(1)

Euroopan komissio antoi toukokuussa 2003 Euroopan parlamentille ja neuvostolle tiedonannon ”Metsälainsäädännön soveltamisen valvonta, metsähallinto ja puukauppa (FLEGT): ehdotus EU:n toimintasuunnitelmaksi”, jossa kehotetaan toimenpiteisiin laittoman puunkorjuun torjumiseksi laatimalla vapaaehtoisia kumppanuussopimuksia puutavaraa tuottavien maiden kanssa. Toimintasuunnitelmaa koskevat neuvoston päätelmät annettiin lokakuussa 2003 (1), ja Euroopan parlamentti antoi asiaa koskevan päätöslauselman 11 päivänä heinäkuuta 2005 (2).

(2)

Neuvosto valtuutti 5 päivänä joulukuuta 2005 komission aloittamaan neuvottelut kumppanuussopimuksista unionin FLEGT-toimintasuunnitelman täytäntöönpanemiseksi.

(3)

Neuvosto antoi 20 päivänä joulukuuta 2005 asetuksen (EY) N:o 2173/2005 (3), jolla perustetaan FLEGT-lupajärjestelmä unioniin sellaisista maista peräisin olevaa puutavaran tuontia varten, joiden kanssa unioni on tehnyt vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen.

(4)

Neuvottelut Keski-Afrikan tasavallan kanssa on saatu päätökseen, ja metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa, metsähallintoa ja puutuotteiden kauppaa Euroopan unioniin koskeva Euroopan unionin ja Keski-Afrikan tasavallan vapaaehtoinen kumppanuussopimus (FLEGT), jäljempänä ’sopimus’, parafoitiin 21 päivänä joulukuuta 2010.

(5)

Sopimus olisi allekirjoitettava sillä varauksella, että se tehdään,

(1)

Perussopimuksen 43 artiklan 3 kohdassa määrätään, että neuvosto hyväksyy komission ehdotuksesta kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseen ja jakamiseen liittyvät toimenpiteet.

(2)

Elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20 päivänä joulukuuta 2002 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2371/2002 (1) edellytetään ottamaan käyttöön toimenpiteitä, jotka koskevat vesialueille pääsyä ja vesiluonnonvarojen käyttöoikeutta sekä kestävän kalastustoiminnan harjoittamista, ottaen huomioon käytettävissä olevat tieteelliset, tekniset ja taloudelliset lausunnot ja erityisesti tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) laatima kertomus sekä alueellisilta neuvoa-antavilta toimikunnilta saadut lausunnot.

(3)

Neuvoston tehtävänä on hyväksyä kalastus- tai kalastusryhmäkohtaisten kalastusmahdollisuuksien vahvistamista ja jakamista koskevat toimenpiteet sekä tarvittaessa tietyt niihin toiminnallisesti liittyvät edellytykset. Kalastusmahdollisuudet olisi jaettava jäsenvaltioiden kesken siten, että varmistetaan kunkin jäsenvaltion kalastustoiminnan suhteellinen vakaus kunkin kannan tai kalastuksen osalta ja ottaen asianmukaisesti huomioon asetuksessa (EY) N:o 2371/2002 vahvistetut yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteet.

(4)

Suurimmat sallitut saaliit (TACit) olisi vahvistettava saatavilla olevien tieteellisten lausuntojen perusteella ottaen huomioon biologiset ja sosioekonomiset näkökohdat ja varmistaen eri kalastussektorien välinen oikeudenmukainen kohtelu sekä niiden kannanottojen nojalla, jotka on tuotu esiin sidosryhmien kuulemisissa, erityisesti neuvoa-antavan kalatalous- ja vesiviljelykomitean ja asianomaisten alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien kanssa järjestetyissä kokouksissa.

(5)

Monivuotisten suunnitelmien kattamien kantojen kalastusmahdollisuudet olisi vahvistettava mainituissa suunnitelmissa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti. Sen vuoksi Itämeren turskakantojen saaliita ja pyyntiponnistuksia koskevat rajoitukset olisi vahvistettava Itämeren turskakantoja ja näitä kantoja hyödyntäviä kalastuksia koskevasta monivuotisesta suunnitelmasta, jäljempänä ’Itämeren turskan hoitosuunnitelma’, 18 päivänä syyskuuta 2007 annetun neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1098/2007 (2) vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.

(6)

Uusimpien tieteellisten lausuntojen perusteella voidaan noudattaa joustavuutta Itämeren turskakantojen pyyntiponnistuksen hallinnoinnissa vaarantamatta Itämeren turskan hoitosuunnitelman tavoitteita ja aiheuttamatta kalastuskuolevuuden kasvua. Tämä joustavuus mahdollistaisi pyyntiponnistuksen tehokkaamman hallinnoinnin silloin, kun kiintiöitä ei ole jaettu tasaisesti jäsenvaltion laivastolle, ja auttaisi reagoimaan nopeasti kiintiöiden vaihtoihin. Sen vuoksi jäsenvaltiolla olisi oltava mahdollisuus myöntää sen lipun alla purjehtivalle alukselle lisää satamastapoissaolopäiviä, jos vastaava määrä satamastapoissaolopäiviä vähennetään muilta kyseisen jäsenvaltion lipun alla purjehtivilta aluksilta.

(7)

Uusimpien tieteellisten lausuntojen perusteella olisi tarpeen noudattaa sellaista joustavuutta Itämeren turskakantojen pyyntiponnistuksen hallinnoinnissa jo vuonna 2011. Eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien Itämerellä sovellettavien kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuodeksi 2011 29 päivänä marraskuuta 2010 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1124/2010 (3) liite II olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti.

(8)

Tässä asetuksessa vahvistettujen kalastusmahdollisuuksien käyttöön olisi sovellettava yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, 20 päivänä marraskuuta 2009 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 1224/2009 (4) ja erityisesti mainitun asetuksen 33 artiklaa, joka koskee saaliiden ja pyyntiponnistuksen kirjaamista, ja 34 artiklaa, joka koskee tietojen ilmoittamista kalastusmahdollisuuksien käyttämisestä loppuun. Sen vuoksi on tarpeen täsmentää koodit, joita jäsenvaltioiden on käytettävä lähettäessään komissiolle tietoja tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien kantojen puretuista saaliista.

(9)

TACien ja kiintiöiden vuosittaiseen hallinnoimiseen liittyvien lisäedellytysten käyttöönottamisesta 6 päivänä toukokuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 847/96 (5) 2 artiklan mukaisesti on määriteltävä kannat, joihin sovelletaan mainitussa asetuksessa tarkoitettuja eri toimenpiteitä.

(10)

Kalastustoiminnan keskeytyksen välttämiseksi ja unionin kalastajien toimeentulon turvaamiseksi on tärkeää avata nämä kalastusmahdollisuudet 1 päivänä tammikuuta 2012. Koska asetusta (EU) N:o 1124/2010 sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2011, tämän asetuksen säännöksiä, jotka mahdollistavat Itämeren turskakantojen pyyntiponnistuksen joustavan hallinnoinnin, olisi kuitenkin sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2011. Asian kiireellisyyden vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan välittömästi sen jälkeen, kun se on julkaistu,

(1)

Komission asetuksen (EY) N:o 810/2008 (2) 1 artiklassa avattiin vuotuiset tariffikiintiöt CN-koodeihin 0201 ja 0202 kuuluvalle korkealaatuiselle tuoreelle, jäähdytetylle tai jäädytetylle naudanlihalle ja CN-koodeihin 0206 10 95 ja 0206 29 91 kuuluville tuotteille sekä CN-koodiin 0202 30 90 kuuluvalle jäädytetylle luuttomalle puhvelinlihalle.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 810/2008 2 artiklan a alakohdassa myönnetään 28 000 tonnia CN-koodeihin 0201 30 00 ja 0206 10 95 kuuluvaa valikoiduiksi paloiksi leikattua, tiettyä määritelmää vastaavaa luutonta naudanlihaa.

(3)

Euroopan unionin ja Argentiinan välillä vuoden 1994 tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) XXIV artiklan 6 kohdan ja XXVIII artiklan mukaisesti Bulgarian tasavallan ja Romanian myönnytysluetteloissa mainittavien myönnytysten muuttamisesta maiden Euroopan unioniin liittymisen vuoksi kirjeenvaihtona tehdyssä sopimuksessa (3), joka hyväksyttiin neuvoston päätöksellä 2011/769/EU (4), määrätään Argentinalle myönnetyn, luutonta tuoretta tai jäähdytettyä naudanlihaa koskevan EU:n tariffikiintiön korottamisesta 1 500 tonnilla. Ensimmäisten neljän soveltamisvuoden osalta korotus on 2 000 tonnia vuodessa. Kyseisessä sopimuksessa määrätään lisäksi maakohtaisen 200 tonnin kiintiön perustamisesta Argentiinalle jäädytettyä luutonta puhvelinlihaa koskevaan EU:n tariffikiintiöön siten, että Argentiinalle myönnetty määrä kattaa myös tuoreen ja jäähdytetyn lihan.

(4)

Selkeyden vuoksi on aiheellista täsmentää maa, josta puhvelinliha on peräisin.

(5)

Asetuksen (EY) N:o 810/2008 2 artiklan e alakohdassa myönnetään 1 300 tonnia CN-koodeihin 0201 20 90 , 0201 30 , 0202 20 90 , 0202 30 , 0206 10 95 ja 0206 29 91 kuuluvaa paloiksi leikattua, tiettyä määritelmää vastaavaa korkealaatuista naudanlihaa.

(6)

Euroopan unionin ja Uuden Seelannin välillä vuoden 1994 tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) XXIV artiklan 6 kohdan ja XXVIII artiklan mukaisesti Bulgarian tasavallan ja Romanian myönnytysluetteloissa mainittavien myönnytysten muuttamisesta maiden Euroopan unioniin liittymisen vuoksi kirjeenvaihtona tehdyssä sopimuksessa (5), joka hyväksyttiin neuvoston päätöksellä 2011/767/EU (6), määrätään 1 300 tonnia korkealaatuista naudanlihaa koskevan EU:n tariffikiintiön määritelmän muuttamisesta.

(7)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 810/2008 olisi muutettava.

(8)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomitean lausunnon mukaiset,

1)

Muutetaan 1 artiklan 1 kohta seuraavasti:

2)

Muutetaan 2 artikla seuraavasti:

3)

Korvataan 8 artiklan 1 kohta seuraavasti:

4)

Korvataan 10 artiklan toinen kohta seuraavasti:

”Tämän asetuksen 1 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa ja 2 artiklan a–e ja g alakohdassa tarkoitettuihin määriin sovelletaan asetuksen (EY) N:o 376/2008, asetuksen (EY) N:o 1301/2006 III luvun ja asetuksen (EY) N:o 382/2008 säännöksiä, jollei tässä asetuksessa muuta säädetä.”.

5)

Muutetaan 11 artikla seuraavasti:

6)

Korvataan liitteessä I oleva määritelmä seuraavasti:

” … peräisin olevaa korkealaatuista naudanlihaa

(asianmukainen määritelmä)

tai Australiasta peräisin olevaa puhvelinlihaa

tai Argentiinasta peräisin olevaa puhvelinlihaa. ”.

7)

Korvataan liitteessä II oleva ensimmäinen luetelmakohta seuraavasti:

”MINISTERIO DE ECONOMÍA Y FINANZAS PÚBLICAS:

Argentiinasta peräisin olevan lihan osalta:

8)

Lisätään liitteisiin IV, V ja VI järjestysnumero ja alkuperämaa seuraavasti:

”09.4004”

”Argentiina”.

(1)

Tiettyjen elintarvikkeissa olevien vierasaineiden enimmäismäärien vahvistamisesta 19 päivänä joulukuuta 2006 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1881/2006 (2) vahvistetaan nitraattien enimmäismäärät tietyissä lehtivihanneksissa.

(2)

Joissain tapauksissa enimmäismäärät ylittyvät hyvän maatalouskäytännön kehittymisestä huolimatta, minkä vuoksi tietyille jäsenvaltioille myönnettiin väliaikaiset poikkeukset tiettyjen vahvistettuja enimmäismääriä suurempia nitraattipitoisuuksia sisältävien, alueellaan kasvatettujen ja siellä käytettäväksi tarkoitettujen lehtivihannesten markkinoille saattamista varten.

(3)

Sen jälkeen, kun nitraattien enimmäismääriä on alettu soveltaa salaattiin ja pinaattiin, on tehty monia tutkimuksia tekijöistä, jotka liittyvät nitraattien esiintymiseen salaatissa ja pinaatissa, sekä toimenpiteistä, joita on toteutettava, jotta nitraattien määrää salaatissa ja pinaatissa voitaisiin vähentää mahdollisimman paljon. Siitä huolimatta, että hyvän maatalouskäytännön alalla on saavutettu edistysaskeleita salaatissa ja pinaatissa esiintyvien nitraattimäärien vähentämiseksi ja että tätä hyvää maatalouskäytäntöä on noudatettu tarkkaan, tietyillä unionin alueilla ei pystytä vähentämään salaatissa ja tuoreessa pinaatissa esiintyviä nitraattipitoisuuksia pysyvästi alle enimmäismäärien. Syynä tähän on se, että ilmasto, etenkin valo-olosuhteet, on tärkein salaatin ja pinaatin nitraattipitoisuuksiin vaikuttava tekijä. Tuottajat eivät voi hallita tai muuttaa ilmasto-olosuhteita.

(4)

Ajantasaisen tieteellisen pohjan luomiseksi vihannesten nitraattipitoisuuteen liittyvää pitkän aikavälin riskinhallintastrategiaa varten tarvittiin Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) tieteellinen riskinarviointi, jossa otettiin huomioon uudet tiedot. Arvioinnissa oli määrä tarkastella kaikkia asiaan liittyviä riskejä ja hyötyjä koskevia näkökohtia, esimerkiksi vertaamalla nitraattien mahdollisia haittavaikutuksia vihannesten syömisestä mahdollisesti aiheutuviin hyötyihin kuten antioksidanttiaktiivisuuteen tai muihin sellaisiin ominaisuuksiin, jotka voivat jollain tavoin ehkäistä tai tasapainottaa nitraattien ja niistä syntyvien nitrosoyhdisteiden riskejä.

(5)

Elintarvikeketjun vierasaineita käsittelevä tiedelautakunta, jäljempänä ’tiedelautakunta’, antoi komission pyynnöstä 10 päivänä huhtikuuta 2008 tieteellisen lausunnon vihannesten nitraattipitoisuudesta (3). Tiedelautakunta vertaili vihanneksista saatavalle nitraatille altistumisen riskiä ja hyötyjä. Arvioidun vihanneksista saatavalle nitraatille altistumisen ei yleisesti ottaen voida olettaa aiheuttavan merkittäviä terveysriskejä, joten vihannesten käytön tunnustetut hyötyvaikutukset ovat haittoja suuremmat. Tiedelautakunta myönsi, että tiettyjä vihannesten kasvatukseen liittyviä olosuhteita (kuten epäsuotuisia paikallisia tai kotituotanto-olosuhteita), silloin kun vihannekset muodostavat suuren osan ruokavaliosta, ja sellaisia ihmisiä, joiden ruokavalioon kuuluu paljon rucolan kaltaisia vihanneksia, on tarkasteltava tapauskohtaisesti.

(6)

Imeväisten ja pikkulasten ravinnon kautta tapahtuvan akuutin altistumisen aiheuttamiin mahdollisiin riskeihin liittyvistä aiheellisista toimenpiteistä ja huolenaiheista käydyn keskustelun seurauksena komissio pyysi elintarviketurvallisuusviranomaiselta täydentävää tieteellistä lausuntoa vihanneksissa olevista nitraateista; lausunnossa oli määrä arvioida tarkemmin tuoreissa vihanneksissa esiintyvien nitraattien imeväisille ja pikkulapsille mahdollisesti aiheuttamia riskejä ottaen myös huomioon ravinnon kautta tapahtuvan akuutin altistumisen sekä ajantasaiset tiedot nitraattien esiintymisestä vihanneksissa ja tarkemmat tiedot imeväisten ja pikkulasten vihannesten kulutuksesta, minkä lisäksi lausunnossa oli määrä arvioida, voisiko lehtivihanneksissa esiintyvien nitraattien nykyisiä enimmäismääriä korottaa hieman. Tiedelautakunta antoi 1 päivänä joulukuuta 2010 lausunnon lehtivihannesten nitraattiesiintymistä imeväisille ja pikkulapsille mahdollisesti aiheutuvista kansanterveydellisistä riskeistä (4).

(7)

Tiedelautakunta totesi lausunnossaan yhteenvetona, että ei ole aihetta olettaa, että terveydelle aiheutuu vaaraa altistuttaessa sellaisesta pinaatista, joka on keitetty tuoreesta pinaatista, saataville nykyisille tai suunnitelluille enimmäismäärille nitraatteja, vaikka ei voidakaan sulkea pois mahdollisuutta, että riski on olemassa joillekin imeväisille, jotka syövät enemmän kuin yhden pinaattiaterian päivässä. Elintarviketurvallisuusviranomainen huomautti, että se ei ottanut huomioon mahdollisia nitraattipitoisuuden muutoksia, jotka aiheutuvat elintarvikkeiden käsittelystä kuten pesemisestä, kuorimisesta ja/tai keittämisestä, sillä tästä ei ollut edustavaa aineistoa. Koska elintarvikkeiden käsittelyn vaikutuksia nitraattimääriin ei ole otettu huomioon, altistuminen on saatettu arvioida liian suureksi. Lausunnossa todettiin myös, että salaatin nitraattipitoisuudet eivät aiheuta vaaraa lasten terveydelle. Salaatin ja pinaatin nykyisten nitraattia koskevien enimmäismäärien noudattamisen valvonnalla tai enimmäismäärien nostamisella 500 mg/kg yli nykyisten enimmäismäärien ei ole suurta vaikutusta.

(8)

Oikeusvarmuuden takaamiseksi kaikkien Euroopan unionin alueiden niille tuottajille, jotka soveltavat tarkkaan pinaatin ja salaatin nitraattipitoisuuksien minimoimiseen tähtäävää hyvää maatalouskäytäntöä, on aiheellista korottaa hieman pinaattia ja salaattia koskevia nitraattien enimmäismääriä vaarantamatta kansanterveyttä.

(9)

Koska rucolassa on joskus todettu erittäin korkeita nitraattipitoisuuksia, on aiheellista vahvistaa sitä koskeva enimmäismäärä. Kahden vuoden kuluttua olisi tarkasteltava uudelleen, onko rucolaa koskeva enimmäismäärä alentunut sen jälkeen, kun on saatu määritettyä nitraattien esiintymiseen rucolassa vaikuttavat tekijät ja toteutettua täysimääräisesti rucolaa koskeva hyvä maatalouskäytäntö nitraattipitoisuuden minimoimiseksi.

(10)

Koska komissio on antanut elintarviketurvallisuusviranomaiselle tehtäväksi kerätä kaikki elintarvikkeissa esiintyviä vierasaineita, myös nitraatteja, koskevat tiedot yhteen tietokantaan, tulokset on syytä toimittaa suoraan elintarviketurvallisuusviranomaiselle.

(11)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset, eivätkä Euroopan parlamentti ja neuvosto ole vastustaneet niitä,

1)

Poistetaan 7 artiklan 1, 2 ja 3 kohta.

2)

Korvataan 9 artiklan 1 kohta seuraavasti:

3)

Korvataan liitteessä olevassa 1 jaksossa nitraatti tämän asetuksen liitteessä olevalla jaksolla.

(1)

Tiettyjen elintarvikkeissa olevien vierasaineiden enimmäismäärien vahvistamisesta 19 päivänä joulukuuta 2006 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1881/2006 (2) vahvistetaan useissa eri elintarvikkeissa olevien dioksiinien ja dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden enimmäismäärät.

(2)

Dioksiinit kuuluvat yhdisteryhmään, jossa on 75 polykloorattua dibentso-para-dioksiinia (PCDD) ja 135 polykloorattua dibentsofuraania (PCDF), joista 17 on myrkyllisiä. Polyklooribifenyylit (PCB-yhdisteet) muodostavat 209 yhdisteen ryhmän, joka voidaan jakaa kahteen ryhmään toksikologisten ominaisuuksien mukaan: 12 yhdisteen toksikologiset ominaisuudet vastaavat dioksiinien ominaisuuksia, ja siksi niistä käytetään usein ilmaisua ”dioksiinien kaltaiset PCB:t” (DL-PCB). Muissa PCB-yhdisteissä ei ole dioksiinien kaltaista toksisuutta, vaan niiden toksikologiset ominaisuudet ovat erilaiset; niitä kutsutaan ”muiksi kuin dioksiinien kaltaisiksi PCB-yhdisteiksi” (NDL-PCB).

(3)

Kullakin dioksiiniyhdisteellä tai dioksiinien kaltaisella PCB-yhdisteellä on erilainen toksisuustaso. Jotta näiden eri yhdisteiden kokonaistoksisuutta voidaan arvioida, on otettu käyttöön toksisuusekvivalenssikertoimen (TEF) käsite riskinarvioinnin ja sääntelyn mukaisen valvonnan helpottamiseksi. Tämä tarkoittaa, että kunkin myrkyllisen dioksiiniyhdisteen ja dioksiinien kaltaisen PCB-yhdisteen määritystulokset ilmaistaan yhtenä määrällisenä yksikkönä eli toksisuusekvivalenttina (TCDD toxic equivalent, TEQ).

(4)

Maailman terveysjärjestö (WHO) järjesti 28–30 päivänä kesäkuuta 2005 WHO:n vuonna 1998 käyttöönottamia toksisuusekvivalenssikerroinarvoja käsittelevän asiantuntijaseminaarin. Monia TEF-arvoja muutettiin, erityisesti PCB-yhdisteiden, oktakloorattujen yhdisteiden ja pentakloorattujen furaanien osalta. Uusien TEF-arvojen vaikutuksia koskevat tiedot ja uusimmat esiintymisestä saadut tiedot on koottu Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) tieteelliseen raporttiin ”Results of the monitoring of dioxin levels in food and feed” (3). Sen vuoksi on syytä tarkistella enimmäismääriä uudelleen näiden uusien tietojen pohjalta.

(5)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen alainen elintarvikeketjun vierasaineita käsittelevä tiedelautakunta antoi komission pyynnöstä lausunnon rehuissa ja elintarvikkeissa esiintyvistä muista kuin dioksiinien kaltaisista PCB-yhdisteistä (4).

(6)

Kuuden merkkiaineena tai indikaattorina toimivan PCB-yhdisteen (PCB 28, 52, 101, 138, 153 ja 180) yhteismäärä on noin puolet kaikesta rehuissa ja elintarvikkeissa esiintyvistä muista kuin dioksiinien kaltaisista PCB-yhdisteistä. Kyseinen yhteismäärä soveltuu muiden kuin dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden esiintymisen ja ihmisten altistumisen arviointiin, ja sen vuoksi se olisi vahvistettava enimmäismääräksi.

(7)

Vahvistetuissa enimmäismäärissä on otettu huomioon viimeisimmät esiintymistä koskevat tiedot, jotka on koottu Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen tieteelliseen raporttiin ”Results of the monitoring of dioxin levels in food and feed” (5). Vaikka alhaisemmat määritysrajat (LOQ-arvot) onkin mahdollista saavuttaa, on havaittavissa, että monet laboratoriot käyttävät määritysrajana arvoa 1 μg/kg rasvaa tai jopa 2 μg/kg rasvaa. Jos määritystulos ilmaistaan ylärajana, tuloksena voisi joissain tapauksissa erittäin tiukkoja enimmäismääriä sovellettaessa olla lähellä enimmäismäärää oleva arvo, vaikka PCB-yhdisteitä ei olisikaan laskettu. Lisäksi todettiin, että tiettyjen elintarvikeryhmien tiedot eivät olleet kovin kattavia. Sen vuoksi enimmäismääriä olisi aiheellista tarkistaa kolmen vuoden kuluttua käyttäen laajempaa tietokantaa, jonka tiedot on saatu analyysimenetelmällä, joka on riittävän herkkä alhaisten määrien laskemista varten.

(8)

Suomelle ja Ruotsille on myönnetty poikkeuslupa saattaa markkinoille omalla alueellaan käytettäväksi tarkoitettua Itämeren alueelta peräisin olevaa kalaa, jonka dioksiinipitoisuus on suurempi kuin dioksiineille sekä dioksiinien ja dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden summalle kalojen osalta vahvistettu enimmäismäärä. Kyseiset jäsenvaltiot ovat noudattaneet luvalla asetettuja edellytyksiä ja tiedottaneet kuluttajille ruokavaliosuosituksista. Ne antavat komissiolle vuosittain raportin Itämeren alueelta peräisin olevien kalojen dioksiinipitoisuuksien seurannasta saaduista tuloksista sekä toimenpiteistä, joilla pyritään vähentämään ihmisten altistumista Itämeren alueelta peräisin oleville dioksiineille.

(9)

Suomen ja Ruotsin dioksiinipitoisuuksien ja dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuuksien seurannasta välittämien tulosten perusteella poikkeus voitaisiin rajoittaa tiettyihin kalalajeihin. Koska ympäristössä ja siten myös kalassa esiintyy jatkossakin dioksiineja ja PCB-yhdisteitä, poikkeus on aiheellista myöntää ilman aikarajoitusta.

(10)

Latvia on hakenut luonnosta pyydetylle lohelle samanlaista poikkeuslupaa kuin mikä on myönnetty Suomelle ja Ruotsille. Latvia on osoittanut tätä tarkoitusta varten, että ihmisten altistuminen dioksiineille ja dioksiinien kaltaisille PCB-yhdisteille ei sen alueella ylitä minkään jäsenvaltion korkeinta keskiarvoa ja että sillä on järjestelmä, jolla varmistetaan, että kuluttajille tiedotetaan asianmukaisesti kaikista ruokavaliosuosituksista, jotka koskevat Itämeren alueelta peräisin olevien kalojen syönnin rajoittamista tiettyjen erittäin alttiiden väestöryhmien osalta mahdollisten terveysriskien välttämiseksi. Lisäksi olisi seurattava Itämeren alueelta peräisin olevan kalan dioksiinipitoisuuksia ja dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuuksia, ja komissiolle olisi ilmoitettava seurannan tuloksista sekä toimenpiteistä, joita on toteutettu, jotta voitaisiin vähentää ihmisten altistumista Itämeren alueelta peräisin olevasta kalasta saatavalle dioksiineille ja dioksiinien kaltaisille PCB-yhdisteille. Tarvittavat toimenpiteet on toteutettu sen varmistamiseksi, että kaloja ja kalatuotteita, joiden pitoisuudet ylittävät EU:ssa sallitut PCB-yhdisteiden enimmäismäärät, ei pidetä kaupan muissa jäsenvaltioissa.

(11)

Koska Itämeren alueelta peräisin olevan kalan muiden kuin dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden kuormitukset muistuttavat dioksiinin ja dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden kuormituksia ja koska myös muut kuin dioksiinien kaltaiset PCB-yhdisteet hajoavat ympäristössä hyvin hitaasti, on aiheellista myöntää muiden kuin dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden osalta samanlainen poikkeus kuin on myönnetty Itämeren alueelta peräisin olevissa kaloissa esiintyvien dioksiinien ja dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden osalta.

(12)

Elintarviketurvallisuusviranomaista on pyydetty antamaan tieteellinen lausunto dioksiinien ja dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden esiintymisestä lampaiden ja hirvieläinten maksassa sekä siitä, olisiko maksassa ja siitä johdetuissa tuotteissa esiintyvien dioksiinien ja PCB-yhdisteiden enimmäismäärät vahvistettava tuotteessa olevien pitoisuuksien perusteella vai nykyiseen tapaan rasvassa olevien pitoisuuksien perusteella. Maksaa ja siitä johdettuja tuotteita koskevia säännöksiä olisi sen vuoksi elintarviketurvallisuusviranomaisen lausunnon valmistuttua tarkistettava erityisesti lampaan ja hirvieläinten maksan osalta. Tällä välin on aiheellista vahvistaa dioksiinien ja PCB-yhdisteiden enimmäismäärät rasvassa olevien pitoisuuksien perusteella.

(13)

Elintarvikkeisiin, joissa rasvaa on alle 1 prosentti, ei tähän mennessä ole sovellettu dioksiineja ja dioksiinien kaltaisia PCB-yhdisteitä koskevia enimmäismääriä, koska kyseisten elintarvikkeiden osuus ihmisten altistumisesta on yleisesti ottaen vähäinen. On kuitenkin ilmennyt tapauksia, joissa elintarvikkeessa on ollut alle 1 prosentti rasvaa, mutta kyseisessä rasvassa on kuitenkin ollut erittäin suuria dioksiinipitoisuuksia ja dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuuksia. Sen vuoksi on aiheellista soveltaa kyseisiin elintarvikkeisiin enimmäismääriä, kuitenkin tuotteessa olevien pitoisuuksien perusteella. Koska tiettyihin vähän rasvaa sisältäviin elintarvikkeisiin sovelletaan jo tuotteessa olevien pitoisuuksien perusteella vahvistettuja enimmäismääriä, on aiheellista soveltaa alle 2 prosenttia rasvaa sisältäviin tuotteisiin enimmäismääriä tuotteessa olevien pitoisuuksien perusteella.

(14)

Niiden tietojen perusteella, jotka saadaan imeväisille ja pikkulapsille tarkoitetuissa elintarvikkeissa esiintyvien dioksiinien ja dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden seurannasta, on aiheellista vahvistaa erikseen alhaisemmat enimmäismäärät imeväisille ja pikkulapsille tarkoitetuissa elintarvikkeissa esiintyville dioksiineille ja dioksiinien kaltaisille PCB-yhdisteille. Saksan liittovaltion riskienarviointilaitos (Bundesinstitut für Risikobewertung) on osoittanut elintarviketurvallisuusviranomaiselle erityispyynnön arvioida imeväisille ja pikkulapsille tarkoitetuissa elintarvikkeissa esiintyvistä dioksiineista ja dioksiinien kaltaisista PCB-yhdisteistä aiheutuvia riskejä. Sen vuoksi imeväisille ja pikkulapsille tarkoitettuja elintarvikkeita koskevia säännöksiä olisi tarkistettava, kun elintarviketurvallisuusviranomaisen lausunto on valmistunut.

(15)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset, eivätkä Euroopan parlamentti ja neuvosto ole vastustaneet niitä,

1.

Muutetaan 7 artikla seuraavasti:

2.

Muutetaan liite tämän asetuksen liitteen mukaisesti.

(1)

Koska interventiovarastoja on edellisiin vuosiin verrattuna huomattavasti vähemmän saatavilla komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 562/2011 (3) hyväksyttyä vähävaraisimmille henkilöille suunnattua vuoden 2012 vuosisuunnitelman mukaista elintarvikkeiden jakeluohjelmaa varten, on asianmukaista jatkaa komission asetuksella (EU) N:o 945/2010 (4) hyväksytyn vuoden 2011 vuosisuunnitelman täytäntöönpanokautta, jotta jäsenvaltiot voivat täydentää vuoden 2012 vuosisuunnitelman mukaisesti lopullisille vastaanottajille jaettavia elintarvikkeita vuoden 2011 vuosisuunnitelmasta mahdollisesti säästyvillä tuotteilla.

(2)

Tarjouskilpailumenettelyjä vastaan esitettyjen valitusten ja asiaan liittyneiden oikeudellisten menettelyjen viivästymisen vuoksi Kreikka ei ole pystynyt suorittamaan tiettyjen markkinoilta tehtyjen elintarvikeostojen loppumaksuja eikä pyytämään kokonaisuudessaan unionin interventiovarastoista myönnetyn voimäärän toimittamista. Kreikan viranomaiset esittivät komissiolle interventiovarastoista tulevien elintarvikkeiden unionin vähävaraisimpien henkilöiden hyväksi toimittamisen yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä 14 päivänä syyskuuta 2010 annetun komission asetuksen (EU) N:o 807/2010 (5) 3 artiklan 3 kohdassa sekä asetuksen (EU) N:o 945/2010 4 artiklassa vahvistetun määräajan jatkamista koskevan pyynnön. Portugali esitti vastaavanlaisen pyynnön asetuksen (EU) N:o 807/2010 3 artiklan 3 kohdassa vahvistetun maksutoimia koskevan määräajan osalta. Ottaen huomioon näiden jäsenvaltioiden vaikea taloudellinen tilanne on aiheellista sallia niiden saattaa päätökseen markkinoilta hankittuihin tuotteisiin liittyvät maksutoimet ja ottaa jäljellä olevat määrät interventiovarastoista, jotta nämä määrät ovat käytettävissä lisättävinä vähävaraisimmille henkilöille jaettavien elintarvikkeiden määrään. Sen vuoksi on tarpeen jatkaa näitä kahta määräaikaa. Jäsenvaltioiden yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi poikkeusten olisi koskettava kaikkia vuoden 2011 vuosisuunnitelman mukaisesti markkinoilta hankittuihin tuotteisiin liittyviä maksutoimia ja kaikkia interventiovarastoista otettavia maitotuotteita. Koska määräaika markkinoilta hankittuihin tuotteisiin liittyville maksutoimille oli vahvistettu 1 päiväksi syyskuuta ja maitotuotteiden poistamiselle unionin interventiovarastoista 30 päiväksi syyskuuta, näitä kahta poikkeusta olisi sovellettava takautuvasti.

(3)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomitean lausunnon mukaiset,

1)

Lisätään 3 a artikla seuraavasti:

2)

Korvataan 4 artiklan ensimmäinen kohta seuraavasti:

”Poiketen siitä, mitä asetuksen (EU) N:o 807/2010 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä ja kolmannessa alakohdassa säädetään, vuoden 2011 jakelusuunnitelman osalta voi ja rasvaton maitojauhe on poistettava interventiovarastoista 1 päivän kesäkuuta ja 31 päivän joulukuuta 2011 välisenä aikana. Myönnettyjen voin ja rasvattoman maitojauheen määrien pitämisestä interventiovarastoissa 30 päivän syyskuuta ja niiden tosiasiallisen interventiovarastoista poistamispäivän välisenä aikana aiheutuvista kuluista vastaa jäsenvaltio, jolle tuotteet on myönnetty vuoden 2011 jakelusuunnitelman mukaisesti.”

3)

Lisätään 5 a artikla seuraavasti:

(1)

SEUT-sopimuksen 136 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määrätään mahdollisuudesta toteuttaa toimenpiteitä, jotka koskevat niitä jäsenvaltioita, joiden rahayksikkö on euro, ja joilla tehostetaan näiden jäsenvaltioiden talousarvioita koskevan kurinalaisuuden yhteensovittamista ja sen valvontaa.

(2)

SEUT-sopimuksen 126 artiklassa määrätään, että jäsenvaltioiden on vältettävä liiallisia julkistalouden alijäämiä, ja vahvistetaan tätä tarkoitusta varten liiallisia alijäämiä koskeva menettely. Vakaus- ja kasvusopimus, jonka korjaavalla osiolla pannaan täytäntöön liiallisia alijäämiä koskeva menettely, tarjoaa tukikehyksen julkisen talouden rahoitusaseman ripeään tervehdyttämiseen tähtääville hallitusten politiikoille, joissa otetaan huomioon talouden tilanne.

(3)

Neuvosto päätti 27 päivänä huhtikuuta 2009 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen, jäljempänä ‘EY:n perustamissopimus’, 104 artiklan 6 kohdan mukaisesti, että Kreikassa oli liiallinen alijäämä.

(4)

Neuvosto hyväksyi 10 päivänä toukokuuta 2010 päätöksen 2010/320/EU (1), joka on osoitettu Kreikalle SEUT-sopimuksen 126 artiklan 9 kohdan ja 136 artiklan nojalla julkisen talouden valvonnan lujittamiseksi ja syventämiseksi ja jolla vaaditaan Kreikkaa toteuttamaan alijäämää pienentäviä toimenpiteitä, joita pidetään tarpeellisina liiallisen alijäämän tilanteen korjaamiseksi viimeistään vuonna 2014. Neuvosto vahvisti liiallisen alijäämän korjaamiseksi sopeutusuran, jonka mukaan julkisen talouden alijäämä saa olla enintään 18 508 miljoonaa euroa vuonna 2010, 17 065 miljoonaa euroa vuonna 2011, 14 916 miljoonaa euroa vuonna 2012, 11 399 miljoonaa euroa vuonna 2013 ja 6 385 miljoonaa euroa vuonna 2014.

(5)

Päätöstä 2010/320/EU on muutettu huomattavasti useaan otteeseen (2). Koska siihen oli tarkoitus tehdä uusia muutoksia, se laadittiin selkeyden vuoksi uudelleen 12 päivänä heinäkuuta 2011 neuvoston päätöksellä 2011/734/EU (3).

(6)

Kun otetaan huomioon talousarvion toteuttaminen syyskuuhun saakka, syyskuussa 2011 kävi selväksi, että Kreikan alijäämä olisi politiikan pysyessä muuttumattomana huomattavasti vuodelle 2011 asetettua alijäämätavoitetta suurempi, mikä vaarantaisi ohjelman yleisen uskottavuuden. Lokakuussa 2011 Kreikan hallitus ilmoitti toimenpiteistä, joiden tavoitteena on minimoida vuonna 2011 tapahtunut talousarviosta poikkeaminen, ja antoi vuoden 2012 talousarvioesityksen, jonka tavoitteena on noudattaa päätöksessä 2010/320/EU vuodelle 2012 vahvistettua tavoitetta. Näitä toimenpiteistä koskevan lainsäädännön on määrä tulla voimaan lokakuun 2011 loppuun mennessä. Näistä toimenpiteistä on keskusteltu laajasti Kreikan viranomaisten ja komission yksiköiden välillä.

(7)

Edellä esitettyjen näkökohtien perusteella olisi aiheellista muuttaa päätöstä 2011/734/EU monelta osin säilyttäen kuitenkin liiallisen alijäämän korjaamiselle asetettu määräaika muuttumattomana,

1.

Lisätään kohta seuraavasti:

2.

Muutetaan 7 kohta seuraavasti:

3.

Lisätään 8 kohtaan alakohdat seuraavasti:

4.

Lisätään kohta seuraavasti:

(1)

Yhteisen toiminnan 2008/851/YUTP 6 artiklan 1 kohdan nojalla neuvosto on valtuuttanut poliittisten ja turvallisuusasioiden komitean tekemään päätökset Euroopan unionin joukkojen komentajan nimittämisestä.

(2)

Poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea hyväksyi 5 päivänä heinäkuuta 2011 päätöksen Atalanta/3/2011 (2), jolla kontra-amiraali Thomas JUGEL nimitettiin Euroopan unionin joukkojen komentajaksi Euroopan unionin sotilasoperaatioon, jolla osallistutaan merirosvouksen ja aseellisten ryöstöjen ehkäisemiseen ja torjuntaan Somalian rannikkovesillä.

(3)

Euroopan unionin operaation komentaja on suosittanut, että kapteeni Jorge MANSO nimitetään uudeksi Euroopan unionin joukkojen komentajaksi Euroopan unionin sotilasoperaatioon, jolla osallistutaan merirosvouksen ja aseellisten ryöstöjen ehkäisemiseen ja torjuntaan Somalian rannikkovesillä.

(4)

Euroopan unionin sotilaskomitea tukee tätä suositusta.

(5)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn, Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjan (N:o 22) 5 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu niiden unionin päätösten ja toimien valmisteluun ja täytäntöönpanoon, joilla on merkitystä puolustuksen alalla,

(1)

Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välinen maataloustuotteiden kauppaa koskeva sopimus (2), jäljempänä ’sopimus’, tuli voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2002.

(2)

Sopimuksen 6 artiklalla perustetaan maatalouden sekakomitea, jäljempänä ’komitea’, joka vastaa sopimuksen hallinnoinnista ja sen moitteettomasta täytäntöönpanosta.

(3)

Sopimuksen 6 artiklan 4 ja 7 kohdan mukaisesti komitea vahvisti 21 päivänä lokakuuta 2003 työjärjestyksensä (3) ja perusti sopimuksen liitteiden hallinnointia varten tarvittavat työryhmät (4).

(4)

Luonnonmukaisten tuotteiden kahdenvälinen työryhmä kokoontui tarkastellakseen etenkin liitteen 9 soveltamisalaa, osapuolten soveltamia tuontisääntöjä ja niiden välistä tietojenvaihtoa antaakseen komitealle näitä seikkoja koskevia suosituksia sopimuksen liitteen 9 mukauttamiseksi.

(5)

Sopimuksen 11 artiklan mukaisesti komitea voi päättää muuttaa sopimuksen liitteitä.

(6)

Euroopan unionin valtuuskunnan johtaja maatalouden sekakomiteassa ilmoittaa Euroopan unionin hyväksyvän sekakomitean päätösluonnoksen lopullisen version.

(7)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat neuvoston asetuksen (EY) N:o 834/2007 (5) 37 artiklalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

(1)

Varainhoitoasetuksen 75 artiklassa ja soveltamissääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa säädetään, että ennen kuin unionin talousarviosta sitoudutaan menoihin, on tehtävä rahoituspäätös, jossa määritetään rahoitettavia menoja aiheuttavan toiminnan keskeiset osat ja jonka tekee toimielin tai sen valtuuttamat viranomaiset.

(2)

Päätöksessä 2009/470/EY säädetään menettelyistä, joita käytetään myönnettäessä unionin rahoitusta yksittäisiin eläinlääkinnällisiin toimiin, myös hätätoimenpiteisiin. Auttaakseen lintuinfluenssan mahdollisimman nopeaa hävittämistä unionin olisi osallistuttava jäsenvaltioille aiheutuneiden tukikelpoisten kustannusten rahoitukseen. Kyseisen päätöksen 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä ja toisessa luetelmakohdassa säädetään säännöistä, jotka koskevat jäsenvaltioille aiheutuviin kustannuksiin sovellettavaa prosenttiosuutta.

(3)

Neuvoston päätöksessä 90/424/ETY tarkoitettuihin hätätapauksissa toteutettaviin toimenpiteisiin ja eläintautien torjuntatoimenpiteisiin myönnettävää yhteisön rahoitusta koskevista säännöistä 28 päivänä helmikuuta 2005 annetun komission asetuksen (EY) N:o 349/2005 (2) 3 artiklassa säädetään säännöistä, jotka koskevat unionin rahoituksen osalta tukikelpoisia kustannuksia.

(4)

Unionin osallistumisesta Tanskassa ja Alankomaissa vuonna 2010 toteutettujen lintuinfluenssan torjuntaa koskevien hätätoimenpiteiden rahoitukseen 31 päivänä maaliskuuta 2011 annetulla komission täytäntöönpanopäätöksellä 2011/204/EU (3) myönnettiin unionin rahoitustukea muun muassa Alankomaissa vuonna 2010 toteutettuihin lintuinfluenssan torjuntaa koskeviin hätätoimenpiteisiin. Alankomaat esitti asetuksen (EY) N:o 349/2005 7 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisen virallisen korvaushakemuksen 20 päivänä toukokuuta 2011.

(5)

Unionin rahoitusosuuden maksaminen edellyttää, että suunnitellut toimet on tosiasiallisesti toteutettu ja että viranomaiset ovat toimittaneet kaikki tarvittavat tiedot asetettujen määräaikojen kuluessa.

(6)

Alankomaat on päätöksen 2009/470/EY 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti ilmoittanut viipymättä komissiolle ja muille jäsenvaltioille unionin lainsäädännön mukaisesti toteutetuista tiedotus- ja hävittämistoimenpiteistä sekä niiden tuloksista. Korvaushakemuksen liitteenä oli asetuksen (EY) N:o 349/2005 7 artiklan vaatimusten mukaisesti rahoituskertomus, tositteet, epidemiologinen kertomus kaikilta tiloilta, joiden eläimet on lopetettu tai hävitetty, sekä tilintarkastusten tulokset.

(7)

Komission huomautukset, tukikelpoisten kustannusten laskentamenetelmät ja loppupäätelmät ilmoitettiin Alankomaille 8 päivänä elokuuta 2011. Alankomaat ilmaisi 16 päivänä elokuuta 2011 päivätyssä sähköpostissa olevansa asiasta samaa mieltä.

(8)

Nyt voidaan näin ollen vahvistaa Alankomaille vuonna 2010 lintuinfluenssan hävittämisestä aiheutuneita tukikelpoisia kustannuksia varten myönnettävän unionin rahoitustuen kokonaismäärä.

(9)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

(1)

Varainhoitoasetuksen 75 artiklassa ja soveltamissääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa säädetään, että ennen kuin unionin talousarviosta sitoudutaan menoihin, on tehtävä rahoituspäätös, jossa määritetään rahoitettavia menoja aiheuttavan toiminnan keskeiset osat ja jonka tekee toimielin tai sen valtuuttamat viranomaiset.

(2)

Päätöksessä 2009/470/EY säädetään menettelyistä, joita käytetään myönnettäessä unionin rahoitusta yksittäisiin eläinlääkinnällisiin toimiin, myös hätätoimenpiteisiin. Edistääkseen sian vesikulaaritaudin mahdollisimman nopeaa hävittämistä unionin olisi osallistuttava jäsenvaltioille aiheutuneiden tukikelpoisten kustannusten rahoitukseen. Kyseisen päätöksen 3 artiklan 6 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädetään säännöistä, jotka koskevat jäsenvaltioille aiheutuviin kustannuksiin sovellettavaa prosenttiosuutta.

(3)

Komission asetuksessa (EY) N:o 349/2005 (2) säädetään neuvoston päätöksessä 90/424/ETY tarkoitettuihin hätätapauksissa toteutettaviin toimenpiteisiin ja eläintautien torjuntatoimenpiteisiin myönnettävää yhteisön rahoitusta koskevista säännöistä. Kyseisen asetuksen 3 artiklassa säädetään säännöistä, jotka koskevat unionin rahoituksen osalta tukikelpoisia kustannuksia.

(4)

Unionin osallistumisesta Italiassa vuonna 2009 toteutettujen sian vesikulaaritaudin torjuntaa koskevien hätätoimenpiteiden rahoitukseen 5 päivänä maaliskuuta 2010 annetussa komission päätöksessä 2010/143/EU (3) Italialle myönnettiin unionin rahoitustukea sian vesikulaaritaudin hävittämiseksi toteutetuista toimenpiteistä aiheutuneiden kustannusten rahoittamiseen.

(5)

Italia esitti asetuksen (EY) N:o 349/2005 7 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisen virallisen korvaushakemuksen 3 ja 4 päivänä toukokuuta 2010. Komission loppupäätelmät ilmoitettiin Italialle 29 päivänä kesäkuuta 2011 päivätyllä sähköpostiviestillä. Italia ilmaisi 23 päivänä elokuuta 2011 päivätyssä sähköpostissa olevansa asiasta samaa mieltä.

(6)

Unionin rahoitusosuuden maksamiseksi on edellytettävä, että suunnitellut toimet on tosiasiallisesti toteutettu ja että viranomaiset ovat toimittaneet kaikki tarvittavat tiedot asetettujen määräaikojen kuluessa.

(7)

Italian viranomaiset ovat täyttäneet kaikilta osin päätöksen 2009/470/EY 3 artiklan 4 kohdassa ja asetuksen (EY) N:o 349/2005 7 artiklassa säädetyt tekniset ja hallinnolliset velvoitteet.

(8)

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen olisi vahvistettava Italialle vuonna 2009 sian vesikulaaritaudin hävittämisestä aiheutuneita tukikelpoisia kustannuksia varten myönnettävän unionin rahoitustuen kokonaismäärä.

(9)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

(1)

Varainhoitoasetuksen 75 artiklassa ja soveltamissääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa säädetään, että ennen kuin unionin talousarviosta sitoudutaan menoihin, on tehtävä rahoituspäätös, jossa määritetään rahoitettavia menoja aiheuttavan toiminnan keskeiset osat ja jonka tekee toimielin tai sen valtuuttamat viranomaiset.

(2)

Neuvoston päätöksessä 2009/470/EY säädetään menettelyistä, joita käytetään myönnettäessä unionin rahoitusta yksittäisiin eläinlääkinnällisiin toimiin, myös hätätoimenpiteisiin. Auttaakseen lintuinfluenssan mahdollisimman nopeaa hävittämistä unionin olisi osallistuttava jäsenvaltioille aiheutuneiden tukikelpoisten kustannusten rahoitukseen. Kyseisen päätöksen 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä ja toisessa luetelmakohdassa täsmennetään unionin rahoituksen prosenttiosuus, joka voidaan maksaa jäsenvaltiolle aiheutuneiden kustannusten korvaamiseksi.

(3)

Neuvoston päätöksessä 90/424/ETY tarkoitettuihin hätätapauksissa toteutettaviin toimenpiteisiin ja eläintautien torjuntatoimenpiteisiin myönnettävää yhteisön rahoitusta koskevista säännöistä 28 päivänä helmikuuta 2005 annetun komission asetuksen (EY) N:o 349/2005 (2) 3 artiklassa säädetään säännöistä, jotka koskevat unionin rahoituksen osalta tukikelpoisia kustannuksia.

(4)

Yhteisön osallistumisesta Cloppenburgissa, Saksassa joulukuussa 2008 ja tammikuussa 2009 toteutettujen lintuinfluenssan torjuntaa koskevien hätätoimenpiteiden rahoitukseen 29 päivänä heinäkuuta 2009 tehdyllä komission päätöksellä 2009/581/EY (3) myönnettiin unionin rahoitustukea Saksassa joulukuussa 2008 ja tammikuussa 2009 toteutettuihin lintuinfluenssan torjuntaa koskeviin hätätoimenpiteisiin.

(5)

Saksa esitti asetuksen (EY) N:o 349/2005 7 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisen virallisen korvaushakemuksen 3 päivänä syyskuuta 2009.

(6)

Asetuksen (EY) N:o 349/2005 7 artiklan mukaan unionin rahoitusosuuden maksamiseksi edellytetään, että suunnitellut toimet on tosiasiallisesti toteutettu ja että viranomaiset ovat toimittaneet kaikki tarvittavat tiedot asetettujen määräaikojen kuluessa.

(7)

Päätöksessä 2009/581/EY säädetään, että osana unionin rahoitustukea olisi maksettava ensimmäinen 2 000 000 euron erä.

(8)

Komission yksiköiden asetuksen (EY) N:o 349/2005 10 artiklan mukaisesti toteuttamassa tarkastuksessa tuli esiin vain vähäisiä rahoitukseen liittyviä näkökohtia.

(9)

Saksa on näin ollen tähän mennessä täyttänyt päätöksen 2009/470/EY 3 artiklan 4 kohdassa ja asetuksen (EY) N:o 349/2005 7 artiklassa säädetyt tekniset ja hallinnolliset velvoitteet.

(10)

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen olisi vahvistettava Cloppenburgissa, Saksassa joulukuussa 2008 ja tammikuussa 2009 lintuinfluenssan hävittämisestä aiheutuneita tukikelpoisia kustannuksia varten myönnettävän unionin rahoitustuen toinen erä.

(11)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

(1)

Varainhoitoasetuksen 75 artiklassa ja soveltamissääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa säädetään, että ennen kuin unionin talousarviosta sitoudutaan menoihin, on tehtävä rahoituspäätös, jossa määritetään rahoitettavia menoja aiheuttavan toiminnan keskeiset osat ja jonka tekee toimielin tai sen valtuuttamat viranomaiset.

(2)

Päätöksessä 2009/470/EY säädetään menettelyistä, joita käytetään myönnettäessä unionin rahoitusta yksittäisiin eläinlääkinnällisiin toimiin, myös hätätoimenpiteisiin. Edistääkseen Newcastlen taudin mahdollisimman nopeaa hävittämistä unionin olisi osallistuttava jäsenvaltioille aiheutuneiden tukikelpoisten kustannusten rahoitukseen. Kyseisen päätöksen 3 artiklan 6 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädetään säännöistä, jotka koskevat jäsenvaltioille aiheutuviin kustannuksiin sovellettavaa prosenttiosuutta.

(3)

Neuvoston päätöksessä 90/424/ETY tarkoitettuihin hätätapauksissa toteutettaviin toimenpiteisiin ja eläintautien torjuntatoimenpiteisiin myönnettävää yhteisön rahoitusta koskevista säännöistä 28 päivänä helmikuuta 2005 annetun komission asetuksen (EY) N:o 349/2005 (2) 3 artiklassa säädetään säännöistä, jotka koskevat unionin rahoituksen osalta tukikelpoisia kustannuksia.

(4)

Unionin osallistumisesta Espanjassa vuonna 2009 toteutettujen Newcastlen taudin torjuntaa koskevien hätätoimenpiteiden rahoitukseen 1 päivänä huhtikuuta 2011 annetulla komission täytäntöönpanopäätöksellä 2011/208/EU (3) myönnettiin unionin rahoitustukea Espanjassa vuonna 2009 toteutettuihin Newcastlen taudin torjuntaa koskeviin hätätoimenpiteisiin. Espanja esitti asetuksen (EY) N:o 349/2005 7 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisen virallisen korvaushakemuksen 31 päivänä toukokuuta 2011.

(5)

Unionin rahoitusosuuden maksamiseksi edellytetään, että suunnitellut toimet on tosiasiallisesti toteutettu ja että viranomaiset ovat toimittaneet kaikki tarvittavat tiedot asetettujen määräaikojen kuluessa.

(6)

Espanja on päätöksen 2009/470/EY 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti ilmoittanut viipymättä komissiolle ja muille jäsenvaltioille unionin lainsäädännön mukaisesti toteutetuista tiedotus- ja hävittämistoimenpiteistä sekä niiden tuloksista. Korvaushakemuksen liitteenä oli asetuksen (EY) N:o 349/2005 7 artiklan vaatimusten mukaisesti rahoituskertomus, tositteet, epidemiologinen kertomus kaikilta tiloilta, joiden eläimet on lopetettu tai hävitetty, sekä tilintarkastusten tulokset.

(7)

Komission huomautukset, tukikelpoisten kustannusten laskentamenetelmät ja loppupäätelmät ilmoitettiin Espanjalle 20 päivänä lokakuuta 2011. Espanja ilmaisi 20 päivänä lokakuuta 2011 päivätyssä sähköpostissa olevansa asiasta samaa mieltä.

(8)

Nyt voidaan näin ollen vahvistaa Espanjalle vuonna 2009 Newcastlen taudin hävittämisestä aiheutuneita tukikelpoisia kustannuksia varten myönnettävän unionin rahoitustuen kokonaismäärä.

(9)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

(1)

Varainhoitoasetuksen 75 artiklassa ja soveltamissääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa säädetään, että ennen kuin unionin talousarviosta sitoudutaan menoihin, on tehtävä rahoituspäätös, jossa määritetään rahoitettavia menoja aiheuttavan toiminnan keskeiset osat ja jonka tekee toimielin tai sen valtuuttamat viranomaiset.

(2)

Päätöksessä 2009/470/EY säädetään menettelyistä, joita käytetään myönnettäessä unionin rahoitusta yksittäisiin eläinlääkinnällisiin toimiin, myös hätätoimenpiteisiin. Auttaakseen lintuinfluenssan mahdollisimman nopeaa hävittämistä unionin olisi osallistuttava jäsenvaltioille aiheutuneiden tukikelpoisten kustannusten rahoitukseen. Kyseisen päätöksen 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä ja toisessa luetelmakohdassa täsmennetään unionin rahoituksen prosenttiosuus, joka voidaan maksaa jäsenvaltiolle aiheutuneiden kustannusten korvaamiseksi.

(3)

Neuvoston päätöksessä 90/424/ETY tarkoitettuihin hätätapauksissa toteutettaviin toimenpiteisiin ja eläintautien torjuntatoimenpiteisiin myönnettävää yhteisön rahoitusta koskevista säännöistä 28 päivänä helmikuuta 2005 annetun komission asetuksen (EY) N:o 349/2005 (2) 3 artiklassa säädetään säännöistä, jotka koskevat unionin rahoituksen osalta tukikelpoisia kustannuksia.

(4)

Unionin osallistumisesta Tšekissä, Saksassa, Espanjassa, Ranskassa ja Italiassa vuonna 2009 toteutettujen lintuinfluenssan torjuntaa koskevien hätätoimenpiteiden rahoitukseen 5 päivänä maaliskuuta 2010 annetulla komission päätöksellä 2010/148/EU (3) myönnettiin unionin rahoitustukea muun muassa Espanjassa vuonna 2009 toteutettuihin lintuinfluenssan torjuntaa koskeviin hätätoimenpiteisiin.

(5)

Espanja esitti asetuksen (EY) N:o 349/2005 7 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisen virallisen korvaushakemuksen 3 päivänä toukokuuta 2010.

(6)

Asetuksen (EY) N:o 349/2005 7 artiklan mukaan unionin rahoitusosuuden maksamiseksi edellytetään, että suunnitellut toimet on tosiasiallisesti toteutettu ja että viranomaiset ovat toimittaneet kaikki tarvittavat tiedot asetettujen määräaikojen kuluessa.

(7)

Komission yksiköiden asetuksen (EY) N:o 349/2005 10 artiklan mukaisesti toteuttamassa tarkastuksessa tuli esiin vain vähäisiä rahoitukseen liittyviä näkökohtia.

(8)

Espanja on näin ollen tähän mennessä täyttänyt päätöksen 2009/470/EY 3 artiklan 4 kohdassa ja asetuksen (EY) N:o 349/2005 7 artiklassa säädetyt tekniset ja hallinnolliset velvoitteet.

(9)

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen olisi vahvistettava Espanjalle vuonna 2009 lintuinfluenssan hävittämisestä aiheutuneita tukikelpoisia kustannuksia varten myönnettävän unionin rahoitustuen ensimmäinen erä.

(10)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

(1)

Varainhoitoasetuksen 75 artiklassa ja soveltamissääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa säädetään, että ennen kuin unionin talousarviosta sitoudutaan menoihin, on tehtävä rahoituspäätös, jossa määritetään rahoitettavia menoja aiheuttavan toiminnan keskeiset osat ja jonka tekee toimielin tai sen valtuuttamat viranomaiset.

(2)

Päätöksessä 2009/470/EY säädetään menettelyistä, joita käytetään myönnettäessä unionin rahoitusta yksittäisiin eläinlääkinnällisiin toimiin, myös hätätoimenpiteisiin. Auttaakseen lintuinfluenssan mahdollisimman nopeaa hävittämistä unionin olisi osallistuttava jäsenvaltioille aiheutuneiden tukikelpoisten kustannusten rahoitukseen. Kyseisen päätöksen 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä ja toisessa luetelmakohdassa täsmennetään unionin rahoituksen prosenttiosuus, joka voidaan maksaa jäsenvaltiolle aiheutuneiden kustannusten korvaamiseksi.

(3)

Neuvoston päätöksessä 90/424/ETY tarkoitettuihin hätätapauksissa toteutettaviin toimenpiteisiin ja eläintautien torjuntatoimenpiteisiin myönnettävää yhteisön rahoitusta koskevista säännöistä 28 päivänä helmikuuta 2005 annetun komission asetuksen (EY) N:o 349/2005 (2) 3 artiklassa säädetään säännöistä, jotka koskevat unionin rahoituksen osalta tukikelpoisia kustannuksia.

(4)

Yhteisön osallistumisesta Puolassa vuonna 2007 toteutettujen lintuinfluenssan torjuntaa koskevien hätätoimenpiteiden rahoitukseen 27 päivänä kesäkuuta 2008 tehdyllä komission päätöksellä 2008/557/EY (3) myönnettiin unionin rahoitustukea Puolassa vuonna 2007 toteutettuihin lintuinfluenssan torjuntaa koskeviin hätätoimenpiteisiin.

(5)

Puola esitti asetuksen (EY) N:o 349/2005 7 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisen virallisen korvaushakemuksen 13 päivänä maaliskuuta 2008.

(6)

Asetuksen (EY) N:o 349/2005 7 artiklan mukaan unionin rahoitusosuuden maksamiseksi edellytetään, että suunnitellut toimet on tosiasiallisesti toteutettu ja että viranomaiset ovat toimittaneet kaikki tarvittavat tiedot asetettujen määräaikojen kuluessa.

(7)

Päätöksessä 2008/557/EY säädetään, että osana unionin rahoitustukea olisi maksettava ensimmäinen 845 000 euron erä.

(8)

Komission yksiköiden asetuksen (EY) N:o 349/2005 10 artiklan mukaisesti toteuttamassa tarkastuksessa tuli esiin vain vähäisiä rahoitukseen liittyviä näkökohtia.

(9)

Puola on näin ollen tähän mennessä täyttänyt päätöksen 2009/470/EY 3 artiklan 4 kohdassa ja asetuksen (EY) N:o 349/2005 7 artiklassa säädetyt tekniset ja hallinnolliset velvoitteet.

(10)

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen olisi vahvistettava Puolalle vuonna 2007 lintuinfluenssan hävittämisestä aiheutuneita tukikelpoisia kustannuksia varten myönnettävän unionin rahoitustuen toinen erä.

(11)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

(1)

Varainhoitoasetuksen 75 artiklassa ja soveltamissääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa säädetään, että ennen kuin unionin talousarviosta sitoudutaan menoihin, on tehtävä rahoituspäätös, jossa määritetään rahoitettavia menoja aiheuttavan toiminnan keskeiset osat ja jonka tekee toimielin tai sen valtuuttamat viranomaiset.

(2)

Päätöksessä 2009/470/EY säädetään menettelyistä, joita käytetään myönnettäessä unionin rahoitusta yksittäisiin eläinlääkinnällisiin toimiin, myös hätätoimenpiteisiin. Edistääkseen bluetongue-taudin mahdollisimman nopeaa hävittämistä unionin olisi osallistuttava jäsenvaltioille aiheutuneiden tukikelpoisten kustannusten rahoitukseen. Kyseisen päätöksen 3 artiklan 6 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa määritellään prosenttiosuus, jonka unionin rahoitusosuus voi kattaa jäsenvaltioille aiheutuvista kuluista.

(3)

Neuvoston päätöksessä 90/424/ETY tarkoitettuihin hätätapauksissa toteutettaviin toimenpiteisiin ja eläintautien torjuntatoimenpiteisiin myönnettävää yhteisön rahoitusta koskevista säännöistä 28 päivänä helmikuuta 2005 annetun komission asetuksen (EY) N:o 349/2005 (2) 3 artiklassa säädetään säännöistä, jotka koskevat unionin rahoituksen osalta tukikelpoisia kuluja.

(4)

Yhteisön osallistumisesta Saksassa vuonna 2007 toteutettujen bluetongue-taudin torjuntaa koskevien hätätoimenpiteiden rahoitukseen 5 päivänä kesäkuuta 2008 tehdyssä komission päätöksessä 2008/444/EY (3) säädettiin unionin osuudesta Saksassa vuonna 2007 toteutettujen bluetongue-taudin torjuntaa koskevien hätätoimenpiteiden rahoitukseen.

(5)

Saksa esitti asetuksen (EY) N:o 349/2005 7 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisen virallisen korvaushakemuksen 6 päivänä kesäkuuta 2008.

(6)

Asetuksen (EY) N:o 349/2005 7 artiklan mukaan unionin rahoitusosuuden maksamiseksi edellytetään, että suunnitellut toimet on tosiasiallisesti toteutettu ja että viranomaiset ovat toimittaneet kaikki tarvittavat tiedot asetettujen määräaikojen kuluessa.

(7)

Päätöksessä 2008/444/EY säädettiin, että 950 000 euron suuruinen ensimmäinen erä maksetaan osana unionin rahoitusosuutta.

(8)

Komission yksiköiden asetuksen (EY) N:o 349/200510 artiklan mukaisesti suorittamassa tilintarkastuksessa ilmeni vain vähäisiä rahoitukseen liittyviä kysymyksiä.

(9)

Saksa on näin ollen tähän mennessä täyttänyt päätöksen 2009/470/EY 3 artiklan 4 kohdassa ja asetuksen (EY) N:o 349/2005 7 artiklassa säädetyt tekniset ja hallinnolliset velvoitteet.

(10)

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen olisi vahvistettava Saksalle vuonna 2007 bluetongue-taudin hävittämisestä aiheutuneita tukikelpoisia kustannuksia varten myönnettävän unionin rahoitustuen toinen erä.

(11)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

(1)

Varainhoitoasetuksen 75 artiklassa ja soveltamissääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa säädetään, että ennen kuin unionin talousarviosta sitoudutaan menoihin, on tehtävä rahoituspäätös, jossa määritetään rahoitettavia menoja aiheuttavan toiminnan keskeiset osat ja jonka tekee toimielin tai sen valtuuttamat viranomaiset.

(2)

Päätöksessä 2009/470/EY säädetään menettelyistä, joita käytetään myönnettäessä unionin rahoitusta yksittäisiin eläinlääkinnällisiin toimiin, myös hätätoimenpiteisiin. Edistääkseen bluetongue-taudin mahdollisimman nopeaa hävittämistä unionin olisi osallistuttava jäsenvaltioille aiheutuneiden tukikelpoisten kustannusten rahoitukseen. Kyseisen päätöksen 3 artiklan 6 kohdan toisessa luetelmakohdassa säädetään säännöistä, jotka koskevat jäsenvaltioille aiheutuviin kustannuksiin sovellettavaa prosenttiosuutta.

(3)

Neuvoston päätöksessä 90/424/ETY tarkoitettuihin hätätapauksissa toteutettaviin toimenpiteisiin ja eläintautien torjuntatoimenpiteisiin myönnettävää yhteisön rahoitusta koskevista säännöistä säädetään komission asetuksessa (EY) N:o 349/2005 (2). Kyseisen asetuksen 3 artiklassa säädetään säännöistä, jotka koskevat unionin rahoituksen osalta tukikelpoisia kustannuksia.

(4)

Komission päätöksessä 2008/655/EY (3), sellaisena kuin se on muutettuna komission päätöksellä 2009/19/EY (4), myönnettiin unionin rahoitustukea bluetongue-taudin torjumiseksi Ranskassa vuosina 2007 ja 2008 toteutettuihin hätätoimenpiteisiin.

(5)

Ranska esitti asetuksen (EY) N:o 349/2005 7 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisen virallisen korvaushakemuksen 31 päivänä maaliskuuta 2009.

(6)

Elintarvike- ja eläinlääkintätoimisto toteutti 24–28 päivänä marraskuuta 2008 Ranskassa tarkastuksen, jossa todettiin joitakin teknisiä puutteita. Kyseiset puutteet eivät kuitenkaan ole vaarantaneet ohjelman yleistä täytäntöönpanoa eivätkä aiheuttaneet lisämenoja unionin talousarvioon.

(7)

Ranskassa toteutettiin 1–4 päivänä joulukuuta 2009 varainkäytön tarkastus, jossa todettiin, että Ranskan esittämät kustannukset olivat tukikelpoisia.

(8)

Komission huomautukset, tukikelpoisten kustannusten laskentamenetelmät ja loppupäätelmät ilmoitettiin Ranskalle 14 päivänä heinäkuuta 2011 päivätyssä kirjeessä.

(9)

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen olisi nyt päätöksen 2008/655/EY 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistettava Ranskalle vuosina 2007 ja 2008 bluetongue-taudin hävittämisestä aiheutuneita tukikelpoisia kustannuksia varten myönnettävän unionin taloudellisen tuen kokonaismäärä.

(10)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

(1)

Varainhoitoasetuksen 75 artiklassa ja soveltamissääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa säädetään, että ennen kuin unionin talousarviosta sitoudutaan menoihin, on tehtävä rahoituspäätös, jossa määritetään rahoitettavia menoja aiheuttavan toiminnan keskeiset osat ja jonka tekee toimielin tai sen valtuuttamat viranomaiset.

(2)

Päätöksessä 2009/470/EY säädetään menettelyistä, joita käytetään myönnettäessä unionin rahoitusta yksittäisiin eläinlääkinnällisiin toimiin, myös hätätoimenpiteisiin. Edistääkseen bluetongue-taudin mahdollisimman nopeaa hävittämistä unionin olisi osallistuttava jäsenvaltioille aiheutuneiden tukikelpoisten kustannusten rahoitukseen. Kyseisen päätöksen 3 artiklan 6 kohdan toisessa luetelmakohdassa säädetään säännöistä, jotka koskevat jäsenvaltioille aiheutuviin kustannuksiin sovellettavaa prosenttiosuutta.

(3)

Neuvoston päätöksessä 90/424/ETY (2) tarkoitettuihin hätätapauksissa toteutettaviin toimenpiteisiin ja eläintautien torjuntatoimenpiteisiin myönnettävää yhteisön rahoitusta koskevista säännöistä säädetään annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 349/2005. Kyseisen asetuksen 3 artiklassa säädetään säännöistä, jotka koskevat unionin rahoituksen osalta tukikelpoisia kustannuksia.

(4)

Bluetongue-taudin vastaisen hätärokotusohjelman hyväksymisestä tietyissä jäsenvaltioissa ja yhteisön rahoitusosuuden määrän vahvistamisesta vuosiksi 2007 ja 2008 tehdyssä komission päätöksessä 2008/655/EY (3), sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2009/19/EY (4), unioni myönsi rahoitustukea bluetongue-taudin vastaisille hätätoimenpiteille Italiassa vuosina 2007 ja 2008.

(5)

Italia esitti asetuksen (EY) N:o 349/2005 7 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisen virallisen korvaushakemuksen 12 päivänä maaliskuuta 2009. Komission huomautukset, tukikelpoisten kustannusten laskentamenetelmät ja loppupäätelmät ilmoitettiin Italialle 28 päivänä maaliskuuta 2011 päivätyllä kirjeellä.

(6)

Unionin rahoitusosuuden maksamiseksi on edellytettävä, että suunnitellut toimet on tosiasiallisesti toteutettu ja että viranomaiset ovat toimittaneet kaikki tarvittavat tiedot asetettujen määräaikojen kuluessa.

(7)

Italian viranomaiset ovat täyttäneet kaikilta osin päätöksen 2009/470/EY 3 artiklan 4 kohdassa ja asetuksen (EY) N:o 349/2005 7 artiklassa säädetyt tekniset ja hallinnolliset velvoitteet.

(8)

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen olisi vahvistettava Italialle vuosina 2007 ja 2008 bluetongue-taudin hävittämisestä aiheutuneita tukikelpoisia kustannuksia varten myönnettävän unionin rahoitustuen kokonaismäärä päätöksen 2008/655/EY 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(9)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

(1)

Varainhoitoasetuksen 75 artiklassa ja soveltamissääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa säädetään, että ennen kuin unionin talousarviosta sitoudutaan menoihin, on tehtävä rahoituspäätös, jossa määritetään rahoitettavia menoja aiheuttavan toiminnan keskeiset osat ja jonka tekee toimielin tai sen valtuuttamat viranomaiset.

(2)

Päätöksessä 2009/470/EY säädetään menettelyistä, joita käytetään myönnettäessä unionin rahoitusta yksittäisiin eläinlääkinnällisiin toimiin, myös hätätoimenpiteisiin. Edistääkseen bluetongue-taudin mahdollisimman nopeaa hävittämistä unionin olisi osallistuttava jäsenvaltioille aiheutuneiden tukikelpoisten kustannusten rahoitukseen. Kyseisen päätöksen 3 artiklan 6 kohdan toisessa luetelmakohdassa säädetään säännöistä, jotka koskevat jäsenvaltioille aiheutuviin kustannuksiin sovellettavaa prosenttiosuutta.

(3)

Neuvoston päätöksessä 90/424/ETY tarkoitettuihin hätätapauksissa toteutettaviin toimenpiteisiin ja eläintautien torjuntatoimenpiteisiin myönnettävää yhteisön rahoitusta koskevista säännöistä säädetään komission asetuksessa (EY) N:o 349/2005 (2). Kyseisen asetuksen 3 artiklassa säädetään säännöistä, jotka koskevat unionin rahoituksen osalta tukikelpoisia kuluja.

(4)

Bluetongue-taudin vastaisen hätärokotusohjelman hyväksymisestä tietyissä jäsenvaltioissa ja yhteisön rahoitusosuuden määrän vahvistamisesta vuosiksi 2007 ja 2008 tehdyssä komission päätöksessä 2008/655/EY (3), sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2009/19/EY (4), unioni myönsi rahoitustukea bluetongue-taudin vastaisille hätätoimenpiteille Itävallassa vuosina 2007 ja 2008.

(5)

Itävalta esitti asetuksen (EY) N:o 349/2005 7 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisen virallisen korvaushakemuksen 31 päivänä maaliskuuta 2009. Komission huomautukset, tukikelpoisten kustannusten laskentamenetelmät ja loppupäätelmät ilmoitettiin Itävallalle 28 päivänä maaliskuuta 2011 päivätyllä kirjeellä.

(6)

Unionin rahoitusosuuden maksamiseksi on edellytettävä, että suunnitellut toimet on tosiasiallisesti toteutettu ja että viranomaiset ovat toimittaneet kaikki tarvittavat tiedot asetettujen määräaikojen kuluessa.

(7)

Itävallan viranomaiset ovat täyttäneet kaikilta osin päätöksen 2009/470/EY 3 artiklan 4 kohdassa ja asetuksen (EY) N:o 349/2005 7 artiklassa säädetyt tekniset ja hallinnolliset velvoitteet.

(8)

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen olisi vahvistettava Itävallalle vuosina 2007 ja 2008 bluetongue-taudin hävittämisestä aiheutuneita tukikelpoisia kustannuksia varten myönnettävän unionin rahoitustuen kokonaismäärä päätöksen 2008/655/EY 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(9)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

(1)

Varainhoitoasetuksen 75 artiklassa ja soveltamissääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa säädetään, että ennen kuin unionin talousarviosta sitoudutaan menoihin, on tehtävä rahoituspäätös, jossa määritetään rahoitettavia menoja aiheuttavan toiminnan keskeiset osat ja jonka tekee toimielin tai sen valtuuttamat viranomaiset.

(2)

Päätöksessä 2009/470/EY säädetään menettelyistä, joita käytetään myönnettäessä unionin rahoitusta yksittäisiin eläinlääkinnällisiin toimiin, myös hätätoimenpiteisiin. Edistääkseen bluetongue-taudin mahdollisimman nopeaa hävittämistä unionin olisi osallistuttava jäsenvaltioille aiheutuneiden tukikelpoisten kustannusten rahoitukseen. Kyseisen päätöksen 3 artiklan 6 kohdan toisessa luetelmakohdassa säädetään säännöistä, jotka koskevat jäsenvaltioille aiheutuviin kustannuksiin sovellettavaa prosenttiosuutta.

(3)

Neuvoston päätöksessä 90/424/ETY tarkoitettuihin hätätapauksissa toteutettaviin toimenpiteisiin ja eläintautien torjuntatoimenpiteisiin myönnettävää yhteisön rahoitusta koskevista säännöistä säädetään komission asetuksessa (EY) N:o 349/2005 (2). Kyseisen asetuksen 3 artiklassa säädetään säännöistä, jotka koskevat unionin rahoituksen osalta tukikelpoisia kustannuksia.

(4)

Bluetongue-taudin vastaisen hätärokotusohjelman hyväksymisestä tietyissä jäsenvaltioissa ja yhteisön rahoitusosuuden määrän vahvistamisesta vuosiksi 2007 ja 2008 tehdyssä komission päätöksessä 2008/655/EY (3), sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2009/19/EY (4), unioni myönsi rahoitustukea bluetongue-taudin vastaisille hätätoimenpiteille Alankomaissa vuosina 2007 ja 2008.

(5)

Alankomaat esitti 26 päivänä maaliskuuta 2009 asetuksen (EY) N:o 349/2005 7 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisen virallisen korvaushakemuksen. Komission huomautukset, tukikelpoisten kustannusten laskentamenetelmät ja loppupäätelmät ilmoitettiin Alankomaille 27 päivänä syyskuuta 2011 päivätyllä kirjeellä.

(6)

Unionin rahoitusosuuden maksamiseksi on edellytettävä, että suunnitellut toimet on tosiasiallisesti toteutettu ja että viranomaiset ovat toimittaneet kaikki tarvittavat tiedot asetettujen määräaikojen kuluessa.

(7)

Alankomaiden viranomaiset ovat täyttäneet kaikilta osin päätöksen 2009/470/EY 3 artiklan 4 kohdassa ja asetuksen (EY) N:o 349/2005 7 artiklassa säädetyt tekniset ja hallinnolliset velvoitteet.

(8)

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen olisi vahvistettava Alankomaille vuosina 2007 ja 2008 bluetongue-taudin hävittämisestä aiheutuneita tukikelpoisia kustannuksia varten myönnettävän unionin rahoitustuen kokonaismäärä päätöksen 2008/655/EY 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(9)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

(1)

Varainhoitoasetuksen 75 artiklassa ja soveltamissääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa säädetään, että ennen kuin unionin talousarviosta sitoudutaan menoihin, on tehtävä rahoituspäätös, jossa määritetään rahoitettavia menoja aiheuttavan toiminnan keskeiset osat ja jonka tekee toimielin tai sen valtuuttamat viranomaiset.

(2)

Päätöksessä 2009/470/EY säädetään menettelyistä, joita käytetään myönnettäessä unionin rahoitusta yksittäisiin eläinlääkinnällisiin toimiin, myös hätätoimenpiteisiin. Edistääkseen bluetongue-taudin mahdollisimman nopeaa hävittämistä unionin olisi osallistuttava jäsenvaltioille aiheutuneiden tukikelpoisten kustannusten rahoitukseen. Kyseisen päätöksen 3 artiklan 6 kohdan toisessa luetelmakohdassa säädetään säännöistä, jotka koskevat jäsenvaltioille aiheutuviin kustannuksiin sovellettavaa prosenttiosuutta.

(3)

Neuvoston päätöksessä 90/424/ETY tarkoitettuihin hätätapauksissa toteutettaviin toimenpiteisiin ja eläintautien torjuntatoimenpiteisiin myönnettävää yhteisön rahoitusta koskevista säännöistä säädetään komission asetuksessa (EY) N:o 349/2005 (2). Kyseisen asetuksen 3 artiklassa säädetään säännöistä, jotka koskevat unionin rahoituksen osalta tukikelpoisia kustannuksia.

(4)

Bluetongue-taudin vastaisen hätärokotusohjelman hyväksymisestä tietyissä jäsenvaltioissa ja yhteisön rahoitusosuuden määrän vahvistamisesta vuosiksi 2007 ja 2008 tehdyssä komission päätöksessä 2008/655/EY (3), sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2009/19/EY (4), unioni myönsi rahoitustukea bluetongue-taudin vastaisille hätätoimenpiteille Ruotsissa vuosina 2007 ja 2008.

(5)

Ruotsi esitti asetuksen (EY) N:o 349/2005 7 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisen virallisen korvaushakemuksen 30 päivänä maaliskuuta 2009. Komission huomautukset, tukikelpoisten kustannusten laskentamenetelmät ja loppupäätelmät ilmoitettiin Ruotsille 28 päivänä maaliskuuta 2011 päivätyllä kirjeellä.

(6)

Unionin rahoitusosuuden maksamiseksi on edellytettävä, että suunnitellut toimet on tosiasiallisesti toteutettu ja että viranomaiset ovat toimittaneet kaikki tarvittavat tiedot asetettujen määräaikojen kuluessa.

(7)

Ruotsin viranomaiset ovat täyttäneet kaikilta osin päätöksen 2009/470/EY 3 artiklan 4 kohdassa ja asetuksen (EY) N:o 349/2005 7 artiklassa säädetyt tekniset ja hallinnolliset velvoitteet.

(8)

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen olisi vahvistettava Ruotsille vuosina 2007 ja 2008 bluetongue-taudin hävittämisestä aiheutuneita tukikelpoisia kustannuksia varten myönnettävän unionin rahoitustuen kokonaismäärä päätöksen 2008/655/EY 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(9)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

(1)

Varainhoitoasetuksen 75 artiklassa ja soveltamissääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa säädetään, että ennen kuin unionin talousarviosta sitoudutaan menoihin, on tehtävä rahoituspäätös, jossa määritetään rahoitettavia menoja aiheuttavan toiminnan keskeiset osat ja jonka tekee toimielin tai sen valtuuttamat viranomaiset.

(2)

Päätöksessä 2009/470/EY säädetään menettelyistä, joita käytetään myönnettäessä unionin rahoitusta yksittäisiin eläinlääkinnällisiin toimiin, myös hätätoimenpiteisiin. Edistääkseen bluetongue-taudin mahdollisimman nopeaa hävittämistä unionin olisi osallistuttava jäsenvaltioille aiheutuneiden tukikelpoisten kustannusten rahoitukseen. Kyseisen päätöksen 3 artiklan 6 kohdan toisessa luetelmakohdassa säädetään säännöistä, jotka koskevat jäsenvaltioille aiheutuviin kustannuksiin sovellettavaa prosenttiosuutta.

(3)

Neuvoston päätöksessä 90/424/ETY tarkoitettuihin hätätapauksissa toteutettaviin toimenpiteisiin ja eläintautien torjuntatoimenpiteisiin myönnettävää yhteisön rahoitusta koskevista säännöistä säädetään komission asetuksessa (EY) N:o 349/2005 (2). Kyseisen asetuksen 3 artiklassa säädetään säännöistä, jotka koskevat unionin rahoituksen osalta tukikelpoisia kustannuksia.

(4)

Bluetongue-taudin vastaisen hätärokotusohjelman hyväksymisestä tietyissä jäsenvaltioissa ja yhteisön rahoitusosuuden määrän vahvistamisesta vuosiksi 2007 ja 2008 tehdyssä komission päätöksessä 2008/655/EY (3), sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2009/19/EY (4), unioni myönsi rahoitustukea bluetongue-taudin vastaisille hätätoimenpiteille Luxemburgissa vuosina 2007 ja 2008.

(5)

Luxemburg esitti asetuksen (EY) N:o 349/2005 7 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisen virallisen korvaushakemuksen 27 päivänä maaliskuuta 2009. Komission huomautukset, tukikelpoisten kustannusten laskentamenetelmät ja loppupäätelmät ilmoitettiin Luxemburgille 30 päivänä maaliskuuta 2011 päivätyllä kirjeellä.

(6)

Unionin rahoitusosuuden maksamiseksi on edellytettävä, että suunnitellut toimet on tosiasiallisesti toteutettu ja että viranomaiset ovat toimittaneet kaikki tarvittavat tiedot asetettujen määräaikojen kuluessa.

(7)

Luxemburgin viranomaiset ovat täyttäneet kaikilta osin päätöksen 2009/470/EY 3 artiklan 4 kohdassa ja asetuksen (EY) N:o 349/2005 7 artiklassa säädetyt tekniset ja hallinnolliset velvoitteet.

(8)

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen olisi vahvistettava Luxemburgille vuosina 2007 ja 2008 bluetongue-taudin hävittämisestä aiheutuneita tukikelpoisia kustannuksia varten myönnettävän unionin rahoitustuen kokonaismäärä päätöksen 2008/655/EY 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(9)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,