15.12.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 333/1

(1)

Alankomaiden valtio osti 3 päivänä lokakuuta 2008 Fortis Bank Nederlandin, jäljempänä ’FBN’ (joka on rahoitusholdingyhtiö Fortis SA/NV:n alankomaalainen pankkialan tytäryhtiö (2)), ja sen omistamat ABN AMRO Holdingin, jäljempänä ’ABN AMRO N’, omaisuuserät 12,8 miljardilla eurolla. Samalla toimenpiteellä Alankomaiden valtio lisäksi korvasi Fortis SA/NV:n belgialaisen pankkialan tytäryhtiön Fortis Bank SA/NV:n FBN:n velkojana 16,1 miljardin euron nimellisarvolta (3). Alankomaiden valtio myönsi FBN:lle myös 45 miljardin euron lyhytaikaisen likviditeettijärjestelyn ja lupasi korvata Fortis SA/NV:lle kulut ja velvoitteet, jotka johtuivat konsortion osakkaiden sopimuksesta. Konsortion osakkaiden sopimuksessa kuvataan kolmen rahoituslaitoksen (eli konsortion kolmen jäsenen, jotka ovat Fortis SA/NV, Banco Santander ja Royal Bank of Scotland, jäljempänä ’RBS’,) oikeudet ja velvollisuudet. Nämä kolme rahoituslaitosta olivat yhdessä tehneet tarjouksen ABN AMRO Holdingista hiljattain perustetun uuden oikeushenkilön, RFS Holdingsin, välityksellä. Alankomaiden valtio ilmoitti 7 päivänä lokakuuta 2008 komissiolle toimenpiteistä, jotka se oli toteuttanut 3 päivänä lokakuuta 2008, jotta se saisi oikeusvarmuuden siitä, että kyseiset toimenpiteet eivät ole valtiontukea. Nämä toimenpiteet olivat FBN:n osto 12,8 miljardilla eurolla, pitkäaikaisten lainojen novaatio 16,1 miljardin euron nimellisarvosta sekä 45 miljardin euron lyhytaikainen likviditeettijärjestely, ja näistä toimenpiteistä käytetään jäljempänä nimitystä ’3 päivän lokakuuta 2008 integroidut toimenpiteet’. Koska toimenpiteet oli jo toteutettu, komissio kirjasi ne NN-asiana numerolla NN53b/08.

(2)

Alankomaiden valtio käytti FBN:n hankintaan 3 päivänä lokakuuta 2008 johtaneissa neuvotteluissa apunaan […]:n* (4) laatimaa ulkopuolista arviointiraporttia, josta on toimitettu jäljennös komissiolle 15 päivänä lokakuuta 2008.

(3)

Komissio ilmoitti 30 päivänä lokakuuta 2008 päivätyllä kirjeellä Alankomaiden valtiovarainministeriölle alustavana kantanaan, että 3 päivänä lokakuuta 2008 toteutetut toimenpiteet vaikuttavat valtiontuelta FBN:lle. Komission yksiköiden ja Alankomaiden valtion edustajat pitivät kokouksen 20 päivänä marraskuuta 2008.

(4)

Alankomaiden valtio päätti 21 päivänä marraskuuta 2008 virallisesti, että se ei pidä FBN:ää ja ABN AMRO N:ää erillään vaan pyrkii sulauttamaan yhtiöt Fortis SA/NV:n aiempien suunnitelmien mukaisesti.

(5)

Komissio teki 3 päivänä joulukuuta 2008 päätöksen (5), jossa se totesi Alankomaiden valtion 3 päivänä lokakuuta 2008 toteuttamat toimenpiteet Fortis Bank SA/NV:n hyväksi yhteismarkkinoille soveltuvaksi valtiontueksi. Kyseisen päätöksen johdanto-osan 4 kappaleessa kuitenkin todettiin, että komissio aikoo arvioida erillisessä menettelyssä, sisältävätkö 3 päivänä lokakuuta 2008 toteutetut toimenpiteet myös tukea FBN:lle.

(6)

Alankomaiden valtio ilmoitti 17 päivänä joulukuuta 2008 komissiolle aikeistaan ostaa ABN AMRO N 6,5 miljardilla eurolla FBN:ltä. Kauppa toteutettiin 24 päivänä joulukuuta 2008. Alankomaiden viranomaiset ilmoittivat oikeusvarmuuden saadakseen kaupasta 2 päivänä helmikuuta 2009 komissiolle toimenpiteenä, joka ei ole valtiontukea.

(7)

RBS, Banco Santander ja Alankomaiden valtio allekirjoittivat 24 päivänä joulukuuta 2008 konsortion osakkaiden sopimuksen muutoksen, jolla Alankomaiden valtio korvasi sopimuksessa Fortis SA/NV:n.

(8)

Alankomaiden valtio lähetti komissiolle 6 päivänä maaliskuuta 2009 ostettuja yrityksiä koskevan due diligence -raportin (6), jonka oli laatinut Alankomaiden valtion pyynnöstä […].

(9)

Komissio aloitti 8 päivänä huhtikuuta 2009 tehdyllä päätöksellä SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn asianumerolla C11/09 (ex-NN53b/08). Menettely koskee väitettyä FBN:lle ja ABN AMRO N:lle myönnettyä tukea.

(10)

Komissio vastaanotti 6 päivänä toukokuuta 2009 kantelun Van Lanschot Bankilta, jäljempänä ’kantelija’, joka on FBN:n ja ABN AMRO N:n alankomaalainen kilpailija. Komissio toimitti kirjeen edelleen Alankomaiden valtiolle 22 päivänä heinäkuuta 2009 ja pyysi huomautuksia. Alankomaiden valtio pyysi 20 päivänä elokuuta 2009 lisää aikaa ja lähetti yksityiskohtaisen vastauksen kanteluun 22 päivänä syyskuuta 2009. Komissio sai kantelijalta lisätietoja 21 päivänä elokuuta 2009 ja 28 päivänä elokuuta 2009 päivätyillä kirjeillä. Nämä kirjeet toimitettiin Alankomaiden valtiolle 23 päivänä syyskuuta 2009, ja Alankomaiden valtio vastasi 29 päivänä lokakuuta 2009.

(11)

Alankomaiden valtio lähetti 15 päivänä toukokuuta 2009 komissiolle kirjeen, jossa se vastasi useisiin 8 päivänä huhtikuuta 2009 tehdyssä päätöksessä esiin tuotuihin kysymyksiin. Tarkemmat vastaukset, joille Alankomaiden valtio pyysi lisäaikaa, lähetettiin komissiolle 11 päivänä elokuuta 2009.

(12)

Alankomaiden valtio ilmoitti epävirallisessa asiakirjassa 15 päivänä kesäkuuta 2009 ja komission kanssa 16 päivänä kesäkuuta 2009 käydyssä seurantakokouksessa aikeistaan toteuttaa 2,5 miljardin euron pääomankorotussuunnitelma, jonka avulla ABN AMRO N voisi irrottautua emoyhtiöstään ABN AMRO Bankista (7). Alankomaiden valtio ilmoitti kokouksessa, että ensimmäisen 2,5 miljardin euron pääomanlisäyksen jälkeen tarvittaisiin vielä määrittämätön määrä lisätoimenpiteitä.

(13)

Komissio oli 8 päivänä huhtikuuta 2009 tehdyssä päätöksessä pyytänyt Alankomaiden finanssivalvojaa (DNB) kommentoimaan FBN:n ja ABN AMRO N:n vakavaraisuutta. Komissio vastaanotti pyytämänsä FBN:ää koskevat tiedot 18 päivänä kesäkuuta 2009 päivätyssä kirjeessä ja ajan tasalle saatettuja tietoja 5 päivänä tammikuuta 2010. Alankomaiden valtio toimitti 20 päivänä tammikuuta 2010 myös edelleen DNB:n kirjeen, joka koski ABN AMRO N:ää.

(14)

ABN AMRO N:n emoyhtiö ABN AMRO Bank lähetti 6 päivänä heinäkuuta 2009 komissiolle kirjeen, jossa se esitti huomautuksia 8 päivänä huhtikuuta 2009 tehtyyn päätökseen. Kirje toimitettiin Alankomaiden valtiolle 22 päivänä heinäkuuta 2009, ja Alankomaiden valtio vastasi 22 päivänä syyskuuta 2009.

(15)

Alankomaiden valtio ilmoitti 9 päivänä heinäkuuta 2009 komissiolle, että FBN oli maksanut takaisin kaiken lyhyen aikavälin rahoituksen, jota se oli saanut Alankomaiden valtiolta 3 päivänä lokakuuta 2008 myönnetyn 45 miljardin euron likviditeettijärjestelyn kautta.

(16)

Alankomaiden valtio ilmoitti 15 päivänä heinäkuuta 2009 komissiolle FBN:n suunnitelmista ostaa Fortis Clearing Americas, jäljempänä ’FCA’, Fortis Bank SA/NV:ltä.

(17)

Alankomaiden valtio ilmoitti 17 päivänä heinäkuuta 2009 virallisesti 2,5 miljardin euron arvoisesta pääomankorotussuunnitelmasta (8), johon sisältyi luottoriskinvaihtosopimus 1,7 miljardia euroa kevennetyllä vakavaraisuusvaatimuksella, jäljempänä ’vakavaraisuusvaatimuksen kevennys’, sekä 800 miljoonan euron vaihtoon velvoittava vaihtovelkakirja. Toimenpiteet kirjattiin aluksi asianumerolla N429/09, mutta koska toimenpiteet toteutettiin ennen kuin komissio teki niitä koskevan päätöksen, asia siirrettiin ilmoitettujen tukien rekisteristä ilmoittamattomien tukien rekisteriin (numerolla NN 2/10).

(18)

Alankomaiden valtio lähetti komissiolle 10 päivänä syyskuuta 2009 epävirallisen asiakirjan, jossa se saattoi ajan tasalle tiedot eriyttämisprosessista ja mainitsi, että valtiontuen lisääminen (määrittelemättömällä määrällä) on väistämätöntä.

(19)

Komission kanssa 9 päivänä marraskuuta 2009 käymässään kokouksessa Alankomaiden valtio ilmoitti, että FBN ja ABN AMRO N tarvitsevat lisätoimenpiteitä 4,39 miljardin euron arvosta, jolloin toimenpiteiden yhteismäärä (johon on laskettu mukaan 17 päivänä heinäkuuta 2009 ilmoitetut toimenpiteet) kohoaa 6,89 miljardiin euroon. Toimenpiteitä tarkasteltiin tarkemmin 10 päivänä marraskuuta 2009 toimitetussa lisäyksessä 10 päivänä syyskuuta 2009 annettuun epäviralliseen asiakirjaan ja lisäselvityksessä 13 päivänä marraskuuta 2009.

(20)

Alankomaiden valtio toimitti 26 päivänä marraskuuta 2009 komissiolle […] laatiman raportin, jossa kommentoitiin 24 päivän joulukuuta 2008 toimenpidettä. Lähetys sisälsi myös taustatietoa […].

(21)

Alankomaiden valtio toimitti 4 päivänä joulukuuta 2009 komissiolle ensimmäisen version (9) ABN AMRO Groupin rakenneuudistussuunnitelmasta, jäljempänä ’joulukuun 2009 rakenneuudistussuunnitelma’. ABN AMRO Group syntyi FBN:n ja ABN AMRO N:n sulautuman myötä. Suunnitelmassa kuvattiin uuden ryhmittymän strategiaa, ja se sisälsi myös perusskenaarion mukaisia rahoituslaskelmia.

(22)

Alankomaiden valtio antoi 14 päivänä tammikuuta 2010 virallisen ilmoituksen uudesta 4,39 miljardin euron valtiontuesta heinäkuussa 2009 jo ilmoitettujen toimenpiteiden lisäksi. Komissio rekisteröi uudet toimenpiteet numerolla N19/10.

(23)

Komissio teki 5 päivänä helmikuuta 2010 päätöksen laajentaa tutkimusta C11/09 siten, että se kattaa myös numeroilla NN2/10 ja N19/10 rekisteröidyt toimenpiteet. Komissio hyväksyi nämä toimenpiteet kyseisessä päätöksessä tilapäisesti pelastamistukena 31 päivään heinäkuuta 2010 saakka. Alankomaiden valtio lähetti komissiolle kirjeen, joka sisälsi sitoumuksen hintajohtajuuskieltoon vuoden 2010 loppuun saakka.

(24)

Komissio vastaanotti 23 päivänä maaliskuuta 2010 Alankomaiden valtion vastauksen (johon tämä oli pyytänyt lisäaikaa) 5 päivänä helmikuuta 2010 tehtyyn päätökseen. Alankomaiden valtio toimitti myös lisätietoa uuden ABN AMRO Groupin joulukuun 2009 rakenneuudistussuunnitelmasta ja muun muassa heikoimman skenaarion mukaiset rahoituslaskelmat.

(25)

Komissio esitti lisäkysymyksiä 8 päivänä huhtikuuta 2010 ja sai niihin vastaukset 7 päivänä toukokuuta 2010. Alankomaiden valtio toimitti komissiolle myös lisätietoa ristikkäisistä vastuista, jotka johtuivat 26 päivänä toukokuuta 2010 toteutetuista sulautumaan liittyvistä korjaustoimenpiteistä (10). Komissio lähetti samana päivänä sähköpostiviestin, joka sisälsi jatkokysymyksiä. Niihin vastattiin 9 päivänä kesäkuuta 2010.

(26)

Alankomaiden valtio pyysi 20 päivänä heinäkuuta 2010 komissiota jatkamaan numeroilla NN2/10 ja N19/10 kirjattujen pelastustoimenpiteiden tilapäisen hyväksynnän voimassaoloa. Alankomaiden valtio lähetti myös kirjeen, jossa sitoumusta hintajohtajuuskieltoon jatkettiin joko 30 päivään kesäkuuta 2011 tai komission lopullisen päätöksen hyväksymispäivään siitä riippuen, kumpi tulee ensin.

(27)

Komissio päätti 30 päivänä heinäkuuta 2010 jatkaa numeroilla NN2/10 ja N19/10 kirjattujen pelastustoimenpiteiden tilapäisen hyväksynnän voimassaoloa siihen saakka, kunnes komissio saa päätökseen tutkimuksen C11/09.

(28)

Alankomaiden valtio lähetti 20 päivänä elokuuta 2010 komissiolle asiakirjan, jossa se selosti tarkasti irtautumisstrategiaansa.

(29)

Alankomaiden valtio toimitti 5 päivänä lokakuuta 2010 ABN AMRO Groupin pääomasijoitusyksikön liiketoimintasuunnitelman. ABN AMRO Groupin ”Energy, Commodities and Transportation” -yksikön vastaava suunnitelma lähetettiin komissiolle 10 päivänä tammikuuta 2010.

(30)

ABN AMRO Group ilmoitti 15 päivänä lokakuuta 2010, että se käyttäisi osto-optionsa lopettaakseen vakavaraisuusvaatimuksen kevennyksen 31 päivänä lokakuuta 2010.

(31)

Alankomaiden valtio lähetti 8 päivänä marraskuuta 2010 ABN AMRO Groupin ajan tasalle saatetun, 4 päivän joulukuuta 2009 rakennemuutossuunnitelman. Siitä käytetään jatkossa nimitystä ’marraskuun 2010 rakennemuutossuunnitelma’, ja se on päivätty 29 päivänä lokakuuta 2010. Alankomaiden valtio lähetti 10 päivänä tammikuuta 2011 asiakirjan, jossa selostettiin, miltä ABN AMRO Groupin 8 päivänä marraskuuta 2010 ajan tasalle saatetut ennusteet näyttävät verrattuina alkuperäisiin ennusteisiin 4 päivänä joulukuuta 2009.

(32)

Alankomaiden valtion, ABN AMRO N:n ja FBN:n sekä Euroopan komission edustajat vaihtoivat menettelyn kuluessa monta kertaa tietoja ja järjestivät etäneuvotteluja ja kokouksia.

(33)

Konsortion jäsenet perustivat keväällä 2007 uuden oikeushenkilön, RFS Holdingsin, ostaakseen ABN AMRO Holdingin.

(34)

Konsortion jäsenet aikoivat jakaa ABN AMRO Holdingin kolmeen osaan. Jakomenettelyn järjestelyt määriteltiin konsortion osakkaiden sopimuksessa.

(35)

Jakamisen helpottamiseksi konsortion jäsenet perustivat ns. ”seurantaosakkeita” (tracking shares), jotka edustivat kullekin konsortion jäsenelle kuuluvien liiketoimintojen taloudellista omistajuutta. Tällöin RBS:stä tuli ns. R-osakkeen (ABN AMRO R), Banco Santanderista S-osakkeen (ABN AMRO S) ja Fortis SA/NV:stä N-osakkeen (ABN AMRO N) taloudellinen omistaja (11).

(36)

ABN AMRO R:ään kuuluivat muun muassa seuraavat liiketoimintayksiköt: Global Business & Markets, Asia, Global Transaction Services sekä kansainvälinen verkko. ABN AMRO S:n liiketoimintayksiköitä olivat muun muassa Latin America ja Antonveneta (Italia).

(37)

ABN AMRO N:ään kuuluivat liiketoimintayksiköt Netherlands ja Private Banking sekä International Diamond and Jewerly Group.

(38)

Omaisuuserät, jotka eivät kuuluneet millekään yksittäiselle konsortion jäsenelle, koottiin yhteen ns. ABN AMRO Z-osakkeeseen, joka kattoi edelleenkin muun muassa päätoimipaikkatoiminnot. Jokaisella konsortion jäsenellä oli suhteellinen osuus (12) ABN AMRO Z:sta.

(39)

Alankomaiden valtio osti 3 päivänä lokakuuta 2008 FBN:n 12,8 miljardilla eurolla Fortis Bank SA/NV:ltä. Tämän hankinnan seurauksena Alankomaiden valtiosta tuli myös ABN AMRO N:n epäsuora omistaja, sillä FBN oli (osana Fortis Bank SA/NV:tä) ABN AMRO N:n laillinen omistaja. Alankomaiden valtio lisäksi sitoutui 3 päivänä lokakuuta 2008 hyvittämään Fortis SA/NV:lle kaikki kulut, joita Fortis SA/NV:lle saattaisi koitua sen jatkuvasta mukanaolosta konsortion osakkaiden sopimuksessa. RBS, Banco Santander ja Alankomaiden valtio allekirjoittivat 24 päivänä joulukuuta 2008 konsortion osakkaiden sopimuksen muutoksen, jolla Alankomaiden valtio korvasi sopimuksessa Fortis SA/NV:n.

(40)

Alankomaiden valtio osti 24 päivänä joulukuuta 2008 ABN AMRO N:n 6,5 miljardilla eurolla FBN:ltä, jolloin siitä tuli ABN AMRO N:n suora omistaja. Ennen tätä hankintaa Alankomaiden valtio käytti määräysvaltaa ABN AMRO N:ssä epäsuorasti FBN:n kautta.

(41)

Kaavio 1:

ABN AMRO N:n irrottaminen

(42)

Alankomaiden valtio päätti 21 päivänä marraskuuta 2008, että se sulauttaa ABN AMRO N:n ja FBN:n (kuten Fortis SA/NV oli aikonut mutta ei toteuttanut). Sulautuma voitiin toteuttaa vasta kun ABN AMRO N oli erotettu emoyhtiöstään ABN AMRO Bankista. Ensimmäisessä vaiheessa ABN AMRO N:n toiminnot siirrettiin ABN AMRO Bankin sisällä uuteen oikeushenkilöön, jonka nimeksi tuli ABN AMRO II.

(43)

Helmikuun 6 päivänä 2010 ABN AMRO II irrotettiin emoyhtiöstä 41 kappaleessa esitetyllä tavalla ja nimettiin uudestaan. Uusi nimi on ABN AMRO Bank. Samalla oikeushenkilölle, jonka nimi oli aiemmin ABN AMRO Bank, annettiin uudeksi nimeksi The Royal Bank of Scotland NV, jäljempänä ’RBS NV’ (ks. kaavio edellä).

(44)

Ennen kuin uusi ABN AMRO Bank voitiin sulauttaa FBN:n kanssa, sen oli toteutettava sulautumaan liittyvät korjaustoimenpiteet. Kun Fortis SA/NV osti ABN AMRO N:n vuonna 2007, komissio päätteli (sulautumapäätös) (13), että ABN AMRO N:n ja FBN:n sulautuma johtaa keskittymisongelmiin Alankomaiden pankkimarkkinoilla ja etenkin liikepankki- ja factoring-sektoreilla.

(45)

Ratkaisuna keskittymisongelmiin Fortis SA/NV sitoutui myymään tiettyjä toimintoja (eli factoring-yksikkö IFN:n sekä New HBU:n liikepankkitoiminnan) Deutsche Bankille. Kun Alankomaiden valtio osti FBN:n ja ABN AMRO N:n 3 päivänä lokakuuta 2008, Fortis SA/NV ei ollut vielä kokonaan toteuttanut New HBU:n ja IFN:n aiottua myyntiä Deutsche Bankille. Kun Alankomaiden valtio oli päättänyt edetä FBN:n ja ABN AMRO N:n sulauttamisessa, se käynnisti neuvottelut Deutsche Bankin kanssa uudelleen (14). New HBU ja IFN myytiin Deutsche Bankille 1 päivänä huhtikuuta 2010.

(46)

New HBU:n kokonaisvarat olivat yhteensä [10 – 20] miljardia euroa, ja se työllisti noin [1 000 – 1 500] kokoaikavastaavaa työntekijää. New HBU:hun kuului ABN AMRO N:n omistama liikepankki Hollandsche Bank Unie, jäljempänä ’HBU’, joitakin ABN AMRO:n myyntitoimistoja (13 yhteensä 78:sta) ja joitakin ABN AMRO Corporate Client Unit -yksikköjä (kaksi yhteensä viidestä).

(47)

ABN AMRO Bank ja FBN sulautuivat virallisesti 1 päivänä heinäkuuta 2010 muodostaen ABN AMRO Groupin, kuten 49 kappaleessa olevassa kaaviossa 2 esitetään.

(48)

Alankomaiden valtio siirsi ABN AMRO Z -osuutensa hallinnon uudelle ABN AMRO Bankille, sillä se ei halunnut käyttää resursseja tämän osuuden päivittäiseen hallintoon. Alankomaiden valtio on kuitenkin edelleen ABN AMRO Z:n laillinen omistaja, ja sillä on oikeus kaikkiin ABN AMRO Z:n mahdollisiin voittoihin ja se kantaa kaikki sen mahdolliset tappiot (15).

(49)

Kaavio 2:

ABN AMRO Groupin perustaminen

(50)

ABN AMRO N, joka on yksinään Alankomaiden kolmanneksi suurin pankki Rabobankin ja ING:n jälkeen, muodostui liiketoimintayksiköistä Netherlands ja Private Banking.

(51)

Liiketoimintayksikkö Netherlands tarjosi vähittäis- ja liikepankkipalveluita 510 pankkikonttorin verkoston, 78 neuvontapisteen sekä vaihtoehtoisten kanavien, kuten Internetin, pankkiautomaattien (16) ja puhelinpalvelukeskusten välityksellä. Se työllisti noin 19 000 kokoaikavastaavaa työntekijää.

(52)

Netherlands-yksiköllä oli vähittäispankkitoiminnassa vahva asiakaspohja, joka oli jaoteltu massapalveluihin (yli [3,5 – 5] miljoonaa asiakasta) ja yksityispankkipalveluihin (yli [250 000 – 420 000] asiakasta) (17), tarjoten asiakkailleen monenlaisia tuotteita, jotka liittyvät säästämiseen, sijoittamiseen, asuntolainoihin, vakuutuksiin, luottokorttilainoihin ja maksupalveluihin.

(53)

Yrityspankkitoiminnassa ABN AMRO N palveli [300 000 – 400 000] pk-yritysasiakasta (18) ja [9 000 – 21 000] suurempaa yritysasiakasta (vaikkakin konsortion osakkaiden sopimuksessa ABN AMRO Bankin suuremmat asiakkaat laskettiin RBS:n asiakaskuntaan). Se tarjosi näille monenlaisia tuotteita (kuten lainoja, maksu- ja käteisliikenteen hoitoa, säästämistuotteita, varainhoitopalvelua, riskinhallinta- ja vakuutuspalveluita, räätälöityjä rahoitusratkaisuja ja -tuotteita sekä leasing- ja factoring-palveluita).

(54)

Toisen liiketoimintayksikön, Private Bankingin, kohderyhmää olivat henkilöt, joilla oli sijoitettavaa varallisuutta yli miljoonan euron nettoarvosta erilaisissa varallisuudenhoito- ja perintösuunnittelutuotteissa. Private Banking oli muodostanut kehittyneen verkoston Alankomaissa ja Ranskassa tapahtuneen kasvun sekä Saksassa (Delbrück Bethmann Maffei) ja Belgiassa (Bank Corluy) tehtyjen hankintojen myötä. Private Bankingiin kuului myös ranskalainen vakuutusalan yhteisyritys Neuflize Vie.

(55)

Alankomaiden valtion 3 päivänä lokakuuta 2008 hankkimiin liikeyrityksiin kuului myös International Diamond and Jewelry Group, joka muodostuu korujen valmistukseen ja timanttikauppaan osallistuvista yhtiöistä.

(56)

ABN AMRO Z:aan ei kuulunut operatiivisia omaisuuseriä vaan muun muassa verosaamisia, useita omistusosuuksia (mm. Saudi Hollandi Bankissa) ja jäljellä oleva pääomasijoitussalkku. Vastuiden osalta oli tehty varaus Yhdysvaltojen oikeusministeriöön kohdistuvista velvoitteista. Lisäksi oli tehty muita varauksia (osittain henkilöstöön liittyviä). ABN Amro Z huolehti myös yhtiöiden välisestä omaisuuserien rahoituksesta. Kuten alaviitteessä 11 todetaan, Alankomaiden valtion omistusosuus ABN AMRO Z:sta on 33,81 prosenttia.

(57)

Jäljempänä olevassa taulukossa 1 esitetään ABN AMRO N:n keskeiset pro- forma -tilinpäätöstiedot.

Taulukko 1

(58)

ABN AMRO N raportoi kärsineensä 117 miljoonan euron tappiot tilivuonna 2009. Tappiot johtuivat lainojen arvonalentumisten kasvusta, korkomarginaaleihin kohdistuvista paineista, Alankomaiden talletustakuujärjestelmään liittyvien kulujen kasvusta sekä eriyttämis- ja integroitumiskuluista (24). Jos eriyttämis- ja integroitumiskuluja ei lasketa, ABN AMRO N olisi kirjannut vuodelle 2009 pienen, 52 miljoonan euron nettovoiton.

(59)

FBN oli yksinään Alankomaiden neljänneksi suurin pankki (Rabobankin, ING:n ja ABN AMRO N:n jälkeen ja ennen SNS REAALia).

(60)

Alankomaiden valtio (ja sitä ennen Fortis SA/NV) omisti suoraan 92,6 prosenttia FNB:stä. Sijoitusyhtiö Fortis FBN(H) Preferred Investments BV omisti loput 7,4 prosenttia etuoikeutettuina osakkeina. Alankomaiden valtio omisti 70 prosenttia kyseisen sijoitusyhtiön osakkeista ja joukko yksityisiä sijoittajia loput 30 prosenttia (25). Yksityisten sijoittajien omistamien etuoikeutettujen osakkeiden nimellisarvo oli 210 miljoonaa euroa ja (kumuloimaton) voitto-osuus 5,85 prosenttia (26).

(61)

FBN:n toiminta jaettiin kolmeen lohkoon: Retail Banking, Private Banking ja Merchant Banking.

(62)

Retail Bankingin toimialaan kuuluu perinteinen vähittäispankkitoiminta (157 konttoria, [2 – 3] miljoonaa yksityisasiakasta ja [20 000 – 60 000] pk-yritysasiakasta), Directbank (joka tarjoaa asuntolainaratkaisuja välittäjien kautta) sekä Alfamin kuluttajarahoituspalvelut ja ICS:n maksukorttituotteet.

(63)

Private Bankingin toimintaa kehitettiin pääasiassa Fortis Mees Piersonin brändinimen alla, ja se tarjontaan kuului omaisuudenhoitopalveluja (perintösuunnittelu, sijoituspalvelut, lainananto ja vakuutukset) valikoidulle asiakaskunnalle, johon kuului [15 000 – 40 000] asiakasta eri puolilla Alankomaita.

(64)

FBN:n Merchant Banking jakautui seitsemään eri alakohkoon. Lohkolla Commercial Banking (1) FBN:llä oli 23 liiketoimintakeskusta, jotka tarjosivat erilaisia tuotteita yrityksille, joiden liikevaihto oli enintään 250 miljoonaa euroa. Yrityksiä, joiden liikevaihto ylitti 250 miljoonaa euroa, sekä julkista sektoria palveli toinen alalohko, Corporate & Public Banking (2). Muita alalohkoja olivat Investment banking (3) (27), Specialised Financial Services (4) (28), Energy, Commodities & Transportation (5), Global Markets & Institutional Banking (6) (29) ja ”Clearing Funds & Custody” (7) (30).

(65)

FBN:n keskeisiä tilinpäätöstietoja esitetään jäljempänä taulukossa 2.

Taulukko 2

(66)

FBN teki vuonna 2008 tappiota 18,5 miljardia euroa, mutta tappio liittyi suurelta osin poikkeuksellisiin menoeriin. Yhtiön oli kirjattava 16,8 miljardin euron nettotappio osuudestaan RFS Holdingsiin ja sen myynti, ja Madoff-huijauksesta (34) aiheutui 922 miljoonan euron arvonalennus (verottomana) sen Prime Fund Solutions -lohkolle. Jos näitä tekijöitä ei oteta huomioon, nettovoitto oli 604 miljoonaa euroa ja se saavutettiin lähes kokonaan vuoden 2008 alkupuoliskolla.

(67)

FBN tuotti vuonna 2009 406 miljoonan euron nettovoiton, mitä edesauttoi kaksi poikkeuksellista voittoa (362,5 miljoonan euron käteiskauppa Fortis Capital Companyn kanssa) ja Madoff-tapaukseen liittyvä 16 miljoonan euron varausten purkaminen. Satunnaiseristä puhdistettu nettovoitto laski 27 miljoonaan euroon (35) (604 miljoonasta eurosta vuonna 2008).

(68)

ABN AMRO Group perustettiin FBN:n ja ABN AMRO Bankin (eli ABN AMRO N:n toimintojen) sulautuman seurauksena 1 päivänä heinäkuuta 2010. Siihen on keskitetty kaikki FBN:n ja ABN AMRO N:n toiminnot kahteen eri liiketoimintayksikköön, jotka ovat Retail and Private Banking ja Commercial and Merchant Banking. Yhtiöllä oli vuonna 2008 7,15 miljardin euron liiketoiminnan tuotot ja yhteensä 360 miljardin euron pro forma -kokonaispääoma. Viimeisimpien lukujen (36) mukaan ABN AMRO Groupilla on 11,7 miljardin euron IFRS:n (37) mukaan laskettu oma pääoma.

(69)

ABN AMRO Group on monialainen. Sen liiketoiminnan tuotto Retail and Private Banking -lohkolla on 4,2 miljardia euroa ja Commercial and Merchant Banking -lohkolla 2,8 miljardia euroa. Maantieteellisesti suurin osa ABN AMRO Groupin tuloista (yhteensä [65 – 95] prosenttia) on peräisin Alankomaista.

(70)

Integroidun ABN AMRO Groupin Retail and Private Banking -lohkon markkinaosuus massapalveluista on [15 – 20] prosenttia ja yksityispankkipalveluista (38) [15 – 20] prosenttia (39), mikä tekee siitä markkinaosuudeltaan kolmanneksi suurimman Alankomaiden pankkimarkkinoilla. Yksityispankkipuolella (brändinä ABN AMRO Mees Pierson) ABN AMRO Group on ylivoimaisesti Alankomaiden markkinoiden suurin noin [30 – 40] prosentin markkinaosuudella (40). ABN AMRO Groupin Commercial and Merchant Banking -lohkon markkinaosuus on noin [15 – 25] prosenttia (41).

(71)

ABN AMRO Groupiin ei enää kuulu New HBU:ta eikä IFN:n factoring-toimintaa, joista luovuttiin 1 päivänä huhtikuuta 2010 toteutettujen sulautumaan liittyvien korjaustoimenpiteiden yhteydessä.

(72)

Osana rakenneuudistusprosessia luovuttiin myös kahdesta pienestä FBN:n jaostosta (Intertrust ja Prime Fund Solutions, jäljempänä ’PFS’), jotka eivät enää kuulu ABN AMRO Groupiin.

(73)

Syyskuussa 2009 FBN ja sen kumppani Banque Générale du Luxembourg, jäljempänä ’BGL’ (42), myivät Intertrustin pääomasijoituksiin erikoistuneelle yritykselle Waterland. Intertrust on yksi suurimmista toimijoista maailmanlaajuisella rahaston- ja yritysjohdon alalla. Se työllistää 1 000 asiantuntijaa 19 maassa. Sen liiketoiminnan tuotot ovat […] miljoonaa euroa ja sen riskipainotettujen omaisuuserien määrä on […] miljoonaa euroa.

(74)

Toukokuussa 2010 FBN ilmoitti myös PFS:n myynnistä Credit Suisselle. PFS tarjoaa rahastopalveluja vaihtoehtoisella varallisuudenhoitoalalla mukaan luettuina hallinto, pankkitoiminta, arvopapereiden säilytys ja rahoitus. Sen asiakaskunta vaihtelee pienistä omaisuudenhoitajista suuriin maailmanlaajuisiin instituutioihin, kuten eläkerahastoihin ja valtionrahastoihin. PFS:n vastuulla oli 922 miljoonan euron varaus (verotuksen jälkeen), jonka FBN kirjasi vuonna 2008 Madoff-huijauksen vuoksi. PFS:llä on […] miljoonan euron liikevaihto ja […] miljoonan euron riskipainotetut omaisuuserät.

(75)

ABN AMRO Group julkaisi 4 päivänä maaliskuuta 2011 tuloksensa tilivuodelta 2010. Sen mukaan se kärsi 414 miljoonan euron nettotappion. Kun eriyttämis- ja integroitumiskuluja ei oteta huomioon, ABN AMRO Groupin tulos oli 1 077 miljoonaa euroa. Joulukuun 31 päivänä 2010 ABN AMRO Groupin ydinpääoman osuus riskisijoituksista oli 10,4 prosenttia, ensisijaisen pääoman osuus riskisijoituksista oli 12,8 prosenttia ja vakavaraisuussuhde 16,6 prosenttia. ABN AMRO Group laati yhteistyössä Alankomaiden valtion kanssa osinkopolitiikan, jolla pyritään maksamaan osinkoja 40 prosenttia vuosituloksesta.

(76)

Alankomaiden valtio toimitti komissiolle joulukuun 2009 rakenneuudistussuunnitelman 4 päivänä joulukuuta 2009. Lisätietoja toimitettiin maaliskuussa 2010 (43). FBN:n ja ABN AMRO N:n sulautumalla on keskeinen merkitys joulukuun 2009 rakenneuudistussuunnitelmassa. Joulukuun 2009 rakenneuudistussuunnitelman toteutuksen tuloksena syntynyt uusi pankki ABN AMRO Group keskittyy Alankomaiden (44) pankkimarkkinoiden keskisegmenttiin, ja sen toimialoja ovat vähittäis- ja yksityispankkitoiminta sekä yrityspankkitoiminta.

(77)

Joulukuun 2009 rakenneuudistussuunnitelman lähtökohtana on se, että pääomatarpeet eivät liittyneet FBN:n ja ABN AMRO N:n kannattavuuteen vaan tarpeeseen rahoittaa niiden irtaantuminen emoyhtiöistään ja sulautuman alkuvaiheen integrointikulut.

(78)

Joulukuun 2009 rakenneuudistussuunnitelmassa todetaan, että siinä vaihtoehtoisessa skenaariossa, että valtiontukea ei olisi käytetty eivätkä Benelux-maiden hallitukset olisi toimineet koordinoidusti, Fortis SA/NV olisi kaatunut, mikä olisi kaatanut myös FBN:n ja ABN AMRO N:n.

(79)

Joulukuun 2009 rakenneuudistussuunnitelmaan sisältyy vuosia 2009–2012 koskevia rahoituslaskelmia, joissa toiminta jakautuu lohkoihin Retail Banking, Private Banking NL, Private Banking International ja Commercial & Merchant Banking. ABM AMRO Group on laskenut erityisesti vuotta 2012 varten myös hypoteettisen vuosituoton (”run rate”), jossa ei oteta huomioon siirtymäkauden kuluja ja jossa oletetaan, että koko vuoden kulusynergia on jo otettu huomioon. Laskelmat laadittiin sekä parhaan että heikoimman skenaarion perusteella.

(80)

Alankomaiden valtio päivitti 8 päivänä marraskuuta 2010 joulukuun 2009 rakenneuudistussuunnitelman rahoituslaskelmia vuoteen 2012 saakka ja täydensi niitä uusilla vuotta 2013 koskevilla laskelmilla marraskuun 2010 rakenneuudistussuunnitelmassa.

(81)

Alankomaiden valtio lähtee perusskenaariossa siitä olettamasta, että liiketoiminta kasvaa inflaation tahdissa. Henkilöstökulujen odotetaan nousevan [1 – 6] prosenttia vuodessa ja muiden kulujen maltillisemmin, [1 – 5] prosenttia vuodessa. Alankomaiden valtio odottaa myös, että ABN AMRO Groupin luottotappiovaraukset alkavat laskea vuoden 2009 korkealta tasolta.

(82)

Marraskuun 2010 rakenneuudistussuunnitelman perusskenaariossa ABN AMRO Group tekee […] miljoonan euron nettotappion vuonna 2010 ennen kuin toiminta palautuu voitolliseksi vuodesta 2011 alkaen ([…] miljoonan euron voitto vuonna 2011).

(83)

Vuonna 2012 ABN AMRO Groupin nettovoiton odotetaan kasvavan […] miljoonaan euroon ja vuonna 2013 […] miljoonaan euroon, jolloin oman pääoman tuottoasteeksi (45) tulee noin […] prosenttia. ABN AMRO Groupin kannattavuuden koheneminen johtuu liiketoiminnan tuottojen kasvusta (joka tapahtunee heikon vuoden 2009 jälkeen), kulujenleikkausohjelmasta, joka alentanee kuluja parhaimmillaan 1,1 miljardilla eurolla (ennen verotusta) vuodessa, ja luottotappiovarausten normalisoitumisesta pahimman vuoden 2009 jälkeen. ABN AMRO Groupin kulujen ja tuottojen suhteeksi ennakoidaan vuonna 2013 […] prosenttia.

(84)

Perusskenaario

Taulukko 3

(85)

Marraskuun 2010 rakenneuudistussuunnitelman heikoimmassa skenaariossa Alankomaiden valtio lähti varovaisemmista olettamista kuin perusskenaariossa. Siinä käytettiin 7,5 prosenttia pienempiä korkomarginaaleja kuin perusskenaariossa, ennakoitiin varovaisemmin palkkioita ja maksuja (4 prosentin vuotuinen kasvu, kun se arvioitiin perusskenaariossa 7 prosentiksi), arvioitiin synergia pienemmäksi (–[…] miljoonan euron vaikutus vuoden 2013 tulokseen) ja 15 prosenttia heikompi luottotappiovarausten palautusaste (–[…] miljoonan euron vaikutus vuoden 2013 tuottoon).

(86)

Vaikka nämä varovaisemmat luvut johtavat heikompiin tuloksiin, ABN AMRO Group pystyisi silti tuottamaan voittoa. Heikoimmassa skenaariossa ennakoidaan nettotulokseksi […] miljoonaa euroa vuonna 2012 ja […] miljoonaa euroa vuonna 2013 (kun perusskenaarion luvut olivat […] ja […] miljoonaa euroa).

(87)

Alankomaiden valtio käsitteli joulukuun 2009 rakenneuudistussuunnitelmassa myös irtaantumisstrategiaansa. Se korosti, ettei sillä ole aikomusta jäädä pitkäaikaiseksi sijoittajaksi ABN AMRO Groupiin.

(88)

Alankomaiden valtio esitti 20 päivänä elokuuta 2010 päivätyssä kirjeessä komissiolle tarkempia tietoja irtaantumisstrategiastaan. Alankomaiden valtio selitti, että se harkitsee arvopaperien liikkeeseenlaskua listautumalla pörssiin (47), mutta se tarkastelee myös muita vaihtoehtoja kuten yksityistä myyntiä sijoittajalle tai markkinaosapuolelle. Alankomaiden valtio mainitsee 20 päivänä elokuuta 2010 päivätyssä kirjeessä, että ensimmäinen [0 – 50] – [10 – 60] prosentin omistusosuus voitaisiin listata pörssiin aikaisintaan […] ja seuraava [0 – 50] – [10 – 60] prosentin omistusosuus vuonna 2015. Alankomaiden valtio haluaa ansaita takaisin alkuinvestointinsa korotettuna [2 – 5] prosentin rahoituskuluilla. Alankomaiden valtio pyrkii vähentämään omistusosuuttaan ABN AMRO Groupista enintään [25 – 65] prosenttiin mielellään ennen vuoden [2014–2018] loppua. Alankomaiden valtio on täysin sitoutunut irtaantumaan yhtiöstä lopulta kokonaan. Lopullisen päätöksen pörssiin listautumisesta tekee Alankomaiden valtiovarainministeriö. Päätös riippuu tilanteesta markkinoilla, ABN AMRO Groupin ”pörssikelpoisuudesta” ja odotettavissa olevasta tuotosta. Alankomaiden valtio ilmoitti irtaantumisstrategiastaan 24 päivänä tammikuuta 2011 myös julkisuuteen (48).

(89)

Joulukuun 2009 rakenneuudistussuunnitelma (samoin kuin ajan tasalle saatettu marraskuun 2010 rakenneuudistussuunnitelma) osoittaa, että kun kaikki valtiontukitoimenpiteet on toteutettu, ABN AMRO Group on riittävän vakavarainen. Rakenneuudistusvaiheessa ensisijaisen pääoman vakavaraisuussuhde pysynee reilusti yli […] prosentissa vuosina 2009–2012 ja noussee vuonna 2013 edelleen […] prosenttiin.

(90)

Alankomaiden valtio selosti joulukuun 2009 rakenneuudistussuunnitelmassa, että ABN AMRO Group oli jo luopunut useista liiketoiminnoista. New HBU ja IFN oli myyty jo sulautumaan liittyvien korjaustoimenpiteiden yhteydessä, ja ABN AMRO N ja FBN luopuivat myös Intertrustista ja PFS:stä.

(91)

Intertrustin ja PFS:n yhteenlaskettu osuus ABN AMRO Groupin odotettavissa olevasta liiketoiminnan kokonaistuotoista oli [0 – 5] prosenttia, kuluista [0 – 5] prosenttia ja riskipainotetuista omaisuuseristä [0 – 5] prosenttia.

(92)

FBN teki rakenneuudistuksen yhteydessä myös hankinnan, jolla se pyrki korjaamaan Fortis SA/NV:n hajottamisesta syntynyttä vinoutumaa. FBN oli liiketoimintayksikön Brokerage, Clearing and Custody sekä kaikkien sen liiketoimintaan liittyvien toimitilojen laillinen omistaja lukuun ottamatta Chicagon toimistoa, joka säilyi Fortis Bank SA/NV:llä. Korjatakseen tämän hajottamiseen liittyvän vinoutuman FBN osti Fortis Clearing Americasin Chicagon toimipisteen Fortis Bank SA/NV:ltä 31 päivänä heinäkuuta 2009 noin […] miljoonan Yhdysvaltain dollarin hintaan.

(93)

Komissio käyttää yksittäisten valtiontukitoimenpiteiden yksilöimiseksi tässä päätöksessä samoja kirjainkoodeja kuin päätöksessään 5 päivältä helmikuuta 2010.

(94)

Alankomaiden valtio osti 3 päivänä lokakuuta 2008 FBN:n (mukaan luettuna ABN AMRO N) Fortis Bank SA/NV:ltä 12,8 miljardilla eurolla (toimenpide X). Komissio ei aloittanut menettelyä tämän toimenpiteen osalta, joka ei sellaisenaan muodostanut valtiontukea FBN:lle, vaikka se oli osa toimenpidettä, joka muodosti valtiontuen FBN:lle (ks. 8 päivänä huhtikuuta 2009 tehdyn päätöksen johdanto-osan 32 kappale).

(95)

Kun Alankomaiden valtio hankki FBN:n, FBN:n rahoitus oli voimakkaasti riippuvainen Fortis Bank SA/NV:stä. Jotta FBN saatiin täysin erilleen Fortis Bank SA/NV:stä, Alankomaiden valtion oli katkaistava rahoitussuhde FBN:n ja Fortis Bank SA/NV:n väliltä. Katkaistakseen tämän kytköksen Alankomaiden valtio myönsi FBN:lle 45 miljardin euron lyhytaikaisen likviditeettijärjestelyn (toimenpide Y1) 3 päivänä lokakuuta 2008. Tämän järjestelyn ansiosta FBN kykeni maksamaan Fortis Bank SA/NV:lle takaisin 34 miljardia euroa lyhytaikaisia lainoja. Alankomaiden valtio myös korvasi Fortis Bank SA/NV:n FBN:n pitkäaikaislainoittajana 16,1 miljardin euron nimellismäärältä ns. novaatiolla (toimenpide Y2) (49).

(96)

Toimenpiteeseen Y1 kuuluva lyhytaikainen likviditeettijärjestely oli voimassa kesäkuun 2009 loppuun saakka. Sen voimassaoloaikana peritty korko muuttui useita kertoja. Alankomaiden valtio antoi 6 ja 23 päivän lokakuuta 2008 välisenä aikana FBN:lle lyhyen aikavälin rahoitusta eonia- (50) (yliyön lainanantoon enimmillään 5 miljardia euroa) tai euriborkorolla (51) (pitemmän aikavälin likviditeettiä varten enimmillään 40 miljardia euroa) ilman marginaalia. Lokakuun 23 päivän 2008 jälkeen oli lyhyt jakso (5 päivään marraskuuta 2008), jonka aikana Alankomaiden valtio sovelsi korkoa eonia + 50 peruspistettä ja euribor + 50 peruspistettä. Tässä toisessa vaiheessa järjestelyn enimmäismäärät olivat vielä 5 miljardia euroa yliyön likviditeettiin ja 40 miljardia euroa pitemmän aikavälin likviditeettiin. Alankomaiden valtio muutti koron 5 päivästä marraskuuta 20081 päivään maaliskuuta 2009 eonia + 25 peruspisteeksi yliyön lainoilta, euribor + 25 peruspisteeksi lainoilta, joiden laina-aika (52) on alle kolme kuukautta, ja euribor + 50 peruspisteeksi lainoilta, joiden laina-aika on yli kolme kuukautta (53). Maaliskuun 1 päivän 2009 jälkeen Alankomaiden valtio kehitti kaksivaiheisen järjestelmän, jolla FBN:ää kannustettiin vähentämään riippuvuuttaan valtiosta. Ensimmäinen rahoitusosuus (laina-ajasta riippumatta) tarjottiin korolla euribor + 25 peruspistettä, mutta kun kynnys ylittyi, FBN sai lisälikviditeettiä korolla euribor + 50 peruspistettä (54). Rahoitusvälineen kokonaismäärää ja ensimmäisen kynnyksen määrää alennettiin asteittain. Alankomaiden valtio ilmoitti komissiolle 9 päivänä heinäkuuta 2009, että FBN oli maksanut takaisin valtiolle kaikki lyhytaikaiset lainansa.

(97)

Pitkän aikavälin lainojen, jotka siirrettiin novaatiolla Alankomaiden valtiolle (toimenpide Y2), määrä oli 16,1 miljardia euroa. Siihen sisältyi 8,15 miljardia euroa Tier 2 -pääomaa (josta 3 miljardia euroa ylempää Tier 2 -pääomaa) ja 7,95 miljardia euroa etuoikeusasemaltaan parempia lainoja.

(98)

Alankomaiden valtio osti 24 päivänä joulukuuta 2008 ABN AMRO N:n FBN:ltä 6,5 miljardilla eurolla (toimenpide Z). Valtio ei maksanut kauppaa käteisellä vaan peruuttamalla 6,5 miljardin euron pitkäaikaisen velan, jonka se oli saanut 3 päivän lokakuuta 2008 integroiduissa toimenpiteissä osana toimenpidettä Y2. Alankomaiden valtio siis mitätöi 6,5 miljardin euron saatavat FBN:ltä maksuna ABN AMRO N:stä (55).

(99)

Joistakin 5 päivänä helmikuuta 2010 tehdyn päätöksen (56) soveltamisalaan kuuluvista toimenpiteistä ilmoitettiin komissiolle heinäkuussa 2009 ja lopuista tammikuussa 2010. Alankomaiden valtio ilmoitti heinäkuussa 2009 vakavaraisuusvaatimuksen kevennyksestä (toimenpide A, jossa vakavaraisuusvaatimusta kevennettiin 1,7 miljardilla eurolla), 500 miljoonan euron vaihtoon velvoittavasta vaihtovelkakirjasta (toimenpide B1) ja toisesta vaihtoon velvoittavan vaihtovelkakirjan erästä (300 miljoonaa euroa, toimenpide B2).

(100)

Tammikuussa 2010 Alankomaiden valtio ilmoitti uusista 4,39 miljardin euron pääomatoimenpiteistä. Se merkitsi 2,28 miljardin euron uudet vaihtoon velvoittavat vaihtovelkakirjat, joilla voitaisiin kattaa uudet eriyttämiskulut (780 miljoonaa euroa, toimenpide B3), New HBU:n myynnistä syntynyt pääomavaje (300 miljoonaa euroa, toimenpide B4) ja integrointikulut (1,2 miljardia euroa, toimenpide B5). Jotta FBN:n Tier 1 -pääoma saataisiin vakavaraisuusvaatimusten tasalle, Alankomaiden valtio lisäksi muunsi 1,35 miljardia euroa FBN:n Tier 2 -pääomasta, jonka se jo omisti, Tier 1 -pääomaksi (toimenpide C). Alankomaiden valtio myös maksoi muille konsortion jäsenille 740 miljoonaa euroa käteistä (toimenpide D) konsortion osakkaiden sopimuksen mukaisesti eriyttämisprosessissa esille tulleiden seikkojen vuoksi. Alankomaiden valtio myös antoi takuut ristikkäisistä vastuista, jotka New HBU:n myynnistä seurasivat (toimenpide E).

(101)

Alankomaiden valtio myi luottosuojan ABN AMRO N:n Alankomaiden asuntolainasalkkua koskevan luottoriskinvaihdon avulla. Alankomaiden asuntolainojen osuus oli noin [30–80] prosenttia ABN AMRO N:n kaikista asuntolainoista. Tämän toimenpiteen seurauksena ABN AMRO N:n riskipainotetut omaisuuserät vähenivät.

(102)

Alankomaiden valtio saa myymäänsä luottosuojaa vastaan 51,5 peruspisteen vuosimaksun (joka lasketaan prosenttiosuutena salkun arvosta jokaisen viitekauden alussa).

(103)

Maksu laskettiin käyttäen capital equivalent cost -menetelmää. Alankomaiden valtio määritti, paljonko ABN AMRO N voi vapauttaa pääomaa kevennetyn vakavaraisuusvaatimuksen ansiosta (1,7 miljardia euroa niiden Basel I -vaatimusten perusteella, joita sovellettiin vielä silloin, kun vakavaraisuusvaatimuksen kevennystä koskeva sopimus pantiin täytäntöön), ja sitten se laski vakavaraisuusvaatimuksen kevennykselle 10 prosentin tuoton (eli 10 prosenttia 1,7 miljardista eurosta), minkä tuloksena saatiin 51,5 peruspistettä alkuperäisestä 34,5 miljardin euron arvoisesta salkusta.

(104)

ABN AMRO N säilytti joka vuosi suuririskisimmän 20 peruspisteen etuoikeusluokan (joka on laskettu prosenttiosuutena alkuperäisen salkun arvosta).

(105)

ABN AMRO N säilytti vertikaalisen 5 prosentin osuuden jäljelle jäävästä riskistä.

(106)

Luottosuojavälineen hinnoittelua ei mukauteta, kunhan ABN AMRO N on mukautunut täysin Basel II -pääomavaatimuksiin, vaikka vakavaraisuusvaatimuksen kevennyksen vaikutus pääomaan onkin silloin huomattavasti pienempi.

(107)

Luottoriskinvaihtoa koskeva sopimus on periaatteessa voimassa seitsemän vuotta, mutta ABN AMRO N:llä oli osto-optioita sopimuksen päättämiseen tiettyinä ennalta määriteltyinä päivinä (esimerkiksi lokakuussa 2010, tammikuussa 2011 ja tammikuussa 2012) (57).

(108)

Konsortion kolme jäsentä varmistivat konsortion osakkaiden sopimuksella, että ABN AMRO Z:lla oli jatkuvasti riittävästi pääomaa. Tämän yhteydessä Alankomaiden valtion oli katettava 2,2 miljardia euroa ABN AMRO Z:n pääomavajeesta. Vakavaraisuusvaatimuksen kevennyksellä pyrittiin siihen, että ABN AMRO N pystyy osallistumaan tähän 2,2 miljardin euron maksuun ABN AMRO Z:lle.

(109)

Alankomaiden valtio valitsi mielummin epätavallisen vakavaraisuusvaatimuksen kevennyksen perinteisen pääomalisäyksen sijasta, koska se ei voinut ennen eriyttämistä erottaa pääomaosuuksia ABN AMRO Bankissa. Toisien sanoen koska ABN AMRO N ei ollut erillinen oikeushenkilö, pääoman lisäys ABN AMRO Bankiin olisi hyödyttänyt myös kahta muuta konsortion jäsentä. Tällä vaihtoehdolla olisi voinut olla vakavia vaikutuksia etenkin rahoituspaineiden kasvaessa.

(110)

Eriyttämisen tapahduttua ABN AMRO N:stä tuli erillinen oikeushenkilö (uusi ABN AMRO Bank). Alankomaiden valtio kantoi edelleen konsortion osakkaiden sopimuksen mukaisen vastuun ABN AMRO Z:n 2,2 miljardin euron pääomavajeen täyttämisestä. Se päätti, että ABN AMRO N:n olisi käytettävä käteistä vaihtoon velvoittavista vaihtovelkakirjoista (eli toimenpiteestä B3 siltä osin kuin se koskee 500 miljoonan euron turvamarginaalia ja 1,2 miljardia euroa toimenpiteestä B5), jotta se voisi rahoittaa ABN AMRO Z:aa 1,7 miljardilla eurolla. Samalla oli tarkoitus säilyttää kevennetty vakavaraisuusvaatimus uuden ABN AMRO Bankin osalta 500 miljoonan euron turvamarginaalin ja 1,2 miljardin euron integrointikulujen kattamiseksi.

(111)

ABN AMRO Bank ja Alankomaiden valtio ilmoittivat 15 päivänä lokakuuta 2010, että vakavaraisuusvaatimuksen kevennys päättyy 30 päivänä lokakuuta 2010. Koska ABN AMRO Bank oli tällä välin täyttänyt Basel II -vaatimukset, vakavaraisuusvaatimuksen kevennyksestä oli tullut vähemmän edullinen ja tarpeellinen (58).

(112)

Koska vakavaraisuusvaatimuksen kevennys ei kattanut ABN AMRO Z:n koko 2,2 miljardin euron pääomavajetta, Alankomaiden valtio tarjosi ABN AMRO Bankille lisäpääomaa vaihtoon velvoittavan vaihtovelkakirjan avulla.

(113)

Vaihtoon velvoittava vaihtovelkakirja luokiteltiin hybridiksi Tier 1 -pääomaksi, siihen liittyi 10 prosentin kuponkikorko ja se muunnettiin automaattisesti ABN AMRO II:n osakkeiksi, kun ABN AMRO B irtaantui ABN AMRO Bankista. Tästä lähtien vaihtoon velvoittava vaihtovelkakirja oli Tier 1 -ydinpääomaa. Muuntaminen tapahtui nimellisarvolla (59). Toimenpiteen ansiosta ABN AMRO II (uudelta nimeltään ABN AMRO Bank) pystyi rahoittamaan ABN AMRO Z:aa 500 miljoonalla eurolla.

(114)

Kattaakseen kulut, joita syntyi ABN AMRO N:n eriyttämisestä ABN AMRO Bankista, Alankomaiden valtio laski liikkeeseen uuden vaihtoon velvoittavan vaihtovelkakirjan. Ensimmäisestä noin 300 miljoonan euron osasta (toimenpide B2) ilmoitettiin heinäkuussa 2009 ja lopuista 780 miljoonasta eurosta tammikuussa 2010 (toimenpide B3).

(115)

Koko 1,08 miljardin euron määrä (eli toimenpiteet B2 ja B3 yhdessä) oli tarpeen seuraavien kulujen kattamiseksi:

(116)

Alankomaiden valtio toimitti tarkemman laskelman 480 miljoonan euron eriyttämiskuluista: ristikkäiset vastuut [0 – 200] miljoonaa euroa, arvopaperistamiseen liittyvien velkakirjojen takaisinosto [0 – 200] miljoonaa euroa, riskien kohdentamiseksi annettujen takausten purkaminen [0 – 200] miljoonaa euroa, ABN AMRO N:n asiakkaiden kaupankäyntiin liittyvän markkinariskin siirto ABN AMRO R:ltä [0 – 200] miljoonaa euroa, vakavaraisuusvaatimuksen kevennyksen lopettaminen [0 – 200] miljoonaa euroa ja sekalaiset eriyttämiseen ja lakkauttamiseen liittyvät kulut [0 – 300] miljoonaa euroa.

(117)

Emoyhtiöstään ABN AMRO Bankista irtaantumisen jälkeen ABN AMRO II:n oli perustettava oma rahamarkkinayksikkönsä, mikä maksoi 90 miljoonaa euroa.

(118)

Alankomaiden valtio sijoitti toiset 500 miljoonaa euroa pääomaa varmistaakseen, että ABN AMRO N voi toimia hiukan vähimmäisvaatimuksia kestävämmällä tasolla.

(119)

FBN ja ABN AMRO N saattoivat sulautua vasta, kun sulautumapäätöksessä todetut markkinoiden keskittymiseen liittyvät ongelmat oli ratkaistu. Tämän vuoksi Alankomaiden valtio päätti myydä New HBU:n ja IFN:n Deutsche Bankille. Tästä kaupasta seurasi kuitenkin 470 euron pääoman lisätarve, josta ABN AMRO N ei kyennyt selviytymään yksinään. Alankomaiden valtio päätti auttaa sitä ja sijoitti 300 miljoonaa euroa vaihtoon velvoittavan vaihtovelkakirjan muodossa (60).

(120)

Sulautuman toteuttamiseksi ABN AMRO N:n ja FBN:n (ja sulautuman tapahduttua ABN AMRO Groupin) oli maksettava alkuvaiheessa 1,2 miljardia euroa (verotuksen jälkeen) integrointikuluja, jotka liittyivät irtisanomiskustannuksiin, tieto- ja viestintäteknisten järjestelmäalustojen integrointiin sekä toimipisteverkon uudistamiseen. Koska ABN AMRO N ja FBN eivät kyenneet rahoittamaan näitä kuluja itse, Alankomaiden valtio päätti sijoittaa pääomaa vaihtoon velvoittavan vaihtovelkakirjan muodossa (61).

(121)

FBN:n oli pakko lisätä Tier 1 -pääomaa sen jälkeen, kun DNB oli todennut, että Tier 1 -pääomaa puuttui noin 1,26 miljardia euroa (62). Irtaannuttuaan emoyhtiöstään Fortis SA/NV:stä FBN:n oli myös käytettävä 90 miljoonaa euroa menoihin, jotka liittyivät treasury desk -yksikön perustamiseen, Basel-vaatimuksia koskeviin malleihin, lupiin ja konsulttipalveluihin.

(122)

Alankomaiden valtio järjesti tarvittavan lisäpääoman muuntamalla nimellisarvoltaan 1,35 miljardin euron Tier 2 -velan Tier 1 -pääomaksi. Toimenpiteeseen ei siten liittynyt lainkaan käteisrahaa (63).

(123)

Kun konsortion jäsenet neuvottelivat ABN AMRO Holdingin hankinnasta vuonna 2007, ne havaitsivat, että kaikki tosiseikat eivät olleet tuolloin tiedossa. Tämän vuoksi konsortion osakkaiden sopimukseen sisällytettiin yleisiä periaatteita tietyistä maksuvelvoitteista, jotka tulisivat esille vasta eriyttämisprosessin yhteydessä. Tarkat rahamäärät määräytyivät neuvotteluissa, joihin Alankomaiden valtio (ja sitä ennen Fortis SA/NV) osallistuivat.

(124)

Yhteensä 740 miljoonan euron määrä liittyy seuraaviin:

(…)

Näitä kassavirtoja korvaa osittain se, että Alankomaiden valtio sai hukkakustannuksiin liittyen […] muilta konsortion jäseniltä.

(125)

Muille konsortion jäsenille kohdistuvien maksuvelvoitteiden erotus (eli 740 miljoonaa euroa) maksettiin käteisellä osittain suoraan muille konsortion jäsenille ja osittain ABN AMRO Bankille (josta oli tullut RBS NV).

(126)

Vielä sen jälkeenkin, kun New HBU:sta oli luovuttu, ABN AMRO Bank (nykyinen RBS NV) ja ABN AMRO II (tai sen oikeudellinen seuraaja) ovat vastuussa New HBU:n velkojille, jos New HBU ei kykene täyttämään velvollisuuksiaan velkojiaan kohtaan. Myös New HBU:lla on ristikkäisiä vastuita ABN AMRO Bankin ja ABN AMRO II:n velkojia kohtaan. Koska ristikkäiset vastuut ovat peräisin New HBU:n myynnistä, joka johtui ABN AMRO II:n ja sen osakkaiden päätöksestä, ratkaisun löytäminen oli myös näiden vastuulla. Ehdotetussa ratkaisussa Alankomaiden valtio ja Deutsche Bank (eli New HBU:n ostaja) sopivat, että New HBU ja ABM AMRO II korvaisivat ristikkäiset vastuut toisilleen tarjoamalla toisilleen vakuudet, joilla pääomavaatimukset saataisiin laskettua toivotulle 20 prosentin tasolle. Tämän sopimuksen seurauksena ABN AMRO II:n oli tarjottava New HBU:lle 950 miljoonan euron vakuudet (joiden määrä pienenee ajan kuluessa, kun lainat erääntyvät) New HBU:n vastuille ABN AMRO II:ta ja ABN AMRO Bankia (nykyään RBS NV:tä) kohtaan. Koska ABN AMRO II:lla ei ollut varaa vakuuksiin ABN AMRO Bankin (nyt RBS NV:n) vastuita varten, valtio tarjosi vastatakauksen ABN AMRO Bankin (nykyään RBS NV:n) velan takauksen muodossa.

(127)

Alankomaiden valtio hinnoitteli tämän riskin kuin se olisi valtion takaus ABN AMRO Bankin (nykyään RBS NV:n) etuoikeusasemaltaan huonommassa asemassa olevalle velalle. Hinnaksi, joka perustui Euroopan keskuspankin (EKP) pääomapohjan vahvistamista koskevaan suositukseen (64), vahvistettiin 200 peruspistettä plus luottoriskinvaihtosopimuksen marginaalin mediaani (65).

(128)

Taulukossa 4 esitetään tiivistelmä tässä päätöksessä tarkastelluista toimenpiteistä. Sarake ”Perustelu” on sama kuin 5 päivänä helmikuuta 2010 tehdyn päätöksen 57 kohdan taulukossa 1. Kuten 110 kappaleessa todetaan, toimenpiteitä ja niiden tavoitteita muutettiin sen jälkeen, kun ABN AMRO N ja ABN AMRO Bank erotettiin 6 päivänä helmikuuta 2010. Tarkemmin sanoen toimenpidettä A käytettiin siitä lähtien toimenpiteiden B3 (turvamarginaalin osalta) ja B5 tavoitteiden saavuttamiseen ja päinvastoin.

Taulukko 4

(129)

Komissio aloitti 8 päivänä huhtikuuta 2009 tehdyllä päätöksellä menettelyn, koska sillä oli syytä uskoa, että toimenpiteet Y1, Y2 ja Z (66) olivat valtiontukea FBN:lle ja ABN AMRO N:lle. Komissio uskoi, että nämä toimenpiteet tarjosivat FBN:lle ja ABN AMRO N:lle mahdollisuuden pysyä markkinoilla ja jatkaa toimintaa. Sillä oli syytä olettaa, että toimenpiteistä koitui valikoivaa hyötyä FBN:lle ja ABN AMRO N:lle.

(130)

Komissio totesi 8 päivänä huhtikuuta 2009 tehdyn päätöksen johdanto-osan 29 ja 30 kappaleessa, että toimenpiteet X, Y1 ja Y2 olivat osa samaa myyntisopimusta, jolla FBN pyrittiin erottamaan Fortis SA/NV:n muista rakenteista. Jo 3 päivänä joulukuuta 2008 tehdyssä päätöksessä pääteltiin, että sitoutuessaan kyseiseen sopimukseen 3 päivänä lokakuuta 2008 Alankomaiden valtio ei ollut toiminut kuin tavanomainen sijoittaja markkinataloudessa.

(131)

Komissio esitti 8 päivänä huhtikuuta 2009 tehdyn päätöksen johdanto-osan 33 kappaleessa, että toimenpide Y1 oli ilmeisen hyödyllinen FBN:lle, koska se oli saanut rahoitusta, jota se ei olisi kyennyt hankkimaan markkinoilta markkinoiden ollessa sillä hetkellä täydellisessä kaaoksessa. Näin poikkeukselliset markkinaolosuhteet huomioon ottaen komissio epäili myös, että mikään yksityinen sijoittaja tuskin olisi hyväksynyt Alankomaiden valtion määräämän tasoisia korkoja. Komissio totesi lisäksi, että uuden rahoittajan vakaus vaikutti FBN:ään edullisesti. FBN ei ollut enää riippuvainen likviditeettiongelmien kanssa kamppailevasta yrityksestä, jollainen Fortis SA/NV oli, vaan sai rahoituksensa Alankomaiden valtiolta.

(132)

Komissio epäili toimenpiteen Y1 yhteensopivuutta komission tiedonannon ”Valtiontukisääntöjen soveltaminen maailmanlaajuisen finanssikriisin seurauksena rahoituslaitosten suhteen toteutettuihin toimenpiteisiin” (67), jäljempänä ’pankkitiedonanto’, kanssa, koska se ei ollut oikeasuhteinen eikä sitä oltu rajattu määrältään välttämättömään. Huhtikuun 8 päivänä 2009 tehdyn päätöksen johdanto-osan 52 kappaleessa kiinnitettiin lisäksi erityistä huomiota yhteensopivuuteen seuraavien tekijöiden osalta: 1) FBN:n maksama korvaus, a) enimmäisaika, jona FBN saattoi hyötyä rahoituksesta, 3) kyseisten välineiden pisin erääntymisaika ja 4) likviditeettijärjestelyn suuruus.

(133)

Komissio totesi myös, että toimenpide Y2 saattoi sisältää valtiontukielementtejä, jos Fortis Bank SA/NV olisi hankintahetkellä kyennyt vaatimaan pitkäaikaislainojen välitöntä takaisinmaksua FBN:n omistajan vaihtuessa. Jos tällainen omistajuuteen liittyvä takaisinmaksulauseke oli olemassa, FBN saattoi toimenpiteen Y2 ansiosta hyötyä pitkäaikaislainoista kriisiä edeltänneellä korkotasolla. Toimenpiteen Y2 ansiosta FBN:n ei tarvinnut etsiä vaihtoehtoista rahoitusta tuolloin vallinneissa markkinaolosuhteissa. Lisäksi koska Fortis Bank SA/NV:llä oli oikeus vaatia takaisinmaksua, Alankomaiden valtion valinta myöntää pikemminkin pitkäaikaisia kuin lyhytaikaisia lainoja voidaan kyseenalaistaa. Tämän vuoksi komissio ilmaisi 8 päivänä huhtikuuta 2009 tehdyssä päätöksessä huolensa siitä, että toimenpide Y2 sisälsi valtiontukea pitemmäksi aikaa kuin olisi ollut välttämätöntä. Voidakseen arvioida toimenpiteen Y2 valtiontukivaikutusta komissio pyysi Alankomaiden valtiota antamaan lisätietoja pitkäaikaislainoja koskevien sopimusten varhennettua takaisinmaksua koskevista lausekkeista.

(134)

Komissio esitti 8 päivänä huhtikuuta 2009 tehdyn päätöksen johdanto-osan 54 kappaleessa epäilyn myös siitä, onko Alankomaiden valtio toteuttanut tarvittavat toimenpiteet ehkäistäkseen tarpeetonta kilpailun vääristymistä pankkitiedonannon 27 kohdan mukaisesti.

(135)

Komissio oli huolissaan myös siitä, että ABN AMRO N oli – mahdollisesti epäsuoraan – hyötynyt FBN:lle myönnetyistä rahoitustoimenpiteistä. Tämän vuoksi se pyysi Alankomaiden valtiota antamaan lisätietoja ABN AMRO N:n rahoitusasemasta ja -strategiasta.

(136)

Toimenpiteen Z osalta komissio epäili, että Alankomaiden valtio tuskin maksoi FBN:lle markkinahintaa ABN AMRO N:n hankinnasta. Komissio totesi, että Alankomaiden valtio maksoi enemmän kuin 3 päivän lokakuuta 2008 markkinaolosuhteiden mukainen arvo, jonka oli määrittänyt Alankomaiden valtion oma arvonmääritysasiantuntija […] johdanto-osan 2 kappaleessa mainitussa raportissaan. Lisäksi komissio totesi, että Alankomaiden valtio ei ollut soveltanut korjauskerrointa, joka olisi vastannut loka- ja joulukuun 2008 välisenä aikana tapahtunutta pörssimarkkinoiden pudotusta, joka kohdistui erityisesti pankkien osakkeisiin. Jos Alankomaiden valtio maksoi ABN AMRO N:sta ylihintaa, toimenpide Z vastasi valtiontukea, koska sillä pääomitettiin FBN:ää.

(137)

Yleisesti ottaen komissio totesi 8 päivänä huhtikuuta 2009 tehdyssä päätöksessä, että Alankomaiden valtio ei vielä ollut toimittanut DNB:n tekemää arviointia FBN:stä ja ABN AMRO N:stä. Se ei myöskään ollut toimittanut elinkelpoisuuden palauttamista koskevaa suunnitelmaa eikä rakenneuudistussuunnitelmaa tarkkojen rahoituslaskelmien kanssa. Koska kumpaakaan suunnitelmaa ei ollut käytettävissä, komissio ei kyennyt määrittämään, oliko ABN AMRO N:llä ja FBN:llä toimenpiteiden X, Y1, Y2 ja Z ansiosta riittävästi pääomaa ja kykenivätkö ne kohtuullisen kannattavaan toimintaan.

(138)

Kun Alankomaiden valtio 17 päivänä heinäkuuta 2009 ja 15 päivänä tammikuuta 2010 ilmoitti uusista toimenpiteistä, jotka eivät ole valtiontukea FBN:n ja ABN AMRO N:n hyväksi, komissio epäili, että jotkut näistä toimenpiteistä mahdollisesti olivat niille tarkoitettua ylimääräistä valtiontukea.

(139)

Komissio totesi 5 päivänä helmikuuta 2010 tehdyssä päätöksessä, että Alankomaiden valtiolla oli konsortion osakkaiden sopimuksen nojalla useita velvoitteita, jotka eivät olleet ABN AMRO N:n velvoitteita. Alankomaiden valtion toimenpiteet, joilla se pyrki täyttämään konsortion osakkaiden sopimuksesta johtuvat velvoitteensa (ja etenkin velvoitteen kantaa ABN AMRO Z:n kulut ja velvoitteen erottaa ABN AMRO N ja ABN AMRO Bank toisistaan), eivät ensinäkemältä vaikuta valtiontuelta ABN AMRO N:lle.

(140)

Komissio totesi, että toimenpiteillä A ja B1 näytti ensisijaisesti olevan tarkoitus kattaa ABN AMRO Z:n pääomavaje, mutta toisaalta komissiolle ei ollut selvää, etteikö kyseessä ollut myös epäsuora etu ABN AMRO N:n taloudelliselle toiminnalle. Tältä osin komissio halusi tietää, ovatko ABN AMRO N ja ABN AMRO Z (jotka eivät olleet oikeudelliselta asemaltaan erillisiä) riittävästi toisistaan erillisiä. Komissio halusi myös saada lisätietoa ABN AMRO Z:n pääomavajeen syistä ja muun muassa Unicrediton osakkeiden siirrosta ABN AMRO Z:lta ABN AMRO N:lle. Komissiolla oli myös kysymyksiä ABN AMRO N:n suorittamista, päätoimipaikkapalveluja koskevista korvauksista ABN AMRO Z:lle. Komissio epäili, että ainakin osa ABN AMRO Z:n pääomavajeesta liittyi siihen, että ABN AMRO N ei maksanut markkinahintaa ABN AMRO Z:n suorittamista päätoimipaikkapalveluista.

(141)

Vaikka konsortion osakkaiden sopimus velvoitti Alankomaiden valtion erottamaan ABN AMRO N:n ja ABN AMRO Bankin toisistaan, komissio ei voinut sulkea pois mahdollisuutta, että valtion pääomarahoitus eriyttämiskuluihin saattoi olla valtiontukea. Komissio havaitsi, että kaikki eriyttämiskuluiksi luokitellut kulut eivät tarkasti ottaen olleet yhteydessä konsortion osakkaiden sopimuksessa määriteltyihin eriyttämisvelvoitteisiin. Komissio huomasi, että eriyttämiskulujen luokkaan sisältyi 500 miljoonan euron määrä, joka tarvittiin siihen, että ABN AMRO Group sai turvamarginaalin, joka ylitti vakavaraisuutta koskevat vähimmäisvaatimukset.

(142)

Komissio havaitsi, että Alankomaiden valtio auttoi FBN:ää ja ABN AMRO N:ää maksamaan sulautumiseen liittyvät kulut. Ratkaistakseen sulautuman aiheuttamat markkinoiden keskittymisen ongelmat, ABN AMRO N päätti myydä IFN:n ja New HBU:n, mikä johti uuteen pääomavajeeseen. Komissio havaitsi, että FBN ja ABN AMRO N pääsivät hyötymään sulautuman eduista (sen tuoma synergia, yhtiön aseman lujittuminen ja sen markkinaosuuden kasvu Alankomaiden markkinoilla jne.) Alankomaiden valtion rahoittaessa alkuvaiheen kulut. Komissio totesi, että Alankomaiden valtio ei ollut oikeudellisesti velvollinen maksamaan näitä kuluja, sillä ne olivat peräisin Alankomaiden valtion 21 päivänä marraskuuta 2008 tekemästä päätöksestä sulauttaa FBN ja ABN AMRO N yhteen eivätkä konsortion osakkaiden sopimuksesta.

(143)

Komissio pani merkille, että sulautuma ja eriyttämiseen liittyvät erityisehdot johtivat ristikkäisiin vastuisiin (toimenpide E). Alankomaiden yhtiölaista johtuen ABN AMRO Bank (nykyinen RBS NV) ja ABN AMRO II olivat edelleen vastuussa New HBU:n velkojille, jos New HBU (tai sen uusi omistaja Deutsche Bank) eivät kykenisi täyttämään maksuvelvoitteitaan. New HBU:lla on samanlaisia velvoitteita ABN AMRO Bankin (nykyisen RBS NV:n) ja ABN AMRO II:n velkojiin nähden. Komissio ei voinut sulkea pois mahdollisuutta, että korvausratkaisu, jossa Alankomaiden valtio antoi ABN AMRO Bankin (nykyisen RBS NV:n) velkojille vakuudet, joiden korvaus oli 200 peruspistettä plus luottoriskinvaihtosopimuksen marginaalin mediaani, saattoi sisältää valtiontukea.

(144)

Komissio ilmaisi huolensa myös vakavaraisuusvaatimuksen kevennyksen mallista (toimenpide A). Komissio totesi, että toimenpide A oli periaatteiltaan toisenlainen kuin muut arvoltaan alentuneita omaisuuseriä koskevat toimenpiteet, sillä sitä ei tehty ABN AMRO N:n suojelemiseksi myrkyllisten omaisuuserien heikkenemiseltä entisestään arvon määräytymisen kannalta erittäin epävarmassa tilanteessa. Komissio kuitenkin katsoi, että soveltuvuus sisämarkkinoille edellyttää, että toimenpiteen A olisi oltava arvoltaan alentuneiden omaisuuserien käsittelystä yhteisön pankkisektorilla annetun komission tiedonannon (68), jäljempänä ’arvoltaan alentuneita omaisuuseriä koskeva tiedonanto’, yleisten periaatteiden mukainen. Toisin sanoen pitäisi olla riittävästi näyttöä asianmukaisesta hinnoittelusta eli pankki ei saisi siirtää odotettavissa olevia tappioita valtiolle. Komissio halusi tältä osin selvittää, mikä vaikutus tietyillä sopimuksen ominaisuuksilla (esimerkiksi takaisinperintäjärjestelyllä ja vertikaalisella osuudella) olisi todelliseen kassavirtaan ja hinnoitteluun. Komissio myös epäili, että ei ollut riittäviä kannustimia sen varmistamiseksi, että ABN AMRO N lopettaisi välineen käytön heti kun se ei enää olisi ehdottoman välttämätön.

(145)

Komissio epäili, täyttikö joulukuun 2009 rakenneuudistussuunnitelma elinkelpoisuuden palauttamista, vastuunjakoa ja kilpailun kohtuutonta vääristymistä koskevat vaatimukset, jotka on asetettu komission tiedonannossa elinkelpoisuuden palauttamisesta ja rahoitusalalla tämänhetkisessä kriisissä toteutettujen rakenneuudistustoimenpiteiden arvioinnista valtiontukisääntöjen perusteella (69), jäljempänä ’rakenneuudistustiedonanto’.

(146)

Komissio myönsi, että ensinäkemältä vaikuttaa siltä, että ABN AMRO Group tuottaa riittävästi tuloa kaikkien toimintakustannustensa (mukaan luettuina arvonalentumiset) kattamiseksi ja saavuttaa kohtuullisen oman pääoman tuottoasteen. Komissio kuitenkin totesi myös, että ABN AMRO Groupin oman pääoman tuottoaste riippui pitkälti tiettyjen keskeisten olettamusten toteutumisesta. Ensinnäkin jotta ABN AMRO Group voisi tulla kustannustehokkaaksi ja saavuttaa kohtuullisen kulu–tuotto-suhteen, on olennaista, että se saa toteutettua kaavaillut synergiasäästöt (eli 1,1 miljardia euroa ennen verotusta, kun vuoden 2013 nettovoitto on […] miljardia euroa). Toiseksi kuten 5 päivänä helmikuuta 2010 tehdyn päätöksen johdanto-osan 118 kappaleessa mainitaan, ABN AMRO Groupin elinkelpoisuuden kannalta oli olennaista, että se pystyisi parantamaan nettokorkomarginaaliaan verrattuna FBN:n ja ABN AMRO N:n mataliin korkomarginaaleihin vuoden 2008 jälkipuoliskolla ja vuoden 2009 ensimmäisellä puoliskolla. Komissio totesi 5 päivänä helmikuuta 2010 tehdyssä päätöksessä, että se tarvitsi tarkempaa tietoa näistä asioista voidakseen arvioida, oliko pitkän aikavälin elinkelpoisuus todella palautunut.

(147)

Komissio totesi myös, että joulukuun 2009 rakenneuudistussuunnitelma ei vielä sisältänyt heikoimman skenaarion mukaisia rahoituslaskelmia, kuten rakenneuudistustiedonannon 13 kohdassa edellytetään. Tämä vuoksi komissio pyysi tällaisia laskelmia voidakseen arvioida, miten ABN AMRO Group selviytyisi vaikeammissa markkinaolosuhteissa.

(148)

Komissio havaitsi lisäksi, että joulukuun 2009 rakenneuudistussuunnitelma sisälsi vain vähän tietoa alemmista organiaatiotasoista, joten komissio ei kyennyt arvioimaan, oliko kaikki sen tason elinkelpoisuusongelmat ratkaistu riittävän hyvin. Komissio epäili erityisesti FBN:ään kuuluvan PFS:n, joka oli kärsinyt merkittäviä Madoff-huijaukseen liittyviä tappioita vuonna 2008, elinkelpoisuuden varmuutta.

(149)

Komissio kyseenalaisti sen, oliko valtiontuki rajattu välttämättömään vähimmäismäärään ABN AMRO Groupin elinkelpoisuuden palauttamiseksi. Komissio pani merkille, että ABN AMRO Group oli ilmaissut halunsa tehdä pieniä lisähankintoja, jotka se katsoi välttämättömiksi palauttaakseen tuoteosaamisensa, jota se oli menettänyt erotessaan Fortis SA/NV:stä ja ABN AMRO Holdingista. Komissio huomautti 5 päivänä helmikuuta 2010 tehdyssä päätöksessä, että valtiontukea ei saisi käyttää hankintojen tai uusien investointien rahoittamiseen elleivät ne ole välttämättömiä yrityksen elinkelpoisuuden palauttamiseksi. Komissio pyysi Alankomaiden valtiota selittämään tarkemmin ABN AMRO Groupin hankintapolitiikkaa ja toimittamaan muun muassa tarkan luettelon toimenpiteistä, jotka ABN AMRO Groupin oli toteutettava elinkelpoisuuden palauttamiseksi.

(150)

Komissio on myös epäillyt, ovatko kaikki FBN:n ja ABN AMRO N:n hybridipääoman rahoittajat maksaneet osuutensa rakenneuudistuksesta. Komissio arveli esimerkiksi, että FBN:n etuoikeutetut osakkaat (70) eivät olleet osallistuneet riittävästi sen varmistamiseen, että Alankomaiden valtion toimet rajoittuvat välttämättömään vähimmäismäärään.

(151)

Valtiontuki olisi rajattava myös ajallisesti mahdollisimman lyhyeksi. Komissio totesi, että tiettyjä toimenpiteitä tarvittiin tilapäisten ongelmien ratkaisemiseksi, mutta se epäili, oliko Alankomaiden valtio toteuttanut tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että toimenpiteet purettaisiin heti kun ne lakkaavat olemasta välttämättömiä.

(152)

Toimenpiteen A osalta komissio havaitsi, että vakavaraisuusvaatimuksen kevennys lakkaa olemasta houkutteleva, kunhan ABN AMRO N saa alkaa soveltaa Basel II -vaatimuksia. Vaikka vakavaraisuusvaatimuksen kevennys sisälsi osto-optioita, jotka sallivat sopimuksen varhaisen irtisanomisen, komissio katsoi, ettei Alankomaiden valtion irtaantumiselle ollut selkeää aikataulua.

(153)

Komissio pani merkille myös 500 miljoonan euron turvamarginaalin osalta, että tarkoitus oli, että ABN AMRO Group korvaa määrän itse rahoittamallaan pääomalla. Komissio ei havainnut myöskään tälle minkäänlaista aikataulua.

(154)

Toimenpiteen B5 osalta komissio havaitsi Alankomaiden valtion väittävän, että 1,2 miljardin euron integrointikulut johtaisivat merkittäviin, 1,1 miljardin euron vuotuisiin synergiasäästöihin (ennen verotusta), joita voitaisiin periaatteessa käyttää valtiontuen takaisinmaksuun. Komissio kuitenkin havaitsi, että Alankomaiden valtio ei ollut perustanut mitään mekanismia takaisinmaksun varmistamiseksi. New HBU:n myyntiin liittyvien pääomatarpeiden osalta komissio päätteli, että luottotappiotakuuseen liittyvät pääomavaatimukset vähenevät nopeasti, kun lainat vähitellen erääntyvät. Komissio korosti jälleen sitä, että valtiontuki on maksettava takaisin heti kun se ei enää ole välttämätöntä.

(155)

Komissio totesi kilpailun vääristymisen osalta, että FBN:n ja ABN AMRO N:n pääomatarpeet johtuivat jossain määrin niiden irtaantumisesta niiden entisistä emoyhtiöistä ja alkuvaiheen integrointikuluista eivätkä liiallisesta riskinotosta tai FBN:n ja ABN AMRO N:n huonosta liikkeenjohdosta. Tämän perusteella komissio päätteli, että uudet luovutukset eivät todennäköisesti ole tarpeen.

(156)

Samalla komissio kuitenkin ilmaisi epäilevänsä, että joulukuun 2009 rakenneuudistussuunnitelma tuskin sisältää riittäviä toimintaa sääteleviä toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että FBN ja ABN AMRO B eivät käytä valtiontukea kasvuun kilpailijoidensa kustannuksella esimerkiksi noudattamalla kestämätöntä hinnoittelupolitiikkaa tai hankkimalla muita rahoituslaitoksia, mikä voisi heikentää tukea saamattomien kilpailijoiden kannustimia kilpailla, investoida ja innovoida ja karkottaa tulijoita Alankomaiden pankkimarkkinoilta.

(157)

Komissio oli sitä mieltä, että Alankomaiden valtion olisi suotavaa laatia ja julkistaa selkeä irtaantumisstrategia, sillä tallettajat saattoivat pitää Alankomaiden valtion toistuvia ja massiivisia toimenpiteitä merkkinä pysyvästä tuesta.

(158)

Kantelija väitti, että FBN ja ABN AMRO N (ja niiden tytäryhtiöt kuten MoneYou ja Mees Pierson) tarjosivat valtiontuen ja valtio-omistuksen ansiosta yksityisille säästö- ja talletustileille kestämättömän korkeaa korkoa aiheuttaen tällä epävakautta Alankomaiden pankkimarkkinoille.

(159)

Kantelija uskoi, että FBN:n ja ABN AMRO N:n tarjoamat korot tuottivat tappiota. Se viittasi siihen, että vaikka Euribor-korot laskivat 5 prosentista (tilanne syyskuussa 2008) alle 2 prosenttiin tammi-helmikuussa 2009, FBN:n ja ABN AMRO N:n säästötileille tarjoamat korot nousivat.

(160)

Kantelija tuo myös esiin Alankomaiden yksityispankkimarkkinoiden erityispiirteet verrattuna vähittäispankkimarkkinoihin. Niiden vuoksi toimenpiteiden vääristävä vaikutus on vielä suurempi. Säästöjen määrä on yksityispankkipuolella keskimäärin suurempi kuin vähittäispankkipuolella. Asiakkaat, joilla on pienet säästöt, välittävät vähemmän pankkinsa riskiprofiilista, sillä heillä on Alankomaiden talletustakuujärjestelmän suoja (100 000 euroon asti). Tämän kynnyksen yläpuolella, mikä on melko tavallinen tilanne yksityispankkiasiakkaiden keskuudessa, riskitietoisuus kuitenkin kasvaa.

(161)

Kantelija väitti myös, että FBN ja ABN AMRO N hyötyvät epäsuorasta valtiontakauksesta. Se väitti, että niiden asiakkaat ovat vakuuttuneita, ettei Alankomaiden valtio anna valtion omistamien pankkien ajautua konkurssiin.

(162)

Kantelija kävi kriisin itse läpi ilman valtion apua ja korosti, että FBN:n ja ABN AMRO N:n markkinoita vääristävä toiminta oli vaikuttanut siihen vakavasti, sillä se hankki tarvitsemansa pääoman perinteisesti suurelta osin Alankomaiden säästömarkkinoilta (71). Kantelijalla oli säästöjä ja talletuksia absoluuttisina lukuina 15 miljardia euroa, mikä tarkoittaa, että koron nostaminen prosentilla maksaisi yhtiölle noin 150 miljoonaa euroa vuodessa (72). Kulujen kasvun lisäksi Van Lanschotiin vaikutti myös asiakkaiden menetys.

(163)

Kantelijan mukaan FBN:n ja ABN AMRO N:n epätavallinen toiminta jatkui koko kesäkauden 2009.

(164)

Lisäargumenttina kantelija viittasi epätavallisen suuriin koon ja markkinaosuuden muutoksiin Alankomaiden perinteisesti vakailla säästömarkkinoilla. Kantelija viittasi FBN:n ja ABN AMRO N:n lehdistötiedotteisiin, joissa raportoitiin niiden saaneen vuoden 2009 alkupuoliskolla lisää talletuksia: FBN 9 miljardia ja ABN AMRO N 21 miljardia euroa (73). Kantelija piti lukuja suurina ottaen huomioon, että Alankomaiden koko säästömarkkinat ovat arvoltaan noin 287 miljardia euroa.

(165)

Toisena esimerkkinä epätavallisesta hinnoittelusta kantelija mainitsi, että naapurimaissa Belgiassa, Ranskassa ja Saksassa säästötilien korot olivat noudattaneet Euribor-korkojen laskusuuntausta kun taas Alankomaiden korot olivat pysyneet sinnikkäästi korkeina.

(166)

ABN AMRO Bank (eli ABN AMRO N:n emoyhtiö) toimitti 8 päivänä huhtikuuta 2009 tehdyn, virallisen tutkimuksen aloittamista koskevan päätöksen johdosta tarkempia tietoja rahoitusasemastaan ja -strategiastaan. ABN AMRO Bank kielsi hyötyneensä suoraan tai epäsuorasti minkäänlaisesta FBN:lle annetusta rahoitusavusta (toimenpiteet Y1 ja Y2). ABN AMRO Bank huomautti, että se ei ollut tarvinnut kriisin aikana rahoitusapua monipuolisen rahoitusstrategiansa ansiosta. Se korosti lisäksi, että sen rahoitusasemaa kuvaavat tilastot pysyivät hyvin sekä lakisääteisissä että sen itselleen asettamissa rajoissa.

(167)

Alankomaiden valtio myönsi, että FBN kykeni jatkamaan toimintaansa sen ansiosta, että valtio osti sen (74), mutta se väitti, että hankinta oli ns. markkinataloussijoittajaperiaatteen mukainen. Näin ollen kyse ei Alankomaiden valtion mukaan ollut valikoivasta edusta ja siten valtiontuesta. Alankomaiden valtio väitti, että vaikka 3 päivän lokakuuta 2008 integroidut toimenpiteet oli pääasiassa tarkoitettu ehkäisemään FBN:n ja ABN AMRO N:n sekä ylipäätään Alankomaiden pankkijärjestelmän epävakautumista ostamalla osuudet FBN:stä ja ABN AMRO N:stä, tavoitteena oli positiivinen pitkän aikavälin tuotto. Alankomaiden valtio korosti, että FBN:n (ABN AMRO N mukaan luettuna) ostohinta oli ulkopuolisen arvonmääritysasiantuntijan esittämässä arvohaarukassa.

(168)

Alankomaiden valtio väitti maksaneensa FBN:stä käyvän markkinahinnan, mutta se huomautti, että vaikka se olisi maksanut ylihintaa, maksu olisi ollut valtiontukea Fortis SA/NV:lle (eli myyjälle) eikä FBN:lle.

(169)

Toimenpiteestä Y1 Alankomaiden valtio väitti, että se tarjosi FBN:lle lyhytaikaista rahoitusta markkinaehdoilla. Se väitti, että FBN sai ennen kriisiä rahoitusta emoyhtiöltään Eonia- tai Euribor-korolla ilman ylimääräistä marginaalia. Alankomaiden valtio väitti, että sen soveltama hinnoittelu (jota kuvataan 96 kappaleessa) oli markkinakäytännön mukainen. Se väitti erityisesti, että sen 5 päivän marraskuuta 2008 jälkeen käyttämä hinnoittelujärjestelmä (50 peruspisteen marginaali yli kolmen kuukauden lainoille) oli Alankomaiden takuujärjestelmän mukainen (75).

(170)

FBN:n likviditeettijärjestelyn voimassaolokaudesta Alankomaiden valtio selitti, että se aloitti neuvottelut järjestelyn mahdollisimman pikaisesta lopettamisesta tammikuussa 2009. Tätä tavoitetta silmällä pitäen Alankomaiden valtio otti maaliskuussa 2009 käyttöön uuden kaksivaiheisen hinnoittelujärjestelmän, joka teki rahoituksesta kalliimpaa, jos se ylitti tietyn ennaltamäärätyn kynnyksen. Alankomaiden valtio oletti, että FBN kykenisi maksamaan likviditeettijärjestelyn puitteissa myönnettyjä luottoja takaisin 4–5 miljardia euroa kuussa, ja aikoi lopettaa järjestelyn vuoden 2009 loppuun mennessä. Todellisuudessa FBN maksoi rahat takaisin odotettua nopeammin. Likviditeettijärjestely lopetettiin jo 1 päivänä heinäkuuta 2009.

(171)

Alankomaiden valtio väitti, että likviditeettijärjestelyn tarjoaman rahoituksen enimmäismaksuaika oli suhteellinen. Alankomaiden valtio selitti, että se oli myöntänyt ensimmäisellä kaudella (eli 6 päivästä23 päivään lokakuuta 2008) rahoitusta ainoastaan muutaman viikon maksuajalla. Kun likviditeettijärjestelyä myöhemmin muutettiin, enimmäismaksuaikaa pidennettiin yhdeksään kuukauteen takaisinmaksujen ruuhkautumisen välttämiseksi.

(172)

Alankomaiden valtio selitti, että likviditeettijärjestelyn kokonaismäärä (eli 5 miljardia euroa yliyönlainoja ja 40 miljardia euroa pitemmän aikavälin rahoitusta) perustui FBN:n todellisiin rahoitustarpeisiin ja oli niin ollen välttämätön vähimmäismäärä. FBN:n kassatilanteen tavanomainen vaihtelu otettiin huomioon 45 miljardin euron lyhytaikaisessa likviditeettijärjestelyssä, ja väline tarjosi FBN:lle myös mahdollisuuden maksaa välittömästi takaisin Fortis SA/NV:lle noin 34 miljardia euroa.

(173)

Pitkäaikaisten lainojen (toimenpide Y2) osalta Alankomaiden valtio myönsi, että Fortis Bank SA/NV olisi voinut vaatia kiinteäkorkoisten (mutta ei vaihtuvakorkoisten) lainojen takaisinmaksua (76). Alankomaiden valtio kuitenkin väitti, että se oli ainoastaan korvannut Fortis Bank SA/NV:n jättäen kaikki voimassa olevat sopimusehdot ennalleen. Alankomaiden valtion mukaan Fortis Bank SA/NV:n ja FBN:n sopimus oli tavanomainen markkinasopimus yksityisten markkinatoimijoiden välillä. Alankomaiden valtio väitti, että koska se oli korvannut markkinataloussijoittajan, sen toiminta oli automaattisesti markkinataloussijoittajaperiaatteen mukaista. Niinpä Alankomaiden valtio katsoi, ettei sen tarvinnut perustella, miksi korot olisivat voineet olla korkeampia tai miksi sen olisi pitänyt korvata pitkäaikaislainat lyhyemmillä lainoilla (77).

(174)

Alankomaiden valtio väitti myös, että oli tavallista, että hankintoja tehdessään yritykset samanaikaisesti antavat rahoitusta hankkimilleen tytäryhtiöille.

(175)

ABN AMRO N:lle mahdollisesti myönnetyn suoran tai epäsuoran valtiontuen osalta Alankomaiden valtio kielsi, että ABN AMRO N olisi saanut rahoitusta Alankomaiden valtiolta tai FBN:ltä. Alankomaiden valtio selitti, että ABN AMRO N:llä oli suuri markkinaosuus vähittäis- ja yksityispankkimarkkinoilla ja riittävä rahoitus omasta takaa.

(176)

Toimenpiteen Z osalta Alankomaiden valtio väitti, että 6,5 miljardin euron kauppahinta oli käypä markkinahinta. Se korosti, että hinta sijoittui ulkopuolisen arvonmääritysasiantuntijan lokakuun alussa 2008 (ennen 3 päivänä lokakuuta 2008 toteutettua toimenpidettä) laskemien ”nykyisten markkinaolosuhteiden mukaisen” [4 – 6,5] miljardin euron arvon ja ”suhdannesyklin ylittävän” [6,5 – 9] miljardin euron arvon välille. Vaikka hankinta (toimenpide Z) toteutettiin kaksi ja puoli kuukautta myöhemmin kuin arviointi tehtiin, Alankomaiden valtio ei katsonut tarkistuksia tarpeelliseksi, koska epävarmuustekijät oli jo otettu huomioon lokakuun alun arvioinnissa (78). Alankomaiden valtio väitti myös, että investointipankkitoiminta ja myrkylliset omaisuuserät olivat tavallisesti syy luottamusongelmiin muissa pankeissa, mikä näkyi näiden pankkien osakkeiden hintojen huomattavana laskuna. Sen sijaan ABN AMRO N erottui muista pankeista merkittävästi vakaalla vähittäis- ja yrityspankkiprofiilillaan. Nämä seikat huomioon ottaen Alankomaiden valtio väitti, että hinnan tarkistaminen muiden pankkien mukaiseksi ei ollut perusteltua.

(177)

Alankomaiden valtio korosti myös sitä, että konsortion muiden jäsenten ja etenkin RBS:n oli hyväksyttävä kauppa ja että […]. Alankomaiden valtio viittaa asiantuntijoiden Fortis SA/NV:n yhtiökokoukselle Brysselissä 11 päivänä helmikuuta 2009 esittämän alustavan raportin (79) 166 ja 177 kohtaan, ja väittää, että näissä kohdissa tuettiin Alankomaiden valtion näkemystä, että se oli maksanut 3 päivänä lokakuuta 2008 asianmukaisen hinnan FBN:stä, ABN AMRO N:stä, Fortis Insurancesta ja Fortis Corporate Insurancesta ja että hinta muodostaa asianmukaisen viitehinnan myynnille joulukuussa 2008.

(178)

Alankomaiden valtio pani toimenpiteen Z täytäntöön mitätöimällä saatavansa FBN:ltä. Lisäksi Alankomaiden valtio väitti, että jos komissio tulee siihen tulokseen, että toimenpide Z sisälsi valtiontukea, komission olisi sovellettava korjauskerrointa. Koska muiden pankkien vastaavilla välineillä käytiin kauppaa nimellisarvon selvästi alittavaan hintaan (80), oli johdonmukaista, että myös Alankomaiden valtion kumoamien velkainstrumenttien markkina-arvo alitti nimellisarvon. Toisin sanoen markkinoilla vallitseva tilanne viittasi siihen, että Alankomaiden valtiolla ei ollut oikeutta nimellisarvoon vaan sitä alempaan markkina-arvoon. Alankomaiden valtio väitti, että kun otetaan huomioon markkinoilla vallinnut tilanne, se oli oikeutettu ainoastaan [4,55 – 5,85] miljardin euron markkina-arvoon (eli 6,5 miljardin euron lainojen nimellisarvoon korjattuna [0,65 – 1,95] miljardin euron markkina-alennuksella).

(179)

Alankomaiden valtiovarainministeriö toimitti komissiolle 18 päivänä kesäkuuta 2009 DNB:n tekemän arvioinnin FBN:stä, kuten 8 päivänä huhtikuuta 2009 tehdyssä päätöksessä pyydettiin. […] (81), (82), (83)

(180)

DNB ilmoitti komissiolle ABN AMRO N:ään liittyen […] 20 päivänä tammikuuta 2010 päivätyllä kirjeellä. […]

(181)

Alankomaiden valtio väitti yleisesti, että toimenpiteet eivät olleet valtiontukea, koska ne

(182)

Alankomaiden valtio väitti, että komission olisi sovellettava markkinataloussijoittajaperiaatetta jokaiseen yksittäiseen toimenpiteeseen, jonka Alankomaiden valtio on toteuttanut. Alankomaiden valtio korosti etenkin sulautumaan liittyvien toimenpiteiden (toimenpiteet B4 ja B5) osalta, että sulautuma oli nettonykyarvoltaan positiivinen investointi ja siten markkinataloussijoittajaperiaatteen mukainen.

(183)

Toisin sanoen Alankomaiden valtio kiisti komission alustavan kannan, joka on esitetty 5 päivänä helmikuuta 2010 tehdyn päätöksen johdanto-osan 96 kappaleessa ja jonka mukaan markkinataloussijoittajaperiaatetta ei sovellettu 3 päivän lokakuuta 2008 integroituja toimenpiteitä seuraaviin toimenpiteisiin, koska kyseiset toimenpiteet olivat osa laajempaa pelastamis- ja rakenneuudistusjärjestelyä.

(184)

Alankomaiden valtio myönsi, että valtiontukisääntöjen mukaan markkinataloussijoittajaperiaatetta ei sovelleta, kun lyhyessä ajassa tehdään useita toisiinsa liittyviä pääomasijoituksia. Se kuitenkin väitti, että tämä analyysi ei koskenut FBN:ää eikä ABN AMRO N:ää, koska 3 päivän lokakuuta 2008 integroidut toimenpiteet eivät sen mielestä sisältäneet valtiontukea ja jatkotoimet eivät myöskään liittyneet alkuperäiseen toimenpiteeseen.

(185)

Alankomaiden valtio vaati, että komission olisi otettava huomioon ne erityisolosuhteet, joissa Alankomaiden valtio oli pakotettu ostamaan FBN:n. Alankomaiden valtio huomautti myös, että New HBU:n myynti oli ollut raskas taakka Alankomaiden valtiolle ja ABN AMRO N:lle ja sen negatiivinen pääomavaikutus oli ollut 470 miljoonaa euroa.

(186)

Alankomaiden valtio väitti, että kaikki sen toimenpiteet perustuivat pankkitiedonannossa (84) ja tuen rajaamisesta välttämättömään vähimmäismäärään ja suojatoimista kilpailun kohtuuttoman vääristymisen estämiseksi annetussa komission tiedonannossa (85), jäljempänä ’pääomapohjan vahvistamista koskeva tiedonanto’, esitettyihin periaatteisiin. Alankomaiden valtio väitti ylipäätään, että sen toimenpiteet olivat tarkasti kohdennettuja, oikeasuhteisia haasteisiin nähden ja suunniteltu sellaisiksi, että niiden negatiiviset vaikutukset kilpailijoihin jäivät mahdollisimman vähäisiksi.

(187)

Alankomaiden valtio väitti, että toimenpiteitä A ja B1 ei voida pitää valtiontukena, koska valtio oli sopimuksella velvoitettu ratkaisemaan ABN AMRO Z:n pääomaongelmat. Konsortion osakkaiden sopimus velvoitti Alankomaiden valtion toteuttamaan ABN AMRO Holdingin purkamisen. DNB salli ABN AMRO II:n purkamisen aloittamisen ainoastaan, kun kaikki konsortion jäsenet olivat maksaneet osuutensa ABN AMRO Z:n pääomavajeesta. Alankomaiden valtio myönsi, että se oli antanut ABN AMRO Z:lle pääomaa ABN AMRO N:n kautta, mutta se korosti, että ABN AMRO N toimi ainoastaan välittäjänä. ABN AMRO N oli viime kädessä ainoastaan siirtänyt pääoman edelleen ABN AMRO Z:lle eikä toimenpide A antanut ABN AMRO N:lle valikoivaa etua.

(188)

Alankomaiden valtio totesi siitä kysymyksestä, johtuiko ABN AMRO Z:n pääomavaje ABN AMRO N:lle myönnetyistä valikoivista eduista, että konsortion jäsenet olivat varmistaneet jo silloin kun konsortio osti ABN AMRO Holdingsin (ks. 33 kappale), että eri seurantaosakkeiden (sellaisina kuin ne on määritelty 35 kappaleessa) toiminta oli riittävän erillistä. Tämä järjestely merkitsi sitä, että ABN AMRO N:n ja ABN AMRO Z:n toiminnan välillä oli selkeä ero. ABN AMRO N:llä oli esimerkiksi oma yrityshallintorakenteensa ja oma raportointijärjestelmänsä. Alankomaiden valtio kiinnitti lisäksi komission huomiota siihen, että ABN AMRO N oli erillinen oikeushenkilö 6 päivästä helmikuuta 2010 (86).

(189)

Alankomaiden valtio esitti näyttöä siitä, että ABN AMRO Z:n pääomavaje oli jo olemassa, kun hankinta tehtiin 3 päivänä lokakuuta 2008. ABN AMRO Z:n aloitustase oli jo 3 päivänä lokakuuta 2008 7,4 miljardia euroa negatiivinen, ja Fortis SA/NV:n osuus siitä oli noin 2,5 miljardia euroa. Alankomaiden valtio myönsi pääomavajeen syiden osalta, että ABN AMRO Z:sta oli siirretty Unicrediton osakkeita miljardin euron arvosta toimiville seurantaosakkeille (mukaan lukien noin 300 miljoonaa euroa ABN AMRO N:lle), mutta se toimitti tietoa, joka osoittaa, että Unicrediton osakkeiden siirto tapahtui helmikuussa 2008, paljon ennen Alankomaiden valtion väliintuloa. Näin ollen Unicrediton osakkeiden siirtoa ei voitu pitää valtiontukena.

(190)

Päätoimipaikan toimintaan liittyvien, ABN AMRO Z:n vastuulla olevien kulujen osalta Alankomaiden valtio korosti, että kulut vähenivät huomattavasti sen jälkeen kun konsortion jäsenet olivat ostaneet ABN AMRO Holdingin, kuten 33 kappaleessa kuvataan. Koska konsortion jäsenet eivät olleet halukkaita ylläpitämään suurta integroitua päätoimipaikkaa, siihen liittyvien kulujen pitäminen mahdollisimman pieninä oli johdonmukaista. Alankomaiden valtion toimittavat luvut osoittivat, että ABN AMRO Z:n maksamat konsernin toimintakulut olivat [0 – 0,5] miljardia euroa vuonna 2008 ja [0 – 0,2] miljardia euroa vuonna 2009, mitä Alankomaiden valtio piti vähäisenä määränä. Alankomaiden valtio korosti myös sitä, että vastuu näistä kuluista siirtyi sille, kun se korvasi Fortis SA/NV:n konsortion osakkaiden sopimuksessa FBN:n (ja ABN AMRO N:n) oston jälkeen 3 päivänä lokakuuta 2008.

(191)

Jos komissio pitää toimenpidettä A valtiontukena, Alankomaiden valtio väitti, että arvoltaan alentuneita omaisuuseriä koskavaa tiedonantoa (87) ei pidä soveltaa. Alankomaiden valtion mukaan suojattujen omaisuuserien arvosta ei ollut epävarmuutta, joten niitä ei voitu pitää tiedonannossa tarkoitetulla tavalla arvoltaan alentuneina. Jos komissio on tästä eri mieltä, Alankomaiden valtio totesi, että ABN AMRO N:n luottoriskinvaihto on kuitenkin kyseisen tiedonannon yleisten periaatteiden mukainen. Se väitti lisäksi, että luottosuojaväline oli välttämätön ja oikeasuhteinen ja aiheutti mahdollisimman vähän kilpailun vääristymistä.

(192)

Alankomaiden valtio vahvisti, että vakavaraisuusvaatimuksen kevennyksen korvaus (10 prosentin tuotto vapautuneelle pääomalle) oli riittävän suuri. Se toimitti myös näyttöä siitä, että ensimmäinen 20 peruspisteen tappioerä oli huomattavasti suurempi kuin odotettu tappio. Alankomaiden valtio totesi, että ABN AMRO N:n asuntolainasalkun vanhat tappiot ([0 – 15] peruspistettä) ja vuodelle 2010 ennakoidut tappiot ([0–30] peruspistettä) tarjosivat hyvän ennusteen monille tulevaisuudessa odotettaville tappioille. Luottoluokitusraporteista (88) saadut markkinatiedot myös vahvistivat, että ensimmäinen tappioerä ylitti tappio-odotukset. Alankomaiden valtio viittasi myös asiakirjaan, joka koski investointipankki […] ja jossa simuloitiin, miten Alankomaiden valtion kassavirrat pystyisivät kehittymään erilaisissa paineissa.

(193)

Alankomaiden valtio oli myös vakuuttunut, että vakavaraisuusvaatimuksen kevennykseen sisältyi riittävät kannustimet irtaantumiseen. Alankomaiden valtio kiinnitti komission huomiota vakavaraisuusvaatimuksen kevennykseen sisältyviin osto-optioihin ja siihen, että vakavaraisuusvaatimuksen kevennys muodostuisi melko epähoukuttelevaksi sen jälkeen kun ABN AMRO Groupin sallitaan toimivan Basel II -vaatimusten mukaisesti. Tämän vuoksi Alankomaiden valtio uskoi, että ABN AMRO N saattaa luopua vakavaraisuusvaatimuksen kevennyksestä tammikuussa 2011, jolloin siirtymisen Basel II -vaatimuksiin odotettiin johtavan vapaan pääoman vähenemiseen.

(194)

Alankomaiden valtio selitti, että eriyttämiskulut (toimenpiteet B2 ja B3) olivat seurausta konsortion osakkaiden sopimuksesta, jonka sopimuspuoli Alankomaiden valtio tosiasiallisesti oli 3 päivästä lokakuuta 2008. Konsortion osakkaiden sopimuksen ehtojen mukaisesti valtio (ABN AMRO N:n sijaan) oli velvollinen hajottamaan ABN AMRO Holdingin kolmeen osaan. Alankomaiden valtio kielsi, että nämä kulut olisivat tarjonneet ABN AMRO N:lle etua, ja selitti, että se maksoi eriyttämiskulut, koska hajottamisen toteutus oli valtion sopimusvelvoite.

(195)

Eriyttämiskuluihin myös lasketusta 500 miljoonan euron turvamarginaalista Alankomaiden valtio väitti, että se oli tavanomainen pankkikäytäntö. Pankit eivät voi toimia ainoastaan vähimmäisvaatimusten mukaisella pääomalla vaan tarvitsevat lisäksi joustovaraa. Muuten ne joutuvat rahoitusvaikeuksiin heti pienimmästäkin vastoinkäymisestä. Alankomaiden valtio totesi kuitenkin, että sen osuus turvamarginaalista olisi tilapäinen ja että pitemmällä aikavälillä ABN AMRO N:n olisi huolehdittava turvamarginaalista itse ilman valtion apua.

(196)

Toimenpiteestä B4 Alankomaiden valtio väitti, että se ei ole valtiontukea. Alankomaiden valtio väitti, että päätös pankkien sulauttamisesta oli jo tehty ja osittain pantu täytäntöön siinä vaiheessa, kun se osti FBN:n. Alankomaiden valtio tuki väitettä viittaamalla siihen, että ABN AMRO Asset Management oli jo irrotettu ja integroitu Fortis SA/NV:n sisällä 3 päivän lokakuuta 2008 integroitujen toimenpiteiden aikaan. Alankomaiden valtio korosti myös, että komissio oli pakottanut sen toteuttamaan sulautumaan liittyviä korjaustoimenpiteitä ratkaistakseen loput keskittymisongelmat ja että New HBU:n sulautumaan liittyvät toimenpiteet olivat siirtyneet Fortis SA/NV:ltä sille. Alankomaiden valtio totesi myös, että ABN AMRO N:n varat eivät lopulta kasvaneet, joten se oli edelleen sitä mieltä, että toimenpide B4 ei ollut valtiontukea.

(197)

Alankomaiden valtio ilmaisi, että ingrointikulujen rahoittamiseen myönnettyjä valtion varoja (toimenpide B5) olisi pidettävä järkevänä investointina, joka johtaa kohtuulliseen tuottoon synergioiden muodossa. Alankomaiden valtio arvioi synergiaedut noin 1,1 miljardiksi euroksi vuodessa (ennen verotusta). Alkuvaiheen integrointikuluiksi arvioitiin noin 1,2 miljardia euroa (verotuksen jälkeen). Alankomaiden valtion mukaan sulautuman nettonykyarvon (ottaen huomioon synergian, integrointikulut ja sulautumaan liittyvien korjaustoimenpiteiden kulut) voidaan odottaa kohoavan + 2,88 miljardiin euroon (89).

(198)

Alankomaiden valtion mukaan Tier 2 -pääoman muuntaminen Tier 1 -pääomaksi (toimenpide C) ei antanut FBN:lle valikoivaa etua. Alankomaiden valtio väitti, että muuntaminen oli Alankomaiden valtion edun mukaista, sillä se kykeni muuntamaan lainat, joihin liittyi keskimäärin 2,976 prosentin kuponkikorko, pääomaksi, jolla oli sen mielestä houkutteleva tuotto. Tältä osin Alankomaiden valtio viittasi ABN AMRO Groupin ennusteeseen normalisoidusta vuoden 2012 oman pääoman tuotosta, joka olisi noin […] prosenttia, kuten joulukuun 2009 rakenneuudistussuunnitelmassa esitetään.

(199)

Jos komissio pitää toimenpidettä C valtiontukena, Alankomaiden valtio väitti, että komission ei pitäisi katsoa kaikkia mitätöityjä lainoja valtiontueksi. Se selitti, että muunnos voitiin jakaa Tier 2 -pääoman takaisinmaksuksi nimellisarvollaan sekä Tier 1 -ydinpääoman lisäykseen (ilman nettokäteisvaikutusta). Alankomaiden valtion mukaan sillä ei voinut tuolloin olla mitään aihetta odottaa Tier 2 -pääoman takaisinmaksua nimellisarvollaan, koska muiden pankkien vastaavilla välineillä käytiin kauppaa huomattavasti nimellisarvoa alemmalla hinnalla, mikä osoittaa markkinatilanteen vaikeutta. Alankomaiden valtio totesi, että [135 – 405] miljoonan euron alennus oli perusteltu vastaavien lukujen perusteella.

(200)

Alankomaiden valtio totesi, että 740 miljoonan euron maksaminen (toimenpide D) oli yksi sen konsortion osakkaiden sopimukseen perustuvista velvoitteista. Alankomaiden valtio korosti lisäksi, että maksuja suoritettiin ainoastaan konsortion muille jäsenille eikä ABN AMRO N:lle, joten tässäkään ei ollut kyse valtiontuesta ABN AMRO N:lle.

(201)

Toimenpiteen E osalta Alankomaiden valtio väitti, että ABN AMRO II ei hyötynyt vastatakauksesta (jota kuvataan 126 kappaleessa), vaan toimenpide E ainoastaan asetti ABN AMRO II:n sellaiseen asemaan, että se kykeni tarjoamaan vastatakauksen Deutsche Bankille. Se väitti, että ABN AMRO II ei voinut käyttää vastatakausta uuden liiketoiminnan kehittämiseen, joten toimenpide ei johtanut kilpailun vääristymiseen.

(202)

Alankomaiden valtion mielestä vastatakaus oli pääomapohjan vahvistamista koskevan komission tiedonannon mukainen. Alankomaiden valtio korosti, että sen hinnoittelu perustui EKP:n pääomankorotusta koskevaan suositukseen.

(203)

Alankomaiden valtio kommentoi lisäksi komission epäilyjä siitä, että FBN:n etuoikeutetut osakkaat eivät olleet osallistuneet taakan jakoon riittävästi (90). Se selitti, että etuoikeutettuihin osakkeisiin sijoittaneet eivät olleet saaneet osinkoa vuonna 2008 (ei käteisenä eikä suoriteperusteisesti kertyneenä osinkona) ja että etuoikeutetuilla osakkeilla käytiin kauppaa alle nimellisarvon. Lisäksi FBN:n kyky maksaa tai varata kiinteitä osinkoja tulevaisuudessa riippui sen mukaan siitä, tuottaako FBN riittävästi IFRS:n mukaista voittoa. Alankomaiden valtio totesi, että FBN:n etuoikeutettuihin osakkeisiin sovellettava osinkolauseke sisälsi velvoitteen maksaa korkoa tai muuta tuottoa, jos osinkoja jaetaan dividend stopper/pusher (91), ja että ABN AMRO Groupin osinkopolitiikkaan liittyvä epävarmuus vähensi etuoikeutettuihin osakkeisiin sijoittaneiden varmuutta dividend stopper/pusher -lausekkeesta.

(204)

Sen suhteen, maksetaanko pääoma takaisin heti kun (tilapäinen) pääomatarve poistuu, Alankomaiden valtio väitti, että se aikoi käyttää ABN AMRO Groupin osinkopolitiikkaa sillä tavalla, ettei ABN AMRO Groupille jää liikapääomaa, joka voisi johtaa kilpailun vääristymiseen (92).

(205)

Kilpailun vääristymisen osalta Alankomaiden valtio totesi, että se ei ollut komission kanssa samaa mieltä siitä, että ABN AMRO N ja FBN vahvistuivat Alankomaissa sulautuman ansiosta, eikä siitä, että tällainen kehitys uhkasi aiheuttaa tarpeettomia kilpailun vääristymiä. Se uskoi pikemminkin päinvastaista ja toi esiin, että FBN:n ja ABN AMRO N:n ero emoyhtiöistään ja niiden sulautuminen teetti paljon työtä ja jätti FBN:n ja ABN AMRO N:n johdolle vähemmän aikaa liiketoiminnan päivittäiseen johtamiseen, jolloin irtaantumisella ja sitä seuranneella sulautumisella oli kielteinen vaikutus FBN:n ja ABN AMRO N:n (tai sulautuman jälkeen ABN AMRO Groupin) kilpailuasemaan.

(206)

Alankomaiden valtio korosti yleisesti sitä, että sen mielestä FBN:n ja ABN AMRO N:n hyväksi toteutetut toimenpiteet eivät vastanneet unionin määritelmää valtiontuesta eikä niillä sen vuoksi voinut olla vääristävää vaikutusta. Sen mielestä FBN:n ja ABN AMRO N:n toiminta säästö- ja talletusmarkkinoilla oli sellaista kuin omia kaupallisia etujaan suojelevan ja järkevän markkinoilla toimijan toiminta on. Alankomaiden valtio uskoi, että FBN:n ja ABN AMRO N:n tarjoamat korot eivät aiheuttaneet vääristymiä. Näin ollen sen mukaan unionin kilpailuoikeutta ei oltu rikottu.

(207)

Alankomaiden valtio esitti useita vertailutaulukoita koroista, joita tarjottiin tietynlaisissa talletus- ja säästötuotteissa. Se kiisti, että FBN ja ABN AMRO N olisivat jatkuvasti tarjonneet korkeimpia korkoja varsinkaan verrattuina pienempiin alankomaalaispankkeihin, joita ovat esimerkiksi SNS, NIBC ja DSB. Alankomaiden valtio huomautti myös, että säästötilien korot olivat Alankomaissa korkeita jo ennen finanssikriisiä, mikä johtui osittain pienempien pankkien aggressiivisesta hinnoittelupolitiikasta. Alankomaiden valtio uskoi, että pankit yrittivät finanssikriisin aikaan suojella säästösektoriaan tarjoamalla asiakkaille suhteellisen korkeita korkoja säästötuotteista.

(208)

Alankomaiden valtio kommentoi myös markkinoille syyskuussa 2008 tulleen ABN AMRO N:n Internetbrändi MoneYoun hinnoittelustrategiaa. Se väitti, että MoneYou on erikoistunut Internettuote, joka eroaa merkittävästi perinteisemmistä tuotteista kustannuspohjaltaan ja palvelutasoltaan. Sen mukaan MoneYou oli tehnyt brändiään tunnetuksi olemassaolonsa kuuden ensimmäisen kuukauden aikana ja sen vuoksi joutunut tarjoamaan korkoja, jotka olivat enimmäkseen hieman alempia tai samansuuruisia kuin samanlaisten Internetpankkimarkkinoiden toimijoiden tarjoamat korot (93). Vuoden 2009 toisesta neljänneksestä alkaen MoneYoun tarjoamia korkoja alennettiin ja MoneYou sijoittautui ns. keskisegmenttiin (94). Alankomaiden valtio lisäsi, että MoneYou ei saanut kerättyä kovin paljoa rahoitusta (vain [0 – 5] miljardia euroa), mikä vastaa määrältään noin [0 – 5] prosenttia Alankomaiden koko säästömarkkinoista. Alankomaiden valtio lisäsi, että Van Lanschotin entiset asiakkaat muodostivat vain pienen osan MoneYoun asiakaskunnasta (nimittäin [0 – 5 000] tiliä tai [0 – 5] prosenttia MoneYoun tileistä).

(209)

Alankomaiden valtio kielsi myös, että ABN AMRO N:n ja FBN:n rahoitus olisi riippunut yksinomaan Alankomaiden säästömarkkinoista. Se esitti uusia tietoja, jotka osoittivat, että ABN AMRO N oli laskenut 6 päivänä heinäkuuta 2009 liikkeeseen 2 miljardin euron katetun joukkolainan ja FBN oli laskenut liikkeeseen 15,5 miljardia euroa valtion takaamia velkasitoumuksia. Alankomaiden valtion mukaan valituksen tekijän väitteet olivat vääriä ja ennenaikaisia. Se totesi, että FBN tarvitsi vain vähän aikaa rahamarkkinasijoitustoiminnan aloittamiseen ja valtion takaamien velkasitoumusten liikkeeseen laskemiseen. Alankomaiden valtio totesi lisäksi, että talletus- ja säästötuotteet ovat myös tärkeitä asiakassuhteiden rakentamiseksi ja että niillä on toisenlainen ja laajempi tarkoitus kuin muilla rahoitusvälineillä. Alankomaiden valtio huomautti tässä yhteydessä, että säästö- ja talletusmarkkinaosuuden menetys saattaa johtaa pankin muidenkin tuotteiden markkinaosuuden menetykseen.

(210)

Alankomaiden valtio kiisti myös, että asiakkaat ja markkinoilla toimijat olisivat pitäneet ABN AMRO N:ää ja FBN:ää kilpailijoitaan turvallisempina pankkeina. Se viittasi FBN:n ja ABN AMRO N:n luottokelpoisuusluokituksiin, jotka olivat alemmat kuin esimerkiksi Rabobankin AAA-luokitus. Samaan suuntaan viittasivat niiden suhteelliset luottoriskinvaihtosopimusten hinnat. Alankomaiden valtio uskoi myös, ettei valtio-omistajuus tehnyt ABN AMRO N:stä eikä FBN:stä turvallisempaa asiakkaiden ja markkinoiden silmissä. Se huomautti näiden valtion monien tilapäistoimien osoittaneen, että Alankomaiden valtio tulisi mahdollisuuksien mukaan minkä tahansa yksityisomisteisen pankin apuun. Tämän vuoksi se uskoi, että todellisuudessa ei nähty mitään eroa yksityisomisteisten ja Alankomaiden valtion omistamien pankkien tarjoamassa turvassa.

(211)

Sen laskemiseksi, olivatko tarjotut säästötuotteiden korot tappiollisia, niitä ei olisi Alankomaiden valtion mielestä pitänyt verrata Euribor-korkoihin vaan korkoihin, jotka perustuivat ns. toistosalkkumenetelmään (95). Alankomaiden valtio myönsi, että tällä menetelmällä joidenkin tuotteiden marginaali oli tilapäisesti negatiivinen. Se kuitenkin väitti tätä järkeväksi toiminnaksi markkinoilla ja sanoi sen vastaavan (yksityisomisteisten) kilpailijoiden toimintaa kyseisenä aikana.

(212)

Alankomaiden valtio totesi, että sen aiemmat kantelijaa koskevat huomautukset, jotka on esitelty 206–211 kappaleessa, pätevät edelleen.

(213)

Alankomaiden valtio totesi lisäksi, että kantelijan väite, jonka mukaan ABN AMRO N:n ja FBN:n markkinaosuus kasvoi, perustui virheellisiin tilastoihin. ABN AMRO N:n väitettiin keränneen 21 miljardia euroa uusia talletuksia, mutta Alankomaiden valtio väitti, että ainoastaan 5,1 miljardia euroa tuli Alankomaiden vähittäissäästömarkkinoilta ja loput pääasiassa yritysasiakkaiden säästöistä ja ulkomaisista talletuksista. Alankomaiden valtio esitti myös tietoja, joiden mukaan suuri osa FBN:n talletusten ja säästöjen kasvusta johtui yrityspankkitoiminnasta eikä vähittäis- ja yksityispankkitoiminnasta.

(214)

Alankomaiden valtio havaitsi, että alankomaalaiset asiakkaat olivat panostaneet enemmän säästämiseen makrotaloudellisen epävakauden vuoksi. Se viittasi Alankomaiden tilastokeskuksen tietoihin, joiden mukaan säästäminen kasvoi vuoden 2009 alkupuoliskolla 7,7 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. ABN AMRO N:n asiakassäästöt kasvoivat samaan aikaan 7,5 prosenttia, mikä merkitsee sitä, että ABN AMRO N:n markkinaosuus pikemminkin supistui. FBN esitti myös näyttöä, joka osoitti, että sen asiakkaiden säästöt kehittyivät markkinoiden mukaisesti.

(215)

Alankomaiden valtio vahvisti, että se ei ollut tarjonnut likviditeettijärjestelyä ABN AMRO N:lle, vahvistaen näin yleisesti ABN AMRO Bankin esittämät väitteet.

(216)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa määrätään, että ”jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan”. Tästä seuraa, että valtion toimenpide on valtiontukea, jos se täyttää seuraavat neljä (kumulatiivista) kriteeriä:

(217)

Ensimmäinen kriteeri täyttyy 128 kappaleessa olevassa taulukossa esitettyjen toimenpiteiden Y1 ja E osalta, sillä kyseiset toimenpiteet rahoitettiin suoraan Alankomaiden valtion varoista.

(218)

Sitä, tarjosiko toimenpide valikoivaa etua FBN:lle, ABN AMRO N:lle tai sulautumisen jälkeen ABN AMRO Groupille (toinen kriteeri), arvioidaan 220–278 kappaleessa kunkin toimenpiteen osalta erikseen.

(219)

Jos tässä tapauksessa havaitaan valikoivaa etua, myös kolmas ja neljäs kriteeri täyttyvät. Kaikki toimenpiteet vääristävät tai uhkaavat vääristää kilpailua, sillä ne asettavat FBN:n, ABN AMRO N:n tai sulautumisen jälkeen ABN AMRO Groupin edullisempaan asemaan kuin kilpailevat pankit (kolmas kriteeri). Toimenpiteillä on lisäksi vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. FBN, ABN AMRO N ja sulautumisen jälkeen ABN AMRO Group ovat kansainvälisiä pankkeja, joilla on toimintaa Alankomaiden ulkopuolella, ja ne kilpailevat samalla kotimarkkinoillaan ulkomaisten pankkien tytäryhtiöiden kanssa (neljäs kriteeri).

(220)

On aiheellista muistuttaa, että tässä päätöksessä arvioidaan ainoastaan mahdollista tukea FBN:lle, ABN AMRO N:lle tai sulautumisen jälkeen ABN AMRO Groupille. Toimenpiteistä Y1 ja Y2 mahdollisesti Fortis Bank SA/NV:lle aiheutunutta tukea käsiteltiin 3 päivänä joulukuuta 2008 tehdyssä päätöksessä.

(221)

Kuten 3 päivänä joulukuuta 2008 tehdyn päätöksen (96) johdanto-osan 52 kappaleessa sekä kyseisistä toimenpiteistä 8 päivänä huhtikuuta 2009 tehdyssä alustavassa arvioinnissa todettiin, 3 päivänä lokakuuta 2008 toteutetut toimenpiteet (eli toimenpiteet X, Y1 ja Y2) kytkeytyvät toisiinsa. Alankomaiden valtio irrotti FBN:n ja ABN AMRO N:n likviditeettiongelmaisista emoyhtiöistään ostamalla FBN:n. Jotta FBN saatiin täysin eroon emoyhtiönsä likviditeettiongelmista, Alankomaiden valtion oli lisäksi otettava FBN:n rahoittajan rooli. Tämä päämäärä johti toimenpiteisiin Y1 ja Y2. Alankomaiden valtio otti lisäksi 3 päivänä lokakuuta 2008 kantaakseen Fortis SA/NV:n velvoitteet, jotka perustuivat konsortion osakkaiden sopimukseen.

(222)

Kuten 3 päivänä joulukuuta 2008 tehdyn päätöksen johdanto-osan 50 kappaleessa todetaan, komissio ei hyväksy sitä, että markkinataloussijoittajaperiaate täyttyisi 3 päivän lokakuuta 2008 integroiduissa toimenpiteissä, joilla Alankomaiden valtio osti FBN:n (ABN AMRO N mukaan lukien) 12,8 miljardilla eurolla ja vielä rahoitti FBN:ää erittäin suurella summalla. Mikään ostaja ei olisi vallinneessa markkinatilanteessa kyennyt tai halunnut tarjota yhtä paljon FBN:n pelastamiseksi (97). Alankomaiden valtion toimittamat lisätiedot lisäksi vahvistivat, että Alankomaiden valtio lupautui 3 päivänä lokakuuta 2008 lisäksi korvaamaan Fortis SA/NV:lle sen konsortion osakkaiden sopimuksesta johtuvat velvoitteet. Konsortion osakkeiden sopimus olisi tehnyt 3 päivän lokakuuta 2008 integroiduista toimenpiteistä vieläkin vähemmän hyväksyttäviä markkinataloussijoittajalle. Mikään sijoittaja ei olisi ilman asianmukaista yritystarkastusta (due diligence) ottanut kantaakseen Fortis SA/NV:n konsortion osakkaiden sopimuksesta johtuvia velvoitteita, jotka johtivat myöhemmässä vaiheessa merkittäviin vastuisiin (joista Alankomaiden valtio oli jo osittain selvillä 3 päivänä lokakuuta 2008).

(223)

Lokakuun 3 päivän 2008 integroidut toimenpiteet olivat välttämättömiä Alankomaiden valtiolle, jotta vältettiin mittavat Alankomaiden pankkijärjestelmään ja talouteen kohdistuvat negatiiviset sivuvaikutukset (98). Sijoittaja ei tavallisesti markkinataloudessa ota huomioon tällaisia sivuvaikutuksia.

(224)

Halu ehkäistä Alankomaiden pankkimarkkinoiden ja talouden vakava häiriintyminen selittää myös sen, miksi Alankomaiden valtio teki päätökset niin nopeasti. Markkinataloussijoittaja olisi käyttänyt enemmän aikaa arvioidakseen, tarvitaanko pääomaa myöhemmin mahdollisesti lisää, sekä tutkinut kyseisten yritysten tilinpäätöstietoja ja taloudellista asemaa tarkemmin. Kunnolliseen yritystarkastukseen riittävästi aikaa käyttäneellä markkinataloussijoittajalla olisikin ollut selkeämpi kuva jatkoinvestoinneista, ja se olisi ottanut nämä tiedot huomioon määrittäessään kohteen arvoa. Koska Alankomaiden valtion oli toimittava nopeasti Alankomaiden rahoitusmarkkinoiden vakauden säilyttämiseksi, se ei voinut toimia kuin markkinataloussijoittaja ja käyttää enemmän aikaa harkitakseen perusteellisemmin 3 päivän lokakuuta 2008 integroituja toimenpiteitä ja konsortion osakkaiden sopimukseen liittyviä velvoitteita.

(225)

Tämän vuoksi komissio vahvistaa arvionsa, jonka mukaan 3 päivän lokakuuta 2008 integroidut toimenpiteet eivät olleet markkinataloussijoittajaperiaatteen mukaisia. (Sama päätelmä oli tehty jo 3 päivänä joulukuuta 2008 tehdyssä päätöksessä, jossa kyseisiä liiketoimia pidettiin valtiontukena Fortis Bank SA/NV:lle.)

(226)

Lokakuun 3 päivänä 2008 toteutetut toimenpiteet yhdessä mahdollistivat FBN:n ja ABN AMRO N:n irtaantumisen Fortis SA/NV:stä, ja niistä koitui siten merkittävää valikoivaa etua FBN:lle, joka oli pitkälle integroitunut Fortis Bank SA/NV:hen ja voimakkaasti riippuvainen sen rahoituksesta. Alankomaiden valtio myönsi joulukuun 2009 rakenneuudistussuunnitelmassa (ks. myös johdanto-osan 78 kappale), että jos se ei olisi puuttunut asiaan, FBN olisi kaatunut Fortis SA/NV:n mukana. Ilman valtiontukitoimenpiteitä FBN olisi joutunut vastaamaan konkurssin partaalla olleen Fortis SA/NV:n vastuista, mikä olisi huomattavasti haitannut FBN:n toimintaa. Erottamalla toimintansa Fortis SA/NV:stä FBN kykeni suurelta osin välttämään ongelmat ja kulut, jotka ovat tyypillisiä vaikeuksissa oleville (rahoitusalan) yrityksille (kuten suuremmat rahoituskulut, kumppaneiden tiukentamat maksuehdot, suuremmat henkilöstökulut henkilöstön säilyttämiseksi, toiminnan hiljentyminen ja riskipainotetut omaisuuserät pääoman säilyttämiseksi) (99). Vaikka ABN AMRO N pysyi toiminnallisesti erillisenä yhtiönä, Alankomaiden valtio pelkäsi sen maineen puolesta sitä, että markkinat saattaisivat yhdistää ABN AMRO N:n sen tulevaan omistajaan Fortis SA/NV:hen.

(227)

Toimenpide Y1, joka on merkittävä osa 3 päivän lokakuuta 2008 integroituja toimenpiteitä, tarjosi myös merkittävää etua FBN:lle varsinkin toimenpiteen suuruusluokan ja tuolloin vallinneen markkinatilanteen vuoksi.

(228)

Suuri 45 miljardin euron (100) likviditeettijärjestely tarjottiin ajankohtana, jolloin tukkumarkkinat olivat käytännössä pysähtyneet varsinkin suurien rahamäärien ja FBN:n kaltaisten yhtiöiden osalta, joilla oli suhteellisen paljon lainoja suhteessa talletuksiin. Näin suurta rahamäärää ei ollut helposti saatavilla markkinoilta, mitä osoittaa se, että FBN:llä meni useita kvartaaleja lyhytaikaisen likviditeettijärjestelyn korvaamiseen muilla rahoituslähteillä. FBN lopulta maksoi kaiken Alankomaiden valtiolta saamansa lyhyen aikavälin rahoituksen takaisin kesäkuussa 2009, yhdeksän kuukautta sen myöntämisen jälkeen. Jälleenrahoitus toteutettiin osittain valtion takaamien joukkolainaemissioiden avulla (101).

(229)

Tämän vuoksi on pääteltävä, että toimenpide Y1 oli valtiontukea, koska se tarjosi FBN:lle etua sellaisen rahoituksen muodossa, jota se ei olisi löytänyt markkinoilta tuolloin vallinneessa markkinatilanteessa.

(230)

Komission mielestä toimenpide Y2, Fortis Bank SA/NV:n myöntämien pitkäaikaislainojen novaatio, tarjosi valikoivaa etua FBN:lle. Alankomaiden valtion toimittamista tiedoista ilmenee, että Fortis Bank SA/NV oli oikeutettu kiinteäkorkoisten pitkäaikaislainojen välittömään takaisinmaksuun (7,9 miljardin euron nimellisarvosta), koska FBN:n omistaja vaihtui. Toimenpiteen Y2 ansiosta FBN:n ei tarvinnut etsiä näiden pitkäaikaislainojen takaisinmaksuun tarvittavaa uutta rahoitusta markkinoilta. Se saattoi jatkossakin hyötyä olemassa olevista lainoista kriisiä edeltäneillä koroilla.

(231)

Novaation hyväksyessään Alankomaiden valtio järjesti FBN:lle pitkän aikavälin velan kriisiä edeltäneellä korolla. Markkinataloussijoittaja ei olisi järjestänyt näitä lainoja kriisiä edeltäneellä korkotasolla vaan neuvotellut koron, joka vastaisi paremmin vallitsevaa markkinatilannetta, etenkin koska kyseessä olivat suuret lainasummat.

(232)

Tästä syystä on aiheellista päätellä, että toimenpide Y2 muodostaa valtiontuen FBN:lle, koska se tarjoaa sille valikoivaa etua sellaisen lainan muodossa, jonka korkoprosentti on kriisiä edeltäneellä tasolla. Alankomaiden valtio ei yrittänyt saada lunastettavien lainojen korkoa kriisinjälkeiselle tasolle, joten se ei toiminut kuin markkinataloussijoittaja.

(233)

Komissio on saanut riittävät tiedot päätelläkseen, että ABN AMRO N ei saanut rahoitusta toimenpiteillä Y1 ja Y2. Niinpä sille ei koitunut etua kyseisistä toimenpiteistä.

(234)

Edellä esitetyn perusteella 3 päivän lokakuuta 2008 integroidut toimenpiteet eivät ole markkinataloustoimijaperiaatteen mukaisia ja ne tarjoavat FBN:lle valikoivaa etua. Toimenpiteiden ansiosta FBN saattoi pysyä markkinoilla ja jatkaa toimintaansa ilman että sille koitui enempää haittaa emoyhtiönsä ongelmista. FBN sai myös hyvin suuren määrän rahoitusapua, jota ei ollut yhtä nopeasti saatavissa markkinoilta. Näistä syistä toimenpiteet Y1 ja Y2 ovat valtiontukea. Sen sijaan kuten 8 päivänä huhtikuuta 2009 tehdyn päätöksen johdanto-osan 32 kappaleessa todetaan, toimenpide X ei sellaisenaan muodosta valtiontukea FBN:lle, mutta se on osa laajempaa pakettia (eli FBN:n irrottamista Fortis Bank SA/NV:stä), johon liittyy valtiontuki FBN:lle.

(235)

Alankomaiden valtio on toteuttanut suuren määrän toimenpiteitä FBN:n ja ABN AMRO N:n hyväksi noin 18 kuukauden ajanjaksolla. Alankomaiden valtion mielestä markkinataloussijoittajaperiaatetta pitäisi testata erikseen jokaiseen toimenpiteeseen (ja etenkin sulautumaan liittyviin toimenpiteisiin B4 ja B5). Komissio kuitenkin päättelee, että johtuen toimenpiteiden aikajärjestyksestä (I), toimenpiteiden yhteisestä tarkoituksesta (II) ja yhtiöiden tilanteesta kunkin toimenpiteen ajankohtana (III) toimenpiteet eivät ole riittävän erillisiä, jotta markkintaloussijoittajaperiaatteen toteutumista voitaisiin arvioida jokaisesta erikseen. Komissio katsoo, että kaikki toimenpiteet ovat osa yhtä pitkällistä rakenneuudistusprosessia (102)  (103).

(236)

Tämän päätöksen 2.1 ja 2.4 jaksossa aiemmin kuvattu toimenpiteiden aikajärjestys (I) osoittaa, että kaikki toimenpiteet liittyivät toisiinsa ja ne toteutettiin lyhyessä ajassa.

(237)

Lisäksi sulautumaan liittyvät toimenpiteet kytkeytyvät selvästi aiempiin toimenpiteisiin. Kun Alankomaiden valtio päätti 21 päivänä marraskuuta 2008 (hiukan yli kuusi viikkoa myöhemmin kuin 3 päivän lokakuuta 2008 pelastustoimenpide) sulauttaa FBN:n ja ABN AMRO N:n, se saattoi tehdä niin ainoastaan siksi, että se oli juuri pelastanut molemmat yhtiöt konkurssilta. Toisin sanoen jos 3 päivän lokakuuta 2008 toimenpidettä ei oltaisi toteutettu, sulautuman toteuttaminen ei olisi ollut mahdollista, koska kumpaakaan yhtiöistä ei olisi enää ollut tai ne olisivat olleet huomattavasti pienimuotoisempia, mikä olisi johtanut paljon pienempään ja vähemmän houkuttelevaan sulautumaan, kuten myös Alankomaiden valtio myöntää joulukuun 2009 rakenneuudistussuunnitelmassaan (ks. johdanto-osan 78 kappale).

(238)

Kaikilla toimenpiteillä oli yhteisenä tavoitteena (II) palauttaa FBN:n ja ABN AMRO N:n elinkelpoisuus. Välittömästi 3 päivän lokakuuta 2008 integroitujen toimenpiteiden jälkeen oli selvää, että Alankomaiden valtio oli ainoastaan vakauttanut tilanteen, mutta merkittävät operatiiviset ongelmat odottivat yhä ratkaisua varsinkin kummankin yksikön irtaannuttua emoyhtiöstään.

(239)

Sulautumaa tarvittiin myös yhteisen tavoitteen saavuttamiseen, täyden elinkelpoisuuden palauttamiseen. FBN:n rahoitusasema oli yksinään heikko, koska sillä oli suhteellisen vähän vähittäispankkitoimintaa ja se oli pitkälti riippuvainen tukkurahoituksesta (104). ABN AMRO N oli menettänyt merkittävää tuoteasiantuntemusta ja suuren osan kansainvälisestä verkostaan. Kummallakin yhtiöllä oli toiminnallisia ongelmia, jotka liittyivät esimerkiksi tietotekniikkaan sekä verotukseen ja riskinhallintaan, ja lisäksi oli epäselvää, olivatko ne riittävän suuria kaikilla toimialoilla, joilla ne toimivat. Alankomaiden valtio selvitti useita vaihtoehtoja ja päätti nopeasti, että paras keino elinkelpoisuuden palauttamiseen oli yhtiöiden sulauttaminen yhdistettynä uusiin pääomanlisäyksiin. Sulautumassa ABN AMRO N:n mittava talletuspainotteinen vähittäispankkitoiminta kompensoi FBN:n heikkoa rahoitusasemaa ja FBN puolestaan toi suuruutensa ja kansainvälisyytensä ABN AMRO N:n hyödynnettäväksi. Lisäksi yhdistetyllä yksiköllä oli paremmat valmiudet ratkaista käytännön ongelmia ja se saattoi myös hyötyä muista mittakaavaeduista. Sulautuman ansiosta yhtiöitä ei tarvinnut jälleenrakentaa erikseen.

(240)

Yhtiöiden tilanteesta kunkin toimenpiteen aikaan (III) komissio toteaa, että yhtiöiden elinkelpoisuus oli täysin palautunut vasta kun kaikki toimenpiteet oli toteutettu. Ne eivät olleet elinkelpoisia välivaiheessa, kuten 21 päivänä marraskuuta 2008, jolloin päätös sulautumasta tehtiin. Komissio korostaakin, että joulukuun 2008 lopussa eli sulautumapäätöksen tekemisen jälkeen FBN oli vaarassa alittaa DNB:n asettamat vähimmäispääomavaatimukset, koska sen oli tehtävä ABN AMRO N:ään liittyvä alaskirjaus. ABN AMRO N oli vielä FBN:n kirjanpidossa arvona, joka ei enää vastannut todellisuutta (105) toimenpiteessä X käytetyn arvon jälkeen ja alaskirjaus oli siksi välttämätön. FBN:N pääomaongelman ratkaisemiseksi Alankomaiden valtio osti ABN AMRO N:n 6,5 miljardilla eurolla FBN:ltä ja toteutti muita korjaavia pääomatoimia vuoden 2009 lopulla, kuten Tier 2 -pääoman muuntaminen Tier 1 -pääomaksi (ks. johdanto-osan 121 kappale ja alaviite 52). Alankomaiden valtion, […] ja […] ilmoituksissa vahvistetaan, että FBN:llä ja ABN AMRO N:llä oli edelleen huomattavia elinkelpoisuuteen liittyviä ongelmia 3 päivän lokakuuta 2008 integroitujen liiketoimien jälkeen (106).

(241)

Komissio toteaa myös, että Alankomaiden valtio toimitti täysimittaisen rakenneuudistussuunnitelman vasta sitten, kun kaikista toimenpiteistä oli päätetty, mikä osoittaa, että elinkelpoisuus oli saatu palautettua vasta sitten. Komissio oli pyytänyt tarkkaa rakenneuudistussuunnitelmaa useaan otteeseen menettelyn aikana (ks. esimerkiksi 137 kappale), sillä se oli välttämätön sen arvioimiseksi, onko tukea saaneen yrityksen elinkelpoisuus turvattu.

(242)

Alankomaiden valtio toimitti joulukuun 2009 rakenneuudistussuunnitelman 4 päivänä joulukuuta 2009, mutta tästä ensimmäisestä suunnitelmasta puuttui vielä tärkeitä, rakenneuudistustiedonannossa mainittuja elementtejä, kuten heikoimman skenaarion mukaiset rahoituslaskelmat. Tarvittavat täydennykset saatiin 23 päivänä maaliskuuta 2010. Alankomaiden valtio vastasi komission aiempiin rakenneuudistussuunnitelmapyyntöihin, että FBN:n ja ABN AMRO N:n sulautumalla oli tärkeä rooli kyseisten yhtiöiden rakenteiden uudistamisessa. Sen mukaan ABN AMRO Groupin siirtymäkauden johtoryhmä tarvitsi aikaa suunnitelman laatimiseen eikä sillä voinut olla kokonaiskuvaa ryhmittymän muodosta tulevaisuudessa ennen kuin sulautuminen oli toteutettu.

(243)

Toimenpide Z oli välttämätön, jotta FBN:n vakavaraisuussuhdelukujen aleneminen alle vähimmäispääomavaatimusten voitiin estää.

(244)

FBN:n pääomaongelma johtui ABN AMRO N:n suuresta kirjanpitoarvosta. […] laatiman due diligence -raportin simulaatiot osoittavat, että ABN AMRO N:n kirjanpitoarvon laskeminen 6,5 miljardiin euroon johtaisi 3,8 prosentin Tier 1 -vakavaraisuussuhteeseen ja 7,6 prosentin kokonaisvakavaraisuussuhteeseen FBN:n osalta (107). Toisin sanoen oli riski, että FBN jäisi alle niiden lakisääteisten vähimmäisvaatimusten, joiden mukaan kokonaisvakavaraisuussuhteen vähimmäismäärän oli oltava 8 prosenttia (josta enintään puolet Tier 2 -pääomaa). […]-raportin mukaan ABN AMRO N:n myynti 6,5 miljardilla eurolla Alankomaiden valtiolle nosti FBN:n Tier 1 -vakavaraisuussuhteen 7,8 prosenttiin ja kokonaisvakavaraisuussuhteen 15,7 prosenttiin, mikä ratkaisi FBN:n pääomaongelman ja mahdollisti yhtiön pysymisen markkinoilla.

(245)

Toimenpiteestä koitui FBN:lle etua sellaisen pääoman muodossa, jota se ei olisi voinut löytää markkinoilta. Yhtiö ei myöskään pystynyt käyttämään sisäisesti syntyneitä tuottoja ongelman (osittaiseen) ratkaisuun. Tähän olivat osasyynä Madoff-huijaukseen liittyneet 922 miljoonan euron tappiot vuonna 2008. Koska FBN oli vaarassa alittaa vähimmäispääomavaatimukset, toimenpide antoi yhtiölle mahdollisuuden täyttää lainsäädännölliset vaatimukset ja jatkaa toimintaansa.

(246)

Komissio on tullut jäljempänä esitetyistä syistä siihen tulokseen, että ABN AMRO N:n myynti Alankomaiden valtiolle ei tapahtunut markkinaolosuhteiden mukaisesti.

(247)

Markkinataloussijoittaja (108), joka olisi ollut kiinnostunut ABN AMRO N:n ostosta joulukuussa 2008, olisi käyttänyt markkinahintaa ottaen huomioon kyseisen ajankohdan markkinaolosuhteet. Alankomaiden valtiolla oli […]-raportissa kaksi arvonmäärityslaskelmaa: suhdannesyklin ylittävä [5 – 9] miljardin euron arvo, joka edellytti markkinoiden normalisoitumista, ja ”nykyisten markkinaolosuhteiden” mukainen [4 – 6,5] miljardin euron arvo, joka perustui markkinaolosuhteisiin lokakuun 2008 alkupäivinä (109). Markkinataloussijoittaja olisi pitänyt lähtökohtana nykyisten markkinaolosuhteiden mukaista arvoa.

(248)

”Nykyisten markkinaolosuhteiden” mukaista arvoa olisi joka tapauksessa tarkistettava, koska markkinaolosuhteet heikkenivät 3 päivän lokakuuta 2008 (jolloin […] arviointiraportti on päivätty) ja sen päivän välillä, jolloin Alankomaiden valtio varsinaisesti päätti ABN AMRO N:n ostamisesta. Tuona aikana Euro Stoxx 50 -indeksi laski 22,2 prosenttia ja Euro Stoxx Banks -indeksi 45,3 prosenttia.

(249)

Alankomaiden valtio väitti, että tarkistus on tarpeeton ABN AMRO N:n konservatiivisen riskiprofiilin (ei myrkyllisiä omaisuuseriä, hyvä rahoitusasema jne.) vuoksi, mutta väite on hylättävä. Markkinat heikkenivät laaja-alaisesti ja etenkin pankkien osakekurssit laskivat, mikä osoitti, että kyse ei ollut niinkään yksittäisen osakkeen ominaisuuksista vaan heikentyneestä talouden ja finanssimarkkinoiden tilasta ja siihen liittyvästä vaadittujen riskipreemioiden kasvusta. Tämän vuoksi on välttämätöntä korjata 3 päivän lokakuuta 2008”nykyisten markkinaolosuhteiden” mukaista arvoa alaspäin, jotta saadaan kohtuullinen arvio ABN AMRO N:n arvosta 14 päivänä joulukuuta 2008. Kun otetaan huomioon Euro Stoxx 50 -indeksin lasku (22,2, prosenttia) ja Euro Stoxx Banks -indeksin lasku (45,3 prosenttia), markkinahinnaksi joulukuussa 2008 saadaan [2,2 – 3,6] – [3,1 – 5,1] miljardia euroa (vähentämällä [4 – 6,5] miljardista eurosta 22,2 prosenttia ja 45,3 prosenttia) (110).

(250)

Komissio voi hyväksyä sen Alankomaiden viranomaisten vaatimuksen, että olisi tehtävä oikaisu sen huomioon ottamiseksi, että Alankomaiden valtio ei maksanut kaupasta käteistä. Toimenpiteen Y2 seurauksena Alankomaiden valtio omisti FBN:n liikkeeseen laskemia velkainstrumentteja, ja se maksoi ABN AMRO N:stä FBN:lle mitätöimällä niistä nimellisarvoltaan 6,5 miljardin euron osan. Koska muiden pankkien liikkeeseenlaskemilla velkainstrumenteilla käytiin samaan aikaan kauppaa huomattavasti nimellisarvoa alemmalla hinnalla, komissio voi hyväksyä sen, että mitätöityjen velkasitoumusten arvo oli niiden nimellisarvoa pienempi. Käytettävissä olevien markkinatietojen perusteella komissio voi hyväksyä [10 – 30] prosentin tai [0,65 – 1,95] miljardin euron korjauksen. Tämä merkitsisi 6,5 miljardin euron sijasta [4,55 – 5,85] miljardin euron todellista kauppahintaa (6,5 miljardia euroa vähennettynä [0,65 – 1,95] miljardilla eurolla) (111).

(251)

Tuen määrä toimenpiteessä Z olisi siten maksetun hinnan ja ABN AMRO N:n markkina-arvon välinen erotus. Se olisi siis [0 – 2,75] miljardista eurosta ([4,55 – 5,85] miljardia euroa vähennettynä [3,1 – 5,1] miljardilla eurolla) [0,95 – 3,65] miljardiin euroon ([4,55 – 5,85] miljardia euroa vähennettynä [2,2 – 3,6] miljardilla eurolla).

(252)

Komissio ei näe perustetta Alankomaiden valtion väitteelle, että sen 6,5 miljardiksi euroksi määrittämä arvo olisi saanut vakuuttavan vahvistuksen siitä, että muut konsortion jäsenet ja […] raportissaan hyväksyivät sen. Ylihinta ABN AMRO N:stä ei vaikuttanut muihin konsortion jäseniin, joten se, että ne hyväksyivät kaupan, ei merkitse sitä, että ne olisivat hyväksyneet itse arvonmäärityksen. Ei ole myöskään viitteitä siitä, että konsortion jäsenet olisivat itse tehneet toista arvonmääritystä. […] kirje ei tue Alankomaiden valtion väitettä. […] tarkasteli ainoastaan menettelytapaa ja prosessia eikä sen lyhyttä raporttia voida pitää vakuuttavana arvonmäärityksenä. […] raportin lähtökohtana oli Alankomaiden valtion 3 päivänä lokakuuta 2008 FBN:stä ja ABN AMRO N:stä maksama hinta. Kuten edellä on esitetty, 3 päivän lokakuuta 2008 toimenpide ei perustunut markkinatilanteeseen. Valtiontukea sisältävää toimenpidettä ei voida käyttää markkinahinnan päättelyyn.

(253)

Fortis SA/NV:n osakkaiden palkkaamien asiantuntijoiden raportissa ei myöskään tueta väitettä, jonka mukaan Alankomaiden valtio ei olisi maksanut ylihintaa. Tämä raportti on ainoastaan toisen käden analyysi arvoista ja prosessissa käytetyistä arvonmääritysmenetelmistä eikä uusi arvonmääritys. Lisäksi raporttia olisi tarkasteltava asiayhteydessään. Fortis SA/NV:n osakkaat olivat huolissaan siitä, että ne saivat liian matalan hinnan Alankomaiden valtion ostamista omaisuuseristä, ja raportti käsittelee pääasiassa tätä asiaa eli Alankomaiden valtion maksamaa liian alhaista hintaa. Lopuksi olisi huomattava, että tekstissä, johon Alankomaiden valtio viittaa, ei sanota mitään ABN AMRO N:stä erikseen, vaan se käsittelee ainoastaan koko Alankomaiden valtion ostamaa omaisuuserien pakettia.

(254)

Tämän vuoksi on pääteltävä, että toimenpide Z on valtiontukitoimenpide FBN:n hyväksi, koska se tarjoaa FBN:lle pääomaa, jonka ansiosta se voi pysyä markkinoilla. Avun määrä on [0 – 2,75] miljardista eurosta [0,95 – 3,65] miljardiin euroon.

(255)

Komissio on päätellyt, että ABN AMRO Z:n pääomavajeen kattaminen kuului Alankomaiden valtion eikä ABN AMRO N:n vastuulle. Alankomaiden valtiota sitoivat 3 päivästä lokakuuta 2008 konsortion osakkaiden sopimuksen ehdot. Sen seurauksena sen oli toteutettava ABN AMRO Holdinging purkaminen konsortion osakkeiden sopimuksessa määritellyin ehdoin. Koska finanssivalvoja antoi luvan purkamisprosessin aloittamiseen vasta kun ABN AMRO Z:n pääomaongelma oli ratkaistu, Alankomaiden valtiolla ja muilla konsortion jäsenillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin korjata ABN AMRO Z:n pääomavaje.

(256)

ABN AMRO N toimi ainoastaan välikätenä, kun ABN AMRO Z:lle, jolla ei ole operatiivista toimintaa, järjestettiin tarvittava pääoma.

(257)

Komissio ei ole havainnut näyttöä epäsuorasta tuesta ABN AMRO N:lle. Alankomaiden valtion esittämien lisätietojen perusteella vahvistui, että kaikki merkitykselliset liiketoimet ABN AMRO Z:n ja ABN AMRO N:n välillä tapahtuivat markkinaolosuhteiden mukaisesti tai ennen valtion toimia 3 päivänä lokakuuta 2008.

(258)

Kuten 110 kappaleessa mainitaan, vakavaraisuusvaatimuksen kevennys oli voimassa sen jälkeen, kun ABN AMRO II irrotettiin ABN AMRO Bankista 500 miljoonan euron turavamarginaalin ja 1,2 miljardin euron integrointikulujen kattamiseksi, kun taas vaihtoon velvoittavista vaihtovelkakirjoista saatava käteinen annettiin ABN AMRO Z:lle. Näin ollen siitä päivästä alkaen, jolloin ABN AMRO II erotettiin ABN AMRO Bankista (eli 6 päivästä helmikuuta 2010 vakavaraisuusvaatimuksen kevennyksen loppuun saakka lokakuussa 2010), vakavaraisuusvaatimuksen kevennys oli valtiontukea ABN AMRO II:lle. Sen sijaan 1,7 miljardia euroa vaihtoon velvoittavista vaihtovelkakirjoista, joiden tuotot siirrettiin ABN AMRO Z:lle, lakkasi samana päivänä olemasta valtiontukea ABN AMRO N:lle / ABN AMRO II:lle. Nämä muutokset eivät siis muuta tuen määrää vaan ainoastaan välineitä, joilla tuki myönnettiin, ja tuen kestoa. Tämä muodonmuutos ei aiheuta sellaisia kysymyksiä, joita pitäisi enempää käsitellä tässä päätöksessä.

(259)

Onkin pääteltävä, että toimenpide A ei muodosta valtiontukea. Konsortion osakkaiden sopimus velvoitti Alankomaiden valtion, joka oli Fortis SA/NV:n seuraaja, korjaamaan ABN AMRO Z:n pääomavajeet. Tämän vuoksi toimenpide ei tarjoa valikoivaa etua ABN AMRO N:lle eikä vapauta sitä kuluista, joita sille olisi tavallisesti koitunut.

(260)

Koska vakavaraisuusvaatimuksen kevennys ei kattanut ABN AMRO Z:n pääomavajetta, Alankomaiden valtion oli sijoitettava lisää pääomaa vaihtoon velvoittavan vaihtovelkakirjan kautta. Toimenpidettä A koskevat päätelmät soveltuvat myös toimenpiteeseen B1.

(261)

Tämän vuoksi on pääteltävä, että toimenpide B1 ei muodosta valtiontukea, sillä ABN AMRO Z:n pääomavajeen rahoittaminen oli konsortion osakkaiden sopimuksen mukaan Alankomaiden valtion velvollisuus eikä se tarjonnut ABN AMRO N:lle valikoivaa etua.

(262)

Koko 1,08 miljardin euron määrään (eli toimenpiteet B2 ja B3 yhdessä) sisältyy 480 miljoonaa euroa yleisiä eriyttämiskuluja, 90 miljoonaa euroa kuluja rahamarkkinayksikön perustamisesta ja 500 miljoonan euron turvamarginaali. On tärkeää erottaa 500 miljoonan euron turvamarginaali muista 580 miljoonan euron eriyttämiskuluista.

(263)

Muiden eriyttämiskulujen osalta komissio hyväksyy väittämän, että konsortion osakkaiden sopimus velvoitti Alankomaiden valtion jatkamaan ABN AMRO Holdingin jakamista kolmeen erilliseen osaan sopimuksen mukaisesti. Toisin sanoen eriyttämiskulut ovat seuraus konsortion osakkaiden sopimuksesta, jonka sopimusvelvoitteet siirtyivät Fortis SA/NV:ltä sen seuraajalle, Alankomaiden valtiolle. Tästä seurannut nettotilanne oli se, että ABN AMRO N:n pääoma-asema ei parantunut toimenpiteen ansiosta, koska Alankomaiden valtio antoi sille pääomaa, joka kului heti eriyttämiskuluihin.

(264)

Tämä ei kuitenkaan päde 500 miljoonan euron turvamarginaaliin, koska sopimus ei velvoittanut valtiota järjestämään sitä. Jos Alankomaiden valtio ei olisi antanut kyseistä tukea, ABN AMRO N olisi ollut vaikeammassa rahoitusasemassa ja se olisi joutunut esimerkiksi vähentämään riskipainotettuja omaisuuseriään pääomaa vapauttaakseen. Toisin sanoen turvamarginaali on valikoivaa etua, joka paransi ABN AMRO N:n kilpailuasemaa verrattuna siihen, jos toimenpidettä ei oltaisi toteutettu.

(265)

Tämän vuoksi on pääteltävä, että vaikka yleiset eriyttämiskulut eivät muodosta valtiontukea, 500 miljoonan euron turvamarginaali (eli osa toimenpiteestä B3) muodostaa. Se tarjoaa ABN AMRO N:lle ylimääräistä pääomaa ja valikoivaa etua.

(266)

Komissio toteaa, että FBN:n ja ABN AMRO N:n sulauttamiseen ei ollut sopimusvelvoitteista tai taloudellisista syistä johtuvaa pakkoa, kun Alankomaiden valtio osti yhtiöt. ABN AMRO N:n varallisuudenhoito-osasto oli integroitu Fortis SA/NV:n kanssa, mutta kyseinen osasto ei ole pankeille välttämätön, sillä monet muut pankit hankkivat varallisuudenhoitotuotteensa erikoistuneilta ulkopuolisilta palveluntarjoajilta. Alankomaiden valtio itse päätti 21 päivänä marraskuuta 2008 sulauttaa ABN AMRO N:n ja FBN:n, koska se piti tätä vaihtoehtoa parempana kuin muita rakenneuudistusvaihtoehtoja, kuten molempien pankkien erillisstrategiaa, jommankumman tai molempien yhtiöiden nopeaa myyntiä tai keskeisten tytäryritysten nopeaa myyntiä.

(267)

FBN ja ABN AMRO N eivät kyenneet maksamaan sulautuman aiheuttamia alkuvaiheen ingrointikuluja itse. Komissio panee merkille, että Alankomaiden valtio on puolustanut sulautumaa julkisuudessa sillä, että ”kyseiset pankit ovat vahvempia yhdessä kuin yksinään” (112). Sulautuman pitäisikin johtaa merkittäviin etuihin synergian (arviolta 1,1 miljardia euroa vuodessa ennen verotusta) ja kilpailuaseman kohenemisen (esimerkiksi markkinaosuuksien kasvu, rahoituspohjan lujittuminen jne.) muodossa.

(268)

Ennen kuin sulautumasta saatiin hyötyä, FBN:lle ja ABN AMRO N:lle koitui monenlaisia kuluja (sulautumaan liittyvä korjaustoimenpide ja integrointikulut). Alankomaiden valtio maksoi nämä kulut pääomankorotuksen avulla (ajankohtana, jolloin pääomaa oli edelleen vaikea saada), ja FBN ja ABN AMRO N saivat kaikki edut. Niinpä se tarjosi FBN:lle ja ABN AMRO N:lle selkeästi etua.

(269)

Alankomaiden valtion mukaan sulautuman nettonykyarvo on positiivinen (113). Kuten 235–242 kappaleessa on perusteellisesti selostettu, toimenpiteet B4 ja B5 kuitenkin seuraavat muita valtiontukitoimenpiteitä ja ovat osa laajempaa rakenneuudistussuunnitelmaa, joten markkinataloussijoittajaperiaatetta ei sovelleta.

(270)

Tämän vuoksi on pääteltävä, että toimenpide B4 muodostaa 300 miljoonan euron valtiontuen ja toimenpide B5 1,2 miljardin euron valtiontuen. Ne tarjosivat FBN:lle ja ABN AMRO N:lle valikoivaa etua, koska nämä saivat niistä pääomaa.

(271)

Toimenpide C antoi FBN:lle pääomaa, jonka ansiosta se täytti finanssivalvojan vähimmäisvaatimukset. Jos Alankomaiden valtio ei olisi muuntanut FBN:n Tier 2 -pääomaa Tier 1 -pääomaksi, FBN:n olisi pitänyt lopettaa toimintansa tai se olisi joutunut etsimään vaihtoehtoisia ratkaisuja, kuten riskipainotettujen omaisuuserien vähentämistä Tier 1 -pääoman vapauttamiseksi. Toimenpiteen ansiosta FBN:lle kertyi enemmän pääomaa ja se sai vahvemman kilpailuaseman kuin ilman tukea.

(272)

Alankomaiden valtio muunsi nimellisarvoltaan 1,35 miljardin euron Tier 2 -velkasitoumukset vastaavaksi määräksi Tier 1 -pääomaa. Tämä muunnos johtaa samoihin kassavirtoihin kuin skenaario, jossa FBN olisi ostanut valtion omistamat Tier 2 -velkasitoumukset takaisin nimellisarvon hintaan ja sen jälkeen lisännyt pääomaa samalla määrällä. Samalla tavalla kuin johdanto-osan 250 kappaleessa on esitetty, komissio saattoi hyväksyä sen, että Alankomaiden valtion mitätöimien velkasitoumusten markkina-arvo oli nimellisarvoa pienempi. Kun otetaan huomioon verrokkipankkien samanlaisten sitoumusten alennukset, [135 – 405] miljoonan euron (tai [10 – 30] prosentin) alennus on perusteltu. Toisin sanoen FBN maksoi epäsuorasti [135 – 405] miljoonaa euroa liikaa Alankomaiden valtiolle ostaessaan sitoumukset takaisin nimellisarvoon. Tuen määrä on tästä syystä [0,945 – 1,215] miljardia euroa eikä 1,35 miljardia.

(273)

Alankomaiden valtion väitettä, että toimenpide on markkinataloussijoittajaperiaatteen mukainen, ei voida hyväksyä. Kuten 235–242 kappaleessa on selostettu, toimenpide seuraa muita toimenpiteitä, jotka kytkeytyvät valtiontukeen, joten markkinataloussijoittajaperiaatetta ei sovelleta.

(274)

Tämän vuoksi on pääteltävä, että toimenpide C muodostaa [0,945 – 1,215] miljardin euron valtiontuen, koska se tarjoaa FBN:lle etua lisäpääoman muodossa.

(275)

Muille konsortion jäsenille suoritettujen maksujen osalta komissio päättelee, että maksut todellakin kuuluvat konsortion osakkeiden sopimukseen liittyviin velvoitteisiin. Konsortion jäsenet olivat ennakoineet, että eriyttämisprosessissa saattaa ilmaantua odottamattomia asioita, ja konsortion osakkeiden sopimuksessa määritellään, millä menetelmillä tällaiset asiat hoidetaan. Komissio ei ole löytänyt näyttöä siitä, että Alankomaiden valtion maksut muille konsortion jäsenille olisivat johtaneet ylimääräisiin nettovarallisuuden siirtoihin tai muihin etuihin ABN AMRO N:n hyväksi.

(276)

Tämän vuoksi on pääteltävä, että toimenpide D ei muodosta valtiontukea, sillä toimenpide D oli konsortion osakkaiden sopimuksen nojalla valtion eikä ABN AMRO N:n velvollisuus. Toimenpiteestä ei koitunut valikoivaa etua ABN AMRO N:lle.

(277)

Komissio on tullut siihen tulokseen, että ristikkäiset vastuut liittyvät pitkälti siihen erityistilanteeseen, jossa ABN AMRO N erosi emoyhtiöstään ABN AMRO Bankistä (nykyisin RBS NV). Alankomaiden yhtiölain mukaan Deutsche Bank vastaa New HBU:n ostajana ABN AMRO Bankin veloista, jos tämä ei itse huolehdi velvoitteistaan. Tämän vuoksi Deutsche Bank haluaa korvauksen riskistä, joka sille ABN AMRO Bankista koituu. Jos ABN AMRO N ei olisi eronnut ABN AMRO Bankista, New HBU:n ja ABN AMRO Bankin välille ei olisi syntynyt ristikkäisiä vastuita. Alankomaiden valtio tarjoaa tämän vuoksi takauksen ristikkäisille vastuille, jotka ovat olemassa ainoastaan ABN AMRO N:n irtaantumisen takia. Alankomaiden valtio ei anna takausta ristikkäiselle vastuulle New HBU:n ja ABN AMRO N:n välillä.

(278)

Tämän vuoksi on pääteltävä, että voidaan hyväksyä väite, ettei toimenpide E muodosta valtiontukea, koska ABN AMRO N:n erottaminen ABN AMRO Bankista on konsortion osakkaiden sopimuksesta johtuva Alankomaiden valtion velvoite.

(279)

ABN AMRO Group (tai FBN ja ABN AMRO N ennen sulautumista) on hyötynyt pääomankorotustuesta, jonka määrä on 4,2–5,45 miljardia euroa. Määrä vastaa 2,75–3,5 prosenttia ABN AMRO Groupin riskipainotetuista omaisuuseristä.

(280)

Komissio toteaa, että FBN hyötyi myös sekä suhteessa että absoluuttisesti hyvin suuresta likviditeettituesta.

Taulukko 5

Valtiontuki: pääomankorotustuki ja likviditeettituki

(281)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaan komissio voi pitää tukea sisämarkkinoille soveltuvana, jos tuki on tarkoitettu ”jäsenvaltion taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseen”. Alankomaiden taloudessa oli vakavan häiriön riski. Tämän vahvistaa se, että komissio hyväksyi useita toimenpiteitä, joilla Alankomaiden viranomaiset pyrkivät hillitsemään finanssikriisiä, kuten takausjärjestelmä.

(282)

Tässä yhteydessä on kuitenkin tärkeää korostaa, että ensimmäisen asteen tuomioistuin on korostanut, että SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b alakohtaa olisi sovellettava ahtaasti siten, että talouden häiriön on koskettava koko valtiota eikä ainoastaan jotakin aluetta (117). Komissio toteaa, että ABN AMRO N ja FBN ovat johtavia alankomaalaisia pankkeja, joilla on maan kattava verkosto ja jotka kuuluvat markkina-asemaltaan Alankomaiden vähittäis- ja pk-yrityspankkimarkkinoiden monien markkinasegmenttien huipulle. Koska toipumiseen maailmanlaajuisesta finanssi- ja talouskriisista liittyi monia epävarmuustekijöitä, näiden pankkien toiminnan lakkaaminen olisi aiheuttanut vakavan häiriön Alankomaiden taloudessa, joten Alankomaiden valtion antamaa valtiontukea voidaan arvioida SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan nojalla.

(283)

Komissio esitti yksityiskohdat tiettyjen toimenpiteiden soveltuvuudesta pankkitiedonannossa, pääomapohjan vahvistamista koskevassa tiedonannossa ja arvoltaan alentuneita omaisuuseriä koskevassa tiedonannossa sekä tarvittavista rakenneuudistuksista rakenneuudistustiedonannossa.

(284)

Jokaista toimenpidettä olisi tarkasteltava asiaa koskevien komission tiedonantojen valossa. Vakavaraisuusvaatimuksen kevennys ei koske arvoltaan alentuneita omaisuuseriä vaan on tosiasiassa arviointiperusta pääomankorotustoimenpiteelle. Arvoltaan alentuneita omaisuuseriä koskevan tiedonannon taustalla olevia yleisiä periaatteita on kuitenkin noudatettava, jotta vakavaraisuusvaatimuksen kevennys soveltuisi sisämarkkinoille. Jotta toimintaedellytykset pysyisivät tasapuolisina, komission oli tarkastettava, ettei vakavaraisuusvaatimuksen kevennystä käytetty ennakoitujen tappioiden siirtämiseksi valtiolle. Toimenpiteeseen A oli sisällyttävä riittävät kannustimet irtaantumiseen, ja jos taloudellinen tilanne olisi heikentynyt, ABN AMRO N:n oli kannettava osa tappioista vertikaalisen osuuden kautta. Likviditeettitoimenpiteitä (toimenpiteet Y1 ja Y2) olisi arvioitava pankkitiedonannon perusteella ja pääomankorotustoimenpiteitä (ja etenkin toimenpiteitä Z, B4 ja B5 sekä 500 miljoonan euron turvamarginaalia, joka muodosti osan toimenpiteistä B3 ja C) pääomapohjan vahvistamista koskevan tiedonannon perusteella.

(285)

Jotta toimenpiteet Y1 ja Y2 olisivat pankkitiedonannon mukaisia, niiden olisi oltava tarkasti kohdennettuja, oikeasuhteisia ja suunniteltu sellaisiksi, että tarpeeton kilpailun vääristyminen vältetään.

(286)

Komissio toistaa 8 päivänä huhtikuuta 2009 tehdyn päätöksen johdanto-osan 51 kappaleessa esitetyt päätelmät siitä, että FBN oli välttämätöntä erottaa kokonaan likviditeettiongelmaisesta emoyhtiöstään Fortis SA/NV:stä, jotta FBN saatiin suojaan sen emoyhtiön tuolloin akuuteista vaikeuksista. Tämän vuoksi toimenpiteitä voidaan pitää tarkasti kohdennettuina FBN:n pelastamiseksi.

(287)

Toimenpiteiden Y1 ja Y2 olisi oltava myös oikeasuhteisia eivätkä ne saisi tarpeettomasti vääristää kilpailua. Komissio suhtautuu tältä osin myötämielisesti Alankomaiden valtion hinnoittelujärjestelmään, jossa pyrittiin takausjärjestelmän avulla (ks. 169 kappale) luomaan tasapuoliset toimintaedellytykset. Komissio on jatkuvasti vaatinut, että jäsenvaltiot veloittavat takausjärjestelmissä vähintään 50 peruspisteen palkkion yli kolmen (ja enintään 12) kuukauden takauksista. Komissio havaitsi, että Alankomaiden valtio ei aina vaatinut Euriborkorkoa korotettuna 50 peruspisteellä yli kolmen kuukauden lainoista. Tämän vuoksi komissio voi todeta toimenpiteen Y1 sisämarkkinoille soveltuvaksi ainoastaan sillä ehdolla, että tehdään 18,2 miljoonan euron korjausmaksu, jolla varmistetaan, että yli kolmen kuukauden lainoista on tosiasiassa maksettu Euribor-korkoa korotettuna 50 peruspisteellä. Komissio toteaa myönteisenä seikkana sen, että koko likviditeettijärjestely maksettiin takaisin ja se päättyi kesäkuussa 2009.

(288)

Toimenpiteen Y2 osalta komissio toteaa, että koska Alankomaiden valtio ei muuttanut lainojen korkoprosenttia eikä maksuaikaa, FBN hyötyi suhteellisen edullisista lainoista, mikä saattoi vääristää kilpailua. Tämän vuoksi komissio voi todeta kyseisen toimenpiteen pankkitiedonannon mukaiseksi, jos kaikki jäljempänä tässä päätöksessä esitetyt ehdot ja etenkin toimenpiteet kilpailun vääristymisen rajoittamiseksi pannaan oikein täytäntöön.

(289)

Komissio on päätellyt, että kyseiset toimenpiteet toteutettiin todellisen tarpeen vuoksi ja ne kattoivat vähimmäismäärän, jolla kyseisten yhtiöiden elinkelpoisuus saatiin täysin palautettua.

(290)

Korvauksen osalta komissio havaitsi, että valtio omisti jo 100 prosenttia FBN:n kantaosakkeista (ja epäsuorasti 100 prosenttia ABN AMRO N:stä). Kaikki nämä toimenpiteet olivat välttämättömiä tämän osakkuuden arvon säilyttämiseksi.

(291)

ABN AMRO Groupin oman pääoman tuottoaste nousee noin […] prosenttiin vuonna 2013, mikä osoittaa, että valtion toimenpiteiden avulla on luotu elinkelpoinen ja kannattava yksikkö.

(292)

Kaikki käytettävissä olevat ABN AMRO Groupista tehdyt arvonmääritykset ovat selkeästi suurempia kuin tuen yhteismäärä tukitoimenpiteissä Z, B3, B4, B5 ja C (4,2–5,45 miljardia euroa). Näin ollen valtio saa asianmukaisen korvauksen ABN AMRO N:lle ja FBN:lle antamastaan tuesta (118).

(293)

Edellä esitetyn perusteella komissio päättelee, että toimenpiteet Z, B3, B4, B5 ja C ovat pääomapohjan vahvistamista koskevan tiedonannon mukaisia, jos jäljempänä tässä päätöksessä asetetut ehdot pannaan täytäntöön oikein.

(294)

Komissio tunnustaa, että Alankomaiden valtion tarjoama vakavaraisuusvaatimuksen kevennys eroaa muissa tapauksissa arvioiduista tavallisista arvoltaan alentuneita omaisuuseriä koskevista toimenpiteistä. Muilla arvoltaan alentuneita omaisuuseriä koskevilla toimenpiteillä pyrittiin vapauttamaan pankit arvoltaan alentuneista omaisuuseristä, kun taas vakavaraisuusvaatimuksen kevennyksen suojaama salkku on perinteinen alankomaalainen asuntolainasalkku, jonka ABN AMRO N ja ulkopuoliset asiantuntijat eivät odottaneet merkittävästi heikkenevän.

(295)

Komissio toteaa, että perinteinen pääomankorotus ABN AMRO N:ssä ei soveltunut Alankomaiden valtiolle, koska ABN AMRO N ei ollut erillinen oikeushenkilö kyseisenä ajankohtana eikä Alankomaiden valtio olisi kyennyt eristämään pääomaosuuttaan, millä olisi voinut olla kielteiset seuraukset erityisesti paineiden kasvaessa. Myöskään ei ollut mahdollista keventää yksityisen pääoman vakavaraisuusvaatimuksia toimenpiteen suuruusluokan ja ABN AMRO Bank NV:n (ABN AMRO N:n ja ABN AMRO Z:n emoyhtiö) purkamiseen liittyvien monimutkaisten tekijöiden vuoksi.

(296)

Näiden erityistekijöiden vuoksi komissio voi hyväksyä sen, että vakavaraisuusvaatimuksen kevennys on pikemminkin vaihtoehto perinteiselle päomankorotukselle kuin suoja myrkyllisiä omaisuuseriä vastaan ja se on siten välttämätön ja sopivasti kohdennettu toimenpide ABN AMRO Z:n erityisen pääomaongelman ratkaisemiseksi.

(297)

Siitä huolimatta, että toimenpide on lähinnä valtakirja pääomankorotustoimenpiteelle, toimenpiteen pitäisi olla johdonmukainen muiden vakavaraisuusvaatimuksen kevennysjärjestelyjen kanssa, jolloin se suojaa sisämarkkinoita 284 kappaleessa selostetulla tavalla.

(298)

Komissio on päätellyt, että Alankomaiden valtio on esittänyt riittävän näytön siitä, että arvonmääritys oli sellainen, että ABN AMRO N tai sen oikeudellinen seuraaja kantaa odotettavissa olevat tappiot. ABN AMRO N:ää koskevat markkinatiedot (etenkin luottoluokitusraporteissa), historialliset tiedot ja viime aikojen näyttö osoittavat, että vuosittain ensimmäinen 20 peruspisteen tappio-osuus riittää kattamaan odotettavissa olevat tappiot.

(299)

ABN AMRO N:n maksama korvaus ei ole pienempi kuin arvoltaan alentuneita omaisuuseriä ja pääomapohjan vahvistamista koskevissa tiedonannoissa edellytetään. Korvauksen tuloksena ABN AMRO N maksaa 10 prosenttia pääomasta, jota kevennys koskee, sen seurauksena, että riskipainotetut omaisuuserät pienenevät. Tämä prosentti on hyvä verrattuna pääomapohjan vahvistamista koskevan tiedonannon 27 kohdassa määriteltyyn vähimmäisprosenttiin. Koska korvaus on suhteellisen suuri, 5 prosentin vertikaalisen osuuden ja takaisinperintäjärjestelyjen voidaan katsoa olevan arvoltaan alentuneita omaisuuseriä koskevan tiedonannon 24 kohdan ja alaviitteen 15 mukaisia.

(300)

Toimenpide A sisältää riittävät kannustimet irtaantumiseen. Edellä 107 kappaleessa kuvatut osto-optiot osoittavat, että ABN AMRO N:n (tai nykyisin ABN AMRO Groupin) on helppoa lopettaa toimenpide. Lisäksi hinnoittelu tekee toimenpiteestä ajan kuluessa yhä kalliimman. Sopimusehtojen mukaan hinnoittelua ei mukauteta, kun ABN AMRO Group alkaa laskea pääomavaatimuksensa Basel II -menetelmällä. Koska mukautusta ei tehdä, toimenpiteen keventävä vaikutus vakavaraisuusvaatimukseen vähenee mutta takausmaksu ei pienene. Lisäksi ensimmäinen tappio-osuus lasketaan prosenttiosuutena alkuperäisen salkun arvosta siten, että ensimmäisen tappio-osuuden prosenttiosuus jäljellä olevasta salkusta (joka on alkuperäinen salkku korjattuna muun muassa takaisinmaksuilla) kasvaa vähitellen ajan kuluessa.

(301)

Kun otetaan huomioon vakavaraisuusvaatimuksen kevennyksen ominaisuudet, joulukuun 2009 rakenneuudistussuunnitelma sekä ajan tasalle saatettu marraskuun 2010 rakenneuudistussuunnitelma, sellaisina kuin niitä kuvataan tämän päätöksen 2.3 luvussa, komissio katsoo, että toimenpide A on arvoltaan alentuneita omaisuuseriä koskevan toimenpiteen yleisten periaatteiden mukainen sekä sisämarkkinoiden periaatteiden mukainen, kuten 284 kappaleessa selostetaan.

(302)

Se, että ABN AMRO Group luopui vakavaraisuusvaatimuksen kevennyksestä pian sen jälkeen kun se pani täytäntöön Basel II -vaatimukset, vahvistaa jälkikäteen analyysin, joka esitettiin 294–301 kappaleessa.

(303)

Kun otetaan huomioon tuen määrä ja kohdeala, joita on kuvattu edellä olevissa kappaleissa, ja etenkin se, että pääomankorotustuki ylittää 2 prosenttia riskipainotetuista omaisuuseristä, komissio uskoo, että perusteellinen rakenneuudistus rakenneuudistustiedonannon 4 kohdan mukaisesti on tarpeen.

(304)

Rakenneuudistussuunnitelman olisi osoitettava, että pankin strategia perustuu johdonmukaiseen konseptiin ja että pankki on palauttanut pitkän aikavälin elinkelpoisuudensa ilman valtion tukea.

(305)

Kuten jo 5 päivänä helmikuuta 2010 tehdyssä päätöksessä pääteltiin, FBN:n ja ABN AMRO N:n liiketoimintamallit eivät perustuneet liialliseen riskinottoon tai kestämättömiin lainakäytäntöihin. Ne olivat kuitenkin kumpikin liian heikkoja ja niiltä puuttui valmiudet tietyillä keskeisillä aloilla sen seurauksena, että ne olivat eronneet emokonserneistaan. Kun ABN AMRO N:n emoyhtiö hajotettiin, sillä ei juuri ollut yhteyksiä suurempiin yrityksiin, sillä ei enää ollut kansainvälistä verkkoa ja siltä puuttui useita tuotteita ja tietoteknisiä valmiuksia. Ero emoyhtiöstä vaikutti voimakkaasti myös FBN:ään. Sen rahoitus oli voimakkaasti riippuvainen tukkumarkkinoista. ABN AMRO Groupin joulukuun 2009 rakenneuudistussuunnitelma (kuin myös ajan tasalle saatettu marraskuun 2010 rakenneuudistussuunnitelma) osoittaa, että ABN AMRO N:n ja FBN:n integrointi vähentää merkittävästi kummankin erillisen yksikön heikkoutta. FBN:n ja ABN AMRO N:n yhdistäminen auttoi lievittämään joitakin näistä puutteista. ABN AMRO N:n suuri vähittäis- ja yksityispankkitoiminta kattoi suuren määrän talletuksia, mikä paransi integroidun ryhmän rahoitusprofiilia, FBN ratkaisi osittain ongelman ABN AMRO N:n kansainvälisen verkoston puuttumisesta ja yhdessä niillä oli paremmat valmiudet ratkaista esimerkiksi tietotekniikkaan liittyviä ongelmia (koska niiden ei tarvinnut kummankin erikseen rakentaa uutta järjestelmäalustaa ja muita tukityökaluja).

(306)

Rahoituslaskelmat osoittivat, että yritysten yhdistelmä pystyisi rakenneuudistusprosessin lopussa kattamaan kulunsa ja saavuttamaan kohtuullisen, noin […] prosentin oman pääoman tuottoasteen. Yhtiö toimisi kannattavasti myös stressitilanteessa ja sen vakavaraisuussuhdeluvut pysyisivät vähimmäisvaatimusrajan yläpuolella. Näin ollen yhtiön pääomapuskuri vaikuttaa riittävän vahvalta (valtion eri toimenpiteiden jälkeen) kestämään tulevia vaikeuksia joutumatta turvautumaan uudestaan valtioon.

(307)

Kuten vuoden 2008 jälkipuoliskon ja vuoden 2009 alkupuoliskon luvut osoittivat, täysin elinkelpoisen yrityksen aikaansaamiseksi on ratkaisevan tärkeää saavuttaa riitävän korkeat nettokorkotuotot. Tämän vuoksi joulukuun 2009 rakenneuudistussuunnitelma ja ajan tasalle saatettu marraskuun 2010 rakenneuudistussuunnitelma voidaan todeta yhteensopiviksi rakenneuudistustiedonannon elinkelpoisuusvaatimusten kanssa ainoastaan, jos ABN AMRO Group pyrkii saavuttamaan nettokorkotuotot, jotka on määritelty ja saatettu ajan tasalle marraskuun 2010 rakenneuudistussuunnitelmassa. ABN AMRO Groupin olisi raportoitava edistymisestään komissiolle säännöllisesti, vähintään vuosineljänneksittäin. Jos ABN AMRO Group havaitsee poikkeamia ennakkoarvioihin verrattuna, sen olisi heti toteutettava korjaavia toimia.

(308)

Rakenneuudistussuunnitelman olisi sisällettävä tarvittavalla tavalla eriteltyjä laskelmia. Rakenneuudistus edellyttää myös luopumista sellaisista toiminnoista, jotka jäisivät keskipitkällä aikavälillä rakenteellisesti tappiollisiksi (119). Komissio suhtautui 5 päivänä helmikuuta 2010 tehdyn päätöksen 120 kappaleessa epäilevästi siihen, oliko Prime Fund Solutions -yksikön (joka oli kärsinyt merkittäviä, Madoff-huijaukseen liittyviä tappioita vuonna 2008) elinkelpoisuusongelmat ratkaistu soveltuvalla tavalla. Tämä kysymys ratkesi, kun kyseinen yksikkö myytiin Credit Suisselle (ks. myös 74 kappale). Tarkat yksikkötason laskelmat osoittavat, että kaikki yksiköt vaikuttivat tuloksiin positiivisesti sekä perusskenaariossa että stressiskenaariossa. Komissio voi näin ollen päätellä, että ei ole muita yksiköitä, joilla olisi rakenteellisia kannattavuusongelmia, ja tämän perusteella uudet luovutukset eivät ole tarpeen yhtiön elinkelpoisuuden parantamiseksi.

(309)

Rakenneuudistussuunnitelman olisi osoitettava selkeästi, että tuki on rajoittunut välttämättömään vähimmäismäärään. Valtion ei pitäisi yksinään kantaa rakenneuudistuksen kuluja vaan mahdollisimman suuri osa taakasta kuuluu niille, jotka ovat sijoittaneet pankkiin. Toisin sanoen pankin ja sen osakkeenomistajien olisi osallistuttava rakenneuudistukseen mahdollisimman paljon omilla varoillaan. Rakenneuudistustuki olisi rajoitettava niin, että se kattaa kustannukset, jotka ovat välttämättömiä elinkelpoisuuden palauttamiseksi. Tämä tarkoittaa, että yritykselle ei pitäisi myöntää julkisia varoja, joita voitaisiin käyttää sellaisen markkinoita vääristävän toiminnan rahoittamiseen, joka ei liity rakenneuudistukseen, kuten hankintoihin (120).

(310)

Rakenneuudistustiedonannossa muistutetaan, että hankintakielto on välttämätön, jotta tuki pysyy välttämättömässä vähimmäismäärässä. Rakenneuudistustiedonannon 23 kohdassa todetaan, että ”yritykselle ei pitäisi myöntää julkisia varoja, joita voitaisiin käyttää sellaisen markkinoita vääristävän toiminnan rahoittamiseen, joka ei liity rakenneuudistukseen. Esimerkiksi muiden yritysten osakkeiden hankintaa tai uusia sijoituksia ei voida rahoittaa valtiontuella, ellei se ole välttämätöntä yrityksen elinkelpoisuuden palauttamiseksi.”

(311)

Rakenneuudistustiedonannossa yhdistetään hankintakielto kilpailun vääristymiseen. Tiedonannon 39 ja 40 kohdassa todetaan, että ”valtiontukea ei saa käyttää vahingoittamaan kilpailijoita, jotka eivät saa samanlaista julkista tukea” ja että ”pankkien ei pitäisi käyttää valtiontukea kilpailevien yritysten ostamiseen. Tämän ehdon olisi oltava voimassa vähintään kolme vuotta, ja sen voimassaolo voi jatkua rakenneuudistusvaiheen loppuun tuen ulottuvuudesta, määrästä ja kestosta riippuen.”.

(312)

Rakenneuudistustiedonannon 40 kohdan mukaisesti tukea voidaan pitää soveltuvana ainoastaan, jos ABN AMRO Group noudattaa tiukasti hankintakieltoa (121) kolmen vuoden ajan tämän päätöksen hyväksymispäivästä. Hankintakieltoa olisi jatkettava, jos Alankomaiden valtio omistaa yli 50 prosenttia ABN AMRO Groupista vielä kolmen vuoden kuluttuakin. Kieltoa ei kuitenkaan pitäisi jatkaa viittä vuotta pitempään. Vaikka osa tuesta on jo saatu takaisin, pankki ei voi maksaa takaisin joitakin toimenpiteitä (erityisesti toimenpiteet Z ja C) johtuen niiden muodosta (eli koska ne eivät olleet hybridejä velkasitoumuksia). Valtion omistajuuden päättyminen antaa vertailukohdan arvioida, milloin tuesta saatu etu lakkaa.

(313)

Komissio toteaa, että joulukuun 2009 rakenneuudistussuunnitelma (jota on täydennetty 23 päivänä maaliskuuta 2010 heikoimman skenaarion mukaisilla rahoituslaskelmilla) osoitti jo, että ABN AMRO Groupista oli tullut elinkelpoinen kokonaisuus, jonka pitäisi saavuttaa kohtuullinen oman pääoman tuotto ja jonka odotetaan tuottavan kohtuullista voittoa heikossakin taloustilanteessa. Ajan tasalle saatettu marraskuun 2010 rakenneuudistussuunnitelma vahvisti tämän analyysin. Elinkelpoisuuden palautuminen ei ole hankintojen varassa. Näin ollen hankintakielto ei haittaa elinkelpoisuuden palautumista.

(314)

Komissio katsoo, että hybridi-instrumenttien kuponkikoron maksamisen ja osto-option kieltoja ei rakenneuudistustiedonannon 26 kappaleen nojalla voida välttää (122). Rakenneuudistuksen yhteydessä toimenpiteet, jotka vähentävät omien varojen kokonaismäärää, eivät vastaa vastuunjaon ja välttämättömän vähimmäismäärän tavoitetta.

(315)

Kuten rakenneuudistustiedonannon 26 kappaleessa todetaan, ”pankkien ei kuitenkaan pitäisi käyttää valtiontukea omista varoista (oma pääoma ja etuoikeusasemaltaan huonompi velka) suoritettavan korvauksen maksamiseen silloin kun ne eivät saa toiminnastaan riittävää tuottoa.”. ABN AMRO Groupin joulukuun 2009 rakenneuudistussuunnitelman (joka on saatettu ajan tasalle marraskuun 2010 rakenneuudistussuunnitelmalla) tarkan analyysin perusteella komissio voi päätellä, että ABN AMRO Groupin pitäisi noin kahdessa vuodessa palauttaa elinkelpoisuutensa, mistä on osoituksena kohtuullinen noin […] prosentin oman pääoman tuottoaste vuosina 2012 ja 2013. Tässä yhteydessä hydridi-instrumenttien kuponkikoron ja osto-option kaksivuotiset (123) kiellot vaikuttavat kohtuulliselta vastuunjaolta yhtiön pääomanomistajien puolelta (124). Näin ollen tukea voidaan pitää soveltuvana ainoastaan, jos asetetaan kaksivuotinen hybridi-instrumenttien kuponkikoron maksamisen ja osto-option kielto, jotka määritellään tarkemmin tämän päätöksen 8 artiklassa. Kieltoja olisi sovellettava myös FBNH Preferred Shares -osakkaisiin komission 5 päivänä helmikuuta 2010 tehdyn päätöksen johdanto-osan 130 kappaleessa ilmaiseman epäilyn poistamiseksi.

(316)

Muissa tapauksissa tarvitaan toimenpiteitä vastuun jakamiseksi siten, että pelastetuilla pankeilla on sopiva vastuu niiden aiemman toiminnan seurauksista, mikä kannustaa niitä ja muita toimimaan jatkossa järkevämmin. Tämä seikka koskee vähemmän tätä tapausta, koska yhtiön ongelmat liittyivät pitkälti entiseen emoyhtiöön Fortis SA/NV:hen (ks. 6.3.3 ”Kilpailun vääristymistä rajoittavat toimenpiteet”). Tämän vuoksi vastuunjaon näkökulmasta voidaan hyväksyä myös se, että muita suurempia luovutuksia ei toteutettu lukuun ottamatta luopumista PFS:stä ja Intertrustista, joiden yhteenlaskettu osuus liiketoiminnan kokonaistuotoista oli […] prosenttia ja riskipainotetuista omaisuuseristä […] prosenttia.

(317)

Kilpailun vääristymistä rajoittaviin toimenpiteisiin liittyy tässä tapauksessa joitakin epätavallisia piirteitä.

(318)

Rakenneuudistustiedonannon 28 kohdassa määritellään, minkälaista kilpailun vääristymistä voi tapahtua, kun valtiontukea annetaan rahoitusjärjestelmän vakauttamiseksi järjestelmäkriisissä: ”Silloin kun pankit kilpailevat tuotteidensa ja palveluidensa paremmuudella, ne pankeista, jotka ottavat liian suuria riskejä ja/tai tukeutuvat kestämättömiin liiketoimintamalleihin, menettävät lopulta markkinaosuuksiaan ja joutuvat mahdollisesti vetäytymään markkinoilta, kun tehokkaammat kilpailijat lisäävät markkinaosuuttaan tai markkinoille tulee uusia tehokkaampia kilpailijoita. Valtiontuki pitkittää liiallisen riskinoton ja kestämättömien liiketoimintamallien aiemmin synnyttämiä kilpailun vääristymiä ylläpitämällä keinotekoisesti tuensaajien markkinavoimaa. Se saattaa näin aiheuttaa edunsaajien moraalikatoa ja heikentää tukea vaille jääneiden kilpailijoiden kannustimia kilpailla, sijoittaa ja innovoida.”.

(319)

Kuten 3 päivänä joulukuuta 2008 tehdyssä päätöksessä selitetään, Fortis SA/NV:n ja Fortis Bank SA/NV:n vaikeudet johtuivat liiallisesta riskistä: i) Fortis Bank SA/NV sijoitti suuren määrän rahaa strukturoituihin luottoihin ja ii) Fortis SA/NV päätti ostaa ABN AMRO N:n korkealla hinnalla. Jotta tällaisille pankeille voitaisiin myöntää tukea, komissio vaatii tuensaajan markkinaosuuden merkittävää supistamista. Komissio toteaa, että Fortis SA/NV onkin hajotettu neljään osaan: belgialaiset ja kansainväliset vakuutusvarat ovat edelleen osa julkisesti noteerattua Fortis SA/NV:tä (jonka uudeksi nimeksi Fortis SA/NV:n romahdettua tuli Ageas); BNP Paribas on ostanut Fortis Bank SA/NV:n ja BGL:n; Alankomaiden valtio on ostanut FBN:n (ABN AMRO N mukaan luettuna); Alankomaiden valtio osti lisäksi alankomaalaisen vakuutustoiminnan (125). Toisin sanoen Fortis SA/NV on hajotettu pienempiin osiin, ja Fortis Bank SA/NV on jaettu kahteen osaan (126).

(320)

Komissio toteaa, että tässä päätöksessä käsiteltäviin toimenpiteisiin FBN:n ja ABN AMRO N:n hyväksi liittyy erityispiirteitä, jotka poikkeavat muista rakenneuudistustapauksista, joita se on joutunut tässä kriisissä käsittelemään, myös toimenpiteistä Fortis Bank SA/NV:n ja Fortis SA/NV:n hyväksi. Tässä tapauksessa on kyse siitä, että FBN ja ABN AMRO N eivät tarvitse valtiontukea ensisijaisesti siksi, että niiden johto olisi tehnyt huonoja päätöksiä. Niiden valtiontuen tarve ei johdu esimerkiksi liiallisten riskien kertymisestä niiden sijoitus- tai antolainaustoiminnasta tai siitä, että ne olisivat noudattaneet kestämätöntä hinnoittelupolitiikkaa. Myöskään Fortis SA/NV:n ja Fortis Bank SA/NV:n vaikeudet eivät johtuneet riskialttiista antolainauksesta tai hinnoittelusta vähittäis-, yksityis- tai liikepankkitoiminnassa, vaan nämä toiminnat olivat tuottavia. Näin ollen komissio katsoo, että tuki FBN:lle ja ABN AMRO N:lle vääristää kilpailua huomattavasti vähemmän kuin tuki rahoituslaitoksille, joille oli kertynyt liiallisia riskejä. Tämän vuoksi komissio katsoo, että uudet luovutukset eivät ole tarpeen.

(321)

Olisi kuitenkin varmistettava, että FBN ja ABN AMRO N eivät käytä valtiontukea kasvuun kilpailijoiden kustannuksella esimerkiksi noudattamalla kestämätöntä hinnoittelupolitiikkaa tai ostamalla muita rahoituslaitoksia. Jos näin tapahtuisi, tuki heikentäisi tukea vaille jääneiden kilpailijoiden kannustimia kilpailla, sijoittaa ja innovoida ja saattaisi heikentää kannustimia rajatylittävään toimintaan heikentämällä Alankomaiden markkinoiden houkuttelevuutta.

(322)

Valtiontukea voidaan tämän vuoksi pitää soveltuvana ainoastaan, jos on toteutettu riittävät toimenpiteet sen varmistamiseksi, että valtiontukea ei käytetä kilpailijoiden vahingoksi, kun osa kilpailijoista ei saanut samanlaista julkista tukea. Tukea saaneiden ja tukea saamattomien pankkien toimintaedellytysten pitäisi olla tasavertaiset. Olisi myös vältettävä sitä, että valtiotuki heikentää tukea vaille jääneiden kilpailijoiden kannustimia kilpailla, sijoittaa ja innovoida ja että luodaan esteitä markkinoille pääsylle, mikä voisi vähentää rajat ylittävää toimintaa.

(323)

Rakenneuudistustiedonannon mukaan tällaisten rajoitusten luonne ja muoto riippuu tuen määrästä ja sen myöntämiseen liittyvistä ehdoista ja olosuhteista sekä niiden markkinoiden ominaisuuksista, joilla tuensaajapankki toimii. Tuen määrää on käsitelty luvussa 6.1.3 ”Tuen määrittäminen”. Tuen myöntämiseen liittyviä erityisehtoja ja olosuhteita on käsitelty tämän luvun alussa. Kuten rakenneuudistustiedonannon 32 kohdassa mainitaan, pankin koolla ja suhteellisella merkityksellä markkinoillaan on myös merkitystä. Jos rakenneuudistuksen kohteena olevan pankin markkinaosuus on supistunut, lisätoimenpiteiden tarve on epätodennäköisempi. Tämän vuoksi olosuhteet, joiden perusteella tuki voidaan todeta soveltuvaksi, liittyvät pääasiassa vähittäis- ja yksityispankkitoimintaan, sillä yhtiö oli jo merkittävästi supistanut markkinaosuuttaan liikepankkitoiminnassa luopumalla New HBU:sta.

(324)

Tukea voidaan pitää rakenneuudistustiedonannon mukaisena sillä ehdolla, että ABN AMRO Group panee täytäntöön 325–329 kappaleessa kuvatut toimenpiteet.

(325)

Vähittäis- ja yksityispankkitoiminnan osalta tukea voidaan pitää soveltuvana, jos ABN AMRO Group ei ole hintajohtaja tavallisten säästö- ja asuntolainatuotteiden sektorilla. Rakenneuudistustiedonannon 44 kohdan mukaisesti ABN AMRO Groupin ei pitäisi tarjota hintaehtoja, joihin tukea saamattomat kilpailijat eivät pysty.

(326)

Koska hintajohtajuuskielto saattaisi olla tehottomampi sektoreilla, joihin kuuluu paljon räätälöityjä tuotteita (kuten Alankomaiden yksityispankkitoiminnassa, josta tehtiin erillinen kantelu), tarvitaan rakenneuudistustiedonannon 44 kohdan mukainen lisäehto, jotta tukea voitaisiin pitää soveltuvana. ABN AMRO Groupin on pyrittävä saavuttamaan sellaiset nettokorkotulot kuin komissio on esittänyt 8 päivänä marraskuuta 2010. ABN AMRO Groupin olisi tämän vuoksi toteutettava tarvittavat toimet heti kun se havaitsee, että se on alittamassa ennusteet, varsinkin jos tämä johtuu matalista korkomarginaaleista.

(327)

Koska hintajohtajuuskieltoa on vaikea toteuttaa ja valvoa yksityispankkitoiminnassa, on välttämätöntä soveltaa muita sopivia keinoja tehokkaan kilpailun varmistamiseksi, kuten markkinoilletuloa edistäviä toimenpiteitä rakenneuudistustiedonannon 44 kohdan mukaisesti. Jotta tuki voitaisiin todeta tältä osin soveltuvaksi, ABN AMRO Groupin on toteutettava toimenpide, joka helpottaa pankin vaihtamista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ABN AMRO Groupin olisi katettava omat hallinto-, siirto- ja toimenpidekulunsa, joita sille koituu Private Banking NL:n asiakkaista ja jotka ovat suoraa seurausta yksityispankkisuhteen päättämisestä ja salkkujen siirtämisestä (127). Tätä toimenpidettä olisi sovellettava kahden peräkkäisen kuukauden ajan alkaen mahdollisimman pian mutta viimeistään vuoden kuluessa tämän päätöksen hyväksymispäivästä. Heti kun tämä kahden kuukauden jakso alkaa, pankki ilmoittaa kaikille yksityispankkiasiakkailleen yksiselitteisellä tavalla niille tarjotusta mahdollisuudesta. ABN AMRO Groupin olisi myös toimitettava komissiolle näyttö siitä, että asiakkaiden siirrot on toteutettu tavanomaisten menettelyjen mukaisesti ja käsitelty viipymättä.

(328)

Jos toimenpiteet tarpeettoman kilpailun vääristymisen rajoittamiseksi ja etenkin erityistoimenpiteet vähittäis- ja yksityispankkitoiminnan alalla toteutetaan oikein, niillä ratkaistaan asianmukaisesti kantelun tekijän esittämät seikat. Näitä seikkoja tutkiessaan komissio havaitsi, että ABN AMRO oli hinnoitellut joitakin tuotteitaan tilapäisesti tappiollisesti, mutta hinnoittelu tapahtui olosuhteissa, joissa likviditeetistä oli puutetta ja kaikki pankit kilpailivat aggressiivisesti asiakkaiden säästöistä. Samalla tilanteeseen vaikutti MoneYoun käynnistämiseen (josta oli päätetty jo ennen Fortis SA/NV:n romahdusta) liittyvä erityistilanne.

(329)

Rakenneuudistustiedonannon 44 kohdassa mainitaan myös, että pankit eivät saa tuoda valtion tukea esiin kilpailuetuna, kun ne markkinoivat rahoitustarjouksiaan. Näin ollen ehtona sille, että tuki voidaan todeta soveltuvaksi, on se, että ABN AMRO Group ei käytä valtiontukea markkinointikampanjoissaan ja tiedotuksessaan sijoittajille kolmen vuoden aikana. Kieltoa pitäisi jatkaa enintään viideksi vuodeksi niin pitkään kuin Alankomaiden valtiolla on vähintään 50 prosentin osakkuus ABN AMRO Groupista.

(330)

Kilpailun kohtuuttoman vääristymisen näkökulmasta komissio pitää luopumista PFS:stä ja Intertrustista hyvänä asiana. Luopuminen PFS:stä vähentää yhtiön houkuttelevuutta institutionaalisten asiakkaiden silmissä, kun taas Intertrust tarjosi muun muassa palveluita, jotka olisivat saattaneet vahvistaa yksityispankkitoimintaa. Niinpä sen myynti saattaa auttaa kilpailijoita parantamaan kilpailuasemiaan verrattuna ABN AMRO Mees Piersoniin. Komissio katsoo myös, että se, että osa tuesta on maksettu takaisin, vähentää osaltaan kilpailun vääristymistä. Komissio suhtautuu myönteisesti myös 75 kappaleessa kuvattuun osinkopolitiikkaan.

(331)

Jos kaikki 6.2 ja 6.3 luvussa kuvatut ehdot pannaan oikein täytäntöön, joulukuun 2009 rakenneuudistussuunnitelma (saatettuna ajan tasalle marraskuun 2010 rakenneuudistussuunnitelmalla) antaa riittävän näytön siitä, että ABN AMRO Groupin pitkän aikavälin elinkelpoisuus on palautunut. Joulukuun 2009 rakenneuudistussuunnitelma (saatettuna ajan tasalle marraskuun 2010 rakenneuudistussuunnitelmalla) sisältää riittävän vastuunjaon ja riittävät toimenpiteet kilpailun tarpeettoman vääristymisen ehkäisemiseksi. Komissio voikin näillä ehdoilla todeta, että joulukuun 2009 rakenneuudistussuunnitelma (saatettuna ajan tasalle marraskuun 2010 rakenneuudistussuunnitelmalla) on rakenneuudistustiedonannon mukainen.

—

pääomankorotustuki 4,2 miljardin euron arvosta FBN:lle ja 5,45 miljardin euron arvosta ABN AMRO N:lle, ja

—

71,7 miljardia euroa likviditeettitukea.

a)

”ABN AMRO Group” tarkoittaa ABN AMRO Groupia ja sen kokonaan omistamia suoria tai välillisiä tytäryhtiöitä, mukaan luettuina yksiköt, joissa ABN AMRO Groupilla on yrityskeskittymien valvonnasta 20 päivänä tammikuuta 2004 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 139/2004 (128), jäljempänä ’EY:n sulautuma-asetus’, tarkoitettu yksinomainen määräysvalta.

b)

”Olla ykkössijalla” tarkoittaa tarjota houkuttelevinta hintaa.

c)

”Vähittäisasiakas” tarkoittaa kaikkia henkilöasiakkaita (vastakohtana yritysasiakkaille).

d)

”Vakiomuotoiset vähittäissäästö- ja talletustuotteet” tarkoittaa kaikkia vakiomuotoisia vähittäis- ja talletustuotteita, jotka kattavat minä tahansa ajankohtana vähintään 85 prosenttia ABN AMRO Groupin tuotteiden määrästä vähittäissäästö- ja talletusmarkkinoilla.

e)

”Vakiomuotoiset asuntolainatuotteet” tarkoittaa kaikkia vakiomuotoisia vähittäis- ja talletustuotteita, jotka kattavat minä tahansa ajankohtana vähintään 85 prosenttia ABN AMRO Groupin tuotteiden määrästä asuntolainasektorilla.

f)

Private Banking NL tarkoittaa kaikkia liiketoimintayksikkö Private Bankingin asiakkaita lukuun ottamatta niitä, jotka ovat osa Private Banking Internationalia (129).

—

säästötilit

—

1 vuoden määräaikaistalletukset

—

2 vuoden määräaikaistalletukset

—

3 vuoden määräaikaistalletukset

—

4 vuoden määräaikaistalletukset sekä

—

5 vuoden määräaikaistalletukset.