23.11.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

L 305/1

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2011/88/EU,

annettu 16 päivänä marraskuuta 2011,

direktiivin 97/68/EY muuttamisesta joustojärjestelmän mukaisesti markkinoille saatettuja moottoreita koskevien säännösten osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Liikkuviin työkoneisiin asennettavien polttomoottoreiden kaasu- ja hiukkaspäästöjen torjuntatoimenpiteitä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 16 päivänä joulukuuta 1997 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 97/68/EY (3) käsittelee pakokaasupäästöjä ja ilmaa pilaavien päästöjen päästörajoja liikkuvissa työkoneissa käytettäville moottoreille ja myötävaikuttaa ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemiseen. Direktiivissä 97/68/EY edellytetään, että useimpien puristussytytysmoottoreiden tyyppihyväksyntään nykyisin sovellettavat vaiheen III A päästörajat korvataan tiukemmilla vaiheen III B rajoilla. Näitä rajoja sovelletaan kyseisten moottoreiden tyyppihyväksyntään 1 päivästä tammikuuta 2010 ja markkinoille saattamiseen 1 päivästä tammikuuta 2011.

(2)

Komissiossa valmistellaan parhaillaan direktiivin 97/68/EY tarkistamista direktiivin 97/68/EY muuttamisesta 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/26/EY (4) 2 artiklassa säädettyjen vaatimusten mukaisesti. Jotta varmistetaan, että tarkistettu direktiivi on hyvää ilmanlaatua koskevien EU:n normien mukainen ja että siinä hyödynnetään kokemuksia, tieteellisiä havaintoja ja saatavilla olevaa teknologiaa, komission olisi tarkistaessaan direktiiviä 97/68/EY, jollei vaikutustenarvioinnista muuta johdu, harkittava, olisiko

—	perustettava uusi päästövaihe eli vaihe V, jonka olisi perustuttava raskaita ajoneuvoja koskeviin Euro VI -normien vaatimuksiin, jos se on teknisesti mahdollista;

—	otettava käyttöön uudet hiukkaspitoisuuden vähentämiseen tähtäävät vaatimukset eli hiukkasten määrään perustuvat raja-arvot kaikille puristussytytysmoottoriluokille, jos se on teknisesti mahdollista, jotta varmistetaan ultra-pienten hiukkasten tehokas vähentäminen;

—

määriteltävä kattava lähestymistapa päästöjen vähentämistä koskevien säännösten edistämiseen ja olemassa oleviin liikkuviin työkoneisiin jälkikäteen asennettaviin jälkikäsittelyjärjestelmiin niiden keskustelujen pohjalta, joita Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission tuella käydään tällä hetkellä jälkikäteen asennettavien päästöjenrajoituslaitteiden yhdenmukaistetuista vaatimuksista; tämä lähestymistapa tukisi jäsenvaltioiden pyrkimyksiä parantaa ilmanlaatua ja edistää työntekijöiden suojelua;

—	perustettava järjestelmä, jolla säädetään liikkuvien työkoneiden ja ajoneuvojen säännöllisistä tarkastuksista erityisesti sen tarkistamiseksi, vastaavatko niiden päästöt todella hyväksynnässä annettuja arvoja;

—	mahdollisesti annettava tiettyjen ehtojen perusteella lupa vaihtomoottoreille, jotka eivät ole vaiheen III A moottorivaunuja ja vetureita koskevien vaatimusten mukaisia;

—	mahdollisesti yhdenmukaistettava raiteilla liikkuvia koneita koskevat erityiset päästönormit vastaavien kansainvälisten normien kanssa, jotta varmistetaan, että saatavilla on päästörajojen mukaisia kohtuuhintaisia moottoreita.

(3)

Siirtyminen vaiheeseen III B käsittää askelmuutoksen teknologiassa, ja tästä aiheutuu huomattavat kustannukset, kun moottorit on suunniteltava uudelleen ja on kehitettävä edistyksellisiä teknisiä ratkaisuja. Tämänhetkinen maailmanlaajuinen talous- ja rahoituskriisi tai mitkään siihen liittyvät talouden heilahtelut eivät kuitenkaan saisi aiheuttaa ympäristönormien heikentämistä. Tätä direktiivin 97/68/EY tarkistamista olisi sen vuoksi pidettävä poikkeuksellisena. Investoinnit ympäristöä säästävään teknologiaan ovat niin ikään tärkeitä tulevan kasvun, työpaikkojen luomisen ja terveysturvan edistämisen kannalta.

(4)

Direktiivissä 97/68/EY säädetään joustojärjestelmästä, jonka mukaan laitevalmistajat voivat ostaa kahden päästövaiheen välisenä aikana rajoitetun määrän moottoreita, jotka eivät täytä päästöjen raja-arvoihin sovellettavia uusia vaatimuksia vaan on hyväksytty edellisen vaiheen päästörajojen mukaisesti.

(5)	Direktiivin 2004/26/EY 2 artiklan b alakohdassa säädetään siitä, että arvioidaan mahdollista tarvetta ottaa käyttöön uusia joustomahdollisuuksia.

(6)

Markkinoille joustojärjestelmän puitteissa saatettujen, muissa sovelluksissa kuin moottorivaunujen, vetureiden ja sisävesialusten käyttövoimana käytettävien moottoreiden enimmäismäärä olisi kasvatettava vaiheen III B ajaksi 20 prosentista 37,5 prosenttiin asianomaisen laitevalmistajan markkinoille saattamien kyseisen luokan moottoreilla varustettujen laitteiden vuosimäärästä. Saatavilla olisi oltava myös toinen vaihtoehto, jonka mukaan markkinoille voi saattaa joustojärjestelmän mukaisen kiinteän määrän moottoreita. Kyseistä kiinteää määrää moottoreita olisi myös tarkistettava, eikä sen tulisi ylittää rajoja, joista säädetään direktiivin 97/68/EY liitteessä XIII olevassa 1.2.2 kohdassa.

(7)	Joustojärjestelmään sovellettavia sääntöjä olisi mukautettava siten, että järjestelmä ulotetaan koskemaan myös vetureiden käyttövoimana käytettäviä moottoreita tarkkaan rajoitetuksi ajanjaksoksi.

(8)

Ilmanlaadun parantaminen on unionin tärkeä tavoite, ja siihen pyritään ilmanlaadusta ja sen parantamisesta 21. toukokuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/50/EY (5) avulla. Päästöjen vähentäminen niiden lähteellä, mukaan lukien liikkuvien työkoneiden alan aiheuttamien päästöjen vähentäminen, on tämän tavoitteen saavuttamiseksi välttämätöntä.

(9)	Tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien koneiden parissa toimivien yritysten olisi saatava tukea EU:n rahoitusohjelmista tai asiaankuuluvista jäsenvaltioiden tukiohjelmista. Tukiohjelmien avulla olisi edistettävä tiukimpien päästönormien pikaista käyttöönottoa.

(10)

Direktiivissä 97/68/EY säädetään vaihtomoottoreita koskevasta poikkeuksesta, jonka soveltamisalaan eivät kuulu moottorivaunut ja veturit. Kun otetaan huomioon painoa ja mittasuhteita koskevat rajoitteet, on kuitenkin välttämätöntä säätää rajoitetusta poikkeuksesta, jota sovelletaan vaihtomoottoreihin myös moottorivaunuissa ja vetureissa.

(11)	Tässä direktiivissä säädettyjen toimenpiteiden yhteydessä on otettu huomioon teollisuudenalaa tilapäisesti koettelevat ongelmat, jotka eivät johda pysyvään mukautukseen ja joiden soveltaminen olisi sen vuoksi rajoitettava vaiheen III B ajaksi tai kolmeksi vuodeksi, jos seuraavaa vaihetta ei ole.

(12)

Kun otetaan huomioon Yhdistyneen kuningaskunnan rautatieverkon erityinen infrastruktuuri, joka aiheuttaa erilaisen rakenteellisen raideleveyden ja siten painoa ja mittasuhteita koskevia rajoitteita sekä edellyttää siksi pidempää sopeutumisaikaa uusiin päästörajoihin, on asianmukaista tarjota enemmän joustavuutta moottoreille, joita käytetään vetureissa näillä markkinoilla.

(13)	Direktiiviä 97/68/EY olisi muutettava vastaavasti,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutokset direktiiviin 97/68/EY

Muutetaan direktiivi 97/68/EY seuraavasti:

1)	Korvataan 4 artiklan 6 kohta seuraavasti: ”6) Puristussytytysmoottorit, joita käytetään muussa tarkoituksessa kuin moottorivaunujen ja sisävesialusten käyttövoimana, voidaan saattaa markkinoille joustojärjestelmän mukaisesti soveltamalla liitteessä XIII tarkoitettua menettelyä 1–5 kohdan lisäksi.”

Muutetaan 10 artikla seuraavasti:

a)	Poistetaan 1 a kohdan toinen alakohta.

Lisätään kohdat seuraavasti:

”1 b. Edellä olevasta 9 artiklan 3 g, 3 i ja 4 a kohdasta poiketen jäsenvaltiot voivat antaa luvan saattaa markkinoille seuraavat moottorivaunujen ja vetureiden moottorit:

vaihtomoottorit, jotka ovat vaiheen III A rajojen mukaiset, silloin kun niillä korvataan moottorivaunujen ja vetureiden moottorit, jotka:

i)	eivät vastaa vaiheen III A normia; tai

ii)	vastaavat vaiheen III A normia, mutta eivät vastaa vaiheen III B normia;

vaihtomoottorit, jotka eivät ole vaiheen III A rajojen mukaisia, silloin kun niillä korvataan moottorit moottorivaunuissa, joissa ei ole ajonhallintalaitetta ja jotka eivät liiku itsenäisesti, sillä edellytyksellä, että vaihtomoottorit noudattavat vähintään samoja normeja kuin moottorit samantyyppisissä olemassa olevissa moottorivaunuissa;

Tässä kohdassa tarkoitetut luvat voidaan myöntää vain, jos jäsenvaltion hyväksyntäviranomainen toteaa, että uusimman sovellettavan vaiheen päästörajoja noudattavan vaihtomoottorin asentaminen kyseiseen moottorivaunuun tai veturiin on teknisesti huomattavan vaikeaa.

1 c. Edellä olevan 1 a tai 1 b kohdan soveltamisalaan kuuluviin moottoreihin kiinnitetään merkintä, jossa on teksti ”VAIHTOMOOTTORI” ja viittaus sovellettavaan poikkeukseen.

1 d. Komissio arvioi 1 b kohdan noudattamista koskevat ympäristövaikutukset ja mahdolliset tekniset vaikeudet. Arvion perusteella komissio toimittaa 31 päivään joulukuuta 2016 mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa tarkastellaan 1 b kohtaa, sekä tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen, jossa määritetään kyseisen kohdan soveltamisen päättymispäivä.”

c)	Korvataan 7 kohta seuraavasti: ”7) Jäsenvaltioiden on sallittava liitteessä I olevan 1 jakson A i, A ii ja A v kohdassa määriteltyjen moottoreiden saattaminen markkinoille joustojärjestelmää soveltaen liitteen XIII säännösten mukaisesti.”

3)	Muutetaan liite XIII tämän direktiivin liitteen mukaisesti.

2 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1. Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 24 päivänä marraskuuta 2012. Niiden on toimitettava viipymättä nämä säännökset kirjallisina komissiolle.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säännöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

3 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

4 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Strasbourgissa 16 päivänä marraskuuta 2011.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

J. BUZEK

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

W. SZCZUKA

(1) EUVL C 48, 15.2.2011, s. 134.

(2) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 25. lokakuuta 2011 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 8. marraskuuta 2011.

(3) EYVL L 59, 27.2.1998, s. 1.

(4) EUVL L 146, 30.4.2004, s. 1.

(5) EUVL L 152, 11.6.2008, s. 1.

LIITE

Korvataan liitteessä XIII oleva 1 jakso seuraavasti:

”1. ALKUPERÄISEN LAITEVALMISTAJAN (OEM) TOIMET

1.1

Vaihetta III B lukuun ottamatta sekä moottorivaunujen ja vetureiden käyttövoimana käytettäviä moottoreita lukuun ottamatta alkuperäisen laitevalmistajan, joka haluaa käyttää joustojärjestelmää, on pyydettävä hyväksyntäviranomaiselta alkuperäisen laitevalmistajan moottorien valmistajille lupa saattaa markkinoille moottoreita, jotka on tarkoitettu pelkästään alkuperäisen laitevalmistajan käyttöön. Sellaisten moottoreiden määrä, jotka eivät vastaa sen hetkisiä päästöjen raja-arvoja mutta jotka on hyväksytty viimeisimpään aikaisempaan päästörajojen vaiheeseen, ei saa ylittää 1.1.1 ja 1.1.2 kohdassa määritettyjä rajoja.

1.1.1

Joustojärjestelmän puitteissa markkinoille saatettujen moottoreiden lukumäärä ei saa missään moottoriluokassa ylittää 20:tä prosenttia siitä vuosittaisesta määrästä kyseiseen luokkaan kuuluvia moottoreita sisältäviä laitteita, jonka alkuperäinen laitevalmistaja saattaa markkinoille (laskettuna keskiarvona viidestä viimeisestä myyntivuodesta unionin markkinoilla). Jos alkuperäinen laitevalmistaja on saattanut markkinoille laitteita unionissa vähemmän kuin viisi vuotta, keskiarvo lasketaan sen ajanjakson mukaan, jona kyseinen valmistaja on saattanut laitteita markkinoille unionissa.

1.1.2

Vaihtoehtona 1.1.1 kohdalle ja moottorivaunujen ja vetureiden käyttövoimana käytettäviä moottoreita lukuun ottamatta alkuperäinen laitevalmistaja voi halutessaan hakea moottorivalmistajilleen lupaa saattaa markkinoille kiinteän määrän moottoreita pelkästään kyseisen alkuperäisen laitevalmistajan käyttöön. Moottoreiden määrä kussakin moottoriluokassa ei saa ylittää seuraavia arvoja:

Moottoriluokka P (kW)	Moottoreiden määrä
19 ≤ P < 37	200
37 ≤ P < 75	150
75 ≤ P < 130	100
130 ≤ P ≤ 560	50

1.2

Vaiheen III B aikana, mutta enintään kolmen vuoden ajan kyseisen vaiheen alusta lukien, moottorivaunujen ja vetureiden käyttövoimana käytettäviä moottoreita lukuun ottamatta, alkuperäisen laitevalmistajan, joka haluaa käyttää joustojärjestelmää, on pyydettävä hyväksyntäviranomaiselta moottorivalmistajilleen lupa saattaa markkinoille moottoreita pelkästään kyseisen alkuperäisen laitevalmistajan käyttöön. Sellaisten moottoreiden määrä, jotka eivät vastaa sen hetkisiä päästöjen raja-arvoja mutta jotka on hyväksytty viimeisimpään aikaisempaan päästörajojen vaiheeseen, ei saa ylittää 1.2.1 ja 1.2.2 kohdassa määritettyjä rajoja.

1.2.1

Tällaisen joustojärjestelmän puitteissa markkinoille saatettujen moottoreiden määrä ei saa missään moottoriluokassa ylittää 37,5:tä prosenttia siitä vuosittaisesta määrästä kyseiseen luokkaan kuuluvia moottoreita sisältäviä laitteita, jonka alkuperäinen laitevalmistaja saattaa markkinoille (laskettuna keskiarvona viidestä viimeisestä myyntivuodesta unionin markkinoilla). Jos alkuperäinen laitevalmistaja on saattanut markkinoille laitteita unionissa vähemmän kuin viisi vuotta, keskiarvo lasketaan sen ajanjakson mukaan, jona kyseinen valmistaja on saattanut laitteita markkinoille unionissa.

1.2.2

Vaihtoehtona 1.2.1 kohdalle alkuperäinen laitevalmistaja voi halutessaan hakea moottorivalmistajilleen lupaa saattaa markkinoille kiinteän määrän moottoreita pelkästään kyseisen alkuperäisen laitevalmistajan käyttöön. Moottoreiden määrä kussakin moottoriluokassa ei saa ylittää seuraavia arvoja:

Moottoriluokka P (kW)	Moottoreiden määrä
37 ≤ P < 56	200
56 ≤ P < 75	175
75 ≤ P < 130	250
130 ≤ P ≤ 560	125

1.3

Vetureiden käyttövoimana käytettävien moottoreiden osalta alkuperäinen laitevalmistaja voi vaiheen III B aikana, mutta enintään kolmen vuoden ajan kyseisen vaiheen alusta lukien, hakea moottorivalmistajilleen lupaa saattaa markkinoille enintään 16 moottoria pelkästään kyseisen alkuperäisen laitevalmistajan käyttöön. Alkuperäinen laitevalmistaja voi myös hakea moottorivalmistajilleen lupaa saattaa markkinoille lisäksi 10 moottoria, joiden nimellisteho on yli 1 800 kW, asennettavaksi vetureihin, joita on tarkoitus käyttää ainoastaan Yhdistyneen kuningaskunnan verkossa. Vetureiden katsotaan noudattavan tätä vaatimusta vain, jos niillä on tai niille voidaan myöntää turvallisuussertifikaatti Yhdistyneen kuningaskunnan verkossa käyttöä varten.

Tällainen lupa voidaan myöntää ainoastaan, jos on olemassa teknisiä syitä, joiden vuoksi vaiheen III B päästörajojen noudattaminen ei ole mahdollista.

1.4

Alkuperäisen laitevalmistajan on liitettävä hakemukseen hyväksyntäviranomaiselle seuraavat tiedot:

näyte merkinnöistä, jotka kiinnitetään liikkuvaan työkoneeseen, johon joustojärjestelmän puitteissa markkinoille saatettu moottori asennetaan. Merkinnässä on oltava seuraava teksti: ”KONE NRO … (koneiden sarja) KAIKKIAAN … KONEESTA (koneiden kokonaismäärä kyseisessä teholuokassa), MOOTTORIN NRO … JA TYYPPIHYVÄKSYNNÄN (direktiivi 97/68/EY) NRO …",

b)	näyte moottoriin kiinnitettävästä täydentävästä merkinnästä, joka sisältää tämän liitteen 2.2 kohdassa tarkoitetun tekstin.

1.5	Alkuperäisen laitevalmistajan on toimitettava hyväksyntäviranomaiselle kaikki joustojärjestelmän täytäntöönpanoon liittyvät tiedot, joita hyväksyntäviranomainen päätöksen tekemiseksi pyytää.

1.6

Alkuperäisen laitevalmistajan on toimitettava jäsenvaltioiden erilaisille hyväksyntäviranomaisille pyynnöstä kaikki tiedot, joita hyväksyntäviranomainen tarvitsee vahvistaakseen, että kaikkien sellaisten moottoreiden osalta, jotka on ilmoitettu tai merkitty saatetuiksi markkinoille joustojärjestelmän puitteissa, asianomainen ilmoitus tai merkintä on tehty asianmukaisesti.”

23.11.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

L 305/16

KOMISSION ASETUS (EU) N:o 1205/2011,

annettu 22 päivänä marraskuuta 2011,

tiettyjen kansainvälisten tilinpäätösstandardien hyväksymisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1606/2002 mukaisesti annetun asetuksen (EY) N:o 1126/2008 muuttamisesta kansainvälisen tilinpäätösstandardin IFRS 7 osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon kansainvälisten tilinpäätösstandardien soveltamisesta 19 päivänä heinäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1606/2002 (1) ja erityisesti sen 3 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Tietyt kansainväliset tilinpäätösstandardit ja tulkinnat, jotka olivat voimassa 15 päivänä lokakuuta 2008, hyväksyttiin komission asetuksella (EY) N:o 1126/2008 (2).

(2)

International Accounting Standards Board (IASB) julkaisi 7 päivänä lokakuuta 2010 asiakirjan Muutokset IFRS 7:ään Rahoitusinstrumentit: Tilinpäätöksessä esitettävät tiedot – rahoitusvarojen siirrot, jäljempänä ’muutokset’. Muutosten tarkoituksena on auttaa tilinpäätösten käyttäjiä arvioimaan paremmin rahoitusvarojen siirtoihin liittyviä riskejä ja kyseisten riskien vaikutusta yhteisön taloudelliseen asemaan. Niiden tavoitteena on edistää avoimuutta erityisesti sellaisten siirtojen raportoinnissa, joihin liittyy rahoitusvarojen arvopaperistamista.

(3)

Euroopan tilinpäätösraportoinnin neuvoa-antava ryhmän (European Financial Reporting Advisory Group, EFRAG) teknisen asiantuntijaryhmän (Technical Expert Group, TEG) kuulemisessa vahvistettiin, että muutokset ovat asetuksen (EY) N:o 1606/2002 3 artiklan 2 kohdassa hyväksymiselle asetettujen teknisten edellytysten mukaiset. Tilinpäätösstandardeja koskevien lausuntojen tarkasteluryhmän perustamisesta tietojen antamiseksi komissiolle EFRAGin (European Financial Reporting Advisory Group) lausuntojen puolueettomuudesta ja tasapuolisuudesta 14 päivänä heinäkuuta 2006 tehdyn komission päätöksen 2006/505/EY (3) mukaisesti kyseinen tarkasteluryhmä tarkasteli hyväksymistä koskevaa EFRAGin lausuntoa ja totesi komissiolle sen olevan tasapuolinen ja puolueeton.

(4)	Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 1126/2008 olisi muutettava.

(5)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat tilinpäätöskysymysten sääntelykomitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetuksen (EY) N:o 1126/2008 liite seuraavasti:

(1)	Muutetaan kansainvälinen tilinpäätösstandardi IFRS 7 Rahoitusinstrumentit: Tilinpäätöksessä esitettävät tiedot tämän asetuksen liitteen mukaisesti.

(2)	Muutetaan IFRS 1 Ensimmäinen IFRS-standardien käyttöönotto tämän asetuksen liitteessä esitettyjen IFRS 7:ään tehtävien muutosten mukaisesti.

2 artikla

Yritysten on sovellettava 1 artiklassa tarkoitettuja muutoksia viimeistään sen ensimmäisen tilikauden alusta, joka alkaa 30 päivän kesäkuuta 2011 jälkeen.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 22 päivänä marraskuuta 2011.

Komission puolesta

José Manuel BARROSO

Puheenjohtaja

(1) EYVL L 243, 11.9.2002, s. 1.

(2) EUVL L 320, 29.11.2008, s. 1.

(3) EUVL L 199, 21.7.2006, s. 33.

LIITE

KANSAINVÄLISET TILINPÄÄTÖSSTANDARDIT

IFRS 7

Muutokset IFRS 7:ään Rahoitusinstrumentit: Tilinpäätöksessä esitettävät tiedot – rahoitusvarojen siirrot

”Kopiointi sallitaan Euroopan talousalueella. Kaikki olemassa olevat oikeudet pidätetään Euroopan talousalueen ulkopuolella lukuun ottamatta oikeutta kopioida yksityiskäyttöön tai muuhun kohtuulliseen käyttöön. Lisätietoja on saatavissa IASB:sta internetosoitteessawww.iasb.org .”

MUUTOKSET IFRS 7:ÄÄN

Rahoitusinstrumentit: tilinpäätöksessä esitettävät tiedot

RAHOITUSVAROJEN SIIRROT

42A

Kappaleisiin 42B–42H sisältyvillä, tilinpäätöksessä esitettäviä tietoja koskevilla vaatimuksilla, jotka liittyvät rahoitusvarojen siirtoihin toiselle osapuolelle, täydennetään tämän IFRS-standardin muita tilinpäätöksessä esitettäviä tietoja koskevia vaatimuksia. Yhteisön on esitettävä kappaleissa 42B–42H edellytetyt tiedot tilinpäätöksessä yhtenä liitetietona. Yhteisön on esitettävä vaaditut tiedot tilinpäätöksessä kaikista sellaisista siirretyistä rahoitusvaroista, joita ei ole kirjattu pois taseesta, ja siirrettyyn omaisuuserään säilyneestä intressistä, joka on olemassa raportointipäivänä, riippumatta siitä, milloin asianomainen siirto on tapahtunut. Sovellettaessa kyseisiin kappaleisiin sisältyviä tilinpäätöksessä esitettäviä tietoja koskevia vaatimuksia yhteisön katsotaan siirtävän toiselle osapuolelle rahoitusvaroihin kuuluvan erän kokonaisuudessaan tai osan siitä (siirretty rahoitusvaroihin kuuluva erä), jos ja vain jos se joko:

(a)	siirtää sopimukseen perustuvat oikeudet kyseisen rahoitusvaroihin kuuluvan erän rahavirtojen saamiseen toiselle osapuolelle; tai

(b)	pitää itsellään sopimukseen perustuvat oikeudet kyseisen rahoitusvaroihin kuuluvan erän rahavirtojen saamiseen mutta ottaa vastatakseen sopimukseen perustuvan velvollisuuden maksaa kyseiset rahavirrat yhdelle tai useammalle vastaanottajalle järjestelyn mukaisesti.

42B

Yhteisön on esitettävä tilinpäätöksessä tiedot, jotka auttavat tilinpäätöksen käyttäjiä:

(a)	ymmärtämään sellaisten siirrettyjen rahoitusvarojen, joita ei ole kirjattu pois taseesta kokonaan, ja niihin liittyvien velkojen välisen suhteen; ja

(b)	arvioimaan yhteisöllä taseesta pois kirjattuihin rahoitusvaroihin säilyneen intressin luonnetta ja siihen liittyviä riskejä.

42C

Kappaleisiin 42E–42H sisältyviä tilinpäätöksessä esitettäviä tietoja koskevia vaatimuksia sovellettaessa yhteisöllä katsotaan säilyvän intressi siirrettyyn rahoitusvaroihin kuuluvaan erään, jos se osana siirtoa pitää itsellään yhdenkin siirrettyyn rahoitusvaroihin kuuluvaan erään liittyvän sopimukseen perustuvan oikeuden tai velvollisuuden tai saa yhdenkin siirrettyyn rahoitusvaroihin kuuluvaan erään liittyvän sopimukseen perustuvan oikeuden tai velvollisuuden. Kappaleisiin 42E–42H sisältyviä tilinpäätöksessä esitettäviä tietoja koskevia vaatimuksia sovellettaessa seuraavissa ei ole kyse säilyvästä intressistä:

(a)	vilpilliseen siirtoon liittyvät tavanomaiset vahvistusilmoitukset ja takuut sekä kohtuullisuuden, hyvän uskon ja rehellisten menettelytapojen käsitteet, joilla siirto voitaisiin mitätöidä oikeusteitse;

(b)	termiini- ja optiosopimukset sekä muut sopimukset, jotka koskevat siirretyn rahoitusvaroihin kuuluvan erän takaisin hankkimista ja joiden mukainen sopimushinta (tai toteutushinta) on siirretyn rahoitusvaroihin kuuluvan erän käypä arvo; tai

(c)

järjestely, jonka perusteella yhteisö pitää itsellään sopimukseen perustuvat oikeudet rahoitusvaroihin kuuluvan erän rahavirtojen saamiseen mutta ottaa vastatakseen sopimukseen perustuvan velvollisuuden maksaa kyseiset rahavirrat yhdelle tai useammalle yhteisölle ja jossa IAS 39:n kappaleen 19(a)–(c) ehdot täyttyvät.

Siirretyt rahoitusvarat, joita ei ole kirjattu pois taseesta kokonaan

42D

Yhteisö on saattanut siirtää rahoitusvaroja toiselle osapuolelle sillä tavalla, että omaisuuserä ei kokonaisuudessaan tai osaksi täytä taseesta pois kirjaamisen edellytyksiä. Täyttääkseen kappaleessa 42B(a) asetetut tavoitteet yhteisön on esitettävä kunakin raportointipäivänä tilinpäätöksessä kustakin sellaisten siirrettyjen rahoitusvarojen luokasta, joita ei ole kirjattu pois taseesta kokonaan:

(a)	siirrettyjen varojen luonne;

(b)	tieto siitä, millaisille omistukseen liittyville riskeille yhteisö on alttiina ja millaisia omistukseen liittyviä etuja se voi saada;

(c)	kuvaus siirrettyjen varojen ja niihin liittyvien velkojen välisen suhteen luonteesta, mukaan luettuina siirrettyjen varojen käyttöä koskevat rajoitukset, joita siirrosta aiheutuu raportoivalle yhteisölle;

(d)

kun siirrettyihin varoihin liittyvien velkojen vastapuolella tai vastapuolilla on takautumisoikeus pelkästään siirrettyihin varoihin, taulukko, jossa esitetään siirrettyjen varojen käyvät arvot, niihin liittyvien velkojen käyvät arvot ja nettopositio (siirrettyjen varojen ja niihin liittyvien velkojen käypien arvojen välinen erotus);

(e)	kun yhteisö pitää siirretyt varat edelleen kokonaan taseessaan, siirrettyjen varojen ja niihin liittyvien velkojen kirjanpitoarvot;

(f)

kun yhteisö pitää kyseiset varat edelleen taseessaan siltä osin kuin sillä on säilynyt niihin intressi (ks. IAS 39:n kappaleet 20(c)(ii) ja 30), alkuperäisten varojen yhteenlaskettu kirjanpitoarvo ennen siirtoa, niiden varojen kirjanpitoarvo, jotka yhteisö pitää edelleen taseessaan, sekä niihin liittyvien velkojen kirjanpitoarvo.

Siirretyt rahoitusvarat, jotka on kirjattu pois taseesta kokonaan

42E

Täyttääkseen kappaleessa 42B(b) asetetut tavoitteet, kun yhteisö kirjaa siirretyt rahoitusvarat pois taseesta kokonaan (ks. IAS 39:n kappaleet 20(a) ja (c)(i)) mutta sillä säilyy niihin intressi, yhteisön on esitettävä tilinpäätöksessä kunkin sillä kunakin raportointipäivänä säilyneen erityyppisen intressin osalta vähintään:

(a)	sellaisten varojen ja velkojen kirjanpitoarvot, jotka merkitään yhteisön taseeseen ja jotka edustavat yhteisöllä säilynyttä intressiä taseesta pois kirjattuihin rahoitusvaroihin, sekä erät, joihin kyseisten varojen ja velkojen kirjanpitoarvot sisältyvät;

(b)	sellaisten varojen ja velkojen käyvät arvot, jotka edustavat yhteisöllä säilynyttä intressiä taseesta pois kirjattuihin rahoitusvaroihin;

(c)	rahamäärä, joka parhaiten kuvaa sen tappioriskin enimmäismäärää, jolle yhteisö on alttiina sen johdosta, että sillä on säilynyt intressi taseesta pois kirjattuihin rahoitusvaroihin, ja tiedot, joista ilmenee kuinka tappioriskin enimmäismäärä on määritetty;

(d)

diskonttaamattomat lähtevät rahavirrat, joita tarvittaisiin tai saatetaan tarvita taseesta pois kirjattujen rahoitusvarojen takaisin ostamiseksi (esim. optiosopimuksessa määrätty merkintähinta), tai siirron saajalle siirretyistä varoista maksettavat muut rahamäärät; jos lähtevä rahavirta on muuttuva, tilinpäätöksessä esitettävän rahamäärän on perustuttava kunakin raportointipäivänä vallitseviin olosuhteisiin;

(e)

maturiteettijakauma, joka koskee sellaisia diskonttaamattomia lähteviä rahavirtoja, joita tarvittaisiin tai saatetaan tarvita taseesta pois kirjattujen rahoitusvarojen takaisin ostamiseksi, tai siirron saajalle siirretyistä varoista maksettavia muita rahamääriä; tällaisesta maturiteettijakaumasta ilmenevät yhteisöllä säilyneeseen intressiin liittyvät, jäljellä olevat sopimukseen perustuvat juoksuajat;

(f)	laadulliset tiedot, joilla selitetään ja tuetaan kohdissa (a)–(e) edellytettyjä tilinpäätöksessä esitettäviä määrällisiä tietoja.

42F	Yhteisö voi yhdistää tiettyä omaisuuserää koskevat kappaleessa 42E edellytetyt tiedot, jos sillä säilyy useamman kuin yhden tyyppinen intressi kyseiseen taseesta pois kirjattuun rahoitusvaroihin kuuluvaan erään, ja se voi raportoida omaisuuserän yhden tyyppisenä säilyneenä intressinä.

42G

Lisäksi yhteisön on esitettävä tilinpäätöksessä kunkin sillä säilyneen erityyppisen intressin osalta:

(a)	varojen siirtopäivänä kirjattu voitto tai tappio;

(b)	raportointikaudella kirjatut tuotot ja kulut sekä kertyneet tuotot ja kulut, jotka johtuvat yhteisöllä säilyneestä intressistä taseesta pois kirjattuihin rahoitusvaroihin (esim. johdannaissopimusten käypien arvojen muutokset);

(c)

tieto siitä, jos raportointikaudella tapahtuneista (taseesta pois kirjaamisen edellytykset täyttävistä) siirroista saatujen maksujen kokonaismäärä ei jakautunut tasaisesti raportointikaudelle (esim. huomattava osuus toteutuneiden siirtojen kokonaismäärästä syntyi raportointikauden viimeisinä päivinä):

(i)	ajanjakso, jona siirtoja tapahtui eniten kyseisellä raportointikaudella (esim. raportointikauden päättymistä edeltävät viisi viimeistä päivää);

(ii)	raportointikauden kyseisenä ajanjaksona tapahtuneista siirroista kirjattu rahamäärä (esim. voitot tai tappiot); ja

(iii)

raportointikauden kyseisenä ajanjaksona tapahtuneista siirroista saatujen maksujen kokonaisrahamäärä.

Yhteisön on annettava nämä tiedot kultakin kaudelta, jolta esitetään laaja tuloslaskelma.

Lisätiedot

42H	Yhteisön on esitettävä tilinpäätöksessä lisätiedot, joita se pitää tarpeellisina kappaleessa 42B asetettujen, tilinpäätöksessä esitettäviä tietoja koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi.

VOIMAANTULO JA SIIRTYMÄSÄÄNNÖT

Lisätään kappale 44M.

44M

Lokakuussa 2010 julkaistun asiakirjan Tilinpäätöksessä esitettävät tiedot – Rahoitusvarojen siirrot (Muutokset IFRS 7:ään) seurauksena poistettiin kappale 13 ja lisättiin kappaleet 42A–42H ja B29–B39. Yhteisön on sovellettava näitä muutoksia 1.7.2011 tai sen jälkeen alkavilla tilikausilla. Aikaisempi soveltaminen on sallittua. Jos yhteisö soveltaa muutoksia aikaisemmalla kaudella, tästä on annettava tieto. Yhteisön ei tarvitse esittää kyseisissä muutoksissa edellytettyjä tietoja sellaisilta tilikausilta, jotka alkavat ennen päivää, jona kyseisiä muutoksia sovelletaan ensimmäistä kertaa.

Liite B

Soveltamisohjeistus

Lisätään kappaleen B28 jälkeen otsikot ja kappaleet B29–B39.

KIRJAAMINEN POIS TASEESTA (KAPPALEET 42C–42H)

Säilynyt intressi (kappale 42C)

B29

Kappaleisiin 42E-42H sisältyviä, tilinpäätöksessä esitettäviä tietoja koskevia vaatimuksia sovellettaessa toiselle osapuolelle siirrettyyn rahoitusvaroihin kuuluvaan erään säilynyttä intressiä arvioidaan raportoivan yhteisön tasolla. Esimerkiksi jos tytäryritys siirtää lähipiiriin kuulumattomalle kolmannelle osapuolelle rahoitusvaroihin kuuluvan erän, johon tytäryrityksen emoyrityksellä säilyy intressi, tytäryritys ei ota huomioon emoyrityksellä säilynyttä intressiä arvioidessaan, onko sillä itsellään säilynyt intressi siirrettyyn omaisuuserään sen omassa tilinpäätöksessä (ts. kun tytäryritys on raportoiva yhteisö). Emoyritys ottaisi kuitenkin huomioon sillä itsellään (tai muulla konserniin kuuluvalla yrityksellä) säilyneen intressin tytäryrityksensä siirtämään rahoitusvaroihin kuuluvaan erään määrittäessään, onko sillä säilynyt intressi siirrettyyn omaisuuserään konsernitilinpäätöksessään (ts. kun raportoiva yhteisö on konserni).

B30

Yhteisöllä ei säily intressiä siirrettyyn rahoitusvaroihin kuuluvaan erään, jos se ei osana siirtoa pidä itsellään yhtään siirrettyyn rahoitusvaroihin kuuluvaan erään liittyvää sopimukseen perustuvaa oikeutta tai velvollisuutta eikä saa yhtään uutta siirrettyyn rahoitusvaroihin kuuluvaan erään liittyvää sopimusperusteista oikeutta tai velvollisuutta. Yhteisöllä ei säily intressi siirrettyyn rahoitusvaroihin kuuluvaan erään, jos sillä ei ole intressiä siirretyn rahoitusvaroihin kuuluvan erän tulevaan tuottoon eikä velvollisuutta suorittaa tulevaisuudessa missään olosuhteissa siirrettyyn rahoitusvaroihin kuuluvaan erään liittyviä maksuja.

B31	Siirrettyyn rahoitusvaroihin kuuluvaan erään säilyvä intressi voi johtua siirtosopimuksen tai siirron yhteydessä siirron saajan kanssa tehdyn erillisen sopimuksen ehdoista.

Siirretyt rahoitusvarat, joita ei ole kirjattu pois taseesta kokonaan (kappale 42D)

B32

Kappaleessa 42D edellytetään tietojen esittämistä tilinpäätöksessä, kun kaikki siirretyt rahoitusvarat tai osa niistä eivät täytä taseesta pois kirjaamisen edellytyksiä. Kyseiset tilinpäätöksessä esitettävät tiedot edellytetään jokaiselta raportointipäivältä, jona yhteisö pitää siirretyt rahoitusvarat edelleen taseessaan riippumatta siitä, milloin siirrot ovat tapahtuneet.

Erityyppiset säilyneet intressit (kappaleet 42E–42H)

B33

Kappaleissa 42E–42H edellytetään, että tilinpäätöksessä esitetään laadullisia ja määrällisiä tietoja kaikista taseesta pois kirjattuihin rahoitusvaroihin säilyneistä erityyppisistä intresseistä. Yhteisön on yhdistettävä säilyneet intressinsä tyypeiksi, jotka kuvaavat yhteisön riskipositiota. Yhteisö voi esimerkiksi yhdistää säilyneet intressinsä rahoitusinstrumenttityypeittäin (esim. takaukset tai osto-optiot) tai siirtotyypeittäin (esim. myyntisaamisten factoring-rahoitus, arvopaperistaminen ja arvopapereiden lainaaminen).

Siirrettyjen omaisuuserien takaisin ostamiseksi tarvittavien diskonttaamattomien lähtevien rahavirtojen maturiteettijakauma (kappale 42E(e))

B34

Kappaleessa 42E(e) edellytetään yhteisöä esittämään tilinpäätöksessä maturiteettijakauma, joka koskee sellaisia diskonttaamattomia lähteviä rahavirtoja, jotka tarvittaisiin taseesta pois kirjattujen rahoitusvarojen takaisin ostamiseksi, tai siirron saajalle taseesta pois kirjatuista rahoitusvaroista maksettavia muita rahamääriä; tällaisesta maturiteettijakaumasta ilmenevät yhteisöllä säilyneeseen intressiin liittyvät, jäljellä olevat sopimukseen perustuvat juoksuajat. Jakaumassa erotellaan rahavirrat, joiden maksamista vaaditaan yhteisöltä (esim. termiinisopimukset), rahavirrat, joiden maksamista saatetaan vaatia yhteisöltä (esim. asetetut myyntioptiot) ja rahavirrat, jotka yhteisö voisi halutessaan maksaa (esim. ostetut osto-optiot).

B35

Laatiessaan kappaleessa 42E(e) edellytettyä maturiteettijakaumaa yhteisön on käytettävä harkintaa määrittäessään jakaumassa käytettävien ajanjaksojen asianmukaista määrää. Yhteisö voi esimerkiksi todeta, että seuraavat maturiteetteihin liittyvät ajanjaksot ovat asianmukaisia:

(a)	enintään kuukausi;

(b)	yli kuukausi mutta enintään kolme kuukautta;

(c)	yli kolme kuukautta mutta enintään kuusi kuukautta;

(d)	yli kuusi kuukautta mutta enintään yksi vuosi;

(e)	yli vuosi mutta enintään kolme vuotta;

(f)	yli kolme vuotta mutta enintään viisi vuotta; ja

(g)	yli viisi vuotta.

B36	Jos mahdollisia maturiteetteja on useampia, rahavirrat otetaan huomioon sen aikaisimman päivän perusteella, jona yhteisöltä voidaan vaatia maksua tai sen on sallittua suorittaa maksu.

Laadulliset tiedot (kappale 42E(f))

B37

Kappaleessa 42E(f) edellytettyihin laadullisiin tietoihin sisältyy kuvaus taseesta pois kirjatuista rahoitusvaroista sekä kyseisten erien siirron jälkeen säilyneen intressin luonteesta ja tarkoituksesta. Tietoihin sisältyy myös kuvaus riskeistä, joille yhteisö on alttiina, mukaan luettuina:

(a)	kuvaus siitä, kuinka yhteisö hallitsee riskiä, joka liittyy sillä säilyneeseen intressiin taseesta pois kirjattuihin rahoitusvaroihin;

(b)	tieto siitä, edellytetäänkö yhteisön vastaavan tappioista ennen muita osapuolia, sekä sellaisten osapuolten vastattavaksi tulevien tappioiden asema ja määrät, jotka ovat asemaltaan yhteisöllä omaisuuserään olevan intressin (eli yhteisöllä säilyneen intressin) alapuolella;

(c)	kuvaus mahdollisista laukaisevista tekijöistä, jotka liittyvät velvollisuuksiin antaa rahallista tukea tai ostaa siirretty rahoitusvaroihin kuuluva erä takaisin.

Taseesta pois kirjaamisesta johtuva voitto tai tappio (kappale 42G(a))

B38

Kappaleessa 42G(a) edellytetään yhteisön esittävän tilipäätöksessä taseesta pois kirjaamisesta johtuva voitto tai tappio, joka liittyy rahoitusvaroihin, joihin yhteisöllä on säilynyt intressi. Yhteisön on esitettävä tilinpäätöksessä, aiheutuiko taseesta pois kirjaamisesta johtuva voitto tai tappio siitä, että aikaisemmin taseeseen merkityn omaisuuserän osatekijöiden (eli taseesta pois kirjattuun omaisuuserään liittyvän intressin ja yhteisöllä säilyneen intressin) käyvät arvot olivat erisuuruiset kuin aikaisemmin taseeseen merkityn omaisuuserän koko käypä arvo. Tällaisessa tapauksessa yhteisön on myös esitettävä tilinpäätöksessä, sisältyikö käyvän arvon määrittämiseen merkittäviä syöttötietoja, jotka eivät perustuneet todettavissa olevaan markkinatietoon kappaleessa 27A kuvatulla tavalla.

Lisätiedot (kappale 42H)

B39

Kappaleissa 42D–42G edellytetyt tilinpäätöksessä esitettävät tiedot eivät välttämättä ole riittäviä kappaleessa 42B asetettujen tilinpäätöksessä esitettäviä tietoja koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi. Tällöin yhteisön on esitettävä tarvittavat lisätiedot, jotta tilinpäätöksessä esitettäviä tietoja koskevat tavoitteet saavutetaan. Yhteisön on päätettävä olosuhteiden perusteella, kuinka paljon lisätietoja sen tarvitsee antaa, jotta käyttäjien tietotarpeet saadaan tyydytettyä, ja kuinka se painottaa lisätietojen eri osa-alueita. Esittämistavassa on löydettävä tasapaino siten, että tilinpäätöstä ei rasiteta runsailla yksityiskohdilla, jotka eivät ehkä auta tilinpäätöksen käyttäjiä, eikä toisaalta tehdä tärkeää informaatiota vaikeaselkoiseksi yhdistelemällä tietoja liikaa.

MUUTOS IFRS 1:EEN

Ensimmäinen IFRS-standardien käyttöönotto

Lisätään kappale 39F.

VOIMAANTULO

39F

Lokakuussa 2010 julkaistu asiakirja Tilinpäätöksessä esitettävät tiedot – rahoitusvarojen siirrot (Muutokset IFRS 7:ään) aiheutti kappaleen E4 lisäämisen. Yhteisön on sovellettava tätä muutosta 1.7.2011 tai sen jälkeen alkavilla tilikausilla. Aikaisempi soveltaminen on sallittua. Jos yhteisö soveltaa muutosta aikaisemmalla kaudella, tästä on annettava tieto.

Liite E

Lyhytaikaiset helpotukset IFRS-standardien vaatimuksista

Lisätään kappale E4 ja alaviite.

Rahoitusinstrumentteja koskevat tiedot

E4	Ensilaatija saa soveltaa IFRS 7:n kappaleeseen 44G sisältyviä siirtymäsääntöjä. (1)

(1) Lokakuussa 2010 julkaistu asiakirja Tilinpäätöksessä esitettävät tiedot – rahoitusvarojen siirrot (Muutokset IFRS 7:ään) aiheutti kappaleen E4 lisäämisen. Jotta vältettäisiin mahdollinen jälkiviisaus ja varmistettaisiin, etteivät ensilaatijat ole huonommassa asemassa kuin IFRS-standardien mukaisen tilinpäätöksen jo laativat yhteisöt, IASB päätti, että ensilaatijoiden tulee saada käyttää samoja asiakirjaan Tilinpäätöksessä esitettävät tiedot – rahoitusvarojen siirrot (muutos IFRS 7:ään) sisältyviä siirtymäsääntöjä kuin mitkä ovat sallittuja IFRS-standardien mukaisen tilinpäätöksen jo laativille yhteisöille.

23.11.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

L 305/23

KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 1206/2011,

annettu 22 päivänä marraskuuta 2011,

ilma-alusten tunnistamista koskevista vaatimuksista yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan valvomiseksi

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintaverkon yhteentoimivuudesta 10 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 552/2004 (yhteentoimivuusasetus) (1) ja erityisesti sen 3 artiklan 5 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komissio on antanut Eurocontrolille toimeksiannon kehittää valvonnan suorituskyky- ja yhteentoimivuusvaatimuksia eurooppalaisessa ilmaliikenteen hallintaverkossa yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamisen puitteista (puiteasetus) 10 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 549/2004 (2) 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Tämä asetus perustuu 9 päivänä heinäkuuta 2010 julkistettuun toimeksiantokertomukseen.

(2)	Ennen kuin ilma-alukselle annetaan ilmaliikennepalveluja valvontajärjestelmää käyttäen, olisi huolehdittava ilma-aluksen yksilöllisen tunnistamisen käyttöönotosta Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön, jäljempänä ’ICAO’, menettelyjen mukaisesti.

(3)	Saumaton toiminta edellyttää yleisessä ilmaliikenteessä mittarilentosääntöjen mukaisesti liikennöivän yksittäisen ilma-aluksen yksiselitteistä ja jatkuvaa tunnistamista kaikkialla yhtenäisessä eurooppalaisessa ilmatilassa.

(4)	Tällä hetkellä ilma-aluksen yksilöllinen tunnistaminen tapahtuu ICAO:n menettelyjen ja Euroopan aluetta koskevan lennonvarmistussuunnitelman mukaisesti osoitettujen erillisten toisiotutkavastaimen koodien, jäljempänä ’SSR-koodit’, perusteella.

(5)	Liikenteen kasvusta viime vuosikymmenen kuluessa on seurannut, etteivät saatavilla olevat erilliset SSR-koodit yleensä riitä ruuhkahuippujen aikaiseen kysyntään, eikä ilma-aluksen yksilöllistä tunnistamista Euroopan ilmatilassa näin ollen voida nykyään taata.

(6)

Alustava operatiivinen valmius käyttää ilma-aluksen valvontajärjestelmälle lähettämää tunnistetta olisi taattava yhdenmukaisesti yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan määritellyllä alueella, jotta voitaisiin vähentää yleistä tarvetta osoittaa erillisiä SSR-koodeja ilma-alusten yksilölliseksi tunnistamiseksi.

(7)

Erillisten SSR-koodien saatavuuden optimoimiseksi niiden lennonvarmistuspalvelun tarjoajien, joilla ei ole valmiuksia ilma-aluksen valvontajärjestelmälle lähettämän tunnisteen käyttöön, olisi käytettävä parannettua ja yhtenäistä järjestelmää, jossa SSR-koodit osoitetaan ilma-aluksille automaattisesti.

(8)	Valmius käyttää ilma-aluksen valvontajärjestelmälle lähettämää tunnistetta olisi varmistettava kaikkialla yhtenäisessä eurooppalaisessa ilmatilassa, jotta mittarilentosääntöjen mukaisen yleisen ilmaliikenteen tunnistamiseen ei enää tarvittaisi erillisiä SSR-koodeja.

(9)

Mahdollisuus vähentää erillisten SSR-koodien tarvetta käytettäessä ilma-aluksen valvontajärjestelmälle lähettämää tunnistetta edellyttää integroitua alustavien lentosuunnitelmien käsittelyjärjestelmää, joka tunnistaa ne lennot, joille voidaan osoittaa sovittu näkyvyyskoodi, ja sitä, että lennonvarmistuspalvelun tarjoajat osoittavat kyseisille lennoille sovitun näkyvyyskoodin silloin, kun ilma-alus voidaan tunnistaa käyttämällä ilma-aluksen valvontajärjestelmälle lähettämää tunnistetta.

(10)

Ilma-aluksen valvontajärjestelmän lähettämän tunnisteen käyttäminen ilma-aluksen yksilölliseen tunnistamiseen edellyttää, että lennonvarmistuspalvelun tarjoajilla on käytössään asianmukaiset valvonta-anturit sekä järjestelmät, joissa on tarvittavat toiminnot valvontatietojen käsittelyä ja jakelua, lentotietojen käsittelyä, ilma-aluksen ja maa-aseman välistä viestintää, maa-asemien välistä viestintää ja lennonjohdon näyttöä varten, sekä tarvittavat menetelmät ja henkilöstön koulutus.

(11)

Se, missä määrin lennonvarmistuspalvelun tarjoajat voivat tosiasiallisesti vähentää erillisten SSR-koodien tarvetta käyttämällä ilma-aluksen valvontajärjestelmälle lähettämää tunnistetta, on sidoksissa siihen, kuinka hyvin ilma-alus on varustettu hyödyntämään tätä tunnistamismahdollisuutta, siihen, missä määrin kyseisen valmiuden tarjoavat järjestelmät kattavat kyseisten ilma-alusten reitit, sekä laaja-alaiseen tarpeeseen varmistaa tehokas ja turvallinen toiminta.

(12)	Ilma-alusten tunnistusvirheiden välttämiseksi lennonjohtajille olisi annettava varoitus tilanteissa, joissa sama SSR-koodi saattaa olla tahattomasti osoitettu useammalle kuin yhdelle ilma-alukselle.

(13)	Yhteentoimivuuden ja saumattoman toiminnan saavuttamiseksi olisi äärimmäisen tärkeää, että yhtenäisessä eurooppalaisessa ilmatilassa noudatetaan tiettyjä menettelyjä yhtenäisesti.

(14)	Jäsenvaltioiden olisi sisällytettävä kaikki tämän asetuksen täytäntöönpanoon liittyvät järjestelyjä ja palveluja koskevat muutokset Euroopan aluetta koskevaan ICAO:n lennonvarmistussuunnitelmaan tavanomaisen muutosesitysmenettelyn mukaisesti.

(15)	Tämän asetuksen ei tulisi koskea asetuksen (EY) N:o 549/2004 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja sotilasoperaatioita tai -koulutusta.

(16)

Vallitsevan turvallisuustason säilyttämiseksi ja parantamiseksi jäsenvaltiot olisi velvoitettava varmistamaan, että ne osapuolet, joita asia koskee, toteuttavat turvallisuusarvioinnin, johon sisältyy vaaratekijöiden tunnistaminen, riskinarviointi ja riskien vähentäminen. Näiden menettelyjen yhdenmukainen soveltaminen tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin järjestelmiin edellyttää, että kaikkia yhteentoimivuus- ja suorituskykyvaatimuksia varten on yksilöitävä erityiset turvallisuusvaatimukset.

(17)	Asetuksen (EY) N:o 552/2004 mukaan yhteentoimivuutta koskevissa täytäntöönpanosäännöissä olisi kuvailtava erityiset vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt, joita on käytettävä arvioitaessa joko rakenneosien vaatimustenmukaisuutta tai käyttöön soveltuvuutta, sekä järjestelmien todentaminen.

(18)	Kun ilmaliikennepalveluja tarjotaan ensisijaisesti ilma-aluksille, joiden lennot suoritetaan osana yleistä ilmaliikennettä sotilaallisessa valvonnassa, hankintoihin liittyvät rajoitukset saattavat estää tämän asetuksen noudattamisen.

(19)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat yhtenäisen ilmatilan komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa säädetään vaatimuksista, jotka koskevat valvontatietojen tarjoamista edistäviä järjestelmiä, niiden rakenneosia ja niihin liittyviä menettelyjä, joiden tarkoituksena on varmistaa ilma-aluksen yksiselitteinen ja jatkuva yksilöllinen tunnistaminen eurooppalaisessa ilmaliikenteen hallintaverkossa.

2 artikla

Soveltamisala

1. Tätä asetusta sovelletaan valvontaketjuun, joka koostuu:

a)	ilma-aluksiin asennetuista valvontajärjestelmien rakenneosista ja niihin liittyvistä menetelmistä;

b)	maassa toimivista valvontajärjestelmistä, niiden rakenneosista ja niihin liittyvistä menetelmistä;

c)	ilmaliikennepalvelujärjestelmistä ja -menetelmistä, erityisesti lentotietojen käsittelyjärjestelmistä, valvontatietojen käsittelyjärjestelmistä ja käyttöliittymäjärjestelmistä;

d)	viestintäjärjestelmistä maa-asemien välistä viestintää ja ilma-aluksen ja maa-aseman välistä viestintää varten, kyseisten järjestelmien rakenneosista ja niihin liittyvistä menetelmistä, joita käytetään valvontatietojen jakeluun.

3 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan asetuksen (EY) N:o 549/2004 2 artiklassa vahvistettuja määritelmiä.

Lisäksi tässä asetuksessa tarkoitetaan:

’ilma-aluksen tunnuksella’ kirjainten tai numeroiden muodostamaa sarjaa tai niiden yhdistelmää, joka on joko sama kuin ilma-aluksen ja maa-aseman välisessä viestinnässä käytettävä kutsumerkki tai sen koodattu vastine ja jota käytetään ilma-aluksen tunnistamiseen maa-asemien välisessä ilmaliikennepalvelun viestinnässä;

2.	’SSR-koodilla’ yhtä ilma-aluksiin asennettujen valvontajärjestelmien rakenneosien lähettämistä toisiovalvontatutkan 4 096 tunnuskoodista;

3.	’erillisellä SSR-koodilla’ nelinumeroista toisiovalvontatutkan tunnuskoodia, jonka kaksi viimeistä numeroa eivät ole ”00”;

4.	’ilma-aluksen valvontajärjestelmälle lähettämällä tunnisteella’ ilma-aluksen tunnistetta, jonka ilma-aluksiin asennetut valvontajärjestelmien rakenneosat välittävät ilma-aluksen ja maa-aseman väliseen viestintään perustuvan valvontajärjestelmän kautta;

5.	’näkyvyyskoodilla’ erityiskäyttöön tarkoitettua yksilöllistä SSR-koodia;

6.	’ylilennolla’ lentoa, joka saapuu määriteltyyn ilmatilaan viereisestä sektorista, kulkee määritellyn ilmatilan kautta ja poistuu määritellystä ilmatilasta viereiseen ulkopuoliseen sektoriin;

7.	’saapuvalla lennolla’ lentoa, joka saapuu määriteltyyn ilmatilaan viereisestä sektorista, kulkee määritellyn ilmatilan kautta ja laskeutuu määritellyssä ilmatilassa sijaitsevaan määräpaikkaan;

8.	’lähtevällä lennolla’ lentoa, joka lähtee määritellyssä ilmatilassa sijaitsevalta lentopaikalta, kulkee määritellyn ilmatilan kautta ja joko laskeutuu määritellyssä ilmatilassa sijaitsevalle lentopaikalle tai poistuu määritellystä ilmatilasta viereiseen, ulkopuoliseen sektoriin;

9.	’lentotoiminnan harjoittajalla’ henkilöä, organisaatiota tai yritystä, joka harjoittaa tai tarjoutuu harjoittamaan ilma-aluksilla lentotoimintaa;

10.	’koodinjakolistalla’ jäsenvaltioiden hyväksymää ja Euroopan aluetta koskevassa ICAO:n lennonvarmistussuunnitelmassa julkaistua asiakirjaa, jossa eritellään SSR-koodien yleinen jakaminen jäsenvaltioille ja ilmaliikennepalveluyksikölle;

11.	’yhteistoiminnallisella valvontaketjulla’ valvontaketjua, joka tarvitsee sekä maa-asemilla että ilma-aluksissa toimivia rakenneosia valvontatietojen määrittämiseen;

12.

’integroidulla alustavien lentosuunnitelmien käsittelyjärjestelmällä’ eurooppalaiseen ilmaliikenteen hallintaverkkoon kuuluvaa järjestelmää, jonka välityksellä tarjotaan keskitettyä lentosuunnitelmien käsittely- ja jakelupalvelua lentosuunnitelmien vastaanottamiseksi, hyväksymiseksi ja jakamiseksi tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvassa ilmatilassa.

4 artikla

Suorituskykyä koskevat vaatimukset

1. Jäsenvaltioiden, joiden vastuulle kuuluu ilmaliikennepalvelun tarjoaminen liitteessä I määritellyssä ilmatilassa, on varmistettava valmius käyttää ilma-aluksen valvontajärjestelmälle lähettämää tunnistetta ilma-aluksen yksilölliseen tunnistamiseen:

a)	vähintään 50 prosentissa kaikista yksittäisen jäsenvaltion määritellyn ilmatilan ylilennoista; ja

b)	vähintään 50 prosentissa yksittäisen jäsenvaltion määritellyn ilmatilan saapuvien ja lähtevien lentojen kokonaismäärästä.

2. Lennonvarmistuspalvelun tarjoajien on varmistettava, että yhteistoiminnallisella valvontaketjulla on viimeistään 2 päivänä tammikuuta 2020 valmius käyttää ilma-aluksen valvontajärjestelmälle lähettämää tunnistetta ilma-aluksen yksilölliseen tunnistamiseen.

3. Lennonvarmistuspalvelun tarjoajien, jotka käyttävät ilma-aluksen yksilölliseen tunnistamiseen ilma-aluksen valvontajärjestelmälle lähettämää tunnistetta, on varmistettava liitteessä II säädettyjen vaatimusten noudattaminen.

4. Lennonvarmistuspalvelun tarjoajien, jotka käyttävät ilma-aluksen yksilölliseen tunnistamiseen liitteessä I määritellyn ilmatilan ulkopuolella erillisiä SSR-koodeja, on varmistettava liitteessä III säädettyjen vaatimusten noudattaminen.

5. Lennonvarmistuspalvelun tarjoajien on varmistettava, että

a)	edellä 2 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitettuja järjestelmiä käytetään tarvittaessa tämän artiklan 3 ja 4 kohdassa säädettyjen vaatimusten tukemiseksi;

b)	edellä 2 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitettuja järjestelmiä tai menetelmiä käytetään tarvittaessa, kun ilmoitetaan lennonjohtajille, että sama SSR-koodi on tahattomasti osoitettu kahdelle tai useammalle ilma-alukselle.

6. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että

a)	ilmatilan osat ilmoitetaan liitteessä II olevassa 1 kohdassa tarkoitetulle keskitetylle lentosuunnitelmien käsittely- ja jakeluyksikölle tämän artiklan 1 ja 2 kohdan sekä tämän kohdan b alakohdan vaatimusten tukemiseksi;

b)	integroitu alustavien lentosuunnitelmien käsittelyjärjestelmä välittää kaikille lennonvarmistuspalvelun tarjoajille, joita asia koskee, tiedon niistä lennoista, joilla voidaan käyttää c alakohdassa tarkoitettua näkyvyyskoodia;

c)	kaikki jäsenvaltiot hyväksyvät yksinomaan sellaisille ilma-aluksille, joiden yksilöllinen tunnistaminen perustuu ilma-aluksen valvontajärjestelmälle lähettämään tunnisteeseen, osoitettavan yhtenäisen näkyvyyskoodin, joka koordinoidaan Euroopassa sijaitsevien kolmansien maiden kanssa.

5 artikla

Turvallisuusvaatimukset

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 2 artiklan 1 kohdan b, c ja d kohdassa tarkoitettuihin nykyisiin järjestelmiin tehtäviä muutoksia tai uusien järjestelmien käyttöönottoa edeltää asianomaisten osapuolten toteuttama turvallisuusarviointi, johon sisältyy vaaratekijöiden tunnistaminen, riskinarviointi ja riskien vähentäminen.

2. Tehtäessä 1 kohdassa tarkoitettuja arviointeja on otettava huomioon vähintään liitteessä IV vahvistetut vaatimukset.

6 artikla

Rakenneosien vaatimustenmukaisuus tai käyttöönsoveltuvuus

Edellä 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen järjestelmien rakenneosien valmistajien tai niiden unionin alueelle sijoittautuneiden valtuutettujen edustajien on ennen asetuksen (EY) N:o 552/2004 5 artiklassa säädetyn EY-vaatimustenmukaisuus- tai -käyttöönsoveltuvuusvakuutuksen antamista arvioitava kyseisten rakenneosien vaatimustenmukaisuus ja käyttöönsoveltuvuus noudattaen liitteessä V vahvistettuja vaatimuksia.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 216/2008 (4) mukaisia sertifiointimenettelyjä on kuitenkin pidettävä hyväksyttävinä menettelyinä rakenneosien vaatimustenmukaisuuden arviointia varten, jos niihin sisältyy tässä asetuksessa säädettyjen sovellettavien suorituskyky- ja turvallisuusvaatimusten noudattamisen osoittaminen.

7 artikla

Järjestelmien todentaminen

1. Lennonvarmistuspalvelun tarjoajien, jotka voivat osoittaa tai ovat osoittaneet täyttävänsä liitteessä VI vahvistetut edellytykset, on suoritettava 2 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitettujen järjestelmien todentaminen liitteessä VII olevassa A osassa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti.

2. Lennonvarmistuspalvelun tarjoajien, jotka eivät voi osoittaa täyttävänsä liitteessä VI vahvistettuja edellytyksiä, on teetettävä 2 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitettujen järjestelmien todentaminen alihankintana ilmoitetuilla laitoksilla. Todentaminen on suoritettava liitteessä VII olevassa B osassa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti.

3. Asetuksen (EY) N:o 216/2008 mukaisia sertifiointimenettelyjä on pidettävä hyväksyttävinä menettelyinä järjestelmien todentamista varten, jos niihin sisältyy tässä asetuksessa säädettyjen sovellettavien suorituskyky- ja turvallisuusvaatimusten noudattamisen osoittaminen.

8 artikla

Lennonvarmistuspalvelun tarjoajia koskevat lisävaatimukset

1. Lennonvarmistuspalvelun tarjoajien on varmistettava, että kaikki asiaan liittyvä henkilöstö saatetaan asianmukaisella tavalla tietoiseksi tässä asetuksessa säädetyistä vaatimuksista ja että sillä on riittävä koulutus työtehtäviinsä.

2. Lennonvarmistuspalvelun tarjoajien on:

a)	laadittava ja pidettävä yllä toimintakäsikirjat, jotka sisältävät riittävät ohjeet ja tiedot, joiden perusteella asiaan liittyvä henkilöstö pystyy soveltamaan tätä asetusta;

b)	varmistettava, että a alakohdassa tarkoitetut käsikirjat ovat saatavilla ja ajan tasalla ja että niiden ajantasaistaminen ja jakelu toteutetaan laadunhallinnan ja asiakirjahallinnan kannalta asianmukaisesti;

c)	varmistettava, että työmenetelmät ja toimintaohjeet ovat tämän asetuksen mukaiset.

9 artikla

Lentotoiminnan harjoittajia koskevat lisävaatimukset

1. Lentotoiminnan harjoittajien on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että valvontalaitteita käyttävä ja ylläpitävä henkilöstö saatetaan tietoiseksi tämän asetuksen asiaa koskevista säännöksistä, sillä on riittävä koulutus työtehtäviinsä ja ohjaamossa on saatavilla kyseisten laitteiden käyttöohjeet.

2. Lentotoiminnan harjoittajien on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ilma-aluksen valvontajärjestelmälle lähettämä tunniste annetaan silloin, kun se on tarpeen 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa vahvistetuista operatiivisista syistä.

3. Lentotoiminnan harjoittajien on varmistettava, että 4 kohdassa tarkoitettu ilma-aluksen valvontajärjestelmälle lähettämä tunniste on komission asetuksen (EY) N:o 1033/2006 (5) liitteessä olevassa 2 kohdassa tarkoitetun lentosuunnitelman 7 kohdan ilma-aluksen tunnuksen mukainen.

4. Ilma-alusten, joiden 2 kohdassa tarkoitettua valvontajärjestelmälle lähetettävää tunnistetta voidaan muuttaa ilmassa, käyttäjien on varmistettava, ettei ilma-aluksen valvontajärjestelmälle lähettämää tunnistetta muuteta lennon aikana muutoin kuin lennonvarmistuspalvelun tarjoajan pyynnöstä.

10 artikla

Jäsenvaltioita koskevat lisävaatimukset

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tätä asetusta noudatetaan ja asiaa koskevat tiedot julkaistaan kansallisissa ilmailukäsikirjoissa.

11 artikla

Poikkeukset

1. Niiden lähestymisalueiden osalta, joissa ilmaliikennepalvelua tarjoavat sotilasyksiköt tai joissa sitä tarjotaan sotilaallisessa valvonnassa, ja kun hankintoihin liittyvät rajoitukset estävät noudattamasta 4 artiklan 2 kohtaa, jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2017 se päivä, josta alkaen ilma-aluksen valvontajärjestelmälle lähettämää tunnistetta koskevia säännöksiä noudatetaan ja joka on viimeistään 2 päivä tammikuuta 2025.

2. Verkon hallinnoijan lausunnon perusteella komissio voi viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2018 tarkastella 1 kohdan mukaisesti ilmoitettuja poikkeuksia, joilla saattaa olla merkittävä vaikutus eurooppalaiseen ilmaliikenteen hallintaverkkoon.

12 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 9 päivästä helmikuuta 2012.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 22 päivänä marraskuuta 2011.

Komission puolesta

José Manuel BARROSO

Puheenjohtaja

(1) EUVL L 96, 31.3.2004, s. 26.

(2) EUVL L 96, 31.3.2004, s. 1.

(3) EUVL L 96, 31.3.2004, s. 20.

(4) EUVL L 79, 19.3.2008, s. 1.

(5) EUVL L 186, 7.7.2006, s. 46.

LIITE I

4 artiklan 1 ja 4 kohdassa tarkoitettu ilmatila

Edellä 4 artiklan 1 ja 4 kohdassa tarkoitettuun ilmatilaan on sisällyttävä seuraavat lentotiedotusalueet (FIR) ja ylälentotiedotusalueet (UIR):

1.	Wienin FIR;

2.	Prahan FIR;

3.	Brysselin FIR/UIR;

4.	Bordeaux’n, Brestin, Marseillen, Pariisin ja Reimsin FIR:t ja Ranskan UIR;

5.	Bremenin, Langenin ja Münchenin FIR:t sekä Hannoverin ja Reinin UIR:t;

6.	Ateenan FIR ja Kreikan UIR;

7.	Budapestin FIR;

8.	Brindisin FIR/UIR, Milanon FIR/UIR ja Rooman FIR/UIR;

9.	Amsterdamin FIR;

10.	Bukarestin FIR.

LIITE II

4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut suorituskykyvaatimukset

Ilmatilan osat, joissa ilma-alusten yksilölliseen tunnistamiseen käytetään ilma-aluksen valvontajärjestelmälle lähettämää tunnistetta, on ilmoitettava keskitetylle lentosuunnitelmien käsittely- ja jakeluyksikölle, jotta ne voidaan syöttää integroituun alustavien lentosuunnitelmien käsittelyjärjestelmään.

Lukuun ottamatta tilanteita, joita koskee jokin 3 kohdassa vahvistetuista ehdoista, lähteville ilma-aluksille tai ilma-aluksille, joiden osalta edellytetään 6 kohdassa tarkoitettua koodinmuutosta, on osoitettava 4 artiklan 6 kohdan c alakohdassa tarkoitettu näkyvyyskoodi, jos

a)	ilma-aluksen valvontajärjestelmälle lähettämä tunniste vastaa kyseisen ilma-aluksen lentosuunnitelmassa olevaa merkintää;

b)	ilma-alukselle voidaan alustavien lentosuunnitelmien integroidun käsittelyjärjestelmän mukaan osoittaa näkyvyyskoodi.

Näkyvyyskoodia ei osoiteta 2 kohdassa tarkoitetulle ilma-alukselle, jos

a)	lennonvarmistuspalvelun tarjoaja on maavalvontajärjestelmän odottamattomien toimintahäiriöiden vuoksi ottanut käyttöön varotoimia, jotka edellyttävät erillisten SSR-koodien osoittamista ilma-aluksille;

b)	poikkeukselliset sotilaalliset varotoimet edellyttävät, että lennonvarmistuspalvelun tarjoajat osoittavat ilma-aluksille erilliset SSR-koodit;

c)	ilma-alus, jolle voidaan osoittaa 4 artiklan 6 kohdan c alakohdassa tarkoitettu näkyvyyskoodi, on poistunut 1 kohdassa tarkoitetusta ilmatilan osasta tai muutoin joutunut sen ulkopuolelle.

4.	Ilma-aluksille, joille ei ole osoitettu 4 artiklan 6 kohdan c alakohdassa säädettyä näkyvyyskoodia, on osoitettava SSR-koodi noudattaen jäsenvaltioiden hyväksymää ja Euroopassa sijaitsevien kolmansien maiden kanssa koordinoitua koodinjakolistaa.

5.	Jos ilma-alukselle on osoitettu SSR-koodi, on mahdollisimman pikaisesti tarkistettava ja vahvistettava, että ohjaajan asettama SSR-koodi on identtinen lennolle osoitetun koodin kanssa.

Naapurimaiden lennonvarmistuspalvelun tarjoajilta siirrettäville ilma-aluksille osoitetut SSR-koodit tarkistetaan automaattisesti sen selvittämiseksi, voidaanko osoitetut koodit säilyttää noudattaen jäsenvaltioiden hyväksymää ja Euroopassa sijaitsevien kolmansien maiden kanssa koordinoitua koodinjakolistaa.

Niiden viereisillä alueilla toimivien lennonvarmistuspalvelun tarjoajien kanssa, jotka käyttävät ilma-alusten yksilölliseen tunnistamiseen erillisiä SSR-koodeja, on otettava käyttöön vähimmäissisällöltään seuraavanlaiset järjestelyt:

a)	lennonvarmistuspalvelun tarjoajien velvoite huolehtia siitä, että viereiselle alueelle siirrettävien ilma-alusten tarkistetut erilliset SSR-koodit on osoitettu noudattaen jäsenvaltioiden hyväksymää ja Euroopassa sijaitsevien kolmansien maiden kanssa koordinoitua koodinjakolistaa;

b)	velvoite ilmoittaa vastaanottaville yksiköille ilma-aluksiin asennettujen valvontajärjestelmien rakenneosien toiminnassa havaituista poikkeamista.

LIITE III

4 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut suorituskykyvaatimukset

SSR-koodien osoittamiseen käytettävillä yksittäisillä järjestelmillä on oltava seuraavat toiminnalliset ominaisuudet:

a)	SSR-koodit on osoitettava ilma-aluksille automaattisesti noudattaen jäsenvaltioiden hyväksymää ja Euroopassa sijaitsevien kolmansien maiden kanssa koordinoitua koodinjakolistaa;

b)	naapurimaiden lennonvarmistuspalvelun tarjoajilta siirrettäville ilma-aluksille osoitetut SSR-koodit on tarkistettava sen selvittämiseksi, voidaanko osoitetut koodit säilyttää noudattaen jäsenvaltioiden hyväksymää ja Euroopassa sijaitsevien kolmansien maiden kanssa koordinoitua koodinjakolistaa;

c)	SSR-koodit on luokiteltava eri ryhmiin, jotta osoitettavat koodit voidaan eriyttää;

d)	edellä c alakohdassa tarkoitetut ryhmittäin eriytetyt SSR-koodit on osoitettava lentosuuntien mukaan;

e)	saman SSR-koodin osoittaminen samanaikaisesti useammalle kuin yhdelle ilma-alukselle tulee kyseeseen ainoastaan silloin, kun niiden lentosuunnista ei aiheudu törmäysvaaraa.

LIITE IV

5 artiklassa tarkoitetut vaatimukset

1.	Edellä 4 artiklan 3 ja 4 kohdassa, 4 artiklan 5 kohdan b alakohdassa ja 4 artiklan 6 kohdassa eritellyt suorituskykyvaatimukset.

2.	Edellä 9 artiklan 1–4 kohdassa eritellyt lisävaatimukset.

LIITE V

6 artiklassa tarkoitetut rakenneosien vaatimustenmukaisuuden tai käyttöönsoveltuvuuden arviointia koskevat vaatimukset

1.	Vaatimustenmukaisuuden todentamisessa on osoitettava, että rakenneosat ovat tässä asetuksessa säädettyjen sovellettavien vaatimusten mukaisia tai soveltuvat käyttöön, kun niitä käytetään testausympäristössä.

Valmistaja vastaa vaatimustenmukaisuuden arvioinnista, ja sen tehtäviin kuuluu erityisesti

a)	määrittää asianmukainen testausympäristö;

b)	tarkistaa, että testaussuunnitelmassa kuvaillaan rakenneosat testausympäristössään;

c)	tarkistaa, että testaussuunnitelmassa otetaan huomioon kaikki sovellettavat vaatimukset;

d)	varmistaa teknisen asiakirja-aineiston ja testaussuunnitelman yhdenmukaisuus ja laatu;

e)	suunnitella testauksen organisointi, henkilökunta, asennukset ja koelaitteisto;

f)	suorittaa testaussuunnitelmassa eritellyt tarkastukset ja testit;

g)	laatia raportti tarkastusten ja testien tuloksista.

3.	Valmistajan on varmistettava, että 6 artiklassa tarkoitetut rakenneosat ovat testausympäristöön sijoitettuina tässä asetuksessa säädettyjen sovellettavien vaatimusten mukaisia.

Kun valmistaja on hyväksyttävällä tavalla todentanut vaatimustenmukaisuuden tai käyttöönsoveltuvuuden, sen vastuulla on huolehtia EY-vaatimustenmukaisuus- tai -käyttöönsoveltuvuusvakuutuksen laatimisesta, jossa eritellään tämän asetuksen sovellettavat vaatimukset, joiden mukainen rakenneosa on, sekä rakenneosan käyttöön liittyvät edellytykset asetuksen (EY) N:o 552/2004 liitteessä III olevan 3 kohdan mukaisesti.

LIITE VI

7 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut edellytykset

1.	Lennonvarmistuspalvelun tarjoajalla on oltava käytössä organisaation sisäiset raportointimenetelmät, joilla varmistetaan ja osoitetaan todentamisiin liittyvien arvioiden puolueettomuus ja riippumattomuus.

Lennonvarmistuspalvelun tarjoajan on varmistettava, että sertifiointimenettelyihin osallistuva henkilöstö suorittaa tarkastukset ammatillisesti mahdollisimman luotettavasti ja teknisesti mahdollisimman pätevästi, ja ettei mikään, erityisesti taloudellinen painostus tai houkuttelu vaikuta heidän arviointiinsa tai tarkastustensa tuloksiin; tämä koskee erityisesti painostusta ja houkuttelua sellaisten henkilöiden tai henkilöryhmien taholta, joihin tarkastuksen tulokset vaikuttavat.

3.	Lennonvarmistuspalvelun tarjoajan on varmistettava, että sertifiointimenettelyissä mukana olevalla henkilöstöllä on mahdollisuus käyttää laitteita, joiden avulla se voi suorittaa vaaditut tarkastukset asianmukaisesti.

Lennonvarmistuspalvelun tarjoajan on varmistettava, että sertifiointimenettelyissä mukana olevalla henkilöstöllä on vankka tekninen ja ammatillinen koulutus, riittävät tiedot tehtäviin todentamisiin liittyvistä vaatimuksista, riittävä kokemus kyseisestä toiminnasta sekä vaaditut taidot sellaisten vakuutusten, pöytäkirjojen ja raporttien laatimiseksi, joilla todentamisen suorittaminen voidaan osoittaa.

5.	Lennonvarmistuspalvelun tarjoajan on varmistettava, että sertifiointimenettelyissä mukana oleva henkilöstö pystyy suorittamaan tarkastukset puolueettomasti. Henkilöstön palkkaus ei saa olla riippuvainen suoritettujen tarkastusten määrästä eikä niiden tuloksista.

LIITE VII

A OSA

7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut järjestelmien todentamista koskevat vaatimukset

Edellä 2 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa yksilöityjen järjestelmien todentamisissa on osoitettava, että ne ovat tässä asetuksessa säädettyjen yhteentoimivuus-, suorituskyky- ja turvallisuusvaatimusten mukaisia arviointiympäristössä, joka jäljittelee järjestelmien todellisia käyttöolosuhteita.

2.	Edellä 2 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa yksilöityjen järjestelmien todentaminen on suoritettava asianmukaisten ja tunnustettujen testauskäytäntöjen mukaisesti.

3.	Edellä 2 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa yksilöityjen järjestelmien todentamiseen käytettävissä testausvälineissä on oltava soveltuvat toiminnot.

Edellä 2 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa yksilöityjen järjestelmien todentamisista on laadittava asetuksen (EY) N:o 552/2004 liitteessä IV olevassa 3 kohdassa tarkoitetut tekniset asiakirjat, joihin sisältyvät seuraavat osat:

a)	kuvaus toteutuksesta;

b)	raportti tarkastuksista ja testeistä, jotka on suoritettu ennen järjestelmän käyttöönottoa.

Lennonvarmistuspalvelun tarjoaja vastaa todentamisista, ja sen tehtäviin kuuluu erityisesti

a)	määrittää soveltuva operatiivinen ja tekninen arviointiympäristö siten, että se jäljittelee todellisia käyttöolosuhteita;

b)	todentaa, että testaussuunnitelmassa kuvaillaan 2 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa yksilöityjen järjestelmien integrointi operatiivisessa ja teknisessä arviointiympäristössä;

c)	todentaa, että testaussuunnitelmassa otetaan täysimääräisesti huomioon tässä asetuksessa säädetyt sovellettavat suorituskyky- ja turvallisuusvaatimukset;

d)	varmistaa teknisen asiakirja-aineiston ja testaussuunnitelman yhdenmukaisuus ja laatu;

e)	suunnitella testauksen organisointi, henkilökunta, asennukset ja koelaitteisto;

f)	suorittaa testaussuunnitelmassa eritellyt tarkastukset ja testit;

g)	laatia raportti tarkastusten ja testien tuloksista.

6.	Lennonvarmistuspalvelun tarjoajan on varmistettava, että 2 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa yksilöidyt järjestelmät, joita käytetään operatiivisessa arviointiympäristössä, ovat tämän asetuksen suorituskyky- ja turvallisuusvaatimusten mukaisia.

7.	Kun lennonvarmistuspalvelun tarjoaja on hyväksyttävällä tavalla todentanut vaatimustenmukaisuuden, sen on laadittava järjestelmän EY-tarkastusvakuutus ja toimitettava se yhdessä teknisten asiakirjojen kanssa kansalliselle valvontaviranomaiselle asetuksen (EY) N:o 552/2004 6 artiklan mukaisesti.

B OSA

7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut järjestelmien todentamista koskevat vaatimukset

1.	Edellä 2 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa yksilöityjen järjestelmien todentamisissa on osoitettava, että ne ovat tämän asetuksen suorituskyky- ja turvallisuusvaatimusten mukaisia arviointiympäristössä, joka jäljittelee järjestelmien todellisia käyttöolosuhteita.

2.	Edellä 2 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa yksilöityjen järjestelmien todentaminen on suoritettava asianmukaisten ja tunnustettujen testauskäytäntöjen mukaisesti.

3.	Edellä 2 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa yksilöityjen järjestelmien todentamiseen käytettävissä testausvälineissä on oltava soveltuvat toiminnot.

a)	kuvaus toteutuksesta;

b)	raportti tarkastuksista ja testeistä, jotka on suoritettu ennen järjestelmän käyttöönottoa.

5.	Lennonvarmistuspalvelun tarjoajan on määritettävä soveltuva operatiivinen ja tekninen arviointiympäristö siten, että se jäljittelee todellisia käyttöolosuhteita, ja sen on teetettävä todentamiset ilmoitetulla laitoksella.

Ilmoitettu laitos vastaa todentamisista, ja sen tehtäviin kuuluu erityisesti:

a)	todentaa, että testaussuunnitelmassa kuvataan 2 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa yksilöityjen järjestelmien integrointi operatiivisessa ja teknisessä arviointiympäristössä;

b)	todentaa, että testaussuunnitelmassa otetaan täysimääräisesti huomioon tässä asetuksessa säädetyt sovellettavat suorituskyky- ja turvallisuusvaatimukset;

c)	varmistaa teknisen asiakirja-aineiston ja testaussuunnitelman yhdenmukaisuus ja laatu;

d)	suunnitella testauksen organisointi, henkilökunta, asennukset ja koelaitteisto;

e)	suorittaa testaussuunnitelmassa eritellyt tarkastukset ja testit;

f)	laatia raportti tarkastusten ja testien tuloksista.

7.	Ilmoitetun laitoksen on varmistettava, että 2 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa yksilöidyt järjestelmät, joita käytetään operatiivisessa arviointiympäristössä, ovat tämän asetuksen suorituskyky- ja turvallisuusvaatimusten mukaisia.

8.	Kun ilmoitettu laitos on hyväksyttävällä tavalla saattanut todentamiset päätökseen, sen on laadittava suorittamiinsa tarkastuksiin liittyvä vaatimustenmukaisuustodistus.

9.	Tämän jälkeen lennonvarmistuspalvelun tarjoajan on laadittava järjestelmän EY-tarkastusvakuutus ja toimitettava se yhdessä teknisten asiakirjojen kanssa kansalliselle valvontaviranomaiselle asetuksen (EY) N:o 552/2004 6 artiklan mukaisesti.

23.11.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

L 305/35

KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 1207/2011,

annettu 22 päivänä marraskuuta 2011,

yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan valvonnan suorituskykyä ja yhteentoimivuutta koskevista vaatimuksista

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintaverkon yhteentoimivuudesta (yhteentoimivuusasetus) 10 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 552/2004 (1) ja erityisesti sen 3 artiklan 5 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

(2)	Saumaton toiminta edellyttää yhtenäisessä eurooppalaisessa ilmatilassa lentävien ilma-alusten porrastusta koskevien vähimmäisvaatimusten yhdenmukaisuutta.

(3)	Kun järjestelmien välillä vaihdetaan valvontatietoja, yhteentoimivuuden varmistamiseksi olisi noudatettava yhteisiä periaatteita. Lisäksi valvontajärjestelmien ilma-aluksiin asennettujen rakenneosien vähimmäisvalmiudet ja -suorituskyky olisi tunnistettava.

(4)	Valvontajärjestelmien ilma-aluksiin asennettujen rakenneosien valmiuksien olisi annettava lennonvarmistuspalvelun tarjoajille mahdollisuus valita joustavasti toimintaympäristöönsä parhaiten sopivat maa-asemiin perustuvat valvontaratkaisut.

(5)	Tämän asetuksen täytäntöönpanon ei tulisi rajoittaa muiden, tietyissä toimintaympäristöissä hyödyllisten valvontasovellusten ja teknologioiden käyttöönottoa.

(6)	Lentotoiminnan harjoittajille on annettava hyvissä ajoin tieto uusiin ilma-aluksiin ja olemassa olevaan ilma-aluskantaan vaadittavista uusista valmiuksista. Tämä olisi otettava huomioon pakollisen varustamisen määräaikoja määriteltäessä.

(7)

Olisi yksilöitävä erityisesti taloudellisten tai pakottavien teknisten syiden perusteella myönnettäviin mahdollisiin poikkeuksiin liittyvät perusteet, joiden täyttyessä lentotoiminnan harjoittajat voivat poikkeustapauksissa jättää varustamatta tietyt ilma-alustyypit joillakin vaadituilla valmiuksilla. Asianmukaiset menettelyt olisi vahvistettava, jotta komissio voi tehdä tähän liittyvät päätökset.

(8)

Ilma-alukselle olisi annettava ilma-aluksen 24-bittinen ICAO:n vaatimusten mukainen osoitetunnus, jota on käytettävä kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön, jäljempänä ”ICAO”, vaatimusten mukaisesti, jotta yhteentoimivuus ilma-aluksessa ja maa-asemilla toimivien valvontajärjestelmien välillä voidaan varmistaa.

(9)	Lentotoiminnan harjoittajien käyttöönottamien ADS-B ”Out” -valmiuksien pohjalta olisi otettava käyttöön maa-asemilla toimivat sovellukset, ja sen olisi helpotettava myös tulevien ilma-aluksiin asennettujen sovellusten käyttöönottoa.

(10)

Eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintaverkon järjestelmien olisi tuettava edistyksellisten, sovittujen ja validoitujen toimintakonseptien toteuttamista kaikissa lennon vaiheissa, erityisesti uuden sukupolven eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintajärjestelmän (SESAR) kehittämiseksi ilmaliikenteen hallinnan yleissuunnitelman mukaisesti.

(11)	Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien järjestelmien ja niiden rakenneosien suorituskykyä olisi arvioitava säännöllisesti ottaen huomioon niiden paikallinen toimintaympäristö.

(12)	Yhteentoimivuuden ja saumattoman toiminnan saavuttamiseksi olisi äärimmäisen tärkeää, että yhtenäisessä eurooppalaisessa ilmatilassa noudatetaan tiettyjä menettelyjä yhtenäisesti.

(13)	Valvontajärjestelmien käyttämän taajuusspektrin olisi oltava suojattu haitallisten häiriöiden estämiseksi. Jäsenvaltioiden olisi tältä osin toteutettava tarvittavat toimenpiteet.

(14)	Tämän asetuksen ei tulisi koskea asetuksen (EY) N:o 549/2004 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja sotilasoperaatioita tai -koulutusta.

(15)

(16)	Asetuksen (EY) N:o 552/2004 mukaan yhteentoimivuutta koskevissa täytäntöönpanosäännöissä olisi kuvailtava erityiset vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyt, joita on käytettävä arvioitaessa joko rakenneosien vaatimustenmukaisuutta tai käyttöön soveltuvuutta, sekä järjestelmien todentaminen.

(17)	Kun ilmaliikennepalveluja tarjotaan ensisijaisesti ilma-aluksille, joiden lennot suoritetaan osana yleistä ilmaliikennettä sotilaallisessa valvonnassa, hankintoihin liittyvät rajoitukset saattavat estää tämän asetuksen noudattamisen.

(18)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat yhtenäisen ilmatilan komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa säädetään vaatimuksista, jotka koskevat valvontatietojen tarjoamista edistäviä järjestelmiä, niiden rakenneosia ja niihin liittyviä menettelyjä, jotta näiden eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintaverkon) sisäisten järjestelmien suorituskyky, yhteentoimivuus ja tehokkuus voidaan yhdenmukaistaa ja siviili- ja sotilasilmailun välinen koordinaatio varmistaa.

2 artikla

Soveltamisala

1. Tätä asetusta sovelletaan valvontaketjuun, joka koostuu:

a)	ilma-aluksissa olevista valvontajärjestelmistä, niiden rakenneosista ja niihin liittyvistä menetelmistä;

b)	maassa toimivista valvontajärjestelmistä, niiden rakenneosista ja niihin liittyvistä menetelmistä;

c)	valvontatietojen käsittelyjärjestelmistä, niiden rakenneosista ja niihin liittyvistä menetelmistä;

d)	valvontatietojen jakeluun käytettävistä maa-asemien välisistä viestintäjärjestelmistä, niiden rakenneosista ja niihin liittyvistä menetelmistä.

2. Tätä asetusta sovelletaan kaikkiin lentoihin, jotka suoritetaan yleisenä ilmaliikenteenä mittarilentosääntöjen mukaisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 551/2004 (3) 1 artiklan 3 kohdassa säädetyssä ilmatilassa, lukuun ottamatta 7 artiklan 3 ja 4 kohtaa, joita sovelletaan kaikkiin yleisenä ilmaliikenteenä suoritettaviin lentoihin.

3. Tätä asetusta sovelletaan ilmaliikennepalvelun tarjoajiin, jotka tarjoavat valvontatietoihin perustuvia lennonjohtopalveluja, sekä viestintä-, suunnistus- tai valvontapalvelujen tarjoajiin, jotka käyttävät 1 kohdassa vahvistettuja järjestelmiä.

3 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan asetuksen (EY) N:o 549/2004 2 artiklassa vahvistettuja määritelmiä.

Lisäksi tässä asetuksessa tarkoitetaan:

”valvontatiedolla” mitä tahansa valvontajärjestelmän tietoa, aikaleimattua tai ei, joka koskee:

a)	ilma-aluksen 2D-sijaintia;

b)	ilma-aluksen korkeustietoa;

c)	ilma-aluksen asentoa;

d)	ilma-aluksen tunnistustietoa;

e)	ilma-aluksen 24-bittistä ICAO:n vaatimusten mukaista osoitetunnusta;

f)	ilma-aluksen aikomusta;

g)	ilma-aluksen nopeutta;

h)	ilma-aluksen nopeuden lisäystä;

2.	”lentotoiminnan harjoittajalla” henkilöä, organisaatiota tai yritystä, joka harjoittaa tai tarjoutuu harjoittamaan ilma-aluksilla lentotoimintaa;

3.	”ADS-B:llä” automatiikkaan perustuvan valvonnan lähetyksiä eli valvontatekniikkaa, jossa ilma-alus siirtää datayhteyden kautta automaattisesti ilma-aluksen suunnistus- ja paikannusjärjestelmien tuottamaa tietoa;

4.	”ADS-B Outilla” ilma-aluksesta lähetettyjä ADS-B-valvontatietoja;

5.	”haitallisilla häiriöillä” sellaisia häiriöitä, jotka estävät suorituskykyvaatimusten täyttymisen;

6.	”valvontaketjulla” järjestelmää, joka muodostuu ilma-alusten valvontatietojen määrittämiseen käytettävien, ilmassa ja maassa toimivien rakenneosien kokonaisuudesta, mukaan lukien valvontatietojen käsittelyjärjestelmä, jos sellainen on käytössä;

7.	”yhteistoiminnallisella valvontaketjulla” valvontaketjua, joka tarvitsee sekä maa-asemilla että ilma-aluksissa toimivia rakenneosia valvontatietojen määrittämiseen;

8.	”valvontatietojen käsittelyjärjestelmällä” järjestelmää, joka käsittelee kaikki vastaanotetut valvontalähetykset ja muodostaa niiden perusteella parhaan arvion senhetkisistä ilma-aluksen valvontatiedoista;

”ilma-aluksen tunnuksella” kirjainten tai numeroiden muodostamaa sarjaa tai niiden yhdistelmää, joka on joko sama kuin ilma-aluksen ja maa-aseman välisessä viestinnässä käytettävä kutsumerkki tai sen koodattu vastine ja jota käytetään ilma-aluksen tunnistamiseen maa-asemien välisessä ilmaliikennepalvelun viestinnässä;

10.	”valtion ilma-aluksella” mitä tahansa ilma-alusta, jota käytetään sotilaallisiin, tullin tai poliisin tarkoituksiin;

11.	”valtion kuljetusilma-aluksella” kiinteäsiipistä valtion ilma-alusta, joka on suunniteltu henkilöiden ja/tai tavaran kuljetukseen;

12.	”ekstrapoloinnilla” tiedossa olevien tietojen projisointia, ennustamista tai laajentamista jo tarkkaillulta aikaväliltä saatujen arvojen perusteella;

13.	”laskennallisella sijaintitiedolla” ekstrapolointia pidempään kuin maa-aseman valvontajärjestelmän päivitysjakson ajan;

14.	”mittausajankohdalla” ajankohtaa, jolloin valvontaketju on mitannut tiedon tai ajankohtaa, jota varten valvontaketju on laskenut sen;

15.	”tarkkuudella” annettavan tiedon arvon yhdenmukaisuuden astetta sen todellisen arvon kanssa sillä hetkellä, kun tieto lähetetään valvontaketjusta;

16.	”saatavuudella” sitä, missä määrin järjestelmä tai rakenneosa on toiminnassa ja käytettävissä, kun sitä tarvitaan käyttöön;

17.	”eheydellä” tallennetun tietoarvon ja lähetetyn arvon välistä (järjestelmätasolla) havaitsemattoman epäyhtenäisyyden astetta;

18.	”jatkuvuudella” sitä todennäköisyyttä, jolla järjestelmä suorittaa vaaditun toiminnon ilman odottamattomia keskeytyksiä, kun oletetaan, että järjestelmä on käytettävissä aiotun toiminnan alusta alkaen;

19.	”oikea-aikaisuudella” tiedon lähetysajankohdan ja mittausajankohdan välistä eroa.

4 artikla

Suorituskykyä koskevat vaatimukset

1. Lennonvarmistuspalvelun tarjoajien on varmistettava saumaton toiminta vastuullaan olevassa ilmatilassa ja viereisten ilmatilojen rajalla soveltamalla ilma-alusten porrastukseen asianmukaisia vähimmäisvaatimuksia.

2. Lennonvarmistuspalvelun tarjoajien on varmistettava, että 2 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitettuja järjestelmiä käytetään tarvittaessa 1 kohdan mukaisesti porrastusta koskevien vähimmäisvaatimusten tueksi.

3. Lennonvarmistuspalvelun tarjoajien on varmistettava, että 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valvontaketjun lähetys vastaa liitteessä I vahvistettuja suorituskykyä koskevia vaatimuksia edellyttäen, että käytössä olevien ilma-aluksiin asennettujen rakenneosien toiminta vastaa liitteessä II vahvistettuja vaatimuksia.

4. Jos lennonvarmistuspalvelun tarjoaja havaitsee ilma-aluksen, jonka avioniikan toiminta vaikuttaa poikkeavalta, hänen on ilmoitettava suorituskykyvaatimuksista poikkeamisesta lentotoiminnan harjoittajalle. Lentotoiminnan harjoittajan on tutkittava asia ennen seuraavaa lentoa ja suoritettava mahdolliset korjaukset ilma-aluksen ja sen avioniikan tavanomaisten huolto- ja korjausmenetelmien mukaisesti.

5 artikla

Yhteentoimivuutta koskevat vaatimukset

1. Lennonvarmistuspalvelun tarjoajien on varmistettava, että 2 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitetuista järjestelmistä muille lennonvarmistuspalvelun tarjoajille siirretyt valvontatiedot vastaavat liitteessä III vahvistettuja vaatimuksia.

2. Siirtäessään muille lennonvarmistuspalvelun tarjoajille valvontatietoja 2 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitetuista järjestelmistä lennonvarmistuspalvelun tarjoajien on vahvistettava yhdessä niiden kanssa viralliset järjestelyt, jotta tietojen vaihto tapahtuu liitteen IV vaatimusten mukaisesti.

3. Lennonvarmistuspalvelun tarjoajien on varmistettava, että yhteistoiminnallisella valvontaketjulla on viimeistään 2 päivänä tammikuuta 2020 tarvittava valmius käyttää ilma-aluksen valvontajärjestelmälle lähettämää tunnistetta sellaisen ilma-aluksen yksilölliseen tunnistamiseen, joka on varustettu liitteen II mukaisesti tätä varten.

4. Lentotoiminnan harjoittajien on varmistettava, että

a)	2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun lentotoimintaan käytettävät ilma-alukset, joille on ensimmäisen kerran myönnetty yksilöllinen lentokelpoisuustodistus 8 päivänä tammikuuta 2015 tai sen jälkeen, on varustettu toisiotutkavastaimilla joissa on liitteessä II olevassa A osassa vahvistetut valmiudet;

ilma-alukset, joiden suurin sallittu lentoonlähtömassa on yli 5 700 kg tai suurin tosi-ilmanopeus matkalennossa yli 250 solmua, joita käytetään 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun lentotoimintaan ja joille on ensimmäisen kerran myönnetty yksilöllinen lentokelpoisuustodistus 8 päivänä tammikuuta 2015 tai sen jälkeen, on varustettu toisiotutkavastaimilla, joissa on liitteessä II olevassa A osassa vahvistettujen valmiuksien lisäksi kyseisen liitteen B osan mukaiset valmiudet;

kiinteäsiipiset ilma-alukset, joiden suurin sallittu lentoonlähtömassa on yli 5 700 kg tai suurin tosi-ilmanopeus matkalennossa yli 250 solmua, joita käytetään 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun lentotoimintaan ja joille on ensimmäisen kerran myönnetty yksilöllinen lentokelpoisuustodistus 8 päivänä tammikuuta 2015 tai sen jälkeen, on varustettu toisiotutkavastaimilla, joissa on liitteessä II olevassa A osassa vahvistettujen valmiuksien lisäksi kyseisen liitteen C osan mukaiset valmiudet.

5. Lentotoiminnan harjoittajien on varmistettava, että viimeistään 7 päivänä joulukuuta 2017:

a)	2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun lentotoimintaan käytettävät ilma-alukset, joille on ensimmäisen kerran myönnetty yksilöllinen lentokelpoisuustodistus ennen 8 päivää tammikuuta 2015, on varustettu toisiotutkavastaimilla, joissa on liitteessä II olevassa A osassa vahvistetut valmiudet;

ilma-alukset, joiden suurin sallittu lentoonlähtömassa on yli 5 700 kg tai suurin tosi-ilmanopeus matkalennossa yli 250 solmua, joita käytetään 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun lentotoimintaan ja joille on ensimmäisen kerran myönnetty yksilöllinen lentokelpoisuustodistus ennen 8 päivää tammikuuta 2015, on varustettu toisiotutkavastaimilla, joissa on liitteessä II olevassa A osassa vahvistettujen valmiuksien lisäksi kyseisen liitteen B osan mukaiset valmiudet;

kiinteäsiipiset ilma-alukset, joiden suurin sallittu lentoonlähtömassa on yli 5 700 kg tai suurin tosi-ilmanopeus matkalennossa yli 250 solmua, joita käytetään 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun lentotoimintaan ja joille on ensimmäisen kerran myönnetty yksilöllinen lentokelpoisuustodistus ennen 8 päivää tammikuuta 2015, on varustettu toisiotutkavastaimilla, joissa on liitteessä II olevassa A osassa vahvistettujen valmiuksien lisäksi kyseisen liitteen C osan mukaiset valmiudet;

6. Lentotoiminnan harjoittajien on varmistettava, että 4 ja 5 kohdan mukaisesti varustetuissa ilma-aluksissa, joiden suurin sallittu lentoonlähtömassa on yli 5 700 kg tai suurin tosi-ilmanopeus matkalennossa yli 250 solmua, on erilliset antennit siten kuin Chicagon yleissopimuksen liitteen 10 niteen IV neljännen painoksen, johon sisältyvät kaikki muutokset muutokseen numero 85 asti, kohdassa 3.1.2.10.4 määrätään.

7. Jäsenvaltiot voivat edellyttää 4 kohdan b alakohdan ja 5 kohdan b alakohdan mukaisen varustuksen asentamista kaikkiin ilma-aluksiin, joita käytetään 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun lentotoimintaan alueilla, joilla lennonvarmistuspalvelun tarjoajat tuottavat valvontapalveluita käyttäen liitteessä II olevassa B osassa määriteltyjä valvontatietoja.

8. Lennonvarmistuspalvelun tarjoajien on ennen 2 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitettujen järjestelmien käyttöönottoa varmistettava, että hyödynnetään tehokkaimpia mahdollisia ratkaisuja paikalliset toimintaolosuhteet, rajoitukset ja tarpeet sekä ilmatilan käyttäjien valmiudet huomioon ottaen.

6 artikla

Taajuusspektrin suojaaminen

1. Jäsenvaltioiden on viimeistään 5 päivänä helmikuuta 2015 varmistettava, että maassa toimivat valvontajärjestelmän kyselimet eivät lähetä jäsenvaltioiden yli lentävien ilma-alusten toisiotutkavastaimiin liian paljon kyselyjä, jotka joko tuottavat vastauksen tai jotka ylittävät toisiotutkavastaimen vastaanottimen minimikynnystason, vaikka eivät tuota vastausta.

2. Edellä 1 kohdan soveltamiseksi tällaisten kyselyjen määrä ei saa aiheuttaa sitä, että toisiotutkavastain ylittää sen vastausmäärän sekunnissa, joka määritellään Chicagon yleissopimuksen liitteen 10 niteen IV neljännen painoksen kohdassa 3.1.1.7.9.1 A/C-moodivastausten osalta ja kohdassa 3.1.2.10.3.7.3 S-moodivastausten osalta, lukuun ottamatta ilman kyselyä lähetettäviä signaaleja (squitter).

3. Jäsenvaltioiden on viimeistään 5 päivänä helmikuuta 2015 varmistettava, että jäsenvaltiossa käytössä olevan maa-asemalähettimen käyttö ei tuota haitallista häiriötä muille valvontajärjestelmille.

4. Jäsenvaltioiden ollessa eri mieltä 1 ja 3 kohdassa tarkoitetuista toimenpiteistä asianomaisten jäsenvaltioiden on saatettava asia komission käsiteltäväksi.

7 artikla

Asiaan liittyvät menettelyt

1. Lennonvarmistuspalvelun tarjoajien on arvioitava maa-asemien valvontaketjun suorituskyky ennen käyttöönottoa sekä säännöllisesti käytön aikana liitteessä V vahvistettujen vaatimusten mukaisesti.

2. Lentotoiminnan harjoittajien on varmistettava, että tarkistus suoritetaan vähintään kahden vuoden välein ja aina jos tietyssä ilma-aluksessa havaitaan poikkeama, jotta ilma-alukseen asennettu toisiotutkavastain tuottaa asianmukaisesti soveltuvin osin liitteessä II olevan A osan 3 kohdassa, liitteessä II olevan B osan 3 kohdassa ja liitteessä II olevan C osan 2 kohdassa luetellut tiedot. Jos jotain tietoa ei tuoteta oikein, lentoliikenteen harjoittajan on tutkittava asia ennen seuraavaa lentoa ja suoritettava mahdolliset korjaukset ilma-aluksen ja avioniikan tavanomaisten huolto- ja korjausmenetelmien mukaisesti.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että S-mooditransponderilla varustettujen ilma-alusten ilma-aluksen 24-bittiset ICAO:n vaatimusten mukaiset osoitetunnukset on jaettu Chicagon yleissopimuksen liitteen 10 niteen III toisen painoksen, joka sisältää kaikki muutokset muutokseen numero 85 asti, luvun 9 ja sen liitteen mukaisesti.

4. Lentotoiminnan harjoittajien on varmistettava, että niiden käyttämissä ilma-aluksissa olevat S-mooditransponderit toimivat ilma-aluksen 24-bittisellä ICAO:n vaatimusten mukaisella osoitetunnuksella, joka vastaa ilma-aluksen rekisteröintivaltiossa sille annettua rekisteritunnusta.

8 artikla

Valtion ilma-alukset

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti käytettävät valtion ilma-alukset on viimeistään 7 päivänä joulukuuta 2017 varustettu toisiotutkavastaimilla, joissa on liitteessä II olevassa A osassa vahvistetut valmiudet.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valtion kuljetusilma-alukset, joiden suurin sallittu lentoonlähtömassa on yli 5 700 kg tai suurin tosi-ilmanopeus matkalennossa yli 250 solmua ja joita käytetään 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun lentotoimintaan, on viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2019 varustettu toisiotutkavastaimilla, joissa on liitteessä II olevassa A osassa vahvistettujen valmiuksien lisäksi kyseisen liitteen B ja C osan mukaiset valmiudet.

3. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2016 luettelo niistä valtion ilma-aluksista, joihin ei voida asentaa liitteessä II olevassa A osassa vahvistettujen vaatimusten mukaisia toisiotutkavastaimia, sekä perustelu sille, miksi varustusta ei voida asentaa.

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2018 luettelo niistä valtion kuljetusilma-aluksista, joiden suurin sallittu lentoonlähtömassa on yli 5 700 kg tai suurin tosi-ilmanopeus matkalennossa yli 250 solmua ja joihin ei voida asentaa liitteessä II olevassa B ja C osassa vahvistettujen vaatimusten mukaisia toisiotutkavastaimia, sekä toimittaa perustelu sille, miksi varustusta ei voida asentaa.

Perustelun sille, miksi varustusta ei voida asentaa on oltava jokin seuraavista:

a)	pakottavat tekniset syyt;

b)	2 artiklan 2 kohdan mukaisesti käytettävät valtion ilma-alukset, jotka poistuvat liikenteestä viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2020;

c)	hankintoihin liittyvät rajoitukset.

4. Jos valtion ilma-aluksia ei voida varustaa toisiotutkavastaimilla 1 tai 2 kohdan mukaisesti 3 kohdan c alakohdassa vahvistetusta syystä, jäsenvaltioiden perusteluihin on sisällyttävä näitä ilma-aluksia koskevat hankintasuunnitelmat.

5. Ilmaliikennepalvelun tarjoajien on varmistettava, että 3 kohdassa tarkoitetut valtion ilma-alukset voidaan hyväksyä, jos niitä voidaan käsitellä turvallisesti ilmaliikenteen hallintajärjestelmän kapasiteetin rajoissa.

6. Jäsenvaltioiden on julkaistava kansallisissa ilmailukäsikirjoissa menettelyt niiden valtion ilma-alusten käsittelystä, joita ei ole varustettu 1 tai 2 kohdan mukaisesti.

7. Ilmaliikennepalvelun tarjoajien on vuosittain ilmoitettava sille jäsenvaltiolle, joka ne on nimennyt, suunnitelmansa niiden valtion ilma-alusten käsittelystä, joita ei ole varustettu 1 tai 2 kohdan mukaisesti. Kyseiset suunnitelmat määritetään ottaen huomioon 6 kohdassa tarkoitettuihin menettelyihin liittyvät kapasiteettirajoitukset.

9 artikla

Turvallisuusvaatimukset

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että asianomaiset osapuolet ovat suorittaneet turvallisuusarvioinnin kaikille 2 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitetuille nykyisille järjestelmille viimeistään 5 päivänä helmikuuta 2015.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikkia 2 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitettujen nykyisten järjestelmien muutoksia tai uusien järjestelmien käyttöönottoa edeltää asianomaisten osapuolten toteuttama turvallisuusarviointi, johon sisältyy vaaratekijöiden tunnistaminen, riskinarviointi ja riskien vähentäminen.

3. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen arviointien yhteydessä on otettava huomioon vähintään liitteessä VI vahvistetut vaatimukset.

10 artikla

Rakenneosien vaatimustenmukaisuus tai käyttöönsoveltuvuus

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 216/2008 (4) mukaisia sertifiointimenettelyjä on kuitenkin pidettävä hyväksyttävinä menettelyinä rakenneosien vaatimustenmukaisuuden arviointia varten, jos niihin sisältyy tässä asetuksessa säädettyjen sovellettavien yhteentoimivuus-, suorituskyky- ja turvallisuusvaatimusten noudattamisen osoittaminen.

11 artikla

Järjestelmien todentaminen

1. Lennonvarmistuspalvelun tarjoajien, jotka voivat osoittaa tai ovat osoittaneet täyttävänsä liitteessä VIII vahvistetut edellytykset, on suoritettava 2 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitettujen järjestelmien todentaminen liitteessä IX olevassa A osassa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti.

2. Lennonvarmistuspalvelun tarjoajien, jotka eivät voi osoittaa täyttävänsä liitteessä VIII vahvistettuja edellytyksiä, on teetettävä 2 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitettujen järjestelmien todentaminen alihankintana ilmoitetuilla laitoksilla. Todentaminen on suoritettava liitteessä IX olevassa B osassa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti.

3. Asetuksen (EY) N:o 216/2008 mukaisia sertifiointimenettelyjä on pidettävä hyväksyttävinä menettelyinä järjestelmien todentamista varten, jos niihin sisältyy tässä asetuksessa säädettyjen sovellettavien yhteentoimivuus-, suorituskyky- ja turvallisuusvaatimusten noudattamisen osoittaminen.

12 artikla

Lisävaatimukset

1. Lennonvarmistuspalvelun tarjoajien on varmistettava, että asiaan liittyvä henkilöstö saatetaan asianmukaisella tavalla tietoiseksi tässä asetuksessa säädetyistä vaatimuksista ja sillä on riittävä koulutus työtehtäviinsä.

2. Lennonvarmistuspalvelun tarjoajien on:

a)	laadittava ja pidettävä yllä toimintakäsikirjat, jotka sisältävät riittävät ohjeet ja tiedot, joiden perusteella asiaan liittyvä henkilöstö pystyy soveltamaan tätä asetusta;

b)	varmistettava, että a alakohdassa tarkoitetut käsikirjat ovat saatavilla ja ajan tasalla ja niiden ajantasaistaminen ja jakelu toteutetaan laadunhallinnan ja asiakirjahallinnan kannalta asianmukaisesti;

c)	varmistettava, että työmenetelmät ja toimintaohjeet ovat tämän asetuksen mukaiset.

3. Lentotoiminnan harjoittajien on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että valvontalaitteita käyttävä ja ylläpitävä henkilöstö saatetaan asianmukaisella tavalla tietoiseksi tämän asetuksen asiaa koskevista säännöksistä, sillä on riittävä koulutus työtehtäviinsä ja ohjaamossa on mahdollisuuksien mukaan saatavilla näiden laitteiden käyttöohjeet.

4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tätä asetusta noudatetaan ja asiaa koskevat valvontalaitteiden tiedot julkaistaan kansallisissa ilmailukäsikirjoissa.

13 artikla

Yhteistoiminnalliseen valvontaketjuun liittyvät poikkeukset

1. Niiden lähestymisalueiden osalta, joissa ilmaliikennepalvelua tarjoavat sotilasyksiköt tai joissa sitä tarjotaan sotilaallisessa valvonnassa, ja kun hankintoihin liittyvät rajoitukset estävät noudattamasta 5 artiklan 3 kohtaa, jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2017 se päivä, josta alkaen yhteistoiminnallista valvontaketjua koskevia säännöksiä noudatetaan ja joka on viimeistään 2 päivä tammikuuta 2025.

2. Verkon hallinnoijan kanssa neuvoteltuaan komissio voi viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2018 tarkastella 1 kohdan mukaisesti ilmoitetut poikkeukset, joilla saattaa olla merkittävä vaikutus eurooppalaiseen ilmaliikenteen hallintaverkkoon.

14 artikla

Ilma-aluksiin liittyvät poikkeukset

1. Tietyt ilma-alustyypit, joiden ensimmäinen lentokelpoisuustodistus on myönnetty ennen 8 päivää tammikuuta 2015, joiden suurin lentoonlähtömassa on yli 5 700 kg tai suurin tosi-ilmanopeus matkalennossa yli 250 solmua ja joissa kaikkia liitteessä II olevan C osan parametreja ei ole saatavissa ilma-aluksen digitaalisen tietoväylän kautta, voidaan vapauttaa 5 artiklan 5 kohdan c alakohdan vaatimuksien täyttämisestä.

2. Tietyt ilma-alustyypit, joiden ensimmäinen lentokelpoisuustodistus on myönnetty ennen 1 päivää tammikuuta 1990 ja joiden suurin lentoonlähtömassa on yli 5 700 kg tai suurin tosi-ilmanopeus matkalennossa yli 250 solmua, voidaan vapauttaa 5 artiklan 6 kohdan vaatimuksien täyttämisestä.

3. Asianosaisten jäsenvaltioiden on viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2017 toimitettava komissiolle yksityiskohtaiset perustelut näitä ilma-alustyyppejä koskevasta vapautuksen myöntämistarpeesta 5 kohdan perusteiden mukaisesti.

4. Komissio tutkii 3 kohdassa tarkoitetut vapauttamispyynnöt ja tekee päätöksen asianomaisia osapuolia kuultuaan.

5. Edellä 3 kohdassa tarkoitettuihin perusteisiin sisältyvät:

a)	tietyt ilma-alustyypit, joiden valmistus on loppumassa;

b)	tietyt ilma-alustyypit, joita valmistetaan vain rajoitettu määrä;

c)	kohtuuttoman suuret uudelleensuunnittelukustannukset.

15 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Asetuksen 4 artiklaa, 5 artiklan 1 ja 2 kohtaa ja 7 artiklan 1 kohtaa sovelletaan 13 päivästä joulukuuta 2013.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 22 päivänä marraskuuta 2011.

Komission puolesta

José Manuel BARROSO

Puheenjohtaja

(1) EUVL L 96, 31.3.2004, s. 26.

(2) EUVL L 96, 31.3.2004, s. 1.

(3) EUVL L 96, 31.3.2004, s. 20.

(4) EUVL L 79, 19.3.2008, s. 1.

LIITE I

4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut suorituskykyvaatimukset

1. Valvontatietoja koskevat vaatimukset

1.1

Kaikkien 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen valvontaketjujen on tuotettava vähintään seuraavat valvontatiedot:

a)	ilma-aluksen 2D -sijainnin tiedot (ilma-aluksen horisontaalinen paikkatieto);

valvontatietojen tila:

—	yhteistoiminnallinen / ei yhteistoiminnallinen / yhdistelmä,

—	laskennallinen tai ei-laskennallinen paikkatieto,

—	2D-sijainnin tietojen mittausajankohta.

1.2

Lisäksi kaikkien 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen yhteistoiminnallisten valvontaketjujen on tuotettava vähintään seuraavat valvontatiedot:

a)	ilma-aluksen korkeustiedot (perustuvat ilma-alukselta vastaanotettuun painekorkeustietoon);

b)	operatiiviset tunnistustiedot (ilma-alukselta vastaanotettu tunnistustieto, kuten ilma-aluksen tunniste ja/tai A-moodin koodi);

lisäindikaattorit:

—	hätäindikaattorit (esim. laiton lentoon puuttuminen, radiovika ja yleinen hätätilanne),

—	erityinen paikkatietoindikaattori;

d)	valvontatietojen tila (ilma-aluksen korkeustietojen mittausajankohta).

2. Valvontatietojen suorituskykyvaatimukset

2.1	Lennonvarmistuspalvelun tarjoajien on määritettävä suorituskykyvaatimukset niiden valvontatietojen tarkkuudelle, saatavuudelle, eheydelle, jatkuvuudelle ja oikea-aikaisuudelle, joita 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu järjestelmä tuottaa ja joihin valvontasovelluksien toiminta perustuu.

2.2	Edellä 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen järjestelmien tuottaman horisontaalisen paikkatiedon tarkkuuden arvioinnin on sisällettävä vähintään horisontaalisen paikkatiedon virheen arviointi.

2.3	Lennonvarmistuspalvelun tarjoajien on todennettava yhdenmukaisuus 2.1 ja 2.2 kohdan mukaisesti määriteltyjen suorituskykyvaatimusten kanssa.

2.4	Yhdenmukaisuus todennetaan valvontaketjun valvontatiedon käyttäjälle tuottaman valvontatiedon perusteella.

LIITE II

A osa: 4 artiklan 3 kohdassa, 5 artiklan 4 kohdan a alakohdassa ja 5 kohdan a alakohdassa, 7 artiklan 2 kohdassa, 8 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut toisiotutkavastaimen valmiudet

1.	Toisiotutkavastaimessa on oltava vähintään Chicagon yleissopimuksen liitteen 10 niteen IV (4. painos, joka sisältää kaikki muutokset muutokseen numero 85 asti) kohdissa 2.1.5.1.2, 2.1.5.1.7 ja 3.1.2.10 määritellyt S-moodin tason 2s mukaiset valmiudet.

2.	Jokaisen käytössä olevan toisiotutkavastaimen rekisterin on oltava ICAO:n asiakirjan 9871 (2. painos) vastaavan osion mukainen.

Toisiotutkavastaimen käyttöön on annettava seuraavat tiedot, jotka se välittää S-moodiprotokollan kautta ICAO:n asiakirjassa 9871 (2. painos) määriteltyjen tietomuotojen mukaisesti:

a)	ilma-aluksen 24-bittinen ICAO:n vaatimusten mukainen osoitetunnus;

b)	A-moodin koodi;

c)	painekorkeus;

d)	lennon tila (maassa tai ilmassa);

ilmoitus datayhteysvalmiuksista;

—	ACAS-järjestelmän (airborne collision avoidance system) valmius,

—	erityisten S-moodipalvelujen valmiudet,

—	ilma-aluksen tunnistetiedon lähettämisvalmius,

—	valmius ilman kyselyä lähetettäviin signaaleihin (squitter),

—	valvontatunnistevalmius,

—	GICB-järjestelmän (common usage Ground Initiated Comm-B) valmiusilmoitus (ilmoitus muutoksista),

—	S-moodin aliverkon versionumero;

f)	GICB-järjestelmän valmiusilmoitus;

g)	ilma-aluksen tunnistetiedot;

h)	erityiset paikkatiedot (SPI);

i)	hätätilanteen luonne (yleinen hätätilanne, ei viestintäyhteyttä, laiton puuttuminen lentoon) mukaan lukien eri hätätilanteita merkitsevien A-moodin koodien käyttö;

j)	ACAS-järjestelmän toimintaohjeet, kun ilma-alus on varustettu TCAS II -järjestelmällä (Traffic Alert and Collision Avoidance System II).

4.	Toisiotutkavastaimen käyttöön voidaan antaa myös muita tietoja.

5.	Toisiotutkavastain saa välittää 4 kohdassa tarkoitetut tiedot S-moodiprotokollan kautta vain, jos ilma-aluksen ja laitteiden sertifiointimenettely kattaa näiden tietojen välittämisen S-moodiprotokollan kautta.

6.	S-moodiprotokollaa tukevan toisiotutkavastaimen toiminnan jatkuvuuden on oltava yhtä suuri tai pienempi kuin 2. 10-4 lentotuntia kohti (keskimääräinen vikaväli on yhtä suuri tai suurempi kuin 5 000 lentotuntia).

B osa: 4 artiklan 3 kohdassa, 5 artiklan 4 kohdan b alakohdassa, 5 kohdan b alakohdassa ja 7 kohdassa, 7 artiklan 2 kohdassa ja 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut toisiotutkavastaimen valmiudet

1.	Toisiotutkavastaimessa on oltava vähintään Chicagon yleissopimuksen liitteen 10 niteen IV (4. painos, joka sisältää kaikki muutokset muutokseen numero 85 asti) kohdissa 2.1.5.1.2, 2.1.5.1.6, 2.1.5.1.7 ja 3.1.2.10 määritellyt S-moodin tason 2 mukaiset valmiudet.

2.	Jokaisen käytössä olevan toisiotutkavastaimen rekisterin on oltava ICAO:n asiakirjan 9871 (2. painos) vastaavan osion mukainen.

Toisiotutkavastaimen käyttöön on annettava seuraavat tiedot, jotka se välittää pidennetyn ADS-B-protokollan (extended squitter, versio 2) kautta ICAO:n asiakirjassa 9871 (2. painos) määriteltyjen tietomuotojen mukaisesti:

a)	ilma-aluksen 24-bittinen ICAO:n vaatimusten mukainen osoitetunnus;

b)	ilma-aluksen tunnistetiedot;

c)	A-moodin koodi;

d)	erityiset paikkatiedot (SPI) käyttäen samaa lähdettä kuin osassa A määriteltyä samaa parametria varten;

e)	hätätilanteen luonne (yleinen hätätilanne, ei viestintäyhteyttä, laiton puuttuminen lentoon) käyttäen samaa lähdettä kuin osassa A määriteltyä samaa parametria varten;

f)	ADS-B-versionumero (vastaa 2:ta);

g)	ADS-B-lähettimen luokka;

h)	geodeettinen horisontaalinen paikkatieto leveys- ja pituusasteina maailman geodeettisen järjestelmän (WGS) vuoden 1984 version (WGS84) mukaisesti sekä ilmassa että maassa;

i)	geodeettisen horisontaalisen paikkatiedon laatuindikaattorit (eheydelle määritetyt suojarajat (NIC), paikannuksen tarkkuusluokka (NACp) 95 %, lähteen eheystaso (SIL) ja järjestelmän suunnitteluvarmistuksen taso (SDA));

j)	painekorkeus käyttäen samaa lähdettä kuin osassa A määriteltyä samaa parametria varten;

k)	geometrinen korkeus maailman geodeettisen järjestelmän (WGS) vuoden 1984 version (WGS84) mukaisesti, joka annetaan painekorkeuden lisäksi ja esitetään poikkeamana siitä;

l)	geometrinen vertikaalinen tarkkuus (GVA);

m)	nopeus suhteessa maan pintaan sekä ilmassa (maanopeus lennolla itä/länsi- ja pohjois/eteläsuunnassa) että maassa (suunta/reitti ja liike);

n)	nopeuden laatuindikaattori, joka vastaa nopeuden määritystarkkuuden luokkaa (NACv);

o)	koodattu ilma-aluksen pituus ja leveys;

p)	GNSS-satelliittijärjestelmän antennin offset;

q)	pystynopeus: barometrinen pystynopeus käyttäen samaa lähdettä kuin osan C 2 kohdan g alakohdassa määriteltyä samaa parametria varten, kun ilma-aluksen vaaditaan välittävän ja se pystyy välittämään tämän tiedon S-moodiprotokollan kautta, tai GNSS-satelliittijärjestelmästä saatu pystynopeus;

r)	moodiohjauspaneeliin/lennonohjausyksikköön (MCP/FCU) valittu korkeus käyttäen samaa lähdettä kuin osassa C määriteltyä samaa parametria varten, kun ilma-aluksen vaaditaan välittävän ja se pystyy välittämään tämän tiedon S-moodiprotokollan kautta;

s)	ilmanpaineasetus (vähennettynä 800 hehtopascalilla) käyttäen samaa lähdettä kuin osassa C määriteltyä samaa parametria varten, kun ilma-aluksen vaaditaan välittävän ja se pystyy välittämään tämän tiedon S-moodiprotokollan kautta;

t)	ACAS-järjestelmän toimintaohjeet, kun ilma-alus on varustettu TCAS II -järjestelmällä, käyttäen samaa lähdettä kuin osassa A määriteltyä samaa parametria varten.

4.	Valvontatiedot (tiedot 3 h, k ja m) ja niiden laatuindikaattoritiedot (tiedot 3 i, l ja n) on lähetettävä toisiotutkavastaimille samalla käyttöliittymällä.

Toisiotutkavastaimeen liitetyn tietolähteen, josta saadaan tiedot 3 h ja i, on täytettävä seuraavat tiedon eheyttä koskevat vaatimukset:

a)	horisontaalisen paikkatiedon (tieto 3 h) lähteen eheystason (SIL, joka ilmaistaan suhteessa NIC:iin) on oltava yhtä suuri tai pienempi kuin 10-7 lentotuntia kohti;

b)	horisontaalisen paikkatiedon (tieto 3 h) eheyden hälytysajan (johtaa NIC-laatuindikaattorin muutokseen) on oltava enintään 10 sekuntia, jos ilma-aluksen valvontajärjestelmän edellytetään vastaavan horisontaalisen paikkatiedon lähteen eheystasoa.

Tietoja 3 h ja i tuottavan ensisijaisen tietolähteen on oltava yhteensopiva vähintään vastaanottimen itsenäistä luotettavuuden valvontaa (RAIM) sekä vianetsintää ja poissulkemista (FDE) suorittavien GNSS-vastaanottimien kanssa. Lisäksi sen on tuotettava vastaavat mittaustilaa koskevat tiedot ja lukemat eheyden suojarajoille ja 95 prosentin tarkkuusrajoille.

7.	Tiedot 3 f, g ja k–p tuottavien tietolähteiden järjestelmän eheystason on oltava enintään 10-5 lentotuntia kohti.

8.	Laatua mittaavien tietojen (NIC, NACp, SIL, SDA, NACv ja GVA) (tiedot 3 i, l ja n) on ilmaistava valitun tietolähteen todellinen suorituskyky tietojen (3 h, k ja m) mittausarvon saantihetkellä.

9.	Tietojen 3 a–t käsittelyn osalta transponderijärjestelmän, mukaan lukien toisiotutkavastaimeen liittyvän avioniikan, eheystason on oltava pidennetyssä ADS-B-protokollassa (extended squitter) enintään 10-5 lentotuntia kohti.

10.	Horisontaalisen paikkatiedon (tiedot 3 h ja i) kokonaisviive saa olla enintään 1,5 sekuntia 95 prosentissa kaikista lähetyksistä.

11.	Horisontaalisen paikkatiedon (tieto 3 h) kompensoimaton viive saa olla enintään 0,6 sekuntia 95 prosentissa tapauksista ja enintään 1,0 sekuntia 99,9 prosentissa kaikista lähetyksistä.

12.	Maanopeustietojen (tiedot 3 m ja n) kokonaisviive saa olla enintään 1,5 sekuntia 95 prosentissa kaikista lähetyksistä.

13.	Jos toisiotutkavastain on asetettu käyttämään A-moodin näkyvyyskoodia 1000, A-moodin koodin tietojen lähettäminen pidennetyn ADS-B-protokollan (extended squitter) kautta on estettävä.

14.	Toisiotutkavastaimen käyttöön voidaan antaa myös muita tietoja.

15.

Sotilaallisiin tarkoituksiin varattuja tietomuotoja lukuun ottamatta toisiotutkavastain saa välittää 14 kohdassa tarkoitetut tiedot pidennetyn ADS-B-protokollan (extended squitter) kautta vain, jos ilma-aluksen ja laitteiden sertifiointimenettely kattaa näiden tietojen välittämisen pidennetyn ADS-B-protokollan kautta.

16.	ADS-B-protokollaa tukevan toisiotutkavastaimen toiminnan jatkuvuuden on oltava vähintään 2. 10-4 lentotuntia kohti (keskimääräinen vikaväli on yhtä suuri tai suurempi kuin 5 000 lentotuntia).

C osa: 4 artiklan 3 kohdassa, 5 artiklan 4 kohdan c alakohdassa ja 5 kohdan c alakohdassa, 7 artiklan 2 kohdassa, 8 artiklan 3 kohdassa ja 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut valvontatietoja koskevat toisiotutkavastaimen lisävalmiudet

1.	Jokaisen käyttöön otettavan toisiotutkavastaimen rekisterin on oltava ICAO:n asiakirjan 9871 (2. painos) vastaavan osion mukainen.

Toisiotutkavastaimen käyttöön on annettava seuraavat tiedot, jotka se välittää valvontaketjun maa-asemien pyynnöstä S-moodiprotokollan kautta ICAO:n asiakirjassa 9871 (2. painos) määriteltyjen tietomuotojen mukaisesti.

a)	MCP/FCU-järjestelmiin valittu korkeus;

b)	kallistuskulma;

c)	todellinen lentosuunta;

d)	maanopeus;

e)	magneettinen ohjaussuunta;

f)	mittarinopeus (IAS) tai mach-luku;

g)	pystynopeus (barometrinen tai baroinertiaalinen);

h)	ilmanpaineasetus (vähennettynä 800 hehtopascalilla);

i)	suuntakulman muutosnopeus tai todellinen lentonopeus, jos suuntakulman muutosnopeutta ei ole saatavilla.

3.	Toisiotutkavastaimen käyttöön voidaan antaa myös muita tietoja.

4.	Toisiotutkavastain saa välittää 3 kohdassa tarkoitetut tiedot S-moodiprotokollan kautta vain, jos ilma-aluksen ja laitteiden sertifiointimenettely kattaa näiden tietojen välittämisen S-moodiprotokollan kautta.

LIITE III

5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut valvontatietojen vaihdon vaatimukset

1.	Järjestelmien välisessä valvontatietojen vaihdossa, jota tarkoitetaan 2 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa, on käytettävä asianomaisten osapuolten keskenään sopimaa tietomuotoa.

Edellä 2 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettujen järjestelmien ulkopuolelle muille lennonvarmistuspalvelun tarjoajille siirrettyjen valvontatietojen perusteella on pystyttävä:

a)	tunnistamaan tietolähde;

b)	tunnistamaan tietotyyppi.

3.	Edellä 2 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettujen järjestelmien ulkopuolelle muille lennonvarmistuspalvelun tarjoajille siirretyt valvontatiedot on aikaleimattava ja ilmoitettava UTC-ajassa.

LIITE IV

5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja virallisten järjestelyjen vahvistamista koskevat vaatimukset

Valvontatietojen vaihtoa koskeviin lennonvarmistuspalvelun tarjoajien välisiin virallisiin järjestelyihin on kuuluttava vähintään:

a)	järjestelyjen osapuolet;

b)	järjestelyjen voimassaoloaika;

c)	valvontatietojen laajuus;

d)	valvontatietojen lähteet;

e)	valvontatietojen vaihdossa käytetty tietomuoto;

f)	valvontatietojen vaihtoon käytetty viestintäväline;

g)	valvontatietojen toimituspaikka;

valvontatietojen laatuvaatimukset seuraavasti:

—	valvontatietojen laadun valvomiseen käytetyt suorituskyvyn mittarit tai parametrit,

—	valvontatietojen laadun mittaamiseen käytetyt menetelmät ja työkalut,

—	valvontatietojen laadun mittaamisen tiheys,

—	tietojen laadun raportointimenettelyt,

—	jokaista suorituskyvyn mittaria varten on määriteltävä hyväksyttävä arvojen vaihteluväli sekä menettelytapa, jota sovelletaan, jos arvo on määritetyn alueen ulkopuolella,

—	laatuvaatimusten tarkastamisesta ja noudattamisen varmistamisesta vastuussa olevan osapuolen määrittäminen;

sovitut palvelutasot seuraavasti;

—	saatavuusaika,

—	jatkuvuus,

—

eheys,

—	keskimääräinen vikaväli,

—	käyttökatkoksia koskeva reagointiaika,

—	ennakoivan kunnossapidon suunnittelua ja suorittamista koskevat menettelyt,

j)	muutosten hallintaan käytettävät menettelyt,

k)	suorituskykyä ja käytettävyyttä, myös ennalta arvaamattomat käyttökatkokset, koskevat raportointijärjestelyt,

l)	hallinnointi- ja yhteistoimintajärjestelyt,

m)	maassa toimivan valvontaketjun turvaaminen ja tiedoksiantojärjestelyt.

LIITE V

7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut valvontaketjujen suorituskyvyn arviointia koskevat vaatimukset

1.	Edellä 2 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitettujen järjestelmien jatkuvan suorituskyvyn arviointi on tehtävä siinä ilmatilan osassa, jossa valvontapalveluja annetaan näitä järjestelmiä käyttäen.

Lennonvarmistuspalvelun tarjoajien on tarkastettava järjestelmä ja sen osat määräajoin sekä kehitettävä ja otettava käyttöön suorituskyvyn hyväksymismenettely. Tarkastusten määräajat on sovittava kansallisen valvontaviranomaisen kanssa järjestelmän ja sen rakenneosien erityispiirteet huomioon ottaen.

3.	Ennen kuin ilmatilan rakenteeseen tehdään muutoksia, 2 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitetut järjestelmät on todennettava sen tarkastamiseksi, että ne edelleen täyttävät suorituskykyvaatimukset uudessa toimintaympäristössä.

LIITE VI

9 artiklassa tarkoitetut vaatimukset

1.	Suorituskykyä koskevat vaatimukset, jotka eritellään 4 artiklassa.

2.	Yhteentoimivuutta koskevat vaatimukset, jotka eritellään 5 artiklan 2, 3 ja 7 kohdassa.

3.	Taajuusspektrin suojausta koskevat vaatimukset, jotka eritellään 6 artiklassa.

4.	Asiaan liittyviä menettelyjä koskevat vaatimukset, jotka eritellään 7 artiklassa.

5.	Valtion ilma-aluksia koskevat vaatimukset, jotka eritellään 8 artiklan 5 kohdassa.

6.	Lisävaatimukset, jotka eritellään 12 artiklan 3 kohdassa.

7.	Valvontatietojen vaihtoa koskevat vaatimukset, jotka vahvistetaan liitteessä III olevassa 3 kohdassa.

LIITE VII

10 artiklassa tarkoitetut rakenneosien vaatimustenmukaisuuden tai käyttöönsoveltuvuuden arviointia koskevat vaatimukset

1.	Vaatimustenmukaisuuden todentamisessa on osoitettava, että rakenneosat ovat tässä asetuksessa säädettyjen sovellettavien vaatimusten mukaisia tai soveltuvat käyttöön, kun niitä käytetään testausympäristössä.

Valmistaja vastaa vaatimustenmukaisuuden arvioinnista, ja sen tehtäviin kuuluu erityisesti

a)	määrittää asianmukainen testausympäristö;

b)	todentaa, että testaussuunnitelmassa kuvaillaan rakenneosat testausympäristössään;

c)	todentaa, että testaussuunnitelmassa otetaan huomioon kaikki sovellettavat vaatimukset;

d)	varmistaa teknisen asiakirja-aineiston ja testaussuunnitelman yhdenmukaisuus ja laatu;

e)	suunnitella testauksen organisointi, henkilökunta, asennukset ja koelaitteisto;

f)	suorittaa testaussuunnitelmassa eritellyt tarkastukset ja testit;

g)	laatia raportti tarkastusten ja testien tuloksista.

3.	Valmistajan on varmistettava, että 10 artiklassa tarkoitetut rakenneosat ovat testausympäristöön sijoitettuina tässä asetuksessa säädettyjen sovellettavien vaatimusten mukaisia.

LIITE VIII

11 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut edellytykset

1.	Lennonvarmistuspalvelun tarjoajalla on oltava käytössä organisaation sisäiset raportointimenetelmät, joilla varmistetaan ja osoitetaan todentamisiin liittyvien arvioiden puolueettomuus ja riippumattomuus.

3.	Lennonvarmistuspalvelun tarjoajan on varmistettava, että sertifiointimenettelyissä mukana olevalla henkilöstöllä on mahdollisuus käyttää laitteita, joiden avulla se voi suorittaa vaaditut tarkastukset asianmukaisesti.

5.	Lennonvarmistuspalvelun tarjoajan on varmistettava, että sertifiointimenettelyissä mukana oleva henkilöstö pystyy suorittamaan tarkastukset puolueettomasti. Henkilöstön palkkaus ei saa olla riippuvainen suoritettujen tarkastusten määrästä eikä niiden tuloksista.

LIITE IX

A osa: 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut järjestelmien todentamista koskevat vaatimukset

1.	Edellä 2 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa yksilöityjen järjestelmien todentamisissa on osoitettava, että ne ovat tämän asetuksen yhteentoimivuus-, suorituskyky- ja turvallisuusvaatimusten mukaisia arviointiympäristössä, joka jäljittelee järjestelmien todellisia käyttöolosuhteita.

2.	Edellä 2 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa yksilöityjen järjestelmien todentaminen on suoritettava asianmukaisten ja tunnustettujen testauskäytäntöjen mukaisesti.

3.	Edellä 2 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa yksilöityjen järjestelmien todentamiseen käytettävissä testausvälineissä on oltava soveltuvat toiminnot.

a)	kuvaus toteutuksesta;

b)	raportti tarkastuksista ja testeistä, jotka on suoritettu ennen järjestelmän käyttöönottoa.

Lennonvarmistuspalvelun tarjoaja vastaa todentamisista, ja sen tehtäviin kuuluu erityisesti

a)	määrittää soveltuva operatiivinen ja tekninen arviointiympäristö siten, että se jäljittelee todellisia käyttöolosuhteita;

b)	todentaa, että testaussuunnitelmassa kuvaillaan 2 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa yksilöityjen järjestelmien integrointi operatiivisessa ja teknisessä arviointiympäristössä;

c)	todentaa, että testaussuunnitelmassa otetaan täysimääräisesti huomioon tässä asetuksessa säädetyt sovellettavat yhteentoimivuus-, suorituskyky- ja turvallisuusvaatimukset;

d)	varmistaa teknisen asiakirja-aineiston ja testaussuunnitelman yhdenmukaisuus ja laatu;

e)	suunnitella testauksen organisointi, henkilökunta, asennukset ja koelaitteisto;

f)	suorittaa testaussuunnitelmassa eritellyt tarkastukset ja testit;

g)	laatia raportti tarkastusten ja testien tuloksista.

6.	Lennonvarmistuspalvelun tarjoajan on varmistettava, että 2 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa yksilöidyt järjestelmät, joita käytetään operatiivisessa arviointiympäristössä, ovat tämän asetuksen yhteentoimivuus-, suorituskyky- ja turvallisuusvaatimusten mukaisia.

7.	Kun lennonvarmistuspalvelun tarjoaja on hyväksyttävällä tavalla todentanut vaatimustenmukaisuuden, sen on laadittava järjestelmän EY-tarkastusvakuutus ja toimitettava se yhdessä teknisten asiakirjojen kanssa kansalliselle valvontaviranomaiselle asetuksen (EY) N:o 552/2004 6 artiklan mukaisesti.

B osa: 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut järjestelmien todentamista koskevat vaatimukset

1.	Edellä 2 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa yksilöityjen järjestelmien todentamisissa on osoitettava, että ne ovat tämän asetuksen yhteentoimivuus-, suorituskyky- ja turvallisuusvaatimusten mukaisia arviointiympäristössä, joka jäljittelee järjestelmien todellisia käyttöolosuhteita.

2.	Edellä 2 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa yksilöityjen järjestelmien todentaminen on suoritettava asianmukaisten ja tunnustettujen testauskäytäntöjen mukaisesti.

3.	Edellä 2 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa yksilöityjen järjestelmien todentamiseen käytettävissä testausvälineissä on oltava soveltuvat toiminnot.

a)	kuvaus toteutuksesta;

b)	raportti tarkastuksista ja testeistä, jotka on suoritettu ennen järjestelmän käyttöönottoa.

5.	Lennonvarmistuspalvelun tarjoajan on määritettävä soveltuva operatiivinen ja tekninen arviointiympäristö siten, että se jäljittelee todellisia käyttöolosuhteita, ja sen on teetettävä todentamiset ilmoitetulla laitoksella.

Ilmoitettu laitos vastaa todentamisista, ja sen tehtäviin kuuluu erityisesti:

a)	todentaa, että testaussuunnitelmassa kuvaillaan 2 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa yksilöityjen järjestelmien integrointi operatiivisessa ja teknisessä arviointiympäristössä;

b)	todentaa, että testaussuunnitelmassa otetaan täysimääräisesti huomioon tässä asetuksessa säädetyt sovellettavat yhteentoimivuus-, suorituskyky- ja turvallisuusvaatimukset;

c)	varmistaa teknisen asiakirja-aineiston ja testaussuunnitelman yhdenmukaisuus ja laatu;

d)	suunnitella testauksen organisointi, henkilökunta, asennukset ja koelaitteisto;

e)	suorittaa testaussuunnitelmassa eritellyt tarkastukset ja testit;

f)	laatia raportti tarkastusten ja testien tuloksista.

7.	Ilmoitetun laitoksen on varmistettava, että 2 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa yksilöidyt järjestelmät, joita käytetään operatiivisessa arviointiympäristössä, ovat tämän asetuksen yhteentoimivuus-, suorituskyky- ja turvallisuusvaatimusten mukaisia.

8.	Kun ilmoitettu laitos on hyväksyttävällä tavalla saattanut todentamiset päätökseen, sen on laadittava suorittamiinsa tarkastuksiin liittyvä vaatimustenmukaisuustodistus.

9.	Tämän jälkeen lennonvarmistuspalvelun tarjoajan on laadittava järjestelmän EY-tarkastusvakuutus ja toimitettava se yhdessä teknisten asiakirjojen kanssa kansalliselle valvontaviranomaiselle asetuksen (EY) N:o 552/2004 6 artiklan mukaisesti.

23.11.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

L 305/53

KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 1208/2011,

annettu 22 päivänä marraskuuta 2011,

neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 soveltamista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistamisesta unionin tuen myöntämiseksi hedelmien ja vihannesten, hedelmä- ja vihannesjalosteiden sekä banaanituotteiden toimittamiseen koulujen oppilaille kouluhedelmäjärjestelmän mukaisesti annetun asetuksen (EY) N:o 288/2009 muuttamisesta ja oikaisemisesta

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (1) (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) ja erityisesti sen 103 h artiklan f alakohdan yhdessä sen 4 artiklan kanssa,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 103 g a artiklassa määritellystä kouluhedelmäjärjestelmästä saadun kokemuksen perusteella ja sen täytäntöönpanon helpottamiseksi on tarpeen selkeyttää ja yksinkertaistaa joitakin komission asetuksen (EY) N:o 288/2009 (2) säännöksiä.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 103 g a artiklan 2 kohdan perusteella jäsenvaltioiden on toteutettava järjestelmän tehokkuuden varmistavat liitännäistoimenpiteet. Liitännäistoimenpiteet eivät ole oikeutettuja unionin kouluhedelmäjärjestelmälle myöntämään tukeen. Sen vuoksi on tarpeen erottaa nämä toimenpiteet tarkemmin viestintätoimenpiteistä, joille voidaan myöntää unionin tukea.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 288/2009 5 artiklan 1 kohdassa luetellaan kustannukset, joille voidaan myöntää unionin tukea. Moitteettoman rahoitushallinnon ja menojen valvonnan varmistamiseksi on tarpeen selventää, mille kustannuksille voidaan myöntää unionin tukea. Järjestelmän tehokkuuden varmistamiseksi on aiheellista säätää siitä, että henkilöstökuluille ei myönnetä unionin tukea lukuun ottamatta sellaisia henkilöstökuluja, jotka liittyvät suoraan järjestelmän täytäntöönpanoon.

(4)

Kokemus on osoittanut, että asetuksessa (EY) N:o 288/2009 säädettyjä tukihakemuksiin ja tuen maksamiseen liittyviä yksityiskohtaisia sääntöjä on vaikea noudattaa sellaisten elinten kohdalla, jotka eivät osallistu tuotteiden toimittamiseen, mutta huolehtivat kouluhedelmäjärjestelmään kuuluvasta seurannasta, arvioinnista ja viestinnästä. Siksi olisi selkeytettävä seurannan, arvioinnin ja viestinnän yhteydessä sovellettavia tuen myöntämisedellytyksiä.

(5)

Valvontavaatimusten vähentämiseksi sellaisten tuen hakijoiden kohdalla, jotka vastaavat yksinomaan seurannasta, arvioinnista ja viestinnästä, on yksinkertaistettava valvontaa ja tarkastuksia koskevia sääntöjä. Näiden tehtävien erityisluonteen takia on asianmukaista vapauttaa nämä hakijat paikalla tehtävistä tarkastuksista ja soveltaa tällaisiin hakijoihin vain täysimääräisiä hallinnollisia tarkastuksia.

(6)

Asetuksen (EY) N:o 288/2009 3 artiklan 5 kohdan toisen virkkeen kielitoisinnot ovat toistensa kanssa ristiriidassa siltä osin kuin säädetään kouluhedelmäjärjestelmän täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa. Joissakin kielitoisinnoissa olisi selvennettävä, että jos jäsenvaltiot päättävät panna täytäntöön useamman kuin yhden järjestelmän, niiden on laadittava strategia jokaiselle järjestelmälle.

(7)	Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 288/2009 olisi muutettava, ja se olisi oikaistava.

(8)	Ohjelmasuunnittelua varten ja jotta varmistetaan, että säännöt eivät muutu soveltamisaikana, tähän asetukseen sisältyviä muutoksia on tarpeen soveltaa kouluhedelmäjärjestelmän nykyisen täytäntöönpanokauden alusta eli 1 päivästä elokuuta 2011.

(9)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 288/2009 muuttaminen

Muutetaan asetus (EY) N:o 288/2009 seuraavasti:

(1)

Korvataan 3 artiklan 4 kohta seuraavasti:

”4. Jäsenvaltioiden on kuvattava strategiassaan, mitä liitännäistoimenpiteitä ne toteuttavat varmistaakseen järjestelmänsä moitteettoman täytäntöönpanon. Näiden toimenpiteiden on oltava opetuksellisia, ja niissä on keskityttävä siihen, että kohderyhmä oppii tuntemaan paremmin hedelmä- ja vihannesalan tai terveelliset ruokailutottumukset, ja niihin voidaan ottaa mukaan myös opettajat ja vanhemmat.”.

(2)

Muutetaan 5 artikla seuraavasti:

(a)

Muutetaan 1 kohta seuraavasti:

(i)

korvataan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”Asetuksen (EY) N:o 1234/2007 103 g a artiklassa tarkoitettua yhteisön tukea voidaan myöntää seuraaviin kustannuksiin:

a)	sellaisten kouluhedelmäjärjestelmään kuuluvien hedelmien ja vihannesten, hedelmä- ja vihannesjalosteiden ja banaanituotteiden kustannukset, jotka toimitetaan kouluihin;

muut kustannukset, jotka ovat kouluhedelmäjärjestelmän täytäntöönpanoon suoraan liittyviä kustannuksia ja joihin kuuluvat ainoastaan seuraavat:

i)	laitteiden ostamisesta, vuokraamisesta ja liisauksesta aiheutuvat kustannukset, jos ne mainitaan strategiassa;

ii)	12 artiklassa tarkoitetuista seurannasta ja arvioinnista aiheutuvat kustannukset, joiden on liityttävä suoraan kouluhedelmäjärjestelmään;

iii)

viestinnästä aiheutuvat kustannukset, joiden on liityttävä suoraan kouluhedelmäjärjestelmästä tiedottamiseen suurelle yleisölle ja joihin sisältyy 14 artiklan 1 kohdassa mainittu juliste; näihin kustannuksiin voi myös sisältyä yksi tai useampi seuraavista viestintätoimista:

—	tiedotuskampanjat televisiossa, sähköisessä viestinnässä, sanomalehdissä ja muissa samankaltaisissa viestintämuodoissa;

—	tiedotustilaisuudet, konferenssit, seminaarit ja työpajat, jotka liittyvät kouluhedelmäjärjestelmästä tiedottamiseen, ja muut samankaltaiset tilaisuudet;

—	tiedotus- ja esittelymateriaalit, kuten kirjeet, lehtiset, esitteet, pienet lahjat ja muut vastaavat tuotteet.”;

(ii)

Lisätään uusi alakohta seuraavasti:

‘Arvonlisävero (alv) ja henkilöstökuluihin liittyvät menot eivät ole sellaisia kustannuksia, joille voidaan myöntää asetuksen (EY) N:o 1234/2007 103 g a artiklassa tarkoitettua unionin tukea, lukuun ottamatta sellaisia henkilöstökuluja, jotka ovat osa tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa määriteltyjen toimien kustannuksia, kun nämä toimet on ulkoistettu.’;

(b)

Korvataan 2 kohta seuraavasti:

”2. Edellä 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdan iii alakohdassa tarkoitettujen kustannusten kokonaismäärän on oltava kiinteämääräinen, ja niiden enimmäismäärä on viisi prosenttia jäsenvaltion saaman unionin tuen vuotuisesta määrästä sen jälkeen, kun 4 artiklan 4 kohdan mukainen unionin tuen lopullinen jakautuminen on suoritettu.

Edellä 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdan i ja ii alakohdassa tarkoitettujen kustannusten kokonaismäärä saa olla enintään 10 prosenttia jäsenvaltion saaman unionin tuen vuotuisesta määrästä sen jälkeen, kun 4 artiklan 4 kohdan mukainen unionin tuen lopullinen jakautuminen on suoritettu.”.

(3)

Korvataan 7 artikla seuraavasti:

”7 artikla

Tuenhakijoiden hyväksyntäedellytykset

1. Toimivaltainen viranomainen edellyttää hakijan hyväksyäkseen kirjallisia sitoumuksia siitä, että hakija

a)	käyttää tämän asetuksen mukaisesta kouluhedelmäjärjestelmästä rahoitettavia tuotteita lasten ravinnoksi omassa koulussaan tai niissä kouluissa, joille se hakee tukea;

b)	käyttää tuen kouluhedelmäjärjestelmän seurantaan ja arviointiin tai järjestelmän tarkoituksen mukaiseen viestintään;

c)	palauttaa asianomaisista määristä aiheettomasti maksetut tuet, jos on todettu, ettei tuotteita ole jaettu 2 artiklassa tarkoitetuille oppilaille tai että tukea on maksettu tuotteille, jotka eivät ole tukikelpoisia tämän asetuksen mukaisesti;

d)	maksaa määrän, joka vastaa alun perin maksetun määrän ja sen määrän, johon hakija on oikeutettu, välistä erotusta, kun kyseessä on petos tai vakava laiminlyönti;

e)	antaa tositteet toimivaltaisten viranomaisten käyttöön niiden pyynnöstä;

f)	antaa tehdä kaikki jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen päättämät tarkastukset ja erityisesti kirjanpidon tarkastukset ja fyysiset tarkastukset.

2. Kun kyseessä on 6 artiklan 2 kohdan e alakohdan ii alakohdassa tarkoitettu tuenhakija, sovelletaan vain tämän artiklan 1 kohdan b,d ja e alakohtaa.

3. Edellä 6 artiklan 2 kohdan c ja d alakohdassa ja e alakohdan i alakohdassa tarkoitettujen tuenhakijoiden on annettava lisäksi kirjallinen sitoumus siitä, että kyseiset hakijat pitävät kirjaa koulujen tai, soveltuvin osin, kouluviranomaisten nimistä ja osoitteista sekä näille kouluille tai viranomaisille myydyistä tai toimitetuista tuotteista ja määristä.

4. Jäsenvaltiot voivat vaatia hakijalta muita kirjallisia sitoumuksia.”.

(4)	Poistetaan 8 artikla.

(5)

Muutetaan 10 artikla seuraavasti:

(a)

Korvataan 1 kohta seuraavasti:

”1. Tukihakemukset on tehtävä jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen vahvistamalla tavalla.

Edellä 6 artiklan 2 kohdan a–d alakohdassa tarkoitettujen hakijoiden jättämissä tukihakemuksissa on oltava vähintään seuraavat tiedot:

a)	jaettavat määrät;

b)	sen koulun tai kouluviranomaisen nimi ja osoite tai tunnistenumero, johon tämän kohdan a alakohdassa tarkoitetut tiedot viittaavat;

c)	lasten lukumäärä kussakin jäsenvaltion strategiassa mainitun kohderyhmän koulussa;

d)	jäsenvaltioiden määrittelemät tositteet.”;

(b)	Lisätään 3 kohtaan virke seuraavasti: ”Jäljempänä 12 artiklan mukaista arviointikertomusta koskevien tukihakemusten toimittamisen määräaika on 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua arvioinnin määräaikaa seuraavan ensimmäisen kuukauden viimeinen päivä.”;

(c)	Korvataan 4 kohdan ensimmäinen virke seuraavasti: ”Hakemuksissa ilmoitetut määrät on todistettava asiakirjoilla, jotka pidetään toimivaltaisten viranomaisten saatavilla.”.

(6)

Muutetaan 11 artikla seuraavasti:

(a)	Korvataan 1 kohdan johdantolause seuraavasti: ”Edellä 6 artiklan 2 kohdan a–d alakohdassa ja e alakohdan i alakohdassa tarkoitetuille tuenhakijoille maksetaan tukea ainoastaan”;

(b)	Lisätään 1 a kohta seuraavasti: ”1 a. Edellä 6 artiklan 2 kohdan e alakohdan ii alakohdassa tarkoitetuille tuenhakijoille tuki maksetaan ainoastaan silloin, kun kyseiset tuotteet tai palvelut ja jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten vaatimat todistusasiakirjat on toimitettu.”;

(c)	Korvataan 3 kohdan toinen alakohta seuraavasti: ”Jos 10 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu määräaika ylitetään kahdella kuukaudella, tukea on alennettava edelleen yksi prosentti jokaista lisäpäivää kohti.”.

(7)

Korvataan 12 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2. Jäsenvaltioiden on arvioitava kouluhedelmäjärjestelmänsä täytäntöönpanoa ja sen tehokkuutta. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava 1 päivän elokuuta 2010 ja 31 päivän heinäkuuta 2011 välistä täytäntöönpanojaksoa koskevien arviointiensa tulokset komissiolle viimeistään 29 päivänä helmikuuta 2012. Myöhempien täytäntöönpanojaksojen osalta jäsenvaltioiden on 29 päivän helmikuuta 2012 jälkeen toimitettava komissiolle arviointikertomus edellisen viiden vuoden täytäntöönpanojaksosta viiden vuoden välein helmikuun loppuun mennessä.”.

(8)

Muutetaan 13 artikla seuraavasti:

(a)

Korvataan 1 ja 2 kohta seuraavasti:

”1. Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen tämän asetuksen noudattamisen. Näiden toimenpiteiden on sisällettävä kaikkien tukihakemusten täydet hallinnolliset tarkastukset.

2. Kun tukea hakee 6 artiklan 2 kohdan a–d alakohdassa tai e alakohdan i alakohdassa tarkoitettu hakija, hallinnolliin tarkastuksiin on sisällyttävä tuotteiden toimittamista koskevien, jäsenvaltioiden määrittelemien tositteiden tarkastus. Hallinnollisia tarkastuksia on täydennettävä paikalla tehtävillä tarkastuksilla, jotka koskevat erityisesti

a)	7 artiklassa tarkoitettua kirjanpitoa, mukaan lukien osto- ja myyntilaskujen ja pankkiotteiden kaltainen liikekirjanpito;

b)	tämän asetuksen mukaisesti tuettujen tuotteiden käyttöä ennen kaikkea, jos ilmenee syitä epäillä sääntöjenvastaisuutta.”;

(b)	Lisätään 2 a kohta seuraavasti: ”2 a. Kun tukea hakee 6 artiklan 2 kohdan e alakohdan ii alakohdassa tarkoitettu hakija, hallinnollisiin tarkastuksiin on sisällyttävä tuotteiden ja palvelujen toimittamisen ja ilmoitettujen menojen todenperäisyyden tarkastus.”;

(c)

Korvataan 3 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”Kutakin 1 päivän elokuuta ja 31 päivän heinäkuuta välistä ajanjaksoa koskevien paikalla tehtävien tarkastusten kokonaismäärän on katettava vähintään viisi prosenttia kansallisesti myönnetystä tuesta ja vähintään viisi prosenttia kaikista 6 artiklan 2 kohdan a–d alakohdassa ja e alakohdan i alakohdassa tarkoitetuista hakijoista.”;

(d)	Korvataan 6 kohdan ensimmäisessä virkkeessa oleva viittaus e alakohtaan viittauksella 6 artiklan 2 kohdan e alakohdan i alakohtaan.

(9)

Muutetaan 14 artikla seuraavasti:

(a)	Korvataan 2 kohta seuraavasti: ”2. Jos jäsenvaltio päättää olla käyttämättä 1 kohdassa tarkoitettua julistetta, sen on strategiassaan ilmaistava selkeästi, kuinka se aikoo tiedottaa yleisölle Euroopan unionin sen järjestelmälle myöntämästä rahoitustuesta.”;

(b)

Lisätään 2 a kohta seuraavasti:

”2 a. Jäsenvaltioiden Euroopan kouluhedelmäjärjestelmää koskevissa verkkosivustoissa tai muissa 5 artiklan 1 kohdan b alakohdan iii alakohdassa mainituissa viestintävälineissä on joka tapauksessa oltava Euroopan lippu, ja niissä on mainittava Euroopan kouluhedelmäjärjestelmä ja Euroopan unionin rahoitustuki.”.

(10)

Korvataan 15 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a ja b alakohta seuraavasti:

”a)	12 artiklan 1 kohdassa säädetyn seurannan tulokset sähköpostitse osoitteeseen AGRI-HORT-SCHOOLFRUIT@ec.europa.eu,

b)	13 ja 16 artiklan nojalla suoritettujen paikalla tehtävien tarkastusten yksityiskohdat ja havainnot sähköpostitse osoitteeseen AGRI-J2@ec.europa.eu.”.

2 artikla

Asetuksen (EY) N:o 288/2009 oikaiseminen

Ei koske suomenkielistä toisintoa.

3 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä elokuuta 2011.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 22 päivänä marraskuuta 2011.

Komission puolesta

José Manuel BARROSO

Puheenjohtaja

(1) EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

(2) EUVL L 94, 8.4.2009, s. 38.

		ISSN 1977-0812 doi:10.3000/19770812.L_2011.305.fin
Euroopan unionin virallinen lehti		L 305

Suomenkielinen laitos	Lainsäädäntö	54. vuosikerta 23. marraskuuta 2011

Sisältö		I Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset	Sivu
		DIREKTIIVIT
	*	Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/88/EU, annettu 16 päivänä marraskuuta 2011, direktiivin 97/68/EY muuttamisesta joustojärjestelmän mukaisesti markkinoille saatettuja moottoreita koskevien säännösten osalta ( 1 )	1

	II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset
	ASETUKSET
*	Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1200/2011, annettu 18 päivänä marraskuuta 2011, tiettyjen tavaroiden luokittelusta yhdistettyyn nimikkeistöön	6
*	Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1201/2011, annettu 18 päivänä marraskuuta 2011, tiettyjen tavaroiden luokittelusta yhdistettyyn nimikkeistöön	8
*	Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1202/2011, annettu 18 päivänä marraskuuta 2011, tiettyjen tavaroiden luokittelusta yhdistettyyn nimikkeistöön	10
*	Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1203/2011, annettu 18 päivänä marraskuuta 2011, tiettyjen tavaroiden luokittelusta yhdistettyyn nimikkeistöön	12
*	Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1204/2011, annettu 18 päivänä marraskuuta 2011, tiettyjen tavaroiden luokittelusta yhdistettyyn nimikkeistöön	14
*	Komission asetus (EU) N:o 1205/2011, annettu 22 päivänä marraskuuta 2011, tiettyjen kansainvälisten tilinpäätösstandardien hyväksymisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1606/2002 mukaisesti annetun asetuksen (EY) N:o 1126/2008 muuttamisesta kansainvälisen tilinpäätösstandardin IFRS 7 osalta ( 1 )	16
*	Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1206/2011, annettu 22 päivänä marraskuuta 2011, ilma-alusten tunnistamista koskevista vaatimuksista yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan valvomiseksi ( 1 )	23
*	Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1207/2011, annettu 22 päivänä marraskuuta 2011, yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan valvonnan suorituskykyä ja yhteentoimivuutta koskevista vaatimuksista ( 1 )	35
*	Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1208/2011, annettu 22 päivänä marraskuuta 2011, neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 soveltamista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistamisesta unionin tuen myöntämiseksi hedelmien ja vihannesten, hedelmä- ja vihannesjalosteiden sekä banaanituotteiden toimittamiseen koulujen oppilaille kouluhedelmäjärjestelmän mukaisesti annetun asetuksen (EY) N:o 288/2009 muuttamisesta ja oikaisemisesta	53
	Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1209/2011, annettu 22 päivänä marraskuuta 2011, kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi	57

(EUR/100 kg)
CN-koodi	Kolmansien maiden koodi (1)	Kiinteä tuontiarvo
0702 00 00	AL	51,9
	MA	44,2
	MK	57,4
	TR	87,5
	ZZ	60,3
0707 00 05	AL	64,0
	EG	188,1
	TR	93,5
	ZZ	115,2
0709 90 70	MA	42,4
	TR	132,9
	ZZ	87,7
0805 20 10	MA	73,5
	ZA	65,5
	ZZ	69,5
0805 20 30, 0805 20 50, 0805 20 70, 0805 20 90	HR	41,7
	IL	72,8
	JM	134,1
	MA	53,5
	TR	80,2
	UY	42,7
	ZA	62,9
	ZZ	69,7
0805 50 10	TR	57,4
0805 50 10	ZZ	57,4
0808 10 80	CA	110,8
	CL	90,0
	CN	67,2
	MK	41,0
	NZ	64,9
	US	71,3
	ZA	108,1
	ZZ	79,0
0808 20 50	AR	43,9
	CN	60,4
	ZA	73,2
	ZZ	59,2