LIITE I

PÄÄSTÖJÄ ILMAAN KOSKEVIEN TILIEN MODUULI

1   jakso

TAVOITTEET

Päästöjä ilmaan koskevassa tilinpidossa kirjataan ja esitetään tiedot päästöistä ilmaan kansantalouden tilinpitojärjestelmän mukaisella tavalla. Siinä kirjataan kansantalouksien päästöt ilmaan jaoteltuina EKT-95:n mukaisten päästöjä aiheuttavien toimialojen mukaan. Toimialat sisältävät tuotannon ja kulutuksen.

Tässä liitteessä määritellään tiedot, jotka jäsenvaltioiden on kerättävä, laadittava, toimitettava ja arvioitava päästöjä ilmaan koskevaa tilinpitoa varten. Tietoja muokataan siten, että toimialojen ja kotitalouksien suorat päästöt yhdistetään näiden toimialojen ja kotitalouksien talouden tuotanto- ja kulutustoimiin. Tämän asetuksen nojalla ilmoitettavat suoria päästöjä koskevat tiedot yhdistetään talouden panos-tuotostaulukoihin, tarjonta- ja käyttötaulukoihin ja kotitalouksien kulutusta koskeviin tietoihin, jotka jo ilmoitetaan komissiolle (Eurostatille) osana EKT-95:een liittyvää raportointia.

2   jakso

KATTAVUUS

Päästöjä ilmaan koskevaan tilinpitoon sovelletaan samoja järjestelmärajoja kuin EKT-95:een, ja sekin perustuu kotipaikkaperiaatteeseen.

EKT-95:n mukaan kotipaikan käsite perustuu seuraavaan periaatteeseen: talousyksikön katsotaan olevan kotimainen jossain maassa silloin, kun sillä on taloudellisen mielenkiinnon keskus tuon maan talousalueella, eli silloin kun se osallistuu pidemmän ajanjakson (yhden vuoden tai kauemmin) kyseisen alueen taloudelliseen toimintaan.

Päästöjä ilmaan koskevassa tilinpidossa kirjataan kaikkien kotimaisten yksikköjen toimista aiheutuvat päästöt riippumatta siitä, missä nämä päästöt maantieteellisesti tapahtuvat.

Päästöjä ilmaan koskevassa tilinpidossa kirjataan kansantaloudesta peräisin olevien kaasumaisten ja hiukkasmuodossa olevien materiaalien jäännösten virtaukset ilmakehään. Tässä asetuksessa ’ilmakehällä’ tarkoitetaan ympäristöjärjestelmän osaa. Järjestelmärajana on kansantalouden (osa talousjärjestelmää) ja ilmakehän (osa ympäristöjärjestelmää) välinen raja. Järjestelmärajan ylitettyään ilmaan päässeet aineet eivät enää ole ihmisen valvonnassa, ja niistä tulee osa aineiden luonnollista kiertokulkua ja ne saattavat aiheuttaa useanlaisia ympäristövaikutuksia.

3   jakso

OMINAISPIIRTEIDEN LUETTELO

Jäsenvaltioiden on tuotettava tilastot seuraavien ilmansaasteiden päästöistä:

Ilmaan tapahtuvan päästön nimi	Ilmaan tapahtuvan päästön symboli	Raportointiyksikkö
Hiilidioksidi ilman biomassan päästöjä	CO2	1 000 tonnia (Gg)
Hiilidioksidi biomassasta	Biomassan CO2	1 000 tonnia (Gg)
Dityppioksidi	N2O	tonnia (Mg)
Metaani	CH4	tonnia (Mg)
Perfluorihiilivedyt	PFC-yhdisteet	tonnia (Mg) hiilidioksidiekvivalentteina
Fluorihiilivedyt	HFC-yhdisteet	tonnia (Mg) hiilidioksidiekvivalentteina
Rikkiheksafluoridi	SF6	tonnia (Mg) hiilidioksidiekvivalentteina
Typen oksidit	NOX	tonnia (Mg) typpidioksidiekvivalentteina
Muut haihtuvat orgaaniset yhdisteet kuin metaani	NMVOC-yhdisteet	tonnia (Mg)
Hiilimonoksidi	CO	tonnia (Mg)
Hiukkaset, < 10 μm	PM10	tonnia (Mg)
Hiukkaset, < 2,5 μm	PM2,5	tonnia (Mg)
Rikkidioksidi	SO2	tonnia (Mg)
Ammoniakki	NH3	tonnia (Mg)

Kaikki tiedot on ilmoitettava yhden desimaalin tarkkuudella.

4   jakso

ENSIMMÄINEN VIITEVUOSI, JAKSOLLISUUS JA TOIMITTAMISEN MÄÄRÄAJAT

1.	Tilastot on laadittava ja toimitettava vuosittain.

2.	Tilastot on toimitettava 21 kuukauden kuluessa viitevuoden päättymisestä.

3.

Vastatakseen käyttäjien tarpeeseen saada täydellisiä ja oikea-aikaisia tietoja komissio (Eurostat) tuottaa tämän moduulin pääasiallisista kokonaissuureista EU-27:ää koskevia arvioita heti, kun riittävät maakohtaiset tiedot ovat käytettävissä. Komissio (Eurostat) tuottaa ja julkaisee mahdollisuuksien mukaan arvioita tiedoista, joita jäsenvaltiot eivät ole toimittaneet 2 kohdassa säädetyissä määräajoissa.

4.	Ensimmäinen viitevuosi on vuosi, jona tämä asetus tulee voimaan.

5.	Tietoja ensimmäisen kerran toimittaessaan jäsenvaltioiden on sisällytettävä vuosittaiset tiedot vuodesta 2008 lähtien ensimmäiseen viitevuoteen asti.

6.	Toimittaessaan myöhemmin tietoja komissiolle jäsenvaltioiden on annettava vuosien n-4, n-3, n-2, n-1 ja n vuotuiset tiedot (n on viitevuosi).

5   jakso

RAPORTOINTITAULUKOT

1.

Kunkin 3 jaksossa tarkoitetun ominaispiirteen osalta on tuotettava tiedot EKT-95:n kanssa täysin yhteensopivan hierarkkisen toimialaluokituksen NACE Rev. 2:n mukaan (aggregointitaso A*64). Tiedot on lisäksi tuotettava seuraavista: — kotitalouksien päästöt ilmaan, — yhdistävät erät, joilla tarkoitetaan sellaisia raportoitavia eriä, joilla selkeästi sovitetaan yhteen tämän asetuksen nojalla raportoitava päästöjä ilmaan koskeva tilinpito ja virallisissa kansallisissa päästöinventaarioissa raportoidut tiedot.

2.

Edellä 1 kohdassa tarkoitettu hierarkkinen luokitus on seuraava: Päästöt ilmaan toimialoittain – NACE Rev. 2 (A*64) Kotitalouksien päästöt ilmaan — Liikenne — Lämmitys ja jäähdytys — Muut Yhdistävät erät Kokonaispäästöjä ilmaan koskeva tilinpito (teollisuus + kotitaloudet)   Miinus kotimaiset yksiköt ulkomailla – Ulkomailla toimivat kotimaiset kalastusalukset – Maaliikenne – Vesiliikenne – Lentoliikenne   Plus ulkomaiset yksiköt maan alueella + Maaliikenne + Vesiliikenne + Lentoliikenne   (+ tai –) Muut oikaisut ja tilastolliset erot   = Epäpuhtauden X kokonaispäästöt siten kuin ne on ilmoitettu UNFCCC:lle (1)/CLRTAP:lle (2)

6   jakso

SIIRTYMÄKAUSIEN ENIMMÄISKESTO

Tämän liitteen säännösten täytäntöönpanossa siirtymäkauden enimmäiskesto on kaksi vuotta ensimmäisen toimittamista koskevan määräajan jälkeen.

---

(1)  Ilmastonmuutosta koskeva Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimus (United Nations Framework Convention On Climate Change).

(2)  Valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskeva yleissopimus (Convention on Long-Range Transboundary Air Pollution).

LIITE II

TOIMIALOITTAISIA YMPÄRISTÖÖN LIITTYVIÄ VEROJA KOSKEVA MODUULI

1   jakso

TAVOITTEET

Ympäristöön liittyviä veroja koskevissa tilastoissa kirjataan ja esitetään veroja maksavien yhteisöjen kannalta tarkasteltuna tiedot tavalla, joka on täysin yhdenmukainen EKT-95:n mukaan ilmoitettavien tietojen kanssa. Niihin kirjataan kansantalouksien ympäristöön liittyvät verotulot toimialoittain. Toimialat sisältävät tuotannon ja kulutuksen.

Tässä liitteessä määritellään tiedot, jotka jäsenvaltioiden on kerättävä, laadittava, toimitettava ja arvioitava toimialoittaisia ympäristöön liittyviä verotuloja varten.

Ympäristöön liittyviä veroja koskevissa tilastoissa voidaan myös suoraan hyödyntää verotilastoja ja julkisyhteisöjen rahoitustilastoja, mutta EKT-95:n mukaan ilmoitettujen verotietojen käytöstä on hyötyä, jos se on mahdollista.

Ympäristöön liittyviä veroja koskevat tilastot perustuvat määriin, joista ovat todisteina arvioinnit ja ilmoitukset tai ajoituskorjatut kassakuitit, sillä tavoitteena on varmistaa yhdenmukaisuus EKT-95:n kanssa ja parantaa kansainvälistä vertailtavuutta.

EKT-95 sisältää myös tietoa siitä, mitkä toimialat ja sektorit maksavat veroja. Tietoja EKT-95:n mukaan ilmoitetuista veroista löytyy institutionaalisen sektorin tilinpidosta ja tarjonta- ja käyttötaulukoista.

2   jakso

KATTAVUUS

Ympäristöön liittyviin veroihin pätevät samat järjestelmärajat kuin EKT-95:een, ja ne koostuvat pakollisista, vastikkeettomista, joko rahamääräisistä maksuista tai luontoissuorituksista, joita julkisyhteisöt tai unionin toimielimet perivät.

Ympäristöön liittyvät verot sisältyvät seuraaviin EKT-95:n pääryhmiin:

—	tuotannon ja tuonnin verot (D.2),

—	tulo-, varallisuus- ym. juoksevat verot (D.5),

—	pääomaverot (D.91).

3   jakso

OMINAISPIIRTEIDEN LUETTELO

Jäsenvaltioiden on tuotettava tilastot ympäristöön liittyvistä veroista seuraavien ominaispiirteiden mukaisesti:

—	energiaverot,

—	liikenneverot,

—	päästöverot,

—	luonnonvaroja koskevat verot.

Kaikki tiedot on ilmoitettava miljoonina kansallisessa valuutassa.

4   jakso

ENSIMMÄINEN VIITEVUOSI, TAAJUUS JA TOIMITTAMISEN MÄÄRÄAJAT

1.	Tilastot on laadittava ja toimitettava vuosittain.

2.	Tilastot on toimitettava 21 kuukauden kuluessa viitevuoden päättymisestä.

3.

Vastatakseen käyttäjien tarpeeseen saada täydellisiä ja oikea-aikaisia tietoja komissio (Eurostat) tuottaa tämän moduulin pääasiallisista kokonaissuureista EU-27:ää koskevia arvioita heti, kun riittävät maakohtaiset tiedot ovat käytettävissä. Komissio (Eurostat) tuottaa ja julkaisee mahdollisuuksien mukaan arvioita tiedoista, joita jäsenvaltiot eivät ole toimittaneet 2 kohdassa säädetyssä määräajassa.

4.	Ensimmäinen viitevuosi on vuosi, jona tämä asetus tulee voimaan.

5.	Tietoja ensimmäisen kerran toimittaessaan jäsenvaltioiden on sisällytettävä vuosittaiset tiedot vuodesta 2008 lähtien ensimmäiseen viitevuoteen asti.

6.	Toimittaessaan myöhemmin tietoja komissiolle jäsenvaltioiden on annettava vuosien n-4, n-3, n-2, n-1 ja n vuotuiset tiedot (n on viitevuosi).

5   jakso

RAPORTOINTITAULUKOT

Kutakin 3 jaksossa tarkoitettua ominaispiirrettä vastaavat tiedot on ilmoitettava veroja maksavien yhteisöjen näkökulmasta.

Tuottajien osalta tiedot on ilmoitettava hierarkkisen toimialaluokituksen NACE Rev. 2:n mukaisesti jaoteltuina (EKT-95:ssä säädetty aggregointitaso A*64).

Kuluttajien osalta on ilmoitettava tiedot seuraavista:

—	kotitaloudet,

—	ulkomaiset yksiköt.

Jos veroa ei voida osoittaa mihinkään edellä mainituista toimien ryhmistä, tiedot on ilmoitettava erittelemättömiksi.

6   jakso

SIIRTYMÄKAUSIEN ENIMMÄISKESTO

Tämän liitteen säännösten täytäntöönpanossa siirtymäkauden enimmäiskesto on kaksi vuotta ensimmäisen toimittamista koskevan määräajan jälkeen.

LIITE III

KANSANTALOUDEN MATERIAALIVIRTATILEJÄ KOSKEVA MODUULI

1   jakso

TAVOITTEET

Kansantalouden materiaalivirtatilit kattavat kaikki kiinteät, kaasumaiset ja nestemäiset materiaalit, ilman ja veden virtoja lukuun ottamatta, jotka mitataan massayksikköinä vuotta kohden. Kansantalouden tilinpitojärjestelmän tavoin kansantalouden materiaalivirtatileillä on kaksi tärkeää päämäärää. Yksityiskohtaisista materiaalivirroista saadaan runsas empiirinen tietokanta lukuisia analyyttisiä tutkimuksia varten. Lisäksi niitä käytetään laadittaessa erilaisia kansantalouden materiaalivirtojen indikaattoreita kansantaloutta varten.

Tässä liitteessä määritellään tiedot, jotka jäsenvaltioiden on kerättävä, laadittava, toimitettava ja arvioitava kansantalouden materiaalivirtatilejä varten.

2   jakso

KATTAVUUS

Varantojen ja virtojen välinen erottelu on materiaalivirtajärjestelmän perusperiaate. Yleensä virta on muuttuja, joka mittaa määrää ajanjaksoa kohden, kun taas varanto on muuttuja, joka mittaa määrää tiettynä ajankohtana. Kansantalouden materiaalivirtatilinpito on virtakäsite. Siinä mitataan materiaalien panokset, tuotokset ja varantojen muutokset taloudessa massayksikköinä vuotta kohden.

Kansantalouden materiaalivirtatilit ovat yhdenmukaiset kansantalouden tilinpitojärjestelmän periaatteiden, kuten kotipaikkaperiaatteen, kanssa. Niissä tehdään selkoa kaikkien kansantalouden kotimaisten yksiköiden toimintaan liittyvistä materiaalivirroista näiden maantieteellisestä sijainnista riippumatta.

Kansantalouden materiaalivirtatileissä on kahdentyyppisiä materiaalivirtoja järjestelmärajojen yli, joilla on asian kannalta merkitystä:

1.	Materiaalivirrat kansantalouden ja sen luonnonympäristön välillä. Tähän luetaan materiaalien talteenotto (raaka-, lähtö- tai luonnonaineet) luonnosta ja materiaalien (joita kutsutaan usein jäämiksi) vapautuminen luontoon.

2.	Materiaalivirrat kansantalouden ja muun maailmantalouden välillä. Tämä kattaa tuonnin ja viennin.

Kaikki virrat, jotka ylittävät nämä järjestelmärajat, sisällytetään kansantalouden materiaalivirtatileihin, samoin kuin ihmisten kokoamien varantojen lisäykset. Kaikki muut talouden sisäiset virrat jätetään esittämättä kansantalouden materiaalivirtatileissä. Tämä tarkoittaa sitä, että kansantaloutta käsitellään kansantalouden materiaalivirtatileissä kokonaisuudessaan, ja esimerkiksi toimialojen välisiä tuotteiden toimituksia ei kuvata. Huomiotta jätetään samaten luonnon sisäiset virrat luonnonympäristön sisällä.

3   jakso

OMINAISPIIRTEIDEN LUETTELO

Jäsenvaltioiden on tarvittaessa laadittava tilastoja materiaalivirtatilien 5 jaksossa luetelluista ominaispiirteistä.

1.	Kotimainen otto kattaa sen määrän kiinteitä, nestemäisiä ja kaasumaisia materiaaleja (ilmaa ja vettä lukuun ottamatta), jotka vuosittain otetaan talteen luonnonympäristöstä käytettäväksi taloudessa panoksina.

2.	Fyysinen tuonti ja fyysinen vienti kattaa kaikki tuodut tai viedyt hyödykkeet massayksikköinä. Kaupankäynnin kohteena olevat hyödykkeet kattavat kaikissa jalostusvaiheissa olevat tavarat jalostamattomista tuotteista valmiisiin tuotteisiin.

4   jakso

ENSIMMÄINEN VIITEVUOSI, TAAJUUS JA TOIMITTAMISEN MÄÄRÄAJAT

1.	Tilastot on laadittava ja toimitettava vuosittain.

2.	Tilastot on toimitettava 24 kuukauden kuluessa viitevuoden päättymisestä.

3.

Vastatakseen käyttäjien tarpeeseen saada täydellisiä ja oikea-aikaisia tietoja komissio (Eurostat) tuottaa tämän moduulin pääasiallisista kokonaissuureista EU-27:ää koskevia arvioita heti, kun riittävät maakohtaiset tiedot ovat käytettävissä. Komissio (Eurostat) tuottaa ja julkaisee mahdollisuuksien mukaan arvioita tiedoista, joita jäsenvaltiot eivät ole toimittaneet 2 kohdassa säädetyssä määräajassa.

4.	Ensimmäinen viitevuosi on vuosi, jona tämä asetus tulee voimaan.

5.	Tietoja ensimmäisen kerran toimittaessaan jäsenvaltioiden on sisällytettävä vuosittaiset tiedot vuodesta 2008 lähtien ensimmäiseen viitevuoteen asti.

6.	Toimittaessaan myöhemmin tietoja komissiolle jäsenvaltioiden on annettava vuosien n-4, n-3, n-2, n-1 ja n vuotuiset tiedot (n on viitevuosi).

5   jakso

RAPORTOINTITAULUKOT

Seuraavissa taulukoissa luetelluista ominaispiirteistä on tuotettava tiedot massayksikköinä.

Taulukko A – Kotimainen otto

1.   Biomassa

1.1   Viljelykasvit (rehukasveja lukuun ottamatta)

1.1.1   Viljakasvit

1.1.2   Juuret, mukulat

1.1.3   Sokerikasvit

1.1.4   Palkokasvit

1.1.5   Pähkinät

1.1.6   Öljykasvit

1.1.7   Vihannekset

1.1.8   Hedelmät

1.1.9   Kuidut

1.1.10   Muut viljelykasvit, muualle luokittelemattomat

1.2   Viljelykasvien tähteet (käytetyt), rehukasvit ja laidunmaasta saatu biomassa

1.2.1   Viljelykasvien tähteet (käytetyt)

1.2.1.1   Olki

1.2.1.2   Muut viljelykasvien tähteet (sokeri- ja rehujuurikkaan lehdet, muut)

1.2.2   Rehukasvit ja laidunmaasta saatu biomassa

1.2.2.1   Rehukasvit (mukaan lukien laidunmaasta saatu biomassa)

1.2.2.2   Laidunmaasta saatu biomassa

1.3   Puu (lisäksi puutavaravarannon nettolisäyksen vapaaehtoinen raportointi)

1.3.1   Raakapuu

1.3.2   Polttopuu ja muu talteenotto

1.4   Luonnonvaraisten kalojen pyynti, vesikasvit/-eläimet, metsästys ja keräily

1.4.1   Luonnonvaraisten kalojen pyynti

1.4.2   Kaikki muut vesieläimet ja -kasvit

1.4.3   Metsästys ja keräily

2.   Metallimalmit (raakamalmit)

2.1   Rauta

2.2   Ei-rautametalli

2.2.1   Kupari (lisäksi metallipitoisuuden vapaaehtoinen raportointi)

2.2.2   Nikkeli (lisäksi metallipitoisuuden vapaaehtoinen raportointi)

2.2.3   Lyijy (lisäksi metallipitoisuuden vapaaehtoinen raportointi)

2.2.4   Sinkki (lisäksi metallipitoisuuden vapaaehtoinen raportointi)

2.2.5   Tina (lisäksi metallipitoisuuden vapaaehtoinen raportointi)

2.2.6   Kulta, hopea, platina ja muut jalometallit

2.2.7   Bauksiitti ja muu alumiini

2.2.8   Uraani ja torium

2.2.9   Muut, muualle luokittelemattomat

3.   Ei-metalliset mineraalit

3.1   Marmori, graniitti, hiekkakivi, porfyyri, basaltti, muut koriste- tai rakennuskivet (liuskekiveä lukuun ottamatta)

3.2   Liitu ja dolomiitti

3.3   Liuskekivi

3.4   Kemialliset ja lannoitemineraalit

3.5   Suola

3.6   Kalkkikivi ja kipsi

3.7   Savi ja kaoliini

3.8   Hiekka ja sora

3.9   Muut, muualle luokittelemattomat

3.10   Kaivetut maamateriaalit (mukaan lukien maaperä) ainoastaan, jos käytettyjä (vapaaehtoinen raportointi)

4.   Fossiiliset energiamateriaalit

4.1   Hiili ja muut kiinteät energiamateriaalit

4.1.1   Ligniitti (ruskohiili)

4.1.2   Kivihiili

4.1.3   Öljyliuske ja bitumipitoinen hiekka

4.1.4   Turve

4.2   Nestemäiset ja kaasumaiset energiamateriaalit

4.2.1   Raakaöljy, maakaasukondensaatit

4.2.2   Maakaasu

Taulukot B (Tuonti – Koko kauppa), C (Tuonti – EU:n ulkopuolinen kauppa), D (Vienti – Koko kauppa), E (Vienti – EU:n ulkopuolinen kauppa)

1.   Biomassa ja biomassatuotteet

1.1   Viljelykasvit, raa’at ja käsitellyt

1.1.1   Viljakasvit, raa’at ja käsitellyt

1.1.2   Juuret ja mukulat, raa’at ja käsitellyt

1.1.3   Sokerikasvit, raa’at ja käsitellyt

1.1.4   Palkokasvit, raa’at ja käsitellyt

1.1.5   Pähkinät, raa’at ja käsitellyt

1.1.6   Öljykasvit, raa’at ja käsitellyt

1.1.7   Vihannekset, raa’at ja käsitellyt

1.1.8   Hedelmät, raa’at ja käsitellyt

1.1.9   Kuidut, raa’at ja käsitellyt

1.1.10   Muut viljelykasvit, raa’at ja käsitellyt

1.2   Viljelykasvien tähteet ja rehukasvit

1.2.1   Viljelykasvien tähteet (käytetyt), raa’at ja käsitellyt

1.2.1.1   Olki

1.2.2.2   Muut viljelykasvien tähteet

1.2.2   Rehukasvit

1.2.2.1   Rehukasvit

1.3   Puu ja puuperäiset tuotteet

1.3.1   Raakapuu ja puuperäiset tuotteet

1.3.2   Polttopuu ja muu talteenotto, raaka ja käsitelty

1.4   Kalojen pyynti ja muut vesieläimet ja -kasvit, raa’at ja käsitellyt

1.4.1   Kalojen pyynti

1.4.2   Kaikki muut vesieläimet ja -kasvit

1.5   Muut elävät eläimet kuin 1.4 kohdassa mainitut sekä eläintuotteet

1.5.1   Muut elävät eläimet kuin 1.4 kohdassa mainitut

1.5.2   Liha ja lihavalmisteet

1.5.3   Meijerituotteet, lintujen munat ja hunaja

1.5.4   Muut eläimistä saatavat tuotteet (eläinkuidut, eläinten nahat, turkikset, nahka jne.)

1.6   Pääasiassa biomassasta saatavat tuotteet

2.   Metallimalmit ja -rikasteet, raa’at ja käsitellyt

2.1   Rautamalmit ja -rikasteet, rauta ja teräs, raa’at ja käsitellyt

2.2   Ei-rautametallimalmit ja -rikasteet, raa’at ja käsitellyt

2.2.1   Kupari

2.2.2   Nikkeli

2.2.3   Lyijy

2.2.4   Sinkki

2.2.5   Tina

2.2.6   Kulta, hopea, platina ja muut jalometallit

2.2.7   Bauksiitti ja muu alumiini

2.2.8   Uraani ja torium

2.2.9   Muut, muualle luokittelemattomat

2.3   Pääasiassa metalleista saatavat tuotteet

3.   Ei-metalliset mineraalit, raa’at ja käsitellyt

3.1   Marmori, graniitti, hiekkakivi, porfyyri, basaltti, muut koriste- tai rakennuskivet (liuskekiveä lukuun ottamatta)

3.2   Liitu ja dolomiitti

3.3   Liuskekivi

3.4   Kemialliset ja lannoitemineraalit

3.5   Suola

3.6   Kalkkikivi ja kipsi

3.7   Savi ja kaoliini

3.8   Hiekka ja sora

3.9   Muut, muualle luokittelemattomat

3.10   Kaivetut maamateriaalit (mukaan lukien maaperä) ainoastaan, jos käytettyjä (vapaaehtoinen raportointi)

3.11   Pääasiassa ei-metallisista mineraaleista saatavat tuotteet

4.   Fossiiliset energiamateriaalit, raa’at ja käsitellyt

4.1   Hiili ja muut kiinteät energiatuotteet, raa’at ja käsitellyt

4.1.1   Ligniitti (ruskohiili)

4.1.2   Kivihiili

4.1.3   Öljyliuske ja bitumipitoinen hiekka

4.1.4   Turve

4.2   Nestemäiset ja kaasumaiset energiatuotteet, raa’at ja käsitellyt

4.2.1   Raakaöljy, maakaasukondensaatit

4.2.2   Maakaasu

4.3   Pääasiassa fossiilisen energian tuotteista saatavat tuotteet

5.   Muut tuotteet

6.   Jätteen tuonti (Taulukot B ja C) / vienti (Taulukot D ja E) lopullista käsittelyä ja loppusijoitusta varten

Taulukoihin B ja D sisällytetään kotipaikkaperiaatteen osalta seuraavat oikaisut:

Kotimaisten yksiköiden ulkomailla säilömä polttoaine (lisäys tuontiin taulukossa B) ja ulkomaisten yksiköiden maan alueella säilömä polttoaine (lisäys vientiin taulukossa D)

1	Polttoaine maaliikennettä varten

2	Polttoaine vesiliikennettä varten

3	Polttoaine lentoliikennettä varten

6   jakso

SIIRTYMÄKAUSIEN ENIMMÄISKESTO

Tämän liitteen säännösten täytäntöönpanossa siirtymäkauden enimmäiskesto on kaksi vuotta ensimmäisen toimittamista koskevan määräajan jälkeen.

LIITE I

SISÄINEN MATKAILU

1   jakso

MAJOITUSLIIKKEIDEN KAPASITEETTI

A.   Toimitettavat muuttujat ja jaottelut

1)   Alueellisella NUTS-tasolla 2 ja kansallisella tasolla toimitetaan vuosittaisia tietoja varten

Majoitustyyppi	Muuttujat	Jaottelut
NACE 55.1	Majoitusliikkeiden lukumäärä Vuodepaikkojen lukumäärä Huoneiden lukumäärä	Sijaintipaikan tyyppi a ja b
NACE 55.2	Majoitusliikkeiden lukumäärä Vuodepaikkojen lukumäärä	Sijaintipaikan tyyppi a ja b
NACE 55.3	Majoitusliikkeiden lukumäärä Vuodepaikkojen lukumäärä	Sijaintipaikan tyyppi a ja b

2)   [vapaaehtoinen] Kansallisella tasolla toimitetaan vuosittaisia tietoja varten

Majoitustyyppi	Muuttujat	Jaottelut
NACE 55.1	Majoitusliikkeiden lukumäärä Vuodepaikkojen lukumäärä Huoneiden lukumäärä	Kokoluokka

3)   Kansallisella tasolla toimitetaan joka kolmas vuosi toimitettavia tietoja varten

Majoitustyyppi	Muuttujat	Jaottelut
NACE 55.1	Niiden majoitusliikkeiden lukumäärä, joilla on yksi tai useampi huone varattuna liikuntaesteisille henkilöille, pyörätuolien käyttäjät mukaan luettuina

B.   Soveltamisalan rajoitus

1)	Luokissa ”hotellit ja vastaava majoitustoiminta” ja ”lomakylät, retkeilymajat yms. majoitus” havaintoalaan pitäisi sisällyttää ainakin kaikki majoitusliikkeet, joissa on vähintään kymmenen vuodepaikkaa.

2)	Luokassa ”leirintäalueet, asuntovaunu- ja matkailuvaunualueet” havaintoalaan pitäisi sisällyttää ainakin kaikki leirintäalueet, joissa on vähintään kymmenen matkailuauto-/asuntovaunupaikkaa.

3)

Jäsenvaltiot, joiden osuus on vähemmän kuin 1 prosentti yöpymisten kokonaismäärästä Euroopan unionin majoitusliikkeissä, voivat rajoittaa soveltamisalaa pidemmälle, jolloin siihen sisältyvät ainakin kaikki majoitusliikkeet, joissa on vähintään 20 vuodepaikkaa ja kaikki leirintäalueet, joissa on vähintään 20 matkailuauto-/asuntovaunupaikkaa.

C.   Jaksotus

Ensimmäinen viitevuosi otsikon A kohdan 3 alakohdassa esitetylle joka kolmas vuosi toimitettavalle muuttujalle on 2015.

2   jakso

MAJOITUSLIIKKEIDEN KÄYTTÖASTE (KOTIMAINEN JA ULKOMAILTA SAAPUVA)

A.   Toimitettavat muuttujat ja jaottelut vuosittaisten tietojen osalta

1)   Alueellisella NUTS-tasolla 2 ja kansallisella tasolla

Majoitustyyppi	Muuttujat	Jaottelut
Yhteensä (kaikki majoitusliike-tyypit)	Jäsenvaltiossa asuvien henkilöiden yöpymisten lukumäärä majoitusliikkeissä Muiden kuin jäsenvaltiossa asuvien henkilöiden yöpymisten lukumäärä majoitusliikkeissä	Sijaintipaikan tyyppi a ja b
NACE 55.1	Jäsenvaltiossa asuvien henkilöiden yöpymisten lukumäärä majoitusliikkeissä Muiden kuin jäsenvaltiossa asuvien henkilöiden yöpymisten lukumäärä majoitusliikkeissä
	Jäsenvaltiossa asuvien henkilöiden saapumiset majoitusliikkeisiin Muiden kuin jäsenvaltiossa asuvien henkilöiden saapumiset majoitusliikkeisiin
	Vuodepaikkojen nettokäyttöaste Huoneiden nettokäyttöaste
NACE 55.2	Jäsenvaltiossa asuvien henkilöiden yöpymisten lukumäärä majoitusliikkeissä Muiden kuin jäsenvaltiossa asuvien henkilöiden yöpymisten lukumäärä majoitusliikkeissä
	Jäsenvaltiossa asuvien henkilöiden saapumiset majoitusliikkeisiin Muiden kuin jäsenvaltiossa asuvien henkilöiden saapumiset majoitusliikkeisiin
NACE 55.3	Jäsenvaltiossa asuvien henkilöiden yöpymisten lukumäärä majoitusliikkeissä Muiden kuin jäsenvaltiossa asuvien henkilöiden yöpymisten lukumäärä majoitusliikkeissä
	Jäsenvaltiossa asuvien henkilöiden saapumiset majoitusliikkeisiin Muiden kuin jäsenvaltiossa asuvien henkilöiden saapumiset majoitusliikkeisiin

2)   Kansallisella tasolla

Majoitustyyppi	Muuttujat	Jaottelut
NACE 55.1	Jäsenvaltiossa asuvien henkilöiden yöpymisten lukumäärä majoitusliikkeissä Muiden kuin jäsenvaltiossa asuvien henkilöiden yöpymisten lukumäärä majoitusliikkeissä	Sijaintipaikan tyyppi a ja b Matkailijan asuinmaa tai maantieteellinen alue [vapaaehtoinen] Kokoluokat
	Jäsenvaltiossa asuvien henkilöiden saapumiset majoitusliikkeisiin Muiden kuin jäsenvaltiossa asuvien henkilöiden saapumiset majoitusliikkeisiin	Matkailijan asuinmaa tai maantieteellinen alue
	Vuodepaikkojen nettokäyttöaste Huoneiden nettokäyttöaste	[vapaaehtoinen] Kokoluokat
NACE 55.2	Jäsenvaltiossa asuvien henkilöiden yöpymisten lukumäärä majoitusliikkeissä Muiden kuin jäsenvaltiossa asuvien henkilöiden yöpymisten lukumäärä majoitusliikkeissä	Sijaintipaikan tyyppi a ja b Matkailijan asuinmaa tai maantieteellinen alue
	Jäsenvaltiossa asuvien henkilöiden saapumiset majoitusliikkeisiin Muiden kuin jäsenvaltiossa asuvien henkilöiden saapumiset majoitusliikkeisiin	Matkailijan asuinmaa tai maantieteellinen alue
NACE 55.3	Jäsenvaltiossa asuvien henkilöiden yöpymisten lukumäärä majoitusliikkeissä Muiden kuin jäsenvaltiossa asuvien henkilöiden yöpymisten lukumäärä majoitusliikkeissä	Sijaintipaikan tyyppi a ja b Matkailijan asuinmaa tai maantieteellinen alue
	Jäsenvaltiossa asuvien henkilöiden saapumiset majoitusliikkeisiin Muiden kuin jäsenvaltiossa asuvien henkilöiden saapumiset majoitusliikkeisiin	Matkailijan asuinmaa tai maantieteellinen alue

B.   Toimitettavat muuttujat ja jaottelut kuukausittaisten tietojen osalta kansallisella tasolla

Majoitustyyppi	Muuttujat	Jaottelut
NACE 55.1	Jäsenvaltiossa asuvien henkilöiden yöpymisten lukumäärä majoitusliikkeissä Muiden kuin jäsenvaltiossa asuvien henkilöiden yöpymisten lukumäärä majoitusliikkeissä
	Jäsenvaltiossa asuvien henkilöiden saapumiset majoitusliikkeisiin Muiden kuin jäsenvaltiossa asuvien henkilöiden saapumiset majoitusliikkeisiin
	Vuodepaikkojen nettokäyttöaste Huoneiden nettokäyttöaste
NACE 55.2	Jäsenvaltiossa asuvien henkilöiden yöpymisten lukumäärä majoitusliikkeissä Muiden kuin jäsenvaltiossa asuvien henkilöiden yöpymisten lukumäärä majoitusliikkeissä
	Jäsenvaltiossa asuvien henkilöiden saapumiset majoitusliikkeisiin Muiden kuin jäsenvaltiossa asuvien henkilöiden saapumiset majoitusliikkeisiin
NACE 55.3	Jäsenvaltiossa asuvien henkilöiden yöpymisten lukumäärä majoitusliikkeissä Muiden kuin jäsenvaltiossa asuvien henkilöiden yöpymisten lukumäärä majoitusliikkeissä
	Jäsenvaltiossa asuvien henkilöiden saapumiset majoitusliikkeisiin Muiden kuin jäsenvaltiossa asuvien henkilöiden saapumiset majoitusliikkeisiin

C.   Soveltamisalan rajoitus

1)	Luokissa ”hotellit ja vastaava majoitustoiminta” ja ”lomakylät, retkeilymajat yms. majoitus” havaintoalaan pitäisi sisällyttää ainakin kaikki majoitusliikkeet, joissa on vähintään 10 vuodepaikkaa.

2)	Luokassa ”leirintäalueet, asuntovaunu- ja matkailuvaunualueet” havaintoalaan pitäisi sisällyttää ainakin kaikki leirintäalueet, joissa on vähintään 10 matkailuauto-/asuntovaunupaikkaa.

3)

Jäsenvaltiot, joiden osuus on vähemmän kuin 1 prosentti yöpymisten kokonaismäärästä Euroopan unionin majoitusliikkeissä, voivat rajoittaa soveltamisalaa pidemmälle, jolloin siihen sisältyvät ainakin kaikki majoitusliikkeet, joissa on vähintään 20 vuodepaikkaa ja kaikki leirintäalueet, joissa on vähintään 20 matkailuauto-/asuntovaunupaikkaa.

4)

Jos soveltamisalaa rajoitetaan 1, 2 tai 3 kohdan mukaisesti, on vuosittain toimitettava estimaatti jäsenvaltiossa asuvien henkilöiden ja muiden kuin jäsenvaltiossa asuvien henkilöiden yöpymisten kokonaismäärästä viitevuoden aikana niissä majoitusliikkeissä, jotka on jätetty havaintoalan ulkopuolelle.

5)	Ensimmäiseltä viitevuodelta, jonka tietoja edellytetään tämän asetuksen nojalla, on toimitettava 4 kohdan kuvauksen mukainen estimaatti 12 kuukauden kuluessa viitejakson päättymisestä.

6)	Jäsenvaltiot voivat rajoittaa soveltamisalaa pidemmälle huoneiden nettokäyttöasteen osalta hotelleissa ja vastaavassa majoitustoiminnassa, jolloin soveltamisalaan sisältyvät kaikki majoitusliikkeet, joissa on vähintään 25 huonetta.

D.   Nopeat avainindikaattorit

Tämän asetuksen 9 artiklan 4 kohdan c alakohdassa tarkoitetut nopeat avainindikaattorit ovat muuttujat, jotka viittaavat tämän jakson otsikon B alla lueteltujen yöpymisten lukumääriin.

3   jakso

1 JA 2 JAKSOON SOVELLETTAVAT LUOKITUKSET

A.   Majoitustyyppi

Majoitustyyppiin käytettävät kolme luokkaa viittaavat NACE:n luokkiin 55.1, 55.2 ja 55.3:

—	hotellit ja vastaavat majoitusliikkeet

—	lomakylät, retkeilymajat yms. lyhytaikainen majoitus

—	leirintäalueet, asuntovaunu- ja matkailuvaunualueet.

B.   Sijaintipaikan tyyppi a

Sijaintipaikan tyyppiin a käytettävät kolme luokkaa viittaavat majoitusliikkeen sijaintikunnan (tai vastaavan paikallisen hallintoyksikön) kaupungistumisasteeseen:

—	taajaan asuttu alue

—	alue, jossa keskimääräinen asukastiheys

—	harvaan asuttu alue.

C.   Sijaintipaikan tyyppi b

Sijaintipaikan tyyppiin b käytettävät kaksi luokkaa viittaavat majoitusliikkeen sijaintikunnan (tai vastaavan paikallisen hallintoyksikön) etäisyyteen merestä:

—

rannikko

—	muu kuin rannikko.

D.   Kokoluokka

Kokoluokkaan käytettävät kolme luokkaa viittaavat majoitusliikkeen huoneiden lukumäärään:

—	pieni majoitusliike: vähemmän kuin 25 huonetta

—	keskikokoinen majoitusliike: 25–99 huonetta

—	suuri majoitusliike: vähintään 100 huonetta; ilmoitetaan vapaaehtoisina erikseen: ”100–249 huonetta” ja ”vähintään 250 huonetta”.

E.   Maat ja maantieteelliset alueet

Majoitusliikkeessä yöpyvän matkailijan asuinmaan tai maantieteellisen asuinalueen ilmaisemiseen on käytettävä seuraavia luokkia:

—	Euroopan unioni, jäljempänä ’unioni’; ilmoitetaan erikseen: kukin jäsenvaltio

—	EFTA (Euroopan vapaakauppaliitto); ilmoitetaan erikseen: Islanti, Norja, Sveitsi (Liechtenstein mukaan luettuna)

—	muut Euroopan maat (lukuun ottamatta unionia tai EFTAa; Venäjä, Turkki ja Ukraina eivät kuulu tähän)

—

Venäjä

—

Turkki

—

Ukraina

—	Afrikka; ilmoitetaan erikseen: Etelä-Afrikka

—	Pohjois-Amerikka; ilmoitetaan erikseen: Amerikan yhdysvallat, Kanada

—	Etelä- ja Keski-Amerikka: ilmoitetaan erikseen: Brasilia

—	Aasia; ilmoitetaan erikseen: Kiinan kansantasavalta, Japani, Etelä-Korea

—	Australia, Oseania ja muut alueet; ilmoitetaan erikseen: Australia.

4   jakso

SISÄINEN MATKAILU MUUSSA KUIN VUOKRAMAJOITUKSESSA

A.   Toimitettavat muuttujat vuosittaisten tietojen osalta

[vapaaehtoinen] Matkailijoiden yöpymisten lukumäärä muussa kuin vuokratussa majoituksessa viitevuoden aikana.

B.   Jaottelu

[vapaaehtoinen] Edellä A kohdassa mainittu muuttuja on jaoteltava unionin maissa asuvien matkailijoiden osalta asuinmaittain, ja unionin ulkopuolella asuvat matkailijat on ryhmiteltävä yhteen lisäluokkaan.

LIITE II

KANSALLINEN MATKAILU

1   jakso

OSALLISTUMINEN MATKAILUUN, HENKILÖKOHTAISET MATKAT

A.   Toimitettavat muuttujat ja jaottelut vuosittaisten tietojen osalta

Muuttujat	Henkilökohtaisten matkojen jaottelu keston ja kohteen mukaisesti	Sosiodemografiset jaottelut
1. Jäsenvaltiossa asuvien, vähintään 15-vuotiaiden henkilöiden lukumäärä, jotka osallistuivat matkailuun viitevuoden aikana, (koskee vain henkilökohtaisia matkoja) 2. Jäsenvaltiossa asuvien, vähintään 15-vuotiaiden henkilöiden lukumäärä, jotka eivät osallistuneet matkailuun viitevuoden aikana (koskee vain henkilökohtaisia matkoja)	a) Kaikki matkatyypit (eli vähintään yksi matka, johon kuuluu vähintään yksi yöpyminen) b) Ainoastaan kotimaanmatkoja (eli vähintään yksi kotimaanmatka, johon kuuluu vähintään yksi yöpyminen, mutta ei ulkomaanmatkoja) c) Ainoastaan ulkomaanmatkoja (eli vähintään yksi ulkomaanmatka, johon kuuluu vähintään yksi yöpyminen, mutta ei kotimaanmatkoja) d) Kotimaan- ja ulkomaanmatkoja (eli vähintään yksi kotimaanmatka, johon kuuluu vähintään yksi yöpyminen, ja vähintään yksi ulkomaanmatka, johon kuuluu vähintään yksi yöpyminen) e) Lyhyitä matkoja (eli vähintään yksi matka, johon kuuluu 1–3 yöpymistä) f) Pitkiä matkoja (eli vähintään yksi matka, johon kuuluu vähintään 4 yöpymistä) g) Pitkiä kotimaanmatkoja (eli vähintään yksi kotimaanmatka, johon kuuluu vähintään neljä yöpymistä, mutta ei yhtään ulkomaanmatkaa, johon kuuluu vähintään 4 yöpymistä) h) Pitkiä ulkomaanmatkoja (eli vähintään yksi ulkomaanmatka, johon kuuluu vähintään neljä yöpymistä, mutta ei yhtään kotimaanmatkaa, johon kuuluu vähintään 4 yöpymistä) i) Pitkiä kotimaan- ja ulkomaanmatkoja (eli vähintään yksi kotimaanmatka, johon kuuluu vähintään neljä yöpymistä, ja vähintään yksi ulkomaanmatka, johon kuuluu vähintään 4 yöpymistä)	1. Sukupuoli 2. Ikäryhmä 3. [vapaaehtoinen] Koulutustaso 4. [vapaaehtoinen] Pääasiallinen toiminta 5. [vapaaehtoinen] Kotitalouden tulot

Henkilökohtaisten matkojen jaottelut keston ja kohteen mukaisesti on yhdistettävä sosiodemografisiin jaotteluihin.

B.   Muuttujat ja jaottelut joka kolmas vuosi toimitettavia tietoja varten

Muuttujat	Jaottelu tärkeimmistä syistä siihen, että henkilökohtaisia matkoja ei ole tehty viitevuoden aikana (vastaajat voivat antaa useita syitä)	Sosiodemografiset jaottelut
1. Jäsenvaltiossa asuvien, vähintään 15-vuotiaiden henkilöiden lukumäärä, jotka eivät tehneet yhtään henkilökohtaista matkaa viitevuoden aikana (eli viitevuoden aikana ei yhtään henkilökohtaista matkaa, johon kuuluu vähintään yksi yöpyminen)	a) Taloudelliset syyt (ei rahaa lomamatkoihin, ei varaa lomailuun) b) Perhesyistä johtuva vapaa-ajan puute c) Työstä tai opiskelusta johtuva vapaa-ajan puute d) Terveydelliset syyt tai liikuntarajoite e) On mieluummin kotona, ei halua matkustella f) Turvallisuus g) Muut syyt	1. Sukupuoli 2. Ikäryhmä 3. [vapaaehtoinen] Koulutustaso 4. [vapaaehtoinen] Pääasiallinen toiminta 5. [vapaaehtoinen] Kotitalouden tulot

Jaottelu, jossa eritellään tärkeimmät syyt siihen, että yhtään henkilökohtaista matkaa ei tehty viitevuoden aikana, on yhdistettävä sosiodemografisiin jaotteluihin.

Ensimmäinen viitevuosi joka kolmas vuosi toimitettaville muuttujille on 2013.

C.   Sosiodemografisiin jaotteluihin sovellettavat luokitukset

1)   Sukupuoli: mies, nainen.

2)   Ikäryhmä: alle 15 [vapaaehtoinen], 15–24, 25–34, 35–44, 45–54, 55–64, 65 vuotta tai yli, sekä yhteensä ikäryhmät 25–44 ja 45–64.

3)   Koulutustaso: alempi (ISCED 0, 1 tai 2), keskiasteen (ISCED 3 tai 4), korkea (ISCED 5 tai 6)

4)   Pääasiallinen toiminta: työssä (työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja), työtön, opiskelija (tai koululainen), muu työvoimaan kuulumaton.

5)   Kotitalouden tulot: kvartiileina.

2   jakso

MATKAT JA MATKOJA TEHNEET HENKILÖT

A.   Toimitettavat muuttujat

	Muuttujat	Toimitettavat luokat	Jaksotus
1.	Lähtökuukausi		Vuosittain
2.	Matkan kesto yöpymisten lukumäärinä		Vuosittain
3.	[Ainoastaan ulkomaanmatkat] Matkan kesto: kotimaan alueella vietettyjen öiden lukumäärä		Joka kolmas vuosi
4.	Pääasiallinen kohdemaa	tämän asetuksen 10 artiklan nojalla laaditun menetelmäoppaan sisältämän maaluettelon mukaisesti	Vuosittain
5.	Matkan pääasiallinen syy	a) Henkilökohtainen: vapaa-aika, virkistys ja loma b) Henkilökohtainen: sukulaisten ja ystävien tapaaminen c) Henkilökohtainen: muu (esim. pyhiinvaellus, terveyden hoitaminen) d) Ammattiin liittyvä / liikematka	Vuosittain
6.	[Ainoastaan henkilökohtaiset matkat] Kohteen tyyppi, useita vastauksia voidaan antaa	a) Kaupunkiloma b) Rantaloma c) Maaseutumatkailu (myös järvien, jokien jne. rannat) d) Risteilyalus e) Vuoret (ylängöt, kukkulat jne.) f) Muu	Joka kolmas vuosi
7.	[Ainostaan henkilökohtaiset matkat] Lasten osallistuminen matkaseurueeseen	a) Kyllä b) Ei	Joka kolmas vuosi
8.	Pääasiallinen liikenneväline	a) Lentoliikenne (reitti- tai charterlento tai muut ilmailupalvelut) b) Vesiliikenne (matkustajalaivat ja -lautat, risteilyt, huviveneet, vuokratut laivat jne.) c) Rautatieliikenne d) Linja-autoliikenne (reitti- tai tilausliikenne) e) Moottoriajoneuvo (yksityinen tai vuokrattu) f) Muu (esimerkiksi polkupyörä)	Vuosittain
9.	Pääasiallinen majoitusmuoto	a) Vuokramajoitus: hotellit tai vastaavat majoitusliikkeet b) Vuokramajoitus: leirintäalueet, asuntovaunu- ja matkailuvaunualueet (muu kuin asuinrakennus) c) Vuokramajoitus: muu vuokramajoitus (terveyslaitokset, retkeilymajat, vierasvenesatamat jne.) d) Muu kuin vuokramajoitus: oma loma-asunto e) Muu kuin vuokramajoitus: sukulaisten tai ystävien maksutta tarjoama majoitus f) Muu kuin vuokramajoitus: muu	Vuosittain
10.	Matkavaraus: matkanjärjestäjän tai matkatoimiston käyttäminen pääasiallisen liikennevälineen varaamiseen	a) Kyllä b) Ei c) Ei osaa sanoa	Joka kolmas vuosi
11.	Matkavaraus: matkanjärjestäjän tai matkatoimiston käyttäminen pääasiallisen majoitusmuodon varaamiseen	a) Kyllä b) Ei c) Ei osaa sanoa	Joka kolmas vuosi
12.	[Ainoastaan matkat, joissa ei ole käytetty matkanjärjestäjää tai matkatoimistoa pääasiallisen liikennevälineen tai majoitusmuodon varaamiseen] Matkan (omatoiminen) varaaminen	a) Palvelut varattiin suoraan palveluntarjoajalta b) Varausta ei tarvittu	Joka kolmas vuosi
13.	Matkavaraus: valmismatka	a) Kyllä b) Ei	Joka kolmas vuosi
14.	Matkavaraus: pääasiallisen liikennevälineen internetvaraus	a) Kyllä b) Ei c) Ei osaa sanoa	Joka kolmas vuosi
15.	Matkavaraus: pääasiallisen majoitusmuodon internetvaraus	a) Kyllä b) Ei c) Ei osaa sanoa	Joka kolmas vuosi
16.	Yksittäisen matkailijan menot liikenteeseen/liikennevälineisiin matkan aikana		Vuosittain
17.	Yksittäisen matkailijan menot majoitukseen matkan aikana		Vuosittain
18.	[vapaaehtoinen] Yksittäisen matkailijan menot matkan aikana ruokaan ja juomaan kahviloissa ja ravintoloissa		Vuosittain
19.	Yksittäisen matkailijan muut menot matkan aikana, ilmoitettava erikseen (19a): kestokulutushyödykkeet ja arvoesineet		Vuosittain
20.	Matkailijan profiili: sukupuoli seuraavia luokkia käyttäen	a) Mies b) Nainen	Vuosittain
21.	Matkailijan profiili: ikä, täysinä vuosina		Vuosittain
22.	Matkailijan profiili: asuinmaa		Vuosittain
23.	[vapaaehtoinen] Matkailijan profiili: koulutustaso	a) Alempi (ISCED 0, 1 tai 2) b) Keskitaso (ISCED 3 tai 4) c) Korkea (ISCED 5 tai 6)	Vuosittain
24.	[vapaaehtoinen] Matkailijan profiili: pääasiallinen toiminta	a) Työllinen (palkansaaja tai itsenäinen ammatinharjoittaja) b) Työtön c) Opiskelija (tai koululainen) d) Muu työvoimaan kuulumaton	Vuosittain
25.	[vapaaehtoinen] Matkailijan profiili: kotitalouden tulot kvartiileina		Vuosittain

B.   Soveltamisalan rajoitus

Havaintoalana ovat kaikki jäsenvaltiossa asuvien vähintään 15-vuotiaiden henkilöiden tekemät matkat, joihin kuuluu vähintään yksi yöpyminen henkilön tavanomaisen elinpiirin ulkopuolella ja jotka päättyivät viitejaksolla. Alle 15-vuotiaiden osalta tiedot voidaan toimittaa erikseen vapaaehtoisina.

C.   Jaksotus

1)	Ensimmäinen viitevuosi otsikoiden A(3), A(6) ja A(7) alla luetelluille joka kolmas vuosi toimitettaville muuttujille ja luokille on 2013.

2)	Ensimmäinen viitevuosi otsikoiden A(10)–A(15) alla luetelluille joka kolmas vuosi toimitettaville muuttujille ja luokille on 2014.

3   jakso

PÄIVÄMATKAT

A.   Vuosittain toimitettavat muuttujat ja jaottelut (ulkomaan päivämatkat)

Muuttujat	[vapaaehtoinen] Jaottelut	[vapaaehtoinen] Sosiodemografiset jaottelut
1) Henkilökohtaisten ulkomaan päivämatkojen lukumäärä 2) Ammattiin/työhön liittyvien ulkomaan päivämatkojen lukumäärä	a) kohdemaan mukaan	1. Sukupuoli 2. Ikäryhmä 3. Koulutustaso 4. Pääasiallinen toiminta 5. Kotitalouden tulot
3) Menot henkilökohtaisilla ulkomaan päivämatkoilla 4) Menot ammattiin/työhön liittyvillä ulkomaan päivämatkoilla	a) kohdemaan mukaan b) menoluokan mukaan: kuljetus, ostokset, ravintolat/kahvilat, muut

B.   Joka kolmas vuosi toimitettavat muuttujat ja jaottelut (kotimaan päivämatkat)

Muuttujat	[vapaaehtoinen] Jaottelut	[vapaaehtoinen] Sosiodemografiset jaottelut
1) Henkilökohtaisten kotimaan päivämatkojen lukumäärä 2) Ammattiin/työhön liittyvien kotimaan päivämatkojen lukumäärä		1. Sukupuoli 2. Ikäryhmä 3. Koulutustaso 4. Pääasiallinen toiminta 5. Kotitalouden tulot
3) Menot henkilökohtaisilla kotimaan päivämatkoilla 4) Menot ammattiin/työhön liittyvillä kotimaan päivämatkoilla	a) menoluokan mukaan: kuljetus, ostokset, ravintolat/kahvilat, muut

C.   Sosiodemografisiin jaotteluihin sovellettavat luokitukset

Sosiodemografisiin jaotteluihin sovelletaan luokituksia, jotka on lueteltu tämän liitteen 1 jakson C kohdassa.

D.   Soveltamisalan rajoitus

Havaintojen alana ovat kaikki kyseisessä jäsenvaltiossa asuvien, vähintään 15-vuotiaiden henkilöiden tekemät päivämatkat tavanomaisen elinpiirin ulkopuolelle. Alle 15-vuotiaiden tiedot voidaan toimittaa erikseen vapaaehtoisina.

E.   Jaksotus ja ensimmäiset viitejaksot

1)	Edellä A kohdassa luetellut tiedot päivämatkojen ominaispiirteistä on toimitettava vuosittain siten, että edellisen kalenterivuoden neljä neljännestä raportoidaan erikseen. Ensimmäinen viitejakso alkaa 1 päivänä tammikuuta 2014.

2)

Edellä B kohdassa luetellut tiedot päivämatkojen ominaispiirteistä on toimitettava kolmen vuoden välein siten, että edellisen kalenterivuoden neljä neljännestä raportoidaan erikseen. Ensimmäinen viitejakso alkaa 1 päivänä tammikuuta 2015. Tietojen toimittaminen on vapaaehtoista vain ensimmäisellä viitekaudella.

LIITE I

Euroopan unionin selitykset, jotka annetaan lasten ja muiden perheenjäsenten elatusavun kansainvälisestä perinnästä 23 päivänä marraskuuta 2007 tehdyn Haagin yleissopimuksen, jäljempänä ’yleissopimus’, hyväksymisen yhteydessä yleissopimuksen 63 artiklan mukaisesti

A.   YLEISSOPIMUKSEN 59 ARTIKLAN 3 KOHDASSA TARKOITETTU SELITYS EUROOPAN UNIONIN TOIMIVALLASTA YLEISSOPIMUKSEN PIIRIIN KUULUVISSA ASIOISSA

1.	Euroopan unioni antaa selityksen, jonka mukaan se käyttää toimivaltaa kaikissa yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa. Yleissopimus sitoo Euroopan unionin jäsenvaltioita sillä perusteella, että unioni hyväksyy yleissopimuksen.

2.

Euroopan unionin nykyiset jäsenet ovat Belgian kuningaskunta, Bulgarian tasavalta, Tšekin tasavalta, Tanskan kuningaskunta, Saksan liittotasavalta, Viron tasavalta, Irlanti, Helleenien tasavalta, Espanjan kuningaskunta, Ranskan tasavalta, Italian tasavalta, Kyproksen tasavalta, Latvian tasavalta, Liettuan tasavalta, Luxemburgin suurherttuakunta, Unkarin tasavalta, Malta, Alankomaiden kuningaskunta, Itävallan tasavalta, Puolan tasavalta, Portugalin tasavalta, Romania, Slovenian tasavalta, Slovakian tasavalta, Suomen tasavalta, Ruotsin kuningaskunta ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta.

3.	Tämä selitys ei kuitenkaan koske Tanskan kuningaskuntaa Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn, Tanskan asemaa koskevan pöytäkirjan (N:o 22) 1 ja 2 artiklan mukaisesti.

4.

Tätä selitystä ei sovelleta niihin jäsenvaltioiden alueisiin, joihin ei sovelleta sopimusta Euroopan unionin toiminnasta (ks. kyseisen sopimuksen 355 artikla), eikä se vaikuta kyseisten jäsenvaltioiden yleissopimuksen perusteella näiden alueiden puolesta mahdollisesti hyväksymiin ja niitä koskeviin säädöksiin tai kantoihin.

5.

Yleissopimuksen soveltaminen keskusviranomaisten välisessä yhteistyössä on Euroopan unionin kunkin yksittäisen jäsenvaltion keskusviranomaisten vastuulla. Tämän mukaisesti aina kun jonkin sopimusvaltion keskusviranomaisen on otettava yhteyttä Euroopan unionin jäsenvaltion keskusviranomaiseen, sen olisi otettava yhteyttä suoraan tähän keskusviranomaiseen. Euroopan unionin jäsenvaltiot osallistuvat tarpeellisiksi katsomissaan tapauksissa kaikkien yleissopimuksen soveltamisen seurannasta mahdollisesti vastaavien erityiskomissioiden työhön.

B.   YLEISSOPIMUKSEN 2 ARTIKLAN 3 KOHDASSA TARKOITETTU SELITYS

Euroopan unioni antaa selityksen, jonka mukaan se aikoo laajentaa yleissopimuksen II ja III luvun soveltamisen koskemaan puolisoiden tai entisten puolisoiden välisiä elatusvelvoitteita.

LIITE II

Euroopan unionin varauma, joka tehdään lasten ja muiden perheenjäsenten elatusavun kansainvälisestä perinnästä 23 päivänä marraskuuta 2007 tehdyn Haagin yleissopimuksen, jäljempänä ’yleissopimus’, hyväksymisen yhteydessä yleissopimuksen 62 artiklan mukaisesti

Euroopan unioni tekee seuraavan yleissopimuksen 44 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun varauman:

Tšekin tasavalta, Viron tasavalta, Helleenien tasavalta, Latvian tasavalta, Liettuan tasavalta, Unkarin tasavalta, Alankomaiden kuningaskunta, Puolan tasavalta, Slovakian tasavalta, Ruotsin kuningaskunta ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta vastustavat ranskan kielen käyttämistä keskusviranomaisten välisissä tiedonannoissa.

LIITE III

Euroopan unionin selitykset, jotka annetaan lasten ja muiden perheenjäsenten elatusavun kansainvälisestä perinnästä 23 päivänä marraskuuta 2007 tehdyn Haagin yleissopimuksen, jäljempänä ’yleissopimus’, hyväksymisen yhteydessä yleissopimuksen 63 artiklan mukaisesti

1.   YLEISSOPIMUKSEN 11 ARTIKLAN 1 KOHDAN g ALAKOHDASSA TARKOITETTU SELITYS

Euroopan unioni antaa selityksen, jonka mukaan jäljempänä luetelluissa jäsenvaltioissa on muiden kuin yleissopimuksen 10 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 2 kohdan a alakohdan mukaisten hakemusten mukana toimitettava tiedot tai asiakirjat, jotka on mainittu kunkin luettelossa mainitun jäsenvaltion kohdalla:

Belgian kuningaskunta:

—	Yleissopimuksen 10 artiklan 1 kohdan e ja f alakohdan ja 2 kohdan b ja c alakohdan mukaisten hakemusten osalta päätöksen tai päätösten täydellisen tekstin oikeaksi todistettu jäljennös.

Tšekin tasavalta:

—	Hakijan keskusviranomaiselle antama valtakirja, 42 artiklan nojalla.

Saksan liittotasavalta:

—	velkojan kansallisuus, hänen ammattinsa tai toimensa sekä tarvittaessa hänen oikeudellisen edustajansa nimi ja osoite,

—	velallisen kansallisuus, hänen ammattinsa tai toimensa, jos ne ovat velkojan tiedossa,

—	kun hakemuksen tekijä on siirrettyihin oikeuksiin perustuvia elatusapusaamisia perivä julkisoikeudellinen toimija, sen henkilön nimi ja yhteystiedot, jonka saamiset on siirretty,

—	kun kyse on lainvoimaisen elatusapuvaateen indeksiin perustuvasta tarkistamisesta, indeksin laskentatapa, ja kun kyse on velvoitteesta maksaa lakisääteistä korkoa, lakisääteinen korkotaso sekä koronmaksuvelvollisuuden alkamisajankohta.

Latvian tasavalta:

—

hakemukseen sisältyy hakijan henkilötunnus (jos sellainen on annettu Latvian tasavallassa) tai tunnistenumero, jos sellainen on annettu, vastaajan henkilötunnus (jos annettu Latvian tasavallassa) tai tunnistenumero, jos sellainen on annettu, kaikkien niiden henkilöiden, joille elatusapua haetaan, henkilötunnukset (jos annettu Latvian tasavallassa) tai tunnistenumerot, jos sellainen on annettu,

—

yleissopimuksen 10 artiklan 1 kohdan a, b, d ja f alakohdassa sekä 2 kohdan a ja c alakohdassa tarkoitettuihin hakemuksiin, jotka eivät koske yleissopimuksen 15 artiklassa tarkoitettua lasten elatusapua, liitetään asiakirja, josta käy ilmi, missä määrin hakija on saanut maksutonta oikeusapua alkuperämaassa, ja joka sisältää tiedot jo haetun oikeusavun tyypistä ja määrästä sekä siitä, mitä oikeusapua vielä tarvitaan.

Puolan tasavalta:

I   10 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukainen hakemus:

1.	Päätöksen täytäntöönpanoa koskevaan hakemukseen olisi sisällytettävä sen tuomioistuimen nimi, joka on antanut tuomion, tuomion antamisen päivämäärä sekä osapuolten etu- ja sukunimet.

2.

Hakemukseen on liitettävä seuraavat asiakirjat: — alkuperäinen täytäntöönpanoasiakirja (oikeaksi todistettu jäljennös tuomiosta ja täytäntöönpanomääräyksestä), — yksityiskohtainen luettelo elatusapurästeistä, — tarkat tiedot pankkitilistä, jolle perittävät summat olisi siirrettävä, — jäljennös hakemuksesta ja liiteasiakirjoista, — auktorisoidun (ammatti)kääntäjän tekemä puolankielinen käännös kaikista asiakirjoista.

3.	Velkojan (velkojien) tai alaikäisten osalta näiden laillisen edustajan on allekirjoitettava henkilökohtaisesti hakemus perusteluineen, luettelo elatusapurästeistä ja tiedot velallisen taloudellisesta tilanteesta.

4.	Jos velkojalla ei ole hallussaan alkuperäistä täytäntöönpanoasiakirjaa, syy tähän on ilmoitettava hakemuksessa (esim. asiakirja hävinnyt tai tuhoutunut, tai tuomioistuin ei ole laatinut täytäntöönpanoasiakirjaa).

5.	Jos täytäntöönpanoasiakirja on hävinnyt, hakemukseen on liitettävä pyyntö hävinneen täytäntöönpanoasiakirjan korvaavan asiakirjan laatimisesta uudelleen.

II   10 artiklan 1 kohdan c ja d alakohdan mukaiset hakemukset:

1.	Hakemukseen, jolla pyydetään päätöksen tekemistä lapsen elatusavun antamisesta, olisi sisällytettävä tieto kuukausittaisesta lapsen elatusavun määrästä, jota täytäntöönpanoasiakirjassa vaaditaan kutakin velkojaa kohden.

2.	Velkojan (velkojien) tai alaikäisten osalta näiden laillisen edustajan on allekirjoitettava henkilökohtaisesti hakemus perusteluineen.

3.

Päätöksen tekemistä koskevan hakemuksen perusteluissa on mainittava kaikki pyynnön perusteena olevat tosiasiat ja annettava erityisesti seuraavat tiedot: a) velkojan ja velallisen välinen suhde: lapsi (avioliitossa saatu lapsi, velallisen virallisesti tunnustama lapsi, lapsen isyys vahvistettu tuomioistuimessa), muu sukulainen, puoliso, entinen puoliso, sukulainen avioliiton kautta; b) velkojan taloudellista tilannetta koskeviin tietoihin olisi sisällytettävä seuraavat tiedot: — velkojan ikä, terveydentila ja koulutustaso, — velkojan kuukausittaiset elinkustannukset (ruoka, vaatteet, henkilökohtainen hygienia, ennalta ehkäisevä terveydenhoito, lääkkeet, kuntoutus, koulutus, vapaa-ajan menot, poikkeukselliset menot jne.), — (kun lapsen elatusapua haetaan useammalle kuin yhdelle siihen oikeutetulle henkilölle, edellä mainitut tiedot on annettava kunkin näiden henkilön kohdalta erikseen), — alaikäisen velkojan huoltajana olevan vanhemman koulutus, ammattitutkinto ja nykyinen ammatti, — velkojan huoltajana olevan vanhemman kuukausitulojen lähteet ja määrä, — alaikäisen velkojan huoltajana olevan vanhemman kuukausittaiset kustannukset, jotka aiheutuvat velkojan lisäksi hänen itsensä ja muiden hänen tuestaan riippuvaisten henkilöiden elatuksesta; c) velallisen taloudellista tilannetta koskevien tietojen olisi sisällettävä tiedot myös velallisen koulutuksesta, tämän ammattitutkinnosta ja nykyisestä ammatista.

4.	Olisi mainittava, mitkä perusteluissa mainitut seikat on otettava esiin todisteiden vastaanottamisen yhteydessä (esim. asiakirjan suullinen esittäminen kuulemistilaisuudessa, todistajan (todistajien) kuuleminen, velkojan tai tämän laillisen edustajan kuuleminen, velallisen kuuleminen jne.).

5.	Jokainen vaadittava yksittäinen todiste ja kaikki tarvittavat tiedot on mainittava erikseen, jotta tuomioistuin voi ottaa tällaisen todisteen vastaan.

6.	Hakemukseen liitettävien kirjallisten asiakirjojen on oltava alkuperäisiä tai oikeaksi todistettuja jäljennöksiä; vieraskielisiin asiakirjoihin on liitettävä virallinen puolankielinen käännös.

7.	Todistajat: kunkin todistajan etu- ja sukunimi sekä osoite on mainittava.

III   10 artiklan 1 kohdan e ja f alakohdan mukainen hakemus

1.

Hakemukseen, joka koskee elatusavun myöntämisestä tehdyn päätöksen muuttamista, on sisällytettävä seuraavat tiedot: a) tuomion antaneen tuomioistuimen nimi, tuomion antamisen päivämäärä sekä osapuolten etu- ja sukunimet; b) elatusavun kuukausittainen määrä, jota vaaditaan kullekin velkojalle aiemmin myönnetyn elatusavun määrän sijaan.

2.	Hakemuksessa esitetyistä syistä on käytävä ilmi olosuhteiden muutos, jonka perusteella elatusavun määrää vaaditaan muutettavaksi.

3.	Velkojan (velkojien) tai alaikäisten osalta näiden laillisen edustajan on allekirjoitettava henkilökohtaisesti hakemus perusteluineen.

4.	Olisi mainittava, mitkä perusteluissa mainitut seikat on otettava esiin todistusten vastaanottamisen yhteydessä (esim. asiakirjan suullinen esittäminen kuulemistilaisuudessa, todistajan (todistajien) kuuleminen, velkojan tai tämän laillisen edustajan kuuleminen, velallisen kuuleminen jne.).

5.	Jokainen vaadittava yksittäinen todiste ja kaikki tarvittavat tiedot on mainittava erikseen, jotta tuomioistuin voi ottaa tällaisen todisteen vastaan.

6.	Hakemukseen liitettävien kirjallisten asiakirjojen on oltava alkuperäisiä tai oikeaksi todistettuja jäljennöksiä; vieraskielisiin asiakirjoihin on liitettävä virallinen puolankielinen käännös.

7.	Todistajat: kunkin todistajan etu- ja sukunimi sekä osoite on mainittava.

IV   10 artiklan 2 kohdan b ja c alakohdan mukainen hakemus

1.

Hakemukseen, joka koskee elatusavun myöntämisestä tehdyn päätöksen muuttamista, on sisällytettävä seuraavat tiedot: a) tuomion antaneen tuomioistuimen nimi, tuomion antamisen päivämäärä sekä osapuolten etu- ja sukunimet; b) elatusavun kuukausittainen määrä, jota vaaditaan kullekin velkojalle aiemmin myönnetyn elatusavun määrän sijaan.

2.	Hakemuksessa esitetyistä syistä on käytävä ilmi olosuhteiden muutos, jonka perusteella elatusavun määrää vaaditaan muutettavaksi.

3.	Velallisen on allekirjoitettava henkilökohtaisesti hakemus perusteluineen.

4.	Olisi mainittava, mitkä perusteluissa kuvatut seikat on otettava esiin todistusten vastaanottamisen yhteydessä (esim. asiakirjan suullinen esittäminen kuulemistilaisuudessa, todistajan (todistajien) kuuleminen, velkojan tai tämän laillisen edustajan kuuleminen, velallisen kuuleminen jne.).

5.	Jokainen vaadittava yksittäinen todiste ja kaikki tarvittavat tiedot on mainittava erikseen, jotta tuomioistuin voi ottaa tällaisen todisteen vastaan.

6.	Hakemukseen liitettävien kirjallisten asiakirjojen on oltava alkuperäisiä tai oikeaksi todistettuja jäljennöksiä; vieraskielisiin asiakirjoihin on liitettävä virallinen puolankielinen käännös.

7.	Todistajat: kunkin todistajan etu- ja sukunimi sekä osoite on mainittava.

Slovakian tasavalta:

—	Kaikkien osapuolten kansalaisuutta koskevat tiedot.

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta:

10 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukainen hakemus

Englanti ja Wales

Alkuperäinen päätös ja/tai sen oikeaksi todistettu jäljennös; todistus täytäntöönpanokelpoisuudesta; ilmoitus rästeistä; asiakirja, jossa todetaan, että velallinen oli paikalla alkuperäisessä oikeuskäsittelyssä, tai asiakirja, jossa todistetaan, että menettely oli ilmoitettu ja annettu tiedoksi velalliselle tai että hänelle annettiin tiedoksi alkuperäinen päätös ja annettiin mahdollisuus puolustautua tai hakea muutosta; maininta velallisen olinpaikasta – asuinpaikka ja työpaikka; maininta velallisen tunnistamisesta; velallisen valokuva, jos saatavilla; asiakirja, jossa ilmoitetaan, missä määrin hakija on saanut maksutonta oikeusapua; tarvittaessa oikeaksi todistettu jäljennös lapsen tai lasten syntymä- tai lapseksiottamistodistuksesta; tarvittaessa koulun antama todistus; tarvittaessa oikeaksi todistettu jäljennös avioliittotodistuksesta; tarvittaessa oikeaksi todistettu jäljennös päätöksestä tai muusta asiakirjasta, josta käy ilmi avioliiton tai muun suhteen purkautuminen.

Skotlanti

Alkuperäinen päätös ja/tai sen oikeaksi todistettu jäljennös; todistus täytäntöönpanokelpoisuudesta; ilmoitus rästeistä; asiakirja, jossa todetaan, että velallinen oli paikalla alkuperäisessä oikeuskäsittelyssä, tai asiakirja, jossa todistetaan, että menettely oli ilmoitettu velalliselle tai että hänelle annettiin tiedoksi alkuperäinen päätös ja annettiin mahdollisuus hakea muutosta; maininta velallisen olinpaikasta; maininta velallisen tunnistamisesta; velallisen valokuva, jos saatavilla; tarvittaessa oikeaksi todistettu jäljennös lapsen tai lasten syntymä- tai lapseksiottamistodistuksesta; tarvittaessa koulun antama todistus.

Pohjois-Irlanti

Alkuperäinen päätös ja/tai sen oikeaksi todistettu jäljennös; todistus täytäntöönpanokelpoisuudesta; ilmoitus rästeistä; asiakirja, jossa todetaan, että velallinen oli paikalla alkuperäisessä oikeuskäsittelyssä, tai asiakirja, jolla todistetaan, että menettely oli ilmoitettu velalliselle tai että hänelle annettiin tiedoksi alkuperäinen päätös ja annettiin mahdollisuus hakea muutosta; maininta velallisen olinpaikasta – asuinpaikka ja työpaikka; maininta velallisen tunnistamisesta; velallisen valokuva, jos saatavilla; asiakirja, jossa ilmoitetaan, missä määrin hakija on saanut maksutonta oikeusapua; tarvittaessa oikeaksi todistettu jäljennös lapsen tai lasten syntymä- tai lapseksiottamistodistuksesta; tarvittaessa koulun antama todistus; tarvittaessa oikeaksi todistettu jäljennös avioliittotodistuksesta.

10 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukainen hakemus

Englanti ja Wales

Taloudellista tilannetta koskevat asiakirjat – tulot/menot/varallisuus; maininta vastaajan olinpaikasta – asuinpaikka ja työpaikka; maininta vastaajan tunnistamisesta; vastaajan valokuva, jos saatavilla; tarvittaessa oikeaksi todistettu jäljennös lapsen tai lasten syntymä- tai lapseksiottamistodistuksesta; tarvittaessa koulun antama todistus; tarvittaessa oikeaksi todistettu jäljennös avioliittotodistuksesta; tarvittaessa oikeaksi todistettu jäljennös päätöksestä tai muusta välineestä, josta käy ilmi avioliiton tai muun suhteen purkautuminen; jäljennös asiaa koskevista tuomioistuimen päätöksistä; oikeusapuhakemus; tarvittaessa vanhemmuuden todistava asiakirja; tarvittaessa mahdolliset muut asiakirjat, jotka mainitaan 16 artiklan 3 kohdassa, 25 artiklan 1 kohdan a, b ja d alakohdassa, 25 artiklan 3 kohdan b alakohdassa ja 30 artiklan 3 kohdassa.

Skotlanti

Taloudellista tilannetta koskevat asiakirjat – tulot/menot/varallisuus; maininta vastaajan olinpaikasta; maininta vastaajan tunnistamisesta; vastaajan valokuva, jos saatavilla; tarvittaessa oikeaksi todistettu jäljennös lapsen tai lasten syntymä- tai lapseksiottamistodistuksesta; tarvittaessa koulun antama todistus; tarvittaessa oikeaksi todistettu jäljennös avioliittotodistuksesta; oikeusapuhakemus; tarvittaessa vanhemmuuden todistava asiakirja.

Pohjois-Irlanti

Taloudellista tilannetta koskevat asiakirjat – tulot/menot/varallisuus; maininta vastaajan olinpaikasta – asuinpaikka ja työpaikka; maininta vastaajan tunnistamisesta; vastaajan valokuva, jos saatavilla; tarvittaessa oikeaksi todistettu jäljennös lapsen tai lasten syntymä- tai lapseksiottamistodistuksesta; tarvittaessa koulun antama todistus; tarvittaessa oikeaksi todistettu jäljennös avioliittotodistuksesta; tarvittaessa oikeaksi todistettu jäljennös asumuseropäätöksestä; jäljennös asiaa koskevista tuomioistuimen päätöksistä; oikeusapuhakemus; tarvittaessa vanhemmuuden todistava asiakirja; tarvittaessa mahdolliset muut asiakirjat, jotka mainitaan 16 artiklan 3 kohdassa, 25 artiklan 1 kohdan a, b ja d alakohdassa, 25 artiklan 3 kohdan b alakohdassa ja 30 artiklan 3 kohdassa.

10 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukainen hakemus

Englanti ja Wales

Oikeaksi todistettu jäljennös 20 artiklan tai 22 artiklan b tai e alakohdan soveltamiseksi tarvittavasta päätöksestä sekä kyseisen päätöksen tekemiseen tarvittavista asiakirjoista; asiakirja, jossa ilmoitetaan, missä määrin hakija on saanut maksutonta oikeusapua; taloudellista tilannetta koskevat asiakirjat – tulot/menot/varallisuus; maininta vastaajan olinpaikasta – asuinpaikka ja työpaikka; maininta vastaajan tunnistamisesta; vastaajan valokuva, jos saatavilla; tarvittaessa oikeaksi todistettu jäljennös lapsen tai lasten syntymä- tai lapseksiottamistodistuksesta; tarvittaessa koulun antama todistus; tarvittaessa oikeaksi todistettu jäljennös avioliittotodistuksesta; tarvittaessa oikeaksi todistettu jäljennös päätöksestä tai muusta asiakirjasta, josta käy ilmi avioliiton tai muun suhteen purkautuminen; jäljennös asiaa koskevista tuomioistuimen päätöksistä; tarvittaessa vanhemmuuden todistava asiakirja; tarvittaessa mahdolliset muut asiakirjat, jotka mainitaan 16 artiklan 3 kohdassa, 25 artiklan 1 kohdan a, b ja d alakohdassa, 25 artiklan 3 kohdan b alakohdassa ja 30 artiklan 3 kohdassa.

Skotlanti

Samoin kuin edellä 10 artiklan 1 kohdan c alakohdan osalta.

Pohjois-Irlanti

Oikeaksi todistettu jäljennös 20 artiklan tai 22 artiklan b tai e alakohdan soveltamiseksi tarvittavasta päätöksestä sekä kyseisen päätöksen tekemiseen tarvittavista asiakirjoista; asiakirja, jossa ilmoitetaan, missä määrin hakija on saanut maksutonta oikeusapua; taloudellista tilannetta koskevat asiakirjat – tulot/menot/varallisuus; maininta vastaajan olinpaikasta – asuinpaikka ja työpaikka; maininta vastaajan tunnistamisesta; vastaajan valokuva, jos saatavilla; tarvittaessa oikeaksi todistettu jäljennös lapsen tai lasten syntymä- tai lapseksiottamistodistuksesta; tarvittaessa koulun antama todistus; tarvittaessa oikeaksi todistettu jäljennös avioliittotodistuksesta; tarvittaessa oikeaksi todistettu jäljennös asumuseropäätöksestä; jäljennös asiaa koskevista tuomioistuimen päätöksistä; tarvittaessa vanhemmuuden todistava asiakirja; tarvittaessa mahdolliset muut asiakirjat, jotka mainitaan 16 artiklan 3 kohdassa, 25 artiklan 1 kohdan a, b ja d alakohdassa, 25 artiklan 3 kohdan b alakohdassa ja 30 artiklan 3 kohdassa.

10 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukainen hakemus

Englanti ja Wales

Jäljennös muutettavasta päätöksestä; hakijan/vastaajan taloudellista tilannetta koskevat asiakirjat – tulot/menot/varallisuus; oikeusapuhakemus; tarvittaessa oikeaksi todistettu jäljennös lapsen tai lasten syntymä- tai lapseksiottamistodistuksesta; tarvittaessa koulun antama todistus; tarvittaessa lapsen tai lasten tilanteen muutosta koskevat asiakirjat; hakijan/vastaajan siviilisäätyä koskevat asiakirjat; jäljennös asiaa koskevista tuomioistuimen päätöksistä; tarvittaessa mahdolliset muut asiakirjat, jotka mainitaan 16 artiklan 3 kohdassa, 25 artiklan 1 kohdan a, b ja d alakohdassa, 25 artiklan 3 kohdan b alakohdassa ja 30 artiklan 3 kohdassa; kirjallinen ilmoitus siitä, että molemmat osapuolet olivat läsnä menettelyssä, ja jos vain hakija oli läsnä, alkuperäinen asiakirja, jolla todistetaan menettelyn antaminen tiedoksi toiselle osapuolelle, tai sen oikeaksi todistettu jäljennös.

Skotlanti

Jäljennös muutettavasta päätöksestä; hakijan/vastaajan taloudellista tilannetta koskevat asiakirjat – tulot/menot/varallisuus; oikeusapuhakemus; tarvittaessa koulun antama todistus; lapsen tai lasten tilanteen muutosta koskevat asiakirjat.

Pohjois-Irlanti

Jäljennös muutettavasta päätöksestä; hakijan/vastaajan taloudellista tilannetta koskevat asiakirjat – tulot/menot/varallisuus; oikeusapuhakemus; tarvittaessa oikeaksi todistettu jäljennös lapsen tai lasten syntymä- tai lapseksiottamistodistuksesta; tarvittaessa koulun antama todistus; lapsen tai lasten tilanteen muutosta koskevat asiakirjat; tarvittaessa hakijan/vastaajan siviilisäätyä koskevat asiakirjat; jäljennös asiaa koskevista tuomioistuimen päätöksistä; tarvittaessa mahdolliset muut asiakirjat, jotka mainitaan 16 artiklan 3 kohdassa, 25 artiklan 1 kohdan a, b ja d alakohdassa, 25 artiklan 3 kohdan b alakohdassa ja 30 artiklan 3 kohdassa;

10 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukainen hakemus

Englanti ja Wales

Alkuperäinen muutettava päätös ja/tai sen oikeaksi todistettu jäljennös; asiakirja, jossa todetaan, että velallinen oli paikalla alkuperäisessä oikeudenkäynnissä, tai asiakirja, jolla todistetaan, että menettely oli ilmoitettu velalliselle tai että hänelle annettiin tiedoksi alkuperäinen päätös ja annettiin mahdollisuus hakea muutosta; asiakirja, jossa ilmoitetaan, missä määrin hakija on saanut maksutonta oikeusapua; hakijan/vastaajan taloudellista tilannetta koskevat asiakirjat – tulot/menot/varallisuus; todistus täytäntöönpanokelpoisuudesta; tarvittaessa lapsen tai lasten oikeaksi todistettu syntymä- tai lapseksiottamistodistus; tarvittaessa koulun antama todistus; lapsen tai lasten tilanteen muutosta koskevat asiakirjat; tarvittaessa oikeaksi todistettu jäljennös avioliittotodistuksesta; tarvittaessa oikeaksi todistettu jäljennös päätöksestä tai muusta asiakirjasta, josta käy ilmi avioliiton tai muun suhteen purkautuminen; tarvittaessa hakijan/vastaajan siviilisäätyä koskevat asiakirjat; jäljennös asiaa koskevista tuomioistuimen päätöksistä; maininta velallisen olinpaikasta – asuinpaikka ja työpaikka; maininta velallisen tunnistamisesta; velallisen valokuva, jos saatavilla; tarvittaessa mahdolliset muut asiakirjat, jotka mainitaan 16 artiklan 3 kohdassa, 25 artiklan 1 kohdan a, b ja d alakohdassa, 25 artiklan 3 kohdan b alakohdassa ja 30 artiklan 3 kohdassa; kirjallinen ilmoitus siitä, että molemmat osapuolet olivat läsnä menettelyssä, ja jos vain hakija oli läsnä, alkuperäinen asiakirja, jolla todistetaan menettelyn antaminen tiedoksi toiselle osapuolelle, tai sen oikeaksi todistettu jäljennös.

Skotlanti

Alkuperäinen muutettava päätös ja/tai sen oikeaksi todistettu jäljennös; asiakirja, jolla todistetaan, että menettely oli ilmoitettu velalliselle tai että hänelle annettiin tiedoksi alkuperäinen päätös ja annettiin mahdollisuus hakea muutosta; asiakirja, jossa ilmoitetaan, missä määrin hakija on saanut maksutonta oikeusapua; hakijan/vastaajan taloudellista tilannetta koskevat asiakirjat – tulot/menot/varallisuus; todistus täytäntöönpanokelpoisuudesta; koulun antama todistus tapauksen mukaan; lapsen tai lasten tilanteen muutosta koskevat asiakirjat; tarvittaessa hakijan/vastaajan siviilisäätyä koskevat asiakirjat; maininta velallisen olinpaikasta; maininta velallisen tunnistamisesta; velallisen valokuva, jos saatavilla.

Pohjois-Irlanti

Alkuperäinen muutettava päätös ja/tai sen oikeaksi todistettu jäljennös; asiakirja, jossa todetaan, että velallinen oli paikalla alkuperäisessä oikeuskäsittelyssä, tai asiakirja, jolla todistetaan, että menettely oli ilmoitettu velalliselle tai että hänelle annettiin tiedoksi alkuperäinen päätös ja annettiin mahdollisuus hakea muutosta; asiakirja, jossa ilmoitetaan, missä määrin hakija on saanut maksutonta oikeusapua; hakijan/vastaajan taloudellista tilannetta koskevat asiakirjat – tulot/menot/varallisuus; todistus täytäntöönpanokelpoisuudesta; tarvittaessa oikeaksi todistettu jäljennös lapsen tai lasten syntymä- tai lapseksiottamistodistuksesta; tarvittaessa koulun antama todistus; lapsen tai lasten tilanteen muutosta koskevat asiakirjat; tarvittaessa oikeaksi todistettu jäljennös avioliittotodistuksesta; tarvittaessa oikeaksi todistettu jäljennös asumuseropäätöksestä; tarvittaessa hakijan/vastaajan siviilisäätyä koskevat asiakirjat; jäljennös asiaa koskevista tuomioistuimen päätöksistä; maininta velallisen olinpaikasta – asuinpaikka ja työpaikka; maininta velallisen tunnistamisesta; velallisen valokuva, jos saatavilla; tarvittaessa mahdolliset muut asiakirjat, jotka mainitaan 16 artiklan 3 kohdassa, 25 artiklan 1 kohdan a, b ja d alakohdassa, 25 artiklan 3 kohdan b alakohdassa ja 30 artiklan 3 kohdassa.

10 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukainen hakemus

Englanti ja Wales

Jäljennös muutettavasta päätöksestä; hakijan/vastaajan taloudellista tilannetta koskevat asiakirjat – tulot/menot/varallisuus; oikeusapuhakemus; tarvittaessa koulun antama todistus; lapsen tai lasten tilanteen muutosta koskevat asiakirjat; tarvittaessa hakijan/vastaajan siviilisäätyä koskevat asiakirjat; jäljennös asiaa koskevista tuomioistuimen päätöksistä; tarvittaessa mahdolliset muut asiakirjat, jotka mainitaan 16 artiklan 3 kohdassa, 25 artiklan 1 kohdan a, b ja d alakohdassa, 25 artiklan 3 kohdan b alakohdassa ja 30 artiklan 3 kohdassa.

Skotlanti

Jäljennös muutettavasta päätöksestä; hakijan/vastaajan taloudellista tilannetta koskevat asiakirjat – tulot/menot/varallisuus; oikeusapuhakemus; koulun antama todistus tapauksen mukaan; lapsen tai lasten tilanteen muutosta koskevat asiakirjat.

Pohjois-Irlanti

Jäljennös muutettavasta päätöksestä; hakijan/vastaajan taloudellista tilannetta koskevat asiakirjat – tulot/menot/varallisuus; oikeusapuhakemus; tarvittaessa koulun antama todistus; lapsen tai lasten tilanteen muutosta koskevat asiakirjat; tarvittaessa hakijan/vastaajan siviilisäätyä koskevat asiakirjat; jäljennös asiaa koskevista tuomioistuimen päätöksistä; tarvittaessa mahdolliset muut asiakirjat, jotka mainitaan 16 artiklan 3 kohdassa, 25 artiklan 1 kohdan a, b ja d alakohdassa, 25 artiklan 3 kohdan b alakohdassa ja 30 artiklan 3 kohdassa.

10 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukainen hakemus

Englanti ja Wales

Alkuperäinen muutettava päätös ja/tai sen oikeaksi todistettu jäljennös; todistus täytäntöönpanokelpoisuudesta; asiakirja, jossa ilmoitetaan, missä määrin hakija on saanut maksutonta oikeusapua; hakijan/vastaajan taloudellista tilannetta koskevat asiakirjat – tulot/menot/varallisuus; tarvittaessa oikeaksi todistettu jäljennös lapsen tai lasten syntymä- tai lapseksiottamistodistuksesta; tarvittaessa koulun antama todistus; lapsen tai lasten tilanteen muutosta koskevat asiakirjat; tarvittaessa oikeaksi todistettu jäljennös avioliittotodistuksesta; tarvittaessa oikeaksi todistettu jäljennös päätöksestä tai muusta asiakirjasta, josta käy ilmi avioliiton tai muun suhteen purkautuminen; tarvittaessa hakijan/vastaajan siviilisäätyä koskevat asiakirjat; jäljennös asiaa koskevista tuomioistuimen päätöksistä; maininta velkojan olinpaikasta – asuinpaikka ja työpaikka; maininta velkojan tunnistamisesta; velkojan valokuva, jos saatavilla; tarvittaessa mahdolliset muut asiakirjat, jotka mainitaan 16 artiklan 3 kohdassa, 25 artiklan 1 kohdan a, b ja d alakohdassa, 25 artiklan 3 kohdan b alakohdassa ja 30 artiklan 3 kohdassa.

Skotlanti

Alkuperäinen muutettava päätös ja/tai sen oikeaksi todistettu jäljennös; asiakirja, jossa ilmoitetaan, missä määrin hakija on saanut maksutonta oikeusapua; hakijan/vastaajan taloudellista tilannetta koskevat asiakirjat – tulot/menot/varallisuus; tarvittaessa koulun antama todistus; hakijan taloudellisen tilanteen muutosta koskevat asiakirjat; maininta velkojan olinpaikasta; maininta velkojan tunnistamisesta; velkojan valokuva, jos saatavilla.

Pohjois-Irlanti

Alkuperäinen muutettava päätös ja/tai sen oikeaksi todistettu jäljennös; todistus täytäntöönpanokelpoisuudesta; asiakirja, jossa ilmoitetaan, missä määrin hakija on saanut maksutonta oikeusapua; hakijan/vastaajan taloudellista tilannetta koskevat asiakirjat – tulot/menot/varallisuus; tarvittaessa oikeaksi todistettu jäljennös lapsen tai lasten syntymä- tai lapseksiottamistodistuksesta; tarvittaessa koulun antama todistus; lapsen tai lasten tilanteen muutosta koskevat asiakirjat; tarvittaessa oikeaksi todistettu jäljennös avioliittotodistuksesta; tarvittaessa oikeaksi todistettu jäljennös asumuseropäätöksestä; tarvittaessa hakijan/vastaajan siviilisäätyä koskevat asiakirjat; jäljennös asiaa koskevista tuomioistuimen päätöksistä; maininta velkojan olinpaikasta – asuinpaikka ja työpaikka; maininta velkojan tunnistamisesta; velkojan valokuva, jos saatavilla; tarvittaessa mahdolliset muut asiakirjat, jotka mainitaan 16 artiklan 3 kohdassa, 25 artiklan 1 kohdan a, b ja d alakohdassa, 25 artiklan 3 kohdan b alakohdassa ja 30 artiklan 3 kohdassa.

Yleistä

10 artiklan, mukaan lukien 10 artiklan 1 kohdan a alakohta ja 10 artiklan 2 kohdan a alakohta, mukaisten hakemusten osalta Englannin ja Walesin keskusviranomainen tarvitsisi kolme jäljennöstä kustakin asiakirjasta, tarvittaessa englanninkielisine käännöksineen.

10 artiklan, mukaan lukien 10 artiklan 1 kohdan a alakohta ja 10 artiklan 2 kohdan a alakohta, mukaisten hakemusten osalta Pohjois-Irlannin keskusviranomainen tarvitsisi kolme jäljennöstä kustakin asiakirjasta englanninkielisine käännöksineen.

2.   YLEISSOPIMUKSEN 44 ARTIKLAN 1 KOHDASSA TARKOITETTU SELITYS

Euroopan unioni antaa selityksen, jonka mukaan jäljempänä luetellut jäsenvaltiot hyväksyvät hakemukset ja niiden liiteasiakirjat käännettyinä virallisen kielensä lisäksi kielille, jotka on mainittu kunkin luettelossa mainitun jäsenvaltion kohdalla:

Tšekin tasavalta: slovakki

Viron tasavalta: englanti

Liettuan tasavalta: englanti

Slovakian tasavalta: tšekki

3.   YLEISSOPIMUKSEN 44 ARTIKLAN 2 KOHDASSA TARKOITETTU SELITYS

Euroopan unioni antaa selityksen, jonka mukaan Belgian kuningaskunnassa asiakirjat on laadittava ranskan, hollannin tai saksan kielellä tai käännettävä ranskan, hollannin tai saksan kielelle sen mukaan, millä Belgian alueella asiakirjat on toimitettava.

Tiedot siitä, mitä kieltä yksittäisellä Belgian alueella on käytettävä, löytyvät vastaanottavia viranomaisia koskevasta käsikirjasta, joka perustuu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 1393/2007, annettu 13 päivänä marraskuuta 2007, oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa (asiakirjojen tiedoksianto). Käsikirja on saatavilla verkkosivuilla http://ec.europa.eu/justice_home/judicialatlascivil/html/index_fi.htm

seuraavan polun kautta:

”Asiakirjojen tiedoksianto (asetus 1393/2007)”/”Asiakirjat”/”Vastaanottavat viranomaiset sisältävä käsikirja”/”Belgia”/”Geographical areas of competence” (s. 42 alkaen);

tai suoraan osoitteessa:

http://ec.europa.eu/justice_home/judicialatlascivil/html/pdf/manual_sd_bel.pdf

kohdasta ”Alueellinen toimivalta” (s. 42 alkaen).

LIITE IV

Euroopan unionin yksipuolinen julistus, joka annetaan lasten ja muiden perheenjäsenten elatusavun kansainvälisestä perinnästä 23 päivänä marraskuuta 2007 tehdyn Haagin yleissopimuksen tekemisen yhteydessä

Euroopan unioni antaa seuraavan yksipuolisen julistuksen:

YLEISSOPIMUS

lasten ja muiden perheenjäsenten elatusavun kansainvälisestä perinnästä

(tehty 23 päivänä marraskuuta 2007)

TÄMÄN YLEISSOPIMUKSEN ALLEKIRJOITTAJAVALTIOT, jotka

HALUAVAT edistää lasten ja muiden perheenjäsenten elatusavun kansainväliseen perintään liittyvää valtioiden välistä yhteistyötä,

OVAT TIETOISIA tarpeesta ottaa käyttöön tuloksia tuottavia menettelyjä, jotka ovat helposti käytettävissä, nopeita, tehokkaita, kustannustehokkaita, eri tilanteisiin soveltuvia ja oikeudenmukaisia,

HALUAVAT kehittää edelleen voimassa olevien Haagin yleissopimusten ja muiden kansainvälisten välineiden, erityisesti elatusavun perimisestä ulkomailla 20 päivänä kesäkuuta 1956 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen, parhaita ratkaisuja,

PYRKIVÄT hyödyntämään tekniikan kehityksen tuomia etuja ja luomaan joustavan järjestelmän, joka pystyy mukautumaan muuttuviin tarpeisiin ja tekniikan kehityksen tuomiin uusiin mahdollisuuksiin,

MUISTUTTAVAT, että 20 päivänä marraskuuta 1989 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien lapsen oikeuksien yleissopimuksen 3 ja 27 artiklan mukaisesti

—	kaikissa toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu,

—	jokaisella lapsella on oikeus hänen ruumiillisen, henkisen, hengellisen, moraalisen ja sosiaalisen kehityksensä kannalta riittävään elintasoon,

—	vanhemmilla tai muilla lapsen huollosta vastaavilla on ensisijainen velvollisuus kykyjensä ja taloudellisten mahdollisuuksiensa mukaisesti turvata lapsen kehityksen kannalta välttämättömät elinolosuhteet, ja

—	sopimusvaltiot pyrkivät kaikin mahdollisin keinoin, myös kansainvälisiä sopimuksia tekemällä, turvaamaan lapsen elatusmaksujen perinnän vanhemmilta tai muilta lapsesta taloudellisessa vastuussa olevilta, erityisesti silloin kun nämä henkilöt asuvat eri valtiossa kuin lapsi,

OVAT PÄÄTTÄNEET TEHDÄ TÄMÄN YLEISSOPIMUKSEN JA OVAT SOPINEET SEURAAVISTA MÄÄRÄYKSISTÄ:

I   LUKU

TAVOITE, SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Tavoite

Tämän yleissopimuksen tavoitteena on varmistaa lasten ja muiden perheenjäsenten elatusavun tehokas kansainvälinen perintä erityisesti

a)	perustamalla sopimusvaltioiden viranomaisten välille kattava yhteistyöjärjestelmä;

b)	mahdollistamalla hakemusten tekeminen elatusapupäätösten saamiseksi;

c)	määräämällä elatusapupäätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta; ja

d)	edellyttämällä tehokkaita toimenpiteitä elatusapupäätösten pikaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi.

2 artikla

Soveltamisala

1)   Tätä yleissopimusta sovelletaan

a)	vanhemman ja lapsen suhteesta johtuviin elatusvelvoitteisiin alle 21-vuotiaaseen henkilöön nähden;

b)	puolisoiden tai entisten puolisoiden keskinäisiä elatusvelvoitteita koskevan päätöksen tunnustamiseen ja täytäntöönpanoon tai pelkkään täytäntöönpanoon, kun hakemus esitetään yhdessä a alakohdan soveltamisalaan kuuluvan vaateen kanssa; ja

c)	puolisoiden tai entisten puolisoiden keskinäisiin elatusvelvoitteisiin, II ja III lukua lukuun ottamatta.

2)   Sopimusvaltio voi 62 artiklan mukaisesti varata itselleen oikeuden rajoittaa yleissopimuksen soveltamisen koskemaan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa vain alle 18-vuotiaita henkilöitä. Jos sopimusvaltio tekee tällaisen varauman, sillä ei ole oikeutta vaatia yleissopimuksen soveltamista henkilöihin, jotka varauman vuoksi jäävät ikänsä perusteella yleissopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

3)   Sopimusvaltio voi 63 artiklan mukaisesti antaa selityksen, jonka mukaan se laajentaa koko yleissopimuksen tai sen osan soveltamisen koskemaan mitä tahansa perhe-, sukulaisuus-, avio- tai lankoussuhteesta johtuvia elatusvelvoitteita, mukaan lukien erityisesti haavoittuvassa asemassa oleviin henkilöihin kohdistuvat elatusvelvoitteet. Tällaiset selitykset luovat velvoitteita kahden sopimusvaltion välille vain siltä osin, kuin niiden selitykset koskevat samoja elatusvelvoitteita ja yleissopimuksen osia.

4)   Tämän yleissopimuksen määräyksiä sovelletaan lapsiin vanhempien siviilisäädystä riippumatta.

3 artikla

Määritelmät

Tässä yleissopimuksessa tarkoitetaan

a)	’velkojalla’ luonnollista henkilöä, jolla on tai jolla väitetään olevan oikeus saada elatusapua;

b)	’velallisella’ luonnollista henkilöä, joka on tai jonka väitetään olevan velvollinen maksamaan elatusapua;

c)

’oikeusavulla’ apua, joka on tarpeen, jotta hakijat voivat tuntea oikeutensa ja vedota niihin ja jotta voidaan taata, että hakemukset käsitellään pyynnön vastaanottaneessa valtiossa kokonaisuudessaan ja tehokkaasti. Oikeusavun antamisella voidaan tarpeen mukaan tarkoittaa oikeudellista neuvontaa, oikeudellista apua asian saattamiseksi viranomaisen käsiteltäväksi, edustamista oikeudenkäynnissä ja vapauttamista menettelyn kuluista;

d)	’kirjallisella sopimuksella’ sopimusta, joka on tallennettu millä tahansa välineellä siten, että sen sisältämät tiedot ovat saatavissa myöhempää käyttöä varten;

e)

’elatusapusopimuksella’ elatusavun maksamisesta tehtyä kirjallista sopimusta, joka i) on laadittu virallisesti tai rekisteröity virallisena asiakirjana toimivaltaisen viranomaisen toimesta tai ii) on toimivaltaisen viranomaisen vahvistama tai tehty, rekisteröity tai tallennettu toimivaltaisen viranomaisen toimesta ja jota toimivaltainen viranomainen voi tarkastella uudelleen ja muuttaa;

f)	’haavoittuvassa asemassa olevalla henkilöllä’ henkilöä, joka henkilökohtaisten kykyjensä heikentymisen tai riittämättömyyden vuoksi ei pysty huolehtimaan itsestään.

II   LUKU

HALLINNOLLINEN YHTEISTYÖ

4 artikla

Keskusviranomaisten nimeäminen

1)   Kunkin sopimusvaltion on nimettävä keskusviranomainen hoitamaan sille tässä yleissopimuksessa määrättyjä tehtäviä.

2)   Liittovaltiot, valtiot, joissa on useampi kuin yksi oikeusjärjestelmä, tai valtiot, joissa on itsehallintoalueita, voivat nimetä useamman kuin yhden keskusviranomaisen ja määritellä niiden alueellisen tai henkilöllisen toimivallan laajuuden. Valtion, joka on nimennyt useamman kuin yhden keskusviranomaisen, on nimettävä se keskusviranomainen, jolle kaikki tiedonannot voidaan lähettää toimitettaviksi eteenpäin tämän valtion toimivaltaiselle keskusviranomaiselle.

3)   Sopimusvaltion on ilmoitettava keskusviranomaisen tai keskusviranomaisten nimeämisestä sekä niiden yhteystiedot ja tarvittaessa niiden 2 kohdassa tarkoitetun toimivallan laajuus Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin pysyvälle toimistolle ratifiointi- tai liittymiskirjan tallettamisen tai 61 artiklan mukaisen selityksen antamisen yhteydessä. Sopimusvaltioiden on viipymättä ilmoitettava pysyvälle toimistolle kaikista muutoksista.

5 artikla

Keskusviranomaisten yleiset tehtävät

Keskusviranomaisten on

a)	tehtävä keskenään yhteistyötä ja edistettävä valtioidensa toimivaltaisten viranomaisten välistä yhteistyötä tämän yleissopimuksen tarkoitusten toteuttamiseksi;

b)	pyrittävä mahdollisuuksien mukaan löytämään ratkaisuja tämän yleissopimuksen soveltamisessa ilmeneviin ongelmiin.

6 artikla

Keskusviranomaisten erityiset tehtävät

1)   Keskusviranomaiset antavat III luvun mukaisiin hakemuksiin liittyvää apua, erityisesti

a)	toimittamalla edelleen ja ottamalla vastaan kyseisiä hakemuksia;

b)	panemalla vireille näihin hakemuksiin liittyviä menettelyjä tai helpottamalla niiden vireillepanoa.

2)   Keskusviranomaiset toteuttavat kaikki tarvittavat näihin hakemuksiin liittyvät toimenpiteet

a)	oikeusavun antamiseksi tai helpottamiseksi olosuhteiden sitä vaatiessa;

b)	velallisen tai velkojan olinpaikan selvittämiseksi;

c)	velallisen tai velkojan asiaankuuluvien tulotietojen ja tarvittaessa heidän varallisuuttaan koskevien muiden tietojen hankkimisen edistämiseksi, mukaan lukien omaisuuden sijaintipaikan selvittäminen;

d)	sovintoratkaisuihin pääsyn edistämiseksi, minkä tavoitteena on elatusavun vapaaehtoinen maksaminen, käyttämällä välitys- tai sovittelumenettelyä tai niihin verrattavia menettelyjä, kun tämä osoittautuu asianmukaiseksi;

e)	elatusapupäätösten meneillään olevan täytäntöönpanon helpottamiseksi, elatusapurästit mukaan lukien;

f)	elatusmaksujen keruun ja nopean eteenpäin toimittamisen helpottamiseksi;

g)	asiakirja- tai muun todistusaineiston hankkimisen helpottamiseksi;

h)	avustamiseksi vanhemmuuden vahvistamisessa, kun se on tarpeen elatusavun perimiseksi;

i)	sellaisten menettelyjen vireille panemiseksi tai vireillepanon helpottamiseksi, joita tarvitaan luonteeltaan alueellisten väliaikaisten toimenpiteiden toteuttamiseksi ja joiden tarkoituksena on varmistaa vireillä olevan elatushakemuksen päätökseen saattaminen;

j)	asiakirjojen tiedoksiannon helpottamiseksi.

3)   Julkisyhteisöt tai muut asianomaisen sopimusvaltion toimivaltaisten viranomaisten valvonnan alaiset elimet voivat asianomaisen sopimusvaltion lainsäädännön sallimissa rajoissa suorittaa tämän artiklan mukaiset keskusviranomaisen tehtävät. Sopimusvaltion on ilmoitettava tällaisen julkisyhteisön tai muun elimen nimeämisestä samoin kuin sen yhteystiedot ja sen tehtävien laajuus Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin pysyvälle toimistolle. Sopimusvaltioiden on viipymättä ilmoitettava pysyvälle toimistolle kaikista muutoksista.

4)   Mikään tässä artiklassa tai 7 artiklassa ei velvoita keskusviranomaista käyttämään toimivaltaa, joka pyynnön vastaanottavan valtion lainsäädännön mukaan kuuluu ainoastaan oikeusviranomaisille.

7 artikla

Erityisiä toimenpiteitä koskevat pyynnöt

1)   Keskusviranomainen voi esittää perustellun pyynnön toiselle keskusviranomaiselle tarvittavien 6 artiklan 2 kohdan b, c, g, h, i ja j alakohdan mukaisten erityisten toimenpiteiden toteuttamiseksi, jos 10 artiklassa tarkoitettua hakemusta ei ole vireillä. Pyynnön vastaanottanut keskusviranomainen toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, jos se katsoo, että ne ovat tarpeen mahdollisen hakijan auttamiseksi tekemään 10 artiklassa määrätty hakemus tai päättämään, onko tällainen hakemus tehtävä.

2)   Keskusviranomainen voi toisen keskusviranomaisen pyynnöstä toteuttaa erityisiä toimenpiteitä myös sellaisen pyynnön esittävässä valtiossa vireillä olevan elatussaatavien perintään liittyvän asian yhteydessä, jolla on kansainvälinen ulottuvuus.

8 artikla

Keskusviranomaisen kulut

1)   Kukin keskusviranomainen vastaa kuluistaan, jotka sille aiheutuvat tämän yleissopimuksen soveltamisesta.

2)   Keskusviranomaiset eivät voi periä hakijalta maksua tämän yleissopimuksen nojalla suorittamistaan palveluista, lukuun ottamatta poikkeuksellisia kuluja, jotka aiheutuvat 7 artiklan mukaisesta erityisiä toimenpiteitä koskevasta pyynnöstä.

3)   Pyynnön vastaanottanut keskusviranomainen ei voi periä 2 kohdassa mainittuja poikkeuksellisia kuluja ilman, että se on saanut etukäteen hakijan suostumuksen tällaisten palveluiden toimittamiseen kyseessä olevalla hinnalla.

III   LUKU

KESKUSVIRANOMAISTEN VÄLITYKSELLÄ TEHTÄVÄT HAKEMUKSET

9 artikla

Keskusviranomaisten välityksellä tehtävä hakemus

Tässä luvussa tarkoitettu pyynnön vastaanottavan valtion keskusviranomaiselle osoitettu hakemus tehdään sen sopimusvaltion keskusviranomaisen välityksellä, jossa hakija asuu. Tätä määräystä sovellettaessa asumisella ei kuitenkaan tarkoiteta pelkkää oleskelua.

10 artikla

Mahdolliset hakemukset

1)   Elatusavun perimistä tämän yleissopimuksen nojalla pyytävä velkoja voi tehdä pyynnön esittävässä valtiossa seuraavat hakemukset:

a)	päätöksen tunnustaminen tai päätöksen tunnustaminen ja täytäntöönpano;

b)	pyynnön vastaanottavassa valtiossa tehdyn tai tunnustetun päätöksen täytäntöönpano;

c)	päätöksen saaminen pyynnön vastaanottavassa valtiossa, jollei asiassa ole annettu päätöstä, mukaan lukien tarvittaessa vanhemmuuden vahvistaminen;

d)

päätöksen saaminen pyynnön vastaanottavassa valtiossa, jos muussa valtiossa tehdyn päätöksen tunnustaminen ja täytäntöönpano ei ole mahdollista tai jos se evätään 20 artiklassa tarkoitetun tunnustamis- ja täytäntöönpanoperusteen puuttumisen vuoksi tai 22 artiklan b tai e alakohdassa tarkoitetusta syystä;

e)	pyynnön vastaanottavassa valtiossa tehdyn päätöksen muuttaminen;

f)	muussa kuin pyynnön vastaanottavassa valtiossa tehdyn päätöksen muuttaminen.

2)   Velallinen, jota vastaan on annettu elatusapua koskeva päätös, voi tehdä pyynnön esittävässä valtiossa seuraavat hakemukset:

a)	sellaisen päätöksen tai vastaavan menettelyn tunnustaminen, joka johtaa aikaisemman päätöksen täytäntöönpanon keskeyttämiseen tai rajoittamiseen pyynnön vastaanottavassa valtiossa;

b)	pyynnön vastaanottavassa valtiossa tehdyn päätöksen muuttaminen;

c)	muussa kuin pyynnön vastaanottavassa valtiossa tehdyn päätöksen muuttaminen.

3)   Jollei tässä yleissopimuksessa toisin määrätä, 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut hakemukset käsitellään pyynnön vastaanottavan valtion lainsäädännön mukaisesti, ja 1 kohdan c–f alakohdassa ja 2 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettuihin hakemuksiin sovelletaan pyynnön vastaanottavassa valtiossa sovellettavia toimivaltasääntöjä.

11 artikla

Hakemuksen sisältö

1)   Kaikissa 10 artiklassa tarkoitetuissa hakemuksissa on oltava ainakin seuraavat tiedot:

a)	maininta hakemuksen tai hakemusten luonteesta;

b)	hakijan nimi ja yhteystiedot, mukaan lukien osoite ja syntymäaika;

c)	vastaajan nimi ja, jos ne ovat tiedossa, hänen osoitteensa ja syntymäaikansa;

d)	niiden henkilöiden nimet ja syntymäajat, joille elatusapua haetaan;

e)	hakemuksen perustelut;

f)	velkojan tekemässä hakemuksessa tieto siitä, minne maksut on suoritettava tai on sähköisesti välitettävä;

g)	Muissa kuin 10 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetuissa hakemuksissa ne tiedot tai asiakirjat, joita pyynnön vastaanottava valtio edellyttää 63 artiklan mukaisesti antamassaan selityksessä;

h)	hakemuksen käsittelystä pyynnön esittävän valtion keskusviranomaisessa vastaavan henkilön tai yksikön nimi ja yhteystiedot.

2)   Tarvittaessa ja siltä osin kuin ne ovat tiedossa, hakemuksessa on lisäksi oltava seuraavat tiedot:

a)	velkojan taloudellinen tilanne;

b)	velallisen taloudellinen tilanne, mukaan lukien velallisen työnantajan nimi ja osoite sekä velallisen omaisuuden sijaintipaikka ja laatu;

c)	mahdolliset muut tiedot, joista voi olla apua vastaajan olinpaikan selvittämisessä.

3)   Hakemukseen on liitettävä hakemusta tukevat tarpeelliset tiedot tai asiakirjat, mukaan lukien sellaiset asiakirjat, jotka koskevat hakijan oikeutta saada maksutonta oikeusapua. Edellä 10 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin hakemuksiin on liitettävä vain 25 artiklassa luetellut asiakirjat.

4)   Edellä 10 artiklassa tarkoitettu hakemus voidaan tehdä Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin suosittamassa ja julkaisemassa muodossa.

12 artikla

Hakemusten ja asioiden toimittaminen, vastaanottaminen ja käsittely keskusviranomaisten välityksellä

1)   Pyynnön esittävän valtion keskusviranomaisen on avustettava hakijaa sen varmistamiseksi, että hakemukseen liitetään kaikki ne asiakirjat ja tiedot, jotka tällä viranomaisella olevan tiedon mukaan tarvitaan hakemuksen käsittelemiseksi.

2)   Todettuaan, että hakemus on tämän yleissopimuksen vaatimusten mukainen, pyynnön esittävän valtion keskusviranomainen toimittaa sen hakijan puolesta ja tämän suostumuksella pyynnön vastaanottavan valtion keskusviranomaiselle. Hakemuksen mukaan liitetään liitteessä 1 oleva saatelomake. Pyynnön esittävän valtion keskusviranomaisen on toimitettava pyynnön vastaanottavan valtion keskusviranomaisen pyynnöstä alkuperävaltion toimivaltaisen viranomaisen oikeaksi todistama täydellinen jäljennös kaikista 16 artiklan 3 kohdassa, 25 artiklan 1 kohdan a, b ja d alakohdassa, 25 artiklan 3 kohdan b alakohdassa ja 30 artiklan 3 kohdassa luetelluista asiakirjoista.

3)   Pyynnön vastaanottaneen keskusviranomaisen on kuuden viikon kuluessa hakemuksen vastaanottopäivästä ilmoitettava vastaanottamisesta käyttäen lomaketta, jonka malli on liitteessä 2, ja ilmoitettava pyynnön esittävän valtion keskusviranomaiselle, mitä alustavia toimenpiteitä on toteutettu tai toteutetaan hakemuksen käsittelemiseksi, ja se voi pyytää muita tarvittavia asiakirjoja ja tietoja. Pyynnön vastaanottaneen keskusviranomaisen on samassa kuuden viikon määräajassa annettava pyynnön esittäneelle keskusviranomaiselle sen henkilön tai yksikön nimi ja yhteystiedot, jonka tehtävänä on vastata hakemuksen käsittelyn edistymistä koskeviin tiedusteluihin.

4)   Pyynnön vastaanottaneen keskusviranomaisen on kolmen kuukauden kuluessa vastaanottoilmoituksesta ilmoitettava pyynnön esittäneelle keskusviranomaiselle hakemuksen käsittelyvaiheesta.

5)   Pyynnön esittäneen ja pyynnön vastaanottaneen keskusviranomaisen on annettava toisilleen seuraavat tiedot:

a)	asiasta vastaava henkilö tai yksikkö;

b)	asian edistyminen;

ja vastattava joutuisasti tiedusteluihin.

6)   Keskusviranomaisten on käsiteltävä asia niin nopeasti kuin asiaan liittyvien kysymysten asianmukainen käsittely sen sallii.

7)   Keskusviranomaisten on käytettävä käytettävissään olevista viestintävälineistä kaikkein nopeimpia ja tehokkaimpia.

8)   Pyynnön vastaanottanut keskusviranomainen voi kieltäytyä hakemuksen käsittelystä ainoastaan, jos on ilmeistä, että tässä yleissopimuksessa määrätyt edellytykset eivät täyty. Siinä tapauksessa tämän keskusviranomaisen on ilmoitettava viipymättä kieltäytymisensä syyt pyynnön esittäneelle keskusviranomaiselle.

9)   Pyynnön vastaanottanut keskusviranomainen ei voi hylätä hakemusta yksinomaan sillä perusteella, että tarvitaan täydentäviä asiakirjoja ja tietoja. Tämä keskusviranomainen voi kuitenkin pyytää pyynnön esittänyttä keskusviranomaista toimittamaan kyseiset täydentävät asiakirjat ja tiedot. Jos pyynnön esittänyt keskusviranomainen ei toimita niitä kolmen kuukauden tai pyynnön vastaanottaneen keskusviranomaisen määrittämän pidemmän ajanjakson kuluessa, viimeksi mainittu keskusviranomainen voi päättää, ettei se enää käsittele hakemusta. Tässä tapauksessa sen on ilmoitettava päätöksestä pyynnön esittäneelle keskusviranomaiselle.

13 artikla

Viestintävälineet

Vastaaja ei voi riitauttaa sopimusvaltioiden keskusviranomaisten välityksellä tämän luvun mukaisesti tehtyä hakemusta eikä mitään siihen liitettyä tai keskusviranomaisen antamaa asiakirjaa tai tietoa pelkästään kyseisten keskusviranomaisten välisessä yhteydenpidossa käytetyn tallennus- tai viestintävälineen perusteella.

14 artikla

Todellinen mahdollisuus päästä menettelyjen piiriin

1)   Pyynnön vastaanottavan valtion on annettava hakijoille todellinen mahdollisuus päästä tässä luvussa tarkoitettuihin hakemuksiin liittyvien menettelyjen piiriin, täytäntöönpano- ja muutoksenhakumenettelyt mukaan lukien.

2)   Tämän todellisen mahdollisuuden turvaamiseksi on pyynnön vastaanottavan valtion annettava maksutonta oikeusapua 14–17 artiklan mukaisesti, paitsi jos sovelletaan 3 kohtaa.

3)   Pyynnön vastaanottava valtio ei ole velvollinen antamaan maksutonta oikeusapua, jos ja siinä määrin kuin tämän valtion menettelyt antavat osapuolille mahdollisuuden hoitaa asian ilman tarvetta oikeusapuun, ja keskusviranomainen tarjoaa tarvittavat palvelut veloituksetta.

4)   Maksuttoman oikeusavun saannin edellytykset eivät saa olla tiukempia, kuin vastaavien kansallisten asioiden osalta on säädetty.

5)   Tämän yleissopimuksen mukaisista menettelyistä aiheutuvien kulujen ja kustannusten maksamisen vakuudeksi ei saa vaatia vakuutta, takuuta tai talletusta tai muuta senkaltaista suoritusta.

15 artikla

Maksuton oikeusapu lasten elatusapua koskevien hakemusten yhteydessä

1)   Pyynnön vastaanottavan valtion on annettava maksutonta oikeusapua kaikkien velkojan tämän luvun nojalla esittämien hakemusten osalta, jotka koskevat vanhemman ja lapsen suhteesta johtuvia elatusvelvoitteita alle 21-vuotiaaseen henkilöön nähden.

2)   Sen estämättä, mitä 1 kohdassa määrätään, pyynnön vastaanottavan valtion toimivaltainen viranomainen voi muiden kuin 10 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen hakemusten ja 20 artiklan 4 kohdan soveltamisalaan kuuluvien tapausten osalta evätä maksuttoman oikeusavun, jos se katsoo, että vaatimus tai muutoksenhaku on selvästi perusteeton.

16 artikla

Selitys, jonka perusteella sallitaan lapsen varallisuuden selvittäminen

1)   Sen estämättä, mitä 15 artiklan 1 kohdassa määrätään, sopimusvaltio voi 63 artiklan mukaisesti antaa selityksen, jonka mukaan se antaa maksutonta oikeusapua muiden kuin 10 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen hakemusten ja 20 artiklan 4 kohdan soveltamisalaan kuuluvien tapausten yhteydessä, jollei lapsen varallisuutta koskevasta arvioinnista muuta johdu.

2)   Sopimusvaltion on tällaisen selityksen antamisen yhteydessä ilmoitettava Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin pysyvälle toimistolle, miten lapsen varallisuutta arvioidaan, sekä ne taloudelliset edellytykset, jotka on täytettävä.

3)   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuun, samassa kohdassa mainitun selityksen antaneelle sopimusvaltiolle osoitettuun hakemukseen on liitettävä hakijan virallinen lausunto, jossa todetaan, että lapsen varallisuus täyttää 2 kohdassa tarkoitetut edellytykset. Pyynnön vastaanottanut valtio voi pyytää lisäselvitystä lapsen varallisuudesta vain, jos sillä on perusteltu syy olettaa, että hakijan antamat tiedot ovat virheellisiä tai puutteellisia.

4)   Jos pyynnön vastaanottaneen valtion myöntämä laajin mahdollinen oikeusapu sellaisten tämän luvun mukaisten hakemusten osalta, jotka koskevat vanhemman ja lapsen suhteesta johtuvia elatusvelvoitteita lapseen nähden, on laajempi kuin 1–3 kohdan perusteella myönnettävä oikeusapu, oikeusapu myönnetään mahdollisimman laajana.

17 artikla

Hakemukset, jotka eivät kuulu 15 tai 16 artiklan piiriin

Kaikkien tämän yleissopimuksen mukaisten hakemusten yhteydessä, 15 ja 16 artiklan mukaisia hakemuksia lukuun ottamatta,

a)	maksuttoman oikeusavun myöntäminen voidaan määrätä riippuvaksi varallisuuden tai hakemuksen sisällön arvioinnista;

b)	hakijalla, joka on saanut alkuperävaltiossa maksutonta oikeusapua, on tunnustamista tai täytäntöönpanoa koskevassa menettelyssä oikeus saada vähintään yhtä laajaa maksutonta oikeusapua, kuin pyynnön vastaanottaneen valtion lainsäädännön mukaisesti on mahdollista samoin edellytyksin.

IV   LUKU

MENETTELYN VIREILLEPANOA KOSKEVAT RAJOITUKSET

18 artikla

Menettelyn rajat

1)   Jos päätös on tehty sopimusvaltiossa, jossa velkojan asuinpaikka on, velallinen ei voi muussa sopimusvaltiossa panna vireille menettelyä päätöksen muuttamiseksi tai uuden päätöksen saamiseksi niin kauan, kuin velkojan asuinpaikka on edelleen valtiossa, jossa päätös tehtiin.

2)   Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta

a)	jos osapuolet ovat tehneet kirjallisen sopimuksen, jonka mukaan kyseisen muun sopimusvaltion tuomioistuimet ovat toimivaltaisia, paitsi silloin kun asia koskee lapsiin kohdistuvia elatusvelvoitteita;

b)	jos velkoja hyväksyy kyseisen muun sopimusvaltion tuomioistuimien toimivallan joko nimenomaisesti tai vastaamalla pääasiaan kiistämättä toimivaltaa ensimmäisen tilaisuuden tullen;

c)	jos alkuperävaltion toimivaltainen viranomainen ei voi käyttää tai kieltäytyy käyttämästä toimivaltaansa päätöksen muuttamiseksi tai uuden päätöksen tekemiseksi; tai

d)	jos alkuperävaltiossa tehtyä päätöstä ei voida tunnustaa tai julistaa täytäntöönpanokelpoiseksi sopimusvaltiossa, jossa menettely päätöksen muuttamiseksi tai uuden päätöksen saamiseksi aiotaan panna vireille.

V   LUKU

TUNNUSTAMINEN JA TÄYTÄNTÖÖNPANO

19 artikla

Tämän luvun soveltamisala

1)   Tämän luvun määräyksiä sovelletaan oikeus- tai hallintoviranomaisen tekemään elatusvelvoitteita koskevaan päätökseen. ’Päätöksellä’ tarkoitetaan myös tällaisen viranomaisen edessä tehtyä tai sen vahvistamaa sovintoa tai sopimusta. Päätös voi sisältää elatusavun automaattisen tarkistamisen indeksin perusteella ja vaatimuksen elatusrästien, takautuvan elatusavun tai korkojen maksamisesta sekä vahvistuksen oikeudenkäyntikuluista.

2)   Jos päätös ei koske yksinomaan elatusvelvoitteita, tämän luvun määräyksiä sovelletaan ainoastaan niihin päätöksen osiin, jotka koskevat elatusvelvoitteita.

3)   Edellä 1 kohdassa ’hallintoviranomaisella’ tarkoitetaan julkisen sektorin elintä, jonka sijaintivaltion lainsäädännön mukaisesti tekemät päätökset täyttävät seuraavat edellytykset:

a)	päätökseen voi hakea muutosta tai pyytää sen uudelleen tarkastelua oikeusviranomaisessa; ja

b)	päätöksellä on sama oikeusvoima ja vaikutus kuin samaa asiaa koskevalla oikeusviranomaisen päätöksellä.

4)   Tämän luvun määräyksiä sovelletaan myös elatusapusopimuksiin 30 artiklan mukaisesti.

5)   Tämän luvun määräyksiä sovelletaan tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskeviin pyyntöihin, jotka esitetään 37 artiklan mukaisesti suoraan pyynnön vastaanottaneen valtion toimivaltaiselle viranomaiselle.

20 artikla

Tunnustamisen ja täytäntöönpanon perusteet

1)   Jossakin sopimusvaltiossa, jäljempänä ’alkuperävaltiossa’, tehty päätös on tunnustettava ja pantava täytäntöön toisissa sopimusvaltioissa, jos

a)	vastaajan asuinpaikka oli alkuperävaltiossa silloin, kun kanne nostettiin;

b)	vastaaja on hyväksynyt kyseisen muun valtion tuomioistuimien toimivallan joko nimenomaisesti tai vastaamalla pääasiaan kiistämättä toimivaltaa ensimmäisen tilaisuuden tullen;

c)	velkojan asuinpaikka oli alkuperävaltiossa silloin, kun kanne nostettiin;

d)	lapsella, jota varten elatusapu on myönnetty, oli asuinpaikka alkuperävaltiossa silloin, kun kanne nostettiin, edellyttäen että vastaaja on asunut tuossa valtiossa lapsen kanssa tai että hän on asunut tuossa valtiossa ja huolehtinut siellä lapsen toimeentulosta;

e)	osapuolet ovat tehneet tuomioistuimen toimivaltaa koskevan kirjallisen sopimuksen, paitsi jos asia koskee lapsiin kohdistuvia elatusvelvoitteita; tai

f)	päätöksen on tehnyt viranomainen, joka käyttää toimivaltaa henkilöoikeudellista asemaa tai vanhempainvastuuta koskevassa asiassa, paitsi jos tuo toimivalta perustui yksinomaan jonkin osapuolen kansalaisuuteen.

2)   Sopimusvaltio voi tehdä 1 kohdan c, e tai f alakohtaa koskevia varaumia 62 artiklan mukaisesti.

3)   Jos sopimusvaltio on tehnyt 2 kohdassa tarkoitetun varauman, sen on tunnustettava päätös ja pantava se täytäntöön, jos sen viranomaisille vastaavassa tilanteessa myönnettäisiin tai olisi myönnetty sen lainsäädännön nojalla toimivalta tehdä tällainen päätös.

4)   Jos päätöstä ei voida tunnustaa sopimusvaltiossa 2 kohdassa tarkoitetun varauman vuoksi ja jos velallisen asuinpaikka on kyseisessä valtiossa, sopimusvaltion on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet päätöksen tekemiseksi velkojan hyväksi. Edellistä virkettä ei sovelleta 19 artiklan 5 kohdan nojalla esitettyihin tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskeviin suoriin pyyntöihin eikä 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin elatusapuvaateisiin.

5)   Kun alle 18-vuotiaan lapsen hyväksi tehtyä päätöstä ei voida tunnustaa ja tämä johtuu yksinomaan 1 kohdan c, e tai f alakohtaa koskevasta varaumasta, päätöksen on katsottava vahvistavan, että lapsella on oikeus saada elatusapua pyynnön vastaanottaneessa valtiossa.

6)   Päätös tunnustetaan ainoastaan, jos se on voimassa alkuperävaltiossa, ja pannaan täytäntöön ainoastaan, jos se on täytäntöönpanokelpoinen alkuperävaltiossa.

21 artikla

Erotettavuus ja osittainen tunnustaminen ja täytäntöönpano

1)   Jos pyynnön vastaanottanut valtio ei voi tunnustaa tai panna täytäntöön päätöstä kokonaisuudessaan, sen on tunnustettava tai pantava täytäntöön ne päätöksen osat, jotka voidaan tunnustaa tai panna täytäntöön.

2)   Päätöksen osittaisen tunnustamisen tai täytäntöönpanon hakeminen on aina mahdollista.

22 artikla

Tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta kieltäytymisen perusteet

Päätöksen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä, jos

a)	päätöksen tunnustaminen ja täytäntöönpano on selvästi vastoin pyynnön vastaanottaneen valtion oikeusjärjestyksen perusteita (”ordre public”);

b)	päätös on saatu menettelyseikkoihin liittyvin petollisin keinoin;

c)	pyynnön vastaanottaneen valtion viranomaisessa on jo aikaisemmin pantu vireille samojen osapuolten välinen menettely, joka koskee samaa asiaa;

d)

päätös on ristiriidassa sellaisen samaa asiaa koskevan päätöksen kanssa, joka on tehty samojen osapuolten välillä pyynnön vastaanottaneessa valtiossa tai jossakin toisessa valtiossa, edellyttäen että tämä myöhempi päätös täyttää ne edellytykset, jotka pyynnön vastaanottaneessa valtiossa on asetettu sen tunnustamista ja täytäntöönpanoa varten;

e)

vastaaja ei ole ollut läsnä eikä edustettuna menettelyissä alkuperävaltiossa, kun i) alkuperävaltion lainsäädännössä edellytetään, että menettelystä on ilmoitettava, mutta vastaajalle ei ollut ilmoitettu menettelystä asianmukaisella tavalla eikä hänellä ollut mahdollisuutta tulla kuulluksi; tai ii) alkuperävaltion lainsäädännössä ei edellytetä, että menettelystä on ilmoitettava, ja vastaajalle ei ollut ilmoitettu menettelystä asianmukaisella tavalla eikä hänellä ollut mahdollisuutta riitauttaa se tai hakea siihen muutosta tosiasia- ja oikeuskysymyksen osalta; tai

f)	päätös oli tehty 18 artiklan vastaisesti.

23 artikla

Tunnustamis- ja täytäntöönpanohakemusta koskeva menettely

1)   Tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskeviin menettelyihin sovelletaan pyynnön vastaanottaneen valtion lakia, jollei yleissopimuksen määräyksistä muuta johdu.

2)   Kun päätöksen tunnustamista ja täytäntöönpanoa on haettu keskusviranomaisten välityksellä III luvun mukaisesti, pyynnön vastaanottaneen keskusviranomaisen on viipymättä joko

a)	toimitettava hakemus toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka on viipymättä julistettava päätös täytäntöönpanokelpoiseksi tai rekisteröitävä se täytäntöönpanoa varten; tai

b)	jos se on itse toimivaltainen, toteutettava nämä toimet itse.

3)   Kun pyyntö on esitetty 19 artiklan 5 kohdan mukaisesti suoraan pyynnön vastaanottaneen valtion toimivaltaiselle viranomaiselle, kyseisen viranomaisen on viipymättä julistettava päätös täytäntöönpanokelpoiseksi tai rekisteröitävä se täytäntöönpanoa varten.

4)   Täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisesta tai rekisteröinnistä voidaan kieltäytyä ainoastaan 22 artiklan a alakohdassa mainitulla perusteella. Hakijalla tai vastaajalla ei menettelyn tässä vaiheessa ole oikeutta esittää huomautuksia.

5)   Hakijalle ja vastaajalle on viipymättä annettava tiedoksi 2 ja 3 kohdan mukainen täytäntöönpanokelpoiseksi julistaminen tai rekisteröinti tai 4 kohdan mukainen niistä kieltäytyminen, ja he voivat riitauttaa sen tai hakea siihen muutosta tosiasia- ja oikeuskysymyksen osalta.

6)   Asia on riitautettava tai siihen on haettava muutosta 30 päivän kuluessa 5 kohdan mukaisesta tiedoksiannosta. Jos asian riitauttaneen osapuolen asuinpaikka ei ole siinä sopimusvaltiossa, jossa täytäntöönpanokelpoiseksi julistaminen tai rekisteröinti on suoritettu tai jossa niistä on kieltäydytty, asia on riitautettava tai muutosta on haettava 60 päivän kuluessa tiedoksiannosta.

7)   Riitauttaminen tai muutoksenhaku on mahdollinen ainoastaan seuraavin perustein:

a)	22 artiklassa mainitut tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta kieltäytymisen perusteet;

b)	20 artiklassa mainitut tunnustamis- ja täytäntöönpanoperusteet;

c)	25 artiklan 1 kohdan a, b tai d alakohdan tai 3 kohdan b alakohdan mukaisesti toimitetun asiakirjan aitous tai eheys.

8)   Vastaaja voi riitauttaa asian tai hakea siihen muutosta myös sillä perusteella, että velka on suoritettu, siltä osin kuin tunnustaminen ja täytäntöönpano koskee jo erääntyneitä maksuja.

9)   Riitauttamista tai muutoksenhakua koskeva päätös on viipymättä annettava tiedoksi hakijalle ja vastaajalle.

10)   Jos pyynnön vastaanottaneen valtion lainsäädännön mukaan on mahdollista hakea muutosta ylimpään oikeusasteeseen, muutoksenhaku ei keskeytä päätöksen täytäntöönpanoa, paitsi jos kyseessä ovat poikkeukselliset olosuhteet.

11)   Toimivaltaisen viranomaisen on toimittava viivytyksettä, kun se tekee tunnustamista ja täytäntöönpanoa tai mahdollista muutoksenhakua koskevan päätöksen.

24 artikla

Tunnustamis- ja täytäntöönpanohakemusta koskeva vaihtoehtoinen menettely

1)   Sen estämättä, mitä 23 artiklan 2–11 kohdassa määrätään, valtio voi 63 artiklan mukaisesti antaa selityksen, jonka mukaan se soveltaa tunnustamista ja täytäntöönpanoa varten tämän artiklan mukaista menettelyä.

2)   Kun päätöksen tunnustamista ja täytäntöönpanoa on haettu keskusviranomaisten välityksellä III luvun mukaisesti, pyynnön vastaanottaneen keskusviranomaisen on viipymättä joko

a)	toimitettava tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskeva hakemus toimivaltaiselle viranomaiselle, joka tekee sitä koskevan päätöksen; tai

b)	jos se on toimivaltainen viranomainen, tehtävä kyseinen päätös itse.

3)   Toimivaltainen viranomainen tekee tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevan päätöksen sen jälkeen, kun vastaajalle on asianmukaisesti ja viivytyksettä ilmoitettu menettelystä ja kummallekin osapuolelle on annettu mahdollisuus tulla kuulluksi.

4)   Toimivaltainen viranomainen voi omasta aloitteestaan tarkastella uudelleen 22 artiklan a, c ja d alakohdassa esitettyjä tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta kieltäytymisen perusteita. Se voi tarkastella uudelleen 20 ja 22 artiklassa sekä 23 artiklan 7 kohdan c alakohdassa mainittuja perusteita, jos vastaaja sitä pyytää tai jos 25 artiklan mukaisesti esitettyjen asiakirjojen perusteella tulee esiin näihin perusteisiin liittyviä kysymyksiä.

5)   Tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä myös sillä perusteella, että velka on suoritettu, siltä osin kuin tunnustaminen ja täytäntöönpano koskee jo erääntyneitä maksuja.

6)   Jos pyynnön vastaanottaneen valtion lainsäädännön mukaan on mahdollista hakea muutosta, muutoksenhaku ei keskeytä päätöksen täytäntöönpanoa, paitsi jos kyseessä ovat poikkeukselliset olosuhteet.

7)   Toimivaltaisen viranomaisen on toimittava viivytyksettä, kun se tekee tunnustamista ja täytäntöönpanoa tai mahdollista muutoksenhakua koskevan päätöksen.

25 artikla

Asiakirjat

1)   Edellä olevan 23 tai 24 artiklan mukaisesti esitetyn tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevan hakemuksen liitteenä on oltava seuraavat asiakirjat:

a)	päätöksen koko teksti;

b)

asiakirja, josta käy ilmi, että päätös on täytäntöönpanokelpoinen alkuperävaltiossa, ja mikäli päätös on hallintoviranomaisen tekemä, asiakirja, josta käy ilmi, että 19 artiklan 3 kohdan vaatimukset täyttyvät, paitsi jos kyseinen valtio on 57 artiklan mukaisesti täsmentänyt, että sen hallintoviranomaisten päätökset täyttävät aina kyseiset vaatimukset;

c)

jos vastaaja ei ole ollut läsnä eikä edustettuna menettelyissä alkuperävaltiossa, asiakirja tai asiakirjat, josta tai joista käy tapauksesta riippuen ilmi, että vastaajalle on ilmoitettu asianmukaisesti menettelystä ja hänellä on ollut mahdollisuus tulla kuulluksi tai että hänelle on ilmoitettu asianmukaisesti päätöksestä ja hänellä on ollut mahdollisuus riitauttaa se tai hakea siihen muutosta tosiasia- ja oikeuskysymyksen osalta;

d)	tarvittaessa asiakirja, jossa todetaan elatusapurästit ja ilmoitetaan päivä, jona laskelma on tehty;

e)	jos päätökseen sisältyy mahdollisuus sen automaattisesta tarkistamisesta indeksin perusteella, tarvittaessa asiakirja, joka sisältää asianmukaisten laskelmien tekemiseksi tarvittavat tiedot;

f)	tarvittaessa asiakirja, josta käy ilmi, missä määrin hakija on saanut maksutonta oikeusapua alkuperävaltiossa.

2)   Jos kyseessä on 23 artiklan 7 kohdan c alakohdan mukainen riitauttaminen tai muutoksenhaku tai jos pyynnön vastaanottaneen valtion keskusviranomainen sitä pyytää, seuraavien on toimitettava viipymättä alkuperävaltion toimivaltaisen viranomaisen oikeaksi todistama täydellinen jäljennös kyseisestä asiakirjasta:

a)	pyynnön esittäneen valtion keskusviranomainen, jos hakemus on tehty III luvun mukaisesti;

b)	hakija, jos pyyntö on esitetty suoraan pyynnön vastaanottaneen valtion toimivaltaiselle viranomaiselle.

3)   Sopimusvaltio voi 57 artiklan mukaisesti täsmentää:

a)	että hakemuksen liitteenä on oltava alkuperävaltion toimivaltaisen viranomaisen oikeaksi todistama täydellinen jäljennös päätöksestä;

b)	olosuhteet, joiden vallitessa se hyväksyy päätöksen koko tekstin sijasta tiivistelmän tai otteen, jonka alkuperävaltion toimivaltainen viranomainen on laatinut ja joka voidaan esittää Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin suosittamassa ja julkaisemassa muodossa; tai

c)	että se ei vaadi asiakirjaa, jossa 19 artiklan 3 kohdan vaatimusten todetaan täyttyvän.

26 artikla

Tunnustamishakemusta koskeva menettely

Tämän luvun määräyksiä sovelletaan päätöksen tunnustamista koskevaan hakemukseen soveltuvin osin siten, että täytäntöönpanokelpoisuutta koskevan vaatimuksen korvaa vaatimus, jonka mukaan päätöksen on oltava voimassa alkuperävaltiossa.

27 artikla

Tosiseikkojen arviointi

Pyynnön vastaanottaneen valtion toimivaltaista viranomaista sitoo se tosiseikkojen arviointi, johon alkuperävaltion viranomainen on perustanut toimivaltansa.

28 artikla

Asiaratkaisun uudelleen tutkinnan kielto

Pyynnön vastaanottaneen valtion toimivaltainen viranomainen ei saa tutkia päätöksen asiaratkaisua uudelleen.

29 artikla

Lapsen tai hakijan henkilökohtaista läsnäoloa ei vaadita

Lapsen tai hakijan henkilökohtaista läsnäoloa ei vaadita tämän luvun nojalla missään pyynnön vastaanottaneen valtion menettelyissä.

30 artikla

Elatusapusopimukset

1)   Sopimusvaltiossa tehty elatusapusopimus on voitava tunnustaa ja panna täytäntöön samalla tavoin kuin tämän luvun mukaisesti tehty päätös, edellyttäen, että se on alkuperävaltiossa täytäntöönpanokelpoinen samalla tavoin kuin päätös.

2)   Sovellettaessa 10 artiklan 1 kohdan a ja b alakohtaa ja 2 kohdan a alakohtaa ilmaisulla ’päätös’ tarkoitetaan myös elatusapusopimusta.

3)   Elatusapusopimuksen tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevan hakemuksen liitteenä on esitettävä seuraavat asiakirjat:

a)	elatusapusopimuksen koko teksti; ja

b)	asiakirja, josta käy ilmi, että kyseinen elatusapusopimus on alkuperävaltiossa täytäntöönpanokelpoinen samalla tavoin kuin päätös.

4)   Elatusapusopimuksen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä, jos

a)	tunnustaminen ja täytäntöönpano olisi selvästi vastoin pyynnön vastaanottaneen valtion oikeusjärjestyksen perusteita;

b)	elatusapusopimus on saatu petoksen tai väärennyksen avulla;

c)

elatusapusopimus on ristiriidassa sellaisen samaa asiaa koskevan päätöksen kanssa, joka on tehty samojen osapuolten välillä pyynnön vastaanottaneessa valtiossa tai jossakin toisessa valtiossa, edellyttäen, että tämä myöhempi päätös täyttää ne edellytykset, jotka pyynnön vastaanottaneessa valtiossa on asetettu sen tunnustamista ja täytäntöönpanoa varten.

5)   Tämän luvun määräyksiä sovelletaan elatusapusopimuksen tunnustamiseen ja täytäntöönpanoon soveltuvin osin, lukuun ottamatta 20 ja 22 artiklan, 23 artiklan 7 kohdan ja 25 artiklan 1 ja 3 kohdan määräyksiä, siten että

a)	23 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesta täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisesta tai rekisteröinnistä voidaan kieltäytyä ainoastaan 4 kohdan a alakohdassa mainitun perusteen nojalla;

b)	23 artiklan 6 kohdassa mainittu riitauttaminen tai muutoksenhaku on mahdollinen ainoastaan seuraavin perustein: i) 4 kohdassa mainitut tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta kieltäytymisen perusteet; ii) 3 kohdan mukaisesti toimitettujen asiakirjojen aitous tai eheys;

c)

toimivaltainen viranomainen voi 24 artiklan 4 kohdan mukaisen menettelyn yhteydessä omasta aloitteestaan tarkastella uudelleen tämän artiklan 4 kohdan a alakohdassa esitettyjä tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta kieltäytymisen perusteita. Se voi tarkastella uudelleen kaikkia tämän artiklan 4 kohdassa lueteltuja perusteita ja kaikkien 3 kohdan mukaisesti toimitettujen asiakirjojen aitoutta tai eheyttä, jos vastaaja sitä pyytää tai jos kyseisten asiakirjojen perusteella tulee esiin näihin perusteisiin liittyviä kysymyksiä.

6)   Elatusapusopimuksen tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskeva menettely keskeytetään, jos jonkin sopimusvaltion toimivaltaisessa viranomaisessa on vireillä sopimusta koskeva muutoksenhaku.

7)   Valtio voi 63 artiklan mukaisesti antaa selityksen, jonka mukaan elatusapusopimuksen tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevat hakemukset on tehtävä keskusviranomaisten välityksellä.

8)   Sopimusvaltio voi 62 artiklan mukaisesti varata oikeuden olla tunnustamatta ja panematta täytäntöön elatusapusopimuksia.

31 artikla

Väliaikaisten ja vahvistettujen määräysten yhteisvaikutukseen perustuvat päätökset

Kun päätös perustuu yhdessä valtiossa tehtyyn väliaikaiseen määräykseen ja toisen valtion, jäljempänä ’vahvistava valtio’, viranomaisen määräykseen, jolla väliaikainen määräys vahvistetaan:

a)	kumpaakin valtiota pidetään alkuperävaltiona tätä lukua sovellettaessa;

b)	22 artiklan e alakohdan vaatimusten katsotaan täyttyvän, jos vastaajalle on ilmoitettu asianmukaisella tavalla vahvistavan valtion menettelyistä ja hän on saanut mahdollisuuden vastustaa väliaikaisen määräyksen vahvistamista;

c)	20 artiklan 6 kohdan mukainen vaatimus, jonka mukaan päätöksen on oltava täytäntöönpanokelpoinen alkuperävaltiossa, katsotaan täytetyksi, jos päätös on täytäntöönpanokelpoinen vahvistavassa valtiossa; ja

d)	menettelyt päätöksen muuttamiseksi voidaan 18 artiklan määräysten estämättä aloittaa kummassakin valtiossa.

VI   LUKU

TÄYTÄNTÖÖNPANO PYYNNÖN VASTAANOTTANEESSA VALTIOSSA

32 artikla

Täytäntöönpano kansallisen lainsäädännön mukaisesti

1)   Jollei tämän luvun määräyksistä muuta johdu, täytäntöönpanon on tapahduttava pyynnön vastaanottaneen valtion lainsäädännön mukaisesti.

2)   Täytäntöönpanon on tapahduttava viivytyksettä.

3)   Kun hakemus on esitetty keskusviranomaisten välityksellä ja päätös on julistettu täytäntöönpanokelpoiseksi tai rekisteröity täytäntöönpanoa varten V luvun mukaisesti, täytäntöönpano on suoritettava ilman, että hakijan tarvitsee toteuttaa muita toimia.

4)   Elatusvelvoitteen kestoon on sovellettava päätöksen alkuperävaltiossa sovellettavia sääntöjä.

5)   Elatusmaksurästien täytäntöönpanon vanhentumisaika määräytyy joko päätöksen alkuperävaltion tai pyynnön vastaanottaneen valtion lainsäädännön mukaisesti sen mukaan, kumman lainsäädännön mukainen vanhentumisaika on pidempi.

33 artikla

Syrjintäkielto

Pyynnön vastaanottaneen valtion on tarjottava yleissopimukseen perustuville tapauksille vähintään samat täytäntöönpanokeinot kuin kansallisille tapauksille.

34 artikla

Täytäntöönpanotoimenpiteet

1)   Sopimusvaltioiden on tarjottava kansallisessa lainsäädännössään tehokkaat toimenpiteet tämän yleissopimuksen mukaisten päätösten täytäntöönpanoa varten.

2)   Tällaisia toimenpiteitä voivat muun muassa olla:

a)	palkanpidätys;

b)	ulosmittaukset pankkitileiltä ja muista lähteistä;

c)	pidätys sosiaalietuuksista;

d)	omaisuuden panttaus tai pakkomyynti;

e)	veronpalautusten pidättäminen;

f)	eläke-etuuksien pidätys tai ulosmittaus;

g)	ilmoittaminen luottolaitoksille;

h)	erilaisten lupien (esim. ajoluvan) epääminen, keskeyttäminen tai kumoaminen;

i)	välitys- ja sovittelu- ym. menettelyjen käyttö vapaaehtoisen täytäntöönpanon edistämiseksi.

35 artikla

Varojen siirtäminen

1)   Sopimusvaltioita kehotetaan esimerkiksi kansainvälisten sopimusten avulla edistämään kustannustehokkaimpien ja vaikuttavampien keinojen käyttöä elatusapuna maksettavien varojen siirtämisessä.

2)   Jos sopimusvaltion lainsäädännössä rajoitetaan varojen siirtoa, valtion on myönnettävä tämän yleissopimuksen perusteella maksettavien varojen siirroille korkein mahdollinen etusija.

VII   LUKU

JULKISEN SEKTORIN ELIMET

36 artikla

Julkisen sektorin elimet hakijoina

1)   Edellä olevan 10 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan nojalla tehtävissä ja 20 artiklan 4 kohdan soveltamisalaan kuuluvissa päätösten tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevissa hakemuksissa ”velkoja” käsittää julkisen sektorin elimen, joka toimii sellaisen luonnollisen henkilön sijasta, jolla on oikeus saada elatusapua, ja julkisen sektorin elimen, jolla on oikeus periä takaisin etuudet, jotka se on maksanut elatusavun sijasta.

2)   Julkisen sektorin elimen oikeuteen toimia elatusapuun oikeutetun luonnollisen henkilön sijasta tai vaatia korvausta velkojalle elatusavun sijasta maksetusta suorituksesta sovelletaan lakia, jonka alainen tämä julkisen sektorin elin on.

3)   Julkisen sektorin elin voi vaatia seuraavien päätösten täytäntöönpanoa:

a)	korvausta elatusavun sijasta maksetusta suorituksesta vaativan julkisen sektorin elimen hakemuksesta velallista vastaan tehty päätös;

b)	velkojan ja velallisen välillä tehty päätös siltä osin, kuin velkojalle on maksettu suorituksia elatusavun sijasta.

4)   Päätöksen tunnustamista tai täytäntöönpanoa vaativan julkisen sektorin elimen on pyynnöstä toimitettava tarvittavat asiakirjat, joiden nojalla voidaan todeta julkisen sektorin elimen 2 kohdan mukainen oikeus ja se, että velkojalle on maksettu suorituksia.

VIII   LUKU

YLEISET MÄÄRÄYKSET

37 artikla

Pyyntöjen osoittaminen suoraan toimivaltaisille viranomaisille

1)   Tämä yleissopimus ei estä käyttämästä sopimusvaltion kansalliseen lainsäädäntöön sisältyviä menettelyjä, joiden mukaisesti henkilö (hakija) voi tehdä jotakin yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvaa kysymystä koskevan hakemuksensa suoraan kyseisen valtion toimivaltaiselle viranomaiselle, esimerkiksi elatusapupäätöksen saamiseksi tai muuttamiseksi, jollei 18 artiklasta muuta johdu.

2)   Tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskeviin pyyntöihin, jotka esitetään suoraan sopimusvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, sovelletaan 14 artiklan 5 kohdan ja 17 artiklan b alakohdan sekä V, VI, VII ja tämän luvun määräyksiä, lukuun ottamatta 40 artiklan 2 kohtaa, 42 artiklaa, 43 artiklan 3 kohtaa, 44 artiklan 3 kohtaa sekä 45 ja 55 artiklaa.

3)   Edellä 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa sovelletaan 2 artiklan 1 kohdan a alakohtaa päätökseen, jolla elatusapua on myönnetty haavoittuvassa asemassa olevalle mainitussa alakohdassa määriteltyä ikärajaa vanhemmalle henkilölle, jos päätös on tehty ennen kuin asianomainen saavutti kyseisen iän, ja edellyttäen, että päätöksessä säädetään elatusavun myöntämisestä vammaisuuden vuoksi myös kyseisen ikärajan saavuttamisen jälkeen.

38 artikla

Henkilötietojen suojaaminen

Tämän yleissopimuksen mukaisesti hankittuja tai toimitettuja henkilötietoja saa käyttää ainoastaan siihen tarkoitukseen, johon ne on hankittu tai toimitettu.

39 artikla

Luottamuksellisuus

Tietoja käsittelevän viranomaisen on varmistettava niiden luottamuksellisuus oman valtionsa lain mukaisesti.

40 artikla

Tietojen salassapito

1)   Viranomainen ei saa luovuttaa tai vahvistaa tämän yleissopimuksen soveltamiseksi kerättyjä tai toimitettuja tietoja, jos se katsoo, että tietojen luovuttaminen tai vahvistaminen saattaisi vaarantaa henkilön terveyden, turvallisuuden tai vapauden.

2)   Keskusviranomaisten on otettava huomioon toisen keskusviranomaisen tekemä tätä koskeva päätös erityisesti perheväkivaltatapauksissa.

3)   Tämän artiklan määräykset eivät saa estää tietojen hankkimista ja toimittamista viranomaisten kesken siltä osin, kuin se on tarpeen tämän yleissopimuksen mukaisten velvoitteiden täytäntöönpanemiseksi.

41 artikla

Laillistaminen

Tämän yleissopimuksen yhteydessä ei vaadita laillistamista eikä muuta vastaavaa muodollisuutta.

42 artikla

Valtakirja

Pyynnön vastaanottavan valtion keskusviranomainen voi vaatia hakijalta valtakirjan vain siinä tapauksessa, että se toimii hakijan puolesta oikeudellisissa menettelyissä tai muiden viranomaisten menettelyissä, tai edustajan nimeämiseksi tätä varten.

43 artikla

Kulujen periminen

1)   Tämän yleissopimuksen soveltamisesta aiheutuvien kulujen periminen ei ole etusijalla elatusavun perimiseen nähden.

2)   Valtio voi periä kulut hävinneeltä osapuolelta.

3)   Kun kyseessä on 10 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu hakemus kulujen perimiseksi hävinneeltä osapuolelta 2 kohdan mukaisesti, 10 artiklan 1 kohdassa käytetty termi ”velkoja” voi tarkoittaa myös valtiota.

4)   Tätä artiklaa sovelletaan, jollei 8 artiklan määräyksistä muuta johdu.

44 artikla

Kielivaatimukset

1)   Hakemus ja sen liiteasiakirjat toimitetaan alkukielisinä ja niiden mukaan liitetään käännös pyynnön vastaanottavan valtion viralliselle kielelle tai jollekin muulle kielelle, jonka pyynnön vastaanottava valtio on 63 artiklan mukaisessa selityksessä ilmoittanut hyväksyvänsä, paitsi jos kyseisen valtion toimivaltainen viranomainen ilmoittaa, ettei se tarvitse käännöstä.

2)   Jos sopimusvaltiossa on useampia virallisia kieliä eikä se voi kansallisen lainsäädännön vuoksi hyväksyä asiakirjojen toimittamista vain yhdellä näistä kielistä koko maan alueella, sopimusvaltion on 63 artiklan mukaisessa selityksessä täsmennettävä, millä kielellä tällaiset asiakirjat tai niiden käännökset on laadittava toimitettavaksi maan eri osiin.

3)   Jolleivät keskusviranomaiset muuta sovi, muut keskusviranomaisten väliset viestit toimitetaan jollakin pyynnön vastaanottavan valtion virallisella kielellä tai englanniksi tai ranskaksi. Sopimusvaltio voi kuitenkin tehdä 62 artiklan mukaisesti varauman, jonka mukaan se kieltäytyy hyväksymästä joko ranskan tai englannin kielen käyttämisen.

45 artikla

Kääntäminen ja käännöskulut

1)   Edellä III luvussa tarkoitettujen hakemusten osalta keskusviranomaiset voivat sopia joko yksittäisessä tapauksessa tai yleensä, että käännökset pyynnön vastaanottavan valtion viralliselle kielelle voidaan tehdä pyynnön vastaanottavassa valtiossa joko alkukielestä tai mistä tahansa muusta sovitusta kielestä. Jos tällaista sopimusta ei ole tehty eikä pyynnön esittävä keskusviranomainen pysty noudattamaan 44 artiklan 1 ja 2 kohdan vaatimuksia, hakemus ja sen liiteasiakirjat sekä niiden englannin- tai ranskankieliset käännökset voidaan toimittaa käännettäväksi pyynnön vastaanottavan valtion viralliselle kielelle.

2)   Edellä olevan 1 kohdan soveltamisesta aiheutuvista käännöskuluista vastaa pyynnön esittävä valtio, paitsi jos asianomaisten valtioiden keskusviranomaiset sopivat toisin.

3)   Sen estämättä, mitä 8 artiklassa määrätään, pyynnön esittävä keskusviranomainen voi veloittaa hakijalta hakemuksen ja sen liiteasiakirjojen käännöskulut, paitsi jos kulut voidaan kattaa kyseisen valtion oikeusapujärjestelmän avulla.

46 artikla

Epäyhtenäiset oikeusjärjestelmät – tulkinta

1)   Sellaisen valtion osalta, jossa mihin tahansa tässä yleissopimuksessa käsiteltyyn asiaan sovelletaan kahta tai useampaa oikeusjärjestelmää tai oikeussäännöstöä sen eri alueilla:

a)	viittauksia valtion lakiin tai menettelyihin pidetään soveltuvin osin viittauksina asianomaisella alueella voimassa olevaan lakiin tai menettelyihin;

b)

viittauksia kyseisessä valtiossa tehtyyn, tunnustettuun, tunnustettuun ja täytäntöönpantuun, täytäntöönpantuun tai muutettuun päätökseen pidetään soveltuvin osin viittauksina asianomaisella alueella tehtyyn, tunnustettuun, tunnustettuun ja täytäntöönpantuun, täytäntöönpantuun tai muutettuun päätökseen;

c)	viittauksia kyseisen valtion oikeus- tai hallintoviranomaisiin pidetään soveltuvin osin viittauksina asianomaisen alueen oikeus- tai hallintoviranomaisiin;

d)	viittauksia kyseisen valtion toimivaltaisiin viranomaisiin, julkisen sektorin elimiin ja muihin elimiin, keskusviranomaisia lukuun ottamatta, pidetään soveltuvin osin viittauksina sellaisiin viranomaisiin, julkisen sektorin elimiin ja muihin elimiin, joilla on toimivalta asianomaisella alueella;

e)	viittauksia vakinaiseen asuinpaikkaan kyseisessä valtiossa pidetään soveltuvin osin viittauksina vakinaiseen asuinpaikkaan asianomaisella alueella;

f)	viittauksia omaisuuden sijaintipaikkaan kyseisessä valtiossa pidetään soveltuvin osin viittauksina omaisuuden sijaintipaikkaan asianomaisella alueella;

g)	viittauksia kyseisessä valtiossa voimassa oleviin vastavuoroisiin järjestelyihin pidetään soveltuvin osin viittauksina asianomaisella alueella voimassa oleviin vastavuoroisiin järjestelyihin;

h)	viittauksia maksuttomaan oikeusapuun kyseisessä valtiossa pidetään soveltuvin osin viittauksina maksuttomaan oikeusapuun asianomaisella alueella;

i)	viittauksia kyseisessä valtiossa tehtyihin elatusapusopimuksiin pidetään soveltuvin osin viittauksina asianomaisella alueella tehtyihin elatusapusopimuksiin;

j)	viittauksia kulujen korvaamiseen kyseisessä valtiossa pidetään soveltuvin osin viittauksina kulujen korvaamiseen asianomaisella alueella.

2)   Tätä artiklaa ei sovelleta alueelliseen taloudellisen yhdentymisen järjestöön.

47 artikla

Epäyhtenäiset oikeusjärjestelmät – aineelliset säännöt

1)   Sopimusvaltio, jossa on kaksi tai useampia oikeusjärjestelmiä, joita sovelletaan sen eri alueilla, ei ole velvollinen soveltamaan tätä yleissopimusta tilanteisiin, jotka koskevat ainoastaan näitä eri alueita.

2)   Sellaisen sopimusvaltion alueellinen toimivaltainen viranomainen, jossa on kaksi tai useampia oikeusjärjestelmiä, joita sovelletaan sen eri alueilla, ei ole velvollinen tunnustamaan tai panemaan täytäntöön toisessa sopimusvaltiossa annettua tuomiota ainoastaan sillä perusteella, että tuomio on tunnustettu tai pantu täytäntöön saman sopimusvaltion toisella alueella tämän yleissopimuksen mukaisesti.

3)   Tätä artiklaa ei sovelleta alueelliseen taloudellisen yhdentymisen järjestöön.

48 artikla

Yhteensovittaminen aikaisempien elatusapua koskevien Haagin yleissopimusten kanssa

Jollei 56 artiklan 2 kohdasta muuta johdu, tämä yleissopimus korvaa elatusapua koskevien päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta 2 päivänä lokakuuta 1973 tehdyn Haagin yleissopimuksen sekä lasten elatusapupäätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta 15 päivänä huhtikuuta 1958 tehdyn Haagin yleissopimuksen sopimusvaltioiden välillä siltä osin, kuin niiden soveltamisala näiden valtioiden välisissä suhteissa vastaa tämän yleissopimuksen soveltamisalaa.

49 artikla

Yhteensovittaminen vuoden 1956 New Yorkin yleissopimuksen kanssa

Tämä yleissopimus korvaa elatusavun perimisestä ulkomailla 20 päivänä kesäkuuta 1956 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen sopimusvaltioiden välillä siltä osin, kuin sen soveltamisala näiden valtioiden välisissä suhteissa vastaa tämän yleissopimuksen soveltamisalaa.

50 artikla

Suhde asiakirjojen tiedoksiantoa ja todisteiden vastaanottamista koskeviin aiempiin Haagin yleissopimuksiin

Tämä yleissopimus ei vaikuta riita-asiain oikeudenkäynnistä 1 päivänä maaliskuuta 1954 tehtyyn Haagin yleissopimukseen, oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta ulkomailla siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa 15 päivänä marraskuuta 1965 tehtyyn Haagin yleissopimukseen eikä todisteiden vastaanottamisesta ulkomailla siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa 18 päivänä maaliskuuta 1970 tehtyyn Haagin yleissopimukseen.

51 artikla

Välineiden ja täydentävien sopimusten yhteensovittaminen

1)   Tämä yleissopimus ei vaikuta ennen tätä yleissopimusta tehtyihin kansainvälisiin välineisiin, joiden osapuolia sopimusvaltiot ovat ja jotka sisältävät määräyksiä tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvista asioista.

2)   Sopimusvaltio voi tehdä yhden tai useamman sopimusvaltion kanssa sopimuksia, jotka sisältävät määräyksiä tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvista asioista, edistääkseen tämän yleissopimuksen soveltamista kyseisten valtioiden välillä, edellyttäen että tällaisten sopimusten tavoitteet ja päämäärät ovat yhdenmukaiset tämän yleissopimuksen kanssa eivätkä vaikuta tämän yleissopimuksen määräysten soveltamiseen näiden valtioiden ja muiden sopimusvaltioiden välisissä suhteissa. Tällaisen sopimuksen tehneiden valtioiden on toimitettava siitä jäljennös tämän yleissopimuksen tallettajalle.

3)   Edellä olevan 1 ja 2 kohdan määräyksiä sovelletaan myös vastavuoroisiin järjestelyihin ja yhdenmukaiseen lainsäädäntöön, joka perustuu kyseisten valtioiden välisiin erityissiteisiin.

4)   Tämä yleissopimus ei vaikuta sellaisten tämän yleissopimuksen osapuolena olevan alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestön säädösten soveltamiseen, jotka annetaan tämän yleissopimuksen tekemisen jälkeen ja jotka koskevat tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvia asioita, edellyttäen että kyseiset säädökset eivät vaikuta tämän yleissopimuksen määräysten soveltamiseen alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestön jäsenvaltioiden ja muiden sopimusvaltioiden välisissä suhteissa. Tämä yleissopimus ei vaikuta alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestön sääntöjen soveltamiseen siltä osin, kuin kyseessä on päätösten tunnustaminen ja täytäntöönpano alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestön jäsenvaltioiden välillä, riippumatta siitä, hyväksytäänkö säännöt ennen tätä yleissopimusta vai sen jälkeen.

52 artikla

Tehokkain sääntö

1)   Tämä yleissopimus ei estä soveltamasta pyynnön esittävän ja pyynnön vastaanottavan valtion välillä voimassa olevaa sopimusta, järjestelyä tai kansainvälistä välinettä tai pyynnön vastaanottavassa valtiossa voimassa olevaa vastavuoroista järjestelyä, jossa määrätään

a)	elatusapupäätösten tunnustamiseen sovellettavista laajemmista perusteista, jollei yleissopimuksen 22 artiklan f alakohdasta muuta johdu;

b)	yksinkertaistetuista ja nopeutetuista menettelyistä elatusapupäätösten tunnustamista tai tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevien hakemusten käsittelyä varten;

c)	14–17 artiklan määräysten mukaista oikeusapua laajemmasta oikeusavusta; tai

d)	menettelyistä, joiden nojalla pyynnön esittävän valtion hakija voi esittää pyynnön suoraan pyynnön vastaanottavan valtion keskusviranomaiselle.

2)   Tämä yleissopimus ei estä soveltamasta pyynnön vastaanottavan valtion voimassa olevaa lakia, jossa säädetään tehokkaammista säännöistä kuin 1 kohdan a–c alakohdassa. Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen yksinkertaistettujen ja nopeutettujen menettelyjen on kuitenkin oltava yhdenmukaiset osapuolille 23 ja 24 artiklassa annettavan suojan kanssa erityisesti siltä osin, kuin osapuolilla on oikeus saada asianmukainen ilmoitus menettelystä ja oikeus tulla kuulluksi sekä riitauttamista ja muutoksenhakua koskevien vaikutusten osalta.

53 artikla

Yhdenmukainen tulkinta

Tätä yleissopimusta tulkittaessa on otettava huomioon sen kansainvälinen luonne sekä pyrkimys yhdenmukaisuuteen sen soveltamisessa.

54 artikla

Yleissopimuksen soveltamisen arviointi

1)   Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin pääsihteeri kutsuu säännöllisin väliajoin koolle erityiskomission, jonka tehtävänä on tarkastella tämän yleissopimuksen soveltamista käytännössä sekä kannustaa kehittämään yleissopimuksen mukaisia hyviä käytänteitä.

2)   Tarkastelua varten sopimusvaltioiden on tehtävä yhteistyötä Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin pysyvän toimiston kanssa keräämällä tietoja yleissopimuksen soveltamisesta, erityisesti tilastotietoja ja oikeuskäytäntöä.

55 artikla

Lomakkeiden muuttaminen

1)   Tähän yleissopimukseen liitettyjä lomakkeita voidaan muuttaa päätöksellä, jonka tekee pääsihteerin koolle kutsuma Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin erityiskomissio, jossa kaikki sopimusvaltiot ja kaikki jäsenet ovat edustettuina. Ehdotus lomakkeiden muuttamisesta otetaan kokouksen esityslistaan.

2)   Erityiskomissiossa läsnä olleiden sopimusvaltioiden hyväksymät muutokset tulevat voimaan kaikissa sopimusvaltioissa seitsemännen kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun tallettaja on antanut ne tiedoksi kaikille sopimusvaltioille.

3)   Edellä 2 kohdassa määrätyn ajan kuluessa mikä tahansa sopimusvaltio voi 62 artiklan mukaisesti tehdä muutosta koskevan varauman ilmoittamalla siitä kirjallisesti tallettajalle. Varauman tehnyttä valtiota ei pidetä kyseessä olevan muutoksen osalta tämän yleissopimuksen osapuolena, kunnes varauma peruutetaan.

56 artikla

Siirtymämääräykset

1)   Yleissopimusta sovelletaan kaikissa tapauksissa, joissa

a)	pyynnön vastaanottavan valtion keskusviranomainen on vastaanottanut 7 artiklassa tarkoitetun pyynnön tai III luvussa tarkoitetun hakemuksen sen jälkeen, kun yleissopimus on tullut voimaan pyynnön esittävän valtion ja pyynnön vastaanottavan valtion välillä;

b)	pyynnön vastaanottaneen valtion toimivaltainen viranomainen on vastaanottanut tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevan suoran pyynnön sen jälkeen, kun yleissopimus on tullut voimaan alkuperävaltion ja pyynnön vastaanottaneen valtion välillä.

2)   Päätösten tunnustamiseen ja täytäntöönpanoon sellaisten tämän yleissopimuksen sopimusvaltioiden kesken, jotka ovat myös jommankumman 48 artiklassa mainitun elatusapua koskevan Haagin yleissopimuksen sopimuspuolia, silloin kun tämän yleissopimuksen mukaiset tunnustamisen ja täytäntöönpanon edellytykset estävät sellaisen alkuperävaltiossa tehdyn päätöksen tunnustamisen ja täytäntöönpanon kyseisessä valtiossa ennen tämän yleissopimuksen voimaantuloa, joka muutoin olisi tunnustettu ja pantu täytäntöön päätöksen tekoajankohtana voimassa olleen yleissopimuksen edellytysten mukaisesti, sovelletaan kyseessä olevan yleissopimuksen edellytyksiä.

3)   Pyynnön vastaanottanut valtio ei ole tämän yleissopimuksen nojalla velvollinen panemaan täytäntöön päätöstä tai elatusapusopimusta, jonka kohteena olevat maksut ovat erääntyneet ennen kuin yleissopimus tulee voimaan alkuperävaltion ja pyynnön vastaanottaneen valtion välillä, paitsi jos elatusvelvoitteet koskevat vanhemman ja lapsen suhteesta johtuvia elatusvelvoitteita alle 21-vuotiaaseen henkilöön nähden.

57 artikla

Lainsäädäntöä, menettelyjä ja palveluja koskevien tietojen antaminen

1)   Sopimusvaltion on toimitettava Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin pysyvälle toimistolle ratifiointi- tai liittymiskirjansa tallettamisen tai yleissopimuksen 61 artiklan mukaisen selityksen esittämisen yhteydessä seuraavat asiakirjat:

a)	elatusvelvoitteita koskevan kansallisen lainsäädännön ja menettelyjen kuvaus;

b)	edellä olevassa 6 artiklassa määrättyjen velvoitteiden täyttämiseksi toteutettavien toimenpiteiden kuvaus;

c)	kuvaus siitä, miten se varmistaa hakijoiden todellisen mahdollisuuden päästä menettelyjen piiriin 14 artiklan vaatimusten mukaisesti;

d)	kuvaus kansallisista täytäntöönpanosäännöistä ja -menettelyistä, mukaan lukien tiedot tätä koskevista rajoituksista, erityisesti velallisen suojelua koskevat säännöt sekä määräajat;

e)	25 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 3 kohdassa tarkoitetut täsmennykset.

2)   Sopimusvaltiot voivat 1 kohdan mukaisten velvoitteidensa täyttämiseksi käyttää Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin suosittamaa ja julkaisemaa maaprofiililomaketta.

3)   Sopimusvaltioiden on pidettävä tiedot ajan tasalla.

IX   LUKU

LOPPUMÄÄRÄYKSET

58 artikla

Allekirjoittaminen, ratifiointi ja liittyminen

1)   Yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten valtioille, jotka olivat Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin jäseniä sen 21. istuntoa pidettäessä, sekä mainittuun istuntoon osallistuneille valtioille.

2)   Yleissopimus ratifioidaan tai hyväksytään ja ratifioimis- tai hyväksymiskirjat talletetaan yleissopimuksen tallettajan, Alankomaiden kuningaskunnan ulkoasiainministeriön huostaan.

3)   Muut valtiot ja alueelliset taloudellisen yhdentymisen järjestöt voivat liittyä yleissopimukseen sen jälkeen, kun se on tullut voimaan 60 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

4)   Liittymiskirjat talletetaan tallettajan huostaan.

5)   Liittyminen vaikuttaa vain liittyvän valtion ja niiden sopimusvaltioiden välisiin suhteisiin, jotka eivät ole esittäneet vastalausetta liittymistä vastaan kahdentoista kuukauden kuluessa 65 artiklassa tarkoitetun ilmoituksen vastaanottamisesta. Valtiot voivat esittää liittymistä koskevan vastalauseen myös ratifioidessaan tai hyväksyessään tämän yleissopimuksen sen jälkeen, kun liittyminen on tapahtunut. Vastalauseesta on ilmoitettava tallettajalle.

59 artikla

Alueelliset taloudellisen yhdentymisen järjestöt

1)   Alueellinen taloudellisen yhdentymisen järjestö, joka koostuu yksinomaan itsenäisistä valtioista ja jolla on toimivaltaa joillakin tai kaikilla tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla, voi myös allekirjoittaa tai hyväksyä tämän yleissopimuksen tai liittyä siihen. Alueellisella taloudellisen yhdentymisen järjestöllä on tällöin sopimusvaltion oikeudet ja velvollisuudet siltä osin, kuin sillä on toimivaltaa yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla.

2)   Alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestön on tämän yleissopimuksen allekirjoittaessaan tai hyväksyessään taikka siihen liittyessään ilmoitettava tallettajalle kirjallisesti niistä tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvista aloista, joilla kyseisen järjestön jäsenvaltiot ovat siirtäneet sille toimivaltaa. Järjestön on ilmoitettava tallettajalle viipymättä kirjallisesti, jos toimivalta muuttuu siitä, mitä tämän kohdan mukaisesti annetussa viimeisimmässä ilmoituksessa on mainittu.

3)   Alueellinen taloudellisen yhdentymisen järjestö voi allekirjoittaessaan tai hyväksyessään tämän yleissopimuksen tai siihen liittyessään antaa 63 artiklan mukaisen selityksen, jonka mukaan sillä on toimivalta kaikilla tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla ja että sen jäsenvaltiot, jotka ovat siirtäneet toimivaltansa alueelliselle taloudellisen yhdentymisen järjestölle kyseisissä asioissa, tulevat tämän yleissopimuksen sitomiksi järjestön allekirjoittamisen, hyväksymisen tai liittymisen kautta.

4)   Alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestön tallettama asiakirja ei ole merkityksellinen tämän yleissopimuksen voimaantulon kannalta, ellei kyseinen alueellinen taloudellisen yhdentymisen järjestö ole antanut 3 kohdan mukaista selitystä.

5)   Tämän yleissopimuksen viittauksia sopimusvaltioon tai valtioon pidetään tarvittaessa viittauksina myös alueelliseen taloudellisen yhdentymisen järjestöön, joka on sen osapuoli. Jos alueellinen taloudellisen yhdentymisen järjestö antaa selityksen 3 kohdan mukaisesti, tämän yleissopimuksen viittauksia sopimusvaltioon tai valtioon pidetään soveltuvissa tapauksissa viittauksina myös järjestön jäsenvaltioihin.

60 artikla

Voimaantulo

1)   Tämä yleissopimus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kolme kuukautta toisen 58 artiklassa tarkoitetun ratifioimis- tai hyväksymiskirjan tallettamisesta.

2)   Tämän jälkeen yleissopimus tulee voimaan seuraavasti:

a)

kunkin valtion tai 59 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestön osalta, joka ratifioi tai hyväksyy sen myöhemmin, yleissopimus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kolme kuukautta sen ratifioimis- tai hyväksymisasiakirjan tallettamisesta;

b)	kunkin 58 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun valtion tai alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestön osalta ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun ajanjakso, jonka kuluessa voidaan esittää vastalauseita 58 artiklan 5 kohdan mukaisesti, päättyy;

c)	sellaisen alueen osalta, jota yleissopimus on ulotettu koskemaan 61 artiklan mukaisesti, yleissopimus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kolme kuukautta kyseisessä artiklassa tarkoitetun selityksen tiedoksiannosta.

61 artikla

Epäyhtenäisiä oikeusjärjestelmiä koskevat selitykset

1)   Jos valtioon kuuluu kaksi tai useampia alueita, joilla sovelletaan eri oikeusjärjestelmiä tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa, se voi tämän yleissopimuksen allekirjoittaessaan, ratifioidessaan tai hyväksyessään tai siihen liittyessään antaa 63 artiklan mukaisen selityksen, jonka mukaan tätä yleissopimusta sovelletaan kaikkiin sen alueisiin tai vain yhteen tai useampaan niistä, ja selitystä voidaan muuttaa antamalla milloin tahansa uusi selitys.

2)   Selitys on toimitettava tallettajalle, ja siinä on mainittava nimenomaisesti ne alueet, joihin yleissopimusta sovelletaan.

3)   Jos valtio ei anna selitystä tämän artiklan nojalla, tätä yleissopimusta sovelletaan kyseisen valtion kaikkiin alueisiin.

4)   Tätä artiklaa ei sovelleta alueelliseen taloudellisen yhdentymisen järjestöön.

62 artikla

Varaumat

1)   Sopimusvaltio voi viimeistään ratifioinnin, hyväksymisen tai liittymisen yhteydessä tai antaessaan 61 artiklan mukaisen selityksen tehdä 2 artiklan 2 kohdan, 20 artiklan 2 kohdan, 30 artiklan 8 kohdan, 44 artiklan 3 kohdan tai 55 artiklan 3 kohdan mukaisen varauman taikka useampia varaumia. Muita varaumia ei sallita.

2)   Valtio voi milloin tahansa peruuttaa tekemänsä varauman. Peruutuksesta ilmoitetaan tallettajalle.

3)   Varauman voimassaolo lakkaa kolmannen kalenterikuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun 2 kohdassa mainittu ilmoitus on annettu.

4)   Tämän artiklan mukaisilla varaumilla ei ole vastavuoroista vaikutusta, lukuun ottamatta 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua varaumaa.

63 artikla

Selitykset

1)   Edellä 2 artiklan 3 kohdassa, 11 artiklan 1 kohdan g alakohdassa, 16 artiklan 1 kohdassa, 24 artiklan 1 kohdassa, 30 artiklan 7 kohdassa, 44 artiklan 1 ja 2 kohdassa, 59 artiklan 3 kohdassa ja 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut selitykset voidaan antaa yleissopimuksen allekirjoittamisen, ratifioinnin tai hyväksymisen tai siihen liittymisen yhteydessä tai milloin tahansa sen jälkeen, ja niitä voidaan muuttaa tai ne voidaan peruuttaa milloin tahansa.

2)   Selityksistä sekä niiden muutoksista ja peruutuksista on ilmoitettava tallettajalle.

3)   Allekirjoittamisen, ratifioinnin, hyväksymisen tai liittymisen yhteydessä annettu selitys tulee voimaan päivänä, jona tämä yleissopimus tulee voimaan asianomaisen valtion osalta.

4)   Myöhemmin annettu selitys sekä sen muutos tai peruutus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kolme kuukautta päivästä, jona tallettaja on vastaanottanut ilmoituksen.

64 artikla

Irtisanominen

1)   Tämän yleissopimuksen sopimuspuolena oleva valtio voi irtisanoa sopimuksen ilmoittamalla siitä kirjallisesti tallettajalle. Irtisanominen voidaan moniosaisen valtion osalta rajoittaa koskemaan vain joitakin valtion alueita, joihin yleissopimusta sovelletaan.

2)   Irtisanominen tulee voimaan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kaksitoista kuukautta siitä, kun tallettaja on vastaanottanut ilmoituksen. Jos ilmoituksessa mainitaan tätä pidempi irtisanomisaika, irtisanominen tulee voimaan tämän pidemmän ajanjakson kuluttua siitä, kun tallettaja on vastaanottanut ilmoituksen.

65 artikla

Ilmoittaminen

Tallettajan on ilmoitettava Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin jäsenille sekä kaikille muille valtioille ja alueellisille taloudellisen yhdentymisen järjestöille, jotka ovat 58 ja 59 artiklan mukaisesti allekirjoittaneet, ratifioineet tai hyväksyneet yleissopimuksen taikka liittyneet siihen, seuraavista:

a)	58 ja 59 artiklassa tarkoitetut allekirjoittamiset, ratifioinnit, hyväksymiset ja liittymiset;

b)	58 artiklan 3 ja 5 kohdassa ja 59 artiklassa tarkoitetut liittymiset ja liittymistä koskevat vastalauseet;

c)	päivä, jona tämä yleissopimus tulee 60 artiklan mukaisesti voimaan;

d)	2 artiklan 3 kohdassa, 11 artiklan 1 kohdan g alakohdassa, 16 artiklan 1 kohdassa, 24 artiklan 1 kohdassa, 30 artiklan 7 kohdassa, 44 artiklan 1 ja 2 kohdassa, 59 artiklan 3 kohdassa ja 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut selitykset;

e)	51 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut sopimukset;

f)	2 artiklan 2 kohdassa, 20 artiklan 2 kohdassa, 30 artiklan 8 kohdassa, 44 artiklan 3 kohdassa ja 55 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut varaumat ja 62 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut varaumien peruutukset;

g)	64 artiklassa tarkoitetut irtisanomiset.