18.10.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

L 271/15

KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 1034/2011,

annettu 17 päivänä lokakuuta 2011,

ilmaliikenteen hallinnan ja lennonvarmistuspalvelujen turvallisuusvalvonnasta ja asetuksen (EU) N:o 691/2010 muuttamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisesta yhtenäisessä eurooppalaisessa ilmatilassa (palveluntarjonta-asetus) 10 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 550/2004 (1) ja erityisesti sen 4 artiklan,

ottaa huomioon yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan organisoinnista ja käytöstä (ilmatila-asetus) 10 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 551/2004 (2) ja erityisesti sen 6 artiklan,

ottaa huomioon yhteisistä siviili-ilmailua koskevista säännöistä ja Euroopan lentoturvallisuusviraston perustamisesta sekä neuvoston direktiivin 91/670/ETY, asetuksen (EY) N:o 1592/2002 ja direktiivin 2004/36/EY kumoamisesta 20 päivänä helmikuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 216/2008 (3) ja erityisesti sen 8 b artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EY) N:o 216/2008 mukaisesti komission on Euroopan lentoturvallisuusviraston, jäljempänä ”virasto”, avustuksella hyväksyttävä turvallisuutta koskeviin viranomaisvaatimuksiin liittyvät täytäntöönpanosäännöt, jotta ilmaliikenteen hallinnan turvallisuusvalvonta voidaan toteuttaa tehokkaasti. Mainitun asetuksen 8 b artiklan mukaan kyseisten täytäntöönpanosääntöjen on perustuttava yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamisen puitteista (puiteasetus) 10 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 549/2004 (4) 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti hyväksyttyihin asetuksiin. Tämä asetus perustuu ilmaliikenteen hallinnan turvallisuusvalvonnasta ja asetuksen (EY) N:o 2096/2005 muuttamisesta 8 päivänä marraskuuta 2007 annettuun komission asetukseen (EY) N:o 1315/2007 (5).

(2)

On edelleen syytä määritellä toimivaltaisten viranomaisten roolia ja tehtäviä, jotka perustuvat asetuksen (EY) N:o 216/2008, asetuksen (EY) N:o 549/2004, asetuksen (EY) N:o 550/2004 ja eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintaverkon yhteentoimivuudesta (yhteentoimivuusasetus) 10 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 552/2004 (6) säännöksiin. Näihin asetuksiin sisältyy lennonvarmistuspalvelujen turvallisuutta koskevia vaatimuksia. Vaikka vastuu palvelun turvallisuudesta on palvelun tarjoajalla, jäsenvaltioiden olisi varmistettava tehokas valvonta toimivaltaisten viranomaisten kautta.

(3)	Asetuksen (EY) N:o 549/2004 1 artiklan 2 kohdan ja asetuksen (EY) N:o 216/2008 1 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti tätä asetusta ei pitäisi soveltaa sotilasoperaatioihin tai -koulutukseen.

(4)	Toimivaltaisten viranomaisten olisi tehtävä tämän asetuksen mukaisia turvallisuusauditointeja ja arviointeja osana asetuksessa (EY) N:o 216/2008 ja asetuksessa (EY) N:o 550/2004 edellytettyjä asianmukaisia tarkastuksia ja selvityksiä.

(5)	Toimivaltaisten viranomaisten olisi harkittava tässä asetuksessa säädetyn turvallisuusvalvontaa koskevan lähestymistavan soveltamista mahdollisuuksien mukaan myös muilla valvonnan aloilla tehokkaan ja yhdenmukaisen valvonnan kehittämiseksi.

(6)	Lennonvarmistuspalveluissa sekä ilmaliikennevirtojen säätelyssä ja ilmatilan hallinnassa käytetään funktionaalisia järjestelmiä, jotka mahdollistavat ilmaliikenteen hallinnan. Sen vuoksi funktionaalisiin järjestelmiin tehtäviin muutoksiin olisi sovellettava turvallisuusvalvontaa.

(7)

Toimivaltaisten viranomaisten olisi toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, jos järjestelmä tai järjestelmän rakenneosa ei ole asiaa koskevien vaatimusten mukainen. Tällaisessa tapauksessa ja erityisesti jos on annettava turvallisuusmääräys, toimivaltaisen viranomaisen olisi harkittava asetuksen (EY) N:o 552/2004 5 artiklassa tai 6 artiklassa tarkoitettujen vakuutusten antamiseen osallistuneiden ilmoitettujen laitosten ohjeistamista siten, että ne tekevät kyseistä teknistä järjestelmää koskevia erityistarkastuksia.

(8)

Toimivaltaisten viranomaisten vuosittain laatimien turvallisuusvalvontaraporttien olisi parannettava turvallisuusvalvonnan avoimuutta ja vastuullisuutta. Kyseiset raportit olisi osoitettava komissiolle, virastolle ja viranomaisen nimenneelle tai perustaneelle jäsenvaltiolle. Vuosittaisia turvallisuusvalvontaraportteja olisi lisäksi käytettävä alueellisen yhteistyön, asetuksen (EY) N:o 216/2008 mukaisten standardointitarkastusten ja turvallisuusvalvonnan kansainvälisen seurannan yhteydessä. Raporteissa olisi annettava asiaankuuluvat tiedot turvallisuustason seurannasta, sovellettavien turvallisuutta koskevien viranomaisvaatimusten noudattamisesta valvotuissa organisaatioissa, viranomaisen turvallisuusauditointeja koskevasta ohjelmasta, turvallisuusperustelujen arvioinnista, muutoksista, joita valvotut organisaatiot ovat tehneet funktionaalisiin järjestelmiin toimivaltaisen viranomaisen hyväksymiä menettelyjä noudattaen, sekä kyseisten viranomaisen antamista turvallisuusmääräyksistä.

(9)

Asetuksen (EY) N:o 216/218 10 artiklan 1 kohdan ja asetuksen (EY) N:o 550/2004 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti toimivaltaisten viranomaisten olisi suoritettava asianmukaiset järjestelyt, jotta ne voivat toimia keskenään tiiviissä yhteistyössä varmistaakseen sellaisten lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien riittävän valvonnan, jotka tarjoavat palveluja ilmatilassa, joka on muun jäsenvaltion kuin toimiluvan antaneen jäsenvaltion vastuulla. Asetuksen (EY) N:o 216/2008 15 artiklan mukaisesti toimivaltaisten viranomaisten olisi erityisesti vaihdettava asianmukaisia tietoja organisaatioiden turvallisuusvalvonnasta.

(10)

Viraston olisi edelleen arvioitava tämän asetuksen säännöksiä, etenkin niitä, jotka koskevat muutosten turvallisuusvalvontaa, ja annettava lausunto kyseisten muutosten mukauttamiseksi järjestelmälähtöiseen kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan ottaen huomioon näiden säännösten yhdistäminen tulevaan yhteiseen siviili-ilmailun turvallisuutta koskevaan sääntelyrakenteeseen sekä sidosryhmien ja toimivaltaisten viranomaisten turvallisuusvalvonnasta keräämät kokemukset. Viraston lausunnolla olisi myös pyrittävä helpottamaan Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) kansallisten turvallisuusohjelmien (SSP) täytäntöönpanoa unionissa ja osana tätä järjestelmälähtöistä kokonaisvaltaista lähestymistapaa.

(11)

Tiettyjen asetuksen (EY) N:o 551/2004 mukaisesti perustettujen verkkotoimintojen turvallinen toteuttaminen edellyttää, että niiden toteuttamiseen osallistuvaan yksikköön sovelletaan tiettyjä turvallisuusvaatimuksia. Näillä vaatimuksilla pyritään varmistamaan, että yksikkö tai organisaatio toimii turvallisella tavalla, ja ne vahvistetaan ilmaliikenteen hallintaverkon toimintojen toteuttamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja asetuksen (EU) N:o 691/2010 muuttamisesta 7 päivänä heinäkuuta 2011 annetussa komission asetuksessa (EU) N:o 677/2011 (7). Nämä organisaation turvallisuusvaatimukset muistuttavat läheisesti komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 1035/2011 (8) vahvistettuja yleisiä vaatimuksia, mutta verkkotoimintojen turvallisuusvastuisiin mukautettuina. Järjestelmälähtöisen kokonaisvaltaisen lähestymistavan tukemiseksi siviili-ilmailun turvallisuusvalvonnassa näiden vaatimusten noudattamista olisi valvottava samalla tavoin kuin lennonvarmistuspalvelujen tarjoajia valvotaan.

(12)

Euroopan ilmailun sääntelykehyksen tulevaisuutta käsitellyt korkean tason ryhmä korosti suosituksissaan heinäkuussa 2007 tarvetta erottaa toisistaan viranomaisvalvonta ja palvelujen tai toimintojen tarjoaminen. Tämän periaatteen mukaisesti asetuksen (EY) N:o 551/2004 6 artiklassa säädetään, että verkkotoimintojen toteuttajaksi nimetylle yksikölle tarvitaan asianmukaiset valvontajärjestelyt. Koska virasto jo suorittaa yleiseurooppalaisen ilmaliikenteen hallinnan ja lennonvarmistuspalvelun tarjoajien riippumatonta turvallisuusvalvontaa asetuksen (EY) N:o 216/2008 22 a artiklan mukaisesti, olisi täysin eurooppalaisen lentoturvallisuuspolitiikan mukaista antaa sen tehtäväksi myös komission tukeminen sen toteuttaessa samoja tehtäviä eurooppalaisten verkkotoimintojen osalta.

(13)	Sen vuoksi asetus (EY) N:o 1315/2007 olisi kumottava.

(14)

Lennonvarmistuspalvelujen ja verkkotoimintojen suorituskyvyn kehittämisjärjestelmästä ja lennonvarmistuspalvelujen tarjoamista koskevista yhteisistä vaatimuksista annetun asetuksen (EY) N:o 2096/2005 muuttamisesta 29 päivänä heinäkuuta 2010 annettua komission asetusta (EU) N:o 691/2010 (9) olisi muutettava sen mukauttamiseksi tähän asetukseen.

(15)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat yhtenäisen ilmatilan komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

1. Tässä asetuksessa vahvistetaan vaatimukset, joita sovelletaan toimivaltaisten viranomaisten harjoittamaan lennonvarmistuspalvelun, ilmaliikennevirtojen säätelyn ja ilmatilan hallinnan sekä muiden verkkotoimintojen turvallisuusvalvontaan yleisessä ilmaliikenteessä.

2. Tätä asetusta sovelletaan toimivaltaisten viranomaisten ja niiden puolesta toimivien pätevien yksiköiden toimintoihin, jotka liittyvät lennonvarmistuspalvelujen, ilmaliikennevirtojen säätelyn, ilmatilan hallinnan ja muiden verkkotoimintojen turvallisuusvalvontaan.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan asetuksen (EY) N:o 549/2004 2 artiklan ja asetuksen (EY) N:o 216/2008 3 artiklan määritelmiä. Asetuksen (EY) N:o 549/2004 2 artiklan 15 alakohdan ”luvan” määritelmää ei kuitenkaan sovelleta.

Lisäksi tässä asetuksessa tarkoitetaan

1.	”korjaavalla toimella” toimea, jolla poistetaan havaitun vaatimustenvastaisuuden syy;

2.	”funktionaalisella järjestelmällä” järjestelmien, menettelyjen ja henkilöstöresurssien yhdistelmää, joka on muodostettu ilmaliikenteen hallinnan alan toiminnon suorittamista varten;

3.	”verkon hallinnoijalla” asetuksen (EY) N:o 551/2004 6 artiklan 2 tai 6 kohdan mukaista puolueetonta ja toimivaltaista elintä, joka suorittaa mainitussa artiklassa ja tässä asetuksessa vahvistetut tehtävät;

4.	”verkkotoiminnoilla” asetuksen (EY) N:o 551/2004 6 artiklassa vahvistettuja erityisiä toimintoja;

5.	”organisaatiolla” joko lennonvarmistuspalvelujen tarjoajaa taikka ilmaliikennevirtojen säätelyä tai ilmatilan hallintaa tai muita verkkotoimintoja tarjoavaa yksikköä;

6.	”prosessilla” joukkoa toisiinsa liittyviä tai keskenään vuorovaikutuksessa olevia toimintoja, jotka muuttavat panokset tuotoksiksi;

7.	”turvallisuusperustelulla” sen osoittamista ja todistamista, että funktionaaliseen järjestelmään ehdotettu muutos voidaan toteuttaa voimassa olevassa sääntelykehyksessä vahvistettujen tavoitteiden tai vaatimusten mukaisesti turvallisuutta koskevia viranomaisvaatimuksia noudattaen;

8.	”turvallisuusmääräyksellä” toimivaltaisen viranomaisen antamaa tai hyväksymää asiakirjaa, jossa määrätään funktionaalista järjestelmää koskevien toimien toteuttamisesta turvallisuuden palauttamiseksi, kun todisteet osoittavat, että ilmailun turvallisuus voisi muussa tapauksessa vaarantua;

9.	”turvallisuustavoitteella” laadullista tai määrällistä lausumaa, jossa määritellään vaaratekijän suurin hyväksyttävä esiintymistiheys tai todennäköisyys, jolla vaaratekijän voidaan olettaa ilmenevän;

10.

”viranomaisen turvallisuusauditoinnilla” toimivaltaisen viranomaisen tekemää tai sen puolesta tehtyä järjestelmällistä ja riippumatonta tarkastusta sen määrittämiseksi, ovatko prosesseja ja niiden tuloksia, tuotteita tai palveluja koskevat turvallisuuteen liittyvät järjestelyt kokonaisuutena tai niiden osat vaadittujen turvallisuusjärjestelyjen mukaiset ja onko ne toteutettu tehokkaasti ja ovatko ne sopivia odotettujen tulosten saavuttamiseksi;

11.

”turvallisuutta koskevilla viranomaisvaatimuksilla” unionin tai kansallisissa säädöksissä lennonvarmistuspalvelujen tai ilmaliikennevirtojen säätelyn ja ilmatilan hallinnan toimintojen tai muiden verkkotoimintojen tarjoamista varten vahvistettuja vaatimuksia, jotka koskevat teknistä ja toiminnallista pätevyyttä ja valmiutta näiden palvelujen ja toimintojen tarjoamiseen, niiden turvallisuushallintaa sekä järjestelmiä, niiden osia ja asiaan liittyviä menettelyjä;

12.

”turvallisuusvaatimuksella” tiettyyn turvallisuustavoitteeseen tähtäävään riskinhallintastrategiaan perustuvaa riskinvähentämiskeinoa, mukaan lukien organisaatiota, operatiivisia tekijöitä, menettelyjä, toimintoja, suorituskykyä ja yhteentoimivuutta koskevat vaatimukset tai ympäristönäkökohtiin liittyvät keinot;

13.	”todentamisella” objektiivisten todisteiden esittämisen avulla tapahtuvaa varmistumista siitä, että erityiset vaatimukset on täytetty;

14.	”yleiseurooppalaisella ilmaliikenteen hallinnalla tai lennonvarmistuspalvelulla” toimintaa, joka on suunniteltu ja perustettu useimpien tai kaikkien jäsenvaltioiden käyttäjille ja joka voi ulottua myös sen alueen ulkopuoliseen ilmatilaan, jossa perussopimusta sovelletaan.

3 artikla

Valvonnasta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset

Tämän asetuksen soveltamiseksi ja rajoittamatta lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien toimilupien vastavuoroista tunnustamista asetuksen (EY) N:o 550/2004 7 artiklan 8 kohdan ja asetuksen (EY) N:o 216/2008 11 artiklan mukaisesti, valvonnasta vastaavia toimivaltaisia viranomaisia ovat:

a)	jäsenvaltion nimittämä tai perustama kansallinen valvontaviranomainen niitä organisaatioita varten, joiden pääasiallinen toimipaikka ja mahdollinen rekisteröity toimisto sijaitsevat kyseisessä jäsenvaltiossa ja jotka tarjoavat lennonvarmistuspalveluja kyseisen jäsenvaltion alueella;

asetuksen (EY) N:o 550/2004 2 artiklan mukaisten jäsenvaltioiden välisten sopimusten perusteella nimetyt tai perustetut toimivaltaiset viranomaiset niitä organisaatioita varten, joiden osalta turvallisuusvalvontaa koskevat vastuut on kyseisessä sopimuksessa jaettu a alakohdasta poiketen. Näiden sopimusten on oltava asetuksen (EY) N:o 550/2004 2 artiklan 3–6 kohdan vaatimusten mukaisia;

Euroopan lentoturvallisuusvirasto, jäljempänä ”virasto”, niitä organisaatioita varten, jotka tarjoavat ilmaliikenteen hallintaa tai lennonvarmistuspalvelua sen alueen ilmatilassa, jossa perussopimusta sovelletaan, ja joiden pääasiallinen toimipaikka ja mahdollinen rekisteröity toimisto sijaitsevat perussopimuksen määräysten soveltamisalaan kuuluvan alueen ulkopuolella;

d)	virasto niitä organisaatioita varten, jotka tarjoavat yleiseurooppalaista ilmaliikenteen hallintaa tai lennonvarmistuspalvelua sekä kaikkia muita verkkotoimintoja sen alueen ilmatilassa, jossa perussopimusta sovelletaan.

4 artikla

Turvallisuusvalvonta

1. Toimivaltaisten viranomaisten on suoritettava turvallisuusvalvontaa osana lennonvarmistuspalveluihin sekä ilmaliikennevirtojen säätelyyn, ilmatilan hallintaan ja muihin verkkotoimintoihin sovellettavien vaatimusten valvontaa seuratakseen näiden palvelujen turvallista tarjontaa ja todentaakseen, että sovellettavia turvallisuutta koskevia viranomaisvaatimuksia ja niiden täytäntöönpanojärjestelyjä noudatetaan.

2. Kun jäsenvaltiot tekevät sopimuksen sellaisten organisaatioiden valvonnasta, jotka harjoittavat toimintaa useamman kuin yhden jäsenvaltion vastuulla olevaan ilmatilaan ulottuvissa toiminnallisissa ilmatilan lohkoissa, tai kun on kyse rajat ylittävästä palveluntarjonnasta, asianomaisten jäsenvaltioiden on yksilöitävä ja jaettava turvallisuusvalvontaa koskevat vastuut tavalla, jolla varmistetaan, että

a)	kunkin tämän asetuksen säännöksen soveltamisesta vastuussa olevat tahot määritetään selkeästi;

b)	jäsenvaltioilla on selkeä kuva turvallisuusvalvontamekanismeista ja niiden tuloksista;

c)	asiaa koskeva tiedonvaihto järjestetään valvonnasta vastaavien viranomaisten ja toimiluvan myöntävän viranomaisen kesken.

Jäsenvaltioiden on säännöllisesti tarkasteltava uudelleen kyseistä sopimusta ja sen käytännön toteutusta erityisesti suhteessa saavutettuun turvallisuustasoon.

3. Kun jäsenvaltiot tekevät sopimuksen sellaisten organisaatioiden valvonnasta, jotka harjoittavat toimintaa toiminnallisissa ilmatilan lohkoissa tai rajojen yli, ja virasto on 3 artiklan b alakohdan mukainen toimivaltainen viranomainen ainakin yhden organisaation osalta, asianomaisten jäsenvaltioiden on toimittava yhteistyössä viraston kanssa sen varmistamiseksi, että 2 kohdan a, b ja c alakohdan vaatimuksia noudatetaan.

5 artikla

Turvallisuustason seuranta

1. Toimivaltaisten viranomaisten on säännöllisesti seurattava ja arvioitava saavutettuja turvallisuustasoja määrittääkseen, täyttävätkö ne turvallisuutta koskevat viranomaisvaatimukset, joita sovelletaan niiden vastuulla olevissa ilmatilan lohkoissa.

2. Toimivaltaisten viranomaisten on käytettävä turvallisuuden seurannan tuloksia erityisesti määrittääkseen alat, joilla turvallisuutta koskevien viranomaisvaatimusten noudattamisen todentaminen on ensiarvoisen tärkeää.

6 artikla

Turvallisuutta koskevien viranomaisvaatimusten noudattamisen todentaminen

1. Toimivaltaisten viranomaisten on vahvistettava prosessi, jolla todennetaan

a)	sovellettavien turvallisuutta koskevien viranomaisvaatimusten noudattaminen ennen lennonvarmistuspalvelujen tarjoamista varten tarvittavan toimiluvan antamista tai uusimista, mukaan lukien lupaan liitetyt turvallisuuteen liittyvät ehdot;

b)	asetuksen (EY) N:o 550/2004 8 artiklan mukaiseen nimeämispäätökseen mahdollisesti sisältyvien, turvallisuuteen liittyvien velvollisuuksien noudattaminen;

c)	sovellettavien turvallisuutta koskevien viranomaisvaatimusten jatkuva noudattaminen organisaatioissa;

sellaisten turvallisuustavoitteiden, turvallisuusvaatimusten ja muiden turvallisuuteen liittyvien ehtojen soveltaminen, jotka yksilöidään:

i)	järjestelmien tarkastusvakuutuksissa, myös asiaa koskevissa asetuksen (EY) N:o 552/2004 mukaisesti annetuissa järjestelmien rakenneosien vaatimustenmukaisuus- tai käyttöönsoveltuvuusvakuutuksissa,

ii)	lennonvarmistuspalveluihin, ilmaliikennevirtojen säätelyyn, ilmatilan hallintaan ja verkon hallinnoijaan sovellettavissa turvallisuutta koskevissa viranomaisvaatimuksissa vaadituissa riskienarviointi- ja vähentämismenettelyissä;

e)	turvallisuusmääräysten noudattaminen.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun prosessin:

a)	on perustuttava dokumentoituihin menettelyihin;

b)	tueksi on oltava asiakirjoja, jotka on erityisesti tarkoitettu tehtävien suorittamista koskevien ohjeiden antamiseen turvallisuusvalvontaa harjoittavalle henkilöstölle;

c)	on annettava kyseiselle organisaatiolle käsitys turvallisuusvalvontatoiminnan tuloksista;

d)	on perustuttava 7, 9 ja 10 artiklan mukaisiin viranomaisen turvallisuusauditointeihin ja arviointeihin;

on tarjottava toimivaltaisille viranomaisille tarvittavat todisteet jatkotoimien tueksi, mukaan lukien asetuksen (EY) N:o 549/2004 9 artiklassa ja asetuksen (EY) N:o 550/2004 7 artiklan 7 kohdassa sekä asetuksen (EY) N:o 216/2008 10 artiklassa, 25 artiklassa ja 68 artiklassa säädetyt toimenpiteet tilanteissa, joissa turvallisuutta koskevia viranomaisvaatimuksia ei noudateta.

7 artikla

Viranomaisen turvallisuusauditoinnit

1. Toimivaltaisten viranomaisten tai niiden valtuuttamien pätevien yksiköiden on tehtävä turvallisuusauditointeja.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja viranomaisen turvallisuusauditointeja koskevat seuraavat vaatimukset:

a)	auditointien on tuotettava toimivaltaisille viranomaisille tietoa sovellettavien turvallisuutta koskevien viranomaisvaatimusten ja täytäntöönpanojärjestelyjen noudattamisesta ja niissä on arvioitava parannusten tai korjaavien toimien tarvetta;

b)	niiden on oltava riippumattomia sisäisistä tarkastustoimista, joita kyseinen organisaatio toteuttaa osana turvallisuuden- tai laadunhallintajärjestelmiään;

c)	niitä suorittavat tarkastajat, jotka täyttävät 12 artiklan mukaiset pätevyysvaatimukset;

d)	niissä tarkastellaan täytäntöönpanojärjestelyjä kokonaisuutena tai niiden osia sekä prosesseja, tuotteita tai palveluja;

niissä on määritettävä, vastaavatko

i)	täytäntöönpanojärjestelyt turvallisuutta koskevia viranomaisvaatimuksia,

ii)	toteutetut toimet täytäntöönpanojärjestelyjä,

iii)	toteutettujen toimien tulokset täytäntöönpanojärjestelyjen odotettuja tuloksia;

f)	auditointien on johdettava kaikkien havaittujen vaatimustenvastaisuuksien korjaamiseen 8 artiklan mukaisesti.

3. Toimivaltaisten viranomaisten on laadittava osana täytäntöönpanoasetuksen (EY) N:o 1035/2011 8 artiklassa vaadittua tarkastusohjelmaa turvallisuusauditointeja koskeva ohjelma, joka saatetaan ajan tasalle vähintään kerran vuodessa ja jossa

a)	käsitellään kaikkia alueita, jotka voivat aiheuttaa turvallisuuteen liittyviä ongelmia, ja keskitytään erityisesti niihin alueisiin, joilla ongelmia on havaittu;

b)	käsitellään kaikkia organisaatioita, palveluita ja verkkotoimintoja, jotka toimivat toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa;

c)	varmistetaan, että auditoinnit suoritetaan tavalla, joka vastaa organisaation toimintaan liittyvän riskin tasoa;

d)	varmistetaan, että auditointeja suoritetaan riittävä määrä kahden vuoden aikana, jotta voidaan tarkastaa, että kaikki nämä organisaatiot noudattavat sovellettavia turvallisuutta koskevia viranomaisvaatimuksia kaikilla funktionaalisten järjestelmien kannalta merkityksellisillä aloilla;

e)	varmistetaan, että korjaavien toimien toteuttamista seurataan.

4. Toimivaltaiset viranomaiset voivat muuttaa suunniteltujen auditointien laajuutta ja suorittaa lisäauditointeja, jos ne vaikuttavat tarpeellisilta.

5. Toimivaltaisten viranomaisten on päätettävä, mitkä järjestelyt, osat, palvelut, toiminnot, tuotteet, tilat ja toimet tarkastetaan tietyn ajan kuluessa.

6. Tehdyt havainnot ja havaitut vaatimustenvastaisuudet on dokumentoitava. Havaittujen vaatimustenvastaisuuksien tueksi on esitettävä todisteet, ja ne on yksilöitävä suhteessa niihin sovellettaviin turvallisuutta koskeviin viranomaisvaatimuksiin ja niiden täytäntöönpanojärjestelyihin, joiden noudattamista auditoinnissa on tarkasteltu.

7. Auditoinnista on laadittava raportti, johon sisältyvät yksityiskohtaiset tiedot vaatimustenvastaisuuksista.

8 artikla

Korjaavat toimet

1. Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava auditointihavainnot auditoidulle organisaatiolle ja samalla pyydettävä sitä toteuttamaan korjaavia toimia havaittujen vaatimustenvastaisuuksien korjaamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sovellettavissa turvallisuutta koskevissa viranomaisvaatimuksissa mahdollisesti vaadittavien lisätoimien toteuttamista.

2. Auditoitujen organisaatioiden on määritettävä vaatimustenvastaisuuden korjaamiseksi tarvittavat korjaavat toimet sekä niiden toteuttamiseen tarvittava määräaika.

3. Toimivaltaisten viranomaisten on arvioitava auditoitujen organisaatioiden määrittämät korjaavat toimet ja niiden toteutus ja hyväksyttävä ne, jos arvioinnin perusteella katsotaan, että ne ovat riittäviä vaatimustenvastaisuuksien korjaamiseksi.

4. Auditoitujen organisaatioiden on aloitettava toimivaltaisten viranomaisten hyväksymien korjaavien toimien toteuttaminen. Nämä korjaavat toimet ja niiden seurantaprosessi on saatettava päätökseen toimivaltaisten viranomaisten hyväksymässä määräajassa.

9 artikla

Funktionaalisiin järjestelmiin tehtyjen muutosten turvallisuusvalvonta

1. Organisaatiot saavat käyttää ainoastaan asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen hyväksymiä menettelyjä päättäessään, otetaanko turvallisuuteen liittyvä muutos käyttöön niiden funktionaalisissa järjestelmissä. Ilmaliikennepalvelujen tarjoajien sekä viestintä-, suunnistus- tai valvontapalvelujen tarjoajien osalta asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen on hyväksyttävä nämä menettelyt täytäntöönpanoasetuksen (EY) N:o 1035/2011 mukaisesti.

2. Organisaatioiden on ilmoitettava asianomaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle kaikista suunnitelluista turvallisuuteen liittyvistä muutoksista. Toimivaltaisten viranomaisten on vahvistettava tätä varten tarvittavat hallinnolliset menettelyt kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

3. Ellei 10 artiklaa sovelleta, organisaatiot voivat toteuttaa ilmoitetut muutokset tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja menettelyjä noudattaen.

10 artikla

Ehdotettujen muutosten arviointimenettely

1. Toimivaltaisten viranomaisten on arvioitava turvallisuusperustelut, jotka liittyvät uusiin funktionaalisiin järjestelmiin tai organisaation ehdottamiin olemassa olevien funktionaalisten järjestelmien muutoksiin, kun

a)	havaittujen vaaratekijöiden mahdolliset vaikutukset määritetään vakavuusluokkaan 1 tai 2 täytäntöönpanoasetuksen (EY) N:o 1035/2011 liitteessä II olevan 3.2.4 kohdan mukaisesti tehdyssä vaaratekijöiden vakavuuden arvioinnissa; tai

b)	muutosten toteuttaminen edellyttää uusien ilmailunormien laatimista.

Kun toimivaltaiset viranomaiset katsovat arvioinnin olevan tarpeellista muissa kuin a ja b alakohdassa tarkoitetuissa tilanteissa, sen on ilmoitettava organisaatiolle, että se aikoo toteuttaa ilmoitetun muutoksen turvallisuusarvioinnin.

2. Arviointi on suoritettava tavalla, joka vastaa uuden funktionaalisen järjestelmän tai olemassa olevien funktionaalisten järjestelmien ehdotettujen muutosten aiheuttaman riskin tasoa.

Arviointia koskevat seuraavat vaatimukset:

a)	siinä on käytettävä dokumentoituja menettelyjä;

b)	sen tueksi on oltava asiakirjoja, jotka on erityisesti tarkoitettu tehtävien suorittamista koskevien ohjeiden antamiseen turvallisuusvalvontaa harjoittavalle henkilöstölle;

siinä on otettava huomioon turvallisuustavoitteet, turvallisuusvaatimukset ja muut turvallisuuteen liittyvät ehdot, jotka liittyvät käsiteltävänä olevaan muutokseen ja jotka yksilöidään:

i)	asetuksen (EY) N:o 552/2004 6 artiklassa tarkoitetuissa järjestelmien tarkastusvakuutuksissa,

ii)	asetuksen (EY) N:o 552/2004 5 artiklassa tarkoitetuissa järjestelmien rakenneosien vaatimustenmukaisuus- tai käyttöönsoveltuvuusvakuutuksissa, tai

iii)	sovellettavien turvallisuutta koskevien viranomaisvaatimusten mukaisesti laadituissa, riskien arviointia ja vähentämistä koskevissa asiakirjoissa;

d)	siinä on tarvittaessa vahvistettava turvallisuuteen liittyvät lisäehdot, jotka koskevat muutoksen toteuttamista;

siinä on arvioitava esitettyjen turvallisuusperustelujen hyväksyttävyyttä ottaen huomioon:

i)	vaaratekijöiden tunnistaminen,

ii)	vakavuusluokan määrittämisen johdonmukaisuus,

iii)	turvallisuustavoitteiden asianmukaisuus,

iv)	turvallisuusvaatimusten ja mahdollisten muiden turvallisuuteen liittyvien ehtojen asianmukaisuus, tehokkuus ja toteutettavuus,

v)	turvallisuustavoitteiden, turvallisuusvaatimusten ja muiden turvallisuuteen liittyvien ehtojen jatkuvan noudattamisen osoittaminen,

vi)	sen osoittaminen, että turvallisuusperustelujen laatimiseen käytetty prosessi on sovellettavien turvallisuutta koskevien viranomaisvaatimusten mukainen;

f)	siinä on todennettava prosessit, joita organisaatiot ovat käyttäneet uutta funktionaalista järjestelmää tai arvioinnissa käsiteltyjen olemassa olevien funktionaalisten järjestelmien muutoksia koskevien turvallisuusperustelujen laatimiseen;

g)	siinä on yksilöitävä, onko jatkuva vaatimustenmukaisuus tarpeen todentaa;

h)	siihen on sisällyttävä tarvittava koordinointi lentokelpoisuuden ja lentotoiminnan turvallisuusvalvonnasta vastaavien viranomaisten kanssa;

i)	sen pohjalta on annettava ilmoitus käsiteltävän muutoksen hyväksymisestä ja siihen mahdollisesti liittyvistä ehdoista tai hylkäämisestä ja sen syistä.

3. Arvioinnissa käsitellyn muutoksen käyttöönotto edellyttää toimivaltaisten viranomaisten hyväksyntää.

11 artikla

Pätevät yksiköt

1. Kun toimivaltainen viranomainen päättää antaa tämän asetuksen mukaisten viranomaisen turvallisuusauditointien tai arviointien suorittamisen pätevän yksikön tehtäväksi, sen on varmistettava, että perusteisiin, joita käytetään yksikön valitsemiseen asetuksen (EY) N:o 550/2004 3 artiklan ja asetuksen (EY) N:o 216/2008 13 artiklan mukaisten pätevien yksiköiden joukosta, sisältyvät seuraavat:

a)	pätevällä yksiköllä on aiempaa kokemusta turvallisuuden arvioinnista ilmailualan yksiköissä;

b)	pätevä yksikkö ei osallistu samanaikaisesti kyseisen organisaation turvallisuuden- tai laadunhallintajärjestelmien sisäisiin toimintoihin;

c)	koko viranomaisen turvallisuusauditointien tai arviointien suorittamiseen osallistuva henkilöstö on saanut riittävän koulutuksen, sillä on riittävä pätevyys ja se täyttää tämän asetuksen 12 artiklan 3 kohdan pätevyysvaatimukset.

2. Pätevän yksikön on hyväksyttävä mahdollisuus, että toimivaltainen viranomainen tai mikä tahansa sen puolesta toimiva elin suorittaa yksikössä auditoinnin.

3. Toimivaltaisten viranomaisten on pidettävä rekisteriä pätevistä yksiköistä, joille on annettu tehtäväksi suorittaa viranomaisen turvallisuusauditointeja tai arviointeja viranomaisten puolesta. Rekistereissä on dokumentoitava 1 kohdassa vahvistettujen vaatimusten noudattaminen.

12 artikla

Turvallisuusvalvontavalmiudet

1. Jäsenvaltioiden ja komission on varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on riittävät valmiudet varmistaa kaikkien niiden valvonnassa toimivien organisaatioiden turvallisuusvalvonta, mukaan lukien riittävät resurssit tässä asetuksessa yksilöityjen toimien toteuttamiseen.

2. Toimivaltaisten viranomaisten on laadittava ja saatettava joka toinen vuosi ajan tasalle arviointi henkilöstöresursseista, joita ne tarvitsevat turvallisuusvalvontatehtäviensä suorittamiseen. Arvioinnin on perustuttava analyysiin tässä asetuksessa vaadituista prosesseista ja niiden soveltamisesta.

3. Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että kaikilla turvallisuusvalvontatehtäviin osallistuvilla henkilöillä on riittävä pätevyys vaaditun toiminnon suorittamiseen. Tältä osin niiden on:

a)	määriteltävä ja dokumentoitava koulutus, tekninen ja operatiivinen tietämys, kokemus ja pätevyys, jolla on merkitystä kunkin toimen kannalta, jonka tehtävät liittyvät turvallisuusvalvontaan kyseisessä organisaatiorakenteessa;

b)	varmistettava organisaatiorakenteeseensa kuuluvien, turvallisuusvalvontatehtäviin osallistuvien henkilöiden erityiskoulutus;

varmistettava, että henkilöstö, joka on nimetty suorittamaan viranomaisen turvallisuusauditointeja, mukaan lukien pätevien yksiköiden tarkastushenkilöstö, täyttää toimivaltaisen viranomaisen määrittelemät erityiset pätevyysvaatimukset. Näiden vaatimusten on katettava:

i)	niiden lennonvarmistuspalveluihin, ilmaliikennevirtojen säätelyyn, ilmatilan hallintaan ja muihin verkkotoimintoihin liittyvien vaatimusten tuntemus ja ymmärtäminen, joiden noudattamista viranomaisen turvallisuusauditoinnit voivat koskea,

ii)	arviointimenetelmien käyttäminen,

iii)	auditointien hallinnointiin vaadittavat taidot,

iv)	tarkastajien pätevyyden osoittaminen arvioinnin tai muun hyväksyttävän keinon avulla.

13 artikla

Turvallisuusmääräykset

1. Toimivaltaisten viranomaisten on annettava turvallisuusmääräys, jos ne ovat todenneet, että funktionaalisessa järjestelmässä esiintyy turvallisuutta vaarantava seikka, joka edellyttää välittömiä toimia.

2. Turvallisuusmääräykset on toimitettava organisaatioille, joita asia koskee, ja siihen on sisällyttävä vähintään seuraavat tiedot:

a)	selvitys turvallisuutta vaarantavasta seikasta;

b)	funktionaalinen järjestelmä, jota asia koskee;

c)	tarvittavat toimet ja niiden perustelut;

d)	määräaika, johon mennessä tarvittavat toimet on toteutettava turvallisuusmääräyksen noudattamiseksi;

e)	sen voimaantulopäivä.

3. Toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava turvallisuusmääräyksen jäljennös virastolle ja muille toimivaltaisille viranomaisille, joita asia koskee, erityisesti niille, jotka osallistuvat funktionaalisen järjestelmän turvallisuusvalvontaan, sekä komissiolle.

4. Toimivaltaisten viranomaisten on todennettava, että sovellettavia turvallisuusmääräyksiä noudatetaan.

14 artikla

Turvallisuusvalvontakirjanpito

Toimivaltaisten viranomaisten on pidettävä asianmukaista kirjanpitoa turvallisuusvalvontaprosesseistaan ja pidettävä tällaiset tiedot saatavilla, ja tällaiseen kirjanpitoon on sisällyttävä kaikkien viranomaisen turvallisuusauditointien raportit sekä muut turvallisuuteen liittyvät asiakirjat, jotka liittyvät lupiin, nimeämisiin, muutosten turvallisuusvalvontaan, turvallisuusmääräyksiin ja pätevien yksiköiden käyttöön.

15 artikla

Turvallisuusvalvontaraportti

1. Toimivaltaisten viranomaisten on raportoitava vuosittain turvallisuusvalvontatoimista tämän asetuksen nojalla. Vuosittaisessa turvallisuusvalvontaraportissa on oltava myös seuraavat tiedot:

a)	toimivaltaisen viranomaisen organisaatiorakenne ja menettelyt;

b)	toimivaltaisen viranomaisen perustaneiden tai nimenneiden jäsenvaltioiden vastuulla oleva ilmatila ja toimivaltaisten viranomaisten valvonnassa olevat organisaatiot;

c)	pätevät yksiköt, joiden tehtäväksi on annettu viranomaisen turvallisuusauditointien suorittaminen;

d)	toimivaltaisen viranomaisen nykyiset resurssit;

e)	toimivaltaisen viranomaisen turvallisuusvalvontaprosesseissa mahdollisesti esiin tulleet turvallisuuskysymykset.

2. Jäsenvaltioiden on käytettävä toimivaltaisten viranomaistensa laatimia raportteja toimittaessaan komissiolle asetuksen (EY) N:o 549/2004 12 artiklassa edellytettyjä vuosittaisia kertomuksiaan.

Vuosittaiset turvallisuusvalvontaraportit on annettava viraston sekä niiden jäsenvaltioiden saataville, joita asia koskee, kun on kyse toiminnallisista ilmatilan lohkoista, ja sen on oltava käytettävissä myös niissä ohjelmissa tai toiminnoissa, joita toteutetaan sovittujen kansainvälisten järjestelyjen perusteella lennonvarmistuspalvelujen, ilmaliikennevirtojen säätelyn, ilmatilan hallinnan ja muiden verkkotoimintojen turvallisuusvalvonnan täytäntöönpanon seuraamiseksi tai auditoimiseksi.

Article16

Toimivaltaisten viranomaisten välinen tiedonvaihto

Toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava asianmukaiset järjestelyt, jotta ne voivat toimia keskenään tiiviissä yhteistyössä asetuksen (EY) N:o 216/2008 10 artiklan ja 15 artiklan sekä asetuksen (EY) N:o 550/2004 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti ja vaihtaa kaikkia asiaankuuluvia tietoja varmistaakseen kaikkien sellaisten organisaatioiden turvallisuusvalvonnan, jotka tarjoavat rajat ylittäviä palveluja tai toimintoja.

17 artikla

Siirtymäsäännökset

1. Ennen tämän asetuksen voimaantuloa aloitettuja toimia, jotka perustuvat asetukseen (EY) N:o 1315/2007, on hallinnoitava tämän asetuksen mukaisesti.

2. Jäsenvaltion viranomaisen, joka on vastannut sellaisten organisaatioiden turvallisuusvalvonnasta, joiden toimivaltainen viranomainen on virasto 3 artiklan mukaisesti, on siirrettävä näiden organisaatioiden turvallisuusvalvontaan liittyvät tehtävät virastolle 12 kuukauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulopäivästä, paitsi jos on kyse verkon hallinnoijan turvallisuusvalvonnasta, missä tapauksessa mahdollinen tehtävien siirtäminen viraston avustamalle komissiolle on tehtävä tämän asetuksen voimaantulopäivänä.

18 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (EY) N:o 1315/2007.

19 artikla

Asetuksen (EU) N:o 691/2010 muuttaminen

Korvataan asetuksen (EU) N:o 691/2010 liitteessä IV olevan 1.1 kohdan e alakohta seuraavasti:

”e)	komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1034/2011 (*1) 7, 8 ja 14 artiklassa tarkoitetut kansallisten turvallisuusviranomaisten turvallisuusraportit sekä kansallisten turvallisuusviranomaisten raportit havaittujen turvallisuuspuutteiden, joita varten laaditaan korjaussuunnitelma, korjaamisesta;

(*1) EUVL L 271, 18.10.2011, s. 15.” "

20 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 17 päivänä lokakuuta 2011.

Komission puolesta

José Manuel BARROSO

Puheenjohtaja

(1) EUVL L 96, 31.3.2004, s. 10.

(2) EUVL L 96, 31.3.2004, s. 20.

(3) EUVL L 79, 19.3.2008, s. 1.

(4) EUVL L 96, 31.3.2004, s. 1.

(5) EUVL L 291, 9.11.2007, s. 16.

(6) EUVL L 96, 31.3.2004, s. 26.

(7) EUVL L 185, 15.7.2011, s. 1.

(8) Katso tämän virallisen lehden sivu 23.

(9) EUVL L 201, 3.8.2010, s. 1.

18.10.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

L 271/23

KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 1035/2011,

annettu 17 päivänä lokakuuta 2011,

lennonvarmistuspalvelujen tarjoamista koskevista yhteisistä vaatimuksista sekä asetusten (EY) N:o 482/2008 ja (EU) N:o 691/2010 muuttamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EY) N:o 216/2008 mukaisesti komission on Euroopan lentoturvallisuusviraston, jäljempänä ’virasto’, avustuksella hyväksyttävä täytäntöönpanosäännöt ilmaliikenteen hallinta- ja lennonvarmistuspalvelujen tarjoamiselle kaikkialla unionissa. Mainitun asetuksen 8 b artiklan 6 kohdan mukaan kyseisten täytäntöönpanosääntöjen on perustuttava yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamisen puitteista (puiteasetus) 10 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 549/2004 (3) 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti hyväksyttyihin asetuksiin.

(2)

Unionissa tapahtuvan lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisen olisi perustuttava jäsenvaltioiden tai viraston myöntämään toimilupaan. Lennonvarmistuspalvelujen tarjoajille, jotka täyttävät yhteiset vaatimukset, olisi myönnettävä toimilupa asetuksen (EY) N:o 550/2004 7 artiklan ja asetuksen (EY) N:o 216/2008 8 b artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 550/2004 6 artiklan ja asetuksen (EY) N:o 216/2008 8 b artiklan mukaisesti vahvistettavien yhteisten vaatimusten soveltaminen ei saisi vaikuttaa jäsenvaltioiden omaa ilmatilaansa koskevaan suvereniteettiin eikä jäsenvaltioiden sellaisiin tarpeisiin, jotka liittyvät yleiseen järjestykseen, yleiseen turvallisuuteen ja puolustuskysymyksiin, siten kuin asetuksen (EY) N:o 549/2004 13 artiklassa vahvistetaan. Asetuksen (EY) N:o 549/2004 1 artiklan 2 kohdan ja asetuksen (EY) N:o 216/2008 1 artiklan 2 kohdan mukaisesti yhteisten vaatimusten ei pitäisi koskea sotilasoperaatioita tai -koulutusta.

(4)

Lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisen yhteisten vaatimusten määrittämisessä olisi otettava asianmukaisesti huomioon lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien oikeudellinen asema jäsenvaltioissa. Jos organisaatio lisäksi harjoittaa muuta toimintaa kuin lennonvarmistuspalvelujen tarjoamista, yhteisiä vaatimuksia ei pitäisi soveltaa tähän muuhun toimintaan tai resursseihin, jotka suunnataan muuhun toimintaan kuin lennonvarmistuspalvelujen tarjoamiseen, jollei asiasta toisin säädetä.

(5)

Kun yhteisiä vaatimuksia sovelletaan lennonvarmistuspalvelujen tarjoajiin, tämä olisi toteutettava oikeassa suhteessa niihin riskeihin, jotka liittyvät kunkin toiminnon erityispiirteisiin, kuten käsiteltävien liikennetapahtumien lukumäärään ja/tai luonteeseen sekä muihin piirteisiin. Jos tietyt lennonvarmistuspalvelujen tarjoajat päättävät olla hyödyntämättä mahdollisuutta tarjota rajat ylittäviä palveluja yhtenäisessä eurooppalaisessa ilmatilassa, toimivaltaisella viranomaisella olisi oltava oikeus sallia kyseisille palveluntarjoajille tiettyjen lennonvarmistuspalvelujen tarjoamista koskevien yleisten vaatimusten ja tiettyjen ilmaliikennepalvelujen tarjoamista koskevien erityisten vaatimusten noudattaminen vastaavassa suhteessa. Tällöin toimilupaan liitetyissä ehdoissa pitäisi ottaa huomioon poikkeuksen luonne ja soveltamisala.

(6)	Lupajärjestelmän asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi vuosikertomustensa yhteydessä toimitettava komissiolle ja virastolle kaikki tarvittavat tiedot toimivaltaisten viranomaisten myöntämistä poikkeuksista.

(7)	Erityyppisiin lennonvarmistuspalvelujen toimintoihin ei aina sovelleta samoja vaatimuksia. Tämän vuoksi on tarpeellista mukauttaa yhteiset vaatimukset kunkin toimintotyypin erityispiirteitä vastaaviksi.

(8)	Lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien asiana pitäisi olla näyttää toteen se, että ne täyttävät sovellettavat yhteiset vaatimukset toimiluvan voimassaoloajan ja kaikkien sen piiriin kuuluvien palvelujen osalta.

(9)

Yhteisten vaatimusten tehokkaan soveltamisen varmistamiseksi olisi luotava järjestelmä, jonka puitteissa yhteisten vaatimusten noudattamista sekä toimiluvassa eriteltyjen ehtojen täyttymistä valvotaan ja se tarkastetaan säännöllisesti. Toimivaltaisen viranomaisen olisi tarkastettava palveluntarjoajan soveltuvuus ennen toimiluvan antamista, ja sen olisi vuosittain arvioitava niiden lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien toiminnan vaatimustenmukaisuus, joille se on myöntänyt toimiluvan. Tämän vuoksi sen olisi laadittava ja saatettava vuosittain ajan tasalle ohjeellinen, riskinarviointiin perustuva tarkastusohjelma, joka kattaa kaikki siltä toimiluvan saaneet palveluntarjoajat. Ohjelmalla olisi voitava tarkastaa kaikki asiankuuluvat lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien toiminnot kohtuullisessa määräajassa. Kun toimivaltainen viranomainen arvioi nimettyjen ilmaliikennepalvelujen ja sääpalvelujen tarjoajien vaatimustenmukaisuuden, sillä pitäisi olla myös oikeus tarkistaa asiaan liittyvät vaatimukset, jotka johtuvat kyseisen jäsenvaltion kansainvälisistä velvoitteista.

(10)

Kansallisten valvontaviranomaisten vertaisarvioinneilla voitaisiin edistää yhteistä lähestymistapaa lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien valvontaan kaikkialla unionissa. Komissio voi järjestää nämä vertaisarvioinnit yhteistyössä jäsenvaltioiden ja viraston kanssa. Ne olisi sovitettava yhteen asetuksen (EY) N:o 216/2008 24 ja 54 artiklassa vahvistettujen toimenpiteiden sekä kaikkien muiden kansainvälisten seuranta- ja valvontaohjelmien kanssa. Näin vältettäisiin työn päällekkäisyys. Jotta vertaisarviointi tarjoaisi mahdollisuuden kokemusten ja parhaiden käytäntöjen vaihtamiseen, olisi suositeltavaa, että asiantuntijat kuuluisivat valvontaviranomaisen henkilöstöön.

(11)

Eurocontrol on kehittänyt turvallisuusvaatimukset (ESARR), joilla on suuri merkitys tarjottujen ilmaliikennepalvelujen turvallisuuden kannalta. Asetuksen (EY) N:o 550/2004 mukaisesti komission olisi yksilöitävä ja annettava asiaankuuluvat turvallisuusvaatimuksia koskevat määräykset unionin asetuksissa. Lennonvarmistuspalvelujen tarjoamista koskevista yhteisistä vaatimuksista 20 päivänä joulukuuta 2005 annettuun komission asetukseen (EY) N:o 2096/2005 (4) sisälletyt turvallisuusvaatimukset ovat näiden täytäntöönpanosääntöjen perustana.

(12)

Antaessaan asetuksen (EY) N:o 2096/2005 komissio päätti, ettei ollut tarkoituksenmukaista toistaa ilmaliikenteen hallinnan turvallisuuteen liittyvistä poikkeamista ilmoittamista ja niiden arviointia koskevia ESARR 2 -määräyksiä, jotka kuuluvat siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinnasta ja ehkäisemisestä ja direktiivin 94/56/EY kumoamisesta 20 päivänä lokakuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 996/2010 (5) ja poikkeamien ilmoittamisesta siviili-ilmailun alalla 13 päivänä kesäkuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/42/EY (6) soveltamisalaan. Turvallisuuteen liittyvistä poikkeamista olisi kuitenkin annettava uusia säännöksiä, joissa edellytetään, että tässä asetuksessa määritelty toimivaltainen viranomainen tarkastaa, onko ilmaliikennepalvelujen tarjoajilla sekä viestintä-, suunnistus- tai valvontapalvelujen tarjoajilla riittävät järjestelyt tällaisten poikkeamien raportointia ja niiden arviointia varten.

(13)

Erityisesti olisi tiedostettava, että ensiksi turvallisuudenhallinta on juuri se ilmaliikennepalvelujen osa-alue, jolla varmistetaan kaikkien turvallisuusriskien yksilöiminen, arvioiminen ja vähentäminen tyydyttävällä tavalla, ja toiseksi, että järjestelmälähtöiseen kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan tähtäävällä muodollisella ja systemaattisella turvallisuudenhallintaa ja hallintajärjestelmiä koskevalla lähestymistavalla saavutetaan paras mahdollinen turvallisuuden taso siten, että tulokset ovat helposti nähtävissä ja jäljitettävissä. Viraston olisi jatkettava tämän asetuksen turvallisuusvaatimusten arviointia ja yhdistettävä ne siviili-ilmailun turvallisuutta koskevaan yhteiseen sääntelyrakenteeseen.

(14)

Kunnes virasto on luonnostellut täytäntöönpanosäännöt, joilla asianmukaiset Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) standardit saatetaan osaksi unionin täytäntöönpanotoimenpiteitä, hyväksyttäviä menetelmiä vaatimusten täyttämiseksi, hyväksyntäspesifikaatioita ja ohjeaineistoa, lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien olisi toiminnassaan noudatettava asianmukaisia ICAOn standardeja. Lennonvarmistuspalvelujen rajat ylittävän tarjonnan edistämiseksi ja siihen saakka, kunnes virasto saa valmiiksi asianmukaiset toimenpideluonnokset, joilla ICAOn standardit saatetaan osaksi lainsäädäntöä, jäsenvaltioiden, komission ja viraston – tarpeen tullen tiiviissä yhteistyössä Eurocontrolin kanssa – olisi pyrittävä pitämään jäsenvaltioiden ilmoittamat erot ICAOn standardien soveltamisessa mahdollisimman pieninä lennonvarmistuspalvelujen osalta, jotta jäsenvaltioissa noudatettaisiin yhteisiä standardeja yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan alueella.

(15)

Erilaisten kansallisten vastuuvelvollisuutta koskevien järjestelyjen ei pitäisi estää lennonvarmistuspalvelujen tarjoajia tekemästä sopimuksia rajat ylittävästä palveluntarjonnasta, heti kun lennonvarmistuspalvelujen tarjoajat ovat tehneet järjestelyjä kattaakseen sovellettavaan lakiin perustuvista korvausvelvoitteista aiheutuvat tappiot. Käytetyn menettelyn olisi oltava kansallisen lainsäädännön mukainen. Jäsenvaltioiden, jotka sallivat lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisen ilmatilassaan tai osassa sitä ilman asetuksen (EY) N:o 550/2004 mukaista toimilupaa, olisi vastattava kyseisten palveluntarjoajien vastuiden kattamisesta.

(16)

Viraston olisi edelleen arvioitava tämän asetuksen säännöksiä, etenkin niitä, jotka koskevat toimiluvan saaneen organisaation lennonvarmistuspalvelujen tarjoamiseen tekemien muutosten turvallisuusarviointia sekä teknistä henkilöstöä, ja annettava lausunto niiden mukauttamiseksi järjestelmälähtöiseen kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan ottaen huomioon näiden säännösten yhdistäminen tulevaan yhteiseen siviili-ilmailun turvallisuutta koskevaan sääntelyrakenteeseen sekä sidosryhmien ja toimivaltaisten viranomaisten turvallisuusvalvonnasta keräämät kokemukset.

(17)

Yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan organisoinnista ja käytöstä (ilmatila-asetus) 10 päivänä maaliskuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 551/2004 (7) edellytetään sellaisten erityisten verkkotoimintojen perustamista, joilla mahdollistetaan ilmatilan ja niukkojen resurssien optimaalinen käyttö ja varmistetaan samalla, että ilmatila on mahdollisimman tehokkaasti käytettävissä ja ilmatilan käyttäjät voivat valita haluamansa reitin. Asetuksen (EY) N:o 551/2004 mukaisesti ilmaliikenteen hallintaverkon toimintojen toteuttamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja asetuksen (EU) N:o 691/2010 muuttamisesta 7 päivänä heinäkuuta 2011 annetussa komission asetuksessa (EU) N:o 677/2011 (8) vahvistetaan kyseisten toimintojen toteuttamiseen osallistuvan yksikön oikeudet, velvollisuudet ja vastuut.

(18)

Tiettyjen verkkotoimintojen turvallinen toteuttaminen edellyttää, että niiden toteuttamiseen osallistuvaan yksikköön sovelletaan tiettyjä vaatimuksia. Näillä vaatimuksilla pyritään varmistamaan, että yksikkö tai organisaatio toimii turvallisella tavalla, ja ne vahvistetaan asetuksen (EU) N:o 677/2011 liitteessä VI. Nämä organisaation turvallisuusvaatimukset muistuttavat läheisesti tämän asetuksen liitteessä I vahvistettuja lennonvarmistuspalvelujen tarjoamista koskevia yleisiä vaatimuksia, mutta verkkotoimintojen turvallisuusvastuisiin mukautettuina.

(19)	Sen vuoksi asetus (EY) N:o 2096/2005 olisi kumottava.

(20)

Lennonvarmistuspalvelujen tarjoajilta vaadittavasta ohjelmistojen turvallisuuden varmistusjärjestelmästä ja asetuksen (EY) N:o 2096/2005 liitteen II muuttamisesta 30 päivänä toukokuuta 2008 annettua komission asetusta (EY) N:o 482/2008 (9) ja lennonvarmistuspalvelujen ja verkkotoimintojen suorituskyvyn kehittämisjärjestelmästä ja lennonvarmistuspalvelujen tarjoamista koskevista yhteisistä vaatimuksista annetun asetuksen (EY) N:o 2096/2005 muuttamisesta 29 päivänä heinäkuuta 2010 annettua komission asetusta (EU) N:o 691/2010 (10) olisi muutettava niiden mukauttamiseksi tähän asetukseen.

(21)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EY) N:o 549/2004 5 artiklalla perustetun yhtenäisen ilmatilan komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

Tässä asetuksessa säädetään lennonvarmistuspalvelujen tarjoamista koskevista yhteisistä vaatimuksista.

Jollei liitteessä I tai II toisin säädetä, kyseisiä yhteisiä vaatimuksia ei kuitenkaan sovelleta:

a)	muuhun palveluntarjoajan toimintaan kuin lennonvarmistuspalvelujen tarjoamiseen;

b)	resursseihin, jotka osoitetaan muuhun toimintaan kuin lennonvarmistuspalvelujen tarjoamiseen.

2 artikla

Määritelmät

Lisäksi tässä asetuksessa tarkoitetaan

1.	”lentotyöllä” ilma-aluksen toimintaa, jossa ilma-alusta käytetään erikoistehtäviin, kuten maatalouslentoihin, rakennustoimintaan, ilmakuvauslentoihin, kartoitukseen, tähystykseen, partiointiin, etsintä- ja pelastustoimintaan tai mainoshinaukseen;

2.	”kaupallisella ilmakuljetuksella” ilma-aluksen käyttämistä matkustajien, rahdin tai postin kuljetukseen maksua tai muuta korvausta vastaan;

3.	”funktionaalisella järjestelmällä” järjestelmien, menettelyjen ja henkilöstöresurssien yhdistelmää, joka on muodostettu ilmaliikenteen hallinnan alan toiminnon suorittamista varten;

4.	”yleisilmailulla” kaikkea muuta siviili-ilma-aluksen toimintaa kuin lentotyötä tai kaupallista ilmakuljetusta;

5.	”kansallisella valvontaviranomaisella” jäsenvaltion asetuksen (EY) N:o 549/2004 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti kansalliseksi valvontaviranomaiseksi nimeämää/nimeämiä tai perustamaa/perustamia elintä tai elimiä;

6.	”vaaratekijällä” kaikkia edellytyksiä, tilanteita tai olosuhteita, jotka saattavat aiheuttaa onnettomuuden;

7.	”organisaatiolla” lennonvarmistuspalveluja tarjoavaa yksikköä;

8.	”toiminnallisella organisaatiolla” organisaatiota, joka on vastuussa ilmaliikennepalveluja tai viestintä-, suunnistus- tai valvontapalveluja tukevien teknisten palvelujen tarjoamisesta;

9.	”riskillä” vaaratekijän vahingollisen seurauksen yleisen todennäköisyyden tai esiintymistiheyden sekä kyseisen seurauksen vakavuuden yhdistelmää;

10.	”turvallisuuden varmistamisella” kaikkia suunniteltuja ja järjestelmällisiä toimia, jotka tarvitaan riittävän varmuuden saamiseen siitä, että tuote, palvelu, organisaatio tai funktionaalinen järjestelmä saavuttaa hyväksyttävän tai tyydyttävän turvallisuuden;

11.	”turvallisuustavoitteella” laadullista tai määrällistä lausumaa, jossa määritellään vaaratekijän suurin hyväksyttävä esiintymistiheys tai todennäköisyys, jolla vaaratekijän voidaan olettaa ilmenevän;

12.

13.	”palveluilla” joko yksittäistä lennonvarmistuspalvelua tai kyseisten palvelujen muodostamaa kokonaisuutta;

14.	”yleiseurooppalaisella lennonvarmistuspalvelulla” palvelua, joka on suunniteltu ja perustettu useimpien tai kaikkien jäsenvaltioiden käyttäjille ja joka voi ulottua myös sen alueen ulkopuoliseen ilmatilaan, jossa perussopimusta sovelletaan;

15.	”lennonvarmistuspalvelujen tarjoajalla” julkista tai yksityistä yksikköä, joka tarjoaa lennonvarmistuspalveluja yleiselle ilmaliikenteelle, mukaan lukien organisaatio, joka on hakenut toimilupaa kyseisten palvelujen tarjoamiseen.

3 artikla

Toimilupia myöntävä toimivaltainen viranomainen

1. Tämän asetuksen soveltamiseksi lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien toimilupia myöntävä toimivaltainen viranomainen on:

a)	jäsenvaltion nimittämä tai perustama kansallinen valvontaviranomainen niitä organisaatioita varten, joiden pääasiallinen toimipaikka ja mahdollinen rekisteröity toimisto sijaitsevat kyseisessä jäsenvaltiossa;

b)	virasto niitä organisaatioita varten, jotka tarjoavat lennonvarmistuspalveluja sen alueen ilmatilassa, jossa perussopimusta sovelletaan, ja joiden pääasiallinen toimipaikka ja mahdollinen rekisteröity toimisto sijaitsevat perussopimuksen määräysten soveltamisalaan kuuluvan alueen ulkopuolella;

c)	virasto niitä organisaatioita varten, jotka tarjoavat yleiseurooppalaisia lennonvarmistuspalveluja sen alueen ilmatilassa, jossa perussopimusta sovelletaan.

2. Turvallisuusvalvonnasta vastaava toimivaltainen viranomainen määritetään komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1034/2011 (11) 3 artiklan mukaisesti.

4 artikla

Toimilupien myöntäminen

1. Lennonvarmistuspalvelujen tarjoamiseen tarvittavan toimiluvan saadakseen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 550/2004 7 artiklan 5 kohdan soveltamista, organisaatioiden on täytettävä:

a)	liitteessä I vahvistetut lennonvarmistuspalvelujen tarjoamista koskevat yleiset vaatimukset;

b)	liitteissä II–V vahvistetut erityiset vaatimukset niiden tarjoaman palvelun lajin edellyttämällä tavalla.

2. Toimivaltainen viranomainen antaa organisaatiolle toimiluvan tarkastettuaan, että se täyttää yhteiset vaatimukset.

3. Organisaation on täytettävä yhteiset vaatimukset viimeistään ajankohtana, jolloin toimilupa annetaan:

a)	asetuksen (EY) N:o 550/2004 7 artiklan;

b)	asetuksen (EY) N:o 216/2008 8 b artiklan 2 kohdan ja 22 a artiklan b ja c alakohdan mukaisesti.

5 artikla

Poikkeukset

1. Poiketen siitä, mitä 4 artiklan 1 kohdassa säädetään, tietyt lennonvarmistuspalvelujen tarjoajat saattavat päättää olla hyödyntämättä mahdollisuutta tarjota rajat ylittäviä palveluita ja saattavat luopua oikeudestaan vastavuoroiseen tunnustamiseen yhtenäisessä eurooppalaisessa ilmatilassa.

Ne voivat tällöin hakea toimilupaa, joka rajoittuu asetuksen (EY) N:o 550/2004 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulle jäsenvaltiolle kuuluvaan ilmatilaan.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun hakemuksen esittämisen edellytyksenä on, että ilmaliikennepalvelujen tarjoajan tarjoamat palvelut tai palvelut, joita se aikoo tarjota, rajoittuvat yhteen tai useampaan seuraavista luokista:

lentotyö;

b)	yleisilmailu;

c)	kaupallinen ilmakuljetus, jossa käytetään ainoastaan ilma-aluksia, joiden suurin sallittu lentoonlähtömassa on alle 10 tonnia tai joissa matkustajapaikkoja on alle 20;

d)	kaupallinen ilmakuljetus, jossa liikennetapahtumia on alle 10 000 vuodessa riippumatta suurimmasta sallitusta lentoonlähtömassasta ja matkustajapaikkojen määrästä; liikennetapahtumat lasketaan nousujen ja laskujen yhteismääränä ja kolmen edeltävän vuoden keskiarvona.

Tällaisen hakemuksen esittämisen edellytyksenä on, että muita kuin ilmaliikennepalveluja tarjoavan lennonvarmistuspalvelujen tarjoajan vuosittainen bruttoliikevaihto on enintään 1 000 000 euroa niiden palvelujen osalta, joita se tarjoaa tai aikoo tarjota.

Jos lennonvarmistuspalvelujen tarjoaja ei objektiivisista käytännön syistä voi esittää näyttöä siitä, että se täyttää kyseiset kelpoisuusperusteet, toimivaltainen viranomainen voi hyväksyä muut vastaavat luvut tai ennusteet, jotka koskevat ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa määriteltyjä enimmäismääriä.

Kyseistä hakemusta esittäessään lennonvarmistuspalvelujen tarjoajan on samanaikaisesti toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle kelpoisuusperusteita koskeva asiaankuuluva näyttö.

3. Toimivaltainen viranomainen voi myöntää erityisiä poikkeuksia 1 kohdan kelpoisuusperusteet täyttäville hakijoille ottaen huomioon niiden osuuden ilmaliikenteen hallinnasta kyseisen jäsenvaltion ilmatilassa.

Nämä poikkeukset voivat koskea ainoastaan liitteessä I vahvistettuja vaatimuksia.

Poikkeusta ei kuitenkaan voida myöntää seuraavista vaatimuksista:

a)	tekninen ja toiminnallinen pätevyys ja valmius (1 kohta);

b)	turvallisuudenhallinta (3.1 kohta);

c)	henkilöstö (5 kohta);

d)	avoin ja läpinäkyvä palvelujen tarjonta (8.1 kohta).

4. Edellä 3 kohdassa säädettyjen poikkeusten lisäksi toimivaltainen viranomainen voi myöntää poikkeuksia hakijoille, jotka tarjoavat lentopaikan lentotiedotuspalvelua (AFIS) ja käyttävät säännöllisesti kullakin lentopaikalla vain yhtä työpistettä. Tällöin toimivaltainen viranomainen ottaa huomioon hakijoiden osuuden ilmaliikenteen hallinnasta kyseisen jäsenvaltion ilmatilassa.

Nämä poikkeukset voivat koskea ainoastaan seuraavia liitteessä II olevan 3 kohdan vaatimuksia:

a)	turvallisuudenhallintaan liittyvä vastuu sekä ulkopuoliset palvelut ja toimitukset (3.1.2 kohdan b ja e alakohta);

b)	turvallisuuskatselmukset (3.1.3 kohdan a alakohta);

c)	riskien arviointia ja vähentämistä koskevat turvallisuusvaatimukset muutosten yhteydessä (3.2 kohta).

5. Poikkeuksia ei voida myöntää liitteiden III, IV ja V vaatimuksiin.

6. Asetuksen (EY) N:o 550/2004 liitteen II mukaisesti toimivaltaisen viranomaisen on:

a)	eriteltävä toimilupaan liitetyissä ehdoissa poikkeuksen luonne ja soveltamisala ja ilmoitettava sen oikeusperusta;

b)	rajoitettava toimiluvan voimassaoloaika, jos sitä pidetään tarpeellisena valvontaan liittyvistä syistä;

c)	seurattava jatkossa, täyttävätkö lennonvarmistuspalvelujen tarjoajat edelleen poikkeuksen myöntämisen edellytykset.

6 artikla

Vaatimustenmukaisuuden osoittaminen

1. Organisaatioiden on toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä toimitettava kaikki asiaankuuluva näyttö, jonka avulla ne voivat osoittaa täyttävänsä sovellettavat yhteiset vaatimukset. Organisaatiot voivat käyttää täysimääräisesti kaikkia olemassa olevia tietoja.

2. Toimiluvan saaneen organisaation on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle lennonvarmistuspalvelujen tarjontaansa suunnitelluista muutoksista, joilla voi olla vaikutusta siihen sovellettavien yhteisten vaatimusten tai tarvittaessa toimilupaan liitettyjen ehtojen noudattamiseen.

3. Jos toimiluvan saanut organisaatio ei enää täytä sovellettavia yhteisiä vaatimuksia tai tarvittaessa toimilupaan liitettyjä ehtoja, toimivaltaisen viranomaisen on yhden kuukauden kuluessa vaatimustenvastaisuuden havaitsemispäivästä vaadittava organisaatiota toteuttamaan korjaavia toimia.

Kyseisestä päätöksestä on ilmoitettava välittömästi asianomaiselle organisaatiolle.

Toimivaltaisen viranomaisen on tarkastettava, että korjaava toimi on toteutettu, ennen kuin se ilmoittaa hyväksynnästään asianomaiselle organisaatiolle.

Jos toimivaltainen viranomainen katsoo, ettei korjaavaa toimea ole toteutettu asianmukaisesti organisaation kanssa sovitussa määräajassa, toimivaltaisen viranomaisen on ryhdyttävä aiheellisiin täytäntöönpanotoimenpiteisiin asetuksen (EY) N:o 550/2004 7 artiklan 7 kohdan ja asetuksen (EY) N:o 216/2008 10 artiklan, 22 a artiklan d alakohdan, 25 artiklan ja 68 artiklan mukaisesti ottaen huomioon tarve varmistaa lennonvarmistuspalvelujen jatkuvuus.

7 artikla

Vaatimustenmukaisuuden valvonnan tukeminen

Organisaatioiden on tuettava toimivaltaisen viranomaisen tai sen puolesta toimivan pätevän yksikön tekemiä tarkastuksia ja selvityksiä, mukaan lukien paikan päällä suoritettavat tarkastukset ja ilman ennakkoilmoitusta tehtävät tarkastuskäynnit.

Niillä henkilöillä, jotka suorittavat tarkastuksia, on oltava oikeus:

a)	tutkia tarpeelliset asiakirjat, tiedot, menettelyt ja muu aineisto, jolla on merkitystä lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisen kannalta;

b)	ottaa jäljennöksiä tai otteita kyseisistä asiakirjoista, tiedoista, menettelyistä ja muusta aineistosta;

c)	vaatia suullista selvitystä paikalla;

d)	päästä niihin tiloihin, niille alueille ja niihin liikennevälineisiin, joilla on merkitystä tarkastuksen kannalta.

Kun toimivaltainen viranomainen tai sen puolesta toimiva pätevä yksikkö tekee näitä tarkastuksia ja selvityksiä, ne on suoritettava sen jäsenvaltion lainsäädäntöä noudattaen, jossa ne toteutetaan.

8 artikla

Jatkuva vaatimustenmukaisuus

Toimivaltaisen viranomaisen on valvottava käytettävissään olevan näytön perusteella vuosittain niiden organisaatioiden toiminnan vaatimustenmukaisuutta, joille se on myöntänyt toimiluvan.

Tätä varten toimivaltaisen viranomaisen on laadittava ja saatettava vuosittain ajan tasalle kaikki siltä toimiluvan saaneet palveluntarjoajat kattava ohjeellinen tarkastusohjelma, joka perustuu tarjottujen lennonvarmistuspalvelujen eri toimintoihin liittyvien riskien arviointiin. Ennen ohjelman laatimista toimivaltaisen viranomaisen on kuultava kyseistä organisaatiota sekä tarvittaessa muita toimivaltaisia viranomaisia, joita asia koskee.

Ohjelmassa on mainittava eri kohteissa suoritettavien tarkastusten suunnitellut aikavälit.

9 artikla

Teknistä henkilöstöä koskevat turvallisuusmääräykset

Ilmaliikennepalvelujen sekä viestintä-, suunnistus- tai valvontapalvelujen tarjoamisen osalta toimivaltaisen viranomaisen tai muun jäsenvaltion tähän tehtävään nimeämän viranomaisen on:

a)	annettava asianmukaiset turvallisuusmääräykset turvallisuuteen liittyvissä operatiivisissa tehtävissä toimivaa teknistä henkilöstöä varten;

b)	varmistettava kaikkien toiminnallisten organisaatioiden turvallisuuteen liittyviin operatiivisiin tehtäviin määräämän teknisen henkilöstön riittävä ja asianmukainen turvallisuusvalvonta;

c)	aiheellisin perustein ja asianmukaisen tutkimuksen jälkeen ryhdyttävä tarvittaviin toimiin sellaisen toiminnallisen organisaation ja/tai sen teknisen henkilöstön suhteen, joka ei täytä liitteessä II olevan 3.3 kohdan vaatimuksia;

d)	tarkistettava, että on olemassa asianmukaiset menetelmät sen varmistamiseksi, että kolmannet osapuolet, joille on annettu turvallisuuteen liittyviä operatiivisia tehtäviä, täyttävät liitteessä II olevan 3.3 kohdan vaatimukset.

10 artikla

Vertaisarviointimenettely

1. Komissio voi yhdessä jäsenvaltioiden ja viraston kanssa järjestää kansallisten valvontaviranomaisten vertaisarviointeja 2–6 kohdan mukaisesti.

2. Vertaisarvioinnin suorittaa kansallisten asiantuntijoiden ryhmä, johon tarvittaessa kuuluu myös viraston edustajia tarkkailijoina.

Ryhmässä on oltava asiantuntijoita vähintään kolmesta eri jäsenvaltiosta ja virastosta.

Asiantuntijat eivät saa osallistua vertaisarviointeihin siinä jäsenvaltiossa, jossa he työskentelevät.

Komissio laatii jäsenvaltioiden nimeämistä kansallisista asiantuntijoista luettelon, joka kattaa yhteisten vaatimusten kaikki osa-alueet sellaisina kuin ne luetellaan asetuksen (EY) N:o 550/2004 6 artiklassa, ja pitää luettelon ajan tasalla.

3. Komissio ilmoittaa vähintään kolme kuukautta ennen vertaisarvioinnin suorittamista kyseiselle jäsenvaltiolle ja kyseiselle kansalliselle valvontaviranomaiselle vertaisarvioinnin suorittamisesta, sen suunnitellusta suorittamispäivästä sekä arviointiin osallistuvien asiantuntijoiden henkilöllisyydestä.

Jäsenvaltion, jonka kansalliselle valvontaviranomaiselle vertaisarviointi suoritetaan, on ennen arvioinnin suorittamista hyväksyttävä asiantuntijoiden ryhmä.

4. Arviointiryhmän on kolmen kuukauden kuluessa arvioinnin suorittamispäivästä laadittava yksimielisesti kertomus, jossa voidaan esittää suosituksia.

Komissio kutsuu koolle kokouksen, jossa virasto, asiantuntijat ja kansallinen valvontaviranomainen keskustelevat kyseisestä kertomuksesta.

5. Komissio välittää kertomuksen kyseiselle jäsenvaltiolle.

Jäsenvaltio voi kolmen kuukauden kuluessa kertomuksen vastaanottamispäivästä esittää sitä koskevat huomionsa.

Kyseisiin huomioihin on tarvittaessa sisällyttävä toimenpiteet, jotka jäsenvaltio on toteuttanut arvioinnin johdosta tai jotka se aikoo toteuttaa asetetussa määräajassa.

Jollei kyseisen jäsenvaltion kanssa muuta sovita, arviointikertomusta ja seurantaa ei julkaista.

6. Komissio ilmoittaa jäsenvaltioille vuosittain arviointien pääasiallisista tuloksista yhtenäisen ilmatilan komitean kautta.

11 artikla

Siirtymäsäännökset

1. Lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien, joilla on asetuksen (EY) N:o 2096/2005 mukaisesti annettu toimilupa tämän asetuksen voimaantulopäivänä, katsotaan olevan tämän asetuksen mukaisesti annetun toimiluvan haltijoita.

2. Lennonvarmistuspalvelujen tarjoajan toimiluvan hakijoiden, jotka ovat jättäneet hakemuksensa ennen tämän asetuksen voimaantulopäivää ja joille ei vielä ole annettu toimilupaa mainittuna päivänä, on osoitettava, että ne täyttävät tämän asetuksen säännökset ennen toimiluvan antamista.

3. Jos organisaatiot, joiden osalta toimivaltainen viranomainen on 3 artiklan mukaisesti virasto, ovat hakeneet jäsenvaltion kansalliselta valvontaviranomaiselta toimilupaa ennen tämän asetuksen voimaantulopäivää, kansallisen valvontaviranomaisen on saatettava lupamenettely päätökseen yhteistyössä viraston kanssa ja toimitettava sitä koskeva aineisto virastolle toimiluvan antamisen yhteydessä.

12 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (EY) N:o 2096/2005.

13 artikla

Asetuksen (EY) N:o 482/2008 muuttaminen

Muutetaan asetus (EY) N:o 482/2008 seuraavasti:

1.	Korvataan 4 artiklan 5 kohdassa ilmaisu ”asetuksen (EY) N:o 2096/2005” ilmaisulla ”komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1035/2011 (*1).

2.	Poistetaan 6 artikla.

3.	Korvataan liitteessä I olevassa 1 ja 2 kohdassa ilmaisu ”asetuksen (EY) N:o 2096/2005” ilmaisulla ”täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1035/2011”.

14 artikla

Asetuksen (EU) N:o 691/2010 muuttaminen

Poistetaan asetuksen (EU) N:o 691/2010 25 artikla.

15 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 17 päivänä lokakuuta 2011.

Komission puolesta

José Manuel BARROSO

Puheenjohtaja

(1) EUVL L 96, 31.3.2004, s. 10.

(2) EUVL L 79, 19.3.2008, s. 1.

(3) EUVL L 96, 31.3.2004, s. 1.

(4) EUVL L 335, 21.12.2005, s. 13.

(5) EUVL L 295, 12.11.2010, s. 35.

(6) EUVL L 167, 4.7.2003, s. 23.

(7) EUVL L 96, 31.3.2004, s. 20.

(8) EUVL L 185, 15.7.2011, s. 1.

(9) EUVL L 141, 31.5.2008, s. 5.

(10) EUVL L 201, 3.8.2010, s. 1.

(11) Ks. virallisen lehden sivu 15

(*1) EUVL L 271, 18.10.2011, s. 23.”

LIITE I

Lennonvarmistuspalvelujen tarjoamista koskevat yleiset vaatimukset

1. TEKNINEN JA TOIMINNALLINEN PÄTEVYYS JA VALMIUS

Lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien on kyettävä tarjoamaan palvelujaan turvallisella, tehokkaalla, jatkuvalla ja kestävällä tavalla olosuhteissa, joissa palvelun yleinen kysyntä tietyssä ilmatilassa pysyy kohtuullisella tasolla. Tätä varten niiden on pidettävä yllä riittävää teknistä ja toiminnallista kapasiteettia ja asiantuntemusta.

2. ORGANISAATIORAKENNE JA -HALLINTO

2.1 Organisaatiorakenne

Lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien on perustettava organisaationsa ja hallinnoitava sitä sellaisen rakenteen pohjalta, jolla voidaan varmistaa lennonvarmistuspalvelujen turvallinen, tehokas ja jatkuva tarjonta.

Organisaatiorakenteessa on määriteltävä:

a)	nimettyjen vastuuhenkilöiden valtuudet, tehtävät ja vastuut erityisesti turvallisuuteen, laatuun, turvatoimiin, talouteen ja henkilöstöasioihin liittyvistä tehtävistä vastaavien esimiesten osalta;

b)	organisaation eri osien ja prosessien keskinäinen hierarkia ja niiden väliset raportointisuhteet.

2.2 Organisaatiohallinto

2.2.1 Liiketoimintasuunnitelma

Lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien on laadittava vähintään viisi vuotta kattava liiketoimintasuunnitelma. Liiketoimintasuunnitelmassa on:

vahvistettava lennonvarmistuspalvelujen tarjoajan yleiset päämäärät ja tavoitteet ja sen strategia niiden saavuttamiseksi tavalla, jossa otetaan huomioon palveluntarjoajan kaikki muut pidemmän aikavälin yleissuunnitelmat ja asiaankuuluvat infrastruktuurin tai teknologian kehittämiseen liittyvät unionin vaatimukset;

b)	esitettävä asianmukaiset suorituskykytavoitteet soveltuvin osin turvallisuuden, kapasiteetin, ympäristön ja kustannustehokkuuden osalta.

Edellä a ja b alakohdassa lueteltujen tietojen on oltava yhdenmukaisia asetuksen (EY) N:o 549/2004 11 artiklassa tarkoitettujen kansallisten suorituskykysuunnitelmien ja toiminnallisen ilmatilan lohkon suorituskykysuunnitelmien kanssa sekä turvallisuustietojen osalta ICAO Annex 11:n (muutos 47B, 20 päivänä heinäkuuta 2009) standardissa 2.27.1 tarkoitetun valtion turvallisuusohjelman kanssa soveltuvin osin.

Lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien on esitettävä turvallisuus- ja liiketoimintaperusteet merkittäville investointihankkeille, mukaan lukien soveltuvin osin arvioitu vaikutus b alakohdassa tarkoitettuihin asianmukaisiin suorituskykytavoitteisiin, ja yksilöitävä SESARin (the Single European Sky ATM Research Programme) täytäntöönpanoon liittyvistä lainsäädännöllisistä vaatimuksista johtuvat investoinnit.

2.2.2 Vuotuinen suunnitelma

Lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien on laadittava tulevaa vuotta koskeva vuotuinen suunnitelma, jossa eritellään yksityiskohtaisemmin liiketoimintasuunnitelman kohdat ja kuvaillaan kaikki siihen tehtävät muutokset.

Vuotuiseen suunnitelmaan on sisällyttävä seuraavat palvelun tasoa ja laatua koskevat seikat, jotka liittyvät soveltuvin osin esimerkiksi ennakoituun kapasiteetin tasoon, turvallisuuteen, ympäristöön ja kustannustehokkuuteen:

a)	tiedot uuden infrastruktuurin tai muiden uudistusten toteuttamisesta ja selvitys siitä, miten niillä parannetaan lennonvarmistuspalvelujen tarjoajan suorituskykyä, mukaan lukien palvelujen tasoa ja laatua;

b)	asetuksen (EY) N:o 549/2004 11 artiklassa tarkoitettujen kansallisten suorituskykysuunnitelmien tai toiminnallisen ilmatilan lohkon suorituskykysuunnitelmien mukaiset suorituskykyindikaattorit, joiden avulla suorituskyvyn tasoa ja palvelun laatua voidaan kohtuudella arvioida;

c)	tiedot lennonvarmistuspalvelujen tarjoajan turvallisuussuunnitelmassa yksilöityjen turvallisuusriskien lieventämiseksi suunnitelluista toimenpiteistä, mukaan lukien turvallisuusriskiä ja soveltuvien lievennystoimenpiteiden arvioituja kustannuksia mittaavat turvallisuusindikaattorit;

d)	lennonvarmistuspalvelujen tarjoajan ennakoitu taloudellinen asema lyhyellä aikavälillä sekä kaikki liiketoimintasuunnitelmaan tehtävät muutokset ja siihen vaikuttavat tekijät.

2.2.3 Suorituskykyosio

Lennonvarmistuspalvelujen tarjoajan on pyydettäessä annettava komissiolle mahdollisuus tutustua liiketoimintasuunnitelman ja vuosikertomuksen suorituskykyosion sisältöön toimivaltaisen viranomaisen kansallisen lainsäädännön mukaisesti vahvistamin edellytyksin.

3. TURVALLISUUDEN JA LAADUN HALLINTA

3.1 Turvallisuudenhallinta

Lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien on hallittava kaikkien tarjoamiensa palvelujen turvallisuutta. Niiden on luotava viralliset yhteydet kaikkiin osapuoliin, jotka voivat suoraan vaikuttaa niiden palvelujen turvallisuuteen.

Palveluntarjoajien on luotava menettelyt turvallisuuden hallinnoimiseksi silloin, kun uusia toiminnallisia järjestelmiä otetaan käyttöön tai olemassa olevia toiminnallisia järjestelmiä muutetaan.

3.2 Laadunhallintajärjestelmä

Lennonvarmistuspalvelujen tarjoajilla on oltava käytössään kaikki niiden tarjoamat lennonvarmistuspalvelut kattava laadunhallintajärjestelmä, joka perustuu seuraavassa lueteltuihin periaatteisiin.

Laadunhallintajärjestelmässä on:

a)	määriteltävä laatupolitiikka, jossa otetaan huomioon eri käyttäjien tarpeet niin suuressa määrin kuin mahdollista;

b)	luotava laadunvarmistusohjelma, johon kuuluvilla menettelyillä varmistetaan, että kaikki toiminta tapahtuu sovellettavien vaatimusten, normien ja menettelyjen mukaisesti;

c)	osoitettava laadunhallintajärjestelmän toimivuus käsikirjojen ja seuranta-asiakirjojen avulla;

d)	nimettävä johdon edustajat, joiden tehtävänä on valvoa menettelyjen vaatimustenmukaisuutta ja riittävyyttä sovellettujen käytäntöjen turvallisuuden ja tehokkuuden varmistamiseksi;

e)	suoritettava käytössä olevaa laadunhallintajärjestelmää koskevia tarkastuksia ja toteutettava tarvittaessa siihen liittyviä korjaavia toimia.

Asianmukaisesti akkreditoidun organisaation antama EN ISO 9001 -sertifikaatti, joka kattaa palveluntarjoajan lennonvarmistuspalvelut, katsotaan riittäväksi näytöksi vaatimustenmukaisuudesta. Lennonvarmistuspalvelujen tarjoajan on suostuttava toimittamaan sertifiointiin liittyvä asiakirja-aineisto toimivaltaiselle viranomaiselle tämän sitä pyytäessä.

Lennonvarmistuspalvelujen tarjoajat voivat yhdistää turvallisuuden, turvatoimien ja laadun hallintajärjestelmät johtamisjärjestelmäänsä.

3.3 Toimintakäsikirjat

Lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien on tuotettava operatiivisissa tehtävissä toimivan henkilöstönsä käyttöön ja sen ohjeistukseksi tarjoamiaan palveluja käsittelevä toimintakäsikirja ja pidettävä se ajan tasalla.

Niiden on varmistettava, että:

a)	toimintakäsikirja sisältää ohjeet ja tiedot, jotka operatiivisissa tehtävissä toimiva henkilökunta tarvitsee tehtäviensä suorittamiseksi;

b)	henkilöstöllä on käytettävissään asiaankuuluvat toimintakäsikirjan osat;

c)	operatiivisissa tehtävissä toimivalle henkilöstölle tiedotetaan viipymättä toimintakäsikirjaan tehtävistä, heidän tehtäviään koskevista muutoksista sekä näiden muutosten voimaantulosta.

4. TURVATOIMET

Lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien on toteutettava turvajärjestelmä, jolla voidaan varmistaa:

a)	niiden tilojen ja henkilöstön turvallisuus siten, että laiton puuttuminen lennonvarmistuspalvelujen tarjontaan voidaan estää;

b)	niiden vastaanottamien, tuottamien tai muuten käyttämien operatiivisten tietojen turvaaminen siten, että näiden tietojen saanti on rajoitettu koskemaan vain siihen oikeutettuja henkilöitä.

Turvajärjestelmässä on määriteltävä:

a)	menettelyt, jotka liittyvät turvariskien arviointiin ja vähentämiseen, turvatoimien valvontaan ja parantamiseen, turvakatselmuksiin ja aiemmista kokemuksista saatujen tietojen jakamiseen;

b)	menetelmät, jotka on suunniteltu turvarikkomusten havaitsemiseksi ja niitä koskevien varoitusten välittämiseksi henkilöstölle;

c)	keinot turvarikkomusten vaikutusten rajoittamiseksi sekä korjaavien toimien ja hallintamenettelyjen yksilöimiseksi, millä kyetään estämään tilanteen uusiutuminen.

Lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien on tarvittaessa vastattava henkilöstönsä turvaselvityksistä ja toimittava yhteistyössä asiaankuuluvien siviili- ja sotilasviranomaisten kanssa tilojensa, henkilöstönsä ja tietojensa turvaamiseksi.

Turvallisuudenhallintajärjestelmä, laadunhallintajärjestelmä ja turvajärjestelmä voidaan suunnitella ja niitä voidaan käyttää integroituna hallintajärjestelmänä.

5. HENKILÖSTÖ

Lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien henkilöstöllä on oltava asianmukainen ammattitaito, jotta varmistetaan lennonvarmistuspalvelujen turvallinen, tehokas, jatkuva ja kestävä tarjonta. Palveluntarjoajien on tämän vuoksi laadittava henkilöstön rekrytoimiseen ja kouluttamiseen liittyviä toimintasuunnitelmia.

6. TALOUDELLINEN VALMIUS

6.1 Taloudellinen ja rahoituksellinen tilanne

Lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien on kyettävä vastaamaan taloudellisista velvoitteistaan, kuten toiminnan kiinteistä ja muuttuvista kustannuksista sekä pääomakustannuksista. Niillä on oltava asianmukainen tilinpitojärjestelmä. Niiden on osoitettava kyseinen valmius 2.2.2 kohdassa tarkoitetulla vuosisuunnitelmalla sekä niiden oikeudellisen aseman edellyttämillä taseilla ja kirjanpidolla.

6.2 Tilintarkastus

Asetuksen (EY) N:o 550/2004 12 artiklan 2 kohdan mukaisesti lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien on osoitettava, että niiden tilipäätökset tarkastetaan säännöllisesti toteutettavalla riippumattomalla tilintarkastuksella.

7. KORVAUSVASTUU JA VAKUUTUSTURVA

Lennonvarmistuspalvelujen tarjoajilla on oltava riittävä suoja sovellettavaan lainsäädäntöön perustuvien vastuidensa kattamiseksi.

Menettelyn, jolla vakuutusturva toteutetaan, on oltava oikeassa suhteessa kyseeseen tuleviin mahdollisiin tappioihin ja vahinkoihin nähden, ja siinä on otettava huomioon organisaation oikeudellinen asema ja sen käytettävissä olevat yksityiset vakuutusjärjestelyt.

Lennonvarmistuspalvelujen tarjoajan, joka käyttää toisen lennonvarmistuspalvelujen tarjoajan palveluja, on varmistettava, että sopimukset kattavat korvausvastuun jakamisen kyseisten palveluntarjoajien välillä.

8. PALVELUJEN LAATU

8.1 Avoin ja läpinäkyvä lennonvarmistuspalvelujen tarjonta

Lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien on tarjottava lennonvarmistuspalveluja avoimella ja läpinäkyvällä tavalla. Niiden on julkaistava palvelujensa käyttämisen ehdot ja säännöllisesti vähintään kerran vuodessa järjestettävä virallinen kuulemismenettely, jossa se kuulee lennonvarmistuspalvelujen käyttäjiä joko yksittäin tai yhteisesti.

Lennonvarmistuspalvelujen tarjoajat eivät sovellettavan unionin lainsäädännön mukaisesti saa syrjiä käyttäjiä tai käyttäjäryhmiä näiden kansalaisuuden tai henkilöllisyyden perusteella.

8.2 Valmiussuunnitelmat

Lennonvarmistuspalvelujen tarjoajilla on oltava valmiussuunnitelmat kaikkia niiden tarjoamia lennonvarmistuspalveluja varten sellaisten tilanteiden varalta, joiden seurauksena niiden toiminta ratkaisevasti heikentyy tai keskeytyy.

9. RAPORTOINTIVAATIMUKSET

Lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien on kyettävä toimittamaan toimintaansa koskeva vuosikertomus asiaankuuluvalle toimivaltaiselle viranomaiselle.

Vuosikertomuksessa on esitettävä niiden taloudelliset tulokset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 550/2004 12 artiklan soveltamista, sekä niiden toiminnallinen suorituskyky ja kaikki muut merkittävät toiminnot ja muutokset erityisesti turvallisuuden alalla.

Vuosikertomuksessa on oltava vähintään seuraavat tiedot:

a)	arviointi tuotettujen lennonvarmistuspalvelujen suorituskyvyn tasosta;

b)	lennonvarmistuspalvelujen tarjoajan suorituskyky verrattuna 2.2.1 kohdassa tarkoitetussa liiketoimintasuunnitelmassa esitettyihin suorituskykytavoitteisiin siten, että tosiasiallista suorituskykyä verrataan vuotuiseen suunnitelmaan siinä vahvistettuja suorituskykyindikaattoreita käyttäen;

c)	selvitys tavoitteista poikkeamiselle ja toimenpiteet, joilla mahdolliset puutteet korjataan asetuksen (EY) N:o 549/2004 11 artiklassa tarkoitetun viiteajanjakson aikana;

d)	toiminnan ja infrastruktuurin tasolla tapahtuneet muutokset;

e)	taloudelliset tulokset, jos niitä ei ole julkaistu erikseen asetuksen (EY) N:o 550/2004 12 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

f)	tiedot palveluntarjoajan tarjoamien palvelujen käyttäjien kanssa toteutetusta virallisesta kuulemisprosessista;

g)	tiedot henkilöstöpolitiikasta.

Lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien on annettava vuosikertomuksen sisältö komission ja viraston saataville niiden pyynnöstä ja annettava yleisölle mahdollisuus tutustua siihen toimivaltaisen viranomaisen kansallisen lainsäädännön mukaisesti määrittämin edellytyksin.

LIITE II

Ilmaliikennepalvelujen tarjoamista koskevat erityiset vaatimukset

1. OMISTUSSUHTEET

Ilmaliikennepalvelujen tarjoajien on ilmoitettava asetuksen (EY) N:o 550/2004 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuille toimivaltaisille viranomaisille seuraavat seikat:

a)	niiden oikeudellinen asema, omistusrakenne ja kaikki järjestelyt, jotka vaikuttavat merkittävästi niiden varojen hallintaan;

kaikki sidokset muulla kuin lennonvarmistuspalvelujen tarjonnan alalla toimiviin organisaatioihin, mukaan lukien sellaiset liiketoimet, joihin ne osallistuvat suoraan tai niihin liittyvien yritysten kautta ja jotka vastaavat vähintään yhtä prosenttia sen ennakoiduista tuloista. Niiden on lisäksi ilmoitettava kaikista muutoksista kaikissa yksittäisissä osakkuuksissa, jotka edustavat vähintään 10 prosenttia niiden osakkeiden kokonaismäärästä.

Ilmaliikennepalvelujen tarjoajien on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, joilla vältetään sellaisten eturistiriitojen syntyminen, jotka voivat vaarantaa palvelujen puolueettoman ja objektiivisen tarjonnan.

2. AVOIN JA LÄPINÄKYVÄ PALVELUJEN TARJONTA

Se lisäksi, mitä liitteessä I olevassa 8.1 kohdassa säädetään, ja mikäli jäsenvaltio päättää järjestää tiettyjen ilmaliikennepalvelujen tarjonnan vapaan kilpailun olosuhteissa, jäsenvaltio voi ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että kyseisten ilmaliikennepalvelujen tarjoajat eivät osallistu toimintaan, jonka tarkoituksena tai seurauksena olisi kilpailun estäminen, rajoittaminen tai vääristäminen. Ne eivät myöskään saa osallistua toimintaan, joka täyttää määräävän markkina-aseman väärinkäytön tunnusmerkit sovellettavan kansallisen ja unionin lainsäädännön mukaisesti.

3. PALVELUJEN TURVALLISUUS

3.1 Turvallisuudenhallintajärjestelmä

3.1.1 Yleiset turvallisuusvaatimukset

Ilmaliikennepalvelujen tarjoajilla on oltava käytössään palvelujensa hallinnointiin olennaisesti kuuluvana osana turvallisuudenhallintajärjestelmä, jolla

varmistetaan virallinen, täsmällinen ja ennaltaehkäisevä lähestymistapa järjestelmälliseen turvallisuuden hallintaan, jota palveluntarjoajien turvallisuuteen liittyvien velvollisuuksien täyttäminen edellyttää; katetaan kaikki palveluntarjoajien palvelut sekä niitä tukevat järjestelyt, jotka kuuluvat niiden hallinnon alaisuuteen; esitetään järjestelmän perustana oleva turvallisuuspolitiikkaa koskeva lausuma, jolla määritellään organisaation peruslähestymistapa turvallisuuden hallintaan (turvallisuudenhallinta);

varmistetaan, että jokainen, joka osallistuu ilmaliikennepalvelujen tarjoamisen turvallisuuteen vaikuttaviin tehtäviin, on henkilökohtaisesti vastuussa omien toimiensa turvallisuudesta, ja esimiehet ovat vastuussa oman vastuualueensa turvallisuussuorituksista, ja että palveluntarjoajien ylimmällä johdolla on yleinen vastuu turvallisuudesta (turvallisuusvastuu);

c)	varmistetaan, että riittävän turvallisuuden saavuttaminen ilmaliikennepalveluissa asetetaan etusijalle (turvallisuuden ensisijaisuus);

d)	varmistetaan, että ilmaliikennepalvelujen tarjoamisen tärkeimpänä turvallisuustavoitteena on vähentää kyseisten palvelujen myötävaikutusta lento-onnettomuusriskiin niin paljon kuin käytännössä on mahdollista (turvallisuustavoite).

3.1.2 Halutun turvallisuustason saavuttamiseen liittyvät vaatimukset

Turvallisuudenhallintajärjestelmän avulla ilmaliikennepalvelujen tarjoajien on

a)	varmistettava, että henkilöstöllä on riittävä koulutus ja pätevyys siihen työhön, jota heidän edellytetään tekevän, ja että heillä on asianmukainen lupakirja, jos sellainen vaaditaan, ja että he täyttävät lääketieteelliset kelpoisuusvaatimukset (pätevyys);

varmistettava, että yksilöidään turvallisuudenhallintatoiminto, joka vastaa organisaatiossa turvallisuudenhallintajärjestelmän kehittämisestä ja ylläpidosta; varmistettava, että tämä vastuuyksikkö on riippumaton linjajohdosta ja suoraan ylimmän johdon alainen. Jos kuitenkin on kyse pienistä organisaatioista, joissa vastuualueiden yhdistelmä voi estää riittävän riippumattomuuden, turvallisuuden varmistusjärjestelyjä täydennetään riippumattomin keinoin; ja varmistettava, että palveluntarjoajaorganisaation ylin johto osallistuu aktiivisesti turvallisuudenhallinnan varmistamiseen (turvallisuudenhallintaan liittyvä vastuu);

c)	varmistettava, että määrälliset turvallisuustasot määritetään ja niitä pidetään yllä kaikkien järjestelmien osalta aina, kun se käytännössä on mahdollista (määrälliset turvallisuustasot);

d)	varmistettava, että turvallisuudenhallintajärjestelmä dokumentoidaan järjestelmällisesti niin, että järjestelmän yhteys organisaation turvallisuuspolitiikkaan on selvästi osoitettavissa (turvallisuudenhallintajärjestelmän dokumentointi);

e)	varmistettava, että organisaation ulkopuolelta hankittujen palvelujen ja tarvikkeiden turvallisuudelle on riittävät ja hyväksyttävät perusteet, ottaen huomioon niiden turvallisuusvaikutus organisaation palvelujen tarjoamiseen (ulkopuoliset palvelut ja toimitukset);

f)	varmistettava, että riskejä arvioidaan ja vähennetään riittävästi siten, että kaikki ilmaliikenteen hallinnan osa-alueet otetaan asianmukaisesti huomioon (riskien arviointi ja vähentäminen). Ilmaliikenteen hallinnan funktionaaliseen järjestelmään tehtäviin muutoksiin sovelletaan 3.2 kohtaa;

varmistettava, että ilmaliikenteen hallinnan toiminnalliset ja tekniset poikkeamat, joilla katsotaan olevan merkittäviä vaikutuksia turvallisuuteen, tutkitaan välittömästi ja kaikki tarvittavat korjaavat toimet toteutetaan (turvallisuuteen liittyvät poikkeamat). Palveluntarjoajien on myös osoitettava, että ne ovat toteuttaneet kaikki turvallisuuteen liittyviä poikkeamia koskevat raportointi- ja arviointivelvoitteet sovellettavan kansallisen ja unionin lainsäädännön mukaisesti.

3.1.3 Turvallisuuden varmistamiseen liittyvät vaatimukset

Turvallisuudenhallintajärjestelmän avulla ilmaliikennepalvelujen tarjoajien on varmistettava, että

a)	suoritetaan säännöllisiä turvallisuuskatselmuksia, joiden perusteella suositellaan tarvittaessa parannuksia, osoitetaan esimiehille toiminnan turvallisuus heidän omilla vastuualueillaan ja varmistetaan turvallisuudenhallintajärjestelmän asianmukaisten osien noudattaminen (turvallisuuskatselmukset);

käytössä on menetelmiä funktionaalisten järjestelmien tai toiminnan sellaisten muutosten havaitsemiseksi, jotka saattavat osoittaa jonkin osa-alueen olevan joutumassa tilaan, jossa hyväksyttävää turvallisuustasoa ei enää voida saavuttaa, ja että korjaavat toimet toteutetaan (turvallisuuden valvonta);

turvallisuusasioista pidetään kirjanpitoa, joka kattaa koko turvallisuudenhallintajärjestelmän toiminnan ja jonka perusteella voidaan osoittaa toiminnan turvallisuus kaikille, jotka ovat osallisina, vastuussa tai riippuvaisia tuotetuista palveluista, sekä toimivaltaiselle viranomaiselle (turvallisuuskirjanpito).

3.1.4 Turvallisuuden edistämiseen liittyvät vaatimukset

Turvallisuudenhallintajärjestelmän avulla ilmaliikennepalvelujen tarjoajien on varmistettava, että

a)	kaikki henkilöstön jäsenet ovat tietoisia heidän työtehtäviinsä mahdollisesti liittyvistä vaaratekijöistä (turvallisuustietoisuus);

b)	turvallisuuteen liittyviä poikkeamia koskevista tutkimuksista ja muista turvallisuuteen liittyvistä toimista saatuja kokemuksia ja tietoja jaetaan organisaatiossa sekä johdon että operatiivisen henkilöstön tasolla (aiemmista kokemuksista saadun tiedon jakaminen);

c)	kaikkia henkilöstöön kuuluvia kannustetaan aktiivisesti ehdottamaan ratkaisuja havaittujen riskien hallitsemiseksi, ja turvallisuutta parantavia muutoksia tehdään tarpeen vaatiessa (turvallisuuden parantaminen).

3.2 Riskien arviointia ja vähentämistä koskevat turvallisuusvaatimukset muutosten yhteydessä

3.2.1 1 jakso

Ilmaliikennepalvelujen tarjoajien on turvallisuudenhallintajärjestelmän avulla varmistettava, että niiden hallinnoimien ilmaliikenteen hallinnan funktionaalisen järjestelmän osien ja tukipalvelujen muutoksiin liittyvät vaaratekijät tunnistetaan ja riskit arvioidaan ja niitä vähennetään järjestelmällisesti siten, että huomioon otetaan:

a)	kyseisen ilmaliikenteen hallinnan funktionaalisen järjestelmän osan koko elinkaari sen suunnittelusta ja määrittelystä toteutukseen, käyttöön, ylläpitoon ja käytöstä poistamiseen asti;

b)	ilmaliikenteen hallinnan funktionaalisen järjestelmän ilma-aluksessa ja maassa ja tarvittaessa avaruudessa olevat osat yhteistyössä niistä vastaavien osapuolten kanssa;

c)	ilmaliikenteen hallinnan funktionaalisen järjestelmän laitteistot, menetelmät ja henkilöstö, näiden osatekijöiden välinen vuorovaikutus sekä kyseisen osan ja ilmaliikenteen hallinnan funktionaalisen järjestelmän muiden osien väliset vuorovaikutussuhteet.

3.2.2 2 jakso

Vaaratekijöiden tunnistukseen, riskinarviointiin ja riskien vähentämiseen on sisällyttävä:

a)	kyseisen järjestelmän osan laajuuden, rajojen ja liittymäkohtien määritys sekä sen selvittäminen, mitä tehtäviä kyseisen osan on suoritettava ja millaisessa toimintaympäristössä sen on tarkoitus toimia;

järjestelmän osaa koskevien turvallisuustavoitteiden määritys, mukaan lukien

i)	ilmaliikenteen hallintaan liittyvien uskottavien vaaratekijöiden ja häiriöiden tunnistaminen sekä niiden yhteisvaikutusten selvittäminen,

ii)	sen arviointi, mitä vaikutuksia näillä tekijöillä voi olla ilma-alusten turvallisuuteen, sekä näiden turvallisuusvaikutusten vakavuuden arviointi käyttäen 4 jaksossa esitettyä vakavuusluokitusta,

iii)	vaaratekijöiden hyväksyttävyyden määritys niiden suurimman esiintymistodennäköisyyden mukaan siten, että huomioon otetaan vaaratekijän vaikutusten vakavuus ja suurin esiintymistodennäköisyys 4 jakson mukaisesti;

tarvittaessa riskien vähentämisstrategian laatiminen siten, että siinä:

i)	eritellään keinot, joilla voidaan suojautua riskejä aiheuttavilta vaaratekijöiltä,

ii)	vahvistetaan tarpeen mukaan turvallisuusvaatimukset, jotka voivat koskea kyseistä järjestelmän osaa, muita ilmaliikenteen hallinnan funktionaalisen järjestelmän osia tai toimintaympäristöä,

iii)	esitetään näyttö strategian toteutuskelpoisuudesta ja tehokkuudesta;

varmistus siitä, että kaikki yksilöidyt turvallisuustavoitteet ja -vaatimukset on täytetty:

i)	ennen muutoksen toteuttamista,

ii)	käyttöönottoon liittyvän siirtymävaiheen aikana,

iii)	järjestelmän käyttöiän aikana,

iv)	käytöstä poistamiseen liittyvän siirtymävaiheen aikana.

3.2.3 3 jakso

Tulokset, niiden perustelut sekä todisteet riskien arviointi- ja vähentämisprosessista, mukaan luettuna vaaratekijöiden tunnistaminen, on koottava ja dokumentoitava tavalla, jolla varmistetaan, että

voidaan esittää kattavat perustelut sen osoittamiseksi, että kyseinen ilmaliikenteen hallinnan funktionaalisen järjestelmän osa sekä järjestelmä kokonaisuudessaan ovat riittävän turvalliset ja säilyvät sellaisina tulevaisuudessa niiden ollessa asetettujen turvallisuustavoitteiden ja -vaatimusten mukaiset. Tarvittaessa tähän sisältyvät kaikkien käytettyjen ennaltaehkäisy-, seuranta- ja valvontamenetelmien spesifikaatiot;

b)	kaikki muutoksen toteuttamiseen liittyvät turvallisuusvaatimukset ovat jäljitettävissä aiottuihin tehtäviin tai toimintoihin.

3.2.4 4 jakso

Vaaratekijöiden tunnistaminen ja niiden vakavuuden arviointi

Vaaratekijöiden tunnistamisen on oltava järjestelmällistä. Vaaratekijöiden vaikutusten vakavuus kyseisessä toimintaympäristössä määritetään seuraavassa taulukossa vahvistetun luokittelun mukaisesti. Vakavuusluokat pohjautuvat erityisiin perusteisiin, jotka koskevat vaaratekijöiden todennäköisimpiä vaikutuksia pahimmassa mahdollisessa tapauksessa.

Vakavuusluokka	Toimintaan kohdistuva vaikutus
1 (Vakavin)	Onnettomuus sellaisena kuin se määritellään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 996/2010 2 artiklassa (1).
2	Vakava vaaratilanne sellaisena kuin se määritellään asetuksen (EU) N:o 996/2010 2 artiklassa.
3	Ilma-aluksen toimintaan liittyvä huomattava vaaratilanne, jossa ilma-aluksen turvallisuus on saattanut vaarantua ja se on ollut vähällä törmätä toiseen ilma-alukseen, maastoon tai esteeseen.
4	Merkittävä vaaratilanne, jossa vallinneiden olosuhteiden perusteella voidaan päätellä, että onnettomuus tai vakava tai huomattava vaaratilanne olisi voinut syntyä, jos riskiä ei olisi kyetty hallitsemaan turvallisuusmarginaalien puitteissa tai jos lähellä olisi ollut toinen ilma-alus.
5 (Vähiten vakava)	Ei välitöntä vaikutusta turvallisuuteen.

Jotta vaaratekijän eri toimintoihin kohdistuvat vaikutukset ja niiden vakavuus voitaisiin määrittää, on käytettävä järjestelmällistä lähestymistapaa/menettelyä, jossa otetaan huomioon ilmaliikenteen hallinnan funktionaalisen järjestelmän eri osat ja vaaratekijöiden vaikutukset niihin. Näitä järjestelmän elementtejä ovat muun muassa ilma-alusten miehistöt, lennonjohtajat, ilma-alusten funktionaalinen suorituskyky, ilmaliikenteen hallinnan funktionaalisen järjestelmän maassa olevien osien toiminnallinen suorituskyky sekä valmiudet ilmaliikennepalvelujen turvalliseen tarjontaan.

Riskiluokitus

Riskiin perustuvat turvallisuustavoitteet vahvistetaan vaaratekijän suurimman mahdollisen esiintymistodennäköisyyden perusteella. Tällöin otetaan huomioon vaaratekijän vaikutuksen vakavuus ja sen suurin mahdollinen esiintymistodennäköisyys.

Vahvistettujen määrällisten tavoitteiden saavuttaminen on kyettävä osoittamaan, ja tähän liittyy olennaisena osana ilmaliikenteen hallintajärjestelmän turvallisuuden parantaminen toteuttamalla turvallisuudenhallinnan lisätoimia aina kun se on perusteltua.

3.2.5 5 jakso

Ohjelmistojen turvallisuuden varmistusjärjestelmä

Ilmaliikennepalvelujen tarjoajan on turvallisuudenhallintajärjestelmänsä puitteissa otettava käyttöön asetuksen (EY) N:o 482/2008 mukainen ohjelmistojen turvallisuuden varmistusjärjestelmä.

3.3 Turvallisuusvaatimukset turvallisuuteen liittyvissä operatiivisissa tehtävissä toimivaa teknistä henkilöstöä varten

Ilmaliikennepalvelujen tarjoajien on varmistettava, että tekninen henkilöstö, mukaan lukien alihankkijaorganisaatioiden henkilöstö, jonka tehtävänä on käyttää ja ylläpitää käyttöä varten hyväksyttyjä ilmaliikenteen hallinnan laitteistoja, on saanut ja pitää yllä riittävät tiedot tunteakseen ne palvelut, joita heidän työnsä tukee, kuten myös työnsä todelliset ja mahdolliset vaikutukset kyseisten palvelujen turvallisuuteen sekä heidän tehtäviinsä sovellettavat työskentelyrajoitukset.

Ilmaliikennepalvelujen tarjoajien on asiakirjoin kyettävä osoittamaan, että turvallisuuteen liittyviä tehtäviä suorittavalla henkilöstöllä, mukaan lukien alihankkijaorganisaatioiden henkilöstö, on asianmukainen pätevyys; että työvuorojärjestelyt toteutetaan siten, että palveluntarjonnan kapasiteetin riittävyys ja tarjonnan jatkuvuus voidaan varmistaa; että käytössä ovat henkilöstön pätevöitymistä koskevat järjestelyt ja toimintaperiaatteet, henkilöstön koulutuspolitiikka, koulutussuunnitelmat ja koulutuskirjanpito sekä järjestelyt sellaisen henkilöstön valvontaa varten, joilla ei ole tehtävään vaadittavaa kelpoisuutta. Palveluntarjoajalla on oltava valmiina menettelyt sellaisia tilanteita varten, joissa henkilöstön jäsenen fyysinen tai henkinen tila on asetettu kyseenalaiseksi.

Ilmaliikennepalvelujen tarjoajien on pidettävä rekisteriä, joka sisältää turvallisuuteen liittyviä tehtäviä suorittavan henkilöstön lukumäärää, asemaa ja sijoittumista koskevat tiedot.

Kyseisessä rekisterissä on:

a)	ilmoitettava turvallisuuteen liittyvistä toiminnoista vastaavat johtajat;

b)	pidettävä kirjaa teknisen ja operatiivisen henkilöstön pätevyydestä ottaen huomioon vaaditut taidot ja pätevyys;

c)	eriteltävä sijoituspaikat ja tehtävät, joihin tekninen ja operatiivinen henkilöstö on määrätty, mukaan lukien kaikki työvuorojärjestelyjä koskevat menettelyt.

4. TYÖMENETELMÄT JA TOIMINTAOHJEET

Ilmaliikennepalvelujen tarjoajien on kyettävä osoittamaan, että niiden työmenetelmät ja toimintaohjeet ovat seuraavissa kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksen liitteissä esitettyjen vaatimusten mukaiset, sikäli kuin niitä sovelletaan kyseessä olevassa ilmatilassa tapahtuvaan ilmaliikennepalvelujen tarjontaan:

a)	Annex 2, Rules of the Air (Lentosäännöt) (10. laitos, heinäkuu 2005; sisältää kaikki muutokset muutokseen 42 asti);

b)	Annex 10, Aeronautical Telecommunications (Ilmailun televiestintä); Volume II, Communication Procedures including those with PANS Status (Yhteydenpitomenetelmät, mukaan lukien PANS-menetelmät) (6. laitos, lokakuu 2001; sisältää kaikki muutokset muutokseen 85 asti);

c)	Annex 11, Air Traffic Services (Ilmaliikennepalvelut) (13. laitos, heinäkuu 2001; sisältää kaikki muutokset muutokseen 47-B asti).

(1) EUVL L 295, 12.11.2010, s. 35.

LIITE III

Sääpalvelujen tarjoamista koskevat erityiset vaatimukset

1. TEKNINEN JA TOIMINNALLINEN PÄTEVYYS JA VALMIUS

Sääpalvelujen tarjoajien on varmistettava, että säätiedot, jotka ovat välttämättömiä käyttäjille heidän erilaisten tehtäviensä suorittamiseksi, toimitetaan käyttäjille soveltuvassa muodossa:

a)	operatiivisia tehtäviä suorittaville henkilöstön jäsenille sekä ohjaamomiehistön jäsenille lennon valmistelua ja sen aikana tapahtuvaa suunnittelua varten;

b)	ilmaliikennepalvelujen ja lentotiedotuspalvelujen tarjoajille;

c)	etsintä- ja pelastusyksiköille;

d)	lentopaikoille.

Sääpalvelujen tarjoajien on ilmoitettava tarkkuus, joka niiden eri toimintoja varten toimittamissa tiedoissa voidaan saavuttaa, ja niiden on myös ilmoitettava kyseisten tietojen lähde ja samalla varmistettava, että tiedot saatetaan jakeluun oikea-aikaisesti ja niitä päivitetään tarvittaessa.

2. TYÖMENETELMÄT JA TOIMINTAOHJEET

Sääpalvelujen tarjoajien on kyettävä osoittamaan, että niiden työmenetelmät ja toimintaohjeet ovat seuraavissa kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksen liitteissä esitettyjen vaatimusten mukaiset, sikäli kuin niitä sovelletaan kyseessä olevassa ilmatilassa tapahtuvaan sääpalvelujen tarjontaan:

a)	Annex 3, Meteorological Service for International Air Navigation (Kansainvälisen ilmailun sääpalvelu) (17. laitos, heinäkuu 2010; sisältää kaikki muutokset muutokseen 75 asti);

b)	Annex 11, Air Traffic Services (Ilmaliikennepalvelut) (13. laitos, heinäkuu 2001; sisältää kaikki muutokset muutokseen 47-B asti);

Annex 14, Aerodromes (Lentopaikat), seuraavat versiot;

i)	Volume I, Aerodrome Design and Operations (Lentopaikkojen suunnittelu ja toiminta) (5. laitos, heinäkuu 2009; sisältää kaikki muutokset muutokseen 10-B asti),

ii)	Volume II, Heliports (Helikopterilentopaikat) (3. laitos, heinäkuu 2009; sisältää kaikki muutokset muutokseen 4 asti).

LIITE IV

Ilmailutiedotuspalvelujen tarjoamista koskevat erityiset vaatimukset

1. TEKNINEN JA TOIMINNALLINEN PÄTEVYYS JA VALMIUS

Ilmailutiedotuspalvelujen tarjoajien on varmistettava, että tiedot toimitetaan käyttäjille soveltuvassa muodossa:

a)	lentojen toteuttamisesta vastaavalle henkilöstölle ohjaamomiehistö mukaan lukien sekä lentojen suunnittelusta, lennonhallintajärjestelmistä ja lentosimulaattoreista vastaaville henkilöille;

b)	ilmaliikennepalvelujen tarjoajille, jotka vastaavat lentotiedotuspalveluista, lentopaikkojen lentotiedotuspalveluista (AFIS) sekä lentojen valmistelun edellyttämien tietojen toimittamisesta.

Ennen tietojen saattamista jakeluun ilmailutiedotuspalvelujen tarjoajien on varmistettava tietojen eheys ja vahvistettava sen eri toimintoja varten toimittamien tietojen tarkkuus sekä niiden lähde.

2. TYÖMENETELMÄT JA TOIMINTAOHJEET

Ilmailutiedotuspalvelujen tarjoajien on kyettävä osoittamaan, että niiden työmenetelmät ja toimintaohjeet ovat

a)	komission asetuksessa (EU) N:o 73/2010 (1); ja

seuraavissa kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksen liitteissä esitettyjen vaatimusten mukaiset, sikäli kuin niitä sovelletaan kyseessä olevassa ilmatilassa tapahtuvaan ilmailutiedotuspalvelujen tarjontaan:

i)	Annex 3, Meteorological Service for International Air Navigation (Kansainvälisen ilmailun sääpalvelu) (17. laitos, heinäkuu 2010; sisältää kaikki muutokset muutokseen 75 asti),

ii)	Annex 4, Aeronautical Charts (Ilmailukartat) (11. laitos, heinäkuu 2009; sisältää kaikki muutokset muutokseen 56 asti),

iii)	Annex 15, Aeronautical Information Services (Ilmailutiedotuspalvelut) (13. laitos, heinäkuu 2010; sisältää kaikki muutokset muutokseen 36 asti), sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EU) N:o 73/2010 soveltamista.

(1) EUVL L 23, 27.1.2010, s. 6.

LIITE V

Viestintä-, suunnistus- tai valvontapalvelujen tarjoamista koskevat erityiset vaatimukset

1. TEKNINEN JA TOIMINNALLINEN PÄTEVYYS JA VALMIUS

Viestintä-, suunnistus- tai valvontapalvelujen tarjoajien on varmistettava tarjoamiensa palvelujen saatavuus, jatkuvuus, tarkkuus ja eheys.

Viestintä-, suunnistus- tai valvontapalvelujen tarjoajien on vahvistettava tarjoamiensa palvelujen laadullinen taso ja kyettävä osoittamaan, että sen laitteistoja huolletaan ja tarvittaessa kalibroidaan säännöllisesti.

2. PALVELUJEN TURVALLISUUS

Viestintä-, suunnistus- tai valvontapalvelujen tarjoajien on noudatettava liitteessä II olevan 3 kohdan palvelujen turvallisuutta koskevia vaatimuksia.

3. TYÖMENETELMÄT JA TOIMINTAOHJEET

Viestintä-, suunnistus- tai valvontapalvelujen tarjoajien on kyettävä osoittamaan, että niiden työmenetelmät ja toimintaohjeet ovat kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksen ilmailun viestiliikennettä käsittelevässä liitteessä 10 esitettyjen seuraavien vaatimusten mukaiset, sikäli kuin niitä sovelletaan kyseisessä ilmatilassa tapahtuvaan viestintä-, suunnistus- tai valvontapalvelujen tarjontaan:

a)	Volume I, Radio Navigation Aids (Radiosuunnistuslaitteet) (6. laitos, heinäkuu 2006; sisältää kaikki muutokset muutokseen 85 asti);

b)	Volume II, Communication Procedures including those with PANS Status (Yhteydenpitomenetelmät, mukaan lukien PANS-menetelmät) (6. laitos, lokakuu 2001; sisältää kaikki muutokset muutokseen 85 asti);

c)	Volume III, Communications Systems (Viestintäjärjestelmät) (2. laitos, heinäkuu 2007; sisältää kaikki muutokset muutokseen 85 asti);

d)	Volume IV, Surveillance Radar and Collision Avoidance Systems (Valvontatutkat ja yhteentörmäysvaarasta varoittavat järjestelmät) (4. laitos, heinäkuu 2007, sisältää kaikki muutokset muutokseen 85 asti);

e)	Volume V, Aeronautical Radio Frequency Spectrum Utilisation (Ilmailun radiotaajuuksien käyttö) (2. laitos, heinäkuu 2001, sisältää kaikki muutokset muutokseen 85 asti).

IV EY-sopimuksen, EU-sopimuksen ja Euratom-sopimuksen nojalla ennen 1. joulukuuta 2009 annetut säädökset

18.10.2011

Euroopan unionin virallinen lehti

L 271/50

KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 21 päivänä joulukuuta 2005,

Espanjan hiiliteollisuuden rakenneuudistussuunnitelmasta ja Espanjan vuosina 2003 ja 2004 soveltamasta valtiontuesta vuosiksi 2003–2005

(tiedoksiannettu numerolla K(2005) 5410)

(Ainoastaan espanjankielinen teksti on todistusvoimainen)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2011/693/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 88 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan,

on kehottanut edellä mainittujen määräysten mukaisesti asianomaisia esittämään huomautuksensa (1) ja ottaa huomioon kyseiset huomautukset,

sekä katsoo seuraavaa:

1. MENETTELY

(1)

Espanja ilmoitti komissiolle 19 päivänä joulukuuta 2002 päivätyllä kirjeellä EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti ja kivihiiliteollisuuden valtiontuesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1407/2002 (2) säännöksiä noudattaen Espanjan hiiliteollisuuden rakenneuudistussuunnitelmasta.

(2)	Komissio pyysi lisätietoja 19 päivänä helmikuuta 2003 ja 31 päivänä heinäkuuta 2003 päivätyillä kirjeillä. Espanja toimitti lisätietoja 18 päivänä huhtikuuta 2003 ja 3 päivänä lokakuuta 2003 päivätyillä kirjeillä.

(3)	Espanja toimitti 16 päivänä kesäkuuta 2003 päivätyllä kirjeellä 17 päivänä maaliskuuta 2003 tehdyn ministeriön päätöksen ECO 768/2003, joka koskee rahoitustuen myöntämistä hiiliyrityksille vuonna 2003.

(4)	Espanja toimitti 8 päivänä elokuuta 2003 päivätyllä kirjeellä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1407/2002 säännösten mukaisesti vuonna 2003 myönnettävät tukimäärät hiilikaivosyritystä kohden.

(5)

Espanja toimitti 18 päivänä elokuuta 2003 ja 18 päivänä syyskuuta 2003 päivätyillä kirjeillä kivihiiliteollisuuden valtiontuesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1407/2002 soveltamisen edellyttämien tietojen toimittamista koskevista yhteisistä puitteista 17 päivänä lokakuuta 2002 tehdyn komission päätöksen 2002/871/EY (3) säännösten mukaisesti tiedot, jotka koskevat tuotantoyksiköiden tuotantokustannuksia.

(6)	Espanja toimitti 10 päivänä helmikuuta 2004 päivätyllä kirjeellä ministeriön päätöksen, joka koskee rahoitustuen myöntämistä hiiliyrityksille vuonna 2004.

(7)

Komissio ilmoitti 30 päivänä maaliskuuta 2004 päivätyllä kirjeellä Espanjalle, että tarkasteltuaan Espanjan viranomaisten toimittamia tietoja se oli päättänyt käynnistää EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn. Komission päätös menettelyn aloittamisesta on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä (4).

(8)	Espanja toimitti lisätietoja rakenneuudistussuunnitelmasta 30 päivänä kesäkuuta 2004 ja 16 päivänä heinäkuuta 2004 päivätyillä kirjeillä.

(9)	Espanja toimitti 19 päivänä helmikuuta 2005 päivätyllä kirjeellä ministeriön päätöksen, joka koskee rahoitustuen myöntämistä hiiliyrityksille vuonna 2005.

(10)	Komissio pyysi lisätietoja 7 päivänä syyskuuta 2005 päivätyllä kirjeellä. Espanja toimitti lisätietoja rakenneuudistussuunnitelmasta 20 päivänä lokakuuta 2005 päivätyllä kirjeellä.

(11)	Espanjan kuningaskunnan toimittamien tietojen pohjalta komission on tehtävä päätös Espanjan hiiliteollisuuden rakenneuudistussuunnitelmasta ja, jos suunnitelmaa koskeva komission päätös on myönteinen, vuosittain myönnettävästä tuesta vuosiksi 2003, 2004 ja 2005.

(12)

Rakenneuudistussuunnitelma ja rahoitustoimenpiteet kuuluvat asetuksen (EY) N:o 1407/2002 soveltamisalaan. Komission on tehtävä asetuksen 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti päätös siitä, onko rakenneuudistussuunnitelma 4–8 artiklassa säädettyjen edellytysten ja perusteiden sekä asetuksen tavoitteiden mukainen. Jos komissio antaa suunnitelmasta myönteisen lausunnon, sen on lisäksi asetuksen 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti varmistettava, ovatko vuosia 2003–2005 koskevat ilmoitetut toimenpiteet rakenneuudistussuunnitelman mukaisia ja sopiiko tuki yleisemmin yhteen yhteismarkkinoiden moitteettoman toiminnan kanssa.

2. TOIMENPITEEN YKSITYISKOHTAINEN KUVAUS

(13)

Komissio hyväksyi Espanjan kivihiiliteollisuudelle myöntämästä tuesta vuonna 1998 3 päivänä kesäkuuta 1998 tehdyllä päätöksellä 98/637/EHTY (5) Espanjan kivihiiliteollisuuden rakenneuudistussuunnitelman vuosiksi 1998–2002. Suunnitelma perustui kivihiiliteollisuuden rakenneuudistusta ja kaivosalueiden vaihtoehtoista kehittämistä koskevaan suunnitelmaan vuosiksi 1998–2005, joka allekirjoitettiin 15 päivänä heinäkuuta 1997. Suunnitelma on tulosta sopimuksesta, jonka Espanjan viranomaiset tekivät kivihiilialan asianomaisten tahojen kanssa, ja siihen sisältyy säännöksiä, jotka koskevat tukea saaneita yrityksiä. Komissio antoi myönteisen lausunnon vuosien 1998–2002 rakenneuudistussuunnitelmasta tarkasteltuaan sen yhdenmukaisuutta jäsenvaltioiden kivihiiliteollisuuden hyväksi toteuttamia toimia koskevasta yhteisön järjestelmästä 28 päivänä joulukuuta 1993 tehdyssä komission päätöksessä N:o 3632/93/EHTY (6) määritettyihin yleisiin ja erityisiin tavoitteisiin nähden.

(14)

Koska Espanjan hallituksella oli aikomus myöntää tukea kivihiiliteollisuudelle EHTY-sopimuksen voimassaolon päätyttyä 23 päivänä heinäkuuta 2002 sekä asetuksen (EY) N:o 1407/2002 ja erityisesti sen 9 artiklan 10 kohdan mukaisesti, Espanjan viranomaiset ilmoittivat 19 päivänä joulukuuta 2002 komissiolle kivihiilivarojen saatavuussuunnitelman ja tuotantoyksikköjen sulkemissuunnitelman vuosiksi 2003–2005.

(15)

Tämä rakenneuudistussuunnitelma koskee Espanjan viranomaisten aikomusta jatkaa kivihiiliteollisuuden tukemista vuosina 2003–2005 myöntämällä tuotantotukea sekä tukea, jolla katetaan rakenneuudistusprosessiin liittyvät poikkeukselliset kustannukset. Tässä ehdotuksessa, joka koskee vuoteen 2005 ulottuvaa kautta, oletetaan, että yritysten ja työntekijöiden ponnistelut alan rakenteen uudistamiseksi vuosina 1998–2002 jatkuvat kivihiiliteollisuuden rakenneuudistusta vuosina 1998–2005 koskevan Espanjan suunnitelman mukaisesti ja ottaen huomioon asetuksen (EY) N:o 1407/2002 tavoitteen eli pienemmän tuotannon vähäisemmällä tuella ja pienemmällä työvoimalla, mikä mahdollistaa tuotantokustannusten supistamisen.

(16)

Espanjan viranomaiset ovat ilmoittaneet, että yhteiskunnallisten olojen on oltava yksi niistä perusteista, jotka otetaan huomioon päätettäessä, mitkä tuotantoyksiköt säilytetään sellaisella toiminnan vähimmäistasolla, joka turvaa kivihiilivarojen saannin. Muita päätöksenteon perusteita ovat nykyiset kivihiilimarkkinat sekä ympäristölainsäädännön täytäntöönpano, jonka mukaisesti määräytyy myös se, mitkä voimalaitokset voidaan säilyttää toiminnassa.

(17)

Espanjan viranomaiset katsovat, että näiden perusteiden lisäksi tuen yleinen vähentäminen, jota ehdotetaan vuosia 2003–2005 koskevassa Espanjan suunnitelmassa, johtaa siihen, että yritykset pyytävät vapaaehtoista kapasiteetin vähentämistä. Mahdollisuus myöntää tukea tuotantoyksiköiden sulkemiseen johtaa automaattisesti siihen, että kapasiteetti supistuu vuoden 2005 loppuun mennessä noin kahteentoista miljoonaan tonniin, mitä myös ehdotetaan tavoitteeksi. Espanjan viranomaiset ovat vakuuttaneet komissiolle, että tuki, jota myönnetään kapasiteetin sulkemiseen asetuksen (EY) N:o 1407/2002 7 artiklan mukaisesti, käytetään yksinomaan tällaisten yksiköiden sulkemiskustannusten kattamiseen.

(18)

Kaivosalueiden talous- ja työllisyystilanne on edelleen merkittävästi heikommalla tasolla kuin ennen teollisuuden rakenneuudistusta. Tämän vuoksi Espanjan viranomaiset ovat ilmoittaneet, että ne tarvitsevat lisäaikaa voidakseen soveltaa politiikkaa, joilla edistetään talouden kehitystä ja hiilikaivostoimintaan nähden vaihtoehtoisia työllisyysmahdollisuuksia. Tätä prosessia hiiliteollisuuden rakenteen uudistamiseksi ei voida nopeuttaa enemmän kuin suunnitelmassa on ehdotettu. Espanjan viranomaiset katsovat, että rakenneuudistusprosessi on ollut käynnissä vasta viisi vuotta, eli huomattavasti lyhyemmän ajan kuin muissa maissa, joissa on ollut merkittävää kivihiiliteollisuutta.

(19)	Espanjan viranomaiset ovat vedonneet asetuksen (EY) N:o 1407/2002 9 artiklan 8 kohtaan, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat viimeistään kesäkuussa 2004 perustelluin syin ilmoittaa komissiolle niiden tuotantoyksiköiden nimet, jotka sisältyvät artiklan 4 ja 6 kohdassa tarkoitettuihin suunnitelmiin.

(20)	Espanjan viranomaiset ovat lisäksi ilmoittaneet päätöksen 2002/871/EY nojalla komissiolle tuotantoyksiköiden tuotantokustannukset viitevuoden 2001/2002 sekä vuosien 2003–2005 osalta.

(21)

Päätöksen 2002/871/EY 2 artiklassa vahvistetun tuotantoyksikön määritelmän mukaisesti kukin hiilikaivosyritys, Hunosaa lukuun ottamatta, on määritellyt maanalaisen toimintansa ja siihen liittyvän infrastruktuurin yhdeksi ”maanalaiseksi tuotantoyksiköksi” ja kaiken avolouhostoimintansa ja siihen liittyvän infrastruktuurin yhdeksi ”avolouhostuotantoyksiköksi”.

Ilmoitetut tuotantoyksiköt ja viitevuoden (2001/2002) tuotanto ovat seuraavat:

Tuotantoyksikkö

S: Maanalainen

CA: Avolouhos

Tuotantokapasiteetti viitevuonna

(tce: hiiliekvivalenttitonnia)

Alto Bierzo, SA

104 405

Antracitas de Arlanza, SL

10 360

Antracitas de Guillón, SA

57 100

Antracitas La Granja, SA

51 550

8 930

Antracitas de Tineo, SA

50 100

Campomanes Hermanos, SA

43 320

CARBONAR, SA

320 000

Carbones de Arlanza, SA

25 332

Carbones de Linares, SL

12 817

Carbones del Puerto. SA

3 400

Carbones El Túnel, SL

17 420

Carbones de Pedraforca, SA

75 110

Carbones San Isidro y María, SL

31 920

Compañía General Minera de Teruel, SA

21 000

71 000

Coto Minero del Narcea, SA

—	Monasterio

9 000

—

Brañas

69 000

Coto Minero Jove, SA

82 334

E.N. Carbonífera del Sur, SA

—	Pozo María

18 210

—

Peñarroya

381 240

—	Emma, Puerto Llano

464 040

ENDESA, SA (TERUEL)

—

Andorra

55 070

—

Andorra

354 310

González y Díez, SA

—

Tineo

113 098

—

Buseiro

16 605

Hijos de Baldomero García, SA

60 340

Hullas de Coto Cortes, SA

282 120

48 340

Hullera Vasco-Leonesa, SA

713 533

320 882

INCOMISA, SA

9 370

La Carbonífera del Ebro, SA

38 426

MALABA, SA

26 310

Mina Adelina, SA

8 200

Mina Escobal, SL

3 079

Mina La Sierra, SA

5 560

Mina Los Compadres, SL

5 610

Minas de Navaleo, SL

19 636

Minas de Valdeloso, SL

9 870

Minas del Principado, SA

16 903

MINEX, SA

59 520

Minera del Bajo Segre, SA

25 164

Minero Siderurgia de Ponferrrada SA

643 000

154 000

Muñoz Solé Hermanos, SA

23 141

Promotora de Minas del Carbón

50 580

SA Catalano-Aragonesa

324 550

504 800

Unión Minera del Norte, SA (UMINSA)

736 430

86 850

Unión Minera Ebro-Segre, SA (UMESA)

14 090

Viloria Hermanos, SA

73 964

29 844

Virgilio Riesco SA

24 680

Mina La Camocha

Hunosa – Aller

314 000

Hunosa – Figaredo

89 000

Hunosa – San Nicolás

110 000

Hunosa – Montsacro

107 000

Hunosa – Carrio

105 000

Hunosa – Sotón

86 000

Hunosa – María Luisa

172 000

Hunosa – Candil

94 000

Hunosa – Pumarabule

73 000

Yhteensä (Tce)

8 023 203

(22)	Espanjan viranomaiset ilmoittivat 3 päivänä lokakuuta 2003 päivätyllä kirjeellä komissiolle, että yritysten Endesa, Encasur ja Antracitas de Gillón SA maanalaiset tuotantoyksiköt suljetaan vuonna 2005 ja että yritys Promotora de Minas de Carbón SA (PMC) sulkee avolouhosyksikkönsä.

2.1 Toimintatuen vähennys

(23)	Hiilikaivosyritysten osalta ehdotetaan toiminnan alijäämän kattamiseksi myönnettävän tuen vähentämistä neljä prosenttia vuosittain vuosina 2003, 2004 ja 2005 lukuun ottamatta Hunosaa, jonka osalta vähennys on keskimäärin 5,75 prosenttia vuosittain.

2.2 Tuotantokapasiteetti

(24)	Tuotantokapasiteetin osalta Espanjan hallitus ehdotti, että tukea saava hiilentuotantokapasiteetti olisi noin 12 miljoonaa tonnia vuonna 2005. Vuonna 2002 kokonaistuotanto oli noin 13 400 000 tonnia.

2.3 Talousarvio

(25)

Toimintatuen, teknisten kustannusten ja sosiaalikustannusten ilmoitetut kokonaismäärät ovat seuraavat:

(euroa)
Vuosi	Toimintatuki (7)	Tekniset kustannukset (8)	Sosiaaliset kustannukset (9)
2003	568 647 000	81 299 000	469 072 000
2004	539 854 000	82 987 000	490 112 000
2005	513 046 000	96 739 000	484 866 000

(26)

Vuosien 2006–2007 osalta Espanjan viranomaiset ovat ilmoittaneet, että tällä hetkellä ei ole mahdollista asettaa kaudelle täsmällisiä tavoitteita. Espanjan viranomaiset ehdottavat tuen supistamisen jatkamista 4 prosenttia vuosittain. Kun kivihiilivarojen saatavuussuunnitelmasta on sovittu, komissiolle ilmoitetaan yksityiskohtaiset tiedot, jotka koskevat tuen myöntämistä ja tuotannon jakautumista tonneina.

2.4 Hunosa-hiilikaivosyritystä koskeva suunnitelma

(27)

Espanjan viranomaiset ovat ilmoittaneet yksityiskohtaisemmin julkisessa omistuksessa olevaa Hunosa-kaivosyhtiötä koskevasta suunnitelmasta. Sen kapasiteetin ennakoidaan supistuvan vuosina 2002–2005 siten, että kun se oli 1 800 000 tonnia vuonna 2001, se olisi 1 340 000 tonnia vuonna 2005. Toiminnan alijäämän kattamiseen tarkoitettua tukea supistetaan vuoden 2001 321 091 000 eurosta 239 281 000 euroon vuonna 2005.

(28)

Hunosa-suunnitelman päätavoitteena vuosiksi 2002–2005 oli ensiksikin uudistaa yrityksen rakennetta ja supistaa tappioita siten, että kansallisen kaivossuunnitelman ja yhteisön lainsäädännön edellyttämissä toiminnan supistamistoimenpiteissä otetaan huomioon yrityksen sosiaalinen ja taloudellinen merkitys Keski-Asturian hiilikaivosalueella. Tavoitteena oli myös pohjustaa Keski-Asturian hiilikaivosalueen tulevaa kehitystä luomalla olosuhteet, joita hiilikaivostoimintaan nähden vaihtoehtoisen työllisyyden syntyminen edellyttää. Lisäksi suunnitelmaan kuuluu toimintatappioiden supistaminen yli 30 prosenttia ja työvoiman vähentäminen 33,6 prosenttia, jolloin tuottavuus kasvaa 21,4 prosenttia.

(29)

Hunosa-suunnitelmassa kaavailtiin sellaisten toimenpiteiden täytäntöönpanoa, joilla pyritään varmistamaan tuotantomäärien supistuminen. Ensiksi suljetaan kaksi nykyisistä yhdeksästä tuotantoyksiköstä. Tämän lisäksi suljetaan pesulaitos. Näiden kolmen toimipaikan sulkeminen tarkoittaa tuotantokapasiteetin supistumista 25 prosenttia. Tuottavuuden optimoimiseksi toteutetaan toimia, jotka kohdistuvat esiintymien valintaan, tuotannon nykyaikaistamiseen ja pesuprosesseihin. Toimet keskitetään niihin kaivoksiin, joiden tuottavuus on suurin, kokonaiskustannukset pienimmät ja laatu paras. Osa tuotannosta oli tarkoitus varata läheiselle voimalaitokselle ja yrityksen oli määrä toimittaa vuosittain hiiltä sadan päivän kulutusta varten. Toiminnan suunnitellun supistamisen vuoksi on tarpeen myös vähentää yrityksen työvoimaa. Toteutettujen toimenpiteiden ansiosta tuotanto supistuu suunnitelman toteuttamisjaksolla yhteensä 26,1 prosenttia eli 1 800 000 tonnista vuonna 2001 1 340 000 tonniin vuonna 2005.

(30)

Hunosa-suunnitelmaan kuului 550 uuden työntekijän palkkaaminen vuosina 2002–2005. Espanjan viranomaiset vakuuttivat, että nämä uudet työntekijät, jos heidän palkkaamisensa osoittautuu aiheelliseksi, valitaan niistä työntekijöistä, jotka ovat menettäneet työpaikkansa muiden kaivosten sulkemisen vuoksi. Tähän on kaksi tarkoin rajattua poikkeusta, jotka koskevat tiettyjen erityisalojen teknistä henkilöstöä sekä työtapaturmissa kuolleiden jälkeläisiä suoraan alenevassa polvessa.

(31)

Espanjan viranomaiset ovat ilmoittaneet, että kustannukset hiiliekvivalenttitonnia kohden niiden Hunosan tuotantoyksiköiden osalta, jotka on määrä pitää toiminnassa rakenneuudistuskaudella, ovat seuraavat:

Tuotantoyksikkö	Keskimääräiset kustannukset (euroa/tce)		Vähennys (%)
Tuotantoyksikkö	2001	2005	Vähennys (%)
Aller	271	237	12,5
San Nicolás	429	317	26,1
Montsacro	342	251	26,6
Carrio	261	223	14,5
Sotón	376	304	19,1
Mo Luisa	371	331	10,8
Candil	411	340	17,3
Keskiarvo	344	278	19,2

(32)

Espanjan viranomaiset katsoivat, että tällainen tuotantokustannusten supistuminen – noin 20 prosenttia vuosina 2002–2005 – on osoitus Hunosan tuotantoyksiköiden mahdollisuuksista supistaa tuotantokustannuksia ja että tällaista suuntausta voitaisiin vastaisuudessa vahvistaa. Espanjan viranomaisten mukaan tällainen tuotantokustannusten supistuminen merkitsee yritykselle annettavan tuen vähentymistä 25 prosenttia, ja myös tällaista suuntausta voidaan vastaisuudessa vahvistaa.

(33)

Suunnitelmassa ehdotettujen tavoitteiden mukaisesti ehdotetaan, että käynnistetään uusia toimenpiteitä, jotta rohkaistaan sellaisen talousrakenteen syntymistä, joka tarjoaa vaihtoehdon hiilentuotannolle Hunosan maantieteellisellä toiminta-alueella. Espanjan viranomaiset ja ammattiliitot ovatkin sitoutuneet tukemaan 650 työpaikan luomista vuosina 2002–2005 Keski-Asturian kivihiilikentän alueella tähän suunnitelmaan kuuluvien eri toimenpiteiden tuella.

(34)

Keskittymistä ja esiintymien valintaa sekä näitä vastaavia kapasiteetin mukautuksia koskevien teknisten toimenpiteiden soveltamiseen liittyvien, rakenneuudistusprosessista johtuvien poikkeuksellisten kustannusten sekä aiemmasta toiminnasta periytyvien velvoitteiden kattamiseen tarkoitetun tuen osalta Espanjan viranomaiset ovat selvittäneet, että tarvitaan sosiaalisia toimenpiteitä lähinnä varhaiseläkejärjestelmän rahoittamiseen. Tuki kattaa nämä toimenpiteet ja muut ehdotetut toimenpiteet, ja sitä vähennetään asteittain.

(35)

Seuraavasta taulukosta käy ilmi työvoiman vähentyminen ja Hunosa-suunnitelman mukaisesti myönnettävän tuen kokonaismäärä rakenneuudistussuunnitelmassa ehdotetun mukaisesti.

Vuosi	Työvoima vuoden lopussa	Toiminnan vähentämistuki (10) (euroa)	Poikkeuksellisten kustannusten tuki (11) (euroa)
2003	4 902	271 593 000	302 557 000
2004	4 437	254 682 000	298 983 000
2005	4 079	239 281 000	286 203 000

(36)	Espanjan viranomaiset ilmoittivat 22 päivänä huhtikuuta 2003 päivätyllä kirjeellä komissiolle, että Hunosa-suunnitelmassa aiotaan muiden tavoitteiden lisäksi varotoimena ylläpitää oman hiilentuotannon vähimmäismäärää, jotta kivihiilivarojen saanti voidaan taata.

(37)

Espanjan viranomaiset perustelivat tässä kirjeessä Hunosan vähimmäistuotantoa vuonna 2005 (1 340 000 miljoonaa tonnia) sillä, että tällaisella tuotannolla voidaan taata, että 30 prosenttia Hunosan kaivosten läheisyydessä sijaitsevien voimalaitosten kulutuksesta (100 päiväksi) saadaan kyseiseltä yritykseltä. Espanjan viranomaiset ehdottavat, että samaa perustetta sovelletaan myös vuoden 2005 jälkeen. Espanjan viranomaiset katsovat, että strategisen tuotannon ylläpito lähellä voimalaitoksia on yksi kivihiilivarojen saatavuussuunnitelman ensisijaisista tavoitteista.

2.5 Tukiohjelman kesto

(38)	Tukea annetaan vuosiksi 2003–2005.

2.6 Tuen muoto

(39)	Tuki annetaan avustuksina.

2.7 Tuensaajat

(40)	Johdanto-osan 21 kappaleessa tarkoitetut Espanjan hiilikaivosyritysten tuotantoyksiköt.

2.8 Oikeusperusta

(41)	Ministeriön päätös ECO/2731/2003, ministeriön päätös ECO/768/2003, ministeriön päätös ECO/180/2004 ja ministeriön päätös ITC/626/2005.

2.9 Espanjan energia- ja ympäristötilanne

(42)

Espanjan vuosiksi 2000–2011 laatimien sähköntuotantoennusteiden mukaisesti hiilen osuus sähköntuotannosta putoaa vuoden 2000 35,9 prosentista 15 prosenttiin vuonna 2011. Maakaasulla tuotetun sähkön osuus kasvaa mainittuna kautena 9,7 prosentista 33,1 prosenttiin. Uusiutuvien energianlähteiden osuus sähköntuotannosta kasvaa vuoden 2000 16,9 prosentista 28,4 prosenttiin vuonna 2011. Sähköntuotannon osuus hiilidioksidipäästöjen kokonaismäärästä on ainoastaan 28 prosenttia. Espanjan mielestä ei ole loogista yhdistää toisiinsa kansalliselle hiilentuotannolle annettua tukea ja hiilidioksidipäästöjä. Sen sijaan korrelaation pitäisi olla sähköntuotannon ja päästöjen välillä. Voimalaitosten pitäisi olla toiminnassa niin kauan, kuin se on teknisesti ja taloudellisesti mahdollista, riippumatta siitä, onko niissä käytettävä hiili tuotettu kotimaassa vaiko tuotu maahan.

2.10 Menettelyn aloittamisen syyt

(43)

Komissio aloitti 30 päivänä maaliskuuta 2004 muodollisen tutkintamenettelyn. Komissio toi ilmi epäilynsä siitä, onko ilmoitettu suunnitelma asetuksessa (EY) N:o 1407/2002 säädettyjen edellytysten ja perusteiden mukainen, ja siitä, onko se asetuksen tavoitteiden mukainen. Komissio katsoi, että suunnitelmaa ei ollut selostettu riittävän yksityiskohtaisesti. Tämän vuoksi komissio pyysi 30 päivänä maaliskuuta 2004 päivätyssä kirjeessään Espanjan viranomaisia

a)	toimittamaan arvioidut hiilentuotannon kokonaismäärät tuotantovuotta kohden sekä arvioidut tuotannon vähentämistuen määrät tuotantovuotta kohden asetuksen (EY) N:o 1407/2002 9 artiklan 4 kohdassa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti;

selvittämään, mitkä ovat ne valintaperusteet, jotka tuotantoyksiköiden on täytettävä, jotta ne voidaan sisällyttää kivihiilivarojen saatavuussuunnitelmaan, ja esittämään hiilentuotannon arvioidut kokonaismäärät tuotantovuotta kohden sekä kivihiilivarojen saatavuustuen arvioidut määrät asetuksen (EY) N:o 1407/2002 9 artiklan 6 kohdassa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti;

selvittämään, olisiko asetuksen (EY) N:o 1407/2002 9 artiklan 4 kohdassa edellytetyn toiminnan vähentämistuen tuotantovuotta kohden oltava vähintään se tuki, jonka Espanja aikoo myöntää Espanjan rahoitustoimenpiteistä kivihiiliteollisuuden hyväksi vuonna 2001 ja ajanjaksona 1 päivästä tammikuuta 23 päivään heinäkuuta 2002 (2 päivänä heinäkuuta 2002 tehdyn) komission päätöksen 2002/826/EHTY (12) 18 kohdassa luetelluille yrityksille tai tuotantoyksiköille;

toimittamaan kaikki tiedot tuen asteittaista vähentämistä koskevien perusteiden soveltamisesta ja vastaamaan kysymyksiin, jotka koskevat huomioon otettavia kilpailukykytekijöitä, kuten tuotantokustannusten kehittymistä, sekä sitä, onko tuotantoyksikön sisältyminen sulkemissuunnitelmaan katsottava tukea voimakkaammin supistavaksi tekijäksi;

e)	selvittämään, suljetaanko tuotantoyksiköt, joiden kapasiteetti on 1 660 000 tonnia, ennen 31 päivää joulukuuta 2005;

selvittämään, ovatko tuotantoyksiköt Antracitas de Gillón, ENDESA (maanalainen) ja ENCASUR (maanalainen) saaneet toimintatukea vuonna 2003; ilmoittamaan, ylittääkö näiden tuotantoyksiköiden vuodesta 1998 vuoteen 2002 päätöksen N:o 3632/93/EHTY 5 artiklan mukaisten poikkeuksellisten kulujen kattamiseksi saama tuotantotuki tällaiset kustannukset; selvittämään, aikooko Espanja periä takaisin eron, jos tuet ylittävät kustannukset;

g)	ilmoittamaan Hunosalle vuosina 2003, 2004 ja 2005 myönnetyn tuen kokonaismäärän, kun otetaan huomioon yhtiön ilmoittamat tuotantokustannusten vähennykset;

h)	selvittämään Hunosan työhönoton enimmäismäärän teknisillä erityisaloilla;

selvittämään yksityiskohtaisesti muutokset, joita on tehty ministeriön päätökseen ECO/2771/2003, jotta voitaisiin taata asetuksen (EY) N:o 1407/2002 7 artiklan asianmukainen soveltaminen, ja vahvistamaan, että ainoastaan tuotantoyksiköt, joista on ilmoitettu päätöksen 2002/871/EY säännösten mukaisesti, ovat tukikelpoisia.

3. ESPANJAN HUOMAUTUKSET

(44)	Espanjan viranomaiset ovat toimittaneet komissiolle jäljempänä esitetyt huomautukset sen jälkeen, kun komissio aloitti menettelyn. Kolmannet osapuolet eivät ole esittäneet huomautuksia.

3.1 Toiminnan vähentämistuki (asetuksen (EY) N:o 1407/2002 4 artikla) ja kivihiilivarojen saatavuustuki (saman asetuksen 5 artiklan 3 kohta)

(45)

Espanjan viranomaiset ovat toimittaneet tiedot vuosina 2003 ja 2004 maksetusta tuesta sekä vuotta 2005 koskevat maksuennusteet, joissa tuki luokitellaan sen mukaisesti, myönnettiinkö se asetuksen (EY) N:o 1407/2002 4 vai 5 artiklan nojalla. Hunosalle myönnetty ja myönnettävä tuki on luokiteltu sen mukaisesti, rahoitettiinko se valtion yleisestä budjetista vai SEPI:stä (13).

3.1.1 Tuotanto vuosina 2003–2005

(46)

Toimialan toteuttamista tuotantokapasiteetin sulkemisista johtuva tuotantosuuntaus on seuraava:

(yksikkö: kilotonnia)
	2001	2002	2003	2004	2005
Tuotanto	13 993	13 372	12 576	12 400	12 000

3.1.2 Perusteet

(47)

Espanjan viranomaiset ovat toimittaneet perusteet, joita on käytetty luokiteltaessa tuotantoyksiköitä tuensaajiksi asetuksen (EY) N:o 1407/2002 4 artiklan tai 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Tärkeimpänä perusteena olivat tuotantokustannukset hiiliekvivalenttitonnia (tce) kohden. Lisäperusteina olivat seuraavat:

a)	markkinoiden olemassaolo eli toimiva voimalaitos sadan kilometrin säteellä;

b)	tuotantoyksikön omistavan yrityksen vakavaraisuus. Tältä osin edellytetään yrityksen omien varojen ja kokonaisvarojen vähimmäissuhdelukua.

(48)

Lisäksi on selvitettävä keinot, joilla voidaan painottaa vallitsevia sosiaalisia ja alueellisia oloja sillä alueella, jossa tuotantoyksikkö sijaitsee. Espanjan hallituksen mielestä tämä sosiaalinen ja alueellinen peruste on säilytettävä. Se on kuitenkin valmis tarkastelemaan periaatteen soveltamistapoja, joita komissio mahdollisesti ehdottaa.

(49)

’Tuotantoyksikön’ määritelmä on tarkastettu niiden yritysten osalta, joiden tuotantokapasiteetti on suurin ja joilla voi näin ollen olla useampia kuin yksi tuotantoyksikkö. Tähän mennessä tukea on Hunosaa lukuun ottamatta analysoitu yritystasolla ja maanalaiset hiilikaivokset on laskettu yhteen avolouhosten kanssa.

3.1.3 Toiminnan vähentämistuki

(50)	Espanjan viranomaiset ovat selvittäneet, että, kuten raportista käy ilmi, kaikki ne yritykset, jotka vuonna 2002 luokiteltiin päätöksen N:o 3632/93/EHTY 4 artiklan mukaisiksi tuensaajiksi, on nyt luokiteltu asetuksen (EY) N:o 1407/2002 4 artiklan mukaisiksi tukea saaviksi yrityksiksi.

3.1.4 Tuen vähentäminen

(51)	Espanjan viranomaiset ovat selvittäneet, että vuoden 2005 loppuun asti tukea vähennetään yleisesti ja noin 4 prosenttia vuodessa.

3.2 Poikkeuksellisten kustannusten tuki

(52)

Espanjan viranomaiset ovat ilmoittaneet komissiolle, että määräystä ECO/2731/2003 on muutettu, jotta se vastaisi asetuksen (EY) N:o 1407/2002 7 artiklan vaatimuksia. Määräystä sovelletaan ainoastaan niihin tuotantoyksiköihin, jotka tosiasiallisesti suljetaan ennen 31 päivää joulukuuta 2005, eikä sitä sovelleta sulkemisohjelmiin, jotka päättyvät mainitun päivämäärän jälkeen. Lisäksi on määrätty 13 euron korvaus 1 000:ta lämpöyksikköä kohden niiden hiilisopimusten osalta, jotka on peruutettu polttoainetta toimittaneiden tuotantoyksiköiden sulkemisen vuoksi. Tämä enimmäistuki myönnetään asetuksen (EY) N:o 1407/2002 liitteeseen sisältyvien kustannustyyppien rahoittamiseen. Ainoastaan asianmukaisesti perustelluista todellisista sulkemiskustannuksista maksetaan tukea.

3.3 Komission aiemmat päätökset

3.3.1 Joulukuun 31 päivään 2005 mennessä tapahtuneet sulkemiset

(53)

Espanjan hallitus toimii päätöksen 2002/826/EHTY johdanto-osan 18 kappaleen mukaisesti sulkemalla viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2005 lopullisesti 1 660 000 tonnia tuotantokapasiteettia kyseisessä johdanto-osan kappaleessa mainituissa yrityksissä. Osa näistä yrityksistä aloitti tuotantokapasiteetin vähentämisen jo vuonna 2002.

3.3.2 Tuotantoyksiköt, jotka saivat tukea poikkeuksellisten sulkemiskulujen kattamiseen

(54)

Kuten vuosia 2003, 2004 ja 2005 käsittelevissä tukiraporteissa todettiin, vuonna 2003 yrityksille Antracitas de Gillón, ENCASUR, ENDESA ja PMC (ennen sen sulkemista vuonna 2004) myönnetty tuki ja vuosiksi 2004 ja 2005 suunniteltu tuki on toiminnan supistamistukea. Tuki, jota myönnettiin poikkeuksellisten sulkemiskulujen rahoittamiseen vuosina 1998–2002 yrityksille ENDESA ja ENCASUR, oli perusteltua tukena, jolla katettiin erot yleisten varhaiseläkemaksujen ja kyseisten yritysten maksaman 100 prosentin välillä. Espanjan viranomaiset ovat toimittaneet kirjeet, joilla yritykset vahvistavat sitoutuvansa sulkemaan tuotantoyksiköt vuoden 2005 loppuun mennessä.

3.4 Hunosa-suunnitelma

3.4.1 Hunosan rakenneuudistuspyrkimyksiä koskevat havainnot

(55)

Espanjan viranomaiset ovat toimittaneet yksityiskohtaisia tietoja merkittävistä rakenneuudistuksista, jotka on toteutettu viime vuosina, ja siitä, missä määrin vuosien 2002–2005 suunnitelmaa on noudatettu. Suunnitelmaan kuuluu kahden tuotantoyksikön sulkeminen, mikä merkitsee louhintakapasiteetin pienentämistä 700 000 tonnilla.

3.4.2 Hunosalle vuosina 2003–2005 myönnetty tuki

(56)	Espanjan viranomaiset ovat selvittäneet, että rakenneuudistustuen määrä pidetään tarkoin ulkoisista sosiaalisista velvoitteista syntyvissä kustannusrajoissa, ja ovat antaneet soveltuvat selvitykset.

(57)

Näennäinen ristiriita, joka vallitsee tuotantokustannusten pienentämiseen tähtäävien merkittävien ponnistusten sekä tuotantotuen vähemmän huomattavan pienenemisen välillä, on pohjimmiltaan seurausta tulojen muutoksista, jotka johtuvat tuontikivihiilen kansainvälisistä hinnanmuutoksista sekä dollarin ja euron vaihtokurssimuutoksista. Espanjan viranomaiset antoivat yksityiskohtaisia tietoja tulojen laskemisesta ja selvittivät, miksi tulot yleisesti ovat pienemmät kuin tuontikivihiilen kansainvälinen hinta.

(58)	Espanjan viranomaiset antoivat yksityiskohtaiset selvitykset myös rakenneuudistusprosessiin liittyvien poikkeuksellisten kustannusten kattamiseen myönnetystä tuesta.

3.4.3 Tiedot uuden erikoistuneen teknisen henkilöstön palkkaamisesta

(59)

Espanjan viranomaiset huomauttivat, että tällaisen henkilöstön palkkaaminen perustuu olennaisen tärkeiden tehtävien hoitamiseen ja erityisesti turvallisuussyihin. On kuitenkin huomattava, että tähän mennessä suunnitelmakaudella ei ole palkattu uutta henkilöstöä. Espanjan viranomaiset ovat kuitenkin varotoimena esittäneet, että palkattavien uusien työntekijöiden enimmäismääräksi arvioidaan 100.

4. TUEN ARVIOINTI

4.1 Perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan soveltaminen

(60)

Jotta voitaisiin määrittää, ovatko tukiohjelmaan sisältyvät toimenpiteet EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaista tukea, on selvitettävä, ovatko jäsenvaltiot myöntäneet tuet valtion varoista, suosivatko ne jotakin yritystä, vääristävätkö kyseiset toimenpiteet tai uhkaavatko ne vääristää kilpailua ja voivatko ne vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(61)

Ensimmäinen 87 artiklassa määrätty edellytys liittyy sen määrittelemiseen, ovatko tuet valtioiden myöntämiä tai onko ne myönnetty valtion varoista. Tässä erityistapauksessa valtion varojen osuus näkyy siinä, että toimenpide rahoitettiin valtion budjetista ja vähäisemmässä määrin valtion kokonaan omistaman julkisen yrityksen (SEPI) varoista.

(62)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan toinen edellytys koskee mahdollisuutta, että toimenpiteet suosivat tiettyjä tuensaajia. On ensiksi määritettävä, saavatko tuensaajayritykset toimenpiteestä taloudellista hyötyä, ja toiseksi, myönnetäänkö hyöty määrätyntyyppiselle yritykselle. Tuki selvästikin suosii hiilikaivosyrityksiä, sillä kyseessä on välitön tuki, jolla katetaan kyseisten yritysten juoksevia kuluja, jotka tavanomaisesti koituisivat yrityksille itselleen. Tällaiset kustannukset koostuvat yhtäältä ennakoitavien tuotantokustannusten ja tulojen sekä toisaalta rakenneuudistuksesta johtuvien kulujen välisestä erosta, ja hiilikaivosyritykset hyötyvät siitä, että niille osittain korvataan nämä kustannukset. Lisäksi kyseisillä toimenpiteillä pyritään ainoastaan tukemaan hiilikaivosyrityksiä Espanjassa. Tästä syystä toimenpiteet suosivat tiettyjä yrityksiä enemmän kuin niiden kilpailijoita ja ovat sen vuoksi valikoivia.

(63)

Perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan kolmannen ja neljännen edellytyksen mukaan tuki ei saa vääristää eikä uhata vääristää kilpailua eikä vaikuttaa tai olla omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Tarkasteltavana olevat toimenpiteet uhkaavat vääristää kilpailua, sillä ne vahvistavat tuensaajayritysten taloudellista asemaa ja toimintakenttää suhteessa niiden kilpailijoihin, jotka eivät saa kyseistä hyötyä. Vaikka yhteisön sisäinen hiilikauppa on hyvin vähäistä eivätkä kyseiset yritykset harjoita vientiä, muihin jäsenvaltioihin asettautuneilla yrityksillä on vähemmän mahdollisuuksia viedä tuotteitaan Espanjan markkinoille.

(64)	Edellä mainituista syistä kyseiset toimenpiteet kuuluvat perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, ja niitä voidaan pitää yhteismarkkinoille soveltuvina ainoastaan, jos ne täyttävät perustamissopimuksessa tarkoitettuja poikkeuksia koskevat edellytykset.

4.2 Asetuksen (EY) N:o 1407/2002 soveltaminen

(65)	Koska sekä EHTY:n perustamissopimuksen että päätöksen N:o 3632/1993/EHTY voimassaolo päättyi 23 päivänä heinäkuuta 2002 ja kun otetaan huomioon perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan e alakohta, ilmoitettujen toimenpiteiden soveltuvuutta on arvioitava asetuksen (EY) N:o 1407/2002 perusteella.

(66)

Asetuksessa (EY) N:o 1407/2002 vahvistetaan valtiontukea koskevat säännöt, jotka koskevat kivihiiliteollisuuden rakenneuudistuksen edistämiseen tarkoitetun valtiontuen myöntämistä. Säännöissä otetaan huomioon alan rakenneuudistukseen liittyvät sosiaaliset ja alueelliset näkökohdat sekä se, että on säilytettävä oman hiilentuotannon vähimmäismäärä kivihiilivarojen saatavuuden takaamiseksi. Kivihiiliteollisuuden rakenneuudistusprosessin on jatkuttava, koska yhteisön hiilen ja tuontihiilen välillä vallitsee kilpailun epätasapaino.

(67)

Tuettava kivihiilentuotanto on suhteellisuusperiaatteen mukaisesti rajoitettava siihen, mikä on tiukasti katsoen välttämätöntä, jotta energiansaannin varmuuteen tähtäävää tavoitetta voidaan edistää tehokkaasti. Tässä yhteydessä komissio muistuttaa mieliin tiedonantonsa ”Kestävä kehitys Euroopassa paremman maailman vuoksi: Kestävää kehitystä koskeva Euroopan unionin strategia (14)”, joka tunnetaan myös Göteborgin kestävän kehityksen strategiana ja jolla pyritään rajoittamaan ilmastonmuutosta ja lisäämään puhtaan energian käyttöä.

(68)	Jäsenvaltiot voivat asetuksen (EY) N:o 1407/2002 4 artiklan mukaisesti myöntää toiminnan vähentämistukea. Yksi täytettävistä ehdoista on, että kyseisten tuotantoyksiköiden toiminnan on muodostettava osa sulkemissuunnitelmaa.

(69)

Jäsenvaltiot voivat asetuksen (EY) N:o 1407/2002 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti myöntää yritykselle tuotantotukea, joka on erityisesti suunnattu tietyille tuotantoyksiköille tai tuotantoyksiköiden ryhmittymälle. Tällöin on täytettävä se ehto, että kyseisten tuotantoyksiköiden tai samassa yrityksessä toimivien tuotantoyksiköiden ryhmittymän toiminnan on muodostettava osa kivihiilivarojen saatavuussuunnitelmaa.

(70)

Jäsenvaltiot voivat asetuksen (EY) N:o 1407/2002 7 artiklan mukaisesti myöntää tukea sellaisten poikkeuksellisten kustannusten kattamiseen, jotka koituvat tai ovat koituneet kivihiiliteollisuuden järkeistämisestä ja rakenneuudistuksesta ja jotka eivät liity nykyiseen tuotantoon, sillä edellytyksellä että maksettavat määrät eivät ylitä kyseisiä kustannuksia. Kivihiiliteollisuuden järkeistämisestä ja rakenneuudistuksesta aiheutuvien kustannusten luokat määritetään kyseisen asetuksen liitteessä.

(71)

Komissio toi 30 päivänä maaliskuuta 2004 päivätyssä kirjeessään ilmi epäilynsä siitä, onko ilmoitettu suunnitelma asetuksessa EY (N:o) 1407/2002 säädettyjen edellytysten ja perusteiden mukainen, ja siitä, onko se asetuksen tavoitteiden mukainen. Komissio katsoi, että se tarvitsi yksityiskohtaisemman suunnitelman. Tämän kirjeen jälkeen Espanja toimitti komissiolle useaan otteeseen yksityiskohtaisia tietoja rakenneuudistussuunnitelmasta. Näiden uusien tietojen perusteella komissio aikoo arvioida rakenneuudistussuunnitelmaa ja sen pohjalta vuosiksi 2003, 2004 ja 2005 myönnettyä tukea.

4.3 Komission aiempien päätösten noudattaminen

(72)

Komissio katsoi 30 päivänä maaliskuuta 2004 päivätyssä kirjeessään, että Espanjan viranomaiset eivät olleet selkeästi ilmoittaneet, että EHTY:n perustamissopimukseen pohjautuvissa komission aiemmissa päätöksissä ja erityisesti päätöksessä 2002/826/EHTY täsmennettyjä edellytyksiä noudatetaan. Päätöksellä 2002/826/EHTY tuen myöntäminen sallittiin sillä edellytyksellä, että kyseiset tuotantoyksiköt kuuluvat sulkemissuunnitelmaan ja että ne vuoteen 2005 mennessä supistavat tuotantokapasiteettiaan 1 660 000 tonnilla. Espanjan on noudatettava näitä ehtoja. EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättyminen ja asetuksen (EY) N:o 1407/2002 voimaantulo eivät vaikuta aiemmin tehtyihin sitoumuksiin. Näitä sitoumuksia on noudatettava täysimääräisesti ja komission on varmistettava, että EHTY:n perustamissopimuksen pohjalta tehdyissä päätöksissä säädetyt edellytykset täyttyvät.

(73)

Edellinen sulkemissuunnitelma/toiminnan vähentämissuunnitelma, joka pohjautui päätökseen N:o 3632/93/EHTY, on hyväksytty päätöksellä 2002/826/EHTY. Espanjan viranomaiset ovat useaan otteeseen ja myös komissiolle osoitetuissa kirjeissä hyväksyneet sen, että aiempia sitoumuksia on noudatettava täysimittaisesti, ja selkeästi vahvistaneet, että päätöksen 2002/826/EHTY johdanto-osan 18 kappaleessa lueteltujen tuotantoyksiköiden sulkemispäätökset toteutetaan voimassa olevien sääntöjen mukaisesti. Tämä merkitsee 1 660 000 tonnin tuotantokapasiteetin sulkemista viimeistään vuonna 2005. Espanjan viranomaisten toimittamien tietojen pohjalta komissio on voinut tarkistaa, että tällainen tuotantokapasiteetin vähentäminen on todellisuudessa saavutettu.

(74)

Komissio katsoo, että tuotantokapasiteettiaan vähentäneet tuotantoyksiköt ovat samoja tuotantoyksiköitä, jotka jo sisältyivät päätökseen N:o 3632/93/EHTY pohjautuvaan sulkemissuunnitelmaan / toiminnan vähentämissuunnitelmaan. Nämä tuotantoyksiköt mainittiin päätöksen 2002/826/EHTY johdanto-osan 18 kappaleessa.

(75)

Espanjan aiempien sulkemissuunnitelmien/toiminnan vähentämissuunnitelmien mukaisesti tuotantoyksiköt Antracitas de Gillón SA, ENDESA (maanalainen) ja ENCASUR (maanalainen) oli suljettava vuoden 2002 loppuun mennessä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että vuonna 2003 ja osittain vuonna 2004 nämä tuotantoyksiköt olivat edelleen toiminnassa.

(76)

Komission esittämien pyyntöjen seurauksena yritysten ENDESA ja ENCASUR maanalaiset yksiköt sekä yrityksen Antracitas de Gillón tuotantoyksikkö on suljettu. Yrityksen Promotora de Minas de Carbón avolouhostuotantoyksikkö on myös suljettu 31 päivänä maaliskuuta 2004. Komissio on saanut kirjeet, joilla yritykset vahvistavat sitoutuvansa sulkemaan tuotantoyksiköt vuonna 2005.

(77)

Komissio on Espanjan sille toimittamien tietojen pohjalta varmistanut, että näille yrityksille päätöksen N:o 3632/93/EHTY 5 artiklan mukaisesti myönnetty tuki, jolla on tarkoitus kattaa kyseisten tuotantoyksiköiden sulkemisesta aiheutuvat poikkeukselliset kustannukset, ei ole ylittänyt tällaisia kustannuksia.

(78)

Koska päätöksen 2002/826/EHTY johdanto-osan 18 kappaleessa lueteltujen tuotantoyksiköiden tuotantokapasiteetin vaadittu vähennys on saavutettu ja koska ne tuotantoyksiköt, jotka mainitun päätöksen mukaisesti oli määrä sulkea, on lopulta suljettu, komissio päättelee, että Espanja on noudattanut komission aiempia päätöksiä.

4.4 Toiminnan vähentämistuki (asetuksen (EY) N:o 1407/2002 4 artikla) ja kivihiilivarojen saatavuustuki (saman asetuksen 5 artiklan 3 kohta)

(79)

Komissio totesi 30 päivänä maaliskuuta 2004 päivätyssä kirjeessään, että Espanjan viranomaiset ovat ilmoittaneet myönnettävän toimintatuen kokonaismäärän. Espanjan viranomaiset eivät kuitenkaan ole ilmoittaneet asetuksen (EY) N:o 1407/2002 4 artiklassa tarkoitettua toiminnan vähentämistuen kokonaismäärää eivätkä 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua kivihiilivarojen saatavuustuen kokonaismäärää. Espanjan viranomaiset eivät myöskään ole selventäneet niitä perusteita, joiden mukaisesti tuotantoyksiköt voivat hakea tukea.

(80)

Toinen komission esille tuoma epäilys liittyi siihen, että Espanjan viranomaiset eivät olleet määritelleet sitä tuotantokapasiteetin kokonaismäärää, joka olisi suljettava joko ennen 31 päivää joulukuuta 2005 tai ennen 31 päivää joulukuuta 2007 sulkemissuunnitelman mukaisesti, mistä säädetään asetuksen (EY) N:o 1407/2002 4 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdassa ja 9 artiklan 4 kohdassa yhtenä niistä edellytyksistä, joiden on täytyttävä toiminnan vähentämiseen liittyvän tukikelpoisuuden saavuttamiseksi. Arvioidut tukimäärät voidaan myöntää vain, jos kapasiteetin kokonaisvähennys on ilmoitettu.

(81)

Tuotantokapasiteetin ja kivihiilivarojen saatavuuden takaamiseksi tarvittavan vähimmäistuotantotason osalta komissio katsoi 30 päivänä maaliskuuta 2004 Espanjalle osoittamassaan kirjeessä, että perustelut eivät näyttäneet vastaavan asetuksen (EY) N:o 1407/2002 1 artiklassa säädettyä tarkoitusta. Kivihiilivarojen saatavuussuunnitelma ja kivihiilivarojen saatavuustuki olisi perusteltava oman kivihiilentuotannon sellaisen vähimmäismäärän säilyttämisellä, jota varantojen saatavuuden takaaminen edellyttää. Toimialan rakenneuudistukseen liittyviä sosiaalisia ja alueellisia seikkoja voidaan käyttää perusteena ainoastaan sulkemissuunnitelmassa ja toiminnan vähentämistuessa.

(82)

Espanjan viranomaiset ovat ilmoittaneet tuotantoyksiköiden kustannustietoja. Espanja on Hunosaa lukuun ottamatta määritellyt kunkin yrityksen osalta maanalaisen toiminnan ja siihen liittyvän infrastruktuurin maanalaiseksi tuotantoyksiköksi ja noudattanut samanlaista lähestymistapaa avolouhosten osalta. Asetuksen (EY) N:o 1407/2002 soveltaminen pohjautuu tuotantoyksikön käsitteeseen. Komissio ilmaisi 30 päivänä maaliskuuta 2004 epäilyksiä siitä, olivatko nämä tiedot riittävän yksityiskohtaisia, kun otetaan huomioon asetuksen (EY) N:o 1407/2002 9 artiklassa säädetyt edellytykset.

4.4.1 Tuotannon vähentämistuen ja kivihiilivarojen saatavuustuen erottaminen

(83)

Menettelyn aloittamisen jälkeen Espanja on luokitellut tuen sen mukaan, onko se myönnetty asetuksen (EY) N:o 1407/2002 4 artiklan vai 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Vuosina 2003–2005 seuraavat tuotantoyksiköt ovat saaneet tukea 4 artiklan nojalla: Antracitas de Gillón SA, Coto Minera Jove SA, Endesan maanalainen tuotantoyksikkö, Encasurin maanalainen tuotantoyksikkö, González y Díez SA, Industria y Comercial Minera SA (INCOMISA), Mina Escobal SL, Mina la Camocha, Minas de Valdeloso SL, Promotora de Minas de Carbón SA ja Virgilio Riesco SA Mina Escobal SL on suljettu vuonna 2004 ja Promotora de Minas de Carbón SA on suljettu vuonna 2005. Muut toiminnan vähentämistukea saaneet tuotantoyksiköt ovat julkisessa omistuksessa olevan hiilikaivosyritys Hunosan kaksi tuotantoyksikköä, jotka on suljettu (Pumarabule ja Figaredo). Muut tuotantoyksiköt ovat saaneet kivihiilivarojen saatavuustukea. Nämä tuotantoyksiköt luetellaan johdanto-osan 21 kappaleessa.

(84)

Hiljattain saatujen tietojen pohjalta komissio näin ollen katsoo päätelmänään, että Espanjan viranomaiset ovat asianmukaisesti jakaneet tuotantotuen tuotannon vähentämistukeen ja kivihiilivarojen saatavuustukeen. Espanjan viranomaiset ovat lisäksi vahvistaneet, että asetuksen (EY) N:o 1407/2002 4 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdassa vahvistetut edellytykset, jotka koskevat tuotannon vähentämistukea saavien tuotantoyksiköiden sulkemista vuoteen 2007 mennessä, täyttyvät.

4.4.2 Sovellettavat perusteet

(85)

Komissio panee merkille, että Espanjan viranomaiset ovat ilmoittaneet komissiolle, että tuotantotukikelpoisuutta määritettäessä sovellettavista perusteista ensisijaiseksi katsotaan tuotantokustannukset hiiliekvivalenttitonnia kohden. Tämä peruste on asetuksen (EY) N:o 1407/2002 5 artiklan mukainen, sillä sitä voidaan pitää selvänä osoituksena siitä, että tukea myönnetään talousnäkymiltään parhaille yksiköille.

(86)

Lisäperusteina Espanjan viranomaiset käyttävät markkinoiden olemassaoloa eli sitä, että sadan kilometrin säteellä on toiminnassa oleva voimalaitos, sekä tuotantoyksikön omistavan yrityksen vakavaraisuutta. Näiltä osin edellytetään yrityksen omien varojen ja kokonaisvarojen vähimmäissuhdelukua. Viimeksi mainittua perustetta käytetään, jotta tukea myönnettäisiin yksiköille, joiden talousnäkymät ovat parhaat. Ensiksi mainittua perustetta on käytettävä pelkästään täydentävänä. Sijainti voidaan ottaa huomioon energiansaannin varmuuteen sekä rahoitukseen liittyvistä syistä, sillä näillä on vaikutusta kuljetuskustannuksiin, mutta sitä ei voida pitää pääasiallisena perusteena. Komissio katsoo, että Espanjan viranomaisten soveltamat perusteet ovat yleisesti asetuksen (EY) N:o 1407/2002 mukaiset.

(87)

Komissio on tarkistanut rakenneuudistussuunnitelmassa käytetyn tuotantoyksikön määritelmän Espanjan viranomaisten toimittamien tietojen pohjalta. Espanja on aiemmin toteuttanut analyysin yritystasolla myönnetystä tuesta, jolloin maanalainen hiilikaivostoiminta laskettiin yhteen avolouhostoiminnan kanssa. Espanja on muuttanut tätä analyysia ja laskenut asetuksessa (EY) N:o 1407/2002 annetun määritelmän mukaista tuotantoyksikköä kohti myönnetyn tuen. Lisäksi Espanja on näiltä osin toimittanut komissiolle päätöksessä 2002/871/EY edellytetyt tiedot. Komissio katsoo tämän vuoksi, että Espanjan rakenneuudistussuunnitelmassa käyttämä tuotantoyksikön määritelmä on asetuksen mukainen.

(88)

Komissio panee merkille, että rakenneuudistussuunnitelman toteuttaminen merkitsee 12 miljoonan tonnin kapasiteettia. Kun otetaan huomioon Espanjan yleinen energiatilanne, erityisesti Espanjan viranomaisten pyrkimys pienentää hiilen osuutta sähköntuotannossa 35,9 prosentista 15 prosenttiin vuoteen 2011 mennessä, kapasiteetin pienentäminen kahteentoista miljoonaan tonniin vaikuttaa soveltuvalta toimenpiteeltä, jolla edistetään kyseisen tavoitteen saavuttamista. Tällaista tuotantokapasiteettia, joka on määrä saavuttaa vuoden 2005 loppuun mennessä, voidaankin pitää asetuksessa (EY) N:o 1407/2002 tarkoitettuna strategisena varantona. Tämän vuoksi niitä tuotantoyksiköitä, jotka kuuluvat kivihiilivarojen saatavuutta koskevaan rakenneuudistussuunnitelman osaan, voidaan pitää tukikelpoisina kivihiilivarojen saatavuustuen osalta sillä edellytyksellä, että asetuksen 4 ja 5 artiklassa säädetyt ehdot täyttyvät.

(89)

Lisäksi on täytetty keskeinen edellytys, joka on koko asetuksen kulmakivi, eli se että tuen on oltava asteittain alenevaa. Asetuksen (EY) N:o 1407/2002 4 ja 5 artiklan mukaisesti myönnettyä tukea on vähennetty vuosittain 4 prosenttia. Komissio katsoo, että tällainen vähennys voidaan hyväksyä. Komissio on ottanut huomioon sen, että Espanjan viranomaiset ovat ilmoittaneet, että myös vuosina 2006 ja 2007 aiotaan jatkaa tuen vähentämistä vuosittain 4 prosenttia.

(90)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että Espanjan viranomaiset ovat riittävästi selvittäneet perusteita, jotka on otettava huomioon määritettäessä, ovatko tuotantoyksiköt tukikelpoisia joko tuotannon vähentämistuen tai kivihiilivarojen saatavuustuen osalta. Nämä perusteet ovat asetuksen (EY) N:o 1407/2002 ja erityisesti sen 4 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdan ja 9 artiklan 6 kohdan a alakohdan mukaisia.

(91)

Näiltä osin komissio muistuttaa Espanjan viranomaisia siitä, että sosiaalista ja alueellista tilannetta ei voida ottaa huomioon, kun päätetään säilytettävistä strategisista varannoista. Sosiaaliset ja alueelliset perusteet voidaan ottaa huomioon ainoastaan, kun sovelletaan ehtoja, jotka liittyvät tuotannon vähentämistuen myöntämiseen ja rakenneuudistusprosessiin kuuluvien poikkeuksellisten kustannusten kattamiseen tarkoitetun tuen myöntämiseen.

4.4.3 Tulojen laskeminen

(92)

Espanjan viranomaiset ovat toimittaneet yksityiskohtaisia tietoja hiilen hinnasta. Espanjan viranomaisten toimittamissa lisätiedoissa on selvitetty, että Espanjan hallituksen maksama valtiontuki on tosiasiassa tuotantokustannusten ja espanjalaisen hiilen keskimääräisen myyntihinnan välinen ero ja että keskimääräinen myyntihinta oli alhaisempi kuin kolmansista maista tuodun hiilen keskimääräinen hinta. Tämä johtuu pääasiassa espanjalaisen kivihiilen heikommasta laadusta ja vähäisemmässä määrin myös siitä, että hinnat määräytyvät pitkäaikaisten sopimusten pohjalta, kun taas tuontihiilen hinta määräytyy päivittäin kivihiilen spot-markkinoilla.

(93)

Espanjan viranomaiset ovat selvittäneet, että kansainvälisten hinnanvaihteluiden vaikutus näkyy kansallisessa hiilen hinnassa noin kolmen vuosineljänneksen viiveellä. Toisaalta hiilen laatu näyttää olevan selvästi heikompi kuin kansainvälisillä markkinoilla myydyn hiilen. Tämän vuoksi kansallisen hiilen hinta on selvästi alhaisempi. Maksetut hinnat vaihtelevat voimalaitoksen mukaan, koska eri yksiköissä louhittu hiili on laadultaan erilaista. Esimerkiksi hiilen lämpöarvo voi vaihdella 7 prosentista 35 prosenttiin sen mukaan, mistä se on louhittu.

(94)

Espanjalainen hiili on yleensä heikkolaatuista johtuen korkeasta tuhka- ja vesipitoisuudesta tai haihtuvien ainesten alhaisesta pitoisuudesta taikka näistä molemmista tekijöistä. Heikkolaatuiselle hiilelle ei ole maailmanmarkkinoita, sillä kaikki hiilentuottajamaat käyttävät heikkolaatuisen hiilensä lähellä louhintapaikkaa. Tällaisen hiilen käyttö voimalaitoksissa aiheuttaa suuremmat investointi- ja ylläpitokustannukset voimalaitosten omistajille, sillä niiden on asennettava ylläpidoltaan ja käytöltään kalliimmat erityispolttimet, minkä lisäksi näiden voimalaitosten tehokkuus on tavanomaisia hiilivoimalaitoksia heikompi.

(95)	Espanjan viranomaiset ovat selvittäneet, että ei ole taloudellisesti kannattavaa parantaa hiilen laatua niin paljon, että se olisi laadultaan verrattavissa tuontihiileen, sillä tuotantoprosessi muodostuisi huomattavasti kalliimmaksi ja vähemmän kilpailukykyiseksi.

(96)

Vuodesta 1998 hiilen myyntihinta on määräytynyt hiilentuotantoyksiköiden ja hiiltä käyttävien voimalaitosten välisissä neuvotteluissa ilman viranomaisten mukaantuloa. Viranomaiset voivat tulla mukaan neuvotteluihin ainoastaan vakavissa ristiriitatilanteissa. Espanjan viranomaiset ovat toimittaneet tietyille sähköyrityksille kuuluvien hiilivoimalaitosten hankintasopimuksia, jotka osoittavat hiilikaivosyrityksille maksetun hinnan. Hiilen hinnan laskentaan sisältyy kaava, jossa otetaan hiilen laadun osalta huomioon muun muassa haihtuvien aineiden, tuhkan, kosteuden ja rikin määrä sekä lämpöarvo.

(97)

Espanjan hiilen hinnat perustuvat pitkäaikaisiin sopimuksiin hiilikaivosyritysten ja niiden asiakkaiden välillä. Nykyiset sopimukset ovat voimassa 31 päivään joulukuuta 2005. Hinnat riippuvat seuraavista tekijöistä:

—	CIF-hinnat (15) Yhdysvaltojen dollareina kultakin hiilentuontikaudelta kolmannesta maasta EU:hun, ilmaistuna Yhdysvaltain dollareina/hiiliekvivalenttitonni ja EU:n julkaisemina,

—	Yhdysvaltojen dollarin ja euron välinen vaihtokurssi kyseisellä kaudella, jotta voidaan määrittää Yhdysvaltain dollareina ilmaistuja CIF-hintoja vastaavat eurohinnat; dollarin ja euron vaihtokurssi on noussut 0,8955:stä vuonna 2001 1,25:een vuonna 2005,

—	jotta tuloksena saatavasta eurohinnasta voidaan määrittää hinta voimalaitoksella, siitä vähennetään sataman ja voimalaitoksen väliset kuljetuskustannukset, sillä CIF-hinta on satamaan toimituksesta maksettava hinta,

—	lopuksi sovelletaan laatukorjausta, joka selvitetään jäljempänä.

(98)	Espanja laskee kivihiilen keskimääräiset tuontihinnat Espanjassa. Näiden keskimääräisten tuontihintojen laskeminen perustuu Espanjan hiilentuontiyrityksiltä sekä kolmansien maiden hiilenvientiyrityksiltä kerättyihin tilastotietoihin.

(99)

Jotta järjestelmä toimisi asianmukaisesti, on olennaisen tärkeää, että kivihiilelle lasketut hinnat tosiasiallisesti kuvastavat hiilen maailmanmarkkinahintaa. Tämän varmistamiseksi komissio vertasi tätä hintaa MCIS:n toimittamiin kattilahiilen merkintähintoihin (Steam Coal Marker Prices), jotka ovat hiilen spot-markkinahintojen tavanomainen vertailukohta.

(100)

Espanjan viranomaiset selvittivät, että ero MCIS:n toimittaman kattilahiilen merkintähinnan (Steam Coal Marker Price) ja Espanjan viranomaisten laskeman keskimääräisen hinnan välillä johtuu siitä, että ensiksi mainittu perustuu ainoastaan kyseisenä päivänä spot-markkinoilla tehtyihin sopimuksiin, kun taas jälkimmäinen perustuu kaikkiin sopimuksiin, jotka ovat kyseisenä päivänä voimassa ja joihin sisältyvät myös pitkäaikaiset sopimukset. Tästä on seurauksena, että Espanjan hinta on yleensä alhaisempi kuin spot-hinta, kun spot-hinnat ovat nousussa, ja korkeampi kuin spot-markkinahinta, kun spot-markkinahinnat ovat laskussa. Näiden kahden indeksin pitkän aikavälin keskiarvo on likimain sama: vuosina 1996–2004 MCIS:n keskimääräinen kattilahiilen merkintähinta oli 43,3 euroa/tce. Näin ollen komissio katsoo, että Espanjan laskema kivihiilen hinta kuvastaa kattilahiilen todellista maailmanmarkkinahintaa tarkasti.

(101)

Edellä mainittujen tekijöiden perusteella keskihinta oli vuonna 2001 45,85 euroa ja ennuste vuodeksi 2005 oli 36 euroa. Vuoden 2001 tulot olivat poikkeuksellisen suuret, mikä johtui bruttoperiaatteen mukaisesti kyseisenä vuonna kirjatuista tietyistä poikkeuksellisista ja epätyypillisistä tuloista. Tämän vuoksi tuotantokustannusten supistuminen 20 prosentilla ei ole johtanut vastaavaan vuosina 2003–2005 myönnetyn tuotantotuen kokonaismäärän pienentymiseen.

(102)

Kokonaistuki määritetään sen jälkeen, kun kukin tuotantoyksikkö on esittänyt tilintarkastuskertomuksensa, johon sisältyvät tuotantokustannuksia ja tuloja kuvaavat luvut. Jos tämän jälkeen tuotantovuoden lopussa käy ilmi, että tuotantokustannusten ja tulojen ero on ollut ennustettua pienempi, tuen kokonaismäärää pienennetään ja liiallinen tuki on maksettava takaisin.

(103)

Edellä esitetyn pohjalta komissio katsoo, että Espanja on selvittänyt yksityiskohtaisesti, miten hiilikaivosyritysten tulot on laskettu. Komissio on toimitettujen tietojen pohjalta vakuuttunut siitä, että tulojen laskemisessa on käytetty oikeita hiilen hintoja. Toimitettujen tietojen ja erityisesti voimalaitosten ja hiilen tuotantoyritysten välisten sopimusten perusteella komissio päättelee, että asetuksen (EY) N:o 1407/2002 4 artiklan ensimmäisen kohdan b ja c alakohtaa on noudatettu siten, että tuotantotuki ei ylitä tuotantokustannusten ja tulojen välistä eroa kyseisinä tuotantovuosina, eikä tuki johda siihen, että yhteisön hiilen toimitushinnat olisivat alhaisemmat kuin kolmansista maista peräisin olevan vastaavanlaatuisen hiilen hinnat. Komissio aikoo seurata tarkoin, että voimalaitosten ja hiilen tuotantoyritysten välillä 1 päivästä tammikuuta 2006 neuvoteltavien uusien sopimusten laskelmissa otetaan asianmukaisesti huomioon hiilen nykyiset korkeat maailmanmarkkinahinnat. Lopuksi komissio panee merkille, että kyseisen asetuksen 4 artiklan ensimmäisen kohdan d ja e alakohdassa säädettyjä edellytyksiä on myös noudatettu.

4.5 Poikkeuksellisten kustannusten tuki (asetuksen (EY) N:o 1407/2002 7 artikla)

(104)

Komissio katsoi 30 päivänä maaliskuuta 2004 päivätyssä kirjeessään, että Espanjan viranomaiset eivät olleet selvittäneet perusteita, jotka on otettava huomioon, kun asetuksen (EY) N:o 1407/2002 7 artiklan perusteella myönnetään tukea sellaisten poikkeuksellisten kustannusten kattamiseksi, jotka eivät liity nykyiseen tuotantoon (aiemmasta toiminnasta periytyvät velvoitteet). Espanja ilmoitti 3 päivänä lokakuuta 2003 päivätyssä kirjeessään komissiolle, että tällaista tukea myönnetään ainoastaan tuotantoyksiköille, jotka suljetaan vuosina 2003–2005, ja että tukimäärät eivät ylitä kustannuksia. Nämä ehdot eivät kuitenkaan yksiselitteisesti sisältyneet 24 päivänä syyskuuta 2003 tehtyyn ministeriön päätökseen ECO/2731/2003. Ministeriön päätökseen ei sisältynyt riittäviä takuita sen varmistamiseksi, että tuotantoyksiköiden sulkemiskustannusten kattamiseksi myönnettävä tuki ei ylitä näitä kustannuksia ja että kyseiset tuotantoyksiköt suljetaan ennen 31 päivää joulukuuta 2005. Komissio katsoi, että Espanjan kaavailemat perusteet, joita oli tarkoitus käyttää tuotantoyksiköiden sulkemiskustannusten kattamiseksi myönnettävän tuen laskemiseen ja jotka pohjautuivat voimalaitosten kanssa tehdyissä sopimuksissa sovittuun hiilitoimitusten pienentämiseen sekä 1 000:ta vähennettyä lämpöyksikköä kohden laskettuun noin 13 euron suuruiseen tukeen, eivät olleet riittävä tae asetuksen (EY) N:o 1407/2002 7 artiklassa säädettyjen edellytysten täyttämiseksi. Komissio panee myös merkille, että tämän artiklan perusteella maksetut tukimäärät vaikuttivat erittäin suurilta, mikä herättää kysymyksen, onko ehdotettu tuki näiltä osin liian suuri suhteessa rakenneuudistusprosessiin.

(105)

Hiljattain saamiensa tietojen perusteella komissio panee merkille, että ministeriön päätöstä ECO/2731/2003 on muutettu, jotta se vastaisi asetuksen (EY) N:o 1407/2002 7 artiklan vaatimuksia. Määräystä sovelletaan nyt ainoastaan tuotantoyksiköihin, jotka suljetaan ennen 31 päivää joulukuuta 2005. Mitä tulee 13 euron korvaukseen 1 000:ta lämpöyksikköä kohden tuotantoyksiköiden sulkemisen vuoksi peruttujen hiilisopimusten osalta, määräyksellä on selvennetty, että summa on enimmäismäärä ja että ainoastaan asianmukaisesti perustellut todelliset sulkemiskustannukset maksetaan. Tältä osin Espanjan viranomaiset ovat ilmoittaneet, että vuoden 2004 kuluessa ne ovat myöntäneet ennakoitua vähemmän tukea. Vuonna 2004 tukea poikkeuksellisten kustannusten kattamiseen myönnettiin 518 986 euroa ennakoidun 555 227 euron sijasta.

(106)

Komissio katsoo, että Espanja on antanut riittävän selvityksen rakenneuudistusprosessiin liittyvistä poikkeuksellisista kustannuksista. Espanja on täsmentänyt luokittain myönnettävät tukimäärät, kuten asetuksen (EY) N:o 1407/2002 liitteessä mainitaan. Näin ollen komissio on voinut tarkistaa, että tukimäärät, jotka pääosin liittyvät varhaiseläkeohjelmiin, eivät ylitä kustannuksia ja että rakenneuudistuksen poikkeuksellisiin kustannuksiin tarkoitettu tuki voidaan hyväksyä. Kun otetaan huomioon työvoiman vähentäminen, kaivoskapasiteetin sulkeminen ja myönnettävän tuotantotuen vähentämissuuntaus, Espanjan viranomaisten toimittamat tiedot ovat saaneet komission vakuuttuneeksi siitä, että katettavat kustannukset eivät ole liian suuria rakenneuudistusprosessin intensiteettiin nähden. Seuraavassa luvussa annetaan erillinen arvio tuesta, jolla katetaan julkisessa omistuksessa olevan Hunosa-yrityksen rakenneuudistusprosessin poikkeukselliset kustannukset.

4.6 Hunosa-suunnitelma

(107)

Hunosan osalta komissio korosti 30 päivänä maaliskuuta 2004 päivätyssä kirjeessään, että kyseinen yritys kuuluu sulkemissuunnitelmaan, joka perustuu päätökseen N:o 3632/93/EHTY. Sosiaalisista ja alueellisista syistä sulkeminen tapahtuu kuitenkin vuoden 2002 jälkeen. Kyseisen yrityksen tuotantokustannukset ovat erittäin suuret verrattuna yhteisön muiden hiilikaivosyritysten tuotantokustannuksiin. Komissio katsoi, että työvoiman ja tuotannon vähentäminen ovat Euroopan keskiarvoa pienempiä. Suunnitelmaan kuuluu kahden tuotantoyksikön sulkeminen kaikkiaan yhdeksästä yksiköstä. Espanja ilmoitti 3 päivänä lokakuuta 2003 päivätyssä kirjeessään tuotantokustannusten supistumisesta edelleen 20 prosentilla, mistä seuraa tuen pieneneminen 25 prosenttia vuonna 2005. Espanjan 3 päivänä lokakuuta 2003 päivätyssä kirjeessä ilmoittaman tuotantokustannusten supistumisen tulisi johtaa Hunosalle myönnettävän tuen pienentymiseen edelleen, jolloin sen määrä vuonna 2005 olisi 179 460 750 euroa.

(108)

Komissio katsoi 30 päivänä maaliskuuta 2004 päivätyssä kirjeessään, että Hunosa-yritystä koskevaa ehdotusta, jonka mukaan sille varattaisiin 30:tä prosenttia alueiden voimalaitosten hiilenkulutuksesta vastaava määrä (eli noin sadan päivän kulutus), olisi pidettävä yhteismarkkinoille sopimattomana.

4.6.1 Hunosan rakenneuudistusprosessi

(109)

Espanjan viranomaiset ovat vahvistaneet aikovansa jatkaa Hunosan rakenneuudistusprosessia asetuksen (EY) N:o 1407/2002 mukaisesti, jolloin tavoitteena on vähentää merkittävästi tukimääriä, tuotantokapasiteettia ja vastaavasti työvoimaa. Rakenneuudistustoimenpiteitä on arvioitava ottaen huomioon Hunosan sosiaalinen ja alueellinen merkitys Asturian autonomisella alueella.

(110)

Espanjan viranomaiset ovat toimittaneet komissiolle yksityiskohtaiset tiedot, jotka koskevat Hunosan rakenneuudistusprosessia, kustannusten ja tulojen kehittymistä sekä myönnettävien tukimäärien kehitysnäkymiä.

(111)

Suunnitelmassa on seuraavat osat:

—	työvoiman vähentäminen 33,6 prosenttia,

—	tuotantokapasiteetin vähentäminen 25 prosenttia ja kahden tuotantoyksikön sulkeminen (Pumarabule ja Figaredo), mikä merkitsee 700 000 tonnin vähennystä,

—	pesulaitoksen sulkeminen,

—	tuottavuuden lisääminen 21,4 prosenttia,

—	tuotannon vähentäminen 26,1 prosenttia,

—	tuotantokustannusten vähentäminen 20 prosenttia,

—	kokonaistuen vähentäminen 25 prosenttia vuosina 2003–2005, verrattuna 12 prosentin vähennykseen neljänä aiempana vuonna.

(112)

Espanja liittyi Euroopan yhteisöön vuonna 1986, minkä jälkeen rakenneuudistusprosessissa on tapahtunut seuraavaa:

—	yrityksissä Hunosa ja Minas de Figaredo työvoimaa on vähennetty 71,9 prosenttia ja työntekijöiden määrä on supistunut 21 911 työntekijästä (1986) 6 151 työntekijään (2001),

—	tuotantokapasiteetti on supistunut 47,3 prosenttia maanalaisten kaivosten osalta,

—	tuotannon vähentäminen 53,3 prosenttia,

—	tuotantotuen kokonaismäärä on vuodesta 1992 supistunut nykyarvona 40 prosenttia ja vakioarvona 56 prosenttia.

(113)

Vuosina 1998–2004 Hunosan tukea on oikaistuna arvona vähennetty 32 prosenttia, mikä on enemmän kuin Espanjan kaivosalan keskimääräinen vähennys, 25,7 prosenttia. Vuodesta 1992 Hunosan kokonaistukimääriä on vähennetty 54 prosenttia oikaistuna arvona ja 69 prosenttia vakioarvona ilmaistuna.

(114)

Vaikuttaa lisäksi siltä, että Espanjan viranomaiset ovat jatkaneet Hunosan rakenneuudistusprosessia vuosien 2003–2005 rakenneuudistussuunnitelman jälkeenkin. Vuonna 2003 todellista tuotantotukea myönnettiin 264 480 000 euroa, vaikka ennuste oli 271 593 000 euroa, mikä tarkoittaa 2,6 prosentin lisävähennystä. Rakenneuudistuksen poikkeuksellisten kulujen kattamiseen tarkoitettua tukea myönnettiin 240 689 000 euroa, kun ennuste oli 302 557 000 euroa, mikä merkitsee 20,4 prosentin vähennystä.

(115)

Vuonna 2004 tuotanto supistui 1 070 000 miljoonaan tonniin, mikä merkitsee suunnitelmaan verrattuna 20 prosentin lisävähennystä. Vuoden 2004 loppuun mennessä työntekijöiden määrä oli supistunut 4 137 henkilöön. Vuonna 2004 todellisuudessa myönnetyn tuotantotuen kokonaismäärä oli ennustetun 254 682 euron sijasta 247 483 euroa, mikä vastaa 2,8 prosentin lisävähennystä.

(116)

Vuoden 2005 lopussa työntekijöitä odotetaan olevan 3 500, mikä on 14 prosenttia suurempi vähennys kuin suunnitelmassa edellytetään.

(117)

Se, että Hunosan tuotantokustannukset ovat korkeat, johtuu pääosin kaivosten fyysisistä ominaisuuksista. Hiilen tiheys on alhainen, joten kaivostoiminta edellyttää suuren alueen kaivamista ja näin ollen korkeatasoista infrastruktuuria. Alhainen tiheys on lisäksi epäsäännöllistä, minkä vuoksi koneellistaminen on vaikeaa. Tuotantokustannusten optimointia ei myöskään edistä rakenneuudistusprosessi, erityisesti työvoiman merkittävä supistaminen ja varhaiseläkkeelle lähetettyjen työntekijöiden suuri määrä. Hunosa on kuitenkin pystynyt pienentämään tuotantokustannuksia kehittämällä hallintoa ja keskittämällä tuotannon niihin yksiköihin, joissa koneellistaminen ja kaivostekniikka on helpointa toteuttaa alhaisin kustannuksin. Tuottavuutta on parannettu käyttämällä uusia työkaluja, jatkamalla koneellistamista ja tietokoneistamista sekä nykyaikaistamalla välineitä ja tuotantoprosesseja. Tällaisella toimintatavalla tuotantokustannuksia voidaan supistaa myös vastaisuudessa.

(118)

Komissio panee kuitenkin merkille, että tuotantokustannusten 20 prosentin lasku vuosina 2001–2005 ei ole johtanut tuotantotuen laskemiseen 20 prosentilla. Espanjan viranomaisten mukaan tämä johtuu tulojen vaihteluista vuosina 2001–2005. Keskimääräiset tulot olivat vuonna 2001 huomattavasti korkeammat kuin vuonna 2005, jolloin ne olivat 37 euroa/tce.

(119)

Espanjan viranomaiset ovat antaneet yksityiskohtaiset selvitykset Hunosan tuloista. Hinta määräytyy vapailla markkinoilla pitkän aikavälin sopimuksissa, joista Hunosa suurelta osin neuvottelee vapaasti asiakkaidensa kanssa.

(120)

Hiljattain saamiensa tietojen perusteella komissio katsoo, että näennäinen ristiriita, joka vallitsee kustannusten pienentämiseen tähtäävien merkittävien ponnistusten sekä tuotantotuen vähemmän huomattavan pienenemisen välillä, oli pohjimmiltaan seurausta tulojen muutoksista, jotka johtuvat tuontikivihiilen kansainvälisistä hinnanmuutoksista sekä dollarin ja euron vaihtokurssimuutoksista. Kuten kohdassa 4.4.3 selvitettiin tulojen laskemisesta, vuosien 2003–2005 tulot olivat vuoden 2001 tuloja pienemmät. Espanjan viranomaisten näiltä osin toimittamien tietojen ja erityisesti Hunosan ja sen toimittamaa hiiltä käyttävien viiden voimalaitoksen välisten sopimusten pohjalta komissio on voinut tarkastaa, että Hunosan tulojen laskemiseen on käytetty oikeita lukuja.

4.6.2 Hunosan toiminnan vähentämistuki

(121)

Aiemmin myönnetty toiminnan vähentämistuki koskee niitä Hunosan tuotantoyksiköitä, jotka on suljettu. Näiltä osin komissio katsoo, että komission aiempia päätöksiä on noudatettu myös Hunosan osalta.

4.6.3 Hunosalle myönnetty kivihiilivarojen saatavuustuki

(122)

Hunosa-suunnitelmaan kuuluu Pumarabulen ja Figaredon kaivosten sulkeminen, mikä merkitsee tuotantokapasiteetin lopullista supistamista 700 000 tonnilla. Komissio olettaa, että muiden tuotantosuunnitelmien on tarkoitus olla osa kivihiilivarojen saatavuussuunnitelmaa. Espanjan viranomaiset ovat kuitenkin ilmoittaneet, että tähän voi tulla muutoksia vuoden 2005 jälkeen. Komissio voi hyväksyä tämän näkemyksen, koska sillä säilytetään mahdollisuus vähentää edelleen vuoden 2005 jälkeen myönnettävän tuen kokonaismäärää.

(123)

Perustellakseen, miksi Hunosan tuotanto muodostaa osan kivihiilivarojen saatavuussuunnitelmaa, Espanjan viranomaiset viittaavat varantojen saatavuuteen teknisestä näkökulmasta, lähistöllä sijaitsevien voimalaitosten kysyntään, hiilen laatuun sekä niiden voimalaitosten tarpeisiin, joiden tekniset laitteet on sovitettu käyttämään hiiltä, joka laadultaan vastaa Hunosan tuotantoa. Komissio panee merkille, että Espanja ei ole enää käyttänyt perusteena 100 päivän kulutusta vastaavaa tarjontaa läheisimmälle voimalaitokselle. Espanjan viranomaisten mukaan tätä käytettiin ainoastaan hypoteettisena esimerkkinä eikä sitä ollut koskaan tarkoitettu käytettäväksi perusteena. Tämä esimerkki ei kuitenkaan muuta sitä tosiseikkaa, että Espanjan viranomaiset ovat päättäneet, että Hunosan varantojen olisi katettava tietty prosenttiosuus samalla alueella sijaitsevien voimalaitosten kysynnästä. Komissio ottaa huomioon tämän perusteen joustavuuden ja toteaa, että Espanjan viranomaisten voidaan olettaa noudattavan tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatetta.

(124)

Espanjan viranomaisten päättelyä seuraten komissio katsoo, että noin yhden miljoonan tonnin tuotanto vuonna 2005 voidaan katsoa osaksi hiilentuotannon strategisia varantoja, jotka Espanjan viranomaiset haluavat säilyttää. Komissio hyväksyy Espanjan analyysin siitä, että vuosien 2003–2005 Hunosa-suunnitelma merkitsee siirtymävaihetta mutta on välttämätön, jotta myöhemmässä vaiheessa voitaisiin selvittää ne tuotantoyksiköt, jotka sisällytetään uuteen kivihiilivarojen saatavuussuunnitelmaan vuosiksi 2006–2010. Koska tuotanto ja tuotantotuki supistuvat merkittävästi, suunnitelma on asetuksessa (EY) N:o 1407/2002 säädettyjen edellytysten mukainen ja muodostaa käyttökelpoisen perustan, jolta rakenneuudistusprosessia voidaan jatkaa. Koska Hunosan varantoja tarvitaan, jotta vuonna 2005 saavutettaisiin kaikkiaan 12 miljoonan tonnin kivihiilentuotanto, komissio voi hyväksyä sen, että Hunosan varannot muodostavat vuosina 2003–2005 osan kivihiilivarojen saatavuussuunnitelmaa. Komissio muistuttaa kuitenkin Espanjan viranomaisia siitä, että kivihiilivarojen saatavuussuunnitelmaa ja erityisesti Hunosan asemaa kyseisessä suunnitelmassa on sen korkeiden tuotantokustannusten vuoksi tarkistettava vuosien 2006–2010 osalta. Hunosan tuotantoa ja mahdollisia tukia on kyseisenä kautena supistettava merkittävästi.

4.6.4 Hunosalle myönnettävä poikkeuksellisten kustannusten kattamiseen tarkoitettu tuki

(125)

Espanjan viranomaiset ovat toimittaneet yksityiskohtaiset tiedot tuesta, jolla katetaan rakenneuudistusprosessin poikkeukselliset kustannukset asetuksen (EY) N:o 1407/2002 7 artiklan mukaisesti, ja eritelleet tekniset ja sosiaaliset kustannukset. Ks. seuraava taulukko.

(tuhatta euroa)
	2003	2004	2005
Turvallisuustyö, aikaisempien hiilikaivospaikkojen kunnostamiseen liittyvät kustannukset	11 684	11 984	13 766
Poikkeuksellinen, sisäinen arvon aleneminen	9 514	10 902	22 905
Tekniset kustannukset yhteensä	21 198	22 886	36 638
Varhaiseläkkeen kustannukset	277 969	273 019	247 300
Korvaukset	3 005	2 705	2 404
Hiilen toimittaminen	385	373	361
Sosiaaliset kustannukset yhteensä	281 359	276 097	250 065
Yhteensä	302 557	298 983	286 203

(126)

Hunosa ennakoi, että vuosina 2002–2005 varhaiseläkkeelle jää 2 622 työntekijää, joista kunkin kustannukset ovat noin 417 000 euroa. Nämä kustannukset voivat vaihdella, kuten on osoittautunut vuoden 2003 osalta. Todellisuudessa myönnetty tuki oli 20 prosenttia ennustettua tukea pienempi.

(127)

Asetuksen (EY) N:o 1407/2002 1 artiklan mukaisesti komissio on ottanut huomioon sen, että Hunosa tarjoaa kyseisellä alueella suoraan 20 prosenttia työpaikoista ja että on vaikeaa kehittää vaihtoehtoista työllisyyttä, sillä vuodesta 1986 alkaen on jo luotu 18 000 työpaikkaa. Hunosa on taloudellisesti ja sosiaalisesti erittäin tärkeä Asturian autonomiselle alueelle. Komissio ymmärtää, että Espanja tarvitsee aikaa kehittääkseen alueelle vaihtoehtoista taloudellista toimintaa.

(128)

Espanjan viranomaisten toimittamien tietojen perusteella komissio katsoo, että tuki täyttää asetuksen (EY) N:o 1407/2002 7 artiklassa säädetyt edellytykset. Tuki kattaa mainitun asetuksen liitteessä tarkoitetut toimenpiteet eikä se ylitä kustannuksia.

4.6.5 Uusien työntekijöiden palkkaaminen

(129)

Espanjan toimittamien tietojen perusteella vaikuttaa siltä, että vuosina 2003–2005 ei palkattu uusia työntekijöitä. Komissio on tyytyväinen tähän toimintatapaan ja muistuttaa Espanjan viranomaisia siitä, että tämä on merkittävä tekijä, kun tarkastellaan rakenneuudistustoimenpiteiden soveltuvuutta sekä nyt että vastaisuudessa.

4.6.6 Päätelmät Hunosan rakenneuudistussuunnitelmasta

(130)

Komissio katsoo, että Hunosa on toteuttanut merkittäviä rakenneuudistustoimia ja että tässä vaiheessa, kun otetaan huomioon Hunosan sosiaalinen ja alueellinen merkitys, ei olisi kohtuullista vaatia pidemmälle ulottuvia toimenpiteitä. Tämän vuoksi komissio päättelee, että Hunosan rakenneuudistussuunnitelma on asetuksen (EY) N:o 1407/2002 tarkoituksen ja säännösten mukainen. Tuki on myönnetty rakenneuudistusprosessia varten, ja siinä on otettu huomioon sosiaaliset ja alueelliset seikat, jotka liittyvät Hunosan asemaan Asturian autonomisella alueella. Komissio toi menettelyn alussa esiin epäilyksiä, jotka koskivat erityisesti myönnettävien tukien määrien laskemista ja huomioon otettavia perusteita. Espanjan viranomaiset ovat kumonneet ne tarjoamalla yksityiskohtaisia tietoja ja toteuttamalla rakenneuudistuksen lisätoimenpiteitä, jotka ulottuvat alun perin ilmoitettua rakenneuudistussuunnitelmaa pidemmälle. Komissio muistuttaa kuitenkin Espanjan viranomaisia siitä, että Hunosan asemaa on tarkasteltava uudelleen uusien rakenneuudistustoimenpiteiden ja vuosia 2006–2010 koskevan kivihiilivarojen saatavuussuunnitelman valossa ja että rakenneuudistuksen lisätoimenpiteet ovat tarpeen.

4.7 Vuosien 2003–2005 rakenneuudistussuunnitelman yleisarvio

(131)

Rakenneuudistussuunnitelmaan sisältyy aineksia asetuksen (EY) N:o 1407/2002 9 artiklan 6 kohdassa tarkoitetusta kivihiilivarojen saatavuussuunnitelmasta sekä saman artiklan 4 kohdassa tarkoitetusta sulkemissuunnitelmasta. Komissio voi näin ollen tehdä asetuksen 10 artiklan 1 kohdan nojalla myönteisen päätöksen ehdotetuista suunnitelmista. Komissio voi samalla tehdä asetuksen 10 artiklan 2 kohdan perusteella päätöksiä tuesta, jota Espanjan viranomaiset ovat myöntäneet tai aikovat myöntää hiiliteollisuudelle vuosiksi 2003, 2004 ja 2005. Kun komissio tekee päätöksiä tuen vaatimustenmukaisuudesta, sen on otettava huomioon asetuksen 4–8 artiklassa säädetyt ehdot ja perusteet sekä se, onko tuki kyseisen asetuksen tavoitteiden mukaista.

(132)

Komissio katsoo, että Espanjan ilmoittamien rakenneuudistustoimenpiteiden mukainen valtiontuen supistaminen johtaa hiilentuotannon pysyvään supistumiseen. Tuen kokonaismäärä on asetuksen (EY) N:o 1407/2002 6 artiklan mukaisesti laskussa eikä se minään vuoden 2003 jälkeisenä vuonna ylitä komission vuodeksi 2001 hyväksymää tukimäärää. Asetuksen 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun kivihiilivarojen saatavuuden osalta Espanja ehdottaa, että kivihiilivarojen saatavuus vuonna 2005 taataan 12 miljoonan kivihiiliekvivalenttitonnin kokonaiskapasiteetilla. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tuotantokapasiteettia on supistettu 1 600 000 tonnilla.

(133)

Vaikka Espanjan kivihiiliteollisuuden keskimääräiset tuotantokustannukset ovat pienentyneet hieman, tuotantokustannukset ovat edelleen erittäin korkeat. Vaikka maailmanmarkkinahinnat ovat nousseet, Espanjan kivihiilen epäsuotuisa taloudellinen asema tuontihiileen verrattuna ei muutu merkittävästi lähivuosina.

(134)

Komissio katsoo, että toimitetut tiedot ja vuosien 2006 ja 2007 osalta hahmotellut puitteet tarjoavat hyvän suuntauksen ja täyttävät tarvittavat edellytykset. Espanja on taannut, että se jatkaa tuotannon supistamista ja vähentää tukimääriä näinä vuosina samaan tahtiin kuin vuosina 2003–2005. Näin ollen komissio hyväksyy tuen nykytason ja Espanjan vuosia 2006 ja 2007 varten toimittamien tietojen merkityksellisyyden. Espanja toimittaa myöhemmässä vaiheessa yksityiskohtaiset tiedot, jotka koskevat asetuksen (EY) N:o 1407/2002 4 ja 5 artiklan mukaisen tuen kokonaismäärää vuosina 2006–2007, sekä tiedot rakenneuudistustoimenpiteistä vuoteen 2010 ulottuvaa kautta varten. Komissio katsoo, että tällainen aikataulu on oikeutettu, kun otetaan huomioon tuotantoyksiköiden sulkemisen sosiaaliset ja alueelliset seuraukset ja se, että Espanja on selvästi ilmoittanut, että se täyttää vaatimuksen, jonka mukaan tuen on oltava laskussa myös vuoden 2005 jälkeen. Viimeksi mainittu tekijä on keskeinen komission tekemän arvioinnin kannalta, sillä edellä mainitun asetuksen perusvaatimuksena on sen takaaminen, että hiiliteollisuudelle myönnettävä valtiontuki supistuu lopulta merkittävästi.

(135)

Espanja on päättänyt jatkaa aiemmin käyttämäänsä tukien myöntämisjärjestelmää. Rakenneuudistustoimenpiteillä tuetaan energiansaannin varmuutta ja toisaalta tällaiset toimenpiteet myös mahdollistavat rakenneuudistusprosessin jatkamisen. Ilmoitetut tukimäärät ovat tarpeen, koska niillä varmistetaan kivihiilivarojen saanti ja hiilikaivostoiminnan supistaminen, mitä pidetään välttämättömänä. Ilman tukea tuotanto olisi lopetettava Espanjassa, sillä hiilikaivostoiminta ei ole kilpailukykyistä.

(136)

Komissio katsoo, että tuotantokapasiteetin arvioitu määrä eli 12 miljoonaa hiiliekvivalenttitonnia vuonna 2005 voidaan Espanjan energiahuollossa katsoa perustelluksi, kun otetaan huomioon Espanjan energiansaannin varmuuteen tähtäävä politiikka sekä Espanjan yleinen energiapolitiikka. Arvioinnissaan komissio on ottanut huomioon sen, että Espanja aikoo lisätä uusiutuvien energiamuotojen osuutta vuoteen 2010 ulottuvalla kaudella.

(137)

Koska ilmoitetuilla rakenneuudistustoimenpiteillä on merkittäviä työllisyyteen kohdistuvia työmarkkinavaikutuksia, komissio on suunnitelmaa koskevassa arviossaan ottanut huomioon sen, että Espanjan hiiliteollisuuden rakenneuudistuksen sosiaalisia ja alueellisia vaikutuksia olisi tarpeen mahdollisimman pitkälle minimoida.

(138)

Komissio katsoo, että ilmoituksen mukaan Espanjan kivihiiliteollisuuden suunnitelmat pohjautuvat seuraaville tavoitteille: tarvittavan rahoitustuen asteittainen vähentäminen, tuotannon ja tuotantokustannusten supistaminen, sopivanlaatuisten ja oikea-aikaisten toimitusten varmistaminen asiakkaille, työpaikkojen sosiaalisesti hyväksyttävä supistaminen ja toimenpiteiden alueellisen vaikutuksen huomioon ottaminen.

(139)

Tämän vuoksi komissio toteaa päätelmänään, että Espanjan rakenneuudistussuunnitelma on yksityiskohtainen vuosien 2003–2005 osalta ja että se tarjoaa hyvät suuntaviivat ja tarvittavat edellytykset vuosiksi 2006 ja 2007. Lisäksi rakenneuudistussuunnitelma tarjoaa hyvän yleiskatsauksen kivihiilen asemaan energiapolitiikassa ja ympäristöpolitiikassa, kun tarkastellaan primäärienergian hankintaa vuoteen 2010 asti.

(140)

Edellä esitetyn pohjalta ja kun otetaan huomioon, että jo toteutetut toimenpiteet ulottuvat alun perin ilmoitettua rakenneuudistussuunnitelmaa pidemmälle, komissio katsoo, että Espanjan toimittama suunnitelma on yhdenmukainen asetuksessa (EY) N:o 1407/2002 säädettyjen tavoitteiden ja perusteiden kanssa, erityisesti sen 9 artiklan 4 ja 6 kohdassa säädettyjen perusteiden kanssa. Koska vuosia 2003, 2004 ja 2005 koskeva tuki on myönnetty tai myönnetään rakenneuudistussuunnitelman pohjalta ja sen mukaisesti, komissio päättelee kyseisen asetuksen 10 artiklan 2 kohdan perusteella, että tällainen tuki on myönnetty asetuksen mukaisesti.

5. PÄÄTELMÄT

(141)

Komissio toteaa, että Espanja on myöntänyt hiiliteollisuudelle sääntöjenvastaisesti valtiontukea vuosina 2003 ja 2004 perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan vastaisesti. Tarkasteltuaan toimenpiteitä ja Espanjan toimittamia tietoja asetuksen (EY) N:o 1407/2002 10 artiklan perusteella komissio kuitenkin toteaa, että hiiliteollisuuden rakenneuudistussuunnitelma vuosiksi 2003–2005 ja rakenneuudistussuunnitelmaan perustuva valtiontuki vuosiksi 2003–2005 on yhteismarkkinoille soveltuvaa. Espanjalle myönnetään tämän vuoksi lupa tuen maksamiseen,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Hiiliteollisuuden rakenneuudistussuunnitelma ja Espanjan vuosina 2003 ja 2004 soveltama valtiontuki vuosiksi 2003–2005 soveltuvat yhteismarkkinoille EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Espanjalle myönnetään tämän vuoksi lupa tuen maksamiseen,

2 artikla

Tämä päätös on osoitettu Espanjan kuningaskunnalle.

Tehty Brysselissä 21 päivänä joulukuuta 2005.

Komission puolesta

Andris PIEBALGS

Komission jäsen

(1) EUVL C 182, 15.7.2004, s. 3.

(2) EYVL C 205, 2.8.2002, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.

(3) EYVL L 300, 5.11.2002, s. 42.

(4) Ks. alaviite 1.

(5) EYVL L 303, 13.11.1998, s. 57.

(6) EYVL L 329, 30.12.1993, s. 12.

(7) Asetuksen (EY) N:o 1407/2002 4 artikla ja 5 artiklan 3 kohta.

(8) Asetuksen (EY) N:o 1407/2002 7 artikla.

(9) Asetuksen (EY) N:o 1407/2002 7 artikla.

(10) Asetuksen (EY) N:o 1407/2002 4 artikla.

(11) Asetuksen (EY) N:o 1407/2002 7 artikla.

(12) EYVL L 296, 30.10.2002, s. 73.

(13) Sociedad Estatal de Economía y Hacienda, perustettu vuonna 1996, kuuluu valtionvarainministeriön (Ministerio de Economía y Hacienda) alaisuuteen.

(14) KOM(2001) 264 lopullinen, s. 11.

(15) Kulut, vakuutus ja rahti maksettuina.

		ISSN 1977-0812 doi:10.3000/19770812.L_2011.271.fin
Euroopan unionin virallinen lehti		L 271

Suomenkielinen laitos	Lainsäädäntö	54. vuosikerta 18. lokakuuta 2011

Sisältö		II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset	Sivu
		ASETUKSET
	*	Komission asetus (EU) N:o 1027/2011, annettu 13 päivänä lokakuuta 2011, Portugalin lipun alla purjehtivien alusten valkomarliinin kalastuksen kieltämisestä Atlantin valtamerellä	1
	*	Komission asetus (EU) N:o 1028/2011, annettu 13 päivänä lokakuuta 2011, Portugalin lipun alla purjehtivien alusten limapäiden kalastuksen kieltämisestä EU:n ja kansainvälisillä vesillä alueilla III, IV, V, VI, VII, VIII, IX, X, XII ja XIV	3
	*	Komission asetus (EU) N:o 1029/2011, annettu 13 päivänä lokakuuta 2011, Belgian lipun alla purjehtivien alusten merikrotin kalastuksen kieltämisestä alueilla VIIIa, VIIIb, VIIId ja VIIIe	5
	*	Komission asetus (EU) N:o 1030/2011, annettu 13 päivänä lokakuuta 2011, Espanjan lipun alla purjehtivien alusten luikeroturskan kalastuksen kieltämisestä EU:n ja kansainvälisillä vesillä alueilla VIII ja IX	7
	*	Komission asetus (EU) N:o 1031/2011, annettu 13 päivänä lokakuuta 2011, Espanjan lipun alla purjehtivien alusten mustahuotrakalan kalastuksen kieltämisestä EU:n ja kansainvälisillä vesillä alueilla VIII, IX ja X	9
	*	Komission asetus (EU) N:o 1032/2011, annettu 13 päivänä lokakuuta 2011, Belgian lipun alla purjehtivien alusten valkoturskan kalastuksen kieltämisestä alueella VIII	11
	*	Komission asetus (EU) N:o 1033/2011, annettu 13 päivänä lokakuuta 2011, Belgian lipun alla purjehtivien alusten lasikampelan kalastuksen kieltämisestä alueilla VIII a, VIII b, VIII d ja VIII e	13
	*	Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1034/2011, annettu 17 päivänä lokakuuta 2011, ilmaliikenteen hallinnan ja lennonvarmistuspalvelujen turvallisuusvalvonnasta ja asetuksen (EU) N:o 691/2010 muuttamisesta ( 1 )	15
	*	Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1035/2011, annettu 17 päivänä lokakuuta 2011, lennonvarmistuspalvelujen tarjoamista koskevista yhteisistä vaatimuksista sekä asetusten (EY) N:o 482/2008 ja (EU) N:o 691/2010 muuttamisesta ( 1 )	23
	*	Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1036/2011, annettu 17 päivänä lokakuuta 2011, ostoina, varastointina ja varastojen myyntinä toteutettavien interventioiden rahoituskustannusten laskemisessa sovellettavien korkokantojen vahvistamisesta maataloustukirahaston tilikaudeksi 2012	42
		Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1037/2011, annettu 17 päivänä lokakuuta 2011, kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi	44
		Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1038/2011, annettu 17 päivänä lokakuuta 2011, täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 971/2011 markkinointivuodeksi 2011/12 vahvistettujen sokerialan tiettyjen tuotteiden edustavien hintojen ja niiden tuonnissa sovellettavien lisätullien muuttamisesta	46
		PÄÄTÖKSET
	*	Neuvoston päätös 2011/691/YUTP, annettu 17 päivänä lokakuuta 2011, Kosovoon nimitetyn Euroopan unionin erityisedustajan toimeksiannon jatkamisesta	48
		2011/692/EU
	*	Komission päätös, annettu 14 päivänä lokakuuta 2011, Yhdistyneen kuningaskunnan pyynnöstä hyväksyä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/36/EU ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2002/629/YOS korvaamisesta (tiedoksiannettu numerolla K(2011) 7228)	49

Nro	50/T&Q
Jäsenvaltio	Portugali
Kanta	WHM/ATLANT
Laji	Valkomarliini (Tetrapturus albidus)
Alue	Atlantin valtameri
Päivämäärä	5.9.2011

Nro	51/DSS
Jäsenvaltio	Portugali
Kanta	ALF/3X14-
Laji	Limapäät (Beryx spp.)
Alue	EU:n ja kansainväliset vedet alueilla III, IV, V, VI, VII, VIII, IX, X, XII ja XIV
Päivämäärä	5.9.2011

Nro	40/T&Q
Jäsenvaltio	Belgia
Kanta	ANF/8ABDE.
Laji	Merikrotti (Lophiidae)
Alue	VIIIa, VIIIb, VIIId ja VIIIe
Päivämäärä	13.8.2011

	IV EY-sopimuksen, EU-sopimuksen ja Euratom-sopimuksen nojalla ennen 1. joulukuuta 2009 annetut säädökset
	2011/693/EY
*	Komission päätös, tehty 21 päivänä joulukuuta 2005, Espanjan hiiliteollisuuden rakenneuudistussuunnitelmasta ja Espanjan vuosina 2003 ja 2004 soveltamasta valtiontuesta vuosiksi 2003–2005 (tiedoksiannettu numerolla K(2005) 5410) ( 1 )	50

Nro	53/DSS
Jäsenvaltio	Espanja
Kanta	GFB/89-
Laji	Luikeroturska (Phycis blennoides)
Alue	EU:n ja kansainväliset vedet alueilla VIII ja IX
Päivämäärä	25.6.2011

Nro	52/DSS
Jäsenvaltio	Espanja
Kanta	BSF/8910-
Laji	Mustahuotrakala (Aphanopus carbo)
Alue	EU:n ja kansainväliset vedet alueilla VIII, IX ja X
Päivämäärä	12.7.2011

Nro	41/T&Q
Jäsenvaltio	Belgia
Kanta	WHG/08.
Laji	Valkoturska (Merlangius merlangus)
Alue	VIII
Päivämäärä	13.8.2011

Nro	46/T&Q
Jäsenvaltio	Belgia
Kanta	LEZ/8ABDE.
Laji	Lasikampela (Lepidorhombus spp.)
Alue	VIII a, VIII b, VIII d ja VIII e
Päivämäärä	13.8.2011

(EUR/100 kg)
CN-koodi	Kolmansien maiden koodi (1)	Kiinteä tuontiarvo
0702 00 00	EC	31,1
	MA	42,0
	MK	55,2
	ZA	35,6
	ZZ	41,0
0707 00 05	TR	132,0
0707 00 05	ZZ	132,0
0709 90 70	EC	33,4
	TR	116,3
	ZZ	74,9
0805 50 10	AR	65,1
	BR	38,2
	CL	60,5
	TR	65,3
	UY	56,8
	ZA	76,2
	ZZ	60,4
0806 10 10	BR	182,7
	CL	79,6
	TR	119,8
	ZA	64,2
	ZZ	111,6
0808 10 80	AR	61,9
	BR	62,6
	CA	105,2
	CL	69,3
	CN	66,1
	NZ	115,4
	US	96,0
	ZA	101,5
	ZZ	84,8
0808 20 50	AR	50,6
	CL	85,4
	CN	104,3
	TR	133,7
	ZZ	93,5

(EUR)
CN-koodi	Edustava hinta 100 nettokilogrammalta tuotetta	Lisätulli 100 nettokilogrammalta tuotetta
1701 11 10 (1)	49,78	0,00
1701 11 90 (1)	49,78	0,00
1701 12 10 (1)	49,78	0,00
1701 12 90 (1)	49,78	0,00
1701 91 00 (2)	51,45	2,03
1701 99 10 (2)	51,45	0,00
1701 99 90 (2)	51,45	0,00
1702 90 95 (3)	0,51	0,21