11.8.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 206/1

(1)

Toukokuussa 2005 yhdistetyn toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun ja välivaiheen tarkastelun jälkeen, jäljempänä ’yhdistetty tarkastelu’, neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 713/2005 (2) käyttöön lopullisen tasoitustullin CN-koodeihin ex 2941 10 00 ja ex 2941 90 00 tällä hetkellä kuuluvien, Intiasta peräisin olevien tiettyjen laajavaikutteisten antibioottien eli amoksisilliinitrihydraatin, ampisilliinitrihydraatin ja kefaleksiinin, jotka eivät ole annostettuina eivätkä vähittäismyyntimuodoissa tai -pakkauksissa, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’, tuonnissa. Toimenpiteet toteutettiin 17,3–32 prosentin arvotullin muodossa. Alkuperäiset toimenpiteet oli otettu käyttöön asetuksella (EY) N:o 2164/98 (3).

(2)

Osittaisen välivaiheen tarkastelun jälkeen neuvosto antoi asetuksen (EY) 1176/2008 (4), jolla muutettiin yhteen intialaiseen viejään sovellettavaa tasoitustullia.

(3)

Voimassa olevien lopullisten tasoitustoimenpiteiden voimassaolon lähestyvää päättymistä koskevan ilmoituksen (5) julkaisemisen jälkeen komissio vastaanotti perusasetuksen 18 artiklan 2 kohdan mukaisesti pyynnön neuvoston asetuksen (EY) N:o 713/2005 voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta kahdelta unionin tuottajalta eli DSM:ltä ja Sandozilta, jäljempänä ’pyynnön esittäjät’, jotka edustavat valtaosaa eli tässä tapauksessa yli 50:tä prosenttia tiettyjen laajavaikutteisten antibioottien koko tuotannosta unionissa.

(4)

Pyyntö perustui siihen, että toimenpiteiden voimassaolon päättyminen todennäköisesti johtaisi tuetun tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon jatkumiseen tai toistumiseen.

(5)

Ennen voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanoa komissio ilmoitti perusasetuksen 10 artiklan 9 kohdan ja 22 artiklan 1 kohdan mukaisesti Intian viranomaisille vastaanottaneensa asianmukaisesti asiakirjanäyttöön perustuvan tarkastelua koskevan pyynnön. Intian viranomaisille ehdotettiin neuvottelujen aloittamista valituksen sisällön selvittämiseksi ja molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun pääsemiseksi. Intian viranomaiset vastasivat vasta hyvin pitkän ajan kuluttua tähän pyyntöön, minkä vuoksi neuvotteluja ei ole käyty.

(6)

Kun komissio oli neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan todennut, että on olemassa riittävä näyttö toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun panemiseksi vireille, se ilmoitti 12 päivänä toukokuuta 2010 perusasetuksen 18 artiklan mukaisen tutkimuksen vireillepanosta julkaisemalla asiaa koskevan ilmoituksen, jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’, Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (6).

(7)

Tuetun tuonnin jatkumista tai toistumista koskeva tutkimus kattoi 1 päivän huhtikuuta 2009 ja 31 päivän maaliskuuta 2010 välisen kauden, jäljempänä ’tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso’. Vahingon jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyden arvioinnin kannalta merkittäviä suuntauksia tarkasteltiin kaudella, joka ulottui 1 päivästä tammikuuta 2007 tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson loppuun, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(8)

Komissio ilmoitti toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta virallisesti pyynnön esittäjille, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, niille vientiä harjoittaville tuottajille, tuojille, varhaisemman jalostusasteen toimittajille ja käyttäjille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä Intian viranomaisille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää tulla kuulluiksi menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(9)

Kaikkia niitä asianomaisia osapuolia kuultiin, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(10)

Koska Intiassa toimivia kyseisen tuotteen vientiä harjoittavia tuottajia, jotka mainitaan pyynnössä, on ilmeisen suuri määrä, pidettiin asianmukaisena tutkia perusasetuksen 27 artiklan mukaisesti, olisiko syytä käyttää otantamenetelmää. Pystyäkseen päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen komissio pyysi edellä mainittuja osapuolia ilmoittautumaan perusasetuksen 27 artiklan mukaisesti 15 päivän kuluessa tarkastelun vireillepanosta ja toimittamaan komissiolle vireillepanoilmoituksessa pyydetyt tiedot. Vain kolme vientiä harjoittavaa tuottajaa ilmoittautui. Tämän vuoksi otantaa ei tehty.

(11)

Komissio lähetti kyselylomakkeet kaikille osapuolille, joita asian tiedettiin koskevan tai jotka olivat ilmoittautuneet vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa. Vastauksia saatiin kolmelta unionin tuottajalta, kolmelta vientiä harjoittavalta tuottajalta ja Intian viranomaisilta. Yksikään muista tuottajista ei vastannut kyselylomakkeeseen eikä toimittanut mitään tietoja. Yksikään tuoja ei ilmoittautunut otantamenettelyn aikana, eivätkä muutkaan tuojat toimittaneet tietoja tai ilmoittautuneet komissiolle tutkimuksen aikana.

(12)

Yksi tuottajista vaati, että unionin tuotannonalan tilanteen arviointiin olisi sisällytettävä tietoja myös toiselta väitetyltä unionin tuottajalta. Koska kuitenkin kävi ilmi, että tämän yritys ei ole tarkasteltavana olevan tuotteen tuottaja, vaatimus hylättiin.

(13)

Komissio pyysi ja tarkisti kaikki tarpeellisiksi katsomansa tiedot sen määrittämiseksi, onko tuetun tuonnin ja siitä aiheutuvan vahingon jatkuminen tai toistuminen todennäköistä ja mikä on unionin edun mukaista. Tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien osapuolten toimitiloihin:

(14)

Tässä tarkastelussa kyseessä oleva tuote on sama kuin neuvoston asetuksessa (EY) N:o 713/2005 kyseessä oleva tuote eli CN-koodeihin ex 2941 10 00 ja ex 2941 90 00 tällä hetkellä kuuluva sellainen Intiasta peräisin oleva amoksisilliinitrihydraatti, ampisilliinitrihydraatti ja kefaleksiini, joka ei ole annostettuna eikä vähittäismyyntimuodossa tai -pakkauksissa, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’.

(15)

Tutkimuksessa vahvistettiin aiemman tarkastelun tavoin, että tarkasteltavana oleva tuote ja vientiä harjoittavien tuottajien Intian kotimarkkinoilla tuottamat ja myymät tuotteet samoin kuin unionin tuottajien unionissa tuottamat ja myymät tuotteet ovat perusasetuksen 2 artiklan c alakohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita, koska niiden fyysiset ja tekniset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset ovat samat.

(16)

Kuten 11 kappaleessa todetaan, kolme vientiä harjoittavaa tuottajaa ilmoittautui ja täytti kyselylomakkeen. Vain kaksi näistä kolmesta vientiä harjoittavasta tuottajasta kuitenkin ilmoitti myyneensä tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana.

(17)

Komissio tutki tarkastelupyyntöön sisältyvien tietojen ja komission kyselylomakkeeseen saatujen vastausten perusteella seuraavia järjestelmiä, joissa oli esitettyjen väitteiden mukaan myönnetty tukea:

(18)

Edellä a–f alakohdassa nimetyt järjestelmät perustuvat 7 päivänä elokuuta 1992 voimaan tulleeseen ulkomaankaupan kehittämistä ja sääntelyä koskevaan lakiin (”Foreign Trade Act 1992”) nro 22/1992, jäljempänä ’ulkomaankauppalaki’. Ulkomaankauppalailla Intian viranomaiset valtuutetaan antamaan vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevia tiedonantoja. Nämä tiedonannot esitetään tiivistelmänä ulkomaankauppapolitiikkaa, jäljempänä ’FT-policy’, koskevissa asiakirjoissa, jotka kauppaministeriö julkaisee viiden vuoden välein ja joita päivitetään säännöllisesti. Tämän tapauksen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson kannalta merkityksellisiä ovat kaksi ulkomaankauppapolitiikkaa käsittelevää asiakirjaa eli FT-policy 04–09 ja FT-policy 09–14. Jälkimmäinen tuli voimaan elokuussa 2009. Lisäksi Intian viranomaiset esittelevät FT-policy 04–09- ja FT-policy 09–14 -asiakirjaa koskevia menettelyjä käsikirjassa ’Handbook of Procedures – Volume I’, jäljempänä ’HOP I 04–09’ ja ’HOP I 09–14’. Myös kyseinen menettelykäsikirja saatetaan ajan tasalle säännöllisesti.

(19)

Edellä g alakohdassa nimetty järjestelmä perustuu vuoden 1949 pankkivalvontalain (Banking Regulation Act 1949) 21 ja 35A §:ään, joiden mukaan Intian keskuspankki (Reserve Bank of India, ”RBI”) voi ohjata kaupallisten pankkien vientiluottotoimintaa.

(20)

Edellä h alakohdassa nimetty järjestelmä perustuu vuonna 1961 annettuun tuloverolakiin (Income Tax Act), jota muutetaan vuosittaisella varainhoitolailla (Finance Act).

(21)

Edellä i alakohdassa nimettyä järjestelmää hallinnoi Punjabin hallitus, ja se perustuu Punjabin hallituksen teollisuuspolitiikan kannustimia koskevaan lainsäädäntöön.

(22)

Edellä j alakohdassa nimettyä järjestelmää hallinnoi Gujaratin osavaltion hallitus, ja se perustuu Gujaratin hallituksen teollisuuspolitiikan kannustimia koskevaan lainsäädäntöön.

(23)

Järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on FT-policy 04–09 -asiakirjan ja FT-policy 09–14 -asiakirjan kohdassa 4.1.1–4.1.14 sekä HOP I 04–09 -käsikirjan ja HOP I 09–14 -käsikirjan luvussa 4.1–4.30A.

(24)

AAS-järjestelmään kuuluu kuusi alajärjestelmää, joita kuvataan tarkemmin jäljempänä 25 kappaleessa. Alajärjestelmät eroavat toisistaan muun muassa tukikelpoisuuden perusteella. Valmistajaviejät ja kauppiasviejät, jotka ovat ’sidoksissa’ valmistajiin, voivat hakea tosiasiallisen maastaviennin AAS-tukea ja vuotuisten tarpeiden mukaista AAS-tukea. Lopulliselle viejälle tavaraa toimittavat valmistajaviejät voivat saada välituotetoimituksiin tarkoitettua AAS-tukea. Pääurakoitsijat, jotka toimittavat tavaraa FT-policy 04–09 -asiakirjan ja FT-policy 09–14 -asiakirjan kohdassa 8.2 mainituille vientiin rinnastettavaa toimintaa harjoittaville tahoille kuten vientiin suuntautuneille yksiköille, voivat saada vientiin rinnastettavan toiminnan AAS-tukea. Valmistajaviejille tavaraa toimittavat välitoimittajat voivat myös saada vientiin rinnastettavan toiminnan tukea ennakkoluovutusta sekä kotimaisia rembursseja ja vastarembursseja koskevien AAS-alajärjestelmien yhteydessä.

(25)

Ennakkolupien myöntämisperusteita voivat olla seuraavat:

(26)

Toinen kahdesta yhteistyössä toimineesta viejästä sai tutkimusajanjakson aikana etuja AAS-järjestelmästä. Tämän yrityksen käyttämä alajärjestelmä oli i alakohdassa tarkoitettu tosiasiallinen viennin järjestelmä. Sen vuoksi ei ole tarpeen arvioida, mahdollistavatko muut käyttämättömät alajärjestelmät tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton.

(27)

Tuodut tuotantopanokset eivät ole siirrettävissä, ja ne on käytettävä tuloksena olevan vientituotteen valmistamiseen. Vientivelvoite on täytettävä ennakkoluvan antamisen jälkeen ennalta määrätyssä määräajassa. Yhdistetyn tarkastelun jälkeen määräaikaa pidennettiin 36 kuukauteen (24 kuukautta ja kaksi kuuden kuukauden pituista pidennystä).

(28)

Intian viranomaisten suorittamien tarkastusten helpottamiseksi ennakkoluvan haltija on laissa velvoitettu pitämään todellista kulutusta koskevaa määrämuotoista rekisteriä (”totuudenmukainen ja asianmukainen selvitys”) tullitta tuoduista / kotimarkkinoilta hankituista tuotteista kunkin ennakkoluvan osalta (HOP I 04–09 -käsikirjan ja HOP I 09–14 -käsikirjan kohdat 4.26 ja 4.30 sekä lisäys 23). Riippumattoman laillistetun tilintarkastajan / määrä- ja kustannuslaskijan on tarkastettava rekisteri ja annettava todistus, jossa todetaan, että määrätyt rekisterit ja asiaan liittyvä kirjanpito on tarkastettu ja lisäyksen 23 mukaisesti toimitetut tiedot ovat totuudenmukaiset ja paikkansapitävät kaikilta osin.

(29)

Mitä tulee tosiasiallisen maastaviennin ennakkolupajärjestelmän käyttöön tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana, Intian viranomaiset vahvistavat sekä tuonnin tullihelpotusten että vientivelvoitteiden määrän ja arvon, ja ne kirjataan ennakkolupaan. Lisäksi vienti- ja tuontihetkellä viranomaiset kirjaavat vastaavat tapahtumat ennakkolupaan. Intian viranomaiset päättävät tämän järjestelmän mukaisesti tapahtuvan tuonnin määrän tuotantopanoksia ja myyntiä koskevien vakionormien, jäljempänä ’SION-normien’, perusteella. Useimmille tuotteille, tarkasteltavana oleva tuote mukaan lukien, on olemassa Intian viranomaisten julkaisemat SION-normit. Yhdistetyn tarkastelun jälkeen SION-normeja on tarkistettu alaspäin, ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana ne olivat pääraaka-aineen tuotantopanoksen osalta ja tuotteesta ja reitistä riippuen 2,3–16,1 prosenttia alhaisemmat kuin yhdistetyn tarkastelun aikana.

(30)

SION-normien alentumisesta huolimatta havaittiin, että yhden tarkasteltavana olevan tuotelajin todellinen kulutus oli silti SION-normeja vähäisempää. Lisäksi selvisi, että vaikka se olikin pakollista, yritys ei pitänyt 28 kappaleessa mainittua laissa vaadittua kulutusrekisteriä (”lisäys 23”), joka ulkopuolisen tilintarkastajan olisi varmennettava. Tämän vaatimuksen rikkomisesta huolimatta yritys sai AAS-järjestelmästä etuuksia, jotka olivat SION-normien yliarvioinnin takia laissa määrättyjä suurempia.

(31)

Intian viranomaiset ja yksi vientiä harjoittava tuottaja toimittivat huomautuksia AAS-järjestelmästä.

(32)

Intian viranomaisten mukaan AAS-järjestelmä toimii sallittuna palautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä, jossa on perusasetuksen liitteen I, II ja III säännösten mukainen tarkastusjärjestelmä, jolla valvotaan tullitta tuotujen tuotantopanosten ja tuloksena olevien vientituotteiden välistä yhteyttä. Intian viranomaiset väittivät myös, että perusasetuksen mukaan vain sellainen tuontimaksujen palauttaminen, joka on määrältään suurempi kuin vientituotteen tuotannossa käytettävistä tuoduista tuontipanoksista kannettujen maksujen määrä, voidaan katsoa tasoitustoimenpiteen alaiseksi. Ne vakuuttivat, että käytössä oli asianmukainen tarkastusjärjestelmä. Ne viittasivat tässä yhteydessä muun muassa seuraaviin tekijöihin, joita Intian viranomaiset voivat käyttää tarkastuksissaan: SION-normit, määrälliset tiedot vienti- ja tuontiasiakirjoissa sekä tuonnin ja viennin jälkeen tehtävä lunastuksen varmennus. Intian viranomaiset huomauttivat myös, että järjestelmässä määrätään, että käyttämättömistä aineksista on maksettava täysimääräinen tulli korkoineen.

(33)

Vientiä harjoittava tuottaja, joka oli käyttänyt AAS-järjestelmää unionin myyntiinsä, ei kommentoinut mitenkään kuvausta ja käytännön toteutusta koskevia tuloksia, jotka on esitetty lyhyesti a–c jaksossa, mutta se oli eri mieltä useista tuen määrää kuvaavassa laskelmassa esiintyvistä luvuista. Laskelma tarkastettiin eikä siinä ollut korjattavaa, mikä kerrottiin kyseiselle yritykselle.

(34)

Vapautus tuontitulleista on perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaista tukea eli Intian viranomaisten taloudellista tukea, josta on koitunut etua tutkitulle viejälle.

(35)

Lisäksi tosiasiallisen maastaviennin AAS-järjestelmä on selkeästi oikeudellisesti vientituloksesta riippuvainen, joten perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti se on erityistä ja tasoitustoimenpiteiden alaista. Yritys ei voi saada tukia tästä järjestelmästä ilman vientisitoumusta.

(36)

Tässä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa on näin ollen vahvistettu, että tässä tapauksessa sovellettua pääasiallista alajärjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Se ei ole perusasetuksen liitteessä I olevan i kohdan, liitteen II (palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) ja liitteen III (korvaavien tuotantopanosten palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) edellytysten mukainen. Vaikka tarkastusjärjestelmä tai menettely sen varmistamiseksi, käytettiinkö tuotantopanoksia vientituotteen tuotannossa ja missä määrin niitä siinä käytettiin (perusasetuksen liitteessä II olevan II kohdan 4 alakohta ja korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelyjen osalta perusasetuksen liitteessä III olevan II kohdan 2 alakohta), on olemassa, Intian viranomaiset eivät käyttäneet sitä tehokkaasti. SION-normeja ei voida itsessään pitää todellisen kulutuksen arviointiin soveltuvana tarkistusjärjestelmänä, koska normien havaittiin olevan liian edullisia ja koska todettiin, että Intian viranomaiset eivät peri takaisin liian suuria etuja. Viranomaiset eivät myöskään suorittaneet asianmukaisesti pidettyyn todellista kulutusta koskevaan rekisteriin perustuvaa tehokasta valvontaa. Intian viranomaiset eivät myöskään tehneet tosiasiallisesti käytettyihin tuotantopanoksiin perustuvaa lisätutkimusta, vaikka sellainen tavallisesti olisi tehtävä, kun käytössä ei ole tehokasta tarkastusjärjestelmää (perusasetuksen liitteessä II olevan II kohdan 5 alakohta ja liitteessä III olevan II kohdan 3 alakohta). Lisäksi varmistui vielä, että vaikka laki niin edellyttääkin, laillistettujen tilintarkastajien osallistuminen tarkastusprosessiin ei käytännössä ole taattua.

(37)

Näin ollen tosiasiallisen maastaviennin AAS-järjestelmä on tasoitustoimenpiteiden alainen.

(38)

Kun sallittua verojen ja maksujen palautusjärjestelmää tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmää ei sovelleta, tasoitustoimenpiteiden alainen etu on tuotantopanosten tuonnista yleensä kannettavien tuontitullien koko palautettu määrä. Tältä osin ja 32 kappaleessa tarkoitetun Intian viranomaisten huomautuksen osalta on huomattava, että perusasetuksessa ei säädetä ainoastaan liiallisesta tuontitullien palauttamisesta johtuvasta tasoitustoimenpiteiden käyttöönotosta. Perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja liitteessä I olevan i alakohdan mukaan ainoastaan liiallinen tullinpalautus voi oikeuttaa tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton edellyttäen, että perusasetuksen liitteen II ja III edellytykset täyttyvät. Kyseiset edellytykset eivät kuitenkaan täyttyneet tässä tapauksessa. Jos siis todetaan, ettei asianmukaista valvontamenettelyä ole olemassa, edellä mainittua tullinpalautusjärjestelmiin sovellettavaa poikkeusta ei voida soveltaa, vaan sen sijaan sovelletaan tavanomaista sääntöä, jonka mukaan tasoitustullit määräytyvät maksamattomien tullien määrän (saamatta jäänyt tulo) mukaan eivätkä oletetun liiallisen tullinpalautuksen mukaan. Kuten perusasetuksen liitteessä II olevassa II kohdassa ja liitteessä III olevassa II kohdassa säädetään, kyseisenlaisen liiallisen palautuksen laskeminen ei ole tutkivan viranomaisen tehtävä. Perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan mukaan päinvastoin riittää, että tutkiva viranomainen toteaa, että on olemassa riittävä näyttö siitä, että tietty tarkastusjärjestelmä ei ole asianmukainen.

(39)

AAS-järjestelmää käyttäneen viejän tuen määrä laskettiin tarkasteltavana olevaan tuotteeseen sovellettavan alajärjestelmän mukaisesti tuotujen ainesten tuonnissa tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana kantamatta jääneiden tullien (perustulli ja erityinen lisätulli) perusteella (osoittaja). Perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti tuen hankinnassa syntyneet välttämättömät kulut vähennettiin tuen määrästä, jos oli esitetty perusteltu pyyntö. Tuen määrä on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevana tutkimusajanjaksona tarkasteltavana olevasta tuotteesta syntyneeseen viennin liikevaihtoon (nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(40)

Tässä järjestelmässä ainoalle yhteistyössä toimineelle järjestelmää käyttäneelle tuottajalle vahvistettu tukiprosentti tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli 12,3 prosenttia.

(41)

DEPBS-järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on FT-policy 04–09 -asiakirjan ja FT-policy 09–14 -asiakirjan kohdassa 4.3 sekä HOP I 04–09 -käsikirjan ja HOP I 09–14 -käsikirjan luvussa 4.

(42)

Tämän järjestelmän mukaista tukea voivat hakea valmistajaviejät ja kauppiasviejät.

(43)

Tukikelpoinen viejä voi hakea DEPBS-hyvityksiä, jotka lasketaan prosenttiosuutena järjestelmän mukaisesti vietyjen tuotteiden arvosta. Intian viranomaiset ovat vahvistaneet tällaiset DEPBS-prosenttiosuudet useimmille tuotteille, myös tarkasteltavana olevalle tuotteelle. Osuudet määritellään SION-normien (katso 29 kappale) ja kyseisestä oletetusta tuonnista kannetun tullin perusteella riippumatta siitä, onko tuontitullit tosiasiallisesti maksettu vai ei. Tarkasteltavana olevaa tuotetta koskevat DEPBS-prosenttiosuudet olivat kyseisen tutkimusajanjakson aikana 8 prosenttia amoksisilliinitrihydraatin sekä 7 prosenttia ampisilliinitrihydraatin ja kefaleksiinin osalta eli kaikissa tapauksissa suurempia kuin yhdistetyn tarkastelun aikana.

(44)

Yrityksen on tämän järjestelmän eduista hyötyäkseen harjoitettava vientiä. Vientihetkellä viejän on ilmoitettava Intian viranomaisille, että vienti tapahtuu DEPBS-järjestelmän mukaisesti. Tavaroiden vientiä varten Intian tulliviranomaiset antavat lähetysmenettelyn aikana viennin lähetysasiakirjan. Asiakirjasta käy ilmi muun muassa kyseiselle vientitapahtumalle myönnettävä DEPBS-hyvitys. Tässä vaiheessa viejä tietää, kuinka suuren edun se saa. Sen jälkeen kun tulliviranomaiset ovat antaneet kyseisen asiakirjan, Intian viranomaiset eivät voi enää vaikuttaa DEPBS-hyvityksen myöntämiseen. DEPBS-prosenteista sovelletaan etua laskettaessa sitä, joka oli voimassa vienti-ilmoituksen tekohetkellä. Tämän vuoksi edun määrää ei ole mahdollista muuttaa takautuvasti.

(45)

Intian kirjanpitonormien mukaisesti DEPBS-hyvitykset on vientivelvoitteen täytyttyä mahdollista kirjata tileihin suoriteperusteisena tulona. Näitä hyvityksiä voidaan käyttää minkä tahansa tuontirajoitusten alaan kuulumattomien tavaroiden myöhemmin tapahtuvan tuonnin tullien maksamiseen, tuotantohyödykkeitä lukuun ottamatta. Hyvityksiä käyttäen tuodut tavarat voidaan myydä kotimarkkinoilla (jolloin niihin sovelletaan liikevaihtoveroa) tai käyttää muutoin. DEPBS-hyvitykset ovat vapaasti siirrettävissä ja voimassa 24 kuukauden ajan niiden myöntämisestä.

(46)

DEPBS-hyvityksiä koskevat hakemukset tehdään sähköisesti, ja ne voivat kattaa rajattoman määrän vientitapahtumia. DEPBS-hyvityksiin ei todellisuudessa sovelleta tiukkoja määräaikoja. DEPBS-hyvitysten sähköinen hallintajärjestelmä ei automaattisesti hylkää vientitapahtumia, jotka ylittävät HOP I 04–09 -käsikirjan ja HOP I 09–14-asiakirjan 4.47 kohdassa mainitut hakemusten jättämisen määräajat. Lisäksi HOP I 04–09 ja 09–14 -käsikirjan 9.3 kohdassa esitetään selvästi, että määräajan jälkeen jätetyt hakemukset voidaan aina hyväksyä pienellä virhemaksulla (10 prosenttia hyvityksestä).

(47)

Yhden yhteistyössä toimineen intialaisen vientiä harjoittavan tuottajan todettiin käyttäneen tätä järjestelmää tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(48)

Intian viranomaiset totesivat, että ”tuen vastaanottajalle annettava etuus” voidaan laskea ja tasoitustoimenpiteiden soveltamisen mahdollisuus tukeen määritellä vasta kun DEPBS-lisenssit myydään markkinoilla, koska ne voivat tuoda etua ainoastaan jos ja kun ne myydään markkinoilla. Toisin sanoen DEPBS-hyvityksiin ei voida soveltaa tasoitustoimenpiteitä, kun niitä käytetään sellaisten tuotteiden tullimaksuihin, joita käytetään tuotantopanoksina vientituotteiden tuottamiseen.

(49)

DEPBS-järjestelmästä annetaan perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. DEPBS-hyvityksissä on kyse Intian viranomaisten antamasta taloudellisesta tuesta, sillä hyvitystä käytetään aikanaan tuontitullien maksamiseen, mikä vähentää Intian valtion tuloja tulleista, jotka muutoin kannettaisiin. Lisäksi DEPBS-hyvityksestä koituu etua viejälle, koska se lisää tämän maksuvalmiutta myös silloin, jos sitä käytetään tuotteiden tuonnista koituviin tullimaksuihin, eikä vain silloin, jos lisenssi myydään markkinoilla, kuten Intian viranomaiset väittivät.

(50)

Lisäksi DEPBS-järjestelmä on oikeudellisesti vientituloksesta riippuva, joten perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti se on erityistä ja tasoitustoimenpiteiden alaista.

(51)

Tätä järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Se ei ole perusasetuksen liitteessä I olevan i kohdan, liitteen II (palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) ja liitteen III (korvaavien tuotantopanosten palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) tarkkojen edellytysten mukainen. Viejää ei velvoiteta tosiasiallisesti käyttämään tullitta tuotuja tavaroita tuotantoprosessissa, eikä hyvityksen määrää lasketa tosiasiallisesti käytettyjen tuotantopanosten perusteella. Käytössä ei myöskään ole mitään järjestelmää tai menettelyä, jonka avulla voitaisiin tarkistaa, mitkä tuotantopanokset käytetään vientituotteen tuotannossa tai onko tuontitulleja palautettu liikaa perusasetuksen liitteessä I olevassa i alakohdassa ja liitteissä II ja III tarkoitetulla tavalla. Viejä voi saada DEPBS-järjestelmän edut, vaikkei se toisi maahan lainkaan tuotantopanoksia. Edun saamiseen riittää pelkästään se, että kyseinen viejä vie tavaroita, eikä sen tarvitse osoittaa, että tuotantopanoksia on tuotu maahan. Näin ollen myös viejät, jotka hankkivat kaikki tuotantopanoksensa kotimarkkinoilta eivätkä tuo maahan mitään tuotantopanoksina käytettäviksi kelpaavia tuotteita, voivat saada DEPBS-järjestelmän etuuksia.

(52)

Perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan ja 5 artiklan mukaisesti tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä laskettiin sen edun mukaan, joka vastaanottajalle todettiin koituneen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Tässä yhteydessä katsottiin, että etu koituu vastaanottajalle sillä hetkellä, kun vientitapahtuma suoritetaan järjestelmän mukaisesti. Kyseisellä hetkellä Intian viranomaisten on siis luovuttava tulleista, ja tämä luopuminen on perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettua taloudellista tukea.

(53)

Edellä esitetyn perusteella on asianmukaista pitää DEPBS-järjestelmästä saatua etua kaikista järjestelmän mukaisista vientitapahtumista tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana hankittujen hyvitysten summana.

(54)

Perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti tuen saamisesta väistämättä aiheutuvat kustannukset vähennettiin näin määritellyistä hyvityksistä, jos oli esitetty perusteltu pyyntö, ja näin saatiin tuen määrä (osoittaja).

(55)

Tuen määrä on jaettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevana tutkimusajanjaksona saadulle viennin kokonaisliikevaihdolle (nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(56)

Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja sai edellä esitetyn perusteella tämän järjestelmän mukaista tukea 6,9 prosenttia tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana.

(57)

EPCGS-järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on FT-policy 04–09 -asiakirjan ja FT-policy 09–14 -asiakirjan kohdassa 5 sekä HOP I 04–09 -käsikirjan ja HOP I 09–14 -käsikirjan luvussa 5.

(58)

Valmistajaviejät ja kauppiasviejät, jotka ovat ”sidoksissa” valmistajiin ja palveluntarjoajiin, voivat hakea tämän järjestelmän mukaista tukea.

(59)

Tiettyihin vientivelvoitteisiin sitoutunut yritys voi tuoda (uusia ja käytettyjä, enintään kymmenen vuotta vanhoja) tuotantohyödykkeitä alennetulla tullilla. Intian viranomaiset antavat tätä varten pyynnöstä maksullisen EPCGS-lisenssin. Järjestelmässä sovelletaan kaikkiin sen mukaisesti tuotuihin tuotantohyödykkeisiin alennettua, 5 prosentin tuontitullia. Vientivelvoitteen täyttämiseksi maahantuotuja tuotantohyödykkeitä on käytettävä tietyn vientituotteiden määrän tuottamiseen tiettynä aikana. FT-policy 09–14-asiakirjan mukaan tuotantohyödykkeitä voi tuoda nollatullilla EPCGS-järjestelmän nojalla, mutta tällöin ajanjakso vientivelvoitteen täyttämistä varten on lyhyempi.

(60)

EPCGS-lisenssin haltija voi hankkia tuotantohyödykkeet myös kotimaasta. Tällöin tuotantohyödykkeiden kotimarkkinoilla toimiva valmistaja voi tuoda tullitta maahan kyseisten tuotantohyödykkeiden valmistuksessa tarvittavia aineksia. Vaihtoehtoisesti kotimarkkinoilla toimiva valmistaja voi saada vientiin rinnastettavassa toiminnassa saatavat edut toimittaessaan tuotantohyödykkeitä EPCGS-lisenssin haltijalle.

(61)

Molempien yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien todettiin käyttäneen tätä järjestelmää tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(62)

Intian viranomaiset kiistivät, että EPCGS-järjestelmä oikeuttaa tasoitustullin käyttöönoton. Viranomaiset väittivät erityisesti, että EPCGS-tukea, joka liittyy tuotantohyödykkeiden ostoihin tapauksissa, joissa vientivelvoite täytettiin ennen tarkastelua koskevaa tutkimusajanjaksoa, ei pitäisi käsitellä vientituloksesta riippuvaisena. Yksi vientiä harjoittava tuottaja, jonka todettiin saaneen EPCGS-tukea, väitti, että näitä tukia ei olisi pitänyt ottaa huomioon, koska niitä ei olisi käytetty tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantopanoksina käytettävien tuotantohyödykkeiden ostamiseen.

(63)

EPCGS-järjestelmästä myönnetään perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. Tullinalennus on Intian viranomaisten antamaa taloudellista tukea, koska kyseinen etu vähentää Intian valtion tuloja tulleista, jotka muutoin kannettaisiin. Lisäksi tullinalennuksesta koituu etua viejälle, koska tullien kantamatta jättäminen tuonnin yhteydessä lisää yrityksen maksuvalmiutta.

(64)

Vaatimus siitä, että EPCGS-tukea, joka liittyy tuotantohyödykkeiden ostoihin tapauksissa, joissa vientivelvoite täytettiin ennen tarkastelua koskevaa tutkimusajanjaksoa, ei pidä käsitellä vientituloksesta riippuvaisena, on hylättävä. Sitä ei siis kiistetä, että EPCGS-järjestelmä on myös oikeudellisesti vientituloksesta riippuva, koska EPCGS-lisenssejä ei voi saada ilman sitoumusta viedä tuotteita. Tämän vuoksi sen katsotaan olevan perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti erityistä ja tasoitustoimenpiteiden alaista tukea. Ajankohta, jolloin vientivelvoite on täytettävä, on siinä suhteessa merkityksetön. Sen osalta, että käytetäänkö tuotantohyödykkeitä tarkasteltavana olevan tuotteen valmistukseen, FP-policy 09–14 -asiakirjan luvun 5.2 mukaan EPCG-järjestelmä sallii tuotantoa edeltävässä, tuotannon aikana ja tuotannon jälkeen käytettävien tuotantohyödykkeiden tuonnin (mukaan lukien tuotteisiin liittyvä niin kutsuttu complete knock-down (CKD) / semi knock-down (SKD) sekä tietokoneohjelmat). Tämän vuoksi on selvää, että myös sellaisia hyödykkeitä varten, joita ei käytetä tarkasteltavana olevan tuotteen tuotannossa, voidaan saada etuja EPCGS-järjestelmästä. Lisäksi todettiin, että EPCGS-järjestelmän mukainen vientivelvoite täytettiin tarkasteltavana olevan tuotteen viennin avulla. Tämän vuoksi väite hylätään.

(65)

EPCGS-järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Kuten perusasetuksen liitteessä I olevassa i kohdassa säädetään, tuotantohyödykkeet eivät kuulu tällaisten sallittujen järjestelmien piiriin, koska niitä ei kuluteta vientituotteiden tuotannossa.

(66)

Tuen määrä laskettiin perusasetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti tuotantohyödykkeiden tuonnissa kantamattomien tullien perusteella jakamalla se ajanjaksolle, joka vastaa näiden tuotantohyödykkeiden tavanomaista poistoaikaa kyseisellä teollisuudenalalla. Määrään on lisätty korko, jotta se vastaisi paremmin ajan myötä saavutetun edun koko arvoa. Intiassa tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana käytettyä kaupallista paikallisia valuuttalainoja koskevaa korkoa pidettiin soveltuvana korkona tähän tarkoitukseen.

(67)

Tuen määrä on jaettu perusasetuksen 7 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson viennin liikevaihdolle (nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta.

(68)

Tämän järjestelmän mukainen tuki oli tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla kyseisille yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille 0,1–0,5 prosenttia.

(69)

FMS-järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus on FT-policy 04–09 -asiakirjan kohdassa 3.9.1–3.9.2.2 ja FT-policy 09–14 -asiakirjan kohdassa 3.14.1–3.14.3 sekä HOP I 04–09 -käsikirjan luvussa 3.20–3.20.3 ja HOP I 09–14 -käsikirjan luvussa 3.8–3.8.2.

(70)

Tämän järjestelmän mukaista tukea voivat hakea valmistajaviejät ja kauppiasviejät.

(71)

Tässä järjestelmässä kaikkien tuotteiden vientiin HOP I 04–09 -käsikirjan ja HOP I 09–14 -käsikirjan liitteessä 37C mainittuihin maihin voidaan myöntää tullihyvitystä, jonka suuruus on 2,5 prosenttia järjestelmän mukaan vietyjen tuotteiden FOB-arvosta. Järjestelmään eivät sisälly tietyntyyppiset vientitapahtumat, esimerkiksi tuotujen tai kauttakuljetettujen tavaroiden vienti, vientiin rinnastettavat toimitukset, palvelujen vienti sekä erityistalousalueilla toimivien yksikköjen ja vientiin suuntautuneiden yksikköjen viennin liikevaihto. Järjestelmään eivät myöskään kuulu tietyntyyppiset tuotteet, esimerkiksi timantit, jalometallit, malmit, viljat, sokeri sekä öljytuotteet.

(72)

FMS-järjestelmän tullihyvitykset ovat vapaasti siirrettävissä, ja ne ovat voimassa 24 kuukautta hyvitykseen oikeuttavan todistuksen myöntämispäivästä. Niitä voidaan käyttää minkä tahansa myöhemmin tapahtuvan tuotantopanosten tai hyödykkeiden tuonnin tullien maksamiseen, tuotantohyödykkeet mukaan lukien.

(73)

Hyvitykseen oikeuttava todistus annetaan satamasta, josta tavarat on viety, sen jälkeen kun vienti on toteutunut. Intian viranomaiset eivät vaikuta tullihyvitysten myöntämiseen, kunhan hakija toimittaa viranomaisille kopiot kaikista asiaan liittyvistä vientiasiakirjoista (esim. vientitilauksesta, laskuista, lähetysasiakirjoista ja pankkitositteista).

(74)

Intian viranomaiset totesivat, että ennen kuin hyvitykseen oikeuttava todistus myydään markkinoilla, se ei myönnä mitään etuuksia saajalle, minkä vuoksi sitä ei voida pitää tasoitustoimenpiteiden alaisena. Väitettiin, että FMS-tullihyvityksiin ei voida soveltaa tasoitustoimenpiteitä, kun niitä käytetään sellaisten tuotteiden tullimaksuihin, joita käytetään tuotantopanoksina vientituotteiden tuottamiseen. Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja, joka oli saanut FMS-järjestelmän mukaisia etuja väitti, että järjestelmä liittyy maantieteellisesti muihin valtioihin, minkä vuoksi unioni ei voi pitää sitä tasoitustoimenpiteiden alaisena.

(75)

FMS-järjestelmästä annetaan perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. FMS-tullihyvityksissä on kyse Intian viranomaisten antamasta taloudellisesta tuesta, sillä hyvitystä käytetään aikanaan tuontitullien maksamiseen, mikä vähentää Intian valtion tuloja tulleista, jotka muutoin kannettaisiin. Lisäksi riippumatta siitä, käytetäänkö hyvitykseen oikeuttavaa todistusta tuontitullien maksamiseen vai myydäänkö se markkinoilla, FMS-hyvityksestä koituu etua viejälle, koska se lisää tämän maksuvalmiutta.

(76)

Lisäksi FMS-järjestelmä on oikeudellisesti vientituloksesta riippuvainen, joten perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti se on erityistä ja tasoitustoimenpiteiden alaista. Se, että unionin jäsenvaltiot eivät kuulu FMS-järjestelmän piiriin, ei ole esteenä järjestelmän käytännön toteutukselle eikä sille, miten FMS-etuutta käytetään, kuten 72–74 kappaleessa todetaan. Tästä syystä väite oli hylättävä.

(77)

Järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Se ei ole perusasetuksen liitteessä I olevan i alakohdan, liitteen II (palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) ja liitteen III (korvaavien tuotantopanosten palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) tarkkojen edellytysten mukainen. Viejää ei velvoiteta tosiasiallisesti käyttämään tullitta tuotuja tavaroita tuotantoprosessissa, eikä hyvityksen määrää lasketa tosiasiallisesti käytettyjen tuotantopanosten perusteella. Käytössä ei ole mitään järjestelmää tai menettelyä, jonka avulla voitaisiin tarkistaa, mitkä tuotantopanokset käytetään vientituotteen tuotannossa tai onko tuontitulleja palautettu liikaa perusasetuksen liitteessä I olevassa i alakohdassa ja liitteissä II ja III tarkoitetulla tavalla. Viejä voi saada FMS-järjestelmän edut, vaikkei se toisi maahan lainkaan tuotantopanoksia. Edun saamiseen riittää pelkästään se, että kyseinen viejä vie tavaroita, eikä sen tarvitse osoittaa, että tuotantopanoksia on tuotu maahan. Näin ollen myös viejät, jotka hankkivat kaikki tuotantopanoksensa kotimarkkinoilta eivätkä tuo maahan mitään tuotantopanoksina käytettäviksi kelpaavia tuotteita, voivat saada FMS-järjestelmän mukaisia etuja. Viejä voi käyttää FMS-tullihyvityksiä tuodakseen tuotantohyödykkeitä, vaikkakaan tuotantohyödykkeet eivät kuulu tällaisten sallittujen tullinpalautusjärjestelmien piiriin, kuten perusasetuksen liitteessä I olevassa i alakohdassa säädetään, koska niitä ei kuluteta vientituotteiden tuotannossa.

(78)

Tasoitustoimenpiteiden alaisen tuen määrä laskettiin sen edun mukaan, joka vastaanottajalle todettiin koituneen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana, sellaisena kuin yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava järjestelmää käyttävä tuottaja kirjasi sen suoritusperusteella tulona tileihin vientihetkellä. Tuen määrä (osoittaja) on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson viennin liikevaihtoon (nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(79)

Tässä järjestelmässä yhteistyössä toimineelle vientiä harjoittavalle järjestelmää käyttävälle tuottajalle vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli alle 0,1 prosenttia.

(80)

Tutkimuksen aikana havaittiin, että yhteistyössä toimineet intialaiset tuottajat eivät saaneet etuuksia DFIA-järjestelmästä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Sen vuoksi ei pidetty tarpeellisena tutkia järjestelmää sen enempää tässä tutkimuksessa.

(81)

Tutkimuksen aikana havaittiin, että yhteistyössä toimineet intialaiset tuottajat eivät saaneet etuuksia EOU-, EPZ- tai SEZ-järjestelmistä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Sen vuoksi ei pidetty tarpeellisena tutkia näitä järjestelmiä sen enempää tässä tutkimuksessa.

(82)

Järjestelmää kuvataan yksityiskohtaisesti Intian keskuspankin rupia-/valuuttamääräisiä vientiluottoja ja viejille suunnattuja asiakaspalveluja koskevassa Master Circular DBOD -yleiskirjeessä nro DIR.(Exp).BC 07/04.02.02/2009–10, joka on osoitettu kaikille Intian kaupallisille pankeille.

(83)

Tämän järjestelmän mukaista tukea voivat hakea valmistajaviejät ja kauppiasviejät.

(84)

Intian keskuspankki asettaa tässä järjestelmässä sitovat enimmäistasot sekä Intian rupia- että valuuttamääräisten vientiluottojen koroille, joita kaupalliset pankit voivat soveltaa viejiin. ECS-järjestelmässä on kaksi alajärjestelmää: ennen vientiä sovellettava vientiluottojärjestelmä (Pre-Shipment Export Credit Scheme), joka kattaa viejälle ennen vientiä tuotteiden oston, käsittelyn, valmistuksen, pakkaamisen ja/tai kuljetuksen rahoittamista varten annetut luotot, ja viennin jälkeen sovellettava vientiluottojärjestelmä (Post-Shipment Export Credit Scheme), josta voi saada käyttöpääomalainoja vientisaamisten rahoittamiseen. Intian keskuspankki myös velvoittaa pankit osoittamaan tietyn määrän niiden nettopankkiluotoista vientirahoitukseen.

(85)

Intian keskuspankin yleiskirjeen ansiosta viejät voivat saada vientiluottoja puhtaasti markkinaehtojen mukaan annettavien tavanomaisten kaupallisten luottojen (käteisluottojen) korkoa edullisemmalla korolla. Korkotasojen ero voi olla pienempi erityisen luottokelpoisilla yrityksillä. Erityisen luottokelpoiset yritykset voivatkin saada vientiluottoja ja käteisluottoja samoin edellytyksin.

(86)

Edellä 85 kappaleessa mainitussa Intian keskuspankin yleiskirjeessä vahvistetut ECS-luottojen edulliset korot voivat vaikuttaa alentavasti viejän korkokustannuksiin verrattuna puhtaasti markkinaolosuhteiden mukaan määräytyviin korkokustannuksiin ja tässä tapauksessa antaa tällaiselle viejälle perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua etua. Vientirahoitus ei itsessään ole kotimarkkinoille suuntautuvaa rahoitusta varmempaa. Sen riskejä pidetään itse asiassa yleensä suurempina, ja tiettyyn luottoon edellytettävistä vakuuksista päättäminen on rahoituskohteesta riippumatta kunkin kaupallisen pankin puhtaassa kaupallisessa harkinnassa. Eri pankkien korkotason erot johtuvat Intian keskuspankin politiikasta, jonka mukaan lainojen enimmäiskorot vahvistetaan yksilöllisesti kunkin kaupallisen pankin osalta. Kaupallisilla pankeilla ei myöskään olisi velvollisuutta myöntää valuuttamääräisten vientiluottojen ottajille edullisempia korkoja.

(87)

Huolimatta siitä, että ECS-järjestelmässä näiden edullisten luottojen myöntäjinä ovat kaupalliset pankit, kyseessä on perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitettu viranomaisten taloudellinen tuki. Tässä yhteydessä huomattakoon, ettei perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdassa eikä WTO:n tukia ja tasoitustulleja koskevassa sopimuksessa edellytetä, että tuen antamisesta koituisi julkisia menoja eli että Intian valtio maksaisi kaupallisille pankeille korvauksen, vaan riittää, että valtio ohjaa perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i, ii tai iii alakohdassa tarkoitettuja toimintoja. Intian keskuspankki on julkinen elin ja kuuluu siis perusasetuksen 2 artiklan b kohdassa tarkoitettuihin ”julkisiin viranomaisiin”. Se on täysin valtion omistuksessa, se toteuttaa poliittisia tavoitteita eli esimerkiksi rahapolitiikkaa, ja sen johdon nimittää Intian valtio. Intian keskuspankki ohjaa yksityisiä elimiä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetulla tavalla, koska kaupallisia pankkeja sitovat muun muassa Intian keskuspankin yleiskirjeessä vahvistetut vientiluottojen enimmäiskorot sekä Intian keskuspankin määräykset siitä, että kaupallisten pankkien on osoitettava tietty määrä nettopankkiluotoistaan vientirahoitukseen. Intian keskuspankin harjoittama ohjaus velvoittaa kaupalliset pankit toteuttamaan perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettuja toimia eli tässä tapauksessa antamaan edullisia vientiluottoja. Tällainen varojen suora siirto tiettyjen ehtojen mukaisten lainojen muodossa on yleensä valtiolle itselleen kuuluva tehtävä, eikä käytäntö tosiasiassa eroa valtioiden yleensä harjoittamasta toiminnasta perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Tukea pidetään erityisenä ja tasoitustoimenpiteiden alaisena, sillä edullisia korkoja myönnetään ainoastaan vientirahoitukseen, joten ne ovat oikeudellisesti vientituloksesta riippuvia perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(88)

Tuen määrä on laskettu tarkastelua koskevana tutkimusajanjaksona käytettyjen vientiluottojen korkojen ja sellaisten korkojen, jotka ainoan yhteistyössä toimineen järjestelmää käyttävän vientiä harjoittavan tuottajan olisi pitänyt maksaa tavanomaisista kaupallisista luotoista, määrien erotuksen perusteella. Tuen määrä (osoittaja) on suhteutettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson viennin kokonaisliikevaihtoon (nimittäjä), koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(89)

Tässä järjestelmässä yhteistyössä toimineelle vientiä harjoittavalle järjestelmää käyttävälle tuottajalle vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli olematon.

(90)

Tutkimuksen aikana havaittiin, että yhteistyössä toimineet intialaiset tuottajat eivät saaneet etuuksia ITES-järjestelmästä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Sen vuoksi ei pidetty tarpeellisena tutkia järjestelmää sen enempää tässä tutkimuksessa.

(91)

Tutkimuksen aikana havaittiin, että yhteistyössä toimineet intialaiset tuottajat eivät saaneet etuuksia Punjabin teollisuuden kannustinjärjestelmästä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Sen vuoksi ei pidetty tarpeellisena tutkia järjestelmää sen enempää tässä tutkimuksessa.

(92)

Tutkimuksen aikana havaittiin, että yhteistyössä toimineet intialaiset tuottajat eivät saaneet etuuksia Gujaratin teollisuuden kannustinjärjestelmästä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Sen vuoksi ei pidetty tarpeellisena tutkia järjestelmää sen enempää tässä tutkimuksessa.

(93)

Perusasetuksen säännösten mukaisten tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavien tukien määrä arvo-osuutena ilmaistuna on tutkimuksen kohteena olleiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta 7,5–12,4 prosenttia. Tuen määrä ylittää perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdan mukaisen vähimmäistason.

(94)

Tästä syystä katsotaan, että tuen antaminen jatkui perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana.

(95)

Perusasetuksen 18 artiklan 2 kohdan mukaisesti tutkittiin, johtaisiko toimenpiteiden voimassaolon päättyminen tuen jatkumiseen tai toistumiseen.

(96)

On muistettava, että tutkimuksessa toimi yhteistyössä vain kaksi tiedossa ollutta tarkasteltavana olevan tuotteen vientiä harjoittavaa tuottajaa. Saatavilla olevien Intiaa ja unionia koskevien tilastojen perusteella ei voida selvittää näiden viejien osuutta kaikesta tarkasteltavana olevan tuotteen intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien unionin myynnistä. Nämä tilastotiedot voisivat kuitenkin osoittaa, että ei ole muita tuottajia, jotka voisivat myydä tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin.

(97)

Kävi ilmi, että yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat saivat tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana edelleen Intian viranomaisilta tasoitustoimenpiteiden alaista tukea. Edellä analysoiduista tukijärjestelmistä annettiin toistuvia etuuksia, eikä ole viitteitä siitä, että ohjelmat poistettaisiin käytöstä vaiheittain tai että niitä muutettaisiin lähitulevaisuudessa taikka että yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat eivät enää saisi etuuksia näistä järjestelmistä.

(98)

Ei ole saatavilla tietoa, joka osoittaisi, että muut vientiä harjoittavat tuottajat eivät jatkossakin saisi etuuksia edellä analysoiduista tukijärjestelmistä. Sen vuoksi päätellään, että tuki jatkui maanlaajuisesti.

(99)

Edellä kuvattujen havaintojen perusteella päätellään, että tuki jatkui tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla ja jatkuu todennäköisesti tulevaisuudessakin.

(100)

Samankaltaista tuotetta tuottivat tarkastelua koskevana tutkimusajanjaksona unionissa seuraavat unionin tuottajat: Sandoz, DSM, Deretil, ACS Dobfar SpA ja Antibioticos S.A.. Pyynnön esittäjät pyysivät voimassa olevien tukien vastaisten toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevaa tarkastelua. Unionin kokonaistuotannon määrittämiseksi käytettiin kaikkia saatavilla olevia tietoja unionin tuottajista, myös pyynnössä toimitettuja tietoja sekä unionin tuottajilta ennen tutkimuksen vireillepanoa ja sen jälkeen kerättyjä tietoja. Näiden tietojen perusteella unionin kokonaistuotannoksi tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla arvioitiin 7 093 tonnia.

(101)

Perusasetuksen 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu unionin tuotannonala muodostuu unionin kokonaistuotannosta vastaavista unionin tuottajista, ja siitä käytetään jäljempänä nimitystä ’unionin tuotannonala’. Koska kolmen kyselyyn vastanneen unionin tuottajan tutkimusajanjaksolla tuottaman samankaltaisen tuotteen osuus unionin samankaltaisen tuotteen kokonaistuotannosta oli jopa 95 prosenttia, näitä tuottajia koskevien tietojen katsotaan edustavan unionin koko tuotannonalaa.

(102)

Määrien ja hintojen kehityssuuntausten arvioinnissa käytettiin Taric-koodeja 2941101010, 2941102010 ja 2941900030 koskevia Eurostatin tilastoja vuosille 2007 ja 2008 sekä Taric-koodeja 2941100010 ja 2941900030 koskevia Eurostatin tilastoja vuodelle 2009 ja siitä eteenpäin, sellaisina kuin niitä sovellettiin tarkastelujaksolla.

(103)

Kun otetaan huomioon unionin tuottajien lukumäärä ja se, että yksi unionin tuottajista tuotti samankaltaista tuotetta toisen tuottajan kanssa solmitun ennakolta sovittuja määriä koskevan sopimuksen nojalla, unionin tuotannonalaa koskevat tiedot on ilmoitettu ainoastaan indekseinä tai vaihteluväleinä tietojen luottamuksellisuuden säilyttämiseksi.

(104)

Samankaltaista tuotetta myydään unionin tuotannossa etuyhteydettömille asiakkaille ja myydään/siirretään etuyhteydessä oleville yrityksille jatkojalostettavaksi.

(105)

Etuyhteydettömille tahoille suuntautunutta myyntiä pidettiin vapailla markkinoilla tapahtuneena. Etuyhteydessä oleville tahoille suuntautunutta myyntiä/siirtoja pidettiin kytkösmarkkinoilla tapahtuneena käyttönä.

(106)

Laskiessaan tarkasteltavana olevan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen todettavissa olevaa unionin kulutusta komissio lisäsi siihen seuraavat tekijät:

(107)

Todettakoon, että jotta myyntimääriä ei otettaisi lukuun kahta kertaa, kahden unionin tuottajan välisen sopimuksen nojalla tehtyä myyntiä ei ole otettu huomioon edellä esitetyssä laskelmassa.

(108)

Edellä todetun perusteella tarkasteltavana olevan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen kulutus unionissa kasvoi asteittain tarkastelujakson aikana 28 prosenttia.

(109)

Eurostatin tilastotietojen mukaan tarkasteltavana olevan tuotteen vapaaseen liikkeeseen suuntautuvan tuonnin määrä Intiasta on laskenut 96 prosentilla tarkastelujakson aikana. Havaittiin, että määrä laski vuonna 2008 voimakkaasti eli 51 prosenttiyksikköä, minkä jälkeen määrä laski vuonna 2009 edelleen 43 prosenttiyksikköä ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana vielä 2 prosenttiyksikköä.

(110)

Hieman erilainen kehityssuunta oli havaittavissa sisäisen jalostuksen järjestelmän tuonnissa, joka on vapautettu tasoitus- ja tuontitulleista. Tuonnin määrän laskettua aluksi vuosien 2007 ja 2008 välisenä aikana 92 prosentilla se lisääntyi vuonna 2009 ja pysyi tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla suhteellisen vakaana.

(111)

Intiasta tulevan tarkasteltavana olevan tuotteen keskimääräinen tuontihinta vapaaseen liikkeeseen nousi 34 prosentilla vuosien 2007 ja 2009 välillä, minkä jälkeen se laski tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla voimakkaasti tasolle, joka oli 26 prosenttia alhaisempi kuin vuoden 2007 taso. Hinnat menivät alaspäin myös sisäisen jalostuksen järjestelmän alaisen tuonnin osalta ja laskivat tarkastelujaksolla 16 prosenttia. Kahden eri tuontijärjestelmän väliset erot hintojen kehityssuunnissa voivat selittyä sillä, että tuotiin tarkasteltavana olevan tuotteen eri tuotelajeja, ja esimerkiksi kefaleksiini on suhteessa kalliimpaa kuin muut lajit.

(112)

Intiasta tulevan vapaaseen liikkeeseen suuntautuvan ja sisäisen jalostuksen järjestelmän alaisen tuonnin markkinaosuudet olivat hyvin alhaiset tarkastelujaksolla, ja ne laskivat molemmat.

(113)

Yksi unionin tuottaja väitti, että Eurostatin tilastotietoihin perustuva tuonti Intiasta oli väärin arvioitu, koska intialaisten vientitilastojen mukaan vientimäärät ovat suurempia kuin Eurostatin ilmoittamat. Tässä yhteydessä on todettava, että komission yleinen käytäntö on laatia tuontitilastot Eurostatin lukujen perusteella. On todettava myös, että intialaisissa vientitilastoissa ei ilmoiteta viennin lopullista kohdetta eikä sitä, suuntautuuko se unioniin. Väite oli näin ollen hylättävä.

(114)

Koska Intiasta tuotiin unionin markkinoille vapaaseen liikkeeseen äärimmäisen vähän, hintojen alittavuudesta ei voitu tehdä mielekkäitä johtopäätöksiä. Sisäisen jalostuksen järjestelmän alaisen tuonnin osalta hinnan alittavuuden marginaali oli negatiivinen. Tämä tuontimäärä oli kuitenkin alle 10 tonnia ja koski vain yhtä tuotelajia (kefaleksiini), joka on myös kaikkein kallein ja vähiten markkinoilla esiintyvä tuotelaji. Tämän vuoksi tehtiin se johtopäätös, että sisäisen jalostuksen alaisia vientitapahtumia koskevat tiedot eivät olleet riittäviä tarkoituksenmukaiseen hintojen alittavuuden laskemiseen eivätkä soveltuneet analysoitavaksi sen enempää.

(115)

Yksi unionin tuottaja ilmoitti, että kahden tuontikategorian, kuten vapaaseen liikkeeseen suuntautuvan viennin ja sisäisen jalostuksen järjestelmän alaisen viennin, analysointi erikseen ei ollut yhdenmukaista edellisen tutkimuksen lähestymistavan kanssa ja että se oli myös komission yleisten käytäntöjen vastaista.

(116)

Tämän osalta huomattakoon, kuten 115 kappaleessa todetaan, että sisäisen jalostuksen järjestelmän alaisen ja vapaaseen liikkeeseen suuntautuvan tuonnin määrä on riittämätön merkityksellisten johtopäätösten tekemiseen. Koska kokonaismääräkin oli niin vähäinen, siitäkään ei voida tehdä päätelmiä.

(117)

Tarkasteltavan tuotteen tuonti muista maista kuin Intiasta lisääntyi tarkastelujaksolla 62 prosentilla, ja sen markkinaosuus nousi yli 10 prosenttiyksikköä (37,6 prosentista 47,7 prosenttiin) samaan aikaan kuin kulutus lisääntyi unionin markkinoilla. Singapore, Kiina ja Oman ovat olleet unionin markkinoiden tärkeimmät tuontimaat.

(118)

Keskimääräiset tuontihinnat kolmansista maista ovat tarkastelujaksolla laskeneet huomattavasti eli 43 prosenttia. Vaikka tärkeimpien vientimaiden (Singapore, Kiina ja Oman) hinnat alittivat tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla unionin hinnat noin 20 prosentilla tuotekohtaisesti ja tuontimääriä voidaan pitää merkittävinä, alihintaiset tuontituotteet eivät ilmeisesti vaikuttaneet unionin tuotannonalan kannattavuuteen.

(119)

Yksi unionin tuottaja väitti, että keskimääräisten tuontihintojen kehityksen analyysissä olisi pitänyt ottaa huomioon eri tuotelajit. Tässä yhteydessä on huomautettava, että yleisen käytännön mukaisesti muun muassa hintojen kehityksen analyysi olisi tehtävä tarkasteltavana olevan tuotteen pohjalta riippumatta kunkin tuotelajin osuudesta. On myös huomattava, että tässä tapauksessa kolmansien maiden tuotteiden tuontihintojen kehityksestä tarkastelujaksolla ei tehty päätelmiä. Sen vuoksi väite oli hylättävä.

(120)

Kaikki unionin tuottajat väittivät, että tuonti muun muassa Kiinasta ja Omanista käsitti lähinnä eläimille annettavaa amoksilliinitrihydraattia, mikä olisi pitänyt ottaa huomioon edellä mainittujen hintojen analysoinnissa. Tämän osalta on todettava, että tarkasteltavana oleva tuote kattaa sekä ihmisille että eläimille tarkoitettavat antibiootit. Väitteen tueksi ei myöskään esitetty mitään näyttöä. Näin ollen edellä esitetty väite oli hylättävä.

(121)

Yksi unionin tuottaja kyseenalaisti amoksisilliinitrihydraatin ja ampisilliinitrihydraatin hintojen välisen vertailun tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, koska Eurostatin tiedoissa näitä kahta tuotelajia ei erotella toisistaan. Koska havaittiin, että unionin tuotannonalan hinnat näiden kahden tuotelajin osalta olivat samat, yhdistetyn hintavertailun tekeminen oli mahdollista.

(122)

Kaikki unionin tuottajat ilmoittivat, että tuonti Singaporesta tapahtui siirtohintaan etuyhteydessä olevien osapuolten välillä. Näin ollen tämän tuonnin ottaminen huomioon vääristäisi muista kolmansista maista tulevan tuonnin keskihintoja. Todettakoon, että jos tätä tuontia ei oteta huomioon hintavertailussa, edellä mainittu hinnan alittavuuden marginaalia koskeva tulos ei muuttuisi merkittävästi, ja päätelmä, jonka mukaan halvoin hinnoin tuleva tuonti ei vaikuttanut unionin tuotannon kannattavuuteen, olisi edelleen pätevä.

(123)

Seuraavien unionin tuotannonalaan liittyvien taloudellisten indikaattorien osalta todettiin, että tarkoituksenmukaisessa analyysissa ja arvioinnissa on keskityttävä vapailla markkinoilla vallitsevaan tilanteeseen: myynnin määrä ja myyntihinnat unionin markkinoilla, markkinaosuus ja kannattavuus. Mikäli mahdollista ja perusteltua, näitä tietoja verrattiin tämän jälkeen kytkösmarkkinoita koskeviin tietoihin, jotta unionin tuotannonalan tilanteesta saatiin täysipainoinen kuva.

(124)

Muiden taloudellisten indikaattorien osalta tutkimuksen perusteella todettiin kuitenkin, että niitä voitaisiin tutkia järkevästi ainoastaan ottamalla huomioon koko toiminta. Tuotanto (sekä kytkösmarkkinoita että vapaita markkinoita varten), kapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, varastot, investoinnit, varastot, työllisyys, tuottavuus, palkat, kasvu ja pääoman saanti riippuvat koko toiminnasta riippumatta siitä, onko tuotanto suunnattu kytkösmarkkinoille vai myydäänkö se vapailla markkinoilla.

(125)

Niiden tosiseikkojen ja huomioiden ilmoittamisen jälkeen, joiden perusteella menettelyn päättämistä ehdotettiin, yhdeltä unionin tuottajalta saatiin huomautuksia, ja niiden perusteella joitakin seuraavissa johdanto-osan kappaleissa esiintyviä taloudellisia indikaattoreita korjattiin. Nämä muutokset eivät olleet sellaisia, että ne vaikuttaisivat unionin tuotannonalan tilannetta koskeviin päätelmiin.

(126)

Unionin tuotannon tuotantokapasiteetti oli vakaa vuosina 2007 ja 2008, minkä jälkeen se nousi 4 prosenttia vuodesta 2008 vuoteen 2009 ja tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla vielä 3 prosenttiyksikköä.

(127)

Tuotantomäärä ei kuitenkaan seurannut tätä kehitystä, mikä johtui unionin yhden tuottajan kokemista odottamattomista teknisistä vaikeuksista vuonna 2008, jolloin tuotantomäärä laski 5 prosenttia ja elpyi vähitellen tarkastelua koskevaan tutkimusajanjaksoon mennessä.

(128)

Tuotantokapasiteetin lisäyksen ja hienoisen tuotannon heikkenemisen tuloksena kapasiteetin käyttöaste laski jatkuvasti tarkastelujaksolla ja päätyi tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla lopulta vuoden 2007 tasoa 9 prosenttia alhaisemmalle tasolle.

(129)

Unionin tuotannon myynnin määrä etuyhteydettömille asiakkaille oli tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla hieman pienempi kuin vuonna 2007, laski 7 prosenttia vuonna 2009 ja kasvoi sitten tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 6 prosenttiyksikköä.

(130)

Unionin tuotannonalan keskimääräinen myyntihinta unionin markkinoilla nousi tarkastelujaksolla 4 prosenttia. Hinnat nousivat aluksi vuonna 2008 voimakkaasti 21 prosentilla ja laskivat sitten 17 prosenttiyksikköä vuonna 2009 ja pysyivät tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson ajan vakaina.

(131)

Yksi unionin tuottaja väitti, että Intiasta tulevan tuonnin hintavaikutusta unionin tuotannonalaan ei ollut arvioitu oikein. Tämän vuoksi on ennen kaikkea todettava, että hinnan alittavuutta ei ollut havaittavissa, kuten 115 kappaleessa on todettu. Lisäksi, kuten edeltävässä kappaleessa on mainittu, unionin tuotannonalan hinnat kasvoivat tarkastelujaksolla 4 prosenttia. Näin ollen todetaan, että Intiasta tulevalla tuonnilla ei ollut negatiivisia vaikutuksia unionin tuotannonalan tilanteeseen.

(132)

Etuyhteydettömille osapuolille suuntautuvan myynnin väheneminen unionin markkinoilla heijastui markkinaosuuteen, joka laski tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 22 prosenttiyksikköä verrattuna vuoden 2007 tilanteeseen.

(133)

Vaikka unionin tuotannonalan etuyhteydettömille asiakkaille suuntautuvan myynnin määrä oli laskussa tarkastelujaksolla lisääntyvästä kysynnästä huolimatta, kytkösmarkkinoiden myynti lisääntyi 28 prosenttia.

(134)

Unionin tuotannonalan kytkösmarkkinoiden markkinaosuus kasvoi vuonna 2008 9 prosenttiyksikköä ja laski vähitellen vuoden 2007 tasolle.

(135)

Unionin tuotannonalan kokonaismarkkinaosuus mitattiin laskemalla yhteen vapaiden ja kytkösmarkkinoiden myynnin määrät unionissa. Vaikka myynnin määrä lisääntyi tarkastelujaksolla 14 prosenttia, unionin tuotannonalan markkinaosuus pieneni 10 prosenttiyksikköä samaan aikaan, kuin kulutus markkinoilla lisääntyi 28 prosenttia samalla kaudella. Tämä osoittaa, että unionin tuotannonala ei hyötynyt kulutuksen lisääntymisestä.

(136)

Varastot vähenivät 54 prosenttia vuodesta 2007 tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson loppuun, mikä selittyy lähinnä kytkösmarkkinoiden kysynnän lisääntymisellä.

(137)

Unionin tuotannonalan etuyhteydettömille asiakkaille suuntatuvan myynnin kannattavuus unionin markkinoilla parani tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla merkittävästi eli 153 prosenttiyksikköä. Tämä kehitys voi selittyä sillä, että keskimääräinen hintataso nousi 2 prosenttia ja tuotantokustannukset laskivat. Edellisen voimassaolon päättymistä koskevan tutkimuksen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla saavutettuun voittomarginaaliin verrattuna voitto kasvoi yli 400 prosenttiyksikköä.

(138)

Huomattakoon, että lukuun ottamatta vuotta 2007 unionin tuotannonalan voittotaso oli tarkastelujaksolla korkeampi kuin tavoitevoittomarginaali, jäljempänä ’tavoitevoitto’, joka oli asetettu aiemmassa toimenpiteiden päättymistä koskevassa tarkastelussa ja joka oli 10 prosenttia.

(139)

Kaksi unionin tuottajaa väitti, että kannattavuutta ei ollut arvioitu oikein, koska alhaisemman jalostusasteen toimittajien saama voitto vähennettiin niiden kustannuksista. On kuitenkin yleisenä käytäntönä vähentää raaka-aineiden tuotantoon osallistuvien etuyhteydessä olevien osapuolten saamat voitot. Näin ollen tämä väite oli hylättävä.

(140)

Unionin tuotannonalan kytkösmarkkinoiden myynnin kannattavuus unionin markkinoilla parani tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 51 prosenttia Tämä kehitys selittyy suurelta osin sillä, että keskimääräiset hinnat nousivat 10 prosenttia. Koska tämä hintakehitys kuitenkin perustuu siirtohintoihin, ei edellä esitetystä voida tehdä merkityksellisiä päätelmiä.

(141)

Investoinnit lisääntyivät tarkastelujaksolla. Investoinnit liittyivät tuotantokapasiteetin lisäykseen, jolla tavoiteltiin tehokkuuden lisäämistä sekä kytkösmarkkinoilla että vapailla markkinoilla.

(142)

Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että sijoitetun pääoman tuottoaste, eli tuotteesta ennen veroja saatu nettovoitto ilmaistuna prosenttiosuutena tuotteeseen kohdennettavan kiinteän omaisuuden nettokirjanpitoarvosta, väheni tarkastelujaksolla.

(143)

Kassavirta kasvoi tarkastelujaksolla 7 prosenttia, koska kannattavuuden lasku pystyttiin tarkastelujakson jälkimmäisellä puoliskolla kompensoimaan varaston vähennyksellä.

(144)

Työllisyys lisääntyi tarkastelujakson aikana 9 prosenttia yhdenmukaisesti tuotantokapasiteettiin kohdistuvien sijoitusten kanssa, ja keskimääräinen palkka kasvoi vain 6 prosenttia. Tuottavuus laski kaiken kaikkiaan 11 prosenttia yhden unionin tuottajan kohtaamien odottamattomien teknisten vaikeuksien vuoksi.

(145)

Kun otetaan huomioon tuettu tuonti Intiasta, tukien todellisen määrän aiheuttamia vaikutuksia ei voida pitää merkittävinä.

(146)

Unionin tuotannonalan tilanne parani tarkasteluajanjaksolla huomattavasti edellisestä tutkimuksesta. Näin ollen voidaan arvioida, että unionin tuotanto onnistui täysin toipumaan aiemmista tuista.

(147)

Vuoden 2007 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä tarkasteltavana olevan tuotteen tuetun tuonnin määrä oli vähäinen. Tiettyjä vahingon osoittimia, kuten markkinaosuus, tuotannon määrä ja pääoman tuottoaste, lukuun ottamatta useimpien vahingon osoittimien, mukaan lukien kannattavuus (+ 153 %), myyntihinta (+ 4 %), myynnin määrä (+ 14 %), työllisyys (+ 10 %) ja investoinnit (+ 29 %), kehitys oli tarkastelujaksolla positiivista. Unionin markkinoilla saavutetut voitot olivat vuotta 2007 lukuun ottamatta edellisessä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tutkimuksessa asetettua tavoitevoittomarginaalia, joka oli 10 prosenttia, korkeammat. Useimpien mittareiden osoittama positiivinen kehityssuunta johtui lähinnä unionin tuotannonalan luotettavuudesta ja pitkäaikaisesta asiakassuhteesta, jonka se on kehittänyt aiempien vuosien aikana, mutta myös hintatasosta, jonka se onnistui saavuttamaan markkinoilla.

(148)

Yksi unionin tuottaja väitti, että hinnan ja voiton kehityssuuntien analysoinnissa olisi otettava huomioon puute raaka-aineista vuosina 2007 ja 2008. Väitteiden mukaan näiden puutteiden takia hinnat ja voitot nousivat poikkeuksellisesti vuonna 2008 ja jossain määrin vuonna 2009. Kuten taulukoista 5.5.2.1 ja 5.5.4.1 voidaan nähdä, poikkeuksellinen hintojen ja voittojen nousu koskee vain vuotta 2008. Puute raaka-aineista ei näytä vaikuttaneen enää vuonna 2009 eikä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla saatujen voittojen määrään. Edellä 139 kappaleessa oleva päätelmä, jonka mukaan voitot olivat koko tarkasteluajanjaksolla tavoitevoittomarginaalia korkeammat, pätee.

(149)

Unionin tuotannonalan optio myydä osa tuotannostaan kytkösmarkkinoilla takasi kapasiteetin korkean käyttöasteen ja antoi unionin tuotannonalalle mahdollisuuden pienentää kiinteitä kustannuksia ja pysyä kustannuskilpailukykyisenä.

(150)

Päätelmänä voidaan todeta, että unionin tuotannonalaa kuvaavien indikaattoreiden positiivisen kehityksen perusteella sille ei ole aiheutunut merkittävää vahinkoa tarkastelujaksolla.

(151)

Kun otetaan huomioon, että tarkasteltavana olevaa tuotetta tuotiin unioniin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla vain vähäisiä määriä, tuettu tuonti ei vaikuttanut haitallisesti unionin tuotannonalan tulokseen. Kuten edellä on todettu, voidaan katsoa, ettei tuotannonala kärsinyt tarkastelujaksolla merkittävää vahinkoa.

(152)

Unionin tuotannonala ei kärsinyt merkittävää vahinkoa tarkastelujaksolla, sillä useimmat vahingon osoittimet ilmaisivat positiivista kehitystä kyseisellä ajanjaksolla. Perusasetuksen 18 artiklan 2 kohdan mukaisesti tutkittiin sen vuoksi, johtaisiko toimenpiteiden voimassaolon päättyminen todennäköisesti vahingon toistumiseen.

(153)

Tutkimuksen mukaan kolmen yhteistyössä toimineen intialaisen tuottajan kapasiteetin käyttöaste oli tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla noussut hyvin korkeaksi. Tämän perusteella käyttämättä jäänyt kapasiteetti, joka voitaisiin toimenpiteiden puuttuessa ohjata unionin markkinoille, näyttäisi olevan rajallinen.

(154)

Toimenpiteistä ilmoittamisen jälkeen monet unionin tuottajat väittivät, että Intiassa oli paljon käyttämätöntä kapasiteettia ja että yhteistyössä olevien intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien kapasiteetin käyttöaste ei ollut edustava otos Intian koko sektorista. Yksi unionin tuottaja väitti jopa, että seitsemän johtavan intialaisen viejän käyttämätön kapasiteetti olisi määrältään unionin vapaiden markkinoiden kulutusta huomattavasti suurempi.

(155)

Ensiksi olisi korostettava, että kolmen yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan kapasiteetin käyttöaste laskettiin painotettuna keskiarvona, joka perustui vahvistettuihin ja tarkasteltavana olevan tuotteen kannalta olennaisiin tietoihin. Lisäksi yhteistyössä toimineet kolme vientiä harjoittavaa tuottajaa olivat suuria tuottajia ja kuuluivat niiden seitsemän intialaisen viejän joukkoon, joita väitteen esittäjä nimitti johtaviksi. Sitä vastoin unionin tuottajien näistä seitsemästä intialaisesta tuottajasta esittämät tiedot perustuvat lähinnä markkinatietämykseen, eikä tietoja pystytty perustelemaan asiatietoihin pohjautuvilla todisteilla, vaikka sitä nimenomaisesti pyydettiin. Näin ollen näitä tietoja ei voitu ottaa huomioon ja vahvistettiin, että asiakirjoissa esiintyneiden todennettujen tietojen perusteella Intian käyttämättä jäänyt kapasiteetti vaikuttaa olevan vähäinen.

(156)

Virallisista intialaisista tilastoista saatujen tietojen perusteella selvitettiin, että vientihinnat Intian kymmenelle suurimmalle vientimarkkinalle olivat keskimäärin noin 20 prosenttia alemmat kuin unionin tuotannonalan myyntihinnat unionin markkinoilla tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Nämä Intian vientihinnat olivat yhdenmukaiset muiden unionin markkinoiden päätoimijoiden hintojen kanssa, kuten 119 kappaleessa on todettu. Näistä muista maista halvoin hinnoin tulevan tuonnin ei todettu vaikuttavan negatiivisesti unionin tuotannonalan tulokseen tarkastelujaksolla. Näin ollen voidaan todeta, että vaikka toimenpiteiden annetaan raueta, Intian vientihinnat eivät todennäköisesti vahingoita unionin tuotannonalaa, koska se jo kohtaa muista sellaisista vientimaista tulevaa kilpailua, joiden hintakäyttäytyminen on samanlaista, kärsimättä merkittävää vahinkoa.

(157)

Kaksi unionin tuottajaa ilmoitti myös, että jos toimenpiteiden annettaisiin raueta, intialaiset tuottajat ohjaisivat nykyään muille markkinoille myydyn viennin unionin markkinoille siksi, että unionin markkinoiden hinnat ovat houkuttelevia. Ensiksikin todettakoon, että jos intialaiset tuottajat ohjaisivat vientiään unioniin, ne alkaisivat kilpailla muiden sellaisten kolmansien maiden kanssa, jotka jo tuovat huomattavia määriä unioniin. Lisäksi kuten 119 kappaleessa on todettu, kolmansista maista tuleva tuonti, jonka hinnat vastaavat Intian muille markkinoille suuntautuvan viennin hintoja, ei ole vaikuttanut unionin tuotannonalan tulokseen. Tämän vuoksi katsotaan, että Intian unioniin suuntautuvan viennin määrän lisääntyminen muiden vientimarkkinoiden hintoja vastaavilla hinnoilla ei aiheuta unionin tuotannonalalle merkittävää vahinkoa.

(158)

Lisäksi kahden unionin tuottajan mukaan se, että Yhdysvalloissa on asetettu tiettyjen intialaisten antibioottien tuotantolaitosten vastaisia tuontikieltoja, ohjaa ylimääräistä tuontia unionin markkinoille. Edeltävässä kappaleessa olevat viennin mahdollista uudelleenohjaamista koskevat päätelmät pätevät edelleen tämän asian osalta.

(159)

Kytkösmarkkinoiden osuus unionin tuotannonalan vapaista markkinoista ja kytkösmarkkinoista tarkastelujaksolla oli 50–60 prosenttia, ja kulutus lisääntyi yli 20 prosenttia unionin tuotannon kytkösmarkkinoilla samalla ajanjaksolla. Kun otetaan huomioon näiden markkinoiden ominaispiirteet ja koko, katsotaan, että vaikka toimenpiteiden annettaisiin raueta, Intian viennin todennäköinen kasvu ei vaikuttaisi kytkösmarkkinoihin, jotka näin ollen edelleenkin takaisivat korkean tuotantokapasiteetin käyttöasteen ja suurtuotannon edut unionin tuotannonalalla.

(160)

Edellä esitetyn perusteella pääteltiin, että jos toimenpiteiden annetaan raueta, Intiasta tuleva tuettu tuonti ei todennäköisesti aiheuttaisi merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle, koska useimpien vahingon osoittimien kehitys oli tarkastelujaksolla positiivista huolimatta muista maista tulevasta merkittävästä ja kasvavasta tuonnista, jonka hinnat vastasivat Intian vientiä muihin maihin. Näin ollen päätellään, että merkittävän vahingon aiheutuminen ei ole todennäköistä, jos toimenpiteiden annetaan raueta.

(161)

Yksi unionin tuottaja vaati, että unionin etua olisi testattava analyysillä. Tämän osalta pääteltiin, että koska vahingon toistuminen ei ole todennäköistä, unionin edun testaaminen ei ole tarkoituksenmukaista. Näin ollen vaatimus hylätään.

(162)

Edellä 100 kappaleessa kuvattujen tuen jatkumisen todennäköisyyttä koskevien havaintojen sekä sen mahdollisten tulevaa vientiä koskevien vaikutusten perusteella komissio seuraa tarkasteltavana olevan tuotteen tuontimääriä. Jos määrät muuttuvat merkittävästi, komissio harkitsee, mihin toimiin mahdollisesti ryhdytään.

(163)

Seuranta rajoittuu tämän asetuksen julkaisua seuraavien kahden vuoden ajanjaksolle.

(164)

Tämän tutkimuksen perusteella katsotaan, että tiettyjen Intiasta peräisin olevien laajavaikutteisten antibioottien tuontiin sovellettavien tasoitustullien kumoaminen on tarkoituksenmukaista.

(165)

Asianomaisille osapuolille ilmoitettiin niistä olennaisista tosiseikoista ja huomioista, joiden perusteella ehdotettiin, että tutkimus päätetään, ja niille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia. Saadut huomautukset käsiteltiin edellä esitettyjen asiaan liittyvien osioiden alla, eivätkä ne olleet sellaisia, että ne olisivat vaikuttaneet edellä esitettyihin päätelmiin,

11.8.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 206/19

(1)

Neuvosto antoi 2 päivänä maaliskuuta 2011 asetuksen (EU) N:o 204/2011 Libyan tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä.

(2)

Libyan tilanteen vakavuuden huomioon ottaen ja Libyan tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2011/137/YUTP täytäntöönpanosta 10 päivänä elokuuta 2011 annetun neuvoston täytäntöönpanopäätöksen 2011/500/YUTP (2) mukaisesti asetuksen (EU) N:o 204/2011 liitteessä III olevaan luetteloon luonnollisista henkilöistä, oikeushenkilöistä, yhteisöistä ja elimistä, joihin sovelletaan rajoittavia toimenpiteitä, olisi lisättävä kaksi uutta yhteisöä,

11.8.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 206/21

(1)

Asetuksen (EY) N:o 216/2008 tavoitteena on saavuttaa ja säilyttää Euroopassa korkea ja yhtenäinen siviili-ilmailun turvallisuustaso. Asetuksessa säädetään keinoista tämän tavoitteen ja muiden siviili-ilmailun turvallisuutta koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 216/2008 ja uuden yhtenäinen eurooppalainen ilmatila II-lainsäädännön (2) täytäntöönpano edellyttää aikaisempaa yksityiskohtaisempia soveltamissääntöjä erityisesti lennonjohtajien lupakirjojen osalta, jotta Euroopassa voidaan säilyttää korkea ja yhtenäinen siviili-ilmailun turvallisuustaso, varmistaa vastuun ja pätevyyden korkein mahdollinen taso, parantaa lennonjohtajien saatavuutta ja edistää lupakirjojen vastavuoroista tunnustamista siten, että samalla pyritään parantamaan ilmaliikenteen yleistä turvallisuutta ja henkilöstön pätevyyttä.

(3)

Lennonjohtajien sekä lennonjohtajien koulutukseen, kokeisiin, tarkastuksiin ja lääketieteellisen kelpoisuuden arviointiin osallistuvien henkilöiden ja organisaatioiden on täytettävä asetuksen (EY) N:o 216/2008 liitteessä V b säädetyt keskeiset vaatimukset. Kyseisen asetuksen mukaan lennonjohtajat ja näiden koulutukseen osallistuvat henkilöt ja organisaatiot olisi hyväksyttävä tai niille olisi myönnettävä lupa, kun niiden on todettu täyttävän keskeiset vaatimukset.

(4)

Yhteisön lennonjohtajan lupakirjasta 5 päivänä huhtikuuta annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2006/23/EY (3) käyttöön otettu lupakirja on osoittautunut onnistuneeksi keinoksi tunnustaa lennonjohtajien erityinen merkitys lennonjohtopalvelun turvallisuudelle. Lisäksi koko unionin laajuisten pätevyysvaatimusten vahvistaminen on vähentänyt alan hajanaisuutta ja edistänyt työn organisoinnin tehostamista lennonvarmistuspalvelun tarjoajien alueellisen yhteistyön lisääntyessä. Tämän vuoksi Euroopan unionin lennonjohtajien yhteisen lupakirjakäytännön ylläpitäminen ja kehittäminen on olennainen osa Euroopan lentoliikenteen valvontajärjestelmää.

(5)

Direktiivi 2006/23/ETY on kumottu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1108/2009 (4). Direktiivin 2006/23/EY säännöksiä sovelletaan kuitenkin siihen asti, kun asetuksen (EY) N:o 216/2008 8 c artiklan 10 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden soveltaminen aloitetaan. Kyseisistä toimenpiteistä säädetään tässä asetuksessa.

(6)

Tämän asetuksen säännökset vastaavat lennonjohtajien koulutuksen viimeisintä kehitystä, parhaat toimintatavat sekä tieteen ja tekniikan kehitys mukaan lukien. Ne on laadittu direktiivin 2006/23/EY perusteella, ja niillä siirretään yhteisesti osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä Chicagossa 7 päivänä joulukuuta 1944 allekirjoitetussa kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksessa määrätyt standardit ja suositukset sekä 13 päivänä joulukuuta 1960 tehdyssä kansainvälisessä yleissopimuksessa vahvistetut, Euroopan lennonvarmistusjärjestön (Eurocontrol) hyväksymät turvallisuusvaatimukset.

(7)

Lennonjohtajien lupakirjoja ja lääketieteellisiä kelpoisuustodistuksia koskevien yhteisten vaatimusten yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ja tarvittaessa Euroopan lentoturvallisuusviraston, jäljempänä ’virasto’, olisi noudatettava yhteisiä menettelyjä arvioidessaan näiden vaatimusten noudattamista. Helpottaakseen säännösten yhdenmukaista soveltamista viraston olisi laadittava yksityiskohtaisia vaatimuksia, hyväksyttävät keinot vaatimusten noudattamiseksi ja tarvittava ohjeaineisto.

(8)

Euroopan unionin lentoliikenteen erityispiirteet edellyttävät yhteisten pätevyysvaatimusten käyttöönottoa ja tehokasta soveltamista lennonjohtajiin, joiden työnantajina ovat ilmaliikenteen hallinta- ja lennonvarmistuspalveluja (ATM/ANS-palveluja) yleisölle tarjoavat lennonvarmistuspalvelun tarjoajat.

(9)

Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin mahdollisuuksien mukaan varmistettava, että sotilashenkilöstön yleisölle tarjoamat tai saataville tuomat palvelut takaavat vähintään perusasetuksen liitteessä V b vahvistettuja keskeisiä vaatimuksia vastaavan turvallisuustason. Sen vuoksi jäsenvaltiot voivat myös päättää soveltaa tätä asetusta sotilashenkilöstöönsä, joka tarjoaa palveluja yleisölle kyseisen asetuksen 1 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti.

(10)

Valvonnasta ja noudattamisen varmistamisesta vastaavien viranomaisten olisi oltava riittävän riippumattomia lennonvarmistuspalvelun tarjoajista ja koulutuksen tarjoajista. Viranomaisten on myös edelleen kyettävä hoitamaan tehtävänsä tehokkaasti. Tämän asetuksen nojalla nimetty toimivaltainen viranomainen voi olla sama elin kuin yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamisen puitteista 10 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 549/2004 (5), sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1079/2009, 4 artiklan mukaisesti nimetty tai perustettu elin. Viraston olisi toimittava tämän asetuksen mukaisena toimivaltaisena viranomaisena, joka myöntää ja uusii niiden lennonjohtajien koulutusorganisaatioiden toimilupia, jotka sijaitsevat jäsenvaltioiden alueen ulkopuolella, tarvittaessa myös koulutusorganisaatioiden henkilöstön osalta.

(11)

Lennonvarmistuspalvelun tarjoaminen edellyttää erittäin ammattitaitoista henkilöstöä, jonka pätevyys voidaan osoittaa monin tavoin. Lennonjohdon osalta asianmukainen tapa on ottaa unionissa käyttöön yhteinen lupakirjajärjestelmä, jota voidaan pitää eräänlaisena tutkintotodistuksena kullekin yksittäiselle lennonjohtajalle. Lupakirjaan merkityllä kelpuutuksella olisi ilmoitettava, millaista ilmaliikennepalvelua lennonjohtaja on pätevä antamaan. Lupakirjassa olevilla merkinnöillä ilmoitetaan myös lennonjohtajan erityistaidot sekä valvontaviranomaisten myöntämä valtuutus antaa tiettyä sektoria tai sektoriryhmää koskevia palveluja. Sen vuoksi viranomaisilla pitäisi olla lupakirjoja myöntäessään tai merkintöjen voimassaoloa jatkaessaan mahdollisuus arvioida lennonjohtajien pätevyys. Toimivaltaisten viranomaisten olisi myös voitava peruuttaa lupakirja, kelpuutus tai merkintä määräajaksi, jos pätevyyttä epäillään.

(12)

Koska turvallisuuskulttuuria on edelleen tarpeen vahvistaa etenkin luotettavalla vaaratilanteista ilmoittamisella ja oikeudenmukaisilla toimintatavoilla, jotta vaaratilanteista voidaan ottaa opiksi, tämä asetus ei saisi johtaa siihen, että vaaratilanteesta seuraa ilman muuta lupakirjan, kelpuutuksen tai merkinnän peruuttaminen määräajaksi. Lupakirjan peruuttamista pysyvästi olisi pidettävä viimeisenä keinona äärimmäisissä tapauksissa.

(13)

Jotta voitaisiin vahvistaa jäsenvaltioiden luottamusta toistensa lennonjohtajien lupakirjajärjestelmiin, yhteiset säännöt lupakirjojen hankkimisesta ja voimassa pitämisestä ovat välttämättömiä. Sen vuoksi on tärkeää ottaa käyttöön yhdenmukaiset lennonjohtajan koulutusta, kelpoisuutta, pätevyyttä ja ammattiin pääsyä koskevat vaatimukset korkeimman mahdollisen turvallisuustason varmistamiseksi. Tämän tulisi johtaa turvalliseen ja korkealaatuiseen lennonjohtopalvelun tarjoamiseen sekä edistää lupakirjojen tunnustamista kaikkialla unionissa, mikä lisäisi vapaata liikkuvuutta ja parantaisi lennonjohtajien saatavuutta.

(14)

Tämä asetus ei saisi johtaa sellaisten voimassa olevien kansallisten määräysten kiertämiseen, jotka sääntelevät työnantajien ja lennonjohtajaksi hakeutuvien väliseen työsuhteeseen sovellettavia oikeuksia ja velvollisuuksia.

(15)

Jotta lennonjohtajien pätevyys olisi keskenään verrattavissa kaikkialla unionissa, se on tarpeen määritellä selvästi ja yleisesti hyväksytyllä tavalla. Tämä auttaa varmistamaan turvallisuuden paitsi yhden lennonvarmistuspalvelun tarjoajan valvomassa ilmatilassa myös etenkin eri palveluntarjoajien välisellä rajapinnalla.

(16)

Viestinnällä on tärkeä merkitys monissa vaaratilanteissa ja onnettomuuksissa. Sen vuoksi tässä asetuksessa säädetään lennonjohtajien yksityiskohtaisista kielitaitovaatimuksista. Ne perustuvat Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) hyväksymiin vaatimuksiin, ja niiden avulla voidaan varmistaa näiden kansainvälisesti hyväksyttyjen vaatimusten soveltaminen. Kielitaitovaatimuksissa on noudatettava syrjimättömyyden, avoimuuden ja suhteellisuuden periaatteita, jotta voidaan samalla kannustaa vapaata liikkuvuutta ja huolehtia turvallisuudesta.

(17)

Pohjakoulutuksen tavoitteet määritellään Eurocontrolin asiakirjassa ”Specification for the ATCO Common Core Content Initial Training”. Ne on laadittu Eurocontrolin jäsenvaltioiden pyynnöstä ja niitä pidetään asianmukaisina vaatimuksina. Koska yksikkökohtaiselta koulutukselta puuttuvat yleisesti hyväksytyt vaatimukset, on toteutettava eräitä toimenpiteitä, jotka koskevat myös tarkastajien ja pätevyyden arvioijien hyväksymistä, jotta voidaan varmistaa korkeiden pätevyysvaatimusten noudattaminen. Tämä on erityisen tärkeää siksi, että yksikkökohtainen koulutus on hyvin kallista ja turvallisuuden kannalta ratkaisevaa. ICAO on laatinut vaatimuksia myös niille aloille, joilla ei ole yhteisiä eurooppalaisia koulutusvaatimuksia. Yhteisten eurooppalaisten vaatimusten puuttuessa jäsenvaltiot voivat soveltaa ICAOn vaatimuksia.

(18)

Eurocontrolin jäsenvaltioiden pyynnöstä on laadittu lääketieteellisiä kelpoisuusvaatimuksia, joita pidetään hyväksyttävinä vaatimuksina tämän asetuksen noudattamisen varmistamiseksi. Lääketieteellisten kelpoisuustodistusten myöntämisessä olisi erityisesti noudatettava Eurocontrolin vahvistamia vaatimuksia ”Requirements for European Class 3 Medical Certification of Air Traffic Controllers”.

(19)

Koulutusorganisaatioita koskevia toimilupamenettelyjä olisi pidettävä turvallisuuden kannalta ratkaisevana tekijänä, jolla edistetään lennonjohtajien koulutuksen laatua. Sen vuoksi on tarpeen säätää koulutusorganisaatioita koskevista vaatimuksista. Koulutusta olisi pidettävä samankaltaisena palveluna kuin lennonvarmistuspalvelua, johon sovelletaan myös toimilupamenettelyä. Tällä asetuksella olisi mahdollistettava koulutusta koskevien toimilupien antaminen koulutuksen lajin, koulutuspalvelukokonaisuuden tai koulutus- ja lennonvarmistuspalvelujen kokonaisuuden mukaan, ottaen huomioon koulutuksen erityispiirteet.

(20)

Tällä asetuksella vahvistetaan Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintunut oikeuskäytäntö tutkintojen vastavuoroisen tunnustamisen ja työntekijöiden vapaan liikkuvuuden alalla. Perusperiaatteita ovat suhteellisuus, korvaustoimenpiteiden määräämisen perusteleminen ja asianmukaisten valitusmenettelyjen vahvistaminen. Näitä perusperiaatteita olisi sovellettava ilmaliikenteen hallintaan aikaisempaa näkyvämmin. Jäsenvaltioiden olisi voitava kieltäytyä tunnustamasta lupakirjoja, joita ei ole myönnetty tämän asetuksen mukaisesti. Koska tämän asetuksen tavoitteena on helpottaa lupakirjojen vastavuoroista tunnustamista, sillä ei säännellä työnsaannin edellytyksiä.

(21)

Lennonjohtajan ammattiin liittyy teknisiä uudistuksia, jotka vaativat taitojen jatkuvaa ajantasaistamista. Tämän asetuksen mukautukset, jotka ovat tarpeen tieteen ja tekniikan kehityksen vuoksi, olisi tehtävä noudattaen asianmukaista valvonnan käsittävää menettelyä, josta säädetään neuvoston päätöksen 1999/468/EY (6) 5 a artiklassa.

(22)

Tällä asetuksella voi olla vaikutusta lennonjohtajien päivittäiseen työskentelyyn. Työmarkkinaosapuolille olisi tiedotettava asianmukaisesti kaikista sellaisista toimenpiteistä, joilla on huomattavia vaikutuksia työmarkkinoihin, ja niitä olisi kuultava näistä toimenpiteistä.

Sen vuoksi työmarkkinaosapuolia on kuultu viraston nopeutetun menettelyn mukaisesti. Euroopan tason työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua edistävien alakohtaisten neuvottelukomiteoiden perustamisesta 20 päivänä toukokuuta 1998 tehdyllä komission päätöksellä 98/500/EY (7) perustettua työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua edistävää neuvottelukomiteaa olisi kuultava asianmukaisesti uusista täytäntöönpanotoimenpiteistä, joita komissio toteuttaa.

(23)

Ikää, lääketieteellisiä kelpoisuusvaatimuksia, koulutusvaatimuksia ja pohjakoulutusta koskevilla lupakirjan saamisen yleisehdoilla ei pitäisi olla vaikutusta nykyisten lupakirjojen haltijoihin. Jäsenvaltioiden direktiivin 2006/23/EY mukaisesti myöntämät lupakirjat ja lääketieteelliset kelpoisuustodistukset olisi katsottava myönnetyiksi tämän asetuksen mukaisesti, jotta voitaisiin varmistaa lupakirjojen mukaisten oikeuksien jatkuminen ja jotta siirtymä olisi sujuva kaikille lupakirjan haltijoille ja toimivaltaisille viranomaisille.

(24)

Erilaisten kansallisten käytäntöjen soveltaminen jatkossakin olisi mahdollistettava säätämällä poikkeuksista niiden kysymysten osalta, joita varten ei ole vielä laadittu yhteisiä sääntöjä näihin ensimmäisen vaiheen täytäntöönpanotoimenpiteisiin sovelletussa nopeutetussa menettelyssä.

(25)

Viraston olisi tehtävä arviointi Euroopan lennonjohtajien lupakirjajärjestelmästä sekä arvioitava, millaisia lisäparannuksia ”ilmailujärjestelmää koskeva kokonaisvaltainen lähestymistapa” ja asetuksen (EY) N:o 216/2008 liitteessä V b esitettyjen keskeisten vaatimusten kaikinpuolisen noudattamisen varmistaminen edellyttävät, jotta se voisi antaa komissiolle asiasta lausunnon ja ehdottaa siinä mahdollisesti myös tähän asetukseen tehtäviä muutoksia.

(26)

Lausunnossa olisi käsiteltävä myös niitä kysymyksiä, joita varten ensimmäisessä vaiheessa ei voitu nopeutetussa menettelyssä laatia yhteisiä sääntöjä erilaisten kansallisten säännösten tilalle. Näin ollen ehdotetaan, että jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön sovellettavuus säilytetään tarvittaessa siirtymävaiheen avulla.

(27)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet perustuvat asetuksen (EY) N:o 216/2008 17 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja 19 artiklan 1 kohdan mukaisesti annettuun viraston lausuntoon.

(28)

Tässä asetuksessa säädetyt toimet ovat asetuksen (EY) N:o 216/2008 65 artiklalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

a)

lennonjohtajaoppilaisiin,

b)

lennonjohtajiin, jotka harjoittavat toimintaansa asetuksen (EY) N:o 216/2008 soveltamisalalla, ja

c)

henkilöihin ja organisaatioihin, jotka osallistuvat hakijoiden lupakirjojen myöntämiseen, koulutukseen, kokeisiin, tarkastuksiin tai lääketieteellisen kelpoisuuden arviointiin tämän asetuksen mukaisesti.

1.

’lennonjohtopalvelulla’ palvelua, jota annetaan ilma-alusten välisten törmäysten välttämiseksi, ilma-alusten esteisiin törmäysten välttämiseksi lentopaikan liikennealueella sekä ilmaliikennevirtojen sujuvuuden ja täsmällisyyden varmistamiseksi;

2.

’lennonvarmistuspalvelun tarjoajilla’ julkisia ja yksityisiä tahoja, jotka tarjoavat lennonvarmistuspalveluja yleiselle ilmaliikenteelle;

3.

’yleisellä ilmaliikenteellä’ siviili-ilma-alusten ja valtion ilma-alusten (kuten sotilas-, tulli- ja poliisikäytössä olevien ilma-alusten) toimintaa, kun kyseinen toiminta toteutetaan ICAOn menetelmien mukaisesti;

4.

’lupakirjalla’ minkä tahansa nimistä todistusta, joka on myönnetty tämän asetuksen mukaisesti, jossa on tämän asetuksen mukaiset merkinnät ja joka oikeuttaa sen laillisen haltijan antamaan lennonjohtopalvelua lupakirjaan sisältyvien kelpuutusten ja merkintöjen mukaisesti;

5.

’kelpuutuksella’ lupakirjaan merkittyä tai siihen liittyvää valtuutusta, joka muodostaa lupakirjan osan ja jossa määritellään ne erityiset ehdot, oikeudet tai rajoitukset, jotka koskevat kyseistä lupakirjaa;

6.

’kelpuutusmerkinnällä’ lupakirjaan merkittyä ja lupakirjan osan muodostavaa valtuutusta, jolla ilmoitetaan ne erityiset ehdot, oikeudet tai rajoitukset, jotka koskevat kyseistä kelpuutusta;

7.

’yksikön hyväksyntämerkinnällä’ lupakirjaan merkittyä ja lupakirjan osan muodostavaa valtuutusta, jolla ilmoitetaan ICAO-paikkatunnus sekä sektorit ja/tai työpisteet, joissa lupakirjan haltija on pätevä työskentelemään;

8.

’kielitaitomerkinnällä’ lupakirjaan merkittyä ja lupakirjan osan muodostavaa valtuutusta, jolla ilmoitetaan haltijan kielitaito;

9.

’kouluttajamerkinnällä’ lupakirjaan merkittyä ja lupakirjan osan muodostavaa valtuutusta, jolla ilmoitetaan haltijan pätevyys antaa työpaikkakoulutusta;

10.

’ICAO-paikkatunnuksella’ nelikirjaimista koodia, joka on muodostettu ICAOn käsikirjassa DOC 7910 annettujen sääntöjen mukaisesti ja joka osoittaa kiinteän ilmailuviestiaseman sijainnin;

11.

’sektorilla’ lennonjohtoalueen osaa ja/tai lentotiedotusalueen/ylälentotiedotusalueen osaa;

12.

’koulutuksella’ kaikkia teoriakursseja, käytännön harjoituksia – simulaatio mukaan luettuna – ja työpaikkakoulutusta, joka on tarpeen turvallisten ja korkealaatuisten lennonjohtopalvelujen antamisen edellyttämien taitojen saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi; koulutus muodostuu seuraavista:

13.

’koulutusorganisaatiolla’ organisaatiota, jonka toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt tarjoamaan yhtä tai useampaa koulutuslajia;

14.

’yksikön pätevyyden ylläpitosuunnitelmalla’ hyväksyttyä suunnitelmaa, jossa esitetään menetelmät, joilla yksikkö pitää yllä lupakirjan haltijoidensa pätevyyttä;

15.

’yksikön koulutussuunnitelmalla’ hyväksyttyä suunnitelmaa, jossa esitetään yksityiskohtaisesti prosessit ja aika, jotka ovat tarpeen, jotta yksikön menettelyjä voidaan soveltaa paikalliseen alueeseen työpaikkakouluttajan valvonnassa.

a)

sen jäsenvaltion nimittämä tai perustama viranomainen, jossa hakijalla on päätoimipaikka tai mahdollinen rekisteröity toimipaikka, ellei jäsenvaltioiden tai toimivaltaisten viranomaisten kahden- tai monenvälisissä sopimuksissa toisin määrätä;

b)

virasto, jos hakijan päätoimipaikka tai mahdollinen rekisteröity toimipaikka on jäsenvaltioiden ulkopuolella.

a)

lupakirja, kelpuutus tai merkintä voidaan peruuttaa määräajaksi, jos lennonjohtajan pätevyyttä epäillään tai jos kyseessä on rikkomus;

b)

lupakirja voidaan peruuttaa pysyvästi, jos kyseessä on törkeä huolimattomuus tai väärinkäytös.

a)

hän on vähintään 18-vuotias;

b)

hän on suorittanut vähintään yliopisto-opintoihin oikeuttavan tutkinnon tai muun keskiasteen koulutuksen, joka mahdollistaa lennonjohtajakoulutuksen loppuun saattamisen;

c)

hän on suorittanut hyväksytysti kelpuutukseen ja tarvittaessa kelpuutusmerkintään liittyvän hyväksytyn pohjakoulutuksen liitteessä II olevan A osan mukaisesti;

d)

hänellä on voimassa oleva lääketieteellisen kelpoisuustodistus;

e)

hän on osoittanut riittävän kielitaidon 13 artiklassa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti.

a)

hän on vähintään 21-vuotias. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin säätää alemmasta ikärajasta asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa;

b)

hänellä on lennonjohtajaoppilaan lupakirja;

c)

hän on suorittanut hyväksytyn yksikön koulutussuunnitelman mukaisen koulutuksen ja läpäissyt asianmukaiset tarkastukset tai arvioinnit liitteessä II olevassa B osassa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti;

d)

hänellä on voimassa oleva lääketieteellinen kelpoisuustodistus;

e)

hän on osoittanut riittävän kielitaidon 13 artiklassa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti.

a)

Näkölähilennonjohto ADV (Aerodrome Control Visual): kelpuutus osoittaa, että lupakirjan haltija on pätevä antamaan lennonjohtopalvelua lähiliikenteelle lentopaikalla, jolla ei ole julkaistuja mittarilähestymis- tai -lähtömenetelmiä.

b)

Mittarilähilennonjohto ADI (Aerodrome Control Instrument): kelpuutus osoittaa, että lupakirjan haltija on pätevä antamaan lennonjohtopalvelua lähiliikenteelle lentopaikalla, jolla on julkaistut mittarilähestymis- tai -lähtömenetelmät; tähän kelpuutukseen on liityttävä vähintään yksi 11 artiklan 1 kohdassa säädetyistä kelpuutusmerkinnöistä;

c)

Menetelmälähestymislennonjohto APP (Approach Control Procedural): kelpuutus osoittaa, että lupakirjan haltija on pätevä antamaan lennonjohtopalvelua saapuville, lähteville tai ylilentäville ilma-aluksille ilman valvontalaitteiden käyttöä;

d)

Valvontalähestymislennonjohto APS (Approach Control Surveillance): kelpuutus osoittaa, että lupakirjan haltija on pätevä antamaan lennonjohtopalvelua saapuville, lähteville tai ylilentäville ilma-aluksille valvontalaitteita käyttäen; kelpuutukseen on liityttävä vähintään yksi 11 artiklan 2 kohdassa säädetyistä kelpuutusmerkinnöistä;

e)

Menetelmäaluelennonjohto ACP (Area Control Procedural): kelpuutus osoittaa, että lupakirjan haltija on pätevä antamaan lennonjohtopalvelua ilma-aluksille ilman valvontalaitteiden käyttöä;

f)

Valvonta-aluelennonjohto ACS (Area Control Surveillance): kelpuutus osoittaa, että lupakirjan haltija on pätevä antamaan lennonjohtopalvelua ilma-aluksille valvontalaitteita käyttäen; kelpuutukseen on liityttävä vähintään yksi 11 artiklan 3 kohdassa säädetyistä kelpuutusmerkinnöistä.

a)

torni TWR (Tower Control): merkintä osoittaa, että lupakirjan haltija on pätevä antamaan lähilennonjohtopalvelua, joka suoritetaan yhdestä työpisteestä;

b)

maaliikenne GMC (Ground Movement Control): merkintä osoittaa, että lupakirjan haltija on pätevä johtamaan liikennettä maassa;

c)

maaliikennevalvonta GMS (Ground Movement Surveillance): merkintä, joka myönnetään GMC- tai TWR-merkinnän lisäksi, osoittaa, että lupakirjan haltija on pätevä johtamaan liikennettä maassa käyttäen kenttäalueen liikenteen ohjausjärjestelmiä;

d)

ilmaliikenne AIR (Air Control): merkintä osoittaa, että lupakirjan haltija on pätevä johtamaan liikennettä ilmassa;

e)

lähiliikennetutka RAD (Aerodrome Radar Control): merkintä, joka myönnetään AIR- tai TWR-merkinnän lisäksi, osoittaa, että lupakirjan haltija on pätevä antamaan lähilennonjohtopalvelua valvontatutkaa käyttäen.

a)

tutka RAD (Radar): merkintä osoittaa, että lupakirjan haltija on pätevä antamaan lähestymislennonjohtopalvelua ensiö- ja/tai toisiotutkaa käyttäen;

b)

tarkkuuslähestymistutka PAR (Precision Approach Radar): merkintä, joka myönnetään RAD-merkinnän lisäksi, osoittaa, että lupakirjan haltija on pätevä johtamaan tarkkuuslähestymistutkaa käyttäen maasta johdettuja tarkkuuslähestymisiä ilma-aluksille, jotka suorittavat loppulähestymistä kiitotielle;

c)

valvontatutkalähestyminen SRA (Surveillance Radar Approach): merkintä, joka myönnetään RAD-merkinnän lisäksi, osoittaa, että lupakirjan haltija on pätevä johtamaan valvontalaitteita käyttäen maasta johdettuja ei-tarkkuuslähestymisiä ilma-aluksille, jotka suorittavat loppulähestymistä kiitotielle;

d)

automatiikkaan perustuva valvonta ADS (Automatic Dependent Surveillance): merkintä osoittaa, että lupakirjan haltija on pätevä antamaan lähestymislennonjohtopalvelua automatiikkaan perustuvaa valvontaa käyttäen;

e)

siirtymälennonjohto TCL (Terminal Control): merkintä, joka myönnetään RAD- tai ADS-merkinnän lisäksi, osoittaa, että lupakirjan haltija on pätevä antamaan lennonjohtopalvelua valvontalaitteita käyttäen tietyllä lähestymisalueella ja/tai sen viereisillä sektoreilla.

a)

tutka RAD (Radar): merkintä osoittaa, että lupakirjan haltija on pätevä antamaan aluelennonjohtopalvelua valvontatutkaa käyttäen;

b)

automatiikkaan perustuva valvonta ADS (Automatic Dependent Surveillance): merkintä osoittaa, että lupakirjan haltija on pätevä antamaan aluelennonjohtopalvelua automatiikkaan perustuvaa valvontaa käyttäen;

c)

siirtymälennonjohto TCL (Terminal Control): merkintä, joka myönnetään RAD- tai ADS-merkinnän lisäksi, osoittaa, että lupakirjan haltija on pätevä antamaan lennonjohtopalvelua valvontalaitteita käyttäen tietyllä lähestymisalueella ja/tai sen viereisillä sektoreilla;

d)

valtamerilennonjohto OCN (Oceanic Control): merkintä osoittaa, että lupakirjan haltija on pätevä antamaan lennonjohtopalvelua valtamerilennonjohtoalueella.

a)

hakija on edellisten 12 kuukauden aikana käyttänyt lupakirjan mukaisia oikeuksia vähintään tietyn tuntimäärän, joka ilmoitetaan hyväksytyssä yksikön pätevyyden ylläpitosuunnitelmassa;

b)

hakijan pätevyys on arvioitu liitteessä II olevan C osan mukaisesti; ja

c)

hakijalla on voimassa oleva lääketieteellinen kelpoisuustodistus.

a)

viestimään tehokkaasti pelkästään ääneen perustuvissa tilanteissa (puhelin/radiopuhelin) ja henkilökohtaisessa vuorovaikutuksessa;

b)

viestimään yleisistä, konkreettisista ja työhön liittyvistä aiheista täsmällisesti ja selkeästi;

c)

käyttämään yleisluontoisessa tai työhön liittyvässä viestinnässä asianmukaisia viestintästrategioita tiedonvaihtoon sekä väärinymmärrysten tunnistamiseen ja korjaamiseen;

d)

vastaamaan onnistuneesti ja suhteellisen vaivattomasti kielellisiin haasteisiin, joita syntyy kielenkäyttäjälle muutoin tutussa rutiininomaisessa työtilanteessa tai viestintätehtävässä ilmenevistä ongelmista tai odottamattomista tapahtumista; ja

e)

käyttämään ilmailuyhteisön ymmärtämää murretta tai korostusta.

a)

kolme vuotta, jos kielitaito on osoitettu toimivalla tasolla (taso 4) liitteen III mukaisesti; tai

b)

kuusi vuotta, jos kielitaito on osoitettu edistyneellä tasolla (taso 5) liitteen III mukaisesti.

a)

hänellä on lennonjohtajan lupakirja;

b)

hän on käyttänyt lennonjohtajan lupakirjan mukaisia oikeuksia välittömästi edeltävänä, vähintään yhden vuoden pituisena ajanjaksona tai sellaisena pidempänä ajanjaksona, jonka toimivaltainen viranomainen vahvistaa ottaen huomioon kelpuutukset ja merkinnät, joita varten koulutusta annetaan;

c)

hän suorittanut hyväksytysti työpaikkakouluttajakurssin, jonka aikana vaaditut tiedot ja opetustaidot on arvioitu asianmukaisin kokein.

a)

24 kuukautta, kunnes lennonjohtaja täyttää 40 vuotta;

b)

12 kuukautta 40 ikävuoden jälkeen.

a)

pidätyttävä lupakirjansa mukaisten oikeuksien käyttämisestä, jos hän tietää lääketieteellisen kelpoisuutensa heikentyneen niin, että oikeuksien turvallinen käyttö saattaisi vaarantua;

b)

ilmoitettava asianmukaiselle lennonvarmistuspalvelun tarjoajalle, jos hän saa tietää lääketieteellisen kelpoisuutensa heikentymisestä tai on jonkin psykoaktiivisen aineen tai lääkkeen vaikutuksen alaisena niin, että lupakirjan mukaisten oikeuksien turvallinen käyttö saattaisi vaarantua.

a)

tehokas johtamisjärjestelmä ja riittävä henkilöstö, jolla on tarvittava ammattipätevyys ja riittävästi kokemusta koulutuksen tarjoamiseksi tämän asetuksen mukaisesti;

b)

selkeästi määritelty turvallisuusvastuu kautta koko hyväksytyn organisaation, mukaan luettuna ylimmän johdon välitön vastuu turvallisuudesta;

c)

käytettävissään tarvittavat välineet, laitteet ja tilat, jotka soveltuvat tarjottavan koulutuksen antamiseen;

d)

todisteet siitä, että johtamisjärjestelmän osana on käytössä laadunhallintajärjestelmä, jolla valvotaan niiden järjestelmien ja menettelyjen noudattamista ja riittävyyttä, joilla varmistetaan, että tarjottavat koulutuspalvelut täyttävät tässä asetuksessa säädetyt vaatimukset;

e)

arkistointijärjestelmä, joka mahdollistaa asianmukaisten toimintojen riittävän tallennuksen ja jäljittämisen;

f)

osoitus siitä, että käytettävissä on riittävä rahoitus koulutuksen toteuttamiseksi tämän asetuksen mukaisesti ja että toiminnalla on riittävä, tarjottavan koulutuksen luonteen mukainen vakuutussuoja.

a)

niiden lupakirjojen, kelpuutusten ja merkintöjen myöntäminen ja peruuttaminen, joihin liittyvä koulutus ja arviointi on suoritettu toimivaltaisen viranomaisen vastuualueella;

b)

niiden kelpuutusten ja merkintöjen voimassaolon jatkaminen, uusiminen ja peruuttaminen määräajaksi, joihin liittyviä oikeuksia käytetään toimivaltaisen viranomaisen vastuualueella;

c)

toimilupien antaminen koulutusorganisaatioille;

d)

kurssien sekä yksiköiden koulutussuunnitelmien ja pätevyyden ylläpitosuunnitelmien hyväksyminen;

e)

tarkastajien ja pätevyyden arvioijien hyväksyminen;

f)

koulutusjärjestelmien seuranta ja auditointi;

g)

asianmukaisten valitus- ja ilmoitusmenettelyjen käyttöönotto;

h)

edistyneen tason (taso 5) kielitaidon edellyttämisen hyväksyminen 13 artiklan 5 kohdan mukaisesti;

i)

heikentyneeseen lääketieteelliseen kelpoisuuteen liittyvien menettelyjen hyväksyminen 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

11.8.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 206/39

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1107/2009 80 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti neuvoston direktiiviä 91/414/ETY (2) sovelletaan hyväksymismenettelyn ja hyväksynnän edellytysten osalta tehoaineisiin, joiden täydellisyys on osoitettu komission asetuksen (EY) N:o 33/2008 (3) 16 artiklan mukaisesti. Flukinkonatsoli on tehoaine, jonka täydellisyys on osoitettu mainitun asetuksen mukaisesti.

(2)

Komission asetuksissa (EY) N:o 451/2000 (4) ja (EY) N:o 1490/2002 (5) vahvistetaan direktiivin 91/414/ETY 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun työohjelman toisen ja kolmannen vaiheen täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt sekä luettelo tehoaineista niiden arviointia ja mahdollista direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I sisällyttämistä varten. Luetteloon sisältyy flukinkonatsoli.

(3)

Neuvoston direktiivin 91/414/ETY 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun työohjelman kolmannen vaiheen täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista lisäsäännöistä ja asetuksen (EY) N:o 451/2000 muuttamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1490/2002 sekä neuvoston direktiivin 91/414/ETY 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun työohjelman neljännen vaiheen täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista lisäsäännöistä annetun asetuksen (EY) N:o 2229/2004 muuttamisesta 20 päivänä syyskuuta 2007 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1095/2007 (6) 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti ilmoittaja antoi komissiolle tiedoksi kahden kuukauden kuluessa kyseisen asetuksen voimaantulosta, että se peruuttaa tekemänsä ilmoituksen tehoaineen lisäämiseksi direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I. Eräiden tehoaineiden sisällyttämättä jättämisestä neuvoston direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I ja näitä tehoaineita sisältäville kasvinsuojeluaineille annettujen lupien peruuttamisesta 5 päivänä joulukuuta 2008 tehdyssä komission päätöksessä 2008/934/EY (7) säädettiin näin ollen, ettei flukinkonatsolia sisällytetä liitteeseen.

(4)

Alkuperäinen ilmoittaja, jäljempänä ”hakija”, toimitti direktiivin 91/414/ETY 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti uuden hakemuksen, jossa se pyysi soveltamaan nopeutettua menettelyä, josta säädetään yksityiskohtaisista säännöistä direktiivin 91/414/ETY soveltamiseksi siltä osin kuin on kyse direktiivin 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun työohjelmaan kuuluneiden mutta direktiivin liitteeseen I sisällyttämättömien tehoaineiden tavanomaisesta ja nopeutetusta arviointimenettelystä annetun asetuksen (EY) N:o 33/2008 (8) 14–19 artiklassa.

(5)

Hakemus toimitettiin Irlannille, joka oli nimetty esitteleväksi jäsenvaltioksi asetuksella (EY) N:o 1490/2002. Nopeutetun menettelyn määräaikaa noudatettiin. Tehoaineen spesifikaatio ja esitetyt käyttötarkoitukset ovat samat kuin ne, joista oli kyse päätöksessä 2008/934/EY. Hakemus on myös asetuksen (EY) N:o 33/2008 15 artiklassa säädettyjen muiden sisältöä ja menettelyjä koskevien vaatimusten mukainen.

(6)

Irlanti arvioi hakijan toimittamat lisätiedot ja laati lisäkertomuksen. Se toimitti kertomuksen Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle, jäljempänä ”elintarviketurvallisuusviranomainen”, ja komissiolle 13 päivänä huhtikuuta 2010. Elintarviketurvallisuusviranomainen toimitti lisäkertomuksen muille jäsenvaltioille ja hakijalle kommentoitavaksi ja toimitti saamansa huomautukset edelleen komissiolle. Elintarviketurvallisuusviranomainen esitti 25 päivänä helmikuuta 2011 asetuksen (EY) N:o 33/2008 20 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja komission pyynnöstä flukinkonatsolia koskevat päätelmänsä (9) komissiolle. Jäsenvaltiot ja komissio tarkastelivat arviointikertomusluonnosta, lisäkertomusta ja elintarviketurvallisuusviranomaisen päätelmiä elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa, ja flukinkonatsolia koskeva komission tarkastelukertomus valmistui 17 päivänä kesäkuuta 2011.

(7)

Tehdyistä eri tutkimuksista on käynyt ilmi, että flukinkonatsolia sisältävien kasvinsuojeluaineiden voidaan yleisesti olettaa täyttävän direktiivin 91/414/ETY 5 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa säädetyt vaatimukset erityisesti tutkittujen ja komission tarkastelukertomuksessa lueteltujen käyttötarkoitusten osalta. Näin ollen on aiheellista hyväksyä flukinkonatsoli asetuksen (EY) N:o 1107/2009 mukaisesti.

(8)

Asetuksen (EY) N:o 1107/2009 13 artiklan 2 kohdan sekä sen 6 artiklan mukaisesti ja ottaen huomioon nykyisen tieteellisen ja teknisen tietämyksen hyväksyntään on kuitenkin tarpeen liittää tiettyjä edellytyksiä ja rajoituksia.

(9)

Vaikka päätelmänä onkin, että flukinkonatsoli olisi hyväksyttävä, on aiheellista edellyttää lisää vahvistavia tietoja.

(10)

Kohtuullinen määräaika on tarpeen ennen hyväksymistä, jotta jäsenvaltiot ja asianomaiset osapuolet voivat valmistautua hyväksymisestä seuraaviin uusiin vaatimuksiin.

(11)

Rajoittamatta hyväksymisestä johtuvien asetuksen (EY) N:o 1107/2009 mukaisten velvoitteiden soveltamista ja ottaen huomioon direktiivistä 91/414/ETY asetukseen (EY) N:o 1107/2009 siirtymisestä aiheutuvan erityisen tilanteen olisi kuitenkin sovellettava seuraavia säännöksiä. Jäsenvaltioilla olisi hyväksymisen jälkeen oltava kuusi kuukautta aikaa tarkistaa flukinkonatsolia sisältävien kasvinsuojeluaineiden luvat. Jäsenvaltioiden olisi tapauksen mukaan muutettava, korvattava tai peruutettava luvat. Mainitusta määräajasta poiketen olisi yhdenmukaisten periaatteiden mukaisesti säädettävä pidemmästä määräajasta kutakin kasvinsuojeluainetta ja kutakin aiottua käyttötarkoitusta koskevan täydellisen, direktiivin 91/414/ETY liitteen III mukaisen asiakirja-aineiston päivityksen jättämistä ja arviointia varten.

(12)

Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun neuvoston direktiivin 91/414/ETY 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun työohjelman ensimmäisen vaiheen täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 11 päivänä joulukuuta 1992 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 3600/92 (10) puitteissa arvioitujen tehoaineiden sisällyttämisestä direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I saatu kokemus on osoittanut, että tietojen saantiin liittyviä voimassa olevien lupien haltijoiden velvollisuuksia voi olla vaikea tulkita. Lisävaikeuksien välttämiseksi näyttääkin olevan tarpeen selkeyttää jäsenvaltioiden velvollisuuksia ja erityisesti velvollisuutta tarkistaa, että luvanhaltija osoittaa, että kyseisen direktiivin liitteen II vaatimukset täyttävä asiakirja-aineisto on saatavilla. Tällä selvennyksellä ei kuitenkaan aiheuteta jäsenvaltioille tai luvanhaltijoille uusia velvoitteita verrattuna direktiiveihin, joita on tähän mennessä annettu kyseisen direktiivin liitteen I muuttamiseksi, tai verrattuna asetuksiin, joita on annettu tehoaineiden hyväksymisestä.

(13)

Asetuksen (EY) N:o 1107/2009 13 artiklan 4 kohdan mukaisesti olisi komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 (11) liitettä muutettava.

(14)

Päätöksessä 2008/934/EY säädetään, ettei flukinkonatsolia sisällytetä liitteeseen ja että kyseistä tehoainetta sisältävien kasvinsuojeluaineiden luvat on peruutettava viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2011. On tarpeen poistaa flukinkonatsolia koskeva rivi kyseisen päätöksen liitteestä. Sen vuoksi päätöstä 2008/934/EY on aiheellista muuttaa.

(15)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

a)

niiden tuotteiden osalta, jotka sisältävät flukinkonatsolia ainoana tehoaineena, tarvittaessa muutettava lupaa tai peruutettava se viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2015; tai

b)

niiden tuotteiden osalta, jotka sisältävät flukinkonatsolia yhtenä monista tehoaineista, tarvittaessa muutettava lupaa tai peruutettava se viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2015 taikka siinä säädöksessä tai niissä säädöksissä, joilla kyseinen aine tai aineet lisätään direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I, tällaista muuttamista tai peruuttamista varten vahvistettuna ajankohtana sen mukaan, kumpi ajankohta on myöhäisempi.

11.8.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 206/44

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1107/2009 80 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti neuvoston direktiiviä 91/414/ETY (2) sovelletaan hyväksymismenettelyn ja hyväksynnän edellytysten osalta tehoaineisiin, joiden täydellisyys on osoitettu komission asetuksen (EY) N:o 33/2008 (3) 16 artiklan mukaisesti. Triatsoksidi on tehoaine, jonka täydellisyys on osoitettu mainitun asetuksen mukaisesti.

(2)

Komission asetuksissa (EY) N:o 451/2000 (4) ja (EY) N:o 1490/2002 (5) vahvistetaan direktiivin 91/414/ETY 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun työohjelman kolmannen vaiheen täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt sekä luettelo tehoaineista niiden arviointia ja mahdollista direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I sisällyttämistä varten. Luetteloon sisältyy triatsoksidi. Komission päätöksellä 2009/860/EY (6) triatsoksidi päätettiin jättää sisällyttämättä direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I.

(3)

Alkuperäinen ilmoittaja, jäljempänä ’hakija’, toimitti direktiivin 91/414/ETY 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti uuden hakemuksen, jossa se pyysi soveltamaan nopeutettua menettelyä, josta säädetään yksityiskohtaisista säännöistä direktiivin 91/414/ETY soveltamiseksi siltä osin kuin on kyse direktiivin 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun työohjelmaan kuuluneiden mutta direktiivin liitteeseen I sisällyttämättömien tehoaineiden tavanomaisesta ja nopeutetusta arviointimenettelystä annetun asetuksen (EY) N:o 33/2008 14–19 artiklassa.

(4)

Hakemus toimitettiin Yhdistyneelle kuningaskunnalle, joka oli nimetty esitteleväksi jäsenvaltioksi asetuksella (EY) N:o 1490/2002. Nopeutetun menettelyn määräaikaa noudatettiin. Tehoaineen spesifikaatio ja esitetyt käyttötarkoitukset ovat samat kuin ne, joista oli kyse päätöksessä 2009/860/EY. Hakemus on myös asetuksen (EY) N:o 33/2008 15 artiklassa säädettyjen muiden sisältöä ja menettelyjä koskevien vaatimusten mukainen.

(5)

Yhdistynyt kuningaskunta arvioi hakijan toimittamat uudet tiedot ja laati lisäkertomuksen. Se toimitti kertomuksen Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, ja komissiolle 10 päivänä kesäkuuta 2010.

(6)

Elintarviketurvallisuusviranomainen toimitti lisäkertomuksen muille jäsenvaltioille ja hakijalle kommentoitavaksi ja toimitti saamansa huomautukset edelleen komissiolle. Asetuksen (EY) N:o 33/2008 20 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja komission pyynnöstä jäsenvaltiot ja elintarviketurvallisuusviranomainen tarkastelivat lisäkertomusta vertaistarkasteluna. Elintarviketurvallisuusviranomainen esitti päätelmänsä (7) triatsoksidista komissiolle 15 päivänä helmikuuta 2011. Jäsenvaltiot ja komissio tarkastelivat arviointikertomusluonnosta, lisäkertomusta ja elintarviketurvallisuusviranomaisen päätelmiä elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa, ja triatsoksidia koskeva komission tarkastelukertomus valmistui 17 päivänä kesäkuuta 2011.

(7)

Esittelijänä toimivan jäsenvaltion laatimassa lisäkertomuksessa ja elintarviketurvallisuusviranomaisen uusissa päätelmissä keskitytään niihin huolenaiheisiin, joiden perusteella oli päädytty sisällyttämättä jättämiseen. Etenkään kuluttajille aiheutuvaa riskiä ei pystytty arvioimaan luotettavasti, sillä kasvituotteissa olevien jäämien luonteen määrittämiseksi tarvittavat tiedot puuttuivat eikä tietoja ollut myöskään jäämien mahdollisesta siirtymisestä eläintuotteisiin.

(8)

Hakijan toimittamista uusista tiedoista ilmenee, että kuluttajien altistumista voidaan pitää hyväksyttävänä.

(9)

Näin ollen hakijan toimittamien lisätietojen perusteella voidaan sulkea pois ne huolenaiheet, joiden vuoksi sisällyttämättä jättämiseen päädyttiin. Muita avoimia tieteellisiä kysymyksiä ei ole tullut ilmi.

(10)

Tehdyistä eri tutkimuksista on käynyt ilmi, että triatsoksidia sisältävien kasvinsuojeluaineiden voidaan yleisesti olettaa täyttävän direktiivin 91/414/ETY 5 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa säädetyt vaatimukset erityisesti tutkittujen ja komission tarkastelukertomuksessa lueteltujen käyttötarkoitusten osalta. Näin ollen on aiheellista hyväksyä triatsoksidi asetuksen (EY) N:o 1107/2009 mukaisesti.

(11)

Asetuksen (EY) N:o 1107/2009 13 artiklan 2 kohdan sekä sen 6 artiklan mukaisesti ja ottaen huomioon nykyisen tieteellisen ja teknisen tietämyksen hyväksyntään on kuitenkin tarpeen liittää tiettyjä edellytyksiä ja rajoituksia.

(12)

Vaikka päätelmänä onkin, että triatsoksidi olisi hyväksyttävä, on aiheellista edellyttää lisää vahvistavia tietoja.

(13)

Asetuksen (EY) N:o 1107/2009 13 artiklan 4 kohdan mukaisesti olisi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 täytäntöönpanosta hyväksyttyjen tehoaineiden luettelon osalta 25 päivänä toukokuuta 2011 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 (8) liitettä muutettava.

(14)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

11.8.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 206/48

11.8.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 206/50

(1)

Neuvosto antoi 11 päivänä elokuuta 2010 päätöksen 2010/450/YUTP (1), jolla Rosalind MARSDEN nimitettiin Euroopan unionin erityisedustajaksi, jäljempänä ’erityisedustaja’, Sudaniin 1 päivän syyskuuta 2010 ja 31 päivän elokuuta 2011 väliseksi ajaksi.

(2)

Etelä-Sudanin tasavalta julistautui itsenäiseksi 9 päivänä heinäkuuta 2011, minkä johdosta erityisedustajan tehtäväkenttä kattaa tästä lähtien kaksi itsenäistä maata.

(3)

Rosalind MARSDEN olisi nimitettävä erityisedustajaksi Sudanin tasavaltaan ja Etelä-Sudanin tasavaltaan 9 päivän heinäkuuta 2011 ja 30 päivän kesäkuuta 2012 väliseksi ajaksi. Neuvoston päätös 2010/450/YUTP olisi sen vuoksi muutettava ja sen voimassaoloa olisi jatkettava.

(4)

Erityisedustaja toteuttaa toimeksiantonsa tilanteessa, joka voi huonontua ja joka voisi haitata Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklassa määritettyjen unionin ulkoisen toiminnan tavoitteiden saavuttamista,

1)

Korvataan päätöksen nimi seuraavasti:

2)

Korvataan 1, 2 ja 3 artikla seuraavasti:

”1 artikla

Euroopan unionin erityisedustaja

Nimitetään Rosalind MARSDEN Euroopan unionin erityisedustajaksi, jäljempänä ’erityisedustaja’, Sudanin tasavaltaan, jäljempänä ’Sudan’, ja Etelä-Sudanin tasavaltaan, jäljempänä ’Etelä-Sudan’, 9 päivän heinäkuuta 2011 ja 30 päivän kesäkuuta 2012 väliseksi ajaksi. Erityisedustajan toimeksianto voi päättyä aikaisemmin, jos neuvosto unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan, jäljempänä ’korkea edustaja’, ehdotuksesta niin päättää.

2 artikla

Poliittiset tavoitteet

Erityisedustajan toimeksiannon perustana ovat Sudania ja Etelä-Sudania koskevat Euroopan unionin, jäljempänä ’EU’ tai ’unioni’, politiikan tavoitteet, ja siihen kuuluu toimiminen sudanilaisten osapuolien, Afrikan unionin (AU) ja Yhdistyneiden kansakuntien (YK) sekä muiden kansallisten, alueellisten ja kansainvälisten sidosryhmien kanssa rauhanomaisen rinnakkaiselon saavuttamiseksi Sudanin ja Etelä-Sudanin välillä kattavan rauhansopimuksen päätyttyä ja Etelä-Sudanin itsenäistyttyä 9 päivänä heinäkuuta 2011. Unionin poliittisiin tavoitteisiin sisältyy aktiivinen osallistuminen kaikkien niiden avoinna olevien kysymysten ratkaisemiseen, jotka liittyvät kattavaan rauhansopimukseen ja sen jälkeisiin vaiheisiin, sekä osapuolten auttaminen panemaan sovitut asiat täytäntöön; pohjoisen ja etelän välisen tulenaran raja-alueen rauhoittamiseen tähtäävien toimien tukeminen; Etelä-Sudanin institutionaalisten rakenteiden kehittämisen tukeminen ja sen vakauden, turvallisuuden ja kehityksen edistäminen; Darfurin konfliktia koskevan poliittisen ratkaisun helpottaminen; demokraattisen hallinnon, vastuuvelvollisuuden ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen edistäminen, mukaan lukien yhteistyö Kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa; sitoutuminen edelleen itäiseen Sudaniin; sekä humanitaarisen avun perillepääsyn parantaminen kaikkialla Sudanissa ja Etelä-Sudanissa.

Lisäksi erityisedustajan toimeksianto perustuu unionin poliittiseen tavoitteeseen osallistua Herran vastarinta-armeijan (Lords Resistance Army, jäljempänä ’LRA’) Etelä-Sudanin ja ympäröivän alueen vakauteen kohdistamien uhkien lieventämiseen ja poistamiseen.

3 artikla

Toimeksianto

1.   Näiden poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi erityisedustajan toimeksiantona on:

2.   Toimeksiantonsa toteuttamiseksi erityisedustaja muun muassa

3)

Lisätään 4 artiklaan kohta seuraavasti:

”3.   Erityisedustaja koordinoi toimensa tiiviisti Euroopan ulkosuhdehallinnon kanssa.”.

4)

Korvataan 5 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Rahoitusohjeen määrää, joka on 1 820 000 euroa, korotetaan 955 000 eurolla erityisedustajan toimeksiantoon liittyvien menojen kattamiseksi 1 päivänä syyskuuta 2010 alkavalla ja 30 päivänä kesäkuuta 2012 päättyvällä kaudella.”.

5)

Korvataan 6 artikla seuraavasti:

”6 artikla

Avustajaryhmän muodostaminen ja kokoonpano

1.   Erityisedustaja vastaa avustajaryhmänsä muodostamisesta toimeksiantonsa ja siihen varattujen käytettävissä olevien taloudellisten resurssien asettamissa rajoissa. Avustajaryhmällä on oltava asiantuntemusta toimeksiantoon kuuluvissa poliittisissa erityiskysymyksissä. Erityisedustajan on viipymättä ilmoitettava neuvostolle ja komissiolle avustajaryhmänsä kulloinenkin kokoonpano.

2.   Jäsenvaltiot, unionin toimielimet ja Euroopan ulkosuhdehallinto voivat esittää, että henkilöstöä lähetetään työskentelemään erityisedustajan kanssa. Sellaisen henkilöstön palkat, jonka jäsenvaltio tai unionin toimielin siirtää tilapäisesti työskentelemään erityisedustajan alaisuuteen, maksaa asianomainen jäsenvaltio, asianomainen unionin toimielin tai Euroopan ulkosuhdehallinto. Erityisedustajaa voivat avustaa myös jäsenvaltioiden unionin toimielimiin tai Euroopan ulkosuhdehallintoon lähettämät asiantuntijat. Sopimusperusteisen kansainvälisen henkilöstön jäsenten on oltava jäsenvaltioiden kansalaisia.

3.   Kaikki lähetetyt työntekijät pysyvät hallinnollisesti asianomaisen lähettävän jäsenvaltion, unionin toimielimen tai Euroopan ulkosuhdehallinnon alaisina, ja he suorittavat tehtävänsä ja toimivat erityisedustajan toimeksiannon toteuttamista edistävällä tavalla.

4.   Erityisedustajan toimistot sijaitsevat Brysselissä, Khartumissa ja Jubassa, ja niissä on oltava tarvittava poliittinen, hallinnollinen ja logistinen tukihenkilöstö.”.

6)

Korvataan 8 artikla seuraavasti:

”8 artikla

EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen turvaaminen

Erityisedustajan ja hänen avustajaryhmänsä on noudatettava turvallisuussäännöistä EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamiseksi 31 päivänä maaliskuuta 2011 tehdyssä neuvoston päätöksessä 2011/292/EU (2) vahvistettuja turvallisuutta koskevia periaatteita ja vähimmäisvaatimuksia.

7)

Korvataan 10 artikla seuraavasti:

”10 artikla

Turvallisuus

Erityisedustaja toteuttaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V osaston nojalla unionin ulkopuolisiin operaatioihin lähetetyn henkilöstön turvallisuutta koskevan unionin politiikan mukaisesti kaikki kohtuudella toteutettavissa olevat toimenpiteet toimeksiantonsa ja vastuullaan olevan maantieteellisen alueen turvallisuustilanteen huomioon ottaen suoraan alaisuudessaan olevan koko henkilöstön turvallisuuden edistämiseksi, erityisesti:

8)

Korvataan 11 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Erityisedustaja raportoi säännöllisesti poliittisten ja turvallisuusasioiden komitealle Darfurin tilanteesta sekä tilanteesta Sudanissa ja Etelä-Sudanissa.”.

9)

Korvataan 12 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Paikan päällä on pidettävä yllä läheisiä suhteita unionin edustustojen päälliköihin, mukaan lukien edustustot Khartumissa, Jubassa, Addis Abebassa ja New Yorkissa, ja jäsenvaltioiden lähetystöjen päälliköihin. Näiden on parhaalla mahdollisella tavalla pyrittävä avustamaan erityisedustajaa toimeksiannon toteuttamisessa. Erityisedustajan on myös pidettävä yhteyttä muihin kansainvälisiin ja alueellisiin toimijoihin paikan päällä.”.

10)

Korvataan 13 artikla seuraavasti:

”13 artikla

Uudelleentarkastelu

Tämän päätöksen täytäntöönpanoa ja sen johdonmukaisuutta unionin samalla alueella toteuttamien muiden toimien kanssa tarkastellaan säännöllisesti uudelleen. Erityisedustaja esittää neuvostolle, korkealle edustajalle ja komissiolle toimeksiannossa saavutettua edistymistä koskevan kertomuksen tammikuun 2012 loppuun mennessä ja kattavan raportin toimeksiannon toteuttamisesta toimeksiannon päättyessä.”.

11.8.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 206/53

(1)

Neuvosto antoi 28 päivänä helmikuuta 2011 päätöksen 2011/137/YUTP Libyan tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä.

(2)

Libyan tilanteen vakavuus huomioon ottaen päätöksen 2011/137/YUTP liitteessä IV oleviin luetteloihin henkilöistä ja yhteisöistä, joihin sovelletaan rajoittavia toimenpiteitä, olisi lisättävä kaksi uutta yhteisöä,