissa. Samalla asetuksella päätettiin perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukainen osittainen välivaiheen tarkastelu, joka oli rajattu koskemaan polkumyyntiä yhden intialaisen vientiä harjoittavan tuottajan osalta.

(6)	Asetukseen (EY) N:o 1292/2007 sisältyi myös toimenpiteiden laajentaminen koskemaan Brasiliaa ja Israelia tiettyjä yrityksiä lukuun ottamatta. Tältä osin viimeinen muutos asetukseen (EY) N:o 1292/2007 tehtiin neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 806/2010 (9).

(7)

Tammikuussa 2009 neuvosto muutti asetuksella (EY) N:o 15/2009 (10) komission omasta aloitteestaan vireillepaneman, viiden intialaisen PET-kalvon tuottajan saamaa tukea koskevan osittaisen välivaiheen tarkastelun jälkeen kyseisille yrityksille asetuksella (EY) N:o 1292/2007 määrättyä lopullista polkumyyntitullia ja kyseisille yrityksille asetuksella (EY) N:o 367/2006 määrättyä lopullista tasoitustullia.

(8)	Toukokuussa 2011 neuvosto muutti täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 469/2011 (11) asetusta (EY) N:o 1292/2007 ja oikaisi näin polkumyyntitulleja asetuksella (EY) N:o 367/2006 käyttöön otetun tasoitustullin voimassaolon päättymistä (12)9 päivänä maaliskuuta 2011 silmällä pitäen.

(9)	Tätä välivaiheen tarkastelua koskevan pyynnön esittäjään – Ester Industries Limited –sovelletaan nykyisin 29,3 prosentin suuruista lopullista polkumyyntitullia.

2. Osittaista välivaiheen tarkastelua koskeva pyyntö

(10)

Komissio sai heinäkuussa 2010 perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisen osittaista välivaiheen tarkastelua koskevan pyynnön. Pyynnön esitti intialainen vientiä harjoittava tuottaja Ester Industries Limited, jäljempänä ’Ester’ tai ’pyynnön esittäjä’, ja pyyntö rajoittui polkumyynnin tarkasteluun. Pyynnön esittäjä väitti pyynnössään, että olosuhteet, joiden perusteella toimenpiteet oli otettu käyttöön, olivat muuttuneet ja että muutokset olivat luonteeltaan pysyviä. Pyynnön esittäjä toimitti alustavaa näyttöä siitä, että vahingollisen polkumyynnin vaikutusten korjaaminen ei enää edellytä nykytasoisen toimenpiteen soveltamista.

3. Tarkastelun vireillepano

(11)

Kuultuaan neuvoa-antavaa komiteaa komissio päätti, että osittaisen välivaiheen tarkastelun vireillepanoa varten oli olemassa riittävä näyttö, mistä syystä se ilmoitti Euroopan unionin virallisessa lehdessä29 päivänä lokakuuta 2010 julkaistussa ilmoituksessa (13), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’, panevansa perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan nojalla vireille osittaisen välivaiheen tarkastelun, joka rajoitettiin koskemaan polkumyynnin tarkastelua pyynnön esittäjän osalta.

(12)

Vireillepanoilmoituksessa mainittiin, että osittaisessa välivaiheen tarkastelussa arvioitaisiin myös, onko tarkastelun tulosten perusteella tarpeen muuttaa tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin sovellettavaa tullia niiden asianomaisen maan vientiä harjoittavien tuottajien osalta, joita ei mainita erikseen neuvoston asetuksen (EY) N:o 1292/2007 2 artiklan 2 kohdassa, eli ”kaikkiin muihin yrityksiin” Intiassa sovellettavaa tullia.

4. Tutkimus

(13)	Polkumyynnin tasoa koskenut tutkimus kattoi 1 päivän lokakuuta 2009 ja 30 päivän syyskuuta 2010 välisen ajan, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’.

(14)	Komissio ilmoitti virallisesti osittaisen välivaiheen tarkastelun vireillepanosta pyynnön esittäjälle, viejämaan viranomaisille ja unionin tuotannonalalle. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja tulla kuulluiksi.

(15)	Saadakseen tutkimuksen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot komissio lähetti pyynnön esittäjälle kyselylomakkeen ja sai vastauksen asetetussa määräajassa.

(16)	Komissio hankki ja tarkisti kaikki polkumyynnin määrittämisen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot. Pyynnön esittäjän tiloihin tehtiin tarkastuskäynti.

B. TARKASTELTAVANA OLEVA TUOTE JA SAMANKALTAINEN TUOTE

1. Tarkasteltavana oleva tuote

(17)

Tässä tarkastelussa tarkasteltavana oleva tuote on sama kuin voimassa olevien toimenpiteiden käyttöönotosta annetussa asetuksessa (EY) N:o 1292/2007, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna, määritelty tuote eli Intiasta peräisin oleva polyeteenitereftalaattikalvo (PET-kalvo), joka nykyisin luokitellaan CN-koodeihin ex 3920 62 19 ja ex 3920 62 90.

2. Samankaltainen tuote

(18)

Aiempien tutkimusten tapaan tässä tutkimuksessa todettiin, että Intiassa tuotetuilla ja unioniin viedyillä PET-kalvoilla sekä Intian kotimarkkinoilla tuotetuilla ja myydyillä PET-kalvoilla samoin kuin unionin tuottajien EU:ssa tuottamilla ja myymillä PET-kalvoilla on samat fyysiset ja kemialliset perusominaisuudet ja samat käyttötarkoitukset.

(19)	Tämän vuoksi näiden tuotteiden katsotaan olevan perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

C. POLKUMYYNTI

a) Normaaliarvo

(20)	Komissio tutki aluksi perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti, oliko pyynnön esittäjä myynyt samankaltaista tuotetta kotimarkkinoillaan riippumattomille asiakkaille edustavassa määrin eli oliko kyseisen myynnin kokonaismäärä vähintään 5 prosenttia vastaavasta vientimyynnistä unioniin.

(21)	Komissio yksilöi tämän jälkeen yrityksen kotimarkkinoilla myymät samankaltaisen tuotteen lajit, jotka olivat samanlaisia kuin unioniin viedyt lajit tai suoraan niihin verrattavissa.

(22)

Tämän jälkeen tutkittiin, oliko pyynnön esittäjän kotimarkkinamyynti ollut edustavaa kunkin tuotelajin osalta eli oliko kunkin tuotelajin kotimarkkinamyynti ollut vähintään 5 prosenttia saman tuotelajin unioniin suuntautuneen myynnin määrästä. Näiden edustavassa määrin myytyjen tuotelajien osalta tutkittiin sitten, oliko kyseinen myynti tapahtunut tavanomaisessa kaupankäynnissä perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(23)

Se, voitiinko kunkin edustavassa määrin kotimarkkinoilla myydyn tuotelajin kotimarkkinamyynnin katsoa tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä, selvitettiin määrittämällä, kuinka suuri osuus asianomaisen tuotelajin riippumattomille asiakkaille suuntautuneesta myynnistä oli ollut kannattavaa. Kaikissa tapauksissa, joissa tietyn tuotelajin kotimarkkinamyynti tapahtui riittävässä määrin ja tavanomaisessa kaupankäynnissä, normaaliarvo perustui tosiasialliseen kotimarkkinahintaan, joka laskettiin kyseisen tuotelajin tutkimusajanjaksolla tapahtuneen koko kotimarkkinamyynnin painotettuna keskiarvona.

(24)

Niille tuotelajeille, joiden kotimarkkinamyynti ei ollut edustavaa tai ei tapahtunut tavanomaisessa kaupankäynnissä, normaaliarvo muodostettiin perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti laskennallisesti. Normaaliarvo muodostettiin lisäämällä vietyjen tuotelajien tuotantokustannuksiin, joita oikaistiin tarvittaessa, kohtuullinen prosenttiosuus myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä kohtuullinen voittomarginaali, joiden määrittämisessä käytettiin perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti tosiasiallisia tietoja, jotka pohjautuivat tutkimuksen kohteena olevan vientiä harjoittavan tuottajan samankaltaisen tuotteen valmistukseen ja myyntiin tavanomaisessa kaupankäynnissä.

b) Vientihinta

(25)

Asetuksen (EY) N:o 366/2006 antamiseen johtaneessa edellisessä välivaiheen tarkastelussa todettiin, että hintasitoumukset vaikuttivat aiempiin vientihintoihin siten, ettei niitä voitu käyttää perustana määritettäessä tulevaa vientikäyttäytymistä. Koska Ester myi maailmanmarkkinoilla huomattavia määriä tarkasteltavana olevaa tuotetta, vientihinta päätettiin kyseisessä välivaiheen tarkastelussa määritellä kaikissa kolmansissa maissa tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien vientihintojen perusteella.

(26)

On muistettava, että hintasitoumusten hyväksyntä peruutettiin maaliskuussa 2006 eli yli kolme vuotta ennen nykyistä tutkimusajanjaksoa. Esterin unioniin suuntautuvan viennin hintoihin ei näin ollen nykyisellä tutkimusajanjaksolla vaikuttanut mikään hintasitoumus. Voidaan siis päätellä, että kyseisiä hintoja voidaan pitää luotettavina määritettäessä tulevaa vientikäyttäytymistä.

(27)	Koska pyynnön esittäjän koko vientimyynti unioniin suuntautui suoraan riippumattomille asiakkaille, vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tarkasteltavana olevasta tuotteesta tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella.

c) Vertailu

(28)

Normaaliarvon painotetun keskiarvon ja vientihinnan painotetun keskiarvon vertailu tehtiin noudettuna lähettäjältä -hinnoin samassa kaupan portaassa. Jotta normaaliarvon ja vientihinnan välinen vertailu olisi tasapuolinen, siinä otettiin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti huomioon erot niissä tekijöissä, jotka vaikuttivat hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen. Tästä syystä otettiin oikaisujen muodossa asianmukaisesti huomioon erot pyynnön esittäjän maksamissa kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, lastaus- ja liitännäiskustannuksissa, palkkioissa, rahoituskuluissa ja pakkauskuluissa, kun se oli aiheellista ja perusteltua.

(29)

Pyynnön esittäjä väitti, että se tarjoaa asiakkailleen nyt laajemman valikoiman kemiallisia pinnoitteita kuin edellisen osittaisen välivaiheen tarkastelua koskevan tutkimuksen aikana, mikä olisi otettava huomioon, kun tarkasteltavana olevaa tuotetta luokitellaan eri tuotelajeihin. Yritys ei kuitenkaan osoittanut, että eri tyyppiset kemialliset pinnoitteet olisivat vaikuttaneet hintojen vertailukelpoisuuteen eikä varsinkaan sitä, että asiakkaat olisivat johdonmukaisesti maksaneet eri hintoja kotimarkkinoilla ja EU:n vientimarkkinoilla kemiallisen pinnoitteen tyypin mukaan. Siksi edellisessä tutkimuksessa käytetty tuoteluokitus pidetään voimassa, ja tämä väite on hylättävä.

(30)

Pyynnön esittäjä pyysi myös vientihinnan oikaisua viennin jälkeisen tuontitullien hyvitysjärjestelmän (DEPB) alaisesta viennistä saatujen etujen määrän perusteella. Tältä osin todettiin, että tarkasteltavana olevan tuotteen viennistä kyseisen järjestelmän mukaisesti saadut hyvitykset voitiin käyttää tuontitullien kuittaamiseen minkä tahansa tavaran tuonnin yhteydessä tai ne voitiin myydä vapaasti muille yrityksille. Järjestelmässä ei myöskään ole velvoitetta käyttää tuotuja tavaroita ainoastaan tarkasteltavana olevan vientituotteen tuotannossa. Ester ei osoittanut, että tuontitullien hyvitysjärjestelmässä saatu etu olisi vaikuttanut hintojen vertailukelpoisuuteen eikä varsinkaan sitä, että asiakkaat olisivat johdonmukaisesti maksaneet eri hintoja kotimarkkinoilla tuontitullien hyvitysjärjestelmässä myönnettyjen etujen vuoksi. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(31)

Pyynnön esittäjä myös pyysi vientihinnan oikaisua tuotantohyödykkeiden tuontia etuustullein koskevan järjestelmän (EPCG) ja vientiluottojärjestelmän perusteella. Tältä osin on huomattava, ettei EPCG-järjestelmässä, kuten ei muissakaan edellä mainituissa järjestelmissä, ole olemassa rajoitusta, että EPCG-järjestelmän mukaisesti tuotuja tavaroita saisi käyttää ainoastaan tarkasteltavana olevan vientituotteen tuotannossa. Pyynnön esittäjä ei esittänyt näyttöä selkeästä yhteydestä vientituotteiden hinnoittelun ja EPCG-järjestelmästä ja vientiluottojärjestelmästä saatujen etujen välillä. Pyynnön esittäjä ei myöskään osoittanut, että näistä kahdesta järjestelmästä saadut edut olisivat vaikuttaneet hintojen vertailukelpoisuuteen eikä varsinkaan sitä, että asiakkaat olisivat johdonmukaisesti maksaneet eri hintoja kotimarkkinoilla EPCG-järjestelmässä ja vientiluottojärjestelmässä myönnettyjen etujen vuoksi. Tämän vuoksi väite on hylättävä.

d) Polkumyyntimarginaali

(32)

Tarkasteltavana olevan tuotteen kunkin tuotelajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa verrattiin vastaavan tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan, kuten perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdassa säädetään. Jäljempänä johdanto-osan 44 ja 45 kappaleessa olevien, lopullisten päätelmien ilmoittamista koskevien huomautusten johdosta polkumyyntimarginaali, ilmaistuna prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana, on 8,3 prosenttia.

D. MUUTTUNEIDEN OLOSUHTEIDEN PYSYVYYS

(33)	Perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti tutkittiin myös, voidaanko muuttuneita olosuhteita pitää perustellusti pysyvinä.

(34)

Tältä osin tutkimuksessa kävi ilmi, että Ester on todellakin ryhtynyt useisiin toimenpiteisiin kustannusten alentamiseksi ja tehokkuuden parantamiseksi. Yritys muun muassa uudenaikaisti ja rakensi uuden tuotantolinjan. Lisäksi tuotannon merkittävän kasvun tuloksena yleiskustannukset supistuivat selvästi. Yritys alkoi myös hankkia raaka-aineitaan järkiperäisemmin (lähempää kuin aikaisemmin) ja pystyi näin vähentämään kuljetuskustannuksiaan merkittävästi. Tällä kustannusten alenemisella on välitön vaikutus polkumyyntimarginaaliin. Kyseisen olosuhteiden muutoksen voidaan sen vuoksi katsoa olevan luonteeltaan pysyvä.

(35)

Vientihinnan osalta tutkimuksessa havaittiin tiettyä vakautta Esterin hinnoittelussa pitkällä aikavälillä eli vuoden 2006 (sitoumuksen perumisvuosi) ja vuoden 2010 (tutkimusajanjakson loppuvaihe) välillä. Kun otetaan huomioon edellä johdanto-osan 24 ja 25 kappaleessa kuvattu muutos Esterin unioniin suuntautuvan viennin hinnan määrittämismenetelmässä ja edellä mainittu hintojen vakaus, laskettu uusi polkumyyntimarginaali on todennäköisesti luonteeltaan pysyvä.

(36)

Sen vuoksi katsotaan, että tämän välivaiheen tarkastelun käynnistämiseen johtaneet olosuhteet eivät todennäköisesti muutu lähitulevaisuudessa tavalla, joka vaikuttaisi välivaiheen tarkastelun päätelmiin. Sen vuoksi päätelmänä oli, että muuttuneet olosuhteet ovat luonteeltaan pysyviä ja että toimenpiteen soveltaminen nykyisellä tasolla ei ole enää perusteltua.

E. POLKUMYYNNIN VASTAISET TOIMENPITEET

(37)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että otoksen keskimääräinen polkumyyntimarginaali olisi laskettava uudelleen, jos nykyinen välivaiheen tarkastelu johtaisi Esterin osalta (joka oli yksi otokseen kuuluvista yrityksistä) aikaisemmin vahvistettua pienempään polkumyyntimarginaaliin. On muistettava, että perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukainen nykyinen osittainen välivaiheen tarkastelu rajoittuu nimenomaisesti pyynnön esittäjän, joka on yksittäinen viejä eli Ester, polkumyyntimarginaalin tarkasteluun. Siksi tutkimus rajattiin pyynnön esittäjän erityisolosuhteisiin, ja siinä otettiin huomioon kaikki olennaiset ja asiakirjoilla osoitetut todisteet (14). Tältä pohjalta tehdyt päätelmät eivät koske muita otokseen kuuluvia yrityksiä tai muita asianomaisen maan vientiä harjoittavia tuottajia.

(38)

Katsotaan, että otoksen uuden keskimääräisen polkumyyntimarginaalin määrittäminen perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdan nojalla ei olisi näissä olosuhteissa laillisesti mahdollista eikä taloudellisesti asianmukaista seuraavassa selostetuista syistä. On muistettava, että otoksen keskimääräisen polkumyyntimarginaalin laskemiseen turvaudutaan ainoastaan silloin, kun yhden tietyn tutkimuksen puitteissa katsotaan, että viejien lukumäärä on niin suuri, että jokaisen yhteistyössä toimivan viejän tutkiminen yksitellen olisi kohtuuton taakka toimielimille ja vaarantaisi tutkimuksen valmistumisen perusasetuksessa säädetyssä sitovassa määräajassa. Sitten oletetaan, että painotetun keskimääräisen marginaalin laskeminen otokseen kuuluvien viejien polkumyyntimarginaalien perusteella edustaa myös otokseen kuulumattomien yhteistyössä toimivien viejien polkumyyntimarginaalia. Näin voi olla vain, jos laskelma tehdään samaan ajanjakson polkumyyntimarginaalien perusteella. Mikään edellisistä olosuhteista ei toteudu osittaisessa välivaiheen tarkastelussa, joka rajoittuu yhteen otokseen alun perin kuuluneeseen yritykseen, kuten nykyisen tutkimuksen osalta on. Näin ollen päätellään, että nykyisen osittaisen välivaiheen tarkastelun tosiasialliset olosuhteet ovat sellaiset, että 9 artiklan 6 kohdan säännöksiä ei selvästikään voida soveltaa.

(39)

On muistettava, että vireillepanoilmoituksessa mainitaan, että ”jos todetaan, että pyynnön esittäjää koskevia toimenpiteitä olisi kumottava tai muutettava, saattaa olla tarpeen muuttaa tullia, jota tällä hetkellä sovelletaan muihin intialaisiin yrityksiin tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa”, mikä tarkoittaa sitä, että tarkastelun tuloksena jäännöstulli voi nousta toimenpiteiden kiertämisen välttämiseksi (15). Koska pyynnön esittäjän tullia tarkistetaan alaspäin, edellä mainittu vireillepanoilmoituksen maininta ei ole merkityksellinen.

(40)	Edellä johdanto-osan 37–39 kappaleessa kuvatuista syistä on hylättävä väite, että otoksen keskimääräinen polkumyyntimarginaali olisi laskettava uudelleen.

(41)	Asianomaisille osapuolille ilmoitettiin olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin ehdottaa pyynnön esittäjään sovellettavan tullin muuttamista, ja niille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksensa.

(42)

Pyynnön esittäjä toisti johdanto-osan 29 kappaleessa mainitun tuoteluokitusta koskevan väitteensä ja johdanto-osan 30 ja 31 kappaleessa kuvatun väitteensä, joka koski DEPB-, EPCG- ja vientiluottojärjestelmästä johtuvaa tullinpalautusta koskevaa oikaisua. Koska ei kuitenkaan esitetty uusia näkökohtia, jotka olisivat saattaneet muuttaa komission päätelmiä, väitteet oli hylättävä.

(43)

Pyynnön esittäjä myös asetti kyseenalaiseksi menetelmän, jossa FOB-pohjalta tehdyille toimille laskettiin CIF-arvo. Määrittäessään CIF-yksikköarvoa komissio liitti yrityksen maksaman kokonaisrahtikustannuksen kaikkiin vientitapahtumiin, myös FOB-tapahtumiin. Yritys väitti, että kokonaisrahtikustannus olisi pitänyt liittää ainoastaan CIF-tapahtumiin. Tämä väite on hyväksytty.

(44)	Pyynnön esittäjä väitti lopuksi, ettei otoksen kaikkea myyntiä ei ole jätetty polkumyyntimarginaalin määrittämisen ulkopuolelle. Myös tämä väite on hyväksytty.

(45)	Tarkastelun tuloksena ehdotettu tarkistettu polkumyyntimarginaali ja polkumyynnin vastainen tulli, jota sovellettaisiin Ester Industries Limited -yrityksen tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin, on 8,3 prosenttia,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Korvataan asetuksen (EY) N:o 1292/2007 2 artiklan 2 kohdassa olevan taulukon Ester Industries Limited -yritystä koskeva kohta seuraavasti:

”Ester Industries Limited, DLF City, Phase II, Sector 25, Gurgaon, Haryana – 122022, Intia

8,3

A026”

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 6 päivänä tammikuuta 2012.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

N. WAMMEN

(1) EUVL L 343, 22.12.2009, s. 51.

(2) EYVL L 227, 23.8.2001, s. 1.

(3) EYVL L 227, 23.8.2001, s. 56.

(4) EUVL L 68, 8.3.2006, s. 37.

(5) EUVL L 68, 8.3.2006, s. 6.

(6) EUVL L 68, 8.3.2006, s. 15.

(7) EUVL L 270, 29.9.2006, s. 1.

(8) EUVL L 288, 6.11.2007, s. 1.

(9) EUVL L 242, 15.9.2010, s. 6.

(10) EUVL L 6, 10.1.2009, s. 1.

(11) EUVL L 129, 17.5.2011, s. 1.

(12) Voimassaolon päättymistä koskeva ilmoitus, EUVL C 68, 3.3.2011, s. 6.

(13) EUVL C 294, 29.10.2010, s. 10.

(14) Unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-369/08, EWRIA ym. v. komissio, 17 päivänä joulukuuta 2010 antaman tuomion 7 ja 79 kohta ja siinä mainittu oikeuskäytäntö.

(15) Neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 270/2010, annettu 29 päivänä maaliskuuta 2010, lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta muun muassa Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien silityslautojen tuonnissa annetun asetuksen (EY) N:o 452/2007 muuttamisesta (EUVL L 84, 31.3.2010, s. 13).

12.1.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

L 8/22

NEUVOSTON TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 14/2012,

annettu 9 päivänä tammikuuta 2012,

tiettyjen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien molybdeenilankojen tuonnissa täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 511/2010 käyttöön otetun lopullisen polkumyyntitullin laajentamisesta koskemaan tiettyjen Malesiasta lähetettyjen molybdeenilankojen tuontia riippumatta siitä, onko niiden alkuperämaaksi ilmoitettu Malesia, sekä tutkimuksen päättämisestä Sveitsistä lähetetyn tuonnin osalta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon Euroopan komission, jäljempänä ’komissio’, ehdotuksen, jonka tämä on tehnyt neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan,

sekä katsoo seuraavaa:

A. MENETTELY

1. Voimassa olevat toimenpiteet

(1)

Neuvosto otti täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 511/2010 (2), jäljempänä ’alkuperäinen asetus’, käyttöön 64,3 prosentin suuruisen lopullisen polkumyyntitullin Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’ tai ”asianomainen maa”, peräisin olevien tiettyjen molybdeenilankojen, sellaisina kuin ne on määritelty mainitun asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’, tuonnissa. Kyseisistä toimenpiteistä käytetään jäljempänä nimitystä ”voimassa olevat toimenpiteet” ja tutkimuksesta, joka johti alkuperäisellä asetuksella käyttöön otettuihin toimenpiteisiin, nimitystä ”alkuperäinen tutkimus”.

2. Pyyntö

(2)

Komissio vastaanotti 4 päivänä huhtikuuta 2011 perusasetuksen 13 artiklan 3 kohdan mukaisen pyynnön tutkia, kierretäänkö voimassa olevia toimenpiteitä. Pyynnön esitti erästä tiettyjen molybdeenilankojen unionissa toimivaa tuottajaa edustava European Association of Metals (Eurometaux), jäljempänä ’pyynnön esittäjä’.

(3)

Pyynnössä väitettiin, että Kiinan, Malesian ja Sveitsin sekä toisaalta unionin välisen kaupan rakenteessa oli tapahtunut merkittävä muutos sen jälkeen, kun voimassa olevat toimenpiteet otettiin käyttöön. Pyynnön esittäjä väitti, että muutos johtui molybdeenilankojen uudelleenlastauksesta Malesian tai Sveitsin kautta.

(4)	Pyynnön mukaan uudelleenlastaukselle ei ole muita riittäviä syitä tai taloudellisia perusteita kuin voimassa olevat toimenpiteet.

(5)

Pyynnön esittäjä väitti myös, että voimassa olevien toimenpiteiden korjaava vaikutus heikentyi tämän vuoksi sekä määrien että hintojen osalta ja että Malesiasta ja Sveitsistä tulevien molybdeenilankojen hinnat olivat polkumyyntihintoja alkuperäisessä tutkimuksessa määritettyyn normaaliarvoon nähden.

3. Vireillepano

(6)

Komissio päätti neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan, että oli olemassa riittävä alustava näyttö perusasetuksen 13 artiklan mukaisen tutkimuksen aloittamiselle, ja pani tutkimuksen vireille asetuksella (EU) N:o 477/2011 (3), jäljempänä ’vireillepanoasetus’. Lisäksi komissio velvoitti vireillepanoasetuksella tulliviranomaiset 19 päivästä toukokuuta 2011 kirjaamaan perusasetuksen 13 artiklan 3 kohdan ja 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti Malesiasta tai Sveitsistä lähetetyn tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin riippumatta siitä, onko alkuperämaaksi ilmoitettu Malesia tai Sveitsi.

4. Tutkimus

(7)	Komissio ilmoitti tutkimuksen vireillepanosta virallisesti Kiinan, Malesian ja Sveitsin viranomaisille, kyseisissä maissa toimiville vientiä harjoittaville tuottajille ja kauppiaille, niille unionin tuojille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä unionin tuotannonalalle.

(8)

Kyselylomakkeet lähettiin Malesiassa, Sveitsissä sekä Kiinassa toimiville tuottajille/viejille sekä unionin tuojille, joita asian tiedettiin koskevan ja/tai jotka oli mainittu pyynnössä. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi vireillepanoasetuksessa asetetussa määräajassa. Kaikille osapuolille ilmoitettiin, että yhteistyöstä kieltäytyminen voi johtaa perusasetuksen 18 artiklan soveltamiseen ja päätelmien tekemiseen käytettävissä olevien tietojen perusteella.

(9)	Eräs unionin tuoja otti yhteyden komissioon ja ilmoitti, ettei ollut koskaan hankkinut molybdeenilankoja unionin ulkopuolelta.

(10)	Kaksi malesialaista yritystä ilmoitti, että johdanto-osan 14 kappaleessa tarkoitetun tutkimusajanjakson aikana kumpikaan niistä ei ollut valmistanut eikä vienyt unioniin molybdeenilankoja.

(11)	Eräs sveitsiläinen yritys ilmoitti, että se ei ollut osallistunut molybdeenilankojen tuotantoon tai myyntiin kolmen edeltävän vuoden aikana.

(12)	Eräs kiinalainen tuottaja vastasi kyselylomakkeeseen ilmoittamalla, että vuodesta 2009 lähtien se ei ollut vienyt molybdeenilankoja unioniin, Malesiaan eikä Sveitsiin.

(13)	Komissio ei saanut huomautuksia Kiinan, Malesian eikä Sveitsin viranomaisilta.

5. Tutkimusajanjakso

(14)	Tutkimusajanjakso kattoi 1 päivän huhtikuuta 2010 ja 31 päivän maaliskuuta 2011 välisen ajan. Tietoja kerättiin vuodesta 2007 tutkimusajanjakson loppuun asti, jäljempänä ’tarkastelujakso’, sen selvittämiseksi, oliko kaupan rakenteessa tapahtunut väitettyjä muutoksia.

B. TUTKIMUKSEN TULOKSET

1. Yleistä / yhteistyössä toimimisen aste

(15)

Kuten johdanto-osan 10 kappaleessa mainitaan, vain kaksi malesialaista yritystä toimi yhteistyössä, mutta ne eivät vieneet tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin tutkimusajanjaksolla. Kuten johdanto-osan 11 kappaleessa mainitaan, vain yksi sveitsiläinen yritys toimitti tietoja, joiden mukaan se ei ollut osallistunut molybdeenilankojen tuotantoon tai myyntiin kolmen edeltävän vuoden aikana. Tämän vuoksi nyt käsillä olevan tutkimuksen päätelmät oli tehtävä käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti.

(16)

Perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti toimenpiteiden kiertämisen mahdollista esiintymistä arvioitiin analysoimalla järjestyksessä seuraavia seikkoja: 1) onko Kiinan, Malesian ja Sveitsin sekä toisaalta unionin välisen kaupan rakenteissa muutoksia; 2) johtuuko tällainen muutos käytännöstä, menettelystä tai toiminnasta, jolla ei ole riittävästi perusteita tai jolla ei ole muuta taloudellista perustetta kuin tullin käyttöön ottaminen; 3) onko olemassa näyttöä vahingosta tai siitä, että tullin korjaavat vaikutukset vaarantuvat samankaltaisen tuotteen hintojen ja/tai määrien osalta; ja 4) onko näyttöä polkumyynnistä verrattuna samankaltaisen tuotteen aikaisemmin määritettyihin normaaliarvoihin, tarvittaessa perusasetuksen 2 artiklan säännösten mukaisesti.

2. Tarkasteltavana oleva tuote ja samankaltainen tuote

(17)

Tarkasteltavana oleva tuote määritellään alkuperäisessä tutkimuksessa, ja se on Kiinasta peräisin oleva molybdeenilanka, jossa on vähintään 99,95 painoprosenttia molybdeenia, jonka poikkileikkauksen suurin läpimitta on suurempi kuin 1,35 mm mutta enintään 4,0 mm ja joka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodiin ex 8102 96 00.

(18)	Tutkimuksen kohteena oleva tuote on sama kuin johdanto-osan 17 kappaleessa määritelty tuote, joka on kuitenkin lähetetty Malesiasta tai Sveitsistä, riippumatta siitä, onko sen alkuperämaaksi ilmoitettu Malesia tai Sveitsi.

(19)	Sveitsistä peräisin olevaksi ilmoitetun tuonnin osalta todettiin Surveillance II -tietokannan tietojen pohjalta, että tarkasteltavana olevaa tuotetta ei tuotu unioniin tutkimusajanjaksolla.

(20)

Malesiasta peräisin olevaksi ilmoitetun tuonnin osalta vertailu unioniin Kiinasta tuotujen molybdeenilankojen ja Malesiasta unioniin lähetettyjen molybdeenilankojen välillä tehtiin yhteistyön puuttuessa perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti käytettävissä olevien tietojen perusteella, pyynnössä esitetyt tiedot mukaan luettuina. Nyt käsillä olevassa tutkimuksessa ei saatu tietoja, jotka osoittaisivat että Kiinasta unioniin tuoduilla ja Malesiasta unioniin lähetetyillä molybdeenilangoilla olisi erilaiset fyysiset ja tekniset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset. Tämän vuoksi niitä pidetään samankaltaisina tuotteina perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Tätä ei kiistetty tutkimuksen kuluessa.

3. Muutos kaupan rakenteessa

3.1 Kiina ja Malesia

(21)

Koska kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät toimineet yhteistyössä, on verrattu erilaisia tilastolähteitä, jotta voitaisiin arvioida tuonnin taso vuonna 2010 ja tutkimusajanjaksolla. Näihin kuuluu julkisesti saatavilla olevia lähteitä, kuten Eurostatin tiedot, sekä muita lähteitä, kuten perusasetuksen 14 artiklan 6 kohdan mukainen tietokanta sekä Surveillance II -tietokanta.

(22)	Kuten alkuperäisen asetuksen johdanto-osan 27 kappaleessa todetaan, tuonti Kiinasta oli määrältään 87 tonnia vuonna 2007, 100 tonnia vuonna 2008 ja 97 tonnia alkuperäisellä tutkimusajanjaksolla (1 päivästä huhtikuuta 200831 päivään maaliskuuta 2009).

(23)

Tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti Kiinasta unioniin laski huomattavasti sen jälkeen, kun toimenpiteet otettiin käyttöön (alkuperäisen tutkimusajanjakson 97 tonnista alle 10 tonniin tutkimusajanjaksolla). Toisaalta tuonti Malesiasta kasvoi vuoden 2009 nollatasolta noin kuuteen tonniin tutkimusajanjaksolla.

3.2 Kiina ja Sveitsi

(24)

Eurostatin tietojen mukaan, eli CN-kooditasoisten tietojen mukaan, tuonti Sveitsistä kasvoi vuoden 2009 ja sitä edeltävien vuosien lähes nollatasolta viiteen tonniin vuosina 2010 ja 2011. Tutkimuksessa todettiin kuitenkin, että tarkasteltavana olevaa tuotetta, jonka alkuperämaaksi oli ilmoitettu Sveitsi, ei ollut tuotu Sveitsistä unioniin tutkimusajanjaksolla. Lisäksi tällaista tuontia ei tapahtunut koko vuonna 2010, kun alkuperäiset väliaikaiset toimenpiteet olivat voimassa joulukuusta 2009 lähtien.

3.3 Vienti Kiinasta Malesiaan ja Sveitsiin

(25)	Kiinan tilastolähteet osoittavat, että tarkasteltavana olevan tuotteen vienti Malesiaan alkoi vuonna 2010 ja että vuosina 2009 ja 2008 vietiin vain vähäpätöisiä määriä.

(26)

Sveitsin tilastolähteet osoittavat, että vienti Kiinasta Sveitsiin käynnistyi vuonna 2010 ja jatkui vuonna 2011, vaikka vähäpätöisiä määriä vietiin jo vuonna 2009 ja 2008. Nämä vientitiedot ovat kuitenkin CN-kooditasolla, joten niiden ala on laajempi kuin nyt käsillä olevassa tutkimuksessa käytettävä tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmä. Kuten edellä huomautettiin, todettiin, että tarkasteltavana olevaa tuotetta ei tuotu Sveitsistä unioniin siten, että alkuperämaaksi olisi ilmoitettu Sveitsi. Tämän vuoksi tutkimuksessa ei pystytty osoittamaan, että Kiinasta peräisin olevia molybdeenilankoja uudelleenlastattaisiin Sveitsin kautta.

3.4 Päätelmät kaupan rakenteessa tapahtuneesta muutoksesta

(27)

Tarkasteltavana olevan tuotteen Kiinasta unioniin suuntautuvan viennin vähentyminen vuodesta 2010 lähtien ja samanaikaisesti tapahtunut viennin kasvu Malesiasta sekä viennin kasvu Kiinasta Malesiaan alkuperäisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen aiheuttivat muutoksen edellä mainittujen maiden ja toisaalta unionin välisen kaupan rakenteessa.

(28)

Sveitsin osalta ei voitu todeta muutosta kaupan rakenteessa Kiinan, Sveitsin ja unionin välillä tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin kohdalla. Tämän vuoksi olisi päätettävä tutkimus, joka koskee polkumyyntitoimenpiteiden mahdollista kiertämistä Sveitsistä lähetettyjen molybdeenilankojen tuonnilla.

4. Toimenpiteiden kiertämisen luonne ja riittämätön syy tai taloudellinen peruste

(29)

Perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan mukaan kaupan rakenteen muutoksen on johduttava käytännöstä, menettelystä tai toiminnasta, jolla ei ole muuta riittävää syytä tai taloudellista perustetta kuin tullin käyttöön ottaminen. Tällaiseen käytäntöön, menettelyyn tai toimintaan sisältyy muun muassa toimenpiteiden kohteena olevan tuotteen uudelleenlastaaminen kolmansien maiden kautta.

(30)

Kiinan ja Malesian sekä toisaalta unionin välisten kauppavirtojen vertailu osoittaa, että uudelleenlastaamiskäytäntöjä esiintyy. Yksikään Kiinan tai Malesian taikka unionin toimija ei ole kiistänyt pyynnössä esitettyä väitettä. On muistettava, että yksikään malesialaisista molybdeenilankojen tuottajista ei toiminut yhteistyössä tässä tutkimuksessa.

(31)

Tutkimuksessa ei tullut esiin muita riittäviä syitä tai taloudellisia perusteita uudelleenlastaamiselle kuin voimassa olevien toimenpiteiden välttäminen. Tullimaksun välttämisen lisäksi ei havaittu muita tekijöitä, joiden voitaisiin katsoa kompensoivan Kiinasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen uudelleenlastaamisesta Malesian kautta aiheutuvia kustannuksia.

(32)	Tätä päätelmää tukee myös se tosiseikka, että yksikään malesialaisista molybdeenilangan tuottajista ei ilmoittautunut nyt käsillä olevassa tutkimuksessa.

(33)	Lisäksi Malesiasta tuleva tuonti oli päättynyt vireillepanoasetuksen julkaisun aikoihin.

(34)	Näin ollen päätellään, että perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä tarkoitetun muun riittävän pätevän syyn tai taloudellisen perusteen puuttuessa Kiinan ja Malesian sekä toisaalta EU:n välisen kaupan rakenteen muutos oli seurausta voimassa olevien toimenpiteiden käyttöönotosta.

5. Tullin korjaavien vaikutusten kumoutuminen samankaltaisen tuotteen hintojen ja/tai määrien osalta

(35)

Johdanto-osan 21 kappaleessa kuvattuja tilastolähteistä saatavilla olevia tietoja käytettiin parhaina saatavilla olevina Malesian vientimääriä ja -hintoja koskevina tietoina sen arvioimiseksi, onko Malesiasta tapahtunut tuonti vaarantanut voimassa olevien toimenpiteiden korjaavia vaikutuksia määrän tai hinnan osalta.

(36)	Malesiasta tapahtuvan tuonnin kasvua pidettiin merkittävänä määrällisesti. Malesiasta peräisin oleva tuonti oli tutkimusajanjaksolla noin 6 prosenttia Kiinasta ennen toimenpiteiden käyttöönottoa peräisin olleen unioniin suuntautuneen tuonnin tasosta.

(37)	Alkuperäisessä asetuksessa vahvistetun vahingon korjaavan tason vertaaminen vientihinnan painotettuun keskiarvoon todisti lisäksi merkittävästä alihintaan myynnistä. Näin ollen pääteltiin, että voimassa olevien toimenpiteiden korjaavat vaikutukset vaarantuvat sekä määrän että hinnan osalta.

6. Näyttö polkumyynnistä suhteessa samankaltaiselle tuotteelle aiemmin määritettyyn normaaliarvoon

(38)	Koska yksikään vientiä harjoittava tuottaja ei toiminut yhteistyössä, vientihinnat perustuivat käytettävissä oleviin tietoihin perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti. Edellä johdanto-osan 21 kappaleessa kuvatut tilastolähteistä saatavilla olevat hinnat katsottiin luotettavimmiksi.

(39)

Perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti katsottiin aiheelliseksi käyttää toimenpiteiden kiertämistä koskevassa tutkimuksessa normaaliarvona alkuperäisessä tutkimuksessa määritettyä normaaliarvoa. Yhteistyön puuttuessa ja perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti vientihinnan ja normaaliarvon vertailussa katsottiin aiheelliseksi olettaa, että tässä tutkimuksessa tarkasteltu tuotevalikoima on sama kuin alkuperäisessä tutkimuksessa.

(40)

Alkuperäisessä tutkimuksessa Yhdysvaltojen katsottiin olevan soveltuva markkinataloutta toteuttava vertailumaa. Koska vertailumaan tuottaja harjoitti vain vähäistä myyntiä Yhdysvaltojen kotimaan markkinoilla, Yhdysvaltojen kotimaan myynnin tietoja ei pidetty soveltuvina normaaliarvon määrittämistä varten. Tämän vuoksi Kiinaa koskeva normaaliarvo määritettiin Yhdysvalloista muihin kolmansiin maihin, myös unioniin, suuntautuvan viennin hintojen perusteella.

(41)

Perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti polkumyynnin taso määritettiin vertailemalla alkuperäisessä asetuksessa määritettyä normaaliarvon painotettua keskiarvoa tämän tutkimuksen tutkimusajanjaksolta määritettyyn vientihintojen painotettuun keskiarvoon, joka ilmaistiin prosenttimääränä vapaasti unionin rajalla tullaamattomana -nettohinnasta.

(42)	Normaaliarvon painotetun keskiarvon ja vientihintojen painotetun keskiarvon vertailu osoitti, että polkumyyntiä esiintyy.

C. TOIMENPITEET

(43)	Edellä esitettyjen päätelmien perusteella todettiin, että Kiinasta peräisin olevien molybdeenilankojen tuonnissa käyttöön otettua lopullista polkumyyntitullia kierrettiin uudelleenlastaamalla niitä Malesian kautta.

(44)

Tarkasteltavana olevan tuotteen Kiinasta peräisin olevaan tuontiin sovellettavat polkumyynnin vastaiset toimenpiteet olisi tämän vuoksi perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti laajennettava koskemaan Malesiasta lähetetyn saman tuotteen tuontia riippumatta siitä, onko tuotteen ilmoitettu olevan peräisin Malesiasta.

(45)	Laajennettavien toimenpiteiden olisi oltava täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 511/2010 1 artiklan 2 kohdassa vahvistetut toimenpiteet eli vapaasti unionin rajalla tullaamattomana -nettohintaan sovellettava 64,3 prosentin suuruinen lopullinen polkumyyntitulli.

(46)

Perusasetuksen 13 artiklan 3 kohdassa ja 14 artiklan 5 kohdassa säädetään, että laajennettuja toimenpiteitä on sovellettava vireillepanoasetuksella käyttöön otetun kirjaamisvelvoitteen alaiseen unioniin tulevaan tuontiin, ja siksi kyseisestä, Malesiasta lähetettyjen molybdeenilankojen kirjatusta tuonnista olisi kannettava tullit.

D. SVEITSISTÄ TULEVAA TUONTIA KOSKEVAN TUTKIMUKSEN PÄÄTTÄMINEN

(47)

Sveitsiä koskevien päätelmien perusteella olisi päätettävä tutkimus, joka koskee polkumyyntitoimenpiteiden mahdollista kiertämistä Sveitsistä lähetetyllä tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnilla, ja olisi lopetettava vireillepanoasetuksella käyttöön otettu Sveitsistä lähetettyjen molybdeenilankojen tuonnin kirjaaminen.

E. VAPAUTUSTA KOSKEVAT PYYNNÖT

(48)

On huomattava, että nyt käsillä olevassa tutkimuksessa ei komissiolle ilmoittautunut yksikään malesialainen molybdeenilankojen tuottaja tai viejä, joka vie tuotetta unioniin, eikä tällaisia tuottajia tai viejiä havaittu olevan Malesiassa. Tästä huolimatta mahdollisten malesialaisten tuottajien, jotka eivät harjoittaneet tutkimuksen kohteena olevan tuotteen vientiä unioniin tutkimusajanjaksolla ja jotka harkitsevat pyynnön esittämistä saadakseen vapautuksen laajennetun polkumyyntitullin soveltamisesta perusasetuksen 11 artiklan 4 kohdan ja 13 artiklan 4 kohdan mukaisesti, on täytettävä kyselylomake, jotta komissio voi määrittää, voidaanko vapautus myöntää. Tällainen vapautus voidaan myöntää sen jälkeen, kun on arvioitu tarkasteltavana olevan tuotteen markkinatilanne, tuotantokapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, hankinnat, myynti, näyttö polkumyynnistä sekä todennäköisyys sellaisten käytäntöjen jatkumisesta, joille ei ole riittävää syytä tai taloudellista perustetta. Tavallisesti komissio tekee myös tarkastuskäynnin paikan päälle. Pyynnöt olisi toimitettava viipymättä komissiolle ja mukaan olisi liitettävä kaikki asian kannalta olennaiset tiedot, erityisesti yrityksen mahdollisia tuotantotoiminnan ja myynnin muutoksia koskevat tiedot.

(49)	Kun vapautus katsotaan perustelluksi, komissio ehdottaa voimassa olevien laajennettujen toimenpiteiden muuttamista tältä osin neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan. Myönnettyjä vapautuksia seurataan sen varmistamiseksi, että niille asetettuja ehtoja noudatetaan.

F. ILMOITTAMINEN

(50)	Asianomaisille osapuolille ilmoitettiin niistä keskeisistä tosiseikoista ja huomioista, joiden perusteella edellä esitettyihin päätelmiin päädyttiin, ja niille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia ja tulla kuulluksi,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1. Täytöntöönpanoasetuksella (EU) N:o 511/2010 Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan, tällä hetkellä CN-koodiin ex 8102 96 00 kuuluvan molybdeenilangan, jossa on vähintään 99,95 painoprosenttia molybdeenia ja jonka poikkileikkauksen suurin läpimitta on suurempi kuin 1,35 millimetriä mutta enintään 4,0 millimetriä, tuonnille määrätty lopullinen polkumyyntitulli laajennetaan koskemaan Malesiasta lähetettyä, tällä hetkellä CN-koodiin ex 8102 96 00 (Taric-koodi 8102960011) kuuluvaa molybdeenilankaa, jossa on vähintään 99,95 painoprosenttia molybdeenia ja jonka poikkileikkauksen suurin läpimitta on suurempi kuin 1,35 millimetriä mutta enintään 4,0 millimetriä, riippumatta siitä onko sen alkuperämaaksi ilmoitettu Malesia.

2. Edellä 1 kohdalla laajennetut tullit kannetaan sellaisesta Malesiasta lähetetystä tuonnista, riippumatta siitä, onko sen alkuperämaaksi ilmoitettu Malesia, joka on kirjattu asetuksen (EU) N:o 477/2011 2 artiklan sekä asetuksen (EY) N:o 1225/2009 13 artiklan 3 kohdan ja 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

3. Jollei toisin säädetä, sovelletaan voimassa olevia tullimääräyksiä.

2 artikla

1. Pyynnöt, jotka koskevat vapautusta 1 artiklalla laajennetusta tullista, on tehtävä kirjallisesti jollakin unionin virallisista kielistä, ja vapautusta pyytävän valtuuttaman edustajan on allekirjoitettava ne. Pyyntö on lähetettävä seuraavaan osoitteeseen:

European Commission

Directorate-General for Trade

Directorate H

Office: N105 4/92

1049 Bruxelles/Brussel

BELGIQUE/BELGIË

Faksi + 32 2297 98 81

Sähköposti: TRADE-13-3-MOLYBDENUM@ec.europa.eu

2. Komissio voi asetuksen (EY) N:o 1225/2009 13 artiklan 4 kohdan mukaisesti neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan tehdä päätöksen vapautuksen myöntämisestä tämän asetuksen 1 artiklalla laajennetusta tullista sellaiselle tuonnille, jolla ei kierretä täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 511/2010 käyttöön otettuja polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä.

3 artikla

Päätetään tutkimus, joka pantiin vireille asetuksella (EU) N:o 477/2011 ja joka koski tiettyjen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien molybdeenilankojen tuonnissa täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 511/2010 käyttöön otettujen polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden mahdollista kiertämistä tiettyjen Sveitsistä lähetettyjen molybdeenilankojen tuonnilla riippumatta siitä, onko niiden alkuperämaaksi ilmoitettu Sveitsi.

4 artikla

Tulliviranomaiset velvoitetaan lopettamaan asetuksen (EU) N:o 477/2011 2 artiklan mukaisesti tapahtuva tuonnin kirjaaminen.

5 artikla

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 9 päivänä tammikuuta 2012.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

N. WAMMEN

(1) EUVL L 343, 22.12.2009, s. 51.

(2) EUVL L 150, 16.6.2010, s. 17.

(3) EUVL L 131, 18.5.2011, s. 14.

12.1.2012

Euroopan unionin virallinen lehti

L 8/38

LINJA-AUTOILLA HARJOITETTAVASTA SATUNNAISESTA KANSAINVÄLISESTÄ MATKUSTAJALIIKENTEESTÄ TEHDYN SOPIMUKSEN (INTERBUS-SOPIMUS) NOJALLA PERUSTETUN SEKAKOMITEAN PÄÄTÖS N:o 1/2011,

annettu 11 päivänä marraskuuta 2011,

sekakomitean työjärjestyksen hyväksymisestä sekä maanteiden matkustajaliikenteen harjoittajiin sovellettavia ehtoja koskevan sopimuksen liitteen 1, linja-autoihin sovellettavia teknisiä standardeja koskevan sopimuksen liitteen 2 ja sopimuksen 8 artiklassa tarkoitettujen sosiaalisten määräysten mukauttamisesta

(2012/25/EU)

SEKAKOMITEA, joka

ottaa huomioon linja-autoilla harjoitettavasta satunnaisesta kansainvälisestä matkustajaliikenteestä tehdyn sopimuksen (Interbus-sopimus) (1) ja erityisesti sen 23 ja 24 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Linja-autoilla harjoitettavaa satunnaista kansainvälistä matkustajaliikennettä koskevan Interbus-sopimuksen, jäljempänä ’sopimus’, 23 artiklan 3 kohdan mukaan sekakomitea laatii oman työjärjestyksensä.

(2)

Sekakomitean tehtävänä on sopimuksen 24 artiklan 2 kohdan c ja e alakohdan mukaisesti mukauttaa maanteiden matkustajaliikenteen harjoittajiin sovellettavia ehtoja koskevaa sopimuksen liitettä 1, linja-autoihin sovellettavia teknisiä standardeja koskevaa sopimuksen liitettä 2 sekä sopimuksen 8 artiklassa tarkoitettuja sosiaalisia määräyksiä koskevia vaatimuksia unionissa toteutettavien uusien toimenpiteiden huomioon ottamiseksi,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

1 artikla

Hyväksytään tämän päätöksen liitteessä I oleva sekakomitean työjärjestys.

2 artikla

Mukautetaan maanteiden matkustajaliikenteen harjoittajiin sovellettavia ehtoja koskevaa sopimuksen liitettä 1 ja linja-autoihin sovellettavia teknisiä standardeja koskevaa sopimuksen liitettä 2 sekä sopimuksen 8 artiklassa tarkoitettuja sosiaalisia määräyksiä koskevia vaatimuksia tämän päätöksen liitteessä II olevan mukaisesti.

Tehty Brysselissä 11 päivänä marraskuuta 2011.

Puheenjohtaja

Sz. SCHMIDT

Sihteeri

G. PATRIS

(1) EYVL L 321, 26.11.2002, s. 13.

LIITE I

Linja-autoilla harjoitettavasta satunnaisesta kansainvälisestä matkustajaliikenteestä tehdyn sopimuksen nojalla perustetun sekakomitean työjärjestys

1 artikla

Sekakomitean nimi

Linja-autoilla harjoitettavasta satunnaisesta kansainvälisestä matkustajaliikenteestä tehdyn sopimuksen (Interbus-sopimus) 23 artiklan nojalla perustetusta sekakomiteasta käytetään jäljempänä nimitystä ”komitea”.

2 artikla

Puheenjohtaja

1. Komitean puheenjohtajana toimii Euroopan unionin puolesta Euroopan komission, jäljempänä ”komissio”, edustaja.

2. Unionin valtuuskunnan johtaja tai tarvittaessa hänen sijaisensa hoitaa komitean puheenjohtajan tehtäviä.

3. Puheenjohtaja johtaa komitean työskentelyä.

3 artikla

Valtuuskunnat

1. Osapuolet, joiden osalta sopimus on tullut voimaan, jäljempänä ”sopimuspuolet”, nimittävät edustajansa komiteaan. Unionin valtuuskunta muodostuu komission edustajista, ja valtuuskuntaa avustavat jäsenvaltioiden edustajat.

2. Kukin osapuoli nimittää valtuuskuntansa johtajan ja tarvittaessa tämän sijaisen.

3. Kukin osapuoli voi nimittää komiteaan uusia edustajia. Komitean sihteerille on ilmoitettava viipymättä kirjallisesti tällaisista muutoksista.

4. Euroopan unionin neuvoston pääsihteeristön edustajat voivat osallistua komitean kokouksiin tarkkailijoina. Puheenjohtaja voi muiden valtuuskuntien johtajien suostumuksella kutsua muita kuin valtuuskuntien jäseniä komitean kokoukseen antamaan tietoja erityisistä kysymyksistä.

5. Osapuolet ilmoittavat valtuuskuntiensa kokoonpanon komitean sihteerille vähintään viikkoa ennen kokousta.

4 artikla

Sihteeristö

1. Komitean sihteeristön tehtävistä huolehtii komission edustaja. Komitean puheenjohtaja nimittää sihteerin, joka toimii tehtävässään siihen asti, kunnes uusi sihteeri nimitetään. Puheenjohtaja ilmoittaa sihteerin nimen ja yhteystiedot muille osapuolille.

2. Sihteeri vastaa valtuuskuntien välisestä tiedotuksesta ja viestinnästä, asiakirjojen toimittaminen mukaan luettuna, sekä sihteeristön toiminnasta.

5 artikla

Komitean kokoukset

1. Komitea kokoontuu vähintään yhden osapuolen pyynnöstä. Puheenjohtaja kutsuu kokouksen koolle.

2. Puheenjohtaja lähettää kokouskutsun, esityslistaehdotuksen ja kokousasiakirjat muiden valtuuskuntien johtajille viimeistään 15 työpäivää ennen kokouksen alkua.

3. Osapuoli voi pyytää puheenjohtajaa lyhentämään 2 kohdassa tarkoitettua määräaikaa erityisen kiireellisessä tapauksessa.

4. Komitean kokoukset eivät ole julkisia, elleivät valtuuskuntien johtajat toisin päätä.

5. Komitea kokoontuu Brysselissä, jolleivät osapuolet sovi kokoontuvansa muualla.

6 artikla

Esityslista

1. Puheenjohtaja laatii sihteerin avustuksella kullekin kokoukselle esityslistaehdotuksen ja vahvistaa muiden valtuuskuntien johtajia kuultuaan kokouksen ajan ja paikan. Puheenjohtaja lähettää esityslistaehdotuksen muiden valtuuskuntien johtajille viimeistään 15 työpäivää ennen kokouksen alkua. Esityslistan mukana toimitetaan kaikki tarvittavat valmisteluasiakirjat.

2. Edellä 1 kohdassa säädettyä määräaikaa ei sovelleta 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti koolle kutsuttuihin kiireellisiin kokouksiin.

3. Kukin osapuoli voi ehdottaa asiakohtien lisäämistä esityslistaehdotukseen viimeistään 24 tuntia ennen kokouksen alkua. Pyynnöt asiakohtien lisäämisestä esityslistaan on perusteltava ja toimitettava kirjallisena puheenjohtajalle.

4. Komitea hyväksyy esityslistan kokouksen alussa. Komitea voi lisätä esityslistaan asiakohdan, jota ei ole esityslistaehdotuksessa.

7 artikla

Asiakirjojen hyväksyminen

1. Komitean päätökset tehdään edustettuina olevien osapuolten yksimielisyydellä sopimuksen 23 artiklan 5 ja 6 kohdan mukaisesti. Suositukset – erityisesti sopimuksen 24 artiklan 2 kohdan g alakohdassa tarkoitetut – annetaan edustettuina olevien osapuolten valtuuskuntien yhteisymmärryksellä. Päätöksille ja suosituksille annetaan nimi ”päätös” ja ”suositus”, ne numeroidaan juoksevasti ja niihin merkitään niiden antamispäivä sekä asiaviittaus.

2. Komitean puheenjohtaja ja sihteeri allekirjoittavat komitean päätökset ja suositukset. Sihteeri toimittaa ne muiden valtuuskuntien johtajille.

3. Kukin osapuoli voi päättää komitean hyväksymän asiakirjan julkaisemisesta.

4. Komitean asiakirjat voidaan hyväksyä kirjallista menettelyä käyttäen, jos valtuuskuntien johtajat niin sopivat. Puheenjohtaja toimittaa asiakirjaehdotuksen muiden valtuuskuntien johtajille, jotka ilmoittavat vastauksessaan, hyväksyvätkö ne ehdotuksen vai eivät, ehdottavatko ne ehdotukseen muutoksia vai pyytävätkö ne lisää harkinta-aikaa. Jos ehdotus hyväksytään, puheenjohtaja saattaa päätöksen tai suosituksen lopulliseen muotoonsa 1 ja 2 kohdan mukaisesti.

5. Suositukset ja päätökset laaditaan englannin, ranskan ja saksan kielellä, ja ne ovat todistusvoimaisia mainitun kielisinä toisintoina. Kukin osapuoli vastaa siitä, että suosituksista ja päätöksistä laaditaan asianmukainen käännös sen virallisella kielellä tai virallisilla kielillä. Komissio huolehtii kääntämisestä muille unionin kielille.

8 artikla

Pöytäkirja

1. Sihteeri laatii puheenjohtajan vastuulla kustakin komitean kokouksesta pöytäkirjaehdotuksen kokousta seuraavien 15 työpäivän kuluessa.

2. Pöytäkirja sisältää yleensä kunkin esityslistalla olevan asian osalta:

—	maininnan komitealle toimitetuista asiakirjoista,

—	lausumat, joiden kirjaamista jokin osapuoli on pyytänyt,

—	tehdyt päätökset, laaditut suositukset ja hyväksytyt päätelmät.

3. Pöytäkirjaehdotus toimitetaan komitealle hyväksyttäväksi 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua kirjallista menettelyä käyttäen. Jos tätä menettelyä ei saada päätökseen, komitea hyväksyy pöytäkirjan seuraavassa kokouksessaan.

4. Kun komitea on hyväksynyt pöytäkirjan, puheenjohtaja ja sihteeri allekirjoittavat sen ja sihteeri huolehtii sen säilyttämisestä. Sihteeri toimittaa pöytäkirjasta jäljennöksen muiden valtuuskuntien johtajille.

9 artikla

Luottamuksellisuus

Komitean kokouksissa käytettyjä puheenvuoroja ja komitean asiakirjoja koskee salassapitovelvollisuus, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 7 artiklan 3 kohdassa annetun asiakirjojen julkaisemista koskevan säännöksen soveltamista.

10 artikla

Menot

1. Kukin osapuoli vastaa komitean kokouksiin osallistumisesta aiheutuvista menoistaan.

2. Komitea tekee päätökset puheenjohtajan 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti kutsumien asiantuntijoiden virkamatkoihin liittyvien menojen korvaamisesta.

11 artikla

Kirjeenvaihto

Kaikki komitean puheenjohtajalle osoitetut ja puheenjohtajan lähettämät kirjeet toimitetaan komitean sihteerille. Sihteeri toimittaa kaikesta sopimukseen liittyvästä kirjeenvaihdosta jäljennökset kaikille valtuuskunnille.

12 artikla

Kielet

Komitea päättää asiakirjoissa ja komitean kokouksissa käytettävistä kielistä. Kokouksen järjestävällä osapuolella ei ole velvollisuutta järjestää tulkkausta muille kielille.

LIITE II

Maanteiden matkustajaliikenteen harjoittajiin sovellettavia ehtoja koskevan sopimuksen liitteen 1, linja-autoihin sovellettavia teknisiä standardeja koskevan sopimuksen liitteen 2 sekä sopimuksen 8 artiklassa tarkoitettuja sosiaalisia määräyksiä koskevien vaatimusten mukauttaminen (1)

1. Maanteiden matkustajaliikenteen harjoittajiin sovellettavia ehtoja koskevan sopimuksen liitteen 1 mukautukset

Lisätään sopimuksen liitteeseen 1 seuraavat unionin säädökset:

”Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1071/2009, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, maantieliikenteen harjoittajan ammatin harjoittamisen edellytyksiä koskevista yhteisistä säännöistä ja neuvoston direktiivin 96/26/EY kumoamisesta (EUVL L 300, 14.11.2009, s. 51)”.

2. Linja-autoihin sovellettavia teknisiä standardeja koskevan sopimuksen liitteen 2 mukautukset

Korvataan sopimuksen liitteessä 2 olevan 1 artiklan a, b, c ja d alakohta seuraavasti:

”a)

Moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen kelpoisuus liikenteeseen

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/40/EY, annettu 6 päivänä toukokuuta 2009, moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen katsastuksesta (EUVL L 141, 6.6.2009, s. 12);

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/30/EY, annettu 6 päivänä kesäkuuta 2000, Euroopan yhteisössä liikennöivien hyötyajoneuvojen teknisistä tienvarsitarkastuksista (EYVL L 203, 10.8.2000, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna komission direktiivillä 2003/26/EY (EUVL L 90, 8.4.2003, s. 37);

Nopeudenrajoittimet

—

Neuvoston direktiivi 92/6/ETY, annettu 10 päivänä helmikuuta 1992, tiettyjen ajoneuvoluokkien nopeudenrajoittimien asentamisesta ja käytöstä yhteisössä (EYVL L 57, 2.3.1992, s. 27), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2002/85/EY(EUVL L 327, 4.12.2002, s. 8);

Suurimmat sallitut mitat ja suurimmat sallitut painot

—

Neuvoston direktiivi 96/53/EY, annettu 25 päivänä heinäkuuta 1996, tiettyjen yhteisössä liikkuvien tieliikenteen ajoneuvojen suurimmista kansallisessa ja kansainvälisessä liikenteessä sallituista mitoista ja suurimmista kansainvälisessä liikenteessä sallituista painoista (EYVL L 235, 17.9.1996, s. 59), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2002/7/EY, (EUVL L 67, 9.3.2002, p. 47);

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 97/27/EY, annettu 22 päivänä heinäkuuta 1997, tiettyihin luokkiin kuuluvien moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen massoista ja mitoista ja direktiivin 70/156/ETY muuttamisesta (EYVL L 233, 25.8.1997, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna komission direktiivillä 2003/19/EY (EUVL L 79, 26.3.2003, s. 6);

Tieliikenteen valvontalaitteet

—

Neuvoston asetus (ETY) N:o 3821/85, annettu 20 päivänä joulukuuta 1985, tieliikenteen valvontalaitteista (EYVL L 370, 31.12.1985, s. 8), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EU) N:o 1266/2009 (EUVL L 339, 22.12.2009, s. 3) tai AETR-sopimuksessa (eurooppalainen sopimus kansainvälisessä maantieliikenteessä toimivien ajoneuvojen miehistöjen työtä koskeva eurooppalainen sopimus) ja sen pöytäkirjoissa vahvistetuilla vastaavilla säännöillä.”

Muutetaan liitteessä 2 oleva 2 artikla seuraavasti:

lisätään ensimmäisen kohdan jälkeen teksti seuraavasti:

”Pakokaasupäästöt

—

Neuvoston direktiivi 88/77/ETY, annettu 3 päivänä joulukuuta 1987, ajoneuvojen puristussytytysmoottoreiden kaasumaisten ja hiukkasmaisten päästöjen sekä ajoneuvoissa käytettävien maa- tai nestekaasulla toimivien ottomoottoreiden kaasupäästöjen torjumiseksi toteutettavia toimenpiteitä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (EYVL L 36, 9.2.1988, s. 33), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2001/27/EY (EYVL L 107, 18.4.2001, s. 10);

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/55/EY, annettu 28 päivänä syyskuuta 2005, ajoneuvojen puristussytytysmoottoreiden kaasumaisten ja hiukkasmaisten päästöjen sekä ajoneuvoissa käytettävien maa- tai nestekaasulla toimivien ottomoottoreiden kaasupäästöjen torjumiseksi toteutettavia toimenpiteitä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (EUVL L 275, 20.10.2005, s. 1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2008/74/EY (EUVL L 192, 19.7.2008, s. 51);

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 595/2009, annettu 18 päivänä kesäkuuta 2009, moottoriajoneuvojen ja moottorien tyyppihyväksynnästä raskaiden hyötyajoneuvojen päästöjen osalta (Euro VI) ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta ja asetuksen (EY) N:o 715/2007 ja direktiivin 2007/46/EY muuttamisesta sekä direktiivien 80/1269/ETY, 2005/55/EY ja 2005/78/EY kumoamisesta (EUVL L 188, 18.7.2009, s. 1).

Savutus

—

Neuvoston direktiivi 72/306/ETY, annettu 2 päivänä elokuuta 1972, ajoneuvojen dieselmoottoreiden päästöjen vähentämiseksi toteutettavia toimenpiteitä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (EYVL L 190, 20.8.1972, s. 1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2005/21/EY (EUVL L 61, 8.3.2005, s. 25).

Melupäästöt

—

Neuvoston direktiivi 70/157/ETY, annettu 6 päivänä helmikuuta 1970, moottoriajoneuvojen sallittua melutasoa ja pakojärjestelmää koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (EYVL L 42, 23.2.1970, s. 16), sellaisena kuin se viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2007/34/EY (EUVL L 155, 15.6.2007, s. 49).

Jarrulaitteet

—

Neuvoston direktiivi 71/320/ETY, annettu 26 päivänä heinäkuuta 1971, tiettyjen ajoneuvoluokkien moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen jarrulaitteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (EYVL L 202, 6.8.1971, s. 37), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2002/78/EY (EYVL L 267, 4.10.2002, s. 23).

Renkaat

—	Neuvoston direktiivi 92/23/ETY, annettu 31 päivänä maaliskuuta 1992, moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen renkaista ja renkaiden asentamisesta (EYVL L 129, 14.5.1992, s. 95), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2005/11/EY (EUVL L 46, 17.2.2005, s. 42).

Valaisimet ja merkkivalolaitteet

—

Neuvoston direktiivi 76/756/ETY, annettu 27 päivänä heinäkuuta 1976, moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen valaisimien ja merkkivalolaitteiden asennusta koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (EYVL L 262, 27.9.1976, s. 1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2008/89/EY (EUVL L 257, 25.9.2008, s. 14).

Polttoainesäiliö

—

Neuvoston direktiivi 70/221/ETY, annettu 20 päivänä maaliskuuta 1970, moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen polttonestesäiliöitä ja alleajosuojia koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (EYVL L 76, 6.4.1970, s. 23), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2006/20/EY (EUVL L 48, 18.2.2006, s. 16).

Taustapeilit

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/97/EY, annettu 10 päivänä marraskuuta 2003, epäsuoran näkemän tarjoavien laitteiden sekä tällaisilla laitteilla varustettujen ajoneuvojen tyyppihyväksyntää koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä, direktiivin 70/156/ETY muuttamisesta ja direktiivin 71/127/ETY kumoamisesta (EUVL L 25, 29.1.2004, s. 1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2005/27/EY (EUVL L 81, 30.3.2005, s. 44).

Turvavyöt (asennus)

—

Neuvoston direktiivi 77/541/ETY, annettu 28 päivänä kesäkuuta 1977, moottoriajoneuvojen turvavöitä ja turvajärjestelmiä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (EYVL L 220, 29.8.1977, s. 95), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2005/40/EY (EUVL L 255, 30.9.2005, s. 146).

Turvavyöt (kiinnityspisteet)

—

Neuvoston direktiivi 76/115/ETY, annettu 18 päivänä joulukuuta 1975, moottoriajoneuvojen turvavöiden kiinnityspisteitä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (EYVL L 24, 30.1.1976, s. 6), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2005/41/EY (EUVL L 255, 30.9.2005, s. 149).

Istuimet

—

Neuvoston direktiivi 74/408/ETY, annettu 22 päivänä heinäkuuta 1974, moottoriajoneuvojen sisustusta (istuimien ja niiden kiinnityspisteiden lujuutta) koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (EYVL L 221, 12.8.1974, s. 1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2005/39/EY (EUVL L 255, 30.9.2005, s. 143).

Sisäpuoliset rakenteet (tulipalon leviämisriskin ehkäiseminen)

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/28/EY, annettu 24 päivänä lokakuuta 1995, tiettyjen moottoriajoneuvoluokkien sisäpuolisten rakenteiden valmistuksessa käytettävien materiaalien palo-ominaisuuksista (EYVL L 281, 23.11.1995, s. 1).

Sisustus (varauloskäynnit, sisään- ja uloskäynnit, matkustajapaikkojen mitat, korirakenteen lujuus jne.)

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/85/EY, annettu 20 päivänä marraskuuta 2001, matkustajien kuljetuksessa käytettäviä, kuljettajan istuimen lisäksi enemmän kuin kahdeksan istuinta käsittäviä ajoneuvoja koskevista erityissäännöksistä sekä direktiivien 70/156/ETY ja 97/27/EY muuttamisesta (EYVL L 42, 13.2.2002, s. 1).”

Korvataan taulukko taulukolla seuraavasti:

”Kohde	UN/ECE:n sääntö / viimeisin muutossarja	Unionin säädös (alkuperäinen – viimeisin)
Pakokaasupäästöt	49/01 49/02, hyväksyntä A 49/02, hyväksyntä B	Direktiivi 88/77/ETY Direktiivi 2001/27/EY Direktiivi 2005/55/EY Direktiivi 2008/74/EY Asetus (EY) N:o 595/2009
Savutus	24/03	Direktiivi 72/306/ETY Direktiivi 2005/21/EY
Melupäästöt	51/02	Direktiivi 70/157/ETY Direktiivi 2007/34/EY
Jarrulaitteet	13/11	Direktiivi 71/320/ETY Direktiivi 2002/78/EY
Renkaat	54	Direktiivi 92/23/ETY Direktiivi 2005/11/EY
Valaisimet ja merkkivalolaitteet	48/01	Direktiivi 76/756/ETY Direktiivi 2008/89/EY
Polttoainesäiliö	34/02 67/01 110	Direktiivi 70/221/ETY Direktiivi 2006/20/EY
Taustapeilit	46/01	Direktiivi 2003/97/EY Direktiivi 2005/27/EY
Turvavyöt (asennus)	16/06	Direktiivi 77/541/ETY Direktiivi 2005/40/EY
Turvavyöt (kiinnityspisteet)	14/07	Direktiivi 76/115/ETY Direktiivi 2005/41/EY
Istuimet	17/08 80/01	Direktiivi 74/408/ETY Direktiivi 2005/39/EY
Sisäpuoliset rakenteet (tulipalon leviämisriskin ehkäiseminen)	118	Direktiivi 95/28/EY
Sisustus (varauloskäynnit, sisään- ja uloskäynnit, matkustajapaikkojen mitat)	107/02	Direktiivi 2001/85/EY
Kaatumissuojaus	66/01	Direktiivi 2001/85/EY”

3. Sopimuksen 8 artiklassa tarkoitettujen sosiaalisia määräyksiä koskevien vaatimusten mukauttaminen

1.	Kumotaan sopimuksen liitteessä 2 oleva 8 artikla sekä sopimuksen liitteet II a ja II b, koska direktiivi 2000/30/EY on sisällytetty sopimukseen.

Korvataan sopimuksen 8 artiklassa luetellut unionin säädökset seuraavilla unionin säädöksillä: (2)

”—

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 561/2006, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2006, tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 3821/85 ja (EY) N:o 2135/98 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3820/85 kumoamisesta (EUVL L 102, 11.4.2006, s. 1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1073/2009 (EUVL L 300, 14.11.2009, s. 88);

—	Neuvoston asetus (ETY) N:o 3821/85, annettu 20 päivänä joulukuuta 1985, tieliikenteen valvontalaitteista (EYVL L 370, 31.12.1985, s. 8), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EU) N:o 1266/2009 (EUVL L 339, 22.12.2009, s. 3);

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/22/EY, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2006, tieliikenteen sosiaalilainsäädännöstä annettujen neuvoston asetusten (ETY) N:o 3820/85 ja (ETY) N:o 3821/85 täytäntöönpanoa koskevista vähimmäisedellytyksistä ja neuvoston direktiivin 88/599/ETY kumoamisesta (EUVL L 102, 11.4.2006, s. 35), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2009/5/EY (EUVL L 29, 31.1.2009, s. 45);

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/88/EY, annettu 4 päivänä marraskuuta 2003, tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista (EUVL L 299, 18.11.2003, s. 9);

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/15/EY, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2002, maantieliikenteen liikkuvissa tehtävissä toimivien henkilöiden työajan järjestämisestä (EYVL L 80, 23.3.2002, s. 35),

—

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/59/EY, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2003, maanteiden tavara- ja henkilöliikenteeseen tarkoitettujen tiettyjen ajoneuvojen kuljettajien perustason ammattipätevyydestä ja jatkokoulutuksesta, neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3820/85 ja neuvoston direktiivin 91/439/ETY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 76/914/ETY kumoamisesta (EUVL L 226, 10.9.2003, s. 4).”

(1) Säädösten ajantasaistamisessa on otettu huomioon Euroopan unionin 31 päivään joulukuuta 2009 mennessä hyväksymät uudet toimenpiteet.

(2) Säädösten ajantasaistamisessa on otettu huomioon Euroopan unionin 31 päivään joulukuuta 2009 mennessä hyväksymät uudet toimenpiteet.

		ISSN 1977-0812 doi:10.3000/19770812.L_2012.008.fin
Euroopan unionin virallinen lehti		L 8

Suomenkielinen laitos	Lainsäädäntö	55. vuosikerta 12. tammikuu 2012

Sisältö		II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset	Sivu
		KANSAINVÄLISET SOPIMUKSET
		2012/22/EU
	*	Neuvoston päätös, annettu 12 päivänä joulukuuta 2011, Euroopan unionin liittymisestä matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse vuonna 1974 tehdyn Ateenan yleissopimuksen vuoden 2002 pöytäkirjaan, lukuun ottamatta sen 10 ja 11 artiklaa	1
		2012/23/EU
	*	Neuvoston päätös, annettu 12 päivänä joulukuuta 2011, Euroopan unionin liittymisestä matkustajien ja matkatavaroiden kuljettamisesta meritse vuonna 1974 tehdyn Ateenan yleissopimuksen vuoden 2002 pöytäkirjaan sen 10 ja 11 artiklan osalta	13
		ASETUKSET
	*	Neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 13/2012, annettu 6 päivänä tammikuuta 2012, lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Intiasta peräisin olevan polyeteenitereftalaattikalvon tuonnissa annetun asetuksen (EY) N:o 1292/2007 muuttamisesta	17
	*	Neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 14/2012, annettu 9 päivänä tammikuuta 2012, tiettyjen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien molybdeenilankojen tuonnissa täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 511/2010 käyttöön otetun lopullisen polkumyyntitullin laajentamisesta koskemaan tiettyjen Malesiasta lähetettyjen molybdeenilankojen tuontia riippumatta siitä, onko niiden alkuperämaaksi ilmoitettu Malesia, sekä tutkimuksen päättämisestä Sveitsistä lähetetyn tuonnin osalta	22
	*	Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 15/2012, annettu 10 päivänä tammikuuta 2012, tiettyihin al-Qaida-verkostoa lähellä oleviin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 881/2002 muuttamisesta 162. kerran	27
	*	Komission asetus (EU) N:o 16/2012, annettu 11 päivänä tammikuuta 2012, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 853/2004 liitteen II muuttamisesta siltä osin kuin on kyse ihmisravinnoksi tarkoitettuja jäädytettyjä eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista vaatimuksista ( 1 )	29
	*	Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 17/2012, annettu 11 päivänä tammikuuta 2012, neuvoston asetuksen (EY) N:o 32/2000 muuttamisesta juutista ja kookoskuiduista valmistettuja tuotteita koskevien unionin tariffikiintiöiden voimassaoloajan jatkamisen osalta	31
		Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 18/2012, annettu 11 päivänä tammikuuta 2012, kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi	32
		Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 19/2012, annettu 11 päivänä tammikuuta 2012, kiintiön ulkopuolisen sokerin vientitodistusten myöntämistä koskevan hyväksymisprosentin vahvistamisesta, vientitodistushakemusten hylkäämisestä ja vientitodistushakemusten jättämisen keskeyttämisestä	34
		Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 20/2012, annettu 11 päivänä tammikuuta 2012, asetuksella (EY) N:o 2305/2003 avatussa ohraa koskevassa tariffikiintiössä 1 päivän tammikuuta ja 6 päivän tammikuuta 2012 välisenä aikana jätettyihin tuontitodistushakemuksiin sovellettavasta jakokertoimesta	35
		PÄÄTÖKSET
		2012/24/EU
	*	Komission päätös, annettu 11 päivänä tammikuuta 2012, Amerikan yhdysvalloista peräisin olevan vinyyliasetaatin tuontia koskevan polkumyyntimenettelyn päättämisestä ja käyttöön otetun väliaikaisen tullin vakuutena olevien määrien vapauttamisesta	36
		KANSAINVÄLISILLÄ SOPIMUKSILLA PERUSTETTUJEN ELINTEN ANTAMAT SÄÄDÖKSET
		2012/25/EU
	*	Linja-autoilla harjoitettavasta satunnaisesta kansainvälisestä matkustajaliikenteestä tehdyn sopimuksen (Interbus-sopimus) nojalla perustetun sekakomitean päätös N:o 1/2011, annettu 11 päivänä marraskuuta 2011, sekakomitean työjärjestyksen hyväksymisestä sekä maanteiden matkustajaliikenteen harjoittajiin sovellettavia ehtoja koskevan sopimuksen liitteen 1, linja-autoihin sovellettavia teknisiä standardeja koskevan sopimuksen liitteen 2 ja sopimuksen 8 artiklassa tarkoitettujen sosiaalisten määräysten mukauttamisesta	38
		Linja-autoilla harjoitettavasta satunnaisesta kansainvälisestä matkustajaliikenteestä tehdyn sopimuksen (Interbus-sopimus) nojalla perustetun sekakomitean suositus N:o 1/2011, annettu 11 päivänä marraskuuta 2011, linja-autoja koskevan teknisen raportin käyttämisestä sopimuksen liitteessä 2 olevan 1 ja 2 artiklan määräysten valvonnan helpottamiseksi	46

(EUR/100 kg)
CN-koodi	Kolmansien maiden koodi (1)	Kiinteä tuontiarvo
0702 00 00	MA	62,1
	TN	101,1
	TR	107,7
	ZZ	90,3
0707 00 05	EG	206,0
	TR	160,5
	ZZ	183,3
0709 91 00	EG	208,4
0709 91 00	ZZ	208,4
0709 93 10	MA	74,1
	TR	143,7
	ZZ	108,9
0805 10 20	EG	55,7
	MA	65,9
	TR	65,7
	ZZ	62,4
0805 20 10	MA	94,1
0805 20 10	ZZ	94,1
0805 20 30, 0805 20 50, 0805 20 70, 0805 20 90	IL	67,0
	MA	62,0
	TR	83,5
	ZZ	70,8
0805 50 10	TR	50,6
0805 50 10	ZZ	50,6
0808 10 80	CA	125,9
	US	134,7
	ZZ	130,3
0808 30 90	CN	99,0
	US	133,6
	ZZ	116,3

Ajoneuvon merkki ja malli:	Rekisterinumero ja maakoodi:
Ensimmäinen rekisteröintipäivä:	Korin numero:

	Unionin lainsäädäntö	UN/ECE:n sääntö	Hyväksyntä-numero	Ajoneuvon tunnus
Nopeudenrajoitin	Direktiivi 92/6/ETY sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2002/85/EY	—
Suurimmat sallitut mitat	Direktiivi 96/53/EY sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2002/7/EY Direktiivi 97/27/EY sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2003/19/EY	—
Ajopiirturi	Asetus (ETY) N:o 3821/85 sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EU) N:o 1266/2009	—
Pakokaasupäästöt	Direktiivi 88/77/ETY sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2001/27/EY Direktiivi 2005/55/EY sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2008/74/EY Asetus (EY) N:o 595/2009	49/01 49/02, hyväksyntä A 49/02, hyväksyntä B
Savutus	Direktiivi 72/306/ETY sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2005/21/EY	24/03
Melupäästöt	Direktiivi 70/157/ETY sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2007/34/EY	51/02
Jarrulaitteet	Direktiivi 71/320/ETY sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2002/78/EY	13/11
Renkaat	Direktiivi 92/23/ETY sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2005/11/EY	54
Valaisimet ja merkkivalolaitteet	Direktiivi 76/756/ETY sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2008/89/EY	48/01
Polttoainesäiliö	Direktiivi 70/221/ETY sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2006/20/EY	34/02 67/01 110
Taustapeilit	Direktiivi 2003/97/EY sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2005/27/EY	46/01
Turvavyöt (asennus)	Direktiivi 77/541/ETY sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2005/40/EY	16/06
Turvavyöt (kiinnityspisteet)	Direktiivi 76/115/ETY sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2005/41/EY	14/07
Istuimet	Direktiivi 74/408/ETY sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2005/39/EY	17/08 80/01
Sisäpuoliset rakenteet (tulipalon leviämisriskin ehkäiseminen)	Direktiivi 95/28/EY	118
Sisustus (varauloskäynnit, sisään- ja uloskäynnit, matkustaja-paikkojen mitat)	Direktiivi 2001/85/EY	107/02
Kaatumissuojaus	Direktiivi 2001/85/EY	66/01